diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56115-8.txt | 5393 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56115-8.zip | bin | 92759 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5393 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0050702 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56115 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56115) diff --git a/old/56115-8.txt b/old/56115-8.txt deleted file mode 100644 index e567290..0000000 --- a/old/56115-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5393 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: December 3, 2017 [EBook #56115] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 5: KESÄASKAREET - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1897. - - - - -SISÄLLYS: - -Touonalkajaiset -Keväthommat -Juhannuksen vietto -Arkiset askareet -Kokouspyhä -Heinäaika -Talkoot -Paimenelämä -Karhunjahti -Syksytoimia - - - - -Touonalkajaiset - - - Sisältö: Touonalkajaisten määräys. Paimenten taianteko. Karhun - luvut. Juhlamurkina. Kauran kylvö. Kylväjän luvut. Lehmäin - uloslaskeminen. Karjan luvut. Rukous karjan puolesta. Lammasten - uloslaskeminen ja loitsiminen. Rukous karjan varjeluksesta. - Karjan kulku ja loitsut maidon annin puolesta. Loitsu karjan - kaitsemisesta. Loitsu paimentamisesta. Ensimmäinen päivä - paimenessa. Paimenten ja kyntäjäin kasteleminen. - -Eräänä sunnuntaina keväällä, kun maat olivat jo sulat, kokoontuivat -Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon tuumimaan, milloin -touonteko oli aloitettava. Muutamat tahtoivat sen jo aloittaa tällä -viikolla, mutta lautamies sanoi: - --- Ei, hyvät naapurit, nyt sovi alkaa touontekoa kuun pohjalla. -Lauantaina kun syntyy uusi kuu, niin sopii ensi viikolla pitää -touonalkajaiset minä päivänä tahansa. Ja muuten ei näy tänä vuonna -olevan kiirutta kyntämisellä; sillä vanhasta Pietarista vanhaan -Jyrkiin on vasta nousevalla viikolla ensimmäinen määräpäivä, niin -kuin vanha runo siitä sanoo: - - Kyntömiehen kylvöajat - ovat tiedossa totiset: - kymmenes on kydön kylvö, - yhdeksäs on kasken kylvö, - kahdeksas on pellon pano, - seitsemäs on pavun teko. - kuudes viikko, kuituviikko, - viides viikko, ohraviikko, - neljäs on tattarin teko, - kolmas kaalin, lantun aika: - toinen viikko touon päätös, - kun nauris on napattu maahan. - -Vähän aikaa neuvoteltua päätettiin touonalkajaiset pitää ensi -viikolla maanantaina ja vuoro oli tänä vuonna syödä juhlamurkina -lautamiehen talossa. - -Seuraavana sunnuntai-iltana varustivat paimenet vuoteensa viereen -virsunsa ja hattaransa. Touonalkajaisaamuna herättivät emännät jo -auringon nousuaikana paimenet, jotka vuoteella kenkivät, so. käärivät -hattarat jalkainsa ympärille ja panivat uudet virsut jalkaansa. -Näin tehtiin siitä syystä että muka jalat pysyisivät terveenä koko -kesäajan. - -Vaatteet yllensä saatuaan menivät paimenet lehmäläävään (navettaan) -ja ottivat kellon vanhimman lehmän kaulasta. Sitten he nyhtivät -jokaisen lehmän vasemmasta kupeesta kolme karvaa, jotka he panivat -kelloon. Kodan tiinusta pantiin vettä kello puolilleen ja jauhoja -hämmennettiin sekaan niin paljon, että seos tuli sakeaksi. Sitten -otettiin taikina kellosta ja pöpellettiin saunan penkillä kaakuksi. -Sillä aikaa kun toiset paimenet puhdistivat lehmänkelloa ja veivät -sen takaisin lehmän kaulaan, toi vanhin paimen leivotun kaakun -tupaan, nousi uunille, jossa hän kiersi kaakun kolme kertaa ympäri -uunin patsaan ja lausui joka kerran: - --- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä -tahdas seuraa tätä uunin patsasta. - -Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan -lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle -jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta -alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen -lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan: - --- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä -Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen -karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli -vuoro käydä. - -Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja -antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen -ylösnousua, ani varhain. - -Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti -paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun -hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa -karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi: - - Metsän kultainen kuningas, - salon herra, maan isäntä! - anna rauha raavahille, - sorkkasäärille sovinto - tänä suurena suvena, - Luojan lämminnä kesänä. - Korjaele koiriasi, - raivaele rakkiasi - jottei piiloa pitäisi - eikä tuottaisi tuhoa. - Kotihisi koirat kutsu, - viekottele villahännät: - sudet laita suitset suuhun, - karhut rautakahlehisin. - Teettäös tinainen neula, - naula vaskinen valata, - jonka päästät päälakehen, - läpi luisten leukaluitten. - Jos ei tuotana totelle: - suden suuhun lukko laita, - haitta karhun hampahisen - takalukko leukaluihin. - - Kun ei tuosta kyllin liene: - kätke koirasi kolohon, - karvaturvat kalliohon, - ettei koskis konnanpoika, - metsän rakki raateleisi; - tahi saata näiltä mailta, - kauas karjan käytäviltä - ylitse salon yheksän, - salon puolikymmenettä - maille tuntemattomille, - nimen tietämättömille, - johon ei kuulu karjan kellot - eikä paimenten pakinat. - - Oi Ukko ylinen Luoja, - taatto taivon valtiainen, - jok olet onnella olija, - heleällä hemmoaja! - Tehkös kesät kaunihiksi - lehtovieret leppehiksi, - ahovieret armahiksi! - Laita metsät mieleviksi, - sinikorpi siivosaksi! - Vieritä vihanta pilvi - karjalleni katteheksi, - ettei surma suin pitäisi, - kaihi viljalta vitoisi. - Rakentele rauta-aita, - teräs seivoin seisattele - ympäri minun eloni, - kahden puolen karjaseni: - maasta asti aita pannos, - maasta asti taivosehen, - ettei karhu kavahtaisi - eikä susi yli käisi. - Vähänpä minulla oisi - surman suin pieltäviä, - aholle ajettavia, - päälle pälven pantavia. - -Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja -kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan. -Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat. -Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan. -Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi, -otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka -olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle, -joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti -joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät, -joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi -möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä -keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten -kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin. - -Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen -taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään. -Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon -miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella -äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi: - - Ann maan tääll kasvons kantaa, - vakons myös lioita; - meill tarpeet tahtoisit antaa, - maan, meren siunata. - Ann askelees tiukkuu rasvast, - meit ruoki sanallas, - suo maistam sit ain makiast, - niin sielu on autuas. - - (Vvk. 318:6) - -Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja -sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista -vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja -Lahtelan isäntä luki: - - Muistakaam sitä aina, - kuin ruokaa nautitsem - ett Herra eineen lainaa, - ja kaikk kuin tarvitsem, - sull Jesu, kiitos olkoon, - ja kunnia kaikilt tulkoon, - kuin runsaast ruokit meit. - - (Vvk. 345:2) - -Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa: - - Vuos hyvyydelläs kaunist kanss, - niin kyntö, kylvö kasta maass, - ja laiho kauniist kasvata, - meit armiaast jällens iloita. - - (Vvk. 316:11) - -Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää, -ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa. - -Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi -kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten -selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään -ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja -ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä -kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat: - - Lähde Jumala avuksi! - -Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten -selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen. -Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni -kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin -olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä -itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen -viskatessaan: - - Itätuuli kesän tuopi, - kesä siemenen sirottaa, - etelä elohon saattaa, - kaiken kasvun kasvattaapi. - Länsi lämpimän lähettää, - lämpimä terän tekeepi, - pohjoinen pahurin poika! - pysy kylmässä kylässä - kekriin asti keikkumatta. - -Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen -rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä: - - Minä kylvän kyyhättelen - Luojan sormien lomitse, - käden kautta kaikkivallan - tälle maalle kasvavalle, - aholle ylenevälle. - - Akka mantereen alainen, - manun eukko, maan emäntä! - Pane nyt turve tunkemahan, - maa väkevä vääntämähän; - eip on maa väkeä puutu, - eikä nurmi einehiä - sinä ilmoisna ikänä, - kuuna kullan valkeana, - kun lie armon antajista - lupa eineitten emistä. - - Nouse maa makoamasta, - Luojan nurmi nukkumasta! - Pane korret korttumahan - sekä varret varttumahan: - tuhansin neniä nosta, - saoin haaroja hajota - kynnöstäni, kylvöstäni, - varsin vaivani näöstä! - - Oi Ukko ylijumala, - tahi taatto taivahinen, - vallan pilvissä pitäjä, - hattarojen hallitsija! - Pidä pilvissä käräjät, - sätehissä neuvot selvät: - laadipa utuinen ilma, - sumuilma suunnittele; - idätä idästä pilvi, - länkä lännestä lähetä, - nosta lonka luotehesta, - etelästä ennättele: - vihmo vettä taivosesta, - mettä pilvistä pirota - teoksille tehtäville, - panoksille pantaville, - orahille nouseville, - touoille tohiseville! - -Kun isäntä oli halmeen yli päässyt ja kylväen tullut takaisin, niin -alkoivat kyntäjät ajaa peräkkäin: ensimmäinen aidan vierusta myöten, -toinen sen perästä, sitten kolmas jne. Kun kolme kertaa oli ympäri -käyty ja tultu samaan paikkaan, josta lähdettiin, niin istahdettiin -tupakoimaan ja viinaa maistelemaan. Sitten jatkettiin työtä -keski-iltoihin asti, jolloin mentiin kotiin. - -Kyntäjäin lähdettyä kotoa otti emäntä tuuran, taltan ja kirveen, -jotka hän kätki läävän kynnyksen viereen lantaan. Sitten hän otti -viikatteen, sirpin ja kassaran, sitoi ne yhteen ja ripusti läävän -oven kamanaan. - -Kun paimenet ja emännät olivat pukeutuneet, vei emäntä rahin, -asetti sen läävän kynnykselle sillä tavoin että rahin jalat tulivat -läävän sisä- ja toiset ulkopuolelle pihtipuolista vasten. Sitten -emäntä nousi rahille seisomaan, asetti selkänsä pihtipieltä vasten -ja nosti toisen jalkansa niin liki yläkamanaa että siitä alaitse -lehmät mahtuivat. Emännän käly päästi lehmät kytkyestä yhden toisensa -perästi ja loitsi: - - Kun Luoja kesän tekevi, - Jumalan suven sukeepi, - suot sulavi, maat sulavi, - lätäkötkin lämpeävi - keskellä kesäsydäntä - Jumalan suvea suurta; - niin mä lehmäni lähetän, - laitan karjan laitumelle, - työnnän lehmäni leholle, - maidon antajat aholle, - hatasarvet haavikolle, - kourusarvet koivikolle, - vasikkani varvikolle, - kaiken karjani kedolle, - havulinnan liepehille, - kultaisille kunnahille, - ahomaille aukehille, - leheville lehtomaille, - korkehille koivikoille, - mataloille haavikoille, - kosteoille korpimaille, - hopeaisille saloille! - Työnnän kuuta ottamahan, - talia tavoittamahan - ahomailta aukehilta, - levehiltä lehtomailta, - kumeoilta kuusikoilta, - haleoilta haavikoilta, - kultaisilta kunnahilta, - koreoilta koivikoilta, - hopeaisilta saloilta. - -Sikäli kuin lehmät pääsivät kytkyestä, ne tulivat ulos läävästä -emännän jalan alaitse. -- Vuonna 1878 tapahtui Hynnilässä, että eräs -nuori lehmä sattui leiskahtamaan mennessään emännän jalkain alaitse, -ja emäntä putosi lehmän selkään. Lehmä toi emännän kartanolle ja -pudotti hänet vesilätäkköön. -- Heti ensimmäisen lehmän tultua emäntä -alkoi rukoilla: - - Itse ilmoinen Jumala, - taatto taivahan takainen! - kun mä läävästä lähetän, - työnnän lehmäni lehoille, - ajan karjan kankahalle, - saatan suurehen salohon - näiltä pieniltä pihoilta, - kapehilta kartanoilta - Jumalan pihoa myöten, - kaikkivallan maata myöten - Luojan laveille pihoille, - kaikkivallan kartanoille, - läävihin lävettömihin, - ilman ikkunattomihin: - kaitse karja kaunihisti, - varjele vahingon tieltä - tänä suurena suvena, - Herran hellänä kesänä, - ettei tuskihin tulisi, - häpeäihin hämmentyisi! - Kun katsoit katollisessa, - varoit alla varjolaudan, - niin katso katottomassa, - varo varjomattomassa! - Syöttele metisin syömin, - mesiheinin herkuttele, - jotta karja kaunistuisi, - eistyisi emännän vilja - hyvänsuovan mieltä myöten - pahansuovan paitsi mieltä! - -Kun lehmät oli laskettu, lammaspaimen otti virpovitsat läävän laesta -ja ajoi lampaat Mari-tädin jalkain välitse, joka seisoi läävän -kynnyksellä hajasäärin. Lammasten ohi kulkeissa loitsi Mari-täti: - - Lasken laumani kedolle, - karitsani kunnahalle, - emälampaat lakealle, - vuonat aukeelle aholle - Suomehen sukeutumahan, - Karjalahan kasvamahan, - Viron maalle villomahan, - kotihin keritsemähän. - Ota villoa välillä, - raksi rasvaa hampahilla - tuorehista turpehista, - metisestä mättähästä, - heleästä heinänpäastä, - kultaisen kulon nenästä! - -Kun kaikki karja oli kartanolla ja paimenet sekä naiset olivat karjan -ympärillä, emäntä kävi ympäri karjan kolme kertaa myötäpäivään ja -rukoili: - - Varjele vakainen Luoja, - kaitse kaunoinen Jumala! - Kaitse karjani pahoista, - varjele vahingon tieltä, - noista soista soiluvista, - lähtehistä läikkyvistä, - heiluvista hettehistä, - pyörehistä pyörtehistä, - ettei sorkka sorkahtaisi, - hettehesen herkähtäisi - ylitse Jumalan tunnin, - päitse aivon autuahan! - - Tuo'os torvi tuonnempata - tuolta taivahan navalta, - mesitorvi taivosesta, - simatorvi maaemästä! - Puhu tuohon torvehesi, - kumahuta kuuluhuksi: - puhu kummat kukkahaksi, - kangasvieret kaunihiksi, - ahovieret armahaksi, - lehtovieret leppeäksi - suovieret sulaksi meeksi - hetevieret vierteheksi! - Siitä syötä karjoani, - raavahiani ravitse. - Syöttele simaisin syömin, - juottele metisin juomin, - syötä kultaista kuloa, - hopeaista heinänpäätä - heraisista hettehistä, - läikkyvistä lähtehistä, - koskilta kohisevilta, - jokiloilta juoksevilta, - kultaisilta kunnahilta, - hopeaisilta ahoilta. - - Kaivo kultainen kuvoa - kahden puolen karjamaata, - josta karja vettä joisi, - simoa sirottelisi - utarihin uhkuvihin, - nännihin pakottavihin. - Saattele salosta karja, - aukeoilta ahomailta - heraisille hettehille, - läikkyville lähtehille, - koskille kohiseville, - Jokiloille juokseville, - joist ei juomat juoden puutu, - vedet vetäen vähene! - -Sen tehtyänsä emäntä meni paimenten kanssa tupaseen, josta paimenet -ottivat evässäkit ja emäntä otti loitsitun suolapussin ja pani sen -helmaansa. Sitten emäntä alkoi astua solasia (kujasia) myöten metsään -päin. Lehmäpaimenet ajoivat karjan emännän perästä ja kävelivät itse -karjansa jäljestä. Mari-täti käveli lehmäpaimenten keralla lammasten -edellä helma käppyrässä ja luki kateen sanat. Lammaspaimenet -kävelivät lammasten perästä, ja heitä seurasivat talon koirat. - -Kulkiessaan kujasia ripisteli emäntä väliin suolahiukkoja tielle ja -loitsi: - - Suvetar valio vaimo, - Etelätär luonnon eukko! - Auo maat alaisin puolin, - puhko pellon penkereitä, - juoksuta joki metinen, - simavirta vierettele - utarihin uhkuvihin, - vetimihin veettävihin: - saisi suonet soutamahan, - maitojoet juoksemahan, - joka aika antamahan, - joka vuoro vuotamahan, - juosta jokena kotihin, - tulla tuoreena tuville - vihansuovan sormen päitse, - hyvänsuovan suun etehen. - - Paljo on niitä pahoja - ku maidon manalle vievät, - katehesen karjan annin; - vähän on niitä hyviä, - ku maidon manalta saavat, - piimänsä kylän pidolta, - tuorehensa toisialta. - - Ei minun emoni ennen - kysynyt kylästä mieltä, - tointa toisesta talosta; - sai se maitonsa manalta - piimänsä pitelijältä - tuorehensa toisialta: - samaten minäkin saanen - maidon mieron malkkiloilta, - katehien kainalosta. - Ei maito manalle jouda, - lehmän vilja vierahalle - eikä puihin puuttumahan, - metsihin menehtymähän: - maito koissa tarvitahan, - ajan kaiken kaivatahan, - koissa vuottavi emäntä - katajainen rainta käessä. - - Nousepas nyt viljan eukko, - viljan haltia havaja - ennen noidan nousemista, - katehen kavahtamista! - Nouse voisen vuoren päälle, - maitosen mäen nenälle! - Muuta kaikki ruohot voiksi, - maidoksi makeat ruuat! - Kovennuta maidon kuori, - sakennuta piimän pinta: - maito rasvaksi rapaise, - rasva voiksi ruskeaksi, - pieksä pieninkin pisara - voi hyväksi hyytymähän, - ettei tarvitsis emännän - kauan voita valmistella, - kinaella kirnun kanssa, - piestä piimää päiväkaudet. - -Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan -ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää, -ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi: - - Nyyrikki Tapion poika, - siniviitta viidan poika! - Tyvin pistä pitkät kuuset, - latvoin lakkapäät petäjät - sillaksi likasijoille, - paikoiksi pahoille maille, - suosulihin, maasulihin, - lätäkköihin läikkyvihin! - Anna käydä käyräsarven, - haarasorkan sorkutella, - saapua joka savulle, - joutua joka kylylle - viatonna, vilpitönnä, - virhitönnä, vammatonna, - ilman suohon sortumatta, - likahan litistymättä. - - Suvetar valio vaimo, - Etelätär luonnon eukko! - Käy nyt syötä syötikkini - sekä juota juotikkini - helehistä heinänpäistä, - kaunihista kastikoista, - mairehista maaemistä, - metisistä mättähistä, - nurmelta mesinukalta, - maalta marjavartiselta, - kanervan kukattarilta, - heinän helpehetteriltä. - Heitä hienot helmuksesi, - esiliinasi levitä - karjalleni katteheksi, - pienilleni peitteheksi, - vihoin tuulen tuulematta, - vihoin saamatta satehen. - - Nouse neitonen norosta, - hienohelma hettehestä! - Ota vettä lähtehestä, - jolla kastat karjoani, - jotta karja kaunistuisi, - edistyis emännän vilja, - ennen käymistä emännän, - katsomista karjapiian. - -Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen -ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski -pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa -ja loitsi: - - Jos lie kurjat paimeneni, - ylen kainut karjapiiat: - pajun panen paimeneksi, - lepän lehmäin katsojaksi, - pihlajan pitelijäksi, - tuomen tuojaksi kotihin, - emännäisen etsimättä, - muun pereheen murehtimatta. - - Kun ei paju paimentane, - pihlaja hyvin pitäne, - leppä lehmiä ajane, - tuomi ei kotihin tuone, - niin panen parempiani, - työnnän luonnon tyttäriä, - minun viljan viitsijäksi, - katsojaksi karjan kaiken. - - Mielikki metsän emäntä, - Suvetar valio vaimo, - Etelätär luonnon eukko, - Hongatar hyvä emäntä, - Katajatar kaunis vaimo, - Tuometar tytär Tapion, - Pihlajatar pieni piika - metsän tyttö tylleröinen! - katsokaatte karjoani, - viitsikäätte viljoani - kesä kaikki kaunihisti, - lehenaika leppeästi, - lehen puussa liehuessa, - ruohon maassa roikatessa. - - Tellervo Tapion neiti, - utupaita, hienohelma! - Kaitse karja kaunihisti, - viitsi vilja virkeästi, - kaitse kaunoisin kätöisin, - somin sormin suorittele, - suin kultaisin sukios, - hopeaisin harjaellos; - sui ilveksen iholle, - metsän viljan viertehelle, - kampoa kalan eville, - karvalle meren kapehen, - metsän uuhen untualle, - vihreän nurmen nukalle! - Saata karjani kotihin, - hyvän emännän etehen, - hetä heilua selällä, - maitolampi lautasella. - - Päivän mennessä majoille, - iltalinnun laulellessa - itse virka viljalleni, - sano sarvikarjalleni: - kotihinne kourusarvet, - maidon antajat majoille! - Koissa on hyvä ollaksenne, - maa imara maataksenne; - korpi on kolkko käydäksenne, - ranta raikutellaksenne. - Kotihinne tullessanne, - vaimot valkean tekevät - nurmelle mesinukalle, - maalle marjavartiselle. - - Kun ei karja tuosta huoli, - eikä kulkene kotihin: - leikkoa lehosta koivu, - ota vitsa viidakosta, - pitkä piiska pihlajainen, - katajainen karjaruoska, - joilla lehmiä letität, - pieksät pitkähäntäisiä, - ajat karjan kartanolle, - saunan lämmintä panolle: - kotihin kotoinen karja, - metsän karja metsolahan. - Kun ei muista paimeniksi - eikä karjan kaitsijoiksi, - pyydän Luojan paimeneksi, - kaikkivallan kaitsijaksi: - paras on Luoja paimenista, - kaikkivalta kaitsijoista; - se tuopi joka tulelle, - saattavi joka savulle - vielä päivän paistaessa, - keski-illan kellertaissa; - tuo jonossa Jumalan karjan, - Herran karjan helkytellen. - -Nyt vihdoinkin oli kaikki luvut luettu ja kaikki temput tehty ja -karja päästettiin syömään aholle. Vähitellen kokoontuivat sinne -kaikki, koko kylän elukat, ja jokainen teki samat temput. Sitten -emännät istausivat kummulle katselemaan toistensa karjaa. Siinä -puheltiin karjasta ja miten kukin oli karjaansa vaalinut ja milloin -mikin lehmä oli poikinut. Puhellessaan he tarjoilivat toisilleen -punaista viinaa taskulasista ja evääksi otettua tuoresta ohraista -leipää. - -Lehmäpaimenilla oli täysi työ estellessä lehmiä puskemasta. Kun -lehmät kaiken talvea erillään oltuansa pääsivät yhteen karjaan, -niin ne olivat outoja toisilleen, vetivät kieroa, ensin edempänä ja -sittemmin vähä kerrallaan likennellen, vihdoin ne jämähtivät päät -vastakkain alkaen työntää toisiaan minkä jaksoivat. Varsinkin suuret -härät mörnivät, kuopivat ja sitten puskivat toisiaan. Siinä saivat -paimenet olla pirteitä erotellessaan ja katsoessaan, ettei väkevämpi -saanut heikompaa pahasti puskea. Myös joku huonosti hoidettu lehmä -nääntyi pehmeään letkuun tahi noroon, ja se oli siitä autettava. -Semmoisessa tapauksessa saivat emännät heittää makeat puheensa -ja rientää avuksi. Hyvin nololta näytti se emäntä, jonka lehmä -liejuun vääntyi (nääntyi). Hän tavallisesti syytti toisia naisia -huolimattomiksi karjan hoitajiksi jne. - -Lammaspaimenilla oli vieläkin suurempi puuha kuin lehmäpaimenilla; -sillä vuonat kun eksyivät emistänsä ja rupesivat hätäisesti -juoksentelemaan ja määkymään, niin paimenet koettelivat niitä -johdattaa emiensä luokse. Tiettävästi emälampaat, joilta vuonat -olivat haihtuneet, koettivat kaihoansa määkimisellä ilmoittaa, ja -sillä tavoin syntyi semmoinen musiikki, jota sen kuullut ei voi -koskaan unhottaa. Se vielä lisäsi paimenille puuhaa, kun oli paljon -yhdennäköisiä ja yhdenkokoisia vuonia, joita oli vaikea, jopa -mahdotonkin toisistaan erottaa. Muutamat olivat varmuuden vuoksi -ripustaneet erinäköisiä nauhoja vuonien kaulaan, joten he helposti -tunsivat omansa. - -Iltapuolella kun karja ajettiin kotiin, lammaspaimenilla oli taasen -suuri puuha saadessaan erilleen kukin omat lampaansa. Kun oli päästy -kotiin ja korjattu eläimet navettaan, emäntä otti vettä kappaan, -kutsui paimenet luokseen, pani kolme kertaa ensin lehmäpaimenille -vettä päähän ja lausui: - - Lehmä alas lypsämään, - paimen ylös kasvamaan, - -ja sitten samaten lammaspaimenille vettä päähän pannessaan hän lausui: - - Villa alas virumaan, - paimen ylös kasvamaan. - -Kyntömiehet tultuaan pihalle ajoivat hevosensa tuvan rappusten eteen. -Emäntä meni vastaan kapallinen vettä kädessä, ripsi vedellä ensin -isännän hevosineen ja sitten toiset miehet ja hevoset vuoronsa perään -kunkin kolme kertaa ja lausui: - - Kasvakoon kaura, - onnistukoon ohra, - menestykööt miehet, - ja vauristukoot varsat! - -Kun miehet olivat hevosensa korjanneet talliin ja läksivät tupaan -tulemaan, niin nuori väki -- pitämättä lukua siitä, että emäntä oli -jo kyntäjät kastellut -- meni kyntömiehiä vastaan vesikapat kädessä -ja viskata roikkasi vettä kyntäjäin korville, niin että he usein -läpimärkinä pääsivät tupaan. Niitä kyntäjiä, jotka eivät mieltuten -(mielellään) antaneet itseään kastella, ajettiin perästä siksi, -kunnes heidät saatiin kastelluksi. Siinä oli juoksua, naurua ja -leikkiä kauaksi aikaa. Sittemmin syödessä päivällistä, joka usein -toimitti iltasen veron, samaten kuin myöhempään saunaa kylpiessä, -puheltiin päivän tapauksista. Usein vielä perästäkin päin muisteltiin -touonalkajaisia. - - - - -Keväthommat - - - Sisältö: Tavalliset kevättyöt. Sammakko onnen ennustajana. Käen - kukunta nainta- ja ikävuosien ennustajana. Rippikoulu. Rukous - hyvän sulhasen saamiseksi. Kasken teko. - -Jo talvella vedettiin kotiin kaskiaitapuut (aitarikot), jotka -kevätkorvassa hakattiin kesähaloiksi sekä tuvan että saunan luokse -ja pantiin pinoon. Myös aita- ja seiväspuut vedettiin kevättalvella, -särjettiin ja teroitettiin. Läävästä vedettiin pellolle liika -lanta, joka kesän tultua hajoitettiin kesannolle. Uusia rakennuksia -rakennettiin keväillä. Naiset taasen ompelivat keväillä kutomansa -kankaat. Helluntailauantaina nuohdottiin ja pestiin tupa. - -Keväillä ennen kuin jäät järvestä sulivat kuti norssi ja sitä -pyydettiin nuotalla. Ahvenia ja särkiä pyydettiin kutuaikana -merroilla. Jos kuka kuuli konnan (sammakon) kurnutuksen, ennen kuin -oli saanut tuoresta kalaa syödä, niin sitä pidettiin huonona enteenä. -Siksi koetteli jokainen saada kalaa maistaa tavalla tahi toisella -ennen sammakon kutua. - -Samaten pidettiin käen kukuntaa huonona enteenä, jos sen kuuli -aamusella, ennen kuin oli suuruksia maistanut. Siksipä herkkäuskoiset -ja varsinkin tytöt varustivat jo iltasilla leipäpalan päänsä pohjiin, -josta sitten aamusilla heti havahdettuansa maistoivat jonkin suupalan -ennen ulos menemistänsä. Käen ensimmäisestä kukunnasta lukivat -vanhukset ikävuosiansa: kuinka monta kertaa käki kukahti, niin monta -ikävuotta sai muka vielä elää. Samaten neitoset lukivat ensimmäisestä -käen kukunnasta, kuinka monen vuoden perästä he joutuivat naimisiin. -Niinpä Niemelänkin tytöt varustivat iltasilla leipäpalan päänsä -pohjiin, josta sitten aamusilla haukkasivat heti noustuansa. - -Eräänä aamuna meni Anni ulos haukattuansa ensin leipää ja näki käen -istuvan kartanolla kasvavassa koivussa. Hän alkoi heti vanhalla, -ennen oppimallansa runolla houkutella käkeä kukkumaan lausuen: - - Kuku kultainen käkönen, - helkyttele hopeainen, - kuku mulle kultavuosi, - helkytä hopeavuosi! - Kuku kultani omaksi, - armahaksi ainoiseksi! - Ikävä on yksin olla, - kolkko yksin köllötellä: - kahden oli kaunosempi, - kahden kaiketi parempi, - loppuis ikävä ijäksi, - miel apea ainaiseksi. - Oi jos mie omani saisin, - hyvin mie hänet pitäisin: - sylissäni syötteleisin, - polvillani pyörittäisin, - välin kaulahan kapuisin, - sekä suuta suikkajaisin. - Kuku, kuku kultalintu, - helkytä hopealintu: - kuku kerran, ei kahesti, - kuku kerran kuullakseni! - Jos teet mieliksi minulle, - saattelet ilosanoman, - niin mä sun hyvin pitelen, - linnukseni lausuelen, - syötän sinut suuruksella - tahi voilla, vehnäsellä. - -Ikäänkuin käki olisi ymmärtänyt Annin pyynnön, alkoi se kukkua ja -kukkui lukemattomia kertoja, josta Anni tuli pahoille mielin. Siinä -hän muisti, ettei Kaisa ollut vielä kuullutkaan käen kukuntaa. Hän -meni siis nopeasti Kaisaa herättämään. Kaisa joka ei muistanutkaan -iltasella varustaa leipää päänsä pohjiin, meni tupaseen, josta -haukkasi leipää suuhunsa, ja sitten vasta meni ulos. Käki oli jo -ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin -yhden ainoan kukahduksen. - --- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni. - --- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa. - --- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna, -virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja. - --- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin -luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa. - -Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista, -näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä -ja lausui: - - Käköseni, kultaseni, - vanha tuttu, ennen nähty! - Kuku mulle, kullan kerttu, - ilmoittele mun ikäni, - laula vuoteni visusti: - elänenkö, ennätänkö - täällä vielä monta vuotta, - vai jo kuinka kohta kuolen, - katoon katala Manalle, - menen Tuonelan tuville, - maan matojen syötäväksi, - tuonen toukkain purtavaksi? - -"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä -harmitti ukko-Lauria. - -Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun. -Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta -kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin -rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä. -Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle -kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin -samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen. - -Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen, -jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän -rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen -järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua -kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär -ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin, -maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen -tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä, -tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi. - -Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle -ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka -myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin -tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä -ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua, -että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva: - --- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se -epäilemättä tulee ensimmäiseksi. - -Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään. - -Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä -monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset -osasivat vastailla ymmärryksen perästä, ja Kaisalla taas oli kyllin -selittelemistä. Muun muassa hän kertoi, että kun kirkkoherra -- niin -kutsuttiin kappalaista -- selitti että valat ovat kolmenlaiset: -virkavala, todistusvala ja puhdistusvala, niin eräs tyttö, joka ei -malttanut kuunnella kirkkoherran selitystä, vastasi: - --- Valat ovat kolmenlaiset: Sortavala, Sulkavala ja Kirjavala. - -Tämä tietysti herätti naurua sekä rippikoulussa kuin myöskin Niemelän -perheessä. - -Kaksi viikkoa rippikoulua jälkeen laskettiin lapset kotiin ja -ilmoitettiin kutka tulevat pääsemään ripille. Ne lapset, jotka eivät -ripille päässeet, itkivät ja porasivat. Heidän vanhempansa syyttivät -joko lapsiansa laiskuudesta tahi kirkkoherraa vääryyden teosta, kun -hän toisia laskee ripille ja toisia jättää; mutta itseään ei kukaan -syyttänyt, ettei ole lapsiaan opettanut lukemaan. - -Seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin saarnastuolissa että -rippikoululapset otetaan Herran ehtoolliselle pyhän kolminaisuuden -sunnuntaina ja jokaisen asianomaisen pitää saapua kirkkoon -lauantai-iltapuolella. - -Perjantain iltana ennen kolminaisuuden sunnuntaita lämmitettiin -Niemelässä sauna. Muun perheen kylvettyä jäi Kaisa äitinsä käskystä -Helka-ämmän kanssa saunaan kahden kesken. Helka-ämmä kutsui Kaisan -saunan lautasille, otti vastan, ripsi sille vettä, alkoi kylvettää -Kaisaa ympäri ruumiin ja rukoili: - - Luopas Luoja luotuhuni, - älä mielisuotuhuni; - luotu luoksensa vetävi, - mielisuotu surmoavi. - - Tuo Jumala tuota miestä - jonka sormukset sopisi, - jonka kihlat kelpoaisi; - joka naida nappajaisi, - kotihinsa koppajaisi, - jok ei veisi viertämähän, - panisi palon tekohon. - - Ällös tuhma tulkokana, - kävynkanta käykökänä; - kun ei tulle tuuhiammat, - koreammat kohti käyne. - En minä sinä ikänä, - kuuna kullan valkeana - nuku nurjuksen nutulle, - väsy värkin turjukselle, - painu paikkakukkarolle, - rajakengälle rakastu! - - Varjele vakainen Luoja, - kaitse kaunoinen Jumala - tätä neittä joutumasta, - saamasta tätä tytärtä - viinavillin vuotehelle, - hurstille humalahurjan, - olutjuojan olkiloille, - piippusankarin savuille! - - Varjele vakainen Luoja, - kaitse kaunoinen Jumala - joutumasta juomarille, - saamasta kyläratille! - Kävis tuo joka kapakan, - joka kannun kallistaisi, - ostaisi joka oluen, - joka viinan viilettäisi, - viinan pantiksi panisi - vaimoltansa vaattehetki; - itse vaimonsa vetäisi, - puolisonsa puotteleisi, - kylmäisi kylävälille, - joka tielle juohattaisi, - heittelisi heinätielle, - salotielle saatteleisi. - - Tuo Jumala toinen miesi, - toinen miesi ja parempi, - jok ei virsi viinan kanssa, - ei tuiski tupakan kanssa, - huiski ei humalapäässä, - piippuu suussa ei pitele, - joka ei heitä heinätielle - eikä saattele salolle, - jokitielle juohattele, - kylmätä kylävälille; - riko ei rintasolkiani, - katko kaulaketjujani. - -Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti -tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille. - -Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se -vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle, -sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan -pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut -pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa -siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen -vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla. -Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista. -Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen -pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset, -josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana -lämmitettiin sauna joka ilta. - -Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten -poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken -tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin -naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan. - - - - -Juhannuksen vietto - - -Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja -uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian -teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto. - -Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä -täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli -voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli -kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut -luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat -kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto -oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli; -sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme -olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi -viettäneet. - -Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten -ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä -ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta - - saisi juhlan jouten syödä, - jouten syödä, jouten juoda, - huoletonna huiskaella. - -Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona -puuhaa ja häärimistä, kun - - pirtti oli pestävänä, - penkit puhdistettavana, - sillanalus siivottava, - hulikoiset huuhdottavat, - pyhäleivät leivottavat, - piirakkaiset paistettavat. - -Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään -jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta -pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat -päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät -multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua -ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja -säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta -toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit -sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen -siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen. - -Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille, -penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta -karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että -lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki -lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle. - -Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi -varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa, -josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot -käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja -alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille -seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät -naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä. - -Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita -niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä, -maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin -ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin -pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi -tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon -näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan -pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat -olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina -syötiin ulkona. - -Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle -pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja, -ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja -ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen -päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat: - - Kaks on kaunista kesällä, - kaksi ilman kannen alla: - lehti puussa, ruoho maassa, - minä kohta kolmantena: - minä lehti liehumassa, - minä kukka kuulumassa, - minä heinä heilumassa. - Omenina me olemme - ja kulemme kukkasina, - matkustamme mansikoina - vaellamme vaapukoina: - käymme parvessa parasna, - piikajoukossa pisinnä, - valkehinna vaimoloissa. - Mikäs meidän neitosien, - mikäs meidän tyttösien: - kun me suureksi sukeemme - ja kasvamme kaunihiksi, - kulkevi sana kylälle, - tieto toisehen talohon, - naivat sulhot naapurihin, - ottavat omille maille, - oman pellon pientarille, - isän ikkunan näylle. - - Jos ei naida naapurihin - tahi taammaksi tahota, - olen ilmankin ikäni - tyttönä isän tykönä. - Tiivi on tyttönä eleä, - nätti on olla neitosena: - ei toruta torkunnasta, - makoamasta ei manata, - ei oo huolta huhmarelle, - kiirettä käsikivelle. - Appi ei hauku ahkioksi, - anoppi vesihaoksi, - kyty kynnysportahaksi, - nato naisten rynttäriksi. - -Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa, -auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja -paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan. -Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli -sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen -päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien -kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi -saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka -painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty -pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa -poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet -samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena -ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle -kirkkoon lähteissä. - -Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen -kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen -ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat -pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin -tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko -valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin -valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät -pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt -koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain -vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös -koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä, -joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin -portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin -yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi. - -Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan -ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten -eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat -hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä. -Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan -kylpyä odotellessaan. - -Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän -alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat -Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset -leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat: - - Kule päivä, viere viikko, - alene Jumalan aika! - Kule päivä kuusikolle, - mene päivä männikölle, - viere päivä vitsikölle, - lennä lehmänlypsykselle! - Päästä paimenta kotihin - Ukon juhlalle jalolle, - taivon taaton tanhuville, - piirakoita piirtämähän, - voivatia vuolemahan, - lämmin kyly kylpemähän, - puhdas paita panemahan. - Sitten kehtaa keikutella, - leikkii lyödä lepetellä - kokolla kotimäellä, - Ukon tarhan tanhualla. - -Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan -aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat -ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa, -ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi -odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän -sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin: - - Prtu kirjo, prtu karjo - Ukon juhlalle jalolle! - -Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan. -Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut, -päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa. - -Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät -aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi -palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja -multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu -karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä, -jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla -liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla -tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset -saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja -kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski -sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla, -lepästä tehtyihin pyttyihin. - -Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa -kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta -esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin -muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin -munamaidoksi, niin kuin runo kertoo: - - Vävy välähti tupahan, - muna muljahti patahan, - pata kolahti kotahan. - -Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin -munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät -selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät. - -Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset -laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat -erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät -kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja -istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua -sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta -palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren -karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen -mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta -vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn -piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua -kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi -väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat -vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn -paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista -langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä -vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan: - - Oi Ukko ylinen luoja, - taatto taivahan jumala, - vallan pilvissä pitäjä, - hattarojen hallitsija! - Pidä pilvissä käräjät, - sätehissä neuvot selvät: - idätä idästä pilvi, - länkä lännestä lähetä, - nosta lonka luotehesta, - etelästä ennättele, - vihmo vettä taivosesta, - mettä pilvistä pirota - kynnölleni, kylvölleni, - varsin vaivani näölle. - Nosta korret korttumahan - sekä varret varttumahan: - yhdestä sataset saata, - sadasta tuhannet tuota. - Säästäös vihanta vilja - rakehilta, rajusäältä, - kuivuudelta, märkyydeltä, - kovan ilman koskennalta. - Tuo tänne utuinen pilvi, - kanna kaari karvallinen, - utu soille, utu maille, - utu peltojen perille, - utu kauas kankahille, - metsähalmeille hajoita, - jottei halla harmaaparta, - pohjoisen pahanen poika - veisi viljoja pilalle, - turmiolle tuotteleisi. - Anna vuosi, viljavuosi - näille raukoille rajoille, - poloisille Pohjan maille. - Vilja pitkäksi viruta, - sato saata runsahaksi, - iloksi imeisten lasten, - miesten, naisten mielhyväksi. - -(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni -kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta -uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.) - -Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet, -niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan -hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen -niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se -antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin -sellaisen, että se heille vältti. - -Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä -keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli -seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin -kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla. -Vihdoin sanoi kyttä-Jussi: - --- Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä -ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka -koko yön. - -Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään -ampua kajahuttelivat. - -Niin kauan kuin kokon paloa kesti, viipyivät vanhat ja nuoret kokon -ympärillä. Kokko palaa roihmusi ensin ala- ja sitten yläpuolelta. -Vihdoin kahahti tuli riu'un päässä olevaan tervasaaviin, joka -yksinään palaa lekotti, ja näytti edempää katsojalta niin kuin -suuri tulipallo olisi loistanut vaaleassa kesäyöilmassa. Vähitellen -heikkeni tulen liekki: saavin vanteet paloivat poikki ja hiiltyneet -laudat tipahtelivat yksi toisensa perästä riu'un juurelle, jossa ne -vielä vähän aikaa palaa tuikuttivat ja vihdoin sammuivat. Viimeiseksi -kaatua rojahti kokkoriukukin, joka tuoreena oli kestänyt kovan -kuumuuden. - -Vielä hetkisen aikaa ihailivat vanhemmat ihmiset kesän ihanuutta ja -katselivat nuorten aloittamaa leikinpitoa tanssilavalla. Sen jälkeen -he läksivät kotiinsa. - -Nuoret aloittivat leikkinsä vastakkaistanssilla. Sitten he tanssivat -pitkää piikaa. Tytöt kävivät rintamaan toiselle ja pojat tyttöjen -vastapäätä toiselle puolelle tanssilavaa. Tyttöjen puolelle -ylimmäiseksi kävi Korjuksen Mari ja poikien puolelle Korjuksen Risto. -Toisten laulaessa: - - Mistäs piisaa, mistäs piisaa - pitkiä piikoja aina? - Hätätilass, köyhäss varass - pienemmätkin naidaan, - -otti Korjuksen Mari Mattilan Simon, joka seisoi häntä vastapäätä, ja -tanssia pyöräytti kerran hänen kanssaan ympäriinsä; samaten tanssi -Korjuksen Risto vastakkaisensa tytön Niemelän Annin kanssa. Sitten -tanssi Risto Marinsa kanssa toisten laulaessa: - - Hostis tostis toitima ralla, - siivo likka likistelee siivon pojan kanssa. - -Samalla tavalla tanssitti Mari seuraavan pojan ja Risto seuraavan -tytön, aina väliin keskenänsä tanssien, kunnes koko rivit tulivat -tanssitetuiksi. Sitten kävivät Mari ja Risto paikoilleen. Niemelän -Anni ja Mattilan Simo kävivät sitten tanssittajiksi ja tanssittivat -taas Anni pojat ja Simo tytöt tanssien välillä keskenään. Heidän -käytyään paikalleen rupesivat heidän viereisensä poika ja tyttö -tanssittajiksi. Sillä tavalla sai jokainen tyttö ja poika olla -sekä tanssittajana että tanssijana. Sen perästä leikkivät he vielä -muitakin leikkejä ja vasta puolen yön aikana he menivät kukin -kotiinsa. - --- Emmekös mene tuonne Luorikon puoleiselle järven kivelle istumaan -päivän nousuun asti, niin saamme nähdä vedestä nousevat sulhastemme -hahmot? ehdotteli Niemelän Anni toisille tytöille. - --- Minä en voi mennä mihinkään äitini luvatta, vastasi Niemelän Kaisa. - --- Heittäkää hyvät tytöt koko konstit pois, eivät ne kumminkaan -toimita mitään, pyysi Korjuksen Mari. - --- Hyvähän sinun on muita neuvoa, kun itse olet saanut sulhasen. -Kunhan olisit meidän asemessamme, et suinkaan niin puhuisi, vastasi -Sohvi. - -Sen pitempään sitä juttua ei enää jatkettu, vaan tultiin kotiin. -Marin ja Kaisan maata mentyä tuumailivat Anni ja Sohvi, mitä pitäisi -tehdä, jotta saataisiin tietää tuleva sulho. Vihdoin sanoi Anni: - --- Muistatkos sinä Sohvi, kun viime talvena meillä kävi tuo -kulkulaismuija, jota sanottiin Hynnisen Kertuksi. Hän neuvoi tyttöjä -juhannusyönä panemaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja -kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan kosketettu, niin saadaan -rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen on tuleva, ja hietaan, niin -on köyhä sulho. - -Tytöt tekivät niin ja veivät saunan penkille jo mainitut tavarat, -jotka laittoivat erikseen puuvatien alle kumpikin. Siellä juohtui -tytöille mieleen, että jo mainittu Kerttu oli neuvonut tyttöjä -menemään juhannusyönä makaamaan sellaiseen huoneeseen, jossa ei -ollut kukaan ennen maannut. Huoneen lattia oli lakaistava puhtaalla -vastalla rikat keskelle lattiaa ja niiden rikkojen päälle tuli -tyttöjen käydä makaamaan, niin unissaan näkivät tulevan sulhonsa. -Tämän neuvon johdosta päättivät tytöt käydä makaamaan uuteen aittaan, -joka ei vielä ollut kokonaan valmis. Ja sen he tekivätkin. - -Kokolta tultua keskustelivat Niemelän emäntä ja Mari-täti jotain -keskenään. Sitten emäntä otti kirnusta kolmannen vanteen, meni -kesannolle lehmätarhaan, jossa kiersi kolme kertaa myötäpäivään -jokaisen lehmän ympäri kirnunvanteella lausuen: - - Juoskohon jokena maito, - tänne vilja virratkohon, - makeainen matkatkohon, - maitokosket kuohukohon, - joka kukkasen kuvusta, - joka heinän helpehestä, - metisistä mättähistä, - vihannoista vierukoista, - tuorehista turpehista, - kastekorren kainalosta. - Kosken kuohua pitääpi, - maitoreiän retkahella, - kultaisehen kuppisehen, - vaskilaitaiseen vatihin. - -Kun emäntä oli päässyt kartanoon, tuli Mari-tätikin kotiin vesilasku -olalla. Hän kertoi tavanneensa kotirannasta kaksi nuottavenettä, -joihin hän pani äyskärillä vettä, ja kun vesi oli virrannut veneen -kaarien lävitse, niin hän mätti sen äyskärillä laskuun. Mutta -kolmannen verokunnan venettä kun puuttui, niin hänen täytyi mennä -aina Luorikon päähän saakka ja tehdä siellä sama temppu. - --- Nyt jos kuka lehmä tahtoo pidättää maitonsa, niin sinä Riitta anna -tästä laskusta vettä niin kyllä se auttaa, neuvoi Mari-täti. - -Emäntä kertoi puolestansa miten hän oli tarhassa tehtävänsä -toimittanut. - --- Nyt saat olla huoletta, että kirnusi tulee voihin, jos et vaan -laske maidonpäällisiä liiaksi lämpenemään etkä kovin kylmältä kirnua, -vakuutti Mari-täti. - -Mari-tädin pakinoidessa vilkaisi emäntä silmillään pellolle ja sanoi: - --- Katsos Mari-täti, minusta näyttää tuolla Sääskiniemen kainalossa -jotain palavan. - --- Se on raha-aarre, joka siellä juhannusyönä palaa, se palaa -likuttaa niin kuin viina. Tämä yö on niin tärkeä, ettei kenenkään nyt -pitäisi maata. Minä menen herättämään Mauno-sedän sitä katsomaan, -virkkoi Mari-täti ja läksi sillä puheen Mauno-sedän huoneen ovea -kolkuttamaan. - -Kun Mauno-setä tuli katsomaan, niin ei siellä enää mitään valkeaa -näkynyt. - --- Se suittaa olla se raha-aarre, jonka meidän entiset ukot -sota-aikana Sääskiniemeen hautasivat. Se kuuluu olevan viinapannu -hopearahoja täynnä. Tämä aika olisi juuri soveliain aarteen -hakuun, mutta enpäs minä poloinen poika muistanut illalla, jotta -olisin valvonut puoleen yöhön asti, ja saanut nähdä missä kohti se -aarre paloi. Nyt se on myöhään. Täytyy odottaa tulevaan vuoteen -juhannukseen asti ja sitten hakea se ylös, sanoi Mauno-setä. - --- Mutta jos aarre on pantu uhrin kanssa, niin mitäpä sinä sille -mahdat, vaikka kuinka hyvin tietäisit missä paikassa se on, virkkoi -Mari-täti. - --- Tiettävästi se uhrin kanssa on sinne pantu, mutta minun ukko -vainajani neuvoi minulle uhrinkin. Hän sanoi, että pitää ottaa -valkean kolmiöisen vasikan sydänmuna ja polttaa se aarteen päällä, -niin kyllä sen sitten helposti sieltä saa, selitti Mauno-setä. - -Juhannusaamuna, kun vanhat ihmiset nousivat, niin he menivät tyttöjä -herättämään, mutta näitä ei ollutkaan huoneessa. Vihdoin havahtuivat -tytöt itsestään ja menivät heti saunaan katsomaan miten siellä -asiat olivat. Kaikki oli siellä aivan paikallaan niin kuin he ne -illalla sinne olivat laittaneet. Siellä