diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 19:54:08 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 19:54:08 -0800 |
| commit | 17ab51a6626df2de466dcb33df6df1bd95e392b4 (patch) | |
| tree | 71ed96f55e503319b49e934c688731265febeee8 | |
| parent | 04a840b38f59994a7fed6cc0381e97a37d21f65e (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56092-8.txt | 2134 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56092-8.zip | bin | 36568 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2134 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..24410af --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56092 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56092) diff --git a/old/56092-8.txt b/old/56092-8.txt deleted file mode 100644 index e688591..0000000 --- a/old/56092-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2134 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 2: Maahanpanijaiset, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 2: Maahanpanijaiset - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: November 30, 2017 [EBook #56092] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 2: MAAHANPANIJAISET - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1893. - - - - -SISÄLLYS: - -Sairastaminen -Kuolema -Hautajaiset -Maahanpaniaiset - - - - -Sairastaminen - - - Sisältö: Lääkkeet. Maanvastaaminen. Löylyn syöminen. Sairaan - kylvettäminen. Ripittäminen. - --- Ei taida minusta enää kauaksi olla tälle elämälle, sanoi Niemelän -vanha emäntä eräänä aamuna vuoteelta noustessaan. Koko ruumistani -hervottaa, päätäni leiluttaa ja vilunväreet käyvät läpi ruumiini -juuri kuin kylmää vettä kaadettaisiin päälleni, niin pintani -viereksii. Kahdeksankahdeksatta vuotta olenkin jo elää kätystänyt -enkä ole vielä oikeaa tautia potenut kuin kerran lavantautia -kolmeneljättä vuotisena. - --- Joko mummo tahtoisi mielellään kuolla? kysyi häneltä hänen -poikansa poika Mikko. - --- Jos niin on Herran tahto, niin erkanen täältä, vastasi mummo ja -näytti miettivän pitemmältä asiaa, tuli vakaisen näköiseksi ja oli -hetken äänettä. Vihdoin hän puhkesi ääneen ja lausui: - - Sijan tiedän, kussa synnyin, - iän kaiken kussa kasvoin; - vaan en tiedä, kussa kuoleman pitää. - -Niin, tapahtukoon Jumalan tahto. Joka minulle hengen antoi ja elämän -loi, kyllä Hän sen tietää ottaakin, konsa vain hyväksi näkee. - --- Mutta mummo ei saa kuolla! Kukas minua sitten heijaa (tuudittaa) -ja saunassa repuu (kylvettää), jos mummo kuolee? sanoin emännän -nuorin pojantytär, kiipesi mummonsa kaulaan ja rupesi itkemään. - --- Eihän tuosta Karjalan maa katoa, jos minä kuolenkin, saneli mummo -silitellen ja hyväillen lasta. Ken kerran näin vanhaksi joutuu, että -jalka on haudassa, toinen haudan partaalla, ei sen elämisestä enää -ole hyötyä; onhan vain henki mielen hyvänä, ruumis muiden vastuksena. -Kyllähän, kultaseni, äitisi sinusta huolen pitää; onhan hän niin hyvä -ja herttainen sinulle. - --- Mutta äidillä on niin paljon askareita, ettei hän jouda minua -hoitamaan, sanoi lapsi itkien ääneensä. - --- Mari-tätisi käyköön äidillesi apulaiseksi, niin kyllä hän sitten -paremmin joutaa sinua hoitamaan, lohdutteli mummo pienoista. - --- Koetapas, äiti, maistaa vähän viinaa, ehkä se tekee sinulle hyvää, -sanoi lautamies tarjoten siirappiviinaa mummolle. Riitta saa keittää -murkinaksi huttua, sitten koetat syödä, jos laatuun käypi. Illalla -lämmitetään sauna, jossa hautelet kipeää ruumistasi, niin voit -kenties vielä parata, sillä - - mit ei viina virvoittele - eikä huttu huojentele - tahi sauna parantele, - se on teko toisen miehen - tahikka Jumalan surma. - -Sairas maistoi vähän viinaa, antoi pullin takaisin ja sanoi: - --- Suur kiitos, hyvä poikani. Ei viinakaan enää tunnu entisen -makuiselle. Minä uskon ettei minua enää taida muut parantaa kuin nuo -kolme kovaa parantajaa: Nurmen Tuomas, Hiekka-Heikki ja Matara-Matti. - -Murkinan aikana koetteli sairas syödä, mutta eipä huttu kelvannutkaan. - --- Ei kelpaa viina eikä maista huttu, yhäti vain mieltäni elostelee, -saneli emäntä. Tuokaa kantvärkkiviinaa ja voidelkaa sillä minun -otsaani, käärikää sitten mustia villoja liinapiolla pääni ympäri ja -voidelkaa pippuripalkoviinalla sydänalaani, ehkä se helpottaisi. - -Riitta-miniä teki kaiken, mitä anoppi pyysi, mutta eipä sairaalle -näyttänyt apua tulevan, hän voihki ja ohki vain vuoteellaan. - --- Ihan minut taisi maa vastata, kun tulin eilen kirkosta, virkkoi -sairas ja nousi istumaan. Tuo Eerikan ralekka ajoi niin kovasti, -etten kerennyt saada kuin kaksi lepän oksaa käteeni. Jos olisin -kolmannen tavannut, niin ei olisi tällaista tuskaa kärsittävänäni, -mutta hän ajoi kuin kasakka, etten minä ehk'edes ehtinyt -maanvihojakaan lukea loppuun asti. - --- Jos niin on, niin valjastetaan sama hevonen, jolla eilen kirkolla -ajettiin, ja mennään iltahämärissä Kotimäen tuolle puolelle ja -tullaan uudestaan; ehkäpä se sitä tottelee, vastasi Eerikka. - --- Täytyy se niin tehdä, ei tässä muu auta, saneli sairas. On sitä -ennenkin minulle tämmöistä tapahtunut; sillä tämä maa on luonnostaan -karkea ja minä olen valkoverinen ja vienoluontoinen ilminen -(ihminen), sen tähden minuun pystyvät niin hyvin maannenät. - -Hämärän tultua valjasti Eerikka hevosen ja sairas saatettiin rekeen. -Kotimäen tuolle puolelle päästyä käännettiin hevonen ympäri ja -ajettiin sen verran tiepuoleen, että sairas yletti taittaa kolme -lepänoksaa, joilla hän kiersi kolme kertaa ympäri päänsä ja lausui: - - Tervehytän tienottani, - maireutan mannertani, - terve maa, terve manner, - terve mantereen isäntä! - Kun lienet tuhoja tehnyt, - vihojasi viskoellut - kohti naista naisellista - emon tuomoa tytärtä, - tee nyt suloinen sovinto, - rakenna ikuinen rauha! - Ota pois omat vihasi, - ettei söisi syyttömiä, - vaivaisi viattomia! - -Kotipihaan tultua viskasi emäntä lepän varvut tantereelle ja lausui: - - Terve maa, terve manner, - tervehempi tervehtäjä! - -Noustuaan reestä hän alkoi astua tupaan ja höpisi itsekseen: - - Valittelen vaivoissani, - kujertelen kulkeissani - omilla olokujilla, - oman talon tanterilla. - Tuvan haltia hyvänen, - kaiken kartanon isäntä! - Suojaa mua suosikkina, - pidä piikaista hyvänä! - Älä salli saastaisien, - vihamielisten vihojen - syytöntä minua syödä, - viatonta vaivutella. - Käännä kateen kierot katseet, - vihamiesten mielijuohteet - kateen omaan kantapäähän, - pahansuovan sormenpäähän! - -Illallisen perästä meni sairas saunaan, jonne päästyään hän lausui: - - Terve löyly, terve lämmin, - puun löyly, vetosen lämmin! - Vuorest on vetosen synty, - tulen synty taivosesta, - ei oo löylyn löytämistä, - lämpimän lähettämistä. - -Vaatteensa riisuttuaan sairas meni saunanalautasille, otti vettä -kolme kertaa kourallaan kaukalosta ja heitti istuinsijalleen, johon -myös sylkeä töppäsi ja virkkoi: - - Tule nyt löylyyn Jumala, - Iso ilman lämpimähän - tekemähän terveyttä, - rauhoa rakentamahan! - Luota maahan liika löyly, - paha lämmin pois lähetä, - ettei polta piikojasi, - turmele tekemiäsi! - -Istuttuaan paikallensa sairas viskasi kaukalosta kolme kertaa -kourallaan vettä kiukaalle ja lausui: - - Minkä vettä viskelen - noille kuumille kiville, - se on meeksi muuttukohon, - simaksi sirahtakohon. - - Juoskohon joki metinen, - simalampi laikkukohon - läpi kiukuan kivisen, - läpi saunan sammalisen! - -Seuraavan yönsä vietti sairas levottomasti, valitti korvaansa -pistävän ja arveli siihen löylyn tarttuneen. Aamun tultua hän käski -lämmittämään saunan, jonne mentyään hän luki edellä kerrotut loitsut -ja teki entiset taikansa. - -Sitten antoi isännän tytär Kaisa sairaalle leipäpalasen ja meni itse -saunankotaan, josta otti vettä kapalla tiinusta, juoksi kappa kädessä -ympäri saunan, tuli kotaan takaisin, viskasi veden kodasta yli -saunankynnyksen kiukaalle ja kysyi: - --- Mitäs mummo syöpi? - --- Löylyä syön, vastasi mummo ja syödä mukerti leipää. Sama temppu -uudistettiin kolme kertaa ja niin oli "löyly syötynä". - -Kun ei edellä kerrotuista keinoista sairaalle apua tullut, hän -käski poikansa Yrjön valjastaa hevosen ja mennä Riha-Heikkiä perään -kylvettämään itseänsä, jos siitä ehkä apua tulisi. Yrjö teki kuten -käsketty oli ja toi Heikin tullessaan. - -Iltapimeällä lämmitettiin sauna itsestään kaatuneilla puilla. -Saunan lämmittämisen toimitti Yrjön vaimo niin salaa, etteivät sitä -tietäneet kaikki oman talon ihmisetkään, saatikka sitten naapurit. - --- Onko näillä seutuvilla pohjoiseen päin juoksevaa jokea, josta -sopisi vettä ottaa sairaan kylpyvedeksi? kysyi Riha-Heikki -kuiskaamalla talon isännältä. - --- Semmoista ei näillä tienoin ole, mutta onhan meillä oivallinen -lähde kartanon pohjoispuolella. Siitä on ennenkin sellaisiin -tarpeisiin vettä noudettu, vastasi isäntä. - --- Kyllä se sopii ihvan (ihan) hyvästi, virkkoi Heikki. Käy, -veikkonen, sieltä noutamassa vettä, mutta niin salaa, ettei kenkään -tiedä. Kun saat astiasi täyteen, niin tipauta kolme kertaa vettä -astiasta takaisin lähteeseen. Ota sitten hopeainen solki paitasi -kauluksesta ja vuolaise siitä malmipäisellä kääntöpäällä veitsellä -kolme lastua lähteeseen ja lausu aina lastun vuoltuasi: - - Vellamolle uhri, - sairaalle terveys. - -Kylpyvastan olen minä varustanut. -- Sairaan kylpyvastaksi otettiin -kolmen verokunnan maalta koivun oksia, yhdeksän oksaa kustakin. -Niissä piti olla kolme lehteä yhdessä kannassa eli kolmekantaisia. - -Isäntä teki käskyn mukaan, haki veden ämpärillä ja vei sen saunan -kotaan. - -Kun kaikki oli saatu reilaan, vietiin sairas saunaan. Noita -Riha-Heikki otti vastan, heilutteli ja huiskutteli sitä kaikille -ilmansuunnille ja lausui: - - Nouse vanha Väinämöinen, - ukko herkeä unesta - pojan ainoan avuksi, - miehen kuulun kumppaniksi - tässä työssä työlähässä, - sairasta parantaessa! - Tule saunahan saloa - ilman uksen ulvomatta, - saranain sanelematta! - Lyö löyly, lähetä lämmin - kivelle kivuttomalle, - paaelle pakottomalle. - -Sitten noita kutsui sairaan kylpylautasille, nosti kolme kertaa vettä -kaukalosta vastalle, ripisteli vastasta vettä sairaan päälle ja -lausui: - - En puhu omalla suulla, - puhelen Jumalan suulla, - Herran hengellä hyvällä. - En liiku omin lihoni, - liikun Luojani lihoilla, - käden kautta Kaikkivallan. - Tuolta aina armot käyvät - yläisestä taivosesta. - En minä mitänä voine - ilman Luojani luvatta, - auttajani armoloitta, - otan Luojan loitsimahan, - Jumalan puhelemahan, - Kaikkivallan katsomahan. - -Sitten noita sylkäisi vastalle, alkoi kylvettää sairasta päästä -jalkoihin saakka ympäri ruumiin, ensin vasta- ja sitten myötäpäivään, -aina välistä huoahtaen ja sylkien. Kylvettäissään hän loitsi: - - Mist on pulma puttununna - takia tapahtununna? - Onko soista vai vesistä - vai on vatturaunioista - vai on vanhoista akoista - vai on kalma kalmistosta, - perkele pyhästä maasta? - Mene kalma kalmistohon, - perkele pyhä'än maahan, - johon on kansa kaatununna, - väki suuri nääntynynnä. - Siell on luuta luskottuna, - pääromua roskattuna, - ilman ihmisen ihotta - katovaisen kainalotta. - - Kun ei minussa miestä, - ukon pojassa urosta, - tämän päästön päästäjätä, - tämän pulman purkajata, - nouskohon norosta miehet, - miekkamiehet hettehestä, - jotk on viikon maassa maanneet, - kauan lehossa levänneet, - pojan ainoan avuksi, - miehen kuulun kumppaniksi. - - Kun ei siitä kyllin liene - etkä tuotakaan totelle, - tulkoon vanha Väinämöinen - kaikki päästöt päästämähän, - kaikki pulmat purkamahan, - kaikki jaksot jaksamahan! - - Mene tauti, kunne käsken, - Lapinmaahan lakeahan, - Pohjan pitkähän perähän; - siell on hyvä ollaksesi, - lempi liekatellaksesi, - tiellä tuuli tuudittaapi, - vesi vieno vilkuttaapi, - vesi sylkkä sylkyttääpi. - - Mene vielä, kunne käsken, - tuonne tunturin mäelle. - Kuhavuoren kulman alle, - jonne puut on päin pudonneet, - heinät latvoin laskenunna - sulahan sarajokehen. - Siellä on sisariasi, - siellä viisi veikkoasi, - kuusi kummisi tytärtä, - seitsemän setäsi lasta. - Siell on hirret hirtettynä, - jalopeurat jaksettuna; - siell on luutonta lihoa, - sekä päätöntä kaloa, - suonetonta pohkiata. - - Mene sinne, kunne käsken, - suden suuhun, hamaran päähän, - mustan koiran hännän alle, - notkoille noroperille, - soille räykenettömille. - Mene tuulen tietä myöten, - ahavan ratoa myöten - tahi käy revon rekehen: - revoll on reki matala, - jolla rannalle vetääpi. - - Jos oot pantu palkan eestä - tahi toisen käskyläinen, - niin suoria nyt kotiisi - isäntäsi iltaselle, - emäntäsi aamuselle, - muun pereesi murkinalle! - Sitten sinne tultuasi, - matkan päähän päästyäsi - ota kiinni olkapäistä, - vasemmista varpahista, - kaiemmista kantapäistä, - läpi luusta ja lihasta! - Aita vastaasi tuleepi; - ammu aita mennessäsi - viieltä vitsasvältä, - seitsemältä seipähältä, - kaheksalta kaskipuulta. - - Punahattu, tuonen poika, - jännitä tulinen jousi - tulisella jäntehellä, - pane vaskinen vasama - tuon tulisen jousen päälle. - Ammu halki hampahista - luun syöjä, lihan purija, - veren uudelta vetäjä, - jotta hiiet himmastuisi, - perkeleetkin peljästyisi, - katvaisi maan katehet! - - Jos et tuona totelle, - vielä mutka muistetahan, - uudet keinot keksitähän: - turvaamme Jumalahamme, - luottaumme Luojahamme, - jok on miehistä pätevin, - urohista kelpoavin. - - Oi Ukko, ylinen Luoja, - pilven päällinen Jumala! - Souda suonissa venettä, - venehellä vaskisella, - kuutilla kuparisella. - Souda luun lomia myöten, - jäsenten rakoja myöten. - Mistä luu on luiskahtanna, - siihen luuta luiskauta; - mistä kalvo katkennunna, - siihen kalvo kasvahuta; - mistä liikkuna lihoa, - siihen liittäös lihoa. - Tee nyt yöllä terveheksi, - päivällä imanteheksi, - auta aivan terveheksi, - keskeä kivuttomaksi, - vieriltä viattomaksi, - päältä tuntumattomaksi, - aivan nuurumattomaksi, - suin sulin puheltuani, - hengin huokaeltuani, - vihoin tuulen tuulematta, - vihoin saamatta satehen, - kovan ilman koskematta, - pakkasen palelematta! - -Saunasta tultua syötettiin ja juotettiin Riha-Heikkiä. Isäntä kysyi -maksua vieraan vaivoista, johon tämä vastasi: - --- Minä en ole tavallisesti määrännyt vaivoistani mitään maksua, vaan -hyvät ihmiset ovat itsestään antaneet, minkä ovat hyväksi nähneet. - -Mitään virkkamatta isäntä pisti Heikille kouraan puolen ruplan rahan, -josta Heikki kiitti. Vähän ajan perästä Heikki sanoi isännälle: - --- Jos lautamies olisi hyvä ja katsoisi minulle vähän särpimen apua -sekä jotain keitinneuvoa. - -Isäntä koki vierasta pidättää yöksi, mutta tämä ei sanonut joutavansa -yötä olemaan, kun muka hänellä oli kiiru mennä toiseen kylään, jossa -häntä odotettiin erästä heikkomielistä parantamaan. Sen kuultuaan -isäntä haki aitan ylisiltä lampaankäpälän ja täytti porstuan naulassa -olevan Heikin pussin ohralestyjauhoilla. Nämä antimet saatuaan Heikki -läksi talosta ja Yrjö meni häntä kyytiin. - -Seuraavan yön sairas vietti levottomasti ja aamun tultua hän sanoi -pojallensa: - --- Kyllä minua ei taida muu vaivata kuin kuolema, vaikka minä -epäuskossani olen maajumalilta apua etsinyt. Laita nyt, poikaseni, -pappia perään minua ripittämään. - --- Kuta pappia äiti kernaimmin tahtoisi? kysyi lautamies. - --- En minä ole ikänäni pappeja valinnut, vastasi sairas. Ei mikään -kuulu olevan niin suuri synti kuin pappien valitseminen. Niin minulle -sanoi Raution Liisa toissa kesänä. Ja niin kuin tiedetään, hän on -hurskas ihminen ja pappien ystävä. Tuokaa vain se pappi, kenet itse -tahdotte. Jumalan sanaahan kaikki sielunpaimenet ilmoittavat. - -Isäntä laittoi Antin noutamaan rovastia sairasta ripittämään. - -Sillä aikaa kun pappia oltiin perässä, tupa siivottiin: penkit, -pöydät, rahit ja tuolit pestiin, lattia lakaistiin ja sairaalle -tuotiin puhtaat vaatteet sekä nostettiin pieni pöytä sairaan eteen -sängyn viereen. Pöydälle asetettiin lumivalkoinen pöytäliina. -Suurelle pöydälle pääpuolelle levitettiin niin ikään rippulaitainen -pöytäliina, ja pöydän päähän, penkille, levitettiin vaippa -laskoksilleen ja nurkkaan pantiin tyyny, jotta pappi, jos niin -tahtoo, saapi lojahtaa pöydänpäässä. Kahvi keitettiin valmiiksi ja -kahvipannu pistettiin uuniin pappia odottamaan. Lapset siivottiin ja -muutettiin puhtaisiin vaatteisiin. Samaten aikaihmisetkin pesivät -kätensä ja silmänsä, kampasivat päänsä ja muuttivat puhtaat vaatteet -yllensä. - -Kun kyläläiset saivat tietää, että pappia oltiin hakemassa Niemelän -sairasta ripittämään, niin he siivosivat itsensä ja tulivat -sairastaloon pappia katsomaan. Miehet menivät peräpuolelle tupaa, -vaan naiset jäivät ovensuuhun. Ainoastaan vanhemmat vaimot menivät -sairasta puhuttelemaan. Yleinen hiljaisuus vallitsi tuvassa, -ainoastaan kuiskaamalla puheltiin. - --- Kun meillä ei tässä ole muuta tekemistä, niin varustaudutaan me -katsomaan sitä hevosta, jolla pappia tuodaan, sanoi Mäkelän Pekka -Perätalon Simolle. - --- Mitäs siinä on katsomista? kysyi Simo. - --- Onpahan siinä jotakin, vastasi Pekka. Jos hevonen pihalle -päästyään ojennaikse ja haukottelee, niin sairas kuolee, mutta jos se -puisteleikse ja päristelee, niin sairas paranee. - -Sillä puhein he alkoivat katsella tuvan ikkunasta maantielle päin. -Kohta he huomasivat papin tulevan kyytimiehineen. Pihalle päästyä -hevonen seisattui, ojennaisiin ja haukotteli. Nyt olivat katsojat -aivan varmat sairaan kuolemasta. - -Rovasti astui tupaan ja tervehti tupaväkeä "hyvällä päivällä". -Vastaukseksi naiset lyykistäysivät ja miehet kumarsivat. Isäntä -meni vastaanottamaan vierasta, kätteli, aukaisi vyön, riisui turkin -ja pani naulaan. Kuulumisiin vastattuaan rovasti sanoi pyyhkien -silmälasejansa: - --- Eikös teillä, hyvät ystävät, ole kotona mitään toimittamista, kun -näin rahvailla arkipäivänä olette joutaneet tänne tulemaan? - -Ennen kuin kukaan ehti siihen mitään vastata, jatkoi rovasti: - --- Jos ei sairaalla ole mitään kahden kesken valittamista, niin -voitte olla täällä ja kuunnella Jumalan sanaa, mutta muuten voitte -mennä kotiinne. - --- Eihän minulla, hyvä rovasti, ole mitään erinäistä valittamista, -virkkoi sairas. - -Väki jäi paikoilleen ja rovasti niitä näitä pakinoituaan kahvia -juodessaan meni sitten sairaan luokse, alkoi kysellä ensin hänen -ruumiillista vaivaansa ja sitten hänen sielunsa tilaa. Vähän aikaa -luoperreltuaan (lohduteltuaan) hän piti rippisaarnan ja antoi -sairaalle ehtoollisen, jonka jälkeen hän alkoi hommata lähtöä. -Isäntä koki kiellellä rovastia ruualle, mutta hän ei sanonut -itsellään olevan aikaa, kun kruununvouti oli luvannut tulla pappilaan -vieraiksi. Rovasti kumarsi jäähyväisiksi, ja Yrjö laitettiin toisella -hevosella häntä kyytiin. Naapurit menivät myöskin vähitellen kotiinsa. - - - - -Kuolema - - - Sisältö: Anteeksiantaminen. Viimeiset määräykset. Hengenlähtö. - Ruumiin korjaaminen. Kuolonennustukset. Ruumiin pelkääminen. - Maahanpaniaisiin kutsumus. Kirstunteko. - -Päivä päivältä näytti sairas hupevan (heikkonevan) ja seuraavana -lauantai-iltana hän tuli jo kielettömäksi, puhumattomaksi. Pari -tuntia sen jälkeen hän rupesi puhumaan ja hourailemaan. Vihdoin hän -selkeni uudelleen, kutsui perheensä vuoteensa ympärille ja sanoi -heille: - --- Rakkaat lapseni, minä tunnen loppuni lähestyvän. Nyt minä menen -sinne, josta ei kenkään ole palannut. Antakaa nyt minulle jokainen -anteeksi, jos ketä vastaan olen rikkonut. Minä annan sydämestäni -kaikille anteeksi enkä tahdo kostoa huutaa kenellekään. Minä en vie -iankaikkisuuteen yhtään vihaa. Poikaseni, ojentakaat kätenne minulle! - -Lautamies ojensi kätensä sairaalle ja sitten hänen veljensä Yrjö. -Heidän esimerkkiään seurasivat kaikki perheen jäsenet itkusilmin ja -jokainen sanoi kättä antaessaan: - --- Jumala sinullekin anteeksi antakoon! - -Sitten Riitta kuiskasi tyttärelleen Kaisalle jotain ja tämä meni -likimmäiseen naapuritaloon ja sanoi: - --- Nyt meidän mummo lähtee pois; jos ken tahtoo tulla katsomaan, niin -tulkoon pian. - -Kohta he nousivat yksi ja toinen vuoteeltaan ja lähtivät kuolevaa -katsomaan. - --- Tunnetkos minua? kysyi Lahtelan emäntä sairaalta. - --- Tunnen kyllä, ja annetaan nyt anteeksi, sanoi sairas ja ojensi -kätensä. - --- Jumala sinullekin anteeksi antakoon! Minä kyllä ilomielin annan -anteeksi, vastasi Lahtelan emäntä. - -Sairas jatkoi: - --- Hamasta siitä ajasta kun miesvainajani kuoli, on vanhin poikani -Mikko hoitanut taloutta, vaikka talo ja tila on ollut minun -nimessäni. Hän olkoon vastakin teidän isäntänne ja te toiset olkaa -hänelle kuuliaiset, niin kuin te tähänkin asti olette olleet. Ja sinä -poikani Mikko, ole rehellinen ja katso aina yhteistä parasta, niin -kuin sinä tähänkin asti olet tehnyt, äläkä sorra ketään. - -Nämä sanottuaan ummisti sairas silmänsä. Vähän ajan perästä hän -aukaisi ne jälleen ja sanoi: - --- Miniäimeni Riitan saapi nostaa emännäksi minun jälkeeni. Olkaa -hänelle kuuliaiset ja avulliset, niin kuin te olette minullekin -olleet. Kun Helka-ämmä alkaa jo tulla vanhaksi eikä jaksa enää -suuria taikinoita alustella, niin Mari-täti saapi käydä kolmanneksi -emännäksi; kyllä näin suuressa talossa tarvitaan kolmekin emäntää. - -Vähän aikaa vaiti oltuansa sairas teki vielä muutamia määräyksiä -peruistansa sekä neuvoi mitkä vaatteet hänen ympärilleen pitää -pantaman. Sitten hän pani kätensä ristiin ja luki: - - Henkeni, Herra, haltuus annan, - Isä, älä minua ylenanna, - Poikas pyhän piinan tähden; - siipeis ali päästä, aut hädästä, - tykös turvaan täydell todell. (Vvk. 43:6) - -Loppuvärssyä lukiessaan heikkoni jo sairaan ääni, ettei lukua paljon -kuulunut. Nyt otti Riitta virsikirjan, josta isäntä alkoi ja toiset -veisasivat keralla: - - Juur hartaast maailmast tästä... (Vvk. 391:1) - -Virren loputtua isäntä koetteli kuolevan jalkoja ja sanoi: - --- Nyt ei enää lähtö ole kaukana: jalat ovat jo kylmät kuin -jääpalaset. - -Kun virsi "Maailma sinun jätän", oli veisattu, aukaisi kuoleva -silmänsä ja koetti katsahtaa yli päänsä. Hänen silmänsä loistivat -kirkkaalta ja näyttivät olevan tavallista suuremmat. Hän koetteli -nostaa käsiään ylös mutta ei jaksanut. Huulet näyttivät liikkuvan, -mutta ääni ei yhtään kuulunut. - --- Nyt hän varmaan näkee ottajansa, koska niin päänsä yli katselee, -sanoi Mari-täti naapurin emännälle. - --- Tiettävästi hän ne näkee, vastasi emäntä hiljaa. - --- Kukaties taitaa hänen suutansa kovin paahtaa, koska huulet niin -ahkeraan liikkuvat; anna sinä vettä lusikalla suuhun, sanoi isäntä -vaimolleen. - -Riitta antoi vettä pari lusikallista, jonka jälkeen sairas sanoi -hyvin kelkkiään (kerkeästi): - --- Tehkää minulle tila lattialle. - --- Nyt se jo lähtee pois, kun alkaa tilaa muutella, kuiskasi Riitta -Mari-tädille ja laittoi pian lattialle vuoteen, johon sairas -hurstilla nostettiin. Huokuminen harveni harvenemistaan ja viimein -näytti henki likattavan ainoastaan kurkkuhaudassa. Vihdoin sairas -oikasi ruumiinsa, nytkäytti pari kertaa olkapäitään, ummisti -silmänsä, aukaisi suutansa kolme kertaa ja vetäisi henkeänsä; niin -erosi henki ruumiista. Isäntä viittasi Mauno-sedälle ja tämä aukaisi -reppanan. Sitten isäntä painoi kiinni vainajan oikean silmän, joka -oli jäänyt hiukan raolleen. - --- Jeesus sielun saakoon! sanoi isäntä sulkiessaan äitinsä silmää. - --- Jeesus sielun saakoon! kuiskasivat kaikki läsnäolijat ja -notkistivat polviansa. Jokaisen silmät täyttyivät kyynelistä. - --- Hänellä se on tehty, mitä meillä vielä on tekemättä, virkkoi -Mauno-setä itkussa suin. Kyllä hän oli hyvä eläissänsä ja luultavasti -hänelle kävi hyvin kuollessansa. - --- Ei suinkaan hänestä pahuus alkuansa saanut, todisti Lahtelan -emäntä. Me tässä jo olimme toverukset monta kymmentä vuotta ja hän -oli aina niin rakas ja herttainen. Ei sitä kertaa hän leiponut, -jottei olisi minulle antanut leivän lämpimiä. - --- Ja taudissa ollessaankin hän oli koko ajan niin kärsivällinen, -ettei koskaan tuskaantunut, vaikka oli sangen kovissa kourissa, sanoi -Riitta todistukseksi anoppinsa kärsivällisyydestä. - --- Mitä varten Mauno-setä reppanan aukaisi, kun mummo kuoli? kysyi -pieni Anni äidiltään. - --- Sitä varten, että vainajan sielu pääsi menemään taivaaseen, -vastasi äiti. - --- Pojat, menkääs ottamaan mummolle pesuvettä, käski isäntä. - -Pian noutivat pojat vettä saavilla kaivosta. Riitta pani padan -tulelle -- muiden puiden joukkoon pistettiin vainajan lusikka -palamaan -- ja varisti kuolleelle pesuveden. Olkia tuotiin lattialle -ja niiden päälle nostettiin ruumis. Mari-täti ja naapurin emäntä -pesivät ruumiin vedellä, saippualla ja vastalla. Heille annettiin -pesupalkaksi vainajan paita kummallekin. Tähteeksi jääneen -saippuapalasen ja vastan korjasi Mari-täti vastaista tarvetta -varten. -- Vasta pantiin tallelle ja sillä siveltiin sitä lehmää, -jota ajajainen ja painajainen vaivasi. Ruumiinpesusaippualla pestiin -lasten rupisia päitä sekä muitakin risatautisia ja syyhelmää. - --- Missähän kylän ruumislauta lienee, se pitäisi hakea tänne? kysäisi -isäntä. - --- Kyllä se on varmaan Mäkelässä; muistaakseni taoin Mäkelän -ukkovainajalle viimeksi kirstunaulat, vastasi seppä. - -Sillä aikaa kun ruumislautaa haettiin, käärivät pesijät ruumiin. -Hieno aivinainen paita pantiin päälle ja esiliina eteen, valkoiset -sukat jalkaan ja kirjavartiset kintaat käteen ja myssy päähän. -Sitten käärittiin ruumiin ympärille valkoinen hursti, joka ommeltiin -kuudesta kohdasta kiinni. Isäntä teki päretikuista pienoisen ristin, -jonka hän pani vainajan rinnalle, hurstin alle. Kun ruumis oli saatu -käärityksi, nostettiin se ruumislaudalle ja sidottiin keskosistaan -nauhalla ruumislautaan kiinni. Pari kapulaa varustettiin ruumislaudan -viereen, toinen pää- ja toinen jalkapuolelle, joilla ruumis -kannettiin aittaan. - -Kun ruumis lautoineen oli nostettu tuolien päälle ja kaikki saatu -reilaan, otti Mauno-setä kirveen, pisti sen sillan rakoon ruumiin -kohdalle ja sanoi puoleksi kuuluvalla äänellä: - --- Tuossa on sinun osasi! -- Missä ei tätä konstia tehty, siellä -viskattiin liedestä otettuja savipalasia ruumiin perästä, kun -ruumista lähdettiin hautaan viemään, ja sanottiin samat sanat. - --- Minkä tähden kirves pistettiin sillan rakoon? kysyi taasen pieni -Anni äidiltään. - --- Sen tähden, ettei talon karja kuolisi emännän perästä, vastasi -äiti. Jos ei sitä temppua tehdä, niin emännän kuoltua kuolee aina -paras lehmä talosta, joskus pari kolmekin, ja useasti menee koko -karja vainajan perästä. Samoin käypi hevosille isännän kuoltua. Mutta -jos kirveen laittaa sillan rakoon ja niin antaa vainajalle osan -käteen, niin elukat saavat olla rauhassa. - -Sitten isäntä antoi virsikirjan sepälle, joka vähän aikaa sitä -latailtuaan tuli ruumiin viereen ja alkoi veisata: - - Mä nukun haavoin Kristuksen, - ne puhdistaa mun synneistän! - Sill verens on ja kuolemans - mun elon, kauneuden kanss. (Vvk. 390) - -Toisen värssyn ensimmäistä säettä veisattaessa tarttuivat sitä varten -käsketyt miehet kapuloihin, pistivät ne ruumislaudan alle, yhden -pää- ja toisen jalkapuolelle, ja niin kantoivat neljän miehen ruumiin -aittaan. Laulajat kävivät ruumiin edellä ja pitkittivät lauluaan -siksi, kunnes ruumis oli asetettu paikoilleen aitan viljasalvojen -päälle. Ne jotka eivät ruumista pelänneet, saattoivat ruumista -aittaan, vaan pelkurit jäivät tupaan. Kun ruumis oli paikoilleen -asetettu, siunasi saattojoukko itsensä ja palasi tupaan. Isäntä -lukitsi aitan oven ja toi tullessaan avaimen tuvan naulaan. - -Sitten isäntä meni huoneeseen, josta toi viinaputelin ja jakeli siitä -ryyppyjä, ensin laulajille, sitten kantajille, pesijöille ja vihdoin -kaikille vanhemmille ihmisille, jotka ryypätessään sanoivat jokainen: - --- Olkoon vainajan muistoksi! - --- Nauttios terveydekses! vastasi isäntä. - -Emäntä puolestaan tarjosi kahvia kaikille. Kahvia juodessaan sanoi -Mäkelän emäntä: - --- Johan meillä tiedettiin kauan aikaa, että joku teidän talosta -kuolee, vaikka ei siitä mitään hiiskuttu. Se oli jo tässä sulalla -syksyllä, ennen Mikonpäivää, kun meidän Matti yhtenä yönä tuli -myllystä kotiin, niin hän kuuli pajassa sellaisen kalkkeen, ikään -kuin ruumiinkirstun nauloja olisi taottu. - --- Varmaankin siinä teidän Matti on erehtynyt, sillä minun pajassani -ei ole kukaan koskaan, ei yöllä eikä päivällä, muu takonut kuin minä -itse, ja minä en ole sydänyöllä pajassa käynyt takomassa, virkkoi -seppä. - --- Kyllähän sen tietää jokainen ettei pajassa mitään taottu, eikä -siellä mitään seppää ollut, vaikka Matin korvissa sille tuntui; -se oli vain kuolemanennustus tai kuoleman sanansaattaja, virkkoi -ukko-Lauri. - --- Olkoonpa vaikka niinkin minun puolestani, myödytti seppä. - --- Se oli tässä niin ikään syksyllä, kun minä tulin eräänä pimeänä -yönä kaupungista kotiin ja menin kaivolle hevostani juottamaan, niin -kuulin teidän aitan takana aivan selvään sellaisen kalkutuksen juuri -kuin ruumiskirstun lautoja olisi veistetty. Tupaan tultuani kerroin -kuulemani ja meidän ukko sanoi: "Tänä syksynä Niemelästä kuolee joku, -kuolkoonpa kuka tahansa", kertoi Perätalon Samuli. - --- Minä tässä jo mietin itsekseni koko tämän vuotta, että taitaa -meidän mummo antaa rokan, kun hän valitti aina itseään väsyttävän -ja sanoi jalkansa olevan niin raskaat, ettei hän niitä nostella -jaksaisi, puhui Mauno-setä. - -Näissä toimissa ja pakinoissa kului yö, niin että kukko jo lauloi -ensi kerran, ennen kuin naapurit menivät kotiinsa, jonne tultuaan -heillä oli paljon kertomista vainajan viimeisistä hetkistä, hänen -määräyksistään ja hengenlähdöstään sekä mitä virsiä vainajalle -laulettiin, kutka hänet pesivät sekä kuolemanennustuksista ynnä -muista tapaukseen kuuluvista asioista. - -Kun vieraat olivat lähteneet, tehtiin Niemelässä tilat ja käytiin -makaamaan. Nuori väki tahtoi jokainen käydä keskeen makaamaan eikä -kenkään reunalle, sillä heitä pelotti ruumis aitassa. Koko sen ajan -kun ruumis oli maan päällä ei kukaan nuorista tohtinut pimeällä mennä -yksinään ulos, vaan he pyysivät toisiaan keralleen. Samoin oli laita -toisissakin taloissa. Ainoastaan joku vanhempi ihminen oli niin jura -(pelkäämätön), että uskalsi yksinään kävellä pimeässä. Monet vetivät -maata käydessään peitteen korvillensa, niin että olivat tukehtua -lämpimässä tuvassa. - -Seuraavana aamuna isäntä jakeli käskyjä kirkkoon meneville määräten -ketä sukulaista kunkin piti kutsuman maahanpaniaisiin ensi lauantaina -tulemaan. Itse hän sanoi pitävänsä huolen vainajan kiitoskirjalle -panosta, ruumissaarnan pidosta, haudankaivamisesta ja muutamain -vierasten kutsumisesta. - -Kirkolle päästyään ajoi Niemelän isäntä oitis pappilaan ja meni -rovastin puheille. Sisään päästyään ja hyvän päivän tehtyänsä hän -sanoi: - --- Terveisiä ja pitkää ikää äitivainajaltani. Hän jätti tämän elon -eilen illalla. - --- Kiitoksia, vastasi rovasti ja alkoi kysellä ja kirjoittaa vainajan -taudinlaatua ja kuolon menoa. Vihdoin hän sanoi: - --- Niin, minulle on tuleva lehmä vainajan kuoltua. Tiettävästihän -teidän talossa on lehmiä niin paljon, että pappi saapi -maahanpaniaislehmän. - --- Onhan niitä lehmiä tätä nykyä, vaikka olisi useampiakin -maahanpaniaislehmiä annettava, vastasi isäntä. Tulevana sunnuntaina -aiomme haudata vainaan ja minä tuumaan saattaa äitivainajani -kunnialla hautaan kahden papin kanssa ja pidättää hänelle -ruumissaarnan, jos vain herra rovasti on hyvä ja ottaa sen -toimittaakseen maksua vastaan. - --- Miks ei, aivan kernaasti minä sen teen, eikä se maksa enempää kuin -kolme ruplaa, ja teidän varoissanne se ei merkitse mitään. Aivan -niin, aivan niin, kyllä hän oli kunnon emäntä; kannattaahan hänelle -ruumissaarna pitää, vastasi rovasti. - -Kirkon luona haki Niemelän lautamies appensa Holttolan kirkonmiehen, -jolle kertoi terveisiä ja pitkää ikää äitivainajaltaan, sekä jutteli -hänelle tarkoin vainajan taudin alusta loppuun asti, erinomattain -hänen viimeiset hetkensä ja sanansa. - --- Jeesus sielun saakoon! vastasi kirkonmies pyyhkien silmiään. - -Kirkosta päästyä kävi Niemelän isäntä hauta-Laurin puheilla -pyytämässä kaivamaan hautaa vainajalle. - -Seuraavana maanantaina tuli Niemelän taloon suuri joukko mustalaisia -pyytäen ja mankuen jos jotakin. - --- Ei meiltä anneta nyt mitään kenellekään, kun meillä on ruumis -talossa, sanoi emäntä mustalaisille. - --- Abrei, sanoivat mustalaiset ja läksivät talosta aika kyytiä. - -Koko viikko varustettiin Niemelässä maahanpaniaisia: olutta pantiin, -leivottiin ja paistettiin, vaatteita puhdistettiin ja kaulattiin. -Nuoret miehet vetivät ahkeraan kuivia kaskipuita, joita vanhemmat -hakkailivat haloiksi. Ilta- ja aamupuhteilla kiskoivat ukko-Lauri -ja Mauno-setä päreitä. Maanantaina läksi isäntä kaupunkiin ja -tuli torstaina kotiin. Samana päivänä tuli Mäkelän Risto tekemään -"kuolleelle kotia, kahdonneelle kartanoa". Tuomas kävi Ristolle -avuksi. He menivät Kuunjoen kankaalle, hakkasivat suoran hongan, -särkivät sen laudoiksi, veistelivät sievemmiksi, ja Yrjö kävi -hevosella hakemassa laudat kotiin, jossa niitä ensin veistettiin -kirveellä, sitten puoltiin vuolimalla ja vihdoin höylättiin. -Mauno-setä kävi pajassa kirstunnauloja teettämässä. Naulat valmiiksi -taottuaan seppä luki ne ja sanoi: - --- Kyllä nyt kuolee ensin miespuoli, kun naulat eivät yhtyneetkään -parikkain. - --- Suittaa niin olla; jos hän lienee surma jäänyt minun niskaani, -virkkoi Mauno-setä. - --- Minä olen jo eläissäni monta kuolleen tupaa tehnyt, sanoi Tuomas -Ristolle ruumiista mittaa ottaissaan, -- ja rattoisaa työtä tämä -onkin, mutta minä en ole mies yksinäni ruumiista mittaa ottamaan, -niin kovin minua kuollut kammottaa. - --- Arka minäkin olin ennen, vaan kun minulta kuoli sekä vaimoni että -kolme lasta, niin sitten perin olen ollut jurempi. Niin veikkonen -se on: kun mieli kerran käypi kantapään alla, niin sitten ei enää -ihminen tyhjää ryöpsähtele, vastasi Risto. - --- En minä tiedä miten vaimonkin kuolema koskisi, vaan minulta kuoli -paha poika -- pahalla pojalla ei karjalainen tarkoita pahankurista -vaan pientä lasta --, niin kovin haikama (kaiho) minulle tuli. -Sananlasku kyllä sanoo: - - Silloin on ukko autuas, - kun akan raato on rattailla, - -mutta ei minusta niin suinkaan olisi. Tiettävästi, kenellä on -pahanjuoninen ja kelho (häijy), niin suittaa se tuntua autuudelta, -kun sellaisesta räähkästä pääsee, virkkoi Tuomas. - --- Aivan niin se on kuin sinä sanot, myödytti Risto. - -Kun kirstu oli saatu valmiiksi, tehtiin pieni pussi, tyyny, johon -höylänlastuja pantiin sisään. Se pantiin ruumiskirstuun vainajan pään -alle. Myös levitettiin hienoja höylänlastuja kirstun pohjalle. Muut -lastut vietiin pellolle ja poltettiin siellä, ettei muka tupa olisi -ruvennut ruskamaan (paukkumaan). Perjantai-iltana lämmitettiin sauna -ja kylvettiin. - - - - -Hautajaiset - - - Sisältö: Vierasten tulo. Ruumiinvalvojaiset ja kummitusjutut. - Haudalle saatto. Hautaaminen. Ruumissaarna. Hautajaiset - pitäjäntuvalla. - -Lauantaina iltahämärissä alkoi tulla maahanpaniaisvieraita Niemelään. -Miesvieraat astuivat pöydän luokse, vaan naisvieraat pysähtyivät -ensin ovensuuhun, jossa antoivat tuomisnyyttinsä emännälle, isännän -vaimolle. Sitten hajosivat he jokainen siihen nurkkaan, missä -kenenkin likin sukulainen oli. Talon tyttäret Kaisa ja Anni riisuivat -vierasten päällysvaatteet, mikäli vain kerkesivät, mutta kun yhtä -aikaa tulla tupsahti useampia vieraita, niin eivät tytöt ennättäneet -kaikkia riisua; heitä auttamaan tulivat ukko-Laurin miniäimet Elli ja -Heti, sekä Mari-ämmän tytär Sohvi, joka oli vasta paimentyttö. - -Riisuttuaan istahtivat vieraat penkille ja talon väki kävi -tervehtimässä vieraita: miehiä käteltiin, vaan naisia likistettiin. -Tuloryypyt annettiin vieraille siinä järjestyksessä kuin he olivat -tulleetkin. - -Kun kaikki vieraat olivat kokoontuneet, syötiin yhteinen illallinen. -Niin hyvin atrian alussa kuin lopussakin luettiin ruokaluvut ja -laulettiin joku värssy. Näin koko maahanpaniaisten ajan. - -Kun illallinen oli syöty ja ruoka korjattu, tuotiin laulaen ruumis -aitasta tupaan. Ruumiskirstu asetettiin tuolien päälle ja neljä -kototekoista kynttilää laitettiin ruumiskirstun viereen palamaan, -kaksi pää- ja kaksi jalkapuolelle. Ruumis nostettiin kirstuun, jonka -jälkeen Holttolan kirkonmies alkoi jo toisten kanssa veisata: - - Minun majan musta, vuoteen valju, - oi kuolem vieras kauhia! - Elon ilmast katkoit, - kuin varjo vaipuu, kohta katoo, - niin kaikk ikäpäivän maailmass - kiirust pois karkais. - Kuitenkin mun ilon on, - ett tiedän taas nousevani - ja Kristuksen kanss iät eläväni. (Vvk. 400:2) - -Kun vuoteet oli laitettu, kävivät lapset ja nuorempi rahvas -makaamaan, vaan vanhemmat ihmiset pitivät valvojaisia koko yön. He -ottivat istuimet kirstua lähelle, jossa he lauloivat ja lukivat sekä -aika välistä kokoontuivat pöydän ympärille viinaa maistelemaan ja -yhtä sekä toista juttelemaan. - -Kun seppä oli kolmea virttä veisattaessa ollut johtajana, niin hän -sanoi viimeisen virren loputtua: - - Ei jaksa laulaa, - jos ei kasta kaulaa, - -ja niin menivät laulajat pöydän ympärille istumaan. Isäntä