diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56116-8.txt | 8573 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56116-8.zip | bin | 135624 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 8573 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..556cc92 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56116 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56116) diff --git a/old/56116-8.txt b/old/56116-8.txt deleted file mode 100644 index 8ee230e..0000000 --- a/old/56116-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8573 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 6: Naimistavat, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 6: Naimistavat - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: December 3, 2017 [EBook #56116] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 6: NAIMISTAVAT - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1899. - - - - -SISÄLLYS: - -Naimishommat -Kosioiminen -Harjakaiset -Kihlajaiset -Ämmäjäiset -Öitsit -Toivikkiaika -Läksiäiset -Häät -Nuorikkoaika - - - - -Naimishommat - - - Sisältö: Niemelän Kaisa. Poikien tuumat kirkkomäellä. Junnolan - Martin morsiusehdokkaat. Lippolan kirkonmiehen käynti morsianta - kysymässä. Miehikkälän Antin yöjalassa käynti morsianta - kysymässä. Lahtelan emännän naittamishommat. Nuorison olo - kirkkomäellä Pärttylin päivän sunnuntaina. Tyttöjen taikuus. - Nuuskan valmistus ja kosioretkelle lähtö. - -Kaunein kaikista syntymäseutuni neidoista oli Niemelän Kaisa, -varakkaan ja mahtavan Niemelän lautamiehen tytär. Ei siis ollut ihme, -jos koko seudun pojat häntä ihastuksella katselivat. Joka Kaisan -tunsi, se vertasi häntä Pohjolan neiteen, Ilmarisen morsiameen. Siksi -seudun pojat hänestä lauloivat: - - Ruusu ei oo kauniimpi - kuin Kaisa Niemelässä, - eikä toista tarvita, - kun hän on elämässä. - -Kaisan suurista sinisistä silmistä säteilevä loiste lumosi -taikavoimalla koko seudun nuorukaiset. Hänen vartalonsa oli solakka -ja ihonsa valkea niin kuin karjalattarilla on tavallista. Sanoma -hänen hempeydestään levisi myöskin naapuriseurakuntiin, joten hänestä -tuli - - maan kuulu, veen valio, - jota ei voi virressä veteä - eikä saarnassa sanoa. - -Jo ennen kuin Kaisa oli rippikoulussakaan käynyt, ilmestyi hänelle -sulhasia, jotka häntä kouluun käskivät. Sen ajan tavan mukaan ei -tyttö mennyt kouluun, ennen kuin sulhaset käskivät; vasta 20 vuoden -kuluttua jo kutsuttiin kouluun. Mutta hänen isänsä oli vanhan kansan -mies, joka piti kiinni vanhoista tavoista, siksi ei hän kuunnellut -kenenkään kurinoita eikä siis laittanut tytärtänsä kouluun, ennen -kuin hän oli täyttänyt kahdeksantoista vuotta. - -Eräänä sunnuntaina ennen Pärttylin päivää, kun useampia poikamiehiä -yhtyi kirkonmäellä, he alkoivat kysellä toistensa naimisasioita. -Niinpä Junnolan Marttikin muiden muassa kysyi Lippolan Juhanalta: - --- Joko sinä Juhana aiot tänä syksynä häitä antaa? - --- Niin olen aikonut, mitäpä sitten? sanoi Juhana. - --- Ei muuta mitään, vaan minä sanon sinulle niin kuin tuttavalle -pojalle: älä varustaikaan minun jalkoihini. Minä nimittäin aion -kosioida Niemelän Kaisaa; sinä saat hankkia itsellesi morsiamen -muualta, virkkoi Martti ylpeästi. - --- Vai niin, lienet kaiketi jo käynyt kysymässä, koska tunnut asian -niin tarkoin tietävän, vastasi Juhana. - --- En ole käynyt kysymässä enkä mene. Minä kosin julkisesti enkä -kuiskaile salaisesti. Minulla on varani, joka kysyy morsiamen ja -tietysti saapi luvan. Jos taas tahdot kanssani kilpailla, niin -koettele vain, mutta jalkoihini sinä jäät, vaikka olet kirkonmiehen -poika ja osaat kirjoittaakin ja minä olen vain paljas talonpoika, -kerskui Martti. - --- Voi hitto kun sinä puhut tyhmästi niin kuin keitetystä lampaan -päästä, sanoi Auvisen Matti Junnolan Martille. Etkö sinä luule muiden -jaksavan vaimonsa elättää kuin sinun, joka et osaa lusikkaakaan -käteesi tehdä. Minä Niemelän Kaisana en katsoisi kaalisilmällänikään -tuollaisen tollikan päälle, vaikka hänellä olisi koko Junnolaisten -varat. - --- Mitä syytä, Martti veikkonen, sinulla oli noin Juhanaa solvata? -Tiedäthän sinä, että hän on kunnon mies ja oikeasta talosta eikä -mikään naukumaijan poika, virkkoi Heikkilän Mikko. - --- Enhän häntä solvannutkaan, vastasi Martti härreten. Sanoinhan vain -ystävällisesti, ettei meidän tarvitse kilpakosijaksi toisillemme -ruveta, kun olemme tuttavat; onhan niitä morsiamia kumpaisellekin -meille. - --- On kyllä, virkkoi Juhana. Saammehan me mieltämme myöten kosioida -kumpikin, yhtyköön sitten yhtä tahi eri tyttöä. Eihän toinen toisensa -osaa syö; mies on voitettu niin kuin voittamatonkin. - --- Sinä siis myös aiot kosioida Kaisaa? kysyi Martti. - --- Siitä en vielä sano niin enkä näin; kunhan tässä tuumaan pääni -ympäri ja kuulen mitä kotona sanottaneen, vastasi Juhana. - --- Kas siinä on poika, joka ei kersku eikä röyhkäele mutta ei myös -pelkääkään, sanoi Auvisen Matti lyöden Juhanaa olkapäille. - --- Eihän turhista tarinoista ole, vastasi Juhana. Jos niikseen tulee, -niin antaa asian riidellä ja miehet ollaan sovinnolla. - --- Kyllä siinä on kova kovaa vasten, ämmän luuvat kuorta vasten, -jos vain Martti ja Juhana yhtä tyttöä kosioivat. Huonommat saavat -katsella laidasta kuin Laihelan lehmät, virkkoi Mikko. - -Sillä puhein pojat erkanivat. - -Samana sunnuntaina illallista syödessä sanoi Junnolan vanha emäntä -poikansa pojalle Martille: - --- Mitästä meidän Martti meinaa, kun ei ala kihlakampsuja varustella, -vaikka Pärttylin päivä jo kohta kättä antaa? - -Martti punastui isoäitinsä puheesta ja vastasi hiljaisella äänellä: - --- Tokkohan tuolla niin kiiru lienee, vaikka jättäisin koko homman -tuota tuonnemmaksi. - --- Ei se saa enää jatkua, vaan sen pitää tapahtuman tänä syksynä ja -aloittaa Pärttylin päivän sunnuntaina, sanoi Martin isä, Junnolan -perheenmies. Martti täyttää jo ensi kekrinä yhdeksänkolmatta vuotta, -niin onhan tuo sulhasen ikä. Ei tässä muu auta, vaan Martin täytyy -ensi viikolla lähteä Viipuriin tupakaisten ja sormuksien ostoon, -muuten alkavat takapuoleen tytöt katsoa häntä vanhanpojan jortikaksi. - --- Mutta minä sanon ettei meiltä jouda hevonen turhiin ajoihin ennen -kuin ruis on pantuna. Saapihan sitä muulloinkin kosioida eikä vain -Pärttylin päivän sunnuntaina, sanoi perheenmiehen setä Juhkomi-ukko. - --- Mitäs jos minä sanon, että Martin tulee ensi viikolla mennä -kaupunkiin, niin tietysti te ette kukaan voi sitä vastaan mitään -sanoa. Minä olen tässä talon vanhin ja minut on esivalta määrännyt -teille sekä isännäksi että emännäksi, ja teidän kaikkein täytyy -kuulla minua, niin kauan kuin minä elän, vastasi vanha emäntä -navakasti. Minä olen vanha ihminen ja pidän vanhoista tavoista -kiinni. Naikoon ken milloin tahansa, mutta meidän Martti sen aloittaa -vanhan hyvän tavan mukaan, niin kuin vanhat ennen lausuivat: - - Köyhät ne kosissa käyvät - konsa kannattaa varansa; - vaan vankat talon eläjät - syksyllä sen suorittavat: - Jaakkona jalommat sulhot, - pääpukarit Pärttylinä. - --- Mistäs meidän Martille morsianta katsotaan? kysyi Liena-täti -toimessaan. - --- Eiköhän tuo Martti siitä huolta pitäne, vastasi vanha emäntä. - --- Niin kyllä, niin kyllä, sanoi perheenmies, mutta minä sanon, ettei -meidän taloon joka ämmän tytär kelpaakaan. Se pitää olla kuuluisan ja -varakkaan talon tytär, joka mun miniäkseni tulee. - --- Minä en ketään niin mielelläni meidän Martille soisi kuin -Niemelän lautamiehen tytärtä Kaisaa. Hän luokkinäköinen ilminen -(hyväntahtoisen näköinen ihminen) ja hyvää sekä varakasta sukua, -tuumaili Martin äiti. - --- Kaikki olisi hyvä, jos niin kävisi, mutta minä arvelen, että liian -ylös on hiiren mieli kun oriin korvaan. Ja ken kuuseen kurkottaa, se -katajaan kapsahtaa. Paras olisi minun mielestäni kosioida Hotakan -Liisaa, neuvoi Juhkomi. - --- Tuollaista pientä tirikkaa, joka on kaiskera kuin lapsenlikka, -sinä tahtoisit meille tuoda, sanoi Liena-täti ihmetellen. Millehän -tuo näyttäisi, kun Hotakan Liisa kävellä lipottelisi meidän suuren -tuvan lattialla. Eikä tuo Liisa raiska jaksaisi tehdä meidän -töitäkään, kun on kovin hintura ja hoikka kuin oljen korsi. Mutta -toista olisi, jos meidän Martti kosioisi Saarelan Annia, niin hän sen -kenties voisi saada. Kas siinä on tanakka tyttö ja rikkaasta talosta. -Annilla on myös veli Pekka, joka ehkä naisi meidän Riitan ja niin -saisimme ristilangokset. - --- Mitä ensiksi siihen tulee, ettei meidän Martti saisi morsianta -Niemelästä, niin sitä en minä usko, sillä paitsi Niemelää on meidän -talo vaurain koko pitäjässä, sanoi perheenmies. Jos taas meidän -Martti ottaisi Hotakan Liisan, niin eiväthän meidän työt ole -yksistään Liisan hartioilla. Mitä taas Saarelan Anniin tulee, niin -johan tuo olisi nähty naida, kun on jo ollut monta vuotta pajulle -pantava, vaan siinäpäs se istua kököttää, niin rikkaan tytär kuin -hän onkin. Ja meidän Riitta, hänet taasen naidaan, jos lykkyä on, -ristilankoja pyytämättäkin. Jos ei taas naida, niin olkoon kotona; -onhan meillä työtä ja ruokaa. Rumaltapa tuo kuului, kun viime syksynä -Siparin Maikki huusi kirkkomäellä: "Jos ei panna nokkaa nokasta, niin -sormukset takaisin!" Mutta minä en aio hätäkauppoja tehdä, niin kuin -Siparilaiset ja Kermiset tekevät. - --- Älä poikaseni sitä luule, että Saarelan Anni sulhasien puutteessa -on kotonansa. Onhan hänellä ollut monet sulhaset, vaikka ne eivät -olleet mieleisiä, selitti vanha emäntä. - --- Tuollaisia sulhasia kuin esimerkiksi Seppälän Tommo ja Puntuksen -Pekka ynnä monta muuta, minä en heidän päälleen suurta arvoa laske, -vastasi perheenmies. - --- Laske suurta tahi pientä arvoa, mutta Seppälä on vauras talo ja -Tommo on varma poika, vaikka vähän viinaanmenevä, puolusti Liena-täti. - --- Sepä se olikin asia, joka haittasi, sanoi perheenmies. Siksipä -Saarelan isäntä, kun antoi Tommolle sormukset takaisin, sanoi ihan -silmien väliin; - - Jos ois viina loppunut - jo viittä vuotta ennen, - oisit saanut morsiamen, - vaikk oisit nainut kenen. - -Mitä taas Puntuksen Pekkaan tulee, niin hän on kuin tarhapöllö, -vaikka onkin varakkaan talon ainoa poika. - --- Minusta nähden ei meidän Martti mistään saisi niin hyvää ihmistä -kuin Kukkuraisen Sohvista, ilmoitti Liena-täti. Se on niin meidän -taloon käypä, juuri kuin olisi sitä varten luotukin. - --- Millehän tuo meidän Liena-tädistä näyttäisi, kun Kukkuraisen -kuhmukaulat istuisivat meidän pöydän päässä. Olkaa nyt jo vaiti -mokomista kellokauloista, sanoi Juhkomi-ukko. - --- Käyväthän Kukkuraiset kuuluisassa Kesselissäkin, eikä heistä ole -kehenkään mitään tarttunut, selitti Liena-täti. - --- Hyvät hyvissä käyvät, kuhmukaulat Kesselissä, sanoi perheenmies -pilkaten. - --- Kuulkaas nyt lapseni, mitä minä teille kaikille sanon, puhui -vanha emäntä. Annetaan Martille oma valta naimisasiassa. Valitkoon -hän morsiamekseen kenen tahansa. Sitten hän ei saa ketään syyttää -naimaonnestaan, käyköön hyvin tahi pahoin. Senhän me saatamme nähdä -lattialla, minkä hän vieressään. Me emme tarvitse kenenkään rikkautta -enempää kuin toisten arvoakaan. "Rikkaasta hevosta, köyhästä -morsianta", sanoo vanha sananparsi, ja tottapa se lieneekin. - -Tähän päättyi pakina Martin morsianehdokkaista. - -Pärttylin päivän edellisen sunnuntain iltapuolella tuli Lippolan -kirkonmies Niemelään. Sillä aikaa kun emäntä keitti kahvia, vei -Niemelän lautamies vieraansa huoneeseen ryypylle. Niitä näitä ensin -pakinoitua sanoi vieras talon isännälle: - --- Niin kuin heimo ehkä muistat, oli meillä puhetta jo meidän -talkoossa poikani Juhanan naimisesta, vaan silloin se jäi kesken -päättämättä, niin minä nyt kysyn sinulta, hyvä heimo: saako minun -poikani tulla kosioimaan sinun tytärtäsi Kaisaa ja laitatko sinä -tyttäresi meille? - --- Sellaista poikaa, hyvä heimoseni, kuin teidän Juhana on, ei ole -koko meidän paikkakunnalla; hänellä on terävä järki ja selvät kädet -ja hän on muuten luonnostaan ja käytöksestään niin kuin ihmisen tulee -olla. Hänellä on siis etuoikeus kosioimaan minun tytärtäni. Muuta en -minä tällä kertaa virka mitään; kyllä sinä arvaat minun mielipiteeni, -vastasi lautamies. - --- Kiitoksia, hyvä heimoseni, näistä sanoistasi. Me tulemme sitten -ensi sunnuntaina, virkkoi kirkonmies. - --- Terve tulemastanne vaan, vastasi lautamies. - -Talossa syötyään ja juotuaan vieras läksi. Talon naiset kyllä -kuiskailivat keskenään, että taisi Lippolan kirkonmies käydä -kysymässä pojalleen morsianta, mutta kukaan ei uskaltanut isännältä -sitä kysyä, ja niin se asia jäi salaisuudeksi. Vasta maata pannessa -kysyi emäntä mieheltään Lippolan ukon asiaa, johon isäntä vastasi: - --- Nyt kun alkaa nainta-aika, niin niistähän tähän aikaan asioidaan. -Lippola kävi kysymässä lupaa tulla kosioimaan pojalleen morsianta, ja -minä tietysti annoin hänelle luvan. Eikä niin kelpo poikaa olekaan -koko meidän pitäjässä kuin Juhana on; sen olen minä aina sanonut ja -sen vielä nytkin sanon. - -Jos tämä isännän puhe ilahdutti emäntääkin, niin Kaisalle se saattoi -koko hyvän mielen, niin ettei hän tahtonut nukkuakaan. Vihdoin kun -hänen silmänsä vierähtivät kiinni, alkoi kuulua rapinaa huoneen -takaseinällä. Kaisa havahtui ja kuuli, kuinka joku kapusi huoneen -ikkunaan, koputti sitä hiljaa ja lausui hiljaisella äänellä: - - Hyvää iltaa seinän takaa! - Tässäkös huoneessa tyttö makaa? - Nouse tyttö yllää, - kun poikia tuli kyllää! - Jos et sä nouse yllää, - niin menemme toiseen kyllää. - Kuuleeko tyttö tätä kopinaa, - vai nostetaankos suurempaa topinaa? - -Vähän aikaa kuunneltuaan, kun ei mitään ääntä huoneesta kuulunut, -alkoi taas ikkunassa olija kuiskailla: - - Kääri tyttö unet kerälle - ja viskaa ne sängyn perälle. - Pane heitä kepillä selkään, - jos eivät ne muuta pelkää! - Eikös tyttö jo rupea kuulemaan, - ja meitä pojiksi luulemaan, - ennen kuin rupeaa tuulemaan? - Jo täällä tuuleekin tuhajaa, - jotta seinät oikein nuhajaa, - ja sataa sapisee, - jotta katto rapisee. - --- Mikä tarkoitus sillä teidän lorullanne oikeastaan on? kysyi -vihdoin Kaisa. - -Nyt alkoi ikkunassa olija puhua vähän kovemmin ja saneli: - - Oletteko te pitäneet muoissa - käyttää poikia makuusuojissa? - Eikös käy laatuun ja juonee - laskea meitä teidän huonee? - Tehkää nyt se lusti - ja laskekaa huoneeseen justii! - Alkakaa jo pois nalkkii, - sitä pitkää siltapalkkii, - nostamaan koukkuu - ja longottamaan loukkuu, - laskemaan meitä teidän joukkuu. - Tulkaa nyt lattialle ravaamaan - ja meille ovea avaamaan! - --- Mene, Kaisa, ja avaa heille ovi, kun he tuossa rankuttavat -kuitenkin, eiväthän ne ennen pois mene, ennen kuin saavat huoneessa -käydä, käski Kaisan äiti. - -Huoneeseen päästyään tekivät vieraat tulen ja tervehtivät talon väkeä. - --- Mutta minä en varmaan tunne, keitä nämä vieraat oikeastaan ovat, -kysyi emäntä. - --- Miehikkälän kompromi- (maajakolautamies-) vainajan poika tämä -toinen on, vaan toista en minäkään oikein tunne, vastasi lautamies. - --- Tämä on minun serkkuni Tarkkolasta, selitti Miehikkälän Antti ja -jatkoi sitten: Meillä on sellainen asia, että me tulimme morsianta -kysymään, ja jos lupa annetaan, niin me tulemme ensi sunnuntaina -kosioimaan. - --- Eihän sitä vastaan tietysti meillä mitään ole sanomista, tulkaa -vain, jos niin hyväksi katsotte, vastasi lautamies. - -Kun vieraat olivat vähän aikaa niitä näitä pakisseet, he läksivät -huoneesta ja talonväki kävi nukkumaan. - -Pärttylin päivän lauantaina istui Niemelän Kaisa murkinan aikana -huoneen rappusilla ja ompeli. Hänen äitinsä asetteli pestyjä -maitopyttyjä koivuiseen haarikkeeseen kuivamaan. Lautamies valmisteli -uutta lyhdehankoa silmäillen lempeästi väliin vaimoaan ja väliin -tytärtään, joka punoitti kauniisti kuin vastapuhjennut ruusu. - --- Niin kävi kuin toivoikin, huudahti Lahtelan emäntä jo edempänä ja -tultuaan talonväen luokse hän jatkoi: - -Hyvää päivää hyvät naapurit! Minulla olisi vähän erinäistä asiata. -Jos te kaikki kolme tulisitte tänne huoneeseen, niin puhuisin suuni -puhtaaksi. - -Sen sanottuaan hän aukaisi lautamiehen huoneen oven ja meni sisälle. - --- Ette, hyvät ystävät, voi arvata, millaisella asialla minä nyt -olen, sanoi Lahtelan muori käydessään kirstun kannelle istumaan. Tuo -meidän Matti aikoo mennä tänä syksynä naimisiin ja morsiamekseen hän -on katsonut teidän Kaisan. Mitä teillä, hyvät naapurit, olisi siihen -sanomista? Talon ja miehen te kyllä tunnette minun kehumattanikin ja -paitsi sitä olisinkin liian likeinen omaa poikaani kiittämään. Sen -vain voin omasta puolestani sanoa, että Kaisa meille tultuaan saisi -heti emannuuden, jota minä en jaksa enkä halua enää toimittaa. - -Talonväki katseli vähän aikaa toistensa silmiin mitään puhumatta. -Vihdoin sanoi lautamiehen emäntä: - --- Mitäs meidän isä siihen tuumaa? - --- Tämä asia on tullut niin äkkiarvaamatta, etten minä osaa siihen -sanoa niin enkä näin, vastasi lautamies. Johan nyt on nainta-aika, -tulkoon Matti kosioimaan julkisesti, sittehän saamme miettiä mitä -teemme. Eihän teidän talo ole suinkaan huonompia, eikä Matti ole -Pekkaa pahempi, sian päätä karvaisempi. - --- Kyllähän minä luulen näin rikoisalle tytölle kuin teidän Kaisa on -tulevan kosijoita useampiakin, sanoi Lahtelan emäntä, -- vaan enhän -minä juuri osaisi muita pelätä kuin Lippolan Juhanaa ja Junnolan -Marttia, ne kun kuuluvat olevan pääkokkia nykyjään meidän pitäjässä, -vaikka lienevätkö nuo sentään paremmat minun poikaani. - --- Eihän sitä tiedä kenenkään paremmuutta eikä huonommuutta, vastasi -Niemelän emäntä. Eikä se ole sanottu että niistä kumpikaan tulee -meille kosioimaan. Ja vaikkapa tulisivatkin, niin siihenhän jokaisen -pitää tyytyä, minkälaisen onnen ja osan on Jumala kullekin katsonut. - --- Aivan niin, aivan niin, virkkoi Lahtelan emäntä. Eihän ihminen -pääse onnestaan yli eikä ympäri. Käyköön hän syteen tahi saveen, -minä laitan huomenna poikani teille kosioimaan. Ja sen minä voin -sanoa edeltäkäsin, jottette suinkaan tule kauppaanne katumaan, jos -tyttärenne meille laitatte. - --- Mitäpäs siitä, hyvä emäntä, onkaan sanomista, virkkoi lautamies. -Mutta menepäs, meidän äiti, ja keitä kahvia naapurin emännälle. - --- Suuri kiitosta hyvät hyvät naapurit! sanoi Lahtelan emäntä. Minä -en nyt mitenkään jouda jäämään kahville, kun ovat lehmät lypsämättä -ja eväät työväelle laittamatta. Kunhan tässä asiat aikoin saavat, -niin juommehan sitten kahvia, mutta nyt en jouda. - -Sillä puhein läksi vieras pois. - -Lahtelan muorin pois mentyä kysyi lautamies tyttäreltään: - --- Mitä sinä Kaisa lapseni pidät Matista? - --- En mitään pidä sellaisesta Matista, vastasi Kaisa nauraen. - --- Kuinka niin, tyttäreni? kysyi Kaisan äiti. Onhan hän varakkaan -talon vanhin poika. - --- Olkoon jos mikä tahansa, vaan minusta ei hän maksa palanutta -tenuskaa koko mies, vastasi Kaisa ja nauroi minkä jaksoi. Vähän ajan -kuluttua hän jatkoi: - --- Jo silloin kun minä olin kotilapsena, sain inhoni Mattiin. Asia -oli tällainen: Kerran kun paimenet poimivat yhteiseen marjoja, niin -illalla tultua jakoi Matti ne myssyllään ja piti aina myssynsä -päälakea kädellään kuperana kun muille mittasi, vaan kun hän -itselleen mittasi niin hän oikaisi myssynsä suoraksi. Tuo kavaluus -halvensi niin minun silmissäni Matin, etten ole häntä voinut -milloinkaan pitää rehellisten miesten vertaisena. - --- No olkoonpa Matti millainen tahansa, vaan älä sinä lapseni -suinkaan sano kenellekään vieraille mitään pahaa hänestä. Sen verran -vain minä sanon Matin kosioimistuumista: suutari, pysy lestissäsi, -virkkoi lautamies. - --- Kun sitä tyttöä aina pidetään edempänäkin hyvässä arvossa, joka -naapurin sulhasille kelpaisi, niin antaa Matin tulla kosiin; eihän se -sentään käske hänelle menemään. Sillä onhan se sitä suurempi kunnia -tytölle mitä useammat sulhaset kosioivat. Olihan minullakin neljät -sulhaset, selitteli Kaisan äiti. - --- Minä en sellaisesta kunniasta mitään veisaa. Kun vain mieleiseni -sulhanen tulee, niin en minä välitä, vaikkei olisi koko maailmassa -yhtään muita sulhasia. Mitä taas Mattiin kuuluu, niin en minä häntä -mene morkkaamaan kenellekään, vastasi Kaisa. - --- Älä, lapseni, niin sano, ettei kunnia mitään ole, puhui lautamies. -"Parempi on kunniaa kourallinen kuin häpiää helmallinen", sanoo vanha -sananlasku. - --- Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta. Yksi rakastaa pappia, toinen -rouvaa ja kolmas tytärtä, sanoi Kaisan äiti mennessään askareillensa. - -Lautamieskin meni jatkamaan kesken jäänyttä työtänsä. - -Pärttylin päivän sunnuntaina menivät kirkkoon tytöt jalkaisin ja -naimisiin aikovat pojat ratsain; suitsissa, hevosten korvallisilla, -oli kulkuset. Tytöillä oli yllä rohkamoviitat, hivukset sykeröllä, -jonka ympärillä oli eriväriset kauniit silkkinauhat ja jaloissa -valkoiset sukat ja mustat lipokkaat. Pojilla taasen oli yllä lyhyet -viitat (palttoot), jotka olivat kalmuukkikussakolla (vyöllä) kiinni -ja rukkaset vyön alla; päällimmäisenä oli pitkät viitat (kauhtavat) -ilman vyötä, joten vyö ja rukkaset edestäpäin näkyivät. Päässä olivat -lierihuopahatut, joiden nauhoissa oli joko vaskisia, tinaisia tai -hopeisia solkia kullakin varallisuutensa ja mielihalunsa mukaan. -Jaloissa heillä oli mustat saappaat, joiden varret olivat sidotut -mustalla hihnalla (nahkanauhalla), jossa oli vaskiset sirkkuset. - -Kirkkomäellä kävellä keikailivat sulhaspojat mahtavan näköisinä, eikä -kirkkoon näyttänyt kenelläkään olevan kiirua. - -Yhteen satuttua luonnollisesti tuli kosioimisasioista puhe. Siinä -kyseltiin ja vastailtiin mistä ja kenen tytärtä kukin aikoo kosioida -joko tänään iltapuolella tai tulevana sunnuntaina. - -Tytöt taasen naimisasian onnistumiseksi kävelivät kaksi kertaa kirkon -ympäri myötäpäivään ja kontinkantajain vastustamiseksi yhden kerran -vastapäivään sekä kolme kertaa kirkkorannassa silmiänsä pesemässä, -jota tehdessä kukin kuiskasi itsekseen: - --- Lurtti (sulho) lupasi tullakseen Pärttylin päivänä sunnuntaina. - -Kun kirkosta tultua päivällinen oli syöty, kokoontuivat Niemelän -kylän pojat Lahtelaan auttamaan Mattia kosioretkelle lähtiessä. -Mahorkkatupakkalehdet kuivattiin uunissa. Niistä sitten erotettiin -rangat, jotka pojat hakkasivat ja polttivat piipussa. Lehdet -ensin survottiin ja sitten jauhettiin nuikalla tupakkapullissa -(huhmareessa). Hienoksi saatuna sihdattiin nuuska jouhisessa -tupakkaseulassa, johon pantiin sekaan otilapiolla selitettyä -liesituhkaa, ja muutamia pisaroita anisöljyä tipautettiin nuuskan -sekaan. Näin oli nuuska valmis tarkoitukseensa. Kaksi suurta -tuohitaulikkaa ynnä tinattu nuuskasarvi sekä kaupungista ostettu -nuuskarasia täytettiin pullista otetulla nuuskalla. Polttotupakat -pakattiin torppasäkkiin. Matti puki päällensä parasta, valkehinta -varrellensa, valjasti hevosen, sitoi kellon aisaan ja kulkusen -vempeleeseen, ja niin sitä lähdettiin Lahtelan Pekan ja Perätalon -Tahvon keralla ajaman Niemelän lautamiehen taloon kosioimaan. - - - - -Kosioiminen - - - Sisältö: Lahtelan Matin kosinta: tulo morsiustaloon, tupakaiset, - nuuskaaminen, sormuksen antaminen ja lähtö. Lippolan Juhanan - kosioiminen ja sormukset. Mauno-sedän sukuylpeys. Junnolan Martin - kosioiminen ja sormuksen anto. Puhemiehen varallisuudenkerskaus - ja masentuminen. Syy Kaisan sulhasten paljouteen. Miehikkälän - Mikon kosioiminen. Kontin kantaminen. Rantalan Jaakon - yöjalassakäynti ja kosioiminen. Kosto. - -Iltapuolella jo koko Niemelän kylässä tiedettiin, että Lahtelan -isännän vanhin poika Matti menee kosioimaan lautamiehen Kaisaa, ja -siksi kylän nuoriso riensikin lautamiehen taloon tupakaisille. Heti -kosiomiesten kartanolle tultua korjasivat naapurien pojat hevosen -kujaan (katokseen) ja panivat heiniä eteen. - -Lahtelan Pekka astui eellimmäisenä tupaan, sitten sulhanen ja -Perätalon Tahvo viimeisenä kantaen tupakkasäkkiä olallansa. Päästyään -keskilattialle seisahtuivat kosiomiehet sillan liitoksen kohdalle, -jossa edellinen puhemies lausui korkealla äänellä: - - Hyvää iltaa suojaan! - Onko täällä puheen luojaa - ja piippuun valkian tuojaa? - -Tähän talon isäntä vastasi: - - Jumala antakoon hyvää iltaa! - Tulkaa tännemmä pitkin siltaa - ja käykää istumaan tähän, - niin saamme teitä tarkemmin nähä, - mitä miehiä te olette - ja mitä varten meille tulette. - -Kosiomiehet astuivat likemmä, kävivät keskipenkille istumaan ja -puhemies lausui: - - Me olemme tulleet kosia, - puhumaan aivan tosia; - miehet on nuoret, asiat vanhat: - jos otetaan vastaan meitä, - niin ravitsemme tupakalla teitä, - perästä laitamme häitä, - joissa syötämme kaalinpäitä - ja puhelemme niitä ja näitä. - -Vastaukseksi talon isäntä lausui: - - Anna Jumala niitä kuulua, - vaan ei hallavuosia! - Kernaasti myönnämme teille, - mitä te esittelitte meille. - -Tämän kuultuansa sanoi toinen puhemies, Perätalon Tahvo: - --- Koska tässä asiat näyttävät käyvän myötäsuhkaan, niin minä annan -miehille tupakkaa, jonka saatte hakata ja polttaa. - -Sen sanottuaan hän otti säkistä tupakkavihkon, jonka joku pojista -hakkasi tupakkalaudalla ja pani sen pöydälle, josta rahvas pisti -piippuunsa ja alkoi poltella. Lahtelan Pekka tarjoili suuresta -tuohisesta taulikasta nuuskaa rahvaalle ympäri tupaa. Sulhanen -tarjoili samaten kiillotetusta rasiasta nuuskaa ensin talonmiehille -isännästä alkain ja sittemmin naisille. Nuuskasarvi annettiin kylän -sepälle, joka vedettyään varvasta tehdyn salvan reiästä iski nuuskaa -oikealla kädellään vasemman peukalonsa kynnelle, jonka ympäri hän -kieraisi läheisemmän etusormensa. Iskiessään nuuskaa sarvesta seppä -lausui: - - Tule tuusasta tupakka, - lukematta luun sisästä, - sarvesta sanelematta, - nostamatta nokkaan, - käskemättä kärsään, - tästä väärästä tähän suoraan. - -Heti paikalla kun kosiomiehet olivat tulleet taloon, emäntä alkoi -puuhailla vieraille suunavausta: ensin hän keitti kahvin ja sitten -munamaidon. Talon naiset laittoivat kahvikupit suuren pöydän -yläpäähän ja emäntä kantoi pöydälle ison kahvipannun, josta isäntä -kaasi kahvia kuppeihin ja pyysi kosiomiehiä, kylän seppää ynnä muita -naapurin isäntiä ja emäntiä nousemaan kahville. Kahvin jälkeen sanoi -ensimmäinen puhemies: - --- Meidän miehet, lähdetäänpäs nyt neitosta kiertämään ja merkkiämään. - -Sillä puhein läksivätkin kosiomiehet morsiamen huoneeseen, jossa -morsian seisoi oven takana juhlapuvussa ja pyyhe käsivarrella; kaaso -seisoi morsiamen vieressä. Nuorisoa oli keräytynyt huone täyteen. - --- Hyvää iltaa! toivotti vanhempi puhemies. - --- Jumal antakoon! vastasi kaaso. - --- Mitä kuuluu? kysyi joku pojista. - - Takaa tulee, eestä löyhöttää, - se rakkauden sydämestä pöyhöttää, - -vastasi toinen puhemies. - -Sitten puhemies tarjoili nuuskaa rahvaalle sanoen: - - Pankaa hienoa hanaa - ja puhukaa makiaa sanaa. - --- Ottakaa nuuskaa, ottakaa nuuskaa ja haastakaa naimisia, kehotti -Mäkelän emäntä. - -Naiset ottivat nuuskaa, pistivät sieraimiinsa, iskivät aivaita ja -lukivat niitä. Jos aivaat yhtyivät parittain, niin sitten muka -naimiskaupat onnistuvat, vaan jos ei niin satu, purkeutuvat kaupat. - --- Me tarjoamme, tyttö, sulle sormusta: jos tällainen mies sinulle -kelpaa ja aiot hänelle tulla, niin ota sormus, jos ei, niin älä ota, -sanoi puhemies Matin tarjotessa sormusta Kaisalle. - --- Ei asia ole niin, vaan sulhasen pitää ensimmäinen sormus panna -morsiamen sormeen, jos on aivinki tyttöä morsiamekseen ottaa, se on -vanha tapa, ja sitten vasta toista sormusta tarjotessa on morsiamen -se otettava, jos on mieli naimisiin mennä, selitti Mäkelän emäntä. - --- Mutta minun muistaakseni se on vanha tapa, että morsian ottaa -ensimmäisen sormuksen ja toisen sulhanen panee morsiamen sormeen, -virkkoi puhemies. - --- Sinä olet liian nuori muistamaan vanhoja tapoja, sanoi Mäkelän -emäntä. - --- Olkoon vanha tapa niin tai näin, mutta ota, tyttö, sormus nyt, kun -sitä tarjotaan, kehotti puhemies. - --- Älä kemistele suotta aikojaan, kun mielesi kumminkin tekee -sormusta ottamaan, sanoivat kylän pojat. - --- Ei tässä olla niinkään hätäisiä, vaikka ollaan nälkäisen näköisiä, -vastasi kaaso pönäkästi. - --- Kyllä morsiamen pitää sormus ottaa, jos on mieli miehelle ruveta, -huusivat pojat. - --- Mutta sulhasen pitää panna sormus morsiamen sormeen, jos on -aikomus naimiskauppaa aloittaa; morsian ei saa sitä ottaa, se on -meidän päätöksemme, huusivat naiset. - -Tämän kuultuaan laski sulhanen sormuksen morsiamen käsivarrelle. Tämä -sieppasi sen sukkelaan ja pisti sormeensa. - -Asiansa toimitettuaan läksivät kosiomiehet tupaan, jossa heitä -syötettiin ja juotettiin. Nuoriso sillä aikaa tanssia tepasteli. -Sitten kosiomiehet jättivät jäähyväiset ja läksivät kotiinsa jättäen -tupakkia laudalle rahvaan poltettavaksi. - -Enin osa vanhempaa väkeä oli jo ehtinyt Niemelästä poistua, mutta -nuoret vielä jatkoivat leikkiään, kun Niemelän Antti katsoi akkunasta -ulos ja sanoi: - --- Taas tulee sulhasia. - -Kaikki kahahtivat akkunaan katsomaan. Kosiomiesten pihalle päästyä -sanoi Antti: - --- Se on Lippolan Juhana; minä menen vieraita vastaanottamaan ja -korjaamaan hevosia, ja sillä puhein hän läksi ulos. - -Kun Kaisa kuuli veljensä puheen, hän säpsähti, punastui ja sanoi -Anni-serkulleen: - --- Käy sinä nyt minulle kaasoksi sormusta antaessa. - --- Tiedätkös varmaan, että Juhana sinua kosioipi? Kenties hän -kosioipikin minua, eihän minulla ole yhtään kosijata käynyt, mutta -sinulla ne ovat käyneet. Jos Juhana antaakin minulle sormuksen, niin -sinä jäät hurmailemaan, vastasi Anni nauraen. - --- Ei minun Juhanani tässä maailmassa ketään muita kosioi kuin minua -enkä minä taasen kenellekään muulle mene, virkkoi Kaisa. - --- Vai on teillä niin luja liitto laadittu, sanoi Anni. - --- Niin onkin ja me pidämme siitä kiinni, vaikka koko maailma -kääntyisi nurin narin, vakuutti Kaisa. - -Kun kyläiset kuulivat sulhasten kellojen helinän ja näkivät niiden -ajavan lautamiehen taloon, he tulivat perästä tupakaisille. - -Lippolan Juhanan kosioiminen kävi muuten samalla tavalla kuin -Lahtelan Matinkin, mutta Juhanan tarjotessa sormusta kaappasi Kaisa -sen sukkelaan ja pisti sormeensa, ennen kuin syrjäläiset ehtivät -mitään virkkaamaankaan. - --- Kas, sitä sormusta ei viskota, joka noin näppärästi korjattiin, -virkkoi Mäkelän emäntä. Nyt ei huolinut jähytäkään ottamisesta ja -antamisesta, niin kuin äsken Lahtelan Matin sormusta antaessa. - --- Vai niin, jo vainen on Matti ennättänyt ennen meitä, virkkoi -puhemies. Kyllä te vielä saatte tänä iltana kolmannetkin kosiomiehet; -sillä ei kaksi kolmannetta milloinkaan tahdo mennä. - -Muun väen huoneesta mentyä alkoivat tytöt katsella sormuksia ja Anni -sanoi: - --- Mutta missäs on Matin sormus? Ota pois Kaisa tuo tumpaakkisormus, -jonka Juhana antoi, ja pane Matin hopeinen sarasormus sijaan; -sittenhän se jollekin näyttää. - --- Ei tähän eikä muihinkaan sormiin koskaan panna kenenkään muiden -sormuksia kuin oman Juhanani sormus, vaikka se olisi vaskinen tai -tinainen, vastasi Kaisa. Mutta tämä ei olekaan mikään tumpaakkinen, -niin kuin sinä luulet, vaan tämä on pelkkä kultainen. Onhan minulla -jo toinenkin tällainen sormus, jonka Juhanani antoi minulle silloin, -kun olimme heillä talkoossa. Koettelepas painoa ja katso kirjoituksia -sormuksen sisässä, niin pääset asian perille. - -Tutkittuaan sormuksia Anni virkkoi: - --- Oi sinua miekkosta, niin herttainen mies ja tuollaiset sormukset, -joita ei ole kenelläkään talonpoikain tyttärillä! Sinä olet ylen -onnellinen, serkkuni. - --- Niin olenkin, vastasi Kaisa ja syleili serkkuaan vesissä silmin. - --- Älä, Kaisa kulta, itke; enhän minä sinun onnellisuuttasi kadehdi, -virkkoi Anni. - --- Kyllä minä sen tiedän, vaan en tiedä mikä lienee tuonut kyyneleet -silmiini; surun kyyneleitä ne eivät ole, vastasi Kaisa. - --- Sinä olet niin hellä, jotta ilokin itkettää sinua. Minulla on -toinen luonto, sanoi Anni. - -Tuvassa olivat jo kosiomiehet ruualla ja nuoriso leikeissä, kun -Anni ja Kaisa sinne menivät. Maan tapaa seuraten eivät sulhanen ja -morsian vaihtaneet sanaakaan keskenään, ainoastaan silmäyksillään he -ilmoittivat sydämensä tunteita toisilleen. - -Heti kosiomiesten mentyä menivät Niemelän tytöt kylälle. Tuon -tuostakin Kaisa vilkaisi sormuksiinsa. Anni huomautti tästä Kaisalle, -mutta ikään kuin tietämättään tämä vilkaisi vähän väliä käsiinsä. Sen -älysivät kylänkin tytöt ja sanoivat Kaisalle: - --- Saas nähdä, kuinka monet sulhasethan sinulle vielä tänä syksynä -tulevat ja kenelle sinä vihdoin menet. - --- Sitä en tiedä, vastasi Kaisa lyhyesti. - -Illallista syödessä puheltiin Niemelässä koko perheen tuumasta -tämänpäiväisistä Kaisan kosijoista. Kaikki olivat yksimieliset -siinä, että Lippola oli monta vertaa etevämpi Lahtelaa ja Juhana oli -mies, jonka vertaista ei ollut koko pitäjän sulhasissa. Kaikkea tätä -ylistystä ei kukaan niin halulla kuunnellut kuin Kaisa. Hän oli kuin -seitsemännessä taivaassa. - --- Sen saapi sanoa kehumatta, että Lippola on tätä nykyä paras paikka -koko pitäjässä, päätti Mauno-setä. - -Kyllähän esimerkiksi Junnola ja Rantala ovat vieläkin rikkaampia, -vaan niin naastia ja yksikantaista perettä ei ole koko pitäjässä. Ja -paitsi sitä, niin Lippola on vanhuudestaan vielä sukuakin meille. - --- Mauno-setä näyttää olevan vähän sukuylpeä, koska pitää oman -sukunsa muita parempana, sanoi lautamies nauraen. - --- Niinpä olenkin, vastasi Mauno-setä. Tiedätkö että Niemelä ja -Lippola ovat vanhuudestaan Ruotsin vallan aikana olleet ainoat -rusthollit koko paikkakunnalla, vaikka Venäjän vallan tultua ne on -hävitetty. Muut kaikki ovat minkä mitäkin talonpojan rantuksia, -olkoot he sitten rikkaita tai köyhiä. Tämän asian esivallat -parahaiten tietävät ja siksi on jo ylimuistoisista ajoista ollut -Niemelässä lautamies ja Lippolassa kirkonmies. Joka kerta kun minä -näen Lippolan Juhanaa, niin aina ajattelen, että hän on oikea -sukukantansa urho; niin ylevä ja rehti hän on. Toiset pojat kyllä -suittavat olla kelpo poikia, vaan rahjuksiahan he ovat Juhanan -rinnalla. - --- Sen tähdenhän Mauno-setä aina istuu peräkuorissa kirkossa -käydessään, kun on vanhaa rusthollin pohjaa, virkkoi Yrjö nauraen. - --- Se on tietty, vastasi Mauno-setä. Isävainajani kävi aina -peräkuorissa ja niin teen minäkin; minä en häpäise sukuani. - -Heti illallisen jälkeen romahtivat kellot kartanolla. Antti vilkaisi -ikkunasta ja sanoi: - --- Taas tuli sulhasia; Junnolan Martti on paikalla. - -Tämän kuultuaan Kaisa vaaleni ja sanoi Annille: - --- Tuo närsy olisi saanut olla tulematta. Kas minä en hänen -sormustaan ota; jos tahtoo sen heittää käsivarrelleni, niin -heittäköön tai vieköön sen keralleen. Sinä saat lähteä kaasoseni. - --- Sen teen aivan mielelläni, vastasi Anni. Jos Martti sattuisi -suuttumaan, kun et sinä hänen sormustaan huoli, ja tarjoaisi sitä -minulle, niin kyllä minä sen kernaasti ottaisin. Sitten meitä olisi -kaksi morsianta yhtä aikaa talossa. - --- Aivan niin, sen minä soisin sydämestäni, virkkoi Kaisa. - -Kohta olivat kosiomiehet tuvassa ja sikäli tuli kylän rahvasta -perästä. - -Kun vieraat olivat esitelleet asiansa, että he ovat tulleet kosiin, -sanoi talonisäntä vähän kuivanlaisesti: - --- Meillä on kolme pajulle pantavaa piikaa, ketä te niistä kosioitte? - --- Isännän poika kosioipi isännän tytärtä, sen kyllä hyvä talonisäntä -ja lautamies arvaa, vaikka vain laskee leikkiä, vastasi puhemies. - --- Saahan omallaan jokainen koettaa, käyköön hän sitten syteen tahi -saveen, lupasi isäntä. - -Luvan saatuaan antoivat kosiomiehet nuuskaa ja politotupakkaa -rahvaalle. - --- Kaikkihan tässä tulee suu karrelle polttaissa tupakkaa, kun tänä -päivänä ovat jo kolmannet tupakaiset yhteen perään, sanoi seppä -täyttäessään piippuansa. - --- Vai niin on täällä sulhasia kihjanut, virkkoi puhemies. Lähdetääs, -meidän poika, koettamaan, vieläkös meidän sormukset kelpaavat vai -käännetäänkös kokka toiseen suuntaan. - -Sillä puhein lähtivät kosiomiehet huoneeseen sormusta antamaan. -Puhemies sanoi: - --- Täällä on kuulunut tänä päivänä jo monta sormusta annetuksi; -vieläkös meidän sormukset mahtuvat? - --- Ei vielä ole puoletkaan sormia rengastettu, kyllä vielä sijaa on, -vastasi kaaso. - --- Mutta ottaa pitää, jos mieli on meille tulla, sanoi puhemies. - --- Ei ottamisesta ole tänä iltana puhettakaan vaan antamisesta, -vastasi kaaso. - --- No, kun ei oteta, niin me viemme sormuksen sinne, jossa se otetaan -näppiä nuollen, virkkoi puhemies pönäkästi. - --- Tehkää tapojanne, vastasi kaaso. Meillä on jo entuudestaan -sormuksia, jotka on annettu, eikä meillä ole siis mitään ottamisen -pakkoa. - --- Kas, kun täällä ollaan ylpeitä, sanoi puhemies. Jos minun asiani -olisi, niin minä sanoisin: sen verran rukouksia kuin hyviäkin sanoja; -lieneehän toinenkin ämmä luonut vyönsä saunannurkkaan; vaan Martti -saa tehdä, niin kuin itse tahtoo, se on hänen asiansa. - -Martti otti sormuksen sormestaan ja laski sen Kaisan käsivarrelle, -josta Kaisa sen korjasi. Sitten menivät kosiomiehet tupaan, jossa -puhemies sanoi: - --- Eipä siellä oltukaan hätäisiä sormuksen ottajia, koska antaa -täytyi; muuten olisimme saaneet kääntyä nuivilla nenin takaisin. -Kukahan pohatta lienee meitä mahtavampi, tahtoisin minä mielelläni -tietää. - --- Vai niin perätin porhoja te olette, ettei maassa mointa, virkkoi -seppä. Ei täällä ennen niin änskeitä ole nähty. Lahtelan ja -Lippolan kosijat, jotka ennen teitä täällä kävivät, eivät ensinkään -pöyhkeilleet. - --- Saapihan totta puhuen olla meistäkin pöyhkeys poissa, vaikka minä -vain suotta sanoin, virkkoi puhemies masentuneena sepän vastauksesta. -Vaan totta puhuen, mitä Lahtelaan tuleen, niin olkoon se omassa -arvossaan, ja Lippola on suoraan sanoen torppa meidän taloa vastaan -niin perheen kuin muunkin suuruuden puolesta. - -Nyt loppui Mauno-sedän kärsivällisyys. Hän läheni puhemiestä ja sanoi: - --- Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin. - --- En minä Lippolaa mitenkään moiti, vaan sanon, että se on pieni, -vaikka hyvä talo, vastasi puhemies. Katsotaanhan esimerkiksi: Lippola -on kymmenen kapan tila ja Junnolla viidenkolmatta kapan tila. Meidän -hakataan kaskea joka vuosi kolmen tynnyrin ala, Lippola tuskin -tynnyriäkään. Meillä on kolmattakymmentä lehmää, Lippolassa suittaa -olla kymmenkunta. Meillä on sälkiävä viidettä hevosta, vaan heillä -ei ole kuin kaksi aikahevosta, paitsi lienee joku varsa. Meillä -teurastetaan joka syksy kolme aikaraavasta ja hekin vain yksi. Siitä -jo ymmärrätte talon suuruuden. - --- Mutta Lippolassa ei ole perettäkään kuin yhdeksän henkeä, vaan -teillä taitaa olla jotain neljättäkymmentä, onpa siinäkin erotus, -selitti Mauno-setä. - --- On kyllä, vaan meillä onkin viisi kekoa kasattuna, joista yksi on -jo niin vanha, että on varvikko ympärillä, vaan Lippolassa ei ole -kuin kaksi kekoa, lateli puhemies. - --- No, meidän kannattaisi heittää vaikka niin monta kekoa kasatuiksi -kuin teillä on vuotuista kasvua, vaan me puimme kahdessa riihessä -kaikki viljamme emmekä heitä hiirien kouhlittavaksi viljojamme, vaan -puimme ne vuonna vuotuisesti. Saman lupasi Lippolan kirkonmieskin -tästälähin tekevänsä, kun vain saapi uuden, suuremman riihensä -valmiiksi, selitti Mauno-setä. - --- En minä teidän talosta puhukaan; tämähän kuuluikin olleen entiseen -aikaan rustholli, vastasi puhemies. - --- Niin se oli Lippolakin, ja siksi sen talonmiehet ovatkin -tavallisia talonpoikia viisaammat. Ne kelpaavat vaikka -kirkonmiehiksi, kehaisi Mauno-setä. - --- Heittäkääs nyt pois pitkät tarinat ja nouskaa vieraat tänne -illalliselle, pyysi talonisäntä. - -Vieraat kävivät illalliselle. Sen perästä annettiin heille kahvia ja -sitten he läksivät matkaansa. Sikäli hajoilivat tupakkavieraatkin -kukin kotiinsa. Vierasten hälvettyä sanoi lautamies: - --- Olisihan, Mauno-setä, minun mielestäni saanut antaa Junnolaisten -kehua talonsa, puuttumatta koko jupakkaan. Sillä ei tuo kuulu -kauniilta, kun talonmies rupeaa vierasten kanssa kiistelemään. - --- Tosin ei se ole kaunista, enkä minä olisi koko asiaan -sekaantunutkaan, jolleivät he kiistellessään olisi ruvenneet Lippolaa -halventamaan. Kas se on asia, jota minä en siedä. Ja jos minä olisin -veljeni poikana, niin olisin minä sellaisille rehvanoille antanut -morsiamen keralle (sormuksen takaisin), jotka kosissa käydessään -kuljettavat kerallaan homehtuneet kekonsa, suuret kaskensa, -hevoskaakkinsa ja lehmäkääkkänsä sekä ronsuperheensä, vastasi -Mauno-setä vähän kiivaasti. - --- Kyllähän minullakin olisi ollut muistuttamisen syytä Junnolaisten -käytöstä vastaan, sillä he eivät alusta pitäin seuranneet maan tapaa; -en tiedä, lieneekö se sitten ollut ylpeyttä vai tyhmyyttä, mutta -en minä ollut tietävinäni koko asiaa ja siksi en virkkanut mitään. -Minua osaksi nauratti, osaksi harmitti Mauno-sedän kiivaus, kun hän -Lippolaa puolusti. Sen minä olen aina huomannut, ettei Mauno-sedän -mielestä ole koko maailmassa ketään niin hyvää kuin Niemeläläiset ja -Lippolalaiset, vaan muut ihmiset ovat heidän suhteensa ala-arvoisia, -selitti lautamies. - --- En minä koko maailmaa vetele, vaan meidän pitäjässä ei olekaan -sellaisia taloja ja taloneläjiä, vastasi Mauno-setä ja meni makaamaan. - -Talonväki meni myöskin makaamaan. Kun he kaikki olivat vaipuneet -uneen, tulla tupsahtivat neljännet sulhaset taloon, sitoivat -hevosensa pihalle ja itse tulivat tupaan, jossa ei muita ollut -kuin ukko-Lauri ämmineen makasi uunin rinnassa. Vierasten tupaan -tultua teki ukko-Lauri tulen, tervehti vieraita ja kysyi kuulumisia. -Saatuaan tietää, millä asialla vieraat olivat, hän meni herättämään -isäntää, joka tuli tupaan emäntineen ja he tervehtivät vieraita. -Kaisa pukeusi pyhävaatteisiinsa ja herätti talon muun perheen -tupakaisille. Antti ja Eerikka veivät viestit kylälle, ja pian oli -taas kylän nuoriso ja osaksi vanhempaakin väkeä koolla lautamiehen -talossa. - --- Luulisi ettei koko pitäjässä ole enää muita tyttöjä kuin -Niemelässä, niin siihen näyttävät kaikki sulhaset rientävän kuin -korpit koiran raadolle. Mahtaa se Kaisa pojista olla aika makea, -laverteli kuppari-Maija Niemelään tullessaan. - --- Makea, makea tietysti se on, todisti Mattilan muori. Rikkailla -ja mahtavillahan on aina etuoikeus, vaan köyhät katsokoot laidasta. -Luuleehan se poika onnelliseksi tulevansa, ken Kaisan saa, mutta -perästä kuuluu, sanoi torventekijä. - --- Minä puolestani luulen, ettei tässä ole oikea meno maassa, -vaan Niemelän emäntä on suittanut rakastuttaa pitäjän pääpohatat -tyttäreensä. Kukahan äkämä siellä nyt lienee? puheli Maija. - --- Turhaa, Maija parka, on sinun puheesi rakastuttamisesta, sanoi -seppä, joka oli sattunut kuulemaan naisten keskustelun. Etkös sinä -itse näe, miten rikoisa ja kaunis Kaisa on, ja kun se vielä on niin -rikkaan ja kuuluisan talon tytär, niin luonnollistahan on, että sitä -kilvan kosioidaan. Nyt siellä kuuluu olevan Miehikkälän kompromin -Mikko. - --- Vai se se nyt täällä on, ihmetteli kuppari-Maija. Nyt on kaikki -muut pitäjän mahtavat täällä käyneet, vaan Rantalan herastuomarin -Jaakko on vielä poissa. - -Näissä pakinoissa tulivat naapurit Niemelään, jossa kosiomiehet -olivat jo kahvilla. Sitten annettiin sormus huoneessa, jossa Liisa -oli kaasona. Syötyään läksivät vieraat matkaansa. Vähitellen -häikkenivät (erosivat) naapuritkin ja talon perhe kävi uudestaan -maata. - -Muutamain päiväin perästä kävi kuppari-Maija Junnolassa. Sieltä -tultuaan kiitteli hän Niemelän emännälle Junnolan sulhasta ja taloa -sanoen ettei koko pitäjässä ole niin hyvää paikkaa kuin Junnola on. -Lautamieskin näytti mielihyvällä kuuntelevan Maijan ylistyksiä ja -päätti itse mennä oikein jalansyten tarkastamaan Junnolaa. - --- Kenellehän te oikeastaan aiotte Kaisanne laittaa, kun sillä on -niin paljon sulhasia? kysyi Maija Niemelän emännältä. - --- Sitä en voi oikein sanoa, kun emme vielä ole päättäneet, mutta -minä mielelläni laittaisin hänet Lippolaan, vastasi emäntä. - --- No kaikkea vielä, vai Lippolaan. Et, emäntä kulta, usko, kuinka -se Lippolan sulhanen on jäykkä mies. Kas siinä olisi teidän -tyttärelle palvelemista siksi ilmoiseksi iäksi. Vaikka isänsä on jo -häntä käskenyt pari kolme syksyä naimaan, ei hän ole liuhauttanut -korviansakaan. Mitäs sellainen mies pitäisi vaimostansa, joka ei -isäänsä tottele? laverteli Maija. - --- Eihän Juhana ole voinut ennen naida, kun hänen morsiamensa ei -ollut rippikoulussa käynyt, vastasi emäntä. - --- Eikös näitä morsiamia olisi ollut muuallakin. Kuuliainen poika -tottelee aina vanhempiansa, mutta kankea ja tyly tekee oman päänsä -mukaan, saneli Maija. - --- Sinä näyt olevan laitettukin konttia kantamaan, näen minä. Jos ei -Lippolan Juhana olisi meillä lapsuudesta asti tunnettu, minä uskoisin -sinun valheesi, mutta nyt on toista, kun me tunnemme miehen paremmin -kuin konttieukot, virkkoi emäntä vakavasti. - -Kuultuansa lujat sanat läksi kuppari-Maija tiehensä. Kohdatessaan -Kaisan kylän kujasilla sanoi Maija: - --- Ei ihmettä kuinka sinä olet kaunis niin kuin enkeli! Ilmankos ne -sulhaset niin kovin kosissa kihajavat! Aivanhan sinä tyttöparka tulet -päästäsi pyörälle, kun yksi on hyvä, toinen parempi, niin et tiedä -kenen ottaa, kenen jättää. Joko sinä olet tuuminut, kuka mielestäsi -on paras? - -Kaisa, joka jo entuudestaan tunsi Maijan ja tiesi hänen kujeensa, -vastasi nauraen: - --- Eiköhän ensimmäinen kauppa liene paras. Tämän naapurin sulhasen ja -talon minä parhaiten tunnen ja siitä saan emannuuden heti paikalla; -muualla on tietämätöntä milloin sen käsitän. - --- Kas, Kaisa kulta, se onkin viisas valinta, virkkoi Maija. Niin -minäkin sinuna tekisin. Minä näet, kun kuljeksin ympäri pitäjää, -tunnen joka ainoan miehen ja talon tavat. Lippolan Juhana on -itsepäinen ja jäykkä, vaikka äitisi äskettäin niipastui, kun minä -hänelle sitä sanoin, mutta totta se on. Junnolan Martti on taasen -lepsu, ja muutenkin siinä talossa vallitsee eripuraisuus. Miehikkälän -Mikko on kyllä kelpo poika, mutta hänen äitinsä on aika saahkari. Sen -pauloilla ei souda susikaan. Ai hyvä Kaisa kulta, et usko, kuinka -minä sydämestäni sinua rakastan, ihan kuin omaa lastani, enkä soisi -sinun joutuvan joron jäljille, koukkupolven polkemille. - -Erottuansa Kaisasta meni kuppari-Maija oitis Lahtelaan, jossa emäntä -lasten kanssa oli kotona, ja sanoi: - --- Nyt, hyvä emäntä, pane vääränokka sukkelaan tulelle, minä tuon -sinulle hyviä uutisia. Minä tapasin Niemelän Kaisan, joka kukoisti -kuin kukkanen kedolla. Tietysti minä kysyin, kenelle hän on tuuminut -mennä, kun niin monet sulhaset ovat häntä kosioineet, ja hän sanoi -tulevansa teille, kun tässä on tietty talo ja tunnettu sulhanen, sekä -sanoi toivovansa päästä emännäksi heti paikalla. Et emäntä kulta -usko, kuinka herttainen ihminen se on Kaisa. Se ei olekaan sellainen -jäyhä kuin hänen äitinsä. Sinä ja koko talo olette onnelliset, kun -sellaisen louhkan ihmisen saatte. - -Tämän kuultuaan laittoi emäntä kahvipannun tulelle ja sitä tehdessään -vastasi Maijalle: - --- Et Mari kulta usko, kuinka minä sydämestäni sitä toivon, että -saisin niin luokin ihmisen miniäkseni kuin Kaisa on. Meille tultuaan -hän saisi heti emannuuden, jota minä en enää jaksa enkä halua pitää: -olisinhan tässä vain lapsenlikkana ja käsieni himoksi jotakuta -käpeltelisin. - --- Kyllä sen saat, ole huoletta, jos minun kieleni vain sulana -kestää. Tiedäthän sinä, että minun kieleni osaa laulaa, se ei ole -rokassa palanut, kehui Maija. - --- Kyllä minä sen tiedän, että sinä voit paljon asiaan vaikuttaa, -jos vain tahdot. Mutta kuules hyvä Mari, minä tuon sinulle ruokaa; -sinä syöt sillä aikaa kun kahvi joutuu. Minä varustin tyttärelleni -Suosaaren Marille suureen ropeellisen verestä voita, kun tänä aamuna -kirnusin, sen annan sinulle. Onhan hänellä voita itselläänkin, vaan -sinulla, kun kaikki on hankinnassa, menee se suurempaan tarpeeseen, -sanoi Lahtelan emäntä ja meni ruokaa hakemaan. - -Kuppari-Maija söi hyvällä halulla, joi kahvit ja sai voiropeen -lähteissään. Hän lupasi toimittaa kaikki asiat parhain päin, ja niin -sitä kaikessa ystävyydessä erottiin. - -Jo samana päivänä riensi Maija Lippolan kautta Junnolaan. Mennessään -hän pistäysi Lippolassa, jossa emäntä yksin oli kotona, ja teki hyvän -päivän. Emännän kysyttyä kuulumisia Maija vastasi: - --- Minä tuon teille hyviä sanomia: teidän Juhana saa Niemelän Kaisan. -Minä tulen nyt juuri sieltä. Et ystäväiseni usko, kuinka Niemelän -emäntä kiitti teidän Juhanaa maasta taivaasen. Minä suotta mieleni -takaa sanoin Juhanaa jäykkäluontoiseksi saadakseni kuulla mitä hän -siihen sanoisi, vaikka toden perään tiedänhän minä Juhanan olevan -nuortean kuin rihmavyyhdin. Ja arvaas ystäväiseni, mitä Niemelän -emäntä sanoi? Hän suuttui ja alkoi minua haukkua konttieukoksi. -Jumalaparatkoon! eikö minulla ole muuta tekemistä kuin kontin -kantaminen. Parasta aikaa täytyy minun joutua Junnolan sulhasta -hieromaan, joka on niin kivuloinen, ettei tervettä päivää näe. No -kaikki taudinvihkot hänessä vielä naimisiin yrittävät, kun sekin -poikaraiska ja vielä mokomaa tyttöä kuin Niemelän Kaisaa! Kiitos -Jumalan, Niemeläiset ovat toki niin viisaita ihmisiä, etteivät laita -tytärtään mokomalle räntykselle. - -Lippolan emäntä syötti ja juotti Maijaa ja kutsui takatulossa -pistäytymään sisällä talossa. Hän lupasi antaa Maijalle tuomiseksi -suuria kaloja, joita kirkonmies vasta oli saanut. Maija kiitti -lähteissään ja lupasi käydä paluumatkalla talossa. - -Päästyänsä Junnolaan sanoi kuppari-Maija talon emännälle: - --- Ei emäntä kulta taida teidän Martti saadakaan morsianta -Niemelästä, ja parasta se onkin; sillä mitäs teillä tehtäisiin -sellaisella laiskalla luntilla kuin Kaisa on. Hän kun on emännän -vanhin tytär, niin häntä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä: ei hän -ole käynyt kaskella, ei riihtä puimassa eikä lehmiä lypsämässä, sen -kun hän on vain istunut ja nastannut. Siksi hän onkin niin ihana kuin -esivallan mamseli. Ei sellaisesta hempukasta ole oikean talonpojan -miniäksi. - --- Jottapas minä olen kuullut Niemelän emännän olevan varman ihmisen. -Kuinkas hän on tyttärensä niin laiskaksi opettanut? kysyi Junnolan -emäntä. - --- Ensimmäinen tytär, ensimmäinen tytär, sitä näet hemmotellaan. Ja -kun Niemelässä on niin paljon työväkeä, niin isännän tytär saa olla -miten tahtoo. Siksipä ei Kaisa raiska ole oppinutkaan varsityöhön, -vastasi Maija. - --- Mutta meidän tytöt sanoivat Kaisan olevan riskin rukiinleikkaajan, -kun tulivat Lippolasta talkoosta, virkkoi emäntä. - --- Kyllähän se raakki riski on, vaan perin laiska, vastasi Maija. -Lippolan Juhanalle se kyllä sopisi: sitten olisi kaksi laiskaa ja -kankealuontoista yhdessä. Hauskaa olisi katsoa, jos Kaisa Juhanan -vaimoksi tulisi, kuinka laiskuus toisi köyhyyden taloon. - --- En minä sitä vikaa osaisi juuri pelätä; mutta jos Kaisa lienee -pahajuoninen, niin se on toista, virkkoi emäntä. Näin suuressa -perheessä kuin meillä pitäisi olla sopuisa ihminen. - --- Niin huonoluontoista ihmistä en minä vielä ole nähnyt kuin Kaisa -on, vastasi Maija. Hän on niin äksy kuin tuli tappuroissa. Ja kun -hän kerran suuttuu, hän on jurreissaan koko viikon, kävelee vain ja -hönkyy eikä oikeaa puhetta anna. Minä tunnen hänet hyvästi, kun olen -jo monta vuotta käynyt talossa hieromassa. - --- Vai niin on häijy; sitä ei luulisi suinkaan päältä nähden, -ihmetteli emäntä. Tyttö kaunis kuin enkeli ja viattoman näköinen -kuin itse pyhyys, vaan luonnostaan peto; se on jotain kummallista, -joka käypi yli minun ymmärrykseni. Hyvä olisi, jos ei hän tulisikaan -meidän Martille. Hän on vielä tiettävästi ylpeäkin, kun on niin -rikkaan ja mahtavan miehen tytär. Kukatiesi ei hän pitäisi meidän -Marttia vertaisenaan ja siitä ei sitten tulisi onnellista paria -koskaan. - --- Ylpeä, hyvä emäntä, ylpeä hän on kuin riikinkukko. Ylpeyshän on -Niemeläisten sukuvika. He kun ovat niin kovin varakkaat ja vanhaa -rusthollin pohjaa, he ovat kaikki kauhean ylpeitä ja etenkin Kaisa, -kun hän on niin kaunis ja rikkaan lautamiehen tytär, vastasi Maija -oikein mahtavalla äänenpainolla. - --- Mutta mistä sinä, hyvä Mari, neuvoisit meidän Martille soveliaan -morsiamen? kysyi emäntä. - --- Kyllähän minä tunnen paljonkin tyttöjä, vaan niin soveliasta -ja teille käypää en minä tiedä muita kuin Niemelän Kaisan serkun, -Saarelan Annin. Kas siinä on ihminen, jossa ei minun tietääkseni ole -maahan luotavaa, vastasi Maija. - --- Kuules nyt Mari kulta, kun sinä sielläpäin satut liikkumaan, -niin puhu paraiten meidän puolesta. Minä annan nyt sinulle aluksi -keittorasvoja ja lihaa, ja sitten kun asiat hyvin toimitat, palkitsen -sinut runsaammilla antimilla. Tiedäthän, että meidän talossa on -varaa, ja tällaisessa tapauksessa minä en säästä rieskaa ropeeseen, -pyysi emäntä. - --- Kyllä minä teen, mitä voin, mutta nyt minä en jouda sinnepäin -menemään, eikä se vielä soveltuisikaan, kun Martti on entisissä -kaupoissa kiinni. Mutta sitten, jos nämä kaupat purkaantuvat, minä -menen ja toimin kykyni mukaan, lupasi Maija. - -Maija läksi kotiinsa, ja emäntä antoi hänelle keittorasvoja ja lihaa -torppasäkin täyteen. Lippolan emännältä hän sai tuoreita, suuria -silakkakaloja, ja niin hän kulki hyvillä mielin kotiinsa. - -Koko viikko kului, eikä Niemelässä mitään puhuttu julkisesti -koko perheen kuullen Kaisan sulhasista. Kun ei lautamies puhetta -aloittanut, toiset pitivät sitä syrjäasiana. Kaisa oli tosin -huolissaan tulevasta onnestansa, mutta kun hänellä oli Lippolan -Juhanan sormukset, oli hänkin ikään kuin turvan takana. - -Lauantai-iltana, kun kaikki olivat jo uneen vaipuneet, tuli -Rantalasta herastuomarin poika Jaakko ja eräs toinen poika hänen -kerallaan Mäkelään, Mikon luokse, pyytäen Mikkoa neuvomaan heille -Niemelän Kaisan huonetta, jota he eivät tienneet, kun eivät -koskaan olleet talossa käyneet; ainoastaan Jaakko oli Kaisan -nähnyt kirkonmäellä, vaan ei ollut sanaakaan vaihtanut hänen -kanssansa. Mikko saattoi heidät lautamiehen huoneelle ja jäi syrjään -kuuntelemaan, kuinka vieraan kylän pojat tytön luokse pyrkivät. - -Rantalan pojat hakivat huoneen alta liinaloukun, jonka he nostivat -pystyyn huoneen seinää vasten, ikkunan kohdalle. Jaakko kapusi loukun -päähän, tirkisti ikkunaan, koputti hiljaa ja kuunteli korvat hörössä -vähän aikaa, koputti uudestaan ja lausui: - - Hyvää iltaa tyttöjen majaan! - saapikos kohti kolahtaa, - vai pitääkö sivuitse ajaa? - Havahtukaa makkaajat - ja oven kiinni nakkaajat! - Nouskaa ylös maanneet, - jo ootte unta saaneet. - Kuuletkos sä Kaisa-serkku: - heitä pois tuo unen herkku - ja päästä puheen punttii, - niin kuin nuoran lunttii. - --- Mitä teille sitten pitäisi haastaa? kysyi Kaisa, joka jo oli -havahtunut ikkunaan koputuksesta. - -Tähän vastasi Jaakko: - - Haastele niitä ja näitä - vaan ei sanoja sarvipäitä! - Laskekaa seinien sisään, - niin saatte puhetta lisää. - --- Jos mitä on asiaa, niin saattehan sen sanoa ikkunastakin, virkkoi -Kaisa. - - Eihän täällä jaksa haastaa, - kun vilu pintaa raastaa, - ja kun ei ole päällä turkkii, - niin kylmä tahtoo urkkii, - -lausui Jaakko. - --- Päivällähän tavallisesti asiat toimitetaan eikä yöllä, virkkoi -Kaisa, johon Jaakko vastasi: - - Päivällä kyllä alettiin matka, - vaan yöllä sitä täytyy jatkaa, - kun tie oli pitkä ja mäkinen, - hepo laiha ja vähäväkinen. - Laskekaa sisään, vaikka suotta, - ettei tarvitsis koko yötä uottaa, - ulkona on niin kova halla, - että maa kopisee jalkain alla; - kun saisi lämmittää jalkaa, - niin sitten sopis asiaa alkaa. - --- Mene, Kaisa, häntä laskemaan sisään, eihän tuon ruikutusta kärsi -tässä koko yötä kuunnella, käski Kaisan äiti. - -Kaisa aukaisi huoneen oven ja putkahti itse jälleen sänkyyn. Pojat -astuivat sisään ja sulkivat oven perässään. Isäntä teki tulen ja -sytytti sängyn päälaudalla olevan kynttilän. Jaakko katseli Kaisaa ja -kysyi: - --- Tunnetkos minua? - --- Kyllä luulen tuntevani, vastasi Kaisa. Etkös sinä ole Rantalan -herastuomarin Jaakko? - --- Niin olen, aivan oikein arvasit, vastasi Jaakko. - --- Jassoo, minun virkaveljeni poika. Terve kättä, sanoi lautamies -nousten istualleen ja ojentaen kätensä. - --- Jumalan terve! vastasi Jaakko. - --- Mites isäukkos jaksaa? kysyi lautamies. - --- Suuri kiitosta kysymästä, kyllä hän on terve. Hän laittoi teille -paljon terveisiä ja käski minun tulla teiltä kysymään itselleni -morsianta, ja sillä asialla minä nyt olen. Mitä te siihen sanotte? -virkkoi Jaakko. - --- Kiitoksia paljon terveisistä! vastasi lautamies. Asia on nyt -sellainen, että tällä meidän Kaisalla on kyllä nykyjään neljät -sormukset, vaan en minä ole vielä kenellekään lupaustani antanut. En -tiedä, lieneekö hän itse kelle lupautunut. - --- En minä luule tyttäreni kenenkään kanssa niin tuttavan olevan, -että hän olisi sellaisia lupauksia tehnyt, vastasi Kaisan äiti. - --- Keitäs ne muut sulhaset ovat olleet? kysyi Jaakko. - --- Ensin kävi meidän naapurin sulhanen, Lahtelan Matti, sitten kävi -Lippolan kirkonmiehen Juhana, sen perästä Junnolan suuren talon -Martti ja viimeiseksi kävi Miehikkälän kompromin poika Mikko, vastasi -lautamies. - --- No, toisista ei suinkaan vastusta ole, kun ovat raakoja -talonpoikia, mutta Lippolan Juhana ja Miehikkälän Mikko ovat kyllä -meidän vertaisia. Mutta kun Mikko ei ole vanhin veljes, tulee -Juhana yksinään kysymykseen, ja hänen kanssaan minä uskallan kyllä -kilpakosijaksi käydä, sanoi Jaakko. - -Vähän aikaa mietittyään, kun ei kukaan mitään vastannut, hän jatkoi: - --- Jos sanotte meille laittavanne, niin minä tulen huomenna -kosioimaan tupakoiden kanssa, niin kuin tavallista on, vaan jos ei, -niin minä katson itselleni morsiamen toisesta kohden. Minut sekä -talon lautamies kyllä hyvin tuntee, ja siksi ei tarvitse mitään -kiitteleidä. - --- Kyllähän minä olen sinut tuntenut jo pienestä pitäin samoin kuin -teidän talonkin, vastasi lautamies, -- vaan niin kuin jo sanoin, en -ole vielä asiata päättänyt. Kunhan huomenna tulet, sittenhän saamme -nähdä, mitä teemme. - -Jaakko antoi lautamiehelle tupakkaa piippuun ja emännälle nuuskaa, -sanoi jäähyväiset ja läksi. - --- Kuules, isä, kenelle sinä oikeastaan aiot tyttäremme laittaa, kun -niin paljon sulhasia kertyy? kysyi emäntä. - --- Sen saamme vastaisuudessa päättää, vastasi lautamies. Antaa -heitä nyt tulla niin paljon kuin tahtoo. Nousevalla viikolla alamme -laitella liiat sormukset pois. - -Seuraavana sunnuntaina iltapuolella tulikin Rantalan herastuomarin -poika suurella komeudella Niemelän Kaisaa kosioimaan. Tupakat -poltettiin, sormus annettiin, kosiomiehiä syötettiin ja juotettiin -tavallisuuden mukaan. Mutta kun kosiomiehet olivat kärriin käymässä -kotiin mennäksensä, käski lautamies heidän odottaa vähän aikaa. Hän -pistäytyi huoneeseensa ja sanoi tyttärelleen: - --- No, Kaisa lapseni, tahdotkos mennä Rantalan Jaakolle? - --- En tahdo, vastasi Kaisa. - --- Anna sitten Jaakon sormus minulle, minä annan sen hänelle -näppiin, niin minun ei tarvitse itseäni vaivata Rantalaan asti niitä -kuljettamaan, sanoi lautamies. - -Kaisa antoi sormuksen isällensä, joka vei sen Jaakolle ja sanoi: - --- Koska Kaisa ei sanonut sinulle rupeavansa, niin tässä saat omasi -takaisin. En minä tahdo enkä voi tytärtäni sinulle tulemaan vastoin -tahtoaansa. - --- Mitä narrinpeliä tämä on? kysyi puhemies. - --- Millä minä olen ansainnut tällaisen häväistyksen? kysyi Jaakko -yhtäaikaa puhemiehen kanssa. Enkö minä käynyt oikeittain lupaa -kysymässä, jolloin te lupasitte, ja nyt jo kumminkin annatte heti -lähteissä sormuksen takaisin. Olisittehan sen voinut tuoda kauniisti -kotiini, jos ei olisi sopinut asiata eteenpäin jatkaa. Tämä on -häväistys, sanon minä, ja minkä tähden? - --- Kuules, Jaakko, älä kiivastu, minä selitän asian, vastasi -lautamies. Kaikki on niin kuin sinä puhuit. Mutta ethän sinä lupaa -kysymässä käydessäsi sanallasikaan maininnut Kaisalle mitään etkä -ollenkaan hänen mielipidettään kysynyt. Enhän minä voi laittaa -häntä vastoin tahtoansa, niin kuin jotakuta elukkaa. Minä lupasin -ottaa vastaan niin kuin otinkin, vaan kun Kaisa ei sanonut sinulle -tulevansa, niin enhän minä sille mitään voi. Ja niin kuin tiedät, -on teidän kotiin pitkä matka, ja näin kiireenä aikana en minä jouda -kuljeksimaan niin pitkiä matkoja. Siksi päätin suorittaa sen näin -lyhyesti. - --- No, lieneehän noita tyttöjä muuallakin eikä vain Niemelässä, -virkkoi Jaakko ja ajoi pois. - -Tupaan tultuaan lautamies sanoi: - --- Minä annoin Rantalan Jaakolle morsiamen keralle; näin lyhyesti -tämä kosioretki päättyi. - -Kukaan ei siihen virkkanut sanaakaan vastimeksi, mikä näytti -lautamiestä vähän harmittavan. - -Illallista syötäessä sanoi Mauno-setä lautamiehelle: - --- Sinä, veljeni poika, nuhtelit minua viime pyhänä sopimattomasta -käytöksestäni vieraita kohtaan, vaikka ne vieraat olivat vain -Junnolan rahjuksia, joille ei milloinkaan kukaan ihminen anna sitä -arvoa kuin täänillallisille vieraille. Minä nyt saan kysyä sinulta: -oliko sinun käytöksesi tänä iltana hyvin sovelias sellaisia vieraita -kohtaan, joihin esivaltakin panee täydellisen luottamuksen? - --- Minä, joka olen talonisäntä ja kihlakunnanoikeuden jäsen, -tiedän kyllä, mitä minun sopii tehdä ja mitä ei, vastasi lautamies -juhlallisella äänellä. Minä tahdoin tuolle ylpeälle väärintekijälle, -herastuomarille, kostaa hänen kujeensa. Asia on tällainen: viime -keväänä, kun olimme käräjäloppiaiskesteissä tuomarin luona, ilmoitti -herastuomari Rantala eroavansa lautamiehen virasta, kun muka on -jo niin vanha, ettei enää jaksa virkaa toimittaa. Herastuomariksi -jälkeensä ehdotteli hän Simolan lautamiestä, vaikka minä jo istuin -yhden käräjänajan ennen kuin Simola oli virassakaan. Tosin minä -toimitin pari vuotta isävainajani virkaa, joten Simola on kyllä ollut -vakinainen lautamies ennen minua; vaan kumminkin palvelusvuosieni -vuoksi oli minulla etuoikeus päästä herastuomariksi. Kun asia näin -kävi ja Rantala oli siihen syypää, päätin minä sen kostaa Rantalan -ukolle soveliaassa tilaisuudessa, ja siksi minä nyt näin tein. - --- Kyllähän sinulla oli koston syytä, vaan tokkohan lienee oikein -korvata pojalle isän pahat teot? kysyi Mauno-setä. - --- Eikö tuo yhteen koitune kumpaiselle maksaa, kunhan vain -suoritetuksi tulee. Tämä tiettävästi loukkaa niin hyvin isän kuin -pojankin ylpeyttä, ja se olikin minun tarkoitukseni, selitti -lautamies, eikä siihen kukaan mitään virkkanut. - - - - -Harjakaiset - - - Sisältö: Erilaisia mielipiteitä. Väkivaltainen teko. Kaisan suru. - Junnolaisten harjakaistenjuonti. Viisaita neuvoja. Oikealla - tolalla. Erehdykset oikaistaan. Riitta-tädin sulhaset. Kaisan - itku muuttuu iloksi. Junnolan Martin naimiskaupat puretaan. - Lapsen tuuma. Saarva kierroksissa. Lippolan Juhanan sormukset ja - harjakaistenjuonti Niemelässä. Kihlajaisiin kutsuminen. Vierasten - lähtö. - -Seuraavana sunnuntaiaamuna sanoi Niemelän lautamies tyttärellensä -Kaisalle: - --- Nyt, Kaisa piikani, saat antaa liiat sormukset pois, niin minä ne -kuljetan kirkolle ja annan omistajillensa, ettei tarvitse kalliita -työpäiviä tuhlata niitä kannellessa. - --- Kaikki muut sormukset saatte viedä pois, vaan Lippolan Juhanan -sormukset aion pitää, vastasi Kaisa. - --- Mutta minä olen aikonut sinut laittaa Junnolaan, kun se on -varakkain talo koko pitäjässä. Kirkosta päästyäni menen taloa -katsomaan, ja jos se minua miellyttää, niin saamme tuumia -harjakaisia, virkkoi lautamies. - --- Mutta hyvä isä, mitenkäs minä voin vastoin luontoani naimisiin -mennä: sehän on aivan mahdotonta, vastasi Kaisa kyynelten vieriessä -pitkin poskia. - -Samassa tulivat Kaisan äiti ja veikko huoneeseen ja kuultuansa -asian puolustivat Kaisan mielipidettä, mutta isä oli järkähtämätön -päätöksessään. Vihdoin hän myöntyi sen verran, että Lippolan Juhanan -sormukset saisivat toistaiseksi jäädä Kaisalle, vaan Miehikkälän -Mikon sormuksen hän tahtoi viedä pois siitä syystä, kun hän ei ollut -vanhin veljes, vaikka talo oli muuten arvokas ja rikas. Kuitenkin hän -suostui lopulta ottamaan keralleen Junnolan Martin sormuksen, jonka -hän saisi antaa pois, jos ei talo näyttäisi hänestä mieluisalta. -Lahtelan Matin sormuksen saisi emäntä toimittaa kotiin. - -Nyt Kaisa hengitti vapaammin, vaikka ei ollut vielä aivan varma -asiastansa. Kuitenkin hän oli vakaasti aikonut pysyä mielipiteessään, -seuratkoon mitä tahansa. - -Sunnuntai-iltana myöhään tuli lautamies kotiinsa, mutta ei kertonut -kenellekään, miten asia oli päättynyt. Vasta maanantaiaamuna murkinaa -syötäessä hän ilmoitti koko perheelle, että ensi sunnuntaina juodaan -pitäjäntuvalla harjakaiset Kaisalle ja Junnolan Martille, kehuen -Junnolan rikkaammaksi kuin hän oli luullutkaan. Sen kuultuaan -pysähtyi Kaisalta pala suuhun ja vedet heruivat silmiin ja hän riensi -huoneeseen itkemään. Emäntäkin nousi pöydästä kesken syöntiään -ja meni hänkin huoneeseen. Antti, Kaisan veikko, heitti myöskin -syöntinsä kesken ja nousi kävelemään pitkin tuvan lattiaa, mutta ei -puhunut sanaakaan. - --- Vai Junnolan nevettiä meidän isäntä laittaa tyttärensä syömään, -sanoi Mauno-setä äänellä, josta leikki oli kaukana. Jos minä sinuna -olisin, niin antaisin Junnolan natjujen itse äpertää nevettinsä ja -laittaisin lapseni puhtaan leivän ääreen. - --- Koko Junnolaisten nevetinsyönti on vain valhe ja vihapuhe, vaikka -sitä ympäriinsä haastetaan. Nytkin oli leipä kuin kolatsu, vastasi -lautamies. - --- Menisithän huomenna katsomaan, kun pyhäleivät ovat loppuneet, -niin näkisit, että arkileipä on täynnä tähkäpäitä, jossa on rusua ja -ruumenta, sanoi Mauno-setä. - --- Heittäisit kerrankin tuon Junnolaisten pilkkaamisen, sanoi -lautamies kiivaasti. Minä olen luvannut juoda ensi sunnuntaina -tyttäreni Junnolaan ja sen olen tekeväkin. Minä olen mies, joka -sanojani en syö enkä kysele kykyä kylästä, tointa toisesta talosta. - --- Mainio mies ja mainiot tuumat! mutta kas, minä en, minä, niitä -harjakaisia huulilleni pane; ne ovat kalliit juotavat, sanoi -Mauno-setä viskaten vinheästi lusikkansa koriin ja nousi pöydästä. - --- Kun et juo niin ole juomatta, eihän yksi kiuru kesää tee, virkkoi -lautamies. - --- Mutta nytpä se ei ole yksi eikä kaksi vaan monta kiurua, jotka -tulevat kysymykseen, vastasi Mauno-setä. Näitkös, kuinka tyttäreltäsi -herahtivat vedet silmiin ja pala pysähtyi, kun sinä aloit puhua -harjakaisten juonnista Junnolaan, samaten vaimoltasikin jäi syönti -kesken. Sinä kai aiot laittaa lapsesi väkisen vai mitä? Ennen aikaan -sanottiin naimisiin menevälle tytölle: - - Ei sinua emosi myönyt - eikä kaupannut isosi, - -mutta nyt kihlakunnan oikeuden jäsen pakottaa tyttärensä väkisin -miehelään! Soma juttu! - --- Sinä et tiedä onko se väkisin vai mielellään, kunhan vain -kankutat, virkkoi lautamies. Onhan naisilla aina sen verran oikkuja. - - Vie minua, mie vikisen, - menen mä puoli mielellänikin, - -sanoi entinenkin tyttö sulhaselleen. - --- Sen minä tiedän, mitä silmilläni näen, vastasi Mauno-setä. Ei -mieluinen asia noin luonnolle käy, että täytyy syönti keskeyttää. - --- Tämä on asia, johon ei tule syrjäläisten sekaantua. Minun on tytär -ja minulla on valta, ja minä tahdon teille kaikille näyttää, että -siihen kiila menee, mihin kurikka ajaa, sanoi lautamies suuttuneena. - --- Mutta ampaisee se välistä takaisinkin, vastasi Mauno-setä. Kahden -kauppa, kolmannelle korvapuusti, sanottiin ennen. Jos sinä antaisit -tyttäresi valita, niin ei hän koskaan huutaisi kostoa sinulle, mutta -nyt sinä tulet hengelliseksi lapsesi murhaajaksi, muista se, hyvä -veljeni poika. - -Pakinaa olisi tainnut riittää pitemmältäkin, vaan taloon tuli -Putto-Jussi, jonka lautamies oli kutsunut vieraaksimieheksi, kun hän -läksi läänille manailemaan syyllisiä käräjiin. - -Tämä viikko oli raskain Kaisan elämässä. Hän oli niin murheissaan, -ettei ruokakaan kelvannut. Äitinsä koki kyllä lohduttaa häntä miten -parhaiten taisi, mutta ei se kuitenkaan tuottanut suurta lievitystä -tytön murheelliselle sydämelle. Lautamies taasen kulki melkein koko -viikon käräjiin kutsumassa, ainoastaan silloin tällöin hän pistäysi -kotona töitä määräilemässä. Kaisan suru koski häneen itseensä ja -hänen äitiinsä, mutta myöskin hänen Antti-veljeensä, joka lohdutellen -sisartaan sanoi: - --- Ei väkisen vävyksi, ylenmäärin ystäväksi. Jos et tahdo Junnolaan -mennä, niin saathan olla menemättä. Kun isä on kerran luvannut juoda -harjakaiset Junnolaan, niin tietysti ne juodaan, mutta eihän se -sentään käske sinne menemään. Saahan sentään kaupat purkaa, onhan -ennenkin monesti niin tapahtunut. Ei tuo siis ole ensimmäinen ihme, -jos niin käypi, ja tiettävästi niin käypikin. Minä tiedän sinun -rakastavan Lippolan Juhanaa ja hänen sinua, te saatte siis toisenne, -pitäkää vain hyvänänne. - -Lauantaina tuli lautamies kotiin. Hänen vaimonsa kertoi hänelle -Kaisan mielialan sanoen tytön olevan niin kuin sairaan: ei kelpaa -ruoka, ei suju työ, kävelee vain ja voivottelee, väliin parahtaa -itkuun ja itkee niin surkeasti, että oikein on raukkaa sääli. - --- Kyllähän teillä naisilla on kujeita, vastasi lautamies. Jos vain -kävisi teidän kurinoitanne kuuntelemaan, niin ei milloinkaan saisi -tehdä niin kuin paras on, vaan asiat menisivät päin mäntyyn. - -Seuraavana sunnuntaiaamuna sanoi lautamies tyttärelleen: - --- Nyt kun tänä päivänä juodaan harjakaiset Junnolaan, sinä saat -antaa Lippolan Juhanan sormukset veikollesi, ja hän antakoon ne -Juhanalle. - -Tämän kuultuansa purskahti Kaisa itkuun ja vastasi isällensä: - --- Lippolan Juhanan sormukset ovat ainoat, jotka minä olen ottanut -niin kuin sulhaseltani, toiset ovat annetut tavan vuoksi vain. Kuinka -minun pitäisi ne siis pois antaa! Ainoa sulhanen, jonka kanssa minä -voin mennä naimisiin, on Juhana. Sääli, hyvä isä, minua sen verran, -ja anna minun pitää ne sormukset! - -Lautamies tuumaili vähän aikaa ja sanoi sitten: - --- Älä, lapseni, tuossa noin itke; saat vielä vähän aikaa pitää -Juhanan sormuksia, kun ne sinusta niin hyvät ovat; mutta harjakaiset -juodaan tänäpäivänä Junnolaan. Peräytyä minä en voi, kun kerran olen -luvannut; jälkeenpäin saamme nähdä, kuinka asia käy. - -Kaisa käski veljensä sanoa terveisiä Lippolan Juhanalle, ettei hän -tahdo Juhanasta luopua, vaikka mörkö maata kyntäköön. - -Niemelän talosta lähdettiin sunnuntaina yksituumaisesti kirkolle -viidellä hevosella ja ne, jotka eivät kärryihin mahtuneet, astuivat -jalkaisin. Ainoastaan joku nainen ja Mauno-setä jäivät kotiin -taloutta hoitamaan. Kaisa, Anni ja Antti ajoivat yhdellä hevosella, -lautamies emäntänsä ja nuorempain lastensa kanssa toisella jne. - --- Parasta olisi, jos ei minua olisi koko maailmassa, kun eloni on -niin kovin tukalaa ja vaikeaa, ettei voi kielin kertoella. Mieli ei -tervoa parempi, sydän syttä valkeampi, huokaili Kaisa. - --- Älä, hyvä siskoseni, ole milläsikään, lohdutteli hänen veljensä. -Niin totta kuin minä elän eivät nämä kaupat tule harjakaisia edemmä -menestymään. Kyllä minulla on niin tehokkaita keinoja, että näiden -täytyy purkaantua. - --- Mitä esimerkiksi? kysyi Kaisa. - --- Minä kaikkein ensiksi puhun jo tänä päivänä aamupuolella Holttolan -vaarille ja luulen hänen ryhtyvän asiaan. Ja kun hän kerran meidän -puolesta käypi, niin saadaan olla voitosta varmat; sillä isä ei -voi häntä vastustaa, se on tunnettu asia. Jos taasen hän olisi -välinpitämätön, jota en luule, niin on minulla toinen keino, joka -varmaan tepsii, vaan nyt en sitä vielä sano, vastasi Antti. - --- Tee, hyvä veliseni, mitä vain suinkin ymmärrät ja voit asian -estämiseksi, rukoili Kaisa. - --- Ole huoletta, vakuutti Antti. - -Kirkkomäellä ennen jumalanpalvelusta tuli Junnolan Martti Lippolan -Juhanan luokse ja sanoi: - --- No Juhana, tänä päivänä minä juon harjakaiset Niemelän Kaisan -kanssa. Muistatkos, kun minä tuonoin sanoin sinulle, että minun -jalkoihini sinä jäät, niin se nyt tapahtuukin. - --- Älä ennen huuda hallelujaa, ennen kuin olet päässyt mäen päälle, -vastasi Juhana kuivasti, läksi pois ja meni Niemelän Antin pakinoille. - -Kotvan aikaa pakinoituaan pojat erkanivat ja Antti haki Holttolan -kirkonmiehen, jolle hän puhui kaikki seikat alusta loppuun saakka. -Ukko pudisti päätään ja sanoi: - --- Isäsi on näemä eksyksissä, vaan kyllä minä hänet ohjaan oikealle -tolalle. - -Kun kirkonmenot olivat loppuneet, varustausi Junnolan Martti -puhemiehensä keralla kirkonportille odottamaan. Kohta saapui myös -siihen Niemelän Kaisakin kaason seuraamana. Suuri osa kirkkoväkeä -pysähtyi myöskin siihen katsomaan sormuksen antamista. - --- Kun ensimmäinen sormus annettiin, niin toinen pitää morsiamen -ottaa, sanoi puhemies Martin tarjotessa sormusta Kaisalle. - --- Tässä ei ole mitään pitämistä (täytymystä) eikä pakkoa; jos -tahdotte antaa, niin antakaa pian, mutta oteta sitä ei, vastasi kaaso. - --- Jos ette tahdo ottaa, niin antamalla sitä ei tänä päivänä anneta, -virkkoi puhemies. - --- Kun ette tahdo antaa, niin pitäkää sitten omanne, vastasi kaaso ja -teki liikkeen lähteäksensä. - -Nyt tuli Martille kiiru. Hän laski hyvin sukkelaan Kaisan -käsivarrelle sormuksen, jonka Kaisa siitä korjasi taskuunsa. Sen -tehtyä meni morsiusväki pitäjäntupaan. - --- Sanokaa minun sanakseni, hyvät ihmiset, mutta ei noista -ikimaailmassa parikuntaa tule, huusi Puntuksen Ripo-täti -kirkkorahvaalle morsiusväen mentyä. - --- Johan minä olen sen ennustanut tätä päivää ennen, ettei ole Niemen -kukka Junnon pojan poimittava, virkkoi kuppari-Maija. - -Pitäjäntupaan oli kokoontunut sekä sulhasen että morsiamen sukulaisia -ja tuttavia ynnä vielä syrjäläisiäkin. Siellä oli jo kahvikupit -laitettu ympäri pitäjäntuvan pitkää pöytää, keskellä kermavadit, -sokeriastiat ja viinapullot. Morsian ynnä muut naiset pysähtyivät -oven suuhun, vaan ukkomiehet menivät pöydän luo ja poikamiehet -perämaalle sekä uunin rintaan. - -Junnolan isäntä otti pöydältä viinapullon, tuli sen kanssa Niemelän -lautamiehen eteen, kaasi viinaa pulliin ja ojensi lautamiehelle, joka -otti pullin ja sanoi: - --- Olkoonpas onneksi! ja ryyppäsi. - --- Sen Jumala suokoon! vastasi Junnola. - -Sitten annettiin ryyppy Holttolan kirkonmiehelle, joka ryypätessään -virkkoi: - --- Saas tästä! - --- Nauttios terveydeksesi! vastasi Junnola. - -Näin kävi Junnola ympäri tupaa ja jakeli ukkomiehille viinaa. -Puhemies tarjoili toisesta pullosta naisille punaista (siirappi-) -viinaa. Sitten puhemies otti torppasäkistä Venäjän lehtitupakkaa ja -antoi pojille hakattavaksi ja poltettavaksi. Sillä aikaa kantoivat -Junnolan naiset pöytään kaksi suurta kahvipannua, joista Junnolan -isäntä kaasi kupit täyteen ja hän pyysi morsianta, kaasoa, Niemelän -ja Holttolan emäntiä kahvia juomaan. Vasta toisella kutsulla he -menivät ja istausivat pöydän päähän, johon myös Niemelän lautamies, -Holttolan kirkonmies ynnä muut oltavat miehet istausivat. Muu väki -kävi alemmaksi istumaan. - -Kun kahvit oli juotu ja kupit korjattu, tuotiin tuohikontit, -joista pantiin ruokaa pöytään: rukiista ja ohraista leipää, -omena- (potaatti-) ja oikeita (ryyni-) piirakoita, voita ja suolakalaa. -Laskuista kaadettiin maitoa kappoihin ja vateihin. Ruualle istuttiin -samassa järjestyksessä kuin kahviakin juotaessa. Kun morsiamen -ja sulhasen likeisemmät sukulaiset olivat ravitut, syötettiin ja -juotettiin muita kutsutuita vieraita ja syrjäläisiä viimeiseksi, -jonka jälkeen ruoka korjattiin. - --- Kah, eikös Mauno-setä olekaan täällä? kysyi Holttolan kirkonmies. - --- Ei ole, pitäähän jonkun olla kotia katsomassa, vastasi Niemelän -isäntä. - --- Aivan niin, aivan niin, virkkoi Junnolan isäntä. Eiväthän -pienemmätkään talot tule hoitajatta toimeen saatikka sitten Niemelä, -joka on suurin talo pitäjässämme. - --- Vielä vain Mauno-setä olisi mahtunut meidän harjakaisille, kun -niin hakaisasti haasteli meidän kosissa käydessämme, sanoi puhemies. - --- Taisitte tyhmästi lähestyä ja harkkoja haastella ukolle, vastasi -Holttola. - --- Ukolla on väliin omat tuumansa, sanoi lautamies, ja siihen se -pakina päättyi. - -Kun ruoka oli korjattu ja morsian kaasoineen istui ovensuun ikkunan -pielessä, rohkasi Martti luontonsa, tuli Kaisan luokse, katsoi hänen -sormiinsa ja sanoi: - --- Eihän sinulla, Kaisa, olekaan minun sormuksiani sormessasi, missä -ne ovat? - --- Ne ovat taskussani, vastasi Kaisa. - --- Mitkäs sormukset nämä sormessasi ovat? - --- Kunhan ovat vain. - --- Taitavat olla Lippolan Jussin sormukset? - --- Jos lienevät. - --- Milloinkas ne viedään pois? - --- Ei milloinkaan. Ne ovatkin otetut eivätkä annetut. - --- Kunhan meidän kauppamme menevät eteenpäin, niin kyllä minä ne -kyytiän kotiinsa. - --- Ei niitä ole sinun kyydittäväksesi otettukaan. - --- Sinä et siis aio tullakaan minulle, vai mitä? - --- Enkä aiokaan. - --- Mutta isäsi on sinut minulle luvannut. - --- Tulkoon isäni itse, jos tahtoo, vaan enhän minä voi kahdelle -miehelle mennä. - --- Mitäs varten näitä harjakaisia sitten juodaan? - --- Enhän minä ole tahtonutkaan näitä juoda eikä minun tahtoani ole -kysyttykään. - -Nyt tuotiin kahvikupit uudestaan pöydälle ja vieraat käskettiin -juomaan samassa järjestyksessä kuin ensi kerrallakin. Se haihdutti -Martin ja Kaisan keskustelun. Sitten alkoivat vieraat vähitellen -lähteä pois, ensin syrjäläiset ja sittemmin kutsuvieraat. Sulhanen -ja morsian erosivat jäähyväisittä. Junnolan ja Niemelän isännät -puristivat toistensa kättä jäähyväisiksi. - --- Tules tänne aittamäelle, minulla olisi sinulle vähän haastamista, -sanoi Holttolan kirkonmies vävyllensä Niemelän lautamiehelle -mennessään ulos. - -Lautamies sytytti piippunsa ja seurasi appeansa aittamäelle, jonne -päästyään he istahtivat tarinoimaan. - --- Nämä harjakaiset olisivat saaneet olla juomatta, virkkoi Holttola. - --- Kuinka niin? kysyi Niemelä. - --- Jos ei sinun lapsellasi ole vauraampia ottajia kuin Junnolan -rahjus, niin anna tyttäresi olla kotona. - --- Hyvä appiseni, minä en nyt ymmärrä sinua. Kyllähän tyttärelläni -on käyneet jo viidet sulhaset ja par'aikaa on hänellä vielä Lippolan -Juhanan sormukset, kun ei hän niitä sanonut tahtovansa antaa pois; -vaan minä katsoin parhaaksi laittaa tytön Junnolaan, kun se on -rikkain talo pitäjässämme. - --- Vai niin! Sinä, vävyni rakas, olet nyt soaistu: tämän maailman -mammona on pettänyt sinut. Mutta ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää, -pitäisi sinun ikäisesi miehen ymmärtää. Semmoisen miehen ohella kuin -Juhana on voit sinä mieltyä Marttiin! Minä ihmettelin oikein sinun -sokeuttasi. Mutta näyttää siltä, että sinä et tunne Marttia etkä -Junnolan taloa. Se on totta: Junnola on suuri ja vahva talo, rahaa ja -riistaa on paljon. Mutta siinä perheessä on eripuraisuuden koi, joka -sen pian syöpi hajalleen ja olisi jo aikoja sitte syönytkin, mutta -vanha ämmä, jonka nimessä talo on, ei anna valtaa erota. Vaan niin -pian kuin mummo ummistaa silmänsä, on talo neljänä ja Martti ei saa -kuin yhden neljänneksen. Siinä on se suuruus. Mies on taasen niin -typerä, ettei osaa kirvesvartta tehdä. Olisi Kaisa raiska järellä -tuollaisen tollikan kanssa, joka vielä on niin yksinkertainenkin, -että kylän pojatkin pitävät häntä pilkkanansa. - --- Se on asia, jota minä en ole tiennyt. Mutta se on vain huolettanut -minua, kun Kaisa ei sano muille kenellekään menevänsä kuin Lippolan -Juhanalle. - --- Muna on viisaampi kuin kana. Tyttäresi tuntee Juhanan ja siksi ei -tahdo hänestä luopua. Minusta on oikein ihme, että sinun mielesi on -noin muuttunut vähässä ajassa. Muistanhan minä aivan hyvin, kuinka -sinä viime talvenakin, kun teillä oli kylänluvut, sanoit, ettei niin -ylevää ja rehtiä miestä ole koko pitäjässä kuin Lippolan Juhana on: -hän on niin kuin hieno herrasmies, nöyrä ja nopsa. Onko se sitten -Kaisan syy, että hän on Juhanaan mielistynyt, kun kuuli isänsä -suusta sellaiset lauseet? Ja paitsi sitä, olettehan te koko perhe -tähän asti rakastaneet Juhanaa; niinhän hän on teillä ollut kuin oma -lapsi, ei yhtään vieraampi. Ja nyt yhtäkkiä sinun päähäsi pölähtää -ajatus syrjäyttää tuo jalo nuorukainen ja antaa tyttäresi mokomalle -rantukselle. Mitä taasen Lippolan taloon tulee, niin sinä tiedät yhtä -hyvin kuin minäkin, että siinä on yksinkertainen perhe. Kirkonmiehen -kanssa ei voi kenkään tulla jakoa tekemään. Mitä hänellä on, se jääpi -hänen kolmelle lapselleen, joista Juhana on vanhin ja vaurain. - --- Kyllähän Juhana on kelpo nuorukainen, sitä ei voi kenkään kieltää. - --- Niin onkin, sen tietävät jo esivallatkin. Kun Miehikkälän kompromi -kuoli, kysyi maamittarien tirehtööri rovastilta, ketä hän ehdottelisi -siihen virkaan, ja rovasti ehdotteli Lippolan Juhanaa. Sen johdosta -pyydettiin Juhanaa yhdeksi päiväksi toimittamaan maajako-oikeuden -lautamiehen virkaa, jolloin tirehtööri niin mielistyi Juhanan -toimeliaisuuteen, että hän oli kiittänyt rovastia, kun tämä -ehdotteli hänelle niin ymmärtäväisen miehen, ja sanoi antavansa -Juhanalle kompromin lautamiehen viran, joka tietysti tulee kohta -tapahtumaankin; sillä mitä sellaiset herrat kerran lupaavat, sen he -pitävät. Tiettävästi Juhana pääsee kirkonmieheksi isänsä jälkeen, kun -tämä kuolee. Mutta Junnolan Martista ei tule koskaan mitään arvokasta -ja oltavaa miestä. - --- Nyt vasta, appeni rakas, avaantuivat minun silmäni, ja Jumalan -kiitos että ne avaantuivat. Minä menen jo täältä mennessäni -Lippolaan ja tunnustan erehdykseni. Junnolan sormukset viedään -jo tällä viikolla pois ja Lippolan Juhanalle juodaan harjakaiset -ensi sunnuntaina meidän kotona. Ole, appeni, niin hyvä ja tule -meille ensi sunnuntaina heti kirkosta päästyäsi. Minä tahdon kutsua -kaikki pitäjän lautamiehet ja kirkonmiehet harjakaisille. Tosin -tämänpäiväiset harjakaiset minun tulee maksaa, vaan rahallahan tuosta -päästään. - --- Mutta kuules, poikani rakas, mikä sinulla oli oikeastaan -tarkoituksena, kun sinä tahdoit tyttäresi laittaa Junnolaan, vaikka -tiesit sen olevan hänestä väkinäistä? - --- Tyttäreni tulevaa etua minä oikeastaan olin valvovinani, -kun tahdoin hänet laittaa pitäjän pääpohatalle. Minä ajattelin -asiaa näin: vaikka Kaisasta suittaa alussa tuntua naimisiinmeno -väkinäiseltä, niin kyllähän rakkaus vähitellen tulee, kun kerran -naimiskaupat edelleen menevät, ja sitten kun vihitään ja avioliitto -Jumalan sanalla pyhitetään, niin se tuottaa suosion ja rakkauden, ja -kun varoja on yllin kyllin, on avioliitto onnellinen. - --- Toisenlaisen käsityksen olisit, poikaseni, saanut, jos olisit -silloin ollut kirkossa, kun rovasti lattia- (katekismus-) saarnassa -selitti kuudetta käskyä. Hän sanoi näin: rakkaus on Jumalan lahja, -niin kuin muutkin hyvät avut. Sitä ei siis voi itse tehdä eikä luoda, -vielä vähemmin toinen antaa tahi ottaa. Se on Luojan lahjoittama -luontainen taipumus ja halu yhdistyä toiseen sukupuoleen. Siksi -sanookin Raamattu, että Jumala antaa joka miehelle oman vaimonsa -ja joka naiselle oman miehensä. Seuratkoon vain kukin sydämensä -taipumusta katsomatta ollenkaan syrjäseikkoja, niin kyllä hänelle oma -yhtyy; mutta joka muussa tarkoituksessa naimisiin menee, vieraan hän -saapi puolisokseen eikä siinä auta vihkiminen eikä muu ulkonainen -meno. Joka taasen kaksi yhteen liittynyttä sydäntä erottaa, olkoon -se sitten omansa tahi vieraan, hän tekee luontoa vastaan, kun hän -erottaa ne, jotka Jumala on yhteen sovittanut. Sen tähden tulee -jokaisen asianomaisen rukoilla Jumalaa antamaan itse kullekin oman -puolisonsa, jonka kanssa hän voisi elää onnellisesti. Syy, miksikä -niin paljon onnettomia pariskuntia on maailmassa, on se, että mennään -naimisiin kaikenlaisten syrjäseikkain tähden ja Jumalalle mitään -puhumatta koko asiasta, vaikka häneltä rakkaus tulee. Niin, koska -ihmiset eivät tahdo häntä tuntea niin kuin Luojaa, laskee Hän heidät -häijyyn mieleen tekemään sitä, joka on heille vahingoksi. - --- Kyllä ne sanat ovat totta, vaikka minä en ennen ole tuota asiata -huomannut. Nyt vasta minä oivallan, että tyttäreni Kaisan ja Lippolan -Juhanan sydämet ovat toisiinsa liittyneet, ja minä olisin tehnyt -syntiä taivasta vastaan, jos olisin ne toisistaan erottanut. Ei, -minun tyttäreni, oman rakkaan lapseni, ei tarvitse huutaa kostoa -minun päälleni, että minä olen hänen onnensa kadottanut, saneli -lautamies Niemelä ja pyyhki kyyneleitä silmistään. - -Tällä puhein ja hellät jäähyväiset jättäen erkanivat appi ja vävy -toisistaan. - -Lautamies teki niin kuin lupasi: ajoi emäntineen ja lapsineen -Lippolaan, jossa Juhana oli ollut koko