diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55600-8.txt | 21773 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55600-8.zip | bin | 334715 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 21773 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..15c6496 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55600 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55600) diff --git a/old/55600-8.txt b/old/55600-8.txt deleted file mode 100644 index 7ed772e..0000000 --- a/old/55600-8.txt +++ /dev/null @@ -1,21773 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I: Ruotsin -vapauttaja, by Louise Stjernström, Translated by Maila Talvio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kustaa Vaasa ja hänen aikalaisensa I: Ruotsin vapauttaja - Historiallis-romanttinen kuvaus - - -Author: Louise Stjernström - - - -Release Date: September 22, 2017 [eBook #55600] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUSTAA VAASA JA HÄNEN AIKALAISENSA -I: RUOTSIN VAPAUTTAJA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. - Volume II: see http://www.gutenberg.org/ebooks/55641 - - - - - -KUSTAA VAASA JA HÄNEN AIKALAISENSA I: RUOTSIN VAPAUTTAJA - -Historiallis-romanttinen kuvaus - -Kirj. - -CARL BLINK [Louise Stjernström] - -Suomentanut Maila Talvio - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1912. - - - - -SISÄLLYS: - - Lukijalle. - 1. Kallön linnassa. - 2. Uni. - 3. Käynti luostarissa. - 4. Uusi tuttavuus. - 5. Tulessa kulta kirkastuu. - 6. Pako. - 7. Kotiintulo. - 8. Lehti kääntyy. - 9. Päivä koittaa. -10. Kuningas Kristian. -11. Takaisin Ruotsiin. -12. Kuningas Kustaa. -13. Mitä voimakas tahto saa aikaan. -14. Kauppasaksain käsissä. -15. Piispa Braskista. -16. Vaikeaa työtä. -17. Taalain junkkari. -18. Taalainjunkkarin onni. -19. Vasara lankeaa. -20. Kuolema on synnin palkka. -21. Kustaan aikalaiset. - - - - -LUKIJALLE. - - -Jos romantiikalla yleensä tarkoitetaan sitä auringonvaloa, joka -joskus heijastuu ihmisten elämään, niin oli Kustaa Vaasa henkilö, -jonka elämään romantiikka valoi hohdetta oikein täydeltä terältään. - -Mutta hän olikin sekä ajatuksissaan että töissään puhtaampi kuin ehkä -kukaan kuningas ennen tai jälkeen häntä. - -Romantiikkaa on hänen nuoruudessaan, kun hän retkeilee Taalaissa, kun -nuori sankari ryhtyy täyttämään Engelbrektin ja Sturein työtä ja kun -hän kansalleen sytyttää uskonpuhdistuksen soihdun, tuolle kansalle, -jota hän rakasti väkevällä tahdolla ja uhkarohkealla teolla, eikä -tyhjillä loruilla niinkuin nykyaikana rakastetaan. - -Pilvissä oli aurinko hänen ensimmäisen avioliittonsa aikana, mutta -sitä kirkkaammin loisti se hänen ollessaan naimisissa toista kertaa. - -Mutta kerran laskee jokainen aurinko ja Kustaalta se laski, kun omat -lapset hänelle tuottivat surua. - -Hänen traagillista loppuaan ympäröi miltei antiikin suuruus ja hänen -jäähyväisissään maailmalle ilmenee kristityn voittoisa riemu. - -Hän oli kansalleen sekä ylimmäinen pappi että kuningas ja hänen -profeetallinen ennustuksensa kuului: - - "Mä tiedän: kerran koittaa aika, - kun Svean lapset nostaa tahtois haudastain - mun, jos vaan voisivat." - - - - -1. - -KALLÖN LINNASSA. - - -Kaksi viikkoa kesti loistavaa juhlaa, kun lääniherra, jalo herra -Eerik Eerikinpoika Banér vietti vanhimman tyttärensä ja junkkari -Gregori Ulftandin häitä. - -Vastanaineet olivat yhä vielä Kallössä, mutta häävieraat olivat -suurimmaksi osaksi jo lähteneet ja jalellejääneitä vaivasi väsymys -ylenpalttisesta juhlimisesta. - -Kertomuksemme alkaa huhtikuussa v. 1519. Kallöta ei vielä koskaan -ollut rasittanut sellainen vierasten tulva kuin edellisenä talvena. -Ja paljon oli huhuttu nuoresta Kustaa Eerikinpoika Vaasasta, jonka -kuningas hänen sukulaisensa Eerik Banérin takuuta vastaan oli uskonut -hänen haltuunsa. - -Nuorta herraa pidettiin melkein perheen jäsenenä. Hän sai vapaasti -liikkua ympäristössä; häntä seurasi ainoastaan palvelijapoika, -jolle oli annettu ankara käsky että hänen, heidän ollessaan noilla -retkillä, lakkaamatta tuli pitää häntä silmällä. - -Mutta poika oli ensimmäisenä näkyvänä todisteena siitä, ettei Ruotsi -ollut kuin Tanskan käskyläinen; tämä maa oli edellisten sotien -aikana saanut tehdä äärettömiä uhrauksia; nyt oli vihdoin koittanut -koston aika. Sitäpaitsi nuori, miehekäs ritari kauniine, suruisine -kasvoineen oli kaikkien naisten ihailun ja salaisen rakkauden -esineenä; oliko siis ihme, että miehet riensivät Kallöhön omin silmin -näkemään ja arvostelemaan. Kateus ja kansallinen viha ovat yhtä -teräviä aseita kuin jousi ja miekka. - -Oltiin huhtikuun keskivaiheilla. Sadetta tuli kaatamalla, joten -huviretkiä ei ollut ajatteleminenkaan. Päivän viimeinen ateria oli -syöty kello neljä ja sen jälkeen oli seura kokoontunut suureen saliin -kuluttamaan aikaansa joko arpapelillä tai iloisesti juttelemalla -suuren takkavalkean ääressä, jonne talon naiset pääasiallisesti -olivat asettuneet. - -Huoneen sisustus oli komea niinkuin yleensä sen ajan rikkaissa -aatelistaloissa. Keskimmäisessä kattohirressä riippui suuri -messinkinen kruunu satoine vahakynttilöineen, mutta ne sytytettiin -yksin juhlatilaisuuksissa. Seinäverhot olivat ommeltua korutyötä -ja niiden poimuista pisti tuontuostakin esiin hopeasta taottuja -lampetteja. Koko huonetta reunusti korkea, ruskea, tamminen laudoitus -ja seinillä seisoi penkkejä kallisarvoisine patjoineen ja kauniisti -veisteltyjä tuoleja pehmeine tyynyineen. - -Keskellä lattiaa oli suuri, pyöreä pöytä, jota käytettiin -arpapelissä. Sen ääressä istui joukko nuoria herroja, muitten muassa -nuori aviomies, herra Gregori Ulftand. Mutta peli mahtoi olla heillä -ainoastaan näennäisenä ajanviettona, sillä toinen toisensa perästä -nousivat herrat, liketäkseen pientä pöytää takkavalkean luona, jonka -ympärillä Eerik Banérin nuoret tyttäret ja heidän ystävättärensä, -rouva Mette Rosenkrantz, sekä pakollinen vieras Kustaa Eerikinpoika -juttelivat. - -Huoneen toisessa päässä oli kolmas pöytä, täynnä juomamaljoja -ja kannuja, jotka kaikki olivat hopeasta ja suurimmaksi osaksi -jalokivillä koristetut. - -Täällä istui herra Eerik Banér muutamien vanhempien herrojen kanssa. -He puhelivat miltei kuiskaten ja vilkaisivat tuontuostakin naisten -pöytään päin. Yleinen huomio oli nähtävästi kiinnitetty sinne. - -Kustaa Eerikinpoika oli kahdenkymmenenkahden vanha roteva mies, jonka -ruumiinmuoto oli mitä sopusuhtaisin. Hänestä oli sanottu, ettei -hänen vartalostaan voinut tavata ainoaakaan vikaa; hänen hiuksensa -ja partansa olivat vaaleat, silmät syvät, siniset, nenä kaunis ja -suu lujasti koossa. Se antoi hänen kasvoillensa miehekkyyden leiman. -Tällä hetkellä olivat kulmakarvat rypistetyt hiukan likemmä toisiaan, -haaveksivana tuijotti hän tuleen, kokonaan unohtaen nykyisyyden. - -Kahdet silmäparit seurasivat häntä: herra Gregorin nuori rouva, -kaunis Sofia ja tämän vieläkin kauniimpi sisar Dorotea katselivat -häntä lakkaamatta. - -Kauniimpaa neitosta kuin Dorotea ei ollut koko Tanskassa. -Pohjoismaalaiselta ei hän näyttänyt laisinkaan. Hän oli -etelämaalainen sekä ulkomuodoltaan että mieleltään; tumma tukka, -suuret, säteilevät silmät, mehevät, punaiset huulet ja ennen kaikkea -upea vartalo -- kaikki hänessä todisti toista maaperää kuin pohjolan. -Ja samallainen oli hän luonteeltaan: kiivas ja intohimoinen. Äiti oli -kuollut hänen syntyessään, mutta jota suuremmaksi hän kasvoi, sitä -itsevaltiaammin kohteli hän isää ja sisarta. Hän oli niin käskevä -ja vaatelias, että koko talon täytyi taipua hänen tahtonsa alle. Ja -itsekäs hän oli siihen määrään, että kun isä kerran kielsi häneltä -rahat, joilla hän tahtoi ostaa koiran, niin hänen käskystään otettiin -kiinni nuori tyttö, joka kuljetettiin Kööpenhaminaan ja myytiin -torilla samasta hinnasta kuin koira; vanhempien suru ei häneen -laisinkaan koskenut. - -Mutta viime kuukausina oli hänen luonteensa muuttunut. -Seurusteleminen Kustaan kanssa oli synnyttänyt liikuttavaa suloa koko -hänen olentoonsa; rukkasiakin hän nyt jakeli monille kosijoilleen -säälivämmin kuin ennen. Hänen sielunsa näkyi vallanneen yksi ainoa -toive, tai oikeammin sanoen luja päätös: voittaa Kustaan rakkaus. - -Nuori mies oli vanhempaankin sisareen tehnyt syvän vaikutuksen. -Sofian lempeämpi luonne soveltui paremmin Kustaan luonteelle, mutta -Dorotean mustasukkaisuus sai sisaren taipumaan avioliittoon, jonka -tarkoitus oli eroittaa hänet salaisen rakkautensa esineestä ja -jouduttaa sisaren onnea; varmaankaan ei herra Eerik Banér voisi -vastustaa tyttärensä rukouksia ja niin pian kuin hän olisi antanut -suostumuksensa, tulisi Doroteasta Kustaan puoliso. Sofia tukahdutti -sävyisästi kaikki kateuden tunteet ja päätti kaikin voimin rakentaa -rakastetun sisaren onnea. - -Mutta tänään oli Kustaa ollut tavallista vaiteliaampi ja suljetumpi. -Dorotea oli pyytänyt häntä soittamaan luuttua, mutta hän oli -kieltäytynyt. Hänen kasvoillaan oli tuskan piirre, jota niissä ennen -ei ollut näkynyt, ja se pani molempien sisarten sydämet sykkimään: -toinen tunsi hellää myötätuntoisuutta, toinen pelkoa. - --- Mikä häntä vaivaa? kuiskasi Dorotea tuskallisesti. - --- En ymmärrä, vastasi Sofia. - --- Niin, koskahan sinä jotakin keksisit! tuli ärtyisäksi vastaukseksi. - --- Jollei... - --- Mitä, mitä - --- ... hän ole kuullut että Otto Krabbea odotetaan. - --- Oletko sinä ehkä...? Ja Dorotean säihkyvät silmät kääntyivät -sisareen. - --- Voi, miten sellaista saatat epäillä. Onhan muita. - --- Kyllä minä heille näytän, miten paljon välitän Otto Krabbesta. - --- Ole varovainen, rakkaani. - --- Olisinpa vain kahdenkesken hänen kanssaan, niin pakoittaisin hänet -ajattelemaan ääneen. - --- Niin, sinulla on suuri vaikutusvalta häneen, lausui Sofia, -tukahduttaen huokauksensa. - --- Oletko huomannut, että hän viime päivinä miltei on vältellyt minua. - --- Silloin hänellä varmaan on syytä siihen. - --- Mitä syytä? - --- Hän pelkää ilmaisevansa... - --- Mitä? Dorotea tarttui Sofian käteen ja pusersi sitä kiihkeästi. - --- Rakkautensa tietysti. - --- Luuletko että hän rakastaa minua? - --- Kuka ei sitä tekisi! kuiskasi sisar ja suuteli tytön ilosta -loistavia kasvoja. - --- Mutta miksei hän kosi? - --- Muista isää! - --- Äh! Minä tahdon että hän kosii ja minä pakoitan hänet siihen. - --- Miten? - --- En vielä tiedä, mutta kyllä tästä vielä keinon keksin. - -Samassa kuului pitkä torventoitotus ja keskustelu salissa lakkasi. - --- Vieraita! huudahtivat useat äänet. - -Eerik Banér nousi paikalla. - -Samassa kuului linnanvouti sisäpuolelta kysyvän matkustajan nimeä ja -säätyä, ennenkuin päästi alas nostosillan. - --- Tie auki! huusi käskevästi terävä ääni, -- aatelisherralle ja -hänen seurueelleen! - -Lääniherra kiiruhti ulos ja pian kuuluivat nostosillan vitjat -vikisevän. - --- Nyt saamme kuulla uutisia Kööpenhaminasta, huudahti muuan nuori -junkkari pelipöydän äärestä. - --- Suuri sotaretki Ruotsiin lienee likellä, huomautti toinen. - --- Hei, siitä tulee lysti retki, virkkoi kolmas, -- ja tällä -kertaa meidän paremmin tulee valvoa etuamme. Jollei muu auta, niin -leikkikäämme vaikka pyhän Pietarin leikkiä ruotsalaisten kanssa. - --- Köyhät tanskalaiset junkkarit saattavat ottaa rikkaita -ruotsalaisia rouvia ja tyttäriä aviovaimoikseen, huusi neljäs. -- -Kas, kas, paras heitto on minun; se merkitsee että kaunein ja rikkain -lankeaa minun osakseni. - --- Mieshukka taitaa tulla siksi suureksi, että meille kaikille -riittää ruotsalaisia naisia, puuttui puheeseen muuan herrasmies. --- Pahimmassa tapauksessa tyydytään rälssiemäntiin tai -porvarisvaimoihin, joilla on talo ja maata ja muuta tavaraa. - -Herra Gregori Ulftand oli siihen saakka istunut vaiti, mutta nyt loi -hänen vaimonsa häneen katseen, joka pani hänet pahasti yskimään. -Sitte hän virkkoi: - --- Minusta Tanskan täytyy hävetä, ettei se koskaan ole ruvennut -vakinaiseksi isännäksi Ruotsiin. Ja siinä pääsyy, joka saa meidät nyt -uhraamaan veremme ja henkemme; jos ruotsalaiset aatelisneitoset sitte -antavat tanskalaisille miehille etusijan, niin se vain osoittaa, -että tanskanmiesten käytös on jalompi ja ritarillisempi kuin -ruotsalaisten. Ja siitä kai ei kenkään voi moittia heitä! - -Puhujaa tervehdittiin meluavalla ihastuksella, mutta sopimatonta -pilaa jatkui ja ilkeitä katseita suuntautui Kustaa herraan päin; -silminnähtävästi tuo kaikki oli aiottu häntä suututtamaan, mutta -hän istui yhä liikkumattomana paikallaan, tuijottaen mahtavaan -takkavalkeaan, ikäänkuin hän siitä olisi koettanut saada selitystä -elämänsä pimeälle arvoitukselle. - -Sisarukset yksin näkivät, että hänen kasvonsa jänteet värähtelivät -ja että poskien väri vaihteli; he ymmärsivät että hän kuuli raa'at -pilapuheet ja kärsi niistä. - -Ja rouva Mette Rosenkrantz, jonka nuoruus aikoja sitte oli kadonnut, -käsitti kyyneltyneiden silmien kielen ja ymmärsi mitä nuorten -naisten sydämissä liikkui. "Kiitetty olkoon pyhä neitsyt", mietti -hän itsekseen, "että Sofia on naimisissa. Jos Dorotea vapaasti saa -toimia, niin hän pian kietoo hänet pauloihinsa, ja koska hän on -Ruotsin rikkaimpia aatelismiehiä, niin minä puolestani mielelläni -lähden heidän mukaansa ottamaan osaa kaikkeen komeuteen ja loistoon, -joka siellä heitä odottaa." - -Sillaikaa oli lääniherra lähtenyt vierastaan vastaan. - -Tämä oli juuri astunut hevosen selästä ja jättänyt sen palvelijan -haltuun, mennäkseen isäntää vastaan. - -Ratsastusvaippa oli heitetty olkapäille ja sen alta näkyi -kaksinkertaisista renkaista tehty rintavarus, jommoisia käyttivät -ne, jotka paljon olivat matkoilla; samettihatun sininen, punainen -ja valkea höyhentöyhtö osoitti että hän kuului hoviin. Hatun alta -näkyi paksu, kihara tukka ja tuuheat kulmakarvat; kasvot olivat vielä -nuorteat, ilme niissä oli ankara ja kova. - --- Tervetuloa, herra Otto Krabbe, huudahti Eerik Banér, ojentaen -vieraalle kätensä. - -He paiskasivat voimakkaasti kättä ja Otto herra asteli ylös portaita -lääniherran edellä. - -Aatelistalojen tapoihin kuului, että kaukaisempi vieras aina ensin -vietiin saunaan, jossa hän kylpi ja pukeutui ennenkuin esiintyi -perheen piirissä. - -Eerik Banér avasi saunan oven, sytytti seinälampun ja jätti vieraan -yksin. - -Hetken kuluttua tuli Otto Krabbe saliin ja tervehti kohteliaasti -läsnäolevia, mutta puhumiseen ei jäänyt paljonkaan aikaa. Lääniherra -vei vieraan pöydän ääreen, joka kiireesti oli katettu häntä varten. -Äänetönnä hän söi ateriansa; hänen lopetettuaan teki paistinleikkaaja -syvän kumarruksen ja lähti huoneesta. Sitte luki kappalainen -rukouksen ja poistui hänkin. - -Lääniherra nakutti tikarinsa päällä pöytään ja sisään astui kaksi -palvelijaa, jotka kantoivat pöytään juomakannun ja kaksi hopeapikaria. - -Sitte kehoitettiin kaikkia läsnäolevia yhtymään tervetuliaismaljaan. - -Vieraan astuessa sisään oli salissa syntynyt hiljaisuus. Ainoastaan -lääniherra ja Otto Krabbe keskustelivat ja toiset kuuntelivat -tarkkaavaisesti, toivoen saavansa tietää uutisia. Äkkiä nousi -lääniherra. - --- Olen unohtanut, virkkoi hän, viitaten Kustaalle, -- esitellä -teille rakkaan vieraani ja sukulaiseni Kustaa Eerikinpojan. - -Kustaa nousi ja astui pöydän ääreen. - --- Vieraana, toisti Otto herra ivallisella hymyllä, -- hän kyllä lie -vastoin tahtoaan. Mutta niin totta kuin Herra kuoli, huudahti hän -sitte ja hypähti istualtaan, -- me olemme ennenkin tavanneet toisemme. - --- Olemme kyllä, vaikken tahtonut siitä teille muistuttaa, vastasi -Kustaa. - --- Ohhoh! no miksette? - --- Siitä on puolitoista vuotta. Se oli Bränkyrkan tappelussa. - -Otto herra rypisti kulmakarvojaan. - --- Niin, nyt muistan, sanoi hän, -- te olitte johtamassa ruotsalaista -ratsuväkeä, joka oli nostanut kapinallisen lipun laillista herraansa -ja kuningastansa vastaan. Siitä syystä te nyt istutte täällä -Kallössa, punnitsemassa mihin puolueeseen teidän tulee liittyä, kun -jälleen pääsette vapaaksi. - --- Se asia on aikoja sitte päätetty. - --- Esi-isänne ja likeisimmät sukulaisenne pitivät tanskalaisten -puolta, ja vakuutan teille, että enimmät ruotsalaiset aatelismiehet -ovat olleet tanskalaismielisiä; he vihasivat Kaarle Knuutinpoikaa -ja noita muita kyykäärmeen sikiöitä, jotka olivat meitä vastaan. -Ja pitihän hänen itsensä, vaikka olikin valtion ylin herra, lähteä -kaukaiseen maanpakolaisuuteen. Ja olivathan Ruotsin etevimmät -aatelismiehet miltei alituisessa riidassa Sten Sture vanhemman -kanssa, ja ruotsalaisen käden kauttahan nuorempi Sture sai surmansa. -Ettekö te itsekin viimeistään Brunkebergin tappelussa taistellut -tanskalaisten riveissä, vaikka sitte Bränkyrkan luona menitte -ruotsalaisten puolelle! -- Niin, niin, en ensinkään tahdo loukata -herra Eerik Eerikinpoikaa; olettehan hänen sukulaisensa ja vieraansa, -mutta tahtoisinpa sentään, hitto vieköön, tietää, mihin puolueeseen -aiotte liittyä, aiotteko pettää meidät vaiko maanmiehenne. - --- Siihen kysymykseen vastaan kunhan vyölläni tunnen hyvän miekkani; -en ennen. - --- Siihen saakka on kyllä nurmi itänyt niin monta kertaa, että minä -olen ehtinyt unohtaa kysymykseni, vastasi Otto herra nauraen. - --- Jättäkäämme tämä kysymys, virkkoi isäntä. -- Olemme istuneet -pöytään juodaksemme, ja arvelen, että sinä, Otto Krabbe, olet siksi -jalomielinen, ettet ivalla ja pilkalla hyökkää aseetonta vastaan. -Maljat pohjaan, hyvät ystävät, ja mies se, joka maljan tyhjentää -henkeä vetämättä. - -Otto Krabbe katsahteli tuontuostakin Doroteaan, joka sanatonna, -mutta säihkyvin silmin oli kuunnellut keskustelua; hän otti pöydältä -pikarin, tyhjensi sen ainoassa hengenvedossa ja läksi sitte naisten -pöydän luo. Mutta juomapöydän ääressä nousi ilo pian ylimmilleen; -kerrottiin metsästysjuttuja ja muita hullunkurisia seikkailuja; -milloin oli sytytetty tuleen talonpoikaispirtti, jotta se valaisisi -yön pimeää tietä; milloin oli piiskoilla heristelty naisia juoksemaan -kilpaa hevosten kanssa, ja junkkarit nauroivat kurkkunsa täydeltä -muistellessaan kuinka hulluilta he näyttivät ennenkuin sortuivat -tielle. Riemu oli käynyt vallan rajattomaksi. - --- Eikö teillä ole yhtään ystävällistä sanaa minulle, ihana neiti? -kysyi Otto Krabbe painuen Dorotean puoleen. Hän sanoi sen niin -hellällä äänellä, ettei olisi luullut hänen sellaiseen pystyvän. - -Neito vetäytyi syrjään, loi häneen terävän katseen ja virkkoi -ylpeästi: - --- Ettekö tiedä, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa? - -Veri nousi ritarin kasvoihin, mutta samassa huudahti Sofia rouva: - --- Herra Otto Krabbe unohtaa vallan, ettemme kuukausiin ole kuulleet -uutisia hovista ja kaupungista. Ja juuri kun tässä iloitsemme hänen -tulostaan, niin ei hän, kuten tavallisesti, tyydytäkään toiveitamme, -vaan kohtelee niitä mitä suurimmalla välinpitämättömyydellä. - --- Senkötähden siis? ja hänen epäilevä katseensa suuntautui -Doroteaan, joka istui alaspainetuin silmin, kiihkeästi hypistellen -silkkistä nauhanpätkää. - --- Tietysti, puuttui puheeseen rouva Mette. -- Miehet saavat ottaa -osaa maailman tapahtumiin ja meidän täytyy tyytyä siihen, mitä heidän -teoistaan vain kuulemme. Ei siis pitäisi kieltää meiltä tuota pientä -iloa. - --- No siinä tapauksessa kerron mielelläni mitä tiedän, vastasi -ritari ja istuutui tuolille, jolta Kustaa vasta oli noussut; -- koko -kaupunkimme on täynnä rummunlyöjiä ja torventoitottajia; sitäpaitsi -suuri joukko vierasta sotaväkeä, jonka avulla tulemme kurittamaan -uppiniskaista Ruotsin aatelia. Heti kun laskemme kirveen puun -juurelle, ryömivät he ristin juureen luvaten katumusta ja parannusta, -mutta rikkovat lupauksensa ja valansa paikalla, kun olemme kääntäneet -heille selkämme. Mutta nyt on koittanut tilinteon päivä ja nyt... - --- Joko te taas puhutte sodista ja tappeluista, keskeytti hänet Sofia -rouva. -- Minkätähden ylvästellä voitosta ennenkuin se on saatu? -Sitäpaitsi ei uteliaisuutemme koskenut sitä. - --- Täällä on kulkenut kamalia huhuja herra Torben Oxesta, huomautti -rouva Mette. - --- Luultavasti ne eivät ole olleet todellisuutta kamalammat, vastasi -Otto herra. -- Hänet teloitettiin Pyhän Kertun kirkkomaalla muutama -viikko sitte. - --- Kaikkien pyhien nimessä! Minkä rikoksen hän sitte oli tehnyt? -huudahti Dorotea kauhistuneena. - --- Rakastunut kauniiseen Dyvekaan. - --- Mutta jollei tyttö... - --- Siitä huolimatta oli hänen rikoksensa yhtä suuri. Sen saattoi -rangaista yksin kuolemalla. - -Ritari loi neitiin niin uhkaavan katseen, että veri hänen suonissaan -tuntui jähmettyvän, mutta hän voitti samassa takaisin mielenmalttinsa -ja virkkoi huolimattomasti: - --- Tyttö ei varmaankaan välittänyt hänestä, muuten hän olisi hänet -pelastanut. - --- Sitä hän ei olisi voinut! - --- Nainen voi mitä hän ikinä tahtoo! - --- Älkää luottako siihen! - -Sillä kertaa ei Dorotea luonut silmiänsä maahan, vaikka ritari häntä -tutkivasti katsoi. Miltei uhkaava oli hänen silmäyksensä, kun hän -virkkoi: - --- Koetelkaa ensin ja arvostelkaa sitte. - --- Kerrotaan rouva Sigbritin saaneen hanhen, joka joka päivä munii -hollantilaisen kultarahan, mutta siinä jutussa varmaankaan ei ole -perää? puuttui puheeseen Mette rouva, joka tahtoi johtaa keskustelun -toisaalle. - --- Miksei? Rouva Sigbrit on saanut aikaan suurempiakin kummia; kun -kuninkaan raatiherrat tahtovat päästä hänen puheilleen, niin he -tuntikausia saavat odottaa portilla ennenkuin hän suvaitsee ottaa -vastaan heidät. - --- Kerrotaan hänen pitäneen kapakkaa Bergenissä, huomautti Sofia -rouva. - --- Niin, se on yhtä totta kuin että hän nyt on mahtavin rouva -Kööpenhaminassa. Ylhäisö kumartaa hänelle syvempään kuin nuorelle -kuningattarelle. - --- Nuori kuningatar raukka! huudahti Sofia. -- Kertokaa meille -jotakin hänestä. - --- Ja hovista! lisäsi Mette rouva. - --- Olen kuullut, kertoi ritari, -- että hänen armollaan on helmiä, -joitten kauneuden vertaa ei vielä ole nähty tässä maassa; samaten -ovat hovipuvutkin mitä loistavimmat, mutta niin laajat, ettei itse -ihmistä juuri ollenkaan näe; pelkkää silkkiä, kultakangasta ja -samettia. - --- Voi maailman lopun aikaa, huokasi Mette rouva, -- rutto varmaankin -pian tulee maahan. - --- Se on jo kauvan raivonnut; rutto on Ruotsissa ja Kööpenhaminassa. -Tänään eletään, huomenna kuollaan. Varsinkin se kuuluu tarttuvan -vanhanpuoleisiin naisiin. - --- Taitaapa se tarttua nuorempiin ritareihinkin, jotka eivät saata -pitää suutaan kurissa, kuului terävä vastaus; mutta samassa laski -lääniherra kätensä Otto herran olkapäälle. - --- On jo myöhäistä. Varmaankin arvoisa vieraani jo halajaa mennä -levolle. - --- Väsymystä en tunne, vastasi ritari ja nousi, -- mutta minun -täytyy koota ajatukseni. Aion nimittäin pyytää huomenna saada puhua -kanssanne, ja sentähden lienee parasta lähteä levolle. - --- Missä ruotsalainen on? kysäisi hän samassa vilkkaasti ja katseli -tutkien ympärilleen. - --- Hän meni aikoja sitte huoneeseensa! - --- Onko hänen huoneensa likellä minun suojaani? - --- Suoraan pihan toisella puolella. - --- Vai niin. Olisi muuten ollut hauskaa hetkisen jutella hänen -kanssaan... Kai te pidätte häntä ankaran valvonnan alaisena? - --- Se ei ole tarpeellista. - --- Eikö? No, siitä saamme huomenna puhua. En tahdo kauvemmin häiritä -naisia! ja ritari kumarsi ensin Mette rouvalle, joka, ojentaen -hänelle kätensä, reippaasti virkkoi: - --- En enää ole teille suutuksissani pahoista toivomuksistanne; -Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet. - --- Anteeksi, mutta te ärsytitte minua, vastasi ritari hiljaa. - -Sofia toivotti hänelle hyvää yötä ja kehoitti häntä laskemaan -huoneensa ikkunaruudut, jotta hänen unensa kävisi toteen. - -Kun hän sitte ojensi kätensä Dorotealle, näytti tyttö ensin aikovan -vetää pois kätensä, mutta sitte pisti hän pienet jääkylmät sormensa -hänen kouraansa, jopa salli ritarin moneen kertaan painaa niitä. - -Lääniherra saattoi itse vieraansa makuuhuoneeseen ja sytytti -kynttilät. Kumpikaan ei puhunut mitään ja isäntä lausui jo -jäähyväiset lähteäkseen pois, kun herra Otto äkkiä kiivaasti virkkoi: - --- Minusta nuorin tyttärenne on paljon muuttunut. - --- Nuorten mieli on kuin huhtikuun ilma: siinä vaihtelee sade ja -päiväpaiste, vastasi isä. - --- Olette ehkä oikeassa... Mutta mitä tuo on? Luutun säveliä tunki -huoneeseen ja hetkisen perästä kuului kaunis, miehekäs ääni. - --- Se on ruotsalainen! huudahti Otto. - --- Niin. Hänen on tapana soittaa luuttua aikansa kuluksi. - --- Kas. Eivätkö nuo ole teidän tyttärenne tuolla ikkunassa -kuuntelemassa? - --- Ehkä. En sitä heiltä kiellä. - --- Mutta jos hän soittaa itsensä heidän sydämiinsä? - --- Sofia on vapaasta tahdosta ruvennut Gregori Ulftandin vaimoksi -ja ylpeä Doroteani ei mene ruotsalaiselle aatelismiehelle. Nukkukaa -rauhassa, junkkari Kustaa Eerikinpoika ei tule olemaan toivomustenne -tiellä. Hyvää yötä, poikani! ja lääniherra taputti häntä olkapäälle -ja läksi. - --- Olkoon hän oikeassa! mietti Otto ja sulki ikkunan, jottei laulu -kuuluisi. Pian nukkui hän syvää, häiritsemätöntä unta. - - - - -2. - -UNI. - - -Kustaa Eerikinpoika lakkasi laulamasta, laski luutun käsistään ja -peitti niillä kasvonsa. Menneitten aikojen kuvat väikkyivät hänen -silmissään; hän näki vanhemmat, siskot ja Torpan kartanon, jossa hän -oli viettänyt onnellisimmat päivänsä. Sten Sture taisteli yhä maansa -ja valtakuntansa puolesta, sen hän tiesi. Mutta oliko Hemming Gadd -yhä vankeudessa? Hän ei koskaan ollut kysellyt mitään; ja ne uutiset, -jotka hänen läsnäollessaan kerrottiin Ruotsin asemasta, olivat yhtä -vähän uskottavat kuin luotettavat. Mutta aina kun isänmaan asiat vaan -johtuivat hänen mieleensä, karmivat vilunväreet hänen selkäpiitään -ja yksin luutun sävelet saattoivat silloin tyynnyttää hänen mielensä -myrskyä; tai asteli hän pitkin askelin edestakaisin huoneessaan. - --- Minä olen häkkiin teljetty leijonanpoika, virkkoi hän itsekseen; --- ken minulle ojentaa auttavan käden? Sillä yksinäni en mitään mahda. - -Hemming Gadd ja hän olivat yhdessä lähetetyt Kööpenhaminaan ja -muisto siitä keskustelusta, joka heillä matkalla oli ollut, oli -hänen ainoa lohdutuksensa ja yllykkeensä. "Ruotsi voi puolustautua, -jos se tahtoo", oli vanha piispa sanonut, "mutta kolme neljäsosaa -aatelistosta on kurjia raukkoja, jotka kumartelevat kuningasmahtia; -niistä täytyy tanskalaisen ensin imeä pois veret; vasta sitte voi -Ruotsin kansasta ja jälellejääneestä aatelistosta tulla vapaita -miehiä, jos he vaan saavat kelpo johtajan". - -Nuorukaisen usko pelastukseen oli tietysti vielä suurempi kuin -vanhuksen. Että kelpo johtaja saattoi pelastaa Ruotsin, niissä -sanoissa oli kummallinen taika. - -Sekä Sten Sture että vanha Hemming olivat antaneet hänestä hyvän -arvostelun. Ja millä ilolla hän oli valmis uhraamaan henkensä rakkaan -isänmaan edestä! - -Kansa oli nykyään valistuneempi kuin Engelbrektin aikana ja koska -kerran tämä oli onnistunut aikeessaan, niin miksei Kustaa onnistaisi! - -Mutta vapaus oli onnistumisen ensi ehto ja miten hän sen saisi? Monia -monituisia kertoja hän epätoivoissaan oli korottanut kätensä taivasta -kohti, mutta enkeliä ei kuulunut, joka olisi avannut vankilan portit: -hän oli ja pysyi vankina. - -Tavattomia voimainponnistuksia hänen tuli kestää voidakseen tekeytyä -kuuroksi ja sokeaksi, kun tanskalaiset hänen ympärillään laskettivat -pilaa hänestä ja hänen maanmiehistään. - -Monasti heiteltiin ruotsalaisista ritaritiloista arpaa ja joskus -riideltiin siitä, kuka saisi naida hänen oman sisarensa. - -Sellaisten tapausten jälkeen Kustaa tuskin saattoi hillitä mieltään, -ja kiireen kautta palasi hän hiljaiseen huoneeseensa, varmana siitä, -että kiusaajat seuraavana päivänä taas alkaisivat entisen pelin. - -Tänään niinkuin edellisinäkin iltoina oli luuttu tuudittanut hänet -rauhaan. Hän oli ajatuksissaan katsellut elämänsä lyhyttä tarua -ja sitte laskeutunut levolle; mutta unta häiritsivät levottomat -mielikuvat ja tuontuostakin hän säpsähti, sillä hän luuli jonkun -maininneen nimeään. - -Vasta aamupuoleen yötä hän nukkui raskaaseen uneen. Ja äkkiä tuntui -siltä kuin hän olisi ollut ulkona ja hänen vieressään olisi seisonut -kynttilä, joka valaisi tavattoman kirkkaasti. Hän tahtoi ottaa sen -käteensä, mutta se väistyi yhtämittaa. Hänet valtasi yhä suurempi -halu saavuttaa se. Hänen edessään oli raivaamaton tie ja metsä, -jonka tiheys oli miltei läpitunkematon; kasvoja, käsivarsia ja -jalkoja haavoittivat risukot ja riippuvat oksat, jalat sattuivat -verille teräviä kiviä vastaan, joita oli hänen tiellään, mutta hänen -halunsa omistaa kynttilä oli yltynyt miltei tuskaksi: hänen täytyi se -saavuttaa tai sortua. Milloin oli hän sakeassa metsässä, milloin oli -hänen edessään iso, pimeä rakennus, milloin suuri ihmisjoukko, joka -miekkojen asemasta korotti häntä kohti eläviä, pihiseviä käärmeitä -pistimineen. - -Mutta puiden latvojen takaa valaisi kynttilä; se loisti esiin vanhan, -rappeutuneen rakennuksen ikkunoista ja raoista, sen hohde ylettyi -vihollislaumojen päällitse, ja hänen kykynsä kasvoi tavattomalla -voimalla; hän raivautui tiheän metsän halki, vanhat muurit kaatuivat -hänen kätensä iskusta; aseetonna hän ryntäsi ihmislaumaa kohti ja -se väistyi kauhistuneena valon tieltä. Kynttilä kulki yhä hänen -edellään, monasti hän jo luuli olevansa niin lähellä sitä, että aikoi -käydä siihen käsiksi, mutta yhä se vaan väistyi. - -Hengästyneenä hän seisahtui katselemaan haavoittuneita jäseniään. -"Jospa minulla vaan olisi vahvat vaatteet!" ajatteli hän; samassa -tunsi hän komean ritaripuvun sujuvan pitkin ruumistaan; se sopi -hänelle mainiosti ja kynttilä oli aivan likellä; se näkyi miltei -seisahtuneen häntä odottamaan. Häneltä pääsi ilon huokaus ja hän -kiirehti sitä tavoittelemaan, mutta yhä vieläkin se väistyi. Puku -esti hänen askeleitaan, mutta hän ei sittenkään tahtonut siitä -luopua, ja väkevällä voimanponnistuksella päätti hän saavuttaa -päämääränsä. Hän rupesi kiireesti juoksemaan, ympäristö miltei tanssi -hänen silmissään; esteet katosivat, kynttilä tuli yhä likemmä, ei -tarvinnut muuta kuin ojentaa käsi sitä ottamaan ja -- samassa hän -heräsi. - -Heräsi läpimärkänä hiestä. Vasta pitkän ajan päästä hän pääsi täyteen -tajuntaan, unikuvat leijailivat niin elävinä hänen edessään, että -kului hyvä hetki ennenkuin todellisuus sai voiton. - -Kirkas aurinko paistoi huoneeseen ja Kustaa nousi kiireesti. -Palvelija, joka hetken kuluttua tuli sisään, kertoi jo kahdesti -käyneensä huoneessa, mutta armollinen herra oli nukkunut niin makeaa -unta, ettei hän ollut uskaltanut häntä häiritä. - --- Satuloi hevoseni, Torkel, tahdon lähteä metsään, nyt heti paikalla. - --- Ennenkuin armollinen herra on mitään nauttinut? - --- Niin, kuulethan sen! - -Kustaa tahtoi olla yksin mietteineen. Hänen ajatusmaailmaansa oli -syntynyt jotakin uutta, hän tunsi olevansa niin merkillisen voimakas -ja täynnä toivoa. - -Parin hetken kuluttua ratsasti hän metsään. Häntä seurasi -palvelijapoika, joka ei milloinkaan saanut heittää häntä silmältä. - -Tämä oli roteva, viekas ja sukkela nuorukainen, yhtä ikää kuin -Kustaa. Lääniherra oli sanonut, että hänen henkensä joutuisi vaaraan, -jos hän päästäisi ritarin näkyvistään, jotavastoin hän löytäisi -onnensa, jos tarkasti hoitaisi vartijatointaan. - -Tosin Torkelin käsitykset onnesta olivat mitä alkuperäisintä laatua. -Hänen toiveensa rajoittuivat siihen että hän sai tarpeeksi ruokaa -eikä liiaksi selkäänsä, ja tämän onnensa saavuttamiseksi oli hän -valmis ryöstämään ja surmaamaan, jos hänen herransa käski. - -Tuuhea tammi- ja pyökkimetsä oli punonut oksansa niin tiheäksi -verkoksi, ettei sen läpi päässyt ainoakaan auringonsäde; maa oli niin -liejuista ja raivaamatonta, että hevoset vaivoin pääsivät kulkemaan, -mutta ritari ei sitä huomannut, hänen ajatuksensa olivat kaukana, -muilla mailla. Mitä merkitsi kynttilä, jota hän unissaan oli ajanut -takaa, mitä merkitsivät kaikki hänen omituiset näkynsä? - -He olivat ratsastaneet noin puoli penikulmaa, kun he näkivät valon -loistavan puitten takaa; hetkisen perästä he huomasivat pienen -raivatun alan, jolle oli levitetty lampaannahkoja, ja niillä -istumassa oli kaksi miestä. Toinen paikkasi vanhaa nahkatakkia, -toinen loikoi vatsallaan, kepillä kohennellen tulta. Ensinmainitun -yläruumis oli alaston, hänen kaareva rintansa oli karvainen ja hänen -käsivartensa tavattoman paksut. - -Toinen miehistä oli miltei kauhean näköinen; hän polki jaloillaan -maata, jotta lika pärskyi suoraan hänen päälleen, mustat hiukset -riippuivat pitkinä suortuvina matalalla otsalla, parta oli karkea ja -pörröinen; silmät katosivat syviin onteloihin, nenä oli litteä ja -suun kohtaa merkitsi pitkä halkeama. - -Kustaa ratsasti likemmä. - --- Mistä te olette kotoisin? kysyi hän ystävällisesti. Pitkällään -oleva mies kääntyi toiselle kyljelleen, oikein nähdäkseen vieraan. - --- Susilla ja ketuilla ei ole ystäviä, vastasi hän sitte. -- Ne ovat -kotoisin kaikkialta eivätkä mistään, ja samassa teki hän tutunomaisen -liikkeen Torkelille ja kääntyi takaisin vatsalleen. - --- Mutta te ette ole eläimiä, vaan ihmisiä, vastasi Kustaa. -- Kysyn -siis vieläkin: mistä olette kotoisin? - --- Tuolta, armollinen herra, vastasi mies joka neuloi, ja viittasi -oksista ja risuista tehtyä rotkoa, jonka katto oli turpeilla -peitetty. -- Tuolla me asustelemme. - --- Sekä kesät että talvet? - --- Niinkuin metsän pedot, jatkoi pitkällään oleva mies, kääntyen -ympäri niin että tuli selälleen, -- me otamme ravintomme mistä saamme -ja nauramme sekä laille että evankeliumille. - --- Olette varmaankin sissejä? - --- Kyllä, miksemme myöntäisi sitä? Hirttoköysi heiluu yhtämittaa -silmiemme edessä, mutta me ymmärrämmekin pysyä siitä niin kaukana -kuin suinkin. - --- Eiköhän olisi parempi viettää järjestettyä elämää ja tehdä työtä? - --- Ja raataa loppuun voimansa herrojen palveluksessa. Ei kiitoksia! -ja mies nauroi rajusti. - -Neuloja nosti päätään; hänen kasvonsa olivat ystävälliset, miltei -tyhmän näköiset. - --- Esra raukalla on vaimo ja lapset, virkkoi hän. -- Poika vietiin -sotapalvelukseen, lienee jo kuollut, vouti otti häneltä ainoan lehmän -ja vaimo ja kuolemaisillaan oleva tyttö istuvat tuvassa, jolleivät -jo ole kuolleet nälkään. Esra ei saanut katselleeksi kurjuutta ja -sentähden tuli hän tänne metsään minun luokseni. Minulla on vielä -muutamia kuivaneita kalapalasia ja kun ne loppuvat niin saamme keksiä -uusia keinoja. - -Ja mies vahasi lankansa, pujotti sen neulansilmään ja rupesi -neulomaan. - -Samassa kuului Torkel katkerasti nyyhkyttävän ja kun Kustaa -kääntyi häneen katsomaan, näki hän hänen kasvonsa aivan turvonneen -pidätetyistä kyynelistä. - --- Onko tuo isäsi? kysyi Kustaa. Omituinen aavistus oli lentänyt -hänen päähänsä. - --- On, herra. Ja sisar ja äiti ovat kuolemaisillaan nälkään, vaikeroi -nuorukainen. - --- Etkö ole puhunut asiasta lääniherralle? - --- Isä on metsävaras ja melkein henkipatto. Tuvan olisi jo aikoja -sitte pitänyt olla kylmillään, mutta armosta se vielä on saanut pysyä -sillään. - --- Asuvatko he kaukanakin täältä? - --- Kappaleen matkan päässä länteen päin. - --- Ajetaan sinne! ja Kustaa otti rahan taskustaan. -- Rahavarani -ovat niin pienet, etten saata antaa enempää, virkkoi hän punastuen -ja ojensi Esralle rahan. Tämä otti sen kiireesti ja pisti poveensa, -lausumatta edes kiitosta. - -Kustaa toivotti "Jumalan rauhaa" ja ajoi sitä suuntaa kohti, minne -Torkel oli neuvonut. Hetkisen kuluttua he seisahtuivat pienen mökin -eli oikeammin sanoen maakuopan eteen, josta nousi paksu savu. Torkel -hypähti kiireesti hevosensa selästä ja riisti auki rappeutuneen oven. -Huone oli täynnä savua; kesti hyvän aikaa ennenkuin Kustaa saattoi -nähdä naisen, joka liikkui lieden ääressä, ja surkean olennon, joka -lepäsi nurkassa olkisäkillä. Torkel kiiruhti äitinsä luo, heidän -välillään syntyi kiivas kina, kunnes äiti vihdoin antoi perään, astui -Kustaata kohti ja heittäysi polvilleen hänen eteensä. - --- Ankara herra, huusi hän, -- älkää syöskö minua onnettomuuteen! - --- Miksi sinä ajattelet niin pahaa minusta? kysyi Kustaa -hämmästyneenä. - --- Katsokaa tytärtäni, huudahti nainen, osoittaen nuorta tyttöä, joka -laihana kuin luuranko ja suljetuin silmin lepäsi kurjalla vuoteella. --- Nälkä ja kova työ ovat tehneet hänet tuollaiseksi; hän ei ole -kahteen päivään syönyt mitään; itse voin nähdä nälkää ja vaikka -kuolla nälkään, mutta kun minun pitää nähdä hänen silmiensä seuraavan -itseäni ja tietää että ne minulta anovat leipäpalaa, jota minä en -saata antaa, niin se on pahempaa kuin helvetin kaikki tuskat. Varhain -aamulla läksin lahden rannalle, seisoin kauvan kivellä vedessä; -vihdoin nykäisi ja onkeeni tarttui suuri harjuslohi. Miltei huudahdin -ilosta, mutta sitte lankesin polvilleni ja kiitin Jumalaa, sillä -eihän tyttöraukan tänään tarvitse kuolla nälkään. Oli niin varhainen -aamu, ettei onneksi kukaan tullut minua vastaan, ja nyt on kala -keitetty. Tiedän kyllä että se on varastettua tavaraa, mutta tuleeko -minun antaa lapseni kuolla nälkään? - -Epätoivoisena nainen väänteli käsiään. - --- Älkää kuluttako aikaa hukkaan, vaan antakaa hänelle ruokaa, -virkkoi Kustaa liikutetuin mielin. - -Sydäntä särkevää oli nähdä kuinka sairaan silmät ruokaa nähdessä -miltei pullistuivat ulos kuopistaan. Ahmimalla hän sitä nieli ja kun -se loppui, loi hän äitiin niin rukoilevan, tuskallisen katseen, että -Kustaakin pyysi että hänelle annettaisiin enemmän. - -Se vaikutti häneen sentään niin pahaa, että hän miltei oli -heittämäisillään henkensä, mutta vihdoin hän tointui ja vaipui uneen. - -Silloin kysyi Kustaa, minkätähden ei mies tehnyt työtä heitä -elättääkseen. Nainen katsahti Torkeliin ja virkkoi sitte hiljaa: - --- Hän varasti kerran lampaan, suuri hätä hänet siihen pakoitti; -silloin leikattiin häneltä varastamisen merkiksi korva ja siitä asti -hän on ollut henkipatto, eikä kukaan ota häntä leipiinsä. Nyt hän on -tullut kuin villiksi eläimeksi. - -Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka Torkel vihdoin katkaisi sanoilla: - --- Herra kulta, pelkään että linnassa tulevat rauhattomiksi, kun -olemme viipyneet näin kauvan. - -Kustaa nousi. - --- Jollen itse saata tulla luoksenne, niin minä Torkelin kautta -lähetän teille niin paljon ettei teidän tästälähin tarvitse nähdä -nälkää, sanoi hän liikutetuin mielin. Mutta nainen heittäytyi hänen -jalkainsa juureen ja peitti hänen kätensä suudelmilla ja kyynelillä. - -Retkeilijät palasivat kotiin toista tietä, jonka Torkel arveli -lyhemmäksi. Se olikin oikotie ja pian näkyi jo Kallön linna mäeltään: -suuri, mahtava rakennus torneineen, aukkoineen, pimeä metsä komeana -taustana. Etupuolella lepäsi kirkas järvi, huuhtoen rantoja; pitkä -kivisilta johti maalta veden poikki. - -Aamuaurinko valoi säteitään linnan pieniin, vihreähtäviin -lasiruutuihin ja niityille ja vainioille, joilla hento oras nousi, -satoa lupaellen. - - * * * * * - -Tahdomme ennen retkeilijäin tuloa palata linnaan. Vieras, joka sinne -viimeksi saapui, on siksi korkea herra, että hänelle täytyy osoittaa -kohteliaisuutta. Yö oli herra Otto Krabbelle ollut levoton, hän oli -tottunut tekemään aivan niinkuin tahtoi ja nyt asettui este hänen -tielleen, juuri hänen tavoitellessaan sitä onnea, jota hän eninten -halasi. - -Hän oli monta kertaa Kööpenhaminassa tavannut Dorotean ja silloin -aina pitänyt hänestä, mutta kun tyttö viimein kävi siellä isänsä -kanssa kuninkaan häissä ja hän näki hänen kauniin muotonsa ja -punaiset poskensa, niin hän rakastui häneen. Ja tyttö osoitti -hänelle selvästi enemmän suosiota kuin muille ihailijoilleen. -Siitä hullaantui Otto herra uskomaan, ettei hänet ollut Dorotealle -yhdentekevä. - -Mutta kun hän nyt saapui saamaan vahvistusta toiveilleen, niin neito -miltei käänsi hänelle selkänsä. Kuka lieneekään ollut hänen salaisen -rakkautensa esine; Otto Krabbe se ei ainakaan ollut. - -Hän nousi varhain aamulla ja ajoi luotaan yön synkät mielikuvat. -Jos tuo Kustaa Eerikinpoika todellakin uskalsi ajatella tytön -omistamista, niin kyllä Otto Krabbe tiesi keinoja, joilla hänet -tehtäisiin vaarattomaksi. - -Hän pukeutui sinä aamuna tavallista suuremmalla huolella, leveä, -ommeltu kaulus oli hartioilla ja pitkä tukka kiertyi kauniina -kiharoina korvien ja niskan kohdalla; pienessä peilissä ei -hän saattanut nähdä kuvaansa kuin puoleksi, jonkatähden hän -välinpitämättömästi viskasi sen luotaan ja ajatteli, että tyttö sai -tyytyä häneen sellaisena kuin hän oli. - -Saliin astuessaan tapasi hän siellä heti Dorotean. Tyttö oli -yksinkertaisessa valkeassa aamupuvussa, joka hänelle erinomaisesti -sopi, järjestämässä keväisiä kukkia; osa niistä oli pudonnut -lattialle ja toisia hän kuumeentapaisella kiireellä asetteli kahteen -hopeamaljaan. - -Hän ei ollut kuullut Oton askeleita, joten tämä rauhassa saattoi -jäädä häntä katselemaan; kiire oli enentänyt hänen poskiensa punaa, -Otto ei koskaan ollut nähnyt häntä niin kauniina. - --- Dorotea! kuiskasi hän hellästi. - --- Kuka siellä? kysyi Dorotea kääntymättä. - --- Se, joka rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta maailmassa! - -Säihkyvin silmin käänsi tyttö päätään ja näki silloin ikkunassa -riippuvasta peilistä Otto Krabben synkät piirteet aivan takanaan. - --- Etkö vastaa? kysyi ääni taaskin. - --- En luota sinuun! - --- Luotat jos rakastat. - --- En tahdo rakastaa. - --- Mikset? - --- Jottei minua petettäisi. - --- Mutta jos pyhästi vannon... - --- Älkää vannoko, herra Otto Krabbe, en siltä paremmin luota teihin, -vastasi tyttö nauraen ja kääntyi häneen päin. Mutta hänen poskensa ei -enää punoittanut, se oli käynyt vallan kalpeaksi. Äkkiä hän istuutui. - --- Myöntäkää että erehdyitte äänestä, huudahti ritari kiivaasti ja -tuli häntä likemmä. - --- Entä jos olen päättänyt antaa kaikille kosijoilleni saman -vastauksen? - --- Kaikille, poikkeuksettako? - --- Te ette ole rippi-isäni. - --- En, mutta minun täytyy tietää, oletteko antanut rakkautenne -arvottomalle, vankiraukalle, jonka vapaus on minun vallassani ja joka -kalliisti saa maksaa, jos hän on ryöstänyt rakkautenne. - --- Oletteko mieletön, herra Otto Krabbe! huudahti Dorotea, koettaen -säilyttää mielenmalttinsa. -- Herra Kustaa Eerikinpoika ei ole -aikonut rakastua minuun enempää kuin minäkään häneen; mutta me -sisarukset olemme osoittaneet hänelle ja hänen onnettomuudelleen -myötätuntoisuutta; te ja teidän vertaisenne ivaatte ja pilkkaatte -häntä; sentähden hän mieluummin seurustelee meidän kanssamme ja -laulelee meille silloin tällöin. Pyhä neitsyt, pitääkö minun -vieraalle vastata teoistani? Kukaan ei vielä milloinkaan ole -uskaltanut langettaa varjoa minun tai sisareni kunnialle ja nyt sen -tekee mies, joka sanoo rakastavansa minua. Oi! - -Tyttö kätki kasvot käsiinsä ja purskahti hillittömään itkuun. Herra -Otto hämmästyi niin ettei tietänyt mitä uskoa. Tytön suru liikutti -häntä, hän lankesi hänen jalkainsa juureen ja rukoili häneltä -anteeksi. - --- Jos minulla olisi veli, huudahti Dorotea, korottaen kauniit -silmänsä taivasta kohti, -- niin hän kostaisi häväistyksen, jonka -olen saanut kärsiä. - --- Mitä te vaaditte vikani sovittamiseksi? kysyi nuori ritari -epätoivoissaan; -- te ette aavista mitä toivoton rakkaus on ja mihin -mustasukkaisuus saattaa johtaa. - --- Olette mustasukkainen... minulle?... Ah, sillä kasaatte syntiä -synnin päälle; menkää, en koskaan tahdo nähdä teitä silmieni edessä! - --- Dorotea, sinä teet minut hulluksi! - --- Ja te pelästytätte minut kuoliaaksi; olemme siis kuitit. - -Häneen katsomatta asteli neiti ikkunan luo, nojasi kuuman otsansa -ruutuun ja nyyhkytti tuontuostakin. Hetkisen tuntui ritari epäilevän, -sitte hän seurasi häntä. - --- Merkitseekö tämä että kaikki on lopussa? kysyi hän käheällä -äänellä. - --- Merkitsee! Dorotea ojensi hänelle kätensä. -- Hyvästi! - -Tuntiessaan tytön sormet kädessään heittäysi hän uudestaan maahan ja -kietoi väkevät käsivartensa hänen ympärilleen. - --- Miksi sinä kidutat minua? kuiskasi hän. -- Sinä tiedät että olet -minulle rakkain maailmassa. - --- En tahdo ruveta kenenkään orjattareksi. - --- Hallitsijattarekseni, kuningattarekseni sinut teen, tottelen sinua -kaikessa, jos vain tulet omakseni. Miksemme saata mennä naimisiin -heti paikalla ja sinä lähteä mukaani nyt jo? - --- Niinkuin mikäkin halpa porvaritytär! Sinä et tiedä mitä sanot. - -Tyttö riistäytyi irti. - --- Dorotea, sano mitä vaadit, mutta älä ärsytä minua yli voimieni. - --- Tahdon että herra Otto Krabbe saapuu tänne kosimaan suuren -saattojoukon seuraamana, niinkuin tapa vaatii. Sitte tahdon että -Kallön linnan herra kysyy tyttärensä mielipidettä ennenkuin hän hänet -naittaa ja että hän saa valita puolisokseen kenen tahtoo. - --- Mutta jos hän silloin kieltäytyy. - --- Saattaapa olla, herra Otto, ettette milloinkaan saavu. - --- Ei, ei. Rakastan teitä niin että asettukoon tielle mitä esteitä -tahansa, teidän pitää tulla vaimokseni, sen vannon miekkani kautta, -ja pantiksi otan tämän suudelman. - -Hän sulki neidon syliinsä ja suuteli häntä niin kiireesti, ettei hän -ehtinyt sitä estää. Hehkuvin poskin ja säteilevin silmin hän jäi -hänen eteensä seisomaan. - --- Tahtoisin lyödä teitä! virkkoi hän. - --- Olkaa varoillanne taikka otan toisen suutelon! Samassa astui -lääniherra sisään. - --- Olen hakenut teitä, herra Otto, alkoi hän, -- te tahdoitte puhua -kanssani ennen aamiaista. - --- Niin tahdon vieläkin! - --- Menkäämme minun huoneeseeni, siellä saamme parhaiten olla -rauhassa. Mikä nyt on? kysyi lääniherra kääntyen Dorotean puoleen, -joka seisoi miltei liikkumattomana. - --- Ehkä minä saan selittää, kun olemme kahdenkesken, puuttui Otto -herra puheeseen, ja molemmat miehet läksivät huoneesta; tulemme pian -heitä seuraamaan. - -Jäätyään yksin viskasi Dorotea maahan kaikki kukkaset