panoksia korjaellessaan he -koettelivat muistella mitä unta kumpikin oli nähnyt. Mutta kun ei -kumpikaan muistanut untansa, niin he päättivät olla hiiskumatta koko -asiasta kenellekään. - -Kun kaikki väki oli peseytynyt, kokoontuivat kaikki miehet suuren -pöydän ympärille rukousten pitoon. Naiset seisoivat ympäri tupaa -penkkien vieressä. Mauno-sedän esimerkkiä seuraten nousivat miehet -seisoalleen ja Mauno-setä alkoi veisata, johon koko perhe yhdisti -äänensä: - - Jo joutui armias aika (Vvk. 318) - -Laulun loputtua istausivat miehet penkille, panivat kätensä ristiin -pöydälle ja kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset taasen -laskeusivat polvilleen penkkien viereen, panivat kätensä ristiin -penkille ja kumarsivat päänsä. - -Sitten luki isäntä "Rukouksen jolla me itsiämme sabbathille eli -juhlalle valmistamme", "Rukouksen maanhedelmästä", "Isä meidän" ja -"Herran siunauksen". Lopuksi veisasivat kaikki seisoallaan Korjuksen -Riston aloittaman värssyn: - - Sinua myös kanssa kiittää mahtaa, - ja ylistää sangen suurest, - ett kukin aina nähdä saa, - maan hedelmän kantavan tuoreest: - siunatkoon meit Isä ja Poika, - siunatkoon Pyhä Henki myös! - Peljätköön kukin maan paikka - Herraa suurta ja väkevää työss; - sen päälle sanomme: Amen. - - (Vvk. 61:3) - -Murkinan jälkeen läksi rahvas kirkkoon: poikamiehet ratsain -nuoremmilla hevosilla, joiden korvallisille suitsiin sidottiin -kulkusia, ja vanhemmat miehet vaimoineen kärrillä. Nuoremmat naiset -panivat kenkänsä, sukkansa ja virsikirjansa nyyttiin. Mari-täti sitoi -uudet ihokiskoiset kirkkovirsunsa vyönsä alle. Paimenet ottivat -kengät olallensa ja niin läksi koko nuori väki avojaloin astumaan -kirkolle. Paimenten äidit menivät lapsiansa päästämään eli kaitsemaan -elukoita metsään. - -Lepikossa kirkkotarhan ulkopuolella naiset kenkivät, silittivät -tukkansa, asettivat korva- ja otsahiuksensa säännölliseen -järjestykseen ja panivat silkit päähänsä. Pojat olivat jo kenkineet -maantielle päästyänsä. Pappilan kaivon ympärille oli joukko -janoavaisia kokoontunut janoansa sammuttamaan raikkaalla vedellä. -Pitäjäntuvan rannassa venematkalaiset kanivat (kaunistelivat) -itsiään. Pojan vekarat uivat tyynessä kirkkojärvessä. Uimasta -päästyään ja saatuaan vaatteen yllensä he ottivat voileipiä, so. -he valitsivat rannalta sileät latuskaiset kivet, joita heittelivät -järven pintaa myöten sillä tavoin, että kivi kaapsahti välistä -veteen kiitäissään tyynellä pinnalla. Se vasta oli koko mestari, -joka pitemmät voileivät osasi ottaa, siis kenen kivi kauemmas kulki. -Sitten koettiin heittää korkealle viskaamalla kiviä kilvan, ja mies -se joka kauemmas jaksoi kiven viskata järven selälle. - -Kirkonmäellä, kun vanhemmat tuttavat miehet kohtasivat toisensa, he -tarjosivat toisilleen taskumatista viinaa, jota he olivat Ukon juhlan -kunniaksi kerallensa ottaneet. Vanhemmat naiset taasen antoivat -tuttavilleen tuomisiksi joko lehikkaita, ohra- tai ruisleipää, mutta -useammin piirakoita. - -Aamukellon soitua alkoi kansaa virrata kirkkoon, joka oli muutamilla -koivuilla koristettu. Kirkonvaivaiset, jotka juhannusaattona -olivat olleet kirkkoa puhdistamassa, varustausivat jo aikaiseen -kirkonporstuan penkille istumaan ja anomaan almua hattu kourassa. Ohi -kulkevat armeliaat ihmiset heittivät jonkin vaskirahan vaivaisten -hattuun, josta saajat kiittivät lahjain antajaa. - -Kirkosta päästyä riisuivat naiset kenkänsä ja virsunsa lepikossa ja -astuivat paljain jaloin kotiinsa. Miehet astuivat kengät jalassa niin -kauan kuin maantietä piisasi, mutta kylätiellä hekin heittivät kengät -jalastaan ja kävelivät loppumatkan avojaloin. - -Ne harvat henkilöt, jotka juhannuksena olivat kotiin jääneet, kävivät -talosta taloon Juhaneja nostamassa. Nostopalkaksi annettiin joko -kahvia tai sen puutteessa viinaa. - -Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle -leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon -sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä. -Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan. -Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset -erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät -makaamaan päättäen juhannuksen vieton. - - - - -Arkiset askareet - - - Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen. - Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko. - Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten - pesu. Tyttöjen laulu. - -Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä -kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava. -Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat -(vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja -vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin -hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja -käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja -niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne -tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin -kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu. - -Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he -menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu -toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi -eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä -raivinkia -- notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata -uudispelloksi -- niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa -vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut -kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin) -tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät. - -Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin -puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-), -karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen) -jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen -reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja -levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle -härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin -kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia -sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin -hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla -olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä -tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi: - - Hyvä on ukko huononenkin: - tuopi tuulellakin, - saapi sateellakin, - tuopi tuohta virsukseen, - pajun niintä paulakseen. - -Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa -pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka -he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin -kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa -vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin -tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin -ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin -nurkkaan. - -Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat -riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan, -pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat -tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat -lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä. -He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan -kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis. -Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta -tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin -elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille. -Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden -kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita -niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset -lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita. - -Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin -kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti -jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja -huusi toisille naisille: - --- Tulkaa tappamaan, täällä on käärme! - -Pian leikkasivat toiset naiset itselleen leppäiset kepit ja tulivat -tappamaan käärmettä, joka jo oli ennättänyt mataa vähän edemmäksi. -Käärmeen luo päästyään sanelivat naiset: - - Maa pidä varasi, vihollinen on päälläsi. - -Tämä sanottiin sitä varten, ettei käärme pääsisi maan sisään. Sitten -he tappoivat käärmeen. Sohvi valitti, että mato taisi panna (käärme -purra) hänen jalkansa, koska sitä tuntuu kirvelevän. Toiset naiset -tutkivat asiaa tarkemmin ja löysivät Sohvin varpaasta pienen reiän, -josta tuli verta. He pyyhkivät heti veren pois lehdillä, pesivät -haavan vedellä ja voitelivat sen tapetun käärmeen verellä, käärivät -pajun niinellä haavan kiinni ja laittoivat Sohvin kotiin, jonne Anni -ja Kaisa myötä seurasivat häntä saattamaan. - -Kotiin päästyä oli jo Sohvin koko jalkaterä ajettunut. Emäntä otti -viipulavyön, jolla sitoi kipeän jalan ketroksesta kiinni. Isäntä -käski Eerikan mennä Riha-Heikkiä perään ratsashevosella lukemaan -(loitsimaan) käärmeen vihoja. Parin tunnin kuluttua tulikin -Riha-Heikki ratsastaen samalla hevosella. Eerikka oli nimittäin -käskenyt Heikkiä joutumaan pian ja itse hän tuli perästä jalkaisin. -Tultuaan Niemelään Heikki pyysi ja sai viinaa, meni kolme kertaa -muutetun huoneen kynnykselle istumaan, kaasi viinan kuppiin, johon -hän loitsi: - - Mato musta maanalainen, - toukka Tuonen karvallinen, - hivusletti Hiiden immen, - paholaisen partakarva, - pirun piiska, Hiiden ruoska, - ruman hengen ruokosauva, - haamu haltian näköinen, - raippa raunionalainen, - läpi mättähän mänijä, - puunjuuren pujottelija! - Kuka sun kulosta nosti - heinän juuresta herätti? - Ken käski pahalle työlle, - työlle kehnolle kehotti? - Isosiko vai emosi - vaiko muu sukusi suuri? - Kuka käski, ken kehotti - päätä pystyssä piteä, - kaulan vartta kauheata? - Ken se kieltäsi kehotti, - kuka haiku hammastasi - puremahan, jyytämähän, - syömähän, kaluamahan? - - Tiesitkös puuta purrehesi, - pajun juurta pannehesi, - närettä näpistäneesi, - kokeneesi koivun juurta, - haukanneesi haavan juurta, - pihlajaista pistäneesi? - Et sä puuta purrutkana, - pajun juurta pannutkana, - närettä näpistänynnä, - kokenunna koivun juurta, - haukannunna haavan juurta, - pihlajaista pistänynnä, - kun purit ihon imeisen, - turmelit emosen tuoman. - - Mato musta myrkyllinen - tahi harmaa haikuhammas! - Jos olet pannut, niin paranna - jos sä koskit, niin kohenna! - Lienet hampahin hakannut - tahi iskenyt ikenin - eli kielin koskettanut - eli purstoin puikkaellut - tahi hengin huokonunna, - niin tule työsi tuntemahan, - pahasi parantamahan! - Ota pois omat kipusi, - alle haiku hammastesi. - Vedä myrkkysi vetenä, - maitona pahat panosi. - Vie poies vihasi tästä, - keltaisin keuhkoihisi, - muikeoihin maksoihisi, - saata sappesi sisälle, - vaskisehen vatsahasi, - muuta viinaksi vihasi, - vedeksi pahat makusi! - - Jos et pahaasi paranna - etkä vie vihojas tästä, - niin minä sanon emolles, - valittelen vanhemmalles; - enemp on emolla työtä, - vaiva suuri vanhemmalla - pahoja parantaessa - takiota tauottaissa. - - Turvotkohon tuomen juuret, - kohotkohon koivun juuret, - levetköhön lepän juuret, - pajun juuret paisukohon, - kuusen juuret kohotkohon, - kasvakohon kannon juuret, - kiven juuret kiintyköhön, - vaan ei iho inehmoisen, - emon kantaman katalan. - Itse turvu tuskihisi, - paisu pakkopäivihisi, - ähkyhysi ärtyele! - Katkea häijy kaheksi, - konna kolmeksi muruksi, - niin kuin pakkula pahanen - tahi leppäpökkyläinen! - - Tuonen toukka, maan matonen, - kyy vihainen viirukkainen! - Viskoa vihasi tästä - hiiden hiililiedoksehen, - paholaisen pankon päähän, - tuonne helvetin tulehen, - pahan vallan valkiahan! - Tahi saattele salolle, - Kipuvuoren kukkulalle. - Siellä keittäös kipuja - pikkuisessa kattilassa, - yhden sormen mäntävässä, - peukalon mahuttavassa. - Tee nyt yöllä terveheksi, - päivällä imanteheksi, - alta aivan raittihiksi, - keskeä kivuttomaksi, - päältä tuntumattomaksi, - ehommaksi entistänsä, - paremmaksi muinaistansa! - -Loitsittuaan Heikki kaasi viinan puteliin takaisin, meni tupaan -Sohvin luo, kaasi viinaa pulliin ja käski hänen ryyppäämään, jonka -Sohvi tekikin. Sitten hän voiteli viinalla käärmeen pureman haavan, -kääri tupakanlehden päälle ja sitoi sen pajun niinellä kiinni -loitsien kääriessään: - - Siteheksi Luojan silkki, - Luojan kaapu katteheksi - tälle jalalle jalolle, - vakaiselle varpahalle! - Katso nyt kaunoinen Jumala, - varjele vakainen Luoja - jottei vioille vetäisi - eikä tuskihin tulisi, - hätäpäivä päälle käisi, - pakko saattais parkumahan! - -Sitten Heikki kaivoi kuopan tanhualle. Sohvi kannettiin sinne, -asetettiin kuopan laidalle istumaan ja kipeä jalka pantiin kuoppaan, -jossa hän piti sitä koko sen päivän. Yöksi kannettiin hänet -huoneeseen makaamaan. Seuraavan päivän vielä hän piti jalkaansa -kuopassa. Sen jälkeen alkoi jalka parata. - -Kun Riha-Heikki oli saanut työnsä tehdyksi, häntä syötettiin ja -juotettiin, maksettiin palkka ja kyydittiin hänet hevosella kotiinsa. - -Lehden riivinnän perästä naiset katkoivat lehtitukkuja (vihkoja), -jotka he asettivat aidan seipäisiin ja puiden oksiin kuivumaan. -Kuivuneina ladottiin tukut lehtikoppeleihin, jotka katettiin näreen -koskosilla tahi tuohilevyillä. Syystalvella vähän lumen aikana -vedettiin tukut kotiin ja syötettiin lampaille. - -Sitten tuli papumaan kitkeminen. Kitkentäheinät hajoiteltiin -korkealla olevain huoneiden alle puille kuivumaan. Emännät korjasivat -kitkentäheinät kuivuneina rouhekölsään. Niistä keitettiin talvella -lehmille rouhevettä. - -Ennen kuin varsinainen heinänteko alkoi, niittelivät naiset -pellonpientareet. Niitetyt heinät sidottiin nipuille, jotka -asetettiin pellon seipäisiin kuivamaan. Kuivina koottiin niput ja -kannettiin vitsakuormalla rouhekölsään talven varaksi. - -Pietarin päivä oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisesti -mitään raskaampia töitä toimiteltu. Miehet tekivät minkä mitäkin: -korjailivat työkaluja, paikkailivat kyntökenkiä ynnä muuta sellaista. -Naiset taasen ompelivat uusia ja laittelivat vanhoja vaatteitaan -aamurupeamalla. Murkinan aikana ajoivat koko kyläläiset lampaansa -Aitjärven rantaan pestäväksi. Nuoret naiset tulivat perästä lampaita -pesemään. He riisuivat vaatteensa rannalle, pukivat jonkun vanhan -paidan yllensä, ottivat aidan kolkkaseen ajetusta lammaslaumasta -kiinni joko emälampaan tahi vuonan, jota taluttivat pitäen sen päätä -ja etujalkoja kainalossaan, joten lammas käveli hyvin vastahakoisesti -järveen. Siellä se pestiin yltä ympäriinsä, jonka jälkeen lammas -laskettiin toisten joukkoon. Siinä oli hälyä, kiirettä ja älinää, kun -lampaat määkivät etsien vuoniaan ja vuonat samaten etsien emäänsä. -Paimenet huusivat akkiloidessaan lampaita, jotka eivät tahtoneet -kestää aidan kolkassa. Akat toruivat paimenia, jotka eivät olleet -kylliksi valppaita lampaita järjestyksessä pitämään. Tytöt nauraa -kikattivat, kun joku lammasta järveen taluttaessaan kaatua kellahti -joko rannalle tahi järveen. - -Kun kaikki lampaat oli pesty, kävivät lammasten pesijät uimaan paidat -yllä. Ilma kun ei päässyt paidan välistä pois, niin se nosti suuren -kuppilon naisten selkään, jolle paimenet nauroivat ja ilkamoisivat. -Uimasta päästyään naiset pukivat tavalliset vaatteet yllensä, -hajoittivat märät paidat pehkojen päälle kuivamaan ja kävivät -nurmikolle istumaan. Tytöt ottivat nuorempia ja vanhempia homeheiniä -ja asettivat niiden kannat sormiensa väliin niin, että kannat vähän -näkyivät sormien välistä käden selkäpuolella. Sitten he käskivät -toistensa ottaa jonkun kannan, josta arvattiin, saako tyttö vanhan -tahi nuoren sulhon, sen jälkeen, miten otettava homeheinä oli, vanha -tahi nuori. Se antoi taas uutta naurun aihetta koko seuruelle. - -Murkinalta naiset menivät metsään tuohia kiskomaan. Vanhemmat naiset -kävivät eri joukkoihin ja tytöt erikseen. Tytöt menivät kauemmas, -aina karjamaan perille, jossa kasvoi suuria puita, kiskomaan tuohia, -vaan vanhemmat naiset kiskoivat likimetsistä. Kun tavattiin joku hyvä -koivu, jossa oli jäykkä tuohi, eikä se ollut rupinen, niin siitä -kiskottiin, mikäli vain yletettiin. Jos tuohi oli erinomaisen hyvää -ja koivu sileä, niin he tekivät hankurat, joita myöten kiipesivät -koivuun ja kiskoivat yläpuolelta. Kiskoessaan tytöt lauloivat: - - Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, - moni poika minua jo houkutteli hukkaan. - Ruusu ei oo kauniimpi kuin tyttö Karjalassa, - eikä toista tarvita, kun olen maailmassa. - Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee, - lempi syttyy sydämeen ja mieli naida tekee. - Minä olen siivo tyttö, siivon nimen kannan, - enkä minä joka pojan halatakaan anna. - Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta, - joka kerran heittäypi noiden poikain valtaan. - Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli, - susi kulkee ääneti, vaan pojill on liukas kieli. - Poika puhuu kaunihisti tytön sängyn eessä: - mesi, maito kielellä, vaan myrkky sydämessä. - Elä neito ilolla ja kulje kunnialla, - kunniaton tyttö on kuin halmehessa halla. - -Keski-iltoin aikana tulivat naiset tuohesta, söivät päivällisen -ja alkoivat kääriä tuohia. Tanakammat tuohet pantiin kerälle -tohvelituohiksi, vaan hiplummat (hienommat) tuohet käärittiin -käähkärölle, yhden virsun tuohet kullekin käähkärölle. Hipluimmat -punottiin pesuvihkoiksi ja korjattiin huoneeseen. Tiellä kävellessään -ja ruoka-aikoina tekivät naiset tohveleita ja virsuja. - - - - -Kokouspyhä - - - Sisältö: Kirkolle meno. Kaupanteko. Ryyppymiehet. Tyttöjen - kannattaminen. Tuomisten antaminen. Väkijoukon tulva. Kirkkojen - suojeluspyhät: Kirkkopyhät. Tuppijuhla. Tamppaaminen. - Kokoussunnuntai. Kihupyhä. Atrioitseminen. Paluumatka. - -Kokouspyhän edellisenä sunnuntai-iltana kokoontui Niemelän kylään, -jossa oli paljon tyttöjä, iso joukko vieraan kylän poikia käskemään -Niemelän tyttöjä menemään kokouspyhänä kirkkoon luvaten kannattaa -heitä hevosensa selässä. Nuoriso olisi tainnut mielellään pistää -tanssiksikin, jos olisi heidän valtansa ollut, mutta kun he tiesivät -ettei kesällä ollut tapana tanssia muulloin kuin juhannuskokolla, -niin ei auttanut muuta kuin täytyi tyytyä olemaan tanssitta ja -mukaantua esi-isien tapoihin. - -Kokouspyhän lauantaina päivällisen jälkeen ei nuori väki Niemelässä -enää mennyt ulkotöille, vaan varusteleisi juhlalle lähtemään. Tytöt - - panivat päällensä parasta, - valkehinta varrellensa, - -läksivät matkaan jo keski-iltoin aikana ja pojat saunan kylvettyään -olivat jo matkahommassa, vaikka eivät saaneet lähteneeksi ennenkuin -vähän jälkeen puolenyön. He satuloitsivat hevosensa, panivat kalkalot -(kulkuset) suitsiin hevosten korvallisten kohdalle ja niin läksivät -matkaan. - -Tyttöjen matkueeseen yhdistyi tiellä muitakin matkalaisia. Vanhemmat -ihmiset ja ne, joilla oli jotain kaupattavaa, ajoivat hevosilla -ja kärryillä, vaan nuorempi väki ja tytöt varsinkin astuivat -jalkaisin. Kymmenen virstan päähän kirkolta hävisivät tytöt yöksi -maantienlaidassa olevaan taloon. Siinä he illan kuluessa katselivat -etämatkaisten kulkua kirkolle, kuinka naiset astuivat selässä -palttinaiset hurstit, joissa he pienokaisiaan kantoivat. Hurstin yli -oli hurstut levitetty, jottei päivä päässyt paahtamaan pienokaisten -hienoa ihoa. Hurstuesta oli myös jonkinlaista suojaa sateella. Se -toimitti siis sekä nykyajan päivän- että sateenvarjon ammattia. -Sydänmaalaiset, joilla ei ollut kärriteitä kotiin, kulkivat ratsain -ja kuljettivat eväänsä ynnä muut rihkamansa satulan koljossa. -Suurempia kapineita veti hevonen perässään ristiin asetetuilla -seipäillä, jotka toimittivat kärrin ammattia. Nämä kaikki riensivät -kirkolle yöksi ja ottivat yösijansa joko pitäjäntuvassa, pappilan -perheentuvassa tahi kirkon läheisissä naapuritaloissa. - -Jo lauantai-iltana tehtiin kirkolla kaikenlaisia kauppoja: -vaihdettiin, ostettiin ja myytiin hevosia, ostettiin kaikenlaisia -käsitöitä niin kuin satuloita, piiskoja, viikatteita, sirppejä, -keritsimiä, vöylisiä, kulkusia, lehmäin ja lammasten kelloja, -vehnäspullia, piittinää, katajaolutta ym. tavaraa. Kirkkotarhan -ulkopuolella oli kaupan paloviinaa, joka myöskin kulki kaupaksi. - -Ne jotka kirkolla olivat yötä, järjestelivät jo varhain -sunnuntaiaamuna tavaroitaan ja sijoittelivat niitä enin huomattaville -paikoille. Oluttynnyreitä (puolikoita) asetettiin kirkkotarhan aidan -viereen. Rinkeli-, räänikkä- (renikka-), kauruska- ja vehnäskorit -asetettiin niin taroisalle paikalle, että yleisö ne pian huomasi. -Kellotapulin viereen varustausivat piittinän kauppiaat ja vähän -ulompana oli muita rihkamakauppiaita. Ulompana lepikossa olivat -viinan kauppiaat. Äidit ripustivat pienokaistensa hurstit kirkon -ympärillä kasvavain puiden oksiin, jättivät lapsosensa suurempain -veljien, sisarten tahi mummojen tuuditettavaksi ja menivät itse joko -kaupuksiansa tekemään tahi tuttaviansa ja sukulaisiansa tapaamaan. - -Myös ne, jotka sunnuntaiaamuna kirkolle saapuivat, tulivat -tavallisesti niin varhain, että ennättivät kauppoja tehdä ennen -jumalanpalveluksen alkamista, sillä jumalanpalveluksen aikana ei -saanut mitään kauppaa tehdä. - -Miehet tavattuansa sukulaisensa tahi tuttavansa tarjoilivat -toisilleen taskumateistaan, puhelivat ilmasta, vuodentulosta, -kesätöistä ynnä muista asioistaan sekä tekivät kaupuksensa. Ne, jotka -olivat viinaanmenevät, hakivat viinankauppiaat, ostivat, ryyppivät -ja viipyivät viinankauppiaan lekkerin tienoilla eivätkä muusta -välittäneet. Vähitellen kokoontui samaan tapaan taipuvia kosolta -yhteen, ja siinä ryyppimisen ohessa tupakoitiin ja puheltiin niitä, -näitä ajan ratoksi. Nämä olivat tavallisesti vanhempaa miesväkeä, -jotka viinan tykönä viipyivät, mutta nuoria ei niissä koskaan ollut; -sillä silloin oli tapana olla - - nuoret miehet naimattomat - vielä viinan juomattomat. - -Ei silloin nähty nuoria viinan villissä eivätkä vanhemmatkaan -ryypätessään toraa ja tappelua nostaneet, vaan keskustelivat -lystillisistä tapahtumista, joka tavallisesti herätti naurua. Suitti -väliin niinkin tapahtua, että joku kärkkäämpi luikkasi niin ahneesti -että täytyi levätä, ennen kuin liikkeelle pääsi, mutta useimmat -pitivät "suussa siemenen määrän". Vaan jos joku harppasi niin ololta, -ettei kirkkoon kyennyt tahi etteivät tolpat kannattaneet toisten -kanssa kotia lähteä, sitä kerrottiin sitten suurena ihmeenä monet -ajat perästä päin. - -Kohta sen jälkeen, kun Niemelän tytöt olivat sunnuntaiaamuna -lähteneet yöpaikastaan ja alkaneet astua maantietä, tuli joukko -poikia ajaen uljailla ratsuillaan. Nähtyään tytöt pojat pysäyttivät -hevosensa vähäksi aikaa ja tuumivat kuka poika minkin tytön ottaa, -ettei tulisi mitään häiriötä. Sitten he ajoivat tyttöjen luo, jolloin -Lippolan Juhana pidätti hevosensa maantien puolessa olevan kiven -kohdalle ja sanoi Niemelän Kaisalle: - - Kiepsahas Kaisa kivelle, - käy taakseni tarakkaan, - sitte kulemme yhdessä - niin kuin pari harakkaa! - -Pian Kaisa nousi kivelle. Juhana pitäen toisella kädellään hevostansa -suitsen räimistä kiinni ojensi toisen kätensä Kaisalle, johon Kaisa -tarttui, astaisi jalkansa Juhanan jalalle ja niin nousta heilahti -Juhanan taakse hevosen selkään, johon kävi yksipuolesti istumaan, -kieraisi käsivartensa Juhanan vyötäisten ympäri, ja sitten alettiin -ajaa. Samalla tavalla ottivat toiset pojat kukin sen tytön, jonka oli -yhteisessä neuvottelussa päättänyt ottaa. Tolja, joka erinäisestä -syystä oli jäänyt jäljelle toisten arttelista (joukosta), tuli -myöhempään ja luuli erästä vieraan kylän tyttöä, jota hän ei -takaapäin tuntenut, Mäkelän Liisaksi, ja käski hänen nousta kivelle. -Tyttö seurasi käskyä ja nousi kivelle. Mutta Tolja nähtyään ettei se -Liisa ollutkaan, vaan oli musta ja ruma kuni herneen hirvitys, sanoi: - --- Jää tyttöparka kivelle, ehkä siinä valkenisit tulevan vuoden -kokouspyhäksi, ja ajoi sillä pois jättäen tytön kivelle. Tytölle -tietysti kävi häpeäksi moinen pilkanteko, ja nolona ajoi Toljakin -toisten poikain luo, jossa nämä nauraa viiristelivät Toljan -pettymykselle. - -Heti kun Kaisa oli istautunut Juhanan tarakkaan, kysäisi Juhana -kuulumiset, johon Kaisa vastasi: - --- Hyvinhän minulle kuuluu, vaikka eivät sentään kaikki asiat ole -niin hyvin, kuin minä ne soisin olevan. Kuulehan rakas Juhana! -Hamasta siitä ajasta alkain, kun minä kävin rippikoulussa, on -meillä joka pyhäilta käynyt vieraan kylän poikia, joita minä en -tunne puoliakaan. No niistä ei sen enempää, vaan viime sunnuntaina -kertoi Mari-täti kirkosta tultuaan, että rikkaan Junnolan emäntä oli -haastanut hänelle, jotta hänen poikansa aikoo tänä syksynä kosioida -minua. - --- No se ei haittaa mitään, jos hän ja vaikka vielä kaikkikin pojat -sinua kosioisivat; onhan se sinulle sitä suurempi kunnia, mitä -enemmän sulhasia käypi. Minunhan sinä kumminkin olet, vastasi Juhana. - --- Niin kyllä, sinun minä olen, se on ollut aina minun ajatukseni -ja siksi minä en soisi kenenkään muiden minua kosioivan, vastasi -Kaisa. Mutta minua pelottaa, että jos se Junnolan rahjus tulee minua -kosioimaan, ajaa isäni minut menemään väkisenkin hänelle. Isästäni -näet on Junnolan tila paras koko seurakunnassa ja talo on rikkain -koko paikkakunnalle. - --- Ei rahalla rakkautta osteta, Kaisa kulta, lohdutti Juhana. Jos -vain meillä on rakkautta, niin kyllä Jumalalla on rikkautta. Ja jotka -Hän on yhteen sovittanut, niitä eivät saa ihmiset erottaa. Sinä olet -minun ja minä olen sinun, eikä meitä erota muu kuin kuolema. Jos -Jumala on meidän puolellamme, kuka voipi silloin meitä vastustaa? -Tiettävästi ei kukaan. Ja paitsi sitä, niin enhän minäkään mikään -köyhä enkä naukumaijan poika ole. - --- Et kyllä olekaan, vaan et niin rikaskaan kuin Junnola on. Minä -luotan Jumalaan ja sinuun, vastasi Kaisa surullisena. - --- Saat luottaa huoletta, minä en sinua heitä, vakuutti Juhana. - --- Kuulehan hyvä Juhana! Tänään se Junnolan Martti, joka ei minua -tunne, kuuluu varustaivan minua katsoman, vaan minä aion mennä -kirkkoon perälle parvea, ettei hän minua näe, ja niin teen hänelle -kiusaa, sanoi Kaisa. - --- Nyt et sinä Kaisa kulta älyä oikein, vastasi Juhana. Jos Martti ei -näe sinua, niin hän ei voi kuvitella mielessään, kummoinen sinä olet. -Mutta jos hän näkee sinun ihanat kasvosi, hän syttyy kuin tuleen ja -sitten kun ei hän sinua saa, niin se on vasta kiusaus. Kävele vain -kultaseni reippaasti muiden tyttöjen kanssa, ja katso suoraan Marttia -silmiin, niin se vaikuttaa tehokkaammasti