diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55755-8.txt | 16621 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55755-8.zip | bin | 251006 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 16621 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..933afe8 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55755 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55755) diff --git a/old/55755-8.txt b/old/55755-8.txt deleted file mode 100644 index fce0b88..0000000 --- a/old/55755-8.txt +++ /dev/null @@ -1,16621 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Eerik XIV ja Juhana III: II. Pimeys, by -Louise Stjernström - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Eerik XIV ja Juhana III: II. Pimeys - Historiallis-romanttinen kuvaus - -Author: Louise Stjernström - -Release Date: October 15, 2017 [EBook #55755] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK XIV JA JUHANA III: II. *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -EERIK XIV JA JUHANA III: II. PIMEYS - -Historiallis-romanttinen kuvaus - - -Kirj. - -CARL BLINK [Louise Stjernström] - - -Suomennos - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Uusi kuningas. - 2. Neljäkymmentä. - 3. Poissa ja kotona - 4. Huima jahti. - 5. Ihmisteurastusta. - 6. Kuningatar. - 7. Sture-suku. - 8. Eräät jäähyväiset. - 9. Syy ja seuraus. -10. Enemmän katolisuutta. -12. Pontus de la Gardie. -13. Perhekuvaus. -14. Juonia. -15. Sanasta työhön. -16. Jousi jännittyy. -17. Mikä on tarkoitus? -18. Kustaa Eerikinpoika. -19. Lehti kääntyy. -20. Hyrrä. -21. Kaarle Henrikinpoika Horn. -22. Mielenhäiriö. -23. Voimakas käsi. -24. Viimeinen. - - - - -1. - -UUSI KUNINGAS. - - -Vihdoinkin! Vihdoinkin hän oli saavuttanut tavoittamansa päämäärän, -sen päämäärän, joka oli kangastanut hänen mielikuvituksessaan, josta -hän öisin oli uneksinut. - -Mikäpä olikaan hänen nelivuotisen vankeutensa aikana estänyt hänen -rohkeutensa lannistumasta? - -Se oli kruunun toivo; hän toivoi saavansa kostaa, verisesti kostaa -vihatulle veljelleen. - -Tehdäkseen uskolliselle, uhrautuvalle Katariinalleen mieliksi hän -syventyi tutkimaan katolisen opin salaperäisyyksiä, antautuen tähän -yhtä paljon hänen tähtensä kuin sitä tyhjyyttä täyttääkseen, jota -tunsi rinnassaan. - -Juhana oli oppinut herra, mutta ei mikään ajatus, jota ei voi -sovelluttaa todellisuuteen tai uskoon, kykene ymmärrystä valistamaan, -vaan se päinvastoin pimittää. - -Joka siis _tutkiskelee_ uskontoa, hän ei koskaan oivalla sen sisintä -totuutta. Oppimattomien joukossa tapaakin sentähden parhaat kristityt. - -Alttiimmat palvelijansa on katolisuus aina saanut naisista. - -Katariina Jagellotar oli synnyltään katolinen. Kukat, kynttilät -ja suitsutukset olivat lapsuudesta asti hurmanneet hänen -mieltänsä; pyhät messut ja laulut, pyhimystenpalvelukset ja ripit, -munkkikulkueet, pyhiinvaellukset ja luostarit samalla kertaa -viekoittelevine ja kammottavine salaperäisyyksineen täyttivät hänen -nuoren sielunsa toisinaan viehätyksellä, toisinaan vavistuksella. - -Sekä hänen rippi-isänsä että piispa ja papit hänen veljensä hovissa -olivat ihastuksissaan siitä, että hän piti nuoresta ruotsalaisesta -herttuasta. - -Rippi-isähän se lopulta sai Sigismundin antamaan suostumuksensa -avioliittoon. - -Eikö hän olisi kiitollinen tuollaisesta myötävaikutuksesta, ja eikö -hän ilolla kuvittelisi mielessään jotakin sellaista, että juuri hänen -kauttansa ainoa autuaaksitekevä kirkko saavuttaa entisen valtansa -Ruotsissa? - -Ja hän oli tarkoittanut täyttä totta, sitä osoitti jo alussa se -kiihko, jolla hän ryhtyi kaikkiin uskontoa koskeviin kysymyksiin. - -Mutta katolinen usko on hyvin käytännöllistä, eikä se kiellä -tunnustajiaan katsomasta omaa parastaan, mitä maallisiin etuihin -tulee. - -Katariina rouva saattoi sentähden hyvällä omallatunnolla neuvoa -Juhanaa heittämään veljensä herruuden ja koettamaan saada Suomen -vapaaksi ja itsenäiseksi. - -Olisiko sen hintana ehkä tuhansien ihmisien henki? On tuskin -luultavaa, että Katariina ajattelikaan sitä. - -Kun seurauksena tästä oli tappio ja vankeus, oli hän vain uskollinen -puoliso. - -Mutta vankeudessa hän alkoi taas tehdä käännytystyötään, ja nyt -voimakkaammin, häiritsemättömämmin kuin ennen. - -Ja samalla hän kiihotteli sekä omaansa että puolisonsa vihaa tuota -veljeä kohtaan, joka oli heiltä riistänyt vapauden ja kaiken -elämänilon. - -Polvistumisten ja messujen välillä he punoivat kostotuumiaan. - -Jos siinä ehkä oli jotakin väärää, niin saihan sitten ostaa kaikki -syntinsä anteeksi. - -Katoliselle ovat kaikki tiet avoinna. - -Loistavasti ja komeasti he nyt muuttivat Tukholman linnaan. - -Leskikuningatar oli jo sijoittunut Strömsholmaan, jonka kuningas -Kustaa kuolinvuoteellaan oli määrännyt hänelle leskentilukseksi. - -Prinsessa Elisabet oli seurannut häntä. - -Uuden kuningattaren sydän sykähteli ilosta ja ylpeydestä. Mutta uusi -kuningas näytti melkein siltä, kuin hänessä olisi ollut kuumetta. Se -ilmeni hänen katseessaan, äänessään, kiihkeässä hengityksessään ja -lyhyissä vastauksissaan. - -"Mikä sinua vaivaa, Juhana?" kysyi Katariina ihmetellen. - -"Kaarle ei ole tyytyväinen." - -"Suostu kaikkeen, mitä hän pyytää." - -"Myöskin kruunuun?" - -"Sen on valtaneuvosto antanut yksin sinulle." - -"Niin, ja hän on siihen antanut suostumuksensa." - -"Sigismund tulee seuraajaksesi, mitä voit vielä toivoa?" - -"Aina jotakin. Mitä luulet aatelin puolestaan vaativan?" - -"Uusia etuoikeuksia, mutta anna heille niitä ilolla. Kuninkaallisia -pitoja, joihin ei halpasukuisia lasketa. Jätä semmoiset minun -asiakseni." - -"Niinpä kyllä, mutta -- Eerik?" - -"Hän on vankeudessa." - -"Niin, mutta..." - -"Mitä pelkäät?" - -"Että hän ehkä pääsee vapaaksi." - -"Estä se kaikin mahdollisin keinoin!" huudahti Katariina kiihkeästi. - -"Minä teen mitä voin." - -"Miksi et, Juhana..." - -"Mitä tarkoitat?" - -Hän katsoi kuningasta pitkään. - -Tämä kätki päänsä käsiinsä ja itki. - -"Ole mies", sanoi kuningatar, "äläkä näe kummituksia keskellä -päivää." Sitten hän lähti pois jättäen Juhanan. - - * * * * * - -Juhana kiiruhti kirjoittamaan sisarilleen, että hänet oli nyt -nimitetty Ruotsin kuninkaaksi. - -Säädyt kutsuttiin koolle Upsalaan heinäkuun 10 p:ksi 1569. - -Jo sitä ennen oli Eerikin aikana surmattujen herrain kuolemantuomio -peruutettu. - -Sten Eerikinpoika Lejonhufvudin leski ja lapset korotettiin -kreivilliseen säätyyn. Sture- ja Brahe-sukujenkreivikuntia -laajennettiin, vielä useampia vapaaherra-arvoja annettiin, -valtiodrotsin virka uudistettiin ja annettiin kreivi Pietari Brahelle. - -Kaksi päivää ennen kruunaustansa kuningas julkaisi aatelisille -antamansa etuoikeudet, "koska aateli oli suostunut siihen, että -Ruotsin valtakunta saa olla ja pysyä sellaisena kuin se nyt on, -perintövaltakuntana." - -Samalla lupasi hänen kuninkaallinen majesteettinsa "antaa ja -varata sekä ruhtinaille, kreiveille, vapaaherroille, ritareille -ja aatelisille että kaikille muillekin, kullekin säätynsä mukaan, -sellaisia etuoikeuksia, joita he kauan olivat halunneet ja pyytäneet, -joten he saisivat hyvityksen siitä suopeudesta ja uskollisuudesta, -jota he aikaisemmin kuninkaan rakkaan isän aikana ja aina -sittemminkin ovat kunniallisesti osoittaneet ja tästälähin aina -tahtovat osoittaa". - -Mitään erityisiä vapauksia aatelittomille säädyille ei sen sijaan -kuulunut. - -Kaarle herttuakin saapui Upsalaan. Mutta ei edes Katariinan -kohteliaisuuskaan voinut karkoittaa pilveä hänen otsaltaan; hän -vahvisti ennen antamansa sitoumuksen, että pitää veljensä oikeana -herranaan ja Ruotsin valtakunnan kuninkaana sekä hänen kuolemansa -jälkeen Sigismundin tai, jos kuninkaalle syntyisi useampia poikia, -sen heistä, jonka Juhana testamentissaan siihen määräsi. - -Tämän vastineeksi hän vaati vielä uudelleen vakuutta -"ruhtinaskunnallemme ja vallanperimys-oikeudellemme aivan sen -mukaan kuin meidän autuaasti nukkuneen rakkaan herra isämme -testamenttisäädös siitä määrää". - -Kaikkeen tähän suostuttiin, ja lisäksi hän sai korvaukseksi -Strömsholman sijaan Vassbon ja Vallan kihlakunnat Länsigöötanmaassa -ynnä 5,000 markkaa hopeassa osuudekseen kuningas Kustaan -jälkiperuista. - -Mutta läänityksistä huolimatta ei herttua kuitenkaan tullut omaisiaan -askeltakaan lähemmäksi. - -Hän oli ja pysyi samana kylmänä ja tyynenä tarkastelijana kuin -ennenkin ja pyysi Juhanaa vain "veljellisesti ottamaan varteen" ne -neuvot, joihin hän toisinaan katsoi olevan aihetta. - -Kruunausjuhlallisuuksien loistoa lisäsi sekin, että nyt oli myöskin -kuningatar kruunattavana. - -Laurentius Pietarinpoika, vanha, vielä voimakas arkkipiispa, toimitti -kruunauksen, joka tapahtui kellojen soidessa ja onnittelulaukausten -pamahdellessa kaikella sillä loistolla ja komeudella, joka -sellaisissa tilaisuuksissa on tavallista. - -Kaarle herttua vannoi uskollisuudenvalansa ja hänen jälkeensä aateli -ja papit. - -Sitten juhlakulkue palasi linnaan. - - - - -2. - -NELJÄKYMMENTÄ. - - -Suuri joukko ylimyksiä meni aivan kaupungin ulkopuolella olevaan -majalaan, jossa suurin ja paras huone oli heille luovutettu. - -He tulivat kukin erikseen ja vetivät etuhuoneessa silmilleen pienen -puolinaamarin, ennenkuin astuivat varsinaiseen vierashuoneeseen. - -Pöytä oli komeasti katettu, ja pulloja, ruukkuja ja maljoja oli -joukoittain. - -Kukin istuutui heti ja kävi herkkuihin käsiksi. - -Kun useimmat olivat harvoin tai eivät milloinkaan käyneet Upsalassa -ja pelättiin kaikenmoisia jälkiseurauksia, oli jo edeltäkäsin sovittu -siitä, ettei mitään nimiä saanut mainita. Kutakin oli lyhyesti -nimitettävä saamansa numeron mukaan. - -Joka lautasella oli numero. - -Kaikki ritarinauhat otettiin heti sisääntultaessa pois ja pistettiin -taskuun. Miekat jätettiin erityiseen huoneeseen. - -Kun suurin nälkä oli tyydytetty, otti se, joka oli saanut ensi -numeron, ruukun, täytti maljansa ja antoi ruukun sitten naapurilleen. - -Seuraava teki samoin. Joka ruukku oli kahta henkilöä varten. - -"Hyvät herrat", sanoi numero yksi nousten seisomaan, "Ensi maljamme -on kuninkaan." - -Kaikki nousivat paitsi kuutta. - -Se näytti herättävän huomiota, mutta mitään huomautuksia ei lausuttu. - -Muut joivat toistaen "kuninkaan malja!" jonka jälkeen he laskivat -pikarinsa alassuin pöydälle ja asettuivat paikoilleen. - -Samassa nousi yksi kuudesta äskenmainitusta ja kohotti maljansa -sanoen: - -"Kuninkaan malja!" - -Muut viisi nousivat heti. "Kuninkaan malja!" toistivat he kuorossa. -Sitten pikarit kääntyivät alassuin, ja he asettuivat paikoilleen. - -"Ei voi kieltää, että saamme paljosta olla kiitollisia kuninkaalle", -sanoi eräs enemmistön mies; "tästälähin tarvitsee rälssimiehen pitää -sodan aikana vain yksi vakinainen ratsumies jokaisesta 400 markasta, -mitä hänellä on vuotuista tuloa perintötilastaan." - -"Jos sotaa käydään ulkomailla, on ratsumiehen palkka maksettava vain -kahdelta viikolta, sitten se tulee kuninkaan asiaksi", lisäsi toinen -samaan puolueeseen kuuluva. - -"Rauhan aikana on aateli vapautettu puolesta sotapalveluksesta", -huomautti kolmas. - -"Jokainen aatelismies on omasta puolestaan aina vapautettu -sotapalveluksesta", huudahti neljäs. - -"Enemmän, hyvät herrat, enemmän!" kuului vähemmistöstä. - -"Meidän etumme eivät ole vielä tähän loppuneet", puuttui taas -puheeseen ensimäinen. "Rälssitalonpoikien sakkorahat on tähän -asti jaettu kuninkaan ja neuvosherrain kesken. Tästälähin ei tule -kuninkaalle mitään, vaan kreiveillä, vapaaherroilla ja ritareilla on -yksin tämä oikeus perintötiluksillaan." - -"Jokaisella rälssimiehellä on samoin tästälähin oikeus kantaa -talonpojiltaan tuomarille ennen tulleet sakkorahat", intti toinen. - -"Ei ketään muita kuin aatelismiehiä saa määrätä tuomareiksi", -huomautti kolmas. - -"Kuningas oli pidättänyt vain muutamia kihlakunnanoikeuksia -jokapäiväisille hovipalvelijoilleen, olkootpa ne aatelisia tai ei", -lisäsi muuan enemmistön miehistä. - -"Se näyttää osoittavan, että virat ovat olemassa tulojen tähden", -huomautti eräs vähemmistöstä. - -"Kukapa muuta sanookaan?" - -Yleistä naurua. - -"Hyvät herrat, juokaamme kukin oma maljamme!" - -Se hyväksyttiin kaikuvilla suostumushuudoilla. - -Eräs vastustajista huomautti: "Mutta mitäpä jos kirjuriluokka uhkaa -tunkeutua aatelin ikivanhoihin oikeuksiin kaikkien tuottavien -virkojen suhteen?" - -"Sen vahingon voimme korvata monessa muussa suhteessa", vastasi eräs -enemmistöläinen; "aatelistolla on oikeus kaupankäyntiin ulkomaisten -kauppiasten kanssa, ja tästä oikeudesta se ei koskaan hellitä." - -"Mutta jos kuninkaan mieleen juolahtaisi ensi vuonna peruuttaa mitä -hän tänä vuonna on tuhlaillen myöntänyt, miten sitten käy?" - -"Hän ei uskalla sitä." - -"Jos hän saisi tiedon tästä kokouksesta, voisi hänen päähänsä -pälkähtää panna meidät kaikki vankeuteen." - -"Sen hän kai tekisi kuninkaallisesti kestitäkseen meitä linnassaan; -muuhun vankeuteen ei aatelismiestä voi panna, olkoonpa vaikka kunnia -ja henki kysymyksessä." - -"Ei ole monta vuosikymmentä siitä, kun aatelismies oli kuninkaan -arvoinen." - -"Jos se riippuu syntyperästä, niin..." - -"Tässä ei ole mitään sukupolvia." - -"Eerikillä oli niitä äidin puolelta." - -"Eerik oli mielipuoli, sanoi hänen oma veljensä." - -"Se menee perintönä." - -"Hiljaa! Kuningattaren malja, hyvät herrat!" - -Kaikki joivat sen seisaallaan. - -"Komea rouva." - -"Vielä komeampi herra." - -"Ei semmoinen kuin Eerik." - -"Totta se." - -"Muistuttaa äitiään." - -"Niin sanotaan." - -"Oletteko kuulleet sanasutkausta?" - -"Mitä?" - -"Joku neuvoi häntä ottamaan pois kaikki Eerikin kuvat; nehän muka -voivat herättää kapinallisia ajatuksia." - -"Ei ole mahdotonta." - -"Antaa niiden olla, vastasi Juhana. Se Eerik, joka on riippumassa, ei -pane minua riippumaan." - -"Eipä ole niin varmaa, Eerikillä on ystäviä." - -"Ei ketään aatelistossa." - -"Ne hän on menettänyt." - -"Sture-murhain tähden." - -"Naimisensa tähden." - -"Etupäässä juuri naimisensa tähden." - -"Niin, se teki hänet mahdottomaksi." - -"Ja aukaisi tien Juhanalle." - -"Sentähden tämä onkin sanonut: 'Kansani käsivarret ovat paras -turvani'." - -"Kuuluupa korealta." - -"Niinkuin kaikki kilisevät kulkuset." - -"Älkäämme tuomitko liian aikaisin." - -"Mutta pitäkäämme silmät auki." - -"Niin tehkäämme." - -"Yksi tilaisuus luiskahti käsistämme." - -"Ne, joiden olisi pitänyt toimia, olivat toimettomia." - -"Oli unohdettu kesäkuun 15:s 1566." - -Salissa syntyi äänekäs hälinä. - -"Niilo Sturea ei unohdeta koskaan." - -"Silloin olisi ollut sopiva hetki." - -"Ei kenenkään nimellä ole sellaista kaikua." - -"Ei kannata puhua asiasta, jota ei enää käy muuttaminen." - -"Voihan siitä jotakin oppia." - -"Jos silloin olisi toimittu, olisivat vanhat hyvät ajat jo palanneet." - -"Näyttääpä siltä, että ne palaavat." - -"Sentähden että hän tuolla ylhäällä pelkää. Mutta miten käy, kun -pelko haihtuu?" - -"Hän on yhtä epäluuloinen kuin Eerik." - -"Hänellä on suuremmat syytkin siihen." - -"Pitäkäämme ajasta vaari." - -"Pitäkäämme silmällä häntä." - -"Entä sitten?" - -"Kokoontukaamme joskus." - -"Niin, kokoontukaamme joskus." - -"Milloin ja missä?" - -"Ensi vuonnako?" - -"Se on liian pian." - -"Siksi ei ole mitään tapahtunut." - -"Kolmen vuoden perästäkö, 1572?" - -"Niin, niin, kolmen vuoden kuluttua." - -"Ei mitään vuosimäärää, tapaukset määrätkööt." - -"Missä?" - -"Ei täällä." - -"Ei, ei", kuului useita ääniä. - -"Linköpingissä." - -"Niin, niin, Linköpingissä, heinäkuun 10 p:nä." - -"Heinäkuun 10:ntenä 1572", toistettiin miehissä. - -Numero yksi taputti käsiään; tuli täydellinen hiljaisuus. - -"Me tiedämme, että täällä on eri mielipiteitä, mutta silti ei -tarvitse olla ketään pettureita." - -"Ei, ei!" - -"Mutta semmoisia voi olla samanmielistenkin joukossa, ja sentähden on -ryhdyttävä varokeinoihin." - -"Niin, mutta mihin?" - -"Kukin meistä tuntee joitakuita läsnäolijoista." - -"Niin, useimmatkin heistä!" - -"Otaksukaamme, että minä epäilen jonkun tahtovan kavaltaa meidät -ja uskon havaintoni kahdelle, jotka ottavat tutkiakseen, miten -asianlaita on; jos silloin heidän lausuntonsa käy samaan suuntaan, -mitä on silloin tehtävä?" - -"Kavaltaja saakoon surmansa!" - -Muutamaksi silmänräpäykseksi tuli täydellinen hiljaisuus. - -"Onko se jokaisen mielipide?" - -"On!" - -"Tahdotteko vannoa sen?" - -"Tahdomme!" - -"Tuokaamme muutamia miekkoja." - -Niin tehtiin. Kaikki miekankärjet laskettiin vastakkain, ja kukin -vannoi vaitioloa ja uskollisuutta. - -"Montako meitä on?" kysyi ensimäinen. - -Laskettiin: "40!" - -"Hyvä! 'Neljäkymmentä' olkoon seuramme nimi. Jos kolme meistä -katsoo syystä tai toisesta välttämättömäksi kaikkien kokoontua -neuvottelemaan ennen määrättyä aikaa, niin piirrettäköön kadunkulmiin -ja aitauksiin jokaisessa Ruotsin kaupungissa 40 sekä sen jälkeen -kaksi tai kolme numeroa merkitsemään kuukautta ja päivää, siis esim. -'40 320'." - -"Maaliskuun 20 p." - -"Aivan oikein! Onko vielä mitään lisättävää?" - -"Ei!" huudettiin joukolla ja sitten erottiin toistensa käsiä -pudistellen. - - - - -3. - -POISSA JA KOTONA. - - -Heti Upsalasta palattuaan saivat kuningas ja kuningatar useita -kirjeitä kuningas Eerikiltä. - -Hän rukoili heitä, etteivät he kostaisi pahaa pahalla, vaikka -olivatkin paljon kärsineet ollessaan hänen vankeinaan. - -Eräässä toisessa kirjeessään hän pyysi, että Juhana antaisi hänen -vaimonsa ja lastensa kanssa viettää päivänsä Färingsössä erillään -maailmasta. Hän lupasi, ettei lähde sieltä koskaan ilman lupaa. -Sitten hän muistutti herttuattarelle, miten kruunu ja kahleet olivat -heidän kesken vaihtuneet, mutta kiitti Jumalaa, että oli joutunut -veljensä käsiin. Hän ei tahtonut vedota ansioihinsa, hän tahtoi vain -turvautua Katariinan lempeyteen, että tämä vaikuttaisi herraansa ja -auttaisi hänen onnettoman veljensä vankeudesta pois. - -Mutta kaikki kirjeensä osoitti vanki sokaistuna "valtionhoitajalle" -ja "herttuattarelle"; hänen oma turhamaisuutensa oli niin suuri, -ettei hän käsittänyt, että _heidän_ turhamaisuutensa voisi karkoittaa -kaikki säälin tunteet. - -Miten harmistuneina he olivatkaan silmäilleet päällekirjoitusta, -miten halveksien lukeneet kirjeen sisällyksen! - -"Ei kannata vastata mitään!" huudahti Katariina. - -"Ei saakkaan vastata", lisäsi Juhana. - -"Herttuatar!" - -"Valtionhoitaja!" - -"Kuningas!" huudahti Katariina säihkyvin silmin. - -"Kuningatar, Ruotsin kuningatar!" vastasi Juhana. - -Katariina huokasi nostaen silmänsä taivasta kohden. "Hänellä on -paljon velvollisuuksia", sanoi hän. - -"Entä sitten minulla, kuninkaalla. Minun täytyy lähteä sotaväen luo." - -"Sotaa, ei koskaan muuta kuin sotaa!" - -"Me emme voineet hyväksyä tanskalaisten vaatimuksia. Voisiko Ruotsi -luopua kaikista liiviläisistä alueistaan ja maksaa sotakustannuksia; -eikä siinä kyllin, pitäisikö Ruotsin vielä heretä vaatimasta omakseen -tanskalaisia maakuntiakin? Se on melkein liian paljon pyydetty." - -"Minkä vastauksen kansa antoi?" - -"Sen, että he tahtoisivat antaa tanskalaisille ruutia, kuulia ja -pistimiä." - -"Eikö Ruotsin laivastosta ole vielä saapunut mitään tietoja?" - -"Ei, mutta minä luotan Gabriel Oxenstjernaan." - -"Kuka on Tanskan amiraalina?" - -"Peder Munk. Hän oli aikaisemmin liikkeellä kuin ruotsalaiset ja on -luultavasti käyttänyt hyväkseen sitä." - -"Hyvinpä kyllä, kunhan vain veljesi, herttua, ei tekisi samalla -tavalla." - -"Pontus de la Gardie on hänen kanssaan." - -"Karkuri!" - -"Minä luotan häneen." - -"Niin minäkin, kun hän on saapuvilla." - -"Etkö muuten?" - -"Silloin syntyy minussa epäluuloja." - -"Minä tahdon itse nähdä ja päättää." - -Niin pian kuin sotajoukot olivat kokoontuneet, lähti Juhana, -luvattuaan ensin puolisolleen ilmoittaa mitä sotaretkellä tapahtui. - -Mutta Katariina oli jo vankeudessa oppinut palvelijainsa välityksellä -hankkimaan itselleen tietoja sotanäyttämöltä;, ja ennen kuin kuningas -hän tiesi Kaarle herttuan hävityksistä Skånessa. Hän tiesi, että -useita kaupunkeja Tanskan alueella oli poltettu ja että Kaarle oli -kaikkialle kirkkojen oviin kirjoituttanut: - -"Kaarle herttua, kuningas Kustaan poika, kostavan kohtalon -sallimuksesta." - -Että hän tällä luultavasti tarkoitti sitä petollista menettelytapaa, -jota tanskalaiset aina olivat ruotsalaisia kohtaan osoittaneet, se -ei Katariinasta paljoa merkinnyt, mutta hänestä näytti melkeinpä -valtiokavallukselta, että Kaarle oli siihen pannut oman nimensä eikä -kuninkaan. - -Mutta Kaarlella oli lujempi tahto kuin Juhanalla. Hän tiesi -mitä tahtoi, ja täytyipä kuningattarenkin luoda silmänsä maahan -väistääkseen hänen läpitunkevia katseitaan. - -Juhana saa kai olla olevinaan hänen toimiaan huomaamatta, ajatteli -Katariina, ja myöntää hänelle paljonkin. Onhan Kaarle toki suostunut -siihen, että hänen veljellään on yksinomainen oikeus kruunuun ja -että Sigismund tulee hänen vallanperijäkseen. Kaikki muut olivat -pikkuasioita, ja Katariina päätti kyllä ylläpitää rauhaa heidän -välillään. - -Hänen udellessaan uutisia ja tehdessään suunnitelmia, jotka hän -myöhemmin osaksi toteuttikin, jatkui sotaa sekä maalla että merellä. - -Samana päivänä, jolloin kruunausta vietettiin Upsalassa, pommitti -Tanskan laivasto Räävelin kaupunkia anastaen hyvin monta sekä -ruotsalaista että ulkomaista laivaa. - -Maalla etenivät Daniel Rantzow ja Frans Brockenhusen Varbergiä kohden. - -Urhoollinen Bo Birgerinpoika Grip oli siellä päällikkönä ja -puolustihe miehuullisesti. - -Ensi rynnäkössä sai Brockenhusen kuulan sääreensä, ja hänet täytyi -viedä pois tappelusta. - -Seuraavana päivänä piti Rantzowin eräältä aivan linnoituksen -alapuolella olevalta merikalliolta lähemmin tarkastaa sitä ja samalla -olla itse avullisena tykin suuntaamisessa. - -Siinä toimessaan hän kumartui kallionkielekkeen yli, ja samassa -silmänräpäyksessä tuli tykinluoti vieden häneltä puolen päätä. - -Tämä tapahtui marraskuun 11 p:nä. - -Tanskalaisten leirissä syntyi suuri hämmennys. - -Kun Brockenhusen sai kuulla urhean aseveljensä kuoleman, valtasi -hänet niin syvä suru, että haavaan tuli kuolemanvihat, ja niin hänkin -kuoli. - -Kuningas Fredrik oli sattumalta itse saapuvilla piirityksessä; -vimmoissaan molempain päällikköjensä menettämisestä hän päätti itse -uskaltaa hyökkäyksen. - -Käsky annettiin, ja tanskalaiset kävivät rynnäkköön rohkeasti ja -kuolemaa halveksien. - -Heidät lyötiin kuitenkin takaisin, mutta taistelussa kaatui urhea Bo -Grip, ja miehistö antautui. - -Se tapahtui joulukuun 4 p:nä 1569. - -Tieto tästä saapui Juhanalle Marbäckiin Länsigöötanmaalle, missä hän -majaili koko sotavoimineen. - -Mutta tiedustelijat ilmoittivat, että kuningas Fredrik rakennutti -vahvoja varustuksia äsken valloitetun linnoituksen ympäri, ja -sentähden Juhana katsoi viisaimmaksi olla puolestaan mitään tekemättä. - -Sen sijaan hän teki muutamia hyökkäyksiä Vikeniin ja Trondhjemin -lääniin, mutta ne olivat merkityksettömiä. - -Pontus de la Gardie oli joutunut vangiksi ja pääsi vapaaksi vasta -rauhanteon jälkeen. - -Kuningas palasi Tukholmaan ja herttua ruhtinaskuntaansa. - -Me tiedämme, että se venäläinen lähetystö, joka oli lähetetty -noutamaan herttuatarta, oli vielä Tukholmassa. Se pyysi nyt päästä -matkustamaan. - -Mutta Juhana tahtoi ensin saada vastauksen rauhantarjoukseen, jonka -hän oli tehnyt tsaari Iivanalle heti Eerikin jouduttua vangiksi. - -Vastaus tuhkin pian ja samalla turvakirja niille, jotka Ruotsin -kuningas tahtoi lähettää tsaarin luokse rauhaa hieromaan. - -Tämän nojalla lähetettiin jo kesällä ruotsalainen lähetystö -Venäjälle, ja sen seurassa palasivat venäläiset lähettiläät oltuaan -Ruotsissa enemmän kuin kaksi vuotta. - -Noin puolen vuoden kuluttua saapui Ruotsiin salateitä osittain -kirjeitä, osittain huhuja, että Ruotsin lähetystön jäsenet olivat -joka mies joutuneet vankeuteen ja saaneet niin pahan kohtelun, että -melkein olivat lakanneet toivomasta pääsevänsä hengissä sieltä. - -Lisäksi kerrottiin, että Iivana oli miltei mielipuoli ja semmoisessa -murhakiihkossa, että hän ilman mitään todellista syytä oli -Novgorodissa surmauttanut tuhansittain ihmisiä ja käyttäytyi kaikissa -suhteissa, ikäänkuin hänen tarkoituksensa olisi perin-pohjin hävittää -valtakuntansa. - -Saadakseen luotettavan liittolaisen Ruotsia vastaan hän teki liiton -nuoren tanskalaisen prinssin Maunun, Saarenmaan herran kanssa. Ollen -yhtä ajattelematon kuin kevytmielinenkin oli tämä ilomielin suostunut -ehdotukseen, että naisi tsaarin veljentyttären ja tulisi sitten -Liivinmaan kuninkaaksi. - -Hänen tehtävänään olisi koettaa kaikin tavoin saada puolelleen -Liivinmaan aatelisto, ja kun tarkoitus näytti olevan helpoimmin -saavutettavissa loistavien juhlien ja ylellisten juominkien avulla, -oli prinssi Maunu valmis tarkoin noudattamaan tsaarin käskyjä. - -Sellaisia olivat ne uutiset, joita tuli Juhanan ja ruotsalaisten -korviin. - -Pysyvän rauhan saamiseksi oli määrätty neuvottelut alotettaviksi -Stettinissä heinäkuun 1 p:nä 1570. Oli välttämätöntä saada välit -Tanskan kanssa varmoiksi, ennenkuin voitiin ajatella sotaa Venäjää -vastaan. - -Kaarlen neuvosta päätti Juhana sentähden vastaiseksi pysyä asemillaan. - -Tästä veljestään ei Juhana kuullut muulloin kuin milloin tällä oli -"jotakin neuvottavaa", mutta tämä neuvominen tapahtui aina semmoisten -asianhaarain pakotuksesta, että Juhanan täytyi vastoin tahtoaankin -mukautua. - - * * * * * - -Tähän aikaan Juhana otti käsikirjurikseen erään Juhana Henrikinpojan, -joka tosin ei ollut erittäin tunnettu henkilö, mutta jolla oli hyvin -suuri kyky saavuttaa suosiota. Etenkin pääsi hän alussa kuningattaren -suosioon katolisten taipumustensa vuoksi, joita hän sanoi itsellään -olevan, ja kuningattaren avulla hän voitti kuninkaankin suosion. - -Kuninkaalla ei ollut koskaan ollut palvelijaa, joka olisi niin -oivaltanut hänen ajatuksiaan ja toiveitaan. - -Ja mikä oli vieläkin parempi, hän osasi tehdä mustan melkein aivan -valkeaksi. - -Kuningas Juhana ei voinut tukahuttaa omantunnontuskiaan ajatellessaan -Eerikkiä, mutta Henrikinpoika todisti hänelle, että hänen valtakunnan -tähden täytyi pitää veljeänsä niin ankarassa vankeudessa, jotta -kaikki vapautusyritykset olisivat mahdottomat. Ja Juhana myönsi -- -keventynein mielin -- että hän oli oikeassa. - -Eräänä päivänä hän oli melkein tavallistaan nöyrempi. Hänellä oli -silloin jokin pyyntö tehtävänä, mutta ei tiennyt, uskaltaisiko. - -Juhanan, joka tunsi oman mahtavammuutensa, täytyi nauraa toisen -kömpelyyttä. - -"Mitä se on?" kysyi hän. - -"Armollisin herra, eräs köyhä nainen..." - -"Käske hänet puolisoni luo." - -"Hän rukoilee saada tavata kuningasta." - -"Mitä hän tahtoo?" - -"En ole rohjennut kysyä." - -Juhana tuli hämilleen, mutta ei kysynyt enää mitään. - -"Kutsu hänet sisään." - -Henrikinpoika poistui heti. - -Kuningas meni nopeasti ja pani kuningattaren huoneeseen vievän oven -salpaan. - -Hänen kääntyessään seisoi nainen vahtisalin ovella. - -Hän oli kietoutunut mustaan huntuun, ja hänen vieressään seisoi kaksi -pientä tyttöä ja poika. - -"Kuka te olette?" - -Nainen lankesi kuninkaan jalkoihin heittäen huntunsa kasvoiltaan. - -"Katariina Hannuntytär!" - -"Anteeksi, anteeksi!" - -"Kuinka te uskallatte?" - -"Antakaa minun nähdä rakas kuninkaani ja sitten kuolla!" - -Kuningas ojensi hänelle kätensä. "Nouse, Katariina!" - -Nainen suuteli ojennettua kättä. "En, ennenkuin majesteettini on -antanut minulle anteeksi rohkeuteni." - -"Minä olen odottanut sinua." - -"Sitten olen onnellisin naisista." - -Hän nousi oitis seisaalleen. - -"Ovatko nuo minun lapseni?" - -"Julius, tiedätkö kuka tuo armollinen herra on?" kysyi nainen pojalta -osoittaen liikutuksen valtaamaa Juhanaa. - -"Kuningas, korkea herrani", vastasi poika. - -"Tule tänne", sanoi Juhana istuen. - -Poika meni heti hänen luokseen. - -"Kuinka vanha sinä olet?" - -"Yhdeksän vuoden." - -"Yhdeksän vuodenko? Niin, niin! Joko osaat lukea?" - -"Minä osaan tavata: Juhana kuningas." - -Tämä hymyili tyytyväisesti. "Vai niin. No, miksi aiot tulla?" - -"Maaherraksi." - -Juhana purskahti nauramaan. "Vaatimuksesi eivät olekkaan pienet, -huomaan minä. Saammepa nähdä, miten sen asian käy. Minun täytyy -arvatenkin pitää huolta sinun tulevaisuudestasi." - -"Kiitoksia", sanoi poika raapaisten jalallaan lattiaa. - -"Polvillesi, Julius, ja kiitä." - -"Ei, ei", keskeytti Juhana. "Tuleppas sinä tänne!" - -Reippaasti astui tyttö lähemmäksi langeten polvilleen kuninkaan eteen. - -Koko hänen käytöksessään oli jotakin ulkoa-opittua, mutta Juhanan -huomio kiintyi vain tytön kauniisiin kasvoihin ja pitkiin, vaaleihin -kihariin. Hän huomasi todelliseksi ihastuksekseen, että tyttö oli -hänen näköisensä, ja sentähden hän otti hänet syliinsä suudellen -häntä useita kertoja. - -Se ei liene kuulunut läksyyn, sillä tyttö katsoi hämillään äitiinsä; -mutta kun Juhana veti hänet istumaan polvelleen, malttoi hän heti -mielensä ja katseli häntä suurilla, kirkkailla silmillään. - -"Mikä on nimesi?" - -"Sofi", vastasi tyttö. - -"Vai niin, no kuinka vanha olet?" - -"Kahdeksan vuoden." - -"Suuri tyttö, ehkäpä liiankin suuri sylissä istumaan." Hän laski -tytön alas. - -"Kysyppä minulta, miksi minä aion." - -"Oletko ajatellut sitä, no annahan kuulua." - -"Hovineidiksi." - -"Todellakin, mutta se ei liene niin helppoa." - -"Kuningattaren luo." - -"Miten luulet sen käyvän päinsä?" - -"Jos kuningas pyytää häneltä." - -"Sitä en voi luvata." Hän työnsi tytön hieman sivulle. "Tuleppas -tänne sinä, pikkarainen." - -Tämä totteli uupunein, alakuloisin elein. - -"Lucretia, seitsenvuotias", sanoi hän. - -"Vai niin, sinä tiesit edeltäkäsin, mitä minä aioin kysyä. No, mikä -sinua tuskastuttaa?" - -"En minä tahdo jäädä tänne; minä tahdon kotiin", sanoi tyttö hiljaa -nyyhkien. - -Juhana lohdutteli häntä muutamin ystävällisin sanoin ja lähetti -sitten pois sekä äidin että lapset. - -"Vastedes saatte kuulla minusta; minä pidän huolta teistä", sanoi hän. - -Nainen tahtoi taas langeta polvilleen, mutta kuningas kutsui -käsikirjurinsa, joka sai käskyn viedä pois heidät. - -Sitten hän sanoi tälle: - -"Nuoruutensa hullutuksia saa katua. Pojasta pidän huolen, mutta -tyttö... en voi pyytää kuningatarta ottamaan hänet hovineitsyeksi." - -"Ehkäpä minun sallitaan tehdä se?" - -"Ajatteles, hän on minun muotoiseni." - -"Juuri sen vuoksi, tuumailin." - -"Sanotpa jotakin, mutta älä vaan ilmaise minua." - -"Teidän armonne saa luottaa minuun." - -"Tyttö voi itse ilmaista salaisuuden." - -"Sitä hän ei tee; mutta joku nimi hänellä pitää olla." - -"Oletpa oikeassa... odotahan; Gyllenhjelm. Kaikki lapseni kantakoot -sitä nimeä." - -"Sofi Gyllenhjelm... Suomestako?" - -"Ei, ei millään muotoa... Skånesta tai Tanskasta." - -"Niinkuin teidän armonne haluaa." - -Suosikki poistui syvään kumartaen. - -Viikkoa myöhemmin kertoi kuningatar puolisolleen, että oli ottanut -hovineitsyeksi erään kahdeksanvuotiaan tytön, mutta ensi aluksi -jättänyt hänet muualle kasvatettavaksi. - -Kuningas näytteli niin hyvin osansa, että kuningatar rahtuakaan -epäilemättä lausui: - -"Ällistytpä nähdessäsi hänet." - -"Niin kaunisko?" - -"Niin sinun muotoisesi!" - -Kuningas suuteli Katariinan kättä. "Sinun rakkautesi se vain huomaa -yhdennäköisyyttä kaikkialla!" - - - - -4. - -HUIMA JAHTI. - - -Kesäkuun 1 p:nä 1570 kokoontui Stettiniin neljä ruotsalaista ja neljä -tanskalaista valtaneuvosta. - -Samalla saapui sinne useita lähettiläitä Bremenistä, Lyypekistä ja -Puolasta. - -Saksan keisari, Saksin vaaliruhtinas ja Ranskan kuningas olivat -lähettäneet useita niinsanottuja rauhanvälittäjiä. - -Ja niin kiihkeäksi yltyi kiista, niin ankaran vastakkaiset olivat -mielipiteet, ettei mitään sopimusta voitu saada aikaan ennenkuin -joulukuun 13 p:nä, jolloin rauha päätettiin. - -Kesällä, kun Klaus Fleming Ruotsin laivaston päällikkönä -taisteli tanskalaisia vastaan Itämerellä ja voitti heidät Skånen -rannikolla -- sanoo eräs Ruotsin valtuutetuista --, olivat Tanskan -lähettiläät hyvin myöntyväisiä, mutta heti kun laivasto oli mennyt -talviteloilleen, tulivat he taas vaativaisiksi, niinkuin heillä aina -on tapana. - -Vihdoinkin tehtiin rauha. - -Ruotsi lunasti takaisin Elfsborgin 150,000 taalerilla, jätti -takaisin kahdeksan tanskalaista sotalaivaa ja luopui vaatimuksistaan -Gotlantiin, Jemtlantiin ja Herjedaliin. - -Kumpainenkin kuningas sai käyttää vaakunassaan kolmea kruunua, mutta -ilman muita vaatimuksia. - -Tässä suhteessa ratkaisivat vieraat sovintotuomarit riidan oikeudessa. - -Niin päättyi seitsenvuotinen sota. Yksi etu oli siitä ollut -Ruotsille, se nimittäin, että Tanskan kuningas oli luopunut kaikista -vaatimuksistaan tähän maahan. - -Kääntykäämme nyt Venäjään. - -Siitä, miten tsaari oli ottanut vastaan Ruotsin lähettiläät, kävi -selville, ettei hän tahtonut tehdä rauhaa samoilla ehdoilla kuin -ennen. - -Prinssi Maunu oli saanut tehtäväkseen lahjoa Liivinmaan aateliston, -ja liiviläinen aatelismies Klaus Kursel oli ensimäisiä, joka kuunteli -hänen sanojaan ja lupauksiaan. - -Tämä herra oli Ruotsin palveluksessa. Lealin linna oli hänen -hallussaan, ja kuningas Eerikin viimeisenä hallitusvuonna oli hän -osoittautunut urheaksi ja reippaaksi soturiksi. - -Heti kun Eerik oli syösty valtaistuimelta, oli hän saanut -Juhanalta luottamustoimekseen pitää huolta siitä, ettei Liivinmaan -aatelisto eikä Räävelin kaupunki vähimmässäkään määrässä tinkisi -velvollisuuksistaan Ruotsin kruunua kohtaan. - -Kursel lupautui aikoen täydellä todella pitää lupauksensa, mutta -Maunu prinssi tarjoili hyviä juomatavaroita ja täysipainoisia -kultarahoja, eikä tuo liiviläinen aatelismies voinut kieltäytyä -toisesta paremmin kuin toisestakaan. - -Sanotaan, että kun antaa pahalle sormen, se pian vie koko käden. -Klaus Kursel kokosi ensin hiljaisuudessa, sitten aivan julkisesti -ympärilleen useampia, jotka olivat taipuvaiset alistumaan uuden -liiviläisen kuninkaan valtaan, ja näiden seurassa hän lähti -ratsujoukon etunenässä Rääveliin tammikuun 7 p:nä 1570. - -Edellisestä tiedämme, että Juhanassa kyti vastenmielisyys Henrik -Hornia kohtaan aina siitä asti kuin hän joutui vangiksi Turussa, -koska hän luuli tätä syypääksi onnettomuuteensa. - -Tultuansa kuninkaaksi hän lähetti erään huovipäällikkönsä Niilo -Dobblaren Rääveliin käskien hänen ottaa haltuunsa sekä linnan että -sen päällikön. - -Mutta tämä ei onnistunut paremmin kuin että Henrik Horn pani Niilo -Dobblaren vankeuteen ja lähetti kysymään kuninkaalta, mitenkä olisi -menetteleminen. - -Heti senjälkeen lähti sinne Gabriel Oxenstjerna ottaakseen komennon -linnassa, ja vastaväitteittä tämä jätettiinkin hänelle heti, kun hän -oli näyttänyt kuninkaan kirjeen. - -Uudella komentajalla ei ollut aavistustakaan liiviläisten hankkeista. -Räävelin linna joutui sentähden täydellisen yllätyksen kautta -liittolaisten käsiin. - -Gabriel Oxenstjerna, hänen vaimonsa ja lapsensa joutuivat vihollisten -valtaan ja pantiin vankeuteen. - -Mutta tämän kelpo kaupungin maistraatti meni heti pöyhkeän -valloittajan luo ja sen onnistui heliseviin syihin nojautuen saada -hänet antamaan Gabriel herralle ja hänen omaisilleen vapauden. - -Räävelin linnassa otti Klaus herra vastaan Maunu prinssin -lähettiläät. Hän kuvitteli olevansa aiottu joksikin oikein suureksi -äskenleivotun liiviläisen kuninkaan valtakunnassa. - -Sellaisissa unelmissa hän tuudittelihe kaksi onnellista kuukautta. - -Eihän sovi pyytääkään, että unelma kauempaa kestäisi, ja linnassa oli -muitakin, jotka uneksivat. - -Niilo Dobblare oli uneksinut kolme kuukautta alhaalla -vankilakomerossaan, ja nyt hän heräsi. - -Kun komentaja pani hänet vankeuteen, jäi hän tarkastamatta, ja -hänellä oli täysinäinen kukkaro taskussaan. Vanginvartija ei luullut -hänellä olevan äyriäkään, ja Niilo naureskeli itsekseen, että oli -niin hyvästi puijannut heidät. - -Nyt hän oli saanut kaksi vankitoveria, reippaita, kelpo ruotsalaisia -niinkuin hän itsekin. - -Toinen oli kihloissa vanginvartijan tyttären kanssa, ja tähän he -perustivat suunnitelmansa. - -Eräänä päivänä tuli tyttö isän sijasta tuomaan heille ruokaa. - -Niilo tyhjensi koko aarteensa hänen taskuunsa ilmoittaen hänelle -suunnitelmansa. - -Kaikki katsoivat sen hyväksi, ja tyttö ojensi kätensä vakuuttaen -koettavansa tehdä kaiken voitavansa. - -Tässä täytyy lisätä, että Annikki oli kaunis, reipas tyttö ja että -useat linnan vahdeista suopein silmin katselivat häntä. - -Salaa hän kuiski muutamalle heistä, että eräässä lähiseudun kapakassa -oli oivallista viiniä, ja jos he tahtoivat panna roponsa yhteen, niin -hän lupasi hankkia heille sitä, ennenkuin varasto loppui. - -Kaikki olivat halukkaat siihen, ja kukin sotilaista antoi niin paljon -kuin hänellä oli. - -Kiristorstain ja pitkänperjantain välisenä yönä pantiin kekkerit -toimeen. Annikki oli hankkinut väkijuomia, ja niitä oli nautittu -niin perusteellisesti, että jo kahden ajoissa yöllä vartija oli -umpi-unessa. - -Silloin reipas tyttömme aukaisi vankilan oven, ja Niilo sekä molemmat -vangit irroittivat avaimet nukkuvan vartijan vyöstä ja aukaisivat -kiireesti linnan portit. - -Annikin toimesta oli ruotsalaisille ilmoitettu asiasta, ja monta -sataa marssi heitä sisään mitä syvintä hiljaisuutta noudattaen. - -Kaikki oli tapahtunut melkein äänettömästi. Olisi luullut henkien -liikkuvan linnankäytävissä, ja suuri oli Klaus Kurselin ällistys, kun -hän aamulla herätessään huomasi olevansa vankina koko miehistöineen. - -Gabriel Oxenstjerna otti taas päällikkyyden, ja Niilo Dobblare -apulaisineen lähetettiin Tukholmaan kuninkaallisesti palkittavaksi. - -Heidän muassaan vietiin sinne muutamia liiviläisiä kavaltajia, jotka -Kaarle herttuan rukouksista saivat armon. Useiden heistä onnistui -paeta. - -Klaus Kursel mestattiin Räävelissä. - -Niin oli Ruotsi saanut linnan takaisin. Porvariston miehuus -ja uhraukset pääasiassa tekivät sen, ettei kaupunkia nyt eikä -myöhemminkään menetetty. - -Ruotsin valta oli Virossa jo alusta alkaen päässyt hyvään maineeseen, -ja Eerikin kielto, ettei aatelisto saa "piestä eikä piiskata -talonpoikiansa", teki mitä parhaan vaikutuksen herättäen toivoa -siitä, että parempi asiain järjestys oli tulossa. - -Viisi kuukautta sen jälkeen seisoi Maunu taas Räävelin muurien -edustalla 25,000 miehen kera. - -Hän kehotti porvareita antautumaan, ja kun siihen ei suostuttu, alkoi -piiritys. Kaupunkia ammuttiin useista vallituksista, ja yrityksiä -tehtiin, vaikka turhaan, sen sytyttämiseksi ja polttamiseksi. - -Gabriel Oxenstjerna piti päällikkyyttä, ja urhea Kaarle Horn, -ennemmin viralta pannun Henrik Klaunpoika Hornin poika, oli hänen -komennossaan. - -Kun hän päälliköltä pyysi saada osaston johdettavakseen, vastasi tämä: - -"Teidän isänne ei ole hyvissä kirjoissa nykyisen kuninkaamme luona." - -"Sentähden että hän on ollut esivallalle kuuliainen." - -"Eerik oli järjiltään." - -"Saako soturi arvostella semmoisia?" - -Gabriel Oxenstjerna siveli partaansa: hän katseli nuorta, voimakasta -miestä, joka paloi halusta mainetekoihin, ja sanoi: "Minun -vastuullani." - -"Sitä ette tule katumaan." - -Nuori sankari piti sanansa. Useat kerrat hän teki onnellisia -hyökkäyksiä linnasta saavuttaen yhä enemmän linnanherran luottamuksen. - -Piiritystä jatkui seitsemän kuukautta; tammikuussa 1571 lähetti -tsaari lisäväkeä ja hävitti maan yltympäri pannen laajat alat -autioksi; mutta edellisenä vuonna syyskuun lopulla oli kaksi -ruotsalaista sotalaivaa tullut satamaan tuoden ruokavaroja ja kaikkia -muita tarpeita. Sentähden tultiin hyvästi toimeen, ja miehistön sekä -porvarien miehuus vielä kiihtyi, kun eräänä päivänä helmikuussa -heitettiin muurin yli kirje, jossa mainittiin, että Tanskan kanssa -oli tehty rauha. - -Riemuissaan tästä tekivät ruotsalaiset hyvällä menestyksellä -hyökkäyksen linnasta. - -Mutta kun Maunu huomasi, että hän ei voimalla eikä viekkaudella -voinut saada mitään aikaan, rupesi hän hieromaan välirauhaa, ja kun -tämä tarjous hyljättiin, vetäytyi hän pois polttaen leirinsä. - -Venäläisten tappio nousi 9,000 mieheen. - -Suuri joukko irtainta väkeä jäi jäljelle käyden ympäristössä -ryöstelemässä. - -Silloin Kaarle Horn lähti 300 huovin kanssa Räävelistä ja hävitti -viholliset sekä löi pienen venäläisjoukon Ubigallin kylässä. - -Rääveliläiset viettivät siitä lähtien maaliskuun 16:tta kaupunkinsa -pelastuspäivänä. - -Pian senjälkeen luovuttiin myöskin Weissensteinin piirityksestä, jota -Herman Fleming oli puolustanut samaan aikaan ja samalla menestyksellä. - -Venäläiset joukot vetäytyivät Narvaan, ja Maunu lähti Saarenmaahan, -vavisten ja peläten ankaran herransa vihaa. Näin sai Ruotsi takaisin -Räävelin linnan ja piti sitä sitten hallussaan edelleenkin. - -Mutta aika-ajoin se olikin ainoa paikka, mitä Ruotsilla oli jäljellä -näillä seuduin. Ne lukemattomat sotajoukot, joita Venäjän tsaari -lähetteli Liivin- ja Vironmaahan, levisivät yli maan ja hävittivät -sitä. - -Räävelin säilyminen riippui, kuten jo sanoimme, paljon siitä -rakkaudesta ja luottamuksesta, joka siellä vallitsi Ruotsia kohtaan. -Aiheena tähän oli Ruotsin joukkojen parempi sotakuri, eikä suinkaan -vähemmässä määrässä se toivo, että kaupunki Ruotsin vallan turvissa -saisi kauppasuhteissa voiton sekä Riiasta että Narvasta. - -Pääsyynä Ruotsin puolelta tähän sotaan Venäjää vastaan oli etenkin -ensi vuosina Räävelin puolustaminen viimeiseen asti. - - - - -5. - -IHMISTEURASTUSTA. - - -Liivinmaassa oli sillä välin ehditty väsymään Venäjän ylivaltaan, ja -kun turkkilaiset vuoden 1571 kuluessa ahdistelivat tsaari Iivanaa, -alkoi tyytymättömyys liiviläisessä aatelistossa päästä ilmoille. - -Neljäkymmentätuhatta tataaria oli hyökännyt Venäjälle; Moskova -ryöstettiin ja poltettiin. Iivana katsoi nyt parhaaksi laskea Ruotsin -lähettiläät vapaiksi, sitten kun he kaksi vuotta olivat kituneet -vankeudessa, mutta samalla kertaa hän kehotti Juhanaa lähettämään -lähettiläitä Venäjälle rauhaa hieromaan. - -Näytteeksi siitä, minkälaista kieltä sen ajan ruhtinaat välisti -käyttivät keskinäisissä asioissaan, seuraa tässä kirje, jonka -kuningas Juhana lähetti vastaukseksi tsaarin kirjelmään: - -"Olemme saaneet kirjelmäsi ja siitä havainneet, miten järjettömän -moukkamaista ylpeyttä, valhetta ja halveksimista sinä osoitat -meitä vastaan. Ellemme olisi kuulleet, että isäsi oli Venäjän -suuriruhtinas, olisi meillä ollut syytä tulla siitä siihen arveluun, -että joku munkki tai talonpoika on ollut sinun isäsi, koska sinä -kirjoitat niin säädyttömästi, kuin olisit kasvatettu talonpoikain tai -muun roskajoukon keskuudessa, jotka eivät tiedä kunniasta mitään." - -"Sinä kirjoitat", jatkui siinä edelleen, "niin paljon vilppiä -ja viekastelua ja olet tahrannut ja sotkenut suusi niin paljon -valheella, että se tuskin koskaan enää voi tulla puhtaaksi; sentähden -meidän ei ole tarvis vastata kaikkeen siihen säädyttömään ja -pöyhkeään viekasteluun, jota mainitussa kirjeessäsi on. Mitä siihen -tulee, että arvelet meidän pyytävän sinulta rauhaa, niin se ei tule -koskaan tapahtumaan, sillä me toivomme, että asiat kaikkivaltiaan -Jumalan avulla kääntyvät siksi, ennenkuin leikistä lakataan, että -sekä sinä että alamaisesi saatte rangaistuksen, jonka sekä sinä -että he jo aikoja sitten olette ansainneet. Mutta jos tahdot tätä -onnettomuutta estää, niin lähetä parhaat herrat neuvostostasi meidän -luoksemme ja käske heidän nöyryydessä pyytää anteeksi sitä vääryyttä -ja halveksimista, jota sinä olet meille osoittanut. Sitten saat -tietää, millä ehdoilla me tahdomme tehdä rauhan kanssasi." - -Suurista sanoista huolimatta käytiin sotaa laimeasti ja Ruotsin -saavuttamatta juuri mitään etuja. - -Sillä välin ja vastoin kaikkia luuloja oli tsaari Iivana käynyt -sovintoon aiotun sukulaisensa kanssa ja marssi 80,000-miehisellä -sotavoimalla Liivinmaahan lopulla vuotta 1572, Maunu herttuan ja -kahden poikansa seuraamana. - -Hannu Boije oli päällikkönä Wittensteinissä. Vihollisen saapuessa -hän oli niin varustamaton, että oli vähää ennen lähettänyt suurimman -osan varustusväkeänsä tuomaan tykkejä Räävelistä, joten hänellä oli -ainoastaan 50 miestä linnoituksessa. - -Klaus Åkenpoika Tott oli määrätty koko sotavoiman ylipäälliköksi. - -Jo syyskuussa hän oli tehnyt hävitysretken sisä-Venäjälle päin. - -Tähän aikaan hän oli paluumatkalla ja oli paraillaan Ylä-Pahlenissa, -eräässä linnassa, jossa Maunu herttuan oli tapana oleskella ja joka -ei ollut sen kauempana Wittensteinistä, kuin että tykinlaukaukset -kuuluivat sinne. - -Hän otaksui ensin kuulevansa riemulaukauksia sen johdosta, että tykit -olivat onnellisesti saapuneet Räävelistä, mutta sai pian tiedon -erehdyksestään. - -Wittensteinin pommitus alkoi joulukuun 27 p:nä. - -Sitä jatkui kaksi päivää ilman menestystä. - -Antautuminen ei voinut juolahtaakaan urhean Hannu Boijen mieleen. - -Aivan vimmoissaan siitä, että piti pysähtyä näin mitättömän -linnoituksen eteen, käski Iivana yleiseen rynnäkköön seuraavana -päivänä, tammikuun 1:senä. - -Tyynesti ja kuolemaa halveksien taistelivat Hannu Boije ja hänen -viisikymmentä miestänsä ärsytettyjen jalopeurain tavoin. - -He olivat valmiit joutumaan ylivoiman voittamiksi ja saamaan -surmansa, mutta tsaari Iivana keksi kauheamman kuolintavan. Elävinä -hän paistatti heidät vartailla. - -Senjälkeen tsaari palautti osan sotajoukkoansa Venäjälle. - -Se kosto, minkä hän oli toimittanut Wittensteinissä, oli saanut hänet -hyvälle tuulelle, ja Maunu herttuan tuli osoittamastaan urheudesta -saada hyvin ansaittu palkkansa. - -Novgorodissa valmistettiin komeat häät, ja suurella loistolla ja -juhlallisuudella vihittiin siellä Maunu ja tsaarin veljentytär. - -Jäljellejätetyn sotaväen päälliköt olivat saaneet käskyn kukin -kohdastaan valloittaa linnat eri osassa maata. - -Noin 16,000 miestä marssi Viron läntistä rannikkoa kohden -valloittamaan Loden, Hapsalin ja Lealin linnoja, mikä ei kuitenkaan -ollenkaan onnistunut. - -Kun Klaus Tott Ylä-Pahlenista näki koko maakunnan pohjoisessa päin -olevan ilmiliekissä, käsitti hän miten asianlaita oli, mutta hän oli -ylen heikko uskaltaakseen hätyyttää suurta venäläistä sotavoimaa. - -Hädin-tuskin onnistui hänen palata Rääveliin, missä hän pysytteli -paikoillaan, kunnes vihollinen oli ehtinyt hajoittamaan joukkonsa. - -Sitten hän lähti liikkeelle 700 huovin ja 300 liiviläisen ratsumiehen -kera. - -Mainittu 16,000-miehinen venäläisjoukko tavattiin Loden edustalla -tammikuun 23 p:nä. - -Klaus herra lähetti ratsumiehensä heti rynnäkköön, ja nämä tekivätkin -sen sellaisella voimalla, että tunkeutuivat koko venäläisen -sotajoukon läpi. Mutta sen sijaan että olisivat kääntyneet takaisin, -laskettivat he täyttä laukkaa pakoon eri suuntiin. - -Nähdessään vihollisten paljouden he olivat katsoneet turhaksi -toivoakkaan voittoa, ja mihin tulivatkin, kertoivat he, että Ruotsin -armeija oli kokonaan lyöty. - -Ratsuväen pako ei riistänyt Klaus herran malttia. Hän huomasi -heti, että heidän huima rynnäkkönsä oli saanut vihollisjoukot -epäjärjestykseen, ja jatkoi sentähden hyökkäystä jalkaväkineen. - -Vastustamattomasti etenivät nämäkin hakaten joukoittain vihollisia -maahan. - -Voitto oli täydellinen: 7,000 venäläistä makasi tappotantereella, -muut pelastivat itsensä pakenemalla. - -Urhea päällikkö palasi Rääveliin, mukanaan vihollisen tykistö, -joukko lippuja, 100 hevosta ja pitkä jono -- tuhatkunta rekeä -- -kaikenmoista saalista. Ruotsalaisten mieshukka oli vähäpätöinen. - -Suurimpia vaikeuksia teki tässä sodassa rahan puute. - -Muukalaiset palkkasoturit eivät saaneet säännöllisesti palkkaansa, ja -he uhkailivat luopua. - -Vuonna 1573 pantattiin Räävelissä olevalle saksalaiselle ratsuväelle -Loden, Hapsalin ja Lealin linnat, jotta he eivät toteuttaisi -uhkaustaan mennä venäläisten puolelle. - -Seuraavana vuonna, 1574, ei voitu määräaikaan lunastaa linnoituksia, -ja saksalaiset myivät ne Tanskan kuninkaalle tammikuussa 1575. - -Epäkohtana oli vielä, että eri kansallisuutta olevien huovien kesken -oli paljon kateutta ja eripuraisuutta. - -Tämmöisestä syystä täytyi Klaus Tottin luopua Wesenburgin linnan -piirityksestä, jonka hän oli menestyksellä alottanut uunnavuonna 1574. - -Skottilaisen jalkaväen päällikkö Rutwen oli kiivas ja pikavihainen. - -Saksalaisten pöyhkeileminen ja kerskuminen suututti häntä, ja kun hän -kuuli väkensä valittavan heidän käytöstään, päätti hän kostaa. - -Maaliskuun 17 p:nä hän järjesti väkensä täyteen taisteluasentoon, -anasti koko kenttätykistön ja käänsi sen saksalaista ratsuväkeä -vastaan. - -Tämä oli heti valmis alottamaan leikin, joka päättyi siten, että -1,500 skottilaista sai surmansa. - -Erinomaista sotakuria osoittaa se, että skottilainen ratsuväki pysyi -levossa koko teurastuksen ajan, vaikka olikin saapuvilla. - -Päällystö huomautti heille, että jalkaväki oli rikkonut sääntöjä ja -sotakuria ja sentähden itse vetänyt rangaistuksen niskoilleen. - -Kuitenkin oli närkästys ja mielikarvaus niin suuri, että Klaus herra -katsoi viisaimmaksi luopua piirityksestä. - -Niitä kolmea linnaa, joita Tanskan kuningas Fredrik sanoi omikseen, -ei hän saanut kauan pitää. - -Heti uunnavuonna 1576 hyökkäsi maahan suuri venäläisjoukko, joka -ei valloittanut ainoastaan vastamainittuja linnoja, vaan kaikki, -mitä Ruotsilla oli siellä alueita, niin että lopulta ei ollut muuta -jäljellä kuin Rääveli. - -Venäläiset ryöstivät, polttivat ja hävittivät tapansa mukaan. - -Useita kertoja näkyi suuria joukkoja Räävelin edustalla, mutta ne -eivät näyttäneet aikovankaan ryhtyä piiritykseen. - -Vasta syksyllä päästiin selville heidän salaperäisistä tuumistaan. - -Ylin päällikkyys oli vanhan Henrik Hornin ja hänen poikansa Klaun -käsissä, ja he tekivät vaikeuksista huolimatta kaiken, mitä -sellaisilta miehiltä voi odottaa, kaupungin ja linnan puolustukseksi. - -Sinä vuonna sattui tavattoman myrskyinen syksy; rakennuksista menivät -katot, useita kirkontorneja vikaantui, ja satamassa särkyivät -varustukset. - -Useita laivoja, joiden piti tuoda elatus- ja sotatarpeita Ruotsista, -joutui haaksirikkoon osittain ulkona merellä, osittain lähellä -satamaa, johon ainoastaan hylyt ajautuivat. - -Se oli kauhea aika; kaikki luonnonvoimat olivat raivoissaan, joka -päivä rae- ja rankkasateita. - -Huonoa säätä kesti useita viikkoja, eikä lopulta enää rohjettukaan -lähteä merelle. - -Suomessa odotti 2,000 miestä ja Lyypekissä 120 muskettisoturia -päästäkseen mahdollisesti yli, mutta liian kauan he saivat odotella. - -Ankaroita syysmyrskyjä seurasi kova talvi, ja nyt olivat Hornit ja -rääveliläiset jätetyt kokonaan oman onnensa nojaan. - -Tuskaisina ja levottomina pelkäsivät rääveliläiset joka päivä -vihollisen tulevan. - -Mutta kaikkialla on kavaltajia, niinpä Räävelin muurien -sisäpuolellakin. - -Kaksi porvaria, joilla ei ollut mitään menetettävää, mutta -voitettavaa kyllä, hiipi eräänä aamuna kaupungista vihollisleiriin -kertomaan, miten huonosti asiat kaupungissa olivat. - -Emme tiedä minkä palkan he saivat, mutta varhain aamulla tammikuun 23 -p:nä voitiin linnanmuureilta nähdä suurien vihollisjoukkojen etenevän -äärettömien lumilakeuksien halki. - -Päälliköllä, Feodor Mustislavskilla, oli johdossaan 50,000 miestä, ja -hänellä oli neuvonantajana Iivana Koltsoff, jota sanottiin Venäjän -parhaaksi soturiksi. - -Hän oli tsaarille luvannut valloittaa tällä kertaa Räävelin tai -menettää henkensä. - -Venäläiset alkoivat heti luoda vallituksia kaupungin ympäri. Näihin -he sijoittivat tavattoman suuret tykkinsä ja tuliputkensa. - -Tammikuun 27 p:nä alkoi pommitus, jota jatkettiin yöt-päivät. - -Jos tahdot tietää, miten toimitaan piiritetyssä kaupungissa, jossa -kunnon miehet johtavat puolustusta, niin voivat isä ja poika, Henrik -ja Kaarle Horn, siitä antaa parhaan kuvan. - -Kaikki, mitä linnoituslaitoksiin kuului, oli pantu paraaseen kuntoon -ja ruokavaroja hankittiin riittävässä määrässä ottamalla huomioon -myöskin, että suuri joukko talonpoikia oli maaseudulta paennut -kaupunkiin. - -Näistä muodostettiin erityinen sotaväen osasto, joka uskottiin Ivo -Skenkenbergin, urhean porvarinpojan johtoon, ja hän osasi kyllä pitää -miehuutta vireillä joukossaan. - -Tiedettiin, että venäläiset aikoivat tulipommeilla sytyttää kaupungin -palamaan, ja sentähden täytyi asukasten viedä oljet, heinät, halot ja -muut palavat aineet kellareihin ja holveihin. Sitäpaitsi piti joka -talossa olla märkiä häränvuotia ja täysinäisiä vesisammioita sekä -luotettava henkilö pitämässä vaaria tulipommeista. - -Jokaisesta kiinniotetusta tulipommista maksettiin palkinto, kolme -markkaa kappaleelta. - -Näillä toimenpiteillä, mutta ehkäpä vieläkin enemmän sillä -esimerkillä, minkä isä ja poika antoivat miehuudessa ja -toimeliaisuudessa, saatiin jokaisessa rinnassa heräämään mitä -vilkkain halu olla kaikin voimin avullisena kaupungin puolustuksessa. - -Venäläisiä oli odotettu joulukuussa, mutta ankara pakkanen ja suuret -lumimyrskyt olivat viivyttäneet heitä. Vasta tammikuun 22 p:nä kello -9 illalla saapuivat vakoilijat ilmoittaen, että viholliset olivat -vain kolmen penikulman päässä kaupungista. - -Niin myöhäinen kuin olikin, lähti pormestari torille; hätäisesti -kutsuttiin asukkaat koolle, ja miehuullisin sanoin hän kehotti heitä -mitä suurimpaan huolellisuuteen, hyvään järjestykseen ja reippauteen. -Senjälkeen hän rukoili, että Herra tahtoisi suojelevalla kädellään -varjella kaupunkia ja sen asukkaita. - -Sitten hajaannuttiin luvaten itsekukin tehdä velvollisuutensa. - -Venäläisten ensi toimia oli Pyhän Brigittan ihanan luostarin -polttaminen Marienthalissa lähellä kaupunkia, jossa sen rauniot -vieläkin ovat jäljellä; sitten hävitettiin seutu yltympäri, jonka -jälkeen vallitusten luominen alkoi. - -Ampumista kuulilla ja tulipommeilla jatkui yöt-päivät. Alussa oli -pelko ja kauhistus suuri, mutta sitten muistettiin tulipommeista -luvattu palkinto, ja kun yksi semmoinen oli otettu kiinni, rohkeni jo -vähän jokainenkin korjata niitä talteen. - -Pian juoksentelivat huovit ja talonpojat kuin palloleikissä. Heti kun -tulipommi tuli ilmassa lentäen, kilpailivat he, kuka sen saisi. - -Tapahtui toisinaan, että jokunen talo syttyi tuleen. Heti päästivät -ryssät hurjan riemuhuudon ja ampuivat vielä kiihkeämmin, mutta hyvät -sammutuslaitokset ja yleinen varovaisuus ehkäisijät tulen levenemisen. - -Urhoolliset Hornit, isä ja poika, olivat väsymättömän toimeliaat ja -valppaat. He pitivät mitä ankarinta järjestystä, mutta valvoivat -samalla, ettei mitään ampumavaroja puuttunut. Kaikkiin vaivoihin ja -vaaroihin he ottivat osaa, alhaisimmalle sotamiehellekin he ojensivat -auttavan kätensä, jos hänen kuormansa oli liian raskas. - -Usein he itse seisoivat valleilla tähdäten ja laukaisten tykkejä. -Turhaan huomauttivat porvarit, miten kalliit heidän henkensä olivat; -he eivät kuunnelleet sitä. - -Sellaiset periaatteet ovat maan varmin turva; niiden voima jalostaa. - -Heidän esimerkkinsä innostutti sekä urheita että pelkureita; kaikki -kuolemanpelko katosi, ja niihin hyökkäyksiin, joita usein tehtiin -linnasta, pukivat vaimot, morsiamet ja sisaret itse rakkaimpansa -asevaruksiin kehottaen heitä miehuuteen ja urheuteen. - -Etenkin Ivo Skenkenberg ja hänen väkensä kunnostivat itsensä -lannistumattomalla miehuudellaan. Koko väestö ylpeili heistä; Ivoa -nimitettiin Hannibaliksi ja hänen joukkoansa Hannibalin väeksi. - -Kun venäläiset menestyksettä olivat lähes kuukauden ampuneet valleja, -alkoivat he suunnata laukauksiansa kirkkoihin, torneihin ja korkeihin -taloihin; samalla he lisäsivät tulipommiensa lukua, mutta saivat yhtä -vähän aikaan. - -Rääveliläiset sanoivat, että rauta sisäänammutuissa tykinluodeissa -oli suuremmanarvoinen kuin niiden tekemä vahinko, ja tulipommit -olivat hyvin hyväksi avuksi. - -Venäläiset olivat menettäneet 3,000 miestä, niiden joukossa urhean -Iivana Koltsoffin. Kaupungissa sen sijaan oli tappio ollut vähäinen, -ja kevään lähetessä odotettiin lisäväkeä meritse. - -Maaliskuun 19 p:nä vihollinen sytytti leirinsä ja marssi pois. -Rääveli oli toistamiseen pelastunut. - -Tämä vastoinkäyminen sai Iivanan vimman ylimmilleen; hän kokosi vielä -suuremman sotavoiman ja marssi taas Liivinmaahan. Rääveliläiset -pyysivät ja saivatkin apua Ruotsista, mutta tällä kertaa Iivana -kääntyi Riikaa vastaan, joka oli puolalaisten hallussa. - -Koko ympäristö hävitettiin ja poltettiin linnoineen ja -varustuksineen. Kaikkialla etenivät venäläiset julmuudella, joka oli -heillekin tavaton, ei lapsia, naisia eikä vanhuksiakaan säästetty. - -Ne vähälukuiset jäännökset, mitä vanhasta liiviläisestä aatelistosta -vielä oli jäljellä, olivat suuressa ahdistuksessa. Heitä uhattiin -kolmelta taholta, Ruotsista, Venäjältä ja Puolasta. Tässä hädässään -he kiinnittivät toivonsa Maunu herttuaan. Hänen avullaan he tahtoivat -perustaa oman valtakunnan. - -Venäjän suuriruhtinas oli saanut kuulla heidän aikeistaan ja purki -nyt vihansa hävitysretkeen heitä vastaan. Maunu pakeni Wendeniin. -Tämä kaupunki, joka sijaitsi eteläisessä Liivinmaassa, oli lujasti -linnoitettu, ja siinä oli vahva ritarilinna, joka ennen oli ollut -suurmestarin asuntona. - -Sinne sulkeutui Maunu ja hänen kanssaan ritariston jäännökset -rouvineen, lapsineen, kaikki kauhulla kuunnellen kertomuksia Iivanan -hirvittävästä etenemisestä ja uhkauksista. - -Vihdoinkin hän tuli koko joukkoineen ja asettui leiriin kaupungin -ulkopuolelle. Kaupunkiin hän lähetti viestin pyytäen Maunua tulemaan -puheilleen. Peläten henkeänsä lähetti tämä kaksi hovimiestänsä. -Iivana ruoskitutti ja ajatti heidät takaisin. Maunun kanssa hän -tahtoi puhua, ja Maunun täytyi tulla. - -Tämä oli kovassa tuskassa, mutta totella täytyi. Mukanaan 25 etevintä -ritariaan hän ratsasti kaupungin portista jättäen sen auki jälkeensä. - -Tultuaan leiriin hän heittäysi polvilleen suuriruhtinaan eteen -rukoillen häntä säästämään ainakin hänen ja hänen omaistensa hengen. - -Iivana löi häntä vasten suuta ja puhkesi solvauksiin; sitten hän -heitätti hänet ja hänen seuralaisensa vankeuteen. - -Venäläiset tunkeutuivat kaupunkiin ja alottivat siellä kauhean -ryöstämisen ja teurastuksen. - -Vanhan linnavoudin Henrik Boussmanin haltuun oli jätetty 300 -rouvaa ja heidän lapsensa. Siinä oli Liivinmaan aatelin kukka, -vanhain ristiritarien jälkeläiset, ja heidän seurassaan oli vain -muutamia harvoja herroja ja palvelijoita. Puolustautumista ei ollut -ajatteleminenkaan; Boussman neuvotteli linnanpapin kanssa ja kutsui -sitten koolle kauhun valtaamat naiset sanoen mikä kohtalo oli -odotettavissa. - -"Ennemmin kuolema!" huudahtivat kaikki. - -"Onko se vakaumuksenne?" - -"On, on!" - -"Sitten käsken panna muutamia ruutitynnyreitä tähän ritarisalin alle, -ja kun vaara on mahdoton torjua, niin me lennämme kaikki ilmaan." - -Pelko ja kauhu kuvastuivat kaikkien kalpeissa kasvoissa; aristellen -he turvautuivat toisiinsa. - -"Teillä on ainoastaan häväistys valittavana", lisäsi Boussman syvästi -liikutettuna. - -Olipa silloin kuin olisivat voima ja rohkeus palanneet. "Me tahdomme -kuolla!" huusivat kaikki yhdestä suusta. - -"Ensin rukoilkaamme, ja se, joka tahtoo, nauttikoon sakramentin", -sanoi vanha linnanpastori. - -"Vielä on aikaa ainakin kaksi tuntia", huomautti Boussman, joka -vartioitsi ikkunassa. - -Rouvat palasivat huoneisiinsa, pukeutuivat juhlapukuihinsa, -koristivat itsensä kalliimmilla koristeillaan ja astuivat taas -ritarisaliin kukin taluttaen lapsiaan. Milloinkaan ei liene -jumalanpalvelus ollut juhlallisempi, ehtoollisella-käynti -vaikuttavampi, armon ja anteeksiannon rukoukset sydämellisemmät. -Juhlamenot olivat juuri päättyneet; he syleilivät ja hyvästelivät -toisiaan. - -Silloin kajahti vartijan huuto: "Jo joutuu!" Äidit sulkivat lapsensa -syliinsä. Kaikki lankesivat polvilleen piiriin papin ympäri, joka -vapisevin äänin luki siunauksen. - -Venäläisiä näkyi muurilla, Boussman tempasi palavan sytyttimen, -nojautui ikkunasta ulos ja sytytti ruudin. - -Linna lensi ilmaan, ja vihollinen löysi vain rauniot ja silvotut -ihmisruumiit. - -Kun ensi kauhistus oli mennyt ohi, asettuivat venäläiset onnettomaan -kaupunkiin varustaen sen ja jatkoivat senjälkeen hävitysretkeään -halki Liivinmaan. He kohtasivat toisinaan miehuullista vastarintaa, -kärsivätpä tappioitakin, mutta uusia voimia tuli yhä sijaan. Koko maa -oli sotajalalla, hätä ja kurjuus suuri. - -Juhanan lanko, Puolan kuningas Sigismund II, kuoli 1572. Sekä -Ruotsin kuningas että Venäjän tsaari tavoittelivat Puolan kruunua, -mutta tämä joutui ensin Henrik Valoisilaiselle ja sitten, kun hän -muutaman kuukauden kuluttua katsoi hyväksi luopua äskensaamastaan -valtakunnasta, Siebenbürgenin ruhtinaalle Stefan Batorille, joka -1576 kruunattiin Puolan kuninkaaksi. Hän oli naimisissa Juhanan -halveksiman prinsessa Annan kanssa. Molemmat langokset kadehtivat -toisiltaan Liivinmaata, mutta tekivät lopulta yhteisen liiton Venäjää -vastaan. - -Ruotsin ja Puolan sotajoukot yhdistyivät Yrjö Boijen ja Andreas -Sapiehan komennossa ja marssivat Wendeniä vastaan lokakuun 20 -p:nä 1578. Etäältä jo kuului venäläisen tykistön jyske. Illalla, -kun joukot tulivat lähemmäksi, he näkivät tykkien leimaukset -ja tulipommien loisteen pimeää taivasta vasten. Syvä joki esti -etenemisen; sen poikki voitiin kahlata ainoastaan siten, että -jokainen ratsumies otti jalkamiehen taaksensa satulaan. - -Toisella rannalla pidettiin rukous. - -Sitten hyökättiin vihollisen kimppuun. Venäläiset ja tataarit -puolustautuivat urheasti, mutta Andreas Sapieha ponnisteli etenkin -saadakseen tykistön valloitetuksi ja hänen onnistuikin lopulta -pakottaa vihollinen vetäymään vallitustensa suojaan. Ankaran ottelun -jälkeen venäläinen ratsuväki lähti pakoon; yöllä seurasi jalkaväki -perässä, ja kun ruotsalaiset ja puolalaiset aamulla tunkeutuivat -leiriin, oli se tyhjä ja hyljätty. - -Kuusituhatta venäläistä oli kaatunut; ruotsalaisten ja puolalaisten -mieshukka oli melkoista pienempi. - - - - -6. - -KUNINGATAR. - - -Itämeren-takaisista taisteluista käännymme taas niihin, joita samaan -aikaan Ruotsissa taisteltiin. - -Ei käy kieltäminen, että Katariina oli sieluna niissä. Hellävaroen, -mutta väsymättä hän koetti käännyttää puolisoansa, ja tämä sekä -vankeuden yksinäisyys, tyytymättömyys muuhun maailmaan ynnä lopuksi -Juhanan synkkä, horjuva luonne olivat vaikuttavimmat syyt katolisen -uskon palauttamis-yrityksiin Ruotsissa. - -Gripsholmassa oleskellessaan oli Juhana tottunut katselemaan -Katariinan silmillä, ajattelemaan niinkuin hänkin. Se palava usko, -jolla Katariina toimitti hartausharjoituksiaan, veti vähitellen -Juhanan huomion hänen puolisonsa uskontoon. - -Katariinan sydän kuului hänen puolisolleen ja lapsilleen. -Hänen elämänsä tarkoitus oli ansaita taivaan autuus heille, ja -viehätyksellä hän suostui kaikkeen, mikä sitä edisti. - -Hänen oma hovisaarnaajansa ja rippi-isänsä Herbertus sekä kuninkaan -sihteeri Pietari Fecht tekivät kaikkensa, jotta roomalaiset papit -hänen kauttansa pääsisivät vaikuttamaan kuningas Juhanaan. - -Häneen siis roomalainen kirkko perusti toivonsa saada kuningas Juhana -ja Ruotsin kansa palautetuksi paavin alamaisiksi. - -Historian opetuksista on tärkeimpiä ja merkitsevimpiä se, että -ylimielisyys ja vallan väärinkäyttö, kaikki, mikä väkivaltaisesti -koskee ihmisen ajatuksenvapautta, kääntyy musertavalla voimalla -takaisin siihen, joka sellaista on harjoittanut. - -Roomalainen kirkko oli ponnistellut saadakseen ruhtinaat ja kansat -valtaansa, käyttäen siinä sekä kirkollisia että väkivaltaisia voimia. -Se oli hemmotellen suvainnut, että kirkon palvelijat saastuttivat -itsensä riettaissa paheissa, josta tavattiin hävyttömiä esimerkkejä -pyhimmissäkin paikoissa. - -Mutta nyt oli tullut uusi aika; hiippa ja piispansauva eivät enää -tarjonneet varmaa suojaa; tutkimishalu ja luonnontieteiden herääminen -olivat kumoamaisillaan niiden perustuksen. - -Luther oli pannut alun. Galilei oli pian tuleva perässä. -Mutta vielä ei aika ollut kypsynyt; roomalainen kirkko luuli -olevansa kukistumaisillaan, mutta pelastui vastaperustetun -jesuiittaveljeskunnan avulla. - -Ignatius Loyolan onnistui noudattamalla suurinta hurskautta kirkon -ohjesääntöjen mukaan saada selville sen sisimmät tarkoitukset, ja -tarkoin tajuten olosuhteet hän asetti sen mukaan veljeskuntansa -päämääräksi taivuttaa tieteet kirkon palvelukseen ja ankaralla -kasvatuksella pakottaa nousevat sukupolvet alttiuteen ja -kunnioitukseen kirkkoa kohtaan sekä kieltäymisen ja uhrautumisen -kautta ja kärsimysten määrättömän voiman avulla lannistaa ruhtinaat -ja kansat hengellisen vallan alaisuuteen. - -Se kuuliaisuus, jota veljeskunnan jäsenet osoittivat esimiehilleen, -oli opettava maailman tottelemaan kirkkoa. - -Jesuiittaveljeskunta sai ensimäisen vahvistuksensa paavilta 1540 -- -ja sen jäsenluku määrättiin 60:ksi. - -Kolme vuotta myöhemmin poistettiin tämä rajoitus, ja kun Ignatius -kuoli 1555, oli veljeskunnassa tuhansia jäseniä sadoissa -kollegioissa, perheissä ja hallituksissa. - -Tämä luku tuli pian moninkertaiseksi. Uskonpuhdistus, joka oli -voitokkaasti edennyt tähän asti, pysähtyi kulussaan, se heitettiin -takaisin Alpeilta Itämeren rannoille. - -Vastavaikutus oli tullut ja voimakkaana se tulikin. - -Jesuiittaveljeskunta täytti pian maailman kertomuksilla -jalomielisistä toimista ja urhoollisista uhrautumisista kirkon -pyhässä palveluksessa. - -Mikään uskonnollinen yhdyskunta maailmassa ei voi ylpeillä -sellaisista uskonsankareista, jotka ovat uhranneet verensä ja -henkensä vakaumuksensa vuoksi; ei milloinkaan ole nähty niin -täydellistä ajatuksen ja toiminnan yhteyttä. - -Ei ollut yhtään maata maailmassa, ei mitään raivaamatonta alaa -yksityisessä, henkisessä eikä käytännöllisessä elämässä, mihin -jesuiittoja ei olisi tunkeutunut. - -Tämä mahtava veljeskunta oli hyvin järjestetyn sotajoukon kaltainen. -Sokea kuuliaisuus oli jesuiitan ensimäinen velvollisuus. - -Hän ei itse määrännyt oleskelupaikkaansa eikä toiminta-alaansa; -johtiko hänen tiensä napapiirille vai päiväntasaajalle, pitikö hänen -järjestää jalokiviä vai käsikirjoituksia Vatikaanissa, tuliko hänen -taivuttaa Intian raakalaisia jättämään toisensa syömättä, -- ne -olivat muiden tehtäviä ja vastattavia kysymyksiä, hänen tuli vain -totella. - -Jos häntä tarvittiin Limassa, niin hän lähti ensimäisessä laivassa, -joka meni Atlantin poikki; jos hänet määrättiin Bagdadiin, matkusti -hän ensi karavaanissa aavikon halki. Jos oli kysymyksessä matkustus -maahan, missä hänen henkensä oli suuremmassa vaarassa kuin -villipetojen, missä pidettiin rikoksena antaa suojaa hänelle ja missä -hänen uskolaistensa päitä oli pantu yleisön katseltavaksi, niin -mitäpä siitä, nurkumatta hän kävi kohden kohtaloansa. - -Mutta näin suuriin hyveisiin oli liittynyt vielä suurempia -paheita, ja yhtä vähän kuin mikään munkkikunta on voinut osoittaa -niin loistavia esimerkkejä, mitä tulee erinomaiseen miehuuteen, -tahdonlujuuteen, pettämättömään kestävyyteen ja terävänäköisyyteen, -joka oivalsi ruhtinasten ja kansain samoin kuin yksityistenkin -salaisimmat ajatukset, suunnitelmat ja toiveet, yhtä varmaan ei ole -mikään katolisen kirkon monilukuisista veljeskunnista näyttänyt niin -synkkiä varjopuolia ja synnyttänyt niin yleistä kammoa kuin jesuiitat. - -Se uhrautuva veljesrakkaus, joka teki jesuiitan niin -välinpitämättömäksi omasta hengestään, hyvinvoinnistaan ja -vapaudestaan, teki hänet myöskin totuudesta ja oikeudesta -välinpitämättömäksi. - -Mikään keino ei ollut häneltä kielletty, kun uskonnolliset edut -olivat kysymyksessä; ja _hänen_ uskontonsa oli ennen kaikkea -veljeskuntansa etujen edistäminen. - -Kauheimmissa salaliitoissa, mitä historiassa piilee, voi seurata -jesuiittain jälkiä. Aina järkähtämättömän uskollisena sille -yhdyskunnalle, johon kuului, taisteli hän muutamissa maissa vapauden -puolesta, toisissa taas esiintyi yhteiskunnallisen järjestyksen -vaarallisimpana vihollisena. - -Protestanttisen uskon valtaanpääseminen Ruotsissa oli herättänyt -Roomassa tavatonta huomiota. - -Me tiedämme, että jo Eerikin aikana tehtiin laimeita kokeita -vastavaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta ne olivat vain kostotuumain -synnyttämiä eivätkä voineet kokonaisuudessaan saada mitään aikaan. - -Jo useita vuosia oli kirkon huomio ollut kiintyneenä Juhanaan ja -Katariinaan. - -Kardinaali Hosius Puolassa oli jesuiittalaisen hurskauden perikuva. -Hän oli vanhastaan tuttu Ruotsin kuningattaren kanssa ja lähetti -hänelle tämän tuttavuuden nojalla nuorta kruununperillistä varten -opettajan, jota innokkaasti suositteli. - -Nikolaus Mylonius otettiin heti mainittuun toimeen, ja hän -teki nöyrällä, hiljaisella olennollaan hyvän vaikutuksen sekä -kuninkaallisiin vanhempiin että nuoreen prinssiin. - -Tästä alkaen jatkui kirjeenvaihtoa kuningattaren ja kardinaalin -välillä. - -Kardinaali kiittää Katariinan uskon lujuutta ja hänen huolenpitoaan -puolisonsa autuudesta sekä lupaa lähettää muutamia jesuiittoja -Roomasta, joiden avulla _ne_ voidaan palauttaa oikealle tielle, joita -saatanan palvelijat ovat harhaan vieneet. - -Katariinan sydän sykki ilosta ja ylpeydestä. Mitä suuria töitä kohta -toimitetaankaan hänen välityksellään! Hän oli varma, että hänen -lopulta onnistuisi käännyttää Juhana. - -Mutta oli kuitenkin hetkiä, jolloin hän ei ollut aivan varma -asiastaan. - -Juhana oli aina kuin kuumehoureissa. Mielellään hän tahtoi tehdä -puolisolleen mieliksi, sanoi hän, eikä Katariina sitä epäillyt. - -Mikä häntä sitten vaivasi? - -Juhana mietiskeli uuden opin perustamista, uuden seurakunnan tapaan, -ja hänen kunnianhimoansa hiveli ajatus, että hän ehkä voisi yhdistää -kaikki muut kristilliset tunnustukset. - -Tässä suhteessa hän sai vilkasta kannatusta sihteeriltään ja -uskotultaan Pietari Fechtiltä, ja molemmat alkoivat he nyt yhteisesti -työskennellä tutkimalla kirkon ensimäisiä vaiheita ja sen ajan -säädöksiä. - -Mutta kaikesta tästä poisti eräs Eerikin kirje hänen ajatuksensa. - -Jumala tietää -- kirjoitti Eerik -- kuinka tunnottomasti häntä on -kaksikolmatta viikkoa kohdeltu. Moniin monituisiin kirjeisiinsä -hän ei ole saanut mitään vastausta, mutta hän arveli, että hänen -vihollisensa olivat hävittäneet ne; hän ei voinut koskaan ymmärtää, -että sai kärsiä kaikkea tätä veljensä käskystä, ei päivääkään -kulunut ilman uutta kurjuutta; Jumalan sanastakin hänet oli suljettu -pois, niin ettei hän kahtenatoista sunnuntaina ollut kuullut mitään -saarnaa; hänen raamattunsa ja muut kapineensa oli otettu pois. -Joskin hän oli ansainnut kaiken sen, mitä oli saanut kärsiä, näytti -kuitenkin kuninkaallinen ruumis jo tulleen kyllin rangaistuksi. - -Hän rukoili mitä hartaimmin veljeänsä, että pääsisi tästä -kurjuudesta, tai että ainakin saisi tietää, mitä Juhana hänestä -tahtoi; hän lupasi pyhästi täyttää kaikki, mikä ei koskenut hänen -velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan tai hänen kunniaansa ja henkeänsä, -tai ei ollut hänen puolisonsa ja lastensa turmioksi. Maailma oli -kyllin suuri -- sanoi hän -- että paikkain ja maitten etäisyys voisi -jäähdyttää veljesvihankin, ilman että rangaistus ja vihoitteleminen -olivat tarpeen. - -Lopuksi hän pyysi taas saada nähdä lapsensa, sitten kun viha oli -sammunut ja hänen rakas veljensä Jumalan vaikutuksesta oli tullut -paremmin ajatelleeksi onnettoman veljensä kohtaloa. Siinä synkässä -vankilassa, jossa hän nyt istui, sai hän kärsiä pilkkaa, nälkää, -kylmää, löyhkää ja pimeyttä, lyöntejä ja iskuja. - -Mitä lienee Juhana tuntenut mielessään lukiessaan sellaista -kirjettä? Työskentelikö hän ehkä uuden uskonnon muodostelemisessa -karkoittaakseen tämän ajatuksistaan? Työ tuli mestarinsa arvoiseksi. - -Vai pakottiko tuskan jäytävä mato hänet rakennuttamaan komeita ja -koristeltuja rakennuksia ja tekemään muuta rojutyötä? - -Vaiko syventymään matemaattisiin ja teologisiin tieteilemisiin -kuitenkaan löytämättä siruakaan viisasten kivestä? - -Vaiko neuvostossa pauhaamaan sellaisella kiihkeydellä, että sanottiin: - -"Kuninkaallinen majesteetti tahtoo usein laatia oikeutta moukarilla, -kun asia voitaisiin ratkaista sävyisästi." - -Vai tuskistaan päästäkseenkö hän vuosi vuodelta antoi uusia -ohjesääntöjä, miten vanki oli toimitettava päiviltä pois, "jos -jotakin melskettä kuuluisi, josta Jumala varjelkoon". - -Siinäpä se; arkuus, sovituksen pelko. Saattaa olla epävarmaa, kumpi -näistä veljeksistä kärsi kovempia sieluntuskia. - -Minkä arvoista Juhanan usko oli, osoittaa se seikka, että hän, kun -oli kysymyksessä hänen poikansa perimysoikeus Puolan kruunuun, varasi -tälle oikeuden vanhemmaksi tultuaan itse valita, minkä uskonnon -tahtoi. - -Nikolaus Mylonius ei ollut opetuksessaan, jota hän antoi -kahdeksanvuotiaalle prinssille, eikä lausunnoissaan toimialansa -ulkopuolella ollut kyllin varova. Tuli yleisesti tunnetuksi, että hän -oli jesuiittain lähettämä, ellei vaan itsekin jesuiitta, ja säätyjen -kokouksessa kehotettiin kuningasta hankkimaan prinssi Sigismundille -luterilainen opettaja. - -Juhana pani heti pois Myloniuksen ja väitti "juutalaisvalheeksi" -sitä, että hän muka kallistui roomalais-katoliseen uskoon. - -Suurissa juhlissa, joita usein pantiin toimeen linnassa, oli -päässyt kiihtymys valloille. Katariina ei koettanutkaan peitellä -taipumuksiaan ja otti seurapiiriinsä ainoastaan samoin-ajattelevia, -niin herroja kuin naisiakin. - -Niinä harvoina kertoina, jolloin leskikuningatar otti osaa näihin -juhlallisuuksiin, oli hänen ja prinsessa Elisabetin ympärillä -ainoastaan vanhoja, koeteltuja ystäviä, jotka olivat uudessa hovissa -yhtä vieraat kuin hekin. - -Puhuivathan he entisistä ajoista, Kustaa kuninkaasta ja siitä ilosta, -jota hän levitti ympärilleen. - -Ja ihanain tytärten piiri, miten se olikaan hajaantunut -- raastettu. - -Cecilia, ihanin heistä? - -Hän oli eronnut miehestään. Kerrottiin, että tämä oli kohdellut häntä -pahoin. - -Sattumalta oli hän nyt Ruotsissa -- vieläpä Tukholmassakin, mutta -hänen maineensa ei ollut paraita, kuningatar ei kutsunut häntä. - -Ja prinsessa Sofia? - -Hän oli seurannut herraansa, Maunu herttuata, Sonnenburgiin -Liivinmaahan, jonka herttua oli saanut läänitykseksi Juhana -kuninkaalta. Mutta siellä eli Maunu niin hurjasti ja kohteli kansaa -niin säälimättömästi, että mieliala oli liian kiihottunut, jotta hän -uskaltaisi kauan oleskella siellä. - -Prinsessa oli saanut pojan, joka oli hänen ainoa lohdutuksensa ja -ilonsa, mutta jonka tähden hän usein sai kärsiä lyöntejä ankaralta -herraltaan. - -Näin kuiskailtiin ja kerrottiin mies mieheltä. Kaikki arvelivat, että -se oli surkeata elämää, ja toivoivat Elisabetille parempaa onnea. - -Kristoffer, Mecklenburgin herttua, oli juuri nykyään keskusteluissa -hänen kanssaan; kaikki tiesivät hänen tavoittelevan Elisabetin kättä, -mutta tämä sanoi vakaasti päättäneensä jäädä naimattomaksi. - -Hänen sydämeensä koski etenkin prinsessa Sofian kohtalo. - -Kun herttua kysyi neuvoa leskikuningattarelta, neuvoi tämä häntä -kärsivällisyyteen. Voisihan tapahtua, että prinsessa vastedes tulisi -toisiin ajatuksiin. - -Mutta kuningas oli kaikille vierailleen yhtä kohtelias ja -huomaavainen. Hänellä oli erityinen kyky osoittautua viehättyneeksi -kaikesta ja kaikista. - -Ei ole kaikilla kykyä pitää vireillä keskustelua tyhjästä, mutta -Juhanalla sitä oli suuressa määrässä. Hän laverteli ja nauroi -oikealle ja vasemmalle, teki kysymyksiä vastausta odottamatta ja -vastasi, vaikka kukaan ei kysynytkään. - -Sodasta, jota paraikaa käytiin, hän puhui semmoisella -asiantuntemuksella, kuin olisi hän ollut itse mukana. Hän ei kyllä -kieltänyt, että Henrik Horn oli hyvä päällikkö, mutta kun hänellä oli -useita semmoisia, ei ollut mitään syytä käyttää sitä, johon vähimmin -luotti. - -Hän tiesi kyllä, että tämän pitkällisen sodan tähden nuristiin -valtakunnassa, eikä hän itse puolestaankaan toivonut mitään -hartaammin kuin saada sen pikaiseen päätökseen, mutta kuninkaan -kunnia oli myöskin valtakunnan, ja hän saattoi suostua ainoastaan -kaikissa suhteissa kunnialliseen rauhaan. - -Hogenskild Bielke oli näissä juhlissa usein ja kernaasti nähty vieras. - -Hän oli jonkun kerran lausunut suosivansa katolisia juhlamenoja ja -sillä voittanut Katariinan suosion. - -Juhlamenotpa juuri erityisesti vetivät Juhanaa katoliseen kirkkoon, -ja nyt hän selitteli Hogenskildille, mitenkä hän liturgiassaan tahtoi -säilyttää ne ja miten hänen uusi oppinsa tuli sisältämään kaiken, -mitä kaikissa muissa uskonnoissa oli parasta. - -Hovimies kumarsi ja oli samaa mieltä. Hän sanoi jo aikoja sitten -kuninkaan miettivästä muodosta arvanneensa, että hän ajatteli suuria -asioita, ja kiitteli nyt näin suuresta ja tärkeästä luottamuksesta. - -Mutta Katariina tulkitsi Juhanan kuumeentapaisen levottomuuden toisin. - -Hänestä oli kuninkaan liturgia turhuutta ja hulluutta; mutta kun hän -huomasi, ettei Juhanaa saanut taivutetuksi siitä luopumaan, toivoi -hän sen onnistuvan "pyhän juonen" avulla. - -Jos hän heittäytyisi kokonaan katolisen kirkon helmaan, palaisi -rauha hänen sieluunsa. Hän tiesi, että kuningas ajatteli Eerikkiä ja -että se jäytävänä omantunnontuskana poltti hänen sielussaan, mutta -jos hän saisi anekirjan ja kirkon anteeksiannon, niin se olisi vain -valtiollinen oikeusteko, johon kuningas oli pakotettu valtakunnan -säilymisen vuoksi. - -Katariinalla oli ollut hyvin paljon Myloniuksen karkoittamista -vastaan, ja hän oli suostunut siihen ainoastaan sillä ehdolla, -että katolisia pappeja kutsuttaisiin Ruotsiin valepuvuissa ja -vastaanotettaisiin hoviin. - -Yhdessä uskottunsa, sihteeri Pietari Fechtin kanssa Juhana -työskenteli kirkkokäsikirjansa valmistamisessa; sen mukaan piti -useita katolisia kirkollisia tapoja ja osa latinalaista messua -palautettaman. - -Jotta sille saataisiin valmistetuksi jalansijaa yleisössä, -levitettiin liturgis-henkisiä ja viisastelevia kirjoituksia. - -Oltiin pysyvinään kiinni Lutherissa; hänen lauselmiinsa vedottiin, -vaikkakin niitä käänneltiin. - -Paavia ei mainittu ollenkaan. - -Evankeliset vastasivat näihin, mutta vastauksia ei päästetty -julkisuuteen. - -Puolisonsa rukouksista ja maan tavan mukaan oli kuningatar taipunut -pyhässä ehtoollisessa nauttimaan sekä leipää että viiniä. - -Katolisen opin mukaan saavat viiniä yksinomaan papit nauttia. - -Kuningattaren rippi-isä ilmoitti tästä synnistä Hosiukselle, ja tämä -kielsi ankarasti uudistamasta sitä. - -Katariina joutui epätoivoon, ja Juhana käski Puolassa olevan -lähettiläänsä, A. Lorichin, koettaa paavin legaatin kautta hankkia -myönnytyksen tähän. - -Kaikki nämä mielenliikutukset olivat saattaneet Katariinan -hermostuneeksi ja levottomaksi. Hän ei uskaltanut olla paaville -tottelematon, ja hän halusi saada nauttia pyhiä armonvälikappaleita. - -Hän kirjoitti taas Hosiukselle, joka sattumalta oleskeli Roomassa. -Paavi oli ennenkin vapauttanut tästä kiellosta ja muusta, "joka oli -Jumalaa ja luontoa vastaan". - -Kardinaali vastasi kirjeeseen maaliskuun 7 p:nä 1573 puhuen siinä, -miten hän toivoi voivansa palvella kuningatarta, mutta samalla -myös, miten pahasti tämä oli tehnyt totellessaan enemmän ihmisiä -kuin Jumalaa. Se pappi, joka oli sallinut hänen nauttia viiniä -ehtoollisessa, oli suuresti erehtynyt väittäessään, että Kristus itse -oli sen niin asettanut. _Hän_ oli kyllä apostoleille antanut sekä -leipää että viiniä, mutta siitä ei suinkaan ollut seurauksena sama -oikeus maallikoille. - -Jos kuningas vieläkin vaati häneltä sellaista, niin hänen pitäisi -vastata, että hän kernaasti suostuu kuninkaan toivomukseen, jos tämä -vain tahtoisi taipua yhteen hänen pyyntöönsä, siihen nimittäin, -että palauttaisi kansansa roomalaisen istuimen alaisuuteen, itsekin -turvautuen siihen ja nöyrästi rukoillen anteeksi, että Ruotsin ja -Rooman välillä oli ollut viisikymmenvuotinen ero. - -Kardinaali vakuutti, että kalkin käyttämiseen mielellään -suostuttaisiin, jos Ruotsi sillä voitettaisiin. - -On selvää, että tämä vapautus tällä kertaa kiellettiin vain, jotta -kiihotettaisiin kuningattaren käännytysintoa. - -Mutta vaikka tämä harmittikin Juhanaa, oli hänellä kuitenkin -maallisiakin tarkoituksia, joiden vuoksi kannatti jatkaa keskusteluja -Rooman kanssa. - -Kuningatar Katariinalla sekä hänen sisarellaan oli Neapelissa -melkoinen perintö äitinsä, Bona Sforzan jälkeen, nimittäin Barin -ruhtinaskunta, puhdasta rahaa y.m. Espanjan hallitus esteli tämän -luovuttamista, ja toivottiin paavin välitystä. - -Lupaus siitä olikin saatu, mutta -- palvelus palveluksesta. - -Hosius kirjoitti kirjeen toisensa perästä. "On", kirjoitti hän, -"hyvä enne, että kuningas Juhana on taipunut Rooman välitykseen -ehtoolliskysymyksessä." - -Eräässä toisessa kirjeessään hän mainitsee, että Gregorius VII -näyttää olevan se paavi, jonka kautta Ruotsi ensin on saanut -evankeliumin. Nykyinen Gregorius XIII oli hänestä laskien seitsemäs, -ja