iltapuolen huolissaan niin -kuin maansa myönyt. Lippolan emäntä huomasi ensin vierasten tulon ja -sanoi akkunasta katsoessaan: - --- Niemelän lautamies ajaa meille; nyt varmaan saapi meidän Juhana -morsiamen (sormukset) kotiinsa. - -Juhana meni vieraita vastaanottamaan. Hän kätteli lautamiestä, auttoi -lapset kärristä ja likisti emäntää sekä riisui hevosen. -- Entiseen -aikaan tervehtivät miehet naisia ja naiset miehiä likistämällä. -Naiset keskenään likistivät toisiaan tervehtäessä, vaan miehet -keskenään antoivat kättä toisilleen. -- Hänen kätensä vapisivat -liikutuksesta rinnustinta avatessa. Sitten hän juotti hevosen, pani -heiniä sen eteen ja sen tehtyänsä meni huoneeseensa. - -Tuvassa olijat tulivat vieraita vastaanottamaan entisen tavan -mukaan. Emäntä laittoi heti paikalla kahvipannun tulelle. Isäntä vei -lautamiehen kammariin, jossa he puhelivat kauan kahden kesken. - -Juotua ja syötyä meni lautamies Juhanan huoneeseen ja sanoi: - --- Kuules, hyvä poikani! minä olen erehtynyt, kun tänäpäivänä join -harjakaiset Junnolaan. Asia oli sellainen, etten minä tiennyt Kaisan -niin kovin sinuun mielistyneen ennen kuin vasta tänä aamuna. Kun -minä kerran viime sunnuntaina lupasin juoda harjakaiset Junnolaan, -oli se lupaus täytettävä, vaan nyt, kun minä sain kaikki asiat tahi -tilaan tismalleen tietää, puran Junnolan kaupat ja laitan tyttäreni -teille. En minä voi enkä tahdo lastani pakottaa naimisiin vastoin -hänen tahtoaan. Kun hän sinua rakastaa, niin ota hänet, minä annan -isällisen siunaukseni myötäjäisiksi. - -Juhana oli ikään kuin pilvistä pudonnut. Hän ei vähään aikaan -ymmärtänyt, mitä hänen piti vastaaman. Vihdoin hän tointui ja sanoi: - --- Minä kiitän sinua, isä, näistä sanoista. Minä olen myös Kaisaan -mielistynyt niin, että ero hänestä olisi tuntunut surkean raskaalta. -Minä koetan myös elämässäni näyttää, että olen ansainnut Kaisan -rakkauden. Hänen ei pidä koskaan saaman syytä valittaa minun -kovuuttani. - --- Sen, poikaseni, minä kyllä uskon. Me päätimme isäsi kanssa juoda -harjakaiset meidän kotona. Mauno-sedän laitan viikon varrella -viemään pois Junnolan sormukset ja kysymään, paljonko he tahtovat -harjakaisistaan, virkkoi lautamies. - -Vähän aikaa mietittyään hän jatkoi puhettaan: - --- Mutta niin kuin tunnettu on, minä olen suoraan sanoen ahnas -maailman tavaran perään enkä raatsisi rahojani antaa harjakaisten -maksuksi, ja väärin taasen olisi pyytää sinua niitä maksamaan. Jos -sentään pitänee antaa Junnolan kaupat eteenpäin. - --- Jos ei muuta estettä ole kuin harjakaisten maksu, niin kyllä minä -ne mielelläni suoritan, vastasi Juhana. Minä olen valmis uhraamaan -kaikki Kaisan edestä; mikään ei saa minulle olla kallis hänen -tähtensä. - --- Nyt poikaseni minä tunnen, että sinä rakastat Kaisaa yhtä paljon -kuin hänkin sinua, virkkoi lautamies liikuttuneena. Olisi siis synti -erottaa teitä toisistanne. Kyllä minä mielellänikin harjakaiset -maksan ja kiitän suuresti Jumalaa, joka avasi minun silmäni oikeaan -aikaan. Totta puhuen, minä olen aina sinua pitänyt kunnon poikana, -ja koko meidän perheestä olet sinä mieleinen, vaikka minä nyt vain -satuin vähän erehtymään. - --- Harjakaisten juonti ei paljoa merkitse; onhan niitä juotu ennenkin -ja maksettu. Pääasia on se, että vihdoin tullaan oikealle tolalle, -vastasi Juhana. - --- Aivan oikein, poikaseni, todisti lautamies ja läksi huoneesta. - -Tupaan päästyään käski Niemelä perheensä suoriutua matkalle. -Juhana valjasti hevosen, ja niin läksivät vieraat ajamaan kotiinsa -jätettyään sydämelliset jäähyväiset. - -Vierasten lähdettyä sanoi Riitta-täti, isännän sisar: - --- Vai niin kävikin, että meidän Juhana sai morsiamen kotiinsa. -Johan minä sen sanoin silloin, kun Juhana läksi kosioimaan, että -ken kuuseen kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa. Olisit kosioinut -Kaiturpään Annia, niin et suinkaan olisi rukkasia saanut, niin kuin -nyt sait. - --- Hanki vain tätiseni Annille muita sulhasia, kyllä minä -Niemelän Kaisan saan, kun ensi sunnuntaina kutsuttiin jo kauppoja -valmistamaan, vastasi Juhana. - --- Vai niin, tulee vai se äkäpussi meille kumminkin minun kiusakseni, -huokaili Riitta-täti. Vaikka en minä hyvästä ihmisestä sentään osaa -sanoa niin enkä näin, kun en ole hänen kanssaan päivääkään elänyt, -mutta niinhän kuppari-Mari minulle kertoi, että Kaisa on pahajuoninen. - --- Älä, tätikulta, usko kuppari-Maijan lörpötyksiä ja valeita. Sehän -on piikakin, joka kontissa kestää. Enpäs minä pelkää ottaissani -yhtään hänen äkäisyyttään. Ja kun minä tulen Niemelän vävyksi, niin -toimitan Mauno-sedän sinulle sulhaseksi, ivasi Juhana. - --- Välttäähän pilkka pienempänäkin eikä harmaan hevosen laisena, -vastasi Riitta-täti toimessaan. Vaikka tarpeessahan tuo kyllä menisi -vaimo Mauno-sedällekin, kun on leskiukko eikä ole yhtään lasta, joka -hänen vaatteensa puhdistaisi; vaan minustako hän huolisi, jolla on jo -jalka haudassa, toinen haudan partaalla, vaikka eihän tuo Mauno-setä -taida olla paljon nuorempi minua, kun melkein yhteen aikaan -paimenessa käytiin. - -Tämän kuultuaan rehahtivat kaikki nauramaan, ja emäntä sanoi: - --- Nuorra naida pitää, vaatii virka vanhankin. Ei, kuulen mä, -Riitta-täti olisi yhtään esteeksi, jos vain Mauno-setä kosioimaan -tulisi. - --- Olkaa tuossa turisematta; Riitta-tädillä on kolme sulhasta; -Hiekka-Heikki, Matara-Matti ja Nurmi-Tuomas (kalmiston maanalaisia -asukkaita), ja siinä sitä jo meikäläisellä piisaa, virkkoi -Riitta-täti vähän närkästyneenä. - -Kun Niemelän isäntäväki tuli kotiin, istui Kaisa huoneen kynnyksellä -ja veisasi: "Ah sielun anna vallit Herran" (Vvk. 291). Kyyneleiset -silmät todistivat raskaan surun häntä ahdistavan. - --- Heitä, lapseni, surusi pois ja ole iloinen, sanoi hänelle hänen -äitinsä. Nyt ovatkin jo asiasi muuttuneet: Junnolan sormukset viedään -tällä viikolla pois ja Lippolan Juhanalle juodaan ensi sunnuntaina -harjakaiset. - --- Oikeinko totta, rakas äitini? kysyi Kaisa hyvin kerkeästi ja -pyyhkäisi silmiään. - --- Tuossa tulee isäsi, saat kuulla häneltä samaa, vastasi äiti. - --- Onko totta, isäni, että minä saan Lippolan Juhanan? kysyi Kaisa -hätäisesti. - --- Totta on, lapseni, oikein totta, vastasi isä. Minä kun en tuntenut -asian todellista laitaa, niin tein erehdyksen; mutta Holttolan vaari -johdatti minut oikealle tolalle. Me kävimme tullessamme Lippolassa -pyytämässä heitä tulemaan kauppoja vahvistamaan ensi sunnuntaina. - --- Voi isä kulta, kuinka sinä olet hyvä, sanoi Kaisa syleillen -isäänsä. - -Lautamies käänsi päänsä toisapäin ja pyyhkäisi kyyneleen silmästään. - -Jo samana iltana ilmoitti Kaisa Annille ja Sohville ilosanomansa ja -nämä taasen kertoivat äideillensä, ja tieto kulki toiselta toiselle. -Illallisen aikana tiesi jo koko perhe asian käännöksen, vaikka ei -sitä kukaan ollut tietävinään, kun ei sitä julkisesti puhuttu. Vasta -seuraavana aamuna murkinaa syödessä sanoi lautamies koko perheen -kuullen: - --- Jos Mauno-setä ottaisi mennäkseen Junnolaan viemään Martin -sormukset pois, koska se kauppa ei näy kumminkaan eteenpäin kulkevan. -Saisit ottaa nietaruunan ajettavaksesi. - --- Jopas viimeinkin. Mikäs sen viisauden nyt sinulle toi? kysyi -Mauno-setä. - --- Holttolan ukkohan se eilen minulle kertoi tarkoin Junnolan talon -seikat, ja siksi päätin purkaa kaupat. Minä annan viisitoista ruplaa -rahaa kerallesi, jolla saat maksaa harjakaiset. Minä en nyt jouda -menemään sinne, kun täytyy mennä toisaanne päin virkatoimilleni. -Eiköhän tuo lienee yhdentekevä, kunhan vain omansa saavat, vieköön -heidät Musti tahi Tisti, vastasi lautamies. - --- Johan minä sanoin, että ne harjakaiset ovat kalliit juotavat, ja -siksi en minä heistä huolinutkaan, puhui Mauno-setä. Tuo Holttolan -ukko on sentään viisas mies: suotta hän ei ole kirkonmies ja meidän -sukulainen. - -Niin kuin sanottiin, Mauno-setä lähti asialle. Kaisa antoi hänelle -Junnolan Martin sormukset ja lautamies rahat. - --- Jumalan kiitos, että asia näin hyvin päättyi, sanoi Kaisa Annille. -Kyllä minä jo monta levotonta yötä vietinkin ja monta kyyneltä -tipautin silmistäni. Juhana raiskaa minulla oli myös sääli ja itkin -jo monta kertaa, kun hänen raukan täytyi niin paljon kärsiä minun -tauttani. - --- Mutta mistäs tiedät, vaikkei hän olisi ollut topotolvanaankaan -koko asiasta? kysyi Anni. - --- Voi hyvä serkku kulta, mitä siinä puhut. Juhana, joka niin -äärettömästi rakastaa minua ja antaisi vaikka henkensä minun -edestäni, hänkö voisi olla välinpitämätön minusta! Ei ensinkään, -vaan hän on saanut paljon, oikein paljon kärsiä, niin että minä -sydämestäni säälin häntä. Mutta Jumalalle kiitos, nyt ovat meidän -kärsimyksemme lopussa ja sitä kalliimmat me olemme toisillemme. -Illalla, kun sain kuulla, miten hyvin meidän asiamme ovat, niin ilo -ei antanut minulle unta ennen kuin vasta päivän valjetessa, vastasi -Kaisa. - --- Ai sinua miekkosta, kun sinä saat niin hyvän ja rakkaan miehen -sekä hyvän talon, virkkoi Anni. Kyllä kärsimyksesi runsaasti -palkitaan. Minä raukka en yhtään voi sanoa, minkälaisen taulahatun -mahtanen saada vai jäänenkö vanhaksipiiaksi. - --- Odottaen onni saadaan, vastasi Kaisa. Älä vain ole hätäinen, et -sinä vanhaksipiiaksi jää; muista serkkuseni se, että ken kunnialla -kokottaa, se viimein ilolla korjataan. - -Tultuansa Junnolasta kertoi Mauno-setä laveasti, kuinka häntä -otettiin vastaan, syötettiin ja juotettiin ja kuinka siellä oli huono -siivo: lattia likaa ja rujaa täynnä, lapset likaiset kuin porsaat -ja aikaihmisetkin olivat niin kuin riihiryökäleet, paikkaisissa ja -likaisissa vaatteissa. Pöytäkään ei ollut pesty sitten lauantain, -tuskin silloinkaan, siltä se ainakin näytti. - --- Kun minä aloin puhua naimiskaupan purkamisesta, jatkoi Mauno-setä, -he nousivat kaikki kuin ukonilma, miehet ja naiset, vanhat ja nuoret, -kaikki puhuivat sekaisin, eikä sanottu sormusta otettavan takaisin, -kun minä en muka ollut heidän mielestään mikään kaupanpurkaja. -Vihdoin menin naapuritaloon, otin pari vierastamiestä keralleni, -panin sormukset pöytään ja kysyin maksua harjakaisista. He määräsivät -viisi kolmatta ruplaa ja minä kymmentä tarjosin. Kun he eivät -sanoneet vähempään tyytyvänsä, vaan uhkasivat käräjään, niin minä -läksin pois, ja koko asia jäi kihlakunnanoikeuden päätettäväksi. - --- Sitten he eivät paljon hyödy, kun se oikeuden nojaan jäi, sanoi -lautamies. Kyllä minä ne asiat tunnen. Meidän puolesta ei ollut -harjakaisilla jos parikymmentä henkeä ja jos joka hengelle luetaan -vaikka tsetverktaakka (25 kopeekkaa), niin se ei tee muuta kuin -viisi ruplaa. Siinä on koko se räjäys, minkä he tulevat saamaan. -Ei suinkaan minua velvoiteta maksamaan kaikkein niiden möhömahain -syönnöksiä, joita he sinne kuljettivat; se on varma se. - -Seuraavana lauantaina oli Niemelässä iso puuha: tupa pestiin, -leivottiin ohraisia, kotipellon vehnäsiä, tehtiin kahdenlaisia -piirakkoja ym. varustusta. Vaikka tiedettiin, että sulhasenkin -puolesta tuotin ruokaa ja juomaa, niin yhtä kaikki talon puolesta -myöskin varustettiin vierasvaraisuutta. Näitä pitoja valmistettiin -koko perheen tuumasta, sillä kaikista oli mielenmukaista Lippolan -Juhanan ja Kaisan yhteen meno. Siksi jokainen koetteli puolestaan -tehdä parasta. - -Seuraavana sunnuntaina ei Niemelästä monta henkeä mennyt kirkolle. -Ainoastaan lautamies Mauno-sedän kanssa ajoi yhdellä hevosella. -Toiset jäivät kotiin varustuksia tekemään. - --- Taitaa se Lippolan Juhana olla meidän siskosta hyvin iso herra, -kun sille niin suuria varustuksia tehdään, sanoi Kaisan nuorin veikko -ja kiipesi siskonsa syliin. - --- Enemmänhän meille muita vieraita tulee; niillehän varustuksia -laitetaan. Kun Juhana on siskon oma sulhanen, niin eihän hän vieras -ole, vastasi Kaisa nauraen. - --- Mutta jos se Juhana viepi sinut Lippolaan, niin minä suutun häneen -enkä anna hänelle kättä koskaan vaan haukun häntä Jussiksi, virkkoi -lapsi. - --- Minkäs tähden sinä et siskoa Lippolaan laskisi? kysyi Kaisa. - --- Sen tähden että minulle tulee ikävä, vastasi pieni Mikko. - --- Jos se Juhana on sinusta niin hyvä, ettet sinä voi erota hänestä, -niin tulkoon hän meille asumaan, mutta Lippolaan sinä et saa mennä. - -Kaisa nauroi minkä jaksoi lapsen yksinkertaisuudelle ja vastasi -pienen veikkonsa päätä silitellen: - --- Ei sisko mene minnekään, ei Juhanan eikä muiden kanssa, ole vain, -kultaseni, huoletta. - -Kirkosta päästyä tuli Niemelän talonmiesten keralla neljä lautamiestä -ja kaksi kirkonmiestä. Heitä syötettiin ja juotettiin sulhasia -odotettaessa. Keski-iltoin aikana tuli sulhasväkeä Lippolasta -kolmella hevosella. Kirkonmies itse oli puhemiehenä pojallensa. - -Kun tervehdykset oli laadittu ja kuulumiset virketty, sanoi Lippolan -kirkonmies: - --- Meidän pojalla kuuluu olevan täällä saarva (saukko) kierroksissa; -käydäänpäs takaamassa, vieläköhän se mahtaa olla paikoillaan, niin -samalla saadaan sadinta vahvistaa. - -Näin puhuen he menivät huoneeseen sormusta antamaan. Tavan mukaan -seisoi Kaisa huoneen oven takana, kaaso edessään. Kirkonmies oli -etsivinään morsianta ympäri huonetta väen seasta ja älyttyänsä hänen -oven takana seisovan hän sanoi: - --- Täältä se kumminkin löytyi. Lasketaanpas yksi lenkki lisää, niin -ehkä se pysyy asemillaan siksi, kunnes kolmannen kerran tullaan -tarkastamaan. - -Juhana ojensi sormuksen ja katsahti morsiamensa silmiin. Kaisa -kaappasi sormuksen sukkelaan, pisti sen sormeensa, loi pikaisen -katsahduksen sulhaseensa ja katsoi sitten kainosti alas. Kumpikaan ei -puhunut sanaakaan. - --- Kas sitä sormusta ei viskota, joka noin näppärästi korjattiin, -sanoin minä jo Juhanan kosissa käydessä, ja niin se on näyttänyt -tapahtuneenkin, lausui Mäkelän muori ja otti näppäinsä täydeltä -kirkonmiehen tarjoamaan nuuskaa. - --- Ei sitä suinkaan voi sanoa, että meidän sormuksia on kuljeteltu, -vaikka ihmiset luulivat, että meidän sormukset annettiin pois, kun -viime pyhänä Junnolaan harjakaisia juotiin, vaan täällä ne ovat -olleet yhteen perään, vastasi kirkonmies. - --- Eikä niitä täältä anneta pois vaikka pyytäisitte, virkkoi kaaso. - --- Pitäkää sitten, pitäkää vain, sanoi kirkonmies huoneesta -lähtiessään. - -Naiset taasen kävivät katselemaan sormuksia ja ihmettelivät niiden -kauneutta. - --- Ai kun ovat kauniit, virkkoi Mäkelän muori. Ilmankos Kaisalle tuli -hura (pahamieli), kun käskettiin antamaan näin sirot sormukset pois. - -Tupaan päästyään sanoi Lippolan isäntä: - --- Jos merkit paikkansa pitävät, kyllä saarva nyt kierroksissa pysyy. - --- Eihän järjen mies kehtaa turhia sätöksiä laitella, vastasi -Mauno-setä. Johan minä sen sanoin alusta pitäen, että Juhana tulee -meidän vävyksi, ja vanha ei valetta hauku. - -Sitten annettiin miehille lehtitupakkaa, jota he hakkasivat ja -polttelivat. Kirkonmies jakeli nuuskaa ympäri tupaa. - --- Kyllä tässä talossa on tupakka näihin aikoihin savunnutkin, kun -jo ollaan kuudennen kerran tupakaisilla, virkkoi seppä ja täytti -piippunsa. - -Niemelän talossa eivät olleet moneen aikaan näin yksimielisesti -pitäjän pohatat ja oltavat miehet olleet koolla kuin nyt, siksipä -varustuksetkin olivat suurenlaiset sekä talon puolesta kuin myöskin -Lippolaisten puolesta, jotka toivat harjakaisiksi, mitä parasta -talossa oli. Niemelän tupasessa keitti Lippolan emäntä talon naisten -avulla suurella padalla kahvia, jota nautittiin samanlaisessa -järjestyksessä kuin Junnolaisten harjakaisissa pitäjäntuvassa. Myös -ruokailu kävi niin ikään samalla tavalla. - -Kun jumalanvilja alkoi ukkojen kulmissa kuhista, kävi puhelukin -vilkkaammaksi. Mauno-setä varsinkin oli erinomaisen hyvällä tuulella. -Hän koetteli Lippolan kirkonmiehen keralla saada selkoa siitä, miten -he olivat toisilleen sukua, mutta eipä siitä kunnon tolkkua tullut. -Vieraat kuuntelivat naurussa suin ukkojen selontekoa. Viimein sanoi -lautamies Varis: - --- Jos ei vain tapahtuisi sukurutsaus, kun Kaisa ja Juhana menevät -toistensa kanssa naimisiin. - -Tälle puheelle nauroivat kaikki, ja Mauno-setä hyvin iloisena nauroi -myöskin, vaikka Variksen puhe häntä vähän loukkasikin. Naurun -tauottua sanoi Mauno-setä: - --- Nyt minä olen erinomaisen iloinen, kun saan veljeni pojan tyttären -omaan sukuuni naitetuksi. Niin kuin hyvät ystävät ja arvoisat vieraat -tietävät, ovat Niemeläiset ja Lippolaiset vanhaa rusthollin pohjaa. - --- Aivan niin, aivan niin, myödyttivät toiset. - -Hämärän tultua alkoi sulhasväki tehdä kotiinlähtöä, mutta talon -isäntä sanoi: - --- Ei vielä, hyvät ystävät, saa kiirehtiä: maistetaanhan meidänkin -suuruksia. - -Sitten syötettiin ja juotettiin vieraita. Sen jälkeen sanoi lautamies -Kettunen: - --- Lähdetään veikkoset pois, ei tällä syömisellä ja juomisella näy -loppua tulevankaan. - -Lähtöryyppyjä jakaessaan sanoi isäntä: - --- Kahden viikon perästä pidetään kihlajaiset, ja tehkää silloin -hyvin ja tulkaa kaikki, jotka nyt tässä olette, jo aikaiseen -lauantaina meille, että ennätetään kylpeä, ennen kuin kihlaajat -tulevat. - --- Kiitoksia kutsumastas, kyllä muistamme tulla, vastasivat kaikki. - --- Ja sinä, Lippola, muista nyt tulla oikeaan aikaan, jottei tarvitse -myöhään kupajaa, pyysi isäntä. - --- Kyllä muistan, vastasi Lippola. - -Muiden vierasten lähdettyä teki kirkonmies Holttola myöskin lähtöä, -mutta talonväen pyynnöstä hän jäi yöksi taloon ja läksi vasta -seuraavana päivänä kotiinsa. - - - - -Kihlajaiset - - - Sisältö: Toivikin kiireet. Kihlajaisvarustukset. Vierasten tulo. - Rahain jako. Kihlaaminen. Kihlajaistupakat. Illallinen. Kirkolla - käynti. Toivikinavun ajaminen. Naiset auttavat töissä morsianta. - Toivikinavut. Lahjukset. Vierasten lähtö. - --- Nyt ei Kaisa enää jouda käymään ulkotöissä, vaan hänen täytyy -kihlakampsuja varustaa, kun sinä niin pian kutsuit kihlaamaan, sanoi -Niemelän emäntä miehellensä. - --- Mikkelin päivän aikanahan tavallisesti on kihlajaiset aina -pidetty, ja sitä minä nytkin tarkoitin. Kaisa kyllä saa käydä -toivikkitöillensä; eivät meidän varsityöt yhtä henkeä kaipaa, ja jos -kaipaisivatkin, niin sitten pitäisi ottaa vieraita muuhun työhön ja -antaa Kaisan tehdä toivikkitöitään. Mutta nyt meidän ei tarvitse -sitäkään tehdä, kun on työväkeä yllin kyllin, vastasi isäntä. - -Kaisalla oli kova kiiru kihlajaisten edellä. Hän ompeli, neuloi -ja kirjaili lapasia, kintaita ynnä muita vaatekappaleita. Kaikki -talon naiset auttelivat häntä joutohetkinään. Naapurien tyttölöille -annettiin sukkain, lapasien ynnä muiden kihlakalujen valmistamista -varten lankaa, ja mielellään he ottivatkin auttaakseen toivikkia. - -Mauno-setä puuhaili mallasten valmistusta ja oluenpanoa. -Suutari-Olli, joka jo oli ennenkin talon nuorelle väelle kirkkokenkiä -valmistanut, tuli nytkin kutsuttuna tekemään toivikille ja toisille -tytöille ummiskenkiä ja lipokkaita. - -Kihlajaisten alusviikolla vedettiin nuottaa ahkerasti ja saatiin -kaloja. Emännillä ja muilla naisilla oli sen seitsemän kiirettä tuvan -pesussa ja muiden huoneiden siivoamisessa sekä leivoksien että muiden -ruokain valmistamisessa. Kihlajaisiin teurastettiin iso sika ja -puolenkymmentä lammasta. - -Määrättynä lauantaina alkoi jo keski-iltoin aikana tulla vieraita -kihlajaistaloon. Jokainen toi tullessaan joko rukiisen tahi ohraisen -leivän, ryynipiirakoita, askillisen voita ja muutamat vielä -lammaskäpälän. Tupaan tultuaan antoivat vieraat tuomisensa talon -emännälle, joka ne kiittäen otti vastaan. Talon perhe tervehti -vieraita, miehiä kättelemällä ja naisia likistämällä. Sikäli -kuin vieraita tuli, annettiin heille ensin ryypyt vanhemmille ja -sitten kahvia kaikille. Ja kun kaikki olivat kokoontuneet, syötiin -yhteinen illallinen. Tupaan oli tuotu toinen iso yhdestä puuntyvestä -valmistettu pöytä, aivan samanlainen kuin entinenkin pöytä oli. -Syötyä kylvettiin sauna: miehet ensin ja sitten naiset. Pimeän tultua -sytytettiin kynttilät sekä kynttilänjalkoihin että yläpöydän päällä -riippuvaan läkkiseen kynttiläkruunuun. - -Kylän nuorisoa alkoi vähitellen tulla kihlajaistaloon kihlaajia -odottamaan. Lapset juoksivat vähän väliä ulkona kuuntelemassa -sulhasten kelloja. - -Kotvasen perästä kuultiin vihdoin kellojen ja kulkusten helinä, ja -pian olivatkin sulhaset pihalla. Talon poikamiehet menivät vieraita -vastaanottamaan ja korjaamaan hevosia. - -Vierasten tupaan tultua ja hyvänillan tehtyä sanoi talon isäntä -heidät tervetulleiksi. Talon tyttäret Anni ja Sohvi menivät -riisumaan vierasten päällysvaatteita. Anni otti tuohikontin Lippolan -kirkonmiehen olalta ja ripusti sen naulaan. Sitten hän riisui vyön ja -heitti päällysviitan. Sohvi teki samaten sulhasen sedälle, joka oli -toisena puhemiehenä: otti hänen olaltaan tupakkasäkin ja sijoitti sen -naulaan ja riisui päällysvaatteet. Sulhanen riisui itse vaatteensa. -Jokaisen vaatteet veivät tytöt isännän huoneeseen. Kun tulokuppiset -oli juotu, nousi Lippolan kirkonmies seisoalleen ja sanoi: - --- Me kävimme pari viikkoa sitten täällä morsianta merkkiämässä ja -nyt tulimme kihlauksella kauppoja vahvistamaan. Otetaankos nyt kihlat -lisää vai annetaanko entiset takaisin? - -Tähän vastasi talonisäntä: - --- Niin kuin näette, ei tässä ole niitä aikeitakaan, jotta kaupat -purettaisiin. - --- Kyllä kauppoja ei pureta, sanoi Holttolan ukko, mutta - - ei neittä rahoitta naida, - talon lasta lunnahitta. - Sulostansa suku anoo, - hempustansa heimo suuri - saadakseen sataiset markat, - tuhantiset tyttärestä. - Usein on armas emonen - yöllä saanut ennätellä - vaalimahan valkoistansa, - pesemähän pienoistansa. - Usein on armas isonen - saanut raataa runsahasti, - tehdä työtä tehokkaasti, - ennen kuin on ennättänyt - saada työlle tyttärensä. - Ei tyttö tyhjästä jouda, - vaivannähty vastineetta; - vaan on markat maksettavat, - päästettävät penninkiset. - --- Paljonko neiti sitten maksaa? kysyi puhemies. - --- Ei sillä määrää ole; kun itsestänne paljon pidätte, niin enempi -saatte maksaa: tuntekaa itse oma arvonne, vastasi isäntä. - --- Koska niin on asia, niin rahat pöytään, sanoi Lippolan kirkonmies. -Ojennas, velimies, rahakontti tänne! - -Yrjö ojensi rahakontin, josta kirkonmies veti pitkän rahapussin -ja kaasi pöydälle suuren koon vaskirahoja. Talon isäntä istausi -Lippolan ukon viereen. Sulhanen istui isänsä toisella puolella ja -hänen vieressään istui hänen Yrjö-setänsä pöydän sarvenessa. Sitten -otti Lippolan kirkonmies kukkarostaan joukon hopearahoja, joista -erotti osan erikseen, nousi seisoalleen pöydän päähän ja lausui -juhlallisella äänellä: - - Äiti armas kantajainen, - valikoitu vaalijainen! - Hyvän laadit lapsukaisen, - punaposki puolukkaisen, - jota kosi sorjat sulhot, - nuoret miehet noudatteli: - ota vastaan vaivoistasi - hopeata huolistasi, - markat mielitietystäsi, - rahat rakastetustasi, - vaikkei hellän äidin huolet - kullalla oo kuitattuna. - -Morsiamen äiti pyyhkäisi kiiltävän kyyneleen silmistään, tuli pöydän -luo, otti rahat ja kiitti. - -Sitten asetti Lippolan kirkonmies toisen koon hopearahoja erikseen ja -lausui: - - Isä hyvä, huolellinen, - perheen tuki, turvallinen! - Jos sä luovut linnustasi, - vaihdat rahaan rakkahasi: - ota vastaan vaivoistasi - selvät markat sirkustasi, - vaikkei hyvän isän huolet - markoilla oo maksettuna. - -Lautamies otti rahat kiittäen ja mieli liikuttuneena. - --- Itse saat poikaseni antaa morsiamellesi minkä verran tahdot, sanoi -Lippolan kirkonmies. - -Juhana otti kukkarostansa rahoja ja asetti ne pöydälle, jonka jälkeen -hänen isänsä lausui: - - Talon tyttö, talon neito, - talon morsian mokoma! - Jos sä suostut sulhohesi - ja on mieli miehelähän: - ota rahat rapeasti, - kihlamarkat kerkeästi. - --- Rahat on tuotava tänne eikä sieltä haettava, virkkoi kuppari-Maija. - --- Ei rahoja kannella mihinkään, vaan ne on morsiamen itsensä -haettava pöydältä, vastasi Lippolan kirkonmies. - --- Taitaa varmaan sulhanen olla raajarikko, koskei kykene rahoja -tänne tuomaan, virkkoi taas kuppari-Maija. - --- Ehkäpä morsian lienee rampa, kun ei kykene niitä pöydältä -ottamaan, sanoi lautamies Varis. - -Sen kuultuaan tuli morsian sukkelaan pöydän luokse, kääräisi -esiliinansa ja pyyhkäisi viittansa liepeellä rahat esiliinaan, -nyökäytti päätään kiitokseksi ja meni perämaalle toisten naisten -luokse. - --- Näittekös nyt, että jos lienevät pojat rikkaat naidessaan, niin -ovat tytöt terveet mennessään, virkkoi Simolan herastuomarin emäntä. - -Nyt kävi Lippolan kirkonmies istumaan ja alkoi hiljaa kuiskailla -rahojen jakamisesta talon isännän kanssa. Naiset puolestaan -keräytyivät morsiamen ympärille katselemaan hänen rahojaan. - --- Viisi on hopeaista ruplaa ja yksi on vaskiraha. Se taitaa olla -uusi kopeekka, koska on niin kirkas, sanoi kuppari-Maija. - --- Ei se ole kopeekka vaan se on viiden ruplan kultaraha, vastasi -morsian. Koettelehan painoa! - --- Ai ai kuinka paljon sinä sait rahaa, oikein kymmenen ruplaa, -ihmetteli Maija. Ja ihme se oli tosistakin naisista. - -Kun talon isäntä ja Lippolan ukko olivat keskustelleet ja lukeneet -rahoja eri joukkoihin, alkoi Lippola huutaa nimikauten jokaista -sukulaista, ensin talon perhettä ja sitten muita sukulaisia rahaa -ottamaan. Jokainen kutsuttu astui esille, otti rahat ja kiiti. Kun -Annin vuoro tuli, lisäsi sulhanen hopearahan vaskirahojen joukkoon, -josta Anni tuli hyvin iloiseksi. - -Kun kaikille sukulaisille oli rahat annettu, viskasi Lippolan -kirkonmies pienen vaskirahan uunille ja sanoi: - --- Tuossa on talon kissalle! - --- Ja tuossa on kontin kantajille, sanoi Yrjö viskatessaan rahvaan -joukkoon vaskirahan, jota pienet pojat rupesivat lattialta etsimään. - -Kun rahat oli jaettu, kysyi puhemies: - --- Kun me nyt olemme velvollisuutemme täyttäneet, kysyn minä sinulta, -arvoisa talonisäntä, saammeko me nyt julkisesti kihlata merkityn -morsiamen? - --- Minun mielestäni te olette rehellisesti velvollisuutenne -suorittaneet ja runsaan maksun antaneet, joten siis te olette -oikeutetut kihlaamaan morsiamen julkisesti, vastasi isäntä. - -Tämän kuultuansa meni morsian kaason kanssa huoneeseen, jossa hän -sanoi kaasolle: - --- Minä taidan nyt tehdä sulhaselleni vähän kiusaa: en ota sormusta, -vaan hän saapi sen pistää sormeeni. - --- Tee vain niin, eipähän sitten saata jälkeenpäin kehua, että sinä -olit liian kärkäs hänen sormuksiaan ottamaan, vastasi kaaso. - --- Missä on kihlaus tapahtuva, huoneessako vai tuvassa? kysyi -Lippolan kirkonmies. - --- Kyllähän entiseen aikaan kihlattiin tuvassa, mutta ne ajat ovat -olleet ja menneet, nyt on tapana kihlata huoneessa, vastasi isäntä. - --- Mutta minun mielestäni olisi paras noudattaa ikivanhaa tapaa ja -kihlata tuvassa, se olisi niin juhlallista ja muistuttaisi meille -vanhoille oman nuoruutemme aikoja, ehdotteli Holttolan kirkonmies. - --- Minä olen samaa mieltä, lisäsi Mauno-setä. - --- Se minustakin olisi juhlallisempaa, sanoi Lippolan ukko. - --- Koska te niin tahdotte, niin kihlataan sitten tuvassa vanhan hyvän -tavan mukaan, myödytti isäntä. Mauno-setä, joka vanhat temput ja -tavat parhaiten muistaa, saapi sulhasen nuoremman puhemiehen keralla -hakea morsiamen huoneesta ja käydä hänelle puhemieheksi. - -Tämän kuultuaan menivät nimitetyt miehet huoneeseen ja toivat -morsiamen kaasoineen tuvan porstuaan, jonka nurkasta Mauno-setä otti -korennon, aukaisi tuvan oven, koputti korennolla tuvan kynnykseen ja -kysyi: - --- Onko sulhanen rikas rahoiltaan vai kepiä kengiltään? - --- Kuningas on rikas rahoiltaan ja susi on kepiä kengiltään, vastasi -Lippolan kirkonmies. - -Vastauksen saatuaan astui morsiusväki tupaan: morsiamen puhemies -ensimmäisenä korento kädessä, sitten sulhasen puhemies, morsian -ja kaaso. Edellinen puhemies teki hyvän illan tupaan tullessaan, -isäntä vastasi. Nyt nousi vanhempi puhemies, meni sulhasen kanssa -morsianta vastaan ja he pyysivät morsiusväkeä siirtymään pöydän -luokse ja siellä kihlautumaan. Morsiamen puolelta pantiin vastalause -ja tahdottiin kihlauksen tapahtuvan oven suussa, orren alla. Naiset -puolestaan pyysivät kihlaajia tulemaan tuvan perälle ja siellä -kihlautumaan. Vihdoin tarttui Holttolan kirkonmies asiaan ja sanoi: - --- Ikivanhoista ajoista on ollut tapana kihlata morsian - - alla kuulun kurkihirren, - alla kaunihin katoksen. - -Siis on tuvan keskellä oleva sillan liitos ainoa ja oikea paikka, -jossa kihlauksen pitää tapahtuman. - -Tähän tyytyivät kaikki. - -Nyt ottivat puhemiehet, sulhasen puhemies korennon toisesta -ja morsiamen puhemies toisesta päästä kiinni ja nostivat sen -vaakasuoraan vyötäistensä tasalle. Sulhanen seisoi pöydän puolella -ja morsian oven puolella korentoa. Sulhasella oli kädessä iso -rekkosolki, jonka palkimessa oli hopeainen kullalla silattu -sarasormus. Morsiamella oli kädessä erivärisistä langoista kirjavaksi -neulotut sukat. Puhemiehen annettua merkin sulhanen ojensi oikealla -kädellään korennon päällitse soljen sormuksineen ja samalla otti -vastaan vasemmalla kädellään ne sukat, jotka morsian oikealla -kädellään antoi korennon alitse, ja morsian otti vasemmalla kädellään -sulhasen tarjoaman soljen sormuksineen, joten molemmat yhdellä haavaa -ottivat ja antoivat kihlamerkit toisilleen. Ne saatuaan he alkoivat -kilpajuoksun: sulhanen kiidätti lahjansa, sukat, pöydänpään nurkkaan -ja morsian juoksi solki kädessä porstuaan, josta hän pian palasi -tupaan. Tämä kilpajuoksu oli kiista tulevasta vallasta: jos morsian -kerkesi ennen porstuaan kuin sulhanen pöydän päähän, oli morsiamella -valta sulhasen ylitse tulevassa yhdyselämässä. Päinvastaisessa -tapauksessa oli sulhasella ylivalta. - -Tämän juhlallisen toimituksen perästä antoi sulhasen puhemies -tupakkakäärön säkistä pojille, jotka sen hakkasivat tupakkalaudalla -ja laskivat laudan pöydälle, josta miehet pistivät tupakkaa -piippuunsa ja polttelivat. Vanhempi puhemies tarjoili nuuskaa -rahvaalle ympäri tupaa. Koko kihlajaiskestin ajan olivat tupakat -laudalla sekä kestivierasten että muiden poltettavana. - -Heti kun morsian oli porstuasta palannut tupaan, keräytyivät naiset -hänen ympärilleen katselemaan hänen solkiaan ja sormustaan. Kaikista -ne olivat erinomaisen hyvät ja kallisarvoiset. Morsiamesta ne -tietysti olivat kaikkein parhaimmat. - -Vähän ajan perästä kannettiin illallinen pöytään ja vieraat -käskettiin ruualle. Talon isäntä luki ruokaluvut ja Holttolan -kirkonmies alkoi veisata toisten keralla: - - Sinun uhris pääll Hän katsokoon - ja palvelukses nöyrän, - rukoukses vastaan ottakoon, - se on rikkaan mieli ja köyhän. - Mitäs pyydät, Hän sinull antakoon, - vahvistakoon sinun neuvos: - onnee hyvää sinull lainatkoon - töissäs ja kaikiss menoiss, - niin olet sä hyväss levoss. (Vvk. 36:3) - -Illallisen perästä Mauno-setä luki ja Lippolan kirkonmies veisasi -toisten keralla: - - Herran pyhäss pelvoss pysykäämm, - hänelt avion onnee anokaamm, - rukouksell alat pyytäkäämm, - sitt sen suo meille saada; Hänt kiittäkäämm. (Vvk.325:6) - -Kun illallinen oli korjattu tekivät naiset oljista vuoteet tuvan -lattialle, johon vanhemmat ihmiset kävivät makaamaan, vaan nuoremmat -menivät huoneisiin levolle. Sulhanen meni Antin kanssa huoneeseen -makaamaan. - -Seuraavana aamuna pidettiin aamurukoukset, juotiin kahvi ja syötiin -murkina. Sekä ruualle ruvettaessa että myöskin ruokailun perästä aina -luettiin ja veisattiin koko kihlajaiskestin ajan. Murkinan jälkeen -alkoi nuoriväki tehdä kirkolle lähtöä. Sulhanen sanoi morsiamellensa: - --- Jos suvaitset, niin ajamme kirkolle. - --- Aivan mielelläni lähden, jos vain otat viedäksesi, vastasi morsian. - -Pian oli kirkkoväki pukeutunut ja valjastettiin hevoset. Melkein -tarkoin läksivätkin nuoret kirkkoon, ainoastaan vanhemmat ihmiset -jäivät kotiin. Tiellä ajettaessa sanoi morsian sulhaselleen: - --- Minä läksin oikein sitä varten, että saisin monesta aikaa kahden -kesken puhella. Vaikka me olemme jo julkisesti kihlatut, niin eihän -sitä viitsi muiden näkyvissä haastella, vaikka kuinka mieli tekisi. - --- Juuri se oli minunkin ajatukseni, vastasi sulhanen. - --- Et usko, kultaseni, kuinka minä illalla varustausin tekemään -sinulle kiusaa, mutta siitä ei tullutkaan mitään, kun kihlaus -tapahtui tuvassa, vanhan, iankaikkisen tavan mukaan, jota ei enään -minun muistaissani ole kenkään noudattanut, vaan kun Holttolan vaari -ja meidän Mauno-setä niin tahtoivat, niin heillähän se valta pitää -olla, sanoi Kaisa. - --- Meidän, armaani, on kiittäminen Holttolan vaaria ja Mauno-setää -siitä, että asiamme on näin pitkällä, vastasi Juhana. Ilman heitä -sinä olisit Junnolan Martin morsian ja minä olisin morsianta vailla. -Ja ajattelepas, millainen mieli olisi meillä molemmilla, jos emme -olisi yhteen päässeet. Antti veikkoseni kertoi viime yönä koko jutun -minulle aivan tarkkaan. Muuten minua huvitti tuo vanhanaikainen -kihlaustapa, kun sai vielä kilpajuoksua tehdä. - --- Mitäpä sinun juoksussasi oli hyvää, kun minä ennen kerkesin -porstuaan kuin sinä pöydänpäähän, ilkkui Kaisa. - --- Kyllähän minä sinut juoksussa voitan, vaikka käytäisiin heti kohta -kilpaamaan, mutta en minä illalla viitsinyt ponnistaa voimiani, -virkkoi Juhana. Mutta sanopa ystäväiseni ja vallanpitäjäni, miten -sinä aioit minua illalla kiusata? - --- Minä sanoin kaasolleni, etten ota sinulta sormusta, vaan sinä saat -sen panna minun sormeeni. - --- Mutta jos minä en olisi sitä tehnyt, vaan lähtenyt pois, entäs -sitten? - --- Minä tietysti olisin juossut sinun perästäsi ja pyytänyt sormusta, -ja jos et sinä olisi antanut hyvällä, niin olisin sen ottanut vaikka -väkisin. - --- Kyllä minä aivan mielellänikin olisin sormuksen pannut sinun -sormeesi, kun sinä jo olet kaksi ottanut, niin johan kolmas olisi -minun pitänyt antaa. - -He puhelivat koko kirkkomatkan. Kaisa valitti surkeuttaan, kuinka -hänellä oli vaikea elo, kun heidän toivonsa ei näyttänyt toteutuvan. -Erittäin se viikko oli raskain, kun Junnolaan luvattiin harjakaiset -juoda. - -Kirkkomäelle tultua katselivat kaikki ihmiset, kuinka Lippolan Juhana -Niemelän Kaisan kanssa ajoi yhdessä, mutta Junnolan Martti käänsi -päänsä toisaanne päin, niin häntä näytti harmittavan, kun Kaisa istui -Juhanan vieressä. Vaikka Martti oli jo kihloissa Saarelan Annin -kanssa, niin yhtä kaikki häntä suututti, kun Lippolan Juhana voitti -hänet, vaikka hän kehui Juhanan jalkoihinsa jäävän. - -Kirkolta palattaessa, kun morsiuspari tuli Lippolan tienhaaran -kohdalle, sanoi Kaisa leikillään: - --- Aja, kultaseni, kotiin Lippolaan, ei minun mieleni tee enää yhtään -Niemelään. Lippola tuntuu minusta kodille ja Niemelä vieraalle. - --- Ei tiedä jos vielä saanet tarpeeksi Lippolassa olosta, vaikka nyt -niin sanot, vastasi Juhana nauraen. - --- Ei niin kauan kuin sinä elät, virkkoi Kaisa totisena. Vaikka -menisimme Venäjän maan perille, olen minä kumminkin onnellinen sinun -kanssasi. Jospa vaikka sinun rakkautesi kylmenisikin minuun, en -minä voi koskaan laata sinua rakastamasta. Niin syvälle olet sinä -tunkeutunut minun sydämeeni, että ainoastaan kuolema -- jaa, ei -sekään voi minun rakkauttani lopettaa. - -Tämän sanottua hän tarttui sulhasensa käsivarteen ja kyyneleet -kiilsivät hänen silmissään. - --- Ei, armaani, sinun huoli sitä epäillä, etten minä sinua rakasta. -Jumala taivaassa yksin sen tietää, että rakastan sinua äärettömästi. -Siksi tunnekin itseni ylenmäärin onnelliseksi, kun saan sinut omanani -viedä kotiini, vastasi Juhana. - --- En, Juhana kulta, ole minä sinun rakkauttasi milloinkaan -epäillytkään, ja siksi olikin minulla kaksinkertainen huoli, kun -meidän asiamme näyttivät nurin menevän. Minä näet oman suruni ohella -säälin sinua, joka sait sanomattomasti kärsiä, virkkoi Kaisa. - -Näitä asioita ynnä muuta puhellen he tulivat Niemelään, jossa jo -ennen heitä ennättänyt nuoriso otti heidät vastaan. Pojat riisuivat -ja korjasivat hevosen. - -Heti päivällisen perästä läksivät tytöt toivikinavuille, -morsiussaataville, omaan kylään, vaan Yrjön Liisa ja morsiamen täti -menivät vieraille kylille. Keski-iltain aikana he palasivat takaisin -ja toivat tullessaan ne antimet, jotka he olivat kylältä saaneet -ja jotka olivat enimmäkseen valmiita vaatekappaleita, niin kuin -esiliinoja, pyyhkeitä, lapasia, sukkia ja kintaita ynnä kaikenlaisia -nauhoja. Suuri joukko kylän nuorisoa seurasi heitä Niemelään ja -toisia tuli perästäpäin. Nuorison kokoon tultua aloitti morsiuspari -tanssin, jota sitten jatkettiin niin kauan kuin päivää piisasi. - -Iltahämärissä palasivat toisetkin naiset toivikinajolta ja toivat -suuren nyytin, jossa oli villaa, pellavata ja osaksi valmiitakin -vaatetavaroita. - -Maanantaiaamuna nousivat naiset varhemmin kuin miehet, sillä jokainen -puolestaan tahtoi auttaa toivikkia (morsianta) käsitöiden teossa. -Toiset karttasivat (raaksivat) villoja, toiset kehräsivät sukka- ja -kinnaslankaa, neuloivat, ompelivat, iskivät rippua (rimpsuja) tekivät -nyytinkiä (pitsiä) jne. Holttolan muori painoi (värjäsi) lankoja isot -vyyhdet keltaisiksi keltaheinillä ja kehäkukilla. - -Murkinan jälkeen sanoi Mauno-setä: - --- Nyt oman talon naiset ja kesävieraat, katsokaas morsiamelle -toivikinapua! - -Naiset menivät huoneeseensa ja toivat sieltä jokainen valmiita -kapineita, enimmiten käsineitä ja jalkineita. Mauno-setä itse kantoi -koko joukon pyyhkeitä, esiliinoja, sukkia, kintaita, palmikoita, -viipulavöitä, säärisiteitä ynnä muuta kampsua, jotka hän kaikki -lahjoitti morsiamelle. - --- Kah, onpas Mauno-setä välistä aukkakin (aulis), vaikka hän -tavallisesti on visukinttu (saita), sanoivat naiset. - --- Mitäs nämä tekevät huoneessa mahettumassa (maatumassa), vastasi -Mauno-setä. Maailmalta nämä ovat tulleet, sinne ne saavat mennäkin. -On tavaraa kyllä minun elinajakseni. - --- Minkä verranhan Mauno-setä olisi antanut toivikinapua, jos Kaisa -olisi Junnolaan mennyt? kysyi Mari-täti. - --- En nauhan nenää, en ympäri sormen kirrettävää, vastasi Mauno-setä. - -Vieraat olivat varustaneet keralleen toivikinapua, kuka mitäkin -valmista tavaraa, jotka he antoivat morsiamelle. Lautamiehet ja -kirkonmiehet antoivat sitä paitsi morsiamelle rahaa. - -Päivällisen jälkeen sanoi Lippolan kirkonmies: - --- Nyt ei muuta kuin aletaan tökkii omaan mökkiin. - --- Ei kiireellä hätää ole, vastasi isäntä. Keski-iltoin aikana saatte -vasta kampsujanne katsella ja mennä kotiinne. - -Siihen tyytyivät kaikki vieraat. Keski-iltoin aikana syötiin -lähtöruoka ja otettiin lähtökupit. Sitten Lippolan kirkonmies sanoi: - --- Minä olen aikonut ensi pyhänä pitää ämmäjäiskestit. Varustaikaa -siis ämmät valmiiksi, lauantai-iltapuolella tulee Juhana teitä -noutamaan. Myös pyydän arvoisia virkaveljiäni tulemaan kestiin. - --- Suuri kiitosta kutsumastasi, sanoi Holttolan kirkonmies. Tämä -syksy näyttää antavan kestejä oikein runsaalla mitalla. Minähän kyllä -joudan kestinjuontiin, kun en enää jaksa päten (kunnolla) muutakaan -toimittaa. - -Sitten toivat tytöt vierasten päällysvaatteet huoneesta tupaan. -Kyläläisiä kerääntyi iso joukko katsomaan vierasten lähtöä. Talon -nuoret miehet valjastivat hevoset. - -Kun vieraat olivat pukeutuneet lähdön varalle, toi morsian -kihlaajille lahjukset: Lippolan kirkonmiehelle kaksi paria sukkia, -kintaat, lapaset ja kaksi rippureunaa pyyhettä (nenäliinaa), jotka -kaikki olivat säärisiteellä (sukkanauhalla) sidotut yhteen. Morsian -solmisi ne tulevan appensa vyölle. Yrjölle annettiin yksi kutakin -edellä nimetyistä vaatekappaleista. Sulhanen sai lapaset ja pyyhkeen. -Paitsi näitä lahjuksia laitettiin tulevalle anopille palmikko ja -esiliina. - --- Mitäs lahjukset maksavat? kysyi Lippolan ukko. - --- Ruplan kappale, se on vanha taksa, vastasi seppä. - --- Ei maksulla mitään määrää ole, saatte antaa minkä hyväksi näette, -virkkoi morsiamen äiti. - -Kaikki kolme antoivat rahaa morsiamelle, joka kiittäen otti sen -vastaan. Yrjö antoi jäljelle jääneet tupakat talonisännälle. Sitten -jättivät kihlaajat jäähyväiset, lukivat sulimmat kiitokset ja -läksivät matkaansa. Kaikki riensivät pihalle saattamaan vieraita. -Sen jälkeen läksivät toisetkin vieraat, vaan Holttolan kirkonmies -jäi vielä kolmanneksi yöksi taloon ja läksi vasta seuraavana aamuna -kotiinsa. - - - - -Ämmäjäiset - - - Sisältö: Ämmäjäisten valmistukset. Ämmäjäisten tarkoitus. - Kertomus toivikkiajoretkestä. Huolellinen ja huoleton - naimisiinmeno. Ämmien noutaminen ja vastaanotto. Järjestys - ruokapöydässä. Talonsyyni. Toivikinavun ajo. Ukkojen pakinat. - Kivien ja kallioiden rappeutuminen. Lippolan karja. Toivikin - auttaminen. Rillanlyönti. Kestivierasten lähtö. Ämmien kotiin - saattaminen. - -Kihlajaisista päästyään läksi Lippolan kirkonmies seuraavana aamuna -Viipuriin ämmäjäiskestin varustuksia noutamaan ja palasi kotiinsa -lopulla viikkoa. Antti setänsä kanssa valmisteli sillä aikaa -kestivarustuksia. Talossa teurastettiin, pantiin olutta, käytiin -myllyssä lestyä teettämässä, pilkottiin pieniä puita, tuotiin heiniä -kotiin ja varustettiin kaikki valmiiksi. Isäntä toi kaupungista -kahvia, sokeria ym., mitä kestissä tarvittiin ja mitä ei oma pelto -kasvanut. - -Naisilla oli sen seitsemän kiirettä, kun oli kaikki suojat -siivottavana; sillä jos milloin niin nyt piti olla kaikki reilassa, -kun ämmät morsiamen puolesta tulivat taloa syynäämään ja morsiamen -saaminen riippui lopullisesti siitä millaiseksi ämmät talon -katsoivat, sopisiko laittaa tyttöä taloon vai ei. Siksi koetettiin -laittaa talo niin reilaan, ettei siinä olisi ollut moitteen sijaa. -Kun Lippolassa oli vähän naisia, kutsuttiin naapurin naisia avuksi -huoneita siivoamaan. Jo perjantaina sekä sittemmin lauantaina -leivottiin ja paistettiin. - -Niin kuin ennen oli tuumittu, tuli Lippolan Juhana lauantaina -puolisen aikana Niemelään ämmiä hakemaan. Häntä syötettiin ja -juotettiin talossa. Sillä aikaa kun lautamiehen emäntä kälynsä -Liisan kanssa laittausi, Juhana puheli morsiamensa kanssa huoneessa. -Kaisa kertoi sulhaselleen toivikkiajoretkistänsä. Päistärsäkkinä eli -kaasona oli hänellä ollut milloin tätinsä, milloin muita sukulaisia. -Hän sanoi saaneensa suuret joukot pellavia, villoja ynnä muita -antimia. Mitä hän ei saattanut kerallaan kuljettaa, ne hän jätti -sukulaistensa luo ja pyysi tuomaan ensi pyhänä kirkolle, josta ne -sitten omalla hevosella noudetaan kotiin. - -Juhana