Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 12468 insertions, 12849 deletions

diff --git a/56716-0.txt b/56716-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..4f555de
--- /dev/null
+++ b/56716-0.txt
@@ -0,0 +1,12468 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56716 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+RAAMATUN TUTKISTELUJA I
+
+Jumalallinen aikakausien suunnitelma
+
+
+Kirj.
+
+CHARLES T. RUSSELL
+
+
+
+
+
+International Bible Students Association,
+Brooklyn. N.Y., U.S.A.
+
+Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys,
+Helsinki, Suomi, 1910.
+
+
+
+
+
+
+      "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,
+      kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa
+      kirkkaudessaan."
+
+
+      Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen
+      Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen
+      sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu
+      menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista
+      varten ja valmistaakseen sitä
+
+               Profeetallista kultaista aikakautta varten,
+
+      Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla
+      Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan
+      kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja
+      elämänantaja.
+
+
+      Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle
+                     hänen vihkiytyneitten pyhiensä
+                                 hyväksi
+                         jotka odottavat lapseutta
+                                   ja
+      kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,
+      "uskon huonekunnalle"
+                                   ja
+      huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan
+      lasten ilmestymistä
+                         on tämä teos omistettu.
+
+
+      "Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden
+      hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä
+      Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille
+      kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille
+      tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä
+      mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä
+      järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen,
+      oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa
+      ja maan päällä."
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ESIPUHE.
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
+
+Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
+seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
+raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
+-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
+katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
+Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
+Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
+todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
+menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
+
+TOINEN LUKU.
+
+KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY.
+
+Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen
+valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --
+Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.
+
+KOLMAS LUKU.
+
+RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.
+
+Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.
+-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. --
+Tekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen
+kirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun
+hallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden
+järjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä
+ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan
+oikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka.
+-- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien,
+isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun
+profeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden
+Testamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen
+kanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.
+
+NELJÄS LUKU.
+
+AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
+VIITOTETUT.
+
+Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
+historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
+pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
+-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
+suunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään,
+avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
+
+VIIDES LUKU.
+
+"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN
+ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN". -- Kol.
+1: 26. --
+
+Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille
+annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa
+selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan
+oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on
+aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.
+
+KUUDES LUKU.
+
+MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN
+ENNALLEENASETTAMINEN.
+
+Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu
+ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --
+Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa
+armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.
+-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman
+toivo.
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.
+
+Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --
+Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan
+sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --
+Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan
+vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut
+väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,
+että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja
+kaikkia.
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+TUOMION PÄIVÄ.
+
+Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?
+-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista
+puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen
+tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --
+Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman
+nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden
+tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa
+profeetat ja apostolit sitä katselivat.
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+LUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN.
+
+Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on
+lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --
+Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.
+-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja
+työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.
+-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --
+Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
+
+KYMMENES LUKU.
+
+HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
+
+Tavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
+taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
+taivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. --
+Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
+olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
+otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
+Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
+riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen
+luonteen muutos saavutetaan.
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
+
+Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. --
+Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon
+välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu
+evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden
+yleinen tie.
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.
+
+Aikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman
+eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen
+seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --
+Erottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren
+vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. --
+Ihana lopputulos.
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
+
+Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
+ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
+Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa
+olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
+Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
+toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
+-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
+Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
+maailman valtakunnassa.
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+JUMALAN VALTAKUNTA.
+
+Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
+evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
+Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
+valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
+Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
+-- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se
+liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
+puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
+Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
+lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
+perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
+valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
+alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+JEHOVAN PÄIVÄ.
+
+"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
+-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
+horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
+Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
+tulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin
+vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
+Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
+asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+LOPPUAJATUKSIA.
+
+Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
+hyöty.
+
+
+
+
+
+
+RAAMATUN TUTKISTELUJA.
+
+
+
+
+ESIPUHE.
+
+
+Oltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa
+avautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että
+muutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa
+olevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä
+koettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä
+joutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit
+täytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit
+sanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus
+häntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta
+tekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi
+rukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien
+kärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan
+kautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden
+ja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja
+ymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes
+luullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat,
+joista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti
+olisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa:
+
+    "Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan,
+    Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan."
+
+Ja tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet,
+haihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä
+päivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka
+ovat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että
+niin tulee tapahtumaan -- että "vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman
+seurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen,
+kunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_". Sitä paitsi on
+kirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin
+aikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten "ruokaa aikanaan" uskon
+huonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta
+ennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on
+aika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta
+_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä
+synnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä,
+viisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4,
+9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita).
+
+Kun tekijä antaa tämän osan nyt "ruokana ajallaan" Jumalan kansalle,
+luopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn
+maailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään
+kykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa,
+vaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa
+kaiken kunnian, voinut keksiä sitä.
+
+Tämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja
+Seurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra
+tapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa
+ja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän
+ei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on
+jättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä
+piirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_
+kokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen
+pienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan
+sanaa kokonaisuudessaan "oikealla tavalla jakaa". Hän on koettanut
+esittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin
+uskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta
+yhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet
+väärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut,
+Jumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin
+poistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset
+ajattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan
+Sanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on
+kauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman
+suuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin
+määrin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on
+tullut siunatuksi.
+
+Tässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut
+tavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää
+käännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen.
+
+Ja nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla
+edesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen
+huomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa,
+jotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne!
+
+Teidän palvelijanne, tekijä
+
+Charles T. Russell.
+
+Brooklyn, N.Y., U.S.A.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
+
+Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
+seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
+Raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
+-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
+katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
+Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
+Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
+todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
+menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
+
+
+Tämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- "Raamatun tutkisteluja"
+käsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin
+menemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin
+järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä
+miltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä
+kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa
+synti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei
+koskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana
+päivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on
+nouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien
+yli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon
+kauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön,
+jossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut.
+
+"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu". -- Ps. 30: 6.
+[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä
+suhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole
+ilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä.
+Raamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta
+päästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. --
+K.H.]
+
+Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan
+ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi
+ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10),
+koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta
+heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään
+vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri
+Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on
+oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa
+määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai
+odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan
+rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli
+kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän
+ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra.
+Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun
+tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän
+ajatuksianne". -- Jes. 55: 8, 9.
+
+Me tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä
+-- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle
+lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa
+ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja
+tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi,
+ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin
+kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi
+jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän
+vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä
+valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika
+nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen
+käsittäisivät ja omistaisivat.
+
+Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat
+kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen.
+Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle
+kaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin,
+jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen.
+Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja
+jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet
+rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli
+mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja
+kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan.
+
+Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä
+ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään,
+täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja
+tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa
+kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset
+keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka
+tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja
+juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan
+olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä,
+niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa
+suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin
+jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee
+meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta
+suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa,
+ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille
+mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on
+johtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13.
+
+Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia
+kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet,
+ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää
+totuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä
+seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi
+väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin
+määrättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät
+nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen
+ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi
+kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa
+kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja
+sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset
+vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien
+pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri
+määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä
+tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen
+tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja
+muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista,
+kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille,
+jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina
+ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan,
+suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu
+sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me
+käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. --
+Katso Ef. 4: 11--16.
+
+Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti
+aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun,
+paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan
+todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen.
+Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on
+jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa
+tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena
+puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että
+uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset,
+joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut
+runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja
+opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.)
+Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta
+vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä
+kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda
+totuuden etsijää tälle lähteelle.
+
+Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan
+kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen
+oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet
+esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt
+sallivan.
+
+Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei
+hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja
+nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen
+suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden
+Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme
+läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla
+sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten
+soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta
+ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty
+tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen
+tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa
+jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on
+se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys
+jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin
+tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa
+jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi
+sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset
+kristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja
+vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja
+hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun
+opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä
+suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja
+ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain
+valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka
+pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen
+tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen
+sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti
+vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille.
+Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta
+profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia
+tutkimuksia.
+
+Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä
+jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa
+aikomusta -- "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet.
+1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille
+ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä
+ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova
+muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään
+ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides
+luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa
+otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus
+tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen
+tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä
+suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys
+näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta
+katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina
+Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä,
+ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun
+sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena
+nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin
+vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen.
+
+Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen
+vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat
+sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan
+on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä
+hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista
+vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa
+ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja
+tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse
+totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen
+tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko
+tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä
+nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai
+sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä
+vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä
+vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä,
+joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan
+sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme
+kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin
+Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä
+kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se
+kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan
+nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän
+täytyy tulla pelastetuiksi.
+
+"The Watchman" (Vartija) "Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen"
+-- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi
+kirjottaessaan siitä:
+
+"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset
+maailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta
+herätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista
+eri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen
+avaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen
+levittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin
+riittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi
+evankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään
+tekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että
+runsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on
+täydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi
+joko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden
+uskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua
+epäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat
+tai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116
+miljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy
+meidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän
+maassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka
+mahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on
+monta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan
+tietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä
+8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300
+miljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen.
+Sitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle
+jäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä,
+esi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä
+juutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai
+toisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti
+siunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen
+murheelliseksi?"
+
+Tämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen
+varjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset,
+niin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne
+Kristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen
+suhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin
+liioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys
+esitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116
+miljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun.
+Meidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka
+avonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa,
+ja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku
+osottamaan tuota "pikkuista laumaa", jotka "eivät vaella lihassa vaan
+hengen jälkeen". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon
+jäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon.
+Erittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset
+kirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan.
+
+Niin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin
+langenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus
+koskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä
+avautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena
+kuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt
+pois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa
+tietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta
+tarkastaa, on se todellakin kauhea kuva.
+
+Meidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä
+tuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä
+taivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa
+päätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan
+myös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä
+lukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole
+ihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia
+Jehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen
+puolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin
+uskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se
+elämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme
+olevan valokipinän yli.
+
+
+
+"Äänetön huuto".
+
+
+Osottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. "puhdasoppista" eli
+yleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja
+kirjoituksesta "Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta", jossa
+edellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: "Viekää
+evankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille
+tuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman
+Kristusta, satatuhatta joka päivä".
+
+Jos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on
+synkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme
+on esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan
+suuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan
+näin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa
+epätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja
+ennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä
+varten ilmottaessaan: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan,
+mutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun
+ylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi."
+(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari:
+"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun
+valkeudessasi".
+
+Maailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen
+ei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma
+tuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se,
+joka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki
+on seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on
+painanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan
+toisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät
+kirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet,
+jotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta.
+
+    "Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen
+    ken meidän heimon suhteen selvittää?
+    Loi meille ihmevoiman, käsityksen
+    ja tahdon, aivot ymmärtää, --
+    vain siks'kö, että surren kärsisimme?
+    Vai onko kuolo yksin määränpää!
+    Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme!
+    Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää.
+    Nyt lepää entispolvet tuonelassa.
+    He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet.
+    Vaan eipä koskaan aikain vartiossa
+    he jälleen meidän luokse saapuneet,
+    jott' meille selviäisi elon salaisuus,
+    tuo, jonka eespäin aavistamme vain.
+    Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus
+    sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'.
+    Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa.
+    Nyt väärän uskon kahleet katkotaan.
+    Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa --
+    ei tuota riitä ihmistieto maksamaan.
+    Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha
+    ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan.
+    Kun emme _tunne_, tulee uskon murha.
+    Oi, Taatto! anna loistos maailmaan,
+    ja silmäys suunnitelmaan korkeaan,
+    mi kätkös on, ja saada tietoon sen,
+    kun silmäin verho poistuu kokonaan,
+    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?"
+
+Tähän me vastaamme:
+
+"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä,
+ja hänen liittonsa opettaa hän heille." -- Ps. 25: 14.
+
+    Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen
+    Myös meidän heimon suhteen selvittää
+    Loi meille ihmevoiman, käsityksen
+    ja tahdon, aivot ymmärtää,
+    siks' että kärsivälle ihmiselle
+    vois antaa täyden _elon ainaisen_.
+    On Herran sanat lohtu jokaiselle;
+    sai kohtalomme siinä päätöksen.
+    Hän jätti taivaan kodin loistavuuden
+    ja kuoloon tuli Poika Jumalan.
+    Hän antoi meidän eestä ihmisyyden
+    ain' kuoloon asti tähden maailman.
+    Hän elon salaisuuden meille selvittää,
+    Hän kuolon maasta jälleen tullut on. --
+    Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa:
+    ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton.
+    Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa,
+    kun väärän uskon kahleet katkotaan,
+    niin Herra lähteellensä meitä johtaa.
+    Se riittää kaiken kaihon maksamaan.
+    Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa,
+    kun riemu syömen täyttää, varmistuu;
+    on usko saanut perustuksen kaivaa
+    nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu,
+    kun näimme suunnitelmaan korkeaan,
+    mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen
+    ja ymmärrämme kohta kokonaan
+    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen.
+
+Tällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan
+aikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me
+uskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja
+ilmotusta.
+
+Ne, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille
+viisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen
+laiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes.
+1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien.
+Kuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis
+vanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä
+se ei ole heitä varten. "Valo [totuus] on annettu vanhurskaille."
+(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa
+paljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. "Sinun sanasi on minun
+jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni." (Ps. 119: 105.) Mutta
+ainoastaan "vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen
+vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." -- San. 4:
+18.
+
+Todellisuudessa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan." (Rom.
+3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat
+vanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla,
+joka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman
+nykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta,
+että jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä
+erityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat,
+profeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat
+vaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi
+-- "kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." Se on aina sama
+polku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka
+aikanaan levittää uutta valoa sen yli.
+
+Sentähden "iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat," ja odottakaa tämän
+lupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota
+enemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä
+tähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa
+valossa.
+
+Jumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on
+opastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me
+emme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat
+pelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim.
+3:15.
+
+Jos kohta on totta, että "pimeys peittää maan ja synkeys kansat",
+niin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille
+vakuutetaan, että "aamu tulee". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa
+luonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on
+myös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman
+ja "saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty". (1 Kor. 4: 5.)
+Se on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä,
+rauhaa ja iloa.
+
+Jos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen
+silloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset
+kuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut
+lupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot
+kuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan
+heikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista.
+Sitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta,
+mitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan,
+joka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi
+heidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa
+hallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan
+siunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa
+vastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt
+ehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri
+valittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta
+olivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset,
+että kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta
+sokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä
+kasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli
+tuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous
+ottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko
+maanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan
+Abrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi.
+
+Mutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen
+oikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut
+siunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän
+toteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta
+ja oli käsittävä oikeat israelilaiset, "pienen lauman", joka oli
+valittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen
+luontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja
+katoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim,
+1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa,
+niinkuin hän ennusti: "Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta
+ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa
+hän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille."
+-- Joh. 16: 12, 13.
+
+Tuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin
+seurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja
+jättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita
+ylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina
+hallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen
+säätyluokka n.k. "papisto", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät
+tarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan
+sanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä
+sopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja
+laiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan.
+
+Siitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset
+todellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä
+kirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän
+orjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja
+uskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti
+otettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen
+nimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther,
+Zwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa
+esitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan,
+että paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon
+määräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden
+vääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat
+perimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan
+kanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin
+protestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.],
+koska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan
+sanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset
+sielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin
+se silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin
+menneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet
+valkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille,
+halukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään
+enemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he
+ovat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella
+määrällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa "emä"-kirkosta.
+Näitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta
+vuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista
+kunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan
+suunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät.
+
+Tämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat
+suuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee
+Jumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän
+valoon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien
+tähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus
+oli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa
+valossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt
+ei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta
+on toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa
+varten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä
+tiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu
+ajalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä
+kaikki olisimme suuressa pimeydessä.
+
+Jumalan sana on suuri varasto-aitta, täynnä ruokaa nälkäisille
+muukalaisille heidän valoisalla vaellustiellään. Siellä on maitoa
+lapsille ja vahvempaa ruokaa kehittyneemmille (1 Piet. 2: 2; Hebr.
+5: 14), eikä siinä vielä kyllin, vaan sisältää se ravintoa eri
+aikoja ja eri olosuhteita varten; ja Jeesus sanoi, että uskollinen
+taloudenhoitaja oli _ajallaan_ antava ravintoa uskon palvelusväelle --
+"uutta ja vanhaa" varastosta. (Luuk. 12: 42; Matt. 13: 52.) Olisi
+aivan mahdotonta tuoda sellaista jonkin lahkon tunnustuksesta tai
+varastohuoneesta. Me voimme mahdollisesti jokaisesta sellaisesta
+ottaa joukon vanhoja ja hyviä asioita, mutta ei mitään uutta. Se
+totuus, joka löytyy eri lahkojen tunnustuksissa, on niin peitetty ja
+sekotettu eksytyksillä, ettei siinä olevaa ihanuutta ja todellista
+arvoa voida eroittaa. Eri tunnustukset ovat alituisesti riidassa
+ja taistelussa keskenään; ja kun kukin niistä väittää perustuvansa
+Raamattuun, niin syytetään Jumalan sanaa tästä ajatusten sekavuudesta
+ja silminnähtävästä erimielisyydestä. Siitä on johtunut tuo yleinen
+sananparsi: "Raamattu on vanha viulu, jolla jokainen voi soittaa mitä
+kappaletta vaan haluaa."
+
+Miten hämmästyttävästi kuvaakaan tämä aikamme epäuskoa. Tähän on
+jouduttu, kun on vääristellen esitetty Jumalan sanaa ja luonnetta
+inhimillisten perimätietojen kannalta ja kun lisäksi on jo tullut
+kasvava valistus, joka ei kauemmin taivu sokeasti ja taikauskoisesti
+kunnioittamaan ihmisten arveluja, vaan vaatii perustuksen meissä
+olevalle toivolle. Sanan uskollisen tutkijan tulee aina voida esittää
+toivonsa perustus. Yksin Jumalan sana voi tehdä meidät viisaiksi ja
+on hyödyllinen opetukseen, kuritukseen (eli kasvatukseen) j.n.e.,
+"että Jumalan ihminen olisi täydellinen,... taitava" (eli pikemmin
+täysin varustettu). (1 Piet. 3: 15; 2 Tim. 3: 15--17.) Ainoastaan tämä
+ravintoaitta sisältää tyhjentymättömän varaston sekä uutta että vanhaa
+-- oikeaan aikaan ruokaa palvelusväelle. Varmaankaan ei kukaan, joka
+uskoo Raamatun sanaan: "vanhurskasten polku... kasvaa kirkkaudessa",
+tahdo väittää, että Lutherin aika olisi käsittänyt täyden valon ja jos
+ei, niin teemme hyvin-ottamalla vaarin sanasta niinkuin "kynttilästä,
+joka pimeässä valaisee, kunnes päivä valkenee". 2 Piet. 1: 19.
+
+Ei riitä, että nyt olemme valon polulla; meidän täytyy "vaeltaa
+valossa", mennä yhä edelleen, muuten on valo, joka ei pysähdy, kulkeva
+ohitsemme ja jättävä meidät pimeyteen. Monella on se vika, että he
+istuutuvat ja laiminlyövät vaelluksen yhä edelleen valon polulla. Ota
+"raamatun opas" [Kirja joka osottaa missä eri paikoissa joku erityinen
+sana on raamatussa käytetty. -- K. h.] ja tarkasta niitä lauseita,
+jotka löytyvät sellaisten sanojen yhteydessä kuin _istua_ ja _seisoa_
+verrattuna niihin, jotka liittyvät sanoihin _vaeltaa_ ja _juosta_, niin
+huomataan suuri ero. Ihmiset _"istuvat_ pimeydessä" ja _"istuvat_,
+kussa pilkkaajat istuvat" Ja _"seisovat_ syntisten tiellä" mutta he
+_"vaeltavat_ valossa" ja "_juoksevat_ voittopalkintoa kohti". Jes. 42:
+7; Ps. 1: 1; Hebr. 12: 1.
+
+Täydelliseksi tuleminen ei kuulu menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen
+-- joka, niinkuin me toivomme, on pian koittava -- ja vasta sitten,
+kun me käsitämme tämän, kykenemme arvostelemaan ja odottamaan uusia
+Isämme suunnitelman paljastuksia. On totta, että me yhä menemme
+takasin profeettojen ja opetuslapsien sanoihin pitäen niitä lähteenä,
+josta ammennamme kaiken tiedon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta,
+kuitenkaan ei siksi, että he olisivat ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia
+ja tarkotuksia paremmin kuin me, vaan koska Jumala käytti heitä
+puhetorvina ilmottaakseen meille ja kaikille niille, jotka ovat
+kuuluneet seurakuntaan koko kristinuskon aikakautena, totuuden, joka
+koskee hänen suunnitelmiaan, niin pian kuin aika sitä varten on tullut.
+Tämän asiain tilan todistavat apostolit täydellisesti. Paavali antaa
+meidän tietää, että Jumala on ilmottanut kristitylle seurakunnalle
+tahtonsa salaisuuden suosionsa jälkeen, jonka hän oli itsessään
+päättänyt, jotta meidän ymmärryksemme silmät avautuisivat näkemään tuon
+"ylhäisen" (Fil. 3: 14) tai "taivaallisen kutsumuksen" (Hebr. 3: 1)
+sisällyksen, joka on aiottu yksinomaan uskovaisia varten kristinuskon
+aikakautena. (Ef. 1: 9, 10, 17, 18; 3: 4--6.) Tätä salaisuutta
+ei hän ollut ennen ilmottanut, jos kohta hän oli säilyttänyt sen
+Raamatun hämärissä lauseissa, joita ei voitu ymmärtää, ennenkuin aika
+oli tullut. Tämä osottaa selvästi etteivät enkelit eikä profeetat
+käsittäneet sitä ajatusta, joka ennustuksissa lausuttiin. Pietari
+sanoo, että kun he innokkaasti etsivät ja tutkivat niiden merkitystä,
+antoi Jumala heidän ymmärtää, että heidän ennustuksissaan kätketyt
+salaisuudet eivät olleet aiotut heitä itseään varten, vaan meille,
+jotka elämme kristinuskon aikakaudessa. Ja hän kehottaa seurakuntaa
+toivomaan yhä enemmän armoa (suosiota, siunausta) tässä suunnassa --
+vielä enemmän tietoa Jumalan suunnitelmista. -- 1 Piet. 1: 10--13.
+
+On ilmeistä, jos kohta Jeesus lupasi, että seurakunta oli johdettava
+koko totuuteen, että tämä kuitenkin tulisi olemaan jatkuvaa
+paljastumista. Jos kohta seurakunta apostolien päivinä oli vapaa
+monista eksytyksistä, jotka saivat alkunsa paavilaisuudesta, niin
+emme kuitenkaan voi ajatella, että nuori seurakunta olisi nähnyt niin
+syvästi ja selvästi Jumalan suunnitelmaan, kuin nyt on mahdollista
+nähdä. On myös ilmeistä, että eri apostolit eri määrässä näkivät
+Jumalan suunnitelmaan, jos kohta _kaikkia heidän kirjotuksiaan_
+Jumalan henki johti ja elähytti, yhtä varmaan kuin profeettain sanoja.
+Valaistuksemme tätä erilaisuutta tiedossa, tarvitsee meidän ainoastaan
+muistaa sitä horjuvaisuutta ja epävarmuutta, joka huomataan Pietarissa
+ja toisissa apostoleissa, Paavalia lukuunottamatta, silloin kun
+evankeliumi alkaa levitä pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 10: 28; 11:
+1--3; Gal. 2: 11--14.) Pietarin epävarmuus oli selvässä ristiriidassa
+Paavalin varman vakaumuksen kanssa, joka perustui profeettain sanaan,
+Jumalan menettelytapaan menneisyydessä ja suoranaisiin ilmestyksiin,
+joita hän itse oli saanut vastaanottaa.
+
+Paavali oli selvästi saanut runsaamman määrän ilmestyksiä kuin toiset
+apostolit. Hänelle ei annettu lupaa julistaa näitä ilmestyksiä
+seurakunnalle, ei edes kokonaan ja täydellisesti toisille apostoleille
+(2 Kor. 12: 4; Gal. 2: 2). Kuitenkin voimme näissä nä'yissä ja
+ilmestyksissä, joita annettiin Paavalille,, huomata asiain tilan,
+jolla oli merkitystä koko seurakuntaan nähden. Sillä jos kohta hänen
+ei sallittu puhua, mitä hän näki, eikä yksityiskohtia myöten ilmottaa
+kaikkea, mitä hän tiesi Jumalan salaisuudesta, mikäli se koskee
+"tulevia aikoja", niin antoi kuitenkin se, mitä hän näki, voimaa,
+väritystä ja ajatuksen syvyyttä hänen sanoilleen, joita me myöhempien
+tapausten ja täyttyneitten ennustusten valossa sekä hengen johtaessa
+voimme käsittää selvemmin kuin alkuajan seurakunta.
+
+Väitteemme todistukseksi muistamme Raamatun viimeistä kirjaa,
+Johanneksen ilmestystä, joka on kirjotettu noin vuonna 96 j.Kr.
+Johdanto-sanat ilmottavat, että se on erityinen ilmestys asioista,
+joita siihen asti ei ole ymmärretty. Tämä todistaa ratkaisevasti,
+ett'ei ainakaan siihen asti Jumalan suunnitelma ollut kokonaisuudessaan
+ilmotettu. Tämä kirja ei ole myöskään ennen ollut kaikkea sitä, mitä
+sen nimi sisältää -- paljastaminen, _verhon poistaminen_. Mitä alkuajan
+seurakuntaan tulee, niin ei todenmukaisesti ainoakaan ymmärtänyt
+mitään osaa tästä kirjasta. On luultavaa, ett'ei Johanneskaan, joka
+nä'yt näki, niitä ymmärtänyt. Hän oli sekä profeetta että apostoli, ja
+kun hän apostolina ymmärsi ja opetti sitä, mikä silloin oli "ruokaa
+aikanaan", niin lausui hän sitävastoin profeettana asioita, jotka
+tulevina aikoina varustaisivat palvelusväen "ravinnolla".
+
+Kristinuskon aikana ovat muutamat pyhimykset koettaneet ymmärtää
+seurakunnan tulevaisuutta tutkimalla tätä kuvauksellista kirjaa, ja
+epäilemättä ovat kaikki, jotka lukivat ja ymmärsivät, joskin kohta
+ainoastaan osan sen totuuksista, tulleet siunatuiksi lupauksen mukaan.
+(Ilm. 1: 3.) Sellaisille avasi kirja jatkuvasti aarteitaan ja oli
+Lutherille uskonpuhdistuksen päivinä tärkeä apu käsittämään, että
+katolilainen kirkko, jonka omantunnon tarkka palvelija hän oli, oli
+todellisuudessa apostolin mainitsema antikristus, jonka historian me
+nyt näemme olevan niin suuren osan tätä ennustusta.
+
+Täten Jumala vähitellen kirkastaa totuutensa ja ilmottaa armonsa
+ylenpalttisen rikkauden. Tästä seuraa, että nyt voidaan odottaa paljon
+enemmän valoa kuin missäkään edellisessä seurakunnan vaiheessa.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSA OLO MÄÄRÄTTY.
+
+Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen
+valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --
+Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.
+
+
+Jos järkevästi ja rehellisesti tutkii tuntematonta tunnettujen asian
+valossa, niin täytyy ennakkoluulottoman, perehtyneen ajattelijan tulla
+kohti totuutta, vaikkapa hän olisi epäilijäkin. Kuitenkin on selvä,
+että ilman suoranaista Jumalan suunnitelmain ja tarkotuksen ilmotusta
+voitaisiin ainoastaan lähestyä totuutta ja saavuttaa ainoastaan
+epämääräisiä tuloksia. Mutta asettakaamme Raamattu hetkeksi syrjään ja
+katselkaamme asioita ainoastaan järjen kannalta.
+
+Se, joka voi kaukoputkella tahi paljain silmin katsoa avaruuteen ja
+nähdä luomakunnan määrättömyyden, sen sopusuhtaisuuden, ihanuuden,
+järjestyksen, sopusoinnun ja vaihtelevaisuuden ja kuitenkin epäilee,
+että kaiken tämän luoja on äärettömän paljon hänen viisautensa ja
+kykynsä yläpuolella, tai joka voi silmänräpäykseksikään otaksua, että
+tällainen järjestys johtuisi sattumasta, ilman luojaa, hän on siinä
+määrässä kadottanut tai syrjäyttänyt järjen lahjan, että häntä voidaan
+pitää niinkuin Raamattu häntä kutsuu, hulluna (sellaisena, jolta
+puuttuu järki tai ei sitä käytä): "Hullut sanovat sydämessään: 'Ei ole
+mitään Jumalaa.'" Miksi he niin tekevät, jätämme ratkaisematta, mutta
+niin palon on Raamatussa ainakin totta, niinkuin jokaisen järkevän
+ihmisen täytyy havaita, että seurausten täytyy johtua riittävistä
+syistä, sillä sehän on eittämätön totuus. Vieläpä jokainen kasvi,
+jokainen kukka antaa kaunopuheliaan todistuksen tässä asiassa. Niiden
+monimutkainen kokoonpano, muotojen ja kudoksien harvinainen ihanuus
+puhuvat kaikki korkeammasta viisaudesta ja taidokkuudesta, kuin mitä
+ihmisillä on. Kuinka lyhytnäköinen onkaan tuo mahdottomuus, joka kehuu
+ihmisten taitoa ja nerokkaisuutta pitäen luonnon säännöllisyyden,
+yhdenmukaisuuden ja sopusoinnun johtuvan pelkästä sattumasta; joka
+tunnustaa luonnon lait, kieltäen samalla luonnolla olevan perehtyneen
+lainsäätäjän.
+
+Muutamat niistä, jotka kieltävät järjellisen luojan olemassa olon,
+väittävät, että luonto on tuo ainoa jumala, ja että luonnosta lähtevät
+kaikki eläin- ja kasvielämän kehitysmuodot ilman että ymmärrys on ne
+järjestänyt. Ne ovat, sanovat he, jatkuvan kehityksen kautta alistetut
+sen lain alle, jonka vaikutuksesta "voimakkaampi elää kauvemmin kuin
+heikompi".
+
+Tämä päätelmä kaipaa tukea, sillä ympärillämme näemme, että eri
+olennoilla on kullakin määrätty luontonsa, joka ei kehity miksikään
+korkeammaksi luonnoksi; ja vaikka ne, jotka pitävät kiinni tästä
+päätelmästä, ovat tehneet uudistuneita yrityksiä, eivät he koskaan ole
+onnistuneet sekottamaan eri lajeja tai saamaan aikaan uutta määrättyä
+lajia. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jolloin laji olisi muuttunut
+toiseksi lajiksi. [Muutamien lukijoittemme varalle huomautamme, että
+sellaiset muutokset kuin esim. kaalimadon muuttuminen perhoseksi eivät
+muuta esineen luonnetta: kaalimato ei ole muuta kuin perhosen munasta
+kuorittu toukka.] Jos kohta löytyy kaloja, jotka voivat käyttää eviään
+hetkeksi siipinään ja lentää ylös vedestä, ja sammakoita, jotka voivat
+laulaa, niin ei ole koskaan esiintynyt sellaista tapausta, että ne
+olisivat muuttuneet linnuiksi. Ja vaikka eläinten joukossa löytyy
+muutamia, jotka jossain määrin ovat ihmisten kaltaisia, niin ei ole
+minkäänlaista todistusta siitä, että ihminen kehittyisi tällaisista
+olennoista. Päinvastoin esittävät tutkimukset, että jos kohta samasta
+lajista voidaan aikaansaada muunnoksia, niin on mahdotonta sekottaa eri
+lajia, tai toisesta lajista kehittää toinen laji. Samasta syystä ei
+voida väittää, että aasi ja hevonen olisivat sukua toisilleen, sillä
+tiedetään hyvin, että niiden varsa, muuli, on epätäydellinen eikä voi
+jatkaa kumpaakaan lajia.
+
+Jos sieluton luonto olisi luova tai kehittävä voima, niin se aivan
+varmaan jatkaisi kehitystä ja mitään määrättyjä lajeja ei silloin
+löytyisi, koska ilman ymmärrystä ei mikään voisi saavuttaa määrättyä
+tilaa. Kehitys olisi todellisuus tänä päivänä ja me näkisimme
+ympärillämme kalojen muuttuvan linnuiksi ja apinoiden muuttuvan
+ihmisiksi. Tämän päätelmän huomaamme olevan yhtä paljon ristiriidassa
+ihmisjärjen kuin Raamatun kanssa väittäessään, että järjelliset olennot
+on luonut valta, jolta puuttuu järki.
+
+Siitä päätelmästä, joka koskee luomisen tapahtumista kehityksen
+kautta (ihmistä lukuunottamatta), jota vastaan meillä ei ole mitään
+pätevää syytä, teemme seuraavassa lähemmin selvää. Se päättää, että
+nykyään olemassa olevat eri lajit ovat määrätyt ja muuttumattomat,
+mitä luontoon ja lajiin tulee. Ja jos kohta nykyiset lajit voidaan
+kehittää paljon korkeammalla kannalle, vieläpä täydellisyyteensä asti,
+niin pysyvät kuitenkin nämät lajit samoina. Tämä päätelmä otaksuu
+edelleen, ett'ei yksikään näistä lajeista ollut alkuaan niin luotu,
+vaan kehittyivät kaukaisessa muinaisuudessa maasta ja vähitellen
+tapahtuvan kehityksen kautta muodosta toiseen. Jumalan määräämien
+lakien mukaan on tämä kehitys, jossa ravinnon ja ilmaston muutos on
+ollut tärkeänä tekijänä, mahdollisesti jatkunut, kunnes ne lajit,
+sellaisina kuin ne nyt esiintyvät, ovat tulleet määrätyiksi, jonka
+jälkeen muutos on mahdoton, koska Luojan lopullinen tarkotus tässä
+suhteessa selvästi on saavutettu. Jos kohta kukin näistä eri kasvi- ja
+eläinsuvuista voi parantua tai huonontua, niin ei kuitenkaan yksikään
+niistä kykene muuttumaan toiseksi tai johtumaan toisesta suvusta tai
+lajista. Jos kohta kukin näistä lajeista voi saavuttaa täydellisyyden
+omassa lajissaan, niin on kuitenkin, sitten kun Luoja luontoon nähden
+on saavuttanut tarkotuksensa, jatkuva kehitys tässä suhteessa mahdoton.
+
+Väitetään, että alkuperäiset kasvit ja eläimet, joista nykyiset
+määrätyt lajit johtuvat, kuolivat ennen ihmisen luomista. Nykyään
+hävinneitten eläinten ja kasvien luurangot ja maatumat, joita on
+tavattu syvällä maassa, puhuvat tämän päätelmän puolesta. Tämä
+käsityskanta ei syrjäytä eikä hylkää Raamatun oppia, että ihminen
+oli välitön ja täydellinen luomus, luojansa kuva mitä järkeen ja
+siveyteen tulee eikä kehityksen tulos, joka kehitys todennäköisesti
+oli yhteinen koko muulle luomakunnalle. Tällainen käsitys ei millään
+tavalla vaikuttaisi heikontavasti, vaan antaisi se tukea Raamatun
+väitteelle, että luonto, sellaisena kuin se tänään esiintyy, opettaa,
+että järjellinen olento on sen järjestänyt ja ollut sen ensimmäinen
+alkaja. -- Johtakoon ihmisjärki parhaan kykynsä mukaan tunnetut
+tosiasiat mahdollisista ja riittävistä syistä ja sen ohella jokaisessa
+erikoisessa tapauksessa menetelköön rehellisesti luonnon lakeja
+kohtaan; mutta luonnon monimutkaisen koneiston takana huomataan
+sen suuren alkuunpanijan jäljet, joka alkuunpanija on järjellinen,
+kaikkivaltias Jumala.
+
+Me väitämme siis, että järjellisen luojan olemassa olo on selvästi
+todistettu totuus. Todistukset ovat ympärillämme, jopa omassa
+itsessämme, sillä me olemme hänen tekonsa. Jokainen sielun ja ruumiin
+ominaisuus puhuu ihmeellisestä taitavuudesta, joka on paljon sen
+yläpuolella, mitä me käsitämme. Ja hän on myös se, joka on ajatellut ja
+luonut sen, mitä me kutsumme luonnoksi. Me väitämme, että hän järjesti
+ja määräsi luonnon lait, joiden kaunista ja sopusointuista toimintaa
+me näemme ja ihailemme. Häntä, jonka viisaus teki maailman kaikkiuden
+suunnitelman, jonka voima ylläpitää ja johtaa sitä, ja jonka viisaus
+ja valta on niin paljon yläpuolella meidän omaamme, me jumaloimme ja
+palvomme vaistomaisesti.
+
+Tämän valtavan Jumalan olemassa olon käsittäminen olisi vaan hänen
+kaikkivaltiaan voimansa pelkäämistä, ellemme näkisi, että hän on
+siinä määrin suosion ja hyvyyden täyttämä, että se vastaa hänen
+voimaansa. Tästä olemme myöskin täysin vakuutetut niiden samojen
+seikkojen perustuksella, jotka todistavat hänen olemassa olonsa,
+valtansa ja viisautensa. Me emme tule pakotetuiksi ainoastaan siihen
+lopputulokseen, että löytyy Jumala, ja että hänen valtansa ja
+viisautensa on äärettömän paljon yläpuolella meidän omaamme, vaan
+pakottaa meidän järkemme meitä pitämään itsestään selvänä, että se,
+mikä luodussa on suuremmoisinta ei ole Luojaa suurempi. Siksi täytyy
+meidän päättää, että ihmisten keskuudessa tavattava korkein hyvyyden
+ja vanhurskauden ilmaus on yhtä paljon pienempi Luojan hyvyyttä ja
+vanhurskautta, kuin ihmisen viisaus ja kyky ovat hänen viisauttaan ja
+kykyään pienemmät. Ja siten on meillä sielumme silmäin edessä Luojan
+olento ja ominaisuudet. Hän on viisas, vanhurskas, rakkaudesta rikas
+ja voimakas, ja hänet ominaisuuksiensa vaikutusala on verrattomasti
+laajempi kuin hänen suurernmoisimman luomuksensa. Mutta sitten kun
+me nyt olemme saaneet tämän johdonmukaisen lopputuloksen Luojan
+olemassa olosta ja luonteesta, tehkäämme edelleen kysymys: mitä
+tulee meidän odottaa sellaiselta olennolta? Vastaukseksi tulee, että
+tällaisten ominaisuuksien omistaminen täydellä syyllä edellyttää niiden
+harjottamista ja käyttämistä. Jumalan voimaa täytyy käyttää, käyttää
+sopusoinnussa hänen luontonsa kanssa, viisaasti, oikeudenmukaisesti
+ja rakkaudella. Mitä keinoja hän tätä tarkotusta varten käyttäneekin,
+millä tavalla Jumalan voima vaikuttaneekin, täytyy lopullisen tuloksen
+olla sopusoinnussa hänen luontonsa ja luonteensa kanssa, ja hänen
+äärettömän viisautensa täytyy hyväksyä jokainen askel.
+
+Mikä olisikaan järjellisempää kuin siten käyttää voimaa, jonka me
+näemme ympärillämme luoduissa lukemattomissa maailmoissa ja maan
+ihmeellisessä vaihtelevaisessa moninaisuudessa. Mikä olisikaan
+ymmärrettävämpää kuin luoda sellainen olento kuin ihminen, joka on
+varustettu järjellä ja arvostelukyvyllä käsittämään Luojan työtä
+ja arvostelemaan hänen taiteellista kykyään -- hänen viisauttaan,
+vanhurskauttaan, voimaansa ja rakkauttaan? Kaikki tämä on järjellistä
+ja täydellisessä sopusoinnussa tosiasiain kanssa, jotka me tunnemme.
+
+Ja nyt tulee viimeinen väitteemme. Eikö olisi järjellistä otaksua,
+että sellainen äärettömän viisas ja hyvä olento, sitten kun hän oli
+luonut olion, joka voi käsittää luojansa ja hänen suunnitelmansa,
+voisi rakkautensa ja vanhurskautensa pakottamana tyydyttää tämän
+olion kaipuun antamalla sille _jonkinlaisen ilmotuksen?_ Eikö olisi
+järjellistä otaksua, että Jumala antaisi ihmiselle valaistusta hänen
+olemassa olonsa tarkotuksesta ja suunnitelmistaan hänen tulevaisuutensa
+suhteen. Sitävastoin kysymme, eikö olisi mahdotonta otaksua, että
+sellainen luoja olisi luonut sellaisen ihmisen, varustanut hänet
+ajatuskyvyllä, joka tunkeutuu tulevaisuuteen, eikä kuitenkaan olisi
+antanut mitään ilmotusta suunnitelmistaan tyydyttääkseen tätä kaipuuta?
+Tällainen menettelytapa olisi mahdoton, koska se olisi ristiriidassa
+sen luonteen kanssa, jollaiseksi me Jumalaa ajattelemme, ristiriidassa
+vanhurskaan ja rakkaudellisen olennon menettelytavan kanssa.
+
+Me voimme tehdä sen loppupäätöksen, että jos jumalallinen viisaus
+ihmisen luomisessa olisi pitänyt tarpeettomana antaa hänelle tietoa
+hänen tulevasta tarkotusperästään ja hänen osuudestaan luojansa
+suunnitelmiin, niin olisi sekä jumalallinen viisaus että jumalallinen
+rakkaus vaatinut, että tämän olennon kyvyt niin rajotettaisiin, ettei
+sitä aina vaivaisi ja häiritsisi epäilys, pelko ja tietämättömyys;
+ja varmaankin olisi jumalallista valtaa käytetty tällaisessa
+rajotuksessa. Se seikka, että ihmisellä on kyky käsittää jumalallisen
+suunnitelman ilmotuksen luojansa tunnustetun luonteen yhteydessä,
+antaa siis kylliksi riittävän syyn odottaa, että Jumala lahjottaisi
+sellaisen ilmestyksen sellaisena aikana ja sillä tavalla, kuin hän
+viisaudessaan voisi hyväksyä. Siis tarkastamalla tätä, vaikkakaan emme
+tuntisi Raamattua, johtaisi järki meitä odottamaan ja etsimään jotakin
+sellaista ilmestystä, minä Raamattu sanoo olevansa. Ja edelleen,
+kun otamme huomioon sen järjestyksen ja sopusoinnun, joka vallitsee
+kaikkialla luomakunnassa, kuinka esim. tähdistöt suuremmoisessa
+kiertokulussaan noudattavat määrä-aikoja ja -paikkoja niin emme
+voi muuta kuin otaksua, että pienemmät säännöttömyydet, niinkuin
+maanjäristykset, tuuliaispäät j.n.e., ovat ainoastaan viittauksia
+siitä, että eri alkuaineitten yhteistoiminta tässä maailmassa
+nykyään on epätäydellistä. Vakuutus, että kaikki on tuleva vihdoin
+täydelliseksi ja sopusointuiseksi maan päällä samoin kuin taivaassa,
+sekä jonkinlainen selitys siitä, miksikä nyt ei niin ole, ovat
+kysymyksiä, jotka ajattelevalle ihmiselle ovat luonnollisia niinkuin
+niihin vastaaminen Luojalle, jonka viisaus, valta ja hyvyys ovat
+ilmeiset. Siitä syystä tulee meidän odottaa, että etsitty ilmestys
+käsittäisi tällaisen vakuutuksen ja tällaisen selityksen.
+
+Kun me nyt olemme osottaneet miten järkevää on odottaa Jumalan tahdon
+ja suunnitelman ilmotusta meidän sukuumme nähden, tulemme seuraavassa
+luvussa tutkimaan Raamatun yleistä luonnetta; joka Raamattu sanoo
+juuri olevansa sellainen ilmestys. Ja jos se esittää Jumalan luonteen
+olevan täydellisessä sopusoinnussa järjen kanssa, kuten ylempänä
+olemme nähneet, silloin täytyy meidän tehdä se johtopäätös, että se
+sen kautta on todistanut olevansa tarpeellinen ja syyllä odotettu
+Jumalan ilmestys ja täytyy meidän silloin ottaa vastaan sen todistus
+sellaisena ilmestyksenä. Jos se on Jumalasta, täytyy sen oppien, täysin
+ymmärrettyinä, olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa, joka kuten
+järki vakuuttaa meille, on täydellinen viisaudessa, vanhurskaudessa,
+rakkaudessa ja vallassa.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.
+
+Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.
+-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin
+vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen kirjat.
+-- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan
+omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. --
+Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä ovat rikas
+ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien
+suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen
+ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, isättömien
+ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun profeetat. --
+Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin
+tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. --
+Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.
+
+
+Raamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen
+vaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein
+ovat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten
+kautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin
+ovat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja.
+Kunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan
+perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan
+elämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti
+suuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen
+niissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat
+kunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi,
+jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu
+Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä
+heidän aseensa!
+
+Koska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää
+ilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan
+ihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy
+jumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen
+todistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää
+olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä
+ulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti
+ovat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi
+tutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia
+todistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa.
+
+Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt
+kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin
+koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat
+kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet
+omistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat
+kohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä.
+Tänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat
+nidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja
+tehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on
+Raamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin
+sekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että
+tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista
+vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on
+tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri
+olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija.
+
+On siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta
+hyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet
+parempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset
+teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja
+olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki
+kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle
+luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä
+rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole
+aiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia
+huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän
+ajatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me
+tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin
+täytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden
+rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta
+tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus
+nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun
+on hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri
+tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen
+tosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli
+saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin
+Raamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin
+antamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian,
+että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän
+pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat
+olivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen
+henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan
+hänen oppejaan.
+
+Jokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia
+vaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka
+aiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian?
+Hän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen
+pahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat
+häntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään.
+Omaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan
+alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja
+katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa
+tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus
+eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä
+vaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli
+kuollut? -- erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja
+jos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa,
+ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka
+mahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin
+he olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt
+yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla
+hän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina
+syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita -- kuinka
+äärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet
+tällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen
+vihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen
+hänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat,
+jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat?
+
+Joskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä
+kirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän
+ilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy
+tuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat
+olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet
+johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta
+voittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen
+ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten
+uskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka
+ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli
+halveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen
+niille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja
+päinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista
+odotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa,
+kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta
+ja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä,
+jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet
+hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten
+kohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut
+ainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla
+puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen,
+että sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat
+ja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta
+kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään
+uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja
+osottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja
+tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina.
+
+Ja mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa
+vanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä
+kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti
+kuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se
+heidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä,
+jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus
+olisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista
+järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa
+sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi,
+ja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa
+olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä
+sellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja
+jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen
+menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole
+valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi.
+
+Meillä on siis syytä _odottaa_, että meille ilmotetaan Jumalan tahto
+ja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää
+ilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden
+vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme
+nyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan
+hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta,
+jonka me _syyllä_ omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä
+kirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta.
+
+Uuden testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat vanhassa
+testamentissa ovat kertomuksia tosiasioista, joita kirjoittajat
+tunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteessa.
+Jokaiselle on selvää, ett'ei tarvita mitään erityistä ilmestystä jos
+he tahtoisivat yksinkertaisesti kertoa totuuden niissä asioissa,
+jotka olivat heitä lähellä, ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala
+kuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin on todennäköistä,
+että näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän
+ilmestykseen nähden, sillä onhan syytä otaksua, että Jumala niin
+johtaisi ja järjestäisi, että se rehellinen henkilö, jonka hän
+valitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa.
+Näiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus riippuu melkein
+yksinomaan tekijäin luonteesta ja vaikuttimista. Hyvä ihminen ei puhu
+valhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus
+kokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen
+kirjottajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä
+tulisi esille.
+
+Määrättyjen Raamatullisten kirjojen kuten Kuningasten-, Aika-,
+Tuomarienkirjojen totuudellisuus ei kärsi siitä, että me aivan
+yksinkertaisesti sanomme niiden olevan tosia, huolella tehtyjä
+muistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja henkilöistä.
+Heprealaisten kertomukset sisältävät historiaa samoinkuin laki ja
+profeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa
+j.n.e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yksityiskohtaisia seikkoja
+syystä että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin
+ymmärretään miksi muutamia historiallisia asioita mainitaan, joita
+yhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivana.
+Niin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena
+koristelematta kertoa moabittilais- ja ammonialaiskansojen alkuperästä
+ja heidän sukulaisuussuhteistaan Aabrahamin kanssa, jotta kertomus
+heidän alkuperästään tulisi täydelliseksi. (1 Moos. 19: 36--38). Samoin
+on meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä
+hänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin
+(Luuk. 3: 23, 31, 33, 34), samoinkuin Joosefin, hänen puolisonsa,
+sukuluettelo johdetaan takasin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo
+oli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49:
+10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messias.
+Tästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny.
+-- 1 Moos. 38.
+
+Tietenkin on samanlaisia tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin
+historiallisiin tosiasioihin nähden, joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten
+saamme nähdä, ja jotka, elleivät ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan
+siveellistä opetusta, ilman vahinkoa voitaisiin poistaa. Kuitenkaan
+ei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi
+säädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri
+kielillä esittää paremmin ja huonommin ja jos kohta raamatunkääntäjät
+olivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä
+esiintyi alku-tekstissä, niin elivät he kuitenkin aikana, joka ei ollut
+niin tarkka kuin meidän aikamme valitessaan sopivia lausuntotapoja.
+Samaa voidaan ajatella vanhimmasta raamatullisesta ajasta ja sen
+tavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi
+tähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan uudessa
+testamentista esiintyvästä lauseesta.
+
+
+
+Mooseksen kirjat ja niissä julaistut lait.
+
+
+Raamatun viisi ensi kirjaa tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä,
+vaikkakin ei missään mainita häntä niiden tekijäksi. On hyvin
+luultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjottanut
+ne. Mitä kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan tulee,
+niin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt
+sopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi
+nämä kirjat kirjottanut ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa
+vastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjottanut ne pimittämis- ja
+pettämis-tarkotuksessa, olisi hän varmaankin, saavuttaakseen
+luotettavaisuutta ilmottanut että Israelin suuri johtaja ja valtiomies
+oli ne kirjottanut. (Katso 5 Moos. 31: 9--27.) Se on varma, että
+todellakin Mooses johti heprealaisen kansan Egyptistä. Hän järjesti
+heidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat
+esitetyt, ja heprealainen kansa on yli kolmen tuhannen vuoden kuluessa
+yksimielisesti väittänyt, että Mooses on heille lahjottanut nuo kirjat,
+ja niin pyhinä ovat he pitäneet noita kirjoja, ettei pistettä tai
+pilkkua ole saanut muuttaa, joka takaa sen, että kirjotukset ovat
+väärentämättömät.
+
+Nämä Mooseksen kirjat sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen,
+mikä on olemassa siltä ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinalainen
+historia on alkavinaan luomisesta kertoessaan miten Jumala läksi
+veneessä vesille, otti maamöhkäleen käteensä ja heitti sen veteen.
+Tästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä maailma j.n.e. Mutta
+koko satu on niin järjetön, että jo lapsen ymmärryksellä varustettu
+ihminen ei anna sen itseänsä pettää. Sitä vastoin ensimmäisen
+Mooseksen kirjan esitys perustuu siihen järjelliseen otaksumaan, että
+Jumala, luoja, järjellinen alkusyy, jo oli olemassa. Se ei koskettele
+Jumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista
+ja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä: -- "Alussa loi Jumala
+taivaan ja maan". Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä
+lähempiin selityksiin, ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä
+(ajanjaksosta), jonka kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän
+käsityksen vahvistaa pääasiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa
+kerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järjellisempää
+hyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt näiden asiain
+kertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi
+enemmän kuin koko jälelläoleva ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden
+tutkimuksien jälkeen, jota tutkimusta nyt helpottaa uudenaikaiset
+apuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänään.
+
+Tarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjotukset
+sisältävät. Varmaa on, ett'eivät nämä lait ole löytäneet vertojaan
+ennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Nämä yhdeksännentoista
+vuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin
+perusajatuksiin ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne,
+jotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän.
+
+Jumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen
+käskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä,
+joiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin
+ihmeellisiltä ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja
+nyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat
+nousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin)
+raunioissa ja muinaisjäännöksissä, niin pidettäisiin niitä ihmeellisinä
+ellei ylenluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten
+tunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että
+niiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On
+totta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei
+annettukaan kristityille vaan heprealaisille, eikä niillekään siksi,
+että ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttaakseen ihmisiä
+heidän synnillisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden
+käskyjen pääsisällyksen yhdisti ihmeellisellä tavalla kristinuskon
+suuri perustaja sanoihin: "Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi koko
+sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi",
+ja: "Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi." Mark. 12: 30, 31.
+
+Mooseksen toimeenpanema hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä
+uudemmista että vanhemmista siinä, että se väitti, että tämä hallitus
+tuli itse Luojalta, ja että kansa oli vastuunalainen hänen edessään.
+Heidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa
+esiintyivät Jumalasta lähteneinä ja olivat, niinkuin kohta saamme
+nähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo olevan
+Jumalan luonteen. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin "Kaikkein
+pyhimmässä" paikassa ilmestyi Jehovan läsnäolo heidän kuninkaanaan,
+ja siellä saivat he vastaanottaa yliluonnollista opetusta kansansa
+asioitten hoitamisessa. Pappissääty järjestettiin, jolla oli
+täydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta
+voitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan.
+Joku voinee tässä ensin ajatella: "Kas niin, tuossa on meillä heidän
+järjestelmänsä päämäärä: heillä samoinkuin toisilla kansoilla oli
+hallitusvalta papeilla. He käyttivät hyväkseen kansan herkkäuskoisuutta
+ja pelottivat heitä oman kunnian ja voiton tähden". Kuitenkin hiljaa,
+ystäväni, älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä
+tapauksessa, on helppo tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää,
+asianhaaroja syrjäyttämällä, tehdä huonoja johtopäätöksiä. Kaikki
+puhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet
+ja etuoikeudet olivat rajotetut. He eivät saaneet mitään maallista
+valtaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuutta käyttää virkaansa kansan
+oikeuksien ja omantunnonvapauden sortamiseksi. Vieläpä Mooseksen
+kautta, joka itse oli pappissuvun jäsen tehtiin nämä määräykset.
+
+Koska hän Jumalan lähettiläänä oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta,
+niin joutui olosuhteiden pakosta toimeenpaneva valta hänen käsiinsä
+ja teki hiljaisesta Mooseksesta itsevaltijaan hallituksessa ja
+vallassa, jos kohta hänestä lempeän ja nöyrän luonteensa tähden
+tuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija, joka tyhjensi
+elonvoimansa virkansa painostavissa huolissa. Sellaisten olosuhteiden
+vallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli
+kansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa: uskottoman
+kannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien
+vaatimustensa valossa oli se teokratia, s.o., jumalallinen hallitus,
+sillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat:
+ei saanut mitään lisätä tai ottaa pois heidän lakikokoelmastaan.
+Tältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista
+joko aikasemmista tai myöhemmistä maallisista hallituksista. "Silloin
+sanoi Herra Moosekselle: 'Kerää minulle seitsemänkymmentä miestä
+Israelin vanhimmista, jotka tiedät kuuluvan kansan vanhimpiin ja
+tarkastusmiehiin, ja vie heidät ilmestysmajan eteen ja seisokoon he
+siellä sinun kanssasi. Siellä tahdon minä silloin tulla alas ja puhua
+kanssasi sekä tahdon ottaa sinun päälläsi lepäävästä hengestä ja antaa
+heille; sitten auttavat he sinua kansan kuorman kantamisessa, niin
+ett'ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä'." (4 Moos. 11: 16, 17. Katso
+myös värsyjä 24--30, jotka ovat esimerkkinä todellisesta vilpittömästä
+valtiomiestaidosta ja hiljaisesta ja nöyrästä luonteesta.) Kun Mooses
+kertoi tästä, sanoi hän: "Silloin minä otin teidän heimonne päämiehet,
+viisaat ja hyvin tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi,
+johtajiksi, toiset tuhannen, toiset sadan, toiset viidenkymmenen ja
+toiset kymmenen yli, ja tarkastusmiehiksi teidän eri heimoihinne." -- 5
+Moos. 1, 1: 15; 2 Moos. 18: 13--26.
+
+Täten osottautuu, että tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä,
+että olisi koettanut laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa
+asemaansa jättämällä kansan hallituksen suorastaan pappissukuisille
+hengenheimolaisilleen ja siten valmistaa heille tilaisuutta käyttämään
+uskonnollista valtaansa kahlehtiakseen kansan oikeuksia ja vapauksia,
+päinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa hallitusmuodon, joka oli
+omiansa kasvattamaan kansan vapaudentunnetta. Toisten kansojen ja
+hallitsijoiden historiassa ei tavata mitään, joka vastaisi ylläolevaa.
+Jokaisessa erikoistapauksessa on hallitsija etsinyt omaa korotustaan ja
+suurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut
+tasavaltojen muodostumista, on myöhempi asiain kulku osottanut, että he
+tekivät sen edellyttäen voittavansa kansan suosiota ja lujittaakseen
+omaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen
+asemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada
+vallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan
+verrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli
+tämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että
+Jumala hallitsi sitä tabernaakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että
+mies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista
+kansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt,
+mihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin
+kansan hallitus sen omiin käsiin, että jos kohta tärkeämmät asiat,
+joita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää
+Mooseksen ratkaistavaksi, niin saivat he kuitenkin itse päättää, mitkä
+asiat joutuivat Moosekselle. "Mutta jos joku asia tulee teille liian
+vaikeaksi, niin antakaa sen tulla minulle, jotta saisin kuulla sen". --
+5 Moos. 1: 17.
+
+Tältä kannalta katsoen oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat
+jumalallisten määräysten mukaan. Ja vaientaaksemme niitä, jotka
+tietämättömyydessä väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen
+hallitusmuodon sen sijaan, että "kansaa hallitsisi kansa", se on
+valtiollinen itsehallinto, tahdomme huomauttaa, että tämä tasavaltainen
+maallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljäsataa vuotta. Ja
+ilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan
+"vanhimpien" pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka tilaisuudessa
+toimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajana: "Kuule kansan
+ääntä ja tee kaikki, mitä he pyytävät sinulta; sillä eivät he ole
+hyljänneet sinua, vaan minut, koska he eivät tahdo, että minä olisin
+heidän kuninkaanaan." Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka
+heidän vapauttaan ja oikeuttaan tullaan halveksimaan ja kuinka he
+tällaisen muutoksen kautta tulevat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä
+tuo yleinen aate, jonka he ylt'ympärillään toisissa kansoissa näkivät
+toteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8: 6--22.) Kun tarkastaa
+tätä kertomusta heidän _halustaan_ saada kuningas, niin kenenkäpä
+mieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut
+asettautua suuren valtakunnan etunenään.
+
+Joskin Israel kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin
+kuitenkin Jaakopin kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen
+suku tai heimo valitsi tai tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet
+asiamiehikseen tai päälliköikseen. Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän
+egyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin
+päällysmiehiksi tai vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen
+hallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut
+säilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa
+näille miehille antanut viran ja hallituksen.
+
+Ne ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli
+nimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana
+yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle heidän
+tuomariensa läsnäollessa ja sanoi: "Ja minä annoin myös määräyksiä
+teidän tuomareillenne sanoen: 'Kuulkaa mitä veljillä on toinen toistaan
+vastaan; jos jollakin on jotakin veljeään vastaan tai vierasta
+[muukalaista] vastaan, joka asuu hänen luonaan, niin tuomitkaa
+oikeudenmukaisesti heidän välillään. Teidän ei pidä tuomitseman
+henkilön mukaan, vaan kuunnella yhtähyvin vähäpätöistä kuin ylhäistä.
+Teidän ei tule peljätä ketään ihmistä, sillä tuomio kuuluu Jumalalle.
+Mutta jos joku asia tulee teille liian vaikeaksi, niin antakaa sen
+tulla minulle, jotta saisin kuulla sen'." (5 Moos. 1: 16, 17.)
+Mooseksen kuoleman jälkeen esitti ylipappi tällaiset vaikeat asiat
+suorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai
+kieltävän vastauksen.
+
+Mitä sanomme näiden _tosiasiain_ edessä siitä päätelmästä, joka tahtoo
+väittää, että petolliset papit ovat nämä kirjat kirjottaneet saadakseen
+itselleen vaikutusta ja valtaa kansan yli? Olisivatkohan sellaiset
+miehet sellaisessa tarkotuksessa kirjottaneet vääriä asiakirjoja,
+jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat
+aikaansaada -- asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin
+suuri päällikkö heidän oman heimonsa jäsen, Jumalan käskystä eristi
+pappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin
+käsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä?
+
+Ansaitsee, edelleen huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan
+korkeimman sivistyksen lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas
+ja köyhä olisivat samassa edesvastuu-asemassa maallisen lain edessä.
+Mooseksen laissa ei tehty mitään eroa. Ja mitä tulee niiden kansan
+vaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat
+hyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin
+ei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin
+huolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen laki piti huolta
+kaiken _ennalleenasettamisesta_, joka viideskymmenes vuosi, joka oli
+heidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden
+täydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymistä
+muutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25: 9, 13--23, 27--30.) Heidän piti
+todellakin oppia pitämään toisia veljinään ja toimia sen mukaan, ilman
+korvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen
+toiseltaan. -- Katso 2 Moos. 22: 25; 3 Moos. 25: 36, 37; 4 Moos. 26:
+52--56.
+
+Kaikki lait julaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin
+menestyksellä sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut
+esille sillä tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta
+köyhimmät ja oppimattomimmat saisivat niistä tiedon, niin oli pappien
+velvollisuus lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5
+Moos. 31: 10--13.) Onko mahdollista ajatella, että sellaisia lakia ja
+määräyksiä keksivät ilkeämieliset ja viekkaat miehet, ryöstääkseen
+viekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Tällainen arveleminen
+olisi ristiriidassa järjen kanssa.
+
+Vieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten
+kunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa
+aikansa edellä -- jos edes meidän aikamme sivistyneimpien
+kansojen lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja
+ihmisystävällisyydessä. Me luemme: -- "Aivan sama laki on koskeva
+teitä, se on oleva voimassa niinhyvin muukalaisiin [ulkomaalaisiin]
+kuin maassa syntyneisiin nähden; sillä minä olen Herra teidän
+Jumalanne." -- 2 Moos. 12: 49; 3 Moos. 24: 22.
+
+"Kun muukalainen asuu luonanne teidän maassanne, niin älkää sortako
+häntä. Muukalaista, joka asuu luonanne, tulee teidän keskuudessanne
+pitää maassasyntyneenä. Sinun tulee rakastaa häntä niinkuin itseäsi.
+Olettehan itse olleet muukalaisia Egyptin maalla." -- 3 Moos. 19: 33,
+34.
+
+"Koska sinä kohtaat _vihollisesi_ härän tai aasin eksyksissä, niin tulee
+sinun johdattaa se jälleen hänen luoksensa. Jos näet _vihamiehesi_
+aasin uupuneena kuorman alla, niin kavahda, ettet jätä miestä
+avuttomaksi, vaan sinun tulee auttaa häntä kuorman helpottamisessa." --
+2 Moos. 23: 4, 5.
+
+Ei edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiä
+kohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän
+suuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa.
+Kyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä koska
+ne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden: se olisi
+eläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin pidetty huolta. -- 5 Moos.
+25: 4; 22: 10; 2 Moos. 23: 12.
+
+Muutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen,
+koska leevisukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat
+veljensä kymmenyksillä tai vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen
+maanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asiain
+todellisesta tilasta, joka on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa,
+jotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät
+todistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää,
+joka siis ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin,
+tapahtuupa usein, että nykyajan pappiskunta esittää tämän väärin
+vaatiessaan nyt samallaista järjestelmää, käyttäen Israelin
+järjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiain tilaa,
+johon se perustui, tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin.
+
+Se perustui itse asiassa ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin
+lapset saivat haltuunsa Kaanaanmaan, oli leviitoilla varmaan yhtä
+suuri oikeus maan omistamiseen kuin toisilla sukukunnilla. Jumalan
+erityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin
+jonkusen kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut
+eri sukukuntien keskuuteen, palvellakseen heitä uskonnollisissa
+asioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan jakamista.
+Maaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlaista korvausta, ja
+kymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä
+siinä vielä kyllin. Joskohta kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivat
+oikeudenmukainen maksumääräys, niin ei sitä kuitenkaan kannettu verona,
+vaan saatiin se suorittaa vapaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään
+uhkaus pakottanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän
+omantunnontarkkuudestaan. Ainoat kansalle annetut kehotukset, jotka
+koskivat tätä asiaa olivat seuraavat:
+
+"Pidä varasi, ettet hyljää leviittaa, niin kauan kuin elät maassasi."
+(5 Moos. 12: 19.) "Äläkä unohda leviittaa, joka on porttiesi
+sisäpuolella, sillä ei hänellä ole [maassa] osaa eli perimistä." 5
+Moos. 14: 27.
+
+Onko, me kysymme, mahdollista otaksua, että itsekkäät ja
+kunnianhimoiset papit olivat asiat näin järjestäneet, kun he tämän
+kautta olisivat tehneet itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa
+veljistään riippuvaksi? Eikö järkemme sano meille jotain päinvastaista?
+
+Sopusoinnussa tämän kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla
+kuin ylempänä esitetyillä -- nimittäin että Jumala on näiden
+lakien laatija -- on se seikka, ettei löytynyt mitään erityisiä
+toimenpiteitä pappissäädyn kunnioittamiseksi. Eivät missään petturit
+olisi huolellisempia, kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta
+kunnioitus ja arvonanto heille itselleen taattaisiin ja ankarimmat
+rangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osottaisivat
+halveksumista heitä kohtaan. Mutta mitään sen tapaista ei esiinny.
+Ei ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai
+kunniotuksesta tai vapaudesta väkivaltaa tai häväistystä vastaan.
+Yleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaerotusta eikä katsonut
+henkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä
+huomattavampaa, kun palvelijoiden, muukalaisten ja vanhuksien kohtelu
+oli erityisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi: "_Muukalaista_ et
+saa väärin kohdella _tai sortaa_... _Leskiä ja isättömiä_ ette saa
+pahoin kohdella. Jos kohtelet heitä pahoin, niin olen varmasti kuuleva
+heidän huutonsa, kun he huutavat minulle, ja vihani on syttyvä, ja
+minä olen tappava teidät miekalla, niin että teidän vaimonne tulevat
+leskiksi ja teidän lapsenne isättömiksi." (2 Moos. 22: 21--24; 23:
+9; 3 Moos. 19: 33, 34.) "Sinun ei pidä köyhälle päivätyöläiselle
+tekemän väärin, oli hän sitten sinun veljiäsi tai muukalainen, joka
+on sinun luonasi sinun maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Sinä
+päivänä, kun hän on tehnyt työnsä, tulee sinun antaa hänelle hänen
+palkkansa ennenkuin aurinko laskee, sillä hän on puutteessa ja
+odottaa palkkaansa, ettei hän huutaisi Herran puoleen sinun tähtesi
+ja se tulisi sinulle synniksi." (3 Moos. 19: 13; 5 Moos. 24: 14,
+15; 2 Moos. 21: 26, 27.) "Harmaapään edessä pitää sinun nouseman
+ja vanhaa kunnioittaman." (3 Moos. 19: 32. Katso myös 3 Moos. 19:
+14.) Tässä kaikki, mutta ei mitään papeista ja leviitoista ja heidän
+kymmenyksistään.
+
+Lain terveys-ohjeet, jotka olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa
+ja kauan sorrossa eläneelle kansalle, sekä määräykset ja rajotukset,
+jotka koskivat puhtaita ja saastaisia eläimiä joita sai tai ei saanut
+syödä, ovat ihmeellisiä ja ansaitsisivat toisten piirteiden ohella
+huomiota, jos tila sallisi niiden tutkimista osottaaksemme, että
+heidän lakinsa olivat tulleet yhtä pitkälle, ellei pitemmälle kuin
+lääketieteen viimeiset tulokset tällä alalla. Mooseksen lailla oli
+sitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsittelemisen meidän
+täytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on
+valtavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse runko koko tuosta
+ilmotuksesta uskonnollisessa järjestelmässä, jota jälellä oleva osa
+Raamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla
+osottaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä
+otetaan huomioon.
+
+Järjen valossa täytyy jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan,
+joka osottaisi sen olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan on
+se kaikissa osissaan yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osottaa
+Jumalan luonteeksi. Tämä antaa todistuksia hänen viisaudestaan,
+vanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas
+ja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan,
+vaan sanoo niiden lähteneen Jumalasta, (2 Moos. 24: 12; 5 Moos. 9:
+9--11; 2 Moos. 26: 30; 3 Moos. 1: 1.) Jos kohdistaa katseensa hänen
+luonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he
+todistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokultaisuutta ja valhetta, jos
+sen tekee, niin kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies
+itse todisti väärin ja esitti omia mielipiteitään ja lakeja Jumalasta
+lähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyään Raamatun
+painoksia, jonka tähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin
+huomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä;
+sillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, jotka
+etsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät
+he koskeneet pyhiin kirjotuksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat
+väärentämättöminä säilyneet.
+
+
+
+Raamatun profeetat.
+
+
+Luokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän
+todistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat,
+muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan,
+ja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät
+vastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana
+kulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä
+kansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmotuksen sisällys
+oli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangastuksen varottamisen
+yhteydessä, jonka oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista
+siunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja
+saavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea
+muuta kuin kehuttavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni
+heistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla.
+Katso 1 Kun. 18: 4, 10, 17, 18; 19: 10; Jer. 38: 6; Hebr. 11: 32--38.
+Toisissa tapauksissa tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan
+profeettoina vasta vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me
+puhumme profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät
+suorastaan lähteneinä Jehovasta. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa,
+ettei tapahtunut mitään papillista välitystä, kun laki annettiin
+Israelille. Jumala antoi sen kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19:
+17--25; 5 Moos. 5: 1--5.) Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun
+hän huomasi jonkun rikkovan lain, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos.
+19: 17.) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangasta, mutta koska
+useimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa
+ja tulivat välinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin olivat ne
+verrattain harvat, jotka seurasivat lain määräystä nuhdella synnistä ja
+kehottaa jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsuttiin "profeetoiksi"
+sekä vanhassa että uudessa testamentissa. Profeetta nimitys, sellaisena
+kuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee _julkinen selittäjä_, ja
+siten kutsuttiin myös epäjumalisuuden julkisia opettajia. Esimerkiksi
+"Baalin profeetat" j.n.e. Katso 1 Kor. 14: 1--6; 2 Piet. 2: 1; Matt. 7:
+15; 14; 5; Neh. 6: 7; 1 Kun. 18: 40; Tit. 1: 12.
+
+Profeetallinen opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän
+käsityksen mukaan määrätyn luokan erikoisalaksi kehittyen
+farisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen asemasta opetti vanhinten
+(kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän suunnan kannattajista tuli
+totuuden vastustajia ja vääriä profeettoja eli vääriä opettajia. --
+Matt. 15: 2--9.
+
+Siitä suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala
+eri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka
+toisinaan tarkotti esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia.
+Me kiinnitämme nyt huomiomme sellaisiin profeettoihin, jotka puhuivat
+ja kirjottivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä
+nimittää:
+
+    Jumalan valituiksi profeetoiksi tai näkijöiksi.
+
+Kun muistamme, että nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi
+maallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä
+ylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat
+ei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita vaan myöskin pappeja (joskaan
+he eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia
+syntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että
+nämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon
+tekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää
+järki sellaisen epäilyksen.
+
+Jos me siis emme löydä mitään syytä epäillä eri raamatunkirjoittajain
+vaikuttimia, vaan havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on
+vanhurskas ja totuudellinen, niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä
+määrin löytyy jotakin yhteyttä tai yhdyssidettä Mooseksen, toisien
+profeettain ja uuden testamentin kirjailijain kirjoitusten välillä.
+Jos me huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa,
+ja uuden testamentin kirjotuksissa, jotka yhteensä käsittävät yli
+viisitoistasataa vuotta pitkän ajanjakson, niin antaa tämä kirjailijain
+luonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa
+-- että Jumalan henki on heidät elähyttänyt -- erittäinkin jos
+heidän yhteinen pääaineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa
+sen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja
+ominaisuuksista.
+
+Tämänpä me siis huomaamme: kirjan läpi kulkee sama suunnitelma, henki,
+päämäärä ja tarkotus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta
+ja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen
+kohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut
+esittävät Jumalan suunnitelman asteittaista etenemistä tämän päämäärän
+täyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimäisen ja kolmen viimeisen luvun
+sopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset
+kuvaavat ensimmäistä luomusta, jälkimäiset uudistettua eli ennalleen
+asetettu luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu.
+Edelliset osottavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloaan maailmaan
+pettääkseen ja hävittääkseen sitä, jälkimmäiset osottavat miten hänen
+työnsä on tyhjäksi tehty, turmeltuneet uudistettu, paha poistettu ja
+Saatana hävitetty. Edelliset osottavat miten Aadamin kautta herruus
+menetettiin, jälkimäiset taas miten Kristus on tämän herrauden
+ennalleen asettanut ja ijankaikkisesti lujittanut ja miten Jumalan
+tahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaissa. Edelliset osottavat,
+miten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman vaikuttava syy,
+jälkimäiset taas miten vanhurskauden palkka on kirkkaus, kunnia ja
+elämä.
+
+Joskin Raamattu on monen henkilön käsialana eri aikoina ja eri
+olosuhteissa syntynyt, ei se kuitenkaan ole ainoastaan kokoelma,
+joka sisältää siveyssääntöjä, viisaita periaatteita ja lohdullisia
+sanoja. Se on jotakin enemmän. Se on järjellinen ja sopusuhtainen
+esitys nykyisen pahan maailman syistä, sen ainoasta parannuskeinosta
+ja lopputuloksesta jumalallisen viisauden näkökannalta, joka näki
+suunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan
+kansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja
+kalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat.
+
+Ensimäisen Mooseksen kirjan opista pidetään kiinni ja kehitetään
+sitä loppuun asti. Tässä kerrotaan, että ihminen alkuperäisessä
+täydellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, asetettiin koetukselle,
+että hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys,
+sairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole
+hyljännyt häntä, vaan on lopulta uudistava ihmisen lunastajan
+kautta, joka oli syntyvä vaimosta (1 Moos. 3: 15). Aatamin ja Eevan
+nahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa,
+Iisakissa alttarilla, eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat
+saivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi, ja
+joita jatkettiin koko juutalaisena aikakautena, osotettiin lunastajan
+kuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa
+tarpeellisuus meidän syntiemme peittämiseksi. Jos kohta profeetat
+ainoastaan heikosti käsittivät muutamien lauseittensa sisällyksen
+(1 Piet. 1: 12), mainitsevat he, kuinka synnit tullaan asettamaan
+syyttömän eläimen asemasta yhden ihmisen päälle, ja profeetan katsein
+he näkevät hänet, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, ja jota oli
+johdettava "niinkuin karitsaa, joka viedään teurastettavaksi", että
+"kuritus hänen päällensä pantiin, jotta meillä olisi rauha, ja että
+hänen haavainsa kautta me parannumme". He kuvailevat, miten ihmiset
+ylenkatsovat ja hylkäävät hänen, ja selittävät, että "Herra antoi
+kaikkien meidän pahojen tekojemme kohdata häntä". (Jes. 53: 3--7.) He
+mainitsevat missä tämä vapahtaja tulee syntymään (Miik. 5: 1) ja koska
+hän oli kuoleva, ja että tämä ei tulisi tapahtumaan "hänen itsensä
+tähden". (Dan. 9: 26.) He mainitsevat joukon hänen ominaisuuksiaan --
+että hän oli oleva "vanhurskas" ja vapaa "petoksesta", "vääryydestä"
+tai jostakin muusta oikeutetusta kuoleman syystä (Jes. 53: 8, 9, 11);
+että hänet petettäisiin kolmestakymmenestä hopearahasta (Sak. 11: 12),
+että hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53:
+12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34: 21; Joh. 19: 36),
+ja joskin hän kuolisi ja tulisi haudatuksi, niin ei hänen lihansa
+muuttuisi, eikä hän jäisi hautaan. -- Ps. 16: 10; Ap. t. 2: 31.
+
+Uuden testamentin tekijät kirjottavat selvin ja mieltäliikuttavin
+ja kuitenkin yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten
+toteutumisen Jeesus nasaretilaisessa sekä osottavat johdonmukaisissa
+loppupäätöksissä, että sellainen lunastushinta, jonka hän maksoi, ja
+jota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta maailman synnit
+voitaisiin pyyhkiä pois, oli tarpeellinen (Jes. 1: 18.) He kertovat
+koko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovammalla tavalla,
+jonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin,
+vaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme,
+että heidän todistelutapansa on mallikelpoisen tarkka ja vakuuttava,
+jommoista ei muualla esiinny minkään muun aineen yhteydessä. Katso
+Room. 5: 17--19 ja niin edespäin 12:sta lukuun.
+
+Mooses ei viitannut laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien
+poistamiseen ja kansan siunaamiseen suuren vapahtajan kautta, jonka
+vallan ja hallituksen hän selitti olevan omaansa paljon suuremman,
+loskin se tulisi olemaan "senkaltainen". (5 Moos. 18: 15, 19.) Luvattu
+vapahtaja oli siunaava ei ainoastaan Israelin, vaan Israelin kautta
+"kaikki sukukunnat maan päällä", (1 Moos. 12: 3; 18: 18; 22: 18;
+26: 4.) Ja juutalaisen kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat
+profeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias on myös tuleva
+"valoksi, joka pakanat valistaa" (Jes. 49: 6; Luuk. 2: 32), että
+pakanat tulevat hänen luoksensa "maan kaikista ääristä" (Jer. 16: 19),
+että hänen nimensä on "oleva suuri kansojen keskuudessa (Mal. 1: 11),
+sekä että Herran kunnia ilmotetaan, ja kaikki liha on sen näkevä". --
+Jes. 40: 5. Katso myös Jes. 42: 1--7.
+
+Uuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun,
+joka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien
+ennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä
+ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan
+kansaansa (Ap. t. 11: 1--18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin
+heidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi
+yhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei
+Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista
+ja pakanoista oli valittu "pieni lauma", joka koetuksen kautta oli
+havaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian
+kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja
+kaikki kansat. -- Room. 8: 17.
+
+Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa
+sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme,
+että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka
+he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä
+se sanoo itsensä olevan -- "suuren ilon, joka on tuleva kaikille
+kansoille".
+
+Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa,
+on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko
+maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli
+ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan:
+"Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin
+kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi.
+
+Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille
+rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita
+aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa,
+johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa,
+joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka
+hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä
+koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he
+olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat
+kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman
+osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu
+ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat
+tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin --
+valossa.
+
+Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka
+on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että
+kuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki
+hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja
+eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät
+haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan
+herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps.
+49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden
+testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä
+ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla
+tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan
+ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin
+saarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa
+nukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista
+herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin
+kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi
+Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 13--22.
+
+Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat
+tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat
+välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta,
+ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen
+kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat
+oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat
+kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten
+ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla
+tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan
+testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä
+"turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta
+ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä,
+auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta
+aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan,
+että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa
+nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä
+tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin
+olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä,
+ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan
+hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin
+merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen
+hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room.
+5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2:
+14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2.
+Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran
+päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun
+amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28:
+21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy
+11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin
+tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta
+ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40;
+24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa
+eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit
+tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen
+y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen
+kaikkein ihmeellisintä.
+
+Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia,
+on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta
+ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai
+kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin
+luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän
+ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me
+kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja
+maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä
+viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä
+kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen
+kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa;
+muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat.
+Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden
+ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina
+muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon
+meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne
+muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta
+varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä
+voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin
+kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja
+ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.
+
+Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu
+järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi
+Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus
+ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet
+järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille
+olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti
+innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy
+tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen
+kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia
+aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille,
+että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa
+ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden
+tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on
+todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset
+ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti
+väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet
+sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä
+siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta,
+joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on
+sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka
+ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet,
+ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy
+olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä
+ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian
+suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.
+
+Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt
+saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella.
+Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat
+meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus,
+etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan
+Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen
+Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä,
+ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme
+Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle
+avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on
+Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman
+pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista
+luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta
+joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    "Jos, kaikkivaltias, et löydykkään,
+    ken loi ja käsin kantoikaan
+    maailman ihanuuden?
+    Ken auringoille kaikille
+    lait antoi, radat tähdille
+    loi kautta avaruuden?
+    Ken johtaa minun askeleet,
+    nuo synkät sekä uupuneet?
+    Ken syömeen antoi tuonkin lain,
+    mi poikkeust' vaill' on vaatijain,
+    ett' aina oikein tehdä vain
+    jos mailman sain
+    mun vastustajakseni ain'."
+
+
+    Jumalan sana.
+
+    On Herran sana vaan
+    ain säilyvä.
+    Se siemen aikanaan
+    on itävä.
+    Jos täyttää sydämen,
+    se sadon ainaisen,
+    myös heelmän taivaisen
+    tuo aikanaan.
+    On Herran sana vaan
+    kestävä, säilyvä.
+    Ei koskaan järky tuo,
+    ei milloinkaan.
+
+    On Herran sana tuo
+    meit' johtava.
+    Kuin kynttilämme tuo
+    on loistava.
+    On valkeus totinen
+    kautt' suurten usvien.
+    Se saattaa taivaasen
+    nyt voittajat.
+    On Herran sana tuo
+    loistava kynttilä.
+    Ei koskaan sammu tuo,
+    ei milloinkaan.
+
+    Ken Herran sanahan
+    tääll' luottaa vaan,
+    jos kohta povehen
+    maan haudataan,
+    ei nuku ijäksi,
+    vaikk' tulee tyhjäksi,
+    maan mustan mullaksi --
+    hän muutetaan.
+    Ken Herran sanahan
+    luottavi, uskovi,
+    hän kerran muutetaan
+    täält' kirkkauteen.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
+VIITOTETUT.
+
+Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
+historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
+pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
+-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
+suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään,
+avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
+
+
+Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja
+ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka
+tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen
+työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline
+roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka
+lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan
+_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan
+ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä
+sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.
+
+Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn
+tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin
+on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä
+lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan
+sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova
+selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut
+ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja
+mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen
+päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä
+ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni
+on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä
+olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt,
+sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka
+tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen
+nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa
+todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton
+suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee
+täytäntöään kohti.
+
+Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä,
+täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin
+he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta,
+niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan)
+valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää
+muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä.
+Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön,
+käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen
+suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen
+tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen
+nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja
+jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat
+näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää
+seuraavalla piirroksella.
+
+    Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi".
+
+    Luominen | Silloinen maailma |
+    Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma |
+    Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma.
+
+Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea
+eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen,
+hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. --
+2 Piet. 3: 6.
+
+Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan
+toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun
+vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi
+maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.
+
+Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17)
+jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä
+_"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5;
+2 Piet. 3: 13.
+
+Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat
+enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan
+alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on
+tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.
+
+Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja
+mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä
+sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan
+"nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi
+mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme
+nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he
+kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15)
+Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ --
+_"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi,
+vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee
+tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset
+tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä.
+Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas"
+(Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja
+"pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9.
+
+Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein
+kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat
+näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen
+välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli
+hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun
+sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas
+(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo,
+tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen
+seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä
+ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien
+niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat
+elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin
+viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.
+
+Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja
+ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen
+valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä
+toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi
+maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman
+pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän
+hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6:
+12.
+
+Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen
+pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi
+uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi
+tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla
+Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi
+vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä
+tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän
+maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa
+Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys
+osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta.
+Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään
+väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota
+väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.)
+Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava
+pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi
+astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden
+hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2.
+
+Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja
+hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset
+vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti"
+(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä
+aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä
+kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja,
+ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä.
+Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui
+vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta
+luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät
+hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat
+ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta --
+sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on,
+silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi.
+Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske
+luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten
+hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen
+hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen
+yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy
+(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän"
+alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi
+maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden
+hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat
+vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat
+vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva
+ankarin oikeudellisuus.
+
+Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän
+kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei
+tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden,
+sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin
+uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti
+"kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät
+Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut
+kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita,
+joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_
+ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan
+siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se
+ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä
+tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien
+kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden
+loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna,
+Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä
+ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1.
+
+
+
+Ajanjaksoja eli hallituksia.
+
+
+Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut,
+kuten alempana oleva piirros osottaa.
+
+    Silloinen maailma
+    Nykyinen maailma
+       Patr. ajanjakso
+       Juutalain. ajanjakso
+       Evankeel. ajanjakso
+    Tuleva maailma
+       Tuhatvuot. ajanjakso
+       Tulevat ajanjaksot
+
+Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut
+mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut
+koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen.
+Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen
+omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala
+hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin,
+"aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman
+hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi
+ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti
+kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen
+hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia
+seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin
+suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon
+välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin
+takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila.
+
+Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa,
+joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan
+hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie
+suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.
+
+Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen
+toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan,
+tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä
+sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään
+yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät
+ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista
+kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.
+
+Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme
+_patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena
+Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja
+yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin
+kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat
+patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi
+järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui
+tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin
+hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala
+tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja
+kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen
+"pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta
+varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän
+jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui
+Kristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai
+lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä
+kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän
+kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus
+kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja
+kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa.
+Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse
+mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien
+kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain
+luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää
+ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin
+huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole
+lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo."
+(Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana
+loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää
+Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan
+julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." -- Matt. 23: 38.
+
+Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen
+ajanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo
+iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan
+kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman
+kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka,
+joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä
+lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat
+Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen
+jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä
+tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa,
+että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_.
+Se ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä
+aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk.
+12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on
+nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä.
+
+Tämän aikakauden kanssa loppuu "nykyinen paha maailma", ja huomaa
+tarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat
+varmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan,
+täsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän
+nykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän
+ajanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa
+sidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on
+valmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman
+alkamiselle, jossa "vanhurskaus asuu".
+
+Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen
+nimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee,
+tuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana
+asetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta
+menetettiin (Ap. t. 3: 19--21), ja ennen sen loppua ovat kaikki
+kyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa
+autuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään
+itkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on
+mennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja
+siihen me pysähdymme.
+
+Me olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän
+aikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme,
+sitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja
+järjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön
+Jumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena.
+Suunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen
+kehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen
+arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti,
+joka arkkitehti tekee kaikki "oman tahtonsa neuvon mukaan." (Ef. 1:
+11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai
+liian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija
+sekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa
+ovat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään
+voisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha
+että hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa
+toteuttamiseksi.
+
+Järjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä
+ainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta,
+näyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä,
+ja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen
+koneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja
+kehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien
+ja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää
+sekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että
+näennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia.
+Totisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen
+käynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma
+nyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa,
+niin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei
+ainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi
+myös nauttia sen siunatuista tuloksista.
+
+Kun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on
+välttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden
+erityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä _ei missään_ niistä
+_yksiksensä_ voi suunnitelmaa nähdä, _vaan ainoastaan kaikissa
+yhteisesti_, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat
+renkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat
+käsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin
+jokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme
+sillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa.
+
+Sitä, mitä sanassa sanotaan _toisesta_ aikakaudesta tai hallituksesta,
+ei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin _erikoista_
+aikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa.
+esimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko
+maan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa.
+(Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen
+nähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on
+perustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan
+vievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse
+aikakauden lopussa, "_viimeisinä päivinä_... pahat ihmiset ja
+petturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja
+eksymisessä". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee
+olemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi
+peittää meren pohjan.
+
+Samankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan
+valtakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa
+tapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta,
+sillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto,
+vääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä
+sallii. Saatanan, joka nyt vielä on "tämän maailman ruhtinas", täytyy
+ensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee,
+tulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen
+valtaansa ja on hallitseva kaikkea.
+
+    Enemmän lempeä sinuun.
+
+    Jeesus, sua rakastaa
+    tahdon mä ain'.
+    Siksi sua kaihoten
+    katselen vain.
+    Pyytää siis sydämen
+    Jeesus, nyt enemmän
+    lempeä vaan.
+
+    Kerran mä halusin
+    riemua maan.
+    Nyt minä sinussa
+    kaikkeni saan.
+    Pyyntöni ompi tuo;
+    lempeäs' mulle suo
+    enemmän vaan.
+
+    Silloin jos murheita,
+    tuskaakin saan,
+    tahtoni taipumaan
+    auttaa ne vaan.
+    Kuiskaavat minulle:
+    Jeesus, oi sinulle
+    kaikkeni vaan.
+
+    Kiitos on viimeinen
+    kuiskaus mun.
+    Jäähyväishuutoni:
+    Ain' olen sun.
+    Pyyntön' on siksi vain:
+    Auta, oi Jeesus ain'
+    lempimään sua!
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN
+ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN." -- KOL.
+1: 26. --
+
+Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova -- Aabrahamille
+annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa
+selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan
+oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on
+aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.
+
+
+Samaan aikaan kuin ihmiskunta sai käydä pahan koulua ymmärtämättä
+sen tarpeellisuutta, lausui Jumala monen monta kertaa aikomuksensa
+ennalleenasettaa ja siunata se tulevan lunastajan kautta. Mutta kuka
+tämä lunastaja oli oleva, oli salaisuutena neljätuhatta vuotta, ja
+vasta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen alkoi se kirkkaasti ja selvästi
+ilmetä kristillisen eli evankeelisen aikakauden alussa.
+
+Jos luomme silmäyksen takasin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme
+kadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät synnin
+oikeutettua rangastusta kärsien täynnä huolia ja vaivaa ja ilman muuta
+toivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada tuosta hämärästä
+esityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen
+pään. Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suuresta
+merkityksestä, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma
+valojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista
+todistusta sen toteutumisesta.
+
+Noin kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen kutsui Jumala Aabrahamin ja
+lupasi, että hänen siemenessänsä kaikki maan sukukunnat tulisivat
+siunatuiksi. Tämä kuulosti siltä, kun Jumala vielä pitäisi kiinni
+kerran lausutusta päätöksestään ja nyt aikoisi panna sen täytäntöön.
+Aika riensi; luvattu Kaanaan maa ei vielä ollut hänen hallussaan.
+Aabraham ja Saara alkoivat vanheta eikä heillä vielä ollut perillistä.
+Aabraham arveli, että hänen täytyi auttaa Jumalaa hänen lupauksensa
+täyttämisessä, ja Ismael syntyi. Mutta hänen apuaan ei kaivattu, sillä
+_aikanaan_ syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti
+siltä, kuin se, joka on hallitseva ja siunaava kansat, olisi tullut.
+Mutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen oli Jumalan lupaus
+rikkoutunut, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensä, Jaakob.
+Mutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja
+Jumala hyväksyi ja lujitti heidän uskonsa, sillä sen liiton, "jonka hän
+teki Aabrahamin kanssa", varmensi "hänen valansa Iisakille", ja hän
+hyväksyi sen "Jaakobille laiksi, Israelille ikuiseksi liitoksi." -- 1
+Aik. 16: 15--17.
+
+Jaakobin kuollessa kutsuttiin ensi kerran hänen jälkeläisiään _Israelin
+kahdeksitoista sukukunnaksi_ ja Jumala tunnusti heidät "valituksi
+kansaksi" (1 Moos. 49: 28; 5 Moos. 26: 5). Tällöin näytti ikäänkuin se
+toive olisi lähellä toteutumistaan, että tämä kansa kokonaisuudessaan,
+Aabrahamin luvattuna siemenenä, saisi haltuunsa Kaanaan maan sekä
+hallitsisi ja siunaisi koko maailman, sillä sen suosion perustuksella,
+jota he Egyptissä nauttivat, alkoivat he jo tulla mahtavaksi kansaksi,
+Mutta toiveet melkein tukahtuivat, ja lupaus aivan unohtui, kun
+egyptiläiset, saatuaan heidät valtaansa, pitivät heitä kauvan aikaa
+orjuudessa.
+
+Jumalan lupaukset olivat todellakin kätketyt hämäryyteen, ja hänen
+tiensä näyttivät tutkimattomilta. Määrättynä aikana tuli kuitenkin
+Mooses, suuri lunastaja, jonka kautta Jumala vei heidät orjuudesta ja
+teki suuria ihmeitä heidän tähtensä. Ennenkuin he vallottivat Kaanaan
+maan, kuoli tämä suuri vapauttaja, mutta Jumalan puhetorvena selitti
+hän: "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä
+veljistänne." (5 Moos. 18: 15; Ap. t. 3: 22.) Tämä antoi jonkun verran
+suuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä tämä ilmotti ei
+ainoastaan sen, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat
+tekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että
+eräs heidän keskuudestaan valittu mies oli johtava heitä voittoon ja
+lupauksien täyttämiseen. Senjälkeen tuli Joosua, joka nimi merkitsee
+lunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan
+voittivat he suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan,
+joka liitossa oli luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa
+tulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään.
+
+Mutta Joosua kuoli, eivätkä he kansana millään tavalla edistyneet,
+ennenkuin he saivat Daavidin ja sitten Salomon kuninkaakseen. Silloin
+he saavuttivat suurimman kukoistuksensa mutta sen sijaan, että lupaus
+olisi täyttynyt, riistettiin heiltä pian valta ja he joutuivat
+maksamaan veroa toisille kansoille. Muutamat pitivät kuitenkin kiinni
+Jumalan lupauksista ja odottivat edelleen suurta lunastajaa, josta
+Mooses, Joosua, David ja Salomo olivat ainoastaan esikuvia.
+
+Niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa
+Israelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta
+Israelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota hänen
+esikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti,
+johti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia,
+jotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden
+syntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. Tätä kuvasi
+pääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten
+teurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebr. 9: 11--20; 10: 8--18) ja
+sovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti.
+He sivuuttivat myös profeettain todistukset, jotka "henki viittasi
+edeltäpäin ilmaistessaan Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden
+jälkeen tulevaa kunniaa". (1 Piet. 1: 11.) Kun Jeesus tuli uhrina,
+niin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet
+etsikkoaikaansa. (Luuk. 19: 44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa
+olivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: "Me
+toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin." (Luuk.
+24: 21.) Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet
+henkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema
+oli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri oli tuova
+siunaukset mukanaan, ja joka osaksi täytti lupauksen liiton. Kun he
+kuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän
+kuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1: 3), ja kun hän oli
+aikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein
+viipyneen toiveensa suhteen, sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä
+jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Että heidän toiveensa olivat
+itse asiassa oikeat, joskaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin
+ne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: "Ei teidän tule tietää aikoja
+tai hetkiä jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." -- Ap. t. 1: 6, 7.
+
+Minkähän käänteen Jumalan suunnitelma nyt on tehnyt? lienevät
+opetuslapset kysyneet itseltään, kun Jeesus oli mennyt ylös, sillä
+meidän täytyy muistaa, että Herramme opetus valtakunnasta tapahtui
+pääasiallisesti vertauksien ja arvotusten tapaisten sanojen kautta.
+Hän oli sanonut heille: "Minulla on vielä paljo sanomista teille,
+mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki,
+opastaa hän teidät koko totuuteen. Hän opettaa teille kaikki ja
+muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille." (Joh. 16: 12,
+13; 14: 26.) He eivät siis voineet ymmärtää näitä asioita, ennenkuin
+helluntaisiunaus oli tullut.
+
+Mutta vielä silloinkin kesti jokunen aika, ennenkuin he täysin
+ja selvästi ymmärsivät käsillä olevan työn ja sen sukulaisuuden
+alkuperäisen lupauksen kanssa. (Ap. t. 11: 9; Gal. 2: 2, 12,
+14.) Kuitenkin näyttää siltä, kuin Jumala olisi käyttänyt heitä
+puhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita,
+ja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin
+ja selvemmin ilmaisivat totuuden, kun mitä he itse täysin käsittivät.
+Lue esim. Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: "Simeon on kertonut
+kuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen]
+nimelleen. Ja tämän kanssa profeettain sanat pitävät yhtä, sillä näin
+on kirjotettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu]
+minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen
+herrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen
+uudestaan." -- Ap. t. 15: 14--16.
+
+Jaakob alkoi nähdä Jumalan huolenpidossa, evankeliumin viemisessä
+Pietarin kautta ensimäisille pakanain keskuudessa kääntyneistä ja
+Paavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio tulisi tänä
+aikakautena olemaan samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoita
+kohtaan. Hän katsoi sen jälkeen ennustuksiin ja huomasi niin olevan
+kirjotetun, sekä että sen jälkeen, kun tämän evankeliumiaikakauden työ
+on päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset.
+Vähitellen alkoivat muutamat harvat -- pyhät, Jumalan erityiset
+"ystävät" ymmärtää tuota suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta.
+
+Paavali selittää (Kol. 1: 27), että tämä salaisuus, joka on ollut
+kätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka
+nyt on ilmotettu hänen pyhilleen, on
+
+    "Kristus teissä, kirkkauden toivo".
+
+Tämä on suuri salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä
+aikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta paitsi
+erityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät tai vihkiytyneet
+uskovaiset. Mutta mitä tarkottaa "Kristus teissä"? Me olemme nähneet,
+että Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Ap. t. 10: 38), ja siten
+me ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana _Kristus_
+merkitsee _voideltu_. Ja apostoli Johannes sanoo, että _se voitelu_,
+jonka _me_ (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, _pysyy meissä_. (1
+Joh. 2: 27.) Siis ovat pyhät tänä aikakautena voideltu joukko, voideltu
+Jumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Kor. 1: 21; 1 Piet. 2: 9), sekä
+yhdessä Jeesuksen, päällikkönsä ja Herransa kanssa muodostavat Jehovan
+voidellun -- Kristus-henkilön (pään ja ruumiin).
+
+Sopusoinnussa Johanneksen opin kanssa, että me myöskin olemme
+_voideltuja_, vakuuttaa Paavali meille, että tämä salaisuus, joka
+kuluneina aikakausina on ollut kätkettynä, mutta on nyt julistettu
+pyhille, on se, että _Kristus-henkilö_ (Voideltu) "ei ole _yksi_ jäsen,
+vaan niitä on siinä monta", samoin kuin ihmisruumis on _yksi_ ja siinä
+on monta jäsentä: mutta samoin kuin ruumiin kaikki jäsenet, vaikka
+luvultaan monta, muodostavat _yhden_ ruumiin, niin on myös Voidellun
+Kristus-henkilön laita. (1 Kor. 12: 12--28.) Jeesus on voideltu
+seurakunnan pääksi eli Herraksi, joka seurakunta on hänen ruumiinsa
+(tai morsiamensa, kun käytetään toista vertausta -- Ef 5: 25--30), ja
+yhdessä he muodostavat _luvatun "siemenen"_, -- suuren Lunastajan:
+"Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin
+_siementä, perillisiä_ lupauksen mukaan". -- Gal. 3: 29.
+
+Apostoli varottaa huolellisesti seurakuntaa yltiöpäisten vaatimusten
+suhteen, sanoessaan Jeesuksesta, että Jumala on kaikki "laskenut hänen
+jalkaansa alle, ja pannut hänet kaiken pääksi ja antanut seurakunnalle,
+joka on hänen ruumiinsa, jotta hän kaikessa olisi ensimäinen". (Ef. 1:
+22, 23; Kol. 1: 18.) Vertaamalla ihmisruumiiseen osottaa hän kuitenkin
+ihanalla ja merkitsevällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä
+samaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: "Minä olen viinipuu, te
+olette oksat." -- Joh. 15: 5.
+
+Meidän yhteyttämme Herran Jeesuksen kanssa Kristus-henkilön jäseninä,
+voidellussa joukossa, kuvaa sattuvalla tavalla pyramiidi. Kivi,
+joka muodostaa huipun, on itsessään pyramiidi. Toiset kivet voidaan
+rakentaa sen alle, ja jos ne soveltuvat yhteen huippukiven kaikkien
+määräävien särmien kanssa, niin tulee koko rakenne olemaan täydellinen
+pyramiidi. Kuinka ihanasti valaiseekaan tämä asemaamme "siemenen" --
+"Kristus"-henkilön jäseninä. Liitettynä ja täydessä sopusoinnussa
+päämme kanssa olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme
+ole mitään.
+
+Jeesus, tuo täydellinen, on suuresti korotettu, ja me jättäydymme
+nyt hänelle, jotta meidät muodostettaisiin ja luotaisiin hänen
+esikuvansa mukaan, ja jotta me rakentuisimme Jumalan rakennukseksi.
+Tavallisessa rakennuksessa ei löydy mitään _huippu_ kulmakiveä, mutta
+meidän rakennuksessamme on huippukulmakivi, huippukivi, niinkuin
+on kirjoitettu: "Katso minä panen Sioniin valitun kallisarvoisen
+huippu-kulmakiven" -- "ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö... ja
+sallikaa, että myös teidät, elävinä kivinä rakennetaan hengelliseksi
+rakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan Jumalalle otollisia
+[Codex Sinaiticus on jättänyt _hengellisiä_ uhrin edestä pois] uhreja
+Jeesuksen Kristuksen kautta." (1 Piet. 2: 4--6.) Ja me uskomme, että
+Jeesuksen, "pään", ja "seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa" yhteys on
+pian oleva täydellinen.
+
+Ja minun rakkaani, suuren rakennusmestarin johdolla täytyy meidän
+kärsiä monta vasaran iskua ja paljon hiomista -- meidän täytyy paljon
+muuttua ja mukautua hänen esikuvansa mukaan. Ja jotta rakennusmestarin
+kyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää
+huolta, ettei meillä ole mitään vastahakoista omaa tahtoa, joka asettuu
+hänen tahtoansa vastaan tai estää hänen tahtonsa tapahtumista meissä.
+Meidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä -- meidän täytyy
+pysyä ankarasti kiinni nöyryydessä, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan,
+mutta nöyrille antaa hän armon". Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän
+käden alle, jotta hän meidät ajallansa korottaisi (1 Piet. 5: 5, 6),
+niinkuin hän on korottanut meidän päämme ja edelläjuoksijamme. -- Fil.
+2: 8, 9.
+
+Tämä on todellakin ihmeellinen julistus, ja kun me Jumalan sanasta
+haluamme tietää suuresta kutsumuksestamme, niin huomaamme profeetoissa
+pelkkää kaunopuheliaisuutta, kun on kysymyksessä sen armon (suosion
+tai siunauksen) julistus, joka on tullut meidän osaksemme (1 Piet.
+1: 10), samalla kuin esikuvat, vertaukset ja ne, mitkä tähän asti
+ovat olleet arvotuksia, nyt alkavat itsessänsä loistaa ja levittävät
+valoa "kaidalle tielle", jolla voideltu (Kristus-) joukko on kutsuttu
+juoksemaan voittopalkinnon saavuttamista varten, joka nyt verhon
+poistuttua on silmäimme edessä, Tämä oli todellakin ennen aavistamaton
+salaisuus, -- että Jumalan tarkotus ei ollut herättää ainoastaan
+lunastaja, vaan sellainen lunastaja, joka on kokoonpantu monesta
+jäsenestä. Tämä on "tuo korkea kutsumus", jonka puolesta vihkiytyneinä
+uskovaisilla evankeliumin aikakautena on etuoikeus taistella ja
+voittaa. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen,
+niin kauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti kunnes
+heidät helluntaipäivänä voideltiin -- tuo uusi luonto heissä sikisi.
+Paavalin selityksestä me ymmärrämme, ettei muut kuin "uudet luomukset"
+nyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeata kutsumusta. Hän sanoo:
+"Me puhumme _salaisuutena_ ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä
+[suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen ajan alkua
+meidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista
+[päämiehistä] ole tuntenut,... niinkuin on kirjotettu: Mitä ei yksikään
+silmä ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen
+noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
+Sillä meille Jumala on sen ilmaissut Henkensä kautta." -- 1 Kor. 2:
+6--14.
+
+Kirjeessään galatalaisille paljastaa Paavali koko salaisuuden ja
+osottaa, miten aabrahamilainen liitto tulee täyttymään. Hän osottaa,
+että Israelille annettu laki ei kumonnut alkuperäistä lupausta (Gal.
+3: 15--18), sekä että Aabrahamin siemen, joka tulee siunaamaan kansat,
+on Kristus. (Värssy 16.) Seuraten ajatusta, että Kristus käsittää
+kaikki, jotka ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: -- "Sillä
+niin monta kuin teitä on _Kristukseen_ kastettu, te olette Kristukseen
+pukeutuneet", ja "jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä
+Jeesuksen kanssa] siis olette _Aabrahamin siementä_, perillisiä
+[Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan". (Värssyt 27, 29.) Jatkaen
+samaa ajatusta näyttää hän (Gal. 4), että Aabraham kuvasi Jehovaa,
+Saara kuvasi liittoa eli lupausta ja Iisak kuvasi Kristusta (päätä
+ja ruumista) ja jatkaa sen jälkeen: "Ja te, veljet, olette lupauksen
+lapsia, niinkuin Iisak oli". (Värssy 28.) Siten oli Jumalan suunnitelma
+kätketty esikuviin, kunnes evankeliumin aikana Kristushenkilö alkoi
+kehittyä.
+
+On ollut välttämätöntä pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi
+niin tapahtunut. Se on ollut välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi
+kokonaisuudessaan ilmotettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen
+tyhjäksitekemistä. Sillä jos ihmiskunta olisi tuntenut sen, eivät he
+olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eikä myöskään seurakuntaa,
+joka on hänen ruumiinsa. (1 Kor. 2: 8.) Ei ainoastaan Kristuksen
+kuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut estetyksi, ellei
+Jumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, vaan myöskin
+Kristuksen kärsimisestä osallisen seurakunnan uskonkoetus olisi
+tullut estetyksi, sillä "sentähden ei maailma tunne meitä [hänen
+kanssaperillisinään], koska [samasta syystä] se ei tuntenut häntä". --
+1 Joh. 3: 1.
+
+Ei ainoastaan Jumalan suunnitelma ja tuo Kristushenkilö (pää ja
+ruumis), joka on itse suunnitelman täytäntöön panemista, ole maailmalle
+suuri salaisuus, vaan myöskin tuo erikoinen tie, jolla tämä "pieni
+lauma" on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet erikoisina ihmisinä.
+Maailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikkaasti varustettu henkilö
+kuin Jeesus nasaretilainen tuhlaisi aikansa ja lahjansa sellaisella
+tavalla kuin hän teki, kun hän sitävastoin, jos hän olisi omistanut
+aikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle,
+joka oli kansan mielen mukaista, olisi voinut tulla suureksi ja
+arvossa pidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi
+elämänsä, ja he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki ja hän on
+suunniltaan." Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvotuksia. He
+eivät voineet ymmärtää häntä.
+
+Apostolit ja heidän seurapiirinsä olivat samaten maailmalle
+arvotuksena, kun he jättivät maalliset toiveensa j.n.e. saarnatakseen
+syntein anteeksi antamusta halveksitun ja ristiinnaulitun Jeesuksen
+kuoleman perustuksella. Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta
+yhteiskunnallisesta asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja
+saarnatakseen Kristuksesta ja siitä näkymättömästä kruunusta, joka
+annetaan kaikille niille uskoville, jotka tulisivat vaeltamaan hänen
+jäljissänsä. Tämä oli niin arvotuksen tapaista, että muutamat sanoivat:
+"Olet järjiltäsi, Paavali, suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi."
+Ja kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina
+Kristuksen tähden.
+
+Mutta Jumalan suunnitelma ei ole aina oleva salaisuuden verhossa:
+Tuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa
+ihmisille, ja "Herran tunteminen on täyttävä koko maan". Vanhurskauden
+aurinko, joka säteillään tuo parannusta ja hajottaa tietämättömyyden
+pimeyden, on juuri Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa --
+ei ainoastaan pää vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on
+kirjotettu, että jos me "hänen kanssaan kärsimme", niin me myös hänen
+kanssaan kirkastumme. "Kun Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy,
+silloin tekin _hänen kanssaan_ ilmestytte _kirkkaudessa,"_ ja "silloin
+vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa _niinkuin aurinko"_. --
+Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12; Kol. 3: 4; Matt. 13: 43.
+
+Nyt tuntuu kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat siinneet uuteen
+mieleen ottamalla vastaan "Kristuksen mielen", ikäänkuin ne lupaukset,
+joihin me uskomme, ja ne toiveet, jotka meitä elvyttävät, olisivat
+kuviteltuja ja liian epätodenmukaisia, jotta niihin voisi luottaa ja
+antaa niiden määrätä menettelytapamme. Tulevana aikakautena, kun Jumala
+on "vuodattava henkensä kaiken lihan yli", niinkuin hän nykyisenä
+aikakautena vuodattaa sen "palvelijoidensa ja palvelijattariensa" yli,
+silloin tulevat kaikki ymmärtämään ja pitämään arvossa ne lupaukset,
+jotka "pieni lauma" nyt itsellensä omistaa. Ja he tulevat iloitsemaan
+seurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen: "Iloitkaamme
+ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät
+ovat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä." (Ilm.
+19: 7.) He tulevat iloitsemaan siitä, että seurakunta, jonka kautta
+siunauksen virrat silloin vuotavat heille, on kirkastettu. Ja joskin
+he tulevat näkemään, että ne "kalliit ja suuret lupaukset", jotka
+Voideltu (pää ja ruumis) on perinyt, eivät ole heitä varten, vaan ovat
+täyttyneet meissä, niin on se opetus, joka seurakunnan kautta on tehty
+havainnolliseksi, tuleva heille siunaukseksi. Ja kun he rientävät
+saavuttamaan niitä siunauksia, _jotka silloin tarjotaan heille_,
+tulevat he käyttämään hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastamaan
+Jumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei tule herättämään
+kateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tulee täydellisen
+inhimillisen luonteen saavuttaminen täysin tyydyttämään heitä ja on
+heidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos.
+
+Silloin salaisuus on loppunut, sillä maailma on silloin käsittävä, että
+se oli Jumalan henki Kristuksessa ja Kristuksen henki meissä -- Jumala
+ilmestynyt lihassa --, jonka he tähän asti olivat väärinkäsittäneet.
+Silloin he näkevät, ettemme olleet hulluja emmekä houkkia, vaan että me
+valitsimme paremman osan, kun riensimme saavuttamaan niitä rikkauksia,
+niitä kunniasijoja ja sitä kruunua, joita he eivät nähneet, mutta jotka
+kuitenkin ovat ikuiset.
+
+Mitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen
+pasuunan (kuvauksellisessa merkityksessä) kaikuessa. (Ilm. 10: 7).
+Tämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa
+käytetään: salaisuus tai Jumalan _suunnitelman_ salaiset puolet
+julistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin "Jumalan
+salaisuus", seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja. Molemmat
+päätetään silloin. Salaisuus, kätketty suunnitelma, on silloin valinnut
+täyden määrän Kristuksen ruumiin jäseniä, ja tästä seuraa, että _se,
+Kristuksen ruumis_, on silloin tullut täydelliseksi. Suunnitelma
+lakkaa olemasta salaisuus, koska ei enään ole syytä, miksi se edelleen
+pidettäisiin salassa. Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan
+pidetty peitettynä, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat
+kätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka
+ovat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Ef. 3: 9), antavat
+meille viittauksen, että se työ, joka on täyttyvä, ja jota Jehova on
+antanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa,
+täytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten
+valmistusten arvoinen. Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle,
+kun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen virrat runsaina
+valuvat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja tuskittelee aina tähän
+asti, _odottaen_ tämän salaisuuden täyttymistä -- Jumalan lasten
+ilmestymistä, jotka muodostavat luvatun "siemenen", jossa kaikki maan
+sukukunnat tulevat siunatuiksi. -- Room. 8: 19, 21, 22.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU
+
+MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN
+ENNALLEENASETTAMINEN.
+
+Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu
+ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --
+Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa
+armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.
+-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman
+toivo.
+
+
+"Ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet
+oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin, jolloin
+kaikki ennalleenasetetaan, ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti
+puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- Ap. t. 3: 20, 21.
+
+Me luulemme, että kaikki, jotka tuntevat Raamatun, myöntävät ja
+uskovat meidän Herramme tarkotuksen olleen, että hänen opetuslapsensa
+ymmärtäisivät, että hän jotakin tarkotusta varten, jollakin tavalla ja
+jonakin aikana tulisi takasin. On totta, että Jeesus sanoi: "Katso,
+minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt.
+28: 20), ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan
+kanssa, johtaen, halliten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa
+heidän murheissaan. Mutta joskin seurakunta siunauksellisella tavalla
+on ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja
+että hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin
+ikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan,
+sillä kun hän sanoi: "Ja kun minä olen mennyt pois ja valmistanut
+teille sijan, tulen minä takasin" (Joh. 14: 3), niin tarkotti hän
+varmaan sillä _toista henkilökohtaista tulemista_.
+
+Toiset arvelevat, että hän tarkotti hengen vuodattamista helluntaina,
+toiset, että hän tarkotti Jerusalemin hävitystä j.n.e.; mutta
+nämä sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä
+kirjassa, joka kirjotettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja
+kaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, puhuu hän,
+joka oli kuollut ja nyt elää, kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä
+kuuluvana tulevaisuuteen, sanoen: "Katso, minä tulen pian, ja minun
+palkkani on minulla mukanani." Ja hengen elähyttämä Johannes vastaa:
+"Amen, tule Herra Jeesus:" -- Ilm. 22: 12, 20.
+
+Hyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen
+tulemista, sekä että hän tällä tavalla on jatkava tulemistaan, kunnes
+koko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen
+tullut.
+
+He unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässä asiassa, joka
+sanoo aivan päinvastaista heidän odotukselleen; ettei maailma Herran
+toisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan puoleen, että
+"viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset tulevat
+olemaan itserakkaita... he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa"
+(2 Tim. 3: 1--4), että "pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä
+pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen". (V. 13.) He unohtavat
+Mestarin erityisen varotuksen pienelle laumalleen: "Pitäkää vaari
+itsestänne, ettei... se päivä äkkiarvaamatta yllättäisi _teitä_; sillä
+se kohtaa niinkuin _paula_ kaikkia, jotka asuvat koko maan pinnalla."
+(Luuk. 21: 34, 35.) Kun jälleen sanotaan: "Kaikki maan sukukunnat
+parkuvat", kun he näkevät hänen tulevan (Ilm. 1: 7), voimme olla
+vakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä.
+Valittavatkohan kaikki syntisen kääntymistä? Päinvastoin, jos tämä
+paikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkottaa Kristuksen läsnäoloa
+maan päällä, niin opettaa se, etteivät kaikki maan päällä tule
+rakastamaan hänen ilmestystään, jota he varmaan tekisivät, jos he
+kaikki olisivat kääntyneet.
+
+Toiset odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta
+_siirtävät_ tämän _ajan_ kauvas eteenpäin väittäessään, että maailma
+täytyy kääntyä seurakunnan vaivannäön kautta sen nykyisessä asussa,
+ja sillä tavalla alkaisi tuhatvuotisaikakausi. He sanovat, että kun
+maailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää
+koko maan, ja kun kansat eivät enää harjaannu sotimaan, silloin on
+seurakunnan työ nykyisessä asussaan päättynyt, ja että silloin, kun se
+on täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, tulee Herra ratkaisemaan
+maan tärkeät asiat, palkitsemaan uskovaiset ja tuomitsemaan syntiset
+kadotukseen.
+
+Muutamat Raamatun paikat, irrotettuina yhteydestään, näyttävät puhuvan
+tämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan Jumalan sanaa ja
+suunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että kaikki nämä
+paikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta, nimittäin
+että Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä että hänen
+hallituksensa tarkotus on kääntää maailma; että seurakunta nyt on
+asetettu koetukselle, ja että voittajain palkinto on ensin tulla
+kirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran Jeesuksen
+kanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale, jotta
+maailma tulisi siunatuksi ja kaikki luodut olennot Herran tuntemisen
+osallisuuteen. Tämä on Herran erityinen lupaus: "Joka voittaa, sen
+minä annan istua kanssani valtaistuimellani." (Ilm. 3: 21.) "Ja he
+virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." --
+Ilm. 20: 4.
+
+On kaksi Raamatun kohtaa, joihin ne, jotka väittävät, ettei Herran
+tuleminen tapahdu ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä,
+pääasiassa perustautuvat, ja niihin tahdomme tässä kiinnittää
+huomiomme. Toinen on: "Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko
+maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu."
+(Matt. 24: 14.) Väitetään, että tämä tarkottaa maailman kääntymistä
+ennen evankeliumiaikakauden loppua. Mutta _todistaminen_ maailmalle
+ei merkitse maailman kääntämistä. Kysymyksessä oleva Raamatun paikka
+ei sano millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on
+jo tapahtunut. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset,
+että evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, joskaan
+maan miljoonat ihmiset eivät olleet ottaneet sitä vastaan. Ei edes
+puoletkaan maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta
+miljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin
+on mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko
+maailmassa _todistukseksi_ kaikille _kansoille_.
+
+Apostoli sanoo (Ap. t. 15: 14), että evankeliumin _päätarkotus_ tänä
+aikakautena on ollut "ottaa kansa" Kristuksen nimeen -- voittava
+seurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa
+hänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkotus.
+
+Toinen Raamatun paikka on: "Istu oikealle puolelleni, siihen asti kun
+minä panen vihollisesi sinun jalkaisi astuinlaudaksi." (Ps. 110: 1.)
+Hapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se,
+että Kristus istuu jollakin aineellisella valtaistuimella jossakin
+taivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi,
+ja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä käsitys on väärä. Tässä
+ajateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan tarkottaa se
+hänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on korotettu
+olemaan osallinen tässä hallituksessa. Paavali selittää: "Jumala on
+hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita
+nimiä korkeamman," Hän on antanut hänelle _vallan_, joka lähinnä Isän
+valtaa on kaikkia muita korkeampi Jos Kristus istuu aineellisella
+valtaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa
+astuinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi
+luonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on tullut hänen valtikkansa
+alle. Mutta jos "oikea puoli" ei merkitse määrättyä paikkaa tai
+istuinta, vaan niinkuin me väitämme voimaa, valtaa, herrautta, niin
+seuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta
+toista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, jolla
+hän on varustettu, tulee "tekemään kaikki itsellensä alamaiseksi".
+(Fil. 3: 21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu
+Saksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta,
+jolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän
+istuu valtaistuimella, niin tarkotamme, että hän hallitsee Saksaa.
+Oikea puoli merkitsee korkeinta arvoa, ylhäisintä asemaa tai
+suurinta suosiota, lähinnä korkeinta hallitusta. Siten korotettiin
+tai asetettiin Bismarck Saksan keisarivallan oikealle puolelle, ja
+Joosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa -- ei
+kirjaimellisesti, vaan tavallisen lauseparren mukaan. Jeesuksen sanat
+Kaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa: "Tästälähin saatte
+nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan
+pilvien päällä." (Matt. 26: 64.) Hän on oleva oikealla puolella, kun
+hän tulee, ja hän on pysyvä oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan
+aikana ja myös aina.
+
+Lähemmästä Jumalan ilmotetun suunnitelman tutkimisesta on seuraava
+laveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisen tulemisen
+tarkotuksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset
+suhtautuvat toisiinsa kuten saman suunnitelman osat. Ensimäisen
+tulemisen erityinen tarkotus oli _lunastaa_ ihmiset; ja toisen
+tulemisen erityinen tarkotus on _ennalleenasettaa_, siunata ja
+vapauttaa lunastetut. Sitten kun Vapahtajamme oli antanut elämänsä
+kaikkien lunastukseksi, meni hän ylös taivaaseen esittääkseen tämän
+uhrin Isälle, sovittaen siten ihmisen vääryyden. Hän viipyy siellä
+ja sallii "tämän maailman ruhtinaan" jatkaa pahan herrautta, kunnes
+"morsian, Karitsan emäntä" on valittu, jonka ollakseen tällaisen
+kunnian _arvoinen_ täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutuksen.
+Silloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö,
+jonka hänen uhrinsa on taannut, on alkava, ja hän on lähtevä siunaamaan
+maan kaikkia sukukuntia.
+
+Tosin olisi ennalleenasettamis- ja siunaamistyö voinut alkaa heti,
+niin pian kun Lunastaja oli suorittanut lunastushinnan, ja olisi
+siinä tapauksessa Messian tuleminen tapahtunut ainoastaan kerran ja
+valtakunta ja siunaustyö heti alkanut, kuten apostolit ensin odottivat.
+(Ap. t. 1: 6.) Mutta Jumala on "meitä varten" -- kristillistä
+seurakuntaa varten -- "pitänyt huolta jostakin paremmasta" (Hebr. 11:
+40). Meidän tähtemme on siis Kristus-henkilön hallitus erotettu pään
+kärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta.
+
+Tämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen välillä, kaikkien
+lunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on aijottu seurakunnan,
+Kristuksen ruumiin koettelemista ja valitsemista varten; muuten
+olisi ainoastaan yksi tuleminen tapahtunut, ja työ, joka suoritetaan
+hänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi seurannut
+Jeesuksen ylösnousemista. Tai sen sijaan kun me sanomme, että toisen
+tulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä ensimäisessä
+tulemisessa tehtiin, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova
+olisi päättänyt valita "pientä laumaa", "Kristuksen ruumista", ei
+ensimmäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan
+olisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut
+ainoastaan _yksi_ tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut
+tarkotuksena _sallia_ pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden
+kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena puhdistaa ja asettaa kaikki
+ennalleen.
+
+Siten me näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunastuksena
+tapahtui juuri niin paljon ennen siunaus- ja ennalleenasettamisaikaa,
+kuin tarvittiin hänen "kanssaperillistensä pienen lauman"
+valitsemiseksi. Tämä on muutamille selvitettävä sen näennäisen
+viivytyksen Jumalan puolelta, ettei hän vielä anna niitä siunauksia,
+jotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset
+tulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin
+-- ihanan tarkotuksen tähden -- hinta maksettiin paljon aikasemmin kuin
+ihmiset olisivat voineet odottaa.
+
+Apostoli ilmottaa, että Jeesus on ollut poissa maan päältä --
+taivaassa -- koko sinä välillä olevana aikana, joka ulottuu hänen
+taivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan tai tuhatvuotisajan
+alkuun asti: "Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin
+aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan ennalleen" j.n.e. (Ap. t, 3:
+21.) Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkotus
+on kaiken ennalleenasettaminen, ja kun hänen esiintymisensä aikana
+kansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan vihastuvat (Ilm. 11: 18)
+ja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko on seurakunta
+lähetystehtävässään epäonnistunut, ja Jumalan suunnitelma tähän nähden
+rauennut, tai sitten on niin, kun olemme väittäneet ja näyttäneet,
+että seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä
+aikakautena, vaan on sen tehtävänä ollut saarnata evankeliumia koko
+maailmassa _todistukseksi_ ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa
+tehtäväänsä varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään
+maailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä _yrittänytkään_
+kääntää maailmaa.
+
+Tämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä, mutta heidän tulee
+ajatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen työhön, niin olisi
+hän silminnähtävällä tavalla siinä epäonnistunut, sillä niinkuin me
+olemme havainneet, on olemassa ainoastaan vähäpätöinen murto-osa maan
+tuhansista miljoonista, joka koskaan on kuullut siitä _ainoasta_
+nimestä, jossa kunkin täytyy pelastua. Me olemme ainoastaan voimakkain
+sanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista -- baptistit,
+presbyteriaanit ja monet muut -- uskovat ja opettavat, että Jumala
+nyt määrää ja valitsee maailmasta "pienen joukon", seurakunnan. He
+esittävät, että Jumala ei tee mitään muuta, kun että hän valitsee
+tämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä
+opettavan askeleen eteenpäin jumalallisessa suunnitelmassa: maailman
+ennalleenasettamisen, joka on tapahtuva valitun seurakunnan kautta,
+sitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja kirkastettu. Tämä "pieni
+joukko" voittajia tänä evankeliumin aikakautena muodostaa ainoastaan
+sen "siemenen" ruumiin, jossa tai jonka kautta kaikki maan sukukunnat
+tulevat siunatuiksi.
+
+Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa
+on koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut, täytyy huomata
+miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutuksen
+kanssa, että kaikki Jumalan aikomukset tulevat täyttymään, sekä että
+hänen sanansa eivät tule tyhjänä palaamaan, vaan on _se_ menestyvä,
+_jota varten se on lähetetty_. (Jes. 55: 11.) Se, että maailma ei vielä
+ole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa sen,
+ettei sitä vielä ole _lähetetty_ siinä tarkotuksessa.
+
+Tämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet
+kristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon.
+Ei ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti
+vastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy
+johtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella
+täytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää
+kuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, _järjestyksen_, sekä
+"jakamalla oikein totuuden sanaa" tämän aineen suhteen. Tämä järjestys,
+sellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa, on, jos
+se otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja menneinä
+aikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän vastakohta on niin
+kutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan
+tuhatvuotiskautena. Jos pitää muistissa aikakausien ja hallituksien
+eroavat piirteet, joista me teimme esityksen eräässä edellisistä
+luvuista, ja kaikki ne paikat, jotka tarkottavat valtaa ja vapaata
+armoa, tutkitaan ja asetetaan oikeaan aikaan, niin huomataan, että
+kaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä
+ajanjaksoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin
+soveltuvat lähinnä tulevaan aikakauteen.
+
+Raamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista
+pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat
+tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta
+kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta
+varten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa.
+
+Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi
+Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan
+ovat opettaneet Jumalan armo tai suosio Kristuksessa on aina vapaa
+siinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen
+syntiinlankeemisesta nykyaikaan asti ovat Jumalan armonosotukset
+rajottuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja
+luokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena kutsutaan koko maailma
+osallisiksi niihin suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin
+kaikille tarjotaan ja ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla
+juomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. -- Ilm. 22: 17.
+
+Jos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham
+ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi,
+joiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan kaikkia
+sukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin Israelin
+valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkotuksen
+olleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman
+hyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen Kaanaan maa, sen
+eri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan poistamiseksi ja
+kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista
+varten -- kaikki tämä esitti pienoiskoossa ja esikuvauksellisesti
+todellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi.
+Jumala sanoi, puhuen kansalle: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan
+päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta." (Am. 3:
+2.) Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin
+vieläpä jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin,
+eikä hän sallinut oppilaittensa mennä toisten luo -- sanoen, kun hän
+lähetti heidät: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään
+samarealaisten kaupunkiin." Minkätähden niin, Herra? Koska selittää
+hän, "minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden
+lammasten luo." (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten omisti hän koko
+aikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän ensimäisen työnsä
+maailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen vapaasta ja rajattomasta
+ylitsevuotavasta armosta, joka "aikanaan" on todellakin tuleva
+siunaukseksi kaikille.
+
+Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä
+luokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko
+maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman
+_kaikkien_ puolesta. -- Hebr. 2: 9.
+
+Ja nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta määrätyssä
+tarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii evankeliumi (joka
+saarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia.
+Luo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen
+evankeliumi huomatummassa määrässä valaisee tai siunaa. Vertaa
+itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden miljoonien kanssa, jotka
+tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole
+kuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu
+joukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen
+Kristuksen, meidän Herramme kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet
+kutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on
+Jumalan suunnitelma _maailman_ pelastamiseksi oleva vasta alussaan.
+
+Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on
+_siemen_ rikkipolkeva käärmeen pään. "Ja rauhan Jumala on pian ruhjova
+Saatanan teidän jalkainne alle." (Room. 16: 20; 1 Moos. 3: 15.)
+Evankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen seurakunnan
+valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on
+"valmistanut itsensä" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka ovat
+valmiit, menevät hänen kanssansa häihin -- toinen Aadam ja toinen Eeva
+tulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevana
+hallituskautena, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta
+ole enään kihlattu neitsyt, vaan morsian, ja silloin "henki ja morsian
+sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon,
+ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä." -- Ilm. 22: 17.
+
+Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se
+on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten.
+Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta
+yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan
+lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa
+armo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei
+ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä
+armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena.
+
+Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden
+aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin
+käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän
+jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta
+eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että
+niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen
+ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät
+ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa -- kuolemassa. Niin
+varmasti kuin Jeesus kuoli _kaikkien_ puolesta, niin täytyy myös
+kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla
+kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena
+kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne,
+jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia,
+jos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat
+haudoissa, kutsutaan "toivon vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan
+suunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen.
+
+Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä
+on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat
+kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti
+voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa
+olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon
+äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa
+(142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta
+siihen _ainoaan nimeen_, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa
+on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö
+näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole
+voineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on
+tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat
+aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän
+tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä
+varten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä?
+Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän
+järjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten
+useat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa
+korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu
+tilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon _ainoan nimen_ ja
+kuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää
+elämää?
+
+Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee
+itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on
+sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia.
+
+_Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa:_ "Kuolleet
+ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät
+koskaan tule jälleen elämään."
+
+_Kalvinismi vastaa:_ "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on
+ennakolta määrännyt heidät kadotukseen -- ikuiseen helvettiin --
+ja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he
+ijankaikkisesti, ilman toivoa."
+
+_Arminianismi vastaa:_ "Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi
+heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin
+kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan',
+joskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta."
+
+Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista
+seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska
+heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan
+vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle
+mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen
+perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan,
+on _usko_ Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. "Armosta te olette
+pelastetut uskon _kautta."_ (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta
+on koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee
+minun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: "Usko Herraan
+Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille
+annettu, jossa meidän on pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen,
+joka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva". -- Room. 10: 13.
+
+Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi
+uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät
+usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" --
+Room. 10: 14.
+
+Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että _tietämättömyys_
+on pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole
+lakia,... ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se
+laki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät.
+Mutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko
+maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat,
+joilla ei ollut kirjotettua lakia, _tuomittiin kadotukseen_, eikä tehty
+vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä
+tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia
+elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta
+_tuomittiin kadotukseen_, "sillä lain kautta tulee synnin tunto"
+(Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa
+ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät
+vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä "ei yksikään liha voi
+lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään". Kirjotettu laki
+_tuomitsi juutalaiset kadotukseen_, ja pakanat omistivat riittävästi
+omantunnon valoa _tuomitsemaan heidät kadotukseen;_ ja siten on
+jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma
+syyllinen Jumalan edessä.
+
+Muistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain,
+mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään lain
+liitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan "ole
+ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee
+Raamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei
+ainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen elämää
+ansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata vedota
+tietämättömyyteen pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta
+ketään uskon ja kuuliaisuuden _palkintoon_.
+
+Monta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa
+tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen (joka
+heidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään ijankaikkiseen
+ja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät Raamatun
+lausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei tule tuomitsemaan
+tietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän lämminsydämistä
+vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta me
+varotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun
+esityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin
+tietämättömyyden kautta.
+
+Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa? Eivät,
+joskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät pelastetaan
+tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he lähetyssaarnaajain
+lähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan elämän ja miljoonien
+markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes puolet heistä
+pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään heille
+eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka opettavat
+heille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo, kun
+lähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi
+oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä,
+sillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos me jatkamme samaa
+ajatusta, emmekö voi silloin tulla siihen tulokseen, että jos Jumala
+olisi jättänyt _kaikki_ tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki
+pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminen ja kuolema
+ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja kärsiminen olisi
+ollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten
+asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa määrässä mahdotonta
+ja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain
+luokse, jotka suosivat kalviinilaista tai fatalistista käsitystä
+armonvalitsemisen suhteen. Tämän opin mukaan on jokaisen yksityisen
+henkilön ikuinen kohtalo järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on
+syntynyt.
+
+Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy
+eri teitä pelastukseen -- tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja
+vielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta tuota
+Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että
+kaikki muut toivon ovet sukukunnalle ovat suletut, niin avaa se sitäkin
+laveammaksi _yhden_ oven, tuon ainoan oven, ja huutaa, että jokainen,
+joka tahtoo, menköön sisälle elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne,
+jotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella tuota siunattua etua saada
+mennä sisälle, tulevat aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn
+arvostella sitä. _Ainoa tapa_, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla
+Jumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan
+uskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin.
+(1 Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää sanomaa
+suuresta ilosta, joka _"on tuleva kaikelle kansalle."_
+
+Olettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala
+ne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle
+itselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta neljästäkymmenestä
+kahdestatuhannesta miljoonasta?
+
+Joskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla varmat,
+etteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei
+opeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta
+Kristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16: 27),
+vaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän tilansa
+nykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen
+kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää "kätkeä pahat
+rankasemista varten tuomiopäivään asti" (2 Piet. 2: 9); ja sen hän on
+myös tekevä.
+
+Mutta sellainen ajatus, että niin monet meidän kanssaihmisistämme
+kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä tietoa, mikä on
+tarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin surullinen
+jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on
+lukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta sovelluttaa
+tämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja
+nykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme
+kaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka
+ymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: "Jumala on rakkaus" ja
+"Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa,
+jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi." (1 Joh. 4: 8; Joh. 3: 16.)
+Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin
+voi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan
+myöskin järjestää asiat niin, että kaikki voisivat kuulla, ja sillä
+tavoin pelastua?
+
+Kun me jälleen luemme: "Tämä oli totinen valo, joka valistaa jokaisen
+ihmisen, joka tulee maailmaan" (Joh. 1: 9), niin sanoo meidän
+huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut valistusta;
+me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin joitakuita
+harvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä valistuksen
+aikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään tällaisesta
+valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja toiset
+suuret joukot kuluneina aikakausina.
+
+Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman
+_"kaikkien puolesta"_. (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman
+sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan puolesta, ja jostakin
+syystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen miljoonaan, niin oli
+kai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö apostoli näin ollen
+sano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso, minä ilmoitan teille
+suuren ilon, joka on tuleva _kaikelle kansalle_ (Luuk. 2: 10), ja
+kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että tämä on ollut ainoastaan
+"pienelle laumalle" iloinen uutinen eikä kaikelle kansalle, niin emmekö
+silloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän määrin enkelit liiottelivat
+julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi
+sen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat,
+oli tekevä.
+
+Toinen esitys kuuluu: "Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan ja
+ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi
+kaikkien edestä". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko puolesta?
+Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä
+Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät _kaikki_ tulisi totuuden
+tuntoon, jotta he voisivat uskoa?
+
+Kuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet ilman
+avainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman avaimen, niin
+selittävät nämä lauseet kauttaaltaan: "Jumala on rakkaus." Tämä avain
+löytyy äsken mainitun raamatunlauseen jälkimmäisessä osassa -- "joka
+antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, _josta todistus oikeina
+aikoinaan oli annettava_. Jumalalla on _aikansa_ kaikkea varten. Hän
+olisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään;
+mutta se, ettei hän niin tehnyt, todistaa, että heidän aikansa täytyy
+olla tulevaisuudessa. Niille, jotka tulevat kuulumaan seurakuntaan,
+Kristuksen Morsiameen, ja jotka jakavat valtakunnan kunnian, on
+nykyinen aika tuo "sovelias aika", kuulemista varten, ja sillä, jolla
+nyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän on tuleva
+siunatuksi sen mukaan. Joskin Jeesus maksoi lunastushinnan meidän
+puolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä
+puhuttavan tuli vasta monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea
+käsittäminen toi edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja
+ja käsitystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan "aika"
+tulee, niin vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva
+mahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta.
+
+Se ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa;
+mutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä
+kosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä
+pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo
+loppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään
+tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on "Kuhunka
+paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää". (Saarn. 11: 3.) Jos
+tämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että
+mikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään
+muutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat
+poikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä ainetta,
+kuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan tarkotus ei ole
+pelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan hän "tahtoo,
+että _kaikki ihmiset_... tulisivat totuuden tuntemaan" (1 Tim. 2: 4),
+ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, ja koska
+"haudassa... ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä tai viisautta" (Saarn.
+9: 10), niin on Jumala valmistanut kuolleille tilaisuuden nousta ylös,
+jotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen
+suunnitelmansa, että "niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös
+kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan" --
+evankeelinen seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten
+tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen
+tuhatvuotisessa _läsnäolossaan_ (väärin käännetty _tulemisessaan_),
+Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan,
+tulevat tuntemaan hänet. -- 1 Kor. 15: 22.
+
+Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä
+Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti
+ensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen Aadamin
+kautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että hänellä on
+kokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja tulevat ne, jotka
+kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, edelleen
+elämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, joka on kuuliaisuus
+Jumalaa kohtaan. Täydellistä kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen
+kyky annetaan Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena.
+
+Tästä johtuu, että _me_ voimme käyttää toista lausetta, jonka
+tavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja
+joskaan emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme
+saada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan
+todistuksesta. Tämä on: "Me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan,
+joka on _kaikkien ihmisten_ vapahtaja, varsinkin _uskovaisten._" (1
+Tim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän ei
+("täydellisesti") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka tulevat
+hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten,
+että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi
+sen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä olen
+asettanut eteesi elämän ja kuoleman... Niin _valitse_ elämä, jotta sinä
+ja siemenesi eläisitte.
+
+Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: "Silmäni
+ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut... _valoksi,
+joka on ilmestyvä pakanoille_, ja _kirkkaudeksi kansallesi
+Israelille_." [todellisille israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa
+apostolin selityksen kanssa, että se tosiasia, että Jeesus antoi
+itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta, oli _kaikille aikanaan
+julistettava_. Tämä tulee kaikille ihmisille heidän uskostaan tai
+tahdostaan huolimatta. Tämä _iloinen sanoma_ vapahtajasta tulee olemaan
+_kaikelle_ kansalle (Luuk. 2: 10, 11), mutta erityinen pelastus
+synnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan _hänen_ kansalleen (Matt. 1:
+21) -- niille, jotka uskovat häneen -- sillä me luemme, että Jumalan
+viha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. -- Joh. 3: 36.
+
+Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen olion
+osaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun
+suurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua
+ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma
+pelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota
+uskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus
+myöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka "sinä päivänä...
+uskovat", on _täydellinen_ vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta
+Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten
+saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan
+laille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, on osottava rakkauden
+suuruuden kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku,
+jonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja
+ennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen
+täydellisyyteen, tulee "pelkuriksi" ja "vetäytyy pois" (Hebr. 10:
+38, 39), niin tulee hänen yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8)
+hävitettäväksi kansasta. (Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema.
+
+Täten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut lauseet
+saavat selityksensä näissä sanoissa: "josta aikanaan oli todistettava".
+_Aikanaan_ tulee hyviä uutisia "suuresta ilosta" "kaikelle kansalle".
+Ja millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida oikein
+sovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla
+tätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen
+perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös
+Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut
+vanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät
+elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta
+arvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalla toisen
+Aadamin.
+
+Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut
+ennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta. (Ap.
+t. 3: 19--20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa
+hän näki kuivaneet luut: "Nämä luut, ne ovat kaikki Israelin lapsia."
+Ja Jumala sanoo Israelille: "Katso, minä avaan teidän hautanne ja
+tahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja saattaa teidät
+Israelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska
+minä olen teidän hautanne avannut, ja teidät, minun kansani, sieltä
+tuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen
+virkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän asua maassanne; ja teidän pitää
+ymmärtämän, että minä Herra, olen sen puhunut, ja minä myös sen teen,
+sanoo Herra." -- Hes. 37: 11--14.
+
+Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). --
+"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku [pakanoista
+valittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja niin koko
+Israel on pelastuva", tai pääsevä takasin hyljätystä asemastaan. Sillä
+"ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on ennen tuntenut". (V.
+2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan Kristuksen morsianta
+valittaessa, mutta pääsevät entiseen asemaansa, kun tämä työ on valmis.
+(V. 28--33). Profeettain esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä,
+miten Jumala on istuttavat heidät jälleen, jolloin heitä ei enään
+revitä pois maastaan. "Näin sanoo Herra Israelin Jumala:... minä tahdon
+armollisesti katsoa heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän
+maahan. Minä tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille
+sydämen, että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat
+olemaan minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä
+he tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään." (Jer. 24: 5--7;
+31: 28; 32: 40--42; 33: 6--16.) Nämä lauseet eivät voi yksinomaan
+tarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m. entisten
+vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa
+poisrevityiksi.
+
+Edelleen sanoo Herra: "Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat
+happamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.' Ei,
+vaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva _omain_ pahaintekoinsa tähden."
+(Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman syntinsä
+tähden, vaan Aadamin synnin tähden: "kaikki kuolevat Aadamissa".
+Hän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän isämme jatkoivat
+niiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen perinnöksi vielä
+enemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten synnin rangastusta
+-- kuolemaa. Aika jolloin "jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain
+pahaintekoinsa tähden", on tuhatvuotiskausi tai ennalleenasettamisaika.
+
+Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää
+koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat
+esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille
+annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat
+kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta
+tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin
+oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta", Kristuksen päästä ja
+ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja
+sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia "paremmista
+uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta "koko
+maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat.
+
+Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa
+lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä
+mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten
+ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme
+varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että
+koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta
+ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa
+suun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta,
+saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla
+on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet
+vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt
+kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan",
+lukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen,
+joka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat
+meille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää
+heidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan
+sodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin
+juutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.)
+Kapernaumin asukkaille sanoi hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet
+ne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä
+tänä päivänä." -- Matt. 11: 23.
+
+Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä
+tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V.
+24): "Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä
+siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja
+mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä
+ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee
+Kapernaumilla olemaan _siedettävä_ olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi
+olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut _täyttä_ tietoa,
+eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan "siemenen"
+kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan.
+
+Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan "uuden
+liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin
+miksi ei sodomalaisia siunattaisi _"kaikkien_ maan sukukuntien"
+kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että
+koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja _hukutti
+heidät kaikki_" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin
+heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän
+herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta.
+
+Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48--63. Lue se tarkoin.
+Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan,
+ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin heidät pois,
+kun minä _sen hyväksi näin._" Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään
+selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan,
+kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea
+rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun "aikanaan" hänen suuret
+tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä
+niin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan
+siedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta
+olettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen
+kukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan
+kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi
+Jumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista
+tilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he
+voivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska _heidän aikansa_ ei vielä
+ollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden
+tuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun
+"siemenen" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten.
+
+Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan
+menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei
+ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: "Mene
+siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä
+säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset,
+karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen
+monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa
+sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle,
+ja sen kanssa mitä Jeesus opetti: "Rakastakaa vihollisianne" j.n.e.,
+kunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon
+sopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen
+seikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä.
+
+Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset
+kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen
+järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät,
+ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille,
+vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä
+tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat
+näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään
+merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta
+he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja
+niin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan
+hyvän ja perimään elämän.
+
+Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman
+ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman
+näistä kolmesta (Hes. 16: 48--52) sanoo Herra: "Kun minä käännän
+jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja
+Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen
+kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä." Tämä kääntäminen
+ei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut
+henkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja
+Kristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61:
+1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän "pitää tuleman,
+niinkuin he ovat ennen olleet" -- asetettaman ennalleen.
+
+On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon
+Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien
+anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät
+voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea
+toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus
+Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat
+näistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti
+juutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin
+sodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut
+asettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat
+lauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: "Ja minä
+_tahdon_ muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt
+sinun nuoruutesi aikana, ja _tahdon_ tehdä ijankaikkisen liiton
+sinun kanssasi. _Ja sinun pitää mieleesi johdattaman_ sinun tiesi ja
+häpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi... Ja minä _tahdon_
+tehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä
+olen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden
+enää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki,
+mitä olet tehnyt, _sanoo Herra Jehova_." Kun lupaus on täten suuren
+Jehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan
+totuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin
+ne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala
+varmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla
+verellään.
+
+Tähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: "Ja niin koko Israel
+[elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän
+sokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista;
+ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun
+liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'... He
+ovat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa
+Jumala ei kadu," -- Room. 11: 26--29.
+
+Me emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja
+koko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan
+esittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan
+lapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että _Jumala on
+niin rakastanut maailmaa_, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja
+suunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän.
+
+Ylimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat
+ainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että
+Jumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme
+ajatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen
+"kalliita ja suuria lupauksia", niin on hän runsaasti pitänyt huolta
+maailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset
+erehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset
+olivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat
+tulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne,
+joiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan
+armon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä
+suosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten
+perimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt
+huomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa
+varten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa
+ja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja
+siunauksia.
+
+Miten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt
+muutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden
+vääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa
+-- kalvinilaisuus ja arminialaisuus -- sen esittävät. Edellinen kieltää
+Raamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan
+opin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä
+kykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä.
+
+Kalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta
+alkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän
+koskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan.
+Nämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen;
+kaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla
+ijankaikkiseen vaivaan, sillä "Jumala tietää hänen tekonsa maailman
+alusta alkaen."
+
+Tällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan
+kaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme _suuresta_
+Jumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi,
+nimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä
+ominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan
+sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat
+tuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen
+vakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska
+vanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa
+voi olla edellisen esityksen kaltainen.
+
+Arminialaisuus sanoo: -- Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi
+ihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa,
+ainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi
+ensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta
+kuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut
+vapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt
+niin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi
+nyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin
+pieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti,
+että toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan
+innokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan
+mukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat
+saada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja
+pelastua.
+
+Samalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä
+rakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan
+kohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä
+ja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä
+puuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että
+kun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa
+parhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin
+kaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken
+voimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen
+vanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä
+elävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti
+kuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä
+kaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden
+aikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta
+Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen
+suunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan _yhtä_
+vastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen.
+
+Tämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan
+viisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista
+ominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: "Hän
+sanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana." Mutta ei:
+Vastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole
+pienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on
+aina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että
+kaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi.
+
+Kun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin
+kalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa
+toistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin
+nämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä
+katsotaan aikakausien suunnitelman valossa.
+
+Kun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan
+suunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu
+tulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on
+aijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen
+siunausten toteuttamisessa, emmekö _me_ silloin vielä innokkaammin
+ikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli
+vähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä
+tulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen
+voiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun
+vanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin
+kenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka
+nyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että
+jos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen
+kanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa
+saapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja
+kirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki,
+joita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä,
+tervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta
+ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Nyt pääsi nosta matkamiesi
+    ja kuivaa kyynel silmästäs'.
+    Jo kohta hän, ken kuolon kärsi
+    on tuhatvuoden valtias.
+       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
+       saa aamutähti koittamaan.
+       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
+       Käy ennustukset täyttymään.
+
+    Nyt maailmalle tieto saata:
+    On kohta taisto tauonnut,
+    ja nääntyville voidaan taata:
+    on riemuvuosi koittanut.
+       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
+       saa aamutähti koittamaan.
+       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
+       Käy ennustukset täyttymään.
+
+    Jos kohta taivaan pilvet peittää,
+    kun aamurusko kultaa maan,
+    ne päivä kirkas kauvas heittää,
+    mi aikaa kohta paistamaan.
+       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
+       saa aamutähti koittamaan.
+       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
+       Käy ennustukset täyttymään.
+
+    Jo joudu valtakunta kerran,
+    mi Kristuksemme kirkastaa!
+    Oi jospa saisin kanssa Herran
+    mä kansat onneen nostattaa!
+       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
+       saa aamutähti koittamaan.
+       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
+       Käy ennustukset täyttymään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Monta nukkuu, mutt' ei aina.
+       Kirkas aamu sarastaa,
+    jolloin heidät Jeesus kutsuu,
+       haudoistansa herättää.
+    Silloin kaikki ilmi saapi,
+       Korvet kolkot, kiviset,
+    vuoret, laaksot aukeaapi,
+       kooten kaikki ihmiset.
+          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
+             Säteet aamun koittavat,
+          jolloin taatot, äidit, lapset
+             toinen toisens' kohtaavat.
+
+    Kun me näemme kalliin helmen,
+       rakkaimpamme päällä maan,
+    temmattavan irti meistä,
+       täyttää syömen kaiho vaan,
+    Surren peittyy synkkä hauta.
+       Poies käymme allapäin.
+    Eipä kenkään vältä tuota.
+       Kaikkillehan käypi näin.
+          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
+             Säteet aamun koittavat,
+          jolloin taatot, äidit, lapset
+             toinen toisens' kohtaavat.
+
+    Niin he nukkuu; mutt' ei aina,
+       mustan mullan kätkössä.
+    Jeesus maksoi kuolon hinnan.
+       Ovat Herran hallussa.
+    Kun siis aamu alkaa koittaa,
+       Herran äänen kuulla saa,
+    päivä lämpö tuskan haavat,
+       kaiken murheen poistattaa.
+          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
+             Säteet aamun koittavat,
+          jolloin taatot, äidit, lapset
+             toinen toisens' kohtaavat.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.
+
+Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --
+Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan
+sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --
+Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan
+vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut
+väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,
+että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja
+kaikkia.
+
+
+    Paha on sitä, mikä aikaansaa onnettomuutta; mikä joko
+    suoranaisesti tai välillisesti aiheuttaa jonkinlaista kärsimistä.
+    -- Webster [Etevin englantilainen sanakirja. -- K. h.]. Tämä aine
+    ei siis käsitä ainoastaan inhimillisiä tauteja, suruja, tuskia,
+    heikkouksia ja kuolemaa, vaan tunkeutuu syvemmälle tutkiessaan
+    sen ensimmäistä syytä -- syntiä -- ja sen parannuskeinoa. Koska
+    synti on pahan vaikutin, niin on sen poistaminen ainoa tapa
+    pysyväisesti parantaa sairautta.
+
+Tuskin lienee mitään vaikeutta, joka useimmin esiintyisi tutkivalle
+mielelle kuin nämä kysymykset: Miksi on Jumala sallinut pahan nykyisen
+herrauden? Miksi antoi hän Saatanan kiusata ensimäisiä vanhempiamme
+luotuaan heidät täydellisiksi ja oikeudenmielisiksi? Tai miksi salli
+hän kielletyn puun olla hyvien puiden joukossa? Kaikista yrityksistä
+huolimatta sivuuttaa sitä, tunkeutuu kuitenkin tuo kysymys: Eikö Jumala
+olisi voinut estää kaikkea ihmisen lankeamisen mahdollisuutta.
+
+Tämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan
+suunnitelmaa. Jumala olisi voinut estää synnin tunkeutumisen
+maailmaan, mutta se seikka, ettei hän sitä tehnyt, on oleva meille
+riittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aijottu
+sitä varten, jotta lopullisesti aikaansaataisiin jotakin parempaa.
+Kun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin
+todistavat ne sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat
+kysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi ajoissa
+voinut tarttua asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden täyttä
+toimeenpanoa? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi
+estänyt hänen omien aikeittensa toteuttamista. Hänen tarkotuksensa oli
+päivän selvästi todistaa sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa
+täydellisen, korkean ja vanhurskaan pätevyyden sekä sen rikkomisesta
+johtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat luonteeltaan
+Jumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmottaa. Jumalalle on mahdotonta
+valehdella. (Hebr. 6: 18.) Hänelle ei ole mahdollista kieltää
+itseänsä. (2 Tim. 2: 13.) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden ei hän
+voinut valita toista viisaampaa ja parempaa suunnitelmaa luodaksensa
+olentojansa maailmaan, joskin meidän lyhytnäköinen katseemme joksikin
+aikaa on kykenemätön näkemään äärettömän viisauden kätketyitä lähteitä.
+
+Raamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: 11.)
+-- epäilemättä tahtoi hän ilmottaa siunauksiansa ja toimia ihanan
+olentonsa ominaisuuksien mukaan. Ja joskin hän rakkaudesta rikkaita
+aikomuksiansa toimeenpannessaan sallii pahan olemassaolon ja niiden,
+jotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa,
+niin ei se ole pahan tähden, tai siksi, että hän olisi liitossa synnin
+kanssa; sillä hän selittää, ettei hän "ole se Jumala, jolle jumalatoin
+meno kelpaa." (Ps. 5: 5.) Joskin Jumala on kaikissa suhteissa pahan
+vihollinen, niin _sallii_ hän sen (s.o. ei estä sitä) joksikin aikaa,
+koska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen
+luotuja olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokkaan opetuksen.
+On itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa
+väärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha,
+vanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet
+oikeina ja väärinä niiden seurauksista, kun ne ovat voimassa. Sitä
+periaatetta, jonka lopputulos, kun se on voimassa, tekee hyvän
+vaikutuksen ja saa lopulta aikaan järjestystä, sopusointua ja onnea, me
+kutsumme _oikeaksi_ periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa
+epäsointuisuutta, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme _vääräksi_
+periaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutuksen tulosta me kutsumme
+_hyväksi_ ja _pahaksi_, ja sitä järjellä varustettua olentoa, joka
+kykenee erottamaan oikean periaatteen väärästä ja joka vapaaehtoisesti
+antaa toisen tai toisen itseään johtaa, me kutsumme joko hyveelliseksi
+tai syntiseksi.
+
+Tätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä,
+kutsutaan _oikeustietoisuudeksi_ tai _omaksitunnoksi_. Tämän
+oikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me
+kykenemme arvostelemaan Jumalan ja ymmärtämään, että hän on hyvä.
+Juuri tähän oikeustietoisuuteen vetoaa Jumala aina todistaessansa
+vanhurskaudestansa ja oikeudestansa, ja saman oikeustietoisuuden
+perustuksella voi Aadam tietää, että synti tai vääryys oli jotakin
+_pahaa_, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan
+alemmat luodut olennot eivät ole varustetut tällä oikeustietoisuudella.
+Koira omistaa jonkun verran järkeä, mutta ei tällaisessa määrässä,
+joskin se voi oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee
+toisia töitä ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi,
+niin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelesi omaisuutta
+tai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi -- koska se on
+tietämätön töittensä siveellisestä laadusta.
+
+Jumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi erottamaan oikean
+ja väärän välillä tai antaa sille kyvyn erottaa ja tehdä ainoastaan
+sitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi
+siitä tullut ainoastaan elävä kone eikä hänen luojansa kuva, mitä
+sielun kykyihin tulee. Tai olisi hän voinut tehdä ihmisen täydelliseksi
+ja varustaa hänet vapaalla tahdolla, niinkuin hän myös teki, ja sen
+jälkeen suojellut häntä Saatanan kiusauksilta. Siinä tapauksessa olisi
+hän, koska hänen kokemuksensa olisivat rajottuneet hyvään, ollut aina
+ulkoapäin tulevan pahan kiusauksien ja sisältäpäin tulevien halujen
+esineenä, jotka olisivat tehneet meidän ijäisen tulevaisuutemme
+epävarmaksi, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen purkaus olisi
+ollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi koskaan ilman sen
+vastakohtaa pahaa niin korkeaksi arvosteltu.
+
+Jumala antoi luotujensa ensin tutustua hyvään ympäröidessään
+heidät Eedenin ihanuudella, ja jälestäpäin, rangastukseksi
+tottelemattomuudesta, antoi hän heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan.
+Karkotettuina Eedenistä ja erotettuina oleskelusta siellä, antoi Jumala
+heidän tuntea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten ainaisesti
+tuntisivat pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden.
+
+Vertaamalla seurauksia tulivat he ymmärtämään ja riittävässä määrässä
+kykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: "Katso ihminen on
+tullut niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan". (1
+Moos. 3: 22.) Tämä on heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, joskin he
+oppivat tuntemaan ensin _pahan_ eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä
+on, ennen kuin he tuhatvuotiskautena saavat kokea sitä, joka on tulos
+heidän lunastuksestansa hänen kauttansa, joka silloin tulee olemaan
+heidän tuomarinansa ja kuninkaanansa.
+
+Oikeustietoisuus tai kyky oikean ja väärän arvostelemiseen sekä vapaus
+käyttää sitä hyväkseen, jonka kaiken Aadam omisti, olivat tärkeitä
+piirteitä hänen yhtäläisyydestään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki
+oli kirjotettu itse hänen olentoonsa. Se oli osa hänen luonnostaan,
+samoinkuin se on osa jumalallisesta luonnosta. Mutta älkäämme
+unhottako, että tämä kuva tai yhtäläisyys Jumalan kanssa, tämä ihmisen
+luonto, johon laki alkujaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon
+alkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävän ja alentavan vaikutuksen
+kautta. Tietenkään ei se nyt ole sitä, mitä se oli ensimäisessä
+ihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää,
+ettei luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen, kyvyllä rakastaa ja
+tehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Tämä
+valintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi tai vapaaksi tahdoksi,
+on osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin
+järjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä
+Luojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen,
+on synti niin paljon hävittänyt alkuperäisestä yhtäläisyydestä Jumalan
+kanssa, joten me emme ole vapaita, vaan suuremmassa tai vähemmässä
+määrin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti
+langenneelle sukukunnalle tuntuu nyt helpommalle ja viehättävämmälle
+kuin vanhurskaus.
+
+Emme tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi, etteikö Jumala olisi
+voinut antaa Aadamille niin elävää vaikutusta synnin monista pahoista
+seurauksista, että se olisi pelottanut hänet siitä, mutta me uskomme,
+että Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen tulisi
+olemaan varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi olemaan ihmiselle
+ikuista hyötyä, ja tästä syystä ei Jumala estänyt vaan salli ihmisen
+valita ja tuntea pahan seurauksia. Ellei tilaisuutta syntiin olisi
+sallittu, niin ei ihminen olisi voinut sitä vastustaa; silloin
+ei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala
+etsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat häntä hengessä ja
+totuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta ennemmin
+kuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toimessa
+elottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta
+hänen aikomuksensa oli tehdä jotakin jalompaa, järjellinen olento,
+joka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja
+oikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä,
+hyvästä ja pahasta.
+
+Oikea ja väärä ovat aina olleet _periaatteina_ olemassa ja tulevat aina
+olemaan, ja kaikki täydelliset, järjellä varustetut, Jumalan kuviksi
+luodut olennot täytyvät omistaa vapauden valita jommankumman välillä,
+joskin oikean periaate on _ainoa_, joka aina tulee olemaan voimassa.
+Raamattu ilmottaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauvan
+ollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, tulee sen toiminta
+ainaisesti lakkautettavaksi, ja kaikki, jotka yhä edelleen antavat sen
+itsessään hallita, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15:
+25; Hebr. 2: 14.) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät
+oikein, tulevat pysymään ijankaikkisesti.
+
+Mutta kysymys tulee jälleen toisessa muodossa: Eikö Jumala olisi voinut
+opettaa ihmistä tuntemaan pahaa muulla tavalla kuin kokemusten kautta?
+Löytyy neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittömästi,
+havainnollisesti, kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä,
+joka otaksutaan eittämättömästi todeksi. Välitön tieto ei tarvitse
+käyttää järjen päätelmiä tai todisteluita. Sellainen tieto kuuluu
+ainoastaan jumalalliselle Jehovalle, kaiken viisauden ja totuuden
+ikuiselle lähteelle, joka välttämättömästi ja itse asian luonteeseen
+nähden on kaikkien luotujensa yläpuolella. Sentähden ei ihmisen tieto
+hyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisien tieto olisi voinut
+tulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi välttämättömästi
+täytynyt löytyä jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisten
+havaitsemista varten. Tämä olisi sisältänyt pahan sallimisen jossakin
+jonkinlaisten olentojen keskuudessa, ja miksikä ei yhtähyvin ihmisten
+keskuudessa maan päällä, kuin jossakin muualla.
+
+Minkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi
+ja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Mutta niin onkin
+asianlaita: ihminen on juuri saamassa käytännöllistä kokemusta itseään
+varten ja on samalla havaintovälikappale toisia varten, olemme "tulleet
+näytelmäksi... enkeleitä varten." (1 Kor. 4: 9.)
+
+Aadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmotuksen kautta, mutta
+tämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja
+Eeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja siis sellaisena, jolla oli oikeus
+käskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: "Jona
+päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Heillä oli
+sentähden tieto pahasta, joskaan he eivät koskaan olleet havainneet tai
+kokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti eivät he myöskään käsittäneet
+Luojansa rakkaudestarikasta holhousta ja hänen hyvää tekevää lakiansa,
+ei myöskään niitä vaaroja, joista hän sen kautta aikoi suojella heitä.
+He lankesivat sentähden siihen kiusaukseen, jonka Jumala viisaudessaan
+on sallinut vaikuttaa, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa
+tiesi.
+
+Harvat käsittävät sen kiusauksen vaikeata laatua, johon meidän
+esivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskautta, liittäessään
+niin ankaran rangastuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöseltä
+erehdykseltä; mutta vähänenkin harkinta on selvittävä kaikki. Raamattu
+kertoo yksinkertaisesti miten nainen tuo heikompi olento petettiin ja
+niin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa
+Jumalasta oli rajotetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala
+oli suorastaan hänelle ennen vaimon luomista ilmottanut synnin
+rangaistuksen, kun Eeva luultavasti sai tiedon siitä Aadamin kautta.
+On selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittänyt rikoksensa
+kantavuutta -- sillä uskoihan hän Saatanan petolliseen ja väärään
+esitykseen -- joskin hän tunsi jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä
+epäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että
+hän, petoksesta huolimatta, teki rikoksen, vaikkakaan hän ei ollut niin
+syyllinen, kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan.
+
+Aadamista sanotaan, ettei häntä kuten Eevaa petetty (1 Tim. 2: 14);
+tietenkin on hän rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen
+rangaistuksen, tietäen että hänen täytyi kuolla. Me näemme selvästi,
+mikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausutun rangastustuomion
+alle. Kun me muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan
+kuvia siveellisessä ja järjellisessä suhteessa, niin me ymmärrämme,
+että jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla
+tavalla täydellisen miehen suhteessa rakastettuun "apuunsa",
+täydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen
+kuolemaansa, ja siten omaa tappiotaan (ja sitä, ilman takaisin saamisen
+toivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), päätti Aadam
+epätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä
+onnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa, otti hän tahallaan osaa
+hänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuoleman tuomiosta,
+johon todennäköisesti vaimo oli joutunut. Molemmat olivat sentähden
+"rikkoneet", kuten apostoli todistaa. (Room. 5: 14; 1 Tim. 2: 14.)
+Mutta Aadam ja Eeva olivat yksi, eivätkä "kaksi"; sentähden tuli Eeva
+osalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saattoi Aadamin
+joutumaan -- Room. 5: 2, 17--19.
+
+Jumala tiesi ennakolta niin hyvin sen, että ihminen, saatuaan
+valintavapauden, omaksuisi synnin, koska häneltä puuttui _täysi_
+käsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, kuin myöskin sen, että
+ihminen opittuaan tuntemaan synnin vielä valitsisi sen, koska tämä
+tuttavuus siinä määrin heikontaisi hänen siveellistä luonnettansa,
+että paha alkaisi tuntua hänestä sulosemmalle ja toivottavammalle
+kuin hyvä. Kuitenkin päätti Jumala _sallia pahan olemassaolon_,
+koska, hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen
+seurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta tulisi olemaan
+ihmisen saattaminen täyteen käsitykseen _"_synnin ylenmääräisestä
+synnillisyydestä" ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla.
+Siten oppisi hän niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan
+Luojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti
+karttamaan sitä, mikä matkaansaattoi niin paljon murhetta ja kurjuutta.
+Siis tulee lopputulos olemaan suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi
+viha kaikkea sitä kohtaan, joka on ristiriidassa hänen tahtonsa
+kanssa, josta seuraa kaikkien niiden vankka lujittaminen ikuiseen
+vanhurskauteen, jotka käytävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala
+nyt antaa, salliessaan synnin ja sen sukuisten pahojen asioitten
+tapahtua. Kuitenkin täytyy meidän tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän
+tosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon,
+ja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin
+alkuunpanijaksi. Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häväisevä
+että ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän
+esitykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen
+pelastussuunnitelman kuin sen, minkä Jumala on valmistanut Kristuksen
+_uhrissa_ meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan
+itseänsä ja toisia siitä, että Jumala on edesvastuussa kaikesta
+synnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen viattomana
+välikappaleena Jumalan kädessä pakotettiin syntiin, niin ovat he
+raivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu mitään uhria meidän
+synteimme tähden eikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan
+_oikeutta_. Samalla laskevat he perustuksen väärän päätelmänsä toiseen
+puoleen, nimittäin universalismiin, väittäessään, että koska Jumala
+oli syypää kaikkeen siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä
+löytyy kaikissa, niin on hän myös vapauttava koko ihmissukukunnan
+synnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja
+aikaansai synnin, ja ettei häntä voinut vastustaa, niin väittävät he,
+että kun hän tulee tahtomaan vanhurskautta, niin tulevat kaikki samaten
+olemaan kykenemättömiä vastustamaan häntä. Mutta kaikissa tällaisissa
+päätelmissä sivuuttavat he kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden:
+tahto- tai _valinta_-vapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen
+piirre Luojansa kanssa, ja täten tulisi ihminen alennetuksi ainoastaan
+koneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin
+olisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin
+alapuolella, sillä _niillä_ on epäilemättä tahto tai kyky valita.
+Pikkuinen muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen
+suuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä
+tyhjäksi.
+
+Jumalalla on tosin kyky pakottaa ihmistä joko syntiin tai
+vanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään
+sellaista aikomusta. Johdonmukaisesti ei hän voisi pakottaa ihmistä
+syntiin, samasta syystä kun hän "ei voisi kieltää itseänsä". Sellainen
+ei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luonteensa kanssa ja olisi siis
+mahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta,
+jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tätä tarkotusta varten
+on hän antanut ihmiselle _tahdonvapauden_, joka on hänen omansa
+kaltainen, jotta ihminen _valitsisi_ vanhurskauden. Se, että hän
+_sallii_ ihmisen valita omasta puolestansa, johti tämän lankeamaan
+Jumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista, kuolemaan. Kokemalla
+syntiä ja kuolemaa oppii ihminen käytännöllisesti sen, minkä Jumala
+olisi tietopuolisesti hänelle opettanut, ilman että hän olisi tarvinnut
+kokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakoltatietämistä, mitä
+ihminen tulee tekemään, ei käytetä hänen puolustamisekseen, alentamaan
+häntä ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi: päinvastoin käytetään
+sitä ihmisen hyödyksi, sillä Jumala, tietäessään minkä suunnan ihminen
+tulisi ottamaan, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa, ei
+estänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta Jumala alkoi
+heti huolehtia ihmisen ennalleenasettamisesta, vapauttaakseen, hänet
+ensimäisestä rikoksestaan valmistamalla lunastajan, suuren vapahtajan,
+joka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa
+_kääntyisivät Jumalan puoleen_. Tämäntähden -- että ihmisellä olisi
+vapaa _tahto_ ja kuitenkin voisi hyötyä ensimäisestä väärinkäytöksestä
+johtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa vastaan
+-- ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien _lunastuksesta_,
+vaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta, tulla
+sovintoon hänen kanssansa, vakuutettaisiin aikanaan kaikille. -- 1 Tim.
+2: 3--6.
+
+Rangastuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta mikään vihan tai
+pahuuden ilmaus, vaan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos pahasta,
+jonka Jumala siten antoi ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi
+ylläpitää elämää, niin kauvan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä
+pahan hävittävän vaikutuksen alla, mutta aivan yhtä mahdotonta olisi
+Jumalalle ylläpitää ikuisesti sellaista elämää, kuin että Jumala
+valehtelisi. Se on _siveellinen mahdottomuus_. Sellaisesta elämästä
+tulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä itselleen että toisille;
+sentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen niin hyödytöntä ja
+sekä itselleen että toisille vahingollista olemassaoloa, ja kun
+ylläpitävä voima otetaan pois täytyy hävityksen, pahan luonnollisen
+lopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosotus, Jumalan lahja, ja tulee
+ijankaikkisesti olemaan ainoastaan niillä, jotka ovat tottelevaisia.
+
+Aadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä,
+ettei kutakin erikseen ole koeteltu. Jehova ei ollut millään tavoin
+velvollinen lahjottamaan meille olemassaoloa, ja annettuaan sen,
+ei minkäänlainen oikeuden tai välttämättömyyden laki velvoittanut
+häntä antamaan meille ijankaikkista elämää, ei edes asettamaan
+meitä koetukselle lupaamalla meille ijankaikkisen elämän, jos me
+tottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka
+kehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta
+ja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, jotakin hyvää
+suosionosotusta, joskaan ei tämän jälkeen löytyisi mitään muuta. Suuri
+enemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat
+verrattain harvinaiset, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja
+selittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten
+sillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitä paitsi
+osottaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat
+tehneet samanlaisissa olosuhteissa.
+
+Monet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme
+koetukselle joko elämää tai _ikuista vaivaa_ varten, joskaan ei
+rangastusmääräyksessä annettu edes viittauskaan mihinkään sellaiseen.
+Jumalan suosion tai siunauksen osotus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on
+elämä -- jatkuva elämä -- vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista
+muista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen
+täydessä määrässä, mutta häntä varotettiin ja hänelle ilmotettiin, että
+hän menettäisi tämän "lahjan", jos hän rikkoisi Jumalata vastaan. --
+"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Hän
+ei tiennyt mitään _elämästä_ ikuisessa vaivassa synnin rangastuksena.
+Ikuista elämää ei luvata kellekään muille kuin tottelevaisille. Elämä
+on Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta on se rangastus, jonka hän
+määrää.
+
+Ikuisesta vaivasta ei mainita mitään vanhan testamentin kirjoituksissa,
+ja muutamat harvat lauseet uudessa testamentissa voidaan niin väärin
+tulkita että ne näennäisesti antavat tukea tällaiselle opille. Nämä
+tavataan joko ilmestyskirjan kuvauksissa tai Jeesuksen vertauksissa ja
+hämärissä lausunnoissa, joita kansa, joka niitä kuuli, _ei ymmärtänyt_
+(Luuk. 8: 10), ja joita tänäkään päivänä tuskin paremmin ymmärretään.
+[Ne, jotka tästä asiasta tahtovat lähempää selvitystä, voivat hankkia
+itselleen kirjan "Mitä sanoo Raamattu helvetistä?"] "Synnin palkka
+on kuolema." (Room. 6: 23.) "Se sielu, joka syntiä tekee, pitää
+kuoleman." -- Hes. 18: 4.
+
+Monet ovat pitäneet Jumalan tehneen väärin tuomitessaan koko ihmissuvun
+syylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan, että hän olisi antanut
+kullekin saman mahdollisuuden ikuista elämää varten, kuin Aadamilla
+oli. Mutta mitä sanovat nämä, kun nyt osottautuu, että maailma tulee
+saamaan tällaisen tilaisuuden ja koetus elämää varten tulee olemaan
+paljon suotuisampi, kuin Aadamin oli -- ja tämä juuri sentähden, että
+Jumalan suunnitelman mukaan Aadamin suku luonnollisella tavalla tuli
+osalliseksi hänen rangastuksestaan. Me luulemme, että asianlaita on
+näin ja koetamme tehdä sen selväksi.
+
+Jumala vakuuttaa meille, että samoinkuin kirous _tuli_ kaikkien osaksi
+Aadamissa, niin on Jumala pitänyt huolta uudesta päästä, uudesta
+isästä tai suvun elonantajasta, johon kaikki siirretään uskon kautta,
+ja samoinkuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta,
+niin tulevat myös kaikki Kristuksessa, vanhurskauduttuaan uskomalla
+hänen vereensä, osallisiksi elämän siunauksesta, (Room. 5: 12, 18, 19.)
+Siten oli Jeesuksen kuolema, hänen joka oli saastatoin ja synnitöin,
+Jumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin puolesta. Koska
+yksi mies oli tehnyt syntiä ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi
+kirouksesta, hänen rangastuksestaan, niin lunasti Jeesus, kun hän
+hyvitti tämän yhden syntisen rangastuksen, ei ainoastaan Aadamin,
+vaan kaikki hänen jälkeläisensä -- kaikki ihmiset -- jotka perinnön
+kautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen
+seurauksesta, kuolemasta. Meidän Herramme, "_ihminen_ Kristus Jeesus",
+itse nuhteeton, koeteltu ja täydellinen siemen tai suku itsessään,
+joka ei ollut syntynyt synnistä eikä ollut tullut siitä saastutetuksi,
+antoi _kaiken_, mikä kuului inhimilliseen elämään ja sen oikeutettuihin
+vaatimuksiin, täydellisenä _lunastushintana_ Aadamin ja hänessä silloin
+olevan suvun tai siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Täten
+täydelleen lunastettuaan Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu
+Kristus siemenenään, lapsinaan, ottamaan Aadamin suvusta kaikki ne,
+jotka tahtovat omistaa hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon
+kautta tulla hänen perheeseensä -- Jumalan perheeseen -- ja saada
+ijankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja "nähdä _siemenensä_ [niin
+monta Aadamin siemenestä, kuin tahtoo tulla hänen _ottolapsikseen_
+hänen ehdoillaan] ja jatkava päiviään [ylösnouseminen inhimillistä
+korkeampaan tasoon, jonka taivaallinen Isä hänelle myönsi palkintona
+hänen kuuliaisuudestaan]", kaikki tämä mitä uskomattomimmalla tavalla
+-- uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53: 10.) Ja siten on
+kirjotettu: "Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, _samoin_ myös kaikki
+tehdään eläviksi Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 22.
+
+Se vahinko, jonka me kärsimme Aadamin lankeemuksen kautta (me emme
+kärsineet mitään vääryyttä), tulee Jumalan armosta täydelleen
+parannettavaksi Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai
+myöhemmin (Jumalan "oikeana aikana") saada täyden tilaisuuden voittaa
+sama asema, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne,
+jotka eivät saa täyttä tietoa eivätkä uskon kautta voi täysin nauttia
+tästä Jumalan armosta nykyisessä asiassa (ja niihin kuuluu suuri
+enemmistö, lapset ja pakanat siihen luettuna), tulevat varmaan saamaan
+sen tulevana aikakautena, "tulevassa maailmassa", sinä hallitus- tai
+aikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkotusta varten "tulee hetki,
+jona kaikki, jotka haudoissa ovat... tulevat esiin". Ja siinä määrin,
+kuin jokainen tulee täyteen käsitykseen lunastushinnasta, jonka meidän
+Herramme Jeesus maksoi, pidetään hän jälleen asetettuna koetukselle,
+kuten Aadam oli, ja jälleen on tottelevaisuus aikaansaava pysyvän
+elämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman -- "toisen kuoleman." (Ilm.
+20:14.) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keltään, jolta
+puuttuu täydellistä kykyä sen tekemiseen. Evankeliumin aikakautena
+ovat seurakunnan jäsenet, ollen armon liitossa, saaneet laskea
+hyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa
+heikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää.
+Tuhatvuotiskautena on Jumalan armo myös vaikuttava kaikissa niissä,
+jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä
+ei voida odottaa ennenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu
+(joka tulee olemaan kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden
+loppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos,
+tulee eroamaan Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa
+kunkin yksityisen teot tulevat vaikuttamaan ainoastaan hänen omaan
+tulevaisuuteensa.
+
+Mutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille _toista
+tilaisuutta_ ijankaikkisen elämän voittamiseksi? Me vastaamme:
+_ensimmäisen_ tilaisuuden ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi kadotti
+isä Aadam ja koko hänen sukunsa, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen
+tottelemattomuutensa kautta. Tämä alkuperäinen koetus "on koitunut
+kaikille ihmisille kadotukseksi", ja Jumalan suunnitelma oli, että
+Aadam ja _kaikki_, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän,
+tulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä synnillisyyttä ja sen
+rangastuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan
+tilaisuuden tulemaan sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan.
+Jos joku tahtoo kutsua tätä "toiseksi tilaisuudeksi", niin voi hän
+tehdä sen. Tämä tulee varmaan Aadamille olemaan toinen tilaisuus,
+ja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle;
+mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen _yksilöllinen_ tilaisuus Aadamin
+jälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me
+voimme kutsua sitä miten me tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että
+kaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella,
+ja kaikki tulevat (tuhatvuotiskautena) nauttimaan _täyttä tilaisuutta_
+ikuisen elämän voittamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten
+enkeli selitti, ovat nämä ne hyvät uutiset "suuresta ilosta, joka
+on tuleva kaikelle kansalle". Ja kuten apostoli vakuuttaa, tulee
+tämä Jumalan armo -- että meidän Herramme Jeesus "antoi itsensä
+_lunastukseksi kaikkien puolesta_" -- ilmotettavaksi kaikille
+"aikanaan" (Room. 5: 17--19; 1 Tim. 2: 4--6.). Ihmiset, ei Jumala,
+ovat rajottaneet tämän tilaisuuden ijankaikkisen elämän voittamiseksi
+tähän evankeliumin aikakauteen, Jumala sitävastoin ilmottaa meille,
+että evankeliumin aikakausi on ainoastaan seurakunnan, kuninkaallisen
+pappeuden, valitsemista varten, jonka kautta kaikki seuraavana
+aikakautena saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen saaden tilaisuuden
+ijankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana.
+
+Mutta mikä etu on tässä menettelytavassa? Miksi ei nyt heti antaa
+kaikille ihmisille yksilöllistä tilaisuutta elämää varten ilman
+tuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen
+jälkeläisensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki
+Kristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille ikuista
+elämää uuden liiton ehdoilla. Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen
+menettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua
+niin omituisen ja kiertelevän menettelytavan kautta? Minkätähden sallia
+niin paljon kurjuutta tulla väliin ja monen sellaisen osaksi, jotka
+lopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina?
+
+Oi, tämän aineen mieltäkiinnittäväisyys liikkuu juuri tämän kohdan
+ympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: -- Jos Jumala olisi toisin
+järjestänyt sukumme jatkumisen, niin etteivät lapset olisi tulleet
+osallisiksi vanhempien synneistä -- henkisistä, siveellisistä ja
+ruumiillisista heikkouksista -- ja jos Luoja olisi niin järjestänyt,
+että kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa
+olosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisivat tuomittu
+"eristetyt", (kolasis) niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia
+ja kuinkahan monet arvottomia elämään näissä suotuisissa olosuhteissa?
+
+Jos ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa
+suhteissa miehuuden esikuva) otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi
+lopputulokseksi se, ettei kukaan olisi täysin tottelevainen eikä
+arvollinen, koska ei kellään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta
+Jumalasta, joka tieto vaikuttaisi niin täyden luottamuksen Jumalan
+lakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa
+yläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet
+kykeneväksi järkähtämättömästi luottamaan Isän ja tottelemaan häntä.
+(Jes. 53: 11.) Mutta otaksukaamme että neljäs osa voittaisi elämän,
+tai menkäämme vielä pitemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin
+arvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan --
+kuoleman. Mitenkä sitten olisi käynyt? Toinen puoli, joka olisi ollut
+tottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut
+uteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä
+ainoastaan pelosta Jumalaa ja rangastusta kohtaan. Heidän palveluksensa
+ei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin tuntiessaan hyvän ja
+pahan ja siten saaden täyden käsityksen Luojan rakkaudestarikkaista
+aikomuksista määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuin
+hänen luotujensa menettelytapaa.
+
+Ajatelkaamme sen jälkeen tuota toista puolta, joka siten menisi
+kuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. Ne olisivat
+ainaisesti erotetut elämästä ja ainoa toivo olisi, että Jumala
+rakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, hänen kättensä tekoa ja
+järjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana
+perustuksena olisi se toivo, että jos he jälleen herätettäisiin ja
+uudelleen koeteltaisiin, niin muutamat suuremman _kokemuksensa_
+perustuksella rangastuksensa aikana mahdollisesti valitsisivat
+tottelevaisuuden ja saisivat elää.
+
+Joskin tämä suunnitelma osottaisi yhtä hyviä tuloksia kuin se, minkä
+Jumala on valinnut, niin voitaisiin kuitenkin vakavia vastaväitteitä
+tehdä sitä vastaan. (1.) Jumala menettelisi puolueellisesti
+luotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin
+tottelevaisten puolesta. (2.) Tämä asettaisi synnille palkinnon,
+ja syntinen tuntisi voivansa rankasematta tehdä syntiä ja luottaa
+lunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3.) Ja ne, jotka aluksi eivät
+rikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät ainakin kerran tekemään
+syntiä luottaen Luojansa puolueettomuuteen tehdä yhtä paljon heidän
+puolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa
+hänen hyvyytensä koetukselle. (4.) Tämä olisi tehnyt Jumalallisen
+hallituksen epävarmaksi koko ijankaikkisuudessa ja syntiä ei olisi
+voinut poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin,
+että suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut syntiä ja sen palkkaa.
+
+Miten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan se, että
+hän on rajottanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidän
+rajotettu ymmärryksemmekin voi huomata, miten paljon parempi on yksi
+ainoa täydellinen ja puolueeton laki joka selittää julkisen synnin
+palkaksi kuoleman -- hävityksen elämästä erottamisen. Siten rajottaa
+Jumala sallimansa pahan, järjestämällä asiat niin, että Kristuksen
+tuhatvuotinen hallitus on täydelleen poistava pahan samoinkuin ne,
+jotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpaneva ikuisen vanhurskauden,
+jonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja
+täydellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus.
+
+Mutta voidaan tehdä kaksi muuta vastaväitettä sen esitetyn suunnitelman
+suhteen, että alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa erikseen
+koeteltu. _Yksi_ lunastaja riitti täysin sen suunnitelman mukaan, jonka
+Jumala valitsi, koska ainoastaan _yksi_ oli tehnyt syntiä ja ainoastaan
+_yksi_ oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi _hänen_
+tuomiostaan.) Mutta jos ensimäinen koetus olisi ollut yksilöllinen,
+ja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä ja jokainen kohdastaan
+tuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti
+tarvittu erityinen lunastaja. _Yksi_ täydellinen elämä voi lunastaa
+_yhden_ kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihminen,
+"ihminen Kristus Jeesus", joka lunasti langenneen Aadamin (ja kaiken
+sen minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olisi voinut
+olla "lunastus [vastaava hinta] _kaikkien_ puolesta", missään muussa
+tapauksessa, kuin Jumalan valitsemassa suunnitelmassa.
+
+Jos me otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista aikain ovat
+olleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa
+henkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisivat tehneet syntiä,
+niin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta
+miljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat maksaakseen
+lunastuksen (vastaavan hinnan) kaikkien näiden viiden kymmenen tuhannen
+miljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman
+mukaan kuolema kaikkien osaksi, ja aikaansaisi sellainen _yhtäpaljon_
+kärsimystä kuin nykyinenkin.
+
+Toinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se
+huolestuttavalla tavalla häiritsisi Jumalan suunnitelmaa valita ja
+korottaa Jumalalliseen luontoon "pienen lauman", Kristuksen ruumiin,
+pienen joukon, jonka päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voinut
+oikeudenmukaisesti _määrätä_, että nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa
+kuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuisuuksistaan ja
+elämästään syntisten lunastukseksi, sillä hänen oman lakinsa mukaan
+olisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen
+elämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan
+langenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki
+meidän Herramme Jeesuksen kanssa, asettanut erityisen palkinnon
+heidän toivonsa esineeksi, niin että he siitä ilosta, joka oli heidän
+saavutettavissaan, voisivat kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama
+palkinto olisi luvattu heille, kuin meidän Herralle Jeesukselle,
+nimittäin osallisuus uuteen luontoon, tuohon jumalalliseen, sekä
+korotus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaiken sen,
+mitä voidaan mainita -- lähinnä Jehovaa (Ef. 1: 20, 21) -- silloin
+olisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan
+viisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä
+viisikymmentä tuhatta miljoonaa sellaisissa olosuhteissa olleet
+_tasa-arvoiset_ eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan, kun
+sitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala _on nähnyt hyväksi valita_,
+tarvitsi ainoastaan _yhden_ lunastajan, _yhden_, joka oli korotettu
+jumalalliseen luontoon, ja sitten "pienen lauman" niistä, jotka hän
+lunasti, ja jotka "vaeltavat hänen jäljissään" kärsien ja uhraten
+itsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan,
+hänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo
+tulee osalliseksi miehensä ominaisuuksista ja kunniasta. Ne, jotka
+voivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka
+tuomitsemalla kaikki kadotukseen _yhden_ edustajan kautta avasi tien
+_kaikkien_ lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen _yhden_ lunastajan
+kautta, tulevat tämän kautta löytämään ratkaisun moneen vaikeaan
+kysymykseen. He näkevät, että _kaikkien_ tuomitseminen _yhden_
+kautta ei ollut mitenkään vahingoksi, vaan suuri suosionosotus
+_kaikkia_ kohtaan, kun tämä tarkastetaan Jumalan suunnitelman
+yhteydessä vanhurskauttaa _kaikki_ erään toisen uhrin kautta. Paha
+tulee ainaisesti poistettavaksi, kun Jumalan aikomus sen sallimisen
+suhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta,
+on saanut saman kantavuuden kuin synnin rangastus. Kuitenkin on
+mahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta
+ilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangastuksen
+luonteesta, kuolemasta, sen _lunastuksen_ tärkeydestä ja arvosta,
+jonka Herra Jeesus maksoi, ja yksilön suoranaista ja täydellistä
+ennalleenasettamista suotuisiin olosuhteisiin -- olosuhteisiin, joissa
+hän asetetaan täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan
+saamaan ansaitsemansa palkinnon (pysyvän elämän) tai rangastuksen
+(pysyvän kuoleman).
+
+Kiinnittämällä katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä
+johtuvaan "kaiken ennalleenasettamiseen" Kristuksen kautta, voimme
+nähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita luultavasti
+toisella tavalla ei niin täydellisesti olisi voitti toteuttaa.
+
+Ihmisillä ei ainoastaan ole hyötyä koko ijankaikkisuutta varten
+saavutetuista kokemuksista ja enkeleillä tekemällä havaintoja
+ihmisten kokemuksista, vaan kaikki rikastuvat edelleen tuosta
+täydellisemmästä tuttavuudesta Jumalan luonteen kanssa, sellaisena
+kuin se hänen suunnitelmassaan esiintyy. Kun hänen suunnitelmansa on
+täysin päättynyt, tulevat kaikki selvästi näkemään hänen viisautensa,
+rakkautensa, vanhurskautensa ja valtansa. He tulevat näkemään sen
+vanhurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan
+tai pelastaa oikealla tavalla kadotukseen tuomittua sukua ilman
+täyttä rangastuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta.
+He tulevat näkemään sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin,
+ja joka korotti Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle
+vallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän
+lunasti kalliilla verellään. He tulevat myöskin näkemään sen voiman
+ja viisauden, jotka kykenivät aikaansaamaan niin ihanan tulevaisuuden
+hänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset,
+että niistä tulee välikappaleita, joko tahtoivat tai eivät, edistämään
+ja lopullisesti täyttämään hänen suuremmoiset suunnitelmansa. Ellei
+pahaa olisi sallittu ja jumalallinen ennakoltatietäminen sitä niin
+ohjannut, emme voi nähdä, miten tällaisia tuloksia olisi voitu
+saavuttaa. Pahan salliminen joksikin aikaa ihmisten keskuudessa osottaa
+siten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet,
+keksi parannuskeinot ja johti sen lopullisen suorituksen voimallaan ja
+armollaan.
+
+Evankeliumin armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva
+paha saanut edelleen palvella seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen
+sitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen
+seurakuntansa uhri, jonka palkintona on jumalallinen luonto, ollut
+mahdoton.
+
+On selvää, että oleellisesti sama Jumalan laki, joka nyt
+koskee ihmiskuntaa, jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja
+tottelemattomuus kuoleman koston, on lopullisesti hallitseva kaikkia
+Jumalan luotuja, järjellä varustettuja, olentoja; ja tämä laki,
+sellaisena kuin meidän Herramme sen määritteli, sisältää lyhyesti yhden
+ainoan sanan: _rakkaus_. "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja
+koko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
+(Luuk. 10: 27). Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, tulee
+lopullisesti jumalallisen luonteen ihanuus ilmenemään kaikille järjellä
+varustetuille olennoille, ja kaikki tulevat näkemään, että pahan
+hetkellinen salliminen oli viisas kohta jumalallisessa suunnitelmassa.
+_Nyt_ voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta
+katsoo siihen, mistä kaikkien pyhän profeettain suun kautta on aina
+maailman alusta asti puhuttu -- kaiken ennalleenasettamiseen.
+
+        TUTKI AIN'!
+
+    Kuinka onkaan Luojan rakkaus
+    merta suurta taajempi!
+    Vanhurskaasti hallitseepi
+    hän, ken Poikans' lahjotti.
+    Raamatulta tutki ain'.
+    Siell' on Herran viisaus vain.
+
+    Kenpä tuntee ihmismurheet,
+    niinkuin Herra taivahan.
+    Eipä löydy toista paikkaa,
+    miss' niin lempeest' tuomitaan.
+    Raamatuita tutki ain'.
+    Siell' on Herran armo vain.
+
+    Suuremp' ompi Herran rakkaus,
+    kuin mit' joukot tunteekaan.
+    Kuinka taivaan Taaton sydän
+    lempee yli vuotakaan.
+    Raamatuita tutki ain'.
+    Siell' on Herran rakkaus vain.
+
+    Paljon täällä rajottavat
+    ihmislapset armoaan.
+    Innokkaasti, liioitellen
+    toitottavat kostoaan.
+    Raamatuita tutki ain',
+    vanhurskautta Herran vain.
+
+    Jos vaan puhtaan, pyhän uskon
+    pohja sanassansa on,
+    aurinkonsa tiemme kultaa,
+    ei oo matka valoton.
+    Tutki sanaa Raamatun.
+    Se vie Herran riemuhun.
+
+
+        MAAN RIEMUVUOSI.
+
+    Synnin yö on kohta mennyt,
+    Herran päivä läsnä on.
+    Aamuruskon ruskottaissa
+    joutuu päivä loputon.
+
+    Päivän ensi juovat kultaa
+    taivaan rannan loistavan.
+    Kohta kirkkahasti koittaa
+    yli kaiken maailman.
+
+    Epäuskon usvat haihtuu
+    sydämistä ihmisten.
+    Herran äänen kaikuessa
+    vedet tyyntyy vaieten.
+
+    Kohta suuri hallitsija
+    tarttuu valtikkaansa vaan.
+    Vanhurskaasti tuomitseepi
+    saattaa kaikki taipumaan.
+
+    Kansat, valtakunnat horjuu.
+    Säilyy Herran valta ain'.
+    Sillä se, mi ompi totta
+    kautta aikain kestää vain.
+
+    Katso, riemuvuosi koittaa!
+    Nouse Herraa kiittämään!
+    Katso, miten Herra saapi
+    kaikki parhaaks' kääntymään!
+
+    Riemun kellot nyt jo kaikuu.
+    Autuas, ken kuulee nuo.
+    Riemuvuosi kaikkialle
+    onnenkauden myötään tuo.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+TUOMION PÄIVÄ.
+
+Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?
+-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista
+puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen
+tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --
+Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman
+nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden
+tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa
+profeetat ja apostolit sitä katselivat.
+
+
+    "Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva
+    maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on
+    määrännyt" -- "Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on". "Sillä
+    Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken
+    tuomion Pojalle". -- Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22.
+
+Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys.
+Yleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle,
+istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu
+eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen
+heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu
+maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja
+kukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten
+tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan
+sentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan
+kadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan
+kadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin
+saisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat
+takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa
+ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen
+vuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan
+edellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta
+varten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös
+langetetaan kuolemassa.
+
+Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää
+työtä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia
+tai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa
+ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin
+antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu,
+joka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa.
+
+Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen
+elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti
+tulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25:
+31--46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton
+sovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys,
+vaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta
+jotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli
+kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin
+tarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat
+kuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin
+raamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän
+pitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka
+järjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja
+kuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät.
+
+Sana _tuomio_ ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen
+julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen
+perustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa
+tuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty.
+
+Sana _päivä_, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa,
+joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee
+itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä
+määrättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme
+Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten
+kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi -- sillä me luemme "siitä
+päivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan" (1 Moos. 2: 4)
+-- pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme "kiusauksen
+päivästä korvessa", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9),
+"pelastuksen päivästä" (2 Kor. 6: 2), samoin "koston päivästä", "vihan
+päivästä" ja "hädän päivästä" -- kaikki puheenparsia, joita on käytetty
+neljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja
+samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me
+luemme "Kristuksen päivästä, "tuomion päivästä" ja "hänen päivästään"
+-- jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin
+Messias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa,
+jolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja
+tästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa
+ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten
+Kuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä
+otaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista
+tai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa
+samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton
+käsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman
+että asia on riittävästi todistettu tai tutkittu.
+
+Jos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla
+tuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka
+tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys
+mahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa
+merkityksessä.
+
+Samalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä
+kuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö
+sinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin
+opettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on
+koeteltu määrätyitä, valituita _luokkia_.
+
+Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa,
+Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa,
+koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin
+päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi
+rangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2:
+17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli
+maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä
+pitäen pantu toimeen.
+
+"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään
+jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan
+jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on
+seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta
+tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin
+siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan
+kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku
+on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan
+kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja
+antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä --
+jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan
+täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä
+unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee
+tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta,
+uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut
+tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä;
+heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan
+ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "_toivossa_ me olemme
+pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta
+(johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä
+Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun
+me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1
+Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan
+Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _"paenneet_ tässä
+maailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta"_, ei mitenkään todista,
+ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen,
+vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista.
+Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on
+ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi,
+joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän
+vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen.
+Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta
+niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen
+eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja
+kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon.
+
+Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman.
+Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän
+huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli
+väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti
+tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään
+parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin
+menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion
+päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen
+tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen)
+koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut
+kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut
+kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti
+ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää,
+ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta
+pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka
+hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti
+suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka
+Jumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta
+[suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme
+siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän
+nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden
+tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan
+uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14:
+9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6.
+
+Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle
+tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen
+ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen
+kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala
+on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi
+päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa
+kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän
+osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion
+Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. --
+Joh. 5: 22.
+
+Siten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin
+rakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva
+maailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse
+on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska
+se on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää,
+vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion
+päivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan
+vanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon
+kaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat
+ennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen.
+
+Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut.
+Huomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit
+pelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa
+tottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten
+sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: "Ja Israelin lapset huusivat
+Jehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja
+Jehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi
+sotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta."
+(Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut
+vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin
+hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen
+pitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee
+_vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että
+hän lunasti heidät.
+
+Tämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain
+selitykset. On kirjotettu: "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella
+ja kansat oikeudella". -- Ps. 98: 9.
+
+Tuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin
+ensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama
+elämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä
+koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee
+toisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille
+kuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen
+sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta.
+Toinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä
+toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin
+tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota:
+"Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat
+heltyneet", vaan: "_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen
+hampaansa tulevat niistä helliksi". "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen
+pitää kuoleman." (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee
+seurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin
+tuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan.
+(2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta
+siten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi
+kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on
+saavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua
+Jumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä
+kuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää,
+tuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman
+Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden
+teko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla
+oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet
+luotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun
+suuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on
+vähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää.
+Se, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja
+täyttä kykyä vastaan.
+
+Se, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen
+kuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon
+loistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä
+mitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin
+pidetään hän arvottomana elämään ja tulee "poistettavaksi", joskin hän
+sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan:
+-- "Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja
+vasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous." (Jes. 65: 20.)
+Siten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja
+jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee
+heidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja
+saavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa.
+
+Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista
+ja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor.
+15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että
+sen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut:
+tottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan
+lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa
+sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_
+menevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan
+(elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta
+heidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla
+heidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän
+toinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan,
+eikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska
+heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa
+ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen
+vallitessa.
+
+Me toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me
+jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta,
+vastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän
+omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. "Herran
+silmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä", ja: "Jumala
+on tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut
+salattua, oli se sitten hyvää tai pahaa." (Sanl. 15: 3; Saarn. 12:
+14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_
+palkinnon joko nyt tai tuonnempana. "Muutamien ihmisten synnit ovat
+ilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten
+taas tulevat ilmi jälestä päin." (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla
+kuin Herran suosimalla "pienellä laumalla" ole nyt riittävästi valoa
+joutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me
+koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen
+yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten.
+
+Maailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin
+kuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa
+Jumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta,
+erityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä
+tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai
+aikakautena.
+
+Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten
+huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne
+voittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä
+armohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset
+voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä
+kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin
+ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa
+varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät
+koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman
+kanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu
+tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista
+varten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on
+välttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten.
+"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?" 1 Kor. 6:
+2.
+
+Nämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta,
+aadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi
+siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan
+vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa
+kuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen,
+kunnia- ja valta-asemaan.
+
+Molempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin
+maailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa
+kaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman
+tuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna,
+jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet
+vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan
+palkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden
+tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka
+ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden
+kahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä
+maailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa
+määrässä suurempi.
+
+Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet
+sekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta
+vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu
+tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla
+ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään
+vastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He
+siirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan
+siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka
+ovat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala
+on määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien
+soaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen
+ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet
+ne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen
+tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa
+huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan.
+
+Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota
+luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak.
+16: 31--34). Hän sanoo:
+
+    "Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon,
+    ja sanottakoon pakanain seassa:
+    'Jehova hallitsee.'
+    Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on,
+    maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on;
+    Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta,
+    _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_.
+    Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä,
+    sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti."
+
+Tähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko
+luomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari
+on siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava
+seurakunnan. -- Room, 8: 21, 22.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    AIKANAAN.
+
+    Päivä autuas aikanaan vaan
+    kohta koittavi maailmahan.
+    Jeesus mennyt sit' valmistamaan
+    tullen luotuja siunaamahan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Emme konsana erkanekkaan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
+
+    Kuolleet haudoista nostetaan nuo.
+    Silloin terveeksi sairaatkin saa.
+    Sen tuo taivainen ystävä suo.
+    Kaiken kiusauksen myös poistattaa.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Emme konsana erkanekkaan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
+
+    Siellä aukeaa valtaava tie,
+    joll' ei eksyä tyhminkään voi.
+    Puhtaan joukon se ennallaan vie,
+    missä ainainen kiitos vaan soi.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Emme konsana erkanekkaan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
+
+    Kaikki kyyneleet pois kuivataan.
+    Verho peittävä koht' poistetaan.
+    Herran rakkaus ilmotetaan
+    silloin kaikille myös kokonaan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Emme konsana erkanekkaan.
+       Kohta vaan, yhdytään.
+       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN.
+
+Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on
+lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --
+Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.
+-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja
+työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.
+-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --
+Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
+
+
+Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se
+nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun
+suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen,
+joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus
+käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin
+ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen
+täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä
+johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan
+lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta
+suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä
+rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei
+lunastus koske kaikkia.
+
+Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo
+(Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että
+hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija,
+johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen
+tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja
+ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät,
+vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä
+hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin
+toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme
+kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä
+koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me
+näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko
+ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään
+koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut.
+(Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen
+ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut --
+enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi]
+"kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa
+jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos
+hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen _kaikkien_ puolesta",
+niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen
+lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että
+joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi
+antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan
+kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä,
+rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa
+suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden
+täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä,
+että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena
+oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi
+Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia,
+jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen
+ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten
+vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja
+kirousta.
+
+Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin
+täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta
+haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus
+Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai
+siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden
+tai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka
+johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin
+tullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala
+valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä
+rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin
+kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä
+osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää
+varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta
+seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun
+lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään
+ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että
+hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan
+hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät,
+niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat
+tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä
+rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta,
+mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa
+kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet
+ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan
+hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee
+olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten
+mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää,
+eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka
+olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se
+tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä,
+epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi.
+
+Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten
+olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat
+olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset
+kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten
+olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy
+samana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen
+sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja
+ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee,
+kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty
+_tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen
+tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka
+perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan
+ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus
+valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille
+uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta,
+suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään
+muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan
+_jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään.
+
+Lunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule _pitämään_
+syntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään
+autuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta
+ja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa
+hänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa
+hänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa
+tulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai
+ei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään,
+että kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja
+näkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus
+ikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus
+ole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat
+tulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän
+maailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään
+vaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai
+vähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he
+tahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja
+vaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein
+mahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on
+vältettävissä.
+
+Todellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella
+kokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee
+ne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät
+tulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan
+tämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä
+erityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan
+kanssa maailman siunaamiseksi -- että he nyt olisivat todistajina ja
+koetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman
+-- ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta
+johtuvia etuja eli _nyt_ tulla koetelluksi ijankaikkista elämää
+varten. Näille harvoille _lasketaan_ (ja he vastaanottavat _uskon_
+kautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle
+suodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä,
+eivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin,
+menetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään.
+Uskomalla Kristukseen _lasketaan_ heidät täydellisiksi, ja ovat
+sentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon,
+ikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään
+ja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille
+enään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden
+kautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden,
+joka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin
+se, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma
+tulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin
+kuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä
+syntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset
+ovat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan
+kokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä
+alkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta
+johtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset
+heikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen
+seurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti,
+astuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä
+ylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee
+olemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä
+verrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat
+suosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta
+ja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas
+hallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka
+eivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten
+olemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian
+palkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan
+yhteydessä.
+
+Aadamin kuolema oli varma, joskin hän joutui siihen vasta yhdeksänsadan
+kolmenkymmenen vuoden vähittäisen kuoleman kautta. Koska hän itse
+oli kuolevassa tilassa niin syntyivät kaikki hänen lapsensa samassa
+kuolevassa tilassa ilman elämisen oikeutta, ja vanhempiensa tavalla
+kuolevat he kaikki lyhyemmän tai pitemmän viivytyksen jälkeen. Tulee
+kuitenkin muistaa, ettei kuoleminen pääty suurempaan tuskaan tai
+vaivaan kuollessa, vaan kuolemaan -- elämän sammumiseen, joka juuri
+on synnin palkka. Kärsiminen on ainoastaan sen yhteydessä oleva
+tilapäinen paha, ja löytyy sellaisia, joita rangastus kohtaa ilman
+kärsimyksiä tai ainoastaan vähillä kärsimyksillä. Täytyy muistaa, että
+kun Aadam turmeli elämän, niin turmeli hän sen ainaiseksi, eikä kukaan
+hänen jälkeläisistään koskaan kyennyt sovittamaan hänen rikostaan
+eikä voittamaan kadotettua perintöä. Koko suku on joko kuollut tai
+kuolemallansa. Ja jos he eivät voineet sovittaa rikostaan ennen
+kuolemaansa, niin vannaankaan eivät he voineet tehdä sitä kuolleina
+-- kun heillä ei ole olemassaoloa. Synnin palkka ei ollut kuolema
+sellaisilla eduilla ja oikeuksilla, että sen jälkeen saisi palata
+elämään. Lausutussa rangastustuomiossa ei ollut mitään viittaustakaan
+vapautukseen. (1 Moos. 2: 17.) Ennalleenasettaminen on sentähden
+Jumalan puolesta vapaan armon tai suosionosotus. Ja niin pian kuin
+Aadam oli joutunut rangastuksen alaiseksi, niin, silloin jo kun tuomio
+julistettiin, viitattiin Jumalan vapaaseen armoon, joka, kun se on
+toteutunut tulee täysin määrin todistamaan hänen rakkauttaan.
+
+Ellei olisi ollut sitä toivon kipinää jonka sisälsivät nuo sanat:
+vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään, olisi koko suku ollut
+täydellisessä epätoivossa; mutta tämä lupaus ilmotti, että Jumalalla
+oli suunnitelma suvun hyväksi. Kun Jumala vannoi Aabrahamille, että
+hänen siemenessään kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi,
+sisälsi se kaikkien ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen, sillä
+monet olivat silloin kuolleet, ja toiset ovat sen jälkeen kuolleet,
+ilman että he ovat tulleet siunatuiksi. Kuitenkin on lupaus edelleen
+varma: kaikki tulevat siunatuiksi, kun ennalleenasettamisen ja
+virvotuksen ajat koittavat. (Ap. t. 3: 19.) Sitä paitsi, koska siunaus
+sisältää suosion, ja koska, synnin seurauksesta, Jumalan suosio,
+otettiin pois ja kirous tuli sijalle, niin sisälsi tämä lupaus,
+tulevasta siunauksesta, kirouksen poisottamisen ja näin ollen hänen
+suosionsa palaamisen. Tämä sisälsi samalla sen, että joko Jumala
+luopuisi vaatimuksistaan, muuttaisi päätöksensä ja vapauttaisi
+syyllisen suvun, tai myös sen, että hänellä oli suunnitelma, jonka
+kautta suku voitaisiin _lunastaa_, siten että toinen kärsisi ihmisen
+rangastuksen.
+
+Jumala ei jättänyt Aabrahamia epäilykseen hänen suunnitelmansa suhteen,
+vaan osotti lukuisien esikuvauksellisten uhrien kautta, joita niiden,
+jotka lähestyivät Jumalaa, täytyi uhrata, ettei hän voinut antaa perään
+eikä myöskään tehnyt sitä, eikä antanut syntiä anteeksi, sekä että
+ainoa tapa poistaa ja ehkäistä rangastus oli riittävän suuren uhrin
+uhraaminen, joka kykenisi vastaamaan rangastusta. Tämä esitettiin
+Aabrahamille paljon merkitsevässä esikuvassa: Aabrahamin pojan, johon
+luvattu siemen keskittyi, täytyi ensin tulla uhriksi, ennenkuin hän voi
+siunata, ja esikuvaksi tästä sai Aabraham hänet takaisin kuolemasta.
+(Hebr. 11: 19.) Tässä kuvasi Iisak totista siementä, Kristusta
+Jeesusta, joka kuoli lunastaakseen ihmiset, jotta kaikki lunastetut
+saisivat luvatun siunauksen. Jos Aabraham olisi ajatellut, että Herra
+antaisi anteeksi ja vapauttaisi syylliset, olisi hän tuntenut, että
+Jumala on muuttuvainen, eikä olisi silloin voinut täysin luottaa
+hänelle annettuihin lupauksiin. Hän olisi voinut ajatella näin: Jos
+nyt Jumala kerran muuttaa päätöksen, minkätähden ei hän jälleen voisi
+sitä muuttaa? Jos hän luopuu kuoleman kirouksesta, eikö hän voisi
+jälleen katua luvattua suosiota ja siunausta? Mutta Jumala ei jätä
+meitä mihinkään sellaiseen epävarmuuteen. Hän takaa meille täydelleen
+sekä vanhurskautensa että muuttumattomuutensa. Hän ei voinut vapauttaa
+syyllisiä, joskin hän rakasti heitä niin suuresti, ettei hän "säästänyt
+omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi [kuolemaan] meidän
+kaikkien edestä".
+
+Niinkuin koko suku oli Aadamissa, kun hänet tuomittiin kadotukseen, ja
+hänen kauttaan menetti elämänsä, niin kuoli myös, kun ihminen Jeesus
+Kristus lunasti Aadamin elämän, mahdollinen suku hänen kupeessaan.
+Kuolemassaan maksoi Jeesus siten vastaavan, täysin riittävän hinnan
+kaikkien ihmisten hyvitykseksi, ja on hänellä siten täysi valta tai
+oikeus ennalleenasettaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luokse hänen
+kauttaan.
+
+"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille
+ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko
+koituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän;
+sillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet
+ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden
+kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan." (Room. 5: 18,
+19.) Ajatus on selvä: Kaikille niille, jotka Aadamin synnin tähden
+tulivat osallisiksi kuolemantuomiosta, tulee Herra Jeesus tarjoamaan
+elämänoikeudet, hän, joka maksoi vastaavan hinnan, joka tuli Aadamin
+sijaiseksi eli edustajaksi loukatun lain edessä, ja joka siten "antoi
+itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta". Hän kuoli "vanhurskas
+vääräin puolesta, jotta hän veisi meidät Jumalan luokse". (1 Piet.
+3: 18.) Kuitenkaan ei tule koskaan jättää huomioonottamatta sitä,
+että kaikissa Jumalan suunnitelmissa sukumme hyväksi tunnustetaan
+inhimillinen tahto yhdeksi tekijäksi jumalallisten suosiolahjojen
+voittamisessa, joita niin runsaasti on varattu. Muutamat ovat
+laiminlyöneet tämän piirteen tutkiessaan äsken mainittua Raamatun
+kohtaa, Room. 5: 18, 19. Apostolin esitys on kuitenkin se, että
+samoinkuin kiroustuomio ulottui koko Aadamin sukuun, niin on myöskin
+Herramme Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden kautta Isän suunnitelmaa
+kohtaan, uhraamalla itsensä meidän puolestamme, vapaa lahja ulotettu
+kaikkiin -- anteeksiantamuksen lahja, joka tulee sen vastaanottajan
+vanhurskauttamaan tai muodostamaan perustuksen hänen ikuiselle
+elämälleen. Ja "niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta
+ne monet ovat _joutaneet_ syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden
+kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat [_vastaisuudessa_ eivätkä
+_joutuneet_ ennen] vanhurskasten asemaan". Jos lunastus itsessään ilman
+meidän vastaanottamistamme tekisi meidät vanhurskaiksi, niin olisi
+sanottu: yhden kuuliaisuuden kautta ne monet _joutuivat_ vanhurkasten
+asemaan. Mutta joskin Lunastaja on maksanut lunastuksen ja Jehova on
+ottanut sen vastaan, niin ovat evankeliumiaikana ainoastaan muutamat
+harvat tulleet vanhurskaiksi, joskin tuhatvuotiskautena monet
+vanhurskautetaan "uskomalla hänen vereensä". Koska Kristus on sovinto
+(riittävä hyvitys) koko maailman syntien puolesta, voidaan kaikki
+ihmiset tämän perustuksella lunastaa ja voi hän vapauttaa heidät
+Aadamin synnin rangastuksesta -- uuden liiton vallitessa.
+
+Ei mitään vääryyttä ole Jumalassa, sentähden "jos me tunnustamme meidän
+syntimme, niin hän on uskollinen ja _vanhurskas_, niin että hän antaa
+anteeksi meidän syntimme ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä".
+(1 Joh. 1: 9.) Koska hänen puolestaan olisi ollut väärin vapauttaa
+meitä lausutusta rangastuksesta, ennenkuin siitä oli annettu täysi
+hyvitys, niin sallii hän meidän tässä myös käsittää, että olisi väärin,
+jos hän kieltäisi meidän ennalleenasettamisemme, koska hänen oman
+järjestelmänsä mukaan meidän rangastuksemme on meidän puolestamme
+suoritettu. Sama järkähtämätön oikeus, joka kerran tuomitsi ihmisen
+kuolemaan, takaa kaikkien niiden vapauttamisen, jotka, tunnustaen
+syntinsä, anovat elämää Kristuksen kautta. "Jumala on se, joka
+vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus on se, joka on
+kuollut, niin, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla
+puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." -- Room. 8: 33, 34.
+
+Lunastuksen täydellisyys on mahdollisimman voimakas todistus kaikkien
+niiden ihmissuvun jäsenten ennalleenasettamisesta, jotka vastaanottavat
+sen tarjotuilla ehdoilla. (Ilm. 22: 17.) Itse Jumalan vanhurskas ja
+kunniantuntoinen luonne on sen vakuutena. Jokainen lupaus, jonka hän
+on antanut, sisältää sen, ja jokainen esikuvauksellinen uhri viittasi
+tuohon suureen ja riittävään uhriin -- "Jumalan Karitsaan, joka ottaa
+pois _maailman synnin_" -- joka "on meidän [seurakunnan] synteimme
+sovitus [täysi hyvitys]; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailmankin
+syntien". (Joh. 1: 29; 1 Joh. 2: 2.) Koska kuolema on synnin rangastus
+tai palkka, niin täytyy synnin poistuttua, sen palkan aikanaan lakata.
+Jokainen muu ajatus olisi sekä tyhmä että väärä. Se seikka, ettei
+mitään ennalleenasettamista aadamilaisesta hävityksestä ole suoritettu
+loppuun, joskin Jeesuksen kuolemasta on kulunut lähes kaksituhatta
+vuotta, todistaa yhtä vähän ennalleenasettamista vastaan kuin se,
+että neljätuhatta vuotta ennen hänen kuolemaansa, todistaa sitä
+vastaan, ettei Jumala olisi tehnyt lunastussuunnitelmaa ennen maailman
+perustamista. Sekä kaksituhatta vuotta jälkeen Kristuksen kuoleman että
+neljätuhatta vuotta sitä ennen olivat määrättyjä aikoja työn toisia
+osia varten, valmistuksia "kaiken ennalleenasettamisen aikaa varten".
+
+Älköön kukaan liian nopeasti otaksuko, että tämä käsitys olisi
+jollakin tavalla ristiriidassa sen Raamatun opin kanssa, että usko
+Jumalaan, synnin katuminen ja luonteen parannus ovat välttämättömiä
+asioita pelastusta varten. Tämä piirre käsitellään laveammin vähän
+edempänä, mutta me teemme tässä ainoastaan viittauksen siihen, että
+vaan muutamilla on koskaan riittävässä määrin ollut valoa osottaakseen
+täydellistä uskoa, katumista ja elämän parannusta. Muutamia on
+osaksi, toisia on kokonaan tämän maailman jumala soaissut, ja heidät
+täytyy ennalleenasettaa sokeudestaan samoinkuin kuolemasta, jotta he,
+_kukin kohdastaan_, saisivat _täyden_ tilaisuuden tottelevaisuuden
+ja tottelemattomuuden kautta osottamaan arvollisuuttaan tai
+arvottomuuttaan ijankaikkiseen elämään. Sen jälkeen tulevat ne,
+jotka osottautuvat arvottomiksi elämää varten, kuolemaan jälleen --
+toisen kuoleman -- josta ei ole mitään lunastusta eikä siis mitään
+ylösnousemusta. Se kuolema, joka johtuu Aadamin synnistä, ja kaikki
+ne epätäydellisyydet, jotka sitä seuraavat poistetaan lunastuksen
+perustuksella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa; mutta se kuolema, joka
+on tulos yksityisestä tahallisesta lankeemuksesta, on päättymätön. Sitä
+syntiä ei koskaan anneta anteeksi, ja sen rangastus, toinen kuolema,
+tulee olemaan _ikuisesti kestävä_ -- ei ikuinen kuoleminen, vaan
+ikuisesti kestävä kuolema -- kuolema, jota ei katkaise ylösnouseminen.
+
+Lunastussuunnitelman perusteellista tutkimusta tullaan käsittelemään
+eräässä seuraavassa osassa, Tässä me ainoastaan perustaudumme
+siihen tosiasiaan, että lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta tulee
+yhtä laajalti koskemaan ihmiskuntaa, siunatuissa tuloksissaan ja
+tilaisuuksissaan, kuin Aadamin synti tuhoamisessa ja hävittämisessä
+-- niin että kaikki, jotka tuomittiin kadotukseen ja kärsivät Aadamin
+tähden, voivat yhtä varmasti "aikanaan" vapautua kaikesta tästä pahasta
+Kristuksen tähden. Kuitenkaan ei kukaan voi omaksua tätä Raamatun
+todistusta, joka ei hyväksy sitä Raamatun julistusta, että kuolema
+-- elämän sammuminen -- on synnin palkka. Ne, jotka pitävät kuolemaa
+elämänä vaivassa, eivät, ainoastaan jätä huomioonottamatta _kuolema_- ja
+_elämä_-sanojen merkitystä, jotka ovat toistensa vastakohtia,
+vaan joutuvat vielä kahteen mahdottomuuteen. On mahdotonta ajatella,
+että Jumala piisi jatkanut Aadamin olemassaoloa vaivassa edes jonkun
+synnin tähden, jonka hän voisi tehdä, ja erittäinkin sen verrattain
+pienen rikoksen tähden, joka oli kielletyn hedelmän syömisessä. Ja
+jos meidän Herramme Jeesus Kristus lunasti ihmissuvun, kuoli meidän
+puolestamme, tuli meidän lunastushinnaksemme, meni kuolemaan, jotta
+me siitä vapautuisimme, niin eikö ole selvää, että se kuolema, jonka
+hän kärsi väärien puolesta, oli aivan samankaltainen kuin se, johon
+koko ihmiskunta on tuomittu. Kärsiikö hän siis ikuisia tuskia meidän
+puolestamme? Ellei, niin on yhtä varmaa, kuin että hän _kuoli_ meidän
+synteimme tähden, että meidän synteimme rangastus oli kuolema eikä
+elämä millään tavalla tai missään olosuhteissa.
+
+Mutta on ihmeellistä, että joskin muutamat huomaavat, että oppi
+ijankaikkisesta vaivasta ei sovi yhteen näiden sanojen kanssa, että
+"Herra antoi kaiken meidän vääryytemme kohdata häntä", ja että "Kristus
+kuoli meidän synteimme tähden", ja käsittävät, että jompikumpi näistä
+kahdesta täytyy sovittamattomana raueta, niin pitävät he kuitenkin
+kiinni kuvitellusta ikuisesta vaivasta ja pitävät sen niin korkeassa
+arvossa kuin jonkun makupalan, niin että he sivuuttamalla Raamatun
+hyväksyvät sen ja harkiten kieltävät, että Jeesus maksoi maailman
+lunastushinnan, vaikkakin Raamattu kauttaaltaan todistaa tämän totuuden.
+
+
+
+Onko ennalleenasettatninen mahdollinen.
+
+
+Muutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet
+herätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille
+olisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen
+paljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana,
+ja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen
+toisiaan tilan puutteen tähden.
+
+Tämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että
+kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä
+kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme
+tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu
+otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin
+"kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien
+profeettainsa suun kautta".
+
+Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta,
+ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan
+päällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin
+vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta
+ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää
+lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi
+ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja
+laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven
+keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli
+ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka
+aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata
+viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt:
+kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea
+kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea
+Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa
+kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä
+kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi
+aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka
+luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi.
+
+Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme
+maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä
+on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut
+Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä
+kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää
+miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa
+seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä.
+Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä,
+niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana
+viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa
+ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu
+laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee
+seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko
+maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat
+kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin
+suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa
+pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat.
+Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta
+seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala
+on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun
+me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava
+kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että
+vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että
+Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista
+välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa
+tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla.
+
+
+
+Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
+
+
+Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten
+ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa
+tieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme
+tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja
+esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi
+olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he
+väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei
+ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan
+varmaan siunauksen vastakohta.
+
+Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja
+monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään
+kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi
+niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin
+me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja
+kaikille.
+
+Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan
+ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja,
+kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen
+ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa
+ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään
+ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22;
+Ap. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että
+tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin
+täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja
+opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän,
+jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan
+ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi
+olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä.
+Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä,
+ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on.
+
+Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen
+oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa
+oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä
+hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen,
+kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen
+häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua
+aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset.
+Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja
+vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat
+ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien
+yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa
+huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni
+käsittää'."
+
+Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä,
+ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua
+sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun
+ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen
+viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän
+tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa
+ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset
+ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia
+kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että
+todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten
+olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia
+vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen
+menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.
+
+Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun
+me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita,
+niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin
+usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa,
+joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten
+oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan.
+Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei
+heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja
+Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta
+niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan
+ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa
+olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut
+lopputulokset arvostellaan.
+
+Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö
+löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon,
+taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen,
+että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta
+oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai
+"aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan
+varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon
+lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta
+kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä
+varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi
+kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme,
+että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn
+käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme
+kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy
+paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat
+maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin
+suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta
+aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen
+taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen
+aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan
+menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat
+ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat
+niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes
+ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan
+julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon
+kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään
+todistaa.
+
+Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata
+siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja
+niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä
+löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden"
+viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja
+järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme
+Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne
+lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten
+kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden
+perikuviksi.
+
+Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon
+sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se
+hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä.
+Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa
+kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita
+kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot
+nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai
+jäljittelemään.
+
+Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin
+aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin --
+nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen.
+Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien,
+matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa
+tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia,
+joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa
+ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja
+selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein
+tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista
+alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen
+aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä
+että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän
+kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että
+joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi
+järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota
+ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä
+on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan
+apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän
+luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.
+
+Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky
+ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti
+pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen
+lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä
+selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä
+tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin
+arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen
+aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat
+syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa
+ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi
+höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie
+liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat
+todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden"
+olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että
+kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi
+ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin
+se päättyisi?
+
+Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä?
+Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin
+hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat
+ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä!
+Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti
+arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että
+ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden.
+Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista
+eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä
+suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat
+voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.),
+joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet,
+sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan
+nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä
+ja melkein ilman etsimistä.
+
+Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista
+keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä,
+vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin
+muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista
+ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän
+jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän
+valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät
+lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi
+ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta
+yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän
+on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja
+edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan
+yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja
+kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä,
+että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen
+kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto,
+joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada
+hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus
+keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä
+ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos
+mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me
+lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna
+puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä
+aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.
+
+Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä
+asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu,
+että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e.
+ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että
+Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki
+nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen
+hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki
+oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun
+suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita
+ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä
+vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä
+se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän
+edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan
+vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi
+Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä
+ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten
+apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista
+varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli
+Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto:
+"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun
+aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_
+[eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan
+suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja
+silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä
+päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan.
+12: 1, 4, 10.
+
+Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt,
+että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet
+ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan
+suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta,
+jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat
+selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen
+edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat
+siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos
+ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman
+kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä,
+että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen
+opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki
+tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että
+ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista,
+tahdomme ainoastaan viitata:
+
+Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai
+turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän
+voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät
+taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia.
+Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus,
+niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä
+säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi,
+täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat
+tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee
+selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut
+niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat
+suotuisimmat.
+
+Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että
+maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan
+jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin
+tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista
+ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä
+vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien
+koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken,
+niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan
+enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille
+olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä,
+niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt
+on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä
+ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan
+viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli
+_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena
+tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan
+yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan
+kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa,
+vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan
+joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen
+ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.
+Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys,
+joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen
+päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään
+sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan
+kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat
+ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri
+näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa
+sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä
+ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa.
+
+Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen
+yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan
+turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan
+antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on
+se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta
+tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että
+ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin
+suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme
+yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin
+minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku
+nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn
+tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys
+edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti
+kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei
+enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta
+jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat
+täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on
+heidän kykynsä yläpuolella.
+
+Itsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja
+edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että
+vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys
+yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista
+oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja
+kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin
+aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista
+ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja
+johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja
+tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi
+ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin
+tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain
+ennalleenasetettuun ihmissydämeen.
+
+Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui
+myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan
+nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen:
+"Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan,
+tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja
+taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus
+on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen
+Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä
+siunatuiksi".
+
+Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat
+luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin
+Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa
+päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan
+pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat
+ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa
+jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa".
+(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti
+lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse
+olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
+tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän
+hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme
+erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä
+perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu
+kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja
+suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että
+ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1
+Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat
+syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan
+voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen
+puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan
+oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli
+ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän
+uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli
+korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän
+aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen
+täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin
+omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun
+asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen,
+sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi
+kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa
+Jumalan sanan kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    "Katso, katso, kuinka Taatto
+    meitä paljon rakastaa,
+    kuinka Taaton hellä silmä
+    meihin, lapsiin, katsahtaa!
+    Katso, kuinka parhaimpansa
+    huonoimmille antaa hän
+    Poikans' antaa syntein tähden.
+    Niin näet Taaton hellivän!
+
+    Katso, kuinka Herra Jeesus
+    myöskin meitä rakastaa,
+    kuinka aina ristin kuoloon
+    kärsii tuskaa katkeraa,
+    kuinka siellä kuollessansa
+    veren kalliin vuodattaa!
+    Katso, tuota rakkautta
+    pohjatonta, korkeaa!"
+
+
+        Kaipuuni tyydytetty.
+
+    Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan
+    on mulla myös kirkkaus sun.
+    Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan,
+    ett' luoksensa johdatti mun.
+
+    Tuo armahin aamu jo koittamaan saa.
+    Pois haihtuvat varjotkin nuo.
+    Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa
+    ja Luojalle kiitoksen tuo.
+
+    Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan
+    kautt' taivahan tannerten ain',
+    ja päästä mun Taattoni helmahan vaan,
+    jo kaipuuni sammuttaa sain.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
+
+Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
+taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
+taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. --
+Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
+olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
+otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
+Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
+riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen
+luonteen muutos saavutetaan.
+
+
+Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan
+ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen
+alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä
+että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta
+tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat
+kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka
+saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta
+ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa
+se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena
+valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi
+tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.
+
+Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä
+alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta,
+joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen
+täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat
+he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta
+kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun
+johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta".
+
+Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen,
+ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä
+väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet
+tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä
+Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan
+kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan
+päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain
+kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy
+pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta
+Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja
+ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta".
+
+Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi,
+täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan
+mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin,
+arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla,
+joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta
+maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti
+samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja
+ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että
+Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme
+kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18.
+
+Niinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken
+maallisen hallitsija: -- "meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat
+meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan" j.n.e. (1 Moos. 1:
+26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä,
+jonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja
+Jumala näki luomuksensa "sangen hyväksi", se on täydelliseksi, sillä
+Jumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole
+_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan.
+
+Ihmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan
+Ps. 8: 6--9: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä
+kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi
+herraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja
+härät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat
+meressä". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun
+kehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan
+mainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä
+vähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä
+syytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka
+kreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä
+kohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa
+vähän vähempi kuin enkelit.
+
+David puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan
+ja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt
+alkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan
+hallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet
+ja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2:
+7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt
+alkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä,
+maan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan.
+Hän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista,
+mutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen
+toimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden
+kunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi
+maistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen
+ennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham,
+eräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan
+seuraavasti:
+
+    "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
+    tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit?
+    Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia:
+    ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet
+    ja asetit hänet kättesi töitten yli".
+
+Ei myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen.
+Olio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla
+kuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen
+ihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia.
+Valaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun:
+
+    Eri asteilla          Eri asteilla      Eri asteilla     Eri asteilta
+    olevia taivaallisia   olevia maallisia  olevia kasveja   kivikunnassa
+    tai henkisiä          tai eläin
+    olentoja              olentoja
+
+    Jumalallinen.         Ihminen.          Puu.             Kulta.
+       ----               Nisäkäs.          Pensas.          Hopea.
+       ----               Lintu.            Ruoho.           Kupari.
+    Enkeli                Kala.             Sammal           Rauta.
+
+Kukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta
+korkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin
+täydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon
+nähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin
+täydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon
+täydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin
+täydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla
+asteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein
+ja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus
+"niin paljon suuremmaksi" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen
+luonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5.
+
+Huomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat
+ovat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata
+toisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai
+_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa
+löytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta
+eläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin
+omistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen,
+vaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, "vähää vähempi
+enkeleitä", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja.
+
+On suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin
+alentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki
+kuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin
+hyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet
+ovat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen
+turmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että
+useimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja
+henkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja,
+jotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin
+johda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista
+voimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta,
+hänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta,
+kun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen
+alaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen
+rangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin
+asetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja
+sielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen
+tuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa
+ennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta
+menetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista,
+vaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä
+olemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä
+menetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta
+etsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10.
+
+Yllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että
+täydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän
+Herramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli
+"Jumalan kaltainen" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento;
+mutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi
+tulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka
+edustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että
+hänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän
+ottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana,
+vaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli
+ihmiseksi; hän "tuli lihaksi". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14.
+
+Huomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu
+henkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme
+oli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin
+korkeassa asemassa kuin nyt, sillä "Jumala on korottanut hänet kaiken
+yli" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi
+lunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen
+henkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta.
+
+Mutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että
+jumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi
+erotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä
+oleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen
+enkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa
+tasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_,
+vaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen
+luontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_
+ihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi
+ja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan
+ihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman.
+
+Jälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän
+olisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen
+ihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten
+ei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa,
+1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta,
+"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin
+kuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta". (1 Kor. 15: 21). Jos
+hän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi
+se todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi
+ollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen
+Jumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt
+sitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi
+lunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme
+toisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen
+ihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että
+täydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei
+enkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä
+ei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen
+elähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr.
+2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta.
+Kahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin
+epätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa
+jumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän
+täydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento,
+ja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen
+henkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen
+kasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys
+lain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ --
+sai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17).
+Inhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän
+voi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän
+Herramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta
+luonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja
+hän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän
+tuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on
+Jumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos
+tämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu
+jumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin
+uhrattu -- kuollut.
+
+Täten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut,
+vaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä
+ihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen,
+jumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen
+puolesta.
+
+Tässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka
+tahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman
+lunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin
+kautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen
+lunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä
+ihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen
+ja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan,
+täydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin.
+
+Täydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan
+rajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien
+asioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta
+ei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon
+muutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin
+tulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään.
+Ihmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä
+olemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä
+edelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä
+määrässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo
+omistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa
+pääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa
+ovat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella.
+
+Joskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä
+ihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee
+ennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki
+siitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta,
+ylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi.
+
+Joskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä
+varten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien
+kirjeet ovat omistetut tämän "pienen lauman" opastusta varten, niin ei
+pidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä
+tämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen
+pidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on
+aikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta
+luonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle "pienelle laumalle"
+ovat annetut. Näille ovat ne "kalliit ja suuret lupaukset" annetut
+yli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle.
+Voidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa
+huomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana "pienen lauman"
+jumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman
+ihmisluonnon täydellisyydestä.
+
+Kysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden
+kyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska
+eivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan
+satumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa.
+Mutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa
+siihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä
+luontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen
+satumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis
+samoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin
+kuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen
+taivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet,
+ensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen
+morsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan
+suvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta
+ei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen
+uskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi
+erotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä
+luonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt
+sellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme
+sen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä "se,
+mikä on syntynyt lihasta, on lihaa". Ja koska löytyy kaksi selvästi
+erotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se
+sitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen,
+taivaaseen kuuluva, henkinen -- "se, mikä on hengestä syntynyt, on
+henki". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä "se ei ole vielä
+ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa"
+-- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2.
+
+Meillä ei ole mitään tietoa mistään olennosta, joko henkisestä tai
+inhimillisestä, joka joskus olisi muuttanut luontoa toisesta toiseksi,
+lukuunottamatta Jumalan Poikaa; ja se oli poikkeustapaus aivan
+erityistä tarkotusta varten. Kun Jumala loi enkelit, oli epäilemättä
+hänen tarkotuksensa, että ne ainaisesti jäisivät enkeleiksi, ja niin
+myös ihmiset ihmisiksi. Jokainen oli täydellinen omassa tasossaan.
+Ainakaan ei Raamatussa löydy mitään viittausta jostakin muusta
+tarkotuksesta. Samoinkuin elottomassa luonnossa löytyy suloinen melkein
+ääretön moninaisuus, niin on myöskin elollisten ja järjellisten
+luotujen olentojen samankaltainen moninaisuus täydellisyydessä
+mahdollinen. Jokainen luotu olento täydellisyydessään on ihana. Mutta
+kuten Paavali sanoo, on taivaallisten kirkkaus _eri_ kirkkautta, ja
+maallisten kirkkaus on toinen ja erilainen kirkkaus.
+
+Tutkimalla niitä tosiasioita, jotka ovat kirjoitetut meidän Herrastamme
+Jeesuksesta hänen ylösnousemisensa jälkeen ja enkeleistä, jotka
+myöskin ovat henkiolentoja, ja siten "selittäen hengellisiä asioita
+hengellisellä tavalla" (1 Kor. 2: 13), me voimme saada jonkinlaisen
+yleisen valaistuksen henkiolentojen suhteen. Ensiksikin voivat enkelit
+olla ja ovat usein läsnä, joskin näkymättöminä. "Herran enkeli
+piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät", ja "eivätkö he kaikki ole
+palvelevaisia henkiä, lähetetyt palvelemaan niitä, jotka pelastuksen
+perimän pitää?" (Ps. 34: 8; Hebr. 1: 14). Ovatko ne toimittaneet
+palvelustaan näkyväisellä tai näkymättömällä tavalla? Epäilemättä
+jälkimäisellä tavalla. Eliisaa piiritti joukko assyrialaisia ja hänen
+palvelijansa oli pelon vallassa; Eliisa rukoili Herraa, ja nuoren
+miehen silmät avaantuivat, ja hän näki vuoret heidän ympärillään täynnä
+tulisia vaunuja ja hevosia (ne olivat tulen kaltaiset). Jälleen, kun
+enkeli oli Bileamille näkymätön, niin näki sen aasin tamma, jonka
+silmät avattiin.
+
+Toiseksi voivat enkelit ottaa ihmismuodon ja esiintyä ihmisten
+_kaltaisina_. Herra ja kaksi enkeliä näkyivät sillä tavoin
+Aabrahamille, joka valmisti heille aterian, josta he söivät. Aluksi
+luuli Aabraham, että ne olivat kolme miestä, ja vasta silloin, kuin he
+aikoivat lähteä, huomasi hän, että yksi niistä oli Herra, ja toiset
+olivat enkeleitä, jotka sittemmin menivät Sodomaan ja vapauttivat
+Lootin. (1 Moos. 18: 1, 2). Eräs enkeli näkyi Gideonille miehen
+muodossa, mutta kertoi sittemmin, kuka hän oli. Eräs toinen enkeli
+näkyi Simsonin isälle ja äidille, ja he luulivat, että hän oli ihminen,
+kunnes hän alttarin tulessa nousi taivaaseen. -- Tuom. 6: 11--22; 13:
+20.
+
+Kolmanneksi ovat henkiolennot kirkkaita varsinaisessa tilassaan ja
+kuvataan usein kirkkaina ja säteilevinä. Sen enkelin muoto, joka
+vieritti kiven haudan ovelta, oli "kuin pitkäisen leimaus". Daniel
+näki vilahdukselta henkisen ruumiin, jonka hän kuvaili täten: Hänen
+silmänsä olivat kuin palava soihtu, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli,
+hänen kätensä ja jalkansa kuin kiiltävä vaski ja hänen äänensä kuin
+mahtava pauhu. Hänen edessään lankesi Daniel ikäänkuin kuollut. (Dan.
+10: 6, 10, 15, 17). Saulus tarsolainen näki samankaltaisen vilahduksen
+Kristuksen kirkkaasta ruumiista, jonka loisto oli suurempi kuin
+keskipäiväauringon kirkkaus. Saulus menetti näkönsä ja lankesi maahan.
+
+Täten olemme nähneet, että henkiolennot ovat todellakin ihania;
+kuitenkaan ei ihminen näe niitä, paitsi silloin kuin ihmisen silmät
+avataan, niin että ne voivat nähdä niitä, tai silloin kuin he
+esiintyvät _lihallisessa verhossa_ kuten ihmiset. Nämä lopputulokset
+tulevat varmemmiksi, kun me tutkimme lähempiä seikkoja heidän
+ilmestyksessään. Yksin Saulus näki Herran, ja ne miehet, jotka
+vaelsivat hänen kanssansa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään.
+(Ap. t. 9: 7). Ne miehet, jotka olivat Danielin kanssa, eivät nähneet
+sitä kirkasta olentoa, jota hän kuvailee, mutta suuri pelko tuli heidän
+päällensä, ja he juoksivat ja piilottivat itsensä. Edelleen selittää
+tämä kirkas olento: "Persian valtakunnan ruhtinas oli minua vastaan
+kaksikymmentä yksi päivää". (Dan. 10: 13). Lankesiko Daniel jota
+Herra niin suuresti rakasti, sen edessä kuin kuollut, jota Persian
+ruhtinas vastusti kaksikymmentä yksi päivää? Mitenkä on tämän asian
+kanssa? Varmaankaan ei ruhtinas nähnyt häntä kirkkaudessa! Ei, joko
+hän oli _näkymättömänä_ läsnä hänen luonansa, tai esiintyi hän ihmisen
+_kaltaisena_.
+
+Meidän Herramme on ylösnousemisestaan asti henkiolento: tietenkin
+kuuluvat samat kyvyt joita me tapaamme enkeleillä (henkisillä
+olennoilla) myöskin hänelle. Ja niin on asianlaita, kuten me selvemmin
+eräässä seuraavassa luvussa tulemme näkemään.
+
+Siten me näemme, että Raamattu käsittelee henkistä ja ihmisluontoa
+erilaisina, selvästi erotettuina luontoina, eikä anna pienintäkään
+todistusta siihen että toinen tulisi kehityksen kautta muuttumaan
+toiseksi; mutta toiselta puolen selittää se että ainoastaan muutamat
+harvat tulevat koskaan muuttumaan ihmisluonnosta jumalalliseen
+luontoon, johon Jeesus heidän päänsä jo on korotettu. Ja tämä
+ihmeellinen ja erityinen piirre Jehovan suunnitelmassa on tuota
+ihmeellistä ja erityistä tarkotusta varten valmistaa näistä Jumalan
+erityisiä välikappaleita tuon suuren tulevaisuustyön, kaiken
+ennalleenasettamisen suorittamisessa.
+
+Tarkastakaamme nyt sanoja: kuolevaisuus ja kuolemattomuus.
+
+Me tulemme huomaamaan niiden oikean merkityksen olevan täydessä
+sopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme oppineet vertaamalla Raamatun
+lausuntoja ihmis- ja henkiolentojen suhteen, ja maallisia ja
+taivaallisia lupauksia toisiinsa. Nämä sanontatavat sisältävät
+tavallisesti hyvin epäselvän käsityksen ja väärät esitykset niiden
+merkityksestä aiheuttavat vääriä käsityksiä niiden aineitten suhteen,
+joiden yhteydessä ne ovat, niin hyvin yleisessä puheessa kuin
+Raamatussa.
+
+_"Kuolevaisuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka on _altis
+kuolemalle_, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on
+_mahdollinen_.
+
+_"Kuolemattomuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka _ei ole altis
+kuolemalle;_ ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa
+kuolema on _mahdoton_.
+
+Tavallinen mutta väärä käsitys _kuolevaisuudesta_ on se, että se on
+asema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen
+käsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta.
+
+Sana _kuolematon_ merkitsee sitä, mikä _ei kuole_; joten itse sanan
+muodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen _kuolevaisuudesta_
+yleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet
+pulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko
+Aadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat,
+että jos hän oli _kuolematon_, niin ei Jumala olisi voinut sanoa:
+"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman", koska
+kuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen
+johtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin
+millä tavalla voi silloin selitys: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman",
+olla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä
+mukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa?
+
+Vaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka
+annetaan sanalle _kuolevaisuus_. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki
+on selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa,
+jossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen
+elämä, mutta _ei elämää itsessänsä_. Hänen elämänsä oli elämää, joka
+sai _ylläpitonsa_ "kaikkinaisista paratiisin puista", kiellettyä
+puuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen
+ja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu --
+ylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli
+Aadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin
+oli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen -- hän oli
+_kuolevainen_.
+
+Me tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen
+ja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta
+varten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi.
+Hänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton
+sen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti.
+Koska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi
+kuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut
+sikseen. Hänelle oli luvattu _niiden siunausten jatkaminen, joita
+hän silloin nautti_, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja
+häntä uhkasi kaiken menetys -- kuolema -- jos hän oli tottelematon.
+Väärä käsitys _kuolevaisuus_-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen,
+että yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole,
+ovat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen
+Isämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on
+kuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan
+lankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan
+kuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin
+tulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla,
+jos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten
+Aadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan,
+jonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken
+vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee
+täydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut
+syntiä.
+
+Ei missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat
+kuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut
+ennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle
+luonnolle omistetaan kuolemattomuus -- alkuaan yksin Jehovalle,
+sittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä
+korkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus
+luvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan
+kirkastetaan. -- 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53,
+54.
+
+Meillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu
+ainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat
+kuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan
+tulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä
+tyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat
+kuolevaisia.
+
+Siten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut,
+tulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään
+ilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon,
+johon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä -- elämä itsessään
+(Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi
+vaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja
+täydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään
+aihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät
+varustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän
+täydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole.
+
+_Kuolevaisuus ja kuolemattomuus_ sanojen oikea käsittäminen ja
+tapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse
+perustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu
+tuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi
+ihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata,
+ettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se,
+että parantumattomien täytyy _jatkaa elämäänsä_ jossakin ja jollakin
+tavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa
+Jumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista
+kurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt
+toimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan:
+että ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta
+rikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä
+tuskissa, vaan toinen kuolema. "Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää
+kuoleman."
+
+
+
+"Mikä sinä olet inttämään Jumalaa vastaan."
+
+Room. 9: 20.
+
+
+Muutamat suosivat sitä väärinkäsitystä vanhurskauden vaatimuksista,
+ettei Jumala saisi tehdä mitään eroa jakaessaan armolahjojaan luotujen
+olentojen keskuudessa; ja jos hän korottaa _yhden_ korkeaan asemaan,
+niin täytyy hänen _oikeudenmukaisesti_ tehdä kaikkien kanssa samalla
+tavalla, ellei voitaisi osottaa, että muutamat olivat menettäneet
+_oikeutensa_, jossa tapauksessa heidät voitaisiin määrätä alempaan
+asemaan.
+
+Jos tämä periaate olisi oikea, seuraisi siitä, ettei Jumalalla olisi
+ollut oikeutta luoda Jeesusta enkeleitä korkeammaksi ja yhä edelleen
+korottaa häntä jumalalliseen luontoon, ellei hän aikoisi tehdä samalla
+tavalla kaikkien enkeleiden kanssa -- ja kaikkien ihmisten kanssa.
+Ja sovelluttaaksemme tätä periaatetta vielä pitemmälle: jos jotkut
+ihmiset tulevat korkealle korotettaviksi ja osallisiksi Jumalallisesta
+luonnosta, niin täytyy kaikkien lopullisesti tulla korotetuiksi
+samaan asemaan. Ja miksikä ei jatkaa periaatetta äärimmäisyyteen asti
+ja sovelluttaa sitä nisäkkäisiin ja hyönteisiin, jotka myös ovat
+luotuja olentoja, ja sanoa, että koska Jumala on ne kaikki luonut,
+niin täytyy niiden kaikkien lopulta saavuttaa korkein olemassaolotaso
+-- jumalallinen luonto? Tämä on selvästi mahdottomuus, mutta yhtä
+järkevä kuin mikä toinen johtopäätös tahansa, joka perustuu tällaiseen
+otaksuttuun periaatteeseen.
+
+Ehkä ei kukaan tahtoisi jatkaa vääriä otaksumisia niin pitkälle. Mutta
+jos tämä olisi yksinkertaiselle oikeudelle perustettu periaate, niin
+missä se päättyisi enään olematta oikeudenmukainen?
+
+Ja jos Jumalan suunnitelma todellakin olisi sellainen, niin missä olisi
+silloin kaikkien Jumalan töitten suloinen moninaisuus? Mutta tämä ei
+ole Jumalan suunnitelma. Koko luonto, sekä elävä että eloton, todistaa
+Jumalan vallan ja viisauden ihanuutta ja moninaisuutta. Ja samoin kuin
+"taivaat kertovat Jumalan kunniasta, ja vahvuus julistaa hänen kättensä
+töitä" ihmeellisessä vaihtelevaisuudessa ja ihanuudessa, niin tulevat
+hänen järjellä varustetut olentonsa moninaisuutensa kautta vielä paljon
+enemmän todistamaan hänen valtansa ylenmääräistä kirkkautta. Me teemme
+tämän johtopäätöksen Jumalan sanan järkähtämättömän opin perustuksella
+ja tämän kanssa pitävät yhtä järjen ja luonnon todistus.
+
+On erittäin tärkeätä, että meillä on oikeat käsitykset vanhurskaudesta.
+_Suosiosta_ johtunutta lahjaa ei saa koskaan pitää oikeudella
+ansaittuna palkintona. Pelkkä oikeudenmukainen toimenpide ei anna
+mitään aihetta mihinkään erityiseen kiitollisuuteen, ei se myöskään ole
+mikään todistus rakkaudesta; mutta Jumala osottaa suuren rakkautensa
+luotujaan kohtaan antamalla heille äärettömän määrän ansaitsemattomia
+armolahjoja, joiden tulee herättää heissä vastarakkautta ja ylistystään.
+
+Jumalalla olisi ollut oikeus, jos hän olisi tahtonut, tehdä meistä
+ainoastaan olentoja, joilla oli hyvin lyhyt olemassaolon aika,
+joskaan emme koskaan olisi tehneet syntiä. Hän on tehnyt muutamia
+alemmista luoduistaan sellaisiksi. Hän olisi voinut antaa meidän
+nauttia siunauksistaan jonkun aikaa ja sitten, ilman vääryyttä,
+poistaa kaikkien meidän olemassaolon. Sellainenkin lyhyt olemassaolo
+olisi suosiota. Armoon perustuu se, että meillä on ensinkään mitään
+olemassaoloa. Kuinka paljon suurempaa suosiota osottaakaan synnin
+kautta menetetyn olemassaolon jälleen lunastaminen! Ja edelleen on se
+Jumalan suosiota, että me olemme ihmisiä emmekä eläimiä; Ainoastaan
+Jumalan suosiosta johtuu se, että enkelien luonto on jonkun verran
+ihmisluontoa korkeampi, ja samoin Jumalan suosion perustuksella tulevat
+Herra Jeesus ja hänen morsiamensa osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
+Sentähden tulee hänen järjellisten luomustensa kiitollisuudella ottaa
+mitä ikinä Jumala antaa. Jokainen muu ajatus ansaitsee oikeudenmukaisen
+kadotustuomion ja tulee, jos sitä suositaan, päättymään alennukseen
+ja tyhjäksitekemiseen. Ihmisellä ei ole oikeutta tavotella enkeliksi
+tulemista, koska häntä ei koskaan ole kutsuttu tähän asemaan, ei
+myöskään enkelillä ole oikeutta pyrkiä jumalalliseen luontoon, koska
+ei hänelle ole sitä koskaan tarjottu. Siinä oli Saatanan ylpeys, joka
+aikaansai hänen kukistamisensa korkeasta asemastaan ja tulee päättymään
+hänen tyhjäksitekemisessään. Jes. (14: 14.) "Jokainen, joka ylentää
+itsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, ylennetään" (Luuk. 14:
+11), mutta ei välttämättömästi korkeimpaan asemaan.
+
+Osaksi väärinkäsittäen vanhurskauden ja osaksi toisista syistä on aine
+valinnasta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa, antanut ainetta
+paljoon riitaan ja väärinkäsitykseen. Ainoastaan muutama kieltänee sen,
+että Raamattu opettaa löytyvän valinnan, mutta mihinkä periaatteeseen
+valinta perustuu, on kysymys, joka on huomattava ajatusten
+eroavaisuuden esineenä, siitä syystä, että muutamat väittävät, että se
+on mielivaltainen, ehdoton valinta, ja toiset, että se on ehdollinen.
+Me uskomme, että näissä molemmissakin käsityskannoissa on jotakin
+totta. Valinta Jumalan puolelta ilmaisee hänen valintaansa jotakin
+erityistä tarkotusta, virkaa tai asemaa varten. Jumala on valinnut tai
+nähnyt hyväksi, että muutamat hänen olennoistaan tulisivat enkeleiksi,
+että muutamat tulisivat ihmisiksi, että muutamista tulisi nisäkkäitä,
+lintuja, hyönteisiä j.n.e., ja että muutamat tulisivat osallisiksi
+hänen omasta jumalallisesta luonnostaan. Ja joskin Jumala määrätyillä
+_ehdoilla_ valitsee kaikki jotka otetaan jumalalliseen luontoon, niin
+ei voida sanoa, että nämä enemmän kuin toisetkaan _ansaitsisivat_
+sen; sillä ainoastaan armosta jokin luotu olento omistaa olemassaolon
+jollakin tasolla.
+
+"Siis ei se ole ihmisen tahtomisessa eikä juoksemisessa, vaan
+Jumalan armosta" -- hyvyydestä, suosiosta. (Room. 9: 16.) Se, että
+Jumala kutsui valitut jumalalliseen luontoon, ei johtunut siitä,
+että he olisivat olleet toisia paremmat, sillä hän sivuutti enkelit,
+jotka eivät olleet tehneet syntiä, ja kutsui muutamia lunastetuista
+syntisistä jumalalliseen kunniaan. Jumalalla on oikeus tehdä, mitä
+hän omallaan haluaa, ja hän näkee hyväksi käyttää tätä oikeutta
+suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Koska kaikki, mitä meillä on, on
+Jumalan armosta, niin: "Oi ihminen, mikä sinä olet inttämään Jumalaa
+vastaan? Ei kai teos sano tekijälleen miksi minut tämmöiseksi teit? Vai
+eikö savenvalajalla ole valtaa savensa samasta seoksesta tehdä toista
+astiata jaloa, toista halpaa käytäntöä varten" -- tai pienempää kunniaa
+varten? (Room. 9: 20, 21.) Kaikki on sama jumalallinen valta luonut,
+muutamat korkeampaa luontoa ja suurempaa kunniaa varten ja toiset
+alempaa luontoa ja pienempää kunniaa varten.
+
+"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän joka myös on hänet [miehen]
+luonut: _Kysykää_ minulta tulevaisia asioita; _jättäkää_ minulle minun
+lasteni, minun kätteni työn huoli. Minä olen tehnyt maan ja luonut
+ihmiset sen päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan ja antaneet
+kutsun koko sen sotajoukolle." "Sillä niin sanoo Herra, joka on luonut
+taivaan, hän joka on Jumala, hän joka on muodostanut maan ja tehnyt
+sen, hän joka on valmistanut sen, ja joka ei ole luonut sitä olemaan
+tyhjänä, vaan muodostanut sen, jotta sen päällä asuttaisiin. Minä
+olen Herra eikä kenkään muu." (Jes. 45: 11, 12, 18.) Ei kellään ole
+oikeutta määrätä Jumalan menettelytapaa. Jos hän perusti maan, ja jos
+hän ei sitä turhan tähden muodostanut, vaan että sen päällä asuisivat
+ennalleenasetetut, täydelliset ihmiset, minkä arvoiset me silloin
+olemme inttämään Jumalaa vastaan ja sanomaan, että hän tekee väärin,
+kun hän ei muuta heidän luontoaan eikä tee heitä kaikkia osallisiksi
+henkisestä luonnosta, joko enkelien kaltaisiksi tai hänen oman
+jumalallisen luontonsa kaltaisiksi? Kuinka paljon paremmin sopiikaan
+meille tulla nöyrinä Jumalan sanan luo ja "kysyä" tulevista asioista
+kuin "määrätä" tai tahtoa, että hän tekisi meidän suunnitelmiemme
+mukaan. Herra, pidätä palvelijoitasi, etteivät he lankea röyhkeyden
+synteihin; älä anna niille valtaa meidän ylitsemme. Me uskomme, ettei
+kukaan Jumalan lapsista tahtoisi tehdä määräyksiä Herralle hänen
+menettelytapansa suhteen; mutta kuinka helposti ja melkein tietämättään
+monet lankeevat tähän eksytykseen.
+
+Ihmiset ovat Jumalan lapsia luomisen kautta -- hänen kättensä työ
+--, ja hänen suunnitelmansa heidän suhteensa on selvästi ilmotettu
+hänen sanassaan. Paavali sanoo, että ensimäinen ihminen (joka oli
+esikuva siitä, miksi suku tulee, kun se on täydellinen) oli maasta
+maallinen, ja että hänen jälkeentulevaisensa, evankelista seurakuntaa
+lukuunottamatta, tulevat ylösnousemisessa edelleen olemaan maallisia
+inhimillisiä olentoja, sovellettuja maata varten. (1 Kor. 15: 38, 44.)
+Daavid selittää, että ihminen luotiin ainoastaan vähää vähemmäksi
+enkeleitä ja kruunattiin kirkkaudella, kunnialla, herraudella j.n.e.
+(Ps. 8: 5--9.) Ja Pietari, meidän Herramme ja kaikki profeetat maailman
+alusta alkaen selittävät että ihmissuku tulee ennalleenasetettavaksi
+tuohon ihanaan täydellisyyteen ja jälleen olemaan maan herrana, kuten
+sen edustaja, Aadam, oli. -- Ap. t. 3: 19--21.
+
+Tämä on se onnellinen osa, jonka Jumala on suvainnut antaa
+ihmissuvulle. Ja mikä ihana osa! Sulje silmäsi hetkeksi niiltä
+kurjuuden ja tuskan, alennuksen ja surun näytelmiltä, jotka vielä
+nyt synnin johdosta vallitsevat, ja kuvittele mielessäsi täydellisen
+maan ihanuutta. Ei pieninkään synnin tahra häiritse sitä sopusointua
+ja rauhaa, joka vallitsee täydellisessä yhteiskunnassa, ei katkeraa
+ajatusta, ei epäystävällistä silmäystä tai sanaa; rakkaus, joka
+ylitsevuotavana täyttää jokaisen sydämen, löytää vastakaikua jokaisessa
+toisessa sydämessä, ja suopeus painaa leimansa jokaiseen toimeen.
+Ei mitään sairautta ole enään siellä, ei mitään kipua tai tuskaa,
+ei katoavaisuudesta merkkiäkään -- ei edes sellaisesta pelkoakaan.
+Ajattele kaikkia niitä terveyden ja ihanuuden kuvia ihmisten muodoissa
+ja piirteissä, joita joskus olet nähnyt, ja tiedä, että täydellinen
+ihminen tulee omistamaan vielä suuremman ihanuuden. Sisäinen puhtaus
+ja henkinen ja siveellinen täydellisyys tulevat painamaan leimansa
+ja kirkastamaan kaikkia säteileviä kasvoja. Sellaiseksi muodostuu
+maallinen yhteiskunta, ja kaikkien niiden kyyneleet jotka itkien
+surevat omaisiaan, tulevat poispyyhityiksi, kun he täten näkevät, että
+ylösnousemistyö on täytetty. -- Ilm. 21: 4.
+
+Ja tämä muutos koskee ainoastaan inhimillistä yhteiskuntaa. Me
+muistamme myöskin, että maa, joka "tehtiin asuttavaksi" tällaista
+sukua varten, tulee heille olemaan sopiva ja miellyttävä asuinpaikka,
+jota kuvasi Eedenin paratiisi, johon ihmiskunnan edustaja ensin
+asetettiin. Paratiisi tulee ennalleenasetettavaksi. Maa ei tulee
+enää kantamaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja vaatimaan ihmistä
+tekemään työtä otsansa hiessä leivän hankkimista varten, vaan "maa
+antaa [helposti ja luonnollisesti] satonsa". "Erämaa on kukoistava
+niinkuin kukkainen", eläimet tulevat täydellisiksi, halukkaiksi
+ja tottelevaisiksi palvelijoiksi, luonto kaikessa suloisessa
+moninaisuudessaan on kaikkialla kehottava ihmistä näkemään ja tuntemaan
+Jumalan ihanuutta, valtaa ja rakkautta, ja mieli ja sydän on iloitseva
+hänessä. Tuo levoton pyrkiminen saavuttamaan jotakin uutta, joka nyt on
+vallalla ei ole luonnollinen vaan luonnoton tila, joka johtuu meidän
+epätäydellisyydestämme ja nykyisestä ympäristöstämme, joka ei meitä
+tyydytä. Tuo rauhaton uuden tavotteleminen ei ole Jumalan kaltaista.
+Useimmat asiat ovat Jumalalle vanhoja, ja Herraa miellyttävät enimmän
+ne asiat, jotka ovat vanhoja ja täydellisiä. Samoin on ihmisen laita,
+kun hän on asetettu ennalleen Jumalan kuvaksi. Täydellinen ihminen ei
+tule täysin tuntemaan tai käsittämään henkiolentojen kirkkautta eikä
+hän sentähden pidä sen saavuttamista suotavana, koska hän on toista
+luontoa, samoin kuin kalat ja linnut enimmin pitävät omasta luonnostaan
+ja valtakunnastaan. Ihmisen valtaa niin se ihanuus, joka ympäröi häntä
+inhimillisessä tasossa, ettei hän ikävöi tai toivo toista luontoa
+tai toisia olosuhteita, kuin ne, joista silloin nautitaan. Silmäys
+seurakunnan nykyiseen tilaan valaisee tätä. "Kuinka vaikea" onkaan
+niiden, joilla on tämän maailman rikkauksia mennä Jumalan valtakuntaan.
+Ne harvat asiat, jotka nyt omistetaan, omaavat nytkin tänä pahana ja
+kuoleman herrauden aikana sellaisen vallan ihmisluonnon yli, että me
+tarvitsemme erityistä Jumalan apua kiinnittääksemme katseemme henkisiin
+lupauksiin.
+
+Että kristillinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on poikkeus Jumalan
+yleisestä suunnitelmasta ihmissuvun suhteen, selviää siitä esityksestä,
+että sen valitseminen oli määrätty jumalallisessa suunnitelmassa ennen
+maailman perustusta (Ef. 1: 4, 5), jona aikana Jumala ei ainoastaan
+nähnyt suvun lankeamista syntiin, vaan myöskin määräsi ennakolta
+sen luokan vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja kirkastamisen, jota
+hän evankeliumin aikana on kutsunut maailmasta tulemaan poikansa
+kuvan kaltaiseksi, tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja
+Kristuksen Jeesuksen kanssaperilliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa
+pannakseen toimeen maailmaa käsittävän vanhurskauden ja rauhan. --
+Room. 8: 28--30.
+
+Tämä osottaa, että valinta tai seurakunnan vaali oli jotakin, jonka
+Jumala puolestaan oli ennakolta määrännyt; mutta huomaa: se ei ollut
+_seurakunnan yksilöllisten_ jäsenten ehdoton valinta. Jumala määräsi
+ennen maailman perustamista, että sellainen joukko oli valittava
+sellaista tarkotusta varten, määrättynä aikana, evankeliumin aikana.
+Joskaan emme epäile, että Jumala olisi voinut ennakolta nähdä, kuinka
+kukin yksityinen seurakunnan jäsen tulee menettelemään, ja tietää
+tarkoin ennakolta, ketkä tulisivat arvokkaiksi ja siitä syystä
+"pienen lauman" jäseniksi, niin ei tämä kuitenkaan ole se tapa, jolla
+Jumalan sana esittää opin valitsemisesta. Apostolit eivät koettaneet
+terottaa ajatusta henkilökohtaisesta ennakolta määräämisestä, vaan
+että Jumala aikomuksessaan oli ennakolta määrännyt _erään luokan_
+tai määrätyn joukon joka saisi omistaa tuon kunnia-aseman, ja että
+sen valitseminen tapahtuisi määrätyillä ehdoilla, joihin kuuluisivat
+vaikeat koettelemukset uskoon, kuuliaisuuteen ja maallisten oikeuksien
+uhraamiseen nähden j.n.e., aina kuolemaan asti. Henkilökohtaisen
+koetuksen ja henkilökohtaisen "voittamisen" kautta valitaan tai
+hyväksytään siten _ennakolta määrätyn luokan_ yksityiset jäsenet
+kaikkiin niihin siunauksiin ja etuihin, jotka Jumala on ennakolta
+määrännyt tätä luokkaa varten.
+
+Sana kirkastanut Room. 8: 30 johtuu kreikkalaisesta sanasta _doxazo_
+ja merkitse myös _kunnioittanut_. Se asema, johon seurakunta valitaan
+on suuri kunnia-asema. Ei kukaan olisi voinut ajatella niin suuren
+kunnian voittamista. Niinpä meidän Herramme Jeesus kutsuttiin ensin,
+ennen kuin hän voi tavoitella tuota kunniaa, kuten me luemme: "Niinmyös
+Kristus ei ole itseään kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi papiksi
+oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: 'Sinä olet minun poikani,
+tänä päivänä minä sinun synnytin'." Taivaallinen Isä kunnioitti siis
+meidän Herraamme Jeesusta, ja jokaista valitussa joukossa, joka tulee
+hänen kanssaperillisekseen, tulee Jumalan suosio siten kunnioittamaan.
+Seurakunta saa kokea samalla tavalla kuin sen pää tämän "kunnian" alkua
+silloin kuin Jumala _siittää_ sen jumalalliseen luontoon totuuden sanan
+kautta (Jaakob. 1: 18), ja he tulevat kunniasta täydelleen osallisiksi,
+silloin kun he ovat _syntyneet_ hengestä henkisiksi olennoiksi --
+jotka ovat kirkastetun pään kaltaisia. Niiden, joita Jumala tahtoo
+täten kunnioittaa, täytyy olla täydelliset ja puhtaat, mutta kun me
+perinnön kautta olimme syntiset, niin ei hän ainoastaan kutsunut
+meitä ja tarjonnut meille kunniaa, vaan hän piti myös huolta meidän
+_vanhurskauttamisestamme_ synnistä poikansa kuoleman kautta, jotta hän
+tekisi meidät kykeneviksi saavuttamaan sen kunnian, johon hän meidät
+kutsuu.
+
+Valitessaan pientä laumaa lähettää Jumala hyvin yleisen kutsun --
+"monet ovat kutsutut". Kaikki eivät ole kutsutut. Kutsu rajotettiin
+ensin meidän Herramme toiminnan aikana, Israeliin lihan puolesta;
+mutta nyt Jumalan palvelijat vaativat (eivät pakota) niin monta kuin
+he tapaavat (Luuk. 14: 23) tähän erityiseen armojuhlaan. Mutta eivät
+kaikki niistä, jotka kuulevat ja tulevat, ole arvolliset. Häävaatteet
+(Kristuksen meidän puolestamme laskettu vanhurskaus) tarjotaan
+jokaiselle, mutta muutamat eivät tahdo panna niitä päällensä ja
+täytyvät tulla hyljätyiksi, ja niistä jotka pukeutuvat vanhurskauden
+vaippaan, ja jotka saavat kunnian tulla siitetyiksi uuteen luontoon,
+eivät kaikki onnistu pysymään lujina kutsussaan ja valinnassaan
+olemalla uskolliset liitossaan. Niistä, jotka ovat arvolliset
+esiintymään Karitsan kanssa kirkkaudessa, sanotaan, että he ovat:
+_"kutsutut ja valitut ja uskolliset"_. -- Ilm. 14: 1 ja 17: 14.
+
+Kutsu on tosi. Jumalan aikomus valita ja korottaa seurakunta on
+muuttumaton; mutta tähän valittuun luokkaan tuleminen riippuu ehdoista.
+Kaikkien, jotka tahtovat tulla osallisiksi edeltäpäin määrätystä
+kunniasta, täytyy täyttää kutsun ehdot. "Kun meillä on lupaus tulla
+hänen lepoonsa, niin peljätkäämme siis, ettei joku teistä olisi jäänyt
+jälelle." (Hebr. 4: 1.) Joskaan suuri suosio ei riipu _siitä_, joka
+tahtoo, eikä _siitä_, joka juoksee, niin on se kuitenkin _sitä varten_,
+joka tahtoo, ja _sitä varten_, joka juoksee, sitten kun häh on tullut
+kutsutuksi.
+
+Sen jälkeen kun me täten, kuten me toivomme, olemme selvästi osottaneet
+Jumalan _ehdottoman oikeuden ja tarkotuksen_ tehdä, mitä hän tahtoo
+omallaan, niin kiinnitämme huomiomme siihen, että se periaate, joka
+painaa leimansa kaikkien Jumalan suosiolahjojen antamiselle, on
+toimiminen kaikkien parhaaksi.
+
+Kun me siis, Raamattuun vedoten pidämme todistettuna, että ihmis- ja
+henkiluonto ovat erilaiset ja selvästi erotetut -- että kahden
+luonnon sekotus ei sisälly Jumalan tarkotukseen, vaan olisi tällainen
+luonto epätäydellinen, sekä että muutos luonnosta toiseen ei ole
+tavallista, vaan poikkeus, yhdessä ainoassa tapauksessa: joka koskee
+Kristushenkilöä päätä ja ruumista -- niin herää meissä silloin syvä
+mielenkiinto oppia tuntemaan, miten muutos tulee toteutumaan, millä
+ehdoilla se voidaan voittaa, ja millä tavalla se tulee tapahtumaan.
+
+Ne ehdot, joilla seurakunta yhdessä Herransa kanssa voi tulla
+korotetuksi jumalalliseen luontoon (2 Piet. 1: 4), ovat aivan
+samat kuin ne, joilla hän sen sai: astumalla hänen askeleissaan,
+jättämällä itsensä eläväksi uhriksi ja siten uskollisesti toimia
+vihkiytymyslupauksensa mukaan, kunnes uhraus päättyy kuolemaan.
+Tämä luonteen muutos, ihmisluonnosta jumalalliseen luontoon,
+annetaan palkintona niille, jotka evankeliumin aikakautena uhraavat
+_ihmisluontonsa_, kuten Herra teki, _sen_ kaikkien harrastusten,
+toiveitten ja pyrkimysten kanssa mitä nykyaikaan tai tulevaisuuteen
+tulee -- aina kuolemaan asti. Ylösnousemisessa tulevat sellaiset
+heräämään, ei että he tulisivat muun ihmissuvun kanssa osallisiksi
+siunatusta ennalleenasettamisesta ja kaikista siitä johtuvista
+siunauksista, vaan tullakseen osallisiksi Herransa kaltaisuudesta,
+kunniasta ja ilosta saaden yhdessä hänen kanssaan Jumalallisen luonnon.
+-- Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 12.
+
+Uuden luonnon alku ja kehitys verrataan ihmiselämän alkuun ja
+kehitykseen. Kuten toisessa tapauksessa ensin on sikiäminen ja sitten
+syntyminen, niin on myös toisessakin. Pyhien sanotaan siinneen Jumalan
+totuuden sanan kautta. (1 Piet. 1: 3; 1 Joh. 5: 18, Jaak. 1: 18.) Se
+on, Jumala antaa heille ensimäisen herätyksen jumalalliseen elämään
+sanansa kautta. Kun he, tultuaan vanhurskautetuksi vapaasta armosta
+uskomalla lunastukseen, kuulevat kutsun: "Antakaa ruumiinne eläväksi,
+pyhäksi [joka on lunastettu, vanhurskautettu] ja [sentähden] Jumalalle
+otolliseksi uhriksi; joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne"
+(Room. 12: 1), ja kun he, kuuliaisina kutsulle täydelleen vihkivät
+vanhurskautetun ihmisyytensä Jumalalle eläväksi uhriksi, Jeesuksen
+uhrin rinnalla, niin hyväksyy Jumala sen, ja heti tässä toimituksessa
+alkaa heidän henkinen elämänsä. Sellaisina alkavat he heti ajatella ja
+toimia kuten uusi [muuttunut] mieli vaatii, inhimillisten pyyteiden
+ristiinnaulitsemiseen asti. Vihkiytymyssilmänräpäyksestä asti laskee
+Jumala heidät "uusiksi luomuksiksi".
+
+_Embryo-tilassa_ olevilta "uusilta luomuksilta" häviävät entiset
+asiat (inhimilliset toivomukset, toiveet, suunnitelmat j.n.e.) ja
+kaikki tulee uudeksi. Kehittymätön "uusi luomus" jatkaa kasvamistaan
+ja kehittymistään, siinä määrin kuin vanha inhimillinen luonto
+toiveineen, tarkotuksineen, toivomuksineen j.n.e. ristiinnaulitaan.
+Nämä kaksi kehitystä jatkuvat samanaikuisina aina siitä ajasta asti kun
+vihkiytyminen alkaa, kunnes inhimillisen kuolema ja henkisen luonnon
+syntyminen seuraavat. Sitä myöten kun Jumalan henki jatkaa sanansa
+kautta yhä edelleen suunnitelmiensa paljastamista, tekee hän meidän
+kuolevaiset ruumiimme eläviksi (Room. 8: 11) ja saattaa täten nämä
+kuolevaiset kykeneviksi palvelemaan häntä; mutta kun aika tulee, niin
+me saamme uudet ruumiit -- henkiset, taivaalliset, kaikissa suhteissa
+sovelletut uuden, taivaallisen mielen mukaisiksi.
+
+"Uuden luomuksen" _syntyminen_ tapahtuu ylösnousemuksessa (Kol. 1:
+18), ja tämän luokan ylösnousemusta kutsutaan ensimäiseksi (tai
+ylevimmäksi) ylösnousemukseksi. (Ilm. 20: 6.) Tulee muistaa, ettemme
+me todellisuudessa ole henkiolentoja ennenkuin ylösnousemuksessa,
+joskin meidät siitä ajasta, kun me saimme lapseuden hengen, lasketaan
+sellaisiksi. (Room. 8: 23--25; Ef. 1: 13, 14, Room. 6: 10, 11.) Kun me
+tulemme todellisiksi henkiolennoiksi, se on kun me olemme syntyneet
+hengestä, niin emme kauvemmin ole lihallisia olentoja; sillä se "mikä
+hengestä on syntynyt, on _henki"_.
+
+Hengestä sikiäminen vihkiytymisessä täytyy tapahtua ennen tätä
+syntymistä henkiseen luontoon ylösnousemisessa, yhtä varmasti kuin
+lihassa sikiäminen tapahtuu ennen lihassa syntymistä. Kaikki jotka
+ovat syntyneet lihasta ensimäisen Aadamin, tuon maallisen, kuviksi,
+sikisivät ensin lihasta; ja muutamat ovat siinneet _uudelleen_
+Jumalan hengestä, totuuden sanan kautta, jotta he, kun aika on
+tullut, syntyisivät hengestä taivaallisen kuvaksi ensimäisessä
+ylösnousemisessa: "Niinkuin meissä on ollut maallisen kuva -- niin
+meissä [seurakunnassa] on myös oleva taivaallisen kuva" -- ellei
+lankeemusta tapahdu. -- 1 Kor. 15: 49; Hebr. 6: 6.
+
+Joskin taivaallisen kutsumuksen vastaanottaminen ja meidän
+vihkiytymisemme kuuliaisuuteen sitä kohtaan ratkaistaan yhdessä
+hetkessä, niin tapahtuu kuitenkin jokaisen ajatuksen saattaminen
+sopusointuun Jumalan mielen jälkeen asteettain; se on sen asteettaista
+suuntaamista taivaaseen päin, joka luonnostaan taipuu maata kohti.
+Apostoli kutsuu tätä muuttumiseksi, sanoen: "Älkää muodostautuko tämän
+maailman mukaan, vaan muuttukaa [taivaalliseen luontoon] _mielenne
+uudistuksen_ kautta, tutkiaksenne mikä Jumalan hyvä, otollinen ja
+täydellinen tahto on." -- Room. 12: 2.
+
+Tulee huomata, että nämä apostolin sanat eivät kohdistu uskottomaan
+maailmaan, vaan niihin, jotka hän tunnustaa veljiksi, kuten edellisestä
+värssystä huomataan: "Niin minä... kehotan teitä, _veljet_, antamaan
+ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi."
+
+Luullaan ylimalkaan, että kun ihminen kääntyy synnistä vanhurskauteen
+ja epäuskosta ja vihollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rupeaa luottamaan
+häneen, että tämä on se muutos, jota Paavali tarkottaa. Tämä on
+todellakin suuri muutos, mutta ei _se_ muutos, jota Paavali tarkottaa.
+Tämä on luonteen muutos: mutta Paavali tarkottaa luonnon muutosta, joka
+määrätyillä ehdoilla on luvattu uskoville evankeliumin aikakautena,
+ja hän kehottaa _uskovia_ täyttämään nämä ehdot. Ellei tällainen
+_luonteen_ muutos jo olisi tapahtunut niissä, joita hän puhuttelee,
+niin ei hän olisi voinut kutsua heitä veljiksi -- vieläpä veljiksi,
+joilla oli jotakin "pyhää ja Jumalalle otollista", jonka he voivat
+uhrata; sillä ainoastaan ne, jotka ovat vanhurskautetut uskomalla
+lunastukseen, laskee Jumala pyhiksi ja otollisiksi. _Luonnon_ muutos
+tulee niille lopputulokseksi, jotka evankeliumin aikana uhraavat
+vanhurskautetun ihmisyytensä, kuten Jeesus uhrasi täydellisen
+ihmisyytensä, luopuen kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan
+vastaiseen _inhimilliseen_ olemassaoloon ja jättäen huomioonottamatta
+nykyiset inhimilliset nautinnot, etuudet, oikeudet j.n.e. Ensiksi
+uhrataan inhimillinen tahto ja sen jälkeen emme saa antaa oman tai
+jonkun toisen inhimillisen tahdon vaan ainoastaan jumalallisen tahdon
+meitä ohjata. Jumalallinen tahto tulee meidän tahdoksemme ja me emme
+pidä inhimillistä tahtoa omanamme, vaan toisen tahtona, joka on
+jätettävä huomioonottamatta ja uhrataan. Sitten kun jumalallinen tahto
+on tullut meidän tahdoksemme, alamme ajatella, päättää ja ratkaista
+asioita jumalallisen näkökannan mukaan: Jumalan suunnitelma tulee
+meidän suunnitelmaksemme, ja Jumalan tiet tulevat meidän teiksemme.
+Ei kukaan voi täysin ymmärtää tätä muutosta, joka ei täydellä todella
+ole uhrannut itseään ja sen perustuksella saanut kokea sitä. Ennen
+me saimme nauttia kaikesta, mikä ei todella ollut synnillistä, sillä
+maailma ja kaikki sen hyvyys tehtiin sitä varten, että ihminen saisi
+nauttia siitä, ja ainoa vaikeus oli kukistaa syntisiä taipumuksia.
+Mutta vihkiytyneet, muuttuneet, eivät tarvitse ainoastaan kukistaa
+syntisiä taipumuksiaan, vaan täytyy heidän myös uhrata nykyajan
+maallinen hyvyys ja omistaa kaikki voimansa Jumalan palvelukseen.
+Ja ne, jotka ovat uskolliset palveluksessa ja uhraamisessa, tulevat
+todellakin päivittäin kokemaan, että tämä maailma ei ole heidän
+lepopaikkansa, ja ettei heillä ole täällä pysyväistä sijaa. Mutta
+heidän sydämensä ja toiveensa kääntyvät siihen "sabatin lepoon, joka
+vielä on jälellä Jumalan kansaa varten". Ja tämä siunattu toivo
+elähyttää ja kiihottaa puolestaan jatkuvaan uhrautumiseen.
+
+Siten uusiutuu tai muuttuu mieli vihkiytymisen kautta, ja toivomukset,
+toiveet ja päämäärä alkavat kohoutua henkisiin ja näkymättömiin
+luvattuihin asioihin samalla kuin inhimilliset toiveet y.m. kuolevat.
+Ne, jotka näin ovat muuttuneet tai ovat muuttumassa, lasketaan "uusiksi
+luomuksiksi", jotka Jumala on siittänyt ja siinä määrin ovat he
+osalliset jumalallisesta luonnosta. Huomaa tarkoin, mikä ero on näiden
+"uusien luomuksien" ja niiden uskovaisten ja "veljien" välillä, jotka
+ovat ainoastaan vanhurskautetut. Ne, jotka kuuluvat tähän jälkimmäiseen
+luokkaan, ovat vielä maasta maallismieliset, ja synnillisiä
+himoja lukuunottamatta, ovat heidän toiveensa, toivomuksensa ja
+tarkotusperänsä sellaisia, jotka tulevat täysin tyydytetyiksi luvattuna
+ennalleenasettamisaikana. Mutta ne, jotka kuuluvat edelliseen luokkaan,
+eivät ole tästä maailmasta, niinkuin ei Kristuskaan ollut tästä
+maailmasta, ja heidän toiveittensa keskipisteenä ovat nuo näkymättömät
+asiat, missä Kristus on Jumalan oikealla puolella. Mahdollisuus
+maalliseen kirkkauteen, joka niin hurmaa luonnollista ihmistä, ei
+kauvemmin olisi tyydyttävä osuus niille, jotka tuo taivaallinen toivo
+on siittänyt, niille, jotka näkevät taivaallisten lupausten kirkkauden,
+ja jotka näkevät sen tehtävän, joka on heille jumalallisessa
+suunnitelmassa osotettu. Tämä uusi, jumalallinen mieli on meidän
+perintöpanttimme jumalalliseen luontoon -- mieleen ja ruumiiseen.
+Muutamat ehkä hämmästyvät tästä lauseparresta, jumalallinen ruumis;
+mutta meille sanotaan, että Jeesus on nyt Isänsä olemuksen kuva, ja
+että ne, jotka voittavat, "tulevat hänen _kaltaisiksensa_" ja "näkevät
+hänet sellaisena kuin hän _on_". (1 Joh. 3: 2). "On luonnollinen
+[inhimillinen] ruumis, ja on henkinen ruumis". (1 Kor. 15: 44). Me emme
+voisi ajatella taivaallista Isäämme tai Herraamme Jeesusta ainoastaan
+suurina luonteina ilman ruumiita. Heidän ruumiinsa ovat kirkkaita,
+henkisiä ruumiita, joskaan ei vielä ole ilmestynyt kuinka suuri se
+kirkkaus on, eikä se tule ilmestymään ennenkuin me tulemme osallisiksi
+jumalallisesta luonnosta.
+
+Kun _mielen_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen tapahtuu vähitellen,
+niin _ruumiin_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen ei tapahdu
+vähitellen, vaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15: 52). Nyt, kuten Paavali
+sanoo, on meillä tämä aarre (jumalallinen mieli) saviastiassa, mutta
+kun aika tulee, tulee lahja olemaan ihanassa astiassa, joka sopii sitä
+varten -- henkisessä ruumiissa.
+
+Me olemme nähneet, että ihmisluonto on henkisen luonnon kuva. (1
+Moos. 5: 1). Esimerkiksi Jumalalla on tahto, samoin on ihmisillä ja
+enkeleillä; Jumalalla on järki ja muisti, samoin on hänen järjellisillä
+luomuksillaan -- enkeleillä ja ihmisillä. Sielun toiminnan luonne on
+molemmilla sama. Samojen tosiasiain ja samankaltaisten olosuhteitten
+vallitessa voivat nämä eri luonnot saavuttaa samoja lopputuloksia.
+Joskin jumalallisen luonnon, enkeliluonnon ja ihmisluonnon sielunkyvyt
+ovat samankaltaiset, niin me kuitenkin tiedämme, että henkisillä
+luonnoilla on voimia, jotka ulottuvat ihmisluonnon voimien toiselle
+puolelle ja ovat niitä suuremmat -- voimia, joiden me emme usko
+johtuvan erilaisista kyvyistä, vaan samojen kykyjen suuremmasta
+ulottuvaisuudesta ja niistä eri olosuhteista, joissa ne vaikuttavat.
+Inhimillinen luonto on täydellinen henkisen luonnon maallinen kuva,
+omistaen samoja lahjoja, joita kuitenkin maallinen piiri rajottaa,
+sekä kyvyn ja mielen nähdä ainoastaan niin paljon maallisen piirin
+ulkopuolelle, kuin Jumala näkee hyväksi ilmottaa ihmiselle hänen
+hyödykseen ja autuudekseen.
+
+Jumalallinen luonto on henkiluontojen korkein aste, ja kuinka
+mittaamaton onkaan Jumalan ja hänen luotujensa etäisyys toisistaan.
+Me voimme ainoastaan vilahduksella jossain määrin nähdä jumalallisen
+viisauden, voiman ja hyvyyden kirkkautta, kun hän kuvasarjan tavoin
+antaa muutamien voimakkaiden töittensä kulkea meidän ohitsemme. Mutta
+me voimme mitata ja käsittää täydellisen ihmisyyden kirkkautta.
+
+Nämä ajatukset selvänä edessämme voimme ymmärtää, miten saadaan
+aikaan muutos inhimillisestä henkiseen luontoon, nimittäin että samat
+sielun kyvyt siirretään korkeampiin olemassaolon ehtoihin. Kun me
+tulemme puetuiksi taivaalliseen ruumiiseen, niin tulemme omaamaan ne
+taivaalliset voimat, jotka kuuluvat tuohon kirkkaaseen ruumiiseen; ja
+meillä tulee olemaan siihen kuuluva laaja ajatuskyky ja voiman ääretön
+suuruus.
+
+Se maallisen mielen muuttuminen tai muutos taivaalliseksi, jonka
+vihkiytyneet kokevat täällä, on alku tuohon luonnon muutokseen.
+Tämä ei ole mikään aivojen muuttuminen, ei myöskään ihmetyö sen
+muuttuneessa toiminnassa, vaan mielen tahto ja suunta muuttuvat.
+Meidän yksilöllisyytemme muodostavat meidän tahtomme ja ajatustapamme;
+luonnollisesti me muutumme ja tulemme lasketuksi todellakin
+jumalalliseen luontoon kuuluviksi, kun meidän tahtomme ja ajatustapamme
+sillä tavalla muuttuvat. Tosin on tämä hyvin pieni alku, mutta
+sikiytyminen, kuten tätä kutsutaan, on aina ainoastaan pienen pieni
+alku; kuitenkin on se sinetti tai vakuus täydelleen suoritetusta
+työstä. -- (Ef. 1: 13, 14).
+
+Muutamat ovat kysyneet: Kuinka me tunnemme itsemme, kun me tulemme
+muutetuiksi? Kuinka me tiedämme, että me olemme samoja olentoja, jotka
+elimme, kärsimme ja uhrasimme, jotta me tulisimme osallisiksi tästä
+kirkkaudesta? Olemmeko _me_ samat tietoiset olennot? Olemme, aivan
+varmasti. Jos _me_ olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin _me_ saamme
+elääkin hänen kanssaan. (Room. 6: 8). Ne muutokset, jotka päivittäin
+meidän ruumiissamme tapahtuvat, eivät aikaansaa sitä, että me
+unohtaisimme entisyyden tai kadottaisimme oman yhtäläisyytemme. [Meidän
+ihmisruumiimme muuttuu lakkaamatta. Tiedemiehet selittävät, että joka
+seitsemäs vuosi tapahtuu niiden ainesten täydellinen muuttuminen,
+joista meidän ruumiimme on pantu kokoon. Samoin ei luvattu muutos
+inhimillisestä henkiseen ruumiiseen tule tekemään tyhjäksi muistia tai
+yhtäläisyyttä, vaan on se lisäävä niiden voimaa ja ulottuvaisuutta.
+Sama jumalallinen mieli, joka nyt kuuluu meille, saman muistin, saman
+ajatuskyvyn, j.n.e. yhteydessä, tulee silloin voimassaan laajentumaan
+mittaamattomaan syvyyteen ja korkeuteen, joka on sopusoinnussa
+uuden henkisen ruumiin kanssa; ja muisti on muistava koko meidän
+elämämme kulun varhaisimmasta inhimillisestä lapsuudesta asti, ja me
+tulemme vertaillessamme täysin käsittämään uhrimme ihanan palkinnon
+sisällyksen. Mutta tämä ei tapahtuisi, ellei inhimillinen luonne olisi
+henkisen _kuva_.]
+
+Nämä ajatukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka Poika, muututtuaan
+henkisestä inhimilliseen tilaan -- inhimilliseen luontoon ja maallisiin
+elinehtoihin -- oli ihminen; ja joskin hän molemmissa tapauksissa
+oli sama olento, niin oli hän edellisissä elinehdoissaan henkinen ja
+jälkimmäisissä inhimillinen. Koska molemmat luonnot ovat erilaiset
+ja selvästi erotetut, ja toinen kuitenkin on toisen kuva, niin voi
+Jeesus, koska samat sielun kyvyt (muisti j.n.e.) ovat molemmille
+yhteiset, muistaa sen entisen kirkkautensa, joka hänellä oli, ennenkuin
+hän tuli ihmiseksi, mutta jota hänellä ei ollut ihmiseksi tultuaan,
+kuten hänen sanansa todistavat: "Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi
+sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma
+olikaan" (Joh. 17: 5) -- tuolla henkisen luonnon kirkkaudella. Ja tämä
+rukous on tullut enemmän kuin kuulluksi hänen nykyisessä korotuksessaan
+henkiolentojen korkeimpaan muotoon, jumalalliseen luontoon.
+
+Palatessamme Paavalin sanoihin, me huomaamme, ettei hän sano, että
+me itse muuttaisimme itsemme joko tämän maailman mukaisiksi, tai
+jumalallisen luonnon mukaisiksi, vaan sanoo hän: "Muuttukaa mielenne
+uudistuksen kautta". Tämä on tärkeätä huomata, sillä me emme itse
+muodosta itseämme, emmekä myöskään itse muuta itseämme, vaan joko
+me alistumme muodostumaan maailman kanssa maallisten vaikuttimien
+kautta, maailman henki ympärillämme, tai myöskin alistumme Jumalan
+tahdon, tuon pyhän tahdon tai hengen alle, muodostumaan taivaallisten
+vaikutusten kautta, jotka Jumalan sana saa aikaan. Sinä, joka olet
+vihkiytynyt, minkälaisten vaikutusten alaiseksi sinä antaudut?
+Muutoksen aikaansaavat vaikutukset johtavat nykyajassa uhrautumiseen
+ja kärsimiseen, mutta lopputulos on ihana. Jos sinä kehityt näiden
+muuttavien vaikutusten alaisena, niin sinä tutkit [löydät] päivittäin,
+mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto.
+
+Mutta ne, jotka ovat panneet kaikkensa uhrialttarille, täytyvät
+alituiseen muistaa, että joskin Jumalan sana sisältää sekä maallisia
+että taivaallisia lupauksia, niin kuuluvat _meille_ ainoastaan
+jälkimmäiset. Meidän aarteemme on taivaassa: olkoon sydämemme aina
+siellä. Me olemme kutsutut voittamaan ei ainoastaan henkistä luontoa,
+vaan korkeimman asteen henkisen luonnon, jumalallisen luonnon -- joka
+on "paljon korkeampi kuin enkelien". (2 Piet. 1: 4; Hebr. 1: 4).
+Taivaallinen kutsumus rajottuu evankeliumin aikakauteen: sitä ei ole
+ennen lähetetty, ja se tulee päättymään sen lopussa. Tämän aikakauden
+valo on tuonut elämän (niille, jotka ennalleenasetetaan inhimilliseen
+tilaan) ja kuolemattomuuden (tuon palkinnon, jonka puolesta Kristuksen
+ruumis taistelee). (2 Tim. 1: 10). Sekä inhimillinen että henkinen
+luonto tulevat olemaan kirkkaita täydellisyydessään, mutta kuitenkin
+selvästi erotetut ja erilaiset. Huomattavana piirteenä Jumalan
+täydellisen työn kirkkaudessa tulee olemaan tuo ihana moninaisuus
+ja kuitenkin ihana sopusointu, joka on vallitseva kaikessa, sekä
+elollisessa että elottomassa luomakunnassa -- sopusoinnussa keskenään ja
+sopusoinnussa Jumalan kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+
+    Niin Luoja lempi maailmaa,
+    ett' kuoloon poikans antoi.
+    Hän kaikki synnit omaks' saa.
+    Ne meidän eestä kantoi.
+
+    Hän puhdas oli, moitteeton
+    ja tuli taivahasta.
+    Hän surrut meidän tähden on,
+    ei päässyt kuolemasta.
+
+    Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei
+    nyt tullut kuolemaksi.
+    Sill' Kristus kuolon vangiks' vei
+    ja pääsi voittajaksi.
+
+    On hällä avain kuoleman,
+    min hetken luonaan säästää.
+    Vaan vangit kuolon vankilan
+    hän kohta irti päästää.
+
+    Ken silloin tahtoo ottaa vaan
+    tuon suuren pelastuksen,
+    hän täysin määrin ravitaan,
+    saa onnen olemuksen.
+
+    On riemun sana kaikille,
+    mi harha-teillä kulkee.
+    Se kaikuu joka puolelle
+    ja luokseen kaikki sulkee.
+
+    Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen
+    saa suureen siunaukseen:
+    Hän pääsee Kristus-ruumiisen
+    ja hänen hallitukseen.
+
+    Oi, kuinka kirkas toivo on
+    nyt meidän sydämissä.
+    Se valkeus meidän teillä on
+    ja loisto askelissa.
+
+    Vain hetken tuskaa kannamme --
+    on uhri suoritettu;
+    me silloin matkan päätämme.
+    On kruunu saavutettu.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
+
+Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie, -- Mitä on elämä. --
+Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon
+välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu
+evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden
+yleinen tie.
+
+
+    "Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja
+    monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan
+    elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle
+    elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". -- Matt. 7: 13,
+    14.
+
+    "Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan
+    sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän
+    [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se
+    oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei
+    tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen
+    peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta
+    lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan". -- Jes. 35: 8, 9.
+
+Raamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: "leveään
+tiehen", "ahtaaseen tiehen" ja "raivattuun tiehen".
+
+
+
+Leveä kadotuksen tie.
+
+
+Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle
+ihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen
+tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä
+tiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän
+tämän tien pään -- kuoleman.
+
+Vuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut
+sileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella
+turmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä
+liukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule
+alituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin
+vastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin
+kolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän -- kuolemaan --
+yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen.
+
+Kuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää
+alaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat
+kääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa
+takasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien
+ponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet
+hyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa
+hallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla
+leveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti
+_tien_, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että
+edellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia
+heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin
+tuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
+sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta
+ja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa _ylösnousemusta
+kuolemasta ja turmeluksesta_, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2
+Tim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon _elämän_
+-- koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion
+ja uhrin perustuksella -- ja heidän opistaan selviää, että monet
+esikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat
+he päivänvaloon _kuolemattomuuden_, sen palkinnon, jonka korkea kutsu
+tarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle.
+
+Joskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus
+paeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota
+varteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja
+vastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella
+ottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen
+olotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, "jolla
+vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle
+ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon -- henkiseen luontoon." Tämän
+uuden tien, joka "vihittiin _meille_", kuninkaalliselle pappiskunnalle
+(Hebr. 10: 20), kutsui Herra.
+
+
+
+Ahtaaksi elämän tieksi.
+
+
+Meidän mestarimme sanoo meille, että tämän tien kaitaisuus vaikuttaa
+sen, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. "Kuinka
+ahdas onkaan elämän portti, ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa
+sisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät".
+
+Ennen kuin me alamme tarkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja
+vaikeuksia, jotka sillä meitä kohtaavat, niin ottakaamme harkinnan
+alaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa -- _elämä_. Kuten me jo
+olemme nähneet, voidaan elämä omistaa eri olemassaolotasoissa, jotka
+ovat inhimillistä olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana.
+Elämällä on itsessään hyvin laaja merkitys, mutta Herramme käyttää sitä
+tässä korkeimmasta elämän muodosta, joka kuuluu jumalalliseen muotoon
+-- kuolemattomuuteen -- siihen palkintoon, jonka puolesta hän kehotti
+meitä taistelemaan. Mitä on elämä? Me emme ainoastaan tunne sitä
+itsessämme, vaan me näemme sen vaikutuksen alemmalla asteella olevissa
+eläimissä, vieläpä kasveissakin, ja meille kerrotaan sen ilmenemisestä
+korkeammissa muodoissa, jotka löytyvät enkeleillä ja jumalallisilla
+olennoilla. Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian?
+
+Joskaan emme kaikessa voi päästä selville, mistä siinä piilevä elämä
+johtuu, niin voimme huoleti otaksua, että tuo jumalallinen olento,
+Jehova, on tuo suuri, kaiken elämän alkulähde, josta kaikki nämä
+lähteet saavat alkunsa. Kaikki elämä johtuu hänestä ja jokaisen elämä
+on hänestä riippuvainen. Kaikki elämä, joko se sitten on Jumalassa
+tai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava
+alkuperuste eikä mikään aine. Se on alkuperuste, joka löytyy Jumalassa,
+mutta hänen luomuksillaan on se _seuraus_ määrätyistä edellytyksistä,
+jotka Jumala on määrännyt, ja hän on siis _tämän elämän_ perustus,
+alkuunpanija eli alkulähde. Tietenkään ei luotu ole missään suhteessa
+osa tai jonkunlainen syntymisen tulos Luojan olennosta, tai luonnosta,
+kuten muutamat mielessään kuvittelevat, vaan on se elämällä varustettu
+Jumalan toiminnan tulos.
+
+Jos meille on tullut selväksi, että ainoastaan jumalallisen luonnon
+elämä on järkähtämätön, rajottamaton, tyhjentymätön, keskeymättä aina
+läsnäoleva, olematta mikään olosuhteitten tulos tai jollakin tavalla
+riippuvainen niistä, niin me käsitämme, että Jehovan täytyy olla niiden
+luonnon lakien ja välikappaleiden yläpuolella, jotka hän on säätänyt
+luomuksiensa ylläpitämiseksi. Juuri tämä ominaisuus, jonka sana
+_kuolematon_ ilmaisee, kuuluu jumalalliseen luontoon. Kuten edellisessä
+luvussa on osotettu, merkitsee sana _kuolematon_ varmuutta kuolemaa
+ja sen seurauksia sairautta ja kipua vastaan. _Kuolemattomuutta_
+voidaan itse asiassa käyttää jumaluuden rinnakkaismerkityksessä.
+Jumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki
+siunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, samoin kuin maa saa
+auringosta valonsa ja voimansa.
+
+Aurinko on maan suuri valon lähde, joka valaisee kaiken ja saa aikaan
+nuo monet värien vaihtelut ja valovivahdukset, riippuen sen esineen
+luonnosta, jota se valaisee. Sama auringonvalo aikaansaa hämmästyttävän
+erilaisia vaikutuksia, kun se valaisee timanttia, tiilikiveä tai
+erilaisia laseja. Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten
+kyky imeä sitä itseensä ja heijastaa sitä vaihtelee. Samoin on elämän
+laita; se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä. Näkinkengässä
+löytyy elämää, mutta sen elimistö on sellainen, ettei se voi käyttää
+paljonkaan elämää, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijastaa
+auringon valoa. Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja: nisäkkäitä,
+kaloja ja lintuja. Erilaisten lasien tavalla, joihin auringon valo
+vaikuttaa osottavat nämä erilaiset luomukset eri tavalla niitä
+erilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa
+heidän elimistönsä kautta.
+
+Hiottu timantti on niin altis valolle, että se itse näyttää omistavan
+valoa ja olevan pienen auringon kaltainen. Niin on myös ihmisen laita,
+joka on Jumalan luomakunnan mestariteos, joka tehtiin ainoastaan
+"vähää vähemmäksi enkeleitä". Hänet luotiin niin täydelliseksi,
+että hän voi vastaanottaa ja säilyttää elämän käyttämällä niitä
+välikappaleita, joilla Jumala hänet varusti, ilman että hän koskaan
+väsyi. Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan
+luoduista olennoista, joka ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan
+_elämänalkuperusteen_ erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta
+elimistöstään. Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei
+voi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminen
+millään tavalla voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää
+lakkaamatta häneen virtaa. Ihminen ei omista elämää itsessään; hän
+on yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde. Kaikkein
+varmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän
+varastoa, tai toisin sanoen, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä
+seikasta, että synnin tultua, on kuolema käynyt koko sukumme yli.
+
+Jumala on järjestänyt niin, että ihminen Eedenissä sai syödä elämää
+ylläpitävistä puista; ja paratiisi, johon Jumala oli hänet asettanut,
+oli runsaasti varustettu "kaikkinaisilla puilla", jotka olivat hyvät
+ravinnoksi tai kaunistukseksi. (1 Moos. 2: 9, 16, 17). Elämän puitten
+joukossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty
+syömästä. Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa
+kielletty, oli hänellä lupa esteettömästi syödä puista, jotka täysin
+ylläpitivät elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen erotettiin hänet
+näistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. -- 1 Moos.
+3: 22.
+
+Siten me näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu
+jatkuvasta tilaisuudesta olla elämän yhteydessä, samoin kuin timantin
+kauneus riippuu jatkuvasta tilaisuudesta olla auringon valossa.
+Kun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään ja lähde alkoi
+kuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, josta
+haudassa pieninkin kipinä riistettiin. Samoin kuin koi hävittää
+jonkin esineen, häviää hänen ihanuutensa. (Ps. 39: 12). Samoin kuin
+timantti kadottaa loistonsa ja kauneutensa, kun valo poistetaan,
+niin kadottaa ihminen elämän, kun Jumala ottaa pois elinehdot. "Jos
+ihminen on kuollut [erotettu elämästä], niin missä hän silloin on?"
+(Job. 14: 10). "Jos hänen lapsensa tulevat kunniaan, niin ei hän sitä
+tiedä; jos heitä ylönkatsotaan, niin ei hän sitä ymmärrä". (V. 21).
+"Sillä haudassa, johon menet, ei ole työtä, ei taitoa, ei ymmärrystä
+eikä viisautta". (Saarn. 9: 10). Mutta koska lunastus on maksettu ja
+lunastaja on suorittanut kuolemanrangastuksen, tulee jalokiven ihanuus
+ennalleenasetettavaksi ja jälleen heijastamaan Luojan kuvan, kun
+vanhurskauden aurinko nousee tuoden säteissään parannuksen. (Mal. 4:
+2). "Kaikki, jotka ovat haudoissaan... tulevat lähtemään sieltä ulos"
+syntiuhrin, Kristuksen uhrin perustuksella. Tulee tapahtumaan kaiken
+ennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen,
+niin on sillä oleva täydellinen elämä kuten alussa, jota elämää hän,
+jos hän on tottelevainen, saa nauttia ijankaikkisesti.
+
+Tämä ei kuitenkaan ole se palkinto, minkä Jeesus esittää kaidan tien
+lopputulokseksi. Toiset Raamatun paikat osottavat, että se palkinto,
+joka on luvattu kaidan tien vaeltajalle, on jumalallinen luonto --
+sisällisesti asuva elämä, elämä korkeimmassa määrässä, jossa määrässä
+ainoastaan jumalallinen luonto voi sen omistaa -- kuolemattomuus. Mikä
+suuri toivo! Uskallammeko me edes tavotella tällaista kunniaa? Ilman
+määrättyä selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä
+mitään sellaista tavotella.
+
+1 Tim. 6: 15, 16 saamme tietää, että kuolemattomuus tai Jumalallinen
+luonto alkuaan kuului ainoastaan Jehovalle. Me luemme: "Jonka
+[Jeesuksen] aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas
+ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla
+ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, jota yksikään ihminen
+ei ole nähnyt eikä voi nähdä". Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset,
+nelijalkaiset, linnut, kalat j.n.e., ovat ainoastaan astioita, jotka
+sisältävät kukin määrätyn määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat
+erilaiset luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä
+elimistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa.
+
+Edelleen ilmotetaan meille, että Jehova, joka alkuaan yksin omisti
+kuolemattomuuden, on korkealle korottanut Poikansa, meidän Herramme
+Jeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta
+seuraa, että hän on nyt isänsä täydellinen kuva. (Hebr. 1: 3). Me
+luemme: "Niinkuin Isällä on _elämä itsessään_ [Jumala määrittelee
+täten 'kuolemattomuuden' -- _elämä itsessään_ -- ei sellainen elämä,
+joka on ammennettu toisista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan
+riippumaton, itseensä sisältyvä elämä], niin on hän antanut elämän
+Pojalle, _niin_ että hänelläkin samoin on _elämä itsessään_". (Joh.
+5: 26). Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen on siis kaksi kuolematonta
+olentoa, ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjoumus tehdään Karitsan
+morsiamelle, joka valitaan evankeliumin aikakautena. Kuitenkaan ei koko
+tuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu seurakuntaan, tule saamaan tuota
+suurta palkintoa, vaan saa sen ainoastaan "pieni lauma" voittajia,
+jotka, ovat niin taistelleet, että he ovat sen voittaneet; jotka
+uskollisesti seuraavat Mestarinsa jälkiä, jotka, kuten hän, vaeltavat
+uhrautuvaisuuden ahdasta tietä eteenpäin aina kuolemaan asti. Kun nämä
+ylösnousemisessa ovat syntyneet kuolemasta, niin tulee heillä olemaan
+jumalallinen luonto ja muoto. Kuolematon, riippumaton, itsessään
+olemassaoleva, jumalallinen luonto, on se elämä, johon ahdas tie johtaa.
+
+Tämä luokka ei nouse ylös ihmismuodossa haudasta, sillä, apostoli
+vakuuttaa meille, että joskin luonnollinen ruumis kylvettiin hautaan,
+niin kuitenkin herätetään henkinen ruumis. Kaikki nämä tulevat
+muuttumaan, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, inhimillinen
+luonto, niin tulee heissä myöskin olemaan taivaallisen kuva. Mutta
+"se ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme" -- mikä henkinen
+ruumis on: mutta "_me_ tiedämme, koska hän ilmestyy, niin me _hänen
+kaltaisiksensa_ tulemme" ja "tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta,
+joka on ilmestyvä". -- 1 Joh. 3: 2; Kol. 1: 27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17:
+22; 1 Piet. 5: 10; 2 Tess. 2: 14.
+
+Tuo korkea kutsu _luonteen muutokseen_ ei ole ainoastaan rajotettu
+yksinomaan evankeliumiaikakauteen, vaan on se ainoa kutsu, joka tänä
+aikakautena tehdään. Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän
+luvun alussa, sisältyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveällä
+kadotuksen tiellä, kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa _nykyään_
+tarjottua palkintoa kohti. Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä --
+ainoastaan edelliset ovat paenneet siitä kadotuksesta, joka lepää
+maailman yli. Tämän ainoan tien, joka nyt on avoinna, löytävät tien
+vaikeuden tähden ainoastaan ne harvat, jotka huolehtivat siitä, että he
+sillä vaeltavat. Ihmiskunnan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana
+nautintojen leveää, mukavaa tietä.
+
+Kaitaa tietä, joskin se päättyy elämään, kuolemattomuuteen, voitaisiin
+kutsua kuoleman tieksi koska palkinto voitetaan uhraamalla inhimillinen
+luonto aina kuolemaan asti. Se on tuo ahdas tie _kuoleman kautta
+elämään_. Omistaen uskon kautta luetun vapautuksen aadamilaisesta
+synnin velasta ja kuoleman rangastuksesta luopuvat tai _uhraavat_
+vihkiytyneet vapaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka
+lasketaan heidän omikseen, ja jotka he todella aikanaan muun maailman
+kanssa saisivat omikseen. Kuten "Ihminen Jeesus Kristus" antoi
+tai uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat myöskin nämä
+kanssauhraajiksi hänen kanssaan. Ei sentähden, että hänen uhrinsa
+ei riittäisi tai että toisia uhria _tarvittaisiin;_ mutta vaikkakin
+hänen uhrinsa on täysin riittävä, niin saavat nämä palvella ja
+kärsiä hänen kanssaan, jotta heistä tulisi hänen morsiamensa ja
+kanssaperillisensä. Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena
+ja kuolee Aadamin _kanssa_, niin sanotaan tästä "pienestä laumasta",
+että se kuolee Kristuksen _kanssa_ uhraamalla, kuten jo on mainittu,
+kaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen sekä kaiken
+muun, mikä kuuluu inhimilliseen luontoon. He uhraavat ja kuolevat hänen
+_kanssaan_ ihmisinä, jotta he hänen _kanssaan_ tulisivat osallisiksi
+jumalallisesta luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me
+kuolemme hänen _kanssaan_, niin me myös elämme hänen _kanssaan_. Jos me
+hänen _kanssaan_ kärsimme niin me myös hänen _kanssaan_ kirkastumme. --
+Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12.
+
+Tuhatvuotiskauden alussa ovat ne, jotka nyt vaeltavat kaidalla
+tiellä, voittaneet sen palkinnon, jonka puolesta he nyt taistelevat:
+kuolemattomuuden; ja siten puettuina jumalalliseen luontoon ja voimaan
+ovat he täysin varustetut suurta ennalleenasettamistyötä ja maailman
+siunaamista varten sinä aikakautena. Evankeliumiaikakauden lopussa
+suljetaan kaita tie kuolemattomuuteen, koska tuo "pieni lauma",
+jolle tie oli koettelemuksena on tullut täysilukuiseksi. "Nyt on
+otollinen aika", aika, jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeesuksen
+ansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat _otolliset_ Jumalan edessä
+-- hyvälletuoksuva uhri. Aadamilaisena rangaistuksena ei kuolemaa
+ikuisesti sallita; se lakkautetaan tuhatvuotiskauden kuluessa;
+ainoastaan evankeliumin aikakautena on se _uhrina_ otollinen, tuoden
+mukanaan palkinnon.
+
+Ainoastaan "uusina luomuksina" ovat pyhät tänä aikakautena matkalla
+elämään; ja ainoastaan ihmisinä, uhrin tavoin, olemme me vihkiytyneet
+kuolemaan. Jos me ihmillisinä luomuksina olemme kuolleet Kristuksen
+kanssa, niin saamme uusina henkisinä olentoina elää hänen kanssaan.
+(Room. 6: 8.) Jumalan mieli meissä, tuo muuttunut mieli, on siemen
+uuteen luontoon.
+
+Uusi elämä voisi helposti tukehtua, ja Paavali vakuuttaa meille, että
+jos me elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (menetämme elämämme),
+mutta jos me hengellä kuoletamme lihan työt (inhimillisen luonnon
+taipumukset), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä _ne_
+ovat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki johtaa. (Room. 8: 13. 14.)
+Tämä ajatus on äärettömän tärkeä ja syvimmästä merkityksestä kaikille
+niille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me liitossamme Jumalan
+kanssa lupasimme uhrata inhimillisen luonnon, ja jos hän tämän uhrin
+hyväksyi, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin. Jumala laskee
+nyt inhimillisen kuolleeksi, ja sen täytyy todellakin kuolla, niin
+ettei sitä koskaan enään ennalleenaseteta. Kaikki mikä voidaan voittaa
+kääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen on korkeintaan hetkellinen
+nautinto uuden henkisen luonnon kustannuksella.
+
+Löytyy kuitenkin vihkiytyneitä, jotka toivovat saavansa _palkinnon_, ja
+jotka ovat siinneet hengestä, mutta jotka maailman houkutukset, lihan
+himo tai perkeleen juoneet ovat osittain voittaneet. Osaksi kadottavat
+he näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä
+keskitiellä -- jolta Jumalan suosio ja maailman suosio samalla kertaa
+säilyisi, unohtaen, että "ystävyys maailma kohtaan on vihollisuutta
+Jumalaa vastaan" (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon
+puolesta taistelevat, kehotetaan: "Älkää maailmaa rakastako ja älkää
+etsikö kunnia toinen toiseltanne, vaan etsikää sitä kunnia, joka tulee
+yksin Jumalalta". -- 1 Joh. 2: 15; Joh. 5: 44.
+
+Nämä, jotka rakastavat nykyistä maailmaa, mutta jotka eivät kokonaan
+ole hyljänneet Herraa ja halveksuneet liittoaan, tulevat koettelemuksen
+tulessa ankaran kurituksen ja puhdistuksen alaisiksi. Ne jätetään
+apostolin sanojen mukaan, Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta henki
+[äsken siinnyt luonto] pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. (1 Kor.
+5: 5.) Ja jos tämä kuritus on tehnyt tarpeellisen vaikutuksen, niin
+otetaan heidät lopulta henkiseen tilaan. He saavat ikuisesti kestävän
+henkielämän, jonka kaltainen enkeleillä on, mutta he menettävät
+palkinnon, kuolemattomuuden. He tulevat palvelemaan Jumalaa hänen
+temppelissään ja seisovat valtaistuimen _edessä_ palmut kädessään
+(Ilm. 7: 9--17); mutta vaikkakin tämä tulee olemaan kirkkautta,
+niin ei se kuitenkaan ole niin kirkas asema, kuin "pienen lauman",
+voittajain, jotka tulevat olemaan Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja,
+istuen Jeesuksen kanssa _valtaistuimella_ hänen morsiamenaan ja
+kanssaperillisinään ja kruunattuna hänen kanssaan kuolemattomuudella.
+
+Meidän tiemme on rosonen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme matkan
+varrella joka askeleella saisi uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi
+määränpäähän. Mutta meidän johtajamme sanat ovat rohkaisevia: Ole
+hyvässä turvassa, minä olen voittanut; minun armossani on sinulle
+kyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (Joh. 16:
+33; 2 Kor. 12: 9.) Tällä tien vaikeudella on oleva erottava vaikutus
+pyhittämään ja puhdistamaan "omaisuuden kansaa", josta on tuleva
+"Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä." Ottamalla huomioon
+tämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta me saisimme
+avuksemme laupeuden ja armon oikeana aikana taistellessamme uskon
+hyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa "kirkkauden kruunua" --
+kuolemattomuutta, jumalallista luontoa. -- 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4.
+
+
+
+Pyhyyden raivattu tie.
+
+
+Kun evankeliumin aikakauden toivo on häikäisevän kirkas ja tie samassa
+suhteessa vaikea, ahdas ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen
+ympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon
+suuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena
+oleva aivan toisellainen. Samoin kuin se toivo, joka silloin annetaan,
+on erilainen, niin on myös se _tie_, joka siihen johtaa, erilainen. Tie
+kuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten
+ja oikeitten toiveitten, tarkotusten ja toivomusten uhraamista --
+inhimillisen luonnon ainaisen uhraamisen. Mutta tie inhimilliseen
+täydellisyyteen, ennalleenasettamiseen, _maailman_ toivo, vaatii
+ainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja
+etuuksien uhraamista, vaan niiden kohtuullista nauttimista. Se tulee
+johtamaan henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen
+Jumalan kuvan kaltaisuuteen, tuohon onnelliseen tilaan, josta Aadam
+nautti, ennenkuin synti tuli maailmaan.
+
+Tie takaisin todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen tehdään hyvin
+selväksi ja mukavaksi; niin selväksi, ettei kukaan erehdy tiestä;
+niin selväksi, ettei "tyhminkään vaeltaja tule siiliä eksymään"
+(Jes. 35: 8); niin selväksi, ettei kenkään tarvitse opettaa toinen
+toistansa sanoen: Tunne Herraa; sillä kaikki tulevat tuntemaan
+Herramme, pienimmästä suurimpaan asti. (Jer. 31: 34). Se ei tule
+olemaan kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan kutsutaan sitä
+"raivatuksi tieksi" yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi,
+epätasaiseksi, vaikeaksi, kokoonpuristetuksi sivutieksi, vaan tieksi
+joka on erityisesti valmistettu _helppoa_ ja _mukavaa_ matkaa varten
+erityisesti järjestetty matkustajan mukavuutta silmälläpitäen. Jes.
+35: 8, 9 osottaa että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikkia
+lunastettuja varten -- kaikkia ihmisiä varten. Jokainen, jonka puolesta
+Kristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä
+tilaisuuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään,
+saa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti:
+inhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleenasettamiseen ja
+ijankaikkiseen elämään.
+
+Näitä ei uskon kautta _lasketa_ vanhurskaiksi eivätkä he sen
+perustuksella tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä, vaan kun
+he alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, tulevat
+he sillä vaeltamaan ylöspäin _todelliseen_ täydellisyyteen, joka
+johtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliaisuudesta, jota
+tarkotusta varten Lunastaja, joka silloin voimallaan hallitsee,
+tulee tekemään kaiken suotuisaksi. Jokainen tulee saamaan, siinä
+määrin kuin hän tarvitsee apua uuden valtakunnan viisaalta ja
+täydelliseltä hallitukselta. Tämä on, kuten monet luultavasti
+havaitsevat, varsinainen tulos lunastuksesta. Jos meidän Herramme,
+ihminen Kristus Jeesus, antoi itsensä lunastetuksi kaikkien puolesta,
+ja jos hän tahtoo, että kaikkien tulee tulla totuuden tuntoon ja
+sen kautta todelliseen täydellisyyteen, minkätähden ei hän heti tee
+hyvää, raivattua, yleistä tietä kaikkia varten? Minkätähden ei hän
+poista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkuoppia ja ansoja? Miksi
+ei auttaa syntistä takasin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen
+sijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti
+löydettäväksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi? Kykenemättömyys
+oikein jakaa totuuden sanaa ja nähdä, että nykyinen kaita tie johtaa
+erityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman, kanssaperillisten,
+Kristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista varten, joka tultuaan
+valituksi ja korotetuksi päänsä kanssa, tulee siunaamaan kaikki kansat,
+on aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia
+tämän aineen suhteen. Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa
+koettavat monet saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän
+tiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt löydy,
+ja he sekottavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja
+pyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien päätelmiensä
+kanssa. Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan
+synnilliset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla
+tiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei
+ole syntiä, samalla kuin heidän täytyy alituiseen taistella helposti
+kietoutuvaa syntiä vastaan. Jälkimmäinen on uhrausten polku, kun
+sitävastoin tulevan aikakauden tie on oleva raivattu vanhurskauden tie.
+
+Tästä raivatusta tiestä sanotaan kuvaavasti: "Siellä ei tule olemaan
+ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä
+myöten, eikä siellä sellaista tavata." (Jes. 35: 9.) Kuinka monta
+kauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat
+syntisistä teistä ja pyrkisivät tulemaan vanhurskaiksi! Tällainen
+jalopeura on harhaan joutunut yleinen mielipide, joka pelottaa monen,
+niin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä
+asioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasioissa j.n.e.
+Kiusaus väkijuomiin on toinen jalopeura, joka estää tuhansia, jotka
+olisivat iloisia nähdessään sen poistettuna. Ehdottomilla ja raittiuden
+ystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan
+tulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna täytäntöön; ja samaa
+voidaan sanoa toisista lupaavista parannusharrastuksista. "Eikä muukaan
+raatelevainen peto vaella sitä myöten." Silloin ei tulla sallimaan
+mitään jättiläismäisiä yhdistyksiä, jotka ovat järjestetyt yksityisten
+itsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella. "Ei
+kukaan vahingoitse eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani",
+sanoo Herra. (Jes. 11:9.) Joskin on vaikeuksia taistellessa pahan
+taipumuksien voittamiseksi j.n.e., niin on se kuitenkin oleva helppo
+tie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen. Kivet (loukkauskivet)
+poistetaan ja totuuden lippu tulee johtamaan kansoja. (Jes. 62:
+10.) Tietämättömyys ja taikausko tulevat kuulumaan menneisyyteen,
+ja vanhurskaus tulee saamaan oikeudenmukaisen palkinnon ja vääryys
+ansaitun rangastuksen. (Mal. 3: 15, 18.) Terveellisen kurituksen
+sopivien, kehotusten ja helposti ymmärrettävien säädösten kautta
+tulevat ihmiset kadotettuina, mutta jälleen palanneina lapsina
+kasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen
+korkean täydellisyyden, josta isämme Aadam lankesi. Siten _tulevat_
+Herran lunastetut _palaamaan takasin_ [turmeluksesta kirkkaalle
+pyhyyden tielle]... riemulla; ikuinen riemu on oleva heidän päänsä
+päällä; ilon ja riemun he omistavat, mutta murheen ja huokauksen pitää
+pakeneman. (Jes. 35: 10.) Herra mainitsee ainoastaan kaksi näistä
+teistä, koska ei vielä ollut aika kolmannen avaamista varten -- aivan
+samoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi: "Tämä kirjotus on
+käynyt toteen korvainne kuullen", mutta tahallaan jätti mainitsematta
+"koston päivän", koska aika sitä varten ei ollut vielä silloin tullut.
+(Vertaa Luuk. 4: 19 ja Jes. 61: 2.) Nyt sitävastoin kuin kaita tie
+lähestyy loppuaan, niin alkaa vanhurskauden kirkas tie näkyä yhä
+selvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa.
+
+Täten olemme löytäneet leveän tien, jolla nykyään ihmiskunnan suuri
+enemmistö vaeltaa, jotka "tämän maailman ruhtinas" on pettänyt, ja
+joita johtaa harhaanvievät taipumukset. Me olemme nähneet, että "yhden
+ihmisen tottelemattomuus" avasi tämän tien, ja meidän sukumme tuli
+heitetyksi tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti. Me
+olemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien tulee avaamaan se Herra,
+joka antoi itsensä lunastukseksi kaikkien puolesta ja lunasti _kaikki_
+siitä kadotuksesta johon "leveä tie" johtaa, ja että se, kun aika on
+tullut, tulee olemaan avoinna ja helppo kaikkia lunastettuja varten,
+jotka hän omalla verellään on ostanut. Me olemme edelleen nähneet,
+että nykyinen "ahdas tie", jonka saman kalliin veren ansio avasi, on
+erityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon ja on tehty erityisen
+ahtaaksi ja vaikeaksi koetellakseen ja kurittaakseen niitä, joita nyt
+valitaan, jotta he tulisivat osallisiksi _jumalallisesta_ luonnosta ja
+meidän Herramme Jeesuksen kanssa kanssaperillisiksi siinä kirkkauden
+valtakunnassa, joka kohta tulee ilmestymään kaikkien siunaamista
+varten. Ne, jotka omistavat _tämän toivon_ -- jotka näkevät tämän
+palkinnon -- voivat tähän verraten lukea kaikki muut toiveet tappioksi
+ja roskaksi. -- Fil. 3: 8--15.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Oi, mitkä aarteet Herra kantoi.
+    On suurta tuo, mutt' tottakin.
+    Myös mulle Kristuselon antoi
+    ja hengen, lapseuspantinkin.
+
+    Oi, kuinka, halpa lapsi, sulle
+    voin lainkaan, Herra, kelvata,
+    kun suuret aarteet toit sä mulle,
+    joit' ei voi järki arvata.
+
+    Oon itse aina tyhjä ollut.
+    Oon vielä itse arvoton.
+    Vaan kaikki armostas' on tullut.
+    Mi minuss' ompi, sun se on.
+
+    Ett' aukes korva kuulevaksi,
+    on armaan Taaton työtä vain.
+    Ett' tulin tahtos' tekeväksi,
+    on eelleen myöskin lahja ain'.
+
+    Oi kiitos olkoon suuren Taattoin
+    nyt armostansa kaikesta.
+    Myös kiitos aamuin sekä aattoin
+    tuost' ainaisesta elosta.
+
+    On lahja suuri meille tuotu,
+    ett' olla Jeesuksemme ain'.
+    Keli' Poika on, sill on se suotu,
+    jos onkin aarre kätköss' vain.
+
+    Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu
+    ja aarre valkovaipan saa.
+    Kun kaikki kahleet silloin sortuu,
+    voin taivaan häihin kiiruhtaa.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.
+
+Aikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman
+eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen
+seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --
+Erottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. --
+Suuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu.
+-- Ihana lopputulos.
+
+
+Kirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman
+maailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä
+havainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen
+ja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden
+täytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen "muutoksen"
+inhimillisestä jumalalliseen luontoon.
+
+Aluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen
+näistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_,
+vedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen
+toisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli "hallitus aikain
+täyttyessä", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu "tuleviin
+aikoihin". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan
+usein Raamatussa: _A_ kutsutaan "silloiseksi maailmaksi", _B_ kutsuu
+meidän Herramme Jeesus "täksi maailmaksi", Paavali "nykyiseksi
+pahaksi maailmaksi" ja Pietari "nykyiseksi maailmaksi". _C_ kutsutaan
+"tulevaksi maailmaksi", "jossa vanhurskaus asuu", vastakohdaksi
+nykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat
+saavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen:
+vanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat
+kärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään.
+
+Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai
+"maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen,
+huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta
+suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan
+viisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät
+paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat
+ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa,
+niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin
+"nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana
+on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen
+maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä
+ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät
+valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän
+kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun
+paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen
+vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat
+enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja
+turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa,
+niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä
+heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa
+luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita
+tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista
+viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen
+lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan
+nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän
+tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa
+tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja
+sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi
+kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin
+kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat
+enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä,
+että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja
+oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti
+koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta.
+-- 1 Moos. 7: 13.
+
+"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään,
+mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän
+maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja
+vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon
+tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten
+yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään
+tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen
+ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun
+pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat
+harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet
+tuloksettomat.
+
+Toisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi
+erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin
+Jumalan suunnitelmassa.
+
+Aikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain
+puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat.
+
+Aikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa
+seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään
+hänen erityiseen huomaansa uskottuina -- "omaisuuden kansana".
+Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien
+sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt
+erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä
+seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset,
+jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista",
+jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi
+meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen.
+Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei
+todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois
+syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä
+"paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit.
+Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne,
+jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja
+otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme
+ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme
+ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset
+ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1.
+
+Evankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen
+ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille
+elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden
+kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat
+tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa
+yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla
+kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko
+he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen,
+joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi,
+jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä
+ylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15.
+
+Kolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta
+aikakautta -- "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi
+(milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä
+tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva
+ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön
+tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien
+profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat
+synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen]
+on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa
+jalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema"
+[aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo
+suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen
+ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten
+hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani
+valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni
+kanssa hänen valtaistuimelleen." -- Ilm. 3: 21.
+
+"Tulevat aikakaudet," _H_, jotka seuraavat suurta
+ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden
+ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä
+niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt
+elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja
+siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia.
+
+Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn
+alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen,
+jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa
+oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen
+alusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29
+j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen
+päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä
+molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta
+osottaa.
+
+Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme
+ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan,
+sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.)
+Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen
+rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan
+selitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta
+heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli
+tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden,
+vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa
+teurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden
+seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui
+Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova
+luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien
+merkitystä.
+
+Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun
+seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja
+puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia
+saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10:
+45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon
+juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi
+tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä
+seuraavana suurena hädän aikana.
+
+Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi.
+Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan
+Kristusta" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On
+siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus
+voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22;
+4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa
+nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin.
+
+Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu",
+jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin
+aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa.
+Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai
+"varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun
+seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten
+lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme
+tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on
+sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko
+maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten
+ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme
+edempänä.
+
+
+
+Tie kirkkauteen.
+
+
+_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen
+inhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän
+teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen
+turmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä
+syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa
+kadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa,
+joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se
+ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." --
+Hebr. 7: 19.
+
+_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa,
+jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin
+vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme
+tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen
+-- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun
+suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon
+perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä
+ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan
+kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen
+lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on
+ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen
+kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen --
+inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk.
+3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan.
+Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen
+suoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta
+ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että
+heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa.
+
+Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen
+vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella
+heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että
+heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä
+tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän
+lunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä --
+tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä
+anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä
+äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan
+rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän
+lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu
+itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä
+sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin
+kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
+kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
+otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."
+(Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä
+antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän
+tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden,
+jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei
+myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden
+tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä,
+joka osti meidät omalla kalliilla verellään.
+
+Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä
+kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta,
+voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että
+ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita
+uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei
+tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun
+sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet
+vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut
+siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä
+on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa)
+saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin
+olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me
+tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella,
+että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän
+synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme.
+
+Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat
+sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään
+häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita,
+jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua",
+"voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa
+Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä
+silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei
+heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden
+sanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi
+lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun
+he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on
+vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät
+vielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai
+sikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska
+he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi,
+vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka
+kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai
+laskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä
+ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia
+Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja
+tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole
+lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor.
+5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette
+(inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty
+Kristuksen kanssa Jumalassa."
+
+Taso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta
+ennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme
+ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa
+sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia
+täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän
+ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja
+tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista
+kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään
+henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle
+sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden
+"elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin
+ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme
+täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun
+ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen
+katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä
+on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka
+nyt ovat meihin takertuneet).
+
+Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen
+ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä
+tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa
+_L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana
+Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä
+tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme
+kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman
+"ihanuudesta" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan,
+niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin
+Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason
+_K_.
+
+Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys
+Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme
+pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin
+hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen.
+
+Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla
+_N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka
+esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa,
+löytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka
+esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti
+turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja.
+
+Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se
+on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi,
+_C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen
+ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali
+selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on,
+Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon
+kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti
+turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta
+vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän
+siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan
+kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä
+(synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän
+ystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa
+Jumalaa kohtaan -- "vihollisia pahojen töitten kautta".
+
+Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_,
+edelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen
+asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut
+ja tuhatvuosikausi alkaa.
+
+"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun
+esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei
+todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi"
+-- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel,
+_e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain
+antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja
+naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen,
+kun alkoivat "paremmat uhrit" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat --
+jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät
+ne täydellisiksi, jotka uhraavat." -- Hebr. 10:1.
+
+Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia,
+kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat
+israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa,
+että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä
+_järjestelmää_] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla _f_. Se
+oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22;
+1 Tess. 2: 16.
+
+Jeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g),
+jätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan _ihmiseksi_, jotta
+hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan
+lain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja
+elämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen _ihminen_ kuolisi
+ihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään
+muulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän
+suorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen
+kuolema, joka ei koskaan voi "ottaa pois syntejä". Sentähden tuli hän,
+jota kutsutaan "Jumalan luomisen aluksi", _ihmiseksi_, "tuli lihaksi",
+jotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa
+meidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin
+ei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu
+ihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli "pyhä, viaton, saastaton, syntisistä
+erotettu". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on -- "syntisen
+lihan kaltaisuuden" -- ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen
+kaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai
+epätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti
+osaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen
+heidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa,
+terveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että "hän otti
+päälleen sairautemme ja kantoi tautimme", ja "hänestä lähti voimaa
+[elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki". -- Mark. 5: 30;
+Luuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4.
+
+Ollen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli
+kuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: "Katso,
+minä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun
+Jumalani, teen minä mielelläni", ja hän symboliseerasi (esikuvasi)
+vihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki
+oman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan
+edessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja
+voimallaan -- kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli
+hänet.
+
+Tämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon --
+jumalalliseen luontoon --, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun
+hän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa -- inhimillisen luonnon
+uhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä
+elinehdoista ja esittää sitä pyramiidi _h_, tasossa _M_, joka on
+hengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja
+puoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa
+päättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet
+eloon -- henkisen olennon täydellisyyteen (_i_, tasossa _L_,) joka
+oli syntynyt hengestä, ollen "kuolleista nousseiden esikoinen". "Mikä
+hengestä on _syntynyt_ on _henki_." Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan
+henki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä.
+
+On totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä
+ihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan
+ja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut
+ihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi
+mennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä
+kukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. "_Niin_ on laita
+jokaisen, joka on _syntynyt_ hengestä." -- Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26.
+
+Aina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi,
+laskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin
+uuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun
+hän saavutti täydellisen henkitason, _L_, ja nousi ylös varustettuna
+henkisellä ruumiilla.
+
+Neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan
+luo korkeuteen -- jumalallisen kirkkauden tasoon, _K_, (pyramiidi
+_k_). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (_l_),
+"istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan", ja on ollut maan
+päällä olevan seurakunnan pää -- sen hallitsija ja johtaja. Koko
+evankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja
+koettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa
+tulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis
+yhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan
+(taso _K)_, kun oikea aika tulee.
+
+Seurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies
+ja Herra on ottanut, joka "on antanut meille esikuvan, jotta me
+hänen askeleissaan vaeltaisimme" ainoastaan sillä erotuksella,
+että seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli
+Herramme inhimillisen _täydellisyyden_ tasoon, _N_, kun me kaikki,
+jotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, _R_
+-- synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa
+Jumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä,
+että me _vanhurskautetaan_ ja siten pääsemme tasoon _N._ Kuinka tämä
+tapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä
+töitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden
+"Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus,
+ollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme". (Room. 5, 8.) Ehto,
+jolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen
+tason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti
+ja nosti meidät "uskon kautta hänen vereensä" siihen täydellisyyden
+tasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. "Me olemme vanhurskautetut
+[nostetut tasoon _N_] uskon kautta. Koska me siis _olemme uskosta_
+vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa" (Room. 5: 1)
+ja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina
+inhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus
+olivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun
+sitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi.
+Tämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla
+Jumalan sanaan, joka sanoo: te olette "ostetut", "lunastetut",
+vapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme
+moitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon
+kautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui
+siihen, että meidän syntimme _laskettiin_ hänen päällensä, jotta hän
+suorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme,
+ikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa _lasketaan_
+siis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen
+lunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset,
+jotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa
+meidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä
+voimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja
+ilo tulevat varmaan -- "aikanaan".
+
+Mutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin
+ei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä
+olentoja. [_Luonto_ sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa
+merkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on _pahan luontoinen_.
+Oikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on
+"sangen hyvä", _maallinen kuva_ jumalallisesta luonnosta. Siten
+on jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on
+turmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e.,
+ja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty
+sanaa _luonto_ sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen
+kautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja
+siunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle
+luonnollemme -- Jumalan _maalliselle_ kuvalle.] Me olemme vapautetut
+kurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan
+nähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme
+inhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille
+kuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut
+"kanssaperillisten" "pienen lauman", sanoen: "Minun poikani anna
+minulle sydämmesi" -- se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset
+voimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut
+sinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan
+tasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla
+on ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis -- joka oli Isän "olennon
+täydellinen kuva". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista
+toiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata
+inhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon
+minä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin
+sukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät "osallisiksi
+Jumalan luonnosta" -- Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen
+kanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te
+myös hänen kanssaan _kirkastuisitte_.
+
+Ne, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin
+aikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä
+raskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla,
+joka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän
+töitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme
+Jeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me
+uskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä,
+nostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon _N._ Mutta päästäksemme
+nyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme,
+sillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta
+jos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon
+perustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu)
+kantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan
+edessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me
+lupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle
+suurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on
+tai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle -- pyhäksi ja
+Kristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä
+jumalanpalveluksemme.
+
+Jättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että
+minä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni
+j.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta,
+kuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää
+_kaikkemme_ hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä
+hyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta
+erittäinkin uskon veljiä kohtaan -- palvellen heitä hengellisellä ja
+ruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai
+maallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan.
+Kun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme
+saavuttaneet tason _M_; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman
+kautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko
+liittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen
+kauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä
+ja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat
+Jeesuksen jäljissä, niin:
+
+    "Äl' kuule, taisto laukes'
+    ja pääsit voittohon!
+    Päämäärä vasta aukes',
+    kun kruunu päässäs' on."
+
+Kruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme
+taistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen.
+Siihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja
+suitsutuksen päivittäin nousta -- uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan
+edessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
+
+Ne "nukkuneet", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään
+henkiolentoina, tasoon _L_, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät
+ja ovat jälellä Herran tulemisessa, "muutetaan" samaan henkiseen
+olemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään "nuku", joskin "muutos"
+vaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat _syntyneet_ hengestä,
+eivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan
+taivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. -- 1
+Kor. 15: 44, 52.
+
+Me emme tiedä kuinka kauvan tulee kestämään sen jälkeen, kun he ovat
+"muuttuneet" tai tulleet täydellisiksi henkiolennoiksi (tasossa _L_),
+ennenkuin he täysilukuisena joukkona kirkastetaan (tasossa _K_) yhdessä
+Herran kanssa ja liitetään häneen voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
+Tätä koko Kristuksen ruumiin yhdistymistä ja täyttä kirkastumista pään
+kanssa me pidämme "Karitsan häinä", yhdistymisenä yljän kanssa, kun
+morsian tulee täydellisesti osalliseksi Herransa ilosta.
+
+Luokaamme jälleen silmäys karttaan; _n, m, p, q_, merkitsevät
+neljää erityistä luokkaa, jotka yhtenä kokonaisuutena muodostavat
+evankeliumiaikakauden nimiseurakunnan, joka esiintyy Kristuksen
+ruumiina. Molemmat luokat _n_ ja _m_ ovat henkisen sikiämisen tasossa,
+_M_. Koko evankeliumiaikakauden ovat nämä molemmat luokat olleet
+olemassa, molemmat ovat tehneet liiton Jumalan kanssa tullakseen
+eläviksi uhreiksi, molemmat ovat saaneet "rakastetun kautta armon"
+ja siinneet hengestä "uusiksi luomuksiksi". Ero heidän välillään on
+seuraava: _n_ merkitsee niitä, jotka täyttävät liittonsa ja ovat
+kuolleet Kristuksen kanssa maallisiin elinehtoihin nähden, maallisiin
+tarkotuksiin ja pyrkimyksiin nähden, kun _m_ taasen esittää suurempaa
+joukkoa hengellisesti siinneistä lapsista, jotka ovat tehneet liiton,
+mutta jotka, valitettavasti peräytyvät sen täyttämisessä. Luokan _n_
+muodostavat ne voittajat, joista tulee Kristuksen morsian, ja jotka
+istuvat Herran kanssa hänen valtaistuimellaan kirkkaudessa -- tasossa
+_K_. Tämä on tuo "pieni lauma", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa
+valtakunnan. (Luuk. 12: 32.) Ne, jotka kuuluvat luokkaan _m_, kammovat
+inhimillisen tahdon kuolemista, mutta Jumala rakastaa heitä kuitenkin
+ja on sentähden vastuksien ja vaikeuksien kautta vievä heidät tasoon
+_L_, täydelliseen henkiseen tasoon, mutta he ovat menettäneet oikeuden
+tasoon _K_, kirkkauden hallitukseen, koska he eivät vapaehtoisesti
+voittaneet. Jos me annamme arvoa Isämme rakkaudelle, jos me toivomme
+Herramme hyväksymistä, jos me haluamme tulla hänen ruumiinsa jäseniksi,
+hänen morsiamekseen, ja istua hänen valtaistuimelleen, niin täytyy
+meidän uskollisesti ja halukkaasti täyttää uhrilupauksemme.
+
+Suurin osa _niin kutsuttua_ seurakuntaa eli kirkkoa merkitään
+osalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla
+_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole
+kokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet
+henkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he
+ovat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos
+he yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla
+jäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_
+vanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma.
+Jos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen
+valtakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan
+täydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat
+täydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama
+inhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa
+suhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam
+oli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei
+siis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua
+vanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_
+kautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan
+ihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä
+erityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi
+uhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ "Kristuksen
+ruumiin" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat
+Jumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he
+eivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä
+otollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle.
+Ne, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole "pyhiä", eivätkä
+vihkiytyneen "ruumiin" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä
+"veljiksi". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun
+se on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia,
+joskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa
+hänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa.
+
+Eräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei
+koskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis
+ei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_
+alapuolelle osalla _q_. Nämä ovat "susia lammasten vaatteissa", joskin
+he kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan
+jäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan,
+vaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan
+seurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa
+tilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään
+ja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut
+olemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen
+taivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn
+pellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa "molempain
+kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana
+sanoo hän elomiehille ("enkeleille" -- lähettiläille): "Kootkaa ensin
+lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa
+aittaani". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49.
+
+Nämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa
+näiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät
+nimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa,
+että oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka
+todellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka
+Jumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt.
+13: 39.
+
+Evankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun
+matkiminen, samaten. "Hyvä siemen on valtakunnan lapset", luokat _n_
+ja _m_, sen sijaan että "lusteet ovat pahan lapset". Kaikki, jotka
+kuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat
+sentähden "lusteita", sillä ei kukaan voi palvella "kahta herraa", ja
+"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset". Koska ne, jotka
+kuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle,
+joka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin
+käyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa
+taistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa.
+
+Huomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu:
+huomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja
+kolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen
+aikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu
+ensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten
+vihan aika, eli "seitsemän viimeisen vaivan" vuodattaminen maailman
+yli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli
+"varjo" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä
+evankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla.
+Lihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se
+totuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika
+oli silloin tullut, oli viikate, joka erotti "oikeat israelilaiset"
+juutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni
+murto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden
+elonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin
+aikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka
+silloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä
+tämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen
+väärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra
+sitä "Baabeliksi", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin
+nimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään
+kypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut
+vehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän
+esikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä
+Kristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen
+kaltaisinaan.
+
+Tämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_.
+Se on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen
+nimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta,
+päätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät "Baabelin"
+nimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista "suuren vaivan
+aikana", "Herran päivänä". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi,
+niin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille
+todellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä
+se sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka
+ovat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka
+sillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen
+haisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen
+luonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina
+elonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen
+seurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka
+tekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka
+_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa).
+"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko".
+(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa,
+johtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin
+eri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli
+itsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin
+Kristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi
+juutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman
+viisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin
+aikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi.
+
+Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta
+aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista
+kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee
+huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana;
+sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee
+hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita
+aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa
+_s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt
+hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista
+-- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen
+(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen
+ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään
+henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto.
+Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä
+niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä
+uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen
+elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen
+laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita
+uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat
+epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin
+huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran
+kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden
+ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman
+ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä
+heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän
+surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän
+Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja
+riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat
+tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6,
+7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä.
+Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan
+morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne,
+jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko
+on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun
+hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta
+saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä
+morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15.
+
+Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli
+alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten
+yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka
+valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana
+saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes
+täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan
+suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel
+tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel
+oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä,
+ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen
+kanssa sopusointuun.
+
+Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen
+täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja
+vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten.
+Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli
+tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet
+-- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren
+Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri
+pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee
+olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja
+ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma,
+henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen
+(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen
+etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen
+kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla,
+ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan
+vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t.
+3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi
+kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden
+kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta
+ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka
+kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden
+lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat
+toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai
+ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on
+järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja.
+Kristus ei kuole enään.
+
+Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi
+ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu
+ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten
+laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha,
+ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä
+Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on
+epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa
+hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään
+hänelle ylistykseksi?
+
+Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä
+olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan
+yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan
+_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu
+Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa,
+pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10.
+
+Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä
+suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja
+huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella
+olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä
+löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan
+Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän
+kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla
+luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat
+kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden
+hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen
+luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se
+henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi
+ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin
+itseäsi.
+
+Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää
+tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden
+pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka
+on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa
+sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen
+korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka
+_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen.
+
+Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan
+ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että
+kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu
+maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään
+tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen
+vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys
+on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa,
+kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus
+muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän
+perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä
+"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan
+tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento
+taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa
+täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan.
+Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on
+tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään
+kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23.
+
+
+
+Tabernaakkeli erämaassa.
+
+
+Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä
+tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin
+käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta
+sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot
+eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo
+seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella
+oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_.
+Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi
+eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat
+edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle
+ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä
+vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja
+tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen
+Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä
+ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli
+"kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen
+kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Valinnut oon. Herran kanssa
+    käydä, minkä maksoikaan.
+    Joskin riemun, pilkan kautta
+    tiensä kaita kulkeekaan.
+    Vaikka juorut, tuskat tuimat
+    tiellä mua nyt haavottaa;
+    eipä huolta, kun saa Herran
+    omaksensa omistaa.
+         Herran tietä käydä tahdon --
+         kuinka suuri onnen on --
+         kunnes toivon päähän pääsen,
+         alkaa riemu rajaton.
+
+    Valinnut oon ristin alla
+    kuolla itsestäni pois;
+    etten etsis' maista rauhaa,
+    jotta Jeesus loman' ois'.
+    Nyt jo vaimen riemu mainen
+    rinnall' lemmen Jeesuksen.
+    Herran rauha syömen täyttää
+    ristiänsä kantaen.
+         Herran tietä käydä tahdon --
+         kuinka suuri onnen on --
+         kunnes toivon päähän pääsen,
+         alkaa riemu rajaton.
+
+    Vaalin' tää on kaikkein parhain
+    nyt ja kautta aikojen.
+    Täällä kärsin Herran tähden,
+    voitan siellä kirkkauden.
+    Risti ensin, kruunu sitten.
+    Niin on Jeesus kulkenut.
+    Jäljissänsä tahdon käydä,
+    kunnes oon mä voittanut.
+         Herran tietä käydä tahdon --
+         kuinka suuri onnen on --
+         kunnes toivon päähän pääsen,
+         alkaa riemu rajaton.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
+
+Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
+ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
+Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa
+olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
+Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
+toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
+-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
+Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
+maailman valtakunnassa.
+
+
+Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala
+aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja
+Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän
+kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja
+karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.'
+Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet,
+mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala
+sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja
+tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut
+taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'."
+
+Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen
+ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen
+olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja
+täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan
+Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku
+olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi
+koskaan mennyt heidän käsistään.
+
+Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa
+eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan
+yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi.
+Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan
+käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on
+hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt
+täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen,
+olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi
+neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä
+ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista
+ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen
+kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin
+olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat
+valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos
+kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä
+suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken
+ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi
+esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.
+
+Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle
+tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi
+osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa
+hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä
+koskee sekä omaa että yleistä parasta.
+
+Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus
+riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava
+sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa,
+jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys."
+"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko
+mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13:
+10; Matt. 22: 37--40.
+
+Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid
+Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan
+sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet
+töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin
+ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan
+toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana.
+Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän
+menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja
+etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien
+oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen
+jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole
+toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla
+Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään
+ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja
+niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita
+maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan
+asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän
+osti.
+
+Meidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä
+vaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan
+herraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt
+hänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään
+ottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei
+ostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet
+ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita:
+hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset
+asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään
+niitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että
+Messiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se
+tulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa
+kautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja
+ennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen,
+jolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan
+alkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on
+ennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan,
+jota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee.
+
+Juutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan
+valtakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli
+jonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti.
+Tuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen,
+erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa
+luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin
+ympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja
+Israelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71.
+Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa
+Israelia kutsutaan "Herran kuningaskunnaksi" ja sanotaan, että Salomo
+"istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen",
+joka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina
+neljänäkymmenenä vuotena.
+
+Kun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä
+lukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän
+valtakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija
+Daavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui
+Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian
+suhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: "Ja sinä paha, jumalatoin
+Israelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat
+saavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi
+(kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole
+pysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään
+oleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava
+sen hänelle." (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi
+nousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei
+pois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen
+heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja
+hallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen,
+kreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa
+lopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet
+hajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen.
+
+Syntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka
+Jumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen
+hallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia,
+mutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala
+oli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia.
+Kun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin,
+päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus,
+maailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä
+itselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka
+hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan "tämän
+maailman valtakunniksi", joita "tämän maailman ruhtinas" hallitsee, ja
+ovat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana
+väärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen
+ensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala
+valinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan
+Kristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa
+tulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja
+hallitseva kaikkien Herrana.
+
+Kaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa
+pakanallisiksi valtakunniksi -- "tämän maailman valtakunniksi," joita
+"tämän maailman ruhtinas", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä
+Jumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta,
+jonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin
+erinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen
+pakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa
+(Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna
+väliaikana pakanallisten hallitusten alla.
+
+Tätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen
+poisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan
+voimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa "pakanain ajoiksi". Ja
+nämä "ajat" oli vuodet, jolloin "tämän maailman valtakuntien" annetaan
+hallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan
+jälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja
+selvästi ilmotettu Raamatussa.
+
+Niin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, "on
+Jumala ne asettanut" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten.
+Niiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa,
+mitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä
+syntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita
+itseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan
+noudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen
+suunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on
+kääntyvä parhain päin, sekä että lopulta "ihmisten kiukkukin" on
+kääntyvä hänen "kunniakseen". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää,
+eikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps.
+76: 11.
+
+Ihmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu
+hänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa
+tilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen
+ponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on
+myös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta
+hallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta
+käyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon
+ja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja
+suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle.
+Kun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef.
+2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja
+tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän
+maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän
+ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä
+anastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on
+se tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on
+anastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi
+maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä
+siten kohdeltaisi.
+
+Tästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä
+näkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen
+inhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi
+osaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska
+Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta
+hänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä.
+(Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät
+molemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän
+maailman valtakunnat kukistetaan.
+
+Langennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut
+raskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen
+parhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole
+menettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat
+uneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus
+kuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi
+halveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan
+lapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina.
+-- Room. 8: 22, 19.
+
+Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen
+sallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen
+aikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat
+hänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota
+varten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut
+meille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä "tämän maailman
+valtakunnista" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut
+niiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan,
+rauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen
+valtakuntansa.
+
+Että ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti
+vastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen
+sallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa
+Jumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle,
+persialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee
+aika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä
+osottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään.
+
+Kun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin
+muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin,
+kun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen
+valtakunta.
+
+
+
+Nebukadnesarin näky maailman valtakunnista.
+
+
+Niiden asiain joukossa jotka "ovat kirjotetut meille opiksi", jotta
+meillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten
+alle, "kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta
+olisi toivo" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen
+jumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45.
+
+Daniel selitti tämän unen sanoen: "Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi
+suuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen
+kirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli
+parhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa
+ja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat
+puolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs
+kivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat
+raudasta ja savesta ja murskasi ne.
+
+"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja
+tulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille
+löytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi
+vuoreksi, ja täytti koko maan.
+
+"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä,
+oi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut
+valtakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi
+Jumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai
+hallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän
+antanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut
+sinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää.
+
+"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen
+jälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva
+koko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä
+rautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken
+muun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit
+jalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se
+oleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan
+vahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että
+jalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen
+puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman."
+
+Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten
+pienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä,
+joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan
+_maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v.
+38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta,
+3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4)
+roomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella
+sekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs,
+roomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten
+me luemme: "Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli
+verolle pantava." -- Luuk. 2: 1.
+
+Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi
+pystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa
+jatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa
+valloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa
+raudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion
+sekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa "Baabeliksi",
+sekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan
+totista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen
+asemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen
+(rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava
+järjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän
+maailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi,
+julkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen
+valtakunta. Daniel selittää: "Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun
+savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja
+maailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni
+toisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen." Ne eivät voi
+täydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien
+valtakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli
+'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan,
+joka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään
+toiselle kansalle. "Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset
+valtakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä." -- Dan. 2:
+43--45.
+
+Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset
+päättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat
+viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä.
+Paavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka
+taivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen
+täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut
+valtakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta
+on ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan,
+eikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta,
+vaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä,
+että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia
+valtakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on
+tullut vanhaksi ja "hauraaksi", alkaa se menettää sitovaa voimaansa,
+ja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat
+ne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo "kivi", tuo todellinen
+valtakunta.
+
+Jatkaen selitystä sanoo Daniel: "Niinkuin sinä näit kiven ilman
+(ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan,
+vasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle
+näyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on
+oikea." -- V. 45.
+
+Vuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat,
+esittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin
+aikakautena erottaa ja muodostaa tämän "kivi"-valtakunnan tulevaista
+asemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai
+henki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa,
+vaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa
+vapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten
+sieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56.
+
+Kiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua
+tulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan
+huomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua
+Jumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin.
+Todellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se
+oli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta
+varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko
+maan, kun "Herran päivä", "kansojen vihan päivä" eli "vaivan aika"
+on ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat
+alistuvat sen alle.
+
+Muistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle
+seurakunnalle joka oli voittava: "Joka voittaa, sen minä annan
+istua kanssani valtaistuimellani"; "ja joka voittaa ja ottaa minun
+tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita
+vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin
+saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain." (Ilm.
+3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt
+hävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja
+_kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät.
+(Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille
+pääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun
+murheellisen hengen asemesta.
+
+
+
+Danielin näky maailman valtakunnista.
+
+
+Nebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta
+katsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja
+vallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa
+ja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi.
+
+Kiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana,
+jolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään
+arvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät
+näe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa,
+ihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia,
+joita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma
+alituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä
+saanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että
+sävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita,
+Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden
+suuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka
+vallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi.
+Sama henki vallitsee kuvapatsaan "kymmenessä varpaassa", jonka voimme
+nähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä
+seisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla
+murha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi
+aikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun
+"se esivalta, joka on", antaa siihen määräyksen.
+
+Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat
+jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi
+nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö
+sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen
+vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi
+aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden
+hedelmiä.
+
+Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää
+maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta,
+jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä
+näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä
+valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin
+esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja
+ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta
+(kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel
+sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla
+pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta
+petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli
+jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto
+oli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin
+kaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen
+pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret
+rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se
+jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli
+kymmenen sarvea." -- Dan. 7: 2--7.
+
+Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun;
+ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen
+j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä
+tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan,
+lähemmät omituisuudet.
+
+Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen
+näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja
+hirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä
+tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs
+pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja
+katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka
+puhui suuria asioita." -- Dan. 7: 7, 8.
+
+Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se
+jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni
+sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta
+edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen
+kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista
+kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes
+roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit,
+itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä
+voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa,
+erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät,
+jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset
+j.n.e.
+
+Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna
+mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja
+pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea,
+ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli
+Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon
+(hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä
+kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä
+"perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan
+nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin
+pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan
+pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä
+Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä
+_ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui
+pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen
+valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei
+mitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan;
+pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin
+tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan
+hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine
+luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,]
+
+Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen
+pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven
+suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli
+tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli
+_vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi.
+
+Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan
+vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan
+joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä",
+joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista
+varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä
+ole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin
+tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin,
+kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien
+kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin
+vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta
+vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen
+maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti
+sen viimeiset rippeet.
+
+Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta
+väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret
+sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen
+kukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä
+mainitaan ennustuksessa: "Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun
+sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden
+_suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui." -- Dan. 7: 11.
+
+Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme
+nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa
+niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on
+kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja
+sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja
+polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten
+järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12
+värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien
+välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen
+toisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja,
+ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja
+Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää
+vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään.
+Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä
+eläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja
+hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan.
+
+2:35.
+
+On yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan.
+Näiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan
+valtakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus
+ottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä
+pedolta "Jumalan säätämän" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle
+valtakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut,
+kuvaa profeetta seuraavin sanoin: "Katso, ihmisen pojan kaltainen
+tuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen
+eteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin
+voima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja
+kielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta,
+joka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua." Tämä merkitsee
+enkelin selityksen mukaan, että "valtakunta, valta ja voima kaikkien
+valtakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se
+valtakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä
+palveleman ja totteleman." -- Dan. 7: 13, 27.
+
+Me näemme siis, että Jehova ("Vanhaikäinen") tulee antamaan maan
+herrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki "hänen jalkainsa alle".
+(1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän
+hallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka
+ovat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän
+suuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi
+sijassa välttämätön asia, sillä "tämän maailman valtakunnat" ovat
+yhtä vähän kuin "tämän maailman ruhtinas" halukkaita vapaehtoisesi
+antautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla
+pakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: "Heidän kuninkaitaan sitomaan
+kahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille
+kirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä
+oleman." -- Ps. 149: 8, 9.
+
+Kun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja
+profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja
+hävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta,
+niin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten
+hallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa
+kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut
+valtaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen
+huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla
+Herransa kanssa: _"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi
+maankin päällä niinkuin taivaassa."
+
+Jokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät,
+olivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman
+vallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan
+ollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen
+aikaansa -- sitä aikaa, jonka "Vanhaikäinen" on määrännyt. Ja samoin
+kuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa,
+täytynyt tulla "perustetuksi", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa
+sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä
+ennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: "Mutta näiden
+kuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala
+perustava valtakunnan" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on
+pystytetty, on se "särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat,
+mutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään". (Dan. 2: 44.) Tästä
+seuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy
+meidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_
+tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien
+kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta.
+
+
+
+Nykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta.
+
+
+Luojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus
+maailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin
+toisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden
+epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat
+Aadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan,
+tuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää
+sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja
+tekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin
+herrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää,
+esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota
+hän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän.
+
+Joskaan emme yritä puolustamaan sukuamme, niin tunnemme kuitenkin
+myötätuntoa sen tuloksettomaan yritykseen hallita itseään ja pitää
+huolta hyvinvoinnistaan. Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestä,
+joka maailmalla tässä suhteessa on ollut. Vaikka näiden petomaisten
+hallitusten todellinen luonne on ilmeinen, ovat ne kuitenkin, joskin
+turmeltuneina, olleet paljon paremmat kuin se, ettei olisi mitään
+hallitusta -- paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta. Joskin
+laittomuus todennäköisesti "tämän maailman ruhtinaalle" olisi ollut
+hyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi hänen alamaisiaan miellyttänyt.
+Hänen valtansa ei ole rajaton, vaan on se rajotettu hänen kykyynsä
+toimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa
+määrässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen
+mukaan. Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta,
+kun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta
+laajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa. Täten joutui ihminen,
+unohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, joskin
+näkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi ja sen tähden on ihmisen
+siitä asti täytynyt taistella niin hyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia
+heikkouksiaan vastaan.
+
+Näin ollen, luokaamme ensin silmäys tämän maailman valtakuntiin ja
+tarkastakaamme niitä langenneen ihmiskunnan yrityksinä hallita itseään
+Jumalasta riippumattomina. Joskin yksityisten turmelus ja itsekkäisyys
+on johtanut heidät harhaan oikeuden tieltä, että täysi oikeus harvoin
+on tullut kenenkään osaksi tämän maailman valtakuntien aikana, on
+kuitenkin kaikkien hallitusten pyrkimyksenä aina ollut oikeuden ja
+kaikkien hyvinvoinnin edistäminen.
+
+Missä määrin tämä on onnistunut, on toinen asia; mutta sitä ovat kaikki
+hallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen
+päämääränä, kun he ovat alistuneet näiden hallitusten alle ja tukeneet
+niitä. Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian
+huolimattomia, ovat joukot joko olleet soaistut tai harhaan johdetut
+sen suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset
+olleet seurauksena.
+
+Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet,
+voitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu
+näiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan
+ja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet
+hallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin
+osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä -- lakeja,
+jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja
+kauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia,
+joilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka
+epätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten
+laitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia
+tällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan
+siveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella
+voittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset.
+
+Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat
+olleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt
+suurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan
+juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien,
+turmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme
+kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi
+ponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala
+sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä.
+Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset
+ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana.
+Tyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan
+ennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan
+Jumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon
+lisääntyessä.
+
+Ne hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet
+kansan _keskinkertaista kykyä_ hallita itseään. Vieläpä siellä, missä
+on ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot
+ovat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet
+toimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä
+aina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa
+ylempänä.
+
+Jos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan
+tahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa.
+Vapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin
+helposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa
+itseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle.
+Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun
+ihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata
+selvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos
+nopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä
+muutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on
+se luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime
+aikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä
+levenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440
+ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen
+monistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi
+tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä
+seuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut
+kansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä
+asioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala
+on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä
+mahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi
+-- ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä
+"_varustautumisen_ päivänä", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin
+pystyttää maan päälle.
+
+Tiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon
+tunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille
+kuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli
+syrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen
+äärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet,
+miten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian,
+ja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä
+yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko
+maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen
+kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan
+luokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan
+Jumala _pystyttävä valtakuntansa_, joka on tyydyttävä kaikkien
+kansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä
+epäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin
+ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset
+ilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja
+hyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa
+ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja "silloin tulee
+kaikkein pakanain toivo" -- Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa
+kirkkaudessa. -- Hagg. 2: 7.
+
+Koska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen,
+eivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan.
+Päin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset
+esivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn
+vallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja
+antamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he
+henkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä
+millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1--7), ellei ne
+olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra
+Jeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he
+olivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään
+tavalla osaa.
+
+Jumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman
+hallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen
+kokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia
+Jumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja
+niitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin,
+ei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan
+kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina
+pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka
+tämän maailman valtakunnissa myönnetään _muukalaisille_. Heidän
+tehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa
+tai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen
+yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä
+maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja
+kokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on _antava meille_ valtakunnan.
+_Totisen_ seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, -- niin
+vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt.
+Kuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja
+apostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan,
+antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei
+seurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa.
+Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa
+kautta, antamalla _valonsa_ valaista; ja siten _nuhtelee_ totuuden
+henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä
+rakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat
+jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä,
+sekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin
+siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia,
+jotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja
+maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla
+siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä
+tavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa
+olla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa.
+
+Jumalan seurakunnan täytyy käyttää _koko huomionsa_ ja voimansa Jumalan
+valtakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita
+Raamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti,
+niin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen
+elämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla.
+Samoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole
+siihen aikaa.
+
+Kohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän
+kiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka
+oli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta
+Kristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen
+mukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta.
+Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa
+seurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä
+onnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi
+paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja
+kuningatar. -- Ilm. 17: 3-5; 18: 7.
+
+Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli
+kunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja,
+vainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen
+uuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia
+järjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa,
+pettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen
+tuhatvuotinen valtakunta _oli tullut_, ja Kristusta, kuningasta,
+edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan
+kuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se
+"_juovutti_" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen
+aikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä,
+jotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu
+valtuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat.
+
+Tästä johtuu, että Euroopan valtakunnat meidän päivinämme
+esiintyvät kristillisinä valtakuntina ja julistavat, että heidän
+hallitsijansa hallitsevat "Jumalan armosta", s.o. joko paavikunta
+tai jokin protestanttinen lahko on ne nimittänyt. Vaikka
+uskonpuhdistajat hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen
+tuomitsemisoikeuteen y.m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä
+kunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen.
+Siten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen. He harjottivat
+yksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kuninkaat ja hallitukset
+sekä antaen niille "kristittyjen valtakuntien" eli Kristuksen
+valtakunnan nimen. Siten saamme meidän aikanamme usein kuulla tuon
+arvotuksenkaltaisen nimityksen: _"kristillinen maailma"_ -- joka
+evankeliumin tosien periaatteitten valossa todellakin on arvotus.
+Meidän Herramme sanoi oppilaistaan: "He eivät ole maailmasta, niinkuin
+en minäkään ole maailmasta". Ja Paavali kehottaa meitä, sanoen: "Älkää
+muodostautuko tämän maailman mukaan". -- Joh. 17: 16; Room. 12: 2.
+
+Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että näitä valtakuntia on
+kutsuttu Kristuksen nimellä. Nimiseurakunnan pettäminä purjehtivat nämä
+kansat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole. Näiden
+valtakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuun ottamatta, riippuu
+siitä rajotetusta suosiosta, jonka Jumala ilmotti Nebukadnesarille --
+kunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu.
+
+Se väite, että nämä epätäydelliset valtakunnat puutteellisine lakeineen
+ja usein itsekkäine ja paheellisine hallitsijoineen olisivat "meidän
+Herramme ja hänen voideltunsa" valtakunta, on törkeä solvaus Kristuksen
+totista valtakuntaa ja sen "Rauhanruhtinasta" ja oikeuden mukaista
+hallitsijaa vastaan, jonka edessä niiden ennen pitkää täytyy kukistua.
+-- Jes. 32: 1.
+
+Toinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se,
+että Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan
+valtakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan
+tunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille
+ja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä istuttaa uskonnon
+puhtautta ja siveyttä näihin hurjiin maallisiin runkoihin, niin
+että evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka
+muodostavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi. Tämän petoksen
+vaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen
+Yhdysvaltojen perustuslakeihin, jotta näistä _sen kautta_ tulisi
+kristillinen kansa. Reformeeratut presbyteriaanit ovat vuosikausia
+kieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta,
+_koska_ se ei ole Kristuksen valtakunta. Täten tunnustavat he kristityn
+sopimattomuuden ottaa osaa toisten maiden hallituksiin. Meitä
+miellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen
+lopputulokseen, missä vaan Jumalan _nimi_ esiintyy perustuslaissa, se
+muuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen
+heille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan. Oi, miten mieletöntä!
+Miten suuri onkaan se petos, jolla "porttojen äiti" on juovuttanut
+kaikki kansat (Ilm. 17: 2, 5). Väitetään, että Euroopan vallat
+samalla tavalla siirtyivät Saatanalta Kristukselle ja tulivat siten
+"kristityiksi valtioiksi".
+
+Jos voidaan käsittää, että parhaimmat sekä huonoimmat maan valtakunnat
+ovat "tämän maailman valtakuntia", joiden Jumalan suoma valta-aika
+kohta on loppunut, antaakseen sitten tilaa määrätylle seuraajalleen,
+Messiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7:
+14, 18, 27), niin lujittuu totuus ja paljon eksytystä häviää.
+
+Mutta niinkuin nyt on, saavat paavikunnan toimenpiteet tässä suhteessa,
+protestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten
+siitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen
+valtakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun
+kristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden
+aika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan
+sortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan
+tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että
+asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm.
+17: 14; 19: 11--19.
+
+Maailma tulee nyt nopeasti tietämään, että "tämän maailman valtakunnat"
+eivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka
+Kristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää
+ajatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä.
+Heidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan
+menettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu
+heitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä.
+Itse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan
+petosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa
+joukkojen vapautta.
+
+Jospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa
+sydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset
+valtakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti
+parannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät
+vallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo
+eivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna
+itsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta.
+Maailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka
+kaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä,
+jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta
+on annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra,
+antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua,
+jossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo:
+
+"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat
+nousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja
+hänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä
+ja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa
+asuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille
+vihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä
+asetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'...
+Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa
+kurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat
+vapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan
+voideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen
+vihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat".
+-- Ps. 2: 1--6, 10--12,
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+JUMALAN VALTAKUNTA.
+
+Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
+evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
+Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
+valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
+Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
+-- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. --
+Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
+puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
+Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
+lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
+perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
+valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
+alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
+
+
+Se, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa
+tutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä
+Raamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia,
+joissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä.
+Jokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan
+hallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus
+tuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun
+valtakunnan maan päälle.
+
+Johannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi
+lähetystyönsä julistamalla: "Tehkäät parannus, sillä taivasten
+valtakunta on lähestynyt". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa
+samalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin
+saarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei
+ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen,
+vaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4:
+43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä,
+tämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi
+valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena
+esittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana
+tullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen
+väärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat
+Aabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä.
+
+Keskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus
+heitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: "Minä säädän teille,
+niinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin
+että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua
+valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa".
+(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä
+Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". (Luuk. 12: 32). Kun
+heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet
+olisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset
+suuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen
+tiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: "Me toivoimme hänen olevan sen,
+joka oli lunastava Israelin" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä
+ja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta
+edellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi
+silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että
+hänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin
+valtakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27.
+
+Jumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan
+herrauden Jeesukselle; sillä "Korkeimmalla on valta ihmisten
+valtakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo". (Dan. 4:
+29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä
+voinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut
+tuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat
+olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion
+alaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi
+ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja
+siten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli
+kaikille.
+
+-- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten
+toivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin,
+kun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: "Herra, tälläkö
+ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Hänen vastauksensa,
+joskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: "_Ei
+teidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla
+määrännyt". -- Ap. t. 1: 6, 7.
+
+On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan
+epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että
+siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet
+nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä
+tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen
+vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata
+nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta,
+hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja
+vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt
+heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä
+rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon
+tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa."
+
+Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä
+ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen
+viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan
+kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä,
+että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun
+valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen
+seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat
+kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta
+kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin
+harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja
+äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä
+päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä
+olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä
+kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan
+luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin
+niistä, joita maailma on koskaan tuntenut?
+
+Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja
+siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä:
+Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska
+saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk.
+17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen,
+elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä
+vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei
+hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin
+he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän
+seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta,
+eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja
+sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen
+ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi:
+'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne".
+[Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin
+ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi,
+olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi
+ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun
+se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten
+kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa
+tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana,
+kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta
+henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet
+valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun
+valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee
+toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä
+valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä
+puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan
+näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin
+tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja
+silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen
+kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta.
+(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi.
+
+Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa
+vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä
+Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi
+häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli
+vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh.
+3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille
+syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat
+selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun.
+Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti:
+
+Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi,
+sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei
+Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun
+selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin
+selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen:
+"Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa,
+rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on
+väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset
+ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että
+sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä
+ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini
+tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä
+julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään?
+
+Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei
+nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden
+ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä
+nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä
+sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä
+[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa".
+
+[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin
+_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet
+ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista
+riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_
+sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin
+toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on
+luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy
+tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään
+gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29;
+3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala
+(miehinen olento) on toimiva henkilö.]
+
+[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö
+otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka
+merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô
+käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä",
+"lihasta", "hengestä".]
+
+[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_.
+"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa".
+Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan
+hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista
+rakkautta Isä on meille osottanut".]
+
+Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä
+valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en
+heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä
+ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus,
+että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa,
+ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi
+tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy
+olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan
+Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin
+seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä.
+
+Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka
+voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä
+kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota
+"Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin
+tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi
+saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen,
+joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun
+valtakuntasi tai tulla siihen?
+
+Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa.
+He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he
+jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän
+liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet
+liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit
+ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi
+saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä
+Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste
+merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä
+uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et
+koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella,
+josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et
+voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin
+vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut
+tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt
+minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen
+luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle
+_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä
+ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan
+tulet siitä osalliseksi.
+
+Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin,
+Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se,
+mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä,
+mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin
+voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt.
+"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti".
+Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan,
+jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle
+valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää
+erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä
+olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan:
+"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et
+tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka
+on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi
+nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä
+mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin
+antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä
+syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan
+sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä
+näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet
+hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät.
+
+Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja!
+
+Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että
+henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä,
+joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut
+Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja
+monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot
+voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät?
+Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa
+enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin
+sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai
+järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia
+asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi
+siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata
+valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis
+sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden
+aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä,
+ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et
+ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja
+seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi
+on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on
+Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta
+varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme,
+ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota
+vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia,
+kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa
+yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi
+tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä
+sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua
+ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja
+ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että
+avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et
+tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään
+tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden
+ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin
+taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös
+taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto
+taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja
+vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan
+taivaallisia asioita ymmärtää.
+
+Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan
+luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä
+saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta.
+Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa
+tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin
+Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä
+osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten
+ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan
+mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he
+kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta.
+Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi
+pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja
+myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota
+pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa
+kanssaperilliseksi.
+
+Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen
+nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta
+käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ
+on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä
+on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan
+nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan
+valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta
+eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään
+jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken
+ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen
+taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten
+tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet
+rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.
+
+Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja
+apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee,
+sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut
+meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme
+Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja
+vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee
+sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä,
+jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan
+välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko
+Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen,
+ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen
+armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään
+voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
+
+Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen
+valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman
+ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja
+tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään,
+sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan.
+7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin
+vahvistaa nämä lupaukset.
+
+Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan
+valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen
+eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus
+jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan
+saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen
+j.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen
+selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra
+monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen
+kuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun." (Ilm.
+2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat
+hallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen
+kuninkaina.
+
+Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa
+ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan,
+kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti
+kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman
+puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki,
+jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin
+muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_
+seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus,
+että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan)
+kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren
+valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.
+
+Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että
+Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat
+köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen
+sen "valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut"_. Herra
+sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle
+Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota
+nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä
+juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari
+kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen,
+hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän
+tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette,
+ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö
+Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." -- 2 Piet. 1:
+10, 11.
+
+Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan
+kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä
+kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme
+asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia
+ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut
+(v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä,
+jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja
+haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen
+turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme,
+että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa
+sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden,
+nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan
+kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen
+osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan
+nykyään uhrata veljemme parhaaksi.
+
+Jos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin
+vastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen
+olisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän
+suhteemme nykyisessä tilassamme.
+
+Lupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa
+kannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen
+koettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli
+varotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden
+lohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa
+seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina
+juuri ne jotka selittävät: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani
+valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni
+kanssa hänen valtaistuimelleen" ja "Joka voittaa... sen minä annan
+pakanoita vallita".
+
+Nämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että
+ne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen
+hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen
+_kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. --
+Ilm. 20: 6.
+
+Mutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis
+hankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin
+päivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan
+lupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat
+toimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut
+jo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti
+oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset
+vaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä
+vierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: "Te olette
+muka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä
+päässeet kuin miksikin kuninkaiksi." Sitten hän jatkaa; "Kunpa teistä
+olisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan
+teidän kanssanne." (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla
+koettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli
+tiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi
+sellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että
+jos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin
+_hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se
+seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli
+todistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että
+se oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti:
+"Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen
+tähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja,
+mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja." En
+kirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla
+parempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä
+nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_
+ilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen
+kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja
+valtakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun
+seuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota,
+jotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta,
+jonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle,
+mutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen
+ilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8.
+
+Mutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt
+sangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että
+seurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta
+maan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä
+antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen
+komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli
+vaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin
+askel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan
+valtakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta,
+sukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja
+virkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella
+(silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja
+erotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä
+tänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan
+toisia kuuliaisuuteen.
+
+Sama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka
+myöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_
+nyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen
+tunnustajat "kylläisiä" ja "rikkaita" ja hallitsevat "kuninkaina",
+kuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on
+tapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä
+-- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja
+ainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen
+todelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle
+uhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa
+vanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni
+paastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa
+maailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan
+osallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa.
+
+Jokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän
+käsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei
+valtakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2
+Tim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen
+aikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään.
+
+
+
+Jumalan valtakunnan kaksi puolta.
+
+
+Joskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_
+-- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan
+ilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta.
+Kun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa,
+henkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli.
+Henkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne,
+jotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota
+ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1:
+18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään,
+pääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat
+Jumalan valtakunnan maallisen puolen.
+
+Valtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden
+voitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin
+kirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia,
+koska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.)
+Heille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri
+työ, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön
+-- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon:
+ainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä
+ei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja
+maan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen
+keskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor.
+6: 3.
+
+    [*] Tässä värsyssä eivät sanat _"Muut kuolleet eivät
+    vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen
+    kuluneet"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa
+    ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa,
+    siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai
+    syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun
+    paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat
+    _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä
+    ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin
+    on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden
+    väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun
+    jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä
+    ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa
+    eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan
+    ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi
+    hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku
+    myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä
+    lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena
+    Raamattuun.
+
+    Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi
+    tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma
+    ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä
+    merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi
+    ja tuli tuomituksi: "sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman", ennen
+    kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen
+    sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai
+    kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt
+    elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää
+    kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22.
+
+    Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee
+    _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen
+    _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen
+    miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys,
+    _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se
+    vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen
+    (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole
+    ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja
+    _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat
+    kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa,
+    tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta,
+    mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan
+    asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan
+    varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja
+    tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti
+    olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan
+    sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin,
+    ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se,
+    mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin
+    seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu
+    hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti
+    sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät
+    tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin
+    ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet
+    loppuun.
+
+Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee
+rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat
+tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle
+korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne,
+jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä
+oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu
+uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat
+heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen
+_ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut
+_vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti
+olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä
+varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja
+siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön
+Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen
+luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä
+ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa
+ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys
+tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään
+samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt
+uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä
+että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista
+uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te
+saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat
+Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään
+valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta
+ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä
+katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren
+kunnian.
+
+Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä
+tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta
+Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa
+Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille
+kuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan,
+joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan
+paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä
+tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen
+ja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ
+vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka
+valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla
+järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten
+kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä
+toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien
+jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo
+suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten
+tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän
+senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet
+ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen
+valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan
+kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.
+
+Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen
+toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä.
+Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee
+se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy.
+Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten
+työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt
+tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku
+(parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo
+hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista
+Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän
+työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja
+Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja
+ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä
+eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne
+muistetaan aina. -- Ps. 112: 6.
+
+Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat
+muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus
+kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus
+olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet
+aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi
+-- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan
+Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan
+lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee
+ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa.
+-- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12.
+
+Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat
+kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden
+valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva
+"niinkuin hiekka meren rannalla" _ja_ "niinkuin tähdet taivaalla" --
+maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita
+maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja
+suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan
+maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät
+(apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman,
+henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista
+kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella
+sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi.
+
+Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta
+lihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat
+pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa
+tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden
+_molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen
+(henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta.
+Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin
+ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän --
+inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen
+nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman
+korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin,
+sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi,
+ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.
+
+Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon
+Israel luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa
+sen hänen... omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille:
+"Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen
+ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet,
+annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi.
+Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset
+maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin
+voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja
+poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus
+osottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää,
+ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei
+jalanalaakaan."
+
+Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin
+kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon
+kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee
+vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset
+voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta
+(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat
+he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille
+[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät
+_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten
+me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen,
+annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että
+korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset
+riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja
+asiamiehinä.
+
+Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat
+Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa
+puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa
+maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa
+jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä
+profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että
+ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen,
+joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille
+raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin
+valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit
+hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja
+mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa
+tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän
+laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä
+mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel
+ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan
+kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin".
+
+Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet
+heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden
+kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin
+nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta
+vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat
+ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin
+selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat
+kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu
+"ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel
+kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen,
+orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi
+(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden
+ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka
+odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.
+
+Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä
+luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän
+luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä
+kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen.
+Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on
+myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen
+perustotuuksien kanssa.
+
+Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus,
+niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan
+kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai
+valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo
+uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen
+ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn
+mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan,
+aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta
+aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen
+puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat
+tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan
+_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham
+odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena
+on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan
+vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka
+hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden
+varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen
+voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11.
+
+Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja
+siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus
+perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti
+on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat
+kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja
+täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.
+
+Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden,
+pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja
+saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta
+ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi
+Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä
+hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan
+näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan
+ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän
+kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen
+koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja
+vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa
+elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut,
+ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu."
+
+Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki
+epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman
+pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat
+Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan
+valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.
+
+Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem
+edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki
+Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa
+Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen
+kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,...
+niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin
+sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin
+virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin
+kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki
+pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman:
+tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan
+huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme
+hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on
+laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. --
+Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.
+
+Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta
+siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden
+kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen
+ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin
+todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja
+sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että
+he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman
+kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.
+
+Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta,
+joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta
+ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee
+sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman
+hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa
+kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka
+tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista",
+"koko maailmaa".
+
+Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin
+kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden
+etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan
+luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan
+on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin
+laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan
+jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava
+heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan
+esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset,
+jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat
+valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan
+nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien
+sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin
+hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle,
+joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös
+kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6,
+10, 11.
+
+Paavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden
+suhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat
+he epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä
+on varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden
+ei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä
+sijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä
+kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua,
+joka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa
+soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet
+evankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea
+kutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa.
+Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut
+itselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä
+evankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin
+menettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka,
+jäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja
+itsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se,
+minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta
+myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle
+Kristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko
+totuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). --
+1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2.
+
+Mutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän
+erityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt
+heidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä
+sama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja,
+jota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu
+tarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali,
+Jumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan
+metsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu.
+-- Room. 11:23,24.
+
+Sitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat
+siunaukset, "mitä Israel tavottelee", etevimmän sijan Jumalan
+valtakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka
+aikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan
+lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta.
+Jumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi
+hylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille
+annettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan
+käyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman
+siunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se
+tavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että
+Jumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin
+ratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai
+maallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman
+tai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti
+korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja
+lupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin
+hän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja
+tarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla
+sanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali
+sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä
+lupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan
+hylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten
+selittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi
+aikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että
+pakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja,
+Kristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen
+palaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja
+poistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta
+koskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä
+jälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat
+kuuluvat: "Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne
+viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi
+kohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on
+tullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku
+on tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on
+kirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista,
+hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva
+minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.
+'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta
+valintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden.
+Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te
+[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet
+laupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole
+uskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän
+osaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta].
+Sillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert.
+Room. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
+syvyyttä'." -- Room. 11: 25--33.
+
+
+
+Valtakunnan perilliset.
+
+
+"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa
+hänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja
+on puhdas sydämestä." -- Ps. 24; 3, 4.
+
+Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso
+jakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi
+_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli
+rakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena
+kirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien
+yhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia --
+henkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi
+taivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja
+kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan
+näihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan
+vielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan
+ainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä
+vaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo
+voittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä
+kuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän
+tunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin
+pitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on
+tämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo
+on osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille
+täydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon
+kautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona
+meidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin
+kauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen.
+
+Mutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen
+vihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä
+jompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli
+asianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen
+hallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat
+vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset
+ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat
+heikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin
+aikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa
+tuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan
+kaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä
+sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan
+voisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu
+heille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on
+ennalleenasetettu.
+
+
+
+Rautainen hallitus.
+
+
+Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on
+astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen.
+Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin
+minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä
+määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa,
+jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella,
+valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta
+kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla
+ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä
+jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus,
+joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus --
+vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko
+tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee.
+(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta
+tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset
+tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat
+heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa
+ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi
+hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm.
+2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen
+oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet
+[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi
+[totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva
+ilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.
+
+Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä
+ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä,
+nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan
+kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään
+vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä
+nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja
+saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan
+opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33:
+Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää
+sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5.
+
+Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan
+on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun
+joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on
+kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja
+lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat
+he _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8;
+Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet
+rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja
+hävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7.
+
+
+
+Valtakunta ikuinen.
+
+
+"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14:
+9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena
+pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen
+varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla
+kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan
+jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla
+omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan
+lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella
+muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen
+täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen
+hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta
+varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu.
+Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle
+antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien
+kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet,
+ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti
+päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan
+maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa
+ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he
+nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän
+itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas
+ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen
+ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen
+itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava _siihen asti_,
+kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" -- kunnes ei löydy
+ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun
+hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee
+hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten
+alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen
+Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon
+suuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28.
+
+Kun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan
+Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku
+joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan
+täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun
+nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki
+eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain
+tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät
+hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen.
+Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta
+elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen
+täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän
+oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen
+ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää
+valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle,
+sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan
+täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja
+Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan
+täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.
+
+Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle,
+tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina,
+joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.)
+Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme
+Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville
+[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman
+sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te,
+jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut
+_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti."
+
+Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle,
+älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä
+korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt
+_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7),
+ja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista.
+Ja vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen
+tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa
+tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima
+silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen
+kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella
+ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen
+hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata
+niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon
+korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me
+huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja
+toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.
+
+Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on
+todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan
+kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon
+valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa."
+Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut
+-- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on
+rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8:
+19; 16: 20.
+
+       *       *       *       *       *
+
+        Lähemmä Herraa.
+
+    Lähemmä Herran syöntä
+    vuodesta vuoteen vain.
+    Kunnes ma tarkoin tunnen
+    syömesi lyönnit ain'.
+    Maksoi se sitte mulle
+    itkua tuskaa työss'
+    sydäntäsi kohti aina,
+    vain niin saan rauhaa myös.
+
+      Lähemmä Herran syöntä
+      vuodesta vuoteen vain.
+      Päivästä päivään soisin
+      lähemmä päästä ain'.
+
+    Lähemmä Herran syöntä
+    vaikk' yli kuilujen,
+    joskin ma yksin saisin
+    seisoa taistellen!
+    Joskin  mun tahtoni murtuu
+    kärsiä kuolla saa.
+    Vain kulkein syöntäs' kohti
+    voin suosios saavuttaa!
+
+      Lähemmä Herran syöntä
+      vuodesta vuoteen vain.
+      Päivästä päivään soisin
+      lähemmä päästä ain'.
+
+    Lähemmä Herran syöntä
+    kaiken jos maksoikin.
+    Ain' eelleen tahdon rientää
+    päämäärään sittenkin.
+    Lempesi kirkas loiste
+    ohjatkoon tieni vaan;
+    parhaaks' käy kaikki mulle,
+    luokses kun tulla saan.
+
+      Lähemmä Herran syöntä
+      vuodesta vuoteen vain,
+      Päivästä päivään soisin
+      lähemmä päästä ain'.
+
+    Lähemmä Herran syöntä
+    kunnes jo kohta saa
+    nauttia täyttä rauhaa,
+    mik' yhä vartoaa.
+    Silloin kun taisto loppuu,
+    yö päättyy murheiden,
+    saan sinut aina nähdä
+    loistossa kirkkauden.
+
+      Lähemmä Herran syöntä
+      vuodesta vuoteen vain.
+      Päivästä päivään soisin,
+      lähemmä päästä ain'.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+JEHOVAN PÄIVÄ.
+
+"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
+-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
+horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
+Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
+tulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin
+vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
+Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
+asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
+
+
+"Jehovan päiväksi" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan
+valtakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle,
+jolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja
+vaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen
+hädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava
+ihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen
+kantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet
+vallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä
+joka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän
+ajan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on
+ollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. --
+Dan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22.
+
+Sitä kutsutaan "Jehovan päiväksi", koska Kristus kuninkaallisella
+nimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja
+ottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin
+pikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki,
+kuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja
+epätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin
+uuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki
+hänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää
+profeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: "_Minä
+annan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi". (Ps.
+2: 8.) "Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä
+valtakunnan", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä
+vietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_
+valta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä.
+(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun
+Kristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, "silloin itse Poikakin
+on alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_".
+-- 1 Kor. 15: 28.
+
+Tätä aikakautta kutsutaan "meidän Jumalamme koston päiväksi" ja
+"vihan päiväksi". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on
+suuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai
+jumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän
+toimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa,
+niittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa
+harvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille
+antamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän
+kulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1:
+28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen
+jälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään
+ja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana
+ja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan
+luonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan
+yhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka
+lopetti heidän kansallisen olemassaolonsa.
+
+Ja siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden
+nimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin
+aikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja
+väärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen
+palkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä
+olisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin
+Herran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä,
+on heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva
+Herran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan
+myöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa
+ylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna
+on kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään
+seuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä
+vaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet
+sitä.
+
+Kun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: "Antakaa ruumiinne
+eläväksi uhriksi" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle
+ollut: "Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu
+pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä." (Ps.
+34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta
+julistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja
+mitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen:
+"Rehellisyys maan perii", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä.
+Pikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin
+voit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää,
+miten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla
+sanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos
+Jumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki
+on lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta
+sydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.)
+Koska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia
+vastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin
+elonkorjuu kylvöä.
+
+Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi
+lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja
+usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta,
+joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on
+periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja
+ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut
+sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen
+_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen,
+mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki
+ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen
+hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen;
+kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden
+auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli,
+kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36:
+26.
+
+Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä,
+miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi
+itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden,
+kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta
+menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa
+hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut
+ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon
+taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa
+asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön
+maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen
+otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen
+alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen
+puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät
+alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi
+päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi,
+jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta
+tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten
+olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa
+parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon
+kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten
+mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut
+luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt
+hyväkseen.
+
+Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja
+kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet
+kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen --
+hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin
+kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista
+tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden
+rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta
+kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen
+Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon
+harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi
+kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman
+rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan
+käsissä.
+
+Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan
+useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat
+he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat
+suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten
+kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että
+sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi,
+mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla
+eturivissä.
+
+Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita
+tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä
+asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota
+kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen
+asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja
+erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen
+vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta
+sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten
+(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset
+harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä
+on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon
+ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään
+niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat
+todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista
+mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman
+hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet.
+Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten
+joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta
+asemasta.
+
+Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa
+etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä
+moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa,
+että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä
+varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot
+ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin
+rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla,
+lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset
+ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten
+laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä
+luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja
+harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.
+
+Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä
+rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta
+katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta
+rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi
+suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät
+rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka
+alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten
+avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän
+sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he
+tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja
+kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.
+
+Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen
+vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja
+uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja
+vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden
+tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun
+kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien
+joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan
+testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla
+on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä
+kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten
+täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa
+määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista
+kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia,
+jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli
+raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen
+Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka
+nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa
+siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista
+Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa,
+Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi,
+kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen
+_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa
+kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja
+valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja
+saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan
+siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen,
+täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään
+se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa
+osakseen ikuisen ylenkatseen.
+
+Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on
+tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt,
+te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille
+tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa],
+ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat
+ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja
+syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä
+päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne
+niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut
+ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää,
+että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin,
+jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden
+joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on
+riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli
+kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten
+minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta
+Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän,
+ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla
+"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa
+maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja
+alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään
+korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta.
+Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että
+on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut
+huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee
+tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä
+ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa
+ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden
+menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman
+ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen
+epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska
+liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta
+seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään
+ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma
+tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa
+tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan
+profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja
+myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle
+löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen
+voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille
+ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi
+pelastaa heitä Herran vihan päivänä.
+
+Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon
+viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan
+"koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa
+täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin
+ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta
+hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän
+kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion
+esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä
+ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden
+nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti
+kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien
+yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko
+ihmiskunnan.
+
+Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18):
+"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert.
+Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että
+minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka
+muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös
+kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka
+herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota
+ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan
+myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten
+järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta
+ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia
+luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.
+
+"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella
+nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt
+ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä,
+tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat
+ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun
+päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna,
+joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan
+pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja
+sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja
+vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä
+ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin
+valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä
+niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän
+tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän
+verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin
+loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran
+vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät
+kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_
+pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan
+[rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä
+mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä
+myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].
+
+Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he
+eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä
+tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin
+että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta
+palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua,
+sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä
+minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat
+vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani
+hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia,
+lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa
+kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä
+tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan].
+Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_
+[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen
+hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat
+huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole
+saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja
+yksimielisesti palvelevat häntä".
+
+Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa
+sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata.
+Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä,
+että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät
+muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne
+silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat
+kääntyneet.
+
+[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli
+olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä
+j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan
+sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen
+"kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen
+jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen,
+istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen
+kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä
+elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista
+varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan
+hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta
+_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä
+opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja
+profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten
+lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä
+eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä
+merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä
+samoin kuin tuli ovat esikuvia.]
+
+Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi,
+merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_
+henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä
+_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä,
+joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata
+(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa
+liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta
+tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.
+
+Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista
+ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä
+sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo:
+"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen
+maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan
+hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen
+vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus)
+ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta
+varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa
+muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen,
+mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti
+kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei
+seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu
+henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista
+aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva
+Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään
+ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.
+
+"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin
+taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on
+Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta
+ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset
+[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa
+taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia
+taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta
+maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle
+perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja
+sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.
+
+Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja
+-- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat
+Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain
+lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina
+ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika
+täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi
+herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai
+selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45,
+46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi
+kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_,
+ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat
+(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää.
+Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin
+näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota
+he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii
+Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan
+ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja
+luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien
+puutteellisuuksista.
+
+Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen
+samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka
+on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja
+jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman
+heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja
+jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee
+hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito
+tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.
+
+Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja
+inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka
+haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei
+siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua.
+Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa,
+tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta
+kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat
+sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään,
+koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista
+parannusta.
+
+Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3),
+jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan
+ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän
+tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka
+voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta],
+kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin
+pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen.
+Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista,
+joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan]
+niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle
+vanhurskaudessa".
+
+Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa
+uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla,
+joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli
+hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään,
+että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle
+tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle
+lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_
+perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia
+totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä
+tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja
+vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin
+[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava
+sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen
+kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin
+myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään
+kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään
+kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla,
+heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään
+sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen
+totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu
+Kristuksen lunastusuhrin kalliolle.
+
+Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle
+[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän
+saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina
+sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista
+luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos
+jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen
+palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva,
+kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena
+ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen
+kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa
+Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan
+ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän,
+täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr.
+6: 4--8; 10: 26--31.
+
+Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä
+Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton
+antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa
+tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että
+esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän
+nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän
+maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo
+[lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat
+luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne
+jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät.
+Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja
+siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja
+pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme,
+että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä,
+jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita
+tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten
+poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat
+eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin
+kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista
+suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä
+tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista
+turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden
+ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä
+poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli,
+hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen
+vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky.
+Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko
+paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen
+sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2
+ja Matt. 13: 43.
+
+Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin
+paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia
+eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen
+hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä
+erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi
+sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli
+käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps.
+50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja
+oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja
+polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat
+maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha
+Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat
+[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä
+hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat
+horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7).
+"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi,
+hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten
+keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen
+maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_
+turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta]
+hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren
+syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet
+pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat
+niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista
+pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa,
+värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla:
+"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä,
+silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme,
+Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta
+tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran
+tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää
+[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat
+korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi
+yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea
+hallitsevaksi ja johtavaksi.
+
+Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille,
+että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan
+ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen
+päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa
+ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla:
+"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18).
+Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on
+lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän
+polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä
+näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa
+kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen
+sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä
+profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka
+tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20.
+
+Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää
+profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme
+tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan,
+että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka
+tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa
+tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia,
+jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla
+kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan
+taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon
+hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka
+paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa
+käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan
+täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen
+Herran päivän eri puolista.
+
+
+
+Nykyinen asema.
+
+
+Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme
+erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina
+kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua
+varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu,
+täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat
+taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys
+ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys,
+tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu
+oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina
+järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa
+taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella,
+voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet
+raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu
+anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja
+niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_
+yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti
+lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta]
+on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin
+puolin synnytetystä kuumuudesta.
+
+Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he
+tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia
+harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että
+heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä
+heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä
+ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa
+tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse,
+ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan
+raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta
+toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida
+välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä.
+Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus
+aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai
+puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset,
+varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät
+he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi
+kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien
+palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei
+olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin.
+
+Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin,
+että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin
+nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia
+mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla.
+Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista,
+että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt,
+havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista
+työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto,
+sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä
+muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä
+kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen
+tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen
+jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme
+parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä,
+yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin
+paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista,
+kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me
+näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta
+edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime
+kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä
+pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos
+me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan
+kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme
+surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi
+alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä
+varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle,
+niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa
+vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan
+luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi
+taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian
+myöhäistä.
+
+Esittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja
+kaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa
+aikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman
+liikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat
+saaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_
+etua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla
+tilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen
+vähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan
+työmiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan,
+jonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo
+kylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan
+nielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin
+pikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä
+olosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä
+luonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka
+päivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo
+luonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin
+johtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta
+sitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_
+me koetamme ehkäistä.
+
+Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo
+taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten
+ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö
+on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä
+työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että
+asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on
+sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen,
+omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa
+-- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa.
+
+Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia
+maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies
+kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on
+kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin
+suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta
+ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään
+sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä
+suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia
+ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla
+samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän
+kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua
+on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet
+_yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista
+ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien
+tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä
+suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen
+kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta
+rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin
+tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista
+suorittaa.
+
+Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman
+kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä
+pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu
+sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia
+sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä
+liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia
+parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita
+potilas ei tahdo käyttää.
+
+Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin
+tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää
+pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat
+murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa
+tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme
+kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut
+niittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta,
+etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja
+näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos
+mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin
+syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään
+huomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta:
+
+Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin
+työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä
+taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle
+henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen
+tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi.
+Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä
+paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan
+_myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan,
+elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä
+ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan
+omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet
+joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.],
+jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että
+lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja
+alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne
+paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet,
+jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen
+sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen
+yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla,
+monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti
+n.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista
+arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat
+maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden
+yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se
+määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin.
+Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa
+kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa
+polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että
+maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan,
+että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia
+niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä
+kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan,
+kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun
+ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta.
+
+Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat
+vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys
+heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva
+kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä
+hirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää
+kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia,
+arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä
+mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän
+olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi
+heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä
+tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut,
+jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista
+rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä
+lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja,
+jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat
+kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä
+kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset
+voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat
+pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme
+kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin
+ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja
+ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen.
+Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita
+henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden
+Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli
+sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat.
+
+Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme
+järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin
+emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta
+vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei
+saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia
+tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö,
+haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia
+asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja
+voima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos
+sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle
+ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me
+tahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan:
+"Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös
+heille".
+
+Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja
+kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin
+voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa
+saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien
+asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja
+jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin.
+Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä
+sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia,
+jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät
+useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia
+ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien
+puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja
+kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien
+julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa
+vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto
+työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa
+myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat
+tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön
+ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä
+lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai
+tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten
+palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä
+johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen,
+velkojilleen ja työmiehilleen.
+
+Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan
+päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys
+ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat
+järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee
+turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti
+johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa.
+Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja
+parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän
+älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi,
+siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja
+kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa
+kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista
+ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen
+vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät
+työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys
+häviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa
+sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki
+ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat
+mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa
+kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät
+peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra
+ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen
+kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän
+lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden,
+kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat
+[kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla.
+
+Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta
+varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin
+niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan
+kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten
+enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan
+auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas
+hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen
+vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten
+olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan
+kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen
+tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän
+hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36;
+Jer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11.
+
+Joskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä
+seurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra
+täydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin,
+että hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja
+lukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi
+kuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien
+asioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me
+sanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin
+Kristuksen ruumiissa: "Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa,
+te, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää
+vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi
+Herran vihan päivänä." (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää,
+mutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat
+omistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän
+ajatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa
+kohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen
+tästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava,
+että he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin
+epäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee.
+
+Tapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen
+niille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin
+menneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva
+nopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan
+kuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat,
+luullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on
+täyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin
+"varas yöllä" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle
+ylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva
+ikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä
+lyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu
+aina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: "Niinkuin raskaan
+vaimon synnytystuska." (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan
+siten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen
+henkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta],
+jossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus
+voiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi.
+
+Joka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä
+yhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja
+kivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat]
+voivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää
+välttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse
+tapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat,
+sillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja
+tulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen
+ja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat
+ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus
+on mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen
+entiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja
+vaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä
+menettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain
+järjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi.
+
+Asettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme
+tavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja
+koneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja
+järjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne
+aika-ajoittain koettavat tunkeutua "tuotannon ja kysynnän" siteitten
+ja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän
+heille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään
+pääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen
+nykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen
+vastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin
+yhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja
+laajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat
+ovat ennustaneet, "jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti
+ollut" "eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule" tämän jälkeen.
+
+Israelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat
+egyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta
+lunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses
+oli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista
+niistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja
+eksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava
+vaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen
+lievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat
+sanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: "Te olette laiskoja"
+ja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin
+lisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki
+sellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he
+olisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2
+Moos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin
+tulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan
+"seitsemäksi vihan maljaksi" tai "seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi",
+sekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_
+(vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat
+häviämään. -- Ilm. 16: 17--20.
+
+Vielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on
+tullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän
+teoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja
+profeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat
+Jeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja
+erehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä
+on asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä
+välttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä
+varten tulee juuri jouduttamaan hätää.
+
+Pahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan
+ja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi
+langenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme
+työtäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla
+tavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen.
+Kokemus on antanut aihetta sananparteen: "Laiskuus on paheiden äiti",
+ja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: "Otsasi hiessä
+pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." Kaikkien
+Jumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja
+viisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran
+päivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan
+toimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä
+työtäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien
+kykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on
+seuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä.
+
+Järkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika
+toimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa
+tietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen
+virrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka
+kaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi
+tullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta
+myrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä,
+_ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys),
+jossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai
+järjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon
+suuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka
+työtä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen
+johtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine
+tapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään,
+ei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja
+ruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia
+osottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin.
+
+Se seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan,
+antaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa
+ennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja
+siveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että
+elannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään
+haudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri
+siihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi
+terottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä
+hallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin
+kuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä
+siunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen
+heille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin
+ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään.
+
+
+
+Pyhien velvollisuudet ja edut.
+
+
+Tärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde,
+johon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin
+luokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi.
+Muutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä
+hädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan
+erilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät
+jollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän
+leipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan
+opastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka
+on leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa
+määrätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat
+he lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille
+voimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24.
+
+Täten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen
+velvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja
+tyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat
+toivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä
+ihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut.
+
+Apostoli kirjottaa, että "suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä
+onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen
+voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien
+suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus
+näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle
+levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset
+olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme
+minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia
+ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai
+huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan
+taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä
+ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet
+ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja
+kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei
+itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys
+on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme
+koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen
+itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat
+pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita,
+koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat
+tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana.
+
+Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun.
+Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella
+korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan
+sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun
+eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä
+on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja
+apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa.
+
+Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei
+heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu
+taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden
+kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja
+tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset
+siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat
+iloiten laulaa:
+
+    "Tyydyn kohtalooni ain',
+    kun on Herra paimen vain".
+
+Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet
+ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa
+ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet
+Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen
+-- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei,
+joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen
+tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa.
+
+Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun
+kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa,
+jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja:
+
+"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin.
+Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään
+viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet,
+niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat
+he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin
+mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen
+turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan
+juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat
+eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta
+sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen,
+jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen.
+Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen
+elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet
+tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12.
+
+Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta
+odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen
+tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä
+arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi
+pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa.
+Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta
+itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen
+maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta
+valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden
+ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11.
+
+Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun
+vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka
+johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät
+anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää
+niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme
+niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen,
+minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan
+ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan
+ja viisaudessaan on valmistanut.
+
+Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja
+kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me
+vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja
+siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti
+heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla
+hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu
+_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka
+tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen
+rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan
+ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän
+tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen
+hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7.
+
+Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän
+tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan
+niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä
+samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen
+ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän
+työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_
+maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9.
+
+Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän
+taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa,
+joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän
+tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa
+niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla
+oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä
+suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa
+heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa
+toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään
+luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin.
+Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima,
+tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen
+periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua,
+sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta
+todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu.
+Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä,
+etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa
+ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän
+tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran
+työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin
+asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa,
+että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa
+parannuskeino ja toivo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+       Mitä aika kuluu?
+
+    Mit' aika on nyt vartija?
+    Näätkö missään valoa?
+    Maa aina vaan on pimeä.
+    Näätkö missään valoa?
+    Näät ihmissuvun huokaavan
+    kuoleman alla kauhian.
+    Näätkö valoa taivahan?
+    Kerro, näätkö valoa?
+    Näätkö missään valoa?
+    Näätkö valoa taivahan?
+    Kerro, näätkö valoa?
+
+    Vartia vastaa:   Valoa nään.
+    Katso tuota valoa!
+    Poistuvan täysin yön jo nään.
+    Katso tuota valoa!
+    Aurinko kultaa taivahan
+    koitossa aamun armahan
+    poistaen kaiken synkeän.
+    Tuo on taivaan valoa.
+    Katso tuota valoa,
+    mi poistaa kaiken synkeän.
+    Katso tuota valoa?
+
+    Kuoleva suku eloa saa,
+    eloa sekä valoa,
+    haavat mi synnin parantaa.
+    Katso eloa, valoa!
+    Autuas aika! Kaikki saa
+    synnistä itsens' puhdistaa.
+    Ennalleensaadut nauttia saa
+    elosta sekä valosta.
+    Katso eloa valoa!
+    Ennalleensaadut nauttia saa
+    elosta sekä valosta.
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+LOPPUAJATUKSIA.
+
+Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
+hyöty.
+
+
+Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo
+selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on
+kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra,
+että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä
+että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti
+kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet,
+että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa,
+niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu,
+ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa
+tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt
+peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan
+aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen
+kirkkauttaan.
+
+Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on
+sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten,
+niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi
+tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä
+aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa,
+hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa,
+mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa
+salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina
+aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka
+nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai
+koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä
+tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin
+mahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle
+ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso
+on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan
+hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille
+suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku
+kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin
+ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä
+vuodessa.
+
+Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän
+kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen,
+ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen
+alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä
+tavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta,
+joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen
+lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa
+osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa
+jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat,
+kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi
+puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta
+pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja
+vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella
+osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän
+lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan
+suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta --
+Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka
+on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat
+tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat,
+houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka
+tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti.
+
+On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa
+ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi
+tai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan
+voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin
+lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa
+vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin
+tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä
+aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua.
+Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen
+eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva
+heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat
+ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken
+tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä
+mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon
+aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20:
+11--13.
+
+Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen
+valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille
+ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on
+tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran
+vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen.
+Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee
+morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten
+rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä.
+Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa
+kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on
+maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken
+täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon
+päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet,
+jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat
+katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää
+meren pohjan.
+
+Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat
+lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin,
+mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat
+jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat
+päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy,
+panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti
+juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa
+pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja
+epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus
+Kristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen
+peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä
+voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme
+"voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen
+luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla
+me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön
+teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen
+_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille
+kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa
+kautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään,
+joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat
+lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta
+osalliseksi." -- 2 Piet. 1: 2--4.
+
+Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo
+antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan,
+tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä.
+Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys
+on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas
+vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista
+suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten
+johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja
+ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän,
+jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet
+katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin
+asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka
+niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen,
+että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea
+vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit
+kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä
+aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa
+kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota
+välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka
+muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan
+(tuhatvuotispäivän sarastuksessa).
+
+Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen
+ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin
+vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut
+joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan
+seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos
+ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä,
+rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa
+sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen
+halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä
+sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää
+syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan
+sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava
+sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään
+sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua
+ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät
+tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10;
+Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18.
+
+Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän
+maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi
+häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan
+ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet
+vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä,
+saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen
+intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon
+kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten
+vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä
+edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten
+berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten
+ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean
+ja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan.
+Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta
+Raamatun kohtaa.
+
+On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista
+suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on
+suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan
+ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma
+on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa,
+ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka
+se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta,
+vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään
+todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen
+keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin
+yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka
+etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa.
+Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta
+näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille:
+Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman
+riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen
+ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään
+tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta
+osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_
+on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen
+järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_
+esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin
+me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu
+ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn
+järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota
+ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se
+on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa
+_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan
+nähden.
+
+Kun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä
+ihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme
+valo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin
+uskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin
+alkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja
+luonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja
+vaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan
+esitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on
+takertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa
+myöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten
+valheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla
+erilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun
+eri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin
+pistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa
+lapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman --
+suunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan
+saattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut,
+_ruokaa_ uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt.
+24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää
+sen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa
+vastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä.
+Edesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me
+itse omistamme totuuden, olemme samalla _siitä_ edesvastuussa, koska
+se on _koko_ uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan
+ottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen
+huoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille.
+Antakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi
+tuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen
+eteen!
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Karitsan morsian.
+
+    Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan
+    ylkäänsä taivaallista kohtaamaan,
+    katse kohti kotoaan,
+      valkeissa vaatteissaan?
+        Karitsan on morsian kallein, parhain tää
+        vanhurskauden valkovaipassaan.
+        Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää
+        morsiusvaatteissaan.
+
+    Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on.
+    Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on.
+    Kohta matkan päässä on,
+      valkeissa vaatteissaan.
+
+    Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän.
+    Uhkaavat tappaa vaarat rientävän.
+    Mutta eespäin astuu hän
+      valkeissa vaatteissaan.
+
+    Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan.
+    Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan,
+    tuohon tyhjään maailmaan
+      valkeissa vaatteissaan.
+
+    Onnellinen on, kun saa hän omistaa
+    yljän, ken taivaan häihin johdattaa,
+    jossa kruunun kirkkaan saa
+      valkeissa vaatteissaan.
+
+    Ei hän pelkää mailman synkkää pauhinaa.
+    Kuoleman laakson toivo kirkastaa.
+    Näin hän taivaan saavuttaa
+      valkeissa vaatteissaan.
+
+    Kuinka suuri onnen' onkaan, kun mä vaan
+    -- joskin oon heikko, halpa lapsi maan --
+    tulla yljän vaimoks' saan
+      valkeissa vaatteissa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56716 ***
diff --git a/56716-8.txt b/56716-8.txt
deleted file mode 100644
index 3ec82ef..0000000
--- a/56716-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12849 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Raamatun tutkisteluja 1
-       Jumalallinen aikakausien suunnitelma
-
-Author: Charles T. Russell
-
-Release Date: March 10, 2018 [EBook #56716]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 1 ***
-
-
-
-
-Produced by Projekti Lönnrot
-
-
-
-
-
-
-
-
-RAAMATUN TUTKISTELUJA I
-
-Jumalallinen aikakausien suunnitelma
-
-
-Kirj.
