diff options
| -rw-r--r-- | 56716-0.txt | 12468 | ||||
| -rw-r--r-- | 56716-8.txt | 12849 |
2 files changed, 12468 insertions, 12849 deletions
diff --git a/56716-0.txt b/56716-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4f555de --- /dev/null +++ b/56716-0.txt @@ -0,0 +1,12468 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56716 *** + + + + + + + + + + + +RAAMATUN TUTKISTELUJA I + +Jumalallinen aikakausien suunnitelma + + +Kirj. + +CHARLES T. RUSSELL + + + + + +International Bible Students Association, +Brooklyn. N.Y., U.S.A. + +Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys, +Helsinki, Suomi, 1910. + + + + + + + "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, + kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa + kirkkaudessaan." + + + Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen + Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen + sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu + menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista + varten ja valmistaakseen sitä + + Profeetallista kultaista aikakautta varten, + + Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla + Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan + kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja + elämänantaja. + + + Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle + hänen vihkiytyneitten pyhiensä + hyväksi + jotka odottavat lapseutta + ja + kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa, + "uskon huonekunnalle" + ja + huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan + lasten ilmestymistä + on tämä teos omistettu. + + + "Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden + hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä + Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille + kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille + tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä + mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä + järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen, + oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa + ja maan päällä." + + + + +SISÄLLYS: + +ESIPUHE. + +ENSIMMÄINEN LUKU. + +MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN. + +Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä +seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia +raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa. +-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila, +katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. -- +Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. -- +Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen +todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu +menneisyyteen vaan tulevaisuuteen. + +TOINEN LUKU. + +KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY. + +Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen +valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. -- +Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä. + +KOLMAS LUKU. + +RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA. + +Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta. +-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. -- +Tekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen +kirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun +hallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden +järjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä +ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan +oikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. +-- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, +isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun +profeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden +Testamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen +kanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla. + +NELJÄS LUKU. + +AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT +VIITOTETUT. + +Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman +historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa +pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. +-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan +suunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään, +avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen. + +VIIDES LUKU. + +"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN +ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN". -- Kol. +1: 26. -- + +Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille +annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa +selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan +oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on +aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva. + +KUUDES LUKU. + +MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN +ENNALLEENASETTAMINEN. + +Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu +ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. -- +Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa +armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta. +-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman +toivo. + +SEITSEMÄS LUKU. + +PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN. + +Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. -- +Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan +sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. -- +Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan +vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut +väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä, +että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja +kaikkia. + +KAHDEKSAS LUKU. + +TUOMION PÄIVÄ. + +Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen? +-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista +puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen +tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. -- +Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman +nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden +tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa +profeetat ja apostolit sitä katselivat. + +YHDEKSÄS LUKU. + +LUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN. + +Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on +lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. -- +Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön. +-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja +työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma. +-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? -- +Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. + +KYMMENES LUKU. + +HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT. + +Tavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja +taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja +taivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. -- +Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla +olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään +otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. -- +Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta +riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen +luonteen muutos saavutetaan. + +YHDESTOISTA LUKU. + +KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE. + +Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. -- +Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon +välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu +evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden +yleinen tie. + +KAHDESTOISTA LUKU. + +AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS. + +Aikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman +eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen +seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. -- +Erottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren +vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. -- +Ihana lopputulos. + +KOLMASTOISTA LUKU. + +TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT. + +Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja +ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. -- +Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa +olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. -- +Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna +toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. +-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. -- +Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä +maailman valtakunnassa. + +NELJÄSTOISTA LUKU. + +JUMALAN VALTAKUNTA. + +Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta +evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. -- +Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan +valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. -- +Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö. +-- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se +liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen +puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. -- +Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin +lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan +perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus +valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan +alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu. + +VIIDESTOISTA LUKU. + +JEHOVAN PÄIVÄ. + +"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika. +-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen +horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. -- +Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja +tulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin +vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. -- +Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien +asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen. + +KUUDESTOISTA LUKU. + +LOPPUAJATUKSIA. + +Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen +hyöty. + + + + + + +RAAMATUN TUTKISTELUJA. + + + + +ESIPUHE. + + +Oltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa +avautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että +muutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa +olevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä +koettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä +joutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit +täytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit +sanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus +häntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta +tekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi +rukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien +kärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan +kautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden +ja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja +ymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes +luullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat, +joista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti +olisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa: + + "Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan, + Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan." + +Ja tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet, +haihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä +päivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka +ovat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että +niin tulee tapahtumaan -- että "vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman +seurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen, +kunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_". Sitä paitsi on +kirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin +aikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten "ruokaa aikanaan" uskon +huonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta +ennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on +aika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta +_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä +synnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä, +viisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4, +9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita). + +Kun tekijä antaa tämän osan nyt "ruokana ajallaan" Jumalan kansalle, +luopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn +maailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään +kykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa, +vaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa +kaiken kunnian, voinut keksiä sitä. + +Tämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja +Seurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra +tapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa +ja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän +ei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on +jättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä +piirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_ +kokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen +pienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan +sanaa kokonaisuudessaan "oikealla tavalla jakaa". Hän on koettanut +esittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin +uskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta +yhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet +väärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut, +Jumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin +poistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset +ajattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan +Sanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on +kauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman +suuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin +määrin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on +tullut siunatuksi. + +Tässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut +tavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää +käännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen. + +Ja nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla +edesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen +huomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa, +jotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne! + +Teidän palvelijanne, tekijä + +Charles T. Russell. + +Brooklyn, N.Y., U.S.A. + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN. + +Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä +seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia +Raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa. +-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila, +katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. -- +Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. -- +Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen +todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu +menneisyyteen vaan tulevaisuuteen. + + +Tämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- "Raamatun tutkisteluja" +käsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin +menemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin +järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä +miltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä +kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa +synti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei +koskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana +päivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on +nouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien +yli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon +kauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön, +jossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut. + +"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu". -- Ps. 30: 6. +[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä +suhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole +ilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä. +Raamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta +päästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. -- +K.H.] + +Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan +ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi +ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10), +koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta +heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään +vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri +Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on +oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa +määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai +odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan +rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli +kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän +ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra. +Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun +tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän +ajatuksianne". -- Jes. 55: 8, 9. + +Me tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä +-- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle +lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa +ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja +tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi, +ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin +kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi +jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän +vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä +valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika +nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen +käsittäisivät ja omistaisivat. + +Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat +kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen. +Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle +kaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin, +jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen. +Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja +jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet +rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli +mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja +kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan. + +Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä +ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään, +täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja +tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa +kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset +keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka +tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja +juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan +olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä, +niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa +suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin +jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee +meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta +suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa, +ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille +mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on +johtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13. + +Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia +kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet, +ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää +totuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä +seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi +väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin +määrättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät +nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen +ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi +kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa +kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja +sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset +vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien +pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri +määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä +tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen +tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja +muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista, +kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille, +jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina +ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan, +suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu +sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me +käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. -- +Katso Ef. 4: 11--16. + +Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti +aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun, +paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan +todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen. +Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on +jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa +tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena +puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että +uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset, +joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut +runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja +opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.) +Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta +vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä +kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda +totuuden etsijää tälle lähteelle. + +Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan +kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen +oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet +esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt +sallivan. + +Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei +hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja +nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen +suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden +Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme +läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla +sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten +soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta +ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty +tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen +tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa +jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on +se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys +jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin +tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa +jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi +sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset +kristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja +vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja +hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun +opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä +suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja +ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain +valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka +pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen +tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen +sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti +vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille. +Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta +profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia +tutkimuksia. + +Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä +jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa +aikomusta -- "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet. +1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille +ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä +ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova +muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään +ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides +luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa +otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus +tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen +tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä +suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys +näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta +katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina +Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä, +ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun +sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena +nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin +vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen. + +Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen +vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat +sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan +on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä +hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista +vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa +ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja +tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse +totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen +tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko +tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä +nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai +sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä +vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä +vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä, +joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan +sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme +kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin +Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä +kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se +kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan +nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän +täytyy tulla pelastetuiksi. + +"The Watchman" (Vartija) "Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen" +-- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi +kirjottaessaan siitä: + +"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset +maailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta +herätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista +eri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen +avaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen +levittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin +riittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi +evankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään +tekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että +runsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on +täydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi +joko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden +uskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua +epäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat +tai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116 +miljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy +meidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän +maassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka +mahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on +monta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan +tietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä +8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300 +miljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen. +Sitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle +jäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä, +esi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä +juutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai +toisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti +siunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen +murheelliseksi?" + +Tämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen +varjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset, +niin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne +Kristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen +suhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin +liioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys +esitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116 +miljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun. +Meidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka +avonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa, +ja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku +osottamaan tuota "pikkuista laumaa", jotka "eivät vaella lihassa vaan +hengen jälkeen". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon +jäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon. +Erittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset +kirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan. + +Niin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin +langenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus +koskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä +avautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena +kuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt +pois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa +tietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta +tarkastaa, on se todellakin kauhea kuva. + +Meidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä +tuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä +taivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa +päätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan +myös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä +lukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole +ihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia +Jehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen +puolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin +uskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se +elämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme +olevan valokipinän yli. + + + +"Äänetön huuto". + + +Osottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. "puhdasoppista" eli +yleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja +kirjoituksesta "Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta", jossa +edellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: "Viekää +evankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille +tuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman +Kristusta, satatuhatta joka päivä". + +Jos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on +synkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme +on esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan +suuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan +näin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa +epätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja +ennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä +varten ilmottaessaan: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan, +mutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun +ylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi." +(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari: +"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun +valkeudessasi". + +Maailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen +ei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma +tuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se, +joka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki +on seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on +painanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan +toisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät +kirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet, +jotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta. + + "Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen + ken meidän heimon suhteen selvittää? + Loi meille ihmevoiman, käsityksen + ja tahdon, aivot ymmärtää, -- + vain siks'kö, että surren kärsisimme? + Vai onko kuolo yksin määränpää! + Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme! + Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää. + Nyt lepää entispolvet tuonelassa. + He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet. + Vaan eipä koskaan aikain vartiossa + he jälleen meidän luokse saapuneet, + jott' meille selviäisi elon salaisuus, + tuo, jonka eespäin aavistamme vain. + Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus + sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'. + Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa. + Nyt väärän uskon kahleet katkotaan. + Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa -- + ei tuota riitä ihmistieto maksamaan. + Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha + ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan. + Kun emme _tunne_, tulee uskon murha. + Oi, Taatto! anna loistos maailmaan, + ja silmäys suunnitelmaan korkeaan, + mi kätkös on, ja saada tietoon sen, + kun silmäin verho poistuu kokonaan, + miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?" + +Tähän me vastaamme: + +"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä, +ja hänen liittonsa opettaa hän heille." -- Ps. 25: 14. + + Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen + Myös meidän heimon suhteen selvittää + Loi meille ihmevoiman, käsityksen + ja tahdon, aivot ymmärtää, + siks' että kärsivälle ihmiselle + vois antaa täyden _elon ainaisen_. + On Herran sanat lohtu jokaiselle; + sai kohtalomme siinä päätöksen. + Hän jätti taivaan kodin loistavuuden + ja kuoloon tuli Poika Jumalan. + Hän antoi meidän eestä ihmisyyden + ain' kuoloon asti tähden maailman. + Hän elon salaisuuden meille selvittää, + Hän kuolon maasta jälleen tullut on. -- + Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa: + ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton. + Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa, + kun väärän uskon kahleet katkotaan, + niin Herra lähteellensä meitä johtaa. + Se riittää kaiken kaihon maksamaan. + Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa, + kun riemu syömen täyttää, varmistuu; + on usko saanut perustuksen kaivaa + nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu, + kun näimme suunnitelmaan korkeaan, + mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen + ja ymmärrämme kohta kokonaan + miks' loit sä olennot -- ja ihmisen. + +Tällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan +aikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me +uskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja +ilmotusta. + +Ne, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille +viisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen +laiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes. +1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien. +Kuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis +vanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä +se ei ole heitä varten. "Valo [totuus] on annettu vanhurskaille." +(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa +paljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. "Sinun sanasi on minun +jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni." (Ps. 119: 105.) Mutta +ainoastaan "vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen +vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." -- San. 4: +18. + +Todellisuudessa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan." (Rom. +3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat +vanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla, +joka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman +nykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta, +että jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä +erityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat, +profeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat +vaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi +-- "kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." Se on aina sama +polku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka +aikanaan levittää uutta valoa sen yli. + +Sentähden "iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat," ja odottakaa tämän +lupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota +enemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä +tähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa +valossa. + +Jumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on +opastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me +emme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat +pelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim. +3:15. + +Jos kohta on totta, että "pimeys peittää maan ja synkeys kansat", +niin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille +vakuutetaan, että "aamu tulee". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa +luonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on +myös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman +ja "saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty". (1 Kor. 4: 5.) +Se on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä, +rauhaa ja iloa. + +Jos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen +silloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset +kuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut +lupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot +kuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan +heikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista. +Sitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta, +mitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan, +joka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi +heidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa +hallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan +siunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa +vastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt +ehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri +valittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta +olivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset, +että kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta +sokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä +kasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli +tuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous +ottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko +maanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan +Abrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi. + +Mutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen +oikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut +siunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän +toteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta +ja oli käsittävä oikeat israelilaiset, "pienen lauman", joka oli +valittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen +luontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja +katoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim, +1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa, +niinkuin hän ennusti: "Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta +ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa +hän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille." +-- Joh. 16: 12, 13. + +Tuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin +seurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja +jättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita +ylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina +hallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen +säätyluokka n.k. "papisto", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät +tarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan +sanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä +sopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja +laiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan. + +Siitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset +todellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä +kirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän +orjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja +uskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti +otettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen +nimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther, +Zwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa +esitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan, +että paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon +määräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden +vääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat +perimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan +kanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin +protestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.], +koska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan +sanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset +sielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin +se silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin +menneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet +valkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille, +halukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään +enemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he +ovat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella +määrällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa "emä"-kirkosta. +Näitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta +vuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista +kunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan +suunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät. + +Tämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat +suuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee +Jumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän +valoon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien +tähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus +oli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa +valossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt +ei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta +on toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa +varten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä +tiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu +ajalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä +kaikki olisimme suuressa pimeydessä. + +Jumalan sana on suuri varasto-aitta, täynnä ruokaa nälkäisille +muukalaisille heidän valoisalla vaellustiellään. Siellä on maitoa +lapsille ja vahvempaa ruokaa kehittyneemmille (1 Piet. 2: 2; Hebr. +5: 14), eikä siinä vielä kyllin, vaan sisältää se ravintoa eri +aikoja ja eri olosuhteita varten; ja Jeesus sanoi, että uskollinen +taloudenhoitaja oli _ajallaan_ antava ravintoa uskon palvelusväelle -- +"uutta ja vanhaa" varastosta. (Luuk. 12: 42; Matt. 13: 52.) Olisi +aivan mahdotonta tuoda sellaista jonkin lahkon tunnustuksesta tai +varastohuoneesta. Me voimme mahdollisesti jokaisesta sellaisesta +ottaa joukon vanhoja ja hyviä asioita, mutta ei mitään uutta. Se +totuus, joka löytyy eri lahkojen tunnustuksissa, on niin peitetty ja +sekotettu eksytyksillä, ettei siinä olevaa ihanuutta ja todellista +arvoa voida eroittaa. Eri tunnustukset ovat alituisesti riidassa +ja taistelussa keskenään; ja kun kukin niistä väittää perustuvansa +Raamattuun, niin syytetään Jumalan sanaa tästä ajatusten sekavuudesta +ja silminnähtävästä erimielisyydestä. Siitä on johtunut tuo yleinen +sananparsi: "Raamattu on vanha viulu, jolla jokainen voi soittaa mitä +kappaletta vaan haluaa." + +Miten hämmästyttävästi kuvaakaan tämä aikamme epäuskoa. Tähän on +jouduttu, kun on vääristellen esitetty Jumalan sanaa ja luonnetta +inhimillisten perimätietojen kannalta ja kun lisäksi on jo tullut +kasvava valistus, joka ei kauemmin taivu sokeasti ja taikauskoisesti +kunnioittamaan ihmisten arveluja, vaan vaatii perustuksen meissä +olevalle toivolle. Sanan uskollisen tutkijan tulee aina voida esittää +toivonsa perustus. Yksin Jumalan sana voi tehdä meidät viisaiksi ja +on hyödyllinen opetukseen, kuritukseen (eli kasvatukseen) j.n.e., +"että Jumalan ihminen olisi täydellinen,... taitava" (eli pikemmin +täysin varustettu). (1 Piet. 3: 15; 2 Tim. 3: 15--17.) Ainoastaan tämä +ravintoaitta sisältää tyhjentymättömän varaston sekä uutta että vanhaa +-- oikeaan aikaan ruokaa palvelusväelle. Varmaankaan ei kukaan, joka +uskoo Raamatun sanaan: "vanhurskasten polku... kasvaa kirkkaudessa", +tahdo väittää, että Lutherin aika olisi käsittänyt täyden valon ja jos +ei, niin teemme hyvin-ottamalla vaarin sanasta niinkuin "kynttilästä, +joka pimeässä valaisee, kunnes päivä valkenee". 2 Piet. 1: 19. + +Ei riitä, että nyt olemme valon polulla; meidän täytyy "vaeltaa +valossa", mennä yhä edelleen, muuten on valo, joka ei pysähdy, kulkeva +ohitsemme ja jättävä meidät pimeyteen. Monella on se vika, että he +istuutuvat ja laiminlyövät vaelluksen yhä edelleen valon polulla. Ota +"raamatun opas" [Kirja joka osottaa missä eri paikoissa joku erityinen +sana on raamatussa käytetty. -- K. h.] ja tarkasta niitä lauseita, +jotka löytyvät sellaisten sanojen yhteydessä kuin _istua_ ja _seisoa_ +verrattuna niihin, jotka liittyvät sanoihin _vaeltaa_ ja _juosta_, niin +huomataan suuri ero. Ihmiset _"istuvat_ pimeydessä" ja _"istuvat_, +kussa pilkkaajat istuvat" Ja _"seisovat_ syntisten tiellä" mutta he +_"vaeltavat_ valossa" ja "_juoksevat_ voittopalkintoa kohti". Jes. 42: +7; Ps. 1: 1; Hebr. 12: 1. + +Täydelliseksi tuleminen ei kuulu menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen +-- joka, niinkuin me toivomme, on pian koittava -- ja vasta sitten, +kun me käsitämme tämän, kykenemme arvostelemaan ja odottamaan uusia +Isämme suunnitelman paljastuksia. On totta, että me yhä menemme +takasin profeettojen ja opetuslapsien sanoihin pitäen niitä lähteenä, +josta ammennamme kaiken tiedon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, +kuitenkaan ei siksi, että he olisivat ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia +ja tarkotuksia paremmin kuin me, vaan koska Jumala käytti heitä +puhetorvina ilmottaakseen meille ja kaikille niille, jotka ovat +kuuluneet seurakuntaan koko kristinuskon aikakautena, totuuden, joka +koskee hänen suunnitelmiaan, niin pian kuin aika sitä varten on tullut. +Tämän asiain tilan todistavat apostolit täydellisesti. Paavali antaa +meidän tietää, että Jumala on ilmottanut kristitylle seurakunnalle +tahtonsa salaisuuden suosionsa jälkeen, jonka hän oli itsessään +päättänyt, jotta meidän ymmärryksemme silmät avautuisivat näkemään tuon +"ylhäisen" (Fil. 3: 14) tai "taivaallisen kutsumuksen" (Hebr. 3: 1) +sisällyksen, joka on aiottu yksinomaan uskovaisia varten kristinuskon +aikakautena. (Ef. 1: 9, 10, 17, 18; 3: 4--6.) Tätä salaisuutta +ei hän ollut ennen ilmottanut, jos kohta hän oli säilyttänyt sen +Raamatun hämärissä lauseissa, joita ei voitu ymmärtää, ennenkuin aika +oli tullut. Tämä osottaa selvästi etteivät enkelit eikä profeetat +käsittäneet sitä ajatusta, joka ennustuksissa lausuttiin. Pietari +sanoo, että kun he innokkaasti etsivät ja tutkivat niiden merkitystä, +antoi Jumala heidän ymmärtää, että heidän ennustuksissaan kätketyt +salaisuudet eivät olleet aiotut heitä itseään varten, vaan meille, +jotka elämme kristinuskon aikakaudessa. Ja hän kehottaa seurakuntaa +toivomaan yhä enemmän armoa (suosiota, siunausta) tässä suunnassa -- +vielä enemmän tietoa Jumalan suunnitelmista. -- 1 Piet. 1: 10--13. + +On ilmeistä, jos kohta Jeesus lupasi, että seurakunta oli johdettava +koko totuuteen, että tämä kuitenkin tulisi olemaan jatkuvaa +paljastumista. Jos kohta seurakunta apostolien päivinä oli vapaa +monista eksytyksistä, jotka saivat alkunsa paavilaisuudesta, niin +emme kuitenkaan voi ajatella, että nuori seurakunta olisi nähnyt niin +syvästi ja selvästi Jumalan suunnitelmaan, kuin nyt on mahdollista +nähdä. On myös ilmeistä, että eri apostolit eri määrässä näkivät +Jumalan suunnitelmaan, jos kohta _kaikkia heidän kirjotuksiaan_ +Jumalan henki johti ja elähytti, yhtä varmaan kuin profeettain sanoja. +Valaistuksemme tätä erilaisuutta tiedossa, tarvitsee meidän ainoastaan +muistaa sitä horjuvaisuutta ja epävarmuutta, joka huomataan Pietarissa +ja toisissa apostoleissa, Paavalia lukuunottamatta, silloin kun +evankeliumi alkaa levitä pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 10: 28; 11: +1--3; Gal. 2: 11--14.) Pietarin epävarmuus oli selvässä ristiriidassa +Paavalin varman vakaumuksen kanssa, joka perustui profeettain sanaan, +Jumalan menettelytapaan menneisyydessä ja suoranaisiin ilmestyksiin, +joita hän itse oli saanut vastaanottaa. + +Paavali oli selvästi saanut runsaamman määrän ilmestyksiä kuin toiset +apostolit. Hänelle ei annettu lupaa julistaa näitä ilmestyksiä +seurakunnalle, ei edes kokonaan ja täydellisesti toisille apostoleille +(2 Kor. 12: 4; Gal. 2: 2). Kuitenkin voimme näissä nä'yissä ja +ilmestyksissä, joita annettiin Paavalille,, huomata asiain tilan, +jolla oli merkitystä koko seurakuntaan nähden. Sillä jos kohta hänen +ei sallittu puhua, mitä hän näki, eikä yksityiskohtia myöten ilmottaa +kaikkea, mitä hän tiesi Jumalan salaisuudesta, mikäli se koskee +"tulevia aikoja", niin antoi kuitenkin se, mitä hän näki, voimaa, +väritystä ja ajatuksen syvyyttä hänen sanoilleen, joita me myöhempien +tapausten ja täyttyneitten ennustusten valossa sekä hengen johtaessa +voimme käsittää selvemmin kuin alkuajan seurakunta. + +Väitteemme todistukseksi muistamme Raamatun viimeistä kirjaa, +Johanneksen ilmestystä, joka on kirjotettu noin vuonna 96 j.Kr. +Johdanto-sanat ilmottavat, että se on erityinen ilmestys asioista, +joita siihen asti ei ole ymmärretty. Tämä todistaa ratkaisevasti, +ett'ei ainakaan siihen asti Jumalan suunnitelma ollut kokonaisuudessaan +ilmotettu. Tämä kirja ei ole myöskään ennen ollut kaikkea sitä, mitä +sen nimi sisältää -- paljastaminen, _verhon poistaminen_. Mitä alkuajan +seurakuntaan tulee, niin ei todenmukaisesti ainoakaan ymmärtänyt +mitään osaa tästä kirjasta. On luultavaa, ett'ei Johanneskaan, joka +nä'yt näki, niitä ymmärtänyt. Hän oli sekä profeetta että apostoli, ja +kun hän apostolina ymmärsi ja opetti sitä, mikä silloin oli "ruokaa +aikanaan", niin lausui hän sitävastoin profeettana asioita, jotka +tulevina aikoina varustaisivat palvelusväen "ravinnolla". + +Kristinuskon aikana ovat muutamat pyhimykset koettaneet ymmärtää +seurakunnan tulevaisuutta tutkimalla tätä kuvauksellista kirjaa, ja +epäilemättä ovat kaikki, jotka lukivat ja ymmärsivät, joskin kohta +ainoastaan osan sen totuuksista, tulleet siunatuiksi lupauksen mukaan. +(Ilm. 1: 3.) Sellaisille avasi kirja jatkuvasti aarteitaan ja oli +Lutherille uskonpuhdistuksen päivinä tärkeä apu käsittämään, että +katolilainen kirkko, jonka omantunnon tarkka palvelija hän oli, oli +todellisuudessa apostolin mainitsema antikristus, jonka historian me +nyt näemme olevan niin suuren osan tätä ennustusta. + +Täten Jumala vähitellen kirkastaa totuutensa ja ilmottaa armonsa +ylenpalttisen rikkauden. Tästä seuraa, että nyt voidaan odottaa paljon +enemmän valoa kuin missäkään edellisessä seurakunnan vaiheessa. + + + + +TOINEN LUKU. + +KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSA OLO MÄÄRÄTTY. + +Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen +valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. -- +Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä. + + +Jos järkevästi ja rehellisesti tutkii tuntematonta tunnettujen asian +valossa, niin täytyy ennakkoluulottoman, perehtyneen ajattelijan tulla +kohti totuutta, vaikkapa hän olisi epäilijäkin. Kuitenkin on selvä, +että ilman suoranaista Jumalan suunnitelmain ja tarkotuksen ilmotusta +voitaisiin ainoastaan lähestyä totuutta ja saavuttaa ainoastaan +epämääräisiä tuloksia. Mutta asettakaamme Raamattu hetkeksi syrjään ja +katselkaamme asioita ainoastaan järjen kannalta. + +Se, joka voi kaukoputkella tahi paljain silmin katsoa avaruuteen ja +nähdä luomakunnan määrättömyyden, sen sopusuhtaisuuden, ihanuuden, +järjestyksen, sopusoinnun ja vaihtelevaisuuden ja kuitenkin epäilee, +että kaiken tämän luoja on äärettömän paljon hänen viisautensa ja +kykynsä yläpuolella, tai joka voi silmänräpäykseksikään otaksua, että +tällainen järjestys johtuisi sattumasta, ilman luojaa, hän on siinä +määrässä kadottanut tai syrjäyttänyt järjen lahjan, että häntä voidaan +pitää niinkuin Raamattu häntä kutsuu, hulluna (sellaisena, jolta +puuttuu järki tai ei sitä käytä): "Hullut sanovat sydämessään: 'Ei ole +mitään Jumalaa.'" Miksi he niin tekevät, jätämme ratkaisematta, mutta +niin palon on Raamatussa ainakin totta, niinkuin jokaisen järkevän +ihmisen täytyy havaita, että seurausten täytyy johtua riittävistä +syistä, sillä sehän on eittämätön totuus. Vieläpä jokainen kasvi, +jokainen kukka antaa kaunopuheliaan todistuksen tässä asiassa. Niiden +monimutkainen kokoonpano, muotojen ja kudoksien harvinainen ihanuus +puhuvat kaikki korkeammasta viisaudesta ja taidokkuudesta, kuin mitä +ihmisillä on. Kuinka lyhytnäköinen onkaan tuo mahdottomuus, joka kehuu +ihmisten taitoa ja nerokkaisuutta pitäen luonnon säännöllisyyden, +yhdenmukaisuuden ja sopusoinnun johtuvan pelkästä sattumasta; joka +tunnustaa luonnon lait, kieltäen samalla luonnolla olevan perehtyneen +lainsäätäjän. + +Muutamat niistä, jotka kieltävät järjellisen luojan olemassa olon, +väittävät, että luonto on tuo ainoa jumala, ja että luonnosta lähtevät +kaikki eläin- ja kasvielämän kehitysmuodot ilman että ymmärrys on ne +järjestänyt. Ne ovat, sanovat he, jatkuvan kehityksen kautta alistetut +sen lain alle, jonka vaikutuksesta "voimakkaampi elää kauvemmin kuin +heikompi". + +Tämä päätelmä kaipaa tukea, sillä ympärillämme näemme, että eri +olennoilla on kullakin määrätty luontonsa, joka ei kehity miksikään +korkeammaksi luonnoksi; ja vaikka ne, jotka pitävät kiinni tästä +päätelmästä, ovat tehneet uudistuneita yrityksiä, eivät he koskaan ole +onnistuneet sekottamaan eri lajeja tai saamaan aikaan uutta määrättyä +lajia. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jolloin laji olisi muuttunut +toiseksi lajiksi. [Muutamien lukijoittemme varalle huomautamme, että +sellaiset muutokset kuin esim. kaalimadon muuttuminen perhoseksi eivät +muuta esineen luonnetta: kaalimato ei ole muuta kuin perhosen munasta +kuorittu toukka.] Jos kohta löytyy kaloja, jotka voivat käyttää eviään +hetkeksi siipinään ja lentää ylös vedestä, ja sammakoita, jotka voivat +laulaa, niin ei ole koskaan esiintynyt sellaista tapausta, että ne +olisivat muuttuneet linnuiksi. Ja vaikka eläinten joukossa löytyy +muutamia, jotka jossain määrin ovat ihmisten kaltaisia, niin ei ole +minkäänlaista todistusta siitä, että ihminen kehittyisi tällaisista +olennoista. Päinvastoin esittävät tutkimukset, että jos kohta samasta +lajista voidaan aikaansaada muunnoksia, niin on mahdotonta sekottaa eri +lajia, tai toisesta lajista kehittää toinen laji. Samasta syystä ei +voida väittää, että aasi ja hevonen olisivat sukua toisilleen, sillä +tiedetään hyvin, että niiden varsa, muuli, on epätäydellinen eikä voi +jatkaa kumpaakaan lajia. + +Jos sieluton luonto olisi luova tai kehittävä voima, niin se aivan +varmaan jatkaisi kehitystä ja mitään määrättyjä lajeja ei silloin +löytyisi, koska ilman ymmärrystä ei mikään voisi saavuttaa määrättyä +tilaa. Kehitys olisi todellisuus tänä päivänä ja me näkisimme +ympärillämme kalojen muuttuvan linnuiksi ja apinoiden muuttuvan +ihmisiksi. Tämän päätelmän huomaamme olevan yhtä paljon ristiriidassa +ihmisjärjen kuin Raamatun kanssa väittäessään, että järjelliset olennot +on luonut valta, jolta puuttuu järki. + +Siitä päätelmästä, joka koskee luomisen tapahtumista kehityksen +kautta (ihmistä lukuunottamatta), jota vastaan meillä ei ole mitään +pätevää syytä, teemme seuraavassa lähemmin selvää. Se päättää, että +nykyään olemassa olevat eri lajit ovat määrätyt ja muuttumattomat, +mitä luontoon ja lajiin tulee. Ja jos kohta nykyiset lajit voidaan +kehittää paljon korkeammalla kannalle, vieläpä täydellisyyteensä asti, +niin pysyvät kuitenkin nämät lajit samoina. Tämä päätelmä otaksuu +edelleen, ett'ei yksikään näistä lajeista ollut alkuaan niin luotu, +vaan kehittyivät kaukaisessa muinaisuudessa maasta ja vähitellen +tapahtuvan kehityksen kautta muodosta toiseen. Jumalan määräämien +lakien mukaan on tämä kehitys, jossa ravinnon ja ilmaston muutos on +ollut tärkeänä tekijänä, mahdollisesti jatkunut, kunnes ne lajit, +sellaisina kuin ne nyt esiintyvät, ovat tulleet määrätyiksi, jonka +jälkeen muutos on mahdoton, koska Luojan lopullinen tarkotus tässä +suhteessa selvästi on saavutettu. Jos kohta kukin näistä eri kasvi- ja +eläinsuvuista voi parantua tai huonontua, niin ei kuitenkaan yksikään +niistä kykene muuttumaan toiseksi tai johtumaan toisesta suvusta tai +lajista. Jos kohta kukin näistä lajeista voi saavuttaa täydellisyyden +omassa lajissaan, niin on kuitenkin, sitten kun Luoja luontoon nähden +on saavuttanut tarkotuksensa, jatkuva kehitys tässä suhteessa mahdoton. + +Väitetään, että alkuperäiset kasvit ja eläimet, joista nykyiset +määrätyt lajit johtuvat, kuolivat ennen ihmisen luomista. Nykyään +hävinneitten eläinten ja kasvien luurangot ja maatumat, joita on +tavattu syvällä maassa, puhuvat tämän päätelmän puolesta. Tämä +käsityskanta ei syrjäytä eikä hylkää Raamatun oppia, että ihminen +oli välitön ja täydellinen luomus, luojansa kuva mitä järkeen ja +siveyteen tulee eikä kehityksen tulos, joka kehitys todennäköisesti +oli yhteinen koko muulle luomakunnalle. Tällainen käsitys ei millään +tavalla vaikuttaisi heikontavasti, vaan antaisi se tukea Raamatun +väitteelle, että luonto, sellaisena kuin se tänään esiintyy, opettaa, +että järjellinen olento on sen järjestänyt ja ollut sen ensimmäinen +alkaja. -- Johtakoon ihmisjärki parhaan kykynsä mukaan tunnetut +tosiasiat mahdollisista ja riittävistä syistä ja sen ohella jokaisessa +erikoisessa tapauksessa menetelköön rehellisesti luonnon lakeja +kohtaan; mutta luonnon monimutkaisen koneiston takana huomataan +sen suuren alkuunpanijan jäljet, joka alkuunpanija on järjellinen, +kaikkivaltias Jumala. + +Me väitämme siis, että järjellisen luojan olemassa olo on selvästi +todistettu totuus. Todistukset ovat ympärillämme, jopa omassa +itsessämme, sillä me olemme hänen tekonsa. Jokainen sielun ja ruumiin +ominaisuus puhuu ihmeellisestä taitavuudesta, joka on paljon sen +yläpuolella, mitä me käsitämme. Ja hän on myös se, joka on ajatellut ja +luonut sen, mitä me kutsumme luonnoksi. Me väitämme, että hän järjesti +ja määräsi luonnon lait, joiden kaunista ja sopusointuista toimintaa +me näemme ja ihailemme. Häntä, jonka viisaus teki maailman kaikkiuden +suunnitelman, jonka voima ylläpitää ja johtaa sitä, ja jonka viisaus +ja valta on niin paljon yläpuolella meidän omaamme, me jumaloimme ja +palvomme vaistomaisesti. + +Tämän valtavan Jumalan olemassa olon käsittäminen olisi vaan hänen +kaikkivaltiaan voimansa pelkäämistä, ellemme näkisi, että hän on +siinä määrin suosion ja hyvyyden täyttämä, että se vastaa hänen +voimaansa. Tästä olemme myöskin täysin vakuutetut niiden samojen +seikkojen perustuksella, jotka todistavat hänen olemassa olonsa, +valtansa ja viisautensa. Me emme tule pakotetuiksi ainoastaan siihen +lopputulokseen, että löytyy Jumala, ja että hänen valtansa ja +viisautensa on äärettömän paljon yläpuolella meidän omaamme, vaan +pakottaa meidän järkemme meitä pitämään itsestään selvänä, että se, +mikä luodussa on suuremmoisinta ei ole Luojaa suurempi. Siksi täytyy +meidän päättää, että ihmisten keskuudessa tavattava korkein hyvyyden +ja vanhurskauden ilmaus on yhtä paljon pienempi Luojan hyvyyttä ja +vanhurskautta, kuin ihmisen viisaus ja kyky ovat hänen viisauttaan ja +kykyään pienemmät. Ja siten on meillä sielumme silmäin edessä Luojan +olento ja ominaisuudet. Hän on viisas, vanhurskas, rakkaudesta rikas +ja voimakas, ja hänet ominaisuuksiensa vaikutusala on verrattomasti +laajempi kuin hänen suurernmoisimman luomuksensa. Mutta sitten kun +me nyt olemme saaneet tämän johdonmukaisen lopputuloksen Luojan +olemassa olosta ja luonteesta, tehkäämme edelleen kysymys: mitä +tulee meidän odottaa sellaiselta olennolta? Vastaukseksi tulee, että +tällaisten ominaisuuksien omistaminen täydellä syyllä edellyttää niiden +harjottamista ja käyttämistä. Jumalan voimaa täytyy käyttää, käyttää +sopusoinnussa hänen luontonsa kanssa, viisaasti, oikeudenmukaisesti +ja rakkaudella. Mitä keinoja hän tätä tarkotusta varten käyttäneekin, +millä tavalla Jumalan voima vaikuttaneekin, täytyy lopullisen tuloksen +olla sopusoinnussa hänen luontonsa ja luonteensa kanssa, ja hänen +äärettömän viisautensa täytyy hyväksyä jokainen askel. + +Mikä olisikaan järjellisempää kuin siten käyttää voimaa, jonka me +näemme ympärillämme luoduissa lukemattomissa maailmoissa ja maan +ihmeellisessä vaihtelevaisessa moninaisuudessa. Mikä olisikaan +ymmärrettävämpää kuin luoda sellainen olento kuin ihminen, joka on +varustettu järjellä ja arvostelukyvyllä käsittämään Luojan työtä +ja arvostelemaan hänen taiteellista kykyään -- hänen viisauttaan, +vanhurskauttaan, voimaansa ja rakkauttaan? Kaikki tämä on järjellistä +ja täydellisessä sopusoinnussa tosiasiain kanssa, jotka me tunnemme. + +Ja nyt tulee viimeinen väitteemme. Eikö olisi järjellistä otaksua, +että sellainen äärettömän viisas ja hyvä olento, sitten kun hän oli +luonut olion, joka voi käsittää luojansa ja hänen suunnitelmansa, +voisi rakkautensa ja vanhurskautensa pakottamana tyydyttää tämän +olion kaipuun antamalla sille _jonkinlaisen ilmotuksen?_ Eikö olisi +järjellistä otaksua, että Jumala antaisi ihmiselle valaistusta hänen +olemassa olonsa tarkotuksesta ja suunnitelmistaan hänen tulevaisuutensa +suhteen. Sitävastoin kysymme, eikö olisi mahdotonta otaksua, että +sellainen luoja olisi luonut sellaisen ihmisen, varustanut hänet +ajatuskyvyllä, joka tunkeutuu tulevaisuuteen, eikä kuitenkaan olisi +antanut mitään ilmotusta suunnitelmistaan tyydyttääkseen tätä kaipuuta? +Tällainen menettelytapa olisi mahdoton, koska se olisi ristiriidassa +sen luonteen kanssa, jollaiseksi me Jumalaa ajattelemme, ristiriidassa +vanhurskaan ja rakkaudellisen olennon menettelytavan kanssa. + +Me voimme tehdä sen loppupäätöksen, että jos jumalallinen viisaus +ihmisen luomisessa olisi pitänyt tarpeettomana antaa hänelle tietoa +hänen tulevasta tarkotusperästään ja hänen osuudestaan luojansa +suunnitelmiin, niin olisi sekä jumalallinen viisaus että jumalallinen +rakkaus vaatinut, että tämän olennon kyvyt niin rajotettaisiin, ettei +sitä aina vaivaisi ja häiritsisi epäilys, pelko ja tietämättömyys; +ja varmaankin olisi jumalallista valtaa käytetty tällaisessa +rajotuksessa. Se seikka, että ihmisellä on kyky käsittää jumalallisen +suunnitelman ilmotuksen luojansa tunnustetun luonteen yhteydessä, +antaa siis kylliksi riittävän syyn odottaa, että Jumala lahjottaisi +sellaisen ilmestyksen sellaisena aikana ja sillä tavalla, kuin hän +viisaudessaan voisi hyväksyä. Siis tarkastamalla tätä, vaikkakaan emme +tuntisi Raamattua, johtaisi järki meitä odottamaan ja etsimään jotakin +sellaista ilmestystä, minä Raamattu sanoo olevansa. Ja edelleen, +kun otamme huomioon sen järjestyksen ja sopusoinnun, joka vallitsee +kaikkialla luomakunnassa, kuinka esim. tähdistöt suuremmoisessa +kiertokulussaan noudattavat määrä-aikoja ja -paikkoja niin emme +voi muuta kuin otaksua, että pienemmät säännöttömyydet, niinkuin +maanjäristykset, tuuliaispäät j.n.e., ovat ainoastaan viittauksia +siitä, että eri alkuaineitten yhteistoiminta tässä maailmassa +nykyään on epätäydellistä. Vakuutus, että kaikki on tuleva vihdoin +täydelliseksi ja sopusointuiseksi maan päällä samoin kuin taivaassa, +sekä jonkinlainen selitys siitä, miksikä nyt ei niin ole, ovat +kysymyksiä, jotka ajattelevalle ihmiselle ovat luonnollisia niinkuin +niihin vastaaminen Luojalle, jonka viisaus, valta ja hyvyys ovat +ilmeiset. Siitä syystä tulee meidän odottaa, että etsitty ilmestys +käsittäisi tällaisen vakuutuksen ja tällaisen selityksen. + +Kun me nyt olemme osottaneet miten järkevää on odottaa Jumalan tahdon +ja suunnitelman ilmotusta meidän sukuumme nähden, tulemme seuraavassa +luvussa tutkimaan Raamatun yleistä luonnetta; joka Raamattu sanoo +juuri olevansa sellainen ilmestys. Ja jos se esittää Jumalan luonteen +olevan täydellisessä sopusoinnussa järjen kanssa, kuten ylempänä +olemme nähneet, silloin täytyy meidän tehdä se johtopäätös, että se +sen kautta on todistanut olevansa tarpeellinen ja syyllä odotettu +Jumalan ilmestys ja täytyy meidän silloin ottaa vastaan sen todistus +sellaisena ilmestyksenä. Jos se on Jumalasta, täytyy sen oppien, täysin +ymmärrettyinä, olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa, joka kuten +järki vakuuttaa meille, on täydellinen viisaudessa, vanhurskaudessa, +rakkaudessa ja vallassa. + + + + +KOLMAS LUKU. + +RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA. + +Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta. +-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin +vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen kirjat. +-- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan +omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. -- +Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä ovat rikas +ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien +suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen +ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, isättömien +ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun profeetat. -- +Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin +tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. -- +Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla. + + +Raamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen +vaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein +ovat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten +kautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin +ovat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja. +Kunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan +perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan +elämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti +suuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen +niissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat +kunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi, +jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu +Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä +heidän aseensa! + +Koska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää +ilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan +ihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy +jumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen +todistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää +olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä +ulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti +ovat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi +tutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia +todistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa. + +Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt +kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin +koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat +kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet +omistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat +kohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä. +Tänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat +nidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja +tehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on +Raamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin +sekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että +tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista +vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on +tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri +olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija. + +On siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta +hyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet +parempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset +teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja +olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki +kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle +luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä +rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole +aiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia +huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän +ajatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me +tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin +täytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden +rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta +tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus +nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun +on hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri +tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen +tosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli +saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin +Raamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin +antamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian, +että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän +pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat +olivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen +henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan +hänen oppejaan. + +Jokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia +vaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka +aiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian? +Hän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen +pahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat +häntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään. +Omaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan +alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja +katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa +tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus +eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä +vaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli +kuollut? -- erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja +jos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa, +ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka +mahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin +he olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt +yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla +hän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina +syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita -- kuinka +äärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet +tällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen +vihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen +hänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat, +jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat? + +Joskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä +kirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän +ilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy +tuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat +olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet +johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta +voittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen +ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten +uskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka +ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli +halveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen +niille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja +päinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista +odotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa, +kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta +ja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä, +jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet +hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten +kohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut +ainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla +puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen, +että sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat +ja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta +kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään +uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja +osottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja +tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina. + +Ja mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa +vanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä +kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti +kuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se +heidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä, +jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus +olisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista +järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa +sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi, +ja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa +olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä +sellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja +jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen +menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole +valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi. + +Meillä on siis syytä _odottaa_, että meille ilmotetaan Jumalan tahto +ja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää +ilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden +vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme +nyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan +hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta, +jonka me _syyllä_ omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä +kirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta. + +Uuden testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat vanhassa +testamentissa ovat kertomuksia tosiasioista, joita kirjoittajat +tunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteessa. +Jokaiselle on selvää, ett'ei tarvita mitään erityistä ilmestystä jos +he tahtoisivat yksinkertaisesti kertoa totuuden niissä asioissa, +jotka olivat heitä lähellä, ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala +kuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin on todennäköistä, +että näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän +ilmestykseen nähden, sillä onhan syytä otaksua, että Jumala niin +johtaisi ja järjestäisi, että se rehellinen henkilö, jonka hän +valitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa. +Näiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus riippuu melkein +yksinomaan tekijäin luonteesta ja vaikuttimista. Hyvä ihminen ei puhu +valhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus +kokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen +kirjottajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä +tulisi esille. + +Määrättyjen Raamatullisten kirjojen kuten Kuningasten-, Aika-, +Tuomarienkirjojen totuudellisuus ei kärsi siitä, että me aivan +yksinkertaisesti sanomme niiden olevan tosia, huolella tehtyjä +muistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja henkilöistä. +Heprealaisten kertomukset sisältävät historiaa samoinkuin laki ja +profeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa +j.n.e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yksityiskohtaisia seikkoja +syystä että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin +ymmärretään miksi muutamia historiallisia asioita mainitaan, joita +yhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivana. +Niin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena +koristelematta kertoa moabittilais- ja ammonialaiskansojen alkuperästä +ja heidän sukulaisuussuhteistaan Aabrahamin kanssa, jotta kertomus +heidän alkuperästään tulisi täydelliseksi. (1 Moos. 19: 36--38). Samoin +on meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä +hänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin +(Luuk. 3: 23, 31, 33, 34), samoinkuin Joosefin, hänen puolisonsa, +sukuluettelo johdetaan takasin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo +oli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49: +10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messias. +Tästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny. +-- 1 Moos. 38. + +Tietenkin on samanlaisia tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin +historiallisiin tosiasioihin nähden, joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten +saamme nähdä, ja jotka, elleivät ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan +siveellistä opetusta, ilman vahinkoa voitaisiin poistaa. Kuitenkaan +ei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi +säädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri +kielillä esittää paremmin ja huonommin ja jos kohta raamatunkääntäjät +olivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä +esiintyi alku-tekstissä, niin elivät he kuitenkin aikana, joka ei ollut +niin tarkka kuin meidän aikamme valitessaan sopivia lausuntotapoja. +Samaa voidaan ajatella vanhimmasta raamatullisesta ajasta ja sen +tavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi +tähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan uudessa +testamentista esiintyvästä lauseesta. + + + +Mooseksen kirjat ja niissä julaistut lait. + + +Raamatun viisi ensi kirjaa tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä, +vaikkakin ei missään mainita häntä niiden tekijäksi. On hyvin +luultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjottanut +ne. Mitä kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan tulee, +niin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt +sopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi +nämä kirjat kirjottanut ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa +vastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjottanut ne pimittämis- ja +pettämis-tarkotuksessa, olisi hän varmaankin, saavuttaakseen +luotettavaisuutta ilmottanut että Israelin suuri johtaja ja valtiomies +oli ne kirjottanut. (Katso 5 Moos. 31: 9--27.) Se on varma, että +todellakin Mooses johti heprealaisen kansan Egyptistä. Hän järjesti +heidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat +esitetyt, ja heprealainen kansa on yli kolmen tuhannen vuoden kuluessa +yksimielisesti väittänyt, että Mooses on heille lahjottanut nuo kirjat, +ja niin pyhinä ovat he pitäneet noita kirjoja, ettei pistettä tai +pilkkua ole saanut muuttaa, joka takaa sen, että kirjotukset ovat +väärentämättömät. + +Nämä Mooseksen kirjat sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen, +mikä on olemassa siltä ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinalainen +historia on alkavinaan luomisesta kertoessaan miten Jumala läksi +veneessä vesille, otti maamöhkäleen käteensä ja heitti sen veteen. +Tästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä maailma j.n.e. Mutta +koko satu on niin järjetön, että jo lapsen ymmärryksellä varustettu +ihminen ei anna sen itseänsä pettää. Sitä vastoin ensimmäisen +Mooseksen kirjan esitys perustuu siihen järjelliseen otaksumaan, että +Jumala, luoja, järjellinen alkusyy, jo oli olemassa. Se ei koskettele +Jumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista +ja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä: -- "Alussa loi Jumala +taivaan ja maan". Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä +lähempiin selityksiin, ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä +(ajanjaksosta), jonka kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän +käsityksen vahvistaa pääasiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa +kerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järjellisempää +hyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt näiden asiain +kertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi +enemmän kuin koko jälelläoleva ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden +tutkimuksien jälkeen, jota tutkimusta nyt helpottaa uudenaikaiset +apuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänään. + +Tarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjotukset +sisältävät. Varmaa on, ett'eivät nämä lait ole löytäneet vertojaan +ennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Nämä yhdeksännentoista +vuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin +perusajatuksiin ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne, +jotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän. + +Jumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen +käskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä, +joiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin +ihmeellisiltä ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja +nyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat +nousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin) +raunioissa ja muinaisjäännöksissä, niin pidettäisiin niitä ihmeellisinä +ellei ylenluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten +tunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että +niiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On +totta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei +annettukaan kristityille vaan heprealaisille, eikä niillekään siksi, +että ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttaakseen ihmisiä +heidän synnillisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden +käskyjen pääsisällyksen yhdisti ihmeellisellä tavalla kristinuskon +suuri perustaja sanoihin: "Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi koko +sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi", +ja: "Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi." Mark. 12: 30, 31. + +Mooseksen toimeenpanema hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä +uudemmista että vanhemmista siinä, että se väitti, että tämä hallitus +tuli itse Luojalta, ja että kansa oli vastuunalainen hänen edessään. +Heidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa +esiintyivät Jumalasta lähteneinä ja olivat, niinkuin kohta saamme +nähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo olevan +Jumalan luonteen. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin "Kaikkein +pyhimmässä" paikassa ilmestyi Jehovan läsnäolo heidän kuninkaanaan, +ja siellä saivat he vastaanottaa yliluonnollista opetusta kansansa +asioitten hoitamisessa. Pappissääty järjestettiin, jolla oli +täydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta +voitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan. +Joku voinee tässä ensin ajatella: "Kas niin, tuossa on meillä heidän +järjestelmänsä päämäärä: heillä samoinkuin toisilla kansoilla oli +hallitusvalta papeilla. He käyttivät hyväkseen kansan herkkäuskoisuutta +ja pelottivat heitä oman kunnian ja voiton tähden". Kuitenkin hiljaa, +ystäväni, älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä +tapauksessa, on helppo tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää, +asianhaaroja syrjäyttämällä, tehdä huonoja johtopäätöksiä. Kaikki +puhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet +ja etuoikeudet olivat rajotetut. He eivät saaneet mitään maallista +valtaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuutta käyttää virkaansa kansan +oikeuksien ja omantunnonvapauden sortamiseksi. Vieläpä Mooseksen +kautta, joka itse oli pappissuvun jäsen tehtiin nämä määräykset. + +Koska hän Jumalan lähettiläänä oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta, +niin joutui olosuhteiden pakosta toimeenpaneva valta hänen käsiinsä +ja teki hiljaisesta Mooseksesta itsevaltijaan hallituksessa ja +vallassa, jos kohta hänestä lempeän ja nöyrän luonteensa tähden +tuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija, joka tyhjensi +elonvoimansa virkansa painostavissa huolissa. Sellaisten olosuhteiden +vallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli +kansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa: uskottoman +kannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien +vaatimustensa valossa oli se teokratia, s.o., jumalallinen hallitus, +sillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat: +ei saanut mitään lisätä tai ottaa pois heidän lakikokoelmastaan. +Tältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista +joko aikasemmista tai myöhemmistä maallisista hallituksista. "Silloin +sanoi Herra Moosekselle: 'Kerää minulle seitsemänkymmentä miestä +Israelin vanhimmista, jotka tiedät kuuluvan kansan vanhimpiin ja +tarkastusmiehiin, ja vie heidät ilmestysmajan eteen ja seisokoon he +siellä sinun kanssasi. Siellä tahdon minä silloin tulla alas ja puhua +kanssasi sekä tahdon ottaa sinun päälläsi lepäävästä hengestä ja antaa +heille; sitten auttavat he sinua kansan kuorman kantamisessa, niin +ett'ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä'." (4 Moos. 11: 16, 17. Katso +myös värsyjä 24--30, jotka ovat esimerkkinä todellisesta vilpittömästä +valtiomiestaidosta ja hiljaisesta ja nöyrästä luonteesta.) Kun Mooses +kertoi tästä, sanoi hän: "Silloin minä otin teidän heimonne päämiehet, +viisaat ja hyvin tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi, +johtajiksi, toiset tuhannen, toiset sadan, toiset viidenkymmenen ja +toiset kymmenen yli, ja tarkastusmiehiksi teidän eri heimoihinne." -- 5 +Moos. 1, 1: 15; 2 Moos. 18: 13--26. + +Täten osottautuu, että tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä, +että olisi koettanut laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa +asemaansa jättämällä kansan hallituksen suorastaan pappissukuisille +hengenheimolaisilleen ja siten valmistaa heille tilaisuutta käyttämään +uskonnollista valtaansa kahlehtiakseen kansan oikeuksia ja vapauksia, +päinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa hallitusmuodon, joka oli +omiansa kasvattamaan kansan vapaudentunnetta. Toisten kansojen ja +hallitsijoiden historiassa ei tavata mitään, joka vastaisi ylläolevaa. +Jokaisessa erikoistapauksessa on hallitsija etsinyt omaa korotustaan ja +suurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut +tasavaltojen muodostumista, on myöhempi asiain kulku osottanut, että he +tekivät sen edellyttäen voittavansa kansan suosiota ja lujittaakseen +omaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen +asemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada +vallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan +verrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli +tämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että +Jumala hallitsi sitä tabernaakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että +mies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista +kansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt, +mihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin +kansan hallitus sen omiin käsiin, että jos kohta tärkeämmät asiat, +joita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää +Mooseksen ratkaistavaksi, niin saivat he kuitenkin itse päättää, mitkä +asiat joutuivat Moosekselle. "Mutta jos joku asia tulee teille liian +vaikeaksi, niin antakaa sen tulla minulle, jotta saisin kuulla sen". -- +5 Moos. 1: 17. + +Tältä kannalta katsoen oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat +jumalallisten määräysten mukaan. Ja vaientaaksemme niitä, jotka +tietämättömyydessä väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen +hallitusmuodon sen sijaan, että "kansaa hallitsisi kansa", se on +valtiollinen itsehallinto, tahdomme huomauttaa, että tämä tasavaltainen +maallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljäsataa vuotta. Ja +ilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan +"vanhimpien" pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka tilaisuudessa +toimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajana: "Kuule kansan +ääntä ja tee kaikki, mitä he pyytävät sinulta; sillä eivät he ole +hyljänneet sinua, vaan minut, koska he eivät tahdo, että minä olisin +heidän kuninkaanaan." Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka +heidän vapauttaan ja oikeuttaan tullaan halveksimaan ja kuinka he +tällaisen muutoksen kautta tulevat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä +tuo yleinen aate, jonka he ylt'ympärillään toisissa kansoissa näkivät +toteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8: 6--22.) Kun tarkastaa +tätä kertomusta heidän _halustaan_ saada kuningas, niin kenenkäpä +mieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut +asettautua suuren valtakunnan etunenään. + +Joskin Israel kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin +kuitenkin Jaakopin kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen +suku tai heimo valitsi tai tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet +asiamiehikseen tai päälliköikseen. Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän +egyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin +päällysmiehiksi tai vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen +hallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut +säilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa +näille miehille antanut viran ja hallituksen. + +Ne ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli +nimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana +yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle heidän +tuomariensa läsnäollessa ja sanoi: "Ja minä annoin myös määräyksiä +teidän tuomareillenne sanoen: 'Kuulkaa mitä veljillä on toinen toistaan +vastaan; jos jollakin on jotakin veljeään vastaan tai vierasta +[muukalaista] vastaan, joka asuu hänen luonaan, niin tuomitkaa +oikeudenmukaisesti heidän välillään. Teidän ei pidä tuomitseman +henkilön mukaan, vaan kuunnella yhtähyvin vähäpätöistä kuin ylhäistä. +Teidän ei tule peljätä ketään ihmistä, sillä tuomio kuuluu Jumalalle. +Mutta jos joku asia tulee teille liian vaikeaksi, niin antakaa sen +tulla minulle, jotta saisin kuulla sen'." (5 Moos. 1: 16, 17.) +Mooseksen kuoleman jälkeen esitti ylipappi tällaiset vaikeat asiat +suorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai +kieltävän vastauksen. + +Mitä sanomme näiden _tosiasiain_ edessä siitä päätelmästä, joka tahtoo +väittää, että petolliset papit ovat nämä kirjat kirjottaneet saadakseen +itselleen vaikutusta ja valtaa kansan yli? Olisivatkohan sellaiset +miehet sellaisessa tarkotuksessa kirjottaneet vääriä asiakirjoja, +jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat +aikaansaada -- asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin +suuri päällikkö heidän oman heimonsa jäsen, Jumalan käskystä eristi +pappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin +käsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä? + +Ansaitsee, edelleen huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan +korkeimman sivistyksen lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas +ja köyhä olisivat samassa edesvastuu-asemassa maallisen lain edessä. +Mooseksen laissa ei tehty mitään eroa. Ja mitä tulee niiden kansan +vaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat +hyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin +ei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin +huolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen laki piti huolta +kaiken _ennalleenasettamisesta_, joka viideskymmenes vuosi, joka oli +heidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden +täydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymistä +muutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25: 9, 13--23, 27--30.) Heidän piti +todellakin oppia pitämään toisia veljinään ja toimia sen mukaan, ilman +korvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen +toiseltaan. -- Katso 2 Moos. 22: 25; 3 Moos. 25: 36, 37; 4 Moos. 26: +52--56. + +Kaikki lait julaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin +menestyksellä sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut +esille sillä tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta +köyhimmät ja oppimattomimmat saisivat niistä tiedon, niin oli pappien +velvollisuus lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5 +Moos. 31: 10--13.) Onko mahdollista ajatella, että sellaisia lakia ja +määräyksiä keksivät ilkeämieliset ja viekkaat miehet, ryöstääkseen +viekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Tällainen arveleminen +olisi ristiriidassa järjen kanssa. + +Vieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten +kunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa +aikansa edellä -- jos edes meidän aikamme sivistyneimpien +kansojen lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja +ihmisystävällisyydessä. Me luemme: -- "Aivan sama laki on koskeva +teitä, se on oleva voimassa niinhyvin muukalaisiin [ulkomaalaisiin] +kuin maassa syntyneisiin nähden; sillä minä olen Herra teidän +Jumalanne." -- 2 Moos. 12: 49; 3 Moos. 24: 22. + +"Kun muukalainen asuu luonanne teidän maassanne, niin älkää sortako +häntä. Muukalaista, joka asuu luonanne, tulee teidän keskuudessanne +pitää maassasyntyneenä. Sinun tulee rakastaa häntä niinkuin itseäsi. +Olettehan itse olleet muukalaisia Egyptin maalla." -- 3 Moos. 19: 33, +34. + +"Koska sinä kohtaat _vihollisesi_ härän tai aasin eksyksissä, niin tulee +sinun johdattaa se jälleen hänen luoksensa. Jos näet _vihamiehesi_ +aasin uupuneena kuorman alla, niin kavahda, ettet jätä miestä +avuttomaksi, vaan sinun tulee auttaa häntä kuorman helpottamisessa." -- +2 Moos. 23: 4, 5. + +Ei edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiä +kohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän +suuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa. +Kyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä koska +ne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden: se olisi +eläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin pidetty huolta. -- 5 Moos. +25: 4; 22: 10; 2 Moos. 23: 12. + +Muutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen, +koska leevisukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat +veljensä kymmenyksillä tai vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen +maanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asiain +todellisesta tilasta, joka on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa, +jotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät +todistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää, +joka siis ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin, +tapahtuupa usein, että nykyajan pappiskunta esittää tämän väärin +vaatiessaan nyt samallaista järjestelmää, käyttäen Israelin +järjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiain tilaa, +johon se perustui, tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin. + +Se perustui itse asiassa ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin +lapset saivat haltuunsa Kaanaanmaan, oli leviitoilla varmaan yhtä +suuri oikeus maan omistamiseen kuin toisilla sukukunnilla. Jumalan +erityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin +jonkusen kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut +eri sukukuntien keskuuteen, palvellakseen heitä uskonnollisissa +asioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan jakamista. +Maaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlaista korvausta, ja +kymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä +siinä vielä kyllin. Joskohta kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivat +oikeudenmukainen maksumääräys, niin ei sitä kuitenkaan kannettu verona, +vaan saatiin se suorittaa vapaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään +uhkaus pakottanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän +omantunnontarkkuudestaan. Ainoat kansalle annetut kehotukset, jotka +koskivat tätä asiaa olivat seuraavat: + +"Pidä varasi, ettet hyljää leviittaa, niin kauan kuin elät maassasi." +(5 Moos. 12: 19.) "Äläkä unohda leviittaa, joka on porttiesi +sisäpuolella, sillä ei hänellä ole [maassa] osaa eli perimistä." 5 +Moos. 14: 27. + +Onko, me kysymme, mahdollista otaksua, että itsekkäät ja +kunnianhimoiset papit olivat asiat näin järjestäneet, kun he tämän +kautta olisivat tehneet itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa +veljistään riippuvaksi? Eikö järkemme sano meille jotain päinvastaista? + +Sopusoinnussa tämän kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla +kuin ylempänä esitetyillä -- nimittäin että Jumala on näiden +lakien laatija -- on se seikka, ettei löytynyt mitään erityisiä +toimenpiteitä pappissäädyn kunnioittamiseksi. Eivät missään petturit +olisi huolellisempia, kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta +kunnioitus ja arvonanto heille itselleen taattaisiin ja ankarimmat +rangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osottaisivat +halveksumista heitä kohtaan. Mutta mitään sen tapaista ei esiinny. +Ei ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai +kunniotuksesta tai vapaudesta väkivaltaa tai häväistystä vastaan. +Yleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaerotusta eikä katsonut +henkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä +huomattavampaa, kun palvelijoiden, muukalaisten ja vanhuksien kohtelu +oli erityisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi: "_Muukalaista_ et +saa väärin kohdella _tai sortaa_... _Leskiä ja isättömiä_ ette saa +pahoin kohdella. Jos kohtelet heitä pahoin, niin olen varmasti kuuleva +heidän huutonsa, kun he huutavat minulle, ja vihani on syttyvä, ja +minä olen tappava teidät miekalla, niin että teidän vaimonne tulevat +leskiksi ja teidän lapsenne isättömiksi." (2 Moos. 22: 21--24; 23: +9; 3 Moos. 19: 33, 34.) "Sinun ei pidä köyhälle päivätyöläiselle +tekemän väärin, oli hän sitten sinun veljiäsi tai muukalainen, joka +on sinun luonasi sinun maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Sinä +päivänä, kun hän on tehnyt työnsä, tulee sinun antaa hänelle hänen +palkkansa ennenkuin aurinko laskee, sillä hän on puutteessa ja +odottaa palkkaansa, ettei hän huutaisi Herran puoleen sinun tähtesi +ja se tulisi sinulle synniksi." (3 Moos. 19: 13; 5 Moos. 24: 14, +15; 2 Moos. 21: 26, 27.) "Harmaapään edessä pitää sinun nouseman +ja vanhaa kunnioittaman." (3 Moos. 19: 32. Katso myös 3 Moos. 19: +14.) Tässä kaikki, mutta ei mitään papeista ja leviitoista ja heidän +kymmenyksistään. + +Lain terveys-ohjeet, jotka olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa +ja kauan sorrossa eläneelle kansalle, sekä määräykset ja rajotukset, +jotka koskivat puhtaita ja saastaisia eläimiä joita sai tai ei saanut +syödä, ovat ihmeellisiä ja ansaitsisivat toisten piirteiden ohella +huomiota, jos tila sallisi niiden tutkimista osottaaksemme, että +heidän lakinsa olivat tulleet yhtä pitkälle, ellei pitemmälle kuin +lääketieteen viimeiset tulokset tällä alalla. Mooseksen lailla oli +sitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsittelemisen meidän +täytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on +valtavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse runko koko tuosta +ilmotuksesta uskonnollisessa järjestelmässä, jota jälellä oleva osa +Raamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla +osottaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä +otetaan huomioon. + +Järjen valossa täytyy jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan, +joka osottaisi sen olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan on +se kaikissa osissaan yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osottaa +Jumalan luonteeksi. Tämä antaa todistuksia hänen viisaudestaan, +vanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas +ja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan, +vaan sanoo niiden lähteneen Jumalasta, (2 Moos. 24: 12; 5 Moos. 9: +9--11; 2 Moos. 26: 30; 3 Moos. 1: 1.) Jos kohdistaa katseensa hänen +luonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he +todistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokultaisuutta ja valhetta, jos +sen tekee, niin kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies +itse todisti väärin ja esitti omia mielipiteitään ja lakeja Jumalasta +lähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyään Raamatun +painoksia, jonka tähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin +huomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä; +sillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, jotka +etsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät +he koskeneet pyhiin kirjotuksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat +väärentämättöminä säilyneet. + + + +Raamatun profeetat. + + +Luokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän +todistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat, +muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan, +ja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät +vastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana +kulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä +kansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmotuksen sisällys +oli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangastuksen varottamisen +yhteydessä, jonka oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista +siunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja +saavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea +muuta kuin kehuttavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni +heistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla. +Katso 1 Kun. 18: 4, 10, 17, 18; 19: 10; Jer. 38: 6; Hebr. 11: 32--38. +Toisissa tapauksissa tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan +profeettoina vasta vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me +puhumme profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät +suorastaan lähteneinä Jehovasta. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa, +ettei tapahtunut mitään papillista välitystä, kun laki annettiin +Israelille. Jumala antoi sen kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19: +17--25; 5 Moos. 5: 1--5.) Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun +hän huomasi jonkun rikkovan lain, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos. +19: 17.) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangasta, mutta koska +useimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa +ja tulivat välinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin olivat ne +verrattain harvat, jotka seurasivat lain määräystä nuhdella synnistä ja +kehottaa jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsuttiin "profeetoiksi" +sekä vanhassa että uudessa testamentissa. Profeetta nimitys, sellaisena +kuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee _julkinen selittäjä_, ja +siten kutsuttiin myös epäjumalisuuden julkisia opettajia. Esimerkiksi +"Baalin profeetat" j.n.e. Katso 1 Kor. 14: 1--6; 2 Piet. 2: 1; Matt. 7: +15; 14; 5; Neh. 6: 7; 1 Kun. 18: 40; Tit. 1: 12. + +Profeetallinen opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän +käsityksen mukaan määrätyn luokan erikoisalaksi kehittyen +farisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen asemasta opetti vanhinten +(kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän suunnan kannattajista tuli +totuuden vastustajia ja vääriä profeettoja eli vääriä opettajia. -- +Matt. 15: 2--9. + +Siitä suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala +eri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka +toisinaan tarkotti esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia. +Me kiinnitämme nyt huomiomme sellaisiin profeettoihin, jotka puhuivat +ja kirjottivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä +nimittää: + + Jumalan valituiksi profeetoiksi tai näkijöiksi. + +Kun muistamme, että nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi +maallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä +ylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat +ei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita vaan myöskin pappeja (joskaan +he eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia +syntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että +nämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon +tekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää +järki sellaisen epäilyksen. + +Jos me siis emme löydä mitään syytä epäillä eri raamatunkirjoittajain +vaikuttimia, vaan havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on +vanhurskas ja totuudellinen, niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä +määrin löytyy jotakin yhteyttä tai yhdyssidettä Mooseksen, toisien +profeettain ja uuden testamentin kirjailijain kirjoitusten välillä. +Jos me huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa, +ja uuden testamentin kirjotuksissa, jotka yhteensä käsittävät yli +viisitoistasataa vuotta pitkän ajanjakson, niin antaa tämä kirjailijain +luonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa +-- että Jumalan henki on heidät elähyttänyt -- erittäinkin jos +heidän yhteinen pääaineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa +sen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja +ominaisuuksista. + +Tämänpä me siis huomaamme: kirjan läpi kulkee sama suunnitelma, henki, +päämäärä ja tarkotus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta +ja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen +kohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut +esittävät Jumalan suunnitelman asteittaista etenemistä tämän päämäärän +täyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimäisen ja kolmen viimeisen luvun +sopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset +kuvaavat ensimmäistä luomusta, jälkimäiset uudistettua eli ennalleen +asetettu luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu. +Edelliset osottavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloaan maailmaan +pettääkseen ja hävittääkseen sitä, jälkimmäiset osottavat miten hänen +työnsä on tyhjäksi tehty, turmeltuneet uudistettu, paha poistettu ja +Saatana hävitetty. Edelliset osottavat miten Aadamin kautta herruus +menetettiin, jälkimäiset taas miten Kristus on tämän herrauden +ennalleen asettanut ja ijankaikkisesti lujittanut ja miten Jumalan +tahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaissa. Edelliset osottavat, +miten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman vaikuttava syy, +jälkimäiset taas miten vanhurskauden palkka on kirkkaus, kunnia ja +elämä. + +Joskin Raamattu on monen henkilön käsialana eri aikoina ja eri +olosuhteissa syntynyt, ei se kuitenkaan ole ainoastaan kokoelma, +joka sisältää siveyssääntöjä, viisaita periaatteita ja lohdullisia +sanoja. Se on jotakin enemmän. Se on järjellinen ja sopusuhtainen +esitys nykyisen pahan maailman syistä, sen ainoasta parannuskeinosta +ja lopputuloksesta jumalallisen viisauden näkökannalta, joka näki +suunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan +kansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja +kalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat. + +Ensimäisen Mooseksen kirjan opista pidetään kiinni ja kehitetään +sitä loppuun asti. Tässä kerrotaan, että ihminen alkuperäisessä +täydellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, asetettiin koetukselle, +että hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys, +sairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole +hyljännyt häntä, vaan on lopulta uudistava ihmisen lunastajan +kautta, joka oli syntyvä vaimosta (1 Moos. 3: 15). Aatamin ja Eevan +nahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa, +Iisakissa alttarilla, eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat +saivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi, ja +joita jatkettiin koko juutalaisena aikakautena, osotettiin lunastajan +kuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa +tarpeellisuus meidän syntiemme peittämiseksi. Jos kohta profeetat +ainoastaan heikosti käsittivät muutamien lauseittensa sisällyksen +(1 Piet. 1: 12), mainitsevat he, kuinka synnit tullaan asettamaan +syyttömän eläimen asemasta yhden ihmisen päälle, ja profeetan katsein +he näkevät hänet, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, ja jota oli +johdettava "niinkuin karitsaa, joka viedään teurastettavaksi", että +"kuritus hänen päällensä pantiin, jotta meillä olisi rauha, ja että +hänen haavainsa kautta me parannumme". He kuvailevat, miten ihmiset +ylenkatsovat ja hylkäävät hänen, ja selittävät, että "Herra antoi +kaikkien meidän pahojen tekojemme kohdata häntä". (Jes. 53: 3--7.) He +mainitsevat missä tämä vapahtaja tulee syntymään (Miik. 5: 1) ja koska +hän oli kuoleva, ja että tämä ei tulisi tapahtumaan "hänen itsensä +tähden". (Dan. 9: 26.) He mainitsevat joukon hänen ominaisuuksiaan -- +että hän oli oleva "vanhurskas" ja vapaa "petoksesta", "vääryydestä" +tai jostakin muusta oikeutetusta kuoleman syystä (Jes. 53: 8, 9, 11); +että hänet petettäisiin kolmestakymmenestä hopearahasta (Sak. 11: 12), +että hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53: +12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34: 21; Joh. 19: 36), +ja joskin hän kuolisi ja tulisi haudatuksi, niin ei hänen lihansa +muuttuisi, eikä hän jäisi hautaan. -- Ps. 16: 10; Ap. t. 2: 31. + +Uuden testamentin tekijät kirjottavat selvin ja mieltäliikuttavin +ja kuitenkin yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten +toteutumisen Jeesus nasaretilaisessa sekä osottavat johdonmukaisissa +loppupäätöksissä, että sellainen lunastushinta, jonka hän maksoi, ja +jota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta maailman synnit +voitaisiin pyyhkiä pois, oli tarpeellinen (Jes. 1: 18.) He kertovat +koko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovammalla tavalla, +jonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin, +vaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme, +että heidän todistelutapansa on mallikelpoisen tarkka ja vakuuttava, +jommoista ei muualla esiinny minkään muun aineen yhteydessä. Katso +Room. 5: 17--19 ja niin edespäin 12:sta lukuun. + +Mooses ei viitannut laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien +poistamiseen ja kansan siunaamiseen suuren vapahtajan kautta, jonka +vallan ja hallituksen hän selitti olevan omaansa paljon suuremman, +loskin se tulisi olemaan "senkaltainen". (5 Moos. 18: 15, 19.) Luvattu +vapahtaja oli siunaava ei ainoastaan Israelin, vaan Israelin kautta +"kaikki sukukunnat maan päällä", (1 Moos. 12: 3; 18: 18; 22: 18; +26: 4.) Ja juutalaisen kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat +profeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias on myös tuleva +"valoksi, joka pakanat valistaa" (Jes. 49: 6; Luuk. 2: 32), että +pakanat tulevat hänen luoksensa "maan kaikista ääristä" (Jer. 16: 19), +että hänen nimensä on "oleva suuri kansojen keskuudessa (Mal. 1: 11), +sekä että Herran kunnia ilmotetaan, ja kaikki liha on sen näkevä". -- +Jes. 40: 5. Katso myös Jes. 42: 1--7. + +Uuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun, +joka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien +ennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä +ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan +kansaansa (Ap. t. 11: 1--18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin +heidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi +yhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei +Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista +ja pakanoista oli valittu "pieni lauma", joka koetuksen kautta oli +havaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian +kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja +kaikki kansat. -- Room. 8: 17. + +Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa +sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme, +että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka +he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä +se sanoo itsensä olevan -- "suuren ilon, joka on tuleva kaikille +kansoille". + +Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa, +on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko +maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli +ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan: +"Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin +kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi. + +Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille +rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita +aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa, +johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa, +joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka +hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä +koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he +olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat +kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman +osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu +ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat +tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin -- +valossa. + +Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka +on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että +kuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki +hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja +eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät +haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan +herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps. +49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden +testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä +ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla +tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan +ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin +saarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa +nukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista +herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin +kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi +Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 13--22. + +Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat +tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat +välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta, +ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen +kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat +oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat +kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten +ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla +tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan +testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä +"turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta +ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä, +auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta +aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan, +että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa +nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä +tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin +olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä, +ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan +hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin +merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen +hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room. +5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2: +14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2. +Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran +päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun +amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28: +21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy +11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin +tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta +ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40; +24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa +eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit +tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen +y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen +kaikkein ihmeellisintä. + +Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia, +on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta +ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai +kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin +luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän +ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me +kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja +maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä +viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä +kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen +kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa; +muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat. +Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden +ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina +muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon +meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne +muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta +varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä +voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin +kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja +ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus. + +Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu +järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi +Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus +ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet +järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille +olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti +innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy +tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen +kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia +aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille, +että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa +ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden +tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on +todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset +ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti +väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet +sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä +siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta, +joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on +sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka +ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet, +ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy +olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä +ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian +suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen. + +Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt +saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella. +Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat +meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus, +etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan +Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen +Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä, +ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme +Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle +avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on +Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman +pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista +luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta +joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa. + + * * * * * + + "Jos, kaikkivaltias, et löydykkään, + ken loi ja käsin kantoikaan + maailman ihanuuden? + Ken auringoille kaikille + lait antoi, radat tähdille + loi kautta avaruuden? + Ken johtaa minun askeleet, + nuo synkät sekä uupuneet? + Ken syömeen antoi tuonkin lain, + mi poikkeust' vaill' on vaatijain, + ett' aina oikein tehdä vain + jos mailman sain + mun vastustajakseni ain'." + + + Jumalan sana. + + On Herran sana vaan + ain säilyvä. + Se siemen aikanaan + on itävä. + Jos täyttää sydämen, + se sadon ainaisen, + myös heelmän taivaisen + tuo aikanaan. + On Herran sana vaan + kestävä, säilyvä. + Ei koskaan järky tuo, + ei milloinkaan. + + On Herran sana tuo + meit' johtava. + Kuin kynttilämme tuo + on loistava. + On valkeus totinen + kautt' suurten usvien. + Se saattaa taivaasen + nyt voittajat. + On Herran sana tuo + loistava kynttilä. + Ei koskaan sammu tuo, + ei milloinkaan. + + Ken Herran sanahan + tääll' luottaa vaan, + jos kohta povehen + maan haudataan, + ei nuku ijäksi, + vaikk' tulee tyhjäksi, + maan mustan mullaksi -- + hän muutetaan. + Ken Herran sanahan + luottavi, uskovi, + hän kerran muutetaan + täält' kirkkauteen. + + + + +NELJÄS LUKU. + +AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT +VIITOTETUT. + +Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman +historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa +pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. +-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan +suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään, +avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen. + + +Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja +ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka +tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen +työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline +roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka +lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan +_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan +ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä +sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa. + +Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn +tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin +on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä +lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan +sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova +selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut +ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja +mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen +päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä +ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni +on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä +olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt, +sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka +tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen +nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa +todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton +suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee +täytäntöään kohti. + +Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä, +täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin +he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta, +niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan) +valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää +muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä. +Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön, +käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen +suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen +tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen +nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja +jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat +näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää +seuraavalla piirroksella. + + Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi". + + Luominen | Silloinen maailma | + Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma | + Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma. + +Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea +eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen, +hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. -- +2 Piet. 3: 6. + +Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan +toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun +vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi +maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7. + +Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17) +jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä +_"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5; +2 Piet. 3: 13. + +Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat +enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan +alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on +tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille. + +Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja +mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä +sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan +"nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi +mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme +nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he +kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15) +Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ -- +_"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi, +vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee +tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset +tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä. +Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas" +(Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja +"pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9. + +Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein +kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat +näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen +välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli +hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun +sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas +(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo, +tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen +seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä +ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien +niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat +elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin +viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35. + +Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja +ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen +valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä +toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi +maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman +pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän +hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6: +12. + +Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen +pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi +uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi +tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla +Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi +vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä +tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän +maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa +Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys +osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta. +Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään +väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota +väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.) +Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava +pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi +astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden +hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2. + +Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja +hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset +vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti" +(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä +aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä +kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja, +ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä. +Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui +vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta +luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät +hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat +ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta -- +sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on, +silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi. +Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske +luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten +hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen +hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen +yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy +(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän" +alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi +maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden +hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat +vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat +vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva +ankarin oikeudellisuus. + +Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän +kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei +tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden, +sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin +uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti +"kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät +Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut +kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita, +joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_ +ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan +siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se +ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä +tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien +kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden +loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna, +Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä +ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1. + + + +Ajanjaksoja eli hallituksia. + + +Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut, +kuten alempana oleva piirros osottaa. + + Silloinen maailma + Nykyinen maailma + Patr. ajanjakso + Juutalain. ajanjakso + Evankeel. ajanjakso + Tuleva maailma + Tuhatvuot. ajanjakso + Tulevat ajanjaksot + +Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut +mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut +koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen. +Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen +omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala +hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin, +"aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman +hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi +ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti +kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen +hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia +seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin +suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon +välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin +takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila. + +Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa, +joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan +hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie +suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään. + +Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen +toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan, +tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä +sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään +yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät +ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista +kirkkautta, mikä tulee seuraamaan. + +Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme +_patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena +Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja +yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin +kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat +patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi +järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui +tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin +hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala +tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja +kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen +"pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta +varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän +jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui +Kristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai +lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä +kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän +kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus +kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja +kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa. +Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse +mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien +kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain +luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää +ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin +huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole +lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo." +(Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana +loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää +Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan +julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." -- Matt. 23: 38. + +Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen +ajanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo +iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan +kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman +kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka, +joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä +lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat +Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen +jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä +tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa, +että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_. +Se ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä +aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk. +12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on +nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä. + +Tämän aikakauden kanssa loppuu "nykyinen paha maailma", ja huomaa +tarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat +varmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan, +täsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän +nykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän +ajanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa +sidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on +valmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman +alkamiselle, jossa "vanhurskaus asuu". + +Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen +nimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee, +tuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana +asetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta +menetettiin (Ap. t. 3: 19--21), ja ennen sen loppua ovat kaikki +kyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa +autuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään +itkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on +mennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja +siihen me pysähdymme. + +Me olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän +aikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme, +sitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja +järjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön +Jumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena. +Suunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen +kehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen +arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti, +joka arkkitehti tekee kaikki "oman tahtonsa neuvon mukaan." (Ef. 1: +11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai +liian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija +sekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa +ovat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään +voisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha +että hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa +toteuttamiseksi. + +Järjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä +ainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta, +näyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä, +ja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen +koneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja +kehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien +ja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää +sekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että +näennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia. +Totisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen +käynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma +nyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa, +niin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei +ainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi +myös nauttia sen siunatuista tuloksista. + +Kun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on +välttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden +erityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä _ei missään_ niistä +_yksiksensä_ voi suunnitelmaa nähdä, _vaan ainoastaan kaikissa +yhteisesti_, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat +renkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat +käsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin +jokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme +sillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa. + +Sitä, mitä sanassa sanotaan _toisesta_ aikakaudesta tai hallituksesta, +ei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin _erikoista_ +aikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa. +esimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko +maan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa. +(Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen +nähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on +perustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan +vievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse +aikakauden lopussa, "_viimeisinä päivinä_... pahat ihmiset ja +petturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja +eksymisessä". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee +olemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi +peittää meren pohjan. + +Samankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan +valtakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa +tapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta, +sillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto, +vääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä +sallii. Saatanan, joka nyt vielä on "tämän maailman ruhtinas", täytyy +ensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee, +tulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen +valtaansa ja on hallitseva kaikkea. + + Enemmän lempeä sinuun. + + Jeesus, sua rakastaa + tahdon mä ain'. + Siksi sua kaihoten + katselen vain. + Pyytää siis sydämen + Jeesus, nyt enemmän + lempeä vaan. + + Kerran mä halusin + riemua maan. + Nyt minä sinussa + kaikkeni saan. + Pyyntöni ompi tuo; + lempeäs' mulle suo + enemmän vaan. + + Silloin jos murheita, + tuskaakin saan, + tahtoni taipumaan + auttaa ne vaan. + Kuiskaavat minulle: + Jeesus, oi sinulle + kaikkeni vaan. + + Kiitos on viimeinen + kuiskaus mun. + Jäähyväishuutoni: + Ain' olen sun. + Pyyntön' on siksi vain: + Auta, oi Jeesus ain' + lempimään sua! + + + + +VIIDES LUKU. + +"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN +ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN." -- KOL. +1: 26. -- + +Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova -- Aabrahamille +annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa +selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan +oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on +aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva. + + +Samaan aikaan kuin ihmiskunta sai käydä pahan koulua ymmärtämättä +sen tarpeellisuutta, lausui Jumala monen monta kertaa aikomuksensa +ennalleenasettaa ja siunata se tulevan lunastajan kautta. Mutta kuka +tämä lunastaja oli oleva, oli salaisuutena neljätuhatta vuotta, ja +vasta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen alkoi se kirkkaasti ja selvästi +ilmetä kristillisen eli evankeelisen aikakauden alussa. + +Jos luomme silmäyksen takasin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme +kadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät synnin +oikeutettua rangastusta kärsien täynnä huolia ja vaivaa ja ilman muuta +toivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada tuosta hämärästä +esityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen +pään. Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suuresta +merkityksestä, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma +valojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista +todistusta sen toteutumisesta. + +Noin kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen kutsui Jumala Aabrahamin ja +lupasi, että hänen siemenessänsä kaikki maan sukukunnat tulisivat +siunatuiksi. Tämä kuulosti siltä, kun Jumala vielä pitäisi kiinni +kerran lausutusta päätöksestään ja nyt aikoisi panna sen täytäntöön. +Aika riensi; luvattu Kaanaan maa ei vielä ollut hänen hallussaan. +Aabraham ja Saara alkoivat vanheta eikä heillä vielä ollut perillistä. +Aabraham arveli, että hänen täytyi auttaa Jumalaa hänen lupauksensa +täyttämisessä, ja Ismael syntyi. Mutta hänen apuaan ei kaivattu, sillä +_aikanaan_ syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti +siltä, kuin se, joka on hallitseva ja siunaava kansat, olisi tullut. +Mutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen oli Jumalan lupaus +rikkoutunut, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensä, Jaakob. +Mutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja +Jumala hyväksyi ja lujitti heidän uskonsa, sillä sen liiton, "jonka hän +teki Aabrahamin kanssa", varmensi "hänen valansa Iisakille", ja hän +hyväksyi sen "Jaakobille laiksi, Israelille ikuiseksi liitoksi." -- 1 +Aik. 16: 15--17. + +Jaakobin kuollessa kutsuttiin ensi kerran hänen jälkeläisiään _Israelin +kahdeksitoista sukukunnaksi_ ja Jumala tunnusti heidät "valituksi +kansaksi" (1 Moos. 49: 28; 5 Moos. 26: 5). Tällöin näytti ikäänkuin se +toive olisi lähellä toteutumistaan, että tämä kansa kokonaisuudessaan, +Aabrahamin luvattuna siemenenä, saisi haltuunsa Kaanaan maan sekä +hallitsisi ja siunaisi koko maailman, sillä sen suosion perustuksella, +jota he Egyptissä nauttivat, alkoivat he jo tulla mahtavaksi kansaksi, +Mutta toiveet melkein tukahtuivat, ja lupaus aivan unohtui, kun +egyptiläiset, saatuaan heidät valtaansa, pitivät heitä kauvan aikaa +orjuudessa. + +Jumalan lupaukset olivat todellakin kätketyt hämäryyteen, ja hänen +tiensä näyttivät tutkimattomilta. Määrättynä aikana tuli kuitenkin +Mooses, suuri lunastaja, jonka kautta Jumala vei heidät orjuudesta ja +teki suuria ihmeitä heidän tähtensä. Ennenkuin he vallottivat Kaanaan +maan, kuoli tämä suuri vapauttaja, mutta Jumalan puhetorvena selitti +hän: "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä +veljistänne." (5 Moos. 18: 15; Ap. t. 3: 22.) Tämä antoi jonkun verran +suuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä tämä ilmotti ei +ainoastaan sen, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat +tekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että +eräs heidän keskuudestaan valittu mies oli johtava heitä voittoon ja +lupauksien täyttämiseen. Senjälkeen tuli Joosua, joka nimi merkitsee +lunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan +voittivat he suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan, +joka liitossa oli luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa +tulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään. + +Mutta Joosua kuoli, eivätkä he kansana millään tavalla edistyneet, +ennenkuin he saivat Daavidin ja sitten Salomon kuninkaakseen. Silloin +he saavuttivat suurimman kukoistuksensa mutta sen sijaan, että lupaus +olisi täyttynyt, riistettiin heiltä pian valta ja he joutuivat +maksamaan veroa toisille kansoille. Muutamat pitivät kuitenkin kiinni +Jumalan lupauksista ja odottivat edelleen suurta lunastajaa, josta +Mooses, Joosua, David ja Salomo olivat ainoastaan esikuvia. + +Niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa +Israelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta +Israelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota hänen +esikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti, +johti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia, +jotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden +syntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. Tätä kuvasi +pääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten +teurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebr. 9: 11--20; 10: 8--18) ja +sovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti. +He sivuuttivat myös profeettain todistukset, jotka "henki viittasi +edeltäpäin ilmaistessaan Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden +jälkeen tulevaa kunniaa". (1 Piet. 1: 11.) Kun Jeesus tuli uhrina, +niin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet +etsikkoaikaansa. (Luuk. 19: 44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa +olivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: "Me +toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin." (Luuk. +24: 21.) Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet +henkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema +oli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri oli tuova +siunaukset mukanaan, ja joka osaksi täytti lupauksen liiton. Kun he +kuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän +kuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1: 3), ja kun hän oli +aikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein +viipyneen toiveensa suhteen, sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä +jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Että heidän toiveensa olivat +itse asiassa oikeat, joskaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin +ne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: "Ei teidän tule tietää aikoja +tai hetkiä jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." -- Ap. t. 1: 6, 7. + +Minkähän käänteen Jumalan suunnitelma nyt on tehnyt? lienevät +opetuslapset kysyneet itseltään, kun Jeesus oli mennyt ylös, sillä +meidän täytyy muistaa, että Herramme opetus valtakunnasta tapahtui +pääasiallisesti vertauksien ja arvotusten tapaisten sanojen kautta. +Hän oli sanonut heille: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, +mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, +opastaa hän teidät koko totuuteen. Hän opettaa teille kaikki ja +muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille." (Joh. 16: 12, +13; 14: 26.) He eivät siis voineet ymmärtää näitä asioita, ennenkuin +helluntaisiunaus oli tullut. + +Mutta vielä silloinkin kesti jokunen aika, ennenkuin he täysin +ja selvästi ymmärsivät käsillä olevan työn ja sen sukulaisuuden +alkuperäisen lupauksen kanssa. (Ap. t. 11: 9; Gal. 2: 2, 12, +14.) Kuitenkin näyttää siltä, kuin Jumala olisi käyttänyt heitä +puhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita, +ja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin +ja selvemmin ilmaisivat totuuden, kun mitä he itse täysin käsittivät. +Lue esim. Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: "Simeon on kertonut +kuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen] +nimelleen. Ja tämän kanssa profeettain sanat pitävät yhtä, sillä näin +on kirjotettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu] +minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen +herrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen +uudestaan." -- Ap. t. 15: 14--16. + +Jaakob alkoi nähdä Jumalan huolenpidossa, evankeliumin viemisessä +Pietarin kautta ensimäisille pakanain keskuudessa kääntyneistä ja +Paavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio tulisi tänä +aikakautena olemaan samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoita +kohtaan. Hän katsoi sen jälkeen ennustuksiin ja huomasi niin olevan +kirjotetun, sekä että sen jälkeen, kun tämän evankeliumiaikakauden työ +on päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset. +Vähitellen alkoivat muutamat harvat -- pyhät, Jumalan erityiset +"ystävät" ymmärtää tuota suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta. + +Paavali selittää (Kol. 1: 27), että tämä salaisuus, joka on ollut +kätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka +nyt on ilmotettu hänen pyhilleen, on + + "Kristus teissä, kirkkauden toivo". + +Tämä on suuri salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä +aikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta paitsi +erityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät tai vihkiytyneet +uskovaiset. Mutta mitä tarkottaa "Kristus teissä"? Me olemme nähneet, +että Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Ap. t. 10: 38), ja siten +me ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana _Kristus_ +merkitsee _voideltu_. Ja apostoli Johannes sanoo, että _se voitelu_, +jonka _me_ (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, _pysyy meissä_. (1 +Joh. 2: 27.) Siis ovat pyhät tänä aikakautena voideltu joukko, voideltu +Jumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Kor. 1: 21; 1 Piet. 2: 9), sekä +yhdessä Jeesuksen, päällikkönsä ja Herransa kanssa muodostavat Jehovan +voidellun -- Kristus-henkilön (pään ja ruumiin). + +Sopusoinnussa Johanneksen opin kanssa, että me myöskin olemme +_voideltuja_, vakuuttaa Paavali meille, että tämä salaisuus, joka +kuluneina aikakausina on ollut kätkettynä, mutta on nyt julistettu +pyhille, on se, että _Kristus-henkilö_ (Voideltu) "ei ole _yksi_ jäsen, +vaan niitä on siinä monta", samoin kuin ihmisruumis on _yksi_ ja siinä +on monta jäsentä: mutta samoin kuin ruumiin kaikki jäsenet, vaikka +luvultaan monta, muodostavat _yhden_ ruumiin, niin on myös Voidellun +Kristus-henkilön laita. (1 Kor. 12: 12--28.) Jeesus on voideltu +seurakunnan pääksi eli Herraksi, joka seurakunta on hänen ruumiinsa +(tai morsiamensa, kun käytetään toista vertausta -- Ef 5: 25--30), ja +yhdessä he muodostavat _luvatun "siemenen"_, -- suuren Lunastajan: +"Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin +_siementä, perillisiä_ lupauksen mukaan". -- Gal. 3: 29. + +Apostoli varottaa huolellisesti seurakuntaa yltiöpäisten vaatimusten +suhteen, sanoessaan Jeesuksesta, että Jumala on kaikki "laskenut hänen +jalkaansa alle, ja pannut hänet kaiken pääksi ja antanut seurakunnalle, +joka on hänen ruumiinsa, jotta hän kaikessa olisi ensimäinen". (Ef. 1: +22, 23; Kol. 1: 18.) Vertaamalla ihmisruumiiseen osottaa hän kuitenkin +ihanalla ja merkitsevällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä +samaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: "Minä olen viinipuu, te +olette oksat." -- Joh. 15: 5. + +Meidän yhteyttämme Herran Jeesuksen kanssa Kristus-henkilön jäseninä, +voidellussa joukossa, kuvaa sattuvalla tavalla pyramiidi. Kivi, +joka muodostaa huipun, on itsessään pyramiidi. Toiset kivet voidaan +rakentaa sen alle, ja jos ne soveltuvat yhteen huippukiven kaikkien +määräävien särmien kanssa, niin tulee koko rakenne olemaan täydellinen +pyramiidi. Kuinka ihanasti valaiseekaan tämä asemaamme "siemenen" -- +"Kristus"-henkilön jäseninä. Liitettynä ja täydessä sopusoinnussa +päämme kanssa olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme +ole mitään. + +Jeesus, tuo täydellinen, on suuresti korotettu, ja me jättäydymme +nyt hänelle, jotta meidät muodostettaisiin ja luotaisiin hänen +esikuvansa mukaan, ja jotta me rakentuisimme Jumalan rakennukseksi. +Tavallisessa rakennuksessa ei löydy mitään _huippu_ kulmakiveä, mutta +meidän rakennuksessamme on huippukulmakivi, huippukivi, niinkuin +on kirjoitettu: "Katso minä panen Sioniin valitun kallisarvoisen +huippu-kulmakiven" -- "ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö... ja +sallikaa, että myös teidät, elävinä kivinä rakennetaan hengelliseksi +rakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan Jumalalle otollisia +[Codex Sinaiticus on jättänyt _hengellisiä_ uhrin edestä pois] uhreja +Jeesuksen Kristuksen kautta." (1 Piet. 2: 4--6.) Ja me uskomme, että +Jeesuksen, "pään", ja "seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa" yhteys on +pian oleva täydellinen. + +Ja minun rakkaani, suuren rakennusmestarin johdolla täytyy meidän +kärsiä monta vasaran iskua ja paljon hiomista -- meidän täytyy paljon +muuttua ja mukautua hänen esikuvansa mukaan. Ja jotta rakennusmestarin +kyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää +huolta, ettei meillä ole mitään vastahakoista omaa tahtoa, joka asettuu +hänen tahtoansa vastaan tai estää hänen tahtonsa tapahtumista meissä. +Meidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä -- meidän täytyy +pysyä ankarasti kiinni nöyryydessä, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, +mutta nöyrille antaa hän armon". Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän +käden alle, jotta hän meidät ajallansa korottaisi (1 Piet. 5: 5, 6), +niinkuin hän on korottanut meidän päämme ja edelläjuoksijamme. -- Fil. +2: 8, 9. + +Tämä on todellakin ihmeellinen julistus, ja kun me Jumalan sanasta +haluamme tietää suuresta kutsumuksestamme, niin huomaamme profeetoissa +pelkkää kaunopuheliaisuutta, kun on kysymyksessä sen armon (suosion +tai siunauksen) julistus, joka on tullut meidän osaksemme (1 Piet. +1: 10), samalla kuin esikuvat, vertaukset ja ne, mitkä tähän asti +ovat olleet arvotuksia, nyt alkavat itsessänsä loistaa ja levittävät +valoa "kaidalle tielle", jolla voideltu (Kristus-) joukko on kutsuttu +juoksemaan voittopalkinnon saavuttamista varten, joka nyt verhon +poistuttua on silmäimme edessä, Tämä oli todellakin ennen aavistamaton +salaisuus, -- että Jumalan tarkotus ei ollut herättää ainoastaan +lunastaja, vaan sellainen lunastaja, joka on kokoonpantu monesta +jäsenestä. Tämä on "tuo korkea kutsumus", jonka puolesta vihkiytyneinä +uskovaisilla evankeliumin aikakautena on etuoikeus taistella ja +voittaa. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen, +niin kauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti kunnes +heidät helluntaipäivänä voideltiin -- tuo uusi luonto heissä sikisi. +Paavalin selityksestä me ymmärrämme, ettei muut kuin "uudet luomukset" +nyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeata kutsumusta. Hän sanoo: +"Me puhumme _salaisuutena_ ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä +[suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen ajan alkua +meidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista +[päämiehistä] ole tuntenut,... niinkuin on kirjotettu: Mitä ei yksikään +silmä ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen +noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. +Sillä meille Jumala on sen ilmaissut Henkensä kautta." -- 1 Kor. 2: +6--14. + +Kirjeessään galatalaisille paljastaa Paavali koko salaisuuden ja +osottaa, miten aabrahamilainen liitto tulee täyttymään. Hän osottaa, +että Israelille annettu laki ei kumonnut alkuperäistä lupausta (Gal. +3: 15--18), sekä että Aabrahamin siemen, joka tulee siunaamaan kansat, +on Kristus. (Värssy 16.) Seuraten ajatusta, että Kristus käsittää +kaikki, jotka ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: -- "Sillä +niin monta kuin teitä on _Kristukseen_ kastettu, te olette Kristukseen +pukeutuneet", ja "jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä +Jeesuksen kanssa] siis olette _Aabrahamin siementä_, perillisiä +[Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan". (Värssyt 27, 29.) Jatkaen +samaa ajatusta näyttää hän (Gal. 4), että Aabraham kuvasi Jehovaa, +Saara kuvasi liittoa eli lupausta ja Iisak kuvasi Kristusta (päätä +ja ruumista) ja jatkaa sen jälkeen: "Ja te, veljet, olette lupauksen +lapsia, niinkuin Iisak oli". (Värssy 28.) Siten oli Jumalan suunnitelma +kätketty esikuviin, kunnes evankeliumin aikana Kristushenkilö alkoi +kehittyä. + +On ollut välttämätöntä pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi +niin tapahtunut. Se on ollut välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi +kokonaisuudessaan ilmotettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen +tyhjäksitekemistä. Sillä jos ihmiskunta olisi tuntenut sen, eivät he +olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eikä myöskään seurakuntaa, +joka on hänen ruumiinsa. (1 Kor. 2: 8.) Ei ainoastaan Kristuksen +kuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut estetyksi, ellei +Jumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, vaan myöskin +Kristuksen kärsimisestä osallisen seurakunnan uskonkoetus olisi +tullut estetyksi, sillä "sentähden ei maailma tunne meitä [hänen +kanssaperillisinään], koska [samasta syystä] se ei tuntenut häntä". -- +1 Joh. 3: 1. + +Ei ainoastaan Jumalan suunnitelma ja tuo Kristushenkilö (pää ja +ruumis), joka on itse suunnitelman täytäntöön panemista, ole maailmalle +suuri salaisuus, vaan myöskin tuo erikoinen tie, jolla tämä "pieni +lauma" on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet erikoisina ihmisinä. +Maailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikkaasti varustettu henkilö +kuin Jeesus nasaretilainen tuhlaisi aikansa ja lahjansa sellaisella +tavalla kuin hän teki, kun hän sitävastoin, jos hän olisi omistanut +aikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle, +joka oli kansan mielen mukaista, olisi voinut tulla suureksi ja +arvossa pidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi +elämänsä, ja he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki ja hän on +suunniltaan." Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvotuksia. He +eivät voineet ymmärtää häntä. + +Apostolit ja heidän seurapiirinsä olivat samaten maailmalle +arvotuksena, kun he jättivät maalliset toiveensa j.n.e. saarnatakseen +syntein anteeksi antamusta halveksitun ja ristiinnaulitun Jeesuksen +kuoleman perustuksella. Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta +yhteiskunnallisesta asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja +saarnatakseen Kristuksesta ja siitä näkymättömästä kruunusta, joka +annetaan kaikille niille uskoville, jotka tulisivat vaeltamaan hänen +jäljissänsä. Tämä oli niin arvotuksen tapaista, että muutamat sanoivat: +"Olet järjiltäsi, Paavali, suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi." +Ja kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina +Kristuksen tähden. + +Mutta Jumalan suunnitelma ei ole aina oleva salaisuuden verhossa: +Tuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa +ihmisille, ja "Herran tunteminen on täyttävä koko maan". Vanhurskauden +aurinko, joka säteillään tuo parannusta ja hajottaa tietämättömyyden +pimeyden, on juuri Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa -- +ei ainoastaan pää vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on +kirjotettu, että jos me "hänen kanssaan kärsimme", niin me myös hänen +kanssaan kirkastumme. "Kun Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy, +silloin tekin _hänen kanssaan_ ilmestytte _kirkkaudessa,"_ ja "silloin +vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa _niinkuin aurinko"_. -- +Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12; Kol. 3: 4; Matt. 13: 43. + +Nyt tuntuu kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat siinneet uuteen +mieleen ottamalla vastaan "Kristuksen mielen", ikäänkuin ne lupaukset, +joihin me uskomme, ja ne toiveet, jotka meitä elvyttävät, olisivat +kuviteltuja ja liian epätodenmukaisia, jotta niihin voisi luottaa ja +antaa niiden määrätä menettelytapamme. Tulevana aikakautena, kun Jumala +on "vuodattava henkensä kaiken lihan yli", niinkuin hän nykyisenä +aikakautena vuodattaa sen "palvelijoidensa ja palvelijattariensa" yli, +silloin tulevat kaikki ymmärtämään ja pitämään arvossa ne lupaukset, +jotka "pieni lauma" nyt itsellensä omistaa. Ja he tulevat iloitsemaan +seurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen: "Iloitkaamme +ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät +ovat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä." (Ilm. +19: 7.) He tulevat iloitsemaan siitä, että seurakunta, jonka kautta +siunauksen virrat silloin vuotavat heille, on kirkastettu. Ja joskin +he tulevat näkemään, että ne "kalliit ja suuret lupaukset", jotka +Voideltu (pää ja ruumis) on perinyt, eivät ole heitä varten, vaan ovat +täyttyneet meissä, niin on se opetus, joka seurakunnan kautta on tehty +havainnolliseksi, tuleva heille siunaukseksi. Ja kun he rientävät +saavuttamaan niitä siunauksia, _jotka silloin tarjotaan heille_, +tulevat he käyttämään hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastamaan +Jumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei tule herättämään +kateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tulee täydellisen +inhimillisen luonteen saavuttaminen täysin tyydyttämään heitä ja on +heidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos. + +Silloin salaisuus on loppunut, sillä maailma on silloin käsittävä, että +se oli Jumalan henki Kristuksessa ja Kristuksen henki meissä -- Jumala +ilmestynyt lihassa --, jonka he tähän asti olivat väärinkäsittäneet. +Silloin he näkevät, ettemme olleet hulluja emmekä houkkia, vaan että me +valitsimme paremman osan, kun riensimme saavuttamaan niitä rikkauksia, +niitä kunniasijoja ja sitä kruunua, joita he eivät nähneet, mutta jotka +kuitenkin ovat ikuiset. + +Mitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen +pasuunan (kuvauksellisessa merkityksessä) kaikuessa. (Ilm. 10: 7). +Tämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa +käytetään: salaisuus tai Jumalan _suunnitelman_ salaiset puolet +julistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin "Jumalan +salaisuus", seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja. Molemmat +päätetään silloin. Salaisuus, kätketty suunnitelma, on silloin valinnut +täyden määrän Kristuksen ruumiin jäseniä, ja tästä seuraa, että _se, +Kristuksen ruumis_, on silloin tullut täydelliseksi. Suunnitelma +lakkaa olemasta salaisuus, koska ei enään ole syytä, miksi se edelleen +pidettäisiin salassa. Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan +pidetty peitettynä, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat +kätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka +ovat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Ef. 3: 9), antavat +meille viittauksen, että se työ, joka on täyttyvä, ja jota Jehova on +antanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa, +täytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten +valmistusten arvoinen. Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle, +kun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen virrat runsaina +valuvat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja tuskittelee aina tähän +asti, _odottaen_ tämän salaisuuden täyttymistä -- Jumalan lasten +ilmestymistä, jotka muodostavat luvatun "siemenen", jossa kaikki maan +sukukunnat tulevat siunatuiksi. -- Room. 8: 19, 21, 22. + + + + +KUUDES LUKU + +MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN +ENNALLEENASETTAMINEN. + +Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu +ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. -- +Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa +armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta. +-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman +toivo. + + +"Ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet +oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin, jolloin +kaikki ennalleenasetetaan, ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti +puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- Ap. t. 3: 20, 21. + +Me luulemme, että kaikki, jotka tuntevat Raamatun, myöntävät ja +uskovat meidän Herramme tarkotuksen olleen, että hänen opetuslapsensa +ymmärtäisivät, että hän jotakin tarkotusta varten, jollakin tavalla ja +jonakin aikana tulisi takasin. On totta, että Jeesus sanoi: "Katso, +minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. +28: 20), ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan +kanssa, johtaen, halliten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa +heidän murheissaan. Mutta joskin seurakunta siunauksellisella tavalla +on ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja +että hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin +ikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan, +sillä kun hän sanoi: "Ja kun minä olen mennyt pois ja valmistanut +teille sijan, tulen minä takasin" (Joh. 14: 3), niin tarkotti hän +varmaan sillä _toista henkilökohtaista tulemista_. + +Toiset arvelevat, että hän tarkotti hengen vuodattamista helluntaina, +toiset, että hän tarkotti Jerusalemin hävitystä j.n.e.; mutta +nämä sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä +kirjassa, joka kirjotettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja +kaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, puhuu hän, +joka oli kuollut ja nyt elää, kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä +kuuluvana tulevaisuuteen, sanoen: "Katso, minä tulen pian, ja minun +palkkani on minulla mukanani." Ja hengen elähyttämä Johannes vastaa: +"Amen, tule Herra Jeesus:" -- Ilm. 22: 12, 20. + +Hyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen +tulemista, sekä että hän tällä tavalla on jatkava tulemistaan, kunnes +koko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen +tullut. + +He unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässä asiassa, joka +sanoo aivan päinvastaista heidän odotukselleen; ettei maailma Herran +toisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan puoleen, että +"viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset tulevat +olemaan itserakkaita... he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa" +(2 Tim. 3: 1--4), että "pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä +pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen". (V. 13.) He unohtavat +Mestarin erityisen varotuksen pienelle laumalleen: "Pitäkää vaari +itsestänne, ettei... se päivä äkkiarvaamatta yllättäisi _teitä_; sillä +se kohtaa niinkuin _paula_ kaikkia, jotka asuvat koko maan pinnalla." +(Luuk. 21: 34, 35.) Kun jälleen sanotaan: "Kaikki maan sukukunnat +parkuvat", kun he näkevät hänen tulevan (Ilm. 1: 7), voimme olla +vakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä. +Valittavatkohan kaikki syntisen kääntymistä? Päinvastoin, jos tämä +paikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkottaa Kristuksen läsnäoloa +maan päällä, niin opettaa se, etteivät kaikki maan päällä tule +rakastamaan hänen ilmestystään, jota he varmaan tekisivät, jos he +kaikki olisivat kääntyneet. + +Toiset odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta +_siirtävät_ tämän _ajan_ kauvas eteenpäin väittäessään, että maailma +täytyy kääntyä seurakunnan vaivannäön kautta sen nykyisessä asussa, +ja sillä tavalla alkaisi tuhatvuotisaikakausi. He sanovat, että kun +maailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää +koko maan, ja kun kansat eivät enää harjaannu sotimaan, silloin on +seurakunnan työ nykyisessä asussaan päättynyt, ja että silloin, kun se +on täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, tulee Herra ratkaisemaan +maan tärkeät asiat, palkitsemaan uskovaiset ja tuomitsemaan syntiset +kadotukseen. + +Muutamat Raamatun paikat, irrotettuina yhteydestään, näyttävät puhuvan +tämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan Jumalan sanaa ja +suunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että kaikki nämä +paikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta, nimittäin +että Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä että hänen +hallituksensa tarkotus on kääntää maailma; että seurakunta nyt on +asetettu koetukselle, ja että voittajain palkinto on ensin tulla +kirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran Jeesuksen +kanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale, jotta +maailma tulisi siunatuksi ja kaikki luodut olennot Herran tuntemisen +osallisuuteen. Tämä on Herran erityinen lupaus: "Joka voittaa, sen +minä annan istua kanssani valtaistuimellani." (Ilm. 3: 21.) "Ja he +virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." -- +Ilm. 20: 4. + +On kaksi Raamatun kohtaa, joihin ne, jotka väittävät, ettei Herran +tuleminen tapahdu ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä, +pääasiassa perustautuvat, ja niihin tahdomme tässä kiinnittää +huomiomme. Toinen on: "Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko +maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." +(Matt. 24: 14.) Väitetään, että tämä tarkottaa maailman kääntymistä +ennen evankeliumiaikakauden loppua. Mutta _todistaminen_ maailmalle +ei merkitse maailman kääntämistä. Kysymyksessä oleva Raamatun paikka +ei sano millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on +jo tapahtunut. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset, +että evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, joskaan +maan miljoonat ihmiset eivät olleet ottaneet sitä vastaan. Ei edes +puoletkaan maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta +miljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin +on mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko +maailmassa _todistukseksi_ kaikille _kansoille_. + +Apostoli sanoo (Ap. t. 15: 14), että evankeliumin _päätarkotus_ tänä +aikakautena on ollut "ottaa kansa" Kristuksen nimeen -- voittava +seurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa +hänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkotus. + +Toinen Raamatun paikka on: "Istu oikealle puolelleni, siihen asti kun +minä panen vihollisesi sinun jalkaisi astuinlaudaksi." (Ps. 110: 1.) +Hapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se, +että Kristus istuu jollakin aineellisella valtaistuimella jossakin +taivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi, +ja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä käsitys on väärä. Tässä +ajateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan tarkottaa se +hänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on korotettu +olemaan osallinen tässä hallituksessa. Paavali selittää: "Jumala on +hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita +nimiä korkeamman," Hän on antanut hänelle _vallan_, joka lähinnä Isän +valtaa on kaikkia muita korkeampi Jos Kristus istuu aineellisella +valtaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa +astuinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi +luonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on tullut hänen valtikkansa +alle. Mutta jos "oikea puoli" ei merkitse määrättyä paikkaa tai +istuinta, vaan niinkuin me väitämme voimaa, valtaa, herrautta, niin +seuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta +toista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, jolla +hän on varustettu, tulee "tekemään kaikki itsellensä alamaiseksi". +(Fil. 3: 21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu +Saksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta, +jolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän +istuu valtaistuimella, niin tarkotamme, että hän hallitsee Saksaa. +Oikea puoli merkitsee korkeinta arvoa, ylhäisintä asemaa tai +suurinta suosiota, lähinnä korkeinta hallitusta. Siten korotettiin +tai asetettiin Bismarck Saksan keisarivallan oikealle puolelle, ja +Joosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa -- ei +kirjaimellisesti, vaan tavallisen lauseparren mukaan. Jeesuksen sanat +Kaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa: "Tästälähin saatte +nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan +pilvien päällä." (Matt. 26: 64.) Hän on oleva oikealla puolella, kun +hän tulee, ja hän on pysyvä oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan +aikana ja myös aina. + +Lähemmästä Jumalan ilmotetun suunnitelman tutkimisesta on seuraava +laveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisen tulemisen +tarkotuksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset +suhtautuvat toisiinsa kuten saman suunnitelman osat. Ensimäisen +tulemisen erityinen tarkotus oli _lunastaa_ ihmiset; ja toisen +tulemisen erityinen tarkotus on _ennalleenasettaa_, siunata ja +vapauttaa lunastetut. Sitten kun Vapahtajamme oli antanut elämänsä +kaikkien lunastukseksi, meni hän ylös taivaaseen esittääkseen tämän +uhrin Isälle, sovittaen siten ihmisen vääryyden. Hän viipyy siellä +ja sallii "tämän maailman ruhtinaan" jatkaa pahan herrautta, kunnes +"morsian, Karitsan emäntä" on valittu, jonka ollakseen tällaisen +kunnian _arvoinen_ täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutuksen. +Silloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö, +jonka hänen uhrinsa on taannut, on alkava, ja hän on lähtevä siunaamaan +maan kaikkia sukukuntia. + +Tosin olisi ennalleenasettamis- ja siunaamistyö voinut alkaa heti, +niin pian kun Lunastaja oli suorittanut lunastushinnan, ja olisi +siinä tapauksessa Messian tuleminen tapahtunut ainoastaan kerran ja +valtakunta ja siunaustyö heti alkanut, kuten apostolit ensin odottivat. +(Ap. t. 1: 6.) Mutta Jumala on "meitä varten" -- kristillistä +seurakuntaa varten -- "pitänyt huolta jostakin paremmasta" (Hebr. 11: +40). Meidän tähtemme on siis Kristus-henkilön hallitus erotettu pään +kärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta. + +Tämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen välillä, kaikkien +lunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on aijottu seurakunnan, +Kristuksen ruumiin koettelemista ja valitsemista varten; muuten +olisi ainoastaan yksi tuleminen tapahtunut, ja työ, joka suoritetaan +hänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi seurannut +Jeesuksen ylösnousemista. Tai sen sijaan kun me sanomme, että toisen +tulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä ensimäisessä +tulemisessa tehtiin, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova +olisi päättänyt valita "pientä laumaa", "Kristuksen ruumista", ei +ensimmäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan +olisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut +ainoastaan _yksi_ tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut +tarkotuksena _sallia_ pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden +kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena puhdistaa ja asettaa kaikki +ennalleen. + +Siten me näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunastuksena +tapahtui juuri niin paljon ennen siunaus- ja ennalleenasettamisaikaa, +kuin tarvittiin hänen "kanssaperillistensä pienen lauman" +valitsemiseksi. Tämä on muutamille selvitettävä sen näennäisen +viivytyksen Jumalan puolelta, ettei hän vielä anna niitä siunauksia, +jotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset +tulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin +-- ihanan tarkotuksen tähden -- hinta maksettiin paljon aikasemmin kuin +ihmiset olisivat voineet odottaa. + +Apostoli ilmottaa, että Jeesus on ollut poissa maan päältä -- +taivaassa -- koko sinä välillä olevana aikana, joka ulottuu hänen +taivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan tai tuhatvuotisajan +alkuun asti: "Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin +aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan ennalleen" j.n.e. (Ap. t, 3: +21.) Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkotus +on kaiken ennalleenasettaminen, ja kun hänen esiintymisensä aikana +kansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan vihastuvat (Ilm. 11: 18) +ja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko on seurakunta +lähetystehtävässään epäonnistunut, ja Jumalan suunnitelma tähän nähden +rauennut, tai sitten on niin, kun olemme väittäneet ja näyttäneet, +että seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä +aikakautena, vaan on sen tehtävänä ollut saarnata evankeliumia koko +maailmassa _todistukseksi_ ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa +tehtäväänsä varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään +maailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä _yrittänytkään_ +kääntää maailmaa. + +Tämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä, mutta heidän tulee +ajatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen työhön, niin olisi +hän silminnähtävällä tavalla siinä epäonnistunut, sillä niinkuin me +olemme havainneet, on olemassa ainoastaan vähäpätöinen murto-osa maan +tuhansista miljoonista, joka koskaan on kuullut siitä _ainoasta_ +nimestä, jossa kunkin täytyy pelastua. Me olemme ainoastaan voimakkain +sanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista -- baptistit, +presbyteriaanit ja monet muut -- uskovat ja opettavat, että Jumala +nyt määrää ja valitsee maailmasta "pienen joukon", seurakunnan. He +esittävät, että Jumala ei tee mitään muuta, kun että hän valitsee +tämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä +opettavan askeleen eteenpäin jumalallisessa suunnitelmassa: maailman +ennalleenasettamisen, joka on tapahtuva valitun seurakunnan kautta, +sitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja kirkastettu. Tämä "pieni +joukko" voittajia tänä evankeliumin aikakautena muodostaa ainoastaan +sen "siemenen" ruumiin, jossa tai jonka kautta kaikki maan sukukunnat +tulevat siunatuiksi. + +Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa +on koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut, täytyy huomata +miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutuksen +kanssa, että kaikki Jumalan aikomukset tulevat täyttymään, sekä että +hänen sanansa eivät tule tyhjänä palaamaan, vaan on _se_ menestyvä, +_jota varten se on lähetetty_. (Jes. 55: 11.) Se, että maailma ei vielä +ole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa sen, +ettei sitä vielä ole _lähetetty_ siinä tarkotuksessa. + +Tämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet +kristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon. +Ei ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti +vastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy +johtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella +täytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää +kuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, _järjestyksen_, sekä +"jakamalla oikein totuuden sanaa" tämän aineen suhteen. Tämä järjestys, +sellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa, on, jos +se otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja menneinä +aikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän vastakohta on niin +kutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan +tuhatvuotiskautena. Jos pitää muistissa aikakausien ja hallituksien +eroavat piirteet, joista me teimme esityksen eräässä edellisistä +luvuista, ja kaikki ne paikat, jotka tarkottavat valtaa ja vapaata +armoa, tutkitaan ja asetetaan oikeaan aikaan, niin huomataan, että +kaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä +ajanjaksoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin +soveltuvat lähinnä tulevaan aikakauteen. + +Raamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista +pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat +tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta +kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta +varten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa. + +Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi +Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan +ovat opettaneet Jumalan armo tai suosio Kristuksessa on aina vapaa +siinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen +syntiinlankeemisesta nykyaikaan asti ovat Jumalan armonosotukset +rajottuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja +luokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena kutsutaan koko maailma +osallisiksi niihin suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin +kaikille tarjotaan ja ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla +juomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. -- Ilm. 22: 17. + +Jos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham +ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi, +joiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan kaikkia +sukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin Israelin +valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkotuksen +olleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman +hyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen Kaanaan maa, sen +eri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan poistamiseksi ja +kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista +varten -- kaikki tämä esitti pienoiskoossa ja esikuvauksellisesti +todellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi. +Jumala sanoi, puhuen kansalle: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan +päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta." (Am. 3: +2.) Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin +vieläpä jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin, +eikä hän sallinut oppilaittensa mennä toisten luo -- sanoen, kun hän +lähetti heidät: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään +samarealaisten kaupunkiin." Minkätähden niin, Herra? Koska selittää +hän, "minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden +lammasten luo." (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten omisti hän koko +aikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän ensimäisen työnsä +maailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen vapaasta ja rajattomasta +ylitsevuotavasta armosta, joka "aikanaan" on todellakin tuleva +siunaukseksi kaikille. + +Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä +luokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko +maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman +_kaikkien_ puolesta. -- Hebr. 2: 9. + +Ja nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta määrätyssä +tarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii evankeliumi (joka +saarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia. +Luo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen +evankeliumi huomatummassa määrässä valaisee tai siunaa. Vertaa +itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden miljoonien kanssa, jotka +tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole +kuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu +joukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen +Kristuksen, meidän Herramme kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet +kutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on +Jumalan suunnitelma _maailman_ pelastamiseksi oleva vasta alussaan. + +Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on +_siemen_ rikkipolkeva käärmeen pään. "Ja rauhan Jumala on pian ruhjova +Saatanan teidän jalkainne alle." (Room. 16: 20; 1 Moos. 3: 15.) +Evankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen seurakunnan +valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on +"valmistanut itsensä" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka ovat +valmiit, menevät hänen kanssansa häihin -- toinen Aadam ja toinen Eeva +tulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevana +hallituskautena, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta +ole enään kihlattu neitsyt, vaan morsian, ja silloin "henki ja morsian +sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon, +ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä." -- Ilm. 22: 17. + +Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se +on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten. +Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta +yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan +lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa +armo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei +ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä +armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena. + +Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden +aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin +käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän +jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta +eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että +niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen +ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät +ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa -- kuolemassa. Niin +varmasti kuin Jeesus kuoli _kaikkien_ puolesta, niin täytyy myös +kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla +kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena +kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne, +jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia, +jos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat +haudoissa, kutsutaan "toivon vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan +suunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen. + +Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä +on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat +kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti +voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa +olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon +äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa +(142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta +siihen _ainoaan nimeen_, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa +on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö +näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole +voineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on +tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat +aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän +tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä +varten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä? +Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän +järjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten +useat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa +korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu +tilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon _ainoan nimen_ ja +kuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää +elämää? + +Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee +itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on +sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia. + +_Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa:_ "Kuolleet +ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät +koskaan tule jälleen elämään." + +_Kalvinismi vastaa:_ "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on +ennakolta määrännyt heidät kadotukseen -- ikuiseen helvettiin -- +ja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he +ijankaikkisesti, ilman toivoa." + +_Arminianismi vastaa:_ "Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi +heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin +kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan', +joskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta." + +Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista +seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska +heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan +vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle +mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen +perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan, +on _usko_ Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. "Armosta te olette +pelastetut uskon _kautta."_ (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta +on koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee +minun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: "Usko Herraan +Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille +annettu, jossa meidän on pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen, +joka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva". -- Room. 10: 13. + +Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi +uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät +usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" -- +Room. 10: 14. + +Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että _tietämättömyys_ +on pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole +lakia,... ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se +laki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät. +Mutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko +maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat, +joilla ei ollut kirjotettua lakia, _tuomittiin kadotukseen_, eikä tehty +vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä +tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia +elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta +_tuomittiin kadotukseen_, "sillä lain kautta tulee synnin tunto" +(Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa +ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät +vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä "ei yksikään liha voi +lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään". Kirjotettu laki +_tuomitsi juutalaiset kadotukseen_, ja pakanat omistivat riittävästi +omantunnon valoa _tuomitsemaan heidät kadotukseen;_ ja siten on +jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma +syyllinen Jumalan edessä. + +Muistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain, +mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään lain +liitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan "ole +ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee +Raamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei +ainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen elämää +ansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata vedota +tietämättömyyteen pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta +ketään uskon ja kuuliaisuuden _palkintoon_. + +Monta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa +tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen (joka +heidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään ijankaikkiseen +ja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät Raamatun +lausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei tule tuomitsemaan +tietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän lämminsydämistä +vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta me +varotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun +esityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin +tietämättömyyden kautta. + +Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa? Eivät, +joskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät pelastetaan +tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he lähetyssaarnaajain +lähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan elämän ja miljoonien +markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes puolet heistä +pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään heille +eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka opettavat +heille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo, kun +lähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi +oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä, +sillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos me jatkamme samaa +ajatusta, emmekö voi silloin tulla siihen tulokseen, että jos Jumala +olisi jättänyt _kaikki_ tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki +pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminen ja kuolema +ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja kärsiminen olisi +ollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten +asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa määrässä mahdotonta +ja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain +luokse, jotka suosivat kalviinilaista tai fatalistista käsitystä +armonvalitsemisen suhteen. Tämän opin mukaan on jokaisen yksityisen +henkilön ikuinen kohtalo järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on +syntynyt. + +Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy +eri teitä pelastukseen -- tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja +vielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta tuota +Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että +kaikki muut toivon ovet sukukunnalle ovat suletut, niin avaa se sitäkin +laveammaksi _yhden_ oven, tuon ainoan oven, ja huutaa, että jokainen, +joka tahtoo, menköön sisälle elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne, +jotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella tuota siunattua etua saada +mennä sisälle, tulevat aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn +arvostella sitä. _Ainoa tapa_, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla +Jumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan +uskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin. +(1 Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää sanomaa +suuresta ilosta, joka _"on tuleva kaikelle kansalle."_ + +Olettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala +ne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle +itselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta neljästäkymmenestä +kahdestatuhannesta miljoonasta? + +Joskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla varmat, +etteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei +opeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta +Kristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16: 27), +vaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän tilansa +nykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen +kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää "kätkeä pahat +rankasemista varten tuomiopäivään asti" (2 Piet. 2: 9); ja sen hän on +myös tekevä. + +Mutta sellainen ajatus, että niin monet meidän kanssaihmisistämme +kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä tietoa, mikä on +tarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin surullinen +jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on +lukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta sovelluttaa +tämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja +nykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme +kaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka +ymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: "Jumala on rakkaus" ja +"Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, +jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi." (1 Joh. 4: 8; Joh. 3: 16.) +Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin +voi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan +myöskin järjestää asiat niin, että kaikki voisivat kuulla, ja sillä +tavoin pelastua? + +Kun me jälleen luemme: "Tämä oli totinen valo, joka valistaa jokaisen +ihmisen, joka tulee maailmaan" (Joh. 1: 9), niin sanoo meidän +huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut valistusta; +me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin joitakuita +harvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä valistuksen +aikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään tällaisesta +valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja toiset +suuret joukot kuluneina aikakausina. + +Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman +_"kaikkien puolesta"_. (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman +sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan puolesta, ja jostakin +syystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen miljoonaan, niin oli +kai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö apostoli näin ollen +sano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso, minä ilmoitan teille +suuren ilon, joka on tuleva _kaikelle kansalle_ (Luuk. 2: 10), ja +kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että tämä on ollut ainoastaan +"pienelle laumalle" iloinen uutinen eikä kaikelle kansalle, niin emmekö +silloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän määrin enkelit liiottelivat +julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi +sen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat, +oli tekevä. + +Toinen esitys kuuluu: "Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan ja +ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi +kaikkien edestä". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko puolesta? +Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä +Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät _kaikki_ tulisi totuuden +tuntoon, jotta he voisivat uskoa? + +Kuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet ilman +avainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman avaimen, niin +selittävät nämä lauseet kauttaaltaan: "Jumala on rakkaus." Tämä avain +löytyy äsken mainitun raamatunlauseen jälkimmäisessä osassa -- "joka +antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, _josta todistus oikeina +aikoinaan oli annettava_. Jumalalla on _aikansa_ kaikkea varten. Hän +olisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään; +mutta se, ettei hän niin tehnyt, todistaa, että heidän aikansa täytyy +olla tulevaisuudessa. Niille, jotka tulevat kuulumaan seurakuntaan, +Kristuksen Morsiameen, ja jotka jakavat valtakunnan kunnian, on +nykyinen aika tuo "sovelias aika", kuulemista varten, ja sillä, jolla +nyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän on tuleva +siunatuksi sen mukaan. Joskin Jeesus maksoi lunastushinnan meidän +puolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä +puhuttavan tuli vasta monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea +käsittäminen toi edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja +ja käsitystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan "aika" +tulee, niin vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva +mahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta. + +Se ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa; +mutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä +kosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä +pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo +loppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään +tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on "Kuhunka +paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää". (Saarn. 11: 3.) Jos +tämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että +mikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään +muutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat +poikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä ainetta, +kuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan tarkotus ei ole +pelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan hän "tahtoo, +että _kaikki ihmiset_... tulisivat totuuden tuntemaan" (1 Tim. 2: 4), +ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, ja koska +"haudassa... ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä tai viisautta" (Saarn. +9: 10), niin on Jumala valmistanut kuolleille tilaisuuden nousta ylös, +jotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen +suunnitelmansa, että "niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös +kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan" -- +evankeelinen seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten +tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen +tuhatvuotisessa _läsnäolossaan_ (väärin käännetty _tulemisessaan_), +Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan, +tulevat tuntemaan hänet. -- 1 Kor. 15: 22. + +Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä +Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti +ensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen Aadamin +kautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että hänellä on +kokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja tulevat ne, jotka +kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, edelleen +elämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, joka on kuuliaisuus +Jumalaa kohtaan. Täydellistä kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen +kyky annetaan Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena. + +Tästä johtuu, että _me_ voimme käyttää toista lausetta, jonka +tavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja +joskaan emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme +saada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan +todistuksesta. Tämä on: "Me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, +joka on _kaikkien ihmisten_ vapahtaja, varsinkin _uskovaisten._" (1 +Tim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän ei +("täydellisesti") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka tulevat +hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten, +että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi +sen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä olen +asettanut eteesi elämän ja kuoleman... Niin _valitse_ elämä, jotta sinä +ja siemenesi eläisitte. + +Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: "Silmäni +ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut... _valoksi, +joka on ilmestyvä pakanoille_, ja _kirkkaudeksi kansallesi +Israelille_." [todellisille israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa +apostolin selityksen kanssa, että se tosiasia, että Jeesus antoi +itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta, oli _kaikille aikanaan +julistettava_. Tämä tulee kaikille ihmisille heidän uskostaan tai +tahdostaan huolimatta. Tämä _iloinen sanoma_ vapahtajasta tulee olemaan +_kaikelle_ kansalle (Luuk. 2: 10, 11), mutta erityinen pelastus +synnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan _hänen_ kansalleen (Matt. 1: +21) -- niille, jotka uskovat häneen -- sillä me luemme, että Jumalan +viha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. -- Joh. 3: 36. + +Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen olion +osaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun +suurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua +ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma +pelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota +uskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus +myöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka "sinä päivänä... +uskovat", on _täydellinen_ vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta +Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten +saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan +laille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, on osottava rakkauden +suuruuden kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku, +jonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja +ennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen +täydellisyyteen, tulee "pelkuriksi" ja "vetäytyy pois" (Hebr. 10: +38, 39), niin tulee hänen yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8) +hävitettäväksi kansasta. (Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema. + +Täten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut lauseet +saavat selityksensä näissä sanoissa: "josta aikanaan oli todistettava". +_Aikanaan_ tulee hyviä uutisia "suuresta ilosta" "kaikelle kansalle". +Ja millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida oikein +sovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla +tätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen +perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös +Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut +vanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät +elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta +arvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalla toisen +Aadamin. + +Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut +ennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta. (Ap. +t. 3: 19--20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa +hän näki kuivaneet luut: "Nämä luut, ne ovat kaikki Israelin lapsia." +Ja Jumala sanoo Israelille: "Katso, minä avaan teidän hautanne ja +tahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja saattaa teidät +Israelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska +minä olen teidän hautanne avannut, ja teidät, minun kansani, sieltä +tuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen +virkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän asua maassanne; ja teidän pitää +ymmärtämän, että minä Herra, olen sen puhunut, ja minä myös sen teen, +sanoo Herra." -- Hes. 37: 11--14. + +Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). -- +"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku [pakanoista +valittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja niin koko +Israel on pelastuva", tai pääsevä takasin hyljätystä asemastaan. Sillä +"ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on ennen tuntenut". (V. +2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan Kristuksen morsianta +valittaessa, mutta pääsevät entiseen asemaansa, kun tämä työ on valmis. +(V. 28--33). Profeettain esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä, +miten Jumala on istuttavat heidät jälleen, jolloin heitä ei enään +revitä pois maastaan. "Näin sanoo Herra Israelin Jumala:... minä tahdon +armollisesti katsoa heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän +maahan. Minä tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille +sydämen, että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat +olemaan minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä +he tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään." (Jer. 24: 5--7; +31: 28; 32: 40--42; 33: 6--16.) Nämä lauseet eivät voi yksinomaan +tarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m. entisten +vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa +poisrevityiksi. + +Edelleen sanoo Herra: "Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat +happamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.' Ei, +vaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva _omain_ pahaintekoinsa tähden." +(Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman syntinsä +tähden, vaan Aadamin synnin tähden: "kaikki kuolevat Aadamissa". +Hän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän isämme jatkoivat +niiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen perinnöksi vielä +enemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten synnin rangastusta +-- kuolemaa. Aika jolloin "jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain +pahaintekoinsa tähden", on tuhatvuotiskausi tai ennalleenasettamisaika. + +Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää +koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat +esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille +annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat +kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta +tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin +oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta", Kristuksen päästä ja +ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja +sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia "paremmista +uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta "koko +maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat. + +Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa +lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä +mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten +ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme +varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että +koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta +ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa +suun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta, +saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla +on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet +vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt +kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan", +lukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen, +joka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat +meille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää +heidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan +sodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin +juutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.) +Kapernaumin asukkaille sanoi hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet +ne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä +tänä päivänä." -- Matt. 11: 23. + +Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä +tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V. +24): "Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä +siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja +mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä +ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee +Kapernaumilla olemaan _siedettävä_ olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi +olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut _täyttä_ tietoa, +eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan "siemenen" +kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan. + +Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan "uuden +liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin +miksi ei sodomalaisia siunattaisi _"kaikkien_ maan sukukuntien" +kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että +koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja _hukutti +heidät kaikki_" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin +heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän +herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta. + +Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48--63. Lue se tarkoin. +Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan, +ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin heidät pois, +kun minä _sen hyväksi näin._" Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään +selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan, +kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea +rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun "aikanaan" hänen suuret +tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä +niin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan +siedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta +olettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen +kukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan +kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi +Jumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista +tilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he +voivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska _heidän aikansa_ ei vielä +ollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden +tuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun +"siemenen" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten. + +Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan +menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei +ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: "Mene +siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä +säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset, +karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen +monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa +sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle, +ja sen kanssa mitä Jeesus opetti: "Rakastakaa vihollisianne" j.n.e., +kunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon +sopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen +seikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä. + +Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset +kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen +järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät, +ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille, +vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä +tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat +näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään +merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta +he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja +niin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan +hyvän ja perimään elämän. + +Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman +ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman +näistä kolmesta (Hes. 16: 48--52) sanoo Herra: "Kun minä käännän +jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja +Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen +kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä." Tämä kääntäminen +ei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut +henkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja +Kristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61: +1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän "pitää tuleman, +niinkuin he ovat ennen olleet" -- asetettaman ennalleen. + +On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon +Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien +anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät +voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea +toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus +Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat +näistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti +juutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin +sodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut +asettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat +lauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: "Ja minä +_tahdon_ muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt +sinun nuoruutesi aikana, ja _tahdon_ tehdä ijankaikkisen liiton +sinun kanssasi. _Ja sinun pitää mieleesi johdattaman_ sinun tiesi ja +häpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi... Ja minä _tahdon_ +tehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä +olen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden +enää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki, +mitä olet tehnyt, _sanoo Herra Jehova_." Kun lupaus on täten suuren +Jehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan +totuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin +ne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala +varmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla +verellään. + +Tähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: "Ja niin koko Israel +[elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän +sokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista; +ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun +liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'... He +ovat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa +Jumala ei kadu," -- Room. 11: 26--29. + +Me emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja +koko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan +esittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan +lapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että _Jumala on +niin rakastanut maailmaa_, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja +suunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän. + +Ylimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat +ainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että +Jumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme +ajatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen +"kalliita ja suuria lupauksia", niin on hän runsaasti pitänyt huolta +maailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset +erehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset +olivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat +tulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne, +joiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan +armon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä +suosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten +perimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt +huomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa +varten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa +ja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja +siunauksia. + +Miten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt +muutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden +vääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa +-- kalvinilaisuus ja arminialaisuus -- sen esittävät. Edellinen kieltää +Raamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan +opin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä +kykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä. + +Kalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta +alkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän +koskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan. +Nämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen; +kaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla +ijankaikkiseen vaivaan, sillä "Jumala tietää hänen tekonsa maailman +alusta alkaen." + +Tällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan +kaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme _suuresta_ +Jumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi, +nimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä +ominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan +sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat +tuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen +vakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska +vanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa +voi olla edellisen esityksen kaltainen. + +Arminialaisuus sanoo: -- Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi +ihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa, +ainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi +ensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta +kuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut +vapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt +niin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi +nyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin +pieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti, +että toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan +innokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan +mukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat +saada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja +pelastua. + +Samalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä +rakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan +kohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä +ja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä +puuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että +kun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa +parhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin +kaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken +voimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen +vanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä +elävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti +kuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä +kaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden +aikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta +Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen +suunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan _yhtä_ +vastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen. + +Tämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan +viisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista +ominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: "Hän +sanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana." Mutta ei: +Vastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole +pienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on +aina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että +kaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi. + +Kun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin +kalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa +toistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin +nämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä +katsotaan aikakausien suunnitelman valossa. + +Kun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan +suunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu +tulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on +aijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen +siunausten toteuttamisessa, emmekö _me_ silloin vielä innokkaammin +ikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli +vähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä +tulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen +voiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun +vanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin +kenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka +nyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että +jos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen +kanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa +saapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja +kirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki, +joita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä, +tervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta +ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. + + * * * * * + + Nyt pääsi nosta matkamiesi + ja kuivaa kyynel silmästäs'. + Jo kohta hän, ken kuolon kärsi + on tuhatvuoden valtias. + Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden + saa aamutähti koittamaan. + Nyt Siion huomaa riemuvuoden. + Käy ennustukset täyttymään. + + Nyt maailmalle tieto saata: + On kohta taisto tauonnut, + ja nääntyville voidaan taata: + on riemuvuosi koittanut. + Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden + saa aamutähti koittamaan. + Nyt Siion huomaa riemuvuoden. + Käy ennustukset täyttymään. + + Jos kohta taivaan pilvet peittää, + kun aamurusko kultaa maan, + ne päivä kirkas kauvas heittää, + mi aikaa kohta paistamaan. + Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden + saa aamutähti koittamaan. + Nyt Siion huomaa riemuvuoden. + Käy ennustukset täyttymään. + + Jo joudu valtakunta kerran, + mi Kristuksemme kirkastaa! + Oi jospa saisin kanssa Herran + mä kansat onneen nostattaa! + Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden + saa aamutähti koittamaan. + Nyt Siion huomaa riemuvuoden. + Käy ennustukset täyttymään. + + * * * * * + + Monta nukkuu, mutt' ei aina. + Kirkas aamu sarastaa, + jolloin heidät Jeesus kutsuu, + haudoistansa herättää. + Silloin kaikki ilmi saapi, + Korvet kolkot, kiviset, + vuoret, laaksot aukeaapi, + kooten kaikki ihmiset. + Niin he nukkuu, mutt' ei aina. + Säteet aamun koittavat, + jolloin taatot, äidit, lapset + toinen toisens' kohtaavat. + + Kun me näemme kalliin helmen, + rakkaimpamme päällä maan, + temmattavan irti meistä, + täyttää syömen kaiho vaan, + Surren peittyy synkkä hauta. + Poies käymme allapäin. + Eipä kenkään vältä tuota. + Kaikkillehan käypi näin. + Niin he nukkuu, mutt' ei aina. + Säteet aamun koittavat, + jolloin taatot, äidit, lapset + toinen toisens' kohtaavat. + + Niin he nukkuu; mutt' ei aina, + mustan mullan kätkössä. + Jeesus maksoi kuolon hinnan. + Ovat Herran hallussa. + Kun siis aamu alkaa koittaa, + Herran äänen kuulla saa, + päivä lämpö tuskan haavat, + kaiken murheen poistattaa. + Niin he nukkuu, mutt' ei aina. + Säteet aamun koittavat, + jolloin taatot, äidit, lapset + toinen toisens' kohtaavat. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN. + +Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. -- +Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan +sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. -- +Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan +vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut +väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä, +että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja +kaikkia. + + + Paha on sitä, mikä aikaansaa onnettomuutta; mikä joko + suoranaisesti tai välillisesti aiheuttaa jonkinlaista kärsimistä. + -- Webster [Etevin englantilainen sanakirja. -- K. h.]. Tämä aine + ei siis käsitä ainoastaan inhimillisiä tauteja, suruja, tuskia, + heikkouksia ja kuolemaa, vaan tunkeutuu syvemmälle tutkiessaan + sen ensimmäistä syytä -- syntiä -- ja sen parannuskeinoa. Koska + synti on pahan vaikutin, niin on sen poistaminen ainoa tapa + pysyväisesti parantaa sairautta. + +Tuskin lienee mitään vaikeutta, joka useimmin esiintyisi tutkivalle +mielelle kuin nämä kysymykset: Miksi on Jumala sallinut pahan nykyisen +herrauden? Miksi antoi hän Saatanan kiusata ensimäisiä vanhempiamme +luotuaan heidät täydellisiksi ja oikeudenmielisiksi? Tai miksi salli +hän kielletyn puun olla hyvien puiden joukossa? Kaikista yrityksistä +huolimatta sivuuttaa sitä, tunkeutuu kuitenkin tuo kysymys: Eikö Jumala +olisi voinut estää kaikkea ihmisen lankeamisen mahdollisuutta. + +Tämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan +suunnitelmaa. Jumala olisi voinut estää synnin tunkeutumisen +maailmaan, mutta se seikka, ettei hän sitä tehnyt, on oleva meille +riittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aijottu +sitä varten, jotta lopullisesti aikaansaataisiin jotakin parempaa. +Kun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin +todistavat ne sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat +kysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi ajoissa +voinut tarttua asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden täyttä +toimeenpanoa? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi +estänyt hänen omien aikeittensa toteuttamista. Hänen tarkotuksensa oli +päivän selvästi todistaa sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa +täydellisen, korkean ja vanhurskaan pätevyyden sekä sen rikkomisesta +johtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat luonteeltaan +Jumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmottaa. Jumalalle on mahdotonta +valehdella. (Hebr. 6: 18.) Hänelle ei ole mahdollista kieltää +itseänsä. (2 Tim. 2: 13.) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden ei hän +voinut valita toista viisaampaa ja parempaa suunnitelmaa luodaksensa +olentojansa maailmaan, joskin meidän lyhytnäköinen katseemme joksikin +aikaa on kykenemätön näkemään äärettömän viisauden kätketyitä lähteitä. + +Raamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: 11.) +-- epäilemättä tahtoi hän ilmottaa siunauksiansa ja toimia ihanan +olentonsa ominaisuuksien mukaan. Ja joskin hän rakkaudesta rikkaita +aikomuksiansa toimeenpannessaan sallii pahan olemassaolon ja niiden, +jotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa, +niin ei se ole pahan tähden, tai siksi, että hän olisi liitossa synnin +kanssa; sillä hän selittää, ettei hän "ole se Jumala, jolle jumalatoin +meno kelpaa." (Ps. 5: 5.) Joskin Jumala on kaikissa suhteissa pahan +vihollinen, niin _sallii_ hän sen (s.o. ei estä sitä) joksikin aikaa, +koska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen +luotuja olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokkaan opetuksen. +On itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa +väärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha, +vanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet +oikeina ja väärinä niiden seurauksista, kun ne ovat voimassa. Sitä +periaatetta, jonka lopputulos, kun se on voimassa, tekee hyvän +vaikutuksen ja saa lopulta aikaan järjestystä, sopusointua ja onnea, me +kutsumme _oikeaksi_ periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa +epäsointuisuutta, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme _vääräksi_ +periaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutuksen tulosta me kutsumme +_hyväksi_ ja _pahaksi_, ja sitä järjellä varustettua olentoa, joka +kykenee erottamaan oikean periaatteen väärästä ja joka vapaaehtoisesti +antaa toisen tai toisen itseään johtaa, me kutsumme joko hyveelliseksi +tai syntiseksi. + +Tätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä, +kutsutaan _oikeustietoisuudeksi_ tai _omaksitunnoksi_. Tämän +oikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me +kykenemme arvostelemaan Jumalan ja ymmärtämään, että hän on hyvä. +Juuri tähän oikeustietoisuuteen vetoaa Jumala aina todistaessansa +vanhurskaudestansa ja oikeudestansa, ja saman oikeustietoisuuden +perustuksella voi Aadam tietää, että synti tai vääryys oli jotakin +_pahaa_, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan +alemmat luodut olennot eivät ole varustetut tällä oikeustietoisuudella. +Koira omistaa jonkun verran järkeä, mutta ei tällaisessa määrässä, +joskin se voi oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee +toisia töitä ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi, +niin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelesi omaisuutta +tai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi -- koska se on +tietämätön töittensä siveellisestä laadusta. + +Jumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi erottamaan oikean +ja väärän välillä tai antaa sille kyvyn erottaa ja tehdä ainoastaan +sitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi +siitä tullut ainoastaan elävä kone eikä hänen luojansa kuva, mitä +sielun kykyihin tulee. Tai olisi hän voinut tehdä ihmisen täydelliseksi +ja varustaa hänet vapaalla tahdolla, niinkuin hän myös teki, ja sen +jälkeen suojellut häntä Saatanan kiusauksilta. Siinä tapauksessa olisi +hän, koska hänen kokemuksensa olisivat rajottuneet hyvään, ollut aina +ulkoapäin tulevan pahan kiusauksien ja sisältäpäin tulevien halujen +esineenä, jotka olisivat tehneet meidän ijäisen tulevaisuutemme +epävarmaksi, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen purkaus olisi +ollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi koskaan ilman sen +vastakohtaa pahaa niin korkeaksi arvosteltu. + +Jumala antoi luotujensa ensin tutustua hyvään ympäröidessään +heidät Eedenin ihanuudella, ja jälestäpäin, rangastukseksi +tottelemattomuudesta, antoi hän heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan. +Karkotettuina Eedenistä ja erotettuina oleskelusta siellä, antoi Jumala +heidän tuntea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten ainaisesti +tuntisivat pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden. + +Vertaamalla seurauksia tulivat he ymmärtämään ja riittävässä määrässä +kykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: "Katso ihminen on +tullut niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan". (1 +Moos. 3: 22.) Tämä on heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, joskin he +oppivat tuntemaan ensin _pahan_ eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä +on, ennen kuin he tuhatvuotiskautena saavat kokea sitä, joka on tulos +heidän lunastuksestansa hänen kauttansa, joka silloin tulee olemaan +heidän tuomarinansa ja kuninkaanansa. + +Oikeustietoisuus tai kyky oikean ja väärän arvostelemiseen sekä vapaus +käyttää sitä hyväkseen, jonka kaiken Aadam omisti, olivat tärkeitä +piirteitä hänen yhtäläisyydestään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki +oli kirjotettu itse hänen olentoonsa. Se oli osa hänen luonnostaan, +samoinkuin se on osa jumalallisesta luonnosta. Mutta älkäämme +unhottako, että tämä kuva tai yhtäläisyys Jumalan kanssa, tämä ihmisen +luonto, johon laki alkujaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon +alkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävän ja alentavan vaikutuksen +kautta. Tietenkään ei se nyt ole sitä, mitä se oli ensimäisessä +ihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää, +ettei luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen, kyvyllä rakastaa ja +tehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Tämä +valintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi tai vapaaksi tahdoksi, +on osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin +järjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä +Luojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen, +on synti niin paljon hävittänyt alkuperäisestä yhtäläisyydestä Jumalan +kanssa, joten me emme ole vapaita, vaan suuremmassa tai vähemmässä +määrin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti +langenneelle sukukunnalle tuntuu nyt helpommalle ja viehättävämmälle +kuin vanhurskaus. + +Emme tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi, etteikö Jumala olisi +voinut antaa Aadamille niin elävää vaikutusta synnin monista pahoista +seurauksista, että se olisi pelottanut hänet siitä, mutta me uskomme, +että Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen tulisi +olemaan varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi olemaan ihmiselle +ikuista hyötyä, ja tästä syystä ei Jumala estänyt vaan salli ihmisen +valita ja tuntea pahan seurauksia. Ellei tilaisuutta syntiin olisi +sallittu, niin ei ihminen olisi voinut sitä vastustaa; silloin +ei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala +etsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat häntä hengessä ja +totuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta ennemmin +kuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toimessa +elottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta +hänen aikomuksensa oli tehdä jotakin jalompaa, järjellinen olento, +joka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja +oikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä, +hyvästä ja pahasta. + +Oikea ja väärä ovat aina olleet _periaatteina_ olemassa ja tulevat aina +olemaan, ja kaikki täydelliset, järjellä varustetut, Jumalan kuviksi +luodut olennot täytyvät omistaa vapauden valita jommankumman välillä, +joskin oikean periaate on _ainoa_, joka aina tulee olemaan voimassa. +Raamattu ilmottaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauvan +ollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, tulee sen toiminta +ainaisesti lakkautettavaksi, ja kaikki, jotka yhä edelleen antavat sen +itsessään hallita, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15: +25; Hebr. 2: 14.) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät +oikein, tulevat pysymään ijankaikkisesti. + +Mutta kysymys tulee jälleen toisessa muodossa: Eikö Jumala olisi voinut +opettaa ihmistä tuntemaan pahaa muulla tavalla kuin kokemusten kautta? +Löytyy neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittömästi, +havainnollisesti, kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä, +joka otaksutaan eittämättömästi todeksi. Välitön tieto ei tarvitse +käyttää järjen päätelmiä tai todisteluita. Sellainen tieto kuuluu +ainoastaan jumalalliselle Jehovalle, kaiken viisauden ja totuuden +ikuiselle lähteelle, joka välttämättömästi ja itse asian luonteeseen +nähden on kaikkien luotujensa yläpuolella. Sentähden ei ihmisen tieto +hyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisien tieto olisi voinut +tulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi välttämättömästi +täytynyt löytyä jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisten +havaitsemista varten. Tämä olisi sisältänyt pahan sallimisen jossakin +jonkinlaisten olentojen keskuudessa, ja miksikä ei yhtähyvin ihmisten +keskuudessa maan päällä, kuin jossakin muualla. + +Minkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi +ja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Mutta niin onkin +asianlaita: ihminen on juuri saamassa käytännöllistä kokemusta itseään +varten ja on samalla havaintovälikappale toisia varten, olemme "tulleet +näytelmäksi... enkeleitä varten." (1 Kor. 4: 9.) + +Aadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmotuksen kautta, mutta +tämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja +Eeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja siis sellaisena, jolla oli oikeus +käskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: "Jona +päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Heillä oli +sentähden tieto pahasta, joskaan he eivät koskaan olleet havainneet tai +kokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti eivät he myöskään käsittäneet +Luojansa rakkaudestarikasta holhousta ja hänen hyvää tekevää lakiansa, +ei myöskään niitä vaaroja, joista hän sen kautta aikoi suojella heitä. +He lankesivat sentähden siihen kiusaukseen, jonka Jumala viisaudessaan +on sallinut vaikuttaa, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa +tiesi. + +Harvat käsittävät sen kiusauksen vaikeata laatua, johon meidän +esivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskautta, liittäessään +niin ankaran rangastuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöseltä +erehdykseltä; mutta vähänenkin harkinta on selvittävä kaikki. Raamattu +kertoo yksinkertaisesti miten nainen tuo heikompi olento petettiin ja +niin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa +Jumalasta oli rajotetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala +oli suorastaan hänelle ennen vaimon luomista ilmottanut synnin +rangaistuksen, kun Eeva luultavasti sai tiedon siitä Aadamin kautta. +On selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittänyt rikoksensa +kantavuutta -- sillä uskoihan hän Saatanan petolliseen ja väärään +esitykseen -- joskin hän tunsi jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä +epäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että +hän, petoksesta huolimatta, teki rikoksen, vaikkakaan hän ei ollut niin +syyllinen, kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan. + +Aadamista sanotaan, ettei häntä kuten Eevaa petetty (1 Tim. 2: 14); +tietenkin on hän rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen +rangaistuksen, tietäen että hänen täytyi kuolla. Me näemme selvästi, +mikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausutun rangastustuomion +alle. Kun me muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan +kuvia siveellisessä ja järjellisessä suhteessa, niin me ymmärrämme, +että jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla +tavalla täydellisen miehen suhteessa rakastettuun "apuunsa", +täydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen +kuolemaansa, ja siten omaa tappiotaan (ja sitä, ilman takaisin saamisen +toivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), päätti Aadam +epätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä +onnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa, otti hän tahallaan osaa +hänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuoleman tuomiosta, +johon todennäköisesti vaimo oli joutunut. Molemmat olivat sentähden +"rikkoneet", kuten apostoli todistaa. (Room. 5: 14; 1 Tim. 2: 14.) +Mutta Aadam ja Eeva olivat yksi, eivätkä "kaksi"; sentähden tuli Eeva +osalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saattoi Aadamin +joutumaan -- Room. 5: 2, 17--19. + +Jumala tiesi ennakolta niin hyvin sen, että ihminen, saatuaan +valintavapauden, omaksuisi synnin, koska häneltä puuttui _täysi_ +käsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, kuin myöskin sen, että +ihminen opittuaan tuntemaan synnin vielä valitsisi sen, koska tämä +tuttavuus siinä määrin heikontaisi hänen siveellistä luonnettansa, +että paha alkaisi tuntua hänestä sulosemmalle ja toivottavammalle +kuin hyvä. Kuitenkin päätti Jumala _sallia pahan olemassaolon_, +koska, hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen +seurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta tulisi olemaan +ihmisen saattaminen täyteen käsitykseen _"_synnin ylenmääräisestä +synnillisyydestä" ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla. +Siten oppisi hän niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan +Luojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti +karttamaan sitä, mikä matkaansaattoi niin paljon murhetta ja kurjuutta. +Siis tulee lopputulos olemaan suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi +viha kaikkea sitä kohtaan, joka on ristiriidassa hänen tahtonsa +kanssa, josta seuraa kaikkien niiden vankka lujittaminen ikuiseen +vanhurskauteen, jotka käytävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala +nyt antaa, salliessaan synnin ja sen sukuisten pahojen asioitten +tapahtua. Kuitenkin täytyy meidän tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän +tosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon, +ja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin +alkuunpanijaksi. Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häväisevä +että ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän +esitykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen +pelastussuunnitelman kuin sen, minkä Jumala on valmistanut Kristuksen +_uhrissa_ meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan +itseänsä ja toisia siitä, että Jumala on edesvastuussa kaikesta +synnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen viattomana +välikappaleena Jumalan kädessä pakotettiin syntiin, niin ovat he +raivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu mitään uhria meidän +synteimme tähden eikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan +_oikeutta_. Samalla laskevat he perustuksen väärän päätelmänsä toiseen +puoleen, nimittäin universalismiin, väittäessään, että koska Jumala +oli syypää kaikkeen siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä +löytyy kaikissa, niin on hän myös vapauttava koko ihmissukukunnan +synnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja +aikaansai synnin, ja ettei häntä voinut vastustaa, niin väittävät he, +että kun hän tulee tahtomaan vanhurskautta, niin tulevat kaikki samaten +olemaan kykenemättömiä vastustamaan häntä. Mutta kaikissa tällaisissa +päätelmissä sivuuttavat he kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden: +tahto- tai _valinta_-vapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen +piirre Luojansa kanssa, ja täten tulisi ihminen alennetuksi ainoastaan +koneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin +olisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin +alapuolella, sillä _niillä_ on epäilemättä tahto tai kyky valita. +Pikkuinen muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen +suuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä +tyhjäksi. + +Jumalalla on tosin kyky pakottaa ihmistä joko syntiin tai +vanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään +sellaista aikomusta. Johdonmukaisesti ei hän voisi pakottaa ihmistä +syntiin, samasta syystä kun hän "ei voisi kieltää itseänsä". Sellainen +ei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luonteensa kanssa ja olisi siis +mahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta, +jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tätä tarkotusta varten +on hän antanut ihmiselle _tahdonvapauden_, joka on hänen omansa +kaltainen, jotta ihminen _valitsisi_ vanhurskauden. Se, että hän +_sallii_ ihmisen valita omasta puolestansa, johti tämän lankeamaan +Jumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista, kuolemaan. Kokemalla +syntiä ja kuolemaa oppii ihminen käytännöllisesti sen, minkä Jumala +olisi tietopuolisesti hänelle opettanut, ilman että hän olisi tarvinnut +kokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakoltatietämistä, mitä +ihminen tulee tekemään, ei käytetä hänen puolustamisekseen, alentamaan +häntä ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi: päinvastoin käytetään +sitä ihmisen hyödyksi, sillä Jumala, tietäessään minkä suunnan ihminen +tulisi ottamaan, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa, ei +estänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta Jumala alkoi +heti huolehtia ihmisen ennalleenasettamisesta, vapauttaakseen, hänet +ensimäisestä rikoksestaan valmistamalla lunastajan, suuren vapahtajan, +joka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa +_kääntyisivät Jumalan puoleen_. Tämäntähden -- että ihmisellä olisi +vapaa _tahto_ ja kuitenkin voisi hyötyä ensimäisestä väärinkäytöksestä +johtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa vastaan +-- ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien _lunastuksesta_, +vaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta, tulla +sovintoon hänen kanssansa, vakuutettaisiin aikanaan kaikille. -- 1 Tim. +2: 3--6. + +Rangastuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta mikään vihan tai +pahuuden ilmaus, vaan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos pahasta, +jonka Jumala siten antoi ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi +ylläpitää elämää, niin kauvan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä +pahan hävittävän vaikutuksen alla, mutta aivan yhtä mahdotonta olisi +Jumalalle ylläpitää ikuisesti sellaista elämää, kuin että Jumala +valehtelisi. Se on _siveellinen mahdottomuus_. Sellaisesta elämästä +tulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä itselleen että toisille; +sentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen niin hyödytöntä ja +sekä itselleen että toisille vahingollista olemassaoloa, ja kun +ylläpitävä voima otetaan pois täytyy hävityksen, pahan luonnollisen +lopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosotus, Jumalan lahja, ja tulee +ijankaikkisesti olemaan ainoastaan niillä, jotka ovat tottelevaisia. + +Aadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä, +ettei kutakin erikseen ole koeteltu. Jehova ei ollut millään tavoin +velvollinen lahjottamaan meille olemassaoloa, ja annettuaan sen, +ei minkäänlainen oikeuden tai välttämättömyyden laki velvoittanut +häntä antamaan meille ijankaikkista elämää, ei edes asettamaan +meitä koetukselle lupaamalla meille ijankaikkisen elämän, jos me +tottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka +kehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta +ja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, jotakin hyvää +suosionosotusta, joskaan ei tämän jälkeen löytyisi mitään muuta. Suuri +enemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat +verrattain harvinaiset, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja +selittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten +sillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitä paitsi +osottaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat +tehneet samanlaisissa olosuhteissa. + +Monet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme +koetukselle joko elämää tai _ikuista vaivaa_ varten, joskaan ei +rangastusmääräyksessä annettu edes viittauskaan mihinkään sellaiseen. +Jumalan suosion tai siunauksen osotus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on +elämä -- jatkuva elämä -- vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista +muista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen +täydessä määrässä, mutta häntä varotettiin ja hänelle ilmotettiin, että +hän menettäisi tämän "lahjan", jos hän rikkoisi Jumalata vastaan. -- +"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Hän +ei tiennyt mitään _elämästä_ ikuisessa vaivassa synnin rangastuksena. +Ikuista elämää ei luvata kellekään muille kuin tottelevaisille. Elämä +on Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta on se rangastus, jonka hän +määrää. + +Ikuisesta vaivasta ei mainita mitään vanhan testamentin kirjoituksissa, +ja muutamat harvat lauseet uudessa testamentissa voidaan niin väärin +tulkita että ne näennäisesti antavat tukea tällaiselle opille. Nämä +tavataan joko ilmestyskirjan kuvauksissa tai Jeesuksen vertauksissa ja +hämärissä lausunnoissa, joita kansa, joka niitä kuuli, _ei ymmärtänyt_ +(Luuk. 8: 10), ja joita tänäkään päivänä tuskin paremmin ymmärretään. +[Ne, jotka tästä asiasta tahtovat lähempää selvitystä, voivat hankkia +itselleen kirjan "Mitä sanoo Raamattu helvetistä?"] "Synnin palkka +on kuolema." (Room. 6: 23.) "Se sielu, joka syntiä tekee, pitää +kuoleman." -- Hes. 18: 4. + +Monet ovat pitäneet Jumalan tehneen väärin tuomitessaan koko ihmissuvun +syylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan, että hän olisi antanut +kullekin saman mahdollisuuden ikuista elämää varten, kuin Aadamilla +oli. Mutta mitä sanovat nämä, kun nyt osottautuu, että maailma tulee +saamaan tällaisen tilaisuuden ja koetus elämää varten tulee olemaan +paljon suotuisampi, kuin Aadamin oli -- ja tämä juuri sentähden, että +Jumalan suunnitelman mukaan Aadamin suku luonnollisella tavalla tuli +osalliseksi hänen rangastuksestaan. Me luulemme, että asianlaita on +näin ja koetamme tehdä sen selväksi. + +Jumala vakuuttaa meille, että samoinkuin kirous _tuli_ kaikkien osaksi +Aadamissa, niin on Jumala pitänyt huolta uudesta päästä, uudesta +isästä tai suvun elonantajasta, johon kaikki siirretään uskon kautta, +ja samoinkuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta, +niin tulevat myös kaikki Kristuksessa, vanhurskauduttuaan uskomalla +hänen vereensä, osallisiksi elämän siunauksesta, (Room. 5: 12, 18, 19.) +Siten oli Jeesuksen kuolema, hänen joka oli saastatoin ja synnitöin, +Jumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin puolesta. Koska +yksi mies oli tehnyt syntiä ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi +kirouksesta, hänen rangastuksestaan, niin lunasti Jeesus, kun hän +hyvitti tämän yhden syntisen rangastuksen, ei ainoastaan Aadamin, +vaan kaikki hänen jälkeläisensä -- kaikki ihmiset -- jotka perinnön +kautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen +seurauksesta, kuolemasta. Meidän Herramme, "_ihminen_ Kristus Jeesus", +itse nuhteeton, koeteltu ja täydellinen siemen tai suku itsessään, +joka ei ollut syntynyt synnistä eikä ollut tullut siitä saastutetuksi, +antoi _kaiken_, mikä kuului inhimilliseen elämään ja sen oikeutettuihin +vaatimuksiin, täydellisenä _lunastushintana_ Aadamin ja hänessä silloin +olevan suvun tai siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Täten +täydelleen lunastettuaan Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu +Kristus siemenenään, lapsinaan, ottamaan Aadamin suvusta kaikki ne, +jotka tahtovat omistaa hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon +kautta tulla hänen perheeseensä -- Jumalan perheeseen -- ja saada +ijankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja "nähdä _siemenensä_ [niin +monta Aadamin siemenestä, kuin tahtoo tulla hänen _ottolapsikseen_ +hänen ehdoillaan] ja jatkava päiviään [ylösnouseminen inhimillistä +korkeampaan tasoon, jonka taivaallinen Isä hänelle myönsi palkintona +hänen kuuliaisuudestaan]", kaikki tämä mitä uskomattomimmalla tavalla +-- uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53: 10.) Ja siten on +kirjotettu: "Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, _samoin_ myös kaikki +tehdään eläviksi Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 22. + +Se vahinko, jonka me kärsimme Aadamin lankeemuksen kautta (me emme +kärsineet mitään vääryyttä), tulee Jumalan armosta täydelleen +parannettavaksi Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai +myöhemmin (Jumalan "oikeana aikana") saada täyden tilaisuuden voittaa +sama asema, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne, +jotka eivät saa täyttä tietoa eivätkä uskon kautta voi täysin nauttia +tästä Jumalan armosta nykyisessä asiassa (ja niihin kuuluu suuri +enemmistö, lapset ja pakanat siihen luettuna), tulevat varmaan saamaan +sen tulevana aikakautena, "tulevassa maailmassa", sinä hallitus- tai +aikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkotusta varten "tulee hetki, +jona kaikki, jotka haudoissa ovat... tulevat esiin". Ja siinä määrin, +kuin jokainen tulee täyteen käsitykseen lunastushinnasta, jonka meidän +Herramme Jeesus maksoi, pidetään hän jälleen asetettuna koetukselle, +kuten Aadam oli, ja jälleen on tottelevaisuus aikaansaava pysyvän +elämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman -- "toisen kuoleman." (Ilm. +20:14.) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keltään, jolta +puuttuu täydellistä kykyä sen tekemiseen. Evankeliumin aikakautena +ovat seurakunnan jäsenet, ollen armon liitossa, saaneet laskea +hyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa +heikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää. +Tuhatvuotiskautena on Jumalan armo myös vaikuttava kaikissa niissä, +jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä +ei voida odottaa ennenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu +(joka tulee olemaan kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden +loppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos, +tulee eroamaan Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa +kunkin yksityisen teot tulevat vaikuttamaan ainoastaan hänen omaan +tulevaisuuteensa. + +Mutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille _toista +tilaisuutta_ ijankaikkisen elämän voittamiseksi? Me vastaamme: +_ensimmäisen_ tilaisuuden ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi kadotti +isä Aadam ja koko hänen sukunsa, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen +tottelemattomuutensa kautta. Tämä alkuperäinen koetus "on koitunut +kaikille ihmisille kadotukseksi", ja Jumalan suunnitelma oli, että +Aadam ja _kaikki_, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän, +tulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä synnillisyyttä ja sen +rangastuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan +tilaisuuden tulemaan sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan. +Jos joku tahtoo kutsua tätä "toiseksi tilaisuudeksi", niin voi hän +tehdä sen. Tämä tulee varmaan Aadamille olemaan toinen tilaisuus, +ja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle; +mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen _yksilöllinen_ tilaisuus Aadamin +jälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me +voimme kutsua sitä miten me tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että +kaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella, +ja kaikki tulevat (tuhatvuotiskautena) nauttimaan _täyttä tilaisuutta_ +ikuisen elämän voittamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten +enkeli selitti, ovat nämä ne hyvät uutiset "suuresta ilosta, joka +on tuleva kaikelle kansalle". Ja kuten apostoli vakuuttaa, tulee +tämä Jumalan armo -- että meidän Herramme Jeesus "antoi itsensä +_lunastukseksi kaikkien puolesta_" -- ilmotettavaksi kaikille +"aikanaan" (Room. 5: 17--19; 1 Tim. 2: 4--6.). Ihmiset, ei Jumala, +ovat rajottaneet tämän tilaisuuden ijankaikkisen elämän voittamiseksi +tähän evankeliumin aikakauteen, Jumala sitävastoin ilmottaa meille, +että evankeliumin aikakausi on ainoastaan seurakunnan, kuninkaallisen +pappeuden, valitsemista varten, jonka kautta kaikki seuraavana +aikakautena saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen saaden tilaisuuden +ijankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana. + +Mutta mikä etu on tässä menettelytavassa? Miksi ei nyt heti antaa +kaikille ihmisille yksilöllistä tilaisuutta elämää varten ilman +tuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen +jälkeläisensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki +Kristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille ikuista +elämää uuden liiton ehdoilla. Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen +menettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua +niin omituisen ja kiertelevän menettelytavan kautta? Minkätähden sallia +niin paljon kurjuutta tulla väliin ja monen sellaisen osaksi, jotka +lopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina? + +Oi, tämän aineen mieltäkiinnittäväisyys liikkuu juuri tämän kohdan +ympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: -- Jos Jumala olisi toisin +järjestänyt sukumme jatkumisen, niin etteivät lapset olisi tulleet +osallisiksi vanhempien synneistä -- henkisistä, siveellisistä ja +ruumiillisista heikkouksista -- ja jos Luoja olisi niin järjestänyt, +että kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa +olosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisivat tuomittu +"eristetyt", (kolasis) niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia +ja kuinkahan monet arvottomia elämään näissä suotuisissa olosuhteissa? + +Jos ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa +suhteissa miehuuden esikuva) otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi +lopputulokseksi se, ettei kukaan olisi täysin tottelevainen eikä +arvollinen, koska ei kellään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta +Jumalasta, joka tieto vaikuttaisi niin täyden luottamuksen Jumalan +lakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa +yläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet +kykeneväksi järkähtämättömästi luottamaan Isän ja tottelemaan häntä. +(Jes. 53: 11.) Mutta otaksukaamme että neljäs osa voittaisi elämän, +tai menkäämme vielä pitemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin +arvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan -- +kuoleman. Mitenkä sitten olisi käynyt? Toinen puoli, joka olisi ollut +tottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut +uteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä +ainoastaan pelosta Jumalaa ja rangastusta kohtaan. Heidän palveluksensa +ei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin tuntiessaan hyvän ja +pahan ja siten saaden täyden käsityksen Luojan rakkaudestarikkaista +aikomuksista määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuin +hänen luotujensa menettelytapaa. + +Ajatelkaamme sen jälkeen tuota toista puolta, joka siten menisi +kuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. Ne olisivat +ainaisesti erotetut elämästä ja ainoa toivo olisi, että Jumala +rakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, hänen kättensä tekoa ja +järjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana +perustuksena olisi se toivo, että jos he jälleen herätettäisiin ja +uudelleen koeteltaisiin, niin muutamat suuremman _kokemuksensa_ +perustuksella rangastuksensa aikana mahdollisesti valitsisivat +tottelevaisuuden ja saisivat elää. + +Joskin tämä suunnitelma osottaisi yhtä hyviä tuloksia kuin se, minkä +Jumala on valinnut, niin voitaisiin kuitenkin vakavia vastaväitteitä +tehdä sitä vastaan. (1.) Jumala menettelisi puolueellisesti +luotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin +tottelevaisten puolesta. (2.) Tämä asettaisi synnille palkinnon, +ja syntinen tuntisi voivansa rankasematta tehdä syntiä ja luottaa +lunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3.) Ja ne, jotka aluksi eivät +rikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät ainakin kerran tekemään +syntiä luottaen Luojansa puolueettomuuteen tehdä yhtä paljon heidän +puolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa +hänen hyvyytensä koetukselle. (4.) Tämä olisi tehnyt Jumalallisen +hallituksen epävarmaksi koko ijankaikkisuudessa ja syntiä ei olisi +voinut poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin, +että suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut syntiä ja sen palkkaa. + +Miten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan se, että +hän on rajottanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidän +rajotettu ymmärryksemmekin voi huomata, miten paljon parempi on yksi +ainoa täydellinen ja puolueeton laki joka selittää julkisen synnin +palkaksi kuoleman -- hävityksen elämästä erottamisen. Siten rajottaa +Jumala sallimansa pahan, järjestämällä asiat niin, että Kristuksen +tuhatvuotinen hallitus on täydelleen poistava pahan samoinkuin ne, +jotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpaneva ikuisen vanhurskauden, +jonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja +täydellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus. + +Mutta voidaan tehdä kaksi muuta vastaväitettä sen esitetyn suunnitelman +suhteen, että alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa erikseen +koeteltu. _Yksi_ lunastaja riitti täysin sen suunnitelman mukaan, jonka +Jumala valitsi, koska ainoastaan _yksi_ oli tehnyt syntiä ja ainoastaan +_yksi_ oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi _hänen_ +tuomiostaan.) Mutta jos ensimäinen koetus olisi ollut yksilöllinen, +ja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä ja jokainen kohdastaan +tuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti +tarvittu erityinen lunastaja. _Yksi_ täydellinen elämä voi lunastaa +_yhden_ kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihminen, +"ihminen Kristus Jeesus", joka lunasti langenneen Aadamin (ja kaiken +sen minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olisi voinut +olla "lunastus [vastaava hinta] _kaikkien_ puolesta", missään muussa +tapauksessa, kuin Jumalan valitsemassa suunnitelmassa. + +Jos me otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista aikain ovat +olleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa +henkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisivat tehneet syntiä, +niin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta +miljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat maksaakseen +lunastuksen (vastaavan hinnan) kaikkien näiden viiden kymmenen tuhannen +miljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman +mukaan kuolema kaikkien osaksi, ja aikaansaisi sellainen _yhtäpaljon_ +kärsimystä kuin nykyinenkin. + +Toinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se +huolestuttavalla tavalla häiritsisi Jumalan suunnitelmaa valita ja +korottaa Jumalalliseen luontoon "pienen lauman", Kristuksen ruumiin, +pienen joukon, jonka päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voinut +oikeudenmukaisesti _määrätä_, että nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa +kuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuisuuksistaan ja +elämästään syntisten lunastukseksi, sillä hänen oman lakinsa mukaan +olisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen +elämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan +langenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki +meidän Herramme Jeesuksen kanssa, asettanut erityisen palkinnon +heidän toivonsa esineeksi, niin että he siitä ilosta, joka oli heidän +saavutettavissaan, voisivat kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama +palkinto olisi luvattu heille, kuin meidän Herralle Jeesukselle, +nimittäin osallisuus uuteen luontoon, tuohon jumalalliseen, sekä +korotus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaiken sen, +mitä voidaan mainita -- lähinnä Jehovaa (Ef. 1: 20, 21) -- silloin +olisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan +viisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä +viisikymmentä tuhatta miljoonaa sellaisissa olosuhteissa olleet +_tasa-arvoiset_ eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan, kun +sitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala _on nähnyt hyväksi valita_, +tarvitsi ainoastaan _yhden_ lunastajan, _yhden_, joka oli korotettu +jumalalliseen luontoon, ja sitten "pienen lauman" niistä, jotka hän +lunasti, ja jotka "vaeltavat hänen jäljissään" kärsien ja uhraten +itsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan, +hänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo +tulee osalliseksi miehensä ominaisuuksista ja kunniasta. Ne, jotka +voivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka +tuomitsemalla kaikki kadotukseen _yhden_ edustajan kautta avasi tien +_kaikkien_ lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen _yhden_ lunastajan +kautta, tulevat tämän kautta löytämään ratkaisun moneen vaikeaan +kysymykseen. He näkevät, että _kaikkien_ tuomitseminen _yhden_ +kautta ei ollut mitenkään vahingoksi, vaan suuri suosionosotus +_kaikkia_ kohtaan, kun tämä tarkastetaan Jumalan suunnitelman +yhteydessä vanhurskauttaa _kaikki_ erään toisen uhrin kautta. Paha +tulee ainaisesti poistettavaksi, kun Jumalan aikomus sen sallimisen +suhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta, +on saanut saman kantavuuden kuin synnin rangastus. Kuitenkin on +mahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta +ilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangastuksen +luonteesta, kuolemasta, sen _lunastuksen_ tärkeydestä ja arvosta, +jonka Herra Jeesus maksoi, ja yksilön suoranaista ja täydellistä +ennalleenasettamista suotuisiin olosuhteisiin -- olosuhteisiin, joissa +hän asetetaan täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan +saamaan ansaitsemansa palkinnon (pysyvän elämän) tai rangastuksen +(pysyvän kuoleman). + +Kiinnittämällä katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä +johtuvaan "kaiken ennalleenasettamiseen" Kristuksen kautta, voimme +nähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita luultavasti +toisella tavalla ei niin täydellisesti olisi voitti toteuttaa. + +Ihmisillä ei ainoastaan ole hyötyä koko ijankaikkisuutta varten +saavutetuista kokemuksista ja enkeleillä tekemällä havaintoja +ihmisten kokemuksista, vaan kaikki rikastuvat edelleen tuosta +täydellisemmästä tuttavuudesta Jumalan luonteen kanssa, sellaisena +kuin se hänen suunnitelmassaan esiintyy. Kun hänen suunnitelmansa on +täysin päättynyt, tulevat kaikki selvästi näkemään hänen viisautensa, +rakkautensa, vanhurskautensa ja valtansa. He tulevat näkemään sen +vanhurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan +tai pelastaa oikealla tavalla kadotukseen tuomittua sukua ilman +täyttä rangastuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta. +He tulevat näkemään sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin, +ja joka korotti Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle +vallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän +lunasti kalliilla verellään. He tulevat myöskin näkemään sen voiman +ja viisauden, jotka kykenivät aikaansaamaan niin ihanan tulevaisuuden +hänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset, +että niistä tulee välikappaleita, joko tahtoivat tai eivät, edistämään +ja lopullisesti täyttämään hänen suuremmoiset suunnitelmansa. Ellei +pahaa olisi sallittu ja jumalallinen ennakoltatietäminen sitä niin +ohjannut, emme voi nähdä, miten tällaisia tuloksia olisi voitu +saavuttaa. Pahan salliminen joksikin aikaa ihmisten keskuudessa osottaa +siten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet, +keksi parannuskeinot ja johti sen lopullisen suorituksen voimallaan ja +armollaan. + +Evankeliumin armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva +paha saanut edelleen palvella seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen +sitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen +seurakuntansa uhri, jonka palkintona on jumalallinen luonto, ollut +mahdoton. + +On selvää, että oleellisesti sama Jumalan laki, joka nyt +koskee ihmiskuntaa, jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja +tottelemattomuus kuoleman koston, on lopullisesti hallitseva kaikkia +Jumalan luotuja, järjellä varustettuja, olentoja; ja tämä laki, +sellaisena kuin meidän Herramme sen määritteli, sisältää lyhyesti yhden +ainoan sanan: _rakkaus_. "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja +koko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." +(Luuk. 10: 27). Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, tulee +lopullisesti jumalallisen luonteen ihanuus ilmenemään kaikille järjellä +varustetuille olennoille, ja kaikki tulevat näkemään, että pahan +hetkellinen salliminen oli viisas kohta jumalallisessa suunnitelmassa. +_Nyt_ voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta +katsoo siihen, mistä kaikkien pyhän profeettain suun kautta on aina +maailman alusta asti puhuttu -- kaiken ennalleenasettamiseen. + + TUTKI AIN'! + + Kuinka onkaan Luojan rakkaus + merta suurta taajempi! + Vanhurskaasti hallitseepi + hän, ken Poikans' lahjotti. + Raamatulta tutki ain'. + Siell' on Herran viisaus vain. + + Kenpä tuntee ihmismurheet, + niinkuin Herra taivahan. + Eipä löydy toista paikkaa, + miss' niin lempeest' tuomitaan. + Raamatuita tutki ain'. + Siell' on Herran armo vain. + + Suuremp' ompi Herran rakkaus, + kuin mit' joukot tunteekaan. + Kuinka taivaan Taaton sydän + lempee yli vuotakaan. + Raamatuita tutki ain'. + Siell' on Herran rakkaus vain. + + Paljon täällä rajottavat + ihmislapset armoaan. + Innokkaasti, liioitellen + toitottavat kostoaan. + Raamatuita tutki ain', + vanhurskautta Herran vain. + + Jos vaan puhtaan, pyhän uskon + pohja sanassansa on, + aurinkonsa tiemme kultaa, + ei oo matka valoton. + Tutki sanaa Raamatun. + Se vie Herran riemuhun. + + + MAAN RIEMUVUOSI. + + Synnin yö on kohta mennyt, + Herran päivä läsnä on. + Aamuruskon ruskottaissa + joutuu päivä loputon. + + Päivän ensi juovat kultaa + taivaan rannan loistavan. + Kohta kirkkahasti koittaa + yli kaiken maailman. + + Epäuskon usvat haihtuu + sydämistä ihmisten. + Herran äänen kaikuessa + vedet tyyntyy vaieten. + + Kohta suuri hallitsija + tarttuu valtikkaansa vaan. + Vanhurskaasti tuomitseepi + saattaa kaikki taipumaan. + + Kansat, valtakunnat horjuu. + Säilyy Herran valta ain'. + Sillä se, mi ompi totta + kautta aikain kestää vain. + + Katso, riemuvuosi koittaa! + Nouse Herraa kiittämään! + Katso, miten Herra saapi + kaikki parhaaks' kääntymään! + + Riemun kellot nyt jo kaikuu. + Autuas, ken kuulee nuo. + Riemuvuosi kaikkialle + onnenkauden myötään tuo. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +TUOMION PÄIVÄ. + +Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen? +-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista +puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen +tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. -- +Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman +nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden +tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa +profeetat ja apostolit sitä katselivat. + + + "Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva + maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on + määrännyt" -- "Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on". "Sillä + Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken + tuomion Pojalle". -- Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22. + +Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys. +Yleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle, +istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu +eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen +heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu +maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja +kukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten +tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan +sentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan +kadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan +kadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin +saisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat +takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa +ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen +vuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan +edellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta +varten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös +langetetaan kuolemassa. + +Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää +työtä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia +tai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa +ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin +antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu, +joka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa. + +Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen +elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti +tulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25: +31--46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton +sovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys, +vaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta +jotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli +kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin +tarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat +kuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin +raamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän +pitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka +järjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja +kuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät. + +Sana _tuomio_ ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen +julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen +perustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa +tuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty. + +Sana _päivä_, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa, +joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee +itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä +määrättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme +Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten +kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi -- sillä me luemme "siitä +päivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan" (1 Moos. 2: 4) +-- pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme "kiusauksen +päivästä korvessa", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9), +"pelastuksen päivästä" (2 Kor. 6: 2), samoin "koston päivästä", "vihan +päivästä" ja "hädän päivästä" -- kaikki puheenparsia, joita on käytetty +neljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja +samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me +luemme "Kristuksen päivästä, "tuomion päivästä" ja "hänen päivästään" +-- jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin +Messias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa, +jolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja +tästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa +ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten +Kuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä +otaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista +tai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa +samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton +käsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman +että asia on riittävästi todistettu tai tutkittu. + +Jos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla +tuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka +tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys +mahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa +merkityksessä. + +Samalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä +kuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö +sinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin +opettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on +koeteltu määrätyitä, valituita _luokkia_. + +Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa, +Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa, +koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin +päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi +rangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2: +17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli +maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä +pitäen pantu toimeen. + +"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään +jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan +jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on +seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta +tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin +siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan +kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku +on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan +kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja +antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä -- +jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan +täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä +unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee +tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta, +uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut +tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä; +heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan +ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "_toivossa_ me olemme +pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta +(johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä +Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun +me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1 +Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan +Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _"paenneet_ tässä +maailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta"_, ei mitenkään todista, +ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen, +vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista. +Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on +ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi, +joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän +vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen. +Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta +niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen +eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja +kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon. + +Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman. +Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän +huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli +väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti +tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään +parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin +menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion +päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen +tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen) +koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut +kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut +kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti +ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää, +ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta +pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka +hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti +suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka +Jumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta +[suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme +siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän +nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden +tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan +uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14: +9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6. + +Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle +tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen +ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen +kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala +on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi +päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa +kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän +osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion +Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. -- +Joh. 5: 22. + +Siten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin +rakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva +maailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse +on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska +se on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää, +vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion +päivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan +vanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon +kaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat +ennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen. + +Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut. +Huomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit +pelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa +tottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten +sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: "Ja Israelin lapset huusivat +Jehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja +Jehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi +sotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta." +(Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut +vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin +hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen +pitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee +_vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että +hän lunasti heidät. + +Tämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain +selitykset. On kirjotettu: "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella +ja kansat oikeudella". -- Ps. 98: 9. + +Tuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin +ensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama +elämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä +koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee +toisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille +kuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen +sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta. +Toinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä +toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin +tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota: +"Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat +heltyneet", vaan: "_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen +hampaansa tulevat niistä helliksi". "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen +pitää kuoleman." (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee +seurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin +tuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan. +(2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta +siten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi +kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on +saavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua +Jumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä +kuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää, +tuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman +Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden +teko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla +oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet +luotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun +suuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on +vähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää. +Se, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja +täyttä kykyä vastaan. + +Se, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen +kuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon +loistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä +mitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin +pidetään hän arvottomana elämään ja tulee "poistettavaksi", joskin hän +sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan: +-- "Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja +vasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous." (Jes. 65: 20.) +Siten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja +jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee +heidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja +saavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa. + +Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista +ja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor. +15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että +sen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut: +tottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan +lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa +sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_ +menevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan +(elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta +heidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla +heidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän +toinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan, +eikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska +heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa +ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen +vallitessa. + +Me toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me +jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta, +vastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän +omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. "Herran +silmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä", ja: "Jumala +on tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut +salattua, oli se sitten hyvää tai pahaa." (Sanl. 15: 3; Saarn. 12: +14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_ +palkinnon joko nyt tai tuonnempana. "Muutamien ihmisten synnit ovat +ilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten +taas tulevat ilmi jälestä päin." (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla +kuin Herran suosimalla "pienellä laumalla" ole nyt riittävästi valoa +joutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me +koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen +yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten. + +Maailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin +kuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa +Jumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta, +erityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä +tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai +aikakautena. + +Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten +huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne +voittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä +armohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset +voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä +kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin +ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa +varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät +koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman +kanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu +tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista +varten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on +välttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten. +"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?" 1 Kor. 6: +2. + +Nämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta, +aadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi +siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan +vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa +kuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen, +kunnia- ja valta-asemaan. + +Molempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin +maailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa +kaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman +tuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna, +jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet +vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan +palkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden +tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka +ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden +kahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä +maailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa +määrässä suurempi. + +Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet +sekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta +vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu +tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla +ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään +vastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He +siirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan +siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka +ovat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala +on määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien +soaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen +ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet +ne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen +tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa +huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan. + +Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota +luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak. +16: 31--34). Hän sanoo: + + "Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon, + ja sanottakoon pakanain seassa: + 'Jehova hallitsee.' + Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on, + maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on; + Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta, + _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_. + Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä, + sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti." + +Tähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko +luomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari +on siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava +seurakunnan. -- Room, 8: 21, 22. + + * * * * * + + AIKANAAN. + + Päivä autuas aikanaan vaan + kohta koittavi maailmahan. + Jeesus mennyt sit' valmistamaan + tullen luotuja siunaamahan. + Kohta vaan, yhdytään. + Emme konsana erkanekkaan. + Kohta vaan, yhdytään. + Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. + + Kuolleet haudoista nostetaan nuo. + Silloin terveeksi sairaatkin saa. + Sen tuo taivainen ystävä suo. + Kaiken kiusauksen myös poistattaa. + Kohta vaan, yhdytään. + Emme konsana erkanekkaan. + Kohta vaan, yhdytään. + Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. + + Siellä aukeaa valtaava tie, + joll' ei eksyä tyhminkään voi. + Puhtaan joukon se ennallaan vie, + missä ainainen kiitos vaan soi. + Kohta vaan, yhdytään. + Emme konsana erkanekkaan. + Kohta vaan, yhdytään. + Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. + + Kaikki kyyneleet pois kuivataan. + Verho peittävä koht' poistetaan. + Herran rakkaus ilmotetaan + silloin kaikille myös kokonaan. + Kohta vaan, yhdytään. + Emme konsana erkanekkaan. + Kohta vaan, yhdytään. + Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN. + +Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on +lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. -- +Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön. +-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja +työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma. +-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? -- +Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. + + +Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se +nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun +suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen, +joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus +käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin +ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen +täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä +johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan +lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta +suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä +rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei +lunastus koske kaikkia. + +Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo +(Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että +hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija, +johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen +tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja +ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät, +vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä +hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin +toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme +kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä +koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me +näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko +ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään +koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut. +(Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen +ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut -- +enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi] +"kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa +jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos +hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen _kaikkien_ puolesta", +niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen +lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että +joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi +antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan +kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä, +rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa +suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden +täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä, +että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena +oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi +Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia, +jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen +ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten +vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja +kirousta. + +Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin +täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta +haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus +Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai +siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden +tai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka +johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin +tullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala +valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä +rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin +kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä +osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää +varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta +seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun +lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään +ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että +hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan +hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät, +niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat +tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä +rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta, +mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa +kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet +ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan +hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee +olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten +mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää, +eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka +olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se +tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä, +epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi. + +Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten +olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat +olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset +kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten +olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy +samana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen +sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja +ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee, +kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty +_tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen +tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka +perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan +ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus +valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille +uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta, +suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään +muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan +_jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään. + +Lunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule _pitämään_ +syntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään +autuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta +ja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa +hänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa +hänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa +tulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai +ei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään, +että kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja +näkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus +ikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus +ole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat +tulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän +maailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään +vaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai +vähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he +tahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja +vaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein +mahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on +vältettävissä. + +Todellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella +kokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee +ne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät +tulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan +tämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä +erityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan +kanssa maailman siunaamiseksi -- että he nyt olisivat todistajina ja +koetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman +-- ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta +johtuvia etuja eli _nyt_ tulla koetelluksi ijankaikkista elämää +varten. Näille harvoille _lasketaan_ (ja he vastaanottavat _uskon_ +kautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle +suodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä, +eivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin, +menetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään. +Uskomalla Kristukseen _lasketaan_ heidät täydellisiksi, ja ovat +sentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon, +ikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään +ja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille +enään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden +kautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden, +joka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin +se, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma +tulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin +kuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä +syntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset +ovat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan +kokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä +alkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta +johtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset +heikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen +seurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti, +astuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä +ylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee +olemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä +verrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat +suosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta +ja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas +hallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka +eivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten +olemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian +palkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan +yhteydessä. + +Aadamin kuolema oli varma, joskin hän joutui siihen vasta yhdeksänsadan +kolmenkymmenen vuoden vähittäisen kuoleman kautta. Koska hän itse +oli kuolevassa tilassa niin syntyivät kaikki hänen lapsensa samassa +kuolevassa tilassa ilman elämisen oikeutta, ja vanhempiensa tavalla +kuolevat he kaikki lyhyemmän tai pitemmän viivytyksen jälkeen. Tulee +kuitenkin muistaa, ettei kuoleminen pääty suurempaan tuskaan tai +vaivaan kuollessa, vaan kuolemaan -- elämän sammumiseen, joka juuri +on synnin palkka. Kärsiminen on ainoastaan sen yhteydessä oleva +tilapäinen paha, ja löytyy sellaisia, joita rangastus kohtaa ilman +kärsimyksiä tai ainoastaan vähillä kärsimyksillä. Täytyy muistaa, että +kun Aadam turmeli elämän, niin turmeli hän sen ainaiseksi, eikä kukaan +hänen jälkeläisistään koskaan kyennyt sovittamaan hänen rikostaan +eikä voittamaan kadotettua perintöä. Koko suku on joko kuollut tai +kuolemallansa. Ja jos he eivät voineet sovittaa rikostaan ennen +kuolemaansa, niin vannaankaan eivät he voineet tehdä sitä kuolleina +-- kun heillä ei ole olemassaoloa. Synnin palkka ei ollut kuolema +sellaisilla eduilla ja oikeuksilla, että sen jälkeen saisi palata +elämään. Lausutussa rangastustuomiossa ei ollut mitään viittaustakaan +vapautukseen. (1 Moos. 2: 17.) Ennalleenasettaminen on sentähden +Jumalan puolesta vapaan armon tai suosionosotus. Ja niin pian kuin +Aadam oli joutunut rangastuksen alaiseksi, niin, silloin jo kun tuomio +julistettiin, viitattiin Jumalan vapaaseen armoon, joka, kun se on +toteutunut tulee täysin määrin todistamaan hänen rakkauttaan. + +Ellei olisi ollut sitä toivon kipinää jonka sisälsivät nuo sanat: +vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään, olisi koko suku ollut +täydellisessä epätoivossa; mutta tämä lupaus ilmotti, että Jumalalla +oli suunnitelma suvun hyväksi. Kun Jumala vannoi Aabrahamille, että +hänen siemenessään kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi, +sisälsi se kaikkien ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen, sillä +monet olivat silloin kuolleet, ja toiset ovat sen jälkeen kuolleet, +ilman että he ovat tulleet siunatuiksi. Kuitenkin on lupaus edelleen +varma: kaikki tulevat siunatuiksi, kun ennalleenasettamisen ja +virvotuksen ajat koittavat. (Ap. t. 3: 19.) Sitä paitsi, koska siunaus +sisältää suosion, ja koska, synnin seurauksesta, Jumalan suosio, +otettiin pois ja kirous tuli sijalle, niin sisälsi tämä lupaus, +tulevasta siunauksesta, kirouksen poisottamisen ja näin ollen hänen +suosionsa palaamisen. Tämä sisälsi samalla sen, että joko Jumala +luopuisi vaatimuksistaan, muuttaisi päätöksensä ja vapauttaisi +syyllisen suvun, tai myös sen, että hänellä oli suunnitelma, jonka +kautta suku voitaisiin _lunastaa_, siten että toinen kärsisi ihmisen +rangastuksen. + +Jumala ei jättänyt Aabrahamia epäilykseen hänen suunnitelmansa suhteen, +vaan osotti lukuisien esikuvauksellisten uhrien kautta, joita niiden, +jotka lähestyivät Jumalaa, täytyi uhrata, ettei hän voinut antaa perään +eikä myöskään tehnyt sitä, eikä antanut syntiä anteeksi, sekä että +ainoa tapa poistaa ja ehkäistä rangastus oli riittävän suuren uhrin +uhraaminen, joka kykenisi vastaamaan rangastusta. Tämä esitettiin +Aabrahamille paljon merkitsevässä esikuvassa: Aabrahamin pojan, johon +luvattu siemen keskittyi, täytyi ensin tulla uhriksi, ennenkuin hän voi +siunata, ja esikuvaksi tästä sai Aabraham hänet takaisin kuolemasta. +(Hebr. 11: 19.) Tässä kuvasi Iisak totista siementä, Kristusta +Jeesusta, joka kuoli lunastaakseen ihmiset, jotta kaikki lunastetut +saisivat luvatun siunauksen. Jos Aabraham olisi ajatellut, että Herra +antaisi anteeksi ja vapauttaisi syylliset, olisi hän tuntenut, että +Jumala on muuttuvainen, eikä olisi silloin voinut täysin luottaa +hänelle annettuihin lupauksiin. Hän olisi voinut ajatella näin: Jos +nyt Jumala kerran muuttaa päätöksen, minkätähden ei hän jälleen voisi +sitä muuttaa? Jos hän luopuu kuoleman kirouksesta, eikö hän voisi +jälleen katua luvattua suosiota ja siunausta? Mutta Jumala ei jätä +meitä mihinkään sellaiseen epävarmuuteen. Hän takaa meille täydelleen +sekä vanhurskautensa että muuttumattomuutensa. Hän ei voinut vapauttaa +syyllisiä, joskin hän rakasti heitä niin suuresti, ettei hän "säästänyt +omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi [kuolemaan] meidän +kaikkien edestä". + +Niinkuin koko suku oli Aadamissa, kun hänet tuomittiin kadotukseen, ja +hänen kauttaan menetti elämänsä, niin kuoli myös, kun ihminen Jeesus +Kristus lunasti Aadamin elämän, mahdollinen suku hänen kupeessaan. +Kuolemassaan maksoi Jeesus siten vastaavan, täysin riittävän hinnan +kaikkien ihmisten hyvitykseksi, ja on hänellä siten täysi valta tai +oikeus ennalleenasettaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luokse hänen +kauttaan. + +"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille +ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko +koituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän; +sillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet +ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden +kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan." (Room. 5: 18, +19.) Ajatus on selvä: Kaikille niille, jotka Aadamin synnin tähden +tulivat osallisiksi kuolemantuomiosta, tulee Herra Jeesus tarjoamaan +elämänoikeudet, hän, joka maksoi vastaavan hinnan, joka tuli Aadamin +sijaiseksi eli edustajaksi loukatun lain edessä, ja joka siten "antoi +itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta". Hän kuoli "vanhurskas +vääräin puolesta, jotta hän veisi meidät Jumalan luokse". (1 Piet. +3: 18.) Kuitenkaan ei tule koskaan jättää huomioonottamatta sitä, +että kaikissa Jumalan suunnitelmissa sukumme hyväksi tunnustetaan +inhimillinen tahto yhdeksi tekijäksi jumalallisten suosiolahjojen +voittamisessa, joita niin runsaasti on varattu. Muutamat ovat +laiminlyöneet tämän piirteen tutkiessaan äsken mainittua Raamatun +kohtaa, Room. 5: 18, 19. Apostolin esitys on kuitenkin se, että +samoinkuin kiroustuomio ulottui koko Aadamin sukuun, niin on myöskin +Herramme Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden kautta Isän suunnitelmaa +kohtaan, uhraamalla itsensä meidän puolestamme, vapaa lahja ulotettu +kaikkiin -- anteeksiantamuksen lahja, joka tulee sen vastaanottajan +vanhurskauttamaan tai muodostamaan perustuksen hänen ikuiselle +elämälleen. Ja "niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta +ne monet ovat _joutaneet_ syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden +kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat [_vastaisuudessa_ eivätkä +_joutuneet_ ennen] vanhurskasten asemaan". Jos lunastus itsessään ilman +meidän vastaanottamistamme tekisi meidät vanhurskaiksi, niin olisi +sanottu: yhden kuuliaisuuden kautta ne monet _joutuivat_ vanhurkasten +asemaan. Mutta joskin Lunastaja on maksanut lunastuksen ja Jehova on +ottanut sen vastaan, niin ovat evankeliumiaikana ainoastaan muutamat +harvat tulleet vanhurskaiksi, joskin tuhatvuotiskautena monet +vanhurskautetaan "uskomalla hänen vereensä". Koska Kristus on sovinto +(riittävä hyvitys) koko maailman syntien puolesta, voidaan kaikki +ihmiset tämän perustuksella lunastaa ja voi hän vapauttaa heidät +Aadamin synnin rangastuksesta -- uuden liiton vallitessa. + +Ei mitään vääryyttä ole Jumalassa, sentähden "jos me tunnustamme meidän +syntimme, niin hän on uskollinen ja _vanhurskas_, niin että hän antaa +anteeksi meidän syntimme ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä". +(1 Joh. 1: 9.) Koska hänen puolestaan olisi ollut väärin vapauttaa +meitä lausutusta rangastuksesta, ennenkuin siitä oli annettu täysi +hyvitys, niin sallii hän meidän tässä myös käsittää, että olisi väärin, +jos hän kieltäisi meidän ennalleenasettamisemme, koska hänen oman +järjestelmänsä mukaan meidän rangastuksemme on meidän puolestamme +suoritettu. Sama järkähtämätön oikeus, joka kerran tuomitsi ihmisen +kuolemaan, takaa kaikkien niiden vapauttamisen, jotka, tunnustaen +syntinsä, anovat elämää Kristuksen kautta. "Jumala on se, joka +vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus on se, joka on +kuollut, niin, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla +puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." -- Room. 8: 33, 34. + +Lunastuksen täydellisyys on mahdollisimman voimakas todistus kaikkien +niiden ihmissuvun jäsenten ennalleenasettamisesta, jotka vastaanottavat +sen tarjotuilla ehdoilla. (Ilm. 22: 17.) Itse Jumalan vanhurskas ja +kunniantuntoinen luonne on sen vakuutena. Jokainen lupaus, jonka hän +on antanut, sisältää sen, ja jokainen esikuvauksellinen uhri viittasi +tuohon suureen ja riittävään uhriin -- "Jumalan Karitsaan, joka ottaa +pois _maailman synnin_" -- joka "on meidän [seurakunnan] synteimme +sovitus [täysi hyvitys]; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailmankin +syntien". (Joh. 1: 29; 1 Joh. 2: 2.) Koska kuolema on synnin rangastus +tai palkka, niin täytyy synnin poistuttua, sen palkan aikanaan lakata. +Jokainen muu ajatus olisi sekä tyhmä että väärä. Se seikka, ettei +mitään ennalleenasettamista aadamilaisesta hävityksestä ole suoritettu +loppuun, joskin Jeesuksen kuolemasta on kulunut lähes kaksituhatta +vuotta, todistaa yhtä vähän ennalleenasettamista vastaan kuin se, +että neljätuhatta vuotta ennen hänen kuolemaansa, todistaa sitä +vastaan, ettei Jumala olisi tehnyt lunastussuunnitelmaa ennen maailman +perustamista. Sekä kaksituhatta vuotta jälkeen Kristuksen kuoleman että +neljätuhatta vuotta sitä ennen olivat määrättyjä aikoja työn toisia +osia varten, valmistuksia "kaiken ennalleenasettamisen aikaa varten". + +Älköön kukaan liian nopeasti otaksuko, että tämä käsitys olisi +jollakin tavalla ristiriidassa sen Raamatun opin kanssa, että usko +Jumalaan, synnin katuminen ja luonteen parannus ovat välttämättömiä +asioita pelastusta varten. Tämä piirre käsitellään laveammin vähän +edempänä, mutta me teemme tässä ainoastaan viittauksen siihen, että +vaan muutamilla on koskaan riittävässä määrin ollut valoa osottaakseen +täydellistä uskoa, katumista ja elämän parannusta. Muutamia on +osaksi, toisia on kokonaan tämän maailman jumala soaissut, ja heidät +täytyy ennalleenasettaa sokeudestaan samoinkuin kuolemasta, jotta he, +_kukin kohdastaan_, saisivat _täyden_ tilaisuuden tottelevaisuuden +ja tottelemattomuuden kautta osottamaan arvollisuuttaan tai +arvottomuuttaan ijankaikkiseen elämään. Sen jälkeen tulevat ne, +jotka osottautuvat arvottomiksi elämää varten, kuolemaan jälleen -- +toisen kuoleman -- josta ei ole mitään lunastusta eikä siis mitään +ylösnousemusta. Se kuolema, joka johtuu Aadamin synnistä, ja kaikki +ne epätäydellisyydet, jotka sitä seuraavat poistetaan lunastuksen +perustuksella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa; mutta se kuolema, joka +on tulos yksityisestä tahallisesta lankeemuksesta, on päättymätön. Sitä +syntiä ei koskaan anneta anteeksi, ja sen rangastus, toinen kuolema, +tulee olemaan _ikuisesti kestävä_ -- ei ikuinen kuoleminen, vaan +ikuisesti kestävä kuolema -- kuolema, jota ei katkaise ylösnouseminen. + +Lunastussuunnitelman perusteellista tutkimusta tullaan käsittelemään +eräässä seuraavassa osassa, Tässä me ainoastaan perustaudumme +siihen tosiasiaan, että lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta tulee +yhtä laajalti koskemaan ihmiskuntaa, siunatuissa tuloksissaan ja +tilaisuuksissaan, kuin Aadamin synti tuhoamisessa ja hävittämisessä +-- niin että kaikki, jotka tuomittiin kadotukseen ja kärsivät Aadamin +tähden, voivat yhtä varmasti "aikanaan" vapautua kaikesta tästä pahasta +Kristuksen tähden. Kuitenkaan ei kukaan voi omaksua tätä Raamatun +todistusta, joka ei hyväksy sitä Raamatun julistusta, että kuolema +-- elämän sammuminen -- on synnin palkka. Ne, jotka pitävät kuolemaa +elämänä vaivassa, eivät, ainoastaan jätä huomioonottamatta _kuolema_- ja +_elämä_-sanojen merkitystä, jotka ovat toistensa vastakohtia, +vaan joutuvat vielä kahteen mahdottomuuteen. On mahdotonta ajatella, +että Jumala piisi jatkanut Aadamin olemassaoloa vaivassa edes jonkun +synnin tähden, jonka hän voisi tehdä, ja erittäinkin sen verrattain +pienen rikoksen tähden, joka oli kielletyn hedelmän syömisessä. Ja +jos meidän Herramme Jeesus Kristus lunasti ihmissuvun, kuoli meidän +puolestamme, tuli meidän lunastushinnaksemme, meni kuolemaan, jotta +me siitä vapautuisimme, niin eikö ole selvää, että se kuolema, jonka +hän kärsi väärien puolesta, oli aivan samankaltainen kuin se, johon +koko ihmiskunta on tuomittu. Kärsiikö hän siis ikuisia tuskia meidän +puolestamme? Ellei, niin on yhtä varmaa, kuin että hän _kuoli_ meidän +synteimme tähden, että meidän synteimme rangastus oli kuolema eikä +elämä millään tavalla tai missään olosuhteissa. + +Mutta on ihmeellistä, että joskin muutamat huomaavat, että oppi +ijankaikkisesta vaivasta ei sovi yhteen näiden sanojen kanssa, että +"Herra antoi kaiken meidän vääryytemme kohdata häntä", ja että "Kristus +kuoli meidän synteimme tähden", ja käsittävät, että jompikumpi näistä +kahdesta täytyy sovittamattomana raueta, niin pitävät he kuitenkin +kiinni kuvitellusta ikuisesta vaivasta ja pitävät sen niin korkeassa +arvossa kuin jonkun makupalan, niin että he sivuuttamalla Raamatun +hyväksyvät sen ja harkiten kieltävät, että Jeesus maksoi maailman +lunastushinnan, vaikkakin Raamattu kauttaaltaan todistaa tämän totuuden. + + + +Onko ennalleenasettatninen mahdollinen. + + +Muutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet +herätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille +olisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen +paljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana, +ja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen +toisiaan tilan puutteen tähden. + +Tämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että +kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä +kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme +tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu +otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin +"kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien +profeettainsa suun kautta". + +Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta, +ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan +päällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin +vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta +ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää +lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi +ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja +laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven +keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli +ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka +aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata +viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt: +kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea +kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea +Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa +kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä +kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi +aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka +luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi. + +Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme +maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä +on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut +Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä +kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää +miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa +seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä. +Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä, +niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana +viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa +ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu +laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee +seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko +maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat +kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin +suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa +pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat. +Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta +seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala +on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun +me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava +kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että +vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että +Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista +välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa +tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla. + + + +Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. + + +Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten +ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa +tieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme +tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja +esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi +olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he +väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei +ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan +varmaan siunauksen vastakohta. + +Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja +monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään +kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi +niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin +me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja +kaikille. + +Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan +ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja, +kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen +ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa +ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään +ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22; +Ap. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että +tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin +täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja +opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän, +jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan +ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi +olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä. +Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä, +ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on. + +Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen +oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa +oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä +hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen, +kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen +häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua +aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset. +Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja +vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat +ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien +yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa +huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni +käsittää'." + +Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä, +ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua +sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun +ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen +viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän +tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa +ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset +ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia +kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että +todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten +olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia +vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen +menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta. + +Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun +me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita, +niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin +usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa, +joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten +oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan. +Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei +heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja +Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta +niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan +ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa +olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut +lopputulokset arvostellaan. + +Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö +löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon, +taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen, +että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta +oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai +"aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan +varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon +lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta +kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä +varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi +kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme, +että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn +käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme +kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy +paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat +maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin +suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta +aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen +taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen +aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan +menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat +ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat +niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes +ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan +julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon +kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään +todistaa. + +Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata +siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja +niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä +löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden" +viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja +järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme +Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne +lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten +kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden +perikuviksi. + +Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon +sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se +hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä. +Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa +kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita +kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot +nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai +jäljittelemään. + +Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin +aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin -- +nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen. +Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien, +matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa +tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia, +joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa +ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja +selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein +tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista +alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen +aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä +että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän +kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että +joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi +järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota +ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä +on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan +apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän +luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta. + +Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky +ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti +pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen +lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä +selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä +tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin +arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen +aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat +syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa +ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi +höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie +liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat +todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden" +olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että +kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi +ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin +se päättyisi? + +Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä? +Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin +hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat +ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä! +Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti +arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että +ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden. +Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista +eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä +suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat +voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.), +joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet, +sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan +nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä +ja melkein ilman etsimistä. + +Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista +keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä, +vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin +muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista +ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän +jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän +valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät +lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi +ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta +yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän +on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja +edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan +yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja +kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä, +että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen +kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto, +joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada +hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus +keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä +ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos +mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me +lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna +puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä +aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä. + +Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä +asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu, +että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e. +ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että +Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki +nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen +hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki +oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun +suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita +ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä +vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä +se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän +edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan +vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi +Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä +ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten +apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista +varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli +Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto: +"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun +aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_ +[eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan +suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja +silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä +päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan. +12: 1, 4, 10. + +Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt, +että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet +ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan +suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta, +jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat +selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen +edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat +siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos +ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman +kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä, +että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen +opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki +tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että +ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista, +tahdomme ainoastaan viitata: + +Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai +turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän +voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät +taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia. +Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus, +niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä +säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi, +täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat +tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee +selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut +niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat +suotuisimmat. + +Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että +maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan +jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin +tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista +ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä +vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien +koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken, +niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan +enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille +olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä, +niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt +on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä +ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan +viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli +_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena +tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan +yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan +kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa, +vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan +joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen +ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa. +Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys, +joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen +päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään +sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan +kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat +ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri +näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa +sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä +ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa. + +Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen +yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan +turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan +antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on +se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta +tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että +ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin +suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme +yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin +minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku +nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn +tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys +edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti +kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei +enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta +jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat +täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on +heidän kykynsä yläpuolella. + +Itsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja +edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että +vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys +yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista +oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja +kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin +aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista +ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja +johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja +tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi +ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin +tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain +ennalleenasetettuun ihmissydämeen. + +Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui +myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan +nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen: +"Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan, +tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja +taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus +on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen +Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä +siunatuiksi". + +Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat +luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin +Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa +päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan +pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat +ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa +jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa". +(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti +lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse +olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen +tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän +hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme +erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä +perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu +kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja +suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että +ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1 +Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat +syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan +voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen +puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan +oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli +ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän +uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli +korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän +aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen +täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin +omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun +asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen, +sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi +kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa +Jumalan sanan kanssa. + + * * * * * + + "Katso, katso, kuinka Taatto + meitä paljon rakastaa, + kuinka Taaton hellä silmä + meihin, lapsiin, katsahtaa! + Katso, kuinka parhaimpansa + huonoimmille antaa hän + Poikans' antaa syntein tähden. + Niin näet Taaton hellivän! + + Katso, kuinka Herra Jeesus + myöskin meitä rakastaa, + kuinka aina ristin kuoloon + kärsii tuskaa katkeraa, + kuinka siellä kuollessansa + veren kalliin vuodattaa! + Katso, tuota rakkautta + pohjatonta, korkeaa!" + + + Kaipuuni tyydytetty. + + Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan + on mulla myös kirkkaus sun. + Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan, + ett' luoksensa johdatti mun. + + Tuo armahin aamu jo koittamaan saa. + Pois haihtuvat varjotkin nuo. + Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa + ja Luojalle kiitoksen tuo. + + Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan + kautt' taivahan tannerten ain', + ja päästä mun Taattoni helmahan vaan, + jo kaipuuni sammuttaa sain. + + + + +KYMMENES LUKU. + +HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT. + +Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja +taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja +taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. -- +Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla +olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään +otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. -- +Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta +riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen +luonteen muutos saavutetaan. + + +Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan +ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen +alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä +että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta +tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat +kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka +saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta +ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa +se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena +valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi +tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen. + +Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä +alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta, +joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen +täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat +he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta +kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun +johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta". + +Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen, +ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä +väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet +tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä +Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan +kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan +päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain +kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy +pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta +Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja +ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta". + +Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi, +täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan +mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin, +arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla, +joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta +maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti +samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja +ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että +Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme +kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18. + +Niinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken +maallisen hallitsija: -- "meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat +meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan" j.n.e. (1 Moos. 1: +26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä, +jonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja +Jumala näki luomuksensa "sangen hyväksi", se on täydelliseksi, sillä +Jumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole +_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan. + +Ihmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan +Ps. 8: 6--9: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä +kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi +herraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja +härät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat +meressä". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun +kehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan +mainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä +vähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä +syytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka +kreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä +kohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa +vähän vähempi kuin enkelit. + +David puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan +ja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt +alkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan +hallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet +ja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2: +7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt +alkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä, +maan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan. +Hän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista, +mutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen +toimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden +kunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi +maistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen +ennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham, +eräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan +seuraavasti: + + "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, + tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit? + Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia: + ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet + ja asetit hänet kättesi töitten yli". + +Ei myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen. +Olio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla +kuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen +ihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia. +Valaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun: + + Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilta + olevia taivaallisia olevia maallisia olevia kasveja kivikunnassa + tai henkisiä tai eläin + olentoja olentoja + + Jumalallinen. Ihminen. Puu. Kulta. + ---- Nisäkäs. Pensas. Hopea. + ---- Lintu. Ruoho. Kupari. + Enkeli Kala. Sammal Rauta. + +Kukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta +korkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin +täydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon +nähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin +täydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon +täydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin +täydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla +asteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein +ja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus +"niin paljon suuremmaksi" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen +luonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5. + +Huomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat +ovat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata +toisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai +_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa +löytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta +eläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin +omistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen, +vaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, "vähää vähempi +enkeleitä", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja. + +On suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin +alentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki +kuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin +hyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet +ovat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen +turmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että +useimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja +henkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja, +jotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin +johda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista +voimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta, +hänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta, +kun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen +alaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen +rangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin +asetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja +sielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen +tuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa +ennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta +menetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista, +vaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä +olemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä +menetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta +etsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10. + +Yllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että +täydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän +Herramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli +"Jumalan kaltainen" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento; +mutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi +tulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka +edustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että +hänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän +ottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana, +vaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli +ihmiseksi; hän "tuli lihaksi". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14. + +Huomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu +henkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme +oli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin +korkeassa asemassa kuin nyt, sillä "Jumala on korottanut hänet kaiken +yli" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi +lunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen +henkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta. + +Mutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että +jumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi +erotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä +oleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen +enkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa +tasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_, +vaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen +luontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_ +ihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi +ja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan +ihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman. + +Jälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän +olisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen +ihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten +ei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa, +1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta, +"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin +kuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta". (1 Kor. 15: 21). Jos +hän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi +se todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi +ollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen +Jumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt +sitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi +lunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme +toisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen +ihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että +täydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei +enkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä +ei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen +elähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr. +2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta. +Kahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin +epätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa +jumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän +täydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento, +ja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen +henkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen +kasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys +lain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ -- +sai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17). +Inhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän +voi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän +Herramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta +luonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja +hän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän +tuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on +Jumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos +tämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu +jumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin +uhrattu -- kuollut. + +Täten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut, +vaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä +ihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen, +jumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen +puolesta. + +Tässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka +tahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman +lunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin +kautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen +lunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä +ihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen +ja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan, +täydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin. + +Täydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan +rajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien +asioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta +ei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon +muutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin +tulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään. +Ihmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä +olemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä +edelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä +määrässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo +omistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa +pääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa +ovat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella. + +Joskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä +ihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee +ennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki +siitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta, +ylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi. + +Joskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä +varten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien +kirjeet ovat omistetut tämän "pienen lauman" opastusta varten, niin ei +pidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä +tämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen +pidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on +aikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta +luonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle "pienelle laumalle" +ovat annetut. Näille ovat ne "kalliit ja suuret lupaukset" annetut +yli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle. +Voidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa +huomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana "pienen lauman" +jumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman +ihmisluonnon täydellisyydestä. + +Kysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden +kyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska +eivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan +satumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa. +Mutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa +siihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä +luontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen +satumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis +samoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin +kuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen +taivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet, +ensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen +morsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan +suvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta +ei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen +uskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi +erotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä +luonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt +sellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme +sen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä "se, +mikä on syntynyt lihasta, on lihaa". Ja koska löytyy kaksi selvästi +erotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se +sitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen, +taivaaseen kuuluva, henkinen -- "se, mikä on hengestä syntynyt, on +henki". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä "se ei ole vielä +ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa" +-- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2. + +Meillä ei ole mitään tietoa mistään olennosta, joko henkisestä tai +inhimillisestä, joka joskus olisi muuttanut luontoa toisesta toiseksi, +lukuunottamatta Jumalan Poikaa; ja se oli poikkeustapaus aivan +erityistä tarkotusta varten. Kun Jumala loi enkelit, oli epäilemättä +hänen tarkotuksensa, että ne ainaisesti jäisivät enkeleiksi, ja niin +myös ihmiset ihmisiksi. Jokainen oli täydellinen omassa tasossaan. +Ainakaan ei Raamatussa löydy mitään viittausta jostakin muusta +tarkotuksesta. Samoinkuin elottomassa luonnossa löytyy suloinen melkein +ääretön moninaisuus, niin on myöskin elollisten ja järjellisten +luotujen olentojen samankaltainen moninaisuus täydellisyydessä +mahdollinen. Jokainen luotu olento täydellisyydessään on ihana. Mutta +kuten Paavali sanoo, on taivaallisten kirkkaus _eri_ kirkkautta, ja +maallisten kirkkaus on toinen ja erilainen kirkkaus. + +Tutkimalla niitä tosiasioita, jotka ovat kirjoitetut meidän Herrastamme +Jeesuksesta hänen ylösnousemisensa jälkeen ja enkeleistä, jotka +myöskin ovat henkiolentoja, ja siten "selittäen hengellisiä asioita +hengellisellä tavalla" (1 Kor. 2: 13), me voimme saada jonkinlaisen +yleisen valaistuksen henkiolentojen suhteen. Ensiksikin voivat enkelit +olla ja ovat usein läsnä, joskin näkymättöminä. "Herran enkeli +piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät", ja "eivätkö he kaikki ole +palvelevaisia henkiä, lähetetyt palvelemaan niitä, jotka pelastuksen +perimän pitää?" (Ps. 34: 8; Hebr. 1: 14). Ovatko ne toimittaneet +palvelustaan näkyväisellä tai näkymättömällä tavalla? Epäilemättä +jälkimäisellä tavalla. Eliisaa piiritti joukko assyrialaisia ja hänen +palvelijansa oli pelon vallassa; Eliisa rukoili Herraa, ja nuoren +miehen silmät avaantuivat, ja hän näki vuoret heidän ympärillään täynnä +tulisia vaunuja ja hevosia (ne olivat tulen kaltaiset). Jälleen, kun +enkeli oli Bileamille näkymätön, niin näki sen aasin tamma, jonka +silmät avattiin. + +Toiseksi voivat enkelit ottaa ihmismuodon ja esiintyä ihmisten +_kaltaisina_. Herra ja kaksi enkeliä näkyivät sillä tavoin +Aabrahamille, joka valmisti heille aterian, josta he söivät. Aluksi +luuli Aabraham, että ne olivat kolme miestä, ja vasta silloin, kuin he +aikoivat lähteä, huomasi hän, että yksi niistä oli Herra, ja toiset +olivat enkeleitä, jotka sittemmin menivät Sodomaan ja vapauttivat +Lootin. (1 Moos. 18: 1, 2). Eräs enkeli näkyi Gideonille miehen +muodossa, mutta kertoi sittemmin, kuka hän oli. Eräs toinen enkeli +näkyi Simsonin isälle ja äidille, ja he luulivat, että hän oli ihminen, +kunnes hän alttarin tulessa nousi taivaaseen. -- Tuom. 6: 11--22; 13: +20. + +Kolmanneksi ovat henkiolennot kirkkaita varsinaisessa tilassaan ja +kuvataan usein kirkkaina ja säteilevinä. Sen enkelin muoto, joka +vieritti kiven haudan ovelta, oli "kuin pitkäisen leimaus". Daniel +näki vilahdukselta henkisen ruumiin, jonka hän kuvaili täten: Hänen +silmänsä olivat kuin palava soihtu, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli, +hänen kätensä ja jalkansa kuin kiiltävä vaski ja hänen äänensä kuin +mahtava pauhu. Hänen edessään lankesi Daniel ikäänkuin kuollut. (Dan. +10: 6, 10, 15, 17). Saulus tarsolainen näki samankaltaisen vilahduksen +Kristuksen kirkkaasta ruumiista, jonka loisto oli suurempi kuin +keskipäiväauringon kirkkaus. Saulus menetti näkönsä ja lankesi maahan. + +Täten olemme nähneet, että henkiolennot ovat todellakin ihania; +kuitenkaan ei ihminen näe niitä, paitsi silloin kuin ihmisen silmät +avataan, niin että ne voivat nähdä niitä, tai silloin kuin he +esiintyvät _lihallisessa verhossa_ kuten ihmiset. Nämä lopputulokset +tulevat varmemmiksi, kun me tutkimme lähempiä seikkoja heidän +ilmestyksessään. Yksin Saulus näki Herran, ja ne miehet, jotka +vaelsivat hänen kanssansa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään. +(Ap. t. 9: 7). Ne miehet, jotka olivat Danielin kanssa, eivät nähneet +sitä kirkasta olentoa, jota hän kuvailee, mutta suuri pelko tuli heidän +päällensä, ja he juoksivat ja piilottivat itsensä. Edelleen selittää +tämä kirkas olento: "Persian valtakunnan ruhtinas oli minua vastaan +kaksikymmentä yksi päivää". (Dan. 10: 13). Lankesiko Daniel jota +Herra niin suuresti rakasti, sen edessä kuin kuollut, jota Persian +ruhtinas vastusti kaksikymmentä yksi päivää? Mitenkä on tämän asian +kanssa? Varmaankaan ei ruhtinas nähnyt häntä kirkkaudessa! Ei, joko +hän oli _näkymättömänä_ läsnä hänen luonansa, tai esiintyi hän ihmisen +_kaltaisena_. + +Meidän Herramme on ylösnousemisestaan asti henkiolento: tietenkin +kuuluvat samat kyvyt joita me tapaamme enkeleillä (henkisillä +olennoilla) myöskin hänelle. Ja niin on asianlaita, kuten me selvemmin +eräässä seuraavassa luvussa tulemme näkemään. + +Siten me näemme, että Raamattu käsittelee henkistä ja ihmisluontoa +erilaisina, selvästi erotettuina luontoina, eikä anna pienintäkään +todistusta siihen että toinen tulisi kehityksen kautta muuttumaan +toiseksi; mutta toiselta puolen selittää se että ainoastaan muutamat +harvat tulevat koskaan muuttumaan ihmisluonnosta jumalalliseen +luontoon, johon Jeesus heidän päänsä jo on korotettu. Ja tämä +ihmeellinen ja erityinen piirre Jehovan suunnitelmassa on tuota +ihmeellistä ja erityistä tarkotusta varten valmistaa näistä Jumalan +erityisiä välikappaleita tuon suuren tulevaisuustyön, kaiken +ennalleenasettamisen suorittamisessa. + +Tarkastakaamme nyt sanoja: kuolevaisuus ja kuolemattomuus. + +Me tulemme huomaamaan niiden oikean merkityksen olevan täydessä +sopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme oppineet vertaamalla Raamatun +lausuntoja ihmis- ja henkiolentojen suhteen, ja maallisia ja +taivaallisia lupauksia toisiinsa. Nämä sanontatavat sisältävät +tavallisesti hyvin epäselvän käsityksen ja väärät esitykset niiden +merkityksestä aiheuttavat vääriä käsityksiä niiden aineitten suhteen, +joiden yhteydessä ne ovat, niin hyvin yleisessä puheessa kuin +Raamatussa. + +_"Kuolevaisuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka on _altis +kuolemalle_, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on +_mahdollinen_. + +_"Kuolemattomuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka _ei ole altis +kuolemalle;_ ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa +kuolema on _mahdoton_. + +Tavallinen mutta väärä käsitys _kuolevaisuudesta_ on se, että se on +asema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen +käsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta. + +Sana _kuolematon_ merkitsee sitä, mikä _ei kuole_; joten itse sanan +muodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen _kuolevaisuudesta_ +yleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet +pulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko +Aadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat, +että jos hän oli _kuolematon_, niin ei Jumala olisi voinut sanoa: +"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman", koska +kuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen +johtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin +millä tavalla voi silloin selitys: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman", +olla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä +mukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa? + +Vaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka +annetaan sanalle _kuolevaisuus_. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki +on selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa, +jossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen +elämä, mutta _ei elämää itsessänsä_. Hänen elämänsä oli elämää, joka +sai _ylläpitonsa_ "kaikkinaisista paratiisin puista", kiellettyä +puuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen +ja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu -- +ylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli +Aadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin +oli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen -- hän oli +_kuolevainen_. + +Me tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen +ja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta +varten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi. +Hänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton +sen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti. +Koska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi +kuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut +sikseen. Hänelle oli luvattu _niiden siunausten jatkaminen, joita +hän silloin nautti_, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja +häntä uhkasi kaiken menetys -- kuolema -- jos hän oli tottelematon. +Väärä käsitys _kuolevaisuus_-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen, +että yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole, +ovat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen +Isämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on +kuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan +lankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan +kuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin +tulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla, +jos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten +Aadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan, +jonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken +vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee +täydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut +syntiä. + +Ei missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat +kuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut +ennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle +luonnolle omistetaan kuolemattomuus -- alkuaan yksin Jehovalle, +sittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä +korkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus +luvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan +kirkastetaan. -- 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53, +54. + +Meillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu +ainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat +kuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan +tulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä +tyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat +kuolevaisia. + +Siten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut, +tulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään +ilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon, +johon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä -- elämä itsessään +(Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi +vaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja +täydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään +aihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät +varustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän +täydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole. + +_Kuolevaisuus ja kuolemattomuus_ sanojen oikea käsittäminen ja +tapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse +perustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu +tuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi +ihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata, +ettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se, +että parantumattomien täytyy _jatkaa elämäänsä_ jossakin ja jollakin +tavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa +Jumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista +kurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt +toimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan: +että ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta +rikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä +tuskissa, vaan toinen kuolema. "Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää +kuoleman." + + + +"Mikä sinä olet inttämään Jumalaa vastaan." + +Room. 9: 20. + + +Muutamat suosivat sitä väärinkäsitystä vanhurskauden vaatimuksista, +ettei Jumala saisi tehdä mitään eroa jakaessaan armolahjojaan luotujen +olentojen keskuudessa; ja jos hän korottaa _yhden_ korkeaan asemaan, +niin täytyy hänen _oikeudenmukaisesti_ tehdä kaikkien kanssa samalla +tavalla, ellei voitaisi osottaa, että muutamat olivat menettäneet +_oikeutensa_, jossa tapauksessa heidät voitaisiin määrätä alempaan +asemaan. + +Jos tämä periaate olisi oikea, seuraisi siitä, ettei Jumalalla olisi +ollut oikeutta luoda Jeesusta enkeleitä korkeammaksi ja yhä edelleen +korottaa häntä jumalalliseen luontoon, ellei hän aikoisi tehdä samalla +tavalla kaikkien enkeleiden kanssa -- ja kaikkien ihmisten kanssa. +Ja sovelluttaaksemme tätä periaatetta vielä pitemmälle: jos jotkut +ihmiset tulevat korkealle korotettaviksi ja osallisiksi Jumalallisesta +luonnosta, niin täytyy kaikkien lopullisesti tulla korotetuiksi +samaan asemaan. Ja miksikä ei jatkaa periaatetta äärimmäisyyteen asti +ja sovelluttaa sitä nisäkkäisiin ja hyönteisiin, jotka myös ovat +luotuja olentoja, ja sanoa, että koska Jumala on ne kaikki luonut, +niin täytyy niiden kaikkien lopulta saavuttaa korkein olemassaolotaso +-- jumalallinen luonto? Tämä on selvästi mahdottomuus, mutta yhtä +järkevä kuin mikä toinen johtopäätös tahansa, joka perustuu tällaiseen +otaksuttuun periaatteeseen. + +Ehkä ei kukaan tahtoisi jatkaa vääriä otaksumisia niin pitkälle. Mutta +jos tämä olisi yksinkertaiselle oikeudelle perustettu periaate, niin +missä se päättyisi enään olematta oikeudenmukainen? + +Ja jos Jumalan suunnitelma todellakin olisi sellainen, niin missä olisi +silloin kaikkien Jumalan töitten suloinen moninaisuus? Mutta tämä ei +ole Jumalan suunnitelma. Koko luonto, sekä elävä että eloton, todistaa +Jumalan vallan ja viisauden ihanuutta ja moninaisuutta. Ja samoin kuin +"taivaat kertovat Jumalan kunniasta, ja vahvuus julistaa hänen kättensä +töitä" ihmeellisessä vaihtelevaisuudessa ja ihanuudessa, niin tulevat +hänen järjellä varustetut olentonsa moninaisuutensa kautta vielä paljon +enemmän todistamaan hänen valtansa ylenmääräistä kirkkautta. Me teemme +tämän johtopäätöksen Jumalan sanan järkähtämättömän opin perustuksella +ja tämän kanssa pitävät yhtä järjen ja luonnon todistus. + +On erittäin tärkeätä, että meillä on oikeat käsitykset vanhurskaudesta. +_Suosiosta_ johtunutta lahjaa ei saa koskaan pitää oikeudella +ansaittuna palkintona. Pelkkä oikeudenmukainen toimenpide ei anna +mitään aihetta mihinkään erityiseen kiitollisuuteen, ei se myöskään ole +mikään todistus rakkaudesta; mutta Jumala osottaa suuren rakkautensa +luotujaan kohtaan antamalla heille äärettömän määrän ansaitsemattomia +armolahjoja, joiden tulee herättää heissä vastarakkautta ja ylistystään. + +Jumalalla olisi ollut oikeus, jos hän olisi tahtonut, tehdä meistä +ainoastaan olentoja, joilla oli hyvin lyhyt olemassaolon aika, +joskaan emme koskaan olisi tehneet syntiä. Hän on tehnyt muutamia +alemmista luoduistaan sellaisiksi. Hän olisi voinut antaa meidän +nauttia siunauksistaan jonkun aikaa ja sitten, ilman vääryyttä, +poistaa kaikkien meidän olemassaolon. Sellainenkin lyhyt olemassaolo +olisi suosiota. Armoon perustuu se, että meillä on ensinkään mitään +olemassaoloa. Kuinka paljon suurempaa suosiota osottaakaan synnin +kautta menetetyn olemassaolon jälleen lunastaminen! Ja edelleen on se +Jumalan suosiota, että me olemme ihmisiä emmekä eläimiä; Ainoastaan +Jumalan suosiosta johtuu se, että enkelien luonto on jonkun verran +ihmisluontoa korkeampi, ja samoin Jumalan suosion perustuksella tulevat +Herra Jeesus ja hänen morsiamensa osallisiksi jumalallisesta luonnosta. +Sentähden tulee hänen järjellisten luomustensa kiitollisuudella ottaa +mitä ikinä Jumala antaa. Jokainen muu ajatus ansaitsee oikeudenmukaisen +kadotustuomion ja tulee, jos sitä suositaan, päättymään alennukseen +ja tyhjäksitekemiseen. Ihmisellä ei ole oikeutta tavotella enkeliksi +tulemista, koska häntä ei koskaan ole kutsuttu tähän asemaan, ei +myöskään enkelillä ole oikeutta pyrkiä jumalalliseen luontoon, koska +ei hänelle ole sitä koskaan tarjottu. Siinä oli Saatanan ylpeys, joka +aikaansai hänen kukistamisensa korkeasta asemastaan ja tulee päättymään +hänen tyhjäksitekemisessään. Jes. (14: 14.) "Jokainen, joka ylentää +itsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, ylennetään" (Luuk. 14: +11), mutta ei välttämättömästi korkeimpaan asemaan. + +Osaksi väärinkäsittäen vanhurskauden ja osaksi toisista syistä on aine +valinnasta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa, antanut ainetta +paljoon riitaan ja väärinkäsitykseen. Ainoastaan muutama kieltänee sen, +että Raamattu opettaa löytyvän valinnan, mutta mihinkä periaatteeseen +valinta perustuu, on kysymys, joka on huomattava ajatusten +eroavaisuuden esineenä, siitä syystä, että muutamat väittävät, että se +on mielivaltainen, ehdoton valinta, ja toiset, että se on ehdollinen. +Me uskomme, että näissä molemmissakin käsityskannoissa on jotakin +totta. Valinta Jumalan puolelta ilmaisee hänen valintaansa jotakin +erityistä tarkotusta, virkaa tai asemaa varten. Jumala on valinnut tai +nähnyt hyväksi, että muutamat hänen olennoistaan tulisivat enkeleiksi, +että muutamat tulisivat ihmisiksi, että muutamista tulisi nisäkkäitä, +lintuja, hyönteisiä j.n.e., ja että muutamat tulisivat osallisiksi +hänen omasta jumalallisesta luonnostaan. Ja joskin Jumala määrätyillä +_ehdoilla_ valitsee kaikki jotka otetaan jumalalliseen luontoon, niin +ei voida sanoa, että nämä enemmän kuin toisetkaan _ansaitsisivat_ +sen; sillä ainoastaan armosta jokin luotu olento omistaa olemassaolon +jollakin tasolla. + +"Siis ei se ole ihmisen tahtomisessa eikä juoksemisessa, vaan +Jumalan armosta" -- hyvyydestä, suosiosta. (Room. 9: 16.) Se, että +Jumala kutsui valitut jumalalliseen luontoon, ei johtunut siitä, +että he olisivat olleet toisia paremmat, sillä hän sivuutti enkelit, +jotka eivät olleet tehneet syntiä, ja kutsui muutamia lunastetuista +syntisistä jumalalliseen kunniaan. Jumalalla on oikeus tehdä, mitä +hän omallaan haluaa, ja hän näkee hyväksi käyttää tätä oikeutta +suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Koska kaikki, mitä meillä on, on +Jumalan armosta, niin: "Oi ihminen, mikä sinä olet inttämään Jumalaa +vastaan? Ei kai teos sano tekijälleen miksi minut tämmöiseksi teit? Vai +eikö savenvalajalla ole valtaa savensa samasta seoksesta tehdä toista +astiata jaloa, toista halpaa käytäntöä varten" -- tai pienempää kunniaa +varten? (Room. 9: 20, 21.) Kaikki on sama jumalallinen valta luonut, +muutamat korkeampaa luontoa ja suurempaa kunniaa varten ja toiset +alempaa luontoa ja pienempää kunniaa varten. + +"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän joka myös on hänet [miehen] +luonut: _Kysykää_ minulta tulevaisia asioita; _jättäkää_ minulle minun +lasteni, minun kätteni työn huoli. Minä olen tehnyt maan ja luonut +ihmiset sen päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan ja antaneet +kutsun koko sen sotajoukolle." "Sillä niin sanoo Herra, joka on luonut +taivaan, hän joka on Jumala, hän joka on muodostanut maan ja tehnyt +sen, hän joka on valmistanut sen, ja joka ei ole luonut sitä olemaan +tyhjänä, vaan muodostanut sen, jotta sen päällä asuttaisiin. Minä +olen Herra eikä kenkään muu." (Jes. 45: 11, 12, 18.) Ei kellään ole +oikeutta määrätä Jumalan menettelytapaa. Jos hän perusti maan, ja jos +hän ei sitä turhan tähden muodostanut, vaan että sen päällä asuisivat +ennalleenasetetut, täydelliset ihmiset, minkä arvoiset me silloin +olemme inttämään Jumalaa vastaan ja sanomaan, että hän tekee väärin, +kun hän ei muuta heidän luontoaan eikä tee heitä kaikkia osallisiksi +henkisestä luonnosta, joko enkelien kaltaisiksi tai hänen oman +jumalallisen luontonsa kaltaisiksi? Kuinka paljon paremmin sopiikaan +meille tulla nöyrinä Jumalan sanan luo ja "kysyä" tulevista asioista +kuin "määrätä" tai tahtoa, että hän tekisi meidän suunnitelmiemme +mukaan. Herra, pidätä palvelijoitasi, etteivät he lankea röyhkeyden +synteihin; älä anna niille valtaa meidän ylitsemme. Me uskomme, ettei +kukaan Jumalan lapsista tahtoisi tehdä määräyksiä Herralle hänen +menettelytapansa suhteen; mutta kuinka helposti ja melkein tietämättään +monet lankeevat tähän eksytykseen. + +Ihmiset ovat Jumalan lapsia luomisen kautta -- hänen kättensä työ +--, ja hänen suunnitelmansa heidän suhteensa on selvästi ilmotettu +hänen sanassaan. Paavali sanoo, että ensimäinen ihminen (joka oli +esikuva siitä, miksi suku tulee, kun se on täydellinen) oli maasta +maallinen, ja että hänen jälkeentulevaisensa, evankelista seurakuntaa +lukuunottamatta, tulevat ylösnousemisessa edelleen olemaan maallisia +inhimillisiä olentoja, sovellettuja maata varten. (1 Kor. 15: 38, 44.) +Daavid selittää, että ihminen luotiin ainoastaan vähää vähemmäksi +enkeleitä ja kruunattiin kirkkaudella, kunnialla, herraudella j.n.e. +(Ps. 8: 5--9.) Ja Pietari, meidän Herramme ja kaikki profeetat maailman +alusta alkaen selittävät että ihmissuku tulee ennalleenasetettavaksi +tuohon ihanaan täydellisyyteen ja jälleen olemaan maan herrana, kuten +sen edustaja, Aadam, oli. -- Ap. t. 3: 19--21. + +Tämä on se onnellinen osa, jonka Jumala on suvainnut antaa +ihmissuvulle. Ja mikä ihana osa! Sulje silmäsi hetkeksi niiltä +kurjuuden ja tuskan, alennuksen ja surun näytelmiltä, jotka vielä +nyt synnin johdosta vallitsevat, ja kuvittele mielessäsi täydellisen +maan ihanuutta. Ei pieninkään synnin tahra häiritse sitä sopusointua +ja rauhaa, joka vallitsee täydellisessä yhteiskunnassa, ei katkeraa +ajatusta, ei epäystävällistä silmäystä tai sanaa; rakkaus, joka +ylitsevuotavana täyttää jokaisen sydämen, löytää vastakaikua jokaisessa +toisessa sydämessä, ja suopeus painaa leimansa jokaiseen toimeen. +Ei mitään sairautta ole enään siellä, ei mitään kipua tai tuskaa, +ei katoavaisuudesta merkkiäkään -- ei edes sellaisesta pelkoakaan. +Ajattele kaikkia niitä terveyden ja ihanuuden kuvia ihmisten muodoissa +ja piirteissä, joita joskus olet nähnyt, ja tiedä, että täydellinen +ihminen tulee omistamaan vielä suuremman ihanuuden. Sisäinen puhtaus +ja henkinen ja siveellinen täydellisyys tulevat painamaan leimansa +ja kirkastamaan kaikkia säteileviä kasvoja. Sellaiseksi muodostuu +maallinen yhteiskunta, ja kaikkien niiden kyyneleet jotka itkien +surevat omaisiaan, tulevat poispyyhityiksi, kun he täten näkevät, että +ylösnousemistyö on täytetty. -- Ilm. 21: 4. + +Ja tämä muutos koskee ainoastaan inhimillistä yhteiskuntaa. Me +muistamme myöskin, että maa, joka "tehtiin asuttavaksi" tällaista +sukua varten, tulee heille olemaan sopiva ja miellyttävä asuinpaikka, +jota kuvasi Eedenin paratiisi, johon ihmiskunnan edustaja ensin +asetettiin. Paratiisi tulee ennalleenasetettavaksi. Maa ei tulee +enää kantamaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja vaatimaan ihmistä +tekemään työtä otsansa hiessä leivän hankkimista varten, vaan "maa +antaa [helposti ja luonnollisesti] satonsa". "Erämaa on kukoistava +niinkuin kukkainen", eläimet tulevat täydellisiksi, halukkaiksi +ja tottelevaisiksi palvelijoiksi, luonto kaikessa suloisessa +moninaisuudessaan on kaikkialla kehottava ihmistä näkemään ja tuntemaan +Jumalan ihanuutta, valtaa ja rakkautta, ja mieli ja sydän on iloitseva +hänessä. Tuo levoton pyrkiminen saavuttamaan jotakin uutta, joka nyt on +vallalla ei ole luonnollinen vaan luonnoton tila, joka johtuu meidän +epätäydellisyydestämme ja nykyisestä ympäristöstämme, joka ei meitä +tyydytä. Tuo rauhaton uuden tavotteleminen ei ole Jumalan kaltaista. +Useimmat asiat ovat Jumalalle vanhoja, ja Herraa miellyttävät enimmän +ne asiat, jotka ovat vanhoja ja täydellisiä. Samoin on ihmisen laita, +kun hän on asetettu ennalleen Jumalan kuvaksi. Täydellinen ihminen ei +tule täysin tuntemaan tai käsittämään henkiolentojen kirkkautta eikä +hän sentähden pidä sen saavuttamista suotavana, koska hän on toista +luontoa, samoin kuin kalat ja linnut enimmin pitävät omasta luonnostaan +ja valtakunnastaan. Ihmisen valtaa niin se ihanuus, joka ympäröi häntä +inhimillisessä tasossa, ettei hän ikävöi tai toivo toista luontoa +tai toisia olosuhteita, kuin ne, joista silloin nautitaan. Silmäys +seurakunnan nykyiseen tilaan valaisee tätä. "Kuinka vaikea" onkaan +niiden, joilla on tämän maailman rikkauksia mennä Jumalan valtakuntaan. +Ne harvat asiat, jotka nyt omistetaan, omaavat nytkin tänä pahana ja +kuoleman herrauden aikana sellaisen vallan ihmisluonnon yli, että me +tarvitsemme erityistä Jumalan apua kiinnittääksemme katseemme henkisiin +lupauksiin. + +Että kristillinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on poikkeus Jumalan +yleisestä suunnitelmasta ihmissuvun suhteen, selviää siitä esityksestä, +että sen valitseminen oli määrätty jumalallisessa suunnitelmassa ennen +maailman perustusta (Ef. 1: 4, 5), jona aikana Jumala ei ainoastaan +nähnyt suvun lankeamista syntiin, vaan myöskin määräsi ennakolta +sen luokan vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja kirkastamisen, jota +hän evankeliumin aikana on kutsunut maailmasta tulemaan poikansa +kuvan kaltaiseksi, tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja +Kristuksen Jeesuksen kanssaperilliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa +pannakseen toimeen maailmaa käsittävän vanhurskauden ja rauhan. -- +Room. 8: 28--30. + +Tämä osottaa, että valinta tai seurakunnan vaali oli jotakin, jonka +Jumala puolestaan oli ennakolta määrännyt; mutta huomaa: se ei ollut +_seurakunnan yksilöllisten_ jäsenten ehdoton valinta. Jumala määräsi +ennen maailman perustamista, että sellainen joukko oli valittava +sellaista tarkotusta varten, määrättynä aikana, evankeliumin aikana. +Joskaan emme epäile, että Jumala olisi voinut ennakolta nähdä, kuinka +kukin yksityinen seurakunnan jäsen tulee menettelemään, ja tietää +tarkoin ennakolta, ketkä tulisivat arvokkaiksi ja siitä syystä +"pienen lauman" jäseniksi, niin ei tämä kuitenkaan ole se tapa, jolla +Jumalan sana esittää opin valitsemisesta. Apostolit eivät koettaneet +terottaa ajatusta henkilökohtaisesta ennakolta määräämisestä, vaan +että Jumala aikomuksessaan oli ennakolta määrännyt _erään luokan_ +tai määrätyn joukon joka saisi omistaa tuon kunnia-aseman, ja että +sen valitseminen tapahtuisi määrätyillä ehdoilla, joihin kuuluisivat +vaikeat koettelemukset uskoon, kuuliaisuuteen ja maallisten oikeuksien +uhraamiseen nähden j.n.e., aina kuolemaan asti. Henkilökohtaisen +koetuksen ja henkilökohtaisen "voittamisen" kautta valitaan tai +hyväksytään siten _ennakolta määrätyn luokan_ yksityiset jäsenet +kaikkiin niihin siunauksiin ja etuihin, jotka Jumala on ennakolta +määrännyt tätä luokkaa varten. + +Sana kirkastanut Room. 8: 30 johtuu kreikkalaisesta sanasta _doxazo_ +ja merkitse myös _kunnioittanut_. Se asema, johon seurakunta valitaan +on suuri kunnia-asema. Ei kukaan olisi voinut ajatella niin suuren +kunnian voittamista. Niinpä meidän Herramme Jeesus kutsuttiin ensin, +ennen kuin hän voi tavoitella tuota kunniaa, kuten me luemme: "Niinmyös +Kristus ei ole itseään kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi papiksi +oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: 'Sinä olet minun poikani, +tänä päivänä minä sinun synnytin'." Taivaallinen Isä kunnioitti siis +meidän Herraamme Jeesusta, ja jokaista valitussa joukossa, joka tulee +hänen kanssaperillisekseen, tulee Jumalan suosio siten kunnioittamaan. +Seurakunta saa kokea samalla tavalla kuin sen pää tämän "kunnian" alkua +silloin kuin Jumala _siittää_ sen jumalalliseen luontoon totuuden sanan +kautta (Jaakob. 1: 18), ja he tulevat kunniasta täydelleen osallisiksi, +silloin kun he ovat _syntyneet_ hengestä henkisiksi olennoiksi -- +jotka ovat kirkastetun pään kaltaisia. Niiden, joita Jumala tahtoo +täten kunnioittaa, täytyy olla täydelliset ja puhtaat, mutta kun me +perinnön kautta olimme syntiset, niin ei hän ainoastaan kutsunut +meitä ja tarjonnut meille kunniaa, vaan hän piti myös huolta meidän +_vanhurskauttamisestamme_ synnistä poikansa kuoleman kautta, jotta hän +tekisi meidät kykeneviksi saavuttamaan sen kunnian, johon hän meidät +kutsuu. + +Valitessaan pientä laumaa lähettää Jumala hyvin yleisen kutsun -- +"monet ovat kutsutut". Kaikki eivät ole kutsutut. Kutsu rajotettiin +ensin meidän Herramme toiminnan aikana, Israeliin lihan puolesta; +mutta nyt Jumalan palvelijat vaativat (eivät pakota) niin monta kuin +he tapaavat (Luuk. 14: 23) tähän erityiseen armojuhlaan. Mutta eivät +kaikki niistä, jotka kuulevat ja tulevat, ole arvolliset. Häävaatteet +(Kristuksen meidän puolestamme laskettu vanhurskaus) tarjotaan +jokaiselle, mutta muutamat eivät tahdo panna niitä päällensä ja +täytyvät tulla hyljätyiksi, ja niistä jotka pukeutuvat vanhurskauden +vaippaan, ja jotka saavat kunnian tulla siitetyiksi uuteen luontoon, +eivät kaikki onnistu pysymään lujina kutsussaan ja valinnassaan +olemalla uskolliset liitossaan. Niistä, jotka ovat arvolliset +esiintymään Karitsan kanssa kirkkaudessa, sanotaan, että he ovat: +_"kutsutut ja valitut ja uskolliset"_. -- Ilm. 14: 1 ja 17: 14. + +Kutsu on tosi. Jumalan aikomus valita ja korottaa seurakunta on +muuttumaton; mutta tähän valittuun luokkaan tuleminen riippuu ehdoista. +Kaikkien, jotka tahtovat tulla osallisiksi edeltäpäin määrätystä +kunniasta, täytyy täyttää kutsun ehdot. "Kun meillä on lupaus tulla +hänen lepoonsa, niin peljätkäämme siis, ettei joku teistä olisi jäänyt +jälelle." (Hebr. 4: 1.) Joskaan suuri suosio ei riipu _siitä_, joka +tahtoo, eikä _siitä_, joka juoksee, niin on se kuitenkin _sitä varten_, +joka tahtoo, ja _sitä varten_, joka juoksee, sitten kun häh on tullut +kutsutuksi. + +Sen jälkeen kun me täten, kuten me toivomme, olemme selvästi osottaneet +Jumalan _ehdottoman oikeuden ja tarkotuksen_ tehdä, mitä hän tahtoo +omallaan, niin kiinnitämme huomiomme siihen, että se periaate, joka +painaa leimansa kaikkien Jumalan suosiolahjojen antamiselle, on +toimiminen kaikkien parhaaksi. + +Kun me siis, Raamattuun vedoten pidämme todistettuna, että ihmis- ja +henkiluonto ovat erilaiset ja selvästi erotetut -- että kahden +luonnon sekotus ei sisälly Jumalan tarkotukseen, vaan olisi tällainen +luonto epätäydellinen, sekä että muutos luonnosta toiseen ei ole +tavallista, vaan poikkeus, yhdessä ainoassa tapauksessa: joka koskee +Kristushenkilöä päätä ja ruumista -- niin herää meissä silloin syvä +mielenkiinto oppia tuntemaan, miten muutos tulee toteutumaan, millä +ehdoilla se voidaan voittaa, ja millä tavalla se tulee tapahtumaan. + +Ne ehdot, joilla seurakunta yhdessä Herransa kanssa voi tulla +korotetuksi jumalalliseen luontoon (2 Piet. 1: 4), ovat aivan +samat kuin ne, joilla hän sen sai: astumalla hänen askeleissaan, +jättämällä itsensä eläväksi uhriksi ja siten uskollisesti toimia +vihkiytymyslupauksensa mukaan, kunnes uhraus päättyy kuolemaan. +Tämä luonteen muutos, ihmisluonnosta jumalalliseen luontoon, +annetaan palkintona niille, jotka evankeliumin aikakautena uhraavat +_ihmisluontonsa_, kuten Herra teki, _sen_ kaikkien harrastusten, +toiveitten ja pyrkimysten kanssa mitä nykyaikaan tai tulevaisuuteen +tulee -- aina kuolemaan asti. Ylösnousemisessa tulevat sellaiset +heräämään, ei että he tulisivat muun ihmissuvun kanssa osallisiksi +siunatusta ennalleenasettamisesta ja kaikista siitä johtuvista +siunauksista, vaan tullakseen osallisiksi Herransa kaltaisuudesta, +kunniasta ja ilosta saaden yhdessä hänen kanssaan Jumalallisen luonnon. +-- Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 12. + +Uuden luonnon alku ja kehitys verrataan ihmiselämän alkuun ja +kehitykseen. Kuten toisessa tapauksessa ensin on sikiäminen ja sitten +syntyminen, niin on myös toisessakin. Pyhien sanotaan siinneen Jumalan +totuuden sanan kautta. (1 Piet. 1: 3; 1 Joh. 5: 18, Jaak. 1: 18.) Se +on, Jumala antaa heille ensimäisen herätyksen jumalalliseen elämään +sanansa kautta. Kun he, tultuaan vanhurskautetuksi vapaasta armosta +uskomalla lunastukseen, kuulevat kutsun: "Antakaa ruumiinne eläväksi, +pyhäksi [joka on lunastettu, vanhurskautettu] ja [sentähden] Jumalalle +otolliseksi uhriksi; joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" +(Room. 12: 1), ja kun he, kuuliaisina kutsulle täydelleen vihkivät +vanhurskautetun ihmisyytensä Jumalalle eläväksi uhriksi, Jeesuksen +uhrin rinnalla, niin hyväksyy Jumala sen, ja heti tässä toimituksessa +alkaa heidän henkinen elämänsä. Sellaisina alkavat he heti ajatella ja +toimia kuten uusi [muuttunut] mieli vaatii, inhimillisten pyyteiden +ristiinnaulitsemiseen asti. Vihkiytymyssilmänräpäyksestä asti laskee +Jumala heidät "uusiksi luomuksiksi". + +_Embryo-tilassa_ olevilta "uusilta luomuksilta" häviävät entiset +asiat (inhimilliset toivomukset, toiveet, suunnitelmat j.n.e.) ja +kaikki tulee uudeksi. Kehittymätön "uusi luomus" jatkaa kasvamistaan +ja kehittymistään, siinä määrin kuin vanha inhimillinen luonto +toiveineen, tarkotuksineen, toivomuksineen j.n.e. ristiinnaulitaan. +Nämä kaksi kehitystä jatkuvat samanaikuisina aina siitä ajasta asti kun +vihkiytyminen alkaa, kunnes inhimillisen kuolema ja henkisen luonnon +syntyminen seuraavat. Sitä myöten kun Jumalan henki jatkaa sanansa +kautta yhä edelleen suunnitelmiensa paljastamista, tekee hän meidän +kuolevaiset ruumiimme eläviksi (Room. 8: 11) ja saattaa täten nämä +kuolevaiset kykeneviksi palvelemaan häntä; mutta kun aika tulee, niin +me saamme uudet ruumiit -- henkiset, taivaalliset, kaikissa suhteissa +sovelletut uuden, taivaallisen mielen mukaisiksi. + +"Uuden luomuksen" _syntyminen_ tapahtuu ylösnousemuksessa (Kol. 1: +18), ja tämän luokan ylösnousemusta kutsutaan ensimäiseksi (tai +ylevimmäksi) ylösnousemukseksi. (Ilm. 20: 6.) Tulee muistaa, ettemme +me todellisuudessa ole henkiolentoja ennenkuin ylösnousemuksessa, +joskin meidät siitä ajasta, kun me saimme lapseuden hengen, lasketaan +sellaisiksi. (Room. 8: 23--25; Ef. 1: 13, 14, Room. 6: 10, 11.) Kun me +tulemme todellisiksi henkiolennoiksi, se on kun me olemme syntyneet +hengestä, niin emme kauvemmin ole lihallisia olentoja; sillä se "mikä +hengestä on syntynyt, on _henki"_. + +Hengestä sikiäminen vihkiytymisessä täytyy tapahtua ennen tätä +syntymistä henkiseen luontoon ylösnousemisessa, yhtä varmasti kuin +lihassa sikiäminen tapahtuu ennen lihassa syntymistä. Kaikki jotka +ovat syntyneet lihasta ensimäisen Aadamin, tuon maallisen, kuviksi, +sikisivät ensin lihasta; ja muutamat ovat siinneet _uudelleen_ +Jumalan hengestä, totuuden sanan kautta, jotta he, kun aika on +tullut, syntyisivät hengestä taivaallisen kuvaksi ensimäisessä +ylösnousemisessa: "Niinkuin meissä on ollut maallisen kuva -- niin +meissä [seurakunnassa] on myös oleva taivaallisen kuva" -- ellei +lankeemusta tapahdu. -- 1 Kor. 15: 49; Hebr. 6: 6. + +Joskin taivaallisen kutsumuksen vastaanottaminen ja meidän +vihkiytymisemme kuuliaisuuteen sitä kohtaan ratkaistaan yhdessä +hetkessä, niin tapahtuu kuitenkin jokaisen ajatuksen saattaminen +sopusointuun Jumalan mielen jälkeen asteettain; se on sen asteettaista +suuntaamista taivaaseen päin, joka luonnostaan taipuu maata kohti. +Apostoli kutsuu tätä muuttumiseksi, sanoen: "Älkää muodostautuko tämän +maailman mukaan, vaan muuttukaa [taivaalliseen luontoon] _mielenne +uudistuksen_ kautta, tutkiaksenne mikä Jumalan hyvä, otollinen ja +täydellinen tahto on." -- Room. 12: 2. + +Tulee huomata, että nämä apostolin sanat eivät kohdistu uskottomaan +maailmaan, vaan niihin, jotka hän tunnustaa veljiksi, kuten edellisestä +värssystä huomataan: "Niin minä... kehotan teitä, _veljet_, antamaan +ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi." + +Luullaan ylimalkaan, että kun ihminen kääntyy synnistä vanhurskauteen +ja epäuskosta ja vihollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rupeaa luottamaan +häneen, että tämä on se muutos, jota Paavali tarkottaa. Tämä on +todellakin suuri muutos, mutta ei _se_ muutos, jota Paavali tarkottaa. +Tämä on luonteen muutos: mutta Paavali tarkottaa luonnon muutosta, joka +määrätyillä ehdoilla on luvattu uskoville evankeliumin aikakautena, +ja hän kehottaa _uskovia_ täyttämään nämä ehdot. Ellei tällainen +_luonteen_ muutos jo olisi tapahtunut niissä, joita hän puhuttelee, +niin ei hän olisi voinut kutsua heitä veljiksi -- vieläpä veljiksi, +joilla oli jotakin "pyhää ja Jumalalle otollista", jonka he voivat +uhrata; sillä ainoastaan ne, jotka ovat vanhurskautetut uskomalla +lunastukseen, laskee Jumala pyhiksi ja otollisiksi. _Luonnon_ muutos +tulee niille lopputulokseksi, jotka evankeliumin aikana uhraavat +vanhurskautetun ihmisyytensä, kuten Jeesus uhrasi täydellisen +ihmisyytensä, luopuen kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan +vastaiseen _inhimilliseen_ olemassaoloon ja jättäen huomioonottamatta +nykyiset inhimilliset nautinnot, etuudet, oikeudet j.n.e. Ensiksi +uhrataan inhimillinen tahto ja sen jälkeen emme saa antaa oman tai +jonkun toisen inhimillisen tahdon vaan ainoastaan jumalallisen tahdon +meitä ohjata. Jumalallinen tahto tulee meidän tahdoksemme ja me emme +pidä inhimillistä tahtoa omanamme, vaan toisen tahtona, joka on +jätettävä huomioonottamatta ja uhrataan. Sitten kun jumalallinen tahto +on tullut meidän tahdoksemme, alamme ajatella, päättää ja ratkaista +asioita jumalallisen näkökannan mukaan: Jumalan suunnitelma tulee +meidän suunnitelmaksemme, ja Jumalan tiet tulevat meidän teiksemme. +Ei kukaan voi täysin ymmärtää tätä muutosta, joka ei täydellä todella +ole uhrannut itseään ja sen perustuksella saanut kokea sitä. Ennen +me saimme nauttia kaikesta, mikä ei todella ollut synnillistä, sillä +maailma ja kaikki sen hyvyys tehtiin sitä varten, että ihminen saisi +nauttia siitä, ja ainoa vaikeus oli kukistaa syntisiä taipumuksia. +Mutta vihkiytyneet, muuttuneet, eivät tarvitse ainoastaan kukistaa +syntisiä taipumuksiaan, vaan täytyy heidän myös uhrata nykyajan +maallinen hyvyys ja omistaa kaikki voimansa Jumalan palvelukseen. +Ja ne, jotka ovat uskolliset palveluksessa ja uhraamisessa, tulevat +todellakin päivittäin kokemaan, että tämä maailma ei ole heidän +lepopaikkansa, ja ettei heillä ole täällä pysyväistä sijaa. Mutta +heidän sydämensä ja toiveensa kääntyvät siihen "sabatin lepoon, joka +vielä on jälellä Jumalan kansaa varten". Ja tämä siunattu toivo +elähyttää ja kiihottaa puolestaan jatkuvaan uhrautumiseen. + +Siten uusiutuu tai muuttuu mieli vihkiytymisen kautta, ja toivomukset, +toiveet ja päämäärä alkavat kohoutua henkisiin ja näkymättömiin +luvattuihin asioihin samalla kuin inhimilliset toiveet y.m. kuolevat. +Ne, jotka näin ovat muuttuneet tai ovat muuttumassa, lasketaan "uusiksi +luomuksiksi", jotka Jumala on siittänyt ja siinä määrin ovat he +osalliset jumalallisesta luonnosta. Huomaa tarkoin, mikä ero on näiden +"uusien luomuksien" ja niiden uskovaisten ja "veljien" välillä, jotka +ovat ainoastaan vanhurskautetut. Ne, jotka kuuluvat tähän jälkimmäiseen +luokkaan, ovat vielä maasta maallismieliset, ja synnillisiä +himoja lukuunottamatta, ovat heidän toiveensa, toivomuksensa ja +tarkotusperänsä sellaisia, jotka tulevat täysin tyydytetyiksi luvattuna +ennalleenasettamisaikana. Mutta ne, jotka kuuluvat edelliseen luokkaan, +eivät ole tästä maailmasta, niinkuin ei Kristuskaan ollut tästä +maailmasta, ja heidän toiveittensa keskipisteenä ovat nuo näkymättömät +asiat, missä Kristus on Jumalan oikealla puolella. Mahdollisuus +maalliseen kirkkauteen, joka niin hurmaa luonnollista ihmistä, ei +kauvemmin olisi tyydyttävä osuus niille, jotka tuo taivaallinen toivo +on siittänyt, niille, jotka näkevät taivaallisten lupausten kirkkauden, +ja jotka näkevät sen tehtävän, joka on heille jumalallisessa +suunnitelmassa osotettu. Tämä uusi, jumalallinen mieli on meidän +perintöpanttimme jumalalliseen luontoon -- mieleen ja ruumiiseen. +Muutamat ehkä hämmästyvät tästä lauseparresta, jumalallinen ruumis; +mutta meille sanotaan, että Jeesus on nyt Isänsä olemuksen kuva, ja +että ne, jotka voittavat, "tulevat hänen _kaltaisiksensa_" ja "näkevät +hänet sellaisena kuin hän _on_". (1 Joh. 3: 2). "On luonnollinen +[inhimillinen] ruumis, ja on henkinen ruumis". (1 Kor. 15: 44). Me emme +voisi ajatella taivaallista Isäämme tai Herraamme Jeesusta ainoastaan +suurina luonteina ilman ruumiita. Heidän ruumiinsa ovat kirkkaita, +henkisiä ruumiita, joskaan ei vielä ole ilmestynyt kuinka suuri se +kirkkaus on, eikä se tule ilmestymään ennenkuin me tulemme osallisiksi +jumalallisesta luonnosta. + +Kun _mielen_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen tapahtuu vähitellen, +niin _ruumiin_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen ei tapahdu +vähitellen, vaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15: 52). Nyt, kuten Paavali +sanoo, on meillä tämä aarre (jumalallinen mieli) saviastiassa, mutta +kun aika tulee, tulee lahja olemaan ihanassa astiassa, joka sopii sitä +varten -- henkisessä ruumiissa. + +Me olemme nähneet, että ihmisluonto on henkisen luonnon kuva. (1 +Moos. 5: 1). Esimerkiksi Jumalalla on tahto, samoin on ihmisillä ja +enkeleillä; Jumalalla on järki ja muisti, samoin on hänen järjellisillä +luomuksillaan -- enkeleillä ja ihmisillä. Sielun toiminnan luonne on +molemmilla sama. Samojen tosiasiain ja samankaltaisten olosuhteitten +vallitessa voivat nämä eri luonnot saavuttaa samoja lopputuloksia. +Joskin jumalallisen luonnon, enkeliluonnon ja ihmisluonnon sielunkyvyt +ovat samankaltaiset, niin me kuitenkin tiedämme, että henkisillä +luonnoilla on voimia, jotka ulottuvat ihmisluonnon voimien toiselle +puolelle ja ovat niitä suuremmat -- voimia, joiden me emme usko +johtuvan erilaisista kyvyistä, vaan samojen kykyjen suuremmasta +ulottuvaisuudesta ja niistä eri olosuhteista, joissa ne vaikuttavat. +Inhimillinen luonto on täydellinen henkisen luonnon maallinen kuva, +omistaen samoja lahjoja, joita kuitenkin maallinen piiri rajottaa, +sekä kyvyn ja mielen nähdä ainoastaan niin paljon maallisen piirin +ulkopuolelle, kuin Jumala näkee hyväksi ilmottaa ihmiselle hänen +hyödykseen ja autuudekseen. + +Jumalallinen luonto on henkiluontojen korkein aste, ja kuinka +mittaamaton onkaan Jumalan ja hänen luotujensa etäisyys toisistaan. +Me voimme ainoastaan vilahduksella jossain määrin nähdä jumalallisen +viisauden, voiman ja hyvyyden kirkkautta, kun hän kuvasarjan tavoin +antaa muutamien voimakkaiden töittensä kulkea meidän ohitsemme. Mutta +me voimme mitata ja käsittää täydellisen ihmisyyden kirkkautta. + +Nämä ajatukset selvänä edessämme voimme ymmärtää, miten saadaan +aikaan muutos inhimillisestä henkiseen luontoon, nimittäin että samat +sielun kyvyt siirretään korkeampiin olemassaolon ehtoihin. Kun me +tulemme puetuiksi taivaalliseen ruumiiseen, niin tulemme omaamaan ne +taivaalliset voimat, jotka kuuluvat tuohon kirkkaaseen ruumiiseen; ja +meillä tulee olemaan siihen kuuluva laaja ajatuskyky ja voiman ääretön +suuruus. + +Se maallisen mielen muuttuminen tai muutos taivaalliseksi, jonka +vihkiytyneet kokevat täällä, on alku tuohon luonnon muutokseen. +Tämä ei ole mikään aivojen muuttuminen, ei myöskään ihmetyö sen +muuttuneessa toiminnassa, vaan mielen tahto ja suunta muuttuvat. +Meidän yksilöllisyytemme muodostavat meidän tahtomme ja ajatustapamme; +luonnollisesti me muutumme ja tulemme lasketuksi todellakin +jumalalliseen luontoon kuuluviksi, kun meidän tahtomme ja ajatustapamme +sillä tavalla muuttuvat. Tosin on tämä hyvin pieni alku, mutta +sikiytyminen, kuten tätä kutsutaan, on aina ainoastaan pienen pieni +alku; kuitenkin on se sinetti tai vakuus täydelleen suoritetusta +työstä. -- (Ef. 1: 13, 14). + +Muutamat ovat kysyneet: Kuinka me tunnemme itsemme, kun me tulemme +muutetuiksi? Kuinka me tiedämme, että me olemme samoja olentoja, jotka +elimme, kärsimme ja uhrasimme, jotta me tulisimme osallisiksi tästä +kirkkaudesta? Olemmeko _me_ samat tietoiset olennot? Olemme, aivan +varmasti. Jos _me_ olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin _me_ saamme +elääkin hänen kanssaan. (Room. 6: 8). Ne muutokset, jotka päivittäin +meidän ruumiissamme tapahtuvat, eivät aikaansaa sitä, että me +unohtaisimme entisyyden tai kadottaisimme oman yhtäläisyytemme. [Meidän +ihmisruumiimme muuttuu lakkaamatta. Tiedemiehet selittävät, että joka +seitsemäs vuosi tapahtuu niiden ainesten täydellinen muuttuminen, +joista meidän ruumiimme on pantu kokoon. Samoin ei luvattu muutos +inhimillisestä henkiseen ruumiiseen tule tekemään tyhjäksi muistia tai +yhtäläisyyttä, vaan on se lisäävä niiden voimaa ja ulottuvaisuutta. +Sama jumalallinen mieli, joka nyt kuuluu meille, saman muistin, saman +ajatuskyvyn, j.n.e. yhteydessä, tulee silloin voimassaan laajentumaan +mittaamattomaan syvyyteen ja korkeuteen, joka on sopusoinnussa +uuden henkisen ruumiin kanssa; ja muisti on muistava koko meidän +elämämme kulun varhaisimmasta inhimillisestä lapsuudesta asti, ja me +tulemme vertaillessamme täysin käsittämään uhrimme ihanan palkinnon +sisällyksen. Mutta tämä ei tapahtuisi, ellei inhimillinen luonne olisi +henkisen _kuva_.] + +Nämä ajatukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka Poika, muututtuaan +henkisestä inhimilliseen tilaan -- inhimilliseen luontoon ja maallisiin +elinehtoihin -- oli ihminen; ja joskin hän molemmissa tapauksissa +oli sama olento, niin oli hän edellisissä elinehdoissaan henkinen ja +jälkimmäisissä inhimillinen. Koska molemmat luonnot ovat erilaiset +ja selvästi erotetut, ja toinen kuitenkin on toisen kuva, niin voi +Jeesus, koska samat sielun kyvyt (muisti j.n.e.) ovat molemmille +yhteiset, muistaa sen entisen kirkkautensa, joka hänellä oli, ennenkuin +hän tuli ihmiseksi, mutta jota hänellä ei ollut ihmiseksi tultuaan, +kuten hänen sanansa todistavat: "Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi +sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma +olikaan" (Joh. 17: 5) -- tuolla henkisen luonnon kirkkaudella. Ja tämä +rukous on tullut enemmän kuin kuulluksi hänen nykyisessä korotuksessaan +henkiolentojen korkeimpaan muotoon, jumalalliseen luontoon. + +Palatessamme Paavalin sanoihin, me huomaamme, ettei hän sano, että +me itse muuttaisimme itsemme joko tämän maailman mukaisiksi, tai +jumalallisen luonnon mukaisiksi, vaan sanoo hän: "Muuttukaa mielenne +uudistuksen kautta". Tämä on tärkeätä huomata, sillä me emme itse +muodosta itseämme, emmekä myöskään itse muuta itseämme, vaan joko +me alistumme muodostumaan maailman kanssa maallisten vaikuttimien +kautta, maailman henki ympärillämme, tai myöskin alistumme Jumalan +tahdon, tuon pyhän tahdon tai hengen alle, muodostumaan taivaallisten +vaikutusten kautta, jotka Jumalan sana saa aikaan. Sinä, joka olet +vihkiytynyt, minkälaisten vaikutusten alaiseksi sinä antaudut? +Muutoksen aikaansaavat vaikutukset johtavat nykyajassa uhrautumiseen +ja kärsimiseen, mutta lopputulos on ihana. Jos sinä kehityt näiden +muuttavien vaikutusten alaisena, niin sinä tutkit [löydät] päivittäin, +mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto. + +Mutta ne, jotka ovat panneet kaikkensa uhrialttarille, täytyvät +alituiseen muistaa, että joskin Jumalan sana sisältää sekä maallisia +että taivaallisia lupauksia, niin kuuluvat _meille_ ainoastaan +jälkimmäiset. Meidän aarteemme on taivaassa: olkoon sydämemme aina +siellä. Me olemme kutsutut voittamaan ei ainoastaan henkistä luontoa, +vaan korkeimman asteen henkisen luonnon, jumalallisen luonnon -- joka +on "paljon korkeampi kuin enkelien". (2 Piet. 1: 4; Hebr. 1: 4). +Taivaallinen kutsumus rajottuu evankeliumin aikakauteen: sitä ei ole +ennen lähetetty, ja se tulee päättymään sen lopussa. Tämän aikakauden +valo on tuonut elämän (niille, jotka ennalleenasetetaan inhimilliseen +tilaan) ja kuolemattomuuden (tuon palkinnon, jonka puolesta Kristuksen +ruumis taistelee). (2 Tim. 1: 10). Sekä inhimillinen että henkinen +luonto tulevat olemaan kirkkaita täydellisyydessään, mutta kuitenkin +selvästi erotetut ja erilaiset. Huomattavana piirteenä Jumalan +täydellisen työn kirkkaudessa tulee olemaan tuo ihana moninaisuus +ja kuitenkin ihana sopusointu, joka on vallitseva kaikessa, sekä +elollisessa että elottomassa luomakunnassa -- sopusoinnussa keskenään ja +sopusoinnussa Jumalan kanssa. + + * * * * * + + + Niin Luoja lempi maailmaa, + ett' kuoloon poikans antoi. + Hän kaikki synnit omaks' saa. + Ne meidän eestä kantoi. + + Hän puhdas oli, moitteeton + ja tuli taivahasta. + Hän surrut meidän tähden on, + ei päässyt kuolemasta. + + Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei + nyt tullut kuolemaksi. + Sill' Kristus kuolon vangiks' vei + ja pääsi voittajaksi. + + On hällä avain kuoleman, + min hetken luonaan säästää. + Vaan vangit kuolon vankilan + hän kohta irti päästää. + + Ken silloin tahtoo ottaa vaan + tuon suuren pelastuksen, + hän täysin määrin ravitaan, + saa onnen olemuksen. + + On riemun sana kaikille, + mi harha-teillä kulkee. + Se kaikuu joka puolelle + ja luokseen kaikki sulkee. + + Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen + saa suureen siunaukseen: + Hän pääsee Kristus-ruumiisen + ja hänen hallitukseen. + + Oi, kuinka kirkas toivo on + nyt meidän sydämissä. + Se valkeus meidän teillä on + ja loisto askelissa. + + Vain hetken tuskaa kannamme -- + on uhri suoritettu; + me silloin matkan päätämme. + On kruunu saavutettu. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE. + +Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie, -- Mitä on elämä. -- +Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon +välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu +evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden +yleinen tie. + + + "Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja + monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan + elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle + elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". -- Matt. 7: 13, + 14. + + "Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan + sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän + [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se + oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei + tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen + peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta + lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan". -- Jes. 35: 8, 9. + +Raamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: "leveään +tiehen", "ahtaaseen tiehen" ja "raivattuun tiehen". + + + +Leveä kadotuksen tie. + + +Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle +ihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen +tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä +tiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän +tämän tien pään -- kuoleman. + +Vuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut +sileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella +turmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä +liukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule +alituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin +vastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin +kolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän -- kuolemaan -- +yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen. + +Kuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää +alaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat +kääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa +takasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien +ponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet +hyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa +hallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla +leveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti +_tien_, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että +edellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia +heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin +tuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, +sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta +ja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa _ylösnousemusta +kuolemasta ja turmeluksesta_, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2 +Tim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon _elämän_ +-- koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion +ja uhrin perustuksella -- ja heidän opistaan selviää, että monet +esikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat +he päivänvaloon _kuolemattomuuden_, sen palkinnon, jonka korkea kutsu +tarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle. + +Joskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus +paeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota +varteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja +vastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella +ottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen +olotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, "jolla +vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle +ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon -- henkiseen luontoon." Tämän +uuden tien, joka "vihittiin _meille_", kuninkaalliselle pappiskunnalle +(Hebr. 10: 20), kutsui Herra. + + + +Ahtaaksi elämän tieksi. + + +Meidän mestarimme sanoo meille, että tämän tien kaitaisuus vaikuttaa +sen, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. "Kuinka +ahdas onkaan elämän portti, ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa +sisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". + +Ennen kuin me alamme tarkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja +vaikeuksia, jotka sillä meitä kohtaavat, niin ottakaamme harkinnan +alaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa -- _elämä_. Kuten me jo +olemme nähneet, voidaan elämä omistaa eri olemassaolotasoissa, jotka +ovat inhimillistä olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana. +Elämällä on itsessään hyvin laaja merkitys, mutta Herramme käyttää sitä +tässä korkeimmasta elämän muodosta, joka kuuluu jumalalliseen muotoon +-- kuolemattomuuteen -- siihen palkintoon, jonka puolesta hän kehotti +meitä taistelemaan. Mitä on elämä? Me emme ainoastaan tunne sitä +itsessämme, vaan me näemme sen vaikutuksen alemmalla asteella olevissa +eläimissä, vieläpä kasveissakin, ja meille kerrotaan sen ilmenemisestä +korkeammissa muodoissa, jotka löytyvät enkeleillä ja jumalallisilla +olennoilla. Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian? + +Joskaan emme kaikessa voi päästä selville, mistä siinä piilevä elämä +johtuu, niin voimme huoleti otaksua, että tuo jumalallinen olento, +Jehova, on tuo suuri, kaiken elämän alkulähde, josta kaikki nämä +lähteet saavat alkunsa. Kaikki elämä johtuu hänestä ja jokaisen elämä +on hänestä riippuvainen. Kaikki elämä, joko se sitten on Jumalassa +tai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava +alkuperuste eikä mikään aine. Se on alkuperuste, joka löytyy Jumalassa, +mutta hänen luomuksillaan on se _seuraus_ määrätyistä edellytyksistä, +jotka Jumala on määrännyt, ja hän on siis _tämän elämän_ perustus, +alkuunpanija eli alkulähde. Tietenkään ei luotu ole missään suhteessa +osa tai jonkunlainen syntymisen tulos Luojan olennosta, tai luonnosta, +kuten muutamat mielessään kuvittelevat, vaan on se elämällä varustettu +Jumalan toiminnan tulos. + +Jos meille on tullut selväksi, että ainoastaan jumalallisen luonnon +elämä on järkähtämätön, rajottamaton, tyhjentymätön, keskeymättä aina +läsnäoleva, olematta mikään olosuhteitten tulos tai jollakin tavalla +riippuvainen niistä, niin me käsitämme, että Jehovan täytyy olla niiden +luonnon lakien ja välikappaleiden yläpuolella, jotka hän on säätänyt +luomuksiensa ylläpitämiseksi. Juuri tämä ominaisuus, jonka sana +_kuolematon_ ilmaisee, kuuluu jumalalliseen luontoon. Kuten edellisessä +luvussa on osotettu, merkitsee sana _kuolematon_ varmuutta kuolemaa +ja sen seurauksia sairautta ja kipua vastaan. _Kuolemattomuutta_ +voidaan itse asiassa käyttää jumaluuden rinnakkaismerkityksessä. +Jumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki +siunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, samoin kuin maa saa +auringosta valonsa ja voimansa. + +Aurinko on maan suuri valon lähde, joka valaisee kaiken ja saa aikaan +nuo monet värien vaihtelut ja valovivahdukset, riippuen sen esineen +luonnosta, jota se valaisee. Sama auringonvalo aikaansaa hämmästyttävän +erilaisia vaikutuksia, kun se valaisee timanttia, tiilikiveä tai +erilaisia laseja. Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten +kyky imeä sitä itseensä ja heijastaa sitä vaihtelee. Samoin on elämän +laita; se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä. Näkinkengässä +löytyy elämää, mutta sen elimistö on sellainen, ettei se voi käyttää +paljonkaan elämää, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijastaa +auringon valoa. Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja: nisäkkäitä, +kaloja ja lintuja. Erilaisten lasien tavalla, joihin auringon valo +vaikuttaa osottavat nämä erilaiset luomukset eri tavalla niitä +erilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa +heidän elimistönsä kautta. + +Hiottu timantti on niin altis valolle, että se itse näyttää omistavan +valoa ja olevan pienen auringon kaltainen. Niin on myös ihmisen laita, +joka on Jumalan luomakunnan mestariteos, joka tehtiin ainoastaan +"vähää vähemmäksi enkeleitä". Hänet luotiin niin täydelliseksi, +että hän voi vastaanottaa ja säilyttää elämän käyttämällä niitä +välikappaleita, joilla Jumala hänet varusti, ilman että hän koskaan +väsyi. Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan +luoduista olennoista, joka ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan +_elämänalkuperusteen_ erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta +elimistöstään. Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei +voi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminen +millään tavalla voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää +lakkaamatta häneen virtaa. Ihminen ei omista elämää itsessään; hän +on yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde. Kaikkein +varmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän +varastoa, tai toisin sanoen, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä +seikasta, että synnin tultua, on kuolema käynyt koko sukumme yli. + +Jumala on järjestänyt niin, että ihminen Eedenissä sai syödä elämää +ylläpitävistä puista; ja paratiisi, johon Jumala oli hänet asettanut, +oli runsaasti varustettu "kaikkinaisilla puilla", jotka olivat hyvät +ravinnoksi tai kaunistukseksi. (1 Moos. 2: 9, 16, 17). Elämän puitten +joukossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty +syömästä. Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa +kielletty, oli hänellä lupa esteettömästi syödä puista, jotka täysin +ylläpitivät elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen erotettiin hänet +näistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. -- 1 Moos. +3: 22. + +Siten me näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu +jatkuvasta tilaisuudesta olla elämän yhteydessä, samoin kuin timantin +kauneus riippuu jatkuvasta tilaisuudesta olla auringon valossa. +Kun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään ja lähde alkoi +kuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, josta +haudassa pieninkin kipinä riistettiin. Samoin kuin koi hävittää +jonkin esineen, häviää hänen ihanuutensa. (Ps. 39: 12). Samoin kuin +timantti kadottaa loistonsa ja kauneutensa, kun valo poistetaan, +niin kadottaa ihminen elämän, kun Jumala ottaa pois elinehdot. "Jos +ihminen on kuollut [erotettu elämästä], niin missä hän silloin on?" +(Job. 14: 10). "Jos hänen lapsensa tulevat kunniaan, niin ei hän sitä +tiedä; jos heitä ylönkatsotaan, niin ei hän sitä ymmärrä". (V. 21). +"Sillä haudassa, johon menet, ei ole työtä, ei taitoa, ei ymmärrystä +eikä viisautta". (Saarn. 9: 10). Mutta koska lunastus on maksettu ja +lunastaja on suorittanut kuolemanrangastuksen, tulee jalokiven ihanuus +ennalleenasetettavaksi ja jälleen heijastamaan Luojan kuvan, kun +vanhurskauden aurinko nousee tuoden säteissään parannuksen. (Mal. 4: +2). "Kaikki, jotka ovat haudoissaan... tulevat lähtemään sieltä ulos" +syntiuhrin, Kristuksen uhrin perustuksella. Tulee tapahtumaan kaiken +ennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen, +niin on sillä oleva täydellinen elämä kuten alussa, jota elämää hän, +jos hän on tottelevainen, saa nauttia ijankaikkisesti. + +Tämä ei kuitenkaan ole se palkinto, minkä Jeesus esittää kaidan tien +lopputulokseksi. Toiset Raamatun paikat osottavat, että se palkinto, +joka on luvattu kaidan tien vaeltajalle, on jumalallinen luonto -- +sisällisesti asuva elämä, elämä korkeimmassa määrässä, jossa määrässä +ainoastaan jumalallinen luonto voi sen omistaa -- kuolemattomuus. Mikä +suuri toivo! Uskallammeko me edes tavotella tällaista kunniaa? Ilman +määrättyä selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä +mitään sellaista tavotella. + +1 Tim. 6: 15, 16 saamme tietää, että kuolemattomuus tai Jumalallinen +luonto alkuaan kuului ainoastaan Jehovalle. Me luemme: "Jonka +[Jeesuksen] aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas +ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla +ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, jota yksikään ihminen +ei ole nähnyt eikä voi nähdä". Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset, +nelijalkaiset, linnut, kalat j.n.e., ovat ainoastaan astioita, jotka +sisältävät kukin määrätyn määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat +erilaiset luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä +elimistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa. + +Edelleen ilmotetaan meille, että Jehova, joka alkuaan yksin omisti +kuolemattomuuden, on korkealle korottanut Poikansa, meidän Herramme +Jeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta +seuraa, että hän on nyt isänsä täydellinen kuva. (Hebr. 1: 3). Me +luemme: "Niinkuin Isällä on _elämä itsessään_ [Jumala määrittelee +täten 'kuolemattomuuden' -- _elämä itsessään_ -- ei sellainen elämä, +joka on ammennettu toisista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan +riippumaton, itseensä sisältyvä elämä], niin on hän antanut elämän +Pojalle, _niin_ että hänelläkin samoin on _elämä itsessään_". (Joh. +5: 26). Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen on siis kaksi kuolematonta +olentoa, ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjoumus tehdään Karitsan +morsiamelle, joka valitaan evankeliumin aikakautena. Kuitenkaan ei koko +tuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu seurakuntaan, tule saamaan tuota +suurta palkintoa, vaan saa sen ainoastaan "pieni lauma" voittajia, +jotka, ovat niin taistelleet, että he ovat sen voittaneet; jotka +uskollisesti seuraavat Mestarinsa jälkiä, jotka, kuten hän, vaeltavat +uhrautuvaisuuden ahdasta tietä eteenpäin aina kuolemaan asti. Kun nämä +ylösnousemisessa ovat syntyneet kuolemasta, niin tulee heillä olemaan +jumalallinen luonto ja muoto. Kuolematon, riippumaton, itsessään +olemassaoleva, jumalallinen luonto, on se elämä, johon ahdas tie johtaa. + +Tämä luokka ei nouse ylös ihmismuodossa haudasta, sillä, apostoli +vakuuttaa meille, että joskin luonnollinen ruumis kylvettiin hautaan, +niin kuitenkin herätetään henkinen ruumis. Kaikki nämä tulevat +muuttumaan, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, inhimillinen +luonto, niin tulee heissä myöskin olemaan taivaallisen kuva. Mutta +"se ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme" -- mikä henkinen +ruumis on: mutta "_me_ tiedämme, koska hän ilmestyy, niin me _hänen +kaltaisiksensa_ tulemme" ja "tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta, +joka on ilmestyvä". -- 1 Joh. 3: 2; Kol. 1: 27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17: +22; 1 Piet. 5: 10; 2 Tess. 2: 14. + +Tuo korkea kutsu _luonteen muutokseen_ ei ole ainoastaan rajotettu +yksinomaan evankeliumiaikakauteen, vaan on se ainoa kutsu, joka tänä +aikakautena tehdään. Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän +luvun alussa, sisältyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveällä +kadotuksen tiellä, kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa _nykyään_ +tarjottua palkintoa kohti. Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä -- +ainoastaan edelliset ovat paenneet siitä kadotuksesta, joka lepää +maailman yli. Tämän ainoan tien, joka nyt on avoinna, löytävät tien +vaikeuden tähden ainoastaan ne harvat, jotka huolehtivat siitä, että he +sillä vaeltavat. Ihmiskunnan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana +nautintojen leveää, mukavaa tietä. + +Kaitaa tietä, joskin se päättyy elämään, kuolemattomuuteen, voitaisiin +kutsua kuoleman tieksi koska palkinto voitetaan uhraamalla inhimillinen +luonto aina kuolemaan asti. Se on tuo ahdas tie _kuoleman kautta +elämään_. Omistaen uskon kautta luetun vapautuksen aadamilaisesta +synnin velasta ja kuoleman rangastuksesta luopuvat tai _uhraavat_ +vihkiytyneet vapaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka +lasketaan heidän omikseen, ja jotka he todella aikanaan muun maailman +kanssa saisivat omikseen. Kuten "Ihminen Jeesus Kristus" antoi +tai uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat myöskin nämä +kanssauhraajiksi hänen kanssaan. Ei sentähden, että hänen uhrinsa +ei riittäisi tai että toisia uhria _tarvittaisiin;_ mutta vaikkakin +hänen uhrinsa on täysin riittävä, niin saavat nämä palvella ja +kärsiä hänen kanssaan, jotta heistä tulisi hänen morsiamensa ja +kanssaperillisensä. Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena +ja kuolee Aadamin _kanssa_, niin sanotaan tästä "pienestä laumasta", +että se kuolee Kristuksen _kanssa_ uhraamalla, kuten jo on mainittu, +kaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen sekä kaiken +muun, mikä kuuluu inhimilliseen luontoon. He uhraavat ja kuolevat hänen +_kanssaan_ ihmisinä, jotta he hänen _kanssaan_ tulisivat osallisiksi +jumalallisesta luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me +kuolemme hänen _kanssaan_, niin me myös elämme hänen _kanssaan_. Jos me +hänen _kanssaan_ kärsimme niin me myös hänen _kanssaan_ kirkastumme. -- +Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12. + +Tuhatvuotiskauden alussa ovat ne, jotka nyt vaeltavat kaidalla +tiellä, voittaneet sen palkinnon, jonka puolesta he nyt taistelevat: +kuolemattomuuden; ja siten puettuina jumalalliseen luontoon ja voimaan +ovat he täysin varustetut suurta ennalleenasettamistyötä ja maailman +siunaamista varten sinä aikakautena. Evankeliumiaikakauden lopussa +suljetaan kaita tie kuolemattomuuteen, koska tuo "pieni lauma", +jolle tie oli koettelemuksena on tullut täysilukuiseksi. "Nyt on +otollinen aika", aika, jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeesuksen +ansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat _otolliset_ Jumalan edessä +-- hyvälletuoksuva uhri. Aadamilaisena rangaistuksena ei kuolemaa +ikuisesti sallita; se lakkautetaan tuhatvuotiskauden kuluessa; +ainoastaan evankeliumin aikakautena on se _uhrina_ otollinen, tuoden +mukanaan palkinnon. + +Ainoastaan "uusina luomuksina" ovat pyhät tänä aikakautena matkalla +elämään; ja ainoastaan ihmisinä, uhrin tavoin, olemme me vihkiytyneet +kuolemaan. Jos me ihmillisinä luomuksina olemme kuolleet Kristuksen +kanssa, niin saamme uusina henkisinä olentoina elää hänen kanssaan. +(Room. 6: 8.) Jumalan mieli meissä, tuo muuttunut mieli, on siemen +uuteen luontoon. + +Uusi elämä voisi helposti tukehtua, ja Paavali vakuuttaa meille, että +jos me elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (menetämme elämämme), +mutta jos me hengellä kuoletamme lihan työt (inhimillisen luonnon +taipumukset), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä _ne_ +ovat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki johtaa. (Room. 8: 13. 14.) +Tämä ajatus on äärettömän tärkeä ja syvimmästä merkityksestä kaikille +niille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me liitossamme Jumalan +kanssa lupasimme uhrata inhimillisen luonnon, ja jos hän tämän uhrin +hyväksyi, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin. Jumala laskee +nyt inhimillisen kuolleeksi, ja sen täytyy todellakin kuolla, niin +ettei sitä koskaan enään ennalleenaseteta. Kaikki mikä voidaan voittaa +kääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen on korkeintaan hetkellinen +nautinto uuden henkisen luonnon kustannuksella. + +Löytyy kuitenkin vihkiytyneitä, jotka toivovat saavansa _palkinnon_, ja +jotka ovat siinneet hengestä, mutta jotka maailman houkutukset, lihan +himo tai perkeleen juoneet ovat osittain voittaneet. Osaksi kadottavat +he näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä +keskitiellä -- jolta Jumalan suosio ja maailman suosio samalla kertaa +säilyisi, unohtaen, että "ystävyys maailma kohtaan on vihollisuutta +Jumalaa vastaan" (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon +puolesta taistelevat, kehotetaan: "Älkää maailmaa rakastako ja älkää +etsikö kunnia toinen toiseltanne, vaan etsikää sitä kunnia, joka tulee +yksin Jumalalta". -- 1 Joh. 2: 15; Joh. 5: 44. + +Nämä, jotka rakastavat nykyistä maailmaa, mutta jotka eivät kokonaan +ole hyljänneet Herraa ja halveksuneet liittoaan, tulevat koettelemuksen +tulessa ankaran kurituksen ja puhdistuksen alaisiksi. Ne jätetään +apostolin sanojen mukaan, Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta henki +[äsken siinnyt luonto] pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. (1 Kor. +5: 5.) Ja jos tämä kuritus on tehnyt tarpeellisen vaikutuksen, niin +otetaan heidät lopulta henkiseen tilaan. He saavat ikuisesti kestävän +henkielämän, jonka kaltainen enkeleillä on, mutta he menettävät +palkinnon, kuolemattomuuden. He tulevat palvelemaan Jumalaa hänen +temppelissään ja seisovat valtaistuimen _edessä_ palmut kädessään +(Ilm. 7: 9--17); mutta vaikkakin tämä tulee olemaan kirkkautta, +niin ei se kuitenkaan ole niin kirkas asema, kuin "pienen lauman", +voittajain, jotka tulevat olemaan Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja, +istuen Jeesuksen kanssa _valtaistuimella_ hänen morsiamenaan ja +kanssaperillisinään ja kruunattuna hänen kanssaan kuolemattomuudella. + +Meidän tiemme on rosonen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme matkan +varrella joka askeleella saisi uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi +määränpäähän. Mutta meidän johtajamme sanat ovat rohkaisevia: Ole +hyvässä turvassa, minä olen voittanut; minun armossani on sinulle +kyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (Joh. 16: +33; 2 Kor. 12: 9.) Tällä tien vaikeudella on oleva erottava vaikutus +pyhittämään ja puhdistamaan "omaisuuden kansaa", josta on tuleva +"Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä." Ottamalla huomioon +tämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta me saisimme +avuksemme laupeuden ja armon oikeana aikana taistellessamme uskon +hyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa "kirkkauden kruunua" -- +kuolemattomuutta, jumalallista luontoa. -- 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4. + + + +Pyhyyden raivattu tie. + + +Kun evankeliumin aikakauden toivo on häikäisevän kirkas ja tie samassa +suhteessa vaikea, ahdas ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen +ympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon +suuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena +oleva aivan toisellainen. Samoin kuin se toivo, joka silloin annetaan, +on erilainen, niin on myös se _tie_, joka siihen johtaa, erilainen. Tie +kuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten +ja oikeitten toiveitten, tarkotusten ja toivomusten uhraamista -- +inhimillisen luonnon ainaisen uhraamisen. Mutta tie inhimilliseen +täydellisyyteen, ennalleenasettamiseen, _maailman_ toivo, vaatii +ainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja +etuuksien uhraamista, vaan niiden kohtuullista nauttimista. Se tulee +johtamaan henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen +Jumalan kuvan kaltaisuuteen, tuohon onnelliseen tilaan, josta Aadam +nautti, ennenkuin synti tuli maailmaan. + +Tie takaisin todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen tehdään hyvin +selväksi ja mukavaksi; niin selväksi, ettei kukaan erehdy tiestä; +niin selväksi, ettei "tyhminkään vaeltaja tule siiliä eksymään" +(Jes. 35: 8); niin selväksi, ettei kenkään tarvitse opettaa toinen +toistansa sanoen: Tunne Herraa; sillä kaikki tulevat tuntemaan +Herramme, pienimmästä suurimpaan asti. (Jer. 31: 34). Se ei tule +olemaan kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan kutsutaan sitä +"raivatuksi tieksi" yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi, +epätasaiseksi, vaikeaksi, kokoonpuristetuksi sivutieksi, vaan tieksi +joka on erityisesti valmistettu _helppoa_ ja _mukavaa_ matkaa varten +erityisesti järjestetty matkustajan mukavuutta silmälläpitäen. Jes. +35: 8, 9 osottaa että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikkia +lunastettuja varten -- kaikkia ihmisiä varten. Jokainen, jonka puolesta +Kristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä +tilaisuuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään, +saa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti: +inhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleenasettamiseen ja +ijankaikkiseen elämään. + +Näitä ei uskon kautta _lasketa_ vanhurskaiksi eivätkä he sen +perustuksella tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä, vaan kun +he alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, tulevat +he sillä vaeltamaan ylöspäin _todelliseen_ täydellisyyteen, joka +johtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliaisuudesta, jota +tarkotusta varten Lunastaja, joka silloin voimallaan hallitsee, +tulee tekemään kaiken suotuisaksi. Jokainen tulee saamaan, siinä +määrin kuin hän tarvitsee apua uuden valtakunnan viisaalta ja +täydelliseltä hallitukselta. Tämä on, kuten monet luultavasti +havaitsevat, varsinainen tulos lunastuksesta. Jos meidän Herramme, +ihminen Kristus Jeesus, antoi itsensä lunastetuksi kaikkien puolesta, +ja jos hän tahtoo, että kaikkien tulee tulla totuuden tuntoon ja +sen kautta todelliseen täydellisyyteen, minkätähden ei hän heti tee +hyvää, raivattua, yleistä tietä kaikkia varten? Minkätähden ei hän +poista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkuoppia ja ansoja? Miksi +ei auttaa syntistä takasin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen +sijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti +löydettäväksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi? Kykenemättömyys +oikein jakaa totuuden sanaa ja nähdä, että nykyinen kaita tie johtaa +erityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman, kanssaperillisten, +Kristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista varten, joka tultuaan +valituksi ja korotetuksi päänsä kanssa, tulee siunaamaan kaikki kansat, +on aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia +tämän aineen suhteen. Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa +koettavat monet saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän +tiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt löydy, +ja he sekottavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja +pyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien päätelmiensä +kanssa. Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan +synnilliset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla +tiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei +ole syntiä, samalla kuin heidän täytyy alituiseen taistella helposti +kietoutuvaa syntiä vastaan. Jälkimmäinen on uhrausten polku, kun +sitävastoin tulevan aikakauden tie on oleva raivattu vanhurskauden tie. + +Tästä raivatusta tiestä sanotaan kuvaavasti: "Siellä ei tule olemaan +ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä +myöten, eikä siellä sellaista tavata." (Jes. 35: 9.) Kuinka monta +kauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat +syntisistä teistä ja pyrkisivät tulemaan vanhurskaiksi! Tällainen +jalopeura on harhaan joutunut yleinen mielipide, joka pelottaa monen, +niin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä +asioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasioissa j.n.e. +Kiusaus väkijuomiin on toinen jalopeura, joka estää tuhansia, jotka +olisivat iloisia nähdessään sen poistettuna. Ehdottomilla ja raittiuden +ystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan +tulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna täytäntöön; ja samaa +voidaan sanoa toisista lupaavista parannusharrastuksista. "Eikä muukaan +raatelevainen peto vaella sitä myöten." Silloin ei tulla sallimaan +mitään jättiläismäisiä yhdistyksiä, jotka ovat järjestetyt yksityisten +itsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella. "Ei +kukaan vahingoitse eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani", +sanoo Herra. (Jes. 11:9.) Joskin on vaikeuksia taistellessa pahan +taipumuksien voittamiseksi j.n.e., niin on se kuitenkin oleva helppo +tie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen. Kivet (loukkauskivet) +poistetaan ja totuuden lippu tulee johtamaan kansoja. (Jes. 62: +10.) Tietämättömyys ja taikausko tulevat kuulumaan menneisyyteen, +ja vanhurskaus tulee saamaan oikeudenmukaisen palkinnon ja vääryys +ansaitun rangastuksen. (Mal. 3: 15, 18.) Terveellisen kurituksen +sopivien, kehotusten ja helposti ymmärrettävien säädösten kautta +tulevat ihmiset kadotettuina, mutta jälleen palanneina lapsina +kasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen +korkean täydellisyyden, josta isämme Aadam lankesi. Siten _tulevat_ +Herran lunastetut _palaamaan takasin_ [turmeluksesta kirkkaalle +pyhyyden tielle]... riemulla; ikuinen riemu on oleva heidän päänsä +päällä; ilon ja riemun he omistavat, mutta murheen ja huokauksen pitää +pakeneman. (Jes. 35: 10.) Herra mainitsee ainoastaan kaksi näistä +teistä, koska ei vielä ollut aika kolmannen avaamista varten -- aivan +samoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi: "Tämä kirjotus on +käynyt toteen korvainne kuullen", mutta tahallaan jätti mainitsematta +"koston päivän", koska aika sitä varten ei ollut vielä silloin tullut. +(Vertaa Luuk. 4: 19 ja Jes. 61: 2.) Nyt sitävastoin kuin kaita tie +lähestyy loppuaan, niin alkaa vanhurskauden kirkas tie näkyä yhä +selvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa. + +Täten olemme löytäneet leveän tien, jolla nykyään ihmiskunnan suuri +enemmistö vaeltaa, jotka "tämän maailman ruhtinas" on pettänyt, ja +joita johtaa harhaanvievät taipumukset. Me olemme nähneet, että "yhden +ihmisen tottelemattomuus" avasi tämän tien, ja meidän sukumme tuli +heitetyksi tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti. Me +olemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien tulee avaamaan se Herra, +joka antoi itsensä lunastukseksi kaikkien puolesta ja lunasti _kaikki_ +siitä kadotuksesta johon "leveä tie" johtaa, ja että se, kun aika on +tullut, tulee olemaan avoinna ja helppo kaikkia lunastettuja varten, +jotka hän omalla verellään on ostanut. Me olemme edelleen nähneet, +että nykyinen "ahdas tie", jonka saman kalliin veren ansio avasi, on +erityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon ja on tehty erityisen +ahtaaksi ja vaikeaksi koetellakseen ja kurittaakseen niitä, joita nyt +valitaan, jotta he tulisivat osallisiksi _jumalallisesta_ luonnosta ja +meidän Herramme Jeesuksen kanssa kanssaperillisiksi siinä kirkkauden +valtakunnassa, joka kohta tulee ilmestymään kaikkien siunaamista +varten. Ne, jotka omistavat _tämän toivon_ -- jotka näkevät tämän +palkinnon -- voivat tähän verraten lukea kaikki muut toiveet tappioksi +ja roskaksi. -- Fil. 3: 8--15. + + * * * * * + + Oi, mitkä aarteet Herra kantoi. + On suurta tuo, mutt' tottakin. + Myös mulle Kristuselon antoi + ja hengen, lapseuspantinkin. + + Oi, kuinka, halpa lapsi, sulle + voin lainkaan, Herra, kelvata, + kun suuret aarteet toit sä mulle, + joit' ei voi järki arvata. + + Oon itse aina tyhjä ollut. + Oon vielä itse arvoton. + Vaan kaikki armostas' on tullut. + Mi minuss' ompi, sun se on. + + Ett' aukes korva kuulevaksi, + on armaan Taaton työtä vain. + Ett' tulin tahtos' tekeväksi, + on eelleen myöskin lahja ain'. + + Oi kiitos olkoon suuren Taattoin + nyt armostansa kaikesta. + Myös kiitos aamuin sekä aattoin + tuost' ainaisesta elosta. + + On lahja suuri meille tuotu, + ett' olla Jeesuksemme ain'. + Keli' Poika on, sill on se suotu, + jos onkin aarre kätköss' vain. + + Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu + ja aarre valkovaipan saa. + Kun kaikki kahleet silloin sortuu, + voin taivaan häihin kiiruhtaa. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS. + +Aikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman +eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen +seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. -- +Erottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- +Suuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. +-- Ihana lopputulos. + + +Kirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman +maailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä +havainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen +ja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden +täytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen "muutoksen" +inhimillisestä jumalalliseen luontoon. + +Aluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen +näistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_, +vedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen +toisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli "hallitus aikain +täyttyessä", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu "tuleviin +aikoihin". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan +usein Raamatussa: _A_ kutsutaan "silloiseksi maailmaksi", _B_ kutsuu +meidän Herramme Jeesus "täksi maailmaksi", Paavali "nykyiseksi +pahaksi maailmaksi" ja Pietari "nykyiseksi maailmaksi". _C_ kutsutaan +"tulevaksi maailmaksi", "jossa vanhurskaus asuu", vastakohdaksi +nykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat +saavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen: +vanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat +kärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään. + +Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai +"maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen, +huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta +suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan +viisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät +paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat +ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa, +niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin +"nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana +on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen +maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä +ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät +valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän +kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun +paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen +vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat +enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja +turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa, +niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä +heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa +luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita +tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista +viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen +lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan +nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän +tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa +tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja +sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi +kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin +kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat +enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä, +että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja +oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti +koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta. +-- 1 Moos. 7: 13. + +"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään, +mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän +maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja +vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon +tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten +yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään +tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen +ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun +pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat +harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet +tuloksettomat. + +Toisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi +erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin +Jumalan suunnitelmassa. + +Aikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain +puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat. + +Aikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa +seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään +hänen erityiseen huomaansa uskottuina -- "omaisuuden kansana". +Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien +sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt +erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä +seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset, +jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista", +jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi +meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen. +Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei +todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois +syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä +"paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit. +Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne, +jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja +otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme +ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme +ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset +ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1. + +Evankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen +ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille +elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden +kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat +tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa +yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla +kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko +he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen, +joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi, +jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä +ylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15. + +Kolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta +aikakautta -- "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi +(milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä +tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva +ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön +tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien +profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat +synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen] +on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa +jalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" +[aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo +suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen +ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten +hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani +valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni +kanssa hänen valtaistuimelleen." -- Ilm. 3: 21. + +"Tulevat aikakaudet," _H_, jotka seuraavat suurta +ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden +ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä +niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt +elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja +siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia. + +Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn +alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen, +jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa +oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen +alusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29 +j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen +päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä +molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta +osottaa. + +Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme +ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan, +sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.) +Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen +rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan +selitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta +heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli +tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden, +vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa +teurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden +seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui +Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova +luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien +merkitystä. + +Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun +seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja +puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia +saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10: +45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon +juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi +tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä +seuraavana suurena hädän aikana. + +Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi. +Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan +Kristusta" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On +siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus +voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22; +4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa +nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin. + +Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu", +jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin +aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa. +Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai +"varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun +seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten +lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme +tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on +sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko +maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten +ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme +edempänä. + + + +Tie kirkkauteen. + + +_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen +inhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän +teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen +turmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä +syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa +kadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa, +joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se +ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." -- +Hebr. 7: 19. + +_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa, +jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin +vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme +tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen +-- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun +suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon +perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä +ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan +kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen +lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on +ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen +kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen -- +inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk. +3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan. +Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen +suoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta +ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että +heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa. + +Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen +vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella +heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että +heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä +tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän +lunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä -- +tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä +anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä +äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan +rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän +lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu +itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä +sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin +kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta +kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle +otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." +(Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä +antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän +tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden, +jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei +myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden +tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä, +joka osti meidät omalla kalliilla verellään. + +Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä +kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta, +voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että +ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita +uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei +tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun +sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet +vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut +siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä +on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa) +saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin +olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me +tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella, +että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän +synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme. + +Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat +sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään +häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita, +jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua", +"voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa +Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä +silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei +heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden +sanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi +lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun +he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on +vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät +vielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai +sikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska +he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi, +vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka +kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai +laskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä +ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia +Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja +tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole +lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor. +5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette +(inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty +Kristuksen kanssa Jumalassa." + +Taso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta +ennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme +ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa +sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia +täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän +ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja +tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista +kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään +henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle +sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden +"elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin +ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme +täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun +ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen +katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä +on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka +nyt ovat meihin takertuneet). + +Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen +ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä +tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa +_L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana +Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä +tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme +kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman +"ihanuudesta" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, +niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin +Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason +_K_. + +Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys +Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme +pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin +hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen. + +Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla +_N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka +esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa, +löytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka +esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti +turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja. + +Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se +on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi, +_C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen +ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali +selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on, +Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon +kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti +turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta +vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän +siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan +kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä +(synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän +ystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa +Jumalaa kohtaan -- "vihollisia pahojen töitten kautta". + +Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_, +edelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen +asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut +ja tuhatvuosikausi alkaa. + +"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun +esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei +todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi" +-- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel, +_e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain +antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja +naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen, +kun alkoivat "paremmat uhrit" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat -- +jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät +ne täydellisiksi, jotka uhraavat." -- Hebr. 10:1. + +Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia, +kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat +israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa, +että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä +_järjestelmää_] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla _f_. Se +oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22; +1 Tess. 2: 16. + +Jeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g), +jätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan _ihmiseksi_, jotta +hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan +lain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja +elämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen _ihminen_ kuolisi +ihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään +muulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän +suorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen +kuolema, joka ei koskaan voi "ottaa pois syntejä". Sentähden tuli hän, +jota kutsutaan "Jumalan luomisen aluksi", _ihmiseksi_, "tuli lihaksi", +jotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa +meidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin +ei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu +ihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli "pyhä, viaton, saastaton, syntisistä +erotettu". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on -- "syntisen +lihan kaltaisuuden" -- ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen +kaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai +epätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti +osaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen +heidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa, +terveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että "hän otti +päälleen sairautemme ja kantoi tautimme", ja "hänestä lähti voimaa +[elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki". -- Mark. 5: 30; +Luuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4. + +Ollen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli +kuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: "Katso, +minä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun +Jumalani, teen minä mielelläni", ja hän symboliseerasi (esikuvasi) +vihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki +oman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan +edessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja +voimallaan -- kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli +hänet. + +Tämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon -- +jumalalliseen luontoon --, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun +hän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa -- inhimillisen luonnon +uhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä +elinehdoista ja esittää sitä pyramiidi _h_, tasossa _M_, joka on +hengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja +puoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa +päättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet +eloon -- henkisen olennon täydellisyyteen (_i_, tasossa _L_,) joka +oli syntynyt hengestä, ollen "kuolleista nousseiden esikoinen". "Mikä +hengestä on _syntynyt_ on _henki_." Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan +henki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä. + +On totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä +ihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan +ja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut +ihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi +mennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä +kukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. "_Niin_ on laita +jokaisen, joka on _syntynyt_ hengestä." -- Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26. + +Aina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi, +laskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin +uuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun +hän saavutti täydellisen henkitason, _L_, ja nousi ylös varustettuna +henkisellä ruumiilla. + +Neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan +luo korkeuteen -- jumalallisen kirkkauden tasoon, _K_, (pyramiidi +_k_). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (_l_), +"istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan", ja on ollut maan +päällä olevan seurakunnan pää -- sen hallitsija ja johtaja. Koko +evankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja +koettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa +tulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis +yhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan +(taso _K)_, kun oikea aika tulee. + +Seurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies +ja Herra on ottanut, joka "on antanut meille esikuvan, jotta me +hänen askeleissaan vaeltaisimme" ainoastaan sillä erotuksella, +että seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli +Herramme inhimillisen _täydellisyyden_ tasoon, _N_, kun me kaikki, +jotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, _R_ +-- synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa +Jumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä, +että me _vanhurskautetaan_ ja siten pääsemme tasoon _N._ Kuinka tämä +tapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä +töitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden +"Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus, +ollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme". (Room. 5, 8.) Ehto, +jolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen +tason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti +ja nosti meidät "uskon kautta hänen vereensä" siihen täydellisyyden +tasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. "Me olemme vanhurskautetut +[nostetut tasoon _N_] uskon kautta. Koska me siis _olemme uskosta_ +vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa" (Room. 5: 1) +ja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina +inhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus +olivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun +sitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi. +Tämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla +Jumalan sanaan, joka sanoo: te olette "ostetut", "lunastetut", +vapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme +moitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon +kautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui +siihen, että meidän syntimme _laskettiin_ hänen päällensä, jotta hän +suorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme, +ikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa _lasketaan_ +siis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen +lunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset, +jotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa +meidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä +voimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja +ilo tulevat varmaan -- "aikanaan". + +Mutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin +ei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä +olentoja. [_Luonto_ sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa +merkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on _pahan luontoinen_. +Oikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on +"sangen hyvä", _maallinen kuva_ jumalallisesta luonnosta. Siten +on jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on +turmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e., +ja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty +sanaa _luonto_ sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen +kautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja +siunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle +luonnollemme -- Jumalan _maalliselle_ kuvalle.] Me olemme vapautetut +kurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan +nähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme +inhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille +kuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut +"kanssaperillisten" "pienen lauman", sanoen: "Minun poikani anna +minulle sydämmesi" -- se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset +voimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut +sinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan +tasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla +on ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis -- joka oli Isän "olennon +täydellinen kuva". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista +toiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata +inhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon +minä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin +sukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät "osallisiksi +Jumalan luonnosta" -- Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen +kanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te +myös hänen kanssaan _kirkastuisitte_. + +Ne, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin +aikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä +raskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla, +joka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän +töitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme +Jeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me +uskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä, +nostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon _N._ Mutta päästäksemme +nyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme, +sillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta +jos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon +perustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu) +kantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan +edessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me +lupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle +suurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on +tai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle -- pyhäksi ja +Kristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä +jumalanpalveluksemme. + +Jättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että +minä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni +j.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta, +kuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää +_kaikkemme_ hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä +hyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta +erittäinkin uskon veljiä kohtaan -- palvellen heitä hengellisellä ja +ruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai +maallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan. +Kun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme +saavuttaneet tason _M_; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman +kautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko +liittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen +kauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä +ja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat +Jeesuksen jäljissä, niin: + + "Äl' kuule, taisto laukes' + ja pääsit voittohon! + Päämäärä vasta aukes', + kun kruunu päässäs' on." + +Kruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme +taistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen. +Siihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja +suitsutuksen päivittäin nousta -- uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan +edessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. + +Ne "nukkuneet", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään +henkiolentoina, tasoon _L_, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät +ja ovat jälellä Herran tulemisessa, "muutetaan" samaan henkiseen +olemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään "nuku", joskin "muutos" +vaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat _syntyneet_ hengestä, +eivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan +taivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. -- 1 +Kor. 15: 44, 52. + +Me emme tiedä kuinka kauvan tulee kestämään sen jälkeen, kun he ovat +"muuttuneet" tai tulleet täydellisiksi henkiolennoiksi (tasossa _L_), +ennenkuin he täysilukuisena joukkona kirkastetaan (tasossa _K_) yhdessä +Herran kanssa ja liitetään häneen voimassa ja suuressa kirkkaudessa. +Tätä koko Kristuksen ruumiin yhdistymistä ja täyttä kirkastumista pään +kanssa me pidämme "Karitsan häinä", yhdistymisenä yljän kanssa, kun +morsian tulee täydellisesti osalliseksi Herransa ilosta. + +Luokaamme jälleen silmäys karttaan; _n, m, p, q_, merkitsevät +neljää erityistä luokkaa, jotka yhtenä kokonaisuutena muodostavat +evankeliumiaikakauden nimiseurakunnan, joka esiintyy Kristuksen +ruumiina. Molemmat luokat _n_ ja _m_ ovat henkisen sikiämisen tasossa, +_M_. Koko evankeliumiaikakauden ovat nämä molemmat luokat olleet +olemassa, molemmat ovat tehneet liiton Jumalan kanssa tullakseen +eläviksi uhreiksi, molemmat ovat saaneet "rakastetun kautta armon" +ja siinneet hengestä "uusiksi luomuksiksi". Ero heidän välillään on +seuraava: _n_ merkitsee niitä, jotka täyttävät liittonsa ja ovat +kuolleet Kristuksen kanssa maallisiin elinehtoihin nähden, maallisiin +tarkotuksiin ja pyrkimyksiin nähden, kun _m_ taasen esittää suurempaa +joukkoa hengellisesti siinneistä lapsista, jotka ovat tehneet liiton, +mutta jotka, valitettavasti peräytyvät sen täyttämisessä. Luokan _n_ +muodostavat ne voittajat, joista tulee Kristuksen morsian, ja jotka +istuvat Herran kanssa hänen valtaistuimellaan kirkkaudessa -- tasossa +_K_. Tämä on tuo "pieni lauma", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa +valtakunnan. (Luuk. 12: 32.) Ne, jotka kuuluvat luokkaan _m_, kammovat +inhimillisen tahdon kuolemista, mutta Jumala rakastaa heitä kuitenkin +ja on sentähden vastuksien ja vaikeuksien kautta vievä heidät tasoon +_L_, täydelliseen henkiseen tasoon, mutta he ovat menettäneet oikeuden +tasoon _K_, kirkkauden hallitukseen, koska he eivät vapaehtoisesti +voittaneet. Jos me annamme arvoa Isämme rakkaudelle, jos me toivomme +Herramme hyväksymistä, jos me haluamme tulla hänen ruumiinsa jäseniksi, +hänen morsiamekseen, ja istua hänen valtaistuimelleen, niin täytyy +meidän uskollisesti ja halukkaasti täyttää uhrilupauksemme. + +Suurin osa _niin kutsuttua_ seurakuntaa eli kirkkoa merkitään +osalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla +_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole +kokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet +henkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he +ovat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos +he yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla +jäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_ +vanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma. +Jos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen +valtakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan +täydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat +täydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama +inhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa +suhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam +oli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei +siis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua +vanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_ +kautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan +ihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä +erityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi +uhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ "Kristuksen +ruumiin" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat +Jumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he +eivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä +otollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle. +Ne, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole "pyhiä", eivätkä +vihkiytyneen "ruumiin" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä +"veljiksi". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun +se on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia, +joskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa +hänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa. + +Eräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei +koskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis +ei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_ +alapuolelle osalla _q_. Nämä ovat "susia lammasten vaatteissa", joskin +he kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan +jäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan, +vaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan +seurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa +tilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään +ja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut +olemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen +taivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn +pellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa "molempain +kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana +sanoo hän elomiehille ("enkeleille" -- lähettiläille): "Kootkaa ensin +lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa +aittaani". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49. + +Nämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa +näiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät +nimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa, +että oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka +todellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka +Jumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt. +13: 39. + +Evankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun +matkiminen, samaten. "Hyvä siemen on valtakunnan lapset", luokat _n_ +ja _m_, sen sijaan että "lusteet ovat pahan lapset". Kaikki, jotka +kuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat +sentähden "lusteita", sillä ei kukaan voi palvella "kahta herraa", ja +"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset". Koska ne, jotka +kuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle, +joka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin +käyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa +taistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa. + +Huomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu: +huomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja +kolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen +aikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu +ensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten +vihan aika, eli "seitsemän viimeisen vaivan" vuodattaminen maailman +yli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli +"varjo" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä +evankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla. +Lihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se +totuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika +oli silloin tullut, oli viikate, joka erotti "oikeat israelilaiset" +juutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni +murto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden +elonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin +aikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka +silloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä +tämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen +väärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra +sitä "Baabeliksi", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin +nimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään +kypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut +vehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän +esikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä +Kristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen +kaltaisinaan. + +Tämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_. +Se on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen +nimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta, +päätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät "Baabelin" +nimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista "suuren vaivan +aikana", "Herran päivänä". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi, +niin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille +todellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä +se sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka +ovat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka +sillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen +haisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen +luonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina +elonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen +seurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka +tekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka +_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa). +"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko". +(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa, +johtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin +eri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli +itsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin +Kristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi +juutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman +viisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin +aikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi. + +Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta +aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista +kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee +huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana; +sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee +hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita +aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa +_s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt +hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista +-- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen +(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen +ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään +henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto. +Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä +niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä +uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen +elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen +laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita +uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat +epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin +huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran +kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden +ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman +ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä +heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän +surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän +Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja +riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat +tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6, +7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä. +Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan +morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne, +jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko +on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun +hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta +saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä +morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15. + +Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli +alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten +yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka +valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana +saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes +täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan +suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel +tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel +oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä, +ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen +kanssa sopusointuun. + +Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen +täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja +vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten. +Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli +tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet +-- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren +Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri +pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee +olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja +ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma, +henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen +(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen +etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen +kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla, +ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan +vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t. +3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi +kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden +kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta +ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka +kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden +lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat +toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai +ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on +järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja. +Kristus ei kuole enään. + +Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi +ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu +ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten +laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, +ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä +Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on +epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa +hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään +hänelle ylistykseksi? + +Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä +olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan +yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan +_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu +Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa, +pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10. + +Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä +suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja +huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella +olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä +löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan +Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän +kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla +luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat +kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden +hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen +luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se +henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi +ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin +itseäsi. + +Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää +tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden +pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka +on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa +sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen +korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka +_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen. + +Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan +ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että +kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu +maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään +tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen +vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys +on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa, +kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus +muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän +perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä +"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan +tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento +taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa +täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan. +Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on +tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään +kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23. + + + +Tabernaakkeli erämaassa. + + +Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä +tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin +käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta +sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot +eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo +seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella +oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_. +Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi +eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat +edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle +ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä +vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja +tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen +Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä +ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli +"kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen +kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_. + + * * * * * + +Valinnut oon. Herran kanssa + käydä, minkä maksoikaan. + Joskin riemun, pilkan kautta + tiensä kaita kulkeekaan. + Vaikka juorut, tuskat tuimat + tiellä mua nyt haavottaa; + eipä huolta, kun saa Herran + omaksensa omistaa. + Herran tietä käydä tahdon -- + kuinka suuri onnen on -- + kunnes toivon päähän pääsen, + alkaa riemu rajaton. + + Valinnut oon ristin alla + kuolla itsestäni pois; + etten etsis' maista rauhaa, + jotta Jeesus loman' ois'. + Nyt jo vaimen riemu mainen + rinnall' lemmen Jeesuksen. + Herran rauha syömen täyttää + ristiänsä kantaen. + Herran tietä käydä tahdon -- + kuinka suuri onnen on -- + kunnes toivon päähän pääsen, + alkaa riemu rajaton. + + Vaalin' tää on kaikkein parhain + nyt ja kautta aikojen. + Täällä kärsin Herran tähden, + voitan siellä kirkkauden. + Risti ensin, kruunu sitten. + Niin on Jeesus kulkenut. + Jäljissänsä tahdon käydä, + kunnes oon mä voittanut. + Herran tietä käydä tahdon -- + kuinka suuri onnen on -- + kunnes toivon päähän pääsen, + alkaa riemu rajaton. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU. + +TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT. + +Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja +ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. -- +Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa +olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. -- +Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna +toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. +-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. -- +Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä +maailman valtakunnassa. + + +Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala +aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja +Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän +kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja +karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.' +Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet, +mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala +sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja +tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut +taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'." + +Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen +ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen +olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja +täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan +Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku +olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi +koskaan mennyt heidän käsistään. + +Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa +eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan +yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi. +Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan +käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on +hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt +täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen, +olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi +neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä +ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista +ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen +kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin +olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat +valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos +kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä +suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken +ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi +esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia. + +Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle +tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi +osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa +hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä +koskee sekä omaa että yleistä parasta. + +Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus +riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava +sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa, +jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys." +"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko +mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13: +10; Matt. 22: 37--40. + +Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid +Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan +sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet +töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin +ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan +toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana. +Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän +menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja +etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien +oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen +jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole +toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla +Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään +ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja +niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita +maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan +asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän +osti. + +Meidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä +vaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan +herraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt +hänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään +ottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei +ostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet +ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita: +hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset +asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään +niitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että +Messiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se +tulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa +kautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja +ennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen, +jolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan +alkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on +ennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan, +jota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee. + +Juutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan +valtakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli +jonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti. +Tuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen, +erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa +luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin +ympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja +Israelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71. +Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa +Israelia kutsutaan "Herran kuningaskunnaksi" ja sanotaan, että Salomo +"istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen", +joka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina +neljänäkymmenenä vuotena. + +Kun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä +lukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän +valtakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija +Daavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui +Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian +suhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: "Ja sinä paha, jumalatoin +Israelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat +saavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi +(kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole +pysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään +oleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava +sen hänelle." (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi +nousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei +pois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen +heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja +hallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen, +kreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa +lopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet +hajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen. + +Syntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka +Jumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen +hallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia, +mutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala +oli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia. +Kun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin, +päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus, +maailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä +itselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka +hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan "tämän +maailman valtakunniksi", joita "tämän maailman ruhtinas" hallitsee, ja +ovat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana +väärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen +ensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala +valinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan +Kristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa +tulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja +hallitseva kaikkien Herrana. + +Kaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa +pakanallisiksi valtakunniksi -- "tämän maailman valtakunniksi," joita +"tämän maailman ruhtinas", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä +Jumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta, +jonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin +erinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen +pakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa +(Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna +väliaikana pakanallisten hallitusten alla. + +Tätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen +poisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan +voimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa "pakanain ajoiksi". Ja +nämä "ajat" oli vuodet, jolloin "tämän maailman valtakuntien" annetaan +hallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan +jälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja +selvästi ilmotettu Raamatussa. + +Niin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, "on +Jumala ne asettanut" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten. +Niiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa, +mitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä +syntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita +itseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan +noudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen +suunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on +kääntyvä parhain päin, sekä että lopulta "ihmisten kiukkukin" on +kääntyvä hänen "kunniakseen". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää, +eikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps. +76: 11. + +Ihmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu +hänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa +tilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen +ponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on +myös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta +hallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta +käyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon +ja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja +suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle. +Kun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef. +2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja +tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän +maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän +ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä +anastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on +se tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on +anastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi +maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä +siten kohdeltaisi. + +Tästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä +näkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen +inhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi +osaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska +Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta +hänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä. +(Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät +molemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän +maailman valtakunnat kukistetaan. + +Langennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut +raskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen +parhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole +menettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat +uneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus +kuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi +halveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan +lapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina. +-- Room. 8: 22, 19. + +Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen +sallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen +aikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat +hänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota +varten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut +meille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä "tämän maailman +valtakunnista" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut +niiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan, +rauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen +valtakuntansa. + +Että ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti +vastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen +sallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa +Jumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle, +persialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee +aika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä +osottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään. + +Kun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin +muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin, +kun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen +valtakunta. + + + +Nebukadnesarin näky maailman valtakunnista. + + +Niiden asiain joukossa jotka "ovat kirjotetut meille opiksi", jotta +meillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten +alle, "kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta +olisi toivo" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen +jumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45. + +Daniel selitti tämän unen sanoen: "Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi +suuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen +kirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli +parhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa +ja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat +puolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs +kivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat +raudasta ja savesta ja murskasi ne. + +"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja +tulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille +löytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi +vuoreksi, ja täytti koko maan. + +"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä, +oi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut +valtakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi +Jumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai +hallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän +antanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut +sinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää. + +"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen +jälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva +koko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä +rautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken +muun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit +jalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se +oleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan +vahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että +jalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen +puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman." + +Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten +pienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä, +joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan +_maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v. +38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta, +3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4) +roomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella +sekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs, +roomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten +me luemme: "Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli +verolle pantava." -- Luuk. 2: 1. + +Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi +pystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa +jatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa +valloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa +raudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion +sekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa "Baabeliksi", +sekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan +totista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen +asemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen +(rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava +järjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän +maailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi, +julkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen +valtakunta. Daniel selittää: "Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun +savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja +maailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni +toisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen." Ne eivät voi +täydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien +valtakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli +'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan, +joka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään +toiselle kansalle. "Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset +valtakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä." -- Dan. 2: +43--45. + +Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset +päättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat +viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä. +Paavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka +taivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen +täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut +valtakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta +on ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan, +eikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta, +vaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä, +että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia +valtakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on +tullut vanhaksi ja "hauraaksi", alkaa se menettää sitovaa voimaansa, +ja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat +ne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo "kivi", tuo todellinen +valtakunta. + +Jatkaen selitystä sanoo Daniel: "Niinkuin sinä näit kiven ilman +(ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan, +vasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle +näyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on +oikea." -- V. 45. + +Vuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat, +esittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin +aikakautena erottaa ja muodostaa tämän "kivi"-valtakunnan tulevaista +asemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai +henki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa, +vaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa +vapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten +sieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56. + +Kiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua +tulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan +huomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua +Jumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin. +Todellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se +oli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta +varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko +maan, kun "Herran päivä", "kansojen vihan päivä" eli "vaivan aika" +on ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat +alistuvat sen alle. + +Muistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle +seurakunnalle joka oli voittava: "Joka voittaa, sen minä annan +istua kanssani valtaistuimellani"; "ja joka voittaa ja ottaa minun +tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita +vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin +saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain." (Ilm. +3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt +hävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja +_kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät. +(Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille +pääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun +murheellisen hengen asemesta. + + + +Danielin näky maailman valtakunnista. + + +Nebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta +katsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja +vallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa +ja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi. + +Kiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana, +jolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään +arvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät +näe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa, +ihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia, +joita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma +alituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä +saanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että +sävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita, +Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden +suuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka +vallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi. +Sama henki vallitsee kuvapatsaan "kymmenessä varpaassa", jonka voimme +nähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä +seisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla +murha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi +aikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun +"se esivalta, joka on", antaa siihen määräyksen. + +Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat +jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi +nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö +sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen +vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi +aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden +hedelmiä. + +Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää +maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta, +jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä +näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä +valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin +esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja +ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta +(kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel +sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla +pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta +petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli +jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto +oli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin +kaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen +pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret +rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se +jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli +kymmenen sarvea." -- Dan. 7: 2--7. + +Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun; +ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen +j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä +tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan, +lähemmät omituisuudet. + +Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen +näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja +hirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä +tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs +pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja +katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka +puhui suuria asioita." -- Dan. 7: 7, 8. + +Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se +jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni +sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta +edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen +kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista +kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes +roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit, +itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä +voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa, +erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät, +jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset +j.n.e. + +Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna +mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja +pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea, +ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli +Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon +(hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä +kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä +"perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan +nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin +pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan +pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä +Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä +_ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui +pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen +valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei +mitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan; +pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin +tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan +hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine +luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,] + +Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen +pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven +suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli +tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli +_vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi. + +Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan +vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan +joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä", +joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista +varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä +ole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin +tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin, +kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien +kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin +vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta +vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen +maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti +sen viimeiset rippeet. + +Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta +väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret +sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen +kukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä +mainitaan ennustuksessa: "Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun +sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden +_suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui." -- Dan. 7: 11. + +Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme +nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa +niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on +kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja +sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja +polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten +järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12 +värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien +välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen +toisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja, +ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja +Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää +vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään. +Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä +eläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja +hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan. + +2:35. + +On yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan. +Näiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan +valtakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus +ottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä +pedolta "Jumalan säätämän" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle +valtakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut, +kuvaa profeetta seuraavin sanoin: "Katso, ihmisen pojan kaltainen +tuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen +eteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin +voima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja +kielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta, +joka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua." Tämä merkitsee +enkelin selityksen mukaan, että "valtakunta, valta ja voima kaikkien +valtakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se +valtakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä +palveleman ja totteleman." -- Dan. 7: 13, 27. + +Me näemme siis, että Jehova ("Vanhaikäinen") tulee antamaan maan +herrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki "hänen jalkainsa alle". +(1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän +hallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka +ovat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän +suuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi +sijassa välttämätön asia, sillä "tämän maailman valtakunnat" ovat +yhtä vähän kuin "tämän maailman ruhtinas" halukkaita vapaehtoisesi +antautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla +pakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: "Heidän kuninkaitaan sitomaan +kahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille +kirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä +oleman." -- Ps. 149: 8, 9. + +Kun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja +profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja +hävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta, +niin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten +hallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa +kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut +valtaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen +huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla +Herransa kanssa: _"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi +maankin päällä niinkuin taivaassa." + +Jokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät, +olivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman +vallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan +ollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen +aikaansa -- sitä aikaa, jonka "Vanhaikäinen" on määrännyt. Ja samoin +kuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa, +täytynyt tulla "perustetuksi", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa +sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä +ennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: "Mutta näiden +kuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala +perustava valtakunnan" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on +pystytetty, on se "särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat, +mutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään". (Dan. 2: 44.) Tästä +seuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy +meidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_ +tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien +kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta. + + + +Nykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta. + + +Luojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus +maailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin +toisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden +epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat +Aadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan, +tuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää +sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja +tekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin +herrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää, +esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota +hän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän. + +Joskaan emme yritä puolustamaan sukuamme, niin tunnemme kuitenkin +myötätuntoa sen tuloksettomaan yritykseen hallita itseään ja pitää +huolta hyvinvoinnistaan. Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestä, +joka maailmalla tässä suhteessa on ollut. Vaikka näiden petomaisten +hallitusten todellinen luonne on ilmeinen, ovat ne kuitenkin, joskin +turmeltuneina, olleet paljon paremmat kuin se, ettei olisi mitään +hallitusta -- paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta. Joskin +laittomuus todennäköisesti "tämän maailman ruhtinaalle" olisi ollut +hyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi hänen alamaisiaan miellyttänyt. +Hänen valtansa ei ole rajaton, vaan on se rajotettu hänen kykyynsä +toimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa +määrässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen +mukaan. Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta, +kun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta +laajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa. Täten joutui ihminen, +unohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, joskin +näkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi ja sen tähden on ihmisen +siitä asti täytynyt taistella niin hyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia +heikkouksiaan vastaan. + +Näin ollen, luokaamme ensin silmäys tämän maailman valtakuntiin ja +tarkastakaamme niitä langenneen ihmiskunnan yrityksinä hallita itseään +Jumalasta riippumattomina. Joskin yksityisten turmelus ja itsekkäisyys +on johtanut heidät harhaan oikeuden tieltä, että täysi oikeus harvoin +on tullut kenenkään osaksi tämän maailman valtakuntien aikana, on +kuitenkin kaikkien hallitusten pyrkimyksenä aina ollut oikeuden ja +kaikkien hyvinvoinnin edistäminen. + +Missä määrin tämä on onnistunut, on toinen asia; mutta sitä ovat kaikki +hallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen +päämääränä, kun he ovat alistuneet näiden hallitusten alle ja tukeneet +niitä. Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian +huolimattomia, ovat joukot joko olleet soaistut tai harhaan johdetut +sen suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset +olleet seurauksena. + +Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet, +voitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu +näiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan +ja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet +hallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin +osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä -- lakeja, +jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja +kauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia, +joilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka +epätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten +laitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia +tällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan +siveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella +voittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset. + +Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat +olleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt +suurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan +juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien, +turmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme +kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi +ponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala +sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä. +Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset +ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana. +Tyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan +ennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan +Jumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon +lisääntyessä. + +Ne hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet +kansan _keskinkertaista kykyä_ hallita itseään. Vieläpä siellä, missä +on ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot +ovat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet +toimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä +aina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa +ylempänä. + +Jos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan +tahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa. +Vapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin +helposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa +itseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle. +Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun +ihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata +selvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos +nopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä +muutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on +se luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime +aikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä +levenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440 +ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen +monistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi +tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä +seuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut +kansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä +asioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala +on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä +mahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi +-- ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä +"_varustautumisen_ päivänä", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin +pystyttää maan päälle. + +Tiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon +tunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille +kuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli +syrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen +äärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet, +miten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian, +ja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä +yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko +maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen +kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan +luokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan +Jumala _pystyttävä valtakuntansa_, joka on tyydyttävä kaikkien +kansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä +epäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin +ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset +ilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja +hyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa +ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja "silloin tulee +kaikkein pakanain toivo" -- Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa +kirkkaudessa. -- Hagg. 2: 7. + +Koska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen, +eivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan. +Päin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset +esivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn +vallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja +antamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he +henkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä +millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1--7), ellei ne +olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra +Jeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he +olivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään +tavalla osaa. + +Jumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman +hallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen +kokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia +Jumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja +niitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin, +ei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan +kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina +pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka +tämän maailman valtakunnissa myönnetään _muukalaisille_. Heidän +tehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa +tai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen +yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä +maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja +kokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on _antava meille_ valtakunnan. +_Totisen_ seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, -- niin +vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt. +Kuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja +apostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan, +antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei +seurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa. +Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa +kautta, antamalla _valonsa_ valaista; ja siten _nuhtelee_ totuuden +henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä +rakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat +jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä, +sekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin +siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia, +jotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja +maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla +siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä +tavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa +olla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa. + +Jumalan seurakunnan täytyy käyttää _koko huomionsa_ ja voimansa Jumalan +valtakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita +Raamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti, +niin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen +elämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla. +Samoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole +siihen aikaa. + +Kohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän +kiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka +oli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta +Kristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen +mukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta. +Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa +seurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä +onnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi +paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja +kuningatar. -- Ilm. 17: 3-5; 18: 7. + +Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli +kunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja, +vainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen +uuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia +järjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa, +pettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen +tuhatvuotinen valtakunta _oli tullut_, ja Kristusta, kuningasta, +edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan +kuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se +"_juovutti_" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen +aikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä, +jotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu +valtuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat. + +Tästä johtuu, että Euroopan valtakunnat meidän päivinämme +esiintyvät kristillisinä valtakuntina ja julistavat, että heidän +hallitsijansa hallitsevat "Jumalan armosta", s.o. joko paavikunta +tai jokin protestanttinen lahko on ne nimittänyt. Vaikka +uskonpuhdistajat hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen +tuomitsemisoikeuteen y.m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä +kunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen. +Siten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen. He harjottivat +yksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kuninkaat ja hallitukset +sekä antaen niille "kristittyjen valtakuntien" eli Kristuksen +valtakunnan nimen. Siten saamme meidän aikanamme usein kuulla tuon +arvotuksenkaltaisen nimityksen: _"kristillinen maailma"_ -- joka +evankeliumin tosien periaatteitten valossa todellakin on arvotus. +Meidän Herramme sanoi oppilaistaan: "He eivät ole maailmasta, niinkuin +en minäkään ole maailmasta". Ja Paavali kehottaa meitä, sanoen: "Älkää +muodostautuko tämän maailman mukaan". -- Joh. 17: 16; Room. 12: 2. + +Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että näitä valtakuntia on +kutsuttu Kristuksen nimellä. Nimiseurakunnan pettäminä purjehtivat nämä +kansat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole. Näiden +valtakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuun ottamatta, riippuu +siitä rajotetusta suosiosta, jonka Jumala ilmotti Nebukadnesarille -- +kunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu. + +Se väite, että nämä epätäydelliset valtakunnat puutteellisine lakeineen +ja usein itsekkäine ja paheellisine hallitsijoineen olisivat "meidän +Herramme ja hänen voideltunsa" valtakunta, on törkeä solvaus Kristuksen +totista valtakuntaa ja sen "Rauhanruhtinasta" ja oikeuden mukaista +hallitsijaa vastaan, jonka edessä niiden ennen pitkää täytyy kukistua. +-- Jes. 32: 1. + +Toinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se, +että Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan +valtakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan +tunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille +ja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä istuttaa uskonnon +puhtautta ja siveyttä näihin hurjiin maallisiin runkoihin, niin +että evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka +muodostavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi. Tämän petoksen +vaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen +Yhdysvaltojen perustuslakeihin, jotta näistä _sen kautta_ tulisi +kristillinen kansa. Reformeeratut presbyteriaanit ovat vuosikausia +kieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta, +_koska_ se ei ole Kristuksen valtakunta. Täten tunnustavat he kristityn +sopimattomuuden ottaa osaa toisten maiden hallituksiin. Meitä +miellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen +lopputulokseen, missä vaan Jumalan _nimi_ esiintyy perustuslaissa, se +muuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen +heille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan. Oi, miten mieletöntä! +Miten suuri onkaan se petos, jolla "porttojen äiti" on juovuttanut +kaikki kansat (Ilm. 17: 2, 5). Väitetään, että Euroopan vallat +samalla tavalla siirtyivät Saatanalta Kristukselle ja tulivat siten +"kristityiksi valtioiksi". + +Jos voidaan käsittää, että parhaimmat sekä huonoimmat maan valtakunnat +ovat "tämän maailman valtakuntia", joiden Jumalan suoma valta-aika +kohta on loppunut, antaakseen sitten tilaa määrätylle seuraajalleen, +Messiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7: +14, 18, 27), niin lujittuu totuus ja paljon eksytystä häviää. + +Mutta niinkuin nyt on, saavat paavikunnan toimenpiteet tässä suhteessa, +protestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten +siitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen +valtakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun +kristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden +aika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan +sortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan +tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että +asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm. +17: 14; 19: 11--19. + +Maailma tulee nyt nopeasti tietämään, että "tämän maailman valtakunnat" +eivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka +Kristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää +ajatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä. +Heidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan +menettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu +heitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä. +Itse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan +petosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa +joukkojen vapautta. + +Jospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa +sydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset +valtakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti +parannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät +vallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo +eivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna +itsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta. +Maailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka +kaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä, +jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta +on annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra, +antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua, +jossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo: + +"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat +nousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja +hänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä +ja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa +asuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille +vihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä +asetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'... +Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa +kurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat +vapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan +voideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen +vihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat". +-- Ps. 2: 1--6, 10--12, + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU. + +JUMALAN VALTAKUNTA. + +Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta +evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. -- +Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan +valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. -- +Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö. +-- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- +Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen +puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. -- +Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin +lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan +perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus +valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan +alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu. + + +Se, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa +tutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä +Raamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia, +joissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä. +Jokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan +hallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus +tuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun +valtakunnan maan päälle. + +Johannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi +lähetystyönsä julistamalla: "Tehkäät parannus, sillä taivasten +valtakunta on lähestynyt". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa +samalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin +saarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei +ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen, +vaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4: +43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä, +tämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi +valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena +esittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana +tullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen +väärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat +Aabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä. + +Keskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus +heitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: "Minä säädän teille, +niinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin +että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua +valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa". +(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä +Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". (Luuk. 12: 32). Kun +heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet +olisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset +suuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen +tiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: "Me toivoimme hänen olevan sen, +joka oli lunastava Israelin" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä +ja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta +edellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi +silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että +hänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin +valtakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27. + +Jumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan +herrauden Jeesukselle; sillä "Korkeimmalla on valta ihmisten +valtakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo". (Dan. 4: +29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä +voinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut +tuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat +olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion +alaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi +ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja +siten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli +kaikille. + +-- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten +toivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin, +kun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: "Herra, tälläkö +ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Hänen vastauksensa, +joskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: "_Ei +teidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla +määrännyt". -- Ap. t. 1: 6, 7. + +On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan +epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että +siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet +nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä +tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen +vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata +nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta, +hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja +vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt +heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä +rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon +tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa." + +Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä +ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen +viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan +kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä, +että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun +valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen +seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat +kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta +kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin +harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja +äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä +päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä +olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä +kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan +luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin +niistä, joita maailma on koskaan tuntenut? + +Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja +siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä: +Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska +saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk. +17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen, +elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä +vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei +hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin +he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän +seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta, +eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja +sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen +ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi: +'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne". +[Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin +ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi, +olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi +ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun +se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten +kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa +tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana, +kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta +henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet +valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun +valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee +toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä +valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä +puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan +näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin +tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja +silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen +kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta. +(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi. + +Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa +vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä +Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi +häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli +vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh. +3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille +syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat +selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun. +Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti: + +Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi, +sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei +Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun +selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin +selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen: +"Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa, +rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on +väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset +ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että +sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä +ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini +tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä +julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään? + +Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei +nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden +ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä +nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä +sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä +[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa". + +[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin +_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet +ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista +riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_ +sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin +toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on +luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy +tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään +gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29; +3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala +(miehinen olento) on toimiva henkilö.] + +[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö +otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka +merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô +käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä", +"lihasta", "hengestä".] + +[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_. +"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa". +Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan +hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista +rakkautta Isä on meille osottanut".] + +Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä +valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en +heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä +ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus, +että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa, +ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi +tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy +olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan +Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin +seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä. + +Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka +voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä +kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota +"Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin +tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi +saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen, +joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun +valtakuntasi tai tulla siihen? + +Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa. +He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he +jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän +liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet +liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit +ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi +saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä +Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste +merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä +uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et +koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella, +josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et +voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin +vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut +tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt +minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen +luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle +_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä +ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan +tulet siitä osalliseksi. + +Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin, +Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se, +mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä, +mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin +voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt. +"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti". +Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan, +jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle +valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää +erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä +olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan: +"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et +tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka +on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi +nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä +mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin +antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä +syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan +sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä +näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet +hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät. + +Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja! + +Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että +henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä, +joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut +Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja +monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot +voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät? +Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa +enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin +sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai +järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia +asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi +siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata +valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis +sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden +aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä, +ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et +ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja +seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi +on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on +Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta +varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme, +ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota +vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia, +kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa +yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi +tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä +sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua +ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja +ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että +avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et +tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään +tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden +ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin +taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös +taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto +taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja +vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan +taivaallisia asioita ymmärtää. + +Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan +luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä +saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta. +Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa +tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin +Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä +osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten +ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan +mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he +kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta. +Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi +pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja +myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota +pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa +kanssaperilliseksi. + +Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen +nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta +käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ +on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä +on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan +nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan +valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta +eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään +jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken +ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen +taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten +tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet +rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa. + +Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja +apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee, +sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut +meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme +Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja +vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee +sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä, +jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan +välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko +Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen, +ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen +armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään +voimassa ja suuressa kirkkaudessa. + +Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen +valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman +ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja +tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään, +sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan. +7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin +vahvistaa nämä lupaukset. + +Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan +valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen +eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus +jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan +saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen +j.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen +selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra +monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen +kuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun." (Ilm. +2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat +hallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen +kuninkaina. + +Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa +ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan, +kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti +kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman +puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki, +jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin +muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_ +seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus, +että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan) +kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren +valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan. + +Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että +Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat +köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen +sen "valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut"_. Herra +sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle +Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota +nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä +juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari +kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen, +hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän +tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, +ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö +Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." -- 2 Piet. 1: +10, 11. + +Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan +kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä +kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme +asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia +ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut +(v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä, +jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja +haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen +turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme, +että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa +sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden, +nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan +kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen +osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan +nykyään uhrata veljemme parhaaksi. + +Jos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin +vastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen +olisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän +suhteemme nykyisessä tilassamme. + +Lupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa +kannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen +koettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli +varotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden +lohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa +seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina +juuri ne jotka selittävät: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani +valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni +kanssa hänen valtaistuimelleen" ja "Joka voittaa... sen minä annan +pakanoita vallita". + +Nämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että +ne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen +hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen +_kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. -- +Ilm. 20: 6. + +Mutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis +hankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin +päivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan +lupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat +toimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut +jo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti +oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset +vaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä +vierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: "Te olette +muka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä +päässeet kuin miksikin kuninkaiksi." Sitten hän jatkaa; "Kunpa teistä +olisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan +teidän kanssanne." (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla +koettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli +tiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi +sellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että +jos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin +_hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se +seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli +todistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että +se oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti: +"Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen +tähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, +mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja." En +kirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla +parempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä +nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_ +ilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen +kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja +valtakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun +seuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota, +jotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta, +jonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle, +mutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen +ilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8. + +Mutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt +sangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että +seurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta +maan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä +antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen +komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli +vaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin +askel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan +valtakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta, +sukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja +virkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella +(silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja +erotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä +tänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan +toisia kuuliaisuuteen. + +Sama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka +myöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_ +nyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen +tunnustajat "kylläisiä" ja "rikkaita" ja hallitsevat "kuninkaina", +kuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on +tapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä +-- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja +ainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen +todelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle +uhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa +vanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni +paastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa +maailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan +osallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa. + +Jokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän +käsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei +valtakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2 +Tim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen +aikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään. + + + +Jumalan valtakunnan kaksi puolta. + + +Joskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_ +-- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan +ilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta. +Kun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa, +henkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli. +Henkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne, +jotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota +ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1: +18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään, +pääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat +Jumalan valtakunnan maallisen puolen. + +Valtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden +voitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin +kirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia, +koska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.) +Heille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri +työ, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön +-- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon: +ainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä +ei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja +maan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen +keskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor. +6: 3. + + [*] Tässä värsyssä eivät sanat _"Muut kuolleet eivät + vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen + kuluneet"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa + ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa, + siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai + syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun + paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat + _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä + ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin + on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden + väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun + jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä + ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa + eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan + ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi + hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku + myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä + lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena + Raamattuun. + + Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi + tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma + ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä + merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi + ja tuli tuomituksi: "sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman", ennen + kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen + sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai + kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt + elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää + kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22. + + Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee + _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen + _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen + miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys, + _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se + vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen + (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole + ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja + _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat + kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa, + tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta, + mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan + asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan + varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja + tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti + olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan + sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin, + ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se, + mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin + seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu + hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti + sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät + tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin + ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet + loppuun. + +Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee +rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat +tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle +korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne, +jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä +oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu +uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat +heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen +_ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut +_vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti +olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä +varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja +siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön +Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen +luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä +ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa +ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys +tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään +samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt +uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä +että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista +uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te +saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat +Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään +valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta +ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä +katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren +kunnian. + +Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä +tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta +Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa +Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille +kuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan, +joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan +paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä +tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen +ja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ +vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka +valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla +järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten +kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä +toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien +jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo +suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten +tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän +senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet +ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen +valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan +kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen. + +Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen +toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä. +Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee +se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy. +Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten +työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt +tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku +(parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo +hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista +Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän +työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja +Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja +ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä +eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne +muistetaan aina. -- Ps. 112: 6. + +Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat +muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus +kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus +olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet +aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi +-- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan +Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan +lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee +ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa. +-- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12. + +Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat +kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden +valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva +"niinkuin hiekka meren rannalla" _ja_ "niinkuin tähdet taivaalla" -- +maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita +maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja +suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan +maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät +(apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman, +henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista +kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella +sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi. + +Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta +lihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat +pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa +tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden +_molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen +(henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta. +Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin +ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän -- +inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen +nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman +korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin, +sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi, +ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30. + +Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon +Israel luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa +sen hänen... omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: +"Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen +ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet, +annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi. +Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset +maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin +voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja +poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus +osottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää, +ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei +jalanalaakaan." + +Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin +kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon +kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee +vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset +voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta +(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat +he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille +[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät +_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten +me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen, +annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että +korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset +riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja +asiamiehinä. + +Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat +Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa +puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa +maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa +jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä +profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että +ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen, +joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille +raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin +valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit +hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja +mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa +tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän +laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä +mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel +ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan +kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin". + +Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet +heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden +kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin +nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta +vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat +ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin +selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat +kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu +"ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel +kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, +orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi +(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden +ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka +odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana. + +Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä +luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän +luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä +kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen. +Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on +myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen +perustotuuksien kanssa. + +Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus, +niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan +kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai +valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo +uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen +ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn +mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan, +aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta +aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen +puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat +tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan +_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham +odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena +on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan +vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka +hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden +varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen +voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11. + +Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja +siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus +perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti +on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat +kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja +täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24. + +Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden, +pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja +saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta +ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi +Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä +hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan +näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan +ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän +kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen +koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja +vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa +elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut, +ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu." + +Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki +epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman +pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat +Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan +valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi. + +Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem +edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki +Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa +Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen +kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,... +niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin +sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin +virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin +kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki +pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: +tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan +huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme +hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on +laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. -- +Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3. + +Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta +siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden +kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen +ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin +todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja +sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että +he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman +kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina. + +Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta, +joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta +ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee +sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman +hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa +kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka +tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista", +"koko maailmaa". + +Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin +kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden +etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan +luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan +on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin +laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan +jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava +heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan +esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset, +jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat +valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan +nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien +sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin +hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle, +joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös +kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6, +10, 11. + +Paavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden +suhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat +he epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä +on varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden +ei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä +sijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä +kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua, +joka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa +soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet +evankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea +kutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa. +Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut +itselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä +evankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin +menettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka, +jäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja +itsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se, +minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta +myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle +Kristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko +totuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). -- +1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2. + +Mutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän +erityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt +heidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä +sama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja, +jota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu +tarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali, +Jumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan +metsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu. +-- Room. 11:23,24. + +Sitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat +siunaukset, "mitä Israel tavottelee", etevimmän sijan Jumalan +valtakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka +aikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan +lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta. +Jumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi +hylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille +annettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan +käyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman +siunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se +tavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että +Jumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin +ratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai +maallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman +tai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti +korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja +lupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin +hän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja +tarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla +sanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali +sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä +lupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan +hylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten +selittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi +aikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että +pakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja, +Kristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen +palaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja +poistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta +koskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä +jälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat +kuuluvat: "Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne +viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi +kohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on +tullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku +on tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on +kirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista, +hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva +minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä. +'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta +valintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden. +Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te +[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet +laupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole +uskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän +osaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta]. +Sillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert. +Room. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon +syvyyttä'." -- Room. 11: 25--33. + + + +Valtakunnan perilliset. + + +"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa +hänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja +on puhdas sydämestä." -- Ps. 24; 3, 4. + +Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso +jakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi +_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli +rakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena +kirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien +yhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia -- +henkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi +taivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja +kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan +näihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan +vielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan +ainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä +vaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo +voittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä +kuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän +tunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin +pitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on +tämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo +on osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille +täydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon +kautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona +meidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin +kauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen. + +Mutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen +vihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä +jompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli +asianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen +hallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat +vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset +ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat +heikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin +aikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa +tuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan +kaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä +sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan +voisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu +heille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on +ennalleenasetettu. + + + +Rautainen hallitus. + + +Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on +astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen. +Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin +minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä +määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa, +jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella, +valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta +kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla +ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä +jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus, +joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus -- +vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko +tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee. +(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta +tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset +tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat +heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa +ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi +hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm. +2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen +oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet +[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi +[totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva +ilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26. + +Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä +ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä, +nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan +kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään +vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä +nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja +saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan +opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33: +Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää +sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5. + +Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan +on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun +joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on +kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja +lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat +he _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8; +Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet +rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja +hävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7. + + + +Valtakunta ikuinen. + + +"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14: +9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena +pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen +varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla +kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan +jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla +omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan +lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella +muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen +täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen +hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta +varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu. +Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle +antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien +kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet, +ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti +päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan +maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa +ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he +nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän +itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas +ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen +ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen +itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava _siihen asti_, +kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" -- kunnes ei löydy +ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun +hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee +hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten +alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen +Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon +suuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28. + +Kun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan +Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku +joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan +täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun +nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki +eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain +tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät +hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen. +Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta +elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen +täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän +oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen +ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää +valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle, +sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan +täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja +Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan +täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa. + +Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle, +tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina, +joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.) +Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme +Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville +[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman +sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te, +jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut +_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti." + +Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle, +älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä +korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt +_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7), +ja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista. +Ja vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen +tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa +tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima +silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen +kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella +ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen +hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata +niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon +korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me +huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja +toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä. + +Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on +todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan +kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon +valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." +Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut +-- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on +rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8: +19; 16: 20. + + * * * * * + + Lähemmä Herraa. + + Lähemmä Herran syöntä + vuodesta vuoteen vain. + Kunnes ma tarkoin tunnen + syömesi lyönnit ain'. + Maksoi se sitte mulle + itkua tuskaa työss' + sydäntäsi kohti aina, + vain niin saan rauhaa myös. + + Lähemmä Herran syöntä + vuodesta vuoteen vain. + Päivästä päivään soisin + lähemmä päästä ain'. + + Lähemmä Herran syöntä + vaikk' yli kuilujen, + joskin ma yksin saisin + seisoa taistellen! + Joskin mun tahtoni murtuu + kärsiä kuolla saa. + Vain kulkein syöntäs' kohti + voin suosios saavuttaa! + + Lähemmä Herran syöntä + vuodesta vuoteen vain. + Päivästä päivään soisin + lähemmä päästä ain'. + + Lähemmä Herran syöntä + kaiken jos maksoikin. + Ain' eelleen tahdon rientää + päämäärään sittenkin. + Lempesi kirkas loiste + ohjatkoon tieni vaan; + parhaaks' käy kaikki mulle, + luokses kun tulla saan. + + Lähemmä Herran syöntä + vuodesta vuoteen vain, + Päivästä päivään soisin + lähemmä päästä ain'. + + Lähemmä Herran syöntä + kunnes jo kohta saa + nauttia täyttä rauhaa, + mik' yhä vartoaa. + Silloin kun taisto loppuu, + yö päättyy murheiden, + saan sinut aina nähdä + loistossa kirkkauden. + + Lähemmä Herran syöntä + vuodesta vuoteen vain. + Päivästä päivään soisin, + lähemmä päästä ain'. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU. + +JEHOVAN PÄIVÄ. + +"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika. +-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen +horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. -- +Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja +tulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin +vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. -- +Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien +asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen. + + +"Jehovan päiväksi" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan +valtakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle, +jolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja +vaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen +hädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava +ihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen +kantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet +vallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä +joka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän +ajan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on +ollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. -- +Dan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22. + +Sitä kutsutaan "Jehovan päiväksi", koska Kristus kuninkaallisella +nimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja +ottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin +pikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki, +kuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja +epätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin +uuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki +hänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää +profeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: "_Minä +annan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi". (Ps. +2: 8.) "Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä +valtakunnan", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä +vietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_ +valta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä. +(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun +Kristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, "silloin itse Poikakin +on alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_". +-- 1 Kor. 15: 28. + +Tätä aikakautta kutsutaan "meidän Jumalamme koston päiväksi" ja +"vihan päiväksi". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on +suuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai +jumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän +toimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa, +niittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa +harvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille +antamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän +kulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1: +28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen +jälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään +ja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana +ja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan +luonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan +yhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka +lopetti heidän kansallisen olemassaolonsa. + +Ja siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden +nimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin +aikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja +väärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen +palkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä +olisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin +Herran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä, +on heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva +Herran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan +myöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa +ylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna +on kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään +seuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä +vaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet +sitä. + +Kun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: "Antakaa ruumiinne +eläväksi uhriksi" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle +ollut: "Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu +pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä." (Ps. +34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta +julistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja +mitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen: +"Rehellisyys maan perii", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä. +Pikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin +voit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää, +miten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla +sanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos +Jumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki +on lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta +sydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.) +Koska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia +vastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin +elonkorjuu kylvöä. + +Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi +lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja +usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta, +joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on +periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja +ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut +sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen +_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen, +mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki +ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen +hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen; +kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden +auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli, +kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36: +26. + +Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä, +miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi +itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden, +kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta +menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa +hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut +ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon +taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa +asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön +maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen +otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen +alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen +puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät +alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi +päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi, +jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta +tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten +olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa +parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon +kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten +mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut +luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt +hyväkseen. + +Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja +kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet +kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen -- +hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin +kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista +tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden +rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta +kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen +Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon +harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi +kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman +rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan +käsissä. + +Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan +useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat +he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat +suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten +kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että +sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi, +mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla +eturivissä. + +Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita +tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä +asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota +kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen +asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja +erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen +vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta +sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten +(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset +harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä +on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon +ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään +niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat +todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista +mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman +hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet. +Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten +joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta +asemasta. + +Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa +etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä +moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa, +että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä +varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot +ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin +rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla, +lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset +ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten +laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä +luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja +harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan. + +Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä +rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta +katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta +rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi +suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät +rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka +alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten +avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän +sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he +tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja +kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus. + +Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen +vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja +uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja +vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden +tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun +kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien +joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan +testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla +on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä +kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten +täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa +määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista +kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia, +jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli +raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen +Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka +nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa +siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista +Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa, +Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi, +kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen +_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa +kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja +valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja +saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan +siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen, +täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään +se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa +osakseen ikuisen ylenkatseen. + +Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on +tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt, +te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille +tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa], +ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat +ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja +syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä +päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne +niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut +ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää, +että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin, +jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden +joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on +riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli +kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten +minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta +Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän, +ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla +"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa +maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja +alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään +korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta. +Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että +on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut +huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee +tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä +ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa +ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden +menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman +ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen +epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska +liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta +seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään +ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma +tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa +tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan +profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja +myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle +löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen +voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille +ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi +pelastaa heitä Herran vihan päivänä. + +Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon +viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan +"koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa +täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin +ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta +hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän +kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion +esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä +ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden +nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti +kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien +yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko +ihmiskunnan. + +Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18): +"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert. +Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että +minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka +muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös +kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka +herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota +ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan +myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten +järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta +ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia +luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen. + +"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella +nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt +ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä, +tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat +ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun +päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna, +joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan +pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja +sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja +vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä +ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin +valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä +niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän +tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän +verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin +loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran +vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät +kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_ +pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan +[rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä +mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä +myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa]. + +Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he +eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä +tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin +että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta +palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua, +sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä +minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat +vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani +hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia, +lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa +kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä +tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan]. +Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_ +[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen +hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat +huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole +saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja +yksimielisesti palvelevat häntä". + +Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa +sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata. +Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä, +että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät +muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne +silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat +kääntyneet. + +[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli +olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä +j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan +sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen +"kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen +jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen, +istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen +kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä +elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista +varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan +hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta +_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä +opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja +profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten +lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä +eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä +merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä +samoin kuin tuli ovat esikuvia.] + +Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi, +merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_ +henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä +_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä, +joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata +(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa +liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta +tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit. + +Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista +ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä +sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo: +"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen +maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan +hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen +vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus) +ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta +varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa +muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen, +mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti +kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei +seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu +henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista +aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva +Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään +ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan. + +"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin +taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on +Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta +ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset +[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa +taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia +taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta +maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle +perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja +sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13. + +Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja +-- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat +Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain +lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina +ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika +täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi +herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai +selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45, +46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi +kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_, +ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat +(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää. +Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin +näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota +he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii +Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan +ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja +luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien +puutteellisuuksista. + +Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen +samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka +on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja +jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman +heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja +jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee +hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito +tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9. + +Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja +inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka +haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei +siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua. +Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa, +tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta +kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat +sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään, +koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista +parannusta. + +Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3), +jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan +ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän +tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka +voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta], +kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin +pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen. +Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista, +joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan] +niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle +vanhurskaudessa". + +Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa +uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla, +joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli +hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään, +että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle +tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle +lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_ +perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia +totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä +tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja +vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin +[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava +sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen +kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin +myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään +kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään +kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla, +heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään +sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen +totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu +Kristuksen lunastusuhrin kalliolle. + +Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle +[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän +saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina +sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista +luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos +jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen +palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva, +kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena +ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen +kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa +Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan +ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän, +täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr. +6: 4--8; 10: 26--31. + +Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä +Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton +antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa +tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että +esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän +nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän +maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo +[lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat +luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne +jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät. +Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja +siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja +pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme, +että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä, +jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita +tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten +poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat +eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin +kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista +suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä +tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista +turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden +ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä +poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli, +hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen +vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky. +Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko +paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen +sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2 +ja Matt. 13: 43. + +Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin +paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia +eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen +hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä +erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi +sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli +käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps. +50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja +oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja +polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat +maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha +Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat +[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä +hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat +horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7). +"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi, +hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten +keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen +maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_ +turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta] +hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren +syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet +pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat +niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista +pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa, +värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla: +"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, +silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme, +Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta +tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran +tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää +[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat +korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi +yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea +hallitsevaksi ja johtavaksi. + +Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille, +että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan +ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen +päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa +ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla: +"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18). +Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on +lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän +polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä +näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa +kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen +sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä +profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka +tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20. + +Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää +profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme +tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan, +että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka +tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa +tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia, +jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla +kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan +taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon +hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka +paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa +käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan +täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen +Herran päivän eri puolista. + + + +Nykyinen asema. + + +Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme +erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina +kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua +varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu, +täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat +taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys +ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys, +tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu +oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina +järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa +taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella, +voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet +raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu +anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja +niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_ +yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti +lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta] +on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin +puolin synnytetystä kuumuudesta. + +Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he +tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia +harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että +heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä +heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä +ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa +tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse, +ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan +raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta +toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida +välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä. +Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus +aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai +puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset, +varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät +he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi +kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien +palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei +olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin. + +Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin, +että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin +nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia +mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla. +Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista, +että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt, +havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista +työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto, +sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä +muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä +kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen +tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen +jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme +parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä, +yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin +paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista, +kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me +näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta +edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime +kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä +pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos +me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan +kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme +surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi +alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä +varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle, +niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa +vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan +luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi +taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian +myöhäistä. + +Esittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja +kaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa +aikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman +liikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat +saaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_ +etua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla +tilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen +vähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan +työmiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan, +jonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo +kylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan +nielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin +pikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä +olosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä +luonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka +päivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo +luonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin +johtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta +sitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_ +me koetamme ehkäistä. + +Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo +taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten +ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö +on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä +työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että +asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on +sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen, +omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa +-- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa. + +Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia +maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies +kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on +kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin +suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta +ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään +sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä +suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia +ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla +samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän +kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua +on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet +_yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista +ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien +tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä +suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen +kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta +rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin +tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista +suorittaa. + +Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman +kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä +pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu +sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia +sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä +liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia +parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita +potilas ei tahdo käyttää. + +Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin +tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää +pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat +murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa +tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme +kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut +niittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta, +etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja +näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos +mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin +syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään +huomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta: + +Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin +työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä +taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle +henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen +tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi. +Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä +paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan +_myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan, +elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä +ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan +omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet +joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.], +jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että +lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja +alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne +paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet, +jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen +sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen +yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla, +monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti +n.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista +arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat +maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden +yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se +määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin. +Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa +kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa +polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että +maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan, +että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia +niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä +kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan, +kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun +ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta. + +Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat +vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys +heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva +kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä +hirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää +kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia, +arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä +mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän +olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi +heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä +tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut, +jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista +rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä +lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja, +jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat +kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä +kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset +voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat +pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme +kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin +ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja +ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen. +Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita +henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden +Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli +sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat. + +Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme +järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin +emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta +vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei +saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia +tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö, +haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia +asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja +voima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos +sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle +ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me +tahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan: +"Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös +heille". + +Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja +kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin +voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa +saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien +asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja +jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin. +Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä +sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia, +jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät +useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia +ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien +puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja +kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien +julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa +vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto +työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa +myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat +tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön +ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä +lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai +tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten +palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä +johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen, +velkojilleen ja työmiehilleen. + +Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan +päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys +ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat +järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee +turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti +johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa. +Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja +parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän +älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi, +siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja +kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa +kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista +ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen +vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät +työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys +häviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa +sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki +ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat +mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa +kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät +peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra +ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen +kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän +lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden, +kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat +[kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla. + +Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta +varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin +niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan +kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten +enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan +auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas +hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen +vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten +olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan +kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen +tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän +hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36; +Jer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11. + +Joskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä +seurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra +täydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin, +että hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja +lukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi +kuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien +asioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me +sanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin +Kristuksen ruumiissa: "Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa, +te, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää +vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi +Herran vihan päivänä." (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää, +mutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat +omistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän +ajatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa +kohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen +tästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava, +että he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin +epäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee. + +Tapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen +niille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin +menneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva +nopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan +kuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat, +luullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on +täyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin +"varas yöllä" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle +ylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva +ikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä +lyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu +aina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: "Niinkuin raskaan +vaimon synnytystuska." (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan +siten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen +henkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta], +jossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus +voiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi. + +Joka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä +yhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja +kivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat] +voivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää +välttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse +tapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat, +sillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja +tulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen +ja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat +ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus +on mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen +entiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja +vaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä +menettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain +järjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi. + +Asettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme +tavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja +koneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja +järjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne +aika-ajoittain koettavat tunkeutua "tuotannon ja kysynnän" siteitten +ja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän +heille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään +pääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen +nykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen +vastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin +yhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja +laajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat +ovat ennustaneet, "jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti +ollut" "eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule" tämän jälkeen. + +Israelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat +egyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta +lunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses +oli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista +niistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja +eksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava +vaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen +lievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat +sanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: "Te olette laiskoja" +ja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin +lisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki +sellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he +olisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2 +Moos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin +tulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan +"seitsemäksi vihan maljaksi" tai "seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi", +sekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_ +(vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat +häviämään. -- Ilm. 16: 17--20. + +Vielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on +tullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän +teoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja +profeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat +Jeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja +erehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä +on asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä +välttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä +varten tulee juuri jouduttamaan hätää. + +Pahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan +ja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi +langenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme +työtäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla +tavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen. +Kokemus on antanut aihetta sananparteen: "Laiskuus on paheiden äiti", +ja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: "Otsasi hiessä +pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." Kaikkien +Jumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja +viisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran +päivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan +toimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä +työtäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien +kykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on +seuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä. + +Järkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika +toimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa +tietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen +virrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka +kaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi +tullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta +myrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä, +_ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys), +jossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai +järjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon +suuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka +työtä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen +johtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine +tapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään, +ei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja +ruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia +osottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin. + +Se seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan, +antaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa +ennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja +siveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että +elannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään +haudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri +siihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi +terottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä +hallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin +kuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä +siunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen +heille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin +ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään. + + + +Pyhien velvollisuudet ja edut. + + +Tärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde, +johon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin +luokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi. +Muutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä +hädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan +erilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät +jollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän +leipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan +opastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka +on leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa +määrätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat +he lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille +voimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24. + +Täten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen +velvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja +tyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat +toivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä +ihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut. + +Apostoli kirjottaa, että "suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä +onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen +voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien +suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus +näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle +levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset +olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme +minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia +ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai +huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan +taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä +ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet +ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja +kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei +itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys +on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme +koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen +itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat +pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita, +koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat +tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana. + +Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun. +Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella +korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan +sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun +eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä +on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja +apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa. + +Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei +heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu +taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden +kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja +tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset +siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat +iloiten laulaa: + + "Tyydyn kohtalooni ain', + kun on Herra paimen vain". + +Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet +ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa +ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet +Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen +-- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei, +joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen +tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa. + +Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun +kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa, +jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja: + +"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin. +Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään +viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet, +niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat +he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin +mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen +turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan +juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat +eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta +sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen, +jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen. +Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen +elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet +tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12. + +Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta +odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen +tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä +arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi +pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa. +Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta +itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen +maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta +valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden +ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11. + +Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun +vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka +johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät +anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää +niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme +niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen, +minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan +ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan +ja viisaudessaan on valmistanut. + +Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja +kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me +vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja +siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti +heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla +hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu +_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka +tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen +rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan +ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän +tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen +hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7. + +Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän +tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan +niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä +samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen +ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän +työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_ +maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9. + +Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän +taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa, +joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän +tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa +niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla +oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä +suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa +heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa +toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään +luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin. +Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima, +tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen +periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua, +sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta +todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu. +Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä, +etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa +ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän +tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran +työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin +asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa, +että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa +parannuskeino ja toivo. + + * * * * * + + Mitä aika kuluu? + + Mit' aika on nyt vartija? + Näätkö missään valoa? + Maa aina vaan on pimeä. + Näätkö missään valoa? + Näät ihmissuvun huokaavan + kuoleman alla kauhian. + Näätkö valoa taivahan? + Kerro, näätkö valoa? + Näätkö missään valoa? + Näätkö valoa taivahan? + Kerro, näätkö valoa? + + Vartia vastaa: Valoa nään. + Katso tuota valoa! + Poistuvan täysin yön jo nään. + Katso tuota valoa! + Aurinko kultaa taivahan + koitossa aamun armahan + poistaen kaiken synkeän. + Tuo on taivaan valoa. + Katso tuota valoa, + mi poistaa kaiken synkeän. + Katso tuota valoa? + + Kuoleva suku eloa saa, + eloa sekä valoa, + haavat mi synnin parantaa. + Katso eloa, valoa! + Autuas aika! Kaikki saa + synnistä itsens' puhdistaa. + Ennalleensaadut nauttia saa + elosta sekä valosta. + Katso eloa valoa! + Ennalleensaadut nauttia saa + elosta sekä valosta. + + + + +KUUDESTOISTA LUKU. + +LOPPUAJATUKSIA. + +Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen +hyöty. + + +Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo +selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on +kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra, +että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä +että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti +kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet, +että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa, +niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu, +ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa +tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt +peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan +aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen +kirkkauttaan. + +Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on +sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten, +niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi +tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä +aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa, +hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa, +mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa +salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina +aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka +nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai +koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä +tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin +mahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle +ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso +on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan +hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille +suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku +kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin +ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä +vuodessa. + +Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän +kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen, +ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen +alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä +tavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta, +joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen +lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa +osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa +jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat, +kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi +puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta +pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja +vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella +osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän +lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan +suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta -- +Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka +on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat +tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat, +houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka +tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti. + +On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa +ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi +tai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan +voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin +lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa +vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin +tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä +aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua. +Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen +eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva +heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat +ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken +tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä +mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon +aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20: +11--13. + +Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen +valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille +ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on +tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran +vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen. +Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee +morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten +rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä. +Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa +kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on +maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken +täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon +päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet, +jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat +katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää +meren pohjan. + +Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat +lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin, +mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat +jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat +päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy, +panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti +juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa +pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja +epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus +Kristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen +peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä +voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme +"voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen +luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla +me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön +teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen +_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille +kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa +kautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään, +joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat +lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta +osalliseksi." -- 2 Piet. 1: 2--4. + +Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo +antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan, +tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä. +Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys +on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas +vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista +suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten +johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja +ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän, +jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet +katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin +asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka +niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen, +että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea +vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit +kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä +aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa +kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota +välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka +muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan +(tuhatvuotispäivän sarastuksessa). + +Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen +ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin +vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut +joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan +seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos +ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä, +rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa +sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen +halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä +sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää +syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan +sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava +sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään +sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua +ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät +tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10; +Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18. + +Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän +maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi +häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan +ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet +vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä, +saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen +intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon +kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten +vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä +edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten +berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten +ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean +ja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan. +Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta +Raamatun kohtaa. + +On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista +suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on +suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan +ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma +on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa, +ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka +se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta, +vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään +todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen +keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin +yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka +etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa. +Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta +näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille: +Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman +riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen +ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään +tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta +osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_ +on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen +järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_ +esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin +me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu +ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn +järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota +ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se +on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa +_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan +nähden. + +Kun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä +ihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme +valo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin +uskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin +alkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja +luonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja +vaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan +esitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on +takertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa +myöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten +valheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla +erilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun +eri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin +pistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa +lapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman -- +suunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan +saattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut, +_ruokaa_ uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt. +24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää +sen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa +vastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä. +Edesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me +itse omistamme totuuden, olemme samalla _siitä_ edesvastuussa, koska +se on _koko_ uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan +ottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen +huoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille. +Antakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi +tuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen +eteen! + + * * * * * + + Karitsan morsian. + + Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan + ylkäänsä taivaallista kohtaamaan, + katse kohti kotoaan, + valkeissa vaatteissaan? + Karitsan on morsian kallein, parhain tää + vanhurskauden valkovaipassaan. + Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää + morsiusvaatteissaan. + + Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on. + Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on. + Kohta matkan päässä on, + valkeissa vaatteissaan. + + Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän. + Uhkaavat tappaa vaarat rientävän. + Mutta eespäin astuu hän + valkeissa vaatteissaan. + + Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan. + Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan, + tuohon tyhjään maailmaan + valkeissa vaatteissaan. + + Onnellinen on, kun saa hän omistaa + yljän, ken taivaan häihin johdattaa, + jossa kruunun kirkkaan saa + valkeissa vaatteissaan. + + Ei hän pelkää mailman synkkää pauhinaa. + Kuoleman laakson toivo kirkastaa. + Näin hän taivaan saavuttaa + valkeissa vaatteissaan. + + Kuinka suuri onnen' onkaan, kun mä vaan + -- joskin oon heikko, halpa lapsi maan -- + tulla yljän vaimoks' saan + valkeissa vaatteissa. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56716 *** diff --git a/56716-8.txt b/56716-8.txt deleted file mode 100644 index 3ec82ef..0000000 --- a/56716-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12849 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Raamatun tutkisteluja 1 - Jumalallinen aikakausien suunnitelma - -Author: Charles T. Russell - -Release Date: March 10, 2018 [EBook #56716] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 1 *** - - - - -Produced by Projekti Lönnrot - - - - - - - - -RAAMATUN TUTKISTELUJA I - -Jumalallinen aikakausien suunnitelma - - -Kirj. - -CHARLES T. RUSSELL - - - - - -International Bible Students Association, -Brooklyn. N.Y., U.S.A. - -Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys, -Helsinki, Suomi, 1910. - - - - - - - "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, - kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa - kirkkaudessaan." - - - Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen - Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen - sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu - menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista - varten ja valmistaakseen sitä - - Profeetallista kultaista aikakautta varten, - - Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla - Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan - kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja - elämänantaja. - - - Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle - hänen vihkiytyneitten pyhiensä - hyväksi - jotka odottavat lapseutta - ja - kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa, - "uskon huonekunnalle" - ja - huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan - lasten ilmestymistä - on tämä teos omistettu. - - - "Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden - hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä - Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille - kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille - tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä - mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä - järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa - ja maan päällä." - - - - -SISÄLLYS: - -ESIPUHE. - -ENSIMMÄINEN LUKU. - -MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN. - -Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä -seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia -raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa. --- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila, -katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. -- -Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. -- -Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen -todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu -menneisyyteen vaan tulevaisuuteen. - -TOINEN LUKU. - -KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY. - -Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen -valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. -- -Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä. - -KOLMAS LUKU. - -RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA. - -Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta. --- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. -- -Tekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen -kirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun -hallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden -järjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä -ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan -oikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. --- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, -isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun -profeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden -Testamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen -kanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla. - -NELJÄS LUKU. - -AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT -VIITOTETUT. - -Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman -historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa -pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. --- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan -suunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään, -avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen. - -VIIDES LUKU. - -"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN -ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN". -- Kol. -1: 26. -- - -Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille -annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa -selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan -oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on -aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva. - -KUUDES LUKU. - -MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN -ENNALLEENASETTAMINEN. - -Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu -ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. -- -Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa -armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta. --- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman -toivo. - -SEITSEMÄS LUKU. - -PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN. - -Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. -- -Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan -sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. -- -Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan -vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut -väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä, -että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja -kaikkia. - -KAHDEKSAS LUKU. - -TUOMION PÄIVÄ. - -Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen? --- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista -puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen -tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. -- -Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman -nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden -tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa -profeetat ja apostolit sitä katselivat. - -YHDEKSÄS LUKU. - -LUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN. - -Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on -lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. -- -Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön. --- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja -työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma. --- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? -- -Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. - -KYMMENES LUKU. - -HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT. - -Tavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja -taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja -taivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. -- -Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla -olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään -otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. -- -Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta -riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen -luonteen muutos saavutetaan. - -YHDESTOISTA LUKU. - -KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE. - -Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. -- -Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon -välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu -evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden -yleinen tie. - -KAHDESTOISTA LUKU. - -AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS. - -Aikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman -eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen -seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. -- -Erottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren -vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. -- -Ihana lopputulos. - -KOLMASTOISTA LUKU. - -TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT. - -Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja -ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. -- -Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa -olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. -- -Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna -toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. --- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. -- -Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä -maailman valtakunnassa. - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -JUMALAN VALTAKUNTA. - -Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta -evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. -- -Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan -valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. -- -Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö. --- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se -liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen -puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. -- -Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin -lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan -perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus -valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan -alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu. - -VIIDESTOISTA LUKU. - -JEHOVAN PÄIVÄ. - -"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika. --- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen -horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. -- -Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja -tulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin -vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. -- -Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien -asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen. - -KUUDESTOISTA LUKU. - -LOPPUAJATUKSIA. - -Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen -hyöty. - - - - - - -RAAMATUN TUTKISTELUJA. - - - - -ESIPUHE. - - -Oltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa -avautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että -muutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa -olevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä -koettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä -joutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit -täytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit -sanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus -häntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta -tekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi -rukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien -kärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan -kautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden -ja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja -ymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes -luullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat, -joista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti -olisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa: - - "Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan, - Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan." - -Ja tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet, -haihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä -päivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka -ovat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että -niin tulee tapahtumaan -- että "vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman -seurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen, -kunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_". Sitä paitsi on -kirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin -aikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten "ruokaa aikanaan" uskon -huonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta -ennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on -aika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta -_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä -synnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä, -viisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4, -9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita). - -Kun tekijä antaa tämän osan nyt "ruokana ajallaan" Jumalan kansalle, -luopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn -maailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään -kykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa, -vaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa -kaiken kunnian, voinut keksiä sitä. - -Tämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja -Seurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra -tapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa -ja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän -ei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on -jättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä -piirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_ -kokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen -pienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan -sanaa kokonaisuudessaan "oikealla tavalla jakaa". Hän on koettanut -esittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin -uskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta -yhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet -väärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut, -Jumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin -poistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset -ajattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan -Sanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on -kauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman -suuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin -määrin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on -tullut siunatuksi. - -Tässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut -tavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää -käännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen. - -Ja nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla -edesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen -huomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa, -jotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne! - -Teidän palvelijanne, tekijä - -Charles T. Russell. - -Brooklyn, N.Y., U.S.A. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN. - -Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä -seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia -Raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa. --- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila, -katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. -- -Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. -- -Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen -todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu -menneisyyteen vaan tulevaisuuteen. - - -Tämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- "Raamatun tutkisteluja" -käsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin -menemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin -järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä -miltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä -kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa -synti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei -koskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana -päivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on -nouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien -yli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon -kauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön, -jossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut. - -"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu". -- Ps. 30: 6. -[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä -suhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole -ilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä. -Raamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta -päästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. -- -K.H.] - -Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan -ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi -ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10), -koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta -heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään -vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri -Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on -oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa -määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai -odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan -rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli -kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän -ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra. -Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun -tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän -ajatuksianne". -- Jes. 55: 8, 9. - -Me tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä --- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle -lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa -ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja -tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi, -ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin -kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi -jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän -vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä -valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika -nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen -käsittäisivät ja omistaisivat. - -Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat -kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen. -Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle -kaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin, -jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen. -Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja -jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet -rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli -mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja -kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan. - -Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä -ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään, -täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja -tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa -kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset -keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka -tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja -juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan -olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä, -niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa -suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin -jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee -meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta -suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa, -ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille -mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on -johtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13. - -Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia -kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet, -ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää -totuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä -seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi -väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin -määrättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät -nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen -ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi -kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa -kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja -sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset -vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien -pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri -määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä -tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen -tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja -muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista, -kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille, -jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina -ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan, -suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu -sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me -käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. -- -Katso Ef. 4: 11--16. - -Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti -aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun, -paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan -todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen. -Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on -jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa -tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena -puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että -uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset, -joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut -runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja -opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.) -Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta -vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä -kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda -totuuden etsijää tälle lähteelle. - -Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan -kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen -oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet -esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt -sallivan. - -Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei -hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja -nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen -suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden -Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme -läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla -sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten -soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta -ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty -tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen -tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa -jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on -se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys -jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin -tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa -jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi -sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset -kristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja -vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja -hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun -opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä -suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja -ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain -valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka -pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen -tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen -sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti -vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille. -Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta -profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia -tutkimuksia. - -Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä -jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa -aikomusta -- "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet. -1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille -ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä -ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova -muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään -ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides -luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa -otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus -tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen -tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä -suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys -näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta -katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina -Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä, -ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun -sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena -nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin -vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen. - -Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen -vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat -sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan -on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä -hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista -vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa -ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja -tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse -totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen -tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko -tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä -nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai -sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä -vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä -vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä, -joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan -sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme -kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin -Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä -kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se -kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan -nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän -täytyy tulla pelastetuiksi. - -"The Watchman" (Vartija) "Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen" --- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi -kirjottaessaan siitä: - -"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset -maailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta -herätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista -eri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen -avaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen -levittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin -riittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi -evankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään -tekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että -runsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on -täydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi -joko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden -uskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua -epäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat -tai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116 -miljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy -meidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän -maassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka -mahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on -monta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan -tietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä -8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300 -miljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen. -Sitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle -jäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä, -esi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä -juutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai -toisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti -siunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen -murheelliseksi?" - -Tämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen -varjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset, -niin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne -Kristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen -suhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin -liioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys -esitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116 -miljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun. -Meidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka -avonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa, -ja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku -osottamaan tuota "pikkuista laumaa", jotka "eivät vaella lihassa vaan -hengen jälkeen". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon -jäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon. -Erittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset -kirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan. - -Niin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin -langenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus -koskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä -avautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena -kuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt -pois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa -tietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta -tarkastaa, on se todellakin kauhea kuva. - -Meidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä -tuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä -taivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa -päätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan -myös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä -lukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole -ihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia -Jehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen -puolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin -uskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se -elämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme -olevan valokipinän yli. - - - -"Äänetön huuto". - - -Osottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. "puhdasoppista" eli -yleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja -kirjoituksesta "Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta", jossa -edellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: "Viekää -evankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille -tuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman -Kristusta, satatuhatta joka päivä". - -Jos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on -synkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme -on esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan -suuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan -näin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa -epätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja -ennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä -varten ilmottaessaan: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan, -mutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun -ylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi." -(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari: -"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun -valkeudessasi". - -Maailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen -ei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma -tuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se, -joka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki -on seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on -painanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan -toisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät -kirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet, -jotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta. - - "Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen - ken meidän heimon suhteen selvittää? - Loi meille ihmevoiman, käsityksen - ja tahdon, aivot ymmärtää, -- - vain siks'kö, että surren kärsisimme? - Vai onko kuolo yksin määränpää! - Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme! - Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää. - Nyt lepää entispolvet tuonelassa. - He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet. - Vaan eipä koskaan aikain vartiossa - he jälleen meidän luokse saapuneet, - jott' meille selviäisi elon salaisuus, - tuo, jonka eespäin aavistamme vain. - Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus - sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'. - Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa. - Nyt väärän uskon kahleet katkotaan. - Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa -- - ei tuota riitä ihmistieto maksamaan. - Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha - ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan. - Kun emme _tunne_, tulee uskon murha. - Oi, Taatto! anna loistos maailmaan, - ja silmäys suunnitelmaan korkeaan, - mi kätkös on, ja saada tietoon sen, - kun silmäin verho poistuu kokonaan, - miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?" - -Tähän me vastaamme: - -"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä, -ja hänen liittonsa opettaa hän heille." -- Ps. 25: 14. - - Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen - Myös meidän heimon suhteen selvittää - Loi meille ihmevoiman, käsityksen - ja tahdon, aivot ymmärtää, - siks' että kärsivälle ihmiselle - vois antaa täyden _elon ainaisen_. - On Herran sanat lohtu jokaiselle; - sai kohtalomme siinä päätöksen. - Hän jätti taivaan kodin loistavuuden - ja kuoloon tuli Poika Jumalan. - Hän antoi meidän eestä ihmisyyden - ain' kuoloon asti tähden maailman. - Hän elon salaisuuden meille selvittää, - Hän kuolon maasta jälleen tullut on. -- - Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa: - ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton. - Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa, - kun väärän uskon kahleet katkotaan, - niin Herra lähteellensä meitä johtaa. - Se riittää kaiken kaihon maksamaan. - Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa, - kun riemu syömen täyttää, varmistuu; - on usko saanut perustuksen kaivaa - nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu, - kun näimme suunnitelmaan korkeaan, - mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen - ja ymmärrämme kohta kokonaan - miks' loit sä olennot -- ja ihmisen. - -Tällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan -aikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me -uskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja -ilmotusta. - -Ne, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille -viisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen -laiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes. -1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien. -Kuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis -vanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä -se ei ole heitä varten. "Valo [totuus] on annettu vanhurskaille." -(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa -paljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. "Sinun sanasi on minun -jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni." (Ps. 119: 105.) Mutta -ainoastaan "vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen -vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." -- San. 4: -18. - -Todellisuudessa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan." (Rom. -3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat -vanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla, -joka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman -nykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta, -että jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä -erityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat, -profeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat -vaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi --- "kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." Se on aina sama -polku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka -aikanaan levittää uutta valoa sen yli. - -Sentähden "iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat," ja odottakaa tämän -lupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota -enemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä -tähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa -valossa. - -Jumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on -opastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me -emme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat -pelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim. -3:15. - -Jos kohta on totta, että "pimeys peittää maan ja synkeys kansat", -niin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille -vakuutetaan, että "aamu tulee". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa -luonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on -myös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman -ja "saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty". (1 Kor. 4: 5.) -Se on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä, -rauhaa ja iloa. - -Jos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen -silloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset -kuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut -lupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot -kuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan -heikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista. -Sitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta, -mitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan, -joka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi -heidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa -hallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan -siunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa -vastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt -ehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri -valittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta -olivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset, -että kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta -sokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä -kasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli -tuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous -ottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko -maanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan -Abrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi. - -Mutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen -oikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut -siunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän -toteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta -ja oli käsittävä oikeat israelilaiset, "pienen lauman", joka oli -valittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen -luontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja -katoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim, -1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa, -niinkuin hän ennusti: "Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta -ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa -hän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille." --- Joh. 16: 12, 13. - -Tuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin -seurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja -jättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita -ylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina -hallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen -säätyluokka n.k. "papisto", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät -tarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan -sanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä -sopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja -laiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan. - -Siitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset -todellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä -kirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän -orjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja -uskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti -otettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen -nimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther, -Zwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa -esitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan, -että paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon -määräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden -vääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat -perimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan -kanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin -protestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.], -koska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan -sanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset -sielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin -se silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin -menneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet -valkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille, -halukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään -enemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he -ovat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella -määrällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa "emä"-kirkosta. -Näitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta -vuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista -kunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan -suunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät. - -Tämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat -suuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee -Jumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän -valoon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien -tähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus -oli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa -valossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt -ei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta -on toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa -varten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä -tiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu -ajalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä -kaikki olisimme suuressa pimeydessä. - -Jumalan sana on suuri varasto-aitta, täynnä ruokaa nälkäisille -muukalaisille heidän valoisalla vaellustiellään. Siellä on maitoa -lapsille ja vahvempaa ruokaa kehittyneemmille (1 Piet. 2: 2; Hebr. -5: 14), eikä siinä vielä kyllin, vaan sisältää se ravintoa eri -aikoja ja eri olosuhteita varten; ja Jeesus sanoi, että uskollinen -taloudenhoitaja oli _ajallaan_ antava ravintoa uskon palvelusväelle -- -"uutta ja vanhaa" varastosta. (Luuk. 12: 42; Matt. 13: 52.) Olisi -aivan mahdotonta tuoda sellaista jonkin lahkon tunnustuksesta tai -varastohuoneesta. Me voimme mahdollisesti jokaisesta sellaisesta -ottaa joukon vanhoja ja hyviä asioita, mutta ei mitään uutta. Se -totuus, joka löytyy eri lahkojen tunnustuksissa, on niin peitetty ja -sekotettu eksytyksillä, ettei siinä olevaa ihanuutta ja todellista -arvoa voida eroittaa. Eri tunnustukset ovat alituisesti riidassa -ja taistelussa keskenään; ja kun kukin niistä väittää perustuvansa -Raamattuun, niin syytetään Jumalan sanaa tästä ajatusten sekavuudesta -ja silminnähtävästä erimielisyydestä. Siitä on johtunut tuo yleinen -sananparsi: "Raamattu on vanha viulu, jolla jokainen voi soittaa mitä -kappaletta vaan haluaa." - -Miten hämmästyttävästi kuvaakaan tämä aikamme epäuskoa. Tähän on -jouduttu, kun on vääristellen esitetty Jumalan sanaa ja luonnetta -inhimillisten perimätietojen kannalta ja kun lisäksi on jo tullut -kasvava valistus, joka ei kauemmin taivu sokeasti ja taikauskoisesti -kunnioittamaan ihmisten arveluja, vaan vaatii perustuksen meissä -olevalle toivolle. Sanan uskollisen tutkijan tulee aina voida esittää -toivonsa perustus. Yksin Jumalan sana voi tehdä meidät viisaiksi ja -on hyödyllinen opetukseen, kuritukseen (eli kasvatukseen) j.n.e., -"että Jumalan ihminen olisi täydellinen,... taitava" (eli pikemmin -täysin varustettu). (1 Piet. 3: 15; 2 Tim. 3: 15--17.) Ainoastaan tämä -ravintoaitta sisältää tyhjentymättömän varaston sekä uutta että vanhaa --- oikeaan aikaan ruokaa palvelusväelle. Varmaankaan ei kukaan, joka -uskoo Raamatun sanaan: "vanhurskasten polku... kasvaa kirkkaudessa", -tahdo väittää, että Lutherin aika olisi käsittänyt täyden valon ja jos -ei, niin teemme hyvin-ottamalla vaarin sanasta niinkuin "kynttilästä, -joka pimeässä valaisee, kunnes päivä valkenee". 2 Piet. 1: 19. - -Ei riitä, että nyt olemme valon polulla; meidän täytyy "vaeltaa -valossa", mennä yhä edelleen, muuten on valo, joka ei pysähdy, kulkeva -ohitsemme ja jättävä meidät pimeyteen. Monella on se vika, että he -istuutuvat ja laiminlyövät vaelluksen yhä edelleen valon polulla. Ota -"raamatun opas" [Kirja joka osottaa missä eri paikoissa joku erityinen -sana on raamatussa käytetty. -- K. h.] ja tarkasta niitä lauseita, -jotka löytyvät sellaisten sanojen yhteydessä kuin _istua_ ja _seisoa_ -verrattuna niihin, jotka liittyvät sanoihin _vaeltaa_ ja _juosta_, niin -huomataan suuri ero. Ihmiset _"istuvat_ pimeydessä" ja _"istuvat_, -kussa pilkkaajat istuvat" Ja _"seisovat_ syntisten tiellä" mutta he -_"vaeltavat_ valossa" ja "_juoksevat_ voittopalkintoa kohti". Jes. 42: -7; Ps. 1: 1; Hebr. 12: 1. - -Täydelliseksi tuleminen ei kuulu menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen --- joka, niinkuin me toivomme, on pian koittava -- ja vasta sitten, -kun me käsitämme tämän, kykenemme arvostelemaan ja odottamaan uusia -Isämme suunnitelman paljastuksia. On totta, että me yhä menemme -takasin profeettojen ja opetuslapsien sanoihin pitäen niitä lähteenä, -josta ammennamme kaiken tiedon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, -kuitenkaan ei siksi, että he olisivat ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia -ja tarkotuksia paremmin kuin me, vaan koska Jumala käytti heitä -puhetorvina ilmottaakseen meille ja kaikille niille, jotka ovat -kuuluneet seurakuntaan koko kristinuskon aikakautena, totuuden, joka -koskee hänen suunnitelmiaan, niin pian kuin aika sitä varten on tullut. -Tämän asiain tilan todistavat apostolit täydellisesti. Paavali antaa -meidän tietää, että Jumala on ilmottanut kristitylle seurakunnalle -tahtonsa salaisuuden suosionsa jälkeen, jonka hän oli itsessään -päättänyt, jotta meidän ymmärryksemme silmät avautuisivat näkemään tuon -"ylhäisen" (Fil. 3: 14) tai "taivaallisen kutsumuksen" (Hebr. 3: 1) -sisällyksen, joka on aiottu yksinomaan uskovaisia varten kristinuskon -aikakautena. (Ef. 1: 9, 10, 17, 18; 3: 4--6.) Tätä salaisuutta -ei hän ollut ennen ilmottanut, jos kohta hän oli säilyttänyt sen -Raamatun hämärissä lauseissa, joita ei voitu ymmärtää, ennenkuin aika -oli tullut. Tämä osottaa selvästi etteivät enkelit eikä profeetat -käsittäneet sitä ajatusta, joka ennustuksissa lausuttiin. Pietari -sanoo, että kun he innokkaasti etsivät ja tutkivat niiden merkitystä, -antoi Jumala heidän ymmärtää, että heidän ennustuksissaan kätketyt -salaisuudet eivät olleet aiotut heitä itseään varten, vaan meille, -jotka elämme kristinuskon aikakaudessa. Ja hän kehottaa seurakuntaa -toivomaan yhä enemmän armoa (suosiota, siunausta) tässä suunnassa -- -vielä enemmän tietoa Jumalan suunnitelmista. -- 1 Piet. 1: 10--13. - -On ilmeistä, jos kohta Jeesus lupasi, että seurakunta oli johdettava -koko totuuteen, että tämä kuitenkin tulisi olemaan jatkuvaa -paljastumista. Jos kohta seurakunta apostolien päivinä oli vapaa -monista eksytyksistä, jotka saivat alkunsa paavilaisuudesta, niin -emme kuitenkaan voi ajatella, että nuori seurakunta olisi nähnyt niin -syvästi ja selvästi Jumalan suunnitelmaan, kuin nyt on mahdollista -nähdä. On myös ilmeistä, että eri apostolit eri määrässä näkivät -Jumalan suunnitelmaan, jos kohta _kaikkia heidän kirjotuksiaan_ -Jumalan henki johti ja elähytti, yhtä varmaan kuin profeettain sanoja. -Valaistuksemme tätä erilaisuutta tiedossa, tarvitsee meidän ainoastaan -muistaa sitä horjuvaisuutta ja epävarmuutta, joka huomataan Pietarissa -ja toisissa apostoleissa, Paavalia lukuunottamatta, silloin kun -evankeliumi alkaa levitä pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 10: 28; 11: -1--3; Gal. 2: 11--14.) Pietarin epävarmuus oli selvässä ristiriidassa -Paavalin varman vakaumuksen kanssa, joka perustui profeettain sanaan, -Jumalan menettelytapaan menneisyydessä ja suoranaisiin ilmestyksiin, -joita hän itse oli saanut vastaanottaa. - -Paavali oli selvästi saanut runsaamman määrän ilmestyksiä kuin toiset -apostolit. Hänelle ei annettu lupaa julistaa näitä ilmestyksiä -seurakunnalle, ei edes kokonaan ja täydellisesti toisille apostoleille -(2 Kor. 12: 4; Gal. 2: 2). Kuitenkin voimme näissä nä'yissä ja -ilmestyksissä, joita annettiin Paavalille,, huomata asiain tilan, -jolla oli merkitystä koko seurakuntaan nähden. Sillä jos kohta hänen -ei sallittu puhua, mitä hän näki, eikä yksityiskohtia myöten ilmottaa -kaikkea, mitä hän tiesi Jumalan salaisuudesta, mikäli se koskee -"tulevia aikoja", niin antoi kuitenkin se, mitä hän näki, voimaa, -väritystä ja ajatuksen syvyyttä hänen sanoilleen, joita me myöhempien -tapausten ja täyttyneitten ennustusten valossa sekä hengen johtaessa -voimme käsittää selvemmin kuin alkuajan seurakunta. - -Väitteemme todistukseksi muistamme Raamatun viimeistä kirjaa, -Johanneksen ilmestystä, joka on kirjotettu noin vuonna 96 j.Kr. -Johdanto-sanat ilmottavat, että se on erityinen ilmestys asioista, -joita siihen asti ei ole ymmärretty. Tämä todistaa ratkaisevasti, -ett'ei ainakaan siihen asti Jumalan suunnitelma ollut kokonaisuudessaan -ilmotettu. Tämä kirja ei ole myöskään ennen ollut kaikkea sitä, mitä -sen nimi sisältää -- paljastaminen, _verhon poistaminen_. Mitä alkuajan -seurakuntaan tulee, niin ei todenmukaisesti ainoakaan ymmärtänyt -mitään osaa tästä kirjasta. On luultavaa, ett'ei Johanneskaan, joka -nä'yt näki, niitä ymmärtänyt. Hän oli sekä profeetta että apostoli, ja -kun hän apostolina ymmärsi ja opetti sitä, mikä silloin oli "ruokaa -aikanaan", niin lausui hän sitävastoin profeettana asioita, jotka -tulevina aikoina varustaisivat palvelusväen "ravinnolla". - -Kristinuskon aikana ovat muutamat pyhimykset koettaneet ymmärtää -seurakunnan tulevaisuutta tutkimalla tätä kuvauksellista kirjaa, ja -epäilemättä ovat kaikki, jotka lukivat ja ymmärsivät, joskin kohta -ainoastaan osan sen totuuksista, tulleet siunatuiksi lupauksen mukaan. -(Ilm. 1: 3.) Sellaisille avasi kirja jatkuvasti aarteitaan ja oli -Lutherille uskonpuhdistuksen päivinä tärkeä apu käsittämään, että -katolilainen kirkko, jonka omantunnon tarkka palvelija hän oli, oli -todellisuudessa apostolin mainitsema antikristus, jonka historian me -nyt näemme olevan niin suuren osan tätä ennustusta. - -Täten Jumala vähitellen kirkastaa totuutensa ja ilmottaa armonsa -ylenpalttisen rikkauden. Tästä seuraa, että nyt voidaan odottaa paljon -enemmän valoa kuin missäkään edellisessä seurakunnan vaiheessa. - - - - -TOINEN LUKU. - -KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSA OLO MÄÄRÄTTY. - -Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen -valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. -- -Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä. - - -Jos järkevästi ja rehellisesti tutkii tuntematonta tunnettujen asian -valossa, niin täytyy ennakkoluulottoman, perehtyneen ajattelijan tulla -kohti totuutta, vaikkapa hän olisi epäilijäkin. Kuitenkin on selvä, -että ilman suoranaista Jumalan suunnitelmain ja tarkotuksen ilmotusta -voitaisiin ainoastaan lähestyä totuutta ja saavuttaa ainoastaan -epämääräisiä tuloksia. Mutta asettakaamme Raamattu hetkeksi syrjään ja -katselkaamme asioita ainoastaan järjen kannalta. - -Se, joka voi kaukoputkella tahi paljain silmin katsoa avaruuteen ja -nähdä luomakunnan määrättömyyden, sen sopusuhtaisuuden, ihanuuden, -järjestyksen, sopusoinnun ja vaihtelevaisuuden ja kuitenkin epäilee, -että kaiken tämän luoja on äärettömän paljon hänen viisautensa ja -kykynsä yläpuolella, tai joka voi silmänräpäykseksikään otaksua, että -tällainen järjestys johtuisi sattumasta, ilman luojaa, hän on siinä -määrässä kadottanut tai syrjäyttänyt järjen lahjan, että häntä voidaan -pitää niinkuin Raamattu häntä kutsuu, hulluna (sellaisena, jolta -puuttuu järki tai ei sitä käytä): "Hullut sanovat sydämessään: 'Ei ole -mitään Jumalaa.'" Miksi he niin tekevät, jätämme ratkaisematta, mutta -niin palon on Raamatussa ainakin totta, niinkuin jokaisen järkevän -ihmisen täytyy havaita, että seurausten täytyy johtua riittävistä -syistä, sillä sehän on eittämätön totuus. Vieläpä jokainen kasvi, -jokainen kukka antaa kaunopuheliaan todistuksen tässä asiassa. Niiden -monimutkainen kokoonpano, muotojen ja kudoksien harvinainen ihanuus -puhuvat kaikki korkeammasta viisaudesta ja taidokkuudesta, kuin mitä -ihmisillä on. Kuinka lyhytnäköinen onkaan tuo mahdottomuus, joka kehuu -ihmisten taitoa ja nerokkaisuutta pitäen luonnon säännöllisyyden, -yhdenmukaisuuden ja sopusoinnun johtuvan pelkästä sattumasta; joka -tunnustaa luonnon lait, kieltäen samalla luonnolla olevan perehtyneen -lainsäätäjän. - -Muutamat niistä, jotka kieltävät järjellisen luojan olemassa olon, -väittävät, että luonto on tuo ainoa jumala, ja että luonnosta lähtevät -kaikki eläin- ja kasvielämän kehitysmuodot ilman että ymmärrys on ne -järjestänyt. Ne ovat, sanovat he, jatkuvan kehityksen kautta alistetut -sen lain alle, jonka vaikutuksesta "voimakkaampi elää kauvemmin kuin -heikompi". - -Tämä päätelmä kaipaa tukea, sillä ympärillämme näemme, että eri -olennoilla on kullakin määrätty luontonsa, joka ei kehity miksikään -korkeammaksi luonnoksi; ja vaikka ne, jotka pitävät kiinni tästä -päätelmästä, ovat tehneet uudistuneita yrityksiä, eivät he koskaan ole -onnistuneet sekottamaan eri lajeja tai saamaan aikaan uutta määrättyä -lajia. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jolloin laji olisi muuttunut -toiseksi lajiksi. [Muutamien lukijoittemme varalle huomautamme, että -sellaiset muutokset kuin esim. kaalimadon muuttuminen perhoseksi eivät -muuta esineen luonnetta: kaalimato ei ole muuta kuin perhosen munasta -kuorittu toukka.] Jos kohta löytyy kaloja, jotka voivat käyttää eviään -hetkeksi siipinään ja lentää ylös vedestä, ja sammakoita, jotka voivat -laulaa, niin ei ole koskaan esiintynyt sellaista tapausta, että ne -olisivat muuttuneet linnuiksi. Ja vaikka eläinten joukossa löytyy -muutamia, jotka jossain määrin ovat ihmisten kaltaisia, niin ei ole -minkäänlaista todistusta siitä, että ihminen kehittyisi tällaisista -olennoista. Päinvastoin esittävät tutkimukset, että jos kohta samasta -lajista voidaan aikaansaada muunnoksia, niin on mahdotonta sekottaa eri -lajia, tai toisesta lajista kehittää toinen laji. Samasta syystä ei -voida väittää, että aasi ja hevonen olisivat sukua toisilleen, sillä -tiedetään hyvin, että niiden varsa, muuli, on epätäydellinen eikä voi -jatkaa kumpaakaan lajia. - -Jos sieluton luonto olisi luova tai kehittävä voima, niin se aivan -varmaan jatkaisi kehitystä ja mitään määrättyjä lajeja ei silloin -löytyisi, koska ilman ymmärrystä ei mikään voisi saavuttaa määrättyä -tilaa. Kehitys olisi todellisuus tänä päivänä ja me näkisimme -ympärillämme kalojen muuttuvan linnuiksi ja apinoiden muuttuvan -ihmisiksi. Tämän päätelmän huomaamme olevan yhtä paljon ristiriidassa -ihmisjärjen kuin Raamatun kanssa väittäessään, että järjelliset olennot -on luonut valta, jolta puuttuu järki. - -Siitä päätelmästä, joka koskee luomisen tapahtumista kehityksen -kautta (ihmistä lukuunottamatta), jota vastaan meillä ei ole mitään -pätevää syytä, teemme seuraavassa lähemmin selvää. Se päättää, että -nykyään olemassa olevat eri lajit ovat määrätyt ja muuttumattomat, -mitä luontoon ja lajiin tulee. Ja jos kohta nykyiset lajit voidaan -kehittää paljon korkeammalla kannalle, vieläpä täydellisyyteensä asti, -niin pysyvät kuitenkin nämät lajit samoina. Tämä päätelmä otaksuu -edelleen, ett'ei yksikään näistä lajeista ollut alkuaan niin luotu, -vaan kehittyivät kaukaisessa muinaisuudessa maasta ja vähitellen -tapahtuvan kehityksen kautta muodosta toiseen. Jumalan määräämien -lakien mukaan on tämä kehitys, jossa ravinnon ja ilmaston muutos on -ollut tärkeänä tekijänä, mahdollisesti jatkunut, kunnes ne lajit, -sellaisina kuin ne nyt esiintyvät, ovat tulleet määrätyiksi, jonka -jälkeen muutos on mahdoton, koska Luojan lopullinen tarkotus tässä -suhteessa selvästi on saavutettu. Jos kohta kukin näistä eri kasvi- ja -eläinsuvuista voi parantua tai huonontua, niin ei kuitenkaan yksikään -niistä kykene muuttumaan toiseksi tai johtumaan toisesta suvusta tai -lajista. Jos kohta kukin näistä lajeista voi saavuttaa täydellisyyden -omassa lajissaan, niin on kuitenkin, sitten kun Luoja luontoon nähden -on saavuttanut tarkotuksensa, jatkuva kehitys tässä suhteessa mahdoton. - -Väitetään, että alkuperäiset kasvit ja eläimet, joista nykyiset -määrätyt lajit johtuvat, kuolivat ennen ihmisen luomista. Nykyään -hävinneitten eläinten ja kasvien luurangot ja maatumat, joita on -tavattu syvällä maassa, puhuvat tämän päätelmän puolesta. Tämä -käsityskanta ei syrjäytä eikä hylkää Raamatun oppia, että ihminen -oli välitön ja täydellinen luomus, luojansa kuva mitä järkeen ja -siveyteen tulee eikä kehityksen tulos, joka kehitys todennäköisesti -oli yhteinen koko muulle luomakunnalle. Tällainen käsitys ei millään -tavalla vaikuttaisi heikontavasti, vaan antaisi se tukea Raamatun -väitteelle, että luonto, sellaisena kuin se tänään esiintyy, opettaa, -että järjellinen olento on sen järjestänyt ja ollut sen ensimmäinen -alkaja. -- Johtakoon ihmisjärki parhaan kykynsä mukaan tunnetut -tosiasiat mahdollisista ja riittävistä syistä ja sen ohella jokaisessa -erikoisessa tapauksessa menetelköön rehellisesti luonnon lakeja -kohtaan; mutta luonnon monimutkaisen koneiston takana huomataan -sen suuren alkuunpanijan jäljet, joka alkuunpanija on järjellinen, -kaikkivaltias Jumala. - -Me väitämme siis, että järjellisen luojan olemassa olo on selvästi -todistettu totuus. Todistukset ovat ympärillämme, jopa omassa -itsessämme, sillä me olemme hänen tekonsa. Jokainen sielun ja ruumiin -ominaisuus puhuu ihmeellisestä taitavuudesta, joka on paljon sen -yläpuolella, mitä me käsitämme. Ja hän on myös se, joka on ajatellut ja -luonut sen, mitä me kutsumme luonnoksi. Me väitämme, että hän järjesti -ja määräsi luonnon lait, joiden kaunista ja sopusointuista toimintaa -me näemme ja ihailemme. Häntä, jonka viisaus teki maailman kaikkiuden -suunnitelman, jonka voima ylläpitää ja johtaa sitä, ja jonka viisaus -ja valta on niin paljon yläpuolella meidän omaamme, me jumaloimme ja -palvomme vaistomaisesti. - -Tämän valtavan Jumalan olemassa olon käsittäminen olisi vaan hänen -kaikkivaltiaan voimansa pelkäämistä, ellemme näkisi, että hän on -siinä määrin suosion ja hyvyyden täyttämä, että se vastaa hänen -voimaansa. Tästä olemme myöskin täysin vakuutetut niiden samojen -seikkojen perustuksella, jotka todistavat hänen olemassa olonsa, -valtansa ja viisautensa. Me emme tule pakotetuiksi ainoastaan siihen -lopputulokseen, että löytyy Jumala, ja että hänen valtansa ja -viisautensa on äärettömän paljon yläpuolella meidän omaamme, vaan -pakottaa meidän järkemme meitä pitämään itsestään selvänä, että se, -mikä luodussa on suuremmoisinta ei ole Luojaa suurempi. Siksi täytyy -meidän päättää, että ihmisten keskuudessa tavattava korkein hyvyyden -ja vanhurskauden ilmaus on yhtä paljon pienempi Luojan hyvyyttä ja -vanhurskautta, kuin ihmisen viisaus ja kyky ovat hänen viisauttaan ja -kykyään pienemmät. Ja siten on meillä sielumme silmäin edessä Luojan -olento ja ominaisuudet. Hän on viisas, vanhurskas, rakkaudesta rikas -ja voimakas, ja hänet ominaisuuksiensa vaikutusala on verrattomasti -laajempi kuin hänen suurernmoisimman luomuksensa. Mutta sitten kun -me nyt olemme saaneet tämän johdonmukaisen lopputuloksen Luojan -olemassa olosta ja luonteesta, tehkäämme edelleen kysymys: mitä -tulee meidän odottaa sellaiselta olennolta? Vastaukseksi tulee, että -tällaisten ominaisuuksien omistaminen täydellä syyllä edellyttää niiden -harjottamista ja käyttämistä. Jumalan voimaa täytyy käyttää, käyttää -sopusoinnussa hänen luontonsa kanssa, viisaasti, oikeudenmukaisesti -ja rakkaudella. Mitä keinoja hän tätä tarkotusta varten käyttäneekin, -millä tavalla Jumalan voima vaikuttaneekin, täytyy lopullisen tuloksen -olla sopusoinnussa hänen luontonsa ja luonteensa kanssa, ja hänen -äärettömän viisautensa täytyy hyväksyä jokainen askel. - -Mikä olisikaan järjellisempää kuin siten käyttää voimaa, jonka me -näemme ympärillämme luoduissa lukemattomissa maailmoissa ja maan -ihmeellisessä vaihtelevaisessa moninaisuudessa. Mikä olisikaan -ymmärrettävämpää kuin luoda sellainen olento kuin ihminen, joka on -varustettu järjellä ja arvostelukyvyllä käsittämään Luojan työtä -ja arvostelemaan hänen taiteellista kykyään -- hänen viisauttaan, -vanhurskauttaan, voimaansa ja rakkauttaan? Kaikki tämä on järjellistä -ja täydellisessä sopusoinnussa tosiasiain kanssa, jotka me tunnemme. - -Ja nyt tulee viimeinen väitteemme. Eikö olisi järjellistä otaksua, -että sellainen äärettömän viisas ja hyvä olento, sitten kun hän oli -luonut olion, joka voi käsittää luojansa ja hänen suunnitelmansa, -voisi rakkautensa ja vanhurskautensa pakottamana tyydyttää tämän -olion kaipuun antamalla sille _jonkinlaisen ilmotuksen?_ Eikö olisi -järjellistä otaksua, että Jumala antaisi ihmiselle valaistusta hänen -olemassa olonsa tarkotuksesta ja suunnitelmistaan hänen tulevaisuutensa -suhteen. Sitävastoin kysymme, eikö olisi mahdotonta otaksua, että -sellainen luoja olisi luonut sellaisen ihmisen, varustanut hänet -ajatuskyvyllä, joka tunkeutuu tulevaisuuteen, eikä kuitenkaan olisi -antanut mitään ilmotusta suunnitelmistaan tyydyttääkseen tätä kaipuuta? -Tällainen menettelytapa olisi mahdoton, koska se olisi ristiriidassa -sen luonteen kanssa, jollaiseksi me Jumalaa ajattelemme, ristiriidassa -vanhurskaan ja rakkaudellisen olennon menettelytavan kanssa. - -Me voimme tehdä sen loppupäätöksen, että jos jumalallinen viisaus -ihmisen luomisessa olisi pitänyt tarpeettomana antaa hänelle tietoa -hänen tulevasta tarkotusperästään ja hänen osuudestaan luojansa -suunnitelmiin, niin olisi sekä jumalallinen viisaus että jumalallinen -rakkaus vaatinut, että tämän olennon kyvyt niin rajotettaisiin, ettei -sitä aina vaivaisi ja häiritsisi epäilys, pelko ja tietämättömyys; -ja varmaankin olisi jumalallista valtaa käytetty tällaisessa -rajotuksessa. Se seikka, että ihmisellä on kyky käsittää jumalallisen -suunnitelman ilmotuksen luojansa tunnustetun luonteen yhteydessä, -antaa siis kylliksi riittävän syyn odottaa, että Jumala lahjottaisi -sellaisen ilmestyksen sellaisena aikana ja sillä tavalla, kuin hän -viisaudessaan voisi hyväksyä. Siis tarkastamalla tätä, vaikkakaan emme -tuntisi Raamattua, johtaisi järki meitä odottamaan ja etsimään jotakin -sellaista ilmestystä, minä Raamattu sanoo olevansa. Ja edelleen, -kun otamme huomioon sen järjestyksen ja sopusoinnun, joka vallitsee -kaikkialla luomakunnassa, kuinka esim. tähdistöt suuremmoisessa -kiertokulussaan noudattavat määrä-aikoja ja -paikkoja niin emme -voi muuta kuin otaksua, että pienemmät säännöttömyydet, niinkuin -maanjäristykset, tuuliaispäät j.n.e., ovat ainoastaan viittauksia -siitä, että eri alkuaineitten yhteistoiminta tässä maailmassa -nykyään on epätäydellistä. Vakuutus, että kaikki on tuleva vihdoin -täydelliseksi ja sopusointuiseksi maan päällä samoin kuin taivaassa, -sekä jonkinlainen selitys siitä, miksikä nyt ei niin ole, ovat -kysymyksiä, jotka ajattelevalle ihmiselle ovat luonnollisia niinkuin -niihin vastaaminen Luojalle, jonka viisaus, valta ja hyvyys ovat -ilmeiset. Siitä syystä tulee meidän odottaa, että etsitty ilmestys -käsittäisi tällaisen vakuutuksen ja tällaisen selityksen. - -Kun me nyt olemme osottaneet miten järkevää on odottaa Jumalan tahdon -ja suunnitelman ilmotusta meidän sukuumme nähden, tulemme seuraavassa -luvussa tutkimaan Raamatun yleistä luonnetta; joka Raamattu sanoo -juuri olevansa sellainen ilmestys. Ja jos se esittää Jumalan luonteen -olevan täydellisessä sopusoinnussa järjen kanssa, kuten ylempänä -olemme nähneet, silloin täytyy meidän tehdä se johtopäätös, että se -sen kautta on todistanut olevansa tarpeellinen ja syyllä odotettu -Jumalan ilmestys ja täytyy meidän silloin ottaa vastaan sen todistus -sellaisena ilmestyksenä. Jos se on Jumalasta, täytyy sen oppien, täysin -ymmärrettyinä, olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa, joka kuten -järki vakuuttaa meille, on täydellinen viisaudessa, vanhurskaudessa, -rakkaudessa ja vallassa. - - - - -KOLMAS LUKU. - -RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA. - -Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta. --- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin -vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen kirjat. --- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan -omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. -- -Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä ovat rikas -ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien -suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen -ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, isättömien -ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun profeetat. -- -Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin -tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. -- -Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla. - - -Raamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen -vaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein -ovat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten -kautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin -ovat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja. -Kunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan -perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan -elämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti -suuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen -niissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat -kunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi, -jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu -Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä -heidän aseensa! - -Koska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää -ilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan -ihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy -jumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen -todistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää -olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä -ulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti -ovat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi -tutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia -todistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa. - -Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt -kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin -koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat -kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet -omistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat -kohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä. -Tänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat -nidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja -tehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on -Raamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin -sekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että -tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista -vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on -tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri -olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija. - -On siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta -hyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet -parempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset -teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja -olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki -kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle -luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä -rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole -aiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia -huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän -ajatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me -tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin -täytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden -rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta -tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus -nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun -on hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri -tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen -tosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli -saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin -Raamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin -antamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian, -että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän -pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat -olivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen -henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan -hänen oppejaan. - -Jokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia -vaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka -aiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian? -Hän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen -pahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat -häntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään. -Omaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan -alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja -katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa -tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus -eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä -vaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli -kuollut? -- erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja -jos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa, -ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka -mahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin -he olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt -yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla -hän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina -syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita -- kuinka -äärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet -tällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen -vihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen -hänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat, -jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat? - -Joskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä -kirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän -ilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy -tuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat -olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet -johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta -voittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen -ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten -uskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka -ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli -halveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen -niille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja -päinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista -odotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa, -kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta -ja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä, -jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet -hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten -kohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut -ainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla -puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen, -että sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat -ja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta -kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään -uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja -osottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja -tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina. - -Ja mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa -vanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä -kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti -kuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se -heidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä, -jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus -olisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista -järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa -sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi, -ja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa -olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä -sellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja -jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen -menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole -valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi. - -Meillä on siis syytä _odottaa_, että meille ilmotetaan Jumalan tahto -ja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää -ilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden -vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme -nyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan -hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta, -jonka me _syyllä_ omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä -kirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta. - -Uuden testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat vanhassa -testamentissa ovat kertomuksia tosiasioista, joita kirjoittajat -tunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteessa. -Jokaiselle on selvää, ett'ei tarvita mitään erityistä ilmestystä jos -he tahtoisivat yksinkertaisesti kertoa totuuden niissä asioissa, -jotka olivat heitä lähellä, ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala -kuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin on todennäköistä, -että näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän -ilmestykseen nähden, sillä onhan syytä otaksua, että Jumala niin -johtaisi ja järjestäisi, että se rehellinen henkilö, jonka hän -valitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa. -Näiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus riippuu melkein -yksinomaan tekijäin luonteesta ja vaikuttimista. Hyvä ihminen ei puhu -valhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus -kokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen -kirjottajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä -tulisi esille. - -Määrättyjen Raamatullisten kirjojen kuten Kuningasten-, Aika-, -Tuomarienkirjojen totuudellisuus ei kärsi siitä, että me aivan -yksinkertaisesti sanomme niiden olevan tosia, huolella tehtyjä -muistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja henkilöistä. -Heprealaisten kertomukset sisältävät historiaa samoinkuin laki ja -profeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa -j.n.e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yksityiskohtaisia seikkoja -syystä että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin -ymmärretään miksi muutamia historiallisia asioita mainitaan, joita -yhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivana. -Niin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena -koristelematta kertoa moabittilais- ja ammonialaiskansojen alkuperästä -ja heidän sukulaisuussuhteistaan Aabrahamin kanssa, jotta kertomus -heidän alkuperästään tulisi täydelliseksi. (1 Moos. 19: 36--38). Samoin -on meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä -hänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin -(Luuk. 3: 23, 31, 33, 34), samoinkuin Joosefin, hänen puolisonsa, -sukuluettelo johdetaan takasin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo -oli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49: -10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messias. -Tästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny. --- 1 Moos. 38. - -Tietenkin on samanlaisia tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin -historiallisiin tosiasioihin nähden, joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten -saamme nähdä, ja jotka, elleivät ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan -siveellistä opetusta, ilman vahinkoa voitaisiin poistaa. Kuitenkaan -ei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi -säädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri -kielillä esittää paremmin ja huonommin ja jos kohta raamatunkääntäjät -olivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä -esiintyi alku-tekstissä, niin elivät he kuitenkin aikana, joka ei ollut -niin tarkka kuin meidän aikamme valitessaan sopivia lausuntotapoja. -Samaa voidaan ajatella vanhimmasta raamatullisesta ajasta ja sen -tavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi -tähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan uudessa -testamentista esiintyvästä lauseesta. - - - -Mooseksen kirjat ja niissä julaistut lait. - - -Raamatun viisi ensi kirjaa tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä, -vaikkakin ei missään mainita häntä niiden tekijäksi. On hyvin -luultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjottanut -ne. Mitä kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan tulee, -niin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt -sopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi -nämä kirjat kirjottanut ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa -vastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjottanut ne pimittämis- ja -pettämis-tarkotuksessa, olisi hän varmaankin, saavuttaakseen -luotettavaisuutta ilmottanut että Israelin suuri johtaja ja valtiomies -oli ne kirjottanut. (Katso 5 Moos. 31: 9--27.) Se on varma, että -todellakin Mooses johti heprealaisen kansan Egyptistä. Hän järjesti -heidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat -esitetyt, ja heprealainen kansa on yli kolmen tuhannen vuoden kuluessa -yksimielisesti väittänyt, että Mooses on heille lahjottanut nuo kirjat, -ja niin pyhinä ovat he pitäneet noita kirjoja, ettei pistettä tai -pilkkua ole saanut muuttaa, joka takaa sen, että kirjotukset ovat -väärentämättömät. - -Nämä Mooseksen kirjat sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen, -mikä on olemassa siltä ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinalainen -historia on alkavinaan luomisesta kertoessaan miten Jumala läksi -veneessä vesille, otti maamöhkäleen käteensä ja heitti sen veteen. -Tästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä maailma j.n.e. Mutta -koko satu on niin järjetön, että jo lapsen ymmärryksellä varustettu -ihminen ei anna sen itseänsä pettää. Sitä vastoin ensimmäisen -Mooseksen kirjan esitys perustuu siihen järjelliseen otaksumaan, että -Jumala, luoja, järjellinen alkusyy, jo oli olemassa. Se ei koskettele -Jumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista -ja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä: -- "Alussa loi Jumala -taivaan ja maan". Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä -lähempiin selityksiin, ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä -(ajanjaksosta), jonka kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän -käsityksen vahvistaa pääasiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa -kerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järjellisempää -hyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt näiden asiain -kertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi -enemmän kuin koko jälelläoleva ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden -tutkimuksien jälkeen, jota tutkimusta nyt helpottaa uudenaikaiset -apuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänään. - -Tarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjotukset -sisältävät. Varmaa on, ett'eivät nämä lait ole löytäneet vertojaan -ennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Nämä yhdeksännentoista -vuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin -perusajatuksiin ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne, -jotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän. - -Jumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen -käskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä, -joiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin -ihmeellisiltä ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja -nyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat -nousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin) -raunioissa ja muinaisjäännöksissä, niin pidettäisiin niitä ihmeellisinä -ellei ylenluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten -tunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että -niiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On -totta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei -annettukaan kristityille vaan heprealaisille, eikä niillekään siksi, -että ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttaakseen ihmisiä -heidän synnillisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden -käskyjen pääsisällyksen yhdisti ihmeellisellä tavalla kristinuskon -suuri perustaja sanoihin: "Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi koko -sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi", -ja: "Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi." Mark. 12: 30, 31. - -Mooseksen toimeenpanema hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä -uudemmista että vanhemmista siinä, että se väitti, että tämä hallitus -tuli itse Luojalta, ja että kansa oli vastuunalainen hänen edessään. -Heidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa -esiintyivät Jumalasta lähteneinä ja olivat, niinkuin kohta saamme -nähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo olevan -Jumalan luonteen. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin "Kaikkein -pyhimmässä" paikassa ilmestyi Jehovan läsnäolo heidän kuninkaanaan, -ja siellä saivat he vastaanottaa yliluonnollista opetusta kansansa -asioitten hoitamisessa. Pappissääty järjestettiin, jolla oli -täydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta -voitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan. -Joku voinee tässä ensin ajatella: "Kas niin, tuossa on meillä heidän -järjestelmänsä päämäärä: heillä samoinkuin toisilla kansoilla oli -hallitusvalta papeilla. He käyttivät hyväkseen kansan herkkäuskoisuutta -ja pelottivat heitä oman kunnian ja voiton tähden". Kuitenkin hiljaa, -ystäväni, älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä -tapauksessa, on helppo tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää, -asianhaaroja syrjäyttämällä, tehdä huonoja johtopäätöksiä. Kaikki -puhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet -ja etuoikeudet olivat rajotetut. He eivät saaneet mitään maallista -valtaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuutta käyttää virkaansa kansan -oikeuksien ja omantunnonvapauden sortamiseksi. Vieläpä Mooseksen -kautta, joka itse oli pappissuvun jäsen tehtiin nämä määräykset. - -Koska hän Jumalan lähettiläänä oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta, -niin joutui olosuhteiden pakosta toimeenpaneva valta hänen käsiinsä -ja teki hiljaisesta Mooseksesta itsevaltijaan hallituksessa ja -vallassa, jos kohta hänestä lempeän ja nöyrän luonteensa tähden -tuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija, joka tyhjensi -elonvoimansa virkansa painostavissa huolissa. Sellaisten olosuhteiden -vallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli -kansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa: uskottoman -kannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien -vaatimustensa valossa oli se teokratia, s.o., jumalallinen hallitus, -sillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat: -ei saanut mitään lisätä tai ottaa pois heidän lakikokoelmastaan. -Tältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista -joko aikasemmista tai myöhemmistä maallisista hallituksista. "Silloin -sanoi Herra Moosekselle: 'Kerää minulle seitsemänkymmentä miestä -Israelin vanhimmista, jotka tiedät kuuluvan kansan vanhimpiin ja -tarkastusmiehiin, ja vie heidät ilmestysmajan eteen ja seisokoon he -siellä sinun kanssasi. Siellä tahdon minä silloin tulla alas ja puhua -kanssasi sekä tahdon ottaa sinun päälläsi lepäävästä hengestä ja antaa -heille; sitten auttavat he sinua kansan kuorman kantamisessa, niin -ett'ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä'." (4 Moos. 11: 16, 17. Katso -myös värsyjä 24--30, jotka ovat esimerkkinä todellisesta vilpittömästä -valtiomiestaidosta ja hiljaisesta ja nöyrästä luonteesta.) Kun Mooses -kertoi tästä, sanoi hän: "Silloin minä otin teidän heimonne päämiehet, -viisaat ja hyvin tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi, -johtajiksi, toiset tuhannen, toiset sadan, toiset viidenkymmenen ja -toiset kymmenen yli, ja tarkastusmiehiksi teidän eri heimoihinne." -- 5 -Moos. 1, 1: 15; 2 Moos. 18: 13--26. - -Täten osottautuu, että tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä, -että olisi koettanut laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa -asemaansa jättämällä kansan hallituksen suorastaan pappissukuisille -hengenheimolaisilleen ja siten valmistaa heille tilaisuutta käyttämään -uskonnollista valtaansa kahlehtiakseen kansan oikeuksia ja vapauksia, -päinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa hallitusmuodon, joka oli -omiansa kasvattamaan kansan vapaudentunnetta. Toisten kansojen ja -hallitsijoiden historiassa ei tavata mitään, joka vastaisi ylläolevaa. -Jokaisessa erikoistapauksessa on hallitsija etsinyt omaa korotustaan ja -suurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut -tasavaltojen muodostumista, on myöhempi asiain kulku osottanut, että he -tekivät sen edellyttäen voittavansa kansan suosiota ja lujittaakseen -omaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen -asemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada -vallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan -verrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli -tämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että -Jumala hallitsi sitä tabernaakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että -mies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista -kansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt, -mihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin -kansan hallitus sen omiin käsiin, että jos kohta tärkeämmät asiat, -joita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää -Mooseksen ratkaistavaksi, niin saivat he kuitenkin itse päättää, mitkä -asiat joutuivat Moosekselle. "Mutta jos joku asia tulee teille liian -vaikeaksi, niin antakaa sen tulla minulle, jotta saisin kuulla sen". -- -5 Moos. 1: 17. - -Tältä kannalta katsoen oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat -jumalallisten määräysten mukaan. Ja vaientaaksemme niitä, jotka -tietämättömyydessä väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen -hallitusmuodon sen sijaan, että "kansaa hallitsisi kansa", se on -valtiollinen itsehallinto, tahdomme huomauttaa, että tämä tasavaltainen -maallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljäsataa vuotta. Ja -ilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan -"vanhimpien" pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka tilaisuudessa -toimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajana: "Kuule kansan -ääntä ja tee kaikki, mitä he pyytävät sinulta; sillä eivät he ole -hyljänneet sinua, vaan minut, koska he eivät tahdo, että minä olisin -heidän kuninkaanaan." Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka -heidän vapauttaan ja oikeuttaan tullaan halveksimaan ja kuinka he -tällaisen muutoksen kautta tulevat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä -tuo yleinen aate, jonka he ylt'ympärillään toisissa kansoissa näkivät -toteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8: 6--22.) Kun tarkastaa -tätä kertomusta heidän _halustaan_ saada kuningas, niin kenenkäpä -mieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut -asettautua suuren valtakunnan etunenään. - -Joskin Israel kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin -kuitenkin Jaakopin kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen -suku tai heimo valitsi tai tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet -asiamiehikseen tai päälliköikseen. Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän -egyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin -päällysmiehiksi tai vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen -hallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut -säilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa -näille miehille antanut viran ja hallituksen. - -Ne ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli -nimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana -yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle heidän -tuomariensa läsnäollessa ja sanoi: "Ja minä annoin myös määräyksiä -teidän tuomareillenne sanoen: 'Kuulkaa mitä veljillä on toinen toistaan -vastaan; jos jollakin on jotakin veljeään vastaan tai vierasta -[muukalaista] vastaan, joka asuu hänen luonaan, niin tuomitkaa -oikeudenmukaisesti heidän välillään. Teidän ei pidä tuomitseman -henkilön mukaan, vaan kuunnella yhtähyvin vähäpätöistä kuin ylhäistä. -Teidän ei tule peljätä ketään ihmistä, sillä tuomio kuuluu Jumalalle. -Mutta jos joku asia tulee teille liian vaikeaksi, niin antakaa sen -tulla minulle, jotta saisin kuulla sen'." (5 Moos. 1: 16, 17.) -Mooseksen kuoleman jälkeen esitti ylipappi tällaiset vaikeat asiat -suorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai -kieltävän vastauksen. - -Mitä sanomme näiden _tosiasiain_ edessä siitä päätelmästä, joka tahtoo -väittää, että petolliset papit ovat nämä kirjat kirjottaneet saadakseen -itselleen vaikutusta ja valtaa kansan yli? Olisivatkohan sellaiset -miehet sellaisessa tarkotuksessa kirjottaneet vääriä asiakirjoja, -jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat -aikaansaada -- asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin -suuri päällikkö heidän oman heimonsa jäsen, Jumalan käskystä eristi -pappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin -käsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä? - -Ansaitsee, edelleen huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan -korkeimman sivistyksen lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas -ja köyhä olisivat samassa edesvastuu-asemassa maallisen lain edessä. -Mooseksen laissa ei tehty mitään eroa. Ja mitä tulee niiden kansan -vaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat -hyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin -ei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin -huolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen laki piti huolta -kaiken _ennalleenasettamisesta_, joka viideskymmenes vuosi, joka oli -heidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden -täydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymistä -muutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25: 9, 13--23, 27--30.) Heidän piti -todellakin oppia pitämään toisia veljinään ja toimia sen mukaan, ilman -korvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen -toiseltaan. -- Katso 2 Moos. 22: 25; 3 Moos. 25: 36, 37; 4 Moos. 26: -52--56. - -Kaikki lait julaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin -menestyksellä sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut -esille sillä tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta -köyhimmät ja oppimattomimmat saisivat niistä tiedon, niin oli pappien -velvollisuus lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5 -Moos. 31: 10--13.) Onko mahdollista ajatella, että sellaisia lakia ja -määräyksiä keksivät ilkeämieliset ja viekkaat miehet, ryöstääkseen -viekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Tällainen arveleminen -olisi ristiriidassa järjen kanssa. - -Vieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten -kunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa -aikansa edellä -- jos edes meidän aikamme sivistyneimpien -kansojen lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja -ihmisystävällisyydessä. Me luemme: -- "Aivan sama laki on koskeva -teitä, se on oleva voimassa niinhyvin muukalaisiin [ulkomaalaisiin] -kuin maassa syntyneisiin nähden; sillä minä olen Herra teidän -Jumalanne." -- 2 Moos. 12: 49; 3 Moos. 24: 22. - -"Kun muukalainen asuu luonanne teidän maassanne, niin älkää sortako -häntä. Muukalaista, joka asuu luonanne, tulee teidän keskuudessanne -pitää maassasyntyneenä. Sinun tulee rakastaa häntä niinkuin itseäsi. -Olettehan itse olleet muukalaisia Egyptin maalla." -- 3 Moos. 19: 33, -34. - -"Koska sinä kohtaat _vihollisesi_ härän tai aasin eksyksissä, niin tulee -sinun johdattaa se jälleen hänen luoksensa. Jos näet _vihamiehesi_ -aasin uupuneena kuorman alla, niin kavahda, ettet jätä miestä -avuttomaksi, vaan sinun tulee auttaa häntä kuorman helpottamisessa." -- -2 Moos. 23: 4, 5. - -Ei edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiä -kohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän -suuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa. -Kyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä koska -ne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden: se olisi -eläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin pidetty huolta. -- 5 Moos. -25: 4; 22: 10; 2 Moos. 23: 12. - -Muutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen, -koska leevisukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat -veljensä kymmenyksillä tai vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen -maanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asiain -todellisesta tilasta, joka on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa, -jotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät -todistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää, -joka siis ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin, -tapahtuupa usein, että nykyajan pappiskunta esittää tämän väärin -vaatiessaan nyt samallaista järjestelmää, käyttäen Israelin -järjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiain tilaa, -johon se perustui, tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin. - -Se perustui itse asiassa ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin -lapset saivat haltuunsa Kaanaanmaan, oli leviitoilla varmaan yhtä -suuri oikeus maan omistamiseen kuin toisilla sukukunnilla. Jumalan -erityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin -jonkusen kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut -eri sukukuntien keskuuteen, palvellakseen heitä uskonnollisissa -asioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan jakamista. -Maaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlaista korvausta, ja -kymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä -siinä vielä kyllin. Joskohta kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivat -oikeudenmukainen maksumääräys, niin ei sitä kuitenkaan kannettu verona, -vaan saatiin se suorittaa vapaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään -uhkaus pakottanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän -omantunnontarkkuudestaan. Ainoat kansalle annetut kehotukset, jotka -koskivat tätä asiaa olivat seuraavat: - -"Pidä varasi, ettet hyljää leviittaa, niin kauan kuin elät maassasi." -(5 Moos. 12: 19.) "Äläkä unohda leviittaa, joka on porttiesi -sisäpuolella, sillä ei hänellä ole [maassa] osaa eli perimistä." 5 -Moos. 14: 27. - -Onko, me kysymme, mahdollista otaksua, että itsekkäät ja -kunnianhimoiset papit olivat asiat näin järjestäneet, kun he tämän -kautta olisivat tehneet itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa -veljistään riippuvaksi? Eikö järkemme sano meille jotain päinvastaista? - -Sopusoinnussa tämän kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla -kuin ylempänä esitetyillä -- nimittäin että Jumala on näiden -lakien laatija -- on se seikka, ettei löytynyt mitään erityisiä -toimenpiteitä pappissäädyn kunnioittamiseksi. Eivät missään petturit -olisi huolellisempia, kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta -kunnioitus ja arvonanto heille itselleen taattaisiin ja ankarimmat -rangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osottaisivat -halveksumista heitä kohtaan. Mutta mitään sen tapaista ei esiinny. -Ei ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai -kunniotuksesta tai vapaudesta väkivaltaa tai häväistystä vastaan. -Yleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaerotusta eikä katsonut -henkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä -huomattavampaa, kun palvelijoiden, muukalaisten ja vanhuksien kohtelu -oli erityisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi: "_Muukalaista_ et -saa väärin kohdella _tai sortaa_... _Leskiä ja isättömiä_ ette saa -pahoin kohdella. Jos kohtelet heitä pahoin, niin olen varmasti kuuleva -heidän huutonsa, kun he huutavat minulle, ja vihani on syttyvä, ja -minä olen tappava teidät miekalla, niin että teidän vaimonne tulevat -leskiksi ja teidän lapsenne isättömiksi." (2 Moos. 22: 21--24; 23: -9; 3 Moos. 19: 33, 34.) "Sinun ei pidä köyhälle päivätyöläiselle -tekemän väärin, oli hän sitten sinun veljiäsi tai muukalainen, joka -on sinun luonasi sinun maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Sinä -päivänä, kun hän on tehnyt työnsä, tulee sinun antaa hänelle hänen -palkkansa ennenkuin aurinko laskee, sillä hän on puutteessa ja -odottaa palkkaansa, ettei hän huutaisi Herran puoleen sinun tähtesi -ja se tulisi sinulle synniksi." (3 Moos. 19: 13; 5 Moos. 24: 14, -15; 2 Moos. 21: 26, 27.) "Harmaapään edessä pitää sinun nouseman -ja vanhaa kunnioittaman." (3 Moos. 19: 32. Katso myös 3 Moos. 19: -14.) Tässä kaikki, mutta ei mitään papeista ja leviitoista ja heidän -kymmenyksistään. - -Lain terveys-ohjeet, jotka olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa -ja kauan sorrossa eläneelle kansalle, sekä määräykset ja rajotukset, -jotka koskivat puhtaita ja saastaisia eläimiä joita sai tai ei saanut -syödä, ovat ihmeellisiä ja ansaitsisivat toisten piirteiden ohella -huomiota, jos tila sallisi niiden tutkimista osottaaksemme, että -heidän lakinsa olivat tulleet yhtä pitkälle, ellei pitemmälle kuin -lääketieteen viimeiset tulokset tällä alalla. Mooseksen lailla oli -sitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsittelemisen meidän -täytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on -valtavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse runko koko tuosta -ilmotuksesta uskonnollisessa järjestelmässä, jota jälellä oleva osa -Raamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla -osottaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä -otetaan huomioon. - -Järjen valossa täytyy jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan, -joka osottaisi sen olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan on -se kaikissa osissaan yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osottaa -Jumalan luonteeksi. Tämä antaa todistuksia hänen viisaudestaan, -vanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas -ja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan, -vaan sanoo niiden lähteneen Jumalasta, (2 Moos. 24: 12; 5 Moos. 9: -9--11; 2 Moos. 26: 30; 3 Moos. 1: 1.) Jos kohdistaa katseensa hänen -luonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he -todistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokultaisuutta ja valhetta, jos -sen tekee, niin kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies -itse todisti väärin ja esitti omia mielipiteitään ja lakeja Jumalasta -lähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyään Raamatun -painoksia, jonka tähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin -huomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä; -sillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, jotka -etsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät -he koskeneet pyhiin kirjotuksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat -väärentämättöminä säilyneet. - - - -Raamatun profeetat. - - -Luokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän -todistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat, -muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan, -ja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät -vastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana -kulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä -kansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmotuksen sisällys -oli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangastuksen varottamisen -yhteydessä, jonka oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista -siunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja -saavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea -muuta kuin kehuttavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni -heistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla. -Katso 1 Kun. 18: 4, 10, 17, 18; 19: 10; Jer. 38: 6; Hebr. 11: 32--38. -Toisissa tapauksissa tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan -profeettoina vasta vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me -puhumme profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät -suorastaan lähteneinä Jehovasta. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa, -ettei tapahtunut mitään papillista välitystä, kun laki annettiin -Israelille. Jumala antoi sen kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19: -17--25; 5 Moos. 5: 1--5.) Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun -hän huomasi jonkun rikkovan lain, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos. -19: 17.) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangasta, mutta koska -useimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa -ja tulivat välinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin olivat ne -verrattain harvat, jotka seurasivat lain määräystä nuhdella synnistä ja -kehottaa jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsuttiin "profeetoiksi" -sekä vanhassa että uudessa testamentissa. Profeetta nimitys, sellaisena -kuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee _julkinen selittäjä_, ja -siten kutsuttiin myös epäjumalisuuden julkisia opettajia. Esimerkiksi -"Baalin profeetat" j.n.e. Katso 1 Kor. 14: 1--6; 2 Piet. 2: 1; Matt. 7: -15; 14; 5; Neh. 6: 7; 1 Kun. 18: 40; Tit. 1: 12. - -Profeetallinen opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän -käsityksen mukaan määrätyn luokan erikoisalaksi kehittyen -farisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen asemasta opetti vanhinten -(kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän suunnan kannattajista tuli -totuuden vastustajia ja vääriä profeettoja eli vääriä opettajia. -- -Matt. 15: 2--9. - -Siitä suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala -eri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka -toisinaan tarkotti esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia. -Me kiinnitämme nyt huomiomme sellaisiin profeettoihin, jotka puhuivat -ja kirjottivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä -nimittää: - - Jumalan valituiksi profeetoiksi tai näkijöiksi. - -Kun muistamme, että nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi -maallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä -ylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat -ei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita vaan myöskin pappeja (joskaan -he eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia -syntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että -nämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon -tekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää -järki sellaisen epäilyksen. - -Jos me siis emme löydä mitään syytä epäillä eri raamatunkirjoittajain -vaikuttimia, vaan havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on -vanhurskas ja totuudellinen, niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä -määrin löytyy jotakin yhteyttä tai yhdyssidettä Mooseksen, toisien -profeettain ja uuden testamentin kirjailijain kirjoitusten välillä. -Jos me huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa, -ja uuden testamentin kirjotuksissa, jotka yhteensä käsittävät yli -viisitoistasataa vuotta pitkän ajanjakson, niin antaa tämä kirjailijain -luonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa --- että Jumalan henki on heidät elähyttänyt -- erittäinkin jos -heidän yhteinen pääaineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa -sen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja -ominaisuuksista. - -Tämänpä me siis huomaamme: kirjan läpi kulkee sama suunnitelma, henki, -päämäärä ja tarkotus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta -ja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen -kohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut -esittävät Jumalan suunnitelman asteittaista etenemistä tämän päämäärän -täyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimäisen ja kolmen viimeisen luvun -sopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset -kuvaavat ensimmäistä luomusta, jälkimäiset uudistettua eli ennalleen -asetettu luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu. -Edelliset osottavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloaan maailmaan -pettääkseen ja hävittääkseen sitä, jälkimmäiset osottavat miten hänen -työnsä on tyhjäksi tehty, turmeltuneet uudistettu, paha poistettu ja -Saatana hävitetty. Edelliset osottavat miten Aadamin kautta herruus -menetettiin, jälkimäiset taas miten Kristus on tämän herrauden -ennalleen asettanut ja ijankaikkisesti lujittanut ja miten Jumalan -tahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaissa. Edelliset osottavat, -miten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman vaikuttava syy, -jälkimäiset taas miten vanhurskauden palkka on kirkkaus, kunnia ja -elämä. - -Joskin Raamattu on monen henkilön käsialana eri aikoina ja eri -olosuhteissa syntynyt, ei se kuitenkaan ole ainoastaan kokoelma, -joka sisältää siveyssääntöjä, viisaita periaatteita ja lohdullisia -sanoja. Se on jotakin enemmän. Se on järjellinen ja sopusuhtainen -esitys nykyisen pahan maailman syistä, sen ainoasta parannuskeinosta -ja lopputuloksesta jumalallisen viisauden näkökannalta, joka näki -suunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan -kansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja -kalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat. - -Ensimäisen Mooseksen kirjan opista pidetään kiinni ja kehitetään -sitä loppuun asti. Tässä kerrotaan, että ihminen alkuperäisessä -täydellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, asetettiin koetukselle, -että hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys, -sairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole -hyljännyt häntä, vaan on lopulta uudistava ihmisen lunastajan -kautta, joka oli syntyvä vaimosta (1 Moos. 3: 15). Aatamin ja Eevan -nahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa, -Iisakissa alttarilla, eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat -saivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi, ja -joita jatkettiin koko juutalaisena aikakautena, osotettiin lunastajan -kuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa -tarpeellisuus meidän syntiemme peittämiseksi. Jos kohta profeetat -ainoastaan heikosti käsittivät muutamien lauseittensa sisällyksen -(1 Piet. 1: 12), mainitsevat he, kuinka synnit tullaan asettamaan -syyttömän eläimen asemasta yhden ihmisen päälle, ja profeetan katsein -he näkevät hänet, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, ja jota oli -johdettava "niinkuin karitsaa, joka viedään teurastettavaksi", että -"kuritus hänen päällensä pantiin, jotta meillä olisi rauha, ja että -hänen haavainsa kautta me parannumme". He kuvailevat, miten ihmiset -ylenkatsovat ja hylkäävät hänen, ja selittävät, että "Herra antoi -kaikkien meidän pahojen tekojemme kohdata häntä". (Jes. 53: 3--7.) He -mainitsevat missä tämä vapahtaja tulee syntymään (Miik. 5: 1) ja koska -hän oli kuoleva, ja että tämä ei tulisi tapahtumaan "hänen itsensä -tähden". (Dan. 9: 26.) He mainitsevat joukon hänen ominaisuuksiaan -- -että hän oli oleva "vanhurskas" ja vapaa "petoksesta", "vääryydestä" -tai jostakin muusta oikeutetusta kuoleman syystä (Jes. 53: 8, 9, 11); -että hänet petettäisiin kolmestakymmenestä hopearahasta (Sak. 11: 12), -että hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53: -12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34: 21; Joh. 19: 36), -ja joskin hän kuolisi ja tulisi haudatuksi, niin ei hänen lihansa -muuttuisi, eikä hän jäisi hautaan. -- Ps. 16: 10; Ap. t. 2: 31. - -Uuden testamentin tekijät kirjottavat selvin ja mieltäliikuttavin -ja kuitenkin yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten -toteutumisen Jeesus nasaretilaisessa sekä osottavat johdonmukaisissa -loppupäätöksissä, että sellainen lunastushinta, jonka hän maksoi, ja -jota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta maailman synnit -voitaisiin pyyhkiä pois, oli tarpeellinen (Jes. 1: 18.) He kertovat -koko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovammalla tavalla, -jonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin, -vaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme, -että heidän todistelutapansa on mallikelpoisen tarkka ja vakuuttava, -jommoista ei muualla esiinny minkään muun aineen yhteydessä. Katso -Room. 5: 17--19 ja niin edespäin 12:sta lukuun. - -Mooses ei viitannut laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien -poistamiseen ja kansan siunaamiseen suuren vapahtajan kautta, jonka -vallan ja hallituksen hän selitti olevan omaansa paljon suuremman, -loskin se tulisi olemaan "senkaltainen". (5 Moos. 18: 15, 19.) Luvattu -vapahtaja oli siunaava ei ainoastaan Israelin, vaan Israelin kautta -"kaikki sukukunnat maan päällä", (1 Moos. 12: 3; 18: 18; 22: 18; -26: 4.) Ja juutalaisen kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat -profeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias on myös tuleva -"valoksi, joka pakanat valistaa" (Jes. 49: 6; Luuk. 2: 32), että -pakanat tulevat hänen luoksensa "maan kaikista ääristä" (Jer. 16: 19), -että hänen nimensä on "oleva suuri kansojen keskuudessa (Mal. 1: 11), -sekä että Herran kunnia ilmotetaan, ja kaikki liha on sen näkevä". -- -Jes. 40: 5. Katso myös Jes. 42: 1--7. - -Uuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun, -joka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien -ennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä -ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan -kansaansa (Ap. t. 11: 1--18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin -heidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi -yhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei -Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista -ja pakanoista oli valittu "pieni lauma", joka koetuksen kautta oli -havaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian -kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja -kaikki kansat. -- Room. 8: 17. - -Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa -sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme, -että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka -he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä -se sanoo itsensä olevan -- "suuren ilon, joka on tuleva kaikille -kansoille". - -Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa, -on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko -maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli -ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan: -"Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin -kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi. - -Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille -rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita -aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa, -johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa, -joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka -hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä -koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he -olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat -kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman -osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu -ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat -tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin -- -valossa. - -Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka -on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että -kuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki -hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja -eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät -haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan -herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps. -49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden -testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä -ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla -tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan -ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin -saarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa -nukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista -herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin -kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi -Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 13--22. - -Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat -tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat -välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta, -ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen -kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat -oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat -kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten -ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla -tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan -testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä -"turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta -ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä, -auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta -aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan, -että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa -nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä -tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin -olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä, -ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan -hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin -merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen -hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room. -5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2: -14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2. -Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran -päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun -amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28: -21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy -11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin -tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta -ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40; -24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa -eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit -tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen -y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen -kaikkein ihmeellisintä. - -Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia, -on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta -ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai -kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin -luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän -ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me -kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja -maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä -viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä -kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen -kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa; -muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat. -Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden -ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina -muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon -meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne -muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta -varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä -voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin -kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja -ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus. - -Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu -järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi -Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus -ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet -järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille -olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti -innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy -tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen -kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia -aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille, -että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa -ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden -tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on -todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset -ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti -väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet -sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä -siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta, -joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on -sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka -ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet, -ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy -olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä -ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian -suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen. - -Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt -saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella. -Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat -meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus, -etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan -Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen -Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä, -ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme -Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle -avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on -Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman -pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista -luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta -joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa. - - * * * * * - - "Jos, kaikkivaltias, et löydykkään, - ken loi ja käsin kantoikaan - maailman ihanuuden? - Ken auringoille kaikille - lait antoi, radat tähdille - loi kautta avaruuden? - Ken johtaa minun askeleet, - nuo synkät sekä uupuneet? - Ken syömeen antoi tuonkin lain, - mi poikkeust' vaill' on vaatijain, - ett' aina oikein tehdä vain - jos mailman sain - mun vastustajakseni ain'." - - - Jumalan sana. - - On Herran sana vaan - ain säilyvä. - Se siemen aikanaan - on itävä. - Jos täyttää sydämen, - se sadon ainaisen, - myös heelmän taivaisen - tuo aikanaan. - On Herran sana vaan - kestävä, säilyvä. - Ei koskaan järky tuo, - ei milloinkaan. - - On Herran sana tuo - meit' johtava. - Kuin kynttilämme tuo - on loistava. - On valkeus totinen - kautt' suurten usvien. - Se saattaa taivaasen - nyt voittajat. - On Herran sana tuo - loistava kynttilä. - Ei koskaan sammu tuo, - ei milloinkaan. - - Ken Herran sanahan - tääll' luottaa vaan, - jos kohta povehen - maan haudataan, - ei nuku ijäksi, - vaikk' tulee tyhjäksi, - maan mustan mullaksi -- - hän muutetaan. - Ken Herran sanahan - luottavi, uskovi, - hän kerran muutetaan - täält' kirkkauteen. - - - - -NELJÄS LUKU. - -AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT -VIITOTETUT. - -Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman -historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa -pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. --- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan -suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään, -avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen. - - -Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja -ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka -tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen -työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline -roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka -lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan -_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan -ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä -sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa. - -Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn -tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin -on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä -lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan -sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova -selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut -ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja -mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen -päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä -ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni -on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä -olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt, -sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka -tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen -nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa -todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton -suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee -täytäntöään kohti. - -Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä, -täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin -he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta, -niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan) -valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää -muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä. -Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön, -käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen -suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen -tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen -nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja -jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat -näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää -seuraavalla piirroksella. - - Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi". - - Luominen | Silloinen maailma | - Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma | - Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma. - -Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea -eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen, -hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. -- -2 Piet. 3: 6. - -Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan -toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun -vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi -maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7. - -Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17) -jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä -_"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5; -2 Piet. 3: 13. - -Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat -enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan -alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on -tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille. - -Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja -mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä -sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan -"nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi -mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme -nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he -kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15) -Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ -- -_"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi, -vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee -tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset -tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä. -Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas" -(Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja -"pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9. - -Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein -kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat -näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen -välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli -hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun -sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas -(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo, -tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen -seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä -ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien -niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat -elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin -viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35. - -Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja -ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen -valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä -toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi -maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman -pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän -hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6: -12. - -Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen -pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi -uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi -tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla -Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi -vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä -tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän -maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa -Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys -osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta. -Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään -väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota -väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.) -Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava -pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi -astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden -hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2. - -Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja -hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset -vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti" -(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä -aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä -kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja, -ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä. -Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui -vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta -luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät -hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat -ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta -- -sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on, -silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi. -Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske -luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten -hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen -hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen -yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy -(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän" -alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi -maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden -hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat -vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat -vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva -ankarin oikeudellisuus. - -Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän -kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei -tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden, -sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin -uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti -"kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät -Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut -kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita, -joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_ -ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan -siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se -ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä -tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien -kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden -loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna, -Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä -ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1. - - - -Ajanjaksoja eli hallituksia. - - -Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut, -kuten alempana oleva piirros osottaa. - - Silloinen maailma - Nykyinen maailma - Patr. ajanjakso - Juutalain. ajanjakso - Evankeel. ajanjakso - Tuleva maailma - Tuhatvuot. ajanjakso - Tulevat ajanjaksot - -Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut -mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut -koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen. -Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen -omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala -hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin, -"aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman -hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi -ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti -kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen -hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia -seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin -suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon -välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin -takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila. - -Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa, -joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan -hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie -suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään. - -Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen -toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan, -tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä -sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään -yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät -ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista -kirkkautta, mikä tulee seuraamaan. - -Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme -_patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena -Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja -yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin -kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat -patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi -järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui -tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin -hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala -tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja -kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen -"pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta -varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän -jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui -Kristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai -lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä -kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän -kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus -kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja -kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa. -Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse -mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien -kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain -luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää -ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin -huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole -lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo." -(Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana -loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää -Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan -julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." -- Matt. 23: 38. - -Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen -ajanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo -iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan -kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman -kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka, -joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä -lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat -Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen -jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä -tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa, -että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_. -Se ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä -aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk. -12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on -nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä. - -Tämän aikakauden kanssa loppuu "nykyinen paha maailma", ja huomaa -tarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat -varmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan, -täsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän -nykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän -ajanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa -sidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on -valmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman -alkamiselle, jossa "vanhurskaus asuu". - -Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen -nimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee, -tuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana -asetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta -menetettiin (Ap. t. 3: 19--21), ja ennen sen loppua ovat kaikki -kyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa -autuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään -itkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on -mennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja -siihen me pysähdymme. - -Me olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän -aikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme, -sitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja -järjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön -Jumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena. -Suunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen -kehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen -arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti, -joka arkkitehti tekee kaikki "oman tahtonsa neuvon mukaan." (Ef. 1: -11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai -liian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija -sekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa -ovat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään -voisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha -että hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa -toteuttamiseksi. - -Järjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä -ainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta, -näyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä, -ja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen -koneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja -kehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien -ja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää -sekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että -näennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia. -Totisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen -käynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma -nyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa, -niin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei -ainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi -myös nauttia sen siunatuista tuloksista. - -Kun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on -välttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden -erityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä _ei missään_ niistä -_yksiksensä_ voi suunnitelmaa nähdä, _vaan ainoastaan kaikissa -yhteisesti_, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat -renkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat -käsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin -jokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme -sillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa. - -Sitä, mitä sanassa sanotaan _toisesta_ aikakaudesta tai hallituksesta, -ei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin _erikoista_ -aikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa. -esimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko -maan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa. -(Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen -nähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on -perustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan -vievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse -aikakauden lopussa, "_viimeisinä päivinä_... pahat ihmiset ja -petturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja -eksymisessä". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee -olemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi -peittää meren pohjan. - -Samankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan -valtakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa -tapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta, -sillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto, -vääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä -sallii. Saatanan, joka nyt vielä on "tämän maailman ruhtinas", täytyy -ensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee, -tulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen -valtaansa ja on hallitseva kaikkea. - - Enemmän lempeä sinuun. - - Jeesus, sua rakastaa - tahdon mä ain'. - Siksi sua kaihoten - katselen vain. - Pyytää siis sydämen - Jeesus, nyt enemmän - lempeä vaan. - - Kerran mä halusin - riemua maan. - Nyt minä sinussa - kaikkeni saan. - Pyyntöni ompi tuo; - lempeäs' mulle suo - enemmän vaan. - - Silloin jos murheita, - tuskaakin saan, - tahtoni taipumaan - auttaa ne vaan. - Kuiskaavat minulle: - Jeesus, oi sinulle - kaikkeni vaan. - - Kiitos on viimeinen - kuiskaus mun. - Jäähyväishuutoni: - Ain' olen sun. - Pyyntön' on siksi vain: - Auta, oi Jeesus ain' - lempimään sua! - - - - -VIIDES LUKU. - -"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN -ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN." -- KOL. -1: 26. -- - -Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova -- Aabrahamille -annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa -selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan -oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on -aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva. - - -Samaan aikaan kuin ihmiskunta sai käydä pahan koulua ymmärtämättä -sen tarpeellisuutta, lausui Jumala monen monta kertaa aikomuksensa -ennalleenasettaa ja siunata se tulevan lunastajan kautta. Mutta kuka -tämä lunastaja oli oleva, oli salaisuutena neljätuhatta vuotta, ja -vasta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen alkoi se kirkkaasti ja selvästi -ilmetä kristillisen eli evankeelisen aikakauden alussa. - -Jos luomme silmäyksen takasin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme -kadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät synnin -oikeutettua rangastusta kärsien täynnä huolia ja vaivaa ja ilman muuta -toivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada tuosta hämärästä -esityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen -pään. Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suuresta -merkityksestä, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma -valojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista -todistusta sen toteutumisesta. - -Noin kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen kutsui Jumala Aabrahamin ja -lupasi, että hänen siemenessänsä kaikki maan sukukunnat tulisivat -siunatuiksi. Tämä kuulosti siltä, kun Jumala vielä pitäisi kiinni -kerran lausutusta päätöksestään ja nyt aikoisi panna sen täytäntöön. -Aika riensi; luvattu Kaanaan maa ei vielä ollut hänen hallussaan. -Aabraham ja Saara alkoivat vanheta eikä heillä vielä ollut perillistä. -Aabraham arveli, että hänen täytyi auttaa Jumalaa hänen lupauksensa -täyttämisessä, ja Ismael syntyi. Mutta hänen apuaan ei kaivattu, sillä -_aikanaan_ syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti -siltä, kuin se, joka on hallitseva ja siunaava kansat, olisi tullut. -Mutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen oli Jumalan lupaus -rikkoutunut, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensä, Jaakob. -Mutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja -Jumala hyväksyi ja lujitti heidän uskonsa, sillä sen liiton, "jonka hän -teki Aabrahamin kanssa", varmensi "hänen valansa Iisakille", ja hän -hyväksyi sen "Jaakobille laiksi, Israelille ikuiseksi liitoksi." -- 1 -Aik. 16: 15--17. - -Jaakobin kuollessa kutsuttiin ensi kerran hänen jälkeläisiään _Israelin -kahdeksitoista sukukunnaksi_ ja Jumala tunnusti heidät "valituksi -kansaksi" (1 Moos. 49: 28; 5 Moos. 26: 5). Tällöin näytti ikäänkuin se -toive olisi lähellä toteutumistaan, että tämä kansa kokonaisuudessaan, -Aabrahamin luvattuna siemenenä, saisi haltuunsa Kaanaan maan sekä -hallitsisi ja siunaisi koko maailman, sillä sen suosion perustuksella, -jota he Egyptissä nauttivat, alkoivat he jo tulla mahtavaksi kansaksi, -Mutta toiveet melkein tukahtuivat, ja lupaus aivan unohtui, kun -egyptiläiset, saatuaan heidät valtaansa, pitivät heitä kauvan aikaa -orjuudessa. - -Jumalan lupaukset olivat todellakin kätketyt hämäryyteen, ja hänen -tiensä näyttivät tutkimattomilta. Määrättynä aikana tuli kuitenkin -Mooses, suuri lunastaja, jonka kautta Jumala vei heidät orjuudesta ja -teki suuria ihmeitä heidän tähtensä. Ennenkuin he vallottivat Kaanaan -maan, kuoli tämä suuri vapauttaja, mutta Jumalan puhetorvena selitti -hän: "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä -veljistänne." (5 Moos. 18: 15; Ap. t. 3: 22.) Tämä antoi jonkun verran -suuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä tämä ilmotti ei -ainoastaan sen, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat -tekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että -eräs heidän keskuudestaan valittu mies oli johtava heitä voittoon ja -lupauksien täyttämiseen. Senjälkeen tuli Joosua, joka nimi merkitsee -lunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan -voittivat he suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan, -joka liitossa oli luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa -tulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään. - -Mutta Joosua kuoli, eivätkä he kansana millään tavalla edistyneet, -ennenkuin he saivat Daavidin ja sitten Salomon kuninkaakseen. Silloin -he saavuttivat suurimman kukoistuksensa mutta sen sijaan, että lupaus -olisi täyttynyt, riistettiin heiltä pian valta ja he joutuivat -maksamaan veroa toisille kansoille. Muutamat pitivät kuitenkin kiinni -Jumalan lupauksista ja odottivat edelleen suurta lunastajaa, josta -Mooses, Joosua, David ja Salomo olivat ainoastaan esikuvia. - -Niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa -Israelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta -Israelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota hänen -esikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti, -johti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia, -jotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden -syntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. Tätä kuvasi -pääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten -teurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebr. 9: 11--20; 10: 8--18) ja -sovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti. -He sivuuttivat myös profeettain todistukset, jotka "henki viittasi -edeltäpäin ilmaistessaan Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden -jälkeen tulevaa kunniaa". (1 Piet. 1: 11.) Kun Jeesus tuli uhrina, -niin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet -etsikkoaikaansa. (Luuk. 19: 44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa -olivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: "Me -toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin." (Luuk. -24: 21.) Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet -henkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema -oli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri oli tuova -siunaukset mukanaan, ja joka osaksi täytti lupauksen liiton. Kun he -kuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän -kuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1: 3), ja kun hän oli -aikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein -viipyneen toiveensa suhteen, sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä -jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Että heidän toiveensa olivat -itse asiassa oikeat, joskaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin -ne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: "Ei teidän tule tietää aikoja -tai hetkiä jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." -- Ap. t. 1: 6, 7. - -Minkähän käänteen Jumalan suunnitelma nyt on tehnyt? lienevät -opetuslapset kysyneet itseltään, kun Jeesus oli mennyt ylös, sillä -meidän täytyy muistaa, että Herramme opetus valtakunnasta tapahtui -pääasiallisesti vertauksien ja arvotusten tapaisten sanojen kautta. -Hän oli sanonut heille: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, -mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, -opastaa hän teidät koko totuuteen. Hän opettaa teille kaikki ja -muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille." (Joh. 16: 12, -13; 14: 26.) He eivät siis voineet ymmärtää näitä asioita, ennenkuin -helluntaisiunaus oli tullut. - -Mutta vielä silloinkin kesti jokunen aika, ennenkuin he täysin -ja selvästi ymmärsivät käsillä olevan työn ja sen sukulaisuuden -alkuperäisen lupauksen kanssa. (Ap. t. 11: 9; Gal. 2: 2, 12, -14.) Kuitenkin näyttää siltä, kuin Jumala olisi käyttänyt heitä -puhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita, -ja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin -ja selvemmin ilmaisivat totuuden, kun mitä he itse täysin käsittivät. -Lue esim. Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: "Simeon on kertonut -kuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen] -nimelleen. Ja tämän kanssa profeettain sanat pitävät yhtä, sillä näin -on kirjotettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu] -minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen -herrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen -uudestaan." -- Ap. t. 15: 14--16. - -Jaakob alkoi nähdä Jumalan huolenpidossa, evankeliumin viemisessä -Pietarin kautta ensimäisille pakanain keskuudessa kääntyneistä ja -Paavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio tulisi tänä -aikakautena olemaan samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoita -kohtaan. Hän katsoi sen jälkeen ennustuksiin ja huomasi niin olevan -kirjotetun, sekä että sen jälkeen, kun tämän evankeliumiaikakauden työ -on päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset. -Vähitellen alkoivat muutamat harvat -- pyhät, Jumalan erityiset -"ystävät" ymmärtää tuota suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta. - -Paavali selittää (Kol. 1: 27), että tämä salaisuus, joka on ollut -kätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka -nyt on ilmotettu hänen pyhilleen, on - - "Kristus teissä, kirkkauden toivo". - -Tämä on suuri salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä -aikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta paitsi -erityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät tai vihkiytyneet -uskovaiset. Mutta mitä tarkottaa "Kristus teissä"? Me olemme nähneet, -että Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Ap. t. 10: 38), ja siten -me ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana _Kristus_ -merkitsee _voideltu_. Ja apostoli Johannes sanoo, että _se voitelu_, -jonka _me_ (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, _pysyy meissä_. (1 -Joh. 2: 27.) Siis ovat pyhät tänä aikakautena voideltu joukko, voideltu -Jumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Kor. 1: 21; 1 Piet. 2: 9), sekä -yhdessä Jeesuksen, päällikkönsä ja Herransa kanssa muodostavat Jehovan -voidellun -- Kristus-henkilön (pään ja ruumiin). - -Sopusoinnussa Johanneksen opin kanssa, että me myöskin olemme -_voideltuja_, vakuuttaa Paavali meille, että tämä salaisuus, joka -kuluneina aikakausina on ollut kätkettynä, mutta on nyt julistettu -pyhille, on se, että _Kristus-henkilö_ (Voideltu) "ei ole _yksi_ jäsen, -vaan niitä on siinä monta", samoin kuin ihmisruumis on _yksi_ ja siinä -on monta jäsentä: mutta samoin kuin ruumiin kaikki jäsenet, vaikka -luvultaan monta, muodostavat _yhden_ ruumiin, niin on myös Voidellun -Kristus-henkilön laita. (1 Kor. 12: 12--28.) Jeesus on voideltu -seurakunnan pääksi eli Herraksi, joka seurakunta on hänen ruumiinsa -(tai morsiamensa, kun käytetään toista vertausta -- Ef 5: 25--30), ja -yhdessä he muodostavat _luvatun "siemenen"_, -- suuren Lunastajan: -"Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin -_siementä, perillisiä_ lupauksen mukaan". -- Gal. 3: 29. - -Apostoli varottaa huolellisesti seurakuntaa yltiöpäisten vaatimusten -suhteen, sanoessaan Jeesuksesta, että Jumala on kaikki "laskenut hänen -jalkaansa alle, ja pannut hänet kaiken pääksi ja antanut seurakunnalle, -joka on hänen ruumiinsa, jotta hän kaikessa olisi ensimäinen". (Ef. 1: -22, 23; Kol. 1: 18.) Vertaamalla ihmisruumiiseen osottaa hän kuitenkin -ihanalla ja merkitsevällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä -samaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: "Minä olen viinipuu, te -olette oksat." -- Joh. 15: 5. - -Meidän yhteyttämme Herran Jeesuksen kanssa Kristus-henkilön jäseninä, -voidellussa joukossa, kuvaa sattuvalla tavalla pyramiidi. Kivi, -joka muodostaa huipun, on itsessään pyramiidi. Toiset kivet voidaan -rakentaa sen alle, ja jos ne soveltuvat yhteen huippukiven kaikkien -määräävien särmien kanssa, niin tulee koko rakenne olemaan täydellinen -pyramiidi. Kuinka ihanasti valaiseekaan tämä asemaamme "siemenen" -- -"Kristus"-henkilön jäseninä. Liitettynä ja täydessä sopusoinnussa -päämme kanssa olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme -ole mitään. - -Jeesus, tuo täydellinen, on suuresti korotettu, ja me jättäydymme -nyt hänelle, jotta meidät muodostettaisiin ja luotaisiin hänen -esikuvansa mukaan, ja jotta me rakentuisimme Jumalan rakennukseksi. -Tavallisessa rakennuksessa ei löydy mitään _huippu_ kulmakiveä, mutta -meidän rakennuksessamme on huippukulmakivi, huippukivi, niinkuin -on kirjoitettu: "Katso minä panen Sioniin valitun kallisarvoisen -huippu-kulmakiven" -- "ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö... ja -sallikaa, että myös teidät, elävinä kivinä rakennetaan hengelliseksi -rakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan Jumalalle otollisia -[Codex Sinaiticus on jättänyt _hengellisiä_ uhrin edestä pois] uhreja -Jeesuksen Kristuksen kautta." (1 Piet. 2: 4--6.) Ja me uskomme, että -Jeesuksen, "pään", ja "seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa" yhteys on -pian oleva täydellinen. - -Ja minun rakkaani, suuren rakennusmestarin johdolla täytyy meidän -kärsiä monta vasaran iskua ja paljon hiomista -- meidän täytyy paljon -muuttua ja mukautua hänen esikuvansa mukaan. Ja jotta rakennusmestarin -kyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää -huolta, ettei meillä ole mitään vastahakoista omaa tahtoa, joka asettuu -hänen tahtoansa vastaan tai estää hänen tahtonsa tapahtumista meissä. -Meidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä -- meidän täytyy -pysyä ankarasti kiinni nöyryydessä, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, -mutta nöyrille antaa hän armon". Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän -käden alle, jotta hän meidät ajallansa korottaisi (1 Piet. 5: 5, 6), -niinkuin hän on korottanut meidän päämme ja edelläjuoksijamme. -- Fil. -2: 8, 9. - -Tämä on todellakin ihmeellinen julistus, ja kun me Jumalan sanasta -haluamme tietää suuresta kutsumuksestamme, niin huomaamme profeetoissa -pelkkää kaunopuheliaisuutta, kun on kysymyksessä sen armon (suosion -tai siunauksen) julistus, joka on tullut meidän osaksemme (1 Piet. -1: 10), samalla kuin esikuvat, vertaukset ja ne, mitkä tähän asti -ovat olleet arvotuksia, nyt alkavat itsessänsä loistaa ja levittävät -valoa "kaidalle tielle", jolla voideltu (Kristus-) joukko on kutsuttu -juoksemaan voittopalkinnon saavuttamista varten, joka nyt verhon -poistuttua on silmäimme edessä, Tämä oli todellakin ennen aavistamaton -salaisuus, -- että Jumalan tarkotus ei ollut herättää ainoastaan -lunastaja, vaan sellainen lunastaja, joka on kokoonpantu monesta -jäsenestä. Tämä on "tuo korkea kutsumus", jonka puolesta vihkiytyneinä -uskovaisilla evankeliumin aikakautena on etuoikeus taistella ja -voittaa. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen, -niin kauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti kunnes -heidät helluntaipäivänä voideltiin -- tuo uusi luonto heissä sikisi. -Paavalin selityksestä me ymmärrämme, ettei muut kuin "uudet luomukset" -nyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeata kutsumusta. Hän sanoo: -"Me puhumme _salaisuutena_ ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä -[suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen ajan alkua -meidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista -[päämiehistä] ole tuntenut,... niinkuin on kirjotettu: Mitä ei yksikään -silmä ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen -noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. -Sillä meille Jumala on sen ilmaissut Henkensä kautta." -- 1 Kor. 2: -6--14. - -Kirjeessään galatalaisille paljastaa Paavali koko salaisuuden ja -osottaa, miten aabrahamilainen liitto tulee täyttymään. Hän osottaa, -että Israelille annettu laki ei kumonnut alkuperäistä lupausta (Gal. -3: 15--18), sekä että Aabrahamin siemen, joka tulee siunaamaan kansat, -on Kristus. (Värssy 16.) Seuraten ajatusta, että Kristus käsittää -kaikki, jotka ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: -- "Sillä -niin monta kuin teitä on _Kristukseen_ kastettu, te olette Kristukseen -pukeutuneet", ja "jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä -Jeesuksen kanssa] siis olette _Aabrahamin siementä_, perillisiä -[Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan". (Värssyt 27, 29.) Jatkaen -samaa ajatusta näyttää hän (Gal. 4), että Aabraham kuvasi Jehovaa, -Saara kuvasi liittoa eli lupausta ja Iisak kuvasi Kristusta (päätä -ja ruumista) ja jatkaa sen jälkeen: "Ja te, veljet, olette lupauksen -lapsia, niinkuin Iisak oli". (Värssy 28.) Siten oli Jumalan suunnitelma -kätketty esikuviin, kunnes evankeliumin aikana Kristushenkilö alkoi -kehittyä. - -On ollut välttämätöntä pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi -niin tapahtunut. Se on ollut välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi -kokonaisuudessaan ilmotettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen -tyhjäksitekemistä. Sillä jos ihmiskunta olisi tuntenut sen, eivät he -olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eikä myöskään seurakuntaa, -joka on hänen ruumiinsa. (1 Kor. 2: 8.) Ei ainoastaan Kristuksen -kuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut estetyksi, ellei -Jumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, vaan myöskin -Kristuksen kärsimisestä osallisen seurakunnan uskonkoetus olisi -tullut estetyksi, sillä "sentähden ei maailma tunne meitä [hänen -kanssaperillisinään], koska [samasta syystä] se ei tuntenut häntä". -- -1 Joh. 3: 1. - -Ei ainoastaan Jumalan suunnitelma ja tuo Kristushenkilö (pää ja -ruumis), joka on itse suunnitelman täytäntöön panemista, ole maailmalle -suuri salaisuus, vaan myöskin tuo erikoinen tie, jolla tämä "pieni -lauma" on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet erikoisina ihmisinä. -Maailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikkaasti varustettu henkilö -kuin Jeesus nasaretilainen tuhlaisi aikansa ja lahjansa sellaisella -tavalla kuin hän teki, kun hän sitävastoin, jos hän olisi omistanut -aikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle, -joka oli kansan mielen mukaista, olisi voinut tulla suureksi ja -arvossa pidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi -elämänsä, ja he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki ja hän on -suunniltaan." Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvotuksia. He -eivät voineet ymmärtää häntä. - -Apostolit ja heidän seurapiirinsä olivat samaten maailmalle -arvotuksena, kun he jättivät maalliset toiveensa j.n.e. saarnatakseen -syntein anteeksi antamusta halveksitun ja ristiinnaulitun Jeesuksen -kuoleman perustuksella. Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta -yhteiskunnallisesta asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja -saarnatakseen Kristuksesta ja siitä näkymättömästä kruunusta, joka -annetaan kaikille niille uskoville, jotka tulisivat vaeltamaan hänen -jäljissänsä. Tämä oli niin arvotuksen tapaista, että muutamat sanoivat: -"Olet järjiltäsi, Paavali, suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi." -Ja kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina -Kristuksen tähden. - -Mutta Jumalan suunnitelma ei ole aina oleva salaisuuden verhossa: -Tuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa -ihmisille, ja "Herran tunteminen on täyttävä koko maan". Vanhurskauden -aurinko, joka säteillään tuo parannusta ja hajottaa tietämättömyyden -pimeyden, on juuri Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa -- -ei ainoastaan pää vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on -kirjotettu, että jos me "hänen kanssaan kärsimme", niin me myös hänen -kanssaan kirkastumme. "Kun Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy, -silloin tekin _hänen kanssaan_ ilmestytte _kirkkaudessa,"_ ja "silloin -vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa _niinkuin aurinko"_. -- -Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12; Kol. 3: 4; Matt. 13: 43. - -Nyt tuntuu kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat siinneet uuteen -mieleen ottamalla vastaan "Kristuksen mielen", ikäänkuin ne lupaukset, -joihin me uskomme, ja ne toiveet, jotka meitä elvyttävät, olisivat -kuviteltuja ja liian epätodenmukaisia, jotta niihin voisi luottaa ja -antaa niiden määrätä menettelytapamme. Tulevana aikakautena, kun Jumala -on "vuodattava henkensä kaiken lihan yli", niinkuin hän nykyisenä -aikakautena vuodattaa sen "palvelijoidensa ja palvelijattariensa" yli, -silloin tulevat kaikki ymmärtämään ja pitämään arvossa ne lupaukset, -jotka "pieni lauma" nyt itsellensä omistaa. Ja he tulevat iloitsemaan -seurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen: "Iloitkaamme -ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät -ovat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä." (Ilm. -19: 7.) He tulevat iloitsemaan siitä, että seurakunta, jonka kautta -siunauksen virrat silloin vuotavat heille, on kirkastettu. Ja joskin -he tulevat näkemään, että ne "kalliit ja suuret lupaukset", jotka -Voideltu (pää ja ruumis) on perinyt, eivät ole heitä varten, vaan ovat -täyttyneet meissä, niin on se opetus, joka seurakunnan kautta on tehty -havainnolliseksi, tuleva heille siunaukseksi. Ja kun he rientävät -saavuttamaan niitä siunauksia, _jotka silloin tarjotaan heille_, -tulevat he käyttämään hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastamaan -Jumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei tule herättämään -kateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tulee täydellisen -inhimillisen luonteen saavuttaminen täysin tyydyttämään heitä ja on -heidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos. - -Silloin salaisuus on loppunut, sillä maailma on silloin käsittävä, että -se oli Jumalan henki Kristuksessa ja Kristuksen henki meissä -- Jumala -ilmestynyt lihassa --, jonka he tähän asti olivat väärinkäsittäneet. -Silloin he näkevät, ettemme olleet hulluja emmekä houkkia, vaan että me -valitsimme paremman osan, kun riensimme saavuttamaan niitä rikkauksia, -niitä kunniasijoja ja sitä kruunua, joita he eivät nähneet, mutta jotka -kuitenkin ovat ikuiset. - -Mitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen -pasuunan (kuvauksellisessa merkityksessä) kaikuessa. (Ilm. 10: 7). -Tämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa -käytetään: salaisuus tai Jumalan _suunnitelman_ salaiset puolet -julistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin "Jumalan -salaisuus", seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja. Molemmat -päätetään silloin. Salaisuus, kätketty suunnitelma, on silloin valinnut -täyden määrän Kristuksen ruumiin jäseniä, ja tästä seuraa, että _se, -Kristuksen ruumis_, on silloin tullut täydelliseksi. Suunnitelma -lakkaa olemasta salaisuus, koska ei enään ole syytä, miksi se edelleen -pidettäisiin salassa. Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan -pidetty peitettynä, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat -kätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka -ovat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Ef. 3: 9), antavat -meille viittauksen, että se työ, joka on täyttyvä, ja jota Jehova on -antanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa, -täytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten -valmistusten arvoinen. Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle, -kun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen virrat runsaina -valuvat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja tuskittelee aina tähän -asti, _odottaen_ tämän salaisuuden täyttymistä -- Jumalan lasten -ilmestymistä, jotka muodostavat luvatun "siemenen", jossa kaikki maan -sukukunnat tulevat siunatuiksi. -- Room. 8: 19, 21, 22. - - - - -KUUDES LUKU - -MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN -ENNALLEENASETTAMINEN. - -Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu -ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. -- -Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa -armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta. --- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman -toivo. - - -"Ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet -oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin, jolloin -kaikki ennalleenasetetaan, ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti -puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- Ap. t. 3: 20, 21. - -Me luulemme, että kaikki, jotka tuntevat Raamatun, myöntävät ja -uskovat meidän Herramme tarkotuksen olleen, että hänen opetuslapsensa -ymmärtäisivät, että hän jotakin tarkotusta varten, jollakin tavalla ja -jonakin aikana tulisi takasin. On totta, että Jeesus sanoi: "Katso, -minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. -28: 20), ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan -kanssa, johtaen, halliten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa -heidän murheissaan. Mutta joskin seurakunta siunauksellisella tavalla -on ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja -että hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin -ikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan, -sillä kun hän sanoi: "Ja kun minä olen mennyt pois ja valmistanut -teille sijan, tulen minä takasin" (Joh. 14: 3), niin tarkotti hän -varmaan sillä _toista henkilökohtaista tulemista_. - -Toiset arvelevat, että hän tarkotti hengen vuodattamista helluntaina, -toiset, että hän tarkotti Jerusalemin hävitystä j.n.e.; mutta -nämä sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä -kirjassa, joka kirjotettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja -kaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, puhuu hän, -joka oli kuollut ja nyt elää, kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä -kuuluvana tulevaisuuteen, sanoen: "Katso, minä tulen pian, ja minun -palkkani on minulla mukanani." Ja hengen elähyttämä Johannes vastaa: -"Amen, tule Herra Jeesus:" -- Ilm. 22: 12, 20. - -Hyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen -tulemista, sekä että hän tällä tavalla on jatkava tulemistaan, kunnes -koko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen -tullut. - -He unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässä asiassa, joka -sanoo aivan päinvastaista heidän odotukselleen; ettei maailma Herran -toisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan puoleen, että -"viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset tulevat -olemaan itserakkaita... he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa" -(2 Tim. 3: 1--4), että "pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä -pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen". (V. 13.) He unohtavat -Mestarin erityisen varotuksen pienelle laumalleen: "Pitäkää vaari -itsestänne, ettei... se päivä äkkiarvaamatta yllättäisi _teitä_; sillä -se kohtaa niinkuin _paula_ kaikkia, jotka asuvat koko maan pinnalla." -(Luuk. 21: 34, 35.) Kun jälleen sanotaan: "Kaikki maan sukukunnat -parkuvat", kun he näkevät hänen tulevan (Ilm. 1: 7), voimme olla -vakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä. -Valittavatkohan kaikki syntisen kääntymistä? Päinvastoin, jos tämä -paikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkottaa Kristuksen läsnäoloa -maan päällä, niin opettaa se, etteivät kaikki maan päällä tule -rakastamaan hänen ilmestystään, jota he varmaan tekisivät, jos he -kaikki olisivat kääntyneet. - -Toiset odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta -_siirtävät_ tämän _ajan_ kauvas eteenpäin väittäessään, että maailma -täytyy kääntyä seurakunnan vaivannäön kautta sen nykyisessä asussa, -ja sillä tavalla alkaisi tuhatvuotisaikakausi. He sanovat, että kun -maailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää -koko maan, ja kun kansat eivät enää harjaannu sotimaan, silloin on -seurakunnan työ nykyisessä asussaan päättynyt, ja että silloin, kun se -on täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, tulee Herra ratkaisemaan -maan tärkeät asiat, palkitsemaan uskovaiset ja tuomitsemaan syntiset -kadotukseen. - -Muutamat Raamatun paikat, irrotettuina yhteydestään, näyttävät puhuvan -tämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan Jumalan sanaa ja -suunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että kaikki nämä -paikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta, nimittäin -että Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä että hänen -hallituksensa tarkotus on kääntää maailma; että seurakunta nyt on -asetettu koetukselle, ja että voittajain palkinto on ensin tulla -kirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran Jeesuksen -kanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale, jotta -maailma tulisi siunatuksi ja kaikki luodut olennot Herran tuntemisen -osallisuuteen. Tämä on Herran erityinen lupaus: "Joka voittaa, sen -minä annan istua kanssani valtaistuimellani." (Ilm. 3: 21.) "Ja he -virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." -- -Ilm. 20: 4. - -On kaksi Raamatun kohtaa, joihin ne, jotka väittävät, ettei Herran -tuleminen tapahdu ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä, -pääasiassa perustautuvat, ja niihin tahdomme tässä kiinnittää -huomiomme. Toinen on: "Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko -maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." -(Matt. 24: 14.) Väitetään, että tämä tarkottaa maailman kääntymistä -ennen evankeliumiaikakauden loppua. Mutta _todistaminen_ maailmalle -ei merkitse maailman kääntämistä. Kysymyksessä oleva Raamatun paikka -ei sano millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on -jo tapahtunut. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset, -että evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, joskaan -maan miljoonat ihmiset eivät olleet ottaneet sitä vastaan. Ei edes -puoletkaan maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta -miljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin -on mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko -maailmassa _todistukseksi_ kaikille _kansoille_. - -Apostoli sanoo (Ap. t. 15: 14), että evankeliumin _päätarkotus_ tänä -aikakautena on ollut "ottaa kansa" Kristuksen nimeen -- voittava -seurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa -hänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkotus. - -Toinen Raamatun paikka on: "Istu oikealle puolelleni, siihen asti kun -minä panen vihollisesi sinun jalkaisi astuinlaudaksi." (Ps. 110: 1.) -Hapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se, -että Kristus istuu jollakin aineellisella valtaistuimella jossakin -taivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi, -ja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä käsitys on väärä. Tässä -ajateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan tarkottaa se -hänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on korotettu -olemaan osallinen tässä hallituksessa. Paavali selittää: "Jumala on -hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita -nimiä korkeamman," Hän on antanut hänelle _vallan_, joka lähinnä Isän -valtaa on kaikkia muita korkeampi Jos Kristus istuu aineellisella -valtaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa -astuinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi -luonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on tullut hänen valtikkansa -alle. Mutta jos "oikea puoli" ei merkitse määrättyä paikkaa tai -istuinta, vaan niinkuin me väitämme voimaa, valtaa, herrautta, niin -seuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta -toista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, jolla -hän on varustettu, tulee "tekemään kaikki itsellensä alamaiseksi". -(Fil. 3: 21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu -Saksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta, -jolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän -istuu valtaistuimella, niin tarkotamme, että hän hallitsee Saksaa. -Oikea puoli merkitsee korkeinta arvoa, ylhäisintä asemaa tai -suurinta suosiota, lähinnä korkeinta hallitusta. Siten korotettiin -tai asetettiin Bismarck Saksan keisarivallan oikealle puolelle, ja -Joosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa -- ei -kirjaimellisesti, vaan tavallisen lauseparren mukaan. Jeesuksen sanat -Kaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa: "Tästälähin saatte -nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan -pilvien päällä." (Matt. 26: 64.) Hän on oleva oikealla puolella, kun -hän tulee, ja hän on pysyvä oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan -aikana ja myös aina. - -Lähemmästä Jumalan ilmotetun suunnitelman tutkimisesta on seuraava -laveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisen tulemisen -tarkotuksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset -suhtautuvat toisiinsa kuten saman suunnitelman osat. Ensimäisen -tulemisen erityinen tarkotus oli _lunastaa_ ihmiset; ja toisen -tulemisen erityinen tarkotus on _ennalleenasettaa_, siunata ja -vapauttaa lunastetut. Sitten kun Vapahtajamme oli antanut elämänsä -kaikkien lunastukseksi, meni hän ylös taivaaseen esittääkseen tämän -uhrin Isälle, sovittaen siten ihmisen vääryyden. Hän viipyy siellä -ja sallii "tämän maailman ruhtinaan" jatkaa pahan herrautta, kunnes -"morsian, Karitsan emäntä" on valittu, jonka ollakseen tällaisen -kunnian _arvoinen_ täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutuksen. -Silloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö, -jonka hänen uhrinsa on taannut, on alkava, ja hän on lähtevä siunaamaan -maan kaikkia sukukuntia. - -Tosin olisi ennalleenasettamis- ja siunaamistyö voinut alkaa heti, -niin pian kun Lunastaja oli suorittanut lunastushinnan, ja olisi -siinä tapauksessa Messian tuleminen tapahtunut ainoastaan kerran ja -valtakunta ja siunaustyö heti alkanut, kuten apostolit ensin odottivat. -(Ap. t. 1: 6.) Mutta Jumala on "meitä varten" -- kristillistä -seurakuntaa varten -- "pitänyt huolta jostakin paremmasta" (Hebr. 11: -40). Meidän tähtemme on siis Kristus-henkilön hallitus erotettu pään -kärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta. - -Tämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen välillä, kaikkien -lunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on aijottu seurakunnan, -Kristuksen ruumiin koettelemista ja valitsemista varten; muuten -olisi ainoastaan yksi tuleminen tapahtunut, ja työ, joka suoritetaan -hänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi seurannut -Jeesuksen ylösnousemista. Tai sen sijaan kun me sanomme, että toisen -tulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä ensimäisessä -tulemisessa tehtiin, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova -olisi päättänyt valita "pientä laumaa", "Kristuksen ruumista", ei -ensimmäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan -olisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut -ainoastaan _yksi_ tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut -tarkotuksena _sallia_ pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden -kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena puhdistaa ja asettaa kaikki -ennalleen. - -Siten me näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunastuksena -tapahtui juuri niin paljon ennen siunaus- ja ennalleenasettamisaikaa, -kuin tarvittiin hänen "kanssaperillistensä pienen lauman" -valitsemiseksi. Tämä on muutamille selvitettävä sen näennäisen -viivytyksen Jumalan puolelta, ettei hän vielä anna niitä siunauksia, -jotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset -tulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin --- ihanan tarkotuksen tähden -- hinta maksettiin paljon aikasemmin kuin -ihmiset olisivat voineet odottaa. - -Apostoli ilmottaa, että Jeesus on ollut poissa maan päältä -- -taivaassa -- koko sinä välillä olevana aikana, joka ulottuu hänen -taivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan tai tuhatvuotisajan -alkuun asti: "Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin -aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan ennalleen" j.n.e. (Ap. t, 3: -21.) Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkotus -on kaiken ennalleenasettaminen, ja kun hänen esiintymisensä aikana -kansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan vihastuvat (Ilm. 11: 18) -ja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko on seurakunta -lähetystehtävässään epäonnistunut, ja Jumalan suunnitelma tähän nähden -rauennut, tai sitten on niin, kun olemme väittäneet ja näyttäneet, -että seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä -aikakautena, vaan on sen tehtävänä ollut saarnata evankeliumia koko -maailmassa _todistukseksi_ ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa -tehtäväänsä varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään -maailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä _yrittänytkään_ -kääntää maailmaa. - -Tämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä, mutta heidän tulee -ajatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen työhön, niin olisi -hän silminnähtävällä tavalla siinä epäonnistunut, sillä niinkuin me -olemme havainneet, on olemassa ainoastaan vähäpätöinen murto-osa maan -tuhansista miljoonista, joka koskaan on kuullut siitä _ainoasta_ -nimestä, jossa kunkin täytyy pelastua. Me olemme ainoastaan voimakkain -sanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista -- baptistit, -presbyteriaanit ja monet muut -- uskovat ja opettavat, että Jumala -nyt määrää ja valitsee maailmasta "pienen joukon", seurakunnan. He -esittävät, että Jumala ei tee mitään muuta, kun että hän valitsee -tämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä -opettavan askeleen eteenpäin jumalallisessa suunnitelmassa: maailman -ennalleenasettamisen, joka on tapahtuva valitun seurakunnan kautta, -sitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja kirkastettu. Tämä "pieni -joukko" voittajia tänä evankeliumin aikakautena muodostaa ainoastaan -sen "siemenen" ruumiin, jossa tai jonka kautta kaikki maan sukukunnat -tulevat siunatuiksi. - -Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa -on koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut, täytyy huomata -miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutuksen -kanssa, että kaikki Jumalan aikomukset tulevat täyttymään, sekä että -hänen sanansa eivät tule tyhjänä palaamaan, vaan on _se_ menestyvä, -_jota varten se on lähetetty_. (Jes. 55: 11.) Se, että maailma ei vielä -ole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa sen, -ettei sitä vielä ole _lähetetty_ siinä tarkotuksessa. - -Tämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet -kristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon. -Ei ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti -vastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy -johtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella -täytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää -kuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, _järjestyksen_, sekä -"jakamalla oikein totuuden sanaa" tämän aineen suhteen. Tämä järjestys, -sellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa, on, jos -se otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja menneinä -aikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän vastakohta on niin -kutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan -tuhatvuotiskautena. Jos pitää muistissa aikakausien ja hallituksien -eroavat piirteet, joista me teimme esityksen eräässä edellisistä -luvuista, ja kaikki ne paikat, jotka tarkottavat valtaa ja vapaata -armoa, tutkitaan ja asetetaan oikeaan aikaan, niin huomataan, että -kaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä -ajanjaksoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin -soveltuvat lähinnä tulevaan aikakauteen. - -Raamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista -pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat -tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta -kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta -varten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa. - -Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi -Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan -ovat opettaneet Jumalan armo tai suosio Kristuksessa on aina vapaa -siinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen -syntiinlankeemisesta nykyaikaan asti ovat Jumalan armonosotukset -rajottuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja -luokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena kutsutaan koko maailma -osallisiksi niihin suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin -kaikille tarjotaan ja ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla -juomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. -- Ilm. 22: 17. - -Jos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham -ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi, -joiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan kaikkia -sukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin Israelin -valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkotuksen -olleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman -hyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen Kaanaan maa, sen -eri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan poistamiseksi ja -kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista -varten -- kaikki tämä esitti pienoiskoossa ja esikuvauksellisesti -todellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi. -Jumala sanoi, puhuen kansalle: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan -päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta." (Am. 3: -2.) Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin -vieläpä jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin, -eikä hän sallinut oppilaittensa mennä toisten luo -- sanoen, kun hän -lähetti heidät: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään -samarealaisten kaupunkiin." Minkätähden niin, Herra? Koska selittää -hän, "minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden -lammasten luo." (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten omisti hän koko -aikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän ensimäisen työnsä -maailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen vapaasta ja rajattomasta -ylitsevuotavasta armosta, joka "aikanaan" on todellakin tuleva -siunaukseksi kaikille. - -Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä -luokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko -maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman -_kaikkien_ puolesta. -- Hebr. 2: 9. - -Ja nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta määrätyssä -tarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii evankeliumi (joka -saarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia. -Luo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen -evankeliumi huomatummassa määrässä valaisee tai siunaa. Vertaa -itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden miljoonien kanssa, jotka -tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole -kuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu -joukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen -Kristuksen, meidän Herramme kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet -kutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on -Jumalan suunnitelma _maailman_ pelastamiseksi oleva vasta alussaan. - -Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on -_siemen_ rikkipolkeva käärmeen pään. "Ja rauhan Jumala on pian ruhjova -Saatanan teidän jalkainne alle." (Room. 16: 20; 1 Moos. 3: 15.) -Evankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen seurakunnan -valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on -"valmistanut itsensä" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka ovat -valmiit, menevät hänen kanssansa häihin -- toinen Aadam ja toinen Eeva -tulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevana -hallituskautena, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta -ole enään kihlattu neitsyt, vaan morsian, ja silloin "henki ja morsian -sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon, -ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä." -- Ilm. 22: 17. - -Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se -on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten. -Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta -yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan -lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa -armo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei -ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä -armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena. - -Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden -aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin -käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän -jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta -eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että -niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen -ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät -ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa -- kuolemassa. Niin -varmasti kuin Jeesus kuoli _kaikkien_ puolesta, niin täytyy myös -kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla -kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena -kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne, -jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia, -jos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat -haudoissa, kutsutaan "toivon vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan -suunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen. - -Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä -on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat -kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti -voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa -olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon -äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa -(142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta -siihen _ainoaan nimeen_, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa -on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö -näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole -voineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on -tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat -aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän -tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä -varten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä? -Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän -järjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten -useat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa -korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu -tilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon _ainoan nimen_ ja -kuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää -elämää? - -Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee -itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on -sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia. - -_Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa:_ "Kuolleet -ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät -koskaan tule jälleen elämään." - -_Kalvinismi vastaa:_ "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on -ennakolta määrännyt heidät kadotukseen -- ikuiseen helvettiin -- -ja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he -ijankaikkisesti, ilman toivoa." - -_Arminianismi vastaa:_ "Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi -heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin -kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan', -joskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta." - -Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista -seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska -heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan -vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle -mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen -perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan, -on _usko_ Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. "Armosta te olette -pelastetut uskon _kautta."_ (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta -on koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee -minun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: "Usko Herraan -Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille -annettu, jossa meidän on pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen, -joka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva". -- Room. 10: 13. - -Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi -uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät -usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" -- -Room. 10: 14. - -Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että _tietämättömyys_ -on pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole -lakia,... ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se -laki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät. -Mutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko -maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat, -joilla ei ollut kirjotettua lakia, _tuomittiin kadotukseen_, eikä tehty -vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä -tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia -elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta -_tuomittiin kadotukseen_, "sillä lain kautta tulee synnin tunto" -(Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa -ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät -vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä "ei yksikään liha voi -lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään". Kirjotettu laki -_tuomitsi juutalaiset kadotukseen_, ja pakanat omistivat riittävästi -omantunnon valoa _tuomitsemaan heidät kadotukseen;_ ja siten on -jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma -syyllinen Jumalan edessä. - -Muistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain, -mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään lain -liitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan "ole -ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee -Raamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei -ainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen elämää -ansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata vedota -tietämättömyyteen pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta -ketään uskon ja kuuliaisuuden _palkintoon_. - -Monta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa -tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen (joka -heidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään ijankaikkiseen -ja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät Raamatun -lausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei tule tuomitsemaan -tietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän lämminsydämistä -vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta me -varotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun -esityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin -tietämättömyyden kautta. - -Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa? Eivät, -joskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät pelastetaan -tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he lähetyssaarnaajain -lähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan elämän ja miljoonien -markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes puolet heistä -pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään heille -eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka opettavat -heille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo, kun -lähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi -oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä, -sillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos me jatkamme samaa -ajatusta, emmekö voi silloin tulla siihen tulokseen, että jos Jumala -olisi jättänyt _kaikki_ tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki -pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminen ja kuolema -ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja kärsiminen olisi -ollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten -asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa määrässä mahdotonta -ja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain -luokse, jotka suosivat kalviinilaista tai fatalistista käsitystä -armonvalitsemisen suhteen. Tämän opin mukaan on jokaisen yksityisen -henkilön ikuinen kohtalo järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on -syntynyt. - -Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy -eri teitä pelastukseen -- tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja -vielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta tuota -Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että -kaikki muut toivon ovet sukukunnalle ovat suletut, niin avaa se sitäkin -laveammaksi _yhden_ oven, tuon ainoan oven, ja huutaa, että jokainen, -joka tahtoo, menköön sisälle elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne, -jotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella tuota siunattua etua saada -mennä sisälle, tulevat aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn -arvostella sitä. _Ainoa tapa_, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla -Jumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan -uskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin. -(1 Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää sanomaa -suuresta ilosta, joka _"on tuleva kaikelle kansalle."_ - -Olettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala -ne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle -itselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta neljästäkymmenestä -kahdestatuhannesta miljoonasta? - -Joskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla varmat, -etteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei -opeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta -Kristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16: 27), -vaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän tilansa -nykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen -kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää "kätkeä pahat -rankasemista varten tuomiopäivään asti" (2 Piet. 2: 9); ja sen hän on -myös tekevä. - -Mutta sellainen ajatus, että niin monet meidän kanssaihmisistämme -kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä tietoa, mikä on -tarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin surullinen -jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on -lukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta sovelluttaa -tämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja -nykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme -kaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka -ymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: "Jumala on rakkaus" ja -"Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, -jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi." (1 Joh. 4: 8; Joh. 3: 16.) -Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin -voi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan -myöskin järjestää asiat niin, että kaikki voisivat kuulla, ja sillä -tavoin pelastua? - -Kun me jälleen luemme: "Tämä oli totinen valo, joka valistaa jokaisen -ihmisen, joka tulee maailmaan" (Joh. 1: 9), niin sanoo meidän -huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut valistusta; -me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin joitakuita -harvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä valistuksen -aikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään tällaisesta -valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja toiset -suuret joukot kuluneina aikakausina. - -Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman -_"kaikkien puolesta"_. (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman -sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan puolesta, ja jostakin -syystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen miljoonaan, niin oli -kai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö apostoli näin ollen -sano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso, minä ilmoitan teille -suuren ilon, joka on tuleva _kaikelle kansalle_ (Luuk. 2: 10), ja -kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että tämä on ollut ainoastaan -"pienelle laumalle" iloinen uutinen eikä kaikelle kansalle, niin emmekö -silloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän määrin enkelit liiottelivat -julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi -sen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat, -oli tekevä. - -Toinen esitys kuuluu: "Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan ja -ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi -kaikkien edestä". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko puolesta? -Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä -Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät _kaikki_ tulisi totuuden -tuntoon, jotta he voisivat uskoa? - -Kuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet ilman -avainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman avaimen, niin -selittävät nämä lauseet kauttaaltaan: "Jumala on rakkaus." Tämä avain -löytyy äsken mainitun raamatunlauseen jälkimmäisessä osassa -- "joka -antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, _josta todistus oikeina -aikoinaan oli annettava_. Jumalalla on _aikansa_ kaikkea varten. Hän -olisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään; -mutta se, ettei hän niin tehnyt, todistaa, että heidän aikansa täytyy -olla tulevaisuudessa. Niille, jotka tulevat kuulumaan seurakuntaan, -Kristuksen Morsiameen, ja jotka jakavat valtakunnan kunnian, on -nykyinen aika tuo "sovelias aika", kuulemista varten, ja sillä, jolla -nyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän on tuleva -siunatuksi sen mukaan. Joskin Jeesus maksoi lunastushinnan meidän -puolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä -puhuttavan tuli vasta monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea -käsittäminen toi edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja -ja käsitystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan "aika" -tulee, niin vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva -mahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta. - -Se ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa; -mutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä -kosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä -pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo -loppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään -tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on "Kuhunka -paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää". (Saarn. 11: 3.) Jos -tämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että -mikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään -muutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat -poikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä ainetta, -kuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan tarkotus ei ole -pelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan hän "tahtoo, -että _kaikki ihmiset_... tulisivat totuuden tuntemaan" (1 Tim. 2: 4), -ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, ja koska -"haudassa... ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä tai viisautta" (Saarn. -9: 10), niin on Jumala valmistanut kuolleille tilaisuuden nousta ylös, -jotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen -suunnitelmansa, että "niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös -kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan" -- -evankeelinen seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten -tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen -tuhatvuotisessa _läsnäolossaan_ (väärin käännetty _tulemisessaan_), -Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan, -tulevat tuntemaan hänet. -- 1 Kor. 15: 22. - -Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä -Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti -ensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen Aadamin -kautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että hänellä on -kokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja tulevat ne, jotka -kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, edelleen -elämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, joka on kuuliaisuus -Jumalaa kohtaan. Täydellistä kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen -kyky annetaan Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena. - -Tästä johtuu, että _me_ voimme käyttää toista lausetta, jonka -tavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja -joskaan emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme -saada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan -todistuksesta. Tämä on: "Me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, -joka on _kaikkien ihmisten_ vapahtaja, varsinkin _uskovaisten._" (1 -Tim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän ei -("täydellisesti") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka tulevat -hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten, -että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi -sen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä olen -asettanut eteesi elämän ja kuoleman... Niin _valitse_ elämä, jotta sinä -ja siemenesi eläisitte. - -Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: "Silmäni -ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut... _valoksi, -joka on ilmestyvä pakanoille_, ja _kirkkaudeksi kansallesi -Israelille_." [todellisille israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa -apostolin selityksen kanssa, että se tosiasia, että Jeesus antoi -itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta, oli _kaikille aikanaan -julistettava_. Tämä tulee kaikille ihmisille heidän uskostaan tai -tahdostaan huolimatta. Tämä _iloinen sanoma_ vapahtajasta tulee olemaan -_kaikelle_ kansalle (Luuk. 2: 10, 11), mutta erityinen pelastus -synnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan _hänen_ kansalleen (Matt. 1: -21) -- niille, jotka uskovat häneen -- sillä me luemme, että Jumalan -viha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. -- Joh. 3: 36. - -Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen olion -osaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun -suurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua -ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma -pelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota -uskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus -myöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka "sinä päivänä... -uskovat", on _täydellinen_ vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta -Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten -saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan -laille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, on osottava rakkauden -suuruuden kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku, -jonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja -ennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen -täydellisyyteen, tulee "pelkuriksi" ja "vetäytyy pois" (Hebr. 10: -38, 39), niin tulee hänen yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8) -hävitettäväksi kansasta. (Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema. - -Täten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut lauseet -saavat selityksensä näissä sanoissa: "josta aikanaan oli todistettava". -_Aikanaan_ tulee hyviä uutisia "suuresta ilosta" "kaikelle kansalle". -Ja millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida oikein -sovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla -tätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen -perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös -Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut -vanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät -elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta -arvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalla toisen -Aadamin. - -Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut -ennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta. (Ap. -t. 3: 19--20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa -hän näki kuivaneet luut: "Nämä luut, ne ovat kaikki Israelin lapsia." -Ja Jumala sanoo Israelille: "Katso, minä avaan teidän hautanne ja -tahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja saattaa teidät -Israelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska -minä olen teidän hautanne avannut, ja teidät, minun kansani, sieltä -tuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen -virkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän asua maassanne; ja teidän pitää -ymmärtämän, että minä Herra, olen sen puhunut, ja minä myös sen teen, -sanoo Herra." -- Hes. 37: 11--14. - -Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). -- -"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku [pakanoista -valittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja niin koko -Israel on pelastuva", tai pääsevä takasin hyljätystä asemastaan. Sillä -"ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on ennen tuntenut". (V. -2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan Kristuksen morsianta -valittaessa, mutta pääsevät entiseen asemaansa, kun tämä työ on valmis. -(V. 28--33). Profeettain esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä, -miten Jumala on istuttavat heidät jälleen, jolloin heitä ei enään -revitä pois maastaan. "Näin sanoo Herra Israelin Jumala:... minä tahdon -armollisesti katsoa heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän -maahan. Minä tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille -sydämen, että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat -olemaan minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä -he tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään." (Jer. 24: 5--7; -31: 28; 32: 40--42; 33: 6--16.) Nämä lauseet eivät voi yksinomaan -tarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m. entisten -vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa -poisrevityiksi. - -Edelleen sanoo Herra: "Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat -happamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.' Ei, -vaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva _omain_ pahaintekoinsa tähden." -(Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman syntinsä -tähden, vaan Aadamin synnin tähden: "kaikki kuolevat Aadamissa". -Hän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän isämme jatkoivat -niiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen perinnöksi vielä -enemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten synnin rangastusta --- kuolemaa. Aika jolloin "jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain -pahaintekoinsa tähden", on tuhatvuotiskausi tai ennalleenasettamisaika. - -Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää -koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat -esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille -annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat -kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta -tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin -oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta", Kristuksen päästä ja -ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja -sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia "paremmista -uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta "koko -maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat. - -Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa -lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä -mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten -ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme -varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että -koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta -ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa -suun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta, -saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla -on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet -vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt -kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan", -lukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen, -joka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat -meille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää -heidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan -sodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin -juutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.) -Kapernaumin asukkaille sanoi hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet -ne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä -tänä päivänä." -- Matt. 11: 23. - -Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä -tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V. -24): "Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä -siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja -mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä -ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee -Kapernaumilla olemaan _siedettävä_ olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi -olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut _täyttä_ tietoa, -eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan "siemenen" -kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan. - -Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan "uuden -liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin -miksi ei sodomalaisia siunattaisi _"kaikkien_ maan sukukuntien" -kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että -koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja _hukutti -heidät kaikki_" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin -heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän -herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta. - -Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48--63. Lue se tarkoin. -Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan, -ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin heidät pois, -kun minä _sen hyväksi näin._" Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään -selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan, -kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea -rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun "aikanaan" hänen suuret -tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä -niin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan -siedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta -olettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen -kukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan -kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi -Jumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista -tilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he -voivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska _heidän aikansa_ ei vielä -ollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden -tuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun -"siemenen" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten. - -Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan -menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei -ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: "Mene -siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä -säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset, -karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen -monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa -sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle, -ja sen kanssa mitä Jeesus opetti: "Rakastakaa vihollisianne" j.n.e., -kunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon -sopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen -seikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä. - -Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset -kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen -järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät, -ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille, -vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä -tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat -näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään -merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta -he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja -niin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan -hyvän ja perimään elämän. - -Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman -ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman -näistä kolmesta (Hes. 16: 48--52) sanoo Herra: "Kun minä käännän -jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja -Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen -kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä." Tämä kääntäminen -ei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut -henkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja -Kristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61: -1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän "pitää tuleman, -niinkuin he ovat ennen olleet" -- asetettaman ennalleen. - -On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon -Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien -anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät -voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea -toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus -Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat -näistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti -juutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin -sodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut -asettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat -lauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: "Ja minä -_tahdon_ muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt -sinun nuoruutesi aikana, ja _tahdon_ tehdä ijankaikkisen liiton -sinun kanssasi. _Ja sinun pitää mieleesi johdattaman_ sinun tiesi ja -häpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi... Ja minä _tahdon_ -tehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä -olen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden -enää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki, -mitä olet tehnyt, _sanoo Herra Jehova_." Kun lupaus on täten suuren -Jehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan -totuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin -ne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala -varmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla -verellään. - -Tähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: "Ja niin koko Israel -[elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän -sokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista; -ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun -liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'... He -ovat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa -Jumala ei kadu," -- Room. 11: 26--29. - -Me emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja -koko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan -esittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan -lapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että _Jumala on -niin rakastanut maailmaa_, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja -suunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän. - -Ylimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat -ainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että -Jumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme -ajatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen -"kalliita ja suuria lupauksia", niin on hän runsaasti pitänyt huolta -maailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset -erehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset -olivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat -tulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne, -joiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan -armon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä -suosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten -perimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt -huomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa -varten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa -ja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja -siunauksia. - -Miten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt -muutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden -vääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa --- kalvinilaisuus ja arminialaisuus -- sen esittävät. Edellinen kieltää -Raamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan -opin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä -kykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä. - -Kalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta -alkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän -koskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan. -Nämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen; -kaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla -ijankaikkiseen vaivaan, sillä "Jumala tietää hänen tekonsa maailman -alusta alkaen." - -Tällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan -kaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme _suuresta_ -Jumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi, -nimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä -ominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan -sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat -tuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen -vakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska -vanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa -voi olla edellisen esityksen kaltainen. - -Arminialaisuus sanoo: -- Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi -ihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa, -ainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi -ensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta -kuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut -vapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt -niin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi -nyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin -pieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti, -että toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan -innokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan -mukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat -saada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja -pelastua. - -Samalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä -rakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan -kohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä -ja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä -puuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että -kun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa -parhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin -kaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken -voimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen -vanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä -elävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti -kuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä -kaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden -aikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta -Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen -suunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan _yhtä_ -vastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen. - -Tämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan -viisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista -ominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: "Hän -sanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana." Mutta ei: -Vastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole -pienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on -aina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että -kaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi. - -Kun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin -kalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa -toistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin -nämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä -katsotaan aikakausien suunnitelman valossa. - -Kun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan -suunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu -tulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on -aijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen -siunausten toteuttamisessa, emmekö _me_ silloin vielä innokkaammin -ikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli -vähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä -tulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen -voiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun -vanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin -kenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka -nyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että -jos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen -kanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa -saapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja -kirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki, -joita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä, -tervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta -ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. - - * * * * * - - Nyt pääsi nosta matkamiesi - ja kuivaa kyynel silmästäs'. - Jo kohta hän, ken kuolon kärsi - on tuhatvuoden valtias. - Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden - saa aamutähti koittamaan. - Nyt Siion huomaa riemuvuoden. - Käy ennustukset täyttymään. - - Nyt maailmalle tieto saata: - On kohta taisto tauonnut, - ja nääntyville voidaan taata: - on riemuvuosi koittanut. - Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden - saa aamutähti koittamaan. - Nyt Siion huomaa riemuvuoden. - Käy ennustukset täyttymään. - - Jos kohta taivaan pilvet peittää, - kun aamurusko kultaa maan, - ne päivä kirkas kauvas heittää, - mi aikaa kohta paistamaan. - Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden - saa aamutähti koittamaan. - Nyt Siion huomaa riemuvuoden. - Käy ennustukset täyttymään. - - Jo joudu valtakunta kerran, - mi Kristuksemme kirkastaa! - Oi jospa saisin kanssa Herran - mä kansat onneen nostattaa! - Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden - saa aamutähti koittamaan. - Nyt Siion huomaa riemuvuoden. - Käy ennustukset täyttymään. - - * * * * * - - Monta nukkuu, mutt' ei aina. - Kirkas aamu sarastaa, - jolloin heidät Jeesus kutsuu, - haudoistansa herättää. - Silloin kaikki ilmi saapi, - Korvet kolkot, kiviset, - vuoret, laaksot aukeaapi, - kooten kaikki ihmiset. - Niin he nukkuu, mutt' ei aina. - Säteet aamun koittavat, - jolloin taatot, äidit, lapset - toinen toisens' kohtaavat. - - Kun me näemme kalliin helmen, - rakkaimpamme päällä maan, - temmattavan irti meistä, - täyttää syömen kaiho vaan, - Surren peittyy synkkä hauta. - Poies käymme allapäin. - Eipä kenkään vältä tuota. - Kaikkillehan käypi näin. - Niin he nukkuu, mutt' ei aina. - Säteet aamun koittavat, - jolloin taatot, äidit, lapset - toinen toisens' kohtaavat. - - Niin he nukkuu; mutt' ei aina, - mustan mullan kätkössä. - Jeesus maksoi kuolon hinnan. - Ovat Herran hallussa. - Kun siis aamu alkaa koittaa, - Herran äänen kuulla saa, - päivä lämpö tuskan haavat, - kaiken murheen poistattaa. - Niin he nukkuu, mutt' ei aina. - Säteet aamun koittavat, - jolloin taatot, äidit, lapset - toinen toisens' kohtaavat. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN. - -Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. -- -Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan -sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. -- -Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan -vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut -väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä, -että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja -kaikkia. - - - Paha on sitä, mikä aikaansaa onnettomuutta; mikä joko - suoranaisesti tai välillisesti aiheuttaa jonkinlaista kärsimistä. - -- Webster [Etevin englantilainen sanakirja. -- K. h.]. Tämä aine - ei siis käsitä ainoastaan inhimillisiä tauteja, suruja, tuskia, - heikkouksia ja kuolemaa, vaan tunkeutuu syvemmälle tutkiessaan - sen ensimmäistä syytä -- syntiä -- ja sen parannuskeinoa. Koska - synti on pahan vaikutin, niin on sen poistaminen ainoa tapa - pysyväisesti parantaa sairautta. - -Tuskin lienee mitään vaikeutta, joka useimmin esiintyisi tutkivalle -mielelle kuin nämä kysymykset: Miksi on Jumala sallinut pahan nykyisen -herrauden? Miksi antoi hän Saatanan kiusata ensimäisiä vanhempiamme -luotuaan heidät täydellisiksi ja oikeudenmielisiksi? Tai miksi salli -hän kielletyn puun olla hyvien puiden joukossa? Kaikista yrityksistä -huolimatta sivuuttaa sitä, tunkeutuu kuitenkin tuo kysymys: Eikö Jumala -olisi voinut estää kaikkea ihmisen lankeamisen mahdollisuutta. - -Tämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan -suunnitelmaa. Jumala olisi voinut estää synnin tunkeutumisen -maailmaan, mutta se seikka, ettei hän sitä tehnyt, on oleva meille -riittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aijottu -sitä varten, jotta lopullisesti aikaansaataisiin jotakin parempaa. -Kun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin -todistavat ne sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat -kysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi ajoissa -voinut tarttua asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden täyttä -toimeenpanoa? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi -estänyt hänen omien aikeittensa toteuttamista. Hänen tarkotuksensa oli -päivän selvästi todistaa sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa -täydellisen, korkean ja vanhurskaan pätevyyden sekä sen rikkomisesta -johtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat luonteeltaan -Jumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmottaa. Jumalalle on mahdotonta -valehdella. (Hebr. 6: 18.) Hänelle ei ole mahdollista kieltää -itseänsä. (2 Tim. 2: 13.) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden ei hän -voinut valita toista viisaampaa ja parempaa suunnitelmaa luodaksensa -olentojansa maailmaan, joskin meidän lyhytnäköinen katseemme joksikin -aikaa on kykenemätön näkemään äärettömän viisauden kätketyitä lähteitä. - -Raamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: 11.) --- epäilemättä tahtoi hän ilmottaa siunauksiansa ja toimia ihanan -olentonsa ominaisuuksien mukaan. Ja joskin hän rakkaudesta rikkaita -aikomuksiansa toimeenpannessaan sallii pahan olemassaolon ja niiden, -jotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa, -niin ei se ole pahan tähden, tai siksi, että hän olisi liitossa synnin -kanssa; sillä hän selittää, ettei hän "ole se Jumala, jolle jumalatoin -meno kelpaa." (Ps. 5: 5.) Joskin Jumala on kaikissa suhteissa pahan -vihollinen, niin _sallii_ hän sen (s.o. ei estä sitä) joksikin aikaa, -koska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen -luotuja olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokkaan opetuksen. -On itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa -väärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha, -vanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet -oikeina ja väärinä niiden seurauksista, kun ne ovat voimassa. Sitä -periaatetta, jonka lopputulos, kun se on voimassa, tekee hyvän -vaikutuksen ja saa lopulta aikaan järjestystä, sopusointua ja onnea, me -kutsumme _oikeaksi_ periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa -epäsointuisuutta, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme _vääräksi_ -periaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutuksen tulosta me kutsumme -_hyväksi_ ja _pahaksi_, ja sitä järjellä varustettua olentoa, joka -kykenee erottamaan oikean periaatteen väärästä ja joka vapaaehtoisesti -antaa toisen tai toisen itseään johtaa, me kutsumme joko hyveelliseksi -tai syntiseksi. - -Tätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä, -kutsutaan _oikeustietoisuudeksi_ tai _omaksitunnoksi_. Tämän -oikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me -kykenemme arvostelemaan Jumalan ja ymmärtämään, että hän on hyvä. -Juuri tähän oikeustietoisuuteen vetoaa Jumala aina todistaessansa -vanhurskaudestansa ja oikeudestansa, ja saman oikeustietoisuuden -perustuksella voi Aadam tietää, että synti tai vääryys oli jotakin -_pahaa_, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan -alemmat luodut olennot eivät ole varustetut tällä oikeustietoisuudella. -Koira omistaa jonkun verran järkeä, mutta ei tällaisessa määrässä, -joskin se voi oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee -toisia töitä ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi, -niin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelesi omaisuutta -tai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi -- koska se on -tietämätön töittensä siveellisestä laadusta. - -Jumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi erottamaan oikean -ja väärän välillä tai antaa sille kyvyn erottaa ja tehdä ainoastaan -sitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi -siitä tullut ainoastaan elävä kone eikä hänen luojansa kuva, mitä -sielun kykyihin tulee. Tai olisi hän voinut tehdä ihmisen täydelliseksi -ja varustaa hänet vapaalla tahdolla, niinkuin hän myös teki, ja sen -jälkeen suojellut häntä Saatanan kiusauksilta. Siinä tapauksessa olisi -hän, koska hänen kokemuksensa olisivat rajottuneet hyvään, ollut aina -ulkoapäin tulevan pahan kiusauksien ja sisältäpäin tulevien halujen -esineenä, jotka olisivat tehneet meidän ijäisen tulevaisuutemme -epävarmaksi, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen purkaus olisi -ollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi koskaan ilman sen -vastakohtaa pahaa niin korkeaksi arvosteltu. - -Jumala antoi luotujensa ensin tutustua hyvään ympäröidessään -heidät Eedenin ihanuudella, ja jälestäpäin, rangastukseksi -tottelemattomuudesta, antoi hän heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan. -Karkotettuina Eedenistä ja erotettuina oleskelusta siellä, antoi Jumala -heidän tuntea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten ainaisesti -tuntisivat pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden. - -Vertaamalla seurauksia tulivat he ymmärtämään ja riittävässä määrässä -kykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: "Katso ihminen on -tullut niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan". (1 -Moos. 3: 22.) Tämä on heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, joskin he -oppivat tuntemaan ensin _pahan_ eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä -on, ennen kuin he tuhatvuotiskautena saavat kokea sitä, joka on tulos -heidän lunastuksestansa hänen kauttansa, joka silloin tulee olemaan -heidän tuomarinansa ja kuninkaanansa. - -Oikeustietoisuus tai kyky oikean ja väärän arvostelemiseen sekä vapaus -käyttää sitä hyväkseen, jonka kaiken Aadam omisti, olivat tärkeitä -piirteitä hänen yhtäläisyydestään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki -oli kirjotettu itse hänen olentoonsa. Se oli osa hänen luonnostaan, -samoinkuin se on osa jumalallisesta luonnosta. Mutta älkäämme -unhottako, että tämä kuva tai yhtäläisyys Jumalan kanssa, tämä ihmisen -luonto, johon laki alkujaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon -alkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävän ja alentavan vaikutuksen -kautta. Tietenkään ei se nyt ole sitä, mitä se oli ensimäisessä -ihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää, -ettei luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen, kyvyllä rakastaa ja -tehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Tämä -valintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi tai vapaaksi tahdoksi, -on osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin -järjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä -Luojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen, -on synti niin paljon hävittänyt alkuperäisestä yhtäläisyydestä Jumalan -kanssa, joten me emme ole vapaita, vaan suuremmassa tai vähemmässä -määrin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti -langenneelle sukukunnalle tuntuu nyt helpommalle ja viehättävämmälle -kuin vanhurskaus. - -Emme tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi, etteikö Jumala olisi -voinut antaa Aadamille niin elävää vaikutusta synnin monista pahoista -seurauksista, että se olisi pelottanut hänet siitä, mutta me uskomme, -että Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen tulisi -olemaan varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi olemaan ihmiselle -ikuista hyötyä, ja tästä syystä ei Jumala estänyt vaan salli ihmisen -valita ja tuntea pahan seurauksia. Ellei tilaisuutta syntiin olisi -sallittu, niin ei ihminen olisi voinut sitä vastustaa; silloin -ei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala -etsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat häntä hengessä ja -totuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta ennemmin -kuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toimessa -elottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta -hänen aikomuksensa oli tehdä jotakin jalompaa, järjellinen olento, -joka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja -oikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä, -hyvästä ja pahasta. - -Oikea ja väärä ovat aina olleet _periaatteina_ olemassa ja tulevat aina -olemaan, ja kaikki täydelliset, järjellä varustetut, Jumalan kuviksi -luodut olennot täytyvät omistaa vapauden valita jommankumman välillä, -joskin oikean periaate on _ainoa_, joka aina tulee olemaan voimassa. -Raamattu ilmottaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauvan -ollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, tulee sen toiminta -ainaisesti lakkautettavaksi, ja kaikki, jotka yhä edelleen antavat sen -itsessään hallita, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15: -25; Hebr. 2: 14.) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät -oikein, tulevat pysymään ijankaikkisesti. - -Mutta kysymys tulee jälleen toisessa muodossa: Eikö Jumala olisi voinut -opettaa ihmistä tuntemaan pahaa muulla tavalla kuin kokemusten kautta? -Löytyy neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittömästi, -havainnollisesti, kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä, -joka otaksutaan eittämättömästi todeksi. Välitön tieto ei tarvitse -käyttää järjen päätelmiä tai todisteluita. Sellainen tieto kuuluu -ainoastaan jumalalliselle Jehovalle, kaiken viisauden ja totuuden -ikuiselle lähteelle, joka välttämättömästi ja itse asian luonteeseen -nähden on kaikkien luotujensa yläpuolella. Sentähden ei ihmisen tieto -hyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisien tieto olisi voinut -tulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi välttämättömästi -täytynyt löytyä jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisten -havaitsemista varten. Tämä olisi sisältänyt pahan sallimisen jossakin -jonkinlaisten olentojen keskuudessa, ja miksikä ei yhtähyvin ihmisten -keskuudessa maan päällä, kuin jossakin muualla. - -Minkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi -ja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Mutta niin onkin -asianlaita: ihminen on juuri saamassa käytännöllistä kokemusta itseään -varten ja on samalla havaintovälikappale toisia varten, olemme "tulleet -näytelmäksi... enkeleitä varten." (1 Kor. 4: 9.) - -Aadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmotuksen kautta, mutta -tämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja -Eeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja siis sellaisena, jolla oli oikeus -käskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: "Jona -päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Heillä oli -sentähden tieto pahasta, joskaan he eivät koskaan olleet havainneet tai -kokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti eivät he myöskään käsittäneet -Luojansa rakkaudestarikasta holhousta ja hänen hyvää tekevää lakiansa, -ei myöskään niitä vaaroja, joista hän sen kautta aikoi suojella heitä. -He lankesivat sentähden siihen kiusaukseen, jonka Jumala viisaudessaan -on sallinut vaikuttaa, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa -tiesi. - -Harvat käsittävät sen kiusauksen vaikeata laatua, johon meidän -esivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskautta, liittäessään -niin ankaran rangastuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöseltä -erehdykseltä; mutta vähänenkin harkinta on selvittävä kaikki. Raamattu -kertoo yksinkertaisesti miten nainen tuo heikompi olento petettiin ja -niin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa -Jumalasta oli rajotetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala -oli suorastaan hänelle ennen vaimon luomista ilmottanut synnin -rangaistuksen, kun Eeva luultavasti sai tiedon siitä Aadamin kautta. -On selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittänyt rikoksensa -kantavuutta -- sillä uskoihan hän Saatanan petolliseen ja väärään -esitykseen -- joskin hän tunsi jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä -epäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että -hän, petoksesta huolimatta, teki rikoksen, vaikkakaan hän ei ollut niin -syyllinen, kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan. - -Aadamista sanotaan, ettei häntä kuten Eevaa petetty (1 Tim. 2: 14); -tietenkin on hän rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen -rangaistuksen, tietäen että hänen täytyi kuolla. Me näemme selvästi, -mikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausutun rangastustuomion -alle. Kun me muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan -kuvia siveellisessä ja järjellisessä suhteessa, niin me ymmärrämme, -että jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla -tavalla täydellisen miehen suhteessa rakastettuun "apuunsa", -täydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen -kuolemaansa, ja siten omaa tappiotaan (ja sitä, ilman takaisin saamisen -toivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), päätti Aadam -epätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä -onnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa, otti hän tahallaan osaa -hänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuoleman tuomiosta, -johon todennäköisesti vaimo oli joutunut. Molemmat olivat sentähden -"rikkoneet", kuten apostoli todistaa. (Room. 5: 14; 1 Tim. 2: 14.) -Mutta Aadam ja Eeva olivat yksi, eivätkä "kaksi"; sentähden tuli Eeva -osalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saattoi Aadamin -joutumaan -- Room. 5: 2, 17--19. - -Jumala tiesi ennakolta niin hyvin sen, että ihminen, saatuaan -valintavapauden, omaksuisi synnin, koska häneltä puuttui _täysi_ -käsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, kuin myöskin sen, että -ihminen opittuaan tuntemaan synnin vielä valitsisi sen, koska tämä -tuttavuus siinä määrin heikontaisi hänen siveellistä luonnettansa, -että paha alkaisi tuntua hänestä sulosemmalle ja toivottavammalle -kuin hyvä. Kuitenkin päätti Jumala _sallia pahan olemassaolon_, -koska, hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen -seurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta tulisi olemaan -ihmisen saattaminen täyteen käsitykseen _"_synnin ylenmääräisestä -synnillisyydestä" ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla. -Siten oppisi hän niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan -Luojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti -karttamaan sitä, mikä matkaansaattoi niin paljon murhetta ja kurjuutta. -Siis tulee lopputulos olemaan suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi -viha kaikkea sitä kohtaan, joka on ristiriidassa hänen tahtonsa -kanssa, josta seuraa kaikkien niiden vankka lujittaminen ikuiseen -vanhurskauteen, jotka käytävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala -nyt antaa, salliessaan synnin ja sen sukuisten pahojen asioitten -tapahtua. Kuitenkin täytyy meidän tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän -tosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon, -ja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin -alkuunpanijaksi. Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häväisevä -että ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän -esitykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen -pelastussuunnitelman kuin sen, minkä Jumala on valmistanut Kristuksen -_uhrissa_ meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan -itseänsä ja toisia siitä, että Jumala on edesvastuussa kaikesta -synnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen viattomana -välikappaleena Jumalan kädessä pakotettiin syntiin, niin ovat he -raivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu mitään uhria meidän -synteimme tähden eikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan -_oikeutta_. Samalla laskevat he perustuksen väärän päätelmänsä toiseen -puoleen, nimittäin universalismiin, väittäessään, että koska Jumala -oli syypää kaikkeen siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä -löytyy kaikissa, niin on hän myös vapauttava koko ihmissukukunnan -synnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja -aikaansai synnin, ja ettei häntä voinut vastustaa, niin väittävät he, -että kun hän tulee tahtomaan vanhurskautta, niin tulevat kaikki samaten -olemaan kykenemättömiä vastustamaan häntä. Mutta kaikissa tällaisissa -päätelmissä sivuuttavat he kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden: -tahto- tai _valinta_-vapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen -piirre Luojansa kanssa, ja täten tulisi ihminen alennetuksi ainoastaan -koneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin -olisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin -alapuolella, sillä _niillä_ on epäilemättä tahto tai kyky valita. -Pikkuinen muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen -suuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä -tyhjäksi. - -Jumalalla on tosin kyky pakottaa ihmistä joko syntiin tai -vanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään -sellaista aikomusta. Johdonmukaisesti ei hän voisi pakottaa ihmistä -syntiin, samasta syystä kun hän "ei voisi kieltää itseänsä". Sellainen -ei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luonteensa kanssa ja olisi siis -mahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta, -jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tätä tarkotusta varten -on hän antanut ihmiselle _tahdonvapauden_, joka on hänen omansa -kaltainen, jotta ihminen _valitsisi_ vanhurskauden. Se, että hän -_sallii_ ihmisen valita omasta puolestansa, johti tämän lankeamaan -Jumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista, kuolemaan. Kokemalla -syntiä ja kuolemaa oppii ihminen käytännöllisesti sen, minkä Jumala -olisi tietopuolisesti hänelle opettanut, ilman että hän olisi tarvinnut -kokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakoltatietämistä, mitä -ihminen tulee tekemään, ei käytetä hänen puolustamisekseen, alentamaan -häntä ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi: päinvastoin käytetään -sitä ihmisen hyödyksi, sillä Jumala, tietäessään minkä suunnan ihminen -tulisi ottamaan, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa, ei -estänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta Jumala alkoi -heti huolehtia ihmisen ennalleenasettamisesta, vapauttaakseen, hänet -ensimäisestä rikoksestaan valmistamalla lunastajan, suuren vapahtajan, -joka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa -_kääntyisivät Jumalan puoleen_. Tämäntähden -- että ihmisellä olisi -vapaa _tahto_ ja kuitenkin voisi hyötyä ensimäisestä väärinkäytöksestä -johtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa vastaan --- ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien _lunastuksesta_, -vaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta, tulla -sovintoon hänen kanssansa, vakuutettaisiin aikanaan kaikille. -- 1 Tim. -2: 3--6. - -Rangastuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta mikään vihan tai -pahuuden ilmaus, vaan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos pahasta, -jonka Jumala siten antoi ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi -ylläpitää elämää, niin kauvan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä -pahan hävittävän vaikutuksen alla, mutta aivan yhtä mahdotonta olisi -Jumalalle ylläpitää ikuisesti sellaista elämää, kuin että Jumala -valehtelisi. Se on _siveellinen mahdottomuus_. Sellaisesta elämästä -tulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä itselleen että toisille; -sentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen niin hyödytöntä ja -sekä itselleen että toisille vahingollista olemassaoloa, ja kun -ylläpitävä voima otetaan pois täytyy hävityksen, pahan luonnollisen -lopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosotus, Jumalan lahja, ja tulee -ijankaikkisesti olemaan ainoastaan niillä, jotka ovat tottelevaisia. - -Aadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä, -ettei kutakin erikseen ole koeteltu. Jehova ei ollut millään tavoin -velvollinen lahjottamaan meille olemassaoloa, ja annettuaan sen, -ei minkäänlainen oikeuden tai välttämättömyyden laki velvoittanut -häntä antamaan meille ijankaikkista elämää, ei edes asettamaan -meitä koetukselle lupaamalla meille ijankaikkisen elämän, jos me -tottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka -kehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta -ja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, jotakin hyvää -suosionosotusta, joskaan ei tämän jälkeen löytyisi mitään muuta. Suuri -enemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat -verrattain harvinaiset, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja -selittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten -sillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitä paitsi -osottaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat -tehneet samanlaisissa olosuhteissa. - -Monet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme -koetukselle joko elämää tai _ikuista vaivaa_ varten, joskaan ei -rangastusmääräyksessä annettu edes viittauskaan mihinkään sellaiseen. -Jumalan suosion tai siunauksen osotus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on -elämä -- jatkuva elämä -- vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista -muista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen -täydessä määrässä, mutta häntä varotettiin ja hänelle ilmotettiin, että -hän menettäisi tämän "lahjan", jos hän rikkoisi Jumalata vastaan. -- -"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Hän -ei tiennyt mitään _elämästä_ ikuisessa vaivassa synnin rangastuksena. -Ikuista elämää ei luvata kellekään muille kuin tottelevaisille. Elämä -on Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta on se rangastus, jonka hän -määrää. - -Ikuisesta vaivasta ei mainita mitään vanhan testamentin kirjoituksissa, -ja muutamat harvat lauseet uudessa testamentissa voidaan niin väärin -tulkita että ne näennäisesti antavat tukea tällaiselle opille. Nämä -tavataan joko ilmestyskirjan kuvauksissa tai Jeesuksen vertauksissa ja -hämärissä lausunnoissa, joita kansa, joka niitä kuuli, _ei ymmärtänyt_ -(Luuk. 8: 10), ja joita tänäkään päivänä tuskin paremmin ymmärretään. -[Ne, jotka tästä asiasta tahtovat lähempää selvitystä, voivat hankkia -itselleen kirjan "Mitä sanoo Raamattu helvetistä?"] "Synnin palkka -on kuolema." (Room. 6: 23.) "Se sielu, joka syntiä tekee, pitää -kuoleman." -- Hes. 18: 4. - -Monet ovat pitäneet Jumalan tehneen väärin tuomitessaan koko ihmissuvun -syylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan, että hän olisi antanut -kullekin saman mahdollisuuden ikuista elämää varten, kuin Aadamilla -oli. Mutta mitä sanovat nämä, kun nyt osottautuu, että maailma tulee -saamaan tällaisen tilaisuuden ja koetus elämää varten tulee olemaan -paljon suotuisampi, kuin Aadamin oli -- ja tämä juuri sentähden, että -Jumalan suunnitelman mukaan Aadamin suku luonnollisella tavalla tuli -osalliseksi hänen rangastuksestaan. Me luulemme, että asianlaita on -näin ja koetamme tehdä sen selväksi. - -Jumala vakuuttaa meille, että samoinkuin kirous _tuli_ kaikkien osaksi -Aadamissa, niin on Jumala pitänyt huolta uudesta päästä, uudesta -isästä tai suvun elonantajasta, johon kaikki siirretään uskon kautta, -ja samoinkuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta, -niin tulevat myös kaikki Kristuksessa, vanhurskauduttuaan uskomalla -hänen vereensä, osallisiksi elämän siunauksesta, (Room. 5: 12, 18, 19.) -Siten oli Jeesuksen kuolema, hänen joka oli saastatoin ja synnitöin, -Jumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin puolesta. Koska -yksi mies oli tehnyt syntiä ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi -kirouksesta, hänen rangastuksestaan, niin lunasti Jeesus, kun hän -hyvitti tämän yhden syntisen rangastuksen, ei ainoastaan Aadamin, -vaan kaikki hänen jälkeläisensä -- kaikki ihmiset -- jotka perinnön -kautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen -seurauksesta, kuolemasta. Meidän Herramme, "_ihminen_ Kristus Jeesus", -itse nuhteeton, koeteltu ja täydellinen siemen tai suku itsessään, -joka ei ollut syntynyt synnistä eikä ollut tullut siitä saastutetuksi, -antoi _kaiken_, mikä kuului inhimilliseen elämään ja sen oikeutettuihin -vaatimuksiin, täydellisenä _lunastushintana_ Aadamin ja hänessä silloin -olevan suvun tai siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Täten -täydelleen lunastettuaan Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu -Kristus siemenenään, lapsinaan, ottamaan Aadamin suvusta kaikki ne, -jotka tahtovat omistaa hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon -kautta tulla hänen perheeseensä -- Jumalan perheeseen -- ja saada -ijankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja "nähdä _siemenensä_ [niin -monta Aadamin siemenestä, kuin tahtoo tulla hänen _ottolapsikseen_ -hänen ehdoillaan] ja jatkava päiviään [ylösnouseminen inhimillistä -korkeampaan tasoon, jonka taivaallinen Isä hänelle myönsi palkintona -hänen kuuliaisuudestaan]", kaikki tämä mitä uskomattomimmalla tavalla --- uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53: 10.) Ja siten on -kirjotettu: "Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, _samoin_ myös kaikki -tehdään eläviksi Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 22. - -Se vahinko, jonka me kärsimme Aadamin lankeemuksen kautta (me emme -kärsineet mitään vääryyttä), tulee Jumalan armosta täydelleen -parannettavaksi Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai -myöhemmin (Jumalan "oikeana aikana") saada täyden tilaisuuden voittaa -sama asema, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne, -jotka eivät saa täyttä tietoa eivätkä uskon kautta voi täysin nauttia -tästä Jumalan armosta nykyisessä asiassa (ja niihin kuuluu suuri -enemmistö, lapset ja pakanat siihen luettuna), tulevat varmaan saamaan -sen tulevana aikakautena, "tulevassa maailmassa", sinä hallitus- tai -aikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkotusta varten "tulee hetki, -jona kaikki, jotka haudoissa ovat... tulevat esiin". Ja siinä määrin, -kuin jokainen tulee täyteen käsitykseen lunastushinnasta, jonka meidän -Herramme Jeesus maksoi, pidetään hän jälleen asetettuna koetukselle, -kuten Aadam oli, ja jälleen on tottelevaisuus aikaansaava pysyvän -elämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman -- "toisen kuoleman." (Ilm. -20:14.) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keltään, jolta -puuttuu täydellistä kykyä sen tekemiseen. Evankeliumin aikakautena -ovat seurakunnan jäsenet, ollen armon liitossa, saaneet laskea -hyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa -heikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää. -Tuhatvuotiskautena on Jumalan armo myös vaikuttava kaikissa niissä, -jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä -ei voida odottaa ennenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu -(joka tulee olemaan kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden -loppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos, -tulee eroamaan Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa -kunkin yksityisen teot tulevat vaikuttamaan ainoastaan hänen omaan -tulevaisuuteensa. - -Mutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille _toista -tilaisuutta_ ijankaikkisen elämän voittamiseksi? Me vastaamme: -_ensimmäisen_ tilaisuuden ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi kadotti -isä Aadam ja koko hänen sukunsa, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen -tottelemattomuutensa kautta. Tämä alkuperäinen koetus "on koitunut -kaikille ihmisille kadotukseksi", ja Jumalan suunnitelma oli, että -Aadam ja _kaikki_, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän, -tulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä synnillisyyttä ja sen -rangastuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan -tilaisuuden tulemaan sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan. -Jos joku tahtoo kutsua tätä "toiseksi tilaisuudeksi", niin voi hän -tehdä sen. Tämä tulee varmaan Aadamille olemaan toinen tilaisuus, -ja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle; -mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen _yksilöllinen_ tilaisuus Aadamin -jälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me -voimme kutsua sitä miten me tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että -kaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella, -ja kaikki tulevat (tuhatvuotiskautena) nauttimaan _täyttä tilaisuutta_ -ikuisen elämän voittamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten -enkeli selitti, ovat nämä ne hyvät uutiset "suuresta ilosta, joka -on tuleva kaikelle kansalle". Ja kuten apostoli vakuuttaa, tulee -tämä Jumalan armo -- että meidän Herramme Jeesus "antoi itsensä -_lunastukseksi kaikkien puolesta_" -- ilmotettavaksi kaikille -"aikanaan" (Room. 5: 17--19; 1 Tim. 2: 4--6.). Ihmiset, ei Jumala, -ovat rajottaneet tämän tilaisuuden ijankaikkisen elämän voittamiseksi -tähän evankeliumin aikakauteen, Jumala sitävastoin ilmottaa meille, -että evankeliumin aikakausi on ainoastaan seurakunnan, kuninkaallisen -pappeuden, valitsemista varten, jonka kautta kaikki seuraavana -aikakautena saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen saaden tilaisuuden -ijankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana. - -Mutta mikä etu on tässä menettelytavassa? Miksi ei nyt heti antaa -kaikille ihmisille yksilöllistä tilaisuutta elämää varten ilman -tuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen -jälkeläisensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki -Kristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille ikuista -elämää uuden liiton ehdoilla. Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen -menettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua -niin omituisen ja kiertelevän menettelytavan kautta? Minkätähden sallia -niin paljon kurjuutta tulla väliin ja monen sellaisen osaksi, jotka -lopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina? - -Oi, tämän aineen mieltäkiinnittäväisyys liikkuu juuri tämän kohdan -ympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: -- Jos Jumala olisi toisin -järjestänyt sukumme jatkumisen, niin etteivät lapset olisi tulleet -osallisiksi vanhempien synneistä -- henkisistä, siveellisistä ja -ruumiillisista heikkouksista -- ja jos Luoja olisi niin järjestänyt, -että kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa -olosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisivat tuomittu -"eristetyt", (kolasis) niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia -ja kuinkahan monet arvottomia elämään näissä suotuisissa olosuhteissa? - -Jos ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa -suhteissa miehuuden esikuva) otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi -lopputulokseksi se, ettei kukaan olisi täysin tottelevainen eikä -arvollinen, koska ei kellään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta -Jumalasta, joka tieto vaikuttaisi niin täyden luottamuksen Jumalan -lakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa -yläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet -kykeneväksi järkähtämättömästi luottamaan Isän ja tottelemaan häntä. -(Jes. 53: 11.) Mutta otaksukaamme että neljäs osa voittaisi elämän, -tai menkäämme vielä pitemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin -arvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan -- -kuoleman. Mitenkä sitten olisi käynyt? Toinen puoli, joka olisi ollut -tottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut -uteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä -ainoastaan pelosta Jumalaa ja rangastusta kohtaan. Heidän palveluksensa -ei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin tuntiessaan hyvän ja -pahan ja siten saaden täyden käsityksen Luojan rakkaudestarikkaista -aikomuksista määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuin -hänen luotujensa menettelytapaa. - -Ajatelkaamme sen jälkeen tuota toista puolta, joka siten menisi -kuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. Ne olisivat -ainaisesti erotetut elämästä ja ainoa toivo olisi, että Jumala -rakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, hänen kättensä tekoa ja -järjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana -perustuksena olisi se toivo, että jos he jälleen herätettäisiin ja -uudelleen koeteltaisiin, niin muutamat suuremman _kokemuksensa_ -perustuksella rangastuksensa aikana mahdollisesti valitsisivat -tottelevaisuuden ja saisivat elää. - -Joskin tämä suunnitelma osottaisi yhtä hyviä tuloksia kuin se, minkä -Jumala on valinnut, niin voitaisiin kuitenkin vakavia vastaväitteitä -tehdä sitä vastaan. (1.) Jumala menettelisi puolueellisesti -luotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin -tottelevaisten puolesta. (2.) Tämä asettaisi synnille palkinnon, -ja syntinen tuntisi voivansa rankasematta tehdä syntiä ja luottaa -lunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3.) Ja ne, jotka aluksi eivät -rikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät ainakin kerran tekemään -syntiä luottaen Luojansa puolueettomuuteen tehdä yhtä paljon heidän -puolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa -hänen hyvyytensä koetukselle. (4.) Tämä olisi tehnyt Jumalallisen -hallituksen epävarmaksi koko ijankaikkisuudessa ja syntiä ei olisi -voinut poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin, -että suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut syntiä ja sen palkkaa. - -Miten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan se, että -hän on rajottanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidän -rajotettu ymmärryksemmekin voi huomata, miten paljon parempi on yksi -ainoa täydellinen ja puolueeton laki joka selittää julkisen synnin -palkaksi kuoleman -- hävityksen elämästä erottamisen. Siten rajottaa -Jumala sallimansa pahan, järjestämällä asiat niin, että Kristuksen -tuhatvuotinen hallitus on täydelleen poistava pahan samoinkuin ne, -jotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpaneva ikuisen vanhurskauden, -jonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja -täydellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus. - -Mutta voidaan tehdä kaksi muuta vastaväitettä sen esitetyn suunnitelman -suhteen, että alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa erikseen -koeteltu. _Yksi_ lunastaja riitti täysin sen suunnitelman mukaan, jonka -Jumala valitsi, koska ainoastaan _yksi_ oli tehnyt syntiä ja ainoastaan -_yksi_ oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi _hänen_ -tuomiostaan.) Mutta jos ensimäinen koetus olisi ollut yksilöllinen, -ja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä ja jokainen kohdastaan -tuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti -tarvittu erityinen lunastaja. _Yksi_ täydellinen elämä voi lunastaa -_yhden_ kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihminen, -"ihminen Kristus Jeesus", joka lunasti langenneen Aadamin (ja kaiken -sen minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olisi voinut -olla "lunastus [vastaava hinta] _kaikkien_ puolesta", missään muussa -tapauksessa, kuin Jumalan valitsemassa suunnitelmassa. - -Jos me otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista aikain ovat -olleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa -henkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisivat tehneet syntiä, -niin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta -miljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat maksaakseen -lunastuksen (vastaavan hinnan) kaikkien näiden viiden kymmenen tuhannen -miljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman -mukaan kuolema kaikkien osaksi, ja aikaansaisi sellainen _yhtäpaljon_ -kärsimystä kuin nykyinenkin. - -Toinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se -huolestuttavalla tavalla häiritsisi Jumalan suunnitelmaa valita ja -korottaa Jumalalliseen luontoon "pienen lauman", Kristuksen ruumiin, -pienen joukon, jonka päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voinut -oikeudenmukaisesti _määrätä_, että nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa -kuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuisuuksistaan ja -elämästään syntisten lunastukseksi, sillä hänen oman lakinsa mukaan -olisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen -elämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan -langenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki -meidän Herramme Jeesuksen kanssa, asettanut erityisen palkinnon -heidän toivonsa esineeksi, niin että he siitä ilosta, joka oli heidän -saavutettavissaan, voisivat kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama -palkinto olisi luvattu heille, kuin meidän Herralle Jeesukselle, -nimittäin osallisuus uuteen luontoon, tuohon jumalalliseen, sekä -korotus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaiken sen, -mitä voidaan mainita -- lähinnä Jehovaa (Ef. 1: 20, 21) -- silloin -olisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan -viisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä -viisikymmentä tuhatta miljoonaa sellaisissa olosuhteissa olleet -_tasa-arvoiset_ eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan, kun -sitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala _on nähnyt hyväksi valita_, -tarvitsi ainoastaan _yhden_ lunastajan, _yhden_, joka oli korotettu -jumalalliseen luontoon, ja sitten "pienen lauman" niistä, jotka hän -lunasti, ja jotka "vaeltavat hänen jäljissään" kärsien ja uhraten -itsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan, -hänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo -tulee osalliseksi miehensä ominaisuuksista ja kunniasta. Ne, jotka -voivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka -tuomitsemalla kaikki kadotukseen _yhden_ edustajan kautta avasi tien -_kaikkien_ lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen _yhden_ lunastajan -kautta, tulevat tämän kautta löytämään ratkaisun moneen vaikeaan -kysymykseen. He näkevät, että _kaikkien_ tuomitseminen _yhden_ -kautta ei ollut mitenkään vahingoksi, vaan suuri suosionosotus -_kaikkia_ kohtaan, kun tämä tarkastetaan Jumalan suunnitelman -yhteydessä vanhurskauttaa _kaikki_ erään toisen uhrin kautta. Paha -tulee ainaisesti poistettavaksi, kun Jumalan aikomus sen sallimisen -suhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta, -on saanut saman kantavuuden kuin synnin rangastus. Kuitenkin on -mahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta -ilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangastuksen -luonteesta, kuolemasta, sen _lunastuksen_ tärkeydestä ja arvosta, -jonka Herra Jeesus maksoi, ja yksilön suoranaista ja täydellistä -ennalleenasettamista suotuisiin olosuhteisiin -- olosuhteisiin, joissa -hän asetetaan täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan -saamaan ansaitsemansa palkinnon (pysyvän elämän) tai rangastuksen -(pysyvän kuoleman). - -Kiinnittämällä katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä -johtuvaan "kaiken ennalleenasettamiseen" Kristuksen kautta, voimme -nähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita luultavasti -toisella tavalla ei niin täydellisesti olisi voitti toteuttaa. - -Ihmisillä ei ainoastaan ole hyötyä koko ijankaikkisuutta varten -saavutetuista kokemuksista ja enkeleillä tekemällä havaintoja -ihmisten kokemuksista, vaan kaikki rikastuvat edelleen tuosta -täydellisemmästä tuttavuudesta Jumalan luonteen kanssa, sellaisena -kuin se hänen suunnitelmassaan esiintyy. Kun hänen suunnitelmansa on -täysin päättynyt, tulevat kaikki selvästi näkemään hänen viisautensa, -rakkautensa, vanhurskautensa ja valtansa. He tulevat näkemään sen -vanhurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan -tai pelastaa oikealla tavalla kadotukseen tuomittua sukua ilman -täyttä rangastuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta. -He tulevat näkemään sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin, -ja joka korotti Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle -vallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän -lunasti kalliilla verellään. He tulevat myöskin näkemään sen voiman -ja viisauden, jotka kykenivät aikaansaamaan niin ihanan tulevaisuuden -hänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset, -että niistä tulee välikappaleita, joko tahtoivat tai eivät, edistämään -ja lopullisesti täyttämään hänen suuremmoiset suunnitelmansa. Ellei -pahaa olisi sallittu ja jumalallinen ennakoltatietäminen sitä niin -ohjannut, emme voi nähdä, miten tällaisia tuloksia olisi voitu -saavuttaa. Pahan salliminen joksikin aikaa ihmisten keskuudessa osottaa -siten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet, -keksi parannuskeinot ja johti sen lopullisen suorituksen voimallaan ja -armollaan. - -Evankeliumin armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva -paha saanut edelleen palvella seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen -sitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen -seurakuntansa uhri, jonka palkintona on jumalallinen luonto, ollut -mahdoton. - -On selvää, että oleellisesti sama Jumalan laki, joka nyt -koskee ihmiskuntaa, jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja -tottelemattomuus kuoleman koston, on lopullisesti hallitseva kaikkia -Jumalan luotuja, järjellä varustettuja, olentoja; ja tämä laki, -sellaisena kuin meidän Herramme sen määritteli, sisältää lyhyesti yhden -ainoan sanan: _rakkaus_. "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja -koko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -(Luuk. 10: 27). Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, tulee -lopullisesti jumalallisen luonteen ihanuus ilmenemään kaikille järjellä -varustetuille olennoille, ja kaikki tulevat näkemään, että pahan -hetkellinen salliminen oli viisas kohta jumalallisessa suunnitelmassa. -_Nyt_ voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta -katsoo siihen, mistä kaikkien pyhän profeettain suun kautta on aina -maailman alusta asti puhuttu -- kaiken ennalleenasettamiseen. - - TUTKI AIN'! - - Kuinka onkaan Luojan rakkaus - merta suurta taajempi! - Vanhurskaasti hallitseepi - hän, ken Poikans' lahjotti. - Raamatulta tutki ain'. - Siell' on Herran viisaus vain. - - Kenpä tuntee ihmismurheet, - niinkuin Herra taivahan. - Eipä löydy toista paikkaa, - miss' niin lempeest' tuomitaan. - Raamatuita tutki ain'. - Siell' on Herran armo vain. - - Suuremp' ompi Herran rakkaus, - kuin mit' joukot tunteekaan. - Kuinka taivaan Taaton sydän - lempee yli vuotakaan. - Raamatuita tutki ain'. - Siell' on Herran rakkaus vain. - - Paljon täällä rajottavat - ihmislapset armoaan. - Innokkaasti, liioitellen - toitottavat kostoaan. - Raamatuita tutki ain', - vanhurskautta Herran vain. - - Jos vaan puhtaan, pyhän uskon - pohja sanassansa on, - aurinkonsa tiemme kultaa, - ei oo matka valoton. - Tutki sanaa Raamatun. - Se vie Herran riemuhun. - - - MAAN RIEMUVUOSI. - - Synnin yö on kohta mennyt, - Herran päivä läsnä on. - Aamuruskon ruskottaissa - joutuu päivä loputon. - - Päivän ensi juovat kultaa - taivaan rannan loistavan. - Kohta kirkkahasti koittaa - yli kaiken maailman. - - Epäuskon usvat haihtuu - sydämistä ihmisten. - Herran äänen kaikuessa - vedet tyyntyy vaieten. - - Kohta suuri hallitsija - tarttuu valtikkaansa vaan. - Vanhurskaasti tuomitseepi - saattaa kaikki taipumaan. - - Kansat, valtakunnat horjuu. - Säilyy Herran valta ain'. - Sillä se, mi ompi totta - kautta aikain kestää vain. - - Katso, riemuvuosi koittaa! - Nouse Herraa kiittämään! - Katso, miten Herra saapi - kaikki parhaaks' kääntymään! - - Riemun kellot nyt jo kaikuu. - Autuas, ken kuulee nuo. - Riemuvuosi kaikkialle - onnenkauden myötään tuo. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -TUOMION PÄIVÄ. - -Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen? --- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista -puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen -tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. -- -Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman -nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden -tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa -profeetat ja apostolit sitä katselivat. - - - "Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva - maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on - määrännyt" -- "Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on". "Sillä - Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken - tuomion Pojalle". -- Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22. - -Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys. -Yleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle, -istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu -eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen -heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu -maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja -kukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten -tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan -sentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan -kadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan -kadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin -saisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat -takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa -ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen -vuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan -edellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta -varten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös -langetetaan kuolemassa. - -Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää -työtä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia -tai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa -ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin -antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu, -joka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa. - -Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen -elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti -tulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25: -31--46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton -sovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys, -vaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta -jotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli -kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin -tarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat -kuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin -raamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän -pitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka -järjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja -kuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät. - -Sana _tuomio_ ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen -julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen -perustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa -tuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty. - -Sana _päivä_, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa, -joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee -itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä -määrättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme -Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten -kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi -- sillä me luemme "siitä -päivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan" (1 Moos. 2: 4) --- pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme "kiusauksen -päivästä korvessa", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9), -"pelastuksen päivästä" (2 Kor. 6: 2), samoin "koston päivästä", "vihan -päivästä" ja "hädän päivästä" -- kaikki puheenparsia, joita on käytetty -neljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja -samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me -luemme "Kristuksen päivästä, "tuomion päivästä" ja "hänen päivästään" --- jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin -Messias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa, -jolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja -tästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa -ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten -Kuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä -otaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista -tai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa -samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton -käsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman -että asia on riittävästi todistettu tai tutkittu. - -Jos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla -tuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka -tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys -mahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa -merkityksessä. - -Samalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä -kuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö -sinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin -opettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on -koeteltu määrätyitä, valituita _luokkia_. - -Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa, -Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa, -koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin -päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi -rangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2: -17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli -maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä -pitäen pantu toimeen. - -"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään -jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan -jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on -seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta -tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin -siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan -kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku -on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan -kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja -antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä -- -jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan -täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä -unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee -tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta, -uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut -tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä; -heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan -ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "_toivossa_ me olemme -pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta -(johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä -Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun -me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1 -Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan -Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _"paenneet_ tässä -maailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta"_, ei mitenkään todista, -ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen, -vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista. -Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on -ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi, -joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän -vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen. -Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta -niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen -eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja -kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon. - -Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman. -Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän -huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli -väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti -tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään -parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin -menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion -päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen -tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen) -koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut -kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut -kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti -ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää, -ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta -pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka -hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti -suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka -Jumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta -[suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme -siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän -nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden -tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan -uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14: -9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6. - -Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle -tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen -ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen -kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala -on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi -päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa -kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän -osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion -Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. -- -Joh. 5: 22. - -Siten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin -rakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva -maailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse -on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska -se on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää, -vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion -päivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan -vanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon -kaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat -ennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen. - -Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut. -Huomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit -pelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa -tottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten -sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: "Ja Israelin lapset huusivat -Jehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja -Jehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi -sotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta." -(Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut -vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin -hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen -pitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee -_vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että -hän lunasti heidät. - -Tämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain -selitykset. On kirjotettu: "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella -ja kansat oikeudella". -- Ps. 98: 9. - -Tuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin -ensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama -elämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä -koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee -toisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille -kuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen -sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta. -Toinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä -toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin -tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota: -"Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat -heltyneet", vaan: "_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen -hampaansa tulevat niistä helliksi". "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen -pitää kuoleman." (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee -seurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin -tuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan. -(2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta -siten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi -kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on -saavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua -Jumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä -kuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää, -tuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman -Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden -teko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla -oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet -luotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun -suuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on -vähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää. -Se, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja -täyttä kykyä vastaan. - -Se, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen -kuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon -loistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä -mitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin -pidetään hän arvottomana elämään ja tulee "poistettavaksi", joskin hän -sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan: --- "Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja -vasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous." (Jes. 65: 20.) -Siten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja -jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee -heidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja -saavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa. - -Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista -ja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor. -15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että -sen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut: -tottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan -lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa -sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_ -menevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan -(elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta -heidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla -heidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän -toinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan, -eikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska -heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa -ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen -vallitessa. - -Me toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me -jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta, -vastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän -omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. "Herran -silmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä", ja: "Jumala -on tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut -salattua, oli se sitten hyvää tai pahaa." (Sanl. 15: 3; Saarn. 12: -14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_ -palkinnon joko nyt tai tuonnempana. "Muutamien ihmisten synnit ovat -ilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten -taas tulevat ilmi jälestä päin." (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla -kuin Herran suosimalla "pienellä laumalla" ole nyt riittävästi valoa -joutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me -koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen -yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten. - -Maailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin -kuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa -Jumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta, -erityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä -tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai -aikakautena. - -Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten -huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne -voittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä -armohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset -voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä -kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin -ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa -varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät -koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman -kanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu -tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista -varten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on -välttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten. -"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?" 1 Kor. 6: -2. - -Nämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta, -aadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi -siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan -vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa -kuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen, -kunnia- ja valta-asemaan. - -Molempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin -maailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa -kaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman -tuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna, -jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet -vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan -palkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden -tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka -ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden -kahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä -maailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa -määrässä suurempi. - -Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet -sekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta -vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu -tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla -ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään -vastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He -siirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan -siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka -ovat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala -on määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien -soaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen -ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet -ne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen -tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa -huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan. - -Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota -luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak. -16: 31--34). Hän sanoo: - - "Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon, - ja sanottakoon pakanain seassa: - 'Jehova hallitsee.' - Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on, - maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on; - Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta, - _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_. - Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä, - sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti." - -Tähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko -luomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari -on siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava -seurakunnan. -- Room, 8: 21, 22. - - * * * * * - - AIKANAAN. - - Päivä autuas aikanaan vaan - kohta koittavi maailmahan. - Jeesus mennyt sit' valmistamaan - tullen luotuja siunaamahan. - Kohta vaan, yhdytään. - Emme konsana erkanekkaan. - Kohta vaan, yhdytään. - Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. - - Kuolleet haudoista nostetaan nuo. - Silloin terveeksi sairaatkin saa. - Sen tuo taivainen ystävä suo. - Kaiken kiusauksen myös poistattaa. - Kohta vaan, yhdytään. - Emme konsana erkanekkaan. - Kohta vaan, yhdytään. - Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. - - Siellä aukeaa valtaava tie, - joll' ei eksyä tyhminkään voi. - Puhtaan joukon se ennallaan vie, - missä ainainen kiitos vaan soi. - Kohta vaan, yhdytään. - Emme konsana erkanekkaan. - Kohta vaan, yhdytään. - Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. - - Kaikki kyyneleet pois kuivataan. - Verho peittävä koht' poistetaan. - Herran rakkaus ilmotetaan - silloin kaikille myös kokonaan. - Kohta vaan, yhdytään. - Emme konsana erkanekkaan. - Kohta vaan, yhdytään. - Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN. - -Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on -lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. -- -Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön. --- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja -työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma. --- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? -- -Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. - - -Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se -nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun -suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen, -joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus -käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin -ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen -täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä -johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan -lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta -suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä -rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei -lunastus koske kaikkia. - -Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo -(Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että -hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija, -johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen -tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja -ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät, -vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä -hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin -toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme -kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä -koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me -näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko -ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään -koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut. -(Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen -ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut -- -enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi] -"kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa -jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos -hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen _kaikkien_ puolesta", -niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen -lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että -joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi -antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan -kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä, -rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa -suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden -täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä, -että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena -oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi -Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia, -jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen -ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten -vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja -kirousta. - -Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin -täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta -haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus -Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai -siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden -tai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka -johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin -tullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala -valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä -rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin -kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä -osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää -varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta -seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun -lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään -ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että -hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan -hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät, -niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat -tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä -rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta, -mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa -kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet -ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan -hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee -olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten -mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää, -eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka -olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se -tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä, -epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi. - -Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten -olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat -olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset -kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten -olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy -samana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen -sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja -ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee, -kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty -_tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen -tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka -perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan -ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus -valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille -uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta, -suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään -muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan -_jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään. - -Lunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule _pitämään_ -syntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään -autuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta -ja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa -hänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa -hänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa -tulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai -ei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään, -että kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja -näkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus -ikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus -ole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat -tulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän -maailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään -vaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai -vähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he -tahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja -vaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein -mahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on -vältettävissä. - -Todellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella -kokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee -ne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät -tulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan -tämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä -erityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan -kanssa maailman siunaamiseksi -- että he nyt olisivat todistajina ja -koetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman --- ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta -johtuvia etuja eli _nyt_ tulla koetelluksi ijankaikkista elämää -varten. Näille harvoille _lasketaan_ (ja he vastaanottavat _uskon_ -kautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle -suodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä, -eivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin, -menetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään. -Uskomalla Kristukseen _lasketaan_ heidät täydellisiksi, ja ovat -sentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon, -ikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään -ja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille -enään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden -kautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden, -joka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin -se, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma -tulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin -kuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä -syntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset -ovat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan -kokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä -alkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta -johtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset -heikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen -seurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti, -astuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä -ylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee -olemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä -verrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat -suosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta -ja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas -hallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka -eivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten -olemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian -palkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan -yhteydessä. - -Aadamin kuolema oli varma, joskin hän joutui siihen vasta yhdeksänsadan -kolmenkymmenen vuoden vähittäisen kuoleman kautta. Koska hän itse -oli kuolevassa tilassa niin syntyivät kaikki hänen lapsensa samassa -kuolevassa tilassa ilman elämisen oikeutta, ja vanhempiensa tavalla -kuolevat he kaikki lyhyemmän tai pitemmän viivytyksen jälkeen. Tulee -kuitenkin muistaa, ettei kuoleminen pääty suurempaan tuskaan tai -vaivaan kuollessa, vaan kuolemaan -- elämän sammumiseen, joka juuri -on synnin palkka. Kärsiminen on ainoastaan sen yhteydessä oleva -tilapäinen paha, ja löytyy sellaisia, joita rangastus kohtaa ilman -kärsimyksiä tai ainoastaan vähillä kärsimyksillä. Täytyy muistaa, että -kun Aadam turmeli elämän, niin turmeli hän sen ainaiseksi, eikä kukaan -hänen jälkeläisistään koskaan kyennyt sovittamaan hänen rikostaan -eikä voittamaan kadotettua perintöä. Koko suku on joko kuollut tai -kuolemallansa. Ja jos he eivät voineet sovittaa rikostaan ennen -kuolemaansa, niin vannaankaan eivät he voineet tehdä sitä kuolleina --- kun heillä ei ole olemassaoloa. Synnin palkka ei ollut kuolema -sellaisilla eduilla ja oikeuksilla, että sen jälkeen saisi palata -elämään. Lausutussa rangastustuomiossa ei ollut mitään viittaustakaan -vapautukseen. (1 Moos. 2: 17.) Ennalleenasettaminen on sentähden -Jumalan puolesta vapaan armon tai suosionosotus. Ja niin pian kuin -Aadam oli joutunut rangastuksen alaiseksi, niin, silloin jo kun tuomio -julistettiin, viitattiin Jumalan vapaaseen armoon, joka, kun se on -toteutunut tulee täysin määrin todistamaan hänen rakkauttaan. - -Ellei olisi ollut sitä toivon kipinää jonka sisälsivät nuo sanat: -vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään, olisi koko suku ollut -täydellisessä epätoivossa; mutta tämä lupaus ilmotti, että Jumalalla -oli suunnitelma suvun hyväksi. Kun Jumala vannoi Aabrahamille, että -hänen siemenessään kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi, -sisälsi se kaikkien ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen, sillä -monet olivat silloin kuolleet, ja toiset ovat sen jälkeen kuolleet, -ilman että he ovat tulleet siunatuiksi. Kuitenkin on lupaus edelleen -varma: kaikki tulevat siunatuiksi, kun ennalleenasettamisen ja -virvotuksen ajat koittavat. (Ap. t. 3: 19.) Sitä paitsi, koska siunaus -sisältää suosion, ja koska, synnin seurauksesta, Jumalan suosio, -otettiin pois ja kirous tuli sijalle, niin sisälsi tämä lupaus, -tulevasta siunauksesta, kirouksen poisottamisen ja näin ollen hänen -suosionsa palaamisen. Tämä sisälsi samalla sen, että joko Jumala -luopuisi vaatimuksistaan, muuttaisi päätöksensä ja vapauttaisi -syyllisen suvun, tai myös sen, että hänellä oli suunnitelma, jonka -kautta suku voitaisiin _lunastaa_, siten että toinen kärsisi ihmisen -rangastuksen. - -Jumala ei jättänyt Aabrahamia epäilykseen hänen suunnitelmansa suhteen, -vaan osotti lukuisien esikuvauksellisten uhrien kautta, joita niiden, -jotka lähestyivät Jumalaa, täytyi uhrata, ettei hän voinut antaa perään -eikä myöskään tehnyt sitä, eikä antanut syntiä anteeksi, sekä että -ainoa tapa poistaa ja ehkäistä rangastus oli riittävän suuren uhrin -uhraaminen, joka kykenisi vastaamaan rangastusta. Tämä esitettiin -Aabrahamille paljon merkitsevässä esikuvassa: Aabrahamin pojan, johon -luvattu siemen keskittyi, täytyi ensin tulla uhriksi, ennenkuin hän voi -siunata, ja esikuvaksi tästä sai Aabraham hänet takaisin kuolemasta. -(Hebr. 11: 19.) Tässä kuvasi Iisak totista siementä, Kristusta -Jeesusta, joka kuoli lunastaakseen ihmiset, jotta kaikki lunastetut -saisivat luvatun siunauksen. Jos Aabraham olisi ajatellut, että Herra -antaisi anteeksi ja vapauttaisi syylliset, olisi hän tuntenut, että -Jumala on muuttuvainen, eikä olisi silloin voinut täysin luottaa -hänelle annettuihin lupauksiin. Hän olisi voinut ajatella näin: Jos -nyt Jumala kerran muuttaa päätöksen, minkätähden ei hän jälleen voisi -sitä muuttaa? Jos hän luopuu kuoleman kirouksesta, eikö hän voisi -jälleen katua luvattua suosiota ja siunausta? Mutta Jumala ei jätä -meitä mihinkään sellaiseen epävarmuuteen. Hän takaa meille täydelleen -sekä vanhurskautensa että muuttumattomuutensa. Hän ei voinut vapauttaa -syyllisiä, joskin hän rakasti heitä niin suuresti, ettei hän "säästänyt -omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi [kuolemaan] meidän -kaikkien edestä". - -Niinkuin koko suku oli Aadamissa, kun hänet tuomittiin kadotukseen, ja -hänen kauttaan menetti elämänsä, niin kuoli myös, kun ihminen Jeesus -Kristus lunasti Aadamin elämän, mahdollinen suku hänen kupeessaan. -Kuolemassaan maksoi Jeesus siten vastaavan, täysin riittävän hinnan -kaikkien ihmisten hyvitykseksi, ja on hänellä siten täysi valta tai -oikeus ennalleenasettaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luokse hänen -kauttaan. - -"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille -ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko -koituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän; -sillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet -ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden -kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan." (Room. 5: 18, -19.) Ajatus on selvä: Kaikille niille, jotka Aadamin synnin tähden -tulivat osallisiksi kuolemantuomiosta, tulee Herra Jeesus tarjoamaan -elämänoikeudet, hän, joka maksoi vastaavan hinnan, joka tuli Aadamin -sijaiseksi eli edustajaksi loukatun lain edessä, ja joka siten "antoi -itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta". Hän kuoli "vanhurskas -vääräin puolesta, jotta hän veisi meidät Jumalan luokse". (1 Piet. -3: 18.) Kuitenkaan ei tule koskaan jättää huomioonottamatta sitä, -että kaikissa Jumalan suunnitelmissa sukumme hyväksi tunnustetaan -inhimillinen tahto yhdeksi tekijäksi jumalallisten suosiolahjojen -voittamisessa, joita niin runsaasti on varattu. Muutamat ovat -laiminlyöneet tämän piirteen tutkiessaan äsken mainittua Raamatun -kohtaa, Room. 5: 18, 19. Apostolin esitys on kuitenkin se, että -samoinkuin kiroustuomio ulottui koko Aadamin sukuun, niin on myöskin -Herramme Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden kautta Isän suunnitelmaa -kohtaan, uhraamalla itsensä meidän puolestamme, vapaa lahja ulotettu -kaikkiin -- anteeksiantamuksen lahja, joka tulee sen vastaanottajan -vanhurskauttamaan tai muodostamaan perustuksen hänen ikuiselle -elämälleen. Ja "niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta -ne monet ovat _joutaneet_ syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden -kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat [_vastaisuudessa_ eivätkä -_joutuneet_ ennen] vanhurskasten asemaan". Jos lunastus itsessään ilman -meidän vastaanottamistamme tekisi meidät vanhurskaiksi, niin olisi -sanottu: yhden kuuliaisuuden kautta ne monet _joutuivat_ vanhurkasten -asemaan. Mutta joskin Lunastaja on maksanut lunastuksen ja Jehova on -ottanut sen vastaan, niin ovat evankeliumiaikana ainoastaan muutamat -harvat tulleet vanhurskaiksi, joskin tuhatvuotiskautena monet -vanhurskautetaan "uskomalla hänen vereensä". Koska Kristus on sovinto -(riittävä hyvitys) koko maailman syntien puolesta, voidaan kaikki -ihmiset tämän perustuksella lunastaa ja voi hän vapauttaa heidät -Aadamin synnin rangastuksesta -- uuden liiton vallitessa. - -Ei mitään vääryyttä ole Jumalassa, sentähden "jos me tunnustamme meidän -syntimme, niin hän on uskollinen ja _vanhurskas_, niin että hän antaa -anteeksi meidän syntimme ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä". -(1 Joh. 1: 9.) Koska hänen puolestaan olisi ollut väärin vapauttaa -meitä lausutusta rangastuksesta, ennenkuin siitä oli annettu täysi -hyvitys, niin sallii hän meidän tässä myös käsittää, että olisi väärin, -jos hän kieltäisi meidän ennalleenasettamisemme, koska hänen oman -järjestelmänsä mukaan meidän rangastuksemme on meidän puolestamme -suoritettu. Sama järkähtämätön oikeus, joka kerran tuomitsi ihmisen -kuolemaan, takaa kaikkien niiden vapauttamisen, jotka, tunnustaen -syntinsä, anovat elämää Kristuksen kautta. "Jumala on se, joka -vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus on se, joka on -kuollut, niin, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla -puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." -- Room. 8: 33, 34. - -Lunastuksen täydellisyys on mahdollisimman voimakas todistus kaikkien -niiden ihmissuvun jäsenten ennalleenasettamisesta, jotka vastaanottavat -sen tarjotuilla ehdoilla. (Ilm. 22: 17.) Itse Jumalan vanhurskas ja -kunniantuntoinen luonne on sen vakuutena. Jokainen lupaus, jonka hän -on antanut, sisältää sen, ja jokainen esikuvauksellinen uhri viittasi -tuohon suureen ja riittävään uhriin -- "Jumalan Karitsaan, joka ottaa -pois _maailman synnin_" -- joka "on meidän [seurakunnan] synteimme -sovitus [täysi hyvitys]; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailmankin -syntien". (Joh. 1: 29; 1 Joh. 2: 2.) Koska kuolema on synnin rangastus -tai palkka, niin täytyy synnin poistuttua, sen palkan aikanaan lakata. -Jokainen muu ajatus olisi sekä tyhmä että väärä. Se seikka, ettei -mitään ennalleenasettamista aadamilaisesta hävityksestä ole suoritettu -loppuun, joskin Jeesuksen kuolemasta on kulunut lähes kaksituhatta -vuotta, todistaa yhtä vähän ennalleenasettamista vastaan kuin se, -että neljätuhatta vuotta ennen hänen kuolemaansa, todistaa sitä -vastaan, ettei Jumala olisi tehnyt lunastussuunnitelmaa ennen maailman -perustamista. Sekä kaksituhatta vuotta jälkeen Kristuksen kuoleman että -neljätuhatta vuotta sitä ennen olivat määrättyjä aikoja työn toisia -osia varten, valmistuksia "kaiken ennalleenasettamisen aikaa varten". - -Älköön kukaan liian nopeasti otaksuko, että tämä käsitys olisi -jollakin tavalla ristiriidassa sen Raamatun opin kanssa, että usko -Jumalaan, synnin katuminen ja luonteen parannus ovat välttämättömiä -asioita pelastusta varten. Tämä piirre käsitellään laveammin vähän -edempänä, mutta me teemme tässä ainoastaan viittauksen siihen, että -vaan muutamilla on koskaan riittävässä määrin ollut valoa osottaakseen -täydellistä uskoa, katumista ja elämän parannusta. Muutamia on -osaksi, toisia on kokonaan tämän maailman jumala soaissut, ja heidät -täytyy ennalleenasettaa sokeudestaan samoinkuin kuolemasta, jotta he, -_kukin kohdastaan_, saisivat _täyden_ tilaisuuden tottelevaisuuden -ja tottelemattomuuden kautta osottamaan arvollisuuttaan tai -arvottomuuttaan ijankaikkiseen elämään. Sen jälkeen tulevat ne, -jotka osottautuvat arvottomiksi elämää varten, kuolemaan jälleen -- -toisen kuoleman -- josta ei ole mitään lunastusta eikä siis mitään -ylösnousemusta. Se kuolema, joka johtuu Aadamin synnistä, ja kaikki -ne epätäydellisyydet, jotka sitä seuraavat poistetaan lunastuksen -perustuksella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa; mutta se kuolema, joka -on tulos yksityisestä tahallisesta lankeemuksesta, on päättymätön. Sitä -syntiä ei koskaan anneta anteeksi, ja sen rangastus, toinen kuolema, -tulee olemaan _ikuisesti kestävä_ -- ei ikuinen kuoleminen, vaan -ikuisesti kestävä kuolema -- kuolema, jota ei katkaise ylösnouseminen. - -Lunastussuunnitelman perusteellista tutkimusta tullaan käsittelemään -eräässä seuraavassa osassa, Tässä me ainoastaan perustaudumme -siihen tosiasiaan, että lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta tulee -yhtä laajalti koskemaan ihmiskuntaa, siunatuissa tuloksissaan ja -tilaisuuksissaan, kuin Aadamin synti tuhoamisessa ja hävittämisessä --- niin että kaikki, jotka tuomittiin kadotukseen ja kärsivät Aadamin -tähden, voivat yhtä varmasti "aikanaan" vapautua kaikesta tästä pahasta -Kristuksen tähden. Kuitenkaan ei kukaan voi omaksua tätä Raamatun -todistusta, joka ei hyväksy sitä Raamatun julistusta, että kuolema --- elämän sammuminen -- on synnin palkka. Ne, jotka pitävät kuolemaa -elämänä vaivassa, eivät, ainoastaan jätä huomioonottamatta _kuolema_- ja -_elämä_-sanojen merkitystä, jotka ovat toistensa vastakohtia, -vaan joutuvat vielä kahteen mahdottomuuteen. On mahdotonta ajatella, -että Jumala piisi jatkanut Aadamin olemassaoloa vaivassa edes jonkun -synnin tähden, jonka hän voisi tehdä, ja erittäinkin sen verrattain -pienen rikoksen tähden, joka oli kielletyn hedelmän syömisessä. Ja -jos meidän Herramme Jeesus Kristus lunasti ihmissuvun, kuoli meidän -puolestamme, tuli meidän lunastushinnaksemme, meni kuolemaan, jotta -me siitä vapautuisimme, niin eikö ole selvää, että se kuolema, jonka -hän kärsi väärien puolesta, oli aivan samankaltainen kuin se, johon -koko ihmiskunta on tuomittu. Kärsiikö hän siis ikuisia tuskia meidän -puolestamme? Ellei, niin on yhtä varmaa, kuin että hän _kuoli_ meidän -synteimme tähden, että meidän synteimme rangastus oli kuolema eikä -elämä millään tavalla tai missään olosuhteissa. - -Mutta on ihmeellistä, että joskin muutamat huomaavat, että oppi -ijankaikkisesta vaivasta ei sovi yhteen näiden sanojen kanssa, että -"Herra antoi kaiken meidän vääryytemme kohdata häntä", ja että "Kristus -kuoli meidän synteimme tähden", ja käsittävät, että jompikumpi näistä -kahdesta täytyy sovittamattomana raueta, niin pitävät he kuitenkin -kiinni kuvitellusta ikuisesta vaivasta ja pitävät sen niin korkeassa -arvossa kuin jonkun makupalan, niin että he sivuuttamalla Raamatun -hyväksyvät sen ja harkiten kieltävät, että Jeesus maksoi maailman -lunastushinnan, vaikkakin Raamattu kauttaaltaan todistaa tämän totuuden. - - - -Onko ennalleenasettatninen mahdollinen. - - -Muutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet -herätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille -olisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen -paljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana, -ja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen -toisiaan tilan puutteen tähden. - -Tämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että -kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä -kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme -tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu -otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin -"kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien -profeettainsa suun kautta". - -Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta, -ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan -päällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin -vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta -ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää -lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi -ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja -laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven -keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli -ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka -aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata -viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt: -kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea -kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea -Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa -kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä -kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi -aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka -luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi. - -Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme -maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä -on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut -Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä -kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää -miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa -seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä. -Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä, -niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana -viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa -ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu -laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee -seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko -maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat -kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin -suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa -pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat. -Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta -seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala -on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun -me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava -kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että -vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että -Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista -välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa -tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla. - - - -Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana. - - -Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten -ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa -tieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme -tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja -esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi -olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he -väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei -ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan -varmaan siunauksen vastakohta. - -Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja -monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään -kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi -niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin -me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja -kaikille. - -Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan -ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja, -kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen -ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa -ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään -ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22; -Ap. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että -tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin -täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja -opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän, -jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan -ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi -olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä. -Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä, -ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on. - -Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen -oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa -oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä -hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen, -kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen -häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua -aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset. -Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja -vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat -ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien -yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa -huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni -käsittää'." - -Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä, -ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua -sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun -ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen -viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän -tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa -ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset -ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia -kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että -todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten -olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia -vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen -menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta. - -Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun -me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita, -niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin -usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa, -joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten -oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan. -Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei -heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja -Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta -niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan -ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa -olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut -lopputulokset arvostellaan. - -Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö -löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon, -taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen, -että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta -oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai -"aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan -varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon -lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta -kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä -varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi -kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme, -että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn -käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme -kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy -paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat -maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin -suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta -aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen -taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen -aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan -menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat -ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat -niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes -ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan -julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon -kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään -todistaa. - -Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata -siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja -niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä -löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden" -viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja -järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme -Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne -lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten -kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden -perikuviksi. - -Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon -sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se -hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä. -Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa -kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita -kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot -nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai -jäljittelemään. - -Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin -aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin -- -nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen. -Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien, -matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa -tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia, -joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa -ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja -selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein -tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista -alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen -aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä -että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän -kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että -joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi -järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota -ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä -on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan -apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän -luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta. - -Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky -ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti -pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen -lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä -selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä -tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin -arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen -aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat -syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa -ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi -höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie -liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat -todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden" -olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että -kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi -ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin -se päättyisi? - -Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä? -Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin -hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat -ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä! -Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti -arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että -ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden. -Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista -eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä -suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat -voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.), -joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet, -sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan -nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä -ja melkein ilman etsimistä. - -Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista -keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä, -vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin -muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista -ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän -jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän -valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät -lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi -ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta -yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän -on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja -edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan -yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja -kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä, -että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen -kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto, -joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada -hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus -keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä -ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos -mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me -lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna -puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä -aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä. - -Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä -asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu, -että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e. -ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että -Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki -nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen -hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki -oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun -suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita -ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä -vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä -se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän -edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan -vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi -Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä -ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten -apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista -varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli -Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto: -"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun -aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_ -[eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan -suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja -silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä -päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan. -12: 1, 4, 10. - -Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt, -että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet -ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan -suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta, -jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat -selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen -edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat -siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos -ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman -kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä, -että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen -opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki -tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että -ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista, -tahdomme ainoastaan viitata: - -Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai -turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän -voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät -taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia. -Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus, -niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä -säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi, -täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat -tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee -selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut -niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat -suotuisimmat. - -Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että -maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan -jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin -tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista -ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä -vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien -koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken, -niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan -enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille -olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä, -niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt -on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä -ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan -viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli -_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena -tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan -yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan -kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa, -vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan -joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen -ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa. -Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys, -joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen -päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään -sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan -kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat -ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri -näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa -sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä -ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa. - -Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen -yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan -turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan -antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on -se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta -tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että -ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin -suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme -yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin -minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku -nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn -tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys -edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti -kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei -enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta -jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat -täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on -heidän kykynsä yläpuolella. - -Itsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja -edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että -vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys -yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista -oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja -kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin -aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista -ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja -johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja -tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi -ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin -tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain -ennalleenasetettuun ihmissydämeen. - -Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui -myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan -nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen: -"Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan, -tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja -taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus -on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen -Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä -siunatuiksi". - -Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat -luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin -Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa -päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan -pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat -ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa -jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa". -(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti -lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse -olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen -tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän -hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme -erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä -perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu -kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja -suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että -ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1 -Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat -syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan -voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen -puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan -oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli -ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän -uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli -korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän -aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen -täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin -omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun -asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen, -sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi -kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa -Jumalan sanan kanssa. - - * * * * * - - "Katso, katso, kuinka Taatto - meitä paljon rakastaa, - kuinka Taaton hellä silmä - meihin, lapsiin, katsahtaa! - Katso, kuinka parhaimpansa - huonoimmille antaa hän - Poikans' antaa syntein tähden. - Niin näet Taaton hellivän! - - Katso, kuinka Herra Jeesus - myöskin meitä rakastaa, - kuinka aina ristin kuoloon - kärsii tuskaa katkeraa, - kuinka siellä kuollessansa - veren kalliin vuodattaa! - Katso, tuota rakkautta - pohjatonta, korkeaa!" - - - Kaipuuni tyydytetty. - - Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan - on mulla myös kirkkaus sun. - Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan, - ett' luoksensa johdatti mun. - - Tuo armahin aamu jo koittamaan saa. - Pois haihtuvat varjotkin nuo. - Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa - ja Luojalle kiitoksen tuo. - - Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan - kautt' taivahan tannerten ain', - ja päästä mun Taattoni helmahan vaan, - jo kaipuuni sammuttaa sain. - - - - -KYMMENES LUKU. - -HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT. - -Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja -taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja -taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. -- -Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla -olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään -otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. -- -Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta -riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen -luonteen muutos saavutetaan. - - -Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan -ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen -alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä -että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta -tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat -kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka -saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta -ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa -se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena -valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi -tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen. - -Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä -alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta, -joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen -täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat -he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta -kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun -johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta". - -Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen, -ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä -väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet -tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä -Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan -kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan -päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain -kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy -pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta -Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja -ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta". - -Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi, -täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan -mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin, -arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla, -joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta -maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti -samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja -ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että -Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme -kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18. - -Niinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken -maallisen hallitsija: -- "meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat -meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan" j.n.e. (1 Moos. 1: -26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä, -jonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja -Jumala näki luomuksensa "sangen hyväksi", se on täydelliseksi, sillä -Jumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole -_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan. - -Ihmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan -Ps. 8: 6--9: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä -kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi -herraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja -härät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat -meressä". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun -kehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan -mainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä -vähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä -syytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka -kreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä -kohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa -vähän vähempi kuin enkelit. - -David puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan -ja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt -alkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan -hallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet -ja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2: -7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt -alkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä, -maan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan. -Hän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista, -mutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen -toimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden -kunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi -maistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen -ennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham, -eräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan -seuraavasti: - - "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, - tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit? - Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia: - ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet - ja asetit hänet kättesi töitten yli". - -Ei myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen. -Olio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla -kuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen -ihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia. -Valaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun: - - Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilla Eri asteilta - olevia taivaallisia olevia maallisia olevia kasveja kivikunnassa - tai henkisiä tai eläin - olentoja olentoja - - Jumalallinen. Ihminen. Puu. Kulta. - ---- Nisäkäs. Pensas. Hopea. - ---- Lintu. Ruoho. Kupari. - Enkeli Kala. Sammal Rauta. - -Kukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta -korkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin -täydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon -nähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin -täydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon -täydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin -täydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla -asteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein -ja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus -"niin paljon suuremmaksi" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen -luonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5. - -Huomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat -ovat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata -toisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai -_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa -löytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta -eläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin -omistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen, -vaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, "vähää vähempi -enkeleitä", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja. - -On suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin -alentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki -kuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin -hyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet -ovat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen -turmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että -useimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja -henkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja, -jotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin -johda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista -voimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta, -hänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta, -kun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen -alaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen -rangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin -asetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja -sielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen -tuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa -ennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta -menetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista, -vaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä -olemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä -menetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta -etsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10. - -Yllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että -täydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän -Herramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli -"Jumalan kaltainen" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento; -mutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi -tulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka -edustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että -hänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän -ottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana, -vaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli -ihmiseksi; hän "tuli lihaksi". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14. - -Huomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu -henkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme -oli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin -korkeassa asemassa kuin nyt, sillä "Jumala on korottanut hänet kaiken -yli" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi -lunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen -henkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta. - -Mutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että -jumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi -erotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä -oleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen -enkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa -tasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_, -vaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen -luontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_ -ihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi -ja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan -ihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman. - -Jälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän -olisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen -ihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten -ei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa, -1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta, -"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin -kuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta". (1 Kor. 15: 21). Jos -hän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi -se todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi -ollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen -Jumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt -sitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi -lunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme -toisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen -ihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että -täydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei -enkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä -ei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen -elähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr. -2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta. -Kahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin -epätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa -jumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän -täydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento, -ja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen -henkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen -kasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys -lain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ -- -sai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17). -Inhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän -voi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän -Herramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta -luonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja -hän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän -tuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on -Jumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos -tämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu -jumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin -uhrattu -- kuollut. - -Täten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut, -vaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä -ihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen, -jumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen -puolesta. - -Tässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka -tahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman -lunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin -kautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen -lunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä -ihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen -ja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan, -täydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin. - -Täydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan -rajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien -asioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta -ei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon -muutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin -tulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään. -Ihmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä -olemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä -edelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä -määrässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo -omistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa -pääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa -ovat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella. - -Joskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä -ihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee -ennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki -siitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta, -ylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi. - -Joskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä -varten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien -kirjeet ovat omistetut tämän "pienen lauman" opastusta varten, niin ei -pidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä -tämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen -pidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on -aikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta -luonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle "pienelle laumalle" -ovat annetut. Näille ovat ne "kalliit ja suuret lupaukset" annetut -yli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle. -Voidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa -huomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana "pienen lauman" -jumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman -ihmisluonnon täydellisyydestä. - -Kysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden -kyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska -eivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan -satumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa. -Mutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa -siihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä -luontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen -satumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis -samoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin -kuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen -taivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet, -ensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen -morsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan -suvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta -ei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen -uskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi -erotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä -luonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt -sellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme -sen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä "se, -mikä on syntynyt lihasta, on lihaa". Ja koska löytyy kaksi selvästi -erotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se -sitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen, -taivaaseen kuuluva, henkinen -- "se, mikä on hengestä syntynyt, on -henki". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä "se ei ole vielä -ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa" --- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2. - -Meillä ei ole mitään tietoa mistään olennosta, joko henkisestä tai -inhimillisestä, joka joskus olisi muuttanut luontoa toisesta toiseksi, -lukuunottamatta Jumalan Poikaa; ja se oli poikkeustapaus aivan -erityistä tarkotusta varten. Kun Jumala loi enkelit, oli epäilemättä -hänen tarkotuksensa, että ne ainaisesti jäisivät enkeleiksi, ja niin -myös ihmiset ihmisiksi. Jokainen oli täydellinen omassa tasossaan. -Ainakaan ei Raamatussa löydy mitään viittausta jostakin muusta -tarkotuksesta. Samoinkuin elottomassa luonnossa löytyy suloinen melkein -ääretön moninaisuus, niin on myöskin elollisten ja järjellisten -luotujen olentojen samankaltainen moninaisuus täydellisyydessä -mahdollinen. Jokainen luotu olento täydellisyydessään on ihana. Mutta -kuten Paavali sanoo, on taivaallisten kirkkaus _eri_ kirkkautta, ja -maallisten kirkkaus on toinen ja erilainen kirkkaus. - -Tutkimalla niitä tosiasioita, jotka ovat kirjoitetut meidän Herrastamme -Jeesuksesta hänen ylösnousemisensa jälkeen ja enkeleistä, jotka -myöskin ovat henkiolentoja, ja siten "selittäen hengellisiä asioita -hengellisellä tavalla" (1 Kor. 2: 13), me voimme saada jonkinlaisen -yleisen valaistuksen henkiolentojen suhteen. Ensiksikin voivat enkelit -olla ja ovat usein läsnä, joskin näkymättöminä. "Herran enkeli -piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät", ja "eivätkö he kaikki ole -palvelevaisia henkiä, lähetetyt palvelemaan niitä, jotka pelastuksen -perimän pitää?" (Ps. 34: 8; Hebr. 1: 14). Ovatko ne toimittaneet -palvelustaan näkyväisellä tai näkymättömällä tavalla? Epäilemättä -jälkimäisellä tavalla. Eliisaa piiritti joukko assyrialaisia ja hänen -palvelijansa oli pelon vallassa; Eliisa rukoili Herraa, ja nuoren -miehen silmät avaantuivat, ja hän näki vuoret heidän ympärillään täynnä -tulisia vaunuja ja hevosia (ne olivat tulen kaltaiset). Jälleen, kun -enkeli oli Bileamille näkymätön, niin näki sen aasin tamma, jonka -silmät avattiin. - -Toiseksi voivat enkelit ottaa ihmismuodon ja esiintyä ihmisten -_kaltaisina_. Herra ja kaksi enkeliä näkyivät sillä tavoin -Aabrahamille, joka valmisti heille aterian, josta he söivät. Aluksi -luuli Aabraham, että ne olivat kolme miestä, ja vasta silloin, kuin he -aikoivat lähteä, huomasi hän, että yksi niistä oli Herra, ja toiset -olivat enkeleitä, jotka sittemmin menivät Sodomaan ja vapauttivat -Lootin. (1 Moos. 18: 1, 2). Eräs enkeli näkyi Gideonille miehen -muodossa, mutta kertoi sittemmin, kuka hän oli. Eräs toinen enkeli -näkyi Simsonin isälle ja äidille, ja he luulivat, että hän oli ihminen, -kunnes hän alttarin tulessa nousi taivaaseen. -- Tuom. 6: 11--22; 13: -20. - -Kolmanneksi ovat henkiolennot kirkkaita varsinaisessa tilassaan ja -kuvataan usein kirkkaina ja säteilevinä. Sen enkelin muoto, joka -vieritti kiven haudan ovelta, oli "kuin pitkäisen leimaus". Daniel -näki vilahdukselta henkisen ruumiin, jonka hän kuvaili täten: Hänen -silmänsä olivat kuin palava soihtu, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli, -hänen kätensä ja jalkansa kuin kiiltävä vaski ja hänen äänensä kuin -mahtava pauhu. Hänen edessään lankesi Daniel ikäänkuin kuollut. (Dan. -10: 6, 10, 15, 17). Saulus tarsolainen näki samankaltaisen vilahduksen -Kristuksen kirkkaasta ruumiista, jonka loisto oli suurempi kuin -keskipäiväauringon kirkkaus. Saulus menetti näkönsä ja lankesi maahan. - -Täten olemme nähneet, että henkiolennot ovat todellakin ihania; -kuitenkaan ei ihminen näe niitä, paitsi silloin kuin ihmisen silmät -avataan, niin että ne voivat nähdä niitä, tai silloin kuin he -esiintyvät _lihallisessa verhossa_ kuten ihmiset. Nämä lopputulokset -tulevat varmemmiksi, kun me tutkimme lähempiä seikkoja heidän -ilmestyksessään. Yksin Saulus näki Herran, ja ne miehet, jotka -vaelsivat hänen kanssansa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään. -(Ap. t. 9: 7). Ne miehet, jotka olivat Danielin kanssa, eivät nähneet -sitä kirkasta olentoa, jota hän kuvailee, mutta suuri pelko tuli heidän -päällensä, ja he juoksivat ja piilottivat itsensä. Edelleen selittää -tämä kirkas olento: "Persian valtakunnan ruhtinas oli minua vastaan -kaksikymmentä yksi päivää". (Dan. 10: 13). Lankesiko Daniel jota -Herra niin suuresti rakasti, sen edessä kuin kuollut, jota Persian -ruhtinas vastusti kaksikymmentä yksi päivää? Mitenkä on tämän asian -kanssa? Varmaankaan ei ruhtinas nähnyt häntä kirkkaudessa! Ei, joko -hän oli _näkymättömänä_ läsnä hänen luonansa, tai esiintyi hän ihmisen -_kaltaisena_. - -Meidän Herramme on ylösnousemisestaan asti henkiolento: tietenkin -kuuluvat samat kyvyt joita me tapaamme enkeleillä (henkisillä -olennoilla) myöskin hänelle. Ja niin on asianlaita, kuten me selvemmin -eräässä seuraavassa luvussa tulemme näkemään. - -Siten me näemme, että Raamattu käsittelee henkistä ja ihmisluontoa -erilaisina, selvästi erotettuina luontoina, eikä anna pienintäkään -todistusta siihen että toinen tulisi kehityksen kautta muuttumaan -toiseksi; mutta toiselta puolen selittää se että ainoastaan muutamat -harvat tulevat koskaan muuttumaan ihmisluonnosta jumalalliseen -luontoon, johon Jeesus heidän päänsä jo on korotettu. Ja tämä -ihmeellinen ja erityinen piirre Jehovan suunnitelmassa on tuota -ihmeellistä ja erityistä tarkotusta varten valmistaa näistä Jumalan -erityisiä välikappaleita tuon suuren tulevaisuustyön, kaiken -ennalleenasettamisen suorittamisessa. - -Tarkastakaamme nyt sanoja: kuolevaisuus ja kuolemattomuus. - -Me tulemme huomaamaan niiden oikean merkityksen olevan täydessä -sopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme oppineet vertaamalla Raamatun -lausuntoja ihmis- ja henkiolentojen suhteen, ja maallisia ja -taivaallisia lupauksia toisiinsa. Nämä sanontatavat sisältävät -tavallisesti hyvin epäselvän käsityksen ja väärät esitykset niiden -merkityksestä aiheuttavat vääriä käsityksiä niiden aineitten suhteen, -joiden yhteydessä ne ovat, niin hyvin yleisessä puheessa kuin -Raamatussa. - -_"Kuolevaisuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka on _altis -kuolemalle_, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on -_mahdollinen_. - -_"Kuolemattomuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka _ei ole altis -kuolemalle;_ ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa -kuolema on _mahdoton_. - -Tavallinen mutta väärä käsitys _kuolevaisuudesta_ on se, että se on -asema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen -käsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta. - -Sana _kuolematon_ merkitsee sitä, mikä _ei kuole_; joten itse sanan -muodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen _kuolevaisuudesta_ -yleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet -pulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko -Aadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat, -että jos hän oli _kuolematon_, niin ei Jumala olisi voinut sanoa: -"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman", koska -kuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen -johtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin -millä tavalla voi silloin selitys: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman", -olla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä -mukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa? - -Vaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka -annetaan sanalle _kuolevaisuus_. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki -on selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa, -jossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen -elämä, mutta _ei elämää itsessänsä_. Hänen elämänsä oli elämää, joka -sai _ylläpitonsa_ "kaikkinaisista paratiisin puista", kiellettyä -puuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen -ja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu -- -ylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli -Aadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin -oli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen -- hän oli -_kuolevainen_. - -Me tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen -ja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta -varten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi. -Hänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton -sen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti. -Koska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi -kuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut -sikseen. Hänelle oli luvattu _niiden siunausten jatkaminen, joita -hän silloin nautti_, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja -häntä uhkasi kaiken menetys -- kuolema -- jos hän oli tottelematon. -Väärä käsitys _kuolevaisuus_-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen, -että yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole, -ovat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen -Isämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on -kuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan -lankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan -kuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin -tulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla, -jos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten -Aadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan, -jonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken -vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee -täydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut -syntiä. - -Ei missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat -kuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut -ennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle -luonnolle omistetaan kuolemattomuus -- alkuaan yksin Jehovalle, -sittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä -korkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus -luvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan -kirkastetaan. -- 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53, -54. - -Meillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu -ainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat -kuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan -tulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä -tyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat -kuolevaisia. - -Siten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut, -tulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään -ilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon, -johon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä -- elämä itsessään -(Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi -vaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja -täydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään -aihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät -varustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän -täydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole. - -_Kuolevaisuus ja kuolemattomuus_ sanojen oikea käsittäminen ja -tapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse -perustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu -tuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi -ihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata, -ettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se, -että parantumattomien täytyy _jatkaa elämäänsä_ jossakin ja jollakin -tavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa -Jumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista -kurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt -toimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan: -että ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta -rikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä -tuskissa, vaan toinen kuolema. "Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää -kuoleman." - - - -"Mikä sinä olet inttämään Jumalaa vastaan." - -Room. 9: 20. - - -Muutamat suosivat sitä väärinkäsitystä vanhurskauden vaatimuksista, -ettei Jumala saisi tehdä mitään eroa jakaessaan armolahjojaan luotujen -olentojen keskuudessa; ja jos hän korottaa _yhden_ korkeaan asemaan, -niin täytyy hänen _oikeudenmukaisesti_ tehdä kaikkien kanssa samalla -tavalla, ellei voitaisi osottaa, että muutamat olivat menettäneet -_oikeutensa_, jossa tapauksessa heidät voitaisiin määrätä alempaan -asemaan. - -Jos tämä periaate olisi oikea, seuraisi siitä, ettei Jumalalla olisi -ollut oikeutta luoda Jeesusta enkeleitä korkeammaksi ja yhä edelleen -korottaa häntä jumalalliseen luontoon, ellei hän aikoisi tehdä samalla -tavalla kaikkien enkeleiden kanssa -- ja kaikkien ihmisten kanssa. -Ja sovelluttaaksemme tätä periaatetta vielä pitemmälle: jos jotkut -ihmiset tulevat korkealle korotettaviksi ja osallisiksi Jumalallisesta -luonnosta, niin täytyy kaikkien lopullisesti tulla korotetuiksi -samaan asemaan. Ja miksikä ei jatkaa periaatetta äärimmäisyyteen asti -ja sovelluttaa sitä nisäkkäisiin ja hyönteisiin, jotka myös ovat -luotuja olentoja, ja sanoa, että koska Jumala on ne kaikki luonut, -niin täytyy niiden kaikkien lopulta saavuttaa korkein olemassaolotaso --- jumalallinen luonto? Tämä on selvästi mahdottomuus, mutta yhtä -järkevä kuin mikä toinen johtopäätös tahansa, joka perustuu tällaiseen -otaksuttuun periaatteeseen. - -Ehkä ei kukaan tahtoisi jatkaa vääriä otaksumisia niin pitkälle. Mutta -jos tämä olisi yksinkertaiselle oikeudelle perustettu periaate, niin -missä se päättyisi enään olematta oikeudenmukainen? - -Ja jos Jumalan suunnitelma todellakin olisi sellainen, niin missä olisi -silloin kaikkien Jumalan töitten suloinen moninaisuus? Mutta tämä ei -ole Jumalan suunnitelma. Koko luonto, sekä elävä että eloton, todistaa -Jumalan vallan ja viisauden ihanuutta ja moninaisuutta. Ja samoin kuin -"taivaat kertovat Jumalan kunniasta, ja vahvuus julistaa hänen kättensä -töitä" ihmeellisessä vaihtelevaisuudessa ja ihanuudessa, niin tulevat -hänen järjellä varustetut olentonsa moninaisuutensa kautta vielä paljon -enemmän todistamaan hänen valtansa ylenmääräistä kirkkautta. Me teemme -tämän johtopäätöksen Jumalan sanan järkähtämättömän opin perustuksella -ja tämän kanssa pitävät yhtä järjen ja luonnon todistus. - -On erittäin tärkeätä, että meillä on oikeat käsitykset vanhurskaudesta. -_Suosiosta_ johtunutta lahjaa ei saa koskaan pitää oikeudella -ansaittuna palkintona. Pelkkä oikeudenmukainen toimenpide ei anna -mitään aihetta mihinkään erityiseen kiitollisuuteen, ei se myöskään ole -mikään todistus rakkaudesta; mutta Jumala osottaa suuren rakkautensa -luotujaan kohtaan antamalla heille äärettömän määrän ansaitsemattomia -armolahjoja, joiden tulee herättää heissä vastarakkautta ja ylistystään. - -Jumalalla olisi ollut oikeus, jos hän olisi tahtonut, tehdä meistä -ainoastaan olentoja, joilla oli hyvin lyhyt olemassaolon aika, -joskaan emme koskaan olisi tehneet syntiä. Hän on tehnyt muutamia -alemmista luoduistaan sellaisiksi. Hän olisi voinut antaa meidän -nauttia siunauksistaan jonkun aikaa ja sitten, ilman vääryyttä, -poistaa kaikkien meidän olemassaolon. Sellainenkin lyhyt olemassaolo -olisi suosiota. Armoon perustuu se, että meillä on ensinkään mitään -olemassaoloa. Kuinka paljon suurempaa suosiota osottaakaan synnin -kautta menetetyn olemassaolon jälleen lunastaminen! Ja edelleen on se -Jumalan suosiota, että me olemme ihmisiä emmekä eläimiä; Ainoastaan -Jumalan suosiosta johtuu se, että enkelien luonto on jonkun verran -ihmisluontoa korkeampi, ja samoin Jumalan suosion perustuksella tulevat -Herra Jeesus ja hänen morsiamensa osallisiksi jumalallisesta luonnosta. -Sentähden tulee hänen järjellisten luomustensa kiitollisuudella ottaa -mitä ikinä Jumala antaa. Jokainen muu ajatus ansaitsee oikeudenmukaisen -kadotustuomion ja tulee, jos sitä suositaan, päättymään alennukseen -ja tyhjäksitekemiseen. Ihmisellä ei ole oikeutta tavotella enkeliksi -tulemista, koska häntä ei koskaan ole kutsuttu tähän asemaan, ei -myöskään enkelillä ole oikeutta pyrkiä jumalalliseen luontoon, koska -ei hänelle ole sitä koskaan tarjottu. Siinä oli Saatanan ylpeys, joka -aikaansai hänen kukistamisensa korkeasta asemastaan ja tulee päättymään -hänen tyhjäksitekemisessään. Jes. (14: 14.) "Jokainen, joka ylentää -itsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, ylennetään" (Luuk. 14: -11), mutta ei välttämättömästi korkeimpaan asemaan. - -Osaksi väärinkäsittäen vanhurskauden ja osaksi toisista syistä on aine -valinnasta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa, antanut ainetta -paljoon riitaan ja väärinkäsitykseen. Ainoastaan muutama kieltänee sen, -että Raamattu opettaa löytyvän valinnan, mutta mihinkä periaatteeseen -valinta perustuu, on kysymys, joka on huomattava ajatusten -eroavaisuuden esineenä, siitä syystä, että muutamat väittävät, että se -on mielivaltainen, ehdoton valinta, ja toiset, että se on ehdollinen. -Me uskomme, että näissä molemmissakin käsityskannoissa on jotakin -totta. Valinta Jumalan puolelta ilmaisee hänen valintaansa jotakin -erityistä tarkotusta, virkaa tai asemaa varten. Jumala on valinnut tai -nähnyt hyväksi, että muutamat hänen olennoistaan tulisivat enkeleiksi, -että muutamat tulisivat ihmisiksi, että muutamista tulisi nisäkkäitä, -lintuja, hyönteisiä j.n.e., ja että muutamat tulisivat osallisiksi -hänen omasta jumalallisesta luonnostaan. Ja joskin Jumala määrätyillä -_ehdoilla_ valitsee kaikki jotka otetaan jumalalliseen luontoon, niin -ei voida sanoa, että nämä enemmän kuin toisetkaan _ansaitsisivat_ -sen; sillä ainoastaan armosta jokin luotu olento omistaa olemassaolon -jollakin tasolla. - -"Siis ei se ole ihmisen tahtomisessa eikä juoksemisessa, vaan -Jumalan armosta" -- hyvyydestä, suosiosta. (Room. 9: 16.) Se, että -Jumala kutsui valitut jumalalliseen luontoon, ei johtunut siitä, -että he olisivat olleet toisia paremmat, sillä hän sivuutti enkelit, -jotka eivät olleet tehneet syntiä, ja kutsui muutamia lunastetuista -syntisistä jumalalliseen kunniaan. Jumalalla on oikeus tehdä, mitä -hän omallaan haluaa, ja hän näkee hyväksi käyttää tätä oikeutta -suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Koska kaikki, mitä meillä on, on -Jumalan armosta, niin: "Oi ihminen, mikä sinä olet inttämään Jumalaa -vastaan? Ei kai teos sano tekijälleen miksi minut tämmöiseksi teit? Vai -eikö savenvalajalla ole valtaa savensa samasta seoksesta tehdä toista -astiata jaloa, toista halpaa käytäntöä varten" -- tai pienempää kunniaa -varten? (Room. 9: 20, 21.) Kaikki on sama jumalallinen valta luonut, -muutamat korkeampaa luontoa ja suurempaa kunniaa varten ja toiset -alempaa luontoa ja pienempää kunniaa varten. - -"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän joka myös on hänet [miehen] -luonut: _Kysykää_ minulta tulevaisia asioita; _jättäkää_ minulle minun -lasteni, minun kätteni työn huoli. Minä olen tehnyt maan ja luonut -ihmiset sen päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan ja antaneet -kutsun koko sen sotajoukolle." "Sillä niin sanoo Herra, joka on luonut -taivaan, hän joka on Jumala, hän joka on muodostanut maan ja tehnyt -sen, hän joka on valmistanut sen, ja joka ei ole luonut sitä olemaan -tyhjänä, vaan muodostanut sen, jotta sen päällä asuttaisiin. Minä -olen Herra eikä kenkään muu." (Jes. 45: 11, 12, 18.) Ei kellään ole -oikeutta määrätä Jumalan menettelytapaa. Jos hän perusti maan, ja jos -hän ei sitä turhan tähden muodostanut, vaan että sen päällä asuisivat -ennalleenasetetut, täydelliset ihmiset, minkä arvoiset me silloin -olemme inttämään Jumalaa vastaan ja sanomaan, että hän tekee väärin, -kun hän ei muuta heidän luontoaan eikä tee heitä kaikkia osallisiksi -henkisestä luonnosta, joko enkelien kaltaisiksi tai hänen oman -jumalallisen luontonsa kaltaisiksi? Kuinka paljon paremmin sopiikaan -meille tulla nöyrinä Jumalan sanan luo ja "kysyä" tulevista asioista -kuin "määrätä" tai tahtoa, että hän tekisi meidän suunnitelmiemme -mukaan. Herra, pidätä palvelijoitasi, etteivät he lankea röyhkeyden -synteihin; älä anna niille valtaa meidän ylitsemme. Me uskomme, ettei -kukaan Jumalan lapsista tahtoisi tehdä määräyksiä Herralle hänen -menettelytapansa suhteen; mutta kuinka helposti ja melkein tietämättään -monet lankeevat tähän eksytykseen. - -Ihmiset ovat Jumalan lapsia luomisen kautta -- hänen kättensä työ ---, ja hänen suunnitelmansa heidän suhteensa on selvästi ilmotettu -hänen sanassaan. Paavali sanoo, että ensimäinen ihminen (joka oli -esikuva siitä, miksi suku tulee, kun se on täydellinen) oli maasta -maallinen, ja että hänen jälkeentulevaisensa, evankelista seurakuntaa -lukuunottamatta, tulevat ylösnousemisessa edelleen olemaan maallisia -inhimillisiä olentoja, sovellettuja maata varten. (1 Kor. 15: 38, 44.) -Daavid selittää, että ihminen luotiin ainoastaan vähää vähemmäksi -enkeleitä ja kruunattiin kirkkaudella, kunnialla, herraudella j.n.e. -(Ps. 8: 5--9.) Ja Pietari, meidän Herramme ja kaikki profeetat maailman -alusta alkaen selittävät että ihmissuku tulee ennalleenasetettavaksi -tuohon ihanaan täydellisyyteen ja jälleen olemaan maan herrana, kuten -sen edustaja, Aadam, oli. -- Ap. t. 3: 19--21. - -Tämä on se onnellinen osa, jonka Jumala on suvainnut antaa -ihmissuvulle. Ja mikä ihana osa! Sulje silmäsi hetkeksi niiltä -kurjuuden ja tuskan, alennuksen ja surun näytelmiltä, jotka vielä -nyt synnin johdosta vallitsevat, ja kuvittele mielessäsi täydellisen -maan ihanuutta. Ei pieninkään synnin tahra häiritse sitä sopusointua -ja rauhaa, joka vallitsee täydellisessä yhteiskunnassa, ei katkeraa -ajatusta, ei epäystävällistä silmäystä tai sanaa; rakkaus, joka -ylitsevuotavana täyttää jokaisen sydämen, löytää vastakaikua jokaisessa -toisessa sydämessä, ja suopeus painaa leimansa jokaiseen toimeen. -Ei mitään sairautta ole enään siellä, ei mitään kipua tai tuskaa, -ei katoavaisuudesta merkkiäkään -- ei edes sellaisesta pelkoakaan. -Ajattele kaikkia niitä terveyden ja ihanuuden kuvia ihmisten muodoissa -ja piirteissä, joita joskus olet nähnyt, ja tiedä, että täydellinen -ihminen tulee omistamaan vielä suuremman ihanuuden. Sisäinen puhtaus -ja henkinen ja siveellinen täydellisyys tulevat painamaan leimansa -ja kirkastamaan kaikkia säteileviä kasvoja. Sellaiseksi muodostuu -maallinen yhteiskunta, ja kaikkien niiden kyyneleet jotka itkien -surevat omaisiaan, tulevat poispyyhityiksi, kun he täten näkevät, että -ylösnousemistyö on täytetty. -- Ilm. 21: 4. - -Ja tämä muutos koskee ainoastaan inhimillistä yhteiskuntaa. Me -muistamme myöskin, että maa, joka "tehtiin asuttavaksi" tällaista -sukua varten, tulee heille olemaan sopiva ja miellyttävä asuinpaikka, -jota kuvasi Eedenin paratiisi, johon ihmiskunnan edustaja ensin -asetettiin. Paratiisi tulee ennalleenasetettavaksi. Maa ei tulee -enää kantamaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja vaatimaan ihmistä -tekemään työtä otsansa hiessä leivän hankkimista varten, vaan "maa -antaa [helposti ja luonnollisesti] satonsa". "Erämaa on kukoistava -niinkuin kukkainen", eläimet tulevat täydellisiksi, halukkaiksi -ja tottelevaisiksi palvelijoiksi, luonto kaikessa suloisessa -moninaisuudessaan on kaikkialla kehottava ihmistä näkemään ja tuntemaan -Jumalan ihanuutta, valtaa ja rakkautta, ja mieli ja sydän on iloitseva -hänessä. Tuo levoton pyrkiminen saavuttamaan jotakin uutta, joka nyt on -vallalla ei ole luonnollinen vaan luonnoton tila, joka johtuu meidän -epätäydellisyydestämme ja nykyisestä ympäristöstämme, joka ei meitä -tyydytä. Tuo rauhaton uuden tavotteleminen ei ole Jumalan kaltaista. -Useimmat asiat ovat Jumalalle vanhoja, ja Herraa miellyttävät enimmän -ne asiat, jotka ovat vanhoja ja täydellisiä. Samoin on ihmisen laita, -kun hän on asetettu ennalleen Jumalan kuvaksi. Täydellinen ihminen ei -tule täysin tuntemaan tai käsittämään henkiolentojen kirkkautta eikä -hän sentähden pidä sen saavuttamista suotavana, koska hän on toista -luontoa, samoin kuin kalat ja linnut enimmin pitävät omasta luonnostaan -ja valtakunnastaan. Ihmisen valtaa niin se ihanuus, joka ympäröi häntä -inhimillisessä tasossa, ettei hän ikävöi tai toivo toista luontoa -tai toisia olosuhteita, kuin ne, joista silloin nautitaan. Silmäys -seurakunnan nykyiseen tilaan valaisee tätä. "Kuinka vaikea" onkaan -niiden, joilla on tämän maailman rikkauksia mennä Jumalan valtakuntaan. -Ne harvat asiat, jotka nyt omistetaan, omaavat nytkin tänä pahana ja -kuoleman herrauden aikana sellaisen vallan ihmisluonnon yli, että me -tarvitsemme erityistä Jumalan apua kiinnittääksemme katseemme henkisiin -lupauksiin. - -Että kristillinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on poikkeus Jumalan -yleisestä suunnitelmasta ihmissuvun suhteen, selviää siitä esityksestä, -että sen valitseminen oli määrätty jumalallisessa suunnitelmassa ennen -maailman perustusta (Ef. 1: 4, 5), jona aikana Jumala ei ainoastaan -nähnyt suvun lankeamista syntiin, vaan myöskin määräsi ennakolta -sen luokan vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja kirkastamisen, jota -hän evankeliumin aikana on kutsunut maailmasta tulemaan poikansa -kuvan kaltaiseksi, tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja -Kristuksen Jeesuksen kanssaperilliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa -pannakseen toimeen maailmaa käsittävän vanhurskauden ja rauhan. -- -Room. 8: 28--30. - -Tämä osottaa, että valinta tai seurakunnan vaali oli jotakin, jonka -Jumala puolestaan oli ennakolta määrännyt; mutta huomaa: se ei ollut -_seurakunnan yksilöllisten_ jäsenten ehdoton valinta. Jumala määräsi -ennen maailman perustamista, että sellainen joukko oli valittava -sellaista tarkotusta varten, määrättynä aikana, evankeliumin aikana. -Joskaan emme epäile, että Jumala olisi voinut ennakolta nähdä, kuinka -kukin yksityinen seurakunnan jäsen tulee menettelemään, ja tietää -tarkoin ennakolta, ketkä tulisivat arvokkaiksi ja siitä syystä -"pienen lauman" jäseniksi, niin ei tämä kuitenkaan ole se tapa, jolla -Jumalan sana esittää opin valitsemisesta. Apostolit eivät koettaneet -terottaa ajatusta henkilökohtaisesta ennakolta määräämisestä, vaan -että Jumala aikomuksessaan oli ennakolta määrännyt _erään luokan_ -tai määrätyn joukon joka saisi omistaa tuon kunnia-aseman, ja että -sen valitseminen tapahtuisi määrätyillä ehdoilla, joihin kuuluisivat -vaikeat koettelemukset uskoon, kuuliaisuuteen ja maallisten oikeuksien -uhraamiseen nähden j.n.e., aina kuolemaan asti. Henkilökohtaisen -koetuksen ja henkilökohtaisen "voittamisen" kautta valitaan tai -hyväksytään siten _ennakolta määrätyn luokan_ yksityiset jäsenet -kaikkiin niihin siunauksiin ja etuihin, jotka Jumala on ennakolta -määrännyt tätä luokkaa varten. - -Sana kirkastanut Room. 8: 30 johtuu kreikkalaisesta sanasta _doxazo_ -ja merkitse myös _kunnioittanut_. Se asema, johon seurakunta valitaan -on suuri kunnia-asema. Ei kukaan olisi voinut ajatella niin suuren -kunnian voittamista. Niinpä meidän Herramme Jeesus kutsuttiin ensin, -ennen kuin hän voi tavoitella tuota kunniaa, kuten me luemme: "Niinmyös -Kristus ei ole itseään kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi papiksi -oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: 'Sinä olet minun poikani, -tänä päivänä minä sinun synnytin'." Taivaallinen Isä kunnioitti siis -meidän Herraamme Jeesusta, ja jokaista valitussa joukossa, joka tulee -hänen kanssaperillisekseen, tulee Jumalan suosio siten kunnioittamaan. -Seurakunta saa kokea samalla tavalla kuin sen pää tämän "kunnian" alkua -silloin kuin Jumala _siittää_ sen jumalalliseen luontoon totuuden sanan -kautta (Jaakob. 1: 18), ja he tulevat kunniasta täydelleen osallisiksi, -silloin kun he ovat _syntyneet_ hengestä henkisiksi olennoiksi -- -jotka ovat kirkastetun pään kaltaisia. Niiden, joita Jumala tahtoo -täten kunnioittaa, täytyy olla täydelliset ja puhtaat, mutta kun me -perinnön kautta olimme syntiset, niin ei hän ainoastaan kutsunut -meitä ja tarjonnut meille kunniaa, vaan hän piti myös huolta meidän -_vanhurskauttamisestamme_ synnistä poikansa kuoleman kautta, jotta hän -tekisi meidät kykeneviksi saavuttamaan sen kunnian, johon hän meidät -kutsuu. - -Valitessaan pientä laumaa lähettää Jumala hyvin yleisen kutsun -- -"monet ovat kutsutut". Kaikki eivät ole kutsutut. Kutsu rajotettiin -ensin meidän Herramme toiminnan aikana, Israeliin lihan puolesta; -mutta nyt Jumalan palvelijat vaativat (eivät pakota) niin monta kuin -he tapaavat (Luuk. 14: 23) tähän erityiseen armojuhlaan. Mutta eivät -kaikki niistä, jotka kuulevat ja tulevat, ole arvolliset. Häävaatteet -(Kristuksen meidän puolestamme laskettu vanhurskaus) tarjotaan -jokaiselle, mutta muutamat eivät tahdo panna niitä päällensä ja -täytyvät tulla hyljätyiksi, ja niistä jotka pukeutuvat vanhurskauden -vaippaan, ja jotka saavat kunnian tulla siitetyiksi uuteen luontoon, -eivät kaikki onnistu pysymään lujina kutsussaan ja valinnassaan -olemalla uskolliset liitossaan. Niistä, jotka ovat arvolliset -esiintymään Karitsan kanssa kirkkaudessa, sanotaan, että he ovat: -_"kutsutut ja valitut ja uskolliset"_. -- Ilm. 14: 1 ja 17: 14. - -Kutsu on tosi. Jumalan aikomus valita ja korottaa seurakunta on -muuttumaton; mutta tähän valittuun luokkaan tuleminen riippuu ehdoista. -Kaikkien, jotka tahtovat tulla osallisiksi edeltäpäin määrätystä -kunniasta, täytyy täyttää kutsun ehdot. "Kun meillä on lupaus tulla -hänen lepoonsa, niin peljätkäämme siis, ettei joku teistä olisi jäänyt -jälelle." (Hebr. 4: 1.) Joskaan suuri suosio ei riipu _siitä_, joka -tahtoo, eikä _siitä_, joka juoksee, niin on se kuitenkin _sitä varten_, -joka tahtoo, ja _sitä varten_, joka juoksee, sitten kun häh on tullut -kutsutuksi. - -Sen jälkeen kun me täten, kuten me toivomme, olemme selvästi osottaneet -Jumalan _ehdottoman oikeuden ja tarkotuksen_ tehdä, mitä hän tahtoo -omallaan, niin kiinnitämme huomiomme siihen, että se periaate, joka -painaa leimansa kaikkien Jumalan suosiolahjojen antamiselle, on -toimiminen kaikkien parhaaksi. - -Kun me siis, Raamattuun vedoten pidämme todistettuna, että ihmis- ja -henkiluonto ovat erilaiset ja selvästi erotetut -- että kahden -luonnon sekotus ei sisälly Jumalan tarkotukseen, vaan olisi tällainen -luonto epätäydellinen, sekä että muutos luonnosta toiseen ei ole -tavallista, vaan poikkeus, yhdessä ainoassa tapauksessa: joka koskee -Kristushenkilöä päätä ja ruumista -- niin herää meissä silloin syvä -mielenkiinto oppia tuntemaan, miten muutos tulee toteutumaan, millä -ehdoilla se voidaan voittaa, ja millä tavalla se tulee tapahtumaan. - -Ne ehdot, joilla seurakunta yhdessä Herransa kanssa voi tulla -korotetuksi jumalalliseen luontoon (2 Piet. 1: 4), ovat aivan -samat kuin ne, joilla hän sen sai: astumalla hänen askeleissaan, -jättämällä itsensä eläväksi uhriksi ja siten uskollisesti toimia -vihkiytymyslupauksensa mukaan, kunnes uhraus päättyy kuolemaan. -Tämä luonteen muutos, ihmisluonnosta jumalalliseen luontoon, -annetaan palkintona niille, jotka evankeliumin aikakautena uhraavat -_ihmisluontonsa_, kuten Herra teki, _sen_ kaikkien harrastusten, -toiveitten ja pyrkimysten kanssa mitä nykyaikaan tai tulevaisuuteen -tulee -- aina kuolemaan asti. Ylösnousemisessa tulevat sellaiset -heräämään, ei että he tulisivat muun ihmissuvun kanssa osallisiksi -siunatusta ennalleenasettamisesta ja kaikista siitä johtuvista -siunauksista, vaan tullakseen osallisiksi Herransa kaltaisuudesta, -kunniasta ja ilosta saaden yhdessä hänen kanssaan Jumalallisen luonnon. --- Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 12. - -Uuden luonnon alku ja kehitys verrataan ihmiselämän alkuun ja -kehitykseen. Kuten toisessa tapauksessa ensin on sikiäminen ja sitten -syntyminen, niin on myös toisessakin. Pyhien sanotaan siinneen Jumalan -totuuden sanan kautta. (1 Piet. 1: 3; 1 Joh. 5: 18, Jaak. 1: 18.) Se -on, Jumala antaa heille ensimäisen herätyksen jumalalliseen elämään -sanansa kautta. Kun he, tultuaan vanhurskautetuksi vapaasta armosta -uskomalla lunastukseen, kuulevat kutsun: "Antakaa ruumiinne eläväksi, -pyhäksi [joka on lunastettu, vanhurskautettu] ja [sentähden] Jumalalle -otolliseksi uhriksi; joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne" -(Room. 12: 1), ja kun he, kuuliaisina kutsulle täydelleen vihkivät -vanhurskautetun ihmisyytensä Jumalalle eläväksi uhriksi, Jeesuksen -uhrin rinnalla, niin hyväksyy Jumala sen, ja heti tässä toimituksessa -alkaa heidän henkinen elämänsä. Sellaisina alkavat he heti ajatella ja -toimia kuten uusi [muuttunut] mieli vaatii, inhimillisten pyyteiden -ristiinnaulitsemiseen asti. Vihkiytymyssilmänräpäyksestä asti laskee -Jumala heidät "uusiksi luomuksiksi". - -_Embryo-tilassa_ olevilta "uusilta luomuksilta" häviävät entiset -asiat (inhimilliset toivomukset, toiveet, suunnitelmat j.n.e.) ja -kaikki tulee uudeksi. Kehittymätön "uusi luomus" jatkaa kasvamistaan -ja kehittymistään, siinä määrin kuin vanha inhimillinen luonto -toiveineen, tarkotuksineen, toivomuksineen j.n.e. ristiinnaulitaan. -Nämä kaksi kehitystä jatkuvat samanaikuisina aina siitä ajasta asti kun -vihkiytyminen alkaa, kunnes inhimillisen kuolema ja henkisen luonnon -syntyminen seuraavat. Sitä myöten kun Jumalan henki jatkaa sanansa -kautta yhä edelleen suunnitelmiensa paljastamista, tekee hän meidän -kuolevaiset ruumiimme eläviksi (Room. 8: 11) ja saattaa täten nämä -kuolevaiset kykeneviksi palvelemaan häntä; mutta kun aika tulee, niin -me saamme uudet ruumiit -- henkiset, taivaalliset, kaikissa suhteissa -sovelletut uuden, taivaallisen mielen mukaisiksi. - -"Uuden luomuksen" _syntyminen_ tapahtuu ylösnousemuksessa (Kol. 1: -18), ja tämän luokan ylösnousemusta kutsutaan ensimäiseksi (tai -ylevimmäksi) ylösnousemukseksi. (Ilm. 20: 6.) Tulee muistaa, ettemme -me todellisuudessa ole henkiolentoja ennenkuin ylösnousemuksessa, -joskin meidät siitä ajasta, kun me saimme lapseuden hengen, lasketaan -sellaisiksi. (Room. 8: 23--25; Ef. 1: 13, 14, Room. 6: 10, 11.) Kun me -tulemme todellisiksi henkiolennoiksi, se on kun me olemme syntyneet -hengestä, niin emme kauvemmin ole lihallisia olentoja; sillä se "mikä -hengestä on syntynyt, on _henki"_. - -Hengestä sikiäminen vihkiytymisessä täytyy tapahtua ennen tätä -syntymistä henkiseen luontoon ylösnousemisessa, yhtä varmasti kuin -lihassa sikiäminen tapahtuu ennen lihassa syntymistä. Kaikki jotka -ovat syntyneet lihasta ensimäisen Aadamin, tuon maallisen, kuviksi, -sikisivät ensin lihasta; ja muutamat ovat siinneet _uudelleen_ -Jumalan hengestä, totuuden sanan kautta, jotta he, kun aika on -tullut, syntyisivät hengestä taivaallisen kuvaksi ensimäisessä -ylösnousemisessa: "Niinkuin meissä on ollut maallisen kuva -- niin -meissä [seurakunnassa] on myös oleva taivaallisen kuva" -- ellei -lankeemusta tapahdu. -- 1 Kor. 15: 49; Hebr. 6: 6. - -Joskin taivaallisen kutsumuksen vastaanottaminen ja meidän -vihkiytymisemme kuuliaisuuteen sitä kohtaan ratkaistaan yhdessä -hetkessä, niin tapahtuu kuitenkin jokaisen ajatuksen saattaminen -sopusointuun Jumalan mielen jälkeen asteettain; se on sen asteettaista -suuntaamista taivaaseen päin, joka luonnostaan taipuu maata kohti. -Apostoli kutsuu tätä muuttumiseksi, sanoen: "Älkää muodostautuko tämän -maailman mukaan, vaan muuttukaa [taivaalliseen luontoon] _mielenne -uudistuksen_ kautta, tutkiaksenne mikä Jumalan hyvä, otollinen ja -täydellinen tahto on." -- Room. 12: 2. - -Tulee huomata, että nämä apostolin sanat eivät kohdistu uskottomaan -maailmaan, vaan niihin, jotka hän tunnustaa veljiksi, kuten edellisestä -värssystä huomataan: "Niin minä... kehotan teitä, _veljet_, antamaan -ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi." - -Luullaan ylimalkaan, että kun ihminen kääntyy synnistä vanhurskauteen -ja epäuskosta ja vihollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rupeaa luottamaan -häneen, että tämä on se muutos, jota Paavali tarkottaa. Tämä on -todellakin suuri muutos, mutta ei _se_ muutos, jota Paavali tarkottaa. -Tämä on luonteen muutos: mutta Paavali tarkottaa luonnon muutosta, joka -määrätyillä ehdoilla on luvattu uskoville evankeliumin aikakautena, -ja hän kehottaa _uskovia_ täyttämään nämä ehdot. Ellei tällainen -_luonteen_ muutos jo olisi tapahtunut niissä, joita hän puhuttelee, -niin ei hän olisi voinut kutsua heitä veljiksi -- vieläpä veljiksi, -joilla oli jotakin "pyhää ja Jumalalle otollista", jonka he voivat -uhrata; sillä ainoastaan ne, jotka ovat vanhurskautetut uskomalla -lunastukseen, laskee Jumala pyhiksi ja otollisiksi. _Luonnon_ muutos -tulee niille lopputulokseksi, jotka evankeliumin aikana uhraavat -vanhurskautetun ihmisyytensä, kuten Jeesus uhrasi täydellisen -ihmisyytensä, luopuen kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan -vastaiseen _inhimilliseen_ olemassaoloon ja jättäen huomioonottamatta -nykyiset inhimilliset nautinnot, etuudet, oikeudet j.n.e. Ensiksi -uhrataan inhimillinen tahto ja sen jälkeen emme saa antaa oman tai -jonkun toisen inhimillisen tahdon vaan ainoastaan jumalallisen tahdon -meitä ohjata. Jumalallinen tahto tulee meidän tahdoksemme ja me emme -pidä inhimillistä tahtoa omanamme, vaan toisen tahtona, joka on -jätettävä huomioonottamatta ja uhrataan. Sitten kun jumalallinen tahto -on tullut meidän tahdoksemme, alamme ajatella, päättää ja ratkaista -asioita jumalallisen näkökannan mukaan: Jumalan suunnitelma tulee -meidän suunnitelmaksemme, ja Jumalan tiet tulevat meidän teiksemme. -Ei kukaan voi täysin ymmärtää tätä muutosta, joka ei täydellä todella -ole uhrannut itseään ja sen perustuksella saanut kokea sitä. Ennen -me saimme nauttia kaikesta, mikä ei todella ollut synnillistä, sillä -maailma ja kaikki sen hyvyys tehtiin sitä varten, että ihminen saisi -nauttia siitä, ja ainoa vaikeus oli kukistaa syntisiä taipumuksia. -Mutta vihkiytyneet, muuttuneet, eivät tarvitse ainoastaan kukistaa -syntisiä taipumuksiaan, vaan täytyy heidän myös uhrata nykyajan -maallinen hyvyys ja omistaa kaikki voimansa Jumalan palvelukseen. -Ja ne, jotka ovat uskolliset palveluksessa ja uhraamisessa, tulevat -todellakin päivittäin kokemaan, että tämä maailma ei ole heidän -lepopaikkansa, ja ettei heillä ole täällä pysyväistä sijaa. Mutta -heidän sydämensä ja toiveensa kääntyvät siihen "sabatin lepoon, joka -vielä on jälellä Jumalan kansaa varten". Ja tämä siunattu toivo -elähyttää ja kiihottaa puolestaan jatkuvaan uhrautumiseen. - -Siten uusiutuu tai muuttuu mieli vihkiytymisen kautta, ja toivomukset, -toiveet ja päämäärä alkavat kohoutua henkisiin ja näkymättömiin -luvattuihin asioihin samalla kuin inhimilliset toiveet y.m. kuolevat. -Ne, jotka näin ovat muuttuneet tai ovat muuttumassa, lasketaan "uusiksi -luomuksiksi", jotka Jumala on siittänyt ja siinä määrin ovat he -osalliset jumalallisesta luonnosta. Huomaa tarkoin, mikä ero on näiden -"uusien luomuksien" ja niiden uskovaisten ja "veljien" välillä, jotka -ovat ainoastaan vanhurskautetut. Ne, jotka kuuluvat tähän jälkimmäiseen -luokkaan, ovat vielä maasta maallismieliset, ja synnillisiä -himoja lukuunottamatta, ovat heidän toiveensa, toivomuksensa ja -tarkotusperänsä sellaisia, jotka tulevat täysin tyydytetyiksi luvattuna -ennalleenasettamisaikana. Mutta ne, jotka kuuluvat edelliseen luokkaan, -eivät ole tästä maailmasta, niinkuin ei Kristuskaan ollut tästä -maailmasta, ja heidän toiveittensa keskipisteenä ovat nuo näkymättömät -asiat, missä Kristus on Jumalan oikealla puolella. Mahdollisuus -maalliseen kirkkauteen, joka niin hurmaa luonnollista ihmistä, ei -kauvemmin olisi tyydyttävä osuus niille, jotka tuo taivaallinen toivo -on siittänyt, niille, jotka näkevät taivaallisten lupausten kirkkauden, -ja jotka näkevät sen tehtävän, joka on heille jumalallisessa -suunnitelmassa osotettu. Tämä uusi, jumalallinen mieli on meidän -perintöpanttimme jumalalliseen luontoon -- mieleen ja ruumiiseen. -Muutamat ehkä hämmästyvät tästä lauseparresta, jumalallinen ruumis; -mutta meille sanotaan, että Jeesus on nyt Isänsä olemuksen kuva, ja -että ne, jotka voittavat, "tulevat hänen _kaltaisiksensa_" ja "näkevät -hänet sellaisena kuin hän _on_". (1 Joh. 3: 2). "On luonnollinen -[inhimillinen] ruumis, ja on henkinen ruumis". (1 Kor. 15: 44). Me emme -voisi ajatella taivaallista Isäämme tai Herraamme Jeesusta ainoastaan -suurina luonteina ilman ruumiita. Heidän ruumiinsa ovat kirkkaita, -henkisiä ruumiita, joskaan ei vielä ole ilmestynyt kuinka suuri se -kirkkaus on, eikä se tule ilmestymään ennenkuin me tulemme osallisiksi -jumalallisesta luonnosta. - -Kun _mielen_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen tapahtuu vähitellen, -niin _ruumiin_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen ei tapahdu -vähitellen, vaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15: 52). Nyt, kuten Paavali -sanoo, on meillä tämä aarre (jumalallinen mieli) saviastiassa, mutta -kun aika tulee, tulee lahja olemaan ihanassa astiassa, joka sopii sitä -varten -- henkisessä ruumiissa. - -Me olemme nähneet, että ihmisluonto on henkisen luonnon kuva. (1 -Moos. 5: 1). Esimerkiksi Jumalalla on tahto, samoin on ihmisillä ja -enkeleillä; Jumalalla on järki ja muisti, samoin on hänen järjellisillä -luomuksillaan -- enkeleillä ja ihmisillä. Sielun toiminnan luonne on -molemmilla sama. Samojen tosiasiain ja samankaltaisten olosuhteitten -vallitessa voivat nämä eri luonnot saavuttaa samoja lopputuloksia. -Joskin jumalallisen luonnon, enkeliluonnon ja ihmisluonnon sielunkyvyt -ovat samankaltaiset, niin me kuitenkin tiedämme, että henkisillä -luonnoilla on voimia, jotka ulottuvat ihmisluonnon voimien toiselle -puolelle ja ovat niitä suuremmat -- voimia, joiden me emme usko -johtuvan erilaisista kyvyistä, vaan samojen kykyjen suuremmasta -ulottuvaisuudesta ja niistä eri olosuhteista, joissa ne vaikuttavat. -Inhimillinen luonto on täydellinen henkisen luonnon maallinen kuva, -omistaen samoja lahjoja, joita kuitenkin maallinen piiri rajottaa, -sekä kyvyn ja mielen nähdä ainoastaan niin paljon maallisen piirin -ulkopuolelle, kuin Jumala näkee hyväksi ilmottaa ihmiselle hänen -hyödykseen ja autuudekseen. - -Jumalallinen luonto on henkiluontojen korkein aste, ja kuinka -mittaamaton onkaan Jumalan ja hänen luotujensa etäisyys toisistaan. -Me voimme ainoastaan vilahduksella jossain määrin nähdä jumalallisen -viisauden, voiman ja hyvyyden kirkkautta, kun hän kuvasarjan tavoin -antaa muutamien voimakkaiden töittensä kulkea meidän ohitsemme. Mutta -me voimme mitata ja käsittää täydellisen ihmisyyden kirkkautta. - -Nämä ajatukset selvänä edessämme voimme ymmärtää, miten saadaan -aikaan muutos inhimillisestä henkiseen luontoon, nimittäin että samat -sielun kyvyt siirretään korkeampiin olemassaolon ehtoihin. Kun me -tulemme puetuiksi taivaalliseen ruumiiseen, niin tulemme omaamaan ne -taivaalliset voimat, jotka kuuluvat tuohon kirkkaaseen ruumiiseen; ja -meillä tulee olemaan siihen kuuluva laaja ajatuskyky ja voiman ääretön -suuruus. - -Se maallisen mielen muuttuminen tai muutos taivaalliseksi, jonka -vihkiytyneet kokevat täällä, on alku tuohon luonnon muutokseen. -Tämä ei ole mikään aivojen muuttuminen, ei myöskään ihmetyö sen -muuttuneessa toiminnassa, vaan mielen tahto ja suunta muuttuvat. -Meidän yksilöllisyytemme muodostavat meidän tahtomme ja ajatustapamme; -luonnollisesti me muutumme ja tulemme lasketuksi todellakin -jumalalliseen luontoon kuuluviksi, kun meidän tahtomme ja ajatustapamme -sillä tavalla muuttuvat. Tosin on tämä hyvin pieni alku, mutta -sikiytyminen, kuten tätä kutsutaan, on aina ainoastaan pienen pieni -alku; kuitenkin on se sinetti tai vakuus täydelleen suoritetusta -työstä. -- (Ef. 1: 13, 14). - -Muutamat ovat kysyneet: Kuinka me tunnemme itsemme, kun me tulemme -muutetuiksi? Kuinka me tiedämme, että me olemme samoja olentoja, jotka -elimme, kärsimme ja uhrasimme, jotta me tulisimme osallisiksi tästä -kirkkaudesta? Olemmeko _me_ samat tietoiset olennot? Olemme, aivan -varmasti. Jos _me_ olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin _me_ saamme -elääkin hänen kanssaan. (Room. 6: 8). Ne muutokset, jotka päivittäin -meidän ruumiissamme tapahtuvat, eivät aikaansaa sitä, että me -unohtaisimme entisyyden tai kadottaisimme oman yhtäläisyytemme. [Meidän -ihmisruumiimme muuttuu lakkaamatta. Tiedemiehet selittävät, että joka -seitsemäs vuosi tapahtuu niiden ainesten täydellinen muuttuminen, -joista meidän ruumiimme on pantu kokoon. Samoin ei luvattu muutos -inhimillisestä henkiseen ruumiiseen tule tekemään tyhjäksi muistia tai -yhtäläisyyttä, vaan on se lisäävä niiden voimaa ja ulottuvaisuutta. -Sama jumalallinen mieli, joka nyt kuuluu meille, saman muistin, saman -ajatuskyvyn, j.n.e. yhteydessä, tulee silloin voimassaan laajentumaan -mittaamattomaan syvyyteen ja korkeuteen, joka on sopusoinnussa -uuden henkisen ruumiin kanssa; ja muisti on muistava koko meidän -elämämme kulun varhaisimmasta inhimillisestä lapsuudesta asti, ja me -tulemme vertaillessamme täysin käsittämään uhrimme ihanan palkinnon -sisällyksen. Mutta tämä ei tapahtuisi, ellei inhimillinen luonne olisi -henkisen _kuva_.] - -Nämä ajatukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka Poika, muututtuaan -henkisestä inhimilliseen tilaan -- inhimilliseen luontoon ja maallisiin -elinehtoihin -- oli ihminen; ja joskin hän molemmissa tapauksissa -oli sama olento, niin oli hän edellisissä elinehdoissaan henkinen ja -jälkimmäisissä inhimillinen. Koska molemmat luonnot ovat erilaiset -ja selvästi erotetut, ja toinen kuitenkin on toisen kuva, niin voi -Jeesus, koska samat sielun kyvyt (muisti j.n.e.) ovat molemmille -yhteiset, muistaa sen entisen kirkkautensa, joka hänellä oli, ennenkuin -hän tuli ihmiseksi, mutta jota hänellä ei ollut ihmiseksi tultuaan, -kuten hänen sanansa todistavat: "Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi -sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma -olikaan" (Joh. 17: 5) -- tuolla henkisen luonnon kirkkaudella. Ja tämä -rukous on tullut enemmän kuin kuulluksi hänen nykyisessä korotuksessaan -henkiolentojen korkeimpaan muotoon, jumalalliseen luontoon. - -Palatessamme Paavalin sanoihin, me huomaamme, ettei hän sano, että -me itse muuttaisimme itsemme joko tämän maailman mukaisiksi, tai -jumalallisen luonnon mukaisiksi, vaan sanoo hän: "Muuttukaa mielenne -uudistuksen kautta". Tämä on tärkeätä huomata, sillä me emme itse -muodosta itseämme, emmekä myöskään itse muuta itseämme, vaan joko -me alistumme muodostumaan maailman kanssa maallisten vaikuttimien -kautta, maailman henki ympärillämme, tai myöskin alistumme Jumalan -tahdon, tuon pyhän tahdon tai hengen alle, muodostumaan taivaallisten -vaikutusten kautta, jotka Jumalan sana saa aikaan. Sinä, joka olet -vihkiytynyt, minkälaisten vaikutusten alaiseksi sinä antaudut? -Muutoksen aikaansaavat vaikutukset johtavat nykyajassa uhrautumiseen -ja kärsimiseen, mutta lopputulos on ihana. Jos sinä kehityt näiden -muuttavien vaikutusten alaisena, niin sinä tutkit [löydät] päivittäin, -mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto. - -Mutta ne, jotka ovat panneet kaikkensa uhrialttarille, täytyvät -alituiseen muistaa, että joskin Jumalan sana sisältää sekä maallisia -että taivaallisia lupauksia, niin kuuluvat _meille_ ainoastaan -jälkimmäiset. Meidän aarteemme on taivaassa: olkoon sydämemme aina -siellä. Me olemme kutsutut voittamaan ei ainoastaan henkistä luontoa, -vaan korkeimman asteen henkisen luonnon, jumalallisen luonnon -- joka -on "paljon korkeampi kuin enkelien". (2 Piet. 1: 4; Hebr. 1: 4). -Taivaallinen kutsumus rajottuu evankeliumin aikakauteen: sitä ei ole -ennen lähetetty, ja se tulee päättymään sen lopussa. Tämän aikakauden -valo on tuonut elämän (niille, jotka ennalleenasetetaan inhimilliseen -tilaan) ja kuolemattomuuden (tuon palkinnon, jonka puolesta Kristuksen -ruumis taistelee). (2 Tim. 1: 10). Sekä inhimillinen että henkinen -luonto tulevat olemaan kirkkaita täydellisyydessään, mutta kuitenkin -selvästi erotetut ja erilaiset. Huomattavana piirteenä Jumalan -täydellisen työn kirkkaudessa tulee olemaan tuo ihana moninaisuus -ja kuitenkin ihana sopusointu, joka on vallitseva kaikessa, sekä -elollisessa että elottomassa luomakunnassa -- sopusoinnussa keskenään ja -sopusoinnussa Jumalan kanssa. - - * * * * * - - - Niin Luoja lempi maailmaa, - ett' kuoloon poikans antoi. - Hän kaikki synnit omaks' saa. - Ne meidän eestä kantoi. - - Hän puhdas oli, moitteeton - ja tuli taivahasta. - Hän surrut meidän tähden on, - ei päässyt kuolemasta. - - Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei - nyt tullut kuolemaksi. - Sill' Kristus kuolon vangiks' vei - ja pääsi voittajaksi. - - On hällä avain kuoleman, - min hetken luonaan säästää. - Vaan vangit kuolon vankilan - hän kohta irti päästää. - - Ken silloin tahtoo ottaa vaan - tuon suuren pelastuksen, - hän täysin määrin ravitaan, - saa onnen olemuksen. - - On riemun sana kaikille, - mi harha-teillä kulkee. - Se kaikuu joka puolelle - ja luokseen kaikki sulkee. - - Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen - saa suureen siunaukseen: - Hän pääsee Kristus-ruumiisen - ja hänen hallitukseen. - - Oi, kuinka kirkas toivo on - nyt meidän sydämissä. - Se valkeus meidän teillä on - ja loisto askelissa. - - Vain hetken tuskaa kannamme -- - on uhri suoritettu; - me silloin matkan päätämme. - On kruunu saavutettu. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE. - -Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie, -- Mitä on elämä. -- -Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon -välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu -evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden -yleinen tie. - - - "Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja - monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan - elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle - elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". -- Matt. 7: 13, - 14. - - "Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan - sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän - [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se - oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei - tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen - peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta - lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan". -- Jes. 35: 8, 9. - -Raamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: "leveään -tiehen", "ahtaaseen tiehen" ja "raivattuun tiehen". - - - -Leveä kadotuksen tie. - - -Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle -ihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen -tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä -tiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän -tämän tien pään -- kuoleman. - -Vuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut -sileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella -turmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä -liukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule -alituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin -vastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin -kolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän -- kuolemaan -- -yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen. - -Kuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää -alaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat -kääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa -takasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien -ponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet -hyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa -hallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla -leveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti -_tien_, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että -edellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia -heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin -tuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, -sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta -ja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa _ylösnousemusta -kuolemasta ja turmeluksesta_, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2 -Tim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon _elämän_ --- koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion -ja uhrin perustuksella -- ja heidän opistaan selviää, että monet -esikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat -he päivänvaloon _kuolemattomuuden_, sen palkinnon, jonka korkea kutsu -tarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle. - -Joskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus -paeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota -varteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja -vastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella -ottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen -olotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, "jolla -vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle -ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon -- henkiseen luontoon." Tämän -uuden tien, joka "vihittiin _meille_", kuninkaalliselle pappiskunnalle -(Hebr. 10: 20), kutsui Herra. - - - -Ahtaaksi elämän tieksi. - - -Meidän mestarimme sanoo meille, että tämän tien kaitaisuus vaikuttaa -sen, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. "Kuinka -ahdas onkaan elämän portti, ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa -sisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". - -Ennen kuin me alamme tarkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja -vaikeuksia, jotka sillä meitä kohtaavat, niin ottakaamme harkinnan -alaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa -- _elämä_. Kuten me jo -olemme nähneet, voidaan elämä omistaa eri olemassaolotasoissa, jotka -ovat inhimillistä olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana. -Elämällä on itsessään hyvin laaja merkitys, mutta Herramme käyttää sitä -tässä korkeimmasta elämän muodosta, joka kuuluu jumalalliseen muotoon --- kuolemattomuuteen -- siihen palkintoon, jonka puolesta hän kehotti -meitä taistelemaan. Mitä on elämä? Me emme ainoastaan tunne sitä -itsessämme, vaan me näemme sen vaikutuksen alemmalla asteella olevissa -eläimissä, vieläpä kasveissakin, ja meille kerrotaan sen ilmenemisestä -korkeammissa muodoissa, jotka löytyvät enkeleillä ja jumalallisilla -olennoilla. Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian? - -Joskaan emme kaikessa voi päästä selville, mistä siinä piilevä elämä -johtuu, niin voimme huoleti otaksua, että tuo jumalallinen olento, -Jehova, on tuo suuri, kaiken elämän alkulähde, josta kaikki nämä -lähteet saavat alkunsa. Kaikki elämä johtuu hänestä ja jokaisen elämä -on hänestä riippuvainen. Kaikki elämä, joko se sitten on Jumalassa -tai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava -alkuperuste eikä mikään aine. Se on alkuperuste, joka löytyy Jumalassa, -mutta hänen luomuksillaan on se _seuraus_ määrätyistä edellytyksistä, -jotka Jumala on määrännyt, ja hän on siis _tämän elämän_ perustus, -alkuunpanija eli alkulähde. Tietenkään ei luotu ole missään suhteessa -osa tai jonkunlainen syntymisen tulos Luojan olennosta, tai luonnosta, -kuten muutamat mielessään kuvittelevat, vaan on se elämällä varustettu -Jumalan toiminnan tulos. - -Jos meille on tullut selväksi, että ainoastaan jumalallisen luonnon -elämä on järkähtämätön, rajottamaton, tyhjentymätön, keskeymättä aina -läsnäoleva, olematta mikään olosuhteitten tulos tai jollakin tavalla -riippuvainen niistä, niin me käsitämme, että Jehovan täytyy olla niiden -luonnon lakien ja välikappaleiden yläpuolella, jotka hän on säätänyt -luomuksiensa ylläpitämiseksi. Juuri tämä ominaisuus, jonka sana -_kuolematon_ ilmaisee, kuuluu jumalalliseen luontoon. Kuten edellisessä -luvussa on osotettu, merkitsee sana _kuolematon_ varmuutta kuolemaa -ja sen seurauksia sairautta ja kipua vastaan. _Kuolemattomuutta_ -voidaan itse asiassa käyttää jumaluuden rinnakkaismerkityksessä. -Jumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki -siunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, samoin kuin maa saa -auringosta valonsa ja voimansa. - -Aurinko on maan suuri valon lähde, joka valaisee kaiken ja saa aikaan -nuo monet värien vaihtelut ja valovivahdukset, riippuen sen esineen -luonnosta, jota se valaisee. Sama auringonvalo aikaansaa hämmästyttävän -erilaisia vaikutuksia, kun se valaisee timanttia, tiilikiveä tai -erilaisia laseja. Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten -kyky imeä sitä itseensä ja heijastaa sitä vaihtelee. Samoin on elämän -laita; se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä. Näkinkengässä -löytyy elämää, mutta sen elimistö on sellainen, ettei se voi käyttää -paljonkaan elämää, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijastaa -auringon valoa. Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja: nisäkkäitä, -kaloja ja lintuja. Erilaisten lasien tavalla, joihin auringon valo -vaikuttaa osottavat nämä erilaiset luomukset eri tavalla niitä -erilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa -heidän elimistönsä kautta. - -Hiottu timantti on niin altis valolle, että se itse näyttää omistavan -valoa ja olevan pienen auringon kaltainen. Niin on myös ihmisen laita, -joka on Jumalan luomakunnan mestariteos, joka tehtiin ainoastaan -"vähää vähemmäksi enkeleitä". Hänet luotiin niin täydelliseksi, -että hän voi vastaanottaa ja säilyttää elämän käyttämällä niitä -välikappaleita, joilla Jumala hänet varusti, ilman että hän koskaan -väsyi. Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan -luoduista olennoista, joka ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan -_elämänalkuperusteen_ erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta -elimistöstään. Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei -voi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminen -millään tavalla voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää -lakkaamatta häneen virtaa. Ihminen ei omista elämää itsessään; hän -on yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde. Kaikkein -varmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän -varastoa, tai toisin sanoen, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä -seikasta, että synnin tultua, on kuolema käynyt koko sukumme yli. - -Jumala on järjestänyt niin, että ihminen Eedenissä sai syödä elämää -ylläpitävistä puista; ja paratiisi, johon Jumala oli hänet asettanut, -oli runsaasti varustettu "kaikkinaisilla puilla", jotka olivat hyvät -ravinnoksi tai kaunistukseksi. (1 Moos. 2: 9, 16, 17). Elämän puitten -joukossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty -syömästä. Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa -kielletty, oli hänellä lupa esteettömästi syödä puista, jotka täysin -ylläpitivät elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen erotettiin hänet -näistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. -- 1 Moos. -3: 22. - -Siten me näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu -jatkuvasta tilaisuudesta olla elämän yhteydessä, samoin kuin timantin -kauneus riippuu jatkuvasta tilaisuudesta olla auringon valossa. -Kun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään ja lähde alkoi -kuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, josta -haudassa pieninkin kipinä riistettiin. Samoin kuin koi hävittää -jonkin esineen, häviää hänen ihanuutensa. (Ps. 39: 12). Samoin kuin -timantti kadottaa loistonsa ja kauneutensa, kun valo poistetaan, -niin kadottaa ihminen elämän, kun Jumala ottaa pois elinehdot. "Jos -ihminen on kuollut [erotettu elämästä], niin missä hän silloin on?" -(Job. 14: 10). "Jos hänen lapsensa tulevat kunniaan, niin ei hän sitä -tiedä; jos heitä ylönkatsotaan, niin ei hän sitä ymmärrä". (V. 21). -"Sillä haudassa, johon menet, ei ole työtä, ei taitoa, ei ymmärrystä -eikä viisautta". (Saarn. 9: 10). Mutta koska lunastus on maksettu ja -lunastaja on suorittanut kuolemanrangastuksen, tulee jalokiven ihanuus -ennalleenasetettavaksi ja jälleen heijastamaan Luojan kuvan, kun -vanhurskauden aurinko nousee tuoden säteissään parannuksen. (Mal. 4: -2). "Kaikki, jotka ovat haudoissaan... tulevat lähtemään sieltä ulos" -syntiuhrin, Kristuksen uhrin perustuksella. Tulee tapahtumaan kaiken -ennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen, -niin on sillä oleva täydellinen elämä kuten alussa, jota elämää hän, -jos hän on tottelevainen, saa nauttia ijankaikkisesti. - -Tämä ei kuitenkaan ole se palkinto, minkä Jeesus esittää kaidan tien -lopputulokseksi. Toiset Raamatun paikat osottavat, että se palkinto, -joka on luvattu kaidan tien vaeltajalle, on jumalallinen luonto -- -sisällisesti asuva elämä, elämä korkeimmassa määrässä, jossa määrässä -ainoastaan jumalallinen luonto voi sen omistaa -- kuolemattomuus. Mikä -suuri toivo! Uskallammeko me edes tavotella tällaista kunniaa? Ilman -määrättyä selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä -mitään sellaista tavotella. - -1 Tim. 6: 15, 16 saamme tietää, että kuolemattomuus tai Jumalallinen -luonto alkuaan kuului ainoastaan Jehovalle. Me luemme: "Jonka -[Jeesuksen] aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas -ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla -ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, jota yksikään ihminen -ei ole nähnyt eikä voi nähdä". Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset, -nelijalkaiset, linnut, kalat j.n.e., ovat ainoastaan astioita, jotka -sisältävät kukin määrätyn määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat -erilaiset luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä -elimistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa. - -Edelleen ilmotetaan meille, että Jehova, joka alkuaan yksin omisti -kuolemattomuuden, on korkealle korottanut Poikansa, meidän Herramme -Jeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta -seuraa, että hän on nyt isänsä täydellinen kuva. (Hebr. 1: 3). Me -luemme: "Niinkuin Isällä on _elämä itsessään_ [Jumala määrittelee -täten 'kuolemattomuuden' -- _elämä itsessään_ -- ei sellainen elämä, -joka on ammennettu toisista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan -riippumaton, itseensä sisältyvä elämä], niin on hän antanut elämän -Pojalle, _niin_ että hänelläkin samoin on _elämä itsessään_". (Joh. -5: 26). Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen on siis kaksi kuolematonta -olentoa, ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjoumus tehdään Karitsan -morsiamelle, joka valitaan evankeliumin aikakautena. Kuitenkaan ei koko -tuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu seurakuntaan, tule saamaan tuota -suurta palkintoa, vaan saa sen ainoastaan "pieni lauma" voittajia, -jotka, ovat niin taistelleet, että he ovat sen voittaneet; jotka -uskollisesti seuraavat Mestarinsa jälkiä, jotka, kuten hän, vaeltavat -uhrautuvaisuuden ahdasta tietä eteenpäin aina kuolemaan asti. Kun nämä -ylösnousemisessa ovat syntyneet kuolemasta, niin tulee heillä olemaan -jumalallinen luonto ja muoto. Kuolematon, riippumaton, itsessään -olemassaoleva, jumalallinen luonto, on se elämä, johon ahdas tie johtaa. - -Tämä luokka ei nouse ylös ihmismuodossa haudasta, sillä, apostoli -vakuuttaa meille, että joskin luonnollinen ruumis kylvettiin hautaan, -niin kuitenkin herätetään henkinen ruumis. Kaikki nämä tulevat -muuttumaan, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, inhimillinen -luonto, niin tulee heissä myöskin olemaan taivaallisen kuva. Mutta -"se ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme" -- mikä henkinen -ruumis on: mutta "_me_ tiedämme, koska hän ilmestyy, niin me _hänen -kaltaisiksensa_ tulemme" ja "tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta, -joka on ilmestyvä". -- 1 Joh. 3: 2; Kol. 1: 27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17: -22; 1 Piet. 5: 10; 2 Tess. 2: 14. - -Tuo korkea kutsu _luonteen muutokseen_ ei ole ainoastaan rajotettu -yksinomaan evankeliumiaikakauteen, vaan on se ainoa kutsu, joka tänä -aikakautena tehdään. Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän -luvun alussa, sisältyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveällä -kadotuksen tiellä, kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa _nykyään_ -tarjottua palkintoa kohti. Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä -- -ainoastaan edelliset ovat paenneet siitä kadotuksesta, joka lepää -maailman yli. Tämän ainoan tien, joka nyt on avoinna, löytävät tien -vaikeuden tähden ainoastaan ne harvat, jotka huolehtivat siitä, että he -sillä vaeltavat. Ihmiskunnan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana -nautintojen leveää, mukavaa tietä. - -Kaitaa tietä, joskin se päättyy elämään, kuolemattomuuteen, voitaisiin -kutsua kuoleman tieksi koska palkinto voitetaan uhraamalla inhimillinen -luonto aina kuolemaan asti. Se on tuo ahdas tie _kuoleman kautta -elämään_. Omistaen uskon kautta luetun vapautuksen aadamilaisesta -synnin velasta ja kuoleman rangastuksesta luopuvat tai _uhraavat_ -vihkiytyneet vapaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka -lasketaan heidän omikseen, ja jotka he todella aikanaan muun maailman -kanssa saisivat omikseen. Kuten "Ihminen Jeesus Kristus" antoi -tai uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat myöskin nämä -kanssauhraajiksi hänen kanssaan. Ei sentähden, että hänen uhrinsa -ei riittäisi tai että toisia uhria _tarvittaisiin;_ mutta vaikkakin -hänen uhrinsa on täysin riittävä, niin saavat nämä palvella ja -kärsiä hänen kanssaan, jotta heistä tulisi hänen morsiamensa ja -kanssaperillisensä. Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena -ja kuolee Aadamin _kanssa_, niin sanotaan tästä "pienestä laumasta", -että se kuolee Kristuksen _kanssa_ uhraamalla, kuten jo on mainittu, -kaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen sekä kaiken -muun, mikä kuuluu inhimilliseen luontoon. He uhraavat ja kuolevat hänen -_kanssaan_ ihmisinä, jotta he hänen _kanssaan_ tulisivat osallisiksi -jumalallisesta luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me -kuolemme hänen _kanssaan_, niin me myös elämme hänen _kanssaan_. Jos me -hänen _kanssaan_ kärsimme niin me myös hänen _kanssaan_ kirkastumme. -- -Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12. - -Tuhatvuotiskauden alussa ovat ne, jotka nyt vaeltavat kaidalla -tiellä, voittaneet sen palkinnon, jonka puolesta he nyt taistelevat: -kuolemattomuuden; ja siten puettuina jumalalliseen luontoon ja voimaan -ovat he täysin varustetut suurta ennalleenasettamistyötä ja maailman -siunaamista varten sinä aikakautena. Evankeliumiaikakauden lopussa -suljetaan kaita tie kuolemattomuuteen, koska tuo "pieni lauma", -jolle tie oli koettelemuksena on tullut täysilukuiseksi. "Nyt on -otollinen aika", aika, jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeesuksen -ansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat _otolliset_ Jumalan edessä --- hyvälletuoksuva uhri. Aadamilaisena rangaistuksena ei kuolemaa -ikuisesti sallita; se lakkautetaan tuhatvuotiskauden kuluessa; -ainoastaan evankeliumin aikakautena on se _uhrina_ otollinen, tuoden -mukanaan palkinnon. - -Ainoastaan "uusina luomuksina" ovat pyhät tänä aikakautena matkalla -elämään; ja ainoastaan ihmisinä, uhrin tavoin, olemme me vihkiytyneet -kuolemaan. Jos me ihmillisinä luomuksina olemme kuolleet Kristuksen -kanssa, niin saamme uusina henkisinä olentoina elää hänen kanssaan. -(Room. 6: 8.) Jumalan mieli meissä, tuo muuttunut mieli, on siemen -uuteen luontoon. - -Uusi elämä voisi helposti tukehtua, ja Paavali vakuuttaa meille, että -jos me elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (menetämme elämämme), -mutta jos me hengellä kuoletamme lihan työt (inhimillisen luonnon -taipumukset), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä _ne_ -ovat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki johtaa. (Room. 8: 13. 14.) -Tämä ajatus on äärettömän tärkeä ja syvimmästä merkityksestä kaikille -niille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me liitossamme Jumalan -kanssa lupasimme uhrata inhimillisen luonnon, ja jos hän tämän uhrin -hyväksyi, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin. Jumala laskee -nyt inhimillisen kuolleeksi, ja sen täytyy todellakin kuolla, niin -ettei sitä koskaan enään ennalleenaseteta. Kaikki mikä voidaan voittaa -kääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen on korkeintaan hetkellinen -nautinto uuden henkisen luonnon kustannuksella. - -Löytyy kuitenkin vihkiytyneitä, jotka toivovat saavansa _palkinnon_, ja -jotka ovat siinneet hengestä, mutta jotka maailman houkutukset, lihan -himo tai perkeleen juoneet ovat osittain voittaneet. Osaksi kadottavat -he näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä -keskitiellä -- jolta Jumalan suosio ja maailman suosio samalla kertaa -säilyisi, unohtaen, että "ystävyys maailma kohtaan on vihollisuutta -Jumalaa vastaan" (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon -puolesta taistelevat, kehotetaan: "Älkää maailmaa rakastako ja älkää -etsikö kunnia toinen toiseltanne, vaan etsikää sitä kunnia, joka tulee -yksin Jumalalta". -- 1 Joh. 2: 15; Joh. 5: 44. - -Nämä, jotka rakastavat nykyistä maailmaa, mutta jotka eivät kokonaan -ole hyljänneet Herraa ja halveksuneet liittoaan, tulevat koettelemuksen -tulessa ankaran kurituksen ja puhdistuksen alaisiksi. Ne jätetään -apostolin sanojen mukaan, Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta henki -[äsken siinnyt luonto] pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. (1 Kor. -5: 5.) Ja jos tämä kuritus on tehnyt tarpeellisen vaikutuksen, niin -otetaan heidät lopulta henkiseen tilaan. He saavat ikuisesti kestävän -henkielämän, jonka kaltainen enkeleillä on, mutta he menettävät -palkinnon, kuolemattomuuden. He tulevat palvelemaan Jumalaa hänen -temppelissään ja seisovat valtaistuimen _edessä_ palmut kädessään -(Ilm. 7: 9--17); mutta vaikkakin tämä tulee olemaan kirkkautta, -niin ei se kuitenkaan ole niin kirkas asema, kuin "pienen lauman", -voittajain, jotka tulevat olemaan Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja, -istuen Jeesuksen kanssa _valtaistuimella_ hänen morsiamenaan ja -kanssaperillisinään ja kruunattuna hänen kanssaan kuolemattomuudella. - -Meidän tiemme on rosonen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme matkan -varrella joka askeleella saisi uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi -määränpäähän. Mutta meidän johtajamme sanat ovat rohkaisevia: Ole -hyvässä turvassa, minä olen voittanut; minun armossani on sinulle -kyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (Joh. 16: -33; 2 Kor. 12: 9.) Tällä tien vaikeudella on oleva erottava vaikutus -pyhittämään ja puhdistamaan "omaisuuden kansaa", josta on tuleva -"Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä." Ottamalla huomioon -tämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta me saisimme -avuksemme laupeuden ja armon oikeana aikana taistellessamme uskon -hyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa "kirkkauden kruunua" -- -kuolemattomuutta, jumalallista luontoa. -- 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4. - - - -Pyhyyden raivattu tie. - - -Kun evankeliumin aikakauden toivo on häikäisevän kirkas ja tie samassa -suhteessa vaikea, ahdas ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen -ympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon -suuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena -oleva aivan toisellainen. Samoin kuin se toivo, joka silloin annetaan, -on erilainen, niin on myös se _tie_, joka siihen johtaa, erilainen. Tie -kuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten -ja oikeitten toiveitten, tarkotusten ja toivomusten uhraamista -- -inhimillisen luonnon ainaisen uhraamisen. Mutta tie inhimilliseen -täydellisyyteen, ennalleenasettamiseen, _maailman_ toivo, vaatii -ainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja -etuuksien uhraamista, vaan niiden kohtuullista nauttimista. Se tulee -johtamaan henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen -Jumalan kuvan kaltaisuuteen, tuohon onnelliseen tilaan, josta Aadam -nautti, ennenkuin synti tuli maailmaan. - -Tie takaisin todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen tehdään hyvin -selväksi ja mukavaksi; niin selväksi, ettei kukaan erehdy tiestä; -niin selväksi, ettei "tyhminkään vaeltaja tule siiliä eksymään" -(Jes. 35: 8); niin selväksi, ettei kenkään tarvitse opettaa toinen -toistansa sanoen: Tunne Herraa; sillä kaikki tulevat tuntemaan -Herramme, pienimmästä suurimpaan asti. (Jer. 31: 34). Se ei tule -olemaan kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan kutsutaan sitä -"raivatuksi tieksi" yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi, -epätasaiseksi, vaikeaksi, kokoonpuristetuksi sivutieksi, vaan tieksi -joka on erityisesti valmistettu _helppoa_ ja _mukavaa_ matkaa varten -erityisesti järjestetty matkustajan mukavuutta silmälläpitäen. Jes. -35: 8, 9 osottaa että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikkia -lunastettuja varten -- kaikkia ihmisiä varten. Jokainen, jonka puolesta -Kristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä -tilaisuuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään, -saa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti: -inhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleenasettamiseen ja -ijankaikkiseen elämään. - -Näitä ei uskon kautta _lasketa_ vanhurskaiksi eivätkä he sen -perustuksella tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä, vaan kun -he alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, tulevat -he sillä vaeltamaan ylöspäin _todelliseen_ täydellisyyteen, joka -johtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliaisuudesta, jota -tarkotusta varten Lunastaja, joka silloin voimallaan hallitsee, -tulee tekemään kaiken suotuisaksi. Jokainen tulee saamaan, siinä -määrin kuin hän tarvitsee apua uuden valtakunnan viisaalta ja -täydelliseltä hallitukselta. Tämä on, kuten monet luultavasti -havaitsevat, varsinainen tulos lunastuksesta. Jos meidän Herramme, -ihminen Kristus Jeesus, antoi itsensä lunastetuksi kaikkien puolesta, -ja jos hän tahtoo, että kaikkien tulee tulla totuuden tuntoon ja -sen kautta todelliseen täydellisyyteen, minkätähden ei hän heti tee -hyvää, raivattua, yleistä tietä kaikkia varten? Minkätähden ei hän -poista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkuoppia ja ansoja? Miksi -ei auttaa syntistä takasin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen -sijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti -löydettäväksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi? Kykenemättömyys -oikein jakaa totuuden sanaa ja nähdä, että nykyinen kaita tie johtaa -erityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman, kanssaperillisten, -Kristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista varten, joka tultuaan -valituksi ja korotetuksi päänsä kanssa, tulee siunaamaan kaikki kansat, -on aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia -tämän aineen suhteen. Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa -koettavat monet saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän -tiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt löydy, -ja he sekottavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja -pyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien päätelmiensä -kanssa. Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan -synnilliset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla -tiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei -ole syntiä, samalla kuin heidän täytyy alituiseen taistella helposti -kietoutuvaa syntiä vastaan. Jälkimmäinen on uhrausten polku, kun -sitävastoin tulevan aikakauden tie on oleva raivattu vanhurskauden tie. - -Tästä raivatusta tiestä sanotaan kuvaavasti: "Siellä ei tule olemaan -ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä -myöten, eikä siellä sellaista tavata." (Jes. 35: 9.) Kuinka monta -kauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat -syntisistä teistä ja pyrkisivät tulemaan vanhurskaiksi! Tällainen -jalopeura on harhaan joutunut yleinen mielipide, joka pelottaa monen, -niin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä -asioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasioissa j.n.e. -Kiusaus väkijuomiin on toinen jalopeura, joka estää tuhansia, jotka -olisivat iloisia nähdessään sen poistettuna. Ehdottomilla ja raittiuden -ystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan -tulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna täytäntöön; ja samaa -voidaan sanoa toisista lupaavista parannusharrastuksista. "Eikä muukaan -raatelevainen peto vaella sitä myöten." Silloin ei tulla sallimaan -mitään jättiläismäisiä yhdistyksiä, jotka ovat järjestetyt yksityisten -itsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella. "Ei -kukaan vahingoitse eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani", -sanoo Herra. (Jes. 11:9.) Joskin on vaikeuksia taistellessa pahan -taipumuksien voittamiseksi j.n.e., niin on se kuitenkin oleva helppo -tie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen. Kivet (loukkauskivet) -poistetaan ja totuuden lippu tulee johtamaan kansoja. (Jes. 62: -10.) Tietämättömyys ja taikausko tulevat kuulumaan menneisyyteen, -ja vanhurskaus tulee saamaan oikeudenmukaisen palkinnon ja vääryys -ansaitun rangastuksen. (Mal. 3: 15, 18.) Terveellisen kurituksen -sopivien, kehotusten ja helposti ymmärrettävien säädösten kautta -tulevat ihmiset kadotettuina, mutta jälleen palanneina lapsina -kasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen -korkean täydellisyyden, josta isämme Aadam lankesi. Siten _tulevat_ -Herran lunastetut _palaamaan takasin_ [turmeluksesta kirkkaalle -pyhyyden tielle]... riemulla; ikuinen riemu on oleva heidän päänsä -päällä; ilon ja riemun he omistavat, mutta murheen ja huokauksen pitää -pakeneman. (Jes. 35: 10.) Herra mainitsee ainoastaan kaksi näistä -teistä, koska ei vielä ollut aika kolmannen avaamista varten -- aivan -samoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi: "Tämä kirjotus on -käynyt toteen korvainne kuullen", mutta tahallaan jätti mainitsematta -"koston päivän", koska aika sitä varten ei ollut vielä silloin tullut. -(Vertaa Luuk. 4: 19 ja Jes. 61: 2.) Nyt sitävastoin kuin kaita tie -lähestyy loppuaan, niin alkaa vanhurskauden kirkas tie näkyä yhä -selvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa. - -Täten olemme löytäneet leveän tien, jolla nykyään ihmiskunnan suuri -enemmistö vaeltaa, jotka "tämän maailman ruhtinas" on pettänyt, ja -joita johtaa harhaanvievät taipumukset. Me olemme nähneet, että "yhden -ihmisen tottelemattomuus" avasi tämän tien, ja meidän sukumme tuli -heitetyksi tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti. Me -olemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien tulee avaamaan se Herra, -joka antoi itsensä lunastukseksi kaikkien puolesta ja lunasti _kaikki_ -siitä kadotuksesta johon "leveä tie" johtaa, ja että se, kun aika on -tullut, tulee olemaan avoinna ja helppo kaikkia lunastettuja varten, -jotka hän omalla verellään on ostanut. Me olemme edelleen nähneet, -että nykyinen "ahdas tie", jonka saman kalliin veren ansio avasi, on -erityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon ja on tehty erityisen -ahtaaksi ja vaikeaksi koetellakseen ja kurittaakseen niitä, joita nyt -valitaan, jotta he tulisivat osallisiksi _jumalallisesta_ luonnosta ja -meidän Herramme Jeesuksen kanssa kanssaperillisiksi siinä kirkkauden -valtakunnassa, joka kohta tulee ilmestymään kaikkien siunaamista -varten. Ne, jotka omistavat _tämän toivon_ -- jotka näkevät tämän -palkinnon -- voivat tähän verraten lukea kaikki muut toiveet tappioksi -ja roskaksi. -- Fil. 3: 8--15. - - * * * * * - - Oi, mitkä aarteet Herra kantoi. - On suurta tuo, mutt' tottakin. - Myös mulle Kristuselon antoi - ja hengen, lapseuspantinkin. - - Oi, kuinka, halpa lapsi, sulle - voin lainkaan, Herra, kelvata, - kun suuret aarteet toit sä mulle, - joit' ei voi järki arvata. - - Oon itse aina tyhjä ollut. - Oon vielä itse arvoton. - Vaan kaikki armostas' on tullut. - Mi minuss' ompi, sun se on. - - Ett' aukes korva kuulevaksi, - on armaan Taaton työtä vain. - Ett' tulin tahtos' tekeväksi, - on eelleen myöskin lahja ain'. - - Oi kiitos olkoon suuren Taattoin - nyt armostansa kaikesta. - Myös kiitos aamuin sekä aattoin - tuost' ainaisesta elosta. - - On lahja suuri meille tuotu, - ett' olla Jeesuksemme ain'. - Keli' Poika on, sill on se suotu, - jos onkin aarre kätköss' vain. - - Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu - ja aarre valkovaipan saa. - Kun kaikki kahleet silloin sortuu, - voin taivaan häihin kiiruhtaa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS. - -Aikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman -eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen -seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. -- -Erottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- -Suuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. --- Ihana lopputulos. - - -Kirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman -maailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä -havainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen -ja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden -täytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen "muutoksen" -inhimillisestä jumalalliseen luontoon. - -Aluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen -näistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_, -vedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen -toisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli "hallitus aikain -täyttyessä", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu "tuleviin -aikoihin". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan -usein Raamatussa: _A_ kutsutaan "silloiseksi maailmaksi", _B_ kutsuu -meidän Herramme Jeesus "täksi maailmaksi", Paavali "nykyiseksi -pahaksi maailmaksi" ja Pietari "nykyiseksi maailmaksi". _C_ kutsutaan -"tulevaksi maailmaksi", "jossa vanhurskaus asuu", vastakohdaksi -nykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat -saavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen: -vanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat -kärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään. - -Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai -"maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen, -huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta -suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan -viisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät -paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat -ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa, -niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin -"nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana -on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen -maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä -ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät -valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän -kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun -paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen -vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat -enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja -turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa, -niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä -heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa -luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita -tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista -viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen -lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan -nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän -tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa -tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja -sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi -kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin -kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat -enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä, -että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja -oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti -koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta. --- 1 Moos. 7: 13. - -"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään, -mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän -maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja -vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon -tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten -yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään -tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen -ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun -pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat -harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet -tuloksettomat. - -Toisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi -erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin -Jumalan suunnitelmassa. - -Aikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain -puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat. - -Aikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa -seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään -hänen erityiseen huomaansa uskottuina -- "omaisuuden kansana". -Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien -sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt -erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä -seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset, -jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista", -jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi -meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen. -Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei -todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois -syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä -"paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit. -Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne, -jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja -otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme -ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme -ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset -ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1. - -Evankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen -ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille -elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden -kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat -tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa -yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla -kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko -he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen, -joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi, -jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä -ylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15. - -Kolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta -aikakautta -- "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi -(milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä -tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva -ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön -tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien -profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat -synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen] -on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa -jalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" -[aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo -suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen -ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten -hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani -valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni -kanssa hänen valtaistuimelleen." -- Ilm. 3: 21. - -"Tulevat aikakaudet," _H_, jotka seuraavat suurta -ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden -ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä -niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt -elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja -siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia. - -Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn -alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen, -jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa -oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen -alusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29 -j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen -päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä -molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta -osottaa. - -Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme -ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan, -sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.) -Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen -rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan -selitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta -heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli -tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden, -vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa -teurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden -seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui -Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova -luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien -merkitystä. - -Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun -seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja -puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia -saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10: -45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon -juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi -tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä -seuraavana suurena hädän aikana. - -Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi. -Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan -Kristusta" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On -siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus -voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22; -4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa -nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin. - -Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu", -jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin -aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa. -Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai -"varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun -seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten -lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme -tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on -sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko -maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten -ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme -edempänä. - - - -Tie kirkkauteen. - - -_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen -inhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän -teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen -turmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä -syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa -kadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa, -joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se -ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." -- -Hebr. 7: 19. - -_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa, -jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin -vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme -tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen --- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun -suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon -perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä -ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan -kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen -lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on -ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen -kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen -- -inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk. -3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan. -Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen -suoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta -ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että -heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa. - -Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen -vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella -heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että -heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä -tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän -lunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä -- -tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä -anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä -äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan -rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän -lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu -itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä -sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin -kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta -kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle -otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." -(Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä -antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän -tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden, -jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei -myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden -tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä, -joka osti meidät omalla kalliilla verellään. - -Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä -kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta, -voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että -ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita -uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei -tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun -sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet -vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut -siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä -on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa) -saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin -olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me -tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella, -että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän -synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme. - -Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat -sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään -häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita, -jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua", -"voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa -Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä -silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei -heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden -sanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi -lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun -he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on -vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät -vielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai -sikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska -he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi, -vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka -kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai -laskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä -ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia -Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja -tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole -lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor. -5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette -(inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty -Kristuksen kanssa Jumalassa." - -Taso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta -ennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme -ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa -sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia -täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän -ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja -tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista -kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään -henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle -sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden -"elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin -ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme -täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun -ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen -katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä -on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka -nyt ovat meihin takertuneet). - -Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen -ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä -tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa -_L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana -Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä -tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme -kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman -"ihanuudesta" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, -niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin -Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason -_K_. - -Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys -Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme -pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin -hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen. - -Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla -_N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka -esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa, -löytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka -esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti -turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja. - -Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se -on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi, -_C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen -ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali -selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on, -Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon -kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti -turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta -vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän -siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan -kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä -(synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän -ystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa -Jumalaa kohtaan -- "vihollisia pahojen töitten kautta". - -Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_, -edelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen -asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut -ja tuhatvuosikausi alkaa. - -"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun -esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei -todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi" --- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel, -_e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain -antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja -naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen, -kun alkoivat "paremmat uhrit" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat -- -jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät -ne täydellisiksi, jotka uhraavat." -- Hebr. 10:1. - -Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia, -kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat -israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa, -että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä -_järjestelmää_] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla _f_. Se -oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22; -1 Tess. 2: 16. - -Jeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g), -jätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan _ihmiseksi_, jotta -hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan -lain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja -elämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen _ihminen_ kuolisi -ihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään -muulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän -suorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen -kuolema, joka ei koskaan voi "ottaa pois syntejä". Sentähden tuli hän, -jota kutsutaan "Jumalan luomisen aluksi", _ihmiseksi_, "tuli lihaksi", -jotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa -meidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin -ei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu -ihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli "pyhä, viaton, saastaton, syntisistä -erotettu". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on -- "syntisen -lihan kaltaisuuden" -- ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen -kaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai -epätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti -osaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen -heidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa, -terveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että "hän otti -päälleen sairautemme ja kantoi tautimme", ja "hänestä lähti voimaa -[elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki". -- Mark. 5: 30; -Luuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4. - -Ollen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli -kuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: "Katso, -minä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun -Jumalani, teen minä mielelläni", ja hän symboliseerasi (esikuvasi) -vihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki -oman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan -edessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja -voimallaan -- kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli -hänet. - -Tämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon -- -jumalalliseen luontoon --, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun -hän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa -- inhimillisen luonnon -uhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä -elinehdoista ja esittää sitä pyramiidi _h_, tasossa _M_, joka on -hengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja -puoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa -päättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet -eloon -- henkisen olennon täydellisyyteen (_i_, tasossa _L_,) joka -oli syntynyt hengestä, ollen "kuolleista nousseiden esikoinen". "Mikä -hengestä on _syntynyt_ on _henki_." Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan -henki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä. - -On totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä -ihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan -ja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut -ihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi -mennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä -kukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. "_Niin_ on laita -jokaisen, joka on _syntynyt_ hengestä." -- Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26. - -Aina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi, -laskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin -uuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun -hän saavutti täydellisen henkitason, _L_, ja nousi ylös varustettuna -henkisellä ruumiilla. - -Neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan -luo korkeuteen -- jumalallisen kirkkauden tasoon, _K_, (pyramiidi -_k_). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (_l_), -"istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan", ja on ollut maan -päällä olevan seurakunnan pää -- sen hallitsija ja johtaja. Koko -evankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja -koettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa -tulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis -yhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan -(taso _K)_, kun oikea aika tulee. - -Seurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies -ja Herra on ottanut, joka "on antanut meille esikuvan, jotta me -hänen askeleissaan vaeltaisimme" ainoastaan sillä erotuksella, -että seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli -Herramme inhimillisen _täydellisyyden_ tasoon, _N_, kun me kaikki, -jotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, _R_ --- synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa -Jumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä, -että me _vanhurskautetaan_ ja siten pääsemme tasoon _N._ Kuinka tämä -tapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä -töitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden -"Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus, -ollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme". (Room. 5, 8.) Ehto, -jolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen -tason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti -ja nosti meidät "uskon kautta hänen vereensä" siihen täydellisyyden -tasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. "Me olemme vanhurskautetut -[nostetut tasoon _N_] uskon kautta. Koska me siis _olemme uskosta_ -vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa" (Room. 5: 1) -ja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina -inhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus -olivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun -sitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi. -Tämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla -Jumalan sanaan, joka sanoo: te olette "ostetut", "lunastetut", -vapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme -moitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon -kautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui -siihen, että meidän syntimme _laskettiin_ hänen päällensä, jotta hän -suorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme, -ikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa _lasketaan_ -siis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen -lunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset, -jotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa -meidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä -voimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja -ilo tulevat varmaan -- "aikanaan". - -Mutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin -ei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä -olentoja. [_Luonto_ sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa -merkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on _pahan luontoinen_. -Oikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on -"sangen hyvä", _maallinen kuva_ jumalallisesta luonnosta. Siten -on jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on -turmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e., -ja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty -sanaa _luonto_ sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen -kautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja -siunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle -luonnollemme -- Jumalan _maalliselle_ kuvalle.] Me olemme vapautetut -kurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan -nähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme -inhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille -kuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut -"kanssaperillisten" "pienen lauman", sanoen: "Minun poikani anna -minulle sydämmesi" -- se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset -voimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut -sinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan -tasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla -on ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis -- joka oli Isän "olennon -täydellinen kuva". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista -toiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata -inhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon -minä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin -sukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät "osallisiksi -Jumalan luonnosta" -- Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen -kanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te -myös hänen kanssaan _kirkastuisitte_. - -Ne, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin -aikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä -raskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla, -joka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän -töitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme -Jeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me -uskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä, -nostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon _N._ Mutta päästäksemme -nyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme, -sillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta -jos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon -perustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu) -kantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan -edessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me -lupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle -suurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on -tai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle -- pyhäksi ja -Kristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä -jumalanpalveluksemme. - -Jättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että -minä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni -j.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta, -kuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää -_kaikkemme_ hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä -hyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta -erittäinkin uskon veljiä kohtaan -- palvellen heitä hengellisellä ja -ruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai -maallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan. -Kun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme -saavuttaneet tason _M_; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman -kautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko -liittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen -kauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä -ja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat -Jeesuksen jäljissä, niin: - - "Äl' kuule, taisto laukes' - ja pääsit voittohon! - Päämäärä vasta aukes', - kun kruunu päässäs' on." - -Kruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme -taistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen. -Siihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja -suitsutuksen päivittäin nousta -- uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan -edessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. - -Ne "nukkuneet", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään -henkiolentoina, tasoon _L_, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät -ja ovat jälellä Herran tulemisessa, "muutetaan" samaan henkiseen -olemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään "nuku", joskin "muutos" -vaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat _syntyneet_ hengestä, -eivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan -taivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. -- 1 -Kor. 15: 44, 52. - -Me emme tiedä kuinka kauvan tulee kestämään sen jälkeen, kun he ovat -"muuttuneet" tai tulleet täydellisiksi henkiolennoiksi (tasossa _L_), -ennenkuin he täysilukuisena joukkona kirkastetaan (tasossa _K_) yhdessä -Herran kanssa ja liitetään häneen voimassa ja suuressa kirkkaudessa. -Tätä koko Kristuksen ruumiin yhdistymistä ja täyttä kirkastumista pään -kanssa me pidämme "Karitsan häinä", yhdistymisenä yljän kanssa, kun -morsian tulee täydellisesti osalliseksi Herransa ilosta. - -Luokaamme jälleen silmäys karttaan; _n, m, p, q_, merkitsevät -neljää erityistä luokkaa, jotka yhtenä kokonaisuutena muodostavat -evankeliumiaikakauden nimiseurakunnan, joka esiintyy Kristuksen -ruumiina. Molemmat luokat _n_ ja _m_ ovat henkisen sikiämisen tasossa, -_M_. Koko evankeliumiaikakauden ovat nämä molemmat luokat olleet -olemassa, molemmat ovat tehneet liiton Jumalan kanssa tullakseen -eläviksi uhreiksi, molemmat ovat saaneet "rakastetun kautta armon" -ja siinneet hengestä "uusiksi luomuksiksi". Ero heidän välillään on -seuraava: _n_ merkitsee niitä, jotka täyttävät liittonsa ja ovat -kuolleet Kristuksen kanssa maallisiin elinehtoihin nähden, maallisiin -tarkotuksiin ja pyrkimyksiin nähden, kun _m_ taasen esittää suurempaa -joukkoa hengellisesti siinneistä lapsista, jotka ovat tehneet liiton, -mutta jotka, valitettavasti peräytyvät sen täyttämisessä. Luokan _n_ -muodostavat ne voittajat, joista tulee Kristuksen morsian, ja jotka -istuvat Herran kanssa hänen valtaistuimellaan kirkkaudessa -- tasossa -_K_. Tämä on tuo "pieni lauma", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa -valtakunnan. (Luuk. 12: 32.) Ne, jotka kuuluvat luokkaan _m_, kammovat -inhimillisen tahdon kuolemista, mutta Jumala rakastaa heitä kuitenkin -ja on sentähden vastuksien ja vaikeuksien kautta vievä heidät tasoon -_L_, täydelliseen henkiseen tasoon, mutta he ovat menettäneet oikeuden -tasoon _K_, kirkkauden hallitukseen, koska he eivät vapaehtoisesti -voittaneet. Jos me annamme arvoa Isämme rakkaudelle, jos me toivomme -Herramme hyväksymistä, jos me haluamme tulla hänen ruumiinsa jäseniksi, -hänen morsiamekseen, ja istua hänen valtaistuimelleen, niin täytyy -meidän uskollisesti ja halukkaasti täyttää uhrilupauksemme. - -Suurin osa _niin kutsuttua_ seurakuntaa eli kirkkoa merkitään -osalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla -_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole -kokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet -henkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he -ovat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos -he yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla -jäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_ -vanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma. -Jos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen -valtakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan -täydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat -täydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama -inhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa -suhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam -oli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei -siis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua -vanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_ -kautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan -ihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä -erityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi -uhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ "Kristuksen -ruumiin" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat -Jumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he -eivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä -otollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle. -Ne, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole "pyhiä", eivätkä -vihkiytyneen "ruumiin" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä -"veljiksi". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun -se on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia, -joskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa -hänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa. - -Eräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei -koskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis -ei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_ -alapuolelle osalla _q_. Nämä ovat "susia lammasten vaatteissa", joskin -he kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan -jäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan, -vaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan -seurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa -tilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään -ja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut -olemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen -taivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn -pellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa "molempain -kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana -sanoo hän elomiehille ("enkeleille" -- lähettiläille): "Kootkaa ensin -lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa -aittaani". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49. - -Nämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa -näiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät -nimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa, -että oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka -todellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka -Jumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt. -13: 39. - -Evankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun -matkiminen, samaten. "Hyvä siemen on valtakunnan lapset", luokat _n_ -ja _m_, sen sijaan että "lusteet ovat pahan lapset". Kaikki, jotka -kuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat -sentähden "lusteita", sillä ei kukaan voi palvella "kahta herraa", ja -"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset". Koska ne, jotka -kuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle, -joka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin -käyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa -taistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa. - -Huomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu: -huomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja -kolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen -aikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu -ensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten -vihan aika, eli "seitsemän viimeisen vaivan" vuodattaminen maailman -yli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli -"varjo" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä -evankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla. -Lihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se -totuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika -oli silloin tullut, oli viikate, joka erotti "oikeat israelilaiset" -juutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni -murto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden -elonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin -aikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka -silloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä -tämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen -väärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra -sitä "Baabeliksi", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin -nimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään -kypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut -vehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän -esikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä -Kristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen -kaltaisinaan. - -Tämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_. -Se on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen -nimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta, -päätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät "Baabelin" -nimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista "suuren vaivan -aikana", "Herran päivänä". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi, -niin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille -todellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä -se sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka -ovat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka -sillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen -haisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen -luonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina -elonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen -seurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka -tekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka -_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa). -"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko". -(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa, -johtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin -eri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli -itsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin -Kristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi -juutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman -viisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin -aikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi. - -Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta -aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista -kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee -huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana; -sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee -hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita -aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa -_s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt -hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista --- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen -(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen -ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään -henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto. -Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä -niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä -uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen -elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen -laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita -uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat -epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin -huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran -kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden -ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman -ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä -heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän -surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän -Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja -riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat -tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6, -7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä. -Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan -morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne, -jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko -on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun -hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta -saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä -morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15. - -Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli -alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten -yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka -valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana -saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes -täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan -suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel -tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel -oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä, -ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen -kanssa sopusointuun. - -Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen -täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja -vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten. -Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli -tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet --- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren -Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri -pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee -olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja -ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma, -henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen -(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen -etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen -kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla, -ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan -vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t. -3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi -kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden -kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta -ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka -kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden -lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat -toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai -ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on -järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja. -Kristus ei kuole enään. - -Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi -ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu -ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten -laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, -ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä -Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on -epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa -hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään -hänelle ylistykseksi? - -Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä -olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan -yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan -_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu -Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa, -pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10. - -Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä -suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja -huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella -olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä -löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan -Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän -kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla -luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat -kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden -hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen -luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se -henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi -ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin -itseäsi. - -Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää -tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden -pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka -on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa -sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen -korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka -_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen. - -Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan -ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että -kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu -maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään -tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen -vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys -on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa, -kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus -muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän -perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä -"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan -tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento -taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa -täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan. -Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on -tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään -kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23. - - - -Tabernaakkeli erämaassa. - - -Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä -tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin -käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta -sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot -eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo -seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella -oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_. -Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi -eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat -edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle -ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä -vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja -tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen -Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä -ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli -"kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen -kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_. - - * * * * * - -Valinnut oon. Herran kanssa - käydä, minkä maksoikaan. - Joskin riemun, pilkan kautta - tiensä kaita kulkeekaan. - Vaikka juorut, tuskat tuimat - tiellä mua nyt haavottaa; - eipä huolta, kun saa Herran - omaksensa omistaa. - Herran tietä käydä tahdon -- - kuinka suuri onnen on -- - kunnes toivon päähän pääsen, - alkaa riemu rajaton. - - Valinnut oon ristin alla - kuolla itsestäni pois; - etten etsis' maista rauhaa, - jotta Jeesus loman' ois'. - Nyt jo vaimen riemu mainen - rinnall' lemmen Jeesuksen. - Herran rauha syömen täyttää - ristiänsä kantaen. - Herran tietä käydä tahdon -- - kuinka suuri onnen on -- - kunnes toivon päähän pääsen, - alkaa riemu rajaton. - - Vaalin' tää on kaikkein parhain - nyt ja kautta aikojen. - Täällä kärsin Herran tähden, - voitan siellä kirkkauden. - Risti ensin, kruunu sitten. - Niin on Jeesus kulkenut. - Jäljissänsä tahdon käydä, - kunnes oon mä voittanut. - Herran tietä käydä tahdon -- - kuinka suuri onnen on -- - kunnes toivon päähän pääsen, - alkaa riemu rajaton. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT. - -Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja -ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. -- -Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa -olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. -- -Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna -toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. --- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. -- -Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä -maailman valtakunnassa. - - -Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala -aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja -Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän -kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja -karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.' -Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet, -mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala -sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja -tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut -taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'." - -Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen -ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen -olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja -täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan -Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku -olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi -koskaan mennyt heidän käsistään. - -Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa -eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan -yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi. -Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan -käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on -hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt -täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen, -olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi -neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä -ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista -ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen -kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin -olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat -valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos -kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä -suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken -ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi -esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia. - -Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle -tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi -osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa -hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä -koskee sekä omaa että yleistä parasta. - -Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus -riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava -sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa, -jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys." -"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko -mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13: -10; Matt. 22: 37--40. - -Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid -Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan -sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet -töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin -ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan -toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana. -Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän -menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja -etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien -oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen -jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole -toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla -Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään -ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja -niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita -maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan -asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän -osti. - -Meidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä -vaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan -herraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt -hänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään -ottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei -ostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet -ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita: -hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset -asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään -niitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että -Messiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se -tulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa -kautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja -ennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen, -jolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan -alkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on -ennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan, -jota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee. - -Juutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan -valtakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli -jonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti. -Tuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen, -erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa -luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin -ympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja -Israelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71. -Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa -Israelia kutsutaan "Herran kuningaskunnaksi" ja sanotaan, että Salomo -"istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen", -joka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina -neljänäkymmenenä vuotena. - -Kun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä -lukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän -valtakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija -Daavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui -Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian -suhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: "Ja sinä paha, jumalatoin -Israelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat -saavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi -(kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole -pysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään -oleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava -sen hänelle." (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi -nousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei -pois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen -heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja -hallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen, -kreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa -lopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet -hajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen. - -Syntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka -Jumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen -hallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia, -mutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala -oli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia. -Kun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin, -päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus, -maailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä -itselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka -hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan "tämän -maailman valtakunniksi", joita "tämän maailman ruhtinas" hallitsee, ja -ovat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana -väärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen -ensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala -valinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan -Kristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa -tulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja -hallitseva kaikkien Herrana. - -Kaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa -pakanallisiksi valtakunniksi -- "tämän maailman valtakunniksi," joita -"tämän maailman ruhtinas", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä -Jumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta, -jonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin -erinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen -pakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa -(Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna -väliaikana pakanallisten hallitusten alla. - -Tätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen -poisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan -voimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa "pakanain ajoiksi". Ja -nämä "ajat" oli vuodet, jolloin "tämän maailman valtakuntien" annetaan -hallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan -jälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja -selvästi ilmotettu Raamatussa. - -Niin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, "on -Jumala ne asettanut" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten. -Niiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa, -mitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä -syntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita -itseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan -noudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen -suunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on -kääntyvä parhain päin, sekä että lopulta "ihmisten kiukkukin" on -kääntyvä hänen "kunniakseen". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää, -eikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps. -76: 11. - -Ihmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu -hänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa -tilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen -ponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on -myös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta -hallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta -käyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon -ja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja -suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle. -Kun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef. -2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja -tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän -maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän -ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä -anastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on -se tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on -anastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi -maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä -siten kohdeltaisi. - -Tästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä -näkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen -inhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi -osaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska -Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta -hänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä. -(Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät -molemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän -maailman valtakunnat kukistetaan. - -Langennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut -raskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen -parhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole -menettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat -uneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus -kuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi -halveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan -lapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina. --- Room. 8: 22, 19. - -Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen -sallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen -aikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat -hänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota -varten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut -meille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä "tämän maailman -valtakunnista" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut -niiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan, -rauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen -valtakuntansa. - -Että ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti -vastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen -sallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa -Jumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle, -persialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee -aika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä -osottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään. - -Kun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin -muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin, -kun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen -valtakunta. - - - -Nebukadnesarin näky maailman valtakunnista. - - -Niiden asiain joukossa jotka "ovat kirjotetut meille opiksi", jotta -meillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten -alle, "kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta -olisi toivo" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen -jumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45. - -Daniel selitti tämän unen sanoen: "Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi -suuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen -kirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli -parhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa -ja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat -puolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs -kivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat -raudasta ja savesta ja murskasi ne. - -"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja -tulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille -löytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi -vuoreksi, ja täytti koko maan. - -"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä, -oi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut -valtakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi -Jumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai -hallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän -antanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut -sinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää. - -"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen -jälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva -koko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä -rautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken -muun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit -jalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se -oleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan -vahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että -jalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen -puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman." - -Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten -pienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä, -joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan -_maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v. -38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta, -3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4) -roomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella -sekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs, -roomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten -me luemme: "Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli -verolle pantava." -- Luuk. 2: 1. - -Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi -pystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa -jatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa -valloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa -raudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion -sekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa "Baabeliksi", -sekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan -totista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen -asemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen -(rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava -järjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän -maailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi, -julkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen -valtakunta. Daniel selittää: "Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun -savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja -maailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni -toisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen." Ne eivät voi -täydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien -valtakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli -'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan, -joka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään -toiselle kansalle. "Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset -valtakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä." -- Dan. 2: -43--45. - -Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset -päättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat -viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä. -Paavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka -taivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen -täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut -valtakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta -on ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan, -eikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta, -vaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä, -että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia -valtakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on -tullut vanhaksi ja "hauraaksi", alkaa se menettää sitovaa voimaansa, -ja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat -ne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo "kivi", tuo todellinen -valtakunta. - -Jatkaen selitystä sanoo Daniel: "Niinkuin sinä näit kiven ilman -(ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan, -vasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle -näyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on -oikea." -- V. 45. - -Vuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat, -esittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin -aikakautena erottaa ja muodostaa tämän "kivi"-valtakunnan tulevaista -asemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai -henki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa, -vaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa -vapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten -sieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56. - -Kiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua -tulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan -huomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua -Jumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin. -Todellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se -oli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta -varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko -maan, kun "Herran päivä", "kansojen vihan päivä" eli "vaivan aika" -on ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat -alistuvat sen alle. - -Muistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle -seurakunnalle joka oli voittava: "Joka voittaa, sen minä annan -istua kanssani valtaistuimellani"; "ja joka voittaa ja ottaa minun -tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita -vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin -saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain." (Ilm. -3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt -hävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja -_kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät. -(Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille -pääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun -murheellisen hengen asemesta. - - - -Danielin näky maailman valtakunnista. - - -Nebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta -katsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja -vallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa -ja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi. - -Kiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana, -jolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään -arvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät -näe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa, -ihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia, -joita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma -alituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä -saanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että -sävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita, -Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden -suuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka -vallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi. -Sama henki vallitsee kuvapatsaan "kymmenessä varpaassa", jonka voimme -nähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä -seisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla -murha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi -aikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun -"se esivalta, joka on", antaa siihen määräyksen. - -Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat -jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi -nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö -sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen -vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi -aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden -hedelmiä. - -Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää -maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta, -jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä -näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä -valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin -esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja -ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta -(kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel -sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla -pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta -petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli -jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto -oli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin -kaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen -pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret -rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se -jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli -kymmenen sarvea." -- Dan. 7: 2--7. - -Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun; -ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen -j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä -tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan, -lähemmät omituisuudet. - -Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen -näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja -hirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä -tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs -pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja -katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka -puhui suuria asioita." -- Dan. 7: 7, 8. - -Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se -jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni -sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta -edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen -kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista -kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes -roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit, -itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä -voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa, -erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät, -jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset -j.n.e. - -Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna -mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja -pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea, -ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli -Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon -(hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä -kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä -"perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan -nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin -pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan -pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä -Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä -_ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui -pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen -valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei -mitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan; -pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin -tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan -hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine -luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,] - -Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen -pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven -suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli -tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli -_vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi. - -Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan -vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan -joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä", -joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista -varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä -ole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin -tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin, -kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien -kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin -vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta -vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen -maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti -sen viimeiset rippeet. - -Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta -väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret -sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen -kukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä -mainitaan ennustuksessa: "Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun -sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden -_suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui." -- Dan. 7: 11. - -Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme -nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa -niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on -kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja -sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja -polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten -järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12 -värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien -välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen -toisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja, -ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja -Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää -vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään. -Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä -eläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja -hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan. - -2:35. - -On yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan. -Näiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan -valtakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus -ottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä -pedolta "Jumalan säätämän" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle -valtakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut, -kuvaa profeetta seuraavin sanoin: "Katso, ihmisen pojan kaltainen -tuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen -eteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin -voima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja -kielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta, -joka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua." Tämä merkitsee -enkelin selityksen mukaan, että "valtakunta, valta ja voima kaikkien -valtakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se -valtakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä -palveleman ja totteleman." -- Dan. 7: 13, 27. - -Me näemme siis, että Jehova ("Vanhaikäinen") tulee antamaan maan -herrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki "hänen jalkainsa alle". -(1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän -hallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka -ovat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän -suuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi -sijassa välttämätön asia, sillä "tämän maailman valtakunnat" ovat -yhtä vähän kuin "tämän maailman ruhtinas" halukkaita vapaehtoisesi -antautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla -pakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: "Heidän kuninkaitaan sitomaan -kahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille -kirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä -oleman." -- Ps. 149: 8, 9. - -Kun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja -profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja -hävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta, -niin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten -hallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa -kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut -valtaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen -huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla -Herransa kanssa: _"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi -maankin päällä niinkuin taivaassa." - -Jokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät, -olivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman -vallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan -ollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen -aikaansa -- sitä aikaa, jonka "Vanhaikäinen" on määrännyt. Ja samoin -kuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa, -täytynyt tulla "perustetuksi", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa -sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä -ennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: "Mutta näiden -kuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala -perustava valtakunnan" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on -pystytetty, on se "särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat, -mutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään". (Dan. 2: 44.) Tästä -seuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy -meidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_ -tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien -kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta. - - - -Nykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta. - - -Luojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus -maailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin -toisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden -epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat -Aadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan, -tuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää -sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja -tekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin -herrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää, -esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota -hän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän. - -Joskaan emme yritä puolustamaan sukuamme, niin tunnemme kuitenkin -myötätuntoa sen tuloksettomaan yritykseen hallita itseään ja pitää -huolta hyvinvoinnistaan. Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestä, -joka maailmalla tässä suhteessa on ollut. Vaikka näiden petomaisten -hallitusten todellinen luonne on ilmeinen, ovat ne kuitenkin, joskin -turmeltuneina, olleet paljon paremmat kuin se, ettei olisi mitään -hallitusta -- paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta. Joskin -laittomuus todennäköisesti "tämän maailman ruhtinaalle" olisi ollut -hyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi hänen alamaisiaan miellyttänyt. -Hänen valtansa ei ole rajaton, vaan on se rajotettu hänen kykyynsä -toimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa -määrässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen -mukaan. Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta, -kun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta -laajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa. Täten joutui ihminen, -unohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, joskin -näkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi ja sen tähden on ihmisen -siitä asti täytynyt taistella niin hyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia -heikkouksiaan vastaan. - -Näin ollen, luokaamme ensin silmäys tämän maailman valtakuntiin ja -tarkastakaamme niitä langenneen ihmiskunnan yrityksinä hallita itseään -Jumalasta riippumattomina. Joskin yksityisten turmelus ja itsekkäisyys -on johtanut heidät harhaan oikeuden tieltä, että täysi oikeus harvoin -on tullut kenenkään osaksi tämän maailman valtakuntien aikana, on -kuitenkin kaikkien hallitusten pyrkimyksenä aina ollut oikeuden ja -kaikkien hyvinvoinnin edistäminen. - -Missä määrin tämä on onnistunut, on toinen asia; mutta sitä ovat kaikki -hallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen -päämääränä, kun he ovat alistuneet näiden hallitusten alle ja tukeneet -niitä. Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian -huolimattomia, ovat joukot joko olleet soaistut tai harhaan johdetut -sen suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset -olleet seurauksena. - -Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet, -voitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu -näiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan -ja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet -hallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin -osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä -- lakeja, -jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja -kauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia, -joilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka -epätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten -laitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia -tällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan -siveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella -voittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset. - -Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat -olleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt -suurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan -juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien, -turmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme -kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi -ponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala -sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä. -Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset -ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana. -Tyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan -ennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan -Jumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon -lisääntyessä. - -Ne hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet -kansan _keskinkertaista kykyä_ hallita itseään. Vieläpä siellä, missä -on ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot -ovat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet -toimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä -aina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa -ylempänä. - -Jos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan -tahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa. -Vapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin -helposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa -itseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle. -Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun -ihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata -selvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos -nopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä -muutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on -se luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime -aikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä -levenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440 -ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen -monistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi -tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä -seuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut -kansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä -asioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala -on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä -mahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi --- ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä -"_varustautumisen_ päivänä", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin -pystyttää maan päälle. - -Tiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon -tunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille -kuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli -syrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen -äärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet, -miten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian, -ja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä -yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko -maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen -kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan -luokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan -Jumala _pystyttävä valtakuntansa_, joka on tyydyttävä kaikkien -kansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä -epäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin -ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset -ilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja -hyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa -ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja "silloin tulee -kaikkein pakanain toivo" -- Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa -kirkkaudessa. -- Hagg. 2: 7. - -Koska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen, -eivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan. -Päin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset -esivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn -vallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja -antamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he -henkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä -millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1--7), ellei ne -olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra -Jeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he -olivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään -tavalla osaa. - -Jumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman -hallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen -kokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia -Jumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja -niitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin, -ei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan -kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina -pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka -tämän maailman valtakunnissa myönnetään _muukalaisille_. Heidän -tehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa -tai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen -yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä -maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja -kokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on _antava meille_ valtakunnan. -_Totisen_ seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, -- niin -vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt. -Kuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja -apostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan, -antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei -seurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa. -Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa -kautta, antamalla _valonsa_ valaista; ja siten _nuhtelee_ totuuden -henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä -rakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat -jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä, -sekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin -siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia, -jotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja -maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla -siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä -tavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa -olla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa. - -Jumalan seurakunnan täytyy käyttää _koko huomionsa_ ja voimansa Jumalan -valtakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita -Raamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti, -niin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen -elämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla. -Samoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole -siihen aikaa. - -Kohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän -kiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka -oli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta -Kristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen -mukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta. -Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa -seurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä -onnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi -paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja -kuningatar. -- Ilm. 17: 3-5; 18: 7. - -Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli -kunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja, -vainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen -uuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia -järjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa, -pettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen -tuhatvuotinen valtakunta _oli tullut_, ja Kristusta, kuningasta, -edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan -kuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se -"_juovutti_" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen -aikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä, -jotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu -valtuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat. - -Tästä johtuu, että Euroopan valtakunnat meidän päivinämme -esiintyvät kristillisinä valtakuntina ja julistavat, että heidän -hallitsijansa hallitsevat "Jumalan armosta", s.o. joko paavikunta -tai jokin protestanttinen lahko on ne nimittänyt. Vaikka -uskonpuhdistajat hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen -tuomitsemisoikeuteen y.m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä -kunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen. -Siten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen. He harjottivat -yksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kuninkaat ja hallitukset -sekä antaen niille "kristittyjen valtakuntien" eli Kristuksen -valtakunnan nimen. Siten saamme meidän aikanamme usein kuulla tuon -arvotuksenkaltaisen nimityksen: _"kristillinen maailma"_ -- joka -evankeliumin tosien periaatteitten valossa todellakin on arvotus. -Meidän Herramme sanoi oppilaistaan: "He eivät ole maailmasta, niinkuin -en minäkään ole maailmasta". Ja Paavali kehottaa meitä, sanoen: "Älkää -muodostautuko tämän maailman mukaan". -- Joh. 17: 16; Room. 12: 2. - -Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että näitä valtakuntia on -kutsuttu Kristuksen nimellä. Nimiseurakunnan pettäminä purjehtivat nämä -kansat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole. Näiden -valtakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuun ottamatta, riippuu -siitä rajotetusta suosiosta, jonka Jumala ilmotti Nebukadnesarille -- -kunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu. - -Se väite, että nämä epätäydelliset valtakunnat puutteellisine lakeineen -ja usein itsekkäine ja paheellisine hallitsijoineen olisivat "meidän -Herramme ja hänen voideltunsa" valtakunta, on törkeä solvaus Kristuksen -totista valtakuntaa ja sen "Rauhanruhtinasta" ja oikeuden mukaista -hallitsijaa vastaan, jonka edessä niiden ennen pitkää täytyy kukistua. --- Jes. 32: 1. - -Toinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se, -että Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan -valtakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan -tunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille -ja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä istuttaa uskonnon -puhtautta ja siveyttä näihin hurjiin maallisiin runkoihin, niin -että evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka -muodostavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi. Tämän petoksen -vaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen -Yhdysvaltojen perustuslakeihin, jotta näistä _sen kautta_ tulisi -kristillinen kansa. Reformeeratut presbyteriaanit ovat vuosikausia -kieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta, -_koska_ se ei ole Kristuksen valtakunta. Täten tunnustavat he kristityn -sopimattomuuden ottaa osaa toisten maiden hallituksiin. Meitä -miellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen -lopputulokseen, missä vaan Jumalan _nimi_ esiintyy perustuslaissa, se -muuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen -heille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan. Oi, miten mieletöntä! -Miten suuri onkaan se petos, jolla "porttojen äiti" on juovuttanut -kaikki kansat (Ilm. 17: 2, 5). Väitetään, että Euroopan vallat -samalla tavalla siirtyivät Saatanalta Kristukselle ja tulivat siten -"kristityiksi valtioiksi". - -Jos voidaan käsittää, että parhaimmat sekä huonoimmat maan valtakunnat -ovat "tämän maailman valtakuntia", joiden Jumalan suoma valta-aika -kohta on loppunut, antaakseen sitten tilaa määrätylle seuraajalleen, -Messiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7: -14, 18, 27), niin lujittuu totuus ja paljon eksytystä häviää. - -Mutta niinkuin nyt on, saavat paavikunnan toimenpiteet tässä suhteessa, -protestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten -siitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen -valtakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun -kristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden -aika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan -sortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan -tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että -asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm. -17: 14; 19: 11--19. - -Maailma tulee nyt nopeasti tietämään, että "tämän maailman valtakunnat" -eivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka -Kristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää -ajatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä. -Heidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan -menettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu -heitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä. -Itse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan -petosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa -joukkojen vapautta. - -Jospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa -sydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset -valtakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti -parannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät -vallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo -eivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna -itsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta. -Maailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka -kaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä, -jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta -on annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra, -antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua, -jossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo: - -"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat -nousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja -hänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä -ja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa -asuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille -vihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä -asetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'... -Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa -kurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat -vapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan -voideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen -vihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat". --- Ps. 2: 1--6, 10--12, - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -JUMALAN VALTAKUNTA. - -Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta -evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. -- -Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan -valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. -- -Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö. --- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- -Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen -puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. -- -Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin -lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan -perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus -valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan -alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu. - - -Se, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa -tutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä -Raamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia, -joissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä. -Jokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan -hallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus -tuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun -valtakunnan maan päälle. - -Johannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi -lähetystyönsä julistamalla: "Tehkäät parannus, sillä taivasten -valtakunta on lähestynyt". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa -samalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin -saarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei -ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen, -vaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4: -43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä, -tämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi -valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena -esittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana -tullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen -väärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat -Aabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä. - -Keskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus -heitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: "Minä säädän teille, -niinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin -että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua -valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa". -(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä -Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". (Luuk. 12: 32). Kun -heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet -olisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset -suuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen -tiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: "Me toivoimme hänen olevan sen, -joka oli lunastava Israelin" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä -ja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta -edellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi -silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että -hänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin -valtakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27. - -Jumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan -herrauden Jeesukselle; sillä "Korkeimmalla on valta ihmisten -valtakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo". (Dan. 4: -29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä -voinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut -tuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat -olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion -alaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi -ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja -siten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli -kaikille. - --- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten -toivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin, -kun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: "Herra, tälläkö -ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Hänen vastauksensa, -joskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: "_Ei -teidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla -määrännyt". -- Ap. t. 1: 6, 7. - -On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan -epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että -siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet -nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä -tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen -vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata -nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta, -hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja -vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt -heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä -rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon -tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa." - -Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä -ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen -viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan -kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä, -että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun -valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen -seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat -kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta -kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin -harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja -äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä -päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä -olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä -kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan -luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin -niistä, joita maailma on koskaan tuntenut? - -Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja -siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä: -Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska -saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk. -17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen, -elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä -vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei -hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin -he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän -seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta, -eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja -sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen -ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi: -'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne". -[Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin -ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi, -olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi -ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun -se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten -kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa -tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana, -kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta -henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet -valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun -valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee -toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä -valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä -puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan -näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin -tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja -silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen -kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta. -(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi. - -Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa -vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä -Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi -häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli -vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh. -3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille -syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat -selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun. -Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti: - -Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi, -sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei -Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun -selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin -selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen: -"Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa, -rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on -väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset -ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että -sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä -ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini -tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä -julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään? - -Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei -nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden -ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä -nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä -sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä -[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa". - -[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin -_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet -ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista -riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_ -sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin -toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on -luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy -tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään -gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29; -3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala -(miehinen olento) on toimiva henkilö.] - -[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö -otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka -merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô -käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä", -"lihasta", "hengestä".] - -[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_. -"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa". -Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan -hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista -rakkautta Isä on meille osottanut".] - -Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä -valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en -heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä -ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus, -että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa, -ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi -tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy -olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan -Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin -seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä. - -Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka -voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä -kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota -"Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin -tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi -saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen, -joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun -valtakuntasi tai tulla siihen? - -Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa. -He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he -jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän -liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet -liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit -ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi -saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä -Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste -merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä -uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et -koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella, -josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et -voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin -vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut -tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt -minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen -luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle -_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä -ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan -tulet siitä osalliseksi. - -Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin, -Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se, -mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä, -mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin -voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt. -"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti". -Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan, -jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle -valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää -erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä -olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan: -"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et -tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka -on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi -nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä -mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin -antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä -syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan -sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä -näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet -hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät. - -Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja! - -Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että -henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä, -joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut -Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja -monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot -voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät? -Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa -enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin -sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai -järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia -asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi -siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata -valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis -sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden -aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä, -ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et -ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja -seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi -on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on -Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta -varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme, -ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota -vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia, -kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa -yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi -tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä -sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua -ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja -ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että -avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et -tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään -tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden -ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin -taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös -taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto -taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja -vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan -taivaallisia asioita ymmärtää. - -Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan -luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä -saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta. -Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa -tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin -Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä -osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten -ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan -mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he -kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta. -Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi -pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja -myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota -pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa -kanssaperilliseksi. - -Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen -nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta -käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ -on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä -on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan -nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan -valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta -eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään -jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken -ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen -taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten -tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet -rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa. - -Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja -apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee, -sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut -meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme -Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja -vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee -sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä, -jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan -välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko -Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen, -ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen -armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään -voimassa ja suuressa kirkkaudessa. - -Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen -valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman -ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja -tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään, -sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan. -7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin -vahvistaa nämä lupaukset. - -Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan -valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen -eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus -jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan -saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen -j.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen -selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra -monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen -kuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun." (Ilm. -2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat -hallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen -kuninkaina. - -Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa -ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan, -kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti -kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman -puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki, -jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin -muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_ -seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus, -että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan) -kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren -valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan. - -Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että -Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat -köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen -sen "valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut"_. Herra -sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle -Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota -nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä -juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari -kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen, -hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän -tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, -ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö -Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." -- 2 Piet. 1: -10, 11. - -Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan -kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä -kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme -asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia -ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut -(v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä, -jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja -haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen -turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme, -että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa -sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden, -nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan -kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen -osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan -nykyään uhrata veljemme parhaaksi. - -Jos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin -vastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen -olisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän -suhteemme nykyisessä tilassamme. - -Lupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa -kannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen -koettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli -varotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden -lohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa -seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina -juuri ne jotka selittävät: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani -valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni -kanssa hänen valtaistuimelleen" ja "Joka voittaa... sen minä annan -pakanoita vallita". - -Nämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että -ne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen -hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen -_kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. -- -Ilm. 20: 6. - -Mutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis -hankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin -päivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan -lupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat -toimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut -jo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti -oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset -vaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä -vierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: "Te olette -muka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä -päässeet kuin miksikin kuninkaiksi." Sitten hän jatkaa; "Kunpa teistä -olisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan -teidän kanssanne." (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla -koettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli -tiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi -sellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että -jos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin -_hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se -seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli -todistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että -se oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti: -"Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen -tähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, -mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja." En -kirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla -parempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä -nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_ -ilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen -kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja -valtakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun -seuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota, -jotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta, -jonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle, -mutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen -ilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8. - -Mutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt -sangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että -seurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta -maan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä -antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen -komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli -vaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin -askel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan -valtakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta, -sukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja -virkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella -(silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja -erotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä -tänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan -toisia kuuliaisuuteen. - -Sama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka -myöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_ -nyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen -tunnustajat "kylläisiä" ja "rikkaita" ja hallitsevat "kuninkaina", -kuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on -tapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä --- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja -ainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen -todelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle -uhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa -vanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni -paastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa -maailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan -osallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa. - -Jokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän -käsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei -valtakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2 -Tim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen -aikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään. - - - -Jumalan valtakunnan kaksi puolta. - - -Joskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_ --- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan -ilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta. -Kun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa, -henkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli. -Henkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne, -jotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota -ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1: -18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään, -pääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat -Jumalan valtakunnan maallisen puolen. - -Valtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden -voitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin -kirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia, -koska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.) -Heille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri -työ, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön --- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon: -ainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä -ei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja -maan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen -keskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor. -6: 3. - - [*] Tässä värsyssä eivät sanat _"Muut kuolleet eivät - vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen - kuluneet"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa - ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa, - siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai - syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun - paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat - _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä - ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin - on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden - väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun - jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä - ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa - eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan - ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi - hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku - myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä - lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena - Raamattuun. - - Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi - tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma - ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä - merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi - ja tuli tuomituksi: "sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman", ennen - kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen - sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai - kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt - elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää - kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22. - - Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee - _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen - _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen - miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys, - _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se - vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen - (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole - ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja - _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat - kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa, - tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta, - mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan - asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan - varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja - tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti - olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan - sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin, - ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se, - mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin - seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu - hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti - sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät - tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin - ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet - loppuun. - -Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee -rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat -tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle -korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne, -jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä -oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu -uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat -heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen -_ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut -_vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti -olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä -varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja -siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön -Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen -luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä -ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa -ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys -tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään -samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt -uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä -että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista -uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te -saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat -Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään -valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta -ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä -katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren -kunnian. - -Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä -tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta -Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa -Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille -kuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan, -joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan -paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä -tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen -ja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ -vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka -valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla -järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten -kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä -toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien -jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo -suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten -tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän -senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet -ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen -valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan -kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen. - -Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen -toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä. -Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee -se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy. -Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten -työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt -tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku -(parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo -hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista -Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän -työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja -Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja -ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä -eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne -muistetaan aina. -- Ps. 112: 6. - -Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat -muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus -kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus -olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet -aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi --- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan -Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan -lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee -ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa. --- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12. - -Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat -kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden -valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva -"niinkuin hiekka meren rannalla" _ja_ "niinkuin tähdet taivaalla" -- -maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita -maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja -suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan -maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät -(apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman, -henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista -kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella -sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi. - -Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta -lihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat -pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa -tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden -_molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen -(henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta. -Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin -ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän -- -inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen -nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman -korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin, -sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi, -ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30. - -Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon -Israel luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa -sen hänen... omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: -"Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen -ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet, -annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi. -Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset -maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin -voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja -poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus -osottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää, -ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei -jalanalaakaan." - -Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin -kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon -kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee -vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset -voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta -(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat -he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille -[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät -_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten -me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen, -annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että -korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset -riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja -asiamiehinä. - -Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat -Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa -puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa -maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa -jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä -profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että -ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen, -joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille -raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin -valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit -hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja -mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa -tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän -laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä -mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel -ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan -kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin". - -Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet -heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden -kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin -nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta -vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat -ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin -selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat -kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu -"ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel -kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, -orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi -(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden -ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka -odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana. - -Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä -luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän -luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä -kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen. -Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on -myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen -perustotuuksien kanssa. - -Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus, -niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan -kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai -valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo -uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen -ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn -mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan, -aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta -aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen -puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat -tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan -_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham -odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena -on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan -vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka -hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden -varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen -voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11. - -Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja -siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus -perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti -on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat -kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja -täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24. - -Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden, -pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja -saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta -ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi -Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä -hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan -näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan -ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän -kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen -koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja -vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa -elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut, -ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu." - -Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki -epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman -pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat -Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan -valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi. - -Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem -edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki -Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa -Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen -kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,... -niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin -sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin -virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin -kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki -pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: -tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan -huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme -hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on -laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. -- -Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3. - -Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta -siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden -kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen -ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin -todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja -sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että -he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman -kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina. - -Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta, -joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta -ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee -sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman -hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa -kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka -tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista", -"koko maailmaa". - -Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin -kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden -etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan -luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan -on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin -laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan -jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava -heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan -esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset, -jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat -valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan -nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien -sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin -hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle, -joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös -kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6, -10, 11. - -Paavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden -suhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat -he epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä -on varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden -ei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä -sijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä -kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua, -joka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa -soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet -evankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea -kutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa. -Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut -itselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä -evankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin -menettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka, -jäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja -itsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se, -minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta -myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle -Kristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko -totuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). -- -1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2. - -Mutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän -erityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt -heidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä -sama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja, -jota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu -tarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali, -Jumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan -metsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu. --- Room. 11:23,24. - -Sitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat -siunaukset, "mitä Israel tavottelee", etevimmän sijan Jumalan -valtakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka -aikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan -lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta. -Jumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi -hylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille -annettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan -käyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman -siunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se -tavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että -Jumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin -ratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai -maallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman -tai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti -korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja -lupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin -hän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja -tarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla -sanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali -sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä -lupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan -hylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten -selittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi -aikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että -pakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja, -Kristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen -palaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja -poistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta -koskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä -jälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat -kuuluvat: "Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne -viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi -kohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on -tullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku -on tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on -kirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista, -hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva -minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä. -'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta -valintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden. -Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te -[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet -laupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole -uskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän -osaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta]. -Sillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert. -Room. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon -syvyyttä'." -- Room. 11: 25--33. - - - -Valtakunnan perilliset. - - -"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa -hänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja -on puhdas sydämestä." -- Ps. 24; 3, 4. - -Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso -jakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi -_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli -rakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena -kirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien -yhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia -- -henkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi -taivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja -kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan -näihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan -vielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan -ainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä -vaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo -voittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä -kuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän -tunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin -pitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on -tämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo -on osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille -täydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon -kautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona -meidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin -kauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen. - -Mutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen -vihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä -jompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli -asianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen -hallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat -vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset -ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat -heikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin -aikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa -tuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan -kaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä -sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan -voisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu -heille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on -ennalleenasetettu. - - - -Rautainen hallitus. - - -Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on -astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen. -Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin -minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä -määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa, -jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella, -valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta -kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla -ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä -jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus, -joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus -- -vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko -tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee. -(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta -tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset -tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat -heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa -ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi -hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm. -2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen -oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet -[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi -[totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva -ilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26. - -Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä -ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä, -nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan -kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään -vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä -nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja -saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan -opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33: -Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää -sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5. - -Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan -on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun -joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on -kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja -lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat -he _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8; -Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet -rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja -hävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7. - - - -Valtakunta ikuinen. - - -"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14: -9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena -pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen -varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla -kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan -jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla -omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan -lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella -muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen -täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen -hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta -varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu. -Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle -antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien -kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet, -ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti -päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan -maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa -ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he -nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän -itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas -ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen -ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen -itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava _siihen asti_, -kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" -- kunnes ei löydy -ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun -hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee -hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten -alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen -Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon -suuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28. - -Kun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan -Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku -joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan -täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun -nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki -eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain -tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät -hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen. -Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta -elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen -täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän -oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen -ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää -valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle, -sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan -täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja -Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan -täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa. - -Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle, -tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina, -joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.) -Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme -Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville -[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman -sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te, -jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut -_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti." - -Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle, -älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä -korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt -_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7), -ja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista. -Ja vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen -tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa -tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima -silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen -kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella -ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen -hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata -niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon -korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me -huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja -toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä. - -Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on -todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan -kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon -valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." -Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut --- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on -rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8: -19; 16: 20. - - * * * * * - - Lähemmä Herraa. - - Lähemmä Herran syöntä - vuodesta vuoteen vain. - Kunnes ma tarkoin tunnen - syömesi lyönnit ain'. - Maksoi se sitte mulle - itkua tuskaa työss' - sydäntäsi kohti aina, - vain niin saan rauhaa myös. - - Lähemmä Herran syöntä - vuodesta vuoteen vain. - Päivästä päivään soisin - lähemmä päästä ain'. - - Lähemmä Herran syöntä - vaikk' yli kuilujen, - joskin ma yksin saisin - seisoa taistellen! - Joskin mun tahtoni murtuu - kärsiä kuolla saa. - Vain kulkein syöntäs' kohti - voin suosios saavuttaa! - - Lähemmä Herran syöntä - vuodesta vuoteen vain. - Päivästä päivään soisin - lähemmä päästä ain'. - - Lähemmä Herran syöntä - kaiken jos maksoikin. - Ain' eelleen tahdon rientää - päämäärään sittenkin. - Lempesi kirkas loiste - ohjatkoon tieni vaan; - parhaaks' käy kaikki mulle, - luokses kun tulla saan. - - Lähemmä Herran syöntä - vuodesta vuoteen vain, - Päivästä päivään soisin - lähemmä päästä ain'. - - Lähemmä Herran syöntä - kunnes jo kohta saa - nauttia täyttä rauhaa, - mik' yhä vartoaa. - Silloin kun taisto loppuu, - yö päättyy murheiden, - saan sinut aina nähdä - loistossa kirkkauden. - - Lähemmä Herran syöntä - vuodesta vuoteen vain. - Päivästä päivään soisin, - lähemmä päästä ain'. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - -JEHOVAN PÄIVÄ. - -"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika. --- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen -horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. -- -Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja -tulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin -vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. -- -Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien -asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen. - - -"Jehovan päiväksi" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan -valtakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle, -jolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja -vaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen -hädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava -ihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen -kantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet -vallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä -joka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän -ajan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on -ollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. -- -Dan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22. - -Sitä kutsutaan "Jehovan päiväksi", koska Kristus kuninkaallisella -nimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja -ottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin -pikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki, -kuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja -epätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin -uuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki -hänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää -profeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: "_Minä -annan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi". (Ps. -2: 8.) "Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä -valtakunnan", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä -vietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_ -valta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä. -(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun -Kristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, "silloin itse Poikakin -on alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_". --- 1 Kor. 15: 28. - -Tätä aikakautta kutsutaan "meidän Jumalamme koston päiväksi" ja -"vihan päiväksi". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on -suuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai -jumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän -toimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa, -niittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa -harvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille -antamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän -kulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1: -28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen -jälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään -ja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana -ja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan -luonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan -yhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka -lopetti heidän kansallisen olemassaolonsa. - -Ja siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden -nimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin -aikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja -väärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen -palkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä -olisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin -Herran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä, -on heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva -Herran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan -myöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa -ylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna -on kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään -seuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä -vaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet -sitä. - -Kun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: "Antakaa ruumiinne -eläväksi uhriksi" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle -ollut: "Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu -pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä." (Ps. -34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta -julistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja -mitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen: -"Rehellisyys maan perii", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä. -Pikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin -voit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää, -miten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla -sanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos -Jumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki -on lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta -sydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.) -Koska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia -vastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin -elonkorjuu kylvöä. - -Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi -lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja -usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta, -joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on -periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja -ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut -sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen -_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen, -mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki -ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen -hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen; -kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden -auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli, -kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36: -26. - -Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä, -miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi -itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden, -kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta -menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa -hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut -ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon -taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa -asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön -maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen -otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen -alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen -puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät -alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi -päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi, -jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta -tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten -olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa -parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon -kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten -mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut -luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt -hyväkseen. - -Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja -kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet -kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen -- -hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin -kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista -tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden -rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta -kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen -Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon -harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi -kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman -rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan -käsissä. - -Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan -useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat -he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat -suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten -kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että -sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi, -mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla -eturivissä. - -Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita -tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä -asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota -kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen -asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja -erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen -vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta -sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten -(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset -harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä -on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon -ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään -niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat -todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista -mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman -hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet. -Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten -joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta -asemasta. - -Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa -etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä -moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa, -että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä -varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot -ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin -rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla, -lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset -ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten -laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä -luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja -harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan. - -Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä -rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta -katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta -rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi -suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät -rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka -alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten -avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän -sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he -tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja -kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus. - -Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen -vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja -uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja -vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden -tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun -kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien -joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan -testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla -on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä -kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten -täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa -määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista -kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia, -jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli -raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen -Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka -nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa -siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista -Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa, -Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi, -kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen -_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa -kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja -valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja -saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan -siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen, -täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään -se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa -osakseen ikuisen ylenkatseen. - -Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on -tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt, -te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille -tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa], -ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat -ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja -syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä -päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne -niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut -ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää, -että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin, -jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden -joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on -riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli -kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten -minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta -Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän, -ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla -"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa -maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja -alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään -korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta. -Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että -on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut -huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee -tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä -ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa -ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden -menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman -ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen -epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska -liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta -seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään -ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma -tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa -tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan -profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja -myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle -löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen -voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille -ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi -pelastaa heitä Herran vihan päivänä. - -Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon -viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan -"koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa -täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin -ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta -hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän -kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion -esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä -ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden -nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti -kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien -yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko -ihmiskunnan. - -Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18): -"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert. -Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että -minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka -muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös -kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka -herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota -ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan -myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten -järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta -ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia -luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen. - -"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella -nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt -ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä, -tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat -ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun -päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna, -joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan -pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja -sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja -vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä -ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin -valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä -niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän -tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän -verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin -loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran -vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät -kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_ -pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan -[rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä -mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä -myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa]. - -Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he -eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä -tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin -että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta -palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua, -sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä -minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat -vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani -hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia, -lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa -kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä -tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan]. -Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_ -[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen -hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat -huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole -saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja -yksimielisesti palvelevat häntä". - -Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa -sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata. -Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä, -että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät -muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne -silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat -kääntyneet. - -[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli -olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä -j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan -sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen -"kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen -jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen, -istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen -kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä -elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista -varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan -hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta -_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä -opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja -profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten -lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä -eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä -merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä -samoin kuin tuli ovat esikuvia.] - -Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi, -merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_ -henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä -_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä, -joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata -(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa -liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta -tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit. - -Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista -ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä -sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo: -"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen -maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan -hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen -vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus) -ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta -varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa -muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen, -mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti -kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei -seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu -henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista -aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva -Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään -ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan. - -"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin -taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on -Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta -ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset -[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa -taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia -taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta -maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle -perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja -sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13. - -Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja --- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat -Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain -lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina -ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika -täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi -herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai -selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45, -46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi -kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_, -ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat -(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää. -Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin -näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota -he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii -Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan -ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja -luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien -puutteellisuuksista. - -Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen -samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka -on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja -jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman -heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja -jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee -hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito -tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9. - -Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja -inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka -haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei -siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua. -Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa, -tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta -kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat -sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään, -koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista -parannusta. - -Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3), -jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan -ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän -tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka -voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta], -kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin -pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen. -Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista, -joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan] -niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle -vanhurskaudessa". - -Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa -uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla, -joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli -hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään, -että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle -tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle -lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_ -perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia -totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä -tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja -vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin -[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava -sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen -kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin -myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään -kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään -kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla, -heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään -sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen -totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu -Kristuksen lunastusuhrin kalliolle. - -Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle -[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän -saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina -sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista -luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos -jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen -palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva, -kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena -ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen -kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa -Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan -ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän, -täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr. -6: 4--8; 10: 26--31. - -Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä -Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton -antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa -tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että -esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän -nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän -maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo -[lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat -luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne -jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät. -Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja -siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja -pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme, -että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä, -jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita -tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten -poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat -eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin -kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista -suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä -tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista -turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden -ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä -poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli, -hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen -vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky. -Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko -paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen -sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2 -ja Matt. 13: 43. - -Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin -paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia -eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen -hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä -erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi -sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli -käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps. -50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja -oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja -polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat -maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha -Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat -[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä -hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat -horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7). -"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi, -hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten -keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen -maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_ -turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta] -hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren -syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet -pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat -niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista -pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa, -värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla: -"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, -silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme, -Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta -tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran -tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää -[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat -korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi -yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea -hallitsevaksi ja johtavaksi. - -Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille, -että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan -ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen -päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa -ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla: -"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18). -Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on -lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän -polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä -näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa -kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen -sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä -profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka -tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20. - -Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää -profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme -tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan, -että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka -tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa -tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia, -jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla -kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan -taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon -hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka -paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa -käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan -täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen -Herran päivän eri puolista. - - - -Nykyinen asema. - - -Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme -erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina -kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua -varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu, -täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat -taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys -ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys, -tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu -oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina -järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa -taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella, -voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet -raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu -anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja -niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_ -yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti -lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta] -on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin -puolin synnytetystä kuumuudesta. - -Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he -tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia -harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että -heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä -heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä -ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa -tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse, -ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan -raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta -toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida -välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä. -Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus -aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai -puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset, -varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät -he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi -kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien -palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei -olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin. - -Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin, -että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin -nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia -mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla. -Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista, -että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt, -havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista -työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto, -sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä -muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä -kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen -tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen -jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme -parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä, -yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin -paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista, -kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me -näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta -edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime -kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä -pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos -me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan -kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme -surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi -alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä -varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle, -niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa -vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan -luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi -taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian -myöhäistä. - -Esittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja -kaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa -aikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman -liikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat -saaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_ -etua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla -tilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen -vähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan -työmiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan, -jonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo -kylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan -nielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin -pikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä -olosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä -luonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka -päivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo -luonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin -johtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta -sitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_ -me koetamme ehkäistä. - -Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo -taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten -ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö -on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä -työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että -asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on -sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen, -omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa --- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa. - -Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia -maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies -kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on -kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin -suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta -ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään -sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä -suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia -ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla -samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän -kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua -on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet -_yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista -ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien -tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä -suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen -kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta -rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin -tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista -suorittaa. - -Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman -kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä -pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu -sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia -sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä -liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia -parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita -potilas ei tahdo käyttää. - -Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin -tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää -pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat -murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa -tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme -kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut -niittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta, -etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja -näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos -mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin -syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään -huomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta: - -Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin -työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä -taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle -henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen -tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi. -Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä -paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan -_myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan, -elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä -ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan -omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet -joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.], -jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että -lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja -alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne -paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet, -jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen -sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen -yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla, -monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti -n.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista -arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat -maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden -yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se -määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin. -Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa -kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa -polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että -maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan, -että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia -niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä -kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan, -kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun -ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta. - -Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat -vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys -heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva -kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä -hirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää -kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia, -arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä -mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän -olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi -heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä -tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut, -jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista -rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä -lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja, -jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat -kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä -kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset -voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat -pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme -kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin -ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja -ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen. -Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita -henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden -Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli -sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat. - -Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme -järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin -emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta -vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei -saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia -tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö, -haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia -asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja -voima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos -sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle -ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me -tahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan: -"Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös -heille". - -Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja -kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin -voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa -saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien -asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja -jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin. -Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä -sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia, -jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät -useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia -ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien -puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja -kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien -julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa -vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto -työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa -myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat -tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön -ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä -lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai -tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten -palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä -johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen, -velkojilleen ja työmiehilleen. - -Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan -päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys -ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat -järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee -turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti -johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa. -Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja -parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän -älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi, -siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja -kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa -kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista -ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen -vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät -työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys -häviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa -sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki -ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat -mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa -kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät -peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra -ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen -kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän -lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden, -kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat -[kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla. - -Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta -varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin -niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan -kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten -enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan -auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas -hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen -vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten -olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan -kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen -tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän -hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36; -Jer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11. - -Joskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä -seurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra -täydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin, -että hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja -lukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi -kuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien -asioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me -sanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin -Kristuksen ruumiissa: "Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa, -te, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää -vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi -Herran vihan päivänä." (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää, -mutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat -omistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän -ajatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa -kohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen -tästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava, -että he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin -epäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee. - -Tapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen -niille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin -menneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva -nopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan -kuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat, -luullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on -täyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin -"varas yöllä" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle -ylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva -ikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä -lyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu -aina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: "Niinkuin raskaan -vaimon synnytystuska." (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan -siten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen -henkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta], -jossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus -voiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi. - -Joka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä -yhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja -kivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat] -voivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää -välttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse -tapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat, -sillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja -tulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen -ja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat -ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus -on mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen -entiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja -vaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä -menettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain -järjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi. - -Asettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme -tavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja -koneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja -järjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne -aika-ajoittain koettavat tunkeutua "tuotannon ja kysynnän" siteitten -ja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän -heille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään -pääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen -nykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen -vastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin -yhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja -laajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat -ovat ennustaneet, "jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti -ollut" "eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule" tämän jälkeen. - -Israelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat -egyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta -lunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses -oli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista -niistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja -eksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava -vaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen -lievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat -sanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: "Te olette laiskoja" -ja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin -lisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki -sellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he -olisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2 -Moos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin -tulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan -"seitsemäksi vihan maljaksi" tai "seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi", -sekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_ -(vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat -häviämään. -- Ilm. 16: 17--20. - -Vielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on -tullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän -teoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja -profeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat -Jeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja -erehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä -on asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä -välttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä -varten tulee juuri jouduttamaan hätää. - -Pahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan -ja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi -langenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme -työtäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla -tavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen. -Kokemus on antanut aihetta sananparteen: "Laiskuus on paheiden äiti", -ja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: "Otsasi hiessä -pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." Kaikkien -Jumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja -viisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran -päivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan -toimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä -työtäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien -kykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on -seuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä. - -Järkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika -toimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa -tietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen -virrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka -kaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi -tullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta -myrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä, -_ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys), -jossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai -järjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon -suuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka -työtä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen -johtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine -tapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään, -ei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja -ruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia -osottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin. - -Se seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan, -antaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa -ennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja -siveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että -elannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään -haudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri -siihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi -terottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä -hallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin -kuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä -siunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen -heille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin -ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään. - - - -Pyhien velvollisuudet ja edut. - - -Tärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde, -johon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin -luokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi. -Muutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä -hädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan -erilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät -jollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän -leipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan -opastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka -on leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa -määrätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat -he lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille -voimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24. - -Täten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen -velvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja -tyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat -toivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä -ihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut. - -Apostoli kirjottaa, että "suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä -onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen -voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien -suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus -näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle -levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset -olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme -minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia -ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai -huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan -taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä -ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet -ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja -kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei -itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys -on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme -koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen -itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat -pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita, -koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat -tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana. - -Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun. -Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella -korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan -sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun -eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä -on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja -apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa. - -Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei -heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu -taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden -kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja -tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset -siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat -iloiten laulaa: - - "Tyydyn kohtalooni ain', - kun on Herra paimen vain". - -Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet -ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa -ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet -Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen --- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei, -joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen -tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa. - -Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun -kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa, -jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja: - -"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin. -Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään -viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet, -niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat -he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin -mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen -turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan -juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat -eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta -sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen, -jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen. -Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen -elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet -tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12. - -Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta -odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen -tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä -arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi -pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa. -Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta -itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen -maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta -valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden -ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11. - -Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun -vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka -johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät -anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää -niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme -niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen, -minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan -ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan -ja viisaudessaan on valmistanut. - -Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja -kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me -vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja -siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti -heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla -hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu -_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka -tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen -rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan -ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän -tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen -hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7. - -Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän -tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan -niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä -samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen -ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän -työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_ -maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9. - -Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän -taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa, -joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän -tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa -niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla -oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä -suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa -heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa -toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään -luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin. -Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima, -tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen -periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua, -sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta -todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu. -Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä, -etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa -ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän -tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran -työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin -asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa, -että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa -parannuskeino ja toivo. - - * * * * * - - Mitä aika kuluu? - - Mit' aika on nyt vartija? - Näätkö missään valoa? - Maa aina vaan on pimeä. - Näätkö missään valoa? - Näät ihmissuvun huokaavan - kuoleman alla kauhian. - Näätkö valoa taivahan? - Kerro, näätkö valoa? - Näätkö missään valoa? - Näätkö valoa taivahan? - Kerro, näätkö valoa? - - Vartia vastaa: Valoa nään. - Katso tuota valoa! - Poistuvan täysin yön jo nään. - Katso tuota valoa! - Aurinko kultaa taivahan - koitossa aamun armahan - poistaen kaiken synkeän. - Tuo on taivaan valoa. - Katso tuota valoa, - mi poistaa kaiken synkeän. - Katso tuota valoa? - - Kuoleva suku eloa saa, - eloa sekä valoa, - haavat mi synnin parantaa. - Katso eloa, valoa! - Autuas aika! Kaikki saa - synnistä itsens' puhdistaa. - Ennalleensaadut nauttia saa - elosta sekä valosta. - Katso eloa valoa! - Ennalleensaadut nauttia saa - elosta sekä valosta. - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -LOPPUAJATUKSIA. - -Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen -hyöty. - - -Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo -selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on -kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra, -että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä -että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti -kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet, -että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa, -niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu, -ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa -tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt -peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan -aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen -kirkkauttaan. - -Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on -sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten, -niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi -tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä -aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa, -hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa, -mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa -salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina -aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka -nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai -koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä -tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin -mahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle -ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso -on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan -hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille -suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku -kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin -ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä -vuodessa. - -Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän -kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen, -ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen -alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä -tavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta, -joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen -lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa -osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa -jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat, -kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi -puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta -pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja -vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella -osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän -lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan -suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta -- -Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka -on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat -tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat, -houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka -tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti. - -On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa -ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi -tai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan -voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin -lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa -vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin -tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä -aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua. -Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen -eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva -heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat -ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken -tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä -mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon -aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20: -11--13. - -Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen -valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille -ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on -tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran -vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen. -Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee -morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten -rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä. -Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa -kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on -maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken -täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon -päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet, -jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat -katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää -meren pohjan. - -Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat -lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin, -mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat -jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat -päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy, -panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti -juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa -pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja -epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus -Kristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen -peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä -voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme -"voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen -luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla -me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön -teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen -_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille -kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa -kautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään, -joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat -lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta -osalliseksi." -- 2 Piet. 1: 2--4. - -Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo -antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan, -tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä. -Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys -on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas -vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista -suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten -johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja -ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän, -jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet -katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin -asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka -niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen, -että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea -vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit -kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä -aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa -kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota -välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka -muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan -(tuhatvuotispäivän sarastuksessa). - -Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen -ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin -vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut -joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan -seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos -ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä, -rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa -sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen -halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä -sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää -syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan -sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava -sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään -sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua -ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät -tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10; -Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18. - -Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän -maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi -häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan -ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet -vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä, -saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen -intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon -kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten -vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä -edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten -berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten -ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean -ja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan. -Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta -Raamatun kohtaa. - -On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista -suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on -suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan -ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma -on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa, -ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka -se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta, -vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään -todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen -keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin -yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka -etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa. -Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta -näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille: -Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman -riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen -ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään -tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta -osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_ -on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen -järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_ -esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin -me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu -ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn -järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota -ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se -on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa -_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan -nähden. - -Kun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä -ihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme -valo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin -uskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin -alkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja -luonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja -vaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan -esitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on -takertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa -myöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten -valheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla -erilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun -eri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin -pistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa -lapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman -- -suunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan -saattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut, -_ruokaa_ uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt. -24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää -sen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa -vastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä. -Edesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me -itse omistamme totuuden, olemme samalla _siitä_ edesvastuussa, koska -se on _koko_ uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan -ottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen -huoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille. -Antakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi -tuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen -eteen! - - * * * * * - - Karitsan morsian. - - Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan - ylkäänsä taivaallista kohtaamaan, - katse kohti kotoaan, - valkeissa vaatteissaan? - Karitsan on morsian kallein, parhain tää - vanhurskauden valkovaipassaan. - Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää - morsiusvaatteissaan. - - Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on. - Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on. - Kohta matkan päässä on, - valkeissa vaatteissaan. - - Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän. - Uhkaavat tappaa vaarat rientävän. - Mutta eespäin astuu hän - valkeissa vaatteissaan. - - Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan. - Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan, - tuohon tyhjään maailmaan - valkeissa vaatteissaan. - - Onnellinen on, kun saa hän omistaa - yljän, ken taivaan häihin johdattaa, - jossa kruunun kirkkaan saa - valkeissa vaatteissaan. - - Ei hän pelkää mailman synkkää pauhinaa. - Kuoleman laakson toivo kirkastaa. - Näin hän taivaan saavuttaa - valkeissa vaatteissaan. - - Kuinka suuri onnen' onkaan, kun mä vaan - -- joskin oon heikko, halpa lapsi maan -- - tulla yljän vaimoks' saan - valkeissa vaatteissa. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 1 *** - -***** This file should be named 56716-8.txt or 56716-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/7/1/56716/ - -Produced by Projekti Lönnrot - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |