diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56091-8.txt | 5657 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56091-8.zip | bin | 91238 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5657 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4895583 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56091 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56091) diff --git a/old/56091-8.txt b/old/56091-8.txt deleted file mode 100644 index e18e879..0000000 --- a/old/56091-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5657 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 1: Joulun vietto, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 1: Joulun vietto - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: November 30, 2017 [EBook #56091] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 1: JOULUN VIETTO - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1893. - - - - -SISÄLLYS: - -Johannes Häyhän omaelämäkerta -Johdatus -Joulunalus -Tuomaan päivä -Joulun aatonaatto -Jouluaatto -Joulupäivä -Tahvanan päivä -Joululeikit -Kolmas joulupäivä -Neljäs joulupäivä eli lasten päivä eli viimeispyhä -Uusi joulu -Loppiainen eli kolmen kuninkaan joulu - - - - -Johannes Häyhän omaelämäkerta - - -Olen syntynyt 17 päivänä kesäkuuta vuonna 1839 Häyhän kylässä, -Rautjärven pitäjässä ja Viipurin läänissä. Isäni nimi oli Juhana. Hän -oli vanhin poika kuudesta lapsesta, äitini talollisen tytär Maria -Matintytär Pajari oli kotoisin saman pitäjän Miettilän Pajarista. - -Kun äitini tuli naimisiin, oli Häyhässä vain kaksi taloa, joissa -oli perhettä viidettäkymmentä henkeä kumpaisessakin talossa. Elämä -molemmissa taloissa oli patriarkallinen. Sinä keväänä, kun synnyin, -erkani meidän talo kolmeksi eri taloksi. Isoisäni ollen vanhinta -kantaa jäi poikineen ja veljineen asumaan vanhalle, vaan nuoremman -kannan perheet saivat siirtyä uudispaikoille. Nyt on Häyhässä 8 taloa. - -Minä kun olin vanhempieni ainoa lapsi, kohdeltiin minua erinomaisella -hellyydellä, ja varsinkin isoisäni piti minua silmäteränään. Kun -muita lapsia ei ollut, minua lempi koko talon perhe, jota oli noin -15 henkeä. Minä olinkin nokkela poika oppimaan kaikkea muuta, -vaan kirjan luku oli minusta vastenmielistä, mutta sananlaskuja, -arvoituksia, satuja ja vanhoja runoja minä opin pian, mitä vaan -kuulin. Muistan aivan hyvin, kun äitini monta kertaa huolissaan -huokaili: "Mitä tästä poikaraukasta tulee, kun ei häntä saa oppimaan -lukemaan." Tietysti pani äitini kaikki konstit liikkeelle saadakseen -minut lukemaan, mutta turhaan. Minulla oli kaikkeen muuhun halu, vaan -ei lukemiseen. Kirjat, varsinkin aapiskirja minua oikein pelottivat. - -Sinä talvena, kun olin seitsemännellä vuodella, tuli meille toisen -talon tyttären tytär yhtenä sunnuntai-iltana ja luki vähässä ajassa -aapiskirjani läpi, vaikka hän oli vähän nuorempi minua. Tämä antoi -aihetta vanhalle Mari-tädilleni moittia minua ja kiittää tyttöä. -Tätini mielipiteeseen yhtyivät kaikki, sekä meidän perhe kuin myös -ne naapurit, jotka silloin sattuivat meillä olemaan. Ei kukaan -puolustanut minua, vaan kaikki moittivat minua laiskaksi ja jos -joksikin. Tämä koski minuun niin kovasti, että tillahdin itkemään. - -Kylän rahvaan mentyä kotiinsa, otin käskemättä kirjan käteeni ja -aloin synnytellä tavaamista. Kukaan ei ollut huomaavinaan tätä -minun lukuintoani, enkä minä sitä varten lukenutkaan, että minua -kiitettäisiin, vaan minä tahdoin todenperästä oppia lukemaan. -Illallisen syötyä jatkoin lukuani ja seuraavana aamuna, kun äitini -tulen liedestä puhalsi, nousin lukemaan. Tällä tavoin ahkeroituani -opin vihdoin lukemaan niin, että jo kevätpuolella luin rentonaan -mitä kirjaa hyvänsä. Pian alkoi jo meidän pere pelätä minun tulevan -heikkopäiseksi paljosta lukemisesta ja isoisäni alkoi jo peitellä -minulta kirjoja käskien minua toimittamaan jotakin muuta. Seuraavana -talvena tuli meille käymään hurskas kirjamies Repo Varis, joka ohjasi -minua käsittämään luvun sisältöä. Minä en siihen asti ollenkaan ollut -tullut ajatelleeksi, että lukua piti ymmärtää. Sain luvulleni sen -jälkeen kokonaan toisen tolan. - -Kun kerran pääsin isoisäni kanssa kirkkoon, pälkähti minulle päähän -ruveta saarnamieheksi. Kotiin tultuani ilmoitin aikomukseni naapurin -Juhalle, joka oli puolenkymmentä vuotta minua vanhempi ja osasi -muutamia virsiä. Hän yhtyi mielellänsä tuumaani ja kylän lapset -kutsuttiin meille jumalanpalvelukseen. Tuvan orteen sidottiin -aisakello, jolla soitettiin lapset sisälle. Tuoli nostettiin -kolpitsalle (uuninrinnan penkille), ja aloin siinä saarnakirjasta -lukea korkealla äänellä niinkuin kuulin papin tekevän. Tämä oli -meidän perheestä jotain uutta ja ihmeellistä. Pian levisi tieto -minun saarnataidostani naapuritaloihin, ja hekin tulivat seuraavana -sunnuntaina kuulemaan minun saarnaani. - -Kun sittemmin saarnakirja vietiin pois, niin saarnailin -ulkomuistista, mitä olin oppinut ja satuin muistamaan joko -saarnakirjasta, Huutavan äänestä tahi muista kirjoista. Tämä oli -aikaihmisistä vieläkin ihmeellisempää. He alkoivat kokoontua -meille sunnuntai-iltapuolilla ja pyytää minua saarnaamaan ja -naapurin Juhoa laulamaan. Vihdoin äitini kielsi minua saarnaamasta. -Hän näet pelkäsi, että minua sakotettaisiin saarnaamisestani, -niinkuin edellisinä aikoina kerettiläisiä sakotettiin väärän opin -levittämisestä ja luvattomain kokousten pitämisestä. Naapurit saivat -minut kuitenkin vakuuttumaan, että äiti oli väärässä, ja saarnasin -heille siitä lähtien äidin kirkossa ollessa. Välistä innostuin niin, -että sanat tulivat aivan tulvimalla suustani. Saarnan loputtua -antoivat kuulijat minulle rahaa, ken kopeekan, ken kaksi, niin että -eräänä pyhänä kun suuri joukko oli koolla, aina Ilmeen kappelista -saakka, karttui minulle rahaa yli kahdenkymmenen kopeekan. Eikä -äitini kieltänyt enää minua saarnaamasta, kun naapurit hänet -ylipuhuttelivat. - -Vihdoin ennätti minun saarnaamishaluni kirkkoherran korville ja hän -sanoi kerran isoisälleni, joka oli kylänvanhin: "Te älkää antako sen -lapsen saarnata, sillä se ei ole hyvä eikä terveellistä, kun lapsi -saarnaa." Nyt täytyi minun lakata saarnaamasta aikaihmisille, mutta -saarnailin salaisesti lapsille. Kesäiseen aikaan ajoimme me lapset -keppihevosillamme metsään ja siellä erään suuren kiven päällä pidimme -jumalanpalvelusta kaikessa hartaudessamme kenenkään häiritsemättä. -Keskenämme teimme lupauksen, ettemme virka koko asiasta mitään -kenellekään ja sen lupauksen me pidimmekin. - -Seuraavana talvena kun kylänluvuissa näin papin kirjoittavan -sulkapännällä, ajattelin heti, että minun piti oppia kirjoittamaan. -Aloin hiilellä kirjoittaa töherrellä tuvan seiniin ja oviin -jonkinlaisia viippo-vaapposia. Isoisäni kielsi seiniä tärvelemästä -ja lupasi laittaa minut kirjoituskouluun Variksen lautamiehen pojan -Ollin luokse. Pari viikkoa olin Ollin luona, ja opin jo vähän -kirjoittamaan jonkunlaisia "harakanvarpaita". Kesällä paimenessa -käydessäni oli minulla eväspussissani taulunpalanen, johon -kirjoittelin Ollin tekemän aapisen mukaan. - -Seuraavana syksynä laitettiin minut Rautjärven pappilan "nuorelle -herralle", ylioppilas Magnus Fredrik Alopaeukselle kirjoituskouluun. -Siellä olin kuukauden päivät, ja opin sillä ajalla joten kuten -kirjoittamaan sekä laskemaan neljä ensimmäistä päätoimitusta täysillä -luvuilla. - -Noin virstan verran meidän kotoa, Aitjärven toisella puolella -oli Ilmeen hovi ja siinä oli isäntänä everstiluutnantti Rafael -Tavast, suomenmielinen herra. Kuultuaan minusta hän noudatti minut -luokseen ja lainaili minulle kirjoja luettavaksi. Erään kerran -laittoi hoviherra noutamaan minua luokseen. Hovissa oli paljon -vieraita herroja, muiden muassa majuri Lagervall Parikkalasta. Hän -luetti minua ja lahjoitti minulle toimittamansa kirjat Judith ja -Tuhkapöperö. Sitten alkoivat herrat kehottaa minua menemään kouluun -Viipuriin. Kun minä muka heidän mielestään olin kovin hintura ja -hento tekemään kovaa maatyötä, niin arvelivat he: "Oppisit ehkedes -sen verran, jotta voisit päästä joko pitäjän koulumestariksi tai -jahti- ja siltavoudiksi, ettet tarvitsisi noin hienoilla jäntereillä -tehdä raskasta maamiehen työtä, johon sinulla ei näy olevan kylliksi -voimia." Tietysti olin hyvin iloinen tällaisesta ehdotuksesta ja -kerroin sen vanhemmilleni ja isoisälleni. He lupasivat laittaa minut -kouluun Viipuriin. Ainoastaan äitini oli vastaan. Hän ei tahtonut -päästää ainoaa lastaan outoihin oloihin. Kumminkin jäi kouluun -laittaminen sinä syksynä. - -Talven tultua Tavast-herra pyysi minua Ilmeen koulumestarin -apulaiseksi. Minä otin tarjouksen vastaan, opetin kuukauden päivät ja -sain palkakseni kymmenen kopekkaa päivässä. - -Seuraavana vuonna, kun isoisäni joulun aikana kuoli, ei enää -voinut olla puhettakaan minun koulunkäynnistäni, kun talon pönkä -oli kaatunut. Mutta Ilmeen eversti ei ollut niitä miehiä, jotka -tuumansa jättävät kesken. Hän kehotti vaan minua menemään kouluun. -Minä kerroin hänelle kaikki meidän kotiasiat, mm. että isoisäni oli -kuollut ja minun isäni, joka oli hiljainen mies, ei ole isäntänä -talossa, vaan taloa hallitsee isoäitini tahdosta Tuomas-setäni, -joka ei tahdo kustantaa minua kouluun. Tämän kuultuaan laittoi -Tavast minut kotiini ja pyysi molemmat vanhempani luokseen hoviin. -Mitä kaikkea hovin herra lienee heille puhunutkin, en tiedä, vaan -sieltä tultuaan äitini itki, otti minut syliinsä ja sanoi: "Nyt -rakas lapseni täytyy meidän erota. Hovin herra lupasi laittaa sinut -Viipuriin kouluun omalla kustannuksellaan." Isänikin oli kovin -liikutetulla mielellä, mutta ei puhunut mitään. - -Seuraavana päivänä Tavast-herra puheli minulle kouluun menosta ja -lupasi pitää huolen toimeentulostani koulussa. Evääksi antoi hän -minulle ruplan rahaa, kolme reikäleipää ja kymmenkunta hailia, sekä -suosituskirjeen serkulleen, Viipurin lääninkirjuri Tavastille, joka -asui Viipurissa omassa talossaan Keisarinkadun varrella. Isäni -puolestaan antoi ainoat rahansa, joita oli noin puolen ruplan verran, -sekä lainasi naapurilta ruplan vielä lisää ja antoi ne minulle. -Tuomassetäni, jolla meidän talon rahat olivat, ei antanut äyriäkään. -Äitini saattoi minua ja kantoi eväspussiani Miettilään asti. Siinä -jätimme hellät jäähyväiset ja itkimme erotessamme. - -Näin läksin ulos avaraan maailmaan 3. päivänä syyskuuta vuonna 1856 -ja astuin eväspussi selässä maantietä pitkin. Laitilan kylässä -Jääsken pitäjässä, johon meiltä tulee lähes kolmekymmentä virstaa, -olin ensimmäisen yön. Seuraavana aamuna olivat jalkani niin kovin -kipeät, etten olisi mitenkään voinut kävellä, kun vanha kenkä oli -hangannut jalkani rikki. Minun täytyi siis ottaa kengät kainalooni -ja kävellä avojaloin Vuokselle asti. Lautassa sattui menemään yli -minun kanssani eräs vanginkuljettaja joka meni tyhjillään Viipuriin, -ja lupasi viedä minut kärryissään puolesta ruplasta. Minun oli -pakko suostua tarjoukseen. Illalla olivat lyhdyt jo palamassa, kun -saavuimme kaupunkiin. Katarinankadulla erosin kyytimiehestäni ja -maksoin kyytipalkan. Ensimmäisen yöni Viipurissa vietin Ilmeen herran -vävyn, kirjakauppias Alftanin kartanon renkituvassa yhdessä rengin ja -luteiden kanssa. - -Seuraavana aamuna menin Tavast-herran luokse ja annoin hänelle -kirjeen, jonka luettuaan hän sanoi veljelleen: "Tässä on nyt se -maisteri Häyhä, josta Ilmeen herra minulle kertoi." Minua harmitti -ja hävetti moinen pilanteko, vaan ei auttanut mitään virkkaminen. -Kortterin sain pesutuvassa, velvollisuudella kiillottaa joka aamu -herran saappaat ja kalossit sekä lakaista kahdesti viikossa katuosa -ja kartanomaa. Minä sain asua yksin siinä. - -Samana päivänä vei Tavast-herra minut Rahvaankouluun, jota silloin -pidettiin vanhassa gymnaasion kartanossa Ala- eli Karjakadun -varrella. Koulun johtajana ja ensimmäisenä opettajana oli entinen -ylioppilas Jaakko Innanen, toisena opettajana pastori Otto Vilhelm -Segersvärd ja laulun opettajana Gustaf Saxbeck. Koulun kaitsijana -ja johtokunnan esimiehenä oli lukion rehtori rovasti Carl Henrik -Ståhlberg. Minut asetettiin toiselle osastolle kun osasin jo -kirjoittaa ja laskea. Rahvaankoulussa olivat samat oppiaineet kuin -kansakoulussa nykyään, paitsi voimistelua ja käsitöitä. Myöskin -luettiin ruotsia. Uskonto ja matematiikka olivat mieliaineitani. -Koulunkäyntini menestyi hyvin ja sain kiitettävät todistukset sekä -ahkeruuteni palkinnoksi Lasten Suomettaren v. 1856. - -Näinä aikoina alkoivat monet oppineet ja sivistyneet pitää huolta -rahvaan sivistämisestä. Niiden joukossa oli Karl Alftan Horttanan -ja Korpelan hovin omistaja Viipurin pitäjässä. Hän laittoi omalla -kustannuksellaan alustalaistensa lapsille sunnuntaikoulun, -jossa opetettiin sisälukua, uskontoa, kirjoitusta ja laskentoa -sekä selitettiin päivän evankeliumi ja epistolatekstit. Koulua -pidettiin kuusi tuntia joka sunnuntai. Tähän kouluun opettajaksi -hankki herra Alftan konrahtori N.G. Coranderin. Corander, joka oli -tullut minun tuntemaan, otti minut apulaisekseen Koprala-Horttanan -sunnuntaikouluun ja maksoi minulle puolitoista ruplaa pyhältä sekä -vapaan kyydin edestakaisin. Tämä tulo, niin vähäinen kuin se olikin, -riitti minulle elatukseksi kouluajalla 1857. - -Kesälupa-ajan 1857 opetin Ilmeen herran pyynnöstä hänen hovinsa -palvelijoita joka sunnuntai kolme tuntia ja sain palkakseni 25 -kopeekkaa ynnä päivällisen ja kahvit. Syksyllä kouluun lähtiessäni -sain taas everstiltä matkarahaa. Sen jälkeen en enää koskaan saanut -tavata isällistä holhoojaani, Tavast-herraa, sillä marraskuussa -1858 kuoli tuo jalo kansalainen ja hellä ihmisystävä. Vähää ennen -kuolemaansa oli hän kaivannut minua ja kutsunut minua rakkaaksi -pojakseen. Hänen kuollessaan olin Viipurissa koulussa ja sain kuulla -asiasta vasta perästä päin. - -Toukokuun alussa 1858 tarjosi rehtori Ahrenberg minulle opettajan -paikan Tervajoki-Kiiskilän Rahvaankoulussa, jota kustansivat rehtorin -rouva Ahrenberg, maanviljelijän ja tehtailijan rouva Bülzov, entisen -kauppiaan rouva Krohn, vapaaherran rouva Mendt, everstinrouvat -Mendt ja Rippas, kauppiaan rouva Seseman ja tohtorin leskirouva -Örn, sekä neidit Mendt ja Seseman. Minä otin kiitollisuudella -tarjouksen vastaan. Lauantai-iltapuolella opetin kaksi tuntia ja -sunnuntai-aamupuolella kolme tuntia. Siitä maksettiin minulle palkkaa -kolme ruplaa kerralta. Muun ajan sain jatkaa lukujani kaupungissa. - -Kevätlukukauden loputtua pyysi rehtori Ahrenberg minua -kotiopettajaksi hänen ynnä muiden herrasväen lapsille Vainikan -hoviin Viipurin pitäjässä. Minä suostuin ja käytyäni kotona -vanhempiani tervehtimässä, matkustin Vainikkaan. Rehtori A:n perhe -oli ensimmäinen Viipurissa, jossa lapsilla oli äidinkielenä suomi. -Siksi heitä lapsena kutsuttiin suomalaisilla nimillä. Ne lapset, -joita opetin, eivät ehkedes osanneetkaan ruotsia. Lasten kanssa -luin kolme tuntia jokaisena arkipäivänä. Lauantai-iltapäivänä ja -sunnuntai-aamupuolella kävin opettamassa Tervajoen koulussa. - -Tämä kesälupa-aika oli ihanin aika elämässäni. Ei mitkään -leipähuolet, eikä muut elämän murheet rasittaneet mieltäni. Talossa -minua kohdeltiin perheenjäsenenä ja sain rehtorin herrasväen kanssa -käydä tervehtimässä Krohnin herrasväkeä Kiiskilässä sekä Rippasin, -Bützovin, Mendtin ja Örnin herrasväkeä Tervajoella. Joka paikassa, -paitsi Örnillä oli nuorta väkeä, joista jokainen äitinsä kielen -ohella osasi suomea. Meillä nuorilla oli siis suomi seurakielenä. -Vanhempi herrasväki puhui tavallisesti saksaa. Ruotsia ei kuultu -seurassa milloinkaan. Sillä aikaa kun vanhempi herrasväki seurusteli -sisällä oli meillä nuorilla omat leikkimme ja seuramme ulkona. -Etenkin Kiiskilän suuri puutarha oli meillä mieluisana huvipaikkana. -Väliin kävimme purjehtimassa, uimassa, metsästämässä ja urheilemassa. -Sydämellinen ystävyys, jossa ei vilppiä ollut, yhdisti meidät. -Ylioppilaat Julius Krohn, hänen veljensä Leopold sekä vänrikki Rippas -ynnä rehtori Ahrenbergin pojat, kaikki me olimme hyviä toveruksia. -Myös Lövgrenin poikien kanssa, jotka aina välistä kävivät Vainikassa, -tutustuin pian. Niistä oli paras minun mielestäni Viktor Lövgren. -Julius Krohn antoi minulle monta tarpeellista neuvoa ja ohjausta -koulun pidossa, lainakirjaston hoidossa ym. Minä taasen puolestani -selittelin hänelle itäsuomen murretta ja lausetapoja. Täten -tulimme me herttaisimmiksi ystäviksi. Vielä yliopiston opettajana -ollessaankin hän kävi minua tervehtimässä Viipurissa käydessään. - -Syyskuun alussa muutin Viipuriin ja menin kouluun. Tervajoella -kävin niinkuin ennenkin koulua pitämässä lauantai-iltapuolella -ja sunnuntai-aamupuolella. Näin kului syyslukukausi v. 1858 ja -lukukauden loputtua ilmoitti johtaja Innanen minulle, että minun -olisi parasta jatkaa opintojani muissa kouluissa, jos vaan varat -riittävät. Muuten olisi parasta muuttaa Tervajoelle asumaan, kun -siellä oli virkapaikka. Varojen puutteessa täytyi minun jättää -kouluhommani ja muuttaa Tervajoelle asumaan. Siellä muutettiinkin -koulu jokapäiväiseksi, ja minulle maksettiin vissi palkka sekä vapaa -kortteeri ja valo koulukartanossa. - -Oloni Tervajoella oli ikävin aika elämässäni sillä seudun asukkaat -olivat sangen alhaisella sivistysasteella, eivätkä osanneet muusta -puhua kuin rahdinvedosta, päivätöistä ym. jokapäiväisistä askareista. -Pyhäaikoina oli juominki, kortinlyönti ja tanssi tavallisena -ajanviettona. Minä en tietysti voinut sellaisissa seuroissa -viihtyä, vaan oleskelin itsekseni. Voimani mukaan koettelin muuttaa -heidän mielipiteitään ja tapojaan, mutta totuttu tapa ei hevillä -häviä. Kuitenkin sain muutamia nuorukaisia tulemaan pyhäkouluun ja -lauluharjoituksiin, joita pidin sunnuntai-iltana. Heille lainailin -hyödyllisiä kirjoja luettavaksi. Sunnuntaievankeliumin selityksissä -oli kuulijoita koulusalin täydeltä. Pitkinä talvi-iltoina koettelin -edistää tietojani. Varsinkin halukkaasti lueskelin historiaa ja -Murmannin Sedän opetuksia sielutieteessä. - -Kesäaika kului minulta rattoisasti Tervajoella, kun entiset -tuttavani muuttivat maalle asumaan. Silloin taasen oli hauska -elämä. Vihdoin paisui kouluni Tervajoella niin suureksi, että piti -ottaa apuopettaja, joka ohjaili pienempiä lapsia sisäluvussa ja -kirjoituksessa. - -Kun Viipurin kaupungissa ei ollut muita suomalaisia kouluja, kuin -rahvaan koulu, karttui tähän kouluun niin paljon oppilaita, jotteivät -kaksi opettajaa ehtineet niitä opettaa. Kaupungin hallitus valtuutti -koulun johtokunnan ottamaan kolmannen opettajan Rahvaan kouluun, -kahden sadan ruplan vuosipalkalla. Sitäpaitsi määrättiin opettajalle -vapaa kortteri ja polttopuut. Koulun entisten opettajain Innasen ja -Segersvärdin ehdotuksesta ja rehtori Ahrenbergin puoltolauseella -päätti koulun johtokunta kutsua minut kolmanneksi opettajaksi 1861 -syksyllä. - -Asuntoni sain nk. vanhassa kymnasin kartanossa. Se kun oli liian -iso yhden miehen kortteriksi, otin asuntotoverikseni Johanneksen -kirkkoherran pojat Taavi ja Gabriel Halin, jotka kävivät -kymnaasikoulua. Näiltä, varsinkin Taavilta sain enemmän oppia -nuottitieteessä. Sittemmin oli minulla asuinkumppanina pastori -Malinen, jolta sain oppia monessa aineessa, varsinkin uskonnossa. - -Kun Viipurin sunnuntai- ja iltakoulun valmisteleva osasto tuli niin -suureksi, että siihen tarvittiin toinen opettaja, otettiin minut -siihen virkaan v. 1863. Opetin kolme tuntia sunnuntai- ja kaksi -tuntia keskiviikko- sekä lauantai-iltapuolella. Kun sama koulu vuonna -1886 muuttui käsityöläiskouluksi, jäin siihen edelleen opettajaksi -vuoteen 1889 asti. - -Kun pastori J.V. Murmanin pois muuton tautta jäi rouva Julia Krohnin -tyttökoulun uskonnonopettajan virka avonaiseksi vuonna 1863 niin -annettiin sekin toimi minulle, ja hoidin sitä vuoteen 1869. Opetusta -oli siinä kaksi tuntia viikossa. - -Vuodesta 1864 olen ollut jäsenenä Viipurin Kirjallisuusseurassa. - -Kun rouva Krohnin koulu oli ainoa suomalainen tyttökoulu Viipurissa, -niin tulvasi siihen enempi oppilaita, kun voitiin vastaanottaa. -Siitä syystä perustivat asiaa harrastavat naiset Rouvasväen yhtiön -ja laittoivat ns. köyhäin tyttökoulun, jossa oli johtajatar ja -kaupungin nuoria neitiä opettajattarina. Minulle tarjottiin -siinäkin koulussa uskonnonopettajan toimi, jota pidin palkatta -kaksi lukukautta, syyslukukauden 1867 ja kevätlukukauden 1868 -kaksi tuntia viikossa. Nälkävuosina 1867-1868, kun kulkulaiskansaa -keräytyi suuret joukot Viipuriin, laittoivat armeliaat ihmiset -näille nälkään nääntyville ihmisparoille työhuoneen, jota pidettiin -ensin yksityishuoneessa syksyllä 1867, ja sittemmin kaupungin -pakkahuoneessa talvella 1868. Siinä annettiin työtä ja ruokaa -puutteen alaisille miehille, naisille ja lapsille. Minua pyydettiin -siihenkin laitokseen uskonnonopettajaksi ja opetin siinä -keskiviikko- ja lauantai-iltapuolilla, sekä sunnuntai-aamupuolilla. - -Milloinkaan tätä ennen en ollut tuntenut todellista väsymystä, mutta -tällä ajalla olin melkein joka ilta aivan väsyksissä ylenpalttisesta -työstä. Lopulla lukukautta vuonna 1868 olin niin heikko, että tahdoin -oikein nääntyä, sillä nuo 46 opetustuntia viikossa, jotka minulla -tähän aikaan oli, uuvuttivat minut niin, että töintuskin voin -työtaakkaa kestää. Sen suloisemmalta tuntui kesälupa. - -Vuonna 1872, kun Viipurin kaupungin rahvaankoulu muutettiin -kansakouluksi, ehdottelivat minun entiset opettajani ja -virkatoverini Innanen ja Segersvärd, että minä paremmin -kyetäkseni olemaan opettajana kansakoulussa menisin Jyväskylän -kansakouluopettajaseminaariin oppimaan uudempiaikaisia opetustapoja. -Sen teinkin, ja pyysin ja sain vuodeksi virkavapautta. Jyväskylässä -tutkin opetustapoja sekä seminaarissa että mallikoulussa. Väliaikoina -lueskelin ahkerasti kasvatus- ja opetusoppia sekä fysiikkaa ja -kemiaa. Lukukauden lopussa antoi herra Leinberg minulle todistuksen, -jossa hän kiitoksella mainitsi ahkeruuteni. - -Kun syksyllä 1873 palasin Viipuriin, olivat siellä jo koulut toisella -kannalla. Kansakoulun johtokunnan ehdotuksesta otettiin minut -opettajaksi yläpoikakansakouluun, jossa olin opettajana ja luokan -johtajana v:teen 1889. - -Vuonna 1883 annettiin minulle Viipurin kaupungin Lukusalin hoitajan -virka, jota toimitin vuoteen 1889. Vuosina 1881-1889 olin jäsenenä -Viipurin kaupungin uuden kirkon rakennustoimikunnassa ja 1886-1887 -olin ensin jäsenenä, sittemmin vara- ja vihdoin esimiehenä Viipurin -kansallisseurassa. - -Vuonna 1887 ehdottelin Viipurin Kansallisseurassa, että tännekin -perustettaisiin kansallismuseo. Seura hyväksyi ehdotukseni niin, -että jo samassa kokouksessa valittiin väliaikainen toimikunta, jonka -tuli ryhtyä alustaviin toimiin ja laatia sääntöehdotus museolle -ja Seuran ne tarkastettua ja hyväksyttyä hakea niille vahvistus. -Tähän toimikuntaan valitsi Kirjallisuusseura minutkin. Me teimme -käskyn mukaan, ja nyt on kansallismuseo Viipurissa. Olen keräillyt -vanhoja esineitä tähän museoon Rautjärveltä, Ilmeeltä, Hiitolasta -ja Ruokolahdelta. Vieläkin olen (1897) museon asiamiehenä tällä -paikkakunnalla. - -Viitenä viimeisenä vuonna minulla oli 50 virkatuntia viikossa, -kansakoulussa 30, käsityöläiskoulussa 7 ja lukusalissa 13. Siihen -tulivat vielä päälle päälliseksi monet muut toimet, niin että väsyin -vihdoin sekä sielun että ruumiin puolesta sen ylenmääräisen työtaakan -alle, ja olin pakotettu pyytämään ensin virkavapautta ja sittemmin -virkaeroa. Monien toimieni ja palveluksieni tähden, sekä lääkärin -antaman kivuloisuustodistuksen nojalla, annettiin minulle virkaero -syyskuun 1. päivänä vuonna 1889 ja täysi eläke Suomen valtiolta. -Sen ohessa Viipurin kaupunki, jonka hyväksi minä olin voimani ja -terveyteni uhrannut, antaa minulle vuosittain 200 markan ylimääräisen -eläkkeen. Myös Eelis Holmin kassasta saan lisäeläkettä 120 markkaa -vuodessa. - -Muutettuani asumaan Rautjärvelle annettiin sielläkin minulle -monenlaisia luottamustoimia. Niinpä esim. olin kuntakokouksen -esimiehenä 1890-1892, josta sitten pyynnöstäni sain eron. Vuodesta -1891 olen ollut jäsenenä ja varaesimiehenä lainakirjaston -johtokunnassa Rautjärvellä. Vuosina 1890-1895 olin jäsenenä ja -varaesimiehenä Rautjärven kansakoulun johtokunnassa, josta sitten -pyynnöstä sain eron. 1891 olin jäsenenä ja varapuheenjohtajana -siinä komiteassa, jonka tuli laatia ehdotus seurakunnan -laajentamisesta. Vuosina 1892-1894 olin esimiehenä Oras-nimisessä -Rautjärven raittiusseurassa. 1893 olin esimiehenä Rautjärven -jyvälainamakasiiniin uusia sääntöehdotuksia laativassa komiteassa ja -vuonna 1895 jäsenenä Antrean maanviljelysnäyttelyn toimikunnassa. - -Paitsi näitä olen ollut valtiopäivämiesehdokkaana eli -valitsijamiehenä rautjärveläisten puolesta kolmessa viimeisessä -valtiopäivämiesvaalissa Jääsken kihlakunnassa. Nykyään olen -kutsuttuna jäseneksi Viipurin läänin maanviljelysseuraan, sekä -Kaunokirjailijayhdistykseen Helsingissä. - -Kerron vielä vähän perheoloistani. Naimisissa olen ollut kaksi -kertaa. Ensi kerralla menin avioliittoon Joutsenon lukkarin tyttären -Anna Josefina Kairion kanssa 16. päivänä tammikuuta 1866. Hän -synnytti minulle pojan 3. päivänä helmikuuta 1867, mutta kuoli -lapsivuoteeseen 7. päivänä samaa kuuta 24 vuoden vanhana. Samana -päivänä, kun äiti haudattiin, kastettiin lapsi ja hän sai nimekseen -Johannes Esikko. Poika kuoli kuukauden perästä keltatautiin. - -Toisen kerran menin naimisiin 22.12.1868 talollisen tyttären Anna -Häyhän kanssa (syntynyt 22.2.1851) Rautjärven Häyhästä. Tästä -avioliitosta on meille syntynyt: - -1. Poika Johannes Väinö, syntynyt 6.6.1870, kävi 9 vuotta koulua ja -on nykyään käräjäkirjurina Äyräpään kihlakunnassa. - -2. Tytär Naima Hiepra, syntynyt 12.10.1872, hän kävi koulua 13 -vuotta, on opettajattarena Hollolan Paimelassa ja naimisissa -kansakoulunopettaja Viktor Frimanin kanssa. - -3. Poika Viljo Armas, syntynyt 14.6.1881, on nyt lyseon III luokalla. - -4. Tytär Hilja Lyyli, syntynyt 13.8.1883, on kansakoulun viimeisellä -luokalla. - -5. Tytär Helmi Hiipi, syntynyt 24.3.1885, on kansakoulun kolmannella -luokalla. - -Vuonna 1870 2. päivänä helmikuuta kuoli isäni 56 vuoden vanhana ja -vuonna 1894 heinäkuun 7. päivänä kuoli äitini 78 vuoden vanhana. -Vuonna 1885 ostin maatilan Rautjärven Häyhästä 2500 markalla. Tila -oli rappiolla, ja olen sitä korjatessani ja lapsia kouluttaessani -velkaantunut. - -Talvella 1856 pyysi Ilmeen hovin herra R. Tavast minua kirjoittamaan -kertomusta täkäläisistä naimatavoista, jotka hänestä olivat outoja. -Sen minä tein ja kyhäykseni painettiin Sananlennätin-nimisessä -sanomalehdessä. Siitä otettiin jälkipainos nimellä Selitys millä -tavalla naiminen tapahtuu Itä-Suomessa, jonka "Patu" (konrehtori A.G. -Corander) evästi lyhyellä esipuheella. Se oli painettu Viipurissa -Johannes Alftanin kirjapainossa v. 1856. - -Se suosio, jonka tämä ensimmäinen yritykseni saavutti, kehotti -minua jatkamaan työtäni. Kirjoitin joutohetkinäni paperille ne -sadut, sananlaskut, arvoitukset, loitsut, runot, laulut ja kansan -vanhat tavat ja kerrassaan kaikki, mitä vaan satuin muistamaan. -Kun vihdoin omat tietovarani loppuivat, aloin tiedustella ensin -naapureiltani, sittemmin muilta asiantuntevilta, etenkin vanhemmilta -ihmisiltä. Näin saamiani tietoja aloin sitten sommitella yhteen. -Tätä tehdessäni havaitsin, että eri paikkakunnilla käytettiin vähän -erilaisia tapoja. Tämä kehotti minua tiedustelemaan asioita muiltakin -paikkakunnilta. Tätä varten matkustelin opettajaksi päästyäni, kun -jo vähän alkoi karttua varoja, omilla varoillani kesälupa-aikana -naapuriseurakunnissa Ilmeellä, Hiitolassa, Kurkijoella, Parikkalassa, -Joutsenossa, Ruokolahdella, Jääskessä, Antreassa ja Kirvussa. Jo -Tervajoella ollessani kokoelin tietoja Viipurin pitäjästä ynnä -Säkkijärven rajakylistä. Useammat ihmiset kotiseudullani ynnä -muuallakin kyllä nauroivat minun vähämielisyydelleni, kun menetin -aikani ja rahani tyhjän "kaiken maailman lorotuksia ja lörpötyksiä" -keräillessäni ja kirjoitellessani, mutta minä en niistä välittänyt. -Äitinikin oli samaa mielipidettä toisten kanssa ja sanoi minulle: -"Jos minä olisin tiennyt, että sinusta sellaisten lörpötysten -kirjoittaja tulee, niin en olisi sinua kouluun laskenutkaan." Mutta -minun intoni oli niin suuri, etten voinut sitä vastustaa. - -Muutamat oppineet kehottivat minua näitä tietojani julkaisemaan -kuivina tietoina, so. tieteellisinä teoksina vain; mutta minä olen -ajatellut toisin asiaa. Vihdoin kysyin neuvoa arvosaita ystävältäni, -professori Julius Krohn-vainajalta. Hänkin oli alussa samaa mieltä -kuin tiedemiehet. Mutta kun minä tarkemmin selitin ajatukseni, -niin hän täydellisesti hyväksyi mielipiteeni. Siitä pitäin olen -saamani tiedot pukenut kertomuksen tavoin. Näin luulen voivani -tarkemmin kuvailla, ei ainoastaan kansamme tapoja, vaan myös yleensä -karjalaisen luonnetta. Ja paitsi sitä, kun tieteelliseen tapaan -kirjoitettu teos ei voi miellyttää muita kun tiedemiehiä, josta kansa -kokonaisuudessaan ei olisi paljon nauttinut, niin päätin laatia -teokseni kertomustapaan, jolloin sitä voivat lukea koko suomalainen -yleisö, pitäen tarkalla silmällä, ettei tieteellisyys tulisi siitä -mitään kärsimään. - -Kansanvalistusseuran kustannuksella ovat ilmestyneet: Joulunvietto, -Maahanpaniaiset, Kylänluvut, Talvitoimet, Kesäaskareet, Naimistavat. -Näiden perästä tuli vielä "Suottamuori sekä Mauno-sedän kertomuksia" -useampi vihko. - -Aineksien keräilemistä varten näihin teoksiin en ole saanut enkä -pyytänytkään penniäkään rahoja, vaan olen omilla varoillani -matkustellut, paitsi tänä keväänä Hänen Ylhäisyytensä Vapaaherra ja -Senaattori Herra Y.S. Yrjö-Koskinen antoi minulle 100 mk, joilla -kävin Itä-Karjalassa, Sortavalan ja Impilahden pitäjässä keräilemässä -pääasiassa itkuvirsiä kreikanuskoisilta kansalaisiltamme. Saalis oli -kyllä hyvä, mutta runot olivat niin outoa vertauksellista kieltä, -että ne täytyi sommitella kirjakielelle, ennen kuin muut suomalaiset -niitä ymmärtävät. - -Miten lienen työssäni onnistunut, ei ole minun tuomittavani. Sen vain -voin varmasti vakuuttaa, ettei hyvää tahtoa suinkaan ole puuttunut; -kyvyn ja voiman puute on taasen anteeksi annettava. Minä olen varma -siitä, että niin kauan kun Suomen kansa on pitävä esi-isäinsä muistoa -arvossa, niin kauan on sille vähäpätöisinkin teos, joka kansamme -entisyyttä valaisee, tervetullut. Minun toivoni olisi tyydytetty, jos -näillä lähteillä voisin olla avullinen vauraimmille kirjailijoille, -jotka työskentelevät historiamme, kielitieteen, kauno- ja -kansallisnäytelmäkirjallisuuden aloilla. - -Ottakoon siis armas Suomen kansa suosiollisesti vastaan vähäpätöisen -poikansa yksinkertaisen ja koruttoman kyhäyksen esivanhempaimme -tavoista. Elähyttäköön nykyistä sukupolvea se yksimielisyys ja -hellyys, joka on esivanhemmillamme ollut! - -Silloin voimme ominaisena kansana pysyä mahtavain rinnalla suuressa -sivistyksen työssä! - - "Soisin Suomeni hyväksi, - Karjalani kaunihiksi, - Hyvin ain' elettäväksi, - Kunnialla kuoltavaksi, - Laiskat Lappihin menevän, - Muut veltot Viron vesille." - - - - -Johdatus - - -Siinä niemimaassa, jota Aitjärvi ja Luorikko rajoittavat, oli -vielä tämän yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella kylä nimeltä -Niemelä, jossa oli viisi taloa, nimittäin Lahtela, Mäkelä, Mattila ja -Perätalo. Vaikka koko kylän nimi oli Niemelä, kutsuttiin kuitenkin -varsinaisesti Niemeläksi sitä taloa, joka oli niemen kärjessä, ja -niin mekin kertomuksessamme sitä nimitämme. - -Niemelä oli koko kylässä ja ehkäpä koko niillä seuduin isoin ja -rikkain talo, jossa oli perhettä viidettäkymmentä henkeä. Vanhinta -kantaa oli talon isäntä, kihlakunnan lautamies Mikko Niemelä. Hänen -vaimonsa nimi oli Riitta. Heidän lapsensa olivat Antti, Kaisa, -Eerikka ja Mikko. Isännän veli oli Yrjö, Yrjön vaimon nimi oli Liisa. -Heillä oli tytär Anni ja viisi pienempää lasta. Isännän ja Yrjön setä -oli Mauno, jota koko perhe tavallisesti kutsui Mauno-sedäksi. Hän oli -leskimies, eikä hänellä ollut yhtään poikaa, ainoastaan pari tytärtä, -jotka olivat kylässä naimisissa. Talossa eli myös isännän sisar Mari, -jota kutsuttiin Mari-tädiksi. Isännän vanha äiti Kaisa-ämmä oli -pääemäntänä talossa. - -Nuorempaa kantaa oli ukko-Lauri, jonka vaimo Helka-ämmä oli -leipäemäntänä. Heillä oli kaksi poikaa, Matti ja Tuomas, joiden -vaimot olivat Elli ja Heti. Näillä oli useampia lapsia. Talossa oli -myös Mari-ämmä, ukko-Laurin veljen leski, jolla oli kuusi poikaa ja -kolme tytärtä. - -Kun siihen aikaan enemmiten viljeltiin kaskea, niin karja perheeseen -nähden oli pieni. Niemelässäkin oli ainoastaan viisikolmatta nautaa, -härät ja hiehot siihen luettuina, saman verran lampaita, viisi -hevosta, kaksi isoa koiraa sekä pari emäsikaa ja puolikymmentä -tallukkaa ynnä joukko kanoja ja kukko. - -Asuintupa oli iso: puolikuudetta syltä pitkä ja viisi syltä leveä, -varustettuna viidellä ikkunalla, joista toiset olivat neliruutuiset, -vaan pöydänpään ja pöydänlatvaikkuna olivat kuusiruutuiset. Tuvan iso -pöytä oli yhdestä ainoasta kuusesta, joka oli juurineen muodostettu -pöydäksi. Tyvipuoli oli ympyräinen ja kahta kyynärää leveä; -latvapuoli oli yhden kyynärän levyinen; koko pöydän pituus oli neljä -kyynärää. - -Atrian aikana istui isäntä pöydän päässä ja hänen vieressään -Mauno-setä ja sitten Yrjö. Pöydän takana istui ukko-Lauri ja hänen -alapuolellaan nuoremmat miehet ikänsä jälkeen. Naiset söivät eri -pöydillä omin joukkoinensa kukin. Naisten kanssa söivät myös -alaikäiset pojat. Suurelta pöydältä noudettiin leipäpalaset pienille -pöydille. Pidoissa ja juhlatilaisuuksissa istuivat vieraat naiset -pöydän päässä ja miesvieraat alempana. Talonväki, jos ei mahtunut -yhtä aikaa vierasten kanssa, söi perästäpäin. - -Paitsi pöytiä oli tuvassa leveät, honkapuusta tehdyt vankat penkit -ympäri tupaa seinäin vieressä sekä iso pöytäjakku eli pöytärahi. -Sänkyjä ei tuvassa muita ollut kuin isännän, Mauno-sedän ja -ukko-Laurin sängyt. Nuoremmat ihmiset makasivat joko penkillä tahi -lattialla, olkien taikka lisujen päällä. Joka naisella oli myös oma -jakkunsa (rahinsa). Ovensuussa pihtipielisessä oli ruokakaappi ja -toisessa pihtipielisessä oli astiahylly. - -Asuntotuvan edessä oleva tupanen oli saman levyinen kun tupakin, -vaan vähän lyhempi. Siinä ei ollut alkusiaan yhtään lasi-ikkunaa, -vaan ikkunarei'issä oli juoksulaudat. Nyt oli juoksulautoihin -pantu pari pientä lasiruutua, joista himmeä valo levisi tupaseen. -Reppana oli oven päällä liki lakea. Tämä oli ennen aikaan ollut -asuintupana. Lattian alla oli syöntäomenakuoppa (potaattikuoppa). -Ovensuun nurkassa oli käsijauhinkivi lautasineen. Muuten tupasessa -pidettiin sellaisia ruoka-aineita, jotka kylmämistä pelkäsivät, sekä -kaikenlaista puuastiarojua, niin kuin olutpuolikoita, kaljatortoja -(suuria tiinuja), huhmareita, viinankeittokapineita ym. - -Asuintuvan ja tupasen välillä oli porstua, jossa oli kaksi ovea. -Toinen oli karjapihan ja toinen tanhuan puoleisella sivulla, josta -mentiin huoneisiin, aittoihin ja muihin kylmiin suojiin. Porstuan -perässä, tupasenpuolimmaisessa nurkassa oli kammari vallasvieraita -varten. Siinä oli nikkarin tekemät huonekalut, kaikki punaisiksi -maalatut. Pöytä oli ikkunan alla, sen molemmissa päissä olivat -tuolit. Sänky makuuvaatteineen oli toisella sivuseinällä ja sängyn -päässä tuoli. Toisella sivuseinällä oli kaappi, jossa talon -kalleimmat kalut säilytettiin. Kaapin vieressä oli tuoli. Ovensuun -nurkassa oli pieni tiilistä tehty pystyuuni. Myös oli ovensuuseinällä -vaatenaulat. Ikkunan pielessä seinällä oli peili, jonka alapuolella -naulassa riippui puhdas, valkoinen silmäpyyhe, jonka molemmat päät -oli punaisella ja ruohonpäisellä langalla kirjaeltu. Kaisa, isännän -tytär, piti puhtaana ja lämpimänä kammarin. Muuten tämä oli se -huone, jossa vain isännällä ja hänen joukollaan oli asiaa käydä, muu -talonväki ei koskaan kutsumatta tänne tullut. - -Pihan puolella oli karjakartano. Kaksi isoa lehmäläävää oli -vastakkain ja niiden välillä kuja, kaikki yhdessä katossa. Toisen -lehmäläävän sivun vastassa oli myöskin iso läävä, joka väliseinän -jakamana oli kahdessa osassa: toinen hieho- ja toinen lammasläävä. -Lammas- ja lehmäläävien välillä oli myöskin kuja, jonka perässä oli -sikopahna. Hieholäävän takana oli talli, jonka toisella sivulla oli -iso olkilato ja toisella sivulla rekikatos. Rekikatoksen sivulla oli -rouhekölsä, jossa säilytettiin rouheita: omenan (potaatin) varsia, -nauriin ja lantun naatteja, kitkentäheiniä ym. keittoheiniä. Se -oli jaettu useampaan karsinaan, niin että eri ruohot olivat eri -karsinoissa. - -Tanhuan puolella oli iso makuu- ja vaatehuonerivi. Siinä oli -kymmenkunta eri huonetta, joka parikunnalla oma huoneensa. Jos poika -joutui naintaikään, niin hän rakensi uuden huoneen omin käsin. -Kuka ei kyennyt sitä tekemään, sai teettää vieraalla ja maksaa -omasta puolestaan saamatta taloudesta muuta kuin rakennustarpeet. -Tavallisesti suorittivat he työllään huoneen tekopalkan, jos kellä ei -sattunut erinomaista rahaa olemaan. Sitä poikaa, joka ei itse kyennyt -huonetta rakentamaan, pidettiin typeränä, ja se joutui hänelle -naimakontiksi. - -Makuuhuone oli sisustettu siten, että peränurkassa oli hyvin -leveöistä laudoista tehty syvä rovatti (sänky), jonka pää ja kuve -olivat laudoista ja toisena kupeena ja alapäänä olivat huoneen -seinät. Päänpuolimmaisessa kulmassa oli koristeltu patsas, josta oli -laitettu päälauta seinään. Päälaudalla säilytettiin kaikenlaisia -pieniä kapineita. Peräseinällä oli seinän pituinen parvilauta ja -oven yläpuolella samanlainen lauta. Huoneen sivuseinillä kummallakin -puolella olivat vaateorret, erikseen miehille ja naisille. Laessa -olivat pienet orret, joissa virsukahat, tuohitohvelit, kengät, sukat, -kalsut, pohjalliset ynnä muut jalkineet säilytettiin. Parvilla -säilytettiin kaikenlaisia kangaskapineita niin kuin pirtoja, niisiä, -reikuloita, kiinnitysvaajoja, sukkulaisia, sydänvarpasia, päällys- ja -tiuhtapuikkoja, hiulia, kaiteita ym. kuin myöskin keloja, käpyjä, -kalvosia, koirasia, rihma- ja tuohikeriä ja käähkäröitä ja muuta -pientä rihkamaa. Sivuorsilla säilytettiin pitovaatteita, niin -kuin paitoja, housuja, liivejä, takkeja, ristlappeja, turkkeja, -viittoja, vöitä ym. Vaatetiinussa naiset säilyttivät huntunsa, -liinaviittansa, esiliinansa, pääpyyhkeensä, kintaansa, lapasensa, -sormikkaansa, hienot ompeluvyyhtinsä, keskentekoiset nypläystyönsä -niin kuin nyytingit, teko- ja makkarakaulukset, viipulavyöt, tertut, -sukkanauhat ym. Lippaassa säilytettiin nastat, tinavyöt, palmikot, -liikaset, tuohisykeröt, yliset, hienot hunnut, soljet, sormukset, -kirkkovöyliset ynnä muut pienet rihkamat. Miehillä oli lukolliset -kirstut, joissa he säilyttivät omia pieniä tavaroitaan. - -Huonerivin päässä oli jauhoaitta. Ulompana oli kaksi vilja-aittaa. -Loitompana mäen törmällä oli riihi ja kylkiäinen, jossa säilytettiin -ruumenia. Järven rannalla oli sauna ja kota. Kun vielä mainitsemme -romuhuoneen, jossa kangaspuut, kerinlaudat, seinänaulat, kehät, -syrjät, sukset, vokit (rukit), lipsut, loukut ym. puukolittimet -säilytettiin, sekä lehtikölsän, jossa lehtiä ja tukkuja säilytettiin, -niin olemme kartanon luetelleet. Ulompana rannassa olivat merta- ja -nuottalavat. - -Toisissa taloissa oli pienemmät tuvat ja neliruutuiset pienet -ikkunat. Myös oli niissä pienempi perhe ja sen mukaan muukin talous -pienempi. -- Luorikon toisella puolella sijaitsi Tinnon kylä, jossa -oli kaksi isoa taloa. Ne kuuluivat Niemeläisten kanssa yhteen -nuottakuntaan. - - - - - - -Joulun vietto - - - - -Joulunalus - - - Sisältö: Viljain lesettäminen. Kaupungissa käynti. Räätäli. - Suutari. Joulupuut. Riistan teko. Viinan keitto. Lasten toivo. - -Koska "Anterus pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulut tuopi", niin -aloitamme mekin kertomuksemme Anteruksesta seuraten Niemeläisten -toimia joulutarpeita varustaessa. - -"Antti käypi avain kädessä, Tuomas tuoppi kainalossa", sanoo -sananlasku. Niinpä Niemelän lautamieskin otti Antin päivänä avaimet, -meni aittaan ja mittasi kolme säkkiä (tynnyriä) otria, joista -kaksi säkkiä vietiin järveen likoon; niistä laitettiin maltaita -jouluviinoiksi ja olueksi. Kolmas säkki lesetettiin kotona ja -jauhatettiin myllyssä joululeiväksi; sillä jouluna piti olla "leipä -lesty, tupa pesty". - -Lesettäminen kävi siten, että otrat pantiin astioihin uuniin -kuivamaan yöajaksi ja aamupuhteella otettiin sieltä, kaadettiin -osa huhmareeseen ja osa saiveihin. Miehet sotkivat huhmareissa -petkeleillä ja naiset ken korennolla, ken otinlapion varrella -ja mikä mitäkin asetta tapasi. Toiset naiset sikäli puohtivat. -Puohdetut tököteltiin sitten vielä uudestaan erikseen. Kun kaikki oli -lesetetty, jauhatettiin ne myllyssä hyvin hienoiksi ja näin saatiin -otralestyä. Ruislesty valmistettiin samalla tavalla. - -Kun "Simo siltoja teki, Martti maita vahvisteli", niin "Antti -jo aisoilla (reellä) ajeli". Siksipä kelin hyvänä ollessa läksi -Niemelän lautamies kyselemään naapureiltansa, eikö ketä haluttaisi -matkakumppaliksi Viipuriin. Kaikki, sekä Niemelän että Tinnon isännät -lupasivatkin lähteä joulutarpeiden ostoon ja suolan saantiin. Kun -matkaeväät oli paistettu, pantiin reki reilaan jo iltasilla. Reen -pohjalle pantiin kaksi säkkiä kauroja ja pytty voita myytäväksi, -eväsheinät ja matkakaurat pantiin päällepäin ja sidottiin nuoralla -kiinni. - -Aamulla sangen varhain, kun kukko vasta oli kaksi kertaa laulanut, -valmistausi lautamies matkalle. Yrjö laittoi eväskontin ja retukan -reen päälle ja levitti hevosloimen niiden yli. Antti valjasti hevosen -sillä aikaa kun isänsä pukeutui. Kun kaikki oli saatu valmiiksi, -nousi lautamies kuormansa päälle, otti ohjakset, kohotti hattuaan -jäähyväisiksi, alkoi ajaa ja rukoilla: - - Tepposeni tiejumala - ainoa avittajani! - Kun minä kotoa kuljen - isäni ilopihoilta, - maammoni makuusijoilta: - käyös kanssani keralla - kuleksimaan kujasilla, - maan on tietä matkustamaan - vierahilla veräjillä, - oudoilla tuvanovilla, - jottei keksis kierosilmä, - kadesilmä sinkahuttais! - Pidä tiellä tervehenä, - matkan päässä mairehena. - Saata kauniisti kotihin - omille olo majoille, - isän tuomille tuville, - emon saunan lämpimille. - -Neljän päivän perästä palausi matkaseurue kotiin. Tienpuolesta -pellonpäästä taittoi lautamies kolme lepänoksaa, jotka kotiin -tultuaan viskasi tantereelle ja lausui: - - Terveytän tienottani, - maireutan mannertani! - Terve maa, terve manner, - terve tervehyttäjälle! - Akka mantereen alainen, - manun eukko, maan emäntä! - Älä visko vihojasi, - älä pura puhkujasi - kohti miestä meikäläistä, - emon lasta laadullista, - eikä herttaista hevosta, - Luojan luontokappaletta! - -Nuoret miehet huomattuaan isännän kartanolla riensivät heti -vastaanottamaan häntä. He riisuivat hevosen, kantoivat suolasäkit -ja raudat aittaan ja muut pienemmät rihkamat tupaan. Isännän tultua -tupaan meni hänen tyttärensä Kaisa riisumaan häntä. Vanha emäntä otti -eväskontista kaksi vehnäleipää, jotka hän leikkeli palasiksi ja jakoi -kaikille talon lapsille, naisille ja nuorille pojille. Kahvipussin, -sokurikäärön ja siirappiputelin antoi lautamies vaimolleen, joka -ne korjasi kammarin kaappiin. Rukkaset antoi hän Tuomaalle ja -kalmuukkisen pussakon (vyön) Eerikka-pojalleen. Sitten istausi hän -penkille tupakoimaan. Mauno-setä hiihennäisiin lautamiehen luo ja -kysyi kuulumiset. Isäntä kertoi tarkoin, mitä matkalla oli tapahtunut -ja kuinka kauppias oli häntä pettää sukaista pumakan (punaisten -pumpulilankain) kaupassa, mutta hän huomasi sen, joten ei yritys -onnistunut. Naisille hän ilmoitti sen uutisen, että kaikki naapurin -isännät olivat ostaneet itselleen kahvipannun ja kupit, joita ei -heillä tähän asti ollut, mutta Perätalon isäntä jätti ne vielä -ostamatta tällä kertaa. - -Seuraavana päivänä tuli ompelija-Yrjö taloon, jossa häntä ensin -syötettiin ja juotettiin. Sitten kantoi talonisäntä suuren joukon -tehtyjä lammasnahkoja, joista Yrjö teki turkkeja sekä miehille -että naisille. Muu turkki tehtiin harmaista nahkoista, vaan -miesten turkkien kaulukseksi pantiin mustaa nahkaa ja naisten -pitkiin turkkeihin laitettiin revonkoipiset ja lyhyviin turkkeihin -jäniksennahkaiset puuhkot. Turkit valmiiksi saatuaan ompeli -räätäli lyhyitä ja pitkiä viittoja sekä miehille että naisille. -Puolikasvuisille pojille tehtiin sarssista vaatteet. Kun iltanen oli -syöty ja vanhemmat ihmiset menivät maata, kokoontuivat nuorukaiset -pöydän ympärille kuuntelemaan räätälin kaskuja, joita hänellä oli -yllin kyllin kerrottavana. Väliin laulettiin runoja ja oltiin -arvoituksilla. Täten kului aika rattoisasti liki puolta yötä. Kun -Mikolle, isännän nuorimmalle pojalle, räätäli ompeli uutta sarssista -katsaveikkaa (päällystakkia), niin ei Mikko malttanut olla muualla -kun räätälin luona. Hän valvoi räätälin kanssa illasta myöhään ja -aamusta varhain. Yöllä maatessaankin sanoi hän uneksineensa uudesta -harmaasta katsaveikastaan. Joka kerta kun räätäli sai uuden nutun -valmiiksi, käski hän sen omistajan koettaa sitä. Räätäli oli itse -ensimmäinen mies kiittämään työtään. Tavallisesti sanoi hän aina: - --- No se käypi niinkuin valettu. Jos olisi vielä parempi tullut, niin -olisi ihan pilalla. Sinä näytät puolta kauniimmalta tuossa uudessa -nutussasi; katso vain, jos ei sinua luultaisi herraksi. - -Tällaiset lauseet tiettävästi ilahduttivat nuoria ja ehkäpä -kevytmielisiä vanhempiakin ihmisiä. - -Kahta viikkoa ennen joulua tuli suutari-Jaakko Niemelään, jossa hän -teki nuorille miehille saappaita, vanhemmille naisille ruohinkenkiä, -nuoremmille naisille ummiskenkiä ja tytöille lipokkaita. Uilot -(lapikkaat) ja kurpposet (paulakengät) osasivat talon miehet itsekin -tehdä. Tyttöjen lipokkaiden suupäärmeeksi ommeltiin punaista -sahviaania ja päällisille laitettiin ruohonpäisestä ja punaisesta -sahviaanista erityiset pykäläreunaiset koristukset. Saatuaan -lipokkaat valmiiksi sanoi Jaakko-suutari: - --- Jos ei näiden kenkäin aikana teitä naitane, niin sitten tulen minä -uudelleen ja teen kahta komeammat kengät. - -Jota likemmä joulu läheni, sitä kiirumpi tuli jokaiselle. Otrat -nostettiin järvestä, tuotiin tupaan ja pantiin koreihin imeloitumaan -penkkien alle. Naiset hämmentelivät niitä illoin aamuin ja panivat -lunta sekaan, kun ne rupesivat lämpenemään. - -Antti valmisteli uutta kirkkorekeä. Toiset nuoret miehet läksivät -niin varhain aamusilla salosta kaskipuita hakemaan, että ennättivät -murkinalle kotiin, ja päivällä kävivät he vielä toisen kerran. -Ukko-Lauri ja Mauno-setä hakkasivat ison pinon tupa-, toisen kota-, -kolmannen sauna- ja neljännen riihihalkoja sekä pirottelivat -pärehalkoja, jotka toivat tuvan päreorsille sulamaan ja joista -sitten yöaikoina kiskoivat suuret röykyt päreitä, jotka sitoivat -olkisiteillä miehenpaksuisiin vihkoihin, ja ne vietiin tupaseen -joulun varaksi. -- Naiset sotkivat poukkunsa ja hajoittivat -(levittivät) hienommat vaatteet tuvan lakalle ja paksummat pellon -aidalle kuivamaan ja liinastumaan. - -Kun maltaat olivat kylliksi imeloituneet ja tulleet itusuulle, -irroiteltiin itämisestä tulleet läntit toisistaan ja vietiin saunaan -mallaslautasille kuivamaan. Mallassauna lämmitettiin hyvin variksi -kuivilla koivuisilla kaskipuilla. Mallasten kuivaksi tultua vietiin -ne myllyyn ja jauhatettiin. Sitten teki Mauno-setä saunankodassa -riistan suureen tortoon (tiinuun). Sen valmiiksi saatuaan hän otti -riistaa pyttyyn, johon hän hämmensi hiivaa sekaan, ja vei sen tuvan -uunin leualle käymään. Kun käyte rupesi käymään, vei Mauno-setä sen -kotaan ja Mikko seurasi häntä näyttäen valkeata. Kaataessaan käytettä -riistatortoon hän lausui: - - Käyös käyte käskemättä, - nouse neste nostamatta, - liiku liikuttelematta, - ja kihaja kiehuttamatta, - hievahtele hierimettä, - pyörähtele pyörtämättä! - Kohise kuin Kaarran koski, - kellitä kuin Kerman koski, - vangu niinkuin Vuoksen virta - iki kuuluisa Imatra! - -Sitten hän paiskasi käyteastian alassuin riistatortoon ja kiljaisi -niin kovasti "iu", että Mikko pelästyi ja pudotti päreet kädestään -lattialle. - -Riistan kyllin käytyä pani Mauno-setä, jolla ukko-Lauri oli -apuna, vaskisen viinapannun tulelle. He mättivät kapalla riistaa -pannuun, jonka hatussa olevat torvet he yhdistivät piipputiinun -lävitse juokseviin torviin, ja liitokset tahastettiin tiiviisti. -Piipputiinuun pantiin kylmää vettä ja jäätä. Kun riista pannussa -varistui, se nousi pienoisina pisaroina pannun hattuun ja sieltä -torvia myöten se juosta liritteli torvien alla olevaan pyttyyn. -Aika välistä lisäilivät ukot jäitä piipputiinuun sikäli kun entiset -sulivat, mättäen joskus lämminneen veden tiinusta pois. Arvaten -riistan kyllin juosseen he koettelivat tuon tuostakin harakkaa -(juoksevaa nestettä) kynnellään polttaa, ja kun se ei enää palanut, -he lakkauttivat juoksun, ottivat hatun pannun päästä, kaasivat -pannussa olevat ruvat (rankin) eri tiinuun ja mättivät uutta riistaa -pannuun. Näin riistan kaikki juoksutettuaan käänsivät he niskat -nurin, so. puhdistivat pannun, johon panivat ennen juosseen harakan, -ja juoksuttivat sen samalla tavalla kuin riistankin. - -Kun kylänukot kuulivat lautamiehen talossa olevan niskat kaksin -kerroin, he tulivat sinne paniaisille. Mauno-setä otti savivadista -niveräisellä kauhalla viinaa ja antoi ukkomiehille paniaisia. Oman -talon väelle, so. vanhemmille, sekä miehille että naisille, annettiin -tuvassa paniaisia. Ryypätessään sanoi vanha emäntä: - --- Jumala siunatkoon viinaviljaa edeskinpäin ja antakoon onnea ja -menestystä. - -Sikäli kuin viina oli valmistunut, mittasi lautamies sen, pani -lekkereihin ja rakkoihin (suuriin puteleihin) jotka vei huoneeseensa -joulua odottamaan. Yhteen rakkoon hän sekoitti siirappia viinan -sekaan, josta sitten tuli makeaa tahi niin kuin sitä toisin -kutsuttiin punaista viinaa. - -Joulunalusviikolla oli lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat -jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Välistä he -olivat rinkisillä ja lauloivat: - - Tule meille Tuomas kulta - tuopa joulu tullessasi! - Tule aatto, joudu joulu, - sekä Tahvana tavoita! - Meill on leivät leivottuina, - sekä piiraat paistettuina, - olut oottaa puolikossa, - viina leroo lekkerissä. - Onpa kystä aitassamme, - paljon pantua eloa: - sirkan siivet, torakan koivet, - permusen peräpakurat. - - - - -Tuomaan päivä - - - Sisältö: Tuomaan päivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. - Ryynin teko. - -Tuomaan päivä pidettiin puolipyhänä, eivätkä silloin varsinkaan -naiset mitään suurempia töitä toimitelleet, ainoastaan pienempiä -nypläystöitä ja muita keveimpiä tehtäviä toimiteltiin. Siksipä jo ani -varhain Tuomaan päivän aamuna korjasivat naiset vokkinsa tupaseen, -jossa ne saivat olla jälelle joulun, ensimmäiseen kehruuviikkoon asti. - -Niemelässä noudatettiin tarkoin sananpartta: "Tuomas käypi tuoppi -kainalossa", sillä jo sangen varhain Tuomaan päivän aamuna oli -Mauno-setä liikkeellä. Hän hiipsehti jo muiden maatessa monta -kertaa tupasessa, jonne Matti ja Tuomas jo iltasella olivat -kantaneet monta saavia vettä kaivosta. Mauno-setä varisti veden, -jolla hän ukko-Laurin avulla pesi suuren riistatorron. Sitten hän -varusti puisen kahvan, jonka keskikohta oli kuperoitettu, pani -sen tortoon tapin kohdalle ja sen päälle hän latoi pirkaleita -ympäri torron pohjaa, noin parin tuuman verran toisistaan siten, -että jokaisen pirkaleen toinen pää tuli kahvan päälle ja toinen -torron laitaan. Pirkaleiden päälle hän levitti puhtaita olkia ja -niiden päälle ripisteli mallasjauhot. Sitten hän alkoi mättää -padasta tortoon kuumaa vettä. Tätä hän teki siihen asti, kunnes -joka mallasjauhokapalle tuli vissi määrä vettä. Sitten hän aukaisi -torron tapin ja alkoi laskea vierrettä pyttyyn, jonka kaasi takaisin -tortoon. Hän laski ja kaasi niin kauan, että näki panoksensa olevan -sekaisin, jättäen sitte sen hautumaan ja jäähtymään. Nyt nosti hän -vierrettä torrosta pyttyyn, johon hän hämmensi hiivaa sekaan, ja vei -sen tekeytymään tuvan uunin leukakivelle. Iltapuolella oli vierre -jo niin imeloitunut, että se maistui makealle. Nyt laski Mauno-setä -pyttynsä täyteen vierrettä, vei sen tupaan ja antoi jokaisen maistaa. -Ojentaen pytyn takaisin Mauno-sedälle sanoi vanha emäntä: - --- Hyvä on meidän oluen vierre, hyvä; ei se ole ollenkaan -kilapoitunut (hapahtunut). Minä kävin äsken Mattilassa ja maistoin -heidän vierrettänsä, mutta se ei ollut läheskään näin hyvää kuin -meidän; Pekka raiska oli laskenut vierteensä kilapoitumaan. - -Kun käyte oli valmistunut, otti Mauno-setä sen uunin leualta ja vei -tupaseen. Kaataessaan käytettä tortoon hän saneli: - - Mehiläinen meidän lintu, - mesisiipi, simasuinen! - Sivalluta siivelläsi, - koskettele kielelläsi - mun pienoisen panostani, - otran olvivierrettäni, - jotta kävis käskemättä, - kupluttelis kutsumatta - tässä tiinussa tihisis, - tässä torrossa tohisis, - ett saisin suloisen juoman, - oivakuntoisen oluen, - joka miehet miellyttäisi - sekä naiset naurattaisi - tänä juhlana jalona, - suuren joukon juominkina. - -Oluen kyllin torrossa käytyä se laskettiin puolikkoihin, joiden -runtukat kitkastettiin (tahastettiin) lujasti. - -Kun Tuomaan päivänä sattui olemaan nuoska (suoja) ilma, niin Tinnon -Lauri tuli Niemelän kyläläisiä pyytämään nuotan vetoon, että -saataisin jouluksi verestä kalaa. Se oli Niemeläisistä hyvä tuuma. -Toisista taloista läksi yksi mies kustakin, kun heillä oli vain puoli -miesosaa, mutta Niemelästä, jolla oli koko miesosa, läksi kaksi -miestä, Yrjö ja Matti, jäätä syytämään (avantoja hakkaamaan). - -Iltahämärissä mentiin nuotalle, mies kustakin talosta, vaan -Niemelästä kaksi, nimittäin Mauno-setä ja lautamies. Lautamies pani -sukat ja uilot jalkaansa, mutta Mauno-setä kääri lankaiset hattarat -jalkainsa ympärille ja pani parkkikiskoiset sianvillapaulavirsut. -Jokainen pani jääkengät jalkapohjainsa alle, jottei lankeaisi -liukkaalle jäälle. Käsineinä oli jokaisella jouhikkaat (jouhista -tehdyt kintaat) ja niiden sisässä tuplikkaat (sarasta tehdyt -kintaat). Kukin pisti evästä kalakonttiinsa. Rantaan mentyä otettiin -lavasta nuotta, pantiin rekeen, vedettiin miehissä apajalle ja -potkittiin (laskettiin) laskimesta sisään, niin että kivekset ja -lavukset kalisivat. Potkiessa lausui Mauno-setä: - - Työnnän verkkoni vesille, - ahvenien asunnoille. - Ahti aaltojen kuningas, - veen on vankan vallitsija! - Aukaise salainen salpa, - väännä vetinen veräjä: - anna juosta joukon suuren, - kalalauman lasketella - tämän kierroksen kehään - aluell tämän apajan! - Annoit ennen, annoit eilen, - anna nytkin nytkähytä! - -Nuotan järveen potkittuaan menivät nuottamiehet Pölhölahteen maalle, -tekivät nuotion rannalle ja söivät illallisensa. Sitten he uittivat -nuotan ja vetivät saattimesta (nostoavannosta) ylös. Nuotan perää -nostaessa liikkuivat miehet tavallista varmemmasti. Kun nuotan -perä aukaistiin, oli siellä koko joukko särkiä ja ahvenia. Nuotta -potkittiin uudestaan samaan apajaan, ja potkiessa saneli Mauno-setä: - - Vellamo veen emäntä, - puhdas muori muo'ollinen! - Lyöte lykkyvaattehisin, - antipaitoihin