-
-CHARLES T. RUSSELL
-
-
-
-
-
-International Bible Students Association,
-Brooklyn. N.Y., U.S.A.
-
-Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys,
-Helsinki, Suomi, 1910.
-
-
-
-
-
-
-      "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,
-      kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa
-      kirkkaudessaan."
-
-
-      Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen
-      Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen
-      sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu
-      menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista
-      varten ja valmistaakseen sitä
-
-               Profeetallista kultaista aikakautta varten,
-
-      Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla
-      Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan
-      kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja
-      elämänantaja.
-
-
-      Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle
-                     hänen vihkiytyneitten pyhiensä
-                                 hyväksi
-                         jotka odottavat lapseutta
-                                   ja
-      kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,
-      "uskon huonekunnalle"
-                                   ja
-      huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan
-      lasten ilmestymistä
-                         on tämä teos omistettu.
-
-
-      "Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden
-      hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä
-      Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille
-      kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille
-      tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä
-      mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä
-      järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen,
-      oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa
-      ja maan päällä."
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-ESIPUHE.
-
-ENSIMMÄINEN LUKU.
-
-MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
-
-Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
-seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
-raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
--- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
-katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
-Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
-Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
-todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
-menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
-
-TOINEN LUKU.
-
-KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY.
-
-Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen
-valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --
-Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.
-
-KOLMAS LUKU.
-
-RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.
-
-Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.
--- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. --
-Tekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen
-kirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun
-hallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden
-järjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä
-ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan
-oikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka.
--- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien,
-isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun
-profeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden
-Testamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen
-kanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.
-
-NELJÄS LUKU.
-
-AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
-VIITOTETUT.
-
-Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
-historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
-pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
--- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
-suunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään,
-avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
-
-VIIDES LUKU.
-
-"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN
-ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN". -- Kol.
-1: 26. --
-
-Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille
-annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa
-selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan
-oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on
-aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.
-
-KUUDES LUKU.
-
-MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN
-ENNALLEENASETTAMINEN.
-
-Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu
-ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --
-Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa
-armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.
--- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman
-toivo.
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.
-
-Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --
-Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan
-sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --
-Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan
-vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut
-väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,
-että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja
-kaikkia.
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-TUOMION PÄIVÄ.
-
-Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?
--- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista
-puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen
-tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --
-Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman
-nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden
-tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa
-profeetat ja apostolit sitä katselivat.
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-LUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN.
-
-Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on
-lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --
-Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.
--- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja
-työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.
--- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --
-Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
-
-KYMMENES LUKU.
-
-HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
-
-Tavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
-taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
-taivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. --
-Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
-olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
-otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
-Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
-riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen
-luonteen muutos saavutetaan.
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
-
-Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. --
-Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon
-välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu
-evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden
-yleinen tie.
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.
-
-Aikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman
-eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen
-seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --
-Erottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren
-vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. --
-Ihana lopputulos.
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
-
-Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
-ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
-Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa
-olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
-Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
-toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
--- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
-Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
-maailman valtakunnassa.
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-JUMALAN VALTAKUNTA.
-
-Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
-evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
-Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
-valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
-Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
--- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se
-liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
-puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
-Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
-lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
-perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
-valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
-alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-JEHOVAN PÄIVÄ.
-
-"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
--- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
-horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
-Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
-tulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin
-vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
-Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
-asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-LOPPUAJATUKSIA.
-
-Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
-hyöty.
-
-
-
-
-
-
-RAAMATUN TUTKISTELUJA.
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-Oltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa
-avautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että
-muutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa
-olevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä
-koettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä
-joutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit
-täytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit
-sanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus
-häntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta
-tekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi
-rukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien
-kärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan
-kautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden
-ja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja
-ymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes
-luullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat,
-joista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti
-olisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa:
-
-    "Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan,
-    Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan."
-
-Ja tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet,
-haihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä
-päivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka
-ovat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että
-niin tulee tapahtumaan -- että "vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman
-seurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen,
-kunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_". Sitä paitsi on
-kirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin
-aikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten "ruokaa aikanaan" uskon
-huonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta
-ennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on
-aika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta
-_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä
-synnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä,
-viisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4,
-9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita).
-
-Kun tekijä antaa tämän osan nyt "ruokana ajallaan" Jumalan kansalle,
-luopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn
-maailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään
-kykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa,
-vaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa
-kaiken kunnian, voinut keksiä sitä.
-
-Tämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja
-Seurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra
-tapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa
-ja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän
-ei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on
-jättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä
-piirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_
-kokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen
-pienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan
-sanaa kokonaisuudessaan "oikealla tavalla jakaa". Hän on koettanut
-esittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin
-uskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta
-yhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet
-väärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut,
-Jumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin
-poistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset
-ajattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan
-Sanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on
-kauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman
-suuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin
-määrin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on
-tullut siunatuksi.
-
-Tässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut
-tavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää
-käännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen.
-
-Ja nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla
-edesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen
-huomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa,
-jotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne!
-
-Teidän palvelijanne, tekijä
-
-Charles T. Russell.
-
-Brooklyn, N.Y., U.S.A.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-MAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.
-
-Itkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä
-seurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia
-Raamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.
--- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,
-katsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --
-Lupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --
-Suuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen
-todellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu
-menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
-
-
-Tämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- "Raamatun tutkisteluja"
-käsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin
-menemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin
-järjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä
-miltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä
-kaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa
-synti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei
-koskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana
-päivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on
-nouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien
-yli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon
-kauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön,
-jossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut.
-
-"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu". -- Ps. 30: 6.
-[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä
-suhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole
-ilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä.
-Raamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta
-päästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. --
-K.H.]
-
-Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan
-ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi
-ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10),
-koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta
-heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään
-vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri
-Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on
-oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa
-määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai
-odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan
-rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli
-kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän
-ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra.
-Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun
-tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän
-ajatuksianne". -- Jes. 55: 8, 9.
-
-Me tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä
--- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle
-lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa
-ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja
-tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi,
-ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin
-kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi
-jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän
-vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä
-valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika
-nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen
-käsittäisivät ja omistaisivat.
-
-Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat
-kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen.
-Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle
-kaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin,
-jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen.
-Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja
-jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet
-rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli
-mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja
-kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan.
-
-Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä
-ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään,
-täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja
-tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa
-kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset
-keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka
-tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja
-juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan
-olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä,
-niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa
-suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin
-jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee
-meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta
-suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa,
-ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille
-mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on
-johtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13.
-
-Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia
-kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet,
-ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää
-totuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä
-seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi
-väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin
-määrättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät
-nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen
-ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi
-kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa
-kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja
-sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset
-vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien
-pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri
-määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä
-tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen
-tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja
-muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista,
-kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille,
-jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina
-ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan,
-suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu
-sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me
-käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. --
-Katso Ef. 4: 11--16.
-
-Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti
-aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun,
-paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan
-todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen.
-Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on
-jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa
-tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena
-puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että
-uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset,
-joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut
-runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja
-opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.)
-Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta
-vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä
-kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda
-totuuden etsijää tälle lähteelle.
-
-Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan
-kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen
-oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet
-esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt
-sallivan.
-
-Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei
-hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja
-nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen
-suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden
-Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme
-läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla
-sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten
-soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta
-ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty
-tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen
-tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa
-jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on
-se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys
-jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin
-tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa
-jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi
-sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset
-kristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja
-vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja
-hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun
-opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä
-suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja
-ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain
-valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka
-pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen
-tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen
-sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti
-vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille.
-Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta
-profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia
-tutkimuksia.
-
-Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä
-jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa
-aikomusta -- "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet.
-1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille
-ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä
-ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova
-muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään
-ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides
-luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa
-otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus
-tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen
-tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä
-suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys
-näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta
-katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina
-Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä,
-ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun
-sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena
-nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin
-vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen.
-
-Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen
-vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat
-sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan
-on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä
-hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista
-vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa
-ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja
-tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse
-totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen
-tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko
-tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä
-nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai
-sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä
-vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä
-vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä,
-joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan
-sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme
-kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin
-Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä
-kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se
-kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan
-nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän
-täytyy tulla pelastetuiksi.
-
-"The Watchman" (Vartija) "Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen"
--- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi
-kirjottaessaan siitä:
-
-"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset
-maailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta
-herätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista
-eri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen
-avaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen
-levittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin
-riittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi
-evankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään
-tekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että
-runsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on
-täydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi
-joko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden
-uskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua
-epäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat
-tai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116
-miljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy
-meidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän
-maassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka
-mahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on
-monta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan
-tietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä
-8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300
-miljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen.
-Sitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle
-jäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä,
-esi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä
-juutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai
-toisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti
-siunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen
-murheelliseksi?"
-
-Tämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen
-varjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset,
-niin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne
-Kristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen
-suhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin
-liioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys
-esitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116
-miljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun.
-Meidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka
-avonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa,
-ja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku
-osottamaan tuota "pikkuista laumaa", jotka "eivät vaella lihassa vaan
-hengen jälkeen". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon
-jäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon.
-Erittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset
-kirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan.
-
-Niin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin
-langenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus
-koskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä
-avautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena
-kuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt
-pois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa
-tietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta
-tarkastaa, on se todellakin kauhea kuva.
-
-Meidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä
-tuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä
-taivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa
-päätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan
-myös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä
-lukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole
-ihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia
-Jehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen
-puolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin
-uskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se
-elämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme
-olevan valokipinän yli.
-
-
-
-"Äänetön huuto".
-
-
-Osottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. "puhdasoppista" eli
-yleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja
-kirjoituksesta "Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta", jossa
-edellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: "Viekää
-evankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille
-tuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman
-Kristusta, satatuhatta joka päivä".
-
-Jos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on
-synkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme
-on esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan
-suuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan
-näin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa
-epätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja
-ennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä
-varten ilmottaessaan: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan,
-mutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun
-ylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi."
-(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari:
-"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun
-valkeudessasi".
-
-Maailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen
-ei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma
-tuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se,
-joka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki
-on seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on
-painanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan
-toisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät
-kirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet,
-jotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta.
-
-    "Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen
-    ken meidän heimon suhteen selvittää?
-    Loi meille ihmevoiman, käsityksen
-    ja tahdon, aivot ymmärtää, --
-    vain siks'kö, että surren kärsisimme?
-    Vai onko kuolo yksin määränpää!
-    Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme!
-    Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää.
-    Nyt lepää entispolvet tuonelassa.
-    He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet.
-    Vaan eipä koskaan aikain vartiossa
-    he jälleen meidän luokse saapuneet,
-    jott' meille selviäisi elon salaisuus,
-    tuo, jonka eespäin aavistamme vain.
-    Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus
-    sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'.
-    Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa.
-    Nyt väärän uskon kahleet katkotaan.
-    Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa --
-    ei tuota riitä ihmistieto maksamaan.
-    Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha
-    ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan.
-    Kun emme _tunne_, tulee uskon murha.
-    Oi, Taatto! anna loistos maailmaan,
-    ja silmäys suunnitelmaan korkeaan,
-    mi kätkös on, ja saada tietoon sen,
-    kun silmäin verho poistuu kokonaan,
-    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?"
-
-Tähän me vastaamme:
-
-"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä,
-ja hänen liittonsa opettaa hän heille." -- Ps. 25: 14.
-
-    Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen
-    Myös meidän heimon suhteen selvittää
-    Loi meille ihmevoiman, käsityksen
-    ja tahdon, aivot ymmärtää,
-    siks' että kärsivälle ihmiselle
-    vois antaa täyden _elon ainaisen_.
-    On Herran sanat lohtu jokaiselle;
-    sai kohtalomme siinä päätöksen.
-    Hän jätti taivaan kodin loistavuuden
-    ja kuoloon tuli Poika Jumalan.
-    Hän antoi meidän eestä ihmisyyden
-    ain' kuoloon asti tähden maailman.
-    Hän elon salaisuuden meille selvittää,
-    Hän kuolon maasta jälleen tullut on. --
-    Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa:
-    ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton.
-    Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa,
-    kun väärän uskon kahleet katkotaan,
-    niin Herra lähteellensä meitä johtaa.
-    Se riittää kaiken kaihon maksamaan.
-    Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa,
-    kun riemu syömen täyttää, varmistuu;
-    on usko saanut perustuksen kaivaa
-    nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu,
-    kun näimme suunnitelmaan korkeaan,
-    mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen
-    ja ymmärrämme kohta kokonaan
-    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen.
-
-Tällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan
-aikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me
-uskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja
-ilmotusta.
-
-Ne, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille
-viisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen
-laiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes.
-1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien.
-Kuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis
-vanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä
-se ei ole heitä varten. "Valo [totuus] on annettu vanhurskaille."
-(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa
-paljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. "Sinun sanasi on minun
-jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni." (Ps. 119: 105.) Mutta
-ainoastaan "vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen
-vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." -- San. 4:
-18.
-
-Todellisuudessa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan." (Rom.
-3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat
-vanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla,
-joka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman
-nykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta,
-että jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä
-erityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat,
-profeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat
-vaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi
--- "kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan." Se on aina sama
-polku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka
-aikanaan levittää uutta valoa sen yli.
-
-Sentähden "iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat," ja odottakaa tämän
-lupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota
-enemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä
-tähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa
-valossa.
-
-Jumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on
-opastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me
-emme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat
-pelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim.
-3:15.
-
-Jos kohta on totta, että "pimeys peittää maan ja synkeys kansat",
-niin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille
-vakuutetaan, että "aamu tulee". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa
-luonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on
-myös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman
-ja "saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty". (1 Kor. 4: 5.)
-Se on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä,
-rauhaa ja iloa.
-
-Jos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen
-silloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset
-kuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut
-lupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot
-kuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan
-heikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista.
-Sitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta,
-mitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan,
-joka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi
-heidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa
-hallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan
-siunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa
-vastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt
-ehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri
-valittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta
-olivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset,
-että kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta
-sokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä
-kasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli
-tuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous
-ottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko
-maanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan
-Abrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi.
-
-Mutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen
-oikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut
-siunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän
-toteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta
-ja oli käsittävä oikeat israelilaiset, "pienen lauman", joka oli
-valittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen
-luontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja
-katoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim,
-1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa,
-niinkuin hän ennusti: "Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta
-ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa
-hän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille."
--- Joh. 16: 12, 13.
-
-Tuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin
-seurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja
-jättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita
-ylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina
-hallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen
-säätyluokka n.k. "papisto", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät
-tarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan
-sanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä
-sopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja
-laiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan.
-
-Siitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset
-todellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä
-kirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän
-orjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja
-uskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti
-otettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen
-nimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther,
-Zwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa
-esitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan,
-että paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon
-määräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden
-vääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat
-perimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan
-kanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin
-protestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.],
-koska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan
-sanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset
-sielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin
-se silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin
-menneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet
-valkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille,
-halukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään
-enemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he
-ovat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella
-määrällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa "emä"-kirkosta.
-Näitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta
-vuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista
-kunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan
-suunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät.
-
-Tämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat
-suuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee
-Jumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän
-valoon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien
-tähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus
-oli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa
-valossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt
-ei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta
-on toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa
-varten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä
-tiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu
-ajalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä
-kaikki olisimme suuressa pimeydessä.
-
-Jumalan sana on suuri varasto-aitta, täynnä ruokaa nälkäisille
-muukalaisille heidän valoisalla vaellustiellään. Siellä on maitoa
-lapsille ja vahvempaa ruokaa kehittyneemmille (1 Piet. 2: 2; Hebr.
-5: 14), eikä siinä vielä kyllin, vaan sisältää se ravintoa eri
-aikoja ja eri olosuhteita varten; ja Jeesus sanoi, että uskollinen
-taloudenhoitaja oli _ajallaan_ antava ravintoa uskon palvelusväelle --
-"uutta ja vanhaa" varastosta. (Luuk. 12: 42; Matt. 13: 52.) Olisi
-aivan mahdotonta tuoda sellaista jonkin lahkon tunnustuksesta tai
-varastohuoneesta. Me voimme mahdollisesti jokaisesta sellaisesta
-ottaa joukon vanhoja ja hyviä asioita, mutta ei mitään uutta. Se
-totuus, joka löytyy eri lahkojen tunnustuksissa, on niin peitetty ja
-sekotettu eksytyksillä, ettei siinä olevaa ihanuutta ja todellista
-arvoa voida eroittaa. Eri tunnustukset ovat alituisesti riidassa
-ja taistelussa keskenään; ja kun kukin niistä väittää perustuvansa
-Raamattuun, niin syytetään Jumalan sanaa tästä ajatusten sekavuudesta
-ja silminnähtävästä erimielisyydestä. Siitä on johtunut tuo yleinen
-sananparsi: "Raamattu on vanha viulu, jolla jokainen voi soittaa mitä
-kappaletta vaan haluaa."
-
-Miten hämmästyttävästi kuvaakaan tämä aikamme epäuskoa. Tähän on
-jouduttu, kun on vääristellen esitetty Jumalan sanaa ja luonnetta
-inhimillisten perimätietojen kannalta ja kun lisäksi on jo tullut
-kasvava valistus, joka ei kauemmin taivu sokeasti ja taikauskoisesti
-kunnioittamaan ihmisten arveluja, vaan vaatii perustuksen meissä
-olevalle toivolle. Sanan uskollisen tutkijan tulee aina voida esittää
-toivonsa perustus. Yksin Jumalan sana voi tehdä meidät viisaiksi ja
-on hyödyllinen opetukseen, kuritukseen (eli kasvatukseen) j.n.e.,
-"että Jumalan ihminen olisi täydellinen,... taitava" (eli pikemmin
-täysin varustettu). (1 Piet. 3: 15; 2 Tim. 3: 15--17.) Ainoastaan tämä
-ravintoaitta sisältää tyhjentymättömän varaston sekä uutta että vanhaa
--- oikeaan aikaan ruokaa palvelusväelle. Varmaankaan ei kukaan, joka
-uskoo Raamatun sanaan: "vanhurskasten polku... kasvaa kirkkaudessa",
-tahdo väittää, että Lutherin aika olisi käsittänyt täyden valon ja jos
-ei, niin teemme hyvin-ottamalla vaarin sanasta niinkuin "kynttilästä,
-joka pimeässä valaisee, kunnes päivä valkenee". 2 Piet. 1: 19.
-
-Ei riitä, että nyt olemme valon polulla; meidän täytyy "vaeltaa
-valossa", mennä yhä edelleen, muuten on valo, joka ei pysähdy, kulkeva
-ohitsemme ja jättävä meidät pimeyteen. Monella on se vika, että he
-istuutuvat ja laiminlyövät vaelluksen yhä edelleen valon polulla. Ota
-"raamatun opas" [Kirja joka osottaa missä eri paikoissa joku erityinen
-sana on raamatussa käytetty. -- K. h.] ja tarkasta niitä lauseita,
-jotka löytyvät sellaisten sanojen yhteydessä kuin _istua_ ja _seisoa_
-verrattuna niihin, jotka liittyvät sanoihin _vaeltaa_ ja _juosta_, niin
-huomataan suuri ero. Ihmiset _"istuvat_ pimeydessä" ja _"istuvat_,
-kussa pilkkaajat istuvat" Ja _"seisovat_ syntisten tiellä" mutta he
-_"vaeltavat_ valossa" ja "_juoksevat_ voittopalkintoa kohti". Jes. 42:
-7; Ps. 1: 1; Hebr. 12: 1.
-
-Täydelliseksi tuleminen ei kuulu menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen
--- joka, niinkuin me toivomme, on pian koittava -- ja vasta sitten,
-kun me käsitämme tämän, kykenemme arvostelemaan ja odottamaan uusia
-Isämme suunnitelman paljastuksia. On totta, että me yhä menemme
-takasin profeettojen ja opetuslapsien sanoihin pitäen niitä lähteenä,
-josta ammennamme kaiken tiedon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta,
-kuitenkaan ei siksi, että he olisivat ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia
-ja tarkotuksia paremmin kuin me, vaan koska Jumala käytti heitä
-puhetorvina ilmottaakseen meille ja kaikille niille, jotka ovat
-kuuluneet seurakuntaan koko kristinuskon aikakautena, totuuden, joka
-koskee hänen suunnitelmiaan, niin pian kuin aika sitä varten on tullut.
-Tämän asiain tilan todistavat apostolit täydellisesti. Paavali antaa
-meidän tietää, että Jumala on ilmottanut kristitylle seurakunnalle
-tahtonsa salaisuuden suosionsa jälkeen, jonka hän oli itsessään
-päättänyt, jotta meidän ymmärryksemme silmät avautuisivat näkemään tuon
-"ylhäisen" (Fil. 3: 14) tai "taivaallisen kutsumuksen" (Hebr. 3: 1)
-sisällyksen, joka on aiottu yksinomaan uskovaisia varten kristinuskon
-aikakautena. (Ef. 1: 9, 10, 17, 18; 3: 4--6.) Tätä salaisuutta
-ei hän ollut ennen ilmottanut, jos kohta hän oli säilyttänyt sen
-Raamatun hämärissä lauseissa, joita ei voitu ymmärtää, ennenkuin aika
-oli tullut. Tämä osottaa selvästi etteivät enkelit eikä profeetat
-käsittäneet sitä ajatusta, joka ennustuksissa lausuttiin. Pietari
-sanoo, että kun he innokkaasti etsivät ja tutkivat niiden merkitystä,
-antoi Jumala heidän ymmärtää, että heidän ennustuksissaan kätketyt
-salaisuudet eivät olleet aiotut heitä itseään varten, vaan meille,
-jotka elämme kristinuskon aikakaudessa. Ja hän kehottaa seurakuntaa
-toivomaan yhä enemmän armoa (suosiota, siunausta) tässä suunnassa --
-vielä enemmän tietoa Jumalan suunnitelmista. -- 1 Piet. 1: 10--13.
-
-On ilmeistä, jos kohta Jeesus lupasi, että seurakunta oli johdettava
-koko totuuteen, että tämä kuitenkin tulisi olemaan jatkuvaa
-paljastumista. Jos kohta seurakunta apostolien päivinä oli vapaa
-monista eksytyksistä, jotka saivat alkunsa paavilaisuudesta, niin
-emme kuitenkaan voi ajatella, että nuori seurakunta olisi nähnyt niin
-syvästi ja selvästi Jumalan suunnitelmaan, kuin nyt on mahdollista
-nähdä. On myös ilmeistä, että eri apostolit eri määrässä näkivät
-Jumalan suunnitelmaan, jos kohta _kaikkia heidän kirjotuksiaan_
-Jumalan henki johti ja elähytti, yhtä varmaan kuin profeettain sanoja.
-Valaistuksemme tätä erilaisuutta tiedossa, tarvitsee meidän ainoastaan
-muistaa sitä horjuvaisuutta ja epävarmuutta, joka huomataan Pietarissa
-ja toisissa apostoleissa, Paavalia lukuunottamatta, silloin kun
-evankeliumi alkaa levitä pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 10: 28; 11:
-1--3; Gal. 2: 11--14.) Pietarin epävarmuus oli selvässä ristiriidassa
-Paavalin varman vakaumuksen kanssa, joka perustui profeettain sanaan,
-Jumalan menettelytapaan menneisyydessä ja suoranaisiin ilmestyksiin,
-joita hän itse oli saanut vastaanottaa.
-
-Paavali oli selvästi saanut runsaamman määrän ilmestyksiä kuin toiset
-apostolit. Hänelle ei annettu lupaa julistaa näitä ilmestyksiä
-seurakunnalle, ei edes kokonaan ja täydellisesti toisille apostoleille
-(2 Kor. 12: 4; Gal. 2: 2). Kuitenkin voimme näissä nä'yissä ja
-ilmestyksissä, joita annettiin Paavalille,, huomata asiain tilan,
-jolla oli merkitystä koko seurakuntaan nähden. Sillä jos kohta hänen
-ei sallittu puhua, mitä hän näki, eikä yksityiskohtia myöten ilmottaa
-kaikkea, mitä hän tiesi Jumalan salaisuudesta, mikäli se koskee
-"tulevia aikoja", niin antoi kuitenkin se, mitä hän näki, voimaa,
-väritystä ja ajatuksen syvyyttä hänen sanoilleen, joita me myöhempien
-tapausten ja täyttyneitten ennustusten valossa sekä hengen johtaessa
-voimme käsittää selvemmin kuin alkuajan seurakunta.
-
-Väitteemme todistukseksi muistamme Raamatun viimeistä kirjaa,
-Johanneksen ilmestystä, joka on kirjotettu noin vuonna 96 j.Kr.
-Johdanto-sanat ilmottavat, että se on erityinen ilmestys asioista,
-joita siihen asti ei ole ymmärretty. Tämä todistaa ratkaisevasti,
-ett'ei ainakaan siihen asti Jumalan suunnitelma ollut kokonaisuudessaan
-ilmotettu. Tämä kirja ei ole myöskään ennen ollut kaikkea sitä, mitä
-sen nimi sisältää -- paljastaminen, _verhon poistaminen_. Mitä alkuajan
-seurakuntaan tulee, niin ei todenmukaisesti ainoakaan ymmärtänyt
-mitään osaa tästä kirjasta. On luultavaa, ett'ei Johanneskaan, joka
-nä'yt näki, niitä ymmärtänyt. Hän oli sekä profeetta että apostoli, ja
-kun hän apostolina ymmärsi ja opetti sitä, mikä silloin oli "ruokaa
-aikanaan", niin lausui hän sitävastoin profeettana asioita, jotka
-tulevina aikoina varustaisivat palvelusväen "ravinnolla".
-
-Kristinuskon aikana ovat muutamat pyhimykset koettaneet ymmärtää
-seurakunnan tulevaisuutta tutkimalla tätä kuvauksellista kirjaa, ja
-epäilemättä ovat kaikki, jotka lukivat ja ymmärsivät, joskin kohta
-ainoastaan osan sen totuuksista, tulleet siunatuiksi lupauksen mukaan.
-(Ilm. 1: 3.) Sellaisille avasi kirja jatkuvasti aarteitaan ja oli
-Lutherille uskonpuhdistuksen päivinä tärkeä apu käsittämään, että
-katolilainen kirkko, jonka omantunnon tarkka palvelija hän oli, oli
-todellisuudessa apostolin mainitsema antikristus, jonka historian me
-nyt näemme olevan niin suuren osan tätä ennustusta.
-
-Täten Jumala vähitellen kirkastaa totuutensa ja ilmottaa armonsa
-ylenpalttisen rikkauden. Tästä seuraa, että nyt voidaan odottaa paljon
-enemmän valoa kuin missäkään edellisessä seurakunnan vaiheessa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-KORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSA OLO MÄÄRÄTTY.
-
-Todistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen
-valossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --
-Jumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.
-
-
-Jos järkevästi ja rehellisesti tutkii tuntematonta tunnettujen asian
-valossa, niin täytyy ennakkoluulottoman, perehtyneen ajattelijan tulla
-kohti totuutta, vaikkapa hän olisi epäilijäkin. Kuitenkin on selvä,
-että ilman suoranaista Jumalan suunnitelmain ja tarkotuksen ilmotusta
-voitaisiin ainoastaan lähestyä totuutta ja saavuttaa ainoastaan
-epämääräisiä tuloksia. Mutta asettakaamme Raamattu hetkeksi syrjään ja
-katselkaamme asioita ainoastaan järjen kannalta.
-
-Se, joka voi kaukoputkella tahi paljain silmin katsoa avaruuteen ja
-nähdä luomakunnan määrättömyyden, sen sopusuhtaisuuden, ihanuuden,
-järjestyksen, sopusoinnun ja vaihtelevaisuuden ja kuitenkin epäilee,
-että kaiken tämän luoja on äärettömän paljon hänen viisautensa ja
-kykynsä yläpuolella, tai joka voi silmänräpäykseksikään otaksua, että
-tällainen järjestys johtuisi sattumasta, ilman luojaa, hän on siinä
-määrässä kadottanut tai syrjäyttänyt järjen lahjan, että häntä voidaan
-pitää niinkuin Raamattu häntä kutsuu, hulluna (sellaisena, jolta
-puuttuu järki tai ei sitä käytä): "Hullut sanovat sydämessään: 'Ei ole
-mitään Jumalaa.'" Miksi he niin tekevät, jätämme ratkaisematta, mutta
-niin palon on Raamatussa ainakin totta, niinkuin jokaisen järkevän
-ihmisen täytyy havaita, että seurausten täytyy johtua riittävistä
-syistä, sillä sehän on eittämätön totuus. Vieläpä jokainen kasvi,
-jokainen kukka antaa kaunopuheliaan todistuksen tässä asiassa. Niiden
-monimutkainen kokoonpano, muotojen ja kudoksien harvinainen ihanuus
-puhuvat kaikki korkeammasta viisaudesta ja taidokkuudesta, kuin mitä
-ihmisillä on. Kuinka lyhytnäköinen onkaan tuo mahdottomuus, joka kehuu
-ihmisten taitoa ja nerokkaisuutta pitäen luonnon säännöllisyyden,
-yhdenmukaisuuden ja sopusoinnun johtuvan pelkästä sattumasta; joka
-tunnustaa luonnon lait, kieltäen samalla luonnolla olevan perehtyneen
-lainsäätäjän.
-
-Muutamat niistä, jotka kieltävät järjellisen luojan olemassa olon,
-väittävät, että luonto on tuo ainoa jumala, ja että luonnosta lähtevät
-kaikki eläin- ja kasvielämän kehitysmuodot ilman että ymmärrys on ne
-järjestänyt. Ne ovat, sanovat he, jatkuvan kehityksen kautta alistetut
-sen lain alle, jonka vaikutuksesta "voimakkaampi elää kauvemmin kuin
-heikompi".
-
-Tämä päätelmä kaipaa tukea, sillä ympärillämme näemme, että eri
-olennoilla on kullakin määrätty luontonsa, joka ei kehity miksikään
-korkeammaksi luonnoksi; ja vaikka ne, jotka pitävät kiinni tästä
-päätelmästä, ovat tehneet uudistuneita yrityksiä, eivät he koskaan ole
-onnistuneet sekottamaan eri lajeja tai saamaan aikaan uutta määrättyä
-lajia. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jolloin laji olisi muuttunut
-toiseksi lajiksi. [Muutamien lukijoittemme varalle huomautamme, että
-sellaiset muutokset kuin esim. kaalimadon muuttuminen perhoseksi eivät
-muuta esineen luonnetta: kaalimato ei ole muuta kuin perhosen munasta
-kuorittu toukka.] Jos kohta löytyy kaloja, jotka voivat käyttää eviään
-hetkeksi siipinään ja lentää ylös vedestä, ja sammakoita, jotka voivat
-laulaa, niin ei ole koskaan esiintynyt sellaista tapausta, että ne
-olisivat muuttuneet linnuiksi. Ja vaikka eläinten joukossa löytyy
-muutamia, jotka jossain määrin ovat ihmisten kaltaisia, niin ei ole
-minkäänlaista todistusta siitä, että ihminen kehittyisi tällaisista
-olennoista. Päinvastoin esittävät tutkimukset, että jos kohta samasta
-lajista voidaan aikaansaada muunnoksia, niin on mahdotonta sekottaa eri
-lajia, tai toisesta lajista kehittää toinen laji. Samasta syystä ei
-voida väittää, että aasi ja hevonen olisivat sukua toisilleen, sillä
-tiedetään hyvin, että niiden varsa, muuli, on epätäydellinen eikä voi
-jatkaa kumpaakaan lajia.
-
-Jos sieluton luonto olisi luova tai kehittävä voima, niin se aivan
-varmaan jatkaisi kehitystä ja mitään määrättyjä lajeja ei silloin
-löytyisi, koska ilman ymmärrystä ei mikään voisi saavuttaa määrättyä
-tilaa. Kehitys olisi todellisuus tänä päivänä ja me näkisimme
-ympärillämme kalojen muuttuvan linnuiksi ja apinoiden muuttuvan
-ihmisiksi. Tämän päätelmän huomaamme olevan yhtä paljon ristiriidassa
-ihmisjärjen kuin Raamatun kanssa väittäessään, että järjelliset olennot
-on luonut valta, jolta puuttuu järki.
-
-Siitä päätelmästä, joka koskee luomisen tapahtumista kehityksen
-kautta (ihmistä lukuunottamatta), jota vastaan meillä ei ole mitään
-pätevää syytä, teemme seuraavassa lähemmin selvää. Se päättää, että
-nykyään olemassa olevat eri lajit ovat määrätyt ja muuttumattomat,
-mitä luontoon ja lajiin tulee. Ja jos kohta nykyiset lajit voidaan
-kehittää paljon korkeammalla kannalle, vieläpä täydellisyyteensä asti,
-niin pysyvät kuitenkin nämät lajit samoina. Tämä päätelmä otaksuu
-edelleen, ett'ei yksikään näistä lajeista ollut alkuaan niin luotu,
-vaan kehittyivät kaukaisessa muinaisuudessa maasta ja vähitellen
-tapahtuvan kehityksen kautta muodosta toiseen. Jumalan määräämien
-lakien mukaan on tämä kehitys, jossa ravinnon ja ilmaston muutos on
-ollut tärkeänä tekijänä, mahdollisesti jatkunut, kunnes ne lajit,
-sellaisina kuin ne nyt esiintyvät, ovat tulleet määrätyiksi, jonka
-jälkeen muutos on mahdoton, koska Luojan lopullinen tarkotus tässä
-suhteessa selvästi on saavutettu. Jos kohta kukin näistä eri kasvi- ja
-eläinsuvuista voi parantua tai huonontua, niin ei kuitenkaan yksikään
-niistä kykene muuttumaan toiseksi tai johtumaan toisesta suvusta tai
-lajista. Jos kohta kukin näistä lajeista voi saavuttaa täydellisyyden
-omassa lajissaan, niin on kuitenkin, sitten kun Luoja luontoon nähden
-on saavuttanut tarkotuksensa, jatkuva kehitys tässä suhteessa mahdoton.
-
-Väitetään, että alkuperäiset kasvit ja eläimet, joista nykyiset
-määrätyt lajit johtuvat, kuolivat ennen ihmisen luomista. Nykyään
-hävinneitten eläinten ja kasvien luurangot ja maatumat, joita on
-tavattu syvällä maassa, puhuvat tämän päätelmän puolesta. Tämä
-käsityskanta ei syrjäytä eikä hylkää Raamatun oppia, että ihminen
-oli välitön ja täydellinen luomus, luojansa kuva mitä järkeen ja
-siveyteen tulee eikä kehityksen tulos, joka kehitys todennäköisesti
-oli yhteinen koko muulle luomakunnalle. Tällainen käsitys ei millään
-tavalla vaikuttaisi heikontavasti, vaan antaisi se tukea Raamatun
-väitteelle, että luonto, sellaisena kuin se tänään esiintyy, opettaa,
-että järjellinen olento on sen järjestänyt ja ollut sen ensimmäinen
-alkaja. -- Johtakoon ihmisjärki parhaan kykynsä mukaan tunnetut
-tosiasiat mahdollisista ja riittävistä syistä ja sen ohella jokaisessa
-erikoisessa tapauksessa menetelköön rehellisesti luonnon lakeja
-kohtaan; mutta luonnon monimutkaisen koneiston takana huomataan
-sen suuren alkuunpanijan jäljet, joka alkuunpanija on järjellinen,
-kaikkivaltias Jumala.
-
-Me väitämme siis, että järjellisen luojan olemassa olo on selvästi
-todistettu totuus. Todistukset ovat ympärillämme, jopa omassa
-itsessämme, sillä me olemme hänen tekonsa. Jokainen sielun ja ruumiin
-ominaisuus puhuu ihmeellisestä taitavuudesta, joka on paljon sen
-yläpuolella, mitä me käsitämme. Ja hän on myös se, joka on ajatellut ja
-luonut sen, mitä me kutsumme luonnoksi. Me väitämme, että hän järjesti
-ja määräsi luonnon lait, joiden kaunista ja sopusointuista toimintaa
-me näemme ja ihailemme. Häntä, jonka viisaus teki maailman kaikkiuden
-suunnitelman, jonka voima ylläpitää ja johtaa sitä, ja jonka viisaus
-ja valta on niin paljon yläpuolella meidän omaamme, me jumaloimme ja
-palvomme vaistomaisesti.
-
-Tämän valtavan Jumalan olemassa olon käsittäminen olisi vaan hänen
-kaikkivaltiaan voimansa pelkäämistä, ellemme näkisi, että hän on
-siinä määrin suosion ja hyvyyden täyttämä, että se vastaa hänen
-voimaansa. Tästä olemme myöskin täysin vakuutetut niiden samojen
-seikkojen perustuksella, jotka todistavat hänen olemassa olonsa,
-valtansa ja viisautensa. Me emme tule pakotetuiksi ainoastaan siihen
-lopputulokseen, että löytyy Jumala, ja että hänen valtansa ja
-viisautensa on äärettömän paljon yläpuolella meidän omaamme, vaan
-pakottaa meidän järkemme meitä pitämään itsestään selvänä, että se,
-mikä luodussa on suuremmoisinta ei ole Luojaa suurempi. Siksi täytyy
-meidän päättää, että ihmisten keskuudessa tavattava korkein hyvyyden
-ja vanhurskauden ilmaus on yhtä paljon pienempi Luojan hyvyyttä ja
-vanhurskautta, kuin ihmisen viisaus ja kyky ovat hänen viisauttaan ja
-kykyään pienemmät. Ja siten on meillä sielumme silmäin edessä Luojan
-olento ja ominaisuudet. Hän on viisas, vanhurskas, rakkaudesta rikas
-ja voimakas, ja hänet ominaisuuksiensa vaikutusala on verrattomasti
-laajempi kuin hänen suurernmoisimman luomuksensa. Mutta sitten kun
-me nyt olemme saaneet tämän johdonmukaisen lopputuloksen Luojan
-olemassa olosta ja luonteesta, tehkäämme edelleen kysymys: mitä
-tulee meidän odottaa sellaiselta olennolta? Vastaukseksi tulee, että
-tällaisten ominaisuuksien omistaminen täydellä syyllä edellyttää niiden
-harjottamista ja käyttämistä. Jumalan voimaa täytyy käyttää, käyttää
-sopusoinnussa hänen luontonsa kanssa, viisaasti, oikeudenmukaisesti
-ja rakkaudella. Mitä keinoja hän tätä tarkotusta varten käyttäneekin,
-millä tavalla Jumalan voima vaikuttaneekin, täytyy lopullisen tuloksen
-olla sopusoinnussa hänen luontonsa ja luonteensa kanssa, ja hänen
-äärettömän viisautensa täytyy hyväksyä jokainen askel.
-
-Mikä olisikaan järjellisempää kuin siten käyttää voimaa, jonka me
-näemme ympärillämme luoduissa lukemattomissa maailmoissa ja maan
-ihmeellisessä vaihtelevaisessa moninaisuudessa. Mikä olisikaan
-ymmärrettävämpää kuin luoda sellainen olento kuin ihminen, joka on
-varustettu järjellä ja arvostelukyvyllä käsittämään Luojan työtä
-ja arvostelemaan hänen taiteellista kykyään -- hänen viisauttaan,
-vanhurskauttaan, voimaansa ja rakkauttaan? Kaikki tämä on järjellistä
-ja täydellisessä sopusoinnussa tosiasiain kanssa, jotka me tunnemme.
-
-Ja nyt tulee viimeinen väitteemme. Eikö olisi järjellistä otaksua,
-että sellainen äärettömän viisas ja hyvä olento, sitten kun hän oli
-luonut olion, joka voi käsittää luojansa ja hänen suunnitelmansa,
-voisi rakkautensa ja vanhurskautensa pakottamana tyydyttää tämän
-olion kaipuun antamalla sille _jonkinlaisen ilmotuksen?_ Eikö olisi
-järjellistä otaksua, että Jumala antaisi ihmiselle valaistusta hänen
-olemassa olonsa tarkotuksesta ja suunnitelmistaan hänen tulevaisuutensa
-suhteen. Sitävastoin kysymme, eikö olisi mahdotonta otaksua, että
-sellainen luoja olisi luonut sellaisen ihmisen, varustanut hänet
-ajatuskyvyllä, joka tunkeutuu tulevaisuuteen, eikä kuitenkaan olisi
-antanut mitään ilmotusta suunnitelmistaan tyydyttääkseen tätä kaipuuta?
-Tällainen menettelytapa olisi mahdoton, koska se olisi ristiriidassa
-sen luonteen kanssa, jollaiseksi me Jumalaa ajattelemme, ristiriidassa
-vanhurskaan ja rakkaudellisen olennon menettelytavan kanssa.
-
-Me voimme tehdä sen loppupäätöksen, että jos jumalallinen viisaus
-ihmisen luomisessa olisi pitänyt tarpeettomana antaa hänelle tietoa
-hänen tulevasta tarkotusperästään ja hänen osuudestaan luojansa
-suunnitelmiin, niin olisi sekä jumalallinen viisaus että jumalallinen
-rakkaus vaatinut, että tämän olennon kyvyt niin rajotettaisiin, ettei
-sitä aina vaivaisi ja häiritsisi epäilys, pelko ja tietämättömyys;
-ja varmaankin olisi jumalallista valtaa käytetty tällaisessa
-rajotuksessa. Se seikka, että ihmisellä on kyky käsittää jumalallisen
-suunnitelman ilmotuksen luojansa tunnustetun luonteen yhteydessä,
-antaa siis kylliksi riittävän syyn odottaa, että Jumala lahjottaisi
-sellaisen ilmestyksen sellaisena aikana ja sillä tavalla, kuin hän
-viisaudessaan voisi hyväksyä. Siis tarkastamalla tätä, vaikkakaan emme
-tuntisi Raamattua, johtaisi järki meitä odottamaan ja etsimään jotakin
-sellaista ilmestystä, minä Raamattu sanoo olevansa. Ja edelleen,
-kun otamme huomioon sen järjestyksen ja sopusoinnun, joka vallitsee
-kaikkialla luomakunnassa, kuinka esim. tähdistöt suuremmoisessa
-kiertokulussaan noudattavat määrä-aikoja ja -paikkoja niin emme
-voi muuta kuin otaksua, että pienemmät säännöttömyydet, niinkuin
-maanjäristykset, tuuliaispäät j.n.e., ovat ainoastaan viittauksia
-siitä, että eri alkuaineitten yhteistoiminta tässä maailmassa
-nykyään on epätäydellistä. Vakuutus, että kaikki on tuleva vihdoin
-täydelliseksi ja sopusointuiseksi maan päällä samoin kuin taivaassa,
-sekä jonkinlainen selitys siitä, miksikä nyt ei niin ole, ovat
-kysymyksiä, jotka ajattelevalle ihmiselle ovat luonnollisia niinkuin
-niihin vastaaminen Luojalle, jonka viisaus, valta ja hyvyys ovat
-ilmeiset. Siitä syystä tulee meidän odottaa, että etsitty ilmestys
-käsittäisi tällaisen vakuutuksen ja tällaisen selityksen.
-
-Kun me nyt olemme osottaneet miten järkevää on odottaa Jumalan tahdon
-ja suunnitelman ilmotusta meidän sukuumme nähden, tulemme seuraavassa
-luvussa tutkimaan Raamatun yleistä luonnetta; joka Raamattu sanoo
-juuri olevansa sellainen ilmestys. Ja jos se esittää Jumalan luonteen
-olevan täydellisessä sopusoinnussa järjen kanssa, kuten ylempänä
-olemme nähneet, silloin täytyy meidän tehdä se johtopäätös, että se
-sen kautta on todistanut olevansa tarpeellinen ja syyllä odotettu
-Jumalan ilmestys ja täytyy meidän silloin ottaa vastaan sen todistus
-sellaisena ilmestyksenä. Jos se on Jumalasta, täytyy sen oppien, täysin
-ymmärrettyinä, olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa, joka kuten
-järki vakuuttaa meille, on täydellinen viisaudessa, vanhurskaudessa,
-rakkaudessa ja vallassa.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.
-
-Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.
--- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin
-vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen kirjat.
--- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan
-omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. --
-Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä ovat rikas
-ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien
-suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen
-ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, isättömien
-ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun profeetat. --
-Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin
-tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. --
-Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.
-
-
-Raamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen
-vaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein
-ovat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten
-kautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin
-ovat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja.
-Kunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan
-perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan
-elämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti
-suuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen
-niissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat
-kunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi,
-jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu
-Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä
-heidän aseensa!
-
-Koska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää
-ilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan
-ihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy
-jumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen
-todistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää
-olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä
-ulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti
-ovat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi
-tutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia
-todistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa.
-
-Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt
-kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin
-koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat
-kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet
-omistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat
-kohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä.
-Tänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat
-nidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja
-tehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on
-Raamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin
-sekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että
-tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista
-vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on
-tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri
-olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija.
-
-On siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta
-hyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet
-parempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset
-teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja
-olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki
-kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle
-luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä
-rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole
-aiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia
-huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän
-ajatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me
-tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin
-täytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden
-rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta
-tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus
-nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun
-on hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri
-tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen
-tosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli
-saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin
-Raamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin
-antamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian,
-että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän
-pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat
-olivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen
-henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan
-hänen oppejaan.
-
-Jokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia
-vaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka
-aiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian?
-Hän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen
-pahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat
-häntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään.
-Omaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan
-alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja
-katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa
-tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus
-eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä
-vaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli
-kuollut? -- erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja
-jos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa,
-ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka
-mahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin
-he olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt
-yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla
-hän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina
-syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita -- kuinka
-äärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet
-tällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen
-vihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen
-hänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat,
-jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat?
-
-Joskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä
-kirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän
-ilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy
-tuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat
-olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet
-johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta
-voittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen
-ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten
-uskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka
-ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli
-halveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen
-niille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja
-päinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista
-odotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa,
-kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta
-ja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä,
-jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet
-hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten
-kohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut
-ainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla
-puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen,
-että sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat
-ja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta
-kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään
-uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja
-osottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja
-tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina.
-
-Ja mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa
-vanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä
-kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti
-kuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se
-heidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä,
-jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus
-olisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista
-järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa
-sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi,
-ja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa
-olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä
-sellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja
-jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen
-menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole
-valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi.
-
-Meillä on siis syytä _odottaa_, että meille ilmotetaan Jumalan tahto
-ja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää
-ilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden
-vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme
-nyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan
-hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta,
-jonka me _syyllä_ omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä
-kirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta.
-
-Uuden testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat vanhassa
-testamentissa ovat kertomuksia tosiasioista, joita kirjoittajat
-tunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteessa.
-Jokaiselle on selvää, ett'ei tarvita mitään erityistä ilmestystä jos
-he tahtoisivat yksinkertaisesti kertoa totuuden niissä asioissa,
-jotka olivat heitä lähellä, ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala
-kuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin on todennäköistä,
-että näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän
-ilmestykseen nähden, sillä onhan syytä otaksua, että Jumala niin
-johtaisi ja järjestäisi, että se rehellinen henkilö, jonka hän
-valitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa.
-Näiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus riippuu melkein
-yksinomaan tekijäin luonteesta ja vaikuttimista. Hyvä ihminen ei puhu
-valhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus
-kokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen
-kirjottajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä
-tulisi esille.
-
-Määrättyjen Raamatullisten kirjojen kuten Kuningasten-, Aika-,
-Tuomarienkirjojen totuudellisuus ei kärsi siitä, että me aivan
-yksinkertaisesti sanomme niiden olevan tosia, huolella tehtyjä
-muistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja henkilöistä.
-Heprealaisten kertomukset sisältävät historiaa samoinkuin laki ja
-profeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa
-j.n.e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yksityiskohtaisia seikkoja
-syystä että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin
-ymmärretään miksi muutamia historiallisia asioita mainitaan, joita
-yhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivana.
-Niin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena
-koristelematta kertoa moabittilais- ja ammonialaiskansojen alkuperästä
-ja heidän sukulaisuussuhteistaan Aabrahamin kanssa, jotta kertomus
-heidän alkuperästään tulisi täydelliseksi. (1 Moos. 19: 36--38). Samoin
-on meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä
-hänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin
-(Luuk. 3: 23, 31, 33, 34), samoinkuin Joosefin, hänen puolisonsa,
-sukuluettelo johdetaan takasin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo
-oli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49:
-10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messias.
-Tästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny.
--- 1 Moos. 38.
-
-Tietenkin on samanlaisia tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin
-historiallisiin tosiasioihin nähden, joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten
-saamme nähdä, ja jotka, elleivät ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan
-siveellistä opetusta, ilman vahinkoa voitaisiin poistaa. Kuitenkaan
-ei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi
-säädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri
-kielillä esittää paremmin ja huonommin ja jos kohta raamatunkääntäjät
-olivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä
-esiintyi alku-tekstissä, niin elivät he kuitenkin aikana, joka ei ollut
-niin tarkka kuin meidän aikamme valitessaan sopivia lausuntotapoja.
-Samaa voidaan ajatella vanhimmasta raamatullisesta ajasta ja sen
-tavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi
-tähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan uudessa
-testamentista esiintyvästä lauseesta.
-
-
-
-Mooseksen kirjat ja niissä julaistut lait.
-
-
-Raamatun viisi ensi kirjaa tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä,
-vaikkakin ei missään mainita häntä niiden tekijäksi. On hyvin
-luultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjottanut
-ne. Mitä kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan tulee,
-niin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt
-sopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi
-nämä kirjat kirjottanut ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa
-vastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjottanut ne pimittämis- ja
-pettämis-tarkotuksessa, olisi hän varmaankin, saavuttaakseen
-luotettavaisuutta ilmottanut että Israelin suuri johtaja ja valtiomies
-oli ne kirjottanut. (Katso 5 Moos. 31: 9--27.) Se on varma, että
-todellakin Mooses johti heprealaisen kansan Egyptistä. Hän järjesti
-heidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat
-esitetyt, ja heprealainen kansa on yli kolmen tuhannen vuoden kuluessa
-yksimielisesti väittänyt, että Mooses on heille lahjottanut nuo kirjat,
-ja niin pyhinä ovat he pitäneet noita kirjoja, ettei pistettä tai
-pilkkua ole saanut muuttaa, joka takaa sen, että kirjotukset ovat
-väärentämättömät.
-
-Nämä Mooseksen kirjat sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen,
-mikä on olemassa siltä ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinalainen
-historia on alkavinaan luomisesta kertoessaan miten Jumala läksi
-veneessä vesille, otti maamöhkäleen käteensä ja heitti sen veteen.
-Tästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä maailma j.n.e. Mutta
-koko satu on niin järjetön, että jo lapsen ymmärryksellä varustettu
-ihminen ei anna sen itseänsä pettää. Sitä vastoin ensimmäisen
-Mooseksen kirjan esitys perustuu siihen järjelliseen otaksumaan, että
-Jumala, luoja, järjellinen alkusyy, jo oli olemassa. Se ei koskettele
-Jumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista
-ja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä: -- "Alussa loi Jumala
-taivaan ja maan". Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä
-lähempiin selityksiin, ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä
-(ajanjaksosta), jonka kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän
-käsityksen vahvistaa pääasiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa
-kerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järjellisempää
-hyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt näiden asiain
-kertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi
-enemmän kuin koko jälelläoleva ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden
-tutkimuksien jälkeen, jota tutkimusta nyt helpottaa uudenaikaiset
-apuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänään.
-
-Tarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjotukset
-sisältävät. Varmaa on, ett'eivät nämä lait ole löytäneet vertojaan
-ennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Nämä yhdeksännentoista
-vuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin
-perusajatuksiin ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne,
-jotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän.
-
-Jumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen
-käskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä,
-joiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin
-ihmeellisiltä ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja
-nyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat
-nousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin)
-raunioissa ja muinaisjäännöksissä, niin pidettäisiin niitä ihmeellisinä
-ellei ylenluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten
-tunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että
-niiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On
-totta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei
-annettukaan kristityille vaan heprealaisille, eikä niillekään siksi,
-että ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttaakseen ihmisiä
-heidän synnillisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden
-käskyjen pääsisällyksen yhdisti ihmeellisellä tavalla kristinuskon
-suuri perustaja sanoihin: "Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi koko
-sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi",
-ja: "Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi." Mark. 12: 30, 31.
-
-Mooseksen toimeenpanema hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä
-uudemmista että vanhemmista siinä, että se väitti, että tämä hallitus
-tuli itse Luojalta, ja että kansa oli vastuunalainen hänen edessään.
-Heidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa
-esiintyivät Jumalasta lähteneinä ja olivat, niinkuin kohta saamme
-nähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo olevan
-Jumalan luonteen. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin "Kaikkein
-pyhimmässä" paikassa ilmestyi Jehovan läsnäolo heidän kuninkaanaan,
-ja siellä saivat he vastaanottaa yliluonnollista opetusta kansansa
-asioitten hoitamisessa. Pappissääty järjestettiin, jolla oli
-täydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta
-voitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan.
-Joku voinee tässä ensin ajatella: "Kas niin, tuossa on meillä heidän
-järjestelmänsä päämäärä: heillä samoinkuin toisilla kansoilla oli
-hallitusvalta papeilla. He käyttivät hyväkseen kansan herkkäuskoisuutta
-ja pelottivat heitä oman kunnian ja voiton tähden". Kuitenkin hiljaa,
-ystäväni, älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä
-tapauksessa, on helppo tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää,
-asianhaaroja syrjäyttämällä, tehdä huonoja johtopäätöksiä. Kaikki
-puhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet
-ja etuoikeudet olivat rajotetut. He eivät saaneet mitään maallista
-valtaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuutta käyttää virkaansa kansan
-oikeuksien ja omantunnonvapauden sortamiseksi. Vieläpä Mooseksen
-kautta, joka itse oli pappissuvun jäsen tehtiin nämä määräykset.
-
-Koska hän Jumalan lähettiläänä oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta,
-niin joutui olosuhteiden pakosta toimeenpaneva valta hänen käsiinsä
-ja teki hiljaisesta Mooseksesta itsevaltijaan hallituksessa ja
-vallassa, jos kohta hänestä lempeän ja nöyrän luonteensa tähden
-tuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija, joka tyhjensi
-elonvoimansa virkansa painostavissa huolissa. Sellaisten olosuhteiden
-vallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli
-kansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa: uskottoman
-kannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien
-vaatimustensa valossa oli se teokratia, s.o., jumalallinen hallitus,
-sillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat:
-ei saanut mitään lisätä tai ottaa pois heidän lakikokoelmastaan.
-Tältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista
-joko aikasemmista tai myöhemmistä maallisista hallituksista. "Silloin
-sanoi Herra Moosekselle: 'Kerää minulle seitsemänkymmentä miestä
-Israelin vanhimmista, jotka tiedät kuuluvan kansan vanhimpiin ja
-tarkastusmiehiin, ja vie heidät ilmestysmajan eteen ja seisokoon he
-siellä sinun kanssasi. Siellä tahdon minä silloin tulla alas ja puhua
-kanssasi sekä tahdon ottaa sinun päälläsi lepäävästä hengestä ja antaa
-heille; sitten auttavat he sinua kansan kuorman kantamisessa, niin
-ett'ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä'." (4 Moos. 11: 16, 17. Katso
-myös värsyjä 24--30, jotka ovat esimerkkinä todellisesta vilpittömästä
-valtiomiestaidosta ja hiljaisesta ja nöyrästä luonteesta.) Kun Mooses
-kertoi tästä, sanoi hän: "Silloin minä otin teidän heimonne päämiehet,
-viisaat ja hyvin tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi,
-johtajiksi, toiset tuhannen, toiset sadan, toiset viidenkymmenen ja
-toiset kymmenen yli, ja tarkastusmiehiksi teidän eri heimoihinne." -- 5
-Moos. 1, 1: 15; 2 Moos. 18: 13--26.
-
-Täten osottautuu, että tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä,
-että olisi koettanut laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa
-asemaansa jättämällä kansan hallituksen suorastaan pappissukuisille
-hengenheimolaisilleen ja siten valmistaa heille tilaisuutta käyttämään
-uskonnollista valtaansa kahlehtiakseen kansan oikeuksia ja vapauksia,
-päinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa hallitusmuodon, joka oli
-omiansa kasvattamaan kansan vapaudentunnetta. Toisten kansojen ja
-hallitsijoiden historiassa ei tavata mitään, joka vastaisi ylläolevaa.
-Jokaisessa erikoistapauksessa on hallitsija etsinyt omaa korotustaan ja
-suurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut
-tasavaltojen muodostumista, on myöhempi asiain kulku osottanut, että he
-tekivät sen edellyttäen voittavansa kansan suosiota ja lujittaakseen
-omaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen
-asemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada
-vallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan
-verrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli
-tämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että
-Jumala hallitsi sitä tabernaakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että
-mies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista
-kansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt,
-mihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin
-kansan hallitus sen omiin käsiin, että jos kohta tärkeämmät asiat,
-joita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää
-Mooseksen ratkaistavaksi, niin saivat he kuitenkin itse päättää, mitkä
-asiat joutuivat Moosekselle. "Mutta jos joku asia tulee teille liian
-vaikeaksi, niin antakaa sen tulla minulle, jotta saisin kuulla sen". --
-5 Moos. 1: 17.
-
-Tältä kannalta katsoen oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat
-jumalallisten määräysten mukaan. Ja vaientaaksemme niitä, jotka
-tietämättömyydessä väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen
-hallitusmuodon sen sijaan, että "kansaa hallitsisi kansa", se on
-valtiollinen itsehallinto, tahdomme huomauttaa, että tämä tasavaltainen
-maallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljäsataa vuotta. Ja
-ilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan
-"vanhimpien" pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka tilaisuudessa
-toimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajana: "Kuule kansan
-ääntä ja tee kaikki, mitä he pyytävät sinulta; sillä eivät he ole
-hyljänneet sinua, vaan minut, koska he eivät tahdo, että minä olisin
-heidän kuninkaanaan." Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka
-heidän vapauttaan ja oikeuttaan tullaan halveksimaan ja kuinka he
-tällaisen muutoksen kautta tulevat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä
-tuo yleinen aate, jonka he ylt'ympärillään toisissa kansoissa näkivät
-toteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8: 6--22.) Kun tarkastaa
-tätä kertomusta heidän _halustaan_ saada kuningas, niin kenenkäpä
-mieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut
-asettautua suuren valtakunnan etunenään.
-
-Joskin Israel kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin
-kuitenkin Jaakopin kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen
-suku tai heimo valitsi tai tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet
-asiamiehikseen tai päälliköikseen. Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän
-egyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin
-päällysmiehiksi tai vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen
-hallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut
-säilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa
-näille miehille antanut viran ja hallituksen.
-
-Ne ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli
-nimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana
-yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle heidän
-tuomariensa läsnäollessa ja sanoi: "Ja minä annoin myös määräyksiä
-teidän tuomareillenne sanoen: 'Kuulkaa mitä veljillä on toinen toistaan
-vastaan; jos jollakin on jotakin veljeään vastaan tai vierasta
-[muukalaista] vastaan, joka asuu hänen luonaan, niin tuomitkaa
-oikeudenmukaisesti heidän välillään. Teidän ei pidä tuomitseman
-henkilön mukaan, vaan kuunnella yhtähyvin vähäpätöistä kuin ylhäistä.
-Teidän ei tule peljätä ketään ihmistä, sillä tuomio kuuluu Jumalalle.
-Mutta jos joku asia tulee teille liian vaikeaksi, niin antakaa sen
-tulla minulle, jotta saisin kuulla sen'." (5 Moos. 1: 16, 17.)
-Mooseksen kuoleman jälkeen esitti ylipappi tällaiset vaikeat asiat
-suorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai
-kieltävän vastauksen.
-
-Mitä sanomme näiden _tosiasiain_ edessä siitä päätelmästä, joka tahtoo
-väittää, että petolliset papit ovat nämä kirjat kirjottaneet saadakseen
-itselleen vaikutusta ja valtaa kansan yli? Olisivatkohan sellaiset
-miehet sellaisessa tarkotuksessa kirjottaneet vääriä asiakirjoja,
-jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat
-aikaansaada -- asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin
-suuri päällikkö heidän oman heimonsa jäsen, Jumalan käskystä eristi
-pappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin
-käsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä?
-
-Ansaitsee, edelleen huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan
-korkeimman sivistyksen lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas
-ja köyhä olisivat samassa edesvastuu-asemassa maallisen lain edessä.
-Mooseksen laissa ei tehty mitään eroa. Ja mitä tulee niiden kansan
-vaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat
-hyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin
-ei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin
-huolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen laki piti huolta
-kaiken _ennalleenasettamisesta_, joka viideskymmenes vuosi, joka oli
-heidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden
-täydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymistä
-muutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25: 9, 13--23, 27--30.) Heidän piti
-todellakin oppia pitämään toisia veljinään ja toimia sen mukaan, ilman
-korvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen
-toiseltaan. -- Katso 2 Moos. 22: 25; 3 Moos. 25: 36, 37; 4 Moos. 26:
-52--56.
-
-Kaikki lait julaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin
-menestyksellä sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut
-esille sillä tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta
-köyhimmät ja oppimattomimmat saisivat niistä tiedon, niin oli pappien
-velvollisuus lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5
-Moos. 31: 10--13.) Onko mahdollista ajatella, että sellaisia lakia ja
-määräyksiä keksivät ilkeämieliset ja viekkaat miehet, ryöstääkseen
-viekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Tällainen arveleminen
-olisi ristiriidassa järjen kanssa.
-
-Vieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten
-kunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa
-aikansa edellä -- jos edes meidän aikamme sivistyneimpien
-kansojen lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja
-ihmisystävällisyydessä. Me luemme: -- "Aivan sama laki on koskeva
-teitä, se on oleva voimassa niinhyvin muukalaisiin [ulkomaalaisiin]
-kuin maassa syntyneisiin nähden; sillä minä olen Herra teidän
-Jumalanne." -- 2 Moos. 12: 49; 3 Moos. 24: 22.
-
-"Kun muukalainen asuu luonanne teidän maassanne, niin älkää sortako
-häntä. Muukalaista, joka asuu luonanne, tulee teidän keskuudessanne
-pitää maassasyntyneenä. Sinun tulee rakastaa häntä niinkuin itseäsi.
-Olettehan itse olleet muukalaisia Egyptin maalla." -- 3 Moos. 19: 33,
-34.
-
-"Koska sinä kohtaat _vihollisesi_ härän tai aasin eksyksissä, niin tulee
-sinun johdattaa se jälleen hänen luoksensa. Jos näet _vihamiehesi_
-aasin uupuneena kuorman alla, niin kavahda, ettet jätä miestä
-avuttomaksi, vaan sinun tulee auttaa häntä kuorman helpottamisessa." --
-2 Moos. 23: 4, 5.
-
-Ei edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiä
-kohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän
-suuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa.
-Kyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä koska
-ne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden: se olisi
-eläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin pidetty huolta. -- 5 Moos.
-25: 4; 22: 10; 2 Moos. 23: 12.
-
-Muutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen,
-koska leevisukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat
-veljensä kymmenyksillä tai vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen
-maanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asiain
-todellisesta tilasta, joka on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa,
-jotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät
-todistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää,
-joka siis ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin,
-tapahtuupa usein, että nykyajan pappiskunta esittää tämän väärin
-vaatiessaan nyt samallaista järjestelmää, käyttäen Israelin
-järjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiain tilaa,
-johon se perustui, tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin.
-
-Se perustui itse asiassa ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin
-lapset saivat haltuunsa Kaanaanmaan, oli leviitoilla varmaan yhtä
-suuri oikeus maan omistamiseen kuin toisilla sukukunnilla. Jumalan
-erityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin
-jonkusen kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut
-eri sukukuntien keskuuteen, palvellakseen heitä uskonnollisissa
-asioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan jakamista.
-Maaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlaista korvausta, ja
-kymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä
-siinä vielä kyllin. Joskohta kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivat
-oikeudenmukainen maksumääräys, niin ei sitä kuitenkaan kannettu verona,
-vaan saatiin se suorittaa vapaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään
-uhkaus pakottanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän
-omantunnontarkkuudestaan. Ainoat kansalle annetut kehotukset, jotka
-koskivat tätä asiaa olivat seuraavat:
-
-"Pidä varasi, ettet hyljää leviittaa, niin kauan kuin elät maassasi."
-(5 Moos. 12: 19.) "Äläkä unohda leviittaa, joka on porttiesi
-sisäpuolella, sillä ei hänellä ole [maassa] osaa eli perimistä." 5
-Moos. 14: 27.
-
-Onko, me kysymme, mahdollista otaksua, että itsekkäät ja
-kunnianhimoiset papit olivat asiat näin järjestäneet, kun he tämän
-kautta olisivat tehneet itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa
-veljistään riippuvaksi? Eikö järkemme sano meille jotain päinvastaista?
-
-Sopusoinnussa tämän kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla
-kuin ylempänä esitetyillä -- nimittäin että Jumala on näiden
-lakien laatija -- on se seikka, ettei löytynyt mitään erityisiä
-toimenpiteitä pappissäädyn kunnioittamiseksi. Eivät missään petturit
-olisi huolellisempia, kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta
-kunnioitus ja arvonanto heille itselleen taattaisiin ja ankarimmat
-rangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osottaisivat
-halveksumista heitä kohtaan. Mutta mitään sen tapaista ei esiinny.
-Ei ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai
-kunniotuksesta tai vapaudesta väkivaltaa tai häväistystä vastaan.
-Yleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaerotusta eikä katsonut
-henkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä
-huomattavampaa, kun palvelijoiden, muukalaisten ja vanhuksien kohtelu
-oli erityisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi: "_Muukalaista_ et
-saa väärin kohdella _tai sortaa_... _Leskiä ja isättömiä_ ette saa
-pahoin kohdella. Jos kohtelet heitä pahoin, niin olen varmasti kuuleva
-heidän huutonsa, kun he huutavat minulle, ja vihani on syttyvä, ja
-minä olen tappava teidät miekalla, niin että teidän vaimonne tulevat
-leskiksi ja teidän lapsenne isättömiksi." (2 Moos. 22: 21--24; 23:
-9; 3 Moos. 19: 33, 34.) "Sinun ei pidä köyhälle päivätyöläiselle
-tekemän väärin, oli hän sitten sinun veljiäsi tai muukalainen, joka
-on sinun luonasi sinun maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Sinä
-päivänä, kun hän on tehnyt työnsä, tulee sinun antaa hänelle hänen
-palkkansa ennenkuin aurinko laskee, sillä hän on puutteessa ja
-odottaa palkkaansa, ettei hän huutaisi Herran puoleen sinun tähtesi
-ja se tulisi sinulle synniksi." (3 Moos. 19: 13; 5 Moos. 24: 14,
-15; 2 Moos. 21: 26, 27.) "Harmaapään edessä pitää sinun nouseman
-ja vanhaa kunnioittaman." (3 Moos. 19: 32. Katso myös 3 Moos. 19:
-14.) Tässä kaikki, mutta ei mitään papeista ja leviitoista ja heidän
-kymmenyksistään.
-
-Lain terveys-ohjeet, jotka olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa
-ja kauan sorrossa eläneelle kansalle, sekä määräykset ja rajotukset,
-jotka koskivat puhtaita ja saastaisia eläimiä joita sai tai ei saanut
-syödä, ovat ihmeellisiä ja ansaitsisivat toisten piirteiden ohella
-huomiota, jos tila sallisi niiden tutkimista osottaaksemme, että
-heidän lakinsa olivat tulleet yhtä pitkälle, ellei pitemmälle kuin
-lääketieteen viimeiset tulokset tällä alalla. Mooseksen lailla oli
-sitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsittelemisen meidän
-täytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on
-valtavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse runko koko tuosta
-ilmotuksesta uskonnollisessa järjestelmässä, jota jälellä oleva osa
-Raamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla
-osottaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä
-otetaan huomioon.
-
-Järjen valossa täytyy jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan,
-joka osottaisi sen olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan on
-se kaikissa osissaan yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osottaa
-Jumalan luonteeksi. Tämä antaa todistuksia hänen viisaudestaan,
-vanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas
-ja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan,
-vaan sanoo niiden lähteneen Jumalasta, (2 Moos. 24: 12; 5 Moos. 9:
-9--11; 2 Moos. 26: 30; 3 Moos. 1: 1.) Jos kohdistaa katseensa hänen
-luonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he
-todistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokultaisuutta ja valhetta, jos
-sen tekee, niin kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies
-itse todisti väärin ja esitti omia mielipiteitään ja lakeja Jumalasta
-lähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyään Raamatun
-painoksia, jonka tähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin
-huomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä;
-sillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, jotka
-etsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät
-he koskeneet pyhiin kirjotuksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat
-väärentämättöminä säilyneet.
-
-
-
-Raamatun profeetat.
-
-
-Luokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän
-todistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat,
-muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan,
-ja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät
-vastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana
-kulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä
-kansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmotuksen sisällys
-oli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangastuksen varottamisen
-yhteydessä, jonka oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista
-siunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja
-saavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea
-muuta kuin kehuttavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni
-heistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla.
-Katso 1 Kun. 18: 4, 10, 17, 18; 19: 10; Jer. 38: 6; Hebr. 11: 32--38.
-Toisissa tapauksissa tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan
-profeettoina vasta vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me
-puhumme profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät
-suorastaan lähteneinä Jehovasta. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa,
-ettei tapahtunut mitään papillista välitystä, kun laki annettiin
-Israelille. Jumala antoi sen kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19:
-17--25; 5 Moos. 5: 1--5.) Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun
-hän huomasi jonkun rikkovan lain, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos.
-19: 17.) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangasta, mutta koska
-useimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa
-ja tulivat välinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin olivat ne
-verrattain harvat, jotka seurasivat lain määräystä nuhdella synnistä ja
-kehottaa jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsuttiin "profeetoiksi"
-sekä vanhassa että uudessa testamentissa. Profeetta nimitys, sellaisena
-kuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee _julkinen selittäjä_, ja
-siten kutsuttiin myös epäjumalisuuden julkisia opettajia. Esimerkiksi
-"Baalin profeetat" j.n.e. Katso 1 Kor. 14: 1--6; 2 Piet. 2: 1; Matt. 7:
-15; 14; 5; Neh. 6: 7; 1 Kun. 18: 40; Tit. 1: 12.
-
-Profeetallinen opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän
-käsityksen mukaan määrätyn luokan erikoisalaksi kehittyen
-farisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen asemasta opetti vanhinten
-(kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän suunnan kannattajista tuli
-totuuden vastustajia ja vääriä profeettoja eli vääriä opettajia. --
-Matt. 15: 2--9.
-
-Siitä suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala
-eri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka
-toisinaan tarkotti esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia.
-Me kiinnitämme nyt huomiomme sellaisiin profeettoihin, jotka puhuivat
-ja kirjottivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä
-nimittää:
-
-    Jumalan valituiksi profeetoiksi tai näkijöiksi.
-
-Kun muistamme, että nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi
-maallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä
-ylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat
-ei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita vaan myöskin pappeja (joskaan
-he eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia
-syntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että
-nämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon
-tekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää
-järki sellaisen epäilyksen.
-
-Jos me siis emme löydä mitään syytä epäillä eri raamatunkirjoittajain
-vaikuttimia, vaan havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on
-vanhurskas ja totuudellinen, niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä
-määrin löytyy jotakin yhteyttä tai yhdyssidettä Mooseksen, toisien
-profeettain ja uuden testamentin kirjailijain kirjoitusten välillä.
-Jos me huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa,
-ja uuden testamentin kirjotuksissa, jotka yhteensä käsittävät yli
-viisitoistasataa vuotta pitkän ajanjakson, niin antaa tämä kirjailijain
-luonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa
--- että Jumalan henki on heidät elähyttänyt -- erittäinkin jos
-heidän yhteinen pääaineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa
-sen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja
-ominaisuuksista.
-
-Tämänpä me siis huomaamme: kirjan läpi kulkee sama suunnitelma, henki,
-päämäärä ja tarkotus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta
-ja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen
-kohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut
-esittävät Jumalan suunnitelman asteittaista etenemistä tämän päämäärän
-täyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimäisen ja kolmen viimeisen luvun
-sopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset
-kuvaavat ensimmäistä luomusta, jälkimäiset uudistettua eli ennalleen
-asetettu luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu.
-Edelliset osottavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloaan maailmaan
-pettääkseen ja hävittääkseen sitä, jälkimmäiset osottavat miten hänen
-työnsä on tyhjäksi tehty, turmeltuneet uudistettu, paha poistettu ja
-Saatana hävitetty. Edelliset osottavat miten Aadamin kautta herruus
-menetettiin, jälkimäiset taas miten Kristus on tämän herrauden
-ennalleen asettanut ja ijankaikkisesti lujittanut ja miten Jumalan
-tahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaissa. Edelliset osottavat,
-miten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman vaikuttava syy,
-jälkimäiset taas miten vanhurskauden palkka on kirkkaus, kunnia ja
-elämä.
-
-Joskin Raamattu on monen henkilön käsialana eri aikoina ja eri
-olosuhteissa syntynyt, ei se kuitenkaan ole ainoastaan kokoelma,
-joka sisältää siveyssääntöjä, viisaita periaatteita ja lohdullisia
-sanoja. Se on jotakin enemmän. Se on järjellinen ja sopusuhtainen
-esitys nykyisen pahan maailman syistä, sen ainoasta parannuskeinosta
-ja lopputuloksesta jumalallisen viisauden näkökannalta, joka näki
-suunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan
-kansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja
-kalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat.
-
-Ensimäisen Mooseksen kirjan opista pidetään kiinni ja kehitetään
-sitä loppuun asti. Tässä kerrotaan, että ihminen alkuperäisessä
-täydellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, asetettiin koetukselle,
-että hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys,
-sairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole
-hyljännyt häntä, vaan on lopulta uudistava ihmisen lunastajan
-kautta, joka oli syntyvä vaimosta (1 Moos. 3: 15). Aatamin ja Eevan
-nahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa,
-Iisakissa alttarilla, eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat
-saivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi, ja
-joita jatkettiin koko juutalaisena aikakautena, osotettiin lunastajan
-kuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa
-tarpeellisuus meidän syntiemme peittämiseksi. Jos kohta profeetat
-ainoastaan heikosti käsittivät muutamien lauseittensa sisällyksen
-(1 Piet. 1: 12), mainitsevat he, kuinka synnit tullaan asettamaan
-syyttömän eläimen asemasta yhden ihmisen päälle, ja profeetan katsein
-he näkevät hänet, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, ja jota oli
-johdettava "niinkuin karitsaa, joka viedään teurastettavaksi", että
-"kuritus hänen päällensä pantiin, jotta meillä olisi rauha, ja että
-hänen haavainsa kautta me parannumme". He kuvailevat, miten ihmiset
-ylenkatsovat ja hylkäävät hänen, ja selittävät, että "Herra antoi
-kaikkien meidän pahojen tekojemme kohdata häntä". (Jes. 53: 3--7.) He
-mainitsevat missä tämä vapahtaja tulee syntymään (Miik. 5: 1) ja koska
-hän oli kuoleva, ja että tämä ei tulisi tapahtumaan "hänen itsensä
-tähden". (Dan. 9: 26.) He mainitsevat joukon hänen ominaisuuksiaan --
-että hän oli oleva "vanhurskas" ja vapaa "petoksesta", "vääryydestä"
-tai jostakin muusta oikeutetusta kuoleman syystä (Jes. 53: 8, 9, 11);
-että hänet petettäisiin kolmestakymmenestä hopearahasta (Sak. 11: 12),
-että hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53:
-12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34: 21; Joh. 19: 36),
-ja joskin hän kuolisi ja tulisi haudatuksi, niin ei hänen lihansa
-muuttuisi, eikä hän jäisi hautaan. -- Ps. 16: 10; Ap. t. 2: 31.
-
-Uuden testamentin tekijät kirjottavat selvin ja mieltäliikuttavin
-ja kuitenkin yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten
-toteutumisen Jeesus nasaretilaisessa sekä osottavat johdonmukaisissa
-loppupäätöksissä, että sellainen lunastushinta, jonka hän maksoi, ja
-jota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta maailman synnit
-voitaisiin pyyhkiä pois, oli tarpeellinen (Jes. 1: 18.) He kertovat
-koko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovammalla tavalla,
-jonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin,
-vaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme,
-että heidän todistelutapansa on mallikelpoisen tarkka ja vakuuttava,
-jommoista ei muualla esiinny minkään muun aineen yhteydessä. Katso
-Room. 5: 17--19 ja niin edespäin 12:sta lukuun.
-
-Mooses ei viitannut laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien
-poistamiseen ja kansan siunaamiseen suuren vapahtajan kautta, jonka
-vallan ja hallituksen hän selitti olevan omaansa paljon suuremman,
-loskin se tulisi olemaan "senkaltainen". (5 Moos. 18: 15, 19.) Luvattu
-vapahtaja oli siunaava ei ainoastaan Israelin, vaan Israelin kautta
-"kaikki sukukunnat maan päällä", (1 Moos. 12: 3; 18: 18; 22: 18;
-26: 4.) Ja juutalaisen kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat
-profeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias on myös tuleva
-"valoksi, joka pakanat valistaa" (Jes. 49: 6; Luuk. 2: 32), että
-pakanat tulevat hänen luoksensa "maan kaikista ääristä" (Jer. 16: 19),
-että hänen nimensä on "oleva suuri kansojen keskuudessa (Mal. 1: 11),
-sekä että Herran kunnia ilmotetaan, ja kaikki liha on sen näkevä". --
-Jes. 40: 5. Katso myös Jes. 42: 1--7.
-
-Uuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun,
-joka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien
-ennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä
-ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan
-kansaansa (Ap. t. 11: 1--18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin
-heidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi
-yhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei
-Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista
-ja pakanoista oli valittu "pieni lauma", joka koetuksen kautta oli
-havaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian
-kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja
-kaikki kansat. -- Room. 8: 17.
-
-Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa
-sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme,
-että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka
-he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä
-se sanoo itsensä olevan -- "suuren ilon, joka on tuleva kaikille
-kansoille".
-
-Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa,
-on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko
-maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli
-ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan:
-"Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin
-kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi.
-
-Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille
-rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita
-aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa,
-johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa,
-joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka
-hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä
-koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he
-olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat
-kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman
-osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu
-ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat
-tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin --
-valossa.
-
-Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka
-on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että
-kuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki
-hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja
-eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät
-haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan
-herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps.
-49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden
-testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä
-ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla
-tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan
-ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin
-saarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa
-nukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista
-herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin
-kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi
-Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 13--22.
-
-Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat
-tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat
-välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta,
-ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen
-kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat
-oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat
-kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten
-ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla
-tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan
-testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä
-"turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta
-ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä,
-auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta
-aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan,
-että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa
-nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä
-tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin
-olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä,
-ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan
-hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin
-merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen
-hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room.
-5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2:
-14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2.
-Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran
-päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun
-amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28:
-21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy
-11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin
-tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta
-ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40;
-24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa
-eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit
-tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen
-y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen
-kaikkein ihmeellisintä.
-
-Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia,
-on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta
-ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai
-kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin
-luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän
-ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me
-kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja
-maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä
-viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä
-kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen
-kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa;
-muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat.
-Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden
-ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina
-muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon
-meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne
-muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta
-varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä
-voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin
-kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja
-ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.
-
-Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu
-järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi
-Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus
-ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet
-järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille
-olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti
-innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy
-tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen
-kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia
-aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille,
-että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa
-ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden
-tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on
-todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset
-ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti
-väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet
-sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä
-siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta,
-joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on
-sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka
-ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet,
-ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy
-olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä
-ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian
-suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.
-
-Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt
-saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella.
-Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat
-meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus,
-etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan
-Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen
-Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä,
-ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme
-Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle
-avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on
-Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman
-pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista
-luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta
-joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    "Jos, kaikkivaltias, et löydykkään,
-    ken loi ja käsin kantoikaan
-    maailman ihanuuden?
-    Ken auringoille kaikille
-    lait antoi, radat tähdille
-    loi kautta avaruuden?
-    Ken johtaa minun askeleet,
-    nuo synkät sekä uupuneet?
-    Ken syömeen antoi tuonkin lain,
-    mi poikkeust' vaill' on vaatijain,
-    ett' aina oikein tehdä vain
-    jos mailman sain
-    mun vastustajakseni ain'."
-
-
-    Jumalan sana.
-
-    On Herran sana vaan
-    ain säilyvä.
-    Se siemen aikanaan
-    on itävä.
-    Jos täyttää sydämen,
-    se sadon ainaisen,
-    myös heelmän taivaisen
-    tuo aikanaan.
-    On Herran sana vaan
-    kestävä, säilyvä.
-    Ei koskaan järky tuo,
-    ei milloinkaan.
-
-    On Herran sana tuo
-    meit' johtava.
-    Kuin kynttilämme tuo
-    on loistava.
-    On valkeus totinen
-    kautt' suurten usvien.
-    Se saattaa taivaasen
-    nyt voittajat.
-    On Herran sana tuo
-    loistava kynttilä.
-    Ei koskaan sammu tuo,
-    ei milloinkaan.
-
-    Ken Herran sanahan
-    tääll' luottaa vaan,
-    jos kohta povehen
-    maan haudataan,
-    ei nuku ijäksi,
-    vaikk' tulee tyhjäksi,
-    maan mustan mullaksi --
-    hän muutetaan.
-    Ken Herran sanahan
-    luottavi, uskovi,
-    hän kerran muutetaan
-    täält' kirkkauteen.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT
-VIITOTETUT.
-
-Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman
-historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa
-pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.
--- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan
-suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään,
-avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.
-
-
-Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja
-ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka
-tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen
-työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline
-roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka
-lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan
-_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan
-ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä
-sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.
-
-Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn
-tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin
-on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä
-lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan
-sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova
-selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut
-ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja
-mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen
-päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä
-ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni
-on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä
-olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt,
-sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka
-tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen
-nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa
-todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton
-suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee
-täytäntöään kohti.
-
-Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä,
-täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin
-he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta,
-niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan)
-valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää
-muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä.
-Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön,
-käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen
-suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen
-tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen
-nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja
-jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat
-näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää
-seuraavalla piirroksella.
-
-    Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi".
-
-    Luominen | Silloinen maailma |
-    Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma |
-    Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma.
-
-Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea
-eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen,
-hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. --
-2 Piet. 3: 6.
-
-Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan
-toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun
-vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi
-maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.
-
-Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17)
-jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä
-_"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5;
-2 Piet. 3: 13.
-
-Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat
-enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan
-alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on
-tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.
-
-Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja
-mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä
-sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan
-"nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi
-mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme
-nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he
-kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15)
-Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ --
-_"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi,
-vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee
-tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset
-tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä.
-Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas"
-(Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja
-"pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9.
-
-Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein
-kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat
-näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen
-välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli
-hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun
-sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas
-(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo,
-tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen
-seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä
-ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien
-niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat
-elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin
-viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.
-
-Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja
-ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen
-valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä
-toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi
-maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman
-pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän
-hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6:
-12.
-
-Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen
-pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi
-uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi
-tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla
-Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi
-vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä
-tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän
-maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa
-Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys
-osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta.
-Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään
-väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota
-väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.)
-Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava
-pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi
-astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden
-hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2.
-
-Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja
-hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset
-vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti"
-(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä
-aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä
-kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja,
-ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä.
-Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui
-vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta
-luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät
-hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat
-ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta --
-sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on,
-silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi.
-Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske
-luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten
-hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen
-hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen
-yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy
-(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän"
-alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi
-maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden
-hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat
-vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat
-vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva
-ankarin oikeudellisuus.
-
-Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän
-kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei
-tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden,
-sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin
-uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti
-"kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät
-Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut
-kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita,
-joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_
-ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan
-siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se
-ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä
-tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien
-kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden
-loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna,
-Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä
-ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1.
-
-
-
-Ajanjaksoja eli hallituksia.
-
-
-Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut,
-kuten alempana oleva piirros osottaa.
-
-    Silloinen maailma
-    Nykyinen maailma
-       Patr. ajanjakso
-       Juutalain. ajanjakso
-       Evankeel. ajanjakso
-    Tuleva maailma
-       Tuhatvuot. ajanjakso
-       Tulevat ajanjaksot
-
-Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut
-mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut
-koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen.
-Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen
-omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala
-hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin,
-"aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman
-hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi
-ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti
-kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen
-hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia
-seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin
-suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon
-välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin
-takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila.
-
-Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa,
-joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan
-hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie
-suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.
-
-Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen
-toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan,
-tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä
-sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään
-yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät
-ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista
-kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.
-
-Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme
-_patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena
-Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja
-yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin
-kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat
-patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi
-järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui
-tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin
-hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala
-tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja
-kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen
-"pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta
-varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän
-jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui
-Kristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai
-lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä
-kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän
-kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus
-kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja
-kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa.
-Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse
-mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien
-kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain
-luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää
-ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin
-huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole
-lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo."
-(Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana
-loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää
-Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan
-julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." -- Matt. 23: 38.
-
-Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen
-ajanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo
-iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan
-kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman
-kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka,
-joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä
-lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat
-Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen
-jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä
-tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa,
-että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_.
-Se ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä
-aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk.
-12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on
-nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä.
-
-Tämän aikakauden kanssa loppuu "nykyinen paha maailma", ja huomaa
-tarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat
-varmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan,
-täsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän
-nykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän
-ajanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa
-sidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on
-valmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman
-alkamiselle, jossa "vanhurskaus asuu".
-
-Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen
-nimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee,
-tuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana
-asetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta
-menetettiin (Ap. t. 3: 19--21), ja ennen sen loppua ovat kaikki
-kyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa
-autuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään
-itkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on
-mennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja
-siihen me pysähdymme.
-
-Me olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän
-aikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme,
-sitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja
-järjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön
-Jumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena.
-Suunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen
-kehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen
-arkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti,
-joka arkkitehti tekee kaikki "oman tahtonsa neuvon mukaan." (Ef. 1:
-11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai
-liian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija
-sekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa
-ovat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään
-voisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha
-että hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa
-toteuttamiseksi.
-
-Järjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä
-ainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta,
-näyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä,
-ja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen
-koneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja
-kehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien
-ja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää
-sekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että
-näennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia.
-Totisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen
-käynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma
-nyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa,
-niin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei
-ainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi
-myös nauttia sen siunatuista tuloksista.
-
-Kun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on
-välttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden
-erityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä _ei missään_ niistä
-_yksiksensä_ voi suunnitelmaa nähdä, _vaan ainoastaan kaikissa
-yhteisesti_, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat
-renkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat
-käsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin
-jokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme
-sillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa.
-
-Sitä, mitä sanassa sanotaan _toisesta_ aikakaudesta tai hallituksesta,
-ei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin _erikoista_
-aikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa.
-esimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko
-maan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa.
-(Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen
-nähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on
-perustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan
-vievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse
-aikakauden lopussa, "_viimeisinä päivinä_... pahat ihmiset ja
-petturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja
-eksymisessä". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee
-olemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi
-peittää meren pohjan.
-
-Samankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan
-valtakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa
-tapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta,
-sillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto,
-vääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä
-sallii. Saatanan, joka nyt vielä on "tämän maailman ruhtinas", täytyy
-ensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee,
-tulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen
-valtaansa ja on hallitseva kaikkea.
-
-    Enemmän lempeä sinuun.
-
-    Jeesus, sua rakastaa
-    tahdon mä ain'.
-    Siksi sua kaihoten
-    katselen vain.
-    Pyytää siis sydämen
-    Jeesus, nyt enemmän
-    lempeä vaan.
-
-    Kerran mä halusin
-    riemua maan.
-    Nyt minä sinussa
-    kaikkeni saan.
-    Pyyntöni ompi tuo;
-    lempeäs' mulle suo
-    enemmän vaan.
-
-    Silloin jos murheita,
-    tuskaakin saan,
-    tahtoni taipumaan
-    auttaa ne vaan.
-    Kuiskaavat minulle:
-    Jeesus, oi sinulle
-    kaikkeni vaan.
-
-    Kiitos on viimeinen
-    kuiskaus mun.
-    Jäähyväishuutoni:
-    Ain' olen sun.
-    Pyyntön' on siksi vain:
-    Auta, oi Jeesus ain'
-    lempimään sua!
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN
-ALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN." -- KOL.
-1: 26. --
-
-Ensimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova -- Aabrahamille
-annettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa
-selvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan
-oli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on
-aikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.
-
-
-Samaan aikaan kuin ihmiskunta sai käydä pahan koulua ymmärtämättä
-sen tarpeellisuutta, lausui Jumala monen monta kertaa aikomuksensa
-ennalleenasettaa ja siunata se tulevan lunastajan kautta. Mutta kuka
-tämä lunastaja oli oleva, oli salaisuutena neljätuhatta vuotta, ja
-vasta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen alkoi se kirkkaasti ja selvästi
-ilmetä kristillisen eli evankeelisen aikakauden alussa.
-
-Jos luomme silmäyksen takasin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme
-kadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät synnin
-oikeutettua rangastusta kärsien täynnä huolia ja vaivaa ja ilman muuta
-toivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada tuosta hämärästä
-esityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen
-pään. Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suuresta
-merkityksestä, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma
-valojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista
-todistusta sen toteutumisesta.
-
-Noin kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen kutsui Jumala Aabrahamin ja
-lupasi, että hänen siemenessänsä kaikki maan sukukunnat tulisivat
-siunatuiksi. Tämä kuulosti siltä, kun Jumala vielä pitäisi kiinni
-kerran lausutusta päätöksestään ja nyt aikoisi panna sen täytäntöön.
-Aika riensi; luvattu Kaanaan maa ei vielä ollut hänen hallussaan.
-Aabraham ja Saara alkoivat vanheta eikä heillä vielä ollut perillistä.
-Aabraham arveli, että hänen täytyi auttaa Jumalaa hänen lupauksensa
-täyttämisessä, ja Ismael syntyi. Mutta hänen apuaan ei kaivattu, sillä
-_aikanaan_ syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti
-siltä, kuin se, joka on hallitseva ja siunaava kansat, olisi tullut.
-Mutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen oli Jumalan lupaus
-rikkoutunut, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensä, Jaakob.
-Mutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja
-Jumala hyväksyi ja lujitti heidän uskonsa, sillä sen liiton, "jonka hän
-teki Aabrahamin kanssa", varmensi "hänen valansa Iisakille", ja hän
-hyväksyi sen "Jaakobille laiksi, Israelille ikuiseksi liitoksi." -- 1
-Aik. 16: 15--17.
-
-Jaakobin kuollessa kutsuttiin ensi kerran hänen jälkeläisiään _Israelin
-kahdeksitoista sukukunnaksi_ ja Jumala tunnusti heidät "valituksi
-kansaksi" (1 Moos. 49: 28; 5 Moos. 26: 5). Tällöin näytti ikäänkuin se
-toive olisi lähellä toteutumistaan, että tämä kansa kokonaisuudessaan,
-Aabrahamin luvattuna siemenenä, saisi haltuunsa Kaanaan maan sekä
-hallitsisi ja siunaisi koko maailman, sillä sen suosion perustuksella,
-jota he Egyptissä nauttivat, alkoivat he jo tulla mahtavaksi kansaksi,
-Mutta toiveet melkein tukahtuivat, ja lupaus aivan unohtui, kun
-egyptiläiset, saatuaan heidät valtaansa, pitivät heitä kauvan aikaa
-orjuudessa.
-
-Jumalan lupaukset olivat todellakin kätketyt hämäryyteen, ja hänen
-tiensä näyttivät tutkimattomilta. Määrättynä aikana tuli kuitenkin
-Mooses, suuri lunastaja, jonka kautta Jumala vei heidät orjuudesta ja
-teki suuria ihmeitä heidän tähtensä. Ennenkuin he vallottivat Kaanaan
-maan, kuoli tämä suuri vapauttaja, mutta Jumalan puhetorvena selitti
-hän: "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä
-veljistänne." (5 Moos. 18: 15; Ap. t. 3: 22.) Tämä antoi jonkun verran
-suuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä tämä ilmotti ei
-ainoastaan sen, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat
-tekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että
-eräs heidän keskuudestaan valittu mies oli johtava heitä voittoon ja
-lupauksien täyttämiseen. Senjälkeen tuli Joosua, joka nimi merkitsee
-lunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan
-voittivat he suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan,
-joka liitossa oli luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa
-tulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään.
-
-Mutta Joosua kuoli, eivätkä he kansana millään tavalla edistyneet,
-ennenkuin he saivat Daavidin ja sitten Salomon kuninkaakseen. Silloin
-he saavuttivat suurimman kukoistuksensa mutta sen sijaan, että lupaus
-olisi täyttynyt, riistettiin heiltä pian valta ja he joutuivat
-maksamaan veroa toisille kansoille. Muutamat pitivät kuitenkin kiinni
-Jumalan lupauksista ja odottivat edelleen suurta lunastajaa, josta
-Mooses, Joosua, David ja Salomo olivat ainoastaan esikuvia.
-
-Niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa
-Israelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta
-Israelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota hänen
-esikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti,
-johti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia,
-jotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden
-syntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. Tätä kuvasi
-pääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten
-teurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebr. 9: 11--20; 10: 8--18) ja
-sovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti.
-He sivuuttivat myös profeettain todistukset, jotka "henki viittasi
-edeltäpäin ilmaistessaan Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden
-jälkeen tulevaa kunniaa". (1 Piet. 1: 11.) Kun Jeesus tuli uhrina,
-niin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet
-etsikkoaikaansa. (Luuk. 19: 44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa
-olivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: "Me
-toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin." (Luuk.
-24: 21.) Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet
-henkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema
-oli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri oli tuova
-siunaukset mukanaan, ja joka osaksi täytti lupauksen liiton. Kun he
-kuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän
-kuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1: 3), ja kun hän oli
-aikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein
-viipyneen toiveensa suhteen, sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä
-jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Että heidän toiveensa olivat
-itse asiassa oikeat, joskaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin
-ne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: "Ei teidän tule tietää aikoja
-tai hetkiä jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." -- Ap. t. 1: 6, 7.
-
-Minkähän käänteen Jumalan suunnitelma nyt on tehnyt? lienevät
-opetuslapset kysyneet itseltään, kun Jeesus oli mennyt ylös, sillä
-meidän täytyy muistaa, että Herramme opetus valtakunnasta tapahtui
-pääasiallisesti vertauksien ja arvotusten tapaisten sanojen kautta.
-Hän oli sanonut heille: "Minulla on vielä paljo sanomista teille,
-mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki,
-opastaa hän teidät koko totuuteen. Hän opettaa teille kaikki ja
-muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille." (Joh. 16: 12,
-13; 14: 26.) He eivät siis voineet ymmärtää näitä asioita, ennenkuin
-helluntaisiunaus oli tullut.
-
-Mutta vielä silloinkin kesti jokunen aika, ennenkuin he täysin
-ja selvästi ymmärsivät käsillä olevan työn ja sen sukulaisuuden
-alkuperäisen lupauksen kanssa. (Ap. t. 11: 9; Gal. 2: 2, 12,
-14.) Kuitenkin näyttää siltä, kuin Jumala olisi käyttänyt heitä
-puhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita,
-ja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin
-ja selvemmin ilmaisivat totuuden, kun mitä he itse täysin käsittivät.
-Lue esim. Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: "Simeon on kertonut
-kuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen]
-nimelleen. Ja tämän kanssa profeettain sanat pitävät yhtä, sillä näin
-on kirjotettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu]
-minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen
-herrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen
-uudestaan." -- Ap. t. 15: 14--16.
-
-Jaakob alkoi nähdä Jumalan huolenpidossa, evankeliumin viemisessä
-Pietarin kautta ensimäisille pakanain keskuudessa kääntyneistä ja
-Paavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio tulisi tänä
-aikakautena olemaan samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoita
-kohtaan. Hän katsoi sen jälkeen ennustuksiin ja huomasi niin olevan
-kirjotetun, sekä että sen jälkeen, kun tämän evankeliumiaikakauden työ
-on päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset.
-Vähitellen alkoivat muutamat harvat -- pyhät, Jumalan erityiset
-"ystävät" ymmärtää tuota suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta.
-
-Paavali selittää (Kol. 1: 27), että tämä salaisuus, joka on ollut
-kätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka
-nyt on ilmotettu hänen pyhilleen, on
-
-    "Kristus teissä, kirkkauden toivo".
-
-Tämä on suuri salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä
-aikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta paitsi
-erityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät tai vihkiytyneet
-uskovaiset. Mutta mitä tarkottaa "Kristus teissä"? Me olemme nähneet,
-että Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Ap. t. 10: 38), ja siten
-me ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana _Kristus_
-merkitsee _voideltu_. Ja apostoli Johannes sanoo, että _se voitelu_,
-jonka _me_ (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, _pysyy meissä_. (1
-Joh. 2: 27.) Siis ovat pyhät tänä aikakautena voideltu joukko, voideltu
-Jumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Kor. 1: 21; 1 Piet. 2: 9), sekä
-yhdessä Jeesuksen, päällikkönsä ja Herransa kanssa muodostavat Jehovan
-voidellun -- Kristus-henkilön (pään ja ruumiin).
-
-Sopusoinnussa Johanneksen opin kanssa, että me myöskin olemme
-_voideltuja_, vakuuttaa Paavali meille, että tämä salaisuus, joka
-kuluneina aikakausina on ollut kätkettynä, mutta on nyt julistettu
-pyhille, on se, että _Kristus-henkilö_ (Voideltu) "ei ole _yksi_ jäsen,
-vaan niitä on siinä monta", samoin kuin ihmisruumis on _yksi_ ja siinä
-on monta jäsentä: mutta samoin kuin ruumiin kaikki jäsenet, vaikka
-luvultaan monta, muodostavat _yhden_ ruumiin, niin on myös Voidellun
-Kristus-henkilön laita. (1 Kor. 12: 12--28.) Jeesus on voideltu
-seurakunnan pääksi eli Herraksi, joka seurakunta on hänen ruumiinsa
-(tai morsiamensa, kun käytetään toista vertausta -- Ef 5: 25--30), ja
-yhdessä he muodostavat _luvatun "siemenen"_, -- suuren Lunastajan:
-"Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin
-_siementä, perillisiä_ lupauksen mukaan". -- Gal. 3: 29.
-
-Apostoli varottaa huolellisesti seurakuntaa yltiöpäisten vaatimusten
-suhteen, sanoessaan Jeesuksesta, että Jumala on kaikki "laskenut hänen
-jalkaansa alle, ja pannut hänet kaiken pääksi ja antanut seurakunnalle,
-joka on hänen ruumiinsa, jotta hän kaikessa olisi ensimäinen". (Ef. 1:
-22, 23; Kol. 1: 18.) Vertaamalla ihmisruumiiseen osottaa hän kuitenkin
-ihanalla ja merkitsevällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä
-samaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: "Minä olen viinipuu, te
-olette oksat." -- Joh. 15: 5.
-
-Meidän yhteyttämme Herran Jeesuksen kanssa Kristus-henkilön jäseninä,
-voidellussa joukossa, kuvaa sattuvalla tavalla pyramiidi. Kivi,
-joka muodostaa huipun, on itsessään pyramiidi. Toiset kivet voidaan
-rakentaa sen alle, ja jos ne soveltuvat yhteen huippukiven kaikkien
-määräävien särmien kanssa, niin tulee koko rakenne olemaan täydellinen
-pyramiidi. Kuinka ihanasti valaiseekaan tämä asemaamme "siemenen" --
-"Kristus"-henkilön jäseninä. Liitettynä ja täydessä sopusoinnussa
-päämme kanssa olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme
-ole mitään.
-
-Jeesus, tuo täydellinen, on suuresti korotettu, ja me jättäydymme
-nyt hänelle, jotta meidät muodostettaisiin ja luotaisiin hänen
-esikuvansa mukaan, ja jotta me rakentuisimme Jumalan rakennukseksi.
-Tavallisessa rakennuksessa ei löydy mitään _huippu_ kulmakiveä, mutta
-meidän rakennuksessamme on huippukulmakivi, huippukivi, niinkuin
-on kirjoitettu: "Katso minä panen Sioniin valitun kallisarvoisen
-huippu-kulmakiven" -- "ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö... ja
-sallikaa, että myös teidät, elävinä kivinä rakennetaan hengelliseksi
-rakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan Jumalalle otollisia
-[Codex Sinaiticus on jättänyt _hengellisiä_ uhrin edestä pois] uhreja
-Jeesuksen Kristuksen kautta." (1 Piet. 2: 4--6.) Ja me uskomme, että
-Jeesuksen, "pään", ja "seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa" yhteys on
-pian oleva täydellinen.