tämä luku kuuluu omituisella tavalla Pyhälle Hengelle, jolla -myöskin on seitsemän ominaisuutta. - -Lisäksi hän lupasi kuningattaren häneltä pyytämät esirukoukset sekä -rukoilee kirjeessään Kristusta ja Ruotsin suojeluspyhää Ruotsin -käännyttämiseksi. - -Ovelana ja viekkaana kardinaali käytti kuningatarta välittäjänä -lähestyäkseen kuningasta. - -Hän pyysi, että se uskonvapaus, mikä oli kuningattarelle vakuutettu -hänen naimisiin mennessään, edelleenkin suotaisiin hänelle. Joskaan -tämä ei ollut mieluista ruotsalaisille, ei kardinaali kuitenkaan -ottanut uskoakseen, että kuningas antaisi alamaistensa temmata -valtikan kädestään. Mikähän evankeliumi se olisi, joka ei tahtoisi, -että alamaiset olisivat hallitsijoilleen kuuliaiset, vaan käskisi -hallitsijan totella alamaisiaan? - -Juhana vastasi pyytäen roomalaisen istuimen välitystä -perintökysymyksessä. - -Mutta kardinaali ei hellittänyt. Hän antoi kuninkaan ymmärtää, että -suurempi taipumus kirkolliseen yhdistykseen Rooman kanssa myöskin -synnyttäisi vilkkaamman harrastuksen tässä suhteessa. - -Aina apostolien ajoista asti oli kaikki riidat lykätty roomalaisen -istuimen ratkaistavaksi, minkä kuningas voi tulla tuntemaan Hosiuksen -omasta uskontunnustuksesta, jonka hän kirjeen mukana lähetti -kuninkaalle. - -Hän lisäsi, että lahkolaisuudet Saksassakin muistuttivat siitä, että -se toimenpide, johon kuninkaiden nykyään olisi etusijassa ryhtyminen, -oli kansansa palauttaminen ainoan ja todellisen kirkon yhteyteen. - -Kahdeksanvuotiaalle kruununprinssille Sigismundillekin Hosius -kirjoitti kirjeen lausuen siinä toivovansa, että Sigismund äitinsä -hurskauden kautta tulisi suojelluksi siitä kielien sekoituksesta, -joka oli syntynyt, kun Baabelin tornia alettiin rakentaa Saksissa. - -Jotta hän oppisi ymmärtämään, mitä katolinen kirkko on, lähetti -kardinaali hänelle kirjoja, joista hänen opettajansa, jonka Hosius -arveli olevan katolisen, pitäisi lukeman hänelle heidän molempain -kehitykseksi. - -Hänen kuusivuotiaalle sisarellensakin, Annalle, lähetettiin -rukouskirjoja ja muita pieniä lahjoja. - -Kuningatartakin muistettiin kirjeellä paavi Gregoriukselta, joka -lausui mielihyvänsä hänen kirkollisesta katsantokannastaan; paavi -sanoi kalkin käyttämisen suhteen päättävänsä, mitä Jumala hänelle -ilmoitti kunniansa ja kirkon arvon mukaiseksi. - -Samalla hän lähetti 200 guldenia Vadstenassa jäljelläolevia nunnia -varten, jotka tunkivat puuvillaa ja vahaa korviinsa päästäkseen -kuulemasta kerettiläisiä, kun heidät pakotettiin olemaan läsnä -luterilaisessa jumalanpalveluksessa. - -Kardinaalin kirje ei ollut yhtä armollinen. Ankarasti hän kielsi -kuningattarelta kalkin käyttämisen siksi, kunnes joitakin enteitä -näkyisi siihen suuntaan, että tämä valtakunta palautuisi todellisen -kirkon helmaan, sen messuihin ja juhlamenoihin. - -Nyt arveltiin Roomassa voitavan mennä askelta pitemmälle. Hosius -päättää kirjeensä kuningattarelle ilmoittaen, että Ruotsiin piakkoin -lähetetään puolalainen jesuiitta Warsewitz ja että paavi toivoi, että -kuusi ruotsalaista, mieluimmin aatelista nuorukaista lähetettäisiin -Roomaan kasvatettavaksi kristillisessä hurskaudessa. - -Se suhde, joka näin oli päässyt alkuun Ruotsin ja Rooman välillä, -antoi vauhtia huhulle, joka eteni yli Euroopan, että kuningas Juhana -oli halukas palaamaan katoliseen uskoon, jos paavi tekisi eräitä -myönnytyksiä. - -Kuitenkin arveltiin, että kääntyminen oli riippuvainen paavin -puoltolauseesta kuningattaren äidinperinnön saamiseen Neapelista ja -samalla hänen myötävaikutuksestaan Puolan kruunun saamiseen, jota -kuningas muka uudelleen oli ruvennut tavoittelemaan. - -Ennenkuin asiat kehittyvät edemmäksi, lienee soveliasta mainita eräs -tapaus, joka herätti ääretöntä huomiota siihen aikaan, jolloin kodin -rauhaa pidettiin yhtä pyhänä kuin kirkonkin. - - - - -7. - -STURE-SUKU. - - -Esi-isäin maineen kajastus loi vielä heijastustansa sukuun, jolla -ei ole ollut ainoastaan loistava, vaan tuntuvasti vaikuttavakin -tehtävä Ruotsin historiassa. Arka pelkuruus, Vaasan suvun perisynti, -oli jo murhaavalla kädellä katkonut puun jaloimpia oksia. Jäljellä -oli ainoastaan muutamia heikkoja, vähäpätöisiä vesoja; vanha runko -oli hautaansa kumartumassa, mutta kuitenkin katsoivat kaikki siihen -kunnioituksella, kuitenkin asetettiin Sture-nimi korkeimmaksi Ruotsin -ylpeän aatelin kesken. - -Suru on koukistanut Märta rouvan ja tehnyt hänen hiuksensa valkeiksi, -mutta mieleltään hän oli käynyt ehkäpä entistään ylpeämmäksi. - -Suvun kunniassa ei ollut tahraakaan, ja kunnian piti Märta rouva -korkeimpana kaikesta. - -Kaksi vielä jotensakin nuorta poikaa oli jäljellä, mutta vävyt -olivat korkea-arvoisia miehiä. Siinä oli Ture Pietarinpoika Bielke, -Salestadin herra, naimisissa vanhimman tyttären Sigridin kanssa; -Hogenskild Bielke, naimisissa lempilapsen Annan kanssa; Ture -Niilonpoika Bielke, Åkerön herra, naimisissa Margareetan kanssa; -ja vielä olivat jäljellä Magdaleena ja Kristiina. Viimemainittu -oli vielä alaikäinen, ja edellinen hylkäsi itsepintaisesti kaikki -naimatarjoukset, joita hänelle tehtiin. Mitään syytä hän ei -maininnut puolestaan, mutta mahdollista oli, että vanha rakkaus -Eerik Stenbockiin vielä kyti, vaikka Märta rouva oli kirjoittanut -arkkipiispalle ja tämä oli kieltänyt niin läheisten sukulaisten -liiton, Senjälkeen oli Märta rouva sanonut "ei!" -- eikä se asia -voinut enää tulla kysymykseen. - -Vuodet vierivät, ja katkerat surut olivat karkoittaneet kaikki -itsekkäät pyyteet. Eerik Stenbock kävi Hörningsholmassa yhtä -innokkaasti kuin ennenkin, ja kun suruaika oli ohi ja salit taas -täyttyivät lukuisista vieraista ja ystävistä, silloin sai Eerik -herra monta kertaa toivomansa tilaisuuden kuiskia Magdaleenalle -uskollisesta rakkaudestaan. - -Alussa tämä kielsi häntä koskaan puhumasta siitä, mutta hänen ankara -liikutuksensa ilmaisi paremmin kuin sanat, että Eerik oli yhtä -lemmitty kuin ennenkin ja että vain ankaran Märta rouvan tahto sitoi -neidon kielen. - -Toisen kerran hän tapasi hänet alhaalla puistossa, jossa he ensi -kerran olivat ilmaisseet toisilleen rakkautensa, ja siellä Magdaleena -tunnusti itkien ja huokaillen, että oli luullut Eerik herran luoneen -silmäyksensä johonkuhun nuorempaan. Hän itse sanoi aina pysyvänsä -uskollisena ensimäiselle ja ainoalle lemmelleen. - -Silloin Eerik muistutti, että hän nyt oli 34- ja Magdaleena -33-vuotias. Pitäisikö heidän riutua ja huokailla koko ikänsä saamatta -koskaan toisiaan? Jos Magdaleena sen voisikin tehdä, niin hän ei -sitä kestäisi. Jos Magdaleena oli vakavasti päättänyt olla tulematta -hänelle, niin hän lähtee sotaan tataareja vastaan; mieluisammin hän -kuolee kuin kituu moista elämää. Magdaleena sai nyt ratkaista heidän -kohtalonsa. - -Kiihkein rukouksin tahtoi Magdaleena saada Eerikin heittämään -mielestään sellaiset ajatukset, mutta tämä pysyi päätöksessään. - -Kun Magdaleena pyysi miettimisaikaa, väitti Eerik, että sitä oli -ollut jo 16 vuotta; nyt hänen täytyi tehdä päätöksensä. - -Magdaleena sanoi, että Eerik oli julma hänelle, mutta samalla -kuitenkin hänen kalpeat poskensa alkoivat rusottaa ja silmistä hehkui -nuoruuden tuli. - -Eerik vastasi, että kaikki tapahtui vain sentähden, että hän -niin suuresti rakasti Magdaleenaa. Nyt tiesi hän Magdaleenankin -uskollisesti lempivän, ja sentähden täytyi tämän suostua niin pian -kuin mahdollista tulemaan hänen puolisokseen. - -Magdaleena kysyi, mitä Eerik aikoi tehdä. - -"Vien sinut pois täältä kanssani", vastasi hän. - -"Mutta se estetään." - -"Kaarle herttua on luvannut auttaa meitä." - -"Mitä hän aikoo?" - -"Hän lainaa minulle 200 ratsumiestä suojelemaan pakomatkaamme." - -"Oi Eerik, mitä sanoo rakas äiti!" - -"Sinun täytyy valita hänen ja minun välillä." - -"Sinä tiedät, että minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta." - -"Sitten sinun täytyy antaa minun määrätä." - -"Joko se piankin..." - -"Niin pian kuin saan kaikki järjestykseen Svärdsbrossa." - -"Ihana Svärdsbro!" - -"Saa paraan koristuksensa, kun rouva tulee taloon. Joulun tienoissa, -arvelen." - -"Ei, ei, Eerik, jouluilo Hörningsholmassa tulisi häirityksi. Mitä -tekisivätkään rakas äiti ja sisaret, sukulaiset ja ystävät, jos -suurta ja riemuisaa juhlaa vanhan tavan mukaan ei saataisi viettää -ilossa ja rauhassa. Ei jouluksi, Eerik, se on mahdotonta!" - -"No, heti jälkeen sitten." - -"Ei liian pian. Siitä tulee niin suuri levottomuus." - -"Sinä vain tahdot viivytellä; älä tee niin, Magdaleena." - -Äänessä oli jotakin uhkaavaa, joka säikytti Magdaleenaa. "Minä -ajattelin maaliskuussa", sanoi hän. - -"Olkoon menneeksi! Maaliskuussa siis! Sinulla on pitkä valmistusaika, -kokonaista kuusi kuukautta, mutta toimi sitten niin, ettei enää tule -mitään esteitä; minä en olisi siitä hyvilläni." - -"Älä ole minulle pahoillasi, rakastettuni; minä en ole koskaan ennen -tehnyt vastoin äidin tahtoa." - -"Mutta nyt olet valinnut itsellesi herran." - -"Hän ei ole vielä herrani, ja sentähden täytyy hänen olla -kärsivällinen minua kohtaan", vastasi Magdaleena, katsoen häntä -rukoilevin, lempivin silmäyksin. - -"Jos vain olisin oikein varma." - -"Minustako?" kysyi Magdaleena hämmästyneenä. - -"Niin, minä melkein pelkään, että sinä rakastat äitiä ja sisaria, -sukulaisia ja ystäviä enemmän kuin minua." - -"Olisinko sitten suostunut seuraamaan sinua?" - -"Mutta sinä et saa rakastaa heitä yhtä paljon." - -"Enkö minä lähde kaikkien heidän luotaan? Mitä voit vielä pyytää?" -sanoi hän kirkasten kyynelten vieriessä kalvenneita poskia alas. - -"Anteeksi, lemmittyni! Rakkaus on itsekästä, se tahtoo saada kaikki -yksin, ja minä olen kaikille omaisillesi, koko sinun suvullesi -mustasukkainen sentähden, että he saavat pitää omanaan sen, jonka -pitäisi kuuluman yksinomaan minulle." - -"Puhukaamme nyt järjellisesti. Mistä tiedän..." - -"Milloin päivä ja hetki on tullutko? Minä annan sinulle tiedon siitä. -Tästäpuolin en tule niin usein Hörningsholmaan; se vain herättäisi -epäluuloa." - -"Päinvastoin täytyy sinun tulla useammin sekä valloittaa ja anastaa -kaikkien sydämet, niinkuin minun sydämeni jo olet voittanut." - -"Miksi niin?" kysyi Eerik hymyillen. - -"Jos he oppivat tuntemaan ja rakastamaan sinua, niin he puhuvat -puolestamme, kun me olemme poissa, ja sinun tähtesi rakas äiti ehkä -taipuu." - -"Minä tulen", sanoi Eerik. "Sinä tiedät kyllä, kuinka mielelläni sen -teen." - -Kului siitä syksy suurissa jouluhommissa. Eerik herra kävi usein -vierailemassa. Magdaleenan siskoille ja palvelijoille hän jakeli -runsaita lahjoja, ja Märta rouva sai muutamia kallisarvoisia -päähineitä, jotka häntä suuresti miellyttivät. - -Magdaleena oli melkein ainoa, joka ei saanut mitään, ja kun muut -ilveilivät siitä, sanoi hän, että Eerik aikoi lahjoittaa hänelle -harvinaisen kauniin hevosen, jota joka päivä totutettiin valjaisiin. - -Joulua vietettiin siihen aikaan toisin kuin nykyään. Rikkaisiin -perheisiin kokoontui vieraita satamäärin, pöydät olivat aina ruokia -ja juomia niin täynnä kuin kestivät, eikä ainoastaan ylhäisiä -herrassukuisia, vaan myöskin omia ja vierasten lukuisia palvelijoita -varten. Saadaksemme käsityksen siitä, miten paljon sellaisissa -tilaisuuksissa tarvittiin, mainittakoon tässä luettelo eräissä -Hörningsholman kesteissä käytetyistä aineista: - -30 aarnia viiniä, 4 tynnyriä simaa, 12 tynnyriä kirsikkajuomaa, 1 1/2 -tynnyriä mehua, 20 lästiä olutta, 45 härkää, 200 lammasta, 21 sikaa, -17 vasikkaa, 453 kannua hunajaa, sitäpaitsi kanoja, kalkkunoita, -sokerileivoksia, rusinoita, manteleita, makeita viinejä y.m. y.m. - -Sellaisissa tilaisuuksissa elettiin yhtä suurellisesti "suuren surun" -jälkeen kuin sitä ennenkin. Märta rouva arveli, että nuorten tulisi -huvitella ja haihduttaa suruansa; se oli heidän ikänsä mukaista. -Mitä häneen itseensä tuli, niin hän kantoi surupukuansa niin hyvin -vierashuoneessa kuin herransa salakamarissakin, jossa hän aina -oleskeli jonkun ajan päivästä. - -Hän oli iloissaan, että Magdaleena oli virkistymään päin; hän ei -ollut enää niin kalpea eikä niin suruissaan kuin ennen. Kuuliainen ja -tottelevainen tytär hän oli aina ollut; nyt hän näytti koettavan jos -suinkin olla vieläkin kuuliaisempi. - -Mielihyväkseen Märta rouva huomasi, että hänen rakas lapsensa puhui -vähemmän kuin ennen Eerik Stenbockin kanssa, näyttipä vielä käyvän -aivan hämilleenkin, kun tämä läheni häntä, näytti toivovan, että tämä -jättäisi hänet rauhaan. Märta rouva tuumiskeli itsekseen, kukapa -hänen jalosukuisista vieraistaan oli voittanut ihanan neidon sydämen, -ja saisiko kohta valmistaa häitä neljännelle tyttärelleen. - -Tammikuun keskipalkoilla lähtivät useimmat vieraat. Ensimäisten -joukossa matkusti herra Eerik Stenbock, mutta hän oli maininnut, että -hänen sisarensa, rouva Cecilia Roos, halusi käydä Hörningsholmassa, -ja vierasvarainen emäntä toivotti hänet tervetulleeksi milloin -tahansa. - -Tällä kertaa oli Eerik herra miellyttänyt häntä paljon enemmän kuin -ennen, ja hyvästeltäessä sanoi Märta rouva, että Eerik sai tehdä -seuraa sisarelleen, jos tahtoi. - -Kutsu näytti hyvin ilahuttavan nuorta herraa, ja hän näytti -hilpeämmältä kuin oli ollut moneen vuoteen. - -Naiduista tyttäristä ei jäänyt jäljelle ketään muita kuin rouva -Sigrid. Hänen herransa oli matkoilla, ja Hörningsholman vaihteleva -elämä miellytti häntä paremmin kuin Salestadin hiljaisuus. - -Märta rouva palasi tavallisiin toimiinsa, joita pitkät pyhät olivat -jonkun verran keskeyttäneet. - -Itse hän piti huolta tiluksistaan, vouti sai joka päivä tehdä tilin -sekä kaikesta, mitä kului, että kaikesta, mitä toimittiin. Jos -joku kartanon väestä niskoitteli, tapahtui usein, että Märta rouva -rankaisi häntä omin käsin, ja jos niskoittelua jatkui, annettiin -syylliselle vesileipä-vankeutta. - -Olipa menty niinkin pitkälle, että vouti Märta rouvan käskystä ruoski -kuoliaaksi erään talonpojan, joka oli varastanut kartanosta. - -Asia tuli kuninkaan korviin, ja ankara rouva pantiin syytteeseen, -mutta hän vastasi olevansa itse omain talonpoikainsa herra. - -Oli pitkällinen ja hyvä rekikeli 1573, ja vieraita tuli -Hörningsholmaan, toisia meni. - -Maaliskuun alussa tulivat Eerik herra ja Cecilia rouva. Märta rouva -lausui molemmat tervetulleiksi sanoen leikillisesti, ettei ollut -Hörningsholmassa ollut vieraita muutamaan päivään, ja että hän -odotti, että heidän mukanansa saapuisi muitakin. - -Rouvat Sigrid ja Cecilia olivat lapsuudenystäviä ja iloitsivat -toisensa tavatessaan. Jälkimäinen oli kuitenkin hyvin liikutettu ja -levoton, ja kun kysyttiin syytä siihen, vastasi hän, että he olivat -nähneet paljon susia ja että hän oli pelännyt niiden hyökkäävän -heidän kimppuunsa. - -Eerik herra oli melkein heti lähtenyt etsimään nuoria Stureja, mutta -Magdaleena viivytteli kauan, ennenkuin tuli vieraita tervehtimään, ja -kun hän vihdoinkin tuli, oli hän kalmankalpea. Kysyttiin, oliko hän -sairas. - -"Kyllä", vastasi hän, "minä en voi hyvin." - -Sigrid ja Cecilia tahtoivat, että hän olisi käynyt vuoteeseen. - -Melkein samassa tuli Eerik herra sisään ja synkistyi nähdessään -Magdaleenan. - -"Pahoinvointini ei ole niin vaarallista", sanoi Magdaleena, "minä -olen mieluummin ylhäällä." - -Sitten hän ponnisti kaikki voimansa näyttääkseen iloiselta ja joutui -pian vilkkaaseen keskusteluun Cecilia rouvan kanssa, samanmielisiä -kun tuntuivat olevan. Vaikeammaksi kävi saada Eerik herra hilpeälle -tuulelle, mutta Magdaleena näytti pitävän sitä niin tärkeänä, että se -synnytti kummastusta sekä Märta rouvassa että Sigridissä. He eivät -voineet ymmärtää, miksi Eerik herran huono mieliala vaikutti häneen. - -Haihtuipa toki sekin, ja nyt kertoili Eerik herra Märta rouvalle -hoviuutisia, ja kun hän kokonaan asettui Märta rouvan kannalle, -unohti tämä pian kaikki muut. - -Mutta illalla hyvää yötä toivoteltaessa pisti Eerik herra salaa -pienen kirjeen Magdaleenan käteen. - -Neidosta tuntui, kuin se olisi polttanut häntä, ja kauan kesti, -ennenkuin hän uskalsi aukaista sen. - -Hän katseli ympärilleen pienessä kamarissaan. Jättäisikö hän sen -ainiaaksi... pakenisiko äitinsä huoneesta kuin karkuri, pakolainen? -Mutta jos hän kieltäytyisi seuraamasta Eerik Stenbockia, eikö hän -tulisi ainaiseksi erotetuksi hänestä, eikö vielä lisäksi syypääksi -hänen kuolemaansakin...? Jospa hän vain tietäisi, että saisi kuolla -samalla kertaa kuin hänkin, elää sen jälkeen kuin hän oli mennyt pois -ja sellaisissa tunnon tuskissa... sitä hän ei voisi. Ja hän lankesi -polvilleen ja rukoili, rukoili voimia, rukoili sääliä, rukoili valoa -pimeydessä, joka häntä ympäröi. Hän ei tiennyt, mikä oli oikein, mikä -väärin, ei nähnyt mitään polkua edessään. - -Turhaan hän koetti nukahtaa, uni pakeni häntä. - -Päivän koittaessa hän kiiruhti ylös, pukeutui hätäisesti, lankesi -polvilleen ikkunansa ääreen ja rukoili koko sielustaan kyynelten -tulvaillessa. - -Silloin tuli Sigrid rouva huoneeseen. "Jumala teitä siunatkoon, rakas -sisko", sanoi hän lempeästi. "Teillä on hyvä työ tekeillä." - -"Suokoon Jumala, että se olisi hyvä!" vastasi Magdaleena syvästi -liikutettuna. - -"Miksikä niin puhutte? Onhan oikein rukoilla kyynelsilmin hyvää -Jumalaa." - -Magdaleena oli noussut. Vavisten hän seisoi sisarensa edessä ja -ojensi rukoilevasti kätensä häntä kohden sanoen: "Joskin kaikki -omaiseni hylkäisivät minut, niin ettehän toki te luovuta uskollista -sydäntänne minusta." Sitten hän lankesi sisarensa kaulaan. - -"Minkätähden puhutte semmoisia sanoja?" vastasi Sigrid rouva hyvin -hämmästyneenä. "Ei kukaan Sture-suvun jäsenistä ole tehnyt mitään -semmoista, että meidän sentähden olisi tarvinnut luovuttaa sydämiämme -hänestä." - -Märta rouvan ääni kuului ulkopuolelta. Hän huusi tytärtään Sigridiä. - -Tämä suuteli Magdaleenaa ja riensi ulos. - -Heti senjälkeen tuli Eerik herra. Hän lausui kohteliaasti hyvää -huomenta Märta rouvalle ja Sigrid rouvalle, eikä häneltä jäänyt -huomaamatta, että edellinen heistä katseli häntä terävästi ja -epäluuloisesti. - -Peli oli sekä rohkeata että vaarallista, mutta nyt piti voittaa tai -kadottaa. - -Magdaleena tuli kamarista. - -"Rakas sisar", sanoi hän kevyesti ja vapaasti Magdaleenalle, -"tahdotteko nähdä hevosen, jonka olen teille kasvattanut? Se seisoo -alhaalla linnanpihalla." - -Magdaleena nyökäytti vain päätänsä, puhua hän ei voinut. Eerik -tarttui hänen käsivarteensa ja vei hänet alas. Kun he menivät -etehisen lävitse, istuivat siellä vanha uskottu palvelija Niilo ja -Anna Sturen imettäjä, Lucia eukko, joka nousi ja niiasi. - -"Seuraa minua!" käski Magdaleena. - -Alhaalla porttiholvissa oli hevonen reen eteen valjastettuna. Eerik -asetti neidin istumaan siihen, imettäjä sai istua hänen viereensä, -itse hän asettui taakse ja ajoi linnan pihan poikki. - -Useat palvelijat seisoivat siinä ympärillä katselemassa. Kaikki -luulivat lähdettävän metsästysretkelle. - -Mutta kun imettäjä huomasi, että Eerik herra käänsi alas merelle päin -ja ajoi niin kiivaasti, aavisti hän pahaa ja rupesi huutamaan ja -valittamaan. - -"Mitä te teette, rakas neiti? Ajatelkaa, kuinka vihaiseksi äitinne -tulee, kun matkustatte näin yksin." - -Silloin otti Eerik herra esiin lyhyen pyssyn sanoen: "Vaiti, tai -olette puhunut viimeisen kerran!" - -Heti kun he olivat ehtineet alas jäälle, tuli ratsumiehiä joka -puolelta. He ympäröivät reen, ja niin mentiin huimaa vauhtia aina -Svärdsbrohon asti. - -Siellä oli jo räätäleitä ja ompelijoita. Kalliita kankaita oli -odottamassa, mittaa otettiin ja ruvettiin heti morsiamelle pukuja -neulomaan. - -Juuri kun Eerik ajoi alas merelle, seisoi Kristiina Sture ikkunassa -katsellen lähtöä. - -"Herra Eerik vie varmaankin pois Magdaleena siskon", huudahti hän. -"Katsokaa, miten hurjasti hän ajaa!" - -Rouvat Märta ja Sigrid kiiruhtivat ikkunaan, mutta kohta senjälkeen -alas pihalle. - -Kun äiti epätoivoissaan huomasi, että he jo olivat kaukana, kaatui -hän tainnoksiin ympärillä-olevain syliin. Hän toipui kuitenkin pian -ja nousi kiivaasti. Hänen tuijottava katseensa suuntausi Sigridiin. -"Lähde heti jälkeen", käski hän, "ja koeta saada onneton lapsi -takaisin luokseni." - -Sigrid rouva totteli raskain mielin. - -Sillä välin istui Märta rouva rappusilla katsellen merelle päin -ikäänkuin odottaen, että tyttärensä katuisi ja kääntyisi takaisin. -Hän ei itkenyt, mutta hän valitteli, kuin olisi kärsinyt kovia -ruumiin tuskia. Hän ei kuunnellut ensinkään mitä Kristiina neiti ja -palvelijattaret sanoivat. - -Tuli silloin siihen kreivitär Cecilia. Hän näytti hyvin liikutetulta -ja valitti, että Eerik herra oli saattanut Märta rouvalle niin paljon -surua, vakuuttaen samalla, että hän itse ei tiennyt mitään siitä. -"Kuitenkaan", lisäsi hän jotenkin terävästi, "en olisi koskaan -uskonut, että panette sen niin pahaksenne." - -Pää käsien varassa istui Märta rouva rappusilla. Ei tietty, oliko -hän kuullut vai eikö, mitä toinen sanoi, mutta nyt hän äkkiä nosti -päätänsä vastaten tuikeasti: - -"Jumala rangaiskoon teitä ja teidän veljeänne, joka on ryöstänyt -minulta lapseni! Lähtekää nyt toki jälkeen ja olkaa hänen luonaan, -niin ettei mitään häpeällistä tapahdu." - -Rouva Cecilian silmät säkenöivät. Ajettu pois, hän, Stenbock! Hän -oli vähällä antaa kiivaan vastauksen, mutta ehkäpä hän muisti, että -Märta rouva osasi antaa sanan sanasta ja ettei hänen kanssaan ollut -hyvä käydä sananvaihtoon, ja niin hän kääntyi ympäri kiiruhtaen pois. -Muutama tunti senjälkeen hän ajoi tiehensä. - -Kun Sigrid rouva tuli Svärdsbrohon, näki hän sen aseellisen joukon -ympäröimäksi. Vain vaivoin hän pääsi sisarensa luo. - -Magdaleena oli kalmankalpea; Sigrid rouvan nähdessään hän vetäytyi -takaisin ja näytti melkein pelkäävän häntä. - -Tämä kertoi äidin valituksista ja surusta sekä rukoili ja pyyteli -häntä palaamaan. Märta rouva oli luvannut siinä tapauksessa antaa -anteeksi eikä koskaan puhua siitä, mitä oli tapahtunut. Magdaleena -olisi hänelle yhtä rakas kuin ennenkin. - -Mutta Magdaleena ei vastannut sanaakaan. - -Silloin Sigrid rouva huudahti: "Mutta ajatelkaahan toki sitä surua -ja häväistystä, jota saatatte hänelle! Jos olisitte kuullut hänen -valituksensa, nähnyt hänen pelästyksensä, niin ymmärtäisitte, että -teidän jatkuva kieltäytymisenne voi olla syynä äitimme kuolemaan, ja -sitä ette toki tahtone!" - -"Jos voisitte vakuuttaa minulle, että äitimme antaa meidät -toisillemme, tahtoisin kernaasti palata", vastasi Magdaleena -kyynelten tukahuttamalla äänellä. - -Jos Sigrid rouva olisi rohjennut kuulla sydämensä ääntä, niin hän -varmaan olisi vastannut: "Kaikkien meidän rukoukset ja kyyneleet -saavat hänet taipumaan, seuratkaa vain minua kotiin." Mutta hän -tunsi tuon ankaran, taipumattoman tahdon, ja hänen täytyi sentähden -vakaumuksensa mukaan vastata: "Sitä en voi." - -"Siinä tapauksessa", sanoi Magdaleena, "on ensimäinen villitys yhtä -hyvä kuin viimeinenkin." Hän purskahti itkuun, niin katkeraan, kuin -olisi hänen sydämensä pakahtua. Sisaret vaipuivat toistensa syliin, -he lupasivat toisilleen uskollista ystävyyttä koko elinajakseen, ja -niin he erosivat. Sigrid rouva palasi Hörningsholmaan. - -Märta rouva oli vuoteessa. Hän oli sekä ruumiillisesti että -henkisesti sairaana, mutta kun Sigrid palasi yksin, tuli hän vielä -huonommaksi. - -Suruja ja tuskaa oli hän kokenut, mitä katkerimpia vaurioita -kärsinyt; nyt oli häpeäkin kohdannut häntä, ja se uhkasi musertaa -hänet. Nyt valitteli tuo monta kovaa kokenut nainen suuressa -tuskassaan. - -Mutta monta vaivaa kestettyään, monta yötä valvottuaan nousi taaskin -tuo lannistumaton jäykkyys, joka pani kovan kovaa vastaan. - -Hän puhui kyllä, että hän oli hyljätty leski, jonka molemmat -jäljelläolevat pojat vielä olivat melkein lapsia. Ei tullut kukaan -hänen luokseen lohduttamaan eikä auttamaan; vielä vähemmin hän -saattoi toivoa kostoa. - -Mutta hänen täytyi saada kostaa. Väkivallantekijä oli kyllä mahtava -mies, leskikuningattaren veli, herttuan suojatti ja kuninkaan -suuressa suosiossa, mutta Märta rouva oli valtakunnan mahtavimpia -rouvia. Hänen tyttärensä oli ryöstetty häneltä, ja hän tahtoi saada -selville, vieläkö oli maassa lakia ja oikeutta. - -Taas oli hän jalkeilla pitäen entistä ankarampaa kotikomentoa. -Pienimmätkin hairahdukset rangaistiin kovasti, eikä rikollisen -tyttären nimeä saanut mainita hänen läsnäollessaan. - -Omin käsin hän kyhäsi valituskirjeen, joka lähetettiin kuninkaalle ja -valtakunnan neuvoksille. Hän vaati ankaraa rangaistusta tyttärensä -ryöstäjälle sekä että tytär heti oli palautettava hänen luokseen. - -Siitä asti kuin Sigrid rouva oli lähtenyt Svärdsbrosta, seurasi -Magdaleena tahdottomasti mihin tahansa hänet vietiinkin. Ehkäpä -tieto siitä, ettei hänellä nyt ollut ketään muuta herraa maailmassa -kuin Eerik, oli saattanut hänet niin nöyräksi sekä sai hänet -teeskentelemään hilpeyttä, joka ei mitenkään voinut olla luonnollista -ja joka sentähden kävi melkein kiusalliseksi. - -Kreivitär Cecilian seurassa vei Eerik herra hänet lankonsa -Pietari Brahen luo Rydboholmaan. Hänet otettiin vastaan erittäin -ystävällisesti ja rakkaasti, ja kreivi Pietari arveli, että hänen -pitäisi jäädä heidän luokseen häihin asti. - -Eerik herran täytyi heti matkustaa Tukholmaan naimalupaa hankkimaan. - -Niin täydelleen oli kreivitär Cecilia noudattanut Märta rouvan -tahtoa, ettei ollut jättänyt Eerikille ainoatakaan tilaisuutta -kahdenkeskiseen keskusteluun morsiamensa kanssa, eikä Magdaleenakaan -ollut sitä etsinyt, oli vain aivan yksinkertaisesti mukautunut -kreivitär Cecilian valvonnan alaisuuteen. Nyt, kun heidän piti erota, -vei Eerik Magdaleenan toiseen huoneeseen. - -"Oletko pahoillasi, että lähden?" kysyi hän. - -"Sehän on välttämätöntä, jotta... jotta..." - -"Jotta saisimme naimaluvan", jatkoi Eerik. "Kuitenkin pelkään, että -nyt tahtoisit mieluimmin, ettei olisi koskaan jouduttu näin pitkälle." - -"Silloinhan sinä..." - -"Olisin mennyt sotaan; niin, aivan varmaan." - -"Ja ehkä kaatunut." - -"Toivottavasti; sinutta en voi elää." - -Magdaleena loi häneen silmäyksen, joka ilmaisi samalla arkuutta ja -kiitollisuutta. "Sitten ei ole minullakaan mitään katumista", sanoi -hän nöyrästi. - -"Mutta sinä et puhu itsestäsi." - -"Sinä tiedät, että olen rakastanut sinua hyvin kauan ja etten koskaan -voi lempiä ketään muuta." - -"Mikähän sitten estää meitä, rakkaimpani?" - -"Äitini viha." - -"Se on julmaa ja kohtuutonta." - -"Sinä tiedät, Eerik, että hän pitää sinusta; onhan sukusi yhtä -ylhäinen kuin hänenkin. Mutta läheinen sukulaisuutemme..." - -"Minä kirjoitan luterilaiselle akatemialle Rostockiin, ja jos se -antaa suostumuksensa..." - -"Niin on kuitenkin hänen tyttärensä karannut hänen luotansa." - -"Magdaleena!" - -"Anteeksi, Eerik, sinun läsnäollessasi tahdon näyttää iloiselta", -sanoi hän kuivaten nopeasti kyyneleensä. - -Eerik katsoi häntä kauan. "Tahdotko, että vien sinut takaisin?" kysyi -hän. "Mitä sinä sitten teet?" - -"En tiedä." - -"Ei, sitä en tahdo", sanoi Magdaleena tuskaisesti ja tarttui Eerikin -käteen. "Mitä on tapahtunut, sitä ei käy muuttaminen. Minä rukoilen -joka päivä Jumalalta anteeksi, että olen rikkonut hänen käskyjänsä -vastaan." - -"Ja minä tahdon hankkia niin monta puhumaan puolestamme, että ankaran -äitisi lopultakin täytyy antaa suostumuksensa", huudahti Eerik -hilpeästi. - -"Mutta siihen asti minä tahdon elää hiljaista ja yksinäistä elämää", -sanoi Magdaleena. "Olisi pahasti, jos viettäisin päiväni ilossa ja -riemussa, kun äitini istuu tuhassa ja säkissä vuodattaen katkeria -kyyneleitä minun tähteni." - -"Miten kauan sitä kestää?" - -"Sitä en tiedä, mutta se on katumusharjoitus, jonka olen velkapää -ilomielin suorittamaan." - -"Entä puvut ja jalokivet?" - -"Ne pidän kalliina todistuksina sinun rakkaudestasi; mutta siihen -päivään asti, jona äitini anteeksiantavaisena sulkee minut syliinsä, -tahdon käydä mustiin puettuna niinkuin nyt, etkä sinä saa olla siitä -pahoillasi, rakkahin Eerik. Sinä tiedät kyllä, ettei tule hyvää -vaimoa kenestäkään, joka ei ole ollut tottelevainen ja kuuliainen -tytär, ja minä tahdon niin mielelläni, että toimieni vuoksi ansaitsen -sinun kunnioituksesi, samoin kuin olen ilman mitään ansiota -saavuttanut lempesi." - -"Minä tiedän, että sinä olet paras, puhdassydämisin naisista", sanoi -Eerik; "tee kaikessa niinkuin tahdot." - -He erosivat hellästi syleillen; Eerik herra lupasi pian kirjoittaa. - -Mutta kun hän tuli Tukholmaan, odotti häntä siellä kuninkaan -ankara käsky. Märta rouvan kirje oli jo saapunut, Eerik herralta -peruutettiin kaikki hänen läänityksensä ja virkansa ja hänet -tuomittiin arestiin omiin huoneisiinsa. Tämä ei kuitenkaan estänyt -häntä ottamasta vieraita vastaan, ja sekä lukuisat että mahtavat -sukulaiset rupesivat toimimaan hänen puolestaan. - -Sillä välin eleli Magdaleena hiljaista elämää Rydboholmassa. Hän -vetäytyi erilleen kaikista suuremmista kesteistä, kuuluen ainoastaan -yksityiseen, tuttavallisempaan seurapiiriin, ja tutustui tällöin -olosuhteisiin, jotka olivat hänelle tuntemattomia. - -Tulemme käsittelemään niitä erikseen ja seuraamme ensin ensimäiseen -päätöskohtaan asti hänen vaiheitaan. - -Sture- ja Stenbock-sukujen välillä oli syntynyt vilkas välittely ja -kiista. Lopulta olivat viimeksimainitut päässeet niin pitkälle, että -Eerik herra pääsi vapaaksi. Hän käytti tilaisuutta kiiruhtaakseen -kohta Rydboholmaan. - -Hänen Magdaleenansa oli entisellään, sellaisena kuin hän puoli vuotta -sitten oli hänestä eronnut. Kun Eerik puhui vankeusajastaan, vastasi -Magdaleena: "Pitäkäämme sitä sovitusaikana ja kiittäkäämme Jumalaa -kaikesta semmoisesta!" - -Sitten he sopivat siitä, että Eerik herra kävisi kaikkien Magdaleenan -sukulaisten luona koettamassa voittaa heitä puolelleen. Se kävi kuin -itsestään. Kaikki arvelivat, että niin uskollisen rakkauden piti -saaman palkkansa, mutta niin suuresti kunnioitettiin siihen aikaan -vanhuksia, ettei kukaan puhjennut moitteisiin Märta rouvaa vastaan; -he lupasivat vain innokkain rukouksin koettaa taivuttaa hänen -sydäntänsä. - -Mutta Märta rouva oli taipumaton. Kun hänelle puhuttiin tyttären -surusta ja kaipauksesta, vastasi hän: "Sitä hänen olisi pitänyt ennen -ajatteleman." - -Eerik herra lähetti hänelle Rostockin jumaluusoppineiden suosiollisen -mietinnön, mutta sitä hän ei viitsinyt edes lukea. "Minä pidän -kiinni arkkipiispan kirjeestä", sanoi hän, "enkä välitä siitä, mitä -saksalaiset kasteen-uudistajat keksivät." - -Kun Eerik herra tämän jälkeen tuli Rydboholmaan, oli hän synkkä ja -alakuloinen. Viisitoista kuukautta oli nyt kulunut heidän paostaan -Hörningsholmasta, ja vielä oli kaikki samalla kannalla. Eerik herra -oli kyllä saanut takaisin kaikki läänityksensä ja virkansa, mutta hän -oli sittenkin kuin eksyksissä, ilman kotia, ilman rauhaa. - -Ajatuksiaan hän ei ilmaissut, mutta Magdaleena arvasi ne ja -kääntyi Pietari herraan kysyen: "Mitä meidän nyt on tehtävä, rakas -sukulaiseni?" - -"Menkää naimisiin, ja tehkää se heti." - -"Mutta entä äitini?" - -"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; teidän tulee etukädessä -ajatella häntä, jonka olette valinnut." - -"Sanonko tämän Eerikille?" - -"Jättäkää se minun huolekseni!" - -Eerik herra tuli hyvin iloiseksi ja ihmeisiinsä, etenkin kun kuuli, -että Magdaleena suostui epäröimättä. Ja niin päätettiin, että he -menisivät rajan yli Hallantiin tanskalaisen papin vihittäviksi, jonka -jälkeen he voisivat matkustaa Torpaan, Eerik herran sukutilalle, ja -siellä viettää häänsä kaikessa yksinkertaisuudessa. - -"Minä tiedän mitä teen", sanoi herra Pietari. "Me mairittelemme Märta -rouvaa, jotta hän kyllä taipuu. Koko kuninkaallinen perhe ja kaikki, -jotka kantavat Stenbockin nimeä, pommittavat häntä kirjeillään -rukoillen häntä säälimään vastanaineita." - -"Minä pelkään, että se vain enemmän kiihottaa häntä", sanoi -Magdaleena säikähtyneenä. - -"Eipä vaaraa, minä tunnen naiset", väitti Pietari herra. - -Sydämelliset jäähyväiset, monet onnentoivotukset ja monet kiitokset -vielä, ja sitten kihlatut lähtivät aivan yksin rajan taakse sekä -vihittiin pienessä maakirkossa. Ainoastaan muutamia akkoja ja lapsia -oli saapuvilla, mutta heistä se oli yhdentekevää. - -Molemmat olivat onnelliset saadessaan toisensa. Eerik oli saavuttanut -mitä niin kauan, kauan oli tavoitellut: Magdaleena oli hänen -puolisonsa; hänen ei tarvinnut pyytää kenenkään lupaa saadakseen -puhua hänen kanssaan, ei nähdä vierasten silmäysten olevan uteliaasti -luotuina heihin eikä kuulla omaansa ja Magdaleenan nimeä salaisin -kuiskein toisteltavana ympärillään. - -Ja Magdaleena sitten? Monessa suhteessa olivat nuo viisitoista -kuukautta olleet hänelle raskaat; ennen kaikkea rakkauden ja -velvollisuuden ristiriita, sitten se ikävä asema, mikä kaikkina -aikoina tulee sen naisen osalle, jonka entisyydelle on langennut -hänen nykyistä elämäänsä himmentävä varjo. Oli useita, jotka -moittivat häntä. Etenkin oli hän omissa silmissään moitteenalainen. -Mutta nyt oli tuo kaikki voitettua; he kuuluivat toisilleen, tuli -mitä tulikin. - -Ainoastaan alustalaiset kukkineen, seppeleineen olivat Torpassa -herrasväkeään vastassa, mutta Magdaleena luuli kaikkien heidän -katseissaan näkevänsä suopeutta ja hyväntahtoisuutta; ja mitä -saattoivatkaan hän ja Eerik enempää pyytää. - -Jätämme heidät nauttimaan nuoresta onnestaan palataksemme Märta -rouvaan. - -Saatiin pian nähdä, ettei Pietari herra täysin tuntenut ylpeätä -rouvaa, sillä sekä kuninkaan että herttuan ja leskikuningattaren -kirjeet eivät tehneet pienintäkään vaikutusta häneen. - -"Mitä he semmoisia ymmärtävät", sanoi hän. "Tahtovatko he ehkä -sekaantua minun perheseikkoihini? Mieluimmin hoidan ne itse, ja ken -tulee kutsumatta tänne, saa lähteä kiittämättä pois." - -Mitä Stenbockien kirjeisiin tulee, on epävarmaa, tokko hän niitä edes -luki. - -Mutta kun hän sai kuulla, että vihkiäiset ja häät oli vietetty hänen -tietämättään, liekehti hänessä mielipaha kiivaammin kuin koskaan -ennen, ja hän selitti päättävästi, ettei tahtonut tietää siitä -tyttärestä eikä vävystä, mitään. - -Sukulaiset sopivat keskenään, etteivät virka heistä mitään hänelle. -Oli parasta antaa ajan tehdä tehtävänsä. - -Jonkun ajan kuluttua heräsi äidin ja sisarten ikävöinti uudella -voimalla Magdaleena rouvan sydämessä. Hän ei ollut koskaan herennyt -heille kirjoittamasta, mutta nyt olivat kirjeet vielä rukoilevampia -kuin ennen, ja Jumalan tähden hän pyysi sisarten välitystä; kahden -elämä riippui siitä. - -Anna rouva se vihdoinkin keksi keinon. - -"Äitimme syntymäpäiväksi", sanoi hän, "kokoonnumme kaikki -Hörningsholmaan ja silloin me rukouksin ja polvillemme langeten -taivutamme hänet antamaan anteeksi sisarellemme." - -Kaikki pitivät ehdotusta hyvänä; ja juhlapäivän edellisenä päivänä -Märta rouva huomasi, että matkue toisensa perästä saapui, ja se -tuntui hänestä hyvältä, sillä hän arvasi syyn. - -Oli marraskuu. Suuri sali oli koristettu puilla, pensailla ja -kaukaa tuoduilla harvinaisilla kukilla. Mutta eniten ilahutti Märta -rouvaa se, että hän näki ympärillään kaikki lastensa lapset ja -vävynsä koolla. Erittäin näytti hän tyytyväiseltä niihin runsaisiin -ja kallisarvoisiin lahjoihin, joita hänelle lahjoitettiin, ja hän -virkahtikin vihdoin hyvin hilpeästi: - -"Mitä minun pitäisi antaa teille, kun te annatte minulle näin paljon?" - -"Anna meille Magdaleena sisko!" huudahtivat kaikki tyttäret langeten -hänen jalkoihinsa. - -Pikkulapset tarttuivat kiinni hänen hameisiinsa huutaen äitiensä -jäljessä: "Magdaleena!" - -Vanhuksen piirteet jäykistyivät. Hän katseli vakavasti ja ankarasti -läsnäolijoihin, mutta sitten vieri kaksi suurta kyyneltä hänen -sisäänpainuneille poskilleen ja hän sanoi liikutustaan tukahdutellen: -"No, ottakaa hänet!" - -Syntyi riemu semmoinen, ettei Hörningsholmassa ollut moista ollut -moneen vuoteen. Kunnioituskin unohdettiin tunteiden vallassa, ja -Märta rouva salli kaikkien vävyjensä syleillä ja tyttäriensä suudella -itseään, jota he eivät muistaneet tapahtuneen siitä pitäen, kuin -olivat olleet lapsia. - -Mutta kun ensimäinen mielenliikutus oli ohi, sanoi hän: "Te olette -yllättäneet minut, mutta sanassani pysyn. Kuitenkaan eivät rikolliset -saa asua linnassa, vaan vastaiseksi tuolla alhaalla saunassa." - -Läsnäolijoista tuntui tuomio kovalta, mutta kukaan ei uskaltanut -huomauttaa siitä. Kun Magdaleena rouva sai tiedon tästä, vastasi hän, -ettei mikään kuninkaanasuntokaan tuntunut hänestä houkuttelevammalta -kuin Hörningsholman halveksittu sauna. - -Monta päivää ei viipynytkään, ennenkuin hän ja Eerik herra asettuivat -sikäläiseen uuteen asuntoonsa, ja niin yksinkertaista kuin -vastaanotto olikin, huomasi kyllä, että rakkaus oli painanut leimansa -siihen. - -Eerik herra alistui nöyryytykseen rakkaan puolisonsa tähden, -mutta lisäksi vielä senkin tähden, että hänellä todellakin oli -sovitettavaa. Yhteiskunnallinen laki oli saanut tyydytyksensä; -kotirauhan häiritseminen ja loukattu äidinkunnia oli nyt sovitettava. - -Ei kukaan sisarista uskaltanut ottaa vastaan rakkaita vieraita, mutta -eräs uskollinen palvelija välitti sananvaihtoa heidän kesken, ja -siitä Märta rouva ei saanut tietää mitään. - -Vanha Nisse oli nähnyt neitosten kasvavan ja usein kantanut heitä -käsivarsillaan. Monta luottamustointa hän oli saanut, eikä hän -koskaan ollut pettänyt. Kun Anna rouva jätti hänelle tehtäväksi pitää -huolta äskentulleista, vastasi hän epäröimättä, että he saivat mitä -heidän tuli saada, vaikkapa hänen pitäisikin varastaa se Märta rouvan -omasta ruokakomerosta. - -Mutta Nisse osasi myöskin olla juonikas, ja heidän tulonsa jälkeisenä -aamuna hän sovitti niin, että kohtasi Märta rouvan ennenkuin tämä -tiesi heidän saapuneen. - -"He ovat täällä nyt, tuolla alhaalla", sanoi hän. - -"Ketkä?" kysyi Märta rouva ankarasti. - -"Saunassa, tiedämmä. Siellä on kylmää ja ikävää." - -"Käyneehän sitä lämmittäminen." - -"Se savuaa niin pahasti; he antavat sen mieluummin olla kylmänä." - -"Mitä se minuun kuuluu?" - -"Ei minuunkaan." - -"Mitä te rohkenette?" ja vankka korvapuusti läjähti vanhuksen -poskelle. - -"Minä vain sanon niinkuin teidän armonnekin", vastasi Nisse nöyrästi, -mutta hymyili itsekseen. - -"Se ei kuulu teihin; onko teillä muuta asiaa, muuten menkää tiehenne." - -"Tahtoisin vain kysyä", hän vetäytyi sivulle päin, ettei ollut -yhtä helppoa antaa hänelle korvapuustia, "annetaanko heille -ulkopalvelijain vai sisäpalvelijain ruokaa?" - -Märta rouva kasvoi tuuman korkeammaksi, ja hänen silmänsä salamoivat. -"Minun tyttärellenikö, leskikuningattaren veljellekö?" - -"Kyllä minä sen tiedän, mutta minkä kylvää, sen saa niittääkin." - -"Menkää, älkääkä tulko silmieni eteen ennenkuin käsken!" - -Vanha Nisse kumarsi maahan asti ja lynkytti pois. Tiellä hän -kohtasi Anna rouvan; hän sulki toisen silmänsä ja vilkutteli toista -sanoessaan tälle: "Olkaa huoleti, jalo rouva, herrasväen pöydällä on -tuskin niin hyviä paloja kuin saunassa." - -"Siskokulta ehkä tarvitsee jotakin apua. Käyttehän usein siellä -alhaalla?" - -"Minä muutan sinne pihakamariin, minut on nyt ajettu pois linnasta." - -"Heidän tähtensäkö?" - -"Hänen armonsa tiesi kyllä mitä teki." - -Kova levottomuus oli vallannut Märta rouvan; hän oli aina liikkeessä, -eivätkä tyttäret olleet huomaavinaankaan, että hän seisoi pitkiä -aikoja ikkunassa, josta näki ulkohuonerakennuksiin päin. Itse hän -piti huolta siitä, että ruuat olivat parasta laatua, ja Anna rouva -sai käskyn pitää huolta siitä, "että he saivat mitä tarvitsivat -siellä saunassa". - -Mutta kun pakkanen kiihtyi, kävi hän yhä levottomammaksi. Kyllä siinä -äidinrakkaus kamppaili kovaa taistelua ylpeyttä vastaan, ennenkuin -hän eräänä päivänä sanoi Sigrid rouvalle: "Oletteko olleet heidän -luonaan siellä alhaalla?" - -"Me odotamme rakkaan äidin lupaa." - -"Olisittehan voineet pyytää enemmänkin. Menkää heti sisartanne -katsomaan; se, mitä hän rikkoi teitä vastaan, on vähäpätöistä -siihen verraten, mitä hän rikkoi minua vastaan." Miten iloisina he -riensivätkään sinne ja miten tervetulleita he olivatkaan! - -Magdaleena rouva tahtoi langeta heidän jalkoihinsa, mutta he sulkivat -hänet syliinsä hyväillen häntä hyväilemistään. Niin paljon oli heillä -kertomista toisilleen, niin monta luottamustointa uskottavana! -Magdaleena ei koskaan väsynyt kyselemästä Märta rouvaa, oliko hän -paljon vanhentunut, mitä mieltä hän oli ollut hänen suhteensa ja mitä -hän nyt ajatteli, luulivatko he hänen koskaan voivan antaa täydelleen -anteeksi ja kuinka kauan tätä vielä kestäisi. - -Eerik herra olisi tahtonut, että hän olisi mennyt ulos, mutta hän -oli pelännyt kohtaavansa Märta rouvan ja että tämä hänet nähdessään -kääntyisi takaisin tai menisi ohitse ollen olevinaan häntä -huomaamatta. Se olisi särkenyt hänen sydämensä, ja hän huomasi nyt -olevansa velvoitettu elämään; Eerik herra oli niin hyvä hänelle ja -piti hänet niin rakkaana. - -Töin-tuskin oli Eerik saanut hänet houkutelluksi lähtemään -metsästysretkelle; jos Magdaleena olisi niin halunnut, olisi hän aina -istunut kotona hänen luonaan. - -Sisarukset erosivat toisistaan monta sydämellistä sanaa vaihdettuaan, -mutta paluumatkalla Sigrid ja Anna keskustelivat siitä, miten -kalpealta ja kärsivältä Magdaleena näytti ja miten heidän tuli -yhdessä kaikin voimin työskennellä siihen suuntaan, että Märta -rouva täydelleen antaisi anteeksi. Tämä ei kysellyt mitään, mutta -kuunteli tarkkaavasti, kun tyttäret kertoilivat, miten Magdaleena oli -muuttunut ja kuinka syvästi hän katui tekemäänsä rikosta. - -Mutta pakkanen kiihtyi. Magdaleena rouva sairastui ja hänen täytyi -maata useita päiviä vuoteessa. - -Silloin täytyi Sigridin ja Annan uudestaan rohkaista itsensä ja -rukoilla äitiä, että Magdaleena saisi muuttaa linnaan ja saisi -sopivaa hoitoa. - -Ankara oli taistelu, mutta lopulta määrättiin muutto tapahtuvaksi -seuraavana aamuna. - -Karkoitus oli tapahtunut julkisesti, julkisesti piti sovinnonkin -tapahtuman. - -Lapset ja palvelusväki kutsuttiin koolle suureen saliin, jossa Märta -rouva itse ylpeänä ja juhlallisena istui kunniaistuimella. - -Ovet aukaistiin, ja ulkopuolella seisoi Magdaleena mustassa -puvussaan, pää kumarassa. Hän hoippui sisään; silloin nousi Märta -rouva lausuen liikutuksen valtaamana: "Oi sinua, onneton lapsi!" - -Kun Magdaleena kuuli tuon rakkaan, joskin pelätyn äänen, lankesi hän -polvilleen: "Äiti, äiti, armahda minua!" Polvillaan hän ryömi hänen -luokseen ja kätki päänsä hänen helmaansa sanoen: "Minä olen syntiä -tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ole mahdollinen sinun -tyttäreksesi kutsuttaa." - -Kaikki läsnäolijat itkivät. - -Eipä voinut Märta rouvakaan pidättää kyyneliään; hän nosti tyttärensä -lattialta ja sulki hänet syliinsä lausuen: "Rukoilkaamme Jumalaa -antamaan anteeksi syntisi, lapsi raukkani; minä olen jo antanut -anteeksi." Sitten hän suuteli tytärtään. - -Suuri ja yleinen oli ilo. Märta rouva määräsi, että herrasväen -niinkuin palvelijainkin piti viettämän päivää juhlapäivänä. - -Muutama tunti myöhemmin laskettiin myöskin Eerik herra sisään, ja -kun hän kohteliaasti pyysi, että unohdettaisiin mitä oli tapahtunut, -sulki ankara rouva leppyneenä hänetkin syliinsä, ja päivällispöydässä -hän istui molempain taas löydettyjen lastensa välissä ollen heille -lempeä äiti ja huolellinen emäntä. - -Muutamia viikkoja senjälkeen Magdaleena synnytti pojan. Silloin pani -Märta rouva toimeen suuret ristiäiset, kutsui kummeiksi kuningas -Juhanan, herttua Kaarlen, leskikuningattaren ja prinsessat sekä -määräsi tällöin Magdaleenalle yhtä suuret myötäjäiset kuin muillekin -tyttärilleen. - -Pitkät ajat painosti rikos Magdaleenan mieltä, ja vain äitinsä -käskystä hän luopui mustasta puvustaan pukeutuen iloisempiin väreihin. - -Sellainen oli rouva Märta Sture, kova ja taipumaton äärimäisyyteen -asti, kovimmissakin koettelemuksissa, katkerimmissakin suruissa. Lain -ja velvollisuuden vaatimukset hän tunsi perin-pohjin ja noudatti -niitä tarkoin. Äidintunteet opettivat hänet rakastamaan, ja rakkaus -oli hänen viimeisten elinvuosiensa valo. - - - - -8. - -ERÄÄT JÄÄHYVÄISET. - - -Kustaa Vaasa ja Laurentius Pietarinpoika ovat protestanttisuuden -kaksoistähtiä, jotka loistavat melkein yhtä kirkkaasti. - -Me tiedämme, että Kustaan kolmas avioliitto joksikin aikaa häiritsi -heidän ystävyyttään, mutta entistään ehompana se uusiutui, kun -kuningas oli ehtinyt tyynesti ajatella asiaa. - -Laurentius olikin nuhteeton mies. Työssään uuttera, neuvova, -rankaiseva ja opettava, sekä yksityisessä että julkisessa elämässään -jumalanpelon, ahkeruuden ja hyväntekeväisyyden perikuva. - -Hänen neljäkymmentä kirjallista teostansa ovat todistuksena hänen -laajasta toiminnastaan. - -Ruotsinkieli saa kiittää häntä ja hänen veljeänsä kehityksestä, joka -oli siihen aikaan tavaton. - -Näistä loistavista ansioista huolimatta hän oli vaatimaton, hiljainen -ja rauhallinen. Ja kuitenkin hän oli, kuten edellisestä tiedämme, -järkähtämätön siinä, mitä piti oikeana. - -Kustaa Vaasa koetti monta kertaa saada häntä taipumaan, mutta se ei -onnistunut. - -Eerik pelkäsi häntä ja sai usein pitää hyvänään hänen terävät -nuhteensa. - -Juhana koetti saada hänen vakaumustaan horjumaan, mutta ennemmin -olisi vuoren siirtänyt. - -Hän oli pannut kruunun Kustaan toisen pojan päähän. Hän samoin kuin -monet muutkin olisi kernaasti tahtonut toivoa, että Ruotsille olisi -koittanut levollisempi ja rauhallisempi aika. Mutta se oli hyvin -epäilyksenalaista, tulevaisuus näytti hänestä synkältä ja uhkaavalta. - -Nyt hän oli 70-vuotias. - -Ruotsin kirkon kaikissa tärkeämmissä viroissa oli miehiä, jotka -olivat saaneet elämänviisautensa ja kirkollisen toimintakantansa -joko hänen omassa koulussaan tai myöskin Wittenbergin ja Rostockin -yliopistoissa niinkuin hän itsekin. - -Ilolla hän ajatteli, että viisikymmentä nuorukaista nyt oli Saksassa -opiskelemassa hänen kustannuksellaan. - -Kotona hän oli tähän asti menestyksellä taistellut sitä -puritaanisuutta vastaan, joka Ruotsissa niinkuin muuallakin tahtoi -päästä valtaan ollen joko salaisesti tai julkisesti liitossa yhä -enemmän leviävän kalvinilaisuuden kanssa. - -Kirkolliset olot Saksassa olivat melkein täydellisessä sekasorron -tilassa. - -Miten olikaan Lutherin oppia väännelty ja sotkettu! -Yksinkertaisimmatkin totuudet olivat mitä kiivaimpain kiistain -esineinä. - -Protestanttisen kirkon tila Saksassa oli omiansa työntämään luotansa -monta, jotka eivät olleet sen lujemmin kiintyneet ikuisiin totuuksiin. - -Taistelu riehui vakavaa tunnustusmuotoa innokkaasti etsittäessä. - -Niinkuin ainakin takerruttiin sanansaivarruksiin; kuorta tutkittaessa -heitettiin ydin pois. - -Ja tällaisten erimielisyyksien johdosta nousi yliopisto otteluun -toista vastaan. - -Ruhtinaat kannattivat eri puolueita useinkin valtiollisista syistä. - -Evankelisluterilaiset olivat sotakannalla kalvinilaisia vastaan, -puhtaat luterilaiset melanktonilaisia vastaan! - -Ja roomalais-katoliset kiihottivat taistelua minkä voivat. Kuta -yleisempi ja kiivaampi oli eripuraisuus, sitä enemmän oli aihetta -toivoa protestanttisuuden hajaantumista ja kukistumista. - -Yhtä selvään käsitti Laurentius olosuhteet omassa maassaan. - -Hän tunsi kuningattaren katoliset taipumukset ja suuren vaikutuksen. - -Oli luultavaa, että liturgiset ponnistukset vetivät Juhanaa samaan -suuntaan. - -Levittääkseen tämänhenkisiä kirjoituksia käytti Juhana tavallisia -keinojaan: imartelua, lupauksia ja virkaylennyksiä, mutta myöskin -uhkauksia ja vainoomisia. - -Ruotsin kirkon asema riippui nyt erittäinkin sen papistosta. Jos se -olisi vankkana, ei Juhana voisi mitään. - -Kaksi Laurentiuksen tytärtä oli naimisissa, vanhin, Margareeta, -Upsalan professorin Laurentius Pietarinpojan kanssa, jota erotukseksi -appi-isästään nimitettiin Gothukseksi. - -Hän oli tunnettu erinomaisesta sukkeluudestaan ja suuresta -työkyvystään. Hän oli jonkun aikaa ollut Eerik XIV:n hovisaarnaajana, -ja tämä oli lähettänyt hänet Wittenbergiin. - -Toinen tytär, Magdaleena, oli naimisissa liturgian voimakkaan -vastustajan, tukholmalaisen rehtorin Andreas Angermanuksen kanssa. - -"Tahdotteko molemmat auttaa Ruotsin kirkon voimassapysymistä, kun -minä lähden täältä?" kysyi vanha arkkipiispa. - -"Teidän työnne on oleva minulle pyhä, viimeiseen hengenvetooni asti -tahdon taistella sen puolesta", huudahti nuori Laurentius. - -"Entä sinä, poikani Andreas?" - -"Toimeni vastatkoot puolestani." - -"Minä olen valmistanut evankelisen kirkkojärjestyksen", sanoi vanha -piispa, "ja soisin, että se tulisi hyväksytyksi koko valtakunnassa." - -"Siinä tapauksessa pitänee kirkolliskokous kutsuttaman kokoon." - -"Eikö siihen tarvita kuninkaan suostumusta?" kysyi Andreas. - -"Tietysti", vastasi piispa, "mutta minä en epäile, ettei sitä -saataisi." - -"Mahdollista kyllä, ellei vaan kuninkaalla ole oma liturgiansa -ajatuksissaan." - -"Andreas epäilee häntä syyttä", huudahti professori. - -"Minä en luota siihen, joka ottaa Pietari Kaarlenpojan uudelleen -armoihinsa", vastasi tämä. - -"Onko kuningas tehnyt sen?" - -"Kaarlenpoika on vakuuttanut olevansa viaton Sturein murhaan", -jatkoi professori; "ei ole oikein tuomita häntä pelkkien epäluulojen -perusteella." - -"Se on totta", huomautti piispa, "mutta minun täytyy tunnustaa -toivoneeni, ettei kuningas olisi sitä tehnyt." - -"Hänestä tulee innokas liturgian puolustaja." - -"Pitäisitkö hänestä enemmän, jos hän ei olisi liturgialainen?" kysyi -professori. - -"En, tosiaankaan, sitä en tekisi." - -"Ethän sinä, Andreas, tule liturgialaiseksi?" - -"Ennen annan heidän tallata itseni jalkoihinsa." - -"Kun kuninkaalla on niin kiivas luonne, ei voi tietää mitä tapahtuu", -vastasi vilkas professori. "Mutta eihän se niin pitkälle menne, -papisto on oleva yhtenä miehenä!" - -"Se on oikein, yhtenä miehenä", jatkoi piispa, "ja siihen minä sanon -amen!" - -Kirkolliskokous pidettiin Upsalassa kesällä 1572. Päätettiin pysyä -puhtaassa kristillisessä opissa sellaisena kuin se oli profeettain ja -apostolien kirjoituksissa, harrastaa kunniallisuutta, kuria ja hyviä -tapoja sekä estää kaikkea, mikä sitä vastaan soti. - -Lopuksi päätettiin noudattaa niitä kirkkotapoja ja sitä järjestystä, -mitä nyt käytäntöön otetussa ja hyväksytyssä kirkkokäsikirjassa oli -säädetty. - -Samana päivänä, jolloin kokous loppui, tunsi Laurentius viimeisen -tautinsa ensimäiset oireet, mutta iloisella uskalluksella hän katseli -kokoontuneita, joista suurin osa oli hänelle hyvin tuttuja. - -Useimmat heistä kuuluivat nuorempaan sukupolveen; monet olivat -olleet hänen oppilaitaan, ja kunnioituksella ja luottamuksella he -kuuntelivat hänen sanojaan. - -Ja hän kehotti heitä pysymään lujina, niin ettei mikään maailmassa -voisi viekoitella heitä pois tuolta ainoalta totuuden ja oikeuden -tieltä. Herra oli asettanut heidät kansalle tietä osoittamaan; -seisokoot he uskollisina kukin paikallaan älköötkä antako muiden -herrojen siitä vetää pois itseänsä; heillä oli vain yksi Herra, Häntä -heidän tuli uskollisesti palvella. - -Monet kokouksen jäsenistä puhuivat hänen kanssaan niistä myrskyistä, -joita hänen kuolemansa jälkeen tuli puhkeamaan. - -"Työ on Herran!" huudahti piispa. "Sentähden se myös varmana seisoo!" - -Uupuneena ja vaipunein voimin hän palasi kotiin. - -Siellä ottivat hänet vastaan puoliso ja tyttäret, jotka pitivät -hänestä mitä hellintä huolta. - -Mutta vielä kerran hän tahtoi nähdä koko papiston ympärillään. - -Heitä kokoontui hänen sairasvuoteelleen niin monta kuin mahtua voi. - -Hän sanoi heille jäähyväisensä kehottaen heitä isällisellä -sydämellisyydellä ja vakavuudella ahkeruuteen ja kestävyyteen uskossa. - -Syvästi liikutettuina hänen virkaveljensä erosivat hänestä. - -Ja kun he olivat kaikki menneet, huudahti hän: - -"Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä hän on -nähnyt sinun autuutesi!" - -Riitaisuuksien aikana vetosivat evankeliset usein jälkeenpäin häneen -kuin apostoliin, eivätkä heidän vastustajansa koskaan uskaltaneet -lausua mitään tuota yleisesti kunnioitettua miestä vastaan. - -Kokouksen vielä kestäessä puhuttiin paljon eräästä -riitakirjoituksesta, jonka kuningattaren hovisaarnaaja, Juhana -Herbst, oli kyhännyt ja suunnannut arkkipiispaa vastaan. - -Tarkoituksena oli todistaa, että ainoastaan katolisessa kirkossa oli -todellinen papisto ja autuaaksitekevät armonvälikappaleet sekä että -pyhimystenpalvelus oli luvallista. - -Arkkipiispan mieli kuohahti: hän sanoi tahtovansa itse vastata -kirjoitukseen ja kumota sen. - -Sen hän tekikin, ja valtiopäivillä Tukholmassa seuraavana vuonna -luki Vesteråsin tuomiorovasti Erasmus Nikolauksenpoika julki hänen -kirjoituksensa. - -Samassa tilaisuudessa tapahtui kuninkaan käskystä Herbstin ja -Linköpingin piispan kesken väittely kirkollisista kysymyksistä, ja -kuningas asettui silloin ehdottomasti piispan puolelle. - -Tieto tästä ilahutti suuresti vanhaa arkkipiispaa. - -Senjälkeen vähenivät hänen voimansa yhä enemmän, ja syyspuoleen -saattoi havaita, ettei hänellä enää ollut pitkää aikaa jäljellä. -Silloin hän kutsui vielä kerran Erasmus Nikolauksenpojan luokseen ja -pyysi häntä kiittämään kuningas Juhanaa siitä, että tämä piti huolta -kirkon asioista. - -Samalla hän pyysi ja vannotti kuningasta sen katoomattoman kruunun -kautta, jonka hän toivoi saavuttavansa tulevassa elämässä, -suojelemaan kirkkoa, jotta se säilyttäisi nykyisen puhtautensa ja -nykyiset laitoksensa. - -Tämä pyyntö esitettiin, ja kuninkaan tervehdykset sekä kiitos -hänen kehotuksestaan ynnä lupaus sen noudattamisesta ehtivät vielä -arkkipiispalle, ennenkuin hän kuoli. - -Laurentius Pietarinpoika kuoli lokakuun 26 p:nä 1573 lähes -74-vuotiaana, oltuaan arkkipiispana enemmän kuin 42 vuotta. - -Hän oli elänyt suurta, vaiherikasta elämää, mutta ihmeellisintä -kaikesta oli se, ettei hän koskaan ollut uskoton velvollisuudelleen, -ei koskaan tehnyt mitään, jota hänen olisi tarvinnut toivoa -poispyyhityksi elämänsä suuresta muistikirjasta. - -Hänen asemansa asetti hänet kaikkien arvosteltavaksi, mutta ei ketään -eikä mitään hänen tarvinnut hävetä. - -Sentähden on hän kaikkina aikoina oleva todellisen kirkonpäämiehen -esikuvana. - -Hänet haudattiin Upsalan tuomiokirkon pääkuoriin, missä hänen -hautakivensä vielä on. - - - - -9. SYY JA SEURAUS. - - -Tukholmassa herätti jonkinmoista huomiota se, että elokuun 10 p:nä -1575 kaikkialla kadunkulmissa ja aitauksissa oli luettavana: "40 814". - -Monet pysähtyivät uteliaina sitä katsomaan. - -"Mitähän se merkitsee?" udeltiin. - -Kukaan ei voinut selittää sitä. - -Mutta tapahtuipa myöskin, että yksi ja toinen luki sen kyselemättä -mitään, luoden vain päinvastoin epäilevän silmäyksen ympärilleen ja -kiiruhtaen nopein askelin pois. - -Mutta sitä ei tavattu ainoastaan Tukholmassa; melkein kaikki Ruotsin -suurimmat kaupungit olivat varustetut mainituilla ilmoituksilla. - -Linköpingissä se oli piirretty erään kurjan puuhökkelin seinään aivan -kaupungin laidassa. - -Sinne hiipi elokuun 14 p:nä kello kuuden aikaan iltapuolella joukko -naamioituja henkilöitä. - -Mutta nyt ei ollut mitään katettua pöytää; joukko ruukkuja ja maljoja -oli läjätty eräälle pöydälle, kaikki sikin-sokin. - -Tunnussanana oli "40". Yksi oli vahdissa ja laski vieraat sisään -samalla kuin luki ne. Kun hän oli tullut neljäänkymmeneen, sulki hän -ulko-oven ja tuli sisään sanoen: "Täynnä!" - -Kaikki läsnäolijat katselivat epäillen toisiaan. - -Silloin yksi heistä huusi: "Naamarit pois!" - -Muutamat olivat valmiit heti noudattamaan kehotusta, toiset epäröivät. - -Jälkimäisistä huusi silloin yksi: - -"Kuka käskee?" - -"Yksi 40:stä!" - -"Millä oikeudella?" - -"Hädänalaisen oikeudella!" - -Silloin jakaantui koko joukko kahteen ryhmään ja vilkas sananvaihto -alkoi. - -Joku taputti käsiään. - -Tuli heti hiljaisuus. - -"Tahtovatko hätääntyneen ystävät antautua suurimpaan vaaraan?" - -"Kyllä, sen he tahtovat tehdä!" - -"Pettämättä 40:ä, jos he eivät onnistu?" - -"Sen vannomme!" - -"Naamarit pois!" - -Se tapahtui melkein silmänräpäyksessä. - -Monta tuttavaa siinä tavattiin; toiset näkivät tuntemattomia kasvoja -edessään, mutta hetki oli liian vakava, jotta siihen olisi mitään -erityistä huomiota kiinnitetty. - -Mutta erääseen kiintyivät kaikkien katseet. Näytti siltä, että kaikki -tunsivat hänet, ja ne harvat, jotka eivät tunteneet, saivat pian -lähinnäseisovalta tietää, kuka hän oli. - -Peder Levers oli ollut eräs kuningas Eerikin monista amiraaleista; -hän näytti olevan 30 ja 40 vuoden välillä, ja hänellä oli terävät -kasvojenpiirteet. - -"Huomaan, että olen tunnettu", sanoi hän kumartaen ivallisesti. -"Ehkäpä on tunnettua myöskin, miten kiintynyt olen onnettomaan -herraani?" - -Myöntävää muminaa kuului. - -"Henkeni tahdon panna alttiiksi pelastaakseni hänet!" - -"Minä myös, minä myös", huusivat useat. - -"Ah!" huudahti entinen amiraali. "Minä huomaan täällä useita kuningas -Eerikin henkivartijoita; me voimme toivoa menestyvämme!" - -Nuori Niilo Pietarinpoika Silfversparre ja Jaakko Bagge, amiraalin -poika, sekä useat muut lausuivat kiihkeästi paheksuvansa sitä -kohtelua, jonka alaiseksi kuningas Eerikin täytyi alistua, ja -sanoivat mitä innokkaimmin haluavansa, että hänet voitaisiin -vapauttaa. - -Oltiin yksimielisiä siitä, että hän varmaan lähtisi vankilasta -muuttunein mielin ja että olisi onni, jos ajoissa päästäisiin -vapaaksi katolisesta paavilaiskiihkosta, joka uhkasi saada jalansijaa -maassa. - -Tästä olivat kaikki yksimielisiä. Joku ehdotti, että ryhdyttäisiin -kirjeenvaihtoon kuningas Eerikin kanssa, nimiä mainitsematta. - -Peder Levers otti sen toimekseen. Hän sanoi kyllä keksivänsä keinoja -ja todistukseksi hän otti esiin erään Eerikin kirjeen, jossa -tämä ilomielin sanoi kuulevansa kaikkia pelastusehdotuksia. Hän -tahtoisi kernaasti valmistaa avoimen kirjeen kaikille uskollisille -alamaisilleen, luvaten kaikkea hyvää, jos he auttaisivat häntä; -mutta kaiken pitäisi tapahtuman joutuisasti, ja nimensä alle hän oli -kirjoittanut latinaksi: _"pian, pian, pian, mitä pikimmin."_ - -Tämä kirje ynnä amiraalin ominpäinen menettely eivät olleet -laimentamatta osanottoa; kyseltiinpä, joko hän oli tehnyt -suunnitelmia kuninkaan vapauttamiseksi. - -Oli, kyllä hän oli tehnyt. Kuningas Juhanalla oli aikomus 20:ntena -päivänä matkustaa etelään päin; silloin oli linna yllätettävä ja -Eerik vapautettava. - -Kaikki katselivat hämillään toisiaan; olihan se aivan kuin olisi -vapaaehtoisesti pistänyt päänsä ansaan, ja siihen ei kellään ollut -halua. - -Mutta amiraali selitti, että linnan vartijaväkeen oli otettu monta, -jotka ennen olivat olleet hänen palveluksessaan, ja että hän menee -yksin, ellei saa ketään kanssaan, mutta siinä tapauksessa hän myöskin -pitää palkinnon yksin. - -Mutta kuninkaan nuoret henkivartijat selittivät yhdestä suusta -tahtovansa ympäröidä Eerikin ja riemusaatossa viedä hänet vankilasta. - -Kaikki muut seisoivat hämillään ja neuvottomina; heillä oli hyvin -vähän halua olla osallisina yrityksessä. - -Vaihdettiin katkeria ja epäluuloisia silmäyksiä. - -Suuremman puolueen puheenjohtaja taputti silloin käsiään pyytäen -puheenvuoroa. - -Hiljaisuus syntyi heti. - -"Minusta", sanoi hän, "ei eri mielipiteiden tarvitse synnyttää -vastenmielisyyttä." - -"Ei, ei!" vastasivat useat. - -"Kuinka vahva on puolue, joka tahtoo mennä hädänalaista auttamaan?" - -"Kymmenen." - -"Pitävätkö he itseään kyllin voimakkaina?" - -"Pitävät!" huusivat kaikki yhteen ääneen. - -"Emme tahdokkaan, että meitä olisi useampia", lisäsi vielä eräs. - -"No hyvä, sitoudummeko me kolmekymmentä ehdottomaan vaitioloon?" -kysyi puhuja. - -"Sen teemme! Sitoudumme ehdottomasti vaikenemaan." - -"Te kuulette itse; oletteko tyytyväiset, että me puolestamme -seuraamme teitä vain onnitteluillamme?" - -Syntyi hetken hiljaisuus. - -"Me tyydymme siihen", vastasi amiraali. "Toisin sanoen, minä tyydyn -ja luulen, että muutkin voivat tyytyä." - -Kuului hajanaisia suostumushuutoja. - -"Tarkempia sopimuksiamme emme tee täällä", lisäsi Peder Levers. - -Siihen muut yhdeksän suostuivat. - -"Lähtekäämme siis. Minä ilmoitan sitten herroille suunnitelmani." - -Senjälkeen meni amiraali ulos koko nuoren joukon seuraamana, -mutta jokainen heistä toisti sanan "vaiti!" kulkiessaan muiden -kolmenkymmenen ohi, jotka vuoroonsa vastasivat saman sanan, kunnes -kaikki kymmenen olivat ulkona. - -"Naamarimme, hyvät herrat!" - -Kukin peitti heti kasvonsa naamarillaan. - -"Tästälähin '30', kokouspaikka Tukholmassa." - -Muutamassa silmänräpäyksessä tyhjeni huone ja vieraat olivat -hävinneet. - - * * * * * - -Elokuun 21 p:nä Juhana kirjoitti herttualle: - -"Viime perjantaina kello 8 illalla olemme saaneet selville suuren -kavallushankkeen itseämme vastaan siinä muodossa nimittäin, että -joukko kuningas Eerikin puoluelaisia oli lyöttäytynyt yhteen -valloittaakseen linnan heti kun me olimme lähteneet ja vapauttaakseen -kuningas Eerikin sekä asettaakseen hänet taas valtaistuimelle, kuten -vangitut kavaltajat heti vapaaehtoisesti tunnustivat." - -Kuolemaan tuomituista mainitaan Tuomas Jaakonpoika; Peder Levers -pelastui pakenemalla. Niilo Silfversparre ja Jaakko Bagge joutuivat -vangiksi, mutta laskettiin vapaiksi ja tulivat sitten herttuan -palvelukseen. - -Juhana oli kuitenkin kauhusta aivan suunniltaan. Yhtenä ainoana -päivänä hän kirjoitti kokonaista seitsemän kirjettä siitä, että -Eerikkiä oli vartioitava ankarammin sekä että pienimmänkin vaaran -uhatessa "kuningas Eerikin elämä oli lopetettava, niinkuin -valtakirjassa siitä mainitaan". - -Vastauksessaan sanoivat vartijat, etteivät voineet täydelleen panna -toimeen mitä heidän oli käsketty, "syystä että parturi Antti ei nyt -ole saapuvilla". - -Juhana käski parturin viipymättä lähteä Gripsholmaan. - -Mutta ilkityö lykkäytyi sentäänkin tuonnemmaksi, joko siitä syystä, -ettei vaaraa enää pidetty uhkaavana, tai siksi, että pelättiin Kaarle -herttuaa, niin kauan kuin vanki oli herttuakunnan alueella. - -Ehkäpä tämä olikin syynä siihen, että Eerik v. 1573 siirrettiin -Gripsholmasta Vesteråsiin. - -Mutta oli siihen toinenkin syy! - -Viime päivinä ennen vangitsemistaan oli Eerik lausunut, että hän -kaivauttaa johonkin 50,000 dukaattia ja sitten pakenee valtakunnasta. - -Ja hän oli luvannut tulla rauhallisten aikojen palauduttua takaisin, -ottaa kullat kätköstään, pestata miehiä ja karkoittaa veljensä. - -Nuo 50,000 dukaattia häämöttivät aina Juhanan himokkaissa silmissä; -niiden tähden hän uskoi hupsujen näköhairahduksia panettaen monta -kertaa useissa eri paikoissa toimeen tarkkoja etsimisiä luullun -aarteen löytämiseksi. - -Erittäinkin luuli Juhana sen olevan Gripsholmassa, ja sentähden -täytyi saada Eerik pois; olipa kuin hän olisi pelännyt, että vanki -voisi puolustaa oikeuksiaan. - -Mutta miten kaivettiinkaan ja etsittiin, ei mitään aarteita löydetty. - -Ja kuitenkin oli Juhana laskenut ne omikseen. - -Rahalliset asiat olivatkin melkein epäilyttävällä kannalla. Juhanan -ja Kaarlen väli oli kaikkea muuta kuin hyvä. - -Jo 1571 oli kuningas alentanut rahan arvoa, eikä Kaarle empinyt -käyttää tätä hyväkseen vaihtamalla ja ostamalla vanhaa, joka oli -joltisestikin parempaa. - -Mutta Juhana oli jo aikaisemmin laskenut tällaisen kaupan omakseen, -ja nyt tuli veli hänen tiellensä, niin että kuninkaan täytyi kieltää -koko tämä kauppa. - -Lisäksi oli merikauppa Narvan kanssa julistettu vapaaksi Stettinin -rauhassa, mutta Juhana tahtoi osoittaa ylivaltaansa merellä ja kielsi -kenenkään käyttämästä tuota vapautta häneltä siihen lupaa saamatta. - -Kaarle varusti laivoja ja lähetteli niitä Narvaan varustettuina -passeilla, jotka hän oli itse valmistanut. - -Kuningas käski anastaa laivat, ja vasta pitkän kirjeenvaihdon jälkeen -ne laskettiin vapaiksi. - -Tärkein riidan aihe oli kuitenkin kuningas Kustaan perinnön jako. - -Juhana oli julkisesti osoittanut paheksivansa kaikkia herttuain -vallan rajoituksia, ja niiden syiden joukossa, joiden nojalla Eerik -syöstiin valtaistuimelta, mainittiin Arbogan artikkelit, koska ne -muka olivat "kovia ja sietämättömiä". - -Lisäksi mainittiin, että Eerik oli pakottanut veljensä ehtoihin, -jotka olivat aivan isän testamenttia vastaan. - -Ei käynyt epäileminenkään, ettei Juhana saanut kiittää veljeänsä -kruunustaan. - -Hänen täytyi sentähden tehdä muutamia myönnytyksiä, mutta herttua ei -tyytynyt niihin. - -Kaarle vaati vahingonkorvausta koko siltä ajalta, jolta hän ei ollut -saanut tuloja herttuakunnastaan. - -Ja kun Juhana kirjeissään nimitti häntä "_meidän_ valtakuntamme -perinnölliseksi ruhtinaaksi", niin Kaarle vastasi, ettei Ruotsi ollut -Juhanan enemmän kuin muidenkaan ruhtinasten yksityisomaisuutta. - -Myöskin sotapalveluksen suhteen, niin, melkeinpä kaikissa -kysymyksissä he olivat eri mieltä, mutta enimmin ehkä uskonnollisissa -asioissa. - - * * * * * - -Enemmän kuin seitsemän kuukautta kului arkkipiispan kuolemasta, -ennenkuin hänen seuraajansa nimitettiin. - -Sillä aikaa työskentelivät kuningas ja Pietari Fecht, tehden entisen -arkkipiispan kirkkojärjestykseen niitä muutoksia ja lisäyksiä, joiden --- kuten sanottiin -- piti antaa sille tarpeellista selvyyttä ja -varmuutta. - -Samalla pantiin kaikki voimat liikkeelle maaperän valmistamiseksi -uudelle kirkkojärjestykselle. - -Pietari Kaarlenpojan toimeksi annettiin uuden liturgian puolustus. -Papeista useat saivat ja toisille luvattiin hyvät kirkkoherranpaikat, -kun he lupasivat kaikin voimin työskennellä siihen suuntaan, että -liturgia tulisi käytäntöön otetuksi. - -Vesteråsin äskenvalittu piispa, Erasmus Nikolauksenpoika, sai -edeltäpäin käsikirja-ehdotuksen, ja samalla käski kuningas häntä -vaikuttamaan hiippakunnan papistoon sen hyväksi. - -Kuninkaan alamaisina kätyreinä oli ensi sijassa Olavi Sverkerinpoika; -häntä nimitettiin ensin Olaus Potomanderiksi tai Olavi Elfkarliksi, -koska hän oli syntynyt Elfkarlebyssä. Sittemmin nimittivät -protestantit häntä Olavi Perkeleenpojaksi, koska hän kirjoituksissaan -puolusti liturgiaa, sekä lopuksi Olavi Kaavunkääntäjäksi, hän kun -aina horjui puolelta toiselle. - -Arvokkaana apumiehenä oli hänellä Henrik Henrikinpoika, joka -sittemmin murhasi kuningas Eerikin. - -Kolmantena oli Henrik Matinpoika, naimisissa sen Antti Niilonpojan -sisaren kanssa, joka 1573 sai Eerikiltä tehtäväkseen, surmata herttua -Juhanan. - -Tämä arvokas kolmikko kirjoitteli innokkaasti liturgian puolesta ja -koetti kaikin voimin saada sitä käytäntöön. - -Lueteltuamme ne voimat, jotka olivat Juhanan apuna lähenevässä -taistelussa, on paikallaan muistella, mitä Kustaa Vaasa sanoi -pojilleen: - -"Varatkaa ympärillenne miehiä, jotka ovat kunnollisia ja tunnetut -puhtaasta elämästään. Muistakaa, että teistä ajatellaan sitä, mitä -näistä tiedetään." - -Kirkolliskokous sekä samaksi ajaksi määrätyt valtiopäivät avattiin -Tukholmassa kesäkuun 6 p:nä 1574. - -Piispat olivat kutsutut saapuville; kunkin tuli tuoda mukanaan -muutamia tuomiokapitulinsa miehiä ja pari hiippakuntansa etevintä -pappia. - -Kuningas esiintyi osaksi itse, osaksi Fechtin kautta. Hän puolustihe -sitä epäluuloa vastaan, että hän muka oli taipuvainen roomalaiseen -uskoon: se oli "juutalaisvalhe"; hän muka tahtoi vain puolustaa ja -kehittää vanhan kirkon oppia sekä pitää huolta kirkoista ja kouluista. - -Nyt oli monenmoista harhauskoa kaikissa Euroopan maissa, ja -levottomuutta ja erimielisyyttä oli niissäkin jumaluusoppineissa, -jotka nojautuivat Augsburgin tunnustukseen. Epätietoisina omasta -uskonnostaan olivat monet lähettäneet lähettiläitä Konstantinopoliin -koettaakseen yhdistää protestanttisuutta kreikkalaiseen kirkkoon. - -Sellaisen erimielisyyden vallitessa uskonnon asioissa oli parasta --- selitti Juhana -- palautua _ensimäisen kirkon apostoliseen ja -katoliseen uskoon_, jota sekä pyhä raamattu että kirkkoisät opettivat. - -Nyt oli monessa suhteessa poikettu siitä, erittäinkin oli -messujärjestys vanhoista liturgioista poikkeava, jonkatähden olisi -alotettava sillä, että messu palautetaan alkuperäiseen puhtauteensa. - -Vankeutensa aikana oli kuningas tutkinut niin paljon -jumaluusopillisia kirjoituksia, että katsoi olevansa täysin -oikeutettu lausumaan vakaumuksensa. - -Ne kymmenen kohtaa, jotka papistolle esitettiin, koskivat osittain -pappien menettelytapaa jumalanpalveluksessa ja ehtoollisen -jakamisessa, osittain muutamia kirkollisia tapoja. - -Muun muassa varoitettiin papistoa valmistautumaan -jumalanpalvelukseen. He eivät saaneet lukea postillasta mitä mieleen -juolahti, vaan sitä mikä oli päivän evankeliumiin soveltuvaa. Heidän -tuli noudattaa ulkonaista puhtautta, hoitaa messupukunsa hyvin, eikä, -kuten muutamilla oli tapaa, "laskea vanhoja hattujansa ja rukkasiansa -alttarille". Pappismies, joka oli ollut päihtyneenä sen päivän -edellisenä iltana, jolloin hänen piti toimittaa alttaripalvelusta, -oli pantava viralta j.n.e. - -Nämä kymmenen kohtaa olisivat ennemmin kuuluneet piispan -esitettäväksi pappeinkokoukselle kuin kuninkaan esitettäväksi -valtakunnan papistolle. Ne arveluttivat papistoa siinä määrässä, että -vastauskirjoituksessa, joka sittemmin annettiin kuninkaalle, oli -suostuttu vain yhteen muutokseen kirkkorukouksissa; muut hyljättiin. - -Ennenkuin kuningas, _joka oli pidättänyt itselleen päättämisvallan_, -antoi päätöksensä papiston arveluista, kutsuttiin piispat linnaan. - -Siellä kuningas sanoi heille, ettei heidän pitänyt ihmetellä, -että hän toimiskeli jumaluusopillisissa kysymyksissä. Se tapahtui -hänen harrastuksestaan Jumalan valtakuntaa kohtaan; hän muka -tahtoi suojella pappeja uusien teologien mielipiteiltä ja antaa -heille aseita paavilaisuutta vastustamaan. Uusien teologien -kirjoituksia pitäisi luettaman varovasti tai ei ollenkaan. Yksi -ainoa sivu kirkkoisäin teoksissa sisälsi enemmän kuin uusien -teologien paksuimmatkin kirjat. Ruotsalaiset eivät enää saa tutkia -jumaluusoppia Saksassa; hän pitää huolen siitä, että he saavat -tarpeellista opetusta Upsalassa. - -Itse hän sitten määräsi mitä kokouksen piti päättää. - -Heti senjälkeen ryhdyttiin arkkipiispan vaaliin. Piispat, papit ja -opettajat antoivat äänensä; ne jakaantuivat Linköpingin piispan -Martin ja Upsalan akatemian professorin välillä. - -Piispa, joka ankarasti riippui protestanttisuudessa, sai enimmät -äänet, mutta kuningas asetti virkaan Laurentius Pietarinpojan -(Gothuksen), joka oli taipuvampi. - -Stanislaus Warsewitz, josta Hosius mainitsi kirjeessään -kuningattarelle, saapui kesäkuun 16 p:nä Tukholmaan. Hän -oli erinomaisen liukas ja hienosti sivistynyt mies. Niissä -keskusteluissa, joita hänellä oli kuninkaan ja Fechtin kanssa, -kehittyi näissä molemmissa tieto siitä, että he olivat -jumaluusoppineita ja kirkonopin parantajia, ja kun jesuiitta -elokuussa oli matkustanut pois, kyhäsivät he yhdessä uuden -kirkkokäsikirjansa. - -Joulukuussa kutsuttiin uusi arkkipiispa, joka ei vielä ollut -saanut valtakirjaansa, Tukholmaan, ja siellä asetettiin hänen -hyväksyttäväkseen seitsemäntoista artikkelia, jotka muun ohessa -hyväksyivät luostarien palauttamisen, pyhimystenpalveluksen, -esirukoukset vainajain puolesta ja vanhan kirkon juhlamenojen -uudelleen käytäntöön ottamisen. - -Uusi piispa antoi houkutella itsensä allekirjoittamaan kaiken tämän, -ja sitten hänet valtuutettiin virkaansa. - -Heti senjälkeen kutsuttiin uusi pappeinkokous neuvottelemaan -muutoksista 1571 vuoden kirkkojärjestykseen arkkipiispan hyväksymäin -artikkelien mukaan. Tämän jälkimäisen tuli olla edellisen -selvityksenä ja täydennyksenä. - -Virkaan-asettaminen tapahtui sitten Upsalassa Pietari Brahen. -Hogenskild Bielken, Eerik Sparren ja Eerik Stenbockin läsnäollessa. -Siinä noudatettiin kaikkea katolista komeutta piispanhiippoineen, -kaapuineen ja sauvoineen (jotka siitä pitäen ovat säilyneetkin). - -Kuningas käski, että öljyllä voitelemistakin olisi käytettävä; kaikki -läsnäolijat olivat sitä vastaan, mutta kuninkaan tahto pääsi kuin -pääsikin voitolle. - -Tämän jälkeen oli vähitellen otettava uusi messujärjestys käytäntöön -ja palattava uudelleen latinalaiseen messuun. - -Arkkipiispa sitoutui muun muassa pitämään huolta siitä, että papit -tarkoin noudattivat kirkollisia juhlamenoja ja juhlapäiviä (entisiin -lisättiin katolis-aikaiset, poisjätetyt Magdaleenan, Laurentiuksen, -Kristuksen ruumiin, Maarian syntymisen ja taivaaseenastumisen juhlat). - -Muuten tuli arkkipiispan noudattaa sitä lakia, joka oli tai -saattoi tulla hyväksytyksi, eikä ottaa käytäntöön mitään, jota -_kirkolliskokous ja kuningas_ eivät olleet hyväksyneet ja -vahvistaneet. - -Helmikuun 1 päiväksi 1575 kutsuttiin Tukholmaan arkkipiispa, -Linköpingin, Skaran, Strengnäsin ja Vesteråsin piispat, Tukholman -papisto, Skaran tuomiorovasti Sven Benediktuksenpoika ja Vesteråsin -tuomiorovasti Salomo Birgerinpoika, Strengnäsin kirkkoherra Reinhold -Ragvaldinpoika sekä Skaran koulumestari Olaus Laurentiuksenpoika. - -Kokoontuneille esitettiin kaikki ne muutokset ja lisäykset 1571 -vuoden kirkkojärjestykseen, jotka olivat sopusoinnussa niiden -artikkelien kanssa, mitkä uusi arkkipiispa jo oli hyväksynyt. - -Papit allekirjoittivat ehdotuksen sitoutuen sitä käyttämään ja -noudattamaan, mikäli se olisi mahdollista ja saavuttaisi yleisempää -suostumusta. - -Lahjomattomia kuin kallio olivat muutamat harvat, niiden joukossa -suuressa arvossa pidetty Andreas Angermanus. Juhana ei sillä hetkellä -voinut heille mitään, mutta lupasi pitää heidät mielessään. - -Kuningas kirjoitti, että luuli herttuan alistuvan hänen uuteen -uskonto- ja jumalanpalvelusjärjestykseensä, mutta sai vastaukseksi, -ettei herttua tullut poikkeamaan hiuskarvan vertaakaan niistä Ruotsin -seurakunnan opin ja kirkonmenojen perusteista, jotka hänen isänsä oli -laskenut Jumalan sanan mukaan, hän joka myöskin oli testamentissaan -tehnyt Ruotsin kuninkaat uskonnon puolustajiksi juuri tässä mielessä. - -Neuvosto aikoi välittää veljesten kesken, mutta kaikki keskustelut -olivat turhat. - -Kuningas määräsi liturgian noudatettavaksi valtakunnassaan; herttua -kielsi sen ruhtinaskunnassaan. - -Herttua antoi suojan ja virkoja kaikille, joita Juhana vainosi ja -pani viralta. - -Tammikuun 7 p:nä 1575 herttua kirjoitti Strengnäsin piispalle -Niilolle kehottaen häntä pysymään siinä opissa, jota herttuan isän -aikana oli yleisesti saarnattu, sekä selitti, ettei aikonut hyväksyä -mitään uusia, tarpeettomia muutoksia uskonnossaan, lisäten: "ja tämän -meidän mielipiteemme ilmoittanette kenelle tahdotte, sillä siinä -aiomme pysyä". - -Liturgia oli painettu ja alkoi tulla tunnetuksi maassa alkupuolella -vuotta 1576. Siinä olivat useimmat tai varsinaisesti kaikkikin -osat roomalaista messua sekä samoin ne rukoukset ja virret, joita -siinä määrättiin papin virkatehtäviin kuuluviksi hänen messupukuun -pukeutuessaan ja käsiänsä pestessään. Sitävastoin oli ristinmerkit, -kumarrukset ja alttarinsuutelemiset jätetty pois. - -Kun se ensin levisi, ei annettu mitään määräyksiä sen käyttämisestä. -Tiedettiin, että sen piti kussakin hiippakunnassa tapahtuman -piispain toimesta, ennenkuin se otettaisiin seurakunnissa yleisesti -käytettäväksi juhlallisen päätöksen nojalla. Mutta näillä oli siihen -niin vähän halua, että tarvittiin todellakin Juhanan itsepäisyyttä -pysymään päätöksessä, joka oli aivan kansan yleistä mielipidettä -vastaan. - -Ruotsin aateli oli tunnettu korkeasta sivistyksestään. -Saarnakokoelmat ja paimenkirjeet niiltä ajoilta todistavat, että -papit kammosivat paavilaisuutta. Rahvaan lähettiläät olivat -myötävaikuttaneet parannuksiin, joita oli päätetty Vesteråsissa 1527 -ja 1544. Kuningas Juhana lausuu kyllä, että kansa ei tiennyt muuta -kuin olevansa katolinen, mutta se oli kyllin valveilla huomaamaan, -mitä ympärillä tapahtui, ja sillä oli kyllin älyä tutkimaan, mitä -sille tarjottiin, sekä omaksumaan mitä se itse piti hyvänä. - -Tällöin heräsi Juhanassa uudestaan ajatus Roomaan yhdistymisestä. On -luultavaa, että kuningattaren rukoukset vaikuttivat paljon tähän. - -Kuinka paljon hänen olikaan täytynyt kärsiä velvollisuuksiensa -ristiriidassa! Hänen oma vapahduksensa oli riippuvainen kuninkaan ja -maan palautumisesta ainoan autuaaksitekevän kirkon helmaan; hänellä -oli huoli siitä, että lapsensa säilyisivät harhauskon saastasta, ja -lopuksi, eikä suinkaan vähimmin, jäyti häntä yhä yltyvä sairaus sekä -uupumus, joka aika-ajoin kokonaan valtasi hänet. - -Sigismundilla oli alunpitäen taipuisa luonne, johon kuitenkin joskus -liittyi suuri määrä itsepäisyyttä. Hän näki äitinsä kärsivän, kuuli -hänen usein valittavan, ettei voinut täyttää sitä lähetystointa, joka -oli hänelle uskottu, ja hän teki sydämessään lupauksen, ettei koskaan -petä äitiään, jota hän yli kaiken rakasti. - -Hän huomasi, että äiti oli onnellisin hänen läheisyydessään; ja heti -kun oli lopettanut lukunsa, hän kiiruhti äitinsä luo. He viettivät -joka päivä useita tunteja toistensa seurassa lukien ja keskustellen, -ja äiti onnistui tässä nuoressa sielussa herättämään samaa kiihkoa -paavilaisuuteen ja pyhimystenpalvelukseen, mikä hänen omankin -sielunsa täytti. - -Mutta kerran oli hänkin tuleva kuninkaaksi maahan, jossa uskonlamppu -oli sammunut eikä kukaan tiennyt, milloin se taas syttyisi. - -Mitä vaivoja ja taisteluja olikaan häntä odottamassa, ja erittäinkin -mitä viisautta ja huolenpitoa tarvittiinkaan vastahakoisten -voittamiseksi! - -Ehkäpä hän oli pakotettu sanomaan itsensä kerettiläiseksi -voittaakseen kerettiläiset. - -Ehkäpä pakotettu muka kunnioittamaan heidän epäjumalanpalvelustaan ja -istumaan kussa pilkkaajat istuvat. - -Mutta silloin -- niin opetti äiti häntä -- tuli hänen vain -ajatuksissaan lausua päinvastoin kuin mitä huulensa puhuivat, ja -vaikkapa hän siten tekisi pyhimmänkin ja sitovimmankin valan, niin -luettaisiin hänelle vain ansioksi, jos hän sen rikkoi. - -Poika kuunteli tarkkaavasti; hän lupasi painaa kaikki mieleensä ja -ottaa äidin neuvot tekojensa ohjeiksi. - -Niin suuri oli Katariinan huoli pojastaan, että hän kuvaili tälle -kaikki mahdolliset elämänkohtalot, joihin hän voi joutua, ja -neuvotteli hänen kanssaan, miten hänen pitäisi menetellä kussakin eri -tapauksessa. - -Luonnollinen seuraus tästä oli, että Annan kasvatus lyötiin laimin; -on myöskin mahdollista, ettei katsottu tarpeelliseksi antaa hänelle -samanlaista opetusta. Miten olikaan, hän sai kasvaa tietämättä niistä -taisteluista, jotka raatelevat maailmaa. - -Hänen imettäjänsä, eräs protestanttinen vaimo, jonka leskikuningatar -lähetti herttuattarelle prinsessan syntyessä ja johon tämä silloin -katsoi olevansa pakotettu tyytymään, oli sitten jäänyt sinne joko -unohduksissa tai sentähden, ettei Anna tahtonut luopua hänestä. Tämä -tuli nyt kaikessa halpuudessaan nuoren ruhtinattaren salaiseksi -omantunnon neuvojaksi. - -On kummallista, että luonnon helmasta lähteneen ihmisen on niin -helppo erottaa, mikä on oikein, mikä väärin; mutta sepä olikin ainoa, -mitä Briitta taisi. - -Lukea hän ei osannut, kirjoittaminen ei tullut kysymykseenkään; -neulomaan hän oli ahkerampi kuin kukaan muu, mutta se johtui siitä, -ettei kukaan -- kun hän oli melkein kuuro -- kuluttanut hänen -aikaansa lörpöttelemällä hänelle uutisia. - -Mutta kun prinsessa pani pienen suunsa hänen korvaansa, kuuli -hän jok'ikisen sanan. Ehkäpä Anna piti siitä, että hänellä oli -ystävä, johon voi oikein luottaa, sillä joka päivä hän tuli hänen -luokseen pikku asioissaan, ja Briitan kasvojen ilme lausui hänelle -sanoittakin, mitä tämä ajatteli asiasta, hyväksyikö vai hylkäsikö. - -Mutta mykkä ei Briitta ollut; tapahtuipa toisinaan, kun hän oli -kauan miettinyt tuonne-tänne, että hän oikein pontevasti lausui -mielipiteensä, ja ihmeellistä oli, miten se aina oli sopusoinnussa -Annan oman sydämen sisimpien ajatusten kanssa. - -Niin alhaista alkuperää oli se perustus, jolle lapsen omintakeisuus -rakentui, mutta sitä ei hänen saamansa opetus millään tavalla -horjuttanut. Se päinvastoin täydensi sitä, ja monasti oli hänen -ympäristönsä aivan ymmällä siitä, että hän aina tiesi, miksi hän -tahtoi tuota eikä ensinkään huolinut tästä. - -Sydämellinen rakkaus yhdisti molempia siskoksia. He luottivat melkein -rajattomasti toisiinsa. Annan paljoa lujempi tahdonvoima vahvisti -ja piti pystyssä Sigismundin hempeää mieltä, ja kun Anna lausui -ajatuksensa kiivaasti, tarvittiin vain silmäys Sigismundilta, ja -kohta hänen äänenpainonsa muuttui hellemmäksi. - -Isä, äiti ja sisko melkein jumaloivat häntä; tarvittiinkin -sellainen luonne kuin Sigismundilla oli, jottei tulisi perinpohjin -hemmotelluksi. - -Ne henkilöt, joille Sigismundin kasvatus uskottiin, olivat kaikki -tyynni salaisia katolisia; ja tuo suitsutuksista tuoksuva, -salaperäinen, aistillinen uskonto, jolla hänen ymmärrystään -lapsuudesta pitäen sumennettiin, painoi leimansa koko