häneen. - --- Olkoon niin, minä teen sinun neuvosi mukaan, virkkoi Kaisa. Oli se -nyt sentään hyvä, että saimme yhdessä puhua. Minun sydämestäni putosi -niin kuin kylmä kivi, kun sain vakuutuksen sinun rakkaudestasi. -Minä puolestani en voi sinua unhottaa milloinkaan. On niin hauskaa -kun taas saimme puhella keskenämme. Sitten perin kun viime talvena -kylänluvuissa emme ole saaneet puhua keskenämme. -- Hyvästi nyt armas -kultaseni! Toiset tytöt näkyvät jo laskeutuvan hevosten selästä ja -minun täytyy joutua heidän parveensa. - --- Hyvästi rakas Kaisa! sanoi Juhana, pidätti hevosensa ja laski -hempukkansa varovasti alas maantielle. Vielä lempeä silmäys, ja Kaisa -katosi toisten tyttöjen joukkoon. - -Pojat alkoivat ajaa eteenpäin täyttä ravia ja tavattuaan tuttavia -tyttöjä he pyysivät edellä kerrotulla tavalla heitä tarakkaansa. -Virstan tahi pari ajettuansa tytön kanssa he laskivat tytön astumaan. -Tytöt puolestaan olivat valmiit nousemaan toisten poikain tarakkaan. -Sitä suurempi kunnia oli tytölle, mitä useamman pojan tarakassa sai -ratsastaa. Siitä sitten ajan pitkään puheltiin ja tehtiin toisilleen -selkoa, kuka ja kenen poika oli kutakin tyttöä kannattanut, pitämättä -ollenkaan lukua, oliko kannattaja mieluinen tahi ei. Mutta varsin -ylpeydellä mainitsivat tytöt niiden poikain nimet, joista he enin -pitivät. Halpa-arvoisten poikain kannattamisesta virkkoi pönäkkä -tyttö tavallisesti: - --- Olinhan minä laus (muka) hänen tarakassaan, tahi: - --- Kannattihan sekin poika puittos minua. - -Kirkonmäellä tytöt, varsinkin tuttavat ja saman kylän tytöt, kävellä -hersuivat yhdessä joukossa, ja tavallisesti oli heillä joku nuorikko -johtajana. Heillä ei näyttänyt olevan juuri muuta tekemistä kuin -katsella rahvaan ja varsinkin poikain liikkeitä. Samalla tavalla -kävelivät tuttavat ja saman kylän pojatkin. Kun pojat ja tytöt -sattuivat yhteen, niin he ensin tehtyään hyvän päivän alkoivat pyytää -toisiltaan tuomisia. Siinä sitten tehtiin selkoa ja tingittiin, -kumpaistenko vuoro nyt on olla antajana, joko poikain tahi tyttöjen, -ja muisteltiin tarkoin, kumpaisetko viime vuonna olivat anojina ja -kumpaiset antajina. Vihdoin, kun asiasta päästiin perille, antoivat -ne, joiden vuoro oli antaa. Mutta tavallisesti kävi niin, että vaikka -tytöt panivat alkuun namusten antamisen, niin pojat ne kumminkin -enemmän antoivat. - --- Jos te näytätte näppiänne, niin me keikautamme keppiämme, oli -pojilla tapana sanoa ja niin se enemmiten tapahtuikin. Tyttöjen -vähäisiin antamiin vastasivat pojat runsaalla mitalla. Tällä tavoin -useat, varsinkin komeimmat ja varakkaampain tyttäret, saivat tuomisia -niin paljon, että kotiin tultuaan tekivät niistä vehnäsmöllyä -(mureketta) varistetun maidon sekaan, jota sitten suurena herkkuna -nautittiin, vieläpä annettiin toisillekin naisille ja lapsille syödä. - -Junnolan Martti tuli toisten Junnolan poikain kanssa Niemelän -tyttöjen luo ja alkoi pyytää tytöiltä tuomisia. Toiset tytöt -antoivat, mutta Kaisa ei antanut Martille, vaikka toisille pojille -antoi. Se harmitti Marttia. Kun Martti toisten poikain keralla -jakeli toisille tytöille, niin Kaisa otti muilta pojilta, vaan kun -hän huomasi, että Martti aikoo hänelle tarjota, hän kääntyi selin -Marttiin. Martti seisoi siinä vähän aikaa nolona. Vihdoin hän nykäisi -Kaisaa ja tarjoten tuomisia sanoi: - --- Maksaako teikäläisen ottaa meikäläiseltä tuomisia? - --- Enhän minä ole velkapää teiltä tuomisia ottamaan, kun en -antanutkaan, vastasi Kaisa pönäkästi. - --- Ei tässä nyt ole kysymystä velan maksamisesta eikä velaksi -antamisesta, vaan jos lahjana tahtoisit ottaa, kun Martti niin -halukkaasti tarjoaa, sanoi Riikosen Olli. - -Niemelän Sohvi, joka seisoi Kaisan vieressä, nykäisi Kaisaa, joka -vihdoin otti Martin tuomiset, mutta ei pistänyt sitä nyyttiinsä, -niin kuin toisten poikain antimia, mutta piti ne kädessään. Junnolan -poikain poistuttua antoi Kaisa Martin tuomiset sivu kulkevalle -koiralle. - --- Voi sinua kunnotonta tyttöä, kun koiralle annoit Martin tuomiset. -Olisit ne ennen antanut minulle, sanoi Sohvi nuhdellen Kaisaa. - --- Sitä vajaa vielä tässä olet, että Junnolan Marttiin rakastuisit. -Etkös tiedä, että Junnolaiset ovat suuria noitia, ja kuka tietää -mitä konstia Martti on tehnyt; ei hän turhan vuoksi minulle niin -tuomisiansa tyrkyttänyt, vaikka aivan selvästi näki, etten minä hänen -tuomisistaan välitä, vastasi Kaisa. - --- Etpäs sinä pelännyt Lippolan Juhanan noitumista, kun hänen -antamansa tuomiset söit paikalla, kun vain sait näppiisi, sanoi -Mäkelän Vappu. - --- Eiväthän Lippolaiset olekaan noitia ja sen vähemmin Juhana; kyllä -sen tietävät kaikki ihmiset, vastasi Kaisa. - --- Eihän Kaisan tarvitse pelätä Lippolan Juhanan rakastuttamista; -onhan hän ilmankin jo Juhanaan rakastunut silmittömästi. Eihän koko -maailmassa ole Kaisan mielestä kukaan niin hyvä kuin Lippolan Juhana, -sanoi Lahtelan Liisa vähän närkästyneenä. - --- Eikä olekaan, vastasi Kaisa sellaisella äänenpainolla, josta -leikki oli kaukana. - -Kirkkomäellä kihajivat ihmiset niinkuin muuraiset pesässään. Muutamat -miehet, jotka tahtoivat loitompaa silmäillä väen kihinää, menivät -laina-aitan kummulle katselemaan, kuinka ihmisiä juhlapuvuissa -riensi kirkolle ja ennen tulleet joko kävelivät, tekivät kauppoja -tahi muuten puhelivat, sillä aikaa kun uutta väkeä ajoi maantietä -myöten kelloissa ja kulkusissa kirkolle. Niiden joukossa, -jotka aittakummulta väkijoukkoa katselivat, oli pitäjän vanha -koulumestarikin, joka tarinoitsi vanhain miesten kanssa. - --- Eikö koulumestari tietäisi kertoa, mistä kokouspyhät ovat saaneet -alkunsa ja minkä tähden niitä vietetään? kysyi Mustakulkkulan Jermo. - --- Totta kaiketi minun tulee sen verran entisyyttä tietää, kun olen -seurakunnan opettaja. Jos vain haluttaa teidän kuulla, niin minä -kerron asian aivan alusta, vastasi koulumestari: - -Ukot siirtyivät lähemmä ja koulumestari alkoi kertoa: - --- Niin kuin tiedetään, ovat useimmat meidän vanhat kirkkomme -rakennetut katolilaisen uskon aikana, jolloin oli tapana uusi kirkko -pyhittää jollekin entiselle pyhimykselle, jota siten pidettiin kirkon -suojeluspyhimyksenä eli haltiana. Niinpä esim. Jääsken kirkko oli -pyhitetty Pyhälle Pietarille, josta syystä tuonnoiseen aikaan ja -ehkäpä vielä näinäkin aikoina jotkut vanhat kutsuivatkin Jääsken -kirkkoa Pietarin kirkoksi. Antrean kirkko oli pyhitetty Pyhälle -Andreakselle, josta syystä ruotsalaiset vielä nytkin sanovat Sanct -Andrae socken. Ruokolahden ja Johanneksen kirkot oli pyhitetty -Pyhälle Johannekselle, joista edellinen P. Johannes Kastajalle, -vaan jälkimmäistä en varmaan tiedä, oliko se nimitetty Kastaja vai -Apostoli Johannekselle, sen vain tiedän että sen nimi oli yhteen -aikaan Kakki. Rautjärven kirkko oli pyhitetty Neitsyt Marialle, -Sakkolan P. Mikaelille ja Muolaa Pyhälle ristille. - -Kun senaikuisen kansan uskon mukaan oli oma haltiansa metsällä, -vedellä, karjalla, maalla, kartanolla ym., niin kansa uskoi, että -kirkollakin oli oma haltiansa. Siis se pyhimys, jolle kirkko oli -pyhitetty, oli kirkon haltia. Niin muodoin olivat kirkonhaltiat joko -mies- tahi naispuolisia, sen mukaan aina, kumpainenko sukupuoli -oli sen suojeluspyhimyksenä. -- Varmuudella en tiedä, kuka Ilmein -kirkolla lienee ollut suojeluspyhimyksenä, mutta sen haltiana kuuluu -olleen vanha piika. Sen on muka moni poppamies nähnyt! -- - -Kaikkien niiden monien pyhien joukossa, joita katolinen kirkko -vuosittain viettää, on kirkkopyhä myöskin suuressa arvossa. Sitä -vietetään aina sinä päivänä, milloin kunkin kirkon suojeluspyhän -nimipäivä sattuu olemaan almakkaan (almanakkaan) tahi kirkkoisien -kirjoihin merkittynä, pitämättä lukua, sattuuko vietettävä kirkkopyhä -sunnuntaiksi tahi arkioksi. Niin kuin jo mainitsin, ovat useimmat -meidän vanhat kirkkomme rakennetut katolisen uskonnon aikana ja -siitä syystä niissä vietettiin kirkkopyhiäkin. Niinpä esim. Jääsken -kirkkopyhä oli Pietarin päivänä 29. p. kesäkuuta, Ruokolahden -juhannuksena 24. p. samaa kuuta, Rautjärven Maarian etsikkopäivänä -2. p. heinäkuuta ja Antrean P. Andreaksen päivänä 30. p. marraskuuta -jne. Niissä seurakunnissa, joissa kirkkopyhää vietettiin -kesäiseen aikaan, oli kirkko koristettu koivuilla, lehdeksillä ja -köynnöksillä. Papit toimittivat jumalanpalveluksen juhlapuvussa. -Kirkkopyhää pidettiin niin suurena juhlana, että sinne kokoontui -omasta seurakunnasta ken vain kynnelle kykeni sekä vieraistakin -seurakunnista paljon kansaa. - -Siihen aikaan, kun kansaa oli vähemmän, maa harvempaan asuttu ja -tiet ja kulkuneuvot olivat huonommat, joten kansalla oli harvemmin -tilaisuutta yhteen kokoontua, niin ne harvat tilaisuudet, jotka -antoivat aihetta kansan kokoutumiselle, käytettiin hyväksi ja -kirkollisen hartauden edessä toimitettiin myös maallisia asioita. -Niinpä kirkkopyhinäkin, jos ne eivät vain sattuneet sunnuntaiksi, -toimitettiin yhtä ja toista kaupantekoa, vaihdettiin hevosia, -ostettiin ja myytiin maantuotteita, käsiteoksia, makeisia ym. - -Ettei tällaisissa tilaisuuksissa lemmen seikkojakaan unehutettu, oli -aivan luonnollista; sillä niin hyvin meno- kuin tulomatkoilla sekä -itse juhla-aikanakin yhtyivät pojat ja tytöt yhteen seuraan, jossa -usein lempi nousi liehumaan, kunnia kukoistamaan. - -Entiseen aikaan kuuluivat kirkkopyhät olleen kosioimispyhien aika. --- Tarkempien tietojen mukaan on Pärttylin päivä ollut tamppaamisen -päivä eli tuppijuhla, sillä silloin aloitettiin naimiskaupat. --- Silloin tyttö käveli jonkun nuorikon, kaason, kanssa ympäri -kirkkomäkeä. Tytöllä oli vyö vyöllä, ja siinä oli selän takana tuppi. -Kävellessä hyräili kaaso kuuluvalla äänellä: - - Tyttö on tupelle tullut, - neito varrelle valunut: - ken tahtoo, niin tampatkoon. - -Muutamat kaasot hyräilivät: - - Ken tahtoo tampata, - täll tytöll on tyhjä tuppi. - -Poikamies, joka tyttöä mieli morsiamekseen, pisti uuden tammipäisen -veitsen tytön tyhjään tuppeen. Kaaso oli varoillaan ja katsoi kuka -tamppaaja oli. Jos sulhanen oli mielen mukainen, niin annettiin -veitsen olla tupessa, jos ei ollut mieleinen, niin kaaso korjasi -veitsen, joten tuppi jäi uudelleen tyhjäksi, tampattavaksi, ja -toinen sulho sai tampata. Kotiin päästyä pisti kaaso veitsen tuvan -oven sisäpuoliseen kamanaan. Viikon varrella jonakin yönä kävi -tamppaajapoika tytön oven kamaan tarkastamassa. Jos hän huomasi -siinä veitsensä, hän otti sen sukkelaan pois ja meni kotiinsa. Jos -taasen ei veitsi ollut oven kamanassa, niin poika tiesi asiansa -onnistuvan ja meni siis rohkealla mielellä lemmittynsä huoneeseen, -jossa tuumittiin asiaan kuuluvista seikoista. Tästä tamppaamisesta -on kirkkopyhä saanut nimen tuppijuhla. Tämä suitti olla käytännössä -kaukaisessa muinaisuudessa; sillä eivät nykyisistä ihmisistä -vanhimmatkaan enää muista tuppijuhlaa, vaan se on ainoastaan -historiallisena kertomuksena kulkenut polvesta polveen. Sitä siis ei -ole tällä yhdeksännellätoista vuosisadalla vietetty. - -Vihdoin Lutherin opin kansaan juurruttua jätettiin kirkkopyhien -vietto kokonaan pois. Mutta mitkä tavat kerran kansaan perehtyvät -ja saavat niin sanotun kansallisleiman, eivät ne hevillä kansan -muistista katoa, eikä kansa ota niistä kohta luopuakseen. Niin -on näiden kirkkopyhienkin laita. Kun kansa ei enää arkena saanut -juhlilla käydä, niin se alkoi kulkea kirkkopyhän jälkeisenä -sunnuntaina, niin kuin se tänä päivänäkin tekee. Ja kun kirkkopyhää -ei enää vietetä, näitä pyhiä kutsutaan nyt kokouspyhiksi tahi -kokoussunnuntaiksi, jolloin kansaa kokoontuu ei ainoastaan omasta -mutta myös naapuriseurakunnista. Ja kun he sitten yhdessä joukossa -kihisevät, niin sanotaan myös paikoin tätä pyhää kihupyhäksi. - -Kun koulumestari oli tämän kertonut, alettiin läpätä. Ensimmäisen -läppäyksen kuultuaan nostivat miehet lakkiaan, naiset lyykistivät -(notkistivat polviaan) ja siunasivat. Maalliset touhut ja toimet -pysäytettiin ja ostokset pantiin kasaan. Sitten kansa riensi Herran -huoneeseen, jossa pidettiin jumalanpalvelus. - -Kirkosta päästyä tehtiin vielä loput kaupoista. Ennen kuin -pitkämatkaiset lähtivät vaivalloiselle kotimatkalle, he söivät -päivällisaterian yhdessä sukulaistensa ja ystäväinsä kanssa. -Kirkkoaidan viereen levitettiin hurstut tai useampikin, aina sen -mukaan miten paljon atrioitsevia oli. Hurstuen päälle asetettiin -ruoka, jona tavallisesti oli ruis- ja ohraleipää, piirakkaita, -lehtikakkaroita (lehekkäitä), suolaa, kalaa ja voita. Kostukkeeksi -ostettiin kirkkomäeltä joko katajamarja- taikka mallasolutta, jota -tuohisista ropeista nautittiin. Pöytänä samoin kuin istuimenakin oli -viheriä nurmi. Aterialle käydessään heittivät miehet lakit päästään. -Kun kaikki olivat istautuneet ruuan ääreen ja hiljaisuudessa -toimittaneet ruokasiunauksensa, jakeli isäntämies tahi hänen -sijaisensa vanhemmille miehille suurusta (ruokaryyppyjä) ja emäntä -tarjoeli vanhemmille naisille punaista eli siirapilla sekoitettua -viinaa. Poikamiehille ja nuoremmille naisille ei tarjottu ollenkaan -ruokaryyppyjä. Aterian päätyttyä lähetti kukin hiljaisuudessa kädet -ristissä kiitoksensa kaikkein lahjain antajalle. Ruualta noustua -kiitettiin isäntää ja emäntää. - -Sitten jätettiin jäähyväiset sukulaisille ja tuttaville, koottiin -kampsut ja lähdettiin taivaltamaan kotiin, ken hevosella, ken -jalkaisin, ken veneellä, jokainen sillä tavalla kuin oli tullutkin -tahi miten vain paraiten soveltui. Paluumatkalla pojat kannattivat -tyttöjä tarakassaan samoin kuin kirkolle mennessäkin. Tievarsilla -olevien kylien kotoväki varustausi katsomaan kirkkomiehiä. Heitä -halutti nähdä kuka poika ketäkin tyttöä kannatti. Kun jahtivoudin -emäntä näki poikansa tarakassa koulumestarin piian, hän sanoi: - --- Kyllä on kaunis, mutta on halpa. - -Sunnuntai-iltapuoli kului kertomalla päivän tapauksia, ja mitä -kaikkea kirkkomiehet olivat joko nähneet tahi kuulleet, sen he -kertoivat kotoväelle. - - - - -Heinäaika - - - Sisältö: Heinäaseiden korjaus. Heinänteko. Atrioiminen. Pieleksen - teko. Paimenten päästäjät. Lippolan Juhanan ja Niemelän Kaisan - keskustelu. Mehiläispesä. Mehiläisten lumoaminen. - --- Koska ensi torstaina on apostolien jakopäivä, silloin on -aloitettava heinänteko, niin kuin vanhuudestaan on tapana ollut, -siksi saatte varustella siihen tarvittavat työaseet reilaan; -ukko-Lauri käyköön kysymässä sepältä milloin hän joutaa meille -viikatteita takomaan, sanoi Niemelän isäntä pereelleen eräänä -maanantaiaamuna murkinaa syödessä. - -Heti murkinan perästä kävi ukko-Lauri sepän puheille ja sieltä -palattuaan hän kertoi sepän luvanneen pajavuoron huomenna. - -Rekikatoksen orsilta ottivat pojat haravat esille ja katselivat, -olivatko ne reilassa. Katkenneiden piitten sijaan pantiin uudet piit -kuivatusta pihlajasta. Uusien haravain selkäimet tehtiin tuoreesta -koivusta, johon poltinoralla kaivettiin piitten reiät. Piitten päihin -tehtiin pienet nuput, jotka pistettiin tervassa ja sitten iskettiin -reikään paikoilleen. Haapapuusta valmistettiin haravain varret. -Punamulta- ja tervasekoituksella voideltiin haravain selkäimet. - -Seuraavana päivänä käski Mauno-setä poikia noutamaan romuhuoneen -ylisiltä viikatteet tupaan, jossa niitä vanhemmat miehet -tarkastelivat, mitä oli pajaan vietävä ja mitä kotona korjattava. -Pajaan vietävät purettiin niteistään ja sidottiin tuohella yhteen. -Paksuimmat viikatteet kallittiin (taottiin hienommaksi) ja karaistiin -uudestaan; hienompia viikatteita joko karaistiin tahi tahkottiin. -Uusia viikatteita tehtiin tarpeen mukaan. Jokaisessa viikatteessa -piti olla säppi. Mauno-setä vei viikatteet pajaan ja Yrjö kantoi -sinne sysisäkin perästä. Ruoka-aikana tuli seppä Niemelään syömään ja -juomaan. - -Mauno-setä ja ukko-Lauri olivat varustaneet koko joukon uusia -viikatteen varsia, sekä yksi- että kaksipolvisia. Niitä -nuoremmat miehet valmistelivat ja silittelivät lasipalasilla ja -kangaskortteilla. Tuomisilla niveillä nidottiin viikatteen terä -varteen. Vanhemmat miehet muistuttivat nuoremmille, jotta viikatteen -kärjen pitää oleman varren polven ja ponnen kanssa yhtä suuntaa -ja etän pitää oleman kolmasosa terän pituudesta. -- Että-nimellä -kutsuttiin sitä pituutta joka on viikatteen kammin ja kärjen välillä, -kun varren ponnesta mitataan korkeutta. -- Jos että on enempi tahi -vähempi, niin se ei ole kunnollisesti varressa. Jos että tulee -enempi, niin viikate haukkaa liian paljon, jos taas että on liian -vähän, niin se haukkaa liian vähän. - -Seuraavana aamuna läksi Niemelän työkuntoinen perhe heinäntekoon -Kuunjoen niitylle, ainoastaan emännät, paimenet ja lapset jätettiin -kotiin. Emännät laskivat maitoa laskut täyteen, panivat leivät, -silakat (suolakalat) ja voiaskin säkkiin, sierat ja kovasimet pani -Mauno-setä tuohikonttiin ja otti sen olallensa. Miehet ottivat -maitolaskut ja naiset kantoivat eväspussia. Tytöt panivat käsityönsä -nyytille, jotka he kantoivat käsivarressaan, ja käsissään heillä -oli neulominen, jota he kävellessään tekivät. Toiset naiset tekivät -joko virsua tahi tohvelia tiellä kävellessään. Ne vaimot, joilla oli -imeviä lapsia, kantoivat niitä selässään palttinaisessa hurstissa, -jonka yli hurstut oli levitetty. Ne miehet, joilla ei ollut eväiden -kantamista, kantoivat työaseita. - -Työmaalle päästyään naiset sitoivat lastensa hurstit aidakseen, -jonka toinen pää pistettiin heinäladon seinän rakoon ja toinen pää -haarukkaiseen puuhun, joka kiinnitettiin maahan. Maitolaskut ja -evässäkit laskettiin ladon pohjoispuolelle seinän viereen. Likoiksi -tuodut lapset tuudittivat pienokaisten hursteja. - -Sitten istausi työväki heinäladon eteen. Mauno-setä otti hihialtaan -ladon seinän alta ja käski Kaisan noutaa sillä vettä joesta. Sen -saatuaan alkoivat miehet hioa viikatteita ensin sieralla ja sitten -kovasimella. Naiset tekivät sillä aikaa käsitöitä. Oman viikatteensa -teräväksi saatuaan kokosi Mauno-setä vasemmalla kädellään hiuksensa -päälaellensa ja otti oikeaan käteensä viikatteen, jolla hän leikkasi -hiuksensa poikki. Se oli merkki, että nyt oli heinän niitto -aloitettava. - -Yrjö niitti eellimmäisenä halki koko suuren niityn. Kahden puolen -hänen jälkiänsä seurasivat toiset. Mari-täti piti niittäessään -jalkansa niin hajallaan, että hänen ylispaitansa oli pingoituksessa -niin kuin purje. Tälle toiset nauroivat ja ilkamoivat. - -Ensimmäinen päivä täytyi kokonaan niittää, kun ei ollut luokoa -vedettävänä. Iltarupeamalla vedettiin aamullinen luoko karheille ja -tehtiin ruoille. Nuorempi väki reki rakoja, joita vanhemmat kantoivat -ladon läheisyyteen. Kun luoko oli rukoloilla sanoi Mauno-setä: - --- Mikä on raolla, se on reellä, vaan karheella on kahden jako. - -Ensimmäisenä heinäntekopäivänä, kun alettiin murkinalle käydä, -kävi Mauno-setä lehdossa kiskomassa tuohilevyjä ja teki suuresta -levystä ruokaropeen ja pienemmistä levyistä teki jokainen itselleen -lipin. Naiset tekivät ropeeseen leipämurekkeita, möllyä, jonka -päälle kaadettiin laskusta maitoa ja jota lipillä syötiin. Sitten -syötiin silakka maidon kanssa ja vihdoin voileipää suilliseksi -(päällysruuaksi). Muutamat miehistä söivät hatut päässä, ja muutamat -paljain päin. Hatun asemesta oli toisilla tuohinauha sidottuna -pään ympäri, jottei tuuli saanut pörhötellä hiuksia silmille. -Ladon ovi oli syödessä pöytänä, jonka ympärillä heinäväki istui -nurmella. Aterian päätyttyä korjattiin eväät säkkiin ja tuohiset -astiat korjattiin siimekkeeseen, jottei auringon paiste saanut -tuohia käpristellä. Päivänpaisteella kun syötiin maitoa ja leipää, -viskattiin pieni leipäpala maitoastiaan, jottei "päivä laula maitoa". -Kun syömään ruvetessa maitoa laskusta kaadettiin joko ropeeseen -tahi kappaan, niin kierrettiin veitsellä kolme kertaa myötäpäivään -maitoastian ympäri ja loitsittiin: - - Teen, teen taikaa, - panen kempill aitaa, - ilman kempin keksimättä, - kampiaisen katsomatta. - Älä kemppi kiepsahtele, - hytykäinen hyppäele - tämän aitasen ylitse, - tämän aitasen alatse, - lennä leino lehtomaille, - räpäköite rahkasoille, - älä ropehen romahda, - älä kappaseen kavahda. - -Sitten pistettiin veitsi joko kapan vanteeseen tahi ropeen lutaan. - -Ne heinät, jotka eivät latoon mahtuneet, pantiin pielekseen, jonka -pohjalle alusvaajain väliin levitettiin lehdeksiä. Jokaiseen korvaan -(puuväliin) pantiin tavallisesti kaksikymmentä rukoa (saattoa). Tuet -laitettiin pieleksen kupeisiin kaatumisen varalle ja tuuliaiset -vitsakset pieleksen päälle. - -Eräänä kauniina päivänä, kun heinäkuun aurinko täydellä loistollaan -paistoi viheriöitsevälle maanpinnalle, istui Niemelän heinäväki -Kuunjoen niityllä ladon kupeella siimeksessä murkinalla. Syötyään -he turvistuivat yksi toisensa perästä makaamaan, ken latoon, ken -ulkopuolelle. Pojat koettelivat hiukan aikaa hauskoja juttuja -haastella, vaan pianpa hekin vaipuivat unen suloiseen helmaan. Tytöt -ruuan korjattuaan istausivat ladon taakse ompelemaan. - --- Kaisa, kehtaatko sinä kasapaidoiksesi laittaa tekokaulukset, juuri -kuin makkarakaulukset eivät välttäisi? kysyi Anni istuessaan. - --- Minä teen kaikki aivan säntiileen; en viitsi huonoa työtä -katsella, vastasi Kaisa. - --- Tee sitten niin kuin tahdot, mutta minä käyn köllälleni, eikä -minulla mitään kiirua ole, kun en vielä tänä syksynä toivikiksi tule, -sanoi Anni ja kävi makaamaan. - -Kun Kaisa oli vähän aikaa siinä istunut, hiipi latoa lähellä olevasta -varvikosta Lippolan Juhana esille, tuli Kaisan luoksen ja teki hyvää -päivää kuiskaamalla. Kuiskaamalla vastasi Kaisa tervehdykseen ja -kysäisi: - --- Mistä ihmeeltä sinä tähän sirahdit? - --- Minä istuin tuossa lehdikossa koko sen ajan kun te syödä letusitte -ja odottelin siksi, kunnes teidän väki vaipui unen valtaan, ja sitten -hiivin esille, vastasi Juhana. Kuulehan Kaisa kulta! minä kävin tällä -viikolla Viipurissa ja toin tuomisia sinulle, vaan en tiedä missä ja -milloin minä saisin tilaisuuden ne sinulle antaa. - --- Anna nyt, pyysi Kaisa. - --- En osannut ottaa niitä kerralleni, kun en varmaan tiennyt teidän -täällä olevan, vaan tulin kumminkin ikävissäni tänne tarkastamaan, -oletteko vielä täällä vai ette, vastasi Juhana. - -Saatuaan neuvon ensi sunnuntaina, kun Kaisa ja Anni aikoivat paimenia -päästää, toinen lammas- ja toinen lehmipaimenia, tulla Hepoharjulle -mielitiettyänsä tapaamaan Juhana poistui samalle ilmansuunnalle, -josta oli tullutkin. - -Seuraavana sunnuntaiaamuna ani varhain menivät Niemelän tytöt -paimeneen, niin kuin olivat viikon varrella luvanneet. Kaisa seurasi -lehmäkarjaa mäkilöillä, vaan Anni oleskeli lampainensa nuorilla -alavilla ahoilla. Kaisa poimi mäkien rinteiltä kypsiä mansikoita ison -ropeellisen, jotka hän vei Hepoharjulle ja kätki sinne tuuhean männyn -juurelle. Vielä hän kerkesi poimia sipullisen kotiin viedäkseen. Anni -sai myöskin pienen supullisen suurella ahkeruudella kootuksi. Yhdessä -sitten tultiin kotiin. - --- Tuossakos sinun marjasi ovatkin kaikki, kysäisi Anni, nähdessään -Kaisan sipun. - --- Onhan näitä tässäkin, vastasi Kaisa eikä tehnyt sen enempää selkoa. - --- Et usko, Kaisa hyvä, miten ikävää on lammasten paimentaminen, -valitteli Anni. Kun kuulin lehmäpaimenien mäkilöillä huhuilevan, niin -oikein minua tuskautti näiden läkkisilmäin orjallinen silmälläpito, -jota vastoin hevos- ja lehmäpaimenet ovat niin kuin vapaat. -Ikävissäni juohtui mieleeni vanha runo ja minä lauloin: - - Hihoh, hohoh, hevospaimen, - liilon, loilon, lehmäpaimen, - lippo lappo lammaspaimen, - vaivainen vasikanpaimen, - lapsenlikka vaivaisempi. - -Murkinalta, kun eläimet menivät metsään, seurasivat paimenet perästä. -Lammaspaimenet syöttelivät lampaitansa nuorilla ahoilla, vaan -lehmäpaimenet oleskelivat mäillä lehmäin kellon kuuluvilla. - -Kaisa erkani toisista paimenista ja meni Hepoharjulle, niin kuin -oli Lippolan Juhanalle luvannut. Siellä hän istui mättäälle, otti -virsikirjan eväspussistaan ja alkoi ääneensä lukea päivän epistolaa -ja evankeliumia. - -Juhana, joka jo aikaa ennen oli saapunut määräpaikalle, katseli salaa -tuuhean puunjuurelta ihanaa neitoa siksi, kunnes tämä oli lopettanut -lukunsa. Sitten hän astui esille ja teki hyvää päivää. - -Hauskan hetken rakastuneet tässä saivat viettää, mutta se loppui, -kuten tällaiset tilaisuudet tavallisestikin, ennen aikojaan; he -ennättivät kuitenkin lausua toisilleen huoliaan, kun pelkäsivät että -Kaisan suku panisi heidän liittoansa vastaan. Mutta kun toisten -paimenten ääni alkoi kuulua ensin edempänä ja sitten likempänä, Kaisa -sanoi hätäisesti: - --- Ai, ai, ne ovat toiset paimenet, jotka etsivät minua. Pakene hyvä -Juhana sukkelaan, ne ovat jo kohtsillään täällä. Muista nyt minua ja -älä unhota, mitä olet luvannut. - -Juhana puristi armaansa kättä jäähyväisiksi ja lausui: - - En mä sua, Kaisa kulta, - taida koskaan unhottaa, - enkä toisten tyttöin päälle - taida koskaan katsahtaa. - Sinussa mun sydämeni - kiinni riippuu ainiaan, - sinuapa ainoata - minä aina rakastan. - -Sillä puhein otti Juhana marjaropeensa, jonka Kaisa oli hänelle -varustanut, ja kiiruhti kotiinsa. Pian olivat toiset paimenet Kaisan -luona ja sanoivat: - --- Me olemme sinua etsineet niinkuin tinaa tuhkasta; ja sinä oletkin -täällä aivan yksinäsi. - --- Niin, tännehän sitä minun piti tulla, kun lehmäni tulivat tänne. -Olisihan tuo vähän häpeätä, jos ei näin iso paimen saisi iltasella -lehmiä kotiin, vastasi Kaisa. - --- Kotiinhan mekin aiomme saada lehmämme, vaikka emme niiden hännän -juuressa koko päivää kyki, vastasivat toiset paimenet. - -Siihen loppui nuhteleminen. Sitten pakinoitiin minkä mitäkin ja -välistä huhuiltiin ja kuunneltiin lehmien kelloja. - -Illansuussa ajettiin karja kotiin. Kotimäen rinteellä tulivat kylän -pojat vastaan katsomaan oliko paimenilla marjoja. Muutamilla oli -vähän ja niistä he antoivat pojille. - -Eräänä päivänä, kun Niemelän heinäväki oli kotiniityllä heinää -lyömässä (niittämässä), sattui Sohvi löytämään mehiläispesän eräästä -mättäästä. Hän ilmoitti heti löytönsä toisille heinän tekijöille. Kun -Mari-täti sai sen kuulla, hän sanoi: - --- Älkää pöyhöttäkö mehiläispesää, ennen kuin minä joudun lumoamaan -mehiläiset, muuten ne purevat teidät. - -Sen sanottuaan hän tuli ja kiersi viikatteella yhdeksän kertaa -mehiläispesän ympäri ja loitsi: - - Mehiläinen mesilintu, - simasiipi, suu hunaja, - joka kukissa kuherrat, - heinän päissä heiluelet: - anna mulle antimesi - pesästäsi pienoisesta. - Älä nyt nouse korkealle, - älä polvia ylemmä. - Tunge