-
-Ja minun rakkaani, suuren rakennusmestarin johdolla täytyy meidän
-kärsiä monta vasaran iskua ja paljon hiomista -- meidän täytyy paljon
-muuttua ja mukautua hänen esikuvansa mukaan. Ja jotta rakennusmestarin
-kyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää
-huolta, ettei meillä ole mitään vastahakoista omaa tahtoa, joka asettuu
-hänen tahtoansa vastaan tai estää hänen tahtonsa tapahtumista meissä.
-Meidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä -- meidän täytyy
-pysyä ankarasti kiinni nöyryydessä, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan,
-mutta nöyrille antaa hän armon". Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän
-käden alle, jotta hän meidät ajallansa korottaisi (1 Piet. 5: 5, 6),
-niinkuin hän on korottanut meidän päämme ja edelläjuoksijamme. -- Fil.
-2: 8, 9.
-
-Tämä on todellakin ihmeellinen julistus, ja kun me Jumalan sanasta
-haluamme tietää suuresta kutsumuksestamme, niin huomaamme profeetoissa
-pelkkää kaunopuheliaisuutta, kun on kysymyksessä sen armon (suosion
-tai siunauksen) julistus, joka on tullut meidän osaksemme (1 Piet.
-1: 10), samalla kuin esikuvat, vertaukset ja ne, mitkä tähän asti
-ovat olleet arvotuksia, nyt alkavat itsessänsä loistaa ja levittävät
-valoa "kaidalle tielle", jolla voideltu (Kristus-) joukko on kutsuttu
-juoksemaan voittopalkinnon saavuttamista varten, joka nyt verhon
-poistuttua on silmäimme edessä, Tämä oli todellakin ennen aavistamaton
-salaisuus, -- että Jumalan tarkotus ei ollut herättää ainoastaan
-lunastaja, vaan sellainen lunastaja, joka on kokoonpantu monesta
-jäsenestä. Tämä on "tuo korkea kutsumus", jonka puolesta vihkiytyneinä
-uskovaisilla evankeliumin aikakautena on etuoikeus taistella ja
-voittaa. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen,
-niin kauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti kunnes
-heidät helluntaipäivänä voideltiin -- tuo uusi luonto heissä sikisi.
-Paavalin selityksestä me ymmärrämme, ettei muut kuin "uudet luomukset"
-nyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeata kutsumusta. Hän sanoo:
-"Me puhumme _salaisuutena_ ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä
-[suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen ajan alkua
-meidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista
-[päämiehistä] ole tuntenut,... niinkuin on kirjotettu: Mitä ei yksikään
-silmä ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen
-noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
-Sillä meille Jumala on sen ilmaissut Henkensä kautta." -- 1 Kor. 2:
-6--14.
-
-Kirjeessään galatalaisille paljastaa Paavali koko salaisuuden ja
-osottaa, miten aabrahamilainen liitto tulee täyttymään. Hän osottaa,
-että Israelille annettu laki ei kumonnut alkuperäistä lupausta (Gal.
-3: 15--18), sekä että Aabrahamin siemen, joka tulee siunaamaan kansat,
-on Kristus. (Värssy 16.) Seuraten ajatusta, että Kristus käsittää
-kaikki, jotka ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: -- "Sillä
-niin monta kuin teitä on _Kristukseen_ kastettu, te olette Kristukseen
-pukeutuneet", ja "jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä
-Jeesuksen kanssa] siis olette _Aabrahamin siementä_, perillisiä
-[Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan". (Värssyt 27, 29.) Jatkaen
-samaa ajatusta näyttää hän (Gal. 4), että Aabraham kuvasi Jehovaa,
-Saara kuvasi liittoa eli lupausta ja Iisak kuvasi Kristusta (päätä
-ja ruumista) ja jatkaa sen jälkeen: "Ja te, veljet, olette lupauksen
-lapsia, niinkuin Iisak oli". (Värssy 28.) Siten oli Jumalan suunnitelma
-kätketty esikuviin, kunnes evankeliumin aikana Kristushenkilö alkoi
-kehittyä.
-
-On ollut välttämätöntä pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi
-niin tapahtunut. Se on ollut välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi
-kokonaisuudessaan ilmotettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen
-tyhjäksitekemistä. Sillä jos ihmiskunta olisi tuntenut sen, eivät he
-olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eikä myöskään seurakuntaa,
-joka on hänen ruumiinsa. (1 Kor. 2: 8.) Ei ainoastaan Kristuksen
-kuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut estetyksi, ellei
-Jumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, vaan myöskin
-Kristuksen kärsimisestä osallisen seurakunnan uskonkoetus olisi
-tullut estetyksi, sillä "sentähden ei maailma tunne meitä [hänen
-kanssaperillisinään], koska [samasta syystä] se ei tuntenut häntä". --
-1 Joh. 3: 1.
-
-Ei ainoastaan Jumalan suunnitelma ja tuo Kristushenkilö (pää ja
-ruumis), joka on itse suunnitelman täytäntöön panemista, ole maailmalle
-suuri salaisuus, vaan myöskin tuo erikoinen tie, jolla tämä "pieni
-lauma" on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet erikoisina ihmisinä.
-Maailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikkaasti varustettu henkilö
-kuin Jeesus nasaretilainen tuhlaisi aikansa ja lahjansa sellaisella
-tavalla kuin hän teki, kun hän sitävastoin, jos hän olisi omistanut
-aikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle,
-joka oli kansan mielen mukaista, olisi voinut tulla suureksi ja
-arvossa pidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi
-elämänsä, ja he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki ja hän on
-suunniltaan." Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvotuksia. He
-eivät voineet ymmärtää häntä.
-
-Apostolit ja heidän seurapiirinsä olivat samaten maailmalle
-arvotuksena, kun he jättivät maalliset toiveensa j.n.e. saarnatakseen
-syntein anteeksi antamusta halveksitun ja ristiinnaulitun Jeesuksen
-kuoleman perustuksella. Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta
-yhteiskunnallisesta asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja
-saarnatakseen Kristuksesta ja siitä näkymättömästä kruunusta, joka
-annetaan kaikille niille uskoville, jotka tulisivat vaeltamaan hänen
-jäljissänsä. Tämä oli niin arvotuksen tapaista, että muutamat sanoivat:
-"Olet järjiltäsi, Paavali, suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi."
-Ja kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina
-Kristuksen tähden.
-
-Mutta Jumalan suunnitelma ei ole aina oleva salaisuuden verhossa:
-Tuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa
-ihmisille, ja "Herran tunteminen on täyttävä koko maan". Vanhurskauden
-aurinko, joka säteillään tuo parannusta ja hajottaa tietämättömyyden
-pimeyden, on juuri Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa --
-ei ainoastaan pää vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on
-kirjotettu, että jos me "hänen kanssaan kärsimme", niin me myös hänen
-kanssaan kirkastumme. "Kun Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy,
-silloin tekin _hänen kanssaan_ ilmestytte _kirkkaudessa,"_ ja "silloin
-vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa _niinkuin aurinko"_. --
-Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12; Kol. 3: 4; Matt. 13: 43.
-
-Nyt tuntuu kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat siinneet uuteen
-mieleen ottamalla vastaan "Kristuksen mielen", ikäänkuin ne lupaukset,
-joihin me uskomme, ja ne toiveet, jotka meitä elvyttävät, olisivat
-kuviteltuja ja liian epätodenmukaisia, jotta niihin voisi luottaa ja
-antaa niiden määrätä menettelytapamme. Tulevana aikakautena, kun Jumala
-on "vuodattava henkensä kaiken lihan yli", niinkuin hän nykyisenä
-aikakautena vuodattaa sen "palvelijoidensa ja palvelijattariensa" yli,
-silloin tulevat kaikki ymmärtämään ja pitämään arvossa ne lupaukset,
-jotka "pieni lauma" nyt itsellensä omistaa. Ja he tulevat iloitsemaan
-seurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen: "Iloitkaamme
-ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät
-ovat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä." (Ilm.
-19: 7.) He tulevat iloitsemaan siitä, että seurakunta, jonka kautta
-siunauksen virrat silloin vuotavat heille, on kirkastettu. Ja joskin
-he tulevat näkemään, että ne "kalliit ja suuret lupaukset", jotka
-Voideltu (pää ja ruumis) on perinyt, eivät ole heitä varten, vaan ovat
-täyttyneet meissä, niin on se opetus, joka seurakunnan kautta on tehty
-havainnolliseksi, tuleva heille siunaukseksi. Ja kun he rientävät
-saavuttamaan niitä siunauksia, _jotka silloin tarjotaan heille_,
-tulevat he käyttämään hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastamaan
-Jumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei tule herättämään
-kateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tulee täydellisen
-inhimillisen luonteen saavuttaminen täysin tyydyttämään heitä ja on
-heidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos.
-
-Silloin salaisuus on loppunut, sillä maailma on silloin käsittävä, että
-se oli Jumalan henki Kristuksessa ja Kristuksen henki meissä -- Jumala
-ilmestynyt lihassa --, jonka he tähän asti olivat väärinkäsittäneet.
-Silloin he näkevät, ettemme olleet hulluja emmekä houkkia, vaan että me
-valitsimme paremman osan, kun riensimme saavuttamaan niitä rikkauksia,
-niitä kunniasijoja ja sitä kruunua, joita he eivät nähneet, mutta jotka
-kuitenkin ovat ikuiset.
-
-Mitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen
-pasuunan (kuvauksellisessa merkityksessä) kaikuessa. (Ilm. 10: 7).
-Tämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa
-käytetään: salaisuus tai Jumalan _suunnitelman_ salaiset puolet
-julistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin "Jumalan
-salaisuus", seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja. Molemmat
-päätetään silloin. Salaisuus, kätketty suunnitelma, on silloin valinnut
-täyden määrän Kristuksen ruumiin jäseniä, ja tästä seuraa, että _se,
-Kristuksen ruumis_, on silloin tullut täydelliseksi. Suunnitelma
-lakkaa olemasta salaisuus, koska ei enään ole syytä, miksi se edelleen
-pidettäisiin salassa. Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan
-pidetty peitettynä, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat
-kätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka
-ovat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Ef. 3: 9), antavat
-meille viittauksen, että se työ, joka on täyttyvä, ja jota Jehova on
-antanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa,
-täytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten
-valmistusten arvoinen. Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle,
-kun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen virrat runsaina
-valuvat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja tuskittelee aina tähän
-asti, _odottaen_ tämän salaisuuden täyttymistä -- Jumalan lasten
-ilmestymistä, jotka muodostavat luvatun "siemenen", jossa kaikki maan
-sukukunnat tulevat siunatuiksi. -- Room. 8: 19, 21, 22.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU
-
-MEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN
-ENNALLEENASETTAMINEN.
-
-Meidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu
-ennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --
-Seurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa
-armo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.
--- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman
-toivo.
-
-
-"Ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet
-oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin, jolloin
-kaikki ennalleenasetetaan, ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti
-puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." -- Ap. t. 3: 20, 21.
-
-Me luulemme, että kaikki, jotka tuntevat Raamatun, myöntävät ja
-uskovat meidän Herramme tarkotuksen olleen, että hänen opetuslapsensa
-ymmärtäisivät, että hän jotakin tarkotusta varten, jollakin tavalla ja
-jonakin aikana tulisi takasin. On totta, että Jeesus sanoi: "Katso,
-minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt.
-28: 20), ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan
-kanssa, johtaen, halliten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa
-heidän murheissaan. Mutta joskin seurakunta siunauksellisella tavalla
-on ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja
-että hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin
-ikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan,
-sillä kun hän sanoi: "Ja kun minä olen mennyt pois ja valmistanut
-teille sijan, tulen minä takasin" (Joh. 14: 3), niin tarkotti hän
-varmaan sillä _toista henkilökohtaista tulemista_.
-
-Toiset arvelevat, että hän tarkotti hengen vuodattamista helluntaina,
-toiset, että hän tarkotti Jerusalemin hävitystä j.n.e.; mutta
-nämä sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä
-kirjassa, joka kirjotettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja
-kaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, puhuu hän,
-joka oli kuollut ja nyt elää, kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä
-kuuluvana tulevaisuuteen, sanoen: "Katso, minä tulen pian, ja minun
-palkkani on minulla mukanani." Ja hengen elähyttämä Johannes vastaa:
-"Amen, tule Herra Jeesus:" -- Ilm. 22: 12, 20.
-
-Hyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen
-tulemista, sekä että hän tällä tavalla on jatkava tulemistaan, kunnes
-koko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen
-tullut.
-
-He unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässä asiassa, joka
-sanoo aivan päinvastaista heidän odotukselleen; ettei maailma Herran
-toisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan puoleen, että
-"viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset tulevat
-olemaan itserakkaita... he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa"
-(2 Tim. 3: 1--4), että "pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä
-pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen". (V. 13.) He unohtavat
-Mestarin erityisen varotuksen pienelle laumalleen: "Pitäkää vaari
-itsestänne, ettei... se päivä äkkiarvaamatta yllättäisi _teitä_; sillä
-se kohtaa niinkuin _paula_ kaikkia, jotka asuvat koko maan pinnalla."
-(Luuk. 21: 34, 35.) Kun jälleen sanotaan: "Kaikki maan sukukunnat
-parkuvat", kun he näkevät hänen tulevan (Ilm. 1: 7), voimme olla
-vakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä.
-Valittavatkohan kaikki syntisen kääntymistä? Päinvastoin, jos tämä
-paikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkottaa Kristuksen läsnäoloa
-maan päällä, niin opettaa se, etteivät kaikki maan päällä tule
-rakastamaan hänen ilmestystään, jota he varmaan tekisivät, jos he
-kaikki olisivat kääntyneet.
-
-Toiset odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta
-_siirtävät_ tämän _ajan_ kauvas eteenpäin väittäessään, että maailma
-täytyy kääntyä seurakunnan vaivannäön kautta sen nykyisessä asussa,
-ja sillä tavalla alkaisi tuhatvuotisaikakausi. He sanovat, että kun
-maailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää
-koko maan, ja kun kansat eivät enää harjaannu sotimaan, silloin on
-seurakunnan työ nykyisessä asussaan päättynyt, ja että silloin, kun se
-on täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, tulee Herra ratkaisemaan
-maan tärkeät asiat, palkitsemaan uskovaiset ja tuomitsemaan syntiset
-kadotukseen.
-
-Muutamat Raamatun paikat, irrotettuina yhteydestään, näyttävät puhuvan
-tämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan Jumalan sanaa ja
-suunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että kaikki nämä
-paikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta, nimittäin
-että Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä että hänen
-hallituksensa tarkotus on kääntää maailma; että seurakunta nyt on
-asetettu koetukselle, ja että voittajain palkinto on ensin tulla
-kirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran Jeesuksen
-kanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale, jotta
-maailma tulisi siunatuksi ja kaikki luodut olennot Herran tuntemisen
-osallisuuteen. Tämä on Herran erityinen lupaus: "Joka voittaa, sen
-minä annan istua kanssani valtaistuimellani." (Ilm. 3: 21.) "Ja he
-virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." --
-Ilm. 20: 4.
-
-On kaksi Raamatun kohtaa, joihin ne, jotka väittävät, ettei Herran
-tuleminen tapahdu ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä,
-pääasiassa perustautuvat, ja niihin tahdomme tässä kiinnittää
-huomiomme. Toinen on: "Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko
-maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu."
-(Matt. 24: 14.) Väitetään, että tämä tarkottaa maailman kääntymistä
-ennen evankeliumiaikakauden loppua. Mutta _todistaminen_ maailmalle
-ei merkitse maailman kääntämistä. Kysymyksessä oleva Raamatun paikka
-ei sano millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on
-jo tapahtunut. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset,
-että evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, joskaan
-maan miljoonat ihmiset eivät olleet ottaneet sitä vastaan. Ei edes
-puoletkaan maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta
-miljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin
-on mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko
-maailmassa _todistukseksi_ kaikille _kansoille_.
-
-Apostoli sanoo (Ap. t. 15: 14), että evankeliumin _päätarkotus_ tänä
-aikakautena on ollut "ottaa kansa" Kristuksen nimeen -- voittava
-seurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa
-hänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkotus.
-
-Toinen Raamatun paikka on: "Istu oikealle puolelleni, siihen asti kun
-minä panen vihollisesi sinun jalkaisi astuinlaudaksi." (Ps. 110: 1.)
-Hapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se,
-että Kristus istuu jollakin aineellisella valtaistuimella jossakin
-taivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi,
-ja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä käsitys on väärä. Tässä
-ajateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan tarkottaa se
-hänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on korotettu
-olemaan osallinen tässä hallituksessa. Paavali selittää: "Jumala on
-hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita
-nimiä korkeamman," Hän on antanut hänelle _vallan_, joka lähinnä Isän
-valtaa on kaikkia muita korkeampi Jos Kristus istuu aineellisella
-valtaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa
-astuinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi
-luonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on tullut hänen valtikkansa
-alle. Mutta jos "oikea puoli" ei merkitse määrättyä paikkaa tai
-istuinta, vaan niinkuin me väitämme voimaa, valtaa, herrautta, niin
-seuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta
-toista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, jolla
-hän on varustettu, tulee "tekemään kaikki itsellensä alamaiseksi".
-(Fil. 3: 21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu
-Saksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta,
-jolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän
-istuu valtaistuimella, niin tarkotamme, että hän hallitsee Saksaa.
-Oikea puoli merkitsee korkeinta arvoa, ylhäisintä asemaa tai
-suurinta suosiota, lähinnä korkeinta hallitusta. Siten korotettiin
-tai asetettiin Bismarck Saksan keisarivallan oikealle puolelle, ja
-Joosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa -- ei
-kirjaimellisesti, vaan tavallisen lauseparren mukaan. Jeesuksen sanat
-Kaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa: "Tästälähin saatte
-nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan
-pilvien päällä." (Matt. 26: 64.) Hän on oleva oikealla puolella, kun
-hän tulee, ja hän on pysyvä oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan
-aikana ja myös aina.
-
-Lähemmästä Jumalan ilmotetun suunnitelman tutkimisesta on seuraava
-laveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisen tulemisen
-tarkotuksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset
-suhtautuvat toisiinsa kuten saman suunnitelman osat. Ensimäisen
-tulemisen erityinen tarkotus oli _lunastaa_ ihmiset; ja toisen
-tulemisen erityinen tarkotus on _ennalleenasettaa_, siunata ja
-vapauttaa lunastetut. Sitten kun Vapahtajamme oli antanut elämänsä
-kaikkien lunastukseksi, meni hän ylös taivaaseen esittääkseen tämän
-uhrin Isälle, sovittaen siten ihmisen vääryyden. Hän viipyy siellä
-ja sallii "tämän maailman ruhtinaan" jatkaa pahan herrautta, kunnes
-"morsian, Karitsan emäntä" on valittu, jonka ollakseen tällaisen
-kunnian _arvoinen_ täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutuksen.
-Silloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö,
-jonka hänen uhrinsa on taannut, on alkava, ja hän on lähtevä siunaamaan
-maan kaikkia sukukuntia.
-
-Tosin olisi ennalleenasettamis- ja siunaamistyö voinut alkaa heti,
-niin pian kun Lunastaja oli suorittanut lunastushinnan, ja olisi
-siinä tapauksessa Messian tuleminen tapahtunut ainoastaan kerran ja
-valtakunta ja siunaustyö heti alkanut, kuten apostolit ensin odottivat.
-(Ap. t. 1: 6.) Mutta Jumala on "meitä varten" -- kristillistä
-seurakuntaa varten -- "pitänyt huolta jostakin paremmasta" (Hebr. 11:
-40). Meidän tähtemme on siis Kristus-henkilön hallitus erotettu pään
-kärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta.
-
-Tämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen välillä, kaikkien
-lunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on aijottu seurakunnan,
-Kristuksen ruumiin koettelemista ja valitsemista varten; muuten
-olisi ainoastaan yksi tuleminen tapahtunut, ja työ, joka suoritetaan
-hänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi seurannut
-Jeesuksen ylösnousemista. Tai sen sijaan kun me sanomme, että toisen
-tulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä ensimäisessä
-tulemisessa tehtiin, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova
-olisi päättänyt valita "pientä laumaa", "Kristuksen ruumista", ei
-ensimmäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan
-olisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut
-ainoastaan _yksi_ tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut
-tarkotuksena _sallia_ pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden
-kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena puhdistaa ja asettaa kaikki
-ennalleen.
-
-Siten me näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunastuksena
-tapahtui juuri niin paljon ennen siunaus- ja ennalleenasettamisaikaa,
-kuin tarvittiin hänen "kanssaperillistensä pienen lauman"
-valitsemiseksi. Tämä on muutamille selvitettävä sen näennäisen
-viivytyksen Jumalan puolelta, ettei hän vielä anna niitä siunauksia,
-jotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset
-tulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin
--- ihanan tarkotuksen tähden -- hinta maksettiin paljon aikasemmin kuin
-ihmiset olisivat voineet odottaa.
-
-Apostoli ilmottaa, että Jeesus on ollut poissa maan päältä --
-taivaassa -- koko sinä välillä olevana aikana, joka ulottuu hänen
-taivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan tai tuhatvuotisajan
-alkuun asti: "Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin
-aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan ennalleen" j.n.e. (Ap. t, 3:
-21.) Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkotus
-on kaiken ennalleenasettaminen, ja kun hänen esiintymisensä aikana
-kansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan vihastuvat (Ilm. 11: 18)
-ja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko on seurakunta
-lähetystehtävässään epäonnistunut, ja Jumalan suunnitelma tähän nähden
-rauennut, tai sitten on niin, kun olemme väittäneet ja näyttäneet,
-että seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä
-aikakautena, vaan on sen tehtävänä ollut saarnata evankeliumia koko
-maailmassa _todistukseksi_ ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa
-tehtäväänsä varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään
-maailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä _yrittänytkään_
-kääntää maailmaa.
-
-Tämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä, mutta heidän tulee
-ajatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen työhön, niin olisi
-hän silminnähtävällä tavalla siinä epäonnistunut, sillä niinkuin me
-olemme havainneet, on olemassa ainoastaan vähäpätöinen murto-osa maan
-tuhansista miljoonista, joka koskaan on kuullut siitä _ainoasta_
-nimestä, jossa kunkin täytyy pelastua. Me olemme ainoastaan voimakkain
-sanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista -- baptistit,
-presbyteriaanit ja monet muut -- uskovat ja opettavat, että Jumala
-nyt määrää ja valitsee maailmasta "pienen joukon", seurakunnan. He
-esittävät, että Jumala ei tee mitään muuta, kun että hän valitsee
-tämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä
-opettavan askeleen eteenpäin jumalallisessa suunnitelmassa: maailman
-ennalleenasettamisen, joka on tapahtuva valitun seurakunnan kautta,
-sitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja kirkastettu. Tämä "pieni
-joukko" voittajia tänä evankeliumin aikakautena muodostaa ainoastaan
-sen "siemenen" ruumiin, jossa tai jonka kautta kaikki maan sukukunnat
-tulevat siunatuiksi.
-
-Niiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa
-on koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut, täytyy huomata
-miten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutuksen
-kanssa, että kaikki Jumalan aikomukset tulevat täyttymään, sekä että
-hänen sanansa eivät tule tyhjänä palaamaan, vaan on _se_ menestyvä,
-_jota varten se on lähetetty_. (Jes. 55: 11.) Se, että maailma ei vielä
-ole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa sen,
-ettei sitä vielä ole _lähetetty_ siinä tarkotuksessa.
-
-Tämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet
-kristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon.
-Ei ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti
-vastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy
-johtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella
-täytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää
-kuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, _järjestyksen_, sekä
-"jakamalla oikein totuuden sanaa" tämän aineen suhteen. Tämä järjestys,
-sellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa, on, jos
-se otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja menneinä
-aikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän vastakohta on niin
-kutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan
-tuhatvuotiskautena. Jos pitää muistissa aikakausien ja hallituksien
-eroavat piirteet, joista me teimme esityksen eräässä edellisistä
-luvuista, ja kaikki ne paikat, jotka tarkottavat valtaa ja vapaata
-armoa, tutkitaan ja asetetaan oikeaan aikaan, niin huomataan, että
-kaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä
-ajanjaksoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin
-soveltuvat lähinnä tulevaan aikakauteen.
-
-Raamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista
-pakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat
-tavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta
-kelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta
-varten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa.
-
-Vapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi
-Jumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan
-ovat opettaneet Jumalan armo tai suosio Kristuksessa on aina vapaa
-siinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen
-syntiinlankeemisesta nykyaikaan asti ovat Jumalan armonosotukset
-rajottuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja
-luokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena kutsutaan koko maailma
-osallisiksi niihin suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin
-kaikille tarjotaan ja ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla
-juomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. -- Ilm. 22: 17.
-
-Jos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham
-ja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi,
-joiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan kaikkia
-sukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin Israelin
-valitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkotuksen
-olleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman
-hyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen Kaanaan maa, sen
-eri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan poistamiseksi ja
-kansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista
-varten -- kaikki tämä esitti pienoiskoossa ja esikuvauksellisesti
-todellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi.
-Jumala sanoi, puhuen kansalle: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan
-päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta." (Am. 3:
-2.) Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin
-vieläpä jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin,
-eikä hän sallinut oppilaittensa mennä toisten luo -- sanoen, kun hän
-lähetti heidät: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään
-samarealaisten kaupunkiin." Minkätähden niin, Herra? Koska selittää
-hän, "minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden
-lammasten luo." (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten omisti hän koko
-aikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän ensimäisen työnsä
-maailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen vapaasta ja rajattomasta
-ylitsevuotavasta armosta, joka "aikanaan" on todellakin tuleva
-siunaukseksi kaikille.
-
-Tätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä
-luokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko
-maailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman
-_kaikkien_ puolesta. -- Hebr. 2: 9.
-
-Ja nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta määrätyssä
-tarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii evankeliumi (joka
-saarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia.
-Luo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen
-evankeliumi huomatummassa määrässä valaisee tai siunaa. Vertaa
-itseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden miljoonien kanssa, jotka
-tänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole
-kuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu
-joukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen
-Kristuksen, meidän Herramme kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet
-kutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on
-Jumalan suunnitelma _maailman_ pelastamiseksi oleva vasta alussaan.
-
-Vasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on
-_siemen_ rikkipolkeva käärmeen pään. "Ja rauhan Jumala on pian ruhjova
-Saatanan teidän jalkainne alle." (Room. 16: 20; 1 Moos. 3: 15.)
-Evankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen seurakunnan
-valmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on
-"valmistanut itsensä" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka ovat
-valmiit, menevät hänen kanssansa häihin -- toinen Aadam ja toinen Eeva
-tulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevana
-hallituskautena, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta
-ole enään kihlattu neitsyt, vaan morsian, ja silloin "henki ja morsian
-sanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon,
-ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä." -- Ilm. 22: 17.
-
-Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se
-on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten.
-Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta
-yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan
-lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa
-armo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei
-ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä
-armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena.
-
-Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden
-aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin
-käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän
-jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta
-eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että
-niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen
-ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät
-ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa -- kuolemassa. Niin
-varmasti kuin Jeesus kuoli _kaikkien_ puolesta, niin täytyy myös
-kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla
-kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena
-kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne,
-jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia,
-jos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat
-haudoissa, kutsutaan "toivon vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan
-suunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen.
-
-Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä
-on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat
-kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti
-voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa
-olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon
-äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa
-(142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta
-siihen _ainoaan nimeen_, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa
-on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö
-näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole
-voineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on
-tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat
-aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän
-tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä
-varten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä?
-Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän
-järjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten
-useat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa
-korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu
-tilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon _ainoan nimen_ ja
-kuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää
-elämää?
-
-Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee
-itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on
-sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia.
-
-_Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa:_ "Kuolleet
-ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät
-koskaan tule jälleen elämään."
-
-_Kalvinismi vastaa:_ "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on
-ennakolta määrännyt heidät kadotukseen -- ikuiseen helvettiin --
-ja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he
-ijankaikkisesti, ilman toivoa."
-
-_Arminianismi vastaa:_ "Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi
-heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin
-kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan',
-joskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta."
-
-Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista
-seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska
-heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan
-vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle
-mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen
-perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan,
-on _usko_ Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. "Armosta te olette
-pelastetut uskon _kautta."_ (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta
-on koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee
-minun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: "Usko Herraan
-Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille
-annettu, jossa meidän on pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen,
-joka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva". -- Room. 10: 13.
-
-Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi
-uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät
-usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" --
-Room. 10: 14.
-
-Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että _tietämättömyys_
-on pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole
-lakia,... ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se
-laki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät.
-Mutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko
-maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat,
-joilla ei ollut kirjotettua lakia, _tuomittiin kadotukseen_, eikä tehty
-vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä
-tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia
-elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta
-_tuomittiin kadotukseen_, "sillä lain kautta tulee synnin tunto"
-(Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa
-ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät
-vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä "ei yksikään liha voi
-lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään". Kirjotettu laki
-_tuomitsi juutalaiset kadotukseen_, ja pakanat omistivat riittävästi
-omantunnon valoa _tuomitsemaan heidät kadotukseen;_ ja siten on
-jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma
-syyllinen Jumalan edessä.
-
-Muistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain,
-mutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään lain
-liitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan "ole
-ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee
-Raamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei
-ainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen elämää
-ansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata vedota
-tietämättömyyteen pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta
-ketään uskon ja kuuliaisuuden _palkintoon_.
-
-Monta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa
-tietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen (joka
-heidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään ijankaikkiseen
-ja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät Raamatun
-lausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei tule tuomitsemaan
-tietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän lämminsydämistä
-vapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta me
-varotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun
-esityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin
-tietämättömyyden kautta.
-
-Mutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa? Eivät,
-joskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät pelastetaan
-tietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he lähetyssaarnaajain
-lähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan elämän ja miljoonien
-markkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes puolet heistä
-pelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään heille
-eittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka opettavat
-heille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo, kun
-lähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi
-oikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä,
-sillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos me jatkamme samaa
-ajatusta, emmekö voi silloin tulla siihen tulokseen, että jos Jumala
-olisi jättänyt _kaikki_ tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki
-pelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminen ja kuolema
-ollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja kärsiminen olisi
-ollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten
-asemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa määrässä mahdotonta
-ja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain
-luokse, jotka suosivat kalviinilaista tai fatalistista käsitystä
-armonvalitsemisen suhteen. Tämän opin mukaan on jokaisen yksityisen
-henkilön ikuinen kohtalo järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on
-syntynyt.
-
-Mutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy
-eri teitä pelastukseen -- tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja
-vielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta tuota
-Jumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että
-kaikki muut toivon ovet sukukunnalle ovat suletut, niin avaa se sitäkin
-laveammaksi _yhden_ oven, tuon ainoan oven, ja huutaa, että jokainen,
-joka tahtoo, menköön sisälle elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne,
-jotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella tuota siunattua etua saada
-mennä sisälle, tulevat aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn
-arvostella sitä. _Ainoa tapa_, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla
-Jumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan
-uskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin.
-(1 Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää sanomaa
-suuresta ilosta, joka _"on tuleva kaikelle kansalle."_
-
-Olettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala
-ne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle
-itselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta neljästäkymmenestä
-kahdestatuhannesta miljoonasta?
-
-Joskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla varmat,
-etteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei
-opeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta
-Kristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16: 27),
-vaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän tilansa
-nykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen
-kostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää "kätkeä pahat
-rankasemista varten tuomiopäivään asti" (2 Piet. 2: 9); ja sen hän on
-myös tekevä.
-
-Mutta sellainen ajatus, että niin monet meidän kanssaihmisistämme
-kadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä tietoa, mikä on
-tarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin surullinen
-jokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on
-lukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta sovelluttaa
-tämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja
-nykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme
-kaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka
-ymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: "Jumala on rakkaus" ja
-"Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa,
-jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi." (1 Joh. 4: 8; Joh. 3: 16.)
-Eikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin
-voi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan
-myöskin järjestää asiat niin, että kaikki voisivat kuulla, ja sillä
-tavoin pelastua?
-
-Kun me jälleen luemme: "Tämä oli totinen valo, joka valistaa jokaisen
-ihmisen, joka tulee maailmaan" (Joh. 1: 9), niin sanoo meidän
-huomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut valistusta;
-me emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin joitakuita
-harvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä valistuksen
-aikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään tällaisesta
-valistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja toiset
-suuret joukot kuluneina aikakausina.
-
-Me luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman
-_"kaikkien puolesta"_. (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman
-sadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan puolesta, ja jostakin
-syystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen miljoonaan, niin oli
-kai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö apostoli näin ollen
-sano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso, minä ilmoitan teille
-suuren ilon, joka on tuleva _kaikelle kansalle_ (Luuk. 2: 10), ja
-kun me katsoen ympärillemme huomaamme, että tämä on ollut ainoastaan
-"pienelle laumalle" iloinen uutinen eikä kaikelle kansalle, niin emmekö
-silloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän määrin enkelit liiottelivat
-julistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi
-sen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat,
-oli tekevä.
-
-Toinen esitys kuuluu: "Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan ja
-ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi
-kaikkien edestä". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko puolesta?
-Jos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä
-Kristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät _kaikki_ tulisi totuuden
-tuntoon, jotta he voisivat uskoa?
-
-Kuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet ilman
-avainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman avaimen, niin
-selittävät nämä lauseet kauttaaltaan: "Jumala on rakkaus." Tämä avain
-löytyy äsken mainitun raamatunlauseen jälkimmäisessä osassa -- "joka
-antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, _josta todistus oikeina
-aikoinaan oli annettava_. Jumalalla on _aikansa_ kaikkea varten. Hän
-olisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään;
-mutta se, ettei hän niin tehnyt, todistaa, että heidän aikansa täytyy
-olla tulevaisuudessa. Niille, jotka tulevat kuulumaan seurakuntaan,
-Kristuksen Morsiameen, ja jotka jakavat valtakunnan kunnian, on
-nykyinen aika tuo "sovelias aika", kuulemista varten, ja sillä, jolla
-nyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän on tuleva
-siunatuksi sen mukaan. Joskin Jeesus maksoi lunastushinnan meidän
-puolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä
-puhuttavan tuli vasta monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea
-käsittäminen toi edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja
-ja käsitystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan "aika"
-tulee, niin vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva
-mahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta.
-
-Se ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa;
-mutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä
-kosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä
-pahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo
-loppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään
-tämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on "Kuhunka
-paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää". (Saarn. 11: 3.) Jos
-tämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että
-mikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään
-muutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat
-poikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä ainetta,
-kuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan tarkotus ei ole
-pelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan hän "tahtoo,
-että _kaikki ihmiset_... tulisivat totuuden tuntemaan" (1 Tim. 2: 4),
-ja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, ja koska
-"haudassa... ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä tai viisautta" (Saarn.
-9: 10), niin on Jumala valmistanut kuolleille tilaisuuden nousta ylös,
-jotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen
-suunnitelmansa, että "niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös
-kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan" --
-evankeelinen seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten
-tuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen
-tuhatvuotisessa _läsnäolossaan_ (väärin käännetty _tulemisessaan_),
-Herran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan,
-tulevat tuntemaan hänet. -- 1 Kor. 15: 22.
-
-Niinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä
-Kristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti
-ensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen Aadamin
-kautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että hänellä on
-kokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja tulevat ne, jotka
-kiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, edelleen
-elämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, joka on kuuliaisuus
-Jumalaa kohtaan. Täydellistä kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen
-kyky annetaan Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena.
-
-Tästä johtuu, että _me_ voimme käyttää toista lausetta, jonka
-tavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja
-joskaan emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme
-saada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan
-todistuksesta. Tämä on: "Me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan,
-joka on _kaikkien ihmisten_ vapahtaja, varsinkin _uskovaisten._" (1
-Tim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän ei
-("täydellisesti") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka tulevat
-hänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten,
-että se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi
-sen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä olen
-asettanut eteesi elämän ja kuoleman... Niin _valitse_ elämä, jotta sinä
-ja siemenesi eläisitte.
-
-Simeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: "Silmäni
-ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut... _valoksi,
-joka on ilmestyvä pakanoille_, ja _kirkkaudeksi kansallesi
-Israelille_." [todellisille israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa
-apostolin selityksen kanssa, että se tosiasia, että Jeesus antoi
-itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta, oli _kaikille aikanaan
-julistettava_. Tämä tulee kaikille ihmisille heidän uskostaan tai
-tahdostaan huolimatta. Tämä _iloinen sanoma_ vapahtajasta tulee olemaan
-_kaikelle_ kansalle (Luuk. 2: 10, 11), mutta erityinen pelastus
-synnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan _hänen_ kansalleen (Matt. 1:
-21) -- niille, jotka uskovat häneen -- sillä me luemme, että Jumalan
-viha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. -- Joh. 3: 36.
-
-Me näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen olion
-osaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun
-suurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua
-ne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma
-pelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota
-uskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus
-myöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka "sinä päivänä...
-uskovat", on _täydellinen_ vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta
-Jumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten
-saavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan
-laille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, on osottava rakkauden
-suuruuden kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku,
-jonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja
-ennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen
-täydellisyyteen, tulee "pelkuriksi" ja "vetäytyy pois" (Hebr. 10:
-38, 39), niin tulee hänen yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8)
-hävitettäväksi kansasta. (Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema.
-
-Täten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut lauseet
-saavat selityksensä näissä sanoissa: "josta aikanaan oli todistettava".
-_Aikanaan_ tulee hyviä uutisia "suuresta ilosta" "kaikelle kansalle".
-Ja millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida oikein
-sovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla
-tätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen
-perustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös
-Kristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut
-vanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät
-elämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta
-arvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalla toisen
-Aadamin.
-
-Pietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut
-ennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta. (Ap.
-t. 3: 19--20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa
-hän näki kuivaneet luut: "Nämä luut, ne ovat kaikki Israelin lapsia."
-Ja Jumala sanoo Israelille: "Katso, minä avaan teidän hautanne ja
-tahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja saattaa teidät
-Israelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska
-minä olen teidän hautanne avannut, ja teidät, minun kansani, sieltä
-tuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen
-virkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän asua maassanne; ja teidän pitää
-ymmärtämän, että minä Herra, olen sen puhunut, ja minä myös sen teen,
-sanoo Herra." -- Hes. 37: 11--14.
-
-Tämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). --
-"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku [pakanoista
-valittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja niin koko
-Israel on pelastuva", tai pääsevä takasin hyljätystä asemastaan. Sillä
-"ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on ennen tuntenut". (V.
-2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan Kristuksen morsianta
-valittaessa, mutta pääsevät entiseen asemaansa, kun tämä työ on valmis.
-(V. 28--33). Profeettain esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä,
-miten Jumala on istuttavat heidät jälleen, jolloin heitä ei enään
-revitä pois maastaan. "Näin sanoo Herra Israelin Jumala:... minä tahdon
-armollisesti katsoa heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän
-maahan. Minä tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille
-sydämen, että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat
-olemaan minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä
-he tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään." (Jer. 24: 5--7;
-31: 28; 32: 40--42; 33: 6--16.) Nämä lauseet eivät voi yksinomaan
-tarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m. entisten
-vankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa
-poisrevityiksi.
-
-Edelleen sanoo Herra: "Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat
-happamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.' Ei,
-vaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva _omain_ pahaintekoinsa tähden."
-(Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman syntinsä
-tähden, vaan Aadamin synnin tähden: "kaikki kuolevat Aadamissa".
-Hän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän isämme jatkoivat
-niiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen perinnöksi vielä
-enemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten synnin rangastusta
--- kuolemaa. Aika jolloin "jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain
-pahaintekoinsa tähden", on tuhatvuotiskausi tai ennalleenasettamisaika.
-
-Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää
-koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat
-esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille
-annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat
-kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta
-tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin
-oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta", Kristuksen päästä ja
-ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja
-sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia "paremmista
-uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta "koko
-maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat.
-
-Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa
-lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä
-mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten
-ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme
-varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että
-koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta
-ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa
-suun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta,
-saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla
-on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet
-vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt
-kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan",
-lukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen,
-joka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat
-meille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää
-heidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan
-sodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin
-juutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.)
-Kapernaumin asukkaille sanoi hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet
-ne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä
-tänä päivänä." -- Matt. 11: 23.
-
-Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä
-tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V.
-24): "Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä
-siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja
-mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä
-ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee
-Kapernaumilla olemaan _siedettävä_ olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi
-olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut _täyttä_ tietoa,
-eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan "siemenen"
-kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan.
-
-Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan "uuden
-liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin
-miksi ei sodomalaisia siunattaisi _"kaikkien_ maan sukukuntien"
-kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että
-koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja _hukutti
-heidät kaikki_" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin
-heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän
-herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta.
-
-Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48--63. Lue se tarkoin.
-Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan,
-ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin heidät pois,
-kun minä _sen hyväksi näin._" Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään
-selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan,
-kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea
-rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun "aikanaan" hänen suuret
-tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä
-niin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan
-siedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta
-olettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen
-kukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan
-kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi
-Jumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista
-tilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he
-voivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska _heidän aikansa_ ei vielä
-ollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden
-tuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun
-"siemenen" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten.
-
-Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan
-menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei
-ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: "Mene
-siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä
-säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset,
-karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen
-monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa
-sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle,
-ja sen kanssa mitä Jeesus opetti: "Rakastakaa vihollisianne" j.n.e.,
-kunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon
-sopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen
-seikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä.
-
-Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset
-kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen
-järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät,
-ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille,
-vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä
-tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat
-näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään
-merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta
-he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja
-niin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan
-hyvän ja perimään elämän.
-
-Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman
-ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman
-näistä kolmesta (Hes. 16: 48--52) sanoo Herra: "Kun minä käännän
-jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja
-Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen
-kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä." Tämä kääntäminen
-ei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut
-henkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja
-Kristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61:
-1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän "pitää tuleman,
-niinkuin he ovat ennen olleet" -- asetettaman ennalleen.
-
-On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon
-Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien
-anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät
-voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea
-toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus
-Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat
-näistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti
-juutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin
-sodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut
-asettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat
-lauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: "Ja minä
-_tahdon_ muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt
-sinun nuoruutesi aikana, ja _tahdon_ tehdä ijankaikkisen liiton
-sinun kanssasi. _Ja sinun pitää mieleesi johdattaman_ sinun tiesi ja
-häpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi... Ja minä _tahdon_
-tehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä
-olen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden
-enää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki,
-mitä olet tehnyt, _sanoo Herra Jehova_." Kun lupaus on täten suuren
-Jehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan
-totuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin
-ne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala
-varmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla
-verellään.
-
-Tähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: "Ja niin koko Israel
-[elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän
-sokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista;
-ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun
-liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'... He
-ovat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa
-Jumala ei kadu," -- Room. 11: 26--29.
-
-Me emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja
-koko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan
-esittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan
-lapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että _Jumala on
-niin rakastanut maailmaa_, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja
-suunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän.
-
-Ylimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat
-ainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että
-Jumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme
-ajatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen
-"kalliita ja suuria lupauksia", niin on hän runsaasti pitänyt huolta
-maailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset
-erehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset
-olivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat
-tulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne,
-joiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan
-armon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä
-suosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten
-perimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt
-huomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa
-varten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa
-ja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja
-siunauksia.
-
-Miten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt
-muutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden
-vääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa
--- kalvinilaisuus ja arminialaisuus -- sen esittävät. Edellinen kieltää
-Raamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan
-opin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä
-kykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä.
-
-Kalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta
-alkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän
-koskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan.
-Nämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen;
-kaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla
-ijankaikkiseen vaivaan, sillä "Jumala tietää hänen tekonsa maailman
-alusta alkaen."
-
-Tällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan
-kaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme _suuresta_
-Jumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi,
-nimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä
-ominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan
-sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat
-tuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen
-vakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska
-vanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa
-voi olla edellisen esityksen kaltainen.
-
-Arminialaisuus sanoo: -- Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi
-ihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa,
-ainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi
-ensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta
-kuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut
-vapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt
-niin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi
-nyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin
-pieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti,
-että toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan
-innokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan
-mukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat
-saada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja
-pelastua.
-
-Samalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä
-rakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan
-kohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä
-ja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä
-puuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että
-kun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa
-parhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin
-kaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken
-voimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen
-vanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä
-elävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti
-kuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä
-kaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden
-aikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta
-Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen
-suunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan _yhtä_
-vastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen.
-
-Tämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan
-viisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista
-ominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: "Hän
-sanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana." Mutta ei:
-Vastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole
-pienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on
-aina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että
-kaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi.
-
-Kun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin
-kalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa
-toistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin
-nämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä
-katsotaan aikakausien suunnitelman valossa.
-
-Kun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan
-suunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu
-tulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on
-aijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen
-siunausten toteuttamisessa, emmekö _me_ silloin vielä innokkaammin
-ikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli
-vähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä
-tulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen
-voiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun
-vanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin
-kenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka
-nyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että
-jos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen
-kanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa
-saapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja
-kirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki,
-joita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä,
-tervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta
-ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    Nyt pääsi nosta matkamiesi
-    ja kuivaa kyynel silmästäs'.
-    Jo kohta hän, ken kuolon kärsi
-    on tuhatvuoden valtias.
-       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
-       saa aamutähti koittamaan.
-       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
-       Käy ennustukset täyttymään.
-
-    Nyt maailmalle tieto saata:
-    On kohta taisto tauonnut,
-    ja nääntyville voidaan taata:
-    on riemuvuosi koittanut.
-       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
-       saa aamutähti koittamaan.
-       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
-       Käy ennustukset täyttymään.
-
-    Jos kohta taivaan pilvet peittää,
-    kun aamurusko kultaa maan,
-    ne päivä kirkas kauvas heittää,
-    mi aikaa kohta paistamaan.
-       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
-       saa aamutähti koittamaan.
-       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
-       Käy ennustukset täyttymään.
-
-    Jo joudu valtakunta kerran,
-    mi Kristuksemme kirkastaa!
-    Oi jospa saisin kanssa Herran
-    mä kansat onneen nostattaa!
-       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
-       saa aamutähti koittamaan.
-       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
-       Käy ennustukset täyttymään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    Monta nukkuu, mutt' ei aina.
-       Kirkas aamu sarastaa,
-    jolloin heidät Jeesus kutsuu,
-       haudoistansa herättää.
-    Silloin kaikki ilmi saapi,
-       Korvet kolkot, kiviset,
-    vuoret, laaksot aukeaapi,
-       kooten kaikki ihmiset.
-          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
-             Säteet aamun koittavat,
-          jolloin taatot, äidit, lapset
-             toinen toisens' kohtaavat.
-
-    Kun me näemme kalliin helmen,
-       rakkaimpamme päällä maan,
-    temmattavan irti meistä,
-       täyttää syömen kaiho vaan,
-    Surren peittyy synkkä hauta.
-       Poies käymme allapäin.
-    Eipä kenkään vältä tuota.
-       Kaikkillehan käypi näin.
-          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
-             Säteet aamun koittavat,
-          jolloin taatot, äidit, lapset
-             toinen toisens' kohtaavat.
-
-    Niin he nukkuu; mutt' ei aina,
-       mustan mullan kätkössä.
-    Jeesus maksoi kuolon hinnan.
-       Ovat Herran hallussa.
-    Kun siis aamu alkaa koittaa,
-       Herran äänen kuulla saa,
-    päivä lämpö tuskan haavat,
-       kaiken murheen poistattaa.
-          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
-             Säteet aamun koittavat,
-          jolloin taatot, äidit, lapset
-             toinen toisens' kohtaavat.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-PAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.
-
-Minkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --
-Ihmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan
-sen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --
-Aadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan
-vaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut
-väärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,
-että kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja
-kaikkia.
-
-
-    Paha on sitä, mikä aikaansaa onnettomuutta; mikä joko
-    suoranaisesti tai välillisesti aiheuttaa jonkinlaista kärsimistä.
-    -- Webster [Etevin englantilainen sanakirja. -- K. h.]. Tämä aine
-    ei siis käsitä ainoastaan inhimillisiä tauteja, suruja, tuskia,
-    heikkouksia ja kuolemaa, vaan tunkeutuu syvemmälle tutkiessaan
-    sen ensimmäistä syytä -- syntiä -- ja sen parannuskeinoa. Koska
-    synti on pahan vaikutin, niin on sen poistaminen ainoa tapa
-    pysyväisesti parantaa sairautta.
-
-Tuskin lienee mitään vaikeutta, joka useimmin esiintyisi tutkivalle
-mielelle kuin nämä kysymykset: Miksi on Jumala sallinut pahan nykyisen
-herrauden? Miksi antoi hän Saatanan kiusata ensimäisiä vanhempiamme
-luotuaan heidät täydellisiksi ja oikeudenmielisiksi? Tai miksi salli
-hän kielletyn puun olla hyvien puiden joukossa? Kaikista yrityksistä
-huolimatta sivuuttaa sitä, tunkeutuu kuitenkin tuo kysymys: Eikö Jumala
-olisi voinut estää kaikkea ihmisen lankeamisen mahdollisuutta.
-
-Tämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan
-suunnitelmaa. Jumala olisi voinut estää synnin tunkeutumisen
-maailmaan, mutta se seikka, ettei hän sitä tehnyt, on oleva meille
-riittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aijottu
-sitä varten, jotta lopullisesti aikaansaataisiin jotakin parempaa.
-Kun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin
-todistavat ne sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat
-kysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi ajoissa
-voinut tarttua asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden täyttä
-toimeenpanoa? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi
-estänyt hänen omien aikeittensa toteuttamista. Hänen tarkotuksensa oli
-päivän selvästi todistaa sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa
-täydellisen, korkean ja vanhurskaan pätevyyden sekä sen rikkomisesta
-johtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat luonteeltaan
-Jumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmottaa. Jumalalle on mahdotonta
-valehdella. (Hebr. 6: 18.) Hänelle ei ole mahdollista kieltää
-itseänsä. (2 Tim. 2: 13.) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden ei hän
-voinut valita toista viisaampaa ja parempaa suunnitelmaa luodaksensa
-olentojansa maailmaan, joskin meidän lyhytnäköinen katseemme joksikin
-aikaa on kykenemätön näkemään äärettömän viisauden kätketyitä lähteitä.
-
-Raamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: 11.)
--- epäilemättä tahtoi hän ilmottaa siunauksiansa ja toimia ihanan
-olentonsa ominaisuuksien mukaan. Ja joskin hän rakkaudesta rikkaita
-aikomuksiansa toimeenpannessaan sallii pahan olemassaolon ja niiden,
-jotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa,
-niin ei se ole pahan tähden, tai siksi, että hän olisi liitossa synnin
-kanssa; sillä hän selittää, ettei hän "ole se Jumala, jolle jumalatoin
-meno kelpaa." (Ps. 5: 5.) Joskin Jumala on kaikissa suhteissa pahan
-vihollinen, niin _sallii_ hän sen (s.o. ei estä sitä) joksikin aikaa,
-koska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen
-luotuja olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokkaan opetuksen.
-On itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa
-väärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha,
-vanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet
-oikeina ja väärinä niiden seurauksista, kun ne ovat voimassa. Sitä
-periaatetta, jonka lopputulos, kun se on voimassa, tekee hyvän
-vaikutuksen ja saa lopulta aikaan järjestystä, sopusointua ja onnea, me
-kutsumme _oikeaksi_ periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa
-epäsointuisuutta, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme _vääräksi_
-periaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutuksen tulosta me kutsumme
-_hyväksi_ ja _pahaksi_, ja sitä järjellä varustettua olentoa, joka
-kykenee erottamaan oikean periaatteen väärästä ja joka vapaaehtoisesti
-antaa toisen tai toisen itseään johtaa, me kutsumme joko hyveelliseksi
-tai syntiseksi.
-
-Tätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä,
-kutsutaan _oikeustietoisuudeksi_ tai _omaksitunnoksi_. Tämän
-oikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me
-kykenemme arvostelemaan Jumalan ja ymmärtämään, että hän on hyvä.
-Juuri tähän oikeustietoisuuteen vetoaa Jumala aina todistaessansa
-vanhurskaudestansa ja oikeudestansa, ja saman oikeustietoisuuden
-perustuksella voi Aadam tietää, että synti tai vääryys oli jotakin
-_pahaa_, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan
-alemmat luodut olennot eivät ole varustetut tällä oikeustietoisuudella.
-Koira omistaa jonkun verran järkeä, mutta ei tällaisessa määrässä,
-joskin se voi oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee
-toisia töitä ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi,
-niin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelesi omaisuutta
-tai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi -- koska se on
-tietämätön töittensä siveellisestä laadusta.
-
-Jumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi erottamaan oikean
-ja väärän välillä tai antaa sille kyvyn erottaa ja tehdä ainoastaan
-sitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi
-siitä tullut ainoastaan elävä kone eikä hänen luojansa kuva, mitä
-sielun kykyihin tulee. Tai olisi hän voinut tehdä ihmisen täydelliseksi
-ja varustaa hänet vapaalla tahdolla, niinkuin hän myös teki, ja sen
-jälkeen suojellut häntä Saatanan kiusauksilta. Siinä tapauksessa olisi
-hän, koska hänen kokemuksensa olisivat rajottuneet hyvään, ollut aina
-ulkoapäin tulevan pahan kiusauksien ja sisältäpäin tulevien halujen
-esineenä, jotka olisivat tehneet meidän ijäisen tulevaisuutemme
-epävarmaksi, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen purkaus olisi
-ollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi koskaan ilman sen
-vastakohtaa pahaa niin korkeaksi arvosteltu.
-
-Jumala antoi luotujensa ensin tutustua hyvään ympäröidessään
-heidät Eedenin ihanuudella, ja jälestäpäin, rangastukseksi
-tottelemattomuudesta, antoi hän heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan.
-Karkotettuina Eedenistä ja erotettuina oleskelusta siellä, antoi Jumala
-heidän tuntea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten ainaisesti
-tuntisivat pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden.
-
-Vertaamalla seurauksia tulivat he ymmärtämään ja riittävässä määrässä
-kykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: "Katso ihminen on
-tullut niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan". (1
-Moos. 3: 22.) Tämä on heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, joskin he
-oppivat tuntemaan ensin _pahan_ eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä
-on, ennen kuin he tuhatvuotiskautena saavat kokea sitä, joka on tulos
-heidän lunastuksestansa hänen kauttansa, joka silloin tulee olemaan
-heidän tuomarinansa ja kuninkaanansa.
-
-Oikeustietoisuus tai kyky oikean ja väärän arvostelemiseen sekä vapaus
-käyttää sitä hyväkseen, jonka kaiken Aadam omisti, olivat tärkeitä
-piirteitä hänen yhtäläisyydestään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki
-oli kirjotettu itse hänen olentoonsa. Se oli osa hänen luonnostaan,
-samoinkuin se on osa jumalallisesta luonnosta. Mutta älkäämme
-unhottako, että tämä kuva tai yhtäläisyys Jumalan kanssa, tämä ihmisen
-luonto, johon laki alkujaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon
-alkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävän ja alentavan vaikutuksen
-kautta. Tietenkään ei se nyt ole sitä, mitä se oli ensimäisessä
-ihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää,
-ettei luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen, kyvyllä rakastaa ja
-tehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Tämä
-valintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi tai vapaaksi tahdoksi,
-on osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin
-järjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä
-Luojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen,
-on synti niin paljon hävittänyt alkuperäisestä yhtäläisyydestä Jumalan
-kanssa, joten me emme ole vapaita, vaan suuremmassa tai vähemmässä
-määrin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti
-langenneelle sukukunnalle tuntuu nyt helpommalle ja viehättävämmälle
-kuin vanhurskaus.
-
-Emme tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi, etteikö Jumala olisi
-voinut antaa Aadamille niin elävää vaikutusta synnin monista pahoista
-seurauksista, että se olisi pelottanut hänet siitä, mutta me uskomme,
-että Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen tulisi
-olemaan varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi olemaan ihmiselle
-ikuista hyötyä, ja tästä syystä ei Jumala estänyt vaan salli ihmisen
-valita ja tuntea pahan seurauksia. Ellei tilaisuutta syntiin olisi
-sallittu, niin ei ihminen olisi voinut sitä vastustaa; silloin
-ei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala
-etsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat häntä hengessä ja
-totuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta ennemmin
-kuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toimessa
-elottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta
-hänen aikomuksensa oli tehdä jotakin jalompaa, järjellinen olento,
-joka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja
-oikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä,
-hyvästä ja pahasta.
-
-Oikea ja väärä ovat aina olleet _periaatteina_ olemassa ja tulevat aina
-olemaan, ja kaikki täydelliset, järjellä varustetut, Jumalan kuviksi
-luodut olennot täytyvät omistaa vapauden valita jommankumman välillä,
-joskin oikean periaate on _ainoa_, joka aina tulee olemaan voimassa.
-Raamattu ilmottaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauvan
-ollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, tulee sen toiminta
-ainaisesti lakkautettavaksi, ja kaikki, jotka yhä edelleen antavat sen
-itsessään hallita, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15:
-25; Hebr. 2: 14.) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät
-oikein, tulevat pysymään ijankaikkisesti.
-
-Mutta kysymys tulee jälleen toisessa muodossa: Eikö Jumala olisi voinut
-opettaa ihmistä tuntemaan pahaa muulla tavalla kuin kokemusten kautta?
-Löytyy neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittömästi,
-havainnollisesti, kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä,
-joka otaksutaan eittämättömästi todeksi. Välitön tieto ei tarvitse
-käyttää järjen päätelmiä tai todisteluita. Sellainen tieto kuuluu
-ainoastaan jumalalliselle Jehovalle, kaiken viisauden ja totuuden
-ikuiselle lähteelle, joka välttämättömästi ja itse asian luonteeseen
-nähden on kaikkien luotujensa yläpuolella. Sentähden ei ihmisen tieto
-hyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisien tieto olisi voinut
-tulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi välttämättömästi
-täytynyt löytyä jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisten
-havaitsemista varten. Tämä olisi sisältänyt pahan sallimisen jossakin
-jonkinlaisten olentojen keskuudessa, ja miksikä ei yhtähyvin ihmisten
-keskuudessa maan päällä, kuin jossakin muualla.
-
-Minkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi
-ja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Mutta niin onkin
-asianlaita: ihminen on juuri saamassa käytännöllistä kokemusta itseään
-varten ja on samalla havaintovälikappale toisia varten, olemme "tulleet
-näytelmäksi... enkeleitä varten." (1 Kor. 4: 9.)
-
-Aadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmotuksen kautta, mutta
-tämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja
-Eeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja siis sellaisena, jolla oli oikeus
-käskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: "Jona
-päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Heillä oli
-sentähden tieto pahasta, joskaan he eivät koskaan olleet havainneet tai
-kokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti eivät he myöskään käsittäneet
-Luojansa rakkaudestarikasta holhousta ja hänen hyvää tekevää lakiansa,
-ei myöskään niitä vaaroja, joista hän sen kautta aikoi suojella heitä.
-He lankesivat sentähden siihen kiusaukseen, jonka Jumala viisaudessaan
-on sallinut vaikuttaa, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa
-tiesi.
-
-Harvat käsittävät sen kiusauksen vaikeata laatua, johon meidän
-esivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskautta, liittäessään
-niin ankaran rangastuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöseltä
-erehdykseltä; mutta vähänenkin harkinta on selvittävä kaikki. Raamattu
-kertoo yksinkertaisesti miten nainen tuo heikompi olento petettiin ja
-niin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa
-Jumalasta oli rajotetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala
-oli suorastaan hänelle ennen vaimon luomista ilmottanut synnin
-rangaistuksen, kun Eeva luultavasti sai tiedon siitä Aadamin kautta.
-On selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittänyt rikoksensa
-kantavuutta -- sillä uskoihan hän Saatanan petolliseen ja väärään
-esitykseen -- joskin hän tunsi jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä
-epäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että
-hän, petoksesta huolimatta, teki rikoksen, vaikkakaan hän ei ollut niin
-syyllinen, kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan.
-
-Aadamista sanotaan, ettei häntä kuten Eevaa petetty (1 Tim. 2: 14);
-tietenkin on hän rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen
-rangaistuksen, tietäen että hänen täytyi kuolla. Me näemme selvästi,
-mikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausutun rangastustuomion
-alle. Kun me muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan
-kuvia siveellisessä ja järjellisessä suhteessa, niin me ymmärrämme,
-että jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla
-tavalla täydellisen miehen suhteessa rakastettuun "apuunsa",
-täydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen
-kuolemaansa, ja siten omaa tappiotaan (ja sitä, ilman takaisin saamisen
-toivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), päätti Aadam
-epätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä
-onnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa, otti hän tahallaan osaa
-hänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuoleman tuomiosta,
-johon todennäköisesti vaimo oli joutunut. Molemmat olivat sentähden
-"rikkoneet", kuten apostoli todistaa. (Room. 5: 14; 1 Tim. 2: 14.)
-Mutta Aadam ja Eeva olivat yksi, eivätkä "kaksi"; sentähden tuli Eeva
-osalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saattoi Aadamin
-joutumaan -- Room. 5: 2, 17--19.
-
-Jumala tiesi ennakolta niin hyvin sen, että ihminen, saatuaan
-valintavapauden, omaksuisi synnin, koska häneltä puuttui _täysi_
-käsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, kuin myöskin sen, että
-ihminen opittuaan tuntemaan synnin vielä valitsisi sen, koska tämä
-tuttavuus siinä määrin heikontaisi hänen siveellistä luonnettansa,
-että paha alkaisi tuntua hänestä sulosemmalle ja toivottavammalle
-kuin hyvä. Kuitenkin päätti Jumala _sallia pahan olemassaolon_,
-koska, hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen
-seurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta tulisi olemaan
-ihmisen saattaminen täyteen käsitykseen _"_synnin ylenmääräisestä
-synnillisyydestä" ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla.
-Siten oppisi hän niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan
-Luojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti
-karttamaan sitä, mikä matkaansaattoi niin paljon murhetta ja kurjuutta.
-Siis tulee lopputulos olemaan suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi
-viha kaikkea sitä kohtaan, joka on ristiriidassa hänen tahtonsa
-kanssa, josta seuraa kaikkien niiden vankka lujittaminen ikuiseen
-vanhurskauteen, jotka käytävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala
-nyt antaa, salliessaan synnin ja sen sukuisten pahojen asioitten
-tapahtua. Kuitenkin täytyy meidän tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän
-tosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon,
-ja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin
-alkuunpanijaksi. Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häväisevä
-että ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän
-esitykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen
-pelastussuunnitelman kuin sen, minkä Jumala on valmistanut Kristuksen
-_uhrissa_ meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan
-itseänsä ja toisia siitä, että Jumala on edesvastuussa kaikesta
-synnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen viattomana
-välikappaleena Jumalan kädessä pakotettiin syntiin, niin ovat he
-raivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu mitään uhria meidän
-synteimme tähden eikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan
-_oikeutta_. Samalla laskevat he perustuksen väärän päätelmänsä toiseen
-puoleen, nimittäin universalismiin, väittäessään, että koska Jumala
-oli syypää kaikkeen siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä
-löytyy kaikissa, niin on hän myös vapauttava koko ihmissukukunnan
-synnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja
-aikaansai synnin, ja ettei häntä voinut vastustaa, niin väittävät he,
-että kun hän tulee tahtomaan vanhurskautta, niin tulevat kaikki samaten
-olemaan kykenemättömiä vastustamaan häntä. Mutta kaikissa tällaisissa
-päätelmissä sivuuttavat he kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden:
-tahto- tai _valinta_-vapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen
-piirre Luojansa kanssa, ja täten tulisi ihminen alennetuksi ainoastaan
-koneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin
-olisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin
-alapuolella, sillä _niillä_ on epäilemättä tahto tai kyky valita.
-Pikkuinen muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen
-suuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä
-tyhjäksi.
-
-Jumalalla on tosin kyky pakottaa ihmistä joko syntiin tai
-vanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään
-sellaista aikomusta. Johdonmukaisesti ei hän voisi pakottaa ihmistä
-syntiin, samasta syystä kun hän "ei voisi kieltää itseänsä". Sellainen
-ei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luonteensa kanssa ja olisi siis
-mahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta,
-jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tätä tarkotusta varten
-on hän antanut ihmiselle _tahdonvapauden_, joka on hänen omansa
-kaltainen, jotta ihminen _valitsisi_ vanhurskauden. Se, että hän
-_sallii_ ihmisen valita omasta puolestansa, johti tämän lankeamaan
-Jumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista, kuolemaan. Kokemalla
-syntiä ja kuolemaa oppii ihminen käytännöllisesti sen, minkä Jumala
-olisi tietopuolisesti hänelle opettanut, ilman että hän olisi tarvinnut
-kokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakoltatietämistä, mitä
-ihminen tulee tekemään, ei käytetä hänen puolustamisekseen, alentamaan
-häntä ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi: päinvastoin käytetään
-sitä ihmisen hyödyksi, sillä Jumala, tietäessään minkä suunnan ihminen
-tulisi ottamaan, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa, ei
-estänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta Jumala alkoi
-heti huolehtia ihmisen ennalleenasettamisesta, vapauttaakseen, hänet
-ensimäisestä rikoksestaan valmistamalla lunastajan, suuren vapahtajan,
-joka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa
-_kääntyisivät Jumalan puoleen_. Tämäntähden -- että ihmisellä olisi
-vapaa _tahto_ ja kuitenkin voisi hyötyä ensimäisestä väärinkäytöksestä
-johtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa vastaan
--- ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien _lunastuksesta_,
-vaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta, tulla
-sovintoon hänen kanssansa, vakuutettaisiin aikanaan kaikille. -- 1 Tim.
-2: 3--6.
-
-Rangastuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta mikään vihan tai
-pahuuden ilmaus, vaan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos pahasta,
-jonka Jumala siten antoi ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi
-ylläpitää elämää, niin kauvan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä
-pahan hävittävän vaikutuksen alla, mutta aivan yhtä mahdotonta olisi
-Jumalalle ylläpitää ikuisesti sellaista elämää, kuin että Jumala
-valehtelisi. Se on _siveellinen mahdottomuus_. Sellaisesta elämästä
-tulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä itselleen että toisille;
-sentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen niin hyödytöntä ja
-sekä itselleen että toisille vahingollista olemassaoloa, ja kun
-ylläpitävä voima otetaan pois täytyy hävityksen, pahan luonnollisen
-lopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosotus, Jumalan lahja, ja tulee
-ijankaikkisesti olemaan ainoastaan niillä, jotka ovat tottelevaisia.
-
-Aadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä,
-ettei kutakin erikseen ole koeteltu. Jehova ei ollut millään tavoin
-velvollinen lahjottamaan meille olemassaoloa, ja annettuaan sen,
-ei minkäänlainen oikeuden tai välttämättömyyden laki velvoittanut
-häntä antamaan meille ijankaikkista elämää, ei edes asettamaan
-meitä koetukselle lupaamalla meille ijankaikkisen elämän, jos me
-tottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka
-kehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta
-ja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, jotakin hyvää
-suosionosotusta, joskaan ei tämän jälkeen löytyisi mitään muuta. Suuri
-enemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat
-verrattain harvinaiset, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja
-selittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten
-sillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitä paitsi
-osottaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat
-tehneet samanlaisissa olosuhteissa.
-
-Monet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme
-koetukselle joko elämää tai _ikuista vaivaa_ varten, joskaan ei
-rangastusmääräyksessä annettu edes viittauskaan mihinkään sellaiseen.
-Jumalan suosion tai siunauksen osotus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on
-elämä -- jatkuva elämä -- vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista
-muista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen
-täydessä määrässä, mutta häntä varotettiin ja hänelle ilmotettiin, että
-hän menettäisi tämän "lahjan", jos hän rikkoisi Jumalata vastaan. --
-"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Hän
-ei tiennyt mitään _elämästä_ ikuisessa vaivassa synnin rangastuksena.
-Ikuista elämää ei luvata kellekään muille kuin tottelevaisille. Elämä
-on Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta on se rangastus, jonka hän
-määrää.
-
-Ikuisesta vaivasta ei mainita mitään vanhan testamentin kirjoituksissa,
-ja muutamat harvat lauseet uudessa testamentissa voidaan niin väärin
-tulkita että ne näennäisesti antavat tukea tällaiselle opille. Nämä
-tavataan joko ilmestyskirjan kuvauksissa tai Jeesuksen vertauksissa ja
-hämärissä lausunnoissa, joita kansa, joka niitä kuuli, _ei ymmärtänyt_
-(Luuk. 8: 10), ja joita tänäkään päivänä tuskin paremmin ymmärretään.
-[Ne, jotka tästä asiasta tahtovat lähempää selvitystä, voivat hankkia
-itselleen kirjan "Mitä sanoo Raamattu helvetistä?"] "Synnin palkka
-on kuolema." (Room. 6: 23.) "Se sielu, joka syntiä tekee, pitää
-kuoleman." -- Hes. 18: 4.
-
-Monet ovat pitäneet Jumalan tehneen väärin tuomitessaan koko ihmissuvun
-syylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan, että hän olisi antanut
-kullekin saman mahdollisuuden ikuista elämää varten, kuin Aadamilla
-oli. Mutta mitä sanovat nämä, kun nyt osottautuu, että maailma tulee
-saamaan tällaisen tilaisuuden ja koetus elämää varten tulee olemaan
-paljon suotuisampi, kuin Aadamin oli -- ja tämä juuri sentähden, että
-Jumalan suunnitelman mukaan Aadamin suku luonnollisella tavalla tuli
-osalliseksi hänen rangastuksestaan. Me luulemme, että asianlaita on
-näin ja koetamme tehdä sen selväksi.
-
-Jumala vakuuttaa meille, että samoinkuin kirous _tuli_ kaikkien osaksi
-Aadamissa, niin on Jumala pitänyt huolta uudesta päästä, uudesta
-isästä tai suvun elonantajasta, johon kaikki siirretään uskon kautta,
-ja samoinkuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta,
-niin tulevat myös kaikki Kristuksessa, vanhurskauduttuaan uskomalla
-hänen vereensä, osallisiksi elämän siunauksesta, (Room. 5: 12, 18, 19.)
-Siten oli Jeesuksen kuolema, hänen joka oli saastatoin ja synnitöin,
-Jumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin puolesta. Koska
-yksi mies oli tehnyt syntiä ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi
-kirouksesta, hänen rangastuksestaan, niin lunasti Jeesus, kun hän
-hyvitti tämän yhden syntisen rangastuksen, ei ainoastaan Aadamin,
-vaan kaikki hänen jälkeläisensä -- kaikki ihmiset -- jotka perinnön
-kautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen
-seurauksesta, kuolemasta. Meidän Herramme, "_ihminen_ Kristus Jeesus",
-itse nuhteeton, koeteltu ja täydellinen siemen tai suku itsessään,
-joka ei ollut syntynyt synnistä eikä ollut tullut siitä saastutetuksi,
-antoi _kaiken_, mikä kuului inhimilliseen elämään ja sen oikeutettuihin
-vaatimuksiin, täydellisenä _lunastushintana_ Aadamin ja hänessä silloin
-olevan suvun tai siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Täten
-täydelleen lunastettuaan Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu
-Kristus siemenenään, lapsinaan, ottamaan Aadamin suvusta kaikki ne,
-jotka tahtovat omistaa hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon
-kautta tulla hänen perheeseensä -- Jumalan perheeseen -- ja saada
-ijankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja "nähdä _siemenensä_ [niin
-monta Aadamin siemenestä, kuin tahtoo tulla hänen _ottolapsikseen_
-hänen ehdoillaan] ja jatkava päiviään [ylösnouseminen inhimillistä
-korkeampaan tasoon, jonka taivaallinen Isä hänelle myönsi palkintona
-hänen kuuliaisuudestaan]", kaikki tämä mitä uskomattomimmalla tavalla
--- uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53: 10.) Ja siten on
-kirjotettu: "Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, _samoin_ myös kaikki
-tehdään eläviksi Kristuksessa." -- 1 Kor. 15: 22.
-
-Se vahinko, jonka me kärsimme Aadamin lankeemuksen kautta (me emme
-kärsineet mitään vääryyttä), tulee Jumalan armosta täydelleen
-parannettavaksi Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai
-myöhemmin (Jumalan "oikeana aikana") saada täyden tilaisuuden voittaa
-sama asema, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne,
-jotka eivät saa täyttä tietoa eivätkä uskon kautta voi täysin nauttia
-tästä Jumalan armosta nykyisessä asiassa (ja niihin kuuluu suuri
-enemmistö, lapset ja pakanat siihen luettuna), tulevat varmaan saamaan
-sen tulevana aikakautena, "tulevassa maailmassa", sinä hallitus- tai
-aikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkotusta varten "tulee hetki,
-jona kaikki, jotka haudoissa ovat... tulevat esiin". Ja siinä määrin,
-kuin jokainen tulee täyteen käsitykseen lunastushinnasta, jonka meidän
-Herramme Jeesus maksoi, pidetään hän jälleen asetettuna koetukselle,
-kuten Aadam oli, ja jälleen on tottelevaisuus aikaansaava pysyvän
-elämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman -- "toisen kuoleman." (Ilm.
-20:14.) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keltään, jolta
-puuttuu täydellistä kykyä sen tekemiseen. Evankeliumin aikakautena
-ovat seurakunnan jäsenet, ollen armon liitossa, saaneet laskea
-hyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa
-heikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää.
-Tuhatvuotiskautena on Jumalan armo myös vaikuttava kaikissa niissä,
-jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä
-ei voida odottaa ennenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu
-(joka tulee olemaan kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden
-loppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos,
-tulee eroamaan Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa
-kunkin yksityisen teot tulevat vaikuttamaan ainoastaan hänen omaan
-tulevaisuuteensa.
-
-Mutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille _toista
-tilaisuutta_ ijankaikkisen elämän voittamiseksi? Me vastaamme:
-_ensimmäisen_ tilaisuuden ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi kadotti
-isä Aadam ja koko hänen sukunsa, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen
-tottelemattomuutensa kautta. Tämä alkuperäinen koetus "on koitunut
-kaikille ihmisille kadotukseksi", ja Jumalan suunnitelma oli, että
-Aadam ja _kaikki_, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän,
-tulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä synnillisyyttä ja sen
-rangastuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan
-tilaisuuden tulemaan sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan.
-Jos joku tahtoo kutsua tätä "toiseksi tilaisuudeksi", niin voi hän
-tehdä sen. Tämä tulee varmaan Aadamille olemaan toinen tilaisuus,
-ja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle;
-mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen _yksilöllinen_ tilaisuus Aadamin
-jälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me
-voimme kutsua sitä miten me tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että
-kaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella,
-ja kaikki tulevat (tuhatvuotiskautena) nauttimaan _täyttä tilaisuutta_
-ikuisen elämän voittamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten
-enkeli selitti, ovat nämä ne hyvät uutiset "suuresta ilosta, joka
-on tuleva kaikelle kansalle". Ja kuten apostoli vakuuttaa, tulee
-tämä Jumalan armo -- että meidän Herramme Jeesus "antoi itsensä
-_lunastukseksi kaikkien puolesta_" -- ilmotettavaksi kaikille
-"aikanaan" (Room. 5: 17--19; 1 Tim. 2: 4--6.). Ihmiset, ei Jumala,
-ovat rajottaneet tämän tilaisuuden ijankaikkisen elämän voittamiseksi
-tähän evankeliumin aikakauteen, Jumala sitävastoin ilmottaa meille,
-että evankeliumin aikakausi on ainoastaan seurakunnan, kuninkaallisen
-pappeuden, valitsemista varten, jonka kautta kaikki seuraavana
-aikakautena saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen saaden tilaisuuden
-ijankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana.
-
-Mutta mikä etu on tässä menettelytavassa? Miksi ei nyt heti antaa
-kaikille ihmisille yksilöllistä tilaisuutta elämää varten ilman
-tuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen
-jälkeläisensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki
-Kristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille ikuista
-elämää uuden liiton ehdoilla. Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen
-menettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua
-niin omituisen ja kiertelevän menettelytavan kautta? Minkätähden sallia
-niin paljon kurjuutta tulla väliin ja monen sellaisen osaksi, jotka
-lopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina?
-
-Oi, tämän aineen mieltäkiinnittäväisyys liikkuu juuri tämän kohdan
-ympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: -- Jos Jumala olisi toisin
-järjestänyt sukumme jatkumisen, niin etteivät lapset olisi tulleet
-osallisiksi vanhempien synneistä -- henkisistä, siveellisistä ja
-ruumiillisista heikkouksista -- ja jos Luoja olisi niin järjestänyt,
-että kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa
-olosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisivat tuomittu
-"eristetyt", (kolasis) niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia
-ja kuinkahan monet arvottomia elämään näissä suotuisissa olosuhteissa?
-
-Jos ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa
-suhteissa miehuuden esikuva) otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi
-lopputulokseksi se, ettei kukaan olisi täysin tottelevainen eikä
-arvollinen, koska ei kellään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta
-Jumalasta, joka tieto vaikuttaisi niin täyden luottamuksen Jumalan
-lakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa
-yläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet
-kykeneväksi järkähtämättömästi luottamaan Isän ja tottelemaan häntä.
-(Jes. 53: 11.) Mutta otaksukaamme että neljäs osa voittaisi elämän,
-tai menkäämme vielä pitemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin
-arvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan --
-kuoleman. Mitenkä sitten olisi käynyt? Toinen puoli, joka olisi ollut
-tottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut
-uteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä
-ainoastaan pelosta Jumalaa ja rangastusta kohtaan. Heidän palveluksensa
-ei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin tuntiessaan hyvän ja
-pahan ja siten saaden täyden käsityksen Luojan rakkaudestarikkaista
-aikomuksista määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuin
-hänen luotujensa menettelytapaa.
-
-Ajatelkaamme sen jälkeen tuota toista puolta, joka siten menisi
-kuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. Ne olisivat
-ainaisesti erotetut elämästä ja ainoa toivo olisi, että Jumala
-rakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, hänen kättensä tekoa ja
-järjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana
-perustuksena olisi se toivo, että jos he jälleen herätettäisiin ja
-uudelleen koeteltaisiin, niin muutamat suuremman _kokemuksensa_
-perustuksella rangastuksensa aikana mahdollisesti valitsisivat
-tottelevaisuuden ja saisivat elää.
-
-Joskin tämä suunnitelma osottaisi yhtä hyviä tuloksia kuin se, minkä
-Jumala on valinnut, niin voitaisiin kuitenkin vakavia vastaväitteitä
-tehdä sitä vastaan. (1.) Jumala menettelisi puolueellisesti
-luotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin
-tottelevaisten puolesta. (2.) Tämä asettaisi synnille palkinnon,
-ja syntinen tuntisi voivansa rankasematta tehdä syntiä ja luottaa
-lunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3.) Ja ne, jotka aluksi eivät
-rikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät ainakin kerran tekemään
-syntiä luottaen Luojansa puolueettomuuteen tehdä yhtä paljon heidän
-puolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa
-hänen hyvyytensä koetukselle. (4.) Tämä olisi tehnyt Jumalallisen
-hallituksen epävarmaksi koko ijankaikkisuudessa ja syntiä ei olisi
-voinut poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin,
-että suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut syntiä ja sen palkkaa.
-
-Miten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan se, että
-hän on rajottanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidän
-rajotettu ymmärryksemmekin voi huomata, miten paljon parempi on yksi
-ainoa täydellinen ja puolueeton laki joka selittää julkisen synnin
-palkaksi kuoleman -- hävityksen elämästä erottamisen. Siten rajottaa
-Jumala sallimansa pahan, järjestämällä asiat niin, että Kristuksen
-tuhatvuotinen hallitus on täydelleen poistava pahan samoinkuin ne,
-jotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpaneva ikuisen vanhurskauden,
-jonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja
-täydellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus.
-
-Mutta voidaan tehdä kaksi muuta vastaväitettä sen esitetyn suunnitelman
-suhteen, että alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa erikseen
-koeteltu. _Yksi_ lunastaja riitti täysin sen suunnitelman mukaan, jonka
-Jumala valitsi, koska ainoastaan _yksi_ oli tehnyt syntiä ja ainoastaan
-_yksi_ oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi _hänen_
-tuomiostaan.) Mutta jos ensimäinen koetus olisi ollut yksilöllinen,
-ja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä ja jokainen kohdastaan
-tuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti
-tarvittu erityinen lunastaja. _Yksi_ täydellinen elämä voi lunastaa
-_yhden_ kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihminen,
-"ihminen Kristus Jeesus", joka lunasti langenneen Aadamin (ja kaiken
-sen minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olisi voinut
-olla "lunastus [vastaava hinta] _kaikkien_ puolesta", missään muussa
-tapauksessa, kuin Jumalan valitsemassa suunnitelmassa.
-
-Jos me otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista aikain ovat
-olleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa
-henkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisivat tehneet syntiä,
-niin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta
-miljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat maksaakseen
-lunastuksen (vastaavan hinnan) kaikkien näiden viiden kymmenen tuhannen
-miljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman
-mukaan kuolema kaikkien osaksi, ja aikaansaisi sellainen _yhtäpaljon_
-kärsimystä kuin nykyinenkin.
-
-Toinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se
-huolestuttavalla tavalla häiritsisi Jumalan suunnitelmaa valita ja
-korottaa Jumalalliseen luontoon "pienen lauman", Kristuksen ruumiin,
-pienen joukon, jonka päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voinut
-oikeudenmukaisesti _määrätä_, että nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa
-kuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuisuuksistaan ja
-elämästään syntisten lunastukseksi, sillä hänen oman lakinsa mukaan
-olisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen
-elämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan
-langenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki
-meidän Herramme Jeesuksen kanssa, asettanut erityisen palkinnon
-heidän toivonsa esineeksi, niin että he siitä ilosta, joka oli heidän
-saavutettavissaan, voisivat kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama
-palkinto olisi luvattu heille, kuin meidän Herralle Jeesukselle,
-nimittäin osallisuus uuteen luontoon, tuohon jumalalliseen, sekä
-korotus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaiken sen,
-mitä voidaan mainita -- lähinnä Jehovaa (Ef. 1: 20, 21) -- silloin
-olisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan
-viisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä
-viisikymmentä tuhatta miljoonaa sellaisissa olosuhteissa olleet
-_tasa-arvoiset_ eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan, kun
-sitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala _on nähnyt hyväksi valita_,
-tarvitsi ainoastaan _yhden_ lunastajan, _yhden_, joka oli korotettu
-jumalalliseen luontoon, ja sitten "pienen lauman" niistä, jotka hän
-lunasti, ja jotka "vaeltavat hänen jäljissään" kärsien ja uhraten
-itsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan,
-hänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo
-tulee osalliseksi miehensä ominaisuuksista ja kunniasta. Ne, jotka
-voivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka
-tuomitsemalla kaikki kadotukseen _yhden_ edustajan kautta avasi tien
-_kaikkien_ lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen _yhden_ lunastajan
-kautta, tulevat tämän kautta löytämään ratkaisun moneen vaikeaan
-kysymykseen. He näkevät, että _kaikkien_ tuomitseminen _yhden_
-kautta ei ollut mitenkään vahingoksi, vaan suuri suosionosotus
-_kaikkia_ kohtaan, kun tämä tarkastetaan Jumalan suunnitelman
-yhteydessä vanhurskauttaa _kaikki_ erään toisen uhrin kautta. Paha
-tulee ainaisesti poistettavaksi, kun Jumalan aikomus sen sallimisen
-suhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta,
-on saanut saman kantavuuden kuin synnin rangastus. Kuitenkin on
-mahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta
-ilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangastuksen
-luonteesta, kuolemasta, sen _lunastuksen_ tärkeydestä ja arvosta,
-jonka Herra Jeesus maksoi, ja yksilön suoranaista ja täydellistä
-ennalleenasettamista suotuisiin olosuhteisiin -- olosuhteisiin, joissa
-hän asetetaan täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan
-saamaan ansaitsemansa palkinnon (pysyvän elämän) tai rangastuksen
-(pysyvän kuoleman).
-
-Kiinnittämällä katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä
-johtuvaan "kaiken ennalleenasettamiseen" Kristuksen kautta, voimme
-nähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita luultavasti
-toisella tavalla ei niin täydellisesti olisi voitti toteuttaa.
-
-Ihmisillä ei ainoastaan ole hyötyä koko ijankaikkisuutta varten
-saavutetuista kokemuksista ja enkeleillä tekemällä havaintoja
-ihmisten kokemuksista, vaan kaikki rikastuvat edelleen tuosta
-täydellisemmästä tuttavuudesta Jumalan luonteen kanssa, sellaisena
-kuin se hänen suunnitelmassaan esiintyy. Kun hänen suunnitelmansa on
-täysin päättynyt, tulevat kaikki selvästi näkemään hänen viisautensa,
-rakkautensa, vanhurskautensa ja valtansa. He tulevat näkemään sen
-vanhurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan
-tai pelastaa oikealla tavalla kadotukseen tuomittua sukua ilman
-täyttä rangastuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta.
-He tulevat näkemään sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin,
-ja joka korotti Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle
-vallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän
-lunasti kalliilla verellään. He tulevat myöskin näkemään sen voiman
-ja viisauden, jotka kykenivät aikaansaamaan niin ihanan tulevaisuuden
-hänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset,
-että niistä tulee välikappaleita, joko tahtoivat tai eivät, edistämään
-ja lopullisesti täyttämään hänen suuremmoiset suunnitelmansa. Ellei
-pahaa olisi sallittu ja jumalallinen ennakoltatietäminen sitä niin
-ohjannut, emme voi nähdä, miten tällaisia tuloksia olisi voitu
-saavuttaa. Pahan salliminen joksikin aikaa ihmisten keskuudessa osottaa
-siten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet,
-keksi parannuskeinot ja johti sen lopullisen suorituksen voimallaan ja
-armollaan.
-
-Evankeliumin armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva
-paha saanut edelleen palvella seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen
-sitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen
-seurakuntansa uhri, jonka palkintona on jumalallinen luonto, ollut
-mahdoton.
-
-On selvää, että oleellisesti sama Jumalan laki, joka nyt
-koskee ihmiskuntaa, jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja
-tottelemattomuus kuoleman koston, on lopullisesti hallitseva kaikkia
-Jumalan luotuja, järjellä varustettuja, olentoja; ja tämä laki,
-sellaisena kuin meidän Herramme sen määritteli, sisältää lyhyesti yhden
-ainoan sanan: _rakkaus_. "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja
-koko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
-(Luuk. 10: 27). Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, tulee
-lopullisesti jumalallisen luonteen ihanuus ilmenemään kaikille järjellä
-varustetuille olennoille, ja kaikki tulevat näkemään, että pahan
-hetkellinen salliminen oli viisas kohta jumalallisessa suunnitelmassa.
-_Nyt_ voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta
-katsoo siihen, mistä kaikkien pyhän profeettain suun kautta on aina
-maailman alusta asti puhuttu -- kaiken ennalleenasettamiseen.
-
-        TUTKI AIN'!
-
-    Kuinka onkaan Luojan rakkaus
-    merta suurta taajempi!
-    Vanhurskaasti hallitseepi
-    hän, ken Poikans' lahjotti.
-    Raamatulta tutki ain'.
-    Siell' on Herran viisaus vain.
-
-    Kenpä tuntee ihmismurheet,
-    niinkuin Herra taivahan.
-    Eipä löydy toista paikkaa,
-    miss' niin lempeest' tuomitaan.
-    Raamatuita tutki ain'.
-    Siell' on Herran armo vain.
-
-    Suuremp' ompi Herran rakkaus,
-    kuin mit' joukot tunteekaan.
-    Kuinka taivaan Taaton sydän
-    lempee yli vuotakaan.
-    Raamatuita tutki ain'.
-    Siell' on Herran rakkaus vain.
-
-    Paljon täällä rajottavat
-    ihmislapset armoaan.
-    Innokkaasti, liioitellen
-    toitottavat kostoaan.
-    Raamatuita tutki ain',
-    vanhurskautta Herran vain.
-
-    Jos vaan puhtaan, pyhän uskon
-    pohja sanassansa on,
-    aurinkonsa tiemme kultaa,
-    ei oo matka valoton.
-    Tutki sanaa Raamatun.
-    Se vie Herran riemuhun.
-
-
-        MAAN RIEMUVUOSI.
-
-    Synnin yö on kohta mennyt,
-    Herran päivä läsnä on.
-    Aamuruskon ruskottaissa
-    joutuu päivä loputon.
-
-    Päivän ensi juovat kultaa
-    taivaan rannan loistavan.
-    Kohta kirkkahasti koittaa
-    yli kaiken maailman.
-
-    Epäuskon usvat haihtuu
-    sydämistä ihmisten.
-    Herran äänen kaikuessa
-    vedet tyyntyy vaieten.
-
-    Kohta suuri hallitsija
-    tarttuu valtikkaansa vaan.
-    Vanhurskaasti tuomitseepi
-    saattaa kaikki taipumaan.
-
-    Kansat, valtakunnat horjuu.
-    Säilyy Herran valta ain'.
-    Sillä se, mi ompi totta
-    kautta aikain kestää vain.
-
-    Katso, riemuvuosi koittaa!
-    Nouse Herraa kiittämään!
-    Katso, miten Herra saapi
-    kaikki parhaaks' kääntymään!
-
-    Riemun kellot nyt jo kaikuu.
-    Autuas, ken kuulee nuo.
-    Riemuvuosi kaikkialle
-    onnenkauden myötään tuo.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-TUOMION PÄIVÄ.
-
-Tavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?
--- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista
-puhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen
-tuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --
-Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman
-nykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden
-tarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa
-profeetat ja apostolit sitä katselivat.
-
-
-    "Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva
-    maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on
-    määrännyt" -- "Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on". "Sillä
-    Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken
-    tuomion Pojalle". -- Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22.
-
-Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys.
-Yleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle,
-istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu
-eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen
-heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu
-maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja
-kukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten
-tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan
-sentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan
-kadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan
-kadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin
-saisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat
-takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa
-ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen
-vuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan
-edellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta
-varten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös
-langetetaan kuolemassa.
-
-Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää
-työtä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia
-tai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa
-ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin
-antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu,
-joka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa.
-
-Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen
-elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti
-tulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25:
-31--46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton
-sovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys,
-vaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta
-jotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli
-kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin
-tarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat
-kuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin
-raamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän
-pitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka
-järjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja
-kuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät.
-
-Sana _tuomio_ ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen
-julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen
-perustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa
-tuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty.
-
-Sana _päivä_, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa,
-joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee
-itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä
-määrättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme
-Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten
-kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi -- sillä me luemme "siitä
-päivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan" (1 Moos. 2: 4)
--- pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme "kiusauksen
-päivästä korvessa", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9),
-"pelastuksen päivästä" (2 Kor. 6: 2), samoin "koston päivästä", "vihan
-päivästä" ja "hädän päivästä" -- kaikki puheenparsia, joita on käytetty
-neljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja
-samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me
-luemme "Kristuksen päivästä, "tuomion päivästä" ja "hänen päivästään"
--- jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin
-Messias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa,
-jolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja
-tästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa
-ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten
-Kuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä
-otaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista
-tai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa
-samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton
-käsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman
-että asia on riittävästi todistettu tai tutkittu.
-
-Jos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla
-tuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka
-tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys
-mahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa
-merkityksessä.
-
-Samalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä
-kuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö
-sinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin
-opettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on
-koeteltu määrätyitä, valituita _luokkia_.
-
-Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa,
-Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa,
-koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin
-päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi
-rangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2:
-17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli
-maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä
-pitäen pantu toimeen.
-
-"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään
-jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan
-jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on
-seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta
-tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin
-siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan
-kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku
-on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan
-kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja
-antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä --
-jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan
-täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä
-unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee
-tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta,
-uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut
-tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä;
-heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan
-ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "_toivossa_ me olemme
-pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta
-(johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä
-Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun
-me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1
-Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan
-Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _"paenneet_ tässä
-maailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta"_, ei mitenkään todista,
-ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen,
-vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista.
-Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on
-ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi,
-joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän
-vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen.
-Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta
-niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen
-eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja
-kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon.
-
-Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman.
-Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän
-huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli
-väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti
-tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään
-parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin
-menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion
-päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen
-tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen)
-koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut
-kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut
-kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti
-ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää,
-ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta
-pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka
-hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti
-suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka
-Jumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta
-[suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme
-siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän
-nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden
-tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan
-uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14:
-9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6.
-
-Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle
-tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen
-ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen
-kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala
-on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi
-päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa
-kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän
-osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion
-Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. --
-Joh. 5: 22.
-
-Siten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin
-rakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva
-maailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse
-on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska
-se on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää,
-vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion
-päivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan
-vanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon
-kaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat
-ennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen.
-
-Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut.
-Huomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit
-pelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa
-tottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten
-sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: "Ja Israelin lapset huusivat
-Jehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja
-Jehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi
-sotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta."
-(Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut
-vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin
-hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen
-pitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee
-_vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että
-hän lunasti heidät.
-
-Tämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain
-selitykset. On kirjotettu: "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella
-ja kansat oikeudella". -- Ps. 98: 9.
-
-Tuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin
-ensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama
-elämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä
-koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee
-toisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille
-kuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen
-sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta.
-Toinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä
-toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin
-tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota:
-"Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat
-heltyneet", vaan: "_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen
-hampaansa tulevat niistä helliksi". "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen
-pitää kuoleman." (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee
-seurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin
-tuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan.
-(2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta
-siten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi
-kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on
-saavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua
-Jumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä
-kuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää,
-tuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman
-Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden
-teko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla
-oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet
-luotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun
-suuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on
-vähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää.
-Se, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja
-täyttä kykyä vastaan.
-
-Se, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen
-kuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon
-loistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä
-mitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin
-pidetään hän arvottomana elämään ja tulee "poistettavaksi", joskin hän
-sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan:
--- "Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja
-vasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous." (Jes. 65: 20.)
-Siten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja
-jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee
-heidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja
-saavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa.
-
-Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista
-ja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor.
-15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että
-sen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut:
-tottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan
-lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa
-sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_
-menevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan
-(elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta
-heidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla
-heidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän
-toinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan,
-eikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska
-heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa
-ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen
-vallitessa.
-
-Me toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me
-jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta,
-vastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän
-omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. "Herran
-silmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä", ja: "Jumala
-on tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut
-salattua, oli se sitten hyvää tai pahaa." (Sanl. 15: 3; Saarn. 12:
-14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_
-palkinnon joko nyt tai tuonnempana. "Muutamien ihmisten synnit ovat
-ilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten
-taas tulevat ilmi jälestä päin." (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla
-kuin Herran suosimalla "pienellä laumalla" ole nyt riittävästi valoa
-joutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me
-koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen
-yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten.
-
-Maailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin
-kuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa
-Jumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta,
-erityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä
-tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai
-aikakautena.
-
-Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten
-huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne
-voittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä
-armohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset
-voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä
-kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin
-ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa
-varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät
-koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman
-kanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu
-tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista
-varten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on
-välttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten.
-"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?" 1 Kor. 6:
-2.
-
-Nämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta,
-aadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi
-siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan
-vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa
-kuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen,
-kunnia- ja valta-asemaan.
-
-Molempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin
-maailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa
-kaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman
-tuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna,
-jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet
-vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan
-palkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden
-tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka
-ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden
-kahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä
-maailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa
-määrässä suurempi.
-
-Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet
-sekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta
-vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu
-tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla
-ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään
-vastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He
-siirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan
-siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka
-ovat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala
-on määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien
-soaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen
-ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet
-ne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen
-tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa
-huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan.
-
-Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota
-luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak.
-16: 31--34). Hän sanoo:
-
-    "Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon,
-    ja sanottakoon pakanain seassa:
-    'Jehova hallitsee.'
-    Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on,
-    maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on;
-    Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta,
-    _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_.
-    Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä,
-    sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti."
-
-Tähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko
-luomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari
-on siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava
-seurakunnan. -- Room, 8: 21, 22.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    AIKANAAN.
-
-    Päivä autuas aikanaan vaan
-    kohta koittavi maailmahan.
-    Jeesus mennyt sit' valmistamaan
-    tullen luotuja siunaamahan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Emme konsana erkanekkaan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
-
-    Kuolleet haudoista nostetaan nuo.
-    Silloin terveeksi sairaatkin saa.
-    Sen tuo taivainen ystävä suo.
-    Kaiken kiusauksen myös poistattaa.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Emme konsana erkanekkaan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
-
-    Siellä aukeaa valtaava tie,
-    joll' ei eksyä tyhminkään voi.
-    Puhtaan joukon se ennallaan vie,
-    missä ainainen kiitos vaan soi.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Emme konsana erkanekkaan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
-
-    Kaikki kyyneleet pois kuivataan.
-    Verho peittävä koht' poistetaan.
-    Herran rakkaus ilmotetaan
-    silloin kaikille myös kokonaan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Emme konsana erkanekkaan.
-       Kohta vaan, yhdytään.
-       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN.
-
-Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on
-lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --
-Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.
--- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja
-työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.
--- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --
-Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
-
-
-Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se
-nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun
-suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen,
-joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus
-käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin
-ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen
-täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä
-johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan
-lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta
-suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä
-rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei
-lunastus koske kaikkia.
-
-Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo
-(Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että
-hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija,
-johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen
-tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja
-ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät,
-vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä
-hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin
-toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme
-kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä
-koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me
-näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko
-ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään
-koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut.
-(Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen
-ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut --
-enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi]
-"kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa
-jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos
-hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen _kaikkien_ puolesta",
-niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen
-lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että
-joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi
-antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan
-kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä,
-rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa
-suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden
-täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä,
-että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena
-oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi
-Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia,
-jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen
-ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten
-vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja
-kirousta.
-
-Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin
-täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta
-haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus
-Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai
-siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden
-tai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka
-johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin
-tullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala
-valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä
-rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin
-kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä
-osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää
-varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta
-seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun
-lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään
-ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että
-hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan
-hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät,
-niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat
-tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä
-rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta,
-mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa
-kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet
-ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan
-hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee
-olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten
-mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää,
-eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka
-olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se
-tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä,
-epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi.
-
-Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten
-olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat
-olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset
-kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten
-olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy
-samana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen
-sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja
-ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee,
-kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty
-_tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen
-tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka
-perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan
-ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus
-valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille
-uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta,
-suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään
-muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan
-_jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään.
-
-Lunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule _pitämään_
-syntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään
-autuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta
-ja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa
-hänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa
-hänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa
-tulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai
-ei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään,
-että kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja
-näkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus
-ikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus
-ole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat
-tulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän
-maailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään
-vaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai
-vähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he
-tahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja
-vaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein
-mahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on
-vältettävissä.
-
-Todellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella
-kokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee
-ne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät
-tulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan
-tämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä
-erityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan
-kanssa maailman siunaamiseksi -- että he nyt olisivat todistajina ja
-koetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman
--- ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta
-johtuvia etuja eli _nyt_ tulla koetelluksi ijankaikkista elämää
-varten. Näille harvoille _lasketaan_ (ja he vastaanottavat _uskon_
-kautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle
-suodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä,
-eivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin,
-menetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään.
-Uskomalla Kristukseen _lasketaan_ heidät täydellisiksi, ja ovat
-sentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon,
-ikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään
-ja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille
-enään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden
-kautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden,
-joka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin
-se, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma
-tulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin
-kuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä
-syntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset
-ovat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan
-kokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä
-alkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta
-johtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset
-heikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen
-seurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti,
-astuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä
-ylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee
-olemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä
-verrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat
-suosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta
-ja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas
-hallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka
-eivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten
-olemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian
-palkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan
-yhteydessä.