ehdotteli, että kun hän menee ensi pyhänä kirkolle, hän toisi -ne tullessaan Lippolaan, jossa kestivieraat maanantaina erottelisivat -ja lajittelisivat villat sekä vatvoisivat ja vatkaisivat ne valmiiksi. - -Tämä neuvo oli Kaisasta sangen mieluinen. Hän sanoi pellavat -jättävänsäkin uuteen kotiinsa Lippolaan, kun niitä ei kumminkaan -ennätä nyt enää valmistaa asuksi, vaan ne jäävät häiden perästä -valmistettavaksi. Mitäs ne silloin tekevät edestakaisin -kuljeteltavana. - --- Sinä näytkin näemmä todenteolla varustaivan vakinaisesti asumaan -Lippolaan, sanoi Juhana leikillisesti. - --- Niin minä teenkin; et minusta nyt enää pääse yli etkä ympäri, -sanoi Kaisa ja kävi sulhasensa polville istumaan. Kun sinä kerran -rupesit minua veivittelemään, niin nyt saat ikuisen riitsan minusta. - --- Sitä minä, totta puhuen, olen toivonutkin kuni hepo heinäistä -kesää, että saisin sinut omanani omistaa sen ilmoisen ikäni, vastasi -Juhana ja kietaisi käsivartensa morsiamensa vyötäisten ympäri. - --- Mitenhän lienee kenenkin laita: muutamat naiset ovat minulle -kertoneet, että heitä huoletti sangen suuresti naimisiinmeno, mutta -minua ei huoleta yhtään. Päinvastoin toivon sen tapahtuvaksi mitä -pikemmin sen parempi, virkkoi Kaisa. - --- Kyllä se huolettaisi sekä sinua että minua, jos vain tuntemattoman -ja oudon kanssa pitäisi naimisiin mennä. Mutta me, jotka olemme jo -lapsuudesta saakka toisemme tunteneet niin hyvin kuin veli ja sisar -ja mielistyneet toisiimme, me ilolla menemmekin. Mutta jos sinun -olisi pitänyt mennä joko Junnolan Martille tai jollekin toiselle -tai minun olisi pitänyt ottaa joko Kaiturpään Anni, jota minulle -tarjottiin, tai joku toinen tyttö, niin eiköhän meillekin olisi -käynyt huoleksi. Mutta nyt on meillä toinen asia, kun me hyvin -toisemme tunnemme ja toisiamme rakastamme, selitti Juhana. - --- Kyllähän se niin on, vastasi Kaisa. Me olemme siinä suhteessa -monta muuta onnellisemmat. Minä ainakin tunnen itseni ylenmäärin -onnelliseksi. - --- Samaten minäkin, sanoi Juhana, heitti rakkaat jäähyväiset -morsiamelleen ja läksi tupaan, jossa ämmät olivat jo valmistuneet. - -Kun kaikki oli reilassa, nousivat molemmat ämmät kärriin, Juhana -istausi heidän keskeensä, ja niin ajettiin Lippolaan. Siellä olivat -jo kestivieraat koossa, sekä sukulaiset että tuttavat ja naapurien -isännät emäntineen. Ämmät otettiin vastaan Lippolassa kaikkea -kunnioitusta osoittaen. - -Illallista syötäessä istuivat ämmät kunniasijalla, pöydänpäässä, -muu väki istui pöydässä arvonsa mukaan: oltavat naiset ja miehet -pöydän yläpuolella, sitten muut isännät ja emännät alapuolella. Muut -kutsuvieraat söivät alapöydässä, ja talonperhe paitsi isäntää, joka -söi yläpöydässä vierasten kanssa, söi perästäpäin. Sitä järjestystä -noudatettiin aina kaikissa pidoissa. - -Illallisen perästä kylvettiin sauna ja käytiin makaamaan: ämmät -kamariin, vanhemmat ihmiset tupaan ja nuoremmat makuuhuoneisiin. - -Seuraavana aamuna, kun rukoukset oli pidetty, kahvi juotu ja murkina -syöty, läksi nuoriväki ja osa vanhojakin kirkolle. Kirkkomiesten -mentyä sanoi Niemelän emäntä talon emännälle: - --- Lähde nyt, ystäväiseni, näyttämään meille talouttasi. Kun me -kerran syynillä olemme, niin me tahdomme katsoa joka paikan aivan -tarkkaan ja sitten lopullisesti päätämme sopiiko meidän laittaa -tyttäremme sinulle miniäksi vai ei. - --- Lähdetään vain, vastasi talon emäntä ja otti suuren nipun avaimia -käteensä. Molemmat ämmät seurasivat emäntää. - -Ensin käytiin tupasessa, sitten maitohuoneessa, jauho- ja -vilja-aitoissa, navetoissa, tallissa, olki-, heinä- ja -ruumenladoissa, riihessä ja kylkiäisessä sekä kaikissa -maakuuhuoneissa. Vihdoin tultiin Juhanan huoneeseen. - --- Hyvin on hyvästi teillä kaikki: järjestys ja puhtaus vallitsee -joka paikassa; mutta näin naastia huonetta kuin tämä on en ole -milloinkaan nähnyt, sanoi Niemelän emäntä käydessään istumaan -tuolille. - --- Enkä minäkään, niinhän tämä on kuin kirkko, virkkoi Liisa. - --- Kyllähän meillä tätä nykyä, kiitos Jumalan, ei ole puutetta -mitään. Tosin meillä ei ole ylellistä rikkautta, vaan on tavaraa -monen jytyistä, vastasi talon emäntä. - --- Teillä, ystäväiseni, näyttää perheeseen nähden olevan yhtä -paljon kaikenlaista tavaraa kuin meilläkin ja minun luullakseni -enempikin. Minä en ole ainoastaan täydellisesti tyytyväinen, vaan -oikeinpa sydämestäni iloinen, kun saan lapseni tällaiseen taloon ja -sellaiselle miehelle kuin teidän Juhana on, sanoi Niemelän emäntä. -Kuulehan ystäväiseni! Hamasta siitä ajasta, kun teidän Juhana alkoi -meillä käydä jo piennä poikana, ajattelin aina: jos meidän Kaisalla -olisi sellainen lykky, että tulisi tuon pojan puolisoksi, niin olisin -hyvin iloinen. Nyt, Jumalan kiitos, toteutuukin minun hartain toivoni. - --- Eikä ainoastaan sinusta vaan koko meidän perheestä on Juhana ollut -mieleinen, todisti Liisa. - --- Kuulehan, hertta kulta! Minä ajattelin aivan samalla tavalla -jo tässä tuonnoin, kun meillä oli kylänluvut ja teidän Kaisa oli -täällä, vastasi talon emäntä. Niin naasti ja kierä hän oli, jotta -minua oikein miellytti hänen käytöksensä. Ei hän viskonut päätään -eikä heilutellut ruumistaan niin kuin monet muut tytöt, jotka -ovat olevinaan, vaan hän oli niin kuin viaton ja teeskentelemätön -luonnonlapsi, ja se miellytti minua hyvin. Myös viimein, kun hän oli -meillä talkoossa, oli hän samanlainen. Minä en ollenkaan ihmettele, -että meidän Juhana mielistyi häneen. Jo pari syksyä on meidän isä -patistellut (pyytänyt) Juhanaa naimaan ja tarpeessahan tuo olisi -mennytkin, kun meillä on vähän naisia, mutta Juhana vaan sanoi, ettei -sillä ole kiirua. Vasta tänä syksynä hän varustausi sulhaseksi. - --- Et, herttaseni, usko, kuinka meidän Kaisa navistausi teidän -Juhanalle tulemaan, sanoi Niemelän emäntä. Toisista sulhasista ei hän -piitannut mitään, mutta Juhanan sormuksia ei hän sanonut antavansa -pois, vaan aina sanoi samat sanat: "Jos minä menen naimisiin, niin en -mene kenenkään muun kuin Lippolan Juhana kanssa." - --- Surkea oli meidänkin Juhanan mieli sinä pyhänä, kun Kaisalle -harjakaiset juotiin: hän käveli kuin päätön kana, ei kelvannut ruoka, -ei juoma, sen kun vain käveli ja näytti murheelliselta, että oli -oikein sääli poikaraiskaa. Kirkosta tultua ei hän enää saattanut olla -tuvassakaan, vaan oleskeli huoneessaan, kertoi talon emäntä. - --- Jos lienee ollut surkeaa Juhanakin elo, niin Kaisan oli kahta -kauheampi, virkkoi Niemelän emäntä. Oikein luuli tyttöraukan vedeksi -muuttuvan, niin kovin hän itki ja vaikeroitsi. Minä pelkäsin hänen -tulevan heikkopäiseksi, ja jos sitä menoa olisi pitemmältä piisannut, -niin se olisi suittanut tapahtuakin. Mutta Jumalan kiitos kaikki -on ohitse. Eläkööt vastaisuudessa sitä rakkaammasti, kun he niin -tuskalla yhteen pääsevät. - -Näissä ynnä muissa pakinoissa ja syömisessä ja juomisessa kului -emäntien aika siksi, kunnes kirkkomiehet joutuivat. - -Kun kirkkomiehet olivat saapuneet, kantoivat naiset Juhanan kärristä -huoneeseen ne toivikkiapunyytit, jotka Kaisa oli viikon varrella -koonnut. Päivällisen perästä läksivät Niemelän ja Lippolan emännät -toivikinavuille Lippolan kylälle ja Niemelän Liisa sekä talontytär -menivät toisille kylille samalle asialle. Kylän nuoriso kokoontui -kirkonmiehen taloon ja alkoi tanssia; sitä sitten pitkitettiin -koko illan. Vanhemmat miehet kestivieraista levähtivät vähän aikaa -päivällisen perästä ja sitten he keräytyivät talon suuren pöydän -ympäri ryyppimään ja tarinoimaan. Talon isäntä kertoi laveasti -viimeisen kaupunkimatkansa ja valitti, että tie oli huono kulkea, -kun siihen vasta oli vedetty karkeata rapaa, jota oli lohkottu -rappeutuneista kivistä ja kallioista. - --- Kukaan ei taida tietää, mistä se kivien ja kallioiden -rappeutuminen on saanut alkunsa ja mistä syystä kivet mätänevät -länsipuolella Vuoksen virtaa, mutta eivät itäpuolella, kysyi Simolan -herastuomari. - --- Sen asian minä sain tietää nyt kaupungissa käydessäni eräältä -Pietarinkirkon mieheltä, lieneeköhän sitten totta vai valetta, mutta -totena hän sen kertoi näin, virkkoi talon isäntä: "Ennen vanhaan, -jo siihen aikaan, kun suuret Eliaan poudat olivat, oli tälläkin -paikkakunnalla kova kuumuus ja monivuotinen pouta, niin että vedet -kuivuivat sateen puutteesta. Ei kaivoissa eikä lähteissäkään ollut -vettä. Pienemmät joet pysähtyivät juoksemasta, ainoastaan Vuoksen -ja Kymin mahtavissa virroissa oli vettä mutta vähän niissäkin. -Kaikki kasvullisuus oli kuihtunut. Siihen aikaan elivät Suomessa -jättiläiset. Eräs jättiläinen sattui silloin olemaan Syvien hautojen -kalliolla. -- Syvien hautojen mäet kuuluvat Äyräpään selänteeseen. --- Siellä hän vaikeroi nälkäänsä ja janoansa. Hänen siinä ollessaan -sattui hirvi kulkemaan hänen vieritsensä. Hän kaappasi hirven -takajalasta kiinni, tappoi elukan ja teurasti. Sitten hän teki -tulen kalliolle, jossa paistoi hirven ja söi sen suuhunsa. Niin -runsasta ateriaa ei hän ollut saanut moneen aikaan. Näin kylläisenä -jättiläinen paneusi levähtämään ja tulta vartioimaan, ettei se -pääsisi metsään leviämään. Mutta kylläinen kun oli, nukahtikin -ukkopaha siihen. Hänen maatessaan sattui tulemaan tuulispää, joka -hajoitti nuotion kekäleet ja sytytti metsän palamaan. Hädin tuskin -pääsi jättiläispaha pakenemaan Vuoksen rannalle. Hädissään hän -hyppäsi Vuoksen virtaan ja kaaloi sen yli itäpuolelle, jossa hän -katseli, kuinka tuli yltymistään yltyi ja leveni levenemistään. -Silloin paloi koko se suuri aarniometsä, joka oli Vuoksen ja Kymin -virtojen välillä. Tästä kuumuudesta varistuivat kivet ja kalliot ihan -tulipunaisiksi. Sitten tuli ankara vesisade. Ja kun kuumille kiville -sataa lorotteli kylmää vettä, niin ne halkeilivat ja paukahtelivat -niin kuin kuumat saunankiukaan kivet ja tulivat rapakoiksi ja -hauraiski. Siitä on kivien rappeutuminen saanut alkunsa. Ajan hampaan -kalutessa on rappeutuminen edistynyt niin, että nyt jo monessa -paikassa ollaan vahvojen kivien puutteessa." - --- Tuo kertomus tuntuu aivan todenmukaiselta. Nähdäänhän se -saunankiukaan kivistä: vaikka ne olisivat kuinka vahvat ja ehjät -kiukaaseen pantaessa, niin ne kuitenkin, kun siinä kuumenevat ja -varistuvat ja kun niille kaadetaan vettä löylyä lyötäessä, vähitellen -muuttuvat rapakiviksi, joita on helppo murennella, sanoi Holttolan -kirkonmies, ja sen hyväksyivät toisetkin. - -Näissä ja muissa tarinoissa ja pakinoissa kului ukkojen iltapuoli -rattoisasti. - -Illansuussa tulivat toivikinapuajajat kotiin ja toivat vahvasti -tavaraa tullessaan. Lippolan kylän naiset olivat suurimmaksi osaksi -antaneet valmiita kapineita, vaan toisten kyläin naiset antoivat -suurimmaksi osaksi villoja. - -Illalla kun karja ajettiin kotiin, katselivat Niemelän kälykset talon -karjaa, sekä lehmiä että lampaita. - --- Hyvin on sinun karjasi viljakasta; hiehotkin ovat niinkuin voilla -voidellut, sanoi Niemelän emäntä Lippolan emännälle. - --- En ole milloinkaan tahtonut pitää liian suurta karjaa, joka ei -tulisi hyvästi ruokituksi, vaan olen koettanut tyytyä vähempään ja -hoitaa ne paremmin, vastasi talon emäntä. Kyllä meidän lehmät ovat -tavallisesti olleet uudella karvalla niin kuin muikulat; ei niitä -suinkaan ole tarvinnut hännästä nostaa eikä vempeleillä kingotella -niin kuin monen muun talon lehmiä, jotka vain pitkän talven pelkkiä -olkia henkipitimikseen pureksivat. - --- Enempihän, ystäväiseni, perheen suuruuteen katsoen on teillä -lehmiä kuin meillä. Teillä on yhdeksään henkeen kaksitoista -lypsylehmää, vaan meillä on kahteenviidettä henkeen vain -viisikolmatta lehmää, sanoi Liisa. - -Sillä puhein tulivat naiset tupaan illalliselle. Syötäessä kysäisi -talonisäntä: - --- No, millaiseksi ovat ämmät meidän talon katsoneet tämänpäiväisessä -syynissä? - --- Talo on hyvä ja hyvässä reilassa, vastasi Niemelän emäntä. Me -katselimme tuten taiten joka paikan. Kaikki on niin kuin oleman pitää. - --- Ettehän vielä katsoneet nauris- ja omenakuoppiakaan, sanoi -Holttolan kirkonmies nauraen. - --- Ne eivät kuulu asiaan, vastasi Niemelän emäntä. Isä saa ne -huomenna syynätä, jos häntä haluttaa. - -Seuraavana aamuna nousivat naiset jo varhain toivikkitöitä tekemään -kuka mitäkin. Murkinan perästä tuotiin suuri joukko lääniltä saatuja -villoja, hajotettiin tuvan lattialle ja erotettiin erikseen mustat, -harmaat ja valkeat. Ne oli kerätessä pantu kepit ja alkoivat vatkata -villakokoa niin, että tukkuja kirposi ilmaan aivan kuin pieniä -lintuja olisi lennellyt. Toiset naiset taasen käsillään vatvoivat -villa sekaisin. - --- No meidän naiset, menkääpäs nyt toivikinapua katsomaan, käski -talon emäntä. - -Naiset riensivät kukin huoneeseensa, jossa vähän aikaa kupastettuaan -kukin toi antimensa ja antoi ne Niemelän emännälle, joka ne kiittäen -otti vastaan. Ne olivat kaikki valmiita tavaroita. - --- Minulla ei päten ole muuta antamista kuin nämä kirjavartiset -kintaat, jotka sain setävainajani morsiamelta, sanoi Riitta-täti -antaessaan kintaat Niemelän emännälle, joka ne kiittäen otti vastaan. - --- Kah, niinhän te istutte täällä kaikki yhdessä mytyssä paan -tultuaan. Pojanvekarat tuolla kujasilla ovat rillanlyönnissä, ja sepä -vasta näyttää hauskaa olevan. - --- Lähdetääs helkkarissa mekin yhteen joukkoon maasta riitelemään, -sanoi Holttolan kirkonmies. Ja niin he läksivät joka mies ulos. - -Kun pojat näkivät ukkomiesten tulevan, he asettuivat toiseen päähän -sanoen: - --- Käykääs te ukot yhdelle puolelle, me pojat käymme toiselle. Saamme -sitten nähdä, kumpiko puolue voittaa. - --- Tehdään niin, vastasi talonisäntä ottaen kehkärän käteensä ja -viskasi. Pojat koettivat panna keppinsä eteen, vaan rilla, joka oli -voimakkaasti tottuneella kädellä viskattu, kehki milloin keppien -ylitse, milloin alitse poikien ohi. - -Pojat peräytyivät ja pysähtyivät siihen kohtaan, mihin rillakin oli -pysähtynyt. Yksi pojista nakkasi rillan pyörimään ukkojen luo, mutta -Holttolan ukko pisti kepin eteen ja rilla pysähtyi. - --- Kappas ukkoja, kun ovat vanhat varmat, sanoivat pojat ihmetellen. - -Lippola taasen heitti rillan ja se lensi poikain sivuitse, joten -heidän taas täytyi siirtyä taapäin. Ukkomiehet sikäli siirtyivät -eteenpäin, sillä rillanlyöjillä piti aina oleman yhtäläinen -välimatka. Näin kun leikkiä jatkettiin, loppuivat viimein kujaset ja -sitten tultiin maantielle. - -Kylän väki katseli ensin loitompaa kestivierasten leikkiä, vaan -viimeiseltä he likenivät ja kävivät yhteen leikkiin. Kas siinä -oli koko vatakka sekä poikia että ukkomiehiä. Naiset katselivat -tuvan rappusilta miesten kilvoitusta kotvan aikaa, mutta miesten -kehotuksesta innostuivat hekin vihdoin ja kävivät yhteen mätäkkään, -eukot ukkojen ja tytöt poikien puolelle. - -Postiljooni, joka sattui ajamaan samaan aikaan maantietä myöten, -huusi ja menosi, kun näki niin paljon väkeä seivästen keralla -maantiellä. Hevonenkin pysähtyi katselemaan mokomaa jytäkkää. - --- Johan te hiidessä tukkiatte ruunun maantien, ettei valtakunnan -virkamies pääse kulkemaan, huusi ajokas. - -Väki taukosi leikistään ja postinkuljettaja ajoi täyttä laukkaa -ohitse kiroillen ja noituen. Siitä päästyä jatkettiin leikkiä -suurella innolla siksi, kunnes kestivieraita tultiin kutsumaan -päivälliselle. Kas siitä leikistä sitten oli puhelemista koko -päivällisajaksi. - -Kun lähtökuppiset oli otettu, läksivät muut kestivieraat kotiinsa, -vaan ämmiä ei vielä sinä päivänä laskettu. Vasta seuraavana tiistaina -murkinan jälkeen kyyditsi sulhanen ämmät kotiinsa Niemelään. - -Kotiin tultuaan kertoivat ämmät laveasti koko kestin menon ja -kuvasivat rillanlyönnin niin hauskaksi kuin suinkin voivat. - -Koko perhe nauroi makeasti postiljoonin ällistykselle ja Mauno-setä -sanoi korvallistaan kynsien: - --- Voi lempo kun en minä ollut siellä keralla. Kas meidän suku, -se vasta osaa leikit laatia eikä istua tuvassa pörröpäänä niin -kuin Junnolan rantukset, jotka eivät muusta tiedä kuin kasken -viertämisestä. - --- Anna Junnolaisten olla rauhassa, johan noista nyt pääsit, sanoi -Mari-täti. - --- Niinhän minua mukeloittaa, kun mokomat nokikolarit olisivat -ottaneet morsiamen oikeasta suvusta, vastasi Mauno-setä. - -Sillä aikaa kun naiset katselivat Lippolaisten toivikkiapuantimia, -meni Juhana ulos hevostansa katsomaan. Hänen mentyään sanoi emäntä: - --- En olisi tässä maailmassa uskonut Lippolaisia niin rikkaiksi, jos -en olisi silmilläni nähnyt. Heillä on perheeseen nähden kaikkea eloa -ja elämistä ainakin yhden verran kuin meilläkin. Ja apas se järjestys -ja siivo, mikä siellä vallitsee, sellaista en minä ole ikänäni nähnyt -missään! - --- Ja heidän karjansa, se vasta oli viljakasta, lehmät olivat niin -kuin laivat ja lypsää lorottelivat suuret ikoiset rainnat täyteen, -kehui Liisa. - --- Johan minä sen aina olen sanonut, että Lippola on paras paikka -meidän pitäjässä, vaikka minua ei uskottu, virkkoi Mauno-setä. - -Lautamies näytti mielihyvin kuuntelevan näitä Lippolan talon -ylistyksiä, mutta hän ei puhunut mitään. - -Syötyään ja juotuaan aikoi Juhana lähteä kotiinsa, mutta lautamies -sanoi: - --- Älä nyt, poikaseni, ole kiireissäsi, ole talossa yötä ja aamulla -menet kotiisi. - -Tämä olikin Juhanasta mielen mukaista. Talonväen mentyä askareillensa -pistäysi Juhana morsiamensa huoneeseen, jossa tämä tuli avosylin -vastaan. - --- Sinä sitten jäät meille yöksi? sanoi Kaisa ja kävi sulhasensa -syliin istumaan. - --- Niinhän isäsi kielsi jäämään ja minä taas aivan mielelläni jäin; -sinun luonasi on minusta niin hauska olla, vastasi Juhana. - --- Ai niitä miekkosia, sanoi Anni katsoessaan huoneen ovelta. - --- Tule sisään ja käy Juhanan toiselle polvelle istumaan, kutsui -Kaisa. - -Anni tuli huoneeseen ja sanoi: - --- Mutta mitäs Juhana siihen sanoo? - --- Hänellä ei saa olla sanomista mitään. Etkös Anni nähnyt, että -minä kihlajaisissa kilpajuoksussa voitin ja anastin häneltä vallan; -minähän siis isäntänä olen, vastasi Kaisa tehden tilaa Annille, joka -istausi Juhanan toiselle polvelle. - -Juhana hypitteli tyttöjä ja lauloi: - - Hyv on pojan istua - kahden tytön kesken: - sattuis toinen kuolemaan, - ei ois poika lesken. - --- Kuole pois, Kaisa, kuole, niin minä saan itselleni sulhasen, sanoi -Anni nauraen. - --- En kuole enkä anna sulhastani kellenkään; kun sen olen kerran niin -monen puuhan perästä saanut, niin itse sen pidän ja hyvänä pidänkin, -vastasi Kaisa ja kietaisi käsivartensa sulhasensa kaulaan. - --- Kah, johan Juhanalla on kaksi morsianta, virkkoi Elli nauraen -huoneen ovelta. - -Tytöt säpsähtivät ja lieksahtivat seisoalleen. - --- Kuules, kultani, mitä me olemme aikoneet, virkkoi Kaisa. -Kun minulla on kiiru toivikkitöiden kanssa, niin me tuumasimme -pitää öitsit ja kutsua kylän nuorisoa minua auttamaan. Tule sinä -pyhäinmiestenaattona meille jo oikeaan aikaan, niin pannaan tuuma -tukkuun. - --- Hyvä on, kyllä minä tulen. Sitä minäkin jo vähin ajattelin, -virkkoi Juhana. Mutta mitä varuksia minä tuon kerallani? - --- Ei mitään, vastasi Kaisa. Etkös tiedä, että Niemelän rusthollissa -on kavetta kaikenlaista ja minä lähtevänä ihmisenä en heidän -tavaraansa säästä. - --- Tehdään vain niin, päätti Juhana. - -Juhana katseli ympäri huonetta ja kysyi vihdoin: - --- Mitäs tyysky tuo on ovensuun nurkassa? - --- Siinä ovat ukko Akkasen toivikkiajotavarat, jotka hän kävi minulle -keräämässä naapuripitäjästä, vastasi Kaisa. - --- Jos olisit, Juhana, ollut täällä sunnuntai-iltana, niin olisit -saanut nauraa Akkasen ukon mutkille suoliasi pidellen, kertoi Anni. -Hän kun kertoi pitkät jutut toivikkiajomatkoiltaan ja miten häntä -mistäkin talossa kohdeltiin. Heponiemen kestikievarissa hän oli -saanut pari ryyppyä. Se kihahti ukon päähän niin, että hän päästyään -Kosken myllymäelle nakkasi nyyttinsä kekkimään alamäkeä maantietä -myöten, juoksi itse perästä ja lauloi: - - Akkanen hyppää ja rillaa, - nyytiss on pellavaa ja villaa. - -Meillä hän söi ja joi. Kun hän oli saanut joitakuita ryyppyjä, hänen -mielensä kepeni niin, että hän alkoi tanssia tepsutella yksinään ja -laulaa rallattaa. Sille ei kukaan voinut olla nauramatta, vaikka -olisi kuka kuinka vakainen ollut. - -Illallista syötäessä sanoi lautamies Lippolan Juhanalle: - --- Totta varmaan tuomiosunnuntailauantaina sinä tulet morsiantasi -kuulutukselle ottamaan, vai miten isäsi tuumaili? - --- Niinhän hänkin aikoi, vastasi Juhana. - --- Tule sitten jo perjantai-iltana meille yöksi, niin saamme lähteä -lauantaiaamuna jo niin varhain, että ennätetään ensimmäiseksi -kuulutukselle kirjoittaa. Minä tahdon, että teidät huudetaan -ensimmäiseksi, sanoi lautamies. - --- Hyvä on, tehdään niin, vastasi Juhana. - -Seuraavana aamuna varhain läksi Juhana kotiinsa. - - - - -Öitsit - - - Sisältö: Nuorison tuumat. Pienen Paavon uteliaisuus. - Öitsivalmistukset. Paavon keinot. Emännät. Öitsityöt. Kortinpano. - Vanhatpiiat. Ehtasuuruspala. Arvoitukset. Huikkolassa käynti. - Satu Köntyksestä. Ehtamurkina. Nuorison leikkejä: sokkosilla olo - ja sarankudonta. Paavon rangaistus. Kunkin ajan toimet. - -Niin kuin ennen oli tuumattu, tuli Lippolan Juhana Niemelään -pyhäinmiestenaattona iltapuolella päivää. Talon nuoriso kokoontui -Juhanan ympärille tuvan rappusille ja he puhelivat siinä hiljakseen -keskenänsä ja tuon tuostakin nauraa kihattivat. Annin pieni veikko -Paavo tunkeusi uteliaana nuorison puheita kuuntelemaan, vaan nämä -eivät sitä sallineet, ajoivat vain hänet pois. Tämä harmitti Paavoa, -mutta ei muu auttanut kuin lähteä pois. Senkin seitsemän tuskaa -oli Paavon nahassa, ja iltapuoli tuntui hänestä niin pitkältä -kuin nälkävuosi. Vihdoin sai Paavo koko nuorison salaisuuden niin -unhottumaan mielestään, että hän voi äitinsä kanssa iloisesti puhella -uudesta katsaveikasta (takista), joka hänelle luvattiin teettää. -Kukatiesi olisi hän ollut muistelematta koko salaisuutta, jos ei -Mattilan Maija, tuo iloinen hulivili, olisi tullut Niemelään. Tupaan -tultuaan astui Maija kohdastaan perämaalle ja meni Annin luo. Tytöt -alkoivat keskenään kuiskailla välistä nauraen. Nyt kasvoi Paavon -uteliaisuus siihen määrään, ettei hän enää voinut hillitä itseään, -vaan mennä töytäisi tyttöjen luo. - --- Pysy edempänä, sanoi Anni vakavasti. - --- Se on kumma ettei minua mihinkään suvaita, virkkoi Paavo, tunkeusi -yhä likemmäksi ja kävi Maijan viereen penkille istumaan. - --- Mene pois, sellainen pojanrettana, ei sinua tässä tarvita, käski -Maija ja sysäsi Paavon lattialle. - -Suuttuneena harmista ja häpeästä rupesi Paavo itkemään ja meni -äitinsä luo, joka koki lohduttaa poikaansa, miten parhaiten taisi, -lupasi vielä hänet ensi sunnuntaina kirkkoon ym., vaan ei sekään -Paavoa ilahduttanut. - -Maijan mentyä tuli Paavo jälleen siskonsa luo ja pyysi häneltä -tietoa tyttöjen tuumasta. Anni puheli sinne tänne ilmoittamatta -kuitenkaan pääasiaa. Kun Paavo ei muuten asian perille päässyt, hän -lupasi ilmoittaa sisarensa salaisuuden: tuomiset, sormuksen ynnä -hänen keskustelunsa erään toisen kylän pojan kanssa, jotka Paavo -erään sattuman kautta oli saanut tietää, ja se naula veti. Nyt Anni -kuiskutti Paavon korvaan: - --- Nyt on kekrin aatto: tänä yönä valvotaan Perätalossa öitsiä. -Siellä ei ole muita kotona kuin Pärttyli ja tyttö-Anni; muu perhe -on mennyt kuka mihinkin. Sinne kokoontuvat kylän pojat ja tytöt -auttamaan toivikkia. Muuten siellä tarinoidaan satuja, arvoitellaan -arvoituksia, juodaan kahvia ja syödään ehtamurkina. Kasku-Matti on jo -siellä ja muut kokoontuvat illallisen perästä. Mutta lapsia ei sinne -lasketa. - -Nyt oli Paavon uteliaisuus tyydytetty, mutta osaksi vain. Miten hän -voisi sinne päästä, oli kysymys, johon oli vaikea löytää vastausta. -Sillä hänen äitinsä ei ollut niitä ihmisiä, jotka lapsiansa laskevat -minne tahansa, ja toisekseen jos hän vielä sinne miten pääsisi, niin -ajavathan pojat hänet pois, kun hän on lapsi. Tämän seikan ilmoitti -hän serkulleen Eerikalle, joka neuvoi häntä viemään vaikka tupakkaa -kasku-Matille; kun tämä on köyhä läksiäimen poika, niin hänelle -kelpaa kaikki. Ja jos kerran hän lupaa laskea öitsiin, niin Paavo -varmaan pääsee sinne, neuvoi Eerikka. - -Iltahämärissä Paavo otti isänsä tyllistä tupakkaa ja vei -kasku-Matille pyytäen lupaa saada tulla öitsiin. Matti lupasi sen, -jos vain Paavon vanhemmat antavat hänelle luvan tulla. Iloisesti -Paavo juoksi kotiinsa, jossa hän hartaasti rukoili äitinsä laskemaan -häntä öitsiin. - --- Ei lapseni, en minä sinua sinne laske, sanoi äiti. - -Paavo rukoili miten parhaiten taisi: lupasi olla alati nöyrä ja -kuuliainen, lukea huomenna koko katekismuksen läpi, sekä "Huutavan -äänestä" niin monta lukua kuin äiti vain tahtoi, ei luvannut laskea -mäkeä koko talvena eikä pyrkiä joululeikkiin; mutta kaikki oli turhaa. - --- Pitkittä puheitta, saat käydä minun viereeni makaamaan, sanoi -Paavon äiti levollisesti, vaikka se tietysti tuotti Paavolle -levottomuutta. - -Illallisen perästä otti Antti nutun yllensä, meni ulos, juotti ja -illasti hevoset, vaan ei tullutkaan tupaan niin kuin muina iltoina -tavallisesti. Paavo kävi ulos ja sisään, oli rauhaton kuin sijaton -sielu ja nuuhki joka nurkan. Porstuasta, kivenlautasilta hän löysi -nuorimaitokapan, joka oli puhtaaseen liinaan käärittynä, pienen -pussillisen papuja ja voiaskin. - --- Jaah, sanoi Paavo itsekseen, nämä kai ovat öitsiin menevät. Las -menen katsomaan, mitä Maija riehtilä on varustanut. - -Tultuansa Mattilan porstuaan tapasi Paavo sieltä jauhopussin ja -potaattikorin, jotka hän arveli olevan öitsiä varten varustettuna. -Vielä hän kävi toistenkin talojen varustuksia tarkastelemassa. - -Kun sitten Paavo saapui kotiinsa, olivat sieltä jo sekä pojat että -tytöt lähteneet öitsiin. Vuoteet valmistettiin ja alettiin käydä -levolle, vaan sitä ennen pistäysi Paavo porstuaan ja heitti sinne -kenkänsä, takkinsa ja hattunsa, tuli sitten tupaan ja kävi äitinsä -viereen makaamaan, kuten käsky oli. Uni, tuo väsyneiden virvoittaja, -sulkee pian sen silmät, jolla on levollinen mieli, ja niin se teki -Paavon äidillekin. Mutta Paavoa, jonka mieli öitsiin paloi, ei -nukuttanut. Hän käänsi kylkeä ja toista, siksi kunnes oli vakuuttunut -kaikkien ihmisten olevan nukuksissa. Sitten hän hiipi hyvin hiljaa -porstuaan, pukeusi pian ja -- yks kaks hän oli jo öitsipaikassa. - -Kutsumaton vieras kun Paavo oli, hän ei uskaltanut heti öitsitupaan -astua, vaan jäi vähäksi aikaa porstuaan. Tupasesta hän kuuli useita -ääniä, jotka kaikki olivat hänelle tuttuja. Heidän puheistaan -hän ymmärsi siellä ruokaa ja juomaa valmistettavan ja Perätalon -tyttö-Annin olevan pääemännän. - --- Kas kun tuo Niemelän emäntä, sen saituri, raatsi laittaa näin -vähän kahvia, vaikka hänen tyttärellensähän me täällä työskentelemme, -huusi pääemäntä. Minkälaista porovettä saamme näin vähistä jauhoista -tällaiselle perheelle? Vai onko teillä muilla kahvia? - --- Onhan minulla, vastasi Lahtelan Liisa, joka oli pääemännän -apulainen. - --- No se teidän emäntä on vielä niitä vanhoja hyväntahtoisia ihmisiä, -joita nykyaikana niin harvassa tavataan. Hän on aukka muori, virkkoi -tyttö-Anni tyytyväisenä. - --- Mutta minä muistelen Niemelän Annin jotain puhuneen kahvipavuista, -sanoi Liisa ja haki hyllyltä. Täällä on, hyvä Anni, sellainen -murtsukka kahvia, joista saisi vaikka rokan keittäisi, jatkoi Liisa, -näyttäen pääemännälle kahvipussia. - --- "Ennen pitäisi asia tutkia ennen kuin miestä mutkia", sanoo -sananparsi. Minä hätäkello en sitä tehnyt, vaan aloin syyttä soimata -mokomaa hyvää ihmistä. Hyvä oli toki, ettei tässä ollut ketään -kylkinäisiä kuuntelemassa, sanoi tyttö-Anni katuen äskeistä puhettaan. - -Nyt mennä livahti Liisa tupaan ja Paavo pistäysi perästä. Hänen -sydämensä sykki niin kuin jänis pussissa, eikä hän tohtinut -peremmälle mennä, vaan jäi ovensuuhun seisomaan. - --- Kas tuota veitikkaa, sanoi Mattilan Maija Niemelän Annille -osoittaen Paavoa. - --- Mitä sinä tänne tulit? Saat mennä kotiin, tiuskaisi Anni Paavolle. - --- Antaa pojan olla täällä, eihän hänestä ole kenellekään vastusta, -sanoi kasku-Matti. - -Samaan lauseeseen yhtyi monta ääntä ja niin pääsi Paavo -öitsivieraaksi kuin muutkin. Nyt vasta hän uskalsi silmäillä ympäri -tupaa. Isolla pöydällä paloi kaksi kynttilää ja pienellä pöydällä -sekä pankonpäässä oli yksi kynttilä kumpaisessakin. Siihen vielä päre -pihdissä valoa lisäsi. Peräpenkillä istui toivikki, Niemelän Kaisa, -kutoen punaisista ja sinisistä pumpulilangoista kirjavaa rippua. -- -Rippua (rimpsuja) käytettiin nenäliinan ja pöytäliinan ympärillä -sekä pyyhikkeen (käsiliina eli hantuukki) molemmissa päissä. -- -Hänellä oli sulhasensa Lippolan Juhana rihmojen vaihtajana. Niemelän -Anni teki samaten ja Lahtelan Matti vaihtoi hänelle rihmoja. -Mattilan Maija iski myöskin rippua ja hänellä oli Niemelän Antti -rihmojen vaihtajana. Mäkelän Vappu istui uuninrinnan penkillä pienen -pöydän ääressä ja teki nyytinkiä (pitsiä). Hänellä oli iso joukko -rihmapalikoita, jotka kalisivat, kun hän niitä sangen nopeasti -muutteli paikasta toiseen. -- Nyytinkiä käytettiin pääpyyhkeeseen, -tyynynpäällisiin ym. -- Toiset tytöt neuloivat sukkia puikoilla -ja lapasia koukuilla. Kuppari-Maija kirjaili kintaita, nuoremmat -keskenkasvuiset tytöt kerivät lankaa ja pojat pitivät heille vyyhtiä. - -Kun toivikki sai rippunsa valmiiksi, hän loi peräseinällä -erivärisistä langoista palmikkoa, jonka hän kääri letille. Sitten hän -otti tekurihangon, jonka haaroihin letti käärittiin ja alkupään hän -pani suhakkoon. -- Suhakko oli kämmenen levyinen ja noin korttelin -pituinen lautapala, jonka molemmat päät oli tehty haarakkaiksi. -- -Luonnoksessa olivat rihmaiset niidet ja niiden edellä tekuripalikka. -Niisiä nostettua pistettiin lankakieppi loimien välitse kuteeksi. -Tekuriveitsellä tiivistettiin kudelangat. Mikäli palmikkoa valmistui, -sikäli se käärittiin suhakon ympärille. Suhakko pistettiin vyön alle. -Sillä tavoin kudottiin myös säärisiteet, viipulavyöt ja muutkin niin -hyvin naisten kuin miestenkin vyöt. - -Kun rippuja oli kylliksi tehty, niin ommeltiin ne pyyhkeiden -(nenäliinain) ympärille. Osaavammat naiset tekivät palmikoiden, -tikutteiden ym. terttuja erilaisista langoista. - -Sillä aikaa kun toiset tekivät toivikille töitä, pani Puntuksen -Ripo-täti korttia taikinapytyn kannella. Kun hän otti kortit -taskustaan, hän kysyi kimeällä äänellään: - --- Kukas ensin tahtoo panettaa korttia? - --- Koska sinulla on kirjat ja kortit, autuuden merkit, niin se olen -minä, joka ensiksi tahdon tietää tulevan onneni, sanoi kasku-Matti ja -kiiruhti pöydän takaa Ripo-tädin luo. - --- Nostapas pakasta sitten, käski Ripo-täti kasku-Mattia. - -Kortit olivat kaikki yhdessä pakassa, josta Matti nosti muutamia -kortteja. - --- Tässä on sinun entinen elämäsi ja taloutesi, saneli Ripo-täti -ladellen kortteja rinnakkain taikinapytyn kannelle. - -Vähän aikaa katseltuaan kortteja hän sanoi: - --- Enpäs olisi sinusta tuota luullut, Matti rukka! Saanko luvan sanoa? - --- Sano vain mitä korttisi näyttivät mutta älä valehtele, sanoi -Matti. Minä en ole mikään nurkkapoika enkä suvaitse salaisia -kuiskutuksia. Sano pois, mitä tiedät! - --- Sinä olet salajuoppo, virkkoi Ripo-täti ikään kuin väkinäisesti. - --- Se on terve vika, tokaisi Matti. Mies juopi, mies saapi, miehelle -antaa Jumala. - --- Sinun nykyisestä taloudestasi ei ole paljon sanottavaa: ukko -isäntä, akka emäntä, Matti muuta perettä, tupakkataulikka taloutta, -jatkoi Ripo-täti. - --- Jumalan rikkaat, Jumalan köyhät! En varasta enkä petä, sen tietää -jokainen, sanoi Matti vähän närkästyneenä. - --- No, no Matti kulta, älä pahastu: vaan niinhän minun pitää sanoa -kuin kortit näyttävät, vastasi Ripo-täti lepytellen Mattia. Mutta -nostapas toisen kerran! - -Matti nosti taas korttipakasta. - --- Tässä on sinun ajatuksesi, saneli Ripo-täti ladellen kortteja. -Kappas Mattia, kas poikaa vaan: naimisiin on aivinki. Mielitiettynä -näyttää olevan eräs valkoverinen tyttö, joka ei näytä aivan kylmä -olevankaan Matille. Vaan tuo mustaverinen akka, se ei pidä hyviä -aatoksia teidän tuumasta; eipä pidäkään, sanon minä. - --- Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti, virkkoi Matti mielihyvin. - --- Ja-ah, niin on asia: tuo mustaverinen akka, se kantaa sinusta -konttia, sanoi taas Ripo-täti miettiväisenä. - --- Kantakoon vain; mies se, joka kontissa kestää, lausui Matti -rohkeasti. - --- Suunvuoro minulle, tiuskaisi Ripo-täti katsellen kortteja. - --- Sen tulet saamaan, vastasi Matti nauraen. - --- Niin, se on tuo akanryökäle, joka kujeilee aika lailla, sanoi -Ripo-täti toimessaan. Mutta nostapas Matti kolmannen kerran, niin -saamme nähdä, kuinka lopulta käy. - -Matti nosti kolmannen kerran kortteja ja lausui: - - Kun tulis Turusta rutto, - amputauti Aunuksesta, - tappaisi akat kylästä, - koukkuleuat koppajaisi: - saisit naastit naidaksensa, - koriat kosissa käydä. - --- Kah, vielähän sinä muistat runoillakin, sanoi Pärttyli. - --- Ainahan minulla on - - virren pönkä poskessani, - suussani sanan sakara, - -vastasi Matti nostellen olkapäitään. - --- Tuo akanveitikka, sen räähkä, se on kuin onkin härkkimenä teidän -välillänne, saneli Ripo-täti kortteja levitellessään. Vaan annapas -olla, mitähän sillä on tarkoituksena? Ja-ah, jo huomaan, se näet -tahtoo toimittaa toista sulhasta Matin lemmikille, joka asuu veden -rannalla ja näyttää olevan hänelle sukua. Mutta mitäs nämä viimeiset -lehdet tietävät? kysyi Ripo-täti levitellessään jäännöskortteja, -johon hän itse vastasi: - --- Häitä, häitä ja oikein suurellisia häitä! Matti saa voiton: saa -hellunsa ja sen kanssa ison talon, jossa on kolme hevostakin ja -talliorit neljäs, mokoma oinas, jota pitää kolmen miehen päin seinään -valjastaa. - --- Kiitos ja kunnia, täti kulta! huusi kasku-Matti iloissaan. -Tuossa on kolme kopeekkaa vaivoistasi! Anna kätesi tänne, että saan -puristaa. Ja jos tahdot, niin annan suutakin. - --- Oikeinko sinä todellakin suutelisit noin vanhaa piikaa, jota koko -pitäjäs kutsuu tädikseen? kysyi Mäkelän Mikko. - --- Enhän sentään sitä tekisi, vastasi kasku-Matti, vaan onhan lupa -leikkiä puhua, vaikkei tarvis irvistellä. - -Muistanhan kuinka - - kerran antoi nuori poika - vanhall piiall suuta, - heti muuttui halvaksi - kuin hylky uuninluuta. - -Tämän kuultuaan purskahtivat kaikki nauramaan ja Ripo-täti sanoi -nauraessaan: - --- Matti on aina Matti, ilmankos häntä kasku-Matiksi sanottaisiin. -Äsken olisi hän ollut valmis suutelemaan minua ja nyt hän jo haukkuu -minua vanhaksipiiaksi. Olkoonpa niinkin, mutta onhan minulla toki -kaksi kunniallista nimeä: vanha ja piika! Vai mitä sinä, Pärttyli, -siihen sanot, joka näyt olevan vanhanpojan kara? - - Jospa poika vanhenee, - niin poika se on sentään, - vaan kun tyttö vanhenee, - niin hevosetkin pelkää, - -vastasi Pärttyli veitikkamaisesti. - --- Panes, Riitta-täti, minullekin korttia, pyysi kuppari-Mari, joka -oli jättänyt työnsä vähäksi aikaa ja tuli kortinpanijan luokse. Me -taidamme olla yhdenikäisiä, hevosten hirvityksiä molemmat. - --- Niin olemmekin, vastasi Ripo-täti. Onhan kaksikin konnaan pappilan -kaivossa. Nostapa Mari sitten lehtiä! - -Kuppari-Maija nosti lehtiä ja Ripo-täti levitti ne. Katsellen vähän -aikaa hän sanoi sitten: - --- Onhan sinulla, Mari, ollut kahdet sulhaset: toisesta et sinä -huolinut ja toisen ovat pahat ihmiset estäneet. Niinhän se käy tässä -pahassa ja syntisessä maailmassa. Kun pitäisi olla lähimmäiselle -avuksi, niin ollaan painoksi: ei aviteta vaan sorretaan ja poljetaan -ja sillä tavoin toisen onni kadotetaan. Eipäs nuo pahansuovat näytä -nytkään vielä sinua rauhaan jättävän vaan riehuvat ja kiehuvat niin -kuin hullu-Heikki helvetissä. Vaan älä Mari-kulta ole milläsikään, -tiedämmehän että - - Jumalall on onnen ohjat, - Luojalla lykyn avaimet, - vaan ei kateen kainalossa, - pahansuovan sormen päässä. - --- Niin on, Riitta kulta! korttisi puhuvat totta, vastasi Maija -huoaten. Kyllähän minua on halvattu pitkin matkaa ja vieläkin -solvataan, vaikka en minä ole siitä kaikin ajoin suuresti välittänyt; -mutta välistä loppuu minultakin kärsivällisyys ja silloin minä lausun: - - Ken minua sanonee, - se saakoon savisen lapsen: - suu savesta, pää kivestä, - peräpuolet penkinpäistä, - silmät siian suomuksista, - korvat kuusen käpysistä, - vatsa vatturaunioista, - selkä aidan seipähistä, - sääret vääristä pajuista, - käsivarret värttänistä, - jalat koivun konkeroista, - kädet käyristä lepistä. - -Ripo-täti kokosi taas korttinsa yhteen pakkaan, sakkasi niitä vähän -aikaa ja käski Maijan nostaa toisen kerran, jonka tämä tekikin. -Sitten Ripo-täti levitti lehdet ja katsoi vuoroin lehtiinsä ja -vuoroin kuppari-Maijaan. Vihdoin hän sanoi hymyssä suin: - --- Onni yksillä, kesä kaikilla, Jumala on jokaisella, niin sinullakin -näyttää olevan. Kun ei ole paistanut aamupäivä, niin paistaahan toki -iltapäivä. Sinä tulet naimisiin tummanvärisen miehen kanssa ja pääset -aikaa voittain emännäksi. Te tulette olemaan onnellinen parikunta. -Mutta nostapas vielä kolmannen kerran, niin saadaan nähdä, kuinka -asia viimein päättyy. - -Maija nosti kolmannen kerran kortteja, jotka Ripo-täti levitti ja -sanoi: - --- Aina vain parempaa ja parempaa: te tulette saamaan suuren perinnön -kaukaiselta sukulaiselta ja elämään kauan yhdessä toinen toisenne -iloski. - --- Kiitoksia paljon, sisko kulta, saneli kuppari-Maija taputellen -Ripo-tätiä olkapäille. Kyllä minä sinua muistan, kun joutuu aika. - --- Mitäpä siitä onkaan puhetta tuttavain kesken, olkoon vain onneksi, -vastasi Ripo-täti. - --- Kuppari-Maijastahan Pärttyli saapikin morsiamen itselleen. Ota -vain pois, niin tulet onnelliseksi ja pääset rikkaaksi. Sinä kun -olet tummaverinen mies, niin sinuahan kortit ennustivatkin Maijan -sulhaseksi, sanoi Lahtelan Matti ja nauroi minkä jaksoi. - -Tämän kuultuaan lauloi kasku-Matti: - - Jos minä Pärtty olisin, - niin kupparin mä naisin: - sattuis kuppari kuolemaan, - niin sarvipussit saisin. - -Tähän vastasi Pärttyli laulamalla: - - Kuppari-Maijan minä naisin, - jos ois tulemassa, - vaan en mä voi saunass maata - sarvien kolinassa. - --- Ei tule mitään, et sinä, Mariseni, Pärttylistä sulhasta itsellesi -saa, jo nyt sen kuulet, virkkoi Ripo-täti nauraen. - --- Lieneehän noita tummaverisiä muuallakin eikä vain Perätalossa, -vastasi Maija vähän vihaisesti. - -Nyt kuiskasi Mattilan Maija jotain Ripo-tädin korvaan ja meni tuvasta -ulos. Ripo-täti meni perästä ja häntä seurasivat kaikki naiset. - -Naisten mentyä rehahtivat pojat nauramaan ja Niemelän Antti sanoi: - --- Se on oikein omituista: vaikka olisi kuinka vanha tahansa, niin -naimisista vain puhuu niin kuin nuokin vanhatpiiat. He varmaan -ajattelevat, että vanhassa on vara parempi. - -Kasku-Matti, jonka mieli ei ollut tasapainossa, alkoi laulaa: - - Vanhan piian vaivattava - kapui suureen honkaan, - siellä huusi: honko, konko, - missä pojat onkaan. - - Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan, - venäläiset vetämään ja rämppäkellot kaulaan. - Tuonne heidät vietäköön Kyöpelivuoren taa, - ettei enää, ettei enää poikia nähdä saa. - -Säkkijärven ja Viipurin pitäjäin välillä olevan suuren rämeikön nimi -on Raatikko. - --- Se oli oivallisesti se, virkkoi Pärttyli, joka näytti ottaneen -vähän onkeensa, kun Ripo-täti sanoi häntä vanhanpojan karaksi. - -Sitten pojat käskivät pienen Paavon mennä tupaseen kuuntelemaan mitä -Ripo-tädillä olisi tytöille sanomista. Paavo kuuli käskyn ja meni -kaikessa hiljaisuudessa tupaseen. Siellä oli Ripo-täti täydessä -toimessaan kortinpanossa ja tytöt hänen ympärillään. He näyttivät -uteliaina kuuntelevan, kun Ripo-täti sanoi: - --- Kavata, kavata Maija, jottet hyppää yli aidan! - -Tästä arvasi Paavo Mattilan Maijalle korttia pantavan. Maija huomasi -Paavon ja karjaisi: - --- Tämä poika pitää ajaa täältä pois. Hän on joko itsestään -varustainut tai laitettu tänne salaa kuuntelemaan ja sitten hän -haastaa lerettää ympäriinsä, mitä täällä kuulee. - --- Sinä et saa virkkaa kenellekään, mitä olet täällä kuullut, muista -se, sanoi Paavon sisko ja laittoi hänet ulos tupasesta. - -Näin nolosti kun Paavon asiat onnistuivat, niin tuumivat pojat, että -tytöiltä pitää kortinpano lakkautettaman. Siksi meni Niemelän Antti -porstuaan ja huusi tupasen ovelta: - --- Jos kahvia vielä tänä yönä annettaneen, niin se on heti paikalla -tuotava pöytään. - -Pian tulikin tyttö-Anni tupaan kantaen suurta kahvipannua ja Liisa -toi kahvikuppikorin, josta hän otti kupit ja latoi ne taitavasti -pöydälle. Niemelän Anni toi maitovadin ja morsian, toivikki, toi -sokeriastian. Antti kaasi kupit täyteen kahvia ja sanoi juhlallisesti: - --- Tulkaa pojat kahvia juomaan! - -Kahta käskyä ei tarvittu. Pojat istausivat pöydän ympärille ja -nauttivat kahvia, kaksi kupillista kukin. Tytöt joivat perästäpäin -kuka seisoallaan, kuka istuallaan. Pienelle Paavolle annettiin -perästä yksi kuppi kahvia. - -Kun kahvikapineet oli korjattu, käytiin jälleen työhön. Ripo-täti -meni tupaseen korttia panemaan ja hänen luonaan kävivät tytöt -vuoronperään korttia panettamassa, joten se toimi ei häirinnyt -työntekoa. - --- Menenkö minäkin panettamaan itselleni korttia? kysyi toivikki -sulhaseltaan. - --- Mene vain, vastasi sulhanen. Sittenhän saat tietää, vieläkö sinä -saat Junnolan Martin vai pitääkö sinun menemän naimisiin minun -kanssani, vastasi Juhana nauraen. - --- Enpäs sitten menekään, jos sinä luulet minun aikovan sitä -tiedustaa, vastasi Kaisa ja punastui. - -Kotvan aikaa työskenneltyä tuotiin ehtasuuruspalaksi kaksi vadillista -potaattia ja voita. -- Öitsiä kutsutaan paikoin ehta. - --- Käske rahvasta syömään ehtasuuruspalaa, sitten loput me kuorimme -ja hilloamme piirakkaiksi, sanoi tyttö-Anni Niemelän Antille, joka -teki käskyn mukaan. - -Nuoriso haukkasi ensi halustansa joutamatta virkkaamaan mitään. -Vihdoin katkaisi Niemelän Antti äänettömyyden ja kysyi: - --- Kun akat ovat aina kateelliset ja liehuvat kaikkien naittilaiden -välillä konttia kantamassa, niin mistä ihmeeltä ne sellaiset -pahansuovaiset akat mahtanevat tulla? - --- Mistäs muualta kuin hyvistä tyttölöistä, aivan näin sievistä kuin -meidänkin tytöt ovat, vastasi kasku-Matti. - -Sen kuultuaan tytöt