hänen elämäänsä. - -Hän se sai isän usein olemaan saapuvilla äidin ja pojan yhteisissä -hartausharjoituksissa; ja luultavaa on, että nämä sellaisissa -tilaisuuksissa saivat tavallista vaikuttavamman luonteen. - -Kumma kyllä, Sigismund ei tehnyt mitään vaikuttaaksensa sisareensa. -Ehkäpä hän piti luonnollisena, että hänen sisarensa ajatteli samoin -kuin hän itsekin ja että tällä muuten tuli olla vapaus pitää -hartausharjoituksiaan milloin itse tahtoi. - - * * * * * - -Sillä välin oli Warsewitz kirjoittanut Roomaan Ruotsin oloista, -ja pian senjälkeen sai jesuiittakenraali paavilta käskyn heti -lähettää Ruotsiin jonkun ruotsintaitoisen veljeskunnan jäsenen. Arpa -lankesi norjalaisen Laurentius Nikolauksenpojan osalle, joka saapui -Tukholmaan huhtikuun lopulla 1576. - -Hän sai toimekseen "lohduttaa kuningatarta ja varovasti aukaista -ovet katoliselle kirkolle". Hän toi myöskin mukanaan ennenmainitut -kirjeet. Herbstin kehotuksesta pyysi kuningatar häntä noudattamaan -mitä suurinta varovaisuutta eikä millään tavalla ilmaisemaan, että -oli jesuiitta. - -Kuningas meni askeleen pitemmälle. Hän neuvoi Laurentiusta pyrkimään -Tukholmassa asuvain saksalaisten sekä pappien suosioon, jotta hän -saisi näiden puoltolauseen tuekseen, kun tuli kysymykseen sopivan -viran antaminen hänelle. - -Luostari-Lassi, tällä pilkkanimellä häntä yleisesti mainittiin, -seurasi neuvoa, sai vaikeudetta saksalaisten puoltolauseen ja -puikkelehti sukkelasti pappien suosioon kertomalla harjoittaneensa -opintoja Löwenissä, Douayssa ja Kölnissä; hän oli muka kuullut -puhuttavan, että kuninkaalla oli aikomus perustaa Tukholmaan -kollegio, ja hän oli tullut tarjoamaan palvelustaan. Siihen hän -tarvitsi pappien puoltolauseen ja oli tullut sitä pyytämään. - -Papit, joita erittäinkin viehätti hänen sujuva ja sointuva latinansa, -jota he itse osasivat hyvin huonosti, ehdottivat häntä kysymyksessä -olevan kollegion johtajaksi. - -Päätettiin, että hän esittäisi jumaluusoppia, ja Pietari Brahe sai -käskyn panna Gråmunkeholman luostarin ja luostarikirkon kuntoon uutta -laitosta varten. - -Keskustelemalla tavantakaa kuninkaan kanssa sai Luostari-Lassi -tämän monessa kohden muuttumaan suopeammaksi paavia ja roomalaista -kirkkoa kohtaan, ja Juhana puhui yhä vilkkaammin sen ja liturgian -yhdistämisestä. - -Useat valtakunnan etevimmistä miehistä kannattivat hovin kirkollista -politiikkaa, ja Luostari-Lassi ilmoitti 1577 käännyttäneensä -kolmekymmentä heistä roomalaiseen uskoon. Nyt hän saattoi myöskin -lähettää ensimäiset nuorukaiset Ruotsista Roomaan papeiksi -kasvatettaviksi. - -Kuningas itse antoi matkarahat, ja kuusi nuorukaista lähti -_salaa_ Brask piispan yhdeksäntoistavuotiaan veljenpojan johdolla -isänmaastaan mennäkseen Rooman saksalaiseen kollegioon. - -Juhana oli sitäpaitsi saanut koko joukon nuorempia pappeja ja -papinkokelaita käymään Luostari-Lassin luennoilla jakelemalla heille -apurahoja. - -Mutta tämä oli liian avomielinen oppilaitaan kohtaan; hän luotti -heihin liian paljon, ja he alkoivat huomata mitä asioita hän ajeli. - -Luostari-Lassi oli välttänyt joutumasta yhteen Tukholman kirkkoherran -Martti Olavin ja rehtori Angermanuksen kanssa; molemmat pääsivät -kuitenkin pian selville siitä, minkä hengen lapsia hän oli, ja -asettuivat jyrkästi häntä vastaan. - -Kuninkaan liturgia oli saanut "punakirjan" nimen, osittain punaisista -kansistaan, osittain sentähden, että pyhimysten nimet olivat painetut -punaisilla kirjaimilla. - -Se oli painettu osittain latinaksi, osittain ruotsiksi, määräykset -pappeja varten vain latinaksi. - -Sillä välin rupesi tyytyväisyys "kirjaan" yhä enemmän laimenemaan. -Vesteråsin piispa Erasmus kävi asiata ajattelemaan; mutta jyrkemmän -vastarinnan merkkejä rupesi näkymään Tukholmassa. Nekin papit, jotka -olivat kirjoittaneet nimensä kirkkokäsikirjan alle; kieltäytyivät -panemasta sen määräyksiä toimeen heti, kun liturgian käyttämisestä -ruvettiin huomaamaan, mihin tultaisiin, jos näin alotettua suuntaa -jatkettaisiin. - -"Nyt pitäisi kirjoittaa jotakin, joka tyynnyttäisi heitä", huudahti -kuningas. - -Fecht rohkeni ehdottaa, että arkkipiispa kirjoittaisi punakirjaan -esipuheen. - -Kuningas rypisti kulmiaan; kernaammin tahtoi hän itse tehdä sen. - -Mutta tarkemmin mietittyään hän myöntyi Fechtin ehdotukseen, ja -arkkipiispaa lähetettiin kutsumaan. - -Tämä tuli ja kirjoitti heti esipuheen kuninkaan ja Fechtin määräysten -mukaan; niihin selityksiin, joita edellinen antoi sen sisällyksestä, -hän vastasi vain kumartaen, ja heti työnsä lopetettuaan hän sanoi -jäähyväiset ja lähti. - -"Mitä on tapahtunut? Hän ei ole entisellään", sanoi Juhana. - -"Hänen rouvansa..." - -"Onko hän sairas?" - -"Hän on muuttanut äitinsä luo." - -"Miksi hän ei toimita häntä takaisin?" - -"En tiedä." - -Mutta me, jotka voimme nähdä suljettujen ovien läpi, tiedämme, että -ylpeä, mutta ylevämielinen Margareeta todella kauhistui, kun sai -kuulla, että miehensä oli rikkonut hänen isälleen antamansa lupaukset. - -Turhaan piispa sanoi hänelle, että tarkoitus ei ollut paha. Hän -ei uskonut miestänsä, mutta lupasi kuitenkin, kun tämä hartaasti -rukoili, jäädä odottavalle kannalle. - -Mutta joka kerran on joutunut kaltevalle pinnalle, hän luisuu aina -alaspäin. Johdattaakseen puolisoansa harhaan oli piispa valehdellut -ja pettänyt; tämä tuli pian ilmi, ja jäähyväisiä sanomatta, ilman -melua Margareeta palasi äitinsä luo. - -Elisabet käsitti hänen katkeran surunsa ja otti osaa hänen -kohtaloonsa; hän myönsi, ettei mikään voinut paremmin osoittaa -Laurentiukselle hänen tekemäänsä rikosta kuin se, että hän menetti -niin suuresti rakastetun puolisonsa. - -"Miten onnellinen olisinkaan", huudahti Margareeta, "jos voisin tulla -välikappaleeksi hänen parannuksekseen!" - -"Herran tiet ovat tutkimattomat." - -Luopuisiko Ruotsin valtakunnan arkkipiispa vakaumuksestaan muutamien -uhittelevien naisten tähden? - -Eikö hän ollut muistuttanut Margareetaa, mitenkä monet monituiset -luterilaisen kirkon puutteet eivät suinkaan olleet jääneet hänen -isältään huomaamatta? Ja eikö voinut tapahtua, että kuninkaan -määräämässä kirkkokäsikirjassa oli paljon hyvää? - -Mutta Margareeta oli vain katsonut häntä hymyillen, ikäänkuin sanoen: -"Sitä sinä et itsekään usko." - -Sitten hän oli mennyt. - -No, kernaasti hänen puolestaan. Nyt hän ainakin oli vapaa toimimaan, -ja nythän saattoi kyllä tapahtua, että hän meni askeleen pitemmälle -kuin olisi mennyt, jos olisi saanut itse vallita. - -Senjälkeen hän ei enää salannutkaan liturgisia taipumuksiaan; häntä -oli kiihotettu siihen, sanoi hän. - -Sillä välin kasvoi tyytymättömyys Tukholmassa yhä enemmän. - -Useat papit kieltäytyivät pyhittämästä liturgian määräämiä -juhlapäiviä. - -Näiden joukossa oli Maarian syntymisen muistojuhla, jota piti -vietettämän syyskuun 8 p:nä ja jossa tilaisuudessa ensi kerran piti -noudatettaman "punakirjan" määräyksiä. - -Mutta sekä Angermanus että Pietari Eerikinpoika kieltäytyivät -pitämästä jumalanpalvelusta sinä päivänä. - -Molemmat suljettiin vartioituina huoneisiinsa ja lähetettiin sitten -Tukholmasta pois. - -Angermanuksella oli lukuisia ystäviä ja puoluelaisia. Olisi voinut -olla vaarallista antaa niin vaikuttavan miehen jäädä paikalleen. -Hänet lähetettiin Öregrundiin, mutta asetettiin sitäpaitsi -arkkipiispan erityisen valvonnan alaiseksi. - -Pietari Eerikinpoika lähetettiin Upsalaan; häntä pidettiin kaikin -puolin vähemmin vaarallisena. - -Kaikkien mieli oli kovasti jännitetty. - -Itse joulupäivänä 1576 oli arkkipiispa päättänyt ryhtyä asiaan -käsiksi. - -Hän tahtoi nyt näyttää toimivansa vapaasti ja varmasta -vakaumuksestaan. - -Ja niin hän messusi aamujumalanpalveluksessa latinaksi ja uuden -liturgian mukaan. - -Paheksumismutina kuului kautta kirkon, ja hän huomasi samaa kaikkien -katseessa. - -Ja tyhjänä oli se penkki, josta hän ennen oli saanut lemmekkäitä, -rohkaisevia silmäyksiä. - -Nyt se oli pimeänä ja ammottavana. - -Mitä se häneen kuului? Hän oli tehnyt velvollisuutensa, ja jos -uskallettaisiin itse Upsalassakin uhitella häntä vastaan, niin hän -kyllä osaisi rangaista uhmaajia. - -Toisena joulupäivänä esiintyi tuomiokirkossa oppinut ja pelkäämätön -professori Pietari Joonaanpoika. - -Hän puhui ankarasti ja vakavasti hurskasten opettajien vainoomisista. - -Neljäntenä joulupäivänä saarnasi Tukholmasta karkoitettu Pietari -Eerikinpoika Betlehemin lastenmurhasta ja tyrannien julmuudesta. - -Kumpaisessakaan näistä saarnoista ei tehty viittaustakaan viime -tapahtumiin; mutta kuulijat pitivät itse huolen siitä, ja -arkkipiispaa moitittiin yleisesti. - -Tieto tästä tuli pian hänenkin korviinsa, ja hänessä kehittyi nyt -semmoinen periaatteiden varmuus, jommoista hänellä ei ennen ollut. -Molemmat saarnaajat pantiin heti viralta, ja seuraavana sunnuntaina -hän itse saarnasi kiihtyen ankarasti ja vihamielisesti arvostelemaan -heitä. - -Pian senjälkeen kutsuttiin Pietari Joonaanpoika ja Olavi Luth -uskonnolliseen väittelyyn Tukholmaan. - -Pietari Brahe oli antautunut kuninkaan vaikutuksen alaiseksi -ja tehdäkseen hänelle mieliksi jättänyt talonsa pienemmän -pappeinkokouksen käytettäväksi. - -Hänen ollessaan puheenjohtajana ja kuninkaan sihteerin sekä -hovisaarnaajien läsnäollessa käsiteltiin liturgista kysymystä useissa -toisiaan seuraavissa keskusteluissa. - -Kuten tavallista oli sellaisissa tilaisuuksissa, jäi täälläkin kukin -omaan vakaumukseensa; evankeliset pysyivät Lutherin opissa ja sen -yksinkertaisissa juhlamenoissa: liturgiset puolustivat messu-uhria, -pyhimystenpalvelusta y.m., ja ainoana tuloksena oli, että Upsalassa -pian senjälkeen ilmestyi voimakas vastalause liturgiaa vastaan. - -Niiden pappien joukossa, jotka olivat kutsutut kuulijoiksi kreivi -Brahen luo, oli myöskin Vesteråsin tuomiorovasti Salomo Birgerinpoika. - -Tämä oli oppinut ja voimakas mies, joka aina oli vakavasti torjunut -luotaan kaikki houkutukset, joilla häntä koetettiin saada liturgian -puolustajaksi. - -Kerran, kun hän Vesteråsin tuomiokirkossa astui alttarille messua -pitämään, lähetti piispa hänen jälkeensä "punakirjan" käskien hänen -tarkkaan noudattamaan sitä. - -Mutta tuomiorovasti otti kirjan ja heitti sen seurakunnan nähden -kauas alas kirkkoon. - -Se oli kauhea rikos, jota oli sen mukaan rangaistava; ja -tuomiorovasti kutsuttiin piispan luo. - -Ankara varoitus annettiin. Hän ei ollut osoittanut kunnioituksen -puutetta ainoastaan Jumalan sanaa ja Hänen palvelijaansa kohtaan, -vaan myöskin Ruotsin valtakunnan kuningasta kohtaan, joka, kuten -hyvin tiedettiin, oli enimmän työskennellyt liturgian hyväksi. - -Lievin rangaistus, mikä saattoi tulla kysymykseen, oli papinviran -menettäminen. - -Tuomiorovasti purskahti itkuun; hänellä oli suuri perhe, ja hän oli -jo ikämies. - -Hurskas piispa näytti tulevan liikutetuksi, mutta ainoa keino, -minkä hän tiesi, oli se, että tuomiorovasti täydelleen muuttaisi -mielipidettään ja tulisi liturgian voimakkaimmaksi puolustajaksi. -Silloin saataisiin nähdä, että totinen valkeus oli valaissut hänet, -samoinkuin Pietarin, joka myöskin ensin kielsi Herransa. - -Salomo Birgerinpoika kamppaili kovan kamppailun, mutta hänen -puolisonsa oli usein sanonut hänelle, että hänen kiivautensa -liturgiaa vastaan tulisi heidän onnettomuudekseen, ja olihan -mahdollista, että hän oli erehtynyt. - -Mihinpä hän ryhtyisi, jos hänet ajettaisiin pois... vaimoineen, -lapsineen? - -Mutta kun hän aikoi lausua myöntyvänsä, oli kuin sanat olisivat -tahtoneet tukehuttaa hänet. - -Posket kalpeina, huulet vaaleina hän tuijotti eteensä. - -Piispasta tuntui viimein, että tämä oli jo liikaa hänelle, ja hän -sanoi laskien kätensä hänen olalleen: - -"Te suostutte siis?" - -"Niin!" kuiskasi tuo raukka, - -"Te matkustatte heti Tukholmaan." - -"Tukholmaanko?" - -"Ja esiinnytte ensin siellä. Se on teidän oman itsenne tähden." - -Birgerinpoika kumarsi syvään ja kiiruhti pois. - -Se riemu, jota hänen puolisonsa ja lapsensa osoittivat, lienee kyllä -ollut hänelle lohdutuksena, mutta kuitenkin hän ikäänkuin häpesi -heitä ja lähti matkalle hyvin pian. - -Tukholmassa hänellä oli lanko, joka oli nauttinut suurta -vieraanvaraisuutta tuomiorovastin luona ja oli nyt iloinen saadessaan -hänet kotiinsa. - -Kirkkoja ei puuttunut, missä saarnata, ja nyt hänen tuli esiintyä -liturgisena. - -Mutta epäröiminen ja tunnonvaivat seurasivat häntä; hänellä ei ollut -hetkenkään lepoa. - -Hänet kutsuttiin kuulemaan väittelyjä kreivi Brahen luo. Senjälkeen -puhkesi myrsky riehumaan hänen rinnassaan. Eikö hän ollut Kristuksen -kieltäjä, joka puhui uskoaan ja vakaumustaan vastaan? - -Juudas petti herransa suutelemalla; tekisikö hänkin samoin? - -Eräänä sunnuntaiaamuna, kun nämä mietteet tavallista voimakkaammin -virtailivat hänessä, pukeutui hän melkein tietämättään mennäkseen -kirkkoon. Kun hän tuli kadulle, loisti kevätaurinko kirkkaana häntä -vastaan, linnut lauloivat iloista aamuvirttään, ja siihen yhtyi -kirkonkellojen soitto. - -Niin kutsuvana ja kehottavana se kaikui. - -Ei ollut milloinkaan tuntunut niiden vaikutus niin voimakkaalta: se -uhkasi särkeä hänen rintansa, ja vähällä oli, ettei hän heittäytynyt -maahan huudahtaen: "Armahda minua, syntistä!" - -Vihdoin hän tuli kirkkoon; se oli täynnä väkeä. Ihmiset kuuntelivat -häntä mielellään, sen hän tiesi. - -Johtaisiko hän nyt heitä harhatielle? Jumala auttakoon häntä, sitä -hän ei tahtonut. - -Hän pukeutui messupukuun. - -Sitten hän meni alttarille. - -Siellä oli "punakirja". - -Hän hätkähti sen nähdessään. - -Mitä hänellä oli tekemistä sen kanssa? - -Oli kuin kaikki olisi hänessä ollut sekaisin. - -Miksi hän oli tullut tänne? - -Oliko hän sairas, oliko hän kadottanut muistinsa? - -Pois kaikki haaveilut ja mielikuvitelmat! Hän seisoi alttarin -ääressä, hänen piti toimittaa messu. - -Nyt kaikui laulu urkuparvelta. - -Hän aikoi tarttua kirjaan avatakseen sen. - -Katso, katso, siitä kohosi liekki, ja monet hyvin tunnetut kasvot -loistivat häntä vastaan. - -Ensin arkkipiispan, sitten melkein kaikkien piispain ja monen, monen -muun. - -Saipa hän lopuksi nähdä omatkin kasvonsa kauhun väänteleminä. - -Äkkiä hän juoksi alttarilta sakaristoon. - -Ihmetellen, kysellen ympäröivät papit ja palvelijat hänet. - -"Minun täytyy poistua täältä heti", sanoi hän. - -Ja hän kiiruhti kirkosta heti, kun oli riisunut messupukunsa. - -Kyynelsilmin hän palasi lankonsa luo. - -Sydämellinen osanotto tuli siellä hänen osakseen. - -Kun hän kertoi mitä oli kärsinyt, mitä koettelemuksia kestänyt, sai -hän tietää, että oli ihmetelty, miten hän saattoi tulla liturgiseksi, -ja että monen usko nyt vahvistuisi, kun he saisivat kuulla hänen -katuneen ja palanneen evankeliseen uskoon. - -"Niin", sanoi hän, "nyt alotan kuin alhaisin Kristuksen apostoleista; -minä olin pahojen henkien vallassa ja kärsin helvetin tuskia. Nyt -olen päässyt niistä ja voin täydellä vakaumuksella sanoa Herra, kun -sinä minulla olet, en huoli mitään taivaasta enkä maasta." - -Seuraavana päivänä hän ilmoitti kuninkaalle luopuvansa virastaan. - -Monia puutteita sai hän senjälkeen kärsiä, mutta hän kesti ne -tosikristityn miehuudella: hänen vakaumuksensa vahvistui ja varmeni. -ja Salomo Birgerinpojasta tuli liturgian voimakkaimpia vastustajia. - -Useampiakin esimerkkejä voitaisiin mainita. - -Kun kaikki mahdolliset lahjomis-, houkuttelu- ja uhkauskeinot olivat -käytetyt, kutsuttiin säädyt valtiopäiville Tukholmaan helmikuussa -1577. - -Sitä ennen oli kuningas koettanut valmistaa liturgialle suosiollista -vastaanottoa lähettämällä ympäri maata lähettiläitään. - -Arkkipiispa puolestaan oli puhunut rahvaalle Upsalan markkinoilla. - -Angermanukselta ja tuomiorovastilta kysyttiin vielä kerran, -tahtoivatko he hyväksyä liturgian, ja kun he edelleen kieltäytyivät, -pantiin edellinen vankeuteen Pietari Brahen luo Rydboholmaan ja -jälkimäinen lähetettiin kaupungista pois. - -Valtiopäivillä meni kaikki toivomusten mukaan. Säädyt hyväksyivät -liturgian ja päättivät ottaa sen käytäntöön. - -Seuraavana päivänä pidettiin kirkolliskokous, jossa kuningas itse -esiintyi puheenjohtajana. - -Hän määräsi heti, että äänestyksen piti tapahtuman siten, että -liturgian puolustajat asettuivat oikealle ja vastustajat vasemmalle -puolelle. - -Useimmat menivät luonnollisesti oikealle, ainoastaan muutamat harvat, -Martti piispa etunenässä, vasemmalle. - -Koetettiin kaikki keinot, jotta hänet olisi saatu taipumaan, mutta -turhaan. "Sanoa sanansa ja pysyä siinä", lausui hän saaden Juhanan -luomaan silmänsä maahan. - -Heti senjälkeen julisti kuningas, että jokainen, joka vastustelullaan -herättää levottomuutta ja tyytymättömyyttä maassa, joutuu siitä -vastaamaan hänelle ja valtaneuvostolle. - -Seuraavana päivänä, kun papit olivat kutsutut linnaan kuninkaan luo, -seisoi piispa yksin vasemmalla puolella. - -Mutta ne muutamat sanat, mitä hän lausui, ja hänen arvokas -esiintymisensä vaikuttivat läsnäolijoihin niin, että kun liturgia -sitten allekirjoitettiin, siihen otettiin ne huomautukset, joita tämä -oikeutta harrastava ja arvossapidetty mies oli sitä vastaan tehnyt. - -Pian senjälkeen saivat molemmat vangit tulla takaisin, ja vielä -kerran koetettiin kaikkia mahdollisia keinoja, jotta heidät -saataisiin kirjoittamaan nimensä liturgian alle, mutta kun ne -huomattiin turhiksi, lähetettiin Angermanus kirkkoherraksi -Ahvenanmaalle, ja Salomo sai pitkät ajat olla vankeudessa, ennenkuin -sai palata Vesteråsiin. - -Linköpingin piispanistuimen sai Pietari Kaarlenpoika arvokkaaksi -palkkiokseen, ja Kaarle herttua kutsui viraltapannun Martti piispan -Nyköpingin kirkkoherraksi. - -Jo maaliskuussa 1576 lähetti Juhana muutamia uskottujaan Kaarlen -luo ja heidän mukanaan kappaleen liturgiaa pyytäen, että sitä -käytettäisiin jumalanpalveluksessa herttuakunnassa niinkuin -muuallakin valtakunnassa. - -Herttua vastasi, että sekä häntä itseään että hänen siskojaan oli -isän testamentissa neuvottu ja kehotettu välttämään inhimillisiä -tekeleitä; sentähden hän ei voinut niin pian mukautua uusiin -ehdotettuihin kirkonmenoihin. - -Sellaisella vastauksella saivat lähettiläät palata; ja kaikki -kuninkaan myöhemmätkin samansuuntaiset yritykset raukesivat Kaarlen -lujaan tahtoon pystymättä. - -Herttua, joka kaikissa yrityksissään oli viisas ja miettivä, kokoili -ja otti otteita kaikista asiakirjoista, joihin hän perusti sekä -hengellisen että maallisen tuomitsemisoikeutensa herttuakunnassaan. - -Syyskuussa samana vuonna hän oli kutsunut kokoon kaikki käskyläisensä -Nyköpingiin, ja siellä hän velvoitti heidät vakavasti riippumaan -oikeassa uskossa ja opissa hylkäämällä muut juhlamenot, paitsi -mitä Kustaa kuninkaan ajoilta oli ollut siihen asti käytännössä, -liturgiasta ei mainittu mitään, mutta jokainen ymmärsi asian. - -Tämä vastahakoisuus oli liian suuri kuningas Juhanan siedettäväksi. -Siitä saattoi talla vaarallinen esimerkki niiden henkilöiden korkean -arvon vuoksi jotka asettuivat uutta järjestystä vastaan. - -Useimmat papit olivat kieltäytyneet viettämästä Kristuksen ruumiin -juhlaa kesäkuun 1 p:nä. Se oli liian läheisessä yhteydessä katolisten -tapojen ja menojen kanssa, sanoivat he. - -Kuningas syytti heitä sekä kirkkojärjestyksen rikkomisesta että -tottelemattomuudesta esivaltaa vastaan. - -Varsinainen rahvas oli vakaumukseltaan täydelleen katolista oppia -vastaan. - -Vanhan kuninkaan opetukset olivat jo juurtuneet. Missä hän oli -kehottanut heitä pysymään, siitä heillä ei ollut halua luopua hänen -poikansa vuoksi, johon ei kukaan oikein luottanut. - -Ehkäpä useimmat ajattelivat sitäkin, mitä siitä seuraisi. Katolisen -papiston mukana tulisi uusia veroja, ja niistä tahdottiin mieluimmin -pysyä vapaina. - -Kaiken tämän suhteen Juhana osoitti itsenäisyyden puutetta ja -horjuvaisuutta. Ei kukaan ole ollut sellainen mestari kuin hän -tinkimään vakaumuksestaan, etsimään perusteita yhdeltä taholta ja -vetämään johtopäätöksiä toiselta. - -Kokonaan vailla sisäistä suuruutta kun oli, täytyi hänen turvautua -mahtavaan asemaansa. - -Mutta tyytymättömyys oli kasvamassa; joka osassa maata saattoi -huomata sen. Aatelisto pelkäsi, että paavi kävisi vaatimaan -kirkontiluksia, talonpojat valittelivat liturgisten pappien -itsekkäisyyttä ja kevytmielisyyttä; he tahtoivat mieluimmin päästä -heistä. - -Eräs erityinen tapaus kiihotti tyytymättömyyttä. - -Kuninkaan sihteeri Juhana Henrikinpoika oli rakastunut rikkaaseen -porvarivaimoon. - -Mies oli matkoilla, ja toivottiin, että hän ei palaisi. Hän tuli -kuitenkin aivan odottamatta, ja rikollinen vaimo ilmoitti siitä -rakastajalleen. - -Tämä olisi voinut vetäytyä erilleen, mutta suuri omaisuus houkutteli -häntä, ja hän kuristi miehen, kun tämä makasi sikeässä unessa. - -Sitten hän ripusti hänet hirteen ja uskotteli hänen itse päättäneen -päivänsä. - -Esiintyi kuitenkin niin sitovia seikkoja, ettei hän voinut -puhdistautua, joskaan todistukset eivät olleet niin selviä, että -hänet olisi voitu tuomita. On luultavaa, että hänen asemansakin -suojeli häntä. - -Vähän senjälkeen Juhana Henrikinpoika nai murhatun porvarin lesken. - -Silloin lesken sukuiset syyttivät häntä vaatien avioeroa. - -Henrikinpoika kääntyi Luostari-Lassiin, ja tämä antoi hänelle -erikoisvapautuksen. - -Mutta ei siinä kyllin. Luostari-Lassi kirjoitti kardinaali -Hosiukselle Roomaan sanoen, että mies oli kuninkaan uskottuja ja että -asiassa sentähden oli katsottava läpi sormien. Asia toimitettiin -arkkipiispan tietoon, ja tämä suuttui niin, että kielsi jesuiitan -hoitamasta virkaansa kollegiossa. - -Kuningas vapautti hänet kuitenkin. Mutta yleinen mielipide ei -vapauttanut: se kuohui harmia ja kiihotti tyytymättömyyttä -katolisuuteen. - -Juhana ei enää pitänyt itseään kyllin voimakkaana saamaan -liturgiaansa käytäntöön ilman ulkoapäin tulevaa apua. - -Luostari-Lassi oli kyllä luvannut auttaa häntä, mutta voimakkaampi -tapa oli tarpeen. - -Jos paavi antaisi vahvistuksensa hänen liturgialleen, silloin -olisi reformaattori, Ruotsin kuningas, tullut vanhan testamentin -profeettain arvoiseksi. Mutta tämän ajatuksen hän piti omanaan ja -muka vain kuningattaren ja Fechtin kehotuksista suostui lopultakin -ryhtymään välittömään neuvotteluun Rooman kanssa. - -Pontus de la Gardien ja Fechtin piti yhdessä matkustaman Italiaan. - -Matkan tarkoituksena oli muka pyytää paavin välitystä liittoon -keisarin kanssa Venäjää ja, jos niin tarvittaisiin, myöskin -Tanskaa vastaan, sekä samalla koettaa saada Ruotsin kuningattaren -äidinperintöä espanjalaisen varakuninkaan Ignatius Mendozan kautta, -joka oleskeli Neapelissa. - -Mutta lähettiläillä oli myöskin salainen tehtävänsä: neuvotella -Roomassa kirkollisesta yhdistymisestä, jota Juhana esitteli -määrätyillä ehdoilla. - -Piispain tulisi olla sekä paaville että kuninkaalle kuuliaisia, -ja liturgiaan suostuminen olisi ehtona kaikkiin virkaylennyksiin -hengellisellä alalla. - -Lisäksi kuningas pyysi, että hänen pyhyytensä suvaitsisi määrätä koko -maailmassa pidettäväksi esirukouksia katolisen uskon palauttamiseksi -pohjoismaihin, mainitsematta kuitenkaan Ruotsia; että messut -osittain pidettäisiin ruotsiksi; että piispat hengenasioissa olivat -kuninkaan tuomiovallan alaisia; ettei mitään vaatimuksia saisi -tehdä kirkon peruutetun omaisuuden suhteen; että Tukholmaan jo -perustettu kollegio, jossa salaa opetettiin katolista oppia, saisi -paavin vahvistuksen ja sen opettajat vapautettaisiin munkkipuvun -käyttämisestä; että pappien sallittaisiin mennä naimisiin, mutta -naimattomuutta sen sijaan terotettaisiin heidän mieliinsä: että -papit toistaiseksi katolisessa messussa saisivat aivan hiljaa -mumista pyhimysrukoukset ja rukoukset kuolleiden puolesta; että -kuningas Kustaa, kuningas Eerik ja kaikki ne aateliset, jotka olivat -kuolleet kirkon luopioina, saisivat häiritsemättä levätä haudoissaan; -että kuningas saisi, ilman että se tulisi synniksi, ottaa osaa -kerettiläiseen jumalanpalvelukseen, kunnes vähitellen katolinen usko -tulisi vallitsevaksi maassa. - -Valmistuksia siihen suuntaan oli jo tehty -- sanottiin lisäksi -- -siten, että jumalanpalvelus oli palautettu entiseen arvoonsa ja -loistoonsa; että useampia juhlapäiviä oli pyhitetty; että salarippi -ja paastot olivat otetut käytäntöön; että luostareita oli alotettu -uudelleen panna kuntoon; että useita jalosukuisia nuorukaisia -kasvatettiin Roomassa ja Wienissä j.n.e. - -Sitäpaitsi pyydettiin, että Fecht vihittäisiin piispaksi Roomassa, -jotta hän sitten kotimaassaan kasvattaisi puhtaampaa piispautta. - -Mutta Korkeimman neuvoskamarissa oli päätetty toisin. Alus, jossa de -la Gardie ja Fecht marraskuussa 1576 olivat matkalla Saksaan, joutui -haaksirikkoon Bornholman luona. Fecht, joka luotti uimataitoonsa, -heittäytyi mereen uidakseen maihin, mutta hukkui aaltoihin. - -De la Gardie pelastui ja jatkoi matkaansa Roomaan, jossa esitti -asiansa. - -Juhana kuningas joutui aivan suunniltaan kuullessaan Fechtin -odottamattoman kuoleman juuri kun hän oli matkalla täydentämään -heidän yhdessä tuumimiansa suunnitelmia. - -De la Gardien lähetystoimi herätti suurta liikettä Rooman kirkon -miehissä. Heidän ei juolahtanut mieleensäkään suostua sellaisiin -ehtoihin. Fecht oli sotkenut yhteen teologisia seikkoja jättäen ajat -ja olosuhteet huomioon ottamatta. Olivathan asianhaarain mukaan -muutamat seikat, kuten pappien naiminen esimerkiksi, toisinaan -olleet sallitut, toisinaan siedetyt tai kielletyt aina sen mukaan, -miten kirkko milloinkin oli selittänyt _Pyhän Hengen tarkoituksia_; -lisäksi oli hän käynyt toimittamaan messukirjoja y.m., joka ei -ollut maallikkojen, vaan ainoastaan paavien tehtävä; ja lopuksi oli -hän, vaikka oli nainut mies, kuvitellut voivansa hänen pyhyydeltään -paavilta saada papin- tai piispanviran. - -Käännytystoimeen Ruotsissa luvattiin tietysti kuitenkin ryhtyä, ja -sitä varten lähetettiin jesuiitta Antonio Possevino sinne. - -Mutta ennen hänen tuloansa sattui tapaus, joka on rumin tahra Juhanan -historiassa. - -Se kohtelu, joka tuli Eerikin osalle hänen vankeudessaan, oli -kyllä vain ikäänkuin valmistuksena siihen, mitä piti tapahtuman, -ja sentähden sisältyy tuo yhdeksänvuotinen vankeuskin yleisessä -arvostelussa veljesmurhaan. - -Veljesviha, arkuus ja pelko pakottivat Juhanan askel askeleelta -pitemmälle. - -"Punakirjan" seuraukset häämöttivät nyt hänen silmissään. -Ajattelehan, että olisi kapina uhkaamassa! - -Silloin Eerik saisi vapautensa, ja mikä olisikaan Juhanan kohtalo? - -Hän ei uskaltanut ajatella loppuun. - -Yhäti Eerikkiä ajatellessaan hän oli ollut kuin jalkaraudoissa. Tuo -ajatus oli riistänyt häneltä kaiken elämänilon; nyt hän tahtoi, -hänen täytyi päästä siitä. Syynä tähän oli lisäksi, että pelättiin -Eerikin vartijoita lahjoeltavan. Luultavasti Juhanan tietämättä -saivat nämä kärsiä sekä kylmää että nälkää ja heitä kohdeltiin -yleensä niin huonosti, että heidän keskuudessaan oli kysymys vangin -vapauttamisesta. - -Vihjauskin tähän suuntaan oli kylliksi poistamaan Juhanasta kaikki -epäröimiset. Joskin ne herrat, joiden toimeksi hän oli jättänyt -ilkityön, epäröivät panettaa sitä täytäntöön, niin _hän_ ei -epäröinyt, ja onneksi oli hänellä palvelijoita, joihin voi luottaa. - -Näiden joukossa oli ensimäisenä Juhana Henrikinpoika. Koska kuningas -oli ottanut hänet, murhamiehen, suojaansa, niin olihan se korvattava -vastaavilla palveluksilla. - - * * * * * - -Olemme ennen puhuneet tästä. Tuntuiko Juhanasta 1577 vuoden helmikuun -26 päivän jälkeen rauhallisemmalta kuin ennen, tietänee ainoastaan se, -joka tutkii sydämet. - -Samana vuonna, mutta vasta joulukuussa, saapui jesuiitta Antonio -Possevino Tukholmaan. - -Hän esiintyi keisarillisena lähettiläänä ja meni linnaan -maallikkopuvussa, miekka vyöllään. - -Kuningas otti hänet vastaan suurella juhlallisuudella ja -tavanmukaisia muodollisuuksia noudattaen. - -Ovelalla jesuiitalla oli useita salaisia keskusteluja sekä -kuningattaren että Luostari-Lassin kanssa. - -Katariinan kaikki ajatukset ja toiveet olivat kiintyneet yhteen -ainoaan seikkaan, kuninkaan käännytykseen. Hän pyysi, hän rukoili -Antoniota tekemään kaikki tässä suhteessa. Hänen oma ikuinen -autuutensa riippui siitä ja samoin hänen elinaikansa täällä maan -päällä, sillä semmoista tuskaa kuin nyt hän ei voinut kauan kärsiä. -Ja kun hän oli poissa, kukapa sitten työskentelisi kirkon puolesta, -kuka hänen puolisonsa ja lastensa vapahduksen ja autuuden puolesta, -kuka koko kansan puolesta? - -Ja itkien hän virui jesuiitan jalkain juuressa kostuttaen hänen -käsiään kyynelillään. - -Tämä lupasi tehdä kaiken voitavansa eikä epäillyt onnistuvansa. -Kuningatar oli antanut niin suuria lahjoja luostareihin ja -hurskaisiin tarkoituksiin, että hän ansaitsi vastaavan palkan, eikä -tämä voinut olla mikään muu kuin se, jota hän eniten halusi. - -Sitten hän keskusteli useita kertoja Luostari-Lassin kanssa. Tämä -kertoi niistä monista käännytyksistä, joita oli tehnyt, ja arveli, -ettei ruotsalaisten kanssa ole ensinkään vaikea tulla toimeen, heidät -kun sai uskomaan melkein mitä tahansa. Joskin yksi ja toinen heistä -oli vähäsen yltiöpää, niin siitä ei mitään huolta; koko suuri joukko -seurasi talutusnuorassa, ja se oli pääasia. - -Mitä kuninkaaseen tuli, niin oli koko vaikeus siinä, että hän -kuvitteli voivansa tulla uudeksi uskonpuhdistajaksi, paremmaksi kuin -kukaan entisistä. Mitä oli hänen liturgiansa muuta kuin sotkua? Hän -tahtoi pysyttää katoliset juhlamenot sentähden, että oli heikko -vastustamaan kaikkea, mikä hurmasi silmää; kerettiläisyyksiä hän -säilytti sentähden, että pelkäsi pappejaan. - -Possevino tuli tästä siihen käsitykseen, että Juhanalla oli vahvat -taipumukset katolisuuteen; oli vain vaikeampaa voittaa hänen -ennakkoluulojaan. - -Tämän jälkeen alkoivat neuvottelut. Paavin lähetti käsitteli -enimmäkseen kirkollisia oppikysymyksiä, ja kun hän osoittautui -erittäin kyvykkääksi mieheksi, voitti hän pian kuninkaan luottamuksen. - -Eräänä päivänä, kun Juhana innokkaasti puhui uskollisesta ystävästään -Pietari Fechtistä sekä lausui katkerasti kaipaavansa häntä, käytti -jesuiitta tilaisuutta osoittaakseen hänelle, miten suuri oli erotus -meren päällä käyneen, Herran käden pelastaman Pietarin ja tämän -Pietarin, kuninkaan ystävän, välillä, joka hukkui aaltoihin, koska ei -ollut Herran kutsuma. - -"Mistä sen tiedätte?" huudahti Juhana kiihkeästi. - -"Hänen kirjeistään ja papereistaan. Voiko oppimaton maallikko määrätä -Kristuksen sijaiselle, miten hänen olisi meneteltävä ja toimittava -pimeyteen ja harhauskoon vaipuneen kansan suhteen?" - -"Hän on uskollisin ystäväni." - -"Petollinen ja oppimaton ystävä, joka piti itseänsä pyhää isää -viisaampana." - -Mahtipontisesti kehotettiin sitten kuningasta kieltäymiseen sekä -ottamaan ristinsä ja seuraamaan Kristusta Silloin hän pelastaisi -eksyneen kansansa siitä pimeyden syvyydestä, johon se oli vaipunut. -Uskon kirkas tähti loistaisi taas pohjolassa, ja Juhana kolmas tulisi -mainioimmaksi kuninkaaksi Ruotsin historiassa. - -Miten kauniilta, miten luonnollisilta kuuluivatkaan nämä korulauseet! -Juhana purskahti itkuun. - -Nyt oli Possevino saanut hänet siihen, mihin tahtoi. Ja voimakkain -sanoin hän kuvaili hänelle, että se, joka tunsi oikean tien eikä -vaeltanut sitä, oli ulkokullattu. Isiin ei kuitenkaan voinut olla -Juhana kuninkaan laita, ja sentähden kehotettiin häntä heti luopumaan -kaikesta kerettiläisyydestä, käymään ripillä ja saamaan synninpäästön -sekä antautumaan sitten pyhän isän johdettavaksi, hänen, joka oli -Kristuksen sijaisena maan päällä. - -Kuningas oli kiihkeän uskoninnon valtaamana. Hän loi silmänsä -taivaaseen päin ja painoi kätensä rintaansa vasten; hän oli tukehtua -omiin tunteisiinsa ja aivan kiihkoissaan hän huudahti: "Minä tahdon!" - -Silloin Possevino jätti hänelle kappaleen katolista uskontunnustusta -ja pyysi häntä tarkastamaan ja hyväksymään sen. Vasta kolmen päivän -kuluttua tulivat rippi ja synninpäästö tapahtumaan. - -Näinä päivinä hän oli läsnä kuningattaren huoneissa hänen ja -pikku prinssin hartausharjoituksissa. Tehtiin mitä voitiin, -jotta hänet saataisiin pysymään hengellisessä huumauksessaan ja -jotta mitkään ulkonaiset seikat eivät vaikuttaisi häiritsevästi -häneen, houkuteltiin hänet itse ehdottamaan Possevinolle, että he -matkustaisivat Vadstenaan sen vanhaa kirkkoa katsomaan. - -Matka tapahtui toukokuun alkupuolella, ja viekas jesuiitta ymmärsi -varmaankin viisaasti käyttää tätä yhdessäoloa tarkoituksiaan varten. - -Mutta kuninkaallakin oli tarkoituksensa. Vadstenan linna oli kyllin -arvokas ruhtinaan asunnoksi, ja sen ihmeenkaunis asema ansaitsi hyvin -vieraan huomiota. - -Tämän mieli oli kuitenkin enimmän kiintynyt nunnaluostariin, ja -hän meni melkein heti sinne kuninkaan seuraamana. Heitä odotti -juhlallinen vastaanotto, ja legaatti piti hehkuvan puheen, jossa -hän kehotti hurskaita nunnia pysymään uskossaan ja kärsivällisesti -kestämään häväistystä ja nöyryytyksiä; pelastuksen hetki oli lähellä. - -Heidän kurja ulkomuotonsa, heidän kyyneleensä ja valituksensa -liikuttivat kuningasta suuresti. - -Hän tarttui Possevinoa käteen huudahtaen vilkkaasti: "Tulkaa, -menkäämme kirkkoon!" Jesuiitta seurasi heti, yksin. Tultuaan kirkkoon -Juhana huudahti: "Nyt olen valmis!" - -"Tahdotteko ripittäytyä?" - -"Tahdon!" Hän lankesi polvilleen ja ripitti koko entisen elämänsä, -ja kun hän sitten oli luvannut olla kuuliainen kaikessa, sai hän -synninpäästön. - -Senjälkeen paavin lähetti meni alttarin ääreen, lankesi polvilleen -ja kiitti suurella äänellä Jumalaa kuninkaan kääntymisen johdosta -sekä rukoili, että se, mitä näin oli pantu alulle, myöskin tulisi -tuottamaan hedelmiä. - -Legaatti poistui alttarilta, ja liikutettuna kuningas sulki hänet -syliinsä huudahtaen: - -"Minä syleilen sinua ja katolista kirkkoa!" Tämä tapahtui toukokuun -5 p:nä 1578. Seuraavana päivänä Possevino piti kuninkaan pyynnöstä -messun hänelle hänen huoneessaan, ja Juhana itse ynnä kaksi hänen -sihteeriään nauttivat ehtoollista. Täten oli Juhanasta tullut -katolinen. Hänen ensi tekojaan senjälkeen oli uusien hopea-arkkujen -hankkiminen pyhäinjäännöksille. - -Onneksi oli Maunu silloin Kungsbrossa, joten hän pääsi häntä -näkemästä. - -Hänen palattuaan Tukholmaan kesti huumausta vielä muutamia päiviä; -ja kuningatar riemuitsi ylistellen Possevinoa antaen hänelle -kallisarvoisia lahjoja. - -Nyt alkoi todellinen nuotanveto; ensin haalittiin oppilaita -seminaareihin, mieluimmin arvossapidetyistä perheistä. - -Juhana oli avannut useita oppilaitoksia, ja kaikissa näissä -oli jesuiittoja opettajina. Mutta sittenkin lähetettiin taas -viisikymmentä nuorukaista Roomaan kirkkoa varten kasvatettaviksi. - -Muutamat näistä palasivat jesuiittaveljeskunnan suostumuksella -kivulloisuuden tähden, toiset mukautuivat uusiin oloihin. Suuri osa -menetti ainaiseksi isänmaansa. - -Muuan niistä, jotka kuuluivat ensimäiseen, Luostari-Lassin -toimittamaan lähetykseen, Lauri Eerikinpoika, palasi vuoden kuluttua -ja asettui niin julkisesti roomalaisen kirkon harhauskoa ja -saksalaisten kollegioiden menettelyä vastaan, että Possevino ja hänen -apulaisensa turhaan koettivat saada hänet vaikenemaan. - -Possevinon erityisen huolenpidon esineenä oli Vadstenan luostari, -"tuo kukoistava, suljettu yrttitarha kerettiläisyyden erämaassa". - -"Ihmeellistä", sanoi hän, "tätä laitosta on Jumala suojellut kuin -Noakin arkkia -- ainoana laatuaan pohjoismaissa -- jotta katolisuuden -siemen taas elpyisi, kun kerettiläisyyden vedenpaisumus kerran on -lakannut." - -Hän kehotti abbedissaa ottamaan nuoria tyttöjä opetettaviksi ja -juurruttamaan heihin roomalaista uskoa. Se olisi siunattu kylvö -tulevaisuutta varten. - -Nunnain lukua olisi lisättävä niin paljon kuin suinkin, ja Possevino -vihki itse muutamia vastoin vanhempain tietoa ja tahtoa. - -Vadstenan piti tulla käännytystoimen kehdoksi maassa etenkin -sentähden, että laitos oli kuninkaan ja kuningattaren erityisessä -suosiossa. - -Mutta ennen kaikkea oli roomalaiselle lähetystoimelle tärkeätä -vahvistaa katolisia ja niiden joukossa kuningatar Katariinaa. - -Hän oli nykyään yksinomaan jesuiittain ympäröimänä ja työskenteli -väsymättömästi, vaikka hänen riutuneet elinvoimansa ilmaisivat, -että hänen elämänsä läheni loppuaan. Mutta hänen poikansa, -kruununperillinen! - -Possevinon onnistui kokonaan haihduttaa tuosta kolmentoistavuotiaasta -pojasta se uskonnollinen epäröiminen, johon kuningas oli -kasvatuttanut hänet. - -Kun isä vaati häntä olemaan saapuvilla liturgisessa -jumalanpalveluksessa, kieltäytyi Sigismund siitä niin jyrkästi, että -Juhana melkein vimmastui. - -"Etkö tahdo totella!" kivahti hän, silmät vihasta säkenöivinä. - -"Omatuntoni kieltää sen", vastasi poika. - -"Omatuntosiko? Niinkuin minä en muka ymmärtäisi sitä asiaa paremmin -kuin sinä." - -"Jokaisen täytyy toimia vakaumuksensa mukaan." - -"Ei sinulla ole mitään vakaumusta." - -"Sitä ei voikkaan järkyttää, isäni." - -Nyt loppui hänen niukka kärsivällisyytensä, ja hän tarttui keppiin -lyöden poikaa. - -Tämä kärsi iskut paikaltaan hievahtamatta. - -Silloin kuningas heitti kepin ja juoksi pois. - -Mutta sitten kääntyi hänen vihansa jesuiittoja vastaan. Eivätkö juuri -he olleet sanoneet, että hänen poikansa olisi kasvatettava ilman -uskonnollista vakaumusta, jotta hän aikoinaan, tultuaan vanhemmaksi, -saisi itse määrätä uskontonsa. - -Kävi pian selville, että Juhana pysyi mielipiteessään yrittäen saada -aikaan yhteyttä liturgisen ja roomalaisen kirkon välillä. - -Heti kääntymisensä jälkeen kuningas alkoi puhua Possevinolle niistä -myönnytyksistä, joihin paavin tuli suostua saadakseen Ruotsin kirkon -valtaansa. - -Kun legaatti vastasi, ettei hän suinkaan luullut paavin -suostuvan mihinkään semmoisiin, tuli kuningas hyvin hämilleen ja -tyytymättömäksi. - -Pian senjälkeen Possevino matkusti Roomaan viiden ruotsalaisen -nuorukaisen seuraamana. - -Eivät olleet Ruotsin papitkaan tähän aikaan toimettomina. Etenkin oli -Angermanus väsymätön. - -Juhana kuningas luuli erottaneensa hänet muun maailman yhteydestä, -kun oli siirtänyt hänet Ahvenanmaalle, mutta sieltä hän lähetti koko -valtakunnan papistolle leimuavan kirjoituksen liturgiaa vastaan. - -Tämä tuli monen epäröivän tueksi, ja kun Juhana huomasi, ettei sitä -voitu kumota, lähetti hän Ahvenanmaalle huoveja vangitsemaan tuon -ylen suorapuheisen Angermanuksen. - -Mutta tämän puoliso oli yhtä viisas kuin rohkeakin. Hän huomasi -vaaran ja uskotellen, että kirkkoherra oli sairaskäynnillä ja että -häntä pian odotettiin kotiin, hän viivytteli huoveja, jollaikaa -Angermanus toista tietä hiipi pois, astui avonaiseen veneeseen ja -pakeni meren yli Kaarle herttuan luo. - -Kun venettä ei enää näkynyt, sanoi Magdaleena huoveille, että he nyt -saivat joko jäädä sinne tai lähteä tiehensä, miten itse tahtoivat; -kirkkoherra oli kaukana poissa, ja hän aikoi nyt lähteä perässä. - -Hänen arvokas ja tyyni esiintymisensä herätti sellaista kunnioitusta, -ettei kukaan loukannut häntä, ja päällikkö tarjosi hänelle paikan -siinä veneessä, jonka piti viedä heidät mantereelle. - -Magdaleena epäröi. Miehet alkoivat arvella, että hän veti heitä -nenästä, ja sentähden hän suostui heidän tarjoukseensa. - -Eikä hänellä ollutkaan syytä katua sitä. - -Raa'at huovit osoittivat hänelle melkein kunnioittavaa huomiota ja -sanoivat, että pastori Angermanus oli paljon enemmän arvoinen kuin -kaikki munkit ja katoliset papit, joiden edessä nyt täytyi notkistaa -selkänsä. - -"Eihän siihen kukaan voine teitä pakottaa", tuumaili nuori, rohkea -nainen. - -"Ei ole helppoa asettua korkeaa esivaltaa vastaan", vastasi eräs -miehistä. - -"Toisin oli vanhan arkkipiispan aikana", lisäsi toinen. "Silloin -eivät katoliset rohjenneet." - -"Tämä piispa on raukka." - -"Joka juoksee hovin rappusia." - -Magdaleenan poskia poltti. Sellaista piti kuulla sisarensa herrasta -ja miehestä. - -"Nyt arvostelette häntä väärin", sanoi hän. "Hän on helposti -johdettava ja hyväntahtoinen, mutta halveksittava ihminen hän ei -suinkaan ole." - -"Miksi lähti sitten hänen oma vaimonsa pois hänen luotansa?" - -"Sentähden, että hän ei hyväksynyt hänen tekojaan ja toivoi -hänen paremmin huomaavan erehdyksensä, kun hän huomautti siitä -menettelemällä niin." - -"Eikö hän ole vanhan arkkipiispan tytär?" - -"On." - -"Hyvä alku, sen kyllä näkee." - -"Eikö hänellä ollut useampia tyttäriä?" - -"Oli, kaksi vielä." - -"Eikö jompikumpi keistä ole naimisissa papin kanssa?" - -"On", vastasi Magdaleena hämillään. - -"Mikä on hänen nimensä sitten?" - -"Angermanus." - -"An--ger--ma--nus: sehän olette siis te." - -"Niin, hyvät ystävät, minä olen vanhan arkkipiispan tytär, ja se on -suurin kunniani", sanoi Magdaleena, ja kirkkaat kyyneleet valahtivat -hänen poskilleen. "Kunnianani pidän myös, että mieheni kaikessa astuu -jalon isäni jälkiä." - -"Olisipa oikein halu kohentaa heitä hieman", tuumi eräs huoveista. - -"Kun vain tietäisi miten!" - -"Lyödä läjään koko paavilaispyykki." - -"Ehkäpä se kävisi laatuun." - -Huovien päällikkö läheni Magdaleenaa. "Teidän tähtenne he olisivat -valmiit tekemään tuhoja", sanoi hän, "ja sitä ette tahtone?" - -"Jumala siitä varjelkoon!" vastasi hän. - -"Rakkaat ystävät", lisäsi hän kohta senjälkeen, "seisokaamme pahaa -vastaan itse kuitenkaan sentähden mitään rikosta tekemättä. Miksipä -kävisitte katolisten kimppuun, onhan omassa vallassanne kuunnella -heitä tai olla kuulematta." - -Kaikki myönsivät hänen olevan oikeassa. Kun vene laski rantaan, -pudistivat huovit miltei kaipausta tuntien jäähyväisiksi tuon -suloisen naisen kättä. - -Magdaleena ei tiennyt, mihin miehensä oli mennyt. Tämä ei ollut -ehtinyt sitä hänelle sanomaan, mutta paraiten hän saisi tietää sen -Upsalassa, ja hän lähti heti sinne äitinsä luo. - -Monta kummaa uutista hän sai siellä melkein heti kuulla. - -Rutto raivosi Upsalassa ja sen ympäristössä. Hänen äitinsä ja -sisarensa olivat muuttaneet jonkun matkaa kaupungin ulkopuolelle -eläen siellä yksinäistä elämää. - -Samana päivänä, kun he saivat sulkea Magdaleenan hellään syleilyynsä, -saapui viesti, että arkkipiispa oli sairastunut ruttoon. - -"Minä lähden heti hänen luokseen!" huudahti Margareeta, ja äsken -kalpeille kasvoille ilmaantui eloa. - -"Tahdotko lähteä?" kysyi Elisabet. - -"Rakas äiti, minä olen joka päivä rukoillut Jumalaa, että tapahtuisi -jotakin, joka antaisi minulle aihetta tähän. Rukoukseni on kuultu, -minä en voi enkä saa viipyä." - -"Mene sitten. Jumala olkoon kanssasi, Hän suojelkoon ja varjelkoon -sinua!" - -Tartuntaa pelkäämättä Margareeta kiiruhti puolisonsa sairasvuoteen -ääreen. - -Siellä ei ollut ketään, joka olisi tahtonut asettua hänen sijaansa. - -Useimmat palvelijoista olivat paenneet. - -Vanha pariskunta, joka hoiti portinvartijan tehtäviä ja piti huolta -järjestyksestä tuossa suuressa talossa, oli yksin jäljellä. - -Kyynelsilmin he ottivat vastaan nuoren emäntänsä. Heitä ei hänen -tulonsa ihmetyttänyt; kristittynä naisena hän ei voinut muuta. Mutta -siitä hän sai olla varma, ettei piispa enää toipunut. - -Hän tukahutti kyyneleensä ja riensi ylös tuttuja rappusia, raskain -askelin. - -Hiljaa hän hiipi makuuhuoneeseen. - -Piispa oli vaipunut levottomaan horrostilaan ja heittelehti -vuoteessaan. - -Hyvä Jumala, oliko tämä hänen Laurinsa? - -Kun hän hänet viimeksi näki, seisoi hän vahvana ja voimakkaana hänen -edessään; loukattua ylpeyttä, harmia ja vastenmielisyyttä kuvastui -katseessa, jonka hän loi häneen. Margareetan oli täytynyt koota -kaikki rohkeutensa voidakseen sanoa piispalle, että tämä oli rikkonut -lupauksensa, että hän ei hyväksynyt hänen tekojaan ja että hän -poistui hänen talostaan. - -Piispa oli silloin hillinnyt itsensä ja sanonut, ettei Margareeta -niitä asioita ymmärtänyt; hän, piispa, tiesi kyllä mitä teki, ja -jos hän nyt olikin antanut myöten kuninkaalle, oli hän tehnyt sen -esiintyäksensä vastaisuudessa sitä pontevammin. - -Kun Margareeta silloin sanoi, että hän tinki omantuntonsa -vaatimuksista, miten olikaan hän suuttunut; ja niin he erosivat. -Piispa kulki tietänsä eteenpäin yhä uhkamielisempänä ja pöyhkeämpänä, -ja kerran toisensa perästä hän toimi vastoin omaatuntoansa ja -vakaumustansa. - -Margareeta tiesi että piispa salaa katui ja tuskitteli; sen hän -päätti piispan sisäänpainuneista poskista ja harhailevasta katseesta, -sillä hän oli monta kertaa hankkinut itselleen tilaisuuden nähdä -hänet hänen tietämättään. - -Neljästi oli piispa kirjoittanut hänelle. Ensi kerran kolme kuukautta -heidän eroamisensa jälkeen. Hän _käski_ silloin puolisoansa tulemaan -takaisin; hänellä ei muka ollut halua kärsiä solvauksia hänen -tähtensä, ja jos vaimo ei tahtonut hyvällä taipua, niin hän uhkasi -käyttää lain apua; Margareetan _täytyi_ tulla kotiin. - -Margareeta oli silloin vastannut, että paha siitä vain pahenisi, -sillä jos hän lausuisi julkisesti, mitä oli yksityisesti sanonut -miehelleen, niin yleinen mielipide kallistuisi hänen puolelleen ja -piispa kokoaisi tulisia hiiliä oman päänsä päälle. - -Koko vuosi oli sitten kulunut piispan kirjoittamatta kertaakaan. -Sitten saapui kirje, suuri ja paksu kirje. - -Kummastellen Margareeta aukaisi sen. Siinä oli hyvin monta kirjettä -hänen isä-vainajaltaan, ja näissä osittain käsiteltiin papillisia -kysymyksiä, osittain lausuttiin kunnioitusta ja tunnustusta nuorelle -Upsalan professorille. - -Omasta puolestaan oli piispa lisännyt, että nämä kirjeet olivat -niin jyrkkänä vastakohtana hänen puolisonsa menettelylle, ettei hän -tahtonut niiden kuolemansa jälkeen joutuvan vieraisiin käsiin, koska -hän muka piti enemmän huolta puolisonsa hyvästä nimestä ja maineesta -kuin tämä hänen. Siinä syy, miksi hän nyt lähetti nämä hänelle. - -Margareeta kiitti kallisarvoisesta lahjasta. Sellaisena, miksi hänen -isänsä oli oppinut piispan tuntemaan, sellaisena tahtoi hänkin aina -muistella isänsä hänelle antamaa puolisoa, ja hän rukoili joka päivä -Jumalaa, että piispa huomaisi hairahduksensa ja kääntyisi takaisin -ainoalle oikealle tielle. - -Senjälkeen hän näki miehensä vielä useammin ja tapasikin hänet kerran. - -Jos piispa olisi silloin ollut yksin, olisi hän varmaan rientänyt -puolisonsa luo. - -Ja kuka tietää, eikö hänkin piispan rukouksista heltyneenä olisi -palannut takaisin. - -Hän ei voinut unohtaa sitä katsetta, jonka miehensä loi häneen: siitä -saattoi lukea koko hänen tarinansa. - -Ankara kirje seurasi tätä kohtausta. Margareeta ei saanut asua -samassa kaupungissa, ja virkansa tähden tuli piispan asua Upsalassa. -Margareetalle oli koko maailma avoinna; seuraavalla kerralla kun -piispa tapaisi hänet, saisi hän syytä katua kaikkea sitä pahaa, mitä -oli saanut aikaan. - -Mutta hän ei tavannut enää vaimoansa, eikä tämä myöskään vastannut -kirjeeseen. Jos piispa kärsi, ei kärsinyt hänen puolisonsakaan -vähempää. Oli kysymyksessä piispan tunnonrauha, että hän tulisi -huomaamaan, miten hän kuninkaan tahtoon mukautumalla ei ollut -ainoastaan saanut aikaan häiriöitä kaikissa kirkollisissa asioissa, -vaan myöskin työskenteli kaiken sen maahan-repimiseksi, mitä hänen -suuri kaimansa, hänen appensa, oli saanut rakennetuksi. - -Margareeta olisi ollut miehensä kavaltaja, jos olisi suostunut -sellaiseen; siihen mukautuminen olisi vakaumuksensa heittämistä, ja -sitä ei hän koskaan tullut tekemään. - -Viimeinen kirje oli saapunut vain muutamia kuukausia sitten ja -sisälsi, että paraimpienkin aikeiden suhteen voidaan erehtyä. Piispa -myönsi kuninkaan menneen liian pitkälle sekaantuessaan asioihin, -joita ei ymmärtänyt. Lopuksi hän mainitsi, ettei nykyistä tilaa -voinut kestää kauan. - -Kun Margareeta siinä seisoi vuoteen ääressä kyynelsilmin katsellen -miehensä kellastuneita ja näivettyneitä kasvoja, kulkivat kuluneet -vuodet suruisine, vaihtelevine muistoineen hiljalleen hänen sielunsa -silmien editse. - -Hänen mieleensä ei juolahtanut mitä uhrauksia hän itse oli tehnyt; -uskollinen rakkaus ei käy tinkimään velvollisuuksistaan. - -Piispa liikahti, ja Margareeta laski hiljaa kätensä hänen kädelleen -kuiskaten: "Laurentius!" - -Tämä aukaisi silmänsä ja tuijotti häneen; sitten hän sulki ne taas, -ja kaksi kirkasta kyyneltä valahti hänen kalpeille poskilleen. - -"Margareeta, minä tiesin, että sinä tulet." - -"Ja nyt jään tänne; sinä olet sairas, ja minä hoidan sinua, minä -yksin." - -"Tiedätkö mikä tauti minussa on?" - -"Siitä en huoli; minun hoidossani sinä pian taas tulet terveeksi." - -"Älä rukoile sitä Jumalalta, Margareeta", sanoi piispa hyvin -vakavasti. - -"Miksi en?" kysyi tämä pelästyneenä. - -"Sentähden, että minä olen ollut uskoton Herran palvelija ja että -tarvitaan puhtaampia käsiä kuin minun ohjaamaan oikealle sitä, mikä -on joutunut epäkuntoon." - -"Mutta jos sinä käännyt taas?" - -"Niin minua ei kukaan uskoisi. Jos tietäisit, Margareeta, miten olen -halveksinut itseäni, kuinka tuska ja tunnonvaivat voivat heikontaa -ihmisen elinvoimat." - -"Minun olisi pitänyt tulla ennemmin." - -"Kiitos siitä, ettet sitä tehnyt; sinun lujuutesi on minun -pelastukseni. Sinuun olen koko ajan kohottanut katseeni kuin hyvään -enkeliini; sinä et taipunut pahaan, ja minä pidin sinua rakkaimpana -kaikesta maailmassa, ja nyt ovat nämä seikat minulle portaina -taivaaseen; nyt sinä saavuit minun viime hetkenäni, ja sen minä pidän -todistuksena siitä, ettei Herra ole ottanut kättänsä minulta, sillä -sitä olen yöt-päivät rukoillut Häneltä, ja nyt on rukoukseni kuultu." - -Uskollisesti istui Margareeta hänen vuoteensa ääressä, ja piispa -hellitti tuskin ollenkaan hänen kädestään. - -Kun tuskat kovasti ahdistivat häntä, tahtoi hän, että Margareeta -olisi poistunut, mutta kun tämä kielsi, hymyili hän hänelle sanoen: -"Kiitos!" - -Neljäntenä päivänä hän oli loppunut. - -Tiedotonna kannettiin Margareeta pois, ja useita päiviä pelättiin -hänen kuolevan, mutta nuoruuden voimat voittivat, ja hän toipui -vähitellen äidin ja sisaren häntä hellästi hoitaessa. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin saapui tieto, että Angermanus oli -paennut herttuan luo, joka oli hyväntahtoisesti ottanut hänet vastaan. - -Piispa Martti ja Pietari Joonaanpoika arvelivat nyt jo olevansa -kyllin voimakkaat kamppailemaan Possevinoa ja koko hänen -jesuiittakollegiotansa vastaan. - -Tieto näistä tapahtumista sai kuninkaan aivan vimmoihinsa. Angermanus -täytyi saada takaisin, vaikkapa asevoimalla. Tämä oli kuninkaan -valtaa ja oikeuksia vastaan tähdätty loukkaus, joka herttuan tuli -saada kalliisti maksaa. - -De la Gardie teki kaiken voitavansa tyynnyttääkseen vimmastunutta -hallitsijaa, joka ei olisi kammoksunut sisällistä sotaakaan -kostaakseen kunniansa loukkaamisen, kuten hän sanoi. - -Onneksi oli Kaarle liian viisas jännittääkseen jousta viimeiseen -asti: hän kehotti Angermanusta pakenemaan Norjan kautta Lyypekkiin. - -Tämä oli heti valmis ja kiiruhti ilmoittamaan siitä puolisolleen. - -Herttua ja lukuisat ystävät lupasivat hänelle kannatusta, ja hän -puolestaan sanoi heille viime hengenvetoonsa asti tahtovansa olla -liturgian voimakas ja uupumaton vastustaja. - -Reipas ja päättäväinen kun oli kaikissa toimissaan, lähti hän kohta -senjälkeen tapaamatta ennenkuin Lyypekissä uskollista Magdaleenaansa. - -Nyt täytyi Juhanan heittää sotatuumat mielestään. Eihän Angermanus -voinut olla vaarallinen, kun hän kerran oli maasta poissa. - -Mutta siinä hän suuresti pettyi. Lyypekissä Angermanus työskenteli -niinkuin muuallakin ainoastaan Ruotsin kirkon asioissa. - -Heti kun Juhana lähetti liikkeelle jonkun uuden kirjoituksen -liturgian puolesta, kyhäsi herttuakunnan papisto heti vastauksen -siihen. Mutta kun he eivät uskaltaneet kirjoittaa niin ankarasti -valtakunnan kuningasta vastaan, kuin asia olisi vaatinut, lähetettiin -kirjoitus Angermanukselle, ja tämä, jonka vertaista heissä ei -ollut mitä loogilliseen terävyyteen ja todistelukykyyn tuli, tämä -kirjoitti, painatti ja lähetti pelkäämättä, säälimättä vastauksen -korkealle riitaveljelleen. - - - - -10. - -KAARLE HERTTUA. - - -Vuonna 1565 valmistettiin häitä Janne Eerinpojan talossa -Flodbackassa. Hän oli rikkain talonpoika koko Nyköpingin läänissä, ja -häitä piti kestää kaksi viikkoa. - -Vieraita oli kutsuttu penikulmien takaa, ja Janne, joka vastikään -oli palannut eräältä kutsuntamatkalta, puhui jo taas lähteäkseen -kaupunkiin kutsumaan myöskin nuorta herttuaa, jonka hän tiesi ensi -kertaa viettäneen joulua linnassa ja jonka hän luuli tuntevansa, -koska oli valtiopäivillä ollessaan nähnyt hänet Tukholmassa. - -Mutta sitä hänen eukkonsa ei tahtonut. - -"Älä hänestä huoli", sanoi hän. "Antaa ihmisten olla omissa -oloissaan." - -"Jos minä kutsun hänet, niin hän ehkä tekee meille sen kunnian, -että tulee; voineehan olla hauskaa nähdä, miten häitä vietetään -talonpoikaistalossa vanhan tavan mukaan." - -"Hauskuus tässä lie niin ja näin", sanoi Stiina, kätensä -selkämyksellä muutamia kertoja pyyhkäisten nenänsä alustaa. "Voi sitä -rakkautta, taikoja siinä on varmaan." - -"Eiköhän sitä voisi taikoa poiskin?" - -"Enkö ole tänne haettanut eukkoja sekä Toftemyllasta että -Elganåsista; he ovat leikanneet koloja puihin, siunanneet ruuan, -panneet tikkuja ristiin ja polttaneet häntä jalkojen alta... Ja -voitko ajatellakkaan", lisäsi hän kuiskaten, "Loitsu-Leena on ollut -hautuumaallakin; en uskaltanut kysyä mitä hän sieltä otti, mutta -taikajuoman hän keitti Katrille." - -"Mitäs tyttö?" kysyi mies uteliaana. - -"Hän tappeli vastaan eikä tahtonut ottaa sitä: mutta vaikka sydäntä -kirveli, niin minä sanoin hänelle, että ottaa täytyi, tahtoipa tai -ei." - -"No vaikuttiko se?" - -"Hän tuli niin kauhean kipeäksi, että luulin saavamme hautajaiset -häiden sijasta." - -"Onko hän nyt terve taas?" - -"On hän jalkeilla, mutta kyllä hän aamulla sanoi: 'Äiti kulta, sitä -en voi auttaa, mutta renki on niin painunut sydämeeni, ettei hän -suinkaan lähde koskaan sieltä.'" - -"Ehkäpä ruoskalla sentään", ähisi Janne osoittaen pöydälle -heittämäänsä hyvin karkeata patukkaa. - -"Hyvä ihminen, mitä se kannattaisi, suostuuhan hän vihille milloin -hyvänsä!" - -"Ja näyttää aivan kalkitulta." - -"Kaaso sanoo voivansa auttaa sen käyttämällä vähän punaväriä, jota -hänellä on aina mukanaan häissä." - -"Akkaväellä on konstinsa kaikkeen, mutta mitä sanoo rusthollari, kun -saa nähdä hänet lähempää?" - -"Se ei kuulu meihin; me pesemme kätemme. Rusthollari olisi voinut -antaa sen pitää hänet, jolle hänet ensimäeksi oli luvattu." - -"Ei kannata puhua menneenvuotisesta lumesta; mutta herttuaa en kutsu." - -"Sitä mieltä olen minäkin, hän ehkä vain tahtoisi tunkea nokkansa -asiaan." - -"Omassa talossani olen minä herrana eikä kukaan muu!" ärjäisi Janne -Eerinpoika lyöden nyrkkinsä pöytään, jotta kajahti. "Lähetä tyttö -tänne!" lisäsi hän sitten. - -Elsa muori katsoi häntä pitkään, mutta Stiina ei sanonut mitään, vaan -lähti heti ulos. - -Isäntä tarttui pöydällä olevaan oluthaarikkaan, joi siitä kelpolailla -ja seisoi sitten miettiväisenä, koko naama leveässä hymyssä. Taas hän -joi muutaman kulauksen ja laski sitten haarikan pois. - -Samassa ovi äkkiä avautui ja Katri tuli sisään. - -Hän oli pitkä, tavattoman kaunis tyttö, jolla oli vaaleanruskea tukka -ja suuret, tummansiniset silmät; mutta niiden ympärillä oli tummat -renkaat, ja posket olivat kalpeat. - -"Hyvää päivää, isä", sanoi hän jotenkin reippaasti, "äiti sanoi -teidän tahtovan puhua kanssani." - -"Miksi sinä olet niin valkea naamaltasi?" - -"Ehkäpä suruni tähden." - -"Mitä suremista sinulla on; eikö sinulla ole ruokaa ja juomaa -yllinkyllin?" - -"Kyllä sitä on, Herra nähköön." - -"Kun isäsi ja äitisi ovat kuolleet, saat sinä koko Flodbackan, -kolmekymmentä lypsävää, yhdeksän härkää, kuusi hevosta, neljäkuudetta -lammasta, seitsemäntoista oinasta ja sitäpaitsi kaikki vasikat, mitä -silloin on. Luettelenko sinulle kaikki, mitä meillä on?" - -"Tietänenpä tuon." - -"No, eikö ehkä ole mielestäsi tarpeeksi?" - -"Enemmänkin kuin yksi ihminen tarvitsee." - -"Eihän se nyt ole tarkoitukseni; kun minä ja äiti olemme -neljäneljättä vuotta tehneet työtä saadaksemme kokoon omaisuutta, ja -kun Jumala on ottanut meiltä neljätoista lasta ja jättänyt ainoastaan -viidennentoista jäljelle, niin tämän pitääkin saada hyvyyttä -kaikkien viidentoista edestä ja tulla niin rikkaaksi, ettei mikään -talonpoikaissuku vedä vertoja hänelle." - -"Isä kulta!" - -"Kun Erkki Olenpoika tuli tänne palvelukseen, en ollut niin tyhmä, -etten käsittänyt, missä jäniksellä on polkunsa, mutta hän oli -rikkaan rusthollarin veljenpoika, ja rusthollari oli vakuuttanut, -ettei koskaan mene naimisiin... mutta kuulehan, luulen melkein, että -unohdin mainita Flodbackan pikkukarjan." - -"Lienenhän minä niistä selvillä." - -"Montako hanhea ja ankkaa meillä on yhteensä, siatkin siihen -luettuna?" - -"Onhan niitä yli sadan!" - -"Oikeinko totta. Sinä pidät hyvää huolta niistä, Katri; olenpa -ajatellut, miten tässä käy, kun sinä lähdet." - -"Tehneehän tuon joku toinenkin." - -"Riippuu käsialasta, kelpaako siihen. Mutta itseään ei saa ajatella: -rusthollarista meidän piti puhua. Jos hän, sanoin minä ja sanon -vieläkin, jos hän olisi mennyt naimisiin kaksikymmentä vuotta -ennemmin, niin Erkki Olenpoika ei olisi koskaan tullut tänne." - -"Me olimme tutut ennestään", vastasi Katri kainosti. - -"Kyllä se lie ollut pientä." - -"Niinpä kyllä, mutta me pidimme heti toisistamme." - -"Lieneepä se sattunut kuin ampumalla." - -"Isä kulta, niin se kävikin." - -"Nythän on käytetty taikoja sitä vastaan." - -"Ei auta, pahemmaksi vai käy." - -"Hm, en saa sitä paremmaksi minäkään; minä kävin nyt rusthollarin -luona, enkä ole koskaan missään talonpoikaistalossa nähnyt upeampaa -kuin siellä." - -"Eikö ollut ketään, joka olisi huolinut hänestä?" - -"Sellaisesta komeasta miehestäkö?... Niin ne hyörivät hänen -ympärillään kuin kärpäset siirapin ympärillä, mutta hän ei edes -katsahtanut heihin; ei ennenkuin tuli tänne. Silloin, sanoi hän, -oli, kuin olisi ammuttu läpi sydämen, kun sinä tulit tupaan ja hän -tuumaili, että saisihan toki veljenpoika väistyä setänsä tieltä." - -"Joka ensin myllyyn tulee, se ensin jauhaa." - -"Eipä aina niinkään. Vanha Kustaa kuningas työnsi tieltään kaksi -kosijaa, rusthollari tahtoo poistaa vain yhden." - -"Voipa kyllä ehtiä sivuuttamaan kaksikin." - -"Oo, sinä kyllä elät kauemmin kuin hän ja tulet niin rikkaaksi, niin -rikkaaksi, että... Tiedätkö, hän näytti minulle koreata, ruudullista -patjakangasta ja koruneulottuja päänalustyynyjä." - -"Semmoisiahan käytetään vain aatelisissa." - -"Aateliskodeista nämäkin ovat, ja samoin lienevät lakanatkin; suuria -nahkalakanoita, kuulehan, lammasnahalla reunustettuja ja kullattu -nappi joka kulmassa." - -"Kullattu!" huudahti Katri. "Kunpahan hän vain olisi saanut ne -kunniallisesti!" - -"On, siihen voit luottaa." - -"Minusta se onkin samantekevää", sanoi tyttö heti senjälkeen. - -Muutamia renkejä astui tupaan kysymään isännältä puimisesta; eräs -heistä loi nopean silmäyksen Katriin, ja tämän posket sävähtivät -veripunaisiksi, mutta kävivät heti senjälkeen melkein entistään -kalpeammiksi. Tyttö lähti nopeasti ulos. - -Mutta Janne Eerinpoika oli huomannut niin toisen kuin toisenkin. Hän -vastasi kuitenkin ensin voudin kysymykseen, että nyt oli ruvettava -kauroja puimaan, kun ohrista oli päästy, ennenkuin ilmaisi, mitä -hänellä oikein oli sydämellään. - -Rengit olivat kääntyneet lähteäkseen, kun isäntä kutsui Erkki -Olenpoikaa. Tämä pysähtyi. - -Hän näytti kieltämättä hyvältä uskollisine, rehellisine silmineen, -mutta eihän hänellä ollut mitään, sehän se tässä oli pahinta. - -"Erkki Olenpoika, valjasta Polle reen eteen ja lähde pappia -noutamaan. Minä tahdon, että hän on täällä koko hääaaton; voit -lisätä, että minä maksan." - -"Kuten käskette, isäntä!" Renki lähti. - -"Nyt hän on poissa, ja huomenna tulee pappi; silloin ei tytöllä ole -aikaa ajatella häntä." - -Mutta kun Erkki saapui talliin, tapasi hän Katrin hevosen luona. - -Nähdessään Erkin tahtoi tämä kätkeytyä ikäänkuin kainostellen. - -"Rakas Katri!" sanoi Erkki menemättä lähemmäksi. - -"Minä kuulin, että sinä menet pappilaan." - -"Isäntä tahtoo, että pappi on ajoissa täällä." - -"Emmehän sitten enää saane tavata." - -"Se kai on tarkoitus." - -"Sentähden tahdoin niin mielelläni sanoa kiitokseni ja jäähyväiseni." - -"Etkö edes tahdo pudistaa kättäni?" - -Epäröiden Katri ojensi kätensä. - -Kaksi voimakasta, työn karaisemaa kättä kohtasi siinä toisensa, ja -ne sopivat yhteen ihan niinkuin ei niitä enää koskaan tässä elämässä -olisi käynyt erottaminen. - -"Katri, minä olen hyvin suuresti rakastanut sinua." - -"Minä tiedän sen, Erkki", vastasi tyttö nyyhkien. - -"Miten tästälähin käy, sitä en tiedä, mutta mielelläni tahtoisin -tietää yhden asian." - -"Voinko minä ehkä sanoa sen?" - -"Ensin täytyy sinun luvata tarkoin miettiä." - -"Sen lupaan." - -"Ymmärräthän, että minä muutan täältä pois." - -"Miksi niin, Erkki? Isän on vaikea tulla sinutta toimeen." - -"Sinä ajattelet vain häntä; etkö käsitä, miltä minusta tuntuu kuulla -joka päivä puhuttavan sinusta, toisinaan nähdä sinut ja silloin -ehkä... ei ei, Katri." - -"Sitten lienee parasta, että muutat" - -"Mutta sitten kun minä olen poissa etkä sinä saa enää koskaan nähdä -minua... unohdatko sinä minut, Katri?" - -"Enpä luule", vastasi tyttö hiljaa. - -"Tutki sydämesi ja vastaa, ikäänkuin molemmat seisoisimme Jumalan -edessä." - -Katri pani kätensä ristiin ja seisoi muutaman silmänräpäyksen aivan -ääneti; sitten hän kietoi käsivartensa miehen kaulaan ja suuteli -häntä. - -"Erkki, minä en koskaan unhota sinua!" - -Erkki painoi häntä lujasti rintaansa vasten. - -"Nyt on liittomme vahvistettu. Jumalan edessä olet sinä minun; -ihmiset eivät enää voi erottaa meitä!" - -Heti senjälkeen kuului kulkusten kilinää. - -"Nyt Erkki lähti pappia noutamaan", sanoi Janne Eerinpoika -tyytyväisenä käsiään hieroen. - -"Kunpahan se vain olisi ajoissa tapahtunut", sanoi Elsa muori. "Katri -ei näytä onnelliselta morsiamelta." - -"Jos en enää koskaan saa nähdä häntä tässä elämässä, niin tapaamme -toisessa" sanoi Katri itsekseen; "ja se toinen on paljon pitempi kuin -tämä." - -Oli kirkas ilma ja mainio rekikeli; puut olivat kuurassa, joka -kimalteli kuin timantit auringon paisteessa. - -Mutta Erkki ei sitä nähnyt eikä ajatellut sitä; hän ajatteli tyttöä, -jota rakasti enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja josta hän nyt -oli ainaiseksi erotettu. - - * * * * * - -Nuori herttua oli viettänyt joulua Nyköpingin linnassa; hän oli -Tukholmasta tuonut mukanaan pienen hovinsa. Ensi kertaa hän oli omana -herranaan ja hän ylisteli vapauttaan; ja mikä tahansa hullunkurinen -kepponen juolahtikin hänen mieleensä, aina hän pani sen myöskin -toimeen. - -Useimmat porvariperheet kaupungissa saattoivat ylvästellä siitä, että -herttua oli ollut heillä vieraana. - -Muutamissa hän kävi vain kerran, toisissa useita kertoja. - -"Eikös sentään, kun tuo kiltti herttua on auttanut minua lihan -paloittelemisessa", huudahti paksu teurastajan vaimo kerskuvasti, -jättäen viisaasti kyllä mainitsematta, että "tuo kiltti herttua" oli -saanut hänet lähettämään parhaat palat kaupungin köyhille. Sen sijaan -hän sanoi, kun ostajat niitä kysyivät: "Ne on herttua saanut." - -Samoin rikkaimman leipurin ja oluenpanijan luona. Molemmissa -paikoissa oli hän avustamassa; leipurissa hän sotki taikinan, leipoi -ja voiteli leipiä, ja kun leipuri selitti, että hän niistä (rumista -ja kömpelösti tehdyistä) leivistä, jotka herttua oli muovaellut, -saisi kaksi kertaa niin suuren hinnan kuin muista, valitsi tämä hyvän -joukon juuri näitä muita sanoen, että ne oli lähetettävä kaupungin -köyhille, jotka myöskin tarvitsivat joululeipää. - -Samaten oluenpanijan luona. - -Mutta kun joulu joutui jäineen lumineen, teki nuori ruhtinas pitkiä -retkiä, milloin luistimilla, milloin suksilla. Kuka vain tahtoi, -sai olla mukana; kullakin oli tulisoihtu kädessä, ja kun tuo pitkä, -loistava jono lähti liikkeelle, riemuitsivat katsojat ihastuksissaan -ja palelluttivat kernaasti kätensä ja jalkansa kylmässä talviyössä -pysyen ulkona nähdäkseen joukkueen palaavan ja saadakseen tervehtiä -herttuaa. - -Ja hän tempasi lakin päästään, hymyillen nyökäten joka puolelle; -kaikki synkät muistot ja ajatukset oli hän heittänyt mielestään. Hän -oli nuori, vain viidentoista, nyt hän tahtoi huvitella. - -Uudenvuoden iltana poltettiin tervatynnyreitä, ja hän tahtoi olla -mukana siinäkin. Erään köyhäinhuoneen lähistöön hän toimitti muutamia -tynnyreitä, ja kun ne olivat sytytetyt ja hän näki vanhoja ukkoja ja -akkoja ikkunoissa tätä hauskuutta katsomassa, meni hän itse sisään ja -jakeli ruokavaroja, joita suurimmassa kiireessä oli hankittu. - -Sitten tulivat kestit linnassa, ja kutsuja lähetettiin kaikkiin -lähiseudun linnoihin, mutta kaupungin asukkaitakaan ei unohdettu, ei -ainakaan teurastajaa, leipuria ja oluenpanijaa. - -Herttua noudatti kaikkia hovitapojen vaatimuksia. Hän tanssi ensin -arvokkaimpien kanssa. Oli jotakin jäykkää hänen olemuksessaan -silloin; sitten hän tanssi porvarivierastensa kanssa ja silloin pääsi -poikamaisuus esiin, ja kun hän oli pyörittänyt teurastajan, leipurin -ja oluenpanijan puolisoa, olivat nämä tukehtumaisillaan ja istuivat -kaikki kolme läähättäen tuoleillaan, kun hän tarttui haarikkaan -sanoen tahtovansa esittää maljan, johon jokaisen tuli yhtyä. - -Kun kukin oli tarttunut haarikkaansa, sanoi hän juovansa niiden -maljan, jotka olivat ravinneet nälkäisiä, kertoen sitten, mitä -armeliaisuutta teurastaja, oluenpanija ja leipuri olivat osoittaneet, -ja kukin joi heidän maljansa itsekseen ajatellen, että oli parasta -ensi kerralla itse tehdä samoin, ja he taas kiittivät maljasta -hämillään tuumaillen itsekseen, että ensi kerralla tekevät tuon ilman -huomautusta. - -Mutta oli myöskin hetkiä, jolloin Kaarle tahtoi olla rauhassa. -Silloin hän sulkeutui makuuhuoneeseensa raamatun ja isänsä -testamentin ääreen. - -Olipa ensi vuosina, kuin hän olisi tästä testamentista etsinyt -ohjeita koko elämäänsä varten; tarkoin hän harkitsi sekä sen, mitä -tämän mukaan kuului hänen oikeuksiinsa, että myöskin ja erittäinkin -sen, mihin se häntä velvoitti. - -Kirkollisia asioita hän ymmärsi hyvin vähän, mutta ne saattoi -ruhtinaskunnan papisto selvittää hänelle ja heidän tuli se tehdä. - -Voisivathan he myöskin paremmin kuin muut tuntea rahvaan tilan. - -No niin, mikäpä estäisi häntä käymästä heidän luonaan, tutustumasta -heihin jok'ikiseen. - -Ja hän matkusteli yltympäri heidän luonaan udellen kaikenlaista, -kysellen maan viljelysasioita ja kotiteollisuutta. - -"Kuulehan", sanoi hän eräälle papille, joka kummasteli sitä, että -hänen armonsa niin suuresti harrasti tällaisia asioita, "minä tahdon, -että herttuakuntani asukkaat kaikki tyynni olisivat varakkaita ja -onnellisia". - -Papinrouvat olivat toisinaan huvitetut, toisinaan hämillään hänen -pyytämistään selityksistä. Kaikki eivät olleet niinkään taitavia, -eikä herttua kysellyt ainoastaan sisätaloutta koskevia seikkoja, vaan -myöskin miten pellavia loukutettiin ja häkilöitiin, miten lihoja -suolattiin j.m.s. - -Kuumeentapaisella innolla koetettiin joka pappilassa päästä -etukynteen. Täytyihän yrittää, koska herttua pani niin paljon -huomiota siihen; olihan tapahtunut semmoistakin, että hän aivan -julkisesti ylisteli niitä, jotka hänestä olivat paraita, ja -kumma kyllä, kukaan ei voinutkaan kieltää, että juuri ne olivat -edistyneimpien joukossa. - -Eräänä päivänä, kun Kaarle oli vanhan kirkkoherra Stormin luona -Flodassa, tuli sisään renki, joka kuiskasi jotakin kirkkoherralle. - -"Minä en voi tulla tänään", sanoi tämä, "jos ei mitään erityistä -syytä ole". - -"Mistä on kysymys?" tiedusti herttua. - -"Janne Eerinpoika Flodbackasta naittaa tyttärensä ensi torstaina, -mutta tahtoo, että minä menisin jo tänään sinne." - -"Mikähän siihen on syynä?" - -"En käsitä. Kutsu renki sisään." - -Tämä tuli. Se oli Erkki Olenpoika. - -"Sulhanen", sanoi rovasti nousten ja katellen häntä; "mikä nyt on -hätänä?" - -"En minä ole sulhanen", vastasi Erkki hämillään lakkiansa hypistellen. - -"Erkki Olenpojanhan minä olen kuuluttanut." - -"Setäni, rustitilallinen, on myöskin senniminen." - -"Mutta olinhan minä kihlajaisissa." - -"Niin, kyllä minä olin sulhanen silloin; setäni oli myöskin siellä. -Hän ei ollut koskaan ennen Katria nähnyt, mutta ihastui häneen niin, -jotta nyt se on hän, joka... joka..." - -"Suostuuko Katri siihen?" - -"Hänen on pakko." - -"Entä sinä, Erkki Olenpoika?" - -"Setäni on aina sanonut jättävänsä kaiken omaisuutensa minulle; -sentähden en uskaltanut pitemmälle kosiskella Katria, vaikka tiesin -hänen rakastavan itseäni." - -"Tämäpä hauska juttu", huudahti herttua. "Kohtalaisen hauska -sille, joka menettää rakkaimpansa maailmassa", vastasi Erkki -kyynelten valahtaessa hänen kasvoilleen, jotka muuten tuskin -värähtivätkään. Herttua katseli häntä ihmetellen. Rovasti seisoi -hetkisen miettiväisenä. "Sanoppas", virkkoi hän Erkille, "eikö -rustitilallisella ole naikkonen talossaan?" - -"Nykyään se kyllä lienee poissa sieltä." - -"Hänellä on useita lapsia, ellen erehdy?" - -"Kaksi poikaa ja kolme tyttöä." - -"Mihin hän on lähettänyt heidät?" - -"Forssaan, eräälle ulkotilalleen muutaman penikulman päähän." - -"Tietääkö Janne Eerinpoika siitä?" - -"Kun naikkonen on poissa, ei se merkitse mitään, sanoo hän." - -"Voithan sinä jäädä tänne yöksi, jos minä määrään, että matkustamme -huomenna?" - -"Enköhän." - -"No, mene sitten ja sano, että antavat jotakin syödäksesi." - -Erkki kumarsi ja läksi. - -"Kuva talonpoikaiselämästä, teidän armonne", sanoi pappi. - -"Mutta kun tyttö kerran on luvattu hänelle", virkkoi herttua, "miksi -hän ei valvo oikeuksiaan?" - -"Sentähden että hänellä ei ole mitään." - -"Tiedättekö, haluaisinpa käydä osalliseksi leikkiin." - -"Sitten se ehkä päättyisi toisin." - -"Eikö rustitilallista voida pakottaa naimaan naikkostaan ja ottamaan -lapsia omikseen?" - -"Riippuu siitä, miten ne ovat merkityt kirkonkirjaan." - -Seuraavana aamuna, kun Erkki ajoi rekensä esiin, hämmästyi hän vallan -huomatessaan, että se nuori herra, joka pappilassa oli sanottu -herttuaksi, asettui reen kannaksille. - -Kysyvänä hän katsoi rovastiin, mutta tämä sanoi: "Me menemme Forssan -kautta, pysäytä ulkotilan luona." - -"Niin mutta..." Ja hän katsoi herttuaan. - -"Olenko Pollellesi liian raskas?" kysyi tämä nauraen. - -"Ettepä suinkaan, mutta..." - -"Katsos, poikani", sanoi rovasti, "herttua tahtoo seisoa tuolla, ja -sentähden tulee meidän istua niinkuin hän on tahtonut." - -Erkki ei vastannut sanaakaan. Hän asettui rovastin viereen, ja sitten -lähdettiin huimaa vauhtia. - -Forssassa, aivan kylän ulkopuolella, ne pysähtyivät erään -pahanpäiväisen hökkelin eteen. - -Vaimo, joka tuli sieltä ulos, näytti melkein hurjalta. Erkin -nähdessään hän huusi: - -"Tuletko sinä ajamaan minua täältä pois; olenko minä aina tiellä, -missä tahansa olenkin?" - -"Ettekö tunne minua, Briita muori?" - -"Arvoisa herra rovasti, minä olen viheliäisin olento maan päällä!" - -Samassa kun reki pysähtyi, hyppäsi herttua kannaksilta, ja kun vaimo -tuli ulos, meni hän sisälle mökkirähjään. - -Siinä oli yksi ainoa huone, jossa oli kurja maalattia. Toiselle -äärelle oli sytytetty tuli, ja pieni osa savua meni ulos seinään -hakatusta savureiästä, mutta suurin osa jäi huoneeseen leijumaan -paksuna pilvenä. - -Viisi suurempaa ja pienempää lasta liikkui siellä. Vanhin tyttö oli -ehkä noin kahdentoista, muut olivat nuorempia. Nähdessään vieraan he -rupesivat täyttä kurkkua kirkumaan tunkeutuen yhteen kohti. - -"Mitä te luikkaatte, senkin vekarat?" kysyi herttua. "En minä aio -teitä tappaa." - -"Äiti, äiti!" ulvoivat he vielä enemmän. - -"Jos ette tahdo hyvällä, niin..." Hän juoksi huoneeseen, mutta -samassa kun ovi jäi avoimeksi, hyökkäsi joukko hänen ohitsensa, -mutta ei kuitenkaan niin nopeasti, että kaikki olisivat päässeet -pakoon. Hän sai kiinni pienimmän, joka pyristeli hänen käsissään kuin -pelästynyt lintu kirkuen samalla kauheasti. - -"Millaisia villejä!" huusi hän työntäen pojan luotaan. Tämä livahti -kuin nuoli tuvasta ulos. - -Ovella herttua kohtasi vaimon. - -"Jos olette tullut tänne surmaamaan heitä", huusi tämä, "niin -tappakaa minut ensin!" - -"Te olette järjiltänne", ärähti herttua, "kaikki hulluja, joiden -pitäisi olla salpain takana." - -"Tiedättekö, että se on herttua?" sanoi rovasti, joka nyt myöskin -saapui siihen. - -"Herttua!" Vaimo lankesi hänen jalkoihinsa. - -"Vapauttakaa minut hänestä", lausui Kaarle, kun vaimo syleili hänen -polviaan. - -Rovasti puhutteli vaimoa, tämän kädet irtaantuivat, ja hän vaipui -maahan katkerasti itkien. - -"Teidän armonne, kaikkine lapsineen karkoitettiin hänet eilen -kodista, jonka hän itse oli järjestänyt, ja häntä uhattiin -kuolemalla, jos hän valittaisi." - -"Tuo roisto, minä menen heti..." - -"Hänen täytyy huomenna mennä naimisiin tämän vaimon kanssa." - -"Mutta jos hän kieltää?" - -"Hän ei voi, hän on omistanut lapset." - -"No, mitä me nyt teemme?" - -"Jatkamme matkaa, jos teidän armonne suvaitsee." - -"Entä nämä?" - -"He tulevat jäljestä huomenna." - -"Olkoon niin." - -Kaarle ei ollut oikein hyvällä tuulella. Hänestä tuntui, kuin hän -ei olisi itse tässä määrännyt toimintaa, mutta tämä olikin hänen -oppiaikaansa; se tulisi kyllä paremmaksi, kun hän itse pääsisi -ohjaksiin. - -Tällä välin oli Flodbackassa ihmetelty, missä Erkki niin kauan -viipyi; vaikka hän olisikin aamuun asti odotellut rovastia, olisi -hänen kuitenkin pitänyt olla kotona jo kymmenen ajoissa, ja nyt oli -jo hämärä, kello lähes neljä. - -Vihdoinkin kuuli Janne Eerinpoika tutun kulkusenkilinän. "Nyt he ovat -täällä", sanoi hän ja nousi. - -"Mutta kukahan siinä lie kolmantena?" sanoi Elsa. - -"Ehkäpä herttua tulee kutsumatta", vastasi Janne nauraen ja kiiruhti -ulos. - -Pieni ei ollutkaan hänen hämmästyksensä ja ällistyksensä, kun hän -huomasi, että se todellakin oli herttua. - -Kaarle koetti kaikin mokomin olla hilpeällä tuulella; hän tervehti -jokaista kuin vanhaa tuttua ja kysyi heti morsianta. - -Tämän nähdessään hän hämmästyi huomattavasti; katseltuaan häntä -muutaman silmänräpäyksen hän kuiskasi hänen korvaansa jotakin, joka -nostatti veret tytön poskille ja sai hänet ihmetellen tuijottamaan -herttuaan. - -"Katsokaa, nyt hän on vielä kauniimpi", sanoi herttua ja lisäsi -sitten Katriin kääntyen: - -"Siitä hyvästä, mitä nyt olen tehnyt sinulle, antanet suukkosen -minulle?" - -"Jos teidän armonne niin tahtoo", vastasi Katri heti. - -Kaarle painoi kajahtavan suutelon hänen huulilleen. "Älä nyt virka -kenellekään, mitä olen sinulle sanonut." - -"En kenellekään, teidän armonne", vastasi Katri. - -Sekä isä että äiti olivat mielihyvällä katselleet heitä. Nyt -tarjottiin hänen armolleen ruokaa, ja senjälkeen tapaamme hänet ja -rovastin vilkkaassa keskustelussa Janne Eerinpojan kanssa. - -Tämä viekoiteltiin puhumaan rikkauksistaan, kuinka paljon rahoja -hänellä oli lainassa, minkä arvoiset hänen talonsa olivat j.n.e. - -"Ja nyt menee kaikki tyttärellenne", sanoi rovasti. - -"Ei, se menee rusthollarille ja hänen sikiöilleen", huomautti herttua. - -"Ne ovat toimitetut tieltä pois?" selitti Janne Eerinpoika. - -"Minä olen tänään puhunut vaimon kanssa", kertoi rovasti. "Hän tulee -tänne huomenna estämään vihkimistä." - -"Tulee tänne?" änkytti Janne hämmästyksissään. "Kaikkine lapsineen. -Siitä tulee kauhea kohtaus; olen katsonut velvollisuudekseni -valmistaa teitä siihen." - -"Minä usutan koirat hänen kimppuunsa." - -"Se tulisi teille kalliiksi", virkkoi Kaarle ankarasti, "hänellä on -oikeus puolellaan." - -"Kuinka paljon hänellä on oikeutta?" - -"Koko rustitilallisen omaisuus ei riitä hyvittämään häntä; saatte -kelpolailla antaa lisäksi." - -"Sitäpä en tee", tiuskaisi Janne Eerinpoika. "Pitäisikö minun ottaa -hänet vävykseni ja vielä maksaa siitä; olisihan samantekevää antaa -tyttö rengille, vaikkei hänellä olekkaan mitään." - -"Oletteko varma siitä, että renki suostuisi?" - -"Muu ei tule kysymykseenkään!" - -"Ettekö kerran ole katkaissut hänen tuumiansa?" - -"Olen, mutta sitä hän ei ajattele." - -"Asianlaita on niin", sanoi rovasti, "että minä, jos herttua suostuu -läänittämään Erkille rustitilan, otan omalle vastuulleni nuorten -vihkimisen sen kuulutuksen nojalla, joka tässä on toimitettu, kun -ensin olen vihkinyt rustitilallisen ja hänen naikkosensa." - -"Siihen hän ei suostu", sanoi Janne. "Jättäkää se minun huolekseni", -lausui herttua, "ja mitä rustitilaan tulee, suostun siihenkin. Kaikki -riippuu nyt siitä, suostuuko Erkki." - -"Siitä ei kysymystäkään!" Janne juoksi heti ulos hakemaan uutta -vävyään. - -Hetkisen kuluttua hän palasi kalmankalpeana. "Hän on poissa!" sanoi -hän. - -"No, koska täällä ei tule häistä mitään, niin voimme lähteä heti", -sanoi herttua ja nousi. - -"Armollisin herra, jääkää yöksi; minä etsin hänet." - -"Mutta hän ei suostu." - -"Oi minua onnetonta, mutta ei hän kiellä... Minä juoksen heti... -tällä hetkellä..." - -Hän lähti heti ulos. - -"Nyt hän on vallassamme", sanoi Kaarle tyytyväisenä. - -Aikaisin seuraavana aamuna tuli Janne nöyränä, mutta iloisena. Erkki -ei ollut ollutkaan kaukana, hän oli kyllä aluksi ollut taipumaton, -mutta kyllä hän oli niin ihastunut Katriinsa, ettei kauan voinut olla -hänen isälleen vihoissaan. Nyt he olivat siellä sisällä ja katselivat -vain toisiaan, vaikka morsiustytöt ja pukijat sekä koko väkijoukko -kirkui, että morsiamen tuli kiirehtiä valmistaumaan juhlaan. - -Kaarle kuunteli, mutta sitten hän kyllä luki lakia talonpojalle. -Hän oli ollut julma ainoalle lapselleen, jonka Jumala oli jättänyt -hänelle, ja jos tämä olisi elämässään saanut osalleen suruja ja -murheita, niin se olisi ollut isän kovasydämisyyden hyvin ansaittu -rangaistus. Nyt oli herttuan neuvo, että hän kohtelisi vävyänsä -sellaisella luottamuksella ja rakkaudella, että he molemmat -unohtaisivat ja antaisivat anteeksi kärsimänsä häväistyksen. - -Talonpoika itki ja, nyyhkytti; sitten hän sanoi, että herttua oli -parempi saarnaamaan kuin itse rovasti. - -Kyydillä tuli Forssasta vaimo koko lapsijoukkoineen. - -Muori puki hänet oikeaan morsiuskomeuteen, ja siinä hän reipastui -niin, että kun hän sitten tuli sisään kiittämään herttuaa, tämä ei -voinut tuntea eilistä akkaa, vaan kysyi pari kertaa läsnäolijoilta, -oliko se todellakin hän. - -Mutta lapset pelkäsivät edelleenkin herttuaa, ja kaksi nuorinta -rupesi hänet nähdessään kirkumaan. - -"Etkö sinä kykene pitämään heitä komennossa?" kysäisi herttua. - -"Sekä heidät että ukkoni, jahka saan heidät neljän seinän sisään", -vastasi vaimo hymyillen. - -"Ajoipa hän sentään sinut pois!" - -"Sentähden ettei minulla ollut mitään oikeuksia; tästälähin minä -kyllä pidän valtani." - -Muutamia tunteja myöhemmin ajoi rustitilallinen loistavasti ja -komeasti häätalon pihaan. - -Ei kukaan ollut ilmoittanut hänelle mitään edeltäpäin; hän tuli -iloisena ja tyytyväisenä. - -Kaikki oli ennakolta valmistettua, ja herttua oli käskenyt hänet heti -luokseen. - -Kukin, tallirengistä isäntään saakka, soi hänelle sen nöyryytyksen, -joka häntä odotti; sentähden ei kukaan ollut varoittanut häntä. Ja -kun Janne Eerinpoika sanoi herttuan odottavan häntä, luuli ylpeä -talonpoikamme heti, että tämä oli jotakin erityistä kunnianosoitusta -juuri häntä varten. - -Niin se olikin, tuumi herttua; mutta tervetuliaiset olivat kaikkea -muuta, kuin mitä hän oli odottanut. - -Ankarin, säkenöivin sanoin luki Kaarle lakia hänelle. Ensi kerran hän -tunsi, miten isän henki täytti hänen sielunsa ja puki sanoiksi hänen -ajatuksensa. - -Hän oli lapsena useita kertoja ollut saapuvilla sellaisissa -tilaisuuksissa ja kuullut Kustaa kuninkaan terottavan lakia -niskoittelevain alamaistensa mieliin. Melkein tietämättään hän käytti -samoja sanoja, teki samoja liikkeitä, sai ääneensä saman sävyn kuin -isänsäkin; ja talonpoika lankesi hämillään ja pelästyneenä hänen -jalkoihinsa huudahtaen: - -"Vanha kuningas, vanha kuningas!" - -Nämä sanat eivät häirinneet, vaan päinvastoin kiihottivat herttuaa. -Suuren vainajan tavoin tahtoi hänkin tulla kansansa isäksi, käyttää -lakia ja oikeutta alamaistensa kesken. Samalla kuin nämä ajatukset -ja mietteet liikkuivat hänessä, kuvaili hän talonpojalle hänen -menettelyään sanoen, että hän oli rikkonut sekä jumalallista että -inhimillistä lakia vastaan ja sentähden ansaitsi rangaistuksen. - -"Minä maksan sakkoja!" vaikeroi rikollinen. - -"Niillä sinä et sovita mitään", virkkoi herttua taipumattomana. "Hän, -joka Jumalan edessä on sinun vaimosi, ei ole tullut oikeaan arvoonsa, -eivätkä lapsesi ole saaneet isää." - -"Minä voin hankkia hänelle miehen." - -"Joka halveksii häntä. Sekö olisi hyvitystä? Ja lapset kasvaisivat -kuin villipedot erämaassa." - -"Ottaisinko heidät kotiin luokseni?" - -"Ja