kaasi -viinaa pulliin, josta valvojat vuoronsa perään ryyppäsivät ja -kertoivat kaikenlaisia kummitusjuttuja kuolleista. - -Holttolan kirkonmies kertoi erään kestikievarin vanhan emännän, joka -eläissään paljon taikuutta harjoitti, kuoltuaan käyneen melkein -joka yö kummittelemassa ja silloin hakeneen kaikki paikat. Sattuipa -samaan aikaan eräs matkustavainen herra jäämään kestikievariin -yöksi. Isäntä kyllä koetteli selittää herralle, ettei muka täällä -kukaan saa yörauhaa. Mutta herrat kun eivät usko semmoisia, niin ei -tämäkään herra muuta kuin nauroi vain isännän puheelle ja sanoi: -"Jos vain eläviltä rauhan saan, kyllä minä kuolleiden kanssa toimeen -tulen", ja kävi kuin kävikin yöksi. Mutta annapas olla, puolenyön -aikana, kun herra sikeimmilleen nukkui, tulikin emäntävainaja, alkoi -kaivella ja penkailla herran päänalasia. "Mitä sieltä on hakemista?" -ärjäisi herra vihastuneena kun hänen yörauhaansa häirittiin. -"Ehtoollisöylättiä haen", vastasi vainajan haltia. -- Kansan uskon -mukaan ei vainaja itse kävele, vaan hänen haltiansa kummitteiksee. --- "Mihin sinä sitten olet sen pannut?" kysäisi herra. "Vasikkain -pyttyyn minä ne aina panin", vastasi haltia. "Ota sieltä jonne ne -olet pannut ja anna oikeille kristityille rauha!" sanoi herra. - -Sen päiväsen perään ei kummitus enää tullut taloon. Sillä kun vain -kummitukset saattavat elävien tiedoksi sen, mikä heidän rauhaansa -haudassa häiritsee, niin sitten ne lakkaavat kummittelemasta. - -Sitten kertoi Mäkelän Risto seuraavan jutun: - --- Eräässä pitäjässä niin ikään kuoli taikuriemäntä, joka -taikatempuillaan oli pitänyt aina itsellään hyvän karjan. Ruumiin -maan päällä ollessa kävi sen haltia läävässä lehmiä häiritsemässä, -mutta hautaan vietynä se alkoi käydä yön aikoina tuvassakin. Niin -kauan kuin tuli paloi tuvassa ja ihmiset valvoivat, se ei tohtinut -tulla, mutta niin pian kuin tuli sammui, alkoi kohta kolina kuulua. -Talon isäntä koetteli kaikki konstit, mitä vain suinkin taisi, ja -kävi jo maajumaliltakin eli tietäjiltä ja noidilta apua etsimässä, -mutta turhaan. Vihdoin hän valitti pitäjän vanhalle rovastille tämän -ihmeen. Rovasti ensin nauroi, mutta kun isäntä vakuutti asian todeksi -kertoen, miten vainajan haltia on milloinkin mellastanut, rovasti -sanoi vihdoin: "Kaivakaa vainajan hauta, aukaiskaa ruumisarkku, -kääntäkää ruumis vatsalleen arkkuun ja leikatkaa veitsellä -kantapäihin risti. Sitten suljette arkun ja täytätte haudan mullalla, -niin kyllä se herkeää kummittelemasta." - -Kun hauta aukaistiin, ruumis oli syrjällään kirstussa ja veri oli -purskahtanut sekä suusta että sieraimista. He tekivät rovastin -neuvon mukaan ja ilmoittivat asian rovastille. "Oi voi!" oli rovasti -sanonut. "Vainaja on ollutkin valekuollut ja haudassa se raukka vasta -oikeittain kuoli. Te olette haudanneet elävän ihmisen." - --- Niillä herroilla on omat uskonsa, sanoi Mauno-setä. Kun ihminen ei -enää hengitä eikä mitään elonmerkkiä näytä, niin kuolluthan se on. -Sen nyt tyhmäkin ymmärtää. Vaan herroilla on omat hulluutensa. Heidän -mielestään ei saisi kuollutta viedä ennen kuin vuorokauden kuluttua -kylmään huoneeseen eikä haudata ennen kolmea vuorokautta. Sellaiset -hupsut ovat herrat, vaikka ovat suuret koulut käyneet. - --- Mitenkäs sen kummittelijavainajan kanssa viimeinkin kävi? -Lakkasiko se kummittelemasta? kysyi ukko-Lauri. - --- Tietysti sen täytyi lakata, kun tehtiin rovastin neuvon mukaan, -vastasi Risto. - -Kun ryypyt oli otettu, mentiin taas vainajan kirstun ääreen -veisailemaan. Muutamia virsiä veisailtua mentiin uudestaan pöydän -ympärille ryyppimään ja kummituksista puhelemaan. Seppä kertoi pitkän -jutun, kuinka piru kiusasi Vilojoen seppää. - -Savolais-ukko kertoi, että hänen isoisänsä oli renkinä eräällä -vanhalla rovastilla, joka kerran iltasilla ripittämään mennessään -laulaa hyräili hautausmaan kohdalla. "Autuaat levoss levännevät", -niin kirkkomaasta haltia vastasi: "Ei, herra, puoletkaan ole -autuaat!" -- Entisten suomalaisten uskon mukaan oli jokaisella -maalla, vedellä, kartanolla ym. oma haltiansa; siis kirkkomaallakin -eli hautausmaalla. - -Takaisin tullessaan taasen samalla paikalla hyräili rovasti samaa -virttä, niin kirkkomaasta haltia sanoi: "Ken levännee, ken lentänee!" -Sen koommin ei rovasti enää koskaan kuulunut kirkkomaan kohdalla -veisanneen. - -Tällä tavoin veisuun, luvun, tarinoiden ja ryyppimisen vaihdellessa -kului yö kukonlauluun asti. Sitten kävivät vanhemmat ihmiset -makaamaan ja isäntä korjasi viinapullon pois. Nuorempi väki nousi -vuorostaan valvomaan ja hekin kertoivat monta juttua kuolleista. - --- On turhaa pelätä kuolleita, virkkoi Korjuksen Risto. Minne puu -kaatuu, siinä se makaa eikä liiku minnekään, jos ei sitä kukaan -liikuttele. Koko jutut kuolleiden kävelemisestä ovat turhia loruja, -joilla ei ole päätä eikä perää. - --- Sen minä arvasin, että niinhän sinä sanot, joka et usko taikoja -etkä haltioita, sanoi Elli. - --- Mutta mistäpä sellaiset jutut olisivat saaneet alkunsa, jos ei -kenkään olisi kummituksia nähnyt? kysäisi Mierolan Rusi. - --- Tiettävästi siitä, että joku on ollut valekuolleena ja on tavalla -tai toisella vironnut eloon ja kävellyt. Sitä on sitten kerrottu ja -lisäilty ja tultu vihdoin siihen päätökseen, että kaikki tai jotkut -ainakin kävelevät. Näitä kertovat täysinä tosina vanhemmat ihmiset -lasten kuullen ja ne taas puolestaan uskovat kaikki, niin todet kuin -valeetkin. Siitä he jo pienuudesta pitäin saavat pelkuriluonnon, -joka seuraa heitä hamaan hautaan asti. Vähitellen kuitenkin tämä -pelko katoaa, jos kuka rupeaa järjellisesti asiaa miettimään ja -totutteleikse vähän kerrallaan rohkeaksi, selitti Korjuksen Risto. - --- Minä olen kuullut, että jos kuollutta koskettaa vasemmalla -kädellä, niin se ei pelota, virkkoi Anni. - --- Minä taas olen kuullut, että jos harppaa kolme kertaa kuolleen -jalkojen päällitse, niin pelko katoaa, tiesi Rusi. - --- Se voipi kyllä antaa rohkeutta, kun kuollutta koskettelee ja -oleksii kuolleen kanssa, niin vähitellen tottuu juremmaksi eikä -turhia hepsahtele, sanoi Korjuksen Risto. - -Näitä pakinoidessa taajeni kukonlaulu ja kanojen kaakerrus ilmoitti -päivän tulon olevan läsnä. Nyt havautettiin kaikki väki valveille. -Kun vuoteet oli korjattu ja silmät pesty, pidettiin aamurukous. -Sitten juotiin kahvi, syötiin murkina ja alettiin hommata kirkolle -lähtöä. Emäntä toisten talon naisten avulla laittoi eväät suuriin -tuohikontteihin ja isäntä pani korissa olevan rakkoputelin, joka -oli täynnä omaa keittoa paloviinaa, yhteen konttiin. Kontit -kannettiin rekiin. Sitten pistäytyi isäntä naapuritaloissa pyytämässä -"koulunkantajoita". Mäkelän ja Mattilan mustat ruunat oli jo ennen -tilattu ruumista vetämään, ja niiden isännät samaten kuin kaikki -naapurin isännät ja emännät olivat illalla tulleet maahanpaniaisiin. - -Ennen kuin hevoset valjastettiin, sidottiin aisakello sen hevosen -vempeleeseen, joka ruumiin eteen valjastettiin. Toinen hevonen -valjastettiin rinnalle. - -Kun väki oli pukeutunut ja kaikki hevoset olivat valjaissa, keräytyi -saattojoukko ruumiskirstun ympärille, ja Holttolan kirkonmies sepän -kanssa veisasi: - - Siis siunaa Herra aina - mun rakkaat omaisen - ja älä salli painaa - heit syvään murheeseen! - Kyll pian yhteen tulemm - juur suurest riemuiten - ja ynnä kunniaan kuljemm - sitt iloon iäiseen. (Vvk. 391:9) - -Ennen kuin kirstun kansi pantiin kiinni, ratkoi Riitta rihmat ruumiin -lakanasta. - -Sitten nostettiin ruumiskirstun kansi paikalleen ja seppä naulasi sen -kiinni. Kun kantajat olivat asettautuneet paikoilleen, veisasivat -edellä nimitetyt: - - Yhteisest teidän Jumalan - käsiin annan ja rauhaan, - veljen, lankon ja sukun oman, - en täällä viivy kauan. - Minä täss tiess - olen matkamies, - Herra Jesu minua auta, - sieluni pääst kaikest hädäst, - veres ja piinas kautta. (Vvk. 392:14) - -Seuraavaa värssyä veisattaissa kannettiin ruumis rekeen, jossa -levitettiin vaippa kirstun yli. Mattilan isäntä kävi hevosia ajamaan -ja seppä, Mäkelän Risto sekä Rokkasen Jussi kävivät laulajina kirstun -kannelle istumaan. Hautaristi asetettiin reen perään. - -Kun kaikki saattoväki oli rekeen istautunut, heittivät laulajat hatut -päästään ja Rokkanen toisten kanssa veisasi: - - Nyt rohkiast täältä lähden, - suo kasvos minun nähdä, - Jesu lunastajan, - kun minun tahdoit auttaa, - katkeran piinas kautta - lapseksi Jumalan. (Vvk. 389:4) - -Seuraavaa värssyä alkaissa nykäisi Mattila hevosia ja niin lähdettiin -ajamaan. Ruumiin perässä ajoi hänen vanhin poikansa Niemelän isäntä, -sitten tyttärensä Saarelan emäntä miehineen, toinen tytär Kalpiin -emäntä miehineen, toinen poika Yrjö vaimoineen ja kolmas tytär -Kesselin emäntä miehineen sekä neljäs tytär Mari-täti Mauno-sedän -kanssa. Muut sukulaiset seurasivat siinä järjestyksessä kuin kukin -oli vainajalle sukua. Kylän läpi ajaessa pitkitettiin laulua yhtä -mittaa. - -Ennen kuin maantielle päästiin, hevoset seisotettiin ja laulajat -sekä muut vanhat miehet maistelivat taskumateistaan. -- Muutamissa -paikoin, esimerkiksi Viipurin pitäjässä, on tapana naulata pieni -lautapalanen petäjän kupeeseen kylän tiehaarassa. Sellaista -muistopalasilla varustettua puuta kutsutaan ristimännyksi. -Ristimännystä