paneite - minun pyyntipäivinäni, - sinun anti aikoinasi. - Onhan sulla antamista - kaikenlaisia kaloja: - sinerviä siikasia, - levehiä lahnasia, - kiiskiä kinokaloja, - ahvenia ruotaisia, - matehia mutaisia, - norssia nopelopäitä. - -Toisesta ja kolmannesta apajasta saivat he pelkkää norssia. Kalat -pantiin kontteihin, säkkeihin ja viimeiset rekeen ja tuotiin -Niemelään, jossa kalamiehet vähän aikaa levähtivät ja sitten jakoivat -saaliinsa. Mari-muori toi elohurstin ja levitti sen lattialle, johon -kalamiehet tyhjensivät konttinsa. Koko talon väki kokoutui katsomaan -saalista. Mauno-setä määrättiin kalojen jakajaksi. Hän valitsi yhtä -suuret kalat, jotka jakoi kahdeksaan yhtä suureen osaan, joista -toiset nuottamiehet vuoronsa perään ottivat osansa, vaan kaksi -viimeistä osaa otti Mauno-setä itselleen, kun Niemelän talolla oli -koko miesosa. Pienemmät kalat ja norssit (kuoreet) jaettiin korilla -edellä kerrotulla tavalla. Noppoessaan viimeisiä kaloja hurstilta -sanoi Mauno-setä: - --- Taitaa norssin saalis tästäpuoleen haristaa, kun onikansilmiä on -tullut nuotassa. - -Sitten vei kukin osansa kotiinsa. Nostaessaan kalakonttia olallensa -sanoi Tinnon Heikki: - - Suuret kalat suolaan, - pienet kalat kattilaan. - -Kalamiesten mentyä kävivät Niemelän naiset rahvaalla (joukolla) -kaloja ruokkimaan. Kukin laji pantiin eri astiaan. Kun kalat oli -ruokittu, sanoi isäntä: - - Ahvenet syödään ajallaan, - vaan säret pannaan säästöön. - -Ahvenista laitettiinkin murkinaksi serpa (soppa). Tuvan lämpiämisen -perästä kuivattiin norssit tuvan uunissa kapakaloiksi. Muut kalat -suolattiin. - -Tuomaan päivänä aamupuhteella toi isäntä aitasta talivarastonsa -tupaan ja punnitsi sen. Sitten laski hän lukua, kuinka monta -kynttilää niistä saapi, kun kuusi kynttilää luetaan naulalle. Selon -saatuaan otti hän entiset kynttiläpuikot, jotka pisteli seinänrakoon -vierekkäin. Ukko-Lauri toi huoneesta aivinaista, puhtaaksi pestyä -vanhaa verkkoa, jonka hän leikkeli keritsimillä kaksi vertaa -niin pitkiin sirokkeihin kuin kynttilät olivat, asetti sirokkeet -keskosistaan puikoille ja kiersi yhteen molemmat päät, jotka sitten -voiteli talilla. Näitä kynttilänsydämiä asetti hän neljä kullekin -puikolle. Kun isäntä muilta töiltään joutui, hän kävi ukko-Laurin -avuksi. - -Saatuansa kynttilänsydämiä tehdyksi tarpeellisen määrän vei -ukko-Lauri ne tupaseen, otti kaksi pirkaletta, joiden toiset päät hän -asetti pienelle pöydälle ja toiset päät sorvauspenkille. Poikittain -pirkaleiden välille asetti hän kynttiläpuikot siten, että puikkojen -molemmat päät tulivat pirkaleiden päälle, joten kynttiläin sydämet -saivat vapaasti riippua puikoissaan pirkaleiden välillä. - -Sillä aikaa kun ukko Lauri kynttilänsydämiä sijalteli, vuoli -lautamies puukollaan talin pieniksi murukkeiksi, jotka sitten pani -vaskikattilaan, jossa hän ne sulatti vienolla tulella. - -Talin valistuessa ukko-Lauri toi aitasta tupaseen kynttiläkirnun, -asetti sen sopivalle paikalle ja kaasi varia vettä kirnun puolilleen. -Lautamies täytti kirnun sulatulla talilla aivan piripinnalleen. -Nyt otti ukko-Lauri pöydänreunimmaisen kynttiläpuikon, pisti -siinä riippuvat kynttilänsydämet kirnuun niin juurta myöten, -että puikon päät koskettivat kirnun laitaan, vetäisi heti ne -jälleen ylös, tiputti niihin tarttuneen liian talin kirnuun ja -asetti kynttiläpuikon jälleen paikalleen. Seuraavat kynttilät -kastoi hän samalla tavalla ja teki sitä järjestyksessä aina -sorvauspenkinlaitimmaiseen päähän saakka. Sitten hän aloitti taas -kastamisen uudestaan pöydänpuoleisesta päästä ja pitkitti toiseen -päähän saakka lisäten tuon tuostakin varia talia kirnuun, sikäli -kuin tarve vaati. Aika välistä leikkasi hän kynttilöiden alapäähän -kasvaneen liian talin kirnuun sulamaan. Vihdoin joutui isäntäkin -ukko-Laurin avuksi ja kastamista pitkitettiin yhdessä entisellä -tavalla siihen asti kun kynttilät saivat tavallisen vahvuuden. -Pienet pojat olivat laittaneet itselleen muutamia kynttilänsydämiä, -jotka he kastoivat perästäpäin, ja niin saivat hekin omatakeisia -kynttilänpipeloita, joita he jouluna polttelivat pienillä pöydillä. -Sitten veivät isäntä ja ukko-Lauri kynttilät aittaan ja laittoivat -ne kynttiläkoloon, joka oli yhdestä puusta tehty ja vetokannella -varustettu kaukalo. - -Kun illallinen oli syöty, pantiin piirakasotrat uuniin kuivamaan -yönajaksi. Seuraavana aamuna kun murkina oli syöty ottivat naiset -otrat uunista, lesettivät ja puohtivat ne ja ukko-Laurin miniät Elli -ja Heti menivät tupaseen käsikivellä ryynejä jauhamaan. Ensi kerralla -laskivat he otrat niin karkeiksi, että jyvä meni poikki, toinen -halki ja kolmas jäi kokonaiseksi. Tytöt ajoivat kivenlautasilta -listimat tuohivakkoihin ja toivat ne tupaan seulottaviksi. Yrjön -vaimo Liisa seuloi listimat harvalla seulalla tuvan pöydällä olevaan -seulikanteen. Sohvi, Mari-ämmän tytär, levitti elohurstin lattialle, -jolle hän puohtimella puohtaen erotti akanat niistä kokonaisista -ja poikkinaisista otrista (listimoista), jotka eivät Liisan seulan -läpi kulkeneet. Toiset tytöt, Kaisa ja Anni, veivät listimat -tupaseen uudestaan jauhettaviksi, tuoden sieltä toisia listimoita -seulottaviksi ja puohdettaviksi. Seitsemän kertaa laskettiin otrat -kiven läpi, ennen kuin kaikki saatiin ryyneiksi. - -Kun isännän vaimo Riitta sai alustaneeksi joululeipätaikinan, tuli -hänkin avuksi. Hän otti Liisan seulikannesta suurimot, seuloi niistä -erikseen hienot ryynit tiheällä seulalla toiseen seulikanteen -ja kaasi seulaan jääneet piirakkaryynit tuohivakkaan. Riitan -seulikannesta otti Mari-ämmä seulikkeet (hienot ryynit) ja seuloi ne -hienolla seulalla omaan seulikanteensa. Seulaan jääneet hienot ryynit -kaasi hän ihokiskoiseen tuohivakkaan. Seulikanteen jäivät kantajauhot. - -Katsellessaan naisten puuhaa sanoi Mauno-setä: - - Työ jauhaminen, työ puohtaminen, - se työ, kun seulominen. - -Kun kaikki oli saatu valmiiksi, laskettiin säkkiin piirakasryynit, -joista sitten tehtiin joulupiirakoita, seulikkeet laskettiin eri -säkkiin ja niistä keitettiin velliä seipään vinkuessa (talven -sydännä), akanat ja kantajauhot korjattiin rouhekölsään eläinten -veteen pantavaksi. - -Ikäpuolella leivottiin ja paistettiin joululeipiä puhtaista -ruisjauhoista. Huomiseksi pantiin ruislestytaikina. - - - - -Joulun aatonaatto - - - Sisältö: Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä - olo. Tuvan pesu. - -Päivän tultua joulun aatonaattona aukaisi Mauno-setä kaksi palkkia -tuvan lattiasta ja talon tytöt kaskiviitat yllänsä mennä pujahtivat -sillan alle ottaen tyhjät korit, joihin he ajoivat kaikki ne töryt -ja rikat, mitkä sinne olivat juhannuksesta asti keräytyneet. Lapset -näyttivät heille pärevalkeaa. Korit täyteen saatuaan he nostivat -ne lattialle, josta Elli ja Heti kantoivat korit ulos, tyhjensivät -ne karjapihaan ja toivat tyhjät korit takaisin tytöille, jotka ne -taas täyttivät. Tätä pitkitettiin siksi, kunnes sillanalus tuli -ruokituksi. Samalla tavalla puhdistettiin tuvan uuninalus, jota -käytettiin kananhäkkinä. Kun kaikki oli saatu reilaan pani Mauno-setä -lattiapalkit paikoilleen. - -Päivällä leipoivat ja paistoivat emännät ruislestyä ja panivat -huomiseksi otralestytaikinan. - -Iltahämärissä toivat miehet ison torron ja kaksi tiinua tupaan. Yrjö -ja Tuomas veivät saavit kaivolle, nostivat ne vettä täyteen, ja -nuoremmat miehet kantoivat kolmella saavilla vettä tupaan, kaasivat -tortoon ja tiinuihin sekä tupaseen kahteen suureen rouhepataan. Noin -parikymmentä saavillista ammennettiin ja kannettiin vettä tuvan pesua -varten. Naiset varustelivat tuvanpesukapineitaan: varpaluudat pantiin -pitkiin varsiin, tuohivihkot, vastat, pesupytyt, hiekat ynnä muut -tarpeet varattiin, ja tupasessa tehtiin tuli suurien patojen alle, -joissa varistettiin tuvanpesuvettä. Miehet korjailivat tuvan orsilta -jalakset, kaplaat, vempeleet ja muut kolittimensa. Naiset kantoivat -nuttunsa osaksi ulkohuoneeseen, osaksi riiheen, jonka Mauno-setä oli -lämmittänyt lämpimäksi. - -Illallinen syötiin tavallista aikaisemmin. Syödessään olivat kaikki -päällysvaatteissaan ja syödä hoklivat sukkelaan, niin kuin muinoin -matkaan kiiruhtavaiset Israelin lapset Egyptistä lähteissään. - -Illallisen perästä menivät miehet, vanhimmat naiset ja lapset yöksi -riiheen, jonne Mattilasta myös tuli samanlaista perettä. Lapsilla -oli sangen hauska, kun he pääsivät yhteen. Kolme kynttilän tynkää -palaa nykytti riihessä ja pari pärettä uunin edessä. Miehillä näytti -jokaisella olevan kiiru ja makaamisesta ei ollut puhettakaan. -Mauno-setä tervasi uudet uilonsa ja nosti ne riihen parsille -kuivamaan. Lautamies ompeli itselleen uuden tupakkakukkaron, jonka -tereeksi hän pani punaista sahviaania. Ukko Lauri teki kannen -uuteen tuohiseen taulikkaansa (nuuskarasiaansa). Antti laitteli -hevosenvaljaita: teki uudet hamutat ja uuden karhunnahkaisen koppanan -sekä voiteli sianihralla mäkivyöt ja nosti ne kaikki ahdinlaudalle. -Mattilan Pekka-ukko laittoi läkin uuteen niveriäiseen piippuunsa -ja lakkasi sen keltaiseksi sekä ompeli itselleen uuden säävelin -(tupakkapussin) ankereen nahkasta. Hänen poikansa Simo ompeli uuden -tupen sisarensa uusiin vöylisiin. Mattilan isäntä laittoi itselleen -uuden nahkaisen tuluskukkaron, pani tulukset sisään ja kiinnitti sen -vaskisella napilla vyöhönsä. Kaikki reilaan saatuaan hän sanoi: - --- Nyt on valmis - - taula, rauta, pii, - tuliskuppi, - kukkaro, nappi. - -Pienet poikaset valmistelivat itselleen ja sisarilleen puiset -veitset, joilla jouluna sopi voita mokata, ja haarukoita, joilla -on hyvä omenia (potaatteja) toskaroida. Mari-ämmä valmisteli -poikansa pienelle pojalle uusia sukkia, ja Mattilan muori parsi -tuohitohvelinsa. Mattilan Antti valmisti nuorikolleen uuden -puulusikan ja sitten paikkasi äitinsä kirkkokengät. - -Näin oli riihi muuttunut työhuoneeksi, jossa jokaisella työntekijällä -oli puolenkymmentä katsojaa. Niemelän pieni Anni esimerkiksi katsoi -niin hartaasti mummonsa käsiin, kun tämä laittoi vaskiset hakaset -Annin uuteen tankkiin (kolttuun), että vesi suusta valahti, ja tankin -päällensä saatuaan hän näytteli sitä jokaiselle siksi kunnes hän -väsyneenä turvistui riihen saviselle lattialle. - -Vihdoin toi ukko-Lauri riiheen kaksi kupoa olkia, jotka levitettiin -lattialle pitkin seinävieriä makuutiloiksi, ja kukin pani -päällysvaatteensa pääalaisikseen. Kun vuoteet oli saatu valmiiksi, -lapset istahtivat niille, nostivat polvensa kokkaan paitansa sisään -ja lauloivat: - - Joulu tulee jongertaa, - voikuppi vongertaa, - lihakäpälä lingertää, - viinapullo vingertää. - -Sitten lapset kuukistuivat vuoteille yksi toisensa perästä nukkumatin -kanssa seurustelemaan. Riihessä paloi tuli koko yön. Kukin makasi ja -valvoi miten vain halutti. Kun toiset vielä valvoivat iltaa, niin -toiset jo nousivat aamua. - -Katsahtakaamme nyt tupatoimiin. Miesten, vanhain naisten ja lasten -riiheen mentyä korjasivat naiset ruuan, pukivat riihikot yllensä ja -vanhat hunnut päähänsä, peittivät hurstilla taikinapytyn, nostivat -pöydät keskilattialle, ottivat pitkävartiset luutansa ja nousivat -pöydille ja penkeille asetetuille raheille ylettääksensä luudilla -lakea nuohtoa. Naisten luudat liikkuivat sukkelaan ja noki karisi -alas laesta. Pian täyttyi tupa noen tuoksusta, vaikka ovi ja reppana -olivat auki. Harva oli niin väljähenkinen, että voi yhelmäkseen -kestää sitä kitkerää katkua, joka täytti silmät, korvat, suun ja -sieraimet. Useammat, varsinkin tytöt, pistäysivät aika välistä joko -tupaseen tahi porstuaan hengittämään raittiimpaa ilmaa. Tuoksun -vähemmäksi hälvettyä he tulivat tupaan takaisin, jossa toiset naiset -nauroivat heille soimaten heitä ahdashenkisiksi mamseleiksi, jotka -eivät muka siedä talonpoikaista kitkaa. Sitten nuohdottiin orret, -uuninpäällys, kakkuli, uunin solat, hölkki, liesi ja tuvan seinät. -Yläpuolelta laskeutunut karsta lakaistiin pöydiltä, penkeiltä, -raheilta ja lattialta, mätettiin koreihin ja vietiin pihalle. - -Sitten alkoi tuvan pesu. Tupasesta tuotiin saavilla varia vettä, -jota naiset ottivat kappoihinsa, nousivat penkeille seisomaan ja -alkoivat tuohivihkoilla pestä höstätä seiniä, ensin niin ylhäältä -kuin suinkin ylettivät alaspäin, aina penkkeihin saakka, ropsien tuon -tuostakin hiekkaa märille vihkoilleen. Maatjalkaiset (lyhyet) naiset, -jotka eivät ylettäneet ylhäältä seiniä pestä, hankailivat ikkunan -kamanoita, naamalautoja ja raameja. Lasit pestiin omatekoisella -saippualla vastan kanssa. Sitten pestiin uunin patsas, pankon laidat, -sidehirsi, pilliorsi, pykäläorsi, jalas-, päre- ja hurstiorret. -Isännän vaimo toi suuren joukon kaikenlaisia kolittimia, joista -tytöt pesivät kaulauskartut, pulikat, papelot, härkkimet, hierimet, -kapustat (leivit), suolatolkit, kapat, kirnut ja pytyt. Toiset naiset -pesivät otin- ja leipälapiot, päänaluslaudat, leipälaudat, saavit, -ämpärit ja tupakkapölkyt. Sen jälkeen pestiin pöydät jalkoineen, -rahit, tuolit, penkit ja niiden alukset ja vihdoin lattia, jota -pestiin niin että naiset ripsivat hiekkaa laattialle, ottivat -jalkaansa joko virsu- tahi tuohitohveliranit, joilla hankasivat -siksi, että palkit näyttivät punaiselle. Sitten huuhdottiin lattia -kylmällä vedellä, joka toimitettiin siten, että osaavammat naiset -lyödä roikkasivat vettä kapoilla lattialle ja toiset hankasivat -luudilla ja johdattivat veden lattian alle. - - - - -Jouluaatto - - - Sisältö: Leipominen. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan - lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun - tuojat. Illallinen. - -Kun tuvan pesu oli päättynyt, muuttausivat naiset toisiin vaatteisiin -ja menivät lepäämään, ken riiheen, ken tuvan penkeille ja mikä -mihinkin. Kukon kolmannen kerran laulaessa tulivat emännät tupaan. -Helka-ämmä, leipäemäntä, alusti itse taikinan ja Mari-ämmä pani uunin -lämpiämään. Sitten leivottiin leivät ja pantiin kerkeämään haapaisiin -leipävateihin. - -Emännät, joita Mari-täti ja Mari-ämmä olivat auttamassa, toivat -maitohuoneesta kaksi isoa, jäätynyttä maitopyttyä ja panivat ne -kiukaanportaalle (uunin parvilaudalle) hiukenemaan. Mari-täti pesi -suuren keittopadan, johon emäntä pani suuren kupillisen voita. Maidon -hiuottua otettiin alas pytyt, joista Mari-täti ja Mari-ämmä syytivät -jäätyneen maidon pataan, joka nostettiin liedelle, ja uunista -vedettiin kekäleitä ja hiiliä padan alle. Maidon valistuttua pantiin -ryynit kiehumaan pataan, jota Mari-täti hämmenteli. Helka-ämmä luuti -uunin, otti leipälapion, jolle toiset naiset kaasivat leipävadeissa -kerenneet leivät, ja pani leivät uuniin, teki leipälapiolla -ristinmerkin uunin suulla, lyykistäysi ja sanoi: - --- Herra Jeesus Kristus siunatkoon! - -Sitten hän asetti laudan uunin suulle ja pani pirkaleen laudan -pöngäksi. - -Samassa tuli isäntä tupaan, toi kuvon närtteenkateolkia, jotka -levitti kynnyksen alle jalkojen pyyhkimeksi. Kuusen havuja hän pani -porstuaan, tuvan ja porstuan kynnyksien alle. Emännät nostivat -lattialle ryynipadan, jonka tyhjensivät maitopyttyihin ja veivät ne -tupaseen jäähtymään. Leivät otettiin uunista ja pantiin penkille -syrjälleen. Emäntä viskasi koivuisen halon uuniin heti kun leivät -oli otettu. -- Uunin tyhjänä oleminen ennusti talon köyhtymistä. -Siksi ei uunia koskaan pidetty aivan tyhjänä. -- Isäntä toi sitten -pari lammaskäpälää tuvan uuniin lämpenemään. Mari-täti herätti -tuvan pesijät suuruspalalle ja piirakasten tekoon. Helka-ämmä pani -vettä taikinapyttyyn ja Riitta meni aitasta noutamaan piirakasten -kuorijauhoja. Vakan täytettyään hän nosti savakolla kolme kertaa -jauhoja vakasta takaisin salvoon ja sanoi: - --- Kolmekertainen on Jumalan köysi; siunatkoon Luoja -kolminkertaisesti sijaan. - -Emännän hämmennettyä jauhot taikinaan ruvettiin suurukselle. Atrian -lopussa tulla tömähtivät lapsetkin riihestä tupaan. Heitä neuvottiin -pyyhkimään jalkojansa, etteivät he likaisi lattiata. Lapset kävivät -myöskin ruualle. Syödessään he sanoivat. - --- Ai, jos aina saisimme näin hyvää leipää kuin tämä rukiinen leipä -on. Tuo kaurainen leipä, jota tähän asti olemme syöneet, maistuu tätä -vastaan niin vihavalta kuin tois vuotinen nevettileipä. - -Mauno-setä tupaan tultuaan laittoi suuren pöydän jalat paikoilleen -ja nosti naisten kanssa pöydän sen päälle alaspäin. Riitta alusti -piirakaskuoritaikinan, ripisteli ruisjauhoja pöydälle, nosti osan -taikinasta pöydälle, hieroi siinä pyöritteli nostettua taikinaa, -ensin pyöreäksi ja sitten pöydän pituiseksi pötköksi, jonka leikkeli -niin pieniksi palasiksi, että niistä kustakin tuli piirakkaan -kuori. Tytöt ottivat leikatut palat, taputtelivat niitä käsillään -latuskaisiksi ja pulikalla pyörittelivät ne niin litteiksi kun tarve -vaati. Toiset naiset ottivat tyttöjen valmistamat kuoret, panivat -ryynisydämet niiden päälle ja laittoivat valmiiksi piirakkaat, -jotka latoivat pienille alaspäin käännetyille pöydille, leipä- ja -päänaluslaudoille. Sillä aikaa kun naiset piirakkaita valmistivat, -toivat nuoret pojat halkoraksilla tupaan halot, jotka Helka-ämmä -mätti uuniin ja sytytti palamaan. Uunin jouduttua luuti Liisa uunin -ja Riitta otti otinlapion, jolle tytöt kantoivat piirakkaat, ja pani -ne hyvään järjestykseen uuniin paistumaan. Tuon tuostakin hän katsoi -sitten piirakkaita, ja havaittuansa ne kypsiksi otti ne uunista pois -ja pani penkille jäähtymään. - -Päivän valjetessa varistettiin eilinen kaalintähde, joka syötiin -jokapäiväisen (kauraisen) leivän kanssa. Sitten menivät hevosmiehet -heiniä hakemaan. Mauno-setä ja ukko-Lauri korjasivat liiat kolittimet -porstuasta ja raaputtivat rautalapioilla jäätikkönystyrät sekä -porstuasta että rappusilta. Nuoret pojat noutivat kuopasta omenia -(potaatteja), nauriita ja lanttuja. Riitta kaasi omenat saaviin, -pani vettä päälle ja vatkasi härkkimellä niin, että multa ja osaksi -kuoretkin irtaantuivat. Kaikki naiset ja nuorukaiset istaantuivat -Riitan kehotuksesta saavin ympärille omenia ruokkimaan kuorimalla ja -raaputtamalla. Sitten ne pantiin pataan ja kiehutettiin kypsiksi. -Kun vesi oli kaadettu padasta, hillottiin omenat hierimellä, pantiin -sulattua maitoa sekaan ja hämmennettiin visusti. Näin saatiin -omenahillaa, jota syötiin päivälliseksi, ja jäännöksestä tehtiin -omenapiirakkaita. Lantut ja nauriit kuorittiin; niistä keitettiin -aattolohko, johon myös omenia pantiin sekaan. Maustimeksi pantiin -lohkoon raavaan- ja sianlihaa sekä kapakaloja. Emännät voitelivat -ryynipiirakkaiden kuoret murukkeisella voisuolavedellä ja panivat ne -pienelle pöydälle vaatteen alle pehmenemään. Illan suussa kannettiin -piirakkaat tupaseen. - -Kun hevosmiehet olivat heinät luhtiin ajaneet, niin naiset laskivat -lehmät pihalle heinäkaristeita syömään. Kun halot oli kannettu -tupaan, eläimet korjattu ja kaikki ulkotyöt toimitettu, kävi koko -perhe tupatöihin. Naiset laittelivat ja kaulailivat omia, lastensa -ja miesten vaatteita. Miehet hakkailivat joulutupakkansa, ken -laudalla, ken tupakkapölkyssä. Ukko-Lauri jauhoi nuuskaa puisessa -tupakkapullissaan. Saatuaan sen hienoksi hän seuloi sen hienolla -jouhiseulalla, pani vähän poroa (tuhkaa) ja muutaman pisaran vettä -nuuskan sekaan kostukkeeksi, hämmensi huolellisesti ja korjasi osan -tuohiseen taulikkaansa ja loput nuuskasarveensa. - -Isäntä vei viinarakon huoneesta kammariin ja kaasi siitä ensin -lerikko-, pohja- ja törikköputelit täyteen, sitten tohvin vähän -ylemmä kuin puolilleen, täytti sen siirapilla, pudisteli visusti -sekaisin, ja niin oli makea- eli siirappiviina valmis. Sitten -ilmoitti hän toisille miehille olevansa viinaa laskemassa, ja -jokainen kuljetti taskulasinsa isännälle, joka kaasi vanhempain -miesten taskulaseihin oikeata vaan nuorempain siirappiviinaa. -Jokainen korjasi taskumattinsa huoneeseensa, ja isäntä pisti talon -putelit kammarin kaappiin. - -Tytöt puhdistivat ja kirkastivat lankaisilla räsyillä ja tuhkalla -neljä vaskista ja yhden rautaisen kaksihaaraisen kynttilänjalan -sekä lakkisen kynttiläkruunun ynnä kolme puista kynttilänjalkaa -ja viimeiseksi kahdeksansärmäisen lasilyhdyn. Sitten he panivat -saunan lämpiämään, keittivät saunan kodassa lipeän, jonka he -valmiiksi saatuaan selvittivät kahteen saaviin, jotka nostivat -saunaan ovensuuhun. Padan puhdistettuaan he panivat kylpyvettä -varistumaan. Pojat hakkasivat kasvettuneen jäätikön kaivonkannelta -jättäen runtukan ympärille jääkehikon, nostivat saunaveden, jonka -kaasivat kotaan menevään ränniin, jota myöten se juoksi rännitiinuun, -sitten hakkasivat ja puhdistivat kaivon korvalla olevan eläinten -juottoakaan. Tytöt toivat tallinluhdista vastat, jotka he panivat -rännitiinuun kostumaan. - -Emäntä laittoi huoneessansa suuresta säästöpytystään kymmeneen -puukuppiin voita joulun tarpeeksi. Mari-ämmä järjesteli ja luki -lusikat sekä omalle perheelle että tuleville jouluvieraille varustaen -liikoja lusikoita satunnaisia vieraita ja tahvananajajoita varten. -Helka-ämmä kokosi kaikki talosta löytyvät neliskulmaiset puulautaset -ja asetti ne järjestykseen tupasen parvelle (hyllylle). - -Iltahämärissä korjasivat naiset omenapiirakkaat tupaseen ja -siivosivat tuvan. Isäntä käänsi veljensä Yrjön kanssa suuren pöydän -ylöspäin ja asetti sen paikoilleen. Antti keräili kaikki talossa -olevat miesten veitset ja korjasi ne pöytänurkkakaappiin. Mauno-setä -istutti kynttilät jalkoihin, joista isäntä vei toiset kammarin -ikkunalle, vaan yhden kynttilän hän laski tuvan pöydälle ja sytytti -sen palamaan. Yrjö ripusti kynttiläkruunun tuvan orteen, suuren -pöydän kohdalle. - -Tahvo tullen ulkoa tupaan sanoi: - --- Jouluvieraita tulee; taisi olla Savolaisen ukko emäntineen, joka -ajoi pihalle. - -Liisa ja Yrjö menivät vieraita vastaan. Liisa saattoi vieraat tupaan -ja Yrjö jäi hevosta riisumaan. Tultuaan tupaan sanoivat vieraat -sillan liitoksen kohdalla: - --- Hyvää iltaa! - --- Jumala antakoon, vastasi isäntä, meni vieraita vastaan, tervehti -ja kysyi kuulumiset. - -Vieras vastattuaan isännän kysymykseen otti poveltaan tuomislasinsa -(taskumattinsa) ja ojensi sen isännälle, joka kiittäen otti sen -vastaan ja vei pöydälle. Anni tuli siihen, tervehti vieraita -likistämällä ja alkoi päästää vyötä auki Savolais-ukolta, joka ensin -otti piippunsa ja tupakkakukkaronsa poveltaan, laski ne ikkunalle -ja sitten vasta antoi aukaista vyönsä ja heittää päällysvaatteensa, -jonka jälkeen hän istahti penkille. Sohvi riisui Savolaisen emännän. -Koko talon perhe kävi vieraita tervehtimässä, ensin vanhimmat miehet, -jotka kättelivät Savolais-ukkoa ja likistivät emäntää. Samoin tekivät -nuoremmatkin miehet. Naiset likistivät kumpaakin vierasta. - -Isäntä istahti Savolais-ukon viereen, otti pöydältä tuomislasin -käteensä ja sanoi: - --- Tulkaa meidän miehet maistamaan vieraan tuomisia. - -Heti kokoontuivat talon vanhimmat miehet vieraan luokse. Isäntä -ottaen käteensä vieraan taskulasin nyökäytti päätään vieraalle ja -sanoi: - --- Terve tulemastas! - --- Terve teillekin, vastasi vieras nyökäyttäen päätään. - -Nyt maistoi isäntä vieraan taskulasin suusta, kiitti vierasta ja -antoi taskulasin Mauno-sedälle, joka teki samanlaisen tervehdyksen -kuin isäntäkin, ryyppäsi ja antoi taskulasin ukko-Laurille, joka -antoi sen taasen vuorostaan Yrjölle. Näin kulki vieraan tuomislasi -kaikkein vanhain miesten käsissä, vaan nuoremmat miehet eivät tulleet -likitienoillekaan. - -Sillä aikaa kun miehet maistelivat vieraan tuomisia, antoi Savolaisen -emäntä tuomissäkkinsä talon emännälle, joka kiittäen otti sen -vastaan. Tuomisina oli viisi ryynipiirakasta, yksi rukiinen ja kaksi -otraista leipää, voiaski ja lammaskäpälä. Muut tuomiset emäntä jakoi -naisille ja lapsille, vaan lihan korjasi hän talteensa. - -Sitten toi isäntä kammarista lerikkopohjaputelin ja -viklakinttupullin, tuli Savolais-ukon eteen, kaasi viinaa pullin -täyteen ja ojensi sen vieraalle. - -Vieras otti ryypyn käteensä, nyökäytti päätään isännälle ja sanoi: - --- Saas tästä! ja ryyppäsi. - --- Nauttios terveydekses, vastasi isäntä, otti tyhjän pullin -vieraalta, meni Savolaisen emännän eteen, kaasi viinaa pulliin, -ojensi sen vieraalle ja sanoi: - --- Maistakaas meidänkin vihavaa. - -Vieras maistoi ja kiitti, jonka jälkeen isäntä korjasi ryyppyneuvot -pöydänpään ikkunalle. - -Kun Savolais-ukko pisti tupakkaa piippuunsa, niin Kaisa toi hänelle -tulen päretikulla, jota hän piti ukon piipun päällä niin kauan että -tupakka syttyi. Ukko nyökäytti päätään ja kiitti Kaisaa, joka vei -tulitikun lieteen ja sammutti sen tuhkaan. Näin oli tyttöjen tapana -tehdä kaikille vieraille. - -Nyt tulivat toiset jouluvieraat: Kurrosen ukko, Mauno-sedän lanko -emäntineen ja suutarin Pekka, Yrjön kälymies, myös emäntänsä kanssa. -Heitä otettiin vastaan samalla tavalla kuin edellisiäkin vieraita. - -Talon tytöt korjasivat vierasten päällysvaatteet huoneeseen ja -menivät sitten saunaan, jossa valmistivat kaikki reilaan, tulivat -tupaan ja ilmoittivat saunan olevan kylvettävän. Sitten he riisuivat -ensin jouluvierasten ja sen jälkeen omain ukkomiesten ja vanhain -naisten jalat, solmisivat nauhoista yhteen kunkin sukat, jotka -nostivat orrelle kuivamaan, ottivat kenkäin sisältä olkitullot, -joilla pyyhkivät kenkien pohjat, ja korjasivat ne penkin alle. Vaimot -antoivat miehilleen ja tytöt veikoilleen puhtaat palttinapaidat. -Tytöt ottivat päreitä uunista ja menivät niiden kanssa saunaan, jossa -puhalsivat valkean kiukaasta päreesen ja asettivat sen palamaan -uunin eteen pistäen toisen pään uunin kivien väliin. Pojat juosta -kipaisivat palttinapaidat kainalossa tyttöjen perästä saunaan, jossa -viskasivat paitansa kainalostaan penkille ja menivät lautasille, -kylpeä ropsivat vähän aikaa, tulivat alas ja istahtivat penkille. -Tytöt pesivät lipeällä ja maasaippualla poikien päät, jonka jälkeen -pojat menivät uudestaan lautasille, peseisivät, tulivat alas, -panivat puhtaat paidat päällensä ja juoksivat tupaan. Sitten menivät -vanhemmat miehet ja niiden perästä naiset lapsineen saunaan, jossa -kylpeminen kävi samalla tavalla. Ainoastaan pienemmät lapset itkeä -porasivat, kun heitä pestiin ja kylvetettiin. - -Sillä aikaa kun naiset olivat saunassa, leikkasi Antti poikamiesten -tukat. Vanhat miehet pitivätkin pitkiä tukkia. Tultuansa saunasta -kampasivat kaikki päänsä niin hyvin talon perhe kuin vieraatkin. -Tytöt veivät ulos miesten leikatut tukat. "Miesten tukka tuuleen, -vaimon tukka valkeaan", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin. - -Kun kaikki olivat valmistuneet juhlaa vastaanottamaan, isäntä otti -nutun yllensä, kuiskasi jotain Tuomaalle ja niin he menivät yhdessä -ulos olkilatoon. Kumpikin otti kahmalollisen olkia, joiden latvat -he sitoivat nupukalle, ja asettivat ne päähänsä sillä tavoin, että -nupukka tuli pään päälle ja olkien tyvipuolet peittivät kokonaan -yläpuolen ruumista. Ottivat sitten kumpikin olkikuvot vasempaan -käteensä ja astuivat tupaan, jonne tultuaan sanoivat: - --- Hyvää iltaa! - --- Jumal antakoon, vastasi ukko-Lauri. - --- Mitäs te olette miehiänne ja kuta urohianne, kun niin -eriskummaiset hatut ovat päässä? kysyi Mauno-setä. - --- Me olemme joulun tuojia ja ilosanoman ilmoittajoita. Suvaitaanko -tähän taloon joulua ja jouluvieraita? - --- Sellaiset vieraat ovat meille tervetulleet; mutta kuinka kauan -aikaa teidän joulunne kestää? sanoi Savolaisen ukko. - --- Hiiva-Nuutiin asti, vastasi Tuomas. - --- Hyvä on; antakaa sitten joulumerkit tänne, virkkoi Kurrosen ukko. - -Isäntä otti olkihatun päästään ja ojensi sen ukko-Laurille, joka -kiittäen otti sen vastaan ja pani pöydänpään nurkkaan pystyyn. Tuomas -antoi jouluhattunsa Savolais-ukolle, joka