punastuivat, vaan kasku-Matti lauhdutteli heitä -ja sanoi: - --- Älkäät, hyvät neitoseni, pahastuko, että minä niin sanoin, maailma -muuttuu ja me myöskin muutumme. Minusta, joka olen loismies, tulee -Ripo-tädin ennustuksen mukaan vielä talon isäntä, ja teistä, jotka -nyt olette siveitä tyttöjä, tulee samanlaisia talon emäntiä. Siihen -aikaan joutuu kontinkantot yksistään vanhainpiikain työksi. - --- Hyvä ettei meitä ole enää siihen aikaan elämässä, jolloin -kontinkantaminen jääpi yksistään meidän toimitettavaksemme, vastasi -Ripo-täti. - -Ehtasuuruspalan perästä kävi nuoriso taas entiseen työllänsä. -Niemelän Antti nitoi pirtaa ja Paavo sai lukea paasmat, kolmekymmentä -piitä kuhunkin paasmaan, ja ne erotettiin rihmalla. - --- Kun meillä Ripo-tädin kanssa ei näy olevan muuta työnoikeutta, -niin me joudamme arvoituksille, sanoi kasku-Matti. - --- Aivan niin, se on oikein, ja me joudamme kuuntelemaan työtä -tehdessämme, virkkoi sulhanen. - --- No pikku poku, arvaapas mikä se on: pitempi pitkiä puita, maan -ruohoa matalampi, arvoitti kasku-Matti Paavolle. - --- Se on maantie, vastasi Paavo. Mutta arvaapas sinä kasku-Matti mikä -se on: musta kuin pappi, ei ole pappi; kiiltää kuin nappi, ei ole -nappi; lentää kuin lintu, ei ole lintu; mörnii kuin härkä, ei ole -härkä; matelee kuin mato, ei ole mato; tonkii kuin sika, ei ole sika? - --- Sontiainenhan se on, vastasi Matti. Lapsella on lapsen arvoitus. - -Matti teki arvoituksia yhdelle ja toiselle. Mikä heistä lienee tullut -arvatuksi, mikä arvaamatta jäänyt. - -Ripo-täti, joka tähän asti oli ääneti kuunnellut Matin arvoituksia, -sanoi vihdoin: - --- Kyllähän kasku-Matti on paljonkin tietävinään, vaan saammepas -nähdä, eiköhän häntä vielä tänä yönä laiteta Huikkolaan. - --- Koeta vain, sanoi Matti vankasti. - --- Arvaahan ensiksi tämä, sanoi Ripo-täti: - - Ennen elänyt järjetönnä, - kuollut taudin tappamatta: - järjellistä sielua ja ruumista kantaa? - --- Sitä en tiedä, vastasi kasku-Matti. - --- Mitenkäs sinä tämän selität, kysyi Ripo-täti: - - Yksi sinkui siskolaan, - toinen täytti tätilään, - yöksi yhtehen tulevat? - --- En nyt muista sitäkään, vaikka joskus ennen olen itsekin sitä -arvoitellut, vastasi Matti ja kaapi korvallistaan. - - Kaksi kultaista käköä, - yli orren tappelevat? - -arvoitti Ripo-täti kolmannen kerran. - --- Lempo sun arvoituksiasi tietäköön, vastasi Matti ja oli totinen -kuin aapiskirjan kukko. - --- Nyt kävi kasku-Matille lössästi, kun täytyy Huikkolaan mennä, -huusi Pärttyli niin kovalla äänellä, että se kuului ympäri tupaa. - -Kaikki pysäyttivät työnsä ja tahtoivat tarkoin kuunnella, miten -Ripo-täti Huikkolaan ajaa. He olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat -korvat hörössä, kun Ripo-täti lausui: - - Hui, hui, Huikkolaan, - Huikkolan koirat haukkumaan! - Menkää lapset katsomaan - mitä Halli haukkuu, - luppakorva lupsuttaa? - Sitä Halli haukkuu, - luppakorva lupsuttaa: - tuolta tulee kasku-Matti. - Tyhjä pää, komento kallo, - ryysyihinsä rytistynyt, - rääsyihinsä rätistynyt. - Sill on hiiri hevosena - olenkorret ohjaksina, - petkele on piiskana, - kapusta on korjana, - huuhmare on hattuna - tikantalja turkkina, - kissankorvat kenkinä, - jauhokivi sormuksena. - Matti tulevi tupahan: - Vii, vii, kun vilustaa! - Menee kiukaan päälle: - Vii, vii, kun vilustaa! - Siellä kissa kiukualla, - kissa Mattia pakohon, - Matti kiipesi ylemmä, - hakahtihe hakkulille, - hakkuli alas putosi, - pankon päälle paukahtavi, - Matti hakkulin keralla - löysi itsens liioksesta. - Siellä silmänsä nokesi, - korvat karstahan tulivat: - Voi minua poloista poikaa, - voi poikaa, polonalaista! - Jos olen johonkin tullut: - liedelle lihavan ämmän, - paksun emännän etehen! - Missä silmäni pesisin, - karstat poies karistaisin? - Mene saunan kotasehen, - siel on Tiiston tähevettä, - jolla poskes puhdistelet, - orrell on oravan häntä, - jolla silmäsi sivelet, - pyyhit poskes puhtahaksi. - Matti tämän tehtyänsä - tulevi tupahan tuosta, - sanovi sanalla tällä, - lausuu tällä lausehella: - Paljon olen kulkenunna, - kysellyt kyliä myöten, - pitkin teitä tiedustellut, - vaan en saanut vastausta. - Mitä sinä tietä tahdot, - mille vaadit vastausta? - En mä tiennyt täsmällehen, - arvoituksia osannut. - Mitä ensin kysyttihin, - kysyttihin, mainittihin? - Tuota ensin kysyttihin, - mainittihin ja pyydettihin: - Ennen elänyt järjetönnä, - kuollut taudin tappamatta, - järjellistä sielua ja ruumista kantaa? - Vähän sinä sitten tiedät, - ylen vähän ymmärtelet, - kun et sä sitäkään tiedä: - kenkähän se on. - Sitten multa kysyttihin, - kysyttiin ja vaadittihin: - Yksi sinkui siskolahan, - toinen täytti tätilähän, - yöksi yhtehen tulevat? - Vähän tiedät ja älyät, - kun et sä sitäkään tiennyt: - nuottahan se on. - Vielä multa kysyttihin, - kysyttihin, vaadittihin: - Kaksi kultaista käköä - yli orren tappelevat? - Lapsen tieto, naisen muisti, - vaan ei parrakkaan urohon, - kun et sä sitäkään tiennyt: - silmäthän ne ovat. - Kiitoksia tiedoistanne, - tiedoistanne, neuvoistanne! - Vaan olisi minulla nälkä. - Saisinko mä syödäkseni, - syödäkseni, juodakseni? - Uupui muinen musta ruuna, - vaipui valkia hevonen; - tuoli on raato rauniolla, - luukotti kodan perässä, - siin on syödä syölähänkin, - haukata halunalaisen! - Tadevettä tanhualla, - lätäkkö läävän takana, - siin on juotavaa sinulla - säälimättä särppiäkses - kuivan kaulan kostukkeeksi, - luupalasen painimeksi! - Matti jätti muiden syödä, - muiden syödä, toisten juoda - Huikkolan hyväiset herkut, - juomiset sitäi paremmat. - Matti läksi matkallensa, - kotihinsa kulkemahan. - Mitäs nyt Matille kuuluu, - kuta hyvää Huikkolahan? - -Matti kohennaisin istuvilleen, rykäisi ensin ja sitten vastasi: - - Kuulin kummat, näin ihmeet - Huikkolassa käydessäni: - orava ahoja kynti, - hepo hännin puuhun juoksi, - hirsi veti, härkä notkui, - reki kesti, tie hajosi, - kirvehellä keitettihin, - kattilalla leikattihin, - lammas lattian lakaisi, - piiat läävässä makasi, - lehmät leipoi taikinata, - akat ammui kytkyessä, - porsahat pani olutta, - emännät sikana röhki, - susi survoi, häntä heilui, - ukot ulvoi männikössä. - Jänis jauhoi, pää järisi, - miehet meni pyydyksehen. - Pulmukainen puita pilkkoi, - pojat lauloi lakkapuissa. - -Tämän Huikkolassa käynnin perästä olivat kaikki vähän aikaa ääneti. -Pojat näyttivät olevan vähän nyrpeissään, sillä Matin Huikkolassa -käynti koski koko sukupuolta ja alensi sen arvoa. Tuosta saivat -tytöt vettä myllylleen ja olivat rohkeampia. Saattaakseen seuraa -sopusointuun jälleen kertoi kuppari-Maija seuraavan tarinan -Köntyksestä: - --- Matti Meikäläisellä oli viisi poikaa, joista vanhin - - oli riski riihenpuija, - toinen hiepra heinänlyöjä, - kolmas vallan selvä seppä, - neljäs oli nerokas muuten, - vaan viides viraton Köntys. - -Kun nuorin poika oli ylen kömpelö, niin ei häntä käytettykään muuhun -kuin runttatyöhön: kesällä kasken- ja talvella halonhakkuuseen. -Tätä hän tehdä pänttäsikin hyvin jähmäkästi, sillä hänellä oli -runsaat ruumiinvoimat ja tukevat jäntereet. Eikä häntä muille töille -totutettukaan, kun muka talossa tarvittiin runtustakin, ja muuten -häntä pidettiin vähän hölönä, kun hän näet oli liian harvapuheinen -eikä niin vesselä kuin toiset veljensä, vaan hän oli toisia -kömpelömpi liikunnoltansakin. Näistä syistä ei häntä nimeltäänkään -mainittu, -- jos hänellä muutoin lienee sitä ollutkaan -- vaan häntä -sanottiin Köntykseksi. - -Kerran Köntyksen kaskea kaataessa hän sattui ison puun luokse, jossa -oli haukalla pesä ja pesässä pojat. Köntys, joka alkoi hakata jyhmää -puuta poikki, kuulee yhtäkkiä puun latvasta pakinan. "Älä veikkonen -pesäpuutani kaada!" rukoili haukka puun latvasta. "Minä annan sinulle -voiman muutamilla sanoilla tehdä, mitä ikänä maailmassa haluat." "Jos -niin on, niin jääköön pesäpuusi seisomaan", sanoi Köntys, "mutta -mitkä ne sanat olisivat?" "Kun mitä aiot tehdä, niin sano vain: - - Haukan suulla, - haukan luilla, - haukan harvoilla sanoilla, - leveihillä leukaluilla - -tapahtukoon se ja se eli niin ja niin, niin se tapahtuukin", neuvoi -haukka. "Mutta et saa kenellekään ilmaista tätä salaisuutta, sitten -se ei toimita mitään, jos vain kuka sen saapi tietää." "Ennen kuin -rupean puhettasi uskomaan, täytyy mun koetella, onko puheessasi -mitään perää vai luuletteletko vain minua", virkkoi tuosta Köntys. -"Koetettuasihan sen näet", vastasi haukka. Nyt Köntys kiljaisi: - - Haukan suulla, - haukan luilla, - haukan harvoilla sanoilla, - levehillä leukaluilla - koko metsä kaatukohon, - paitsi haukan pesäpuuta. - -Ja katso, koko metsä kaatua humahti yhtaikaa, vaan haukan pesäpuu jäi -seistä jomottamaan siihen yksinänsä. - -"Nyt tuli tuho!" huusi hädissään Köntys. "Mitähän kotona sanottaneen, -kun minä koko metsän kaasin?" "Voithan sen samalla mahdilla saada -seisomaankin", haukka lohdutti häntä. Köntys kiljaisi taas edellä -kerrotut mahtisanansa ja samassa nousta kahahtivat kaikki puut -paikallensa pystyyn. "Keinosi on oivallinen", sanoi Köntys haukalle. -"En ikänäni sun peäspuutasi kaada; vieläpä tahdon varjella, etteivät -muutkaan saa sitä tehdä." - -Nyt Köntys läksi kotiinsa päivälliselle. Huomattuaan tiepuolessa -vanhan rekiranin hän istausi siihen ja sanoi mahtisanansa. Ja katso -ihmettä, reki alkaakin juosta vilittää hänen kotiinsa. Kuitenkaan hän -ei tahtonut kartanolle asti ajaa, vaan pysäytti pellonpäähän, ettei -muka kotiväki saisi tietää hänen salaisuuttansa. - -Päivällistä syödessä puhelivat veljekset kuninkaan tyttären -katoamisesta, josta toiset veljet eivät juuri muuta tietäneet kuin -sen verran, että hän oli uidessaan kadonnut; mutta neljäs veljes, -joka yli muiden ymmärteli, tiesi kertoa: "Kun tuo ihmeen ihana -prinsessa oli meressä kylpemässä, niin tuli Ahdin poika, verekäs ja -vallaton veden ruhtinas, liki kuninkaan uimahuonetta ja huomattuaan -kauniin immen koppoi hänet korjahansa ja vei kerallaan Ahtolaan, -vedenalaiseen linnaansa. Nyt on, kuulen ma, kuningas luvannut -tyttärensä puolisoksi ynnä puolen valtakuntaansa sille, joka voisi -prinsessan pelastaa vetehisen vallasta." "Etköhän sinä, Köntys, joka -olet niin tuiki väkevä kuin muinainen vuoren kolkuttaja, voisi mennä -kuninkaan tytärtä pelastamaan? Jaksathan sinä koko veden väen voittaa -sekä Tursat että Tarsat", sanoi pilkaten vanhin veljes. "Koetelkaahan -te ensiksi, jotka olette niin tuiki veiterät, sitten ei hullu -valeelle naura, jos minä perästä koettelisin", sanoi vastaan Köntys. - -Päivällisen perästä meni kukin taas toimillensa, mutta Köntyksen -mieli ei tehnyt kasken kaadantahan, vaan kuninkaan tytärtä pelastaa -oli halunsa. Hän meni siis meren rannalle ja sanoi: - - Haukan suulla, - haukan luilla, - haukan harvoilla sanoilla, - levehillä leukaluilla - tahdon mennä Ahtolaan. - -Ja pian hän olikin siellä. - -Ahtolassa ei ollut muita kotona kuin Ahdin poika kauniin prinsessan -kanssa. Hän koki hyvitellä jos jollakin ihanaa impeä, vaan tätä eivät -ilahduta mitkään vetehisen hyvyydet, hän itkee vain itkemistään yhä, -niin on hänellä apea olo ja haikama kotiinsa. - -Ahdin poika älyttyänsä Köntyksen toimitti Tursaan häntä tappamaan, -mutta Köntys puolestaan kutsui mahtisanoillaan suuren ikoisen -valaskalan nielemään Tursaan ja ottaen itse kuninkaan tytärtä -kädestä hän sanoi: - - Haukan suulla, - haukan luilla. - haukan harvoilla sanoilla, - levehillä leukaluilla - tahdomme yläilmoille. - -Ja tuota pikaa he olivatkin merenrannalla. - -Täällä oli väkeä kuin tuhkaa neuvoa pitämässä, miten he saisivat -kuninkaan tyttären, tuon rikoisan prinsessan, pelastetuksi, kun -Köntys kaikkien ihmeeksi tulla kohisi kuninkaan tyttären keralla -vedestä. Katsojain joukossa olivat myöskin Köntyksen kaikki -veljet. He eivät tahtoneet silmiään uskoa, kun näkivät Köntyksen -tulevan kuninkaan tyttären kanssa merestä käsi kädessä. Köntys -meni morsiamensa kanssa suorastaan kuninkaan linnaan, jossa heitä -vastaanotettiin niin iloiten, että koko hovin väki riemusta remahteli. - -Kuten luvattu oli, siten kävikin. Köntys sai kuninkaan tyttären -puolisokseen ja linnassa pidettiin niin komeat häät, ettei voi -sanoa suulla eikä kielin kertoella. Siellä istua kökötti Matti -Meikäläinenkin kuninkaan rinnalla hääpöydässä niin kuin kuninkaan -vävyn isä ainakin. - -Mitäs ollakaan tuosta. Kuluu vuosi, toinen vierähtää, kuninkaan tytär -yhä vain kiihtyy miestään rakastamaan, ja onpa ukkokuninkaastakin -vävypoika varsin mieluinen. Ollaan, eletään edelleen, niin jopa -syttyy sota, kun toisen valtakunnan kuningas tahtoo tulla maata -itselleen anastamaan ja niin valtakuntaansa laajentamaan. Mitäs -muuta kuin kuninkaalle tuli hätä käteen. Ensi alussa ei hän tuota -uskaltanut ilmoittaa vävyllensä, pelkäsi näet hänen sortuvan surusta, -mutta pitihän viimeinkin sanoa, kävi miten kävi. - -Hän ilmoitti siis vävylleen valtakunnan olevan vaarassa ja kysyi, -ymmärtäisikö hän tuohon mitä neuvoa pitää. "Älä ole milläsikään rakas -isäni", sanoi Köntys. "Tottahan minä, joka olen veden ruhtinaan -voittanut, voittanen maan ruhtinaatkin. Muuten minä en ansaitse olla -kuninkaan vävynä." - -Sitten pyysi Köntys saattamaan itseään sotarintaan, jonne päästyään -hän sanoi entiset mahtisanansa. Kohta kaatui vihollisen sotajoukko -luusin laasin ja Köntys sai suuren sotasaaliin. - -Siitä perin ei kukaan uskaltanut sotia kuningasta ja hänen vävyänsä -Köntystä vastaan, vaan kaikki rakastivat vanhaa ruhtinastansa ja -hänen hyvää vävyänsä Köntystä. - -Sen pituinen se! - -Kohta kun tämä satu oli kaskuttu, aukaisi pääemäntä Perätalon -tyttö-Anni tuvan oven ja viittasi kädellään. Tytöt menivät kihahtivat -hänen perästään ja palasivat pian kantaen ehtamurkinaa. Kukko lauloi -juuri ensi kerran. Kun ruoka oli pöytään kannettu ja alettiin juuri -syömään käydä, tulla tupsahti kolme Pajarin poikaa tupaan. Ei muuta -kuin käytiin kaikki yhteen neuvoon, ehtamurkinalle. Ruokana oli -leipää, voita, lämpöisiä potaattipiirakkaita, lampaan- ja sianlihaa -sekä appiaisia ja maitoa. Appiaiset olivat vähässä vedessä keitetyt -pavut, joista osa oli hienonnettu ja ripistelty suoloja sekaan. - --- Minusta maistaa tämä ehtamurkina erittäin hyvälle, kun olen -jo pitkät matkat tänä yönä kulkenut. Minä nimittäin kävin jo -Huikkolassa, jonne Ripo-täti minut ajoi, sanoi kasku-Matti. - --- Se olikin vallan oikein sinulle, kun sellaisen lyöpperin kanssa -kävit arvoituksille; onhan hänellä kaiken maailman komit päässänsä, -vastasi Pajarin Pekka. - --- Siltä näyttää, sanoi kasku-Matti päätökseksi. - -Kun ehtamurkina oli syöty ja ruoka korjattu, sanoi Niemelän Antti: - --- Hyvät öitsivieraat! Kun nyt olette tässä koko yön ahkerasti -toivikkia auttaneet, josta minä hänen puolestaan teitä kiitän, niin -heitetään nyt työnteko valtaan ja pidetään pienet leikit: käydään nyt -ensiksi vaikka sokkosille ja kasku-Matti saa käydä sokoksi. - -Nyt asettuivat kaikki piiriin. He pyörivät muutaman kerran ympäri -ja taputtivat käsiään. Sitten he pysähtyivät ja olivat aivan hiljaa -kukin paikallaan. Kasku-Matti seisoi piirin sisässä silmä huivilla -sidottuna. Hän tuli yhden luo ja koetteli sivelemällä tunnustella. -Jos hän arvasi oikein, niin arvattu sai käydä sokoksi. Mutta jollei -hän yhtä arvannut, hän sai siirtyä toisen luokse sivelemään. Tätä -hän sai tehdä niin kauan, kunnes hän tunsi ja arvasi sivelemänsä -henkilön, joka hänet pelasti ja kävi itse sokoksi. Näin pitkitettiin -leikkiä kotvan aikaa. - -Sokkosilla olon perästä lepäsi nuoriso vähän aikaa. Kasku-Matin -kehotuksesta he kävivät sitten sarkaa kutomaan. Pojat ja tytöt -kävivät vastakkain seisomaan, pojat toiseen ja tytöt toiseen riviin, -ja ottivat toisiaan käsistä kiinni. Kasku-Matti, jolla Mäkelän -Vappu oli parina, alkoi leikin. He seisoen rivin päässä menivät -seuraavan parin käsien alitse. Tultuaan toisen parin luokse he -nostivat käsiään, josta se pari pääsi heidän käsiensä ylitse. Täten -ensimmäinen pari kulki toisten parien käsien alitse sekä ylitse, -siksi että he olivat rivin päässä. Sitten seurasi heitä toinen pari, -joka kulki samalla tavalla, vuoroin käsien alitse ja vuoroin ylitse. -Siten olivat he kaikki liikkeessä. Leikin täyteen vauhtiin tultua he -lauloivat leikkiessään: - - Näin kudomme sarkaa, - näin nostamme niisii, - Viipurin viisii. - Näin punainen juoksee, - näin valkoinen rauvaa - oman kultansa luokse - eikä viivy kauan. - Hei lystiä leikkii, - hei Helkaa ja Heikkii, - kun yhdessä kulkee, - ja suksia polkee. - Se on niin hauskaa, - kun pirta se nauskaa. - -Leikin parhaillaan ollessa jylkähti yhtäkkiä Paavon mieleen, että -hän oli karkulainen. Häntä ei enää ilahduttanut siellä olo. Hän haki -hattunsa ja sanoi kasku-Matille jäähyväiset. - --- Ole vain päähän asti, kehotti Matti häntä. - --- En voi enää olla, kun karkasin kotoani, ja siksi täytyy joutua -kotiin, ennen kuin meidän ihmiset ennättävät ylös nousta, vastasi -Paavo. - --- Jos minä sen tiesin, että sinä karkaat kotoasi, niin en olisi -sinulle antanut lupaa ollenkaan; vaan eihän sitä enää voi takaisin -ottaa, sanoi Matti. Mikä on tehty, sitä ei voi tekemättömäksi tehdä. -No, älä ole sentään milläsikään: päällä päästään pätevistä asioista, -eihän tästä mene päätäkään, selkähän sen vastanee. - -Samassa tuli tyttö-Anni ulkoa tupaan ja sanoi Paavolle: - --- Äitisi hakee sinua; hän seisoo ulkona ja odottaa. Joudu sukkelaan! - -Paavo pelästyi niin, että häntä alkoi vapisuttaa. Paikalla hän juoksi -toisesta porstuan ovesta ulos ja kuuli mennessään jonkun sanovan -äidilleen: - --- Jo poikasi juoksi kotiin. - -Kotona olivat jo vanhemmat ihmiset valveilla, kun Paavo tuli. - --- Ka, johan karkulainen tuli takaisin, sanoi Paavon isä. En, -poikaseni, olisi voinut sinua sellaiseksi luulla, jos en olisi -silmilläni nähnyt. - --- Antakaa anteeksi, isä kulta, rukoili Paavo ja kävi polvilleen -isänsä eteen. En enää milloinkaan karkaa. - --- Tämä on niin suuri rike, ettei sitä voi antaa anteeksi, vaan sinun -pitää saaman vitsaa; hae vain porstuasta vitsat tänne, virkkoi isä. - -Paavo haki vitsat ja kyyristi selkänsä, johon isä piiskata ropsi -vähän aikaa. Sitten hän luki Paavolle tuomion: - --- Koko talvessa et pääse mäkeä laskemaan, et jouluna tahvananajoon -etkä kirkkoon. - -Kun Liisa kuuli poikansa kotiin menneen, niin hän pistäysi -öitsitupaan, jossa nuoriso parhaillaan oli piirileikissä. - --- Näinkö sitä toivikkia autetaankin? kysyi Liisa Ripo-tädiltä. - --- Et, hertta kulta, usko kuinka täällä on ahkerasti koko yö työtä -tehty, nyt vasta he alkoivat vähän leikkiä ennen kuin erkanevat, -vastasi Ripo-täti. - --- Mitä sinä olet tehnyt? kysyi Liisa uudelleen. - --- Olen toimitellut kykyni mukan niitä näitä, vastasi Ripo-täti. -Välistä olen soittanut suutani, väliin olen povannut korttia ja niin -näin, edespäin. Ajoin jo kasku-Matin Huikkolaankin. - --- Jos olisit ajanut minun poikani Paavon kotiin, niin olisit tehnyt -hyvän työn, eihän lasten sovi joka paikassa olla mukana, sanoi Liisa. - --- Mitäpä ystäväiseni minä tiesin sitä tehdä, vastasi Ripo-täti. Kun -sinä kerran lupasit lapsen täällä olla, niin eihän se ollut minun -asiani häntä pois laittaa. - --- Niinhän se on, virkkoi Liisa, mutta ei sanonut, että Paavo tuli -omin lupinsa öitsiin. - --- Hyvinhän meillä on täällä ollut rattoisa elämä tänä yönä, sanoi -Ripo-täti. Minä, joka jo olen vanha ihminen, mietin tässä äskenikään -itsekseni, kuinka jokainen ajaa aikuistansa, niin kuin vanha runokin -kertoo: - - Koira haukkuu kontiota, - ämmä kaalipantiota, - ukko harmaata kiveä, - pojat porstuan ovea, - piiat pellavaspioa, - akat loukunalaisia. - -Piiritanssin perästä öitsivieraat erkanivat ja kukin meni kotiinsa. -Ripo-täti ja kuppari-Maija jäivät öitsitaloon yöksi ja Lippolan -Juhana tuli Niemelään. Näin loppuivat öitsit. - - - - -Toivikkiaika - - - Sisältö: Toivikkiaika. Lahjusten varustaminen. Veljen antimet. - Kuulutuksellepano. Kompromin lautamies. Morsiuskuulutukset. - Räätälin ja suutarin työt. Liitollinen. Hyvät neuvot hylätään. - Vihkiminen. Avio-ohjelma. - -Toivikkiajaksi kutsuttiin sitä aikaa joka oli harjakaisten ja -läksiäisten välillä. Kun morsiamen oli varustettava suuri joukko -lahjuksia kaikille sulhasen sukulaisille ja koko häärahvaalle, -vieläpä kuokkavieraillekin, niin voipi arvata mitkä joukot siinä -piti valmistaa, kun monta vaatekappaletta oli ruoskan nenään pantava -lahjuksia jaettaessa. Jo ämmäjäiskestin aikana kysyi Niemelän emäntä -Lippolan emännältä, kuinka paljon oli mitäkin laatua lahjuksia -varustettava, ja niitä ei suinkaan ollut vähäinen määrä. Erittäin -vielä, jos lahjusten ottajat tiesivät morsiamen olevan varakkaan, hän -sai sitä riskimmästi varustaa lahjuksia. - -Jo tytöllä, joka naimisiin aikoi, piti olla kymmenittäin -kassapaitoja, pitopaidat erikseen; samaten piti olla hameita, -sukkia, kintaita, lapasia ynnä muuta vaatetavaraa. Siitä syystä jo -äidit koettivat pitää takaisen jalan eteenpäin, so. he varustivat -tyttärilleen vaatetta vahvasti. Varsinkin kun tyttö tuli toivikiksi, -morsiameksi, oli varustuksilla kiiru. Tiettävästi ei sitä yksin -eikä kaksinkaan käsin ennättänyt kaikkia varuksia valmistaa, vaan -sukulaiset, hyvät ystävät ja naapurit saivat olla apuna. - -Niemelässäkin oli senkin seitsemän kiirettä tytärtä laitettaessa, -kun oli anopille kudottava uudet sarkahameet, ne painettava -sinisiksi sinihiilillä, ommeltava ja pantava punainen verka helmaan. -Esiliinakangas oli myöskin kudottava ja esiliinat rimsuineen -valmistettava. Pyyhe- (nenäliina-) kangas niin ikään piti kudottaman, -ommeltaman ja rimsuteltaman. Samoin oli käsiliinakangas kudottava ja -pyyhikkeet tehtävä valmiiksi ja kirjailtava molemmista päistä. Paitsi -näitä oli valmistettava kuusi lahjapaitaa, epämääräinen luku sukkia, -kintaita ja lapasia sekä vöitä ja monenmoisia nauhoja ym. pienempää -rihkamaa. Tosin kyllä niitä oli jo entuudestaankin varattu, mutta -piti sitä olla uuttakin, aivan vastavalmistettua kavetta. - -Antti teki sisarelleen uuden katajaisen tiheävanteisen kotikapan, -joka annettiin Kaisalle keralle hänen uuteen kotiinsa. Kapan pohjaan -oli leikattu vuosiluku ja omistajan puumerkki. Myöskin kaulausneuvot, -kartun ja palikan, joilla vaatteita silitettiin, teki Antti -sisarelleen hänen vietäväkseen uuteen kotiinsa. - -Vaikka Kaisalla oli entinenkin vaippa (lankatäkki), niin yhtä -kaikki tahtoi Niemelän emäntä tehdä tyttärelleen uuden harmaan ja -mustaruudukkaisen oikein paksun vaipan sekä uuden hurstuen. Ne oli -myöskin toivikkiaikana kudottava ja valmistettava. - -Niin kuin ennen oli tuumattu, perjantai-iltana ennen -tuomiosunnuntaita ajaa ramautti Lippolan Juhana kelloissa ja -kulkusissa Niemelään ja oli siellä yötä. Huomenaamuna lähdettiin -pappilaan kuulutukselle panettamaan. Lautamies ajoi yksinänsä edellä -ja morsiuspari jäljestä. Ketään muuta ei vielä ollut ennättänyt -pappilaan. - -Rovasti kätteli ystävällisesti jokaista ja kysyi kuulumiset. Kaisa -antoi rovastille kirjavat sukat. - --- Jassoo, te taidatte aikoa pyhään avioliittoon ja tahdotte siis -panettaa kuulutuskirjalle, sanoi rovasti. - --- Aivan niin, herra rovasti, vastasi lautamies kumartaen. - --- Suostutteko siis kaikki? kysyi rovasti. - --- Jaa, vastasivat toiset. - --- Käypäs sinä, Lippola, perheentuvasta kutsumassa pari meidän miestä -asian todistajaksi, käski rovasti. - -Pian suoriusi sulhanen asialle ja toi tullessaan kaksi pappilan -renkiä kerallaan. Rovasti uudisti kysymyksensä. - --- Sinun kuulutuskarttasi, Lipponen, tulee hyvin kalliiksi. Minä -nimittäin sain viime postissa lähetyskirjan maajako-oikeudelta, -jossa ilmoitetaan, että sinä olet nimitetty ja määrätty maajako- eli -kompromin lautamieheksi tähän meidän pitäjään, ja minä saan toivottaa -sinulle onnea ja menestystä. Tiettävästi sinä mielelläsi maksat -kalliimman karttarahan, kun niin arvokkaan viran sait, jonka minä -sinulle toimitin, virkkoi rovasti. - -Kaikki kolme kumarsivat ja kiittivät rovastia ja ilo loisti kaikkien -kasvoista. - -Rovasti kirjoitti kuulutuskirjan "pitkään paperiin" ja määräsi -karttarahan, jonka sulhanen maksoi. - --- En minä viitsi teitä luettaa, kun tiedän teidän molempain olevan -selvälukuiset, sanoi rovasti ja toivotti onnea avioliittoon. - -Toiset kiittivät, sanoivat jäähyväiset ja läksivät. Kartanolla alkoi -jo tulla toisia morsiuspareja kuulutukselle panettamaan. - -Juhanassa ei näyttänyt hänen uusi arvonsa mitään vaikuttavan, mutta -Kaisa oli niin liikuttunut, että itki ilosta. Niemelän lautamies -nosteli tyytyväisenä olkapäitään ja näytti vähän kopeammalta. - -Niemelään tultua sanoi lautamies vieraillensa: - --- Nyt, Juhana poikaseni, ei sinun huoli tänä iltana kotiisi mennä -vaan saat olla meillä yötä ja huomenna viedä morsiamesi kirkolle ja -tuoda kotiin. - -Juhana kiitti ja jäi yöksi. Illallista syödessä sanoi lautamies: - --- Nyt meidän perhe saa toivottaa tälle tulevalle vävypojallemme -onnea, kun hän on saanut kompromin lautamiehen viran, niin kuin -rovasti meille tänä päivänä ilmoitti. - -Kaikki miehet nyökäyttivät päätään Juhanalle ja sanoivat: - --- Olkoon onneksi. - -Juhana punastui ja luki kiitoksia. - --- Sitä minä ajattelinkin, että Juhanasta tulee joku arvokkaampi -mies, kun itsekseni katselin hänen toimeliaisuuttaan, virkkoi -Mauno-setä. - --- Tämähän nyt on arvo, vastasi Juhana kainosti. - --- Onpa se sellainen arvo, jota ei anneta joka miehelle, sanoi -Mauno-setä. - --- Minä olen niin iloinen, etten voi tänä yönä nukkuakaan, sanoi -Kaisa sulhaselleen kahden kesken. - --- Voi kun sinä olet lapsellinen, vastasi Juhana. - --- Niin kyllä, kultaseni, olenkin, vaan en minä sille mitään voi, -virkkoi Kaisa. - -Seuraavana aamuna ajoi Niemelästä sekä morsiuspari että talon väkeä -joka hevosella kirkolle, kärrit väkeä täynnä. Saarnan päätyttyä, kun -naittilaita alettiin kuuluttaa, mainitsi rovasti ihan ensimmäiseksi: - --- Sulhanen, nuori mies, maajako-oikeuden lautamies Juhana Lipponen, -Lippolan kylästä ja morsian, nuori neito, kihlakunnan lautamiehen -tytär Katriina Niemelä, Niemelän kylästä. - -Nyt nousi kirkossa sellainen tohina, että rovastin täytyi käskeä -olemaan hiljaa Herran huoneessa. Sen jälkeen kuulutettiin toiset -naittilaat. - -Tavallisissa kuulutuksissa sitten ilmoitettiin, että Juhana Lipponen -on nimitetty maajako-oikeuden lautamieheksi pitäjään. Nyt vasta -pääsivät ihmiset asian perille. Tietysti tuli tästä mielihyvää ja -iloa sekä Kaisan että Juhanan sukulaisille ja ystäville, vaikka se -toiselta puolen herätti pahansuovissa kateutta. Niemelän lautamies -käveli entistä keikelämmästi kirkonmäellä ja Mauno-setä pisti entistä -mahtavammasti kätensä taskuunsa. - -Niemelään tultua pyydettiin sulhasta vielä jäämään kolmanneksi yöksi, -vaan hän ei sanonut malttavansa jäädä, kun kotona oli kiireitä töitä -toimitettavana häiden valmistuksessa ja muissa puuhissa. - -Niemelässä oli myöskin kiirua yllin kyllin. Tommo-Yrjö pyydettiin -räätälöimään sekä pito- että makuuvaatteita morsiamelle. Ihan -ensiksi hän valmisti uuden kaattuan ja uuden vaipan. -- Kaatut -oli villaisista lammasnahoista tehty makuupeite. -- Sitten hän -teki lyhyen lammasnahkaturkin, jonka puuhkoksi pantiin valkeaa -jäniksennahkaa, ja pitkän turkin, johon revon koipinahoista -laitettiin puuhkot. Myös tehtiin lyhyt sarkaviitta, joka -kaulustettiin punaisella veralla, ja rohkamoviitta, joka -kaulustettiin valkealla säämyskänahalla. Samaa nahkaa pantiin -koristukseksi rinnan kohdalle ja se kirjailtiin erivärisillä -langoilla. Vielä pantiin samaa nahkaa vahvikkeeksi ja koristukseksi -rohkamon juurille ja nahkan päälle ommeltiin punainen verkatilkku. -Muille ei räätäli tällä kerralla tehnytkään mitään. - -Suutari-Tuomas kutsuttiin myös tekemään morsiamelle kenkiä. Hän -ompeli kaksi paria lipokkaita, joiden suut kaulustettiin punaisella -sahviaaninahalla. Myös rinnan päälle laitettiin koristeksi -pykälöitettyjä sahviaanitilkkuja. Samaten koristeltiin ummiskengät, -vaan ruohinkenkiin ja pieksuihin ei laitettu mitään koristuksia. Myös -suutari teki uuden tupen morsiamen luupääveitselle. Valaja-Matti -toi morsiamelle uudet vöyliset, jossa oli neulakota. Siihen vielä -sijoitettiin uusi tuppi ja musta punaisella tereellä koristettu -nahkainen kukkaro, jossa pieniä kapineita säilytettiin. - -Jos lienee morsiamen kotona ollut kiire, niin eipä joudettu laiskana -olemaan sulhasenkaan kotona. Sulhanen teki rahkasuopetäjistä -kaason kapan, jonka pohjaan ulkopuolelle hän leikkasi vuosiluvun -ja oman puumerkkinsä. Myös hän teki kartun, vartan ja kangaspuut -morsiamelleen. - -Sekä Niemelässä että Lippolassa tehtiin maltaita ja poltettiin viinaa -pitojen varalle. Vähää ennen pitoja vedettiin nuottaa ja pantiin -olutta sekä valmistettiin ryynit, lesty- ja talkkunajauhot. Teurastus -oli toimitettu jo aikaisemmin. - -Toisena adventtilauantaina tuli Lippolan kirkonmies Niemelään -liitollisille. Anni meni vierasta riisumaan sillä aikaa, kun Kaisa -pukeusi. Sitten tuli Kaisa appensa luo ja toi hänelle kapalla olutta. -Kapan korvaan oli sidottu säärisiteellä pyyhe ja kirjavavartiset -kintaat. Lippola joi olutta ja kaasi sitten tähteen pöydällä olevaan -kappaan, irroitti lahjukset kapan korvasta ja korjasi ne. Sitten hän -pani muutamia vaskirahoja kappaan ja antoi sen morsiamelle, joka sen -kiittäen otti vastaan ja meni pois. - -Sillä aikaa olivat talon poikamiehet riisuneet, juottaneet ja vieneet -talliin vieraan hevosen. - -Sitten keskustelivat ukkomiehet läksiäisten ja häiden pidosta ja -päättivät, että juohtajain pitää tulla Niemelään perjantai-iltana ja -lähteä lauantai-iltana, siten joutuu kuokkailta sunnuntai-illaksi -Lippolassa. - -Sunnuntaiaamuna, kun Kaisa pukeusi kammarissa, tuli Liisa, Annin -äiti, sinne ja sanoi: - --- Jos tahdot, Kaisa, ettei appesi ole sinulle kovin ankara, niin -kun nyt istaudut rekeen hänen viereensä, koettele istautua hänen -turkkinsa liepeelle. Vaan jos hän ei lievettä jätä, niin liikuttelei -ja mylleröi reessä matkalla, että hän epähuomiossa unehduttaisi sinun -puolellesi liepeensä, jonka sitten hänen huomaamattansa hiihennät -alaksesi. - --- Mutta entäs jos ukko huomaisi, että minä aion taikoja tehdä valtaa -anastaakseni, niin kuinka suuri häpeä siitä minulle tulisi. Voisinko -minä milloinkaan katsoa rehellisesti tuon kunnon ukon silmiin, jota -minä niin suuresti kunnioitan, vastasi Kaisa. - --- Ethän varma nainen lienekään, jos et osaa ajaa tarkoitustasi -perille miesten ja semminkin ukkomiesten huomaamatta. Sellainen -kyvytön nainen olisi häpeäksi meidän sukupuolellemme, virkkoi Liisa. - --- No olkoon menneeksi, minä koetan ottaa tilaisuudesta vaarin, ja -jos en onnistu, niin olkoon valta vanhemmalla, neuvo nuoremmalla, -vastasi Kaisa toivoen sillä pääsevänsä Liisan kurinoista. - --- Ja kuules vielä, Kaisa, jatkoi Liisa. Kun menet vihille ja astut -sulhasesi luokse peräkuorissa, niin tallaa hänen jalallensa. Sitten -vihkiessä kun pappi laittaa teidät pitämään yhdessä sormuksesta -kiinni, niin vedä sulhasesi kättä puolellesi niin paljon kuin -hänen huomaamattansa voit. Se pitää tiettävästi käydä hyvin hiljaa -ja varovasti, ettei sulhasesi mitään siitä hoksaa. Jos onnistut -aikeessasi, saat iäksi päiväksesi vallan miehesi ylitse. - --- Näitä kumpaakaan konstia minä en tee kahdesta syystä: ensiksikin -on vihkiminen tärkein hetki elämässä, jolloin pitää rukoilla -Jumalalta siunausta; ja kun vielä vihkiminen tapahtuu kirkossa, -Herran alttarin edessä, olisi kauhistava synti ruveta siinä taikoja -tekemään. Ei, sitä en tee. Ja toisekseen, sulhaseni pitää minua -arvossa ja rakastaa sydämestään minua. Jos hän huomaisi minun pahat -ja synnilliset aikeeni, niin kuinka minä halpenisinkaan hänen -silmissään. Ei se käy laatuun. Tiedänhän minä ilmankin, että Juhana -on minulle niin nöyrä ja notkea, että hän taipuu, vaikka minä kierrän -hänet ympäri sormeni, vastasi Kaisa innokkaasti. - --- Niinhän ne kaikki tyttöraukat luulevat morsiamena ollessaan. -Vaan kun ensimmäinen rakkauden innostus on ohitse ja tulevat ikävät -rymppäviikot, niin sitten vasta ilmestyy syntyperäinen luonne, ja -silloin ei ole nuorikolle hauska eikä mikään ilo, jos ei vain ole -ennen osannut lumota miestään, selitti Liisa. - --- Tulkoon mitä tulkoon, mutta minä en tee mitään taikaa, vastasi -Kaisa lujin äänenpainoin. Minä rakastan sulhastani ja tyydyn -hänen tahtoonsa; sillä mies on vaimon pää. Ja kun hän on vapaa -taikauskosta, niin tahdon minä myöskin olla siitä vapaa. - --- Mene näitä itsepäisiä tyttöjä vielä neuvomaan! Nehän ovat -olevinaan viisaammat kuin vanhat ihmiset, sanoi Liisa vihaisesti ja -läksi pois. - -Liisan pois mentyä tuli Anni kammariin, ja hänelle Kaisa virkkoi: - --- Äitisi oli täällä ja neuvoi minulle monta konstia ja taikaa, vaan -kun en minä luvannut niitä tehdä, näytti hän oikein suuttuvan. Mitä -sinä, serkkuni, luulet, tokkohan ne konstit avittavat mitään? - --- Minä luulen, etteivät ne toimita niin mitään, vaan ovat epäjumalan -palvelusta ja siis syntiä. "Taika taian tekijälle, tietämättömälle ei -mitään", sanoo vanha sananlasku, ja niin minä sen uskon olevankin, -vastasi Anni. - -Sitten tuli Kaisan äiti kammariin ja sanoi: - --- Joudu, lapseni joudu, appesi jo odottaa sinua. Isäsi ja minä -olemme myös valmiit lähtemään. - -Kaisa tuli ja kävi Lippolan kirkonmiehen rekeen istumaan eikä turkin -lieve juohtunut hänen mieleensäkään. Lautamies kävi emäntineen -toiseen rekeen ja niin ajettiin kirkolle. - -Jumalanpalveluksen perästä varustausivat vihittävät, joita oli -useampia pareja, peräkuoriin. Rovastin alttarille tultua järjesteli -suntio vihittävät, sen jälkeen kuin ne oli kuulutettu, alttarin -eteen. Täten joutui Lippolan Juhana morsiamineen ensimmäiseksi. -Morsianten ja sulhasten vanhemmat sekä kaasot seisoivat takapuolella. -Muu kansa kiipesi kuka parville, kuka penkkien päälle nähdäkseen -vihkimisjuhlallisuutta. Kirkosta päästyä ajoivat nuoret parikunnat -kukin kotiinsa. - -Sekä Juhana, että Kaisa olivat kalliin valan tehtyänsä niin -liikuttuneet, etteivät alkumatkalla puhuneet mitään. Vihdoin Kaisa -katkaisi äänettömyyden ja sanoi: - --- Nyt, Juhana kultaseni, on toivomme toteutunut ja me olemme saaneet -toisemme. Minä hengitän nyt niin keveästi, kun ei enää tarvitse -pelätä kauppamme purkautumista. Tuntuu siltä, kuin olisi kylmä kivi -pudonnut sydämestäni. - --- Niin kyllä olemme, vastasi Juhana. Ja minä luulen, että Jumalan -avulla tulemme olemaan tyytyväiset toisiimme. Ja jos joku erehdys -sattuisi tulemaankin, joka voi etenkin ensi alussa pikemmin tapahtua, -kun emme vielä tarkemmin tunne toistemme luonnetta, niin se pitää -paikalla oikastaman, ettei penseys pääsisi meidän välillemme. Ja -muuten tulee meidän huolellisesti kavahtaa, ettemme keskinäisiä -asioitamme koskaan puhu kenellekään, jottei kukaan kielineen pääsisi -meidän välillemme, eikä valehdella toisillemme. Meidän tulee -kumpaisenkin luottaa toisiimme ja uskoa toistamme niin kuin itseämme. -Meidän tulee, rakkaani, aina se muistaa, että vasta yhdessä me olemme -kokonaisuus vaan erikseen puoliskot. Jos me nämä kaikki pidämme, niin -Jumalan avulla me olemme aina onnelliset. - -Kaisa sanoi mielellänsä noudattavansa näitä aatteita. Sitten hän -kertoi laveasti, kuinka hän hamasta siitä ajasta, kun hän rupesi -avioliittoasiaa ymmärtämään, aina toivoi pääsevänsä Juhanan vaimoksi. -Ja siitä syystä hän tuli sellaiseen käsitykseen, että Jumala on -heidät yhteen luonut, ja siksi hän on iloiten mennyt Juhanalle niin -kuin Jumalan määräämälle omalle miehelleen. - -Samat sanat kertoi Juhana, ja niin he vakuuttivat toinen toisellensa, -että heidät on Jumala luonut yhdeksi parikunnaksi. - -Sitten Kaisa kertoi, kuinka häntä neuvottiin taikatempuilla valtaa -anastamaan, mutta ei hän voinut eikä tahtonut sellaisia syntisiä -neuvoja vastaanottaa vaan sanoi tyytyvänsä siihen, mitä Jumala näkee -hyväksi hänelle siinä säädyssä sallia ja osaksi antaa. - --- Sinä, armaani, ansaitset kaksinkertaisesti minun rakkauteni, -kun sinä niin ylevämielinen olet, vastasi Juhana. Minä, suoraan -sanoen, olen taikuutta inhonnut hamasta siitä ajasta, kun pappilan -maisterilla veljesi kanssa kävimme kirjoituskoulua. Hän ohjasi meidät -oikealle tolalle, vaikka minun nuorukaisena ei sopinut jyrkästi -vastustaa vanhain tuumia ja heidän pinttyneitä mielipiteitään. Mutta -nyt, kun minä olen päässyt aikamiesten lukuun sen tautta, että olen -naimisissa ja ominaisessa virassa, koetan raivata pimeyden valtaa -minkä voin ja olen sydämestäni iloinen, että sinä rakkaani olet -samaa mieltä minun kanssani. Esi-isäimme tapoja minä tietysti pidän -arvossa, mutta en noitumista ja velhotyötä. - --- Ja minä kiitän suuresti Jumalaa, joka varjeli minua sellaisesta -kauhistuksesta, jota sinäkin vihaat, sanoi Kaisa. Minä en tahdo elää -ainoastaan itselleni, vaan myöskin sinulle. - -Näissä pakinoissa kului tie rattoisasti ja pian oltiin Lippolan -tienhaarassa. Sieltä erkanivat kotiinsa Juhanan vanhemmat, jotka -olivat kirkolla toisella hevosella. Kun kirkonmies Kaisan kanssa -aamupuolella ajoi Niemelästä toisella hevosella kirkolle, ajoi Juhana -äiteinensä kotoaan toisella. Kirkolla vaihtausivat naiset: emäntä -kävi miehensä rekeen ja Kaisa kävi sulhasensa rekeen. He ajoivat -Niemelään, jossa Juhani pidettiin yötä. Hän makasi Antin kanssa -kammarissa, ja morsian makasi muun perheen kanssa tuvassa. Seuraavana -aamuna Juhani läksi kotiinsa. - - - - -Läksiäiset - - - Sisältö: Kestivalmistukset. Vierasten tulo Niemelään. Passi ja - sen lukeminen. Vierasten tuomiset ja tuliaiset. Morsiamenhaku. - Ellin taika. Vaatteiden laittaminen. Lähtökaali. Tyttären osa. - Morsiamen päänpano. Juohtomiesten vaatteidenotto. Morsianta - itketetään itkuvirsiä laulamalla. Morsiamen jäähyväiset ja lähtö. - Nuoteiden lähtö ja loitsut. Nuoteiden ja juohtajain yhtyminen. - -Sekä Niemelässä että Lippolassa oli kestien alusviikolla yllin -kyllin kiirettä. Tuvat, porstuat, kammari pestiin ja kaikki huoneet -siivottiin. Mitä talossa lienee ollut astioita, kaikki puhdistettiin. -Kun talon lusikkojen, ruoka- ja juoma-astioiden, kynttilänjalkojen, -tuolien ynnä muiden sellaisten kapineiden ei arveltu riittävän suuren -joukon syömingeissä, lainattiin niitä naapuritaloista lisäksi. Ja jos -ne eivät olleet kylliksi puhtaat, niin ne puhdistettiin uudestaan. - -Jo perjantai-iltahämärissä alkoi Niemelään kokoontua -läksiäiskestivieraita tuomiskontteineen ja pusseineen. - -Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, läksi talonväki saunaan -kylpemään ja osa vieraitakin. Useimmat olivat kuitenkin kylpeneet jo -kotonaan. Sitten puheltiin minkä mitäkin illan kuluessa ja juohtajia -odotellessa. - -Lippolassa oli samanlainen kiire häävarustuksia tehtäessä kuin -Niemelässäkin. Jo aikaiseen tuli sulhasen eno, Simolan herastuomari, -emäntineen ja lapsineen Lippolaan; sillä vanhan tavan mukaan piti -enoukon olla ensimmäinen juohtomies. Häärahvas, kutsuvieraat, -kokoontuivat vasta lauantai-iltana häätaloon, Lippolaan. - -Kun sauna oli kylvetty, varustausivat juohtajat lähtemään. Hevoset -valjastettiin, kellot sidottiin aisoihin ja kulkuset vempeleihin. Kun -he olivat pukeutuneet, antoi isäntä kumpaisellekin juohtomiehelle, -Simolalle ja nuoremmalle pojalleen Pekalle, taskumatin, jossa oli -tavallista viinaa, vaan sulhaselle Juhanalle, annettiin punaista -(siirappi-) viinaa. Kun kaikki oli saatu reilaan, kävivät juohtajat, -sulhanen keskimmäisenä, pöytärahille istumaan, heittivät hatut -päästään ja Simolan johdolla alkoivat veisata: - - Pyhä henki virvoittaja, - kuin runsas olet annoill, - ole tuskis kirvoittaja - maali, merell, sekä rannoill. - Piru tyköäm pois karkota, - se hänelt estä ja kiellä, - ettei sais ylösniellä - meit köyhii tällä tiellä. - Sinä rinnois vaikuta, - iloll meit edes saata, - ann nähdä viel omaa maata, - kotiin myös terveenä tuota. - -Sitten panivat juohtajat hatut päähänsä ja läksivät. Kotiin jääneet -jatkoivat veisua loppuun asti vanhasta virsikirjasta virrestä 336, -kolmannesta värssystä. - -Pihalla kävivät juohtajat kukin omaan rekeensä, roikkasivat -piiskoilla hevosia selkään, ja niin sitä lähdettiin aika jyräkkää. -Sekä talon väki että juohtajia katsomaan tulleet naapurit kokousivat -tuvan rappusille katsomaan juohtajain lähtöä. - -Niemelässä odotettiin juohtajain tuloa ikävöiden. Vähä väliä kävivät -nuoret ulkona kuuntelemassa kellojen helinää. Kun juohtajain kellot -alkoivat kuulua, olivat kaikki kaaheillaan, sekä läksiäisvieraat -että juohtajain tuloa katsomaan tulleet naapurit. Yksituumaisesti -määrättiin Mäkelän isäntä lailliseksi laulajaksi sekä lautamies -Lemponen passin lukijaksi. - -Juohtajain pihalle tultua varustausivat nuoret miehet hevosia -riisumaan ja korjaamaan. Kun juohtajat olivat tulleet porstuaan, -alkoi Mäkelän isäntä toisten kanssa tuvassa veisata: - - Autuas se, kun pelkää Herraa. (Vvk. 88) - -Virren loputtua astuivat juohtajat tupaan: Simola edellä, sitten -sulhanen ja Pekka viimeisenä. Keskilattialle päästyä sanoi Simola: - --- Hyvää iltaa! - --- Jumala antakoon talon puolesta! vastasi Lemponen ja kysyi samalla: - --- Mitäs vieraille kuuluu? - --- Ei mitään liikaa, tarvitsisimme vain yösijaa, kun makuuaika alkaa -jo olla käsissä. - --- Mistäs kaukaa vieraat ovat? - --- Eihän tässä eristä olla; ollaanhan vain tuolta puolen tuulimyllyn, -Katajärven kirkon luota. - --- Näettehän veikkoset, ettei tässä enää ole tilaa vieraille, kun -tupa on näin täynnä omaa perettä. - --- Kyllähän sopu sijaa antaa: pannaan kanat häkkiin, lapset säkkiin, -muu perhe penkin alle. - --- Ette varmaan mahda olla rehellisiä matkamiehiä, kun näin myöhään -kulkemassa olette. Onkos teillä passia? - --- On kyllä passi, mutta - - onkohan talossa tässä, - tässä suuressa suvussa - sekä laajassa lajissa - tämän lehden lukijata, - passin pamisuttajata. - Tästä saatte nähden nähdä, - nähden nähdä, korvin kuulla - mitä oomme miehiämme - ja kuta urohiamme, - -sanoi juohtomies Simola ja antoi passin Lemposelle, joka sitä -käänteli pari kertaa puolelle ja toiselle ja vihdoin lausui: - - Tää on maine näiden miesten, - näiden miesten ja urosten: - ensin on Antti Alkajainen, - jok on Kojosta kotoisin, - siivon Simolan