kotiinpäin ei vainajan haltia uskalla tulla! -- Sitten -jatkettiin taas matkaa hyvällä vauhdilla ja joka talon kohdalla -laulettiin. Ajaessa läpi kylän, jossa oli useampia taloja, veisattiin -niin kauan kuin kylää piisasi ja sitten vasta laulu lakkasi, kun -oltiin kylän ohitse. Suuren mäen alla pysäytettiin hevoset ja -maisteltiin taskumatista. - -Kirkolle päästyä pysäytettiin ruumis pappilan kujan suuhun, vaan muu -saattoväki ajoi kirkon luokse. Niemelän isäntä meni rovastin puheille -ja palasi sieltä, kun ruumiskelloja alettiin soittaa. Soittoa -odottaessa ryypiskelivät ruumiinvetäjät. Läpättyä ja aamukellon -soitua alettiin ensin pienellä ja sitten suurella kellolla soittaa -sielukelloja. -- Soittaminen ja koulunkanto kävi vainajain iän -mukaan: vanhin ensin ja sitten nuoremmat. Miehille alettiin soittaa -suurella, vaan naisille pienellä kellolla, johon myös toinenkin -kello yhtyi. -- Silloin ruumis vietiin pappilan perheentuvan -kupeelle, jossa seisatettiin hevoset ja ruumis nostettiin paarille ja -kirstun yli levitettiin paariverka. Toiset ruumiit tuotiin samassa -järjestyksessä. Niemelän isäntä toimitti äitivainajalleen kaksitoista -kantajaa, jotka varustausivat paarin ympärille, kuusi kumpaisellekin -puolelle, ja ristin kantaja paarin perään. - -Kohta tulikin rovasti kappalaisen, lukkarin ja koulumestarin keralla. -Kaikkien päät paljastuivat, kun herrat astuivat esille. Lukkari -asettausi edemmäksi, vaan papit jäivät paarien eteen. Lukkarille -apulaiseksi ilmestyivät koulumestari ynnä ne kolme laulajaa, jotka -ruumiin kanssa tulivat, sekä eräs kirkon- ja toinen lautamies. -Muutamia lehtiä virsikirjasta käännettyään kuiskasi lukkari -apulaisilleen virren numeron ja alkoi veisata: - - Meilt ystävämm lankee nähden, - meill esimerkiks surkiast. - Samaa tiet täytyy käydä meidän, - maistamaan kuolemaa karkiaa, - kuin ikäns köyhä, niin rikas: - tänn täytyy kaikkien pyrkiä. - Herra armahda päällemm! - Kriste armahda päällemm, - miks emme ajattel sen pääll, - keskell kuolemaa seisomm tääll. - Herra armahda päällemm! (Vvk. 397:3) - -Seuraavaa värssyä alettaessa läksi saattojoukko liikkeelle ja heti -alkoivat kirkonkellot soida. Vainajan likeiset sukulaiset astuivat -paljain päin paarien perästä, vaan muu rahvas pani hatut päähänsä -ruumissaaton liikkeelle lähteissä. Haudalle päästyä heittivät taas -kaikki hattunsa pois ja olivat paljain päin niin kauan kuin laulua -kesti. Laulun loputtua kellot lakkasivat soimasta ja rahvas pani -hatut pähänsä. Haudankaivajan avuksi hautaan ruumista vastaanottamaan -meni pari ensimmäistä kantajaa; toiset kantajat laskivat ruumiin -hautaan. - -Kun Niemelän ruumis oli hautaan laskettu, menivät kirkkoherra ja -lukkari ottamaan toisia ruumiita, jotka saatettiin hautaan samalla -tavalla. Kappalainen ja koulumestari menivät pappilaan. Sitten kun -kaikki ruumiit olivat haudassa, kirkkoherra siunasi ne ja lukkari -veisasi multavärssyn, jota toimittaessa kelloja soitettiin. Sitten -mättivät vainajain sukulaiset kolme kertaa kukin "kepiöitä multia" -vainajain kirstun kannelle. Kantajat hauturin kanssa täyttivät haudan -mullalla ja asettivat ristit vainajain haudalle pääpuolelle. - -Puolipäivän jumalanpalveluksen perästä ei kellään näyttänyt olevan -halua lähteä kirkosta, sillä tieto oli levinnyt salamannopeasti -seurakunnalle, että nyt pidetään Niemelän vanhalle emäntävainajalle -ruumissaarna. Vähäisen väliajan perästä nousikin lukkari -lehterilleen, pani numerot 273 ja 9 värssyn numeron. Sitten hän alkoi -veisata: - - Mikä tauti? kauhiast - -ja veisasi kaikki jäljellä olevat värssyt. Veisuun loputtua astui -rovasti saarnastuoliin ja lyhyen rukouksen perästä lausui: - --- Ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me -etsimme (Hepr. 13:14). Hän selitti kuulijoillensa, kuinka kaikkein, -jotka syntyneet ovat, täytyy kuolla ja jättää tämä maailma ja etsiä -tulevaista ja pysyväistä kotoa. Siitä oli näkyväisenä esimerkkinä -nytkin se vainaja, jonka muistoa tässä vietettiin. - -Sitten hän luki vainajan elämänvaiheet ja sukuluettelon mainiten, -kuinka vainaja oli syntynyt kuuluisista ja kunniallisista -vanhemmista, tullut kuuluisalle ja kunnialliselle Niemelän -rusthollarille emännäksi -- Niemelä oli rustitila Ruotsin vallan -aikana --, elänyt kunniallista ja nuhteetonta elämää, kuollut -Herrassa ja nyt ynnä muiden autuaallisesti edesmenneiden kanssa -nauttii hyväin töittensä hedelmää, iankaikkista autuutta. "Sillä, -meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille -iankaikkisen ja määrättömän kunnian, jotka emme näkyväisiä -katso, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta -näkymättömät iankaikkiset" (2 Kor. 4: 17, 18). Vainaja oli niitä -ihmisiä, joka ei vaivojaan säästänyt, vaan kasvatti lapsensa -kurituksessa ja Herran nuhteessa näyttäen heille aina hyvää -esimerkkiä, niin että koko Niemelän talon perhe kuin myöskin kaikki -vainajan sukulaiset ovat kunniallisia ja rehellisiä ihmisiä, joista -koko seurakunnalla on ilo, kunnia, arvo jne. - -Sitten kun esirukous vainajan edestä oli luettu, veisattiin virrestä -293 viimeinen värssy ja näin päättyi juhlallisuus. - -Niemelän isäntä meni kirkkoherran perästä pappilaan, kiitti -rovastia kauniista saarnasta ja maksoi sekä koulunkäviäiset kuin -myöskin saarnanpitopalkan luvaten tuoda lehmän viikon varrella. -Kirkkoherra otti rahat kiittäen sanoen olevansa vakuuttunut, ettei -lautamies Niemelä suinkaan kehtaa tuoda maahanpaniaislehmäksi jotain -hiehokäppyrää vaan tuopi oivallisen aikaraavaan. Sen Niemelä lupasi -tehdäkin ja niin erottiin kaikessa ystävyydessä. - -Sitten isäntä meni pitäjäntupaan, johon emäntä oli jo laittanut -päivällisen eväänä olevista ruokavaroista niille kaukaisille -sukulaisille ja tuttaville, vainajan kantajille ja laulajille, -jotka asuivat toisella puolella pitäjää ja jotka eivät matkan -pituuden tautta tahi muista syistä voineet maahanpaniaisiin -tulla. Pitäjäntupaan tuli myöskin ruumiin saattoväki, jota -maahanpaniaistalosta oli saattanut ruumista. Kaikille vieraille -isäntä jakeli kirkkoryyppyjä. Kaukaiset vieraat käskettiin syömään, -vaan maahanpaniaisväki läksi takaisin Niemelään. Hauta-Lauri sekä -hänen perheensä myös syötettiin, samaten suntio. - -Vierasten syötyä korjattiin ruuantähteet kontteihin ja kontit rekeen. -Kiitettyään ja jäähyväiset sanottuaan läksivät vieraat kotiinsa, -samaten Niemelän isäntäkin. - - - - -Maahanpaniaiset - - - Sisältö: Ruumisrokka. Hevosten kauroittaminen. Isännän ja - emännän nosto. Vaivaistenrahat. Perujen jako. Vierasten lähtö. - Maahanpaniaislehmä. - -Maahanpaniaisiksi kutsuttiin niitä pitoja, jotka pidettiin ruumiin -hautaan viennin perästä ja joissa joko isäntä tai emäntä nostettiin. -Hautajaispidot pidettiin ennen hautaamista ja päättyivät ruumiin -hautaamiseen. - -Maahanpaniaistaloon tultua jakeli Mauno-setä kirkkomiehille ja muille -ryyppyjä kylmästä tultua. Ryypätessään sanoi jokainen: - --- Kepeät mullat vainajalle! - --- Sen Jumala suokoon! vastasi ryyppyjen antaja. - -Päivälliseksi oli keitetty ruumisrokka pavuista, raavaan- ja -sianlihasta. Kaksi isoa pöytää oli asetettu tuvan peräseinälle -pääksytysten, ainoastaan sen verran jätettiin pöytien välille, että -siitä päästiin kävelemään. Suurilla puuvadeilla kannettiin pöytään -ruumisrokka, josta isäntä nosti lihapalaset puulautasille, joita -oli pöydän laiteille ympäriinsä asetettu. Kahdenlaista leipää, -rukiista ja ohraista, myös tuotiin pöytään sekä omena- (potaatti-) -että oikeita (ryyni-) piirakkaita asetettiin pöytään sillä tavoin, -että ryynipiirakas oli asetettu omenapiirakkaan päälle jokaisen -eteen. Silakkana oli Aitjärven särkiä puulautasilla. Olutkapat -asetettiin penkeille, toinen ylä- ja toinen alapöytään. Vieraat -kävivät yläpöytään mikäli mahtuivat ja loput alapöytään. Naisvieraat -asetettiin kunniasijalle, yläpöytään. Talonmiehet ja koulunkantajat -kävivät alapöytään mikäli mahtuivat, naiset ja lapset söivät -perästäpäin. - -Holttolan kirkonmies luki ruokaluvut ja vielä muutamia virren -värssyjä vainajan muistoksi ja Kokkasen Jussi veisasi ruokavärssyn -kuolemanvirsistä. Sitten alkoi atrioiminen. Syödessä alkoi kylän -seppä pakinan ja sanoi: - --- Saapi nähdä, kuka meidän kylästä ensin tuolla köllähtää. Miesten -puolella se ainakin vuoro on, kun eivät kirstunnaulat yhtyneet -parikkain. - --- Ja vainajan oikea silmä jäi auki, lisäsi siihen ukko-Lauri. Vaikka -meidän isäntä sekä pesijät koettivat sitä painaa umpeen, niin yhtä -kaikki se oli vain auki kirstuun pannessa. Tämähän merkitsee, että -miespuolinen kuolee ensiksi. - -Näissä pakinoissa kului ruokailu, ja kun kaikki olivat lopettaneet -syöntinsä, luettiin ja laulettiin. Sitten noustiin yhtaikaa pöydästä. -Kun kutsuvieraat olivat lopettaneet atriansa, lisättiin ruokaa -pöytiin ja isäntä käski naapurista hautajaisvieraita katsomaan -tulleet yläpöytään sekä paikalle saapuneet kerjäläiset alapöytään. -Hekin lukivat ja lauloivat sekä atrian alussa että lopussa. - -Kun kaikki vieraat sekä talon perhe olivat syöneet ja ruoka korjattu, -otti isäntä naulasta aitan avaimen ja sanoi: - --- Ihmiset ovat kyllä ravitut, mutta luontokappaleittenkin pitää -saada ravintonsa. Vieraat tekevät hyvin ja lähtevät ottamaan -hevosillensa