myös kiitti ja nosti sen -pöydänpäähän orrelle seinää vasten. - -Joulun tuojat heittivät olkikuvot kädestään lattialle sanoen: - --- Kas, näistä saatte joulukekoja laittaa! - -Mauno-setä aukasi kupojen siteet kirveellä, otti pivollisen olkia, -joiden latvat solmisi, viskasi sen ylös tyvipuolet edellä kurkiaisen -ja laen väliin, jonne se jäi riippumaan. Viskatessaan hän sanoi: - --- Minä teen keon Niemen pellolle. - -Toiset talonmiehet sekä vieraat viskasivat myöskin kekoja lakeen -nimittäen kukin viskatessaan sen pellon tahi kasken nimen, johon -viime syksynä oli rukiita kylvetty. Nuoret pojat, jotka eivät muuten -saaneet kekojansa laessa pysymään, panivat päretikut olkien nuppuun -ja nousivat penkille seisomaan, joten paremmin ylettivät viskata. -Heidän kekonsa tulivat riippumaan tyvet alaspäin. Niitä nimitettiin -ahopellon keoiksi. Sitten hajoitettiin jäännösoljet tuvan lattialle. - -Kun kaikki toimet olivat loppuneet, käytiin illalliselle. Emäntä -kantoi kolme isoa ruisleipää pöydälle ja asetti ne päällekkäin, jossa -ne olivat koko joulunpyhät. Samat leivät korjattiin joulun kuluttua -aittaan, ruissalvoon, josta ne otettiin ja syötiin vasta keväillä, -touonalkajaisissa. -- Isäntä asetti rautaisen kaksihaaraisen -kynttilänjalan leipien päälle ja sytytti kynttilät. Tytöt ja -nuoremmat naiset kantoivat illallisen pöytään. Vieraita varten -tuotiin kaksi voi- ja kaksi silakkakuppia sekä tyhjät puulautaset. -Talonväelle oli aattolohko varustettu. - -Kun ruoka oli saatu pöytään ja veitset ja lusikat varustettu, isäntä -sanoi: - --- Nouskaas vieraat iltaselle! - -Miesvieraat menivät pöydän taakse ja naiset pöydänpäähän. Isäntä kävi -pöydän sarvennelle Savolaisen emännän viereen ja muut talonmiehet -istautuivat ikänsä jälkeen. Talon naiset söivät eri pöydissä. Isäntä -luki ruokaluvut ja ukko-Lauri aloitti veisata: - - Suo Jumal meit tällä juhlall - mieltäs myöten iloll olla. - Suosioll, sovinnoll, rakkaull - sinua ylistää sydämell, suull. - Kiitos korkian Jumalan - Jumala syntyi ihmiseks, - jo Jumala leppyi ihmisill. - - (Vvk. 127:9) - -Kaikki ottivat veisuun osaa, niin hyvin miehet kuin naisetkin. Veisun -loputtua pani jokainen kätensä ristiin, nojausi pöytään päin ja -siunasi hiljaisuudessa. - -Sitten isäntä otti ryyppyneuvot ikkunalta, kaasi viinaa putelista -pulliin ja ojensi sen Savolaisen emännälle, joka maistettuaan antoi -pullin vieressään istuvalle Kurrosen emännälle, joka siitä vähän -maistoi ja antoi sen taas vuorostaan suutarin emännälle, joka istui -hänen vieressään. Vähän maistettuaan suutarin emäntä ojensi pullin -isännälle. Täytettyään pullin isäntä antoi sen Savolais-ukolle, joka -nyökäyttäen päätään sanoi "saas tästä", kallisti ryypyn pohjaan ja -ojensi sen isännälle takaisin. Samalla tavalla jaettiin ruokaryypyt -sekä toisille vieraille kuin myöskin talon vanhemmille miehille. -Isäntä itse ryyppäsi viimeiseksi ja antoi sitten ryyppyneuvot -emännälle, joka jakeli ruokaryyppyjä vanhemmille naisille ja -toi taasen neuvot takaisin ikkunalle. Mauno-setä otti veitsensä -tupestaan, leikkasi leipää ja pani palasia ensin nais- ja sitten -miesvierasten eteen. Yrjö leikkasi toisesta leivästä omille miehille. -Isäntä nosti vadista lihapalasia ensin nais- ja sitten miesvierasten -eteen lautasille. Vieraat ottivat veitset tupestaan ja alkoivat syödä. - -Vähän aikaa syötyä isäntä otti vierestään penkiltä olutkapan, joi -ensin itse ja pitäen vasemmalla kädellään kapanuurteesta kiinni -tarjosi sen Savolaisen emännälle, joka vasemmalla kädellään otti -kapan korvasta vastaan ja oikealla kädellään antoi kättä isännälle -sanoen "terve!" johon isäntä vastasi "terve teillekin!" Juotuansa -antoi Savolaisen emäntä samalla tavalla olutkapan viereisellensä, -ja niin kulki olutkappa kädestä käteen ympäri pöydän. Sitten -isäntä otti taas ryyppyneuvot ja antoi sekä vieraille että omille -vanhoille miehille silakkaryypyt. Taas vähän aikaa syötyä laittoi -isäntä olutkapan kulkemaan ympäri pöydän samalla tavalla kuin -ensi kerrallakin. Sitten isäntä jakeli taas viinaa hampaiden -huuhtojaisiksi. Viimeiseksi isäntä laittoi kolmannen kerran olutkapan -kulkemaan ympäri pöydän. - -Kun kaikki olivat syöneet, luki Mauno-setä "Kiitos ruuan jälkeen", -jonka jälkeen Savolaisen ukko alkoi veisata toisten keralla: - - Tule toivottu turva tänn - neitseen synnyttämist näyttämään - ihmeeks ihmisten maailmall, - se syntymys sull sopei, Jumal. - - (Vvk. 111:1) - -Sitten kaikki panivat kätensä ristiin, nojausivat pöytään päin ja -sanoivat itsekseen "kiitos Jumalan!", jonka jälkeen jokainen nousi -yhtä aikaa pöydästä ja vieraat sanoivat "suur kiitosta!", johon -isäntä vastasi "terveydekses". - -Kun ruoka oli korjattu, tytöt toivat tupaan olkikuvot, joista -tehtiin vuoteet lattialle. Olkien päälle hajoitettiin puhdas hursti -ja päänalaisiksi pantiin päänaluslaudan päälle ensin pitovaatteita -ja sitten pillin (ruokojen) päistä tehdyt pussit (tyynyt). Isäntä -toi aitasta lampaanlihaa, jonka pani savivateihin yöksi uuniin -paistumaan. Mauno-setä varusti pöydälle savivadin, jonka sisään pani -kynttilänjalan ja sytytti siinä olevan kokonaisen kynttilän yöksi -palamaan. Sitten kävivät kaikki levolle. - - - - -Joulupäivä - - - Sisältö: Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. - Karjan konstaaminen. Kahvinjuonti. Hartaushetki. - -Jouluaamuna kukon ensi kerran laulaessa kävi ukko-Lauri ulkona sekä -tähysti Otavaa ja muita taivaan merkkejä. Tupaan tultuaan hän niisti -hyppysillään kynttilän, nuuskasi ja kävi jälleen makaamaan. Kun kukko -toisen kerran räpsytteli siipiään ja huusi "kukko kiekuu", nousivat -sekä vieraat että talon perhe vuoteeltaan. Makuutilat korjattiin, -alusoljet sidottiin kuvoille, työnnettiin penkin alle ja laitettiin -päänalaislaudat eteen. - -Tytöt laittoivat pesuvettä vanhaan puuvatiin, jonka he panivat -pienelle rahille ja asettivat sen ovenpieleen ukko-Laurin sängyn -päähän, panivat raavaan saavin rahin viereen ja saippuapalan rahille -sekä pyyhikkeen sängyn laidalle. Savolais-ukko pesi ensin silmänsä: -hän otti vettä vadista, pesi kätensä saavin päällä ja samaten -silmänsä ilman saippuata. Samaten tekivät toiset vanhemmat ihmiset, -vaan nuoremmat pesivät saippuan kanssa. Silmiänsä pyyhkiessään -vanhemmat ihmiset lyykistäysivät ja siunasivat itsensä. Sitten kukin -kampasi päänsä. - -Mauno-setä toi neljä kynttilää, joiden paksummat päät hän hiuotti -pärevalkeassa, istutti ne kynttiläkruunuun ja sytytti palamaan. -Isäntä toi kynttilät naisten pöydille, pankonpäähän ja kiukaan -(uunin) rinnan ikkunalle ja sytytti ne palamaan. Myös joululeipien -päällä olevat kynttilät sytytettiin. - -Sitten isäntä istausi pöydän päähän, otti vaskisankaiset -silmälasinsa, lipaisi kielellään kumpaakin lasia molemmin puolin, -kuivasi ne pyyhkeellänsä ja nosti nenällensä. Otti sitten suuren -virsikirjansa, lataili sitä vähän aikaa ja käänsi muutamain lehtien -kolkat kaksin kerroin. Toiset miehet, niin hyvin vieraat kuin -omatkin, tulivat yksi toisensa perästä pöydän ympärille samaan -järjestykseen kuin syödessäkin. Naiset ja lapset asettausivat -seisomaan ympäri tupaa penkkien viereen. Nyt isäntä nousi seisoalleen -ja jokainen seurasi hänen esimerkkiään. Mauno-setä aloitti veisata - - Ilon kans veisatkaamm. (Vvk. 126) - -Tähän yhdisti jokainen äänensä. Virren loputtua istausivat kaikki -miehet pöydän ympärille, panivat kätensä ristiin pöydälle ja -kumarsivat päänsä käsiensä päälle. Naiset kävivät polvilleen penkkien -viereen lattialle ja panivat kätensä ristiin penkille kumartaen -päänsä käsiensä päälle. Isäntä luki virsikirjastaan "Rukouksen armon -ja hengen lahjasta oikein rukoilla", "Kristuksen syntymisestä", -"Rukous kirkkoon mennessä", "Isä meidän" ja "Herran siunauksen", -jonka jälkeen Yrjö aloitti veisata "O kuinka olen iloinen", johon -toisetkin ottivat osaa. - -Rukousten jälkeen naiset kantoivat ruokaa pöytään: kahdenlaista -leipää, rukiista ja otraista, ja kahdenlaisia piirakkaita, joita -tuotiin tuohivakoilla, toisessa omena- (potaatti-) ja toisessa -oikeita (ryyni-) piirakkaita, jotka pantiin päällekkäin pöydälle. -Emännät toivat voita, kuusi kuppia suurelle ja kaksi kuppia kullekin -naisten pöydälle. Isäntä otti uunista liha-astiat, jotka naiset -kantoivat pöydälle: suurelle pöydälle neljä ja pienille pöydille -yhden astian kullekin pöydälle. Ruuan siunaaminen ja ruokailu kävi -samalla tavalla kuin aattoillallakin sekä koko joulunpyhinä. - -Syödessä tuumailtiin kirkkoon menosta. Mauno-setä ehdotteli, että kun -nyt on kahdeksan hevosta, viisi omaa ja kolme vierasta, ja jouluna -tavallisesti käypi rekeen henki kaplaalle, niin johan sillä tavoin -pääsee jokainen kykenevä henkilö kirkkoon. Poikamiehet panivat tätä -vastaan sanoen tahtovansa ajaa sisarensa kanssa kukin. Vanhat taas -puolestaan vastustivat poikien tuumaa, mutta isäntä sanoi: - --- Antaa nuorten rihata, nythän heillä on se aikakin. - -Vihdoin sovittiin niin, että kolmeen rekeen tuli kaksi ja kahteen -neljä henkeä kuhunkin sekä kolme henkeä kuhunkin vieraan rekeen. - -Ruualta päästyä tuotiin kirkkovaatteet tupaan lämpiämään. Tytöt -toivat vierasten ja toiset naiset omain miesten sekä omat vaatteensa. -Lapset itkien pyrkivät keralle, vaan heidät luvattiin viedä vasta -silloin kirkkoon, kun "leppä tulee lehdelle ja punainen paarma -laulamaan". - -Mari-täti lupasi myös lähteä kirkkoon ja meni huoneesta -kirkkovaatteitaan noutamaan. - --- Kenenkä rekeenhän Mari-täti varustaiksee, koska aikoo kirkkoon -lähteä? kysyi Eerikka. - --- Luullakseni tuumaa hän käydä sinun rekeesi, vastasi Savolais-ukko. - --- Mutta minäpä en ota enkä rupea jouluaamuna vanhojapiikoja -vetelemään, sanoi Eerikka äkäisesti. - --- No, ei vainen sinun tarvitsekaan, lohdutti ukko. Minä en menekään -kirkkoon, vaan isäsi menee minun hevosellani Mari-tädin ja ämmäni -kanssa. - -Sillä aikaa kun kirkkomiehet, naiset ja vanhemmat miehet -laittausivat, pojat sytyttivät pari pärettä ja menivät niiden -kanssa riiheen, jossa jokainen sitoi kulkusen (kalkalon) länkien -harjustimeen. Sitten he valjastivat hevoset pihalla ja köyttivät -kellon aisaan kukin, tulivat tupaan ja pukeusivat. Isäntä toi -kammarista punaisella viinalla täytetyt taskulasit, jotka jakoi -vanhoille naisille kirkkoevääksi. Vanhat miehet pistivät kukin oman -taskulasinsa povelleen kirkkoon lähteissään. Emäntä kantoi ison -joukon piirakkaita pöydälle, josta vaimot ottivat ken pari ken -kolme piirakasta keralleen antaaksensa kirkon luona tahi kirkossa -sukulaisilleen ja tuttavilleen tuomisia. Kun kaikki oli saatu -reilaan, läksivät kirkkomiehet ajamaan: nuoret edellä kelloissa ja -kalkaloissa ja vanhemmat perästä. - --- Kanna maa, älä katkea, tuota meidän nuorten prameutta, virkkoi -emäntä ulkoa tultuaan. Oikein kauhistuttaa tuo kellojen ja kulkusten -romina. - --- Niin sitä ajoimme mekin ennen hempeimmillään ollessamme, vaikka -emme nyt enää sellaisista välitä. Ja mitäpä vanhain ilosta, kunhan -vain saapi leipää ja lämmintä, virkkoi Savolais-ukko vastimeksi. - -Menomatkalla ajoivat kirkkomiehet maltillisesti, tasaisilla ja -myötämaissa ajettiin juosten vaan vastamaissa käyden. Kun useampia -kylän teitä yhtyi yhteen, niin karttui pitkä jono kirkkoväkeä. -Vastamaissa nousivat miehet astumaan, tupakoimaan ja toistensa -taskulaseista maistelemaan. - --- Taitaa ensi kesänä Jumala antaa hyvän vuoden, kun metsä on jouluna -noin ryöpeä, sanoi Tinnon Heikki tultuaan Niemelän lautamiehen luokse -pitkässä Korisevan rinnassa ja tarjoten taskulasinsa lautamiehelle. - --- Suotavahan tuo olisi, vastasi lautamies ryypättyään. Ikävää sekin -on, kun maamiehen vaivat ja toivo turhaan raukeavat, niin kuin tästä -muutamia vuosia takaperin, jolloin halla vei viljan ja saatiin syödä -pettua, vehkaa, nevettiä, karpeita ja jos jotakin törkyä. - -Yhtäkkiä pysähtyivät hevoset niin, että olivat vähällä toistensa -rekeen kompsahtaa. - --- Mitä siellä tapahtui? kysyi lautamies edellisiltä kirkkomiehiltä. - --- Ei muuta mitään, vaan sepän Matilta katkesi saverikko, vastattiin -lautamiehelle. - --- Mölö on aina mölö, tiuskaisi lautamies. Eikös hän, sen vetelys, -olisi saanut kotonaan katsoa kapineitaan, niin etteivät ne olisi -kirkkotiellä ripsahtaneet. Kääntäkää hänet tiepuoleen, näpelöiköön -siellä vaikka koko joulun aisansa tyyriä! - -Sepän Matti käänsi itse hevosensa tiepuoleen, jossa hän ohjaksien -peristä laittoi saverikon. Jokainen sivumenijä pisti hänelle jonkun -pilkkapuheen mennessään. - -Kirkon luokse päästyä riisuttiin hevoset ja mentiin pitäjän tupaan -lämmittelemään. Tupa oli väkeä ja tupakansavua aivan täynnä. Ulos -ja sisään marhaaminen saattoi koko väen liikkeelle. Rautin Pekko ja -Pellisen Jaakko olivat jo täydessä seilissä ja pitivät suurempaa -melua kun toiset. - -Aamukellojen soitua alkoi rahvas mennä kirkkoon, jossa sadoittain -paloi kynttilöitä. Aamuvirren jälkeen meni kaksi pappia alttarille -yllänsä kirjavat messuhaat. Unilukkari (suntio) käveli ympäri -kirkkoa paikasta toiseen kädessä pitkä ruohonpäinen keppi, jonka -päässä oli rengas. Hän ajoi sillä koirat ulos kirkosta ja havahdutti -saarnavärssyä laulettaessa Huutsen Simon, joka herättyään alkoi -laulaa "halee, halee". Sitten suntio kömpi ylös parville, jossa -pitäjän väkevimmät pojat Kiisken Juni ja Ryönin Mahaili puijasivat -reunapuulla koettaen työntää toisiaan penkistä pois. Suntion -kehotuksesta he asettuivat paikalleen ja olivat alallansa. Kun -rovasti saarnatessaan näki muutamain miesten torkkuvan, hän torui ja -sanoi: - --- Virren alla virkku ja saarnan alla torkku, ei se ole oikeaa -Jumalan palvelusta. - -Saarnan aikana meni joukko poikia ulos kirkosta. Suuret pojat -tiedustelivat toisiltaan, missä olisi tyhjiä tupia, joissa sopisi -joululeikkiä pitää. Pienet pojat soittelivat aisakelloja saadakseen -tietää, kenellä parhain kello oli. Sitten he alkoivat viskellä -toistensa hattuja; vihdoin seurasi tukkanuotan veto ja tappelu. Pörö -Pentti, Pohjalaisen Noska (Niilo) ja joitakuita muitakin ukkoja oli -istumassa pitäjäntuvassa, jossa he viipyivätkin koko kirkkoajan -maistellen toistensa taskulaseista, tupakoivat ja haastelivat niitä -näitä. - -Kirkosta päästyä tarjoilivat vanhat miehet sukulaisilleen ja -tuttavilleen "vihavaa" taskulaseistaan. Nuoremmat naiset antoivat -myöskin toisilleen joko piirakan, otraisen tahi kotipellon kasvuisen -vehnäleivän taikka osan siitä. Vanhemmat naiset maistelivat toistensa -punaista viinaa. - -Sitten valjastettiin hevoset ja lähdettiin ajamaan kotiin. Jäälle -päästyä jokainen käänsi hevosensa tiepuoleen ja alkoi ajaa kilpaa, -niin ettei tielle jäänyt muita kuin joku ukon kötys. Kilpaajat -ajoivat ensin ravia, vaan kun se ei piisannut, niin sitten täyttä -laukkaa. Miehet hosuivat hevosiaan selkään ja naiset pitelivät -hurstutta kasvoinsa edessä, ettei lumi ja jää päässyt silmiä -sokaisemaan. Maamatkalla ajettiin hiljaa, mutta jäälle taas päästyä -ajettiin kilpaa. Kiusallista oli Mustanlammin ja Vekaruksen välisellä -taipaleella, kun Vilhon Pekka-ukko sattui eellimäiseksi ja hän niin -kuin vanhat miehet ainakin ajaa lutusti hiljalleen. Jäälle päästyä -sai ukko jäädä yksinään tielle mankimaan. Katsellessaan hurjaa ajoa -sanoi Pekka emännällensä: - --- Joka mies jouluna ajaa, se mies, ken pääsiäisnä. - -Jättäkäämme kirkkomiehet kilpailemaan ja katsahtakaamme jouluaamun -kotitoimia. - -Kirkkomiesten mentyä korjattiin ja järjestettiin tupa. Sitten emäntä -toi tupaan suuren rukiisen leivän, jonka hän veitsellä leikkeli -möllyksi seulaan, sytytti kynttilän lyhtyyn ja meni lyhty toisessa -ja leipäseula toisessa kädessä läävään, jossa hän laski lyhdyn -lattialle. Keskellä läävää oli patsas pystytettynä ja sen ympäri -emäntä kiersi leipäseulaa kolme kertaa myötä- ja saman verran -vastapäivään. Kiertäessään hän rukoili: - - Kaitse kaunoinen Jumala, - varjele vakainen Luoja, - varjele vahingon tieltä, - kaitse kaikista pahoista! - Jotta karja kaunistuisi, - eistyisi emännän vilja - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan paitsi mieltä. - -Sitten hän pani seulan kädestään lattialle, otti siitä yhden -leipämöllyn (palan), meni vasemmalla ovenpielessä olevan lehmän -luokse, kiersi leipäpalasella ympäri lehmän kolme kertaa myötäpäivään -ja lausui: - - Heru hertta lehmäseni, - anna maito mielelläsi! - Ellös pidätä pilalle - maidon antoo aamusella, - murkinalla voimuruista, - ehtoosella einettäni! - Pidä piimässä perettä, - syötä voilla vierahia. - -Sen jälkeen hän antoi leipäpalan lehmän suuhun ja jatkoi samaa tointa -jokaisen lehmän luona siksi, kunnes kaikki lehmät olivat kierretyt -ja saaneet leipäpalan. Sitten hän meni toiseen lehmäläävään, jossa -toimitti samat temput. Kun emäntä oli tullut tupaan, niin meni Elli -ja antoi kaikille lehmille heiniä suuruspalaksi. - -Mari-muori vei toisella seulalla leipämöllyjä lampaille. Antaessaan -leipäpalan lampaan suuhun hän lausui: - - Piti, piiti piiroseni, - oma oiva uuhiseni! - Siitä suureksi sukusi, - kaksin, kolmin kantamasi. - Käyös villamättähällä, - villavuori vastassasi! - -Sen perästä hän antoi heiniä lampaille ja meni tupaan. - -Kun eläimet oli ruokittu, naiset panivat tuvan uunin lämpiämään, ja -sen herettyä toi Mauno-setä lampaan lihaa uuniin paistumaan. Kanat -laskettiin häkistä ja tuvan perämaalta paljastettiin lattia oljista. -Siihen ripisteltiin otria kanoille syötäväksi. Kanakaukaloon pantiin -vettä juotavaksi. Kanojen syötyä ja juotua ne ajettiin jälleen -häkkiin. Näin tehtiin jokaisena joulupäivänä. - --- Tuossa liedellä kiehuisi hyvästi kahvi, mutta me emme osaa sitä -keittää. Yrjö ainoastaan taitaa meidän talossa sen toimittaa, sanoi -emäntä Savolais-ukolle. - --- Minä en semmoisesta lasten juomasta välitä, eikä meillä vielä ole -koko kahvikapineitakaan. Olen minä sentään tuota joskus juonut, vaan -minusta tuntuu kuin joisi varia hiivaa, vastasi Savolais-ukko. - --- Samat sanat sanon minä, ehkä hiukan hiljempaa, virkkoi Mauno-setä. -Paras on, kun otamme ryypyt. - -Ryypättyään kävivät ukot vähäksi aikaa levolle. Noustuaan he lukivat -joulupäivän epistolat ja evankeliumit sekä veisailivat muutamia -jouluvirsiä. - --- Kirkkomiehet jo palajavat, koska kelloin ja kulkusten romina -kuuluu aivan selvästi, ilmoitti Helka-ämmä ulkoa tultuaan. - -Kaikki kotona olijat riensivät ulos katsomaan kirkkomiehiä, jotka -ajoivat kilpaa Aitjärven jäällä. - -Eerikka ajaa rellatteli eellimäisenä kotiin. Hevonen oli valkeassa -vaahdossa ja vapisi riisuttaissa; valjaista päästyään se kaatui -pitkälleen maahan. - --- Miksi sinä noin tavattomasti ajaa syöhkäsit? kysyi Mauno-setä -vihaisesti Eerikalta. Kas nyt, hevonen kuolee! Ja sinä, Kaisa, mikset -sinä kieltänyt Eerikkaa niin kovasti ajamasta? - --- Minkäs minä voin, vastasi Kaisa. Mitä enemmän minä kielsin, sen -kovemmasti hän ajaa hätisti. Minä en enää milloinkaan käy sellaisen -rehvanan rekeen. - -Eerikka seisoi hämeissään kuin tuomittu, sitten korjaili -hevosvaljaita ja käveli alla päin, pahoilla mielin. Kun toiset -kirkkomiehet tulivat, nousi jo Eerikan hevonen seisoalleen ja alkoi -mennä huojua kaivolle. - --- Ei saa antaa varistuneille hevosille kylmää vettä, sanoi -Mauno-setä tupaan mennessään. Ei niille annettukaan, ennen kuin -jäähtyivät. - -Tupaan päästyään naiset jakelivat toisilleen kirkkotuomisia mainiten -mitä keltäkin olivat saaneet. Miehet taasen kirkkoryypyt otettuaan -juttelivat, mitä uutta olivat kuulleet ja nähneet kirkon luona. - --- Maistas, Anni, Latun tätisi vehnäsiä, sanoi Liisa ojentaen -tyttärelleen palasen. - --- Latun täti on tainnut käydä leivänkuoren välissä kerjäläisiä -paossa, kun leipänsä kuori on kohonnut noin irralleen, virkkoi -nauraen Anni ottaessaan vehnäspalan. - --- Tekijältä tulee monta, vaan tekemättömältä ei mitään, vastasi -Liisa. - -Sitten syötiin päivällinen ja sen perästä Eerikka juotti hevoset. - --- Lähtekääs nyt ottamaan hevosillenne kauroja, niin vieraat kuin -omatkin miehet, sanoi lautamies ottaessaan aitan avaimen naulasta. - -Hevosmiehet hankkivat jokainen astian, johon kauroja ottivat, ken -ämpärin, ken saavin, vakan ja mitä vain kukin tapasi, ja menivät -astioinensa aittaan, jossa isäntä mittasi salvosta kapan kauroja joka -hevosta kohti. Kaurat miehet veivät hevosten syödä. Tupaan tultua -isäntä antoi viinan maistajille tohuryypyt. - -Vähän aikaa niitä näitä haasteltua kävivät vanhemmat ihmiset -päivällislevolle ja nuoremmat lukivat kirjaa. Lapset menivät kylälle, -josta tultuaan tekivät selkoa, kuinka monta oikeaa ja kuinka monta -ahopellon kekoa kussakin talossa oli tuvan laessa. Aikaihmiset eivät -joulupäivinä käyneet toisissa taloissa. - -Vanhusten maatessa teki Riitta tulen tupasen lieteen ja Yrjö -pani kahvipavut pataan paahtumaan hämmentäen niitä vispilällä. -Tarpeeksi niitä paahdettuaan hän otti ne padasta, jäähdytti ja pani -kahvihuuhmareeseen, jossa kirvesvarren ponnella survoa muksutteli -ne hienoksi. Sitten hän pani keittopadan tulelle, mittasi siihen -kahvikupilla veden, jonka saattoi kiehumaan, ja pani kahvijauhot -pataan, kupillisen jokaiselle kahdelletoista kupille, ja vähän -sikuria sekaan. Hän kiehutti sitä niin kauan, kunnes vaahto hävisi -päältä, ja niin kahvi oli valmis. Kahdenkymmenen kupin kattilalla -kannettiin kahvia pöytään, johon Riitta oli varustanut kupit ja -vadillisen kylmettynyttä maitoa. Isäntä otti sokurin uunilta, hakkasi -palasia ja pani ne läkkiseen tuusaan. Tarpeellisen määrän saatuaan -isäntä havautti sekä vieraat että talonväen kahville tarjoten ensin -vanhuksille uniryypyt. Riitta kantoi kahvikattilan pöytään. Isäntä -kaasi kupit täyteen ja kutsui vieraat kahville. Jokainen otti -lusikalla vadista maitoa kuppiinsa ja joi sitten sokurin kanssa. -Talonväki joi perästä päin, ensin miehet, sitten naiset ja suuremmat -lapset. Norrikupit laitettiin perästä päin. Niitä ryyppäsivät -vanhukset, sekä miehet että naisetkin vähän maistoivat. - -Vähän aikaa niitä näitä pakinoidessa alkoi jo ilta hämärtää, jolloin -Kaisa isännän kehotuksesta puhalsi liedestä tulen päretikkuun, jolla -isäntä sytytti kynttilät palamaan. Nyt kokousivat kaikki vieraat -ja omia ihmisiä sen verran kuin mahtui suuren pöydän ympärille, -jossa he lauloivat jouluvirsiä ja lukivat päiväsaarnan postillasta -"Se taivaallinen valkeus, pyhäsä opisa ja elämäsä". Sitten syötiin -illallinen, pidettiin ehtoorukoukset, valmistettiin vuoteet ja -käytiin levolle. - - - - -Tahvanan päivä - - - Sisältö: Tahvananajo. Joululeikkituvan pyynti. Joululeikkiin - meno. Niemelän Kaisan ja Lippolan Juhanan liitto. - --- Hyvää huomenta! Onkos Tahvana kotona? lausui Perätalon seppä -tultuansa Tahvanan päivän aamuna Niemelän pimeään tupaan sangen -varhain ihmisten maatessa. - --- Jumal antakoon! Kotona on Tahvana, kotona, vastasi Niemelän -isäntä. Varhainpas naapuri on liikkeellä, vai lienemme me maanneet -liian kauan, jatkoi isäntä ja haki tuluksensa, iski tulen, pani -palavan taulan rikkikuppiin, puhalsi hiljalleen tulen liehmeelle ja -sytytti siinä hienon tikun tuleen, jolla taas sytytti kynttilän. - --- Aikaista ei jätetä, ajattelin itsekseni ja siksi läksin varhain -liikkeelle, sanoi seppä käydessään istumaan pöytäjakulle (rahille). -Kyllähän tämä vielä lienee hyvin aikaista, koska ihmiset makaavat. - --- Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa, vastasi isäntä ojentaen -sepälle ryypyn. - --- Eihän makaava kissa hiirtä saa eikä laiska tiedä lykkyään, vastasi -seppä ottaessaan ryypyn. - -Nyt alkoi Niemelän väki yksi toisensa perästä nousta vuoteeltaan. -Isäntä jakeli vanhuksille aamuryyppyjä. Yrjö meni tupaseen kahvia -keittämään sillä aikaa kun vuoteita korjattiin ja silmiä pestiin. -Aamurukouksen jälkeen käytiin suurukselle. - -Juuri kun jouluvieraat ja talonväki olivat pöytään istahtaneet, ajoi -Nikkarin Samuli joukkoineen pihalle aisakello vempeleessä ja kaksi -rautakelloa kumpasessakin reen aisassa. Hän astui tupaan seiväs -kädessä ja karjaisi: - --- Hyvää huomenta, Niemelän naapurit! Onkos Tahvana kotona, vai -pitääkö minun uuni maahan kaataa? pistäen seipäänsä uunin suuhun. - --- Jumala antakoon tahvanavieraille hyvää huomenta! Kyllä meillä on -Tahvana kotona; anna vaan uunin olla rauhassa, vastasi Mauno-setä. - -Samuli viskasi seipäänsä pankon alle ja kävi penkille istumaan. Häntä -pyydettiin heittämään vaatteensa ja käymään yhteen neuvoon, so. -ruokailemaan. - -Kun ruoka oli siunattu ja alettiin syödä, tuli Kosenpään Pärtty-ukko -tupaan turkki nurin päällä ja punainen vyö ristiin kaulan ja -vyötäisten ympäri. - --- Hyvää huomenta! Siunaa Jumala ruokaa; syöjiä näyttää olevankin -kyllä. Nyt ei mun tarvitse Tahvanaa kysyä, koska se näkyy noin -rehakasti pöydällä rehenteleivän, lateli Pärtty-ukko. - --- Sitä Jumala tehköön! vastasi isäntä nousten pöydästä vierasta -tervehtimään. - --- Vieras kiittää jalkojaan, sanoi isäntä. Höplitä vyös, heimo, ja -käy tänne yhteen neuvoon! - -Riisuttuaan turkkinsa kävi Pärtty-ukko pöytään ja sanoi kätellessään -pöydässä olijoita: - --- Ei näet lintu tule liikkumatta, kala jalan kapsamatta. Ken varhain -on yllä, sill ruokaa on kyllä. - --- Niinhän se on: eihän laiska tiedä lykkyään, virkkoi Mauno-setä -vastaukseksi. - --- Sanotaan ettei jouda joulun alla, pyhän alla pyllylleen, sanoi -seppä, mutta kyllä sitä ei malteta maata joulunakaan. Minäkin olin jo -tänä aamuna puolesta öin liikkeellä ja tuo ukko-Pärtty on jo ehtinyt -näin varhain Kosenpäästä astikka tänne tulla. - --- Kenen ei anna malkki maata eikä lekkeri levätä, sen täytyy -hiiskehtiä läpi yöt, sanoi Kurrosen ukko nauraen. - --- Juodahan jouluna pitää, lihaa syödä laskiaisna, sanoi seppä, ja -siihen se pakina päättyi. - -Kun oli syöty ja ruoka korjattu, tuli Matelin Pekko tahvananajoon. -Hänelle tarjottiin ensin "kylmästä tultua" ja sitten ruokaa. -Mauno-setä läksi Mari-tädin ja Kurrosen ukon kanssa Hallikaiseen ja -Yrjö meni perheineen Lattuun tahvananajoon. Muu perhe jäi kotiin -vierasten kanssa seurustelemaan, vaan murkinan perästä läksivät -nuoret miehet naapurin taloihin tahvananajoon. - --- Mikä lie tapana tässä talossa: pitäneekö odottaa käskyä vai -käskemättä lähteä? kysyi seppä. - --- Ken kutsumatta tuli, se käskemättä lähteköön, vastasi Pärtty-ukko. - --- Koirathan kutsuin kulkevat, hyvät vieraat kutsumatta, virkkoi -seppä. - --- Älä hyvä naapuri ole kiireissäs. Taitais talo olla muuten hyvä, -vaan on pitkät ryypynvälit, saneli isäntä tarjoten ryyppyä vieraille. - -Nyt toi Riitta kahvipannun pöytään ja laittoi kupit pöydälle. Isäntä -kaasi kupit täyteen ja pyysi vieraita nauttimaan kahvia. Samassa tuli -Mattilan isäntä tahvananajoon. Hänelle seppä sanoi leikillisesti: - --- Olisi täällä tultu toimeen sinuttakin. - --- Uudet edes otetaan, vanhat poies laitetaan, vastasi Mattilan -isäntä. - -Kahvinjuonnin jälkeen tuottiin taas ruokaa pöytään ja kaikki -vieraat ynnä talon isäntä kävivät murkinalle, jonka jälkeen muut -tahvananvieraat paitse Mattilan isäntä alkoivat tehdä lähtöä -kotiinsa. Isäntä kielteli vieraita jäämään ehk'edes päivään asti, -vaan vieraat vastasivat: - --- Kylä hyvä on heittäminen, koti huono muistaminen. - --- Mitähän näistä kieltelee; antaa meneväin mennä, työntää tuulta -purjeisihin, ilvensi Mattilan isäntä. - -Isäntä antoi lähtöryypyt vieraille. Ryypättyään sanoi seppä: - --- No, Mattilan isäntä, nyt meistä pääset; pääse vaan omista -tavoistasi. - --- Ollaan tässä päästy paremmistakin, vastasi Mattila. - --- Ja eletty pahempienkin kanssa, virkkoi Nikkarin Samuli. - --- Tuskinpa meitä parempia lieneekään, sanoi Matelin Pekko. Ihmiset -ovat minuakin niin hyvänä pitäneet, että ovat antaneet minulle kolme -nimeä: Matelin Pekko, Ronttakopra ja