mäeltä. - Toinen on Juho Jatkajainen - lauhkeasta Lippolasta, - jok on Suomen sorja sulho, - maan kuulu, veen valio, - hän on kesän kierretellyt, - näitä maita mairitellut, - saanut sykkimään sydämet, - neitoin rinnat riehumahan, - kietonunna kihloihinsa - pannut lempipauloihinsa. - - Nyt hän etsivi omaansa - kulkien kyliä myöten, - talo talolta ajaen. - Kolmas on Pekka Päättäjäinen: - se on myöskin siivo poika - liukeasta Lippolasta; - ei se virsi viinan kanssa, - ei tuhaja tupakan kanssa. - Kaikk on miehet kelvolliset, - kunnialla kulkevaiset, - retkillänsä rehelliset, - menoistansa miehulliset. - - Tämä passi on painettuna, - reisukirja räntättynä - koreassa koivikossa, - reisuvaisten reen perässä, - kirjoitettu kiirehesti, - lausuttu samalla lailla. - --- Puhtaat ovat miehillä paperit kyllä, mutta isännän on asia: ottaa -yöksi tahi antaa matkan työksi, sanoi passin lukija antaessaan passin -takaisin juohtomiehelle. - --- Eihän matkamiehellä kotia keralla ole. Käykää vain yöksi; -onhan siksi tilaa talossa ja halkoja huohulassa, lupasi Holttolan -kirkonmies. - --- Suur kiitosta, kosta Jumala, vastasi juohtomies ja meni yläpöydän -taakse istumaan. Sulhanen istahti hänen viereensä ja toinen -juohtomies istausi pöytärahille vastapäätä sulhasta. - --- Maistakaapas, talon rahvas, vierasten tuomisia, sanoi Simola -ottaen taskumatin poveltaan ja ojentaen sen Holttolan ukolle. - --- Olkoonpas onneksi, vastasi Holttola ja ryyppäsi taskulasista. -Sitten hän tarjosi taskulasia takaisin Simolalle ja luki kiitoksia ja -sanoi: - --- Eivät nämä mahda suinkaan mitättömiä miehiä olla, kun heillä näin -hyvät tuomiset ovat. - -Simola ei ottanut takaisin tarjottua taskulasia vaan sanoi: - --- Antaa vain mennä miehiä myöten; onhan suu särjellä niin kuin -sorvallakin. - --- Otapas passin pamisuttaja vierasten tuomisia, virkkoi Holttola -ojentaen viinapotun Lemposelle, joka ryyppäsi ja antoi sitten -Mäkelälle, ja niin kulki taskumatti kädestä käteen. Sitten antoivat -sulhanen ja toinen juohtomies myöskin taskumattinsa talonväen -maisteltavaksi. Holttola vei sulhasen tuomislasin naisille, jotka -siitä keskenänsä maistelivat. - -Sitten otti Holttola ikkunalta talon viinaputelin, josta kaasi pullin -täyteen, ojensi sen juohtomiehelle ja sanoi: - --- Maistakaapas hyvät vieraat talon suuruksia. - -Juohtomies maisteli, ojensi ryyppylasin takaisin ja sanoi: - --- Kiitoksia paljon. Mahtaa tämä olla hyvä talo, kun niin hyvät -tuliaiset vieraalle annetaan. - --- Nauttios terveydekses, vastasi Holttola ja täytti uudestaan -pullin, jota hän tarjosi sulhaselle, mutta tämä ei ottanut, kiitti -vain. Toinen juohtomies ei myöskään ottanut hänelle tarjottua ryyppyä -vaan kiitti tarjouksesta. Vielä jakeli Holttola ryyppyjä muillekin -sanoen: - --- Otetaas, veikkoset, vierasten tuliaisia. - -Ukkomiehet ryyppäsivät, vaan nuoret miehet eivät ottaneet pullia -käteensäkään, sen kuin kiittivät vain. - -Sitten tuotiin juohtajille kahvia, jonka jälkeen kannettiin -illallinen pöytään. Nyt nousi ensimmäinen juohtomies seisoalleen ja -sanoi: - --- Niin kuin meidän passissa oli sanottu, että me kuljemme kyliä ja -taloja myöten omaa mielitietyistä etsiskellen, niin aiomme tästäkin -talosta, jossa on niin paljon nuorisoa koolla, etsiä polvellista -puolisoa ja kainaloista kanaamme, jos vain armas isäntä sen sallii. - --- Hakekaa, hyvät vieraat, hakekaa, mutta älkää vain kenenkään omaa -ottako, virkkoi Holttola. - -Luvan saatuaan meni nuorempi juohtomies morsianta hakemaan huoneesta, -jonne tämä oli kaasonsa Ellin kanssa mennyt vähäistä aikaa ennen. - --- Nyt pitäkää kukin omaanne vaarissa, varoitti seppä. Ei sitä poikaa -osaa yhtään taata, se ottaa minkä vain tapaa. - -Vähän ajan perästä tuli juohtomies taluttaen morsianta kädestä. Elli -seurasi kaasona perästä ja pöydän luo päästyä riehkaisi sukkelaan -sulhasen viitan lipeen, työnsi sen päälle morsiamen istumaan ja -istausi itse morsiamen viereen. Tämän huomattuaan veti sulhanen -suunsa hieman nauruun. Sitten luki Holttola ruokaluvut ja Simolan -johdolla veisattiin: - - Siis riennä tykön sulhaisen, - mull itsesi armost anna, - ett rakkautes suloisen - mä rakkaass mieless kannan. - Sä mull nyt ainoo lohdutus, - kans kuolon tuskiss virvoitus: - enp erkane sinust koskaan. (Vvk. 20:7) - --- Huomasitko, Mari-täti, kuinka sulhasta nauratti, kun sai morsiamen -viereensä, sanoi kuppari-Maija toisten laulaessa. Tuo ei ole hyvä -merkki, sanon minä. Kyllähän he ihaman kahaman kanssa yhteen menevät, -vaan kun on mesimarja ottaissa, niin on pippuri pitäissä, sen luulen -Juhana raiskan kyllä perästä huomaavan. Nytkin hän poikaparka oli -niin lörö (huolimaton), että antoi viittansa liepeen morsiamen -istuttavaksi. - --- Ei, herttakulta, Juhana sitä nauranut, kun Kaisan sai viereensä, -vaan hän naurahti Ellin taianteolle, vastasi Mari-täti. Juhana näet -ei kuulu uskovan mitään taikaa. - --- Ahaa, se on toista, vai niin, sanoi kuppari-Maija. Hän kun on -lautamies ja luulee olevansa herraslehtiä, niin hän pilkkaa vanhoja -tapoja niin kuin muutkin esivallan persoonat. Mutta antaas ajan -ehtiä, niin kyllä tarvis opettaa taikoja tekemään ja niitä uskomaan. -Heittäiköön vain akkavallaksi, niin eiköhän tule taikoja tarvis, -sanon minä. Ovat ennenkin ylpeät masentuneet. - --- Kuulehan, hyvä Mari, vastasi Mari-täti. Kaisa on samassa uskossa. -Ei hänkään sanonut uskovansa mitään taikaa. - --- Sen pahempi se, virkkoi kuppari-Maija. Mutta joka ei usko, se on -jo tuomittu; hänen uskottomuutensa tuomitsee hänet. Jos ehkä toinen -uskoisi, niin voisihan hän vaikka toisen tietämättä jotakin kopeltaa, -kun tarvis tulee, vaan nyt heitä on kaksi sokeaa yhdessä. Ja kun -sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan kaatuvat. - -Illallisen jälkeen tehtiin tilat (vuoteet) ja käytiin makaamaan: muu -väki tupaan, vaan morsian Annin kanssa kävi kammariin. - -Seuraavana päivänä murkinan perästä laittelivat ja lajittelivat -naiset vielä morsiamen lahjakapineita. Päivällisen perästä menivät -molemmat juohtomiehet morsiamen huoneeseen vaatteita laittamaan. -Emäntä toi ja asetti alimmaiseksi vaatetiinun pohjalle suuren -rukiisen leivän, voiaskin ja lammaskäpälän. Sitten täyttivät -juohtomiehet tiinun niillä vaatteilla, jotka morsian kaasoineen -heille antoi. Mitä ei tiinuun mahtunut, se pantiin kirstuun ja -säkkeihin. Morsian itse laittoi lippaansa täyteen hienompia hetaleita. - --- Nyt taitaa emännän huoneessa puhdasta tulla, kun neljä henkeä -siellä mellastaa ja ajaa kokoon mitä vain tapaa, sanoi Korjuksen -Risto tupaan tultuaan. - --- Viekööt vain mitä haluavat, jättäväthän toki seinämet, virkkoi -emäntä nauraen. - -Tämän kuultuaan meni seppä huoneen ovelle ja kysyi: - --- Miten paljon te oikeastaan aiotte ottaa kerallanne? - --- Me otamme kaikki mitä vain annetaan, vastasi vanhin juohtomies -Simola. - -Nyt meni seppä riihen kylkiäiseen, josta hän otti suuren joukon -riihikkoja, kääri elohursteja niiden ympärille, toi ne huoneen -lattialle ja sanoi: - --- Jos mielestänne huoneessa on vähän ottamista, niin tuossa on lisää. - --- Pidä vain itse rytkäsi, on meillä täällä tarpeiksi parempiakin -kaluja, vastasi Simola ja viskasi riihikot tanhualle. - -Seppä korjasi ne entiseen paikkaansa ja sanoi: - --- Ei näet hyvillensä vielä kaikki rykämät kelpaakaan, vaan pitää -olla parasta. - -Kun vaatteet oli saatu säkkeihin, juohtomies meni tupaseen katsomaan, -joko lähtökaali joutui. Tupaan tultuaan hän sanoi: - --- Nyt on kaikki reilassa, ei siis muuta kuin muiskuta suuta ja - - kaali vatiin, Kaisa rekeen, - antaa mennä alasmäkeen. - --- Malttaahan köyhäkin keittää vaan ei malta jäähdyttää; te ette -malttaisi antaa kaalin kiehua kypsäksikään vaan syödä hoklisitte sen -puolikypsänä, vastasi isäntä. - --- Kiehukoon sitten vaikka kuinka kypsäksi minun puolestani, virkkoi -juohtomies ja kävi istumaan. - --- Kuules, lanko! sanoi sulhanen Antille. Pidä sinä vaari minun -hevoseni valjaista ja katso tarkkaan, ettei kukaan saa mitää -koiruutta tehdä. - --- Ole, lankoseni, huoletta, vastasi Antti; -- kyllä minä niistä -vaarin pidän. Ne ovat lukon takana, sekä sinun että juohtomiesten -hevosvaljaat, ja avain on minun taskussani. Niiden länkien hamutoihin -ei tänä iltana kukaan saa neuloja ja rautanauloja pistellä. Kun minä -lähteissämme valjastan hevosesi, niin laitan luotettavan miehen -vartioimaan, ettei mitään poikkinaista tapahdu. - -Iltahämärissä alkoi kylän rahvasta keräytyä Niemelään katsomaan -morsiusväen lähtöä. Niitä tuli tupa täyteen, ei ainoastaan omasta -mutta myös vieraista naapurikylistä. Pimeän tultua laitettiin -iltaseksi lähtökaali. Syötyä vanhempi puhemies nousi seisoalleen ja -sanoi juhlallisella äänellä: - --- Kun olemme tässä vuorokauden olleet, niin on kylä hyvä -heittäminen, koti huono muistaminen, ja nyt siis aiomme matkustaa -omilla maille, oman pellon pientareille ja ottaa kerallamme sen -tyttären talosta, joka on tässä joukossamme, ja tahtoisimme sille -osaa talosta. Mitäs isäntä siihen sanoo? - --- Miten paljon te tyttären osaa tahtoisitte? kysyi Holttolan -kirkonmies. - --- Ei enempää eikä vähempää kuin vanhuudestaan on ollut tapana talon -tyttärelle antaa: lehmä ja lammas, kana ja kassari, turkki ja viitta, -kaatut ja vaippa, sirppi ja kuokka, luetteli juohtomies. - --- Tepäs olette kummallisia matkamiehiä, vastasi seppä. Ensin te vain -pyydätte yösijaa talosta, sitten viettelette kauneimman kassapään -kerallanne ja sen kanssa - - viette hunnut, viette huivit, - kassapaidat, kaikenlaiset - mit on vaatteeksi valettu, - tuohivirsut viimeiseksi, - -ja nyt vielä tahdotte osaa perästäpäin. Mutta minä sanon: näille ei -saa antaa - - lehmää ja lammasta, - ei niin hammasta, - kassaraa ja kanaa, - niist ei ole sanaa, - viittaa ja turkkii, - niitä ei saa urkkii, - vaippaa ja kaatutta, - niist ei ole aatetta, - sirppiä ja kuokkaa, - niitä ette saakkaa. - --- Minä en tahdo tietää, mitä joukonjatkajat jaarittelevat, vaan -kysyn isännältä itseltään, sanoi puhemies. - --- Mitä on vanhuudestaan ollut tapana, sen minäkin pidän hyvänä. -Tahdon elää maassa maan tavalla ja antaa, mitä olette pyytäneet, -mutta en enempää enkä vähempää, vastasi isäntä ja antoi kättä -puhemiehelle. - -Näiden pakinain perästä otti kaaso morsianta kädestä kiinni ja -talutti toiseen tupaan, jossa hän asetti hänet rahille istumaan -ja alkoi sykeröidä hiuksia, kääri ne palmikolle ja pani liikaset -hivuksien jatkoksi. Sitten hän kääri sykeröt niskan taakse -vempeeleeksi tikutteella, tikuttamalla tehdyllä nauhalla. Sykeröjen -päälle hän asetti kallekuorisen (pumpivaatteisen) neliskulmaisen -hunnun siten, että hunnun yksi sikko (kulma) käännettiin kaksin -kerroin ja käännöksestä muodostettiin otsakaulus. Kauluksen alle -otsalle laitettiin punainen silkkinauha. Huntu poimittiin sykeröjen -juuresta ja poimeet kiinnitettiin nuppineuloilla sykeröihin. Hunnun -pitkä sikko jäi riippumaan morsiamen selkään ja ulottui keskiruumiin -alapuolelle. Toiset hunnun sikot riippuivat korvallisilla. Näin -valmistettu päähine oli tirkattipää, jota kannettiin siihen asti kun -kerta oli kannettu. Sitten vasta korvallisilla riippuvat hunnun sikot -laitettiin korvuksille, so. ne käännettiin morsiamen niskan taakse ja -pantiin neulalla sinne tikutteeseen kiinni. - -Tämä päänpano oli hyvin monimutkainen ja taitoa vaativa toimi, josta -syystä moni nainen, vaikka koko naimisissaoloaikansa kantoi huntua, -ei osannut oikein kunnollisesti sitä toimittaa. Arkiona se kyllä -meni mukiin, mutta kirkossa käydessä ja muuten juhlatilaisuuksissa -piti olla säännöllisesti ja muodin mukaisesti huntu laitettu päähän. -Siksi pyydettiinkin siihen toimeen harjaantuneita naisia joko omasta -talosta tai naapurista päänpanoon, huntua laittamaan. Jos päänpanon -oikein hyvästi toimitti, se otti aikaakin. - -Sillä aikaa kun morsiamen päänpanoa toimitettiin, juohtomiehet -valjastivat hevosensa ja menivät morsiamen huoneeseen tavaroita -ottamaan. - --- Kas näitä ei rahoitta annetakaan, sanoi morsiamen täti ja istausi -kirstun kannelle. - --- Paljonkos sitten pitäisi maksaa? kysyi juohtomies. - --- Vähin määrä on riuna, kymmenen kopeekkaa, kustakin astiasta, vaan -saatte enemmänkin antaa, jos arvonne niin vaatii, vastasi täti. - -Juohtomiehet maksoivat rahan ja kantoivat sitten tavarat rekeen. -Morsiamen täti antoi rahat sisarelleen, morsiamen äidille. - -Jo heti paikalla, kun morsiamen päätä alettiin panna, varustausi -kuppari-Maija lauluillansa morsianta itkettämään ja Sipretin Vemi -(Eufemia) morsianta moittimaan, heti kun kuppari-Maija alkoi laulaa, -alkoi morsian itkeä ja itki niin kauan kuin päänpanoa ja laulua -piisasi. - -Iso joukko naisia oli varustautunut morsiamen päänpanoa katselemaan -ja itkuvirsiä kuuntelemaan. Molemmat laulajanaiset istausivat -rahille. Kuppari-Maija liikutellen vähän vartaloaan alkoi laulaa: - - Itke neito naitaessa, - paru päätä pantaessa! - Nyt on sulla itkuilta, - kun muill on iloinen ilta. - Nyt sulle huntu huimatahan, - ikälakki laitetahan. - Kun sä huiskit hunnutonna, - niin sä huiskit huoletonna, - vaan kun huiskat hunnullisna, - niin sä huiskat huolellisna. - Kun sä paiskit palmikoitta, - paiskit pahoitta sanoitta, - vaan kun paiskat palmikoissa, - paiskat pahoissa sanoissa. - Kun sä liikuit liikaisitta - liikuit liioitta puheitta, - vaan kun liikut liikaisissa, - liikut liioissa puheissa. - Huntu sulle huolta tuopi, - palmikko pahoa mieltä, - sykeröt sydänsurua, - liikas't liikoja puheita. - - Nyt sulle miestä annetahan, - lörkijäistä loikatahan: - miehen mitta, miehen varsi - vaan ei ole miehen mieltä, - miel on viety, mies jätetty, - aivot otsasta otettu. - Suostuitkos sä sulhollesi - eli sulhon vaattehisin? - Sulholl on pedon ikenet, - karhun juonet kainalossa, - ikenet on irvellänsä, - silmät päässä näljällänsä. - Jo on ohjat ostettuna, - tervaskanto katsottuna, - johon neito köytetähän, - emon lapsi laitetahan. - Jo on karsittu kataja, - varustettu vitsakimppu, - jolla neittä neuvotahan, - opastetaan omintaiten. - - Kun sä ennen paljon lauloit, - paljon lauloit, paljon nauroit, - niin nyt joudut juomarille, - joudut juomarin rekehen. - Saat sä hurjan hurstillesi, - viinarallin vierehesi: - hullu lyöpi hurstillansa, - viinaratti vierestänsä, - poies potkii uutimesta, - ulos sängystä uhittaa. - Tuo on hurja viinanjuoja, - kurja ostaja oluen, - se käypi joka kapakan, - joka pullon pyllistääpi, - joka kannun kallistaapi. - Se juopi elot isänsä - sekä vaarin vanhat kassat, - juopi juhlavaattehensa, - kirkkovaattehet valitut - sekä huivit jotta housut, - paidat pantiksi paneepi, - sukkansakin suuri juoppo, - paha lalli lakkinsakin. - Se sun heittää heinätielle, - saattelee salon polulle, - kirkkotielle kirvoittelee, - jokitielle juohattelee. - Antaa kyllin kyynysvartta, - viljalta vihaista kättä, - jos sä vain sanan sanonet - tahi ollet murramielin. - Kun tuon kaupalle lähetät, - kaikki juopi kaupuksesi, - saan saapi, tuhannen viepi, - vielä velkoa tekeepi, - oksentaapi olkiloille, - laittaa vaahden vaipan päälle. - - Ei ne kasva kaikki lapset, - niin kuin sä katala kasvoit: - kasvoit kuin putki puuta vasten, - saraheinä vuorta vasten. - Niin sinua miehet mieli, - nuoret miehet naimattomat, - niin kuin kuuta nousevaista, - aurinkoo yleneväistä. - Niin sun poskesi punoitti - kuin punainen puolamarja, - niin sun kasvosi kajahti - kuin kaunis kasarin vaski. - Niin sinun peräsi pyöri, - kuin keränen pihalla vieri. - Kun sä liikuit, linnat liikkui, - kun sä järkyit, maa järisi, - linnat liikkui liitoksesta, - jäsenistä maa järisi. - - Kun olit isäs kotona, - olit kuin orithevonen - tahi tamma sälköäinen, - kait kuin pässi päätä puskein, - hepo hänteä ravuten. - Isäs kutsui kukkaseksi, - emos päivän nousennoksi, - siskos silmän sirkkuseksi, - veikkosi veden kalaksi. - Kasvoit sä talossa tässä - korkian isän kotona: - ei ollut huolta huomisesta, - ei surua suuruksesta. - Kysymättä kait kylässä, - naukumatta naapurissa, - ei toruttu torkunnasta, - makoamasta ei manattu. - - Kun viedään toiseen talohon, - perehesen vierahasen, - toisin on siellä, toisin täällä, - toisin toisessa talossa. - Toisin ukset ulvaisevat, - toisin sanovat saranat, - et osaa ovissa käydä, - veräjissä vieretellä. - Et tunne puhua tulta - etkä liettä lämmitellä - talon emännän tavalla, - talonmiesten mieltä myöten. - Kysytellen käyt kylässä, - lausuellen naapurissa. - Saat toria torkunnasta, - manauksia makuusta. - - Ei sinua isäsi myönyt - eikä kaupannut emosi, - itse kauppasit katala, - itses hullu hukkajaisit. - Vaihdoit armahan isäsi - armottomaan appehesi, - vaihdoit ehtoisen emosi - ankarahan anoppihin, - vaihdoit viljo veljyesi - kyyryniskaiseen kytyhyn, - vaihdoit siskosi siveän - naljasilmähän natohon. - - Appi haukkuu ahkioksi, - anoppi vesihaoksi, - kyty kynnysportahaksi, - nato naisten rynttäriksi. - -Vastaukseksi morsiamen puolesta lauloi Sipretin Vemi: - - Pian mä pahoista pääsen: - apin taudilla tapatan, - anopin susilla syötän, - kydyn laitan kyntämähän, - nadon naitan naapurihin. - -Sitten hän moitti morsianta laulaen: - - Otetaan nyt ohko meiltä - ja viedään viraton piika, - saunan lattian lamoja, - saunan penkin painelija: - silta painui, palkit notkui, - vuoliaiset voivotteli - tämän kämpsän kääntyessä, - laiskan lötkön liikkuessa. - -Tähän kuppari-Maija vastasi laulaen: - - Älä naura toisen naista, - moiti toisen morsianta. - En minä emoa kiitä, - en emoa, en isoa: - lasna laiskaksi opetti, - piennä penkin istujaksi. - Sitten tunki turnukselle, - pani paikkakukkarolle. - Ei osannut sinun emosi, - eipä emo kultaisesi - taiten tainta istutella, - taiten tainta kasvatella, - panna paikoille hyville, - leivänsaajan leuan alle, - vaan hän laittoi lapsosensa, - pisti pienen piikasensa - surman suuhun, kalman päähän, - pahan miehen puolisoksi - iäksensä itkemähän, - kuupäiväksi kujertamaan. - Ei niin iltaa, jottet itke, - ei niin kuu, jottet kujerra. - Illat itket ikkunoilla, - aamut aitan rappusilla, - puolipäivät porstuassa, - keski-illat kellarissa, - viikkokauet veräjän suussa, - kuukauet kujan perässä: - Tuolla mun näkyy kotini, - kujan katto kuumoittaapi, - isän ikkunat näkyvät, - emon saunat lämpiävät. - -Sitten kuppari-Maija neuvoi morsianta laulaen: - - Kuules neito, kun sanelen, - kun sanelen, kun puhelen: - kun menet toiseen talohon, - perehesen vierahasen, - muista kaikki muut kalusi, - nuo kolme kotiisi heitä: - emon armahan sanaset, - päiväneelliset unoset, - joka kirnun pettäjäiset. - Heitä uunille unesi, - pankolle pahat tapasi, - laiskuutesi lattialle. - Heitä laulut lautsan päähän, - ilovirret ikkunoille, - tyttöys tyvelle vastan. - - Tapa on uusi ottaminen, - entinen unohtaminen, - alemma kumartuminen, - mielilause lausuminen. - Vaikk ois appi aika karhu, - anoppi sitäi pahempi, - kyty ois kuin kyinen käärme, - nato niin kuin navikoira, - sama on arvo antaminen, - alemma kumartuminen - kuin ennen isän kotona, - oman taattosi tuvilla - taattoa kumartaminen, - äitiäsi armominen. - - Neitonen, sisarueni, - neitonen emosen lapsi! - Pitäisi sinun piteä - pää tarkka, tania mieli, - pystyt silmät, kuulot korvat, - ymmärrys ylen tasainen - valkiata vaalimahan, - kukon ääntä kuulemahan. - Konsa kukko kerran laulaa, - laulaa kerran, laulaa toisen, - silloin on nuorten nousuaika, - vanhoilla on lepuuaika. - Jos ei kukkoa talossa, - pidä kuuta kukkonasi, - Otavaista oppaanasi. - Käy sä usein ulkosalla, - käy sä kuuta katsomassa, - Otavaista oppimassa, - tähtiä tähyämässä: - konsa oikeittain Otava, - sarvet suorahan suvehen, - pursto perin pohjoisehen, - silloin on aikasi sinulla - nousta luota nuoren sulhon, - saada viereltä verevän, - saada tulta tuhkasesta, - valkiata hiilloksesta, - tulipuikkohon puhua - liiusta levittämättä. - - Jos ei tulta tuhkasessa, - valkeata liioksessa, - niin sä pyydä mieheltäsi, - kutkuttele kultastasi. - Sano sitten sulhollesi, - virka vierusmiehellesi: - - Sulhokainen, kaunokainen, - oman kullan kuppurainen, - teetä mull teräksest kengät, - naula vaskesta valata, - joilla seison seinän vieress, - kuuntelen kujan perässä, - ammuuko anopin lehmä, - naukaseeko nadon lehmä. - - Mene riskist riihen luokse, - hersutellen läävän luokse, - lehmille olet ojenna, - hevoselle heinät heitä, - - heinät varsoille valitse, - hienot heinät karitsoille. - Älä sä sioille singu, - älä potki porsahia. - Kanna kaukalo sioille, - purtilonsa porsahille. - Tule kolmella tupahan: - lehtiluuta kainalossa, - lumivakkanen käessä, - tulitikku hampahissa. - - Pese pöytä, pyyhi penkki, - lautaset vesin valele, - seinä siivin siivoele, - ikkunat tomusta pyyhi, - sitten lattia lakaise, - älä lapsia lakaise. - Nähnet lapsen lattialla, - jos kohta kälynkin lapsi, - nosta lapsi lavitsalle, - pieni penkille ylennä, - pese silmät, pää silitä, - anna leipeä kätehen, - vuole voita leivän päälle. - Jos ei leipeä talossa, - anna lastunen kätehen. - - Lähet astian pesohon, - hulikkojen huuhtelohon: - pese kannut korvinensa, - tuopit uurtehuisinensa, - maljat huuhdo, muista laidat, - pidä lusikat luvussa. - - Karta ain anoppiasi, - ettet mieltä murtaele. - Kuule käsky, käy visusti, - tehe työsi taitavasti. - Älä nurkissa nuhise, - älä saunassa sohise. - Jos on kolina kotona, - älä kyyditse kylälle, - älä virka vierahille - oman talosi tapoja. - Kysyykö kyläläiset naiset: - Antaako anoppi voita - kuin ennen emo kotona? - Ellös konsana sanoko: - Ei anna anoppi voita. - Sano aina annettavan, - kapustalla kannettavan, - jos kerran kesässä saanet, - senkin toisentalvellista. - - Neitonen sisarueni, - neitonen emosen lapsi! - Vaali appivaariasi, - avita anoppiasi. - Illan tullen, yön läheten - riisu kengät kerkeästi, - vedä sukat suikkamatta, - pyyhi pohjat, käännä varret, - korjaa yöksi orrenpäähän, - ripusta riu'un nenälle. - Laita tilat taitavasti, - vuoteet vanhoille varusta. - Aamun armaan valjetessa, - taivaanrannan ruskottaissa - pidä piikanen varasi. - Konsa appi kohoaapi, - alkaapi anoppi nousta, - ojentele orrenpäästä - sukat, kengät sukkelasti - hyvän huomenen keralla. - Kun appi aloittelevi - silitellä sääveliä, - tunkea tupakkaa piipuun, - varusta sä valkeata, - ota tulta tikkusehen, - pane tuli piipun päälle. - - Pidä varsin varallasi, - kun kalja kapasta loppuu, - maitoharmaa haarukasta, - hae joutuin juotavata, - kanna kaljoa kapalla, - haljakkata haarukalla, - josta saapi joukko juoda - kuivan kaulan kostukkeeksi. - - Pidä herkät hiiren korvat, - terävät jalat jäniksen, - astuskele ajatellen, - vastaele varoitellen, - älä päästä pälkähytä - sopimatonta sanoa. - - Kun sä tätä toimittelet, - toimittele tasaisesti, - älä ryskä, älä jyskä, - älä virko vihoissasi. - Saisi sanojat sijoa, - naapurisi nauramista: - Tuo toisen talon miniä - on niin tuima tavoiltansa - kuni äksy ilves puussa - tahi tuli tappurassa. - - Kun tulevi talohon vieras, - ellös vierasta vihatko. - Syötä vierasta sanoilla, - kunnes keitto kerkiävi. - Kun talosta lähtevi vieras, - ellös viekö vierastasi - ulkopuolelle ovea, - tuosta suuttuis sulhasesi, - muukin perhe murajaisi. - - Neitonen sisarueni, - neitonen emosen lapsi! - Kuiskuttele kullallesi, - mairittele miehellesi, - mitä mielesi tekevi. - Jos sä suihkat sulhollesi, - ongittelet omallesi, - niin surma sovinnon viepi, - kalma lemmen kadottaapi. - Ikävä isätön pirtti, - iloton emätön koti. - - Ikävämmät ovat illat, - apeammat ovat aamut, - kun sovinto suolle menee, - lempi karkaa kankahalle. - Kaiho on kotona olla, - mielipaha miehelässä, - kun on lempi kylmänynnä, - rakkaus pois rauennunna. - Sulho muuttuupi sudeksi - mielitietty metsäseksi, - syrjin syö, selin makaapi, - selin työnsä toimittaapi. - - Usein on vihainen vaimo - vienyt viitahan sovinnon, - rakkauden rauniolle. - Jos ei puolison povessa - lempi lämmitä sydäntä, - kelle haastelet halusi, - ilmoittelet miel'alasi? - Virkkoisitko vierahalle? - Vieras tuosta vihastuisi. - Naukuisitko nadolle? - Nato nauraisi kylällä, - kylä pilkkana pitäisi - mokomata morsianta, - jok ei suostu sulhoseensa, - mielly mielitiettyhynsä. - Ilmoittaisitko emolle? - Emo tarttuis tukkahasi. - Sanoisitko siskollesi? - Sisko sylkis silmillesi. - Virkkaisitko veikollesi? - Veikko tuosta vihastuisi. - Korkea kotoinen kynnys, - taaton talo varsin vieras - uuden kerran kertoella. - Siis on sinun pitäminen - miestäs mielellä hyvällä, - lempilause lausuminen, - haastaminen suu hymyssä. - Niin sä miehes miellyttelet, - ihastutat itsehesi. - Kun on sovinto sopesssa, - lemmen liekki sydämessä, - niin on hyvä ollaksesi, - armas aikaellaksesi. - Ei oo huolta einehestä - eikä muista tarpehista, - kyllä mies murehen pitää, - täyttää kaikki tarpehesi. - - Neitonen sisarueni, - neitonen emosen lapsi! - Nyt mä vielä päälliseksi - virkan viimeiset sanani. - Kun sä menet miehelähän, - saavut toisehen talohon, - muista entistä kotoa, - liiatenkin vanhempia! - Älä unhota emoa, - masentele maammoasi! - Emosi sinut elätti, - imetteli ihanat rinnat, - monet yöt unetta vietti, - monet atriat unohti - tuuditellessa sinua, - hoitaessa pienoistansa. - Ken emonsa unhottanevi, - maammonsa masentanevi, - älköön se manalle menkö, - hyvän tunnon tuonelahan. - Manalass on paha makso, - kosto kova tuonelassa - äitinsä unohtajalle, - maammonsa masentajalle, - tuonen tyttäret toruvat, - tuonen naiset riitelevät: - - Kuinka sä emon unohdit, - oman maammosi masensit! - Emo on nähnyt suuren vaivan, - kantaja kovan kokenut - saunasessa maatessansa, - olkiloilla ollessansa, - synnytellessä sinua, - katalata kantaessa! - -Näiden laulujen ajalla oli kaaso sykeröinyt ja pannut morsiamen pään -tirkatille. Sitten hän sitoi pääpyyhkeen hunnun päälle. Kun kaikki -oli valmista, laitettiin sana juohtajille. Nuorempi juohtomies -tuli ottamaan morsianta, ja hänelle Sipretin Vemi lauloi seuraavan -moitevirren: - - Mistäs tunsit tuhma tulla, - orokärsä tien osasit - tähän korkiaan kotihin, - kanittuhun kartanohon? - Toista tänne toivottihin, - rahallista, riistallista, - ei sinua tilkatuppi, - tilkatuppi, talkatasku. - Niinkös luulet luppakorva - tämän piian pettäväsi - rupisella huulellasi, - kaarnaisella kielelläsi? - - Älkää meidän neitohista, - älkää viekö vehkasoille, - panko parkkihuuhmareille! - Ei ennen kotonakahan, - eipä viety vehkasoille, - pantu parkkihuuhmareille. - Liedell ol lihainen kaali, - pöydällä rukiinen leipä, - vesi meille vehnät jauhoi, - koski kuohutti rukiita. - Kun viedään sulhon kotihin, - niin on siellä toiset tolat: - liedell on lihaton kaali, - pöydällä pömöttileipä, - ei oo aittahan asiaa - eikä tietä kellarihin. - -Viimeiseksi kuppari-Maija neuvoi sulhoa: - - Sulho viljo veljyeni, - miehen kanta kaunokainen! - Kun sait puhtaan puolellesi, - vereväisen vierehesi, - niin puhdista puhdastasi, - vastaa eestä valkoiseksi! - Kun tora taloon tuleepi, - sanasota sankareille, - asetu sie aitaseksi, - laittaute laipioksi - välille vihaisten naisten, - miesten tielle telkkimeksi, - ettei sanat sarvipäiset, - moitelauseet laaduttomat - pitelisi pienoistasi, - masentele marjaistasi. - Älä itse milloinkana - murra mieltä miekkosesi! - Älä tuhmin tupsahuta - pölkkypäisiä sanoja, - joista arvo aleneisi, - mieli menisi pahaksi! - Kohtele ain kultoasi - hellin sanoin hemppuasi! - Älä viuhka vihaisesti, - älä ärjy äkäisesti! - Älä oo kontio kotona - eikä pellolla petona! - - Kun sä vaalit valkoistasi, - hyvin pidät pienoistasi, - niin on armas anoppisi, - kutsuu sua kullaksensa, - puhuttelee pojaksensa, - laittaa päähän pitkän pöydän - isommille istuimille. - Ruualla hyvin ravitsee, - herkkupaloilla parailla, - syöttelee sianlihoilla, - munavoilla vaalielee. - Vielä appi auttelevi - vävyänsä varoistansa - panee kultaa kukkaroosi, - tavarata tarakkaasi, - hevoselle heinät, kaurat, - miehelle mitä kutakin. - - Sulho viljo veikkoseni, - vielä veikkoa parempi, - emon lasta armahampi, - ison lasta lauhkeampi! - Puhdas on neiti puolellasi, - neiti kirkas kihloissasi, - valkeainen vallassasi, - soreainen suojassasi, - tytär riski rinnallasi, - vereväinen vieressäsi. - Älä liivi linnustasi, - sinun lintukullastasi! - Neuvo sulho neitoasi, - opastele ottamasi. - Neuvo neittä vuotehella, - kahden kesken kammarissa. - Neuvo neittä neljä vuotta, - viehättele viisi vuotta. - Neuvo vuosi suusanalla, - toinen silmäniskunnalla, - kolmas jo jalanpolulla, - neuvo vuonna neljäntenä, - niininauhalla uhita. - Neuvo nelisnurkkasessa, - opeta oven takana, - älä nurmella nukita, - pieksä pellon pientareella. - Kuuluisi kumu kylähän, - tora toisehen talohon, - naisen itku naapurihin, - metsähän iso meteli! - Vasta vuonna viidentenä - ota vitsa viitan alta, - nahkaruoska naulan päältä, - jolla haudot hartioita, - pehmität perälihoja. - Älä silmille sivalla - eikä korville koseta, - tulee kupla kulman päälle, - sinimarja silmän päälle; - tuostapa kyty kysyisi, - tuosta appi arvelisi, - kylän kyntäjät näkisi, - kylän naiset naurajaisi: - Onko tuo sodassa ollut - tahi käynyt tappelussa - vai onko suden repimä, - metsäkarhun kaapasema, - vai sulho on sutena ollut, - karhu kanssakumppalina? - -Kun laulu oli loppunut, juohtomies kysyi: - --- Paljonko päänpano maksaa? - --- Riuna sikosta, sehän on vanha määrä, vastasi kaaso. - -Juohtomies maksoi rahan kaasolle ja alkoi sitten veisata: - - Sun itkupisaras - muuttaa sun Jumalas - ilon ja riemun maljaks - ja kääntää kaikki parhaaks, - Jumala tahtons perään - sun vaivoist auttaa erään. (Vvk. 289:14) - -Viimeistä säettä veisattaessa otti juohtomies morsiamen kädestä -kiinni. Kun morsian nousi istualtaan, hän potkaisi rahin kumoon. -Se merkitsi sitä, että toiset tytöt pikemmin naitaisiin. Sitten -juohtomies talutti morsiamen läksiäistupaan, jossa heitä isä ja äiti -odottelivat. Morsian kääräisi kätensä äitinsä kaulaan ja saneli -itkusuulla: - - Nyt tulee tytölle lähtö - matka eteen malkiolle - oudoille tuvan oville, - veräjille vierahille! - Oi sä armas äitiseni, - oma kaunis kantajani! - Millä maksan maammon vaivat, - kulla huolensa hupennan? - Ensin koitan kiitoksella, - sitten muulla hyvyydellä - miellytellä maammoani, - palkita pahoin tekoni. - Anna anteiks äiti kulta - mitä oon mä rikkonunna! - Paljon on pahoa minussa, - paljon anteiks annettavaa! - Anna mulle siunaukses - kulkiessani kotoa! - -Itkusuulla äiti vastasi tähän: - - Luoja sua siunatkohon, - Kaikkivalta varjelkohon - vaaroista ja vahingoista! - Käyös tiesi tervehenä, - matkasi imantehena! - -Sitten juohtomies talutti morsiamen isän luokse, jolle morsian kävi -kaulaan ja lausui itkien: - - Läsnä on nyt muiden lähtö, - minun lähtöni lähinnä. - Läyli on mun lähteäksein, - erota ylen tukala - tästä koista korkiasta, - kaunihista kartanosta. - Kiitän mä isä sinua - elostani entisestä, - hyvyydestäs ainaisesta, - muinaisista murkinoista, - parahimmista paloista! - Anna armias isäni - seurakseni siunaukses, - osittele omajasi - oltavimmilla osilla - turpeimmilla tuloksilla, - parahammilla paloilla! - -Mieli liikuttuneena ja kyyneleet silmissä isä lausui: - - Siunaan mä sinua lapsi, - toivottelen terveyttä! - Suokoon sulle suuri Luoja, - antakoon hän armostansa - saada osat oltavimmat - sekä turpeimmat tulokset! - Menestyköön mielin määrin - kaikki toiveesi totiset! - Elä aina onnellisna - tämän ilman kannen alla! - Terve toisten tullaksesi - isän pienille pihoille, - emon saunan lämpimille! - -Sitten morsian kiitti kaikkia ja jätti jäähyväiset lausuen: - - Kiitän mä emo sinua - hellän huolesi edestä, - eestä lemmen, eestä lämmön, - eestä kaiken kasvatuksen! - - Kiitän mä iso sinua - huolekkaasta hoidostasi - kaiken kasvuni ajalla! - - Sekä kiitän veikkoani, - veikkoani, siskoani. - Vielä kiitän kaiken kansan, - kostelen koko perehen, - kaikki kasvinkumppalini, - joiden joukossa elelin! - - Älköön nyt hyvä isoni, - älköön ehtoinen emoni - eikä muu sukuni suuri, - heimokuntani heleä - tuosta huolelle ruvetko, - saako suurelle surulle, - jos menenkin muille maille, - kulkenen toiseen talohon! - Paistanevi Luojan päivä - muuallakin maailmassa, - ei yksin ison pihoilla, - näillä kasvinkartanoilla. - - Jätän kaikki terveheksi - entiset elosijani. - Tuvantäysi tuttavia, - koko kylän naapuria, - nautoja navetantäysi, - tallintäysi hevosia, - lammasläävän lampahia, - sikolätin porsahia. - - Hyvästi nyt kaikki kansa, - koko kotitienohoni, - maat ja metsät marjoinensa, - kujanvieret kukkinensa, - kankahat kanervinensa, - järvet sadoin saarinensa, - syvät salmet siikoinensa, - hyvät kummut kuusinensa, - korpinotkot koivuinensa. - -Kun jäähyväiset oli jätetty, kaaso laski pääpyyhkeen morsiamen -silmille ja talutti hänet yhdessä juohtomiehen kanssa pöydän taakse -sulhasen viereen istumaan. Kun lähtökuppiset oli ryypätty, alkoi -vanhempi juohtomies veisata: - - Nyt me kotia menemme, - Herran hyvist lahjoist rikkaat, - levon löysi sielumme, - jota hartaast halais alat. - Herra meit niin aina johdat, - ett sinullen taidam kelvat. (Vvk. 239:3) - -Värssyn viimeisiä säkeitä kerrattaessa ja morsiamen itkiessä läksi -morsiusväki tuvasta ja kaaso talutti morsianta reelle saakka. Tupaan -jääneet jatkoivat laulua. Pihalla sulhanen nosti morsiamensa rekeen. -Morsiamen äiti toi tyttärelleen vaatenyytin, jossa oli pieniä -lahjakapineita. Anni antoi morsiamelle kotikapan, jossa oli olutta. -Morsian viskata loikkasi oluen kapasta yli päänsä rahvaan joukkoon, -joka oli keräytynyt katsomaan morsiusväen lähtöä. Kun kaikki olivat -valmiit lähtemään, alkoi morsiusväki ajaa, ensin vanhin juohtomies, -sitten sulhanen morsiaminensa ja nuorempi juohtomies viimeiseksi. -Morsiusväen liikkelle lähdettyä alkoi kylän nuoriso hokea hoihottaa: - - Hoi soi, soi, - tytön varkaat, - hoi soi, soi! - -Tähän huutoon yhdistyi myöskin läksiäisväki ja siten kohousi huuto -hyvin korkealle. Sitä pitkitettiin niin kaun kuin morsiusväkeä näkyi. -Jos kenen läksiäisissä ei kuokkarahvasta ravittu, niin he eivät -hokeneetkaan morsiusväkeä, ja sitä pidettiin sangen loukkaavana -asiana. Matkan keskivälillä seisauttivat juohtajat hevosensa ja -odottivat nuodemiehiä. Sulhanen otti pääpyyhkeen morsiamensa silmiltä -ja laittoi sen taas takaisin Lippolaan päästessä. - -Juohtajain lähdettyä nuodemiehet pukeusivat. Vanhimmaksi -nuodemieheksi tuli morsiamen eno Holttolan Heikki ja hänen vaimonsa -tuli kaasoksi. Toiseksi nuodemieheksi tuli morsiamen veli Antti -ja kolmanneksi juohtomieheksi Mauno-setä. Nuodemiehet valjastivat -ensin hevosensa ja tulivat sitten tupaan pukeutumaan. Kun kaikki oli -saatu valmiiksi, kävivät nuoteet pöytärahille istumaan rinnakkain ja -veisasivat vanhimman nuodemiehen johdolla: - - Vaeltamaan tahtos perään, - o Isä armos lain, - Isän maali johdat erän, - kuss itse asut ain. (Vvk. 315:2) - -Seuraavan värssyn alkusanoja veisattaessa nuoteet läksivät, ja -tuvassa olijat jatkoivat veisuuta. Pihalla kun he istausivat rekeen, -laukesivat Mauno-sedän hevosenvaljaat. Holttola-Heikin hevonen -karkasi pystyyn, kun hän kävi ajamaan ja Antin aisakello äänsi -soidessaan: lämp, lämp. - --- Sepäs on ihme ja järven liika, sanoi Mauno-setä reestä -noustessaan. Kuka konnan poika täällä on käynyt piiloja tekemässä? - --- Kyllä minä juohtajain hevosia annoin vartioida hyvästi, mutta -enpäs osannut luulla tarvitsevan näitä hevosia vartioida, virkkoi -Antti nousten reestä kelloansa tutkimaan. - --- Ahaa, tämä on voideltu talilla, jatkoi Antti ja päästi kellon -aisasta. Otas, serkkuni, ja hankaa tuhkan ja lankaisen vaatteen -kanssa tali pois, niin kyllä se sitten laulaa. - -Serkku teki niin, ja kello soi entisellä tavalla, kun Antti sitoi sen -aisaan. - -Kun Mauno-setä tutki hevosensa valjaita, hän huomasi rinnustimen -poikki leikatuksi. Hän otti toisen rinnustimen ja niin se asia oli -autettu. - -Heikki riisui hevosensa aivan tarkkaan ja kopeloitsi joka kohdan -valjaista. Sitten hän pisti päänsä länkien väliin, sylkäisi -kansanjoukkoon päin ja loitsi: - - Otan hiidestä hevosen, - vuoresta valitun varsan, - hiiden ruunan ruskehimman, - jonk ei kynnet kilpistele, - eikä kalpistu kaviot - ilmankana iljennellä, - kalmankana kaljamalla. - Päivänäpä eilisenä - ukkoni tulinen miekka - tyvin tippui taivosesta, - päin pilvistä putosi - käteheni oikiahan. - Tuolla mä hurttia hutelen, - kalmalaiset karkoittelen - etiseltä ilmaltani, - takaiselta puoleltani, - kupehelta kummaltakin. - -Loitsiessaan Heikki kopeloitsi länkien hamutoita ja löysi niistä pari -nuppineulaa, jotka hän pisti taskuunsa. Sitten hän valjasti hevosensa -uudestaan, kävi rekeen ja lyödä roikkasi hevosta selkään ja niin -lähtivät hän sekä toiset nuodemiehet perästä aika kyytiä. Rahvas -hokea hoihotti nuoteita samaten kuin juohtajiakin. - -Kun nuoteet pääsivät juohtajien luokse, he pysäyttivät hevosensa ja -maistelivat toistensa taskulasista viinaa. Ryypätessään he kertoivat, -mitä tepposia heille oli lähteissä tehty, joka heitä viivytti. Sitten -jatkettiin matkaa yhdessä häätaloon Lippolaan. - - - - -Häät - - - Sisältö: Häätalo. Odottaminen. Morsiusparin tervehdys. Rukous. - Morsiamen vaatevarasto. Tuliaisveisuu. Taikatemput. Matkalaiset. - Paperipassi. Putelipassi. Morsiusväen järjestys pöydässä. - Tuliaiset. Polvipoika. Rapalautanen. Kaasonkappa. Ikämäärä. - Kiistoruoka. Illallinen. Vuuville vienti. Kaason kutittaminen. - Yökeskoset. Ylösnousu. Sunnuntaiaamupuoli. Appiväen haenta. - Kuokkakaali. Kuokkamiesten liitollinen. Avioliittoruno. - Lahjusten tuonti ja jako. Kuokkamiesten kerranjuonti. Junnolan - poikain kosto. Pätäköiminen. Morsiamen nosto. Toljan kohtalo. - Noita talossa. Saunan kylpeminen. Kepposet. Noidan kohtalo. - Häävierasten kerranjuonti ja päällimmäinen. Hääpäivä. Tanssi. - Eripuraisuus. Marraskuu. Matin kosioiminen. Tuvan ovi. - Nuodemiehen puheet. Erojaistemput. Nuoteiden lähtö. Häävierasten - lähtö. - -Lippolaan oli hääväkeä kokoontunut jo lauantai-iltahämärissä. -Kaikki sukulaiset, niin hyvin likemmät kuin kaukaisemmatkin, oli -kutsuttu häihin, siihen vielä naapureistakin jokaisesta talosta -isäntä emäntinensä sekä muitakin hyviä ystäviä. Lippolan isäntä, -kun oli itse kirkonmies, kutsui kaikki virkaveljensä emäntineen -häihin. Ei siis ollut ihme, että häärahvasta karttuikin paljon. -Mutta jos lienee ollut väkeä, niin kylläpä talossa oli tilaakin, -kun oli kaksi asuttavaa tupaa, vanha ja uusi, kumpikin hyvässä -kunnossa, sekä tavallisen iso kammari. Morsiusväki ynnä arvokkaimmat -häävieraat olivat uudessa tuvassa ja talon perhe sekä toiset vieraat -oleskelivat vanhassa tuvassa. Niin hyvin ruokailu kuin muukin -nautinto toimitettiin uudessa tuvassa, jossa oli kaksi pitkää pöytää -pääksytysten, ainoastaan sen verran oli pöytien väliä, jotta siitä -mahtui käymään. Kumpaisenkin pöydän vieressä oli pitkä pöytäjakku eli -rahi. Vanhassa tuvassa oli yksi iso ja pari pienempää pöytää sekä -pöytärahi. - -Molemmissa tuvissa loistivat tulet sekä tupien välillä olevassa -porstuassa palaa tiukutti talikynttilä lyhdyssä seinällä. Sekä -häärahvas että morsiamen tuloa katsomaan tulleet naapurit odottivat -ikävöiden juohtajien tuloa. Kellojen ja kulkusten helinää käytiin -ulkona vähän väliä kuuntelemassa. - -Heti kun sulhasjoukko oli saapunut pihalle ja pysäyttänyt hevosensa, -tuli sulhasen sisar veljensä reelle vaippa käsivarrella. Hän tervehti -tulijoita seuraavalla runolla: - - Terve kuu ja terve tähdet, - terve nuori naimakansa! - Miero vuotti uutta kuuta, - lumi tervaista rekeä, - minä vuotin veikkoani, - vuotin veikon morsianta. - - Veikko tuli, vesi läikkyi, - miniälle miero liikkui. - Vanhoilta valuivat silmät - ikkunoissa istuessa, - nuorilta kuluivat kengät - veräjillä vuotellessa. - Lehmät ammui aikasehen, - kevätkaritsa mäkätti - olkivihkon ottajata, - heinävihkon antajata. - - Kuulepas nyt kuutamoinen! - Nouse korjasta koria, - hyvä loipa luopiosta, - terve ole tultuasi - veikon pienille pihoille, - sulhon taaton tantereelle! - -Sitten hän levitti vaipan reen viereen, ja sen päälle sulhanen -nosti morsiamensa. Nuori parikunta laskeusi polvilleen vaipan -päälle ja rukoili Isä meidän -rukouksen. Sen jälkeen hiipi morsian -reen aisaa myöten hevosen pääpuoleen, otti säärisiteen ja sitoi -sen vempeleeseen. Siteen hevosen riisuja sai palkakseen. Sitä -varten varustetut nuoret miehet kantoivat morsiamen tavarat -sulhasen huoneeseen ja ottivat astian suulle varustetut säärisiteet -palkastaan. Huoneessa oli sulhasen äiti ynnä joitakuita likeisiä -sukulaisnaisia tavaroita vastaanottamassa. He purkivat vaatteet -säkeistä, laittoivat ne järjestykseen huoneen orrelle ja lukivat -tarkkaan joka vaatekappaleen ja sitten tupaan tultuaan kertovat -kaikki toisille naisille. Jo samana iltana tiesivät kaikki naiset -kuinka paljon morsiamella oli aitopalttinaisia, ylispalttinaisia -ja liinaisia paitoja sekä montako hametta, liinaviittaa, hurstia, -turkkia ja sarkaviittaa. Lahjukset olivat tiinussa ja kirstussa eikä -niitä nyt purettu. - -Sikäli kuin kukin morsiusväestä joutui, he menivät tuvan porstuaan, -jossa he kävivät pötkölle, so. asettausivat yhteen jonoon sillä -tavoin, että vanhin juohtomies kävi ensimmäiseksi, sitten sulhanen, -morsian, kaaso, nuorempi juohtomies, vanhin nuodemies, keskimmäinen -nuodemies ja viimeiseksi nuorin nuodemies. Kun kaikki oli reilassa, -alkoivat tuvassa olijat veisata: - - Tulkaat nyt sisälle valtakuntaan, - minun Isäni siunatut kaikki, - jonk edest, sanoo hän, mä itsein annoin, - sen ansaitsin kalliist teill ratki. - Veisatkaat: pyhä, pyhä iäisest - ja iloitkaat sydämen riemull, - teidän kyyneleen minä armollisest - pois pyyhin, ja suun täytän naurull. (Vvk. 403:4) - -Veisun loputtua potkaista jysäytti vanhin juohtomies tuvan ovea, -tempaisi sen auki selälleen ja astui tupaan. Toiset seurasivat -perästä. Ennen kuin morsian astui kynnyksen yli, hän viskasi -vaskirahan yli kynnyksen tupaan. Se merkitsi, että hänen uudessa -kodissansa olisi aina rahaa. Päästyään sisään tupaan morsian nosti -pääpyyhettä silmiltään, katsahti lakeen -- sillä taialla hän toivotti -iloista elämää uudessa kodissa -- ja kosketti kädellään pankkokiveä --- sillä hän toivotti lämmintä ja ystävällistä kohtelua talossa. -Kaiturpään Helka otti tilaisuudesta vaarin ja