toisesta -maljasta ja upotti siihen kauniin pienen suunsa; hän ravisti päätään -ikäänkuin päästäkseen jostakin pahasta, sitte hän nenäliinallaan -rupesi hankaamaan huuliaan ja poskiaan jotta ihoa kirveli. - --- Se inhoittava, hävytön ihminen, tulee suutelemaan tyttöä vastoin -hänen tahtoaan. Teloittaa hänet pitäisi ja panna piikkipyörälle -sellaisesta rikoksesta. - --- Ja nyt he hierovat minusta kauppaa... ha ha ha kuinka minä heidät -petkutan! jatkoi hän tanssien pitkin huonetta. -- En aavistanut että -tämä kävisi näin hyvin. Nytpä minä leikittelen hänen kanssaan ja -lahjoitan sentään sydämeni sille jota rakastan. -- Kas, tuolla hän -tuleekin, terveenä, reippaana kuin nuori sankari. Oi, nyt hän nostaa -silmänsä... ei, hän ei saa nähdä minua, sillä silloin hän tervehtii -ja sen saattaisi susi tuolla huoneessa nähdä... oi miten tulen -olemaan varovainen tästälähin... mutta jos hän jonakin päivänä rupeaa -yhtä rohkeaksi kuin herra Otto... niin silloin sallin ehkä hänen -ottaa suudelman! - -Nauraen tyttö juoksi pukeutumaan. Ja me kiiruhdamme nyt lääniherran -työhuoneeseen, jossa molemmat herrat istuvat ikkunan ääressä. - --- Antakaa hänet minulle! huudahti Otto Krabbe. -- Rakastan häntä -enemmän kuin sanoin saatan lausua. - --- Hän on vielä niin nuori, vastasi isä, -- tuskin seitsemäntoista -vanha, ja arvelen että meidän hiukan täytyy odottaa. - --- Sallittehan minun koettaa voittaa hänen sydämensä? - --- Soisin mielelläni että se teille onnistuisi. - --- Luuletteko jonkun olevan tielläni? - --- Ei minun ymmärtääkseni, mutta kuka tietää mitä tulevaisuus tuo -myötänsä? - -Tumma puna lensi Otto herran kasvoille. - --- Minä tulen vartioimaan häntä ikäänkuin hän jo olisi omani, lausui -hän. -- Kartanoni Lindenäs ei ole monenkaan penikulman päässä. Saatte -nähdä että minusta tulee talonne ahkera vieras. - --- Toivon saavani teistä rakkaan pojan. - -He pusersivat toistensa kättä ja Otto herra puuttui puheeseen: - --- Tuon viestejä ja terveisiä kuninkaalta, sanoi hän, ottaen -povitaskustaan kirjeen, jonka jätti Eerik Banérille. - -Tämä otti kirjeen ja luki. Siinä oli käsky kuninkaalta hänen -hyvälle ystävälleen ja lääniherralleen herra Eerik Banérille, että -tämä Kustaa Eerikinpoikaa kohtelisi herra Otto Krabben käskyjen -mukaan, pääasiallisesti siinä suhteessa, ettei vangille annettaisi -tilaisuutta paeta Kallösta. - --- Se ei ole mahdollista; sitäpaitsi Kustaa on haaveilija, joka minun -luullakseni viihtyy kaikkialla; mutta kuninkaan käskyä pitää totella. -Mitä sinä aiot tehdä hänelle? - --- Hankkia varman vanginvartijan. - --- Sellainen hänellä jo on. Mutta voithan hankkia paremman. - --- Minä koetan. Mutta täytyykö hänen välttämättömästi viettää -aikaansa tyttärienne seurassa? - --- Tarkoitat Doroteaa. Mutta jos hän mielellään viettäisikin -aikaansa hänen seurassaan, niin etkö luule että se on paras keino -karkausyrityksiä vastaan? - --- Minun kihlattuni! huudahti Otto nousten istualtaan, -- hänetkö -uhrattaisiin tuollaisen karkulaisen tähden? - -Polttava puna nousi lääniherran tavallisesti niin levollisille -kasvoille. - --- Unohdat, Otto Krabbe, -- ettei hän vielä ole morsiamesi. Hänellä -on valta valita ja jos hän valitsee ruotsalaisen aatelismiehen, niin -kuningas Kristian saattaa olla varma siitä että hän on lujemmissa -siteissä kuin mitä kaikki rautakahleet voivat tarjota; eihän tämä -olisi ensi kertaa, jolloin jalosukuinen tanskalainen neito on -lähtenyt rouvaksi ruotsalaiseen ritarilinnaan. - --- Mutta sanoittehan vasta, että mielellänne ottaisitte minut -vävyksenne, lausui junkkari, miltei vavisten mielenliikutuksesta. - --- Niin, sanon sen vieläkin; jos minulla olisi kaksi tytärtä, niin -antaisin teille kummallekin yhden; mutta nyt on päätösvalta Dorotean -käsissä ja minä luulen että hänen vaalinsa tulee lankeamaan teidän -eduksenne. - --- Hän ei saa kuulua kenellekään toiselle! puhkesi Otto -intohimoisesti puhumaan ja löi kätensä miekan kahvaan. - --- Minä tahdon, minun täytyy hänet voittaa! - -Samassa katkesi keskustelu, sillä pihalta rupesi kuulumaan huutoa ja -meteliä. Lääniherra riensi ikkunaan ja näki hevosen selässä miehen, -joka pitkällään molemmin käsin piteli kiinni hevosen kaulasta. Joukko -palvelijoita riensi auttamaan ratsastajaa ja kun tämä vihdoin tunsi -maaperän jalkainsa alla, päästi hän tyytyväisyyttä ilmaisevan mörinän -ja viskasi yltään kaavun. - --- Sehän on luostariveli, huudahti Eerik Banér, -- mikähän nyt on? - -Sekä lääniherra että hänen vieraansa kiirehtivät alas portaita. - -Munkki pyyhki kasvojaan takkinsa liepeeseen ja murahteli entistä -lujemmin, kun näki edessään tulijat. - --- Mitä nyt on tapahtunut, kun lähdette ratsastamaan ilman satulaa, -isä Sigurd? kysyi lääniherra. - --- Saatana kujeilee ja vehkeilee, ähki munkki. -- Armollinen -lääniherra, teidän täytyy heti tulla luostariin, muuten me kaikki -voimme joutua vangiksi. - --- Mikä sitte on? - --- Siitä on jo monta viikkoa kun tuo jumalaton ihramaha Iivar Gryn -tuli tänne Århusista ja vaati yösijaa luostarista. - --- Laki ja hyvä tapa velvoittavat teitä antamaan sitä. - --- Me annoimmekin hänelle, parhaan minkä me raukat saatoimme antaa, -mutta hän ei koskaan ole tyytyväinen, vaan huutaa ja kiroilee ja juo -itsensä juovuksiin jokikinen päivä... Emme tiedä, mitä tehdä. - --- Miksette käänny piispanne puoleen? Hänen velvollisuutensa on -ratkaista riitanne. - --- Me kyllä kutsuimme hänet ja hän tuli ja uhkasi ritari Gryniä -kirkon pannalla, jollei hän lähtisi tiehensä ja jättäisi meitä -rauhaan, mutta arvatkaas mitä hän silloin teki? - -Munkki väänteli suutaan ja siunaili. Hän tahtoi herättää sääliä, -mutta hänen pulleat, punaiset kasvonsa ja kaksinkertainen leuka -vastustivat räikeästi säälin tunnetta. - --- Saatanallisilla vehkeillään houkutteli hän piispan kirkon ovien -väliin, puhui munkki melkein huutamalla, -- ja sitte hän piteli ovia -kiinni ja vannoi ettei hän avaa niitä ennenkuin piispa on siunannut -suuren syntisen Iivar Grynin. - --- Siunauksesta ei kai sentään tullut mitään? kysyi Kustaa -Eerikinpoika, joka myöskin oli saapunut paikalle. - --- Jalo herra, hänen täytyi, päänsä päästimeksi. - --- Hänkö siis riisti teiltäkin satulan? kysyi Otto Krabbe. - --- Kun minä kerroin lähteväni tänne kantelemaan, niin hän pakoitti -minut nousemaan satuloimattoman hevosen selkään. Sitte hän vielä -juoksi perässäni hyvän matkaa ja ruoski hevosta, jotta se laukkasi -vinhaa vauhtia, ja käski minua viemään paljon terveisiä tänne. - --- Tulkaa nyt syömään aamiaista kanssamme, isä Sigurd, niin saamme -likemmin puhua asiasta. - -Lääniherra astui edellä ja toiset seurasivat. Töintuskin Otto -Krabbe sai itsensä pakoitetuksi vastaamaan Kustaa Eerikinpojan -tervehdykseen. Eniten häntä suututti se, että ruotsalainen oli -muhkeampi vartaloltaan kuin hän itse. - -Salissa tapasivat herrat Mette rouvan, molemmat sisarukset sekä talon -muut vieraat. Kaikki istuutuivat runsaitten ruokapöytien ääreen. -Munkille osoitettiin sija pöydän alapäässä, hän kietoi takin liepeet -puolialastomien sääriensä ympäri ja istuutui mukavaan asentoon -penkille. - --- Minä vanha raukka läksin syömättömänä luostarista, puhui hän -naapurilleen. -- Oikein tulee maistumaan makealta, kun taas saan -palasen suuhuni. - -Lääniherran käskystä oli hänen eteensä asetettu suuri olutkannu, -mutta maistettuaan asetti hän sen takaisin pöydälle ja hänen pienet -silmänsä tirkistelivät viinikannuja pöydän toisessa päässä. - --- Eikö maistu? kysäisi lääniherra. - --- Vatsani ei siedä tätä, mutta sietäisi viinitilkkasen. Isännän -käskystä asetettiin hänen eteensä viinikannu ja nyt hän piti puoliaan. - -Keskustelu oli erittäin vilkas ja Kustaakin otti siihen osaa, vastoin -tavallisuutta; hän istui Mette rouvan vieressä ja kyseli häneltä, -kummoiset luostarit ja niiden elämä Tanskassa oli. - --- Luultavasti luostariolot Tanskassa ovat samat kuin Ruotsissa, -huomautti hän, -- minä niitä tunnen tavattoman huonosti. - -Herra Otto istui vastapäätä Doroteaa. Tyttö tunsi että hän yhtämittaa -iski häneen silmänsä, jonkatähden hän tiesi olla varoillaan. Hän -tekeytyi huimaavan iloiseksi ja tunsi julmaa nautintoa nähdessään -miten mustasukkainen herra Otto oli hänen naapurilleen junkkarille, -jolle hän muka erityisen luottamuksen osoitukseksi tuhlaili suloisia -hymyilyjä ja kuiskaili kaikellaisia vähäpätöisyyksiä. - -Aterian loputtua kääntyi lääniherra munkin puoleen: - --- No, isä Sigurd, mitä luostariin muuten kuuluu? - --- Pahaa, pahaa; elämme surullisena aikana; hurskaat veljet, jotka -viettävät yöt päivät rukouksessa sielujen pelastukseksi, saavat -palkakseen kiittämättömyyttä. Usko laimenee laimenemistaan, siksi -ovat lahjat niin pienet; koko päivän olen vaeltanut talosta taloon -enkä -- sydämeni vuotaa verta kun sen sanon -- saanut juuri mitään. - --- Mikä tuota herra ritari Gryniä oikeastaan vaivaa? - --- On kuin hänen kanssaan paholainen itse olisi tullut luostariin; -kerran viime viikolla kutsutti hän johtajan luokseen ja komensi tätä -toimittamaan kauniin ilman seuraavaksi päiväksi. "Se joka helvetin -tuskista voi pelastaa kokonaisen sielun mahtanee toki saada auringon -paistamaan muutamaksi tunniksi", arveli hän. Mutta pahaksi onneksi -tuli sade; silloin hän astui johtajan omaan selliin, sulki oven ja -ruoskitsi johtajaa tämän omalla nuoralla; kunnianarvoisa isä toimitti -vihdoin paikalle aseellisia miehiä, mutta niistä hän paikalla tappoi -yhden ja muut läksivät käpälämäkeen. Nyt hän komentelee luostarissa -mielin määrin. - --- Lähdemme molemmat luostariin, virkkoi Banér. - --- Minä tulen mukaan, huudahti Otto Krabbe. - --- Sallitteko minunkin tulla? kysyi Kustaa. - --- Kernaasti, jos tahdot, vastasi lääniherra, ystävällisesti -nyökäyttäen päätään. - -Jos herra Otto sinä hetkenä olisi katsahtanut talon kauniiseen -tyttäreen, niin hänen olisi täytynyt hämmästyä hänen kasvojensa -ilmeen vaihtelevaisuutta. Nyt eivät ne enään ilmaisseet kuin -pettymystä ja neito ei suinkaan koettanut sitä peitellä. Otto herra -jäi miettimään, kuka siihen oli syypää, hänkö vai tuo toinen. - -Useat vieraista olisivat tahtoneet lähteä mukaan luostariin, mutta -lääniherra pani vastaan. - --- Jos meitä tulee sellainen joukko, sanoi hän, -- niin hurskaat -veljet ehkä pelästyvät, että me väkirynnäköllä aiomme ottaa koko -luostarin. - - - - -3. - -KÄYNTI LUOSTARISSA. - - -Hevoset satuloitiin ja lähdettiin matkalle. Edellä ratsasti -lääniherra ja hänen rinnallaan molemmat nuoret ritarit, yksi -kummallakin puolella. Munkki ratsasti heidän takanaan ja häntä -seurasi joukko palvelijoita. - -Luostari oli noin penikulman matkan päässä Kallösta, tavallisen -ajotien varrella, mutta se ei tähän vuodenaikaan ollut suinkaan hyvä. -Tosin talonpojat kahdesti vuodessa komennettiin kokoon korjaamaan -tietä; silloin kuopat ja kolot kyllä täytettiin turpeella ja risuilla -ja päälle ajettiin hiekkaa, mutta ei aikaakaan, kun tiet taas olivat -yhtä huonot, ja ainoastaan hitaasti pääsivät ratsastajat kulkemaan, -jos mielivät säästää hevosiaan pahemmilta vammoilta. - --- Kirotut talonpojat! sanoi lääniherra. -- Huomispäivänä pitää -voudin ajaa heidät korjaamaan tietä. - --- Antakaa ensin hyvästi piiskata heidät; se on varmin keino, -huomautti Otto herra. - --- Miten työn silloin käy? - --- He pelkäävät suurempaa selkäsaunaa. - --- Pitää hiukan ottaa lukuun heidän huono ravintonsa. - --- Kyllä sitä roskaa vielä riittää, jos joku nääntyisikin; meille -siitä oikeastaan tulisi olla hyötyä, mutta luostarit ne vaan imevät -voiman itselleen. - --- Sen kyllä huomaa, kun katselee arvoisia isiä, huomautti lääniherra -puoliääneen. - --- No eikö se osoita että varoja kyllä on, vaikka niitä pidetään -salassa; talonpojat ovat väkipaiseita herrastiloilla; minä puolestani -olen huomannut parhaaksi yhtämittaa vaihtaa väkeä. - --- Kuinka se tapahtuu? - --- Nuoret tytöt ja pojat myydään enimmän tarjoovalle ja siten -pakoitetaan jälelle jäävät vanhat kovempaan työhön, joten he piankin -nääntyvät; sitte otetaan uutta väkeä ja kauppa sujuu jotta helisee. - --- Se ei taida olla tapana teidän maassanne? kysyi lääniherra ja -kääntyi Kustaan puoleen, joka tarkkaavasti oli kuunnellut keskustelua. - --- Ei. Meidän talonpoikamme ovat vapaita miehiä. - --- Varjelkoon taivas, kyllä uudet herrat tulevat opettamaan heidät -uusille tavoille, huudahti Otto herra. - -Kustaa puri, niinkuin tavallisesti, kokoon huulensa ja vaikeni. - -Erik Banér vaihtoi äkkiä keskusteluainetta. - --- Arvelen, virkkoi hän, -- että meidän luostarimme ovat melkein -samalla kannalla. - --- Minä tunnen niin vähän Ruotsin luostarioloja, sentähden tahtoisin -nähdä kummoiset ne täällä ovat. - --- Lihavia ja laiskoja munkkeja löytynee kaikkialla, puuttui junkkari -Otto puheeseen, -- hauska olisi tietää, miten nekin syöpäläiset -olisivat hävitettävät. - --- Käytättepä voimakkaita sanoja, huomautti lääniherra. - --- Näin vertaisteni kesken; mutta susien joukossa kyllä osaan ulvoa. - --- Oletteko lukeneet tuosta Luther nimisestä miehestä? kysyi Eerik -Banér. - --- Minulla ei ole ollut tilaisuutta siihen, vastasi Kustaa. -- Mutta -jota enemmän olen kuullut, sitä enemmän on mieleni tehnyt saada lisää -tietoja hänestä. - --- Eikö hän ollut munkki ja paavin palvelija? Ja eikö hän nyt ole -luopio ja valapatto? Hirsipuun hän ansaitsisi ja se kai onkin oleva -hänen osansa. - --- Olette liian ankara, herra ritari, keskeytti hänet lääniherra -synkän näköisenä. -- Kerrotaan anekaupan ensin herättäneen -hänen paheksumisensa ja saaneen hänet tarkemmin tutkimaan pyhiä -kirjoituksia; jos hän niistä on tavannut toisen opin kuin se, jota -tavallisesti tyrkytetään ihmisille, niin on vallan oikein että hän -antaa löytämänsä valon loistaa ihmisille. - --- Ei, hitto vieköön, munkin pitää vuorotellen lihottaa, -vuorotellen ruoskia ruumistaan, lukea rämpyttää rukouksia sielujen -pelastukseksi sekä koota rahaa niin paljon kuin suinkin luostarinsa -rikastuttamiseksi. Mutta ajatustyöhön hänen ei pidä sekaantua; se ei -kuulu hänen alaansa. - -Nähtävästi onnistumaton kosimayritys harmitti Otto Krabbea; hänen -harras halunsa oli saada aikaan sanasota Kustaa herran kanssa ja -siinä hän toivoi oikein perinpohjin voivansa nöyryyttää hänet. - -Mutta likempänä luostaria kävi oikotie, jota kuljettiin, niin -kapeaksi, että ratsastajat ainoastaan yksitellen saattoivat päästä -eteenpäin; keskustelu katkesi siis, eikä sitä enää matkan kestäessä -jatkettu. - -Isä Sigurd oli edellä rientänyt luostariin ja johtaja seisoi portilla -ottamassa vastaan vieraita, siunatakseen heitä. - --- Jumalan rauhaa, lausui lääniherra, -- luostariin on taitanut tulla -rauhanhäiritsijöitä. - --- On, jalo herra, vastasi iso, suurivatsainen herra, varovaisesti -silmäellen ympärilleen. -- Mutta nyt on tapahtunut suuri ihme, josta -koituu siunausta kirkollemme. - --- Onko herra Iivar Grynistä tullut pyhimys? kysyi Otto Krabbe. - --- Hän on siksi tulemaisillaan, vastasi johtaja, tehden ristinmerkin. --- Aamulla kun menimme pitämään rukousta, tapasimme hänet kirkossa -jumalanäidin kuvan edessä, ja hän lauloi, sillä hänellä on komea -ääni!... Kiitos olkoon pyhille marttyyreille, tämä on suuri, suuri -ihme! - --- Missä hän nyt on? kysyi lääniherra epäillen. - --- Kirkossa, yhä vaan kirkossa. - --- Sallitteko molempien toverieni seurata? kysyi Eerik Banér. - -Se soti oikeastaan sääntöjä vastaan, mutta johtaja ei mielestään -voinut kieltää ja kaikki neljä läksivät luostarikirkkoon. - -Iivar oli jo ovessa heitä vastassa. Hän oli keski-ikäinen, lihava -mies; hänen kasvonsa olivat pyöreähköt, hyväntahtoiset, hiukset -ja parta punaiset; silmät kurkistivat veitikkamaisesti tuuheitten -kulmakarvojen alta. - -Nähdessään vieraat rupesi hän veisaamaan pyhän neitsyen kunniaksi. -Sitte hän teki ristinmerkkejä, kumarsi ritareille ja astui kirkkoon -heidän edellänsä, yhä veisaten ja tehden ristinmerkkejä. - --- Tuossa kuulette nyt itse, kuiskasi johtaja. -- Tämä on ihme, suuri -ihme! - --- Mikä teidän on, Iivar Gryn? kysyi Eerik Banér, laskien kätensä -hänen olkapäälleen. - --- Aion mennä luostariin, vaikeroi Iivar, -- annan kaikki tavarani, -kotini, kontuni, kiinteimistöni, irtaimistoni luostarille; sukulaisia -minulla ei ole, kenelläkään ei ole oikeutta perintööni, miksen -rehellisesti maksaisi niille, jotka melkein kokonaisen kuukauden ovat -minua elättäneet ja vaatettaneet? - -Johtajan rasvaiset kasvot loistivat tyytyväisyydestä. - --- Kärsimyksemme ovat tarkoittaneet kirkon vaurastumista ja pyhien -kunniaa! huokasi hän. - --- Ette aavista mitä he ovat kärsineet tähteni, vaikeroi Iivar, -- -mutta kuitenkaan en tahdo sitoutua, vaan elän niinkuin tähänkin asti, -kunnes mieleni muuttuu. Paholaisen täytyy vapaaehtoisesti lähteä -minusta, en suostu karkoittamaan häntä väkivaltaisesti. - --- Poikani, me tahdomme olla kärsivälliset kanssasi, huokasi hurskas -isä. - --- No, pane sitte pöytään parasta espanjalaista viiniäsi, kymmenen -kannua ruokasaliin, toimita sitte esille paperia ja kynä; -tahdon paikalla tehdä testamenttini ja olkoot nämä jalot herrat -todistajinani. Mutta joutuin, munkki, en tiedä kuinka kauvan tämä -halu minussa pysyy. - --- Paikalla, paikalla, poikani! ja johtaja läksi kiirein askelin. - -Mutta voi! Samassa näytti Iivar Gryn pitkää nenää hänen jälkeensä. - --- Nyt saatte maistaa sitä suloista viiniä, joka päivästä toiseen on -juovuttanut minua juovuksiin, virkkoi hän hiljaa. -- Kyllä ne kirotut -munkit ymmärtävät pitää huolta ruumiillisista tarpeistaan. - --- Mitä te tällä oikeastaan tarkoitatte? kysyi lääniherra -äärimmilleen hämmästyneenä. - --- Tahdotte varmaankin tehdä pilkkaa hurskaista isistä, arveli Otto -Krabbe. - --- Odottakaa, sanoi Iivar Gryn. -- Ette vielä ole nähneet loppua; -juokaa ja jutelkaa munkkien kanssa sillaikaa kun minä kirjoitan -testamenttia. - -Samassa tuli eräs palvelevista veljistä ilmoittamaan, että ritareja -odotettiin ruokasaliin. - -Lähdettiin siis sinne, mutta matkalla kutsutti lääniherra luokseen -palvelijan ja käski hänen pitää hevosia satuloituina portin edustalla -sekä toimittaa herra Iivar Grynille ratsun. - -Koko munkkijoukko oli koolla suuressa ruokasalissa ja kaikkien -kasvoista loisti tyytyväisyys. - -Pöydillä seisoivat nuo määrätyt viinikannut, joista viisi oli -puhdasta hopeaa ja loput eri metallia, enimmäkseen jalokivien -koristamia. Viini kimalteli kannuissa ja vesi suussa, ahmivin katsein -nauttivat munkit jo edeltäkäsin jalon rypäleen mehusta. - -Ritarien astuessa saliin teki Iivar Gryn syvän kumarruksen ja virkkoi: - --- Toivon että arvoisa isä ja hurskaat veljet tänäpänä sallivat minun -toimittaa isännänvirkaa? Kyllä, poikani, vastasi johtaja. Kyllä, -kyllä! kuului kaikuna pitkin salia. - --- Juon siis terveydeksenne, jalot ritarit, ja kiitän teitä -sydämellisesti siitä että olette saapuneet tänne! - -Hän vei kannun huulilleen ja joi ja joi; näytti siltä kuin ei hän -olisi aikonutkaan lakata. Kun kannu oli tullut puolilleen, laski hän -sen käsistään ja veti syvältä henkeään. - -Muut ritarit pitivät myöskin puoliaan; he eivät mielestään koskaan -olleet juoneet niin hyvää viiniä; munkkienkin käsissä kulkivat -kannut miehestä mieheen ja jokainen joi niin paljon kuin jaksoi. -Viinin vaikutus oli mitä elähyttävin ja pian kaikui nauru ja puhelu -äänekkäämpänä kuin oikeastaan olisi sopinut niin pyhässä paikassa. - -Sillaikaa oli Iivar Gryn istuutunut pöydän päähän, missä kaunis kynä -ja suuri pergamentti häntä odotti. Vieressä oli kappale vahaa ja -pieni, palava lamppu. - -Hän tarttui kynään, katseli miettien ympärilleen ja kirjoitti -suurilla, säännöllisillä kirjaimilla: - -"Minä ritari Iivar Gryn testamenttaan jo elinaikanani Kallön -luostarille ja koko sen veljeskunnalle syvimmän halveksimiseni. Sinä -aikana, jonka olen viettänyt heidän joukossaan, olen huomannut, että -juoppous, omanvoitonpyyntö, epäsiveellisyys ja petollisuus ovat -heidän pääasiallisina uskonkappaleinaan. Minä olin kuristamaisillani -kuoliaaksi heidän piispansa ja hän osti elämänsä siunaamalla minut; -minä ruoskin kerran heidän johtajaansa ja hän mateli polvillaan -edessäni ja suuteli käsiäni. Olen eri tavoin vietellyt luostarin -kolmeakymmentä veljeä syntiin ja he ovat kaikki paikalla langenneet; -he ovat varastaneet, valehdelleet, vieläpä tehneet pahempiakin -syntejä; kukaan ei ole moittinut minua hävyttömyydestäni; selkäsaunan -pelko on kahlehtinut heidän kätensä ja kielensä; rahasta ja tavarasta -he myyvät sielunsa saatanalle, mutta vaikken tosin usko että hän -heitä huoliikaan, niin lorun lopuksi ja kiiruhtaakseni heidän -joutumistaan hänen haltuunsa tahdon harmittaa heitä sillä tiedolla, -että minä tämän testamentin kautta voitan viisitoistasataa markkaa, -josta olen lyönyt vetoa, ja munkit saavat -- pitkän nenän." - -Lopetettuaan päästi hän rinnastaan helpoituksen huokauksen, hieroi -tyytyväisenä käsiään ja piirsi vihdoin nimensä alle. - --- Eihän kukaan kieltäne, että olen täysissä järjissäni? kysyi Iivar -herra. - -Kaikki todistivat hänen olevan selvällä järjellä, munkit ja johtaja -käsi sydämellään. - --- Puuttuu siis vain, jalot herrat, että todistatte nimikirjoitukseni -oikeaksi, jatkoi Iivar. - -Lääniherra ja Otto Krabbe suostuivat hänen pyyntöönsä, vaikka -epäillen. - --- Entä te, jalo herra? kysyi Iivar Kustaalta. - --- Minä olen muukalainen. - --- Ei kaksi kolmannetta; pyydän että teette minulle tuon palveluksen, -lausui veitikka. - -Kustaa suostui hänen pyyntöönsä. - --- Ja te myös herra johtaja! - -Johtaja astui esiin, piirsi nimensä ja syleili tekopyhästi uutta -veljeä. - --- Tahtoisin että kaikki veljetkin kirjoittaisivat nimensä, puhui -Iivar taas, liikutuksen väre äänessä, -- mutta pelkään että tuotan -heille liiaksi vaivaa. - --- Eikä se ole tarpeellista, huomautti johtaja, joka toivoi niin pian -kuin suinkin saavansa kallisarvoisen paperin huostaansa. - -Iivar Gryn otti esiin suuren nimileimansa, lämmitti vahan lampun -liekillä ja piirsi puumerkkinsä paperin alle. - -Sitte hän käänsi sen kokoon, painoi sinetin vielä päällepäin ja -kirjoitti kylkeen: - -"Testamenttini Kallön luostarin johtajalle ja veljeskunnalle; -avattava vuoden päästä laskien tästä päivästä. Kirjoitettu toukokuun -29 p. 1619. Iivar Gryn, Björkan ynnä muiden kartanoiden omistaja." - -Kallisarvoinen paperi jätettiin johtajalle, joka vielä kerran syleili -antajaa. Sitte se kulki kädestä käteen, miehestä mieheen läpi koko -veljeskunnan. - --- Minä lähden sinun kanssasi, sanoi Iivar Gryn huomaamatta -lääniherralle. - --- Hevosesi on jo satuloituna. - --- Juokaamme jäähyväismalja! huudahti ritari Iivar ja tarttui kannuun. - --- Poikani, ethän jätä meitä? - --- Seuraan herra Eerik Banéria, mutta vannon tämän jalon viinin -kautta, että palaan niin pian kuin minua kutsutte, ja niin sanoen hän -tyhjensi kannun ja heitti sen ulos ikkunasta. - -Pelästyneinä katselivat munkit