Punasvaaran ukko. Eivätköhän -nämä toiset liene toki vähän etevämmät minua? - --- Minä en ymmärrä, lieneekö se etevyyden vai tyhmyyden merkkinä, -kun minuakin on kutsuttu Kosenpään Partyksi, Kontiaiseksi ja välin -Akkaseksikin, saneli Pärtty-ukko. - --- Mutta sanopas sinä moniniminen mies, mikä sinun oikea sukunimesi -on? kysyi seppä. - - Silloin oon ma Akkanen, - kun on talvipakkanen; - vaan kun lentää sontiainen, - niin mä olen Kontiainen, - -vastasi Pärtty-ukko leikillisesti. - --- Hyvinhän olette leikkisät, hyvät vieraat; otetaas nyt sitten -piiskaryypyt, kun et enää malta viipyä, sanoi isäntä jaellen ryyppyjä -vierailleen. - --- Jääpihän tätä kieltä matojenkin syödä, vaikka häntä pieksää -välistä riskimmästikin, vastasi seppä. - --- Lupa on leikkiä puhua, vaikkei tarvis irvistellä, myönsi Mattilan -isäntä. - -Vieraat jättivät jäähyväiset koko tupaväelle ja aikoivat lähteä, vaan -isäntä sanoi: - --- Erojaisryypyt vielä ja sitten Herran rauhaan. - --- Rauha lakia, leipä makia, viina kelpaa kaikin ajoin, vastasi -Pärtty-ukko ryypätessään. - --- Älkäähän meidän pahuutta muistelko, jos olemme tässä jotakin -lotajaneet, pyysi Matelin Pekko ja ryyppäsi. - --- Kah, ystäväiseni! Eihän tässä ole mitään muistelemista. Jos ollaan -leikkiä laskettu, niin eihän kukaan leikistä suuttune. Ja ken taas -syyttä suuttuu, kyllä se lahjoitta leppyy. Sanokaahan paremmasti -olleen kuin olikaan, virkkoi isäntä. - -Vielä kerran kiitettyään ja anteeksi pyydettyään, kun olivat -kutsumatta tulleet, läksivät tahvanavieraat tuvasta. - -Isäntä, saattaessaan vieraita pihalle, sanoi: - --- Vieläkös hyviä ystäviä, heimoja ja naapureita pitäisi kutsua! -Koira on kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton. - -Vierasten rekeen käydessä jatkoi isäntä: - --- Viekää terveisiä kotiinne! - --- Kepeät kuormat! Käykää meilläkin ja jääkää hyvästi! vastasivat -vieraat. - --- Jumalan kanssa! muistakaahan tekin jälkenne! huusi isäntä -vierasten mennessä. - -Vierasten lähdettyä panivat naiset tuvan lämpiämään. Päivän tultua -noutivat pojat kuopasta omenia (potaatteja), jotka naiset huuhtoivat, -raaputtivat kuoret ja panivat saviastioihin sianlihan kanssa uuniin -paistumaan päivälliseksi. - -Iltapuolella tuli Lippolan kirkonmiehen vanhin poika Juhana kelloissa -ja kulkusissa Niemelään. Tupaan tultuansa hän tervehti tavallisesti -ja sitten sanoi isännälle: - --- Isäni laittoi lautamiehelle paljon terveisiä ja pyysi teitä tänään -tulemaan meille. Hän sanoi kyllä luvanneensa tulla tänne ja olisi -jo tullutkin, mutta kun lukkari ja suntio tulivat meille kirkosta -päästyään, niin ei hänen sopinut jättää vieraitaan ja tulla tänne. - --- Terve tuojalle, terve lähettäjälle! Jumala häntäkin terveenä -pitäköön! vastasi lautamies. Suur kiitosta kutsumastas, hyvä poikani! -Kyllä minä menen teille ja paikalla lähdenkin. Jos sinulla ei liene -muualle kiirettä, niin jää meille täksi päiväksi. Onhan sinulla -täällä kumppalia, vaikka minä menen pois. - --- Kiitoksia paljon! Eihän minulla ole mihinkään kiirettä, vastasi -Juhana. - -Talon tytöt seisoivat perämaalla ja supisivat keskenään, että olisi -mentävä vierasta riisumaan, vaan kun se oli poikamies, niin ei kukaan -juljennut mennä, ennen kuin isäntä sanoi: - --- Kah, eikös meidän tytöt tule riisumaan vierasta? - --- Kyllähän näin nuori mies saattaa itsekin riisuutua, virkkoi Juhana -ja alkoi päästää vyötään auki. - -Nopeasti kuin piiliäinen sipsahti Kaisa riisumaan vierasta. Punainen -hohde Kaisan poskilla ilmasi, ettei riisuttavansa ollut hänen -mielestään tavallinen vieras, ja siksi hänen kätensä vähän vapisivat -vyötä irti päästäessä. Riisuttuaan katsahti hän kysyväisesti vieraan -silmiin ja punastui vielä enemmän. Vieras ymmärsi Kaisan äänettömän -kysymyksen ja vastasi: - --- Ei mun nuttujani (vaatteitani) tarvitse huoneeseen viedä; en minä -tule täällä yötä olemaan. - -Kaisa pani vieraan vyön ja turkin naulaan ja meni itse ulos -jäähdyttämään liikaa kuumuuttansa. - -Sitten istautui vieras tupakoimaan. Sohvi kiepsahti heti pankon -luokse, puhalsi tulen liedestä päretikkuun, jonka antoi pienelle -Annille ja käski hänen viemään tulta vieraan piippuun. Vieras sytytti -piippunsa, kiitti pientä tulen tuojaa, silitti sen päätä ja antoi -hänelle viiden kopekan rahan. Tyttö kiitti ja juoksi iloisesti -näyttämään äidilleen saalistansa. - -Sitten syötiin päivällinen ja kauroitettiin hevoset. Lautamies läksi -äitinsä ja vaimonsa kanssa Lippolaan tahvananajoon. Mauno-setä -tuli Hallikaisesta kotiin ja toi tullessaan tahvananvieraita, -joita syötettiin ja juotettiin. Kylän nuoriso kokoontui Niemelään -joululeikeistä tuumimaan. - -Kun Tinnossa tiedettiin olevan tyhjä tupa, jossa ei muita ollut -kotona kuin Martti nuorikkonsa kanssa, niin arveltiin siellä saatavan -joululeikkejä pitää. Lupaa Tinnon Martilta laitettiin Niemelän -Simo kysymään. Pian palasi Simo takaisin murramielin, kun asiansa -ei onnistunut. Vähän aikaa keskusteltua menivät Mattilan Simo ja -Lahtelan Jaakko Tinnoon, vaan pitkällä nenällä hekin palasivat. - -Iltahämärissä tuli Kemppisen Tolja (Tuomas), jota leikkikontioksi -sanottiin, Niemelään toisten Keskikylän poikain kanssa. Kohta -valitettiin Toljalle, ettei Tinnon Martti antanut lupaa tuvassansa -joululeikkejä pitää, vaikka oli kahdesti käyty kysymässä. Sitten -vasta hän lupasi antaa, kun osataan oikeittain pyytää. Mattilan Simo -ja Lahtelan Jaakko koettivat kyllä panna kaikki kielet liikkeelle, -mutta Martti sanoi vain nauraen: - --- Ette te osaa oikeittain lupaa pyytää, menkäät matkaanne! - -Tolja mietti vähän aikaa ja sitten hän sanoi: - --- Kääntäkää minun hevoseni ympäri sukkelaan. Lippolan Juhana ja -Sikasen Martti lähtekööt minun kerallani vieraiksi miehiksi. - -Sanottuja tehty. Pian käännettiin hevonen ympäri, kolme poikaa kävi -rekeen ja niin ajettiin täyttä laukkaa Tinnon mäelle. Mäkirinteessä -huusi Tolja: - --- Äyskis äprään (äyrään) pojat, kun parkasee penkereen pojat. Pois -köyhät kerjäläisen tieltä! - -Pihalle tultuaan ärjäisi Tolja: - --- Auki se tie, mistä minä kuljen! Pois halot jaloista! - -Hevosen pysähdettyä riensi Tolja aika vauhtia porstuaan, tempaisi -tuvan oven auki, jätti sen selkosen selälleen, hyppäsi tasajaloin yli -kynnyksen, alkoi tanssia ja laulaa: - - Täytyykö tätä tupoa, - lainataanko lattiata - tanssia tasasten miesten, - nuorten miesten notkutella? - Kun ei täytyne tupoa, - lainattane lattiata, - ulos meidät uksi viepi, - poies porstua vetääpi; - teemme tanssin tanhualla, - jalan iskun iljangolla, - siell ei pää lakehen koske, - otsa ortehen kolahda. - -Tinnon Martti istui nuorikkonsa kanssa pöydän päässä kirjaa lukien. -Nähdessään ja kuullessaan Toljan tanssin ja laulun pani hän kirjansa -kiinni, tuli lattialle, alkoi tanssia Toljalle vastaan ja laulaa: - - Täytyypi tätä tupoa, - lainataankin lattiata - tanssia tasasten miesten, - nuorten miesten notkutella. - -Sitten he tanssivat vastakkain ja lauloivat yhdessä: - - Nuorten miesten miel tekevi, - sulhaisten sydän sytevi - oven suussa orren alla, - perämaalla penkin alla, - kerran keskilattialla, - silloin sillan liitoksessa. - -Tanssia jatkettiin vielä vähän aikaa ja Tolja lauloi yksinään: - - Kiitoksia luvastanne, - luvastanne, tuvastanne, - kunnon miesi, kunnon naisi: - älköön ilo menkö poisi. - -Nyt vasta he tervehtivät toisiaan, kävivät istumaan ja tuumivat -leikkijärjestyksestä, tuvan valaisemisesta ym. Martti sanoi antavansa -tarvittavat kynttilät, jotka Tolja lupasi maksaa siten, että hän -kerää kaikilta pojilta rahan. - -Iloisina ajoivat pojat takaisin Niemelään, jossa vieraat ja talonväki -istuivat pöydän ympärillä jouluvirsiä veisaten. - -Illalliselle talonväen, joulu- ja tahvanavierasten kanssa käskettiin -myös puolenkymmentä Keskikylän poikaa, jotka sattuivat tuvassa -olemaan. Vieraat pojat kyselivät tyttöjen äideiltä lupaa saada viedä -tyttöjä leikkipaikkaan Tinnoon. Vähän aikaa niitä näitä tekosyitä -esteeksi pannen antoivat vihdoin äidit luvan. Lippolan Juhana vaihtoi -pari sanaa Kaisan kanssa, noin sivumennen vain, puheli vähän aikaa -Antin keralla ja meni sitten Mari-ämmän luo, jolta pyysi lupaa -saada viedä Kaisaa leikkipaikkaan. Mari-ämmä ei sanonut olevansa -mikään luvan antaja, ei äiti eikä mummo. Juhana koki selittää, -että kun Kaisalla ei ole kotona äitiä eikä mummoa, niin jonkunhan -pitää lupa antaa, muuten Kaisan täytyy olla kotona. Vihdoin sanoi -Mari-ämmä suostuvansa Juhanan pyyntöön, jos vain Helka-ämmä antaa -luvan. Juhanan ei muu auttanut kuin mennä Helka-ämmää pokkuroimaan. -Helka-ämmä sanoi puolestaan antavansa hyvin mielellänsä luvan -Kaisalle mennä Juhanan kanssa, kun hän muka oli vanhuudestaan talon -sukulainen. - -Tytöt valmistivat vuoteet lähteissään, pukivat päällysvaatteet -yllensä, pistivät taskuunsa liitupalaset, joilla leikkipaikassa -valkaisivat sukkiansa, jos ne tavalla tahi toisella sattuivat -likaantumaan. - -Seitsemällä hevosella lähdettiin Niemelän kylästä joululeikkiin -kelloissa ja kulkusissa. Kussakin reessä istui tyttöjä poika -ja yhdessä oli pari kumpiakin. Pienemmät pojan rasikaiset ajaa -rellittelivät perästä eri hevosella. Jäällä ajettiin kilparavia. - --- Niin kauan kuin olen sinut tuntenut, olet sinä mielestäni paras -tyttö armaan aurinkomme alla, sanoi Lippolan Juhana kiertäen vasemman -kätensä Niemelän Kaisan ympäri jäärannassa. Minä pidän sinusta -enemmän kuin kenestäkään muusta tässä matoisessa maailmassa. - --- Niinhän pojat tavallisesti sanovat kaikille tytöille, vastasi -Kaisa nauraen. - --- Ja minäkään en ole sitä sanonut kenellekään muille kuin sinulle, -enkä tule sanomaankaan. - --- Onko siinä puheessasi perää? - --- On kyllä, eikä vitsainen perä olekaan. - --- Voipi niinkin olla. - --- Niin se on, sen saat uskoa. Mutta kuules Kaisa, joko sinä menet -ensi keväinä rippikouluun, ja onko sinua kukaan käskenyt? -- Jos -ketä tyttöä ei sulhanen käskenyt rippikouluun, se jäi useimmiten -vanhaksipiiaksi. -- - --- Johan minun nyt pitää mennä, kun ensi laskiaisena täytän -kahdeksantoista vuotta, josko käskettäis tahi kiellettäisi. Jos -olisin käskyn perästä käynyt, olisin saanut jo viime keväänä mennä, -vaan eipä tuo tullut mennyksi. - --- Varmaankaan ei ollut mieleisesi käskijä? - --- Eihän se tainnut olla. - --- Olisitkos mennyt, jos minä olisin käskenyt? - --- Mikset koettanut; turhaa on perästä puhua. - --- Menetkös nyt ensi keväinä, jos minä käsken? - --- Johan minä sanoin, että ensi keväinä menen käskemättäkin. -Käsketäänhän minua jo rippikouluun kylän luvussa. - --- Ja sitten syksyllä, saanko luvan?... - --- Minkä luvan? - --- Kosioida sinua? - --- Kunhan syksy ensin tulee; onhan sittenkin aikaa niistä puhua. - --- Sano Kaisa kulta selkeästi, pidätkö minusta? - --- Saman verran kuin sinäkin minusta. - --- Sitten meistä tulee pari. - --- Jos Jumala niin tahtoo. - --- Pidätkö sanasi, Kaisa kulta? - --- Pidän kyllä; mutta muista sinäkin, mitä olet luvannut. - --- Kyllä minä en unohda sitä koskaan. Minulla olisi taskussani -tuomisia, tahdotko ottaa. - --- Kyllä aivan mielelläni, hyvä Juhana, mutta minulla ei ole -sellaista taskua, mihin panisin. Pidä sinä vain luonasi ja sitten -takaisin tullessa annat. - --- Olkoon niin, armaani. Sitten sinä olet minun ja minä sinun, -virkkoi Juhana ja puristi Kaisaa itseään vastaan. - --- Niin se saa olla minun puoleni ainakin, vastasi Kaisa. - -Näissä puheissa he tulivat leikkipaikkaan. Tolja nousi reestään, -katseli ympärilleen ja sanoi: - --- Täällä on väkeä ympäri mäkeä. - - - - -Joululeikit - - - Sisältö: Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. - Vuorotanssi. - -Leikkitupaan päästyään heitti leikkinuoriso päällysvaatteensa ja -tytöt istausivat ovensuun penkille. Tinnon Martti sytytti pöydälle -kaksi kynttilää sekä päreorren nenälle, astiaparvelle ovensuuhun, -uunin patsaalle ja perämaan ikkunalle kynttilän kuhunkin. - -Tolja ja Juoppi alkoivat ensin kahden kesken vastakkaistanssin. -Tolja meni peräpuolelle ja Juoppi oven puolelle tupaa. He tanssivat -kaarteessa ja tulivat sillanliitoksessa vastakkain, perivät takaisin -ja toisen kerran vastakkain tanssittuaan vaihtausivat niin, että -Juoppi tuli peräpuolelle ja Tolja ovenpuolelle tupaa. Pojat -rallattivat. - -Nyt meni Lippolan Juhana tanssien tyttöjen luokse ja nyökäytti -päätään Niemelän Kaisalle. Kaisa punastui, nousi ja alkoi tanssia -Juhanan kanssa. Mattilan Simo teki samaten Niemelän Annille, -niin myös Lahtelan Jaakko Niemelän Sohville, niin että kukin -tanssi ensimmäisen vastakkaistanssin sen tytön kanssa, jonka hän -oli tuonut leikkipaikkaan. Vaikka tupa oli suuri, ei kumminkaan -vastakkaistanssia voinut tanssata kuin neljässä parissa, niin suuret -olivat kaarteet. Toiset tytöt rallattivat poikien kanssa sillä aikaa, -kun toiset tanssasivat. - -Kun kukin oli tanssinut vastakkaistanssin, niin käytiin -rinkitanssiin. Pojat alkoivat kävellä peräkkäin ympäri tuvan lattiaa -ja tytöt seurasivat heitä. Kun näin oli saatu rinki, kävi Tolja -ringin sisään. Nyt alettiin yksituumaisesti laulaa: - - Kosk juhlapäivä on kädess, - käykääm siis iloiten edes, - ain yhdessä pyörii - leikkiä lyömme, - se on nyt meidänkin työmme. - - Liikkukoon kukin nopiast, - vaikka vaatteet oisit hopiast, - se kyllä loistaa, - loistaa ja paistaa, - sun silmäs rakkaalle maistaa. - - Tuoll näkyy puoliso rakas - ringissä, niin kuin takass; - sen sydämest soisin - ett juosta voisi, - ja pääsisi takasta poisi. - -Seuraavaa värssyä laulettaessa otti Tolja rinkiin ja alkoi tanssia -sen keralla. - - Tule kuitenkin rakkain tänne, - ojenna sun kätesi mulle, - ja ringissä pyöri, - pyöri ja hyöri, - mun kanssain kauniisti hääri. - Viel hyppää ympäri kerran, - jonk ilo kehottaa verran, - ja huuda: ralla, - hale pralla, pralla, - saat nähdä iloisen illan. - -Loppiaisena laulettiin tämä viimeinen säe: - - Saat nähdä viimeisen illan. - -Laulun loputtua läksi Tolja ringistä ja Vappu jäi yksin rinkiin. -Hänelle laulettiin: - - Etsi yhtä ystävätä - sekä toista tuttavata, - käis sun kanssas tanssimaan, - kerallasi keikkumaan. - Joll on kengät kelvolliset - sekä sukat siivolliset: - ei juo viinaa - eikä polta tupakkaa, - ei syö moikkaa - eikä kanna kapakkaa. - -Vappu valitsi itselleen Sikasen Martin, jolle ojensi kätensä laulaen: - - Anna kätes minulle, - lupaan luotus sinulle. - -Martti antoi kätensä ja meni rinkiin laulaen: - - Sä oot minun valinnut, - mä oon sinuun suostunut! - -Sitten he alkoivat tanssia ja toiset lauloivat: - - Siskon silmät suuret - niinkuin linnut metsäss, - sä oot hänen kultasens, - hänen kulta lintusens; - hän on suostunut sinuun, - sä oot mieltynyt häneen: - kahden on ilo elää, - kahden olla kaunihimpi, - kaksin kalatkin vedessä, - kaksin ilman lintusetkin. - Jo ois aika yhdess olla - ilman pahoit ihmisittä - maailman häjyn kaltaisitta: - tahtoot teitä erottaa, - rakkaudest vierottaa. - Hänell on ihanat silmät, - sinull on sydän suloinen. - Jos sen tietäisit, - tuota hänell tekisit; - silmät hänelt pesisit, - kihlat käteen kantaisit. - Kantais paidan kaulattuna, - kaulattuna, rullattuna: - hihaniekan, helmaniekan - sekä kaikki kaulusniekan; - ommeltu oravan kynsill, - näädän kynsill nastattuna, - tinaneulalla tikattu, - vaskineulalla valettu, - vasaralla vahvistettu. - - Leikatkaamme kauraa, - kyllä jaavel jauhaa - aamulla varhain, - illalla myöhään. - Ehtooll kauniill kukkasell. - Kuka meitä sikelee, - kuka meitä jakelee - kepiällä kielellä, - makialla mielellä? - Sitte se on tallell, - kenen käsivarrell, - taikka herran kukkaross, - talonpojan rukkasess. - - Katsos tuota kaalimaata, - kun ei kasva kaalii - eikä tunge tupakkaa. - Se vaan kasvaa kantturoi, - hoi, roi, kantturoi! - Minä käsken erään, - etsi kultas perään. - -Nyt kävi Vappu ringistä ja Martille laulettiin: - - Martti se keskellä erää - etsii hänen kultansa perään: - etsi yhtä, etsi toista, - ihanaista, kaunokaista, - oman muotosi näköistä, - jolle sinä kätesi annat. - -Martti antoi kätensä Lahtelan Liisalle, joka tuli hänen kanssaan -tanssimaan. - - Sydämessäsi kannat: - sentähden iloitkaamme suurest. - Monta vuotta, maassa matona makaa. - Tahdot sinä, niinkuin minä - olla ihana kukka? - Tahdot sinä, niinkuin minä - olla aviosukka? - Itse kukin kultans kanssa - rakkahasti ringiss tanssaa. - -Nyt kävi Martti ringistä jättäen Liisan rinkiin. Jotta jokainen olisi -saanut tanssata, niin kävi Toljan kehotuksesta Niemelän Kaisa myöskin -rinkiin. He ottivat seuraavan laulun neljättä säettä laulaessa -itselleen tanssikumppalit: Liisa Niemelän Antin, Kaisa Lippolan -Juhanan ja niin tanssattiin kahdessa parissa. - - Neitset ovat ringissä, - käyvät sulkkukengässä. - Pane sinä hattus naulaan, - julkisesti karkaa kaulaan: - Hyvä olet lintusein, - kaikkein paras mielestäin; - et oo minua hyljännyt - etkä yksin jättänyt. - Omakses oot ottanut, - kullakses oot kutsunut. - Minä riipun sinussa, - niinkuin lintu oksassa, - värisevät lehdet puuss, - suuren tuulen tuskass. - Serennai, kuttennai, - saravuoren kuttennai - kuningasten kartanoiss - mene ilmass metsään. - -Tytöt kävivät ringistä ja pojat valitsivat itselleen uudet tytöt -tanssikumppaliksi, jolloin laulettiin seuraava laulu kerraten joka -säe. - - Lauloin pielekset pihalle, - haito haitolei, - tammit keskitanhualle, - haito haitolei. - Tammiss on tasaset oksat, - haito haitolei, - joka oksassa omena, - haito haitolei, - omenassa kultapyörä, - haito haitolei, - kultapyörässä käkönen, - haito haitolei. - Kuin käkö kukahtelevi, - haito haitolei, - niin sydän pakahtelevi, - haito haitolei, - sydän syttyvi tulelle, - haito haitolei, - pää palolle paukahtavi, - haito haitolei. - -Nyt oli poikien vuoro erota ja rinkiin jääneille tytöille laulettiin: - - Monta lintuu metsäss lentää, - niin myös neitset ringissä; - neitset ovat niinkuin linnut, - käyvät sulkkukengässä. - - Heitä huivis, laske naulaan, - katso kauniin pojan pääll, - pikaisesti karkaa kaulaan, - vaadi kanssas tanssimaan. - -Nyt ottivat tytöt itselleen tanssikumppalit. - - Kätensä hän minull antaa - sanomalla suloisell: - en mä sinust luovu suotta, - vaikka juuri pikaisest - veri muuttuis, niin kuin vesi, - sen mä tiedän totisest. - Iloitkaam siis iäll nuorell, - vanhall iäll väsyneet. - Nuoruus ikä, vanhuus vakaa: - kuolema on kylmä vieras! - Eipä tiedä kuka meistä - erokirjan kirjoittaa. - -Tytöt läksivät ringistä ja jäljelle jääneet pojat alkoivat laulaa: - - Jäin minä yksin kuin kyyhkynen rannall, - lentävä lintu taivahan alla. - Olen minä oksilla huojuvilla, - meren rannalla kuohuvilla. - Ai, ai, ai, kun vettä on jäällä, - kolminkertainen kohma on päällä. - Oi, oi, oi, kun tekee mun mielein - istua kauneiden tyttöjen viereen. - Ai, ai, ai, kun maantie on pitkä, - maantie on pitkä ja sannoitettu, - tytöt on pojille vannoitettu. - Raila, ralla, ralla, rallallah. - -Laulun loputtua ottivat pojat itselleen tanssiparit ja nyt laulettiin: - - Tanssikaamme me tasaiset, - notkukaamme nuorukaiset - tällä inhalla ijällä, - kasvavalla kannikalla. - - Me kuin kukat kaunokaiset, - huvitusta halavaiset, - laadullensa laulakaamme, - taitavasti tanssikaamme. - - Nyt on aika ilotella, - leikkii lyödä lepetellä: - jalka nousee nopiasti, - tanssi sujuu taitavasti. - - Nuoruusaika, ilon aika, - eipä meitä suru haita: - huolta ei oo huomisesta - eikä elon einehestä. - - Me kuin linnut liverrämme, - leppäkertut leikitsemme: - iloitsemme iltasella, - ajelemme aamusilla. - - Niin kuin perho pienokainen - imee kukkaa, kaunokainen, - niin myös mekin leikitsemme, - iäll nuorell iloitsemme. - - Aika kuluu arvollensa, - vanhuus tulee vaivonensa, - vaikk en iloitsis ikänä, - kuuna kullan valkeana. - -Tähän lopetettiin rinkitanssi. Tolja ja Tinnon Martti keskustelivat -vähän aikaa keskenään. Sitten kutsui Tolja Mattilan Simon ja kuiskasi -hänelle jotain. Vihdoin Tolja sanoi: - --- Nyt saatte, hyvä leikkirahvas, vähän aikaa levähtää; sitten -saadaan nähdä, mitä seuraa. - -Sillä puheen ottivat kaikki kolme turkkinsa, hattunsa ja vyönsä ja -menivät tupaseen. - -Tupasessa laittoivat Tolja ja hänen kumppaninsa itselleen parran -pellavista, panivat turkit nurin päällensä, laittoivat vatsan -kohdalle turkin sisään ken tyynyn, ken muuta vaatetta, että muka -vatsa näyttäisi suuremmalle, sitoivat vyön kaulansa ja vyötäistensä -ympäri ristiin, panivat hattunsa nurin päähänsä ja varustivat kepit -käteensä. - -Näissä tamineissa tuli Martti tupaan, vaan toiset jäivät tupaseen. -Martti käski nuorison käydä laivasille. Käskyn kuultuaan istausi -Lippolan Juhana peräpenkin viereen selkä penkkiin kiinni, jalat -haaralleen, ja kutsui Niemelän Kaisan, joka istautui Juhanan syliin -samalla tavalla. Kaisa kutsui Antti-veljensä, tämä taas Törmälän -Marin jne. Tällä tavalla kävi koko nuoriso istumaan: tyttö pojan -ja poika tytön syliin. Heitä tuli niin pitkä jono, että se ylettyi -peräpenkistä liki ovensuuta. - -Kun kaikki oli reilassa, alkoi laiva Martin käskystä soutaa -heiluttaen molempia käsiään niinkun airoja soutaessa laulaen samalla: - - Soudan, soudan laivaa, - soudan Saksan satamasta - alle Viipurin vihannan, - alle suuren Suomen linnan. - -Laulun kuultuaan tulivat Tolja ja Simo laivan ostajina tupaan. Tolja -kysyi laulamalla: - - Kuinka laiva kutsuttanee, - millä nimetään nimellä? - -Tähän Martti laivan isäntänä viitaten kädellään laivaa vastasi myös -laulamalla: - - Tuo sorea Suomen pursi, - Kalevalan kaunis laiva - kutsutahan kukkaseksi, - sanotahan Samposeksi. - -Tolja taas kysäisi laulamalla: - - Kuka laivosen kyhäsi, - kuka veisteli venosen? - -Martti vastasi niin ikään laulamalla: - - Laivasen on laatinunna - itse seppo Ilmarinen. - -Taas kysyi Tolja: - - Mist on laiva laadittuna, - kusta kyhätty venonen? - -Martin viittauksesta vastasivat laivasilla olijat laulaen ja -heiluttaen käsiään: - - Antura on Auran tammi, - pohja Peipsen petäjätä, - laidat Lapinmaan närettä. - Keula vaskesta valettu, - taiten kullan kirjaeltu. - Mastot on mahonkipuusta, - punapuusta purjeorret. - Silta tehty siilin luista, - permanto on peuran luista. - -Vielä kysyi Tolja: - - Mitä Sammossa sisällä, - mikä lasti laivosessa? - -Johon laivassa vastattiin: - - Onhan yhtä sekä toista - tavaraa meren takaista: - Saksanmaalta saippuoita, - kuparia Kuurinmaalta, - siniviittoja Virosta, - haljakoita Hampurista, - hedelmiä Hiidenmaalta, - Saarenmaalta marjasia, - sekä Ruotsista romua, - kapinetta kaikenlaista. - -Taas kysäisi Tolja: - - Kuka laivan kuljettaja? - kenpä aluksen isäntä? - -Tähän vastattiin: - - Laakko laivan kuljettaja - itse aluksen isäntä. - Perämies on Pertin Pekko, - merimiehet Miettiläiset, - Kunttu kokkina keralla - Runttu ruuan laittajana. - -Vihdoin kysyi Tolja: - - Mitä maksaa meren kukka, - kuta Samponen sorea? - -Tähän Martti vastasi toisten kanssa: - - Kaksi kattilan rania, - kolme lehmän kompsukkata, - viisi Viipurin rahoa, - kuusi kultatynnyriä. - -Tolja käveli laivan ympäri, tarkasteli sitä joka taholta ja lauloi -kävellessään: - - Kyll on pursi purjeinensa - sorea kun Suomen sorsa. - Sen on kaula kaarellansa - niin kuin neidon kenokaula. - Sen on laidat laadullansa - kupuva kuin taivaan kaari. - Mastot ovat muhkeammat, - korven kuusta korkeammat. - Hinta vain on hiukan kallis, - makso suuri suoritella. - Jos mä ostaisin orosen - tahi viljaa aitallisen: - pian ois syöty saatu riista, - ajettu hyvä hevonen, - vaan kun ostan oivapurren, - lunastan sorean Sammon, - sillä saanen mä satoja, - tuon kotia tuhansia. - Hauska on elellä merellä, - ulapalla aukealla: - siell ei sänki säärtä lyötä, - savu silmiä sokaise, - eikä viedä viertämähän, - panna ei palon tekohon. - -Näyttäen kepillään liedellä olevia patoja sanoi Tolja Martille: - - Tuoss on laivan lunnahaksi - kaksi kattilan rania. - -Ojentaen keppinsä navettaan päin hän jatkoi: - - Tuolla pihamaan perässä - nautoja navetta täysi: - ota sieltä omaksesi - kolme lehmän kompsukkata. - -Ottaen kukkarostaan viisi rahaa Tolja ojensi ne Martille ja sanoi: - - Ota Laakko laivan hinnaks - viisi Viipurin rahoja. - -Sitten hän ojensi keppinsä tupaseen päin ja lausui: - - Tupanen on tynnyriä, - puolikoita puolillansa, - kaikki kultaa kukkuroillaan. - Ota sieltä omaksesi - kuusi kultatynnyriä. - -Nyt löivät Tolja ja Martti kättä kaupan päättäjäisiksi ja Simo erotti -kädet. Sitten katseli Martti laivaa ja sanoi kauppaansa katuen: - - Voi minä poloinen poika, - hassu rahalle halukas! - Kun mä luovuin laivastani, - soreasta Sammostani! - Ken nyt mua keikuttelee - noilla vienoilla vesillä, - siintävän meren selällä, - lakkapäillä lainehilla, - ulapalla aukealla! - -Nämä laulettuaan otti Martti hatustaan pyyhkeensä, jolla pyyhki -silmiänsä, ja saneli itkusuulla: - - Hyvästi nyt sorja Sampo, - meren kuulu, veen valio. - -Nyt Martti pyörähti ulos tuvasta ja Simo seurasi häntä. Tolja, uusi -laivan isäntä, käski soutamaan laivaa ja laulamaan: - - Soudan, soudan laivaa jne. - -Laivan soutaessa ja laulaessa tulivat Martti ja Simo laivaa -ostelemaan. Nyt oli Simo ostajana ja Tolja myyjänä. Kaikki kävi ennen -kerrotulla tavalla. - -Laivasilla olon perästä tanssattiin vähän aikaa vastakkaistanssia -ja sitten aloitettiin Tinnon Martin esityksestä vuorotanssi, -joka tapahtui siten, että tytöt kävivät vieretysten seisomaan -toiselle ja pojat toiselle puolelle tupaa. Martti kävi poikien -puolelle ensimmäiseksi ja hänen nuorikkonsa tyttöjen puolelle. Kun -kaikki olivat asettuneet järjestykseen, alkoi nuorikko miehensä -viittauksesta tanssia hänen luokseen. Sitten alkoi nuorikko tanssia -takaperin paikallensa ja laulaa: - - Tullin lullin, tullin lullin, tulemais sun pitää, - ei sun ole minun kanssain tekemistä mitään. - -Martti seurasi nuorikkoansa tanssien ja laulaen: - - Kyytiin, kyytiin kultajain ja kyytiin kotiin asti, - kyllä kultain palkan maksaa, jos ei nyt, niin vaste. - -Paikalleen päästyään nuorikko seisattui paikalleen ja hänen -viereisensä, Mäkelän Vappu, alkoi tanssien kyyditä Marttia ja laulaa: - - Kyytiin, kyytiin jne. - -Martti tanssi takaperin paikallensa laulaen: - - Tullin lullin jne. - -Martin viereinen poika, Tolja, kyyditsi Vapun paikalleen ja Vapun -viereinen tyttö kyyditsi Toljan jne. - -Nuorikko kun näki että jo kolmas pari oli liikkeessä, aloitti taas -uudestaan tanssin miehensä luokse, joka kyyditsi hänet takaisin -jälleen. Täten kertyi tanssi täyteen vauhtiin, niin että vähän ajan -perästä sai jokainen olla sekä kyyditsijänä että kyydittävänä. -Aikansa levähdettyään alkoivat he taas toisia leikkejä, joista -tulevassa luvussa tarkemmin kerromme. - -Kun kukko toisen kerran lauloi, alkoi leikkinuoriso tehdä kotiin -lähtöä. Pojat kävivät jokainen maksamassa Tinnon Martille -kynttilöistä ja sitten lähdettiin. Jokainen poika kyyditsi kotiin sen -tytön, jonka kanssa oli leikkipaikkaan tullutkin. Luorikon jäälle -päästyä sanoi Lippolan Juhana Niemelän Kaisalle: - --- Jokos nyt otat tuomiset? - --- Otan kyllä jos vaan annat, vastasi Kaisa. - --- Aivan mielelläni minä annan, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että -saan sinut omakseni, niin kuin illalla lupasit. - --- Sitä en voi sanoa. - --- Mikset voi? - --- Siksi kun en tiedä, saanko minä sinut omakseni; eihän siitä ollut -mitään puhetta illalla. - --- Sehän on luonnollista: eihän meistä muuten voisi paria tullakaan. - --- Mutta kuules, hyvä Juhana: meidän täytyy pitää tää asia niin -salassa, ettei virkkaa kellenkään. Lupaatkos sen? - --- Sen olen minä tekevä; sillä minä tiedän ettemme voi yhteen käydä, -ennen kuin syksyllä. - -Niemelän pihalla nousi Kaisa reestä, puristi hellästi Juhanan kättä -jäähyväisiksi ja kiirehti sykkivin sydämin tupaan. Juhana käänsi -hevosensa ympäri ja ajoi