koetti mennä pujahtaa -sulhasen ja morsiamen välitse toiselle puolelle tupaa näin muka -saattaakseen eripuraisuutta nuorelle parikunalle, mutta kaaso, joka -oivalsi Helkan aikeen, työnsi hänet pois eikä laskenut kulkemaan. -Morsian laski pääpyyhkeen jälleen silmilleen ja hiihennäisin liki -sulhastansa. - -Kun kaikki morsiusväki oli päässyt tupaan, sanoi juohtomies korealla -äänellä: - --- Hyvää iltaa! - --- Jumala antakoon! vastasi Holttolan kirkonmies talon puolesta ja -vähän ajan perästä kysäisi: - --- Mitäs vieraille kuuluu? - - Eihän tässä kuulu mitään muuta liikaa, - vaan tiellä nähtiin suden vievän vanhaapiikaa. - Jos annatte meille yösijan, - niin me riisumme vaatteet pian. - --- Ei meillä ole tilaa noin suurelle joukolle. Niin kuin näette on -tässä tupa täynnä jo entistäkin väkeä; menkää toiseen taloon! - --- Toisissa taloissa ovat jo tuvat pimeässä, ja me emme tahdo mennä -makaajia häiritsemään. - --- Kun tästä ajatte puolen peninkulmaa, viisi virstaa, kuusi syltä, -seitsemän kyynärää ja kahdeksan vaaksaa, niin on tiepuolessa iso -talo, jossa on tekemätön tupa ja hakkaamaton halkopino; siinä varmaan -valvotaan ja otetaan matkustavaiset iloiten vastaan. - --- Sen kyllä tiedämme, kun kesällä siinä yötä olimme; mutta talvella -se tupa on niin helkkarin kylmä, ettei siinä kunnolla tarkene olla -sudetkaan, saatikka sitten ihmiset. - --- Mistä te oikeastaan olette kotoisin? - - Yks on hääpynyt Hämeestä, - toinen saapunut Savosta, - kolmas kaukaa Karjalasta, - neljäs, viides Viipurista, - kuudes Kuusamon periltä, - seitsemäs Sortavalasta, - kahdeksas on Kajaanista. - --- Mistäs te sitten nyt tulette ja mihin matkustatte? - --- Kotoa lähdettiin ja kotiin mennään. - --- Kyllähän teillä suittaa olla monta kotia, kun te niin eri -paikkakunnilta olette. Mutta ette taida olla rehellistä väkeä, kun -näin myöhään kuljeksitte. - --- Matkamiehen ei auta aikaa katsominen, kun taipaleelle sattuu; -vaan myöhäänpäs tekin valvotte, emmekä me ollenkaan epäile teidän -rehellisyyttänne. - --- Me olemmekin kotona ja vietämme nimipäiviä. Jos arvaatte, kenen -nimipäivä nyt on, niin voimme ottaa teidät yöksi, jos muutoin teillä -on puhtaat paperit keralla. - --- Eiköhän nyt liene Tanelin päivä. - --- Aivan oikein arvattu. Nyt kun vain annatte passinne, josta me -näemme teidän olevan rehellisiä matkamiehiä, niin saatte yösijan. - --- On kyllä meillä passi ja selvä onkin, kun sen vain selvästi lukee, -vastasi juohtomies ja ojensi passin, jonka seppä otti vastaan. - -Seppä pani silmälasinsa nenälleen, käänteli paperia vähän aikaa, -rykäisi pari kertaa rikkaan yskää ja lausui: - - Minä tahdon lukea tämän passin, - vaan ei saa suuttua yksikään ukon kassi. - --- Eihän tässä mitä suuttumista ole, lue vain passi selvästi, virkkoi -Holttolan ukko. Seppä luki: - - Ei meitä mahda moria, - vaikk oomme suuria voria - ja teemme tytöistä akkoja - niin kuin tuohista vakkoja. - Meillä ovat neuvot monenlaiset, - joilla viettelemme nuoret naiset. - Silmäin liekki ja hymysuu, - joihin neitoset ihastuu, - ja vaikkapa ämmät vihastuu, - niin eipä kuitenkaan auta muu - kuin luopua armaasta hempustansa - ja antaa mennä sulhasen kanssa. - Nytkin on meillä keralla impi, - joka kelpaavi riiheen ja rinkiin. - Myös on kapinetta kaikenlaista, - kotoa tuotua yhtä ja toista: - tiinuja, säkkejä ja kirstuja, - paitoja, hameita ja virsuja, - omasta verasta sitä ja tätä, - rahaa ja riikinettä, siis ei ole hätää. - Ja missä me kerran yösijan saamme, - siinä me sitten tavaramme jaamme - ja vietämme neljä päivää häitä, - syömme, juomme, teemme niitä näitä. - Ja lähteissä jätämme taloon teille - ne henkilöt, jotka ovat liiaksi meille. - - Tämä kirja kirjoitettu - Rokka-Tuomahan tuvassa, - Kaalihousun kammarissa, - pimiässä pirttisessä, - sakean savun seassa. - --- Tämä on kummallinen passi, sanoi seppä ojentaessaan passin -takaisin juohtomiehelle. Minä en ymmärrä mitä väkeä nämä oikeastaan -ovat. - --- Minun luullakseni tämä on suuri rosvojoukko, joka on kokoontunut -yhteen kaikilta maailman haaroilta, ja siksi he näin yönaikana -liikkuvatkin ja viettelevät naisia artteliinsa. Kenen naispahat -nuokin kaksi lienevät, jotka he ovat veivitelleet myötänsä, sanoi -Holttola. - --- Olkoot mitä tahansa, otetaan vain yöksi, koska he niin hauskaa -elämää lupaavat pitää, virkkoi Mönkäreen isäntä. Jos he jotain -luvatonta rupeavat harjoittamaan, niin onhan meillä valta ja voima -laittaa heidät yönselkään. - --- Jos ei heillä ole parempaa passia, niin menkööt matkaansa, sanoi -Holttolan ukko. - --- On kyllä meillä toinenkin passi, mutta se vaatii tuiki taitavan -lukijan; sitä ei joka mies osaakaan lukea, vastasi Mauno-setä, joka -oli nuorimpana nuodemiehenä. Samalla hän otti viinapullon poveltaan -ja laittoi sen kulkemaan käsi kädestä vanhimmalle juohtomiehelle, -joka sen ojensi sepälle. - --- Ei minusta taida olla näin kummallisen passin lukijata, virkkoi -seppä. - --- Kyllä minä luen, sanoi Korpelan kirkonmies, jolle seppä ojensikin -pullon. - -Korpela käänteli ja katseli pulloa vähän aikaa, pyyhki silmiään ja -alkoi lausua: - - Ei Suomi sanoja puutu, - miehet mielilausehia, - vaan kun puuttuvi paperi, - läkki läikähti pihalle, - haukka on ne hanhet syönyt, - joista saatiin sulkasia, - niin on konstit kulkijoilla, - neuvot neidon noutajoilla: - sanat laskivat lasihin, - pulppusivat putelihin, - hämmensivät härkkimettä, - sekoittivat seipähättä - viinan kanssa kaunihisti, - siivolla sinisen juoman. - Panivat potun povelle, - paloviinan passiksensa. - - Mitäs nyt virkkavi viina, - sanoopi sininen juoma? - Ensin viina virkahtavi, - äännähtävi itsestänsä: - - Minä olen jalo juoma, - jonka kodassa kyhäsi - kokki varsin kunnollinen. - Kun hän koitti ensi kerran, - siitä syntyi vain imelä. - Kun hän koitti toisen kerran, - sikunaksi se sihahti. - Kun hän koitti kolmannesti, - sai hän helmet heilumahan, - kultapäärlyt pyörimähän. - Tätä hänen tehdessänsä - paloi kenkänsä porossa, - vielä nokesi nenänsä - kekäleitä kiirehtäissä. - Sitten hän tuon siivon juoman - kattilasta kauhan kanssa - lasketti ratin lävitse, - pudotteli putelihin. - - Näin on tehty jalo juoma, - valmistettu viinakulta, - joka miehet miellyttääpi - sekä naiset naurattaapi. - Se on virvoitus vilussa, - neuvonantaja nälässä, - monen riidan ratkaisija. - Se on herkku herroillekin, - rohtoryyppy rouvillekin. - Jos tulevi tuttu vieras - tahikka pitäjän pappi, - milläs pöytäsi parannat, - jos et ryypyllä rakenna? - - Mitäs nyt sanat sanoopi, - virkkaapi putelipassi - tästä väestä vähästä, - joka seisoopi jonossa - tämän tuvan lattialla? - Tuon sanoopi putelipassi, - virkkaa viisas viinakulta: - - Nää on miehet miehuulliset, - kunnialla kulkevaiset, - vaeltaa varastamatta, - omin luvin ottamatta. - Ei he huuda hurjan lailla - eikä rääky röyhkiästi - vaan he siivolla somasti - vaeltavat vakaisesti. - - Ottakaat siis vanhat vaarit, - naurusuulla nuoret miehet - tästä pienestä potusta - ilolientä itsellenne! - Antakatte yötä maata - ja rahalla ruokaa saada! - Kyllä huomenna isäntä - ottaapi ruuasta rahan, - palkan palveluksestansa. - Jos ei riittäisi hopeat - suuren joukon syömingeistä, - pannaan pankossa setelit, - vaskirahat vaivoistanne. - Saatte nähdä saidan sarvet, - saidan sarvet, aukan torvet, - rahakukkaron kupinat. - --- Näillä vierailla näyttää olevan monenlaisia passeja, mutta nyt -jo riittää sitä laatua, sanoi Korpela lopuksi ja laittoi kulkemaan -putelin samaa tietä, jota se oli tullutkin. - --- Täytyyhän matkamiesten varata itselleen kaikenlaisia tarpeita. Ken -maailmalle kerran joutuu kulkemaan, sillä pitää olla selvät paperit, -vastasi vanhin juohtomies. - --- Ei tässä jouda koko yötä jaarittelemaan; käykää vain yöksi -huoletta ja eläkää kuin kotonanne, virkkoi isäntä. - --- Tuhannen kiitos, lausui juohtomies ja meni yläpöydän taakse -istumaan. Hänen viereensä istausi sulhanen, sitten morsian, joka -otti kädestään kintaat, laski ne penkille ja istausi niiden päälle. -Morsiamen viereen istui kaaso ja hänen viereensä vanhin nuodemies. -Yläpöydän rahille istausivat nuorempi juohtomies ja keskimmäinen -nuodemies, ja alapöydän rahille kävi nuorempi nuodemies. - -Sillä aikaa kun talonväki ja vieraat tarjoilivat toisilleen -tuliaisia, vieraat taskulaseistaan lasinsuusta nautittavaksi ja -talonväki ryyppylasilla, meni sulhasen sisar setänsä pienen pojan -kanssa morsiamen luo, nosti pääpyyhkeen morsiamen silmiltä ja pani -pojan morsiamen polville. Tätä kutsuttiin polvipojaksi. Morsian otti -nyytistään ja pani pojalle sukat jalkaan, paidan päälle ja vyön -vyölle, jonka jälkeen poika vietiin pois. Sitten toi sama henkilö -rapalautasen ja pani sen morsiamen eteen pöydälle. Morsian laski -sille viipulavyön, jonka tuoja lautasen keralla korjasi pois. Nyt vei -sulhasen sedän vaimo vieraille olutta sulhasen tekemällä katajaisella -tiheävanteisella kapalla. Juohtomies joi ensin, sitten sulhanen, -morsian ynnä kaikki morsiusväki sekä pöydän ympärillä olevat -häävieraat. Tähteeksi jääneen oluen kaasi vanhin juohtomies toiseen -kappaan ja pani rapsautti vaskirahaa tyhjään kappaan. Sulhanen ja -kaikki, jotka kapasta olivat olutta maistaneet, käyttivät kappaa -kädestä käteen ja panivat siihen rahaa. Vihdoin annettiin kappa -kaasolle, joka sen korjasi rahoineen päivineen. - -Sillä aikaa kun näitä temppuja tehtiin, pitivät naiset omia -arvelujansa. Heti kun pääpyyhe otettiin morsiamen silmiltä, -tähtäsivät kaikkein naisten silmät häntä. - --- Voi herja, kun on sorja, niin on kuin maalattu marja, sanoi -Simolan emäntä ihmetellen. Ilmankos ne koko pitäjän pojat häntä niin -mielivät; niin kaunis hän on, ettei enkeli voi olla kauniimpi. - --- Katsos kuinka vaalea sulhanen on, on kuin palttina. Hän varmaan -kuolee ennen kuin morsian, huokasi Riitta-täti. Kukahan minua sitten -kirkolle viepi ja laittaa minulle uudet kengät. Voi minua onnetonta! - --- Luuletko sinä, vanha taivas, iankaikkisesti eläväsi, että nuoret -muka ennättävät ennen sinua kuolla, sanoi talon emäntä. - --- Hyvähän tuo olisi, jos ei meidän Juhana kohta kuolisi. Kuka -minusta sitten huolta pitäisi? Hän on aina niin hyvin katsonut minun -tarpeeni, huokaili Riitta-täti. - -Kun kaason kappa oli korjattu, otti kaaso morsianta kädestä kiinni -ja talutti hänet toiseen tupaan, jossa vaatteita vähennettiin, -riisuttiin päällysvaatteet, ja syötiin kiistooruoka, joksi oli -varustettu munakokkeroita ja jota padasta syötiin lusikalla. Morsian -maistoi kolme kertaa ruokaa. Kaikki jotka vain kiistooruokaa -maistoivat joko enemmän tahi vähemmän, antoivat rahaa emännälle. -Kaaso toi morsiamen jälleen entiselle paikalleen. - -Sitten kannettiin ruoka pöytään ja koko häärahvas kävi illalliselle. -Isäntä luki ruokaluvut ja vanhempi juohtomies toisten kanssa veisasi: - - Ann myös meidän tällä hetkell, - jotk tähän tahdoimm tulla, - keskenämm rakastaa hyväll mielell, - iloo toinen toiseltamm kuulla, - varjel meit vainomiehen vihast, - synnist häpiäst ja myös riidast, - ann sovinnon kanssa elää. (Vvk. 341:3) - -Muut kaikki söivät, vaan morsian ei maistanutkaan. Kiitokset ruuan -jälkeen luki seppä ja vanhempi nuodemies alkoi veisata: - - Mun sielun, ruumiin omas on, - its Herra armas tiedät tuon, - siis omas ota huomahas, - en joukkoo julman pelkää taas. (Vvk. 245:2) - -Ruualta päästyä saatettiin morsiuspari vuuville. Vanhin nuodemies -nousi seisoalleen ja alkoi veisata: - - Niin käykäämme nyt lepäämään, - ett enkel on meidän tykönämm, - älkäämm ketään myös peljätkäämm, - mutta Herralt rauhaa kerjätkäämm. (Vvk. 370:7, 8) - -Viimeistä säettä aloitettaessansa hän meni laulaen sulhasen -huoneeseen. Morsian ja kaaso seurasivat jäljessä. Huoneeseen päästyä -jatkoi nuodemies veisua: - - Me annamm meitämm Sinun huomaas, - ota meitä Sinun suojaas, - niin meidän käypi kyll hyvin - enk nuku synteihin syviin. - -Nyt riisui kaaso morsiamelta vaatteet, jolla ajalla nuodemies meni -sänkyyn, koetteli tilan tarkkaan joka kohdalta ja sanoi: - --- Vuode on hyvästi laitettu, ei ole mitään muistuttamista. - -Sen kuultuaan kävi morsian sänkyyn peitteiden alle. Nuodemies ja -kaaso istausivat sängyn laidalle. Tupaan laitettiin viestit, että -sulhanen saa tulla. Viestit saatuaan nousi vanhempi juohtomies -seisoalleen ja veisasi: - - Tykönän pysy tänä yön, - enkelis minun kätkeköön! - Etten joutuisi yhteenkään - syntiin, vahinkoon, häpiään. - -Viimeisen säkeen alkaessa läksi juohtomies laulaen huoneeseen, -jonne sulhanen seurasi häntä perästä. Huoneessa sulhasen riisuessa -jatkettiin veisua: - - Anna mun rauhass levätä - ja sitten iloll herätä, - niin kiitän sinua iloisest - Isä Jumal iankaikkisest. (Vvk. 368:7, 8) - -Kun sulhanen oli riisuutunut ja tahtoi mennä sänkyyn, kokivat -nuodemies ja kaaso häntä estellä, mutta hän tempaisi yhtäkkiä heidät -sängynlaidalta lattialle, nosti peitteen ja putkahti morsiamensa -viereen sänkyyn vetäen peitteen päällensä. - --- Olisi teitä saanut olla puolenkymmentä henkeä vastustelemassa, -kyllä meidän poika olisi itselleen tien raivannut, virkkoi juohtomies. - --- Sehän oli hänen asiansakin, vastasi kaaso. - -Tällä aikaa oli nuorisoa ja joitakuita vanhempiakin ihmisiä tullut -huoneeseen joko uteliaisuudesta tai totutusta tavasta katsomaan -morsiusparin maatamenoa. Kun juohtomies otti kirjan ja alkoi veisata, -paljastivat kaikki päänsä ja veisasivat: - - Nyt aamen, aamen päätökses, - suo enkelis suojelukseks, - me maata lepoon menemme, - Jeesuksen nimeen nukumme. (Vvk. 372:7) - -Laulun loputtua otti seppä huoneen naulasta sulhasen housut ja -orrelta morsiamen hameet, joilla hän lyödä hötkäytti kolme kertaa -morsiusparin peitteen päälle ja lausui: - - Piikoja, poikia, puoleksi kumpiakin! - --- Otetaas nyt uniryypyt, sanoi juohtomies ryypätessään taskulasista -ja ojensi sen sitten nuodemiehelle, joka ryypättyään antoi sen -kaasolle. Kaaso maistoi ja antoi sen sepälle jne. Tällä tavoin -jatkoivat vanhemmat ihmiset ryyppäämistä. - --- Nyt käykää täältä pois joka henki, käski kaaso. - -Kun kaikki muut olivat lähteneet huoneesta, otti nuodemies kynttilän -käteensä ja katseli sen valossa joka paikan aivan tarkkaan ja sanoi -sitten: - --- Ei täällä ole ketään. - -Sitten kaaso kertoi, kuinka Jorosen Heikin sängyn alle oli Pekkalan -paimenpoika pistäytynyt, ja kun morsiuspari oli juuri nukkumassa, -poika alkoi ärähdellä kamalalla äänellä ja kömpiä sieltä pois. Juuri -kun poika oli ovea avaamassa, tuli kaaso samaan liittoon tuomaan -yökeskosia morsiusparille. Tietysti he pelästyivät kumpikin, kun -toisensa kohtasivat. Kaaso, joka pian hoksasi asian, juppasi poikaa -niskaan, ja tämä lensi takana silmin tiehensä. Jos Heikki, joka on -pikaluontoinen mies, olisi tavannut pojan, niin kukko olisi suurimmat -luut saanut nokkia poikapahalta, mutta Heikki ei tiennyt koko asiasta -mitään, ennen kuin perästäpäin sai kuulla, ja niin pääsi poika ehjin -nahoin. - --- Se oli hyvä, että sinä nyt katsoit tarkoin, niin saadaan olla -huoletta, virkkoi kaaso viimeiseksi. - --- Aivan niin, eihän vara venettä kaada, ajattelin minä ja katsoin -tarkkaan, vastasi nuodemies. - --- Hyvää yötä! toivotti nuodemies huoneesta lähtiessään. - -Kaaso lukkosi huoneen oven ja pisti avaimen taskuunsa, meni tupaan ja -kävi entiselle paikalleen istumaan. - -Naiset valmistelivat olkivuoteita ja riisuivat sekä juohto- että -nuodemiesten kuin myöskin kaikkien ukkomiesten jalat, josta toimesta -asianomaiset maksoivat heille rahaa palkaksi. - -Kun vanhimman juohtomiehen Simolan emäntä huomasi kaason istuvan -yksinään pöydän takana, hän istausi pöytärahille kaasoa vastapäätä ja -alkoi siinä laulaa kaasonkutitusvirttä, johon kaaso vastasi. Simolan -emäntä alkoi laulaa: - - Kutti, kutti, kaaso rukka! - Meidän pässi päälle pääsi, - meidän oinas voiton otti! - -Tähän vastasi kaaso: - - Ei ole kutti ensinkänä, - tuota toivoi meidän neito - koko mennyttä keseä. - -Simolan emäntä vastasi kaasolle ja niin he jatkoivat vuorotellen: - - Kutti, kutti, kaaso rukka! - Jos sä neittäsi näkisit, - kun sen kädet käämyilevät - yljän kaulan ympärillä. - - Ei ole kutti ensinkänä - pientä pikkuraistakana. - Tuota toivoi meidän neito, - tuota toivoi ja odotti - saada kahden kaulaella, - hyväellä herttaistansa. - - Kutti, kutti, kaaso rukka! - Jos sä neittäsi näkisit, - kun se suuta suikkajaapi, - kun sen huulet hepattavat - meidän sulhon suuta vasten. - - Ei ole kutti ensinkänä, - eipä varsi vähäkänä. - Tuota toivoi meidän neito, - tuota toivoi tuon ikänsä - kiikkuessansa kivellä, - ahoviertä astuessa, - tetrinä mäellä teipo, - pyynä pyöri vihtikossa, - kukkui kultaisna käkenä - leivosena liverteli, - saada suuta suikkaella - omallensa kullallensa, - saada huulten hepahdella - oman sulhon suuta vasten. - - Kutti, kutti kaaso rukka! - Söitpä, joitpa neitosesi; - nyt on tyhjät istuimesi, - meill on täydet vuotehemme. - -Tämän laulettuaan Simolan emäntä osoitti tuvassa olevia vuoteita, -jotka olivat makaajia täynnä. - - Enkä syönyt enkä juonut, - en kanaani kaupitellut. - Vast on kerran keitettynä - kiiskiä kinokaloja, - ahvenia ruotoisia, - ei tuotukaan minua vasten, - vasten muita vierahia! - Tuoppi tuotuna olutta, - ei sekään oo minua vasten, - vasten muita vierahia; - tuosta jo vaivainen varajat, - tuosta toru torkkuissasi. - Kun annat, älä ärjä, - älä hauku hallin lailla! - - Kutti, kutti, kaaso rukka! - Kun et liene kyllin saanut, - kyllin syödä, kyllin juoda, - vielä mutka muistetahan, - lihakeitto keitetähän! - - Kuoli muinen musta ruuna, - toissavuonna torvihäntä. - Tuosta kaassa keitetähän, - lihaliemi laitetahan, - kaason eteen kannetahan, - nuodevaimon nutustella. - - Enpä tänne lähtenynnä - luita lutustelemahan, - hepolientä larkkimahan. - Läksin tänne katsomahan - pienen lintuni peseä, - varpuseni vainioita. - Kohta tästä kolkan käännän, - tästä tuhmasta tuvasta, - kamalasta kartanosta. - Heitän tänne herttaseni, - tänne kaunoni kadotan. - Varjelkohon kaikkivalta, - ettei huomenna katuisi, - päivän päästä peljästyisi - näitä outoja ovia, - veräjiä vierahia! - - Kutti, kutti, kaaso rukka, - kaaso rukka, kauko kenkä! - Hyv on tässä neiden olla, - hyvä olla ja eleä - oman tuvan orren alla, - oman sulhon suosiossa; - vaan on kaason paha olla, - istua mun penkilläni, - seisoa mun sillallani, - eikä tiedä neitostansa, - mihin kadotti kanasen; - ei hän osaa maata mennä - eikä lipata levolle. - - Voipa kurjat kutlianne, - lemmon lapset leikkiänne, - millä te kutittelette! - Enpä istu penkilläsi, - istun hieprahelmoillani; - enkä seiso sillallasi, - seison nappakengilläni. - Kyllä tiedän neitoseni, - kun mä sen levolle laskin. - Panin kyntäjän kylelle, - vakoojan vaipan alle, - leivänsaajan leuan alle, - kalansaajan kainalohon. - Annas Luoja aamun tulla, - tuo Jumala toinen päivä. - Otan vaatetta vakasta, - tinatimpit tiinusesta, - millä neittä valmistelen, - kanastani kaunistelen, - jolla peitän pientä päätä, - tuonpa kukkana tupahan, - pöyhähytän pöydän päähän, - ihmisten ihattavaksi, - kansan katsasteltavaksi. - Äsken on aika maata mennä, - kun mun sulhoni sulavat, - höyheneni lämpiävät; - viel on käsi kintahassa, - toinen ovirautasessa. - - Nouse kaaso kiukualle, - liesipankolle paneite. - pane jalka patsahalle, - toinen orrelle ojenna, - helmat lieskahan levitä. - Siinä sulhosi sulavi, - höyhenesi lämpiävi. - - Nouskohot nokiset velhot - kotianne nuohomahan, - karstojanne kaapimahan, - vaan en mä valio vaimo, - neidon kaaso nerollinen. - -Sitten kaaso nousi seisoalleen ja lausui: - - Ei tässä pidot parane, - jos ei vierahat vähene. - Nälkäpä mun on näissä häissä, - nälkä noilla nuotehilla. - Kyllä suuta syötetähän, - kitalakee kiskotahan, - vaan ei ruualle ruveta, - ei ehitä einehelle. - -Sillä puhein läksi kaaso toiseen tupaan, johon emäntä oli varustanut -ruuan valmiiksi. Kaaso syödä hokli muutamia paloja ja vei sitten -emännän kanssa ruokaa huoneeseen morsiusparille. Tätä ateriaa -kutsuttiin yökeskosiksi. Huoneeseen tultuaan kaaso sytytti sängyn -päälaudalla olevan kynttilän, laski ruuan samalle laudalle ja lukkosi -oven sisäpuolelta sillä varalla, ettei sinne kukaan syrjäläinen -pääsisi. Sitten havautti hän morsiamen syömään. Morsian herätti -sulhasensa, ja niin he söivät yhdessä iltasenveron, jolla aikaa kaaso -jutteli emännän kanssa minkä mitäkin. Nuoren parin syötyä läksivät -eukot ja korjasivat ruuan jäännökset mennessään. Kaaso lukitsi -huoneen oven ja otti avaimen kerallaan. Kun nämä temput oli tehty, -olivat kaikki päivän toimet päätöksessä ja jokainen kävi makaamaan. - -Kun hääväki seuraavana aamuna heräsi, toi kukin tyttö tai muu nuori -nainen sille miehelle ne sukat ja kengät, jotka kukin oli illalla -riisunut ja korjannut. Ne jotka eivät iltasella olleet maksaneet -jalanriisuntapalkkaa, suorittivat sen aamulla. Muutamat maksoivat -vasta viimeisen hääpäivän aamuna riisuntapalkan. - -Kun vuoteet oli korjattu, tytöt toivat vanhan rahin, jonka he -asettivat ovensuun seinän viereen. Sitten he toivat kolmella suurella -puuvadilla pesuvettä ja asettivat sen rahille. Kunkin vadin kohdalle -laitettiin saavi, jonka päällä silmät pestiin. Pyyhkimet varustettiin -kunkin pesuvadin kohdalle naulaan ja saippuapala vadin viereen. -Ensin pesivät vanhemmat ja sitten nuoremmat. Lasten silmät pestiin -viimeiseksi. Kätensä ja kasvonsa pestyään ja pyyhittyään kukin -kampasi päänsä. Näin tehtiin joka aamu. - -Sillä aikaa kun tupaa siivottiin, meni kaaso huoneeseen ja toivotti -morsiusparille hyvää huomenta. Hän sykeröitsi morsiamen pään ja -laittoi siihen hunnun. Tätä tehdessään hän sanoi morsiamelle: - --- Nyt, Kaisa, saat olla iloinen, ei sinulle koti-ikävä tule, kun -viime yönä satanut lumi on peittänyt reen jäljet, ja taasen näyttää -tulevan kirkas tirkattipäivä, joka ennustaa iloista elämää uudessa -kodissasi. - --- Illasta ilmaa kiitetään ja aamusta yösijaa, vastasi morsian. -Sehän suotava olisi ja sitä minä sydämestäni toivon, että olisin -tyytyväinen tähän uuteen kotiini enkä ikävöisi isäni kotiin. - --- Sen Jumala sinulle suokoon, toivotti kaaso. - -Sitten toi morsiamen nato, sulhasen sisar, nuorelle parikunnalle -pesuvettä huoneeseen, josta toimituksesta morsian antoi hänelle rahaa. - -Kun morsiuspari oli pukeutunut, laitettiin viestit tupaan ja vanhin -nuodemies tuli huoneeseen, sanoi hyvää huomenta ja alkoi veisata: - - Niin paratiisiin pyhään - hänt silloin taluttaa, - häähuoneesen juur hyvään - sisälle johdattaa. - Kussa sitt ilo pauhaa - ja rakkaast riemuitaan, - herran hyvyytt ja rauhaa - iäisest nautitaan. (Vvk. 412:28) - -Tätä veisattaessa astui nuodemies tupaan, jonne morsiuspari tuli -hänen perässään, ja kaikki asettausivat istumaan entiselle paikalleen -pöydän taakse. Sitten pidettiin aamurukoukset, nautittiin kahvia ja -aamiaista, jonka perästä vietettiin aamupuoli hiljaisesti, kun nyt -oli sunnuntai. Enin osa etenkin vanhemmista ihmisistä luki ja lauloi -kotvan ajan. Nuorisoa oli mennyt muutamia kirkolle. - -Heti murkinan perästä käski Lippolan isäntä sulhasen valjastamaan -hevosensa ja menemään Niemelään noutamaan appensa ja anoppinsa -häihin. Sulhanen teki niin. - -Kun hän oli tullut Niemelään, kysyivät appi ja anoppi häneltä hyvin -hetaasti kuulumisia. Vävy vastasi kaiken olevan hyvin ja sanoi -tulleensa isänsä käskystä hakemaan heitä häihin. - -Sillä aikaa kun vanhemmat varustausivat lähtemään, vävyä syötettiin -ja juotettiin, jonka jälkeen käytiin rekeen ja ajettiin Lippolaan. -Siellä heitä iloiten otettiin vastaan, syötettiin ja juotettiin. - -Heti kun sulhanen oli lähtenyt Niemelään, vei sulhasen sisar -morsiamen karjapihaan, ensin talliin, jossa hän näytti lehmät, -virkkoi niiden nimet ja selitti mitä asiaan kuului. Sitten he kävivät -hieho- ja lammasläävissä sekä viimeiseksi sikopahnassa. Jokaisen -suojan kynnykselle, missä he vain kävivät, pani morsian vaskirahaa, -jotka kaikki nato korjasi. - -Kohta murkinan perästä meni nuorin nuodemies, Mauno setä, -rouhehuoneeseen, toi sieltä elohurstillisen rouheita, heitti ne tuvan -lattialle ja sanoi: - --- Tuossa on vanhimmalle nuodemiehelle kaaliksia, joista saat -kuokkakaalin keittää! - --- Vie, vie rouheet sinne, mistä ne olet tuonutkin, ei niitä nyt -tarvita, kun on oikeitakin kaaliksia, mistä saa kuokkakaalin keittää, -sanoi seppä. - --- Kaaliksia on kyllä, sekä syltättynä että pantiossa, kumpia vain -haluatte, virkkoi emäntä. - --- Tietysti valmiit ovat paremmat, tuokaa niitä, pyysi nuodemies. - -Emäntä toi kaaliksia ja nuodemies kävi isännän kanssa aitasta -hakemassa sekä raavaan- että sianlihaa, jotka isäntä hakkasi -ja nuodemies kantoi pataan. Siihen emäntä laittoi sitten muut -keitinneuvot. Nuodemies oli olevinansa kaalinkeiton hommassa ja -kehui, että hän osaa keittää oikein kunnollisen kuokkakaalin. - --- Hyvää päivää! Minä olen kuokkamiesten liitollinen, sanoi Tolja -korkealla äänellä, kun tuli puolenpäivän rinnassa häätaloon. - --- Vai kuokkamiesten liitollinen sinä olet. Terve sitten tultuasi! -virkkoi seppä. Paina puuta ja virka kuulumiset. - --- Ei kuulu kummempaa eikä näy tään ihmeempää; kuulumiset ovat -näkyvissä, vastasi Tolja ja kävi istumaan. - -Nyt tarjosi isäntä Toljalle tuloryyppyä. Tolja otti viinapullin -käteensä, nousi seisoalleen ja lausui korkealla äänellä: - - No iloitse sinä häähuone! - Mies, vaimo on Herralt yhteen luotu, - hänelt siihen siunaus suotu, - hän häähuoneell onnen tuonee. (Vvk. 328:1) - -Tämän lausuttuaan hän ryyppäsi ja antoi pullin takaisin. Kun Niemelän -isäntä ja emäntä olivat syöneet ja juoneet, emäntä meni yhdessä -talon emännän ja juohtomiehien emäntäin kanssa morsiamen huoneeseen -lahjakaluja valitsemaan. He määräsivät yksissä tuumin, mitä kullekin -piti annettaman. Jokaiselle annettavat lahjukset, jos nimittäin -niitä oli useampia vaatekappaleita, sidottiin säärisiteellä kiinni. -Iso joukko jätettiin kuokkamiesten ym. varalle. Sitten laitettiin -lahjukset hurstin (lakanan) sisään. Kuokkamiehiä alkoi keräytyä -häätaloon. - -Kirkkomiesten keralla tulivat pitäjän lukkari, koulumestari ja -suntio häihin. Kun Lippolan isäntä oli kirkonmies, oli hän kutsunut -muutkin kirkonpalvelijat häihin. Kun tuloryypyt oli annettu, heille -laitettiin kahvia, jonka nautittuaan he laittoivat itselleen -puolikuppiset. Kun ne oli valmiiksi saatu, nousi koulumestari -seisoalleen pöydän päähän ja lausui: - - Antaako isäntä luvan, - salliiko saman emäntä, - suvaitseeko sulho kuulla, - eikä mieli morsiamen - pahastuisi paljon siitä. - Eikö vierahat vihastu, - jos mä runoille rupean, - lausun mielilauseheni - näissä juhlissa jaloissa, - avion alkumenoissa, - kun on kielelläin kipunat, - suussani sanan säkenet? - Se on varsin vanha liitto, - jonka Aatami aloitti - sekä Eeva ensimmäisnä - antautui aviosäätyyn. - Luoja itse häihin laittoi, - Kaikkivaltias varusti - oksille omenat syödä, - virran veden häissä juoda. - Jumala ol juohtomiessä, - taivaan joukko hääväkenä. - Siin oli hurskaus huvina, - viattomuus viehättinä. - Siin ei häitä hämmentäneet - kunnottomat kuokkamiehet - eikä viina vietellynnä, - olut mieltä ottanunna - eikä tuprunnut tupakka, - savu silmiä soaissut. - Asunnoksi annettihin - yrttitarha yksinänsä - Paratiisissa pyhässä - Aatamille ainaiseksi - Eevan kanssa kahden kesken - viettää ikänsä ilossa, - vaan koska vahinko sattui, - että ottivat omenan, - jok ol kerran kiellettynä, - se se syntihin sysäsi, - pyöräytti pyhältä tieltä. - Siitä arvonsa aleni, - katosi Jumalan kuva, - alastomuus astui sijaan, - tuli vaatteista valitus. - Tuosta suuttui suuri Luoja, - kiivastui pyhä Jumala, - ajoi Aatamin aholle - Paratiisista pyhästä - Evan kanssa kahden kesken, - mutta lupais Lunastajan - ihmiskunnan auttajaksi. - Hänpä tänne tultuansa - uudisti avioliiton, - kun hän häissä Kaanahassa - veden viinaksi varusti. - Vielä nytkin sama voima - itkun muuttaapi iloksi. - Sitä mekin sydämistä - toivomme toden perästä - tälle parille pyhälle - aviota alkaessa! - Siunatkohon suuri Luoja - teitä aina armossansa! - Varjelkoon Hän vakaisesti - vaaroista ja vahingoista! - Ole Luoja ohjaajana, - Isä armias apuna, - Kaitsijana Kaikkivalta - tälle parille pyhälle, - jonka sä itse yhistit - toinen toisensa avuksi! - Anna onni, suo menestys - aina täällä eläessä! - Siunaa pitkällä iällä, - runsahalla ravinnolla! - Että saisit silmillänsä - nähdä lapset lapsiensa - kulkevan totuuden tiellä - isänmaallensa iloksi, - kansakunnan kunniaksi! - Vihdoin mentyä manalle - täältä tuonelan tuville - saata heitä hääsalihin - ikuisihin asuntoihin - voiton virttä veisaamahan, - pyhäin pariin pauhaamahan! - -Tämä runo näytti hyvin liikuttavan kuulijoita ja etenkin -morsiusparia. He kiittivät koulumestaria. Kun kahvikapineet oli -korjattu, kannettiin kuokkakaali pöytään sekä muutakin ruokaa. Kun -kaikki olivat pöytään istautuneet, tuli vanhin nuodemies morsiamen ja -kaason keralla tupaan. Nuodemiehellä oli suuri ikoinen vaatenyytti -olalla ja ruoska kädessä. Päästyään keskilattialle hän otti hatun -päästään ja veisasi: - - Uhrini minä annan, - lahjani edeskannan: - rukoukset ja psalmit - Sinull kiitokseks on valmiit. - -Kun nuodemies oli veisunsa lopettanut, seppä veisasi pöydästä hänelle -vastaan: - - Sen sydämestän soisin, - ett kiittää sinua voisin - etkäs minult muuta ano, - kuin pyhä kirja sanoo. (Vvk. 362:6, 7) - -Laulun loputtua astui nuodemies seuralaisineen pöytään entiselle -paikalleen. Hän laski vaatenyytin lattialle ja istausi. Kohta hän -kumminkin nousi seisoalleen, kun morsiamen äiti antoi hänelle -lahjukset talon isännälle annettavaksi. Hän sijoitti lahjukset -ruoskan varren nenään, nosti ne korkealle ja sanoi kuuluvalla äänellä: - --- Tässä on lahjaa morsiamelta talon isännälle: vähästä varasta ja -hyvästä mielestä; ottakaa vastaan mielihyvin ja kiitollisina. - -Isäntä otti lahjukset ja vastasi: - --- Suur kiitosta ja paljon kiitoksia! Jumala häntä terveenä pitäköön, -antakoon onnea ja menestystä! - -Sitten annettiin samalla tavalla emännälle paita, saransininen -verkahelmahame, esiliina, kintaat, sukat ja vöylisvyö ilman vöylisiä, -jotka emäntä otti vastaan samoin sanoin kuin isäntäkin. - -Sulhaselle annettiin lahjaksi paita ja kalmuukkivyö. Nato sai yliset, -sukat, lapset, esiliinan, pyyhkeen ja vöylisvyön. Juohtomiehille -annettiin paita, kintaat ja pyyhe, juohtomiesten vaimoille kaksi -paria sukkia, esiliina ja vöylisvyö. Nuodemiehet saivat kukin lapaset -ja kaaso esiliinan. Kun asianomaisille oli lahjukset jettu, annettiin -niitä sitten talon perheelle, häävieraille ja kuokkamiehille -viimeiseksi. Ensin annettiin lahja Toljalle seuraavin sanoin: - --- Kunniallisten kuokkamiesten liitolliselle Toljalle. - -Tämä otti lahjukset ja lausui: - - Suur kiitosta sulhaselle, - monta muuta morsiamelle! - -Sitten Tolja sitoi lahjukset vyönsä alle. Samaten tekivät toisetkin -kuokkavieraat. - -Sillä aikaa kun nuodemies jakeli lahjuksia, puettivat kuokkamiehet -lahjapaidan isännän ylle, sitoivat sen kalmuukkisella lahjavyöllä, -antoivat lahjakintaat käteen ja nostivat hänet korkealle huutaen: - --- Onnea, onnea appivaarille! - -Nostajien käsistä päästyään luki isäntä kiitoksia ja jakeli sitten -ryyppyjä nostokaisiksi. Samaten tekivät kuokkanaiset emännälle -huutaen: - --- Onnea, onnea anoppimuorille! Hekin saivat viinaa palkakseen. - -Kun lahjukset oli jaettu, tuotiin voikupit pöytään ja nuodemies luki -ruokasiunauksen. Vanhin juohtomies veisasi toisten avulla: - - Sun sivun sitte sylihins - ratk mielest rakkahasta, - jo syttyy ilmei iloihins, - suut antaa suloisesta. - vaatteill uusill lahjoittaa viel, - kans kengät jalkaas tuottaa, - viel sormuksen suo sormehen, - sun lapseks omaks ottaa. (Vvk. 207:8) - -Kun häävieraat olivat syöneet, käskettiin naapurit ja etäisemmät -isännät ja emännät yhdessä talonväen kanssa syömään. Hekin siunasivat -ruuan luvulla ja veisuulla. - -Sulhasen ja nuodemiesten ahkera viinan jakeleminen alkoi vähitellen -vaikuttaa kuokkarahvaassa, sillä vilkkaampi puhe alkoi kuulua -heidän keskuudestansa. Kun sittemmin viimeiseen pöytään käsketty -kuokkaväestö alkoi tulla rohkeammalle tuulelle, kävi puhekin -vapaammaksi. Tuo kuokkavierasten liitollinen Toljakin oli jo -hölkköjukkerissa; syömään käydessään hän sanoi: - --- Minä tahdon lukea ruokaluvut ja Muikkulan Matti saa toimittaa -laulun. - --- Laulakoon se jolla on paljon lapsia; en minä viitsi kitanahkaani -kiskoa, vastasi Matti. - --- Laulakoon sitten Perätalon Pekka, määräsi Tolja. - -Kun Pekka oli antanut suostumuksensa, alkoi Tolja lukea, mutta -takertui sanoihin, lausui jonkun tyhmyyden, ja vihdoin astui hänen -sijaansa Ristolan Martti, joka luki ruokaluvut. Sen jäljestä Pekka -toimitti veisuun, ja sitten alettiin syödä. - --- Lempo tässä kehdatkoon lusikalla larkkia, sanoi Tolja ottaen -kaalivadin käsiinsä ja joi yhtäkyytiä vadin tyhjäksi sanoen -päätteeksi: - --- Näin entiset ukot tekivät ja minä seurasin heitä. - --- Varmempi Tolja näyttää olevan juomaan kuin lukemaan, virkkoi Matin -Lauri alapöydästä. - --- Me osaamme sekä lukea että puhella emmekä laske muukkia pöytäämme, -niin kuin siellä alapöydässä on ollut koko ruoka-ajan, vastasi -Tolja. -- Sanalla muukki tarkoitettiin äänettömyyttä. Luullakseni se -pitäisikin olla munkki eikä muukki. "Niin on ääneti kuin munkki", -sanotaan sananparressa. - -Savon Vertanen, joka istui alapöydässä, kurkistausi katsomaan, -olivatko kaikki herenneet. Hän ei huomannutkaan, että Rantalan ukko -vielä söi yläpöydässä, vaan alkoi lukea "Kiitosta ruuan jälkeen." - --- Voi pakana, tämä sen rahjus, kun ei anna ihmisten rauhassa -syödäkään, vaan lukea pumppuaa ennen aikojaan, virkkoi Rantalan ukko -ja pisti pöydälle leipäpalasen, jota juuri oli haukkaamassa. - -Vertanen ei kuullut Rantalan sanoja, vaan luki lukunsa päähän asti, -ja Perätalon Matti toimitti veisuun. - -Kun väki oli syönyt, korjattiin ruoka yläpöydältä, vaan alapöytään -kohennettiin ruokaa vasta tulevien kuokkamiesten varalle. Toisessa -tuvassa ravittiin kuokkavieraita kahvilla. - -Sitten sulhanen istausi yläpöydän rahille ja pani seulan eteensä. -Morsian tuli myöskin siihen kantaen lautasta, jolla oli pulli, -ryyppylasi. Häntä seurasi nuodemies ruoska kädessä. Sulhanen täytti -viinalla pullin, kertapullin, jonka morsian nuodemiehen johdolla vei -talon isännälle. - --- Tuoppisi tulee, kannusi kohisee, sanoi nuodemies isännälle -morsiamen ryyppyä tarjotessa. Ryypätessään isäntä sanoi: - --- Olkoos onneksi! - --- Nauttios terveydekses! vastasi nuodemies. - -Ryypättyään pani isäntä pullin takaisin lautaselle sekä viisi -hopeaista ruplan kappaletta, josta morsian kiitti ja vei rahat -sulhasen seulaan. Sulhanen täytti taas pullin oluella ja morsian vei -sen talon emännälle samalla tavalla ja sai rahaa, jonka hän taas -vei seulaan. Sitten vietiin kertapulli kuokkamiesten liitolliselle, -joka ryypättyään pani ruplanrahan lautaselle. Näin pitkitettiin -kerrankantoa siksi, kunnes kaikki kuokkavieraat olivat saaneet kerran -juoneeksi. - -Kun kaikki kuokkavieraat eivät olleet ehtineet tulla -lahjustenjakoaikana, antoi morsian heille nyt käsivarreltaan kenelle -pyyhkeen, kenelle lapaset lahjukseksi kertapullia viedessään. -Nuorelle väelle, joka tanssia tapsutteli toisessa tuvassa, kannettiin -kerta sinne. - -Muiden kuokkavierasten joukkoon olivat myöskin Junnolan pojat -ilmestyneet. He eivät puhuneet toisille pojille mitään, olivat vain -omissa aatteissaan kokkaillen joskus tylyjä sanoja sekä häävieraille -että myös kuokkamiehille. Heillä näytti olevan känkä siitä, kun -eivät saaneet Niemelän Kaisaa Junnolan Martille. He pitivät sitä -koko kylänsä kunnianloukkauksena. Evelin heistä näytti olevan Lassin -Matti, joka alinomaa kuiskaili toisille pojille. Vihdoin kun Matille -vietiin kertapulli, niin hän ryypättyään ja muutamia vaskirahoja -lautaselle pantuaan sanoi morsiamelle: - - Olkoonpas lykkyä ja onnia - ja lapsia kuin konnia: - kaikki suuripäisiä, - joista tulee kerjäläisiä! - -Tämän sattui Tolja kuulemaan ja mitään uhkaamatta, hän antoi Lassin -Matille korvapuustin ja sanoi lyödessään: - --- Tuossa on sinulle palkka hyvästä toivotuksestasi. - -Matti yritti antamaan takaisin Toljalle samalla mitalla, mutta -Muikkulan Matti kieppasi kädet kiinni ja työnsi kaimansa ulos -tuvasta. Sen nähtyään läksivät kaikki Junnolan pojat ulos viskoen -vihapuheita. Sitten he neuvottelivat vähän aikaa keskenään, käänsivät -hevosensa, kävivät rekeen, ottivat ohjakset käsiinsä ja alkoivat -laulaen haukkua Lippolaisia: - - Kun mä joudun, kun mä kerkeen, niin mä teetän taulun, - johon minä kirjoittelen seuraavaisen laulun. - Lippolassa ukot on kuin tervakantturoita, - yksi on ruja, toinen rampa, kolmas suuri noita. - Eikä koko Lippolassa ole kunnon miestä, - ei ne kestä katsastella takaa eikä eestä. - Lippolan ämmät keittävätten paljasta papurokkaa, - enpä minä tään kylän ämmäin vävypoika ookkaan. - Tään kylän ämmät sanovat, jott nai mun tyttäreni; - ennenhän mä tervaskannon kierrän rekeheni. - Lippolassa tytöt ovat mataloi ja mustii, - meidän puolen varikset on samanlaiset justii. - tään kylän tytöt kirkon luona silkit päässä loistaa, - vaan ei osaa jaloistansa likaa poies poistaa. - Arkena he ovat aivan riihiryökäleitä, - siksipä ei tämä poika katselekaan heitä. - Kehnot ovat tavoiltansa, mutta ylpeöitä, - vaikka ei he osaa tehdä talonpojan töitä. - Hullu minä olisin, jos Lippolasta naisin: - typerän ja mitättömän vaimon silloin saisin. - Tään kylän tytöt aitoissansa pitkin yötä valvoo, - ikävissään itkevät kuin sutten pennut ulvoo. - Tämän kylän tytöt on kuin ruppasammakoita, - niitä pojat sysivät kuin tervatallukoita. - -Tätä laulua olisi tainnut piisata pitkältäkin, mutta kanttori sattui -menemään pihalle, ja hänet nähtyään pelkäsivät ja häpesivät pojat -niin, että roikkasivat hevosiaan selkään ja ajoivat kotiinsa. Tuvassa -ei ollut vähääkään häiriöitä. - -Kun kerta oli kannettu, käytiin päällimmäistä panemaan. Nuodemies -sanoi korkealla äänellä: - --- Nyt on kerrankanto lopussa ja alkaa päällimäisenpano eli -pätäköiminen. Nuodemiehen raha on seulassa päällimmäisenä. Hän -viskasi samalla vaskirahan seulaan. - --- Kuokkamiesten liitollisen rahapas onkin päällimmäisenä, huusi -Tolja viskatessaan rahan seulaan. - -Sitten viskasi morsian rahan seulaan ja nuodemies virkkoi: - --- Morsiamen raha on päällimmäinen. - -Päällimmäisenpanoa jatkettiin myöhään iltaan. Keneltä loppuivat -pienet rahat, se vaihtoi sulhaselta. - -Päällimäisenpanon loputtua, sillä aikaa kun sulhanen lankonsa -kanssa luki kertarahoja, vei kaaso morsiamen toiseen tupaan, jossa -asetti hänet tuolille istumaan ja käänsi korvallisilla riippuvat -hunnun sikot korvuksille. Tätä kutsuttiin pään kääntämiseksi. Kun -kuokkamiehet näkivät morsiamen päähineen käännetyksi, he nostivat -hänet tuolineen päivineen korkealle ja huusivat joka kerralla: - --- Hurraa, hurraa, hurraa! - -Samalla tavalla nostivat kuokkanaiset (vaimot) morsianta kolme kertaa -ja huusivat joka kerralla: - --- Tervetuloa meidän joukkoon! - -Nostokaisiksi morsian jakeli miehille tavallista viinaa, vaan -naisille hän antoi punaista (siirappi-) viinaa. - -Ryypyn saatuaan Tolja käpertyi lämpimässä tuvassa ja pyrki makaamaan. -Muikkulan Matti talutti hänet lämpimään riiheen, jonne hän vei olkia -alasiksi ja asetti Toljan olkien päälle makaamaan. Iltasen syötyään -meni Mattikin riiheen yöksi, kun hän ei sanonut voivansa heittää -Toljaa yksinään. - -Kuokkavierasten hälvettyä kävivät häävieraat ja talon väki -illalliselle. Syödessä he puhelivat päivän tapauksista sekä Toljankin -ryyppimisistä. Päätteeksi sanoi Holttolan kirkonmies: - - Luonto on tahtoa lujempi, - tottumus on tarmokkaampi. - Tottumus on toinen luonto, - joka vihdoin voiton viepi. - -Iltasen perästä tehtiin tilat ja naiset taasen riisuivat miesten -jalat ja korjasivat jalkineet. Muu väki kävi tupaan makaamaan, vaan -morsiuspari meni huoneeseen, ja lukkari kävi koulumestarin kanssa -kamariin maata. - -Seuraavana aamuna varhain herätti vanhin juohtomies keskimmäisen -nuodemiehen saunaa lämmittämään. Noustuaan vuoteelta sanoi Antti: - --- Kuka koiranleuka lienee sitonut vastan minun housuni kaulukseen? - -Hän päästi vastan irti ja havautti Mauno-sedän. Sitten he pitivät -neuvottelun, jossa päätettiin, että Mauno-setä kun on vanha mies, ei -viitsi käydä kuljettelemaan ihmisiä edestakaisin, vaan sen saa tehdä -Antti, joka on nuorempi. He vaihtoivat siis toimia. Mauno-setä otti -apulaisekseen sulhasen veljen, joka siihen mielellään suostuikin, -ja pani saunan uunin lämpiämään. Aina välistä kävi Mauno-setä -tarkastamassa, miten työ tulee tehdyksi. - -Jo aamuhämärissä, kun hääväki oli murkinalla, tuli seudun kuuluisa -noita häätaloon kuokkavieraaksi. Isäntä meni häntä tervehtimään, -pyysi vierasta istumaan ja tarjosi hänelle tuloryypyn. Heittäen -hatun päästänsä vieras ryyppäsi ja istausi penkille hyvin mahtavan -näköisenä. Ruualta päästyä vei morsian Riha-Heikille kertapullin ja -antoi samalla lahjukseksi pitkävartiset kirjaillut kintaat. Kerran -juotuaan ja lahjuksen vastaanotettuaan vieras sanoi: - --- Kylläpä sinä, hyvä piikaseni, näyt olevan ymmärtäväinen ihminen, -kun hoksasit vanhalle miehelle niin mieluisat ja tarpeelliset -lahjukset antaa. Niin lapseni, isäsi ja äitisi ovat viisaita ihmisiä -ja niin näyt sinäkin olevan. Olkoon vain onnea ja menestystä uudessa -kodissasi! - -Morsian kiitti ja antoi sitten rahan sulhaselleen. - -Kun talon perhe kävi murkinalle, käskettiin Riha-Heikki myös yhteen -neuvoon. Samaan liittoon saapuivat myös Tolja ja Muikkulan Matti ja -heidäkin käskettiin murkinalle. - --- Jokos nyt harakka haihtui Toljan päästä vai vieläkös se siellä -kupajaa? kysyi Matti leikillisesti. - --- Kyllähän minä en enää jukkerissa ole, mutta pääni tuntuu olevan -niin kuin vanha konttirani ja muuten sitä särkee niin kovin, että -luulisi olevan seitsemän vaskiseppää sitä takomassa, vastasi Tolja. - --- Sitten sinä tarvitset pohmelonparannusta, sanoi isäntä ja antoi -Toljalle ynnä muillekin ruokailijoille ruokaryypyn. - -Vähän aikaa syötyään sanoi Tolja: - --- Kala tahtoo uida. - -Isäntä antoi taas jokaiselle silakkaryypyn. Atrian lopussa annettiin -kolmas ryyppy "hampaiden huuhtojaisia". - -Hamasta