turpehen nenäsi, - paina pääsi mättähäsen. - Pure puuta, pure maata, - pistä pieniä kiviä, - älä ihmisen ihoa, - hipeätä hievahuta! - Heitä viitahan vihasi, - haon alle haikeasi, - kanervahan katkerasi, - korpehen kovat panosi, - suomutahan muut mujusi, - kaskeksehen kannuksesi. - Jos on tahtoa tapella, - aikomusta ammuskella: - tokkiloikaa toisianne, - kihlajakaa keskenänne; - vaan ei vaivaista minua, - emon kantamaa kavetta, - äidin tuomoa tytärtä. - -Sitten Mari-täti kohotti viikatteella mätästä ja veti sieltä esille -mehiläispesän. Mehiläisistä joku lensi pois, vaan useimmat jäivät -pesäpaikalleen surajamaan. Saaliinsa Mari-täti vei ladon luokse, -jonne koko heinäväki kokoontui. Mari-täti jakeli naisille ja pojille -hunajaleipää ja mesikannusia sikäli kuin niitä ylettyi. Suurella -halulla niitä nautittiin ja ihmeteltiin Mari-tädin taitoa, joka osasi -niin lumota mehiläiset, etteivät ne purreet, vaikka heiltä pesä pois -otettiin. - - - - -Talkoot - - - Sisältö: Niemeläisten lähtö talkooseen. Talkooväen tulo - Lippolaan. Juhanan huone. Kuhilaan teko ja sen loitsiminen. - Metsähalmeen leikkuu. Päivällinen. Nälän karkoittaminen. - Talkoonjuonti. Voimain koetus. Talkoosta lähtö. Keskustelua. - -Eräänä perjantaina rukiinleikkuun aikana sanoi Niemelän lautamies -murkinaa syödessään perheellensä: - --- Kun Lippolassa on vähän työväkeä, niin sanoi kirkonmies pitävänsä -leikkuutalkoot huomenna ja kutsui minua talkooseen niin monen -hengen kanssa, kuin vain suinkin meiltä joutaa. Olen ajatellut -kuulla kutsumusta ja ottaa mukaani Annin ja Kaisan. Nuoret saavat -leikata, vaan minä, jolla on jäykkä selkä, en viitsi viedä sirppiä -kerallenikaan; teenhän kuhilaita, jos niin tarvitaan. Kirkkomurkinain -aikana olkaa valmiit. Muistatteko? - --- Muistamme kyllä, vastasi Anni. - -Kaisa punastui eikä puhunut mitään kenellekään. - --- Ai kuin hauskaa, kun pääsemme talkooseen, sanoi Anni Kaisalle, kun -he olivat kahden kesken. Sinä pääset omintaiten katsomaan itsellesi -kehräpuun sijaa, vai mitäs tuumaat? - --- Joshan sinä katsonet itsellesi, vastasi Kaisa. Etkö muista, -että Junnolan pohatta on uhannut tulla minua kosioimaan; siellä -siis lienee minun kehräpuun sijani, ja sinä saat katsoa Lippolasta -kehräpuun sijaa itsellesi. - --- Jos minä totta puhuen valita saisin, niin en minä menisi mihinkään -niin mielelläni kuin Lippolaan. Siellä kuuluu olevan Juhanalla niin -kaunis huonekin, ettei koko näissä paikoin ole sellaista. Ja entäs -sulhanen itse: eihän koko Junnolan talo Martteineen ja kaikkine -aarteineen maksa sellaista miestä kuin Juhana on, sanoi Anni -vilkkaasti. - --- Vai niin, huokasi Kaisa. Mitäs meidän tyttöriepujen auttaa -aatteleminen niin eli näin, täytyy vain tehdä mitä käsketään; sillä -käydä käsketyn pitää. - -Tätä sanoessaan koetteli Kaisa hymyillä, vaikka hänen silmänsä vettä -kiersivät, ja hän kiiruhti huoneeseensa. Pelko että hänen pitäisi -iäkseen luopua Juhanasta saavutti hänet niin, että hänen täytyi itkeä -kylliksensä. Sitten hän rauhoittui taas ja oli iloinen niin kuin -ennenkin. - -Lauantaiaamuna kokoontui koko Niemelän kylän nuoriso lautamiehen -taloon pyhäpäiväisissä vaatteissa ja sirpit olalla. He olivat kaikki -talkooseen menossa Lippolaan. Lautamies itse käveli ulos ja sisään -hyräillen. Vihdoin hän sanoi: - --- Ja nyt sitä lähdetään. Ja niin lähdettiinkin. - -Tultuansa talkootaloon annettiin Niemeläisille, samaten kuin -muillekin vieraille, ensin kahvia ja sitten ruokaa suuruspalaksi. -Vanhemmille tarjosi talon isäntä ruokaryypyt, vaan ei nuorille. -Suuruksen perästä meni talkoorahvas ruispellolle leikkaamaan sikäli, -kuinka kukin joutui ja kerkesi. Tällä tavoin karttui suuri joukko -leikkaajia. Ylinnä eli oikealla puolella leikkasivat tytöt, heidän -vieressään pojat, sitten vaimoväki ja vihdoin miehet alinna. Väliin -sattuivat pojat ja tytöt kilvan leikkaamaan ja sitten vasta työ -joutui. Pojat koettelivat tehdä tytöille saarta ja samoin tytöt -pojille. Joskus se onnistui, joskus ei. Niemelän lautamieskin teki -pellolle lähtöä, vaan talon isäntä sanoi: - --- Kas sinun, hyvä heimoseni, ei tarvitse tänä päivänä kättäsi -työhön koukistaa. Ollaanhan me vanhukset, lökötellään miten tahansa; -näyttäähän noita olevan nuorempiakin työvoimia tänne kokoontunut. -Tule, veikkonen, katsomaan poikani uutta huonetta, niin saamme -lojaksennella siellä uudessa sängyssä. - --- Eihän, hyvä ystävä, työ herkkua ole, ja siksi en minä moneen -vuoteen ole sitä paljon tavoitellutkaan. Jos työ olisi herkkua, -niin herrathan sen tekisivät, eihän se talonpoikain tehtäväksi -joutaisikaan, vastasi lautamies mennessään isännän perästä Juhanan -huoneeseen. - --- Kah, niinhän tämä on kuin kirkko, sanoi lautamies ihmetellen. -Enpäs minä ennen ole mokomaa huonetta nähnyt, vaikka olen jo montakin -huonetta saanut katsella manaamassa käydessäni. - --- Otetaas, ystäväiseni, pikku naukut ja käydään sitten loikomaan, -sanoi kirkonmies kaataessaan viinaa pulliin. - --- No olkoonpas heimoseni onneksi saada uuteen komeaan huoneeseen -mieluinen miniä, toivotti lautamies ja sitten ryyppäsi. - --- Sen Jumala suokoon, vastasi kirkonmies. Niin, miniätä minä olen -jo kehottanut poikaani aikoja sitten kotia tuomaan, vaan hän on -vastannut morsiamensa olevan liian nuoren. Nyt tänä syksynä sanoi hän -naivansa. - --- Ei suinkaan, hyvä ystävä, sinun poikasi tarvitse pelätä rukkasia -saavansa, kosikoon ketä tahansa. Tällaiseen taloon ja sellaiselle -miehelle on tulijoita helma hampaissa, vaikka kokkapäitä kosioisis, -sanoi lautamies katsellen huonetta joka puolelta aivan tarkkaan. - --- Mitähän sinulla, hyvä heimo, olisi sanomista, jos minä laittaisin -poikani sinun tytärtäsi kosioimaan? kysyi isäntä hymyillen. Täten -uudistuisi meidän sukulaisuutemme, joka nyt on jo niin vanhettunut, -etten minä ainakaan tiedä, miten me oikeastaan sukua olemme. -Äitivainajani vain sanoi että me olemme vanhuudesta sukua ja ollaan -ikimuistoisista ajoista käyty kestiä Niemelässä ja he meillä. - --- Ei suinkaan, hyvä heimoseni, sukulaisuus estä meidän lapsia -naimisiin menemästä, eikä sitä voi kukaan sanoa, ettei teidän Juhana -ole meidän Kaisan vertainen. Ja saakoon kuka tahansa tyttärensä -sinun pojallesi, niin huoletta saapi olla, että tytär on joutunut -kunnon miehelle. Hamasta lapsuudesta asti on Juhana ollut meillä -niin kuin oma lapsi, ei yhtään vieraampi; vaan olkoot naimiskaupat -vielä päättämättä siksi, kunnes aika tulee. Sinä ymmärrät, mikä on -mielipiteeni, vaikka en tahdo sitä nyt vielä aivan suoraan sanoa. -Mutta hyvä heimo, onko Juhana yksin tämän huoneen rakentanut vai onko -hän pitänyt nikkaria apunaan? virkkoi lautamies. - --- Aivan yksin, ihan yksin alusta loppuun asti, vastasi isäntä. Niin -kuin näet, hyvä heimo, on meillä uusi tupa tekeillä, johon Juhana -on varustellut ikkunatarpeita. Hän näet aikoo tehdä ikkunat siihen, -ettei tarvitse vieraille maksaa. - --- Näppärä poika, näppärä poika, sanoi lautamies ja kävi sänkyyn. - --- Lepäile sinä, hyvä ystävä, tässä, minä pistäyn pellolla katsomassa -mitä siellä aikaan saadaan; samalla vien viinaa ukkomiehille, -ikävähän niille tulee siellä ilman olla, sanoi talon isäntä ja läksi -huoneesta. - -Ennen kuin kirkonmies ennätti lähteä pellolle, tuli Niemelän isäntä -huoneesta ja sanoi: - --- Ei se käykään laatuun, että minä täällä vuoteella venyn. Huono -talkoomieshän minä olisin, jos en ehkä pellolla kävisi, ja sillä -puhein hän läksi isännän kanssa pellolle. - --- Kah, onhan täällä väkeä enemmän kuin minä luulinkaan, sanoi -Niemelä. Johan nämä leikkaavat murkinalle asti koko tämän pellon; -mitäs sinä, ystäväni, sitten teetät näin suurella rahvaalla? - --- Ole, veli hopea, huoletta, ei työ lopu. Onhan meillä metsässä iso -halme ruista ja vielä toinen pelto käsin koskematta, vastasi talon -isäntä. - --- Teillä onkin sitten enemmän ruista perheeseen nähden kuin meillä; -tuota en minä olisi uskonut, ennen kuin nyt sain kuulla sen omasta -suustasi, virkkoi Niemelä ihmetellen. - --- Täytyyhän sitä olla, kun vierailla pitää töitä teettää ja tänä -syksynä on pidettävä häät ja monenlaiset rehkajaiset, vastasi -Lippolan kirkonmies. - --- Niinhän se on, kun teillä on vähän työväkeä ja laajat -viljelysmaat, sanoi lautamies. Vie sinä, veikkonen, vain ukoille -viinaa, minä tässä sillä aikaa koettelen, muistanko enää kuhilasta -kyhätä. - -Sillä aikaa kun talon isäntä tarjoili viinaa talkooväelle, teki -lautamies kuhilaan, kiersi kolme kertaa sen ympäri kädellään ja -lausui: - - Aidan mä tähän asetan, - panen piirin pellolleni - variksille, varpusille - sekä muille lintusille, - ettei ruhjois rukiitani - eikä ottais ohriani, - karistaisi kaurojani, - veisi vehnäni jyviä! - Lentäkäätte lintuseni, - kiitäkäätte kiirehesti - tämän aitasen ylitse, - tämän pellon päällispuolin! - Josp on, laskeit lintu parka - tämän kuhilaan kuvalle, - tämän keon kielekkeelle, - niin sun saavuttaa satimet, - tinapallit paiskoavi - tahi kokko kohtoaapi, - havulintu havaitseepi: - lihas syöpi, luus pureepi, - höyhenesi höpsyttääpi! - --- Anna, velikulta, kuhilasten teon olla ja lähdetään kartanoon -lepäilemään, sanoi Lippolan isäntä Niemelän lautamiehelle tultuansa -talkooväen luota. Näyttäähän täällä olevan työntekijöitä ilman -meitäkin. - -Sillä puhein läksivät molemmat isännät kartanoon. Niitä näitä -puhellessa, sanoi lautamies vihdoin: - - Kuus on kiirettä kesällä - tämän ilman kannen alla: - yks on tarkka touonteko, - toinen helkkä heinänteko - kolmas ruku rukihilla, - neljäs ohran ylösotto, - viides kallis kauran niitto, - kuudes syksyrukiin kylvö. - -Sitten kutsuttiin talkooväki murkinalle. Syötyään töytäisivät pojat -ja tytöt Juhanan huoneeseen. Kaisa ja Anni katsoivat vain ovelta; -Kaisa etenkin silmäili tarkkaan huoneen sisustaa, vaikka koki -näyttäytyä, niin kuin hän ei ensinkään olisi sitä kodikseen katsellut. - --- Tulkaa sisään, Niemelän tytöt! kehottivat heitä toiset ja niin -menivät hekin viimein huoneesen. - -Sillä aikaa kun nuoret pakinoivat Juhanan huoneessa, laittelivat -vanhemmat naiset emännän johdolla eväitä; voita viillettiin askeihin, -lihapaloja ja suolakalaa kerikkeihin -- kerike eli keriaski oli -koivun tahi haavan pinnasta tehty pieni lipas --, maitoa laskuihin ja -leipää torppasäkkeihin. Vanhemmat naiset ja miehet kantoivat eväitä, -vaan nuoret pojat ja tytöt juoksivat edellä hoilaten, luikaten ja -iloista rähinää pitäen. Niemelän lautamies jäi talonisännän kanssa -kotiin, jossa isäntä näytteli heimollensa kaikki paikat tarkkaan. -Lautamies ihastui erinomaittain siihen naastiuteen ja järjestykseen, -joka Lippolassa oli, eikä sanonut missään muualla tavanneensa niin -hyvää taloudenhoitoa kuin heimollansa. - -Talkooväki päästyään metsähalmeelle laski eväänsä aidanseipäihin -ja teloihin sekä päällysvaatteensa aidalle. Laukkalan Martti, -isännän lanko, joka toimitti isännän virkaa ja kantoi viinaputelit -tuohikontissa metsähalmeelle, kehotti talkoorahvasta siivolla ja -tarkkaan leikkaamaan, etteivät ristiinmennyssä rukiissa tähkäpäät -katkeaisi. Kun oli muutama hetki leikattu, istahdettiin maahan selkää -oikaisemaan, jolloin isännän sijainen tarjoili viinaa vanhemmille -ihmisille. Nuori väki joi janonsa sammuttamiseksi laskusta harmaata -eli vedellä sekoitettua maitoa. - -Päivällistä syötiin rasiksi jääneessä nurmikkomaassa, johon ruoka -laitettiin hurstuitten päälle. -- Palamatonta paikkaa kaskessa, -jota ei kynnetty eikä viljelty, kutsuttiin rasiksi. -- Syödessä -lasketettiin kaikenlaista iloista leikkipuhetta ja pidettiin hauskaa -elämää. Vähäsen aikaa pidettiin ruokalepoa ja sitten taas leikattiin -rivakasti. Halmeen loppuun leikattuaan ja kuhilaat tehtyään -tuli talkoorahvas ruokasijalle. Miehet ottivat hatut päästänsä, -sijoittivat ne sirpin nenään, nostivat sirpit ylös ilmaan ja huusivat -yhdestä suusta kaikki, johon huutoon naisetkin yhtyivät kädet -pystyssä: - -Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle, -hoi, soi, soi, soi! - -Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan. -Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen -jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti. -Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi -väki jäi talkootaloon. - -Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät -norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin -voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla. -Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa -koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin: - - Tuossa isäsi kiiskiä keittää, - konnan päätä kiehauttaa. - -Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi. -Vihdoin voitti Pentti ja sanoi: - - Ken uhaten sotaan menee, - se häpeällä haudataan. - -Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen -väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain -liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja -siinä oteltiin unta aamuun asti. - -Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin -murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken -kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät -likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän -väki pyydettiin jäämään sinne. - -Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren -hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle. - -Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen -ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen -nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan -muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo -näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana -kysyi: - --- Sanopa sirpukkaiseni, kuinka monta kosijaa arvelet itsellesi -tulevan? - --- Tuleehan niitä tietysti viidet, vaan tulkoon heitä vaikka sata, -sinun minä kumminkin olen, vastasi Kaisa innokkaasti. Kyllä tiedän, -että tulee kova kamppaus, kun koko meidän perhe paitsi äitiäni, -Antti-veikkoani ja kenties Mauno-setää -- isäni mieltä en oikein -tiedä -- tahtoisivat minua naittaa Junnolaan, vaan minäpäs en -mene; sanon vaikka papin edessä ei, siitä saat olla vakuutettu, -rakas Juhana kultani. Minä en tahdo enkä voi erota sinusta vaikka -mörkö maata kyntäköön. Vaikka olisin toisen kanssa jo kolme kertaa -kuulutettu, niin sinuun minut kumminkin vihitään. - --- Etkös sinä paimen-Mari nähnyt, mihin tytöt lienevät menneet? kysyi -talon emäntä paimentytöltä. Hae heidät kahville, toiset ovat jo -juoneet. - -Tämän kuultuansa suikkasi Juhana sukkelaan sormuksensa kirstuun. -Kaisa pisti kultasormuksen takkinsa taskuun ja kävi sänkyyn. Sitten -Juhana aukasi huoneen oven selälleen ja huusi: - --- Heittäkää tytöt uni ja tulkaa kahville! - -Pian kiepsahtivat tytöt pystyyn ja tulivat tupaan. Samaan -liittoon tulivat kirkkomiehetkin ja kertoivat kahvia juodessaan -kirkkokuulumisia. Päivällisen perästä läksivät viimeisetkin -talkoovieraat kotiinsa. - - - - -Paimenelämä - - - Sisältö: Paimeneen lähtö. Suuruspala. Karjamaat. Paimenet ja - palkkapaimenet. Murkinan aika. Lehmien lypsäminen. Soittokoneet. - Lehmäin nimien merkitys. Karhun litku. Vispilänteko. - Keppihevoset. Leppätötöt. Virsunteko. Marja-aika. Pallonlyönti. - Veitsisillä olo. Keilinlyönti. Sirkanlyönti. Hyppäyspuut. - Napakiikku. Metsänpeitto. Susi laumassa. Suden vihojen luku. - Kivimaja. Taivaankaari. Lepenälauta. Ampuminen. Ansat. Katitsa. - Syyssyöttömaat. Hevospaimenet. - -Keväällä kun karja laskettiin ulos, ei viivytty paimenessa kuin vähän -aikaa; sillä tyhjässä metsässä eivät lehmät kestäneet koko päivää, -vaan tulivat kotiin. Sikäli kuin ruohoa karttui, viipyi karjakin -paremmin laitumella. Vihdoin täysiruohon maahan tultua eläimet -kävivät metsässä kahdesti päivässä, nimittäin aamu- ja iltapuolella. - -Jo varhain aamusilla, auringon nousun jälkeen, havautti emäntä -paimenet lypsämästä tultuansa ja toi suuruspalaksi nuorta (rieska-) -maitoa ja voileipää. Maidon sekaan emäntä tavallisesti ripisteli -suoloja, jota paimenet moittivat sanoen: - --- Ei tätä voi mikään syödä; niinhän tämä on kuin mitä kuittia ikään. - -Mutta kun emännät eivät luopuneet totutusta tavastaan, niin jotkut -paimenet pyysivät jamakkamaitoa, joka ei ollut lämmintä eikä -maistunut kuitilta, vaikka siihenkin emäntä pani suoloja sekaan. - -Tuo varhain nouseminen oli monelle, etenkin uneliaammalle lapselle, -sangen raskas; sillä siihen aikaan se vasta uni oli makeimmillaan, -josta syystä ei lusikka tahtonut kädessä kestää eikä se suuruspalaa -syödessä aina kuppiin osunutkaan, vaan meni kupin viereen, kun uni -tahtoi väkisinkin vaivuttaa. Muutamat eivät voineet ensinkään syödä -suuruspalaa kotona, vaan ottivat evääkseen voileipää, jonka vasta -metsässä söivät, kun uni häikkeni. - -Suuruksen syötyään kotona paimenet kenkivät eli panivat tuohivirsut -hattarojen kanssa jalkaansa, ottivat vaatteet yllensä ja niin sitä -mennä nyrsytettiin karjan perästä. Lehmäpaimenet ajoivat lehmiä -edellä ja sitten lammaspaimenet kävivät katraansa perässä ja vihdoin -vasikkapaimenet, missä talossa ei vasikkahakaa ollut, seurasivat -jälkimmäisinä. - -Kunakin päivänä kävi karja eri laitumella: aamupuolilla kotoa -lähempänä vaan iltapuolilla edempänä, usein monien virstain päässä -salomailla. Jos eri laitumia ei joka päivälle riittänyt, käytiin -pari kertaa viikossa samalla karjamaalla, kumminkin niin, että pari -päivää oli väliä, ennen kuin toisen kerran samalle laitumelle karja -ajettiin, jotta ruoho ennätti sillä aikaa kasvaa. - -Missä talossa ei lapsia riittänyt paimeneksi, otettiin kylästä -paimen. Se tavallisesti tuotiin jo keväillä aikaisin, ennen lumen -lähtöä, ja pidettiin myöhään syksyllä talveen asti. Jos paimentyttö -oli vauraampi, hän sai murkinan aikoina ja iltasilla autella emäntää -kotoisissa askareissa. Muutamissa taloissa, joihin sattui vauraampi -tyttöpaimen, käytettiin häntä kiireen työn aikana työssäkin, jolloin -joku vanhempi nainen, joka ei enää ollut työkykyinen, toimitti sillä -aikaa paimenen ammattia. Tätä paimen perästäpäin valitti: - - Paimeneksi palkattiin, - vaan työlle työnnettiin - ja paimenen palkkasi maksettiin. - -Tapahtuipa usein niinkin, että joku vanha nainen, joka ei enää -kyennyt muuta työtä tekemään, kävi koko kesän paimenessa. Usein -myös kun paimenia ei ollut kotona eikä tahdottu tahi ei sattunut -saamaan kylästä paimenta, annettiin lehmät naapuripaimenen -hoidettaviksi ja paimenpalkkaa tavallisesti maksettiin riuna (10 -kopeekkaa) emälehmästä, hiehosta ja härästä puolta vähemmän. Myös -lampaat annettiin vierasten paimenten hoidettavaksi usein toiseen -kyläänkin varsinkin sukulaisille, ja niistä maksettiin viisi -kopeekkaa emälampaasta, vaan vuonista ei mitään maksettu. Siihen -vielä annettiin lammaspaimenille villoja palkan päälliseksi, jota -lehmäpaimenelle ei annettu. Tuomisiksi annettiin iso rukiinen leipä, -voiaski, so. askillinen voita, ja joskus lammaskäpälä. Nämä antimet -annettiin silloin kun paimenen haltuun jätettiin elukat. Myös kesän -kuluessa annettiin joskus paimenhauskut (tuomiset). Kesävillaa -kerittäissä annettiin lammaspaimenelle villapalkka. - -Aamupuolella ajettiin karja kotiin murkinalle noin kello 9 aikana. -Auringon paisteella mittasivat paimenet askeleillansa kuohasensa -(varjokuvansa), vaan pilvisäällä tiedettiin päivän olevan murkinoissa -silloin, kun lehmät lakkasivat syömästä ja alkoivat märehtiä joko -seisoallaan tahi makuuasennossa. Samaan aikaan kun karja ajettiin -kotiin, tuli työväkikin murkinalle. Murkinan syötyään kävi työväki -lepäämään ja paimenet menivät joko uimaan tahi leikkimään. - -Kun murkinan aikaa oli pidetty noin pari tuntia tahi vähän enemmän, -menivät emännät ja niiden keralla toiset naiset lehmiä lypsämään. -Paimenet kutsuttiin otelemaan (poistamaan) lehmistä paarmoja ja -kärpäsiä tuoreilla koivunlehvillä. Lypsäessään emännät lauloivat: - - Heruttelen herttaistani, - mairittelen marjaistani. - Heru, heru, lehmäseni, - anna maito mielelläsi! - Täss on maitoset maruet, - tässä uhkuvat utarat. - Avaja sä maitoammet, - maitoreiät remahuta! - Juoksuttele joutusasti - maito mieliksi minulle, - pereen suuren syötäväksi, - lasten pienten juotavaksi. - -Sitten paimenet ajoivat karjansa metsään samassa järjestyksessä kuin -aamullakin. Illalla ajettiin karja kotiin ennen auringon laskua. - -Kun koko kylän karja kulki jonossa kotiin, niin katsoivat paimenet -minkä karvallinen lehmä kulki eellimmäisenä, sellainen muka oli -huomispäivän ilma. Valkea lehmä merkitsi päiväpaistetta, punainen -poutaa, kirjava pilvistä ja musta sadetta. - -Paimenilla oli keralla paimentorvi (luikku), joka oli tehty -haapapuusta potaattinuijan muotoiseksi, ainoastaan vähän pitemmäksi. -Se oli halaistu keskeltä kahtia, sisus koverrettu ontoksi ja sitten -liitetty yhteen hienolla tuohella, joka oli kääritty koko luikun -ympäri. Tällä paimenet soittaa toitottelivat silloin tällöin, johon -naapurikyläin paimenet tavallisesti vastasivat. Toitotuksella oli -tarkoituksensa karkoittaa susia ynnä muita metsänpetoja, joita -entiseen aikaan liikkui kosolta metsissä, varsinkin salomailla. - -Oli paimenilla toinenkin soittokone, nimittäin pajupilli (huilu), -jonka he tekivät suorasta pajusta siten, että kiertämällä ottivat -sisuksen pois. Yläpäähän tehtiin erityinen läppä, josta pilliin -puhaltamalla soitettiin. Keskelle kaivettiin tavallisesti neljä -reikää, joita sormilla vuoron perään läpytettiin. Täten soittokone -antoi erilaisen äänen eri reikiä läpyttämällä. Soittokoneen alapäähän -sijoitettiin härän sarvi, jotta kone antoi suuremman ja kauniimman -äänen. - -Eräänä päivänä olivat kaikki Niemelän kylän paimenet Kalmasen -kalliolla koossa. Yrjö-Mari, joka Perätalosta oli paimenena, istui -myöskin siinä toisten paimenten kanssa. Hän oli vanha leskiämmä, ja -kun hänessä ei ollut enää muun työn tekijää, hän kävi paimenessa. -Hänellä ei ollut muuta päällysvaatetta kuin "ristlappi", joten -hän saattoi keveästi liikkua, kun hän vielä oli jaloiltaan nopsa. -Hän kertoi nuorille paimenille monta satua, opetti heille paljon -arvoituksia, sananlaskuja ym., joita paimenet mielellään kuuntelivat. -Toiset paimenet rakastivat tätä vanhaa, yksisilmäistä toveriansa niin -kuin äitiä, ja Yrjö-Mari taas puolestaan oli herttainen toisille -paimenille. - --- Onko mitään erinäisiä syitä lehmille nimiä annettaissa, vai -ruvetaanko niitä vain kutsumaan sillä nimellä mikä milloinkin mieleen -juolahtaa? kysyi Mäkelän Matti Yrjö-Marilta istahtaen hänen viereensä. - --- Eivät lapseni lehmien nimet ole satunnaisia, vaan niillä on oma -merkityksensä, vastasi Yrjö-Mari. Sanotaanhan, että karvaa myöten -on koiralla nimi; samaten on lehmilläkin. Aivan valkealla lehmällä -on nimenä Vallikki. Jos valkeassa lehmässä on joitakuita punaisia -pilkkuja, niin kutsutaan sitä Kaunikiksi. Musta lehmä, jossa on joku -valkea pilkku, on Mustikki, vaan aivan sysimusta, jossa ei ole yhtään -valkeaa karvaa, on Hiilikki. Harmaakarvainen on Harmikki, punainen -Punikki, ruskea Rusko ja puurakka on Muurikki. Jos lehmällä on kapea -valkea juova pitkin selkää, sen nimi on Juonikki, vaan jos se juova -on leveä, se on Kyyttö. Kun valkea poikkijuova on lehmän ympäri, -niin on lehmän nimi Vyötikki. Valkeapäinen lehmä on Kukkanen. Jos -yksikarvaisella lehmällä on valkea pilkku otsassa niin nimitetään -sitä Tähikiksi. Jos valkea juova kulkee pitkin lehmän päätä, silloin -sille annetaan nimeksi Laukki. Kirjavapäisen lehmän nimi on Riimukki. -Kun valkea risti on lehmän selässä, on lehmä Ristikki. Valkean -ja mustan kirjava on Kirjo, vaan punaisen ja valkean kirjava on -Rannikki. Oikein pienikirjavainen on Sorikki ja papumus eli täplikäs -on Täplikki. Lyhytrakenteinen punainen tai valkea lehmä on Omena ja -muuten pienikasvuinen on Pienikki. - --- Mutta jos talossa on kaksi tahi useampi samankarvainen lehmä, niin -mitenkäs ne sitten erotetaan, kysyi Matti. - --- Ne erotetaan siten, että viimeksi syntyneitä kutsutaan sen ajan -mukaan, milloin ne ovat syntyneet, vastasi Yrjö-Mari. Esimerkiksi -aamulla syntynyt on Aimikki, päivällä syntynyt on Päistikki -ja illalla syntynyt Illakki. Tuo meidän Suntikki on syntynyt -sunnuntaina. Lukkarin muori, joka on vähän herraslehteä olevinaan, -antoi samana päivänä syntyneelle lehmällensä nimeksi Sunteri. -Maanantaina syntynyt lehmä on Maanikki, tiistaina syntynyt Tiisto, -keskiviikkona Kesto, torstaina Torstikki, perjantaina Perjo ja -lauantaina Laukko. - -Jos viikon nimelliset lehmät on jo entuudestaan karjassa, niin -annetaan jälkeen syntyneille lehmille nimi sen vuodenajan mukaan, -milloin ne ovat syntyneet. Esimerkiksi teidän Joulikki on syntynyt -jouluna. Matinpäivänä syntynyt on Marikki, laskiaisena syntynyt -Lastikki, maariana Mairikki, virposunnuntaina syntynyt on Virvikki, -pääsiäisenä Päästikki, helatorstaina Tuorikki, helluntaina Heluna ja -juhannuksena Juhlikki. Pyhäinmiestenpäivänä tahi muina välipyhinä -syntynyt on Pyhikki. - -Kerran sattui meidän lehmä poikimaan kesällä metsään, niin vasikalle -annettiin nimeksi Metsikki. Lautamiehen lehmän vasikka kun löydettiin -lehdosta, niin annettiin sille nimeksi Lehikki. Mattilan Tuomikki -on syntynyt tuomen kukinta-aikana. Lehtipuiden paljaina ollessa -syntyneelle vasikalle annetaan nimeksi Varvikki. - -Välistä annetaan lehmille nimiä muistakin syistä. Meillä kun on yksi -lehmä oikein hermeä (pehmeä) lypsää, niin sille annettiin nimeksi -Hermikki, vaikka sillä vasikkuudesta oli toinen nimi. Teidän Jouhikin -nimi johtuu sen pitkästä, jouhevasta hännästä. Tässä tuonnoin oli -Lahtelassa oikein leikkisä ja lystikäs vasikka; sille annettiin -nimeksi Lystikki. Lautamiehen emäntä antoi lempivasikalleen nimen -Lemmikki. Meille kun yhtenä vuonna ostettiin vasikka, niin sille -annettiin nimeksi Ostikki. - -Eräänä päivänä tulivat toiset paimenet Yrjö-Marin luokse ja kertoivat -nähneensä korven laidassa, mäenrinteen tuhkahiekassa suuret elävän -jäljet, joita he eivät tunteneet, lienevätkö ne olleet karhun vai -suden jäljet, mutta suuret loppanat ne vain olivat. Yrjö-Mari pyysi -saattamaan itseään jälkien luo, jonne tultuaan hän tunnusteli jälkiä -ja sanoi: - --- Nämä ovat karhun jäljet. Onko kellä paimenella hajallista virsua -vasemmassa jalassa? Antakoon sen minulle. - -Eräs paimen päästi virsuranin jalastaan ja antoi sen Yrjö-Marille, -joka katseli jälkiä. Vihdoin hän otti veitsen tupestaan, piirsi -maata jäljen ympäri veitsellä ja käänsi karhun jäljen alassuin, teki -tuluksista tulen, sytytti