kotiinsa iloisempana kuin sodassa voittanut -sankari. - -Niemelässä oli jo talonväki valveilla nuorison kotiin tullessa. -Mitään puhumatta kävivät leikistä tulleet makaamaan. Toiset nukkuivat -pian, vaan Kaisa, jota outo, suloinen tunne valtasi, ei voinut saada -unta silmiinsä. Hän ajatteli sitä onnellisuutta, jonka hän oli -Juhanan kanssa saavuttava. Hyvän aikaa valvottuansa nukkui hänkin -viimein. - - - - -Kolmas joulupäivä - - - Sisältö: Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun - kilpailu. Joululeikkejä. Rinnakkaistanssi. Panttisillaolo. - Joulusaarna. - -Kolmantena joulupäivänä päivän valjetessa tuli lautamies kotiin ja -toi vieraita tullessaan, Lippolan lautamiehen emäntineen, lukkarin -ja suntion. Toiset vieraat tulivat tupaan, vaan lukkari ja suntio -vietiin kammariin, jossa heille annettiin tuliaisiksi siirappi viinaa -ja sitten kahvia. - -Kun ruoka oli laitettu tuvan pöydälle, niin tulivat lukkari ja suntio -atrioimaan toisten kanssa. Heitä tervehdittiin kunnioittavasti: -miehet kumarsivat ja naiset lyykistäysivät (niiasivat). Lapset -kuiskailivat keskenään arvellen lukkarin luettavan itseään; siksi ei -hän ollut lapsista mieluinen vieras ollenkaan. Isäntä luki ja lukkari -lauloi ruokasiunaukset. - -Murkinan jälkeen niitä näitä vähän aikaa pakinoituansa menivät -lukkari ja suntio kammariin lepäämään vähäksi aikaa. Aikansa -levättyään he tulivat tupaan kahville. Juotua Savolais-ukko sanoi: - --- Suvaitseeko kanttori käydä vetämään sudennuottaa? - --- Aivan mielelläni, aivan mielelläni, mutta kukas käypi peräkokaksi? -vastasi kanttori. - --- Kyllä minä käyn, vastasi Savolais-ukko. - -Sen sanottuaan hän otti molemmilla käsillään peräpenkistä kiinni. -Mauno-setä kiersi molemmat kätensä Savolais-ukon ympäri vyötäisten -kohdalta ja piti vakavasti kiinni. Suntio otti Mauno-sedästä kiinni -samalla tavalla, lukkari suntiosta, kirkonmies lukkarista, lautamies -kirkonmiehestä, ja niin kävivät kaikki aikamiehet yhteen jonoon -pitäen toisistaan navakasti kiinni; sitten naiset ja nuorukaiset -yhtyivät samaan toimeen. Jokainen koetti vetää niin vankasti -toistansa, kuin suinkin jaksoi, pyytäen edellänsä olijan käsiä -laukeamaan. Naisten kädet laukesivat ensin ja he mennä myllähtivät -lattialle. Sitä rymäkkää seurasi raikas nauru. Sitten heltyivät -lukkarin kädet ja miehet kaatua rojahtivat. Se taasen antoi naurun -aihetta. Kolmen kesken vetää nyhtivät jäljelle jääneet siksi, -kunnes Savolais-ukon kädet herposivat ja ukot kellahtivat selälleen -lattialle könöksi niinkuin kantturakoko. Leikkiä uudistettiin ja -Mauno-setä kävi peräkokaksi. Kolmannella kerralla oli kirkonmies ja -sitten lautamies peräkokkana jne. Joka kerralla, kun jonkun kädet -irtaantuivat ja väki kaatua romahti, nauraa hohotettiin oikein -sydämellisesti. - -Kun päivällinen oli syöty, miehet tupakoivat ja juttelivat niitä -näitä vähän aikaa. Sitten käytiin paistisille. Mauno-setä punoi -oljista letin, nosti tuolin keskelle lattiaa ja kävi paistiksi. Hän -istahti tuolille, painoi hatun silmilleen, ettei mitään nähnyt, -pitäen olkilettiä kädessään. Savolais-ukko hiipi hiljaa takaapäin -ja kosketti kädellään Mauno-setää. Nyt tavoitti Mauno-setä kiireen -kaupalla lyödä Savolais-ukkoa letillään, vaan ei tavannut. Lukkari -seurasi Savolais-ukon esimerkkiä, mutta häneen sattuikin letti -käymään. No, ei muuta kuin lukkarin täytyi käydä paistiksi. - --- Aha, nyt onkin koko pitäjän kirkon kukko paistina, ja sitä ei -saa säästää, sanoi kirkonmies ja kosketti kädellään lukkaria, joka -tavoitti letillään kirkonmiestä, vaan ei tavannut. Vihdoin kävi letti -suntioon, joka kävi paistiksi. - --- Nyt on kirkon kana paistina ja se syödään kirvoineen karvoineen, -virkkoi lukkari ja kosketti suntiota. - --- En minä mikään kana enkä hanhi ole, vastasi suntio. Kirkonkana on -lukkarin rouva. - --- Eikö mitä! Nyt velikulta erehdyit: etkö muista, että lukkari on -papin lakkari ja lukkarin muori on papin lakkarin vuori? virkkoi -lukkari ja nauraa rotkotti. - --- Oli kana tahi hanhi, mutta syödään sitä nyt, sanoi kirkonmiehen -emäntä ja läppäsi kämmenellään suntiota olkapäälle. Samassa kosketti -letti emäntää, joka taas kävi paistiksi. - --- Etpäs saanutkaan luisua lahjaksi, ilkkui suntio nousten tuolilta. - --- En sattunut saamaan, vastasi emäntä ja kävi tuolille istumaan -sitoen huivin silmilleen. - -Leikin loputtua ryypättiin ja ukko Lauri sanoi lukkarille: - --- Mitenkäs kanttori laulaa tuon virren "Lauluja nyt laskekaamm?" -(Vvk. 120) Minä en sitä ole koskaan kuullut kirkossa laulettavan. - -Kanttori rykäisi pari kertaa ja veisasi koko virren alusta loppuun. -Useita muitakin virsiä pyydettiin lukkaria veisaamaan ja hän täytti -pyynnön mielellään. Useat toisetkin veisasivat, miten he olivat -oppineet. Ukko-Lauri koetteli veisata "Joka korkeimman turviss istuu" -(Vvk. 72), mutta loppupuolella ensimmäistä värssyä meni nuotti penkin -alle. - --- Kanttori taitaa osata kaikki virret ulkoa, koska ei näy kirjaa -tarvitsevan, sanoi Suutarin Pekka ja katsoi lukkaria vähän viekkaan -näköisesti. - --- En juuri kaikkia, mutta ensimmäisen värssyn joka virrestä minä -kyllä osaan; sillä lukkarinkoulussa ollessani, kun jokaisen virren -ensimmäistä värssyä täytyi moneen kertaa laulaa hangata, ennen kuin -nuotin tarkkaan oppi, niin siinä tuli muistamaan koko värssyn ulkoa, -vastasi lukkari. - --- Pekka puhuu sen tähden ulkoluvusta, kun hän kuuluu osaavan kaikki -virret ulkoa, sanoi Yrjö. - --- Tuo ei ole mikään suuri taito, osata virret ulkoa, mutta kun -minun vaimoni osaa joka sanan ulkoa, mitä virsikirjassa on: virret, -epistolat, evankeliumit, rukoukset, Jerusalemin hävitykset, messut, -kasteet ja "plitanniat" ja kerrassa sanoen kaikki, mitä kirjan -kansien sisällä on, se on toista, lateli Pekka. - --- Sinun vaimosi on, kuulen ma, kirjanoppinut ja sinä itse taidat -olla piehariseus, sanoi Kurrosen ukko nauraen. - --- Mikäs se piehariseus sitten on? kysyi lukkari. - --- Variseustahan Kurrosen ukko tarkoitti, vaikka ei osannut -pohjalleen sanoa, vastasi suntio. - --- Etkä sinäkään sitä ihan pohjalleen osaa sanoa, vaikka olet -osaavinasi. Se on fariseus eikä variseus, selitti lukkari. - --- Variseushan se on, ja niinhän minä sen sanoin, eikä meidän -talonpoikain kieli käänny sen pohjallempaan sitä sanomaankaan, siitä -voitte olla varma, vastasi suntio vähän närkästyneenä. - --- Kun nyt ollaan tässä koolla, sekä kirjanoppineet, että -variseukset, niin kukas voipi sanoa mikä numero se on virsikirjassa, -jossa on yksi virsi, yksi värssy ja yksitoistakymmentä äksää? kysyi -Savolais-ukko. - --- Kuka sinun äksiäsi lienee lukenut, jos heitä on yksi tahi -toistakymmentä, vastasi Mauno-setä. - --- Otapas Yrjö virsi yksi sata yksikymmentäviisi, ja lue se, -niin saatte kuulla että siinä on yksitoistakymmentä äksää, käski -Savolais-ukko. - -Yrjö otti sanotun virren ja luki: - - Tapahtui täällä, täin päivän päällä - ihmeellinen ihme. - On tullut tänne - Jumal its yhdex ihmisex täydex, - ihmisten ilox, ijäisex elox, - toivotux turvax, autuudex ainoax: - kaikk siis iloitkaam, - Herraa kunnioittakaam, - Jesu Christ kiitett, - Ihmisex siinnyt, syntyn, - Isä ylistett, Henki kunnioitett. - --- Kah, niinhän se näkyy olevan, vaikka minä en ole tähän asti -huomannut. Niinhän se on: ken useamman päivän elää, se useamman -kärpäsen näkee. Mutta kukas teistä osaa sen virren veisata? kysyi -lukkari. - --- Isävainajani lauloi sen näin, vastasi Savolais-ukko ja veisasi -koko virren. - --- Kyllä se meni jotenkin sinnepäin, vaikka ei aivan tarkkaan. Viides -karteessi oli epäselvä, selitti lukkari. - -Sitten pyydettiin lukkaria laulamaan sama virsi ja sen hän tekikin. -Laulun loputtua sanoi isäntä: - --- Ei jaksa laulaa, jos ei kasta kaulaa, ja kaasi viinaa pulliin, -antoi ensin lukkarille ja sitten muille vanhoille miehille. - -Ryypättyään sanoi lukkari: - --- Nyt ei muuta kun valakka valjaisiin ja suti, puti matkaan. - -Isäntä koetteli pidätellä heitä yötä talossa, mutta lukkari sanoi -luvanneensa mennä Törmälään yöksi ja lupaus on velkaa pahempi, käski -valjastaa hevosensa ja aikoi lähteä tuota pikaa, vaan isäntä sanoi: - - Ei suuruksetta suden jälille. - -Illallisen jälkeen läksivät lukkari ja suntio Törmälään ja nuoriso -meni joululeikkiin. Vanhukset kävivät makaamaan. - -Leikit aloitettiin nyt niin kuin eilisiltanakin vastakkaistanssilla, -sitten seurasi rinkitanssi, jonka perästä Toljan kehotuksesta käytiin -rinnakkaistanssiin. - -Pojat seisoivat rinnakkain toisella puolella ja tytöt samalla tavalla -toisella puolella tupaa. Poikien puolella oli Tolja ja tyttöjen -puolella Törmälän Mari ylimmäisenä Toljaa vastassa. Tolja alkoi -laulaa vastakkaisellensa tytölle ja kaikki pojat lauloivat keralla: - - Maria kopia neito, - tule meille tanssimaan! - Mä annan sulle vanhan sulhon, - vanhan sulhon, harmaapään. - -Tähän vastasi Mari toisten tyttöjen kanssa laulamalla: - - En taida tanssia - enkä vissist veisata: - vilu käsi, vilu jalka, - vilu kaikki muu ihoni; - ei oo voimaa säärissäni, - käsivarsissa väkeä. - -Nyt lauloivat tytöt puolestaan Toljalle: - - Tolja sä kopia sulho, - tule meille tanssimaan! - Mä annan sulle vanhan piian, - vanhan piian, homekorvan. - -Tähän pojat vastasivat Toljan puolesta laulamalla: - - En taida tanssia, - enkä vissist jne. - -Sitten pojat taas lauloivat Marin viereiselle tytölle samalla tavalla -kuin Marillekin, johon tytöt vastasivat edellä kerrotulla tavalla. - -Nyt tytöt lauloivat Toljan viereiselle pojalle samaten kuin -Toljallekin, johon pojat vastasivat, niin kuin edellä on kerrottu. -Näin pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes jokaiselle oli laulettu ja -vastattu. - -Sen jälkeen alkoi Tolja laulaa toisten poikien keralla -vastakkaisellensa Marille: - - Mari kopia neito, - tule meille tanssimaan! - Mä annan sulle sulhon, - nuoren sulhon, sulkkukengän. - -Nyt tanssivat kaikki tytöt rinnakkain poikien luo ja peräysivät -sieltä samaten jälleen paikoillensa laulaen tanssiessaan: - - Taidan, taidan tanssia, - sekä vissist veisata: - lämmin käsi, lämmin jalka, - lämmin kaikki muu ihoni; - onpa voimaa säärissäni, - käsivarsissa väkeä! - -Paikalleen päästyä alkoivat tytöt laulaa: - - Tolja sä kopia sulho, - tule meille tanssimaan! - Mä annan sulle nuoren sulhon, - nuoren sulhon, sulkkusängyn. - -Pojat tanssivat rinnakkain etuperin tyttöjen luokse ja sieltä -takaperin paikallensa laulaen: - - Taidan, taidan tanssia, - sekä vissist veisata jne. - -Näin pitkitettiin tanssia ja laulua vuoroin tytöt ja vuoroin pojat -siksi, kunnes jokaisen puolesta oli laulettu ja tanssittu. - --- Nyt saamme käydä jotain istumaleikkiä, kun olemme koko illan -hyppineet, virkkoi Tinnon Martti. - --- Käymme panttileikkiä ja Tinnon Martti saa olla panttien kokoojana, -ehdotteli Tolja. - -Siihen suostuivat kaikki ja koko leikkirahvas istautui penkeille -ympäri tupaa. Martti otti rahin, jolle istausi keskelle nuorisoa, ja -sanoi: - - Sarvet, sarvet, lehmän sarvet - -nostaen kätensä ylös. Toiset nostivat myös kätensä, vaan Tolja ei -hoksannut niin pian nostaa käsiään. No, ei muuta kuin Toljan täytyi -antaa pantiksi piippunsa, jonka Martti pisti hattuunsa. Sitten Martti -taas sanoi: - - Sarvet, sarvet, hevosen sarvet - -ja nosti kätensä pystyyn. Lippolan Juhana ja Niemelän Kaisa, jotka -istuivat vierekkäin ja keskenään kuiskailivat, eivät huomannetkaan -mikä oli puheena, vaan ajattelematta nostivat kätensä. - --- Onkos hevosellakin sarvet, koska Juhana ja Kaisa nostivat kätensä? -Pantti pois, hyvät ystävät, ei muu auta, huusi Martti. - -Juhana antoi vyönsä ja Kaisa kampansa ja Martti korjasi ne hattuunsa. - -Näin pitkitettiin panttien ottoa siksi, kunnes kaikki kotieläimet oli -lueteltu. - -Kun ei tällä tavoin karttunut pantteja kylliksi Martin mielestä, otti -hän toisen keinon pantteja kootaksensa. Hän alkoi laulaa istuessaan: - - Aatamill oli seitsemän lasta, - seitsemän eli kahdeksan; - ei he tienneet mitä he tekivät, - niin he tekivät, näin he tekivät - Aatamin lapset kaikki, - -ja nousi nyt äkkiä seisomaan. Toiset nousivat myöskin jokainen ylös, -vaan Niemelän Simo jäi jäljemmäksi istumaan ja hänen täytyi antaa -pantti. Sitten lauloi Martti saman laulun uudestaan ja kävi yhtäkkiä -kyykkysilleen. Kuka ei kerennyt heti niin tehdä, sen täytyi antaa -pantti. - -Aikansa näin erilaisilla ruumiinliikkeillä pantteja koottuansa katsoi -Martti hattuunsa ja sanoi: - --- Ei vielä piisaa, pannaanpas uudet keinot liikkeelle. - -Sitten hän sytytti päretikun, käänsi palavan pään ylöspäin, antoi sen -Toljalle ja sanoi: - --- Sinun tulee pitää tätä tikkua kädessäsi niin kauan, että ennätät -sanoa: - - Niks, naks repo kuoli, - kuka nahasta rahan maksaa? - -Anna se sitten vierimmäisellesi ja hän tehköön samaten ja antakoon -seuraavalle. Kenen käteen tuli sammuu, hän antakoon pantin. - -Tuli sammui Lahtelan Jaakon käteen ja hän antoi pantin. Jaakko -sytytti uudestaan tikun palamaan, antoi sen Mäkelän Vapulle ja sanoi: - --- Sinun tulee sanoa yhdessä hengenvedossa: - - Hattulan pappilan - apupapin papupata - pankolla pauhaa. - -Jos erehdyt sanoessasi tahi tuli sammuu sinun käteesi, niin pantti -pois. Anna sitten viereisellesi ja hän tehköön samaten. Tuli sammui -Juotun Juopin käteen hänen väärin sanoessaan. Kun Martin hattu tuli -pantteja täyteen, niin hän pyysi toisen hatun, johon pani uusia -pantteja. Sitten hän sytytti päretikun, antoi sen Tinnon nuorikolle -ja käski sanoa yhdessä hengenvedossa: - - Ruokolahden nuoren lukkarin rukkaset repesivät. - -Ken erehtyi sanoessaan, sen täytyi antaa pantti, samaten sen, jonka -käteen tuli sammui. Vihdoin määräsi Martti sanottavaksi: - - Reslareki, reslareen liisteet. - -Se tuotti monta panttia, kun viimeinen sana sukkelaan sanoessa -usealta meni väärin. Vihdoin kun pantteja kylliksi kertyi, -lopetettiin panttien otto. Sitten alkoi Martti niitä jaella kutsuen -Toljan määräämään ansiotyöt, joilla pantti saatiin takaisin. Martti -otti hatusta pantin, antoi sen Toljalle, joka nosti sen korkealle -kaikkein nähtäväksi ja määräsi ansiotyön. Ensimmäiseksi antoi Martti -Toljalle vyön, jonka Tolja nosti korkealle ja sanoi: - --- Joka tuntee ja tunnustaa tämän omakseen, hänen täytyy sanoa kolme -totta ja kolme valetta. - --- Se on minun, virkkoi Lippolan Juhana. Vähän aikaa mietittyään hän -lausui: - -Miehelään on neidon mieli, naisen mieli naimisihin, lapsen mieli -leikkimähän. - -Poika piili piikasia, havukka kylän kanoja, susi sian porsahia. - --- Mainiosti suoritettu, sanoi Tolja ja antoi pantin Juhanalle. - -Sitten Martti antoi vöyliset Toljalle, joka näytti niitä ja sanoi: - --- Kuka tuntee ja tunnustaa nämä omakseen, sen pitää nauraa huohula -valkeaksi. - --- Ne ovat minun, sanoi Tinnon nuorikko, meni uunin luo, otti tuhkaa -liedestä ja viskasi sen nauraen uunin huohulaan, joka siitä tuli -valkeaksi, ja niin hän sai panttinsa pois. - -Sen jälkeen seurasi piippu, jonka Tolja tunnusti omakseen, mutta hän -ei kelvannut itselleen määräämään ansiotyötä, vaan Tinnon Martti -käski hänet vetämään kolme hirttä. Tolja suoritti tehtävänsä siten, -että veti otsallaan kolmen seinähirren poikki, ja niin hän sai -panttinsa. - -Sitten seurasi kampa, jonka omistaja käskettiin, jos se oli poika -niin tytön kanssa, tahi jos oli tyttö niin pojan kanssa kävelemään -käsikkäin ympäri tuvan kolme kertaa. Kamman tunnusti omakseen -Niemelän Kaisa ja hän otti veljensä aikoen kävellä hänen kanssaan. -Tätä ei Tolja sallinut, vaan käski Kaisan ottaa vieraan pojan. Kaisa -otti heti paikalla ja arvelematta Lippolan Juhanan, jonka kanssa -käveli kolme kertaa tuvan ympäri, ja niin hän sai panttinsa pois. -Samalla tavalla kävi panttien lunastus siksi, kunnes kaikki olivat -saaneet omansa. - --- Nyt voitte vähän aikaa tanssia, sitten saatte nähdä, mitä seuraa, -sanoi Tolja leikkinuorisolle. Sitten jutteli hän vähän aikaa Tinnon -Martin kanssa ja he menivät yhdessä tupaseen, jonne Mattilan Simo -seurasi heitä. Siellä Tolja pukeusi mustaan viittaan. Ison tyynyn -hän sijoitti vatsallensa ja sitoi sen vyöllä kiinni. Näin hän -näytti paksuvatsaiselle. Elohurstista laitettiin kappa selkään ja -paperista lipero leuan alle. Martti ja Simo tulivat edeltäpäin tupaan -ja käskivät nuorison lakata tanssista sanoen kohta papin tulevan -saarnaamaan. Heti kuuluikin kopina porstuasta ja Simo lukkarina alkoi -laulaa saarnavärssyä toisten keralla: - - Meidän pappi paaravatsa, - hoi koleena! - Kirkkoherra kirkaspöksy, - hoi koleena! - -Tämän laulun aikana nousi papiksi pukeutunut Tolja uunille, pani -kirjansa uunin patsaan päähän, rykäisi pari kertaa, katsahti -ympärilleen ja alkoi saarnata paukuttaa koko pitkän, runopukuun -puetun saarnan jokseenkin viatonta sisältöä. Eikä sitä ollenkaan -käsitetty kirkonmenon pilkkana, vaikka kenties joku arkatuntoinen -nykyään olisi valmis sen siltä kannalta ottamaan. Vaikka runossa -olikin moniaat kyllä sukkelat käänteet, jätämme sen sen tähden -painamatta. - -Tinnon Martti joka oli olevinaan suntio, nousi saarnan loputtua uunin -rinnan penkille ja ojensi paperilapun Toljalle, joka sitä vähän aikaa -katseltuaan alkoi lukea: - - Terveenä kun olla saamme, - sairaita myös muistakaamme: - joista Auno Anolasta - sairastaapi rakkaudesta jne. - -Lopuksi hän lausui: - - Naimisiin aikovat: - Sinä ja minä, - Liitosen Liisa, - ja Kaurasen Kaisa, - Paavolan Pentti - ja Aution Antti, - Aholan Auno - ja Kokkolan Kauno. - - Onni olkoon kaikill heill, - jotka käyvät naimateill. - Konttieukot kuolkoot pois, - ettei nuorten tiellä ois. - -Kuuloitus: - -Herra vallesmanni tietää antaa näin: että hollikyytiä tulee seisomaan -ensi lauantaina, joka on se 31 päivä sisäll olevaa joulukuuta, -niinkuin seuraa: - - Matti Muikkulainen Nipukkaniemeen yhell hevosell, - Tuomas Työntäjäinen Vermalahteen kaheli hevosell ja - Antti Alkajainen Kainalon keskievariin yhell hevosell. - -Tämän jälkeen laulettiin seuraava: - - Viimeiseksi pyytäisin isännältä lupaa - kokoontua huomenna tähän tupaan - pitämään pikkuinen leikki, - sekä Mari, Helka ja Heikki, - Pekka, Pärtty, Lauri ja Liisa: - kyllä meillä väkeä piisaa? - -Tähän vastasi Tinnon Martti: - - Terve tultuanne tänne, - ootte vasta, niinkuin ennen. - -Tämän perästä vielä tanssittiin ja leikittiin muita leikkejä. Vihdoin -lähtöringin tanssittuaan leikkinuoriso hajosi kukin kotiinsa. - - - - -Neljäs joulupäivä eli lastenpäivä eli viimeispyhä - - - Sisältö: Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulanjuoksu. Parisilla - olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu. - -Jo ani varhain lastenpäivän aamuna teki lautamies lähtöä Törmälään, -jonne lukkari ja suntio jo illalla olivat menneet, kun yhtäkkiä tulla -tupsahti taloon vieraita kolmella hevosella: Holttolan kirkonmies -emäntineen (lautamiehen appi ja anoppi) sekä lautamiehen lankomiehet, -Saarelan ja Kalpiin isännät emäntineen, ja niin keskeytyi lautamiehen -Törmälään meno. Vieraat otettiin sydämellisesti vastaan. Syödessä -sanoi Savolais-ukko vastatulleille vieraille leikillään: - --- Mikä teitä nyt tänne kannusti, kun ette tulleet oikeaan aikaan? -Toissa päivänä oli oikea Tahvana, eilen Lantus-Tahvana, vaan tänä -päivänä ei enää ole mikään Tahvana. - --- Emme me tahvananajoon tulleetkaan, vaan tulimme -joulutervehdykselle, vastasi Holttolan kirkonmies. - --- Se lienee toista vettä taarille, sanoi Savolais-ukko. - -Päivän tultua, kun murkina oli syöty, sanoi Savolais-ukko toisille -vieraille: - --- Ei tässä leikittä leipää saa syödä, vaan täytyy tässä jotain -leikkiä pitää. Ei joulua ole joka päivä eikä toisin päivin -pääsiäistä. Eilen vedimme sudennuottaa ja olimme paistisilla; käydään -nyt vaikka hiirisille. - -Tähän suostuttiin, ja talonväki sekä vieraat istaantuivat -lattialle yhteen piiriin. Mauno-setä otti verkkokerän, jonka antoi -Savolais-ukolle käyden itse piirin sisälle kissaksi. Savolais-ukko -viskasi hiiren (verkkokerän) Holttolan emännälle, joka sen taas -puolestaan viskasi miehellensä. Mauno-setä kissana tavoitti kyllä -kaapata hiirtä kiinni, mutta kun hän yhdestä kohden tavoitti, oli -hiiri jo kekkinyt (vierinyt) toiseen paikkaan. Viimein hän onnistui -tapaamaan sen ukko-Laurin edestä. Nyt täytyi ukko-Laurin käydä -kissaksi. Kaikki rehahtivat nauramaan, kun ukko-Lauri röymi köntyröi -lattialla tavoitellen hiirtä. Mutta hän olikin siinä onnellisempi -kuin olisi kukaan voinut uskoakaan. Mattilan isäntä näet aukaisi -oven ja tuli tupaan. Kaikki katsastivat tulijata, ja ukko-Lauri -kaappasi sillä aikaa hiiren Saarelan emännän edestä, jonka täytyi -käydä kissaksi. Mattilan isäntä kutsuttiin myös leikkiin. Hän istausi -piiriin ja alkoi laulaa nuorten siihen osaa ottaessa: - - Juokse, juokse hiiri, - ettei kissa miiri - sua saavuttais. - Älä pelkää mennä, - mutta juosta lennä, - ettei kissa sais. - - Etsi pieni rako, - jonne menet pakoon - kissan kynsiä: - ei hän sua säästä - eikä poies päästä, - hän on ynsiä. - - Kissa peto häijy - aina sua väijyy, - pyytää surmata. - Vaikka olet arka, - niskaasi hän karkaa, - tahtoo murhata. - - Ole varovainen, - eläin pikkarainen. - Älä nakerra - lihaa eikä leipää, - älä myöskään reikää - salvoon kaverra. - --- Kah, mistäs sinä olet sellaisen laulun saanut, jota ei kukaan -vanha osaa laulaa, ainoastaan nuoret? kysyi Kalpiin isäntä. - --- Meidän lapsilta minä sen opin, kun he laulavat sitä melkein joka -päivä, vastasi Mattilan isäntä. - -Aikansa leikittyään ukkomiehet nousivat ryypiskelemään ja -tupakoimaan; nuoret vielä jatkoivat leikkiä kauemmin. - --- Minä läksin kutsumaan sekä tämän talon isäntää kuin myöskin -kaikkia vieraita meille päivälliselle, tehkää niin hyvin ja älkää -kutsua ylenkatsoko, sanoi Mattilan isäntä. - --- Mutta meitä on niin paljon, kun on kuudesta eri talosta -vieraitakin, vastasi Savolais-ukko. - --- Se ei tee mitään; sen hauskempi, mitä enempi, virkkoi Mattilan -isäntä. - -Vähän esteltyään menivät kumminkin kaikki vieraat sekä talon isäntä -emäntineen Mattilaan päivälliselle ja palasivat sieltä vasta -iltahämärissä, ja uudetkin vieraat jäivät taloon yöksi. Heidän -tullessaan Mattilasta oli talonväki ynnä naapurin nuoriso sikasilla -Niemelässä. No ei muuta kuin suurennettiin piiri ja vastatulleet -kävivät yhteen leikkiin. Yrjö sattui silloin olemaan sikana piirin -sisässä. Hän koetteli tunkeilla ulos piiristä, mutta piirissäolijat -seisoivat niin liki toisiaan, ettei siitä ollut helppo päästä pois. -Piirissäolijat lauloivat: - - Huis sika metsään, - ole kaiken kesää, - tule jouluks kotiin: - tuo puolaa tullessas - punaisesssa pussissa, - sinisessä silkissä, - koriassa kontissa - vaskisessa vadissa, - kultaisessa kupissa, - maalatussa maljassa. - Saisit lapset syödäkseen, - marjahuttuu keittääkseen, - marjaviinaa juodakseen. - -Vihdoin Yrjö sattui Saarelan isännältä pääsemään piiristä ulos, -ja Saarelan isännän täytyi käydä siaksi. Häntä ahdistettiin ulos -piiristä ja laulettiin sama laulu kuin Yrjönkin sikana ollessa. -Leikkiä pitkitettiin siksi kunnes käytiin illalliselle. Illallisen -perästä kävivät vanhemmat ihmiset makaamaan, vaan nuoremmat läksivät -joululeikkiin Tinnoon. - -Leikkipaikassa leikittiin jo ennen kerrotuita leikkejä. Tavallisesti -aloitettiin joululeikit aina vastakkaistanssilla; sitten seurasi -piiritanssi ja sen perästä muita leikkejä, joskus, mutta ei aina, -siinä järjestyksessä kuin minä olen kertonut. Järjestys riippui -kokonaan johtajasta. Niinpä nytkin viimeispyhäiltana otettiin muiden -leikkien ohessa myöskin seulanjuoksu. - --- Käydäänpäs nyt seulanjuoksua, ehdotteli Tinnon Martti. Minä käyn -oikeaan ja akkarapukkani käyköön vasempaan päähän. Vaan pienemmät -tytöt ja pojat pysykööt poissa. Kenen kädet laukeavat, se pääsee -leikistä pois. - -Nuoriso kävi seisomaan, tyttö pojan ja poika tytön viereen, ottaen -toisiaan käsistä kiinni. Kun kaikki oli valmiina, alkoi Martti -tanssien mennä oikean rintaman sivua ja hänen viereisensä seurasivat -häntä järjestyksessä. He kulkivat hyppien koko kaarteen rintaman -etupuolitse laulaen: - - Tilli lilli likkasii, - tilli puna poski: - kyllä näyttäät nätille, - vaan ei oo lupa koskii. - -Kun Martti pääsi nuorikkonsa kohdalle rivin päähän, nostivat -nuorikko ja hänen viereisensä Tolja kätensä ylös, luullen Martin, -kuten tavallisesti tapana oli, menevän heidän käsiensä alaitse, -vaan Marttipa ei siitä mennytkään, mutta pujahti tuvan ovesta -ulos, ja koko leikkirahvas pitäen lujasti toistensa käsistä kiinni -seurasi häntä järjestyksessä. He juoksivat tanhuanpuolimmaisesta -porstuanovesta ulos, ympäri tuvan ja tulivat pihanpuolimmaisesta -porstuanovesta takaisin ja asettuivat tuvassa entiseen asemaansa. Nyt -vasta Martti teki kierteen uudestaan ja meni nuorikkonsa ja Toljan -käsien alaitse ja kiersi koko kaarteen takapuolitse paikallensa. - -Nuorikko alkoi vuorostaan tanssia oman rintamansa sivuitse ja laulaa: - - Nyt tuleepi meitin vuoro - talla, ralla, ralla, - kuin kylälle kyydin vuoro, - talla, ralla, ralla. - -Koko kaarteen etupuolitse kierrettyään he tulivat Martin luokse, joka -viereisensä Lahtelan Liisan kanssa nosti kätensä. Siitä nuorikko ynnä -häntä seuraava nuoriso meni kaarteen taitse takapuolitse paikalleen. - -Nyt kävivät Martti ja hänen nuorikkonsa kaarteen ulkopuolelle -seisomaan ja Liisa johdatti joukkoa samaten kuin Marttikin pujahtaen -Toljan ja hänen viereisensä tytön käsien alaitse. Tolja taasen -vuorostaan meni samalla tavalla Liisan ja hänen viereisensä pojan -käsien alaitse. Sitten kävivät Tolja ja Liisa kaarteesta ulkopuolelle -seisomaan, Tolja nuorikon ja Liisa Toljan eteen. - -Kaarteen päihin jääneet johtivat taas vuorostaan joukkoa, samaten -kuin edellisetkin, ja kävivät sitten ennen päässeiden luokse jonoon. -Tällä tavalla jono kasvoi kasvamistaan ja kaarre väheni vähenemistään -siksi, kunnes kaikki vihdoin tulivat samaan jonoon, poika tytön -ja tyttö pojan viereen. Mäkelän Vappu jäi viimeiseksi kaarteesta -yksinään jäljelle. - -Nyt järjestettiin jono keskelle lattiaa ja Vappu, tullen Lippolan -Juhanan eteen, joka seisoi jonon etupäässä, sanoi: - --- Hyvää iltaa! - --- Siinä on silta, jos tahdot, niin tallaa päälle, sanoi Juhana ja -kysäisi samalla: - --- Mitä kuuluu? - --- Takaa tuulee, eestä löyhöttää, vastasi Vappu. - --- Mitäs läksit? kysäisi taas Juhana, johon Vappu vastasi: - - Kävin minä, kun kävinkin - siemeniä seulomahan. - Seula suljahti kädestä, - läksi villi vieremähän. - Sitä olen etsinnynnä, - kysellyt kylä kylältä, - vaan en ole löytänynnä - -Tähän vastasi Juhana: - - Seulas kekki keikutteli - meidän ovesta sisälle. - Meidän ehtoisa emäntä - keksi seulan kekkiväisen. - Otti seulan sylihinsä - perämaalta, penkin alta, - taikinapytyn takanta. - Seulan seinälle asetti - naulaan peräkammarihin. - Käyös sieltä katsomahan. - -Vappu meni jonon toiseen päähän, jossa Tinnon Martti oli seulana. -Päästyään Martin luo tavoitti Vappu häntä kiinni, vaan Martti lähti -juoksemaan jonon ympäri minkä ennätti ja Vappu kipaisi perästä. Näin -juostiin jonon ympäri aika vauhtia, eikä Vappu saavuttanut Marttia, -vaikka kaiken voimansa pani liikkeelle. Vihdoin keksi Vappu keinon: -hän pyörähti ympäri, juoksi Martille vastaan ja otti hänet syliinsä. -Vappu kävi Juhanan eteen jonon etupäähän. Martti rupesi seulan -etsijäksi ja hänen nuorikkonsa jonon toisessa päässä oli seulana. -Martti kysyi ja Vappu vastasi edellä kerrotulla tavalla. Sitten läksi -Martti tavoittamaan nuorikkoansa, joka juosta vitmasi edellä minkä -vain ennätti. Näin pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes jokainen oli -sekä seulana että seulan hakijana. - --- Kaikkihan tässä jalat herpoavat (väsyyvät), käydään nyt