-
-Aadamin kuolema oli varma, joskin hän joutui siihen vasta yhdeksänsadan
-kolmenkymmenen vuoden vähittäisen kuoleman kautta. Koska hän itse
-oli kuolevassa tilassa niin syntyivät kaikki hänen lapsensa samassa
-kuolevassa tilassa ilman elämisen oikeutta, ja vanhempiensa tavalla
-kuolevat he kaikki lyhyemmän tai pitemmän viivytyksen jälkeen. Tulee
-kuitenkin muistaa, ettei kuoleminen pääty suurempaan tuskaan tai
-vaivaan kuollessa, vaan kuolemaan -- elämän sammumiseen, joka juuri
-on synnin palkka. Kärsiminen on ainoastaan sen yhteydessä oleva
-tilapäinen paha, ja löytyy sellaisia, joita rangastus kohtaa ilman
-kärsimyksiä tai ainoastaan vähillä kärsimyksillä. Täytyy muistaa, että
-kun Aadam turmeli elämän, niin turmeli hän sen ainaiseksi, eikä kukaan
-hänen jälkeläisistään koskaan kyennyt sovittamaan hänen rikostaan
-eikä voittamaan kadotettua perintöä. Koko suku on joko kuollut tai
-kuolemallansa. Ja jos he eivät voineet sovittaa rikostaan ennen
-kuolemaansa, niin vannaankaan eivät he voineet tehdä sitä kuolleina
--- kun heillä ei ole olemassaoloa. Synnin palkka ei ollut kuolema
-sellaisilla eduilla ja oikeuksilla, että sen jälkeen saisi palata
-elämään. Lausutussa rangastustuomiossa ei ollut mitään viittaustakaan
-vapautukseen. (1 Moos. 2: 17.) Ennalleenasettaminen on sentähden
-Jumalan puolesta vapaan armon tai suosionosotus. Ja niin pian kuin
-Aadam oli joutunut rangastuksen alaiseksi, niin, silloin jo kun tuomio
-julistettiin, viitattiin Jumalan vapaaseen armoon, joka, kun se on
-toteutunut tulee täysin määrin todistamaan hänen rakkauttaan.
-
-Ellei olisi ollut sitä toivon kipinää jonka sisälsivät nuo sanat:
-vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään, olisi koko suku ollut
-täydellisessä epätoivossa; mutta tämä lupaus ilmotti, että Jumalalla
-oli suunnitelma suvun hyväksi. Kun Jumala vannoi Aabrahamille, että
-hänen siemenessään kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi,
-sisälsi se kaikkien ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen, sillä
-monet olivat silloin kuolleet, ja toiset ovat sen jälkeen kuolleet,
-ilman että he ovat tulleet siunatuiksi. Kuitenkin on lupaus edelleen
-varma: kaikki tulevat siunatuiksi, kun ennalleenasettamisen ja
-virvotuksen ajat koittavat. (Ap. t. 3: 19.) Sitä paitsi, koska siunaus
-sisältää suosion, ja koska, synnin seurauksesta, Jumalan suosio,
-otettiin pois ja kirous tuli sijalle, niin sisälsi tämä lupaus,
-tulevasta siunauksesta, kirouksen poisottamisen ja näin ollen hänen
-suosionsa palaamisen. Tämä sisälsi samalla sen, että joko Jumala
-luopuisi vaatimuksistaan, muuttaisi päätöksensä ja vapauttaisi
-syyllisen suvun, tai myös sen, että hänellä oli suunnitelma, jonka
-kautta suku voitaisiin _lunastaa_, siten että toinen kärsisi ihmisen
-rangastuksen.
-
-Jumala ei jättänyt Aabrahamia epäilykseen hänen suunnitelmansa suhteen,
-vaan osotti lukuisien esikuvauksellisten uhrien kautta, joita niiden,
-jotka lähestyivät Jumalaa, täytyi uhrata, ettei hän voinut antaa perään
-eikä myöskään tehnyt sitä, eikä antanut syntiä anteeksi, sekä että
-ainoa tapa poistaa ja ehkäistä rangastus oli riittävän suuren uhrin
-uhraaminen, joka kykenisi vastaamaan rangastusta. Tämä esitettiin
-Aabrahamille paljon merkitsevässä esikuvassa: Aabrahamin pojan, johon
-luvattu siemen keskittyi, täytyi ensin tulla uhriksi, ennenkuin hän voi
-siunata, ja esikuvaksi tästä sai Aabraham hänet takaisin kuolemasta.
-(Hebr. 11: 19.) Tässä kuvasi Iisak totista siementä, Kristusta
-Jeesusta, joka kuoli lunastaakseen ihmiset, jotta kaikki lunastetut
-saisivat luvatun siunauksen. Jos Aabraham olisi ajatellut, että Herra
-antaisi anteeksi ja vapauttaisi syylliset, olisi hän tuntenut, että
-Jumala on muuttuvainen, eikä olisi silloin voinut täysin luottaa
-hänelle annettuihin lupauksiin. Hän olisi voinut ajatella näin: Jos
-nyt Jumala kerran muuttaa päätöksen, minkätähden ei hän jälleen voisi
-sitä muuttaa? Jos hän luopuu kuoleman kirouksesta, eikö hän voisi
-jälleen katua luvattua suosiota ja siunausta? Mutta Jumala ei jätä
-meitä mihinkään sellaiseen epävarmuuteen. Hän takaa meille täydelleen
-sekä vanhurskautensa että muuttumattomuutensa. Hän ei voinut vapauttaa
-syyllisiä, joskin hän rakasti heitä niin suuresti, ettei hän "säästänyt
-omaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi [kuolemaan] meidän
-kaikkien edestä".
-
-Niinkuin koko suku oli Aadamissa, kun hänet tuomittiin kadotukseen, ja
-hänen kauttaan menetti elämänsä, niin kuoli myös, kun ihminen Jeesus
-Kristus lunasti Aadamin elämän, mahdollinen suku hänen kupeessaan.
-Kuolemassaan maksoi Jeesus siten vastaavan, täysin riittävän hinnan
-kaikkien ihmisten hyvitykseksi, ja on hänellä siten täysi valta tai
-oikeus ennalleenasettaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luokse hänen
-kauttaan.
-
-"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille
-ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko
-koituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän;
-sillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet
-ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden
-kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan." (Room. 5: 18,
-19.) Ajatus on selvä: Kaikille niille, jotka Aadamin synnin tähden
-tulivat osallisiksi kuolemantuomiosta, tulee Herra Jeesus tarjoamaan
-elämänoikeudet, hän, joka maksoi vastaavan hinnan, joka tuli Aadamin
-sijaiseksi eli edustajaksi loukatun lain edessä, ja joka siten "antoi
-itsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta". Hän kuoli "vanhurskas
-vääräin puolesta, jotta hän veisi meidät Jumalan luokse". (1 Piet.
-3: 18.) Kuitenkaan ei tule koskaan jättää huomioonottamatta sitä,
-että kaikissa Jumalan suunnitelmissa sukumme hyväksi tunnustetaan
-inhimillinen tahto yhdeksi tekijäksi jumalallisten suosiolahjojen
-voittamisessa, joita niin runsaasti on varattu. Muutamat ovat
-laiminlyöneet tämän piirteen tutkiessaan äsken mainittua Raamatun
-kohtaa, Room. 5: 18, 19. Apostolin esitys on kuitenkin se, että
-samoinkuin kiroustuomio ulottui koko Aadamin sukuun, niin on myöskin
-Herramme Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden kautta Isän suunnitelmaa
-kohtaan, uhraamalla itsensä meidän puolestamme, vapaa lahja ulotettu
-kaikkiin -- anteeksiantamuksen lahja, joka tulee sen vastaanottajan
-vanhurskauttamaan tai muodostamaan perustuksen hänen ikuiselle
-elämälleen. Ja "niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta
-ne monet ovat _joutaneet_ syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden
-kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat [_vastaisuudessa_ eivätkä
-_joutuneet_ ennen] vanhurskasten asemaan". Jos lunastus itsessään ilman
-meidän vastaanottamistamme tekisi meidät vanhurskaiksi, niin olisi
-sanottu: yhden kuuliaisuuden kautta ne monet _joutuivat_ vanhurkasten
-asemaan. Mutta joskin Lunastaja on maksanut lunastuksen ja Jehova on
-ottanut sen vastaan, niin ovat evankeliumiaikana ainoastaan muutamat
-harvat tulleet vanhurskaiksi, joskin tuhatvuotiskautena monet
-vanhurskautetaan "uskomalla hänen vereensä". Koska Kristus on sovinto
-(riittävä hyvitys) koko maailman syntien puolesta, voidaan kaikki
-ihmiset tämän perustuksella lunastaa ja voi hän vapauttaa heidät
-Aadamin synnin rangastuksesta -- uuden liiton vallitessa.
-
-Ei mitään vääryyttä ole Jumalassa, sentähden "jos me tunnustamme meidän
-syntimme, niin hän on uskollinen ja _vanhurskas_, niin että hän antaa
-anteeksi meidän syntimme ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä".
-(1 Joh. 1: 9.) Koska hänen puolestaan olisi ollut väärin vapauttaa
-meitä lausutusta rangastuksesta, ennenkuin siitä oli annettu täysi
-hyvitys, niin sallii hän meidän tässä myös käsittää, että olisi väärin,
-jos hän kieltäisi meidän ennalleenasettamisemme, koska hänen oman
-järjestelmänsä mukaan meidän rangastuksemme on meidän puolestamme
-suoritettu. Sama järkähtämätön oikeus, joka kerran tuomitsi ihmisen
-kuolemaan, takaa kaikkien niiden vapauttamisen, jotka, tunnustaen
-syntinsä, anovat elämää Kristuksen kautta. "Jumala on se, joka
-vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus on se, joka on
-kuollut, niin, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla
-puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." -- Room. 8: 33, 34.
-
-Lunastuksen täydellisyys on mahdollisimman voimakas todistus kaikkien
-niiden ihmissuvun jäsenten ennalleenasettamisesta, jotka vastaanottavat
-sen tarjotuilla ehdoilla. (Ilm. 22: 17.) Itse Jumalan vanhurskas ja
-kunniantuntoinen luonne on sen vakuutena. Jokainen lupaus, jonka hän
-on antanut, sisältää sen, ja jokainen esikuvauksellinen uhri viittasi
-tuohon suureen ja riittävään uhriin -- "Jumalan Karitsaan, joka ottaa
-pois _maailman synnin_" -- joka "on meidän [seurakunnan] synteimme
-sovitus [täysi hyvitys]; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailmankin
-syntien". (Joh. 1: 29; 1 Joh. 2: 2.) Koska kuolema on synnin rangastus
-tai palkka, niin täytyy synnin poistuttua, sen palkan aikanaan lakata.
-Jokainen muu ajatus olisi sekä tyhmä että väärä. Se seikka, ettei
-mitään ennalleenasettamista aadamilaisesta hävityksestä ole suoritettu
-loppuun, joskin Jeesuksen kuolemasta on kulunut lähes kaksituhatta
-vuotta, todistaa yhtä vähän ennalleenasettamista vastaan kuin se,
-että neljätuhatta vuotta ennen hänen kuolemaansa, todistaa sitä
-vastaan, ettei Jumala olisi tehnyt lunastussuunnitelmaa ennen maailman
-perustamista. Sekä kaksituhatta vuotta jälkeen Kristuksen kuoleman että
-neljätuhatta vuotta sitä ennen olivat määrättyjä aikoja työn toisia
-osia varten, valmistuksia "kaiken ennalleenasettamisen aikaa varten".
-
-Älköön kukaan liian nopeasti otaksuko, että tämä käsitys olisi
-jollakin tavalla ristiriidassa sen Raamatun opin kanssa, että usko
-Jumalaan, synnin katuminen ja luonteen parannus ovat välttämättömiä
-asioita pelastusta varten. Tämä piirre käsitellään laveammin vähän
-edempänä, mutta me teemme tässä ainoastaan viittauksen siihen, että
-vaan muutamilla on koskaan riittävässä määrin ollut valoa osottaakseen
-täydellistä uskoa, katumista ja elämän parannusta. Muutamia on
-osaksi, toisia on kokonaan tämän maailman jumala soaissut, ja heidät
-täytyy ennalleenasettaa sokeudestaan samoinkuin kuolemasta, jotta he,
-_kukin kohdastaan_, saisivat _täyden_ tilaisuuden tottelevaisuuden
-ja tottelemattomuuden kautta osottamaan arvollisuuttaan tai
-arvottomuuttaan ijankaikkiseen elämään. Sen jälkeen tulevat ne,
-jotka osottautuvat arvottomiksi elämää varten, kuolemaan jälleen --
-toisen kuoleman -- josta ei ole mitään lunastusta eikä siis mitään
-ylösnousemusta. Se kuolema, joka johtuu Aadamin synnistä, ja kaikki
-ne epätäydellisyydet, jotka sitä seuraavat poistetaan lunastuksen
-perustuksella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa; mutta se kuolema, joka
-on tulos yksityisestä tahallisesta lankeemuksesta, on päättymätön. Sitä
-syntiä ei koskaan anneta anteeksi, ja sen rangastus, toinen kuolema,
-tulee olemaan _ikuisesti kestävä_ -- ei ikuinen kuoleminen, vaan
-ikuisesti kestävä kuolema -- kuolema, jota ei katkaise ylösnouseminen.
-
-Lunastussuunnitelman perusteellista tutkimusta tullaan käsittelemään
-eräässä seuraavassa osassa, Tässä me ainoastaan perustaudumme
-siihen tosiasiaan, että lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta tulee
-yhtä laajalti koskemaan ihmiskuntaa, siunatuissa tuloksissaan ja
-tilaisuuksissaan, kuin Aadamin synti tuhoamisessa ja hävittämisessä
--- niin että kaikki, jotka tuomittiin kadotukseen ja kärsivät Aadamin
-tähden, voivat yhtä varmasti "aikanaan" vapautua kaikesta tästä pahasta
-Kristuksen tähden. Kuitenkaan ei kukaan voi omaksua tätä Raamatun
-todistusta, joka ei hyväksy sitä Raamatun julistusta, että kuolema
--- elämän sammuminen -- on synnin palkka. Ne, jotka pitävät kuolemaa
-elämänä vaivassa, eivät, ainoastaan jätä huomioonottamatta _kuolema_- ja
-_elämä_-sanojen merkitystä, jotka ovat toistensa vastakohtia,
-vaan joutuvat vielä kahteen mahdottomuuteen. On mahdotonta ajatella,
-että Jumala piisi jatkanut Aadamin olemassaoloa vaivassa edes jonkun
-synnin tähden, jonka hän voisi tehdä, ja erittäinkin sen verrattain
-pienen rikoksen tähden, joka oli kielletyn hedelmän syömisessä. Ja
-jos meidän Herramme Jeesus Kristus lunasti ihmissuvun, kuoli meidän
-puolestamme, tuli meidän lunastushinnaksemme, meni kuolemaan, jotta
-me siitä vapautuisimme, niin eikö ole selvää, että se kuolema, jonka
-hän kärsi väärien puolesta, oli aivan samankaltainen kuin se, johon
-koko ihmiskunta on tuomittu. Kärsiikö hän siis ikuisia tuskia meidän
-puolestamme? Ellei, niin on yhtä varmaa, kuin että hän _kuoli_ meidän
-synteimme tähden, että meidän synteimme rangastus oli kuolema eikä
-elämä millään tavalla tai missään olosuhteissa.
-
-Mutta on ihmeellistä, että joskin muutamat huomaavat, että oppi
-ijankaikkisesta vaivasta ei sovi yhteen näiden sanojen kanssa, että
-"Herra antoi kaiken meidän vääryytemme kohdata häntä", ja että "Kristus
-kuoli meidän synteimme tähden", ja käsittävät, että jompikumpi näistä
-kahdesta täytyy sovittamattomana raueta, niin pitävät he kuitenkin
-kiinni kuvitellusta ikuisesta vaivasta ja pitävät sen niin korkeassa
-arvossa kuin jonkun makupalan, niin että he sivuuttamalla Raamatun
-hyväksyvät sen ja harkiten kieltävät, että Jeesus maksoi maailman
-lunastushinnan, vaikkakin Raamattu kauttaaltaan todistaa tämän totuuden.
-
-
-
-Onko ennalleenasettatninen mahdollinen.
-
-
-Muutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet
-herätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille
-olisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen
-paljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana,
-ja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen
-toisiaan tilan puutteen tähden.
-
-Tämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että
-kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä
-kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme
-tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu
-otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin
-"kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien
-profeettainsa suun kautta".
-
-Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta,
-ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan
-päällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin
-vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta
-ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää
-lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi
-ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja
-laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven
-keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli
-ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka
-aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata
-viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt:
-kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea
-kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea
-Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa
-kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä
-kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi
-aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka
-luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi.
-
-Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme
-maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä
-on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut
-Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä
-kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää
-miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa
-seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä.
-Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä,
-niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana
-viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa
-ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu
-laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee
-seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko
-maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat
-kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin
-suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa
-pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat.
-Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta
-seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala
-on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun
-me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava
-kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että
-vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että
-Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista
-välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa
-tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla.
-
-
-
-Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
-
-
-Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten
-ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa
-tieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme
-tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja
-esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi
-olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he
-väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei
-ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan
-varmaan siunauksen vastakohta.
-
-Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja
-monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään
-kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi
-niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin
-me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja
-kaikille.
-
-Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan
-ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja,
-kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen
-ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa
-ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään
-ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22;
-Ap. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että
-tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin
-täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja
-opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän,
-jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan
-ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi
-olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä.
-Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä,
-ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on.
-
-Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen
-oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa
-oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä
-hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen,
-kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen
-häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua
-aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset.
-Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja
-vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat
-ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien
-yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa
-huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni
-käsittää'."
-
-Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä,
-ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua
-sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun
-ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen
-viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän
-tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa
-ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset
-ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia
-kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että
-todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten
-olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia
-vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen
-menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.
-
-Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun
-me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita,
-niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin
-usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa,
-joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten
-oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan.
-Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei
-heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja
-Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta
-niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan
-ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa
-olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut
-lopputulokset arvostellaan.
-
-Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö
-löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon,
-taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen,
-että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta
-oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai
-"aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan
-varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon
-lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta
-kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä
-varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi
-kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme,
-että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn
-käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme
-kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy
-paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat
-maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin
-suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta
-aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen
-taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen
-aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan
-menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat
-ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat
-niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes
-ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan
-julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon
-kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään
-todistaa.
-
-Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata
-siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja
-niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä
-löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden"
-viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja
-järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme
-Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne
-lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten
-kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden
-perikuviksi.
-
-Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon
-sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se
-hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä.
-Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa
-kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita
-kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot
-nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai
-jäljittelemään.
-
-Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin
-aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin --
-nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen.
-Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien,
-matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa
-tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia,
-joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa
-ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja
-selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein
-tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista
-alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen
-aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä
-että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän
-kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että
-joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi
-järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota
-ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä
-on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan
-apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän
-luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.
-
-Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky
-ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti
-pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen
-lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä
-selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä
-tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin
-arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen
-aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat
-syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa
-ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi
-höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie
-liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat
-todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden"
-olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että
-kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi
-ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin
-se päättyisi?
-
-Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä?
-Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin
-hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat
-ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä!
-Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti
-arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että
-ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden.
-Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista
-eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä
-suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat
-voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.),
-joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet,
-sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan
-nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä
-ja melkein ilman etsimistä.
-
-Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista
-keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä,
-vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin
-muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista
-ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän
-jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän
-valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät
-lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi
-ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta
-yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän
-on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja
-edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan
-yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja
-kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä,
-että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen
-kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto,
-joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada
-hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus
-keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä
-ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos
-mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me
-lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna
-puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä
-aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.
-
-Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä
-asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu,
-että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e.
-ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että
-Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki
-nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen
-hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki
-oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun
-suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita
-ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä
-vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä
-se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän
-edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan
-vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi
-Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä
-ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten
-apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista
-varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli
-Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto:
-"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun
-aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_
-[eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan
-suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja
-silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä
-päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan.
-12: 1, 4, 10.
-
-Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt,
-että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet
-ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan
-suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta,
-jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat
-selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen
-edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat
-siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos
-ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman
-kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä,
-että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen
-opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki
-tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että
-ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista,
-tahdomme ainoastaan viitata:
-
-Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai
-turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän
-voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät
-taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia.
-Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus,
-niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä
-säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi,
-täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat
-tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee
-selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut
-niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat
-suotuisimmat.
-
-Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että
-maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan
-jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin
-tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista
-ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä
-vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien
-koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken,
-niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan
-enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille
-olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä,
-niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt
-on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä
-ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan
-viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli
-_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena
-tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan
-yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan
-kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa,
-vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan
-joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen
-ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.
-Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys,
-joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen
-päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään
-sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan
-kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat
-ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri
-näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa
-sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä
-ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa.
-
-Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen
-yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan
-turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan
-antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on
-se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta
-tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että
-ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin
-suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme
-yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin
-minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku
-nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn
-tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys
-edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti
-kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei
-enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta
-jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat
-täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on
-heidän kykynsä yläpuolella.
-
-Itsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja
-edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että
-vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys
-yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista
-oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja
-kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin
-aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista
-ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja
-johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja
-tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi
-ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin
-tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain
-ennalleenasetettuun ihmissydämeen.
-
-Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui
-myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan
-nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen:
-"Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan,
-tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja
-taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus
-on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen
-Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä
-siunatuiksi".
-
-Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat
-luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin
-Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa
-päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan
-pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat
-ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa
-jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa".
-(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti
-lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse
-olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
-tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän
-hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme
-erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä
-perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu
-kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja
-suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että
-ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1
-Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat
-syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan
-voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen
-puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan
-oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli
-ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän
-uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli
-korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän
-aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen
-täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin
-omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun
-asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen,
-sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi
-kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa
-Jumalan sanan kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    "Katso, katso, kuinka Taatto
-    meitä paljon rakastaa,
-    kuinka Taaton hellä silmä
-    meihin, lapsiin, katsahtaa!
-    Katso, kuinka parhaimpansa
-    huonoimmille antaa hän
-    Poikans' antaa syntein tähden.
-    Niin näet Taaton hellivän!
-
-    Katso, kuinka Herra Jeesus
-    myöskin meitä rakastaa,
-    kuinka aina ristin kuoloon
-    kärsii tuskaa katkeraa,
-    kuinka siellä kuollessansa
-    veren kalliin vuodattaa!
-    Katso, tuota rakkautta
-    pohjatonta, korkeaa!"
-
-
-        Kaipuuni tyydytetty.
-
-    Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan
-    on mulla myös kirkkaus sun.
-    Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan,
-    ett' luoksensa johdatti mun.
-
-    Tuo armahin aamu jo koittamaan saa.
-    Pois haihtuvat varjotkin nuo.
-    Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa
-    ja Luojalle kiitoksen tuo.
-
-    Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan
-    kautt' taivahan tannerten ain',
-    ja päästä mun Taattoni helmahan vaan,
-    jo kaipuuni sammuttaa sain.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
-
-Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja
-taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja
-taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. --
-Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla
-olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään
-otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --
-Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta
-riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen
-luonteen muutos saavutetaan.
-
-
-Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan
-ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen
-alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä
-että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta
-tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat
-kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka
-saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta
-ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa
-se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena
-valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi
-tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.
-
-Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä
-alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta,
-joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen
-täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat
-he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta
-kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun
-johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta".
-
-Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen,
-ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä
-väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet
-tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä
-Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan
-kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan
-päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain
-kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy
-pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta
-Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja
-ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta".
-
-Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi,
-täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan
-mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin,
-arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla,
-joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta
-maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti
-samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja
-ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että
-Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme
-kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18.
-
-Niinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken
-maallisen hallitsija: -- "meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat
-meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan" j.n.e. (1 Moos. 1:
-26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä,
-jonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja
-Jumala näki luomuksensa "sangen hyväksi", se on täydelliseksi, sillä
-Jumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole
-_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan.
-
-Ihmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan
-Ps. 8: 6--9: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä
-kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi
-herraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja
-härät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat
-meressä". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun
-kehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan
-mainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä
-vähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä
-syytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka
-kreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä
-kohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa
-vähän vähempi kuin enkelit.
-
-David puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan
-ja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt
-alkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan
-hallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet
-ja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2:
-7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt
-alkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä,
-maan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan.
-Hän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista,
-mutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen
-toimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden
-kunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi
-maistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen
-ennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham,
-eräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan
-seuraavasti:
-
-    "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
-    tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit?
-    Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia:
-    ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet
-    ja asetit hänet kättesi töitten yli".
-
-Ei myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen.
-Olio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla
-kuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen
-ihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia.
-Valaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun:
-
-    Eri asteilla          Eri asteilla      Eri asteilla     Eri asteilta
-    olevia taivaallisia   olevia maallisia  olevia kasveja   kivikunnassa
-    tai henkisiä          tai eläin
-    olentoja              olentoja
-
-    Jumalallinen.         Ihminen.          Puu.             Kulta.
-       ----               Nisäkäs.          Pensas.          Hopea.
-       ----               Lintu.            Ruoho.           Kupari.
-    Enkeli                Kala.             Sammal           Rauta.
-
-Kukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta
-korkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin
-täydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon
-nähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin
-täydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon
-täydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin
-täydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla
-asteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein
-ja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus
-"niin paljon suuremmaksi" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen
-luonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5.
-
-Huomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat
-ovat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata
-toisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai
-_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa
-löytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta
-eläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin
-omistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen,
-vaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, "vähää vähempi
-enkeleitä", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja.
-
-On suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin
-alentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki
-kuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin
-hyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet
-ovat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen
-turmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että
-useimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja
-henkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja,
-jotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin
-johda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista
-voimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta,
-hänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta,
-kun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen
-alaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen
-rangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin
-asetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja
-sielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen
-tuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa
-ennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta
-menetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista,
-vaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä
-olemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä
-menetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta
-etsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10.
-
-Yllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että
-täydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän
-Herramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli
-"Jumalan kaltainen" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento;
-mutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi
-tulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka
-edustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että
-hänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän
-ottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana,
-vaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli
-ihmiseksi; hän "tuli lihaksi". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14.
-
-Huomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu
-henkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme
-oli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin
-korkeassa asemassa kuin nyt, sillä "Jumala on korottanut hänet kaiken
-yli" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi
-lunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen
-henkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta.
-
-Mutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että
-jumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi
-erotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä
-oleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen
-enkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa
-tasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_,
-vaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen
-luontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_
-ihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi
-ja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan
-ihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman.
-
-Jälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän
-olisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen
-ihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten
-ei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa,
-1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta,
-"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin
-kuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta". (1 Kor. 15: 21). Jos
-hän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi
-se todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi
-ollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen
-Jumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt
-sitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi
-lunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme
-toisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen
-ihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että
-täydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei
-enkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä
-ei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen
-elähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr.
-2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta.
-Kahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin
-epätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa
-jumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän
-täydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento,
-ja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen
-henkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen
-kasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys
-lain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ --
-sai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17).
-Inhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän
-voi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän
-Herramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta
-luonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja
-hän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän
-tuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on
-Jumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos
-tämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu
-jumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin
-uhrattu -- kuollut.
-
-Täten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut,
-vaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä
-ihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen,
-jumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen
-puolesta.
-
-Tässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka
-tahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman
-lunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin
-kautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen
-lunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä
-ihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen
-ja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan,
-täydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin.
-
-Täydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan
-rajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien
-asioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta
-ei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon
-muutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin
-tulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään.
-Ihmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä
-olemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä
-edelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä
-määrässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo
-omistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa
-pääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa
-ovat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella.
-
-Joskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä
-ihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee
-ennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki
-siitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta,
-ylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi.
-
-Joskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä
-varten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien
-kirjeet ovat omistetut tämän "pienen lauman" opastusta varten, niin ei
-pidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä
-tämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen
-pidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on
-aikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta
-luonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle "pienelle laumalle"
-ovat annetut. Näille ovat ne "kalliit ja suuret lupaukset" annetut
-yli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle.
-Voidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa
-huomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana "pienen lauman"
-jumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman
-ihmisluonnon täydellisyydestä.
-
-Kysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden
-kyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska
-eivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan
-satumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa.
-Mutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa
-siihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä
-luontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen
-satumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis
-samoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin
-kuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen
-taivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet,
-ensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen
-morsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan
-suvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta
-ei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen
-uskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi
-erotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä
-luonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt
-sellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme
-sen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä "se,
-mikä on syntynyt lihasta, on lihaa". Ja koska löytyy kaksi selvästi
-erotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se
-sitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen,
-taivaaseen kuuluva, henkinen -- "se, mikä on hengestä syntynyt, on
-henki". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä "se ei ole vielä
-ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa"
--- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2.
-
-Meillä ei ole mitään tietoa mistään olennosta, joko henkisestä tai
-inhimillisestä, joka joskus olisi muuttanut luontoa toisesta toiseksi,
-lukuunottamatta Jumalan Poikaa; ja se oli poikkeustapaus aivan
-erityistä tarkotusta varten. Kun Jumala loi enkelit, oli epäilemättä
-hänen tarkotuksensa, että ne ainaisesti jäisivät enkeleiksi, ja niin
-myös ihmiset ihmisiksi. Jokainen oli täydellinen omassa tasossaan.
-Ainakaan ei Raamatussa löydy mitään viittausta jostakin muusta
-tarkotuksesta. Samoinkuin elottomassa luonnossa löytyy suloinen melkein
-ääretön moninaisuus, niin on myöskin elollisten ja järjellisten
-luotujen olentojen samankaltainen moninaisuus täydellisyydessä
-mahdollinen. Jokainen luotu olento täydellisyydessään on ihana. Mutta
-kuten Paavali sanoo, on taivaallisten kirkkaus _eri_ kirkkautta, ja
-maallisten kirkkaus on toinen ja erilainen kirkkaus.
-
-Tutkimalla niitä tosiasioita, jotka ovat kirjoitetut meidän Herrastamme
-Jeesuksesta hänen ylösnousemisensa jälkeen ja enkeleistä, jotka
-myöskin ovat henkiolentoja, ja siten "selittäen hengellisiä asioita
-hengellisellä tavalla" (1 Kor. 2: 13), me voimme saada jonkinlaisen
-yleisen valaistuksen henkiolentojen suhteen. Ensiksikin voivat enkelit
-olla ja ovat usein läsnä, joskin näkymättöminä. "Herran enkeli
-piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät", ja "eivätkö he kaikki ole
-palvelevaisia henkiä, lähetetyt palvelemaan niitä, jotka pelastuksen
-perimän pitää?" (Ps. 34: 8; Hebr. 1: 14). Ovatko ne toimittaneet
-palvelustaan näkyväisellä tai näkymättömällä tavalla? Epäilemättä
-jälkimäisellä tavalla. Eliisaa piiritti joukko assyrialaisia ja hänen
-palvelijansa oli pelon vallassa; Eliisa rukoili Herraa, ja nuoren
-miehen silmät avaantuivat, ja hän näki vuoret heidän ympärillään täynnä
-tulisia vaunuja ja hevosia (ne olivat tulen kaltaiset). Jälleen, kun
-enkeli oli Bileamille näkymätön, niin näki sen aasin tamma, jonka
-silmät avattiin.
-
-Toiseksi voivat enkelit ottaa ihmismuodon ja esiintyä ihmisten
-_kaltaisina_. Herra ja kaksi enkeliä näkyivät sillä tavoin
-Aabrahamille, joka valmisti heille aterian, josta he söivät. Aluksi
-luuli Aabraham, että ne olivat kolme miestä, ja vasta silloin, kuin he
-aikoivat lähteä, huomasi hän, että yksi niistä oli Herra, ja toiset
-olivat enkeleitä, jotka sittemmin menivät Sodomaan ja vapauttivat
-Lootin. (1 Moos. 18: 1, 2). Eräs enkeli näkyi Gideonille miehen
-muodossa, mutta kertoi sittemmin, kuka hän oli. Eräs toinen enkeli
-näkyi Simsonin isälle ja äidille, ja he luulivat, että hän oli ihminen,
-kunnes hän alttarin tulessa nousi taivaaseen. -- Tuom. 6: 11--22; 13:
-20.
-
-Kolmanneksi ovat henkiolennot kirkkaita varsinaisessa tilassaan ja
-kuvataan usein kirkkaina ja säteilevinä. Sen enkelin muoto, joka
-vieritti kiven haudan ovelta, oli "kuin pitkäisen leimaus". Daniel
-näki vilahdukselta henkisen ruumiin, jonka hän kuvaili täten: Hänen
-silmänsä olivat kuin palava soihtu, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli,
-hänen kätensä ja jalkansa kuin kiiltävä vaski ja hänen äänensä kuin
-mahtava pauhu. Hänen edessään lankesi Daniel ikäänkuin kuollut. (Dan.
-10: 6, 10, 15, 17). Saulus tarsolainen näki samankaltaisen vilahduksen
-Kristuksen kirkkaasta ruumiista, jonka loisto oli suurempi kuin
-keskipäiväauringon kirkkaus. Saulus menetti näkönsä ja lankesi maahan.
-
-Täten olemme nähneet, että henkiolennot ovat todellakin ihania;
-kuitenkaan ei ihminen näe niitä, paitsi silloin kuin ihmisen silmät
-avataan, niin että ne voivat nähdä niitä, tai silloin kuin he
-esiintyvät _lihallisessa verhossa_ kuten ihmiset. Nämä lopputulokset
-tulevat varmemmiksi, kun me tutkimme lähempiä seikkoja heidän
-ilmestyksessään. Yksin Saulus näki Herran, ja ne miehet, jotka
-vaelsivat hänen kanssansa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään.
-(Ap. t. 9: 7). Ne miehet, jotka olivat Danielin kanssa, eivät nähneet
-sitä kirkasta olentoa, jota hän kuvailee, mutta suuri pelko tuli heidän
-päällensä, ja he juoksivat ja piilottivat itsensä. Edelleen selittää
-tämä kirkas olento: "Persian valtakunnan ruhtinas oli minua vastaan
-kaksikymmentä yksi päivää". (Dan. 10: 13). Lankesiko Daniel jota
-Herra niin suuresti rakasti, sen edessä kuin kuollut, jota Persian
-ruhtinas vastusti kaksikymmentä yksi päivää? Mitenkä on tämän asian
-kanssa? Varmaankaan ei ruhtinas nähnyt häntä kirkkaudessa! Ei, joko
-hän oli _näkymättömänä_ läsnä hänen luonansa, tai esiintyi hän ihmisen
-_kaltaisena_.
-
-Meidän Herramme on ylösnousemisestaan asti henkiolento: tietenkin
-kuuluvat samat kyvyt joita me tapaamme enkeleillä (henkisillä
-olennoilla) myöskin hänelle. Ja niin on asianlaita, kuten me selvemmin
-eräässä seuraavassa luvussa tulemme näkemään.
-
-Siten me näemme, että Raamattu käsittelee henkistä ja ihmisluontoa
-erilaisina, selvästi erotettuina luontoina, eikä anna pienintäkään
-todistusta siihen että toinen tulisi kehityksen kautta muuttumaan
-toiseksi; mutta toiselta puolen selittää se että ainoastaan muutamat
-harvat tulevat koskaan muuttumaan ihmisluonnosta jumalalliseen
-luontoon, johon Jeesus heidän päänsä jo on korotettu. Ja tämä
-ihmeellinen ja erityinen piirre Jehovan suunnitelmassa on tuota
-ihmeellistä ja erityistä tarkotusta varten valmistaa näistä Jumalan
-erityisiä välikappaleita tuon suuren tulevaisuustyön, kaiken
-ennalleenasettamisen suorittamisessa.
-
-Tarkastakaamme nyt sanoja: kuolevaisuus ja kuolemattomuus.
-
-Me tulemme huomaamaan niiden oikean merkityksen olevan täydessä
-sopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme oppineet vertaamalla Raamatun
-lausuntoja ihmis- ja henkiolentojen suhteen, ja maallisia ja
-taivaallisia lupauksia toisiinsa. Nämä sanontatavat sisältävät
-tavallisesti hyvin epäselvän käsityksen ja väärät esitykset niiden
-merkityksestä aiheuttavat vääriä käsityksiä niiden aineitten suhteen,
-joiden yhteydessä ne ovat, niin hyvin yleisessä puheessa kuin
-Raamatussa.
-
-_"Kuolevaisuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka on _altis
-kuolemalle_, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on
-_mahdollinen_.
-
-_"Kuolemattomuus"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka _ei ole altis
-kuolemalle;_ ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa
-kuolema on _mahdoton_.
-
-Tavallinen mutta väärä käsitys _kuolevaisuudesta_ on se, että se on
-asema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen
-käsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta.
-
-Sana _kuolematon_ merkitsee sitä, mikä _ei kuole_; joten itse sanan
-muodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen _kuolevaisuudesta_
-yleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet
-pulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko
-Aadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat,
-että jos hän oli _kuolematon_, niin ei Jumala olisi voinut sanoa:
-"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman", koska
-kuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen
-johtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin
-millä tavalla voi silloin selitys: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman",
-olla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä
-mukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa?
-
-Vaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka
-annetaan sanalle _kuolevaisuus_. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki
-on selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa,
-jossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen
-elämä, mutta _ei elämää itsessänsä_. Hänen elämänsä oli elämää, joka
-sai _ylläpitonsa_ "kaikkinaisista paratiisin puista", kiellettyä
-puuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen
-ja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu --
-ylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli
-Aadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin
-oli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen -- hän oli
-_kuolevainen_.
-
-Me tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen
-ja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta
-varten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi.
-Hänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton
-sen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti.
-Koska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi
-kuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut
-sikseen. Hänelle oli luvattu _niiden siunausten jatkaminen, joita
-hän silloin nautti_, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja
-häntä uhkasi kaiken menetys -- kuolema -- jos hän oli tottelematon.
-Väärä käsitys _kuolevaisuus_-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen,
-että yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole,
-ovat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen
-Isämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on
-kuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan
-lankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan
-kuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin
-tulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla,
-jos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten
-Aadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan,
-jonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken
-vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee
-täydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut
-syntiä.
-
-Ei missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat
-kuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut
-ennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle
-luonnolle omistetaan kuolemattomuus -- alkuaan yksin Jehovalle,
-sittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä
-korkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus
-luvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan
-kirkastetaan. -- 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53,
-54.
-
-Meillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu
-ainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat
-kuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan
-tulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä
-tyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat
-kuolevaisia.
-
-Siten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut,
-tulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään
-ilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon,
-johon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä -- elämä itsessään
-(Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi
-vaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja
-täydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään
-aihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät
-varustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän
-täydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole.
-
-_Kuolevaisuus ja kuolemattomuus_ sanojen oikea käsittäminen ja
-tapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse
-perustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu
-tuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi
-ihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata,
-ettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se,
-että parantumattomien täytyy _jatkaa elämäänsä_ jossakin ja jollakin
-tavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa
-Jumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista
-kurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt
-toimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan:
-että ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta
-rikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä
-tuskissa, vaan toinen kuolema. "Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää
-kuoleman."
-
-
-
-"Mikä sinä olet inttämään Jumalaa vastaan."
-
-Room. 9: 20.
-
-
-Muutamat suosivat sitä väärinkäsitystä vanhurskauden vaatimuksista,
-ettei Jumala saisi tehdä mitään eroa jakaessaan armolahjojaan luotujen
-olentojen keskuudessa; ja jos hän korottaa _yhden_ korkeaan asemaan,
-niin täytyy hänen _oikeudenmukaisesti_ tehdä kaikkien kanssa samalla
-tavalla, ellei voitaisi osottaa, että muutamat olivat menettäneet
-_oikeutensa_, jossa tapauksessa heidät voitaisiin määrätä alempaan
-asemaan.
-
-Jos tämä periaate olisi oikea, seuraisi siitä, ettei Jumalalla olisi
-ollut oikeutta luoda Jeesusta enkeleitä korkeammaksi ja yhä edelleen
-korottaa häntä jumalalliseen luontoon, ellei hän aikoisi tehdä samalla
-tavalla kaikkien enkeleiden kanssa -- ja kaikkien ihmisten kanssa.
-Ja sovelluttaaksemme tätä periaatetta vielä pitemmälle: jos jotkut
-ihmiset tulevat korkealle korotettaviksi ja osallisiksi Jumalallisesta
-luonnosta, niin täytyy kaikkien lopullisesti tulla korotetuiksi
-samaan asemaan. Ja miksikä ei jatkaa periaatetta äärimmäisyyteen asti
-ja sovelluttaa sitä nisäkkäisiin ja hyönteisiin, jotka myös ovat
-luotuja olentoja, ja sanoa, että koska Jumala on ne kaikki luonut,
-niin täytyy niiden kaikkien lopulta saavuttaa korkein olemassaolotaso
--- jumalallinen luonto? Tämä on selvästi mahdottomuus, mutta yhtä
-järkevä kuin mikä toinen johtopäätös tahansa, joka perustuu tällaiseen
-otaksuttuun periaatteeseen.
-
-Ehkä ei kukaan tahtoisi jatkaa vääriä otaksumisia niin pitkälle. Mutta
-jos tämä olisi yksinkertaiselle oikeudelle perustettu periaate, niin
-missä se päättyisi enään olematta oikeudenmukainen?
-
-Ja jos Jumalan suunnitelma todellakin olisi sellainen, niin missä olisi
-silloin kaikkien Jumalan töitten suloinen moninaisuus? Mutta tämä ei
-ole Jumalan suunnitelma. Koko luonto, sekä elävä että eloton, todistaa
-Jumalan vallan ja viisauden ihanuutta ja moninaisuutta. Ja samoin kuin
-"taivaat kertovat Jumalan kunniasta, ja vahvuus julistaa hänen kättensä
-töitä" ihmeellisessä vaihtelevaisuudessa ja ihanuudessa, niin tulevat
-hänen järjellä varustetut olentonsa moninaisuutensa kautta vielä paljon
-enemmän todistamaan hänen valtansa ylenmääräistä kirkkautta. Me teemme
-tämän johtopäätöksen Jumalan sanan järkähtämättömän opin perustuksella
-ja tämän kanssa pitävät yhtä järjen ja luonnon todistus.
-
-On erittäin tärkeätä, että meillä on oikeat käsitykset vanhurskaudesta.
-_Suosiosta_ johtunutta lahjaa ei saa koskaan pitää oikeudella
-ansaittuna palkintona. Pelkkä oikeudenmukainen toimenpide ei anna
-mitään aihetta mihinkään erityiseen kiitollisuuteen, ei se myöskään ole
-mikään todistus rakkaudesta; mutta Jumala osottaa suuren rakkautensa
-luotujaan kohtaan antamalla heille äärettömän määrän ansaitsemattomia
-armolahjoja, joiden tulee herättää heissä vastarakkautta ja ylistystään.
-
-Jumalalla olisi ollut oikeus, jos hän olisi tahtonut, tehdä meistä
-ainoastaan olentoja, joilla oli hyvin lyhyt olemassaolon aika,
-joskaan emme koskaan olisi tehneet syntiä. Hän on tehnyt muutamia
-alemmista luoduistaan sellaisiksi. Hän olisi voinut antaa meidän
-nauttia siunauksistaan jonkun aikaa ja sitten, ilman vääryyttä,
-poistaa kaikkien meidän olemassaolon. Sellainenkin lyhyt olemassaolo
-olisi suosiota. Armoon perustuu se, että meillä on ensinkään mitään
-olemassaoloa. Kuinka paljon suurempaa suosiota osottaakaan synnin
-kautta menetetyn olemassaolon jälleen lunastaminen! Ja edelleen on se
-Jumalan suosiota, että me olemme ihmisiä emmekä eläimiä; Ainoastaan
-Jumalan suosiosta johtuu se, että enkelien luonto on jonkun verran
-ihmisluontoa korkeampi, ja samoin Jumalan suosion perustuksella tulevat
-Herra Jeesus ja hänen morsiamensa osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
-Sentähden tulee hänen järjellisten luomustensa kiitollisuudella ottaa
-mitä ikinä Jumala antaa. Jokainen muu ajatus ansaitsee oikeudenmukaisen
-kadotustuomion ja tulee, jos sitä suositaan, päättymään alennukseen
-ja tyhjäksitekemiseen. Ihmisellä ei ole oikeutta tavotella enkeliksi
-tulemista, koska häntä ei koskaan ole kutsuttu tähän asemaan, ei
-myöskään enkelillä ole oikeutta pyrkiä jumalalliseen luontoon, koska
-ei hänelle ole sitä koskaan tarjottu. Siinä oli Saatanan ylpeys, joka
-aikaansai hänen kukistamisensa korkeasta asemastaan ja tulee päättymään
-hänen tyhjäksitekemisessään. Jes. (14: 14.) "Jokainen, joka ylentää
-itsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, ylennetään" (Luuk. 14:
-11), mutta ei välttämättömästi korkeimpaan asemaan.
-
-Osaksi väärinkäsittäen vanhurskauden ja osaksi toisista syistä on aine
-valinnasta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa, antanut ainetta
-paljoon riitaan ja väärinkäsitykseen. Ainoastaan muutama kieltänee sen,
-että Raamattu opettaa löytyvän valinnan, mutta mihinkä periaatteeseen
-valinta perustuu, on kysymys, joka on huomattava ajatusten
-eroavaisuuden esineenä, siitä syystä, että muutamat väittävät, että se
-on mielivaltainen, ehdoton valinta, ja toiset, että se on ehdollinen.
-Me uskomme, että näissä molemmissakin käsityskannoissa on jotakin
-totta. Valinta Jumalan puolelta ilmaisee hänen valintaansa jotakin
-erityistä tarkotusta, virkaa tai asemaa varten. Jumala on valinnut tai
-nähnyt hyväksi, että muutamat hänen olennoistaan tulisivat enkeleiksi,
-että muutamat tulisivat ihmisiksi, että muutamista tulisi nisäkkäitä,
-lintuja, hyönteisiä j.n.e., ja että muutamat tulisivat osallisiksi
-hänen omasta jumalallisesta luonnostaan. Ja joskin Jumala määrätyillä
-_ehdoilla_ valitsee kaikki jotka otetaan jumalalliseen luontoon, niin
-ei voida sanoa, että nämä enemmän kuin toisetkaan _ansaitsisivat_
-sen; sillä ainoastaan armosta jokin luotu olento omistaa olemassaolon
-jollakin tasolla.
-
-"Siis ei se ole ihmisen tahtomisessa eikä juoksemisessa, vaan
-Jumalan armosta" -- hyvyydestä, suosiosta. (Room. 9: 16.) Se, että
-Jumala kutsui valitut jumalalliseen luontoon, ei johtunut siitä,
-että he olisivat olleet toisia paremmat, sillä hän sivuutti enkelit,
-jotka eivät olleet tehneet syntiä, ja kutsui muutamia lunastetuista
-syntisistä jumalalliseen kunniaan. Jumalalla on oikeus tehdä, mitä
-hän omallaan haluaa, ja hän näkee hyväksi käyttää tätä oikeutta
-suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Koska kaikki, mitä meillä on, on
-Jumalan armosta, niin: "Oi ihminen, mikä sinä olet inttämään Jumalaa
-vastaan? Ei kai teos sano tekijälleen miksi minut tämmöiseksi teit? Vai
-eikö savenvalajalla ole valtaa savensa samasta seoksesta tehdä toista
-astiata jaloa, toista halpaa käytäntöä varten" -- tai pienempää kunniaa
-varten? (Room. 9: 20, 21.) Kaikki on sama jumalallinen valta luonut,
-muutamat korkeampaa luontoa ja suurempaa kunniaa varten ja toiset
-alempaa luontoa ja pienempää kunniaa varten.
-
-"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän joka myös on hänet [miehen]
-luonut: _Kysykää_ minulta tulevaisia asioita; _jättäkää_ minulle minun
-lasteni, minun kätteni työn huoli. Minä olen tehnyt maan ja luonut
-ihmiset sen päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan ja antaneet
-kutsun koko sen sotajoukolle." "Sillä niin sanoo Herra, joka on luonut
-taivaan, hän joka on Jumala, hän joka on muodostanut maan ja tehnyt
-sen, hän joka on valmistanut sen, ja joka ei ole luonut sitä olemaan
-tyhjänä, vaan muodostanut sen, jotta sen päällä asuttaisiin. Minä
-olen Herra eikä kenkään muu." (Jes. 45: 11, 12, 18.) Ei kellään ole
-oikeutta määrätä Jumalan menettelytapaa. Jos hän perusti maan, ja jos
-hän ei sitä turhan tähden muodostanut, vaan että sen päällä asuisivat
-ennalleenasetetut, täydelliset ihmiset, minkä arvoiset me silloin
-olemme inttämään Jumalaa vastaan ja sanomaan, että hän tekee väärin,
-kun hän ei muuta heidän luontoaan eikä tee heitä kaikkia osallisiksi
-henkisestä luonnosta, joko enkelien kaltaisiksi tai hänen oman
-jumalallisen luontonsa kaltaisiksi? Kuinka paljon paremmin sopiikaan
-meille tulla nöyrinä Jumalan sanan luo ja "kysyä" tulevista asioista
-kuin "määrätä" tai tahtoa, että hän tekisi meidän suunnitelmiemme
-mukaan. Herra, pidätä palvelijoitasi, etteivät he lankea röyhkeyden
-synteihin; älä anna niille valtaa meidän ylitsemme. Me uskomme, ettei
-kukaan Jumalan lapsista tahtoisi tehdä määräyksiä Herralle hänen
-menettelytapansa suhteen; mutta kuinka helposti ja melkein tietämättään
-monet lankeevat tähän eksytykseen.
-
-Ihmiset ovat Jumalan lapsia luomisen kautta -- hänen kättensä työ
---, ja hänen suunnitelmansa heidän suhteensa on selvästi ilmotettu
-hänen sanassaan. Paavali sanoo, että ensimäinen ihminen (joka oli
-esikuva siitä, miksi suku tulee, kun se on täydellinen) oli maasta
-maallinen, ja että hänen jälkeentulevaisensa, evankelista seurakuntaa
-lukuunottamatta, tulevat ylösnousemisessa edelleen olemaan maallisia
-inhimillisiä olentoja, sovellettuja maata varten. (1 Kor. 15: 38, 44.)
-Daavid selittää, että ihminen luotiin ainoastaan vähää vähemmäksi
-enkeleitä ja kruunattiin kirkkaudella, kunnialla, herraudella j.n.e.
-(Ps. 8: 5--9.) Ja Pietari, meidän Herramme ja kaikki profeetat maailman
-alusta alkaen selittävät että ihmissuku tulee ennalleenasetettavaksi
-tuohon ihanaan täydellisyyteen ja jälleen olemaan maan herrana, kuten
-sen edustaja, Aadam, oli. -- Ap. t. 3: 19--21.
-
-Tämä on se onnellinen osa, jonka Jumala on suvainnut antaa
-ihmissuvulle. Ja mikä ihana osa! Sulje silmäsi hetkeksi niiltä
-kurjuuden ja tuskan, alennuksen ja surun näytelmiltä, jotka vielä
-nyt synnin johdosta vallitsevat, ja kuvittele mielessäsi täydellisen
-maan ihanuutta. Ei pieninkään synnin tahra häiritse sitä sopusointua
-ja rauhaa, joka vallitsee täydellisessä yhteiskunnassa, ei katkeraa
-ajatusta, ei epäystävällistä silmäystä tai sanaa; rakkaus, joka
-ylitsevuotavana täyttää jokaisen sydämen, löytää vastakaikua jokaisessa
-toisessa sydämessä, ja suopeus painaa leimansa jokaiseen toimeen.
-Ei mitään sairautta ole enään siellä, ei mitään kipua tai tuskaa,
-ei katoavaisuudesta merkkiäkään -- ei edes sellaisesta pelkoakaan.
-Ajattele kaikkia niitä terveyden ja ihanuuden kuvia ihmisten muodoissa
-ja piirteissä, joita joskus olet nähnyt, ja tiedä, että täydellinen
-ihminen tulee omistamaan vielä suuremman ihanuuden. Sisäinen puhtaus
-ja henkinen ja siveellinen täydellisyys tulevat painamaan leimansa
-ja kirkastamaan kaikkia säteileviä kasvoja. Sellaiseksi muodostuu
-maallinen yhteiskunta, ja kaikkien niiden kyyneleet jotka itkien
-surevat omaisiaan, tulevat poispyyhityiksi, kun he täten näkevät, että
-ylösnousemistyö on täytetty. -- Ilm. 21: 4.
-
-Ja tämä muutos koskee ainoastaan inhimillistä yhteiskuntaa. Me
-muistamme myöskin, että maa, joka "tehtiin asuttavaksi" tällaista
-sukua varten, tulee heille olemaan sopiva ja miellyttävä asuinpaikka,
-jota kuvasi Eedenin paratiisi, johon ihmiskunnan edustaja ensin
-asetettiin. Paratiisi tulee ennalleenasetettavaksi. Maa ei tulee
-enää kantamaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja vaatimaan ihmistä
-tekemään työtä otsansa hiessä leivän hankkimista varten, vaan "maa
-antaa [helposti ja luonnollisesti] satonsa". "Erämaa on kukoistava
-niinkuin kukkainen", eläimet tulevat täydellisiksi, halukkaiksi
-ja tottelevaisiksi palvelijoiksi, luonto kaikessa suloisessa
-moninaisuudessaan on kaikkialla kehottava ihmistä näkemään ja tuntemaan
-Jumalan ihanuutta, valtaa ja rakkautta, ja mieli ja sydän on iloitseva
-hänessä. Tuo levoton pyrkiminen saavuttamaan jotakin uutta, joka nyt on
-vallalla ei ole luonnollinen vaan luonnoton tila, joka johtuu meidän
-epätäydellisyydestämme ja nykyisestä ympäristöstämme, joka ei meitä
-tyydytä. Tuo rauhaton uuden tavotteleminen ei ole Jumalan kaltaista.
-Useimmat asiat ovat Jumalalle vanhoja, ja Herraa miellyttävät enimmän
-ne asiat, jotka ovat vanhoja ja täydellisiä. Samoin on ihmisen laita,
-kun hän on asetettu ennalleen Jumalan kuvaksi. Täydellinen ihminen ei
-tule täysin tuntemaan tai käsittämään henkiolentojen kirkkautta eikä
-hän sentähden pidä sen saavuttamista suotavana, koska hän on toista
-luontoa, samoin kuin kalat ja linnut enimmin pitävät omasta luonnostaan
-ja valtakunnastaan. Ihmisen valtaa niin se ihanuus, joka ympäröi häntä
-inhimillisessä tasossa, ettei hän ikävöi tai toivo toista luontoa
-tai toisia olosuhteita, kuin ne, joista silloin nautitaan. Silmäys
-seurakunnan nykyiseen tilaan valaisee tätä. "Kuinka vaikea" onkaan
-niiden, joilla on tämän maailman rikkauksia mennä Jumalan valtakuntaan.
-Ne harvat asiat, jotka nyt omistetaan, omaavat nytkin tänä pahana ja
-kuoleman herrauden aikana sellaisen vallan ihmisluonnon yli, että me
-tarvitsemme erityistä Jumalan apua kiinnittääksemme katseemme henkisiin
-lupauksiin.
-
-Että kristillinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on poikkeus Jumalan
-yleisestä suunnitelmasta ihmissuvun suhteen, selviää siitä esityksestä,
-että sen valitseminen oli määrätty jumalallisessa suunnitelmassa ennen
-maailman perustusta (Ef. 1: 4, 5), jona aikana Jumala ei ainoastaan
-nähnyt suvun lankeamista syntiin, vaan myöskin määräsi ennakolta
-sen luokan vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja kirkastamisen, jota
-hän evankeliumin aikana on kutsunut maailmasta tulemaan poikansa
-kuvan kaltaiseksi, tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja
-Kristuksen Jeesuksen kanssaperilliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa
-pannakseen toimeen maailmaa käsittävän vanhurskauden ja rauhan. --
-Room. 8: 28--30.
-
-Tämä osottaa, että valinta tai seurakunnan vaali oli jotakin, jonka
-Jumala puolestaan oli ennakolta määrännyt; mutta huomaa: se ei ollut
-_seurakunnan yksilöllisten_ jäsenten ehdoton valinta. Jumala määräsi
-ennen maailman perustamista, että sellainen joukko oli valittava
-sellaista tarkotusta varten, määrättynä aikana, evankeliumin aikana.
-Joskaan emme epäile, että Jumala olisi voinut ennakolta nähdä, kuinka
-kukin yksityinen seurakunnan jäsen tulee menettelemään, ja tietää
-tarkoin ennakolta, ketkä tulisivat arvokkaiksi ja siitä syystä
-"pienen lauman" jäseniksi, niin ei tämä kuitenkaan ole se tapa, jolla
-Jumalan sana esittää opin valitsemisesta. Apostolit eivät koettaneet
-terottaa ajatusta henkilökohtaisesta ennakolta määräämisestä, vaan
-että Jumala aikomuksessaan oli ennakolta määrännyt _erään luokan_
-tai määrätyn joukon joka saisi omistaa tuon kunnia-aseman, ja että
-sen valitseminen tapahtuisi määrätyillä ehdoilla, joihin kuuluisivat
-vaikeat koettelemukset uskoon, kuuliaisuuteen ja maallisten oikeuksien
-uhraamiseen nähden j.n.e., aina kuolemaan asti. Henkilökohtaisen
-koetuksen ja henkilökohtaisen "voittamisen" kautta valitaan tai
-hyväksytään siten _ennakolta määrätyn luokan_ yksityiset jäsenet
-kaikkiin niihin siunauksiin ja etuihin, jotka Jumala on ennakolta
-määrännyt tätä luokkaa varten.
-
-Sana kirkastanut Room. 8: 30 johtuu kreikkalaisesta sanasta _doxazo_
-ja merkitse myös _kunnioittanut_. Se asema, johon seurakunta valitaan
-on suuri kunnia-asema. Ei kukaan olisi voinut ajatella niin suuren
-kunnian voittamista. Niinpä meidän Herramme Jeesus kutsuttiin ensin,
-ennen kuin hän voi tavoitella tuota kunniaa, kuten me luemme: "Niinmyös
-Kristus ei ole itseään kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi papiksi
-oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: 'Sinä olet minun poikani,
-tänä päivänä minä sinun synnytin'." Taivaallinen Isä kunnioitti siis
-meidän Herraamme Jeesusta, ja jokaista valitussa joukossa, joka tulee
-hänen kanssaperillisekseen, tulee Jumalan suosio siten kunnioittamaan.
-Seurakunta saa kokea samalla tavalla kuin sen pää tämän "kunnian" alkua
-silloin kuin Jumala _siittää_ sen jumalalliseen luontoon totuuden sanan
-kautta (Jaakob. 1: 18), ja he tulevat kunniasta täydelleen osallisiksi,
-silloin kun he ovat _syntyneet_ hengestä henkisiksi olennoiksi --
-jotka ovat kirkastetun pään kaltaisia. Niiden, joita Jumala tahtoo
-täten kunnioittaa, täytyy olla täydelliset ja puhtaat, mutta kun me
-perinnön kautta olimme syntiset, niin ei hän ainoastaan kutsunut
-meitä ja tarjonnut meille kunniaa, vaan hän piti myös huolta meidän
-_vanhurskauttamisestamme_ synnistä poikansa kuoleman kautta, jotta hän
-tekisi meidät kykeneviksi saavuttamaan sen kunnian, johon hän meidät
-kutsuu.
-
-Valitessaan pientä laumaa lähettää Jumala hyvin yleisen kutsun --
-"monet ovat kutsutut". Kaikki eivät ole kutsutut. Kutsu rajotettiin
-ensin meidän Herramme toiminnan aikana, Israeliin lihan puolesta;
-mutta nyt Jumalan palvelijat vaativat (eivät pakota) niin monta kuin
-he tapaavat (Luuk. 14: 23) tähän erityiseen armojuhlaan. Mutta eivät
-kaikki niistä, jotka kuulevat ja tulevat, ole arvolliset. Häävaatteet
-(Kristuksen meidän puolestamme laskettu vanhurskaus) tarjotaan
-jokaiselle, mutta muutamat eivät tahdo panna niitä päällensä ja
-täytyvät tulla hyljätyiksi, ja niistä jotka pukeutuvat vanhurskauden
-vaippaan, ja jotka saavat kunnian tulla siitetyiksi uuteen luontoon,
-eivät kaikki onnistu pysymään lujina kutsussaan ja valinnassaan
-olemalla uskolliset liitossaan. Niistä, jotka ovat arvolliset
-esiintymään Karitsan kanssa kirkkaudessa, sanotaan, että he ovat:
-_"kutsutut ja valitut ja uskolliset"_. -- Ilm. 14: 1 ja 17: 14.
-
-Kutsu on tosi. Jumalan aikomus valita ja korottaa seurakunta on
-muuttumaton; mutta tähän valittuun luokkaan tuleminen riippuu ehdoista.
-Kaikkien, jotka tahtovat tulla osallisiksi edeltäpäin määrätystä
-kunniasta, täytyy täyttää kutsun ehdot. "Kun meillä on lupaus tulla
-hänen lepoonsa, niin peljätkäämme siis, ettei joku teistä olisi jäänyt
-jälelle." (Hebr. 4: 1.) Joskaan suuri suosio ei riipu _siitä_, joka
-tahtoo, eikä _siitä_, joka juoksee, niin on se kuitenkin _sitä varten_,
-joka tahtoo, ja _sitä varten_, joka juoksee, sitten kun häh on tullut
-kutsutuksi.
-
-Sen jälkeen kun me täten, kuten me toivomme, olemme selvästi osottaneet
-Jumalan _ehdottoman oikeuden ja tarkotuksen_ tehdä, mitä hän tahtoo
-omallaan, niin kiinnitämme huomiomme siihen, että se periaate, joka
-painaa leimansa kaikkien Jumalan suosiolahjojen antamiselle, on
-toimiminen kaikkien parhaaksi.
-
-Kun me siis, Raamattuun vedoten pidämme todistettuna, että ihmis- ja
-henkiluonto ovat erilaiset ja selvästi erotetut -- että kahden
-luonnon sekotus ei sisälly Jumalan tarkotukseen, vaan olisi tällainen
-luonto epätäydellinen, sekä että muutos luonnosta toiseen ei ole
-tavallista, vaan poikkeus, yhdessä ainoassa tapauksessa: joka koskee
-Kristushenkilöä päätä ja ruumista -- niin herää meissä silloin syvä
-mielenkiinto oppia tuntemaan, miten muutos tulee toteutumaan, millä
-ehdoilla se voidaan voittaa, ja millä tavalla se tulee tapahtumaan.
-
-Ne ehdot, joilla seurakunta yhdessä Herransa kanssa voi tulla
-korotetuksi jumalalliseen luontoon (2 Piet. 1: 4), ovat aivan
-samat kuin ne, joilla hän sen sai: astumalla hänen askeleissaan,
-jättämällä itsensä eläväksi uhriksi ja siten uskollisesti toimia
-vihkiytymyslupauksensa mukaan, kunnes uhraus päättyy kuolemaan.
-Tämä luonteen muutos, ihmisluonnosta jumalalliseen luontoon,
-annetaan palkintona niille, jotka evankeliumin aikakautena uhraavat
-_ihmisluontonsa_, kuten Herra teki, _sen_ kaikkien harrastusten,
-toiveitten ja pyrkimysten kanssa mitä nykyaikaan tai tulevaisuuteen
-tulee -- aina kuolemaan asti. Ylösnousemisessa tulevat sellaiset
-heräämään, ei että he tulisivat muun ihmissuvun kanssa osallisiksi
-siunatusta ennalleenasettamisesta ja kaikista siitä johtuvista
-siunauksista, vaan tullakseen osallisiksi Herransa kaltaisuudesta,
-kunniasta ja ilosta saaden yhdessä hänen kanssaan Jumalallisen luonnon.
--- Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 12.
-
-Uuden luonnon alku ja kehitys verrataan ihmiselämän alkuun ja
-kehitykseen. Kuten toisessa tapauksessa ensin on sikiäminen ja sitten
-syntyminen, niin on myös toisessakin. Pyhien sanotaan siinneen Jumalan
-totuuden sanan kautta. (1 Piet. 1: 3; 1 Joh. 5: 18, Jaak. 1: 18.) Se
-on, Jumala antaa heille ensimäisen herätyksen jumalalliseen elämään
-sanansa kautta. Kun he, tultuaan vanhurskautetuksi vapaasta armosta
-uskomalla lunastukseen, kuulevat kutsun: "Antakaa ruumiinne eläväksi,
-pyhäksi [joka on lunastettu, vanhurskautettu] ja [sentähden] Jumalalle
-otolliseksi uhriksi; joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne"
-(Room. 12: 1), ja kun he, kuuliaisina kutsulle täydelleen vihkivät
-vanhurskautetun ihmisyytensä Jumalalle eläväksi uhriksi, Jeesuksen
-uhrin rinnalla, niin hyväksyy Jumala sen, ja heti tässä toimituksessa
-alkaa heidän henkinen elämänsä. Sellaisina alkavat he heti ajatella ja
-toimia kuten uusi [muuttunut] mieli vaatii, inhimillisten pyyteiden
-ristiinnaulitsemiseen asti. Vihkiytymyssilmänräpäyksestä asti laskee
-Jumala heidät "uusiksi luomuksiksi".
-
-_Embryo-tilassa_ olevilta "uusilta luomuksilta" häviävät entiset
-asiat (inhimilliset toivomukset, toiveet, suunnitelmat j.n.e.) ja
-kaikki tulee uudeksi. Kehittymätön "uusi luomus" jatkaa kasvamistaan
-ja kehittymistään, siinä määrin kuin vanha inhimillinen luonto
-toiveineen, tarkotuksineen, toivomuksineen j.n.e. ristiinnaulitaan.
-Nämä kaksi kehitystä jatkuvat samanaikuisina aina siitä ajasta asti kun
-vihkiytyminen alkaa, kunnes inhimillisen kuolema ja henkisen luonnon
-syntyminen seuraavat. Sitä myöten kun Jumalan henki jatkaa sanansa
-kautta yhä edelleen suunnitelmiensa paljastamista, tekee hän meidän
-kuolevaiset ruumiimme eläviksi (Room. 8: 11) ja saattaa täten nämä
-kuolevaiset kykeneviksi palvelemaan häntä; mutta kun aika tulee, niin
-me saamme uudet ruumiit -- henkiset, taivaalliset, kaikissa suhteissa
-sovelletut uuden, taivaallisen mielen mukaisiksi.
-
-"Uuden luomuksen" _syntyminen_ tapahtuu ylösnousemuksessa (Kol. 1:
-18), ja tämän luokan ylösnousemusta kutsutaan ensimäiseksi (tai
-ylevimmäksi) ylösnousemukseksi. (Ilm. 20: 6.) Tulee muistaa, ettemme
-me todellisuudessa ole henkiolentoja ennenkuin ylösnousemuksessa,
-joskin meidät siitä ajasta, kun me saimme lapseuden hengen, lasketaan
-sellaisiksi. (Room. 8: 23--25; Ef. 1: 13, 14, Room. 6: 10, 11.) Kun me
-tulemme todellisiksi henkiolennoiksi, se on kun me olemme syntyneet
-hengestä, niin emme kauvemmin ole lihallisia olentoja; sillä se "mikä
-hengestä on syntynyt, on _henki"_.
-
-Hengestä sikiäminen vihkiytymisessä täytyy tapahtua ennen tätä
-syntymistä henkiseen luontoon ylösnousemisessa, yhtä varmasti kuin
-lihassa sikiäminen tapahtuu ennen lihassa syntymistä. Kaikki jotka
-ovat syntyneet lihasta ensimäisen Aadamin, tuon maallisen, kuviksi,
-sikisivät ensin lihasta; ja muutamat ovat siinneet _uudelleen_
-Jumalan hengestä, totuuden sanan kautta, jotta he, kun aika on
-tullut, syntyisivät hengestä taivaallisen kuvaksi ensimäisessä
-ylösnousemisessa: "Niinkuin meissä on ollut maallisen kuva -- niin
-meissä [seurakunnassa] on myös oleva taivaallisen kuva" -- ellei
-lankeemusta tapahdu. -- 1 Kor. 15: 49; Hebr. 6: 6.
-
-Joskin taivaallisen kutsumuksen vastaanottaminen ja meidän
-vihkiytymisemme kuuliaisuuteen sitä kohtaan ratkaistaan yhdessä
-hetkessä, niin tapahtuu kuitenkin jokaisen ajatuksen saattaminen
-sopusointuun Jumalan mielen jälkeen asteettain; se on sen asteettaista
-suuntaamista taivaaseen päin, joka luonnostaan taipuu maata kohti.
-Apostoli kutsuu tätä muuttumiseksi, sanoen: "Älkää muodostautuko tämän
-maailman mukaan, vaan muuttukaa [taivaalliseen luontoon] _mielenne
-uudistuksen_ kautta, tutkiaksenne mikä Jumalan hyvä, otollinen ja
-täydellinen tahto on." -- Room. 12: 2.
-
-Tulee huomata, että nämä apostolin sanat eivät kohdistu uskottomaan
-maailmaan, vaan niihin, jotka hän tunnustaa veljiksi, kuten edellisestä
-värssystä huomataan: "Niin minä... kehotan teitä, _veljet_, antamaan
-ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi."
-
-Luullaan ylimalkaan, että kun ihminen kääntyy synnistä vanhurskauteen
-ja epäuskosta ja vihollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rupeaa luottamaan
-häneen, että tämä on se muutos, jota Paavali tarkottaa. Tämä on
-todellakin suuri muutos, mutta ei _se_ muutos, jota Paavali tarkottaa.
-Tämä on luonteen muutos: mutta Paavali tarkottaa luonnon muutosta, joka
-määrätyillä ehdoilla on luvattu uskoville evankeliumin aikakautena,
-ja hän kehottaa _uskovia_ täyttämään nämä ehdot. Ellei tällainen
-_luonteen_ muutos jo olisi tapahtunut niissä, joita hän puhuttelee,
-niin ei hän olisi voinut kutsua heitä veljiksi -- vieläpä veljiksi,
-joilla oli jotakin "pyhää ja Jumalalle otollista", jonka he voivat
-uhrata; sillä ainoastaan ne, jotka ovat vanhurskautetut uskomalla
-lunastukseen, laskee Jumala pyhiksi ja otollisiksi. _Luonnon_ muutos
-tulee niille lopputulokseksi, jotka evankeliumin aikana uhraavat
-vanhurskautetun ihmisyytensä, kuten Jeesus uhrasi täydellisen
-ihmisyytensä, luopuen kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan
-vastaiseen _inhimilliseen_ olemassaoloon ja jättäen huomioonottamatta
-nykyiset inhimilliset nautinnot, etuudet, oikeudet j.n.e. Ensiksi
-uhrataan inhimillinen tahto ja sen jälkeen emme saa antaa oman tai
-jonkun toisen inhimillisen tahdon vaan ainoastaan jumalallisen tahdon
-meitä ohjata. Jumalallinen tahto tulee meidän tahdoksemme ja me emme
-pidä inhimillistä tahtoa omanamme, vaan toisen tahtona, joka on
-jätettävä huomioonottamatta ja uhrataan. Sitten kun jumalallinen tahto
-on tullut meidän tahdoksemme, alamme ajatella, päättää ja ratkaista
-asioita jumalallisen näkökannan mukaan: Jumalan suunnitelma tulee
-meidän suunnitelmaksemme, ja Jumalan tiet tulevat meidän teiksemme.
-Ei kukaan voi täysin ymmärtää tätä muutosta, joka ei täydellä todella
-ole uhrannut itseään ja sen perustuksella saanut kokea sitä. Ennen
-me saimme nauttia kaikesta, mikä ei todella ollut synnillistä, sillä
-maailma ja kaikki sen hyvyys tehtiin sitä varten, että ihminen saisi
-nauttia siitä, ja ainoa vaikeus oli kukistaa syntisiä taipumuksia.
-Mutta vihkiytyneet, muuttuneet, eivät tarvitse ainoastaan kukistaa
-syntisiä taipumuksiaan, vaan täytyy heidän myös uhrata nykyajan
-maallinen hyvyys ja omistaa kaikki voimansa Jumalan palvelukseen.
-Ja ne, jotka ovat uskolliset palveluksessa ja uhraamisessa, tulevat
-todellakin päivittäin kokemaan, että tämä maailma ei ole heidän
-lepopaikkansa, ja ettei heillä ole täällä pysyväistä sijaa. Mutta
-heidän sydämensä ja toiveensa kääntyvät siihen "sabatin lepoon, joka
-vielä on jälellä Jumalan kansaa varten". Ja tämä siunattu toivo
-elähyttää ja kiihottaa puolestaan jatkuvaan uhrautumiseen.
-
-Siten uusiutuu tai muuttuu mieli vihkiytymisen kautta, ja toivomukset,
-toiveet ja päämäärä alkavat kohoutua henkisiin ja näkymättömiin
-luvattuihin asioihin samalla kuin inhimilliset toiveet y.m. kuolevat.
-Ne, jotka näin ovat muuttuneet tai ovat muuttumassa, lasketaan "uusiksi
-luomuksiksi", jotka Jumala on siittänyt ja siinä määrin ovat he
-osalliset jumalallisesta luonnosta. Huomaa tarkoin, mikä ero on näiden
-"uusien luomuksien" ja niiden uskovaisten ja "veljien" välillä, jotka
-ovat ainoastaan vanhurskautetut. Ne, jotka kuuluvat tähän jälkimmäiseen
-luokkaan, ovat vielä maasta maallismieliset, ja synnillisiä
-himoja lukuunottamatta, ovat heidän toiveensa, toivomuksensa ja
-tarkotusperänsä sellaisia, jotka tulevat täysin tyydytetyiksi luvattuna
-ennalleenasettamisaikana. Mutta ne, jotka kuuluvat edelliseen luokkaan,
-eivät ole tästä maailmasta, niinkuin ei Kristuskaan ollut tästä
-maailmasta, ja heidän toiveittensa keskipisteenä ovat nuo näkymättömät
-asiat, missä Kristus on Jumalan oikealla puolella. Mahdollisuus
-maalliseen kirkkauteen, joka niin hurmaa luonnollista ihmistä, ei
-kauvemmin olisi tyydyttävä osuus niille, jotka tuo taivaallinen toivo
-on siittänyt, niille, jotka näkevät taivaallisten lupausten kirkkauden,
-ja jotka näkevät sen tehtävän, joka on heille jumalallisessa
-suunnitelmassa osotettu. Tämä uusi, jumalallinen mieli on meidän
-perintöpanttimme jumalalliseen luontoon -- mieleen ja ruumiiseen.
-Muutamat ehkä hämmästyvät tästä lauseparresta, jumalallinen ruumis;
-mutta meille sanotaan, että Jeesus on nyt Isänsä olemuksen kuva, ja
-että ne, jotka voittavat, "tulevat hänen _kaltaisiksensa_" ja "näkevät
-hänet sellaisena kuin hän _on_". (1 Joh. 3: 2). "On luonnollinen
-[inhimillinen] ruumis, ja on henkinen ruumis". (1 Kor. 15: 44). Me emme
-voisi ajatella taivaallista Isäämme tai Herraamme Jeesusta ainoastaan
-suurina luonteina ilman ruumiita. Heidän ruumiinsa ovat kirkkaita,
-henkisiä ruumiita, joskaan ei vielä ole ilmestynyt kuinka suuri se
-kirkkaus on, eikä se tule ilmestymään ennenkuin me tulemme osallisiksi
-jumalallisesta luonnosta.
-
-Kun _mielen_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen tapahtuu vähitellen,
-niin _ruumiin_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen ei tapahdu
-vähitellen, vaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15: 52). Nyt, kuten Paavali
-sanoo, on meillä tämä aarre (jumalallinen mieli) saviastiassa, mutta
-kun aika tulee, tulee lahja olemaan ihanassa astiassa, joka sopii sitä
-varten -- henkisessä ruumiissa.
-
-Me olemme nähneet, että ihmisluonto on henkisen luonnon kuva. (1
-Moos. 5: 1). Esimerkiksi Jumalalla on tahto, samoin on ihmisillä ja
-enkeleillä; Jumalalla on järki ja muisti, samoin on hänen järjellisillä
-luomuksillaan -- enkeleillä ja ihmisillä. Sielun toiminnan luonne on
-molemmilla sama. Samojen tosiasiain ja samankaltaisten olosuhteitten
-vallitessa voivat nämä eri luonnot saavuttaa samoja lopputuloksia.
-Joskin jumalallisen luonnon, enkeliluonnon ja ihmisluonnon sielunkyvyt
-ovat samankaltaiset, niin me kuitenkin tiedämme, että henkisillä
-luonnoilla on voimia, jotka ulottuvat ihmisluonnon voimien toiselle
-puolelle ja ovat niitä suuremmat -- voimia, joiden me emme usko
-johtuvan erilaisista kyvyistä, vaan samojen kykyjen suuremmasta
-ulottuvaisuudesta ja niistä eri olosuhteista, joissa ne vaikuttavat.
-Inhimillinen luonto on täydellinen henkisen luonnon maallinen kuva,
-omistaen samoja lahjoja, joita kuitenkin maallinen piiri rajottaa,
-sekä kyvyn ja mielen nähdä ainoastaan niin paljon maallisen piirin
-ulkopuolelle, kuin Jumala näkee hyväksi ilmottaa ihmiselle hänen
-hyödykseen ja autuudekseen.
-
-Jumalallinen luonto on henkiluontojen korkein aste, ja kuinka
-mittaamaton onkaan Jumalan ja hänen luotujensa etäisyys toisistaan.
-Me voimme ainoastaan vilahduksella jossain määrin nähdä jumalallisen
-viisauden, voiman ja hyvyyden kirkkautta, kun hän kuvasarjan tavoin
-antaa muutamien voimakkaiden töittensä kulkea meidän ohitsemme. Mutta
-me voimme mitata ja käsittää täydellisen ihmisyyden kirkkautta.
-
-Nämä ajatukset selvänä edessämme voimme ymmärtää, miten saadaan
-aikaan muutos inhimillisestä henkiseen luontoon, nimittäin että samat
-sielun kyvyt siirretään korkeampiin olemassaolon ehtoihin. Kun me
-tulemme puetuiksi taivaalliseen ruumiiseen, niin tulemme omaamaan ne
-taivaalliset voimat, jotka kuuluvat tuohon kirkkaaseen ruumiiseen; ja
-meillä tulee olemaan siihen kuuluva laaja ajatuskyky ja voiman ääretön
-suuruus.
-
-Se maallisen mielen muuttuminen tai muutos taivaalliseksi, jonka
-vihkiytyneet kokevat täällä, on alku tuohon luonnon muutokseen.
-Tämä ei ole mikään aivojen muuttuminen, ei myöskään ihmetyö sen
-muuttuneessa toiminnassa, vaan mielen tahto ja suunta muuttuvat.
-Meidän yksilöllisyytemme muodostavat meidän tahtomme ja ajatustapamme;
-luonnollisesti me muutumme ja tulemme lasketuksi todellakin
-jumalalliseen luontoon kuuluviksi, kun meidän tahtomme ja ajatustapamme
-sillä tavalla muuttuvat. Tosin on tämä hyvin pieni alku, mutta
-sikiytyminen, kuten tätä kutsutaan, on aina ainoastaan pienen pieni
-alku; kuitenkin on se sinetti tai vakuus täydelleen suoritetusta
-työstä. -- (Ef. 1: 13, 14).
-
-Muutamat ovat kysyneet: Kuinka me tunnemme itsemme, kun me tulemme
-muutetuiksi? Kuinka me tiedämme, että me olemme samoja olentoja, jotka
-elimme, kärsimme ja uhrasimme, jotta me tulisimme osallisiksi tästä
-kirkkaudesta? Olemmeko _me_ samat tietoiset olennot? Olemme, aivan
-varmasti. Jos _me_ olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin _me_ saamme
-elääkin hänen kanssaan. (Room. 6: 8). Ne muutokset, jotka päivittäin
-meidän ruumiissamme tapahtuvat, eivät aikaansaa sitä, että me
-unohtaisimme entisyyden tai kadottaisimme oman yhtäläisyytemme. [Meidän
-ihmisruumiimme muuttuu lakkaamatta. Tiedemiehet selittävät, että joka
-seitsemäs vuosi tapahtuu niiden ainesten täydellinen muuttuminen,
-joista meidän ruumiimme on pantu kokoon. Samoin ei luvattu muutos
-inhimillisestä henkiseen ruumiiseen tule tekemään tyhjäksi muistia tai
-yhtäläisyyttä, vaan on se lisäävä niiden voimaa ja ulottuvaisuutta.
-Sama jumalallinen mieli, joka nyt kuuluu meille, saman muistin, saman
-ajatuskyvyn, j.n.e. yhteydessä, tulee silloin voimassaan laajentumaan
-mittaamattomaan syvyyteen ja korkeuteen, joka on sopusoinnussa
-uuden henkisen ruumiin kanssa; ja muisti on muistava koko meidän
-elämämme kulun varhaisimmasta inhimillisestä lapsuudesta asti, ja me
-tulemme vertaillessamme täysin käsittämään uhrimme ihanan palkinnon
-sisällyksen. Mutta tämä ei tapahtuisi, ellei inhimillinen luonne olisi
-henkisen _kuva_.]
-
-Nämä ajatukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka Poika, muututtuaan
-henkisestä inhimilliseen tilaan -- inhimilliseen luontoon ja maallisiin
-elinehtoihin -- oli ihminen; ja joskin hän molemmissa tapauksissa
-oli sama olento, niin oli hän edellisissä elinehdoissaan henkinen ja
-jälkimmäisissä inhimillinen. Koska molemmat luonnot ovat erilaiset
-ja selvästi erotetut, ja toinen kuitenkin on toisen kuva, niin voi
-Jeesus, koska samat sielun kyvyt (muisti j.n.e.) ovat molemmille
-yhteiset, muistaa sen entisen kirkkautensa, joka hänellä oli, ennenkuin
-hän tuli ihmiseksi, mutta jota hänellä ei ollut ihmiseksi tultuaan,
-kuten hänen sanansa todistavat: "Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi
-sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma
-olikaan" (Joh. 17: 5) -- tuolla henkisen luonnon kirkkaudella. Ja tämä
-rukous on tullut enemmän kuin kuulluksi hänen nykyisessä korotuksessaan
-henkiolentojen korkeimpaan muotoon, jumalalliseen luontoon.
-
-Palatessamme Paavalin sanoihin, me huomaamme, ettei hän sano, että
-me itse muuttaisimme itsemme joko tämän maailman mukaisiksi, tai
-jumalallisen luonnon mukaisiksi, vaan sanoo hän: "Muuttukaa mielenne
-uudistuksen kautta". Tämä on tärkeätä huomata, sillä me emme itse
-muodosta itseämme, emmekä myöskään itse muuta itseämme, vaan joko
-me alistumme muodostumaan maailman kanssa maallisten vaikuttimien
-kautta, maailman henki ympärillämme, tai myöskin alistumme Jumalan
-tahdon, tuon pyhän tahdon tai hengen alle, muodostumaan taivaallisten
-vaikutusten kautta, jotka Jumalan sana saa aikaan. Sinä, joka olet
-vihkiytynyt, minkälaisten vaikutusten alaiseksi sinä antaudut?
-Muutoksen aikaansaavat vaikutukset johtavat nykyajassa uhrautumiseen
-ja kärsimiseen, mutta lopputulos on ihana. Jos sinä kehityt näiden
-muuttavien vaikutusten alaisena, niin sinä tutkit [löydät] päivittäin,
-mikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto.
-
-Mutta ne, jotka ovat panneet kaikkensa uhrialttarille, täytyvät
-alituiseen muistaa, että joskin Jumalan sana sisältää sekä maallisia
-että taivaallisia lupauksia, niin kuuluvat _meille_ ainoastaan
-jälkimmäiset. Meidän aarteemme on taivaassa: olkoon sydämemme aina
-siellä. Me olemme kutsutut voittamaan ei ainoastaan henkistä luontoa,
-vaan korkeimman asteen henkisen luonnon, jumalallisen luonnon -- joka
-on "paljon korkeampi kuin enkelien". (2 Piet. 1: 4; Hebr. 1: 4).
-Taivaallinen kutsumus rajottuu evankeliumin aikakauteen: sitä ei ole
-ennen lähetetty, ja se tulee päättymään sen lopussa. Tämän aikakauden
-valo on tuonut elämän (niille, jotka ennalleenasetetaan inhimilliseen
-tilaan) ja kuolemattomuuden (tuon palkinnon, jonka puolesta Kristuksen
-ruumis taistelee). (2 Tim. 1: 10). Sekä inhimillinen että henkinen
-luonto tulevat olemaan kirkkaita täydellisyydessään, mutta kuitenkin
-selvästi erotetut ja erilaiset. Huomattavana piirteenä Jumalan
-täydellisen työn kirkkaudessa tulee olemaan tuo ihana moninaisuus
-ja kuitenkin ihana sopusointu, joka on vallitseva kaikessa, sekä
-elollisessa että elottomassa luomakunnassa -- sopusoinnussa keskenään ja
-sopusoinnussa Jumalan kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-
-    Niin Luoja lempi maailmaa,
-    ett' kuoloon poikans antoi.
-    Hän kaikki synnit omaks' saa.
-    Ne meidän eestä kantoi.
-
-    Hän puhdas oli, moitteeton
-    ja tuli taivahasta.
-    Hän surrut meidän tähden on,
-    ei päässyt kuolemasta.
-
-    Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei
-    nyt tullut kuolemaksi.
-    Sill' Kristus kuolon vangiks' vei
-    ja pääsi voittajaksi.
-
-    On hällä avain kuoleman,
-    min hetken luonaan säästää.
-    Vaan vangit kuolon vankilan
-    hän kohta irti päästää.
-
-    Ken silloin tahtoo ottaa vaan
-    tuon suuren pelastuksen,
-    hän täysin määrin ravitaan,
-    saa onnen olemuksen.
-
-    On riemun sana kaikille,
-    mi harha-teillä kulkee.
-    Se kaikuu joka puolelle
-    ja luokseen kaikki sulkee.
-
-    Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen
-    saa suureen siunaukseen:
-    Hän pääsee Kristus-ruumiisen
-    ja hänen hallitukseen.
-
-    Oi, kuinka kirkas toivo on
-    nyt meidän sydämissä.
-    Se valkeus meidän teillä on
-    ja loisto askelissa.
-
-    Vain hetken tuskaa kannamme --
-    on uhri suoritettu;
-    me silloin matkan päätämme.
-    On kruunu saavutettu.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
-
-Leveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie, -- Mitä on elämä. --
-Jumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon
-välillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu
-evankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden
-yleinen tie.
-
-
-    "Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja
-    monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan
-    elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle
-    elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". -- Matt. 7: 13,
-    14.
-
-    "Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan
-    sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän
-    [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se
-    oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei
-    tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen
-    peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta
-    lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan". -- Jes. 35: 8, 9.
-
-Raamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: "leveään
-tiehen", "ahtaaseen tiehen" ja "raivattuun tiehen".
-
-
-
-Leveä kadotuksen tie.
-
-
-Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle
-ihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen
-tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä
-tiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän
-tämän tien pään -- kuoleman.
-
-Vuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut
-sileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella
-turmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä
-liukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule
-alituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin
-vastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin
-kolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän -- kuolemaan --
-yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen.
-
-Kuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää
-alaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat
-kääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa
-takasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien
-ponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet
-hyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa
-hallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla
-leveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti
-_tien_, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että
-edellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia
-heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin
-tuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
-sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta
-ja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa _ylösnousemusta
-kuolemasta ja turmeluksesta_, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2
-Tim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon _elämän_
--- koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion
-ja uhrin perustuksella -- ja heidän opistaan selviää, että monet
-esikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat
-he päivänvaloon _kuolemattomuuden_, sen palkinnon, jonka korkea kutsu
-tarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle.
-
-Joskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus
-paeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota
-varteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja
-vastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella
-ottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen
-olotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, "jolla
-vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle
-ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon -- henkiseen luontoon." Tämän
-uuden tien, joka "vihittiin _meille_", kuninkaalliselle pappiskunnalle
-(Hebr. 10: 20), kutsui Herra.
-
-
-
-Ahtaaksi elämän tieksi.
-
-
-Meidän mestarimme sanoo meille, että tämän tien kaitaisuus vaikuttaa
-sen, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. "Kuinka
-ahdas onkaan elämän portti, ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa
-sisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät".
-
-Ennen kuin me alamme tarkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja
-vaikeuksia, jotka sillä meitä kohtaavat, niin ottakaamme harkinnan
-alaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa -- _elämä_. Kuten me jo
-olemme nähneet, voidaan elämä omistaa eri olemassaolotasoissa, jotka
-ovat inhimillistä olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana.
-Elämällä on itsessään hyvin laaja merkitys, mutta Herramme käyttää sitä
-tässä korkeimmasta elämän muodosta, joka kuuluu jumalalliseen muotoon
--- kuolemattomuuteen -- siihen palkintoon, jonka puolesta hän kehotti
-meitä taistelemaan. Mitä on elämä? Me emme ainoastaan tunne sitä
-itsessämme, vaan me näemme sen vaikutuksen alemmalla asteella olevissa
-eläimissä, vieläpä kasveissakin, ja meille kerrotaan sen ilmenemisestä
-korkeammissa muodoissa, jotka löytyvät enkeleillä ja jumalallisilla
-olennoilla. Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian?
-
-Joskaan emme kaikessa voi päästä selville, mistä siinä piilevä elämä
-johtuu, niin voimme huoleti otaksua, että tuo jumalallinen olento,
-Jehova, on tuo suuri, kaiken elämän alkulähde, josta kaikki nämä
-lähteet saavat alkunsa. Kaikki elämä johtuu hänestä ja jokaisen elämä
-on hänestä riippuvainen. Kaikki elämä, joko se sitten on Jumalassa
-tai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava
-alkuperuste eikä mikään aine. Se on alkuperuste, joka löytyy Jumalassa,
-mutta hänen luomuksillaan on se _seuraus_ määrätyistä edellytyksistä,
-jotka Jumala on määrännyt, ja hän on siis _tämän elämän_ perustus,
-alkuunpanija eli alkulähde. Tietenkään ei luotu ole missään suhteessa
-osa tai jonkunlainen syntymisen tulos Luojan olennosta, tai luonnosta,
-kuten muutamat mielessään kuvittelevat, vaan on se elämällä varustettu
-Jumalan toiminnan tulos.
-
-Jos meille on tullut selväksi, että ainoastaan jumalallisen luonnon
-elämä on järkähtämätön, rajottamaton, tyhjentymätön, keskeymättä aina
-läsnäoleva, olematta mikään olosuhteitten tulos tai jollakin tavalla
-riippuvainen niistä, niin me käsitämme, että Jehovan täytyy olla niiden
-luonnon lakien ja välikappaleiden yläpuolella, jotka hän on säätänyt
-luomuksiensa ylläpitämiseksi. Juuri tämä ominaisuus, jonka sana
-_kuolematon_ ilmaisee, kuuluu jumalalliseen luontoon. Kuten edellisessä
-luvussa on osotettu, merkitsee sana _kuolematon_ varmuutta kuolemaa
-ja sen seurauksia sairautta ja kipua vastaan. _Kuolemattomuutta_
-voidaan itse asiassa käyttää jumaluuden rinnakkaismerkityksessä.
-Jumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki
-siunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, samoin kuin maa saa
-auringosta valonsa ja voimansa.
-
-Aurinko on maan suuri valon lähde, joka valaisee kaiken ja saa aikaan
-nuo monet värien vaihtelut ja valovivahdukset, riippuen sen esineen
-luonnosta, jota se valaisee. Sama auringonvalo aikaansaa hämmästyttävän
-erilaisia vaikutuksia, kun se valaisee timanttia, tiilikiveä tai
-erilaisia laseja. Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten
-kyky imeä sitä itseensä ja heijastaa sitä vaihtelee. Samoin on elämän
-laita; se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä. Näkinkengässä
-löytyy elämää, mutta sen elimistö on sellainen, ettei se voi käyttää
-paljonkaan elämää, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijastaa
-auringon valoa. Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja: nisäkkäitä,
-kaloja ja lintuja. Erilaisten lasien tavalla, joihin auringon valo
-vaikuttaa osottavat nämä erilaiset luomukset eri tavalla niitä
-erilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa
-heidän elimistönsä kautta.
-
-Hiottu timantti on niin altis valolle, että se itse näyttää omistavan
-valoa ja olevan pienen auringon kaltainen. Niin on myös ihmisen laita,
-joka on Jumalan luomakunnan mestariteos, joka tehtiin ainoastaan
-"vähää vähemmäksi enkeleitä". Hänet luotiin niin täydelliseksi,
-että hän voi vastaanottaa ja säilyttää elämän käyttämällä niitä
-välikappaleita, joilla Jumala hänet varusti, ilman että hän koskaan
-väsyi. Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan
-luoduista olennoista, joka ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan
-_elämänalkuperusteen_ erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta
-elimistöstään. Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei
-voi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminen
-millään tavalla voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää
-lakkaamatta häneen virtaa. Ihminen ei omista elämää itsessään; hän
-on yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde. Kaikkein
-varmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän
-varastoa, tai toisin sanoen, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä
-seikasta, että synnin tultua, on kuolema käynyt koko sukumme yli.
-
-Jumala on järjestänyt niin, että ihminen Eedenissä sai syödä elämää
-ylläpitävistä puista; ja paratiisi, johon Jumala oli hänet asettanut,
-oli runsaasti varustettu "kaikkinaisilla puilla", jotka olivat hyvät
-ravinnoksi tai kaunistukseksi. (1 Moos. 2: 9, 16, 17). Elämän puitten
-joukossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty
-syömästä. Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa
-kielletty, oli hänellä lupa esteettömästi syödä puista, jotka täysin
-ylläpitivät elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen erotettiin hänet
-näistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. -- 1 Moos.
-3: 22.
-
-Siten me näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu
-jatkuvasta tilaisuudesta olla elämän yhteydessä, samoin kuin timantin
-kauneus riippuu jatkuvasta tilaisuudesta olla auringon valossa.
-Kun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään ja lähde alkoi
-kuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, josta
-haudassa pieninkin kipinä riistettiin. Samoin kuin koi hävittää
-jonkin esineen, häviää hänen ihanuutensa. (Ps. 39: 12). Samoin kuin
-timantti kadottaa loistonsa ja kauneutensa, kun valo poistetaan,
-niin kadottaa ihminen elämän, kun Jumala ottaa pois elinehdot. "Jos
-ihminen on kuollut [erotettu elämästä], niin missä hän silloin on?"
-(Job. 14: 10). "Jos hänen lapsensa tulevat kunniaan, niin ei hän sitä
-tiedä; jos heitä ylönkatsotaan, niin ei hän sitä ymmärrä". (V. 21).
-"Sillä haudassa, johon menet, ei ole työtä, ei taitoa, ei ymmärrystä
-eikä viisautta". (Saarn. 9: 10). Mutta koska lunastus on maksettu ja
-lunastaja on suorittanut kuolemanrangastuksen, tulee jalokiven ihanuus
-ennalleenasetettavaksi ja jälleen heijastamaan Luojan kuvan, kun
-vanhurskauden aurinko nousee tuoden säteissään parannuksen. (Mal. 4:
-2). "Kaikki, jotka ovat haudoissaan... tulevat lähtemään sieltä ulos"
-syntiuhrin, Kristuksen uhrin perustuksella. Tulee tapahtumaan kaiken
-ennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen,
-niin on sillä oleva täydellinen elämä kuten alussa, jota elämää hän,
-jos hän on tottelevainen, saa nauttia ijankaikkisesti.
-
-Tämä ei kuitenkaan ole se palkinto, minkä Jeesus esittää kaidan tien
-lopputulokseksi. Toiset Raamatun paikat osottavat, että se palkinto,
-joka on luvattu kaidan tien vaeltajalle, on jumalallinen luonto --
-sisällisesti asuva elämä, elämä korkeimmassa määrässä, jossa määrässä
-ainoastaan jumalallinen luonto voi sen omistaa -- kuolemattomuus. Mikä
-suuri toivo! Uskallammeko me edes tavotella tällaista kunniaa? Ilman
-määrättyä selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä
-mitään sellaista tavotella.
-
-1 Tim. 6: 15, 16 saamme tietää, että kuolemattomuus tai Jumalallinen
-luonto alkuaan kuului ainoastaan Jehovalle. Me luemme: "Jonka
-[Jeesuksen] aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas
-ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla
-ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, jota yksikään ihminen
-ei ole nähnyt eikä voi nähdä". Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset,
-nelijalkaiset, linnut, kalat j.n.e., ovat ainoastaan astioita, jotka
-sisältävät kukin määrätyn määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat
-erilaiset luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä
-elimistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa.
-
-Edelleen ilmotetaan meille, että Jehova, joka alkuaan yksin omisti
-kuolemattomuuden, on korkealle korottanut Poikansa, meidän Herramme
-Jeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta
-seuraa, että hän on nyt isänsä täydellinen kuva. (Hebr. 1: 3). Me
-luemme: "Niinkuin Isällä on _elämä itsessään_ [Jumala määrittelee
-täten 'kuolemattomuuden' -- _elämä itsessään_ -- ei sellainen elämä,
-joka on ammennettu toisista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan
-riippumaton, itseensä sisältyvä elämä], niin on hän antanut elämän
-Pojalle, _niin_ että hänelläkin samoin on _elämä itsessään_". (Joh.
-5: 26). Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen on siis kaksi kuolematonta
-olentoa, ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjoumus tehdään Karitsan
-morsiamelle, joka valitaan evankeliumin aikakautena. Kuitenkaan ei koko
-tuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu seurakuntaan, tule saamaan tuota
-suurta palkintoa, vaan saa sen ainoastaan "pieni lauma" voittajia,
-jotka, ovat niin taistelleet, että he ovat sen voittaneet; jotka
-uskollisesti seuraavat Mestarinsa jälkiä, jotka, kuten hän, vaeltavat
-uhrautuvaisuuden ahdasta tietä eteenpäin aina kuolemaan asti. Kun nämä
-ylösnousemisessa ovat syntyneet kuolemasta, niin tulee heillä olemaan
-jumalallinen luonto ja muoto. Kuolematon, riippumaton, itsessään
-olemassaoleva, jumalallinen luonto, on se elämä, johon ahdas tie johtaa.
-
-Tämä luokka ei nouse ylös ihmismuodossa haudasta, sillä, apostoli
-vakuuttaa meille, että joskin luonnollinen ruumis kylvettiin hautaan,
-niin kuitenkin herätetään henkinen ruumis. Kaikki nämä tulevat
-muuttumaan, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, inhimillinen
-luonto, niin tulee heissä myöskin olemaan taivaallisen kuva. Mutta
-"se ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme" -- mikä henkinen
-ruumis on: mutta "_me_ tiedämme, koska hän ilmestyy, niin me _hänen
-kaltaisiksensa_ tulemme" ja "tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta,
-joka on ilmestyvä". -- 1 Joh. 3: 2; Kol. 1: 27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17:
-22; 1 Piet. 5: 10; 2 Tess. 2: 14.
-
-Tuo korkea kutsu _luonteen muutokseen_ ei ole ainoastaan rajotettu
-yksinomaan evankeliumiaikakauteen, vaan on se ainoa kutsu, joka tänä
-aikakautena tehdään. Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän
-luvun alussa, sisältyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveällä
-kadotuksen tiellä, kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa _nykyään_
-tarjottua palkintoa kohti. Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä --
-ainoastaan edelliset ovat paenneet siitä kadotuksesta, joka lepää
-maailman yli. Tämän ainoan tien, joka nyt on avoinna, löytävät tien
-vaikeuden tähden ainoastaan ne harvat, jotka huolehtivat siitä, että he
-sillä vaeltavat. Ihmiskunnan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana
-nautintojen leveää, mukavaa tietä.
-
-Kaitaa tietä, joskin se päättyy elämään, kuolemattomuuteen, voitaisiin
-kutsua kuoleman tieksi koska palkinto voitetaan uhraamalla inhimillinen
-luonto aina kuolemaan asti. Se on tuo ahdas tie _kuoleman kautta
-elämään_. Omistaen uskon kautta luetun vapautuksen aadamilaisesta
-synnin velasta ja kuoleman rangastuksesta luopuvat tai _uhraavat_
-vihkiytyneet vapaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka
-lasketaan heidän omikseen, ja jotka he todella aikanaan muun maailman
-kanssa saisivat omikseen. Kuten "Ihminen Jeesus Kristus" antoi
-tai uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat myöskin nämä
-kanssauhraajiksi hänen kanssaan. Ei sentähden, että hänen uhrinsa
-ei riittäisi tai että toisia uhria _tarvittaisiin;_ mutta vaikkakin
-hänen uhrinsa on täysin riittävä, niin saavat nämä palvella ja
-kärsiä hänen kanssaan, jotta heistä tulisi hänen morsiamensa ja
-kanssaperillisensä. Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena
-ja kuolee Aadamin _kanssa_, niin sanotaan tästä "pienestä laumasta",
-että se kuolee Kristuksen _kanssa_ uhraamalla, kuten jo on mainittu,
-kaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen sekä kaiken
-muun, mikä kuuluu inhimilliseen luontoon. He uhraavat ja kuolevat hänen
-_kanssaan_ ihmisinä, jotta he hänen _kanssaan_ tulisivat osallisiksi
-jumalallisesta luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me
-kuolemme hänen _kanssaan_, niin me myös elämme hänen _kanssaan_. Jos me
-hänen _kanssaan_ kärsimme niin me myös hänen _kanssaan_ kirkastumme. --
-Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12.