virsuranin palamaan karhun jäljen päällä ja -loitsi: - - Otsoseni, ainoseni, - mesikämmen kaunoseni! - Tehkäämme sulat sovinnot, - raketkaamme rajarauhat - siksi ilmaksi ijäksi, - kuuksi kullan valkeaksi, - jottet sorra sorkkasäärtä, - kaada maidon kantajata - tänä suurena suvena, - luojan lämminnä kesänä: - kun sä kuulet karjakellon, - tahi torven toitotoksen: - lyöte maata mättähälle - nukahtamaan nurmikolle. - Tunge korvasi kulohon, - paina pääsi mättähäsen, - tahi korpehen kokeos, - saaos sammalhuonehesen. - mene toiselle tolalle, - muille kummuille kahahda, - jottei kuulu karjan kellot - eikä paimenten pakinat. - - Otsonen metsän omena, - mesikämmen kaunokainen! - en sua kiellä kiertämästä - enkä käymästä epeä; - kiellän kielin koskemasta, - suin ruma rupeemasta, - hampahien hatrimasta, - kämmenien kaappomasta! - - Karhuseni, kaunoseni, - korven ainoa asuja! - Käyös kaarten karjamaita, - piilten piimäkankahia, - kierten kellojen remua, - ääntä paimenten paeten! - Konsa on karja kankahalla, - sinä suolle suoritaite; - kun karja solahtaa suolle, - silloin korpehen kokeos; - karjan käydessä mäkeä - astu sie mäen alatse: - karjan astuissa alatse - mene sie mäkeä myöten; - karjan astuissa aholla - viere sinä viidakkoa, - karjan viidakkoa vierren - sinä astuos aholla! - Kule kullaisna käkenä, - hopeaisna kyyhkyläisnä! - siirry siikana sivuitse, - veteleite veen kalana, - viere villakuontalona - kule pellavaskupona! - Kätke kynnet karvoihisi, - hampahat ikenihisi, - jottei karja kammostuisi, - pieni vilja pillastuisi! - Anna rauha raavahille, - sorkkasäärille sovinto, - käydä karjan kaunihisti - soreasti sorkutella - poikki soita, poikki maita, - halki korven kankahia, - ettet koske konsanaka, - rupea rumanakana! - - Otsoseni, omenani, - metsän kuuluisa kuningas! - Muista muinainen valasi - tuolla Tuonelan joella, - Kynsikoskella kovalla, - Luojan polvien edessä, - jalkain juuressa Jumalan: - lupa sulle annettihin - kolme kertoa kesässä - käydä karjan kuuluvilla, - tiukujen tirinämailla, - vaan eipäs tuo sitä suvaittu - eikä annettu lupoa - ruveta rumille töille, - paatua pahantekohon! - - Jos sulle viha tulisi, - hampahat haluttelisi: - viskaa viitahan vihasi, - honkihin pahat halusi! - hakkoa lahoa puuta, - kaada koivunpökkelöitä, - vääntele vesihakoja, - määhki marjamättähiä! - - Kun tulevi ruuan tarvis, - syödä mielesi tekevi: - syö'ös sieniä metsästä - murra muurahaiskekoja, - juuria punaisen putken, - metsolan mesipaloja, - ilman ruokaruohoittani, - minun henkiheinittäni! - - Metsolan metinen amme - hapata hihittelevi - kultaisella kunnahalla, - hopeaisella mäellä: - siin on syödä syötähänkin, - sekä juoda juolahankin; - eikä syöden syömät puutu, - juoden juomiset vähene. - - Niin teemme nyt ikisovinnot, - ikirauhat raketkaamme - eleäksemme ehosti - kaiken kesää kaunihisti, - maat on meillä yhtehiset - evähät erinomaiset. - - Josp on tullet näille maille, - sattunet saloille näille: - täällä aina ammutahan, - pyssyn kanssa pauketahan. - Jos ei ampujat kotona: - on meillä osaavat vaimot, - emännät erinomaiset, - jotka tiesi turmelevat, - matkasi pahoin panevat. - Vaan jos tahtonet tapella, - eleä sodan tavalla: - tapelkaamme talvikaudet, - lumiajat luiskatkaamme! - Suven tullen, suon sulaen, - lätäkköjen lämmitessä: - ellös tänne tulkokana - karjan kullan kuuluville. - - Jos mä otsona olisin, - mesikämmentä kävisin, - en mä tuossa noin asuisi - aina akkojen jaloissa. - Onpa maata muuallakin, - tarhoa taaempanakin - juosta miehen joutilahan, - virattoman viiletellä, - käydä halki kämmenpääsi, - poikki pohkealihasi, - sinisen salon sisässä, - korven kuulun kainalossa. - Käpy on kangas käydäksesi - hiekka helkytelläksesi - merenranta juostaksesi - Pohjan pitkähän perähän, - Lapinmaahan lauhkeahan: - siell on onni ollaksesi, - armas aikaellaksesi, - käydä kengittä kesällä, - syksyisillä syylingittä - suurimmilla suonselillä, - levehillä liettehillä. - - Kun et tuonne mennekänä - etkä oikeittain osanne: - ota juoni juostaksesi, - polku poimetellaksesi - tuonne Tuonelan saloille, - tahi Kalman kankahille: - siellä on suohut sorkutella, - kanervikot kaalaella, - siell on kirjos siellä karjos, - siellä muita mullikoita - rautasissa rahkehissa, - kymmenissä kytkyvissä, - siellä laihatkin lihovat, - lihaviksi luutkin saavat. - - Lepy lehto, kostu korpi, - taivu ainoinen Tapio! - Anna rauha raavahille, - sorkkasäärille sovinto - tänä suurena suvena, - Herran hellänä kesänä! - - Kuippana metsän kuningas, - metsän hippa halliparta! - Korjaele koiriasi, - raivaele rakkiasi! - Pistä sieni sieramehen, - toisehen omenamarja, - jottei henki haisahtele, - tuuhahtele karjan tuoksu! - Silmät silkillä sitele, - korvat kääri käärehellä, - jottei kuule kulkevia, - ei näe käveleviä! - - Kun ei tuosta kyllin liene, - ei vielä kovin varonne: - kiellä poies poikoasi, - epeä äpärettäsi! - Saata pois saloilta näiltä, - näiltä mailta matkohinsa, - kapehilta karjamailta, - levehiltä liepehiltä! - Kätke koirasi kolohon, - rakkis rautakahlehisin, - kultaisihin kytkyvihin, - hihnoihin hopeaisihin, - jottei piiloa pitäisi, - häpehiä hämmentäisi! - - Oi Ukko ylijumala, - Kaikkivalta, taivon taatto! - Kuule kultaiset sanani, - hopeaiset lauselmani! - Kun kuulet toden tulevan, - pakkopäivät päälle käyvän: - muuta muuksi lehmäseni, - karnahuta karjaseni, - kiviksi minun omani, - kantoloiksi kaunoseni - karhun maata kulkiessa, - vantturan vaeltaessa! - Paina panta pihlajainen - ympäri nenän nykerän! - Kun ei pihlaja pitäne, - niin se vaskesta valata! - Jos ei vaski vahva liene, - panka rautainen rakenna! - Vaan jos raudan ratkaisnehe, - vielä mene he vioille: - syökse kultainen korento - leukaluusta leukaluuhun, - päät on päättele lujasti, - katkoa kovasti kiinni, - ettei liiku liiat leuat, - harvat hampahat hajoa, - kun ei raudoin ratkottane, - teräksillä temmoittane, - veitsillä veristettäne, - kirvehellä kiskottane. - -Keväällä niin pian kuin kuori alkoi puusta irtaantua, leikkelivät -paimenet noin kolmen korttelin pituisia koivun oksia, jotka he -koloivat (kuorivat) joko siten, että hampaillaan nylkivät kuoren, -tahi tekivät tulen, jossa he hautoivat (varistivat) varvat, -jotka sitten vispiläruohkalla ruohkattiin, joten kuoret helposti -irtaantuivat. -- Vispiläruohka oli koivusta tehty kepukka, jonka -toinen pää oli halaistu, jossa varpain kuoret irroitettiin ja toinen -pää maahan pystytettiin. -- Yksinäisestä koivun oksasta kierrettiin -panka, johon ladottiin viisi tahi kuusi lukemaa (lukema on 3 varpaa) -kolottuja varpoja tyvipuolelta. Sitten tehtiin nide pajusta, jolla -vispilät nidottiin. Noin tusina tahi parikin tusinaa vispilää tehtiin -kuhunkin taloon joka kevät. Vispiläin latvat sidottiin pajunkuorella -kiinni, tyvet tasoitettiin ja vispilät vietiin aitan parvelle tarpeen -varalle. - -Pienille veikoilleen, jotka kotilapsina keppejä pitivät -puuhevosinaan, tekivät paimenet joko kirjavat tahi yksiväriset -kepit. Kirjavat kepit tehtiin siten, että veitsellä piirrettiin -pajun kuori kierteisesti, toinen välike kuorittiin ja toinen välike -jätettiin kuorimatta. Näin saatiin valkean- ja viheriänkirjava -keppihevonen. Punaisen- ja viheriänkirjavaksi tehtiin keppi siten, -että rätvänänjuuria ja lepänkuoria pureskeltiin suussa sekaisin ja -sillä voideltiin vasta kirjavaksi kuoritun kepin ihopinta. Jos keppi -tahdottiin punaisen- ja valkeankirjavaksi, niin se tehtiin edellä -kerrotulla tavalla, vaan jäljelle jäänyt kuori kun irroitettiin, -niin sen sija jäi valkeaksi. Punaiset kepit voideltiin kuorittuina -kokonaan rätvänänjuuri- ja lepänkuoriseoksella ja kepit kuivattiin -huolellisesti. Ruohonpäisiksi saatiin kepit, kun kuorittua kuivaa -keppiä hangattiin joko koivun tahi lepän lehdillä. - -Ne vanhemmat poikapaimenet, jotka tahtoivat matkia vanhain miesten -tupakanpolttoa ja opetella tupakoitsijoiksi, tekivät itselleen -leppätötöt, joissa polttelivat sammalia, kuivatuita lepänlehtiä -ja nokolaisia. Leppätötöksi otettiin sileä, hoikka leppä, joka -keskuskohdalta jätettiin niin pitkäksi, kuinka korkeaksi leppätöttö -tehtiin, noin pari, kolme tuumaa. Sen molemmat puolet pykällettiin -yhtä paksuiksi ja sitten kiertämällä irroitettiin sisus. Pohja -tehtiin joko tuoreesta koivusta tahi lepästä. Kupeesen kaivettiin -reikä, johon pistettiin joko kuusamesta tahi höyspuusta tehty varsi. -Näin oli piippu valmis. Tiettävästi sitä ei uskallettu kotiin -viedä eikä näyttää aikaihmisille, vaan päivillä talletettiin sitä -taskussa ja yöksi se pistettiin joko pellon aidankynnen alle tahi -muuhun piilopaikkaan. Kun joku aika oli muita kasvuja poltettu ja -siihen harjaannuttu, niin otettiin salaa kotoa ukkomiesten tyllistä -tupakkaa, jota hakattiin ja poltettiin. Se tosin ensimmältä tuntui -niin katkeralta, että rupesi kiertämään sydäntä, pyörrytti ja -oksennutti, mutta vähitellen siihen totuttiin. Varovammat pojat -panivat ensimmältä vain vähän tupakkia muiden kasvien sekaan, ja kun -siihen tottuivat, lisäsivät enemmän, ja näin välttivät pyörtymisen; -mutta ahneemmat, jotka tahtoivat pikemmin oppia tupakanpolttajiksi, -saivat usein huutaa "yö" keskellä päivää. - -Tuohen kiskomista ja virsun tekoa opettivat vanhemmat paimenet -nuoremmille. Virsua aloitettiin latoa kärjestä, johon pian voi -oppia, mutta kannan kääntäminen oli vaikeampi; korkea kanta oli -sentään helpompi kääntää, mutta matala kanta oli vaikeampi. Valmiit -virsut pantiin kahalle, kaksikymmentä paria kullekin kahalle. -Ahkera ja osaava paimen voi tehdä joko neljä, viisi, tahi kuusikin -kahaa kesässä tuohen iholla ollessa. Useasti, kun tuohia ei saatu -likiseudulta, menivät vauraammat paimenet salomaille tuohen -kiskontaan ja pienemmät paimenet sillä aikaa kaitsivat karjaa. Saalis -jaettiin tasan joka hengelle. - -Marja-aikana tekivät paimenet tuohilevyistä ropeita, suppuja, -kontteja ja sippuja. Luvat tehtiin niihin tuoreesta koivusta. Kun -aamupuolikarjamaat olivat kivikkoahoja, niin niistä poimittiin -mansikkoja; iltapuolikarjamailta saatiin muita marjoja, niin -kuin messuja (mesimarjoja), vaapukoita (vattuja), mustikoita ja -soilta muuramia. Siellä täällä ojain varsilla kasvoi siestareita -eli ojakkeita (mustia viinamarjoja), mutta nämä eivät jokaiselle -kelvanneet syödä, kun ne muka olivat ankeita. Lillukoita eivät -paimenet uskaltaneet ottaa, kun ne muka olivat Hiitolaisen marjoja. -Riidenmarjoja kotilapset syödä lätsyttivät. Niin pian kuin puolat -(puolukat) tulivat puolikypsiksi, tekivät lapset niistä tirriä. -Kotilapset panivat puolukat joko kurriin (pieneen pataan) tahi -potikkaan (pieneen savipottiin, ruukkuun) ja vähän vettä päälle ja -pistivät sen uuniin hautumaan. Puolojen kypsyttyä ne otettiin uunista -ja nautittiin. Paimenet taasen laittoivat tirriä sillä tavoin, että -he nuotiossa varistivat paasikiven, jonka päällä puolat kypsytettiin, -ja sitten ne syötiin joko paljaaltaan tahi leivän kanssa. Kypsistä -puoloista samoin kuin mansikoista ja mustikoistakin tehtiin räättiä -(hillaa) sillä tavoin, että marjat jossakin astiassa lissottiin -(hienonnettiin) ja pilkuttiin pieniä leipäpaloja sekaan sekä -kaadettiin joko jamakkaa tahi nuorta maitoa seokseen aina sen mukaan, -miten makeaksi ruoka laitettiin, ja sitten se syötiin lusikalla. - -Kun kaikilla karjamailla ei kasvanut puoloja, menivät vauraammat -paimenet niitä poimimaan toisista paikoista, missä niitä kasvoi. -Pienemmät paimenet kaitsivat sillä aikaa karjaa. Kannalmuksen -saatuaan palasivat marjamiehet toisten paimenten luokse, jossa -marjat jaettiin tasan jokaiselle paimenelle. Osuutensa kukin paimen -pani omaan marjapussiinsa ja kantoi kotiinsa, jossa ne pantiin -säästöön marjatiinuihin tahi suuriin saaveihin. Raaoista karpaloista -keitettiin marjavettä, joka jäähtyneenä kaadettiin puolatiinuun. -Näin säilyivät puolat talven varalle pilaantumatta. Talvella niistä -keitettiin marjapuuroa tahi niitä hillottiin räätiksi ja pantiin -kaurajauhoja sekaan ja syötiin herkkuna. Myös söivät lapset joskus -sillänsäkin kylmäneitä puoloja. Marjavettä pidettiin harvinaisena -herkkuna. - -Kesän pitkinä päivinä, kun aika milloin alkoi käydä ikäväksi, pitivät -paimenet monenlaisia leikkejä. Niistä mainitsemme tuon voimia -virkistävän ja vilkkaan pallonlyönnin. - -Ensin tehtiin pallouirut, so. kaivettiin noin korttelin syvä kuoppa, -josta tehtiin niin monta pientä ojaa, kuin tarve vaati, noin sylen -pituudelta eri suunnille, ja kunkin ojan päähän kaivettiin pienet -kuopat. Jokainen leikkitoveri varusti itselleen riihivartan muotoiset -kepit. Sitten otettiin iso pallo (palli), joka oli tehty lepän -marasta (visasta), ja se heitettiin ulkopuolelle pallouirua. Toiset -leikkitoverit pistivät keppinsä omaan ojan päässä olevaan kuoppaansa -ja yksi kävi pallonajajaksi. Hän löi palloa kepillään ja pyysi sitä -suureen kuoppaan, jota toiset kepeillään akkiloivat (varjelivat). -Pallonajaja piti varalla, että jos kuka nosti keppinsä kuopasta -palloa lyödäkseen, niin hän suikkasi (pisti) oman keppinsä sen -kuoppaan. Jos se onnistui, kuopan varjelija sai käydä pallonajajaksi -ja ajaja pääsi kuopan varjelijaksi. Sama oli laki, jos pallo -sattui jonkun kuoppaan. Jos taasen pallonajaja sai pallon suureen -kuoppaan, niin täytyi sen käydä pallonajajaksi, jonka kohdalta pallo -meni suureen kuoppaan. Mutta jos pallo kirposi (poukahti) ilmassa -suureen kuoppaan, niin sitten heitettiin arpaa, kuka sitten tuli -pallonajajaksi. Näin pitkitettiin leikkiä niin kauan kuin halutti ja -aikaa riitti. - -Toinen leikki oli veitsisillä olo. Se piiri maata, jossa veitsisiliä -oloa leikittiin, pehmitettiin kuohkeaksi. Piirin ympärille istausivat -leikkitoverit. Ensimmäiseksi viskattiin veitsi nyrkiltä (kulakalta) -siten, että veitsen kärkipuoli asetettiin peukalon puolelle ja sitten -viskata heilahutettiin se määrättyyn kohtaan. Jos kuka sai sillä -tavalla kolme kertaa yhtä perää veitsen pystyyn, niin hän oli sen -tempun suorittanut ja antoi veitsen viereisellensä leikkitoverille, -mutta niin pian, kuin veitsi ei osunut pystyyn, piti se antaa -seuraavalle. Kuinka monta kertaa veitsi meni pystyyn maahan, ne -kerrat luettiin viskaajalle hyväksi. Toisessa tempussa asetettiin -veitsi kourankupuun kärki ylöspäin, josta sitä viskattiin maahan -pystyyn. Kolmanneksi otettiin veitsi kärjestä kiinni ja viskattiin -pyöräyttämällä maahan. Neljänneksi pudotettiin veitsi kädestä maahan -kärki alaspäin. Tätä sanottiin tiputtamiseksi. Viidenneksi asetettiin -veitsi sakarisormen haaraan kärki ylöspäin ja siitä se viskattiin -määräpaikkaansa. Kuudennessa tempussa otettiin veitsi oikeaan -käteen, vasemmalla kädellä otettiin oikean korvan lehdestä kiinni -ja niin viskattiin veitsi oikealla kädellä vasemman käsikoukun läpi -määräpaikkaansa. Jokaisen täytyi suorittaa nämä temput kolme kertaa. -Joka sai ne ensimmäiseksi suorittaneeksi, se pääsi ensimmäiseksi -leikistä ja sikäli toisetkin. Mutta kuka jäi viimeiseksi ja siis -tappasi, sen täytyi vetää hampaillansa ylös vesikuoppaan istutettu -puikko rangaistukseksi kömpelyydestänsä. - -Kolmas leikki oli keilinlyönti. Tehtiin yhdeksän palikkaa, joilla oli -eri nimensä ja eri arvonsa. Yksi oli kuningas, jonka arvoluku teki -kymmenen. Se oli muita pitempi ja sillä oli kaksi ympyräpyöryläistä -päässä. Kolme palikkaa oli sotamiehiä, joiden kunkin arvoluku -teki viisi, ja niillä kullakin oli yksi ympyräpyöryläinen päässä. -Viisi oli talonpoikaa, joiden kunkin arvoluku oli kolme, ja -ne olivat pyöreäpäisiä. Siis teki kaikkein palikkain yhteinen -arvoluku neljäkymmentä. Palikat asetettiin ympyrään, niin kauas -toisistaan, että viskattava pallo mahtui välitse. Piirin keskelle -asetettiin kuningas. Leikkikumppalit heittivät (viskasivat) -vuoroin palloa piiriä kohti, ja niin monta miestä (palikkaa) kuin -kukin sai kaatumaan, niin monta arvonumeroa hän sai hyväkseen. -Kuka ensimmäiseksi sai luvun neljäkymmentä, se pääsi voittajaksi, -ja kuka jäi viimeiseksi, se tappasi. Ken sai yhdellä lyönnillä -kaatumaan kolme miestä, sen sanottiin saaneen sian selän, joka teki -kaksikymmentä. Jos kaatuneiden joukossa oli kuningas, niin luku teki -kolmekymmentä. Joka sai kaksi sianselkää, se voitti pelin pitämättä -lukua, minkä arvoiset miehet olivat. - -Neljäs leikki oli sirkanlyönti. Paimenet tekivät kukin itselleen -noin kyynärän pituiset kepit. Sitten tehtiin noin korttelin -pituinen kepukka. Sen nimi oli sirkka ja se oli yhteinen kaikille. -Aukealle kedolle istutettiin pensas. Sen jälkeen asettausivat -kaikki leikkitoverit rinnakkain seisomaan ja vaurain heistä otti -käsivarrelleen kaikki kepit ynnä sirkan, jotka hän viskasi päänsä -yli taaksepäin. Kenen keppi yhtyi likimmäiseksi sirkkaa, se pääsi -sirkanlyöjäksi ja pensaan varjelijaksi. Hän kävi pensaan luokse, -ja toiset asettausivat vissin matkan päähän siitä vastustamaan -sauvoillansa, ettei sirkka saanut lentää kovin kauas. Sirkanlyöjä -asetti kepin kouraansa siten, että enin osa keppiä riippui kouran -alapuolella, ja kouran yläpuolella oli ainoastaan kepistä noin puolen -korttelin verran. Sitten hän sijoitti sirkan peukalon ja etusormen -päälle, josta hän nykäisi sirkan ilmaan ja löi sitä kepin alapäällä, -jotta se lensi toisten paimenten luokse. Nämä taas koettivat -kepeillänsä vastustaa sirkan lentoa. Kun sitten sirkka putosi maahan, -niin viskasivat rivissä seisojat sen vuoron perään takaisin kädellään -tarkoittaen että sirkka sattuisi joko pensaasen tahi sen varjelijaan, -joka sitä koetteli puolestaan kepillänsä varjella. Jos sirkka sattui -joko pensaasen tahi sen varjelijaan, tämän täytyi heti paikalla -luopua asemastaan ja tulla riviin seisomaan, ja se leikkitoveri, joka -sirkan sai sattumaan, pääsi sirkanlyöjäksi. Jos lyöjältä kirposi -sirkka rivissä seisojain ylitse, niin täytyi sen rivissä olijan -noutaa sirkka, jonka vuoro oli viskata. Jos viskaajalta sattui sirkka -menemään edemmä pensasta, sirkanlyöjä mittasi kepillään sirkan ja -pensaan välimatkan. Samaten hän teki, jos sirkka pysähtyi pensaan ja -rivissä seisojain välille tahi syrjään. Viisikymmentä kepin mittaa -saanut pääsi leikistä pois herrana. Toiset pitkittivät leikkiä siihen -asti, kun joku jäi viimeiseksi, jolle annettiin nimeksi hiivarutska, -ja sen nimen hän sai pitää siihen asti, kunnes joku toinen tappasi -leikissä ja tälle sitten siirtyi sama nimi. - -Eräänä päivänä laittoivat paimenet hyppäyspuut. He iskivät erään -penkereen luokse kaksi oksittaista koivua noin sylen verran -toisistaan. Sitten he ottivat tuoreen virven ja asettivat sen -vaakasuoraan koivun oksain päälle ja alkoivat hyppiä virven päällitse -penkereen yläpuolelta. Ensin pidettiin virpi alempana ja nostettiin -sikäli korkeammalle, mikäli hyppimiseen harjaannuttiin. Muuten sai -jokainen tahtonsa ja kykynsä mukaan laittaa virven korkeammalle tahi -matalammalle. Ensin he hyppivät siinä paikallaan, vaan sitten he -juoksivat ulompaa ja leiskahtivat hyppäyspuun ylitse vuoron perään -kukin. - -Napakiikun laittoivat paimenet siten, että istuttivat maahan pystyyn -patsaan, jonka yläpäähän he iskivät rautaisen navan. Sitten he -hankkivat pitkän laudan, jonka keskelle kaivoivat reiän, ja asettivat -laudan reiän napaan. Kiikkujat kävivät laudan päihin poikkipuolin -laamalleen vastapäätä toisiaan. Jalkain ponnistuksella saatettiin -lauta pyörimään navan ympäri. Se kun sai oikein vauhtiinsa, niin -ei tarvinnut kuin silloin tällöin jalalla potkaista, niin se -meni aika hoijakkaa ympäriinsä. Kun ensimmäinen pari oli saanut -tarpeekseen kiikkua (pyöriä), kävi toinen pari vuorostaan ja niin -aina vuoronperään, siksi kunnes jokainen sai kiikkuneeksi niin monta -kertaa kun vain halutti ja aika antoi. - -Eräänä iltana, kun paimenet ajoivat karjansa kotiin, he huomasivat -kotimatkalla, että Niemelän Perjo-niminen hieho olikin poissa. Ei muu -neuvo auttanut, kuin täytyi Niemelän lehmäpaimenten mennä kadonnutta -etsimään ja toiset paimenet ottivat ajaakseen Niemelän lehmät kotiin. -Pimeään asti etsittyään täytyi paimenten palata tyhjin toimin -kotiinsa. Siellä arvelivat aikaihmiset jonkun tuhon hieholle tulleen, -kun se ei muka milloinkaan karjasta eronnut, vaan seurasi aina toisia -lehmiä. Jo varhain seuraavana aamuna laittoi emäntä neljä henkeä -kadonnutta hakemaan. He etsivät murkinalle saakka kaikki ne paikat, -joissa karja edellisenä päivänä oli oleskellut, mutta eivät mitään -löytäneet. Murkinalta läksivät vielä samat etsijät ottaen keralleen -lehmänkellon, jota soittelivat niissä paikoin, jossa luulivat Perjon -olevan, ja etsivät taasen uudestaan tarkkaan koko eilisen karjamaan -ja muita maita lisäksi, vaan eivät mitään löytäneet. - -Päivällistä syödessä arveli Mauno-setä, että epäilemättä hieho oli -metsänpeitossa. Jos ukkometsä olisi sen peittänyt, niin se toki -antaisi Perjon syödä, vaan jos akkametsä sen oli peittänyt, niin ei -se rymä anna lehmäraukan syödäkään, vaan piinaa sitä nälällä. Siis ei -tässä muu auttaisi, kuin täytyisi lähteä Valaja-Mattia hakemaan, joka -sen päästäisi metsänpeitosta. - -Yrjö laitettiin noutamaan Valaja-Mattia, joka tulikin keski-iltoin -aikana ja sanoi hiehon olevan vielä elossa, niin muka arpa oli -sanonut. Vierasta syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen hän pyysi -ja sai viinaa kupissa. Viina-astian hän asetti liedelle, kumartui sen -yli, sylkeä töppäsi kuppiin ja loitsi: - - Nouse luonto liikkehelle, - hengen haltia havahdu, - luontoni kivenkovainen, - karva raudan karkiainen. - Nouse isoisän luonto, - isoäidin äkäluonto, - isoni, emoni luonto, - luonto valtavanhempani - oman luontoni lisäksi, - voimani väkitueksi. - Nouse niin kuin ennen nousit - minun nostatellessani: - silloin vuoret voina vuoti, - kalliot kananmunina, - simana salot siniset, - oluena umpilammet; - alahaiset maat yleni, - ylähäiset maat aleni, - tullessa Jumalan tunnin, - avun Herran auetessa, - tämän lapsen lausuessa, - uron pojan uhkatessa - kaikki Hiidet himmenivät, - katosivat maan katehet. - -Sitten noita ryyppäsi viinan suuhunsa. Sen tehtyään hän pyysi ja -sai kourallisen suoloja rievussa. Hän asetti suolarievun lieteen, -kumartui itse sen yli, sylkäisi suoloihin ja loitsi: - - Kun ei minussa miestä, - ukon pojassa urosta, - tämän päästön päästäjätä, - tämän pulman purkajata; - nouskohon norosta miehet, - miekkamiehet liettehestä, - jotk on viikon maassa maanneet, - kauan lehossa levänneet. - Nouskoot maasta maan urohot, - kaivoloista kalpamiehet, - jokiloista joutsimiehet! - Nouse metsä miehinesi, - korpi kaikki kansoinesi, - vuorenukko voiminesi, - vesihiisi hirmuinesi, - väkinesi veen emäntä, - veen vanhin valtoinesi! - Nouskoot neitoset norosta, - hienohelmat hettehestä - miehen ainoan avuksi, - pojan kuulun kumppaliksi, - jottei pysty noidan nuolet - eikä tietäjän teräkset - eikä velhon veitsiraudat - eikä ampujan asehet! - -Sitten Mauno-setä otti noidan käskystä Perjon peräkkeen läävästä. -Noita otti käteensä loitsitut suolat ja niin he läksivät kylän -kujasia myöten menemään metsään. Mennessään noita ripisteli muutamia -suolarakeita kujasille ja loitsi itsekseen kateen sanat. Kujan suuhun -päästyään hän otti kääntöpääveitsen, jolla irroitti maasta lehmän -jäljen ja otti sen keralleen. Sitten he kulkivat sitä suuntaa, jonne -hieho oli hävinnyt. Metsässä noita haki sellaisen koivupensaan, jossa -kasvoi kolme puuta yksillä juurilla. Ne kaadettiin taivuttamalla -maahan ja latvojen päälle pantiin kolme kiveä, jotta ne pysyivät -taivutuksissa. Koivuista otti noita tuohia ja hilpeitä, jotka hän -pisti taskuunsa. Sitten tehtiin nuotio risuista koivun latvojen -päälle. Noita istausi haaralleen hajareisin koivujen päälle, viskasi -suoloja, lehmän peräkkeen ja lehmän jälkimullan tuleen ja loitsi: - - Kuippana metsän kuningas, - metsän hippa, halliparta, - korpikuusien kokoinen, - suopetäjäin suurukainen! - Mikä sun päähäsi pölähti, - mikä iski mielehesi, - kun sä teit tuhoa työtä, - työtä ala-arvollista? - Ku käski pahalle työlle, - kenpä kehnolle kehotti? - Sanos suoraan nyt minulle, - virka visusti asia: - mihin joutui mun omani, - kuhun hiehoni hävisi? - Onko kiinni kahlehissa, - rautaisissa rahkehissa? - Vai on suossa sorkkinensa, - notkossa noroperässä? - Tahi kivilouhikossa - kahden kallion välissä? - Vai on murtoon murrettuna, - puunjuurihin pujottuna? - Jos sen kahlit kahleisihin: - katko auki kahlehensa! - Jos sen suohon sortaelit: - auta suosta soreasti! - Jos sen kahlit kalliohon: - niin kohota kalliosta! - Jos sen murtohon musersit: - murra murrokset muruiksi! - - Jos ei tää lie sinun työsi, - lie Kuippanattaren kujeita; - käske hänen kiirehesti - panonsa peruuttamahan. - Aina miehet miehuulliset - akat aisoissa pitävät, - ettei ne tuhoja tuota - eikä rupea rumaksi. - - Kuippanatar kunnon vaimo, - metsän ehtoisa emäntä! - Jos oot väärin vääntänynnä - minun lehmäni lehossa, - pannut Kyytön kytkyeesen, - Perjon peräkkeen nenähän, - niin nyt suorin suorittele, - väännä väärät oikeaksi; - päästä Kyyttö kytkyestä, - Perjo peräkkeen nenästä, - ennen kuin tuho tuleepi - pakkopäivä päälle käypi. - - Tapiotar tauna vaimo, - Mielikki metsän emäntä! - Ota vitsa viidakosta, - koivu korven notkelmasta, - jolla Perjon pelästytät, - ajat lehmäni lehosta. - Saata sarvista uralle, - tielle korvista kohenna. - Josp on tieltä poikkeaisi, - tiepuolehen putkahtaisi: - pane kaksi kämmentäsi - kahden puolen kaiteheksi. - Saattele salopoluilla, - taluttele tietä myöten - kyläkunnan kuulematta, - kierosilmän keksimättä - miehen etsivän etehen, - aina käyvän askelille. - - Jos ei metsä miehinensä - eikä lehto lapsinensa - tästä seikasta selitä, - päästä tästä pälkehestä, - viel on muuta muistetahan, - toiset keinot keksitähän: - luottaumme Luojahamme, - turvaamme Jumalahamme! - Tuolta aina armot käyvät, - avut todella tulevat - ylisestä taivosesta, - ylimmäisen pilven päältä, - joss on auki armon aitta, - turva totinen varana. - - Oi Ukko ylinen Luoja, - taatto taivahan napainen! - Tule tänne tarvittaissa, - käy tänne kutsuttaessa - puuttehien purkajaksi, - päättehien päästäjäksi! - Ota suusta surman suitset, - kaulasta manalan kahleet, - tuonen ohjat olkapäistä, - pirun valjaat vartelolta - hätähisen huutaessa, - pakkohisen parkuessa. - Tuo tänne tulinen miekka, - säkehinen säilä kanna, - jolla katkot Lemmon kahleet, - pirun pintehet hajoitat, - päästät vaarasta vasikan, - lehmän Louhen kytkyestä, - kylän liioista limoista, - naisten naarojen sanoista, - katehien kainalosta, - vihansuovan