toisiinsa. - --- Ei tee mitään, rauhoitti johtaja, -- hän maksaa sen -tuhatkertaisesti. - -Ritarit läksivät matkaan ja munkkijoukko saattoi heidät portille, -mutta Iivar Gryn huomasi ettei johtaja ollut heidän joukossaan. - --- Mitä pikemmin täältä pääsemme, sitä parempi, kuiskasi hän -lääniherralle. - -Pieni seurue läksi liikkeelle ja Eerik Banér viittasi Iivar Gryniä -rinnalleen. - --- Ei kiitoksia, vastasi tämä, -- minä tahdon pysyä viimeisenä. - -Ja sinä hän pysyi alkuosan matkaa, mutta yhtämittaa hän kehoitti -kumppanejaan kiirehtimään. - -Puolitiehen päästyä tahtoi lääniherra antaa hevosten levätä muutamia -hetkiä; oikeastaan hän toivoi saavansa Iivarilta selitystä, sillä hän -pelkäsi vastoin tahtoaan joutuneensa osalliseksi pahaan kepposeen, -mikä ei suinkaan miellyttänyt häntä. - -Herrat astuivat satuloistaan ja palvelijat saivat hitaasti seurata -heitä. - --- Minun ei täällä pitäisi ryhtyä selityksiin, vastasi Iivar, -- -mutta olkoon menneeksi sinun vastuullasi. - -Hän lausui testamentin sanasta sanaan, mutta ei vielä ollut -lopettanut, kun äkkiä ilmassa suhahti nuoli, käyden suoraan hänen -takkiinsa. - --- Mitä tämä merkitsee? huudahtivat toiset. - --- Että hurskaat isät jo ovat lukeneet testamentin, vastasi Iivar -herra ja irroitti varovaisesti nuolen. -- Se ei onneksi sattunut. -Enkä luule erehtyväni jos sanon, että se arvattavasti on myrkytetty, -lisäsi hän, heittäen sen luotaan. - --- Mitä muuta siltä saatanan joukolta voisi odottaa, myönsi herra -Otto Krabbe. - -Lääniherra ja Kustaa herra kiertelivät ympäristöä etsien -pahantekijää, mutta eivät saattaneet nähdä ainoaakaan elävää olentoa, -paitsi leivoja ja pääskysiä, jotka livertelivät kevätlaulujaan, -tietämättä mitään ihmisten taisteluista ja intohimoista. - -Pieni retkikunta läksi taasen liikkeelle, mutta tällä kertaa aika -kyytiä. - -Ilomielin ottivat naiset vastaan herra Iivar Grynin, hänen -pilapuheensa huvittivat heitä suuresti ja kun hän kertoi elämästään -luostarissa ja tavasta jolla hän vihdoin kosti kaikki kärsimänsä -vaivat, niin naurettiin salissa täyttä kurkkua ja Iivarista tuli -päivän sankari. - -Kustaa Eerikinpoika läksi paikalla huoneeseensa, hänen täytyi miettiä -mitä hän tänäänkin oli nähnyt. Mutta vähäväliin teki hän itselleen -kysymyksen: "missä on kynttilä jota minun tulee seurata?" - -Otto Krabbe yhtyi voimiensa takaa Iivarin soimauksiin, sillä hän oli -suuri pappisvihaaja. Hän piti Iivarin pilaa oikein nerokkaana. - --- Mutta se voi maksaa minulle henkeni, huomautti Iivar, -- yritys on -jo tehty. - --- Hyvä etten ollut mukana sillä retkellä, sanoi herra Gregori -Ulftand, -- ja hyvä että pian lähdemme kotipuoleen. - --- Uhkaako tässä joku vaara? kysyi Dorotea ja katsahti pelästyneenä -ympärilleen. - --- On aina vaarallista hankkia itselleen vihamiehiä, vastasi -lääniherra, -- mutta toivon ettei kukaan sentään usko minun tai -perheeni olevan osallisena näin lapsellisessa pilanteossa. - --- Suututko minuun? keskeytti hänet Iivar. - --- Parasta olisi ollut etten olisi lähtenyt sinne. - --- Jos minä jo tänä iltana lähden täältä, niin ei kukaan voi epäillä -sinua. - --- Sinun täytyy jäädä tänne pitemmäksi aikaa, kunnes veresi on -jäähtynyt ja kostajasi tyyntyneet. - -Iivar nauroi. - --- Kas, asian laita oli tämä: minä läksin luostariin siitä syystä -että olin joutunut miltei kodittomaksi. Taloa korjataan, sentähden -päätin kerran panna täytäntöön uhkaukseni, tekemällä munkeille -sellaisen kepposen etteivät he ikinä unohda Iivar Gryniä. - --- Jäät nyt tänne kunnes rakennus on valmis. - --- Elokuun alussa matkustan Hollantiin ostamaan lehmiä. Niiden avulla -toivon saavani maksoon rakennuskulungit. Toivottavasti työt päättyvät -siksi. - --- Sitte kai menet naimisiin. - --- Jos saan tytön jonka tahdon, vastasi Iivar, luoden rakastuneen -katseen Doroteaan. - --- Se ei lie mitään mahdotonta, vastasi Dorotea keikaillen. - --- Ehkä saan nyt heti...! huudahti Iivar. - --- Ei, odottakaa kunnes rakennus valmistuu. - -Otto Krabbe ymmärsi että viime sanat lausuttiin vain hänen -kidutuksekseen, jonkatähden hän kiireesti läksi ulos. Oli mitä ihanin -ilta, kuu valoi hopeitaan keväiselle maisemalle, siellä täällä näkyi -leveitä varjoja. Äkkiä huomasi hän ikkunasta, että linnaa likeni -henkilö, joka tuontuostakin pysähtyi, ikäänkuin epävarmana siitä, -jatkaisiko matkaansa. - -Ritari juoksi kiireesti alas portaita, hän tiesi takaportin, josta -miltei huomaamatta saattoi päästä linnaan. Sitä tietä näytti tuo -henkilökin aikovan. - -Porttia avatessa huomasi hän sen takana miehen ja naisen; nainen -oli sama jonka hän oli nähnyt tiellä, mies oli luultavasti käynyt -portista juuri ennen häntä. - -Nähdessään ritarin päästi nainen huudon ja aikoi juosta pakoon. - --- Seis! huusi ritari, -- taikka olet kuoleman oma! - --- Oletteko mieletön, miksi juoksette? sanoi mies, joka ei ollut -kukaan muu kuin Torkel. Tosin hänen äänensä hiukan vapisi, mutta hän -tyyntyi samassa ja lisäsi: -- eihän se ole kuin ritari. - --- Ei ei, se ei ole hän, huusi nainen. - -Otto kävi häneen kiinni ja työnsi hänet sisään. - --- Katsotaanpa mitä asiaa teillä on, sanoi hän. - -Samassa tuli pari palvelijaa tuoden tulta, ja nainen heitettiin -vahtikoppiin. - -Torkel seurasi huomaamatta. - -Ritari otti kynttilän; sen valossa näkyi laiha, kurja, ryysyinen -olento, joka oli ryöminyt aivan seinään kiinni ja joka vapisi pelosta. - -Ritari astui ovelle ja käski palvelijan mennä lääniherran luo -sanomaan, että tämä paikalla tulisi tutkimaan erästä epäilyttävää -henkilöä. - -Tätä hetkeä käytti nainen hyväkseen ja viskasi permannolle kirjeen. - -Torkel peitti sen jalallaan. Mutta ritari oli huomannut rapinaa ja -kääntyi. - --- Mitä se oli? - --- Hän pudotti jotakin, sanoi Torkel ja oli etsivinään lattialta. - --- Mitä sinä täällä teet? - --- Arvelin että minua ehkä tarvittaisiin... kas tässä on kirje. - -Hän ojensi ritarille kirjeen. Tämä kiirehti paikalla valon ääreen. - --- Herra Kustaa Eerikinpojalle! Enkö arvannut!... Kuka sinulle sen -antoi, tunnusta paikalla, taikka annan minä ruhjoa kurjat jäsenesi -niin ettet enää milloinkaan niitä liikuta! huusi ritari. - -Nainen oli vaipunut permannolle, hänen huulensa liikkuivat, mutta hän -ei saanut sanaakaan lausutuksi. - -Samassa tuli lääniherra paikalle ja ritari kertoi hänelle asiain -kulun. - --- Kuka sinä olet? kysyi Eerik Banér. - -Ei vastausta. Pelko oli tehnyt hänet kuin mykäksi. - --- Heitä vettä hänen päällensä, käski lääniherra. Torkel totteli. Hän -oli melkein yhtä kalpea kuin nainen. - --- Tunnetko tuon naisen? - --- Se on äitini! - --- Silloin olet sinäkin osallisena tässä konnantyössä, huusi Otto -Krabbe. -- Kahleisiin hänet on pantava. - --- Minä löysin kirjeen ja annoin sen pois. - --- Siksi ettet uskaltanut kätkeä sitä. - --- Tutkitaan asiaa, sanoi lääniherra tyynesti; -- eduksesi se kyllä -lankeaa että annoit pois kirjeen. - -Vähitellen tuli nainen taas tajuihinsa ja kertoi mitä tiesi. Hänen -tyttärensä oli kuollut muutamia tunteja sitte, hän oli lähettänyt -terveisiä, terveisiä -- nainen epäili hetkisen, jatkaisiko -- -Torkelille. Mutta hän oli iloissaan, sillä eihän tyttö enää nähnyt -nälkää... Siinä kyyneleet tukahuttivat hänen puheensa. Hän oli -lähtenyt tuomaan pojalleen sanaa... Rannalla hän oli kohdannut -kulkijan, joka oli kysynyt tietä linnaan, hän oli käskenyt häntä -seuraamaan itseään, mutta mies oli antanut hänelle kirjeen ja -pyytänyt häntä viemään sen perille. - --- Mikset heti antanut sitä minulle? kysyi ritari kiivaasti. - --- Ankara herra, pelkäsin tehneeni jollakin lailla pahaa, nyyhkytti -nainen. - --- Sait kai hyvän makson vaivastasi? - --- Markan, vastasi nainen, ojentaen hänelle rahaa. Molemmat ritarit -puhelivat hetkisen hiljaa keskenään; sitte sanoi lääniherra: - --- Saat mennä! - -Nainen lankesi polvilleen ja suuteli hänen kättään. - --- Tässä raha. - --- Pidä se, mutta älä enää toimita tuntemattomien asioita. Nyt tiedät -miten käy. - -Nainen sopersi muutamia sanoja ja horjui ovea kohti. Torkel seisoi -liikkumattomana. - --- Mene äitisi mukaan, käski lääniherra, -- ja toimita hänelle vähän -syömistä. - -Molemmat läksivät. - --- Minä en luota häneen! huudahti ritari. - --- Minun mielestäni hän on antanut mainion todisteen -uskollisuudestaan. - --- Jollei hän ole viisaampi kuin miltä hän näyttää, väitti toinen. - --- Hankkikaa luotettavampi, jos voitte. - --- Tulenpa pitämään silmällä heitä molempia. Torkel pisti päänsä -ovesta sisään. - --- Armollinen herra! sanoi hän. - --- Mitä sinä tahdot? ärjäisi Otto Krabbe. - --- Kirjeen tuoja on lähtenyt Bandersiin päin; lähdenkö ajamaan häntä -takaa? - -Ritarit katsahtivat toisiinsa, sitä ei kumpikaan ollut tullut -ajatelleeksi. - --- Tee se! käski lääniherra. - --- Ota kaksi miestä mukaasi! huusi junkkari hänen jälkeensä. - -Lääniherra piti kirjettä kädessään; se oli aivan pieni ja ommeltu -kiinni neulalla ja langalla. - --- Annammeko hänen avata ja lukea sen läsnäollessamme? kysyi -lääniherra. - --- Kuninkaan antaman vallan nojalla vaadin että ensin luemme kirjeen -ja sitte päätämme, onko se annettava vangille vai eikö. - -Eerik Banér laski kirjeen käsistään ja Otto herra rupesi sitä -ratkomaan; mutta se oli niin hyvin ommeltu, että junkkarin -kärsivällisyys joutui kovan koetuksen alaiseksi. Huomattiin -kirjeen olevan hienointa pergamettia; neulanlävet eivät olleet -vahingoittaneet kirjoitusta; avatessa tavattiin kirjoituksen -ympärillä hienoja, pisteltyjä lehtiä. - --- Naisten työtä! sanoi Otto herra ylenkatseellisesti. Sisältö oli -seuraava: - - Rakkahin veljeni! - - Ikävöimme sinua enemmän kuin sanat saattavat lausua. Tyynyni on - joka aamu itkusta märkänä, enkä minä näe ilonpäivää ennenkuin - sinä taas olet luonamme. Äitimme suru on suurempi kuin saatan - kuvaella. Kuule nyt, mitä olen ajatellut. Toukokuun lopulla tulee - nopeakulkuinen laiva viipymään Helgenäsin edustalla; hanki vene, - joka vie sinut sinne, niin olet pelastettu, rakas veli. Paperi - loppuu. Me odotamme sinua ja jätämme kertomatta asiain nykyisestä - tilasta kunnes saamme tehdä sen suullisesti. Tuhat syleilyä - meiltä kaikilta. Uskollinen, sureva sisaresi, äitisi, sukulaisesi - ja tuttavasi, me kaikki ikävöimme ja odotamme sinua. - - _Margareta_. - - --- Joakim Brahen puoliso, huomautti lääniherra. - --- Jollei hän ole täällä kunniasanansa nojalla, niin ei se ole -kuninkaalle tehdyn valan rikkomista, mutta mitä ruotsalaiset -sellaisista välittävät! puhui junkkari. - --- Säilyttäkää kirje! - --- Vien sen mukaani, kun palaan Kööpenhaminaan. Hovineitsyet saavat -ihailla hienoa ompelusta. - -Hetken perästä astui Torkel sisään, tuoden mukanaan kääpiön. Hän oli -luultavasti pienin laatuaan, sillä hän oli tuskin viiden korttelin -pituinen. Pää oli suuri kuin keskenkasvuisella lapsella, mutta muuten -sopusuhtaiseksi muodostunut; kädet olivat suurehkot, jalat pienet. - -Ritarit hämmästyivät hänet nähdessään siihen määrään, etteivät -lausuneet sanaakaan. - -Kääpiön vilkkaat silmät kiertelivät pitkin huonetta, vihdoin -pysähtyäkseen molempiin ritareihin. Hän laski käden sydämelleen -ja teki syvän kumarruksen. Junkkari purskahti suureen nauruun. -Lääniherra kysyi: - --- Kuka sinä olet? - --- En kukaan, vastasi heikko ääni. - --- Mistä tulet? - --- Ulkoa. - --- Hän se toi kirjeen, vastasi Torkel. - --- Mutta nainen ei sanonut, että se oli kääpiö joka antoi hänelle -kirjeen. - --- Seisoin kannon nenässä, kun hän minut näki. - --- Mistä sait kirjeen? kysyi junkkari. - --- Löysin! - --- Älä valehtele! - --- Se riippui kuun säteissä. Junkkari näytti hänelle nyrkkiään. - --- Tiedätkö että saatan sinut kuristaa? - --- Ankara herra, sitte ette saa tietää mitään. - --- Annetaan hänen olla, sanoi lääniherra ja lisäsi samassa: -- onko -sinulla herraa? - --- Olen vapaa kuin ilman lintu. - --- Tahdotko ruveta palvelukseeni? - -Miettivän näköisenä pani kääpiö sormen nenälleen ja katsahti -junkkariin eikä lääniherraan. - --- Ehkä mieluummin tahdot ruveta minun palvelukseeni? kysyi junkkari -nauraen. - --- Lieneepä yhdentekevä. - --- Ei sentään. Mikä nimesi on? - --- Aatami! - --- Tuon näköinen ei ensimäinen isämme varmaankaan ollut, lisäsi -junkkari. - --- Kasvan kunhan ehdin, virkkoi kääpiö. - -Järkähtämätön vakavuus teki hänet tavattoman hullunkurisen näköiseksi -ja ritarit nauroivat sydämen pohjasta, mutta pikku mies ei siitä -laisinkaan pahastunut. Hänen kasvonsa pysyivät aivan muuttumattomina. - --- Antakaa minun ottaa hänet luokseni, lausui junkkari, -- ehkä -hänestä voi olla hyötyä meille. - --- Mielelläni, vastasi Banér ja lisäsi, osoittaen junkkaria: -- tämä -ritari... - --- Herra Otto Krabbe, jatkoi kääpiö. - --- Tunnetko hänet? - --- Tunnen kaikki! - --- Tiedätkö kuka minä sitte olen? - --- Kallön herra. - --- Mistä sinä sen tiedät? - --- Näenhän sen; ja kääpiö laski käden sydämelleen syvästi kumartaen. - --- No niin, Aatami, jätän sinut nyt herra Otto Krabben haltuun ja -toivon, että palvelet häntä uskollisesti ja nöyrästi. - --- Sinä pahanpäiväinen elukka, tunnet minut nimeltä mutta et enempää, -sopersi junkkari ja otti käteensä ratsastuspiiskan, joka oli pöydällä. - -Herrat erosivat. Aatami seurasi junkkaria. Hän sai nukkua huoneessa, -joka oli hänen isäntänsä huoneen ulkopuolella. - -Päivä oli ollut rikasvaiheinen. Torkel saattoi äitinsä mökille. -Äänetönnä katseli hän sisarta ja mutisi: - --- Kiitetty olkoon pyhä neitsyt. Nyt tyttö on syönyt tarpeeksi. - --- En saanut _yhtä_ markkaa, kuiskasi äiti tyytyväisenä, -- vaan -_viisi_. - - - - -4. - -UUSI TUTTAVUUS. - - -Äsken kuvattuna päivänä olivat useitten Kallölaisten ajatukset -saaneet ikäänkuin uuden suunnan. - -Kustaa Eerikinpoika ei unohtanut untaan, hän eli sen uudestaan -ja uudestaan; oli kuin näkymätön käsi olisi herättänyt hänet -horrostilasta ja osoittanut hänelle maalin, joka vaati koko -hänen tarmonsa ja taitonsa. Mutta välillä viivähtivät ajatukset -luostarissa; kasvatus oli kehittänyt hänen synnynnäisiä uskonnollisia -taipumuksiaan, mutta häntä inhoitti, kun hän vaan ajatteli, mitä -siellä oli nähnyt ja kuullut. - -Hän ei suinkaan hyväksynyt Iivar Grynin menettelyä, mutta -hänen täytyi myöntää, etteivät munkit parempaa ansainneet. Kun -ajatteli noita paksuja, kiiltäviä, kyynillisen näköisiä naamoja, -likaisia käsiä ja muuta epäsiisteyttä, joka nähtävästi vallitsi -luostariveljien parissa, ja vertasi sitä heidän ammattiinsa, niin -saattoivatko nuo miehet olla Jumalan palvelijoita? Saattoivatko -he johtaa sieluja pelastukseen, nuo miehet, jotka vian lihottivat -jäseniään eivätkä säälineet seurakuntaa, vaan rikastuttivat -luostariaan sen kustannuksella? Kustaa halusi lukea Lutherin -kirjoituksia; ne varmaankin tulevat selvittämään hänelle paljon -asioita. - -Lääniherra mietiskeli, kenen kosintaa hänen piti suosia, -"ruotsalaisen" vaiko Oton. Hän oli siitä varma että Kustaa rakasti -hänen tytärtään ja vaikka Kustaa olikin haaveilija, niin oli hän -suurta, rikasta sukua ja pääsisi ehkä tulevaisuudessa ties kuinka -ylhäiseen asemaan. - -Lisäksi kuningas tuosta avioliitosta varmaankin tulisi hyvin -kiitolliseksi, sillä sen kautta Kustaa joutuisi Tanskaan ja häntä -saattaisi seurata joukko muita. - -Otto Krabbe oli tulinen, raju herra. Eerik herra oli suoraan sanonut -hänelle mielipiteensä: hän ei tahtonut sekaantua asiaan, tapaukset -saivat kehittyä itsestään, hänen rakkaalla tyttärellään oli valta -valita, kenen hän tahtoi. - -Ja tyttö oli jo valinnut; oikullinen, hemmoteltu tyttö rakasti -ensi kertaa eläessään. Mutta hänen tunteensa ei ollut voitonvarmaa -rakkautta; se oli epäilystä, pelkoa. Kustaa oli ensimäinen joka ei -heti ollut ruvennut hänen orjakseen; hän ei, niinkuin hänen muut -ihailijansa ja tuo Otto Krabbe, ollut madellut hänen jalkainsa -juuressa kerjäämässä häneltä rakkautta. - -Mutta tyttö luuli, että hän salaa häntä rakasti; hän soitti luuttua -ja lauloi niin kauniisti, kun Dorotea häntä pyysi; istuihan hän -tuntikausia naisten huoneessa ja vaikkei hän lausunut montakaan -sanaa ja vaikkei hänen haaveksiva katseensa kuin harvoin pysähtynyt -Doroteaan, niin ehkä hän sittenkin itsekseen ajatteli, että hän oli -kaunein tyttö maailmassa ja ainoa, jonka rakkaus saattoi tuottaa -hänelle lohdutusta. - -Mitä hän muuta olisi tarkoittanut silläkään kertaa, kun Dorotea oli -toistanut lukemansa sanat: "voimakas rakkaus tuottaa sekä iloa että -surua"; hän oli pusertanut hänen kättään, silmissä oli ollut kyyneliä -ja hän oli paikalla lähtenyt huoneesta. - -Niin, Dorotean täytyi pakoittaa hänet tunnustamaan rakkautensa, jopa -pian. - -Viedessään kääpiötä huoneeseensa oli Otto Krabbe jo miettinyt, kuinka -tätä parhaiten sopisi käyttää hänen tarkoitustensa palvelukseen. Hän -tiesi ettei tuota pikku miestä saata taivuttaa kuin hyvyydellä ja -että piiska oli jätettävä viime keinoksi. Aatami kertoi tulleensa -kaupunkiin hollantilaisella laivalla, jonka nimeä hän ei tietänyt. -Vähää ennen maallenousua oli kapteeni, pienen erehdyksen takia, -armottomasti lyönyt häntä; sentähden hän heti maalle päästyä oli -karannut. Mahdotonta oli saada häntä kertomaan, miten kirje oli -joutunut hänelle, tai oliko joku toinen antanut sen naiselle; Otto -herra heitti koko asian sikseen. - --- Menneisyyteen en enää kajoa, sanoi hän, -- mutta katso että -tästälähtien parannat muistamiskykyäsi. - -Aatami sai vapaasti liikkua linnassa; kaikki juttelivat hänen -kanssaan ja nauroivat hänen sukkelia vastauksiaan. Lääniherra -antoi ommella hänelle kauniin puvun ja Dorotea lahjoitti hänelle -pitsikauluksen ja tahtoi tehdä hänet paasikseen. - --- Hän on minun, kaunis neiti, sanoi junkkari. - --- Onko se totta, Aatami? kysyi neiti nauraen. - --- Takki on lääniherran, sydän kuuluu teille, vastasi kääpiö -kumartaen. - --- Mutta järki, tahto ja toimi kuuluvat minulle, puhui Otto herra. - --- Millä perustuksella? - --- Valtani nojalla, ihana immyt; mutta voisin sentään muutamilla -ehdoilla... - --- Ei mitään ehtoja; minun suosiotani ei osteta. - --- Katsokaa ettette lahjoita sitä arvottomalle. Dorotean silmät -säihkyivät, mutta seuraavassa hetkessä hän, suloisesti hymyillen, -virkkoi: - --- Kuinka voitte sanoa niin? - --- Dorotea! ja ritari tahtoi tarttua hänen käteensä. - --- Kuinka talonne rakennustyö edistyy? kysäisi Dorotea, vetäen pois -kätensä. - --- Minun pitäisi lähteä sinne, mutta ero teistä moneksi päiväksi... - --- Mutta ajatelkaa jälleennäkemistä! - --- Tänne saapuessani ette ollut minulle suosiollinen; ehkä sekin -pieni jalansija, jonka olen onnistunut teissä voittamaan, on häviävä -poissaollessani. - --- Pieni jalansija! Mistä te tiedätte että se on pieni? Dorotea kätki -kasvot käsiinsä. Ritari lankesi hänen jalkainsa juureen. - --- Suostu siis tekemään minut onnelliseksi! huudahti hän -intohimoisesti. - --- Lähtekää, lähtekää, sitte saamme puhua likemmin, kun palaatte. - --- Lähden varhain huomen-aamuna, mutta älkää leikitelkö kanssani, -saatte sen kalliisti maksaa. Niillä sanoilla jätti ritari huoneen. - -Pelästyneenä jäi Dorotea katsomaan hänen jälkeensä. - --- Mitä hän voi tehdä? äänsi hän itsekseen; -- enhän sitäpaitsi ole -luvannut mitään! ja alaspainunein katsein, posket kalpeina hän, -ajatuksiin vaipuneena, palasi naisten luhtiin. - -Kumpikaan ei ollut huomannut että kääpiö oli istunut huoneessa, -ikkunaloukon kätkössä. Ilkeä hymy vetäysi hänen pikkuvanhoille -kasvoilleen; hän huomasi lattialla pienen, punaisen nauharuusun, -jonka Dorotea oli pudottanut; hän otti sen kiireesti ja livahti ulos. -Käytävässä seisoi vielä ritari, ajatuksiin vaipuneena. Nähdessä -kääpiön, nousi hänen poskilleen suuttumuksen puna. - --- Sinä olit tuolla sisällä, jymisi hän. - --- Kas tässä! sanoi kääpiö ja ojensi hänelle nauharuusun. - --- Onko se häneltä? - --- On. - -Ritari painoi nauhan huulilleen ja kätki sen rintaansa vastaan. - --- Tule, tahdon puhua kanssasi, sanoi hän, ja he astuivat ritarin -huoneeseen. - --- Huomaa nyt tarkkaan mitä sinulle sanon. Lääniherra lahjoitti -sinulle vaatteet ja neiti kauluksen, mutta minä, Otto Krabbe, annan -sinulle vitjat, jotka ovat kymmenen kertaa kallisarvoisemmat, jos -sinä säntillisesti täytät käskyni. - --- Puhukaa, ankara herra! - --- Tunnethan vangin, Kustaa Eerikinpojan? - --- Kyllä tunnen vangin! - --- Sinun pitää poissaollessani lakkaamatta pitää häntä silmällä, -jotta palatessani voit tehdä tarkan tilin; ymmärrätkö? - --- Voinhan käydä asialla hänen luonaan ja etsiä hänen suosiotansa, -taikka istuutua katolle vastapäätä hänen ikkunaansa ja nähdä kaikki -mitä hän tekee. - --- Hyvä; mutta siinä ei ole tarpeeksi, lisäsi junkkari epäillen. - -Kääpiö katseli häneen tarkkaavaisesti, mutta ei ollut häntä -ymmärtävinään. - --- Dorotea neiti... - --- Pitää minusta. - --- Hän on jo kerran tehnyt sinut uskotukseen, hymähti Otto herra. - --- Ehkä hän tekee sen useamminkin. - --- Jos hän sen tekee ja sinä saatat edistää aikeitani, niin lisään -monin kerroin vitjojen arvoa. - -Kääpiö suuteli nöyrästi ritarin kättä ja lupasi tehdä mitä suinkin -taisi. - --- Hän tulee teitä tapaamaan huomenna lähtöaikaan, kertoi hän hiukan -myöhemmin. - --- Kuinka sinä sen tiedät? - --- Siksi että hän kysyi, mihin aikaan lähtö tapahtuu. Jo likeni sekin -aika jolloin junkkari Gregori Ulftand ja hänen puolisonsa aikoivat -jättää Kallön; siksi seisoi naisten pöytä illalla tyhjänä; kaikkien -piti olla läsnä, kun kallisarvoisia myötäjäisiä järjestettiin -matkalle. - -Otto Krabbe oli tosin toivonut vielä kerran tapaavansa Dorotean, -mutta hän ei sen enempää surrut pettymystään, vaan kun hän -lääniherran kanssa viimeistä kertaa istui juomapöydän ääressä, kertoi -hän hänelle, että työ hänen kartanollaan tästälähin nopeasti tulisi -sujumaan eteenpäin; sillä nyt hän varmaan tiesi pian saavansa saattaa -kotiin Dorotean morsiamenaan; hän toivoi että Eerik Banér tästälähin -pitäisikin häntä likeisenä sukulaisena. - -Eerik Banér hämmästyi siihen määrään ettei hän tietänyt mitä vastata, -mutta junkkari vain nauroi ja toisti, että hän ja Dorotea jo ovat -sopineet keskenään. - -Varhaisena aamuna hän läksi; joku siellä tosin liehutti liinastaan, -mutta se ei tullut neidin ikkunasta; tai ehkä neiti todellakin oli -istunut salissa, jottei myöhästyisi; siinä tapauksessa se totisesti -oli suuri todiste hänen rakkaudestaan! - -Ritari iski kannukset hevosen kylkiin ja ratsasti sellaista kyytiä, -että palvelijat tuskin pysyivät hänen perässään. Hänen piti kiiruhtaa -pois, voidakseen sitä pikemmin kiiruhtaa takaisin. - - * * * * * - -Melkeinpä Iivar Gryn katui paksua pilaansa, vaikkei hän tahtonut sitä -myöntää. Nuoli ei ollut edes ihoa raapaissut, mutta se oli pannut -hänet pelkäämään jotakin tuntematonta, joka saattoi tapahtua silloin -kun sitä vähinten odotti. - -Sentähden hän enimmäkseen pysytteli kotona ja selitti Mette rouvalle -niin kauvan roikkuneensa hevosen selässä, että nyt tahtoo koettaa, -miltä