pakottaisit myöhemmän vaimosi sietämään heitä. Luuletko hänen -sitä mielellään tekevän?" - -"Hän saisi sen tehdä." - -"Ja sinä tekisit kotisi helvetiksi; ei käy. Mieti parempi ratkaisu -tai pääset hengestäsi." - -"Hengestäni", ulisi talonpoika kauhistuneena. - -"Parempi niinkin, kuin että useat tulisivat onnettomiksi sinun -tähtesi." - -Mutta nyt talonpoika rohkaisihe; hän nousi lattiasta ja silmäillen -herttuaa sanoi korskasti: - -"Eipä vaan niin helposti käy ottaa ihmisiä hengiltä." - -"Luuletko sinä, etten minä ole herra herttuakunnassani", kysyi Kaarle -koettaen pysyä levollisena. - -"Voihan vedota kuninkaaseen." - -"Ennenkuin ehdit sinne, on pääsi jalkojesi välissä." Näin sanottuaan -hän helisti kelloa. - -Ovi aukeni, ja muutamia aseellisia miehiä tuli sisään. - -"Armoa, armoa!" huusi talonpoika nähdessään, että leikissä oli totta. - -"Sinä tiedät ehdot." - -"Mitä minun pitää tekemän? Menisin naimisiin hänen kanssaan, mutta -nyt se on mahdotonta." - -"Yhtä mahdotonta kuin henkesi säilyttäminenkin." - -"Sallikaa minun puhua rovastin ja Janne Eerinpojan kanssa." - -"He eivät voine mitään." - -"Armollisin herra, olkaa sääliväinen niinkuin isännekin; minä tahdon -sovittaa kaiken pahan, mitä olen tehnyt." - -"Kutsukaa heidät sisään", sanoi Kaarle myöntyen. - -Nähdessään rovastin ja Janne Eerinpojan syöksyi rustitilallinen heitä -vastaan. Katkerasti itkien hän pyysi ja rukoili heitä purkamaan -kihlauksen Katrin kanssa; hän ei voinut eikä tahtonut mennä naimisiin -kenenkään muun kuin lastensa äidin kanssa. - -Janne raapi korvallistaan vastaten, ettei hän puolestaan tahtonut -estellä. - -Sitten rupesi rovasti puhumaan; hän oli jo ajatellut, että niin -kävisi, lausui hän, ja sentähden järjestänyt niin, että siihen -oltaisiin molemmin puolin tyytyväisiä; jos rustitilallisella oli -korkean esivallan lupa, niin hän lupasi heti vihkiä hänet ja hänen -naikkosensa. - -Kaarle seisoi käsivarret ristissä ja kulmat rypyssä, ja kun -rustitilallinen läheni häntä nöyrästi, rukoillen häneltä armoa, -vastasi hän: - -"Siitä, etten käytä valtaani ja oikeuttani, saat kiittää muiden -esirukouksia. Mutta ole vastedes varoillasi; sinä olet minun -erityisen valvontani alaisena." - -"Salliiko teidän armonne, että vihkiminen toimitetaan heti?" kysyi -rovasti. - -"Kuta pikemmin, sitä parempi!" - -Rovasti viittasi sulhasta seuraamaan, ja Janne Eerinpoika hänen -toisella puolellaan suuntasivat kaikki kolme kulkunsa talon -paraimpaan huoneeseen. - -Herttua seurasi heti perässä ja huvikseen sai hän nähdä, miten -rustitilallinen ällistyi huomatessaan vaimon ja lapset, jotka -odottivat häntä komeain vihkipallien ääressä muhkeasti valaistussa -juhlasalissa. - -Koko talon väki oli koottu sinne, ja rovasti piti puheen, joka sopi -niin hyvästi tilaisuuteen, että kun vihkiminen toimitettiin kohta -senjälkeen, jokaisesta tuntui, kuin olisi rikos nyt sovitettu niin -hyvin kuin sen sovittaa voi. - -Sekä ennen että jälkeen juhlamenojen oli miehemme aivan muuttunut; -hänen kerskuvasta pöyhkeydestään ei ollut rahtuakaan jäljellä. -Hän veti lapset lähemmä itseään ikäänkuin suojakseen, ja hänen -silmäyksensä seurasivat herttuaa. - -Nyt kuului kellojen kilinää ja laukauksia; läheltä ja kaukaa tuli -vieraita häätaloon. Silloin Kaarle sanoi Elsa muorille: - -"Haluaisinpa nähdä Katria, ennenkuin lähden." - -"Saanko kutsua hänet tänne?" - -"Ette, minä tulen kanssanne." - -He menivät hänen kamariinsa. - -Sinne oli kokoontunut useita, ja kukin heistä sai ystävällisen -nyökkäyksen; ihaillen Kaarle pysähtyi Katrin eteen. Tämä näytti -sanomattoman onnelliselta, mutta samalla oli nöyryyttä hänen -olemuksessaan. - -Nähdessään herttuan hän tahtoi heittäytyä hänen jalkoihinsa, mutta -tämä esti sen ja piti kiinni hänen käsistään katsellessaan häntä. - -"Oletko onnellinen nyt?" kysyi hän lempeästi. - -"Lähinnä Jumalaa saan siitä kiittää teidän armoanne", vastasi Katri -katsoen herttuaa kirkkailla silmillään, joissa kimalteli kyyneleitä. - -"Sano Erkille terveisiä minulta." - -"Eikö hän itse saa...?" - -"Muutaman kuukauden kuluttua hän saa tulla luokseni Nyköpingiin, niin -saan kuulla miten voitte. Hyvästi!" - -Hän suuteli kevyesti Katria otsalle ja lähti. - -Huimaa vauhtia kuljettiin Nyköpingiä kohden. Ehkäpä hänellä olisi -ollut halua jäädä vielä hetkiseksi, mutta hän tiesi jo, että -näyttäytymällä ja kohta taas poistumalla vaikuttaa enemmän kuin -viipymällä. - -"Ruhtinaan täytyy olla monia varten", sanoi hän itsekseen, "ja -joskaan läänini eivät ole suuret, ovat ne toki kyllin laajat antamaan -minulle työtä niin paljon kuin ehdin tekemäänkin." - -Vanha eukko, joka kantoi suurta luudaskimppua selässään, väistyi -nopeasti sivulle, jottei olisi huimasti kiitävän reen tiellä. - -Hän luiskahti ja lankesi huudahtaen tuskasta. - -Oitis seisoi Kaarle hänen vieressään. - -"Loukkaannuitteko?" - -"En tiedä", vastasi eukko koettaen nousta. - -Hän lankesi taas. "Pyhimykset auttakoot, jalkani!" - -"Loukkaantuiko se?" - -"Pelkään, että se on katkennut." - -Kaarle nosti hänet heti maasta ja kantoi rekeen asettaen hänet siihen. - -"Missä on kotinne?" - -"Vaivaistalossa." - -"Minä vien teidät sinne." - -"En minä voi mennä luudaksittani, joku tulisi ja veisi ne." - -"Pitäkää ohjaksista, minä noudan ne." - -Hän pani kaikki rekeen. - -"Enpä olisi uskonut niitä noin paljon olevan", sanoi eukko -tyytyväisenä aarrettaan katsellen. - -"Polttopuiksiko ne ovat?" - -"Eihän toki, niistä tehdään luutia, joita lauvantaisin käyn myymässä -kaupungissa." - -"Onko se hyvääkin ansiota?" - -"Eipä voi valittaa. Riittää tuosta ukko-rukalle sekä vaatteiksi että -rohdoiksi." - -"Oletteko naimisissa?" - -"Olen, Herra nähköön, onhan siitä jo kaksikuudetta vuotta ensi -Mikonpäivänä." - -"No mitä ukko tekee!" - -"Hän vuolee tikkuja jäljelläolevalla kädellään." - -"Hän on siis ollut sotilas, vai miten?" - -"Niin, hän menetti Suomessa molemmat jalkansa. Jumalan ihme, että hän -vielä palasi." - -"Parempihan olisi teille ollut, jollei hän olisi tullut." - -"Enhän minä toki mikään pakana ole; nyt hänellä ei ole mitään hätää." - -"Mutta teillä sitä enemmän", sanoi herttua katsellen hänen perin -laihoja kasvojaan ja luisia, vapisevia käsiään. - -"Enpä valita", vastasi eukko; "me haastelemme menneistä ajoista ja -lapsistamme." - -"Eivätkö he voi tehdä mitään teidän hyväksenne?" - -"Luulemme, että he valmistavat meille sijaa tuolla ylhäällä; he ovat -kuolleet jok'ainoa." - -"Millä tavalla?" - -"Kaksi reipasta poikaa kaatui Svarterån luona, yksi Skånessa ja yksi -Turun lähellä. Oli meillä kaksi tyttöäkin, mutta he kuolivat molemmat -ruttoon. Ne olivat katkeria aikoja, sen voitte arvata, hyvä herra; -mutta kuka tietää mitä olisi voinut tapahtua. Sentähden sanomme nyt -niinkuin vanha arkkipiispa, kun hän menetti neljä poikaansa: Herra -antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!" - -Vanhus oli pannut kätensä ristiin ja loi niin kauniin silmäyksen -taivaaseen päin, että herttua ehdottomasti kysäisi: - -"Mikä on nimenne?" - -"Katri", vastasi hän, "vanha Katri". - -Kaarle hytkähti, mutta sanoi sitten: - -"Jospa kaikki Katrit olisivat yhtä tyytyväisiä loppuun asti!" - -He saapuivat vaivaistaloon, ja herttua käski erään pojan pitämään -hevosta sen aikaa, kun hän kantoi eukon hänen osoittamaansa pimeään, -ikävään kamariin. - -"Miten on laitasi, Katri?" kuului ääni vuoteesta. - -"Eipä vaaraa", vastasi tämä, "astuin harhaan ja lankesin. Tämä -siunattu nuori herra on ollut kuin oikea isä minulle, enkä tiedä -miten palkita sitä, jos hän ei ehkä tahdo tyytyä luutiini, niin -moneen kuin niitä tulee, koska hän on tuonut kotiin kaikki -luudaksetkin." - -"Mitä hän niin monella tekee?" murisi ukko. "Riittäneväthän -puoletkin; jostakin täytyy meidänkin elää." - -"Olkoon niinkuin hän tahtoo", oikaisi Katri. - -"Voin ajatella asiaa", sanoi Kaarle. "Kun olen herttuan tallimestari, -ostan tästälähin kaikki Katri muorin luudat, jos hän niin tahtoo." - -9 -- Eerik XIV ja Juhana III. 3. - -"Mutta ei halvemmasta kuin neljä kappaletta äyristä", ärähti ukko -taas. - -"Ja sitten lähetän tänne herttuan lääkärin tarkastamaan Katri muorin -jalkaa", lisäsi Kaarle. - -"Nulikat lupaavat usein enemmän kuin voivat täyttää", väitti ukko -taas; "sellaiset mahtavat eivät välitä hitustakaan meistä köyhistä -raukoista." - -Kaarle laski hopearahan Katrin helmaan ja lähti. Poika, joka odotti -ulkona, sai käskyn olla vanhuksien apuna; palkkion vaivoistaan tuli -hän saamaan kysymällä herttuan tallimestaria. - -Herttua lähti taas matkaan. Pian oli hän kotona ja oivallisella -tuulella. - -Kaikista tuntui, kuin hän olisi kasvanut parin päivän poissaolonsa -aikana, ja varttunut hän olikin henkisessä suhteessa. Sisäiset voimat -kehittyivät hänessä, hän oli nähnyt uusia elämän aloja ja tullut -käsittämään, että niitä on äärettömän paljon, että ne vaihtuvat kuin -kivet kaleidoskoopissa. Voimat ovat samat, mutta pienimmästäkin -liikahduksesta on seurauksena uusia kuvia, yhtä ihmeellisiä, joskin -erilaisia ihanuudeltaan. - -Alkoi vuosi 1566, ja koko sielustaan kiintyi Kaarle niihin surkeihin -asioihin, joita maassa tapahtui Eerikin mielenhäiriön kiihtyessä. - -Hänen täytyi pysyä toimettomana katselijana. Mitä hän olisi -voinutkaan tuota kuninkaallista hupsua vastaan, jolla yksin oli -kaikki valta käsissään? - -Ainoastaan pakosta hän matkusti Tukholmaan palaten sieltä niin pian -kuin suinkin. - -Mutta hän näki siellä paljon liehakoimista, paljon petollisuutta, hän -huomasi aateliston yhä kasvavan tyytymättömyyden ja ihmetteli, ettei -se puhjennut teoiksi. Hän olisi ollut heidän mukanaan... mutta he -olivat arkoja raukkoja ja hän halveksi heitä. - -Sitten hän itsekseen kummasteli, mitähän Juhana ajatteli. Mitään -kunnioitusta hän ei tuntenut häntä kohtaan... mutta jos hän vielä -pääsisi vapaaksi... niin, voisihan se tapahtua... tällä kannalla -eivät asiat kauan voineet pysyä. Kun Upsalassa tapahtuivat nuo -surkeat tapahtumat, hypähti hän kuin nuori hevonen. Pitäisikö hänen -käydä käsiksi asioihin? Mutta hän oli vain kuudentoista vuotias, ja -aateli, mahtava aateli pysyi rauhassa. - -Uskottiin sitten valtakunnan hallinto heidän käsiinsä. Sitäköhän -he tahtoivatkin? Kuningasvaltako pois, aikoiko aateli käydä sitä -vastustamaan? - -Hän näki, miten he melkein polvillaan rukoilivat hourupäistä -majesteettia ja miten jättivät kaikki muut huomioon ottamatta, -kunhan vain saivat verivihollisensa Yrjö Pietarinpojan käsiinsä. -Kummallista, etteivät he ottaneet häntä hengiltä. - -Vihdoinkin sai Juhana taas vapautensa -- minkälaisen kurjan vapauden --- mutta hän oli pelkuri hänkin. - -Sitten täytyi heidän molempain olla mukana kurjalla sotaretkellä -Rantzowia vastaan. Miten kiehuikaan hänessä, kun täytyi olla -katselijana, vaikka olisi voinut niittää laakereita! Mutta kuningas -pelkäsi, että veljekset, jos saivat päällikkyyden, ensi toimekseen -syöksisivät hänet valtaistuimelta. Niin, he sopivatkin siitä, että -kun sopiva hetki on tullut... he jakavat kuninkuuden; niin lausui -Juhana, tuo kavala, petollinen Juhana. - -Tulivat sitten häät. Ne olivat hourupäisyyden huippu. Kuningas voi -tehdä jaloimman, ihanimmankin naisen maailmassa jalkavaimokseen, -mutta jos tämä on halpa huovintytär, ei hän voi naida häntä. Tämä -teko oli sentähden sodanjulistus koko Ruotsin pöyhkeätä aatelia -vastaan; paljon oli annettu anteeksi, nyt oli mitta täynnä, Eerik oli -mahdoton olemaan kuninkaana -- ainaiseksi mahdoton. - -Seurasi sitten valtaistuimelta-syökseminen -- vankeus. - -Kuinka olikaan Juhana luvannut ja vannonut, että he yhteisesti -hallitsisivat valtakuntaa! Kykeniköhän Juhana yksin sitä tekemään? -Olikohan hän koskaan tietänyt, mitä oli tahtonut, tai oliko hän -tahtonut sitä, minkä tiesi oikeaksi? - -Neuvosto ja aateli olivat äänestäneet yksin häntä, vaikka tiesivät -ja olivat itse nähneet, että Kaarlen urheus ja viisaus ratkaisivat -asian. No niin, nyt heillä oli tilaisuus koetella uutta kuningastaan -ja tulla huomaamaan, miten hän oli heidän toiveittensa mukainen. -Mutta perintönsä Kaarle tahtoi saada viimeiseen hiukkaseen asti ja -itse hallita sitä niinkuin parhaaksi katsoi. - -Eniten koski häneen Eerikin osaksi tullut kohtelu; tämähän oli -kuitenkin kruunattu kuninkaaksi ja heidän isänsä poika. - -Kaarle saattoi kyllä mielipiteensä Juhanan tietoon, mutta asia ei -siitä parantunut. - -Merkillistä on kuitenkin, kuinka nuori herttua painoi leimansa moniin -hallitustoimiin. Kun jotakin tärkeämpää oli tekeillä, oli hän aina -osallisena siinä, tavallisesti välillisesti; herttuakuntaansa hän -sitävastoin hallitsi itse, sallimatta kenenkään sekaantua siihen. - -Jo nuorena hän alkoi hallituksensa. Isä oli aina hänen esikuvanaan. -Yleinen opetus oli huonolla kannalla, tuskin oli sitä nimeksikään. -Kaarle perusti kouluja, ja jos hän ei ollut tyytyväinen opetuksen -kulkuun, kävi hän joskus itsekin hoitamaan sitä. - -Mutta silloin saikin keppi olla virantoimituksessa yhtä hyvin -talonpoikain kuin torpparienkin lasten selässä. - -"Koulussa ovat kaikki samanarvoisia", sanoi hän; "ahkerin on siellä -arvokkain." - -Joka tutkinnossa hän oli itse läsnä, ja yhtämittaa vaihtelivat siinä -kiitokset ja nuhteet kunkin ansion mukaan. - -Opettajat hän kutsui luokseen; kaikki keskustelut siellä koskivat -koulua ja sen edistämistä. - -Hän otti itsekin osaa niihin, teki kysymyksiä, joihin piti vastata, -puolusti kiivaasti mielipiteitään, mutta hyväksyi tosisyyt, ja jos -joku oli onnistunut todistamaan, että hän oli väärässä, tunnusti hän -joutuneensa tappiolle, ja hänen kiistakumppalinsa sai senjälkeen -luottaa siihen, että oli erityisessä suosiossa. - -Mutta voi sitä koulunopettajaa, joka joutui alakynteen! Hän tuli -säälimättömän ivan esineeksi, saattoipa erittäin raskauttavien -asianhaarain vallitessa menettää virkansakin. - -Usein nähtiin herttua kuntakokouksissa; toisinaan hän esiintyi vain -kuuntelijana, mutta toisinaan taas sanoi hänkin sanottavansa. - -Siihen hän pani suurta painoa, että evankelis-luterilaista oppia -saarnattiin niinkuin hänen isänsä oli siitä määräyksensä antanut. - -Papit saivat pitää hyvänään hänen ankarat varoituksensa, että opin ja -elämän tuli olla mitä lähimmässä sopusoinnussa keskenään, ja jokainen -rikos tässä suhteessa sai melkein säälimättömän rangaistuksen. - -Hän vaati ankarasti, että pappien tuli olla naimisissa, ja kaksi -pappia, joille oli luvattu komministerinpaikka kumpaisellekin, -sai käskyn tulla hakemuksineen vasta, kun voivat niihin liittää -naimatodistuksensa. - -Maanviljelykseen hän pani suurta huomiota. Mitä hän suinkin voi oppia -sillä alalla, sen hän koki panna käytäntöön ruhtinaskunnassaan. - -Uusia auroja hankittiin, ja hän piti itse huolta siitä, että niitä -oikein käytettiin. - -"Kyntäkää syvään, muuten tulee hento olki", oli hänen tapa sanoa, ja -talonpoika totteli ankaraa herraansa, ennenkuin edes ymmärsikään, -miten oikeassa tämä oli. - -Hän oli vahva ja uhkarohkea. Eräänä päivänä hän ajoi ohi kapakan, -josta kuului huutoa ja rähinää. Hän ei ollut vallan paraalla -tuulellaan ja hän heitti ohjakset rengille -- hän ajoi aina itse -- -ja hyökkäsi sisään ruoska kädessä. - -Siellä oli tappelu kuumimmillaan; kaikki, jotka eivät tahtoneet -siihen sekaantua, olivat juosseet ulos. Puukot välkkyivät; silmät -säkenöivät, kuului kirouksia ja sadatuksia, juopumus oli vienyt -järjen kaikilta. - -Mutta herttua syöksyi heidän keskelleen, ruoskaniskuja sateli -oikealle ja vasemmalle; siinä kuului ulvontaa ja kirkunaa, johon -sekaantui huuto: "herttua, herttua!" niin että korvia vihloi. - -Hän tunnusti itsekin, että oli kumma, miten hän hengissä pääsi sieltä. - -Mutta rahvas tuumaili, että se oli kerrassaan ihme, ja monet -pahimmista tappelupukareista sanoivat oikeudessa, että oli kuin joku -olisi pitänyt kiinni heidän kädestään, kun he kuulivat huudettavan -herttuaa Kukaan ei sentähden tahtonut tunnustaa häneen koskeneensa. - -Asia jäikin sillensä, mutta kapakka suljettiin ja sellainen säädös -annettiin, että missä tahansa epäjärjestystä syntyi, siellä -suljettiin majalat ainaiseksi. - -Vuonna 1573 Kaarle kävi kaikissa lähiseudun aateliskartanoissa. Häntä -oli innokkaasti kutsuttu, ja miksikä hän ei katselisi ympärilleen, -missä tiesi tapaavansa ihanuutta ja ylhäisiä ihmisiä. Kannatti kai -tutustua heihinkin. - -Hän käsitti kyllä, että isät ja äidit ajattelivat häntä... mutta -kukaan heistä ei voinut, niin halusta kuin olisi tahtonutkin, saada -hänen sydäntään satimeen. - -Miten toisin hän käyttäytyikään näiden kuin talonpoikain ja -halvempisukuisten keskuudessa. Täällä hän oli ylpeä ja ylhäinen, -herttuaa joka hiven. - -Jos hän laski leikkiä jonkun pöyhkeän neitosen kanssa, esiintyi hän -aina niin, että huomasi hänen armosta puhuttelevan häntä; mutta -miesten kesken hän neuvotteli aina vuorityön ja muiden elinkeinojen -parantamisesta. - -Seurauksena tästä oli, että miehet ihailivat häntä, mutta nuoret -neitoset sanoivat, etteivät ymmärrä häntä. - -Eräs talo, johon häntä ei koskaan kutsuttu, oli Skellestad, lähellä -Nyköpingiä. Kartano oli melkein kokonaan suuren ja tiheän lehtimetsän -peitossa. - -Siellä asui Pietari Sunnanpoika, vanha, omituinen mies, jota muutamat -sanoivat papiksi, toiset tähtienselittäjäksi; vielä arvelivat jotkut -hänen seurustelevan henkien ja vuoripeikon kanssa. - -Eräänä päivänä sanoi Kaarle, kun oli kauan kuullut puhuttavan -hänestä: "Minä menen sinne!" - -"Katsomaan metsänneitoa", sanoi eräs pieni neitonen punehtuen. - -"Onko siellä semmoinenkin?" - -"On, mutta hän ei näyttäydy juuri koskaan", selitti eräs toinen -läsnäolijoista. "Vuorikuningas on mustasukkainen." - -"Onko siellä vuorikin?" - -"On, Skellestad on rakennettu aivan sen juurelle, ja väitetään sieltä -pääsevän suoraan vuorikuninkaan palatsiin." - -"Yhä parempaa!" - -"Mutta teidän armonne pitää mennä sinne aivan yksin, muuten portti -pysyy suljettuna." - -"Vuorikuningas ei siis ole vieraanvarainen." - -"Ne, jotka hän on ottanut vastaan, eivät voi kyllikseen kiittää hänen -vieraanvaraisuuttaan." - -Kaarle nauroi koko juttua ja puhui muista asioista. Mutta tahtoen tai -tahtomatta, aina ajatukset suuntausivat Skellestadiin. Hänen täytyi -päästä sinne. - -Mutta siitä ei kukaan saanut tietää. Hän ei pitänyt siitä, että tuli -muiden ihmisten puheiden ja naurun esineeksi. - -Hän sanoi sitten viipyvänsä poissa muutamia päiviä ja lähti. - -Oli ihana kesäpäivä. Hän oli hankkinut tiedon tiestä, ja määrätyssä -paikassa hän poikkesi metsään, joka todellakin oli niin taaja, että -hän toisinaan oli suunnasta epävarma. - -Hetkisen vaelluksen jälkeen laajeni näköala. Metsää oli siellä -hakkaeltu, ja Kaarle näki useita aivan vieraita puulajeja. - -Kuta pitemmälle hän tuli, sitä enemmän hän hämmästyi istutuksien -ihanuutta, kukkain komeutta ja sitä ääretöntä laululintujen -paljoutta, joka siellä liverteli. - -Mutta suurin yllätys oli vielä tulematta. - -Jonkun matkan päästä hän kuuli veden loisketta ja heti senjälkeen -nuorta, kaikuvaa naurua. - -Hän kiiruhti suoraan sinne ja pysähtyi viehättyneenä ja ihmetellen. - -Suuren, aivan pyöreän vesisäiliön keskessä oli suihkulaitos, joka -neljältä eri suunnalta täytti säiliön vedellä. Aivan sen alla seisoi -nuori tyttö, täysin kourin syytäen ryynejä tai jyviä kaloille, jotka -kilvan polskivat säiliössä. - -Siinä oli salakkaa, haukea, simppua, ahventa, kampelaa ja muuta -kalaa, kaikki tehden keveitä poukahduksiaan ja roiskuttaen vettä -korkealle. - -Kaarle seisoi kuin lumottuna. He olivat puhuneet metsänneidosta, -vedenneito tämä oli; eikö hän seisonut keskellä vettä, eikä se -kuitenkaan näyttänyt koskevan häneen. - -Kaarle uskalsi tuskin liikahtaa, ettei häiritsisi ihanaa näkyä. - -Mutta neito ei havainnut häntä. - -Ruokavarat näyttivät nyt loppuneen. Neitonen tarttui pitkään -palmikkoonsa, joka riippui hänen selällään, ja aukaisi sen nopeasti. - -Se oli kuin kultavirta, joka kokonaan ympäröi hänet, kun hän sen -päästi hajalle. - -Sattumalta hän katsahti taakseen ja huomasi Kaarlen. - -Hän tuijotti häneen silmänräpäyksen, sitten hän taas kietoutui -ihmeelliseen vaippaansa pysyen hetkisen liikahtamatta ikäänkuin -miettien mitä tekisi. - -Seuraavassa tuokiossa hän juoksi vastaiseen suuntaan kapeaa siltaa, -joka johti säiliön yli. - -Sitten hän kiiti pitkin kaitaa metsätietä ja piiloutui pian tiheään -lehdikköön. - -Oliko se vedenneito? Vai oliko Maunu veljen onneton mielenhäiriö -tarttunut häneen? - -Pois se! Kaarle lähti neitosen perään ja saapui parin minuutin -rientomarssin jälkeen ällistyksekseen pienen, vaatimattoman -asuinrakennuksen eteen, jonka portailla seisoi -- vedenneito. - -Hänen hiuksensa olivat taas palmikolla, ja hän nähtävästi odotti -Kaarlea tulevaksi. - -Kauan ei hänen tarvinnutkaan odottaa. Kaarle tuli ja pysähtyi -ihmetellen tuijottamaan häneen. - -"Ketä etsitte?" kysyi neitonen hymyillen. - -"En ketään, kun olen teidät löytänyt", olisi Kaarlella ollut halu -vastata, mutta se vain olisi ehkä säikyttänyt tytön pois. "Pietari -Sunnanpoikaa", sanoi hän. - -Neitonen silmäili häntä päästä jalkoihin asti. "Minä kysyn, ottaako -hän teidät vastaan", sanoi hän rientäen kapeita rappusia ylös. - -Herttua hieroi otsaansa ja silmiänsä. "Toivoisinpa, etten olisi -koskaan tullut tänne", sanoi hän itsekseen. - -Heti senjälkeen kuului vanha, rämeä ääni: - -"Tulkaa tänne ylös, että saan nähdä kuka olette." - -Kaarle noudatti kutsua, ja kohta hän seisoi pienessä matalassa -kamarissa, jonka seinät ja katto, vieläpä osa lattiaakin olivat -täynnä eläinten ja kalain luurankoja; siellä-täällä tirkisti muutama -pääkallo. Ikkunan ääressä oli pöytä täynnä purkkeja ja laseja sekä -palava lamppu. - -Isäntä oli kummallinen vanha ukko; hänen piirteissään kuvastui suurta -hyväntahtoisuutta, mutta oli jotain harhailevaakin hänen kirkkaissa -silmissään, jotka ikäänkuin säteilivät hänen vanhasta, kurttuisesta -naamastaan. - -"Pietari Sunnanpoikako?" kysyi herttua. - -Tämä vavahti, loi vieraaseensa surullisen silmäyksen ja kumarsi -sanoen: "Kaarle, Södermanlannin herttua." - -"Tunnetteko minut?" - -"Minä tiesin teidän tulevan." - -"Mutta minä en ole sitä sanonut kellekään." - -"Ei sitä tarvinnutkaan sanoa." - -"Oletteko siis ennustaja?" - -"Kun on erillään maailmasta, niin lukee ja tutkii luonnon suurta -kirjaa, ja minä olen oppinut sekä tavaamaan että liittämään tavut -sanoiksi." - -"Tahdotteko sillä väittää, että kaikki on edeltäpäin määrättyä?" - -"Säännönmukaisesti on kyllä niin, vaikka monia ja suuria -poikkeuksiakin on olemassa", vastasi vanhus. - -"Te siis voitte ennustaa kohtaloni?" - -"Se olisi vain omien ajatuksienne toistamista." - -"Oletteko kalvinilainen?" - -"Olen." - -"Ehkäpä minäkin tulen siksi?" - -"Aivan varmaan, teidän armonne, teidän täytyy." - -"Täytyy?" - -"Asianhaarat pakottavat teidät toimiin, jotka ovat vastoin sydämenne -taipumuksia." - -"Velvollisuuden vaatimukset ennen kaikkea." - -"Niin lienee surmanenkelikin ajatellut lähtiessään liikkeelle -säkenöivine miekkoineen." - -"Tarkoitatteko, että minä...?" - -"Että olette valittu ruoskaksi Herran mahtavassa kädessä. Niin, -armollinen herra, sitä tarkoitan." - -"Miksi juuri minä?" Hän kääntyi kauhistuen poispäin. - -"Saako salama, saako myrsky kysyä: 'Miksi pitää juuri minun olla -aseena mahtavassa kädessäsi?' Herra tahtoo niin, siinä syy." - -Kaarle ei kysellyt enää; hän oli kohdannut silmäparin, joka -osaaottavasti katseli häntä. - -"Onko hän tyttärenne?" kysyi hän hämillään. - -"Hän on, eikä ole. Birgitta Silfversparre, kättelehän herttuaa." - -"Kas tuossa", sanoi tyttö hilpeästi, epäröimättä ojentaen kätensä -hänelle. - -Herttua piti sitä kauan kädessään, niin kauan, että tytön hienoille -kasvoille levisi vahva puna; hän veti hiljaa kätensä pois hiipien -kainosti ja hämillään kasvatusisänsä luo. - -Surullisen vakavana oli tämä silmäillyt heitä kumpaistakin. "Minä -tiesin sen, minä tiesin sen", mutisi hän itsekseen, "sen piti, sen -täytyi niin tapahtua." - -Mutta hän näki, miten hämillään nuoret olivat, ja alkoi itsestään -puhua istutuksistaan. Hän oli niitä tehnyt, sanoi hän, osaksi -kokoelmainsa, mutta ehkäpä enimmäkseen kasvattityttärensä vuoksi, -jonka ainoana huvituksena ne olivat. - -Herttua lausui toivovansa saada lähempää tarkastella niitä ja kysyi -rohkeasti, eikö neitonen tahtoisi tulla hänen oppaakseen. - -Taaskin vanhus katseli häntä surullisin, puhuvin silmäyksin; sitten -hän kääntyi aivan kuin koneellisesti tyttöön, joka melkein peloissaan -oli vetäynyt hänen taakseen. - -"Birgitta", sanoi hän lempeästi, "ainahan sinun on tapana olla -opastajana." - -"Niin, isä. Koska herttua tahtoo, niin..." - -Emme tiedä, mitä tai minkä verran Kaarle näki Pietarin istutuksista -Skellestadissa, mutta kun hän muutamia tunteja käveltyään sanoi -jäähyväiset Birgittalle, kysyi hän, saiko tulla vastakin. - -"Jos teidän armonne matkat sopivat tännepäin", vastasi tyttö hieman -hämillään. - -Ja ne sopivat, vieläpä hyvin piankin. - -Heidän lemmentarinansa oli kesäauringon synnyttämä ja elähyttämä -idylli. Pian ohimeneviin seikkailuihin oli Kaarle kyllä joutunut -ennenkin, mutta nyt hän oli ensi kerran rakastunut puhtaaseen, -viattomaan tyttöön, joka vastasi lempeen lemmellä ja melkein -vaistomaisesti antautui hänelle. - -Mitkään uteliaat silmäykset, mitkään panettelevat kielet eivät heitä -häirinneet. He saivat olla aivan kahden. - -Täysin siemauksin nautti nuori herttua ihanasta onnestaan, jota -kyyneleet ja kysymykset eivät vähentäneet. - -Birgitta ei pyytänyt mitään; aina oli hän kuin kirkas kevätpäivä. -Joskin nuorteat värit vähitellen häipyivät pois, ilmeni niiden sijaan -vain uutta, vielä lumoavampaa ihanuutta. - -Mutta joskin neitonen eli vain päivästä huomiseen, nauttien nuoresta -onnestaan, mietiskeli herttua sitäkin enemmän. - -Birgittan kanssa hän ei voinut mennä naimisiin, mutta ei kenenkään -muunkaan kanssa, kun hänen sydämensä kuului tälle. Eikö Birgitta -ensinkään ajatellut tulevaisuutta? Kaarle ei uskaltanut sitä häneltä -kysyä. - -Monta kertaa hän tahtoi neuvotella Pietari Sunnanpojan kanssa. Eihän -tämä ollut ensinkään estellyt häntä kohtaamasta Birgittaa, mutta kun -herttua silloin tällöin oli kohdannut hänet, oli hän aina nähnyt -tuon surullisen katseen, joka tuntui kuin omantunnon pisto hänen -rinnassaan. - -Voisihan hän kyllä sanoa vanhukselle: "Miksi et paremmin pitänyt -vaaria hänestä?" Mutta hän voisi vastata: - -"Sinä olet korkea herra, minä luotin sinun kunnian- ja -oikeudentuntoosi; kun olet yhdessä suhteessa ollut petollinen, voit -olla useammassakin." - -Niin kuluivat viikot ja kuukaudet, päivä päivältä jäi puhuminen -tuonnemmaksi. - -Luonnollisesti olivat herttuan seikkailut tunnetut laajalti -ympäristössä. Kuinka monet pikkukestit ja illatsut olivatkaan saaneet -niistä keskusteluaineensa! - -Ruskeat, mustat ja harmaat päät olivat toisiinsa nojautuen kuiskineet -siitä; monen äidin toiveet hälvenivät, mutta pojat tuumailivat, että -herttualla oli ollut aivan tavaton onni. - -Koko kesän oli Kaarle elänyt kuin humalassa ja ottanut tavattoman -vähän osaa valtakunnan yleisiin asioihin. Sitten saapui huhu, että -kuningasta vastaan oli tehty salaliitto itse pääkaupungissa. - -De Mornay, joka oli lähetetty Skotlantiin ja Englantiin sotamiehiä -värväämään, oli sieltä palattuaan pyytänyt saada hovissa esittää -miekkatanssin. Juhana oli suostunut siihen, mutta tanssin aikana hän -oli kahdesti ollut vähällä saada samalta de Mornaylta surmansa. - -Tämä oli paennut, ja luultiin hänen olevan matkalla herttuan luo. - -"Jos hän luulee minulta suojaa saavansa, niin hän pettyy", sanoi -Kaarle julmistuneena. - -Aivan oikein tapahtuikin muutamia päiviä senjälkeen, että eräs -naamioitu henkilö pyysi hänen puheilleen. - -Siihen suostuttiin, ja de Mornay heittäytyi herttuan jalkoihin. -Hän oli syvästi säälien onnetonta kuningas Eerikkiä ja kuningatar -Elisabetin kehotuksesta päättänyt surmata julman ja sydämettömän -Juhana kuninkaan. - -"Minulle on sanottu, että te kahdesti hätyytitte häntä paljastetulla -miekalla." - -"Niin tein, teidän armonne." - -"Kumpaisellakin kerralla kätenne vaipui?" - -"Niin, kumpaisellakin kerralla", voihki de Mornay melkein ähkyen. - -"Miksi ette täyttänyt aikomustanne?" - -"En voinut." - -"Mikä esti?" - -"Oli kuin joku olisi pidättänyt kättäni." - -"Ehkäpä pelkäsitte saavanne itse surmanne?" - -"Olihan ympärilläni vain uskollisiani." - -"Ettekö käsitä, että Jumala ei sallinut murhaa. Ja luuletteko nyt, -että minä suojelisin sitä, jonka Hän on hyljännyt? Te olette rikkonut -kuningasta vastaan, hän yksin olkoon teidän tuomarinne." - -Vahti kutsuttiin sisään, ja rukouksistaan, vastaväitteistään -huolimatta de Mornay lähetettiin takaisin Tukholmaan, kärsimään -kuninkaan tuomitseman kuolemanrangaistuksen. - -Kirkolliset seikat alkoivat kehittyä yhä pitemmälle. Valtiopäivillä -1573 oli kuningas suostunut siihen kirkkojärjestykseen, jonka -arkkipiispa oli säätänyt ja joka oli lähimmiten sopusoinnussa heidän -isänsä tahdon ja määräysten kanssa: ja nyt muutamia kuukausia piispan -kuoleman jälkeen hän julkaisee tähän hyväksyttyyn kirkkojärjestykseen -selityksen, joka kokonaan kumoaa sen ja panee sen sijaan jotakin -aivan uutta. - -Se ei tulisi voimaan ainakaan herttuakunnassa, _siitä_ tahtoi Kaarle -vastata. - -Ja niin annettiin mitä ankarin määräys, ettei mitään poikkeusta saa -herttuakunnassa tapahtua kuningas Kustaa Vaasan hyväksymästä ja -valallaan vahvistamasta evankelisluterilaisesta uskontunnustuksesta. - -Mutta kaikista yleisistä toimista palautuivat hänen ajatuksensa ja -sydämensä Skellestadiin. - -Hän oli päättänyt puhutella vanhusta ja panikin toimeen, mitä oli -päättänyt, niin vaikeata kuin se olikin. - -"Olenko menettänyt teidän kunnioituksenne, isä?" kysyi hän, kun he -vihdoinkin olivat kahden. - -"Hm, minä tiesin, että näin kävisi." - -"Mutta te ette estänyt sitä." - -"Ettekö te olisi poistanut esteitä?" - -"Olisin, tietysti, jos se olisi ollut mahdollista. Voimme olettaa, -että se oli kohtalon määräyksestä." - -"Te ette ollut poikkeus säännöstä." - -"Älkäämme enää puhuko siitä, vaan sanokaa minulle, mitä voin tehdä -Birgittan hyväksi?" - -"Ette mitään." - -"Minä käsitän, että te tahdotte pitää hänet luonanne, ja kun hän on -synnyttänyt, tahdon minä hankkia hänelle niin paljon huvitusta ja -sulostusta kuin voin. Mutta hän ei kaikeksi onnettomuudeksi pyydä -mitään, hänellä ei ole mitään toiveita." - -"Ei mitään." - -"Sentähden täytyy meidän ajatella hänen puolestaan." - -"Ei tarvitse." - -"Mutta ymmärrättehän, hänen tulevaisuutensa." - -"Birgittalla ei ole mitään tulevaisuutta." - -"Kuinka niin rohkenette sanoa?" - -"Olen rohjennut paljon muutakin." - -"Selittäkää tarkoituksenne, sen olette velvollinen tekemään, muuten -vien hänet heti täältä." - -"Siten vain jouduttaisitte sitä, mitä tahdotte estää. Selityksen -kyllä saatte. -- Kun tähdistä tiedustelin kasvattityttäreni vaiheita, -näin niiden liittyvän teihin, mutta vain hyvin lyhyeksi ajaksi. -Toinen tähti oli sitten siinä, missä hänen tähtensä oli ollut, ja sen -kirkkaus kasvoi kasvamistaan. Silloin minä ymmärsin", sanoi vanhus -kyynelten tulviessa hänen silmistään. - -"Kuoleeko Birgitta?" - -"Luuletteko, että olisin muuten antanut hänen käydä kohden -kohtaloaan? Millainen on häväistyn naisen tulevaisuus? Mutta mitkään -pilkalliset silmäniskut, mitkään halveksivat sanat eivät tule -loukkaamaan häntä; hän menee täältä hiljaiseen hautaansa?" - -"Ei, ei!" huudahti Kaarle. "Minä tahdon taistella kuoleman kanssa -hänestä, minä en voi, en tahdo menettää häntä!" - -"Hupsu, uhkamielinen nuorukainen... anteeksi, herra herttua!" - -"Minä kutsun heti lääkärin tänne." - -"Ei hän ole sairas, ei hän valita; se vain säikyttäisi häntä, -saattaisi hänet levottomaksi." - -"Mutta se on vain mielikuvituksen tuotetta; te olette tullut -sellaiseen uskoon." - -"Niin, minä myönnän sen. Minä toivoisin sitä, soisin sen sydämeni -pohjasta, sillä miten voin minä kestää sen, että hän menee pois... -mutta hänen tähtensä..." - -"Oh, tiesinhän sen", sanoi Kaarle keveämmällä mielellä. "Sallikaa -minun pitää huolta hänestä, ja voi sitä, joka sanallakaan, -katseellaankaan rohkenee loukata häntä!" - -"Uneksikaa ihanaa unelmaanne niin kauan kuin voitte, minä en enää -häiritse teitä." - -Kun Kaarle sitten sulki suloisen Birgittan syliinsä ja tämä -säteilevin silmin näytteli hänelle valmistamiansa pikku esineitä, -sanoi Kaarle: "Sinä ajattelet vain muita, mutta odotahan, että joulu -on lähellä, silloin saat nähdä, että muut muistelevat sinua." - -"Ei, Kaarle", sanoi hän vakavasti. "Uskollisen rakkautemme tähden ei -mitään lahjoja, minä en tahdo niitä." - -"Tähän asti et ole ottanut vastaan sormustakaan. Mikä on syynä -siihen?" - -"En tiedä. Mitäpä siinä enää muuta tarvitaan, kunhan kuulumme -toisillemme?" - -"Pitäisihän sinulla olla jotakin muistuttamassa minusta, kun olen -poissa." - -"Katso silmiini, Kaarle, ja sano, luuletko, että koskaan voisin -unhottaa." - -Nuo ihmeelliset silmät, ne saivat hänen silmänsä kyyneltymään, ja hän -suostui noudattamaan tytön toivomuksia, joskin apein mielin. - -Yhden ainoan päivän hän vietti hovinsa seurassa joulun aikana. Monia -lahjoja jaeltiin siellä, mutta herttua näytti niin ärtyneeltä ja -oli niin vaitelias, ettei sinä päivänä kuulunut Nyköpingin linnassa -ainoatakaan leikkipuhetta. - -Seuraavana aamuna hän oli poissa, ja senjälkeen sai kukin huvitella -mielensä mukaan. - -Tähän aikaan olisi Kaarlen voinut käydä samoin kuin Eerikin. - -Monta kertaa tuli Kaarina Maununtytär väkisinkin hänen mieleensä, ja -häntä huvitti kertoa hänestä Birgittalle. - -"Etkö voi tehdä mitään heidän surullisen kohtalonsa lieventämiseksi?" -kysyi Birgitta. - -"He ovat kokonaan riippuvaiset kuninkaasta ja hänen katolisesta -puolisostaan." - -"Eikö kuningatar voi mitään kuninkaaseen." - -"Voi kyllä, paljonkin, mutta hän käyttää kaiken vaikutusvaltansa -saadakseen hänet ja koko maan pyhän roomalaisen istuimen valtaan." - -Birgitta oli hetkisen vaiti ja sanoi sitten: "Lupaa minulle yksi -asia, Kaarle." - -"Minä lupaan mitä vain tahdot." - -"Ei, asia on vakavaa laatua; lupauksesi tulee osoittaa, että lujasti -ja varmasti luotat minuun." - -"Lupaanhan tietenkin, rakkaani! Annappa nyt kuulua mitä minulta -pyydät." - -"Ettet koskaan valitse puolisoa, joka ei ole samaa uskoa kuin sinä -itse." - -Birgitta oli sanonut sen aivan yksinkertaisesti, ja kuitenkin tuntui -Kaarlesta tuskalliselta. - -"Rakkaani, kun sinä olet omani, kuinka luulet minun voivan naimista -ajatella." - -"Et nyt, mutta sitten." - -"Minä toivon, että saamme kauan elää onnellisina yhdessä." - -"Mutta lupaustasi en ole vielä saanut." - -"Ota se, jos tahdot." - -Mutta siitä alkaen ei hänellä ollut mitään rauhaa. Skellestad oli -kaikkien hänen ajatustensa ja matkojensa määränä. - -Maaliskuussa Birgitta synnytti pojan. - -Sanomaton oli Kaarlen ilo. "Katsoppa tuollaista suurta ja komeata -poikaa", sanoi hän. "Nyt puuttuu vain, että sinä tulet terveeksi, -sitten on onneni täydellinen." - -"Anna hänet tänne", sanoi Birgitta. "Me lepäämme molemmat -voimistuaksemme ja tullaksemme terveiksi." - -Koko päivän Kaarle viipyi Skellestadissa; hän huomasi yhä enemmän -viehättyvänsä vanhuksen kalvinilaisiin mielipiteisiin, ja tämä asia -oli heidän kesken yhtämittaisena keskustelu- ja mietiskelyaineena. - -Silloin kuului sydäntävihlova ääni sairashuoneesta. Molemmat -syöksyivät sinne. - -Birgitta istui vuoteessaan. "Minä olen tukehuttanut hänet!" huusi hän. - -Hoitajatar, joka piti pienokaista käsivarrellaan, näytti häntä -äidille. - -"Hän nukkuu, ei häntä mikään vaivaa", sanoi hän. - -Mutta nuori äiti ei ottanut uskoakseen unta nähneensä; säikähdyksestä -oli seurauksena kuume, ja kuume heitti vasta -- kuolemassa. - -Synkän synkkä oli suru. - -Kaarle ei palannut Nyköpingiin, ennenkuin oli haudannut Birgittansa. -Poika sai kasteessa nimen Kaarle, ja hänet jätettiin kasvatettavaksi -Skellestadiin, jotta Pietari Sunnanpoika aina voisi pitää häntä -silmällä ja antaa silloin-tällöin hänestä tietoja herttualle. - -Kun poika oli muutaman vuoden ikäinen, siirtyi Pietari Sunnanpoika -isiensä luo, ja pikku Kaarle jätettiin Kaarina Niilontyttärelle, joka -oli naimisissa herttuan kamaripalvelijan Kustaa Antinpojan kanssa. - -Tämä nainen piti hänestä mitä hellintä huolta vaalien ja rakastaen -häntä kuin äiti. Kustaa Antinpojan kuoltua Kaarina Niilontytär joutui -naimisiin Pietari Sjöbladin kanssa. - - * * * * * - -Kaksinkertaisin voimin tarttui Kaarle tehtäviinsä voittaakseen -takaisin menetetyn aikansa, sanoivat monet, haihduttaakseen suruansa, -tuumivat toiset. - -Totta on, että vielä vähemmän kuin ennen jäi hänen tarkalta -silmältään huomaamatta. Nimismiehet maalla samoin kuin virkamiehet -kaupungeissa pelkäsivät, sillä hänen kanssaan ei ollut hyvä joutua -sanakiistaan. - -Kurtut hänen otsallaan osoittivat joka päivä, ettei hän ollut -parhaalla tuulellaan, ja sen saivat kyllä kokea ne, jotka joutuivat -hänen lähistöönsä. - -Katolisuus edistyi hovissa, ja tiedot siitä sekä yhä kasvava -tyytymättömyys maassa saattoivat hänelle heti selväksi, mihin toimiin -hänen oli ryhtyminen isänsä työtä tukeakseen ja suojellakseen. - -Ja hän teki sen arkailematta, keinoja kaiheksumatta. Kuninkaan -uskonsa tähden rankaisemat tai rangaistuksella uhkaamat papit -tulivat melkein aina herttuakunnassa hyvin vastaanotetuiksi saaden -tavallisesti viran siellä. - -Alituisena kiistanaiheena oli veljesten kesken kysymys -ratsupalveluksesta, josta Kaarle tahtoi päästä vapaaksi, koska siitä -ei ollut testamentissa mitään mainittu. - -Kaarlen suuret henkiset kyvyt ja hänen ylpeä luonteensa herättivät -hänessä hänen synnynnäisen vallanhimonsa. - -Kuta enemmän hänelle selvisi, että Juhanan hyödytön sodankäynti ja -nurinpäinen valtiovarain hoito uhkasivat perin-pohjin köyhdyttää maan -ja saattaa sen samalla aatelisten käsiin, sitä enemmän hän halveksi -veljeään, jolla ei ollut rahtuakaan itsenäisyyttä. - -Pelkkää petosta ja hupsuutta oli se, että hän tahtoi luopua isänsä -uskosta puolisonsa mieliksi ja että hän liturgiassaan kuvitteli -luoneensa uuden, itsekeksimänsä opin, ja sentähden hän ansaitsi vain -halveksimista. - -Tätä veljeä Kaarle päätti totella -- vain siinä tapauksessa, että oli -pakko. - -Juhana ei voinut koskaan unohtaa että Eerik oli puhunut johonkin -kaivaneensa kätköön 50,000 dukaattia, jotka hän taas sopivaan aikaan -ottaisi esille. - -Vähänväliä saapui herttualle viesti, että taaskin ryhdyttiin -kaivamiseen Gripsholmassa, missä kuningas luuli aarteen olevan -jossakin. - -Herttua salli sen, mutta mitään aarteita ei löytynyt, siksi ettei -luultavasti ollut mitään kätkettykään. - -Suuremmat oikeudet hän luuli itsellänsä olevan Strömsholmaan, -kuningattaren leskitilukseen. - -Hänelle oli kyllä annettu ja hän oli ottanut vastaan korvauksen -siitä, mutta testamentissa sanottiin, että hänen piti saada -Strömsholma, ja siitä hän ei poikennut. - -Kerran ollessaan pahalla tuulella hän kirjoitti leskikuningattarelle -muistuttaen oikeuksistaan. - -Leskikuningatar vastasi huomauttaen, että kuningas kuolinvuoteellaan -oli lausunut tahtonsa näin olevan, sekä mainitsi muutamia vielä -elossaolevia todistajia. - -Tämä suututti Kaarlea vielä enemmän, ja hän vastasi panettavansa -takavarikkoon kaikki Strömsholman alustatilat ja kihlakunnat, jos -häneltä kielletään mitä hänen oikeuksiinsa kuului. - -Hän sai vastauksen Juhanalta. Jos herttua tahtoi supistaa -kuningattaren laillisia oikeuksia, niin kuningas lupasi asevoimin -suojella niitä. - -Sitä hän ei ollut odottanut. Tekisiköhän Juhana todellakin sen? Itse -hän ehkä olisi hänenä tehnyt samoin -- mutta uhata häntä... - -Silloin hän sai kirjeen prinsessa Elisabetilta. Tämä pyysi ja -rukoili herttuaa, ettei hän enää lisäisi maassa jo muutenkin yleistä -sekasortoa alottamalla semmoista riitaa kuin nyt heidän rakkaan -äitipuolensa, rouva Katariina Stenbockin kanssa. Oliko Kaarle jo -unhottanut, mitä leskikuningatar oli ollut heidän rakastetulle -isä-vainajalleen, ja voiko hän saattaa hänelle vielä surua lisäksi? -Eikö hänellä jo ollut kannettavanaan kuorma, joka painosti heitä -kaikkia? - -Elisabet oleskeli tähän aikaan Strömsholmassa tuon hyvän ystävän -luona. Jos Kaarle tahtoi tulla sinne heitä tervehtimään -- kirjoitti -Elisabet -- niin hän kyllä pian myöntäisi, että Strömsholma -kadottaisi suojelusenkelinsä, jos Katariina ainaiseksi sieltä -karkoitettaisiin. Elisabet oli äskeisin palannut Kungsbrosta, jossa -oli oleskellut useita päiviä huvittamassa ja lohduttamassa heidän -onnetonta veljeään Maunua. - -Kirjeen lopussa mainittiin, ettei Tukholmassa koskaan kuule -puhuttavan muusta kuin liturgiasta ja katolisuudesta, ja kun hän ei -pitänyt toisesta enempää kuin toisestakaan, ei hän aikonut piakkoin -palata sinne. - -Ei ole tietoa, vastasiko Kaarle kirjeeseen, mutta senjälkeen jäi koko -asia, ja hän oli taas yhtä kuuliainen poikapuoli kuin aina ennenkin. - -Mutta Juhanalle hän aikoi tehdä myönnytyksiä vasta viime tingassa. - -Kaarle tunsi aivan hyvin, että hänellä kirkollisissa -riitakysymyksissä oli koko Ruotsin kansa takanaan, ja hän olikin -vakaasti päättänyt kohta alkavassa kamppailussa kestää tai kaatua sen -keralla. - -Mutta tässä keskeymättömässä toimiskelussa ei jäänyt aikaa -tulevaisuuden suunnitteluun. Nykyisyyteen oli hänen suunnattava koko -toimintansa; herttuakunnassa oli paljon tehtävää, ja hän tahtoi missä -suinkin avustaa yksityistä yritteliäisyyttä. - -Muutamia vuosia Birgittan kuoleman jälkeen, kun ensimäinen ja -katkerin suru oli helpottanut, kohtaamme hänet taas matkoilla -herttuakunnassaan. - -Monin paikoin oli suuri puute asukkaista; talonpoika ei voinut -viljellä maatansa työväen puutteen tähden, mutta Kaarle keksi -keinon. Hän käski suomalaisia muuttamaan maahan niin paljon kuin -vain halullisia oli. Suureksi osaksi asettuivat nämä Vermlantiin, ja -muutamia vuosia myöhemmin hän kirjoitti heille: - -"Koska kaikkivaltias Jumala on Vermlannin vuoriin kätkenyt -kaikenlaista malmia, niin tietäkööt kaikki, että kuka tahansa -löytääkin malmivuoren, hän saa sitä vapaasti käyttää kymmenykset -suorittamalla." - -Samoja periaatteita hän seurasi metsien suhteen kirjoittaen, että -jokainen, joka tahtoi raivata uudistalon Vermlannin salomaille, sai -pitää sen omana perintötilanaan. - -Mutta ei näissä hyvissä säädöksissä kylliksi. Hän matkusteli -laajalti yltympäri tarkastamassa, noudatettiinko niitä oikein. Vanha -sananlasku: "Isännän askeleet pellon höystävät", tuli tässä paraiten -sovelletuksi. - -Herttuan nuhteet saivat aina aikaan parannusta, ja hänen kiitoksensa -olivat kuin kiihottimena uusiin ponnistuksiin. Mihin tahansa hän -saapuikin, siellä tuli juhla; missä hän ennen oli käynyt, siellä -tiettiin, ettei hän pannut arvoa herkkujen paljouteen ja hienouteen, -vaan yksinkertaiseen talonpoikaisruokaan, hyvin leivottuun leipään ja -hyvään, kotonapantuun olueen. - -Sitten hän kertoili, miten oli matkustellut yltympäri isänsä -kanssa ja nähnyt, kuinka humalat otettiin alas seipäistä ja kuinka -halukkaita he olivat kertomaan kuninkaan palatessa, suuriko sato oli -ollut. - -Ja sitten hän vielä kertoi, kuinka hän oli kehottanut heitä hoitamaan -suuria mehiläistarhoja, ei ainoastaan hunajan saannin vuoksi, vaan -myöskin sentähden, että se edisti puiden hedelmöittymistä. - -Miehet ja naiset kuuntelivat hänen ympärillään tarkkaavasti seuraten -hänen puhettaan ja nyökäyttivät sitten hyväksyvästi päätään -toisilleen. Mitä niin oppinut herra oli sanonut, sen saattoi toki -uskoa ja ottaa varteen. - -Sattuipa hän toisinaan matkoillansa ajamaan ohi talon, jossa -vietettiin häitä tai jossa oli jotkin muut kestit. - -Silloin hän saattoi sanoa: "Tähän jäämme yöksi", tai myöskin: -"Riisuppa hevonen muutamaksi tunniksi." - -Suuri oli hämmästys ja ilo, kun herttua tuli sisään; mutta -niin nopeasti hän mukautui oloihin, että hämmästys hävisi kuin -puhallettu, ennenkuin se oikein oli ehtinyt päästä valtaankaan. -Tanssitilaisuuksissa hän pyöritteli morsianta ja, jos oli hyvällä -tuulella, myöskin morsiamen äitiä ja morsiustyttöjä. Sitten -hän asettui juomapöytään miesten seuraan, tarttui ensimäiseen -oluthaarikkaan, minkä käsiinsä sai, joi heidän maljansa, otti aluksi -osaa keskusteluun ja käänsi sen sitten sellaisiin kysymyksiin, mitä -hän milloinkin tahtoi pohdittavaksi. - -Jos hän sattui johonkin porvariperheeseen, jossa huomasi tavat -yksinkertaisiksi, ahkeruuden ja järjestyksen hyväksi, oli hänen -puheensa hyvin kevyttä ja teeskentelemätöntä. Hän tahtoi antaa -muillekin tilaisuuden tuntea samaa tyytyväisyyttä kuin hän itsekin; -ja jos hän sai siellä oppia joitakin talousaskareita tai muuta, -mikä oli hyödyllistä painaa mieleensä, niin se tuli sitten hänelle -puheenaineeksi, jota riitti kauan aikaa. - -Mutta voi sitä emäntää, jonka perheessä koreileminen ja turhuus -vallitsivat! Tapahtui toisinaan, että hän asteli pyntättyjen akkojen -ympäri katsellen vain heitä, mutta hänen silmäyksensä puhuivatkin -enemmän, kuin sanat olisivat vaikuttaneet, eivätkä he koskaan -unohtaneet saamaansa läksytystä. - -Mutta rahvas rakasti, melkeinpä jumaloi häntä, ja tapahtuipa -toisinaan tuollaisissa tilaisuuksissa, että yksi tai toinen rohkeni -kysyä: - -"No, eikö armollinen herttuamme mene pian naimisiin?" - -Alussa kävivät vain kulmat kurttuun eikä hän vastannut mitään, mutta -sitten hän sanoi: - -"Saanen tuota tuumia." - -Ja hän tuumikin sitä; hän oli 27-vuotias, kruununperimys täytyi saada -varmalle kannalle. Sigismund oli katolinen, eikä kukaan tiennyt mitä -voi tapahtua. - -Hänellä ei ollut ketään erityisesti mielessään, mutta voisihan hän -ainakin käydä tutustumassa ulkomaisiin ruhtinattariin. - -Hän tiesi, että sitä lajia rihkamaa oli Saksassa paljon; ja siellä -oli hänen rakas siskonsakin, olisihan hauska tavata häntäkin. - -Aikomuksensa hän ilmaisi vain Elisabetille lopettaen kirjeensä: "Pysy -vahvana isämme uskossa, pidä se johtotähtenä kautta elämäsi." - -Sitten hän matkusti meritse. - -Syyskuun 5 p:nä 1577 hän nousi maalle Greifswaldissa ja kävi sitten -useissa pienissä ruhtinaskunnissa Pommerissa ja Mecklenburgissa -saaden osakseen sydämellisen vastaanoton. - -Nuori, voimakas ruotsalainen herttua teki kaikkialla mitä parhaan -vaikutuksen. Metsästysretkiä ja aseleikkejä pantiin toimeen hänen -huvikseen ja kilpailtiin siitä, että saataisiin hänen siellä-olonsa -niin hauskaksi kuin suinkin. - -Matkan varsinainen tarkoitus ei ollut mikään salaisuus, ja sekä -suoraan että kiertoteitse tehtiin tarjouksia ja ehdotuksia. Kaarle -ottikin esineet tarkastettavikseen, mutta ne eivät miellyttäneet -häntä, ja kun hänestä tuntui, että häntä hänniteltiin liiaksi, -matkusti hän kokonaan pois lokakuun lopulla. - -Hän läksi Itä-Friislantiin, jossa hänen vanhin sisarensa Katariina -oli. - -He eivät olleet nähneet toisiaan 17 vuoteen. Ulkonäöltään he olivat -vieraat, mutta verensiteet... ja sitäpaitsi, miten paljon heillä -olikaan yhteisiä muistoja ja harrastuksia... - -Ja rakas oli tuo kohtaus. Nuoresta naisesta oli tullut rouva, pojasta -nuori mies, mutta he itkivät kuin lapset toistensa sylissä, eikä -kysymyksistä ja vastauksista tullut ollenkaan loppua. - -Katariina esitti veljensä langolleen, kreivi Juhanalle. - -Cecilian onneton rakastaja oleskeli edelleen veljensä luona, ja -Kaarle viehättyi heti hänen yksinkertaiseen ja moitteettomaan -olemukseensa ja valistuneeseen puhetapaansa. - -Kreivi omisti koko elämänsä armeliaisuudelle, jota hän aina harjoitti -hiljaisuudessa. - -Katariina kertoi, ettei hän koskaan puhunut menneistä ajoista, että -hän karttoi kaikkea seuraelämää ja melkein kammosi naisia. Kun -Cecilia kohta naimisiin mentyään kävi sisarensa luona, pysyi hän -huoneisiinsa sulkeutuneena ja kieltäytyi päättävästi näyttäymästä -hänelle, "vaikka", lisäsi Katariina, "luulen Cecilian melkein -toivoneen sitä". - -"Kuinka voi nainen vaipua niin syvälle kuin hän?" kysyi Kaarle -harmissaan. - -"Ehkäpä sentähden, että maailma piti häntä liian suuressa arvossa." - -"Vaasa-suvun tytärtä!" - -"Heikkoa naista, Kaarle. Tiedätkö, että hän on miehensä kuoltua -kääntynyt katoliseksi?" - -"Se vielä puuttui! Hänellä on poika?" - -"Se on vierasten ihmisten hoidossa, en tiedä missä. Se oli hänelle -rasitukseksi." - -"Tiedätkö missä hän nykyään oleksii?" - -"En, hän ei kirjoita koskaan. Ainoa, joka luultavasti tietää hänestä -jotakin, on Juhana, joka vuosittain antaa hänelle pienen eläkkeen." - -"Eerik on veljensä murhaama, Maunu heikkomielinen, Cecilia on portto, -ja Sofia..." - -"Miten on hänen laitansa?" - -"Ei ole järjissään hänkään." - -"Mikä on syynä siihen?" - -"Lyönnit ja säälimätön kohtelu." - -"Ovathan he eronneet?" - -"Aivan äskeisin lähetettiin mies pois Ruotsista, jossa hän oli -ruoskalla suominut talonpoikiamme, ja minua hyvin ihmetyttää, -etteivät nämä jo aikoja sitten olleet antaneet hänen maistaa sitä -niin, että hän olisi kuollut." - -"Missä Sofia on?" - -"Ekolmsundissa, jonka hän on saanut läänityksekseen." - -"Entä poika? Oletko nähnyt häntä?" - -"Hänessä on samat elkeet kuin isässäkin; toivoisin, ettei hän -tuottaisi surua äidilleen." - -"Tämä kaikki ehkä vaikuttanee, että Elisabet on kahdenvaiheella, -mennäkkö naimisiin." - -"Niinpä luulen. Hän sanoo aina: 'Meidän tulee ensin oppia oikein -tuntemaan toisemme.'" - -"Entä sinä itse, veliseni?" - -"Minä olen etsimismatkalla, mutta kuka tietää, löydänkö?" - -"Sinä olet ehkä hyvin vaativainen?" - -"Niin olen, Katariina." Ja hän kuvaili hänelle Birgittaansa niin -lämpimästi, että Katariina ihmetteli ja sanoi lopuksi: - -"Hänen vertaisensa voinet ehkä löytää Ruotsista, mutta et koskaan -täältä Saksasta." - -"Sitä pelkään itsekin. Nämä saksalaiset ovat minusta liian -lättäjalkaisia, liian mitättömiä." - -"Mutta jos et löydä ketään, joka vastaisi vaatimuksiasi, etkö voisi -tyytyä vähempään?" - -"En, Katariina. Ellen löydä ketään, joka himmentäisi hänen kuvansa -sydämessäni, niin pysyn naimattomana ainakin kunnes olen ehtinyt -unhottamaan." - -"Kyllä minä koetan minkä voin." - -Ja Katariina piti lupauksensa. Idästä ja lännestä hän kokoili -prinsessoja, ja niitä tuli joukoittain. - -Ei ollut Euroopassa mitään maata, jonka historia olisi ollut niin -romanttinen kuin Ruotsin, ja se sädekehys, johon Kustaa I oli -kietoutunut, heijasti valoaan myöskin hänen poikiinsa. - -Mielellään Kaarle kertoili heille tästä isästään, jota hän niin -suuresti rakasti ja ihaili, mutta kaikki heidän hämmästys- ja -kummastushuudahduksensa eivät voineet sulattaa jääkuorta hänen -sydämeltään. - -Sukulaistensa väsymättömien rukousten vuoksi hän jäi heidän luokseen -jouluksi. - -"Saas nähdä, eivätköhän meidän tanssimme ajane sydäntäsi kurkkuusi", -sanoi Katariina. - -Mutta saksalaiset ruhtinattaret tahtoivat mieluummin oppia -ruotsalaisia joulutansseja; ja kun herttua lauloi, piti heidänkin -laulaa, ja siitä sukeutui "kudo kangast'" sekä huimaava polska, -kunnes he kaikki väsyneinä ja hengästyksissään vaipuivat lähimmälle -penkille. - -"Ei se menesty, huomaan minä", sanoi Katariina; "en enää voi -toivoakkaan sinusta mitään." - -"Itse en ole enää pitkään aikaan toivonut", vastasi Kaarle, "ja -lieneehän hyvä niinkin. Vaikeaksi käynee sittenkin erota teistä, -rakkaat ystävät." - -Ja raskaaksi kävikin jäähyväishetki. Hän oli nyt lähdössä toisen -lankonsa, rajakreivi Yrjö Juhanan luo, joka oli naimisissa prinsessa -Annan kanssa. - -Mutta juuri ennen lähtöä hän sai kutsut Pfalzin vaaliruhtinaan hoviin -Heidelbergiin. - -"Menenkö, Katariina?" kysyi hän. - -"Vaaliruhtinaalla on vain yksi tytär, ja hän on vielä lapsi." - -Kaarle oli kahdenvaiheella. "Olkoon menneeksi, eihän tuo ole suuri -mutka; voin minä tehdä yhden matkan sivutarkoituksittakin." - -Siitä tuli kuitenkin ratkaiseva retki. - -Jo ensi näkemältä valloitti ja voitti viisitoistavuotias Maria hänet. - -Mutta hän ei rohjennut ilmaista tunteitaan. - -Sen sijaan esiintyi hän niin rakastettavasti kuin suinkin. - -Maria oli ensimäinen ja ainoa nainen, johon Kaarle katsoi -kunnioituksella. Hän oli hänen silmissään enemmän kuin kaikki muut, -eikä Kaarle voinut toivoa suurempaa onnea, kuin että saisi hänet -puolisokseen. - -Kun tuollainen ajatus täyttää mielen sellaisen kuin Kaarlen, on -nöyryys sen luonnollisena seurauksena; ja Kaarle oli nöyrä hänelle, -tuolle vaatimattomalle tytölle, eikä rohjennut ilmaista hänelle -lempeään, jonka Maria saattoi lukea hänen silmistään ja huomata hänen -hiljaisesta, kunnioittavasta puhetavastaan. - -Isä ja äiti huomasivat sen; koko hovi puhui siitä, ja Maria, hän -kuunteli suurella ihastuksella kertomuksia tuosta satujen maasta, -jota hän usein oli ajatellut ja aina halunnut nähdä. - -Kaarle tunsi, että hänen oli mahdotonta ajan pitkään pysyä siinä -vaiteliaisuudessa, jonka hän katsoi velvollisuudekseen, ja hän päätti -sentähden lähteä heti. - -"Vastedes", sanoi vaaliruhtinas, kun hän jäähyväishetkellä kysyi, -saisiko tulla takaisin. Tämä, sekä vaaliruhtinattaren kyyneleiset -silmät ja ystävälliset sanat, mutta ennen kaikkea Marian kaino -punastuminen, kun hän hiljaa rohkeni puristaa hänen kättään, -täyttivät hänen mielensä iloisilla toiveilla, mutta heti seurasi mitä -kiihkein pelko siitä, että ilmenisi joitakin esteitä. - -Niinkuin kaikkialla otettiin hänet rajakreivinkin hovissa avosylin -vastaan. Vaitelias, varova Kaarle ei suonut itselleen hetkenkään -rauhaa, ennenkuin sai uskoa lemmensalaisuutensa sisarelleen ja -langolleen sekä pyytää viimemainitun välitystä tässä tärkeässä -asiassa. - -Onneksi oli kreivi hyvin ystävällisissä väleissä vaaliruhtinaan -kanssa, ja hän lupasi koettaa parastaan. - -Mutta tässä ei myönnetty mitään viivyttelyä. Vaasa-luonne vaati nyt -oikeutensa; hänen täytyi saada vastaus heti, tai ainakin niin pian -kuin mahdollista. - -Lanko puisteli päätään ja kirjoitti sekä vaaliruhtinaalle että -myöskin eräälle ystävälleen, joka oli hovissa hyvin läheinen henkilö -ja nautti korkean herrasväen luottamusta. - -Ystävä vastasi, että asiassa täytyi odottaa. Prinsessa oli vielä -liian nuori, mutta hän rohkeni toki toivoa, että asia saisi suotuisan -ratkaisun, kun vain maltettaisiin odottaa. - -"Mutta siihen juuri minulla ei ole malttia", sanoi Kaarle. - -Turhaan koetettiin häntä huvittaa ja tyynnyttää; häntä ei haluttanut -mikään. - -Vain silloin, kun tuli puhe Mariasta ja hän yhä uudelleen ja -uudelleen kertoi hänen ihanuudestaan ja hänen olemuksensa suloudesta -tai toisteli sanoja, joita Maria oli sanonut, tuli hän hilpeäksi ja -iloiseksi. - -"Ei", sanoi hän muutamia päiviä myöhemmin, "tämä ei käy laatuun; -minähän tulen täällä kuihtuvaksi rakkauden narriksi. Vastausta -odotellessani teen pienen matkan Reiniä ylös, se huvittaa minua." - -Sanottu ja tehty; mutta sitä ennen hän teki matkasuunnitelman ja -jätti sen sisarelleen, joka lupasi kohta, kun vastaus tulisi, -ilmoittaa siitä hänelle johonkin määrättyyn paikkaan. - -Hän matkusti Bodenjärvelle Sveitsiin, ja kun hänellä oli luja -tahdonvoima, onnistui hän niin hyvin voittamaan malttamattomuutensa, -että hän kahden viikon sijasta viipyi matkallaan koko kuukauden. - -Sillä välin oli hän kuitenkin lähettänyt omakätisen kosimiskirjeen -vaaliruhtinaalle pyytäen, että vastaus lähetettäisiin hänen -langolleen. - -Nyt hän palasi sinne vakaasti päättäen lähteä heti kotimatkalle, -ellei mitään vastausta ollut saapunut. - -Hänen tullessaan huudahti prinsessa Anna: - -"Tänään on kirje lähetetty sinulle!" - -"Mihin sitten?" kysäisi Kaarle hätäisesti. - -"Ei, ei!" lausui kreivi hymyillen. "Sinä tulit ennen kuin -sanansaattaja ehti lähtemään; tässä on kirje." - -Muutamia silmänräpäyksiä piti Kaarle sitä epäröiden kädessään; veri -nousi hänen päähänsä; sitten hän äkkiä mursi sinetin. - -Hänen pyyntöönsä oli suostuttu ja häntä kutsuttiin tulemaan -Heidelbergiin. - -Ääretön oli hänen riemunsa. Maria oli hänen omansa! Oliko se -mahdollista? Näkikö hän unta? - -Seuraavana päivänä hän lähti ja saapui keskellä yötä Heidelbergiin. - -Aikaisin aamulla ilmoitettiin vaaliruhtinaalle, että hän oli -saapunut, ja kello kahdeksan samana päivänä kutsuttiin herttua -saapumaan vaaliruhtinaan rukouskamariin. - -Hän tuli muutamia minuutteja aikaisemmin. - -Siellä seisoi hän, tuo lempeä, suloinen olento, vanhempiensa välissä. - -Nähdessään herttuan hän kätki punehtuen kasvonsa äitinsä helmaan. - -Mutta vaaliruhtinas tarttui hänen käteensä ja laski sen Kaarlen -käteen. "Tee hänet onnelliseksi!" sanoi hän. - -Silloin notkisti ylpeä ruotsalainen polvensa sanoen: "Jumala minua -rangaiskoon, jos nyt saamani kallisarvoinen lahja joskus on minun -tähteni pakotettu murehtimaan." - -Äiti itse antoi tyttärensä hänen syliinsä. "Jumala teitä molempia -siunatkoon!" sanoi hän. - -Hän piti Mariaa sylissään, onneaan tuskin uskoa rohjeten: "Mariani", -sanoi hän, "oma Mariani!" - -"Kaarle!" kuiskasi tyttö kainosti. - -Kaksi päivää hän sai nauttia nuorta onneaan. Vasta vuoden kuluttua -oli määrä viettää häät. Marian tarvitsi valmistautua, kun hän joutui -niin uusiin oloihin. - -Ah, hän olisi mielellään tahtonut viedä hänet heti mukanaan, -käsivarsillaan kantaa hänet tuohon rakkaaseen maahan, joka nyt, kun -Maria sinne tulisi, muuttuisi todelliseksi paratiisiksi. - -Mutta hän ei uskaltanut tehdä vastaväitteitä; tahtoihan Maria niin, -ja siinä tapauksessa oli hän velvollinen alistumaan kaikessa. - -Nyt hän sai jäähyväishetkellä sulkea hänet syliinsä ja painaa -suutelon hänen huulilleen ja hän oli tyytymätön, tuo kiittämätön, -tyytymättömämpi kuin edellisellä kerralla, jolloin hänen täytyi -tyytyä antamaan jäähyväisiksi kädenpuristuksen ja saamaan -vastaukseksi punastumisen. - -Mutta Maria oli luvannut vastata hänen kirjeisiinsä. Nyt hän sai -esteettömästi kirjoittaa hänelle, kuinka hellästi hän häntä lempi, -tarvitsematta pitää lukua siitä, kuka kirjeet luki. - -Hän lähti kotimatkalle. - -Ilomielin hän kiiruhti antamaan tiedon pian tapahtuvasta naimisestaan. - -Hänen ensi tehtäviään oli Nyköpingin linnan paneminen sellaiseen -kuntoon, että se oli kyllin arvokas ottamaan suojiinsa hänen suloisen -morsiamensa. - -Ja sitten oli varustettava laiva, millä tuoda hänet kotiin. - -Ah, hänellä oli niin paljon, paljon järjestettävää; ja toisinaan -hän itsekseen pysähtyi kummastellen, oliko hän todellakin hän itse, -vai oliko hänen luonteensa ehkä kokonaan muuttunut, ja oliko hän -menettänyt kaiken tarmonsa ja halunsa ottaa osaa valtion asioihin. - -Ei, niin ei ollut. Hänen appensa, joka itse oli innokas protestantti, -oli puhunut hänelle, miten paljon Juhanan liittyminen katolisiin oli -synnyttänyt paheksumista Saksan protestanteissa, sekä lisännyt, että -Kaarlessa oli katsottu olevan kyllin vastustuskykyä estämään tätä. - -Kaarle oli vain kiittänyt luottamuksesta; hänen toimintansa oli oleva -hänen vastauksensa. - -Tähän aikaan hän sai kirjeen Angermanukselta, joka kiihkeästi -halusi päästä kotiin. Ystäviltään oli hän saanut tietää, millainen -asema oli; hänen lankonsa, arkkipiispa, oli katkerasti katunut -luopumistaan, mutta heikkoja ja epäröiviä oli paljon. Näitä hän -tahtoi vahvistaa ja lohduttaa. Jos hän vain kerrankin saisi saarnata -Upsalassa, niin hän kyllä ottaisi seuraukset vastuulleen. - -Kaarle tiedusteli asioita; hän sai kuulla, että useat papit jo olivat -luopuneet liturgiasta, ja nyt hän itse kehotti Angermanusta tulemaan. - -Tämä ei viivytellyt, ja perille päästyään hän piti Upsalan -tuomiokirkossa "sellaisen saarnan, että kyyneleet kyllä virtailivat, -ellei ollut sydän harmaasta kivestä ja teräksestä". - -Hän puhui paavilaisten ja luterilaisten jumalanpalveluksesta ja -todisti, että edelliset olivat rakentaneet väärälle ja petolliselle -pohjalle. - -Palavassa rukouksessa, että Jumalan sanaa oikein saarnattaisiin, hän -selitti sitten pelkäämättä, että Luostari-Lassi ja hänen miehensä -olivat sielun murhaajia, sekä pyysi Jumalaa pelastamaan maan ja -kansan näiden raatelevien susien kynsistä. - -Vaikutus oli ääretön, huomattiin suunnanmuutoksen olevan lähenemässä. - -Monet aatelisista, jotka olivat hyväksyneet liturgian päästäkseen -Juhanan suosioon, hankkiutuivat menemään herttuan puolelle, ja kaikki -papit, joilla oli todellista kykyä, siirtyivät herttuakuntaan. Näiden -joukossa oli Angermanuskin. - -Kaarle huomasi pilvien kokoontuvan. Hän huomasi ukkosen olevan -puhkeamassa, mutta sitä ennen viedään katon alle kaikki mitä -kalliinta on, ja huhtikuun keskivaiheilla Kaarle matkusti Saksaan -morsiantansa noutamaan. - -Vihkiäiset vietettiin toukokuun 11 p:nä 1577 Heidelbergin linnassa. - -Sanottiin, että herttua oli huomattavasti muuttunut vuoden kuluessa. -Oli enemmän vakavuutta hänen olennossaan, mutta ei silti vähemmän -ihastusta ja lempeä niissä silmäyksissä, joita hän loi Mariaansa. - -"Nyt tunnen sinut paremmin", sanoi rajakreivitär Anna, ainoa herttuan -omaisista, joka puolisoineen oli läsnä juhlallisuudessa. - -"Omistusoikeus synnyttää varmuutta", vastasi Kaarle. - -Morsian sai huomenlahjakseen Gripsholman, Strengnäsin, Tynnelsön ja -Räfsnäsin sekä kuningas Juhanalta kirjallisen vahvistuksen niihin. - -Kolme päivää jatkui juhlallisuuksia; senjälkeen Kaarle herttua palasi -puolisoineen Ruotsiin. - -Uneksimaansa onnea hän saikin nauttia mitä suurimmassa määrässä. - -Vastenmielisesti hän vei Mariansa Tukholmaan esittääkseen hänet -kuninkaalle ja kuningattarelle. - -Niin uskomattomalta kuin se näyttääkin, syntyi kuitenkin -kuningattaren ja Marian kesken hyvä suhde. Ollen kahdenkesken -he solmivat muutamassa tunnissa ystävyyden, jonka pääasiallinen -tarkoitus oli hyvän suhteen aikaansaaminen veljesten välillä. - -Katariina oli turhaan koettanut poistaa Juhanasta hänen epäluulonsa -veljeä kohtaan. - -Kaarle oli useinkin syystä tyytymätön Juhanaan, ja sitä kävi Marian -vielä vaikeammaksi tasoittaa. Hän ei koettanutkaan tehdä sitä syihin -ja todistelmiin nojautuen, mutta hän sanoi Kaarlelle, että rauhaa oli -Jumalan tähden ylläpidettävä, ja Kaarlen oli mahdoton vastustaa hänen -hurskaita, rukoilevia silmäyksiään. - - - - -11. - -ENEMMÄN KATOLISUUTTA. - - -Tiedämme, että Possevino lähti Roomaan hankkimaan paavin suostumusta -sellaisiin muutoksiin katolisessa opissa, että se sopisi yhteen -liturgian kanssa. - -Juhana oli vakaasti päättänyt uudelleen panna luostarilaitoksen -voimaan; mutta siksi, kunnes kansa oli ehtinyt tottua niihin, oli -niitä käytettävä kouluina ja sairashuoneina. - -Hän oli sydämestään kiintynyt Roomaan, mutta tien sinne piti käydä -niissä mutkissa, mitä hän määräsi -- niin tai ei ollenkaan. - -Hän kirjoitti taas Roomaan, eikä hän mielinyt ensinkään tehdä -myönnytyksiä. - -Vihdoin tuli paavin vastaus, mutta kun tämä pysyi melkein täydelleen -katolisen kirkon rituaalin kannalla, suuttui Juhana ja huudahti: - -"Ellen saa kaikkea, en voi tehdä mitään; sitten on kaikki loppu." - -Samassa kirjeessä oli paavi pyytänyt, että Ruotsiin rakennettaisiin -katolinen kirkko, mutta Juhana vastasi, ettei hän voi tehdä mitään -myönnytyksiä, koska hänenkään toiveisiinsa ei oltu suostuttu. - -Possevino palasi Roomasta samaan aikaan kuin Kaarle nuorine -morsiamineen kotiutui. - -Hän huomasi tilan maassa kehnommaksi kuin oli luullutkaan ja -kuninkaan olevan perin huonolla tuulella. - -Varsinaisena syynä tähän oli, että oppinut tohtori Chytraeus -Rostockista, mainioin Saksan jumaluusoppineista ja innokas -protestantti, oli -- ehkäpä juuri vartavasten -- omistanut -kuninkaalle erään painoksen kirjoittamaansa Augsburgin tunnustuksen -historiaa ja omistuslauseessaan ylistänyt Kustaa Vaasaa, joka -voimakkaasti oli suojellut puhdasta oppia, ja lausunut ilonsa siitä, -että poika astui isänsä jälkiä. - -Kirjaa luettiin kaikkialla Ruotsissa ja sitä pidettiin mitä -kiivaimpana moitteena kuningasta vastaan. - -Sama kirjailija oli painattanut myöskin esityksen kreikkalaisen -kirkon tilasta, ja tämä herätti huomiota, sentähden ettei mainittu -kirkko käytä messu-uhria eikä pyhimystenpalvelusta ja että pappien -naiminen on sallittu y.m. - -Possevino myönsi itse, että tämä mies oli hänen vaarallisin -vastustajansa, ja hän koki kaikin voimin kukistaa häntä. Tällä kertaa -legaatti esiintyi keisarin ja useiden saksalaisten ruhtinasten -lähettiläänä. Hän tarjosi joltisenkin summan käännytystoimen -avustamiseksi Ruotsissa: mutta kun hän ei ollut voinut saada -kuninkaan vaatimuksia hyväksytyksi, joutui hän epäsuosioon. - -Tämä ei estänyt jesuiittoja jäämästä Ruotsiin. Olihan siellä suuri -joukko roomalaiseen uskoon kääntyneitä, joita varten tarvittiin -anekirjoja ja jotka täytyi saada käännyttämään muita paavillisen -valtikan alle. - -Kuta pienemmäksi kävi toivo kuninkaan kääntymisestä, sitä -innokkaammin työskentelivät jesuiitat kylvääkseen kansan keskuuteen -siemenen tulevaa satoa varten. - -Kaiken tämän tapahtuessa oli Juhana neuvotonna ja ymmällä, tietämättä -mitä tehdä. - -Toiselta puolen ahdisti häntä kuningatar, joka oli tuskissaan ja -epätoivoissaan hänen epävarmuutensa tähden, toiselta puolen taas -hänen poikansa, jonka jesuiitat olivat vieroittaneet hänestä ja jonka -he hänen tietämättään olivat valmistaneet ensi rippiä varten. - -Tuo rakastettu poika, joka oli vastannut, kun hänelle sanottiin, että -hän luterilaisesta kirkosta luopuessaan ehkä menettäisi kruununsa, -mieluummin luopuvansa maallisesta kruunusta kuin uskostaan. - -Ja lisäksi rohkeni valtaneuvosto sanoa hänelle, että hän oli -saattanut itsensä niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin epäluulon -alaiseksi tahtoessaan otettavaksi käytäntöön vanhoja tai uusia -harhauskoisuuksia. He neuvoivat häntä asettamaan jälleen virkoihinsa -karkoitetut papit, jotka nauttivat kansan luottamusta, ja ajamaan -pois liturgiset, jotka olivat vain silmänpalvelijoita. - -Kuningas oli yksin, hänessä syntyi uusia ajatuksia, toisia hävisi -toisten tieltä, ja hänen täytyi seurata niitä kaikkia. Ne eivät -antaneet hänelle mitään rauhaa. Miten suuttunut hän olikaan -Pietari Braheen, Niilo Gyllenstjernaan, Hogenskild Bielkeen ja -Eerik Sparreen; heihin oli hän enimmän luottanut, ja nyt he -yhtyivät muuhun neuvostoon kehottaen häntä pitämään huolta siitä, -että Ruotsin kruununperillinen tulisi kasvatetuksi puhtaaseen -evankelis-luterilaiseen oppiin. - -Oliko hän muka tahtonut muuta kuin saattaa kaikki oikealle tolalle? -Eikö hän itse ollut nähnyt tavattoman paljon vaivaa sommitellessaan -opin, johon kaikki muut sisältyivät ja jonka omaksuen kansa olisi -hänessä nähnyt sekä ylimäisen pappinsa että kuninkaansa! - -Oh, hän oli yhtä onneton kuin Eerik kuningaskin. - -Voi, mistä tulikaan tuo ajatus? Oliko siitä ehkä ollutkin vain vähän -hyötyä, että hän kuoli? Pois semmoiset ajatukset! - -Mutta saattoiko tämä nyt ehkä nähdä ja oivaltaa, kuinka onneton -kuningas Juhana oli? - -Ei yhtään ystävää koko maailmassa, ei ketään, ei ketään, jota -täydellä luottamuksella voisi lähestyä. - -Jesuiitat ovat kyllä auliita lupauksissaan, mutta aneitaan he eivät -itsekään usko. Ne ovat olemassa vain yksinkertaisia varten ja -Pietarin rahaston hyväksi. - -Paras kaikista olisi liturgia. Kateudesta vain sitä ei tahdota -tunnustaa. - -Senjälkeen oli kreikkalainen oppi paras. Voisivatkohan ehkä hyväksyä -ja omaksua sen? - -Eerik piti kiinni luterilaisuudesta, hänellä kun ei ollut paremmasta -tietoa. - -Mutta Kaarle on kalvinisti, vaikka ei tahdo sitä julkisesti tunnustaa. - -Hän tahtoisi hyvin mielellään saada Ruotsin kruunun, mutta se ei -onnistu. - -Sigismund! _Kuningas_ Sigismund! Oikeuden mukaan olisi Puolan kruunun -pitänyt joutua hänelle, kun eno kuoli. Kuinka he kiistelivätkään -siitä kuin koirat luusta, ja nyt... niin, nyt on täti kuningattarena, -eikä hänellä ole lapsia. - -Aivan mahdotonta se ei ole, mutta... - -Ei, sitä ei kannata ajatellakkaan. - -Ruotsin ja Puolan kuningas! Se kuuluu hyvältä, mutta mitenkähän se -kävisi laatuun! - -Ruotsalainen ja puolalainen neuvosto; ja itse hän saisi matkustaa -valtakuntain väliä. - -Siellä katolinen, täällä luterilainen; sekin käy kyllä laatuun. -Juhana oli kyllä monta kertaa sitä koettanut. - -Mutta Sigismund on itsepäinen; kaunis, pulska Sigismundini, miten hän -onkaan minulle rakas! - -Pitääköhän hänkin minusta? Pitää, pitää kyllä, kun hän vain saa olla -rauhassa. - -Naisetkin alkoivat jo luoda silmäyksiään häneen. Se on melkein liian -aikaista. - -Tuo pikku Gunilla... oikea ruusunnuppu... hän tahtoo, luulemma, -tekeytyä suloiseksi. - -Odotahan, kunnes kohtaamme kahdenkesken. Äh! Mitä minä hänestä -välitän. Mutta jos minä vaivaan itseäni ja suutelen häntä, niin se on -suuri kunnia hänelle, sen hän voinee käsittää. - -Haluaisinpa tietää, onko puolisollani mitään epäilyksiä Sofia -Gyllenhjelmin suhteen? Hän on hyvin näköiseni. - -Parasta olla puhumatta mitään. Sellaiset tunnustukset ovat aina -vastenmielisiä. - -Sofia on rakastunut de la Gardiehen. Niin he ovat muuten kaikkikin. - -Tätä näytti pieni Ebba Horn eniten viehättävän, ja Ebba Horniahan se -Sigismundkin tähysteli. - -Mutta ei tule toisesta enempää kuin toisestakaan; mutta mitä Sofiaan -tuli, niin se ei ehkä olisi niinkään tuhmasti. - -Olisihan hyvä saada tuo herra jonkinlaisiin siteisiin, muuten ei voi -tietää mitä tapahtuu. - -Sofia pitäisi häntä silmällä ja varoittaisi minua, kun niin -tarvittaisiin. - -Puhuupa Sofialle. - -Ja myöskin de la Gardielle. - -Oi, kuinka paljon kuninkaalla toki on huolta kaikesta ja kaikista! -Kaikki muut saavat rauhassa nauttia elämästään, hänellä ei ole mitään -rauhaa. - -Ja sota sitten, tuo onneton sota! Sanovat minun tahtovan sitä. - -Minä tahdon kunniallista rauhaa. Maani suuruuden ja onnen puolesta -uhraan elämäni. - -Menisinkö Katariinan luo? Hänellä on kai pappinsa siellä, ja he -alkavat taas niinkuin tavallisesti. - -Katariina ei ymmärrä, että minä tarvitsen lepoa ja rauhaa päivän -jännittävän ajatustyön jälkeen, ja paras lepo on iloinen leikinlasku -nuorien kanssa. Hän voisi kernaasti pitää useampia hovineitsyitä. -Minä pidän siitä, että ympärilläni on nuoruutta ja kauneutta. - -Katariina raukka, miten hän on muuttunut! Hän on todellakin ollut -kaunis, mutta nyt -- ei rahtuakaan -- mies säilyy paremmin, etenkin -jos hänen asemansa elämässä antaa jotakin loistoa hänen persoonalleen. - -Niin, ehkäpä menen Katariinan luo. - -Jos seuraamme häntä, niin tapaamme Katariinan sohvalla lepäämässä. -Hänen kalpeat, raukeat piirteensä osoittavat sairauden hävityksiä, -mutta kun hän näkee kuninkaan, kuvastuu hymyily hänen kasvoillaan; -hän viittaa rippi-isäänsä herkeämään lukemasta ja tuottaa kuninkaalle -mukavan tuolin. - -"Kiitos että tulit, Juhana! Olen halunnut saada puhua kanssasi, -mutta en rohjennut kuluttaa kallista aikaasi. Sinulla on niin paljon -miettimistä." - -"Se on totta, mutta nyt olen heittänyt kaikki sikseen viettääkseni -muutaman hetken --" - -"Naiseni, jättäkää meidät! Kuningas tahtoo olla yksin", lausui -kuningatar kiihkeästi. - -Nuori joukko kumarsi syvään ja kiiruhti iloisesti pois. - -Juhana peitti kasvonsa käsiliinalla. - -"Sinä arvaat mitä minulla on sanottavaa", kuiskasi kuningatar laskien -laihan, valkean kätensä hänen käsivarrelleen. - -Säälien, joskin hieman hämillään, kuningas kumartui hänen puoleensa -sanoen: "Katariinani!" - -"Minä tunnen voimieni vähenevän." - -"Älä puhu niin ikäviä sanoja; ne repivät rikki ennestäänkin raadellun -sydämeni." - -"Oi, jospa tahtoisit heittää kaikki maalliset huolet ja murheet kauas -luotasi!" - -"Mahdotonta, Katariina, koko hallitustaakka lepää hartioillani." - -"Anna se muiden kannettavaksi." - -"Kukapa sitten valvoisi Sigismundin perintöoikeuksia maalliseen -kruunuun? Sinä, Katariinaseni, olet jo ansainnut hänelle -taivaallisen." - -"Oi, jospa voisin antaa sen sinulle!" - -"Taivas ei voi kieltää mitä sinä pyydät; olen varma siitä, että -sinun tähtesi minulle kaikki luetaan hyväksi. Sinä olet varmaan -suojelusenkelini." - -"Joka pian korkeudesta valvoo toimiasi." - -"Minä seuraan sinua pian!" - -"Sitä ennen täytyy sinun langeta pyhän kirkon helmaan." - -Kuningas taivutti nöyrästi päätänsä. - -"Sanohan, Juhana, sallitko isä Johanneksen jatkaa kertomusta pyhästä -Antoniuksesta?" - -"Aioin juuri pyytää sinulta sitä." - -Mutta nukuttavan lukemisen kestäessä istui kuningas pehmeässä -nojatuolissaan taaksepäin nojautuneena. - -Lukemisen loputtua sanoi kuningatar hiljaa: - -"Kertomus on vaikuttanut häneen, hän istuu syvissä mietteissä. Älkää -häiritkö häntä!" - -"Syvissä mietteissä!" toisti pappi kumartaen. "Liturgisti nukkuu", -ajatteli hän. - - * * * * * - -Tavattomalla kestävyydellä oli Luostari-Lassi jatkanut -käännytystyötään. - -Monta hänen onnistuikin käännyttää. Etenkin naisia, vanhempia ja -nuorempia, juoksenteli hänen jäljessään. - -Mutta hän teki sen suuren virheen, että antoi huomattavan etusijan -nuorille. - -Vanhempia hän ripitti koko tusinan lyhyemmässä ajassa kuin nuorempia -yhden ainoan. - -Tällainen herätti huomiota ja paheksumista. Sitäpaitsi ei rippi ollut -sallittu, ja pian hän ei uskaltanut Salassakaan jatkaa menettelyään. - -Ollen vilkas ja huvittava luennoissaan hän viehätti alussa -oppilaitaan, mutta kun protestanttiset papit saarnoissaan kumosivat -hänen opetuksensa, kävi hän sellaisella kiihkolla mieskohtaisuuksiin, -että siitä yleensä loukkaannuttiin. - -On jo sanottu, että arkkipiispa kielsi häntä julkisesti esiintymästä. - -Mutta hän jatkoi luennoitsemistaan kuninkaan suojaamana osoittaen -julkisesti, miten vähän hän välitti Ruotsin kirkon päämiehestä. - -Ruotsalaiset kärsivät paljon ja sietävät kauan, mutta se tapahtuu -useimmiten heidän luontaisesta ujoudestaan. Jos heitä liian syvästi -loukataan, saattaa tapahtua, että kärsivällisyys loppuu, ja sitten on -myöskin ystävyys ainaiseksi mennyttä. - -Niin kävi Luostari-Lassinkin. Tyytymättömyys häneen oli yhä -nousemassa. - -Tähän aikaan puhkesi rutto raivoamaan Tukholmassa. - -Silloin odotti Possevino, että Luostari-Lassin vaikutus tuottaisi -runsaita hedelmiä. - -Sairaat halusivat yksinomaan luterilaisia pappejaan, ja kun hän -tuosta vimmastuneena puhkesi lausumaan heistä sellaista, että he -olivat helvetin lapsia, jotka Jumala ainiaaksi oli hyljännyt, -leiskahti tyytymättömyys ilmituleen. - -Hänen kollegioonsa tehtiin ankara hyökkäys. Rakennukset sytytettiin -palamaan, mutta tuli saatiin sammumaan; kaikki sisällä-olijat -ajettiin kuitenkin ulos. - -Järjestys palautettiin ja väkivallantekijät saivat rangaistuksensa, -mutta kuningas kielsi Luostari-Lassilta kaiken toiminnan koulussa -sekä karkoitti hänet Tukholmasta. Hän sai oleksia Torfvesundissa -(Drottningholmassa), kunnes toisin määrättäisiin. - -Hän kosti siten, että puheissaan ja kirjoituksissaan moitti Juhana -kuninkaan liturgiaa, jota ennen oli puolustanut. - -Pian senjälkeen hänet kutsuttiin esimiestensä luo. - -"Te olette repinyt maahan, sen sijaan että olisitte rakentanut", -sanoi Warsewitz hänelle; "me luulimme olevamme lähellä päämäärää ja -nyt olemme kauempana siitä kuin koskaan ennen." - -"Se on kokonaan kuninkaan syy", vastasi Luostari-Lassi; "hän ei tiedä -mitä tahtoo." - -"Minä luulin asian onnistuvan ilman häntäkin", sanoi Possevino -lempeästi tapansa mukaan. "Lukuisa nuoriso, joka on lähetetty -kasvatettavaksi kollegioihimme..." - -"Entä hovin jäsenet? Joskaan he eivät vielä ole kokonaan -heittäytyneet kirkon helmaan, niin se on vain ajan kysymys." - -"Se oli, veliseni, se oli... ajat ovat muuttuneet siitä kuin tuo -sihteerijuttu tapahtui." - -"Armollinen herra", huudahti Luostari-Lassi, "ei ole koskaan -todistettu, että hän olisi ottanut tuon miehen hengiltä. Lisäksi -huomattakoon, että Henrikinpoika on kuninkaan oikea käsi, hänen -uskottunsa. Kun pyrki hyviin väleihin hänen kanssaan, oli se samaa -kuin olisi hyväillyt lasta voittaakseen imettäjän suosion." - -"En ole koskaan epäillyt teidän harrastavan kirkon parasta, mutta -varovaisuutta ette ole noudattanut." - -"Kun tulin tänne Ruotsiin", sanoi Warsewitz, "luulin kaiken käyvän -kuin itsestään." - -"Niin minäkin", jatkoi Luostari-Lassi. "Käsillään he tahtoivat kantaa -minua." - -"Miehetkö?" - -"Etenkin naiset, ymmärrättehän; minun sanojani toisteltiin, ja he -iskivät silmää minulle." - -"Hyi, hyi!" - -"Mutta se loppui niinkuin oli alkanutkin; kauniit laulut eivät ole -koskaan pitkiä, huomaan minä." - -"Eivätkö he enää välitä teistä?" - -"He haukkuvat kuin kahlekoirat." - -"Mistä syystä?" - -"He sanovat, että me tahdomme pettää heitä ja katsomme omaa -parastamme." - -"Käsittämätöntä! Voiko ajatellakkaan, että tämä kansa viisikymmentä -vuotta sitten tunnusti roomalais-katolista oppia!" - -"Niin, täällä on vanhoja ihmisiä, jotka puhuvat juhlakulkueista ja -kirkkojuhlista." - -"No, mitä he ajattelevat?" - -"He vain kertovat, ja muut kuuntelevat." - -"Entä sitten? Mitä tuloksia tuosta lähtee?" - -"Ei mitään!" - -"Eikö mitään?" - -"Ne ovat menneitä aikoja, joiden kanssa heillä kai ei ole mitään -tekemistä, mikäli minä ymmärrän." - -"Mutta kun te esitätte heille asioita?" - -"Niin he sanovat, että kaikki on hyvin niinkuin asiat nyt ovat. -Vanhat ihmiset ovat lörpötelleet, että luostarit kuluttavat paljon -rahaa, että munkkeja täytyy elättää ja muuta semmoista." - -"Onko se säikyttänyt heitä?" - -"On, heillä on täysi työ omassa toimeentulossaan." - -"Mutta heidän ikuinen autuutensa?" - -"He luulevat sen saavansa halvemmastakin." - -"Tietämättömiä ihmisparkoja!" - -"He seuraavat johtajiansa", huomautti Warsewitz. "Suurin syy on -Kustaa Vaasassa." - -"Oli vahinko, että Brask myöntyi." - -"Hänellä olisi ollut koko kansa takanaan." - -"Ja hän hylkäsi heidät kaikki." - -"Se oli kurjaa!" huudahti Luostari-Lassi. - -"Siltä tuntuu minustakin", lisäsi Warsewitz. - -"Kiusaus voitti hänet." - -"Hänen oma sisarensa moitti hänen heikkouttaan." - -"Minä en tee sitä; minä valitan hänen huonouttaan." - -"Me saamme tuntea seuraukset", mutisi Luostari Lassi. - -"Sain äskettäin kirjeen Brasiliasta", sanoi Possevino. -"Jesuiittalähetystö, joka on nyt ollut vuoden siellä, on sillä aikaa -käännyttänyt viisituhatta henkeä, ja tuskitellen, häveten olen -itsekseni ajatellut, mitä me olemme sillä aikaa saaneet toimeen." - -"Olosuhteet ovat toiset." - -"Kuningas, joka tietää mitä hän tahtoo." - -"Kyllä sen tietää Katariina rouvakin, ja hänellä on suuri vaikutus -puolisoonsa." - -"Siitä voivat useatkin kerskua." - -"Mutta tuo onneton liturgia!" - -"Kirottu liturgia!" - -"Hän, jolla ei ole mitään perusteellisempia jumaluusopillisia tietoja -ja joka ei ole edes papiksi vihitty, luulee voivansa luoda uuden -uskonnon." - -"Sanotaan, että suvussa on heikkomielisyyttä." - -"Sellaista ei saa ääneen puhua." - -Possevino oli ollut syvissä mietteissä, pää käsien varassa; nyt hän -oikaisihe. - -"Ei käy kieltäminen", sanoi hän, "että kaikki työmme täällä näyttää -melkeinpä hukkaan menneeltä. Kuningas on itse sanonut minulle, että -aatelisto ei tahdo tietää katolisuudesta mitään kirkontilusten -tähden." - -"Heidät pakotettaisiin antamaan ne takaisin." - -"Sigismund saa tehdä sen." - -"Hän on meidän miehiämme." - -"Ehdottomasti." - -"Sentähden täytyy hänen valtaansa sekä vahvistaa että laajentaa." - -"Liittämällä Puola siihen." - -"Veljemme ovat kirjoittaneet sieltä, että kuningas Stefan on -parantumattomasti sairaana, joten hänen aikansa ei ole pitkä. Sekä -aatelistossa että kansassa on sentähden yleinen mielipide saatava -Sigismundille suosiolliseksi." - -"Siitä tulee kova taistelu", väitti Warsewitz. - -"Kuningatar Anna tulee kaikin voimin toimimaan sisarenpoikansa -hyväksi." - -"Me voimme tehdä vieläkin enemmän." - -"Saako täällä Ruotsissa kaikki jäädä tuuli-ajolle?" huudahti -Luostari-Lassi. - -"Tapausten täytyy saada kehittyä luonnollisesti", vastasi Possevino. -"Vadstenan luostaria pitää avustettaman tarmokkaasti... minä toivoin -Pietari Brahen apua, mutta häneenkään ei ole luottamista." - -"Olisinpa luullut", sanoi Warsewitz, "että Pontus de la Gardie..." - -"Hän purjehtii aina myötätuuleen", lisäsi Possevino. - -"Niinpä kyllä, sen voin vakuuttaa. Kun hän oli kuninkaan lähettiläänä -Roomassa, kävi hän ripillä katolisen rituaalin mukaan, ja kun häntä -siitä moitittiin, vastasi hän tekevänsä sen vaikkapa neljällätoista -eri tavalla, jos vaan kuningas niin tahtoisi." - -"Niin, hän laskee aina kelkkansa myötämäkeen." - -"Sitten tulee hänestäkin protestantti jonakin päivänä." - -"Miksipä ei, jos siitä on etua." - -"Minusta tuntuu", sanoi Warsewitz, "kuin olisi kuningas viime aikoina -ruvennut suorastaan vastustamaan meitä." - -"Vai niin, vai on veli tullut siihen käsitykseen", vastasi Possevino. -"Hän pelkää, että käännytystoimi käy päinsä, vaikkei hän saisikaan -niitä myönnytyksiä, joita on pyhältä isältä pyytänyt, ja jos hän on -tuskissaan jostakin, niin hän tuskittelee juuri sitä, että meidän -asiamme