kauroja. - -Jokainen totteli kutsumusta ja kukin hankki itselleen astian, johon -kauroja pani. Muutamilla olivat retukat keralla -- retukka, pieni -neliskulmainen hursti, joka sidottiin reen aisoihin sikoissa olevista -neljästä nauhasta -- ja he panivat siihen kaurat. Isäntä mittasi -kapan kauraa hevosta kohti, ensin vieraille, sitten omille hevosille. - -Kun vieraat sekä isäntä olivat tulleet tupaan, sanoi seppä: - --- Minä olen tämän talon suurin ja tärkein virkamies; minun siis -tulee tietää, kuka tästälähin niin hyvin minulle kuin muillekin -vieraille ja talon perheelle ruokaa laittaa ja valmistaa, kun emäntä -oli hautaan saatettu. Siis olisi nostettava uusi emäntä. - --- Juuresta puuhun, virkkoi Holttolan kirkonmies. Eihän talossa -ole laillista isäntääkään. Sehän on ensin nostettava, sitten vasta -emäntä. Niin kuin tiedetään, oli mummovainaja miehensä kuoltua sekä -laillinen isäntä että emäntä talossa; poikansa antoi hän ainoastaan -toimittaa perheenmiehen ammattia, mutta isännäksi ei häntä vielä ole -milloinkaan nostettu. - --- Nostetaan sitten nyt, kun tässä on koko suku ja heimokunta koolla, -sanoi Lippolan isäntä ja läheni lautamiestä valmiina nostamaan. - --- Ei se saa niin hätimiseen tapahtua, virkkoi lautamies. Minä -puolestani ehdottelen, että ukko-Lauri nostetaan isännäksi, sillä hän -on vanhin mies talossa. - -Tämän kuultuaan ukko-Lauri naurahti ja sanoi: - --- Sija saaneelle vaan ei vaivan nähneelle. Minä kun en ole isännän -kantaakaan, niin en voi tulla kysymykseenkään isännän virkaan. Ja -paitsi sitä, olen jo niin vanha ja heikko, etten enää jaksa kaikin -ajoin hallita omia jäseniänikään, saatikka sitten tällaista taloa, -jossa on viidettäkymmentä henkeä perettä. Olkoon vain entinen -perheenmies eteenkinpäin talon haltiana. Hän on isännän kantaa ja -osaa sen viran toimittaa. - --- Koska ei ukko-Lauri ota isännyyttä vastaan, niin nostetaan sitten -Mauno-setä isännäksi. Hän kyllä jaksaa ja osaa sen viran toimittaa, -virkkoi perheenmies. - --- Ei kaikki jauhot talkkunaksi kelpaa, vastasi Mauno-setä. Minä -sanon kohdasteen teille, hyvät ystävät, sukulaiset ja heimot, -että tätä taloa on hamasta vanhoista ajoista hallinnut vanhimman -kannan mies ja siihen on pere aina tyytynyt. Nyt ei ole vanhimmalla -kannalla muita miehiä kuin nykyinen perheenmies ja veljensä Yrjö. -Hän, tuo meidän perheenmies, on siis ainoa laillinen isäntä ja hänet -on äitivainajakin käskenyt olemaan isäntänä talossa. Ja kun me -tähän asti olemme hänen hallitukseensa tyytyneet, niin tiettävästi -tyydymme siihen vastakin. Ken ei tahdo tyytyä, hän ilmoittakoon nyt -tyytymättömyytensä, niin hän saa osansa taloudesta käteensä ja saa -olla itselleen isäntänä. Minä puolestani tahdon lautamiehen olemaan -isäntänä meidän talossa. - --- Me tahdomme samaten, sanoivat kaikki perheen miesjäsenet. - --- Miehet hoi! huusi Mauno-setä ja tarttui lautamiehen vyötäisiin. -Pian oli miehiä kuin kimalaisia perheenmiehen ympärillä. He nostaa -keikuttivat hänet kolme kertaa niin korkealle, että pää oli lakeen -tavata, huutaen joka kerralla: - --- Onneksi isännälle! - --- Kiitoksia hyvät ystävät, sukulaiset ja heimot! vastasi isäntä ja -näytti hyvin liikuttuneelta. Kun touhu oli asettunut, alkoi seppä -toisten keralla veisata: - - Niill jotka tääll - on vallan pääll, - ann neuvoi hyvii armost, - ett kunniatas - ja oikeuttas - ain edes auttavat jalost. - - Suo kaikill meill, - ett käskyis teill - tääll kristillisest käynemm, - ett autuudess - sun tykönäs - sitt taivaass ijät elämm. (Vvk. 363:9, 10) - --- Oikeutta ja totuutta olen aina koettanut noudattaa enkä ole ketään -kohtaan ollut itsevaltias, vaan olen tahtonut asiat toimittaa parhain -päin, niin kuin olen ymmärtänyt oikein olevan ja kohtuuden vaativan. -Sen olen vastakin tekevä, niin totta kuin Jumala minua auttaa, -virkkoi isäntä kyyneleet silmissä. - -Sitten isäntä otti viinaputelin oikeaan ja pullin vasempaan käteensä -ja kaasi ryypyn joka miehelle alkaen vanhimmasta, ukko-Laurista, ja -jatkaen eteenpäin, ensin talon perheelle, sitten vieraille. - -Kun isännän nostokaiset oli juotu, seppä sanoi: - --- Tuleehan emäntä viimeinkin nostettavaksi vai mitä? - --- Sepällä on vain huoli emännästä, virkkoi leikillään Kokkanen. - --- Tiettävästi se täytyy minun tietää kuka emännäksi tulee, sillä -minulla on parempi apu emännästä kuin isännästä. Emäntä antaa minulle -monta kertaa vuodessa ruokaa ja juomaa eikä tule minua pajaan -pyytämään yhtään kertaa. Isäntä tekee päinvastoin, vastasi seppä -nauraen. - --- Emäntää nostaessa ei voi olla mitään eri mieliä, sanoi ukko-Lauri. -Isännän vaimo nostettakoon emännäksi. Sen on vainaja määrännyt, ja -hänenhän se on paikkakin. Hän on myös jo monta vuotta emännyyttä -pitänyt, kun vainaja ei enää itse jaksanut kaikkia emännän töitä -toimitella. - -Sen kuultuaan meni seppä perämaalle ja haki isännän vaimon naisten -joukosta, toi hänet pöydän luo, asetti rahille istumaan ja alkoi -nostaa. Pian oli sekä miesten että naisten käsiä niin paljon rahissa -kiinni, kuin vain suinkin mahtui. He nostivat rahin emäntineen kolme -kertaa korkealle ja huusivat joka kerralla: - --- Onneksi emännälle! - --- Kiitoksia! vastasi emäntä, kun he olivat hänet alas laskeneet. - -Heti kun emäntä oli päässyt vapaaksi, seppä meni hänen luokseen, -antoi kättä ja sanoi: - --- Onnea, onnea emännälle! Muista seppäs ja pappis pitää kunniassa! - --- Tiettävästi minä sen muistan, sanoi emäntä nauraen. Kiitoksia vain -toivotuksestas! - -Kun hiljaisuus oli tullut, Lippolan isäntä alkoi toisten keralla -veisata: - - Kanss kaikkein sovinto - ja rauha minull lainaa; - jos onni kaluu tuo, - mun anna olla aina - tääl köyhäin holhoojan - ja hyväntahtoisen, - ain valmiin auttamaan - ast hetkeen viimeiseen. (Vvk. 298:5) - -Kun veisuu oli lopetettu, sanoi emäntä miehelleen: - --- Sinä saat antaa minun puolestani nostokaiset miehille, minä annan -naisille. - -Sen sanottuaan meni emäntä huoneeseen, toi sieltä putelin punaista -viinaa ja viklakinttupullin. Kaadettuaan pullin täyteen hän ojensi -sen Helka-ämmälle. - --- Olkoonpas onneksi emännälle! virkkoi Helka-ämmä ja ryyppäsi vähän. - --- Nauttios terveydekses! vastasi emäntä. - -Samalla tavalla jaettiin nostokaisia kaikille vanhemmille naisille, -sekä omille että vieraille. Isäntä jakeli viinaa samalla tavalla -kaikille vanhemmille miehille. - -Kun kahvi oli juotu, josta ei puolikuppisiakaan unhotettu, ja -kahvikapineet oli korjattu, pyysi ja sai Holttolan kirkonmies -lautasen, kopisteli sitä pöytään herättääkseen kansan huomiota ja -lausui: - --- Kun esivanhempamme ovat aina tällaisissa tilaisuuksissa -muistaneet köyhiä ja vaivaisia, niin seuratkaamme mekin heidän -kaunista esimerkkiään ja kootkaamme tässä tilaisuudessa apua -puutettakärsiville. Lahjan suuruus ei tiettävästi tule kysymykseen, -mutta antajan hyväntahtoisuus. Olihan muinen köyhän lesken ropo -arvokkaampi kuin rikkaiden suuret rahat. Iloista antajaa Jumala -rakastaa. - -Tämän kuultuaan pani Niemelän isäntä lautaselle viidenkolmatta -kopeekan hopearahan. Emäntä niin ikään antoi kahden riunan rahan. -Holttolan kirkonmies pani puolestaan rivetniekan (kymmenen kopeekan -hopearahan), Mauno-setä viiden kopeekan hopean. Kaikki varakkaammat -isäntämiehet antoivat hopearahan, mutta naiset pistivät vain -vaskirahoja. Muutamat, joilla ei ollut pientä rahaa, vaihtoivat -toisiltaan tai myöskin vaivaistenlautaselta. Tarkemmat ihmiset -vaihtoivat kopeekankin puoliksi ja antoivat vain puoli kopeekkaa, -jotkut neljänneskopeekankin. Kun rahanpano alkoi harveta, sanoi -Holttola: - --- Kopeekkaa vajaa on vaivaistenraha. - --- Tuossa on kopeekka, jos se sillä täyttyy, virkkoi ukko-Lauri -viskatessaan kopeekan lautaselle. - --- Vielä on puolta kopeekkaa vailla, sanoi Holttola. - --- Tuossa on sekin, sanoi Eerikka antaessaan rahan. - --- Vielä on kopeekkaa vajaa vaivaistenraha, muistutti Holttola. - --- Ei vaivaistenkassa milloinkaan täyteen tule, panipa siihen vaikka -kuinka paljon, vastasi Kokkanen. Siksipä sanotaan kaikista vajaista, -että se on vajaa kuin vaivastenraha. - -Kun ei vähällä aikaa enää yhtään rahaa lisää tullut, sanoi kirkonmies: - --- Naiset, naiset, muistakaa vaivaisia; teitähän useammin kivistää. - --- Se nyt sitten kivistämästä estäisi, vaikka kaiken omaisuutensa -vaivaisille uhraisi, vastasi Saarelan emäntä. - --- Kyllä kaiketi se estää, virkkoi kirkonmies. Jottapas Raamattu -sanoo: "Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana -päivänä. Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy -maan päällä; etkä sinä hylkää häntä vihollistensa tahtoon. Herra -virvoittaa häntä tautivuoteessansa: Sinä autat hänen kaikesta -sairaudestansa." (Ps. 41: 1-3) Tiettävästi köyhät ja vaivaiset, kun -puutteessaan avun saavat, lähettävät hartaat esirukoukset auttajainsa -puolesta taivaaseen. Vieläpä lahjat ja antimet voivat auttaa -kuolemankin perästä, jos Jumalan sana paikkansa pitää, joka kuuluu -näin: "Tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että kun te -kuolette, korjaavat he teitä iankaikkisiin majoihin." (Luuk. 16: 9) - --- Ei Holttola ole suotta aikojaan kirkonmiehenä ollut, koska osaa -saarnata niin kuin paras pappi ja tuntee Raamatun yhtä hyvin kuin -kirjanoppineet, sanoi Kokkanen ihmetellen. - -Tämän keskustelun perästä toivat vielä ne naiset rahaa lautaselle, -jotka eivät ennen olleet tuoneet. - -Kun rahantulo oli loppunut, niin lukivat Holttolan kirkonmies ja -talon isäntä rahat; niitä oli yhdeksän ruplaa, neljäkymmentäkaksi ja -puoli kopeekkaa, jotka talonisäntä korjasi huostaansa. - -Näissä toimissa kului iltapuoli hämäriin asti, jolloin naapureista -olevat kantajat, vierasten katsojat ja kerjäläiset läksivät -maahanpaniaistalosta, ainoastaan kutsuvieraat jäivät yöksi. - -Seuraavana aamuna päivän tultua keräytyivät vainajan tyttäret, -miniäimet, sisaret ja muut sukulaisnaiset vainajan huoneeseen peruja -jakamaan. Vainajan paidat, joita oli viisitoista rohtimista ja saman -verran ylispaitoja sekä kolme aitopalttinaista, jaettiin sovinnolla, -samoin kalsut, sukat, pohjalliset, tankit, liinaviitat, turkit, -rohkamoviitat ja kengät; mutta hameita ei tahdottu sopia jakamaan. - --- Minä tahdon nämä parhaat verkahelmahameet, sillä minun mieheni on -vanhin lapsi vainajalle, sanoi emäntä ottaen hameet huoneen orrelta. - --- Joko sinä sitten aiot miehesi käyttää hameissa, kun niin parhaat -tahdot ottaa? kysyi pilkaten Saarelan emäntä, vainajan vanhin tytär, -ja otti hameet nadoltaan. - -Kaikki huoneessa olijat rehahtivat nauraman, vaan Mari-täti sanoi -toimessaan: - --- Ei se ole naurun asia, kun voita rokkaan pannaan. Muistakaapas, -hyvät sukulaiset, että natoni on vainajalle niin nämä kuin melkein -kaikki muutkin vaatteet omin käsin valmistanut. Niin kuin tekin -tiedätte, ei vainaja enää moneen vuoteen kyennyt käsitöitä tekemään, -ainoastaan kuteita kehrätä hömersi. Natoni on siis vääsinki -(ansiollinen) saamaankin ne hameet, mitkä hän itse tahtoo, jos -totuutta tehdään. - --- Ottakoon sitten Riitta ne ja käyttäköön miehensä hameissa, sen -ahmuri, vastasi Saarelan emäntä ja viskasi hameet vihaisesti talon -emännälle. - --- Nuo sarkasiniset verkahelmahameet tahdon minä ottaa, saneli -Mari-täti näyttäen hameita orrella. - --- Ne ovat minun, vaikka maa revetköön, minä olen vanhin tytär ja -tahdon ne ottaa, vastasi Saarelan emäntä ynseästi ja tempaisi hameet -orrelta. - --- No, ota sitten; saat raukka kerran kelpo hameet. Ei sinussa -itsessäsi olekaan semmoisten hameiden tekijää, tiuskaisi Mari-täti. - --- Oli tai ei, se ei kuulu tähän; minä tahdon ottaa oman osani, -vastasi Saarelan emäntä ja otti hameet. - --- Mutta nuo harmaat uudet tiuhakkohelmahameet minä tahdon ottaa, -sanoi Mari-täti näyttäen kädellään hameita huoneen orrella. - --- Kun nyt kerran ollaan iän jälkeen ruvettu jakamaan, niin ne -otan minä, virkkoi Kalpiin emäntä ottaen hameet kainaloonsa. Sinä -vanhanpiian kasakka vältät vanhemmillakin hameilla. Vai toivotko sinä -vielä itsellesi sulhasia, koska tahtoisit koristella uudella hameella? - -Tämän kuultuaan purskahti Mari-täti itkemään ja sanoi: - --- Kuulkaahan hyvät ihmiset! Ovatko nuo nyt oikeita sisaren puheita? -Olen minä mikä hyvänsä, vanha tai nuori piika, niin olenhan minä -kunniallinen ihminen ja vainajan tytär niin kuin tekin. Jos -äitivainajani olisi tuossa, niin ottaisi hän sinua tukasta kiinni, -niin vanha ja emäntä kuin lienetkin. Mutta vielä vai tässä on aikaa -vainajata muistella; kalut ja tavarat ovat vain mielessä, niin kuin -virressä veisataankin: - - Ruumis se hautaan heitetään - ja mustall mullall peitetään, - näimp sinä täält erotetaan. - Langot sitt tavarat raatelevat, - suku kalua myös jakelevat, - kokoon saanut unhotetaan. - O ihminen, o ihminen! - Milläs sielu virvoitetaan (Vvk. 378:4) - --- Tuossa on hameet, ota sitten ne, sen itkupukari. Ei sinun -hyppysistäsi sellaisia hameita synnykään, sanoi Kalpiin emäntä -viskaten hameet sisarelleen. - --- Taitavat pianaikaa perujen jakajat nujakan nostaa mummovainajan -huoneessa, kun siellä kuuluu riitaa ja itkua, sanoi Kokkanen ulkoa -tupaan tultuaan. - --- Metelöikööt jos; keskenäänhän koira haavansa nuolevat, vastasi -isäntä ja meni yhtä kaikki vähän ajan perästä huoneeseen, jossa -vainajan viimeisiä vaatekappaleita jaettiin. - --- Äitivainajani suuren soljen minä tahdon korvaukseksi siitä, kun -toiset ovat saaneet paremmat hameet, virkkoi Kesselin emäntä. - --- Sen olen minä jo korjannut ja teetän siitä hopeahelat -merenvahapiippuuni, vastasi isäntä. - --- Et vai sinä natju (saituri) saa muualta hopeaa piippusi -suuraudoiksi kuin äidin soljesta? Akkasi otti puoliväkisin vainajan -parhaat hameet ja sinä varastit soljen, ja minä raukka en saa mitään, -vaikka olen tytär niin kuin muutkin, möngelsi Kesselin emäntä -itkusuulla. - --- Sinähän sait vainajan kirkkoturkin, joka on arvokkaampi kuin monet -hameet, vastasi Riitta. - --- Sisko rukka! En minä luullut sinua niin tyhmäksi, että sinä -ilkeät minulle tuollaisia sanoja lausua. Tiedäthän sinä, että minä -saan hopeaa kyllä muualtakin piippuni suuhun, mutta saan myös äidin -soljestakin ja minulla on täysi oikeus siihen. Sillä niin paljon kuin -teitä tässä on, niin te ette olisi oikeastaan velkapäät saamaan niin -nauhan nenää; sillä te olette jo tyttären osan saaneet naimisiin -mennessänne, virkkoi isäntä hyvin tiukasti. - --- Ja sinä olet saanut maat ja mannut, kodit ja konnut ja et raatsi -siskollesi antaa äitivainajan solkea, sanoi Kesselin emäntä. - --- Niin olenkin, mutta minä olenkin poika enkä tytär. Ja paitsi sitä -niin eihän tämä talo ole yksin minun; onhan tässä monta osanottajaa. -Muuten minä saan ilmoittaa teille, että jos ette suosiolla sovi -jakamaan äitivainajamme peruja, niin minä en anna yhtään nauhaa -kenellekään. Kysykäät oikeutta, jos tahdotte, lausui isäntä -sellaisella äänellä, jossa ei ollut leikkiä. - -Tuntien isännän luonteen entuudestaan tiesivät sisarukset ja muut -sukulaiset, ettei hänen kanssaan ole kinastelemista. He alkoivat -jakaa sovinnolla viimeisiä kampsuja (tavaroita) ja sanoivat isännälle: - --- Mene, hyvä veikko, miesten kanssa seurustelemaan; kyllä me nämä -asiat sovimme keskenämme. - -Mitään virkkamatta meni isäntä tupaan. Kun perut olivat jaetut, -korjasi jokainen oman osansa, minkä oli saanut. Taloon jäävät tavarat -jätettiin huoneeseen, vaan vieraat toivat tavaransa tupaan, josta -sitten ottivat ne kotia lähtiessään. - -Sitten syötiin päivällinen ja juotiin lähtökahvit, Vieraat -valjastivat hevosensa, pukivat vaatteet yllensä ja varustausivat -matkaan. Emäntä oli laittanut jokaiselle tuomisia kotiin -vietäväksi. Jäähyväisiä heittäessään kiittivät vieraat talonväkeä -vieraanvaraisuudesta ja ystävällisestä kohtelusta pyytäen käymään -heidän kotonaan. Talonväki kiitti myöskin vieraita heidän käynnistään -ja ystävällisestä seurustelusta pyytäen heitä muistamaan jälkensä. -Tällä tavoin loppuivat maahanpanijaiset. - -Vierasten mentyä sanoi isäntä perheelleen: - --- Rovasti pyysi ja minä lupasin viedä emälehmän -maahanpaniaislehmäksi, niin mikäs lehmä viedään? - --- Häpeähän tuo olisikin viedä meidän talosta rovastille huonoa -lehmänkäpsykkää, virkkoi Mauno-setä. - --- Saapi viedä Maanikin. Se on suurin ja lihavin, mutta on vanhin ja -huonomaitoisin, vastasi emäntä. - -Seuraavana aamuna meni isäntä emäntineen läävään lehmää ottamaan. -Isäntä otti hienon nuoran, jonka hän pujotti vasemman turkinhihasta -ja vasemman housunlahkeensa lävitse, kiersi nuoralla kolme kertaa -myötäpäivään lehmän etujalkojen ympäri, kääri sitten nuoran Maanikin -sarvien ympäri ja teki solmun. Solmun sisään hän pani karvoja, jotka -otti lehmän selästä, etujalkojen kohdalta, vatsan alta ja ristiluiden -päältä. Näin pantiin lehmälle nuora päähän, että se kulkisi hyvästi -eikä tekisi vastarintaa. Emäntä päästi lehmän kytkyestä, otti lehmän -kaulaimen, jolla lyödä hotaisi lehmää ja sanoi: - --- Ota oma osasi, älä vie toisten lykkyä! - -Sitten isäntä kuljetti lehmää nuorasta ja Mikko seurasi lehmän -ajajana pappilaan saakka, jonne päästyä isäntä meni konttoriin ja -ilmoitti rovastille asiansa. Rovasti tuli ulos katsomaan lehmää ja -sanoi: - --- Aikamies tuopi aikalehmänkin. Kiitoksia paljon! Käy nyt veikkonen -sisään, niin katsotaan jotakin suunavausta. - -Sillä puhein mentiin sisään, jossa Niemelä antoi rovastille -maahanpaniaisissa kootut rahat. Rovasti luki rahat ja sanoi: - --- Vai näin paljon siellä karttui rahoja! Johan minä sen arvasinkin, -kun kaikki pitäjän pohatat koossa olivat, niin kyllä siellä rahaa -saadaan jottamoinen summa vaivaisillekin, vaan en minä luullut niin -paljoa tulevan. Kiitoksia vaan! Ensi sunnuntaina julistan tämän -saarnastuolista. - -Sekä lautamiestä että hänen poikaansa syötettiin ja juotettiin -pappilassa, jossa sitten erottiin kaikessa ystävyydessä. Seuraavana -sunnuntaina julisti rovasti saarnatuolista: - --- Kuuluisan Niemelän rusthollin emännän Kaisa Niemelän -maahanpaniaisissa on koottu kirkolle ja vaivaisille yhteensä -yhdeksän ruplaa neljäkymmentäkaksi ja puoli kopeekkaa, joka täten -kiitollisuudella mainitaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 2: Maahanpanijaiset, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56092-8.txt or 56092-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/0/9/56092/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56092-8.zip b/old/56092-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ef133f3..0000000 --- a/old/56092-8.zip +++ /dev/null |