tuntuu astua omilla jaloillaan. - -Nuoren parin lähtövalmistukset olivat loppuneet. Sofia rouva kylpi -kyynelissä ja otti hellät jäähyväiset omaisiltaan. - -Kustaa herra kiitti kaikesta hänen ystävällisyydestään ja toivotti -hänelle onnea; mutta kun hän sitte lahjoitti hänelle muutamia -ruotsalaisia lauluja, jotka hän häntä varten oli kirjoittanut, niin -ei Sofia enää voinut pidättyä, vaan lankesi hänen kaulaansa ja -suuteli häntä. - -Veri karkasi Dorotean kasvoille; töintuskin hän sai pysytyksi tyynen -näköisenä. Junkkari Gregori ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä, -mutta lääniherra nauroi ja sanoi, että veli ja sisar kyllä saivat -syleillä toisiaan, vaikkapa kaksikin kertaa. - -Kun jäähyväismalja oli tyhjennetty, esitti Iivar Gryn, että -lähdettäisiin saattamaan morsiusparia. Sofia rouva katseli rukoillen -Kustaaseen, joka paikalla suostuikin ehdotukseen. Lääniherra sanoi -myöskin tahtovansa lähteä kappaleen matkan päähän, siitä sitte -jatkaakseen Randersiin, jonne häntä kauvan oli odotettu. - -Alussa oli Doroteakin aikonut lähteä saattamaan, mutta kukaan ei -käskenyt häntä; hän edellytti ettei Kustaa ajattelisi kuin Sofiaa -ja hän kärsi mustasukkaisuuden kamalimpia tuskia. Kun sisar viime -hetkessä kuiskasi hänelle: "suo anteeksi, mutta saathan sinä -tästälähtien yksin pitää hänet", käsitti hän, mitä tähän saakka -ainoastaan oli aavistanut. Mutta entä jos Kustaa rakasti Sofiaa eikä -häntä?... Silloin ei hän enää koskaan tahtonut nähdä häntä... hän -tahtoi mennä luostariin ja kätkeytyä koko maailmalta. - -He olivat kaikki lähteneet ja Dorotea lepäsi pehmeällä penkillä -itkien ja nyyhkyttäen. - -Mette rouva luuli hänen itkevän sisartaan ja arveli surun pikemmin -haihtuvan, jos hän saisi olla yksin; pitihän rouvan sitäpaitsi pitää -huolta siitä, että paljot sokerileivokset ja viinit joutuivat lukon -taa; sillä nyt olivat kai makeanleivän päivät menneet, ja Mette -rouvalta pääsi huokaus. - -Dorotea kuuli jonkun liikkuvan ja kääntyessään huomasi hän kääpiön -olevan huoneessa. - --- Mitä sinä tahdot? huusi hän hänelle. - --- Palvella teitä, jos sallitte. - --- Sitä et voi. - --- No, huvittaa teitä ehkä. - --- Mene tiehesi, minä tahdon olla rauhassa. - -Kääpiö katosi, mutta muutaman minuutin perästä hän palasi, kädessään -kukkakimppu. - --- Kas, nämät otin vangin huoneesta. - -Dorotea nousi kiireesti. Ne olivat tuoreita kevätkukkia, varmaankin -ne olivat poimitut ruukusta neitojen luhdin ikkunalla. - --- Kuka ne on antanut hänelle? kysyi Dorotea mielenliikutuksissaan. - --- Sitä hän ei ole kertonut. - --- Vai tietääkö hän siis sen? - --- Ei mutta hän luulee. - --- Mitä hän sitte luulee? kirkaisi tyttö kiivaasti. - --- Sitä en uskalla sanoa. - --- Mutta minä käsken, ja neiti polki ärtyneesti jalkansa maahan. -- -Kenen hän luulee ne antaneen? - --- Teidän, jalo neiti. - -Kukkaset putosivat hänen kädestään, rinta aaltoili raivoisasti ja hän -kätki kasvonsa tyynyihin, peittääkseen mielenliikutustaan. - -Kun hän vihdoin nosti silmänsä, näki hän kääpiön polvillaan edessään. - --- Tappakaa minut, puhui hän, -- olen sen ansainnut. - --- Sinäkö sen siis teit? - --- Niin, jalo neiti, minä. - --- Miksi sen teit? - --- Hän on niin onneton ja hän jumaloi teitä. - --- Mistä sinä sen tiedät? - --- Luen sen hänen silmistään. - --- Osaatko lukea minunkin silmistäni? - --- En uskalla koettaa. Dorotea hymyili vaistomaisesti. - --- Mitä hän sanoo noista kukkasista? - --- Ne ovat hänen ainoana ilonaan. - --- Mistä sinä niitä saat? - --- Milloin mistäkin; nuo puolikuolleet löysin pihasta, ne ovat -pudonneet neitien luhdista. - --- Huomenna saat tuoreempia... mutta että hän todellakin luulee että -minä... - --- Jos tahdotte, niin... - --- Ei, antaa hänen olla siinä luulossa, onnetonta pitää lohduttaa, -jos voi... - --- Hän on niin onneton ja tämä viimeinen... - --- Mitä tarkoitat? - --- Ruotsalaista kirjettä. - --- Onko Ruotsista tullut kirje? - --- On. Minä löysin sen. - --- Ja annoit sen hänelle? - --- Ei, lääniherra ja herra Otto... - --- Vai niin. Jos he saivat sen käsiinsä, niin ei hän sitä koskaan -näe. Tiedätkö mitä se sisälsi? - --- En, mutta se oli niin kauniisti kirjaeltu, että se varmaankin oli -joltakin aateliselta rouvalta tai neidiltä. - -Hetkeksi Dorotea laski kädet silmilleen ja virkkoi sitte: - --- Tiedätkö kenen hallussa kirje on? - --- Herra Otto jätti sen lääniherralle ennen lähtöään. - --- Hyvä; vie vastakin kukkia Kustaa herran huoneeseen... ja jos se -hänelle tuottaa iloa, niin anna hänen uskoa että ne ovat minulta... -Jos hän vielä tahtoo jotakin, niin tuo minulle siitä tieto. - -Kääpiö suuteli hänen hameensa lievettä. - --- Te olette yhtä hyvä kuin olette kaunis. - -Dorotea katsahti hänen jälkeensä kunnes hän katosi hänen näkyvistään. - --- Että minä viitsin välittää imartelusta, joka lähtee tuollaisenkin -huulilta, virkkoi hän miltei halveksien. - -Suru ja riemu olivat vuorotellen vallanneet häntä viime tuntien -aikana, mutta nyt ei hän tuntenut kuin iloa, melkein myrskyisää iloa; -hän hyppeli, hän taputteli käsiään ja tanssi pitkin lattiaa. - -Kustaa rakasti häntä! Sofian tähden, muiden läsnäolevien tähden ei -hän ollut mitään sanonut, mutta nyt he olivat kahden, Otto Krabbekin -oli poissa, nyt hän varmaankin puhuu... mutta kirje, ruotsalainen -kirje, ehkä hänellä kotimaassa on morsian; miten hän sen saa -tietää... isän täytyy näyttää hänelle kirje, hän ei ennen anna -hänelle rauhaa. - -Ilta oli jo tulossa, hän saattoi minä hetkenä tahansa odottaa -saattajia takaisin. Taivas oli vetäytynyt pilviin, näytti tulevan -rajuilma. Hän riensi torniin, josta oli laaja näköala, mutta ketään -ei näkynyt. Vaikka oltiin toukokuussa, niin tuli äkkiä pilkkosen -pimeä ja suuri salama valaisi seudun. Samassa jyrähti ukkonen niin -voimakkaasti, että vanhat linnan tornit tärisivät ja koko rakennus -huojui kuin hirveän painon alla. - -Nyt vasta rajuilma oikein yltyi, myrsky vinkui nurkissa, puhalsi ovet -auki ja tunki kaikkialle. Vanhat puut kumartuivat melkein maahan -saakka ja oksia ja lehviä ryöppysi ilmassa. - -Sade piiskaili, salamoja iski iskemistään ja jyrinä sai ihmiset ja -eläimet vapisemaan pelosta. - -Dorotea oli kauhusta melkein kankeana; hän huusi, mutta ketään ei -tullut eikä kukaan kuullut hänen huutoaan. Äkkiä nosti tuulispää -erään ulkohuonerakennuksen katon korkealle ilmaan, puunlatvojen -yli, ja heitti sen sitte hirveällä tärähdyksellä maahan, keskelle -murskaantuneita oksia. - -Nuori tyttö päästi sydäntä särkevän huudon ja kaatui pyörtyneenä -lattialle. - -Tointuessaan oli hän sängyssään ja melkein koko linnan naisväki hääri -hänen ympärillään, mutta hän oli kärsinyt niin paljon ja häntä niin -väsytti, että hän, unohtaen kaikki, nukkui sikeään uneen. - -Vasta myöhään seuraavana päivänä hän vihdoinkin heräsi. Mette rouva -istui hänen vuoteensa ääressä, mutta hänen kasvoissaan kuvastui -sellainen suru ja rauhattomuus, että Dorotea reippaasti huudahti: - --- Ettehän toki minun tähteni näytä noin surkealta? - --- Saattaa löytyä muuta suremista. Hetkisen oli tyttö vaiti. - --- Milloin rajuilma lakkasi? kysyi hän sitte. - --- Hyvin pian, nyt on niin tyyntä ettei lehtikään liikahda, mutta -hävitys on kauhea. - --- Mihin aikaan yötä vieraamme saapuivat kotiin? Ei vastausta. - --- Ettekö kuule mitä kysyn? - --- He eivät vieläkään ole kotona. - --- Eivät vieläkään kotona! Dorotea hypähti kiireesti ylös. -- Mitä -sitte nyt olette tehneet? - --- Lähettäneet väkeä kaikkiin suuntiin, - --- Ovatko he palanneet? - --- Kaikki, paitsi kääpiö. - --- Silloin ei vielä olla hukassa, sillä hän on järkevämpi kuin he -kaikki yhteensä. - -Hän pukeutui kuumeentapaisella kiireellä. - --- Lähden itse etsimään. - --- Se ei sovi jalosukuiselle neidille... - --- Minä sanon että tahdon ja lähden, huudahti Dorotea. -- Älköön -kukaan koettakokaan minua estää. - -Samassa koputettiin oveen ja Aatami astui sisään; hän näytti -väsyneeltä ja rasittuneelta. - --- Oletko löytänyt heidät? huudahti Dorotea häntä rastaan. - --- Olen. He tulevat. - -Tyttö juoksi ikkunaan; hetken perästä hän kirkaisi läpitunkevasti. - --- He ovat haavoittuneet, ehkä kuolleet! huusi hän epätoivoisasti. - -Mette rouva kiiruhti myöskin paikalle ja näki ihmisjoukon hiljaa -liikkuvan eteenpäin. He kantoivat välissään kahta paaria. - --- Pyhä neitsyt! huudahti hän. - --- Elääkö hän? kysyi Dorotea kauhistuneena. - --- Elää, jalo neiti, hän elää. Katsokaa, ihmelääkäri joka tuossa -astuu jälkimäisenä, antoi hänelle juomaa, joka vaivutti hänet uneen. - --- Vanha Ingiald on kerran pelastanut minunkin henkeni, huudahti -Dorotea ja kiiruhti alas portaita ottamaan vastaan tulevia. - -Niinsanottu ihmelääkäri oli vanha, tavattoman pitkä mies, puettuna -laajaan viittaan; kasvot olivat auringon ja ilman vaikutuksesta -ruskettuneet, päätä kaarsi hopeankarvainen tukka ja parta ulottui -hyvän matkaa alas rinnalle. - -Hän vastasi Dorotean tervehdykseen hiukan kumartamalla päätään ja -ryhtyi sitte antamaan ohjeitaan. Kustaa herra kannettiin sisään ja -laskettiin vuoteelle, samoin Iivar Gryn. Tämä kaikki tapahtui niin -hiljaa, että olisi luullut henkien liikkuneen. - -Dorotea hiipi Kustaan vuoteen ääreen; hän näytti vaipuneen -rauhalliseen uneen; ukko viittasi häntä lähtemään ja jäätyään yksin -sairaan kanssa sitaisi hän muutamia kertoja kädellään hänen otsaansa -ja läksi sitte huoneesta, otettuaan avaimen pois suulta. - --- Torkel! huusi hän. - -Torkel, joka oli ollut kantajien joukossa, kiiruhti heti esiin. - --- Mene puolen tunnin kuluttua ritarin huoneeseen; hän on silloin -valveella. Tässä avain. - -Lääkäri meni nyt Iivar Gryniä katsomaan. Hän näytti niin -huolettomalta ja tyytyväiseltä kuin hän paraikaa olisi miettinyt -jotakin uutta kepposta. Vanhus oli tuskin koskettanut häntä, kun hän -avasi silmänsä ja kummastuen katsahti ympärilleen. - --- Elän siis eikä rinnassani ole myrkytettyjä nuolia. Niin suurta -onnea en ole ansainnut, sanoi hän, tyytyväisenä ojennellen jäseniään. - --- Taivahinen taatto oli armollinen ja lähetti minut pelastamaan -teitä, vastasi Ingiald; -- luulen kuitenkin että teidän siitä on -kiittäminen toista, palkitkaa häntä, mikäli voitte. Nyt ei minua enää -tarvita täällä. - -Hän kääntyi lähteäkseen. Dorotea odotti häntä ulkopuolella. - --- Etkö tahdo viipyä, isä Ingiald, minulla olisi sinulta min paljon -kysyttävää, kuiskasi hän. - --- Turhiin asioihin en minä puutu! Ja sitä tietään hän läksi. - --- Ihana neiti, suokaa anteeksi, että teidän läsnäollessanne olen -vuoteen omana, virkkoi Iivar herra, -- mutta ruumiini on niin -kolhittu, etten saata nousta ennenkuin olen saanut kannun olutta. - --- Sen saatte heti, vastasi neiti. -- Sitte odotan teitä saliin, -jossa pöytä jo aikoja sitte on ollut katettuna. - -Hetken kuluttua Mette rouva ja Dorotea sekä molemmat ritarit astuivat -saliin; ritarit söivät mitä parhaimmalla ruokahalulla ja vasta -aterian loputtua virkkoi Iivar herra: - --- Nyt olen valmis kertomaan. - --- Kuolen uteliaisuudesta, huudahti Dorotea. - --- Urostyömme supistuu hyvin pieneksi, huomautti Kustaa hiukan nolona. - --- Sen sanoo se, joka pelasti henkeni. - --- Ei rehellisessä taistelussa! - --- Voiko aseeton mies antautua taisteluun? Mutta kertomus ei tule -täydelliseksi ilman Torkelia. - -Torkel kutsuttiin paikalla sisään. - --- Pyydän että jätätte minulle sananvallan, jatkoi Iivar herra, -nostaen toisen jalkansa ristiin toisen päälle. - --- Saatoimme matkustajamme noin neljän penikulman päähän ja -käännyimme sitte molemmat Torkelin kanssa kotiinpäin. Olisimme -varmaankin ehtineet tänne rajuilman tieltä, jollei noin puolen -penikulman matkan päässä... Olihan se niin? - -Hän katsahti Torkeliin, joka myöntäen nyökäytti päätään. - --- Silloin tuo ratsastaa rinnalleni ja sanoo: "meitä ajetaan takaa". - --- Sanoin sen Kustaa herralle. - --- No se on sama; "kuinka monta heitä on"? kysyin minä. - -Hän katsahti Torkeliin. - --- "Kahdeksan tai kymmenen", vastasin minä. - --- Sattumalta loin katseeni syrjään ja huomasin vihollisten joukossa -yhden luostariveljistä; vaikka hän oli pukeutunut sotisopaan, -tunsin villoista lampaani. Kahdeksan tai kymmenen kolmea vastaan, -joista yksi aseeton! Jos siinä olisi tullut kysymykseen oikea -painiskeleminen, niin olisimme saattaneet koettaa, mutta heillä oli -kaikilla jouset, joten siitä olisi tullut täydellinen taistelu, ja -meidän mahdoton puolustautua. - -"Kiireesti tälle metsätielle"! sanoi Kustaa herra, ja me seurasimme -häntä. - --- Silloin alkoi nuolia lennellä ympärillämme, en käsitä etteivät -ne sattuneet meihin, mutta kaikki hevosemme haavoittuivat ja minä -putosin satulasta. Kun elämä on kysymyksessä, niin jalka on nopsa; -toverini hyppäsivät hevosen selästä ja me pakenimme kaikki pieneen -luolaan tai rotkoon, joka pistihe vuoren sisään; Kustaa herra työnsi -minut kaukaisimpaan soppeen ja Torkel seisoi likinnä ovea. - --- Tiheän pensaikon takana, huomautti Kustaa. - --- Silloin astui esiin muuan, jota en tuntenut, ja sanoi, etteivät -he Kustaa herralle tahtoneet tehdä mitään pahaa, mutta ritari Iivar -Gryn oli polttanut heidän talonsa ja vienyt heiltä elukat; häntä he -tahtoivat puhutella, pahaa tekemättä, jos hän vain vapaaehtoisesti -lupaisi heitä seurata. - --- Tiesin kyllä edeltäkäsin, että munkit tahtovat kostaa, jota -pikemmin sitä parempi. "Hyvä", lausuin siis, "seuraan teitä". - --- "Älä päästä häntä, Torkel", huusi Kustaa herra ja puhui sitte -ulkopuolella seisovalle pirulle: "te ette saa häntä, ilman että -raivaatte tien minun ruumiini yli, mutta muistakaa että herra Eerik -Banér vaatii teitä tilinteolle..." - --- Nyt he alkoivat keskustella, mutta saalis oli satimessa eivätkä -he tahtoneet päästää sitä käsistään. Mutta samassa puhkesi rajuilma -valloilleen, ympärillä ryski ja vonkui niinkuin maailman lopun -edellä. Salama halkoili suuria kiviä, heitellen sirpaleet kauvas, -puut nousivat juurineen maasta, ja koko ryövärijoukko läksi -käpälämäkeen. - --- Minä puolestani luulin viimeisen hetkeni tulleen, mutta iloitsin -siitä että saisin lopettaa päiväni hyvässä, rehellisessä seurassa! -- -Iivar otti viinikannusta aika kulauksen ja kääntyi Torkelin puoleen: --- jatka nyt, mutta pian. - --- Tiesin, alkoi tämä, -- isä Ingialdin oleskelevan näillä seuduin, -mutta en koskaan ennen ollut käynyt hänen luonaan. Silloin huomasin -vuoren rotkossa valon, joka liikkui. Sisällinen ääni sanoi minulle, -että isä Ingiald on siellä, ja minä kiirehdin valoa kohti. Hän tuli -vastaani ja kun minun piti ruveta kertomaan, niin hän jo sanoi -tietävänsä kaikki ja astui edelläni. Hänen viittauksestaan vetäysivät -ritarit syvemmälle vuoren sisään, kunnes... niin, en saata kertoa, -mutta ihmeellistä se oli. - --- Siinä oli korkea, holvattu luola, jota äärettömät, -kristallintapaiset pilarit kannattivat, ja ne säteilivät tuhansissa -väreissä, kun tulisoihdut niitä valaisivat, puhui Kustaa herra; -- -siellä kummallinen isäntämme otti meidät vastaan ja tarjosi meille -väkevää, maustettua viiniä. - --- Niin, sitte en enään tiedäkkään mitään, lisäsi Iivar herra huoaten. - -Torkel jatkoi: - --- Ingiald vei Kustaa herran ja minä ritari Iivarin pehmeälle -sammalvuoteelle ja siihen he nukkuivat niin raskaasti, etten luullut -heidän enää milloinkaan heräävän. Kysyin isä Ingialdilta, oliko hän -tappanut heidät, mutta hän sanoi: "kun viholliset tunkeutuvat tänne, -niin he tapaavat heidät kuolleina; mutta sinun täytyy kiirehtiä -linnaan hankkimaan paareja ja väkeä kantamaan heitä pois." Kysyin, -eikö olisi parempi lähettää aseilla varustettuja miehiä, mutta -hän vastasi, että vihollinen varmaankin saapuisi lisätyin voimin; -linnanväellä ei sitäpaitsi olisi johtajaa, ja verenvuodatusta tuli -välttää. - --- Kiipesin puuhun ja hyppäsin siitä toiseen, kunnes pääsin ulos -tiheimmästä metsästä. Tuontuostakin näin hiipiviä olentoja, jotka -olivat ikäänkuin pitämässä vahtia. Välistä astuin alas puusta ja -juoksin pitkät matkat. Vihdoin tapasin Aatamin ja kerroin hänelle -kaikki. Aloin sitte rientää takaisin, viime matkaa yksinäni, pitkin -puita, sillä silloin niitä heittiöitä kymmenittäin luikki rotkon -ympärillä. - --- Eikö kukaan sinua huomannut? kysyi Mette rouva. - --- Minä osaan matkia kaikkien lintujen ääniä, vastasi Torkel, -levittäen suunsa kummalliseen irvistykseen. - --- No entä sitte, kun ruumissaatto tuli? kysyi Iivar herra -innokkaasti. - --- Isä Ingiald otti Kustaa herraa päästä ja minä jaloista, linnasta -tulleet miehet nostivat Iivar herran paareille ja niin sitä -lähdettiin; mutta minä itkin jo täyttä kurkkua, sillä luulin Kustaa -herran kuolleeksi. - --- Ja niin sitä mentiin! virkkoi ritari Iivar. - --- Ja isä Ingiald alkoi veisata ruumisvirttä ja me yhdyimme kaikki -siihen. - --- Entä munkit, mihin ne joutuivat? - --- Ensin kulki jälessämme koko joukko, mutta sitte he hajoamistaan -hajosivat. - -Dorotea täytti pikarin viinillä ja ojensi sen Torkelille. - --- Juo, lausui hän, -- olet käyttäytynyt kelpo palvelijan lailla. - -Poika kumartui maahan saakka ennenkuin hän neidon kädestä otti -pikarin. - --- Niin siis ystäväni munkit nyt toiseen kertaan ovat saaneet pitkän -nenän! huudahti Iivar herra ja nauroi niin että vatsa hytki. - --- Mutta kunhan ei vanhus nyt saisi kärsiä? kysyi Kustaa herra -levottomasti. - --- Ei, vastasi Iivar, -- hän sanoo munkkeja Baalin papeiksi ja he -luulevat hänen olevan yliluonnollisten voimien palveluksessa. - -Kustaa läksi pian huoneesta, mutta Iivar viipyi siellä kauvan aikaa, -hän ei tarpeeksi voinut ylistää Kustaan rohkeutta. - --- Jos hänellä edes olisi ollut veitsi tai tikari aseenaan, mutta -ajatelkaa, hän oli aseeton! Varmaankin hänen uljas miehekkyytensä ja -pelottomuutensa laimensi heidät. - -Neiti kuunteli väsymättä tuota ylistyslaulua, mutta tuontuostakin -täytyi hänen ajatella kirjettä: tekisikö se hänen toiveensa tyhjiksi? - -Lääniherraa ei voinut odottaa kotiin ennenkuin kolmen päivän perästä -ja miltei koko sen ajan istui Kustaa huoneessaan. Hän soitteli siellä -luuttua, suruisia, valittavia säveliä, ja tyttö kärsi epätoivoisan -tuskia, kun ei hän saanut antaa hänelle lohdutusta -- sitä lohdutusta -jota hän tahtoi. Mutta jos hän taas huokaili ajatellessaan tuota -ruotsalaista tyttöä, silloin Dorotea tiesi vihaavansa häntä. - -Kolmantena päivänä kutsui hän Aatamin luokseen. - --- Mikä ruotsalaista vaivaa? kysyi hän niin välinpitämättömästi kuin -suinkin. - --- Kirje, sanoi kääpiö ja räpytti silmiään. - --- Tietääkö hän sitte? - --- Varmaankin. - --- Kuka on...? - --- Ehkä isä Ingiald. - -Dorotea painoi alas päänsä. Hän uskoi niinkuin kaikki muutkin, että -isä Ingiald tiesi sekä olleet että tulevat tapahtumat. - --- Mitä ritari tekee? kysyi hän hetken kuluttua. - --- Ritari Iivar Gryn on vähä väliä hänen luonaan kertomassa -luostareista. - --- Mutta onhan hän välistä yksin. - --- Silloin hän soittaa ja laulaa tai astuu edestakaisin huoneessaan. - --- Entä kukkaset? kysyi neiti hiljaa. - --- Kun tänään istuin katolla vastapäätä, näin että hän suuteli niitä. - -Neidin pää painui syvästi alas. - --- Odota, virkkoi hän, kiirehti pois ja palasi hetkisen perästä, -kädessään ruusu. - --- Vie tämä hänelle, käski hän. - --- Teiltäkö, jalo neiti? - --- Niin, minulta. - -Kääpiö läksi ja Dorotea jäi seisomaan, kummastellen omaa rohkeuttaan. -"Mitä hän tuleekaan minusta ajattelemaan"? kuiskasi hän itsekseen. -"No niin, saan ainakin sitte tietää hänen ajatuksensa." - -Päivälliselle tullessa kantoi Kustaa ruusua napinlävessään. Hän -suuntasi paikalla askeleensa Dorotean luo ja tarttui hänen käteensä. - --- Kiitos, sanoi hän ja loi tyttöön syvät, siniset silmänsä, -- -teidän osanottonne ja myötätuntoisuutenne ovat ainoat valonsäteet -elämäni synkällä tiellä; ja hän suuteli pientä kättä. - -Mutta oikullinen, suulas tyttö jäi sanatonna seisomaan hänen eteensä; -ja herra Iivar ja rouva Mette ylläpitivät keskustelua pöydässä. -Aterian jälkeen kiiruhti hän huoneeseensa kokoamaan ajatuksiaan. - -Rakastaako hän häntä todellakin, vai onko hän vasta -rakastumaisillaan? Täytyykö hänet todellakin voittaa tuuma -tuumalta...? No niin, Dorotea päätti tehdä sen... hän rakasti häntä -sydämensä koko voimalla; hän ei saattanut jäädä tunnottomaksi, kun -Dorotea, jota niin monet rakastivat, oli hänelle suosiollinen. - -Mutta kirje! Siitä riippui kaikki, ettei hän vielä ollut lahjoittanut -sydäntään toiselle. Kuinka Dorotea ikävöi isänsä kotiintuloa! - -Lääniherra tuli vasta neljäntenä päivänä ja silloin hän paikalla -tahtoi kuulla ritarien seikkailusta; Iivar herra kertoi siitä niin -laveasti että Dorotea jo pelkäsi, ettei hän enää saisikaan puhutella -isäänsä kahdenkesken. - -Lääniherra epäili, pitikö hänen ryhtyä laillisiin toimenpiteisiin; -hän tahtoi puhutella Ingialdia, mutta tämä oli jo poissa eikä kukaan -saattanut sanoa, mihin hän oli joutunut. - -Eräänä päivänä aikoi hän lähteä luostariin käymään, kun Dorotea äkkiä -astui hänen eteensä. - --- Etkö näe, rakas isä, kuinka Kustaa herra on surullinen? - --- Eikö sinun läsnäolosi voi lohduttaa häntä? - --- Hän toivoo kirjettä. - --- Sitä hän ei tule saamaan. - --- Raaskisitko sinä kieltää häneltä sen? - --- Olen sen jo tehnyt, vastasi lääniherra varomattomasti. - --- Hänen kodistaanko se oli? - --- Jopa hänen sisareltaan. - --- Se on julmaa. Mikset anna sitä hänelle? - --- Siksi että häntä siinä kehoitetaan karkaamaan. - --- Mutta jos me edeltäkäsin tiedämme tuumat, niin voimmehan tehdä ne -turhiksi. - --- Parempi on hänen luulla, että ovat hänet unohtaneet. - --- Kustaa Eerikinpoikaa ei kukaan unohda! huudahti Dorotea kiihkeästi -ja punastui. - --- No, pidä sinä kiinni hänet, vastasi Eerik herra. - --- Näytä minulle ensin kirje. - --- Mahdotonta! - --- Mutta minä sanon että minun täytyy tietää, onko kirje todellakin -hänen sisareltaan. - --- Otto Krabbe sanoi niin. - --- Tahdon kuulla sen hänen omasta suustaan. - --- Oletko jo mustasukkainen? - --- Ehkä; anna minulle kirje. - -Lääniherra läksi huoneeseensa ja Dorotea seurasi häntä. - --- Sinun täytyy jo tänään antaa se minulle takaisin, huomautti hän. - -Tyttö otti kirjeen ja riensi pois. - -Hetken perästä, kun Kustaa herra Iivar Grynin kanssa palasi metsältä, -tuli kääpiö häntä vastaan. - --- Jalo herra, teitä odotetaan tuonne mökkiin järven rannalle. - --- Ahdin tytärkö odottaa? kysyi Iivar. - --- Lääniherra kai, vastasi Kustaa ja riensi mökkiä kohti. Mutta -suuresti hän hämmästyi nähdessään siellä Dorotean, joka ujona ja -hämillään hymyili häntä vastaan. - --- Tekö, kaunis neiti! huudahti hän. - --- Anteeksi, herra Kustaa, mutta minulla on teille tärkeää asiaa. - -Hänen äänensä vapisi, hän uskalsi tuskin nostaa silmiänsä. - --- Tulkaa istumaan, neiti, olette kiihtynyt, sanoi Kustaa, vei hänet -penkille ja istuutui hänen viereensä. - --- Älkää ajatelko pahaa minusta. - -Hänen luonteensa oli ikäänkuin muuttunut; rakastettunsa