mahdollisesti menestyy liian hyvin." - -"Luulenpa", huomautti Luostari-Lassi, "että hän peläten meidän saavan -aikaan koko Pohjois-Ruotsissa jotakin meteleitä on ehdottanut, että -Vadstenassa on pidettävä tarkastus." - -"Oli miten oli, mutta siitä emme saa vetäytyä pois; senjälkeen on -viisainta lähteä täältä." - -"Ruotsistako?" huudahti Luostari-Lassi. - -"Hän on hyvin selvästi antanut minun ymmärtää toivovansa sitä, emmekä -me, totta puhuen, voikkaan nykyään vaikuttaa täällä mitään." - -"Minä en niin hevin väisty." - -Näissä sanoissa oli uhkaa, ja Luostari-Lassin kädet puristuivat -nyrkkiin. - -"On sattunut asianhaaroja, jotka pakottavat teidät siihen." Näin -sanottuaan Possevino ojensi hänelle suuren, veljeskunnan kenraalin -sinetillä varustetun kirjeen. - -Jesuiitta kalpeni ja otti sen kumartaen. Hänen molemmat esimiehensä -loivat silmäyksen toisiinsa nähdessään, miten hänen kätensä vapisivat -hänen aukaistessaan kirjettä. - -Siinä mainittiin, että hänen sekä paavillisen legaatin piti palata -Roomaan tekemään tiliä siitä, että olivat niin epäviisaasti ja -huolimattomasti hoitaneet sitä tärkeätä tointa, jonka heidän -esimiehensä olivat heille uskoneet. - -Verkalleen hän kääri kirjeen kokoon ja jätti sen takaisin -Possevinolle. - -Yhtä kevyesti ja suosiollisesti kuin ennenkin sanoi tämä: - -"Maailman silmissä näyttäytykäämme samanlaisilta kuin ennenkin. -Tarkastuksen jälkeen matkustamme Stegeborgiin." - -Kumarrus oli Luostari-Lassin ainoa vastaus; oli helppo huomata, että -hän oli hämmästyksissään. - -"Jäätkö sinä, veliseni, tänne?" kysyi Possevino Warsewitzilta. - -"Jään, kuningattaren muiden hovisaarnaajain kera. Vähäinen lienee -toki vaikutuksemme täällä." - -"Voipa olla suurikin, jos ylläpidätte sitä uskoa, joka nyt elähyttää -nuorta kruununprinssiä." - -"Hän on ihmeteltävän lujamielinen." - -"Siihen ainoastaan voin perustaa toivoni täältä lähtiessäni." - -He erosivat. - -Myttyyn oli mennyt yritys Ruotsin kirkon saattamiseksi Rooman vallan -alaisuuteen. Pettynein toivein läksi paavin lähetti ainaiseksi -Ruotsista, suuri joukko katolisia pappeja mukanaan. - - - - -12. - -PONTUS DE LA GARDIE. - - -Suuri ja yleinen oli Ruotsissa tyytymättömyys sodankäyntiin Suomessa. -Se nieli valtion varat tuottamatta voittoa tai kunniaa. - -Juhanan mielestä Yrjö Boije vitkasteli aivan liiaksi, ja Horneille -hän ei koskaan voinut leppyä. Nyt piti löytää päällikkö, jolla olisi -kuninkaan luottamus ja joka samalla oli reipas ja pelkäämätön sekä -ennen kaikkea uuras. - -Sellaisen hän luuli saaneensa Pontus de la Gardiesta, mutta -- -olihan tämäkin ollut petturi. Voisihan hän antautua vihollisten -viekoiteltavaksi... ehkäpä Iivanan... Sentähden oli välttämätöntä -jo edeltäpäin sitoa hänet Ruotsiin niin lujilla siteillä kuin -mahdollista. - -Sofia Gyllenhjelm, kuninkaan äpärätytär, oli isänsä suuressa -suosiossa. Hän oli kuningattaren hovineitsyt ja oli päässyt monen -arvoisan perheen tuttavuuteen. Niissä hän oli tavannut tämän urhean -soturin ja rakastunut niinkuin moni muukin hänen reippaaseen -olentoonsa ja täydelliseen, ritarilliseen kohteliaisuuteensa. - -Ei ole varmaa, oliko Pontus herra samalla ihastuksella kiintynyt -Sofiaan, mutta hän oli liian hyvä valtiomies jättääkseen huomioon -ottamatta, mitä etuja tämä saattoi hänelle tuottaa, ja sentähden hän -lausui olevansa mitä syvimmästi kiitollinen, kun kuningas hänelle -tarjosi Sofian kättä. Morsian oli ylenmäärin onnellinen, ja molemmat -äskenkihlatut pyysivät, että häät vietettäisiin mahdollisimman pian. -Samalla oli Pontus de la Gardie nimitetty ylipäälliköksi Suomeen, ja -hyvin oivaltaen, miten vaihteleva onni on, hän tahtoi kernaasti saada -vakavan aseman itselleen Ruotsissa. - -Sanasta toimeen. Suurella komeudella vietettiin häät Vadstenan -luostarikirkossa luterilaisen käsikirjan mukaan. Saatiinpa paavin -lähettikin sinne saapuville paavilaisten suureksi harmiksi, nämä -kun pitivät sitä kirkon saastutuksena; ja kun juhlamenojen aikana -eräs parvekkeista luhistui maahan, niin he selittivät sen taivaan -rangaistukseksi. - -Sulhanen sai useita läänityksiä, tiluksia ja kartanoita, ja hän piti -erittäinkin huolta siitä, että kaikki oli valmiina matkaa varten -Suomeen. - -Vähäinen ei ollut suinkaan ällistys, kun hänen nuori puolisonsa -selitti tahtovansa seurata häntä. Turhaa oli kaikki puhe siitä, että -saattoi syntyä meritappelu ja että oleskelu yksin oudossa kaupungissa -ja vieraassa maassa olisi ikävää. Sofia vastasi sietävänsä ennen -mitä tahansa kuin voivansa erota puolisostaan. De la Gardie myöntyi -lopulta, etenkin kun kuningaskin näytti olevan sitä mieltä. Oli -jotenkin selvää, että hän oli kehottanut Sofiaa. - -Vaikeata oli kyllä ottaa hänet mukaan, mutta mitä tehdä? Parasta -ottaa asiat niin huolettomalta kannalta kuin suinkin. Pontus de la -Gardie oli jo aikoja sitten tullut siihen kokemukseen, että taakkaa -on kannettava niin kauan kuin on pakko, mutta että se on heitettävä -heti, kun se käy laatuun, ja sitten sopii käyttää vapauttaan miten -haluaa. - -Matkalle suoriuduttiin elokuussa 1580. Suunnattiin suoraan -Liivinmaahan. Räävelissä de la Gardie hankki puolisolleen -sopivan asunnon ja seurueen ja jätti hänet sitten rukouksista ja -vastaväitteistä huolimatta. - -Muutaman hyvin varustetun aluksen kera hän purjehti itään päin -Viipuriin, Ruotsin äärimäiseen rajalinnoitukseen. - -Sitä vastassa oli Venäjän puolella Käkisalmi eräällä niemekkeellä -siinä, missä Vuoksenvirta Saimaasta laskee Laatokkaan. Sekä linnan -että kaupungin varustukset olivat pääasiassa puusta, mutta toiselta -puolen oli itse paikka erittäin sopiva ja toiselta puolen taas -piiritystaito siihen aikaan niin vähäinen, että mitkään yritykset -linnoituksen valloittamiseksi eivät olleet tähän asti onnistuneet. -Nyt sen hetki oli lyönyt. - -De la Gardie pommitutti kaupunkia hehkuvilla kuulilla. Vaikutus oli -hirveä, monta taloa syttyi palamaan, ja kaikki sammutusyritykset -olivat turhat. - -Onnettomilla asukkailla oli valittavanaan kaupungissa riehuva tuli -ja sen ympärillä kolmella taholla meri, neljännellä ruotsalaisten -miekat. Suuri joukko paloi, vielä useammat saivat surmansa aalloissa, -2,000 miestä kaatui taistelussa, ja kaupunki valloitettiin. Linnan -päällikkö antautui saaden itselleen ja miehistölleen luvan lähteä -vapaasti. - -Tämä tapahtui marraskuun 1 p:nä 1580. Yrjö Boije ja Kaarle Horn -olivat saapuneet sinne tuoden lisävoimia. De la Gardie asetti Boijen -linnan päälliköksi; Kaarle Hornin hän otti mukaansa. - -Nämä molemmat sopivat oivallisesti yhteen. Kaarle Horn, joka oli -paljon nuorempi, näki Pontus herrassa mielikuvituksensa luoman -ihanteen. Hän oli pelkäämätön vaaran hetkellä, päättävä kaikissa -toimissaan, arkailematon, kun hänen tuli lausua mielipiteensä, ankara -velvollisuuksiensa täyttämisessä, mutta lepohetkinä hyvä toveri. -Ystävien kesken hän oli avomielinen ja suora. Hän saattoi mukautua -millaisiin kieltäymyksiin tahansa, kun asiat niin vaativat, mutta -hyvää pöytää hän ei suinkaan halveksinut suhteessa eikä toisessa. - -Nuori Horn taas miellytti Pontus herraa. Hänestähän voisi saada -jotakin, saada jonkun, joka ymmärtäisi häntä ja jolle hän voisi -ilmaista ne suunnitelmat, mitä mielessään liikkui. - -Talvi näytti käyvän ankaraksi, mutta Pontus herra arveli väen -hyvinkin tarvitsevan lepoa. - -Yrjö Boije tuumi kyllä, että muualla olisi voinut olla mukavampaa -ja että täällä oli muonavarain puute. Mutta mitäpä tämä asia häntä -liikutti? Kuinka paljon hän aikoinaan olikaan saanut muistutuksia -vitkasteluistaan, ja nyt kävi ranskalainen talvimajoihin paljon ennen -kuin talvi oli alkanutkaan. Samapa se hänen puolestaan. - -Sillävälin käyskenteli Pontus herra joka päivä yltympäri sotamiesten -kesken puhutellen heitä ystävällisesti ja kehotellen heitä, käskien -heitä pitämään hyviä päiviä niin kauan kuin se kävi laatuun; huonot -ajat tulevat kyllä nekin. Hän kiitti kaikkea, mikä ansaitsi kiitosta, -moitti jokaista laiminlyöntiä, mutta teki sen niin, että sellaista -harvoin uudistui. Sotamiehet suorastaan jumaloivat häntä. - -Päällystössä kadehdittiin suuresti häntä, ulkomaalaista. Häntä -pidettiin kyllä suuressa arvossa taitavana päällikkönä, mutta... -aina kun hänestä puhuttiin, tuli tuo kiusallinen mutta... Jos hän -sitävastoin oli itse mukana, rupatti hän ja kertoili juttujaan tai -osoittautui niin toverilliseksi ja osaaottavaksi, että kaikki vallan -ihailivat häntä. Jokainen paloi halusta saada hänen lippujensa alla -niittää uusia laakereita. - -Hän puolestaan luotti vain Kaarle Horniin. Myöhäiseen yöhön he -saattoivat istua yhdessä juttelemassa ja toisinaan lukemassa, -toisinaan tarkastamassa kompassia. Siitä he eivät puhuneet -kenellekään, mikä heillä oli tarkoituksena. - -Sillä välin pakkanen yhä kiihtyi; järvet ja joet, vieläpä merikin -jäätyivät. Pontus de la Gardie ja Kaarle Horn tekivät pitkiä -retkiä. Joka kerta palatessaan he näyttivät aina iloisemmilta -ja tyytyväisemmiltä, olipa se sitten raitisten tuulien tai muun -vaikutusta. - -Saipa arvoitus lopulta ratkaisunsa. Eräänä päivänä ylipäällikkö -antoi käskyn, että koko sotajoukon tuli kuormastoineen kaikkineen -olla lähtökunnossa; ja eräänä aamuna, kun pakkanen oli tavallista -purevampi, komennettiin lähtöön. Matkan määrästä ei tiennyt kukaan, -mutta Pontus herra suuntasi Kaarle Hornin ja lähimpien miestensä -kanssa lahden jäälle, ja sotajoukko seurasi perässä. - -Se oli kummaa kulkua: kompassi oli ainoana oppaana. Pureva -pakkanen pakotti kulkemaan nopeasti, lepohetket olivat lyhyet ja -harvalukuiset. Ylipäällikkö oli kaikkialla saapuvilla; toisinaan -hän kiidätti koko penikulman takaisinpäin vain pitääkseen silmällä, -että kaikki olivat mukana. Häntä tervehdittiin eläköönhuudoilla, -ja hän laski leikkiä ja laverteli kuin olisi oltu huviretkellä. -Saavuttiin maihin, ja siellä vihdoinkin saivat sekä ihmiset että -eläimet levähtää, mikä jo oli kylläkin tarpeellista. Mutta taaskin -suoriuduttiin matkaan, Suomenlahdelle, suoraan Inkerinmaata kohden. -Kaikkiaan oli kuljettu 50 penikulmaa, matkan määränä oli Wesenbergin -linnoitus. - -Suuri oli siellä hämmästys. Linna, joka oli vanha, lujasti muurattu -rakennus ristiritarien ajoilta, oli vahvasti varustettu, ja sinne -vetäytyivät venäläiset suojaan. Ruotsalaisten hehkuvat kuulat -sytyttivät sen, mutta tuli tukahutettiin ja muurit seisoivat -entisellään. - -Sitä ennen oli Pontus herra jo käskenyt lähettää Räävelistä -suuren tykin itselleen. Sen saavuttua alkoi heti pommitus, ja kun -ruotsalaiset maaliskuun 4 p:nä 1581 valmistautuivat rynnäkköön, -antautui linna, kun sen miehistölle myönnettiin vapaa lähtö. - -Seuraava hyökkäys tehtiin Tolsborgin linnoitusta vastaan, mutta -siellä antautuivat säikähtyneet venäläiset heti samoilla ehdoilla. -Sekä Wesenbergiin että Tolsborgiin määräsi Pontus herra miehistön ja -päällikön. - -Sisä-Venäjälle tehtiin partioretki ja siellä poltettiin Sorinakin -kaupunki. De la Gardie marssi takaisin Suomenlahden poikki Suomeen -maaliskuun lopulla yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja sitten hän -matkusti heti Tukholmaan neuvottelemaan kuninkaan kanssa seuraavasta -sotaretkestä. - -Ankarasti ahdistivat venäläisiä tähän aikaan tataarit ja urhea Stefan -Batori, joka arveli, että tilaisuutta oli käytettävä. De la Gardien -ehdotuksesta Juhana varusti joltisenkin sotajoukon, jonka keralla -urhea herra taas purjehti Liivinmaahan. - -Sillä aikaa oli Kaarle Horn hoitanut ylipäällikkyyttä. Pienellä -sotajoukollaan hän valloitti linnoituksen toisensa perästä. Lode -valloitettiin heinäkuun 22 p:nä 1581; venäläiset jättivät linnan, -mutta päällikkö, joka ei tahtonut palata isänmaahansa, siirtyi -Ruotsiin vaimoineen ja lapsineen. Wickelissä ei miehistö uskaltanut -edes odottaa vihollisen tuloa, vaan sytytti itse linnan tuleen paeten -Pernauhun. Onni oli kääntynyt. Voitto seurasi ruotsalaisia, mihin -tahansa he kääntyivätkin. - -Hapsalissa, maan pääkaupungissa, tekivät venäläiset aluksi urheata -vastarintaa, mutta tahrasivat maineensa säälimättömällä julmuudellaan -aseettomia asukkaita kohtaan. Niinpä kerrotaan, että eräs venäläinen -nainen oli murhannut seitsemän liiviläistä lasta. Kiivaan vastarinnan -jälkeen avattiin linnan portit ja se antautui, kun miehistölle -myönnettiin vapaa lähtö. - -Samaan aikaan saapui de la Gardie vereksine sotavoimineen Ruotsista. -Tuskin oli hän noussut maihin Räävelissä, kunhan jo riensi Hornin -avuksi. Silloin oli tällä jo linna vallassaan. - -Heti senjälkeen kiiruhtivat de la Gardie ja Kaarle Horn Narvaan. Tämä -tärkeä kauppakaupunki oli suureksi osaksi kaikkien Venäjän tarpeiden -varastopaikkana. Lyhyessä ajassa oli se tullut varsinaisen kaupan -pääpaikaksi, ja suuremmaksi varmuudeksi oli se ympäröity kolmen sylen -paksuisella muurilla. - -Ruotsalaisille oli erittäin tärkeätä saada tämä kaupunki haltuunsa. -De la Gardie saapui syyskuun 3:ntena, ja seuraavana päivänä alkoi -pommitus, jota kesti taukoamatta 6:nteen päivään asti, jolloin muuri -useissa kohdin oli rauennut. Neljäsataa venäläistä pyssymiestä tuli -kaupungille avuksi, mutta heidät lyötiin ja karkoitettiin. - -Klaus Fleming, joka oli tuonut mukanaan piiritystykistön ja osan -sotaväkeä, sulki sataman; ja sen teki tämä ankara herra niin -perusteellisesti, ettei siitä olisi kissakaan päässyt lävitse. - -Kun kaupungin miehistö oli hyljännyt de la Gardien ehdotuksen, -että he saisivat lähteä vapaasti, kutsuttiin sotajoukko koolle -ja sotilaille ilmoitettiin, että nyt tehdään heti rynnäkkö ja -että kaupunki jätetään neljäksikolmatta tunniksi vapaasti heidän -ryöstettäväkseen; kuitenkin oli kirkkoja ja naisia säästettävä. -Niiden, jotka halusivat ottaa osaa rynnäkköön, tuli ilmoittautua, -sillä päällikkö ei tahtonut mukaansa muita kuin vapaaehtoisia ja -urheita miehiä. Ainoastaan ne, jotka ottivat osaa rynnäkköön, saivat -olla osallisina ryöstössä. Se, joka muuten anasti jotakin saalista, -sai luovuttaa sen muille. - -Silloin huusivat kaikki, ylhäiset ja alhaiset, vanhat ja nuoret, -sotilaat ja kuormarengit, tahtovansa olla mukana. He saivat itse -valita päällikkönsä ja itse kärsiä seuraukset. Venäläiset tekivät -kiivasta vastarintaa; monta kaatui, mutta niin suuri oli hyökkääjäin -into, että he tunkeutuivat kaupunkiin muurin aukoista. - -Syntyi kauhea verilöyly; ruotsalaiset saivat suuren saaliin sekä -ruutia ja tykkejä että muita sotatarpeita. - -Seurasi sitten Ivangorodin, Jaman, Kaporien ja Savonlinnan valloitus. - -Uskollisesti oli Kaarle Horn seurannut de la Gardieta, usein -noudattanut hänen käskyjään ymmärtämättä niitä; nyt sanoi Pontus -herra hänelle: "Pyydä mitä tahdot." - -"Pyydän saada aina seurata sinua?" - -"Mitä tahansa, mutta älä sitä." - -"Miksi en?" - -"Se vain lamauttaisi ajatuskykysi ja tekisi sinut epäitsenäiseksi." - -"Sinusta opin joka päivä." - -"Sinä olet ennen toiminut omin päin; toimi niin vastedeskin." - -"Olen menettänyt itseluottamukseni." - -"Se palautuu. Asetan sinut päälliköksi Narvaan, siinä saat kyllä -ajattelemista." - -"Koetan parastani." - -Niin he erosivat. De la Gardie palasi sotajoukkoineen Rääveliin, -tullen sinne juhlakulussa Lucian päivänä ratsuväkensä etunenässä -kellojen soidessa ja kansan riemuitessa. Nikolainkirkossa -polvistuivat niin monet kuin sinne suinkin mahtui kiittämään Jumalaa, -joka oli antanut voiton sotaretkellä. Senjälkeen pidettiin saarna ja -veisattiin kiitosvirsi. - -Sotilaat ja porvarit syleilivät toisiaan ilokyynelten virtaillessa. -Vihdoinkin rohjettiin toivoa parempia aikoja, jolloin maanviljelys ja -kauppa taas kukoistaisivat. Pontus de la Gardien nimi oli kaikkien -huulilla; hän oli virolaisten pelastaja, venäläisten kauhistus. -Viimemainitut panivat hänen nimensä litaniaan kaiken sen pahan oheen, -josta he rukoilivat Jumalaa heitä varjelemaan. - -Herra Pontus oli lähettänyt erityisen pikalähetin ilmoittamaan -rouvalleen Sofialle tulostaan ja pyytänyt häntä tulemaan kirkkoon -tapaamaan häntä, mutta häntä ei näkynyt. - -Puolisonsa asunnon portilla hän sanoi kiitellen hyvästit -upseereillensa. Vähälukuinen palvelijakunta seisoi siinä hänen -käskyjään odotellen. Hän meni nopeasti sisään. - -Huoneet olivat tyhjät, ei kukaan ollut häntä vastassa. Hän meni -eteenpäin. Silloin hän näki erään naisen seisovan selin häneen -kultapukimissa ja kimaltelevat jalokivet ja helmet päässä. - -Tämä kääntyi nopeasti; se oli Sofia. Hänen poskensa olivat kalpeat -hänen silmänsä itkettyneet, mutta ne säkenöivät sittenkin, ja rinta -kohoili väkinäisesti. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi Pontus herra hämillään. - -"Sitä vielä kysytte!" huudahti Sofia kiihkeästi. "Eikö minua, -kuninkaan tytärtä, ole kohdeltu kuin halveksituinta naista -Räävelissä?" Nyyhkytykset tukahuttivat hänen äänensä. - -"Kuka on sellaista uskaltanut?" - -"Arvoni vaatisi, että puolisoni olisi juhlallisesti vienyt minut -kirkkoon kiitosjumalanpalvelukseen. Korkealta isältäni olin -saanut tämän puvun tällaisia tilaisuuksia varten. Miten ylpeänä -pukeuduinkaan siihen; ja kun huudettiin 'nyt kulkue tulee', silloin -sykki sydämeni ilosta ja ylpeydestä! Se ei kuitenkaan kääntynyt -tänne, vaan meni suoraan kirkkoon. Päällikön silmät olivat kiintyneet -kaikkiin kauniisiin naisiin, jotka ihastuneina katselivat häntä, ja -noiden kevytmielisten tähden hän unhotti sen, jolle ennen kaikkea oli -velvollinen osoittamaan rakkautta ja kiitollisuutta." - -Keskeyttämättä hän olisi saanut jatkaa paljon kauemminkin, niin -hämmästynyt oli Pontus herra. Mutta eräs sana sattui erityisesti -hänen korvaansa, ja hän huudahti: "Kiitollisuuttako?" - -"Saathan sinä kiittää juuri minua asemastasi ja nauttimastasi -korkeasta arvosta!" - -"Ei, tämä menee liian pitkälle!" tiuskaisi Pontus herra melkein -vihoissaan. "Kokonainen kaupunki riemuitsee minun tänne-tulostani, ja -kotonani kohdellaan minua kuin pahantekijää. Mitä teidän sukuperäänne -tulee, niin siitä kannattaa puhua hyvin vähän. Jääkää tänne tai -menkää Ruotsiin, miten teitä vain huvittaa, mutta minua ette näe -enää." - -Hän aikoi lähteä huoneesta, mutta Sofia juoksi hänen eteensä, -heittäytyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. - -Se oli vain mustasukkaisuutta! sanoi Sofia. Kaikki naiset kilpailivat -hänen miehensä suosiosta... Hän oli epäluuloinen, koska luuli, ettei -Pontus herra rakastanut häntä... Jos tämä nyt menisi, niin hän -surmaisi itsensä. - -Ei ole niin varmaa, olisiko herra Pontus joka suhteessa ollut yhtä -taipuvainen, mutta riitaantuminen Sofian kanssa synnyttäisi ehkä -selkkauksia ja herättäisi kuninkaassa epäluuloja. Se voisi katkaista -hänen loistavan uransa, ja kunnianhimoansa tyydyttääkseen Pontus -de la Gardie alistui kaikkeen; sentähden hän syleili Sofiaansa, -tyynnytti hänen mieltänsä ja koetti saada hänet palaamaan Ruotsiin. - -Siinä suhteessa oli Sofia kuitenkin taipumaton. Hänen täytyi saada -olla miehensä läheisyydessä, ero tästä olisi hänen kuolemansa. - -Sen sijaan hän lupasi, ettei vastedes enää tule tapahtumaan mitään -tällaista ja että hän tahtoi tästälähin kärsiä ja salata tuskansa, -olivatpa ne miten katkeria hyvänsä. - -Pontus herra ajatteli itsekseen, että avioliitto oli sentään hyvin -kiusallinen ies; onneksi hänen ei tarvinnut jäädä Rääveliin, ja hän -päätti vakaasti, ettei sinne vallan pian palaja. - -Ruotsissa herättivät de la Gardien voitot melkein yhtä suurta iloa -kuin Räävelissäkin, etenkin kuninkaassa. Hän lähetti hänelle sekä -rahoja että kunniamerkkejä jaettavaksi palkintoina sotaväelle. -Mutta turhamainen kun oli, liitti hän arvonimeensä heti valloitetut -maakunnat eikä tahtonut suostua rauhaan, ellei saisi pitää näitä -maita hallussaan. - -Pontus herra kirjoitti hänelle, että hänen rauhan tähden pitäisi -luopua niin vähäpätöisistä valloituksista; mutta se oli turhaa. - -Venäjällä synnytti ruotsalaisten menestys yleistä pelkoa, Puolassa -kateutta. Stefan Batori sanoi, että ruotsalaiset eivät olisi -valloittaneet mitään, ellei hän olisi antanut Venäjän pääarmeijalle -tekemistä toisaalla. "Minä lasken verkot", sanoi hän, "mutta Juhana -korjaa saaliin." - -Tsaari Iivana halusi nyt rauhaa, mutta ei semmoisilla ehdoilla, -jommoisia Juhana asetti. Hän turvautui silloin juoneen, kirjoitti -paaville kääntyneensä katoliseen uskoon ja pyysi hänen välitystään. -Se onnistui. Possevino pantiin lähettilääksi; Juhana kutsuttiin -ottamaan osaa rauhankeskusteluihin. Mutta ylvästellen saamistaan -voitoista hän esitti niin suuria vaatimuksia, että Stefan ja Iivana -tekivät keskenään sopimuksen, jonka mukaan kumpainenkin saisi pitää -omanaan mitä voisi ruotsalaisilta Virossa anastaa. - -Juhana suuttui sekä lankoonsa että Possevinoon, ja kun hänellä ei -ollut tilaisuutta lähettää lisävoimia Ruotsista, käski hän käymään -alituista hävityssotaa Venäjää vastaan. - -De la Gardiella oli useimmiten menestys, mutta hänen mielensä -katkeroitui, kun ei otettu ollenkaan huomioon hänen kehotuksiaan, -että tehtäisiin rauha eikä luotettaisi epävarmaan sotaonneen. -Tämä meni niin pitkälle, että hänen saksalaisia ja skottilaisia -palkkasotureita tyydyttääkseen täytyi omalla vastuullaan lainata -rahoja sekä pantata vitjoja ja koristeita. - -Horjuvaisena kuten ainakin antoi Juhana toisella kertaa käskyjä, -jotka hän toisella kertaa peruutti, mutta silloinpa ei Pontus herra -häikäillytkään sanoa hänelle purevia totuuksia. Kerran hän huomautti: -"Liivinmaan aatelisto ei ole kuninkaalle oikein suosiollinen"; -toisella kertaa taas: "Teidän kuninkaalliselle majesteetillenne on -suureksi häpeäksi ja häväistykseksi, että ensin käsketään ottaa -jotakin ja sitten kohta hämäräin kulkupuheiden nojalla antaa -se takaisin; sentähden minä suuresti kummastelen, kuka teidän -majesteetillenne antaa sellaisia neuvoja", j.n.e. - -De la Gardie piti sotaa nyt jo liian epäkunniallisena, jonkatähden -se hänestä myöskin oli kadottanut kaiken viehätysvoimansa. Tulipa -sitten vielä lisäksi, että hän tunsi olevansa onneton avioliitossaan. -Hänen puolisonsa sietämätön mustasukkaisuus kiusoitti häntä. Vastoin -hänen tahtoansa pakottivat olosuhteet hänet viipymään pitkän ajan -Räävelissä, ja se vakoilu, jota Sofia harjoitti, vei useinkin -tuloksiin, jotka antoivat aihetta hyvin kiusallisiin perhekohtauksiin. - -Vihdoin hän sanoi puolisolleen ankaran vakavasti jättävänsä sekä -hänet että kuningas Juhanan, ellei saanut nauttia vapauttaan; täällä -ei nyt enää ollut mitään häntä pidättämässä. Sofia rouva lupasi -alistua kaikkeen. Viettikö hänen herransa sen jälkeen ehkä vieläkin -vapaampaa elämää, jota hän suri, vai oliko hänen terveytensä ehkä jo -ennemmin murtunut, se jääköön ratkaisematta, mutta Sofia kuoli alussa -vuotta 1583, synnytettyään pojan, sittemmin kuuluisan Jaakko de la -Gardien. - -Suriko Pontus herra häntä, on epätietoista; paljon luultavampaa on, -että hän oli iloinen päästessään vapaaksi hänestä. Poika jätettiin -naisten hoivaan; nyt Pontus herra taas sai nauttia vapaudestaan. - -Sekä sotaa että rauhanhieromista jatkettiin. Hyökkäys Pähkinälinnaa -vastaan, jossa de la Gardie ei ollut osallisena, ei onnistunut; -lisäksi tuli Puolan uhkaava käytös, joka kaikki sai kuningas Juhanan -rauhallisempaan ajatustapaan. Tataarit uhkailivat Venäjää, ja siellä -pyrittiin sentähden sopuun Ruotsin kanssa. - -Vihdoinkin määrättiin rauha tehtäväksi Pliusassa, puolitoista -penikulmaa Narvasta, toukokuun 9 p:nä 1583. Mutta ei sovittu siitä, -kuka ottaisi ensi askeleen rauhankeskustelujen alkamiseksi, ja -sitten keksittiin semmoinen temppu, että asetettiin venäläisten ja -ruotsalaisten teltat lähekkäin, ovet vastakkain ja niiden väliin -pöytä, jonka ääressä lähettiläät istuivat kukin teltassaan. - -Siinä tehtiin välirauha kolmeksi kuukaudeksi. - -Toinen kokous pidettiin elokuun 10 p:nä 1583. Silloin pitennettiin -välirauha kolmeksi vuodeksi. Kolmas kokous oli marraskuun 5 p:nä -1583; siinä tarjosivat venäläiset Ruotsille Vironmaan ja Narvan sekä -kauppaoikeuden koko Venäjällä. Nämä olivat Ruotsin lähettilästen -mielestä hyvät ehdot, mutta Juhana vaati paljon enemmän. Sovittiin -kahden viikon miettimisajasta, ja Ruotsin lähettiläät palasivat -veneessä Velika-jokea myöten Narvaan. Vanhassa aluksessa oli kaksi -tykkiä, jotka laukaistiin matkustajain kunniaksi; tällöin särkyi yksi -pohjalauta ja siihen syntyi joltinenkin reikä. Sen päällä oli joukko -matkatavaroita, joten sitä ei huomattu heti. Kun vesi syöksyi sisään, -heittäytyivät soutajat veneen laidalle ja vene kaatui. Useat uivat -maihin, toisia pelastettiin, mutta kahdeksantoista hukkui, niiden -joukossa Pontus de la Gardie. - -Hänet haudattiin Räävelin Nikolainkirkkoon ja hänelle pystytettiin -marmoripatsas. - - - - -13. - -PERHEKUVAUS. - - -Juhanasta ei ollut ensinkään vastenmielistä, että katoliset lähtivät -pois; nyt oli hänellä tilaisuus vapaasti hommailla liturgioinensa. - -Kuningatar johdettiin mikäli mahdollista harhaan. Kuninkaan tarkoitus -ei kyllä ollut erota kokonaan paavista, mutta hän tahtoi vain -pakottaa hänet erinäisiin myönnytyksiin, ja kun niihin oli suostuttu, -kutsuttaisiin katoliset papit takaisin. - -Katariina oli liian heikko ajattelemaan kaukaisempia asioita. -Ne katoliset jäivät jäljelle, jotka kuuluivat hänen lähimpään -ympäristöönsä, ja sentähden hän luuli, että kaikki muukin oli hyvällä -kannalla. - -Riitaisuuksia kuninkaan ja herttuan välillä jatkui edelleen; toinen -ei tehnyt toiselle pienimpiäkään myönnytyksiä. - -Turhaan Juhana vetosi kuninkaallisiin oikeuksiinsa. Kaarle ei -suostunut siihen, että niitä pienimmässäkään määrässä sovellettiin -herttuakuntaan; se kuului yksinomaan hänelle, ja alamaistensa isänä -hän hoiti sitä. - -Mariestadin ja Mariefredin kaupungit perustettiin, ja molemmat saivat -nimensä hänen jumaloidusta Mariastaan. - -On merkillistä, miten hänen raudankova tahtonsa taipui pehmeäksi -kuin vaha hänen puolisonsa pienissä kätösissä. Hän koetti arvata ja -jo ennakolta täyttää puolisonsa toiveet, eikä kukaan muu kuin Maria -olisi voinut saada häntä suopeammalle kannalle veljeänsä kohtaan, -jota hän vuosi vuodelta piti yhä pienemmässä arvossa. - -Vuonna 1580 Maria synnytti tyttären, jonka Kaarle äitinsä mukaan -nimitti Margareetaksi. Lapsi oli heikko ja kivulloinen sekä eli vain -muutamia vuosia. - -Marialleen hän aukaisi sydämensä, Marialleen hän ilmaisi ajatuksensa, -hänen kanssaan hän neuvotteli, mitä piti tehtämän maan tilan -parantamiseksi ja kansan valistamiseksi. Ja Maria koetti katsoa -asioita hänen silmillään ja omaksua hänen ajatustapansa. - -Ollen itse kasvatettu evankeliseen uskoon hän hyväksyi sen, että -Kaarle otti vastaan ne protestanttiset papit, jotka etsivät suojaa -herttuakunnasta; hän ei kuitenkaan tahtonut, että herransa kovin -sanoin vastaisi veljensä ankariin määräyksiin, että heidät oli -heti lähetettävä takaisin. Mutta joskaan hän ei voinut estää häntä -kiivaasti vastaamasta, tulivat vastaukset kuitenkin hänen tähtensä -lievemmiksi kuin mitä Kaarle itse oli tahtonut. - -Jo alusta pitäen oli Maria ruvennut kirjeenvaihtoon kälynsä -kanssa, ja muutamien vuosien kuluessa olivat molemmat todellisia -rauhanvälittäjiä miestensä kesken. - -Sillä aikaa leskikuningatar oleskeli Strömsholmassa. Sukulaisia ja -ystäviä oli enimmäkseen siinä pienessä hovissa, minkä hän oli koonnut -ympärilleen. - -Leskikuningatar oli liian viisas sekaantuakseen politiikkaan. -Täydellä vakaumuksella hän riippui puolisonsa uskossa, ollen tässä -suhteessa herttuan puolella. Tämän väkinäistä menettelyä ei hän kyllä -voinut ensinkään hyväksyä, mutta hän toivoi nyt, että Marian vaikutus -lieventäisi hänen kiivaan luonteensa purkauksia. - -Elisabet oleskeli enimmäkseen hänen luonansa. Tukholman linnassa oli -elämä liian tahditonta häntä viehättääkseen. Hänellä oli kyllä oma -hovinsa, mutta sekä kuningas että kuningatar tahtoivat toimittaa -sinne suosikkejaan, ja nämä eivät suinkaan olleet henkilöitä, jotka -häntä miellyttivät. - -Kaksitoistavuotias Annakaan ei miellyttänyt häntä, tai sanokaamme -suoraan, että tytön vaihteleva luonne kauhistutti Elisabetia. - -Ei ainoastaan hänen ulkomuotonsa muistuttanut Ceciliaa, vaan -myöskin nuo yhtäkkiset vaihdokset ilosta suruun, mitä vilkkaimmasta -hilpeydestä vakavuuteen ja jäykkyyteen. Onneksi eleli nuori neiti -vallan toisissa olosuhteissa, ja hänen ehdoton luottamuksensa veljeen -saattoi olla hänelle hyvänä suojana kaikkia kiusauksia vastaan. - -Strömsholmassa, hänelle nykyään niin rakkaan Katariinan luona, hän -sai olla vapaana tällaisista vastenmielisyyksistä. - -Katariinan kanssa hän saattoi keskustella tuosta tärkeästä -kysymyksestä, mennäkkö naimisiin vai eikö. - -Sydämessään hän tunsi taipumusta herttua Kristofferiin, mutta Sofian -onneton avioliitto väikkyi aina aaveen tavoin hänen mielessään. - -Katariinan neuvosta oli hän kuitenkin tehnyt päätöksensä. -Mecklenburgiin oli lähetetty kirje, ja kesällä oli vietettävä -häät Tukholman linnassa, mutta herttuaa kehotettiin tulemaan -leskikuningattaren luo Strömsholmaan morsiantansa tapaamaan. Sieltä -heidän oli määrä matkustaa yhdessä pääkaupunkiin. - -Sitä ennen täytyi hänen kuitenkin vielä saada kerran nähdä rakas -sisarensa, joka nykyään, kun miehensä oli karkoitettu valtakunnasta, -alati oleskeli Ekolmsundissa jumaloidun poikansa kanssa. - -Sinne matkusti Elisabet, ja hänet otettiin avosylin vastaan. - -Sofia oli virkeämpi kuin pitkään aikaan, ja ilo siitä, että hän sai -nähdä rakkaan sisarensa, oli ainakin hetkiseksi tehnyt hänet melkein -terveeksi. - -Miten paljon heillä olikaan toisilleen kertomista! Pöyhkeästä, -ylpeästä Sofiasta oli tullut nöyrä nainen, joka ei elämältä mitään -vaatinut. - -"Vain yksi rukous minulla on", sanoi hän, "että rakkaan poikani -kävisi hyvin elämässään; hänen tähtensä tahdon mielelläni kärsiä -vaikka mitä." - -Kun Elisabet sitten rohkeni väittää, että hän hemmotteli poikansa -piloille, vastasi sokaistu äiti: - -"Hän on ainoa aarteeni maan päällä. Voisinko kieltää häneltä mitään?" - -Nuori Kustaa oli tavattoman kaunis lapsi. Vaaleat kiharat ympäröivät -hänen päätään, ja hänen sinisilmissään oli toisinaan lempeä ilme, -mutta olipa toisinaan rajuuttakin sekä katseessa että kasvojen -eleissä, ja silloin hän muistutti suuresti isäänsä. Silloin hän -kohteli pahoin sekä palvelijoita että eläimiä, ja kun äiti ei -suvainnut häntä kuritettavan, pakenivat kaikki häntä. - -Turhaan Elisabet tästä huomautti. Sofia ei tahtonut kuullakkaan -mitään semmoista. - -Eräänä päivänä kuulivat sisarukset huutoa ja melua linnanpihalta, ja -kun he kiiruhtivat ikkunaan, näkivät he, että tallimestari esteli -tuota yksitoistavuotiasta poikaa nousemasta hurjan hevosen selkään. - -Vimmoissaan siitä, ettei saanut mitä tahtoi, tempasi pikku riiviö -miekan tupestaan ja iski kerran toisensa perästä palvelijaa kohden, -joka väisteli nopeasti. - -Herttuatar huusi, tempasi ikkunan auki ja käski tallimestarin antaa -hevosen. - -Poika hyppäsi heti selkään, mutta kun pikku herra ei voinutkaan -hillitä hevosta, heitti se hänet melkein heti maahan, jossa hän -makasi tajutonna, liikahtamatta. - -Herttuatar huudahti kauhusta ja hyökkäsi rappusia alas. - -Ei kukaan ollut uskaltanut mennä poikaa lähelle. Kaikki seisoivat -hämillään ja säikähdyksissään. - -Herttuatar kumartui alas ja kuunteli, sitten hän otti hänet syliinsä -ja kantoi linnaan. - -Tajunta palasi muutaman tunnin kuluttua. - -Ei kukaan muu kuin äiti saanut pitää huolta hänestä, ja kun tämä -tahtoi estää häntä liian aikaisin nousemasta jalkeille, löi hän -äitiään, ja tämä sieti sen kärsivällisesti. - -Hänellä ei ollut enää aikaa seurustella Elisabetin kanssa, ja suru -sydämessä matkusti tämä pois. - -Herttua Kristoffer oli jo ehtinyt saapumaan Strömsholmaan ja oli itse -häntä vastaanottamassa. - -"Niin, vie minut täältä", sanoi Elisabet, "minä olen kärsinyt liian -paljon tahtoakseni kauemmaksi aikaa jäädä tänne." - -Katariina seurasi äskenkihlattuja, ja Tukholmassa vietettiin häät -kaikessa yksinkertaisuudessa, ehkäpä osittain kuningattaren sairauden -tähden, mutta enimmän ehkä sentähden, että prinsessa Elisabet halusi -niin. - -Senjälkeen kävivät vastanaineet tervehdyksellä herttuan luona, josta -ei ollut saavuttu häihin. - -Komeasti otti Kaarle heidät vastaan. Hän oli tähän aikaan itse niin -onnellinen, että mielellään tahtoi valmistaa iloa muillekin. - -Ja hänen hyvä enkelinsä, niinkuin hän Mariaansa nimitti, eli niin -yksinomaan häntä varten, että saattoi aivan kirjaimellisesti sanoa -hänen lukevan miehensä silmistä tämän ajatukset ja arvaavan hänen -toiveensa. - -Molemmat herttuat sopivat hyvin keskenään. Kummankin luonteessa oli -rehellistä vakavuutta, ja molemmille hymyili tulevaisuus loistavan -värisenä. - -Vain muutamia harvoja, mutta suloisia päiviä he saivat viettää -yhdessä. - -Eron hetkellä sanoi herttua Kristoffer: "En voi teille toivoa -suurempaa onnea kuin teillä jo on, olkoon se vain pysyväinen." - -"Ole lujana uskossasi, kunnioita ja rakasta herraasi, niin elämäsi on -vankalla pohjalla", virkkoi Kaarle jäähyväishetkellä sisarelleen. - -Nuorten saapuessa Tukholmaan tahtoi Juhana tietää, mitä uutta -Kaarleen kuului. - -Mutta he tiesivät kertoa vain niin suuresta perheonnesta, että hän -pian väsyi siihen ja antoi heidän heti senjälkeen matkustaa. - -Viisi komeata laivaa oli varattu viemään nuorta paria Wismariin, -ja tykkien jyskyessä sekä kaikin puolin juhlallisesti tapahtui -Tukholmasta lähtö. - - * * * * * - -"Kaikki ovat onnellisia, kaikki saavat mitä heidän sydämensä halajaa, -minä vain olen yksin ja hyljättynä, ilman ystäviä, voimatta luottaa -kehenkään!" - -Näin valitteli kuningas ja syystä kylläkin. Mitään ystäviä ei hänellä -ollut, ja hänen uskottujansa, Juhana Henrikinpoikaa y.m., saattoi -pikemmin pitää hänen kätyreinään ja palvelusjuhtinaan. - -Miten olikaan hän koetteeksi mukautunut muiden toiveita noudattamaan! - -Kun katolinen kirkko velvoitti häntä paastoomaan keskiviikkoisin, -sentähden että hän sennimisenä päivänä oli murhauttanut veljensä, -niin hän oli vuosi vuodelta noudattanut sitä, mutta vapaaksi hän -ei ollut päässyt siitä tuskasta, joka aina tuontuostakin yhtäkkiä -ahdisti häntä hänen ajatellessaan Eerikkiä. Mistä johtui, että hän -suureksi kauhistuksekseen näki hänet ilmielävänä edessään aivan -aiheettomasti? _Siitä_ olisi toki rukouksien ja paastoomisien -pitänyt vapauttaa hänet; mutta sitä ne eivät ensinkään tehneet. Ei, -hän ei luottanut ensinkään katolisuuteen. Eikö hän ollut pitänyt -varmana sitä, että saisi paavin välityksellä haltuunsa neapelilaiset -herttuakunnat, joihin hänen puolisollaan oli pätevät oikeudet? Sitä -oli tapahtunut yhtä vähän kuin sitäkin, että paavi lupauksensa mukaan -olisi vaikuttanut Ruotsin hyväksi rauhanteossa Puolan ja Venäjän -välillä. - -Kun sitten rauhasta lopultakin sovittiin Possevinon -myötävaikutuksella, vahvistettiin sen sijaan Puolan vaatimukset -Ruotsin alueisiin Liivinmaassa. - -Ja hänen, kuninkaan, piti muka tulla katoliseksi. Ei, hän oli nyt -oppinut tuntemaan heidät, hän tiesi minkä arvoisia he olivat. -Sanokoon Katariina mitä tahansa, omatunto kielsi häntä noudattamasta -hänen toivomuksiaan. - -Mutta kun hän tuli puolisonsa luo ja näki hänen tuskaisen katseensa, -tunsi hän sydämessään kipeän piston ja väänteli käsiään katkerassa -epätoivossa. - -Tapahtuu toisinaan, kun elonlamppu on sammumaisillaan, että tajunta -tarkistuu; ja eräänä sellaisena hetkenä Warsewitz tunnusti, kun -Katariina kiihkeästi sitä uteli, että katolinen oppi ei ollut tähän -asti saavuttanut minkäänlaista menestystä Ruotsissa, mutta että -kaikkien uskovaisten toiveet olivat kiintyneet kruununperilliseen. - -Silloin Katariina muisteli, miten hän oli iloinnut kuninkaan -yksityisestä kääntymisestä. Nyt hänen sydäntänsä ahdisti. Nainen -sietää vähimmin sitä, että hänen miehensä on heikko ja epäröivä, -ja Katariinan synnynnäinen ylpeys ja hänen oikeudentuntonsa, joka -halveksi kaikenmoista häilymistä puolelle ja toiselle, oli syvästi -loukkaantunut kuninkaan käytöksestä. - -Ruotsalaisten sukulaistensa keskuudessa ei Katariinalla ollut -varsinaisesti yhtään ystävää. Kaikki osoittivat kyllä hänelle sitä -kunnioitusta, jota hänen asemansa ja persoonallinen arvonsa vaati, -mutta luottamusta, ystävyyttä... Saattoiko hän odottaa ja vaatia -muilta, mitä hän itse ei heille antanut? - -Etenkin naisten kesken muodostaa uskonnon-eroavaisuus muurin tai -aukaisee kuilun. Leskikuningatar oli hyvin hänen mieleisensä, mutta -Kustaa Vaasan puoliso ei tuntenut mitään myötätuntoisuutta sitä -naista kohtaan, joka koetti saada pojan kavaltamaan isänsä uskon. - -Katariina Jagellotar ymmärsi sen ja vetäytyi erilleen. - -Eerik Brahe, kreivi Pietarin poika, oli kyllä katolinen. - -Hän oli nainut ruhtinatar Elisabetin Lüneburgista, turhamaisen -höperön, joka koreilla puvuillaan, joiden vertaisia, ei Ruotsissa -koskaan oltu nähty, pani kaikkien naissukulaistensa päät pyörälle, -mutta joka ei voinut lausua ainoatakaan järjellistä sanaa. - -Katariina oli siis jäänyt yksinomaan lastensa ja rippi-isänsä -seuraan. Viimemainittu koetti hänessä ylläpitää rohkeutta, ja toivoen -voivansa sovittaa muiden syntejä antautui hän mitä kiihkeimpiin -katumusharjoituksiin, joita ainoastaan yhä yltyvä sairaus voi -keskeyttää. - -Katariina koetti viimeisiin asti salata sitä sekä itseltään että -muilta; ja uskonkiihko elähyttikin häntä viimeisiin asti. Hänen -vuoteensa yläpuolelle ripustettiin ristiinnaulitun kuva, jonka edessä -hän yhtämittaa oli palavissa rukouksissa. - -Viimeisiin asti hän kehotti puolisoansa julkisesti ja kunniallisesti -kääntymään katoliseen uskoon ja voimakkaasti saattamaan sen -valtakunnan uskonnoksi. - -Juhana itki ja vaikeroi sanoen tahtovansa tehdä kaiken voitavansa -noudattaakseen hänen toivomuksiaan ja pyysi häntä vain olemaan -kärsivällinen. - -Katariina määräsi testamentissaan 10,000 taaleria koulun -perustamiseksi Braunsbergiin, jossa jesuiitat kasvattaisivat -ruotsalaisia nuorukaisia katoliseen oppiin. - -Hän vannotti lapsiansa pysymään äitinsä uskossa, ja Sigismund -vakuutti hänelle, ettei koskaan ole sille uskoton. - -Kun hänen tuskansa kävivät ylen koviksi, heitti hän vielä kerran -heille hellät jäähyväiset ja käski sitten kaikkien poistua paitsi -rippi-isänsä, jonka piti jäädä sinne viime hetkeen asti. - -Sigismund talutti itkevän isänsä pois huoneesta. Katoliset papit -ja palvelijat, jotka olivat saaneet olla saapuvilla, seurasivat -jäljessä, eikä kukaan huomannut, että neljätoistavuotias Anna, joka -oli vaipunut äitinsä vuoteen viereen, jäi huoneeseen. - -Siihen aikaan oli lääkintätaito hyvin vähäinen. Kuningatar-raukan oli -täytynyt kärsiä paljon, sillä hän kysyi tuskissaan rippi-isältään, -eivätkö ne kauheat vaivat, joita hän sairautensa aikana oli kärsinyt, -tuottaneet mitään lyhennystä niille tuskille, jotka kiirastulessa -odottivat häntä. - -Rippi-isä pudisti epäillen päätänsä. "Se antaisi minulle voimaa -paremmin kestämään niitä", vaikeroi kuningatar. - -"Jospa uskaltaisin", änkytti pappi. "Sanokaa, puhukaa! Oi kuinka -hirveästi minä kärsin!" - -"Armollisin kuningatar..." - -"Ei, hyljätty naisraukka, joka pyytää lievitystä suuressa tuskassaan." - -Pappi pyyhki hikeä otsaltaan ja sanoi kuiskaten, melkeinpä peläten -omia sanojaan: "Minun ja kaikkien uskollisten vakaumus on, ettei -mitään kiirastulta olekkaan. Se on vain tekaistu juttu, jotta sen -avulla saataisiin yksinkertainen kansa pysymään aisoissa." - -Kuningatar oli noussut vuoteessaan. Hän tuijotti pappiin, ikäänkuin -ei olisi uskonut korviaan; sitten hän huudahti voimakkaasti ja -käskevästi: "Menkää!" - -"Armollisin kuningatar!" - -"Menkää, tai huudan apua!" - -Samassa pappi huomasi prinsessa Annan, joka oli noussut -polvistuneesta asennostaan, ja syöksyi suin-päin ulos. - -Kuningatar vaipui vuoteelleen. Silmänräpäyksen ajan luuli Anna, -että hän oli kuollut, mutta silmät aukenivat taas ja ne kohtasivat -tyttären kyyneleisen katseen. - -Sairas tahtoi puhua, mutta kyky oli poissa. Silloin tytär nojautui -häneen, ja herpaantuneet kädet nousivat siunaten. Tuskat näyttivät -tauonneen, ja hymy jähmettyi hänen huulilleen. - -Katariina Jagellotar oli kuollut. - -Hän oli ollut köyhien hyväntekijä, ja suuri oli sentähden suru. - -Ylen kiihkeä oli Juhana surussaan niinkuin kaikessa muussakin. -Hänen silmissään oli vainaja nyt enkeli; tuskat olivat tehneet -kuningattaresta marttyyrin, eikä kukaan tiedä, mihin Juhanan -olisi voinut taivuttaa, jos paavi tällä hetkellä olisi tahtonut -julistaa kuningatar-vainajan pyhimykseksi. Katoliset kiihkoilemiset -leimahtivat hänessä uudelleen. Hän kutsui luokseen uuden arkkipiispan -Andreas Björnramin ja kehotti tätä ruumissaarnassaan kiittämään -Katariinan alttiutta isiensä uskolle. - -Ja Ruotsin kirkon päämies suvaitsi tosiaankin lausua sellaiset sanat -kuin "että kuningatar aina oli pysynyt katolisessa uskossa, jota -ilman ei kukaan tule autuaaksi". - -Kuningas lahjoitti hänelle kahdet kultavitjat hänen myöntyväisyytensä -tähden ja lupasi aina olla hänelle suopea ja armollinen herra. - -Suurella komeudella toimitettiin hautaus Upsalan tuomiokirkossa. -Katariinan hautaholvi koristettiin mitä upeimmin. Toiselle puolen -kohotettiin kuningattarelle kaunis muistopatsas ja toiselle puolelle -määrättiin paikka kuningas Juhanan muistoksi pystytettävälle -samanlaiselle patsaalle. - - * * * * * - -Suru väistyi kuitenkin pian muiden aatosten tieltä. Juhana tunsi -olevansa vapaampi toimissaan kuin ennen, ja joskin hän juhlallisesti -aina vakuutti lohdutonta suruansa ja syvää kaipaustansa, kehittyi -kuitenkin hänen häilyvässä mielessään pian ajatuksia ja suunnitelmia, -jotka hänen toistaiseksi täytyi pitää omana salaisuutenaan. - -Mutta lempilapsensa, liturgiansa puolesta hän tahtoi nyt -työskennellä; ja nyt, kun ei ollut mitään esteitä, sen _täytyi_ tulla -tunnustetuksi. - -Kaikkien katolisten täytyi poistua valtakunnasta. Warsewitz matkusti -kohta kuningattaren kuoleman jälkeen, mutta Tukholman kirkkoherra -Laurentius Forsius oli katolinen. - -On totta, että hän oli saanut kuninkaalta tämän hyvän papinviran -sillä ehdolla, että tulisi katoliseksi, mutta nyt kuului asiain -kulkuun, että kuningas karkoitti hänet virastaan, kun katolisia ei -enää suvaittu. - -Pääalttarin edessä riisuttiin häneltä senjälkeen julkisesti papinpuku -ja hänet ajettiin häpeällisesti pois. - -Uudelleen alkoivat kuninkaan aivoissa kummitella ajatukset -yhtymisestä kreikkalaiseen kirkkoon, mutta hän hylkäsi ne jotenkin -pian palatakseen omaan uskontojärjestelmäänsä, joka sentäänkin, hänen -mielestään, oli paras kaikista. - -Sillä välin oli vastustajain luku tuntuvasti lisääntynyt. Eräs pappi -Skaran hiippakunnassa oli kiihottanut mieliä kuningasta vastaan, -ja kuiskailtiinpa, että joukko aatelismiehiä, joka nimitti itseään -"kolmeksikymmeneksi", oli aikeessa panna toimeen suuren mellakan. - -Ryhdyttiin voimakkaisiin toimenpiteisiin. Pappi joutui kiduttavaan -kuulusteluun ja tuomittiin useine puoluelaisineen kuolemaan, mutta -varsinaiset alkuunpanijat jäivät vapaiksi. - -Sitten määrättiin, että niiltä papeilta, jotka eivät noudattaneet -liturgiaa, oli pidätettävä palkat. - -Juhanalle oli käynyt elinkysymykseksi saada liturgiansa käytäntöön, -ja pieninkin vastarinta kiihotti häntä melkeinpä hourupäiseen vihaan. - -Vuonna 1582 säädettiin liturgia vielä ankarammin noudatettavaksi -ja hyväksyttäväksi. Ne papit, jotka eivät tahtoneet taipua siihen, -pantiin viralta, vangittiin ja ajettiin maanpakoon. - -Menipä Juhana kuningas niinkin pitkälle, että omin käsin tarttui -erääseen vangittuun pappismieheen ja tallasi hänet jalkoihinsa -huudahtaen: - -"Jalopeurain ja kyykäärmeiden päällä on sinun käyminen!" - -Tämä mies, mestari Eerik Skepperus, rehtori Tukholmassa, oli luvannut -hyväksyä liturgian. Mutta tarkemmin mietittyään hän sanoi, ettei -voinutkaan omantuntonsa tähden tehdä sitä. Väkivaltaisen kohtelun -johdosta hän sai sisäisen vamman, ja vastenmielisyys vain kiihtyi. - -Koko valtakunta oli täynnä vainoa, sekasortoa ja levottomuutta; -syytöksiä tuli maan joka osasta. Papit olivat heittäneet "punakirjan" -maahan ja tallanneet sitä, sanoen sitä perkeleen keksinnöksi, mutta -kun rikollinen sitten piti vangittaman ja saatettaman syytteeseen -majesteettirikoksesta, oli hän paennut herttuakuntaan. - -Kaiken tämän ohessa kasvoi eripuraisuus Juhanan ja Kaarlen välillä. -Jälkimäinen oli ottanut Angermanuksen ja Pietari Joonaanpojan -suojaansa, "sentähden", sanoi hän, "että me tunnustamme sitä -uskontoa, josta he pitävät kiinni". - -Mutta ei mikään auttanut; heidät haastettiin Tukholmaan. - -Sinne he eivät uskaltaneet lähteä, vaan pakenivat ensin Vikeniin -ja sitten Mecklenburgiin, jossa herttuatar Elisabet ilomielin otti -heidät vastaan. - -Rohkean Magdaleenan oli pakko jäädä kotiin hoitamaan sairaita -lapsiaan. - -Hänelle, sanottiin, että kuninkaan lähetit olivat saapuneet -Nyköpingiin vangitsemaan häntä. - -Luultavasti toivottiin, että hänen miehensä saataisiin palaamaan. - -Silloin hän jätti pienokaisensa erään uskollisen ystävän haltuun ja -lähti valepuvussa Tukholmaan. - -Hän kiiruhti heti linnaan ja pyysi päästä prinsessa Annan puheille. - -Tämä tunsi hänet entuudesta ja oli iloinen saadessaan taas nähdä -hänet. - -Silloin Magdaleena kertoi tulevansa pakolaisena pyytämään häneltä -suojaa itselleen ja pienille, sairaille lapsilleen. - -"Mieheni on pelastunut vainosta", sanoi hän, "kosto on kohtaava -meitä." - -"Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Anna. - -"Saarnannut puhdasta evankelista oppia." - -"Onko se rikos?" - -"On, armollinen neiti. Kuningas on määrännyt liturgiansa -noudatettavaksi; ja se, jonka omatunto kieltää sitä hyväksymästä -ja saarnaamasta, joutuu pyövelin käsiin tai ainakin ankarimpaan -vankeuteen." - -"Minulla ei ole mitään tekemistä liturgian kanssa." - -"Eihän laki lienekkään teitä varten." - -"Pitäisihän sen ulottua kaikkiin." - -"Niinpä luulisi, armollinen neiti." - -"Minä puhun kuninkaan kanssa, mutta ehkäpä pyydän kruununprinssin -apua?" - -"Hänhän on katolinen?" - -"Hän pitää kunniassa minun uskoani ja sentähden kai myöskin teidän. -Olkaa nyt täällä kuin kotonanne, sillä tänään ette voi täältä lähteä." - -"Armollinen neiti, minä en lähde täältä ennenkuin olette auttanut -minua." - -Anna riensi isänsä luo, mutta tämä oli taipumaton. Vaimo saa kärsiä -miehensä puolesta, sanoi hän, sehän on aivan oikein, ja hänet on heti -vangittava. - -"Linnassako, minun suojissaniko?" huudahti prinsessa kauhistuneena. - -"Tai silloin kun hän lähtee sieltä", vastasi Juhana. "Muutamia -tunteja ennemmin tai myöhemmin, se ei merkitse mitään." - -Anna meni kuninkaan luota kruununprinssin luo ja pyysi hänen apuansa. - -Sigismund mietti asiaa. "Minä en voi enempää kuin sinäkään", sanoi -hän, "mutta anna neitiesi illalla polvistua hänen eteensä." - -"Mielelläni, jos sillä jotakin saavutetaan. Puhunpa heille heti." - -Kohta senjälkeen sanoi kaunis Gunilla Bielke Ebba Hornille: -"Lyödäänpä vetoa, että minä hankin kuninkaan suostumuksen -polvistumatta." - -"Kauniimman solkeni panen vetoon!" - -"Sitten on asia ratkaistu!" - -Kun kuningas illalla tapansa mukaan tuli prinsessan luo, kohtasi -hän ensimäisessä huoneessa neiti Gunillan, joka tuli ruusu kädessä -häntä vastaan. "Antakaa anteeksi Magdaleena raukalle", pyyteli hän -hymyillen suloisinta hymyään. - -Kuningas katsahti ympärilleen. He olivat kahden. "Mitä saan minä -puolestani?" kysyi hän. - -Gunilla ojensi hänelle ruusun. - -Kuningas sovitti sen hänen kaularöyhelöönsä ja suuteli häntä; sitten -hän meni reippaasti sisään ja sanoi Annalle: - -"Anna minulle paperia ja kynä, niin kirjoitan Angermanuksen vaimolle -vapautuskirjan." - -Prinsessa syleili isäänsä; hän oli ihastunut hänen hyvyyteensä. - -"Miten sinä menettelit?" kysyi Ebba. - -"Ss, se on minun salaisuuteni. Solki tänne!" - - - - -14. - -JUONIA. - - -Kaiken tämän tapahtuessa kiehui ja kuohui monen mieli. Hyödytön -sota Liivinmaassa köyhdytti maata. Veljeskiistat sekä kumpaisenkin -virheet ja heikkoudet olivat aatelisten kirjeen- ja sananvaihdon -esineinä, kun he nykyään melkein yhtenä ainoana suurena sukuna usein -kokoontuivat milloin mihinkin komeaan herraskartanoon. Luokaamme -silmäys erääseen tällaiseen suureen sukukokoukseen Rydboholmassa ja -koettakaamme hämäräin aikakirjain avulla luoda silmiemme eteen kuvaus -menneistä ajoista, esittää tunteita ja ajatuksia, joita silloin -oli liikkeessä väkivaltaisia taistelujaan taistellen ja jättäen -maininkeja, jotka rangaistuksen vitsauksen tavoin tulivat heidän -omaksi turmiokseen. - - * * * * * - -Rydboholmassa oli Pietari kreivin kirjoitus- ja lukuhuone sisustettu -ja koristettu kaikella sillä komeudella, mikä oli niin korkean herran -arvon mukaista. Kalliit flaamilaiset seinäverhot riippuivat seinillä, -penkit seinävierillä olivat päällystetyt kalliilla kankailla, ja -keskilattialla oleva suuri pöytä oli hienoimman leikkaustaiteen -mestariteos. - -Kaksitoista korkealla selkänojalla varustettua tuolia seisoi sen -ympärillä, nekin olivat leikkauksilla koristetut, mutta selkänojat ja -istuimet sitäpaitsi tyttärien ja miniäin kulta- ja silkkiompeleilla -kaunistamat. - -Erään korkean ikkunan ääressä oli Italiasta tuotu, metallikoristeilla -ja leikatuilla korkokuvilla runsaasti koristettu, harvinaisen kaunis -kirjoituspöytä; suurimmassa arvossa piti Pietari kreivi ikkunain -välissä seisovaa kirjakaappia, jossa oli sekä useita painettuja -kirjoja että myöskin erittäin harvinaisia ja kallisarvoisia -käsikirjoituksia. - -Suuren pöydän alle ja kaikkialle huoneeseen oli levitetty suden ja -soopelin nahkoja. - -Takassa paloi loimuava valkea. - -Silloin vedettiin ovi verhot syrjään, ja kreivi Pietari, hänen -vävynsä herrat Eerik ja Juhana Sparre, Hogenskild Bielke ja tämän -veli Ture Bielke astuivat sisään. Pietari kreivi käski tuoda sisään -viiniä ja olutta sekä pyysi sitten vieraitaan asettumaan pöydän -ympäri. - -Mitään tärkeämpää keskustelua ei kuitenkaan syntynyt. Puhuttiin -puuta-heinää, kunnes juomat ja maljat olivat pöydällä ja palvelijat -poistuneet. Silloin täytti Pietari herra maljat vaahtoavalla -nesteellä ja lausui kunnioitettavat vieraansa tervetulleiksi. - -Nämä kiittivät ja joivat. - -"Nyt", sanoi isäntä, "olemme ilman kuuntelijoita ja voimme vapaasti -puhua keskenämme. Herra Hogenskildillä lienee tärkeitä uutisia." - -Tämä hymyili ja otti vielä aimo kulauksen maljastaan. "Siitä näyttää -sukeutuvan sisällinen sota", sanoi hän. "Epätietoista vain, kumpaan -puolueeseen tuli yhtyä." - -"Eihän toki niin huonosti liene", huomautti Eerik Sparre. "Puron voi -hillitä, ennenkuin se paisuu joeksi." - -"Meidän velvollisuutemme on voimiemme mukaan olla apuna siinä", -jatkoi herra Ture. - -"Velvollisuutemmeko? Ketä kohtaan?" kysyi Pietari herra. - -"Etukädessä isänmaata kohtaan." - -"Hm, onhan muitakin velvollisuuksia." - -"Veri on vettä sakeampaa", intti herra Hogenskild, "ja aatelin etuja -pitää sen poikien ennen kaikkea harrastaa. Se on minun ajatukseni..." - -"Jospa vain tietäisi onnistuvansa", jupisi Juhana Sparre. - -"Kokenut kaikki tietää", jatkoi herra Hogenskild. "Kalastakaamme -sameassa vedessä, silloin kala tarttuu koukkuun huomaamattansa." - -"Tarkoitus pyhittää keinot", tuumaili kreivi Pietari, "ja -politiikassa ei valitettavasti voi olla rehellinen. Minä en, -jumal'nähköön, ole mikään katolisuuden ja vielä vähemmin kuninkaan -laatiman liturgian ystävä, mutta jos hän nyt tahtoo sitä tyrkyttää, -niin se tulee vitsaksi hänelle itselleen." - -"Aivan niin", jatkoi herra Hogenskild. "On välttämätöntä, että olemme -hänen miehiään tässä asiassa, muuten hän ei tule toimeen herttuan -kanssa, joka sittenkin lienee hänelle paha papu purtavaksi." - -"Niinpä niin, vaarallisin kaikista", virkkoi Pietari herra. - -"Minä puollan aatelin etuja niin kauan kuin jaksan", puuttui -puheeseen Ture herra, "mutta en hyväksy, että kiihotetaan veljeksiä -toisiaan vastaan, niinkuin nyt tehdään. Paljon rehellisempää olisi -ajaa heidät pois maasta ja valtakunnasta." - -"Minä en pane päätäni siihen leikkiin", huudahti herra Hogenskild. -"Miksi en antaisi heidän lyödä toisiaan kuoliaaksi ja sitten -korjaisi hedelmiä? Vastaisuudessa pidämme kyllä varamme -kruununtavoittelijoiden suhteen." - -"Kuningas syöksyy turmioonsa, emmekä me voi sitä estää", sanoi Eerik -Sparre. "Kaikki mitä hänellä on omallatunnollaan kuningas Eerikin -tähden, ahdistaa ja lamauttaa häntä, mutta saattaa hänet samalla -myös pelkäämään Kaarle herttuata. Varsinkin kuningattaren kuoleman -jälkeen on hän heittäytynyt aatelin helmoihin, ja viisaus vaatii -meitä nyt palvelemaan häntä niin hyvin kuin voimme. Jos hänen käy -vaikeaksi jäädä tänne, niin ehkä hän muuttaa Liivinmaahan. Silloin -saa ruotsalainen neuvosto hallita maata ja valtakuntaa, ja luulenpa, -ettemme tuossa tapauksessa jää huonommalle osalle." - -"Juuri minun aatokseni", sanoi kreivi Pietari tyytyväisesti -nyökäten; "ja jos hänen ei vielä käy siten, niin käy ainakin prinssi -Sigismundin. Hänhän on katolinen." - -"Voihan kuningas mennä uusiin naimisiin ja saada useampia poikia", -tuumaili herra Juhana Sparre. - -"Hän on sanonut, ettei tee sitä", jatkoi taas herra Hogenskild, -"mutta sellaiseen ei voi luottaa; ja minä puolestani luulen, että hän -jo on iskenyt silmänsä erääseen erittäin kauniiseen ruotsalaiseen -neitoon." - -"Kukahan se olisi?" kysyi Pietari herra. - -"Jalo neiti Sigrid Brahe." - -"Ennemmin ehkä herra Hogenskild Bielken tytär, ylistetty Ebba neiti." - -"Tai suloinen Gunilla, herra Juhana Bielken nuorin tytär", lausui -Eerik Sparre. - -"Veljentyttärelläni on jo mielitiettynsä", väitti Ture Bielke, "ja -minä epäilen, tokkopa nuori Pietari Liljensparre luopuisi hänestä." - -"Hänen täytyy!" huudahti herra Hogenskild kiihkeästi. "Me emme saa -työntää kuningasta luotamme. Saakoon hän kenen ikinä tahtoo; se vain -vakaannuttaa meidän asemaamme. Toivonpa, että se olisi minun Ebbani." - -"Onhan meillä vielä toinenkin mahdollisuus", huomautti Pietari herra -tyytyväisesti hymyillen. - -"Nuori herra Kustaa!" huudahtivat kaikki yhdestä suusta. - -Kreivi jatkoi: "Prinsessa näyttää täyttä totta sydämestään kiintyneen -häneen, ja, luvalla sanoen, hänen nuoreen rakkauteensa on vastattu -vakavuudella ja kestävyydellä, joka on todellakin liikuttava. -Juhlallisesti he ovat luvanneet toisilleen uskollisuutta kuolemaan -asti." - -"Mutta jos Sigismund saa Puolan kruunun?" - -"Ruotsin vallanperimyskin ulottuu myöskin naisiin." - -"Tietääkö prinssi siitä?" - -"Niin poikani luulee; prinssi Sigismund on hyvin suopea hänelle." - -"Siinä tapauksessa meillä on aivan erinomaiset toiveet", sanoi herra -Hogenskild tyytyväisenä käsiään hykerrellen. "Kun hedelmä on kypsä, -putoaa se itsestään." - -"Poikani Kustaa ei tahdo katsoa asioita samalta kannalta kuin me", -jatkoi herra Pietari. "Hänen lempensä on hyvin runollista ja täysin -vapaata omanvoitonpyyteistä." - -"Hänen mielilauseensa on: älä koskaan tee mitään, mikä ei ole -oikein", huomautti herra Ture. "Hän todistaa sen toimissaan." - -"Samoin minäkin", huudahti herra Hogenskild, "vaikkakin toisella -tapaa, itsekukin erilaisen käsityskannan mukaan. Me tiedämme, -ettei herttua ainoastaan koeta haalia itselleen niin paljon kuin -mahdollista omassa herttuakunnassaan; hän on myöskin yritellyt saada -haltuunsa minun Åkeröni, mutta minä olen tukkinut hänen suunsa -selvittämällä hänelle etuoikeuteni, ja kun kuningas on ollut minulle -selkä varana, niin eipä hänen kannattane enää yrittää." - -"Se on vaarallista peliä", huomautti Ture herra, "siitä voi olla -ikäviä seurauksia." - -"Eipä vaaraa. Kustaa kuningas oli niitä herroja, jotka ovat eniten -maan parasta edistäneet. Sentähden hän saikin vallanperimyksen kautta -paremman palkinnon kuin mikään muu kuningas; mutta sentähden tulee -myöskin aatelin saada nauttia vapauksiaan, eikä herttualla ole mitään -tekemistä meidän talonpoikiemme kanssa; sen olen sanonut hänelle." - -"Sellaisiin sanoihin sisältyy, että aatelilla on enemmän sananvaltaa -maassa ja valtakunnassa kuin kuninkaalla", sanoi Juhana Sparre. -"Semmoinen puhe saattaa käydä meille kalliiksi." - -"Silloin kun teimme Kustaa herrasta Ruotsin kuninkaan, emme suinkaan -luopuneet niistä etuoikeuksista, jotka ikiajoista ovat meille -kuuluneet, eikä hän sitä pyytänytkään." - -"Eipä niin, mutta hän otaksui sen seuraavan itsestään." - -"Minä olen", sanoi herra Eerik Sparre, "julkaissut painosta -kirjoituksen, jolle olen antanut nimeksi: '_Pro rege, lege et grege_' -['Kuninkaan, lain ja rahvaan puolesta'], ja jättänyt sen kuninkaan -tarkastettavaksi." - -"Mikä on sen sisällys?" kysyi Pietari herra hyvin vilkkaasti. - -"Minä koetan siinä todistaa, ettei Kustaa kuninkaan testamentissa -eikä herttuain läänityskirjeissä ole annettu eikä voidakkaan antaa -pois mitään kruunun oikeuksia, koska semmoinen olisi Ruotsin lakia -vastaan." - -"Hyvä!" huudahti herra Hogenskild. "Ja miltä se maistui kuninkaasta?" - -"Paremmalta kuin luulinkaan." - -"Luonnollisesti", huomautti herra Ture; "onhan se puolustusta hänen -viime valtiopäivillä antamalleen säädökselle kuninkaallisista -oikeuksista herttuakunnassa. Sentähden hän saikin valtaneuvoston -ja aateliston heti antamaan sille erityisen vahvistuksensa. Jos -perimyssopimus ja testamentti ovat vähentäneet kruunun laillisia -oikeuksia ruhtinaiden eduksi, niin on lain säätäjän asia myöskin -tulkita sitä, nimittäin kuninkaan yhdessä _valtaneuvoston_ ja -_aateliston_ kanssa." - -"Yhä parempaa ja parempaa", sanoi herra Hogenskild nauraen. -"Tarkoitus on selvästi asettaa korkeampi aatelisto tasa-arvoon -herttuain kanssa, ja se on oikein." - -"Minä luulen, että se voidaan tulkita toisin", vastasi herra Juhana -Sparre miettivästi, "mutta pahinta kaikesta on, että se voi tulla -riitakapulaksi, johon herttua tarttuu meille kaikille suureksi -vahingoksi." - -"Me emme anna selkäämme lyötäväksi", huomautti Eerik herra. - -"Minäkin olen kirjoittanut kirjan", sanoi kreivi Pietari -teeskennellyn kainosti; "se on vain tuollainen talouskirja nuorille -aatelisille, ja minä katson sen tarpeelliseksi meidän päivinämme, -jolloin taipumus kevytmielisyyteen ja muihin paheisiin käy yhä -yleisemmäksi." - -"Niinpä tosiaan!" huudahtivat läsnäolijat. - -Kreivi jatkoi: "Minä seuraan nuorta aatelismiestä hänen -kasvatuksessaan ja matkoillaan, hovi-, sota- ja valtiotoimissa, -vihkituoliin ja perheelliseen elämään. Siveysoppini otan raamatusta -ja vanhoilta roomalaisilta, taloudelliset neuvoni sananlaskuista ja -ohjeista, jotka vielä ovat elossa Ruotsin rahvaan suussa. Minä tahdon -opastaa, miten ruotsalaisen herrasmiehen tulee käyttäytyä talon -väkensä ja alamaistensa keskuudessa, pelloillaan ja niityillään, -erilaatuisissa toimissaan vuoden eri aikoina. Minä alotan -maanantaista, jolloin hän pitää käräjiä ja kokouksia salissaan, -tutkii asioita ja valituksia sekä antaa määräyksensä viikon töistä, -ja jatkan sunnuntaihin asti, jolloin hän käy kuulemassa messua ja -saarnaa, lukee raamattua ja opettaa talonväkeänsä kuriin ja hyviin -tapoihin. Se on yksinkertaisesti kirjoitettu ja jotenkin lyhyt." - -"Kun mitään sellaista ei ole ennen ollut olemassa meidän kielellämme, -pitäisi sen olla hyvin tervetullut sekä vanhoille että nuorille", -huomautti Ture herra. - -"Minä vain toivon, että rouvat ja neitosetkin olisivat saaneet -osansa", sanoi herra Hogenskild. - -"He ovatkin saaneet. Aina kuningas Eerikin ajoista ovat prameus ja -koreus saavuttaneet jalansijaa maassamme ja tehneet hovipalveluksen -yhä kalliimmaksi. Kiireestä kantapäähän asti pitää pukimien nyt olla -silkkiä ja samettia, rouvasväellä pitää olla ylen kallisarvoiset -koristeet ja pöydässä ulkomaisia juoma-aineita, hedelmiä ja -hirveän monta ruokalajia. Lisäksi täytyy pitää palvelijoita, -jotka ovat puetut ja palkatut saksalaisen mallin mukaan, vaikka -meidän ruotsalaiset tiluksemme eivät vahtaa sikäläisiä. Neuvon -sentähden palautumaan entisiin yksinkertaisiin tapoihin; häissä ja -hovijuhlissa rouvat pynttäytykööt aistinsa ja varojensa mukaan, mutta -kotielämässään olkoot kohtuullisia ja noudattakoot yksinkertaisuutta -hyvin tietäen, ettei heidän oikea arvonsa ole ulkonaisessa loistossa, -vaan nöyrässä ja hiljaisessa mielialassa sekä ahkeruudessa ja -toimeliaisuudessa, joka on sekä Jumalalle että ihmisille otollinen." - -"Amen!" huudahti Ture herra. - -"Tehköön paremmin, joka tahtoo ja taitaa", lisäsi Pietari herra. - -"Me emme rupea yrittämään", virkkoi herra Hogenskild. - -"Hyvästä syystä kylläkin", yhtyivät tähän muut. - - * * * * * - -Luokaamme nyt silmäys nuorten piiriin. - -Paljon oli kokoontunut väkeä Rydboholmaan tänään, ja nuoret neitoset -ovat ihailijajoukon ympäröiminä. Mieli halajaa karkeloon neitosten -kera, sen ohessahan sopi näiden korviin kuiskailla ikuisen lemmen -lupauksia ja muuta semmoista. - -Erillään muista seisoi kuusitoistavuotias Anna neiti. Hän oli -äskettäin pannut pois surupukunsa, jota oli kantanut äitinsä kuoleman -johdosta, ja oli nyt puettuna hienoon, valkeaan villapukuun. Hän oli -nuori ja kaunis; oli tulta hänen silmissään, jotka kuitenkin, samoin -kuin suukin, ilmaisivat lujaa ja päättävää tahtoa. Tällä hetkellä oli -hänellä nuottilehti kädessään. - -Hänen edessään seisoi Kustaa Brahe. Ihastuksella olivat hänen -silmänsä kiintyneet nuoreen tyttöön, mutta hän ei lausunut sanaakaan. - -Anna katsahti ylös ja punehtui vähäsen kohdatessaan hänen -silmäyksensä. "Tämä on siis teidän?" sanoi hän näyttäen sävellystä, -joka oli hänen kädessään. - -"Niin, neiti Anna." - -"Neitikö?" - -"Emmehän me ole kahden." - -"Ja sen te huomaatte?" - -"Minä pelkään, että te huomaisitte sen; mitä näen vain teidät", sanoi -Kustaa puoliääneen. - -"Mitä minä huolin muista." - -"Entäpä jos sanoisin, että rakastan teitä enemmän kuin mitään muuta -maailmassa." - -"Sen olette sanonut minulle ennenkin." - -"Mutta mitään muuta en tiedä." - -"Sitten minä kerron teille, että jään tänne koko kahdeksi päiväksi." - -"Onko se mahdollista?" - -"Gunilla Bielke on seurannut minua tänne, mutta herra isäni tulee -itse minua noutamaan." - -"Kaksi kokonaista päivää taivaassa!" - -"Sitten te soittelette minulle." - -"Niin paljon kuin tahdotte." - -"Ja me puhumme järjellisesti keskenämme." - -"Sitä minä en osaa." - -"Siinä tapauksessa minä puhun teidänkin puolestanne." - -"Minä kuuntelen." - -"Panetteko muistiinnekin?" - -"Teidän sanojanne en koskaan unohda." - -"Jättäkää minut nyt, olemme keskustelleet kylliksi kauan." - -"Saanhan tulla takaisin?" - -"Kun kutsun, ette muuten." - -Kustaa kumarsi ja poistui. Hellä, lemmekäs silmäys seurasi häntä, -mutta sitä hän ei saanut nähdä, ja Anna neiti kääntyi pian hänestä -etsiäkseen seuraa niiden monien joukosta, jotka olivat kokoontuneet -saliin. - -Tuossa seisoi Sigrid Brahe. Hän oli ihastuttavan kaunis; hänen -vartalonsa oli korkea ja solakka, hänen kaulansa häikäisevän -valkea, kiharat pitkät ja vaaleat, otsa korkea, silmät tavattoman -tummansiniset, nenä hiukkasen kaareva, ja ihastuttavan pieni, -punainen suu, josta tuontuostakin näkyi kaksi valkeata helmiriviä, -kilpaili kauneudessa hienonpyöreiden poskien ja pienen leuan kanssa. -Hän oli sulouden ruhtinatar, ja Anna ajatteli itsekseen, että hän -ansaitsisi tulla kuninkaan puolisoksi. - -Jo useita kuukausia oli hän kuullut puhuttavan, että isänsä oli -päättänyt mennä naimisiin. Se tuotti hänelle alussa katkeraa surua, -mutta hän oli jo aikoja sitten oppinut salaamaan tunteensa, ja hänen -veljensä sanoi hänelle, että kuninkaan luonne luultavasti tulisi -paremmaksi, jos hän saisi mielensä mukaisen puolison. Hän tahtoi -mielellään olla hyvissä väleissä aateliston kanssa, ja Sigrid oli -sitäpaitsi tehnyt häneen hyvän vaikutuksen. - -Juhana kirjoitti siitä leskikuningattarelle ja herttualle. -Edellinen vastasi, että Sigrid oli hyvin nuori ja että hänellä jo -oli mielitiettynsä. Herttua sitävastoin kirjoitti, että sellainen -avioliitto ei ollut kuninkaan arvon mukaista, ja että se tekisi nuo -jo ennestäänkin mahtavat suvut vielä vaikeammiksi hallita. Heidän -ja Vaasan suvun väliä pitäisi pikemmin suurentaa kuin pienentää, -jonkatähden Kaarle neuvoi kuningasta valitsemaan puolisokseen jonkun -ulkomaisen ruhtinattaren. - -Kuningas oli vaiti ja nieli harminsa. Sanottiin, että hän oli -katsellut Ebba Bielkeä, mutta huomannut hänet liian mitättömäksi. -Sitten näytti siltä, kuin hän olisi jättänyt kaikki sikseen. - -Valitsisiko hän sittenkin Sigrid Brahen? Anna miltei tunsi toivovansa -sitä. Silloin olisivat hän ja Kustaa, hänen lapsuudenystävänsä ja -leikkikumppaninsa, tulleet lähemmäksi toisiaan. Kuinka olivatkaan -he tutkineet toistensa sydämentunteita; silmäys, myhäily tai -kädenpuristus vain, ja he ymmärsivät toisensa sanaa sanomatta. - -Sigismund oli sanonut, ettei hän luottanut kehenkään niinkuin Kustaa -Braheen. Nämä kolme muodostivatkin kolmiliiton luvaten, etteivät -koskaan eroa toisistaan, ei myötä- eikä vastoinkäymisissä. - -Gunilla Bielke oli jonkun verran Sigrid Brahen näköinen. Hän oli -pienempi kasvultaan, ja hänen olennossaan oli jotain lapsekasta, -mutta lempeä ja suloinen hän oli, ja nuoren sydämensä oli hän aikoja -sitten antanut Pietari Liljensparrelle. Neljäntoistavuotiaana oli -hän tullut kuningattaren hovineitsyeksi ja tämän kuoltua siirtynyt -prinsessa Annan palvelukseen. - -Kuningas oli muutamia kertoja laverrellut hänen kanssaan -kiinnittämättä häneen sen enempää huomiota. - -Nyt soi tanssimusiikki. Anna neiti suvaitsi ottaa tanssikumppanikseen -Kustaa Banérin, oppineen ja miellyttävän herran, joka hiljattain -oli mennyt naimisiin Kristiina Sturen kanssa ja asui Djursholmassa, -Banérien sukutilalla. Hän oli hänen Kustaansa uskollinen ystävä, -ja samoin kuin tälläkin oli hänellä hyvä mielilauseensa: "Toimi -rehellisesti ja lausu ajatuksesi pelkäämättä." - -Mutta näiden puhuessa vakavista asioista olivat Gunilla ja Pietari -herra kokonaan kiintyneet toisiinsa. - -"Rakastettu, lemmitty Gunilla!" - -"Älä sano niin että kukaan kuulee." - -"Tahdon huutaa sen koko maailmalle." - -"Minut kiellettäisiin puhumasta kanssasi." - -"Eikö minulla ole isäsi lupaus?" - -"Hän sanoi, että minä olen liian nuori." - -"Sentähden odotankin vuoden." - -"Saisinko senjälkeen olla omasi?" - -"Jos sitä estellään, vien sinut pois, niinkuin teki Eerik Stenbock." - -"Se ei auta!" - -"Mitä tämä on, Gunilla? Sinulla on kyyneleet silmissä." - -"Sentähden että ajattelen, miten kauheata olisi, jos koetettaisiin -erottaa meidät." - -"Tyynnyhän, rakkaimpani, sitä ei voi kukaan." - -Mutta tanssin loputtua tuli herra Ture Bielke ja vei Gunillan -kanssansa toiseen huoneeseen. Hän kyseli häneltä hovielämästä ja -oliko hän usein puhunut kuninkaan kanssa j.n.e. - -Sukkela tyttö aavisti pahaa ja vastasi, että kuningas aniharvoin tuli -Anna neidin luo, ja väliaikoina hän ei koskaan nähnyt kuningasta. - -Ture herra nousi, taputti häntä poskelle ja sanoi: "Sitä parempi -sinulle, rakas lapseni." Sitten hän nyökäytti päätään ja lähti. - -Gunilla jäi yksin, posket kalpeina. Hän tiesi kyllä, että kuningas -oli katsellut häntä lempivin silmäyksin ja että kerran oli saanut -häneltä komean koristeen, ja kun hän oli kiittänyt siitä, oli -kuningas suudellut häntä, eikä hän rohjennut kieltää. - -Mutta kuningas oli neljänkymmenenseitsemän vuotias ja hän -kuudentoista, olisihan naurettavaa, jos hän -- mutta tästedes hän -kyllä varoo, ettei jää kahdenkesken hänen kanssaan; hän ei huoli -hänen koristeistaan eikä suuteloistaan. Hän juoksee pitkät matkat -päästäkseen niistä. - -Kun hän teki tulevaisuuden suunnitelmiaan, tuli Pietari Liljensparre -äkkiä sisään. Hän oli kiihtyneenä ja sanoi hätäisesti: "Olen etsinyt -sinua joka paikasta." - -"Ensi tanssiinko?" kysyi Gunilla. - -"Gunilla, onko se totta?" kysyi hän. - -"Mikä?" - -"Että kuningas rakastaa sinua?" - -"Miten voit luulla..." - -"Kaikki sanovat niin; omat sukulaisesi." - -"Anna heidän sanoa; minä lemmin vain sinua." - -"Mutta jos hän kosii?" - -"Niin hän saa rukkaset." - -"Sitä et uskalla." - -"Sen teen", vastasi tyttö ja purskahti kyyneliin. - -"Gunillani!" - -"Niin, sinun enkä kenenkään muun!" - -"Minä puhun sukulaistesi kanssa." - -"He ehkä pakottaisivat minut; minä määrään itse." - -"Eikö kuningaskruunu viehätä?" - -"Paljon vähemmän kuin sinun lempesi." - -He uudistivat lupauksensa ja kävivät senjälkeen täysin määrin -nauttimaan tanssista. - -Seuraavana päivänä sanoi Anna neiti Kustaa herralle: "Tahdotteko nyt -soittaa tuon kappaleen minulle?" - -Anna istui sohvaan, ja kun Kustaa oli tuonut luuttunsa, asettui hän -jakkaralle hänen jalkojensa juureen sekä soitti ja lauloi kappaleen -toisensa perästä, enimmäkseen vanhoja kansanlauluja, joista molemmat -pitivät. - -Aina äitinsä kuolemasta asti oli Annalla ollut kunniasija isänsä -vieressä. Leskikuningatar oli kutsunut häntä luokseen kotiansa, mutta -hän oli isänsä suostumuksella jäänyt Tukholmaan. Kuningas antoi hänen -itse valita seurueensa oman mielensä mukaan ajattelematta, että hän -oli vain lapsi, joka tarvitsi silmälläpitoa. - -Mutta tämä lapsi oli luonnostaan hyvin itsenäinen ja lujatahtoinen. - -Seurauksena olikin, ettei häntä missään pidetty nuorena kokemattomana -prinsessana, vaan kaikkialla jalosukuisena naisena, jonka mielitekoja -ympäristö koettaa tyydyttää. - -Ei ollut mikään salaisuus, että Anna rakasti Kustaa Brahea. Mutta -he eivät mitenkään näyttäneet kahdelta nuorelta rakastavalta, vaan -pikemmin uskollisilta ystäviltä, jotka ovat päättäneet, etteivät -koskaan eroa. - -Kustaan rakkaus oli ehkä yhtä voimakas kuin Annankin, mutta Annan -olennossa oli jotakin, joka ei sallinut pienimmässäkään määrässä -lähentelyä silloinkaan, kun he useita tunteja olivat kahden. - -Kustaa oli tauonnut soittamasta ja näppäili vain luuttuaan. - -"Riittäköön täksi kertaa." - -Hän laski luutun sohvalle. - -"Olen pelkkänä korvana." - -"Meidän täytyy erota, Kustaa." - -"Minkätähden?" - -"Ensinnäkin siksi, että sinä et tulisi haaveilevaksi ritariksi, vaan -urheaksi soturiksi." - -"Siihen minulla ei ole taipumusta." - -"Sitten on monta muuta tärkeätä toimialaa, vaikka minä en niitä -tunne. Puhu tuosta isäsi kanssa ja matkusta ulkomaille sekä oleskele -siellä..." - -"Kauanko?" - -"Useita vuosia." - -"Entä sillä aikaa?" - -"On hävinnyt toivo, että sinä minun kauttani tulisit kantamaan -Ruotsin kruunua." - -Nuori ylimys punastui ja painoi päänsä alas. - -"Minä huomaan, ettei se ajatus ollut sinullekaan vieras", lisäsi Anna -hyvin vakavasti. - -"Myönnän, ettei se ollut." - -"Heitä se nyt ainaiseksi. Lempeni ei kuulu koskaan kenellekään muulle -kuin sinulle, mutta sentähden en petä veljeäni." - -"Sehän tapahtuisi vain siinä tapauksessa..." - -Prinsessa keskeytti hänet kiihkeästi: "Ei mikään tapaus saa johtaa -siihen. Kunnianhimoisten suunnitelmien edistämiseen ei minua saada; -ellei lempeni ole sinulle kylliksi, niin eroamme ainiaaksi." - -"Anna, kuinka voit luulla..." - -"En sitä luulekkaan", vastasi Anna ojentaen hänelle kätensä. "Toiset -ovat saaneet sinut sellaisiin ajatuksiin, mutta heitä ne, Kustaa. -Minä pyydän sitä sinulta todistukseksi rakkaudestasi." - -Kustaa suuteli hellästi hänen kättänsä. "Koko elämäni hartain halu -on saada sinut omakseni, ja sinun sekä veljesi palvelukseen pyhitän -elämäni." - -"En tiedä, saanko tulla omaksesi, mutta Jumalan edessä lupaan, etten -koskaan kuulu kenellekään muulle, ja lupaukseni vahvistuksena olkoon -ensi suuteloni!" Hän kietoi käsivartensa hänen kaulaansa, ja heidän -huulensa yhtyivät hetkeksi. - -"Anna, rakas, lemmitty Annaseni, sinä tulet olemaan tyytyväinen -minuun", sanoi Kustaa hilpeästi. - -"Kiitos, eikä nyt mitään heikkoutta enää. Me tiedämme kumpikin -mitä meidän on tekeminen." Anna peitti kasvonsa nenäliinallaan ja -meni muun nuorison luo ottamaan osaa heidän keskusteluihinsa ja -leikkeihinsä. - -Hogenskild Bielke oli käynyt etuhuoneen läpi ja nähnyt Annan Kustaan -sylissä. Riemuiten kertoi hän uutista uskotuilleen, mutta juuri hän -itse rakensi sen johdosta enimmän tuulentupia. - -Sentähden Pietari herra suuresti ällistyi, kun poikansa pyysi hänen -suostumustaan ulkomaanmatkaan lakitieteellisiä opintoja varten. - -Sitä pidettiin jonkinlaisena sopimuksena nuorten kesken; he muka -tahtoivat, että asia vastaiseksi pidettäisiin salassa, ja katsottiin -olevan välttämätöntä mukautua siihen. - -"Kauan hänen ei pidä viipyä", sanoi herra Hogenskild. "Kukapa voisi -luottaa kuusitoistavuotiaan naissydämen vakaisuuteen." - -"Asia lienee lopuksi riippuvainen kuninkaasta", huomautti Pietari -herra, "-- ja -- Kustaa ei ole liturgisti." - -"Mitähän arvelette siitä", virkkoi Eerik Sparre, "että minä sain -kirjeen Possevinolta; hän luottaa siihen, että katolinen kirkko minun -kauttani tulisi edistymään Ruotsissa." - -"Kaikkia mahdollisia kokeita tehdään", vastasi Ture Bielke. -"Tiedättekö, että paavilta on saapunut uusi kirje." - -"Kuninkaalleko?" - -"Ei, vaan kruununprinssille; hänen pyhyytensä on kuullut puhuttavan -siitä, että Sigismund harrastaa kirkkomusiikkia, ja sentähden hän -tahtoo lähettää kolme soittotaitoista nuorta miestä, jotka samalla -ovat perehtyneet raamattuun, jotta prinssi sekä heidän laulustaan -että keskusteluistaan voisi saada mielenylennystä." - -"Ovatko he jo saapuneet?" - -"Ovat." - -"Vai niin, kolme täysiveristä jesuiittaa. Vahvastipa suunnitellaankin -uutta jesuiittalähetystä Ruotsiin." - -"Olen todellakin kuullut jotakin siitä", puuttui puheeseen Juhana -Sparre; "he sanovat muka olevansa kuningatar Annan kruununprinssille -lähettämiä." - -"On tuskin viikkoa siitä, kun näin heidät Tukholmassa", kertoi Ture -herra. "Nuoria, kauniita miehiä, jotka peittivät todellisen pukunsa -tavallisten vaatteiden alle." - -"Kuka täällä on ottanut heidät hoiviinsa?" - -"Osittain Niilo Brask, osittain, luullakseni pääasiassa, jesuiitta -Simon Nicovius. Heidän kirjansa ovat lukon takana, niin että otappa -selvää, minkä hengen lapsia he ovat." - -"Miten sinä olet päässyt näiden asiain perille?" kysyi Hogenskild -nauraen. - -"Erään Sturein entisen palvelijan kautta, joka nykyään palvelee -Simonin luona." - -"Ja tahtoo saada pikkusen sivuansioita?" - -"Kyllä hän saakin, niin kauan kuin tiedot ovat täysin luotettavia. -Lienee tarkoituksena, että jesuiitat kävisivät kuninkaan luona -vakuuttamassa hänelle, että paavilla kyllä on hyvää tahtoa, mutta -että tärkeät asianhaarat eivät salli hänen taipua kuninkaan -toivomuksiin." - -"On tuskin luultavaa, että hän ottaa heitä vastaan", huomautti -Hogenskild; "olen itse kuullut hänen sanovan Sigismundille, että -jesuiitoilla on toinen jalka saarnastuolissa, toinen neuvostossa, -valmiina kaikenmoisiin elkeisiin." - -"Minä pelkään, että 'kuninkaan uskonto', kuten sitä kansan kesken -nimitetään, on vielä pahempaa", sanoi Eerik Sparre. "Mikäli ymmärrän, -on se vain paavilaisuutta valepuvussa, ja nuo hävyttömät hyökkäykset -maassa hyväksyttyä uskontoa vastaan sekä julkisissa saarnoissa että -muissa tilaisuuksissa ovat kerrassaan julkeita." - -"Se ei luultavasti pääty hyvin", lausui Juhana herra. "Puolalaiset -papit, joita kuningatar Anna on ennen lähettänyt tänne, saarnaavat -ruotsinkielellä Ruotsin kirkoissa ja maan uskontoa vastaan. Semmoinen -voi käydä laatuun vain Ruotsissa", huudahti Ture herra hyvin -kärtyisesti. - -Pietari Brahe oli ollut tarkkaavana kuuntelijana. "Kaikesta -tulen siihen vakaumukseen", sanoi hän, "että neuvoston täytyy -huomauttaa kuninkaalle, miten välttämätöntä on ryhtyä tarmokkaisiin -toimenpiteisiin tätä vastaan. Jos ei semmoista epäkohtaa ajoissa -poisteta, saattaa tapahtua, että sotilaat ja rahvas kitkevät -rikkaruohon pois tieltä." - -"Niin, niin, se on välttämätöntä!" Siihen yhtyivät kaikki. - -"Mutta ei nyt, kun hän tällä kertaa tulee tänne", lisäsi Pietari -herra; "se voisi häiritä iloista mielialaa." - -"Ei, ei tällä kertaa." Siitäkin olivat kaikki yksimieliset samasta, -mutta myöskin yksityisistä syistä. - -Ei kukaan tahtonut pahoittaa kuningasta nyt, kun hän oli aikeissa -valita itselleen morsiamen. - -Annan rakkaus Kustaa Braheen oli melkein yhtä vanha kuin hän itsekin. -On hyvin luultavaa, että juuri se kiinnitti häntä niin lujasti siihen -uskontoon, jota Kustaa tunnusti. - -Anna oli ollut vanhempainsa keskeisissä uskonnollisissa kiistelyissä -silminnäkijänä, ja hänen aikaisin kypsynyt ymmärryksensä sanoi -hänelle, että onnellisen avioliiton ensi ehtona on, että -aviopuolisoilla on _sama_ usko. - -Sigismund oli hänen ainoa uskottunsa. - -Tämä rakasti sisartaan, ja vain siten on selitettävissä hänen -suvaitsevaisuutensa kaikessa, mikä Annaa koski, sekä hänen -kiihkeä halunsa toimia, mikäli hänestä riippui, sisaren onnen -vakaannuttamiseksi. - -Anna rakasti hänen hyvää ystäväänsä Kustaa Brahea. Miksei hän -siis myöskin saisi mennä naimisiin hänen kanssaan? Hänen isänsä -sisaret olivat menneet naimisiin ulkomaisten herttuain kanssa, -mutta osaksi he elivät Ruotsin kustannuksella, osaksi oli häpeäksi -olla heidän kanssaan sukulaisuussuhteissa. Miksi ei kuninkaantytär -voisi mennä puolisoksi jollekin maan jaloimmista ylimyksistä, kun -Kustaa kuningas, heidän isoisänsä, oli kahdesti nainut jalosukuisen -ruotsalaisen neidon? Nythän liikkui vielä huhu, että heidän oma -isänsä... no, jos niin kävisi, voisi Anna olla varma siitä, että -Kustaa Brahe tulee hänen puolisokseen. - -Vähän myöhemmin hän kertoi Annalle täydellä luottamuksella, että kun -tämä rakasti Kustaa Brahea ja heidän isänsä piti neiti Sigridistä, -nuo seikat olivat estämässä toisiaan. Suku tulisi ylen mahtavaksi, -sanottiin, ja Ruotsin kruunu saattaisi jonkun sukkelan keikauksen -kautta joutua Kustaan päähän. - -"Kuka voisi sellaista ajatella?" kysyi Anna hämillään. "Mitä on nyt -tehtävä?" - -"Sanokoon Kustaa heille..." - -"Siitä olisi vähän hyötyä. Ei, hänen täytyy matkustaa pois ja tehdä -se heti." - -"Erota sinusta, niinkö?" - -"Niin, ja myöskin petollisesta suvustaan, ja se on epäilemättä -hänelle hyödyksi." - -"Entä sinä itse?" - -"Saan kai lohduttautua parhaani mukaan." - -Kun Anna saapui nuorten parveen, kääntyi hän Sigrid Brahen puoleen. -Hän oli itse vastikään tehnyt niin suuren uhrauksen, että ajatteli -tämänkin pitävän tehdä samoin. - -Hänen tullessaan oli keskustelu tauonnut tykkänään, ja hän kysyi -hymyillen, mistä oli ollut puhe. - -"Leskikuningattaresta", vastasi Sigrid punastuen. - -"Mitä hänestä on sanottavaa?" - -"Hän elää niin yksinään", vastasi Anna Roos. - -"Joka kerta kun minä olen käynyt siellä, on hänellä ollut hyvästi -vieraita", lausui prinsessa. - -"Vieraat eivät aina ole ystäviä", huomautti Sigrid nöyrästi. - -"Sinä olet oikeassa, jalo neiti, mutta Katariina Stenbock ei katune, -että antoi Kustaa kuninkaalle kätensä", sanoi Anna jonkun verran -ylhäisesti. - -"Kaikki tietävät, että hän sitä ennen oli antanut sydämensä -toiselle", virkkoi Ebba Bielke. - -"Sitä lupausta en minä olisi koskaan rikkonut", huudahti kaunis -Gunilla päättävästi. - -"Tuskinpa teitä kukaan houkutteleekaan siihen", vastasi Anna jotenkin -terävästi, mutta lisäsi sitten lempeämmin muihin kääntyen: "Sanokaa -minulle toki, jalot neidit, eikö ihmisen pidä unhottaa itseänsä, kun -on kysymyksessä niin korkea päämäärä kuin kuninkaan puolisoksi ja -maan äidiksi tuleminen?" - -Kaikki vaikenivat. Sigridin silmät olivat kyynelissä. "Siihen voidaan -pakottaa", kuiskasi hän. - -"Armollisin prinsessa", virkkoi Ebba Bielke, "te olette meistä -nuorin, mutta varmaankin viisain. Ettekö luule, että niin tärkeässä -asiassa kuin avioliittoon-menossa sydämen yksin tulee saada -ratkaista?" - -Anna punastui vahvasti. "En kiellä, että ajattelen niinkuin tekin", -sanoi hän, "mutta minusta näyttää kuitenkin, että on jalointa -pyhittää elämänsä velvollisuudelle." - -Kaikki myönsivät sen. Eikä aineeseen sen enempää syvennytty. - -Gunilla ajatteli itsekseen, että hän, jos tahtoisi, voisi kyllä -nöyryyttää neitinsä, niin ettei tämä sitä koskaan unhottaisi, mutta -Pietari Liljensparrelle koituisi siitä paljon surua, ja siksi hän ei -välittänyt siitä. - -Niin rukoilevan ilmeen näki Anna Sigridin silmissä ja niin haikea -valitus oli hänen sanoissaan, kun hän lausui: "Siihen voidaan -pakottaa", että Anna toivoi, että isänsä olisi heittänyt hänet -ajatuksistaan. Tuo nenäkäs Gunilla Bielke, mitä hän olikaan -rohjennut... mutta kylläpä hän siitä hyvästä saikin -- Annan täytyi -naurahtaa itsekseen. Mistä syystä oli hänessä niin voittamaton -vastenmielisyys Gunillaa kohtaan? - -Pietari Brahe piti kunnianaan tehdä neidin oleskelun Rydboholmassa -niin suloiseksi kuin suinkin vaihtelemalla huvituksia. - -Niinpä tehtiin jäälle rekiretki tulisoihtujen valossa. Oltiin varmat -siitä, että Kustaa Brahe sai olla prinsessan ajomiehenä, mutta kun -tämä sen