sormenpäästä. - Hillo Hitto hartioista, - painele pahoa miestä, - jotta Hitto himmastuisi, - perkeleetkin peljästyisi, - katoaisi maan katehet, - pahansuovat maahan sortuis, - jottei tohtis toisen kerran - tuotella tätä tuhoa. - -Valkean sammuttua noita otti kolme hiiltä ja pisti ne taskuunsa. -Kivet hän vieretti edemmä, jotta koivut saivat taipua paikoilleen -pystyyn. Sitten he hakivat pienen yksinäisen näreen, josta noita -leikkasi latvan ensimmäistä kerkkää myöten ja pisti sen taskuunsa. -Näre nyhdettiin juurinensa maasta ja sijoitettiin seisomaan samalle -paikalle, latva maata vasten ja tyvi ylöspäin. Sen tehtyään -hakivat miehet kaksitoista kiveä joista he panivat kolme kullekin -ilmansuunnalle. Sitten noita käski Mauno-sedän seisoa pohjoispuolella -ja itse hän oli itäpuolella, nosti kätensä ylös ja rukoili: - - Ylemmäksi huokoamme - pääni päälle taivosehen: - tule Luoja turvakseni, - taivon taatto tuekseni! - Seiso seinänä edessä, - asu aitana takana, - ettei pysty noidan nuolet - eikä tietäjän teräkset! - Paljon on maassa tietäjiä, - maan povessa mahtajia: - noitia joka norolla, - katehia kaikin paikoin, - velhoja joka veräjä, - joka aita arpojia. - Varjele vakainen Luoja, - turvaa totinen Jumala - naisten naarojen sanoista, - miesten mielijuohtehista! - Ole ainoisna apuna, - vakaisena vartiana - katehia kaatamassa, - vastuksia voittamassa! - -Nämä temput tehtyänsä miehet palasivat takaisin Niemelään, jonne -päästyä noita viskasi koivun hilpeet, hiilet ja näreen latvan läävään -lausuen: - - Koituos Perjo kotiisi, - saavu salvoksen sisähän, - isäntäsi iltaselle, - emäntäsi aamuselle, - muun pereesi murkinalle. - -Sillä aikaa kuin Mauno-setä ja Valaja-Matti olivat metsässä, kävi -Lippolan paimentyttö Niemelässä ilmoittamassa, että heidän härkänsä -keralla tuli sinne eilen illalla vieras hieho. Sen johdosta laittoi -Niemelän emäntä Annin ja Kaisan Lippolaan katsomaan, olisiko se -heidän hiehonsa, ja tuomaan se kotiin, jos omakseen tuntisivat. -Illallisen perästä tulivatkin Niemelän tytöt hiehon keralla kotiin. -Hieho ei siis ollutkaan metsänpeitossa, niin kuin luultiin. - -Saatuansa ruokaa ja juomaa sekä sen perästä palkkansa läksi -Valaja-Matti talosta ja luki kiitoksia lähteissään. - -Uutisen rinnassa olivat metsän pedot tavallista kiihkeämmät ja -raivokkaammat. Sen tiesivät paimenet entuudestaan ja siksipä he -pitivätkin karjaansa tarkemmin silmällä; lammaspaimenet koettivat -erittäin tarkkaan kaita laumaansa. Joka kerran, kun he jonkun lehdon -läpi ajoivat lammaskatraan (lauman), he lukivat lampaansa, olivatko -ne kaikki vai oliko joku poissa. - -Eräänä päivänä, kun lammaspaimenet olivat veitsisillä ja lampaat -söivät lehdon laidassa toisessa päässä ahoa, tulla pölähti yhtäkkiä -susi lehdosta lammaslaumaan. Joku paimenista huomasi sen ja sanoi: - --- Kas, mitäs lampaat noin ryöppyävät (juoksevat), eiköhän liene -hukka katraassa? - -Paikalla nousta kehahtivat kaikki paimenet ja juoksivat laumaan päin. -Koirat, jotka olivat loikoneet paimenten luona, juoksivat vikevästi -lammasten luokse. Juostessansa näkivät paimenet suden kaappaavan -yhden vuonan ja pakenevan sen kanssa metsään. Paimenet hokivat -(huusivat) "hoisoi, soi!" minkä jaksoivat ja koirat juoksivat lehtoon -suden perästä. Heti paimenet kokosivat lampaat yhteen ja lukivat -kukin omansa. Niemelän lampaista oli Papurin vuona poissa. - -Kun paimenet olivat tointuneet ensi hämmästyksestään, he näkivät -koirain taluttavan vuonaa lammasten luokse. Paimenet menivät vastaan -ja katselivat vuonaa tarkoin, oliko se haavoittunut. Kaulassa -havaittiin olevan hampaan jälkihaava. Pari paimenta läksi saattamaan -vuonaa kotiin. Pian kuulivat paimenet Tinnon paimenten hokevan -hoihottavan, josta he arvasivat suden siellä olevan. Vähän ajan -perästä kuului Savon paimenten hokeminen, ja kohta sen perästä -hokivat Kiiskisen paimenet. - --- Nyt se hukka juoksee yhden kylän katraasta toisen kylän -katraaseen. Se viertää niinkuin kaskea, sanoivat paimenet. - --- Vasta kun näette hukan tulevan lammasten tahi lehmien luo, niin -tarkastakaapa, onko sillä suu selällään; silloin ei se saa mitään. -Sillä istuu silloin Hittolainen selässä ja on pannut raudat hukan -suuhun, niin se ei voi ottaa mitään. Tosin ihmiset eivät Hittolaista -näe, mutta vanhat ovat kertoneet niin olevan. Vaan jos hukalla on suu -ummessa, niin silloin se ottaa minkä vaan tapajaa, kertoi Yrjö-Mari -toisille paimenille. - -Niemelässä ensin hämmästyttiin ja sitten iloittiin koirain -uskollisuudesta ja varmuudesta, kun ne saivat vuonan pelastetuksi. -Isäntä meni itse seppää kutsumaan lukemaan suden vihoja. Kun seppä -tuli ja katseli vuonan haavaa, hän käski sitä haudella keitetyillä -sudensammalilla kylmiltään. Sitten hän pyysi tuimaa (suolatonta) -voita, jonka saatuaan hän ensin sylkeä töppäsi voihin ja sitten -loitsi: - - Susi surma, mulkosilmä, - harvahammas, jouhikuono, - Viron hurtta, villahäntä, - korven koira, maan pakana, - luun syöjä, lihan purija, - veren uudelta vetäjä! - Ku käski pahalle työlle, - kenpä kehnolle kehotti? - Ei sua käskenyt emosi - eikä valtavanhempasi - syödä lampahan lihoa, - viatonta verta juoda; - vaan hän käski kaunihisti - eleä ehon hyvästi - eikä syödä syyttömiä, - haaskata viattomia. - - Kun nyt teit tuhoa työtä, - katkoit kalman karvallista; - tule siis työsi tuntemahan, - pahasi parantamahan, - ennen kuin sanon emolle, - virkan valtavanhemmalle. - Enemp on emolla työtä, - vaiva suuri vanhemmalla, - kun poika pahoin tekevi, - lapsi tyhmin turmelevi. - Vie nyt pois vihasi tästä - keltaisihin keuhkoihisi, - makeaisin maksoihisi, - saata sappesi sisälle, - alle haikuhammastesi, - muuta viinaksi vihasi, - maidoksi pahat makusi! - -Hautelemisen perästä voideltiin vuonan haavaa tuimalla voilla, ja kun -sitä tehtiin viikon päivät, niin vuona parani. - -Kesän pitkinä päivinä rakensivat paimenet kivistä majan, tekivät -siihen ovi- ja akkunareiät ja kattoivat sen tuohilevyillä. Siinä he -oleskelivat syksysateilla suojassa. - -Eräänä päivänä, kun paimenet olivat Pietolassa paimenessa, näkyi -sateen jälkeen taivaankaari. Yrjö-Mari selitti toisille paimenille, -että kaaren toisessa päässä on musta lehmä ja toisessa musta härkä. -Ne juovat jostakin joesta, järvestä tahi lähteestä vettä, joka kaarta -myöten juoksee pilviin. Nyt näyttää kaaren toinen pää juovan vettä -Suojärvestä ja toinen Ilmetjoesta. Tämän kuultuaan läksivät Perätalon -Pärtty ja Mäkelän Pekka Suojärvelle, jonne tuli parin virstan matka, -katsomaan kaaren päässä olevan mustan lehmän juomista. Sinne tultuaan -he havaitsivat, ettei kaaren pää ollutkaan Suojärvessä, vaan se -näytti olevan Myllyjoessa, jonne tuli matkaa neljä virstaa. Kun ilta -alkoi olla käsissä, eivät paimenet joutaneet sinne asti menemään, -vaan palasivat karjansa luokse. Vähän noloina pojat olivat, kun ei -matka onnistunut. Vähän aikaa kaarta katseltuaan lauloivat kaikki -paimenet: - - Kaari, kaari, katoa pois: - seppä tulee sirpin kanssa, - lyöpi kaaren kaulan poikki. - -Kohta sen jälkeen katosikin kaari paimenten näkyvistä. - -Syksypuolella kun paimenet alkoivat käydä ylipäiväisissä, tekivät -poikapaimenet haavasta itselleen lepenälaudan, jonka yläreunaan -kaivettiin pienet reiät, joihin pujotettiin nuora, toinen pää toiseen -ja toinen toiseen reikään. Sitten pantiin nuora kaulaan, joten lauta -tuli rinnan kohdalle. Lepenälautaan lyötiin kahdella palikalla ja -se antoi kumean äänen. Sen tarkoitus oli karkoittaa metsän petoja -karjamailta. - -Syksypuolella tekivät paimenet joka päivä nuotion (valkean) -metsään, ja paistoivat potaatteja. Myös nuotion hiilillä -ammuskelivat paimenet. Nuotiosta otettiin tulinen hiili, sylkäistiin -maaperäkivelle tahi kalliolle, laskettiin hiili siihen ja iskettiin -hiileen pyöreällä kivellä. Se paukahti kuin pyssy. Mitä kovempaa -puuta hiili oli, sitä kovemman paukun se antoi. Ampumista varten -poltettiin valkeassa koivu- ja katajapuita, kun niiden hiilet -paukkuivat kovasti. Ampumisen tarkoituksena oli karkoittaa -metsänpetoja. - -Syksyllä, kun metsähalmeet alkoivat orastaa, laittelivat paimenet -satimia, joilla pyytelivät lintuja. Takat tahi ansat tehtiin hevosen -kaulajouhista, silmukkapäiset. Peräkkeeksi punottiin liinan kuituja. -Peräkkeestä sidottiin ansa orasmetsähalmeen aidan kynsipuuhun ja -takka laitettiin surmansilmukalle aidankynnen alle rakoon. Nyt -kun lintu, joko teeri, metsäkana tahi pyy, joskus metsokin, läksi -menemään aidan alitse orasta syömään ja pisti päänsä, niin se -takertui takkaan. Siinä se raukka sitten rehmi siksi, kunnes takka -kuristi sen kuoliaksi. Usein kettu tahi joku petolintu lopetti kurjan -päivät ja söi koko saaliin suuhunsa. Aamusilla, kun paimenet tulivat -pyydyksiään kokemaan, he tapasivat linnun asemesta höyhenet. Jos -paimenpoika tapasi linnun elävänä takassaan, niin hän taittoi sen -selän vääntämällä, joten lintu pikemmin kuoli. - -Myös pyysivät lintuja sekä paimenet että muut nuoret pojat -katitsoilla, jotka tehtiin metsähalmeesen. Katitsapuiksi otettiin -noin puolentoista tahi parinkin sylen pituisia suoria riukuja, jotka -pystytettiin maahan ympyräiseksi tarhaksi. Yläpuolelta, joka oli -liehka, sidottiin kierretyillä vitsaksilla puut toisiinsa kiinni, -etteivät ne päässeet hajoilemaan. Keskelle katitsaa pystytettiin -vahva riuku ja sen poikkipuolin asetettiin nuorasta keskosistaan -riippumaan kartikka. Katitsan tyvipuolelle tehtiin läppä, joka -tukittiin risuilla. Riu'un päähän asetettiin kauralyhde. Kun lintu -tuli syömään lyhteestä jyviä ja istausi kartikalle, niin se kartikan -pää, johon lintu tahtoi istahtaa, keikahti alaspäin ja lintu pudota -puksahti soukan katitsan pohjaan, josta sen oli mahdoton nousta -lentoon, vaan se räpäköitsi siinä siksi, kunnes nääntyi ja kuoli. -Katitsan omistaja pisti läpästä kätensä katitsaan ja otti saaliinsa -pois ja tukitsi jälleen läpän. Sillä tavoin saatiin katitsasta -monenlaisia lintuja. Niin hyvin katitsalla kuin muullakin tavalla -pyydetyt linnut vietiin kaupunkiin tahi myytiin linturaassaleille, -jotka ne kuljettivat herkkusuiden nautittavaksi. - -Syksyllä myöhempään, kun kesätyöt olivat päätöksessä, kävivät -aikaihmiset paimenessa pienempäin paimenten edestä. Heinänteon -perästä, kun äpäre niityillä kasvoi, käytettiin karjaa siellä, -etenkin pyhäpäivinä. Saloniityt syötettiin ensin, ja sitten -myöhempään lähempänä olevat niityt. Samoin käytettiin karjaa -metsähalmeissa viljanleikkuun jälkeen ennen syyskyntöä. - -Kun syyskynnöt ja muut kesäajot oli lopetettu, veivät nuoret miehet -hevosensa salossa olevaan metsähalmeoraasen syömään ja lihomaan. Jos -oli useampia halmeita salossa, miehet panivat viikkokauden eväät -mukaansa hevosia paimentamaan lähteissään. Hevospaimenet viettivät -päivänsä joko majassa tahi kokossa tehden pienempiä käsitöitä ja -tarvekaluja. Varsinkin he kiskoivat parkkikiskoisia tuohia, joista -tekivät tuohikontteja, vakkoja, seulikansia, tohveleita, virsuja ym. -Mutta yön aikana täytyi polttaa nuotiota koko yö ulkona ja pitää -hevosista vaari, sillä metsänpedot, karhut ja sudet olivat rohkeammat -yön aikana kuin päivällä hevosten kimppuun käymään. - - - - -Karhunjahti - - - Sisältö: Syy jahdinpitoon. Jahtikuulutus. Jahtikapineet. - Jahtijärjestys. Metsämiehen luku. Jahtipiiri. Jahdinpito. - Karhujen tappaminen. Kiitosruno. Karhujen kotiintuominen. - Karhunpeijaiset. Karhun ylistysruno. Karhunlihoin jako. - -Kun karhu oli kaatanut ja haaskannut useita lehmiä sekä Niemelästä -että muista kylistä, niin kävivät asianomaiset pyytämässä jahtivoutia -kuuluttamaan koko pitäjän jahdin, miehen joka talosta. Seuraavana -sunnuntaina kuulutettiinkin kirkossa "yleinen pitäjänjahti, johon -pitää saapua mies kustakin talosta ja jokaisen kylänvanhimman pitää -tulla päällysmieheksi. Kullakin miehellä pitää oleman keralla suden- -tahi karhunverkko, keihäs ja kirves. Ja jos missä talossa on pyssy, -niin se on myös otettava keralle. Jos missä talossa ei ole kykenevää -miestä, niin saapi vauras nainen tulla toimittamaan miehen ammattia. -Kuka ei tätä käskyä noudata, sen eteen palkataan jahtimies, jonka -palkan laiminlyöjä maksaa, ja saapi vielä seuraavissa käräjissä sakon -poissaolostaan ja uppiniskaisuudestaan. Jahtiväki kokoontuu Niemelän -kylään, lautamiehen taloon ensi keskiviikkona puoliin murkinain -aikana." - -Tämä kova ja tärkeä kuulutus tuotti joka taloon puuhaa ja hommaa. -Sudenverkot, jotka oli kudottu ohjasvarsien paksuisesta tai vähän -hienommasta liinanuorasta, otettiin esille porstuan luhdilta -ja keihäät samasta paikasta. Ne tarkisteltiin nyt tarkkaan ja -korjattiin käytäntökelpoiseen kuntoon. Missä talossa oli keihäs -ruostunut tai tullut käyttämättömäksi, teetettiin pajassa uusi -keihäs. Muutamat laittoivat teroitetun kirveen pitkään varteen ja -tällainen tappara sai käydä keihään asemesta. Pitkämatkaisten täytyi -jo lähteä tiistaina kotoaan ennättääkseen määrätyllä ajalla saapua -kuulutuspaikalle. Jahtivouti tuli jo tiistai-iltana yöksi Niemelään, -jossa hän lautamiehen kanssa, joka paraiten tunsi seudut, neuvotteli -jahdinpitopaikasta ynnä muista asiaan kuuluvista seikoista. - -Keskiviikkoaamuna kokoontui Niemelään miestä kuin meren mutaa; -muutamia naisiakin oli joukossa. Kukin haukkasi ruokaa eväspussistaan -joko ulkona tahi tuvassa. Jahtivouti kutsui kylänvanhimmat kokoon -Niemelän isoon tupaan, jossa neuvoteltiin jahdinpitojärjestyksestä, -ja vihdoin, tuumien tukkuun tultua, määräsi jahtivouti napamiehet, -verkkomiehet, rintamamiehet ja hakijat. Kunkin kylänvahimman piti -katsoa ja pitää järjestys oman kylän miestensä kesken. Niemelän -kylän isännät, jotka salomaat tarkoin tunsivat, määrättiin johtamaan -jahtiväkeä määräpaikoilleen. - -Ennen liikkeelle lähtöä antoi jahtivouti määräyksen, kuinka etäällä -rintama- ja hakuväki saivat olla toisistaan ja ettei mitään ääntä -saisi antaa kuulua, ennen kuin kaikki olisivat asettuneet paikoilleen -ja hakumiehet alkaisivat hakea. Verkko- ja napamiehet olisivat -koko ajan hiljaa. Sitten vasta, kun metsänpeto olisi näkyvissä, he -saisivat kovempaa ääntä pitää. Niemelän kylän isännät tarkastaisivat -että kaikki on määrätyssä järjestyksessä ja antaisivat sanan -jahtivoudille, joka sitten antaisi merkin milloin hakumiehet alkavat -hakea. Itse sanoi jahtivouti käyvänsä napamiehiä johtamaan. Sitten -hän jakeli ampujille ruutia. - -Jahtivoudin annettua nämä määräykset läksi jahtiväki liikkeelle, -jokaisen kylän miehet yhdessä, kylänvanhin johtajana. Jahtivouti -astui Niemelän lautamiehen keralla joukon etupäässä. Kylän kujasilta -päästyä loitsi jahtivouti: - - Lähden metsään miehineni, - uroin kanssa ulkotöille, - Tapiolan tietä myöten, - Tapion taloja kohti. - Menen kauas Metsolahan, - metsän tyttöjen tyköhön, - metsän piikojen pihoille - juomahan salon simoa, - salon mettä maistamahan - mieluisassa Metsolassa - tarkassa Tapiolassa. - - Terve vuoret, terve vaarat, - terve kuusikot kumeat, - terve haavikot haleat, - terve koivikot koleat, - terve mäet mäntyinesi - terve tervehyttäjälle! - - Mielly metsä, kostu korpi, - taivu ainoinen Tapio! - Saata meitä saarekselle, - sille kummulle kuleta, - jost on saalis saatavana - otettava metsänotus! - - Nyyrikki Tapion poika, - mies puhdas, punakypärä! - Veistä pilkut pitkin maita, - rastit vaaroihin rakenna, - jotta tunnen tuhma käydä, - outo poika tien osata - näillä synkillä saloilla, - levehillä lehtomailla. - - Mielikki metsän emäntä, - puhdas muori, muoto kaunis! - Pane kulta kulkemahan, - hopea vaeltamahan - miehen etsivän etehen, - anelijan askelille! - Ota kultaiset avaimet - renkahalta, reideltäsi: - aukaise Tapion aitta, - metsän linna liikahuta - minun pyyntipäivinäni, - erän etsoaikoinani! - Kunpa et kehdanne itse, - niin on pistä piikojasi, - pane palkkalaisiasi, - käske käskyn kuulijoita. - Et emäntä lienekänä, - jos et piikoja pitäne, - sata piikoa pitäne, - tuhat käskyn kuulijata, - karjan kaiken kaitsijata, - viitsijätä viljan kaiken. - - Metsän piika pikkarainen, - simasuu, Tapion neiti! - Soitellos metinen pilli, - simapilli piipahuta - korvalle ehon emännän, - mieluisan metsän emännän, - jotta kuulisi välehen - minun kurjan kujerrosta, - miehen melkiän sanoja, - kun mä ainoisin anelen, - kielen kullan kuikuttelen. - - Tapio isäntä itse, - havuhattu, naavaturkki! - Pane nyt metsä palttinoihin, - salo verkahan vetäse, - haavat kaikki haljakkoihin, - lepät lempivaattehisin, - hopeoihin hongat laita, - kuuset kultihin rakenna, - vanhat hongat vaskivöillä, - petäjät hopeavöillä, - koivut kultakukkasihin, - kannot kultakalkkaroihin. - Pane niinkuin muinaiselta, - parempina päivinäsi: - kuuna paistoi kuusen oksat, - päivänä petäjän latvat, - metsä haiskahti medelle, - simalle salo sininen, - ahovieret viertehelle, - suovieret sulalle voille. - - Ukko kultainen kuningas, - hopeainen hallitsija! - Ota kultainen kurikka - tahi vaskinen vasara, - jolla korvet kolkuttelet, - salot synkät synkyttelet - yhtenä kesäisnä yönä, - ehtooyönä ensimmäisnä! - Käyös korvet kolkutellen, - syrjävieret sylkytellen: - aja vilja vieremiltä - aukeheimmille ahoille - minun pyyntöpäivinäni, - erän etsoaikoinani. - Hiiata hihasta miestä, - takinhelmasta taluta, - lykkeä lylyn lävestä, - saata sauvan suoverosta, - saata sille saarekselle, - sille kummulle kuleta, - jost ois saalis saatavana, - erän toimi luotavana, - osin päitä pantavana, - jakoja jaettavana. - - Kun ei löydy tältä maalta, - tuo'os maalta tuonempoa - ylitse salon yheksän, - kautta kankahan kaheksan - Lapin laajoilta saloilta, - Pohjan pitkiltä periltä - muotoa monen näköistä, - kynttä kaiken karvallista: - metsästä metsän hyviä, - maalta maan on parahia: - haon alta hallipäitä, - kuusen alta kuhmupäitä, - mattahan makaajia, - nurmella nukahtajoita, - veden viljan soutajia, - jokien mellastajia! - Tuopas niitä tuulillakin, - tuulillakin, tuiskuillakin, - poudilla ja satehilla - kohti miestä pyytävätä - kohti konstia urosta. - -Perille päästyä sijoitettiin jahtiväki sen korven ympärille, jossa -tiedettiin karhun asustavan. Perimmäiseksi salon puolelle asettuivat -verkkomiehet, jotka pystyttivät verkkonsa joko seivästen tahi pienten -kasvavain puiden varaan, jotka taipuivat helposti, jos karhu tahi -susi sattuisi verkkoon menemään, ja niin kääräytyisi peto verkkoon, -joten sitä olisi helppo tappaa. Jos verkko olisi asetettu seisomaan -taipumattomain puiden varaan, niin otus olisi suurella voimallaan -voinut ponnistaa itsensä verkon läpi, rikkoa verkon ja mennä -matkaansa. Verkkomiesten jonon molemmista päistä alkoivat sivumiesten -rivit kotipuoleen päin, jossa hakuväki seisoi rivissä. Täten oli -jahtiväki joko neliön tahi suorakaiteen muotoisessa piirissä. Piirin -keskelle kävivät napamiehet pyssyineen, keihäineen ja kirveineen. -Tavallisesti valittiin napamiesten olopaikaksi aukeampi kohta, missä -oli jotakin näköalaa. - -Merkin saatuaan läksivät hakumiehet liikkeelle ja alkoivat hokea, -se on huutaa "hoi, soi, soi, soi" kovalla äänellä yhtä aikaa joka -mies. Hakumiehiin yhdistyivät molemmin puolin ne rintamamiehet, -joiden kohdalle hakumiehet eteenpäin kulkiessaan joutuivat, -niin että rintamamiehet vähitellen yhdistyivät hakumiehiin. Kun -puoliväliin piiriä oli kuljettu, kuultiin napamiesten pyssyjen pauke. -Tästä arvattiin kontion olevan jahtipiirin sisällä, napamiesten -läheisyydessä. Pian kuului oikeanpuoleiselta rintamalta hokemista -ja pyssyn pauketta, josta arvattiin, ettei karhu ollutkaan kaatunut -napamiesten ammunnasta, vaan tahtoi oikeasta siivestä pyrkiä pakoon, -tahi voi mahdollisesti olla toinen karhu taikka susi siellä. -Jälkimmäinen arvelu oli oikea; sillä se karhu, jota napamiehet -ampuivat, ei kaatunutkaan, vaikka haavoittui, vaan juoksi verkkoon, -ja verkkomiehet viimistivät (kuolettivat) sen keihäällä. Toista -karhua eivät napamiehet nähneetkään, kun se juoksi taajan puisteikon -läpi rintamamiesten luokse. - -Heti rintamamiesten pyssyn paukkeen kuultuaan laittoi jahtivouti -puolenkymmentä napamiestä rintamamiesten avuksi. Itse toisten -miesten kanssa hän jäi navalle odottamaan, jos mahdollisesti -voisi vielä joku peto sattua tulemaan saapuville. Kauan ei siinä -tarvinnut odottaakaan, kun kolmas iso karhu tuli napamiehiä lähelle. -Huomattuaan miehet kontio nousi pystyyn takajaloilleen ja ärjäisi -kovasti. Heti lävisti jahtivoudin pyssynluoti kontion rinnan. -Laukauksesta se kaatui maahan, mutta nousi pian jälleen pystyyn -ja tuli miehiin päin. Saatuaan vielä neljä luotia ruumiiseensa se -kaatui uudelleen, mörisi kauheasti, viskoi itseään ja vaipui viimein -ikuiseen uneen. - -Se karhu, jota oikeanpuoliset rintamamiehet näkivät ja ampuivat, -pääsi karkuun. Ja vaikka pyssymiehet koirain kanssa sitä ajoivat -takaa, he eivät kuitenkaan saavuttaneet. Se katosi ja juoksi -matkaansa. Luultavasti ei luoti siihen osunutkaan, koska ei verta -ollut vuotanut. - -Kun kaikki haku- ja rintamamiehet olivat saapuneet verkoille, tulivat -sinne vihdoin napamiehetkin. Niemelän lautamies laittoi kotoaan -hakemaan kaksi vankempaa hevosta ja rekeä vetämään karhut kotiin. -Jahtivouti käski neljä riskiä miestä ottamaan karhun käpälistä kiinni -ja kantamaan sen navalle toisen nallen luokse. Miehet olivat jo -tarttua karhun koipiin kiinni, mutta Niemelän Mauno-setä sanoi: - --- Karhu on metsän kuningas, sen tähden sitä pitää kunnialla kohdella -kuoltuansakin eikä kantaa retuuttaa niin kuin sikaa sorkista. - -Sen kuultuaan käski jahtivouti ottaa pari kankea ja asettaa karhun -niiden päälle. Sillä tavoin kannettiinkin karhuvainaja kaimansa -luokse navalle. Kun väki oli kylliksensä katsellut kuolleita ja -tullut arveluistaan siihen päätökseen, että se oli emäkarhu kahden -kaksivuotisen poikansa kanssa, joka oli tuhoja karjalle tuottanut -ja nyt tässä jahtipiirissä ollut. Nyt emä toisen poikansa kanssa -oli tässä, vaan toinen poika pääsi pakoon ja soitti sorkilleen. -Luultavasti se juoksi toisille salomaille, joten oli toivottava -rauhaa raavaille moneksi ajaksi. Niinpä käski jahtivouti kaikkia -olemaan hiljaa ja väen vaiettua hän lausui: - - Ole kiitetty Jumala, - ylistetty Luoja yksin, - kun annoit otsot osaksi - salon kullat saalihiksi! - Hyvin meihin metsä mieltyi, - taipui ainonen Tapio. - Ei ollut keihäin keksimistä, - ampuen ajelemista: - itse vieriit vempeleeltä, - horjahtiit havun selältä; - risut rikkoi rintapäänsä, - havut marjaisen mahansa. - Yöt on syksyiset pimeät, - syksyiset havut liveät. - - Anna vastakin Jumala, - toistekin totinen Luoja, - soivaksi Tapion torven, - metsän pillin piukovaksi - näillä pienillä pihoilla - kapehilla kartanoilla. - -Hevosia odotellessaan istausi väkijoukko karhujen ympärille. Siinä -kerrottiin monta kertomusta karhusta, sen urhoollisuudesta, voimasta, -jalomielisyydestä ja tuhotöistä. Toinen toistaan kummallisempaa -juttua siinä lasketeltiin, mikä heistä lie ollut totta, mikä -liioiteltua. Pyssymiehet taas kehuivat pyssyjään ja itseään tarkaksi -ampujaksi. Vihdoin yllyttiin kilpailemaan, kenen pyssy kovittain -paukahtaisi. Tolja pani tavattoman paljon ruutia pyssyynsä ja -kieraisi tiukan tullon pyssynpiippuun. Kun hän ampua tiukkasi, niin -maa tärähti, mutta samassa rämähti piippukin rikki. Olipa toki se -onni onnettomuudessakin, ettei Toljalle itselleen tullut mitään -vahinkoa. - -Kun hevoset ajettiin karhujen luokse, ne korskuivat ja kuorsahtelivat -eivätkä tahtoneet pysähtyä, vaan mielivät juosta edemmä. Vihdoin -kun miehissä pideltiin kiinni, ne saatiin niin kauan pysymään -paikoillaan, että kerettiin karhut nostaa rekeen. Sitten kun karhut -oli nuorilla köytetty rekeen kiinni, päästettiin hevoset menemään. -Joukko nuoria miehiä seurasi hevosia Niemelään, jonne tultua hevoset -olivat valkeassa vaahdossa kiivaasta kulkemisesta. - -Niemelään päästyä kannettiin karhut tupaan halkoraksilla ja -asetettiin keskilattialle. Pian keräytyi koko kylän väki Niemelään -karhuja katselemaan. Lapset ja arkaluontoiset naiset ensin -pelkäsivät, mutta vähitellen he tulivat rohkeammiksi ja uskalsivat -mennä likelle katsomaan, jopa koskettamaankin karhuja. Isäntä meni -aittaan ja toi sieltä kannun vetoisen putelin viinaa pöytään. Sitten -hän pyysi suuren savivadin, johon kaatoi viinan. Jahtivoudin käskystä -aukaisi Mauno-setä karhun vatsan ja otti sieltä karhun sapen, josta -kaadettiin viinan sekaan "yhdeksän miehen voimaa". Nyt kutsui -jahtivouti ukko- ja pyssymiehet pöydän ympärille istumaan. Sitten hän -nousi seisoalleen ja kaikki seurasivat hänen esimerkkiään. Nyt otti -jahtivouti viinavadin käteensä ja katsoen karhuihin päin lausui: - - Otsoseni, ainoseni, - mesikämmen mieluiseni! - Kas kun olet tuossa kaunis - kaiken kansan katsastella: - olet kuin omena puussa - tahi marja mättähässä. - Silmäs on kuin sirkkusella - sekä pääs kuin pääskysellä; - vartalos on varsin soma, - jäsenes kuin jääröpässin; - karvas on kuin vuohen villa - tahi kaunihin karitsan. - - Kulkija korven kuningas, - metsän patja palleroinen! - En minä sinua lyönyt - enkä ampunut aseilla; - itse sie ahoa astuit, - itse vierit viidakkoa, - vierit villakuontalona - kuljit pellavaskupona: - vierit vierten jalkoihini, - sorruit sääreni etehen, - vaivuit kauan valvonnasta, - väsyit, näännyit vaivoistasi; - siinä maksoillas makaisit, - viruit villakuontalona! - Tuosta sun korjaisin kotiini, - saatoin taaton tantereelle. - Villainen sinun isäsi, - villainen sinun emosi, - villainen olet sinäkin, - villa suusi, villa pääsi, - villa päässäsi kypäri, - villakintahat kädessä, - villasukkaset jalassa, - villa viisi kynnyttäsi, - villaiset on hampahasi, - villaiset sinun vihasi! - -Sitten jahtivouti ryyppäsi viinaa vadista ja antoi vadin isännälle, -joka teki samoin ja antoi sen Mauno-sedälle, ja niin kävi viinavati -miehestä mieheen, ympäri pöydän siksi, kunnes kaikki olivat -ryypänneet. Kun viina oli vadista loppunut, toivat toisten talojen -isännät viinaa lisää. Karhut kannettiin ulos, jossa nahka nyljettiin -ja lihat korjattiin vartaalle. Lähteissään jakoivat isäntämiehet -keskenään karhun lihat ja veivät kotiinsa. Nahkat laitettiin -venytykseen kuivumaan ja sitten myytiin; niistä saaduilla rahoilla -osti jahtivouti ruutia, jolla ammuttiin yhteisessä jahdissa. - - - - -Syksytoimia - - - Sisältö: Viljain leikkuu ja kokoaminen. Lapset ja likat. - Arpominen saraheinillä. Potaatinnosto. Kopareet. Nauristen - ja lanttujen luominen, listiminen ja korjuu. Kaalipantio. - Syyskestit. Ruotsin ja Venäjän raja. Sota-aika. Sitominen. Mikon - päivä. Karjan taikominen. Lehmäin ja lammasten lääväänpano. - Hevosten talliinpano ja loitsut. - -Kun rukiit oli leikattu, sitten leikattiin ohria, jotka pantiin -kymmenen lyhdettä kuhunkin kymmenikköön. Sikäli kuin ruiskuhilaat -kuivuivat, ne kannettiin ja ladottiin keolle ja pantiin aita -ympärille. - -Kun entiseen aikaan pidettiin suuret metsähalmeet, niin niissä oli -paljon työtä sekä kaskea kaataessa, viertäessä, aidanpanossa kuin -myöskin viljan leikkuussa. Yhteiset halmeet kun olivat, niin työ, -etenkin viljan leikkuu, kävi hitaasti; sillä kukin luotti toiseensa -ja teki löräkästi työtä. Siksi täytyi monesti leikata myöhään -syksyllä, etenkin milloin sade ja tuulet sotkivat viljat ristiin. -Syksyiltoina leikattiin metsähalmeissa niin kauan, kuin suinkin -näki, usein kuutamollakin. Varsinkin Pajarilaiset olivat tulleet -kuuluisiksi myöhään kuutamolla leikkaamisesta. Siitä syystä naapurit -kutsuivatkin kuuta Pajarin päiväksi. - -Metsähalmeelle päästyä tehtiin nuotio ruokapaikkaan. Vaimot -ripustivat imevät lapsensa hursteinensa hurstipuuhun, jonka päälle -hurstut levitettiin, jottei aurinko saanut paistaa pienokaisten -silmille eivätkä hyttyset saaneet vaivata hentoja. Kullakin lapsella -oli keralla oma likkansa, joka heijasi ja hoiti lasta. Kun lapsi -rupesi itkemään, kutsuttiin äiti sitä imettämään ja korjaamaan. -Milloin lapset hyvästi viihtyivät ja makasivat, kävivät lastenlikat -vuoron perään marjassa tahi leikkivät keskenään. Iltasilla -tavallisesti tulivat lasten äidit lapsineen ja likkoineen aikaisemmin -kotiin, jossa auttelivat emäntiä lehmäin lypsyssä, illallisen -laittamisessa, saunan lämmittämisessä ynnä muissa askareissa. Kun -kauran leikkuu oli lopussa, niin koottiin ne närtteihin. Niin hyvin -keot kuin närtteetkin katettiin oljilla ja kuusenhavuilla. - -Eräänä päivänä meni Niemelän leikkuuväki metsähalmeelle kauraa -leikkaamaan. Murkinan aikana, kun toiset kävivät makaamaan ja nuoret -naiset jäivät valvomaan, sanoi miniä Elli: - --- Kun nyt Kaisalla on jo kolmet sulhaset tulossa, niin minä tahdon -arpoa, kenen omaksi sinä vihdoinkin joudut. Käy siis hakemassa tuolta -kallion uurteelta kaksitoista yhtäläistä saraheinää, niin koetetaan, -mitä ne ennustavat. - -Kaisa teki Ellin sanan mukaan ja toi saraheinät, jotka Elli tasoitti -yhtä tasaisiksi ja asetti ne sillä tavoin, että toisista tuli tyvi- -ja toisista latvapuolet yhtäänne. Sitten hän antoi heinien toisen -pään Kaisan käteen ja solmisi heinät toisesta päästä yhteen. Nyt hän -antoi solmitun puolen Kaisalle ja solmisi sitten toiset päät yhteen. -Solmitessaan hän lausui puoli laulamalla: - - Sano totta saraheinä, - puhu totta Luojan putki: - tuleeko Matista ja Kaisasta pari? - -Sitten hän otti solmitut heinät, joista oli muodostunut kolme -erillään olevaa rengasta. - --- Myttyyn meni Matin tuuma, sanoi Anni. - --- Käypäs Kaisa hakemassa toinen mokoma saraheiniä, niin arvotaan -toisen kerran, käski Elli vielä. - -Kaisa toi taas saraheinät, jotka Elli solmisi samalla tavalla kuin -edellisetkin ja lausui solmitessaan: - - Sano totta saraheinä, - puhu totta Luojan putki: - tuleeko Juhanasta ja Kaisasta pari? - -Kun heinät levitettiin, olivat ne kaikki yhtenä suurena renkaana. - --- Saat kunnon miehen, jos olet hyvä tyttökin, virkkoi Elli. - --- Elli, arvotaas vaikka suotta, mitä arpa tietää Junnolan Martista -sanoa, joka kuuluu olevan kolmas kosiomies, virkkoi Kaisa ja meni -noutamaan saraheiniä. - -Kun heinät solmittiin yhteen, niin niistä muodostui kaksi toisistaan -riippuvaa rengasta. - --- Mitä tämä merkitsee? kysyi Kaisa. - --- Se merkitsee, että vasta toista tyttöä kosioidessa Martti saapi -morsiamen, vastasi Elli. - -Mikkelin aikana alkoi omenan kaivaminen, so. potaatinnosto. -Ensin leikattiin varret, jotka ripustettiin vartaille ja vietiin -huoneiden räystäiden alle kuivamaan, jonka jälkeen ne korjattiin -rouhehuoneesen. Talvella niistä keitettiin karjalle rouhevettä. -Potaatit erotettiin kaivaessa erikseen: pienemmät sioille syötäväksi, -keskulaiset siemeneksi ja suurimmat ihmisten ravinnoksi. Naiset ja -nuoremmat pojat toimittivat potaatinnoston. Ukkomiehet kaivoivat -maahan matalat kuopat potaattimaalle ja kuopan ympärille laitettiin -multapenkereet. Näitä kuoppia kutsuttiin kopareiksi. Potaatit -pantiin kaivaessa pieniin koreihin, ja kun korit tulivat täyteen, -ne tyhjennettiin kopareeseen. Erilaiset potaatit pantiin eri -kopareihin, jotka yöajaksi peitettiin oljilla hallan ja sateen -varalta. Kun potaatit olivat kopareissa kuivaneet, ne kannettiin -kuoppiin, kukin laji eri kuoppaan. Siemenpotaatit vietiin kauemmas -kotoa kangaskuoppaan, kuopan suu peitettiin visusti laudoilla ja -hiekalla eikä aukaistu ennen kuin keväillä, jolloin ne nostettiin -tupaan koreihin itämään ja pehmenemään. Toiset kuopat olivat kartanon -läheisyydessä, josta oli helpompi tarpeen tullessa potaatteja noutaa. - -Kun tavallisesti työtä tehdessä puheaineena on se työ ja aine, mitä -milloinkin tehdään, niin Niemelänkin naiset puhelivat keskenään -kaivaessaan potaatin hyödystä. - --- Ei mistään viljasta saa niin monenlaista ruokaa kuin omenista, -virkkoi Matin Mari. - --- Niin kyllä saapikin, vastasi Mari-täti. Siitä saapi hillaa, -piirakkaita ja monenlaista liemiruokaa, sekä niitä voi keittää -kokonaisena ja syödä joko suolan, voisuolaveden tahi suolakalan -kanssa. Paistikkaina ne ovat myös oivalliset syödä ja hyvää tulee -potaattileipäkin. Mitähän ennen aikaan lienee syötykään, kun ei ollut -potaattia? - --- Entiseen aikaan kasvatettiin hyvin paljon naurista ja lanttua ja -niistä laitettiin erilaisia ruokalajeja. Kokonaiset metsähalmeet -kylvettiin naurissiemenillä, ja niistä saatiin monet tynnyrit -nauriita; samaten kasvatettiin paljon lanttuja, selitti Helka-ämmä. - --- Isävainajani kertoi muistaneensa hyvin, kun potaattia tänne meidän -maahan tuotiin ja levitettiin kruunun puolesta. Pappilaan tuotiin iso -joukko siemenpotaatteja ja niitä annettiin pitäjälle vähän jokaiseen -taloon. Vanha rovasti silloin kuulutti kirkossa: "Pappilasta saapi -ken vain haluaa ympyräisiä mukuloita, joita kutsutaan potaattis, -ja voi kylvää niitä peltoonsa. Ketä haluttaa, niin ottakoon ja -kylväköön, mutta pappilan peltoon en minä anna niitä mukulaakaan -kylvää. Kyllähän ulkomaalaiset ja meidänkin kasetit kertovat niiden -olevan hyviä ja hyödyllisiä kasveja, mutta kas minä en niitä usko -enkä ole kärkäs koettelemaankaan niiden hyvyyttä. Te saatte tehdä -niinkuin itse tahdotte." Tiettävästi tämä rovastin ilmoitus tuotti -toivotun vaikutuksensa: potaattia otettiin vain vähä määrä, ja -sanotaan etteivät seuraavana syksynä niitä syöneet siatkaan vaikka -kävelivät potaattimaalla. Kuitenkin ne vähitellen levenivät ja kansa -niihin tutustui, niin että rovastikin antoi niitä kylvää peltoonsa, -vaikka ensin kielsi, kertoi Mari-täti toisille naisille. - -Potaatinnoston perästä seurasi nauriin ja lantun luominen. Metsässä -erityisessä halmeessa kasvatettiin nauriita. Nuori väki meni -naurismaalle luomaan (nyhtämään) nauriita. Katokseen ja herkukseen -he laittoivat naurishautoja, jotka laitettiin siten, että maahan -kaivettiin kuoppa, johon pantiin pohjaan ja kupeille kuumennetut -paasikivet, joiden välille pantiin nauriit. Myös kuopan päälle -pantiin kuumennettu paasi (latuska kivi) ja hauta peitettiin -mullalla. Paadet kuumennettiin nuotiossa. Kun nauriitten arveltiin -olevan kypsiä, aukaistiin kuoppa, nauriit otettiin pois ja syötiin -joko varilta tahi jäähdytettyinä. - -Köyhemmät niin kuin loiset ja sen semmoiset kävivät naurismaalla -paniaisilla. He loivat vähän aikaa nauriita, laittoivat naurishautoja -ja saivat sitten sekä raakoja että kypsiä nauriita torppasäkillisen -kotiinsa. - -Luodut nauriit vedettiin hevosella kotiin sikäli kuin niitä luotiin. -Kotona vanhemmat naiset listivät nauriit ja panivat naatit vartaille -kuivamaan. Listityt nauriit kantoivat miehet nauriskuoppaan. - -Lanttujen luominen ja listiminen kävi samalla tavalla. Jos kuopassa -oli tilaa, pantiin nauriit ja lantut yhteen kuoppaan, vaikka eri -karsinoihin. Istukkaiksi jätettävistä nauriista ja lantuista -leikattiin naatit puoleksi poikki ja juuripuoli istutettiin kuoppaan -pystyyn. - -Viimeiseksi kesäkasveista korjattiin kaalit. Ne leikattiin kannasta -poikki, erotettiin päällimmäiset lehdet ja sitten hakattiin -(syltättiin) hienoksi ja pantiin suolan kanssa tiinuun talven -varaksi. Joka tahtoi hapankaalia, se antoi kaalitiinun olla tuvassa -niin kauan, että se happani. Verekseltä syötäväksi laitettiin -kaalinpäät pantioon, joka tehtiin tanhuan puolelle siten, että -seipäät pystytettiin liki toisiaan maahan pyöreään piiriin ja -nidottiin nuoralla toisiinsa kiinni, etteivät ne päässeet eroamaan, -joten pantio tuli linnunkatitsan muotoinen muuten, vaan ei liehka -eikä niin korkea kuin katitsa. Pantioon ladottiin kaalinpäät toinen -toisensa viereen ja päällekkäin. Pantio katettiin oljilla ja -laudoilla. Tarpeen tullessa talvella kun pantiosta otettiin kaalia, -katkaistiin pari seivästä ja siitä lävestä otettiin kaalia. - -Kun kaikki kesätyöt oli päätetty, pidettiin Niemelässä syyskestit, -joihin kutsuttiin talon vävyt ja tyttäret, apet ja anopit sekä muita -likeisempiä sukulaisia. Kaukaisempia sukulaisia oli ainoastaan -Lippolan kirkonmies emäntinensä. Vieraat kokoontuivat lauantai-iltana -ja hajosivat maanantaina iltapuolella. Sunnuntaiaamupuolella kävi osa -vieraista kirkossa, osa oleskeli kestitalossa. Päivällisen syötyään -kävivät vieraat aikansa ratoksi toisissa taloissa. Maanantaina -murkinan syötyään kokoontuivat ukkomiehet kestitalon pitkän pöydän -ympärille, jossa he juttelivat niitä näitä, kuten tavallista on, kun -useampia miehiä sattuu yhteen seuraan. - --- Onko se totta, mitä vanhat ihmiset ovat kertoneet, että tässä -Aitjärvessä on ollut kolme kertaa Ruotsin ja Venäjän välinen raja? -kysyi Lippolan kirkonmies. - --- Kyllä se on totta, mutta minä en muista minä vuosina se lienee -ollut, vaan meidän Antti sen tietää, kun pappilan maisteri hänelle on -sanonut silloin, kun he teidän Juhanan kanssa kävivät kirjoituskoulua -pappilassa, vastasi ukko-Lauri. - -Niemelän isäntä kutsui poikansa Antin, joka selitti pappilan -maisterin sanoneen, että Aitjärvessä on ollut valtakuntain raja ensi -kerran v. 1323, jolloin Pähkinänsaaren rauha tehtiin; toisen kerran -v. 1595, kun Täyssinässä tehtiin rauha ja kolmannen kerran v. 1721, -jolloin Uudessakaupungissa rauha tehtiin ja rajoista sovittiin. -Rajamerkkejä löytyy vielä nytkin Hepoharjussa Hynnilän maalla, Torsan -vuoressa, Torsanjärven rannalla ja Saravuoressa Sarajärven rannalla. -Pappilan maisteri sanoi itse käyneensä niitä katsomassa. - --- Minä en heidän vuosilukujaan tiedä, mutta sen minun ukkovainajani -(isoisä) kertoi, että kolme kertaa on tässä raja ollut, kertoi -ukko-Lauri. Silloin aina, kun rauha rikottiin, alkoi sodan kauhu -rajaseudulta. Siksipä nämäkin paikat ovat saaneet monta kovaa kokea -ja nähneet monta pakkopäivää päälle käyvän. Sodassa kaatuneet -kuolleensa hautasivat venäläiset Kermisen pellon laitaan, Aitjärven -rannalle, jota paikkaa vielä nytkin kutsutaan Kermisen kalmistoksi. -Siellä on vielä nytkin hautakumpuja, ja minun poikana ollessani oli -siinä puuristejä pystyssä sekä eräs laattakivi, jossa oli venäläinen -kirjoitus. Sitä sanottiin sotaherran haudaksi. Ruotsalaiset taasen -kuljettivat kuolleensa liki Kuunjokea olevaan hiekkaharjuun, joka -siitä on saanut Kalmasen nimen ja se merkitsee kalman eli kuolleiden -asuntoa. Salmenniemen ja Mustanmäen välillä oleva silta, joka on -tehty suon poikki, ja jota Hiidensillaksi sanotaan, on luultavasti -tehty sota-aikoina. Samaten näyttää Tinnonjokien yli olleen -rakennettu silta. Näitä siltoja myöten tiettävästi on kuljetettu -sotatarpeita. Niin on siis tämä seutu, samoin kuin koko Itä-Suomikin, -ollut entiseen aikaan sodan jaloissa, ja siitä saatuja haavoja olemme -me tähän saakka poteneet. - --- Harvat meistä, sanoi Holttolan kirkonmies huoaten, jotka nyt -syödä popsimme puhdasta leipää särpimellä höystettynä, muistavat -niitä aikoja, jolloin esi-isämme syödä jäyrysivät joko nevetti- tai -pettuleipää, jonka ainoana särpimenä usein ei muuta ollut kuin vesi -ja kyyneleet. Kun vihollisen armoton ja säälimätön lauma levesi niin -kuin tulva yli koko Karjalan, se poltti varsinkin rajaseuduilta -kokonaiset kylät ja yksityiset talot, niin ettei taloista jäänyt -muuta jäljelle kuin tuhkarauniot. Se hävitti pellot ja kasvavat -viljavainiot niin, ettei jäänyt useasti kuin joku yksinäinen tähkäpää -todistamaan ja näyttämään, mitä siihen oli kylvetty. - -Jos vihollisten tulosta vähänkin vihiä saatiin, niin laitettiin -lapset, naiset ja vanhukset pois sodan jaloista synkkiin saloihin ja -ainoastaan nuoremmat, täyskuntoiset miehet jäivät kotia suojelemaan -ja puolustamaan. Mutta usein tuli vihollinen niin äkkiarvaamatta, -ettei tiedetty varustautua puolustusasemaan eikä kerjetty heikkoa -väkeä saattaa piilopaikkaan. Silloin vasta surkea aika oli käsissä. -Turvattomia naisia ja viattomia lapsia rääkättiin ja kidutettiin. -Onnettomain kärsimykset olivat raakalaisten suurin huvitus. Syksyn -tullen, kun vihollinen maasta lähti talven tuloa peläten, koettelivat -esi-isämme laittaa häthätää jonkunlaista suojelusta, missä kurjan -talvensa viettivät. Monet jotka vain kykenivät, siirtyivät -näinä rauhattomina aikoina asumaan salomaille, turvallisempiin -paikkoihin. Sillä tavoin minunkin esi-isäni joutuivat nykyiselle -Syömärsaarelle asumaan. Uudisasukkaat saadakseen maahan kyntensä -kiinni, so. saadakseen mitä pikimmin leipää maasta, kaasivat kasken -uudispaikalle, ja sillä tavoin alkoi maan raivaaminen viljelykselle. - --- Minun ukkovainajani isä oli kertonut, että meidänkin kylän ja -Tinnon oli sota polttanut niin tarkoin, ettei ollut muuta kuin -rauniot jälellä. Silloin olivat Koitsanlahden ja Änkilän kylät -joutuneet poroksi sekä Järvenpään kylä samoin ja monta taloa -Simpeleen ympärillä, kertoi Mauno-setä. - --- Mutta ei mikään menneen ajan kohtaloista ja oloista ole täällä -kansalla niin tuoreessa ja hirmuisessa muistossa, kuin rekryytin -otto eli sitominen Venäjän vallan aikana, vaikka se ei kestänyt kuin -neljätoista vuotta, kertoi Holttola. Meidän rovasti sanoi, että -sitominen alkoi v. 1797 ja loppui v. 1811, jolloin Viipurin lääni -taas yhdistettiin muun Suomen kanssa. - -Rekryytin ottoa varten oli Viipurin lääni jaettu piirikuntiin sillä -tavoin, että kussakin piirikunnassa oli viisisataa sotamieheksi -kelpaavaa kahdeksantoista ja kahdeksanneljättä ikävuoden välillä -olevaa miestä. Jokaisella piirikunnalla oli joku arvokkaampi -talonpoika päällikkönä, jota kutsuttiin venäjänkielen mukaan -golova-nimellä. Piirikunnat taasen oli jaettu kukin viiteen osastoon, -jotka siis sisälsivät sata aseisiin kykenevää miestä ja joilla oli -päällikkönä sotska eli sadanpäämies. Törmälassä kuului olleen golova, -ja sotska oli meillä Purnujärven kylässä. Taloa sanotaan vielä nytkin -sotskan eli sotikan taloksi. - -Meidän rovasti kertoi minulle nämä asiat tarkalleen. Hän sanoi, -että asetuksen mukaan oli sotamiehiksi otettava kaikkein ensiksi -irtonaiset miehet, sitten talollisten pojat niistä taloista, joissa -oli useampia työntekijöitä. Sotamiehen otto eli sitominen alkoi -tavallisesti lokakuun ensi päivästä ja kesti uuteenvuoteen asti, -jolloin määrän piti olla täytetty tavalla tahi toisella. Käsky tuli -kupernyöriltä nimismiehelle aivan salaa ja otto toimitettiin jonakuna -kansalle tietymättömänä päivänä yhtä aikaa koko pitäjässä. Mutta -nuoret miehet kuitenkin jo ajoissa arvasivat asian, niin että käskyn -tultua kylät tavallisesti olivat sotaiässä olevista miehistä typi -tyhjät. Karkurit piilivät metsissä, vuorten onkaloissa, luolissa, -metsämajoissa, halmekokoissa, nauriskuopissa, heinäladoissa ynnä -muissa sellaisissa paikoissa, missä vain kukin luuli parhaimman -turvapaikan olevan. - --- Kerran tulivat sitojat meidän kylään, alkoi ukko-Lauri keskeyttäen -Holttolan kertomuksen, ja menivät Lahtelan taloon aamupuhteella -äkkiarvaamatta. Lahtelan pieni Maiju toi meille siitä sanan. Meidän -Matti, joka oli pienikasvuinen ja solakka poika, pujotti äitinsä -vaatteet päällensä, pisti lankakerät povellensa ja alkoi kehrätä -vokkia (rukkia). Pian olivat aseilla varustetut sitojat meillä ja -kaihosivat Mattia, joka oli nuorimman kannan poikia. Meidän isäntä -sanoi Matin olevan salossa hevosia paimenessa. Sitten alkoivat -sitojat katsella Mattia ja kysyivät: "Kenenkäs tyttö tämä on, kun -emme ennen ole teillä tällaista tyttöä nähneet?" "Tämä on minun -tätini tytär Hyrkkäältä", vastasi isäntä. Vieraat tyytyivät siihen -ja läksivät matkaansa. Mäkelässä menivät pojat toinen kanahäkkiin, -uunin alle, toinen uunin solaan (raviin), ja niin pelastivat itsensä. -Perätalon Martti putkahti tuvan sillan alle piiloon ja pelastui sillä -tavoin. - --- Olipas Jyrkisen Antilla kerran kiiru, kun juosta laukkasi -Miettilästä Lattuun asti sotskan apulaisen edellä, joka tahtoi sitoa -Antin. Viimein väsyi perästäajaja, ja niin pelasti Antti nahkansa, -kertoi Savolais-ukko. - --- Kerran tulivat meille niinikään sitojat äkkiarvaamatta, -mutta meidän miehet ryntäsivät aseet kädessä heitä vastaan niin -voimakkaasti, että raivasivat itselleen tien sitojain läpi ja menivät -karkuun metsään, puheli Lippolan kirkonmies. - -Vihdoin sai Holttola suunvuoron ja hän kertoi: - --- Kun useimmat yhtä aikaa läksivät pakoretkelle, niin he auttoivat -toisiaan lujimmalla uskollisuudella. Väsyneitä ei koskaan jätetty -jäljelle, vaan heidät asetettiin hakattujen pienten puiden latvoille -istumaan, joita riskimmät tyvipuolesta vetivät niin kuin rekeä -piilopaikkaan. Päästyä rauhallisempaan paikkaan syötiin ja levättiin. -Sitten taas, kun oli voimistuttu, lähdettiin edelleen taivaltamaan -siksi, kunnes oli päästy varmaan piilopaikkaan. Usein tapahtui -niinkin, että sitojat ajoivat perästä, varsinkin silloin, kun -lumenhärmää oli satanut. Näitä koettiin eksyttää monella tavalla, -esim. siten, että virsut pantiin takaperin jalkaan ym. keinoilla. -Jos kuitenkin kaikista varokeinoista huolimatta sitojat tapasivat -karkulaiset, näillä ei ollut muuta turvaa kun antautua sovinnolla -tahi tapella hengen edestä. Useammasti turvauduttiinkin jälkimäiseen -keinoon. Kirveet ja kanget silloin liikkuivat molemmin puolin; väliin -oltiin käsikähmässä. Jos sitojat voittivat, he armotta sitoivat -otettavansa kädet selän taakse ja saattoivat heidät golovan luokse, -jossa he saivat odottaa siksi, kunnes koko otettava määrä oli täyteen -koottu, ja sitten koko rekryyttilauma lähetettiin Viipuriin, jossa -heidät puettiin sotamiehen pukuun ja kerittiin kolipäiksi. - -Mutta jos karkulaiset piiloonkin pääsivät, niin oli heillä -sielläkin sangen kurjat päivät edessä. Kun ajatellaan, että he koko -syksyröntteet olivat ilman lämmintä suojaa, niin se ei mahtanut -hauskalta tuntua. Jospa siinäkin kurjuudessa olisi vielä ollut ruokaa -yllin kyllin, niin ei olo olisi tuntunut niin sangen rasittavalta, -mutta kun elämän välttämättömintä tarvetta, ruokaa, puuttui, niin -oli kovin surkea olo viettää koko syksy nälässä ja vilussa. Tosin -kyllä koetettiin kotoa laittaa heille ruokaa ym. tarpeita, jos vaan -tiedettiin missä he olivat. Mutta usein oli karkulaisten olopaikka -kotiväelle tietymätön, ja silloin oli vaikeampi sinne ruokavaroja -toimittaa. Joskus kun karkulaisten piilopaikka tuli sitojain tietoon -ja heitä tultiin etsimään, täytyi poikaparkain muuttautua toiseen, -varmempaan piilopaikkaan. Karkulaisten ei taas ollut yrittämistäkään -kotiin, sillä silloin he olisivat voineet joutua kiinni. Siksi täytyi -vain pysyä piilossa ja syödä mitä vain milloinkin metsästä tahi -jostakin metsälammesta sattuivat saamaan. - -Kun nyt kaikilla mahdollisilla keinoilla koetettiin piilotella ja -varjella, ettei vain joutuisi sidottavaksi, ja usein sidottunakin -vielä päästiin kuljettaissa tahi vartiopaikoissa karkaamaan, niin -oli talonpoikaisten päälliköin, samoin kuin sitten myös rekryyttejä -vastaanottavien upseerienkin, mahdotonta saada joka otolla vaadittua -miesmäärää täytetyksi määräiässä olevilla miehillä, vaan täytyi -joukon jatkoksi usein ottaa vanhempiakin miehiä kuin laki määräsi, -sekä nuoria, usein 10 ja 15 vuoden välillä olevia nuorukaisia, jotka -otettiin meriväkeen laivapojiksi; ja sitten, kun he olivat tulleet -lailliseen ikään, heistä tehtiin merisotamiehiä. Niinpä esim. Tinnon -Juhanakaan ei ollut kun kuusitoistavuotinen, kun hänet sidottiin ja -vietiin laivapojaksi ja sitten tehtiin sotamieheksi. -- Tinnon Juhana -palveli merisotaväessä 27 vuotta ja oli Kreikan vapautussodassa. - -Sitojat puolestaan käyttivät monenlaisia keinoja saadakseen summan -täyteen. Joskus he käyttivät apunansa sellaista pakkokeinoa, että -menivät suurella joukolla taloon, josta piti rekryytti ottaa. Jos he -eivät tavanneet otettavaansa, he odottelivat päivämääriä, söivät ja -joivat, mitä talossa vaan oli ruoka- ja juomavaroja. Se keino joskus -auttoi, mutta useimmin ei sekään auttanut. - -Niin kuin tiedetään, oli sen aikaisilla virkamiehillä tapana -lahjain ottaminen. Ja tästä viasta eivät olleet vapaat enempää -oppimattomat sotskat ja golovat kuin koulun käyneet virkamiehetkään. -Kun rekryytiksi otetuille ei näyttänyt muu konsti vetelevän, he -koettelivat lahjoilla suositella päälliköitä. Minunkin lankotalostani -vietiin eräs kolmenkymmenen vanha nainut mies rekryytiksi Viipuriin. -Hänen vaimonsa meni perästä ja vei kaksivuotisen härän sotaväen -päällikölle, joka heti laski miehen kotiin. Raha tietysti oli silloin -niin kuin nytkin se poika, joka pulasta pelasti. Niinpä kerrotaan -erään pojan isän antaneen sotskalle kymmenen ruplaa lahjaksi. -Sotska käski pojan piiloutua huoneeseen vaatetiinuun. Hän etsi -miehinensä poikaa joka paikasta aivan tarkkaan. Vihdoin he menivät -siihen huoneesen, jossa poika oli piilossa. Sotska käski miestensä -etsiä tarkoin koko huoneen, vaan itse hän avasi tiinun kannen auki, -koetteli kädellään tiimistä ja sanoi: "Ei täällä suinkaan ketään -ole", ja niin he läksivät talosta. - -Kesän viimeinen merkkipäivä oli vanha Mikon päivä. Silloin jo Mikon -päivän aattona naiset siivosivat tuvan ja paistoivat piirakkoja. -Mikon päivän aamuna jo ani varhain teurastettiin saunassa jääröpässi -(salvamaton pässi), jonka sydälmykset emäntä keitti murkinaksi. - -Murkinan syötyään läksivät Niemelän emäntä, isäntä ja Mari-täti -metsään. Emäntä haki ja toi kotiin kolmen verokunnan pieleksestä -otettuja heiniä. Mari-täti toi suden sontaa ja jäniksen pipeloita -(sontaa). Isäntä toi myöskin heiniä kolmen verokunnan maalta -ja mustikan- sekä puolanvarsia, jotka oli otettu kolmelta -tienristeykseltä ja jotka hän kantoi kotiin vasemmassa kainalossaan. -Kaikki nämä kolme henkilöä kulkivat salateitä kotiin, etteivät -naapurit havainneet ja tietäneet mitään heidän metsässä käynnistään. - -Illan suussa laittoi emäntä omin käsin hauteet lehmille. Hän hakkasi -läävän kynnyksellä sekaisin heiniä, olkia, nauriin naatteja, potaatin -varsia ja lantun naatteja, jotka hän pani ja sekoitti suureen -saaviin. Siihen hän myös hämmensi ruumenia, ruisjauhoja, suoloja ja -suden sontaa, joten siihen tuli yhdeksää laatua. Sitten hän kaasi -saaviin varia vettä ja antoi sen hautua iltaan asti. Hämärän aikana -ajettiin karja läävään ja emäntä itse kytkesi lehmänsä ja loitsi: - - Kave eukko, luonnon tytär, - kave kultainen koria, - jok olet vanhin vaimoloita, - ensin emä itselöitä! - Tuo mulle vasikkalykky, - härkälykky häilähytä, - sata sarven kantajata, - tuhat maidon antajata! - Muilauta musta vasikka, - vastaan otan valkoisenkin, - kelpaa hyvin kirjavakin, - vaikk ois puoli punainenkin, - kelpaa kaiken karvallinen, - minkä antoa osannet. - - Pistä tänne piikasesi, - laita käskyn kuulijasi - viitsimään mun Viljoani, - kaitsemaan mun karjoani - ennen käymistä emännän, - katsomista karjapiian, - emännän epäpätöisen, - ylen kainun karjapiian. - - Suka kultainen kuvoa, - hopeainen harja hanki, - kampa vaskinen varusta - oven pihtipuolisehen, - johon karja kaariseikse, - viitsikse emännän vilja. - Yöt käyös suka kädessä, - päivät kampa kainalossa, - kenenkänä keksimättä, - kunkana kadehtimatta. - Katso karja kaunihiksi, - viitsi vilja virkeäksi, - sui ilveksen iholle, - metsän uuhen untuvalle, - jotta karja kaunistuisi, - eistyisi emännän vilja! - -Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle -erikseen: - - Syö ruokasi rumasti, - pidä pintasi lujasti! - -Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista -jakeli kullekin lehmälle osansa. - -Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi -jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan -hän saneli: - - Laitan läävään lampahani, - väätän villakuontaloni - sukuansa siittämähän, - villojaan viruttamahan. - Siittäös suureksi sukusi, - kaksin, kolmin, kantamasi, - villa pitkäksi viruta, - tiheäksi tihkuttele, - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan paitsi mieltä. - -Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui: - - Työnnän talliin tammaseni, - runttaan ruunani nipulle, - soimen eteen valjut varsat. - Iki Tiera Turjan poika, - lumisorkka, luukavio! - Tule tänne katsomahan, - tarkasti tähystämähän, - kun tuon ruunani nipulle, - hevoseni heinäkoolle. - Vaali varsani hyvästi, - hevoseni herttaisesti: - heinät hienosti hajoita, - ripistele ripeästi, - jotta hepo heinät söisi - sekä pintansa pitäisi. - Seiso yöt suka kädessä, - päivät kampa kainalossa, - sui karva kaunihiksi - kiillota kimeltäväksi! - -Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät, -mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki -haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin -selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin -akkunasta ja sanoi: - --- Tuossa on pedoille ruokaa minun luontokappaleeni tueksi! Nyt nämä -temput tehtyänsä hän oli huoletta, ettei päätauti hevosia vaivaa -talven aikana. - -Mikon päivänä ei käyty kylässä eikä syötetty vieraita kotona. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 5: Kesäaskareet, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56115-8.txt or 56115-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56115/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56115-8.zip b/old/56115-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 19085e6..0000000 --- a/old/56115-8.zip +++ /dev/null |