seurassa -oli hän ujo tyttö, joka pelkäsi niin että hän tuskin uskalsi nostaa -katsettaan. - --- Kuinka voitte sellaista sanoakaan? Kuka minulle on ollut niin hyvä -kuin te? En koskaan voi teitä kiittää enkä palkita siitä mitä olette -minulle tehnyt. - --- Olette ollut niin surullinen viime päivinä; se on minuun koskenut. - --- Hyvä, rakastettava lapsi! Kustaa veti häntä likemmä niin että -hänen päänsä lepäsi hänen olkapäällään. - --- Sain tietää että teille tänne on tullut kirje, jota ette ole -saanut. - --- Olen kuullut sen, vastasi Kustaa synkkänä ja nousi kiireesti ylös. - --- Tässä se on! Tyttö ojensi hänelle kirjeen. - --- Dorotea! - -Ritari lankesi hänen jalkainsa juureen ja otti vastaan rakkaan, -kallisarvoisen kirjoituksen. Mutta vastoin Dorotean odotusta meni hän -ulos saadakseen häiritsemättä lukea sen; hän oli itkenyt, sen tyttö -huomasi, mutta nyt hän taas oli tyyni. - --- Otin sen isältäni, sanoi Dorotea hiljaa. - --- Hyvä Jumala teitä siitä palkitkoon, sanoi hän, laskien kirjeen -hänen käteensä. -- Te olette nostanut raskaan taakan vankiraukan -sydämeltä, kun vielä kerran annoitte hänelle tilaisuuden nähdä -rakkaan sisaren käsialan. - --- Hyvästi, herra Kustaa, sanoi tyttö hiljaa. - --- Olkaa niin hyvä ja kutsukaa minua Kustaaksi, kun olemme -kahdenkesken, puhui Kustaa lämpöisesti. -- Pitäkää te minua veljenä -ja olkaa te minulle rakkaana ja rakastavaisena sisarena. - -Väri tytön poskilla vaihteli; sellaiseksi ei hän ollut ajatellut -heidän suhdettaan; mutta hänen sydämensä sykki ilosta ja ujosti hän -lausui: - --- Kustaa! - -Kustaa sulki hänet syliinsä ja suuteli hänen otsaansa. - --- Tämä on ihanin hetkeni pitkistä ajoista, ja sinua, Dorotea, minun -on siitä kiittäminen! sanoi hän tulisesti. - -He seisoivat käsitysten, tuntien tuota suloa, jota kahden sydämen -keskinäinen rakkaus henkii. Samassa kuului ulkoa ääniä. - --- Mene! huudahti Dorotea. - -Kustaa totteli ja heti luolan ulkopuolella tapasi hän herra Otto -Krabben, joka synkkänä, kylmästi tervehtien astui hänen ohitsensa -luolaan. - -Hän jäi pelästyneenä kuuntelemaan, mutta mitään ei kuulunut; samassa -tuli Otto herra takaisin ja asteli hänen ohitsensa, sanaakaan -lausumatta. - -Kustaa kiirehti heti takaisin luolaan; se oli todellakin tyhjä, -Dorotea oli kadonnut, melkein kuin taikasauvan kosketuksesta. - -Kun Kustaa palasi huoneeseensa, tuli Torkel nöyränä häntä vastaan. - --- Herra, sanoi hän, -- te olette ollut niin hyvä meitä kohtaan ja -äiti kyllä mielellään olisi toimittanut tuon kirjeen, vaikka sitte -kävi niin hullusti. Nyt Otto herra epäilee, että minä tahdon palvella -teitä, ja sentähden täytyy minun heittää virkani. - --- Onko jotakin erityistä syytä? - --- Ritari kysyi teitä ja minä vastasin, etten tiedä missä olette. - --- Etkö nähnyt minun menevän luolaan? - --- Näin, mutta en luullut... poika punastui korviin saakka. - --- Ei sinua toki sentähden eroiteta palveluksestasi. - --- Minä en saa päästää teitä näkyvistäni. - --- Sitähän et olekkaan tehnyt, mutta nyt saat kärsiä sentähden että -minusta pidät. - --- Minä muutan kotiin äidin luo; jos johonkin voitte minua käyttää, -niin tiedätte missä olen. - -Kustaa otti sileän sormuksen sormestaan. - --- Tämä on pieni lahja, sanoi hän, -- mutta jos Jumala minua auttaa, -niin vaihdan sen parempaan. - -Torkel suuteli itkien hänen kättään ja läksi. - -Dorotea tunsi linnaan vievän salatien. Hän oli juuri käyttänyt sitä. -Tultuaan huoneeseensa kutsui hän palvelijattarensa. - --- Missä herra Otto Krabbe on? - --- Lääniherran luona. - --- Mene paikalla sinne ja sano, että Mette rouva ja minä odotamme -häntä. - -Vanha rouva oli tottunut hänen oikkuihinsa ja nyt niinkuin aina hän -mukautui. Kun Otto herra hetkisen perästä astui sisään, tapasi hän -molemmat naiset käsityön ääressä Mette rouvan huoneessa. - --- Oletteko kauvan ollut täällä? kysyi Dorotea tervehdittyään. Hän -oli kyllä nähnyt, että ritaria vaivasi epäluulo, jota ei hän edes -koettanut peittää. - --- Pelkään tulleeni teidän mielestänne liian aikaiseen ja itseni -mielestä liian myöhään. - --- Sitte tulitte varmaankin varhain aamulla, sillä me olemme jo -tuntikausia istuneet täällä. - --- Mutta palvelijattarenne sanoi sentään... - --- Minä en koskaan kysy palvelijattareltani lupaa, vaan menen minne -tahdon, tuli ylpeästi vastaukseksi. - -Ritari katsoi häneen epäillen... Oi, pyhien nimessä, kuinka hän oli -kaunis! - --- Neulotteko vielä kauvan tuota? kysyi hän nöyremmin. - --- Kunnes on aika pukeutua päivälliseksi. Istukaa tuohon ja kertokaa -kiltisti, mitä olette toimittanut niinä kymmenenä, ei, yhtenätoista -päivänä, jotka olitte poissa. - --- Oletteko laskenut päivät? - --- Niinkuin kuulette! No, kertokaa nyt! - -Ja hän kertoi hankkineensa käsityöläisiä ja tilanneensa -kallisarvoisia kankaita. Raha ja ahkerat kädet valmistivat paraikaa -mitä komeinta kotia. Hän kertoi vuorotellen hevosistaan, vuorotellen -vaakunoistaan ja kuvaili mitä kauniita kapineita hän jo oli hankkinut -tai aikoi hankkia. Mette rouva oli vallan ihastuksissaan, mutta ainoa -katse Doroteaan langetti hänet taivaastaan. Tyttö istui ajatuksiin -vaipuneena, haaveillen, eikä näyttänyt kuulevan mistä oli puhe. - --- No, ihana neiti, miten linnani teitä miellyttää? kysyi ritari -kovalla äänellä. - --- Ei vähääkään. - --- Mitä sanotte? ja ritari hypähti istualtaan. - --- Puutarhoja ja suihkulähteitä puuttuu. - --- Ja luolia, lisäsi Otto. - --- Niin todellakin. Oletteko käynyt luolassamme tuolla järven -rannalla? - --- Olen, aivan hiljan herra Kustaa Eerikinpojan kanssa. - --- Näin hänen juuri menevän sinne, sanoi Dorotea nauraen ja kääntyi -Mette rouvan puoleen: -- leikkimme onnistui! - --- Kertokaappa! - --- Miksei! Meidän päähämme pisti, ja siinä hän viittasi Mette -rouvaan, -- käydä katsomassa Kustaa herran huonetta ja sentähden -käskin kääpiön sanoa nuorelle herralle, että joku odotti häntä -luolassa. Hän meni sinne todellakin ja sillaikaa me tarkastelimme -hänen huonettaan. - --- No oliko se mieleisenne? - --- Jollei hän pidä siitä enemmän kuin minä, niin ei hän mahda viihtyä -Kallössa. - --- Siinä tapauksessa voimme hankkia hänelle toisen asunnon. - -Dorotea tukahutti tunteensa ja hetkisen kuluttua oli hän kujeilullaan -ja naurullaan poistanut kaikki Otto herran epäluulot. Tämä tunsi -rakastavansa häntä äärettömästi, hän ei saattanut ajatella korkeampaa -onnea kuin omistaa hänet. - -Päästyään huoneeseensa äänteli Dorotea hiljaa: "miten tämä loppuu"? -Jos hän olisi saanut olla muutamia minuutteja kahdenkesken Kustaan -kanssa, niin hänen kohtalonsa olisi tullut ratkaistuksi, sen hän -tiesi. Hänen ei olisi tarvinnut teeskennellä, hän olisi saanut sanoa -että hän inhosi Otto Krabbea ja ettei hän enää koskaan tahtonut häntä -nähdä. Mutta nyt hänen koko kekseliäisyytensä voimalla täytyi koettaa -karkoittaa hänet luotaan. Miten? Sitä hän vaan ei tietänyt. - -Torkelin sijaan sai vanki nyt erään lääniherran palvelijan ja -Aatamin vartijakseen. Selvää oli, että Otto Krabbe suuresti luotti -kääpiöön, joka myöskin ymmärsi pitää häntä lämpimänä, kuiskaamalla -hänen korvaansa kaikellaisia pikkuasioita. Mutta ne vaikuttivat sen -että Otto herrassa lakkaamatta taisteli pelko ja toivo, rakkaus ja -mustasukkaisuus. - -Kustaa Eerikinpoika oli kyllä huomannut, että linnan ihana immyt -häntä rakasti, ja varsinkin tuon luolakohtauksen jälkeen väikkyi -hänen kuvansa yhtämittaa Kustaan mielessä. Mutta hän näki kuinka -suuri vaikutusvalta tytöllä oli isäänsä ja kuinka ankara, sydämetön -Otto Krabbe hänen käsissään oli kuin vaha; sentähden hän pelkäsi, -että tyttö ehkä vieroittaisi hänenkin ajatuksensa siitä maalista, -jonka hän oli päättänyt tehdä elämänsä päämääräksi; sitäpaitsi ei hän -tahtonut ottaa vaimokseen tanskatarta. - -Näin hän ajatteli tyyninä hetkinä, mutta toisinaan hän kokonaan oli -tytön vallassa; hän halasi vaan heittäytyä hänen jalkainsa juureen -tunnustamaan rakkauttaan. - -Lääniherra myhähteli itsekseen. Hän tiesi kyllä miten tulisi käymään -ja koetti siirtää Otto Krabbea syrjään. - -Mutta tämä kävi entistä valppaammaksi. Hän ei vartioinut Doroteaa, -vaan Kustaata; hän jutteli hänen kanssaan, he tekivät purjehdus- ja -metsästysretkiä; tavallisesti oli Iivar Gryn ainoa joka otti niihin -osaa; joskus läksi lääniherrakin mukaan, Dorotea ei milloinkaan. -Välistä tuli Dorotealle kauhistuksen hetkiä: Otto Krabbe pakoitti -hänet kahdenkesken kanssaan ja soimasi häntä silloin kovasti, vannoen -että hänen tahtoen tai tahtomattaan pitää tulla hänen vaimokseen. -Samalla lausui hän uhkauksia erään toisen kuolemasta ja Dorotea näki -jo mielikuvituksessaan Kustaan verisenä, kuolevan tähtensä. - -Silloin hänen taas täytyi imarrella, teeskennellä, valehdella. Mutta -hänen sydämessään vallitsi kamala epätoivo. - -Oh päästy toukokuun loppupuolelle. Pian saattoi odottaa sitä laivaa -joka oli lähetetty Kustaata noutamaan. Kallössa odotettiin tätä -tapausta mitä erilaisimmilla tunteilla. - -Kustaa tiesi, että häntä nyt entistä enemmän vartioitaisiin, joten -karkaaminen tulisi mahdottomaksi. - -Dorotea ja Otto Krabbe olivat molemmat haarallaan päättäneet edistää -hänen pakoaan. - -Dorotea tahtoi tehdä lopun nykyisestä kiusallisesta suhteesta; sillä -että hän auttaisi Kustaata karkaamaan antaisi hän hänelle vain uuden -todistuksen rakkaudestaan ja luottamuksestaan ja Kustaa jäisi hänelle -iäisesti kiitolliseksi. - -Otto Krabbe vihasi kilpakosijaansa; samana hetkenä jolloin Kustaa -Eerikinpoika yritti karata, oli hän kuolemaan tuomittu; siinä Otto -Krabben tuuma. - -Vihdoin ilmestyi odotettu laiva näkyviin. Milloin se heitti ankkurin -kannaksen pohjaan, milloin risteili edestakaisin lahdella. - -Kaikki sen näkivät, mutta kukaan ei puhunut mitään. - -Silloin tuli muuan Otto Krabben palvelijoista tuomaan sanaa talosta -jota rakennettiin. - -Hänen herransa ilmoitti kyllä aikovansa lähteä sinne, mutta palvelija -saisi odottaa häntä muutamia päiviä. - -Sattumalta näki Iivar Gryn kerran palvelijan kaaripyssyllä ampuvan -maaliin ja osaavan lentävään lintuun monta kertaa perätysten. - --- Tuopa on paras kaaripyssyn-käyttäjä minkä eläessäni olen nähnyt, -sanoi hän Otto herralle. - --- Niin. Hän osaa melkein mihin tahtoo ja kuinka pitkän matkan päästä -tahansa, vastasi ritari. - --- Sepä on melkein liian röyhkeää ylistystä, mutisi Iivar Gryn. - -Pari tuntia myöhemmin ilmoitti Otto Krabbe aikovansa lähteä -iltapäivällä, palatakseen seuraavana päivänä hyvään aikaan. - -Heti senjälkeen hän läksikin. - -Samana päivänä oli Torkel huomaamatta tullut linnaan. Hän hiipi -Kustaan huoneeseen ja sanoi, että isä Ingiald oli hänet lähettänyt. - --- Mitä tarkoitusta varten? - --- Hän sanoi teidän tarvitsevanne minua. - -Samassa avautui hiljaa ovi ja Dorotea astui sisään Kustaan suureksi -hämmästykseksi. Torkel aikoi kiirehtiä pois, mutta neiti lausui: - --- Ole täällä ja vartioi ettei kukaan pääse sisään. Sitte hän likeni -Kustaata ja puhui: -- laiva odottaa. Sinun pitää karata. - --- Minun! Ja sinäkö... - --- Niin, minä kehoitan sinua siihen. Voinko antaa sinulle suurempaa -todistusta rakk... ystävyydestäni? - --- Oi Dorotea, huudahti Kustaa, -- jos tietäisit mikä ilo, mikä -hurmaus minut valtaa! On kuin kaikki unelmat haihtuisivat ja taivaan -valo ja ihanimmat toiveet taas hymyilisivät vastaani loistavin värin! - -Häntä hän ei ajatellut. Dorotean sydäntä pusersi ikäänkuin kylmä -koura. - --- Teen tämän vastoin isäni tahtoa, äänteli hän hiljaa, -- sinun -tähtesi. - --- Oi Dorotea, miten voin sinua kiittää! - --- Lääniherra tulee tännepäin! kuiskasi Torkel. - --- Hyvästi! ja Dorotea riensi ulos toista tietä. - -Mutta lääniherra ei tullut ja Torkel selitti tahtovansa seurata -rakasta herraa vaikka iäisyyteen asti. - -Sykkivin sydämin keräsi Kustaa ne vähäiset tavarat, jotka hän -tarvitsi mukaansa; sitte hän läksi rannalle niinkuin tavallisesti ja -tapasi tiellä Iivar Grynin. Tämä kertoi kaislikossa nähneensä veneen, -jota ei ennen ollut siellä. - --- Sanon sen vain siksi ettet luulisi olevasi ensimäinen joka sen -huomaat, lisäsi hän, painaen Kustaan kättä ja läksi pois. - --- Rehellinen ystävä! ajatteli ritari ja kiirehti rantaan. Siellä -hän heti huomasi veneen, mutta hämmästyksekseen näki hän Aatamin sen -pohjalla. - --- Mitä sinä täällä teet? - --- Pidän perää, rakas herra. - --- Kuka sinut lähetti? - --- Ei kukaan, sillä hän on kaikkialla. - --- Mene nyt tiehesi täältä. - --- Älkää ajako pois minua. Kadutte sitä vielä. - --- Ystävä vaiko vihollinen, Aatami? - --- Ystävä! vastasi kääpiö ja loi häneen kirkkaat, ystävälliset -silmänsä. -- Teidän ja Ingialdin ystävä. - --- Silloin olen levollinen. - -Samassa tuli Torkelkin paikalle ja Aatamin kanssa vetivät he veneen -kaislikosta. - -Tarkalla silmällä saattoi nähdä, että kaukaa likeni pieni vene, -purjeet lerpallaan. - --- Pian on keskiyö, kiirehtikäämme, sanoi Kustaa herra. - --- Ei, herra, ei ennenkuin tuo vene on kadonnut näkyvistä, vastasi -Aatami. - --- Mitä me siitä; Torkel, souda vene tänne, käski ritari. - -Omituinen kamppaus alkoi. Torkel tahtoi laskea maalle ja Aatami -järvelle. Torkel tahtoi tarttua peräsimeen, mutta kääpiö pani -jalkansa vastaan, niin että Torkel miltei olisi pudonnut suinpäin -veteen jollei Aatami olisi saanut hänestä kiinni. - -Jo alkoi purje pullistua ja vene kiiti eteenpäin. - --- Petturiko sinä olet vai mitä tämä tietää? kysyi Torkel. - --- Jos sinä olet uskollinen palvelija, niin pian saat sen tietää, -vastasi kääpiö. Tullakseen Helgenäsiin täytyi heidän purjehtia sen -veneen ohi, jota kääpiö äsken oli osoittanut. -- Heitä hartioillesi -herrasi takki, niin ei tuuli pääse läpi, lisäsi Aatami. - --- Ei se sovi, vastasi Torkel. - --- No, voithan sinä nyt kerran olla herrana; kiedo se hyvin -ympärillesi, jottei vihuri pääse läpi. - --- Niin, nuolia minun ei tarvinne peljätä. - --- Ehkä, jos hatussasi olisi höyhentöyhtö. - --- Jos siten voin pelastaa herrani hengen, niin mielelläni otan -päähäni höyhentöyhdön, vastasi poika ja otti veneen pohjalta hatun. -Pian liehuivat sinikeltaiset höyhenet hiljaa tuulessa ikäänkuin -sanoakseen: mitä pelkäämistä meillä on? - --- Nyt sinä näytät oikein herrasmieheltä, Torkel. Ihan minä ylpeilen -siitä että saan olla perämiehenä venheessäsi. - --- Mutta sitte voit myöskin sanoa... - --- Niin, Torkel, sitte vasta. Koetetaan pysyä niin kaukana kuin -suinkin tuosta veitikasta. Se näyttää kuljettavan merirosvoja. - -Aatami oli nostanut molemmat purjeensa ja vene melkein lensi -aalloilla. - --- Ristikö tuonne purjeeseen on neulottu? kysyi Torkel, nousten -seisomaan. - -Samassa sihahti ilmassa nuoli ja nuorukainen vaipui ääneti veneeseen, -joka jatkoi nopeaa juoksuaan. - --- Miksei hän nyt osannut pysyä hiljaa? vaikeroi Aatami. -- Ja minä -niin luulin että kaikki kävisi hyvin. - --- Nyt ymmärrän, lausui Torkel hiljaa. - --- Hänen käskystään, kuiskasi kääpiö. - --- Ingiald minut lähetti... - --- Ingiald tietää kaikki ja hän tahtoo pelastaa ruotsalaisen ritarin -hengen. - --- Hän on niin hyvä... rakasta häntä... - --- Sen lupaan tehdä, vastasi kääpiö ja purskahti itkuun. -- Mutta -siitä soimaan itseäni, että annoin tappaa sinut, ainoan ystäväni -maailmassa. - --- Sinä... teit... oikein... - --- Jos voisin ottaa pois nuolen... - --- Ei... käsivarren alla... käännä vene... - -Aatami laski alas purjeet ja alkoi soutaa kotiinpäin. Hän itki, hän -valitti ja vaikeroi. On se sentään väärin, että köyhän pitää kuolla -rikkaan puolesta. - --- Ei, ei... minä tein sen... rakkaudesta. - --- Niin, sinä; ymmärrän sen kyllä, mutta tahtoisin tietää uhraako -rikas koskaan rakkaudesta elämänsä köyhän edestä? - --- Äiti... Kustaa herra... - -Hän vaikeni. Kääpiö souti voimiensa takaa kotia kohti. - - - - -5. - -TULESSA KULTA KIRKASTUU. - - -Vene ei vielä ollut ehtinyt kauvas ja Kustaa luuli sen palaavan -itseänsä noutamaan, kun hän äkkiä kuuli vieressään lääniherran äänen -tavattoman kovana ja ankarana: - --- Mikset sinä häntä seurannut niinkuin velvollisuutesi käskee? - --- Ankara herra, ritari Otto Krabbe lähetti minut tärkeälle asialle. - -Kustaa oli vetäytynyt luolan suojaan, jossa hän toivoi saavansa olla -huomaamatta. - --- Venekö tuolla on? kysyi taaskin lääniherran ääni. - --- Kalastaja varmaankin... en oikein näe, mutta luulen melkein, että -se on kääpiö. - --- No hän ei ole vankia saattamassa. Tule tänne toiselle puolelle. - -He menivät. Vene oli nyt niin kaukana, että se näytti vain pieneltä -pilkulta, ja kaikki Kustaan kauniit unelmat haihtuivat kuin tuhka -tuuleen. - -Palatessaan linnaan näki hän tulta naisten luhdin ikkunasta, eikä, -hän enää surrut onnistumatonta karkausyritystään niin suuresti kuin -hänen olisi pitänyt. Ero oli ollut niin kiireellinen, hän ei ollut -ehtinyt lausua ratkaisevaa sanaa. Miten alttiiksiantavan uhrin tyttö -oli hänelle kantanut! Nyt hän siellä yksin itki häntä... Mutta hänpä -suutelee kyyneleet noista kauniista silmistä ja kertoo, että hän -tästälähin kuuluu yksin hänelle. - --- Dorotea, oma Doroteani, kuiskasi hän itsekseen, -- nämä laulan, -minä soitan, niin sinä tiedät, että olen likeisyydessäsi. - --- Karta sinä Delilaa, kuului samassa ääni hänen korvansa juuressa. - -Hän kääntyi kiireesti ja huomasi Ingialdin suurena, korkeana -astelevan rinnallaan. - --- Ingiald, sinäkö täällä? - --- Teidän tähtenne, nuori herra. - --- Niin, se on totta, Torkel sanoi... - --- Torkel on lakannut palvelemasta. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Että jokaisella on tehtävänsä! Täyttäkää te omanne yhtä hyvin kuin -hän. - --- Hän oli uskollinen palvelija. Olen häntä paljon kaivannut. - --- Olkaa tekin uskollinen palvelija, niin teitäkin kaivataan, kun -lakkaatte palvelemasta. - --- Minä en ole palveluksessa! - --- Onko sitte tapana, että isäntä aina edeltäkäsin ilmoittaa -palvelijalle, minkä työn hän hänelle aikoo uskoa? - --- Enkö minä ole vanki? - --- Katsokaa ettette ole omien himojenne vanki. - --- Mitä tarkoitatte, isä Ingiald? - --- Ettei palvelija saa katsella oikeaan eikä vasempaan, vaan -rehellisesti seisoa vartioimassa, kunnes kutsu kajahtaa. - --- Minua ei kohtaa mikään kutsu. - --- Olen tähdistä lukenut, että te olette määrätty suuriin tehtäviin. - --- Joskus olen itsekin niin luullut, huudahti Kustaa kiihkeästi, -- -mutta nyt... - --- Ovat silmänne olleet pimitetyt; jättiläinen Naurve teki teidät -sokeaksi, jotta hänen mustasilmäinen tyttärensä saisi teidät -pauloihinsa. - --- Niin, olen ollut kuin taikavoiman vallassa, nyt sen tunnen. - --- Juuri sentähden olen tullut tänne; olkaa varoillanne ettei teitä -taas vietellä. - --- Osaatko lukea sieluni salaisuuksia? - --- Paremmin kuin luulet. - --- Me rakastamme toisiamme ja kuitenkin hän auttoi minua karkaamaan. - --- Älkää uskoko häntä, se on Ahdin tytär joka houkuttelee. - --- Minä rakastan ensi kerran. - --- Etkö ole kuullut kuinka Delila leikkasi Simsonin hiukset ja -sitte heitti hänet filistealaisten käsiin; naissuosio teki hänet -kavaltajaksi; kansalaisiaan ei hän enää voinut auttaa, vaan hän -syöksyi surmaan siksi että elämä oli tullut hänelle rangaistukseksi. - -Nuori ritari seisoi kalpeana ajatuksiinsa vaipuneena. - --- Kiitos, sanoi hän, ojentaen vanhukselle kätensä; -- tänä hetkenä -lupaan, etten enää koskaan rakasta muuta kuin synnyinmaatani; olkoon -se morsian, jolle pyhitän henkeni. - --- Amen, vastasi ukko. -- Jää hyvästi! - --- Minä tulen sinun luoksesi, isä Ingiald. - --- Et löydä minua. - --- Menetkö sitte pois mökistäsi? - --- Pitkäksi aikaa, ehkä ainiaaksi. - --- Emmekö enää tapaa? - --- Näyttää siltä kuin tähtemme joskus kohtaisivat toisensa. - --- Ehkä Ruotsissa? Vanhus hymyili. - --- Suojelkoon sinua hyvä henki! lausui hän ja läksi pois hiljaa, -äänetönnä niinkuin oli tullutkin. - - * * * * * - -Kustaa oli arvannut oikein. Sanoma siitä että hän oli palannut -linnaan pani Dorotean riemun raivoon. Se oli tietysti tapahtunut -rakkaudesta häneen. Nyt varmaan seuraisi se selitys, joka ikipäiviksi -vapauttaisi hänet Otto Krabbesta. - -Hänen palatessaan oli kääpiö paikalla ottamassa häntä vastaan. Hän -kertoi, ettei Kustaa herra laisinkaan tahtonut lähteä linnasta, vaan -oli lähettänyt Torkelin viemään suullisia sanomia laivaan. - --- Mutta hän oli ritarin hatussa ja takissa. - --- Sentähden ettei häntä muuten olisi päästetty laivaan, vastasi -Aatami. - -Sekä Otto herra että Dorotea olivat tuolle velikullalle uskoneet -salaiset tuumansa; he luottivat häneen järkähtämättä ja molemmat hän -petti hyvällä omallatunnolla. - -Kenen palvelija hän oikeastaan oli? Olemme nähneet että hän -vilpittömästi rakasti Torkelia. Isä Ingiald oli myöskin saanut hänet -vaikutusvaltansa alaiseksi; hän oli kuin pehmeä vaha, jota saattoi -muovata eri muotoihin, kunnes se vihdoin kovettui viimeiseen. - -Torkel oli siksi vähäpätöinen henkilö, ettei hänen kuolemansa -herättänyt myötätuntoisuutta eikä hämmästystä. Ainoa joka häntä suri -oli Kustaa. Hän tiesi, että nuorukainen hänen tähtensä oli heittänyt -henkensä ja hän piti velvollisuutenaan koettaa lohduttaa ja auttaa -vanhaa, yksinäistä äitiä. - -Hän oli monta kertaa lähtenyt häntä tervehtimään, mutta hänen surunsa -oli niin lohduton ja auttamaton, niin suljettu ja vaitelias, tai niin -tylsä ja välinpitämätön, ettei inhimillinen myötätuntoisuus ollenkaan -voinut siihen vaikuttaa. Hänessä ei enää näkynyt muuta elonmerkkiä -kuin eläimellisyys, sillä hänen silmänsä välkkyivät, kun hänelle -antoi ruokaa tai rahaa. Aatami näytti parhaiten ymmärtävän hoitaa -häntä, jonkatähden Kustaa jätti hänen tehtäväkseen toimittaa hänelle -niin paljon ruokaa kuin hän tarvitsi. - --- Se on ainoa minkä voin tehdä hänen hyväkseen, sanoi nuori ritari. - -Otto Krabbe oli raivoissaan siitä ettei hän ollut päässyt vapaaksi -kilpakosijastaan; mutta hän ei uskaltanut uudistaa yritystään, sillä -varovaisuudestaan huolimatta oli häneen jo langennut varjo, joka teki -kaikki vastaiset kokeet vaarallisiksi. - -Varsinkin lausui Iivar Gryn kaikellaisia viittauksia siihen suuntaan. -Lääniherra ei tahtonut kallistaa korvaansa sinnepäinkään, mutta hän -ei voinut olla pelkäämättä. Jos hänen talossaan Kustaalle jotakin -tapahtui, niin Banérien nimeen oli tullut tahra, jota ei millään -voinut puhdistaa. Sitäpaitsi oli lääniherra levoton Doroteasta. Hän -toivoi melkein, ettei ritari milloinkaan olisi tullut hänen taloonsa. - -Kustaan muuttunut käytös hämmästytti neitoa suuresti. Hän ei enää -jäänyt hänen kanssaan kahdenkesken ja antoi lyhyitä vastauksia, kun -tyttö häntä puhutteli. Silminnähtävää oli, että hän mieluinten vietti -aikansa yksin tai Iivar Grynin seurassa. Yhdessä he tekivät retkiä ja -viipyivät niillä välistä kokonaisia päiviä. - -Mitä oli tapahtunut, mikä oli riistänyt hänet Dorotealta? Pahat -hengetkö siinä pitivät peliään ja eikö hän enää palaisikaan sen -luokse, joka häntä niin sanomattomasti rakasti? - -Kääpiö kertoi