sijaan valitsikin Kustaa Banérin, kummasteltiin suuresti -mitä semmoinen merkitsi. - -Seuraavaksi päiväksi oli kuningas määrännyt tulonsa. - -Jo aamulla oli saapunut lisää vieraita, niiden joukossa useita -neuvosherroja. Muutamat heistä haastelivat keskenään, pitäisikö -käyttää tilaisuutta ja huomauttaa kuninkaalle sitä suurta -epäjärjestystä, mikä vallitsi kaikissa hallitustoimissa, sekä että -olisi toimitettava niin, että tulot ja menot kävisivät yksiin. - -"Minä pelkään", sanoi Pietari herra vältellen, "että se synnyttäisi -vain närkästystä, kun kuninkaalla on niin kiivas luonne." - -"Minä puolestani", huomautti herra Hogenskild, "tahtoisin sanoa -hänelle, että tällainen sodankäynti ympäristön kuningaskunnissa, -ruhtinaskunnissa ja kaupungeissa, jota nyt on kestänyt kaksikolmatta -vuotta ja jonka köyhä maamme on kokonaan saanut maksaa, on -köyhdyttänyt maan putipuhtaaksi. Olisi jotakin pitänyt tehdä haavojen -parantamiseksi, mutta sen sijaan on hallituksemme vain pahentanut -niitä." - -"On totta, että kaikki voimat ja ajatukset ovat suunnatut -sotatoimiin", lisäsi Eerik Sparre, "mutta se ei ole minään -syynä sisäisen hallinnon huonoon järjestykseen. Jos tänne tulee -ulkomaalaisia joko omissa asioissaan tai vierasten valtain toimissa, -niin he saavat pitkiä aikoja virua täällä ja maksaa kalliita -kustannuksia, sentähden että kuninkaallisella majesteetilla ei ole -aikaa ottaa heitä vastaan. Liturgia se vie hänen aikansa, niin että -hän yhtämittaisista muistutuksista huolimatta ei ole vielä tehnyt -mitään järjestyssääntöjen aikaansaamiseksi kansliaansa varten, jossa -nyt toinen määräys kumoo toisen." - -"Minä puolestani", puuttui kreivi Pietari puheeseen, "olen useita -kertoja huomauttanut, että olisi pantava täytäntöön mitä kerran -on kuninkaallisen majesteetin, Kaarle herttuan ja valtaneuvoston -suostumuksella päätetty, eikä meneteltävä niinkuin nyt, että -käytetään toiseen tarkoitukseen mitä toiseen on määrätty." - -"Minun tapani ei ole ottaa puolustaakseni epäjärjestystä", virkkoi -Ture herra, "mutta mitenkähän käy, kun kuninkaallinen majesteetti -jättää neuvostoon ne ehdotukset, joista hän tahtoo kuulla neuvoston -mielipidettä? Saako hän edes vastausta, eikö neuvosto sen sijaan tee -kuninkaalle vallan toisia kysymyksiä ja esityksiä asioista, jotka sen -mielestä ovat epäkunnossa?" - -"Mutta ei säästä hänkään sitten haukkumasanoja", huudahti herra -Hogenskild. - -"Niin", sanoi kreivi Pietari, "neuvoston asema ei ole niinkään -kadehdittava, kun kuninkaan luonne on niin kärtyinen, ja kun on niin -paljon ja niin painavia syitä muistutuksiin -- esimerkiksi nyt tämä -kysymys läänityksien peruuttamisessa." - -"Siihen emme koskaan suostu!" huudahti Sparre. "Rahapula on osaksi -seurauksena melkein uskomattomasta epäjärjestyksestä rahain hoidossa, -osaksi siitä tuhlaavaisuudesta, jolla hän käyttää kertyviä varoja -kaikkeen muuhun paitsi mihin niitä paraiten tarvittaisiin." - -"Pelkäänpä", sanoi Ture herra, "että hänen onneton halunsa rakentaa -kalliita rakennuksia nielee ylenmäärin maan varoja." - -"Emmekö ole lukemattomia kertoja pyytäneet häntä herkeämään siitä?" -kirkui herra Hogenskild. "Emmekö ole pyytäneet häntä panemaan pois -palveluksestaan tarpeetonta väkeä hovista, kansliasta, keittiöstä -ja kellarista, virkamiestensä luota ja tallista; minkätähden hänen -tarvitsee pitää useampia sellaisia pikkuvirkamiehiä kuin Kustaa -kuninkaan? Mutta tuo on kaikki kuuroille korville. Jos hän jotakin -tekee, niin hän tekee sen hullusti; niinpä hän esimerkiksi pitänee -toisinaan itse rahaston avaimia mukanaan." - -"Etenkin lisäävät ylimääräiset verot kurjuutta", lisäsi Eerik herra. -"Miten uupunut onkaan kansa näistä yhtämittaa uudistuvista ajo- ja -päivätöistä sekä rahaveroista, ja sitä jatkuu vuodesta toiseen." - -"Eikö näistä ole ensin kysytty neuvoston mielipidettä?" kysyi Ture -herra. - -"On kyllä, mutta ei aina", vastasi herra Hogenskild; "sen sijaan on -kehotettu vouteja sopivimmalla tavalla toimimaan rahvaan keskuudessa." - -"Minä voin todistaa, ettei aina ole niin tapahtunut", väitti Ture -herra. "Se annetaan toisinaan nurkkasihteerien ja semmoisten -tehtäväksi. Rahvas valittelee raskaan verotaakan alla, eikä nykyään -uskalleta enää toimia useammassa kihlakunnassa yhtaikaa, vaan -pidetään paraana ottaa yksi kerrassaan." - -"On kovin onnetonta, ettei hän voi löytää sitä aarretta, jonka Eerik -kaivoi maahan", sanoi kreivi Pietari ivallisesti hymyillen. - -"Hän koettaa nyt alentaa rahan arvoa", vastasi Eerik herra. "Sitä -tietä olemme jo kulkeneet koko pitkälle." - -Nyt kuului ulkoa kulkusten kilinää. - -"Kuningas tulee, kuningas tulee!" huusivat kaikki ja hyökkäsivät -ovelle. - -"Hyvät herrat!" huusi kreivi Pietari. "Olemmeko yksimielisiä, -miettikäähän tarkoin!" - -Kaikki pysähtyivät ja katselivat toisiaan. - -"Isäntänä on minun vaikea..." - -"Luonnollisesti, luonnollisesti!" - -"Mutta meidän, vieraina", sanoi herra Hogenskild. - -"Etenkin jos hän tulee kosimishommissa." - -"Luulenpa, ettemme puhu mitään." - -"Olemmeko yksimielisiä siitä?" kysäisi isäntä. - -"Olemme, olemme!" - -"Emme ole tietääksemmekään." - -"Emme ensinkään." - -"Hyvä, hyvä, herrat! Nyt ajavat reet pihaan. Me otamme hänet vastaan -kuin läheisen sukulaisen; ehkäpä hän tuleekin siksi pian, ja silloin -opetamme hänet pitämään meidän asiamme omanaan." - -He juoksivat alas ja tulivat pihalle, juuri kun kuninkaan reki -pysähtyi rappusten luo. - -Hän näytti synkältä; he eivät olleet seisoneet odottamassa häntä. -Mutta heidän kunnioittavat kumarruksensa ja alamaiset vakuutuksensa -siitä, miten suuresti he olivat iloissaan ja syvästi kiitollisia -hänen armollisesta tervehdyskäynnistään, saivat hänet pian hyvälle -tuulelle, ja hän tervehti kaikkia erittäin ystävällisesti. - -Ehkäpä hän oli hieman hämilläänkin sen johdosta, mitä hänellä oli -mielessä, niin ettei hän senkään tähden kiirehtinyt tervehtimään -talon naisia; hän istui kreivi Pietarin kirjoitushuoneeseen sanoen -siellä tahtovansa kuumennetun viinin ja uhkean tammivalkean ääressä -mielellään jutella hetkisen hyväin herrain, Ruotsin miesten kanssa. - -Omasta ja muiden puolesta lausui kreivi Pietari julki heidän suuren -kiitollisuutensa sen johdosta, että kuningas oli suvainnut käydä -heidän seuraansa, ja pyysi häntä olemaan vakuutettu siitä, että he -olivat hänen uskollisia alamaisiaan, jotka mielellään tahtoivat hänen -puolestaan antaa verensä ja henkensä. - -Siitä sanoi kuningas olevansa täysin vakuutettu; ja hän olikin -tullut pannakseen heidän sydämelleen surunsa ja huolensa, jotka nyt -raskaasti painoivat häntä. - -Syvä osanotto kuvastui kaikkien läsnäolijain kasvoissa. Kuninkaan -huolet olivat heidänkin huoliaan, ja he olivat nyt kaikki hyvin -huolissaan. - -"Te tiedätte kaikki", alkoi kuningas, "että olen yksinäinen, sureva." - -Kaikki huokailivat syvään. - -"Luonteeni kärsii siitä; minä käyn ärtyisäksi, kiivaaksi." - -Läsnäolijat nyökyttelivät osaaottavasti päätään. Se tuntui niin -luonnolliselta; jotkut iskivät merkitsevästi silmää toisilleen tai -pyyhkäisivät kiireimmiten kyyneleen. - -"Tätä välttääkseni ja monesta muustakin syystä, etenkin sairautta ja -raihnautta väistääkseni..." Kuningas huokasi syvään. - -Kaikki näyttivät hyvin miettiväisiltä. - -"Lisäksi tulee monta surunaihetta, suuria, syvämietteisiä ajatuksia -ja paljon muuta huolta, jotka kaikki ovat yksinäisyyden seurauksia -ja vaikuttamia, niin että minä olen päättänyt valita itselleni uuden -puolison." - -"Hoo!" - -"Alamaisimmasti iloitsemme siitä kaikki!" - -"Mikä iloinen uutinen!" - -"Uusi aurinko nousee yli Ruotsin!" - -"Koko valtakunta on riemuitseva!" - -"Maan aatelisto on sitä juhlallisesti viettävä!" - -"Kansa on sytyttävä viimeisenkin kynttilänsä!" - -Näin he huudahtelivat kuin kilpaa, ja Juhana hymyili tyytyväisesti -näin makeita sanoja kuullessaan. - -Kreivi Pietari kumarsi syvään. "Rohkenemmeko syvimmässä -alamaisuudessa pyytää saada tietää sen korkeasukuisen ruhtinattaren -nimen, jonka teidän armonne on valinnut?" - -"Jalot herrat", huudahti kuningas hilpeästi (pahin oli nyt voitettu), -"minä en ole valinnut ketään Euroopan ruhtinattarista, vaikka luulen, -että vaalimme olisi heitä miellyttänyt. Korkean isäni esimerkin -mukaan tahdon minä Ruotsin ylevästä aatelistosta valita neitosen, -joka on tuleva puolisokseni ja Ruotsin kuningattareksi." - -Uutinen oli luonnollisesti aivan odottamaton; sentähden oli ihastus -rajaton. Huudettiin ja ihmeteltiin kilpaa. Juhana kuningas seisoi -kuin epäjumala onnellisten alamaistensa keskessä. - -"Sentähden olen nyt vieraananne tänään, kreivi Pietari." - -Tämä suuteli kuninkaan kättä. "Koko parvi nuoria neitosia on -prinsessan ympärillä", vastasi hän. - -"Tahdonpa heti nähdä heitä." - -Kuumennetun viinin lämmittämänä astui kuningas koko seurueineen -nuorten keskelle. Rakkaasti hän tervehti prinsessaa, ojentaen sitten -muutamin ystävällisin sanoin kätensä talon ihanalle tyttärelle. Tämä -kalpeni tällöin niin vahvasti, ettei se voinut jäädä kuninkaalta -huomaamatta, ja keveästi kumartaen hän laskikin irti kätösen luoden -häneen pitkän, kaipaavan silmäyksen. - -Annalta, joka seisoi lähellä, pääsi helpotuksen huokaus. Sigrid oli -pelastettu. - -Sitten kuningas siirtyi toisesta toiseen. Jokaisen kanssa hän -puhui, kauimmin ehkä Ebba Bielken kanssa, jonka sukkelat vastaukset -näyttivät hyvin huvittavan häntä. Useita kertoja oli hän mennyt -Gunilla Bielken ohi olematta häntä huomaavinaan; vihdoin hän -pysähtyi aivan tuon kauniin tytön eteen sanoen melkein houkutellen: -"Sukkelaan, neitoseni, tänne kätenne!" - -"En!" vastasi tämä pöyhkeästi, katsoen häneen. - -Viini ja ällistys ehkä ajoivat veren kuninkaan päähän; vimmoissaan -hän viskasi hansikkaansa vasten tytön kasvoja ja lähti ulos. - -Syntyi hälinä. Kaikki herrat kiiruhtivat kuninkaan jälkeen. - -Neitoset, paitsi Anna, juoksivat itkevän Gunillan ympärille. - -"Se oli hänen oma syynsä", sanoi prinsessa; "Gunilla sai itse aikaan -loukkauksen." - -Kiihkeänä asteli kuningas edestakaisin. Bielket seisoivat erillään -keskustellen. - -Kaikki tämä ei ennustanut mitään hyvää. - -Pietari herra läheni kuningasta syvään kumartaen. - -Kuningas tarttui hänen käsivarteensa. "Tuo lutka suututti minua", -sanoi hän. "Hän tietää, että minä rakastan häntä." - -"Hänkö se...?" - -"Niin, hän." - -"Suvaitsetteko, teidän majesteettinne, että ilmoitan...?" - -"Tehkää niin!" - -Tuo iloinen uutinen sai Bielkein kasvot heti kirkastumaan, ja he -pyysivät alamaisimmasti kuningasta suomaan anteeksi lapselliselle -tytölle. He kyllä heti... Ja sedät veivät Gunilla neidin toiseen -huoneeseen, jossa luettiin sekä lait että evankeliumit, jotta hänet -saataisiin ajattelemaan mitä hän oli velvollinen tekemään omaistensa -tähden. Pietari Liljensparre saisi kiittää häntä onnestaan, niinkuin -Svante Sture kuningatar Margareetaa ja Kustaa Roos Katariina -Stenbockia. - -Vihdoin hän pyyhki silmänsä ja lupasi tehdä niinkuin he tahtoivat. Se -ilmoitettiin kuninkaalle. Hän meni hänen luokseen, ja he tulivat ulos -käsikädessä, jolloin kuningas esitti hänet läsnäolijoille tulevana -puolisonaan. - -Ei kukaan ällistynyt niinkuin Anna. Hän oli jo tottunut ajattelemaan -Sigridiä äitipuolenaan, mutta Gunilla -- hänen äitinsä ja hänen oma -hovineitinsä! Jagellolais-veri kuohahti. Nyt hän tiesi, miksi hän ei -ollut koskaan pitänyt Gunillasta. - -Kun kuningas tahtoi viedä hänet tulevan kuningattaren luo, ei häntä -löydetty. Sanottiin, että hän oli tuntenut pahoinvointia ja mennyt -huoneisiinsa; ja siihen kuningas tyytyi. - -Hogenskild Bielke oli saanut Pietari Liljensparren lähtemään heti -pois. Se raivo, joka alussa ilmeni hänessä, asettui pian, kun -hänelle sanottiin, että hän pani alttiiksi sekä omansa että Gunillan -hengen, jos nyt näyttäytyi kuninkaalle. Jos hän sitävastoin tahtoi -alistua siihen, mitä ei käynyt muuttaminen, niin Gunilla vastedes, -kuningattarena, tuli auttamaan häntä onneen. - -Kainona ja hämillään Gunilla otti vastaan kaikki ne onnentoivotukset, -joita hänelle runsaasti tulvi. Oli kuin tuo laverteleva ja -ajattelematon tyttö olisi hävinnyt; Gunilla melkein pelkäsi -kuningasta ja oli ymmällä ajatellessaan tulevaa asemaansa. - -Usein oli hän ihastuneena katsellut kuningatarta, kun tämä oli ollut -puettuna kuninkaalliseen komeuteensa. Nyt hän tuli itse samaan -asemaan. Häntä melkein huimasi. - -Herra Hogenskild Bielke esitti, että hänen veljentyttärensä pitäisi -nyt matkustaa kotiin vanhempiensa luo ja jäädä sinne häihin asti. - -Kuningas tahtoi, että Gunilla itse määräisi, ja kun tämä alamaisesti -vastasi: "Jos kuningas sen sallii", antoi hän suostumuksensa lisäten, -ettei kulu pitkää aikaa, ennenkuin hän oli valmistanut kaikki häitä -varten ja tuli noutamaan hänet takaisin. - -Ilossa ja riemussa vietettiin ilta. Myöhään yöllä lähti kuningas, -seuraavana päivänä Anna neiti ja muut vieraat. Juhlasaatossa veivät -Bielket tulevan kuningattaren mukanaan kreivi Brahen huokaillessa -syvään ajatellessaan, että toiveet Ruotsin kruunusta olivat -häipyneet. Kustaa oli ääneti, prinsessa oli varmaankin hyljännyt -hänet. Mutta naisoikut saattavat vaihdella, ja joka tapauksessa oli -onni, että tuleva kuningatar oli ruotsalainen aatelisneito. - - - - -15. - -SANASTA TYÖHÖN. - - -Pian senjälkeen kuningas ilmoitti neuvostolle, että hän oli valinnut -puolisokseen sukulaisensa, "jalon, vapaasukuisen ja siveän neitosen -Gunilla Bielken, valtaneuvos Juhana Akselinpojan tyttären ja Kustaa -kuninkaan toisen puolison, Margareeta Eerikintyttären sisarenpojan -tyttären". - -Kuninkaan sukulaisissa tämä valinta synnytti suurta ja yleistä -tyytymättömyyttä. Sigismund ja Anna osoittivat selvästi, että he -vastenmielisesti ottivat äitinsä entisen palvelijan äitipuolekseen. -Kuningas vimmastui ja jakoi heille kaikki entisen kuningattaren -vaatteet ja koristukset. - -Sitten hän osti Gunillalle kaikki ihka uudet ja yhtä kallisarvoiset. - -Kuninkaan Saksassa asuvat sisaret lausuivat julki tyytymättömyytensä. -Friislannin kreivitär Katariina kirjoitti, että "piru oli kuluttanut -monta kenkäparia, ennenkuin oli saanut tuon avioliiton aikaan". - -Juhana vastasi kiivaasti, luetteli Bielken suvun korkeat esi-isät, -vetosi isänsä esimerkkiin ja uhkaili lopuksi, että "hänen kätensä -voivat kyllä ulottua heihinkin, elleivät he herkeä kieltään -pieksämästä". - -Tapansa mukaan ei Kaarle herttua salaillut närkästystänsä. Hän -kirjoitti, että kuningas olisi voinut valita jonkun ulkomaisen -ruhtinattaren; hänen nykyinen valintansa oli vain omansa lisäämään -aateliston vaikutusta ja oli samalla myöskin kuninkaalliselle -huoneelle häpeäksi. Sitä hänen olisi pitänyt ennakolta ajatella. - -Kirje näytettiin neuvostolle, ja sekin puolestaan lisäsi -vastenmielisyyttä herttuata kohtaan. - -Siitä huolimatta Juhana itse kirjoitti hänelle häihinkutsukirjeen -viisi viikkoa ennen häitä. - -Kaarle kiitti kutsusta; niin lyhyessä ajassa hän ei sanonut saavansa -itseään kuntoon eikä voinut sentähden tulla. Ennen häitä hän lupasi -lähettää lähettinsä. - -Kuningas suuttui kovin; hän puhui tarmokkaisiin toimiin ryhtymisestä, -että herttua muka sai vielä katua j.n.e. - -Tuskissaan kirjoitti Anna neiti herttuatar Marialle ja pyysi häntä -taivuttamaan herraansa tulemaan, koska muuten voisi syntyä sisällinen -sota, kun kuningas oli niin suuttunut veljelleen tämän kiellosta. - -Mutta nyt olivat kaikki Marian rukoukset turhat. Kun hän ei voinut -tulla mukaan, ei herttua millään ehdolla lähtenyt hänen luotansa. -Hänestä oli yhdentekevää, oliko kuningas hyvällä vai pahalla tuulella. - - * * * * * - -Kaunis Gunilla Bielke oli suostunut tulemaan kuningas Juhanan -puolisoksi, mutta kuumia kyyneleitä hän itki tuontuostakin, -koetellessaan komeita hääpukujaan. - -Kuningas oli sekä suullisesti että kirjallisesti sanonut ottaneensa -ruotsalaisen neitosen morsiamekseen, jotta siten korottaisi ja -kunnioittaisi aatelistoa. Jos hän edes olisi tahtonut tunnustaa, että -oli rakastunut häneen korvia myöten, mutta sitä hyvää ei hänessä -ollut. Hän oli ottanut hänet kunnioittaakseen aatelia, mutta ei -kohottaakseen häntä, jota rakasti enemmän kuin sanoa saattoi. - -Gunilla polki pientä jalkaansa lattiaan huudahtaen, ettei hänen -olisi koskaan pitänyt taipua eikä välittää heidän rukouksistaan ja -suostuttelustaan. Ajattelehan, kuinka Pietari Liljensparre sureekaan; -kunhan hän ei vain epätoivon vimmassa lopettaisi itseään! - -Sitten sepitettäisiin lauluja heistä molemmista, ja se olisi kylläkin -hyvin romanttista, mutta hän ei voisi kestää sitä. - -Heidän täytyi siis tyytyä onnettomaan kohtaloonsa. Hän menee -naimisiin kuninkaan kanssa, ja Pietari, niin, hän saa tehdä kuten -Svante Sture ja Kustaa Roos, naida jonkun, joka nyt jo salaa rakasti -häntä. Niin olivat monet kyllä tehneet. Eikä kukaan ollut niin kaunis -kuin Pietari. - -Mutta Margareeta ja ehkäpä Katariinakin olivat sanoneet jäähyväiset -lemmitylleen, ja kuningas oli tullut sisään yllättäen heidät. Mitähän -jos Pietarikin tulisi, ja kuningas -- hän kyllä surmaisi hänet -väkipuukollaan. Se täytyi estää... mutta miten? - -Hän mietiskeli kauan, kauan, ehkäpä viisitoista minuuttia, sitten -hän asteli edestakaisin huoneessaan pieni pää kenossa. Vastikään -niin kalpeille poskille levisi lämmin punehdus, ja hän sanoi hiljaa -itsekseen: "Minun täytyy saada tavata hänet, minun täytyy." - -Itägöötanmaan maaherra, herra Juhana Akselinpoika Bielke, ja hänen -rakas rouvansa Margareeta Posse olivat yhtä ihastuksissaan kuin -ällistyksissäänkin siitä kuninkaallisesta armosta, joka oli tullut -aateliston ja ennen kaikkea heidän osalleen. - -Gunillan lapsuudentuttavasta he eivät huolineet mitään, ja hänen -äitinsä kertoi hänelle kaikessa hiljaisuudessa, kuinka monta kertaa -oli rakastunut, ennenkuin joutui naimisiin. - -Suuri oli sentähden ällistys, kun Gunilla meni isänsä salakamariin ja -sanoi tälle, että hänen täytyi ennen häitänsä saada tavata Pietari -Liljensparre ja sanoa hänelle jäähyväiset. - -Isä vastasi hyvin lyhyesti, että se ei käy laatuun. Hän sai heittää -mielestään moiset ajatukset. - -Mutta Gunilla oli itsepäinen; hän tahtoi, hänen täytyi saada tavata -häntä. - -"Ajattelehan, jos se saapuisi kuninkaan korviin." - -"Minä en ole vielä naimisissa, ja minulla on siis oikeus puhua kenen -kanssa haluan." - -Juhana herra, joka huomasi vaikutusvaltansa tulevaan kuningattareen -melkein menneeksi, lupasi tarkemmin ajatella asiaa ja vastata hänelle -seuraavana päivänä. - -Kun hän oli pitkät ajat keskustellut rouvansa kanssa, meni tämä -Gunillan kamariin ja sanoi hänelle hyvin ystävällisesti: - -"Minä ymmärrän kaipauksesi, rakas tyttöseni." - -"Onko isäni suostunut?" - -"On ja ei ole. Täällä Räfvelstadissa se ei saa tapahtua. Kaikkien -silmät ovat nyt luotuina meihin, ja jos kuningas saisi siitä tiedon, -niin isäsi ehkä saisi hengellään maksaa sen." - -"Mutta miten minun sitten tulee menetellä?" - -"Tahdotko tietää, miten eräs ystäväni teki?" - -"Kerro, rakas äiti!" - -"Hän ei kirjoittanut, hän määräsi paikan... kuitenkin." - -"Millä tavoin?" - -"Hän lähetti avaimen." - -"Mihin lukkoon se sopi?" - -"Ladon." - -"Mitä, äitikultaseni, tahdotteko minun...?" - -"Minä vain kerron miten minä -- miten hän menetteli. Sinä ehkä keksit -jotakin parempaa, mutta huomaa tarkoin, että kaiken tulee tapahtua -meidän tietämättämme, sillä me emme koskaan tunnusta, että meillä on -ollut aavistustakaan siitä." - -Gunilla oli saanut paljon miettimistä; hän tahtoi mielellään kohdata -rakastettunsa, mutta häntä ei miellyttänyt, että se tapahtuisi -ladossa. - -Salaisuuttaan hän ei rohjennut uskoa kellekään. Hän tiesi itseänsä -kateellisesti vartioitavan, mutta kohtaus ladossa oli ylen -arkipäiväistä tulevalle kuningattarelle. - -Miten hän miettikään, muuta keinoa hän ei kuitenkaan keksinyt. - -Se ei ollut ensi kertaa. Pietari herra oli opettanut hänelle, että -solmut merkitsivät tunteja; kun hän lähetti nauhan, tiesi hän aina, -mihin aikaan hän seuraavana päivänä tapaisi hänet Räfvelstadin -puistossa. - -Hänen rintasisarensa oli aina vienyt sanan. Samoin sai hän nytkin -tehdä, mutta Gunilla voisi tulla petetyksi, jos tytöllä olisi halua -juosta juoruamassa. Sentähden hän kääri avaimen villakankaan palaseen -sanoen Leenalle, että Pietari herra luultavasti oli unhottanut sen -huvihuoneeseen; hän, Leena, oli muka löytänyt sen, ja ilman että -kukaan linnassa tiesi siitä, tuli hänen mennä viemään se takaisin -Pietari herralle. - -Leena uskoi yksinkertaisuudessaan kaiken ja kertoi sen äidilleen, -ja tämä sai heti aiheen -- kun tytär oli lähtenyt tehtäväänsä -toimittamaan -- kiirehtiä linnaan saadakseen tavata armollista rouvaa. - -Saatuansa tietää salaisuuden sanoi tämä: "Herrani on sanonut, että -Adela muori tavallisuuden mukaan saa ottaa sata sylyystä heiniä -suuresta ladosta, ja sen saatte tehdä huomenna." - -Adela suuteli hänen hamettaan ja kiitteli; sitä hän vain ei tiennyt, -mistä saada apua. - -"Onhan Leena suuri, vahva tyttö." - -"Mutta sitten tulee niin pieniä sylyyksiä." - -"Saanpa ehkä omalla luvallani lisätä sataanviiteenkymmeneen", sanoi -rouva. - -Uusia kiitoksia; ei kukaan muu kuin Leena käy ladosta ottamassa. - -Seuraavana päivänä oli raikas ja kylmä ilma. Se oli tammikuun -ensi päiviä; Gunilla neiti pani komean soopelinnahkaisen lakin -päähänsä, näädännahkaturkit hartioilleen ja lähti sitten, kenenkään -huomaamatta, kuten luuli, reippain askelin linnasta kiiruhtaen -ladolle metsään. - -Sinne saavuttuaan hän havaitsi hämmästyksekseen, että se oli auki ja -että Leena tuli sieltä suurta heinäsylyystä laahaten. - -Varkautta luultavasti, mutta mitäpä tuosta. He olivat köyhiä; Gunilla -päätti, ettei anna heitä ilmi, mutta kyllä hänestä olisi ollut -parempi, jos Leena olisi pysynyt poissa tämän päivän. - -Ehkä hän viipyisi kauankin. Gunilla juoksi latoon ja löysi pian oivan -piilopaikan pehmeissä heinissä. - -Hän oli tullut hyvin aikaisin, nyt tuli hänen valmistautua -käyttäymään arvokkaasti. - -Leena palasi jo lämpöisenä, hiestyneenä. Hän oli kaunis tyttö, kun -häntä lähemmin tarkasti. Gunilla ei ollut sitä ennen huomannut. - -Mutta tuolla, tuolla ovella seisoi hänen Pietarinsa, terveyden rusot -poskilla, hymyillen ja iloisena. - -"Tässä, Leena, olen nyt!" huudahti hän hilpeästi. Tyttö kääntyi -säikähtyneenä. "Minä en ole kutsunut teitä tänne", sanoi hän. - -"Kukapa muu sen olisi tehnyt?" kysyi Pietari närkästyneenä. "Vain -semmoiset kuin sinä haluavat kohtauksia heinäladoissa." - -"En tiedä muuta kuin että neiti..." - -"Vähät hän siitä, joskin lohdutamme toisiamme", huudahti nuori -ylimys; "luuletko sinä, että annan sinun tehdä pilkkaa itsestäni?" - -"Laskekaa minut pois", huusi Leena ja yritti tempautua irti hänestä. - -Mutta Pietari sulki hänet syliinsä ja tukahutti suuteloillaan hänen -huutonsa. - -Ällistys, närkästys ja inho taistelivat Gunillan sielussa. Hänen -tuskansa oli niin valtava, että sydän oli pakahtua, ja aivan -tietämättä pääsi häneltä vihlova kiljahdus. - -Haukka ja kyyhky erosivat; kumpainenkin seisoi kuin ukkosen iskemänä. - -"Hyi teitä!" huudahti Leena. "Nyt alkaa täällä jo kummitella teidän -tähtenne." - -Ovi oli auki, ja hän juoksi pois. - -Nuori ylimys seisoi yksin. "Se oli hänen äänensä", sanoi hän -itsekseen, "mutta se ei voinut olla hän." - -Sitten hänkin riensi pois. - -Kuinka toisenlainen olikaan se Gunilla, joka ryömi esiin piilostaan, -kuin se, joka oli mennyt sinne. - -Harmi ja närkästys kuvastuivat hänen nuorilla kasvoillaan, ja kun hän -vihdoinkin oli saapunut kotiin ja heittänyt yltään kallisarvoisen -pukunsa, huudahti hän kerran toisensa perästä: "Ei, minä en tahdo -itkeä; minä halveksin häntä, voi kuinka minä halveksin häntä!" - -Seikkailunsa hän uskoi äidilleen; tämä ei ruvennut mihinkään -selityksiin, sanoi vain: "Parastapa lienee niin!" - -Mutta sitten hän nöyrästi mukautui kuninkaan tahtoon, ja kun tämä -joudutti häävalmistuksia, auttoi Gunilla minkä voi. - -"Luulenpa, Gunillani, että sydämesi yhä enemmän taipuu puoleeni", -sanoi kuningas viimeksi käydessään hänen vanhempainsa luona aivan -häiden edellä. - -"Niinpä se tekee, armollinen herrani." - -"Sinä et tiedä mitä uhrauksia minä saan tehdä sinun tähtesi. -Ensiksikään ei veljeni itsepintaisuudessaan tahdo tulla häihin." - -"Minä olen liian halpa hänen kälykseen." - -"Älä siitä välitä; enemmän huolestuttavat minua Sigismund ja Anna. -Kumpainenkaan ei ole suosiollinen sinulle." - -"Sen kyllä huomaan, mutta mitä voin minä tehdä?" - -"Minun onneni pitäisi olla heidänkin onnensa. Sinun tulee aina olla -minun kanssani; me elämme vain toisillemme." - -"Ja monille sukulaisillemme ja ystävillemme", lisäsi Gunilla. "_He_ -ovat ystäviämme." - -"Niin toivon; mutta muistaissani, minulta on pyydetty, että tekisin -Pietari Liljensparren tallimestariksesi. Mitä siitä sanot?" - -"Minusta on yhdentekevää, hänkö vai joku muu." - -"Onhan hän lapsuudenystäväsi." - -"Tästälähin en tahdo pitää muita ystäviä ja uskottuja kuin puolisoni." - -"Hyvä, Gunillani, se oli vastaus, joka sopii Ruotsin tulevalle -kuningattarelle." - -"Jospa voisin kaikessa olla herrani mieliksi." - -Juhana oli ihastuksissaan; nyt vasta hän sai nauttia mahdollisimman -suurta onnea. - -Vesteråsin linnassa vietettiin loistavat häät helmikuun 15 p:nä 1585. - -Kuningas oli kiintynyt nuoreen morsiameensa, ja tämä osasi noudattaa -kuninkaallista arvokkuutta. - -Herttua oli todellakin lähettänyt edustajansa, mutta tästä oli -kuningas niin pahoillaan, että käski neuvosherrojen huomautuksista -huolimatta hänen heti lähteä kaupungista. - -Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin yhdyselämän alkua. Kutsuja -saapui läheltä ja kaukaa, ja Juhana, joka tahtoi kunnioittaa niitä, -joita hän vastedes arveli luotettavimmiksi avustajikseen, seurasi -nuorta puolisoansa huvituksesta toiseen. - -Täysin siemauksin Gunilla nautti nuoresta onnestaan. Kuningas -jumaloi häntä, eikä ainoastaan hovi, vaan koko aatelisto, sukulaiset -ja ystävät sanan täydessä merkityksessä makasivat hänen jalkainsa -juuressa. - -Ja hän oli ollut vain pieni, mitätön tyttö, melkeinpä halveksittu. -Nyt häntä kuunneltiin, hänen sanojaan toisteltiin, hänen käskyjään -odoteltiin ja hänen toivomuksiaan arvailtiin ja koetettiin toteuttaa. - -Kaikki hänen entiset lapsuudenystävänsä osoittivat hänelle -kunnioittavaa huomaavaisuutta. - -Vain Sigismund ja Anna vetäytyivät pois. He pitivät häntä edelleen -hovineitinä, ja kuitenkin koetti hän heidän läsnäollessaan esiintyä -ylhäisesti ja arvokkaasti. - -Paremmin hän vaikutti uuteen tallimestariinsa. Tämä ei uskaltanut -kohottaa silmiänsäkään häneen, ja kun hänellä oli annettavana tälle -joitakin määräyksiä, tapahtui se aina katse toisaalle luotuna. - -Juhana tunsi kyllä olevansa erotettu lähimmistä omaisistaan, mutta -häntä ympäröi sen sijaan suuri ja mahtava aateli, joka alati puhui -uskollisuudestaan ja alttiudestaan valtaistuimen varmimpana tukena. - -Sille perustukselle hän tahtoi rakentaa tulevaisuuden; -- herttua oli -vaarallinen -- hänen valtansa ja mahtavuutensa liian suuri, se oli -kukistettava, kytkettävä. Odotahan, odotahan vain! - - - - -16. - -JOUSI JÄNNITTYY. - - -Murrosaika oli ovella. - -Sen tuen, minkä heikko kuningas luuli aatelistosta saaneensa, hän -aikoi etukädessä käyttää veljensä kukistamiseksi, joka julkisesti -asettui häntä vastaan, melkeinpä tunkeutui kaikkiin hänen toimiinsa. - -Se tapa, millä herttuakuntaa hallittiin, oli ilmeistä ivaa kaikkea -sitä vastaan, mitä kuningaskunnassa säädettiin. Sitä ei saanut ajan -pitkään kestää; voimakkaihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä. - -Herttua puolestaan oli taipumaton kaikkia liturgisia yrityksiä -vastustaessaan. - -Se rohkeus ja voima, jolla hän pysytti voimassa isänsä säädökset, -kiinnitti yleistä huomiota häneen ja tuotti hänelle kansan rakkauden. -Ikävyyksiä pelkäämättä hän esiintyi jokaisen syyttömästi vainotun -vankkana suojana, ja jos joku tämän johdosta arveli pelkäävänsä -sisällisiä levottomuuksia, vastasi hän laskien kätensä miekan -kahvalle: "Koettakoot!" - -Tyynenä ja päättäväisenä kaikissa toimissaan hän oli kuin kaikkea -tähystelevä vartija. - -Kuninkaasta huolimatta hän nimitti Pietari Joonaanpojan Strengnäsin -piispaksi, eikä auttanut, että Juhana julisti vaalin mitättömäksi -ja kirjeessään Södermanlannin rahvaalle uhkasi asukkaita -rauhattomuuksilla, jos he pitäisivät vaalin laillisena. - -Sekä herttua että kansa ja papisto seisoivat lujina, ja tästä alkaen -asettuivat luterilaiset hyökkäävälle kannalle. - -Kuninkaan kiukku kiihtyi siihen määrään, että yleensä pelättiin uuden -veljessodan puhkeamista. - -Kaikki neuvottelut olivat hyödyttömiä, ja neuvosto lausui, että koska -korkeat herrat eivät voineet molemminpuolisin myönnytyksin päästä -sovintoon, oli jäljellä vain, että Kustaa kuninkaan testamenttiin -nojautuen asia annettaisiin erityisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, -johon kuului jäseniä valtakunnan kaikista säädyistä. - -Tammikuussa 1587 kutsuttiin valtiopäivät Vadstenaan. Kuningas -haastoi herttuan sinne muka saadakseen hänet luopumaan muutamista -vahingollisista tavoista herttuakunnassaan, vaan ei hänelle mitään -pahaa tehdäkseen. - -Mutta Kaarle pelkäsi petosta eikä sanonut tahtovansa noudattaa kutsua. - -Eräs vanha, kokenut neuvosherra kehotti häntä lähtemään. - -"Teidän armonne tulee kyllä toimeen heidän kaikkien kanssa, kun -puheisiin tullaan", sanoi hän; "pahempia ovat pahat kielittelijät." - -Herttuatarkin sanoi sanansa. "Tuo matka olisi minulle -virkistykseksi", sanoi hän, "jos muuten tahtoisit ottaa minut -mukaasi." - -Ja niin päätettiin, että herttua tulee. - -Mutta jo ennemmin oli sovittu tärkeimmistä riitakysymyksistä. - -Siten kohtasivat veljet vihdoinkin toisensa. - -Maria se sai heidät ojentamaan toisilleen kätensä. Monta sanaa hän ei -sanonut, mutta ne olivat niin lämpöisiä ja lemmekkäitä, että Juhana -huudahti: - -"Olenkohan ehkä viety harhaan?" - -"Varmaankin", vastasi Kaarle. "Ei täällä ole puutetta kielikelloista. -Sentähden ei uskalla kruununperillinen käydä metsästysretkiltä -herttuakunnassa, ja kuninkaalla on sellainen kiire, kuin pelkäisi hän -tulevansa vangituksi." - -Juhana lensi veripunaiseksi. "On totta, että minua on varoitettu", -sanoi hän, "mutta mitä Sigismundiin tulee, niin se tapahtui neuvoston -kehotuksesta." - -"Luullaanko ehkä, että vainoaisin hänen henkeään?" kysyi Kaarle -suuttumustaan pidätellen. - -"En minä tiedä; ihmisiin ei ole koskaan luottamista." - -Suurta itsensähillitsemistä tarvittiin, ennenkuin Kaarle suostui -säätyjen asettamiin ehtoihin. Hänen täytyi tyytyä herttuakuntaansa -melkein Arbogan sopimuksen määräämillä ehdoilla. - -Hän antoi suostumuksensa, koska muuten sota olisi ollut julistettu, -sisällinen sota, johon hän ei voinut antautua. - -Mutta joskin hänessä kiehui, kun hänen täytyi tehdä niin paljon -myönnytyksiä, niin olipa toki saapuvilla se, joka tasoitteli rypyt -hänen otsaltaan ja kiitti häntä siitä, että hän oli luopunut omista -oikeuksistaan maan rauhaa vakaannuttaakseen, sekä kuiskaili hänelle -lempeään ja kiitollisuuttaan. - -Sellaiset sanat asettivat myrskyn, ja hän vastasi: - -"Sinun tähtesipä sen teenkin." - -Koko kokouksen aikana Kaarle esiintyi tavattoman tyynesti, -mutta kun tuli puheeksi liturgia, lykättiin kysymys tulevaan -kirkolliskokoukseen, koska herttua ei voinut eikä tahtonut antaa -mitään lupauksia tiedustelematta sitä ennen papistonsa mielipidettä. - -Vaikkakin asia näin lykättiin toistaiseksi, ei Kaarlen mielipide -suinkaan ollut, että hänen vakaumuksessaan olisi ollut vähintäkään -tinkimisen varaa. - -Heti hän kirjoitti Angermanukselle, joka edelleenkin oleskeli -Saksassa, ja pyysi häntä heti käymään Leipzigin, Wittenbergin ja -Halmstadtin yliopistoissa pyytämässä sikäläisten jumaluusoppineiden -kirjallista lausuntoa liturgiasta. - -Angermanus lähti heti. Asia innostutti häntä yhtä paljon kuin ketä -muuta tahansa, eikä viipynyt kauan, ennenkuin vastaukset olivat -saapuneet Ruotsiin. - -Leipzigin teologit vertasivat liturgiaa valkeiksi maalattuihin -hautoihin, jotka ovat ulkoa kauniit, mutta sisältä täynnä kuolleitten -luita ja kaikenmoista saastaa. - -Helmstadtista tuli arvostelu, jossa sanottiin, että Ruotsin -arkkipiispa puhuessaan liturgian esipuheessa harhauskon ja -saastutuksen pedoista oli unohtanut laskea itsensä kolmanneksi, -nimittäin ulvovaksi sudeksi lammasten vaatteissa. - -Seuraavan toukokuun 1 päiväksi kutsuttiin herttuakunnan papisto -yleiseen kokoukseen. - -Siellä hyljättiin liturgia kokonaan. Sovittiin siitä, ettei -juhlamenoissa jumalanpalveluksessa tapahtuisi mitään muutosta -herttuakunnassa, vaan että säilytettäisiin tästälähin niinkuin -tähänkin asti kaikki tavat semmoisina, kuin papisto ne -uskonpuhdistuksen jälkeen oli hyväksynyt ja omaksunut. - -Jäljennöksiä kokouksen päätöksistä levitettiin sekä herttuakuntaan -että kuningaskuntaan, ja ne herättivät kuninkaassa suurta mielipahaa. - -Avoimessa kirjeessä hän antoi tähän vastauksen, jossa jakeli -luterilaisille sellaisia liikanimiä kuin päävalehtelijat, kavaltajat, -uskonhylkääjät, kunniattomat häpäisijät, oppimattomat poropeukalot ja -aasit, saatanan lapset, jotka palvelevat perkelettä, valheen isää. -Hän ei tahtonut enää kärsiä semmoisia pirulaisia, vaan julisti heidät -valtiokiroukseen, ja jos he rohkenisivat tulla herttuakunnan rajojen -ulkopuolelle, niin heidät pantaisiin vankeuteen ja pidettäisiin -siellä, kunnes Jumalan sanan valo olisi muuttanut heidän mielensä. - -Siten jatkui taistelua mieskohtaisin mielenpurkauksin, mutta juuri -sentähden, että se venyi niin pitkäveteiseksi, ehti jokainen -muodostamaan asiassa oman vakaumuksensa. - -Seurakunnissa oli sekä luterilaisia että liturgisia, samoin -papistossa. Siinä oli horjumista puoleen ja toiseen. - -Se oli varsinaisesti samaa taistelua, joka hajaannutti maailmaa -- -uskontunnustukset olivat moninaiset. - -Juhanassa ei ollut tarmoa pysymään asiassaan lujana. Jokainen -voimakkaampi virtaus vei hänet mukanaan, ja sentähden se asia, -jonka puolesta hän työskenteli, ei voinut koskaan saavuttaa mitään -pysyväisyyttä. - -Aivan toisin oli Kaarlen laita, joka järkähtämättömästi ylläpiti ja -puolusti mitä isänsä oli aikaansaanut. - -Sentähden Kaarle seisoi itsenäisellä maaperällä, heti kun taistelu -veljesten kesken oli tälle alalle kääntynyt. Siinä hän ehkäpä -tietämättään laski perustuksen Ruotsin tulevaisuudelle ja poisti -säälimättä kaiken, mikä asettui sen kehitystä vastaan. - - * * * * * - -Taistelun katkerimmin riehuessa tapahtui jotakin, joka antoi aivan -uuden suunnan kuninkaan ajatuksille ja tarkoitusperille. - -Kuningas Stefan Batori kuoli joulukuussa 1586, ja leskikuningatar -Anna kirjoitti rakkaalle langolleen, että tämä heti lähettäisi -lähetit Puolaan vaikuttamaan Sigismundin hyväksi, jonka valitsemista -hän lupasi kaikin voimin kannattaa. - -Mitä loistavia toiveita olikaan Puolan kruunu hänessä herättänyt! -Miten olikaan hän itse sitä tavoitellut, kun se edellisen kerran oli -vapaana, ja nyt sitä tarjottiin hänen pojalleen. - -Mitä oli tehtävä? Sulkisiko Puolan vaali Sigismundin pois Ruotsin -kruunusta? Oliko aatelistoon luottamista? Ja hänen oma veljensä -- -eikö hän pitäisi varaansa? - -Epäilyksiä karttui; hän ei voinut päästä selvyyteen. Päättäköön -Sigismund itse. - -Ja ainakin kahdennenkymmenennen kerran hän uudisti kysymyksensä: -"Tahdotko tulla Puolan kuninkaaksi?" - -"Minkä neuvon annatte, rakas isä?" kysyi Sigismund. - -"Rukoile Jumalalta parasta neuvoa, minä en voi mitään neuvoa antaa -niin tärkeässä asiassa! Mutta mitä tahansa päättänetkin, voimieni -mukaan koen sinua auttaa." - -Prinssi lupasi ajatella asiaa, mutta päätöstä hän ei kuitenkaan -voinut tehdä. - -Kuningas oli epätoivoissaan. Vastauksen oli kiire; Puolan lähetystön -täytyi lähteä. - -Prinsessa Anna sai toimekseen udella veljensä mielipidettä. - -Hänellä oli oma pikku hovinsa, ja veljen oli tapana viettää iltansa -hänen luonaan. - -Vain muutamia kertoja erityisissä tilaisuuksissa olivat molemmat -siskokset läsnä nuoren kuningattaren illanvietoissa, joissa kuningas -aina oli saapuvilla. - -Eräänä iltana löysi kruununprinssi hämmästyksekseen sisarensa -ypöyksin. - -Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja asettui sitten tavalliselle -paikalleen. - -"Tämä on siksi, että tahdon puhua kanssasi kahdenkesken", sanoi Anna -nauraen. - -"Ovatko he poissa kaikki?" - -"Ystäviä ja tuttuja tervehtimässä, paitsi Ebba Horn, jonka olen -pannut vahdiksi makuuhuoneeseeni, jos kuningas lähettäisi jonkun -sanan." - -Anna huomasi värähdyksiä Sigismundin silmäkulmissa, mutta tämä oli -vaiti. - -"Sanoppa nyt, veliseni", sanoi Anna pitkähkön vaitiolon jälkeen, -"tahdotko vai etkö tulla Puolan kuninkaaksi?" - -"Minä sekä tahdon että en tahdo." - -"Sanohan nyt ensin minkätähden tahdot?" - -"Puola lienee ihana maa, rakastettava kansa. Lisäksi ovat siellä -kaikki samaa uskoa kuin minäkin, ja minä kuvailen mielessäni, että me -ymmärtäisimme toisiamme." - -"Ne ovat painavia syitä. Sanohan sitten mikä estää sinua?" - -"Voitko sitä kysyä! Ero teistä molemmista, joita niin suuresti -rakastan." - -"Minä seuraan sinua, jos tahdot." - -"Tahdotko todellakin!" huudahti hän vilkkaasti. - -"Tahdon, eikä minusta ole paljon vaivaa, sillä mitään hovia en ota -mukaani; sellaisen saan siellä." - -Sigismund pani kätensä silmilleen. "Ei ole vielä ratkaistu, -lähdenkö", sanoi hän. - -"Vain eroako meistä molemmista sinä pelkäät?" sanoi Anna hyväillen -nojautuen häneen. - -Hän huokasi, mutta ei vastannut. - -"Sinä salaat minulta jotakin. Sigismund, enkö ole uskonut sinulle -rakastavani Kustaa Brahea?" - -"Sitä olen kaikin voimin suojeleva. Jospa käsittäisin, miksi lähetit -hänet pois; on julmaa erottaa sydämiä, jotka lempivät toisiaan." - -"Etkö älyä syytä? Ylpeä suku toivoilee, että kruunu kerran siirtyisi -hänen päähänsä, enkä minä mene takuuseen siitä, ettei hän itsekin..." - -"Nyt arvostelet häntä väärin", keskeytti Sigismund. "Kustaa on minun -ystäväni." - -"Sen kyllä uskon; mutta miten tahansa, hänen piti päästä maailmalle -laajentamaan näköpiiriään. Minä en pidä siitä, että aina näen -huokailevan rakastajan, ja sitäpaitsi", lisäsi hän katsoen -veitikkamaisesti veljeensä, "en ole varma, vaikkapa hän olisi -rakastunut erääseen hovineitoseeni... ja sinä ymmärrät, että -mustasukkaisuus tuli lisäksi." - -"Kukahan se olisi?" uteli Sigismund. - -"Enpä hänen makuansa moiti, se on kyllä hyvä. Se on Ebba Horn." - -"Hitto vieköön! Ebba Horn!" Sigismund hypähti pystyyn. - -"Anteeksi, anteeksi, rakkahin veljeni, mutta tämä oli ainoa keino -saada sinut tunnustamaan." - -"Sinä menettelet epähienosti; jätä minut rauhaan." - -Tyytymättömänä hän kääntyi pois sisarestaan. - -Mutta Anna ei laskenut häntä. - -"Älä luule, etten hyväksyisi ajatuksiasi. Kukapa ei rakastuisi tuohon -ihmeen ihanaan tyttöön, jolla on niin kauniit, vaaleat kutrit ja -sielukkaat sinisilmät, jotka hän aina sinun edessäsi luo maahan. -Tiedähän, että hän tuntee askeleesi, väri hänen poskillaan ilmoittaa -minulle, milloin sinä lähenet." - -Sigismund kääntyi häneen mitä iloisimman hämmästyksen valtaamana. -"Luuletko todellakin... en ole koskaan..." - -"Et, sinä et ole koskaan sanonut rakastavasi häntä, ja se on ollut -julmaa." - -"Julmaako? Kun en ole uskaltanut." - -"Mikset ole uskaltanut?" - -"En voi tarjota hänelle kättäni." - -"Menisit salaa naimisiin hänen kanssaan." - -"Mitä sinä ajattelet!" - -"Sinun onneasi, rakkahin veli. Minä en tahdo, että sinä kuihdut, ja -jos Ebba rakastaa sinua puoleksikaan niin paljon kuin minä, niin hän -suostuu siihen arvelematta." - -"Oi, miten sinä puhut! Mutta minä myönnyn, jos käy laatuun mennä -salaa avioliittoon." - -"Puhuppa rippi-isäsi kanssa. Panemme sen toimeen min salaa, että -ainoastaan me neljä tiedämme sen. Minä olen ainoa todistaja... ja se -tulee olemaan ihastuttavaa!" - -Ja prinsessa taputti käsiään tanssien ympäri huonetta. - -"Rakas Anna, miten voin kiittää sinua uhrautuvasta rakkaudestasi?" - -Hän syleili ja suuteli häntä. - -"Ollos onnellinen!" sanoi Anna. "Mutta vastaa minulle, mitä saan -sanoa isällesi Puolan kruunusta." - -"Minä otan sen vastaan, ja sinä ja Ebba seuraatte minua sinne." - -"Viime seikasta vaikenemme." - -"Kuten tahdot, mutta milloin saan tavata häntä?" - -"Huomis-iltana samalla kuin muutkin." - -"Älä ole julma!" - -"Jos soitan tätä kelloa, tulee hän heti." - -Sigismund tempasi kellon käteensä ja soitti kiihkeästi ja pitkään. - -"Hätikkö, enhän minä ehdi pois edes." - -Anna kohtasi todellakin ovessa nuoren tytön, joka hämillään pysähtyi -prinssin nähdessään. - -"Hänen armollaan on jotakin kysyttävää sinulta", sanoi prinsessa -hieman ylhäisesti. "Puolen tunnin kuluttua palaan kuulemaan -päätöstänne." - -Kääntymättä hän poistui huoneesta. - -Ebba oli luonteeltaan ujo ja kainosteleva; vaaraa aavistaen, -hämmästyksissään ja vavisten hän pysähtyi ovelle. - -Sigismundin sydän oli heti ensi näkemästä kiintynyt tähän neitoseen; -kahden viime vuoden aikana he olivat melkein joka päivä tavanneet -toisensa, mutta aniharvoin vaihtaneet muutamia sisällyksettömiä -sanoja. - -Hoveissa on yleensä terävät silmät sellaisissa suhteissa, ja prinssin -rakastuneet katseet olivat jo aikoja sitten ilmaisseet hänen -salaisuutensa. - -Lukemattomia kertoja oli Ebba Hornia kiusoiteltu prinssin tähden, -mutta häneltä ei koskaan päässyt ilmi mitään; hänen vaatimaton, -kainosteleva olemuksensa vaikutti, että häntä luultiin tässä -suhteessa melkein tunteettomaksi. - -Ei edes prinsessa tiennyt, pitikö hän prinssistä, ja mitä hän -Sigismundille kertoi Ebban mielenliikutuksesta, oli enemmän hänen -oman mielikuvituksensa luomaa kuin todellisiin havaintoihin -perustuvaa. - -Jäätyään kahdenkesken mielitiettynsä kanssa ja nähdessään, miten -hämillään tämä oli, Sigismund unohti sen selityksen, joka äsken oli -hänen huulillaan. - -Mutta aivan vasta-alkaja hän ei ollut, ja hän meni Ebban luo sanoen: -"Antakaa kätenne!" - -Tyttö teki niin, ja Sigismund vei hänet sohvalle istumaan. - -Sädekehyksenä lankesi lampun valo vaaleihin kutreihin, ja kun hän -sitten kysyvänä loi silmänsä Sigismundiin, tuntui tästä, kuin hän ei -olisi koskaan rakastanut häntä niin paljon kuin nyt. - -Ebba oli vetänyt kätensä pois, ja kun Sigismund uudelleen aikoi -tarttua siihen, vastusteli hän. - -"Vain tämän ainoan kerran", rukoili Sigismund ja lankesi polvilleen. -"Minä lemmin sinua sanomattomasti", ja hän suuteli pientä, vapisevaa -kättä. - -"Ei teidän armollanne ole mitään oikeutta sanoa minulle sitä", -kuiskasi Ebba kyynelsilmin. - -"Enkö minä saa vastarakkautta?" - -"Älkää kysykö, älkää kysykö!" - -"En, sillä tiedän sen kysymättäkin", ja hän hypähti ylös kietoen -käsivartensa neidon ympärille. "Me lemmimme molemmat yhtä paljon, ja -sentähden, Ebba, olet sinä minun!" - -Mutta Ebba tempasihe irti. "Ei, teidän armonne", sanoi hän, "minä -olen liian halpa sellaiseen liittoon." - -"Etkö rakasta minua?" - -"Rakastan, liiaksikin", vastasi Ebba säteilevin silmin. "Ensimäisen -ja ainoan kerran tunnustan sen, mutta teidän armonne ei saa unhottaa, -että minä olen Klaus Hornin tytär ja että minulla on velvollisuuksia -nimeäni kohtaan." - -Mikä arvokkuus hänen olennossaan! - -"Sinä tulet puolisokseni", huudahti prinssi, "kirkon siteet -yhdistävät meidät!" - -"Se on mahdotonta. Mitä kuningas sanoisi?" - -Nyt täytyi totuuden päästä esiin. Sigismund oli kaunopuheinen -- -hän sanoi, että sellainen avioliitto oli yhtä sitova kuin mikä -muu tahansa. Siinä vain oli erotus, että he siten saivat nauttia -onnestaan maailman siitä tietämättä. Ja vihdoin Ebba suostui. - -Mutta kun Sigismund sanoi, ettei hän saanut siitä puhua mitään -vanhemmilleen, tahtoi hän peruuttaa äsken antamansa lupauksen. Hänen -olisi aivan mahdotonta käydä niin tärkeään sitoumukseen heidän -tietämättään ja suostumattaan. - -Sopivaan aikaan tuli prinsessa sisään estämään erimielisyyttä -syntymästä rakastavien kesken. - -"Anna minun puhua Ebban kanssa, ja minä lupaan, että hän ilolla -siihen suostuu." - -"En voi, armollinen neiti", vastasi nuori tyttö liikutuksen -valtaamana. - -"Rakastatko häntä, Ebba?" Anna osoitti prinssiä, joka tuskaisena -katseli häntä. - -"Rakastan, minä rakastan häntä", vastasi Ebba. - -"Et niin paljon kuin minä, sillä ei maailmassa ole mitään, jota en -tahtoisi tehdä hänen tähtensä." - -"Vanhempani... nimeni!" - -"Entä hänen tulevaisuutensa ja arvonsa? Tiedätkö, että hänen lempensä -on nyt kuin paula hänen jalassaan, mutta siiviksipä se muuttuisi, jos -sinä rakastaisit häntä. Silloin hän toimittaisi mainehikkaita tekoja, -tulisi sankariksi ja miksi vain tahdot, sillä niin paljon hän sinua -lempii." - -Tyttöraukka katseli kuin huumaantuneena ympärilleen, hän pani kätensä -ristiin ja kysyi: "Onko se totta?" - -"Sinutta en voi elää", huudahti Sigismund, "sinä olet elämäni -määrääjä!" - -"Sitten olen sinun", sanoi Ebba. - -Sigismund syleili ja suuteli häntä. - -"Viikon päähän määräämme häät", sanoi Anna, "siihen asti saa Ebba -yhtämittaa olla minun luonani. Meillä on paljon hommaamista." - -Seuraavana päivänä sanoi prinsessa kuninkaalle: "Sigismund on -suostunut ottamaan Puolan kuninkuuden." - -"Sentähden että hän luulee meidän sitä toivovan", vastasi kuningas. -"Milloin ajattelikaan hän itseään. Minun vain täytyy miettiä kaikkien -puolesta." - -Juhana kutsui uskollisimmat neuvonantajansa. Näihin kuului etusijassa -Klaus Fleming. Tällä miehellä oli monia hyviä, mutta myöskin -päinvastaisia ominaisuuksia; hän oli raaka, oppimaton ja epähieno, -jonkatähden hän toisinaan sai hän toisinaan sai osakseen ivaa, -toisinaan halveksimista sekä monia liikanimiä; näistä oli "nokinenä" -tavallinen sentähden, ettei hän esiintynyt siistinä. Mutta kaiken -tämän ohessa hän oli tavattoman kyvykäs, oli monissa otteluissa -kunnostautunut ja hyvin uskollinen kuningas Juhanalle, samalla -kuin hän oli herttuan leppymätön vihollinen, mitä hän oikealla -suomalaisella itsepintaisuudella ei suinkaan karttanut ilmaisemasta. - -Häntä lähinnä oli Niilo Gyllenstjerna, Eerikin entinen suosikki. - -Nyt oli tuo ovela mielistelijä ajoissa kääntänyt kelkkansa ja päässyt -Juhanan suosioon yhtä suuressa määrässä. - -Hän oli oppinut ja kokenut herra, jolla oli hyvin väljä omatunto; -hän oli niin viekas ja varova, ettei puoluetaistelujen puhjetessa -koskaan voitu sanoa mihin hän kuului, mutta aina sattui niin, että -hän taistelun loppuessa oli voittajain puolella. - -Juuri nämä ominaisuudet tuottivatkin hänelle Juhanan hallitessa -valtiodrotsin viran. - -Nyt hän oli jo ikämies; lyhyt, harmaa tukka peitti hänen kumaran -päänsä, muodostaen pitkän kulmauksen syvälle alas otsalle, jonka alta -suuret sinisilmät viekkaasti tähyilivät. Parta valui pitkänä alas -rinnalle, ja sen päällä riippuivat paksut kultaiset ritariketjut. - -Näille molemmille kuningas uskoi huolensa. Koettaisiko hän hankkia -Puolan kruunun rakastetulle pojalleen vai hylkäisikö kaikki jo -saapuneet viekoittelevat tarjoukset? - -Niilo Gyllenstjerna näytti hyvin miettivältä. - -Sitävastoin puuttui Klaus Fleming heti puheeseen. - -"Mitä on prinssillä Puolassa tekemistä", sanoi hän, "eikö Ruotsi ole -kyllin suuri? Olisi viisainta ottaa selville miten hän suoriutuu -täällä, ennenkuin hän ottaa niskoilleen vielä vaivalloisemman työn -siellä." - -Herra Niilo tuumiskeli kauan, ennenkuin oli valmis lausumaan -mielipiteensä. Se oli kuitenkin yhtäpitävä edellisen kanssa, vaikka -nojautui toisiin syihin. - -Prinssiä ei saanut pakottaa, ei erottaa isästään; ero kävisi -molemmille sietämättömäksi. Sentähden täytyi hänen antaa epäävä neuvo. - -Mutta molemmat kruunut kimaltelivat Juhanan silmissä; hän ei tahtonut -laskea niitä käsistään, ja hän päätti kysyä neuvoa herttualta. Eihän -voinut olla vahingoksi kuulla hänenkin mielipidettään. - -Kaarle vastasi, ettei hän voinut neuvoa suostumaan ehdotukseen. -Kahden toisistaan niin etäisen maan hallitseminen tuottaisi aina -suuria vaikeuksia. - -Muuten hän sitoutui olemaan joka tapauksessa Sigismundille uskollinen -ja vaati vain, ettei Vironmaasta saisi luopua. - -Koko neuvoston täytyi nyt ottaa osaa neuvotteluihin, ja -yksimielisesti se puolsi tämän loistavan tarjouksen hyväksymistä. - -Miten iloisena näkisikään kuningas molemmat kruunut rakkaan poikansa -päässä, ja miten kuninkaallinen arvokkuus tästä kohoaisi sekä itäisen -että läntisen naapurin silmissä! - -Ja niin päätti Juhana käyttää tarjottua tilaisuutta, ja puolalainen -lähetystö sai palata, mukanaan kirje kuningatar Annalle ja -puolalaiselle neuvostolle. - -Ehkäpä olisi Juhana antanut koko kysymyksen raueta, jos olisi nähnyt -ivahymyn Eerik Sparren huulilla tai kuullut Hogenskild Bielken -kysyvän edelliseltä: "Kuka tai ketkä tulevat tästäpuolin hallitsemaan -valtakuntaa?" - -Juhana ajatteli tällä hetkellä vain mitä Puolassa tapahtuisi. - -Danzigin kaupungista pyydettiin prinssi Sigismundille lupaa oleskella -siellä, jotta hän voisi valvoa vaalia lähempää. - -Kaiken tämän tapahtuessa eli Sigismund onnen huumauksessa. Suurella -kekseliäisyydellä oli prinsessa aikaansaanut vihkimisen luterilaisen -käsikirjan mukaan, johon Sigismund suostui Ebban tähden. - -Tämä oli antanut puheiden vakuuttaa itselleen, että kaikki muka oli -tolallaan, ja oli heittänyt epäilyksensä. Hän oli Jumalan edessä -Sigismundin puoliso, ja hänestä oli yhdentekevää mitä ihmiset siitä -ajattelivat. - -Anna ihmetteli muutosta, joka oli tapahtunut hänessä; ujoa tyttöä ei -enää ollut, hänen olemukseensa oli tullut varmuutta ja valppautta. -Aina hän sanoi: "Sigismund ei ole kyllin yritteliäs, häntä täytyy -kannustaa toimintaan." - -Isänsä ällistykseksi prinssi kyseli puolalaisia asetuksia, joihin hän -sanoi pitävän ajoissa tutustua. - -Se oli jotakin uutta, ja kuningas täytti mielellään hänen -toivomuksensa. - -Sisarelleen hän taas lausui: "Anna, miten voin sinua palkita siitä, -että hankit minulle näin suuren onnen?" - -"Minä tunnustan", vastasi tämä, "etten olisi Ebbasta näin paljon -odottanutkaan. Luulin häntä pieneksi, mitättömäksi tytöksi, ja hän on -vallan toista." - -"Suuria ajatuksia liikkuu hänessä; hän ei puhu milloinkaan joutavia; -aina hän toivoo, että toimisin maan hyväksi." - -"Minä luulin teidän puhuvan vain lemmestä." - -"Jos minä rupean puhumaan siitä, niin hän panee kätensä suulleni -ja sanoo, että hänen, kun me niin harvoin tapaamme, täytyy kertoa -kaikki, mitä on ajatellut yksin ollessaan." - -"Mitähän tuumailet, emmeköhän matkustaisi muutamaksi kuukaudeksi -Korsholmaan? Minä pelkään, että tässä ruvetaan epäilemään juonia." - -"Niin, niin, matkustakaamme. Siellä voisin saada useammin nähdä ja -tavata hänet." - -"Ja samalla saisit paremmin aikaa tutustua Puolan oloihin." - -"Yhdessä hänen kanssaanko?" - -"Pelkäänpä, että hän luovuttaa sydämesi minusta." - -"Te mahdutte sinne molemmat. Totta on, että rakastan häntä kaikesta -sydämestäni." - -Puolaan oli lähetettävä neuvottelijoita, ja pitkien arvelujen jälkeen -valittiin niiksi Eerik Brahe ja Eerik Sparre. - -He olivat langoksia ja tunnetut sivistyksestään ja tiedoistaan. - -Jälkimäinen, Eerik Sparre, pyysi päästä tästä luottamustoimesta, -hyvin huomaten mitä vaaroja ja ikävyyksiä siitä saattoi koitua, mutta -kuningas oli itsepäinen. Hän pyysi ystävyyden osoitusta ja sanoi -loukkaantuvansa kovasti, jos saisi epäävän vastauksen. - -Puolalaisten vaatimuksien suhteen sovittiin määrätyistä ehdoista; ja -näin valtuutettuina lähettiläät lähtivät. - - * * * * * - -Puolan valtiopäivät kokoontuivat kesäkuun 30 p:nä 1587 Varsovaan. - -Jagellojen suvun sammuttua oli Puolasta tullut vaalivaltakunta. - -Suurin valta oli aatelistolla ja papistolla, ja jokaisesta uudesta -kuningasvaalista saivat he aihetta itsekukin haalia itselleen niin -paljon etua kuin suinkin. - -Sentähden oli tullut tavaksi, että kuninkaaksi valittiin se, joka -enimmän voi siitä arvosta maksaa, joko sitten etuoikeuksia tai -puhdasta rahaa. - -Tällä kertaa ei ollut vähempää kuin kolme kruununtavoittelijaa, -paitsi Sigismundia. - -Mainittavin oli Feodor, Venäjän uusi tsaari, senjälkeen Saksan -keisarin veli, Itävallan arkkiherttua Maksimilian, ja kolmantena -Siebenbürgin suuriruhtinas, kuningas Stefanvainajan sukulainen. - -Jokainen antoi suuria, loistavia lupauksia. - -Kaupanteko alkoi. - -Maksimilian lupasi maksaa valtiorahastoon 800,000 guldenia. - -Sigismund lupasi jättää sillensä kaikki ne saatavat, joita hänen -isällään oli Puolassa. - -Molemmat toiset tarjosivat niin paljon vähemmän, että kävi kohta -selväksi, että nämä kaksi tulivat taistelussa kysymykseen. - -Mahtavat puolueet ryhmittyivät heidän ympärilleen. Leskikuningatar -käytti koko vaikutuksensa Sigismundin hyväksi, ja häneen yhdistyi -pian sotapäällikkö ja suurkansleri Zamoisky sekä samalla paavi. -Yhteisin ponnistuksin onnistui heidän vihdoin saada Sigismund -valituksi. - -Paljon vaikutti tässä myöskin se seikka, että nuori ruhtinas -polveutui Jagellon suvusta. - -Heti kun pääkohdissa oltiin yksimielisiä, julisti Zamoisky -kuningasvaalin elokuun 9 päiväksi. - -Hän oli kiirehtinyt tehdäkseen kuningatar Annan mieliksi ja ennenkuin -oli tarkemmin sovittu vaaliehdoista. - -Määrättynä päivänä kokoontuivat vaalivaltaiset -- kuitenkin vain -kuningattaren puolue. - -Nämä valitsivat yksimielisesti Sigismundin kuninkaaksi. - -Muutamia päiviä senjälkeen kokoontui vastapuolue kuningasvaaliin ja -valitsi Maksimilianin. - -Etenkin oli Viro riitakapulana. - -Kuningas Juhana tahtoi mieluummin jättää koko jutun kuin luopua -Virosta, ja hänen lähettinsä olivat tässä suhteessa saaneet ankarat -ohjeet. - -Eerik Sparre se varsinaisesti otti osaa keskusteluihin, ja hän -selitti, että hänen oli mahdotonta toimia kuninkaan selviä ohjeita -vastaan. - -Zamoisky, joka oli suuresti mieltynyt ruotsalaiseen ylimykseen, -kuvaili tälle, että oli kysymyksessä kruunu ja valtakunta ja että -sellaisessa tapauksessa voisi toki tehdä myönnytyksiä. - -"Olen vain lähetti", vastasi Sparre, "ja kunniani kieltää minua -käymästä yli valtuuksieni." - -Kun ei mikään muu auttanut, koetettiin mitä lupaukset suurista -puolalaisista tiluksista vaikuttaisivat, mutta Eerik herra vastasi, -että mitkään yksityiset edut maailmassa eivät voi saada häntä -hyväksymään sitä, mitä velvollisuus pakotti hänet hylkäämään. - -Kuningatar kutsui hänet luokseen. - -"Miksi te asetutte prinssi Sigismundin vaalia vastaan?" huudahti hän -hänen saapuessaan. - -"Teidän armonne, henkeni tahtoisin antaa sitä edistääkseni", vastasi -Sparre. - -"Siinähän on vain Vironmaa kysymyksessä." - -"Joka on erityisesti otettu ehtojen joukkoon." - -"Kaiken omaisuuteni tahdon antaa saadakseni tänne rakkaat -sisarenilapset, ja kun nyt olen lopulta saanut vaalin onnistumaan -- -luuletteko ehkä sen käyneen niin helposti?" - -"Luulen sen tulleen teidän armollenne hyvin kalliiksi." - -"Siinä olette oikeassa. Täällä Puolassa on kaikki rahanalaista, mutta -mitä toisella kädellä annetaan, voidaan toisella ottaa takaisin." - -"En käsitä miten voisin sovittaa väitteenne nykyisiin oloihin." - -"Ettekö ymmärrä, että mistä hinnasta tahansa tahtoisin saada -kuninkaanvaalin vahvistetuksi?" - -"Siinä kohden minä teen kaikki, mitä voin." - -"Ette siis pidä asiaa menetettynä?" - -"En vielä, teidän armonne." - -"No, aiotteko siis myöntyä?" - -"Sitä en tohdi." - -"Teillä on siis muita keinoja?" - -"Koetan mitä puheet ja järkisyyt voivat vaikuttaa." - -"Siitä on vähän hyötyä täällä, ainoastaan helisevät syyt vaikuttavat, -niitä minä koetan." - -Eerik Sparre palasi asuntoonsa. - -"Toivonpa, että pian pääsisimme tästä kirotusta maasta", huusi hänen -lankonsa Eerik Brahe häntä vastaan; "täällä ei vaikuta mikään muu -kuin kulta." - -"Sitä juuri kuningatarkin äsken sanoi." - -"Niin, hän kai tuntee kansansa. Tässä oli äsken eräs pappi, joka -tarjosi äänensä 1,000 guldenista." - -"Hävytön! Mitä sinä vastasit?" - -"Sanoin, että jos Puolassa on 150,000 pappia ja munkkia, olisi liian -kallista maksaa guldeni kappaleelta sellaisesta kurjasta moskasta." - -"Siinä olet hankkinut meille yhden vihollisen." - -"Milloin lähdemme?" - -"En vielä; minä aion ensin koettaa mitä sanat vaikuttavat." - -"Ei se auta." - -"Sen saamme nähdä." - -Mutta siitä päivästä lähtien kävi Eerik Sparre vuoroonsa kaikkien -niiden luona, jotka olivat äänestäneet Sigismundia. Hän kiitti heidän -osanotostaan sekä valitti, että olosuhteet olivat sellaiset, että -Ruotsin kruununprinssin vaali luultavasti meni mitättömäksi. - -Se ylistely ja ihailu, jolla hän puhui prinssistä, herätti yhtä -paljon harrastusta kuin uteliaisuutta. Yleinen mielipide, etenkin -naismaailmassa, kääntyi kokonaan Sigismundin puolelle. - -Eräässä kokouksessa, jossa useimmat valitsijat olivat saapuvilla, -piti Eerik Sparre vihdoin puheen, jossa hän ylisteli kruununprinssin -hyveitä sekä hänen miehuuttansa ja urheuttansa ja valitteli, tokkopa -Puola pelkistä rahallisista syistä hylkäisi ruhtinaan, johon koko -kansa ilolla ja ylpeydellä voisi katsoa. - -Puhe otettiin myrskyisellä riemulla vastaan. Ruotsalaisen ylimyksen -ympärillä tunkeiltiin ja hänen kättänsä pudisteltiin; kaikkiin -mahdollisiin myönnytyksiin tahdottiin suostua, ja neuvottelut -alkoivat uudelleen. - -Vihdoinkin ja paljon asiata harkittuaan allekirjoittivat ruotsalaiset -lähettiläät Sigismundin puolesta sellaisen sitoumuksen, että hän -Puolaan ja muuhun Liivinmaahan "yhdistää sen osan viimemainittua -maata, joka nyt kuului Ruotsin kuninkaalle". - -Kuningatar Anna pani tästä takaukseen kaiken omaisuutensa. - -Sitäpaitsi tuli Sigismundin omalla kustannuksellaan rakentaa viisi -linnoitusta, maksaa Puolan sotajoukolle maksamatta oleva palkka, -pitää sotalaivasto Puolan valtakunnan palveluksessa sekä lisäksi -hankkia tykkejä ja muita sotatarpeita, jos sattuisi sota syttymään -Venäjän kanssa. - -Kun allekirjoitukset olivat kirjoitetut, ei ollut syleilyistä loppua -tulla; molemmin puolin oli tyytyväisyys yhtä suuri. - -Jäähyväis-vastaanotossa kuningatar miltei syleili Eerik Sparrea. - -"Te olette voittanut minut", sanoi hän. "Minä kirjoitan prinssille, -että hänellä ei ole teidän vertaistanne ystävää." - -Molemminpuolisilla ystävyyden vakuutuksilla erottiin, ja Ruotsin -herrat lähtivät kotimatkalle. - -"Saatamme väittää tehneemme mitä olemme voineet", sanoi Eerik Sparre -toverillensa. "Tuskin luulen, että kukaan olisi voinut tehdä enempää." - -"Ketä olemme tässä paraiten palvelleet?" kysyi Eerik Brahe hymyillen -viekkaasti. "Kuningastako vai ehkä kruununprinssiä?" - -"Ainakin he luulevat, että me olemme heitä avustaneet." - -"Voinet myöntää, että tässä avautuu näköaloja..." - -"Joita 'kolmenkymmenen' seura kauan on tähystellyt." - -"Vai olit sinäkin siinä joukossa?" - -"Tiedätkö, montako on jäljellä?" - -"Yhdeksäntoista, hajaantuneina eri tahoille." - -"Jos aateli saa valtansa takaisin, niin he kokoontuvat." - -"Sillä kokouksella tulee olemaan enemmän merkitystä kuin edellisellä." - -"Niinpä luulen." - - * * * * * - -Sillä aikaa olivat prinsessa ja hänen suojattinsa Ebba Horn muutamain -palvelijain kera matkustaneet Korsholmaan. - -Kuninkaan naimisesta asti oli hänen ja hänen tyttärensä väli käynyt -kylmähköksi, ja sentähden ei hän mitenkään estellyt tätä matkaa. - -Mutta kun muutamia päiviä myöhemmin Sigismundkin sanoi päättäneensä -lähteä Korsholmaan, ei Juhana voinut käsittää, mikä heitä nyt veti -Ahvenanmaalle. - -Eräänä päivänä, kun hän taas ihmetteli tätä, sanoi Gunilla: - -"Sigismund ja Ebba Horn vetävät yhtä köyttä." - -"Se ei ole mahdollista!" huudahti Juhana ällistyen. - -"Kyllä se niin on, sen voit uskoa." - -"Aivanhan tuo ylpeä suku tulisi vimmoihinsa." - -"Mitä siitä huolitaan, ikävyydet tulevat kuninkaan osalle." - -"Minä lähden heti perässä." - -Sen hän tekikin ja huomasi tulleensa häiritsemään idylliä, mutta -aivan kuninkaan kantapäillä tuli lähetystö Puolasta ilmoittamaan -vaalin tuloksesta. - -Kaikki muu unohtui. Juhana oli ilosta aivan huumauksissaan, ja hänen -mielihyvänsä tarttui Sigismundiinkin. - -Mutta kun he molemmat miettivät tarkemmin ehtoja, syntyi toisia -ajatuksia, ja pian olivat isä ja poika yksimieliset siitä, ettei -Sigismund tulekkaan Puolan kuninkaaksi. - -Neuvottelujen jatkuessa saapui Eerik Sparre kotiin. - -Hän sanoi, että vaalisopimuksen ehdot voitiin tulkita kahdella -tavalla ja että ne antoivat aihetta monenmoisiin verukkeisiin. - -Tuo viekas ylimys osoitti, mikä voisi olla seurauksena, jos -puolalaiset valitsisivat Venäjän Feodorin kuninkaakseen, sekä -huomautti niin hyvin poliittisia etuja kuin kunniaa, mitä tästä -kuningasvaalista koitui. - -Kuningas Juhana väänteli käsiään. Hän katsoi poikaansa, joka oli -kokonaan jättänyt määräysvallan isälleen, ja sitten hän käski kutsua -Puolan lähetystön takaisin ilmoittaen, että Sigismund ottaa vastaan -Puolan kruunun. - -"Alus on matkakunnossa; me lähdemme molemmat jo tänään Tukholmaan", -sanoi hän. - -"Miten vaan isäni katsoo tarpeelliseksi", vastasi prinssi, joka -näytti odottaneen tätä. - -"Minä tiedän kaikki", kuiskasi Juhana hyvästellessään tyttärelleen; -"sinä olet hankkinut minulle mahtavia vihollisia." - -"Hän se on vaikuttanut Sigismundiin", vastasi Anna, "ja saanut hänet -nyt lähtemään. Ebba on enkeli ja minun ainoa ystäväni." - - - - -17. - -MIKÄ ON TARKOITUS? - - -Ennen kaikkea oli tarpeellista järjestää edeltäkäsin olosuhteet, niin -hyvin siihen nähden, mitä Ruotsin hallintoon tuli, kuin myös siihen, -mikä koski molempain valtakuntain keskinäistä suhdetta, kun Sigismund -Juhanan kuoleman jälkeen tulisi myöskin Ruotsin kuninkaaksi. - -Valtiopäivät kutsuttiin kokoon Kalmariin ja siellä esitettiin niille -Eerik Sparren laatima ehdotus. - -Sen nimenä oli "Kalmarin säädökset molempain valtakuntain -hallitsemisesta". - -Uskonnon suhteen määrättiin, että kuningas Juhanan liturgia vastedes -tuli aina olemaan Ruotsin uskontona. - -Tarkemmat määräykset tässä suhteessa jätettiin seuraavan -kirkolliskokouksen päätettäviksi. - -Näihin ei kuningas Sigismund koskaan saanut tehdä mitään muutosta, -eikä hän myöskään saanut tuoda mukanansa Ruotsiin useampaa kuin kaksi -katolista kirkonmiestä. - -Maan yhteiskunnallisen vapauden turvaamiseksi oli siihen otettu yhtä -ja toista vanhasta unionista Tanskan kanssa. - -Hallitusta hoitamaan oli valittava muutamia eteviä henkilöitä; luku -määrättiin seitsemäksi, ja oli herttua Kaarlella oikeus nimittää yksi -heistä. - -Herttuan oikeudet jäivät semmoisiksi, kuin ne Vadstenassa säädettiin, -ja kuninkaan oli vahvistettava sekä veljensä että vapaaherrain ja -kreivien läänitykset. - -Ruotsin ylimystö ei ollut unhottanut mitä vapauksia se aikaisemmin -oli nauttinut. - -Usein puhuttiin menneistä päivistä, jolloin korkeilla maallisilla -ja hengellisillä herroilla oli huostassaan kaikki, mikä nyt kuului -kuninkaan tehtäviin. - -Eikö heidän aurinkonsa ollut taas nousemassa? Mitä etuja voisikaan -hankkia itselleen, kun kuningas yhtämittaa oli poissa ja sitäpaitsi -toista uskontoa? - -Vanha pappisvalta kohotti taas päätänsä. Ojentaisiko aateli sille -avustavan kätensä, vai perustaisiko se oman mahtavuutensa käyden -taisteluun papistoa vastaan? - -Olihan Puola vaalivaltakunta? Eikö Ruotsistakin voisi tulla semmoinen? - -Juhana ja Sigismund hyväksyivät ja allekirjoittivat hallitusmuodon -syyskuun 7 p:nä 1587. - -Oli tarkoitus, että Kaarle herttuakin panisi nimensä sen alle, mutta -siitä ei tullut koskaan mitään, ja on luultavaa, ettei hänellä ollut -oikein selvillä, mitä Kalmarissa kuningasten ja herrain kesken -toimittiin. - -Herroilla oli monta neuvottelua keskenään; kaikki oli ennakolta -järjestettävä. - --- -- "Seitsenmiehinen hallitus Saksan vaaliruhtinasten esimerkin -mukaan", sanoo Kustaa Aadolf omassa historiassaan. - -Moniin ja viisaisiin varokeinoihin ryhdyttiin. - -Uusia veroja ei saanut määrätä kuninkaan poissaollessa. Määräykset, -kiellot ja yleiset säädökset, joita valmistettiin Puolaa varten, -eivät saaneet Ruotsissa lain voimaa ilman säätyjen suostumusta. - -Samoin ei kuningas saanut ilman säätyjen myöntymystä käydä -sopimuksiin ulkomaisten ruhtinasten kanssa, ei ainakaan semmoisiin, -joiden kantta joku osa valtakunnan aluetta luovutettaisiin pois. - -Jos olisi tarpeen saada tähän säädökseen muutoksia tai lisäyksiä, -niin sen tulisi tapahtua kuninkaan, Kaarle herttuan, neuvoston ja -ritariston yhteisellä suostumuksella. - -Lisäksi muistutettiin, että Ruotsin aatelistoa oli pidettävä -kunniassa ja arvossa, koska sillä ikimuistoisista ajoista asti oli -ollut korkein asema kuningasten ja ruhtinasten jälkeen, joista se -suurimmaksi osaksi polveutuu, samoinkuin kuninkaitakin on siitä -lähtenyt. - -Samalla olkoon kielletty ottamasta aatelisia sellaiseen -hovipalvelukseen kuin henkivartijoiksi, lakeijoiksi y.m. - -Kalmarin säädökset olivat aiotut valtakunnan uskonnon ja vapauden -tueksi, mutta itse asiassa syntyi täten uusi, korkeammalle -aatelistolle ainakin yhtä edullinen Kalmarin unioni, vaikka toisissa -olosuhteissa. - -Entinen monivaltaisuus ilmenee tässä vielä kerran eikä suinkaan -sanamuodoltaan juuri hämäränä. - -Viikon kuluttua allekirjoituksen jälkeen Sigismund lähti Ruotsista. - -Hän oli vain 21-vuotias, kokematon ja vailla itsenäisyyttä, ja hän -aikoi kansan keskuuteen, joka oli uskonnollisten ja valtiollisten -puoluekiistojen kiihottama, valtaistuimelle, jota hän itse ei ollut -tavoitellut ja jonka hän epäröiden, melkeinpä vastenmielisesti otti -vastaan. - -Juhana oli Klaus Flemingin päällikkyyden alaiseksi varustanut muhkean -laivaston sekä nimenomaan käskenyt, että Sigismund ei saanut astua -maihin, ennenkuin puolalaiset olivat luopuneet Vironmaasta; jos he -kieltäytyivät siitä, tuli hänen palata heti. - -Leskikuningatar Anna oli pyytänyt, että hänen sisarensa tytär, -prinsessa Anna, tulisi mukana, ja tämä oli heti valmis -- kuten -sanottiin -- eroamaan äitipuolestaan. - -Eerik Sparre, Eerik Brahe ja Ture Bielke seurasivat nuorta kuningasta. - -Syyskuussa nostettiin purjeet ja matka suunnattiin Danzigiin. - -15:ntenä päivänä ankkuroitiin väylälle. Klaus Fleming ei mennyt -kaupunkiin, ennenkuin oli saanut täysin tyydyttävän turvakirjan; -Puolan lähettiläät tulivat laivaan, ja nyt alkoivat keskustelut -Virosta. - -Sigismund vastasi, että annettu lupaus oli ehdollinen ja nykyään -mahdoton, koska se oli hänen isänsä nimenomaista tahtoa vastaan. -- - -Kolme päivää kuljeksivat puolalaiset edestakaisin säästelemättä -imarteluja ja uhkauksia, mutta Sigismund ei väistynyt hiuskarvan -vertaakaan. Sovittiin sitten lopulta siitä, että kysymys Vironmaasta -saisi raueta niin kauaksi, kuin kuningas Juhana eli; senjälkeen -Sigismund vannoi Olivan luostarissa täyttävänsä muut vaaliehtojen -määräykset. - -Matkalla Krakauhun, jossa kruunaus oli tapahtuva, hän oli vähällä -joutua arkkiherttua Maksimilianin joukkojen vangiksi. Tämä oleskeli -itse sotajoukkoineen Etelä-Puolassa, mutta pieni 80-miehinen -puolalainen ratsujoukko teki niin urheata vastarintaa, että -Sigismundin onnistui kiertoteitä päästä suojaan. - -Juuri kun hän oli menossa Veikselin yli, saavutti hänet Juhanan -lähetti, mukanaan kirje, jossa kuningas ei ainoastaan pyytänyt ja -kehottanut, vaan vieläpä vedoten siihen, että Sigismundin poikana -tuli totella, ankarasti käski häntä heti palaamaan Ruotsiin. - -Sigismund epäröi; hän sekä tahtoi että ei tahtonut. Ruotsin herrat -sanoivat hänelle, että nyt, kun tie oli auki Krakauhun, ei ollut -mitään sopivaa syytä. Siten hän vain hankkisi itselleen vihollisia -ja tulisi yleisen pilkan esineeksi; neuvotteluissa ilmenisi kyllä -sellaisia riitakohtia, että Sigismund hyvällä syyllä voisi luopua -Puolan kruunusta. - -Nuori ruhtinas noudatti neuvoa ja jatkoi matkaa. - -Viisikolmatta vuotta aikaisemmin oli Juhana melkein samanlaisissa -olosuhteissa vastoin Eerikin kieltoa mennyt Puolaan. - -Tulo Krakauhun oli erittäin loistava. Useihin rakennuksiin oli -ripustettu suuria tapettimaalauksia, jotka esittivät Jagellojen -historiaa; siellä oli kunniaportteja, musiikkia, runopukuisia -tervehdyspuheita ja kaiken tämän ohessa kansan riemuhuutoja, -kansan, joka osoitti iloaan herralle, joka polveutui heidän -kuningassuvustaan, tunnusti heidän uskontoaan ja puhui heidän -kieltään. - -Ihastuneena leskikuningatar sulki sisarensa lapset syliinsä. Kaiken -omaisuutensa hän oli pannut alttiiksi saadakseen heidät sinne. Nyt -hänellä oli minkä vuoksi elää; mikään maailmassa ei enää saanut -erottaa heitä. - -Neuvottelut kruunausehdoista alkoivat jotenkin pian. Ei ollut mitään -vaikeuksia, paitsi mitä Vironmaahan tuli. Lausuttiin, että kuninkaan -tuli pitää mitä hän lähettilästensä kautta oli luvannut. Se oli muka -helppoa senkin tähden, että Ruotsilla oli Virosta varsin vähän, -tuskinpa mitään hyötyä. - -Hyvin tyynenä ja varmana Sigismund vastasi odottaneensa, että -puolalaiset pysyisivät Danzigissa tehdyssä sopimuksessa. Hänellä -ei ollut oikeutta luovuttaa Vironmaata ilman Ruotsin säätyjen -suostumusta; olihan se niin kalliisti ostettu monen kunniallisen -miehen verellä, että yksin erottamis-yrityksetkin saattoivat herättää -levottomuutta ja riistää häneltä hänen perintövaltakuntansa. Heidän -ei pitänyt pyytää mahdottomia, vaan muistaa mihin velvollisuuksiin -hän oli sitoutunut Ruotsissa. - -"Nyt on kuningas Sigismund saanut uuden isänmaan", huusi joku. - -"Se on kyllä totta, mutta voisitteko te luottaa minuun, jos pettäisin -entisen?" Hän oli vakaasti päättänyt olla rikkomatta kuningasvalaansa -ja täyttää kuningatar Annan takaussitoumuksen, mutta jos säädyt eivät -tyytyisi siihen, oli hän valmis luopumaan Puolan kruunusta. - -Cujavienin piispa myönsi, että syyt olivat painavia, mutta -vastasyitäkin oli olemassa, ja hän pyysi sentähden kuningasta -paremmin miettimään, ennenkuin teki päätöksensä. - -Paitsi kuningatar Annaa työskenteli etenkin suurkansleri Zamoisky -vaalissa Sigismundin hyväksi; paavi toivoi hänen kauttaan voivansa -käännyttää ensiksi Ruotsin sekä sitten väkivallalla Tanskan ja -Venäjän. - -Voimakkaimmin vaikutti ehkä kuitenkin Sigismundin hyväksi se seikka, -että aateli pelkäsi Itävallan ja Venäjän hallitsijain ylivaltaa, sekä -lopuksi kansan rakkaus Jagellojen sukuun. - -Selkänojana kaikessa oli kuitenkin Eerik Sparre ja hänen voimakas -kaunopuheisuutensa. Hän osasi kussakin puolueessa koskettaa sitä -kieltä, joka antoi vahvimman vastakaiun, ja vastustus, joka alussa -oli vankka kuin muuri, hälveni vähitellen kuin usva. - -Arkkiherttua Maksimilianilla oli puolellaan Zborovskyn mahtava -suku ja Itävallan koko sotavoima. He eivät olleet vielä läheskään -luopuneet taistelusta; Sigismundin vaikutusta vähentääkseen he -tekivät kaiken voitavansa. - -Zamoisky ei kuitenkaan ajatellut antaa rahtuakaan tinkiä Puolan -vaatimuksista, ja kun Sigismund seuraavalla kerralla saapui -neuvostoon, puhui hän sekä vakavasti että terävästi sanoen, ettei -ruotsalainen rehellisyys tästälähin tule olemaan niin suuressa -arvossa kuin ennen, jos lähettien kautta annettu lupaus niin -häpeällisesti rikotaan tai jos tahdotaan siinä ruveta juonittelemaan. -Toista oli Puola varmaan odottanut. - -Sigismund pysyi tyynenä ja kylmänä; hän vastasi rauhallisesti, ettei -kukaan voinut olla suoramielisempi kuin hän. Siitä alkaen kuin -hän saapui Danzigin satamaan, niin, jopa jo Kalmarissa, hän oli -julkisesti selittänyt, ettei voi eikä tahdo luopua Vironmaasta. - -Sitäpaitsi hän todisti, että Ruotsilla keisarin kanssa tehdyn -sopimuksen nojalla oli tähän maahan lähemmät oikeudet kuin Puolalla. - -Kun neuvosto huomasi, ettei se kyennyt yksin taivuttamaan -Sigismundia, tahtoi se koettaa mitä saisi aikaan valtiosäätyjen -avulla. Nämä kutsuttiin kokoon seuraavaksi päiväksi. Zamoisky toisti -siellä mitä oli edellisessä istunnossa sanonut ja sai melkein saman -vastauksen. Silloin hän huudahti: - -"Koska minä huomaan, että kuningas ei tahdo pysyä valalla -vahvistetussa sitoumuksessa, niin hän älköön pahastuko, jos säädyt -peruuttavat uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa sekä ryhtyvät uuteen -vaaliin." - -Sigismund ei näyttänyt masentuvan tästä, vaan vastasi reippaasti: -"Kun säädyt eivät tahdo luopua kohtuuttomasta vaatimuksestaan, -niin tahdon julkisesti ilmoittaa mitä niin usein ennen olen sekä -suullisesti että kirjallisesti maininnut, nimittäin että olen -mieluummin valmis luopumaan Puolan kruunusta kuin saastuttamaan -omaatuntoani väärällä valalla." - -Kuului puheen hälinää kautta kokoushuoneen. Useat arvelivat, että -Zamoisky oli ahdistanut kuningasta liian kovasti, mutta yhtyivät -kuitenkin hänen pyyntöönsä, että Sigismund luopuisi Virosta. - -Silloin kuningas nousi seisomaan, selitti, ettei voinut antaa muuta -vastausta, ja lähti salista. - -Sekasorto ja hämmästys tulivat yleisiksi. - -Valitut lähettiläät lähetettiin nyt häntä taivuttamaan. He väittivät, -että olisi hänelle häpeäksi niin pitkän matkan jälkeen palata tyhjin -toimin. - -"Ei", vastasi Sigismund, "se tulee minulle mitä suurimmaksi -kunniaksi, kun koko maailma saa tietää, että pidän tunnonrauhani -suuremmassa arvossa kuin koko teidän valtakuntanne, niin mahtava kuin -se onkin." - -On luultavaa, että Sigismundin sanat suureksi osaksi olivat Eerik -Sparren terottamia, mutta se seikka, että hän omisti ne omikseen, -todistaa hänessä moraalista miehuutta ja luonteen lujuutta, jota ei -olisi häneltä odottanut. - -Hänen lujuutensa herättikin suurta huomiota. Zborovskyn puolue -riemuitsi, kun taas Zamoisky ja hänen puolueensa ilmaisivat sekä -närkästystä että alakuloisuutta. - -Kansassa ilmeni levottomuutta ja tyytymättömyyttä. Sigismundin -ylpeä menettely loukkasi syvästi puolalaisten kansallistunnetta. -Kolmetoista vuotta sitten oli Henrik Valoisilainen heittänyt sekä -valtakunnan että kruunun, ja nyt tahtoi äskenvalittu kuningas pienen, -mitättömän maakunnan tähden samoin luopua kuninkuudestaan. - -Sovitteluyrityksiä tehtiin ja lopulta päätettiin, että kysymys -Vironmaan luovuttamisesta oli jätettävä Juhanan kuolemaan asti. - -Maksimilian oli vielä miehineen rajalla. Zamoisky marssi sinne -sotajoukkoineen, löi vihollisen ja otti herttuan vangiksi. - -Oli aikomus viedä Maksimilian Krakauhun ja asettaa hänet kansan -pilkattavaksi, mutta kun Sigismund sai tiedon siitä, kielsi hän sen -ja panetti herttuan erääseen linnoitukseen, kunnes rauha ja sopimus -saataisiin aikaan. - -Joulukuun 27 p:nä 1587 tapahtui Sigismundin kruunaus tavanmukaisilla -juhlallisuuksilla. - -Leskikuningatar ja prinsessa olivat saapuvilla naistensa ympäröiminä. - -Prinsessa Anna oli Ruotsista tuonut mukanaan vain Ebba Hornin, mutta -ennen lähtöään hän oli kirjoittanut Sigrid Vaasalle kysyen, eikö -tämä tahtoisi hovineitsyenä seurata häntä Puolaan. Vastaus ei ehtisi -ajoissa, mutta hän tapaisi siinä tapauksessa prinsessan Danzigissa. - -Sinne tullessaan Anna tapasikin nuoren, kainon tytön, jonka hän heti -tunsi äidin muodosta. Hän syleili häntä sydämellisesti ja kiitti -häntä hänen tulostaan. Heidän äitinsä olivat tunteneet toisensa, -lastenkin pitäisi tuntea; heillä oli kyllä paljon puhuttavaa -toisilleen. - -Sigrid kertoi äidistään, siitä hiljaisesta ja rauhaisasta elämästä, -jota hän vietti, sekä heidän suuresta kaipauksestaan, kun he eivät -tienneet missä veli oleskeli, elikö edes. - -Anna oli kuullut jesuiittain juonista, joiden tarkoituksena oli saada -hänet Ruotsin kuninkaaksi, mutta että hän oli karannut heiltä. - -"Hän tuntee isänsä kohtalon", vastasi Sigrid, "eikä viekoitus voi -silloin olla suuri." - -Kuta enemmän Anna puhui nuoren sukulaisensa kanssa, sitä enemmän -hän mieltyi hänen yksinkertaiseen ja vaatimattomaan olemukseensa. -Hän oli saanut hyvät tiedot, mutta tuo ajatusten puhtaus, nuo -terveet mielipiteet elämästä ja ihmisistä, ne hän oli saanut -äidiltään, ja Anna käsitti nyt, kuinka _hänen_ äitinsä usein oli -niin kunnioittavasti, vieläpä toisinaan ihastuksellakin puhunut -halveksitusta Kaarina Maununtyttärestä. - -Nuori prinsessa oli monessa suhteessa varhain kehittynyt eikä -suinkaan vähimmin siinä, että hän katseli asioita omin silmin -ja tahtoi itse arvostella. Vaikka hän toisinaan oli ylpeä ja -ylimysmielinen, saattoi hän toisella kertaa asettaa persoonallisuuden -arvoa ja sukuperää korkeammalle. - -Useasti oli Katariina Jagellotar puhunut tyttärelleen tuosta halvasta -naisesta, joka ei koskaan ajatellut itseään, vaan aina teki mitä -voi muita hyödyttääkseen ja auttaakseen. Hän vertaili ylpeitä, -kevytmielisiä ja sukuperästään pöyhkeitä miehensä sisaria tähän -nöyrään, hellämieliseen naiseen. - -Monesti oli kertomus tuonut kyyneliä Annan silmiin, usein oli hän -tahtonut ottaa Sigridin Tukholmaan, mutta hän ei saanut; nyt hän -ei kysynyt keltään lupaa. Veljensä valtakunnassa hän sai valita -ympäristönsä mielensä mukaan; Sigismund ei sitä kieltäisi. - -Sigrid, joka ei koskaan ennen ollut liikkunut maailmalla, nautti -suuresti kaikesta mitä näki. Annaa huvitti viedä häntä kaikkialle, -ja päivä päivältä kasvoi nuorten tyttöjen ystävyys. Vihdoin ilmaisi -Anna eräänä päivänä Sigridille rakastavansa Kustaa Brahea. Hän -tiesi, ettei isänsä koskaan suostuisi siihen liittoon, ja sentähden -pitäisi Kustaan kohta ulkomailta palattuaan matkustaa Puolaan. -Siellä Sigismund antaisi hänelle jonkun korkean viran, ja sitten he -menisivät naimisiin eivätkä palaisi koskaan Ruotsiin. - -"Mutta jos kuningas Juhana ei suostu siihen?" uteli Sigrid. - -"Niin odotamme", vastasi Anna. - -"Kunnes hän on kuollutko?" - -"Mahdollista kyllä." - -"Mutta ei se voi olla oikein." - -"Vaikka me rakastamme toisiamme?" - -"Isänne tahdon pitää olla pyhä." - -"Onko hänellä oikeus erottaa kaksi sydäntä, jotka kuuluvat -toisilleen?" - -"Sitä hän ei voi." - -"Mutta riistää heidän elämänsä onnen." - -"Täytetty velvollisuuskin on onni." - -"Mutta ei korkein." - -"Korkeinta ei ole täällä alhaalla." - -"Tarkoitatko, että meidän tulisi elää erillämme?" - -"Sitä tarkoitan." - -"Se ehkä tulee kohtaloksemme, ja siihen saanen valmistautua", huokasi -Anna. - -"Tahtoisin nähdä teidät hyvin onnellisina", huudahti Sigrid. - -"Tiedätkö, että lemmin Kustaa Brahea etenkin hänen tapojensa -puhtauden tähden. Olen kuullut ja nähnyt niin paljon ilkeää, etten -koskaan unhottaisi, jos hän tekisi jonkun arvottoman teon." - -"Oletteko sanonut sen hänelle?" - -"Olen, ja hän vastasi, että hän samasta hetkestä alkaen ei katsoisi -ansaitsevansa minun lempeäni." - -"Se on ritarillista!" - -"Ritarillisempaa ei ole! Tuletpa pitämään hänestä paljon, mutta -rakastua häneen et saa." - -"Eipä vaaraa." - -"Mistä sen tiedät?" - -Sigrid punastui. "En luule vain", vastasi hän. - -"Senkötähden, että sydämesi jo kuuluu toiselle?" - -"Ei, ei!" - -"Tunnustappa heti! Kuka hän on, mikä on hänen nimensä?" - -"Te vain nauraisitte minua." - -"Kerro, kerro!" - -"Äitini saa valita minulle." - -"Entä oma sydämesi?" - -"Sen hän saa antaa kelle tahtoo." - -"Seuraako se määräystä?" - -"Sen täytyy." - -"Ei, Sigrid, sitä hän ei voi vaatia." - -"Hän ei ole sitä tehnytkään." - -"Sinä olet oikein lapsi, Sigrid, mutta ole varma siitä, että se päivä -koittaa, jolloin sydän itse puhuu, ja silloin on turhaa sanoa: 'sinun -täytyy'... se huutaa tuhansin suin: 'minä tahdon!' ja sinun on pakko -totella." - -Anna huokasi syvään, hän tiesi kyllä miten oli käynyt yhden ja -toisen, joista hän piti. - -Ebba Horn ei ollut siitä pitäen ollut kaltaisensa, kun he -Korsholmassa olivat käyneet tietäjissä. Tämä oli puhunut kauheita -asioita. On totta, että hän ei voinut tuntea heitä; he olivat -kumpikin olleet tiheihin huntuihin kietoutuneina. - -Ajatteleppa, että hän olisi tiennyt sanoneensa prinsessa Annaa -parittajaksi ja Ebbaa kuninkaan jalkavaimoksi! - -Miten kauhistuksissaan he olivatkaan rientäneet sieltä ja mitä tuskia -kärsineet! - -Ebba oli ollut aivan lohduton; hän ajatteli, olikohan eukko oikeassa. - -Mutta silloin Anna pahastui kovin. Mitäpä hän oli tehnyt muuta -kuin edistänyt veljensä onnea! Eikö tämä itse ollut sanonut, että -hän Ebban kanssa keskustellessaan oli ikäänkuin herännyt parempaan -toimintaan; Ebba oli kehottanut häntä mainetekoihin, ja tehdäkseen -hänelle mieliksi oli Sigismund tullut paljon toimeliaammaksi kuin -ennen. - -Mitä oli Ebballa valittamista, eikö hän ollut onnellinen? Mitäpä -merkitsi, oliko hänet vihitty salaa vai julkisesti, Jumalan edessä -hän oli joka tapauksessa Sigismundin puoliso, ja mitä hänen tarvitsi -huolia siitä, mitä juorut ja ilkeys keksivät? - -Saapui sitten kirje hänen äidiltään, "että hän saapuisi heti kotiin, -kun niin monia pahoja huhuja oli liikkeessä". - -Hän ei uskaltanut. "He kyllä pian urkkivat selville minun -salaisuuteni", sanoi hän. - -Anna kirjoitti heti Sigismundille, joka silloin oli Kalmarissa. - -"Hänen