jotain -istumaleikkiä, sanoi Tinnon nuorikko. - --- Käydään parisille, ehdotteli Tolja. - -Siihen suostuivat kaikki, ja pojat valitsivat parikseen sen tytön, -jonka kukin halusi. Sitten käytiin penkille istumaan tyttö pojan ja -poika tytön viereen. - -Tolja otti naulasta vyön, jonka hän punoi letiksi ja tuli Mattilan -Simon luokse, joka istui Tinnon nuorikon vieressä. Tinnon Martti -seurasi Toljaa palava kynttilä kädessä. - --- Haluatko vaihtaa? kysyi Tolja. - --- Nyt on Simo sillä päällä, se myöpi ja vaihtaa, vastasi Simo. - --- Kuinka paljon pitää välirahaa olla? kysyi Tolja. - --- Kuusi markkaa, vastasi Simo ja ojensi kätensä. - -Tolja löi letillä Simon kämmenelle kuusi kertaa. Martti näytti tulta -ja kävi ympäri koko leikkinuorison sanoen: - --- Meillä on ja annetaan, jos loppuu niin lainataan; valitse parasta. - -Simo katseli vähän aikaa, meni Lippolan Juhanan luo, joka istui -Niemelän Kaisan vieressä, ja otti Juhanan kädestä kiinni. Mitään -virkkamatta Juhana nousi ja meni nuorikon viereen istumaan. Simo -istausi Kaisan viereen. Martti ja Tolja seurasivat Juhanaa, jolta -kysyivät: - --- Tahdotkos vaihtaa? - --- Jospa häntä vaihtaisi, vastasi Juhana ojentaen kätensä. Minä -tahdon viisi markkaa väliä. - -Tolja löi Juhanan kämmenelle viisi kertaa ja Juhana meni jälleen -entiselle paikalleen, otti Simon kädestä ja Simon täytyi nousta. -Juhana kävi Kaisan viereen istumaan. - --- Peri hyvä maa omasi, nuorikko sanoi nauraen Simolle. - --- Siltä se näyttää, vastasi Simo ja kävi nuorikon viereen istumaan. - --- Vieläkös Simo vaihtaa? kysyi Tolja. - --- Enkä vaihdakaan enää, vastasi Simo. - --- Näytä sitten rakkautesi, käski Tolja. - -Simo laski kätensä nuorikon kaulaan ja sillä se oli tehty. Tolja -ja Martti menivät Juosun Juopin luokse, joka istui Niemelän Sohvin -vieressä. Juoppi sanoi vaihtavansa ja laittoi Lippolan Juhanan -Kaisan vierestä Sohvin viereen. Juhana taas puolestaan vaihtoi ja -meni Kaisan viereen uudestaan. Nyt punastui Kaisa ja kuiskasi jotain -Juhanalle korvaan. - -Kun toiset pojat näkivät, että Juhana niin mielellään tahtoi istua -Kaisan vieressä, he vaihtoivat ja ajoivat Juhanan pois. Kun Kaisa oli -Juhanalle kuiskannut, ei hän enää mennytkään Kaisan viereen, vaan -istui missä sattui. - -Tolja ja Martti kävivät pari parilta rivin loppuun asti. Kun pojat -olivat kyllikseen vaihdelleet, tuli sitten tyttöjen vuoro vaihtaa. -Tinnon nuorikko aloitti. Kaisa ei mennytkään Juhanan viereen koko -vaihtoaikana, vaan istausi Sikasen Martin viereen rivin päähän. Kun -kaikki olivat vaihtaneet ja Kaisa oli viimeinen vaihtaja, niin hän -meni silloin vasta Juhanan viereen ja jäikin siihen istumaan. - -Kun vaihteleminen oli päättynyt, Martti istausi nuorikkonsa viereen, -otti kukkarostaan pienen rahan, pani sen huuliensa väliin ja käski -nuorikkonsa ottaa sen suullansa, jonka toinen tekikin ja antoi -sen taas viereisellensä pojalle samalla tavalla. Martti ja Tolja -seurasivat rahan kulkua kynttilän kanssa. Ken episteli ottaa rahaa, -se sai lettiä. Kaisa ensin vähän epakoisi, vaan kun näki letin jo -ojennettuna, otti sukkelaan rahan Juhanan suusta ja niin antoi -ensimmäisen muiskun sulhasellensa. Kun raha oli koko rivin kulkenut -päästä päähän, päättyi parisilla olo. - --- Nyt saatte vähän aikaa tanssia, sitten otamme taas uudet leikit, -sanoi Tinnon Martti. - -Sillä aikaa kun nuoriso huvitteli itseään tanssilla, Martti ja Tolja -pystyttivät puut peränurkkaan ja laittoivat hurstista kammion, johon -jätettiin pikkuinen ikkuna. Kaikki reilaan saatuaan sanoi Tolja: - --- Kenellä naisista on kimein ääni itkeä, se käyköön neidoksi kammion. - -Naiset tuumailivat vähän aikaa keskenään ja sanoivat sitten: - --- Mäkelän Vappu käypi neidoksi kammioon; mutta te saatte määrätä -muut toimitusmiehet. - -Tolja määräsi Tinnon Martin isäksi, hänen nuorikkonsa emoksi, -Lahtelan Martin veikoksi, Perätalon Riitan siskoksi, Juosun Juopin -sedäksi, Mattilan Aunon tädiksi, Mattilan Simon enoksi ja Lippolan -Juhanan sulhoksi. Törmälän Mikko pääsi linnan voudiksi ja Tolja -sitten kävi linnan päälliköksi ja istuutui pöydän päähän. Vouti sai -ehdotella ja toimitella päällikön käskyjä. Neidon sukulaisista käveli -kukin vuoronsa "pitkin meren rantaa" (uunin rinnan väliä). Laulettiin: - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa; - näki isänsä kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä isä, rakas isä - lunasta mua täältä! - - Isä: - Millä mä sun lunastan, - kun on vähän varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolme ruunaa: - pane paras pantiksi. - - Isä: Ennen mä luovun tyttärestäin, - ennen kuin parhaasta ruunastain. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa, - näki emonsa kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä emo, rakas emo, - lunasta mua täältä! - - Emo: - Millä mä sun lunastan, - kun on vähän varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolme lehmää: - pane paras pantiksi. - - Emo: - Ennen mä luovun tyttärestäin, - ennen kuin parhaasta lehmästäin. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa, - näki veljensä kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä veikko, rakas veikko, - lunasta mua täältä! - - Veikko: - Millä mä sun lunastan, - kun ei ole varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolme miekkaa: - pane paras pantiksi! - - Veikko: - Ennen mä luovun siskostani, - ennen kuin parhaasta miekastani. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa; - näki siskonsa kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä sisko, rakas sisko, - lunasta mua täältä! - - Sisko: - Millä mä sun lunastan, - kun ei ole varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolmet silkit: - pane paraat pantiksi. - - Sisko: - Ennen mä luovun siskostani, - ennen kuin parhaista silkeistäni. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa; - näki setänsä kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä setä, rakas setä, - lunasta mua täältä! - - Setä: - Millä mä sun lunastan, - kun ei ole varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolme sikaa: - pane paras pantiksi! - - Setä: Ennen mä luovun veljeni tytöstä - ennen kuin parhaasta siastani. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa; - näki tätinsä kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä täti, rakas täti, - lunasta mua täältä! - - Täti: - Millä mä sun lunastan, - kun ei ole varaa! - - Neito: - Onhan sulla kolme uuhta: - pane paras pantiksi. - - Täti: - Ennen mä luovun neidostani, - ennen kuin parhaasta uuhestani. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa; - näki enonsa kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä eno, rakas eno, - lunasta mua täältä! - - Eno: - Millä mä sun lunastan, - kun ei ole varaa? - - Neito: - Onhan sulla kolme laivaa: - pane paras pantiksi. - - Eno: - Ennen mä luovun siskoni tytöstä, - ennen kuin parhaasta laivastani. - - Neito istuu kammiossa, - itkee ja huokaa, - näki sulhonsa kävelevän - pitkin meren rantaa. - - Neito: - Hyvä sulho, rakas sulho, - lunasta mua täältä! - - Sulho: - Kyllä mä sun lunastan, - jos vaan onpi varaa. - - Neito: - Onhan sulla kolme kontua, - pane paras pantiksi. - - Sulho: - Ennen mä luovun kaikesta muusta, - ennen kuin armaasta neidostani. - -Nyt sulho meni kammion ikkunan alle. Hänelle neito kertoi kovan -kohtalonsa: - - Kun minua käskettihin - kaupuksille kaupunkihin, - niin mä sousin suotuisasti - venosella pienoisella, - kuutilla kuparisella - noilla vienoilla vesillä, - lakkapäillä lainehilla, - saavuttaa tämän sataman. - - Tuli vouti vonkanokka, - kierosilmä, kelkkavatsa, - tahtoi mua taivutella, - otti kiinni olkapäistä, - kaappoi kainaloisistani. - Minä huusin huikeasti - kohti kurkkuuni kovasti, - jotta kaiku kauas kuului - itse linnan isännälle. - Kohta juoksi jalo herra, - saapui tuonne satamahan. - Tälle vouti vänkänokka, - valehteli vaivattava - omin luvin ottaneeni - ryytimaasta marjasia. - - Minä puhuin puolestani - sekä selvitin asiat, - vaan ei uskottu minua, - annettu ei oikeutta. - Tänne minut teljettihin - niin kuin varas, vangittihin. - - Käi (kävi) isoni, käi emoni - kävi kaikki mun sukuni - katsomassa, kuulemassa - minun kurjan kujerrusta, - vajavaisen valitusta; - vaan ei auttaneet minua, - ei luvanneet lunnahia. - Vasta sinä sulo sulho, - oma armas Anttiseni - kuulit kultas kujerruksen, - vastaan otit valituksen - ja lupasit lunnahaksi - antaa kolme kontuasi. - - Käy nyt linnan kartanohon - itse isännän puheille: - selittele seikat kaikki, - lupaa lunnaat suoritella. - - Kuules sulo sulhaseni, - armas oma Anttiseni! - Älä heitä herttaistasi, - auttamatta armastasi, - vaikka menkööt maat ja mannut, - maat ja mannut, kodit, konnut: - onhan meillä oiva kädet, - terve ruumis työskennellä. - Minä pyydän puolestani - hyvyyttäsi hautaan asti - aina palkita paraiten. - -Tähän sulho vastasi vakuuttaen: - - Älä kultani kujerra, - älä mieltäni murenna! - Sen mä tehnen, minkä voinen - sinun pääsi päästimeksi, - henkesi lunastimeksi. - Jos ei ensin raha riitä, - sitten vasta muu varasto. - En mä heitä herttaistani - enkä luovu linnustani, - vaikka menis maat ja mannut, - maat ja mannut, kodit, konnut. - -Näillä sanoin läksi sulho linnan isännän pakinoille. Sillä aikaa -neito toivotteli: - - Kostonpäivä koitukohon, - maksun aika auetkohon - tuolta taivahan navalta, - yliseltä ilman päältä - isolleni, emolleni, - veikolleni, siskolleni, - sedälleni, tädilleni, - enolleni, sulholleni. - Iso heitti, emo heitti, - heitti muu sukuni suuri: - vaan ei heitä herttaseni, - hylkää oma ystäväni. - - Isän ruunat uupukoot - parhaan touon aikana. - Emon lehmät ehtykööt - parhaan maidon aikana. - Veikon miekat katketkoot - parhaan sodan aikana. - Siskon silkit revetkööt - parhaan nainta-aikana. - Sedän siat susi syököön - parhaan tappoaikana. - Tädin uuhet uhveltukoot (nääntykööt) - parhaan villa-aikana. - Enon laivat hukkukoot - parhaan purjeaikana. - Sulhon konnut kasvakoot - täyden joka aikana. - Sulhon toiveet toteutukoot, - menestykööt mielin määrin - aina joka aikana! - -Heti kun neito oli puheensa päättänyt, tuli vouti, aukaisi kammion -oven ja käski neidon tulla linnan isännän eteen. Täällä asia -tutkittiin ja neito kertoi samat sanat kuin hän oli sulholleen -kertonut. Linnan isäntä julisti neidon vapaaksi ja määräsi voudin -vangittavaksi lausuen: - - Tämän seikan selvillensä - olen tullut tietämähän: - syy on voudin Ventolaisen, - kun hän kurja koetteli - viekotella viatonta. - Siksi hänet heitettäköön, - tuonne kurja työnnettäköön - kammottavaan kammiohon, - jossa neittä kiusaeli, - moisen miehen morsianta. - -Kohta otettiin vouti kiinni ja vietiin kammioon. Sulho ja neito -kiittelivät linnan isäntää, sanoivat jäähyväiset ja läksivät käsi -kädessä kotiinsa. Siihen päättyivät tämän illan leikit. - -Seuraavana aamuna, joka oli ensimmäinen arki, läksivät toiset vieraat -kotiinsa Niemelästä. Heille emäntä pani tuomisiksi piirakoita, -ohrasia ja voita. Vasta päivällisen jälkeen läksivät jouluvieraat -kotiinsa. Niin kauan kuin vieraat olivat talossa, eivät miehet vielä -mihinkään jokapäiväisiin tehtäviin ryhtyneet; ainoastaan naiset -neuloivat ja nastasivat. Missä talossa ei jouluvieraita ollut, siellä -ajettiin joulupahnat murkinan aikana ja alettiin joka-aikaisia -askareita toimitella. Aattolohko varistettiin murkinaksi ja se -syötiin jokapäiväisen (kauraisen) leivän kanssa. Joululeivät, jotka -olivat koko joulupyhät olleet suurella pöydällä, vietiin viljasalvoon -aittaan. Sieltä ne vasta touonalkajaisissa otettiin ja syötiin. -Niemelässä alettiin vasta arkisia töitä toimitella vierasten pois -lähdettyä, jolloin joulupahnat korjattiin ja "joulu ajettiin tuvasta -ulos". Joulumurut korjasi emäntä pieneen pussiin, jonka pani omaan -talteensa. -- Koko jouluna ei pöydältä viety leipämuruja minnekään, -vaan ne pyyhittiin joululeipäin alle, josta ne vasta korjattiin -silloin kun joululeivätkin. Näitä muruja annettiin eläimille -touonalkajaisissa. -- Sillä tavoin tuli joulua kestämään Niemelässä -sekä toisissakin taloissa lähes viisi päivää. "Ken kyllin kesällä -kyntää, se jouten joulua pitää, päätäkauten pääsiäistä", ja niin sitä -tehtiinkin. - - - - -Uusi joulu - - - Sisältö: Pienet pyhät. Uudenjoulunvieraat. Tinan valaminen. - Uudenvuoden taikoja. Tyttöjen unet. Kirkossa käynti. - Joululeikkejä. Hanhisilla olo. Rahanjuoksu. Läppäysrinki. - Voutisilla olo. - -Uutta joulua ja loppiaista kutsutaan Itä-Suomessa pieniksi pyhiksi. -Vanhaa joulua vietettiin neljä vuorokautta, vaan jos viides päivä -sattui olemaan sunnuntai, niin meni se yhtenä jouluna ja siis -viidentenä joulupäivänä. Uutta joulua vietettiin vain tavallisesti -yksi päivä, mutta jos sunnuntai sattui olemaan seuraavana päivänä, -niin se meni yhdessä möysissä joulun jatkona. Loppiaista vietettiin -myös yksi päivä pääpyhänä, ja sen jälkeinen päivä, Hiiva-Nuuti, -oli jonkinlainen puolipyhä, jolloin ei tavallisimpiin kovempiin -askareihin ryhdytty, toimiteltiin pienempiä käpellyksiä. Oikeastaan -lapsista tuntui Hiiva-Nuuti surujuhlalta, kun se korjasi iloisen -joulun; Sillä Hiiva-Nuutista alkoi sininen talven selkä, jolloin oli -toimeen tultava kauraisella leivällä ja keitoksella; sillä ylellinen -jouluelämä kulutti särpimet, ja mitä jäljelle jäi, ne nautittiin -pyhä- ja juhlapäivinä kotona, sekä miehet talven pitkään rahdin -vedossa. Siitä syystä olikin lapsilla ja nuorisolla mieli paha, olo -apea. Siksi sanottiinkin: - - Hyvä Tuomas joulun tuopi, - paha Nuuti pois ajaapi. - -Niinkuin tunnettua on, rakastivat esi-isämme pitkiä pyhiä ja muita -juhlia. Tämä tapa näyttää olleen yleinen kaikilla Itämaan kansoilla. -Häät ja muut pidot kestivät useampia päiviä. Häiden perästä käytiin -jouluvieraina niillä sukulaisilla, jotka olivat häissä olleet. -Kuinka monta henkeä oli kustakin talosta häissä, niin monta henkeä -tuli häätalosta jouluvieraiksi. Uusille jouluille kutsuttiin talon -tyttäret miehineen (vävyt). He viipyivät kaksi, useasti kolmekin -vuorokautta, jos nim. pyhä sattui olemaan uudenvuoden huomenna. -Kenellä ei ollut nuoria vävyjä tahi jos talonmiehen oli toiseen -paikkaan mentävä uusille jouluille, niin kutsuttiin vävyt vasta -loppiaisena uusille jouluille. Varsin vanhoja tyttäriä ei enää -käytetty uusilla jouluilla kuin ani harvoin nuorempain keralla. - -Pieniksi pyhiksi, samoin kuin vanhaksi jouluksikin, leivottiin ja -paistettiin. Ainoastaan olutta ja viinaa varattiin jo joulun alla -niin paljon, että niitä riitti pieniksi pyhiksikin. Oli myös monta -muuta tointa ja varusta, niinkuin esim. kynttilän teko, tuvan pesu -ym., joita ei enää pieniksi pyhiksi huolinut hommata, kun ne oli jo -joulun edellä toimitettu. - -Kun Niemelään oli kutsuttu uusille jouluille kolme talon vävyä, niin -täytyi varata enemmän heiniä kotiin sekä paistaa ja leipoa enempi -vierasten varalle. Iltahämärissä tulivat jo vieraat: Mauno-sedän -vävyt Variksen Matti ja Mierolan Rusi molemmat vaimoineen sekä -Mari-ämmän vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa kanssa. Heitä otettiin -vastaan, niin kuin jo olemme jouluvieraiden vastaanotosta kertoneet. - -Kylvettyä toi ukko-Lauri valinkauhan ynnä koko joukon tinaromua -tupaan. Pöydän vierestä nostettin rahi pankonpäähän ja Mauno-setä -istausi rahille. Kapallinen vettä tuotiin rahille ja kolme -pärettä sytytettiin palamaan. Valinkauhaan pantiin tinaa, joka -sulatettiin pärevalkealla. Tinan sulaksi saatuaan heitti Mauno-setä -sen vesikappaan mainiten heittäessään sen henkilön nimen, jolle -tinaa sulattiin. Tavallisesti sulattiin ensiksi talon vanhimmalle -henkilölle. Niinpä nytkin ensimmäiseksi sulattiin talon vanhalle -emännälle, Kaisa-ämmälle. Tina muodostui aivan pitkulaiseksi. Kun -emäntä otti sen vedestä, oli hän hyvin liikuttunut. - --- Nyt meidän äidillä ei enää ole pitkiä elonpäiviä, kun tina on noin -pitkulaiseksi valahtanut; aivanhan tuo on kuin ruumisarkku, sanoi -isäntä. - -Samaa todistivat kaikki. Emäntä mietti vähän aikaa ja sitten hän -lausui: - - Käyköön Herra tahtos jälkeen: - en pane tähän määrää päälle; - tiedät tott kumman tarvinnen, - elää, eli kuolla pois täältä; - tott minull tapahtuu tahtos perään, - elän eli käyn kuoleman erään: - yksi kaikk, omas olen, Kriste. (Vvk. 309:8). - -Sen jälkeen valettiin ukko-Laurille, Helka-ämmälle, Mari-ämmälle, -Mauno-sedälle, isännälle jne. jokaiselle ikänsä jälkeen. Kun isännän -tyttärelle Kaisalle valettiin ja tina muodostui räsäiseksi ja ikään -kuin kruunun kaltaiseksi, niin ennustivat kaikki Kaisan joutuvan -naimisiin. Kaisa punastui kuni leppälastu eikä virkkanut sanaakaan. -Hänen sydämensä sykki niin kovasti, että hän luuli vieressään -seisovan Anni-serkkunsa sen kuulevan. Siksi hän pani kätensä -sydämensä päälle ja meni penkille istumaan. Hän tunsi hervotusta -ruumiissaan ja muisti mitä hän oli Lippolan Juhanalle luvannut. Tinan -valamista pitkitettiin niin kauan, että jokaiselle perheenjäsenelle -tuli valetuksi. Sitten valettiin uusijouluvieraille. Kun valettu tina -meni venheen muotoon, se ennusti hyvää kalavuotta, korren tahi tähkän -muoto hyvää viljavuotta jne. - -Kun tina oli valettu, tuottiin jouluoljet tupaan ja käytiin -ilalliselle. Syödessään katsahti pieni Jaakko ikkunaan, parkaisi -kovasti ja nousi äitinsä syliin. - --- Mikä sinulla on, lapseni, kun noin parut ja vapiset? kysyi Heti -lapseltaan. - --- Mörkö on tuolla ikkunassa ja katsoo tänne, vastasi Jaakko. - -Nyt kaikki kurkistivat ikkunaan katsomaan ja Jaakon isä sanoi: - --- Ei lapseni siellä mitään mörköä ole, se on vain joku toisen talon -poika, joka katsoo meidän perettä niiden länkien lävitse, jotka ovat -olleet kolme kertaa hevosen kaulassa ruumista hautaan viedessä. Jos -hän huomaisi jonkun meistä olevan päätönnä illallista syödessä, niin -se ihminen kuolisi ensi vuonna. - -Sen kuultuaan Jaakko koetteli kädellään päätänsä ja sanoi: - --- Paikallaan minun pääni on; en minä suinkaan vielä kuole. - -Kaikki rehahtivat nauramaan ja toisetkin lapset koettelivat -kädellään, oliko pää paikallaan vai oliko se poissa. Tämä tietysti -herätti naurua enemmän. Ukko-Lauri oli hyvin vakainen ja sanoi: - --- Käypäs sinä Simo Mattilassa suotta aikojaan tiedustamassa, kuka -meidän ikkunasta kurkisteli, ja huomasiko hän kenenkään olevan -päätönnä. - -Simo teki käskyn mukaan. Tultuaan takaisin hän sanoi: - --- Mattilan Aatu sanoi katsoneensa meidän ikkunasta, vaan hänet -huomattiin, ennen kuin hän ennätti tarkastaa joka henkeä, ja siksi ei -hän kerennyt nähdä mitään, vaan hänen täytyi kiiruhtaa pois. - -Kun illallinen oli syöty ja ruoka korjattu, tytöt ottivat pöydälle -jääneet pienet luupalaset ja pistivät ne makuutilansa päänalusiin, -että muka näkisivät unta tulevasta sulhostaan. - -Kun vuoteet oli tehty ja kaikki päivän askareet toimitettu, menivät -tytöt pihalle koiran haukuntaa kuuntelemaan. Vähän aikaa siellä -oltuaan he kuulivat vihdoin koiran haukunnan Kukkurais-mäeltä päin. -Kohta he riensivät jyväaitan seinähirsiä lukemaan. Ensimmäisen hirren -nimi oli koppa, joka merkitsi köyhää sulhoa; toisen hirren nimi -rasia, merkitsi toimeentulevaa, ja kolmannen nimi arkku, merkitsi -rikasta sulhoa. Rasia sattuikin viimeisen hirren nimeksi, ja tytöt -olivat siihen tyytyväiset. - -Mutta ei ilo ilolle tuntuisikaan, jollei sitä saa lähimmäiselle ja -varsinkin hyvälle ystävälle ilmoittaa. Niinpä nämäkin tytöt tiedot -saatuaan riensivät kammariin, jonne Sohvi nouti sisarensa Korjuksen -Marin, nuorikon, jolle he kertoivat kaiken. Mari naurahti ja sanoi: - --- Olispahan rikas tahi köyhä, kunhan vain muuten on mieluinen; -mieheenhän vihitään, mutta ei rikkauteen; sillä - - rikas ei ole aina rikas, - eikä köyhä aina köyhä. - Rakas on aina arvollaan. - -Jätämme naiset kammariin puhelemaan lempiseikoistaan; me pistäymme -tupaan kuuntelemaan miesten pakinaa, kun he illallisen syötyään -istuvat suuren pöydän ympärillä ja niitä näitä keskenänsä juttelevat. - --- Ei sitä ennen vanhaan näin ristissä käsin istuttu -uudenvuodenaattona, vaan tahdottiin taikatempuilla tiedustella -tulevan vuoden tuloa, pakisi ukko-Lauri. Muistan hyvin, kun -setävainajani ynnä muiden meidän ja toisen talon miesten kanssa -meni Ristitierintaan, jossa kolme tienhaaraa erkanee toisistaan. -Setävainajallani, joka oli talonisäntä ja vanhinta kantaa kylässämme, -oli uuniluuta keralla. Sillä hän teki piirin tienristeyksille ja -me kaikki kävimme piirin sisään. Tämän piirin sisään eivät pahat -henget uskaltaneet tulla. Me heittäysimme pitkällemme kuuntelemaan, -vaan setävainajani seisoi meidän keskellämme ja heilutti uuniluutaa -neljälle ilmansuunnalle. Jos joku meistä kuuli jonkinlaista ratinaa, -niin se merkitsi hyvää viljavuotta. Vaan jos ei mitään kuulunut, -niin silloin oli katovuosi odotettavana. Joskus luulimme kuulevamme -huokauksia ja voihkimisia. Silloin saatiin olla varmat, että joko -sota, rutto tahi joku muu räähkävuosi oli tulossa. - --- Pitivätkö ne merkit aina paikkansa? kysyi Korjuksen Risto. - --- Tiettävästi ne pitivät. Jos joskus ei sattunut käymään luulomme -mukaan, niin ei suinkaan ollut syy siihen merkeissä, vaan meissä -jotka emme kylliksi tarkkaan ja hartaasti merkkejä ja ennustuksia -kuulleet tahi kuunnelleet, vastasi ukko-Lauri. - --- Eikö tämmöiset taikatemput olleet teistä syntiä? kysyi Risto. - --- Eikö mitä, vastasi ukko-Lauri. Ovathan ennen vanhaankin rohveetat -ja muut pyhät miehet tiedustelleet ja ennustelleet tulevaisia asioita. - -Risto katsahti Anttiin ja naurahti. Tämän huomasi ukko-Lauri ja sanoi: - --- Kyllä minä tiedän, ettet sinä Risto etkä sinä meidän Antti enempää -kuin Lippolan kirkonmiehen Juhanakaan usko taikatemppuja. Te kun -olitte sen pappilan maisterin koulussa vähän aikaa, niin hän teille -opetti sellaista uutta oppia, jota eivät meidän esi-isämme tunteneet -emmekä mekään tahdo tuntea. Mutta elämä on todellinen koulu, se -opettaa teidät ajan pitkään uskomaan mitä esi-isät ovat uskoneet; -muuten ette tässä elämässä toimeen tule. - -Risto ja Antti eivät näin juhla-aattona tahtoneet käydä kiistelemään -vanhan miehen kanssa, semminkin, kun he kokemuksesta jo tiesivät, -ettei peritystä luulosta niin hevillä luovuta, vaan moinen kiista -saattaisi synnyttää eripuraisuutta vanhain ja nuorten välillä. Siksi -he eivät puhuneet mitään, vaan vaikenivat ja kuuntelivat vanhain -tarinoita. Kun iltaa oli jo kulunut pitkälle, niin tehtiin tilat ja -käytiin makaamaan. Mauno-setä laittoi savivatiin yöksi kynttilän -palamaan. - -Uuden joulun aamuna ei tarvinnut nousta niin varhain kuin vanhan -joulun aamuna, sillä uutena jouluna ei menty niin varhain kirkkoon -kuin vanhana jouluna. Kukko jo lauloi kolmannen kerran, ja sitten -vasta noustiin. - -Kun aamutoimet oli tehty, alettiin tehdä kirkkoon lähtöä. Sillä -välin menivät tytöt kammariin kertomaan näkemiänsä unia toisilleen. -Sinne tuli Korjuksenkin nuorikko. Vanhemmat tytöt kertoivat unensa -ja arvostelivat niiden merkitystä, mutta ne eivät näyttäneet mitään -huomiota herättäneen. Sitten he kyselivät Kaisan unta. Kaisa ensin -vähän episteli, mutta virkkoi viimein: - --- Lippolan Juhana vei meiltä karitsan ja minä itkin sitä. - --- Sinä itse oletkin se karitsa, jonka Juhana viepi, sanoivat toiset -tytöt. - --- Eihän teilläkään entinen haittaa, jos hän vienee jommankumman -teistä, virkkoi Kaisa. - --- Saapi nähdä, mitä merkitystä on Kaisan unella. Minä kun ensimmältä -koettelin kertoa miehelleni untani, niin hän nauroi ja sanoi minulle: -Älä rupea narriksi; sillä joka unia uskoo, hän ajaa tuulta takaa. En -minä voi ihan sentään uskomatta olla, sanoi Korjuksen Mari. - --- Samanlainen uskomaton on Antti veljenikin, todisti Kaisa. - --- Ei taida Lippolan Juhanakaan sen uskovaisempi olla. Viime kesänä -kun kerrottiin, että Lahtelan vasikka on metsän peitossa, niin Juhana -ja meidän Antti tekivät pilkkaa koko asiasta, virkkoi Anni. - -Juuri kun tyttöjen pakinat alkoivat päästä leveimmilleen, tultiin -heitä käskemään laittautumaan, jos tahtoivat kirkkoon mennä. Tarinat -saivat jäädä toiseen kertaan ja kirkkoon piti kiirehtiä. - -Niemelästä lähdettiin kahdeksalla hevosella kirkkoon niin kuin -vanhana joulunakin. Nuorilla oli kellot ja kalkalot, vaan vanhoilla -ei niitä ollut. Hämärissä päästiin kirkolle. - -Kirkonmäellä toivottelivat lukkari, silta- ja jahtivoudit, kirkon- ja -lautamiehet sekä muut herraslehdellä olijat toisilleen hyvän huomenen -ohessa onnellista uuttavuotta. Rahvas kokonaisuudessaan ei tästä -tavasta mitään tiennyt. - -Kun jahtivouti tapasi lukkarin, joka oli vanhapoika, niin hän sanoi: - --- Onnellista uuttavuotta, akkavuotta, lapsivuotta. - -Tähän lukkari vastasi: - --- Ja minä toivotan sinulle: leskivuotta, läskivuotta, autuasta -armovuotta! - -Aamukellon soitua kokoontuivat kaikki pitäjän oltavimmat miehet -sakastiin. Kun rovasti tuli myös sinne, niin kaikki yksituumaisesti -kumarsivat hänelle ja sanoivat yhdestä suusta: - --- Onnellista uuttavuotta, rauhaa ja terveyttä! - -Rovasti kumarsi vastaan ja sanoi: - --- Onnellista uuttavuotta teillekin, hyvät ystävät! ja kätteli heitä -kaikkia. - -Kirkonmenon aikana pojat tiedustelivat toisiltaan, missä olisi -soveliain paikka illan leikeille. Kukin kyläkunnassaan kuului -tietävän jonkun semmoisen. Varsin pienissä kylissä, joissa ei tyttöjä -ollut kylliksi, ei päätetty pitää leikkejä, vaan pojat tuumivat -tulla johonkin suurempaan kylään ja tuoda parhaat piiat mukanaan; -rasimukset saivat jäädä kotiin makaamaan. - -Kirkossa taasen ei mitään niin hartaasti kuunneltu kuin väkiluvun -muutoksia viime vuonna. Varsinkin tytöt ja pojat panivat tarkoin -mieleensä, kuinka monta paria vihittiin avioliittoon viime vuonna. - -Kotiin mennessä ajettiin kilpaa samoin kuin vanhana joulunakin. - -Päivällisen perästä vanhemmat ihmiset kävivät ruokalevolle, vaan -nuoremmat lukivat kirjaa ja puhelivat päivän tapauksia. - -Illan suussa kokoontui kylän nuoriso Niemelään. Tytöt keskustelivat -hiljaa ja salaisuutenaan viime yönä näkemänsä unet, jotka antoivat -aihetta milloin rehakkaan nauruun, milloin ihmettelemiseen ja milloin -mihinkin mielenosoitukseen sen jälkeen millainen uni oli. Pojat -taasen keskustelivat pääasiallisesti joululeikeistä ja missä talossa -minkin kylän nuoriso leikkinsä piti ja minkä kylän pojat olivat -aikoneet mihinkin kylään leikkiin mennä. Sitten he kävivät Mäkelästä -kysymässä lupaa saada siellä pitää leikkejä. Sen saatuaan he -kysyivät tyttöjen äideiltä luvan saada viedä tyttöjä leikkipaikkaan. -Illallisen perästä kokoontui nuoriso leikkipaikkaan: likimmistä -naapureista käveltiin jalkaisin, vaan pitempimatkaisia tyttöjä -haettiin hevosella. Korjuksen Risto meni myös keralle nuorikkonsa -kanssa. - -Kun yhtä ja toista oli ensin leikitty, käytiin Toljan kehotuksesta -hanhisille. Lippolan Juhana kävi seisomaan selin peräpenkkiä vasten. -Hänen eteensä kävi Niemelän Kaisa, Kaisan eteen kävi Tolja ja Toljan -eteen Mäkelän Vappu jne. niin että poika tuli tytön ja tyttö pojan -eteen. Kun jono oli sillä tavoin muodostettu, kävi Korjuksen Risto -nuorikkonsa kanssa rivin eteen ottaen toisiaan kädestä kiinni ja -niin he muodostivat portin. Jonossa olijat olivat hanhia olevinansa -ja porttina olijat joutsenia. Joutsenet kysyivät yhtaikaa molemmat -ja hanhet taasen vastasivat yhtaikaa kaikki. Sekä kysymykset että -vastaukset sanottiin laulamalla, joka tapahtui näin: - - Joutsenet: - Mistäs tulet, kustas tulet, - hanhoseni valkea? - - Hanhet: - Meren rannalta, meren rannalta, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Mitä sieltä tekemästä, - hanhoseni valkea? - - Hanhet: - Poikiani pesemästä, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Pesitkös