hänelle, että Kustaa noitakeinojen voimasta äkkiä -veneessä oli muuttunut Torkeliksi. Eikä Doroteakaan toisin voinut -selittää hänen kummallista pelastustaan. Hän kiitti siitä kaikkia -pyhiä ja rukoili heitä antamaan takaisin hänen rakkautensa. - -Eräänä päivänä oli hän hyvin huonolla tuulella ja löi -palvelijattariaan pienimmästäkin erehdyksestä. Vihdoin hän kutsutti -luokseen Aatamin ja kysyi kiivaasti, vieläkö hän vangin kamariin oli -vienyt kukkia. - --- Joka päivä, vastasi kääpiö. Dorotea puristi kätensä nyrkiksi: - --- Kuinka sinä uskallat? - --- Olen sanonut, että ne tulevat Otto herralta. - --- Minkätähden? - --- Hän saa joka päivä tuoreita kukkia, mutta kuihtuneet vien Kustaa -herralle. - --- Mitä hän siitä välittää? - --- Näkyypä paljonkin välittävän. Hän on vihoissaan. - --- Onko hän siitä vihoissaan? - --- Mustasukkainen tietysti. - --- Tyhmyyksiä! Mene tiehesi! - -Kääpiö läksi, mutta tarkoitus oli saavutettu. - -Kustaa oli mustasukkainen; nyt piti vain pakoittaa hänet näyttämään -se. - -Otto Krabbe vietti aikansa enimmäkseen metsästämässä. Hän ei saanut -lähdetyksi Kallösta. Tekosyynä käytti hän kuninkaan käskyä vangin -vartioimisesta; varsinainen syy oli tietysti se, ettei hän tahtonut -jättää Doroteaa yksin Kustaan kanssa; kääpiö oli tosin sanonut, ettei -hän pitänyt seurustelusta ja että hän ani harvoin puhutteli neitiä, -mutta Otto oli varma, että tämän kaiken alla piili joku petos. Häntä -kohtaan oli Dorotea kylmempi kuin koskaan ennen; siihen ei voinut -olla muuta syytä kuin että hän rakasti toista. Sentähden täytyi hänen -vakoilla; pahimmassa tapauksessa täytyi turvautua siihen keinoon joka -ei ensi kerralla onnistunut; jokainen on oman onnensa seppä. - -Näitä puheita hän kyllä lasketteli Aataminkin läsnäollessa ja -Aatami, joka Kustaan käytyä Torkelin äidin luona oli ruvennut häntä -rakastamaan, keksi hänen pelastuksekseen keinon, josta jo on kerrottu. - -Seuraavana päivänä tuli Kallöhön vieraita. Kiireesti pantiin toimeen -lintujahti ja Kustaakin otti siihen osaa vastoin tavallisuutta. - -Kotiin palatessa odotti komea illallispöytä ja avoimesta ikkunasta -tunki vasta niitetyn heinän ja kukkien tuoksu. - -Dorotea tervehti vieraita kauneimmalla hymyllään ja lääniherra -oli mainiolla tuulella. Naurettiin, laskettiin leikkiä, olut- ja -viinikannut kiertelivät pitkin pöytää ja kaikki söivät nälkäisten -innolla. - -Dorotea oli niinkuin tavallisesti kaikkien ylistysten esineenä ja -arvossapidetyin vieras lausui: - --- Ihana neiti, pyydämme kaikki saada juoda maljanne, mutta ensin -täytyy teidän itsenne esittää sen onnellisen malja, jota te eniten -suositte. - -Dorotea olisi voinut kieltää tai mainita isänsä nimen, mutta hän -kohotti ylpeästi päätään ja lausui selvällä äänellä: - --- Herra Otto Krabben. - -Sekä tämä että lääniherra hämmästyivät suuresti; lääniherra sai -tuskin nostetuksi lasiaan, jotavastoin onnitteluja sinkoili ritarin -ympärillä. - --- Rakastan ja olen kauvan rakastanut häntä, virkkoi Otto herra -intohimoisesti, -- mutta hän ei koskaan ole tahtonut antaa minulle -vastausta; olen saanut tyytyä puolinaisiin lupauksiin ja suudelmaan, -jonka ryöstin. - --- Ette tiedä, mitä sanotte, huudahti Dorotea vihasta punoittavin -poskin. - --- Julmaa leikkiä sinä olet laskenut minusta, jatkoi rakastaja -kiihkeästi, -- mutta minä suon sinulle kaikki anteeksi, sillä sinä -olet kaunein naisten joukossa ja sen minkä huulesi nyt lausuivat olen -jo monasti lukenut ilmehikkäistä silmistäsi. - -Dorotea katsahti Kustaaseen ja näki hänen huulillaan kylmän, -melkein ylenkatseellisen hymyn. Oi, jospa hän olisi saanut vaipua -maan alle!... tai edes tukkia tuon kehuvan suun, jonka kielen hän -mielellään olisi purrut poikki, jos olisi voinut. - -Kun nauru ja melu hiukan hiljenivät, nousi muuan vieraista ja huusi: - --- Kihlattujen malja! - --- Ei, ei, kirkaisi Dorotea rajusti, -- en tahdo! - --- Siinä näette, huusi Otto herra, -- hän on huikentelevainen -niinkuin taivaan tuulet; mutta saatte nähdä kuinka hän taipuu tahtoni -alaiseksi! - -Hiljaa hän laski kätensä uppiniskaisen tytön olkapäälle ja kuiskasi -hänen korvaansa: - --- Hän on kuoleman oma, jos kiellät! - -Tyttö kalpeni lumen karvaiseksi, mutta tahtonsa koko voimalla voitti -hän mielenliikutuksensa ja sanoi päättäväisesti: - --- Isäni herra Eerik Banér se on, joka ratkaisee kohtaloni. - --- Hän on jo aikoja sitte ratkaissut sen minun edukseni, huudahti -Otto herra. - --- Niin, sillä ehdolla että voittaisit hänen rakkautensa, vastasi -lääniherra. -- Koska hän nyt itse sanoo sen tapahtuneen, niin -vahvistan täten liittonne. - --- Hyvä, hyvä, huudettiin joka taholta. Ja juominen alkoi uudelleen. - -Heti aterian loputtua läksi Kustaa, Dorotealle suureksi -helpoitukseksi, huoneesta. - -Mutta ensi hurmauksen tyynnyttyä kaivattiin "ruotsalaista". Hänen -maassaan oli tapahtunut paljon uutta, jota tahdottiin hänelle kertoa. - --- Minkätähden raskauttaa kuormaa kivellä? sanoi lääniherra. - --- Hän on siis mielestänne jo tarpeeksi kärsinyt onnestani, puuttui -Otto herra puheeseen. -- Älköön enää koettakokaan vilkaista tännepäin. - --- Mitä!... Todellako? kysyttiin suin, silmin. - --- Se ei ole totta, sanoi Dorotea. - --- Se _on_ totta, mustasukkaisuudella on terävä katse ja minulla on -tuhat todistusta siitä että hän rakastaa sinua hulluuteen asti. - -Kuinka nuo sanat samalla olivat sekä suloiset että katkerat ja kuinka -ne vihloivat hänen sydäntään. - --- Sinä olet pitänyt häntä leikkikalunasi niinkuin minuakin, jatkoi -Otto herra kietoen kätensä hänen ympärilleen. -- Mutta minä annan sen -anteeksi siksi että sittenkin rakastit minua. - --- Päästä minut, en ole orjattaresi, sanoi tyttö vihan vimmassa. - --- En, ennenkuin olet suudellut minua kaikkien läsnäollessa. - --- Ennen saatte minut tappaa! - -Toiset tahtoivat vapauttaa hänet, toiset väittivät sitä Otto herran -oikeudeksi. - --- Ritarien tapoihin ei kuulu väkivallalla ottaa sitä mitä ei -vapaaehtoisesti anneta, sanoi lääniherra, irroittaen tyttärensä Otto -Krabben käsistä, -- mutta ritarin morsiamena on velvollisuutesi -täyttää hänen pyyntönsä. - -Tyttö oli käynyt kalman kalpeaksi. Hetkisen hän seisoi äänetönnä, -mutta vähitellen palasi väri poskille ja tyynesti katsellen -ympärilleen sanoi hän selvällä äänellä: - --- Tottelen isäni tahtoa, mutta sitte menen naisten luhtiin enkä ota -vastaan vieraita kolmeenkymmeneen päivään. Sitäpaitsi tahdon aivan -yksin päättää häitten vieton. - --- Olkoon niin! vastasi lääniherra. - --- Ei, ei, se on väärin. Eikö sulhasella ole yhtä paljon päätösvaltaa? - --- Tiedäthän että hän rakastaa sinua. Koeta nyt sovittaa mitä olet -rikkonut. - -Ritari lankesi hänen jalkainsa juureen ja aikoi kietoa kätensä hänen -ympärilleen. - --- Ei, sanoi tyttö, -- minunhan piti antaa suudelma; ja samassa -tunsi ritari hänen kylmien huultensa kevyen kosketuksen. Seuraavassa -hetkessä hän oli kadonnut. - -Mutta iloinen mieliala ei tahtonut palata. Lääniherra oli kohtelias -isäntä niinkuin ainakin, mutta saattoi nähdä ettei hän ollut oikein -tyytyväinen ja hänen mielentilansa tartutti muut. - -Hevoset satuloitiin, jäähyväiset lausuttiin ja vieraat läksivät, -kukin miettien mitä oli nähnyt ja kuullut. - -Kun Iivar Gryn seuraavana päivänä tapasi Kustaan, ei hän ensinkään -ollut huomaavinaan hänen kalpeita, surullisia kasvojaan, vaan virkkoi -paikalla: - --- Etkö sinä ole hämmästellyt, että näin kauvan olen viipynyt -Kallössa? - --- Sanoithan tahtovasi pitää munkkeja silmällä. - --- Olen väsynyt heihin ja muuttanut mieltä. - --- Aiotko siis lähteä täältä? - -Hän ähki hetkisen ja virkkoi sitte, katsomatta Kustaaseen: - --- Minussa ei ole kuin yksi ainoa kunnollinen tunne; vikoja on -legionittain, mutta yksi ainoa hyve, ja se on kiitollisuus. - --- Mitä sinä tarkoitat? - --- Sitä etten koskaan ole unohtanut ketä minun on kiittäminen henkeni -pelastuksesta; minä olen viipynyt täällä linnassa tutustuakseni -sinuun ja nyt sanon sinulle suoraan, että aion auttaa sinua -karkaamaan. - --- Se ei viime kerralla onnistunut. - --- Mitä kaksi tai kolme tietää sen tietää koko maailma, mutta tämä -asia jää meidän kesken. - --- Mimmoinen suunnitelma sinulla on? - --- Et taida tietää että olen lehmänostaja; tarkoitukseni on nyt -lähteä ostoksille ja paluumatkalla pysähdyn laumoineni Kallön -laitumille. Se on jo vanha sopimus minun ja lääniherran välillä. -Minulla on ainakin parikymmentä paimenta tai vartijaa ja Kallösta -aion hankkia yhden lisää. Siksi otan sinut, ymmärrätkö? Minä en lähde -mukaanne, mutta niin pian kuin te tulette meren rantaan, luikit sinä -tiehesi ja otat hyyryn laivaan. - -Kustaa painoi hänen kättään. - --- Vapaus on elämää kalliimpi, sanoi hän loistavin silmin, -- ja -minä, minä tulen jäämään sinun velkamieheksesi. - --- Minä olen aina ollut sitä mieltä, että sinut kavaluudella tänne -houkuttelivat, ja vähäpätöisenä tanskalaisena minä koettaisin -sovittaa sen, mitä valtakunnan kuningas ja ylhäisö on rikkonut. - --- Jospa Torkel nyt eläisi, sanoi Kustaa miettiväisenä. - --- Onhan hänellä veli, kääpiö. - --- Onko Aatami Torkelin veli? - --- On, vaikka ani harvat sen tietävät. Kurja, surkastunut nainen, -joka miehensä rinnalla veti auraa, synnytti maailmaan surkean -olennon, jonka kaikki luulivat kuolevan. Sentähden he eivät huolineet -antaa häntä kastaakkaan, eikä kukaan ymmärtänyt että hän saattaisi -elää sillä vuohenmaidolla, jonka hän sai ravinnokseen. Äiti sanoi -synnyttäneensä keskoiset ja läksi paikalla takaisin työhön. Lapsi -makasi kilien joukossa, jakoi niiden kanssa maidon ja sai niiden -ruumiista lämpöä. Äiti ei viikkokausiin käynyt häntä katsomassa, -kuttu häntä hoiti ja hän kasvoi ja varttui. Karsinassa hän eli aina -kolmanteen vuoteensa asti, silloin hän eräänä päivänä vedettiin -päivän valoon, mutta hän oli vanhempien mielestä niin pieni ja -muodoton, että he luulivat hänen olevan noidutun; sentähden eivät he -tahtoneet tunnustaa häntä omakseen, mahtoi se, joka heidän lapsensa -oli noitunut, myöskin pitää siitä huolta, ja lapsi kierteli maailmaa, -ottaen ravintonsa enimmäkseen metsästä. Torkel oli ainoa joka hänestä -välitti, hän se oli tuonut hänet linnaankin. - --- Kuinka hän heti saattoi tulla toimeen ihmisten parissa? - --- Sitä minäkin monasti olen ihmetellyt. Moista sukkeluutta en ole -nähnyt, mutta hän on viettänyt viime vuotensa Ingialdin luona ja hän -on mahtanut kasvattaa hänet oman päänsä mukaan. - --- Luuletko että hän tahtoo seurata minua? - --- Epäilen tosin; vaikkei äiti ole välittänyt hänestä, niin hän -suuresti rakastaa äitiään. Hän olisi valmis kuolemaan hänen edestään, -jos niin vaadittaisiin. Mutta hän rakastaa sinua sentähden että olet -auttanut äitiä. - --- Uskallanko minä luottaa häneen? - --- Olen uskonut hänelle salaisuuden ja tiedän, että häneen voi -luottaa; vaikeinta on saada pidetyksi asia salassa niin kauvan että -karja on ehtinyt lähteä. Herra Otto Krabben päähän voisi pistää -tarkastuttaa paimenet ja silloin sinä olisit hukassa. - --- Minun täytyy koettaa; elämä ja kuolema ovat Herran kädessä, enkä -minä enää kestä tätä. - --- Onni on sentään potkaissut sinua. Kustaa punastui ja kääntyi -poispäin. - --- Niin, tarkoitan sitä että niin eheänä pääsit leikistä; näytti jo -aika pahalta. - --- En enää koskaan kiinnitä sydäntäni naiseen, puhkesi Kustaa -puhumaan. - --- Älä lupaa sellaista, jota et saata pitää! Kaikki eivät ole -Dorotean kaltaisia; hänen sisarensakin oli toista maata, lempeä ja -hyvä. (Siinä hän purskahti nauruun.) -- Otto Krabbe ei tule kehumaan -kauppojaan. - --- Koska sinä aiot palata? kysyi Kustaa, joka tahtoi vaihtaa -puheainetta. - --- Elokuun lopulla tai syyskuun alussa; toimitan sanan Aatamille ja -hän tuo tiedon sinulle... Me kai emme enää tapaa. - --- Jos kaikki nyt käy hyvin, niin etkö tahdo tulla Ruotsiin minua -tervehtimään? - --- En, he sanoisivat minua isänmaan kavaltajaksi, ja sitä nimeä en -huoli. - --- Etkö sitte mielestäsi tee väärin? - --- En suinkaan. Maksan velkani, vaikkei sitä kukaan minusta uskoisi. - --- Koska lähdet? - --- Muutaman tunnin päästä; niin pian kun olen sanonut hyvästi -lääniherralle. - -He syleilivät toisiaan lämpimästi, pusersivat toistensa käsiä ja -erosivat -- ainiaaksi. - - * * * * * - -Kesä oli päässyt kauneimpaan kukoistukseensa ja viljaa jo -korjailtiin, mutta Kustaa hämmästeli, ettei leikkuuväessä saattanut -huomata minkäänlaista iloisuutta tai reippautta. Äänettöminä he -menivät työhönsä, väsyneinä, käyräselkäisinä he sieltä palasivat; -enimmäkseen olivat he laihoja, kalpeita ihmisiä, joitten kasvoilla -kuvastui välinpitämättömyys ja uupumus; työ kävi hitaasti, -vaivaloisesti, vaikka työnjohtajan piiska tuontuostakin pani kädet ja -jalat liikkeelle. - -Sitä oli yhtä vaikea katsella kuin ajatellakin. - -Viime viikkoina oli Kallössa vallinnut hiljaisuus; lääniherra viipyi -usein poissa päiväkausia. Otto herra tuli ja läksi takaisin muutaman -tunnin päästä. - -Dorotea istui naisten luhdissa ja Mette rouva oli ainoa joka otti -vastaan satunnaisia vieraita ja näytteli emännän osaa linnassa. - -Kustaa herraa vartioitiin entistä ankarammin; palvelija, joka häntä -seurasi, kantoi ladattua kivääriä eikä koskaan puuttunut puheisiin. - -Joskus tuli Aatami linnaan Otto herran mukana, mutta palasi aina -takaisin hänen kanssaan. - -Mutta Kustaa eleli unelmissaan, hän ajatteli olevansa Ruotsissa -ja teki luutun uskotukseen; yksinkertaisissa lauluissa lausui -hän ilmoille ikävänsä ja toiveensa ja sai siitä lohtua ja rauhaa -levottomalle sydämelleen. Pian hän huomasi, että aina hänen -alkaessaan laulaa, ikkuna avautui naisten luhdissa ja hänen -lopettaessaan heitettiin sieltä ruusu. Alussa hän päätti lakata -soittamasta, mutta olihan soitto hänelle suuri virkistys ja -rauhoittivathan laulut hänen levotonta mieltään; ja sen tähden hän -jatkoi ja kuuli ikkunan säännöllisesti avautuvan ja sulkeutuvan. - -Aika riensi. Oltiin elokuun keskivaiheilla. Siitä oli jo kulunut -kuukausi, kun Dorotea antautui vapaaehtoiseen vankilaansa. Eräänä -päivänä kohtasi Kustaa hämmästyksekseen hänet päivällispöydässä. - -Hän oli entistä kalpeampi, mutta yhtä kaunis; he eivät vaihtaneet -ainoaa sanaa ja aterian loputtua läksi Dorotea paikalla huoneesta. - --- Lapsi raukka, sanoi Mette rouva, -- sääli häntä! Pitkistä ajoista -mainitsi hän ensi kerran Dorotean nimen. - -Kustaa vain kumarsi vastaukseksi. - --- Voitte käsittää, että tämä hänelle on ollut kamala aika, jatkoi -hyvä rouva; -- varmaankaan hän ei olisi kestänyt, jollei teidän -soittonne olisi lieventänyt hänen sydämensä tuskaa. - --- Niin on minunkin ollut, vastasi Kustaa. - --- Sitä hänkin sanoo. Kallön molemmilla vangeilla on sama lohdutus. - -Samana päivänä palasi lääniherra ja seuraavana Otto Krabbe; puhuttiin -metsästysretkien toimeenpanemisesta ja Eerik Banér sanoi odottavansa -paljon vieraita. - -Dorotea jatkoi yhä elämäänsä entiseen tapaan. Hän söi päivällistä -muiden kanssa, mutta ei muuten näyttäytynyt koko päivänä. - -Otto Krabbe oli synkällä mielellä, mutta lääniherra kehoitti häntä -pysymään kärsivällisenä; koska kerran hän tahtoi mennä naimisiin, -niin sai hän myöskin kärsiä naisensa oikut. Kääpiö oli kuin kotonaan -kaikkialla linnassa. Hän oli ainoa joka pääsi naisten luhtiin, ja -kaikkien hämmästykseksi suvaitsi neiti jo seuraavana päivänä hymyillä -ja lausua muutamia sanoja. - --- Mitä sinä olet tehnyt hänelle? kysyi ritari innostuneena. - --- Kertonut että te kadutte ja olette onneton; mutta sitä hän ei -tahtonut uskoa. - --- Tahtooko hän sitte että minun pitää itkeä ja surra; siihen minulla -taas ei ole halua. - --- Luulen että hän vaatii teiltä todistusta rakkaudestanne. - --- No minkälaista? Tahtoisin paikalla toimittaa sen pois tieltä. - --- Hän taitaa tahtoa että vieraat saavat sen nähdä, koska te muka -vieraiden läsnäollessa loukkasitte häntä, sanoi kääpiö. - --- Mutta saakeli soikoon, mikä nyt sitte on? - --- Sitä hän ei sano vielä. - --- Kärsin vielä, mutta kyllä hän tulevaisuudessa saa maksaa. - -Aatami nauroi tyytyväisenä. - --- Oletko käynyt vangin luona? - --- Hän näyttää surkealta kun hän on yksin, mutta reipastuu tullessaan -seuraan. "Taidanpa vaan täällä elää ja kuolla", sanoi hän eräänäkin -päivänä ja näytti niin onnettomalta. - --- Jos minulla on sananvaltaa, niin kyllä hän saa kovempaakin kokea. -Muista se, Aatami, että vaanit ja vakoilet kaikkialla; kyllä minä -palkitsen sen, joka minulle on uskollinen. - --- Jalon herran puolesta tahdon tehdä mitä ikinä voin, vastasi kääpiö -ja laski käden sydämelleen. - -Päivä, jolloin tuo suuri metsästys pidettäisiin, oli jo määrätty eikä -moneen päivään puhuttu muusta kuin siitä. - -Vähää ennen tuli lääniherralle sana Iivar Gryniltä, että hän oli -ostanut suuren joukon karjaa ympäristöstä; hän pyysi että elukat -pahimman keskipäivän kuumuuden aikana saisivat levähtää Kallön -maalla; myöhemmin tulisi toinen karjalauma pohjoisesta ja yhdessä ne -sitte illempana lähetettäisiin Holsteiniin päin. - --- Koska ne tulevat? kysyi lääniherra. - --- Torstaina, arvelee ritari. - --- Metsästyksen aikana siis? - --- Sitä hän ei tiedä. - --- Sano hänelle, että lähettäköön hän vaan elukat; soisin muuten että -hän itse ottaisi osaa metsästykseemme. - -Aseina käytettiin melkein yksinomaan jousta ja nuolta, jonkatähden -otus harvoin kaadettiin laukauksella; enimmäkseen usutettiin koirat -ajamaan sitä takaa kunnes se kaatui. Kuljettiin metsien halki -edeltäkäsin määrättyyn suuntaan, jokainen metsästäjä päästi irti -kahlekoiransa ja seurasi sitte itse niitä soiden ja raivaamattomien -viidakkojen poikki. Tätä ajoa varten oli varsinkin opetettu doggeja -ja vainukoiria, ja kiiluvin silmin, vaahto suussa ne kiitivät -eteenpäin, tuontuostakin lyhyesti haukahtaen. Metsästäjät seurasivat -niin nopeasti kuin hevoset suinkin pääsivät, huusivat koiria -nimeltä, läiskäyttivät piiskojaan ilmassa ja puhalsivat torviinsa -kiihoittaakseen koiria. - -Kun otus näki, että sitä joka taholta saarrettiin, koetti se päästä -pois piiristä; veristävin silmin katseli se rukoellen ympärilleen -ja syöksyi vihdoin eteenpäin, pannen liikkeelle viimeiset voimansa. -Samassa ryntäsi koiralauma uhrinsa kimppuun, koirat iskivät hampaansa -sen korviin, jalkoihin, nahkaan, ja pitelivät sitä kiinni kunnes -isäntä astui alas hevosen selästä ja pisti veitsensä vapisevan -eläimen rintaan. - -Oli kaunis, kirkas päivä; likeisistä kartanoista tuli metsästäjiä -joukottain, jokainen koirineen. - -Koirat haukkuivat, metsästäjät puhalsivat torviinsa, naurettiin, -puheltiin; ja aurinko punaili kirkkaita metsästysaseita ja kirjavia -pukuja. - -Lääniherra pysähtyi keskelle pihaa komeine hevosineen ja Kustaa oli -hänen vieressään kauniin nuoren ratsun selässä. - --- Miksei Dorotea ole mukana? kysyi Otto Krabbe synkästi. - --- Hän ei tahdo. - -Kääpiö likeni samassa ankaraa herraansa. - --- Mitä sinä tahdot? - --- Neiti pyytää, että hänen tähtensä luopuisitte tästä -metsästysretkestä. - --- Miten sinä uskallat... - --- Tämä olisi tuo todiste, sanoi hän. - --- Mutta minkätähden...? - --- Sen hän sitte sanoo teille itsellenne. - -Otto Krabben katse kirkastui ja samassa hän vilahti Kustaaseen. - --- Sano että minä tulen. - -Kääpiö kiirehti pois ja Otto herra jutteli nauraen ritarien kanssa -ja kertoi luopuvansa metsästysretkestä sentähden että hänen kaunis -morsiamensa pyysi. - -Iloisessa humussa, torvien soidessa läksi metsästysseurue liikkeelle; -pian se peittyi tomupilven taa ja Otto herra kiiruhti takaisin -linnaan. Palvelijatar vei hänet naisten luhtiin, jossa neiti ja Mette -rouva istuivat käsitöidensä ääressä. - -Ritarin kasvot pimenivät. - -Silloin nousi neiti ja teki syvän niiauksen: - --- Olen kovasti rikkonut teitä vastaan, herra ritari, sanoi hän, -- -ja tahdon nyt tunnustaa ja sovittaa. - -Ritarin kasvot kirkastuivat. - --- Joko te nyt suostutte? kysyi hän. - --- Tulkaa tänne ja istukaa, olen antanut täyttää kannun isäni -parhaimmalla viinillä. Juokaa siitä unohdusta ja anteeksiantoa. - --- En ymmärrä mitä tarkoitatte, lausui Otto herra epäillen ja -istuutui hänen osoittamalleen paikalle. - --- Oletteko hyvin vihoissanne minulle? - --- Rakkauteni tekee sen mahdottomaksi. Tyttö ojensi hänelle täyden -pikarin. - --- En ennenkuin te olette maistanut. - -Dorotea vei pikarin huulilleen ja loi Otto herraan viehättävimmän -katseensa. - --- Unohduksen malja! sanoi hän. - --- Rakkauden! huudahti ritari tulisesti ja tyhjensi pikarin. - -Mette rouva ompeli kuin rahan edestä; hänen näytti olevan hyvin -kuuma, mutta hän ei kohottanut katsettaan; siitä huolimatta hänen -läsnäolonsa silminnähtävästi vaivasi ritaria, mutta Dorotea ei -näyttänyt huomaavan mitään. Hän taisteli kovaa kamppausta itseänsä -vastaan ja kuiskasi vihdoin: - --- Olen tunnustanut syntini Randersin arvoisalle piispalle. - --- Teillähän on kappalainen. - --- Hän on liian lempeä. Tunsin tarvitsevani rangaistusta. - --- Mistä? - --- Enkö ole rikkonut teitä vastaan? - --- Jätä rangaistus minun haltuuni, puhui ritari tahtoen tarttua tytön -käteen. - --- Hän tuomitsi minut kuudeksi kuukaudeksi luostariin katumaan, -virkkoi hän hiljaa. - --- Sitä en salli. - --- Te ette voi estää sitä. - --- Neiti, lasketteko leikkiä kanssani? huusi ritari, nousten -istualtaan. -- Te ette koskaan ole rakastanut. - -Mustat silmät iskivät tulta. - --- Jos voisitte katsoa sieluuni, niin ette enää epäilisi. - --- Minä lähden itse piispan luo. Dorotean silmät loistivat. - --- Teettekö sen? kysyi hän hiljaa. - --- Teen kaikki teidän tähtenne, mutta teidän täytyy antaa minulle -todistus siitä että se tapahtuu vapaasta tahdostanne. - --- Kappalainen saa antaa sen. - --- Lähettäkää sitte paikalla noutamaan häntä. Kappalainen -kirjoitti Dorotean käskystä, ettei isä, lääniherra, tahtonut erota -tyttärestään, vaan lupasi antaa hänen suorittaa katumuksensa Kallössa. - --- Eiköhän minuakin pitäisi mainita? huomautti ritari. - --- Kun te itse viette paperin, niin se seikka jo puhuu puolestaan, -vastasi kappalainen nöyrästi. - --- No, kyllä minä tulen puhumaan puolestani, sanoi ritari, avasi -ikkunan ja kutsui luokseen palvelijan. - --- Satuloi paikalla paras ratsuni! - -Kääntyessään näki hän Dorotean istuvan kädet ristissä ja katse -tähdättynä taivasta kohti; ilo loisti hänen silmistään ja hänen -poskensa hehkuivat. Niin kaunis ei hän ollut vielä milloinkaan ollut -hänen mielestään. - --- Dorotea! huudahti hän. Hämillään ojensi tyttö hänelle kätensä. - --- Kuinka voin teitä kiittää? - --- Sen kyllä tiedät! ja ritari sulki hänet syliinsä. Dorotea sieti -hänen suudelmansa, mutta ei vastannut niihin. -- Dorotea, sano että -rakastat minua, huudahti hän. - --- Sitte kun tulet takaisin. - --- No sitte se ei kestä kauvan. - -Hän riensi alas portaita, heittäysi satulaan ja kiirehti pois myrskyn -nopeudella. - -Metsästys kävi aivan päinvastaisella taholla. Dorotea katsoi ulos -ikkunasta hänen jälkeensä. - --- Lapsi raukka, mitä olet tehnyt? sanoi Mette rouva. - --- Pelastanut _hänet!