täytyy seurata Puolaan", vastasi tämä. "Ei kukaan voi -elähyttää ja vahvistaa minua niinkuin hän; halajan joka hetki hänen -luokseen." - -Ebba suuteli kirjettä luettuansa sen. "Minä kuulun tästälähin vain -hänelle", sanoi hän. - -Anna kirjoitti hänen äidilleen luvanneensa seurata veljeänsä Puolaan, -mutta sanoi olevansa pakotettu peruuttamaan lupauksensa, ellei saanut -rakastettua Ebbaansa mukanaan. Mitä pahoihin huhuihin tuli, niin hän -voi vakuuttaa, että ne olivat perättömiä, koska hän ja Ebba olivat -eroamattomia. Kirje oli kirjoitettu epätoivossa, mutta sisällyksestä -ei kukaan voinut sitä huomata. - -Tuli sitten vastaus täynnä kiitoksia prinsessan suuresta hyvyydestä; -voisihan Ebba vastedes käydä vanhempiaan tervehtimässä. - -Nuoret naiset olivat vain 17-vuotiaita. Toinen oli itsenäinen -toimissaan, tottunut noudattamaan vain omia oikkujaan ja -päähänpistojaan pelkäämättä tai ottamatta huomioonsa seurauksia. -Toinen, lapsi sanan laajimmassa merkityksessä, mutta henkisesti -hyvin kyvykäs tietämättä vielä kuitenkaan itse siitä, nöyrä ja -alttiiksiantava, oli tottunut vain tottelemaan, vastaan väittämättä, -seurauksia ajattelematta, ja oli nyt ensi kerran lemmen taikavoiman -huumaamana; kenelläpä olisi rohkeutta häntä tuomita? - -Ehkäpä hän teki sen itse, olemuksensa vakavuudesta päättäen. - -Matka Danzigiin muodostui kyllä monen päivän hämmentymättömäksi -iloksi, samoin myöskin matka sieltä Krakauhun piti hänen miehuuttaan -vireillä. - -Mutta sitten, sitten! - -Kuningatar Annalla oli terävät silmät, ja hän keksi heti, ettei -kaikki ollut oikealla tolalla. - -Ensin joutui prinsessa Anna kuulusteltavaksi, ja hän väitti -vilkkaasti, että oikea vihkiminen oli tapahtunut ja että Sigismund -oli sanonut rakastavansa Ebbaa niin paljon, ettei koskaan voisi mennä -naimisiin toisen kanssa. - -"Sinun nuoruutesi tähden voi ymmärtämättömyytesi antaa anteeksi", -sanoi kuningatar, "mutta tämä on korjattava." - -Eräänä päivänä kutsuttiin prinsessan hovineitsyt kuningattaren luo. - -"Minä odotin sitä", sanoi Ebba kalveten. - -"Sinä et saa mennä yksin, minä tulen mukaan." - -"Hän pahastuisi siitä; sitäpaitsi luulen paremmaksi, että menen -yksin." - -Kuningatar otti ystävällisesti vastaan nuoren naisen, asetti hänet -istumaan viereensä, silmäili häntä säälivästi ja sanoi: "Lapsi -raukka, minun on paha olla teidän tähtenne." - -Ebba punastui vastoin tahtoaan, mutta nieli kyyneleensä. "En ole -tähän asti ymmärtänyt elämää", sanoi hän, "nyt alan sitä käsittää." - -"Oletteko ajatellut tulevaisuuttanne?" - -"Olen." - -"Tahdotteko palata kotiinne Ruotsiin?" - -"Sitä en voi kuningas Sigismundin tähden." - -"Enimmän ehkä oman itsenne tähden, luullakseni." - -"Te ette tunne Ruotsin aatelia. He eivät antaisi hänelle koskaan -anteeksi, ja minä tahdon mielelläni edistää hänen onneaan enkä -asettua sen tielle." - -"Kauniisti sanottu, ja lienee siis parasta, että jäätte tänne." - -"Niin olen itsekin ajatellut." - -"Vastatkaa suoraan, onko se kuninkaan tähden." - -"Minä jätän hänet ainaiseksi." - -Näissä sanoissa oli niin vihlovaa surua, että kuningatar sai -kyyneleet silmiinsä. - -"Sallitteko minun pitää huolta itsestänne?" sanoi hän tarttuen Ebban -käteen. - -"Huoltako minusta? Miten?" - -"Minä lähetän teidät kauas täältä. Annan tietää, että te olette minun -erityisessä suojeluksessani, eikä kestä monta vuotta, ennenkuin -pääsette rikkaisiin ja ylhäisiin naimisiin." - -"Niinkö syvälle olen vajonnut teidän silmissänne?" sanoi Ebba. -Kyyneleet virtailivat hänen silmistään. - -"Anteeksi, anteeksi, tahdoin vain koetella teitä", sanoi kuningatar -hyväillen häntä. "Nyt ymmärrän mitä te olette ollut Sigismundille, ja -minä otan osaa hänen kaipaukseensa. Kuulkaa nyt toista ehdotustani: -Sleskowin luona on arvossapidetty luostari; abbedissa on erittäin -hyvä ystäväni, ja minä tiedän, että protestantteja on paennut hänen -turviinsa. Tahdotteko mennä sinne minun suojelukseni alaisena?" - -Ebba suuteli kiitollisesti kuningattaren kättä; parempaa hän ei -voinut toivoa. - -Kuningatar lupasi pitää huolta siitä, että hän sai pienen -saattojoukon, ja Ebba päätti lähteä jo seuraavana päivänä. Kuningas -ja prinsessa aikoivat pitemmälle matkalle, ja Ebba tahtoi lähteä -pois, ennenkuin he palaisivat. - -"Oletko kylliksi vahva eroamaan heistä jäähyväisittä?" kysyi -kuningatar. - -"Minulle ja heille on parasta, että katoan", vastasi hän. "Muisto on -vähemmin tuskallinen." - -Kaikki kävi suunnitelmain mukaan; Ebba ei sanonut jäähyväisiä -kenellekään muulle kuin kuningattarelle, joka ihaili sitä luonteen -lujuutta, jota hän ei ollut oppinut tuntemaan, ennenkuin tunsi -kaipaavansa häntä, joka oli sitä osoittanut. - -Sekä Sigismund että Anna tulivat aivan epätoivoon kuullessaan, että -hän oli poissa, mutta kuningatar sanoi, että Ebba oli toiminut -vapaaehtoisesti ja että hän itse oli kaikin voimin tukenut häntä -sentähden, että kuninkaan maine kärsisi, jos hän kauemmin viipyisi -täällä. - -Sittemmin hän kuitenkin sanoi prinsessalle: "Mistä tahansa etsimmekin -puolisoa Sigismundille, emme löydä sellaista, joka täyttäisi Ebba -Hornin paikan." - -Tapansa mukaan Sigismund ei puhunut mitään kaipauksestaan, mutta -prinsessa itki haikeita kyyneleitä. Hänestä oli täti menetellyt -omavaltaisesti, ja jos hän olisi tiennyt, missä Ebballa oli -piilopaikkansa, olisi hän ehkä matkustanut sinne ja tuonut hänet -takaisin. Tämä oli tunkeutumista hänen oikeuksiinsa, ja sellaista hän -ei sietänyt. - -Kukaan ei kuitenkaan saanut nähdä, että hän piti asiaa mielessään; -sopivassa tilaisuudessa hän päätti kyllä ottaa korvauksen. - -Siinä puolalaisessa hoviväestössä, jonka kuningatar oli hänelle -antanut, oli myöskin käsikirjuri Possmoschi. - -Ei ole luultavaa, että kuningatar olisi itse valinnut hänet. Hän -oli säteilevän kaunis; sanottiinkin, että hän muistutti yhtä niistä -enkeleistä, jotka luomisen alussa heitettiin taivaasta alas pimeyteen. - -Prinsessa hämmästyi hänet nähdessään; mutta hän saattoi hillitä -itsensä, kun niin tahtoi. - -Hän antoi hänen tehtäväkseen joutavien kirjeiden kirjoittamisen -henkilöille, joille hänellä ei ollut mitään tärkeämpiä asioita, ja -moitti kiivaasti kaikkia hänen tekemiään erehdyksiä. - -Mutta puolalainen otti nöyrästi vastaan kaikki nuhteet katsoen -rukoilevasti prinsessaan. - -Jos tämä lähti nopeasti pois hänen luotaan, katsoi hän prinsessan -jälkeen ivallisesti hymyillen. - -Enimmäkseen oli prinsessa toimessa Sigrid Vaasan kanssa; tämän tuli -lohdutella häntä, kun hän oli menettänyt Ebba Hornin, ja usein hän -sanoi: "Jollet sinä olisi tullut, ei elämäni tässä maassa olisi -siedettävää." - -Leskikuningatar ei ollut oikein tyytyväinen Annan uuteen suosikkiin, -joka johti hänen mieleensä liian suruisia muistoja; hän olisi -toivonut, että sisarensa tytär olisi ottanut jonkun Zamoiskyn perheen -jäsenistä ystäväkseen ja uskotukseen. Asiain nykyisellä kannalla -ollessa tahtoi hän, että Annan pieni hovi esiintyisi edukseen -kaikissa julkisissa tilaisuuksissa, eikä kallisarvoisia pukuja -kruunausjuhlaa varten suinkaan säästetty. - -Puolalaisten käyttämät loistavat pukimet synnyttivät Annassa -ajatuksen pukea nuoren hovinsa valkoisiin, ja hän esiintyi itsekin -valkoisessa, kullalla kirjaillussa puvussa. - -Leskikuningatar sanoi hänelle, että hän oli ihastuttava ja ettei -kukaan läsnäolijoista näyttänyt niin säteilevältä kuin hän, kun -loistava kulkue kellojen soidessa ja tykkien paukkuessa meni kirkkoon. - -Kuningas Sigismund kulki pää kumarassa. Kruunu näytti jo painavan -häntä, eikä hän iloinen ollutkaan; päinvastoin oli synkän -surumielisyyden piirre hänen nuorilla kasvoillaan, ja hän olisi -toivonut olevansa kaukana tästä kaikesta. Silloin vain hän hymyili, -kun hänen silmäyksensä sattumalta kohtasivat siskon; hän tiesi, että -tämä tunsi hänen ajatuksensa ja ymmärsi ketä hän kaipasi. - -Kulkue oli kirkossa, kuningas istui valtaistuimella, leskikuningatar -ja prinsessa heitä varten varatuilla paikoilla, vartijaväki heidän -takanaan ja yltympärillä ääretön ihmisjoukko tunkeillen ja toisiaan -tuuppien. - -Silloin Sigrid huomasi silmäparin, joka taukoamatta tarkasti häntä, -mutta tukka oli huolettomasti hoidettu ja puku, mikäli hän voi nähdä, -kerjäläisen. - -Hän kääntyi poispäin; silloin hän kuuli supatusta ja hälinää -takanaan... ja hän ihmetteli, ettei vahti voinut pitää roskaväkeä -aisoissa. - -Samassa joku kuiskasi hänen korvaansa: "Sigrid Vaasa!" - -Hän hätkähti ja kääntyi. Se oli kerjäläinen; kuinka hän rohkenikaan... - -Mutta silmät, jotka katselivat häntä, olivat lempeät ja rukoilevat. - -"Mitä te tahdotte?" kysäisi hän. - -"Puhua kanssanne." - -"En tunne teitä." - -"Kustaa!" kuiskasi hän - -Sigrid katsoi häneen hämmästyneenä. - -"Vaiti... henkeni on kysymyksessä." - -Töin-tuskin saattoi Sigrid pysyä tyynenä, ja kuitenkin riemuitsi -hänen sydämensä: täällä oli hänen kaivattu, itketty veljensä, -sitä hän ei ollut silmänräpäystäkään epäillyt kuultuaan hänen -kuiskauksensa: "Kustaa!" Mitä oli tehtävä? - -"En voi hyvin, jospa pääsisin pois täältä", sanoi hän ympärillään -oleville. - -Tehtiin tietä, ja hän kiiruhti takaisin linnaan varmana siitä, että -Kustaa seuraisi. - -Siellä tahdottiin estää Kustaalta sisäänpääsy; Sigridin täytyi sanoa -vastaavansa hänestä, ja niin hän vei hänet kanssaan huoneeseensa. - -Suljettuaan oven hän huudahti sydämensä kyllyydestä: "Oletko se -todellakin sinä, Kustaa?" - -Tämä heitti pois tekotukkansa ja vanhan takkinsa sanoen saksaksi: -"Sinä et voi tuntea minua." - -Kyllä, kyllä hän nyt tunsi, joskaan ei silmillään, niin sydämessään. -Hän heittäytyi hänen syliinsä, ja molemmat itkivät sekä ilosta että -surusta. - -Kun ensi kiihtymys oli asettunut, kertoi Kustaa, että tieto -Sigismundin kruunauksesta oli houkutellut hänet Puolaan, missä hän -oli kulkenut kerjäillen; sitten hän sai tietää, että sisarensa oli -hovissa, ja hänet hän oli heti tuntenut. - -Senjälkeen hän kyseli äidistään, ja Sigrid kertoi, miten hän kaipasi -ja ikävöi häntä näkemään. - -"Minua pidetään vaarallisena", sanoi Kustaa surullisesti hymyillen, -"niinkuin muka tahtoisin jollakin tavoin saada aikaan pahaa -syntymämaalleni." - -Sigrid pyysi häntä kertomaan omasta elämästään, ja hän sanoi hänelle, -että lukeminen ja opinnot olivat hänelle rakkaimpia. Hän kuljeksi -ympäri, harjaili vaatteita ja palveli matkustavaisia; siten hän sai -elantonsa ja väliaikoina hän kävi luennoilla. "Nyt", sanoi hän, -"puhun ranskan, italian, saksan, puolan, venäjän ja latinan kieliä -ja haluaisin saada ruotsinkielen opetusta voidakseni puhua äitini -kanssa." - -"Ja me kun emme ole moneen vuoteen kuulleet sinusta." - -"Ruotsin kuningas luulee ehkä, että tekin kai ryhtyisitte -salajuoniin", vastasi hän surullisesti hymyillen. "Tiedätkös, -siskoseni, kaikista opinnoista pidän eniten kemiasta, ja siinä -olenkin niin edistynyt, että opettajani nimittävät minua toiseksi -Paracelsukseksi. Tiedätkö, kuka tuo suuri Paracelsus oli?" - -"En", vastasi Sigrid säälivästi silmäillen hänen laihoja, sielukkaita -kasvojaan. - -"Sinun täytyy lukea hänestä; hän oli maailman suurin lääkäri ja -matkusteli laajalti yltympäri etsien viisasten kiveä. Sellaista -alkemistia kuin hän ei ole maailmassa koskaan nähty, ja tulla häneen -verratuksi on suurempi kunnia kuin kuningas- tai ruhtinaskuntien -voittaminen." - -"Rakas veliseni, sitä kunniaa ei kukaan sinulta kiistäne eikä -kadehtinekkaan", sanoi Sigrid. - -"Samoin kuin hänkin vaeltelen minä halki maailman, mutta se käy -hitaasti, kun olen köyhä." - -"Sinä saat kaikki, mitä minulla on", sanoi Sigrid ja poimi kokoon -rahoja ja koristuksia, jotka antoi hänelle; "paljon siinä ei ole, -mutta minä pyydän prinsessaa..." - -"Sinä et saa hänelle, et kellekään muullekaan puhua minusta, minä -joutuisin heti vankeuteen." - -"Minkätähden, mitä pahaa sinä olet tehnyt?" - -"Minä olen Eerik XIV:n poika", vastasi hän. "Sentähden täytyy minun -henkipattona kierrellä maailmaa." - -Sigrid kietoi käsivartensa hänen kaulaansa. "Minä en laskisi sinua", -nyyhki hän. - -Silloin jymisivät taas tykit ja kirkkojen kellot soivat; kulkue -palasi. - -"Olen viipynyt liian kauan; ajatteleppa, etten enää pääsisikään pois." - -"Siitä minä kyllä pidän huolen." - -"Muista, ettet saa kellekään ilmaista minun käyneen täällä. Sitten -minua ajetaan takaa ja joudun vankeuteen." - -"Minä vaikenen, siitä saat olla varma." - -"Huomenna lähden täältä ja kolmen päivän kuluttua olen poissa -tästä maasta, jolloin voidaan pitää valtakunnan rauha turvattuna. -Hyvästi, rakkahin sisko, vie suuteloni ja rakkaimmat tervehdykseni -äidillemme." Vielä kerta syleiltiin, toistettiin uskollisen rakkauden -vakuutuksia ja puhuttiin halusta saada pian taas tavata. - -Silloin joku naputti ovelle. - -Miten he pelästyivät. "Kuka siellä", kysyi Sigrid, mutta ääni värisi. - -"Prinsessa kutsuu neitsyttä." - -"Minä tulen heti." - -Kiireesti Kustaa pukeutui kerjäläispukuunsa. Kun Sigrid aukaisi -oven, seisoi lakeija odotellen ulkopuolella. Sigrid huomasi hänen -kummastelevan katseensa, mutta astui ryhdikkäästi rappusia alas -pitäen vaaria siitä, että seuralaisensa sai esteettömästi poistua -linnasta. - -Sitten hän kiiruhti prinsessan luo. - -Tämä kysyi hyvin säälivästi, oliko hän sairas. - -"En, en minä tiedä", vastasi tyttö hämmästyksissään. - -"Sinä olet kalmankalpea, Sigrid, mene heti levolle." - -Ah, hän oli niin iloinen saadessaan olla yksin, ei levähtääkseen, -vaan ottaakseen selkoa, kuuluisiko kadulta mitään hälinää, joka -voisi merkitä sitä, että hänen veljensä oli otettu kiinni. Häntä -tuskastutti se, ettei ollut kysynyt missä Kustaa asui; hän olisi -mennyt hänen luokseen, heillähän olisi niin äärettömän paljon -puhumista toisilleen. - -Hänestä tuntui niin yksinäiseltä ja hyljätyltä, mitä sitten -Kustaasta, joka rikollisen tavoin harhaili maasta maahan. Se tuntui -Sigridistä kovalta ja oikeudettomalta, mutta hän oli nöyrämielinen -tyttö ja ajatteli, että mikä täällä alhaalla on hämärää ja -käsittämätöntä, se valkenee ja selviää tuolla ylhäällä, ja ihmisten -tuomiot eivät ole Jumalan. - -Seuraavana päivänä, kun hän meni prinsessan luo, oli tämä kylmä ja -jäykkä; hän käsitti heti, että kuulustelu nyt alkaa. - -Se ei viipynytkään kauan, mutta erittäin oli se hänestä pahaa, että -leskikuningatarkin ja muutamia hovinaisia oli saapuvilla. - -"Sinä olet velvollinen tekemään selvää eilisestä käytöksestäsi", -sanoi prinsessa ankarasti. - -Sigrid painoi päänsä alas vastaamatta. "Minun tietääkseni sinulla ei -ole mitään tuttavuuksia Krakaussa." - -"Niin luulin itsekin." - -"Sinä olit minun seurueessani eilen ja lähdit kirkosta ilman minun -suostumustani." - -"Niin." - -"Senkötähden että olit sairas?" - -"Se oli vain veruke." - -"Hän tunnustaa sen!" huudahti leskikuningatar. Prinsessa jatkoi: -"Erään kerjäläisen seurassa?" - -"Niin." - -"Tai valepukuisen; hän oli nuori, kaunis mies ja seurasi sinua -linnaan?" - -"Niin." - -"Sinä otit hänet huoneeseesi?" - -"Niin." - -"Suljitpa ovenkin?" - -"Niin." - -"Kuunneltiin, ja sieltä kuului itkua ja suuteloita." - -"Niin." - -"Kuka oli se hävytön?" - -"Sitä en saa sanoa." - -"Salainen rakastajasiko?" - -"Ei." - -"Kiellätkö rakastavasi häntä?" - -"En", huudahti Sigrid melkein kyynelten tukahuttamana, "minä rakastan -häntä koko sielustani." - -"Ja minulle sinä sanot, että sydämesi on vapaa. Oi, kuinka sinä olet -pettänyt minua!" - -Sigrid peitti kasvonsa käsillään, hän ei uskaltanut vastata mitään -peläten ilmaisevansa kaikki. - -"Prinsessan arvo vieraassa hovissa tulee kärsimään moisesta -häväistysjutusta." - -"Ellei voida todistaa tässä piilevän mitään salaperäisyyttä", -huomautti leskikuningatar, "mutta siihen tarvitaan ensiksikin, että -tiedetään hänen nimensä." - -"Sitä en voi sanoa." - -"Etkö, vaikka minä käsken sinua?" huudahti prinsessa. - -"En." - -"Tämä on kauheaa, hän on ollut minulle ystävä ja sisko, ja hänellä on -sydäntä menetellä minua kohtaan näin petollisesti ja kavalasti." - -"Anteeksi, anteeksi!" Sigrid lankesi hänen jalkoihinsa ja suuteli -hänen hameensa lievettä. - -"Tahdotko sanoa minulle hänen nimensä?" - -"Ennemmin kuolen!" - -Prinsessa melkein potkaisi häntä. "Mene sitten", käski hän, "äläkä -tule koskaan silmieni eteen!" - -Sigrid nousi nopeasti ja riensi ulos. - -"Omena ei putoa kauas puusta", sanoi leskikuningatar. - -"Voi, kuinka olen pettynyt hänen suhteensa!" huudahti Anna itkien. - -Sillä aikaa Sigrid kiiruhti huoneeseensa. Ensi hetkenä hänet valtasi -tuska ja suru, mutta hän hillitsi itsensä ja kokoili nopein käsin -tarpeitaan. Sitävastoin pani hän erilleen kaikki, mitä oli saanut -prinsessalta. Mutta miten päästä kotiin, kun hän oli antanut kaikki, -mitä hänellä oli arvokkaampaa, Kustaalle...? Hän seisoi neuvottomana -ja väänteli tuskissaan käsiään. - -Samassa avautui ovi äkkiä ja prinsessa tuli sisään. - -Sigrid katsoi hän en hämillään. - -"Sitäpä juuri arvelin", sanoi prinsessa katsellen ympäri huonetta. -"Sinä aiot lähteä." - -"Niin." - -"Onko sinulla rahaa?" - -"Ei!" Ja kirkkaat kyyneleet helmeilivät hänen kalpeilla poskillaan. - -"Aioit kai myydä koristeesi?" - -"Minulla, ei ole niitä enää." - -"Onko hän saanut ne -- tuo kerjäläinen?" - -"Älkää kysykö", rukoili Sigrid tuskaisesti. - -"En, oletpa oikeassa, sinun toimesi eivät koske minuun. Tässä on -rahaa", hän pani täysinäisen kukkaron pöydälle; "eräs uskollinen -palvelija on saanut käskyn seurata sinua kotiin, enempää en ole -sinusta vastuussa." - -"Te halveksitte ja kuitenkin suojaatte minua", virkkoi Sigrid. -"Rohkenenko esittää yhden ainoan pyynnön?" - -Anna tunsi liikutusta ja kääntyi pois. "Voithan koettaa", sanoi hän. - -"Suvaitkaa lukea kirje, jonka palvelija palatessaan tuo teille." - -"Voithan kernaasti sanoa asiasi suullisestikin, jos siitä tulisi joku -anteeksiannon mahdollisuus." - -"Sitä en voi enkä saa." - -"Jätä sitten!" huudahti prinsessa ja polki jalkaansa lattiaan. -"Enkä minä sinua uskokkaan!" Näin sanoen hän riensi pois sanomatta -sanaakaan jäähyväisiksi. - -"Hänen täytyy lopultakin myöntää, että olen menetellyt oikein", -ajatteli Sigrid. "Jumalan kiitos, ettei hän kieltäytynyt lukemasta -kirjettäni." - -Kun palvelija tuli, jätti hän keventynein mielin matkahommat hänen -haltuunsa. - -Samana päivänä tapahtui lähtö. - -Kirje, jonka hän kirjoitti prinsessalle, kuului: - - 'Armollinen prinsessa! Suvaitkaa unhottaa kaikki ne ikävyydet, - joita teillä on ollut minun tähteni; nyt olen vapaa lupauksestani - ja voin esteettömästi sanoa teille, että kerjäläinen, jonka otin - huoneeseeni ja jolle annoin rahani, oli oma, suuresti rakastettu - veljeni. Hänet on julistettu henkipatoksi, ja hänen täytyi - verhoutua kerjäläisen ryysyihin voidakseen tulla etsimään minua. - Miten tunsimme toisemme, sen tietää yksin hyvä Jumala, mutta en - olisi antanut minkään kuninkaan enkä kuningattaren maailmassa - estää itseäni puhumasta hänen kanssaan. - - Jos olisin uskonut salaisuuteni teille, armollinen prinsessa, - niin olisi hyvä sydämenne pakottanut teitä pitämään salassa - mitä velvollisuus olisi vaatinut teitä ilmaisemaan veljellenne, - ja hän puolestaan olisi valtiollisista syistä ollut pakotettu - vangitsemaan, ehkäpä surmauttamaankin rakastetun veljeni. - - Nyt ei ole kukaan kaikesta tästä saanut kärsiä enempää kuin minä, - ja mitä se on kaikkeen siihen verraten, mitä Kustaa on saanut - kokea. Enkö siis olisi iloinen saadessani suorittaa pienenkään - osan sitä velkaa, jonka onneton isä-vainajamme on jättänyt - lapsilleen. - - Armollisen prinsessani nöyrä ja altis palvelijatar - - _Sigrid Vaasa_.' - -"Missä olivat minun ajatukseni, kun en tuota älynnyt!" huudahti Anna -kirjeen luettuaan. "Sigrid on prinsessa syntyään, sillä hänellä on -ajatukset aivan sen mukaiset." - -Hän oli tuskin lopettanut lukemisensa, kun Sigismund tuli hänen -luokseen. - -"Kerjäläinen on vangittu", virkkoi hän. "Tahdotko tietää kuka hän on?" - -"Setämme poika", lausui Anna. "Mitä aiot tehdä hänelle?" - -"Ilmoitan aluksi asiasta isällemme." - -"Minkätähden se lie tarpeellista? Saako hän sen ajan kitua -vankeudessa? Kas tässä, lue!" - -Sigismund luki Sigridin kirjeen. "Mitäpä tekisin?" kysyi hän -neuvottomana kuin ainakin. - -"Neuvotelkaamme kuningattaren kanssa." - -Tämä tiesikin heti neuvon, ja Sigismund määräsi Kustaalle erään -apottikunnan tulot Puolassa. - -Äitinsä luo Suomeen hän ei saanut mennä Juhanan kiellon mukaan, mutta -Puolassa hän sai elää rauhallista ja huoletonta elämää. - -Prinsessa kirjoitti heti Sigridille kertoen mitä oli tehty hänen -veljelleen. Hän pyysi häntä palaamaan; mikään väärinkäsitys -maailmassa ei voisi enää erottaa heitä. - -Vastaus, jonka hän sai, oli täynnä kiitoksia, mutta Sigrid ei voinut -erota äidistään; rukouksiinsa hän lupasi aina sulkea prinsessan. - -"Tiesinpä, että niin kävisi", virkkoi Anna harmistuneena. "Ebba ja -Sigrid ovat menneet, nyt olen yksin ilman ystävää ja uskottua, enkä -ole vielä edes 18-vuotiaskaan." - -Itkien hän peitti kasvonsa käsiinsä. - -"Armollinen neiti!" kuului sointuisa ääni. - -Hän katsahti ylös. Possmoschin kauniit silmät olivat säälien -kiintyneet häneen; kädessä oli hänellä kirja. - -"Mitä tahdotte?" kysyi Anna tyytymättömästi. - -"Olen onnistunut saamaan italialaisen runoilijan Danten kuolemattoman -teoksen, _Divina commedia_, ja rohkenen kysyä, saanko lukea teille -siitä?" - -"Te tunnette siis italialaiset runoilijat?" - -"Tunnen, olen ollut Italiassa kolme vuotta." - -"No lukekaa, alkakaa heti!" - - * * * * * - -Nuori kuningas vietti huolettomia ja iloisia päiviä alituisissa -juhlimisissa. - -Molemmat ruotsalaiset herrat olivat vielä jäljellä ja saapuvilla -kaikissa neuvotteluissa Puolan neuvostossa. Hän keskusteli aina ensin -heidän kanssaan, ja kun hän sitten lausui mielipiteensä, ihailtiin -hänen viisauttaan ja älyään. - -Mutta oli myöskin hetkiä, jolloin hän oli surumielinen. Päättävästi -kieltäytyi kuningatar ilmaisemasta hänelle missä Ebba Horn oleskeli, -ja hänestä tuntui mahdottomalta elää ilman tätä. - -Eräänä päivänä kuningatar antoi hänelle suljetun medaljongin, ja kun -hän sen aukaisi, oli siellä hyvin nuoren ja tavattoman ihanan naisen -kuva. - -Hän katseli kuvaa kauan. "Kuka hän on?" kysyi hän syvään huoaten. - -"Itävallan prinsessa Anna. Avioliitto hänen kanssaan tekisi mahtavan -Itävallan vihollisesta liittolaiseksi." - -"Minä en voi... Ebbani..." sanoi hän. - -"Häntä et saa enää koskaan nähdä. Uskontonne varsinkin erotti teidät; -Puolan täytyy saada katolinen kuningatar." - -Kuningas silmäili vielä kerran kuvaa ja tahtoi sitten antaa sen -takaisin. - -"Pidä se", sanoi kuningatar, "ja lupaa minulle katsella sitä kerran -päivässä, niin otamme, jos niin tahdot, kolmen kuukauden kuluttua -asian uudelleen puheeksi." - -Sigismund suuteli kuningattaren kättä, mutisi jotakin ja otti kuvan. - -"Sepä kävi helpommin kuin luulinkaan", sanoi kuningatar itsekseen. - -Kuukauden kuluttua sanoivat Ruotsin herrat, että heidän nyt täytyi -lähteä kotiin, ja Sigismundin täytyi vaikkapa vastenmielisestikin -suostua siihen. - -Ratkaisematta jäänyt riitakysymys Vironmaasta antoi syytä pelätä -jälkilaskuja, ja suojellakseen herroja antoi Sigismund heille heidän -pyynnöstään avoimen kirjelmän, jossa hän selitti, ettei hänellä -itsellään eikä heilläkään ollut aikomustakaan erottaa Viroa Ruotsista -Juhanan kuoleman jälkeen. - -Mutta Eerik Sparrelle Sigismund määräsi kahdentuhannen taalerin -vuotuisen summan niistä palveluksista, joita hän oli tehnyt nuorelle -kuninkaalle Puolassa. - -Senjälkeen herrat palasivat heti Ruotsiin, suojattuina kaikkia -jälkilaskuja vastaan, kuten luulivat. - - - - -18. - -KUSTAA EERIKINPOIKA. - - -Puutteesta ja köyhyydestä oli Kustaa nyt päässyt vakavaan asemaan; -nyt hän saattoi rauhassa ja levossa työskennellä jatkaen kokeitaan. - -Olisi kyllä ollut suloista asettua äidin ja sisaren luo, mutta se oli -nyt kerran häneltä kielletty ja siksensä se jäi. Kirjoittaa hän toki -sai, ja monta rakasta kirjettä saapui heiltä hänen käsiinsä. - -Vanhaan, puoleksi rappeutuneeseen luostarirakennukseen, lumoavassa -notkelmassa Pragen luona lähellä Veikselin suuta, hän järjesti -laboratorionsa. - -Nyt hän saattoi ostaa kirjoja ja tarpeellisia välineitä sekä myöskin -toisinaan, kun niin halusi, käydä metsällä ja kalassa. - -Köyhyys oli kahlehtinut hänet henkiseen vankeuteen, nyt hän sai tulla -ja mennä miten tahtoi, täällä ei kukaan epäillyt häntä. Hän oli -vapaa, vapaa kuin taivaan lintu. - -Vanha munkki, joka vielä eleli siellä, hankki hänelle mitä hän -tarvitsi ja teki sen niin runsaassa määrässä, ettei Kustaa ollut -koskaan voinut niin hyvin. - -Vanhus soitteli urkuja, ja hän herkesi työstään kuunnellakseen -silmät ummessa ihmeellisiä säveliä, jotka synnyttivät valtavan kaiun -tyhjässä rakennuksessa. - -Silloin hänen sielunsa liiteli muissa maailmoissa; täällä ei -hänellä koskaan ollut varsinaista jalansijaa. Hän viihtyi paremmin -unelmissaan, joihin oli lapsuudestaan asti kotiutunut. - -Mutta samalla kuin hän sai syödä paremmin ja hänen terveytensä parani -raittiin, suloisen luonnon helmassa, varttuivat myöskin nuoruuden -voimat. Hän otti pyssyn olalleen ja lähti metsälle. - -Siellä oli viljalti lintuja, ja isä Anselm oli luvannut hänelle -oikein hyvää herkkua, jos hän voisi saada niitä muutamia. - -Kustaalla oli tarkka silmä, hän oli oppinut ampumaan maaliin, ja -suuri, komea lintu putosi hänen laukauksestaan. - -Mutta kun hän riemumielin nosti sen maasta, tunsi hän, että sen sydän -vielä sykki, ja hän luuli kohdanneensa sen sammuvan silmäyksen. - -Hän odotti hiljaa, kunnes se oli kuollut; sitten hän vei lintunsa -kotiin Anselmille. - -Hänen ylistelyjään hän ei kuullut, lintupaistia hän ei maistanut, -eikä hän koskaan enää käynyt metsällä. - -"Se on hupsua", sanoi hän itsekseen, "mutta semmoinen on luonteeni -eikä sitä voi auttaa." - -Lähes vuoden kuluttua siitä, kun hän oli muuttanut, sai hän kirjeen -Sigridiltä, jossa tämä ilmoitti kotimatkallaan Puolasta Suomeen -tavanneensa Pohjanmaan laamannin Henrik Klaunpoika Tottin, joka -oli pitänyt huolta hänestä kuin sisarestaan ja heti kotiin tultua -pyytänyt äidiltä häntä puolisokseen. - -"Me menemme nyt naimisiin", kirjoitti Sigrid, "ja onneni olisi -täydellinen, jos sinä olisit täällä." - -Kustaa purskahti itkuun... ilostako vai surusta? Hän ei tiennyt sitä -itsekään. - -Kirjeessään Sigridille hän lausui sydämellisesti ottavansa osaa hänen -onneensa ja ajatuksissaan ja rukouksissaan muistavansa häntä niinkuin -ennenkin. - -Muutamia viikkoja senjälkeen hän ällistyi nähdessään loistavan -seurueen karahuttavan pihaan; ratsastajat kiiruhtivat sisään, -ja Kustaa näki ikkunastaan komeita tataarilaisia hevosia -kallisarvoisine, loistavine suitsineen. - -Isä Anselm syöksyi sisään. - -"Ottakaa paras takki yllenne", änkytti hän, "Venäjän tsaarin -lähettiläät ovat täällä pyytäen tavata teitä heti." - -"Mitä he minusta tahtovat?" kysyi Kustaa hämmästyksissään, mutta -ollen liian vähän tottunut toimiansa itse määräämään hän noudatti -käskyä ja jouduttihe lähetystöä vastaanottamaan. - -Kaksi komeasti puettua venäläistä odotti häntä luostarisalissa. - -Nähdessään hänet, he heittäytyivät maahan tahtoen suudella hänen -käsiään. - -Melkein säikähtäen Kustaa vetäytyi taaksepäin kysyen mitä he -halusivat. - -"Me tuomme teille tervehdyksen Venäjän tsaarilta, mahtavalta Boris -Godunovilta", vastasivat he. - -"Olen valmis kuulemaan hänen käskyjään", vastasi Kustaa aivan -ymmällään. - -"Hän toivoo, että heti seuraisit meitä Moskovaan", vastasi se heistä, -joka näytti etevämmältä. - -"Mitä minulla on siellä tekemistä?" - -"Korkea herramme antaa sinulle itse tiedon siitä." - -"Antakaa minulle edes muutaman päivän miettimisaika", vastasi -ällistynyt nuorukainen. - -"Se olkoon myönnetty sillä ehdolla, ettet puhu asiasta kenenkään -kanssa." - -"Onko se välttämätöntä?" - -"Kaikkia askeleitasi vartioidaan tästä alkaen." - -"Todistukseksi siitä, että todella olemme mahtavan tsaarin -lähettämät, lähettää hän sinulle tämän." - -Toinen lähettiläistä ojensi hänelle pienen, helmillä ja jalokivillä -runsaasti koristetun lippaan. - -Toinen antoi avaimen sanoen samalla, ettei nuori herra saanut -aukaista lipasta muuten kuin ollessaan yksin. - -Kustaa otti ne ihmetellen. - -"Kahden päivän kuluttua samaan aikaan", sanoi lähetti ja kumarsi taas -syvään. - -Oven ulkopuolella seisoi joukko venäläisiä palvelijoita; he -lankesivat maahan hänen ohi mennessään. - -Mitähän lipas sisälsi, se tuntui aivan kevyeltä. Tultuaan -työhuoneeseensa hän pani sen pöydälle ja otti avaimen. - -Hän aukaisi lippaan. - -Taivas, mikä näky! Tyttö, niin kaunis, ettei hän luullut koskaan -moista nähneensä. - -Eloisat, veitikkamaiset silmät katsoivat suoraan häneen, ja suloinen -suu hymyili hänelle. - -Kuva oli ohuen hopeaharson verhossa, kehyksenä oli pelkkiä jalokiviä, -jotka arvossa vastasivat kokonaista kuningaskuntaa. - -Oliko tämä lahja hänelle, halveksitulle, ja kuuluiko neitokin lahjaan? - -Sitä hän ei saanut selville, ja jos hän kysyisi, ei hän ehkä saisi -vastausta... ei, hän päätti odottaa ja haaveilla onnesta, joka ei -koskaan tässä maailmassa tule hänen omakseen. - -Isä Anselm ei tahtonut velvollisuutensa tuntevana kokkina joutua -häpeään koreiden muukalaisten silmissä, mutta nämä olivatkin -varatut kaikkien mahdollisuuksien varalle; heillä oli mukanaan omat -ruokavaransa ja oma kyökkimestarinsa, ja yhdistetyistä varoista -saatiin näin maukas ateria. - -Isäntänä tuli Kustaan juoda vierasten malja, mutta se mieto viini, -jota hän käytti, olikin vaihdettu väkevämpään ja tulisempaan, ja sitä -nauttiessaan hän tunsi rohkeutensa ja voimiensa kasvavan. Mitäpä -siinä oli sopimatonta, että tsaari tahtoi tavata Kustaata, Eerik -XIV:n poikaa. - -Seuraavana päivänä hän ilmoitti lähetystölle olevansa valmis matkaan. - -Mutta nyt odotti häntä uusi yllätys. - -Useita kalliita, puoleksi itämaisia pukuja oli varattu häntä -varten, ja kun hän jonkun verran vastustettuaan oli taipunut -pukeutumaan semmoiseen, huudahtivat venäläiset, että hän nyt näytti -syntyperäiseltä ruhtinaalta ja kuninkaalta. - -Kustaa käsitti sen varmaankin tyhjäksi kohteliaisuudeksi, oikeata -tarkoitusta hän ei aavistanut. - -Taivalta tehtiin kaikella mukavuudella, ja nuoren herran -yksinkertainen ja vaatimaton esiintyminen kaikesta siitä -kunnioituksesta huolimatta, mikä hänen osakseen tuli, valtasi -siihen määrään venäläisten sydämet, että he Moskovaan saavuttaessa -lankesivat hänen jalkoihinsa pyytäen hänen suojelustaan. - -Uneksiko hän vai oliko valveilla? Kaikkiin kysymyksiin oli hänelle -vastattu: - -"Odottakaa, kunnes saavumme Moskovaan." - -Nyt hän oli siellä. Jo kuului kellojen soittoa kaikista kirkoista, -tykinlaukaukset tärisyttivät rakennuksia, ja kansa aaltoili kaduilla -huutaen: "Eläköön!" - -Alhaalla linnanportilla otti uhkea Boris itse hänet vastaan syleillen -häntä. - -Käsikädessä he menivät portaita ylös; ensi huoneissa lankesivat -kaikki polvilleen, sitten kumartelivat korkeat herrat lattiaan asti -ja lopuksi tuli muutamia huoneita, jotka olivat aivan tyhjät. - -Näkymättömät kädet vetivät oviverhot syrjään, sieltä säteili -häikäisevä valo, ja siellä seisoi tuo ihana kuva todellisena, -hopeausvaan kietoutuneena. - -Nuoret ihanat neitoset ympäröivät häntä, mutta Kustaa ei nähnyt -ketään muuta kuin hänet yksin, ja melkein tietämättään hän polvistui -hänen eteensä. - -Samoin kuin kuvassa katsoi neito nytkin häneen, tumma puna nousi -hänen hienoille poskilleen, ja hän loi nopean silmäyksen tsaariin. - -Tämä antoi merkin, ja hovineitosien kevyt parvi leijaili pois. - -He olivat nyt kolmisin. - -Ihana kuva heitti pois hopeahuntunsa, ja tuossa seisoi nyt valkoiseen -puettu neitonen kainona ja hämillään. - -"Tyttäreni Maria", sanoi tsaari. - -"Taivaan kuningattarelta hän näyttää", huudahti Kustaa edelleen -polvillaan, "ja ainoastaan näin rohkenen osoittaa hänelle -kunnioitustani." - -"Nouskaa, ritari!" sanoi neito ojentaen hänelle kätensä. - -Hän totteli, mutta pitikin edelleen häntä kädestä. - -Silloin Maria katsoi veitikkamaisesti hymyillen häneen. - -"Niin, niin", huudahti Kustaa ihastuksissaan, "tuollainen olette -kuvassa, tuollaisena olen yöt-päivät nähnyt teidät edessäni siitä -asti kuin sain tämän kalliin kuvan!" - -Hänellä oli medaljongi povellaan; hän otti sen esiin ja suuteli sitä. - -Punastuen pani Maria kätensä silmilleen. - -"Tiesinpä", sanoi Boris nauraen, "että kuva olisi kylliksi -haihduttamaan teidän epäröimisenne; te rakastatte Mariaa, niin tekee -jokainen, jonka olen suonut nähdä hänet, mutta teille minä annan -hänet, jos onnistutte voittamaan hänen rakkautensa." - -Kustaa ei tiennyt uskoako korviaan. - -"Jotta voisitte sopia asiasta, jätän teidät hetkiseksi kahden", -lisäsi venäläinen. "Katsokaa, että asiat sukeutuvat minulle mieliksi." - -Ja hän käydä lynkytti nauraen pois. - -Mutta Kustaa seisoi liikkumattomana tuijottaen kauniiseen tyttöön. - -"Maria!" virkkoi hän. - -Hämillään katseli tyttö häntä; sitten hän istui sohvaan ja peitti -kasvonsa käsillään. - -Kustaa polvistui hänen viereensä. "Työnnätkö minut luotasi?" kysäisi -hän. - -"En", vastasi tyttö ja ojensi hänelle kätensä. "Mutta älkää -polvistuko noin isäni nähden, sillä täällä Venäjällä ei ole tapa -niin." - -"Mutta kun olemme kahden?" - -"Silloin saatte tehdä niin, niin kauan kuin se huvittaa minua." - -"Ja kuinka pitkä aika se on?" - -"Mistäpä sen tietäisin... laskekaa irti käteni." - -"Etkö tahdo antaa sitä minulle ainaiseksi?" - -"Se ei riipu minusta. Mutta sanokaa mitä lausuitte kuvan nähdessänne." - -"En mitään, seisoin kuin sokaistuna!" - -"Komeiden jalokivien tähdenkö!" - -"En, Maria, vaan sinun tähtesi. Minä suutelin kuvaa ja ajattelin..." - -"Mitä ajattelitte?" kysyi hän uteliaasti. - -"Jospa kerran saisin sulkea hänet syliini." Kustaa rohkeni kietoa -kätensä hänen vyötäisilleen. - -"Entä sitten?" kysyi Maria. - -"Ja saisin painaa suudelman hänen huulilleen." - -"Sitähän ei mikään estäne." - -"Sallitteko, Maria?" - -"Sallin", sanoi tyttö ja suuteli häntä rivakasti, "te olette niin -toisenlainen kuin kaikki muut." - -"Mistä sen tiedätte?" kysyi Kustaa huomattavasti jäähtyneenä istuen -hänen viereensä. - -"En ole kuuro enkä sokea, niin että tiedän sen kylläkin. Sinä olet -hyvin toisenlainen kuin muut", lisäsi hän nojautuen häneen. - -"Sinäkin olet hyvin toisenlainen kuin muut", toisti Kustaa katsoen -hänen säteileviin silmiinsä, "mutta myöskin ihanampi kuin kaikki -muut." - -Nopeasti hypähti Maria hänen vierestään. "Tahdonpa tanssia sinulle." - -Kevyenä kuin keijukainen hän liiteli hänen ympärillään, milloin -ojentaen kätensä häntä kohden, milloin väistyen. Kustaa koetti -saada kiinni hänet, mutta se oli mahdotonta; hän tunsi kyllä hänen -hengähdyksensä poskellaan, mutta samassa silmänräpäyksessä hän oli -poissa. - -Silloin kuuluivat tsaarin raskaat askeleet. - -Tuossa tuokiossa istui Maria sohvalla ja osoitti Kustaalle paikan -vähän loitompana. - -"No--o?" kysyi Boris jo ovessa. - -"Hyvä että tulit, rakas isä", sanoi Maria. "Vieraasi ei ole virkkanut -kymmentä sanaa." - -"Mitä, oletko niin lumonnut hänet? No, tulkoon huomenna uudelleen." - -Kahdeksan päivää jatkui näitä käyntejä; lemmenkiihko oli sokaissut -järjen, ja mielettömyyteen asti Kustaa rakasti tätä ihmeellistä -tyttöä, joka kaikessa oppimattomuudessaan, melkeinpä raakuudessaan -oli täydellinen keimailija. - -"Anna hänet puolisokseni!" huudahti Kustaa kahdeksantena päivänä, kun -Boris tuli heidän luokseen. "Minä en voi elää ilman häntä." - -Boris katsahti tyttäreensä. - -Tämä ei ollut koskaan näyttänyt niin riemuitsevalta. "Me rakastamme -toisiamme", sanoi hän, "ja odotamme vain suostumustasi." - -"Puhukaamme myötäjäisistä", sanoi Boris. - -"Saadakseni hänet tahdon tehdä työtä kuin päivätyöläinen", lausui -Kustaa painaen sulotarta povelleen. - -"Annetaan isän määrätä", sanoi tyttö hyväillen Kustaan poskea. - -"Vanha tsaarisuku on sammunut", virkkoi Boris, "teistä on polveutuva -uusi; tervehdin teitä Venäjän tsaarina ja tsaarittarena." - -Kustaa seisoi sanattomana hämmästyksestä. - -Mutta Marialta pääsi riemuhuuto. Hän syleili isäänsä ja hyväili -Kustaata ylenpalttisesti. - -"Tähän liitän vain kaksi ehtoa", lisäsi venäläinen. - -"Anna minun suostua niihin meidän molempain puolesta", sanoi Maria. - -"Ensiksikin tulee hänen kääntyä meidän uskontoomme ja toiseksi tulee -hänen ruveta vaatimaan itselleen Ruotsin kruunua. Minä autan häntä -miehilläni ja rahoillani." - -Kustaa huokasi syvään. "Molemmat ovat yhtä mahdottomat", sanoi hän. - -"Kustaa!" kirkaisi Maria. - -"Jumala yksin tietää, kuinka suuresti sinua rakastan", vastasi -Kustaa, "mutta rakkaus äitiini, uskontooni ja isänmaahani on minulle -sama kuin elämäni. Mielelläni antaisin henkeni Ruotsin puolesta, -mutta Ruotsin miesten ei tarvitse koskaan vuodattaa vertansa eikä -kuolla, jotta minä siitä jotakin voittaisin." - -"Mitä olet sinä velkapää heille, jotka niin ovat sinua kohdelleet?" -huudahti Maria. - -"Heidän väärä menettelynsä ei olisi minään puolustuksena minulle, jos -unhottaisin vannomani pyhät valat." - -"Tahdonpa sanoa sanan minäkin", puuttui puheeseen Boris. "Tarjoomani -suuret edut olisivat panneet kenen tahansa toisen pään pyörälle, -mutta teidän päänne on varmaan jo entuudestaan pyörällä, koska ette -lankea polvillenne ja kiitä minua. On yhdentekevää mitä te uskotte -tai ette usko; uskonto on verho, johon muodon vuoksi pukeudutaan. Jos -pelkäätte ruotsalaisten miekaniskuja, niin tahdon sanoa teille, että -päälliköt ovat liian viisaita etunenässä kulkeakseen, ja lopuksi" -- -tässä hän löi nyrkillään pöytään, niin että se meni sirpaleiksi -- -"lopuksi tahdon sanoa teille: Ajatelkaa asiata huomiseen, silloin -tahdon saada vastauksen." Näin sanoen hän lähti huoneesta. - -Mutta nyt alkoi vaikein taistelu. - -Maria ahdisti häntä rukouksin ja kyynelin, käytti kaikkia -houkutuskeinoja saadakseen hänet suostumaan, mutta Kustaa väisteli -hänen hyväilyjään sanoen surullisesti: "Maria, älä kiusaa minua, sinä -vain lisäät kärsimystäni, mutta päätöstäni et voi muuttaa." - -Sitä Maria kuitenkin juuri tahtoi; mitä merkitsivät uskollisuus ja -lupaukset sellaiselle, joka ei koskaan ollut niitä pitänyt. Mutta -kun hän näki, että kaikki ponnistukset olivat turhat, pääsi hänessä -valloille se raivo, joka kiehui hänen sydämessään; ensin hän pyysi -kuvansa takaisin, ja kun oli sen saanut, rupesi hän solvaamaan -Kustaata, nimitti häntä narriksi ja sanoi, ettei ollut koskaan -välittänyt hänestä. - -Kustaa ei kuullut mitä hän sanoi, hän istui masentuneena, -hervahtuneena. - -Silloin hän vielä kerran tunsi hänen käsivartensa kaulallaan ja kuuli -kuiskauksen: "Tule ja seuraa minua!" - -"Käärme!" vastasi hän ja ravisti hänet luotaan. - -Kirkuen tyttö pakeni, ja Kustaa palasi huoneeseensa. - -Seuraavana aamuna Kustaa löysi omat vaatteensa sänkynsä laidalta, ja -tuskin hän oli pukeutunut niihin, ennenkuin tuli eräs palvelija, joka -tsaarin määräyksestä käski hänen seurata. - -Kurjat ajopelit odottivat, ja kaikin puolin vaivalloisen matkan -jälkeen hän saapui vankilaan. - -Nyt oli hänellä hyvä aika miettiä vaihtelevaa elämäänsä; hän huomasi -pian, että rakkautensa Mariaan oli ollut vain huumausta, ja hän -piti elämää vankilassa siedettävämpänä kuin sitä, mitä olisi saanut -viettää hänen kanssaan. - -Menettelyänsä ei hän hetkeäkään katunut. "Toisin ei voinut käydä", -sanoi hän itsekseen. "Olen vain tehnyt velvollisuuteni." - -Mutta kovia päiviä hän nyt sai kokea, ei ainoastaan vankilan -yksinäisyyttä ja niukkaa ravintoa, vaan myös kaiken toiminnan -puutetta. - -Eräänä päivänä oli kärpänen eksynyt sisään ikkunarautojen välitse; -hän murensi hitusen leipää sille ja sai sitten ilokseen nähdä sen -palaavan joka päivä ottamaan osansa hänen niukasta ruuastaan. - -Mutta kun syksy tuli ja kärpänen kuoli, silloin hän itki -katkeria kyyneliä, ikäänkuin olisi menettänyt rakkaan ystävän. -Vanginvartijankin kävi sääliksi häntä, ja hän vei hänelle -vankityrmään häkin, jossa oli peipponen. - -Kuinka hän rakasti ja vaalikaan sitä! Pieni eläin istui hänen -kädellään ja söi hänen suustaan. - -Mutta kun kevät tuli, istui pikku laulaja ikkunalla ja kaiutti -kaihoisena säveltänsä. - -Eräänä päivänä, tuodessaan tapansa mukaan vangille hänen pienen -päiväannoksensa, vartija huomasi hänen itkeneen. - -"Minusta voisi teidät hyvästi laskea vapaaksi", sanoi vartija. - -"En minä itseni vuoksi, vaan tuon tähden", sanoi Kustaa osoittaen -lintua. - -"Tahtoisitteko laskea sen pois?" - -"Olisin teille siitä hyvin kiitollinen." - -"Etteköhän tulisi kaipaamaan sitä?" - -"Sen ilosta iloitsisin minäkin." - -Peippo sai vapautensa, ja Kustaa puhui senjälkeen useasti siitä, -kuinka onnellinen lintu nyt oli. - -Viimein muutettiin hänetkin pieneen Kashinin kaupunkiin; siellä hän -pääsi vapaaksi ja sai mielensä mukaan työskennellä tutkimuksissaan. - -Mutta hänen voimansa olivat jo murtuneet, kuvat hänen -menneisyydestään astuivat taas hänen mielikuvitukseensa. Hän oli -toisinaan nuorukainen, joka torjui luotansa jesuiittoja, kun he -tahtoivat viekoitella häntä vaatimaan isänsä kruunua, toisinaan -kerjäläinen, joka etsi sisartansa Sigismundin hovista, toisinaan oli -hän tsaarin hovissa halveksien torjuen kiusauksia luotaan. - -Kashenka-joen rannalla sai harhaileva kuninkaanpoika hiljaisen -hautansa kauniissa koivikossa 1607. - -Hiljaisena ja huomiota herättämättä hän oli elänyt; hänen suuruutensa -oli siinä, että hän oli torjunut luotaan kiusauksia. Hiljaa ja -huomiota herättämättä hän myös poistui. - - - - -19. - -LEHTI KÄÄNTYY. - - -Herttuan ja ylhäisemmän aatelin väli oli melkein alusta alkaen kireä. - -Kuninkaan poika ja perinnöllinen ruhtinas ei sietänyt, että kukaan -asettui hänen arvoisekseen. - -Ylhäisellä aatelistolla oli myöskin kuninkaallista verta suonissaan, -heidän sukuluettelonsa olivat yhtä loistavat kuin hänenkin, ja -sentähden loukkasi heidän ylpeyttään se, että Kaarle valitsi -ulkomaisen ruhtinattaren morsiamekseen, ja vielä enemmän he -loukkaantuivat, kun hän Juhanan naimisiin mennessä peittelemättä -lausui, että Vaasan suvun jäsenten tulisi valita puolisonsa -ulkomaisista ruhtinasperheistä. - -Molemminpuoliseen tyytymättömyyteen oli sekoittunut koko joukko omien -pyyteiden tavoittelemista. - -Kaarle piti jäykästi huolta omista eduistaan ja joutui sentähden -usein riitaan, etenkin Eerik Sparren, Sundbyn herran, ja Hogenskild -Bielken, Åkerön herran kanssa. - -Molempain suuret tilukset olivat ruhtinaskunnassa, ja kumpainenkin, -mutta varsinkin herra Hogenskild, tunsi oman arvonsa. - -He asettuivat sentähden voimakkaasti ja kursailematta hänen -yrityksiään vastaan, vetosivat etuoikeuksiinsa ja saivat tavallisesti -suojaa kuninkaalta. - -Kun herttua ja Åkerön jäykkä herra 1588 olivat joutuneet -kiivaaseen kiistaan, kirjoitti jälkimäinen häikäilemättä ylpeälle -riitaveljelleen -- että vanha kuningas Kustaa kyllä oli ollut niitä -kuninkaita, jotka ovat edistäneet valtakunnan parasta, mutta että hän -olikin vallanperimysoikeuden kautta saanut siitä suuremman palkan -kuin kukaan muu Ruotsin kuninkaista. Aatelisto toivoi sentähden -vastavuoroonsa saavansa nauttia vapauksiaan, jonkatähden herra -Hogenskild nyt pyysi, että hänen armonsa herttuan voudit eivät -tahtoisi olla niin paljon tekemisissä aateliston talonpoikien kanssa, -kuin tähän asti liiankin usein oli tapahtunut. - -On melkein varmaa, ettei kirje tullut suosiollisesti vastaanotetuksi, -ja Kaarle kirjoitti itse siitä Juhanalle vakuuttaen, että -aatelistolla oli aikomus kumota vallanperimysoikeus. - -Mutta kuningas pelkäsi siihen aikaan enemmän herttuaa kuin aatelistoa -ja ilmaisi sentähden neuvostossa, minkä varoituksen oli saanut. - -Tämän johdosta keskinäinen kauna yhä kasvoi. Aatelisto piti Kaarlea -kuningasvallan voimakkaimpana tukena ja ylimysvallan mahtavimpana -vastustajana sen kukistamispyrinnöissä. - -Erittäinkin ärsytti Kaarlea se, että neuvosto kaikissa veljesten -välisissä riitakysymyksissä aina asettui kuninkaan puolelle. - -He koettivat kyllä rauhan säilyttämiseksi estää vihollisuuksien -ilmipuhkeamista, mutta heti kun oli kysymyksessä herttuan -ruhtinaallisten etuoikeuksien rajoittaminen, asettuivat he aina -kuninkaan puolelle. - -Etenkin oli Eerik Sparre sellaisissa tilaisuuksissa etukynnessä. - -Vesteråsin sopimuksessa hän oli esittänyt kirjan _"Pro Rege, Lege et -Grege"_, jossa hän koetti todistaa, kuinka ruhtinasten liian suuret -vapaudet voivat tulla valtakunnan rauhalle vaaralliseksi. - -Kirja saavutti, niinkuin helposti saattoi arvatakin, kuninkaan -mieltymyksen, ja sen tekijä korotettiin valtaneuvokseksi ja sai -osakseen kuninkaan erityisen suosion. - -Mutta tästä hetkestä asti kyti Kaarlessa leppymätön viha Eerik -Sparrea kohtaan, ja hän piti tätä salaisena, mutta katkerimpana -vihamiehenään. - -Nämä salaiset kuohut odottivat purkautumistaan. - -Sigismundin nimittäminen Puolan kuninkaaksi oli ensi aiheena tähän. - -Herttua oli neuvonut luopumaan tästä, mutta nyt se oli tapahtunut, -ja hän arveli, syystä kylläkin, tulleensa askeleen lähemmäksi -valtaistuinta. - -Aateli taas puolestaan toivoi etuoikeuksiensa laajennusta sekä -varakuninkaallista valtaa, kun Sigismund melkein aina tuli olemaan -Puolassa. - -Ja Juhana puolestaan oli toivonut, että hänen rakas poikansa näin -saadun asemansa nojassa olisi käynyt paljon voimakkaammaksi kaikkia -vihollisiaan. - -Mutta jälkeenpäin, kun poika oli poissa, Juhana menetti melkein -kokonaan malttinsa. - -Miten olisi hänen mahdollista hallita yhtaikaa kahta valtakuntaa, -jotka asemansa, valtiolaitoksensa ja uskontonsa puolesta olivat -toisistaan niin erillään kuin Ruotsi ja Puola? - -Eikö Sigismundin poissaollessa kumpaisenkin, niin hyvin herttuan kuin -aatelinkin, uhkaava kunnianhimo pääsisi vapaasti riehumaan, ja miten -se päättyisi? - -Riitaiset vaalit Puolassa eivät ennustaneet uudelle kuninkaalle -mitään hyvää, ei ainakaan niin levottomassa valtakunnassa... koko -Itävallan voima saattoi yhtyä häntä vastaan. - -Ja horjuvaisena kuten ainakin tahtoi Juhana, että Sigismund kääntyisi -kotiin. - -Me tiedämme, että ne Ruotsin herrat, jotka seurasivat Sigismundia, -estivät sen. - -Myöskin Ruotsissa puhui neuvostopuolue valtakunnan vaarasta -siinä tapauksessa, että Venäjän suuriruhtinas tulisi valituksi, -sekä puolalaisten oikeutetusta harmista sen johdosta, että oli -osoitettu niin suurta halveksimista heidän kruunulleen, jos -Sigismund siitä luopuisi; olisi ollut parempi olla koskaan sitä -tavoittelematta. Puolan leskikuningatar olisi pakotettu suorittamaan -takaussitoumuksensa, ja se olisi sitäkin kohtuuttomampaa, kun hän oli -luottanut kuningas Juhanan lupaukseen, että Sigismund ottaa vastaan -kutsumuksen, jos tulee valituksi. - -Kalmarin kokouksessa oli Juhana asettanut Sigismundin istumaan -viereensä valtaistuimelle, jotta heitä yhteisesti kunnioitettaisiin -kuninkaina. - -Lisäksi tuli tähän vielä koko kansan ihailu. Useat olivat nähneet, -kaikki kuulleet puhuttavan kalliiksi käyneestä lähetystöstä, riemun -ilmaisuista vaalin tuloksen johdosta ja sitten odottamattomasta, -selittämättömästä keikauksesta. - -Sellaisista syistä täytyi Juhanan taipua, mutta hän teki sen raskain -mielin. - -Mutta kaikki toivotut edut raukesivat. Puolalaisilla ei ollut mitään -halua ottaa osaa aiottuun sotaretkeen Venäjää vastaan. - -Katumus ja kaipaus täytti Juhanan sielun; ei pienintäkään voittoa, -ja hän oli lähettänyt pois Sigismundin, ainoan, johon hän luotti ja -jonka kanssa voi puhua. - -Niinkuin kaikki heikot luonteet heitti Juhana syyn toisten niskoille. -Milloin oli herttua, milloin valtakunnan herrat muka saaneet aikaan -Sigismundin lähdön. - -Hän oleskeli enimmäkseen Kalmarissa ollakseen poikaansa vähänkin -lähempänä. - -Hän lähetti tälle kirjeen toisensa perästä rukoillen ja taivutellen -häntä heittämään myrskyisen Puolan ja palaamaan isänsä luokse. - -Samaan aikaan, 1588, kirjoitti myöskin Kaarle Sigismundille kehottaen -häntä menemään avioliittoon, heitä kun ei ollut enempää kuin kolme -miespuolista Vaasan sukua ja oli vedettävä yhtä köyttä; oli näet -olemassa puolue, joka oli saanut aikaan paljon kaunaa veljesten ja -omaisten välillä viimeksi kuluneina vuosina. - -Yhdeksänvuotisen avioliittonsa aikana oli Maria Pfalzilainen -lahjoittanut puolisolleen kuusi lasta, mutta kaikki ne olivat -kuolleet pienokaisina paitsi tytär Katariina. - -Herttua pelkäsi siis, että suku sammuisi, ja se oli kaikin mokomin -estettävä. - -Samaan aikaan kirjoitti myöskin Juhana pojalleen, että oli -paljastunut kavalia salahankkeita sekä että oli olemassa henkilöitä, -jotka salaa toimiskelivat siihen suuntaan, että kuningassuku kuolisi -ja he saisivat vallan käsiinsä. - -Sellaisissa olosuhteissa kävivät maan asiat huonommiksi kuin koskaan -ennen. - -Neuvosto katsoi sopivaksi huomauttaa kuninkaalle, että hänen -hovissaan ja maatiloillaan meneteltiin hyvin taitamattomasti -nautinnoissa ja kulotuksissa. - -Hovijunkkareilla, lakeijoilla, tallimestareilla, henkivartijoilla -ja muulla irtolaisjoukolla ei ollut mitään määrää, ja vaimoineen -lapsineen nämä seurasivat hovia ollen maalle suureksi rasitukseksi. -Veronkannossa ei ollut mitään järjestystä, eikä tileistä saanut -mitään tolkkua. - -Samalla valitettiin, että kuningas piti liian monta ja kallista -rakennusmestaria, vaikka valtiolla jo oli komeita rakennuksia -kylläkin. - -Läänityksien antamisessa meneteltiin hyvin huolimattomasti, ja monet -saivat niitä vallan ansioitta; samalla pyysi neuvosto, että annettuja -määräyksiä noudatettaisiin ja ettei kuningas jättäisi täytäntöön -panematta mitä itse oli aikaisemmin säätänyt. - -Juhana kävi hyvin katkeraksi ja puhui siihen suuntaan, että hänen -sotatarpeiden tähden ehkä oli pakko peruuttaa kaikki aateliston -läänitykset niin hyvin neuvoston jäseniltä kuin muiltakin. - -Hänen luonteensa kävi aina pahemmaksi, kun hän kaipasi poikaansa ja -oli kyllästynyt hallitushuoliin. - -Tyytymättömänä neuvostoon tahtoi hän kuitenkin hän tässä niin -pitkälle, että piti aina hallussaan valtiorahaston avaimia, niin -ettei voitu kirjeen viejääkään lähettää, ellei kuningas itse antanut -rahaa. - -Todellisuudessa jäi hallitus ala-arvoisten henkilöjen ja -onnenonkijain huostaan. - -Näin muodostui kuninkaan ympärille "sihteerihallitus" -- sanoo Geijer --- joka sittemmin Ruotsissa yksivaltaisuuteen taipuvain hallitsijain -aikana tuli kylläkin kuuluisaksi. - -Yrjö Pietarinpoikaa voidaan sanoa tämän joukkueen isäksi Ruotsissa; -ja hänen poikansa Eerik Yrjönpoika Tegel tuli, kaikkine ansioineen -mitä hänellä on Ruotsin historiassa, sekä isäänsä että äitiinsä. - -Kuninkaan muista suosikeista tunnemme jo Juhana Henrikinpojan. -Lisäksi mainittakoon Olavi Sverkerinpoika eli Perkeleenpoika. Hänestä -on jo puhuttu "Kaavunkääntäjän" nimellä, koska hän horjui ja vaappui -puolueiden välillä. - -Henrik Matinpoika, joka aateloitiin nimellä Huggut, kuului hänkin -Juhanan suosikkeihin, ja jos vielä lisäämme hänen lankonsa, toisen -hyvin tunnetun henkilön, Antti Niilonpoika Sabelfanan, sekä -kronikoitsijan, Rasmus Ludviginpojan, niin olemme luetelleet ne -miehet, joiden käsiin hallitus näinä vuosina oli uskottu. - -Syyspuoleen 1588 levisi huhu, että Juhana ja Sigismund aikoivat käydä -tapaamassa toisiaan seuraavana kesänä Räävelissä. - -Salaisia lähettejä kulki kuningasten välillä. - -Neuvostossa ei kukaan muu tuntenut salaisuutta kuin Klaus Fleming, -joka oli kuninkaan erinomaisessa suosiossa sentähden, että oli -neuvonut Sigismundia jättämään Puolan-matkansa. - -Muut neuvosherrat sanoivat häntä uskottomaksi veljeksi ja koettivat -turhaan saada kuninkaan kirjureilta tietää mitä oli tekeillä. - -Kerrottiin molempain kuninkaiden puuhaavan rauhaa Venäjän kanssa, -mutta marraskuussa samana vuonna Juhana julkaisi säätyjen ja -neuvoston mieltä kysymättä valtakunnan rahvaalle käskyn yleisesti -koota varoja sotaa varten sekä julistuksen erityisestä veronkannosta -vapaaehtoisen lainan nimellä. Samalla vaati hän aatelistolta -täydellistä ratsupalvelusta, vieläpä kehotti heitä varustamaan -enemmänkin kuin heidän laillinen velvollisuutensa määräsi, koska -kuningas itse, iästään huolimatta, tahtoi omassa persoonassaan -uskaltaa vihollista vastaan kunniakkaan rauhan saavuttamiseksi. - -Alkupuolella vuotta 1589 kutsuttiin kokous Upsalaan. Neuvosto -"aavisti joitakin kummallisia ja merkillisiä syitä"; he saattoivat -vain neuvoa luopumaan matkasta ja sotavarustuksista; välirauha -venäläisten kanssa ei ollut vielä loppunut, kahden vuoden kato oli -lisännyt kurjuutta maassa, ja rutto raivosi Suomessa ja Liivinmaassa. - -Mutta Juhana ei hyväksynyt mitään syitä. Mitä kiivaimmin hän huudahti -pitävänsä kavalluksena kaikkia luopumisneuvoja ja että hän tahtoi -mennä Liivinmaahan poikaansa katsomaan, vaikka kansaa kaatuisi kuin -heinää kesällä viikatteen edessä. - -Neuvosto kysyi, eikö matkaa lykättäisi tuonnemmaksi, kunnes -saataisiin tietää, sallivatko puolalaiset kuningas Sigismundin lähteä -Rääveliin; voisivathan he luulla, että hän ajatteli karkaamista. - -Silloin Juhana hypähti pystyyn sanoen olevan verratonta -hupsumaisuutta luulla Sigismundin aikovan jättää Puolan. Joka -semmoisesta syystä neuvoi kuninkaita luopumaan yhtymisestä, oli -varmaan kavaltaja. - -Neuvosto vaikeni, mutta nyt he tunsivat toisensa. - -Kuningas neuvotteli taas uskottujensa kanssa, ja neuvosto oli -kirjeenvaihdossa Sigismundin hovissa olevain hengenheimolaistensa -kanssa. - -Mutta varustuksia joudutettiin, ja kuningas oli liian malttamaton -sotaväkeä odottamaan. - -Hän astui laivaan Tukholmassa kesäkuun 3 p:nä hirveän ukonilman -raivotessa, ja muassaan oli hänellä kuningatar sekä muutaman -kuukauden vanha poika; etevimmät neuvoston jäsenistä seurasivat -heitä, ja matkalle otettiin myös sotaväkeä, mikäli sitä oli ehtinyt -kokoontua. - -Rääveliin saavuttuaan he saivat viikkokausia odottaa Sigismundia. - -Kun vihdoinkin tuli tieto, että hän oli lähenemässä, nousi Juhana -ratsunsa selkään ja ratsasti suurine seurueineen rakastettua -poikaansa vastaan neljännespenikulman kaupungin ulkopuolelle. - -Isä ja poika lankesivat toistensa syliin, ja Juhana itki ilosta. - -Totuttuun tapaansa tulivat Puolan herrat suurine aseellisine -seurueineen, ja etenkin nyt, kun piti näyttäytyä Ruotsin herroille, -oli komeus niin ylellistä kuin suinkin oli voitu saada. - -Sekä puolalaiset että ruotsalaiset olivat leiriytyneet telttoihin -kaupungin ympärille; vain ylhäisimmät herroista olivat voineet -majoittua kaupunkiin. - -Iloissaan ja ihastuksissaan Juhana palasi rakastetun poikansa kanssa -linnaan, jossa Kustaa Banér oli hommannut kuninkaan käskystä kaikki -parhaansa mukaan. - -Ensimäisten juhlallisten tervehdysten jälkeen sulkeutuivat Juhana ja -Sigismund erityiseen huoneeseen, johon ei kumpaisenkaan neuvosherroja -laskettu. - -Ei kulunut monta päivää, ennenkuin yleisesti puhuttiin, että kuningas -Sigismund aikoi palata Ruotsiin. Puolan herroissa oli huomattavana -yhä kiihtyvä levottomuus, ja sekä heidän että ruotsalaisten epäluulo -katkeroitti molempain kuningasten yhdessäoloa. - -Suurissa kesteissä syyskuun 2 p:nä saapui kirje Sigismundille. - -Siinä mainittiin, että tataarit olivat hyökänneet Puolaan ja että -hänen läsnäolonsa siellä oli aivan välttämätön. - -Nuori kuningas nousi heti pöydästä ja viittasi puolalaisia -neuvosherrojansa seuraamaan. - -Neuvoteltiin mitä nyt olisi tehtävä, ja kaikki olivat yksimielisiä -siitä, että oli kiireesti lähdettävä paluumatkalle. - -Siihen oli Sigismund ensin taipuvainen, mutta sitten hän heti sanoi -tahtovansa miettiä asiaa huomiseen. - -Silloin hän selitti, että ensin oli saatava päätökseen -rauhankeskustelut Venäjän kanssa, ja sitten olivat kaikki rukoukset -ja vakuuttelut turhia. - -Sillä aikaa oli Ruotsin sotapäällystö, luultavasti neuvosherrain -jouduttamana, valmistanut kirjelmän, jossa pyydettiin neuvostoa -estelemään Sigismundin kotimatkaa, josta huhu kertoi, ja kaikessa -pitämään huolta isänmaan parhaasta. - -Kestien jälkeisenä päivänä, syyskuun 3:ntena, ilmoitti Olavi -Sverkerinpoika neuvostolle kuningas Juhanan puolesta, että Sigismund -matkustaa Ruotsiin kruunattavaksi ja että neuvosherrat eivät saa -tehdä mitään vastaväitteitä. - -Sillä aikaa rukoiltiin Sigismundia hartaasti rientämään ahdistetun -kansansa avuksi. - -Puolalaiset rukoilivat, pyytelivät ja varoittelivat, mutta Sigismund -ei voinut tehdä päätöstään. - -Jesuiitta Skarge piti julkisen puheen, jossa hän kuvaili tataarien -hävityksiä ja kehotti kaikkia, mutta etenkin kuninkaita, tekemään -lopun moisesta petomaisuudesta. Jumala antaa rangaistuksensa kohdata -niitä, jotka sallivat viatonta verta vuodatettavan, sanoi hän. - -Monta puolalaista lähti, ja jäljellejääneissä oli katkeruus yhtä -suuri kuin tyytymättömyys ja seurausten pelko ruotsalaisissa. - -Voisihan tämä johtaa julkiseen vihollisuuteen Puolan kanssa, ja sen -sijaan että toivottiin rauhaa Venäjän kanssa, joutuisi Ruotsi ehkä -sotaan molempien maiden kanssa yhtaikaa. - -Nyt jos koskaan oli voimakkain sanoin todistettava, miten järjetöntä -oli kiihottaa uusia vihollisia, kun tuskin voitiin vanhojakaan -vastustaa. - -Lisäksi pidettiin halveksittavana sitä tapaa, millä Sigismund -viekoiteltaisiin pois valtakunnastaan ja alamaistensa keskuudesta. - -Yleinen mielipide aatelistossa, sotajoukossa ja porvaristossa niin -hyvin Räävelissä ja Riiassa kuin yleensä koko maassa oli, että tämä -oli sanottava säälimättä ja peittelemättä. - -Syyskuun 5 p:nä kokoontuivat neuvosto, aatelisto ja sotapäällystö -Räävelin tuomiokirkkoon, missä sovittiin siitä, että oli lähetettävä -molemmille kuninkaille yhteinen kirjelmä, joka sitten kyhättiinkin -heti. - -Erityisessä Sigismundille osoitetussa kirjeessä pyysi neuvosto, -että hän tahtoisi olla myötävaikuttamassa varman ja siedettävän -rauhan aikaansaamiseksi, koska sotaväki oli tyytymätön 19-vuotiseen -sotaretkeen ja koska varma rauha oli parempi kuin epävarma verinen -voitto. Hätä maassa oli nyt jo tullut niin suureksi, että alamaisten -sorron pitäisi käydä heidän majesteettiensa sydämelle. - -Rahvas köyhtyi monista maksuista ja veroista, jotka kävivät vieläkin -raskaammiksi veronkantajain omanvoitonpyynnön tähden. - -Enimmäkseen olivat kamreerit ja kyökkikirjurit määräilleet niitä, -eikä niihin oltu suostuttu yhteisestä neuvonpiteestä, niinkuin laki -määräsi. - -Paljon kansaa, hevosia ja karjaa oli kolmena viimeksikuluneena -vuotena kuollut, ja kovan, jokavuotisen sotaväenoton tähden oli -monesta talosta mennyt kolme neljä poikaa. - -Kahdentoista tai kuudentoista vuoden aikana oli kuningas luvannut -vähentää veroja, mutta sen sijaan oli niitä aina lisätty. - -Sopimaton ja tuhlaava hovinpito ilman järjestystä ja kuuliaisuutta, -niin myöskin suuret linna- ja kirkkorakennukset, joihin kuningas -oli ryhtynyt vastoin neuvoston mieltä -- kaikki se lisäsi rahvaan -köyhtymistä, niin että siellä, missä ennen oli ollut peltoja ja -niittyjä, oli nyt suurta metsää, ja missä ennen vuosikausia oli ollut -hyvinvoipia talonpoikia, siellä kuljeksittiin nyt keppikerjäläisinä, -pussi kainalossa. - -Kolmasosa kaupungeista oli autiona, ja papistossa vallitsi suuri -hajaannus liturgian tähden. - -"Heidän majesteettinsa huomatkoot tällaiset seikat ja ajatelkoot, -ettei mikään valtakunta maailmassa ole niin mahtava, ettei sitä -epäjärjestyksen ja pitkällisten sotien kautta voisi saada perikatoon." - -Molemmille kuninkaille yhteisesti osoitettu kirjelmä sisälsi -seuraavaa: - -Oli päässyt liikkeeseen huhu, että Sigismund aikoi nyt seurata -isäänsä Ruotsiin ja jättää Puolan. Siihen ei kyllä oltu paljon -luotettu, mutta tahdottiin sittenkin pyytää kuninkaita tarkoin -punnitsemaan niin tärkeätä asiaa. - -Saattoi kyllä ymmärtää, että Sigismund ikävöi levottomasta Puolasta -perintövaltakuntaansa, samoin kuin myöskin että isän sydän mielellään -näkisi hänen palaavan kotiin, kun vanhuus ja kaipuu saattoivat -kuninkaan yhä kyllästyneemmäksi, ärtyisämmäksi ja kärsimättömämmäksi -hallitustoimiin. - -Mutta sitävastoin muistettakoon, että jos Sigismund nyt jättäisi -puolalaiset, niin näistä tulisi Ruotsin vihollisia ja he -yhdistyisivät venäläisiin, jolloin Tanskakin ehkä käyttäisi sopivaa -tilaisuutta. - -Tästä voisi olla seurauksena, että ruotsalaiset suuttuisivat ja -ryhtyisivät johonkin väkivaltaan kuninkaita vastaan, jotka olivat -tuollaisen kurjuuden saaneet aikaan. - -Lopuksi ajatelkoot heidän majesteettinsa kuninkaallista nimeänsä ja -mainettansa, kirjeitänsä, uskollisuuttansa ja kunniaansa. Varjelkoon -Jumala kuninkaan sanaa olemasta niin löyhällä perustuksella! - -Oli kyllä kuultu, että muinoin jotkut suuret hallitsijat olivat -luopuneet kruunustaan; se oli kuitenkin tapahtunut julkisesti, mutta -vain kuningas Henrik Valoisilainen oli esimerkkinä tuollaisesta -häpeällisestä maastaan ja valtakunnastaan karkaamisesta, ja tätä -esimerkkiä, samoin kuin hänen muitakin tekojaan, oli parempi karttaa -kuin jäljitellä. - -Jos kuninkaat tahtoisivat ajatella kaikkea tätä eivätkä niin -hätäisesti ryhtyisi toimiin, niin järjestettäisiin Jumalan avulla -niin, että Sigismund voisi palata Ruotsiin tavalla, joka tulisi -valtakunnalle hyödyksi ja hänelle itselleen ylistykseksi. - -Ja vihdoin pyysivät allekirjoittaneet, että kuninkaat luottaisivat -heidän uskollisuuteensa; he eivät tahtoneet säästää henkeänsä eivätkä -vertansa suojellakseen Sigismundin perimysoikeutta Ruotsin kruunuun -ja valtakuntaan. - -Kirjelmässä oli kuusikymmentäyksi allekirjoitusta, kaikkien -nimittäin, jotka olivat saapuvilla kirkossa. - -Kaksi neuvosherraa meni Klaus Flemingin luo pyytämään hänen nimeänsä, -mutta hän kielsi sanoen suullisesti lausuneensa samaa. - -On itsestään selvää, että kuningas Juhana oli pahoillaan kirjelmästä. -Hän antoi kirjuriensa kyhätä seuraavan merkillisen vastauksen: - - 'Olen tarkoin miettinyt kaikkea, mitä olette kirjoittaneet, - vieläpä enemmänkin. Mutta kun nuori kuningas Kalmarissa vastoin - omaa mieltänsä ja minun tahtoani tuli pakotetuksi matkustamaan - Puolaan, ja kun hänellä siellä on niin kovat ja vähäetuiset - ehdot, että hänen hallituksensa enemmän on Venetsian herttuan - kuin jonkun kuninkaan hallitukseen verrattava, ja hän itse on - joutunut kuin Baabelin vankeuteen; niin ollen ja koska Jumala - nyt on johtanut meidät yhteen, aion ottaa poikani kanssani - kotiin Ruotsiin ja tehdä sen vastoin teidän tuumailujanne, sillä - usein olen huomannut parhaaksi sen, mikä tapahtuu vastoin teidän - neuvojanne. - - Sitäpaitsi olen minä sekä arvoni että valtani puolesta, iältäni - ja järjeltäni teitä korkeammalla, ja olen kyllin koetellut - maailman menoa. - - Mitä Puolasta päin koituvaan vaaraan tulee, niin tiedän kyllä - keinoja sen estämiseksi, vaikka ne vastaiseksi ovat vain kahden - henkilön tiedossa, mutta muutaman viikon kuluttua saatte tietää - kaikki. - - Siihen asti täytyy teidän pysyä rauhassa, sillä tästälähin tahdon - niinkuin tähänkin asti hallita ehdottomasti kuninkaana, ja jos se - ei saa tapahtua, tahdomme sekä minä että poikani jättää Ruotsin, - ja te saatte valita kuninkaaksenne kenen haluatte.' - -Näennäinen ystävyys kuninkaan ja neuvoston välillä hävisi kuin -särkyvä kupla, ja molemminpuolinen, syvällä piillyt, mutta kauan -kytenyt epäluottamus ja viha puhkesi julkivihollisuudeksi. - -Niitä neuvosherroja, jotka pyysivät saada puhutella kuningasta, hän -kohteli kovin sanoin, ja lopulta heitä ei laskettu ollenkaan puheille. - -Olavi Sverkerinpojan kautta Juhana lähetti heille sellaiset -terveiset, että hän vainoaa heitä koko elinaikansa, jos he -viekoituksillaan onnistuvat saamaan Sigismundin Ruotsin-matkan -estetyksi. - -"Se olisi", huudahti hän epätoivoissaan, "samaa kuin jos neuvosto -pistäisi puukon sydämeeni." - -Sigismund ei luultavastikaan ollut selvillä siitä, matkustaisiko -Ruotsiin vai palaisiko Puolaan. - -Tässä suhteessa oli ainakin Juhanalla varma mielipiteensä, ja mikäpä -estäisi sitä toteuttamasta? - -Laivasto oli matkakunnossa satamassa, Fleming odotti vain käskyä, ja -nopea lähtö tekisi kaikista verukkeista lopun. - -Mutta sen sijaan horjuttiin päätöksen tekemisessä, viikko kului -toisensa perästä, ja vastustajat saivat aikaa keksiä voittamattomia -esteitä. - -Ei Juhanan epätoivo eivätkä hänen uhkauksensa näyttäneet tekevän -mitään erityistä vaikutusta herroihin. - -Seuraavalla viikolla he lähettivät vielä kirjeen kuninkaalle. Sen -sisällys oli melkein sama kuin edellisenkin, mutta se oli lyhyempi ja -päättävämpi. - -Heti senjälkeen saapui kirje Narvan asukkailta, jotka pyysivät -kuningasta luopumaan vaarallisesta yrityksestään. - -Samaan aikaan tuli myöskin sikäläiseltä sotaväeltä Aksel -Lejonhufvudin ja Klaus Bielken kyhäämä kirje. Jälkimäisen piti viedä -se kuninkaalle, mutta ennenkuin hän saapui Rääveliin, olivat asiat -saaneet toisen suunnan. - -Ruotsin herrat olivat tulleet huomaamaan, että kaikki rukoukset ja -huomautukset olivat turhia. - -Puolalaisten onnistui yhtä vähän vaikuttaa Sigismundiin, jonka -ajatuksissa nyt oli vain isä. - -Kulovalkean tavoin levisi huhu, että Sigismundin tavaroita salaa -kuljetettiin Ruotsin laivastoon. - -Ratkaiseviin toimiin oli ryhdyttävä. Verisiä yhteentörmäyksiä sattui -yhä useammin ruotsalaisten ja puolalaisten huovien välillä; näytti -melkein siltä, kuin sota olisi jo julistettu, ja muona varain puute -kävi yhä tuntuvammaksi. - -Neuvosto se luultavasti astui ratkaisevan askeleen. - -Sotapäällystö marssi linnan luo; he pysähtyivät kuningasten ikkunain -alle, laskivat lippunsa alas ja vannoivat kalliin valan, että eivät -koskaan paljasta miekkaansa Juhanan ja Sigismundin puolustukseksi, -jos he tarpeettomasti hankkivat Ruotsille niin paljon vihollisia. - -Puolan herrat esiintyivät uhkaavammin kuin ennen; he olivat aikeissa -palata kotiansa ja peruuttaa Sigismundille vannomansa uskollisuuden -ja kuuliaisuuden. - -Nyt ei auttanut enää. Kuningasten täytyi taipua, sitten kun Puolan -herrat olivat antaneet kuningas Juhanalle varman lupauksen, että -Sigismund vastedes sai matkustaa Ruotsiin milloin tahtoi. - -Syyskuun 30 p:nä Sigismund tempautui toivottoman isänsä syleilystä ja -lähti Räävelistä. - -Kuningas Juhana oli aivan suunniltaan surusta ja harmista eikä -tahtonut moneen päivään puuttua mihinkään. - -Silloin saapui kirje Hogenskild Bielkeltä, joka kertoi, että Kaarle -herttua oli ruvennut toimiskelemaan. - -Se herätti Juhanan toimettomuudestaan, ja vaikka hän valitteli -kaikkia niitä huolia ja levottomuuksia, jotka olivat tulossa, tuli -hänen nyt kiire kotiin. - -Kostonhimo paloi hänen sielussaan niitä neuvosherroja kohtaan, joita -hän sai kiittää kärsimästään nöyryytyksestä. Kavalain suunnitelmainsa -vuoksi nämä eivät tahtoneet, että Sigismund palajaisi Ruotsiin. - -Nyt he olivat heittäneet naamarinsa, he vihasivat häntä samoin kuin -hänkin heitä. Nyt riippui kaikki vain siitä, kumpi oli voimakkaampi. - -Hänellä oli valta, ja hän myöskin tuli sitä käyttämään. - -Eerik Sparreen ja Ture Bielkeen hän oli eniten suuttunut. He eivät -edes saaneet seurata häntä kotimatkalle. - -Molemmat herrat rukoilivat Gunillaa puhumaan puolestaan, ja hän -lupasi tehdä voitavansa. - -Juhana lähetti valtuutettuja keskustelemaan venäläisten kanssa. -Sitten hän astui laivaansa, turhaan hänelle kunnioitustaan osoittavan -neuvoston sekä rauhaa ja leipää huutavan sotajoukon keskellä -- -synkkänä, äänettömänä ja viha sydämessään. - - - - -20. - -HYRRÄ. - - -Suruissaan ja sortuneena lähti Sigismund Räävelistä; hänen hidas -luonteensa oli kärsinyt julmasti isän epätoivosta ja näistä rajuista -kuohuista. - -Mitä häneen itseensä tuli, niin hän oli epävarma, pitikö iloita vaiko -surra Puolaan palaamisesta... kiusallisia voitiin siellä kyllä olla, -mutta hänen tätinsä, leskikuningatar, ei antaisi koskaan hänelle -ja hänen isälleen anteeksi sitä, mitä voisi sanoa petokseksi ja -kavallukseksi. - -Hänen rakas sisarensa Anna saisi myöskin kärsiä ikävyyksiä, -olisivatpa ehkä pidättäneet hänet panttivankina. - -Ja lopuksi -- eikä se suinkaan merkinnyt vähimmän -- olisivat ehkä -menneet tyhjiin jo alotetut keskustelut Itävallan hallitsijasuvun -kanssa. - -Hän oli rakastunut kauniiseen kuvaan. Hänet hän _tahtoi_ -puolisokseen, hän yksin voisi tuottaa hänelle lohdutusta Ebba Hornin -menettämisestä, joka niin julmasti oli hyljännyt hänet. - -Aina sitä myöten kuin nämä ajatukset valtasivat hänet, hälveni se -synkkä usva, joka oli verhoonsa kietonut hänen sielunsa ja mielensä. -Hän suvaitsi vastata seurueensa herrojen kysymyksiin ja puhutella -heitä, ja kun vihdoin kellojensoitto, tykinlaukaukset ja aaltoilevat -ihmisjoukot tervehtivät häntä, huomasi hän, kuinka oikein oli tehnyt -palatessaan. - -Leskikuningatar syleili häntä itkien, ja prinsessa kysyi ivallisesti, -oliko hän Gunillan tähden aikonut palata Ruotsiin. - -Mielenliikutukset ja matka olivat kokonaan uuvuttaneet hänet, ja hän -tarvitsi ainakin parisen viikkoa toipuakseen niin paljon, että voi -itse kirjoittaa rakkaalle isälleen Ruotsiin ja kertoa, kuinka lopen -väsynyt oli ja kuinka paljon hallitusasioita oli häntä odottamassa, -joihin hän ei vielä pitkään aikaan kyennyt puuttumaan. - -Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä hämmästyttämästä prinsessaa käymällä -hänen luonansa muutamia päiviä kotiintulonsa jälkeen. - -Mutta kuningas ällistyi itse yhtä paljon löytäessään hänet lepäämässä -sohvalla, jonka vieressä tuolilla istui hänen käsikirjurinsa ääneen -lukien hänelle. - -Tämä hypähti heti seisomaan ja kumarsi syvään, mutta prinsessa jäi -huoletonna lepäämään. - -Kuninkaan viittauksesta Possmoschi poistui. - -"Oletpa varomaton, siskoseni", sanoi Sigismund. - -Anna punehtui hieman. "Minua liikuttaa hyvin vähän mitä kansa sanoo", -vastasi hän. - -"Minulla on ilmoitettavaa sinulle jotakin -- tärkeää." - -Hän nousi heti istumaan. "Koskeeko se minua?" - -"Sinua yksin; se on Kustaa Brahesta." Tumma puna peitti hänen -poskensa, ja hän huokasi syvään. "Hänestäkö!" - -Hän nojausi veljensä olkapäähän itkien kiihkeästi. "Pyytääkö hän -kättäni?" - -"Mitä, etkö ole iloinen siitä?" - -"Se on viipynyt kovin kauan." - -"Hän tahtoo tulla Puolan palvelukseen." - -"Sen voin ymmärtää." - -"No, mitä tahdot minun vastaamaan?" Hän taisteli nähtävästi kovaa -taistelua; sitten hän huudahti kiihkoisesti: "En mene koskaan -kenellekään muulle kuin Kustaa Brahelle!" - -"Sitten on asia ratkaistu." - -"Toisin sanoen, jos huolin kenestäkään." - -"Miksipä et huolisi?" - -"Olen ehkä kiintynyt toiseen", vastasi hän tuskin kuuluvasti. - -"Kiintynyt toiseen... ethän toki... tuohon kirjuriin?" - -"Eikö hän ole mielestäsi jumalaisen kaunis?" - -"Karkoita hänet heti luotasi, Anna!" - -"Samaa sanoo leskikuningatarkin, mutta minä en tahdo." - -"Ajattelehan, arvosi, maineesi!" - -"Jos nyt panisin pois hänet, tulisi juuri juoruja liikkeeseen; hänen -täytyy jäädä, ja Kustaan täytyy joka tapauksessa uskoa hyvää minusta." - -"Mutta jos hän kuuntelee juoruja?" - -"Niin hän ei ansaitse minua!" huudahti Anna. "Panetpa paljon arvoa -kirjuriisi." - -"Niin tosiaankin", vastasi Anna nauraen, "olen ihastunut hänen -ihanuuteensa. Meidän kesken puhuen, hän jumaloi minua, ja minua -huvittaa nähdä eri vivahduksia hänen silmissään sen mukaan, olenko -hyvällä vai huonolla tuulella." - -"Varo vaan, se voi olla vaarallista leikkiä." - -"Senpätähden siitä pidänkin. Minulla ei ole ketään muuta, kenen -kanssa huvitella." - -"Mutta jos hän pääsee voitolle?" - -"Sinä unhotat, että minä olen Vaasan suvun prinsessa", vastasi Anna -kovasti punehtuen. - -"Niin oli Ceciliakin", mutisi Sigismund. - - * * * * * - -Kuningatar Gunillan mahtava suku oli toivonut hyötyvänsä hänen -kauttansa, mutta oli pettynyt; joka kerta kun hän esitti jonkun -pyynnön heidän puolestaan, vastasi kuningas: "Vaiti, sinä et käsitä -valtion asioita!" - -Kotiin tultuaan Juhana sai tietää, ettei herttua puolestaan ollut -ryhtynyt mihinkään kuningasta ja valtakuntaa vastaan, ja heti hän -epäili, että Hogenskild Bielken kirjeellä tästä asiasta oli vain -ollut tarkoituksena saada isän ja pojan yhdessäolo päättymään. - -Kuningas ei voinut unhottaa, että koko hänen suuri suunnitelmansa oli -täydelleen mennyt myttyyn, ja katkerasti tuntien arvonsa loukatuksi -vakaantui hän päätöksessään kostaa kauheasti niille, jotka olivat -pilkanneet hänen toiveitaan ja tehneet tyhjiksi hänen tuumansa. - -Vastustus oli jo itsessään kiusoittanut häntä, ja sitä enemmän, kun -hänen oli täytynyt alistua. - -Tähän vihaan liittyi vielä epäluulo, että hänen kokemansa vastustus -oli yhteydessä salaisten, rikollisten vehkeiden kanssa. - -Eikö neuvosto ollut aina ollut Vaasan sukua vastaan; paraissa -aikomuksissako se ehkä 1587 kehotti Juhanaa ja hänen poikaansa -hyväksymään Puolan kuningasvaalin? - -Eikö ollut todenmukaisempaa, että aateli tahtoi edistää omia -tarkoitusperiään, kun se toimi saadakseen pois kruununperillisen, ja -eikö väinkin ollut salainen aikomus panna toimeen neuvostohallitus ja -siten valmistaa vallanperimyksen poistamista? - -Siitähän olisi vanha ylimysvalta seurannut kuin itsestään. Mutta -sellaiset puuhat ansaitsivat rangaistuksen, ja sen tulivat kyllä -niiden alkuunpanijat saamaan. - -Palattuaan Räävelistä Tukholmaan hän antoi neuvosherroille käskyn -pysyä kaupungissa. - -Uhkauksin ja pakkokeinoin koetti kuningas saada heitä tunnustamaan, -että olivat yllyttäneet sotaväkeä ja ilkeissä tarkoituksissa estäneet -Sigismundin kotiinpalaamista. - -He kielsivät vakavasti, mutta marraskuussa hän pakotti heidät -kyhäämään kirjoituksen, jossa he lausuivat paheksivansa ja -valittavansa sotaväen uhmaavaa käytöstä sekä samalla selittivät, -ettei heidän tarkoituksensa ensinkään ollut estää Sigismundia -palaamasta Ruotsiin. - -Samalla he pyysivät anteeksiantoa, suosiota ja armoa sekä lupasivat -olla kuningas Juhanalle ja hänen perillisilleen uskollisia ja -kuuliaisia koko elinaikansa. - -Jos kuningas vastedes tahtoisi heiltä neuvoa, tuli heidän antaa se -parhaan ymmärryksensä mukaan, ja jos "kuninkaan mielipide ja laajempi -katsantokanta ei olisi sen kanssa sopusoinnussa, niin tuli heidän -alistaa tahtonsa sen alaiseksi". - -Kaikki herrat, jotka olivat olleet mukana Virossa, kirjoittivat sen -alle. Sitä ei kuitenkaan saanut käsittää niin, että he sillä olisivat -tunnustaneet jotenkin rikkoneensa ennen tekemäänsä uskollisuudenvalaa. - -Sitten he saivat eronsa. - -Herrojen mieltä kirveli, kun heidät oli pakotettu pyytämään anteeksi -rikosta, jota ei oltu todistettu heidän tehneen, ja sentähden -päättivät he laatia vastalauseen, jossa selittivät, että he eivät -olleet tehneet mitään, jota heidän tarvitsisi pyytää anteeksi tai -jonka vuoksi heidän oli tarvis kirjoittaa anomuskirjelmä 22 p:ltä -marraskuuta. - -He olivat tehneet sen Olavi Sverkerinpojan selitysten johdosta, että -siten muka palajaisi rauha kuninkaan mieleen ja sopu valtakuntaan ja -että he itse välttäisivät heitä muuten uhkaavan ikuisen vankeuden. - -Vastalause pidettiin kuitenkin toistaiseksi salassa. - -Mutta keskenään he keskustelivat miten päästä kaikesta tästä... -jokainen voi käsittää, ettei kuninkaan kostonhimo suinkaan ollut -tyydytetty, mutta keneltä etsiä apua ja suojaa? - -Oli vain yksi, jonka puoleen kääntyä, ja se oli herttua. - -Mutta Eerik Sparre oli hänen persoonallinen vihamiehensä, ja -tarvittiin monta taivutusyritystä, ennenkuin hänet saatiin astumaan -ensimäinen sovinnon askel. - -Vihdoinkin päätettiin käydä Kaarle Sturen luona, joka palveli -herttuan hovissa. - -Hänen luokseen kokoontuivat Sten Banér, Aksel Lejonhufvud, Moritz -Grip ja Eerik Sparre. - -Ne arvostelut, joita Juhanasta siellä annettiin, eivät suinkaan -olleet imartelevia. Ei kukaan luottanut tehtyyn sopimukseen, ja -kaikki yksimielisesti antoivat Sturen tehtäväksi pyytää heidän -puolestaan herttuan suojaa siinä tapauksessa, että heitä edelleenkin -uhattaisiin vainota. - -Mielistelijäin ja panettelijain aika oli nyt tullut. Aatelisten -määrättömät rikkaudet, heidän omanvoitonpyyntönsä valtion asiain -hoidossa, heidän ylpeytensä ja julmuutensa alustalaisiaan kohtaan oli -kansassa synnyttänyt hiljaista, hiipivää vihaa. - -Ennen ei siihen oltu kiinnitetty huomiota, mutta nyt se saattoi olla -välikappaleena Juhanan suosion voittamiseksi; se tuli tervakseksi -siinä roihussa, joka liekehti hänen rinnassaan, ja se voi tyydyttää -monen yksityisen kostonhimoa. - -Mikä mainio tilaisuus sen ohessa suosion saavuttamiseen! Tarvitsihan -vain käydä juoruamassa mitä pistopuheita ja tyytymättömiä lauseita -syytetyt ja heidän ystävänsä olivat lausuneet. - -Omiensakin keskuudessa oli aatelistolla vihamiehiä. Klaus Fleming -oli aatelispuolueen mahtava vastustaja, eikä liehakoiva Niilo -Gyllenstjerna säästänyt kielittelyä ja kavalia syytöksiä, milloin -hänen vaan siten onnistui päästä korkean herransa suosioon. Juhana -tekikin hänet uskotukseen, mutta herrat nimittivät Niilo herraa -tuuliviiriksi. - -Kaikesta tästä mairittelusta ja kielimisestä kuningas kiihottui -entistä enemmän. - -Hän tunsi enemmän kuin koskaan ennen tarvitsevansa tukea, ja kun -hänen ja hänen entisten liittolaistensa väli nyt oli rikkunut, täytyi -hänen kääntyä niiden puoleen, joita vastaan hän ennen heidän avullaan -oli taistellut. - -Kun Juhana vielä oli Räävelin-matkallaan, saapui sana, että -herttuatar Maria oli kuollut. Kaarle oli alussa lohduton ja lausui -vakavasti, ettei aikonut enää koskaan mennä naimisiin. - -Tämä vakuutus sekä se seikka, ettei herttuattarelta jäänyt poikaa, -tyynnytti Juhanan pelkoa hänen vastaisten kunnianhimoisten tuumiensa -suhteen ja hän kirjoitti nyt Kaarlelle pyytäen tätä saapumaan -Tukholmaan, jotta he saisivat keskustella. - -Tämä matkusti heti, ja veli otti hänet sydämellisesti vastaan. - -He olivat samaa mieltä, mitä herroihin tuli, ja myöskin yksimielisiä -siitä, "että aatelisto oli anastanut kruunun tiluksia ja kansan -rahoja". "Heillä on leveä selkä, ja he voivat kyllä kärsiä -rangaistuksensa..." lausui herttua. - -Herrat olivat kuluttaneet huovien palkat viineihin ja nautintoihin -sekä rouviensa helmiin ja koristuksiin y.m. - -Sovinto veljesten kesken tuli täydelliseksi, ja seuraavan vuoden -alussa julkaistiin sopimuskirje, jonka nojalla Kaarle sai takaisin -kaikki entiset oikeutensa herttuakunnassa. - -Sopimuskirjeessä selitettiin, että tähän asti vallinnut erimielisyys -veljesten kesken oli muka ollut seurauksena pahansuopain henkilöiden -vehkeilyistä, jotka olivat tahtoneet hävittää ja turmella Kustaa -kuninkaan jälkeläiset, sekä siitä, että jotkut ilkeät ihmiset -muutamina aikoina olivat saaneet aikaan erinäisiä säädöksiä huomaten -ne varmimmaksi keinoksi, millä katkeroittaa ja kiihottaa toisiaan -vastaan molemmat perheet, kutiinkaan ja herttuan. - -On omituista nähdä sitä tavatonta myöntyväisyyttä, millä Juhana nyt -luopuu vaatimuksistaan, joista hän ennen niin itsepintaisesti oli -pitänyt kiinni, sekä sitä peittelemätöntä avomielisyyttä, jolla hän -selittää olleensa vain tahdoton välikappale muiden käsissä. Selvästi -huomaa, että se viha, joka hänessä riehui neuvosherroja vastaan, oli -kokonaan sokaissut hänet. - -Tämän vihansa tähden hän kokonaan unhottaa entiset epäluulonsa -herttuan suhteen; hänelle hän uskoo valtakunnan asiain hoidon ja -kiinnittää hänen apuunsa luottaen ajatuksensa yksinomaan siihen, -miten saisi masennetuksi vihollisensa, jona hän pitää valtaneuvostoa. - -Rikos, josta hän neuvoksia syyttää, on heidän Räävelissä kyhäämänsä -kirjelmä. "He ovat panneet kuninkaan syyksi kaiken kurjuuden, -mitä valtakunta viime vuosina oli kärsinyt, siten lausuen väärän -todistuksen Jumalan valitsemaa kuningastansa vastaan." Hän ei ollut -syynä niiden syntyyn eikä pitkällisyyteen; oikea syy oli itse -neuvosherroissa, jotka ilkeissä tarkoituksissaan olivat ärsyttäneet -kuningasta ja hänen veljeään toisiaan vastaan ja siten pakottaneet -kumpaisenkin pitämään kotona Ruotsissa suuren joukon sotaväkeä, -joka muuten olisi voitu viedä Liivinmaahan pakottamaan venäläisiä -rauhantekoon. - -Eivätkö he nyt viimeksi olleet estäneet kuningasta ottamasta -mukaansa koko sotavoimaansa Rääveliin, ja jos "sitä melskettä ja -erimielisyyttä ei olisi tapahtunut", jonka he olivat saaneet aikaan, -olisi voitu saada siedettävät rauhan ehdot. - -He olivat myöskin syynä siihen, ettei sotaväelle riittänyt palkkaa, -sillä niin paljon meni valtion tuloja heidän ylläpitoonsa ja -läänityksiinsä, joita he taukoamatta lisäsivät, ettei ollut ihmekään, -jos valtion varoista ei ollut mitään jäljellä. - -Itse olivat he kehottaneet kuningasta kantamaan rahvaalta vuotuisia -kustannusapuja, ja "jos joitakin apurahoja oli kannettu muuten kuin -yhteisestä neuvonpiteestä, niin oli hovimarski ensin