minunkin pojat, - hanhoseni valkea? - - Hanhet: - Olithan siellä itsekin, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Vai et pessyt poikiani, - hanhoseni valkea? - - Hanhet: - Niin, en pessyt poikiasi, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Mä sun merehen upotan, - hanhoseni valkea! - -Hanhet levittäen kätensä, ikään kuin lintu siipensä: - - Kyllä siipeni kannattavat, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Minä sun tulessa poltan, - hanhoseni valkea! - -Hanhet lyöden käsiään, niin kuin lintu siipiään: - - Kyllä mä sammutan tulesi, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Mä sun hirtän hirsipuuhun, - hanhoseni valkea! - - Hanhet haaristaen sormensa niinkuin lintu kyntensä: - - Kyllä kynteni ratkasevat, - joutseneni ylpeä. - - Joutsenet: - Mä sun portista pujotan, - hanhoseni valkea! - - Hanhet: - Jo oon siitä ennen käynyt, - joutseneni ylpeä. - -Samassa ryntäsi Lahtelan Jaakko, joka oli rivin etupäässä, porttia -vasten. Portti supistettiin niin ettei ryntääjä ensi kerralla -päässyt. Hän yritti toisella kerralla ja onnistui. Sitten tuli -Niemelän Annin vuoro. Hän oli jonossa seisonut Jaakon takana. Kovan -ponnistuksen perästä Anni pääsi vihdoin portin lävitse. Risto -nuorikkonsa kanssa meni penkille istumaan ja Jaakko Annin kanssa -kävi portiksi. Sitten he alkoivat laulun edellä kerrotulla tavalla. -Kun taas Jaakkoa ja Annia seuraava pari oli portista päässyt, he -kävivät portiksi ja Jaakko Annin kanssa pääsi penkille istumaan. Näin -pitkitettiin leikkiä siksi, kunnes kaikki jonossa olijat saivat olla -sekä joutsenena että hanhena tahi toisin sanoen jonossa ja portissa. - -Sitten käytiin istumaleikkiä: rahanjuoksua. Pitkä pöytärahi -nostettiin uunin rinnan ja peräpenkin välille ja pitkä lauta -pantiin jatkoksi, niin että se ulottui penkkiin kiinni. Siihen -piiriin istahti nuoriso, poika tytön ja tyttö pojan viereen. Tolja, -joka seisoi keskellä piiriä, antoi kopeekan rahan Ristolle. Risto -ynnä toiset piirissä olijat levittivät kätensä polvilleen siten, -että tytön käsi tuli pojan ja pojan käsi tytön käteen. Sitten he -hierasivat käsiä vastakkain ja muuttivat rahan kädestä toiseen. -Jokaisen hierauksen perästä he nostivat kätensä ylös ja läppäsivät -vastakkain muuttaen rahan toiseen käteen. Tolja koetteli seurata -rahan juoksua, joka kulki kädestä toiseen. Toljan eksyttämiseksi -laitettiin välistä raha kulkemaan edestakaisin. Vihdoin Tolja älysi -rahan olevan Tinnon Kaisan kädessä. Mitään virkkamatta Kaisa nousi -ja rupesi rahan hakijaksi. Tolja istautui Kaisan paikalle ja leikkiä -jatkettiin samalla tavalla. Jokainen koetteli rahaa säilyttää niin, -ettei hakija olisi sitä hoksannut. Kenellä vain hakija luuli rahan -olevan ja ilmoitti sen, hänen täytyi avata kätensä ja näyttää, oliko -raha hänellä tahi ei. Useasti kyllä hakija erehtyi, mutta se ei -haitannut mitään. Tarkastuksesta huolimatta pitkitettiin leikkiä ja -laulettiin seuraava uudenvuodenruno: - - Jo on mennyt mennyt vuosi, - viime vuosi vierinynnä; - menköhön tämäkin vuosi - muiden vuosien mukana! - Kuluneet ovat kuukaudet, - kulukoon tämäkin kuuhut! - Moni viikko vierähtänyt, - vierähtäköön tääkin viikko! - Monta päivää perätysten - eletty on tätä ennen. - Menköön vielä tämä päivä - muiden päivien mukana! - Mene, päivä, viere viikko, - alene Jumalan aika - - Tule tänne tyttöseni, - tule potra poikaseni! - Laulakaamme, soitelkaamme, - tehkäämme iloinen ilta. - Ei tässä surulla syödä - eikä huolin haukkaella, - tässä syödähän surutta, - haukatahan huoletonna. - Ei eletä huolen kanssa, - eletähän huoletonna. - - Mikä meidän eläessä - kun on kyllältä varoa: - kellarit teloja täynnä, - telat täynnä tynnyriä, - tynnyrit olutta täynnä, - puolikot on puolillansa. - Leipää kaikki laarit täynnä, - voita viisi leiviskätä, - liikkiö sianlihoa, - karpio kananmunia, - härän potka päälliseksi, - lammasnivuiset lisäksi. - - Täss on soitot seinimillä, - ilopillit ikkunoilla, - harput huilut kammarissa, - kanteleet kamanan päällä, - porokellot portin päällä, - rämppäkellot räystähillä. - Tanner täysi tanssijoita - keskipiha keikkujoita. - - Sopineeko miesten soitto, - miesten soitto, naisten laulu? - Kyllä sopii miesten soitto, - miesten soitto, naisten laulu: - tyttö tanssivi somasti, - poika polkevi kovasti. - Tyttö sievä ja soria, - poika potra ja koria. - Voisi nuo pariksi panna. - - Musta valkian varaksi, - lyhyt pitkän puolisoksi, - pieni suuren vastimeksi, - tuomi tuopin vanteheksi, - kapan lauaksi kataja. - -Kun rahanjuoksuleikki oli päättynyt, sanoi Tolja: - --- Käydäänpäs nyt läppäysrinkiä, jota emme ole koko joulunpyhinä -vielä leikkineet. - --- Tehdään niin, johan tässä ollaan istumaleikkiä pidettykin, vastasi -Risto toisten puolesta. - -Nuoriso kävi seisomaan piiriin tyttö pojan ja poika tytön viereen. -Korjuksen nuorikko jäi piirin ulkopuolelle. Hän käveli muutaman -kerran piirin ympäri. Vihdoin hän läppäsi kämmenellään miestään -selkään ja alkoi juosta edelleen minkä vain jaksoi. Risto läksi heti -juoksemaan toisaanne päin kuin nuorikkonsa. He koettivat kilvata, -kumpiko ennen ennättäisi aukinaiselle paikalle. Nuorikko ennätti -ensin ja Risto jäi läppääjäksi. Vähän aikaan käveltyänsä Risto -läppäsi nuorikkonsa sisarta Niemelän Sohvia, joka alkoi juosta ja -juoksikin niin rivakasti, että ennätti aukinaiselle paikalle ennen -Ristoa, jonka täytyi jäädä läppääjäksi uudestaan. Nyt hän koitteli -varmistaida, ettei enää kolmatta kertaa jäisi läppääjäksi, ja -siinä hän onnistuikin, sillä Törmälän Mari, jota Risto läppäsi, ei -hoksannut äkkipikaa lähteä juoksemaan, kun hän puheli Niemelän Antin -kanssa, joten Risto ennätti ennemmin aukinaiselle paikalle ja Mari -jäi läppääjäksi. Sillä tavoin jatkettiin leikkiä niin kauan kuin -halutti. Vihdoin Tolja sanoi: - --- Huvitelkaa nyt itseänne vähän aikaa tanssilla; sitten otamme -toiset leikit. Hän viittasi Ristolle, joka meni Toljan perästä -tupaseen. Toiset tanssivat sillä aikaa, kun Tolja ja Risto laittoivat -itsensä asuun. Tolja käänsi turkkinsa nurin, laittoi tyynyn -vatsallensa ja sitoi sen vyöllä kiinni. Sääriinsä hän sitoi pieniä -tiukuja ja vyöllensä kulkusia. Käteensä hän otti kepin, jonka päähän -hän laittoi vöyliset. Risto puki riihikon yllensä ja sitoi olkisen -vyön vyöllensä. Käteensä hän otti kepin ja selkäänsä tuohikontin. - -Tolja tuli ensin tupaan ja sanoi: - --- Koko leikkirahvas kokoontukoon peräpuolelle tupaa, nyt käydään -voutisille. - -Liikaten ja sauvansa nojassa kulkien tuli Ristokin tupaan, heitti -hatun päästään, meni Toljan luo, kumarsi ja valitti: - - Minä, minä köyhä vouti, - köyhä vouti, vaivainen vouti, - möin maani, join rahani. - Ei oo aittaan asiata - eikä tietä kellarihin; - niin mä jouduin kulkemahan, - kulkemahan, kerjäämähän. - Tytär varrelle valuvi, - toinen miehelle menevi: - ei oo sukkoa sukua, - eikä lakkia lajia - eikä halvinta hametta, - paitoa pahaistakana. - Lehmä kaatui, lammas kuoli, - kuoli valkoinen vasikka. - Apua anna rikas vouti! - -Tolja rikkaana voutina käveli edes takaisin, jotta kulkuset ja kellot -rämisivät. Toinen käsi oli puuskassa (lantioilla), toisella hän -kopisteli keppiä, jossa vöyliset helisivät, ja vastasi pönäkästi: - - Minä, minä rikas vouti, - rikas vouti, pramia vouti, - mull on rahaa, riistaa kyllä, - tavaroita tallellani: - on olutta puolikossa, - kivisessä kellarissa, - tammisen tapin takana, - sekä aitassa eloa - yllin kyllin syödäksemme, - syödäksemme, juodaksemme, - iloleikki lyödäksemme. - Paljon on vaatetta varalla - kaikille kasukkapäille: - pojilla on pulskat paidat, - tyttärillä tyyniverat. - Jos tavara loppuu, - lehmän korva leikataan, - hevon häntä tylsätään. - -Sitten rikas vouti antoi köyhälle voudille minkä mitäkin antimia niin -kuin lakkeja, kintaita ym. Ne köyhä vouti pisti konttiinsa, meni ulos -ja tuli vähän ajan perästä uudestaan. Rikas vouti sillä aikaa kohteli -röyhkeästi kansaa, joka vähitellen luopui hänestä; yksi toisensa -perästä meni köyhän voudin puolelle. Vihdoin yksin jääneenä rikas -vouti häpesi tyhmää kopeuttaan ja mennä töytäisi ulos tuvasta. Siihen -loppui se leikki. - -Kun lähtörinki oli tanssittu, leikkinuoriso läksi kotiinsa. - -Seuraavana päivänä oli vielä jonkunlainen puolipyhä, varsinkin niissä -taloissa, joissa oli uudenjoulunvieraita. Vasta päivällisen syötyään -läksivät vieraat kotiinsa, minkä perästä joulupahnat korjattiin. -Niistä taloista, joissa ei jouluvieraita ollut, korjattiin -joulupahnat jo murkinan jälkeen. - - - - -Loppiainen eli kolmen kuninkaan joulu - - - Sisältö: Uusille jouluille lähtö. Kirkossa käynti. Iltapuolen - vietto. Kivenpeitto. Nauriisilla olo. Hyttysillä olo. Myllysillä - olo. Kurki. Nimikkoleikki. Lähtörinki. - -Loppiaiseksi leivottiin ja paistettiin rukiista ja ohrasta leipää -ja tehtiin kahdenlaisia, oikeita (ryyni-) ja omena- (potaatti-) -piirakoita. Uudenjoulunvieraita tuli niihin taloihin, joilla oli -vävyjä, jotka eivät olleet syystä tahi toisesta voineet käydä uusilla -jouluilla. - -Niemelästä läksivät uusille jouluille Yrjö perheineen Savolaiseen, -Matti perheineen Velloseen ja Tuomas perheineen Peräkylään. Kaikki -alkoivat jo tehdä lähtöä puolelta päivältä, ja päivällisen perästä -oltiin valmiit matkaan. Isäntä antoi tuomislasin jokaiselle -parikunnalle: miehille oikeaa ja naisille punaista viinaa. Emäntä -laittoi puolestaan tuomisiksi rukiisen ja ohraisen leivän, -puolenkymmentä oikeaa piirakasta, rasiallisen voita ja lammasjalan. - -Isäntää oli myös kutsuttu perheineen Holttolaan, mutta hän lupasi -vasta kirkolta sinne mennä loppiaisena. - -Loppiaisen aattona pestiin tuvan pöydät, penkit ja rahit sekä -lämmitettiin sauna. Heiniä haettiin kotiin juhlan varaksi, halot -kannettiin tupaan, osa pantiin huohulaan kuivamaan ja osa jätettiin -pankon alle. Päreitä laitettiin kuivamaan sekä uuniin että hölkkiin. -Kuivat päreet pidettiin päreorsilla ja puolikuivat uunilla. - -Saunan jälkeen tuotiin jouluoljet tupaan, hajoitettiin ympäri -lattiaa, syötiin illallinen ja käytiin makaamaan. - -Kun aamutoimitukset oli tehty, lähdettiin Niemelästä kahdella -hevosella kirkolle, lautamies äitinsä ja vaimonsa kanssa sekä -ukko-Lauri vaimonsa ja Mari-ämmän keralla. Nuoret jäivät kotiin. - -Kirkossa paloivat kynttilät alttarilla, saarnastuolilla ja lukkarin -lehterillä. Väkeä oli kirkko täynnä, enemmiten vanhuksia, lapsia ja -niitä jotka eivät vanhana eivätkä uutena joulunakaan olleet päässeet -kirkkoon. - -Kirkosta päästyä koki jokainen niin pian kuin mahdollista -valjastaa hevoset ja ajaa kotiin. Lautamies seuralaisineen meni -Holttolaan, vaan toiset Niemeläiset ajoivat kotiinsa. Jäälle päästyä -ajoivat nuoret ja vähämieliset vanhemmatkin miehet kilpaa niin -hurjasti, että muutamain reet vierivät yhteen ja kaatuivat kumoon -sellaisella vauhdilla, että reessä olijat mennä hoilahtivat jäälle. -Maltillisemmat hevoset heti pysähtyivät, vaan houkimmat juoksivat -jäärantaan, jossa toiset kirkkomiehet ottivat ne kiinni ja pidättivät -siksi, kunnes omistajat tulivat niitä noutamaan. - -Kotiin päästyään kertoivat kirkkomiehet kuulumisensa. Siinä kyseltiin -ja virkeltiin ketä sukulaisia ja tuttavia oli ollut kirkossa ja mitä -virsiä veisattiin, kuka pappi oli saarnaamassa ja kuka alttarilla. -Naiset jakelivat tuomisiaan toisilleen ja virkkoivat, keneltä olivat -minkin piirakan tahi leipäpalan saaneet. Niitä sitten maisteltiin ja -kiiteltiin. - -Iltapuolella kokoontui useampia naapurin miehiä Niemelään. Nuoret -kertoivat kilpa-ajosta ja kokivat tehdä selkoa, kenen hevonen oli -kerkein ravaamaan ja kenen vikkelin nelistämään. Huutsen Antin -sanottiin olleen ensimmäisenä jäärannassa ja hän oli ylpeästi -huutanut: - --- Meitä on kaksi varmaa, minä ja meidän harmaa, tarkoittaen sillä -harmaata hevostaan. - -Ukkomiehet taasen muistelivat jouluilmoja kokien niiden johdosta -tehdä selkoa tulevan kesän ilmoista. - -Vähitellen alkoi kokoontua vieraan kylän poikia Niemelään. Illan -suussa kävivät nuoret leikkimään kivenpeittoa. Nuoriso istausi -perä- ja uunin rinnan penkeille. Lippolan Juhana haki kiven ja kätki -sen kouraansa niin, ettei kukaan sitä nähnyt. Sitten hän kävi koko -rivin päästä päähän, oli kätkevinään kiven jokaisen syliin ja sanoi -jokaiselle erikseen: - --- Peitä kivi, peitä hyvästi. - -Kun Juhana oli saanut kiven peittäneeksi, hän käski ensin -reunimmaisen pojan arvata kenellä kivi oli. Se kun ei sattunut -arvaamaan, niin sai seuraava tyttö arvata, aina vuoronsa perään -kukin. Joka arvasi, kenellä kivi oli, hän sai käydä kiven -peittäjäksi. Leikkiä pitkitettiin niin kauan kuin halutti. - -Leikin loputtua pyysivät pojat lupaa saada viedä tyttöjä leikkiin. -Ämmät kyllä antoivat siihen luvan, mutta Mauno-setä sanoi: - --- Kas tänä iltana eivät saa meidän tytöt eikä pojat mennä vieraisiin -tupiin leikkimään. Jos toiset tytöt ja pojat tahtovat meidän nuorten -kanssa leikitellä, niin tulkoot meidän tupaan. Kestäähän meidänkin -tuvan lattia keikkua. - --- Suur kiitosta hyvä Mauno-setä luvastasi! Jos vain totta puhut, -niin mielellämme me tulemme tänne, vastasivat pojat. - --- Oikein totta se on. Menkää vain kotiinne illalliselle ja tulkaa -sitten tänne jälleen. Lippolan Juhana, joka on talon sukulainen, -saa syödä täällä illallisen ja sitten jäädä meille yöksi, virkkoi -Mauno-setä. Ja niin tapahtuikin. Mari-ämmä ja Helka-ämmä menivät -naapuritaloon yöksi ja ukko-Lauri kävi omaan sänkyynsä makaamaan. -Mauno-setä laittoi tarpeellisen määrän kynttilöitä palamaan, katseli -vähän aikaa nuorten leikkiä ja meni sitten kammariin makaamaan. - -Kun leikkinuoriso oli ringissä, niin tulla tupsahtivat Miettilän -pojat kolmella hevosella Niemelään joululeikkiin. He tanssivat -ensimmäisen rinkitanssin päällysvaatteissa ja sitten vasta ringin -loputtua heittivät turkkinsa. Kun poikia oli näin muodoin karttunut -liian paljon ja tyttöjä oli vähän, niin haettiin Tinnon tytöt lisäksi -leikkiin. Näin paljoa leikkirahvasta ei ollut moneen aikaan ollut -koolla kuin nyt. Kun oli yhtä ja toista ensin leikitty, käytiin -sitten nauriisille. - -Nuoriso kävi istumaan lattialle piiriin, tyttö pojan ja poika -tytön viereen. Tolja otti korennon käteensä, käveli piirin ympäri, -koputteli korentoa lattiaan ja lauloi: - - Teen, teen aitaa: - rautaisilla aidaksilla, - vaskisilla vitsaksilla, - teräksisill seipäillä: - ettei varas pääse. - -Ympäri käytyänsä hän pysähtyi, käänsi korennon vaakasuoraan, nosti -sen vyötäistensä kohdalle ja sanoi: - --- Noin korkeaksi varkaan veräjä; joko se piisaa? - --- Ei vielä piisaa, vastasi Tinnon Martti. - -Tolja nosti yhä korkeammalle korentoansa väliin kysyen. - --- Jokos piisaa? - --- Jo piisaa, vastasi Martti viimein. - -Sitten Tolja sanoi: - - Tähän minä panen - kultaisen kurikan, - vaskisen vasaran, - hopeaisen nuijan - ja rukiisen leivän. - -Jos joku tulee varastamaan, niin ne putoavat muksahtavat päähän, -jotta varas kuolee siihen patuiseen paikkaan. - -Sitten tuotiin taikinapytty tuvan lattialle ja Tinnon nuorikko kävi -emännäksi tuvan penkille makaamaan. Tolja tuli varkaaksi ja pari -poikaa koiraksi naurismaata vartioimaan. - -Varas tulla hiipi koirien haukkuessa emännän luo, nykäisi häntä ja -sanoi: - --- Emäntä, emäntä, pääsi palaa, taikinasi happanee. - -Emäntä kavahti istualleen, alkoi sammuttaa päätään ja kysyi varkaalta: - --- Mitäs läksit? - --- Meiltä hävisi valkea karitsa ja minä läksin sitä etsimään, eikös -emäntä ole sattunut sitä näillä mailla näkemään? virkkoi varas. - --- Tuolla se näkyi murkinan aikana kävelleen meidän naurismaan aidan -vieressä. Mutta muista: naurista älä suinkaan varasta. Siihen on -pantu portin päälle - - Kultainen kurikka, - vaskinen vasara, - hopeainen nuija - ja rukiinen leipä, - -ne kun pudota puksahtavat päällesi, niin paikalla kuolet kurnahdat; -ei siinä auta mikään, sanoi emäntä ja meni taikinaansa hämmentämään. - -Varas lähti kävelemään naurismaan ympäri, vaan koirat häyheltivät -eivätkä tahtoneet laskea häntä kulkemaan. Nyt oli varas ottavinaan -taskustaan päistäriä ja heittävinään niitä koirain silmille sanoen: - - Sulje hiisi haukun suuta, - lempo koiran leukaluuta, - laita sulku suun etehen, - haitta hammasten välihin, - ettei ennen ääntä päästä, - miehen mentyä sivuitse. - -Samassa koirat vaikenivat ja kävivät makaamaan. Nyt varas otti yhden -nauriista ja kuljetti sen perämaan penkille. Vähän ajan perästä tuli -emäntä katselemaan naurismaata ja sanoi: - - Täss on käynyt kämppäkäsi, - varas vaaninut saloa, - ottanut omin lupinsa, - nakertanut naurihini, - kyllä minä keinon keksin: - panen aidan uudestaan. - -Sitten pani emäntä uudestaan aidan samalla tavalla kuin ensi -kerrallakin. Varas taasen tuli niin kuin ennenkin, ja vei nyt kaksi -naurista (pojan ja tytön) kerrallaan. Näin pitkitettiin leikkiä -siksi, kunnes naurismaalta nauriit katoamistaan katosivat, jonka -jälkeen leikki lopetettiin. - -Vähän aikaa tanssittua sanoi Tolja: - --- Nyt käydään hyttysille. - -Pojat ja tytöt kävivät rinnakkain seisomaan rinkiin. Tinnon nuorikko -otti lapasensa käteensä, leksi (telkki) yhdellä jalallaan ympäri -ringin ja lauloi: - - Hyttyy kannan, hyttyy kannan, - enkä virka kelle annan. - -Sitten hän pudotti salaa lapasensa miehensä taakse. Toisen kerran -leksittyään ringin ympäri ja päästyään miehensä kohdalle hän kavahti -miehensä selkään. Nyt hänen miehensä kantoi hänet ympäri ringin -samalle paikalle, josta he olivat lähteneetkin. Nuorikko kävi -miehensä sijalle seisomaan ja mies läksi hyttyä kantamaan, jota hän -teki samalla tavalla ja kavahti Mäkelän Vapulle selkään. Vappu taas -kantoi Martin ringin ympäri omalle paikalleen ja kävi itse hytyn -kantajaksi. Nuoremmille tytöille ja niille, joilla oli heikompi -ruumis, eivät pojat käyneet kannettavaksi, vaan laskivat takaapäin -kumpaisenkin kätensä tytön kaulaan ja niin menivät peräkkäin ympäri -ringin, pojan kädet tytön kaulassa. Tytöt kavahtivat jokaikinen sen -pojan kannettavaksi, jonka taakse olivat hytyn heittäneet. Kukaan -ringissä olija ei saanut katsahtaa taakseen. Jos joku uskalsi sen -tehdä, hän sai armotta jäädä ringistä pois. Ringissä olijat pojat -lauloivat tavallisesti: "Minun kultani kaunis on" sekä myöskin: - - Kuin mä laulan, niin mä laulan, laulan lystikseni, - minä otan sievän tytön omaksi kullakseni. - - Minun kultain valkoinen, se on kuin maitosieni, - muuten hän on mukava, vaikk onpi vallan pieni. - - Ei oo tytön pienuudesta, kun on muuten nöyrä, - rakkaus on rikkautta, vaikk ois kuinka köyhä. - - Mitä onpi rikkaus rakkautta vastaan? - Maasta kulta kotoisin, vaan sydän taivahasta. - - Älä kultain sitä sure, ettei aikoin tulla: - minulla on rikkautta, rakkautta sulla. - - Sinussa mun sydämeni kiinni riippuu aina: - milloin saanen omanani rintaani sun painaa. - - Elää sinun kanssasi ois mulla onni suuri: - rakkaus on lujempi kuin vankka linnan muuri. - - Jos vain sinut omakseni saavuttaa mä voisin: - silloin minä maailmassa onnellisin oisin. - - Kun mä katson silmihisi, joista lempi loistaa, - silloin voin mä mielestäni surut, huolet poistaa. - - Elä kultain ilolla ja kulje kunnialla: - kunniaton neito on kuin halmehessa halla. - - Elä siinä uskossa, jott mä en sua heitä: - jos en satu kuolemaan ja multa mua peitä. - - En voi sua mielestäni koskaan unehuttaa, - enkä tätä ajatusta voi mä koskaan muuttaa. - -Kun hyttysillä oloa oltiin kyllin leikitty niin käytiin myllysille. -Keskelle lattiaa nostettiin pitkä pöytärahi, jonka alle pantiin -pata. Tolja kävi vatsalleen rahille ja otti käteensä palikan, jota -hän pyöritti ympäri pataa sikäli kun mylläri käski. Se oli myllyn -jauhamista. Pari poikaa kävi seisomaan vastakkain pitäen korentoa -olallaan. Joka tahtoi jauhattaa, hän nousi korennolle kaksin haaroin -istumaan ja piti lujasti käsillään korennosta kiinni. Nyt kysyi -Tinnon Martti, joka oli myllärinä, korennolla olijalta, montako -säkkiä hän tahtoi jauhattaa. Kuinka monta säkkiä toinen sanoi -jauhattavansa, niin monta kertaa mylläri löi jauhattajaa tyynyllä -kintuille, niin että tämä heilahti korennon ympäri pää alaspäin. Kun -se oli tehty, mylläri käski myllyn jauhamaan. Ani harvat voivat pysyä -pystyssä, kun tyynyllä kintuille lyötiin, vaikka kokivatkin pitää -lujasti kiinni sekä käsillään että reisillään. Muutamat putosivat -tykkönään korennolta alas. Olivatpa muutamat tytötkin niin rohkeat, -että uskalsivat nousta korennolle jauhattamaan. Näin pitkitettiin -leikkiä niin kauan kuin jauhattajia riitti. Kun ei enää kukaan -tahtonut jauhattaa, lopetettiin se leikki. Raikas nauru seurasi joka -kerta, kun joku korennolta hoilahti alas päin tahi tykkönään putosi -lattialle. - --- Nyt saatte vähän aikaa tanssia, sitten aletaan uudet leikit, sanoi -Tolja ja meni Tinnon Martin kanssa ulos tuvasta tupaseen, jossa -turkki käännettiin nurin ja käärittiin vyöllä Toljan ympärille. -Tolja pisti oikean kätensä turkin hihaan ja otti käteensä härkkimen, -jonka ylä- ja alapuolelle oli sidottu pari päretikkua. Toinen hiha -käärittiin kiinni. Nyt oli kurki valmis, ja hihaan pistetty käsi -toimitti kurjen kaulan virkaa. Härkin oli nokka ja päreet suu. -Päreitä hän joko aukaisi erilleen toisistaan tahi sulki yhteen niin -kuin lintu nokkaansa. Tällaisena tuli kurki tupaan ja Martti, joka -aukaisi tuvan oven sanoi leikkinuorisolle: - --- Älkää pelästykö: nyt tulee kurki tattarihalmeeseen. Kaikki -kahahtivat katsomaan kurkea, joka ojenteli pitkää kaulaansa -ja availi nokkaansa tahtoen nyt yhtä, nyt toista nokata. Väki -pakeni sikäli kuin kurki kulki. Tytöt ja nuoremmat pojat nousivat -penkeille seisomaan ja rääkyivät peloissaan. Pojat koettivat ajaa -kurkea pois halmeesta, mutta kurki vain torjui vastaan ja tavoitti -nokallaan poikia. Kun oli aikansa näin temmelletty, ajettiin vihdoin -miesvoimalla kurki ulos, ja niin oli se leikki lopussa. - --- Nyt käykööt tytöt peräpenkille ja pojat pöydänpään penkille -istumaan ja sitten käydään nimikkoisille, sanoi Tolja käskevästi. -- -Nimikkoisilla oloa sanotaan paikoin haalisilla oloksi. - -Sanottu ja tehty. Tytöt istausivat peräpenkille ja pojat pöydänpään -penkille. Sitten tuli Tolja poikien luo, katsoi tyttöihin ja kuiskasi -Tinnon Martille korvaan: - --- Sinun nimikkosi on oma nuorikkosi. Ja niin hän virkkoi hiljaa -jokaiselle kuka tyttö kunkin pojan nimikko oli. - -Sitten Tolja meni tyttöjen luo ja sanoi: - --- Nyt armaat neitoseni saatte kunnian käydä poikia kumartamassa; -Tinnon nuorikko alkakoon. - -Nuorikko meni poikien luo, katsoi miestään vähän viekkaanlaisesti -silmiin ja kysäisi: - --- Sano hyvä Marttiseni, oletko sinä minun nimikkoni? - --- Kunhan kumarrat, niin sittehän sen näet, vastasi Martti nauraen. - -Nuorikko kumarsi miestään ja tämä kumarsi vastaan. Nuorikko -meni paikalleen ja sitten tuli seuraava tyttö kumartamaan. Hän -kumarsi, mutta ei osannutkaan omaa nimikkoansa. Hänelle polkaistiin -jalalla ja taputettiin käsillä. Hän meni nolona pois. Niin käytiin -järjestyksessä kumartamassa. Ken yhtyi nimikkoansa kumartamaan, -sille nimikkonsa kumarsi vastaan, ken kumarsi toisen nimikkoa, sille -tämä koputti jalkaansa tahi läppäsi käsiänsä. Kun koko rivi oli ensi -kerran käynyt järjestyksessä kumartamassa, niin toisella kerralla -kävivät ainoastaan ne, jotka eivät ensi kerralla onnistuneet. Jos ei -silloinkaan vielä onnistuttu, niin käytiin kolmannen ja neljännen -kerran tahi niin usein, että viimein yhdytettiin oma nimikko. - -Kun tytöt jokainen olivat löytäneet omat nimikkonsa, niin virkettiin -tytöille nimikot ja pojat kävivät tyttöjä kumartamassa samalla -tavalla. Leikin kuluessa laulettiin: - - Tuo on mun kultani, tuo valkotukka, - tuon posket hohtaa kuin mesimarjan kukka. - Ei ole maailmassa suloisempaa mulla, - kuin oman kultani ääni on kuulla jne. - -Kun tämä leikki oli loppunut, tanssittiin vähän aikaa -vastakkaistanssia ja viimein tehtiin lähtörinki. - -Tolja alkoi kävellä tuvan lattialla ja kutsui luokseen Tinnon -nuorikon, joka kutsui miehensä, tämä taas kutsui Niemelän Kaisan. -Kaisa kutsui Lippolan Juhanan jne., poika tytön ja tyttö pojan. Sillä -tavoin tuli koko nuoriso piiriin. Toljan määräyksestä kävivät ensiksi -piirin sisään nuorikko ja Kaisa. Piirissä kuljettiin verkalleen -eteenpäin ja laulettiin: - - Etsi omas nyt tästä joukosta, - etsi omas nyt tästä ringistä; - etsi nyt sinun hyväis ja hyväis. - -Nuorikko otti miehensä ja Kaisa otti Lippolan Juhanan piirin sisään, -jossa he tekivät laulun mukaan: - - Hyvää iltaa nyt sinun linnulles, - hyvää iltaa nyt sinun kullalles, - hyvää iltaa nyt sinun hyväis ja hyväis. - - Anna kättä nyt sinun linnulles, - tanssi, tanssi nyt sinun lintus kanssa, - seiso, seiso nyt sinun lintus kanssa, - polvin maahan nyt sinun lintus kanssa, - liken, liken nyt sinun lintujais, - kädet kaulaan nyt sinun lintus kanssa, - likistä nyt sinun lintujas, - suuta suikkaa nyt sinun linnulles, - nouse ylös nyt sinun lintus kanssa, - tanssi, tanssi nyt sinun lintus kanssa, - - ero ota nyt sinun linnultas, - ero ota nyt sinun kullaltas, - ero ota nyt sinun hyväis ja hyväis. - -Viimeistä säettä laulaessa antoivat parit kättä jäähyväisiksi, ja -nuorikko sekä Kaisa läksivät piirin sisältä. Martti ja Juhana, jotka -jäivät piirin sisään, ottivat itselleen uudet parin puoliskot ja -tekivät laulun mukaan samat temput kun ensi kerrallakin. Sitten -erosivat he taas vuorostaan ja jäljelle jääneet ottivat taas -uudet. Näin pitkitettiin leikkiä kukonlauluun asti. Tällä leikillä -lopetettiin koko joulut sekä pienet pyhät. - --- Nyt ei muuta kuin jokainen kotiin, riihikot päälle ja sitten -riihtä tappamaan, sanoi Tolja. - -Kaikki leikissä olijat pukivat päällysvaatteet yllensä ja läksivät -kotiinsa, kukin sen kanssa kuin oli tullutkin. - -Kun vieraat olivat talosta lähtenet Antti sanoi: - --- Tuokaas tytöt ruokaa; haukataan tässä vähän ennen maatapanoa. -Minun suoliani nälkä kurnii ja nälkäistä ei nukuta. Sitten saamme -maata pökötellä päivään asti. Ei meillä ole vielä riihen puimista -täksi aamuksi varustettu. - -Tytöt tekivät käskyn mukaan ja sitten haukattiin halulla, sekä oman -talon nuoriso kuin myöskin Lippolan Juhana, joka oli jäänyt taloon -Mauno-sedän pyynnöstä. - -Seuraavana päivänä, Hiiva-Nuutina, kävivät ukkomiehet naapureista -"hiivoja kolistelemassa". Sitten vasta lekkerein pohjat lerottiin -ja puolikoita pyllisteltiin, tasailtiin viimeiset jouluviinat ja -laskettiin hiivaiset oluet. Lapset ja nuorukaiset näyttivät olevan -pahoillaan, kun joulut loppuivat. Miehet puhelivat viimeisiä viinoja -ryyppiessään rahtiin lähdöstään, kotitöistään jne. Naiset taasen -juttelivat käsitöistään ja karjastaan. Nuorukaisilla oli paljon -puhumista joululeikeistä, kuka tyttö kenenkin pojan kanssa oli -tanssinut ym. - -Iltapuolella korjattiin joulu-ukko pöydänpään nurkasta, karistettiin -keot laesta ja vietiin navettaan karjanalaisiksi. Illan suussa -tulivat sekä uusijouluvieraat kuin myöskin muut kylässä olijat -kotiinsa. Kun lapset virkkoivat isäntäväelle Niemelässä olleen -joululeikit loppiaisiltana sanoi vanha emäntä: - --- Kun on kissat poissa, niin on hiiret valloillaan. - -Illalliseksi syötiin aattolohkon tähde ja kylvettiin sauna. Näin -lopetettiin sekä vanhat joulut että pienet pyhät. Täten päättyi -joulunvietto. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 1: Joulun vietto, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56091-8.txt or 56091-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/0/9/56091/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56091-8.zip b/old/56091-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ec5c95a..0000000 --- a/old/56091-8.zip +++ /dev/null |