-
-Tuhatvuotiskauden alussa ovat ne, jotka nyt vaeltavat kaidalla
-tiellä, voittaneet sen palkinnon, jonka puolesta he nyt taistelevat:
-kuolemattomuuden; ja siten puettuina jumalalliseen luontoon ja voimaan
-ovat he täysin varustetut suurta ennalleenasettamistyötä ja maailman
-siunaamista varten sinä aikakautena. Evankeliumiaikakauden lopussa
-suljetaan kaita tie kuolemattomuuteen, koska tuo "pieni lauma",
-jolle tie oli koettelemuksena on tullut täysilukuiseksi. "Nyt on
-otollinen aika", aika, jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeesuksen
-ansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat _otolliset_ Jumalan edessä
--- hyvälletuoksuva uhri. Aadamilaisena rangaistuksena ei kuolemaa
-ikuisesti sallita; se lakkautetaan tuhatvuotiskauden kuluessa;
-ainoastaan evankeliumin aikakautena on se _uhrina_ otollinen, tuoden
-mukanaan palkinnon.
-
-Ainoastaan "uusina luomuksina" ovat pyhät tänä aikakautena matkalla
-elämään; ja ainoastaan ihmisinä, uhrin tavoin, olemme me vihkiytyneet
-kuolemaan. Jos me ihmillisinä luomuksina olemme kuolleet Kristuksen
-kanssa, niin saamme uusina henkisinä olentoina elää hänen kanssaan.
-(Room. 6: 8.) Jumalan mieli meissä, tuo muuttunut mieli, on siemen
-uuteen luontoon.
-
-Uusi elämä voisi helposti tukehtua, ja Paavali vakuuttaa meille, että
-jos me elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (menetämme elämämme),
-mutta jos me hengellä kuoletamme lihan työt (inhimillisen luonnon
-taipumukset), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä _ne_
-ovat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki johtaa. (Room. 8: 13. 14.)
-Tämä ajatus on äärettömän tärkeä ja syvimmästä merkityksestä kaikille
-niille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me liitossamme Jumalan
-kanssa lupasimme uhrata inhimillisen luonnon, ja jos hän tämän uhrin
-hyväksyi, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin. Jumala laskee
-nyt inhimillisen kuolleeksi, ja sen täytyy todellakin kuolla, niin
-ettei sitä koskaan enään ennalleenaseteta. Kaikki mikä voidaan voittaa
-kääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen on korkeintaan hetkellinen
-nautinto uuden henkisen luonnon kustannuksella.
-
-Löytyy kuitenkin vihkiytyneitä, jotka toivovat saavansa _palkinnon_, ja
-jotka ovat siinneet hengestä, mutta jotka maailman houkutukset, lihan
-himo tai perkeleen juoneet ovat osittain voittaneet. Osaksi kadottavat
-he näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä
-keskitiellä -- jolta Jumalan suosio ja maailman suosio samalla kertaa
-säilyisi, unohtaen, että "ystävyys maailma kohtaan on vihollisuutta
-Jumalaa vastaan" (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon
-puolesta taistelevat, kehotetaan: "Älkää maailmaa rakastako ja älkää
-etsikö kunnia toinen toiseltanne, vaan etsikää sitä kunnia, joka tulee
-yksin Jumalalta". -- 1 Joh. 2: 15; Joh. 5: 44.
-
-Nämä, jotka rakastavat nykyistä maailmaa, mutta jotka eivät kokonaan
-ole hyljänneet Herraa ja halveksuneet liittoaan, tulevat koettelemuksen
-tulessa ankaran kurituksen ja puhdistuksen alaisiksi. Ne jätetään
-apostolin sanojen mukaan, Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta henki
-[äsken siinnyt luonto] pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. (1 Kor.
-5: 5.) Ja jos tämä kuritus on tehnyt tarpeellisen vaikutuksen, niin
-otetaan heidät lopulta henkiseen tilaan. He saavat ikuisesti kestävän
-henkielämän, jonka kaltainen enkeleillä on, mutta he menettävät
-palkinnon, kuolemattomuuden. He tulevat palvelemaan Jumalaa hänen
-temppelissään ja seisovat valtaistuimen _edessä_ palmut kädessään
-(Ilm. 7: 9--17); mutta vaikkakin tämä tulee olemaan kirkkautta,
-niin ei se kuitenkaan ole niin kirkas asema, kuin "pienen lauman",
-voittajain, jotka tulevat olemaan Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja,
-istuen Jeesuksen kanssa _valtaistuimella_ hänen morsiamenaan ja
-kanssaperillisinään ja kruunattuna hänen kanssaan kuolemattomuudella.
-
-Meidän tiemme on rosonen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme matkan
-varrella joka askeleella saisi uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi
-määränpäähän. Mutta meidän johtajamme sanat ovat rohkaisevia: Ole
-hyvässä turvassa, minä olen voittanut; minun armossani on sinulle
-kyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (Joh. 16:
-33; 2 Kor. 12: 9.) Tällä tien vaikeudella on oleva erottava vaikutus
-pyhittämään ja puhdistamaan "omaisuuden kansaa", josta on tuleva
-"Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä." Ottamalla huomioon
-tämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta me saisimme
-avuksemme laupeuden ja armon oikeana aikana taistellessamme uskon
-hyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa "kirkkauden kruunua" --
-kuolemattomuutta, jumalallista luontoa. -- 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4.
-
-
-
-Pyhyyden raivattu tie.
-
-
-Kun evankeliumin aikakauden toivo on häikäisevän kirkas ja tie samassa
-suhteessa vaikea, ahdas ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen
-ympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon
-suuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena
-oleva aivan toisellainen. Samoin kuin se toivo, joka silloin annetaan,
-on erilainen, niin on myös se _tie_, joka siihen johtaa, erilainen. Tie
-kuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten
-ja oikeitten toiveitten, tarkotusten ja toivomusten uhraamista --
-inhimillisen luonnon ainaisen uhraamisen. Mutta tie inhimilliseen
-täydellisyyteen, ennalleenasettamiseen, _maailman_ toivo, vaatii
-ainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja
-etuuksien uhraamista, vaan niiden kohtuullista nauttimista. Se tulee
-johtamaan henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen
-Jumalan kuvan kaltaisuuteen, tuohon onnelliseen tilaan, josta Aadam
-nautti, ennenkuin synti tuli maailmaan.
-
-Tie takaisin todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen tehdään hyvin
-selväksi ja mukavaksi; niin selväksi, ettei kukaan erehdy tiestä;
-niin selväksi, ettei "tyhminkään vaeltaja tule siiliä eksymään"
-(Jes. 35: 8); niin selväksi, ettei kenkään tarvitse opettaa toinen
-toistansa sanoen: Tunne Herraa; sillä kaikki tulevat tuntemaan
-Herramme, pienimmästä suurimpaan asti. (Jer. 31: 34). Se ei tule
-olemaan kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan kutsutaan sitä
-"raivatuksi tieksi" yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi,
-epätasaiseksi, vaikeaksi, kokoonpuristetuksi sivutieksi, vaan tieksi
-joka on erityisesti valmistettu _helppoa_ ja _mukavaa_ matkaa varten
-erityisesti järjestetty matkustajan mukavuutta silmälläpitäen. Jes.
-35: 8, 9 osottaa että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikkia
-lunastettuja varten -- kaikkia ihmisiä varten. Jokainen, jonka puolesta
-Kristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä
-tilaisuuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään,
-saa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti:
-inhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleenasettamiseen ja
-ijankaikkiseen elämään.
-
-Näitä ei uskon kautta _lasketa_ vanhurskaiksi eivätkä he sen
-perustuksella tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä, vaan kun
-he alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, tulevat
-he sillä vaeltamaan ylöspäin _todelliseen_ täydellisyyteen, joka
-johtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliaisuudesta, jota
-tarkotusta varten Lunastaja, joka silloin voimallaan hallitsee,
-tulee tekemään kaiken suotuisaksi. Jokainen tulee saamaan, siinä
-määrin kuin hän tarvitsee apua uuden valtakunnan viisaalta ja
-täydelliseltä hallitukselta. Tämä on, kuten monet luultavasti
-havaitsevat, varsinainen tulos lunastuksesta. Jos meidän Herramme,
-ihminen Kristus Jeesus, antoi itsensä lunastetuksi kaikkien puolesta,
-ja jos hän tahtoo, että kaikkien tulee tulla totuuden tuntoon ja
-sen kautta todelliseen täydellisyyteen, minkätähden ei hän heti tee
-hyvää, raivattua, yleistä tietä kaikkia varten? Minkätähden ei hän
-poista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkuoppia ja ansoja? Miksi
-ei auttaa syntistä takasin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen
-sijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti
-löydettäväksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi? Kykenemättömyys
-oikein jakaa totuuden sanaa ja nähdä, että nykyinen kaita tie johtaa
-erityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman, kanssaperillisten,
-Kristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista varten, joka tultuaan
-valituksi ja korotetuksi päänsä kanssa, tulee siunaamaan kaikki kansat,
-on aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia
-tämän aineen suhteen. Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa
-koettavat monet saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän
-tiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt löydy,
-ja he sekottavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja
-pyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien päätelmiensä
-kanssa. Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan
-synnilliset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla
-tiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei
-ole syntiä, samalla kuin heidän täytyy alituiseen taistella helposti
-kietoutuvaa syntiä vastaan. Jälkimmäinen on uhrausten polku, kun
-sitävastoin tulevan aikakauden tie on oleva raivattu vanhurskauden tie.
-
-Tästä raivatusta tiestä sanotaan kuvaavasti: "Siellä ei tule olemaan
-ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä
-myöten, eikä siellä sellaista tavata." (Jes. 35: 9.) Kuinka monta
-kauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat
-syntisistä teistä ja pyrkisivät tulemaan vanhurskaiksi! Tällainen
-jalopeura on harhaan joutunut yleinen mielipide, joka pelottaa monen,
-niin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä
-asioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasioissa j.n.e.
-Kiusaus väkijuomiin on toinen jalopeura, joka estää tuhansia, jotka
-olisivat iloisia nähdessään sen poistettuna. Ehdottomilla ja raittiuden
-ystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan
-tulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna täytäntöön; ja samaa
-voidaan sanoa toisista lupaavista parannusharrastuksista. "Eikä muukaan
-raatelevainen peto vaella sitä myöten." Silloin ei tulla sallimaan
-mitään jättiläismäisiä yhdistyksiä, jotka ovat järjestetyt yksityisten
-itsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella. "Ei
-kukaan vahingoitse eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani",
-sanoo Herra. (Jes. 11:9.) Joskin on vaikeuksia taistellessa pahan
-taipumuksien voittamiseksi j.n.e., niin on se kuitenkin oleva helppo
-tie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen. Kivet (loukkauskivet)
-poistetaan ja totuuden lippu tulee johtamaan kansoja. (Jes. 62:
-10.) Tietämättömyys ja taikausko tulevat kuulumaan menneisyyteen,
-ja vanhurskaus tulee saamaan oikeudenmukaisen palkinnon ja vääryys
-ansaitun rangastuksen. (Mal. 3: 15, 18.) Terveellisen kurituksen
-sopivien, kehotusten ja helposti ymmärrettävien säädösten kautta
-tulevat ihmiset kadotettuina, mutta jälleen palanneina lapsina
-kasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen
-korkean täydellisyyden, josta isämme Aadam lankesi. Siten _tulevat_
-Herran lunastetut _palaamaan takasin_ [turmeluksesta kirkkaalle
-pyhyyden tielle]... riemulla; ikuinen riemu on oleva heidän päänsä
-päällä; ilon ja riemun he omistavat, mutta murheen ja huokauksen pitää
-pakeneman. (Jes. 35: 10.) Herra mainitsee ainoastaan kaksi näistä
-teistä, koska ei vielä ollut aika kolmannen avaamista varten -- aivan
-samoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi: "Tämä kirjotus on
-käynyt toteen korvainne kuullen", mutta tahallaan jätti mainitsematta
-"koston päivän", koska aika sitä varten ei ollut vielä silloin tullut.
-(Vertaa Luuk. 4: 19 ja Jes. 61: 2.) Nyt sitävastoin kuin kaita tie
-lähestyy loppuaan, niin alkaa vanhurskauden kirkas tie näkyä yhä
-selvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa.
-
-Täten olemme löytäneet leveän tien, jolla nykyään ihmiskunnan suuri
-enemmistö vaeltaa, jotka "tämän maailman ruhtinas" on pettänyt, ja
-joita johtaa harhaanvievät taipumukset. Me olemme nähneet, että "yhden
-ihmisen tottelemattomuus" avasi tämän tien, ja meidän sukumme tuli
-heitetyksi tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti. Me
-olemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien tulee avaamaan se Herra,
-joka antoi itsensä lunastukseksi kaikkien puolesta ja lunasti _kaikki_
-siitä kadotuksesta johon "leveä tie" johtaa, ja että se, kun aika on
-tullut, tulee olemaan avoinna ja helppo kaikkia lunastettuja varten,
-jotka hän omalla verellään on ostanut. Me olemme edelleen nähneet,
-että nykyinen "ahdas tie", jonka saman kalliin veren ansio avasi, on
-erityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon ja on tehty erityisen
-ahtaaksi ja vaikeaksi koetellakseen ja kurittaakseen niitä, joita nyt
-valitaan, jotta he tulisivat osallisiksi _jumalallisesta_ luonnosta ja
-meidän Herramme Jeesuksen kanssa kanssaperillisiksi siinä kirkkauden
-valtakunnassa, joka kohta tulee ilmestymään kaikkien siunaamista
-varten. Ne, jotka omistavat _tämän toivon_ -- jotka näkevät tämän
-palkinnon -- voivat tähän verraten lukea kaikki muut toiveet tappioksi
-ja roskaksi. -- Fil. 3: 8--15.
-
-       *       *       *       *       *
-
-    Oi, mitkä aarteet Herra kantoi.
-    On suurta tuo, mutt' tottakin.
-    Myös mulle Kristuselon antoi
-    ja hengen, lapseuspantinkin.
-
-    Oi, kuinka, halpa lapsi, sulle
-    voin lainkaan, Herra, kelvata,
-    kun suuret aarteet toit sä mulle,
-    joit' ei voi järki arvata.
-
-    Oon itse aina tyhjä ollut.
-    Oon vielä itse arvoton.
-    Vaan kaikki armostas' on tullut.
-    Mi minuss' ompi, sun se on.
-
-    Ett' aukes korva kuulevaksi,
-    on armaan Taaton työtä vain.
-    Ett' tulin tahtos' tekeväksi,
-    on eelleen myöskin lahja ain'.
-
-    Oi kiitos olkoon suuren Taattoin
-    nyt armostansa kaikesta.
-    Myös kiitos aamuin sekä aattoin
-    tuost' ainaisesta elosta.
-
-    On lahja suuri meille tuotu,
-    ett' olla Jeesuksemme ain'.
-    Keli' Poika on, sill on se suotu,
-    jos onkin aarre kätköss' vain.
-
-    Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu
-    ja aarre valkovaipan saa.
-    Kun kaikki kahleet silloin sortuu,
-    voin taivaan häihin kiiruhtaa.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.
-
-Aikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman
-eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen
-seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --
-Erottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. --
-Suuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu.
--- Ihana lopputulos.
-
-
-Kirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman
-maailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä
-havainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen
-ja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden
-täytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen "muutoksen"
-inhimillisestä jumalalliseen luontoon.
-
-Aluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen
-näistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_,
-vedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen
-toisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli "hallitus aikain
-täyttyessä", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu "tuleviin
-aikoihin". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan
-usein Raamatussa: _A_ kutsutaan "silloiseksi maailmaksi", _B_ kutsuu
-meidän Herramme Jeesus "täksi maailmaksi", Paavali "nykyiseksi
-pahaksi maailmaksi" ja Pietari "nykyiseksi maailmaksi". _C_ kutsutaan
-"tulevaksi maailmaksi", "jossa vanhurskaus asuu", vastakohdaksi
-nykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat
-saavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen:
-vanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat
-kärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään.
-
-Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai
-"maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen,
-huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta
-suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan
-viisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät
-paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat
-ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa,
-niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin
-"nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana
-on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen
-maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä
-ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät
-valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän
-kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun
-paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen
-vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat
-enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja
-turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa,
-niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä
-heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa
-luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita
-tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista
-viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen
-lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan
-nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän
-tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa
-tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja
-sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi
-kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin
-kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat
-enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä,
-että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja
-oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti
-koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta.
--- 1 Moos. 7: 13.
-
-"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään,
-mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän
-maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja
-vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon
-tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten
-yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään
-tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen
-ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun
-pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat
-harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet
-tuloksettomat.
-
-Toisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi
-erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin
-Jumalan suunnitelmassa.
-
-Aikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain
-puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat.
-
-Aikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa
-seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään
-hänen erityiseen huomaansa uskottuina -- "omaisuuden kansana".
-Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien
-sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt
-erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä
-seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset,
-jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista",
-jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi
-meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen.
-Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei
-todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois
-syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä
-"paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit.
-Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne,
-jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja
-otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme
-ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme
-ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset
-ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1.
-
-Evankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen
-ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille
-elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden
-kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat
-tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa
-yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla
-kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko
-he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen,
-joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi,
-jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä
-ylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15.
-
-Kolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta
-aikakautta -- "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi
-(milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä
-tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva
-ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön
-tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien
-profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat
-synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen]
-on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa
-jalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema"
-[aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo
-suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen
-ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten
-hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani
-valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni
-kanssa hänen valtaistuimelleen." -- Ilm. 3: 21.
-
-"Tulevat aikakaudet," _H_, jotka seuraavat suurta
-ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden
-ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä
-niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt
-elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja
-siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia.
-
-Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn
-alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen,
-jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa
-oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen
-alusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29
-j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen
-päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä
-molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta
-osottaa.
-
-Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme
-ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan,
-sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.)
-Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen
-rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan
-selitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta
-heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli
-tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden,
-vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa
-teurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden
-seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui
-Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova
-luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien
-merkitystä.
-
-Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun
-seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja
-puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia
-saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10:
-45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon
-juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi
-tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä
-seuraavana suurena hädän aikana.
-
-Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi.
-Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan
-Kristusta" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On
-siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus
-voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22;
-4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa
-nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin.
-
-Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu",
-jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin
-aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa.
-Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai
-"varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun
-seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten
-lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme
-tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on
-sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko
-maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten
-ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme
-edempänä.
-
-
-
-Tie kirkkauteen.
-
-
-_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen
-inhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän
-teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen
-turmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä
-syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa
-kadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa,
-joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se
-ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." --
-Hebr. 7: 19.
-
-_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa,
-jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin
-vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme
-tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen
--- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun
-suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon
-perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä
-ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan
-kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen
-lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on
-ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen
-kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen --
-inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk.
-3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan.
-Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen
-suoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta
-ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että
-heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa.
-
-Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen
-vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella
-heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että
-heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä
-tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän
-lunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä --
-tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä
-anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä
-äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan
-rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän
-lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu
-itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä
-sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin
-kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
-kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
-otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."
-(Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä
-antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän
-tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden,
-jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei
-myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden
-tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä,
-joka osti meidät omalla kalliilla verellään.
-
-Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä
-kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta,
-voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että
-ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita
-uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei
-tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun
-sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet
-vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut
-siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä
-on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa)
-saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin
-olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me
-tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella,
-että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän
-synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme.
-
-Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat
-sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään
-häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita,
-jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua",
-"voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa
-Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä
-silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei
-heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden
-sanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi
-lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun
-he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on
-vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät
-vielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai
-sikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska
-he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi,
-vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka
-kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai
-laskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä
-ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia
-Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja
-tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole
-lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor.
-5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette
-(inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty
-Kristuksen kanssa Jumalassa."
-
-Taso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta
-ennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme
-ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa
-sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia
-täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän
-ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja
-tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista
-kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään
-henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle
-sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden
-"elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin
-ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme
-täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun
-ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen
-katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä
-on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka
-nyt ovat meihin takertuneet).
-
-Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen
-ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä
-tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa
-_L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana
-Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä
-tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme
-kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman
-"ihanuudesta" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan,
-niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin
-Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason
-_K_.
-
-Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys
-Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme
-pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin
-hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen.
-
-Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla
-_N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka
-esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa,
-löytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka
-esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti
-turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja.
-
-Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se
-on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi,
-_C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen
-ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali
-selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on,
-Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon
-kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti
-turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta
-vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän
-siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan
-kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä
-(synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän
-ystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa
-Jumalaa kohtaan -- "vihollisia pahojen töitten kautta".
-
-Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_,
-edelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen
-asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut
-ja tuhatvuosikausi alkaa.
-
-"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun
-esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei
-todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi"
--- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel,
-_e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain
-antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja
-naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen,
-kun alkoivat "paremmat uhrit" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat --
-jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät
-ne täydellisiksi, jotka uhraavat." -- Hebr. 10:1.
-
-Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia,
-kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat
-israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa,
-että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä
-_järjestelmää_] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla _f_. Se
-oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22;
-1 Tess. 2: 16.
-
-Jeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g),
-jätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan _ihmiseksi_, jotta
-hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan
-lain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja
-elämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen _ihminen_ kuolisi
-ihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään
-muulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän
-suorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen
-kuolema, joka ei koskaan voi "ottaa pois syntejä". Sentähden tuli hän,
-jota kutsutaan "Jumalan luomisen aluksi", _ihmiseksi_, "tuli lihaksi",
-jotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa
-meidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin
-ei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu
-ihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli "pyhä, viaton, saastaton, syntisistä
-erotettu". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on -- "syntisen
-lihan kaltaisuuden" -- ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen
-kaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai
-epätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti
-osaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen
-heidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa,
-terveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että "hän otti
-päälleen sairautemme ja kantoi tautimme", ja "hänestä lähti voimaa
-[elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki". -- Mark. 5: 30;
-Luuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4.
-
-Ollen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli
-kuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: "Katso,
-minä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun
-Jumalani, teen minä mielelläni", ja hän symboliseerasi (esikuvasi)
-vihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki
-oman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan
-edessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja
-voimallaan -- kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli
-hänet.
-
-Tämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon --
-jumalalliseen luontoon --, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun
-hän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa -- inhimillisen luonnon
-uhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä
-elinehdoista ja esittää sitä pyramiidi _h_, tasossa _M_, joka on
-hengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja
-puoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa
-päättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet
-eloon -- henkisen olennon täydellisyyteen (_i_, tasossa _L_,) joka
-oli syntynyt hengestä, ollen "kuolleista nousseiden esikoinen". "Mikä
-hengestä on _syntynyt_ on _henki_." Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan
-henki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä.
-
-On totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä
-ihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan
-ja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut
-ihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi
-mennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä
-kukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. "_Niin_ on laita
-jokaisen, joka on _syntynyt_ hengestä." -- Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26.
-
-Aina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi,
-laskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin
-uuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun
-hän saavutti täydellisen henkitason, _L_, ja nousi ylös varustettuna
-henkisellä ruumiilla.
-
-Neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan
-luo korkeuteen -- jumalallisen kirkkauden tasoon, _K_, (pyramiidi
-_k_). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (_l_),
-"istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan", ja on ollut maan
-päällä olevan seurakunnan pää -- sen hallitsija ja johtaja. Koko
-evankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja
-koettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa
-tulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis
-yhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan
-(taso _K)_, kun oikea aika tulee.
-
-Seurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies
-ja Herra on ottanut, joka "on antanut meille esikuvan, jotta me
-hänen askeleissaan vaeltaisimme" ainoastaan sillä erotuksella,
-että seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli
-Herramme inhimillisen _täydellisyyden_ tasoon, _N_, kun me kaikki,
-jotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, _R_
--- synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa
-Jumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä,
-että me _vanhurskautetaan_ ja siten pääsemme tasoon _N._ Kuinka tämä
-tapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä
-töitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden
-"Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus,
-ollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme". (Room. 5, 8.) Ehto,
-jolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen
-tason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti
-ja nosti meidät "uskon kautta hänen vereensä" siihen täydellisyyden
-tasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. "Me olemme vanhurskautetut
-[nostetut tasoon _N_] uskon kautta. Koska me siis _olemme uskosta_
-vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa" (Room. 5: 1)
-ja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina
-inhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus
-olivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun
-sitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi.
-Tämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla
-Jumalan sanaan, joka sanoo: te olette "ostetut", "lunastetut",
-vapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme
-moitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon
-kautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui
-siihen, että meidän syntimme _laskettiin_ hänen päällensä, jotta hän
-suorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme,
-ikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa _lasketaan_
-siis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen
-lunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset,
-jotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa
-meidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä
-voimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja
-ilo tulevat varmaan -- "aikanaan".
-
-Mutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin
-ei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä
-olentoja. [_Luonto_ sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa
-merkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on _pahan luontoinen_.
-Oikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on
-"sangen hyvä", _maallinen kuva_ jumalallisesta luonnosta. Siten
-on jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on
-turmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e.,
-ja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty
-sanaa _luonto_ sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen
-kautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja
-siunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle
-luonnollemme -- Jumalan _maalliselle_ kuvalle.] Me olemme vapautetut
-kurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan
-nähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme
-inhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille
-kuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut
-"kanssaperillisten" "pienen lauman", sanoen: "Minun poikani anna
-minulle sydämmesi" -- se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset
-voimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut
-sinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan
-tasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla
-on ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis -- joka oli Isän "olennon
-täydellinen kuva". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista
-toiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata
-inhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon
-minä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin
-sukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät "osallisiksi
-Jumalan luonnosta" -- Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen
-kanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te
-myös hänen kanssaan _kirkastuisitte_.
-
-Ne, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin
-aikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä
-raskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla,
-joka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän
-töitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme
-Jeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me
-uskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä,
-nostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon _N._ Mutta päästäksemme
-nyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme,
-sillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta
-jos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon
-perustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu)
-kantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan
-edessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me
-lupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle
-suurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on
-tai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle -- pyhäksi ja
-Kristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä
-jumalanpalveluksemme.
-
-Jättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että
-minä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni
-j.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta,
-kuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää
-_kaikkemme_ hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä
-hyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta
-erittäinkin uskon veljiä kohtaan -- palvellen heitä hengellisellä ja
-ruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai
-maallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan.
-Kun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme
-saavuttaneet tason _M_; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman
-kautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko
-liittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen
-kauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä
-ja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat
-Jeesuksen jäljissä, niin:
-
-    "Äl' kuule, taisto laukes'
-    ja pääsit voittohon!
-    Päämäärä vasta aukes',
-    kun kruunu päässäs' on."
-
-Kruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme
-taistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen.
-Siihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja
-suitsutuksen päivittäin nousta -- uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan
-edessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
-
-Ne "nukkuneet", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään
-henkiolentoina, tasoon _L_, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät
-ja ovat jälellä Herran tulemisessa, "muutetaan" samaan henkiseen
-olemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään "nuku", joskin "muutos"
-vaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat _syntyneet_ hengestä,
-eivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan
-taivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. -- 1
-Kor. 15: 44, 52.
-
-Me emme tiedä kuinka kauvan tulee kestämään sen jälkeen, kun he ovat
-"muuttuneet" tai tulleet täydellisiksi henkiolennoiksi (tasossa _L_),
-ennenkuin he täysilukuisena joukkona kirkastetaan (tasossa _K_) yhdessä
-Herran kanssa ja liitetään häneen voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
-Tätä koko Kristuksen ruumiin yhdistymistä ja täyttä kirkastumista pään
-kanssa me pidämme "Karitsan häinä", yhdistymisenä yljän kanssa, kun
-morsian tulee täydellisesti osalliseksi Herransa ilosta.
-
-Luokaamme jälleen silmäys karttaan; _n, m, p, q_, merkitsevät
-neljää erityistä luokkaa, jotka yhtenä kokonaisuutena muodostavat
-evankeliumiaikakauden nimiseurakunnan, joka esiintyy Kristuksen
-ruumiina. Molemmat luokat _n_ ja _m_ ovat henkisen sikiämisen tasossa,
-_M_. Koko evankeliumiaikakauden ovat nämä molemmat luokat olleet
-olemassa, molemmat ovat tehneet liiton Jumalan kanssa tullakseen
-eläviksi uhreiksi, molemmat ovat saaneet "rakastetun kautta armon"
-ja siinneet hengestä "uusiksi luomuksiksi". Ero heidän välillään on
-seuraava: _n_ merkitsee niitä, jotka täyttävät liittonsa ja ovat
-kuolleet Kristuksen kanssa maallisiin elinehtoihin nähden, maallisiin
-tarkotuksiin ja pyrkimyksiin nähden, kun _m_ taasen esittää suurempaa
-joukkoa hengellisesti siinneistä lapsista, jotka ovat tehneet liiton,
-mutta jotka, valitettavasti peräytyvät sen täyttämisessä. Luokan _n_
-muodostavat ne voittajat, joista tulee Kristuksen morsian, ja jotka
-istuvat Herran kanssa hänen valtaistuimellaan kirkkaudessa -- tasossa
-_K_. Tämä on tuo "pieni lauma", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa
-valtakunnan. (Luuk. 12: 32.) Ne, jotka kuuluvat luokkaan _m_, kammovat
-inhimillisen tahdon kuolemista, mutta Jumala rakastaa heitä kuitenkin
-ja on sentähden vastuksien ja vaikeuksien kautta vievä heidät tasoon
-_L_, täydelliseen henkiseen tasoon, mutta he ovat menettäneet oikeuden
-tasoon _K_, kirkkauden hallitukseen, koska he eivät vapaehtoisesti
-voittaneet. Jos me annamme arvoa Isämme rakkaudelle, jos me toivomme
-Herramme hyväksymistä, jos me haluamme tulla hänen ruumiinsa jäseniksi,
-hänen morsiamekseen, ja istua hänen valtaistuimelleen, niin täytyy
-meidän uskollisesti ja halukkaasti täyttää uhrilupauksemme.
-
-Suurin osa _niin kutsuttua_ seurakuntaa eli kirkkoa merkitään
-osalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla
-_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole
-kokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet
-henkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he
-ovat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos
-he yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla
-jäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_
-vanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma.
-Jos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen
-valtakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan
-täydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat
-täydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama
-inhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa
-suhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam
-oli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei
-siis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua
-vanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_
-kautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan
-ihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä
-erityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi
-uhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ "Kristuksen
-ruumiin" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat
-Jumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he
-eivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä
-otollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle.
-Ne, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole "pyhiä", eivätkä
-vihkiytyneen "ruumiin" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä
-"veljiksi". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun
-se on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia,
-joskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa
-hänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa.
-
-Eräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei
-koskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis
-ei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_
-alapuolelle osalla _q_. Nämä ovat "susia lammasten vaatteissa", joskin
-he kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan
-jäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan,
-vaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan
-seurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa
-tilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään
-ja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut
-olemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen
-taivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn
-pellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa "molempain
-kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana
-sanoo hän elomiehille ("enkeleille" -- lähettiläille): "Kootkaa ensin
-lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa
-aittaani". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49.
-
-Nämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa
-näiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät
-nimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa,
-että oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka
-todellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka
-Jumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt.
-13: 39.
-
-Evankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun
-matkiminen, samaten. "Hyvä siemen on valtakunnan lapset", luokat _n_
-ja _m_, sen sijaan että "lusteet ovat pahan lapset". Kaikki, jotka
-kuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat
-sentähden "lusteita", sillä ei kukaan voi palvella "kahta herraa", ja
-"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset". Koska ne, jotka
-kuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle,
-joka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin
-käyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa
-taistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa.
-
-Huomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu:
-huomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja
-kolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen
-aikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu
-ensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten
-vihan aika, eli "seitsemän viimeisen vaivan" vuodattaminen maailman
-yli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli
-"varjo" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä
-evankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla.
-Lihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se
-totuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika
-oli silloin tullut, oli viikate, joka erotti "oikeat israelilaiset"
-juutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni
-murto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden
-elonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin
-aikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka
-silloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä
-tämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen
-väärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra
-sitä "Baabeliksi", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin
-nimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään
-kypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut
-vehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän
-esikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä
-Kristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen
-kaltaisinaan.
-
-Tämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_.
-Se on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen
-nimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta,
-päätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät "Baabelin"
-nimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista "suuren vaivan
-aikana", "Herran päivänä". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi,
-niin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille
-todellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä
-se sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka
-ovat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka
-sillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen
-haisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen
-luonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina
-elonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen
-seurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka
-tekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka
-_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa).
-"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko".
-(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa,
-johtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin
-eri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli
-itsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin
-Kristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi
-juutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman
-viisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin
-aikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi.
-
-Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta
-aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista
-kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee
-huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana;
-sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee
-hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita
-aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa
-_s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt
-hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista
--- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen
-(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen
-ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään
-henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto.
-Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä
-niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä
-uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen
-elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen
-laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita
-uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat
-epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin
-huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran
-kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden
-ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman
-ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä
-heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän
-surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän
-Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja
-riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat
-tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6,
-7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä.
-Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan
-morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne,
-jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko
-on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun
-hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta
-saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä
-morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15.
-
-Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli
-alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten
-yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka
-valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana
-saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes
-täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan
-suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel
-tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel
-oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä,
-ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen
-kanssa sopusointuun.
-
-Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen
-täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja
-vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten.
-Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli
-tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet
--- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren
-Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri
-pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee
-olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja
-ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma,
-henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen
-(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen
-etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen
-kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla,
-ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan
-vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t.
-3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi
-kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden
-kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta
-ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka
-kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden
-lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat
-toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai
-ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on
-järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja.
-Kristus ei kuole enään.
-
-Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi
-ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu
-ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten
-laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha,
-ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä
-Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on
-epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa
-hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään
-hänelle ylistykseksi?
-
-Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä
-olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan
-yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan
-_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu
-Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa,
-pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10.
-
-Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä
-suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja
-huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella
-olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä
-löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan
-Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän
-kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla
-luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat
-kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden
-hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen
-luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se
-henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi
-ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin
-itseäsi.
-
-Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää
-tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden
-pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka
-on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa
-sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen
-korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka
-_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen.
-
-Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan
-ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että
-kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu
-maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään
-tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen
-vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys
-on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa,
-kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus
-muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän
-perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä
-"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan
-tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento
-taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa
-täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan.
-Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on
-tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään
-kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23.
-
-
-
-Tabernaakkeli erämaassa.
-
-
-Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä
-tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin
-käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta
-sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot
-eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo
-seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella
-oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_.
-Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi
-eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat
-edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle
-ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä
-vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja
-tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen
-Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä
-ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli
-"kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen
-kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valinnut oon. Herran kanssa
-    käydä, minkä maksoikaan.
-    Joskin riemun, pilkan kautta
-    tiensä kaita kulkeekaan.
-    Vaikka juorut, tuskat tuimat
-    tiellä mua nyt haavottaa;
-    eipä huolta, kun saa Herran
-    omaksensa omistaa.
-         Herran tietä käydä tahdon --
-         kuinka suuri onnen on --
-         kunnes toivon päähän pääsen,
-         alkaa riemu rajaton.
-
-    Valinnut oon ristin alla
-    kuolla itsestäni pois;
-    etten etsis' maista rauhaa,
-    jotta Jeesus loman' ois'.
-    Nyt jo vaimen riemu mainen
-    rinnall' lemmen Jeesuksen.
-    Herran rauha syömen täyttää
-    ristiänsä kantaen.
-         Herran tietä käydä tahdon --
-         kuinka suuri onnen on --
-         kunnes toivon päähän pääsen,
-         alkaa riemu rajaton.
-
-    Vaalin' tää on kaikkein parhain
-    nyt ja kautta aikojen.
-    Täällä kärsin Herran tähden,
-    voitan siellä kirkkauden.
-    Risti ensin, kruunu sitten.
-    Niin on Jeesus kulkenut.
-    Jäljissänsä tahdon käydä,
-    kunnes oon mä voittanut.
-         Herran tietä käydä tahdon --
-         kuinka suuri onnen on --
-         kunnes toivon päähän pääsen,
-         alkaa riemu rajaton.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.
-
-Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja
-ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --
-Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa
-olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --
-Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna
-toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.
--- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --
-Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä
-maailman valtakunnassa.
-
-
-Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala
-aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja
-Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän
-kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja
-karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.'
-Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet,
-mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala
-sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja
-tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut
-taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'."
-
-Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen
-ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen
-olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja
-täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan
-Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku
-olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi
-koskaan mennyt heidän käsistään.
-
-Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa
-eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan
-yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi.
-Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan
-käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on
-hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt
-täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen,
-olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi
-neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä
-ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista
-ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen
-kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin
-olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat
-valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos
-kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä
-suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken
-ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi
-esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.
-
-Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle
-tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi
-osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa
-hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä
-koskee sekä omaa että yleistä parasta.
-
-Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus
-riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava
-sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa,
-jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys."
-"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko
-mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13:
-10; Matt. 22: 37--40.
-
-Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid
-Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan
-sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet
-töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin
-ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan
-toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana.
-Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän
-menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja
-etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien
-oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen
-jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole
-toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla
-Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään
-ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja
-niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita
-maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan
-asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän
-osti.
-
-Meidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä
-vaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan
-herraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt
-hänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään
-ottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei
-ostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet
-ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita:
-hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset
-asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään
-niitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että
-Messiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se
-tulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa
-kautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja
-ennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen,
-jolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan
-alkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on
-ennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan,
-jota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee.
-
-Juutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan
-valtakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli
-jonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti.
-Tuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen,
-erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa
-luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin
-ympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja
-Israelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71.
-Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa
-Israelia kutsutaan "Herran kuningaskunnaksi" ja sanotaan, että Salomo
-"istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen",
-joka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina
-neljänäkymmenenä vuotena.
-
-Kun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä
-lukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän
-valtakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija
-Daavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui
-Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian
-suhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: "Ja sinä paha, jumalatoin
-Israelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat
-saavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi
-(kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole
-pysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään
-oleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava
-sen hänelle." (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi
-nousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei
-pois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen
-heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja
-hallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen,
-kreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa
-lopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet
-hajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen.
-
-Syntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka
-Jumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen
-hallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia,
-mutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala
-oli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia.
-Kun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin,
-päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus,
-maailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä
-itselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka
-hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan "tämän
-maailman valtakunniksi", joita "tämän maailman ruhtinas" hallitsee, ja
-ovat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana
-väärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen
-ensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala
-valinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan
-Kristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa
-tulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja
-hallitseva kaikkien Herrana.
-
-Kaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa
-pakanallisiksi valtakunniksi -- "tämän maailman valtakunniksi," joita
-"tämän maailman ruhtinas", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä
-Jumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta,
-jonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin
-erinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen
-pakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa
-(Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna
-väliaikana pakanallisten hallitusten alla.
-
-Tätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen
-poisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan
-voimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa "pakanain ajoiksi". Ja
-nämä "ajat" oli vuodet, jolloin "tämän maailman valtakuntien" annetaan
-hallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan
-jälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja
-selvästi ilmotettu Raamatussa.
-
-Niin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, "on
-Jumala ne asettanut" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten.
-Niiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa,
-mitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä
-syntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita
-itseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan
-noudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen
-suunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on
-kääntyvä parhain päin, sekä että lopulta "ihmisten kiukkukin" on
-kääntyvä hänen "kunniakseen". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää,
-eikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps.
-76: 11.
-
-Ihmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu
-hänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa
-tilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen
-ponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on
-myös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta
-hallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta
-käyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon
-ja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja
-suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle.
-Kun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef.
-2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja
-tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän
-maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän
-ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä
-anastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on
-se tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on
-anastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi
-maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä
-siten kohdeltaisi.
-
-Tästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä
-näkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen
-inhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi
-osaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska
-Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta
-hänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä.
-(Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät
-molemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän
-maailman valtakunnat kukistetaan.
-
-Langennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut
-raskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen
-parhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole
-menettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat
-uneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus
-kuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi
-halveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan
-lapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina.
--- Room. 8: 22, 19.
-
-Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen
-sallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen
-aikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat
-hänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota
-varten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut
-meille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä "tämän maailman
-valtakunnista" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut
-niiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan,
-rauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen
-valtakuntansa.
-
-Että ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti
-vastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen
-sallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa
-Jumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle,
-persialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee
-aika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä
-osottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään.
-
-Kun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin
-muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin,
-kun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen
-valtakunta.
-
-
-
-Nebukadnesarin näky maailman valtakunnista.
-
-
-Niiden asiain joukossa jotka "ovat kirjotetut meille opiksi", jotta
-meillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten
-alle, "kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta
-olisi toivo" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen
-jumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45.
-
-Daniel selitti tämän unen sanoen: "Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi
-suuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen
-kirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli
-parhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa
-ja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat
-puolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs
-kivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat
-raudasta ja savesta ja murskasi ne.
-
-"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja
-tulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille
-löytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi
-vuoreksi, ja täytti koko maan.
-
-"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä,
-oi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut
-valtakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi
-Jumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai
-hallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän
-antanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut
-sinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää.
-
-"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen
-jälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva
-koko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä
-rautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken
-muun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit
-jalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se
-oleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan
-vahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että
-jalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen
-puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman."
-
-Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten
-pienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä,
-joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan
-_maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v.
-38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta,
-3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4)
-roomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella
-sekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs,
-roomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten
-me luemme: "Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli
-verolle pantava." -- Luuk. 2: 1.
-
-Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi
-pystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa
-jatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa
-valloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa
-raudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion
-sekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa "Baabeliksi",
-sekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan
-totista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen
-asemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen
-(rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava
-järjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän
-maailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi,
-julkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen
-valtakunta. Daniel selittää: "Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun
-savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja
-maailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni
-toisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen." Ne eivät voi
-täydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien
-valtakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli
-'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan,
-joka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään
-toiselle kansalle. "Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset
-valtakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä." -- Dan. 2:
-43--45.
-
-Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset
-päättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat
-viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä.
-Paavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka
-taivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen
-täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut
-valtakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta
-on ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan,
-eikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta,
-vaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä,
-että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia
-valtakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on
-tullut vanhaksi ja "hauraaksi", alkaa se menettää sitovaa voimaansa,
-ja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat
-ne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo "kivi", tuo todellinen
-valtakunta.
-
-Jatkaen selitystä sanoo Daniel: "Niinkuin sinä näit kiven ilman
-(ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan,
-vasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle
-näyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on
-oikea." -- V. 45.
-
-Vuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat,
-esittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin
-aikakautena erottaa ja muodostaa tämän "kivi"-valtakunnan tulevaista
-asemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai
-henki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa,
-vaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa
-vapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten
-sieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56.
-
-Kiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua
-tulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan
-huomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua
-Jumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin.
-Todellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se
-oli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta
-varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko
-maan, kun "Herran päivä", "kansojen vihan päivä" eli "vaivan aika"
-on ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat
-alistuvat sen alle.
-
-Muistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle
-seurakunnalle joka oli voittava: "Joka voittaa, sen minä annan
-istua kanssani valtaistuimellani"; "ja joka voittaa ja ottaa minun
-tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita
-vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin
-saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain." (Ilm.
-3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt
-hävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja
-_kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät.
-(Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille
-pääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun
-murheellisen hengen asemesta.
-
-
-
-Danielin näky maailman valtakunnista.
-
-
-Nebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta
-katsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja
-vallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa
-ja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi.
-
-Kiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana,
-jolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään
-arvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät
-näe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa,
-ihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia,
-joita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma
-alituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä
-saanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että
-sävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita,
-Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden
-suuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka
-vallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi.
-Sama henki vallitsee kuvapatsaan "kymmenessä varpaassa", jonka voimme
-nähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä
-seisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla
-murha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi
-aikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun
-"se esivalta, joka on", antaa siihen määräyksen.
-
-Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat
-jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi
-nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö
-sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen
-vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi
-aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden
-hedelmiä.
-
-Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää
-maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta,
-jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä
-näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä
-valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin
-esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja
-ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta
-(kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel
-sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla
-pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta
-petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli
-jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto
-oli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin
-kaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen
-pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret
-rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se
-jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli
-kymmenen sarvea." -- Dan. 7: 2--7.
-
-Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun;
-ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen
-j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä
-tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan,
-lähemmät omituisuudet.
-
-Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen
-näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja
-hirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä
-tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs
-pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja
-katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka
-puhui suuria asioita." -- Dan. 7: 7, 8.
-
-Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se
-jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni
-sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta
-edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen
-kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista
-kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes
-roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit,
-itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä
-voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa,
-erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät,
-jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset
-j.n.e.
-
-Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna
-mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja
-pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea,
-ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli
-Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon
-(hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä
-kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä
-"perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan
-nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin
-pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan
-pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä
-Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä
-_ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui
-pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen
-valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei
-mitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan;
-pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin
-tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan
-hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine
-luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,]
-
-Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen
-pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven
-suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli
-tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli
-_vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi.
-
-Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan
-vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan
-joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä",
-joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista
-varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä
-ole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin
-tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin,
-kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien
-kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin
-vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta
-vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen
-maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti
-sen viimeiset rippeet.
-
-Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta
-väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret
-sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen
-kukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä
-mainitaan ennustuksessa: "Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun
-sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden
-_suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui." -- Dan. 7: 11.
-
-Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme
-nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa
-niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on
-kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja
-sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja
-polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten
-järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12
-värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien
-välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen
-toisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja,
-ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja
-Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää
-vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään.
-Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä
-eläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja
-hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan.
-
-2:35.
-
-On yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan.
-Näiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan
-valtakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus
-ottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä
-pedolta "Jumalan säätämän" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle
-valtakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut,
-kuvaa profeetta seuraavin sanoin: "Katso, ihmisen pojan kaltainen
-tuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen
-eteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin
-voima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja
-kielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta,
-joka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua." Tämä merkitsee
-enkelin selityksen mukaan, että "valtakunta, valta ja voima kaikkien
-valtakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se
-valtakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä
-palveleman ja totteleman." -- Dan. 7: 13, 27.
-
-Me näemme siis, että Jehova ("Vanhaikäinen") tulee antamaan maan
-herrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki "hänen jalkainsa alle".
-(1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän
-hallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka
-ovat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän
-suuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi
-sijassa välttämätön asia, sillä "tämän maailman valtakunnat" ovat
-yhtä vähän kuin "tämän maailman ruhtinas" halukkaita vapaehtoisesi
-antautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla
-pakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: "Heidän kuninkaitaan sitomaan
-kahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille
-kirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä
-oleman." -- Ps. 149: 8, 9.
-
-Kun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja
-profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja
-hävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta,
-niin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten
-hallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa
-kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut
-valtaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen
-huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla
-Herransa kanssa: _"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi
-maankin päällä niinkuin taivaassa."
-
-Jokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät,
-olivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman
-vallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan
-ollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen
-aikaansa -- sitä aikaa, jonka "Vanhaikäinen" on määrännyt. Ja samoin
-kuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa,
-täytynyt tulla "perustetuksi", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa
-sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä
-ennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: "Mutta näiden
-kuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala
-perustava valtakunnan" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on
-pystytetty, on se "särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat,
-mutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään". (Dan. 2: 44.) Tästä
-seuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy
-meidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_
-tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien
-kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta.
-
-
-
-Nykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta.
-
-
-Luojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus
-maailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin
-toisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden
-epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat
-Aadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan,
-tuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää
-sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja
-tekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin
-herrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää,
-esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota
-hän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän.
-
-Joskaan emme yritä puolustamaan sukuamme, niin tunnemme kuitenkin
-myötätuntoa sen tuloksettomaan yritykseen hallita itseään ja pitää
-huolta hyvinvoinnistaan. Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestä,
-joka maailmalla tässä suhteessa on ollut. Vaikka näiden petomaisten
-hallitusten todellinen luonne on ilmeinen, ovat ne kuitenkin, joskin
-turmeltuneina, olleet paljon paremmat kuin se, ettei olisi mitään
-hallitusta -- paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta. Joskin
-laittomuus todennäköisesti "tämän maailman ruhtinaalle" olisi ollut
-hyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi hänen alamaisiaan miellyttänyt.
-Hänen valtansa ei ole rajaton, vaan on se rajotettu hänen kykyynsä
-toimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa
-määrässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen
-mukaan. Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta,
-kun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta
-laajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa. Täten joutui ihminen,
-unohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, joskin
-näkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi ja sen tähden on ihmisen
-siitä asti täytynyt taistella niin hyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia
-heikkouksiaan vastaan.
-
-Näin ollen, luokaamme ensin silmäys tämän maailman valtakuntiin ja
-tarkastakaamme niitä langenneen ihmiskunnan yrityksinä hallita itseään
-Jumalasta riippumattomina. Joskin yksityisten turmelus ja itsekkäisyys
-on johtanut heidät harhaan oikeuden tieltä, että täysi oikeus harvoin
-on tullut kenenkään osaksi tämän maailman valtakuntien aikana, on
-kuitenkin kaikkien hallitusten pyrkimyksenä aina ollut oikeuden ja
-kaikkien hyvinvoinnin edistäminen.
-
-Missä määrin tämä on onnistunut, on toinen asia; mutta sitä ovat kaikki
-hallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen
-päämääränä, kun he ovat alistuneet näiden hallitusten alle ja tukeneet
-niitä. Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian
-huolimattomia, ovat joukot joko olleet soaistut tai harhaan johdetut
-sen suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset
-olleet seurauksena.
-
-Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet,
-voitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu
-näiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan
-ja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet
-hallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin
-osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä -- lakeja,
-jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja
-kauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia,
-joilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka
-epätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten
-laitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia
-tällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan
-siveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella
-voittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset.
-
-Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat
-olleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt
-suurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan
-juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien,
-turmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme
-kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi
-ponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala
-sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä.
-Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset
-ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana.
-Tyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan
-ennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan
-Jumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon
-lisääntyessä.
-
-Ne hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet
-kansan _keskinkertaista kykyä_ hallita itseään. Vieläpä siellä, missä
-on ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot
-ovat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet
-toimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä
-aina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa
-ylempänä.
-
-Jos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan
-tahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa.
-Vapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin
-helposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa
-itseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle.
-Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun
-ihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata
-selvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos
-nopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä
-muutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on
-se luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime
-aikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä
-levenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440
-ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen
-monistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi
-tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä
-seuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut
-kansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä
-asioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala
-on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä
-mahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi
--- ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä
-"_varustautumisen_ päivänä", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin
-pystyttää maan päälle.
-
-Tiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon
-tunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille
-kuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli
-syrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen
-äärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet,
-miten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian,
-ja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä
-yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko
-maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen
-kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan
-luokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan
-Jumala _pystyttävä valtakuntansa_, joka on tyydyttävä kaikkien
-kansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä
-epäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin
-ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset
-ilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja
-hyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa
-ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja "silloin tulee
-kaikkein pakanain toivo" -- Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa
-kirkkaudessa. -- Hagg. 2: 7.
-
-Koska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen,
-eivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan.
-Päin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset
-esivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn
-vallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja
-antamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he
-henkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä
-millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1--7), ellei ne
-olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra
-Jeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he
-olivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään
-tavalla osaa.
-
-Jumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman
-hallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen
-kokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia
-Jumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja
-niitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin,
-ei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan
-kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina
-pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka
-tämän maailman valtakunnissa myönnetään _muukalaisille_. Heidän
-tehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa
-tai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen
-yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä
-maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja
-kokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on _antava meille_ valtakunnan.
-_Totisen_ seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, -- niin
-vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt.
-Kuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja
-apostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan,
-antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei
-seurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa.
-Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa
-kautta, antamalla _valonsa_ valaista; ja siten _nuhtelee_ totuuden
-henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä
-rakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat
-jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä,
-sekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin
-siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia,
-jotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja
-maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla
-siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä
-tavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa
-olla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa.
-
-Jumalan seurakunnan täytyy käyttää _koko huomionsa_ ja voimansa Jumalan
-valtakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita
-Raamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti,
-niin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen
-elämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla.
-Samoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole
-siihen aikaa.
-
-Kohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän
-kiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka
-oli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta
-Kristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen
-mukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta.
-Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa
-seurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä
-onnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi
-paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja
-kuningatar. -- Ilm. 17: 3-5; 18: 7.
-
-Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli
-kunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja,
-vainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen
-uuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia
-järjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa,
-pettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen
-tuhatvuotinen valtakunta _oli tullut_, ja Kristusta, kuningasta,
-edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan
-kuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se
-"_juovutti_" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen
-aikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä,
-jotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu
-valtuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat.
-
-Tästä johtuu, että Euroopan valtakunnat meidän päivinämme
-esiintyvät kristillisinä valtakuntina ja julistavat, että heidän
-hallitsijansa hallitsevat "Jumalan armosta", s.o. joko paavikunta
-tai jokin protestanttinen lahko on ne nimittänyt. Vaikka
-uskonpuhdistajat hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen
-tuomitsemisoikeuteen y.m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä
-kunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen.
-Siten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen. He harjottivat
-yksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kuninkaat ja hallitukset
-sekä antaen niille "kristittyjen valtakuntien" eli Kristuksen
-valtakunnan nimen. Siten saamme meidän aikanamme usein kuulla tuon
-arvotuksenkaltaisen nimityksen: _"kristillinen maailma"_ -- joka
-evankeliumin tosien periaatteitten valossa todellakin on arvotus.
-Meidän Herramme sanoi oppilaistaan: "He eivät ole maailmasta, niinkuin
-en minäkään ole maailmasta". Ja Paavali kehottaa meitä, sanoen: "Älkää
-muodostautuko tämän maailman mukaan". -- Joh. 17: 16; Room. 12: 2.
-
-Jumala ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että näitä valtakuntia on
-kutsuttu Kristuksen nimellä. Nimiseurakunnan pettäminä purjehtivat nämä
-kansat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole. Näiden
-valtakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuun ottamatta, riippuu
-siitä rajotetusta suosiosta, jonka Jumala ilmotti Nebukadnesarille --
-kunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu.
-
-Se väite, että nämä epätäydelliset valtakunnat puutteellisine lakeineen
-ja usein itsekkäine ja paheellisine hallitsijoineen olisivat "meidän
-Herramme ja hänen voideltunsa" valtakunta, on törkeä solvaus Kristuksen
-totista valtakuntaa ja sen "Rauhanruhtinasta" ja oikeuden mukaista
-hallitsijaa vastaan, jonka edessä niiden ennen pitkää täytyy kukistua.
--- Jes. 32: 1.
-
-Toinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se,
-että Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan
-valtakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan
-tunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille
-ja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä istuttaa uskonnon
-puhtautta ja siveyttä näihin hurjiin maallisiin runkoihin, niin
-että evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka
-muodostavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi. Tämän petoksen
-vaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen
-Yhdysvaltojen perustuslakeihin, jotta näistä _sen kautta_ tulisi
-kristillinen kansa. Reformeeratut presbyteriaanit ovat vuosikausia
-kieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta,
-_koska_ se ei ole Kristuksen valtakunta. Täten tunnustavat he kristityn
-sopimattomuuden ottaa osaa toisten maiden hallituksiin. Meitä
-miellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen
-lopputulokseen, missä vaan Jumalan _nimi_ esiintyy perustuslaissa, se
-muuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen
-heille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan. Oi, miten mieletöntä!
-Miten suuri onkaan se petos, jolla "porttojen äiti" on juovuttanut
-kaikki kansat (Ilm. 17: 2, 5). Väitetään, että Euroopan vallat
-samalla tavalla siirtyivät Saatanalta Kristukselle ja tulivat siten
-"kristityiksi valtioiksi".
-
-Jos voidaan käsittää, että parhaimmat sekä huonoimmat maan valtakunnat
-ovat "tämän maailman valtakuntia", joiden Jumalan suoma valta-aika
-kohta on loppunut, antaakseen sitten tilaa määrätylle seuraajalleen,
-Messiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7:
-14, 18, 27), niin lujittuu totuus ja paljon eksytystä häviää.
-
-Mutta niinkuin nyt on, saavat paavikunnan toimenpiteet tässä suhteessa,
-protestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten
-siitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen
-valtakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun
-kristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden
-aika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan
-sortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan
-tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että
-asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm.
-17: 14; 19: 11--19.
-
-Maailma tulee nyt nopeasti tietämään, että "tämän maailman valtakunnat"
-eivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka
-Kristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää
-ajatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä.
-Heidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan
-menettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu
-heitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä.
-Itse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan
-petosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa
-joukkojen vapautta.
-
-Jospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa
-sydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset
-valtakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti
-parannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät
-vallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo
-eivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna
-itsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta.
-Maailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka
-kaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä,
-jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta
-on annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra,
-antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua,
-jossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo:
-
-"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat
-nousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja
-hänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä
-ja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa
-asuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille
-vihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä
-asetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'...
-Nyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa
-kurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat
-vapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan
-voideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen
-vihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat".
--- Ps. 2: 1--6, 10--12,
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-JUMALAN VALTAKUNTA.
-
-Aineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta
-evankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --
-Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan
-valtakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --
-Maallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.
--- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. --
-Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen
-puoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --
-Taivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin
-lankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan
-perilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus
-valaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan
-alkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.
-
-
-Se, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa
-tutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä
-Raamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia,
-joissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä.
-Jokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan
-hallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus
-tuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun
-valtakunnan maan päälle.
-
-Johannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi
-lähetystyönsä julistamalla: "Tehkäät parannus, sillä taivasten
-valtakunta on lähestynyt". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa
-samalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin
-saarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei
-ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen,
-vaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4:
-43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä,
-tämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi
-valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena
-esittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana
-tullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen
-väärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat
-Aabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä.
-
-Keskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus
-heitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: "Minä säädän teille,
-niinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin
-että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua
-valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa".
-(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä
-Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". (Luuk. 12: 32). Kun
-heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet
-olisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset
-suuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen
-tiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: "Me toivoimme hänen olevan sen,
-joka oli lunastava Israelin" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä
-ja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta
-edellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi
-silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että
-hänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin
-valtakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27.
-
-Jumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan
-herrauden Jeesukselle; sillä "Korkeimmalla on valta ihmisten
-valtakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo". (Dan. 4:
-29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä
-voinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut
-tuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat
-olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion
-alaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi
-ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja
-siten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli
-kaikille.
-
--- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten
-toivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin,
-kun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: "Herra, tälläkö
-ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?" Hänen vastauksensa,
-joskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: "_Ei
-teidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla
-määrännyt". -- Ap. t. 1: 6, 7.
-
-On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan
-epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että
-siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet
-nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä
-tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen
-vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata
-nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta,
-hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja
-vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt
-heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä
-rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon
-tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa."
-
-Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä
-ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen
-viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan
-kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä,
-että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun
-valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen
-seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat
-kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta
-kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin
-harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja
-äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä
-päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä
-olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä
-kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan
-luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin
-niistä, joita maailma on koskaan tuntenut?
-
-Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja
-siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä:
-Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska
-saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk.
-17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen,
-elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä
-vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei
-hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin
-he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän
-seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta,
-eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja
-sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen
-ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi:
-'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne".
-[Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin
-ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi,
-olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi
-ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun
-se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten
-kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa
-tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana,
-kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta
-henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet
-valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun
-valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee
-toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä
-valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä
-puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan
-näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin
-tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja
-silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen
-kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta.
-(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi.
-
-Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa
-vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä
-Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi
-häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli
-vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh.
-3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille
-syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat
-selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun.
-Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti:
-
-Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi,
-sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei
-Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun
-selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin
-selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen:
-"Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa,
-rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on
-väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset
-ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että
-sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä
-ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini
-tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä
-julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään?
-
-Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei
-nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden
-ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä
-nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä
-sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä
-[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa".
-
-[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin
-_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet
-ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista
-riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_
-sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin
-toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on
-luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy
-tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään
-gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29;
-3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala
-(miehinen olento) on toimiva henkilö.]
-
-[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö
-otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka
-merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô
-käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä",
-"lihasta", "hengestä".]
-
-[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_.
-"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa".
-Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan
-hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista
-rakkautta Isä on meille osottanut".]
-
-Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä
-valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en
-heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä
-ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus,
-että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa,
-ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi
-tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy
-olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan
-Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin
-seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä.
-
-Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka
-voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä
-kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota
-"Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin
-tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi
-saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen,
-joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun
-valtakuntasi tai tulla siihen?
-
-Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa.
-He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he
-jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän
-liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet
-liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit
-ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi
-saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä
-Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste
-merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä
-uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et
-koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella,
-josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et
-voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin
-vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut
-tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt
-minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen
-luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle
-_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä
-ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan
-tulet siitä osalliseksi.
-
-Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin,
-Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se,
-mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä,
-mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin
-voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt.
-"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti".
-Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan,
-jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle
-valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää
-erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä
-olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan:
-"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et
-tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka
-on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi
-nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä
-mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin
-antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä
-syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan
-sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä
-näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet
-hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät.
-
-Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja!
-
-Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että
-henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä,
-joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut
-Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja
-monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot
-voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät?
-Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa
-enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin
-sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai
-järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia
-asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi
-siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata
-valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis
-sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden
-aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä,
-ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et
-ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja
-seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi
-on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on
-Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta
-varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme,
-ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota
-vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia,
-kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa
-yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi
-tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä
-sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua
-ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja
-ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että
-avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et
-tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään
-tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden
-ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin
-taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös
-taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto
-taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja
-vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan
-taivaallisia asioita ymmärtää.
-
-Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan
-luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä
-saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta.
-Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa
-tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin
-Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä
-osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten
-ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan
-mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he
-kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta.
-Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi
-pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja
-myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota
-pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa
-kanssaperilliseksi.
-
-Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen
-nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta
-käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ
-on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä
-on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan
-nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan
-valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta
-eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään
-jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken
-ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen
-taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten
-tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet
-rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.
-
-Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja
-apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee,
-sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut
-meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme
-Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja
-vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee
-sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä,
-jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan
-välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko
-Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen,
-ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen
-armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään
-voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
-
-Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen
-valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman
-ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja
-tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään,
-sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan.
-7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin
-vahvistaa nämä lupaukset.
-
-Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan
-valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen
-eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus
-jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan
-saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen
-j.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen
-selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra
-monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen
-kuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun." (Ilm.
-2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat
-hallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen
-kuninkaina.
-
-Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa
-ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan,
-kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti
-kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman
-puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki,
-jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin
-muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_
-seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus,
-että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan)
-kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren
-valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.
-
-Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että
-Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat
-köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen
-sen "valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut"_. Herra
-sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle
-Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota
-nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä
-juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari
-kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen,
-hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän
-tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette,
-ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö
-Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." -- 2 Piet. 1:
-10, 11.
-
-Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan
-kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä
-kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme
-asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia
-ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut
-(v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä,
-jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja
-haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen
-turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme,
-että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa
-sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden,
-nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan
-kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen
-osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan
-nykyään uhrata veljemme parhaaksi.
-
-Jos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin
-vastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen
-olisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän
-suhteemme nykyisessä tilassamme.
-
-Lupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa
-kannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen
-koettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli
-varotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden
-lohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa
-seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina
-juuri ne jotka selittävät: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani
-valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni
-kanssa hänen valtaistuimelleen" ja "Joka voittaa... sen minä annan
-pakanoita vallita".
-
-Nämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että
-ne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen
-hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen
-_kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. --
-Ilm. 20: 6.
-
-Mutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis
-hankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin
-päivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan
-lupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat
-toimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut
-jo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti
-oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset
-vaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä
-vierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: "Te olette
-muka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä
-päässeet kuin miksikin kuninkaiksi." Sitten hän jatkaa; "Kunpa teistä
-olisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan
-teidän kanssanne." (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla
-koettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli
-tiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi
-sellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että
-jos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin
-_hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se
-seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli
-todistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että
-se oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti:
-"Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen
-tähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja,
-mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja." En
-kirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla
-parempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä
-nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_
-ilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen
-kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja
-valtakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun
-seuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota,
-jotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta,
-jonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle,
-mutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen
-ilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8.
-
-Mutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt
-sangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että
-seurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta
-maan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä
-antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen
-komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli
-vaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin
-askel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan
-valtakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta,
-sukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja
-virkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella
-(silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja
-erotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä
-tänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan
-toisia kuuliaisuuteen.
-
-Sama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka
-myöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_
-nyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen
-tunnustajat "kylläisiä" ja "rikkaita" ja hallitsevat "kuninkaina",
-kuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on
-tapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä
--- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja
-ainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen
-todelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle
-uhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa
-vanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni
-paastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa
-maailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan
-osallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa.
-
-Jokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän
-käsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei
-valtakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2
-Tim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen
-aikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään.
-
-
-
-Jumalan valtakunnan kaksi puolta.
-
-
-Joskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_
--- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan
-ilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta.
-Kun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa,
-henkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli.
-Henkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne,
-jotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota
-ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1:
-18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään,
-pääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat
-Jumalan valtakunnan maallisen puolen.
-
-Valtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden
-voitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin
-kirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia,
-koska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.)
-Heille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri
-työ, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön
--- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon:
-ainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä
-ei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja
-maan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen
-keskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor.
-6: 3.
-
-    [*] Tässä värsyssä eivät sanat _"Muut kuolleet eivät
-    vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen
-    kuluneet"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa
-    ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa,
-    siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai
-    syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun
-    paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat
-    _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä
-    ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin
-    on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden
-    väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun
-    jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä
-    ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa
-    eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan
-    ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi
-    hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku
-    myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä
-    lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena
-    Raamattuun.
-
-    Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi
-    tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma
-    ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä
-    merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi
-    ja tuli tuomituksi: "sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman", ennen
-    kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen
-    sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai
-    kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt
-    elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää
-    kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22.
-
-    Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee
-    _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen
-    _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen
-    miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys,
-    _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se
-    vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen
-    (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole
-    ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja
-    _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat
-    kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa,
-    tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta,
-    mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan
-    asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan
-    varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja
-    tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti
-    olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan
-    sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin,
-    ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se,
-    mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin
-    seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu
-    hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti
-    sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät
-    tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin
-    ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet
-    loppuun.
-
-Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee
-rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat
-tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle
-korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne,
-jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä
-oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu
-uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat
-heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen
-_ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut
-_vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti
-olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä
-varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja
-siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön
-Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen
-luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä
-ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa
-ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys
-tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään
-samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt
-uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä
-että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista
-uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te
-saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat
-Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään
-valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta
-ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä
-katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren
-kunnian.
-
-Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä
-tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta
-Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa
-Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille
-kuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan,
-joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan
-paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä
-tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen
-ja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ
-vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka
-valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla
-järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten
-kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä
-toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien
-jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo
-suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten
-tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän
-senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet
-ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen
-valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan
-kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.
-
-Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen
-toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä.
-Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee
-se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy.
-Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten
-työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt
-tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku
-(parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo
-hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista
-Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän
-työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja
-Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja
-ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä
-eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne
-muistetaan aina. -- Ps. 112: 6.
-
-Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat
-muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus
-kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus
-olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet
-aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi
--- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan
-Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan
-lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee
-ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa.
--- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12.
-
-Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat
-kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden
-valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva
-"niinkuin hiekka meren rannalla" _ja_ "niinkuin tähdet taivaalla" --
-maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita
-maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja
-suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan
-maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät
-(apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman,
-henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista
-kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella
-sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi.
-
-Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta
-lihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat
-pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa
-tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden
-_molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen
-(henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta.
-Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin
-ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän --
-inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen
-nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman
-korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin,
-sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi,
-ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.
-
-Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon
-Israel luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa
-sen hänen... omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille:
-"Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen
-ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet,
-annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi.
-Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset
-maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin
-voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja
-poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus
-osottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää,
-ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei
-jalanalaakaan."
-
-Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin
-kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon
-kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee
-vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset
-voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta
-(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat
-he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille
-[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät
-_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten
-me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen,
-annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että
-korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset
-riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja
-asiamiehinä.
-
-Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat
-Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa
-puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa
-maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa
-jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä
-profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että
-ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen,
-joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille
-raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin
-valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit
-hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja
-mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa
-tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän
-laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä
-mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel
-ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan
-kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin".
-
-Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet
-heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden
-kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin
-nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta
-vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat
-ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin
-selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat
-kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu
-"ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel
-kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen,
-orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi
-(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden
-ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka
-odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.
-
-Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä
-luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän
-luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä
-kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen.
-Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on
-myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen
-perustotuuksien kanssa.
-
-Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus,
-niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan
-kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai
-valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo
-uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen
-ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn
-mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan,
-aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta
-aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen
-puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat
-tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan
-_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham
-odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena
-on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan
-vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka
-hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden
-varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen
-voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11.
-
-Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja
-siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus
-perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti
-on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat
-kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja
-täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.
-
-Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden,
-pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja
-saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta
-ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi
-Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä
-hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan
-näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan
-ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän
-kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen
-koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja
-vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa
-elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut,
-ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu."
-
-Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki
-epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman
-pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat
-Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan
-valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.
-
-Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem
-edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki
-Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa
-Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen
-kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,...
-niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin
-sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin
-virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin
-kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki
-pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman:
-tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan
-huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme
-hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on
-laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. --
-Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.
-
-Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta
-siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden
-kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen
-ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin
-todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja
-sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että
-he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman
-kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.
-
-Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta,
-joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta
-ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee
-sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman
-hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa
-kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka
-tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista",
-"koko maailmaa".
-
-Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin
-kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden
-etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan
-luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan
-on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin
-laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan
-jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava
-heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan
-esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset,
-jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat
-valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan
-nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien
-sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin
-hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle,
-joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös
-kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6,
-10, 11.
-
-Paavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden
-suhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat
-he epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä
-on varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden
-ei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä
-sijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä
-kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua,
-joka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa
-soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet
-evankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea
-kutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa.
-Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut
-itselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä
-evankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin
-menettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka,
-jäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja
-itsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se,
-minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta
-myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle
-Kristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko
-totuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). --
-1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2.
-
-Mutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän
-erityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt
-heidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä
-sama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja,
-jota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu
-tarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali,
-Jumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan
-metsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu.
--- Room. 11:23,24.
-
-Sitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat
-siunaukset, "mitä Israel tavottelee", etevimmän sijan Jumalan
-valtakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka
-aikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan
-lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta.
-Jumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi
-hylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille
-annettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan
-käyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman
-siunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se
-tavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että
-Jumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin
-ratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai
-maallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman
-tai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti
-korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja
-lupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin
-hän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja
-tarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla
-sanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali
-sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä
-lupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan
-hylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten
-selittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi
-aikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että
-pakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja,
-Kristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen
-palaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja
-poistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta
-koskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä
-jälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat
-kuuluvat: "Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne
-viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi
-kohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on
-tullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku
-on tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on
-kirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista,
-hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva
-minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.
-'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta
-valintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden.
-Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te
-[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet
-laupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole
-uskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän
-osaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta].
-Sillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert.
-Room. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon
-syvyyttä'." -- Room. 11: 25--33.
-
-
-
-Valtakunnan perilliset.
-
-
-"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa
-hänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja
-on puhdas sydämestä." -- Ps. 24; 3, 4.
-
-Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso
-jakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi
-_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli
-rakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena
-kirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien
-yhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia --
-henkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi
-taivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja
-kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan
-näihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan
-vielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan
-ainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä
-vaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo
-voittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä
-kuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän
-tunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin
-pitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on
-tämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo
-on osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille
-täydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon
-kautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona
-meidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin
-kauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen.
-
-Mutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen
-vihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä
-jompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli
-asianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen
-hallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat
-vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset
-ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat
-heikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin
-aikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa
-tuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan
-kaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä
-sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan
-voisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu
-heille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on
-ennalleenasetettu.
-
-
-
-Rautainen hallitus.
-
-
-Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on
-astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen.
-Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin
-minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä
-määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa,
-jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella,
-valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta
-kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla
-ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä
-jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus,
-joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus --
-vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko
-tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee.
-(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta
-tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset
-tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat
-heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa
-ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi
-hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm.
-2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen
-oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet
-[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi
-[totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva
-ilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.
-
-Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä
-ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä,
-nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan
-kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään
-vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä
-nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja
-saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan
-opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33:
-Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää
-sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5.
-
-Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan
-on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun
-joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on
-kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja
-lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat
-he _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8;
-Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet
-rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja
-hävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7.
-
-
-
-Valtakunta ikuinen.
-
-
-"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14:
-9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena
-pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen
-varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla
-kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan
-jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla
-omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan
-lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella
-muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen
-täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen
-hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta
-varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu.
-Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle
-antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien
-kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet,
-ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti
-päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan
-maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa
-ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he
-nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän
-itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas
-ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen
-ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen
-itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava _siihen asti_,
-kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" -- kunnes ei löydy
-ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun
-hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee
-hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten
-alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen
-Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon
-suuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28.
-
-Kun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan
-Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku
-joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan
-täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun
-nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki
-eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain
-tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät
-hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen.
-Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta
-elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen
-täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän
-oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen
-ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää
-valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle,
-sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan
-täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja
-Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan
-täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.
-
-Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle,
-tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina,
-joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.)
-Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme
-Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville
-[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman
-sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te,
-jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut
-_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti."
-
-Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle,
-älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä
-korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt
-_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7),
-ja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista.
-Ja vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen
-tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa
-tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima
-silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen
-kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella
-ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen
-hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata
-niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon
-korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me
-huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja
-toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.
-
-Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on
-todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan
-kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon
-valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa."
-Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut
--- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on
-rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8:
-19; 16: 20.
-
-       *       *       *       *       *
-
-        Lähemmä Herraa.
-
-    Lähemmä Herran syöntä
-    vuodesta vuoteen vain.
-    Kunnes ma tarkoin tunnen
-    syömesi lyönnit ain'.
-    Maksoi se sitte mulle
-    itkua tuskaa työss'
-    sydäntäsi kohti aina,
-    vain niin saan rauhaa myös.
-
-      Lähemmä Herran syöntä
-      vuodesta vuoteen vain.
-      Päivästä päivään soisin
-      lähemmä päästä ain'.
-
-    Lähemmä Herran syöntä
-    vaikk' yli kuilujen,
-    joskin ma yksin saisin
-    seisoa taistellen!
-    Joskin  mun tahtoni murtuu
-    kärsiä kuolla saa.
-    Vain kulkein syöntäs' kohti
-    voin suosios saavuttaa!
-
-      Lähemmä Herran syöntä
-      vuodesta vuoteen vain.
-      Päivästä päivään soisin
-      lähemmä päästä ain'.
-
-    Lähemmä Herran syöntä
-    kaiken jos maksoikin.
-    Ain' eelleen tahdon rientää
-    päämäärään sittenkin.
-    Lempesi kirkas loiste
-    ohjatkoon tieni vaan;
-    parhaaks' käy kaikki mulle,
-    luokses kun tulla saan.
-
-      Lähemmä Herran syöntä
-      vuodesta vuoteen vain,
-      Päivästä päivään soisin
-      lähemmä päästä ain'.
-
-    Lähemmä Herran syöntä
-    kunnes jo kohta saa
-    nauttia täyttä rauhaa,
-    mik' yhä vartoaa.
-    Silloin kun taisto loppuu,
-    yö päättyy murheiden,
-    saan sinut aina nähdä
-    loistossa kirkkauden.
-
-      Lähemmä Herran syöntä
-      vuodesta vuoteen vain.
-      Päivästä päivään soisin,
-      lähemmä päästä ain'.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-JEHOVAN PÄIVÄ.
-
-"Jehovan päivä", "koston päivä", "vihan päivä". -- Suuren hädän aika.
--- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen
-horjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --
-Daavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja
-tulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin
-vihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --
-Parannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien
-asema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.
-
-
-"Jehovan päiväksi" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan
-valtakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle,
-jolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja
-vaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen
-hädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava
-ihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen
-kantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet
-vallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä
-joka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän
-ajan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on
-ollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. --
-Dan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22.
-
-Sitä kutsutaan "Jehovan päiväksi", koska Kristus kuninkaallisella
-nimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja
-ottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin
-pikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki,
-kuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja
-epätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin
-uuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki
-hänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää
-profeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: "_Minä
-annan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi". (Ps.
-2: 8.) "Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä
-valtakunnan", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä
-vietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_
-valta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä.
-(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun
-Kristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, "silloin itse Poikakin
-on alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_".
--- 1 Kor. 15: 28.
-
-Tätä aikakautta kutsutaan "meidän Jumalamme koston päiväksi" ja
-"vihan päiväksi". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on
-suuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai
-jumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän
-toimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa,
-niittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa
-harvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille
-antamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän
-kulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1:
-28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen
-jälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään
-ja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana
-ja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan
-luonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan
-yhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka
-lopetti heidän kansallisen olemassaolonsa.
-
-Ja siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden
-nimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin
-aikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja
-väärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen
-palkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä
-olisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin
-Herran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä,
-on heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva
-Herran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan
-myöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa
-ylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna
-on kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään
-seuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä
-vaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet
-sitä.
-
-Kun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: "Antakaa ruumiinne
-eläväksi uhriksi" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle
-ollut: "Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu
-pahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä." (Ps.
-34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta
-julistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja
-mitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen:
-"Rehellisyys maan perii", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä.
-Pikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin
-voit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää,
-miten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla
-sanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos
-Jumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki
-on lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta
-sydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.)
-Koska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia
-vastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin
-elonkorjuu kylvöä.
-
-Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi
-lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja
-usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta,
-joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on
-periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja
-ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut
-sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen
-_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen,
-mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki
-ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen
-hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen;
-kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden
-auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli,
-kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36:
-26.
-
-Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä,
-miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi
-itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden,
-kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta
-menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa
-hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut
-ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon
-taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa
-asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön
-maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen
-otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen
-alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen
-puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät
-alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi
-päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi,
-jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta
-tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten
-olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa
-parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon
-kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten
-mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut
-luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt
-hyväkseen.
-
-Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja
-kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet
-kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen --
-hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin
-kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista
-tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden
-rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta
-kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen
-Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon
-harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi
-kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman
-rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan
-käsissä.
-
-Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan
-useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat
-he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat
-suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten
-kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että
-sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi,
-mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla
-eturivissä.
-
-Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita
-tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä
-asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota
-kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen
-asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja
-erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen
-vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta
-sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten
-(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset
-harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä
-on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon
-ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään
-niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat
-todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista
-mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman
-hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet.
-Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten
-joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta
-asemasta.
-
-Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa
-etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä
-moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa,
-että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä
-varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot
-ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin
-rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla,
-lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset
-ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten
-laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä
-luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja
-harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.
-
-Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä
-rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta
-katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta
-rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi
-suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät
-rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka
-alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten
-avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän
-sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he
-tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja
-kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.
-
-Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen
-vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja
-uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja
-vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden
-tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun
-kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien
-joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan
-testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla
-on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä
-kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten
-täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa
-määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista
-kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia,
-jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli
-raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen
-Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka
-nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa
-siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista
-Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa,
-Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi,
-kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen
-_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa
-kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja
-valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja
-saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan
-siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen,
-täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään
-se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa
-osakseen ikuisen ylenkatseen.
-
-Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on
-tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt,
-te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille
-tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa],
-ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat
-ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja
-syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä
-päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne
-niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut
-ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää,
-että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin,
-jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden
-joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on
-riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli
-kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten
-minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta
-Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän,
-ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla
-"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa
-maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja
-alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään
-korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta.
-Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että
-on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut
-huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee
-tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä
-ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa
-ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden
-menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman
-ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen
-epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska
-liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta
-seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään
-ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma
-tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa
-tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan
-profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja
-myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle
-löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen
-voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille
-ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi
-pelastaa heitä Herran vihan päivänä.
-
-Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon
-viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan
-"koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa
-täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin
-ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta
-hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän
-kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion
-esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä
-ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden
-nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti
-kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien
-yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko
-ihmiskunnan.
-
-Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18):
-"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert.
-Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että
-minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka
-muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös
-kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka
-herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota
-ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan
-myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten
-järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta
-ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia
-luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.
-
-"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella
-nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt
-ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä,
-tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat
-ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun
-päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna,
-joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan
-pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja
-sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja
-vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä
-ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin
-valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä
-niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän
-tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän
-verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin
-loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran
-vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät
-kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_
-pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan
-[rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä
-mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä
-myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].
-
-Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he
-eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä
-tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin
-että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta
-palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua,
-sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä
-minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat
-vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani
-hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia,
-lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa
-kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä
-tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan].
-Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_
-[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen
-hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat
-huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole
-saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja
-yksimielisesti palvelevat häntä".
-
-Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa
-sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata.
-Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä,
-että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät
-muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne
-silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat
-kääntyneet.
-
-[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli
-olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä
-j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan
-sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen
-"kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen
-jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen,
-istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen
-kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä
-elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista
-varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan
-hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta
-_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä
-opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja
-profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten
-lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä
-eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä
-merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä
-samoin kuin tuli ovat esikuvia.]
-
-Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi,
-merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_
-henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä
-_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä,
-joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata
-(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa
-liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta
-tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.
-
-Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista
-ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä
-sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo:
-"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen
-maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan
-hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen
-vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus)
-ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta
-varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa
-muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen,
-mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti
-kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei
-seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu
-henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista
-aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva
-Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään
-ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.
-
-"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin
-taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on
-Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta
-ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset
-[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa
-taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia
-taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta
-maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle
-perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja
-sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.
-
-Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja
--- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat
-Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain
-lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina
-ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika
-täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi
-herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai
-selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45,
-46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi
-kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_,
-ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat
-(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää.
-Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin
-näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota
-he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii
-Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan
-ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja
-luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien
-puutteellisuuksista.
-
-Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen
-samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka
-on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja
-jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman
-heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja
-jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee
-hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito
-tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.
-
-Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja
-inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka
-haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei
-siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua.
-Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa,
-tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta
-kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat
-sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään,
-koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista
-parannusta.
-
-Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3),
-jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan
-ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän
-tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka
-voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta],
-kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin
-pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen.
-Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista,
-joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan]
-niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle
-vanhurskaudessa".
-
-Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa
-uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla,
-joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli
-hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään,
-että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle
-tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle
-lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_
-perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia
-totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä
-tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja
-vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin
-[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava
-sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen
-kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin
-myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään
-kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään
-kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla,
-heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään
-sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen
-totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu
-Kristuksen lunastusuhrin kalliolle.
-
-Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle
-[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän
-saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina
-sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista
-luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos
-jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen
-palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva,
-kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena
-ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen
-kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa
-Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan
-ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän,
-täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr.
-6: 4--8; 10: 26--31.
-
-Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä
-Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton
-antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa
-tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että
-esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän
-nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän
-maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo
-[lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat
-luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne
-jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät.
-Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja
-siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja
-pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme,
-että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä,
-jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita
-tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten
-poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat
-eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin
-kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista
-suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä
-tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista
-turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden
-ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä
-poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli,
-hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen
-vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky.
-Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko
-paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen
-sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2
-ja Matt. 13: 43.
-
-Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin
-paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia
-eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen
-hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä
-erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi
-sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli
-käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps.
-50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja
-oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja
-polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat
-maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha
-Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat
-[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä
-hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat
-horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7).
-"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi,
-hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten
-keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen
-maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_
-turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta]
-hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren
-syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet
-pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat
-niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista
-pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa,
-värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla:
-"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä,
-silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme,
-Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta
-tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran
-tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää
-[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat
-korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi
-yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea
-hallitsevaksi ja johtavaksi.
-
-Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille,
-että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan
-ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen
-päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa
-ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla:
-"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18).
-Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on
-lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän
-polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä
-näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa
-kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen
-sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä
-profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka
-tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20.
-
-Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää
-profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme
-tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan,
-että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka
-tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa
-tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia,
-jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla
-kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan
-taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon
-hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka
-paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa
-käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan
-täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen
-Herran päivän eri puolista.
-
-
-
-Nykyinen asema.
-
-
-Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme
-erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina
-kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua
-varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu,
-täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat
-taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys
-ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys,
-tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu
-oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina
-järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa
-taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella,
-voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet
-raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu
-anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja
-niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_
-yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti
-lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta]
-on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin
-puolin synnytetystä kuumuudesta.
-
-Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he
-tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia
-harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että
-heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä
-heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä
-ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa
-tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse,
-ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan
-raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta
-toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida
-välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä.
-Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus
-aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai
-puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset,
-varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät
-he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi
-kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien
-palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei
-olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin.
-
-Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin,
-että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin
-nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia
-mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla.
-Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista,
-että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt,
-havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista
-työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto,
-sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä
-muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä
-kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen
-tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen
-jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme
-parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä,
-yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin
-paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista,
-kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me
-näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta
-edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime
-kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä
-pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos
-me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan
-kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme
-surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi
-alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä
-varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle,
-niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa
-vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan
-luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi
-taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian
-myöhäistä.
-
-Esittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja
-kaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa
-aikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman
-liikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat
-saaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_
-etua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla
-tilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen
-vähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan
-työmiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan,
-jonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo
-kylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan
-nielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin
-pikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä
-olosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä
-luonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka
-päivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo
-luonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin
-johtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta
-sitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_
-me koetamme ehkäistä.
-
-Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo
-taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten
-ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö
-on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä
-työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että
-asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on
-sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen,
-omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa
--- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa.
-
-Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia
-maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies
-kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on
-kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin
-suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta
-ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään
-sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä
-suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia
-ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla
-samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän
-kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua
-on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet
-_yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista
-ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien
-tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä
-suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen
-kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta
-rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin
-tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista
-suorittaa.
-
-Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman
-kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä
-pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu
-sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia
-sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä
-liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia
-parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita
-potilas ei tahdo käyttää.
-
-Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin
-tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää
-pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat
-murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa
-tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme
-kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut
-niittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta,
-etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja
-näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos
-mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin
-syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään
-huomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta:
-
-Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin
-työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä
-taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle
-henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen
-tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi.
-Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä
-paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan
-_myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan,
-elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä
-ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan
-omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet
-joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.],
-jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että
-lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja
-alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne
-paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet,
-jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen
-sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen
-yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla,
-monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti
-n.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista
-arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat
-maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden
-yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se
-määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin.
-Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa
-kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa
-polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että
-maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan,
-että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia
-niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä
-kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan,
-kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun
-ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta.
-
-Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat
-vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys
-heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva
-kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä
-hirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää
-kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia,
-arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä
-mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän
-olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi
-heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä
-tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut,
-jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista
-rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä
-lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja,
-jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat
-kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä
-kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset
-voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat
-pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme
-kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin
-ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja
-ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen.
-Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita
-henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden
-Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli
-sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat.
-
-Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme
-järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin
-emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta
-vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei
-saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia
-tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö,
-haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia
-asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja
-voima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos
-sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle
-ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me
-tahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan:
-"Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös
-heille".
-
-Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja
-kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin
-voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa
-saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien
-asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja
-jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin.
-Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä
-sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia,
-jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät
-useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia
-ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien
-puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja
-kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien
-julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa
-vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto
-työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa
-myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat
-tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön
-ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä
-lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai
-tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten
-palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä
-johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen,
-velkojilleen ja työmiehilleen.
-
-Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan
-päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys
-ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat
-järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee
-turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti
-johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa.
-Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja
-parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän
-älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi,
-siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja
-kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa
-kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista
-ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen
-vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät
-työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys
-häviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa
-sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki
-ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat
-mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa
-kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät
-peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra
-ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen
-kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän
-lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden,
-kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat
-[kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla.
-
-Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta
-varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin
-niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan
-kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten
-enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan
-auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas
-hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen
-vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten
-olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan
-kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen
-tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän
-hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36;
-Jer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11.
-
-Joskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä
-seurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra
-täydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin,
-että hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja
-lukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi
-kuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien
-asioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me
-sanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin
-Kristuksen ruumiissa: "Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa,
-te, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää
-vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi
-Herran vihan päivänä." (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää,
-mutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat
-omistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän
-ajatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa
-kohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen
-tästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava,
-että he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin
-epäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee.
-
-Tapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen
-niille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin
-menneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva
-nopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan
-kuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat,
-luullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on
-täyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin
-"varas yöllä" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle
-ylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva
-ikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä
-lyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu
-aina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: "Niinkuin raskaan
-vaimon synnytystuska." (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan
-siten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen
-henkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta],
-jossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus
-voiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi.
-
-Joka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä
-yhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja
-kivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat]
-voivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää
-välttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse
-tapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat,
-sillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja
-tulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen
-ja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat
-ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus
-on mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen
-entiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja
-vaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä
-menettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain
-järjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi.
-
-Asettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme
-tavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja
-koneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja
-järjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne
-aika-ajoittain koettavat tunkeutua "tuotannon ja kysynnän" siteitten
-ja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän
-heille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään
-pääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen
-nykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen
-vastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin
-yhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja
-laajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat
-ovat ennustaneet, "jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti
-ollut" "eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule" tämän jälkeen.
-
-Israelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat
-egyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta
-lunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses
-oli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista
-niistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja
-eksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava
-vaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen
-lievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat
-sanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: "Te olette laiskoja"
-ja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin
-lisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki
-sellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he
-olisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2
-Moos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin
-tulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan
-"seitsemäksi vihan maljaksi" tai "seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi",
-sekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_
-(vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat
-häviämään. -- Ilm. 16: 17--20.
-
-Vielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on
-tullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän
-teoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja
-profeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat
-Jeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja
-erehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä
-on asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä
-välttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä
-varten tulee juuri jouduttamaan hätää.
-
-Pahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan
-ja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi
-langenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme
-työtäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla
-tavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen.
-Kokemus on antanut aihetta sananparteen: "Laiskuus on paheiden äiti",
-ja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: "Otsasi hiessä
-pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." Kaikkien
-Jumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja
-viisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran
-päivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan
-toimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä
-työtäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien
-kykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on
-seuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä.
-
-Järkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika
-toimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa
-tietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen
-virrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka
-kaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi
-tullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta
-myrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä,
-_ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys),
-jossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai
-järjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon
-suuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka
-työtä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen
-johtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine
-tapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään,
-ei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja
-ruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia
-osottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin.
-
-Se seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan,
-antaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa
-ennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja
-siveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että
-elannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään
-haudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri
-siihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi
-terottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä
-hallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin
-kuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä
-siunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen
-heille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin
-ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään.
-
-
-
-Pyhien velvollisuudet ja edut.
-
-
-Tärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde,
-johon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin
-luokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi.
-Muutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä
-hädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan
-erilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät
-jollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän
-leipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan
-opastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka
-on leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa
-määrätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat
-he lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille
-voimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24.
-
-Täten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen
-velvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja
-tyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat
-toivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä
-ihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut.
-
-Apostoli kirjottaa, että "suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä
-onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen
-voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien
-suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus
-näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle
-levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset
-olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme
-minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia
-ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai
-huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan
-taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä
-ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet
-ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja
-kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei
-itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys
-on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme
-koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen
-itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat
-pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita,
-koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat
-tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana.
-
-Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun.
-Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella
-korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan
-sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun
-eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä
-on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja
-apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa.
-
-Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei
-heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu
-taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden
-kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja
-tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset
-siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat
-iloiten laulaa:
-
-    "Tyydyn kohtalooni ain',
-    kun on Herra paimen vain".
-
-Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet
-ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa
-ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet
-Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen
--- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei,
-joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen
-tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa.
-
-Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun
-kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa,
-jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja:
-
-"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin.
-Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään
-viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet,
-niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat
-he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin
-mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen
-turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan
-juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat
-eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta
-sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen,
-jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen.
-Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen
-elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet
-tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12.
-
-Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta
-odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen
-tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä
-arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi
-pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa.
-Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta
-itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen
-maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta
-valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden
-ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11.
-
-Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun
-vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka
-johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät
-anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää
-niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme
-niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen,
-minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan
-ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan
-ja viisaudessaan on valmistanut.
-
-Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja
-kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me
-vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja
-siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti
-heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla
-hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu
-_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka
-tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen
-rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan
-ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän
-tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen
-hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7.
-
-Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän
-tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan
-niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä
-samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen
-ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän
-työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_
-maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9.
-
-Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän
-taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa,
-joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän
-tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa
-niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla
-oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä
-suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa
-heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa
-toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään
-luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin.
-Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima,
-tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen
-periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua,
-sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta
-todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu.
-Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä,
-etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa
-ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän
-tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran
-työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin
-asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa,
-että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa
-parannuskeino ja toivo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-       Mitä aika kuluu?
-
-    Mit' aika on nyt vartija?
-    Näätkö missään valoa?
-    Maa aina vaan on pimeä.
-    Näätkö missään valoa?
-    Näät ihmissuvun huokaavan
-    kuoleman alla kauhian.
-    Näätkö valoa taivahan?
-    Kerro, näätkö valoa?
-    Näätkö missään valoa?
-    Näätkö valoa taivahan?
-    Kerro, näätkö valoa?
-
-    Vartia vastaa:   Valoa nään.
-    Katso tuota valoa!
-    Poistuvan täysin yön jo nään.
-    Katso tuota valoa!
-    Aurinko kultaa taivahan
-    koitossa aamun armahan
-    poistaen kaiken synkeän.
-    Tuo on taivaan valoa.
-    Katso tuota valoa,
-    mi poistaa kaiken synkeän.
-    Katso tuota valoa?
-
-    Kuoleva suku eloa saa,
-    eloa sekä valoa,
-    haavat mi synnin parantaa.
-    Katso eloa, valoa!
-    Autuas aika! Kaikki saa
-    synnistä itsens' puhdistaa.
-    Ennalleensaadut nauttia saa
-    elosta sekä valosta.
-    Katso eloa valoa!
-    Ennalleensaadut nauttia saa
-    elosta sekä valosta.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-LOPPUAJATUKSIA.
-
-Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen
-hyöty.
-
-
-Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo
-selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on
-kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra,
-että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä
-että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti
-kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet,
-että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa,
-niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu,
-ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa
-tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt
-peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan
-aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen
-kirkkauttaan.
-
-Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on
-sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten,
-niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi
-tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä
-aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa,
-hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa,
-mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa
-salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina
-aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka
-nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai
-koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä
-tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin
-mahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle
-ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso
-on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan
-hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille
-suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku
-kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin
-ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä
-vuodessa.
-
-Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän
-kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen,
-ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen
-alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä
-tavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta,
-joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen
-lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa
-osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa
-jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat,
-kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi
-puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta
-pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja
-vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella
-osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän
-lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan
-suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta --
-Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka
-on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat
-tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat,
-houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka
-tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti.
-
-On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa
-ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi
-tai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan
-voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin
-lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa
-vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin
-tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä
-aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua.
-Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen
-eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva
-heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat
-ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken
-tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä
-mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon
-aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20:
-11--13.
-
-Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen
-valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille
-ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on
-tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran
-vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen.
-Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee
-morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten
-rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä.
-Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa
-kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on
-maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken
-täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon
-päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet,
-jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat
-katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää
-meren pohjan.
-
-Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat
-lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin,
-mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat
-jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat
-päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy,
-panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti
-juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa
-pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja
-epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus
-Kristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen
-peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä
-voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme
-"voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen
-luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla
-me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön
-teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen
-_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille
-kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa
-kautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään,
-joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat
-lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta
-osalliseksi." -- 2 Piet. 1: 2--4.
-
-Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo
-antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan,
-tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä.
-Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys
-on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas
-vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista
-suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten
-johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja
-ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän,
-jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet
-katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin
-asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka
-niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen,
-että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea
-vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit
-kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä
-aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa
-kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota
-välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka
-muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan
-(tuhatvuotispäivän sarastuksessa).
-
-Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen
-ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin
-vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut
-joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan
-seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos
-ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä,
-rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa
-sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen
-halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä
-sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää
-syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan
-sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava
-sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään
-sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua
-ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät
-tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10;
-Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18.
-
-Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän
-maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi
-häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan
-ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet
-vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä,
-saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen
-intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon
-kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten
-vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä
-edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten
-berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten
-ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean
-ja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan.
-Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta
-Raamatun kohtaa.
-
-On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista
-suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on
-suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan
-ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma
-on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa,
-ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka
-se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta,
-vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään
-todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen
-keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin
-yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka
-etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa.
-Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta
-näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille:
-Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman
-riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen
-ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään
-tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta
-osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_
-on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen
-järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_
-esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin
-me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu
-ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn
-järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota
-ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se
-on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa
-_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan
-nähden.
-
-Kun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä
-ihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme
-valo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin
-uskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin
-alkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja
-luonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja
-vaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan
-esitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on
-takertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa
-myöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten
-valheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla
-erilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun
-eri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin
-pistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa
-lapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman --
-suunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan
-saattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut,
-_ruokaa_ uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt.
-24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää
-sen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa
-vastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä.
-Edesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me
-itse omistamme totuuden, olemme samalla _siitä_ edesvastuussa, koska
-se on _koko_ uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan
-ottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen
-huoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille.
-Antakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi
-tuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen
-eteen!
-
-       *       *       *       *       *
-
-    Karitsan morsian.
-
-    Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan
-    ylkäänsä taivaallista kohtaamaan,
-    katse kohti kotoaan,
-      valkeissa vaatteissaan?
-        Karitsan on morsian kallein, parhain tää
-        vanhurskauden valkovaipassaan.
-        Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää
-        morsiusvaatteissaan.
-
-    Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on.
-    Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on.
-    Kohta matkan päässä on,
-      valkeissa vaatteissaan.
-
-    Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän.
-    Uhkaavat tappaa vaarat rientävän.
-    Mutta eespäin astuu hän
-      valkeissa vaatteissaan.
-
-    Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan.
-    Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan,
-    tuohon tyhjään maailmaan
-      valkeissa vaatteissaan.
-
-    Onnellinen on, kun saa hän omistaa
-    yljän, ken taivaan häihin johdattaa,
-    jossa kruunun kirkkaan saa
-      valkeissa vaatteissaan.
-
-    Ei hän pelkää mailman synkkää pauhinaa.
-    Kuoleman laakson toivo kirkastaa.
-    Näin hän taivaan saavuttaa
-      valkeissa vaatteissaan.
-
-    Kuinka suuri onnen' onkaan, kun mä vaan
-    -- joskin oon heikko, halpa lapsi maan --
-    tulla yljän vaimoks' saan
-      valkeissa vaatteissa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 1, by Charles T. Russell
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 1 ***
-
-***** This file should be named 56716-8.txt or 56716-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/7/1/56716/
-
-Produced by Projekti Lönnrot
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-