puhunut siitä -kamreerien, kyökkimestarien ja hovikirjurien kanssa ja lopuksi -kehottanut kuninkaallista majesteettia suostumaan sellaiseen -apuverotukseen". - -Kun he valittivat hovinpidon ylellisyyttä, niin huomatkoot, ettei -siihen ollut syynä kuningas, vaan "hovimarski ja muut sellaiset". -Rakennustöihin tarvittavat kustannukset olivat suureksi osaksi -otetut kuninkaan yksityistuloista, ja olisi kauheaa, sietämätöntä ja -hävytöntä rohkeutta kieltää kuningasta tahtonsa mukaan käyttämästä -yksityisomaisuuttansa. - -He syyttävät kuningasta kansan kurjasta tilasta, mutta siitä he eivät -puhu mitään, miten he itse kiusaavat ja rasittavat niitä talonpoikia, -jotka ovat heidän alustalaisiansa, miten he maa-ostoillansa -vähentävät kauppakaupunkien elatusvaroja, miten he ottavat lainoja -porvareilta, ja kun nämä heiltä vaativat maksua, uhkaavat heitä -lyönneillä ja pahoinpitelyllä. - -Vadstenassa he olivat neuvoneet kuningasta koettamaan hankkia Puolan -kruunun pojalleen, Kalmarissa he sitten olivat itsepintaisesti -"kärttäneet ja vaatineet" häntä hyväksymään vaalin, vaikka siinä -olikin asetettu kovia ja sietämättömiä ehtoja, joihin lähettiläillä -ei ollut mitään oikeutta suostua. - -Räävelissä he olivat tehneet mitä suinkin voivat estääkseen -Sigismundia palaamasta Ruotsiin; tätä varten he olivat kiihottaneet -sotaväen uppiniskaisuuteen ja tottelemattomuuteen, niin että se oli -"kieltäytynyt menemästä sinne, mihin kuninkaallinen majesteetti -tahtoi ellei kuninkaallinen majesteetti tahtonut tehdä siten kuin -heistä näytti sopivalta, ja niin he olivat pakottaneet kuninkaallisen -majesteetin tekemään vastoin omaa tahtoansa, joka ei ollut mitään -muuta kuin kuninkaallisen majesteetin pettämistä". - -Syyksi Sigismundin kotimatkaa vastaan olivat he maininneet sellaisen -hävyttömän valheen, että valtakunnan alamaiset voisivat suuttua ja -jotkut heistä voisivat estää heidän kuninkaallisia majesteettejaan -valtakuntaan palaamasta, "jolloin heillä oli ollut herttua Kaarle -mielessään, ja he siten olivat antaneet uuden todistuksen siitä, että -pyrkivät pitämään yllä epäluuloa veljesten kesken". - -Kaarle herttua oli pääasiassa samaa mielipidettä kuin veljensäkin -herrojen tuumista. Se näkyy siitä kirjelmästäkin, jonka hän kirjoitti -Juhanaa niin kiihottaneiden neuvottelujen johdosta. - -Hän sanoo siinä, että "muutamat neuvoston jäsenet olivat syynä -epäsopuun veljesten kesken". - -Mitä Puolan kysymykseen tuli, oliko Puolan kuninkaan Ruotsin-matka -siihen aikaan sopiva vai sopimaton, siitä hänen ruhtinaallinen -armonsa ei tahtonut sanoa mitään, mutta sen hän sanoi huonoksi -neuvoksi, että kuningas Sigismund koskaan oli tullut Puolaan, ja sen -ehkä vieläkin huonommaksi, että hän jäisi sinne pois isänmaastaan. -Sillä ne, jotka ovat sellaista neuvoneet, eivät voi sitä hyvin -puolustaa. - -"Mitä he ovat tarkoittaneet sillä", sanoo hän toisessa paikassa, -"että se, joka oli Ruotsin kruunun lähin perillinen, näin lähetettiin -maasta pois, sen ratkaiskoot kaikki uskolliset ruotsalaiset." - -Sovinto veljesten kesken teki Juhanan rajattoman luottavaiseksi; hän -kuvaili veljelleen toivottoman asemansa ja valtiovaraston tyhjyyden, -sikäli kuin hänellä oli siitä selkoa, ja Kaarle, joka samoin kuin -isänsäkin oli hyvä taloudenhoitaja, lainasi Juhanalle joltisiakin -rahasummia. - -Eikä siinä kyllin; hän otti myöskin osakseen valtakunnan hallinnon, -vaikka hänen täytyi se tehdä omalla kustannuksellaan. - -Voidakseen paremmin hoitaa sitä täytyi hänen käyttää suuri osa -pikkutyttärensä äidinperinnöstä, panna panttiin kalleutensa ja omalla -takuullaan ottaa laina sisareltaan Mecklenburgin herttuattarelta sekä -samalla pitää tarkkaa huolta siitä, ettei sotatarpeisiin aiottuja -varoja kulutettu hukkaan. - -Juhana hämmästyi ja sanoi, että Kaarle teki kolmessa päivässä niin -paljon kuin muut kolmessa kuukaudessa; itse tuumiskeli hän vain miten -kostaa neuvostolle. Hän nimittikin sitä julkisissa asiakirjoissakin -vain "valtakunnan pahaksi neuvoksi". - -Etenkin Eerik Sparre, Ture ja Hogenskild Bielke, Kustaa ja Sten -Banér sekä Klaus Tott olivat hänen vihansa esineinä. Itseään -puolustaakseen veljet sysäsivät epäsopunsa syyn heidän niskoilleen. -Juhana kertoi kaikista niistä lausunnoista, joita neuvosto edellisten -riitaisuuksien aikana oli Kaarlesta antanut, ja tämä vuorostaan -kertoi heidän äskettäin käyneen pyytämässä hänen suojelustansa -Juhanan vainoomisia vastaan. - -Sovittiin siitä, että olisi säätyjen edessä syytettävä herroja, -jotka eivät olleet tahtoneet tunnustaa rikollisuuttaan. Oikeastaan -haluttiin päästä käsiksi Eerik Sparreen ja muutamiin hänen -lähimpiinsä. - -Oli vain kysymys siitä, miten saada muut neuvoston jäsenet eroamaan -heistä. - -Nyt alkoi varsinainen vaino. Eerik Sparre pysyi pelkäämättömänä -ja taipumattomana, samoin Hogenskild ja Ture Bielke. Liivinmaalta -palattuaan Kustaa Banér samoin kuin hänen veljensäkin Sten pysyi -säikähtämättä kerran lausumissaan sanoissa. Kaarle herttua pyysi -jälkimäistä eroamaan muista, mutta hän kieltäytyi. - -"Tuhat kertaa ennemmin kuolen", sanoi hän, "kuin hyväksyn sellaisia -ehdotuksia ja antaudun sellaiseen orjuuteen, mihin minua nyt -tahdotaan pakottaa." - -Alussa vuotta 1590 kutsuttiin säädyt kokoon. - -Vallanperimysoikeus vahvistettiin ensin Sigismundille ja hänen -miespuolisille, perillisilleen sekä senjälkeen nuorelle Juhana -herttualle (kuningatar Gunillan pojalle), joka tuli saamaan Suomen -ruhtinaskunnakseen. - -Jos hän kuolisi ilman rintaperillisiä, siirtyisi valtakunta Kaarle -herttualle, ja koko miespuolisen suvun sammuessa kuninkaallisen -huoneen prinsessoille. - -Valtiopäiväin alkuun oli kutsuttu vain muutamia harvoja aatelisia -ja yksinomaan sellaisia, joiden tiedettiin myöntyvän kaikkeen, mitä -sanottiin. Sittemmin tuli useita lisää. - -Kaarle herttua esitti todistuksia syyllisten rikollisuudesta, ja -sitä, joka otti heitä puolustaakseen, nimitettiin kapinalliseksi, -salaliittolaiseksi j.n.e. - -Aatelistoa, uhkailtiin läänitysten peruutuksilla ja viekoiteltiin -lupaamalla uusia oikeuksia. - -Juhana tiesi aivan hyvin, että kansa hyväksyi neuvoston toimenpiteet -Räävelissä, eikä koskettanutkaan sitä kohtaa, vaan syytti herroja -salahankkeista perintösopimusta vastaan. Mutta kun hän ei voinut -esittää ainoatakaan todistusta ja kun herrat eivät itse saaneet -tulla Tukholmaan puolustautumaan, vaikka hartaasti sitä pyysivät, -herätti kysymys hyvin vähän vastakaikua, ja sekä papit että porvarit -tahtoivat vetäytyä pois tuomion langettamisesta. - -Vihdoin maaliskuun 7 p:nä allekirjoittivat kaikki neljä säätyä -tuomion, jossa he erottivat itsensä kaikesta osallisuudesta näiden -herrain yrityksiin ja selittivät heidän ansainneen kuninkaan -epäsuosion, jos vain mainitut neuvosherrat eivät voi tai tahdo -pätevillä syillä puolustaa itseään. - -Kaikkiin maan suuntiin lähetettiin julistuksia neuvoston rikollisista -yrityksistä ja säätyjen päätöksestä. Sillä välin oleksivat herrat -tiluksillaan ja kuulivat harmistuneina miten heitä syytettiin ja -tuomittiin, vaikkei heitä oltu edes kuulusteltukaan. - -Vihdoinkin toukokuussa kutsuttiin Eerik Sparre Tukholmaan ja -vietiin linnaan, jossa herttua kävi kiivaasti nuhtelemaan häntä. -Tilaisuudessa oli saapuvilla myöskin joukko aatelisia ja muita -kuuntelijoita. - -Sparre vastasi sitä varten valmistamallaan puheella. Kaarle keskeytti -hänet tuontuostakin kovin sanoin ja uhkauksin. Mutta mitään ei voitu -todistaa, ja Sparre sai mennä. - -Sitten alkoi lavea kirjeenvaihto, osittain kuninkaan syytösten ja -Sparren puolustusten johdosta, osittain ja vieläpä enemmänkin erään -kirjelmäehdotuksen johdosta, jonka mukaan Sparren piti tunnustaa -itsensä rikolliseksi ja pyytää kuninkaalta armoa, jolloin hänelle -luvattiin anteeksi. - -Mutta, onnetonta kyllä, ei voitu sopia sanamuodosta. Sparre ei -tahtonut myöntää rikkoneensa kuningasta vastaan muuten kuin -ymmärtämättömyydessään, ja siihen Juhana ei ollut tyytyväinen; siitä -voisi tulla siihen käsitykseen että koko oikeudenkäynti ei ollut -oikeudenmukainen. - -Olavi Sverkerinpoika juoksi lähettinä kuten tavallisesti. Eräänä -päivänä hän tuli Sparren luo tuoden terveisiä kuninkaalta, että -nyt muka oli löytynyt muutamia hänen omakätisiä kirjeitään, jotka -todistivat hänen rikollisuutensa. Viimeisen kerran kehotettiin -häntä nyt tunnustamaan rikoksensa ja pyytämään anteeksi, muuten -laskettaisiin kirjeet julkisuuteen, ja senjälkeen hän ei voisi -odottaa mitään armoa. - -"Älköön kuningas luulko muistiani niin huonoksi, etten tietäisi mitä -olen kirjoittanut", vastasi Sparre harmissaan, "enkä minä ole niin -lapsellinen ja pelkuri, että säikähtäisin, joskin valehdellaan minun -syykseni. Pyydän tästäpuolin päästä semmoisista puheista." - -Sittemmin ei puhuttu enää mitään näistä tärkeistä kirjeistä, mutta -eräs toinen Juhanan kätyreistä, Pietari Rasmuksenpoika, oli saanut -vihiä siitä, että Grennan kirkkoon oli talletettu tärkeitä, Eerik -Sparrelle kuuluvia papereita sisältävä arkku. - -Tarkempia määräyksiä odottamatta hän riensi sinne, otti arkun ja -vei sen juhlakulussa Tukholmaan. Hän luuli nyt saaneensa kaikki -tarpeelliset todistukset Eerik Sparren syyllisyydestä. - -Arkku vietiin kuninkaan huoneisiin, eikä kukaan muu kuin herttua -saanut avata sitä. - -Sen huomattiin todellakin olevan täpötäynnä papereita; nyt hän siis -vihdoinkin oli joutunut kiinni. - -Mutta voi, siellä olikin vain joukko Pietari Brahelle kuuluvia -kauppa- ja maanomistuspapereita. - -Kuningas oli raivoissaan; hänen arvonsa kärsi tällaisesta, hänen -turhamaisuuttansa oli loukattu, eikö ollut ketään, joka voisi -sanoissa solmia tuon rohkean kavaltajan? - -Lähetettiin kutsumaan Klaus Flemingiä ja Niilo Gyllenstjernaa. - -He tulivat molemmat saamaan kuninkaan käskyjä, jotka luonnollisesti -koskivat Sparrea. - -Juro Fleming ja ovela Gyllenstjerna lähtivät hänen luokseen neuvoston -etunenässä. - -"Teidän ei onnistu taivuttaa minua valehtelemaan omille niskoilleni", -vastasi kopea ylimys. "Minusta näyttää päinvastoin siltä, kuin -neuvoston, virkansa puolesta, tulisi pitää vaaria siitä, ettei ketään -kuulustelematta ja syylliseksi havaitsematta kohdeltaisi niinkuin -minua, kaikkein vähimmin nyt, kun itse olette olleet osallisina -niissä asioissa, joiden johdosta minä olen joutunut epäsuosioon." - -Neuvosherrat vastasivat yhteen ääneen, että he eivät rohjenneet -asettua niin jyrkästi kuningasta vastaan, hän kun oli niin -kiivasluontoinen; he lupasivat kuitenkin sopivan tilaisuuden -sattuessa puhua parhaansa mukaan. - -Kuta lujemmin Sparre pysyi sanassaan, sitä kiihottuneemmaksi kävi -Juhana. - -Nyt päätettiin, että hänet oli lähetettävä vangittuna Turkuun, sitten -Stegeborgiin. - -Levotonna ja peloissaan puolisonsa tähden oli Ebba rouva lapsineen -rientänyt hoviin; kuninkaan ja herttuan edessä he polvillaan -rukoilivat armoa puolisolle ja isälle. - -Herttua murahti jonkun sanan, käänsi heille nopeasti selkänsä ja -riensi pois. - -Kuningas vastasi tapansa mukaan tylyin ja kiivain sanoin kaikkiin -rukouksiin. - -Silloin lähti Ebba rouva Svartsjöhön, jossa kuningatar Gunilla -oleskeli, pyytämään hänen välitystään. Kesken kaiken tuli Juhana -huoneeseen, kädessään unkarilainen rautavasara, niinkuin hänellä oli -tapana. - -Ebba rouva kääntyi nyt rukouksillaan itse kuninkaan puoleen. Alussa -tämä vastasi jotenkin lempeästi. Mutta voidakseen todistaa olevansa -oikeassa rupesi hän luettelemaan mitä kaikkea Sparre oli tehnyt häntä -vastaan. - -Samalla hän kiihtyi kiihtymistään, niinkuin tavallisesti, ja hakkasi -vasarallaan pöytiä ja penkkejä juosten edestakaisin. - -Ebba rouva, joka ennestäänkin oli hyvin liikutettuna ja sairaana, -säikähtyi niin hänen käytöksestään, että vaipui lattialle tainnoksiin. - -Hämillään tuijotti kuningas häneen ja kiiruhti sitten kuningattaren -luo pyytäen häntä pitämään huolta sairaasta Ebba rouvasta. - -Muutamia viikkoja myöhemmin tämä synnytti pojan. - -Eerik Sparren ystävät toimivat väsymättömästi sovinnon -aikaansaamiseksi herttuan kanssa, ja tämä onnistui todellakin, kun -edellinen oli luvannut, ettei koskaan neuvo eikä kehota sellaisiin -säädöksiin kuin Vadstenan artikkelit olivat. - -Joitakuita päiviä senjälkeen saatiin myöskin jommoinenkin sovinto -aikaan kuninkaan kanssa, ja senjälkeen sallittiin Eerik herran palata -Sundbyhyn. - -Muut syytetyt saivat samoin palata kukin kotiinsa. - -Mutta epäluulot seurasivat heitä, ja heitä pidettiin niin ankarasti -silmällä, että kotona-olo tuskin oli vankeutta parempi. - -Joukko ratsuväkeä oli majoitettu jokaisen luo, ja vakoojat seurasivat -heitä joka askeleella. - -Puolisojensa viisautta he saivat kiittää siitä, että heidän kuitenkin -onnistui hävittää vaarallisia papereita sekä tehdä korjauksia ja -lisäyksiä kirjeisiin ja asiakirjoihin, jotka olisivat voineet tulla -tarkastettaviksi. - -Ankarinta oli vartioiminen Sundbyssä. Sinne ei saanut tulla eikä -sieltä lähteä kukaan vieras, jonka epäiltiin voivan kuljettaa tietoja -herrain kesken. - -Tukholmassa oli jo kauan raivonnut rutto. Se levisi ympäristöön, ja -Sundbyn tienoilla oli jo sattunut useita kohtauksia. - -Eerik Sparre pyysi kuninkaalta lupaa saada vaimoineen ja lapsineen -muuttaa sieltä pois, mutta siihen ei suistuttu. - -Hänen appensa, vanha Pietari Brahe, makasi heikkona sairaana -Rydbyholmassa. - -Hän toivoi saavansa lausua jäähyväiset lapsilleen ja vävyilleen sekä -kutsui heidät kaikki luokseen. - -Mutta kuningas ei sallinut sellaista kokoontumista ja hän kielsi -heitä matkustamasta. - -Kaarle herttua oli inhimillisempi, hän puolusti luvan antamista, -mutta Juhana oli taipumaton. - -Myöskin kuoleva vanhus Rydboholmassa oli kuninkaan vainon ja -epäluulojen esineinä. - -Juhana oli saanut päähänsä, että Pietari Brahe tavoitteli -kuningaskruunua itselleen ja jälkeläisilleen, ja kun hän ei rohjennut -ryhtyä mihinkään väkivaltaisiin toimenpiteisiin arvossapidettyä -vanhusta vastaan, tahtoi hän toki antaa heidän kokea valtaansa ja -oikeuksiansa. - -Kuninkaan epäsuosion osoitteeksi ei Brahe saanut kuolinvuoteellaan -olla lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä. - -Kuningas Juhanalla oli valta, ja hän saattoi sen kieltää. - -Kun tuli tieto, että Pietari Brahe oli kuollut, pyysi Eerik Sparre -taaskin saada matkustaa Rydboholmaan, mutta se kiellettiin kuten -ennenkin, ja vain hänen veljensä Juhana sai mennä sinne annettuaan -varmat takuut. - -Huhu kertoi, että Pietari Brahe oli kirjoittanut kronikan Kustaa -I:n ajoista asti ja että tämä ei ollut Vaasan sukua suosiva, mutta -innokkaimmistakaan etsimisistä huolimatta ei sitä oltu löydetty. - -Nyt oli perilliset pakotettava antamaan se julkisuuteen; se oli -ehtona ruumiin hautaamiseen. - -Sentähden saikin Pietari Brahe hyvin kauan olla hautaamatta -Rydboholmassa. - -Vielä kerran tapaamme naisen, joka ikäänkuin piti vartiota, mihin -voisi ryhtyä, mitä korjata, varoittaa tai auttaa. - -Katariina Stenbockin mieltä kirveli Juhanan säädytön käytös. - -Hän oli sitäpaitsi Pietari Brahen käly eikä voinut sallia, että -sellaista häväistystä ilman mitään syytä osoitettiin hänen tomulleen. - -Sentähden hän kirjoitti Vesteråsin piispalle pyytäen tätä -toimittamaan juhlallisen hautaamisen hänen vastuullaan. - -Sitten kutsuttiin Rydboholmaan kaikki, joilla oli tilaisuus saapua. - -Suurella loistolla ja komeudella sekä tavanmukaisia juhlamenoja -noudattaen toimitettiin sitten yhä vieläkin kielletty hautaaminen. - -Juhana ei ollut tietävinään; hän oli pelännyt melskeitä, mutta mitään -semmoisia ei kuulunut. - -Syytettyjä herroja pidettiin edelleenkin vartioituina. - - - - -21. - -KAARLE HENRIKINPOIKA HORN. - - -Välirauha Venäjän kanssa päättyi 1590, ilman että sillä aikaa oli -ehditty sopia kutakuinkin siedettävästä rauhasta. - -Juhanan vaatimukset olivat yhä edelleenkin suuret. Rauhaan hän kyllä -tahtoi myöntyä, mutta sillä ehdolla, että suuriruhtinas suostuisi -"taivuttamaan päänsä kuninkaan edessä lähettämällä hänen luokseen -lähettiläänsä tarpeellisessa nöyryydessä ja kunnioituksessa". - -Sitäpaitsi tahtoi Ruotsin kuningas, että suuriruhtinas luopuisi -kaikista vaatimuksistaan Inkerinmaahan ja Käkisalmen lääniin ynnä -maakaistaleesta aina Vienanmereen asti, sekä vaati samalla itselleen -koko Venäjänmaan herran nimeä. - -Juhanan lähtiessä Räävelistä oli Kustaa Banér määrätty Vironmaan -maaherraksi. - -Heti senjälkeen saapui tieto, että venäläinen sotaväki hävitteli -ympäristössä. - -Nuori komentaja ryntäsi Venäjälle ja hävitti muutamia kyliä. Sitten -sai hän tietää, että tsaari oli lähenemässä sadantuhannen miehen kera. - -Kustaa Banér vetäytyi Wesenbergiin odottaen lisäväkeä. - -Tsaari valloitti Järnan ja saapui tammikuun 31 p:nä Narvan edustalle, -johon pystytti leirinsä. - -Siellä hoiti päällikkyyttä Kaarle Horn, mutta häneltä puuttui sekä -miehiä että muonaa ja hän odotti joka päivä, että Kustaa Banér tulisi -hänen avukseen. - -Venäläiset alkoivat piirityksen jatkaen sitä helmikuun 4:nnestä -19:nteen päivään. Pommitusta jatkui melkein yöt-päivät. - -Sana toisensa perästä lähetettiin Kustaa Banérille, mutta tämä ei -uskaltanut lähteä matkaan pienine joukkoineen, ja niin oli Kaarle -Horn jätetty omiin hoiviinsa. - -Viimemainittuna päivänä oli muuriin ammuttu suuria aukkoja. -Vakoilijainsa kautta oli vihollinen saanut tietoja kaupungin -surkeasta tilasta ja päätti käydä rynnäkköön. - -Mutta Kaarle Horn ja hänen miehensä tekivät odottamatonta -vastarintaa, ja neljän tunnin kiivaan ottelun jälkeen täytyi -venäläisten peräytyä kärsittyään suuren mieshukan. - -Juhlallisen kiitosrukouksen jälkeen, mikä pidettiin voiton johdosta, -piti mentämän muureja korjaamaan. Mutta silloin havaittiin, että -oli jäljellä vain 400 aseisiin kykenevää miestä, ja nämä sanoivat -olevansa liian vähäväkiset mainittuun toimeen. - -Taas jymisivät venäläisten tykit, ja sitä jatkui koko päivä. -Illansuussa raukesi vielä kaksi suurta aukkoa muuriin täyttäen -kaivannon. - -Kaarle Horn oli epätoivoissaan; hänen oli mahdotonta puolustautua -ylivoimaista vihollista vastaan näin särkyneiden muurien sisäpuolella. - -Narvan keralla olisi koko Viro ollut mennyttä; viisaasti toimimalla -oli nyt pelastettava mitä pelastettavissa oli. - -Nopeasti alotettiin neuvottelut, ja tuloksena oli, että Ivangorod ja -Kaporie jäivät venäläisille, jotavastoin ruotsalaiset saivat pitää -Narvan sekä Velika-joen länsipuolisen alueen. - -Samalla sovittiin välirauhasta vuoden ajaksi. - -Kohta senjälkeen pani tsaari toimeen juhlallisen tulon Ivangorodiin. -Hän oli puettuna valkoiseen, kullalla kirjailtuun pukuun ja istui -upeasti koristetussa reessä, jossa oli tulisija lämmittämistä varten -ja jota hänen soturinsa vetivät. Pian senjälkeen hän palasi Venäjälle. - -Inkerinmaa oli menetetty, mutta Viro pelastettu -- kourallisella -miehiä ilman sotatarpeita ja ilman apujoukkoja. Kaarle Horn iloitsi, -että asiat näin päättyivät. - -Mutta Juhana ei ollut tyytyväinen. Inkerinmaasta hän oli saanut uuden -kuningasnimen, ja sellaista komeutta hänen ylpeytensä himoitsi. - -Tähän tuli lisäksi yksityisiä panettelijoita, jotka puhuivat pahaa -urheasta Kaarle Hornissa. - -Hänen isäänsä ei Juhana ollut voinut koskaan sietää; Räävelissä -kyhättyjen, suututtavien kirjelmäin alla oli ollut myöskin Kaarle -Hornin nimi, ja mitäpä vielä tarvittiin? - -Lisäksi kertoivat juorut, että Kaarle Horn oli lausunut säälivänsä -kansaa sekä tuumaillut, että sota olisi lopetettava mitä pikemmin -sitä parempi. - -Samalla oli hän rohjennut laskea leikkiä kuninkaan turhamaisuudesta, -kun tämä tahtoi lisätä Inkerinmaan kuninkaalliseen arvonimeensä. - -Uskalsiko hän ottaa sellaista arvostellakseen... hän, palvelija, -jonka tuli vain totella? - -Juhanan mieli kiehui harmista; rankaisematta he eivät saa ivailla -herraansa ja kuningastansa. - -Kesällä 1590 kutsuttiin Kaarle Horn ja Kustaa Banér Liivinmaasta -viipymättä Ruotsiin, ja edellinen pantiin vankeuteen Tukholmaan, -jälkimäinen valvonnan alaiseksi maatilalleen. - -Vankilassa sai Horn istua koko syksyn, eikä mihinkään enempiin -toimenpiteisiin ryhdytty hänen asiassaan, paitsi että hänet -julkisesti julistettiin maankavaltajaksi, vaikka olikin tuomitsematta. - -Tämä oli hänestä liikaa, ja hänen kärsivällisyytensä loppui. -Tammikuun 27 p:nä 1591 Kaarle Horn kirjoitti kuninkaalle kirjeen, -jossa hän muun ohessa sanoo: - - 'Olen saanut tietää, että teidän majesteettinne on antanut Klaus - Flemingin markkinoilla julistaa minut valtakunnan kavaltajaksi, - vaikka en tiedä koskaan sanoin enkä töin antaneeni aihetta - sellaiseen nimitykseen, eikä sellaista myöskään ole laillinen - tuomio minulle tuominnut. Mutta koska teidän kuninkaallinen - majesteettinne on luvannut alamaisilleen puolustaa totuutta - ja oikeutta eikä ketään, olkoonpa hän köyhä tai rikas, - vahingoittaa, ellei hän ole Ruotsin lain mukaan tuomittu; - pyydän minä alamaisimmasti ja nöyrimmästi tulla asetetuksi - laillisen tuomioistuimen eteen syyttäjineni sekä huoveineni ja - päällikköineni, jotka olivat saapuvilla Narvan piirityksessä. - Sitä myöskin pyydän, että teidän kuninkaallinen majesteettinne - antaisi veljilleni anteeksi, että he ovat luovuttaneet - Ivangorodin ja Kaporien. Syy ei ole heidän, vaan yksin minun, - joka olen kehottanut, melkeinpä pakottanut heitä siihen.' - -Juhana oli kuin tulta ja liekkiä; sellainen kirje hänelle, sitä hän -ei voinut antaa anteeksi! - -Asetettiin erityinen tuomioistuin, jossa Klaus Fleming oli samalla -syyttäjänä ja puheenjohtajana, Olavi Sverkerinpoika kirjurina. -Lautakuntaan kuului aatelisia, mutta muuten hyvin vähäpätöisiä -henkilöitä. - -Helmikuun 15 p:nä kutsuttiin Horn kuulusteltavaksi. - -Kun hän tuli saapuville, sanoi hän olevansa pitkällisen vankeutensa -vuoksi niin sairas ja heikko, ettei luullut voivansa antaa oikeita -vastauksia suullisesti, etenkin kun hänellä ei ollut mitään hyvää -puhelahjaa. Sentähden hän pyysi saada kirjallisesti vastata -syytöksiin. - -"Se ei käy laatuun", huudahti Fleming. "Kuningas tahtoo saada -viipymättä asian ratkaistuksi." - -Ennen voimakas, sodan vaivoissa karaistu mies oli painunut kokoon; -vankila-ilma oli ikäänkuin huumannut hänet. Nyt hän oikaisihe sanoen -voimakkaasti: "Minä olen valmis." - -Fleming kysyi: "Mitenkä olette voinut olla niin rohkea, että -kirjeessänne 27 p:ltä tammikuuta olette muistuttanut kuningasta hänen -valastaan ja velvollisuuksistaan, ikäänkuin hänen majesteetillaan -olisi joskus tapana unhottaa ne tai kuin hän tarvitsisi muistutuksia -siinä suhteessa?" - -"Pysyn siinä, mitä olen kirjoittanut", vastasi Horn, "enkä voi -havaita mitään pahaa siinä, enempää kuin sillä mitään pahaa -tarkoitankaan." - -"Ette toki voine kieltää, että sellaiset sanat loukkaavat -kuningasta", virkkoi Fleming. - -"Se riippuu siitä, miten niitä tulkitaan." - -"Miten olette voinut rohjeta kuninkaalta kysymättä luovuttaa linnoja -ja varustuksia, hänen ja valtakunnan häpeäksi ja vahingoksi?" - -"Siihen on vain suurin hätä minua pakottanut", vastasi Horn -tunteellisesti. "Hänen majesteettinsa olisi ehkä muuten menettänyt -kaikki." - -"Miksi ei Jamaa hävitetty", kirkui Fleming, "ja Narvaan lähetetty -muonavaroja, niinkuin kuningas käski?" - -"Herra Kustaa Banér sanoi saaneensa kuninkaalta käskyn, että Jamaa -ei hävitetä. Muuten se asia koskee häntä, minulla ei ole sen kanssa -tekemistä." - -"Miksi ei kaupungissa ollut enempää viljaa?" - -"Siitä oli puute, enkä minä luullut piirityksen tulevan niin -pitkälliseksi, minä toivoin yhäti apua herra Kustaa Banérilta. Se oli -kuitenkin minun vikani, etten pitänyt ajoissa huolta siitä, ja tätä -laiminlyöntiäni pyydän kuninkaalliselta majesteetilta alamaisimmasti -anteeksi." - -"Minkätähden ette pitänyt enempää väkeä kaupungissa, vaan annoitte -heidän mennä pois Banérin kanssa?" kysyi Fleming. - -"En tahtonut heikontaa itse pääarmeijaa, sillä toivoin saavani -apua siltä. Tunnustan kuitenkin tässä suhteessa menetelleeni sekä -huolimattomasti että uhkarohkeasti, sillä kun usein ennen olin -lyönyt venäläiset pienellä sotavoimalla, toivoin nytkin voivani -tehdä samoin. En myöskään luullut vihollista niin vahvaksi, enkä -sitäkään, että hän olisi voinut talvikelillä kuljettaa mukanaan niin -suuria muurinsärkijöitä. En luullut häntä nyt vaarallisemmaksi kuin -Räävelissä 1577. Mutta siinä petyin, ja kun Jumala tahtoo rangaista, -niin hän ottaa pois kaikki hyvät neuvot. Sentähden turvaudun tässäkin -rukoukseen pyytäen kaikkein alamaisimmasti hänen majesteetiltaan -anteeksi." - -Neuvostossa oli eräs Juhanan heitukoista, Olavi Sverkerinpojan -arvokas virkaveli; hyvin pöyhkeällä varmuudella hän lausui: - -"Minulle on sanottu, että herra Kaarle Horn aina oli tahtonut -luovuttaa kysymyksessä olevat linnoitukset, koska hän kadehti -kuninkaalliselta majesteetilta tämän maa-alueen voittamista ja sitä -arvonimenlisäystä, mitkä siitä seurasi." - -Horn loi ivallisen silmäyksen kielittelijään ja vastasi tyynesti: -"On totta, että olen tahtonut luovuttaa tämän maan takaisin -venäläisille, mutta en suinkaan kavalluksen kautta, vaan luotettavan -rauhan saamiseksi, ja sitäkin enemmän, kun Jama ja Kaporie ovat -vähäarvoiset. Tämän olen myöskin sanonut kuninkaalle sekä omasta -että herra Pontus-vainajan puolesta, vieläpä kaksikin eri kertaa, -vaikka sellaista neuvoa ei ole otettu huomioon. Mitä taas arvonimeen -tulee, niin sanon vieläkin, että piru vieköön sen keksijän, vaikkapa -se olisikin, kuten olen kuullut sanottavan, herra Henrik Matinpoika -itse." - -"Miksi olivat linnoituslaitokset niin huonossa kunnossa?" kysyi Klaus -Fleming. - -"Neuvoston hyvät herrat", vastasi Horn, "voivat paraiten todistaa, -että tuontuostakin siitä muistutin, mutta etten saanut mitään tai -kiusallisia vastauksia. Olen kuitenkin toiminut kykyni mukaan. Omat -palvelijani ja hevoseni ovat olleet korjaustöissä, ja kun lopulta -huovit palkan puutteessa tahtoivat lähteä pois, otin minä omat -kultaketjuni, löin ne rikki ja jakelin palat sotaväelle. Tässä samoin -kuin monessa muussakin asiassa voivat ne todistaa, joita miehistöstä -vielä on jäljellä, ja minä pyydän, että heidät kutsutaan tänne, -ennenkuin tuomio langetetaan, koska tämä asia on sangen tärkeä." - -Lopuksi hän lisäsi: "Olen monessa suhteessa erehtynyt ja sitä pyydän -kuninkaalliselta majesteetilta anteeksi. Mutta kukaan ei saa minua -pyytämään ja kerjäämään armoa, ikäänkuin olisin joku kavaltaja. -Ennemmin tahdon kuolla kuin ottaa kavaltajan nimeä jättääkseni sen -vaimolleni, lapsilleni ja jälkeläisilleni. Ja te, hyvät herrat, -ottakaa varteen viisauden vaatimukset ja tuomitkaa oikeuden ja -omantuntonne mukaan, älkääkä kenenkään tahdon mukaan. Minä en syytä -kuninkaallista majesteettia siitä, että ne menetettiin. Minun on syy, -ei toki minun yksin, mutta ei siinä toki ole kavallusta. Otan Jumalan -todistajakseni, että minulle tehdään silloin väärin, mutta mielelläni -kuolen." - -Neljä päivää perätysten häntä tutkittiin, mutta muuta vastausta hän -ei antanut. - -Juhanaa huomautettiin siitä, eikö olisi ennen tuomion langettamista -kuulusteltava todistajia, joihin Horn oli vedonnut, mutta hän kielsi -sen ja käski heti ratkaista asian. - -Tuomio langetettiin helmikuun 20 p:nä, venäläisten rynnäkön -vuosipäivänä. - -Koska Kaarle Horn oli huolimattomuudellaan ja julkeudellaan saanut -aikaan tämän vaurion valtakunnalle, tuomittiin hänet henkensä -menettäneeksi, ellei kuningas tahtonut häntä armahtaa. Tuomarit -pyysivät kuitenkin, että koska Kaarle Horn oli vedonnut niin moneen -todistajaan, tuomion toimeenpano jätettäisiin siksi, kunnes ne -olisivat saapuneet. - -Tähän suostuttiin, ja kesäkuussa jätettiin asia uuden tuomioistuimen -käsiteltäväksi, mutta syytöskohdat, todistukset ja vastaukset olivat -samat. - -Samana pysyi tuomiokin. - -Kaikilta tahoilta saapui esirukouksia Hornin hyväksi, mutta turhaan; -tuomion toimeenpaneminen lykättiin kuitenkin kerta kerralta -tuonnemmaksi. - -Lopulta lykättiin mestauspäivä joulukuuhun. Herttua ja Sigismund -koettivat saada kuningasta heltymään, mutta hän vastasi sättien ja -ärjyen. - -Vihdoin, itse mestauspäivänä, he ottivat kaksivuotiaan prinssi -Juhanan kanssaan, ja hänen jokeltavista esirukouksistaan hirmuvaltias -viimeinkin heltyi. - -Kaarle Horn armahdettiin itse mestauspaikalla, mutta vietiin -Örbyhusiin vankeuteen. - -Sigismund vapautti hänet sittemmin sieltä, mutta syvästi -loukkaantuneena kokemastaan kohtelusta hän vetäytyi pois julkisesta -elämästä ja eli muutamia vuosia hiljaisuudessa kartanossaan Suomessa. - -Mutta hyvitys oli toki tulossa. - -Kun Kaarle herttua sai vallan käsiinsä, nimitettiin Kaarle Horn -Räävelin maaherraksi ja sotapäälliköksi Liivinmaahan. - -Jo 1601 päättyi hänen mainehikas elämänsä; hän ei ollut pilannut -isänsä, urhean Henrik Hornin mainetta. - -Hän jätti jälkeensä neljä poikaa, kaikki mainioita miehiä, joista -Kustaa Horn oli nuorin ja suurin. - -"Oli", sanoo Geijer, "useampia ruotsalaisia sukuja kuin yksi, joista -tähän aikaan koitui moisia hedelmiä; ne viittaavat tulevaisuuteen, -suuren Kustaa Aadolfin aikaan." - - * * * * * - -Kun Kaarle Horn oli kutsuttu pois, puhkesi Räävelissä huovimeteli, -minkä Yrjö Boije, joka menestyksettä piiritti Ivangorodia, vaivoin -sai tukahutetuksi. - -Tehdäkseen veljensä mieliksi matkusti Kaarle herttua sinne, mukanaan -joukko sotaväkeä, mutta hänestä näytti, ettei hän voinut siellä -mitään saada toimeen, ja hänellä oli luultavasti hyvin vähän halua -koko yritykseen, jonkatähden hän palasi Ruotsiin alkupuolella vuotta -1591. - -Virossa oli sotapäällystö niin kyllästynyt pitkälliseen sotaretkeen, -että lopuksi omin uhin tahtoi tehdä rauhan. - -Sigismund teki rauhan Puolan puolesta ja sai samalla aikaan Ruotsille -välirauhan vuodeksi. - -Mutta tuo suututti taaskin Juhanaa. Ei hänen poikansa eikä -veljensäkään saanut olla hänen holhoojanansa, ja hän käski jatkaa -sotaa. - -Uudet sotaväenotot Ruotsissa, huovimetelit maksamattoman palkan -tähden, molemminpuoliset hävitykset ja jokunen onnellisempi aseleikki -Ruotsin puolelta olivat muuten mainittavia tapauksia tässä sodassa -Juhanan hallituksen kahtena viime vuotena. - -Vihdoin Klaus Fleming ryntäsi Venäjälle ja löi viholliset useassa -taistelussa. - -Eräässä taistelussa jäi kentälle 6,000 venäläistä, ja tuosta voitosta -kuningas Juhana iloitsi niin suuresti, että määräsi vietettäväksi -yleisen kiitospäivän. - -Mutta hänen ilonsa eivät enää olleet pitkäaikaisia. - - - - -22. - -MIELENHÄIRIÖ. - - -Olisi odottanut, että Juhanan viimeiset elinvuodet olisivat -muuttaneet hänen mieli- ja toimenpiteitään kirkon asioissa, mutta -niin ei käynyt. - -Hän oli tyytymätön itseensä ja ympäristöönsä, uupunut joka puolelta -kohdanneesta vastarinnasta, kaipasi alituisesti poikaansa, ja -liturgia oli nykyään ainoa, josta hän itsepintaisesti piti kiinni. - -Hänen oli kyllä pakko suostua kirkolliskokoukseen, jossa jokaisella -olisi vapaa puhevalta ja jossa ei kenelläkään olisi oikeutta pakottaa -toisen omaatuntoa. - -Emme saa tämän nojalla uskoa, että Juhana olisi ruvennut horjumaan. -Kaarle oli nämä ehdot asettanut, ja Juhana oli niihin suostunut; -mutta se ei estänyt kuningasta testamentissaan määräämästä, että aina -edelleenkin oli pysyttävä samassa kirkollisessa tunnustuksessa, jota -hänen hallituskautenaan ja etenkin hänen hovissaan oli noudatettu. - -Alussa vuotta 1591 kuoli arkkipiispa Antti Björnram. Hän oli ollut -Juhanan uskollisin tuki taistelussa liturgian puolesta; kuninkaan -suosiota saavuttaakseen hän uhrasi uskonnollisen vakaumuksensa, -kuninkaan suosiota saavuttaakseen hän pakotti hyväksymään uuden -kirkollisen järjestyksen ja kuninkaan suosiota saavuttaakseen hän -leimasi majesteettirikokseksi jokaisen poikkeamisen tästä säädetystä -järjestyksestä. - -Arkkipiispan kuolema oli kova isku kuningas Juhanalle. Toinenkin -liturgian urhea puolustaja, Linköpingin piispa Pietari Kaarlenpoika, -jonka Sturein murhasta muistanemme, oli äskettäin kuollut, ja -Juhanasta tuntui, kuin luiskahtaisi heidän kerallaan koko liturgia -hänen käsistään. - -Oi, hänellä oli niin paljon surua ja harmia, tuolla hurskaalla -kuninkaalla! - -Hänen uskollinen palvelijansa Juhana Henrikinpoika joi -kohtuuttomasti, mutta pahempi oli, että hän juovuspäissään teki -tekoja, joita ei sittemmin enää voinut selittää. - -Kirjettä, jossa Juhana antoi hänelle määräyksiään Eerikin -kuolintavasta, ei hän ollut antanut takaisin... hän oli unhottanut -sen, sanoi hän, ja nyt liikkui huhu, että se oli löytynyt -virkahuoneesta muun romupaperin joukosta ja joutunut Eerik Sparren -käsiin. - -Eikö hän vihaisi tuota ihmistä, joka oli saanut tietoonsa moisen -salaisuuden. - -Tiesikö kukaan hänen vihollisistaan, miten hän kärsi. - -Tiesivätkö he, että hän usein sulkeutui linnan kappeliin ja -käyskenteli siellä useita tunteja mielessään hautoen asiaa, joka oli -poliittinen välttämättömyys? - -Tiesivätkö he, että hän tuontuostakin kärsi mitä katkerinta -omantunnontuskaa, vaikka olikin tehnyt vain mitä oli pakko tehdä... -Ja vieläkin pahempaa... - -Hän näki edessään murhatun veljensä... toisinaan hän käveli hänen -vieressään edestakaisin kirkon käytävällä. Juhana ei rohjennut -katsahtaa häneen, mutta hän näki hänen varjonsa ja tunsi, kuinka se -puoli ruumista tuli aivan kylmäksi. - -He eivät olleet koskaan puhutelleet toisiaan, mutta ei sitä -tarvittukaan, sillä he voivat lukea toistensa ajatukset, kuin -olisivat ne olleet tulikirjaimilla kirjoitetut. - -Eerikin ajatukset olivat ensin tulkittavissa. - -"Lapsuudesta asti minä olen vihannut sinua, sillä sinä ryöstit -minulta isäni rakkauden; sinä huomautit kaikkia minun vikojani, -suurempia ja pienempiä, ja siitä ne kasvoivat niin suunnattomasti, -että minun täytyi kiirehtiä voidakseni tulla siksi, miksi sinä minut -teit, ja sinun kuvasi syöpyi sieluuni, silmieni edessä välkkyivät -alati sinun vaaleat hiuksesi ja vihaiset silmäyksesi. Minä tiesin, -että ne tulisivat voittajikseni, se oli tähdissä luettavana, ja -pitkän vankeuteni aikana olen minä joka päivä yhdeksän vuoden -kuluessa huutanut kostoa sinulle... sentähden ei ole minulla mitään -rauhaa... Sentähden täytyy minun etsiä sinua, sillä viha sitoo meidät -toisiimme ikuisesti, ikuisesti." - -Juhanaa palelsi niin että hän vapisi, mutta hiki virtaili hänen -otsallaan ja poskillaan, ja vastoin tahtoansakin täytyi hänen lausua -sisimmät ajatuksensa, jotka hän mieluimmin olisi tahtonut kätkeä -sydämeensä: - -"Alusta alkaen olit sinä tielläni; isäni olisi tahtonut antaa kruunun -minulle, mutta sinä olit esikoinen. Kateus synnyttää kauheita tuskia, -ja minä olen niitä kaikkia kärsinyt sinun tähtesi; kaikki sinun -osaksesi tullut kunnia oli kuin ryöstetty minulta, ja kun sinä panit -kruunun päähäsi, tuntui kuin olisi sydänvereni tahtonut tunkeutua -ulos. - -"Minä toivoin, että kapinan aikana Kaarle tai joku muu ottaisi sinut -hengiltä, sillä minä tiesin, etten saa mitään rauhaa, niin kauan -kuin sinä elät... Lyhyen aikaa minä pidin sinusta, vieläpä oikein -rakastinkin sinua, luulen... se tapahtui silloin, kun sinä murhasit -Sturet, menit naimisiin huovintyttären kanssa, tuomitsit ja katkaisit -kauloja... Semmoinen valmisti tietä minulle... Kuinka minä nautinkaan -ajatellessani sinun kuolemaasi... jos olisin voinut, olisin minä --- salaisesti -- tahtonut olla silloin saapuvilla... mutta nuo -katalat lykkäsivät sen aina tuonnemmaksi... he eivät pitäneet mitään -kiirettä... itse täytyi minun miettiä kaikki... öisin, kun en voinut -nukkua, tuumailin, mitä kaikkea mahdollisesti voisi tapahtua, ja -senjälkeen minä annoin määräykseni. Niin"-- tässä hänen täytyi nauraa --- "en ole koskaan nukkunut niin hyvästi kuin yöllä senjälkeen kuin -tiesin murhasi tapahtuneeksi... Mutta ilo ei tullut pitkälliseksi... -pelkäsin Kaarlea... ja aatelia! - -"Pirullisella viekkaudella he ovat viekoitelleet Sigismundin luotani, -mutta sitä he saavat katua. - -"He tahtovat kaikki repiä kappaleiksi liturgiani, mutta sekin on -minun lapseni ja sen täytyy elää minun jälkeeni. Jälkimaailma on -tunnustava, että minä olen yhtä suuri kuin monet vanhan testamentin -profeetoista. Liturgiaani olen koonnut kaiken, mitä parasta on muissa -uskonnoissa, eikä kukaan muu kuin minä ole kyennyt sitä tekemään... -sentähden minua ennen muita ylistetään, ja minä lyön viholliseni -maahan, jalkojeni astinlaudaksi. - -"He eivät tahdo tunnustaa rikkoneensa minua vastaan, mutta minä -pakotan heidät siihen. - -"Enkö minä ole ollut pakotettu mukautumaan heidän tahtonsa, minä, -kuningas Jumalan armosta? - -"Miksi ei ole ukkonen iskenyt alas ja musertanut kavaltajia, jotka -ovat rikkoneet Jumalaa vastaan, kuninkaallista majesteettia vastaan? -Mutta minä, minä muserran heidät..." - -"Ha-ha-haa!" kaikui terävästi ja läpitunkevasti, ja ylhäällä kirkon -holveissa toisteli kaiku kamalaa naurua. Mikä se oli... Oliko se -Juhana itse, vai oliko se Eerik? Kauhun valtaamana seisoi kuningas... -Oliko hän uneksinut... vai olivatko hän ja Eerik todellakin -keskustelleet kauan toistensa kanssa? - -Kuningas katsoi arasti ympärilleen; kaamea valo muodosteli pitkiä -varjoja... oliko hän vielä talossa, tuo hirveä... hän ei uskaltanut -liikahtaa, kauhu ja pelko jäädyttivät veren hänen suonissaan... hän -olisi tahtonut huutaa, mutta hän häpesi sitä, ja hän hiipi ovelle, -aukaisi sen ja juoksi pois kuin takaa-ajettuna. - -Mutta sellaisista ajatuksista ei ole helppo päästä, ne riippuvat -kiinni kuin takkiaiset ja pistävät, jos vähänkin liikahtaa. - -Kuningas Juhana käyttäytyi kuin raivohullu vangittuja neuvosherroja -kohtaan, mutta hän ryömi kuin raukka niiden vihollisten edessä, joita -hänellä oli ajatuksissansa. - -Sota Venäjää vastaan, josta ei koskaan tullut loppua, kirkolliset -suunnitelmat, joilla ei ollut mitään menestystä, kaikki nämä -kiehuivat katkeraksi ja syövyttäväksi sapeksi, jonka täytyi päästä -purkautumaan. - -"Kostoa, kostoa", mietti hän, "sitten saan paremman rauhan!" - -Säädyt kutsuttiin Tukholmaan kesäkuussa ja herrat vietiin sinne -maatiloiltaan. - -Kuningas oli päättänyt itse esiintyä syyttäjänä. - -Herttuan, kokoontuneen aateliston, syytettyjen ja heidän rouviensa -läsnäollessa hän astui saliin, kasvoilla katkera ilme ja huulet -yhteenpuristettuina. - -Värisevällä äänellä ja harmista vavisten hän alkoi lausumalla, -ettei hänellä suinkaan ollut mitään persoonallista vihaa syytettyjä -vastaan, mutta miten he olivat käyttäyneet häntä kohtaan? - -Vuonna 1563 olivat he olleet apuna vangitsemassa häntä Turussa ja -allekirjoittaneet hänen kuolemantuomionsa. - -He olivat yllyttäneet kuningas Eerikkiä antamaan Juhanan puolison -Katariinan Venäjän tsaarille. - -Heidän vaikutustaan oli se, että Sigismund oli joutunut Puolaan ja -Vironmaa melkein menetetty. - -He olivat, osittain muiden kautta, joko hyvällä tai pahalla saaneet -Sigismundin lähtemään Räävelistä. - -Ja vihdoin olivat he saaneet aikaan eripuraisuutta kuninkaan ja -herttuan välillä ja siten koettaneet saada Vaasan sukua turmioon -j.n.e. - -Nyt hän luultavasti odotti, että herrat lankeisivat polvilleen. - -Mutta siinä hän suuresti pettyi. - -He olivat hyvin valmistautuneet ja puhuivat syyttömyydestään ja -puolustuksekseen. - -Juhanan viha leimahti ilmiliekkiin; hän puhkesi koviin sanoihin ja -luetteli mitä pahaa ja häpeällistä hän tiesi heistä itsekustakin. - -Hogenskild Bielkeä syytettiin siitä, että hän oli paennut -Kungs-Norrbystä ja että hän ja Pietari Brahe Tanskan sodassa olivat -antaneet yksinkertaisen tallirengin vangita itsensä. - -Kustaa Banéria syytettiin arkuudesta koska hän ei ollut tullut Kaarle -Hornille avuksi ja sentähden oli syynä Kaporien ja Ivangorodin -menettämiseen. - -Eerik Sparre oli vastoin valtuuttansa luovuttanut Vironmaan ja -sitäpaitsi oli hän kuninkaalta lupaa pyytämättä nuoruudessaan ottanut -vastaan vapaaherran arvon Skotlannin hovilta. - -Mutta herrat, etenkin Eerik Sparre, puolustautuivat voimakkain, hyvin -valituin sanoin. - -Silloin kuningas joutui aivan suunniltaan, ärjäisi heille, että -heidän tuli olla vaiti, tempasi miekkansa ja häristi sitä heidän -edessään. - -"Tiedättekö, että Jumala on antanut tämän minulle rangaistakseni -kavaltajia ja valansa rikkojia!" kirkui hän ja lähti nopeasti salista. - -Tähän asti oli herttua ollut äänettömänä kuuntelijana, kulmat -kurtussa. Kun yleinen hälinä kuninkaan poistuttua oli vaiennut, käski -hän Olavi Sverkerinpojan lukea syytökset. - -Kun herrat senjälkeen antoivat selityksensä, keskeytti herttua heidät -useita kertoja epäillen heidän tiedonantojaan. - -Kohta senjälkeen tuli sana kuninkaalta, että herrat eivät saaneet -vastata syytöksiin ja että kokous oli hajoitettava. - -Herttua nousi, ja kaikki muut seurasivat esimerkkiä, mutta kuin -yhteisestä mielijohteesta kiiruhtivat kaikki rouvat herttuan luo, -lankesivat hänen jalkoihinsa ja huusivat: "Armoa!" - -Hän nosti heidät ylös vastaten voivansa vähemmän kuin he luulivatkaan. - -"Silloin ei meillä ole mitään suojaa täällä maan päällä", sanoi Ebba -rouva itkuun purskahtaen. - -Herratkin tulivat pyytämään hänen puolustustaan ja voimakasta -välitystään. - -"Yhdellä ehdolla", vastasi herttua; "että tunnustatte itsenne -syyllisiksi. Se on välttämätöntä kuninkaan arvon vuoksi." - -Kaikkien puolesta vastasi Eerik Sparre, että he eivät tahtoneet -eivätkä voineet tunnustaa menetelleensä uskottomasti ja kavaltajina, -mutta kyllä huolimattomasti ja ymmärtämättömästi. Herttua näytti -tyytyvän tähän ja lupasi kättä lyöden sekä yrittää välitystä että -itse puolestaan olla suosiollinen, jonka jälkeen he erosivat. - -Oli mahdotonta saada järkisyitä kuninkaaseen mitään vaikuttamaan, ja -siitä pitäen herttua vetäytyi erilleen koko jutusta. - -Juhana jatkoi ankarasti vihanpurkauksiansa; neuvosherrat oli -nöyryytettävä, maksoi niitä maksoi. Kuningatar neuvoi heitä -alistumaan, ja Olavi Sverkerinpoika alkoi taaskin juoksennella -edestakaisin sovintoehdotuksineen. - -Näin kyhättiin uusi kirje, jossa herrat puhuivat laiminlyönnistään ja -ymmärtämättömyydestään. - -Juhana hylkäsi sen. - -Seurasi toinen, jossa he katuivat ylen rohkeita vehkeitään. - -Muutamat neuvosherrat veivät sen itse perille ja pyysivät polvillaan -armoa; mutta yhtä turhaan. - -Kuningas laati nyt itse ehdotuksen, jonka mukaan heidän tuli -tunnustaa itsensä syyllisiksi kaikkeen, mistä heitä oli syytetty, ja -luvata suurempaa uskollisuutta vastedes. Sitten he saisivat armon. - -Tämän johdosta kirjoitti Kustaa Banér luottavassa kirjeessä -veljelleen: - - 'Jos allekirjoittaisin sellaisen kirjelmän, minkälainen omatunto - minulla olisi? Jumalan sanassa kielletään väärän todistuksen - lausuminen lähimäisestä; enpä luule, että siinä käsketään - valehtelemaan omille niskoilleen. Jumala meitä sellaisesta - varjelkoon! Joka sellaista puoltaa, hän käyttäytyy akkamaisesti. - Suurempaa uskollisuutta kuin tähän asti en myöskään voi luvata. - Sitä minä en voi, sillä Jumala tietää, etten koskaan ole - ajatellut mitään kuningasta vastaan, enkä ole aikonut tehdä - perimysoikeutta mitättömäksi j.n.e.' - -He kieltäytyivätkin yksimielisesti kirjelmää allekirjoittamasta. - -Pian senjälkeen saapui uusi tieto, että heidät, jos he edelleenkin -kieltäytyivät, muutetaan seuraavana päivänä kovempaan vankeuteen, -muutamat Örbyhyn, toiset Upsalaan ja Vesteråsiin. - -Erityisesti uhattiin herra Eerik Sparrea, että hänet vietäisiin -Eskilinkamariin Tukholman linnaan; veneet olivat jo valmiina -- -sanottiin -- eikä herroilla ollut miettimisaikaa kuin seuraavaan -aamuun. - -Vastaus kuului: "Me emme voi mennä pitemmälle kuin menty on; -jos tahdotaan tehdä väkivaltaa meille, joita ei ole syyllisiksi -todistettu, niin me emme voi sitä auttaa, mutta me jätämme itsemme -kaikkivaltiaan Jumalan huomaan." - -Kahdesti uhkaus uudistettiin, mutta vastaus oli ja pysyi samana. - -Kolmannella kerralla tehtiin täyttä totta. Kello 12 yöllä heinäkuun -19 p:nä 1591 otettiin Sten Banér vuoteestaan ja lähetettiin -Svartsjöhön. Heti senjälkeen vietiin Hogenskild Bielke ja hänen -veljensä Ture sekä Kustaa Banér Drottningholmaan ja Eerik Sparre -Rydboholmaan. Kaikki pantiin kovan valvonnan alaisiksi. - -Seuraavana päivänä tuli käsky Juhanalta, että oli ryhdyttävä -ankarimpiin tarkastuksiin. - -Kaikki kaapit, laatikot ja arkut aukaistiin ja etsittiin, mutta -mitään kavalluskirjeitä ei löytynyt. Juhanan kätyrinä tässä toimessa -oli Eerik XIV:n murhaaja, Juhana Henrikinpoika, johon kuningas -suuresti luotti. - -Asia alkoi jo herättää huomiota; varsinainen rahvas, joka -tavallisissa oloissa on aatelin kadehtija, lausui julkisesti ilmi -säälinsä. Luultiin yleensä, että syynä herrojen epäsuosioon oli -se, että he olivat harrastaneet rauhaa ja peittelemättä puhuneet -valtakunnan köyhtyneestä tilasta. - -Tuo omituinen oikeudenkäynti herätti sekä suuttumusta että inhoa. -Tapahtui useastikin, että kirkoista löydettiin nimettömiä, -kuninkaalle tai herttualle osoitettuja kirjeitä; niissä puhuttiin -maan kurjasta tilasta, varoitettiin ylpeydestä ja vääryydestä sekä -kehotettiin pontevasti tekemään rauha Venäjän kanssa. - -Kerran kun neuvosherrat olivat saaneet luvan olla saapuvilla -julkisessa jumalanpalveluksessa, osoitti kansa heille niin suurta -osanottoa ja kunnioitusta, että Juhana sittemmin kielsi, että he -eivät enää saa tulla ulos. - -Mikään ei estä hirmuvaltiasta, hän tottelee vain omaa tahtoaan. -Valtakunnan herroja syytetään, vangitaan, pidetään vuosikausia -vartioituina ja kohdellaan kuin rikollisia, vaikka ei mitään rikosta -ole todistettu; joko heillä ei ollut tukea yleisessä mielipiteessä, -tai ei yleisellä mielipiteellä ollut voimaa julkiseen toimintaan. - -Olihan toki olemassa aatelisto, jonka kaikilla jäsenillä oli samat -harrastukset, oli valtiopäivät, missä heiltä ei puuttunut useita -hengenheimolaisia, mutta ei niin mitään tehty heidän hyväkseen. - -Ei kapinanhievahdustakaan kuulunut; toisin oli ollut laita Kalmarin -unionin ja Kaarle Knuutinpojan aikana sekä Sturein ollessa -valtionhoitajina. - -Silloin varustettiin linnat, pidettiin valtiopäiviä, kiihotettiin -kansa aseisiin, koottiin talonpoikaissotajoukkoja ja kiellettiin -esivallalta uskollisuus ja kuuliaisuus. - -Mutta ne ajat olivat menneet; nyt oli kuningas mahtavin, vaikka hän -ei nojautunutkaan lakiin ja oikeuteen. Aatelin merkitys samoin kuin -sen vaikutuskin oli vahvasti alenemassa. - -Hädässään pyysivät herrat Sigismundin välitystä, ja hän kirjoitti -Juhanalle, että hän mielellään tahtoisi jättää Puolan valtakunnan -ja olla kotimaassaan isänsä luona, mutta jottei joutuisi "toisesta -melskeisestä valtakunnasta toiseen", pyysi hän nyt, että hänen rakas -isänsä "ei tahtoisi niin menetellä Ruotsin etevimpiä miehiä vastaan, -kuuluivatpa he valtaneuvostoon taikka ei, että lesket ja isättömät -lapset huutaisivat turmiota ja kostoa hänen päällensä, niinkuin hän -olisi se, jonka tähden he olivat tulleet ahdinkoon". - -Hän pyysi isäänsä myöskin muistamaan, että olisi ylistettävämpää -antaa armon käydä oikeuden asemesta kuin että oikeutta sen -ankarimmassa muodossa herroja kohtaan käytettäisiin. - -Kuningas Sigismund näyttää olleen selvillä siitä, että neuvosherrat -eivät menetelleet väärin estäessään hänen kotimatkansa. Hän sanoo -nimittäin, ettei hän ollut katunut palauneensa Puolaan. Hänelle tulee -kyllä tilaisuus luopua valtakunnastaan kunniakkaammin, sanoo hän, -sekä lisää tahtovansa mieluummin olla sellaisen kansan keskuudessa, -joka mielellään näkee hänet ja haluaa häntä läsnäolevaksi, kuin -joutua sellaisen kansan joukkoon, joka hänelle huutaa kostoa ja -valittaa hänen tähtensä, ja katua sitä hetkeä, jolloin palasi -Ruotsiin, jos hänen kotimatkansa tuottaisi niin monille surua. - -Mutta Juhana raivosi kuin mielipuoli. Hän näytti ottaneen elämänsä -tehtäväksi masentaa ja nöyryyttää vihollisensa. Mitäpä se merkitsi, -joskin hän oli väärässä; eikö hän ollut heidän kuninkaansa, tulihan -heidän alistua, mitä hän vain suvaitsikin heiltä vaatia. - -Vihamielisyyttänsä hän osoitti vielä vainoamalla syytettyjen -palvelijoita, omaisia ja ystäviä. Heitä vangittiin vähimmästäkin -syystä, ja he saivat kestää monta kuulustelua täysin todistaakseen -viattomuutensa. - -Niiden herrain, jotka tulivat viraltapantujen neuvosherrain sijaan, -täytyi vannoa sellainen vala, että he aina myöntyvät eivätkä koskaan -puhu vastaan, kuu kuningas näkee hyväksi seurata omia tuumiansa. - -Vanha vala sitävastoin sisälsi, että heidän aina tuli neuvoa, mitä he -tarkoin tuumailtuaan Jumalan ja omantuntonsa edessä pitivät parhaana, -huomioonottamatta sima mitään pelon ja vihamielisyyden tunteita tai -kenenkään vihaa. - -Maaliskuussa 1592 tehtiin vielä yritys jäykkäniskaisten herrojen -taivuttamiseksi. Molemmat Banér-veljekset ja Eerik Sparre vietiin -Tukholmaan ratsujoukon ympäröiminä. Heidät teljettiin linnan -vastarakennettuun holviin, jossa kalkinhaju oli kauhea, mutta lähellä -olevain likatunkioiden löyhkä vielä pahempi. Käytävän sulki kaksi -ovea, toinen toisen ulkopuolella, ja ne suljettiin puomeilla ja -lukoilla joka yöksi. Alussa saivat herrat hetkisen käyskennellä oven -ulkopuolella raitista ilmaa nauttimassa, ja silloin pääsivät heidän -rouvansa ja palvelijansa vapaasti heidän luokseen. Mutta kun herrat -edelleenkin kieltäytyivät kirjoittamasta sellaista pyyntökirjettä -kuin kuningas tahtoi, eivät he enää saaneet poistua vankilastaan, -heidän rouvansa ja palvelijansa ajettiin pois ja viimemainituilta -vaadittiin valallinen sitoumus, että he eivät ryhdy herrojensa -käskystä mihinkään Ruotsin kruunua vastaan. - -Tyytymättömyys kuninkaan menettelytapaan oli kansassa yhä kasvamassa, -ja Olavi Sverkerinpoika, joka taas oli saanut toimekseen juosta -sovintoehdotusten kuljettajana, alkoi aavistaa, että herrat vielä -kerran voivat päästä valtaan. - -Hän muutti senjälkeen kokonaan menettelytapaansa; hän oli ollut kopea -ja vaativa, nyt hän tuli nöyräksi ja matelevaksi sanoen olevansa -viaton ase kuninkaan kädessä. - -Sparre loi häneen halveksivan silmäyksen huolimatta vastata. - -"En minä anna hänelle mitään huonoja neuvoja, vaan toiset", sanoi -hän; "mutta, vastatkoot he puolestansa." - -Hän juoksi pois, mutta palasi toisena päivänä taas Erik Lejonhufvudin -kanssa, saman, joka Räävelissä allekirjoitti kirjeen kuninkaalle. - -Juhanan painavimpia syytöksiä oli se, että neuvosto mainitussa -kirjeessä muka oli uhannut sulkea hänet pois valtakunnasta. - -Tämä asia tuli heti puheeksi. - -"Voitko hyvällä omallatunnolla sanoa, että kirjeessä oli jotakin -sellaista?" kysyi Eerik Sparre. - -Lejonhufvud änkytti hämillään, ettei hän sitä niin tarkkaan tiennyt, -mutta lupasi katsoa. - -"Se sinun olisi pitänyt tehdä, veli, ennenkuin kirjoitit tuomiomme -alle ja otit tehtäväksesi sellaisen toimen kuin tämän", virkkoi -Sparre ankarasti. - -Lejonhufvud kalpeni, mutisi jotakin monista tehtävistään ja kiiruhti -pois eikä enää palannut. - -Olavi Sverkerinpoika ja hänen toverinsa saivat jatkaa keskusteluja. -Kun mikään muu ei auttanut, uhattiin herroja ikuisella vankeudella. -"Kuninkaallisella majesteetilla on kyllä leipää teille", sanottiin. - -Toisella kertaa sanottiin, että "jos he itse eivät kyllästy -vankeuteen, niin kuninkaallinen majesteetti kyllä antaa heidän istua". - -Kuningas oli niin kiihtyneessä tilassa, että kuningatar Gunilla ei -enää rohjennut esittää hänelle mitään armonpyyntöjä, tuskinpa edes -ottaa vastaan onnettomia rouvia. - -Hurskasmielinen ja omaa tahtoa vailla kun oli, tuli hänen -vaikutuksensa kuninkaaseen hyvin vähäiseksi. Olevia oloja hän ei -käsittänyt, eikä Juhana häneltä koskaan neuvoa kysynytkään. Hän oli -nukke, jonka mieliksi kuningas teki, kun päähänsä niin pälkähti, ja -jolle hän antoi kovia sanoja, kun oli sellaisella tuulella. - -Hänen poikansa oli sen sijaan kuninkaalle hyvin rakas; hänen kanssaan -hän saattoi leikkiä ja kisailla, ja ainoa keino saada Juhanan sydän -heltymään oli panna poika hänen syliinsä. - -Nuoren kuningattaren päivät eivät juuri olleet hauskimpia. Hänen -saamansa kalliit puvut ja hänelle osoitettu kunnioitus menettivät -pian arvonsa hänen silmissään, ja hänen elämänsä oli tyhjää ja -ilotonta. - -Hänen piti nauraa ja laskea sukkeluuksia, kun kuningas tahtoi saada -hauskuutta, hänen piti pukeutua komeasti näyttäytyäkseen linnassa, -puhua armollisesti niille, jotka olivat kuninkaan suosiossa, ja -alentuvasti toisille, vieläpä mennä kokonaan muutamain ohi; ja -ulkona kansan kesken piti hänen nyökätä ja tervehtiä tuttuja ja -tuntemattomia, kuin nuken, jota paulasta vedetään. - -Mihin oli hänen hilpeä, suruton nuoruutensa hävinnyt? Häntä -kadehtivat hovineitsyet, jotka voivat lörpötellä ja nauraa kenen -kanssa tahansa; hän yksin oli pakotettu tarkoin miettimään joka -sanaansa. - -Hovijunkkarit kertoilivat hauskoja kaskuja, jotka saivat neitoset -nauramaan katketakseen; hänen arvonsa mukaista ei ollut kuunnella -heitä, vaikka hän paloi halusta saada tietää mistä he puhuivat... Ja -Pietari Liljensparre!... Jospa kuningas tietäisi, miten rakkaat he -olivat olleet toisilleen, niin hän ei koskaan olisi tehnyt hänestä -hänen tallimestariaan!... Kuinka hänen tekikään pahaa, kun näki hänen -surulliset silmäyksensä, mutta ei olisi ollut hänen arvonsa mukaista, -että hän olisi ruvennut selityksiin, ja sitten hän oli arka... arka -omasta itsestään... ehkäpä tuo vain sanoisi jotakin, johon hänen -pitäisi vastata, vastata arvonsa säilyttämällä. - -Mutta sitten Anna Roos rakastui kauniiseen tallimestariin ja keimaili -ihan hirveästi. Niin ei olisi Gunilla Bielke koskaan tehnyt, mutta -eipä hänen tarvinnutkaan. Se onnistui kuitenkin, miehet ovat niin -tuhmia, ja neitsyt Anna Roos ja Pietari Liljensparre tulivat molemmat -pyytämään kuninkaan ja hänen suostumustaan liittoonsa. - -Hän oli näyttänyt sekä iloiselta että hämmästyneeltä uutisesta, -niinkuin hänellä ei olisi ollut asiasta aavistustakaan, mutta sitten, -jäätyään yksin, hän itki ja oli onneton. - -Nyt he olivat naimisissa, ja hän oli siihen hyvin tyytyväinen; -mutta hänen elämänsä ei ollut tullut entistään iloisemmaksi, ehkäpä -päinvastoin. - -Jospa hän olisi edes itse saanut pitää huolta pikku poikasestaan, -mutta sekin olisi alentanut hänen arvoansa; toiset saivat sen tehdä, -hän vain katsella. Ja nämä ylhäiset ja korkeasukuiset rouvat, jotka -lankesivat polvilleen hänen eteensä ja pyysivät, että hän puhuisi -kuninkaalle heidän miestensä puolesta, miten olikaan hän muutama -vuosi sitten niiannut maahan asti heidän edessään, ja he olivat -armollisesti nyökänneet hänelle, ja nyt -- aivan päinvastainen suhde. - -Hänen teki pahaa nähdä heidän epätoivoansa ja suruansa. Rouva Ebba -Sparre oli aina ollut hänen erittäin hyvä ystävänsä, hän oli ollut -tuttu kaikkien heidän kanssa. Miten mielellään hän olisikaan tehnyt -vastapalveluksen rouvaraukoille, ja hän rukoili kuningasta heidän -puolestaan; ensi kerralla hän ei pahastunut, mutta sitten... ei -kukaan saanut sitä tietää... mutta paljoa ei puuttunut, ettei hän -lyönyt häntä. - -Senjälkeen hän koetti mitä rukoukset ja kyyneleet voivat. Mutta ei -mikään auttanut; kuningas uhkasi kieltää syytettyjen rouvia tulemasta -hänen läheisyyteensä. Oli kauheata, kun piti sanoa heille tämä, mutta -hänen täytyi tehdä se säästääkseen heitä siitä nöyryytyksestä, että -palvelijat ajaisivat heidät ulos linnasta. - -Sentähden oli hän neuvonut heitä kehottamaan miehiänsä taipumaan -kuninkaan tahtoon, mutta he vastasivat, että kunnia epäsi sen; herrat -eivät voineet eivätkä tahtoneet valehdella omille niskoilleen. - -Sitten hän sai tietää, että he sen päivän jälkeisenä päivänä, jolloin -hän oli luotansa sysännyt heidät, olivat tavanneet kuninkaan, -polvillaan ryömineet hänen edessään sekä itkien, valittaen ja -rukoillen pyytäneet häneltä armoa puolisoilleen, mutta kuningas oli -vain vastannut vihaisin silmäyksin ja kovin sanoin. - -Rouva-rukat! Gunillan sydäntä kirveli heidän tähtensä. - -Herttua oli aikaa sitten palannut ruhtinaskuntaansa, mutta huhuja -liikkui, että hän ei hyväksynyt tällaista menettelyä herroja vastaan -ja että hän ei tahtonut olla asian kanssa tekemisissä. - -Tämä sekä huolestutti että pelotti kuningasta. Jos nyt Kaarlekin -kääntyisi häntä vastaan, ei hänellä olisi kehen turvautua... -sitäpaitsi hän tunsi olevansa sairas ja alakuloinen, hänestä näytti -kaikki olevan häntä vastaan. - -Tähän tuli lisäksi ulkonaisia seikkoja, jotka herättivät hänen -pelkoaan ja masensivat hänen mieltään. - -Niistä teemme aikoinaan selkoa. - -Ne antoivat kuitenkin aihetta siihen, että herrat pääsivät -vankeudestaan ja saivat muuttaa kaupunkiin sekä sitten maatiloillensa. - -Mutta täydelleen ei hän tahtonut millään ehdolla antaa heille -anteeksi. - -Jos ajattelemme, että turhamaisuus oli pääpiirteenä Juhanan -luonteessa -- nimittäin jos yleensä tahdomme myöntää, että hänellä -oli mitään luonnetta -- niin oivallamme myöskin miten loukkaavalta -hänestä tuntui, kun hän toukokuussa 1592 sai kirjoituksen -pappeinkokoukselta, joka kuvaili liturgian onnettomia vaikutuksia, -se kun oli synnyttänyt omantunnon levottomuutta, epäilyksiä uskonnon -pyhyyttä vastaan, epäluuloja ja taisteluita. Papit pyysivät sentähden -saada vapautua siitä sekä anoivat, ettei uskontoon enää lisättäisi -inhimillisiä säädöksiä ja että he saisivat pitää kristillisen -vapautensa ja sentähden palautua niihin kirkkotapoihin, jotka ennen -vuotta 1560 olivat olleet käytännössä. - -Lopuksi he kehottivat kutsumaan kokoon kirkolliskokouksen, jonka -päätöksiin, mitä messujärjestykseen tuli, he lupasivat alistua. - -Kaksi piispan lähettämää pappia vei perille kirjoituksen. Tämä oli -kovin isku, mikä oli kohdannut Juhanaa, ja se koski häneen syvästi. - -Mutta myöntyä hän ei voinut. Vastaus oli ankara ja moittiva. Ainoa, -mihin hän voi suostua, oli se, että hän antoi anteeksi, että heillä -oli ollut semmoinen halu annettujen lupaustensa rikkomiseen. - -Messujärjestyksen suhteen he sitävastoin saivat menetellä niinkuin -luulivat siitä voivansa Jumalan ja esivallan edessä vastata. - -Mutta molemmat lähetystössä olleet papit (Vexiön kirkkoherra Steno -Maununpoika ja Mohedan kirkkoherra Joonas Antinpoika) olivat -omantunnonmiehiä, ja he kieltäytyivät sentähden viemästä sellaisia -terveisiä virkaveljilleen. - -Juhana oli väsynyt ja sairas, hänellä ei ollut aavistustakaan -siitä, että hänen oma kurittajansa jo oli nostanut viikatteensa, ja -sentähden hän tiedusteli asiaa Klaus Bielkeltä ja Bengt Ribbingiltä, -jotka molemmat rohkenivat sanoa hänelle, että yleinen mielipide oli -pappien puolella. - -Nämä kutsuttiin taas kuninkaan luo: he saivat nyt lempeämmän -suullisen vastauksen sekä lupauksen, että kuningas antaa heille -anteeksi heidän laiminlyöntinsä liturgian käyttämisessä. - -Ei ainoastaan pappeinkokouksessa, vaan kaikkialla koko maassa tämä -tieto herätti suurta iloa ja uusia toiveita. - -Molemmat Vexiön papit, jotka saarnasivat Tukholmassa, tunnustivat -avomielisesti ja peittelemättä kuuluvansa evenkelis-luterilaiseen -tunnustukseen ja saivat onnittelukirjeitä -- saman uskon tähden -vangituilta lehtoreilta ja kappalaisilta Tukholmassa. - -Angermanus riemuitsi, kun sai kuulla heidän rohkeudestaan ja -kuninkaan myöntyväisyydestä. - -"Parempi aika on koittamassa Ruotsille", kirjoitti hän, "ja mitäpä, -antaisinkaan, jos saisin olla mukana." - -Mutta kaikki muistivat, että tämä voimakas vastustus oli alkuisin -herttuakunnasta. - - - - -23. - -VOIMAKAS KÄSI. - - -Näiden jyrkkien murrosten aikana oli Kaarle ollut levossa ja erillään -kaikista järkytyksistä. - -Epäjärjestys ja huono rahavarainhoito synnyttivät yhä kiihtyvää -nurinaa kuningaskunnassa. - -Viisaus ja säästäväisyys olivat tuottaneet hyvinvointia ja -tyytyväisyyttä herttuakunnassa. - -Kirkolliset olot olivat synnyttäneet ankaria riitoja ja herättäneet -tyytymättömyyden myrskyn kuningaskunnassa. - -Herttuakunnassa ei rauha koskaan ollut häiriintynyt. Juhanan arvo -oli vaipunut vuosi vuodelta; hänelle eivät ylhäiset eivätkä alhaiset -antaneet mitään arvoa. - -Kaarle saattoi olla täysin puolueeton ja kuitenkin sanoa, että -arvonsa oli yhä kohoamassa. - -Herttuakunnan väestö, etenkin varsinainen rahvas, melkein jumaloi -häntä. - -Isänsä esimerkin mukaan oli hän usein antanut heille hyviä -kehotuksia. Vieläkin oli hänen tapansa toisinaan käydä tervehtimässä -yhtä ja toista vanhaa tuttua, ja se oli kiinnittänyt heidän sydämensä -häneen; hän oli heidän ystävänsä ja uskottunsa. - -Entäpä aateli?... Niin, se tunsi hänet niinkuin hänkin sen. Ei se -ollut hän, joka oli vieroittanut kuninkaan neuvosherroista, siitä he -olivat itse pitäneet huolen. - -Ei kukaan voinut panna vähemmän luottamusta näihin korkeihin -herroihin kuin herttua, mutta hänellä oli kykyä, jota kuninkaalta -kokonaan puuttui; hän voi huomata ja tunnustaa, että kuningas oli -väärässä. - -Tarvitaan joku määrä luonteenlujuutta, ennenkuin voi sietää saatua -moitetta ja samalla kertaa huomata sen oikeutetuksi. - -Heikko hämmentää käsitteet omassa tietämyksessään; hän _ei tahdo_ -tunnustaa vääryyttänsä. - -Voimakkaalla sitävastoin on rohkeutta tunnustamaan, että mikä on -menetetty, se on menetetty. - -Kuningas antoi vastustajillensa aseet käteen; kun hän ei voinut -todistaa mitään heitä vastaan, miksi hän ei antanut heidän mennä? -Herttua oli sanonut hänelle sen, ja kun hän ei tahtonut ottaa sen -mukaan ojentuakseen, meni Kaarle matkoihinsa. - -Hän ikävöi aina Nyköpingiin, johon hänen sekä iloiset että surulliset -muistonsa liittyivät. - -Nyt oli kolme vuotta siitä, kun hän menetti Mariansa, mutta hänen -sijassaan oli Kaarlella Katariinansa, tuo rakastettava lapsi, joka -hyväilyillään jo oli saanut paikan isänsä sydämessä; jokaisen -joutohetkensä Kaarle omisti hänelle. - -Mutta olipa toinenkin, joka myöskin vaati hänen huomiotaan puoleensa: -pitkä, komea poika, isänsä ilmielävä kuva. - -Kuinka monta kertaa hän olikaan mielinyt, että voisi ottaa hänet -lailliseksi pojakseen. - -Hänen luonteessaan oli lempeyttä, joka muistutti äitiä, mutta hän oli -perinyt isänsä reippauden ja miehuuden. - -Kymmenvuotiaana hän menetti opettajansa ja kasvatusisänsä. - -Silloin oli herttua ensi kerran vakavasti keskustellut hänen kanssaan. - -Sitten hän ei koskaan voinut unhottaa sitä tarkkuutta ja ikäänkuin -heräjävää harrastusta, jolla poika kuunteli häntä. - -Hän oli herttuan poika, eikä hänellä sentään ollut muita vaatimuksia, -kuin mitä jokainen poika voi isältään vaatia: kasvatusta varojen ja -tilaisuuden mukaan. - -Jos hän osoitti omaavansa tietoja ja olevansa hyväntapainen, voisi -herttua ehkä vastaisuudessa toimittaa hänelle tilaisuuden palvella -maata ja valtakuntaa. - -Poika pani pikku kätösensä hänen käteensä, katsoi uskollisilla -lapsensilmillään häneen ja sanoi: - -"Herttua tulee olemaan tyytyväinen minuun." - -Ja lupauksensa hän pitikin säntilleen. - -Papin perheestä, jossa häntä kasvatettiin, sai hän parhaat -arvolauseet; hänen pahin poikakujeensa oli se, että hän kerran ajoi -yli ojan ja hevonen katkaisi jalkansa. Toveriensa kesken hän osoitti -ritarillisuutta, ottaen virheet omikseen ja jättäen ansiot muille. -Ahkera hän oli lukemaan, mutta piti enemmän aseharjoituksista ja -saavutti näissä suurta kiitosta. - -Herttua piti hänestä enemmän kuin itselleenkään tahtoi myöntää; -mutta tämä rakkaus osoittautui suurissa vaatimuksissa. Nuoren Kaarle -Kaarlenpojan tuli _kaikessa_ olla toverejaan etevämpi. - -Sellainen oli tuo ankara määräys, ja se seikka, että poika -pyrkiessään sitä täyttämään ei johtunut ylimielisyyksiin, osoitti -luonnonlahjoja, joita hän ainakaan ei ollut perinyt isältään. - -Huomattavana piirteenä herttuassa oli, että hän ajatteli omia -asioitansa, oivalsi mitä mahdollisesti tuli tapahtumaan, ja sovitti -tekonsa sen mukaan. - -Millainen oli Ruotsin tulevaisuus? Voiko otaksua, että Sigismund -tulisi kuninkaaksi? - -Voisiko hän samalla kertaa hallita protestanttista ja katolista -valtakuntaa? - -Tai koetettaisiinko vielä kerran saada katolinen oppi maahan? - -Se ei onnistuisi; siitä meni herttua takaukseen. - -Entä Gunillan poika? - -Kuka tietää, mitä hänestä tulee. - -Jos herttua menisi uusiin naimisiin... - -Kovin halukas hän ei ollut, ei tiennyt edes kenen valitsisikaan... -vallanperimyksen vuoksi hän sen tekisi... voitiinhan tässä kaikessa -tapauksessa tulla tarvitsemaan vastapainoa, jos katolisia vaikutuksia -rupeaisi tuntumaan. - -Silloin juolahti hänen mieleensä Hessenin herttuan Adolfin tytär... -oli ollut kysymys liitosta hänen ja Sigismundin kesken, he olivat jo -vaihtaneet kuviakin, mutta siihen tuli Puolan-matka, ja asia raukesi. -Hän ei ollut mikään kaunotar, hän oli kookas ja vanttera, noin -kahdenkymmenenvuotias. - -Kaarle itse oli täyttänyt neljäkymmentäneljä -- rakkautta hän ei -pyytänyt, vain vahvan ja terveen puolison. - -Sanottiin, että neidolla oli kova ja kärtyinen luonne. Kaarlea se ei -pelottanut; hän voi kyllä pitää hänet kurissa, itse hän oli herra -talossaan. - -Mitä enemmän hän mietti asiaa, sitä useammin se tuli mieleen, ja -enempää ajattelematta hän kirjoitti herttualle ja kosi. - -Vastausta ei tarvinnut kauan odottaa, se oli kaikin puolin -suosiollinen: prinsessa suostui. - -Kaarle matkusti heti Tukholmaan. - -Tänne oli huhu äsken tapahtuneesta kihlauksesta jo ehtinyt, ja -Juhanan pelko veljen suhteen leimahti uuteen liekkiin. - -Mikä oli luonnollisempaa, kuin että Kaarle toivoessaan itselleen -poikia myöskin saisi halun tavoitella kruunua? Nyt oli parasta -asettua hyviin väleihin herrojen kanssa. - -Kohtaus veljesten kesken oli, niinkuin se yleensä oli viime aikoina -ollut, ystävällinen. Kumpikin tiesi mitä salasi, mutta Kaarlen, joka -arvasi Juhanan ajatukset, oli vaikea tuoda esiin mitä hänellä oli -varsinaisena asianaan. - -Sitten juolahti hänen mieleensä jotakin muuta. - -Ja kaikella sillä lämmöllä, jota Kaarle voi osoittaa, kun hänellä oli -jotakin sydämellään, hän puhui tuosta pojasta, jota hän niin paljon -rakasti ja josta hän toivoi niin paljon; nyt olisi aika perustaa -hänen tulevaisuutensa, ja siihen hän tarvitsi kuninkaan apua. - -Juhana oli ihastuksissaan siitä, ettei mitään muuta ollut -kysymyksessä, ja kysyi, eikö herttua tahtoisi häntä aateloiduksi. - -Tämä kiitti ja vastasi, että se helpottaisi hänen edistymistään. - -"Sitten nimitän hänet Gyllenhjelmiksi. Saman nimen olen antanut -omille äpärälapsilleni." - -Herttua sanoi olevansa tyytyväinen siihen. - -"Minä piirrän itse hänen vaakunansa", jatkoi kuningas tyytyväisenä; -"siihen tulee valkoista, punaista ja sinistä, ja voisihan siihen -liittää puoleksi kullatun... ja saatpa nähdä, saatpa nähdä... minulla -on sellaisissa asioissa hyvin hauskoja keksintöjä." - -Sen herttua tiesi ja hän kertoi kuninkaalle, että aikomuksensa oli -lähettää nuorukainen Ranskaan, jossa hänellä olisi sikäläisessä -sodassa hyvä tilaisuus kehittyä taitavaksi upseeriksi ollakseen -sitten maalleen hyödyksi. - -Kuningas tarjoutui heti kirjoittamaan Henrik IV:lle ja suosittelemaan -nuorta Gyllenhjelmiä hänen erityisten taipumustensa vuoksi. - -Tästäkin herttua kiitti ja kertoi sitten ilman esipuheita aikovansa -uusiin naimisiin. - -"Vai niin", sanoi Juhana pitkäveteisesti. "Etpä voi arvata kenen -kanssa", sanoi herttua nauraen. "Se on mahdotonta", vastasi Juhana -työntäen tiukempaan pöytälaatikkoa, johon hän Kaarlen tullessa -hätäisesti oli piilottanut prinsessan kuvan. "Nuori ja kaunis, -luullakseni?" - -"Eerikin aiotun morsiamen Kristiina Hesseniläisen tytär, sama, jota -Sigismund..." - -"Tiedän, tiedän", keskeytti Juhana, "se naiminen meni tyhjiin vastoin -minun tahtoani." - -"Sitten toivon, että kuninkaallinen veljeni antaa suostumuksensa -minun avioliittooni halveksitun prinsessarukan kanssa." - -"Mielihyvällä!... Se oli Elisabetin vika; hän kirjoitti ja kehotti -luopumaan hänestä." - -"Nyt saamme nähdä, oliko hän oikeassa vai eikö. Se epäsuosio, joka -Vaasan suvun osaksi mahdollisesti on tullut herttuan perheessä, -häviää sukulaisuuden kautta." - -"Aivan varmaan, aivan varmaan!" - -"Salliiko teidän majesteettinne, että varustan laivan elokuun alussa -tuomaan prinsessaa?" - -"Mielihyvällä; menetkö itse mukaan?" - -"En, herttua Aadolf saa seurata tytärtään. Häät vietetään Nyköpingin -linnassa." - -"Olisinpa mielelläni läsnä niissä." - -"Sitä toivon, muuten juhla olisi upeinta koristettaan vailla." - -Juhana pudisti hänen kättänsä, puhui suosiostaan, ja veljekset -erosivat. - -Mutta kun kuningas jäi yksin, synkkeni hänen silmäyksensä... Miksi -ei Sigismund ollut mennyt naimisiin prinsessan kanssa? Kuka tietää, -eiköpä hän haluten kostaa Sigismundille, joka oli halveksinut häntä, -saisi toimeen pahaa hänen ja tämän sedän välillä, joka aina oli ollut -hänen salainen vihamiehensä... Kurottaisivatko ehkä tästälähin he -molemmat ahnaat kätensä kruunua tavoittelemaan... - -Hän peitti kasvonsa käsillään ja keinui edestakaisin... kaikkialta -virnisteli kolkkoja, uhkaavia olentoja häntä vastaan... - -Kaarle herttua ja herrat... kumpi puolue oli hänelle vaarallisempi? - -Eiköhän se vaan ollut herttua? - -Hänen suhteensa on meneteltävä varovasti eikä mitenkään pidä -paljastaa ajatuksiaan hänelle. - -Entäpä liturgia, johon hän oli pannut niin paljon vaivaa, miksi siitä -ei tullut sitä, miltä alussa näytti? - -Miksi hän ei koskaan kuullut muuta kuin valitusta ja vaikeroimista, -miksi väikkyi niin monta kalpeaa ja veristä haamua aina hänen -silmäinsä edessä... olivatko ne ehkä niiden etujoukkoja, jotka -odottivat häntä tuolla toisella puolella... ja eikö siellä ollut -- -mitään, mihin vedota. - -Sillä välin valmisteli Kaarle herttua häitään ajatellen silloin alati -edellistä kertaa, jolloin hän Mariaa varten teki valmistuksiaan. - -Silloin hän oli lemmen huumaama... tuo kumma tunne valtasi -hänet silloin niin, ettei hän itseään tuntenut. Kun Maria -esim. Vadstenassa sai hänet mukautumaan kuninkaan ja säätyjen -tahtoon, oli hän vastoin tahtoansa ja vakaumustansa kaikin voimin -taistellut jalopeuranluonnettansa vastaan voidakseen mukautua hänen -toivomuksiinsa. - -Nyt hän sitävastoin oli täydelleen oma herransa; jos hän toisinaan -katsahti prinsessan kuvaan, joka kylmästi ja ankarasti silmäili häntä -vastaan, niin hän nauroi ivallisesti, ja jos hän tunsi jonkun verran -kiihkoa, niin se oli vain siitä, että hän halusi saada taivuttaa -hänet tahtonsa mukaan ja opettaa häntä pelkäämään herraansa. - -Mutta hauskaa piti häissä olla ja lukuisia vieraita oli kutsuttava. - -Sentähden lähetettiin kirjeitä ja viestejä koti- ja ulkomaisille -sukulaisille ja ystäville. - -Monet tulivat, toiset lähettivät lähettinsä ja heidän mukanaan -runsaat lahjansa, kuten tapa oli. - -Kuningas Juhana ei voinut tulla. Hän oli kyllä vähän paremmissa -voimissa, mutta ei toki rohjennut lähteä häihin. - -Eerik ja Arvi Stenbock olivat kuningasta edustamassa ja toivat -mukanaan kalliita lahjoja. - -Viimeksi saapui morsian suurine seurueineen. Tykkienjyske ja -kellojensoitto kuului juhlallisuuksiin. - -Herttua otti hänet vastaan kuin arvossapidetyn vieraan ja vei hänet -hänen suojiinsa. - -Täällä odotti morsiuspuku, ja vihkiminen tapahtui heti kun hän oli -pukeutunut siihen. - -Kaksi viikkoa kesti juhlallisuuksia suurella komeudella, sitten -lähtivät vieraat pois. - -"Nyt ovat makeanleivänpäivät lopussa. Meillä on muutakin tekemistä -kuin huvitella", sanoi herttua. - -"Täällä on kaikki mullin-mallin", vastasi Kristiina, "mutta minä -näytän, että on tullut rouva taloon." - - - - -24. - -VIIMEINEN. - - -Kun häitä ilossa ja riemussa vietettiin Nyköpingissä, oli Juhana -saanut kirjeen, että häitä oli vietetty Krakaussakin. - -Sigismund oli mennyt naimisiin ihmeenkauniin itävaltalaisen -prinsessan Annan kanssa. - -Siellä oli komeus ollut melkein häikäisevä ja juhlallisuudet -komeampia ja monipuolisempia kuin kertoa voi. - -Nuori kuningas oli sanomattoman onnellinen; hän kirjoitti isälleen -jumaloivansa puolisoaan sekä että tämä oli ihmeen ihana ja suloinen, -niin että hän tästälähin elää vain valmistaakseen hänelle iloisia ja -suruttomia päiviä. - -Kuningas Juhana luki kirjeen ja hymyili ja itki. - -Pojan onni ilahutti häntä, mutta se määrätön tyhjyys, jota hän itse -tunsi, pisteli katkerina okaina hänen omaa rintaansa. - -"Mitä huolii hän nyt enää levottomasta, rauhattomasta isänmaastaan... -mitä isänsä kyynelistä!" huudahti hän nyyhkyttäen. - -Sitten hän päätti käydä Upsalassa; se virkistäisi häntä. - -Mutta matkalla häntä alkoi kovin uuvuttaa, ja laiva laski rantaan -Drottningholmassa. - -Sikäläiseen eläintarhaan oli äskettäin koottu joukko peuroja, ja -kuningas huvittelihe metsästämällä niitä. - -Mutta sitten hän käski henkivartijainsa panna sulkatöyhtöiset -hattunsa maahan ja senjälkeen ajaa peurat sinnepäin. - -Nähdessään liehuvat höyhentöyhdöt pelästyivät eläimet ja tekivät -kaikenmoisia hypähdyksiä sinne-tänne kuninkaallisen herransa huviksi. - -Mutta myöhemmin illalla hän sairastui ankarammin, ja lähetettiin -kutsumaan pappia. - -Joka silmänräpäys luultiin hänen loppuvan; puhekyky oli poissa, eikä -hän näyttänyt huomaavan ympäristöänsä. Mutta hetkisen kuluttua palasi -tajunta, ja hänen kuultiin heikolla ja vapisevalla äänellä kuiskaavan: - -"Herra, minä olen syntiä tehnyt sinun edessäsi, enkä ole mahdollinen -pojaksesi kutsuttaa." - -Kahdeksan viikkoa kesti kuninkaan sairaus. Sillä aikaa nautti -hän nöyrällä ja katuvalla mielellä pyhää ehtoollista. Hän kielsi -kuninkaan arvonimeä silloin käyttämästä. "Se on tarpeetonta -koreutta", sanoi hän; "minä olen vain köyhä, syntinen ihminen." - -Tämän juhlallisen toimituksen kestäessä istui kuningatar hänen -pääpuolessaan tukien häntä, ja pikku Juhana seisoi hänen vieressään. - -Nyt heltyi vihdoinkin hänen mielensä syytettyjä herroja kohtaan. - -Kuningattaren rukouksiin hän vastasi antavansa vihansa mennä. - -Kun hän oli vähän toipunut, pyysi hän päästä takaisin Tukholmaan. - -Kun viimeinen muutto on lähellä, haluavat ihmiset tavallisesti -vaihtaa oleskelupaikkaa. - -Lääketaito oli siihen aikaan hyvin alhaisella kannalla, ja mestari -Simon Birkolt, joka hoiti kuningasta, ei ollut virkaveljiään -taitavampi. - -Luonteen alakuloisuus lisäsi sairautta. Klaus Fleming oli edelleenkin -hänen uskottunsa, ja hän sekä Olavi Sverkerinpoika olivat ainoat -vieraat, jotka hän tahtoi nähdä lähistössään. - -Poikkeustapauksissa sai myöskin Klaus Bielke tulla sisään. Tämä -kysyi, eikö hän kuten muutkin ruhtinaat tahtonut antaa anteeksi -vihollisilleen, kun hän itse oli saanut anteeksi Jumalalta. - -Juhana pani kätensä ristiin vastaten, että "kaikki, jotka voidaan -säästää Jumalaa suututtamatta, päästettäköön vapaaksi". - -Marraskuun 17 p:nä kello 3 iltapäivällä hän huokasi viime -hengähdyksensä; hän oli silloin 55-vuotias. - -Kuolema pidettiin kaksi päivää salassa. - -Kuninkaan lahjoituskirja määräsi, ettei kuningattarelta pitänyt -vaatia mitään tilejä, ja tämä katsoi viisaimmaksi ennen herttuan -tuloa omistaa itselleen jälkeenjääneestä omaisuudesta mitä hänelle -kelpasi. - -Kolmantena päivänä lähetettiin kuningattaren tallimestari, Pietari -Liljensparre, viemään herttualle tietoa. - -Tämä oli kolme päivää oleskellut Söderteljessä ollakseen sitä -lähempänä ja oli hyvin pahoillaan viivytyksestä. - -Hänen tullessaan Tukholmaan saivat sekä kuningatar että Klaus Bielke -ja Yrjö Posse, jotka molemmat olivat olleet läsnä kuninkaan viime -hetkillä, osakseen vakavia nuhteita. - -Ensi harmissaan käski hän kuningattaren heti muuttaa linnasta pois. - -Mutta Gunilla, joka tiesi oikeutensa, vastasi jäävänsä siksi, kunnes -hautaus on toimitettu. - -Herttuan ensi toimenpiteenä oli se, että hän vaatetutti ruumiin -komeasti ja panetti sen kallisarvoiseen arkkuun. - -Eräs suurimmista linnansaleista järjestettiin ruumishuoneeksi -ja arkku asetettiin lippujen ja kilpien ympäröimänä korkealle -katafalkille. - -Hautaus ei voinut tapahtua, ennenkuin Sigismund oli tullut Ruotsiin. - -Ruumiin juhlallinen siunaaminen toimitettiin linnankappelissa -joulukuun 31 p:nä 1592. - -Juhana oli komeasti sisustuttanut tämän kirkon ensin katolista, -sitten liturgista jumalanpalvelusta varten. - -Siunaamisen jälkeen ja kauan jälkeenpäinkin kuiskailtiin miehestä -mieheen, että yön hiljaisina hetkinä kuului kovaa astuntaa -edestakaisin kirkon lattialla. - -Vanha kirkonvartija, joka tahtoi tietää, kuka siellä yön hiljaisuutta -häiritsi, piilottihe penkkiin urkuparven alle. - -Juuri kun tornikello löi 12, kuuli hän askeleita alttarin puolelta. - -Siellä seisoi tumma haamu Juhana kuninkaan arkun ääressä ja kolkutti -sen kanteen. - -Tämä kohosi kuin saranoilla, ja arkusta kuului tuskanhuuto... sitten -nousi kuningas ja näytti pyytävän saada olla rauhassa, mutta haamu -teki käskevän liikkeen, ja hän kiipesi arkusta pitäen kuitenkin -kiinni siitä. - -Taaskin teki haamu liikkeen, kuin olisi tahtonut lyödä; silloin -Juhana kumartui maahan asti ja seurasi sitten toista ensin vähän -jäljessä, sitten hänen vieressään. - -Ensin he keskustelivat tyynesti, sitten yhä kiivaammin. Lopuksi -tempasi kumpikin miekan, mutta piilotti sen selkänsä taa, jotta -toinen ei näkisi sitä. - -Mutta odottamatta he iskivät vuorotellen, kerran toisensa perästä, -niin että käsivarret ja lihankappaleet riippuivat irrallaan... -lopuksi he hyökkäsivät toistensa kimppuun tahtoen kumpikin saada -toiselta pään, ja silmät putosivat kuopistaan. Siinä revittiin ja -paloiteltiin, mutta ei tippaakaan verta näkynyt. - -Silloin kukko lauloi ensi kerran. - -Samassa silmänräpäyksessä pysähtyivät molemmat miekkaansa -puistellen... oli, kuin olisi humina ilmassa viuhunut: "Ensi yönä!" - -Juhana ryömi arkkuunsa; siihen tahtoi toinenkin... siinä oli kauhea -ottelu kahden silvotun ruumiin välillä. Vartija ei nähnyt enää mitään. - -Seuraavana aamuna hänet kannettiin kirkosta siinä luulossa, että hän -oli kuollut. - -Mutta hän toipui vähitellen. - -Mitä hän oli nähnyt kirkossa, kertoi hän vasta kuolinvuoteellaan -sielunpaimenellensa. - -Tämä vastasi hänelle, että jos ihmiset ovat eläneet koko elämänsä -kiistassa ja riidassa pääsemättä koskaan sovintoon, on luultavaa, -että he vasta toisessa elämässä tekevät tilinsä toisilleen, ennenkuin -saavat tehdä sen Herransa ja Jumalansa edessä. - - * * * * * - -Kaksineljättä vuotta oli kulunut Kustaa Vaasan kuolemasta, ja kaksi -hänen kruununsa perillistä oli jo mennyt isiensä tykö. - -Köyhtynyt maa, täpötäydet vankilat, kaatuneiden sotamiesten lesket -ja orpolapset, ontuvat ja raajarikot, rammat ja nälkäiset olivat -todisteina siitä, mitä Juhana III oli ollut valtakunnalle, jonka -kuninkaaksi hän oli tullut -- veljenmurhan kautta. - -Koko tämän ajan oli taistelu raivonnut uuden kuningasvallan ja -vanhan aatelin välillä. Katolisuus on otellut kovaa ottelua ja lyöty -takaisin, mutta se on valmis etenemään, odottaen uutta päivää, -jolloin Sigismund herättää sen eloon. - -Otteluun valmistautuvat olosuhteet. Aateli valmistautuu siihen. -Ennen kaikkea on kysymyksessä Kustaan perustaman kuningasvallan -olemassaolo, toisessa sijassa sen aseman säilyttäminen, minkä -Ruotsi oli saanut Vironmaan valloituksen kautta; tämä tapaus tulee -seurauksiltaan ensi renkaaksi siinä tapausten sarjassa, joka ajaksi -teki Ruotsista suurvallan Euroopassa. - - * * * * * - -Kustaa III rakennutti Vesteråsin tuomiokirkkoon arvokkaan hautamerkin -Eerik XIV:lle. - -Valtikka väännettiin Juhanan kädestä, kruunu, omena ja miekka -otettiin häneltä ja pantiin hänen onnettoman veljensä haudalle. - -Se oli ritarillisesti tehty ja oikea tuomio kuningasten kesken. - -Ruotsin maata ja kansaa olivat Eerik ja Juhana yhtä vähän -hyödyttäneet. - -Itsekkyys ja itserakkaus olivat molemmissa vallitsevina; -kumpainenkaan ei ymmärtänyt, että kuninkaat ovat kansaa varten eikä -päinvastoin. - -Kuningasvaltaa vastassa oli läänitysaateli, yhtä vaativa, yhtä -itsevanhurskas ja yhtä voitonhimoinen. - -Mutta ikuisen maailmanjärjestyksen mukaan on sen aika mennyt, sen -täytyy kaatua, ja taistelussa tätä mahtia vastaan heräävät kansat -vähitellen itsetietoisuuteen. - -Ruotsin samoin kuin muidenkin maiden historia on yhteen aikaan ollut -sen kuningasten historia. - -Heidänkin aikansa lienee luettu; päivä lähenee, jolloin yleinen -mielipide painaa paljon siinä vaa'assa, joka määrää kansojen kohtalon. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Eerik XIV ja Juhana III: II. Pimeys, by -Louise Stjernström - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK XIV JA JUHANA III: II. *** - -***** This file should be named 55755-8.txt or 55755-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/7/5/55755/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55755-8.zip b/old/55755-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c486d34..0000000 --- a/old/55755-8.zip +++ /dev/null |