siitä ajasta, kun Riha-Heikki tuli taloon, olivat kaikki -hiljaa ja puhelivat vain kuiskaamalla, paitsi milloin lukkari ja -koulumestari olivat tuvassa, olivat muutkin rohkeammat. - --- Näetkös, lanko, kuinka kaikki pelkäävät tuota noitaa kuin Lammin -jumalaa, mutta minäpäs hänelle vielä kepposet laadin tänä päivänä, -sanoi Niemelän Antti sulhaselle. - --- Se on minusta vallan oikein, kun näytät hänelle, että löytyy jo -nykyaikana joku, joka ei piittaa noidista eikä usko taikuuksia, -vastasi sulhanen. - -Mauno-setä tuli saunasta tupaan ja sanoi: - - Nyt on kyly kylvettävä, - sauna saatuna variksi: - kuka tahtoo kylpemähän, - se riisuikoon rivakasti. - -Ukkomiehet riisuutuivat ensiksi, ja Niemelän Antti valjasti -hevosensa, sitoi kellon aisaan ja kaksi kulkusta vempeleeseen ja -ajoi tuvan rappusien eteen. Heti tuli neljä ukkoa ja kävi rekeen; -nuodemies kyyditsi heidät Mertajärven rannalla olevaan talon saunaan. -Saunan kodassa olivat sulhanen, morsian ja kaaso. Kylpijöistä antoi -kukin sulhaselle joko viisi, neljä, kolme tai kaksikin kopeekkaa -saunarahaa, muutamat enemmänkin. Raha oli annettava ennen kylpemistä, -muuten ei laskettu saunaan. Sitten menivät kylpijät saunan -lautasille, jonne kaaso antoi heille vettä ja hautoi vastat. Kylpijän -ensin peseydyttyä löi morsian löylyä. - -Kun ensimmäinen muutto oli kylpenyt, toi nuodemies toisen muuton, -neljä henkeä kylpijöitä, ja kyyditsi kylpeneet tupaan. - -Kun häämiehet olivat kylpeneet, kävi nuodemies noutamassa -naapuritalosta kylpijöitä. Hekin maksoivat saunarahan. Viimeisinä -miehistä käskettiin kuokkamiehet Tolja, Muikkulan Matti ja -Riha-Heikki kylpemään. Sillä välin oli nuodemies aristanut hevosensa -araksi. Kun kuokkamiehet istausivat rekeen paitasillaan, ajaa -karahutti nuodemies aika vauhtia saunalle. Päästyään saunan kohdalle -oli hän koettavinaan pysäyttää hevosiansa, ja huusi kovasti: "ptru, -ptru, ptru, ptru", mutta samalla hän nyki ohjaksista niin, että -hevonen juoksi saunan sivuitse Mertajärven jäälle. Kuokkamiehet -rupesivat hädissään huutamaan: - --- Käännä hyvä Antti hevosesi ympäri, aja saunalle; muuten me -palellumme. - --- Kääntäisinhän minä tämän vaikka minne, mutta kun se on -pillastunut, niin eihän se tottele ohjaksia, vastasi Antti. - -Hän kääntää pyöräytteli pari kertaa ympäri jäällä ja vihdoin ohjasi -menemään toisella rannalla olevaan taloon. Päästyään pihalle Antti -huusi: "ptru, ptru, ptru, ptruu" ja käänsi pyöräytti hevosensa -sukkelaan ympäri niin, että reki kaatui ja miehet kellahtivat reestä -tantereelle. Sukkelaan Antti nousi rekeen ja huusi: "ptru, ptru, -ptru, ptru", mutta nykäisi hevostansa ja ajaa karautti aika vauhtia -alamäkeen jäälle ja häätaloon, jossa hän kyyditsi naisia saunaan ja -sieltä takaisin siksi, kunnes kaikki olivat kylpeneet. - --- Miksikäs, poikaseni, sinä niin pahasti teit kuokkamiehille? kysyi -Antin isä. - --- Enhän minä mitä mahtanut, kun hevonen pillastui ja juoksi niin -kuin hurja, vastasi Antti. Ja paitsi sitä eihän heillä ole mitään -hätää, kun jumala on keralla ja he pääsivät lämpimään tupaan. - -Kuokkamiehet tantereelle jäätyänsä menivät alla päin, pahoilla -mielin tupaan, jossa pyysivät vaatteita päällensä ja hevosta itseään -kyyditsemään häätaloon. - --- Hitto häneen enää menisi koko taloon sinä ilmoisna ikänä, jos -eivät vaatteeni olisi jääneet sinne, mutta täytyyhän ne noutaa pois, -sanoi Muikkulan Matti vihoissaan. - --- Älä, veikkonen, taloa syytä, talo on hyvä. Etkö muista, miten -hyvästi meitä siellä on pidetty? virkkoi Tolja. - --- Kyllä se mies ei vastedes aja sellaisella oinaalla, sanon minä, -kun hän meille uskalsi tämmöiset kepposet tehdä, uhkaili noita ja -puri hammasta. - --- Antti on kelpo miehen kunnon poika, jolle sinä et saa mitään -pahaa tehdä. Ja jos vielä uskallat purra hammastasi, niin kyllä minä -ne suustasi karistan, ettet niitä vastedes jarskuttele ja ihmisiä -pelottele, puheli Tolja kiivaasti. - --- Kyllä minä luulen Niemelän Antin tahallaan tämän laatineen. -Kun hän on muka kirjoituskoulua käynyt, ei hän kuulu uskovan eikä -pelkäävän noitia. Samaa mieltä kuuluu olevan Lippolan sulhanen ja -hänen morsiamensakin, virkkoi talon isäntä tarjotessaan ryyppyjä -vieraille. - --- Tässä on poika, joka ei ole käynyt kirjoitus- eikä muutakaan -koulua kuin ainoastaan rippikoulun, mutta en suinkaan minä noitumista -usko enkä sellaisia jumalia pelkää kuin tämä Riha-Heikki on, vastasi -Tolja. Muuten minä sinuna, hyvä isäntä, en olisi tuollaisia lauseita -suustani päästänyt. Tiedäthän Niemelän Antin olevan rikkaimman -sulhasen koko pitäjässä, joka pitää hyvin paljon sinun tyttärestäsi. -Mitäs luulisit Antin ajattelevan, jos saisi korviinsa sinun puheesi, -vastasi Tolja. - --- No, no, hyvät ystävät, luulitteko minun sitä todenperään -sanoneeni. Minä vain koettelin, mitä ukko-Heikillä olisi siitä -sanomista. Minä oikeastaan pidän hyvin paljon Antista ja koko -Niemelän talosta enkä siis mitenkään voi uskoa, että Antti olisi -tahallaan näin hullusti tehnyt. Vaan kun Antilla niin kuin rikkailla -ainakin on jumalanvilja täpätty luontokappale, on se tietysti -pillastunut, ja Antti raiska ei ole sitä jaksanut hillitä, sanoi -isäntä ja kaasi toiset ryypyt vieraille. - -Riha-Heikki aikoi jotain sanoa, vaan kun hän katsoi Toljan silmiin, -ei hän uskaltanut virkkaa mitään. - -Kun vieraat olivat lämminneet ja saaneet talosta vaatteet päällensä, -käski isäntä poikansa valjastaa hevosen ja kyyditä vieraat häätaloon, -jossa naiset olivat juuri saaneet kylpeneeksi, ja kuokkavieraat -saivat mennä saunaan. - --- Nyt saadaan ottaa löylyä kappa nahalle, sanoi Tolja noustessaan -saunanlautasille. Kun meillä on jumala keralla, niin ei suinkaan -löyly tartu, vaikka sitä otettaisiin niin paljon, että silakka -seinällä paistuu. - --- Jos et sinä ole minua pilkkaamatta, niin kavata itseäsi, vastasi -riha-Heikki. - --- Minkäpä sinä sitten minulle mahdat? vatsanko halkaiset vai -olemattoman hevoseniko hankeen hukutat? virkkoi Tolja. - -Saunasta lähtiessään Tolja saneli: - --- Suur kiitosta, paljon kiitoksia: löylyn luojalle, saunan -lämmittäjälle, halon hakkaajalle, veden nostajalle ja veden -varistajalle! - -Viimeiseksi kylpivät sulhanen ja morsian. Saunasta päästyään -he toivat saavillisen vettä tullessaan. Kun he olivat päässeet -porstuan rappusille vesisaavin kanssa, riensi Simolan Saara ja -kaasi vesisaavin rappusille. Morsiuspari meni uudestaan kaivolle, -täytti saavin vedellä ja alkoi sitä taas kantaa korennolla. Nyt -riensi vastaan heitä koko liuta nuorta väkeä ja tahtoi taas kaataa -vesisaavin, mutta nuodemiehet ja kaaso tulivat saavia arkkiloimaan -(varjelemaan), ja kun sulhanen, joka oli saavin jälkipuolella, piti -saavia vanakasti kiinni, se ei kaatunut, vaikka yksi ja toinen koetti -sitä heilahutella. He saivat kumminkin saavin kunnialla tupaan. - -Saunasta tultua olivat kaikki häävieraat hyvällä tuulella, puhelivat -iloisesti eivätkä näyttäneet muistavan Riha-Heikkiä, joka istui -nurppeissaan eikä puhunut yhtään sanaa. Ukkomiesten istuttua -pöydän ympärille puraista narssautti Riha-Heikki hampaitaan, nousi -seisoalleen, otti hattunsa ja keppinsä, koetteli kumpaakin oven -pielistä ja kamanaa, sylkäisi lieteen ja mennä töytäisi ulos tuvasta. - -Kun Mauno-setä tämän huomasi, hän otti päretikulla tuhkaa liedestä, -viskata roppasi tuhkaa perästä porstuaan ja lausui: - - Eipä meitä syyttä syödä - eikä tauditta tapeta, - ei luvatta suuren Luojan, - ilman armotta Jumalan. - Kenpä meitä syyttä söisi, - viatonta verta joisi, - suuhunsa omat sanansa, - päähänsä omat panonsa, - ajatukset itsehensä! - -Kun hääväki kuuli Mauno-sedän lauseet ja näki hänen tuhkaa ajavan -porstuaan, hahahtivat kaikki katsomaan, mitä oli tapahtunut. -Mauno-setä selitti heille asian ja sanoi puheensa päätteeksi: - --- Tämä on kaikki meidän Antin syytä. Jos ei hän olisi Riha-Heikille -niin ilkeästi tehnyt, ei olisi mokomaan hyvään taloon tällaista -meteliä tullut. No niin, ei sentään ole mitään vaaraa, kun ukon -konstit aikanaan älyttiin, niin ei hänen noitumisensa vaikuta mitään. - --- Voi, voi, meitä onnettomia! nyt meidän talo häviää, kun sellainen -noita uhkauksilla ja suuttuneena talosta lähti, vaikeroitsi -Riitta-täti. Tämä on kaikki meidän Juhanan syytä. Jos hän olisi -ottanut Kaituripään Annin, niin kuin minä hänelle ehdottelin, niin ei -nyt tällaista mylläkkää ja pelkoa olisi taloon tullut. Tunnetaanhan -nämä Niemeläiset: he ovat ylpeitä ja luottavat suureen rikkauteensa, -eivät he pelkää noitia eivätkä usko mitään. Voi meitä, miten meille -mahtanee käydä! - --- Kas Riitta-tätiä, mitä virttä hän veisaa, sanoi Mauno-setä. -Me olemmekin hänen mielestään väkivieraita; mutta odotahan sinä -vanhapiika, taivaan mamselli, kyllä minä sinulta oikkujasi karistan, -kunhan tässä joudutaan. - --- Voi sitä vanhaa matoa ja lohikäärmettä, mitä hän uskaltaa tehdä, -virkkoi Tolja kiivaasti. Ensin syöpi ja juopi talossa nahkansa -täyteen ja sitten tekee lähtiessään semmoiset tepposet. Ei muuta kuin -veri pellolle noidalta, niin saatte olla kaikki huoletta, ei hän voi -mitään pahaa matkaansaattaa. Ja sen teen minä sekä itseni että hyvän -talon puolesta. - -Täällä puhein töytäysi Tolja ulos tuvasta Riha-Heikin perästä, jonka -hän tapasi tiellä ja sanoi: - --- Vai sinä vanha raato lähdet sellaisin jäähyväisin mokomasta -talosta; kas minä opastan sinua käyttäytymään ihmisten tavalla! Ja -samalla hän lyödä nappasi Riha-Heikkiä niin navakasti nenälle, että -veri holahti hangelle. - --- Noidu nyt jos tahdot, sinä vanha peevelin palvelija, ei tässä -sinua pelätä, sanoi Tolja ja läksi matkaansa jättäen ukon hoitelemaan -vuotavaa nenäänsä. - -Tultuansa häätaloon Tolja sanoi: - --- Kyllä nyt jumala muistaa kuokkimassakäyntinsä. Minä annoin ukolle -vasten kuonoa niin, että punainen hangelle puhui. - --- Teit kelpo miehen työn, tuossa on ryyppy vaivoistasi, sanoi -Holttolan kirkonmies ja antoi ryypyn Toljalle. - --- Nyt olemme syöneet, juoneet ja kylpeneet niin, että oikein päässä -kuhisee. Soitappas sinä Näräsen Olli "Tolja tanssii, Tolja tanssii, -Toljan töppöset löyhkää", niin me tanssimme Muikkulan Matin kanssa -vähän ja sitten menemme matkaamme, jottei tarvitse toista yötä -riihessä viettää. Osaatkos soittaa, niin kuin minä käskin? puheli -Tolja. - --- Osaan kyllä, vastasi Olli, otti viulunsa ja alkoi soittaa. - -Tolja ja Muikkulan Matti tanssia tupsuttelivat vähän aikaa ja -alkoivat sitten lähteä kotiinsa. Lähtönaukut saatuaan kuokkamiehet -pehmenivät niin, että isäntä käski valjastaa hevosen ja saattaa -heidät kotiinsa. - -Kuokkavierasten lähdettyä kantoi emäntä suuren kahvipannun pöytään ja -isäntä toi puolestaan sekä tavallista että siirappiviinaa. - -Vanhimman juohtomiehen kehotuksesta istausivat vanhemmat häävieraat -pöytään. Vanhin nuodemies kutsui toisesta tuvasta nuoremman -häärahvaan, joka oli siellä leikkimässä, kerranjuontiin. Vanhemmat -miehet laittoivat itselleen puolikuppiset. Mutta nuoret joivat vain -kahvia, samaten naisetkin. - --- Nämä taitavat olla kalliit kupit, sanoi lukkari hämmentäessään -kuppiaan. - --- Se on tietty, ei tässä aina ilmaiseksi anneta, vastasi juohtomies. - -Sikäli kuin kukin sai kuppinsa juoneeksi, panivat he rahaakin -pöydällä olevaan vatiin. Jokaisen rahanantajan nimen ynnä rahamäärän -kertoi vanhin nuodemies Holttolan Heikki korkealla äänellä yleisölle. -Ensiksi pisti vatiin lukkari kolme, sitten koulumestari kaksi -ruplaa ja suntio pani puolitoista ruplaa. Vanhin juohtomies Simolan -herastuomari antoi viisi, toinen juohtomies Lippolan Pekka neljä -ruplaa. Vanhin nuodemies joi neljä ja hänen vaimonsa, joka oli -kaasona, antoi kaksi ruplaa. Keskimmäinen nuodemies Niemelän Antti -pani viisi ruplaa. Kun nuodemiehen Mauno-sedän vuoro tuli, hän sanoi: - --- Minä juon kertaa vaimovainaani kotilehmän, että koivet hoilahtaa. - -Nuodemies kertoi tämänkin korkealla äänellä. Holttolan kirkonmies joi -hiehon, joka myöskin kerrottiin. Morsiamen isä Niemelän lautamies -pani vatiin kymmenen ruplan setelin. Ja niin kukin häävieras antoi -varansa ja hyvän tahtonsa mukaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. -Talonväki joi kertaa perästäpäin, muut kaikki paitsi isäntä ja -emäntä, jotka olivat jo kuokkailtana kertansa juoneet. - -Kun kerranjuonti oli loppunut, alkoi päällimäisenpano. Hyvän aikaa -vaskirahoja päällimmäiseksi viskottua sanoi vihdoin Simola: - --- Mitäs me kehtaamme koko päivän tässä vaskenromuja helisytellä: -pannaan hopeata, niin se jossakin tuntuu, ja viskasi samassa -hopearahan vatiin. - -Vähän aikaa näin päällimmäistä pantua sanoi Mauno-setä: - --- Ei, hyvät ystävät ja heimot, tästä tule tolkkua tänä päivänä, -kun pieni hopearaha toimittaa saman verran kuin suurikin. Mutta -laitetaanpas se sääntö, että kuka suurimman rahan panee, se on -päällimmäinen. - -Siin suostuivat kaikki, ja talon isäntä viskasi hopearuplan kappaleen -vatiin. Nuodemies kertoi korkealla äänellä: - --- Talonisännän rupla on päällimmäinen. - -Sitten viskasi Holttolan kirkonmies ruplan ja kymmenen kopeekan -rahat. Tätä menoa kesti kotvan aikaa. Joka tahtoi tulla -päällimmäiseksi, sen piti viskata aina enemmän kuin edellinen. -Vihdoin nousi summa jo lähes viiteen ruplaan. Nyt ei enää vähällä -aikaa tahtonut kukaan nousta sen ylemmä. Mutta Mauno-setä lopulta -vaihtoi kymmenenruplan setelin ja viskasi sitten viisi ruplaa vatiin, -ja niin hänen rahansa jäi päällimmäiseksi. - --- Kovinhan Mauno-setä nyt on antelias, kun raatsii niin paljo kertaa -juoda ja päällimmäistä panna, sanoi Holttolan kirkonmies. - --- Vielä minä juon koko tila- ja talo-osuutenikin, jos vain meidän -Antti minun mieleisestäni paikasta itselleen morsiamen ottaa, vastasi -Mauno-setä. Minun tyttäreni ovat Jumalan kiitos niin varakkaissa -taloissa, etteivät he minun osuuttani tarvitse, minä sen siis jätän -Niemelään. - -Kun kerranjuonti ja päällimmäisenpano oli lopussa, toi kaaso tuopin -pöytään ja sanoi: - --- Nyt, hyvät häävieraat, olisi vielä kerättävä morsiamelle -vokkirahaa (rukkirahaa). Tehkää hyvin ja pankaa tähän tuoppiin, ken -minkä hyvänsä näkee. Onhan kansan käsi karttuisa. - -Samassa hän itse viskasi rahaa tuoppiin. - --- Ihanhan te viette rahat ja kukkaron, kun aina pitäisi rahaa antaa -ja antaa; eihän sillä antamisella näy olevan mitään määrää, sanoi -Korpelan kirkonmies. - --- Ei tässä auta mitään vastaansanominen, anna vain raha tänne, -vastasi kaaso. - -Korpela viskasi pienen hopearahan tuoppiin ja sanoi viskatessaan: - --- Eihän tästä taida muuten päästä kuin maksamalla. - -Jokainen viskasi tuoppiin rahaa, ken enemmän, ken vähemmän. Kun ei -enää rahoja tullut, korjasi kaaso tuopin ja antoi rahat morsiamelle. - -Päivällisen perästä hyvitteli nuoriso itseään tanssilla ynnä muilla -leikeillä toisessa tuvassa. Vanhemmat taasen viettivät aikansa -kaikenlaisilla tarinoilla. Näin kului toinen eli saunapäivä. - -Kun kolmannen päivän, hääpäiväksi kutsutun, aamuna häävieraat -nousivat vuoteiltaan, olivat kaikki vierekkäin makaajat ommeltuina -kiinni toisiinsa. Siitä muutamat suuttuivat, vaan toiset nauroivat -koko asialle. - --- Kuka lemmon koiranleuka lienee tämän ilon tehnyt? kysyi Mauno-setä -ratkoessaan ompelusta, vaan ei kukaan vastannut siihen mitään. - -Murkinan perästä naiset noutivat kuopasta potaatteja, joista he -laittoivat potaattipiirakoita, kun entiset suuren joukon syömingissä -alkoivat väsääntyä (loppua). Myöskin emännät tekivät nk. maavehnäsiä -oman pellon kasvuista. Näissä toimissa olivat häänaiset emännälle -yksituumaisesti avulliset. - -Päivällisen perästä sanoi seppä soittajalle: - --- Kun sinä olet koko hääajan soitellut nuorille toisessa tuvassa, -niin - - vinguttele viuluasi, - sorottele soittoasi: - me tanssia taputtelemme, - lyömme leikit lystilliset. - -Olli otti viulunsa, viritti sen ja alkoi soittaa. Nuoriso tanssia -sipsutteli ja siihen vihdoin yhtyivät vanhemmatkin. Mauno-setä meni -pyytämään Riitta-tätiä kanssaan tanssimaan, vaan tämä ei sanonut -tahtovansa tanssia. - --- Se on pakko häissä tanssia, tahdotpa taikka et, virkkoi Mauno-setä -ja vei väkisin Riitta-tädin lattialle. Täti riuhtoi itseään irti, -suuttui ja haukkui Mauno-setää humalaiseksi hassuksi ynnä muuksi, -mutta tämä vain tanssitti ja lauloi: - - En mä ole humalassa - enkä ole hullu - enkä ole tähän kylään - tyttöin pilkaks tullut. - -Vihdoin alkoi Riitta-täti rukoilla Mauno-setää päästämään irti, mutta -toinen vain tanssitti ja sanoi: - --- Tässä ei auta rukoukset eikä hyvät sanat, mutta minä tahdon -tanssittaa sinusta kaikki oikut pois, muuten sinä voisit olla -vihoissasi morsiamelle ja kaikille Niemeläisille koko ikäsi. - -Kun ei muu neuvo auttanut, alkoi Riitta-täti vihdoin itkeä, mutta -Mauno-setä ei huolinut sitäkään, vaan tanssitti siksi, kunnes tunsi -tädin väsyvän. Sitten hän saattoi hänet penkille ja sanoi: - --- Jos ei tämä piisaa, niin tulen jouluna ja tanssitan viimeisetkin -änskät sinusta. - -Päästyään penkille remahti Riitta-täti väsyneenä pitkälleen. Vähän -aikaa siinä lojottuaan hän otti nuttunsa ja meni saunaan, jossa hän -oli koko hääajan. - --- Nyt sinä, Mauno-setä, teit hyvin tyhmästi, kun Riitta-tätiä -kohtelit tuolla tavalla, virkkoi Kiurun Yrjö. - --- Kun sinulla ei ole neroa arvostelemaan minun tekoani, niin on -parasta, että pidät leipälaukkasi kiinni, vastasi Mauno-setä. Ensin -täytyy tuntea syyt ja sitten vasta arvostella seuraukset; mutta kun -sinä et näy olevan koko asian perillä, niin älä tunkeudu syyhymättä -saunaan. - --- Koska minä yksinäni olen tyhmä viisasten joukossa, niin joudan -minä lähteäkin täältä pois. Välttäähän Musti muuallakin, ei laudalla -laamallaan, sanoi Kiurun Yrjö ja alkoi katsella kampsujaan. - --- Älä, veikkonen, noin suutu tyhjästä asiasta ja heitä häitä kesken, -maanitteli Holttolan ukko. - --- Antaa menevän mennä, työntää tuulta purjeheseen, virkkoi seppä. -Eihän Yrjö ole ennenkään juonut mitään pitoja päähän asti vaan on -aina lähtenyt kesken pois. - --- Tuokaa vain naiset Yrjön päällysvaatteet huoneesta tupaan, niin -hän pääsee lähtemään. Eihän yksi kiuru kesää tee, virkkoi Simolan -herastuomari. - -Naiset toivat vaatteet Yrjölle, joka puki ne yllensä. Nuoret miehet -valjastivat hänen hevosensa ja ajoivat rappusien eteen. Yrjö läksi -tuvasta ulos eikä virkkanut jäähyväisistä mitään. Isäntä meni hänen -perästään ja sanoi: - --- Johan sinä Yrjö taas häpäiset itsesi ja koko häätalon, kun kesken -aikoja lähdet pois. Nauraahan tuolle ihmisten siatkin. - --- Taitaa se niinkin olla, kun tarkemmin ajattelen, vastasi Yrjö ja -kääntyi jälleen tupaan, jossa hän riisui vaatteensa. - --- Peri hyvä maa omasi, sanoi seppä nauraen. - --- Ken syyttä suuttuu, se lahjoitta leppyy, vastasi Yrjö ja kävi -penkille istumaan. - -Pojat riisuivat Yrjön hevosen ja sitten elettiin taas sovinnossa, -niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. - -Iltapuolella kun iso kahvipannu höyrysi pöydällä, keräytyivät -ukkomiehet pöydän ympärille ja siinä ryyppiessään juttelivat yhtä ja -toista. - --- Muistaako virkaveli Holttola, kuinka me viimein ollessamme -kevätkestissä Niemelässä puhelimme kuusta ja kuukausista. Minä -olen sittemmin asiata monta kertaa aprikoinut kesäkuukausien -nimien synnystä ja tullut siihen päätökseen, että niiden nimet on -otettu niistä töistä ja toimista, mitä milloinkin tehdään. Niinpä -esimerkiksi toukokuun nimi johtuu touonteosta, jota tässä kuussa -toimitetaan. Kesäkuussa taasen alkaa varsinainen kesä. Heinäkuussa -tehdään heinää ja elo kuvissa korjataan eloa. Syyskuussa alkaa -syksy. Lokakuun nimen olen arvellut syntyneen siitä loan eli lian -paljoudesta, jonka syyssateet vaikuttavat. Mutta marraskuun nimen -synnystä en ole oikein perille päässyt. Kuka ymmärtää sen minulle -selittää? sanoi talon isäntä. - --- Marraskuun nimi johtuu sanasta marras, joka merkitsee -päällimmäistä kuorta. Esimerkiksi ihon hipiää sanotaan marrasketto -eli marraskesi, jonka alla on orvaskesi. Kun tavallisesti tässä -kuussa luonto saa peiton, maa roudan (kirren) ja järvet jään, joten -iljanne kääreytyy luonnolle kuoreksi niin kuin marraskesi ihmisen -ruumiille, niin on huokea ymmärtää tämän kuun nimen merkitys. -Tavallisesti tulee tässä kuussa talvikin, jonka tähden veljemme -virolaiset kutsuvatkin tätä kuuta talvekuuksi. Lumi peittää maan niin -kuin vaatteet ihmisen ruumiin ja näin estää pakkasen, puhurin pojan, -turmiot. Jos ei meille täällä kylmässä kylässä, poloisessa pohjolassa -sataisi lunta, niin talven pakkaset kylmäisivät maan perustuksia -myöten, niin ettei se ennättäisi yhdessä kesässä sulaakaan, ja maan -kasvillisuudesta ei tulisi mitään. Mutta Luoja on viisaudessaan -laittanut talveksi lumen, jota myöten on hyvä ajaa lipetellä. -Moneenkin vesiperäiseen paikkaan on kesällä aivan mahdotonta päästä -kulkemaan, mutta kun maa kylmää ja lunta tulee päälle, niin pääsee -kulkemaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin kesällä ei pääsekään, -selitteli koulumestari. - --- Joulukuun nimi johtuu joulun vietosta, sanoi Holttolan kirkonmies, -ja siihen se pakina päättyi. - -Seuraavan eli lähtöpäivän aamuna heräsi hääväki melkein kaikki yhtä -aikaa, kun tuvan ovesta tuli pakkanen sisään. Isäntä meni panemaan -ovea kiinni, mutta ovi olikin otettu saranoiltaan ja viety pois. -Tuli sytytettiin ja koetettiin ovea etsiä, mutta kun sitä ei pian -löydetty, niin pantiin tupasen ovi tuvan oven sijalle niin kauaksi -kunnes oikea ovi löytyy. Kaikki miehet rupesivat yksituumaisesti -etsimään ovea, joka vihdoin löytyikin saunan kodasta ja pantiin -paikalleen. - --- Kuka kötkä lienee tämän lemmon leikin laatinut? kysyi isäntä. Se -oli toki lykky, että tupasen ovi soveltui tuvan oven sijalle, muuten -olisi saanut viedä lapset toiseen tupaan. - -Pilantekijää koeteltiin kyllä kuulustella, mutta ei päästy perille. - -Murkinan perästä keitettiin päivälliseksi lähtölohko lantuista, -nauriista ja potaateista, johon pantiin sekaan sekä sian- että -raavaanlihaa. - -Kun päivällisen aika joutui, kannettiin ruoka pöytään ja kaikki -istausivat pöydän ympärille tavallisessa järjestyksessä. Vanhin -nuodemies nousi seisoalleen ja lausui: - --- Niin kuin meidän matkapassissamme oli ilmoitettu, olemme -viettäneet häitä neljä vuorokautta ja nyt lähteissämme jätämme tähän -taloon tämän nuoren naisen. Minä pyydän nyt arvoisan isännän ja -armaan emännän ottamaan tämän uuden tulokkaan iloisina ja lempeästi -vastaan, pitämään häntä perheenjäsenenä, antamaan hänen käydä -yksistä ovista muiden kanssa ulos ja sisälle, syödä ja juoda yksistä -astioista muiden kanssa, sanalla sanoen kohtelemaan häntä niin kuin -omaa ihmistä. Jos sen lupaatte, niin antakaat kätenne lupauksen -vahvistukseksi. - --- Minä lupaan kaiken, mitä sinä ole pyytänyt, vastasi isäntä -antaessaan kättä nuodemiehelle. - --- Samoin teen minäkin, virkkoi emäntä kättä antaessaan. - -Sitten nuodemies jatkoi: - --- Niin kuin te nyt koko tämän kunniallisen hääkansan ja kaikkein -sukulaisten läsnä ollessa olette juhlallisesti luvanneet ottaa ja -omistaa tämän uuden perheenjäsenen omaksi lapseksenne, niin kehotan -minä teitä kohtelemaan häntä vanhemman hellyydellä ja rakkaudella -ja isällisellä lemmellä ojentamaan ja ohjaamaan, mitä hän ei itse -ymmärrä, ja kärsivällisesti kärsimään hänen vikojaan ja virheitään, -jos hän sattuu tavalla tahi toisella erehtymään, ja muistamaan sitä, -että hän on äkkinäinen, joka ei tunne talon tapoja, ja siis tarvitsee -erityistä neuvoa ja vanhempain ohjausta. - -Sitten hän kääntyi morsiamen puoleen ja saneli: - --- Koska sinä, Kaisa, olet luopunut isästäsi ja äidistäsi ja saanut -itsellesi uudet vanhemmat, niin muista sinä olla heille kuuliainen -ja nöyrä, silloin sinä saavutat heidän rakkautensa. Älä koskaan -pyydä tehdä oman pääsi mukaan vaan kysy aina, miten he tahtovat. -Pidä mielessäsi sananlasku, joka sanoo: "Valta vanhemmalle, neuvo -nuoremmalle". Ja ei ainoastaan heille, vaan myös koko talon perheelle -tulee sinun olla mieliksi ja käyttäytyä jokaista kohtaan siveästi, -niin sinä ansaitset heidän rakkautensa ja silloin vasta sinusta -tuntuu koti kodille ja uudet perheenjäsenet omalle perheelle. - -Talon perheelle puhui nuodemies näin: - --- Teitä kaikkia, hyvät ystävät, ja tämän talon kunnioitettavat -perheenjäsenet, kehotan kohtelemaan tätä uutta perheenjäsentä -hellästi ja rakastavasti ja niin huojentamaan ja haihduttamaan sen -ikävän ja kaihon, jonka hänelle on ero rakkaasta kodistaan tuottanut. -Niin kuin te tiedätte, hän ei ole tullut eikä häntä ole laitettu -lastattavaksi ja poljettavaksi, vaan hän on tullut ja laitettu -isällisten vanhempain hellästä hoidosta toisten isällisten vanhempain -hellään hoitoon ja kotiin. - -Vihdoin hän kääntyi nuoren parikunnan puoleen ja lausui: - --- Viimeiseksi muistutan minä teille, te nuori parikunta: muistakaa -alati sitä kallista valaa, jonka te olette vannoneet toisellenne -Herran alttarin edessä, ja pitäkää aina keskenänne palava rakkaus, -sillä rakkaus peittää paljon rikoksia. Muistakaa se, että teidät -on yhdistetty erottamattomasti toinen toisellenne avuksi. Kumpi on -vahvempi, hän tukekoon heikompaa, kumpainen paremmin ymmärtää, sen -neuvoa seuratkaa. Teillä ei saa olla mitään erinäistä vaan kaikki -yhteistä; niin kuin te itse olette toinen toisenne omat, niin olkoon -kaikki, mitä teillä on, yhteiset. Tämän jos mielessänne pidätte, -niin on teidän elonne alati oleva onnellinen, kohdatkootpa teitä -mitkä vaiheet tahansa tässä maailmassa. Herran pelko on viisauden -alku, se aina muistakaa, ja jos sen teette, niin Herra siunaa teidän -avioliittonne, antaa teille onnen ja menestyksen, jota me kaikki -sydämestämme toivotamme! - -Nuodemiehen puhuessa oli kaikilla kyyneleet silmissä ja morsian -itkikin ääneensä koko ajan. - -Puheensa lopetettuaan istausi vanhin nuodemies paikallensa ja -keskimmäinen nuodemies, Niemelän Antti, luki ruokaluvut ja Mauno-setä -toisten kanssa veisasi: - - Vaan sillä välill eläissäs tääll - tee työs ja luota Herran pääll, - niin sinä tulet sääll; - vältä riettautt ja haureutt, - osoit lähimmäisell laupiutt. - Lapses kasvat Herran pelvoss, - neuvo, harjoit hyviss tavoiss - kohta nuoruudessa, - niin antaa pian, Jumal ijan - taivaass yhden asumasijan. (Vvk. 331:12, 13) - -Kaikki muut söivät, vaan morsian ei maistanutkaan. - -Päivällisen perästä vanhempi juohtomies luki kiitoksen ruuan jälkeen -ja nuorempi juohtomies alkoi toisten kanssa veisata: - - Jumal juur hyvää sinull suo - ja morsiamelles tässä taloss, - ylkä, sinä itses tähän luot, - ain armastas rakastakos; - rakkauden jäll kantanee, - hedelmän armaan antanee, - sen kanss kauniist elänee, - hänen heikkouttans kärsinee. (Vvk. 328:4) - -Heti päivällisen perästä alkoivat nuodemiehet ja heidän vaimonsa -tehdä kotiin lähtöä: hevoset valjastettiin ja kaikki laitettiin -reilaan. Vähäistä ennen kuin nuoteet pöytään istausivat, kutsui -juohtomies Simola sulhasen erikseen ja sanoi hänelle: - --- Minua oikein harmitti, kun sinä et Niemelässä älynnyt korjata -viittasi lievettä, vaan annoit morsiamen käydä sen päälle istumaan. -Koeta nyt, veikkonen, kavattaa hattuasi, ettei kaaso sitä saisi panna -morsiamesi päähän ja niin viedä viimeisenkin vallan sinulta. - --- En minä semmoisista tempuista mitään veisaa, vastasi sulhanen. - --- Vai et veisaa, kunhan joudut akkavaltaan niin älyät, että - - iloinen on isän valta, - iloton isännän valta. - Vaikea on vieraan valta, - tukalainen orjan olo, - vaikeampi vaimon valta, - akan valta ankarampi, - -saneli juohtomies. - --- Aika mies, kehtaat uskoa kaikkia pakanallisia maailman -taikatemppuja, virkkoi sulhanen ja läksi pois. - -Kun nuoteet olivat pukeutuneet, he istausivat pöydän ympärille. Kaaso -toi morsiamen täysissä tamineissa ja pääpyyhe päässä ja asetti hänet -entiselle paikalleen. Emäntä kaasi kuppeihin kahvia, jota vieraat -nauttivat, vaan morsian itki koko ajan kaason olkapäätä vasten. -Kahvin jälkeen toi emäntä rukiisen leivän ja voilautasen morsiamen -eteen pöydälle. Nuodemies alkoi veisata lähtövärssyä: - - Rukoilen viimeisell - juur nöyräll sydämell, - ett murheen poies vääntyis - ja onni tykön kääntyis, - Jumal näist hyvän lopun - meill kaikill viimein suokoon. (Vvk. 289:15) - -Sitten nuoteet nousivat pöydästä ja läksivät. Kaaso kaappasi sulhasen -päästä hatun ja pani sen morsiamen päähän. Lähtiessään hän laski -leivän ja voilautasen morsiamen syliin. - -Heti kaason lähdettyä morsiamen vierestä tuli Simolan emäntä -kotikaasoksi. Morsian itkeä tillitteli niin kauan kuin nuoteiden -kellot kuuluivat. Sitten kotikaaso otti morsiamen sylistä leivän ja -voikupin, jotka hän yhdessä morsiamen kanssa vei huoneeseen, missä -morsiuspuku riisuttiin ja morsian peitettiin tavallisiin vaatteisiin. - -Kun morsian oli saanut toiset vaatteet yllensä, hän otti porstuasta -kolme sitä varten varustettua koivuista halkoa, aukaisi tuvan oven ja -viskata jyräytti halot yli kynnyksen niin vinheästi, että ne menivät -pankon alle. - -Häävieraat olivat vielä viidennen yön talossa ja läksivät seuraavana -päivänä murkinan syötyänsä. - -Syyttä ei siis sanota sananparressa: "Niin on pitkä kuin karjalaisten -häät". - - - - -Nuorikkoaika - - - Sisältö: Riitta-täti. Nuorikon velvollisuudet. Apen ja anopin - kohtelu. Nuorikon ruokaileminen. Huoneessa makaaminen. - Nuorikkoparin kirkossakäynti. Uusillajouluilla käynti. - Opintakestit. Nuorikon oljamissaolo. Oudonlainen naiminen. - -Vasta sitten kun häävieraat olivat lähteneet, tuli Riitta-täti -saunasta tupaan eikä ollut ollenkaan vihainen, päinvastoin hän -kohteli nuorikkoa hyvästi koko vuoden. Mutta sitten kun hän kävi -Kaiturpäässä ja oli siellä pari viikkoa oljamissa, hän muuttui -äreäksi nuorikolle. Tämän huomasi talon emäntä ja sanoi: - --- Taitaa olla parasta kutsua Niemelän Mauno-setä tanssittamaan -Riitta-tädistä viimeiset verukkeet, jos ei tässä muutosta tapahdu. - --- Älkää suinkaan virkkako Mauno-sedälle mitään, heitän minä oikkuni -hänettäkin, rukoili Riitta-täti ja pitikin sanansa. - -Kaisa taasen puolestaan koki olla Riitta-tädille mieliksi: -hän laittoi vuoteet hänelle joka ilta, antoi hänelle niitä -vaatetavaroita, joita tiesi tädin tarvitsevan, pesi hänen päänsä -saunassa ja koetteli häntä hyvitellä kaikin tavoin. Vihdoin täti -mieltyi niin nuorikkoon, että ylisteli häntä parhaimmaksi ja -herttaisimmaksi ihmiseksi koko heidän talossaan. - -Eikä ainoastaan Riitta-tädille vaan muillekin talonihmisille -koetteli nuorikko olla mieliksi. Joka ilta riisui hän appensa kengät -jaloista, pyyhki pohjat, käänsi varret ja ripusti kengät orrelle -kuivamaan. Sukat hän pisti uunille. Hän aikoi samalla tavalla riisua -anoppinsakin jalat, vaan tämä ei sitä sallinut, kun ei sanonut sen -kuuluvan maan tapoihin. Joka aamu nuorikko antoi apellensa sukat -ja kengät käteen hyvänhuomenen keralla. Iltasilla hän laittoi -vanhuksille vuoteet ja aamusilla hän ne korjasi. Saunassa hän pesi -heidän päänsä ja selkänsä ja varusti heille puhtaat alusvaatteet joka -lauantai-ilta. Sunnuntaisin hän syyhytteli ja kampasi vanhuksien -päät. Kun nuorikko huomasi appensa aikovan tupakoida, hän toi tulen -piipun päälle. - -Kun vanhukset milloin menivät kirkkoon, kantoi nuorikko heidän -päällysvaatteensa jo varhain aamusella tupaan lämpenemään ja sitten -lähtiessä hän auttoi niitä päälle pantaessa. Talvella hän kantoi -kaattuen rekeen ja peitti huolellisesti vanhuksien jalat. Heidän -kotiin tullessaan hän riensi jo pihalle vastaanottamaan ja sitten -tuvassa vaatteita riisumaan. Näistä puuhista kiittivät vanhukset -rakasta lastaan. - -Talon toimia tehdessään nuorikko kysyi aina, etenkin ensi alussa -anopiltansa, tai jos hän ei ollut saapuvilla, toisilta vanhemmilta -talonnaisilta, miten mikin työ ja toimi oli tehtävä. He taasen -mielellään neuvoivat ja avittivat nuorikkoa. - -Vanhukset puolestaan kohtelivat nuorikkoa niin kuin omaa lastaan. -Aamusilla hänen annettiin maata kauemmin eikä hänen tarvinnut käydä -riihtä puimassa eikä viskaamassa koko ensi talvena. Saunaakin hänen -tarvitsi lämmittää ainoastaan joka kolmas kerta. Hän vuorosi Yrjön -Martin ja natonsa kanssa kylyä valmisteltaessa. - -Kun senaikuisen tavan mukaan ei nuorikko muiden kanssa yhdessä -ruokapöydässä syönyt vatsaansa täyteen, ainoastaan vähän tuikkasi, -niin emäntä syötteli häntä erikseen toisessa tuvassa parhailla -paloilla, eikä sitä kukaan kariksi katsonutkaan, kun maan tapa niin -vaati. Riitta-tätikin muistutti monesti emäntää syöttämään nuorikkoa -erikseen ja sanoi: - --- Sinun pitää häntä syötellä erikseen, näethän sen, ettei hän raukka -viitsi muiden kanssa kyllältään syödä, kun on niin kaino, eikä -hänkään hengellään elä. - -Myös nuorikon äiti laittoi tyttärelleen voita, piirakoita ja lihaa -tuomisiksi. Ei siis ollut ihme, jos nuorikko ruokapöydässä muiden -kanssa vähän söi ja kumminkin pysyi hyvin voinnissa ja lihoikin -miehelässä ollessaan. - -Koko ensimmäisen talven makasi nuorikkopari kylmässä huoneessa, -makuuaitassa, eikä siellä ollut maatessa pakkoakaan, mutta riisuessa -iltasilla ja pukeutuessa aamusilla oli kovilla pakkasilla hankalaa. -Siksi täytyi pitovaatteet iltasilla panna sängyn nurkkaan peitteen -alle, että ne olivat lämpöiset aamusilla pukeutuessa. Huoneen sänky, -rovatti, oli sitä varten tehty hyvin syvä, että siihen mahtui paljon -heiniä. Niiden päälle oli levitetty vaippa ja sen päälle hursti, -lakana. Peitteenä oli uusista paksuvillaisista lammasnahoista tehty -kaatut ja sen päällä pidettiin paksu lankainen täkki. Höyhenpielukset -olivat päänalaisena. - -Milloin oli kova pakkanen, pidettiin makuuvaatteita päiväsaikana -lämpenemässä joko riihessä, saunassa, tahi jos ne eivät olleet -lämpimät, tuvassa ja iltasilla vietiin lämpimät vaatteet huoneeseen. -Tosin pakkasilla täytyi koko ruumiin olla peitettynä, niin että -ainoastaan pienoinen hengitysreikä jätettiin. Usein olivat -peitevaatteet yläpuolelta paksussa huurteessa ja henkireiän -reunoille kasvettuivat jääpiikit; mutta vähätpä siitä, kun ruumis -oli jo lapsuudesta saakka totutettu kylmää kärsimään, niin ei siitä -terveydelle ollut mitään vaaraa. Jos joku oli niin hienohenkinen, -ettei kylmimmällä vuodenajalla tarjennut huoneessa maata, vaan -iltasilla huoneeseen mentyään kumminkin yön aikana muuttausi -lämpimään suojaan, joko saunaan tai riiheen, niin sitä nuorikkoparia -tai ainakin sitä henkilöä, joka ei voinut kylmää sietää, pidettiin -hentona raukkana, josta "ei olisi ollut talvelle heitettyä"; so. -sellainen saisi olla naimisiin menemättä, jossa ei ole vanhojen -tapojen noudattajaa, vaan poikkeaa niistä. - -Suurimmissa ja varakkaimmissa taloissa oli tosin vierashuone, kamari, -jota pidettiin lämpimänä talvellakin, niin että siellä olisi sopinut -nuorikkoparin maata, jos ei kainouden tunne olisi antanut maata -nuoren parin vierekkäin tuvassa yhdessä muun perheen kanssa; mutta ei -se ollut maan tapa sellainen, ja tapaa oli tarkoin noudatettava, jos -ei tahtonut joutua yleisen pilkan ja naurun alaiseksi. Ja toisekseen, -kun ensi kerran veisuun kanssa vietiin vuuville, ensi yöksi yhteen, -huoneeseen, niin siitä syystä pidettiin huonetta jonkinlaisena pyhänä -paikkana, jossa ainoastaan eikä muualla oli keskinäinen rakkaus -menestyvä ja kasvava. - -Kun nuorikkopari ensi kerran häittensä jälkeen meni kirkkoon, oli -nuorikko täydessä morsiuspukimessa, josta aina erotettiin nuorikot -muista naisista. Samaten piti olla, kun uusillejouluille mentiin -morsiamen entiseen kotiin. Jos nuorikko ensi kerran kirkossa -käydessään oli verevä ja punakka, ylistettiin häntä terveeksi, mutta -kalpeasta ja verettömästä sanottiin, ettei se ole terveperä. - -Kun kirkon luona tai muualla joku sukulainen tai tuttava tapasi -nuorikon, niin kohta hän kysyi: - - Kummoinen on appi sulla, - onko ankara anoppi? - -ynnä muuta, mitä asiaan kuuluu. Harvoin tai ei koskaan nuorikolta -sitä kysyttiin, millä tavalla hän kohtelee uusia vanhempiansa ja -miestänsä. - -Häiden perästä mentiin kylään jouluille "hammasveloille". Yhtä monta -henkeä kuin kustakin sukulais- tai naapuritalosta oli ollut häissä, -meni nyt häätalosta jouluille. Samaten tehtiin morsiamen kotona. -Yhtä monta henkeä kuin oli ollut kihlajaisissa ja läksiäisissä, meni -jouluille kylään. Sulhanen ja morsian, so. nuorikkopari, tavallisesti -jäi kotiin eläimiä hoitamaan, mutta eivät nekään olleet omassa vaan -naapurin muassa joulupyhinä. Tavallisesti niissä taloissa, joissa -vain nuorikkopari oli kotona, pidettiin joululeikit. - -Yleisen tavan mukaan kutsuttiin Lippolan nuorikkopari appelaansa -Niemelään uusillejouluille. He menivät sinne uudenjoulun aattona. -Sinne tuli myöskin Korjuksen Risto, Mari-ämmän vävy. - --- Miten sinä, lapseni, olet voinut uudessa kodissasi ja oletko -tyytyväinen nykyiseen oloosi? kysyi Niemelän emäntä tyttäreltään -heidän kahden kesken ollessaan kamarissa. - --- Jumalan kiitos minä olen voinut oikein hyvin. Ja jos tätä menoa -eteenpäin kestää, olen sangen onnellinen. Minulla on mies, joka minua -rakastaa ja jota minä rakastan. Kaikki kohtelevat minua erittäin -hetaasti, ja minä olen ollut niin tyytyväinen uuteen kotiini, etten -halaja mihinkään eikä minulla ole yhtään ikävä, vastasi Kaisa. - --- Se on iloista kuulla, vastasi äiti. Koettele sinä, hyvä lapseni, -olla nöyrä ja nopsa puolestasi, niin sinua eteenkinpäin hyvänä -pidetään; äläkä milloinkaa kiusaa miestäsi, mitä tunnet hänen -mielestään olevan epäsuosiollista, muista lapseni aina se. - --- Minusta saat, hyvä äitiseni, olla aivan huoletta, ja minun -toimeentulostani. Kun minä sain mieleiseni miehen ja mieleiseni -talon, niin siinä minun on mieluinen olla. Mutta tässä maailmassa -ei ole mitään täydellistä. Niin on meilläkin. Meillä on kaikki niin -hyvin, ettei ole parempaa toivomistakaan; mutta se meitä surettaa, -kun setä-Yrjö lähtee ensi keväänä meiltä pois. Hänen apellansa kun ei -ole ketään joka häntä ja taloutta hoitaa, kun poika kuoli, niin pitää -sedän mennä sinne. Me emme häntä mitenkään laskisi sinne, kun hän on -niin herttainen ja varma mies, ja hänen vaimonsa on kelpo ihminen, -joka kohtelee minua niinkuin omaa lastansa. - --- Älä, lapseni, siitä ole milläsikään! Jos Yrjö pois menee, niin -teillehän hänen osansa jääpi, kun hänen appensa on varakas eikä -heillä ole ketään muita perillisiä. - --- Niin setä kyllä sanoo, ettei hän tahdo mitään osaa, ei -irtonaisesta eikä kiinteästä, vaan hän antaa kaikki meidän Juhanalle, -kun Juhana on hänestä niin mieleinen, selitti Kaisa. - --- Sen parempi on se, kun hän Juhanalle osuutensa luovuttaa, virkkoi -emäntä hyvillä mielin. - --- Vaikka kohta se niinkin on, ennen me kumminkin sedän pitäisimme -ennen kuin hänen osansa, vastasi Kaisa. - -Nämä puheet täytyi lopettaa, kun kamariin tuli Korjuksen Mari sekä -Anni ja Sohvi. - --- Kuka on sinun pääsi sykeröinyt ja hunnun päähäsi pannut? kysyi -Korjuksen Mari Kaisalta. - --- Sedän Mari on sen tähän asti toimittanut, vaan minä ajattelen -sen tästäpuoleen toimittaa itse, ettei tarvitse ketään vaivata. -Joulupyhinä kun olimme Juhanan kanssa kotona kahden kesken, minä -opettelin jo päätäni panemaan kamarissa, kun siellä on seinällä iso -peili, josta sain katsoa, eikä sinne tullut ketään vierasta. Jos joku -vieras tuli, niin se meni tupaan eikä kamariin, vastasi Kaisa. - --- Sehän se parasta onkin, kun oppii senkin toimen itse tekemään. -Minulla oli siinä suhteessa ensin vähän hankaluutta. Kun en itse -osannut ja kälynikin oli siihen vähän typerä, niin täytyi hakea -naapurista päänpanija. Kun ei meillä ollut kamaria, niin laitettiin -hursti tuvan nurkkaorteen riippumaan ja sen takana sitten laitettiin -minulle huntu päähän. Niin kuin tiedät, ei nuorikon sovi vanhoille -ihmisille ja etenkään apelle ja anopille näyttää paljasta päätään. -Siksi oli minulla hankalaa mennä nurkkaan päätä käärimään, kun piti -aina olla hivukset peitossa. Mutta nyt on meilläkin jo kamari, jossa -minä saan rauhassa päätäni sykeröidä, selitti Mari. - -Kynttilänpäivän aikana meni Niemelän lautamies Lippolaan tytärtään -oppimaan. He viipyivät siellä pari vuorokautta. Muutama viikkokausi -sen perästä kutsuttiin nuorikkopari Niemelään kevätkestiin ja sen -perästä jäi nuorikko oljamiin kolmeksi viikoksi vanhempainsa luokse. -Oljamissa ollessaan sai Kaisa tietää, että hänen veljensä Antti ja -Mari-ämmän nuorin tytär olivat rakastuneet toisiinsa ja aikoivat -mennä yhteen ensi syksynä. Tämän uutisen ilmoitti hänelle Sohvi ja -sanoi: - --- Vaikka me asumme samassa talossa ja olemme yhdessä leivässä, emme -kuitenkaan ole vähääkään sukua toisillemme eikä meillä ole edes samaa -sukunimeäkään, kun veljesi nimi on Niemelä ja minun nimeni Korjonen. - -Kaisasta oli tämä outoa, kun saman perheen jäsenet menevät keskenään -naimisiin, mutta kun hän kuuli, että niin on ennenkin tapahtunut, -alkoi hän tottua siihen. - -Syksyllä kun Antti ilmoitti aikeensa isälleen, myöntyi tämä siihen -aivan kernaasti, jotta Antti oikein sitä ihmetteli. Perästäpäin hän -sai tietää, että he Mauno-sedän kanssa sen olivat jo ennen aikojaan -niin tuumineet. Sohvi oli Mauno-sedän ristitytär, sen vuoksi lupasi -Mauno-setä koko osuutensa Antille, jos hän ottaa Sohvin. Näistä -tuumista eivät nuoret mitään tietäneet, ennen kuin vasta kihlajaisten -aikana saivat sen kuulla. - -Toden perään eivät Antti ja Sohvi olleetkaan mitään sukua toisilleen. -Sillä Sohvin isoisän isä oli tullut kotivävyksi Niemelään nuoremmalle -kannalle, jota vastoin lautamies oli talon vanhinta kantaa. -Lautamies oli hyvin tyytyväinen, kun Mauno-sedän osa, joka oli -neljäsosa koko Niemelän suuresta talosta, siirtyi hänen pojalleen. -Syksyllä pidettiin Niemelässä komeat häät, joissa Mauno-setä oli -juohtomiehenä, ja hän joi kertaa koko talo-osansa Antille ja hänen -morsiamelleen Sohville. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 6: Naimistavat, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56116-8.txt or 56116-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56116/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56116-8.zip b/old/56116-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e93f01f..0000000 --- a/old/56116-8.zip +++ /dev/null |