_ vastasi tyttö voitonriemulla. - --- Mutta miten sinun itsesi käy? - --- Siitä en välitä. - - - - -6. - -PAKO. - - -Metsästystä jatkettiin suurimmalla innolla; saalis oli tänään -tavallista runsaampi ja metsästäjät jakautuivat ryhmiin aina sen -mukaan, miten koirat ajoivat. - -Pitkän aikaa pysytteli Kustaa aivan Eerik herran likeisyydessä. -Aatami oli sanonut, että hänen, kuullessaan huuhkajan huutavan, niin -varovaisesti kuin suinkin piti kääntyä vasemmalle metsän sisään. Hän -kuunteli levottomana, sykkivin sydämin. Odottihan hän elämänsä ja -tulevaisuutensa ratkaisevaa hetkeä. - -Äkkiä rupesivat koirat ajamaan tavallista nopeammin, eri tahoilta -kuului piiskan läiskettä, torvien toitotusta, haukuntaa, huutoja; -metsästäjät kannustivat hevosiaan ja nämä läksivät sieramiaan -päristäen kiitämään eteenpäin vinhaa vauhtia, soiden ja rämeiden -halki. Kustaa oli viimeisten joukossa; äkkiä kuului huuhkajan pitkä -huuto. - --- Huuhkaja tähän aikaan vuotta tietää onnettomuutta, huomautti muuan -metsästäjistä ja riensi eteenpäin. - -Kustaa kääntyi syrjään, tiheä pyökkimetsä eroitti hänet pian toisista -metsästäjistä, mutta he saattoivat minä hetkenä tahansa kääntyä -samalle tielle. - --- Nouskaa alas! Tänne! kuiskasi kääpiö. - -Seuraavana hetkenä oli ritari muuttunut yksinkertaiseksi paimeneksi, -jonka päässä oli suuri, leveäröytäinen hattu. Kääpiö kääri hänen -vaatteensa suureen myttyyn ja kiipesi viemään sitä puuhun. - --- Olkoot siellä kunnes mätänevät, sanoi hän. - -Jalkaisin he jatkoivat matkaansa. Aatami talutti hevosta suitsista. -Kun he olivat päässeet kappaleen eteenpäin, siihen missä tiet -yhtyivät, näkyi Kallön linna korkeine ympärysmuureineen ja monine -torneineen. Kustaan valtasi tunne ikäänkuin häntä olisi kurkusta -kuristettu, mutta samassa näki hän suuren karjalauman liikkuvan -niityllä ja sen ympärillä paimenet ja koirat. - --- Nyt sinä löydät hyvin kotiin, sanoi Aatami ja päästi valloilleen -hevosen, joka paikalla läksi menemään. - --- Rakas herra, älkää viivytelkö, vaan kiirehtikää heti sinne missä -teitä odotetaan, lähtöön valmiina. - --- Ingialdko...? - --- Älkää kysykö, kiirehtikää. - --- Kyllä, kyllä. Terveisiä...! ja Kustaa riensi pois. Pian hän oli -saavuttanut paimenet. - --- Sinuako meidän piti odottaa? - --- Niin. Lähdetään nyt. - --- Ritari Iivar Gryn sanoi sinun olevan meidän vertaisiamme, mutta -sinä näytät olevan korkea herra, sanoi toinen paimenista. - --- Ei ole koiran karvoihin katsomista. - --- No sitte kai lähdetään. - -Joukko lähti liikkeelle ennenkuin metsästysseurue oli tullut -takaisin. Vanha linna katosi jo Kustaan näkyvistä, mutta hänen -pelkonsa ei siltä vähentynyt. Muuan paimenista huomautti aivan -ääneen, että hän ehkä oli karkuri ja että he varmaankin voittaisivat -hyvät rahat jos ottaisivat hänet vangiksi ja veisivät takaisin -linnaan. Toiset sanoivat, että koska hänen puheensa oli niin -erilaista kuin heidän, niin hän varmaankaan ei ollut se jonka Iivar -herra oli aikonut lähettää heidän mukaansa. - -Viimein kuiskasi hänelle eräs nuoremmista paimenista, että lienee -parasta koettaa paeta, sillä tässä oli henki ja turvallisuus -kysymyksessä. Kustaa oli jo sitä ajatellut. Hän kääntyi syrjätielle, -minne se vei sitä hän ei tietänyt, mutta olihan hän nyt vapaa, ja -eihän se ole vaarassa joka on Herran suojeluksessa. - -Illempana saapui hän kurjalle mökille, jonka edustalla lapsia oli -leikkimässä. - -Kustaa pyysi saada hiukan juomista. - --- Ota tuolta itse, vastattiin tuvasta ja keski-ikäinen nainen -ilmestyi ovelle, viitaten pientä lähdettä vähän matkan päässä mökistä. - --- Muori kulta, voisitteko antaa minulle hiukan leipää? - --- Leipää? nauroi nainen katkerasti. -- Sitä en ole nähnyt -vuosikausiin, eivätkä nuo lapset koskaan; kuivakala on sekin lopussa, -mutta eihän tähän vuodenaikaan tarvitse kuolla nälkään, kun on -marjoja. Juokse sinä Esra hakemaan. - -Noin yhdeksän vuotias poika juoksi metsään. Mutta nainen seisahtui -katselemaan Kustaaseen. - --- Oletteko pyhiinvaeltaja? sanoi hän. - --- Kyllä olen. - --- Menette ehkä Meklenburgiin näkemään pyhää verta? kysyi nainen. - --- Onko ennen minua jo mennyt useita? - --- Useampia kuin voin laskeakaan. Mutta on se aika ihme, että vihityt -leivät tulivat verisiksi sentähden että uskottomat juutalaiset niihin -koskivat. - --- Oletteko tekin käynyt siellä? - --- Minäkö? ja nainen päästi syvän huokauksen. -- Jos autuus lasketaan -anekirjeiden ja kirkonkäyntien mukaan, niin me ihmiskurjat kyllä -iäisyydessä saamme olla yhtä köyhät kuin täälläkin. - --- Ehkä Jumala tuomitsee toisten lakien mukaan. - --- "Ei", sanovat munkit, jotka ymmärtävät sellaiset asiat; me köyhät -annamme liian vähän luostareiden keittiöihin. Olin suurella vaivalla -elättänyt porsaan ja sen vein tietysti heille, mutta en saanut siitä -kuin kymmenen esirukousta pienelle kuolleelle lapselleni. - --- Ettekö olisi voinut pitää porsastanne ja itse rukoilla -esirukouksianne? - --- Voi, kaikki taivaan pyhät! Te mahdatte olla katuja ja tarvita -kymmeniä tuhansia rukouksia syntisen sielunne puhdistukseksi. - -Nainen teki ristinmerkin. Sellaisen kadotuksen lapsen kanssa ei hän -enää tahtonut vaihtaa sanaakaan. - -Esra palasi takaisin, vasu täynnä mansikoita, mustikoita ja vattuja. - -Kustaa söi hyvällä ruokahalulla ja joi vettä päälle, sitte lankesi -hän polvilleen pienen alttarin eteen, joka Maariankuvineen seisoi -tuvan edustalla; hän kiitti Jumalaa pelastuksestaan ja rukoili -palavasti, anoen apua ja turvaa. Sitte hän asettui levolle suuren -koivun suojaan ja nukkui melkein heti. - -Päivä ei vielä ollut valjennut, kun hän heräsi. Kiireesti hän nousi, -laski alttarille hopearahan ja läksi. - -Sinä päivänä asteli hän noin kymmenen penikulmaa, pysytteli -niin asumattomilla seuduilla kuin suinkin ja kun hänen piti -mennä ihmisasuntoihin pyytämään ruokaa, niin hän sanoi olevansa -pyhiinvaeltaja ja aikovansa Meklenburgiin. - -Päivällisaikaan saapui hän Flensburgiin ja koska ihmiset juuri -silloin sattuivat olemaan aterialla, niin hän huomaamatta pääsi -kaupungin läpi. - -Hän ei koko päivänä ollut syönyt ja väsymys oli hänet -voittamaisillaan, mutta hän oli päättänyt kävellä kunnes kaatuisi. Se -ajatus että hänet ehkä saataisiin kiinni ja vietäisiin takaisin oli -hänestä niin kamala, että kuolema sen rinnalla tuntui leikinteolta. - -Kaupungin ulkopuolella tapasi hän muutamia saksilaisia kauppiaita -levähtämässä. He tulivat Juutinmaalta ja toivat suurta härkälaumaa, -jota he kuljettivat Saksaan myytäväksi. - -Muuan heistä huomasi sattumalta Kustaan horjuvan käynnin; ensin -hän luuli häntä sairaaksi, mutta nähdessään väsyneen ilmeen hänen -kasvoissaan pyysi hän häntä heidän joukkoonsa lepäämään ja jakamaan -heidän ateriansa. Kiitollisuudella Kustaa noudatti kutsua ja pian -huomasivat kauppiaat, että heidän tilapäinen vieraansa oli sivistynyt -herra, josta varmaankin saattoi olla paljon hauskuutta matkalla. - -Sentähden he kysyivät eikö hän tahtonut kulkea heidän mukanaan ja -Kustaa suostui paikalla. - -Varovaisuudella koetti hän heiltä urkkia uutisia asemasta Ruotsissa, -mutta he eivät tietäneet muuta kuin että Tanskan kuningas oli -kukistanut maan valtansa alle. He neuvoivat häntä menemään vapaaseen -valtiokaupunkiin Lyypekkiin, siellä hän varmaan saisi tietoja. Sama -aikomus oli Kustaalla itsellään. Ja saavuttua kaupungin likeisyyteen -lausui hän matkatovereilleen lämpimät, sydämelliset jäähyväiset. -He taas puolestaan puristivat hänen kättään ja toivottivat usein -tapaavansa hänet tällaisilla retkillä. - -Syyskuun viime päivänä v. 1519 hän tuli Lyypekkiin. Toivon ja pelon -tunteilla hän astui sisään kaupungin portista. Hän tunsi vanhastaan -rikkaan kauppiaan Kord Königin ja hänen luokseen hän paikalla -suuntasi kulkunsa. - -Kauppias oli juuri syömässä illallista suuressa seurassa, kun -palvelija tuli ilmoittamaan että mies, jonka puku oli kuin -yksinkertaisen talonpojan mutta jonka tavat olivat kuin hienon -herran, pyysi saada häntä puhutella. - --- Olen nähnyt monta herraa, joilla on ollut sivistymättömän miehen -tavat, mutta en päinvastoin, sanoi kauppias nauraen. -- Mutta jos -sinä puhut totta, niin kannattaa miestä tarkastella. - --- Ettekö minua tunne? kysyi Kustaa, kun kauppias jäi häneen -tuijottamaan. - --- Näkevätkö silmäni oikein! huudahti kauppias. -- Ettekö ole jalo -herra Kustaa Eerikinpoika Vaasa? - --- Joka on karannut laittomasta tanskalaisesta vankeudestaan ja nyt -antautuu teidän suojeluksenne alaiseksi. - --- Minä vastaan teidän turvallisuudestanne; täältä ei tanskalaisia -koiria usuteta päällenne. Mutta käykää nyt sisään, niin saan näyttää -vierailleni, mikä jalo herra majailee vaatimattomassa talossani. - --- Pukuni ei ole... - --- Herrasmies on takin takana, vastasi kauppias ja vei Kustaan sisään. - -Ilo ja tyytyväisyys nousi ylimmilleen vieraiden kesken. Ruotsi -oli siihen aikaan jonkinlainen Hansakaupunkien aarreaitta; sen -rantakaupungit ottivat miltei yksinomaan niiltä tarpeensa. Eivätkä -ruotsalaiset ostaneet heiltä yksin elintarpeita, vaan myös rihkamaa -ja korutavaroita. Lisäksi oli ruotsalainen vieraanvaraisuus tullut -yleiseksi sananparreksi. Se joka ei vielä ollut sitä kokenut, tunsi -veden kihoilevan suuhunsa, kun hän vaan ajatteli mahdollisuutta -päästä Tukholmaan syömään, juomaan ja ansaitsemaan paljon rahaa. - -Vieraiden lähdettyä kertoi kauppias seuraavana päivänä aikovansa -hankkia turvakirjan ja sopivan puvun ritarille. Hän toivoi, että -ritari sen ajan, jonka hän viipyisi Lyypekissä, asuisi hänen luonaan. - -Kustaa vastasi, ettei hän vielä saata korvata niin suurta -ystävällisyyttä, mutta jos hän kerran joutuu siihen asemaan että voi, -niin hän näyttää ettei hän ole kiittämätön. - -Ja niin hänet otettiin jäseneksi perheeseen. - -Kord Königin vaimo oli vanhanpuoleinen nainen, joka ei milloinkaan -unohtanut, että hänen miehensä oli kaupungin rikkaimpia porvareita, -jonkatähden hän varsin hyvin saattoi pitää itseään yhdenvertaisena -ruotsalaisen aatelismiehen kanssa. - -Hän kertoi Kustaalle, että Svante Niilonpoika Sture hänen -nuoruudessaan oli ollut vieraana hänen vanhempiensa talossa; hän oli -silloin ollut aivan nuori ja Sture oli osoittanut hänelle suurta -kohteliaisuutta. Jopa hän oli kysynyt, eikö hän tahtoisi käydä -Ruotsissa, mutta siihen ei hän ollut antanut vastausta. - --- Pian senjälkeen tutustuin Kord Königiin ja sain muita huolia, -jatkoi nainen. - -Niin, oliko hänellä lapsia? - --- Ei omia, mutta minulla on seitsemänkymmentäkolme veljen- ja -sisarenlasta; jos he polvi polvelta lisääntyvät samassa suhteessa, -niin... - --- Niin he jo voivat kansoittaa kokonaisen kaupungin. - --- Ehkä kyllä, mutta missä me silloin olemme? - --- Ei täällä, eikä se olisikaan toivottavaa. - --- Kyllä niinkin; mutta minäpä sanon teille, nuori herra, että kun -pitkien vaivojen perästä on päässyt siihen, että saattaa asettaa -elämänsä juuri niinkuin tahtoo ja kun on varaa ostaa mitä tahtoo ja -kun sitäpaitsi ehkä on rikkain kaupungissa, niin ei ollenkaan tee -mieli luopua kaikista noista eduista. - --- Mutta olettehan te terve ja voitte monta vuotta elää ja nauttia -hyvästänne. - --- Kyllä, mutta minä en tyydy siihen. - --- Vai niin. - --- Tahtoisin jotakin, jonka te voitte hankkia minulle. - --- Mitä se sitte on? - --- Sanotaan, virkkoi eukko ja kumartui tutunomaisesti Kustaan -puoleen, -- että nyt kun Ruotsi on saanut kuninkaan jolla on valta -tehdä mitä hän tahtoo, niin kaikista Ruotsin aatelismiehistä tehdään -ritareja ja he saavat nauhoja ja tähtiä niin paljon kuin tahtovat. -Minusta me -- koska kaikin puolin olemme heidän vertaisiaan ja -sitäpaitsi olemme tehneet ruotsalaisille niin monta palvelusta, -- -myöskin voisimme saada muutamia kunniamerkkejä. - --- En tietänyt että Kord König... - --- Enkö minä sitte pue hänen ylleen kaikkea muuta mitä hän tarvitsee? -Enkö samalla voisi ripustaa hänen kaulaansa niitäkin helyjä? Minäpä -sanon teille, nuori herra, että se mitä minä vielä elämältä toivon -on, että minua kutsuttaisiin rouvaksi. - --- Sallitte ehkä minun kutsua itseänne siksi? Nainen loi häneen -tyytyväisen katseen. - --- Tavoista ihminen tunnetaan ja teissä aatelisveri oikein kuultaa -läpi, niin että sitä ilokseen katselee... Eukko taputti häntä -voimakkaasti olkapäälle ja lisäsi: -- noin korean pojan perässä se -naisväki saisi hypätä. - -Kustaa punastui. - --- Olen tähän saakka ollut niin vähän seurassa, sanoi hän. - --- Mutta nyt pääsette seuraan. Minä laitan kalaasit jokikiseksi -päiväksi. Ja voittepa vaikka iskeä silmänne johonkin -sisarentyttäristäni, tietysti kaikessa kunniallisuudessa. - --- En nyt ajattele sellaisia. Haluan vain päästä takaisin -synnyinmaahani voittamaan tai kaatumaan taistelussa sen -vapauttamiseksi. - --- Kauniisti ajateltu, mutta noin nuorena... - --- Ei saa ajatella yksin itseään, kun kaikkialla vallitsee mitä -julmin sorto. - --- Ehkä niinkin, sanoi eukko hämmästyneenä, -- mutta ei niitä ole -monta jotka ajattelevat sillä tavalla. - --- Toiset eivät ehkä ole kokeneet sitä mitä minä. - --- Voi olla, mutta erinomaista se vaan on, sanoi kauppiaan vaimo ja -pyyhki silmiään. -- On melkein kuin kuulisin itseni puhuvan. - --- Ymmärrätte siis nyt, että minun tulee elää piilossa. - --- Kaikilta muilta, jos niin tahdotte, mutta ette minulta. - -Kord König keskeytti heidät, sillä hän tahtoi viedä ritarin kanssaan -kaupungin pormestarin ja neuvoston eteen. Kaikkialla hänet otettiin -vastaan mitä ystävällisimmin ja turvakirja annettiin, mutta häntä -kehoitettiin viipymään Lyypekissä kunnes ilmaantuisi varma tilaisuus -päästä Ruotsiin. - -Sieltä tuli yhä surullisempia tietoja. Tanskalaisia palkkasotureja -vilisi kaikkialla ja he köyhdyttivät maata; Sten Sture taisteli kovaa -taistelua ja Ruotsin ystävät odottivat vavisten ratkaisua. - -Muiden muassa tutustui Kustaa Lyypekissä vanhaan juutalaiseen Herman -Israeliin ja hän oli oikein kelpo miehen perikuva; vaikka hän oli -äärettömän rikas, harjoitti hän suurta armeliaisuutta, varsinkin -uskonheimolaistensa keskuudessa. Oman uskonsa ankarana noudattajana -kunnioitti hän toisten mielipiteitä ja seurasi innokkaasti -poliittisia selkkauksia, varsinkin pohjoismaissa. - -Niinkuin monet muut oli hän ansainnut osan omaisuuttaan Ruotsissa ja -itse monasti käynyt siellä. Hän oli siellä tehnyt paljon hauskoja -tuttavuuksia, mutta eniten oli häntä miellyttänyt kansan terve -reippaus. - -Kustaa Eerikinpojan vaatimaton käytös ja jalot kasvot vaikuttivat -häneen ja Herman Israelin ja Kord Königin kanssa seurusteli hän -jokseenkin paljon. - -Heille hän puhui epäilyksistään ja toiveistaan; oli niin paljon -tekemistä, ensin maan vapautus tanskalaisten ikeestä ja sitte -sisäisten asiain järjestäminen. - --- Sten Sture ei siinä suhteessa tule onnistumaan paremmin kuin hänen -edeltäjänsäkään, sanoi Herman. - --- Eikö hän teistä kykene siihen? - --- Kyllä, mutta valtakunnassa on monta valtionhoitajaa. - --- Jotka tahtovat jakaa hänen valtaansa, tarkoitatte? - --- Jotka itse asiassa sen tekevät; eikö jokaisella valtion suurella -miehellä omasta mielestään ole yhtä paljon sanomista? - --- Miksei hän ota kruunua? kysyi Kord. - --- Sturet eivät ole turhamaisia; he eivät tahdo iskeä ketään päähän. - --- Saadaanpa nähdä, eikö Kristian vielä katkoilekin päitä, kunhan hän -nyt saa valtakunnan haltuunsa, huomautti Israel. -- Korkeat herrat -eivät taivu ennenkuin he tuntevat miehen kantapään polkevan niskojaan. - --- Olisipa surullista, jos olisitte oikeassa. - - * * * * * - -Marraskuun alussa tuli neuvoskunnalle kirje kuningas Kristianilta, -jossa tämä vaati Kustaan luovuttamista, mutta asia lykättiin -toistaiseksi. - -Eräänä päivänä tuli Herman Israel Kord Königin luo ja pyysi puhutella -häntä kahdenkesken. - --- Anna ruotsalainen ritari minun haltuuni, sanoi hän. -- Sinun -luonasi ei hän enää ole turvissa. - --- Mikä sitte on? - --- Lääniherra Eerik Banér saapuu huomenna ja vaikkei hän ilman raadin -lupaa uskalla viedä häntä pois kaupungista, niin hän ehkä edeltäkäsin -voi käydä käsiksi hänen persoonaansa. - --- En neuvo häntä tulemaan tänne, vastasi Kord, poskillaan vihan puna. - --- Ajattele nyt. Kaikki tietävät että hän on täällä; sinun taloasi -tullaan öin päivin vartioimaan. - --- Olisihan se ikävää... mutta kuullaanpa mitä emäntäni Barbara sanoo. - --- Ei ikinä! huudahti tämä. -- Minä vastaan ritarin persoonasta, -ja, lisäsi hän ylpeästi, -- jos herrani Isossa Beltissä osasi ottaa -40 tanskalaista laivaa, niin totta minä nyt omassa talossani täällä -Lyypekissä osaan puolustaa yhtä ruotsalaista ritaria kuningas -Kristiania ja hänen joukkoaan vastaan. - --- Punnitaan tarkkaan! - --- En punnitse mitään, sillä tiedän mitä voin ja mitä tahdon. - --- Syyttäkää sitte itseänne. - --- Sen teenkin, mutta kuulkaas, Herman Israel, tahdotteko joksikin -aikaa antaa asunnon ja ruuan pojalleni? Hänen silmänsä ovat, niinkuin -tiedätte, olleet kipeät ja hänen täytyy sentähden olla pimeässä -huoneessa. - --- Onhan meillä pihan puolella vapaa huone. - --- Hyvä on. Mutta hänen luonaan ei saa käydä vieraita. - --- Vaimonihan on hänen kumminsa. - --- Niin, hän saa käydä hänen luonaan, mutta ei kukaan muu. - -Herman Israel nauroi. - --- Naisviekkautta! sanoi hän. -- Minä suostun, mutta tulen sensijaan -tuontuostakin tervehtimään Kustaa herraa. - --- Hän muuttaa tänä päivänä Danielin huoneeseen ja minä järjestän -itse hänen huoneensa; ethän käy mustasukkaiseksi? kysyi hän -mieheltään. - --- En, vastasi tämä hymyillen, -- mutta toivon että hän kerran saa -yhtä hyvän emännän kuin minä. - --- Rouvan, korjasi Barbara. -- Sitä hän saanee odottaa! - - * * * * * - -Seuraavana päivänä, marraskuun kahdentenakymmenentenä, saapui Eerik -Banér Lyypekkiin suurine saattueineen; hän kävi heti pormestarin -luona ja pyysi saada panna toimeen tarkastuksen kaupungissa. - --- Mitä te ajattelette, jalo herra? vastasi pormestari. -- Täällä -meidän vapaassa kaupungissamme! - --- Mutta kuningas on käskenyt! - --- Olemme vapaita porvareita. Meillä ei ole kuningasta. - --- Saatte sen kalliisti maksaa. - --- Olemme ennenkin olleet sodassa Tanskaa vastaan. - --- Mutta tällä kertaa tulisi Ruotsi lisää. - --- Se asia ei vielä ole ratkaistu. - -Vihoissaan läksi lääniherra; vakoilijoidensa kautta hän sai tietää, -että Kustaa oli asunut Kord Königin luona, mutta että nyt luultiin -hänen muuttaneen rikkaan juutalaisen Herman Israelin tykö. - -Eräänä päivänä, kun Herman oli poissa kotoa, piiritettiin äkkiä koko -talo ja joukko vieraita ihmisiä tunki sisään vaatimaan tarkastusta. -Onneksi oli Barbara König juuri siellä tervehtimässä poikaansa. Hän -astui uhkaavana, kädet vyötäisillä heitä vastaan ja sanoi: - --- Tulkaa vaan sisään, te tanskalaiset palkkasoturit, tulkaa vaan. -Jokaisessa huoneessa seisoo neljä palvelijaa, käsissä oivalliset -pähkinäpuiset patukat, ja kyllä he teidät kurittavat niin että -tulette punaisiksi, jos nyt olette kalpeat. Tanskalaiset katselivat -epäillen toisiinsa; heitä ei ollut kuin kymmenen ja melkein kaikki -olivat aseettomat. He vetäytyivät yhä kauvemmaksi. - --- Kuinka te vieraat ihmiset uskallatte tunkeutua tänne? huusi eukko -ärtyisästi. -- Pian tänne, palvelijani, ajamaan pois heidät! - -Samassa hetkessä syöksyivät tanskalaiset alas portaita. - --- Luulenpa etteivät he enää koeta tulla, sanoi Barbara tyytyväisenä -Herman Israelin pienelle, kalpealle, pelästyneelle vaimolle. - --- Olisipa minulla sinun rohkeutesi! sanoi hän. - -Mutta Herman Israel nosti ensi tilaisuudessa kanteen herra Eerik -Banéria vastaan sentähden että hänen palvelijansa olivat tunkeutuneet -Lyypekin vapaan porvarin taloon. - -Eerik Banér vastasi sen tapahtuneen vastoin hänen tahtoaan ja -tietoaan, mutta Herman Israelin pyynnöstä karkoitettiin palvelijat -paikalla kaupungista. - -Silloin pyysi lääniherra pormestaria ja raatia ratkaisemaan hänen ja -herra Kustaa Eerikinpoika Vaasan välisen asian. - -Sellaiseen pyyntöön täytyi suostua ja suuri kokous pidettiin -raatihuoneella. - -Sitä ennen oli Eerik Banér yksityisesti puhutellut useimpia -raatimiehistä ja koettanut saada heitä puolustamaan asiaansa. Kord -Königille ja rikkaalle juutalaiselle ei kannattanut puhua, sen hän -tiesi, mutta muihin luuli hän vaikuttaneensa. - -Nyt hän tuomarien pöydän edessä esiintyi täydessä juhlapuvussa -kaikkine nauhoineen, tähtineen; komeaan samettikaapuun oli -runsaasti kirjaeltu kultakoristeita, hatussa kimalteli jalokiviä ja -höyhentöyhdössä loistivat tanskalaiset värit. - -Hän alkoi lausumalla kiitoksensa siitä että hänen suotiin niin -luotettaville miehille esiintuoda kohtuulliset ja täysin oikeutetut -kanteensa herra Kustaa Eerikinpoika Vaasaa vastaan. - -Sitte hän raadille kertoi, että Kustaa oli uskottu hänen haltuunsa; -hän oli sitoutunut kuninkaalle maksamaan suuren sakon, jos vanki -pääsisi karkuun. Sukulaisena hän oli suonut hänelle enemmän vapautta -kuin olisi pitänyt. Nyt oli ehkä hänen oma henkensä vaarassa. - --- Pidättekö kohtuullisena ja oikeana, hyvät herrat, huudahti hän, --- että minun hyvyyteni palkitaan sellaisella petollisuudella ja -kavaluudella? - -Raatimiehet katselivat epäillen toisiaan, tietämättä mitä vastaisivat. - -Lääniherra käytti sanojensa tekemää edullista vaikutusta hyväkseen ja -lisäsi, että, jos vastaus tulisi kieltävä, kuninkaan viha kohtaisi -Lyypekkiä; sen kauppa ja merenkulku tulisivat kärsimään paljon, -jos kaupunki ilmeisesti loukkaisi Tanskan ja Lyypekin välisiä -sitoumuksia, sillä niihin kuului muunmuassa, ettei kumpikaan saisi -suojella toisen vihollisia tai karkulaisia. - -Salissa nousi yleinen puheen sorina. - --- Hän on oikeassa, sanoi muuan. - --- Kaupungin täytyy pitää sanansa, arveli toinen. - --- Mitä herra Kustaa Eerikinpoika Vaasa meihin kuuluu? huomautti -kolmas; -- emme me tahdo hankkia niskaamme vihollisia hänen tähtensä. - -Mutta suuresti arvossa pidetty pormestari Niilo Brömse ei vielä ollut -lausunut mielipidettään; hän kuunteli tarkasti toisten sanoja ja -säästi omat ajatuksensa viimeiseksi. - -Silloin nousi Kord König ja kuiskasi hänelle muutamia sanoja. Hänen -totiset kasvonsa kirkastuivat hetkeksi ja ääneen hän lausui: - --- Minusta olisi paras, että nuori herra itse puhuisi puolestaan. - -Tätä pitivät kaikki oikeana ja päätettiin, että Kustaa Eerikinpoika -varman turvan takeella kutsuttaisiin Lyypekin pormestarin ja raadin -eteen. - -Kord König lupasi viedä hänelle sanan. - -Suurella ilolla Kustaa otti vastaan kutsumuksen. Nyt hän julkisesti -saisi pestä pois tahran, jota tahdottiin syytää hänen silmilleen. - -Seuraavana päivänä hän saapui raatihuoneelle tyynenä ja pelottomana. - -Eerik Banér ei vastannut hänen tervehdykseensä, vaan katseli -synkkänä, äänetönnä eteensä. - -Kustaa teki koko raatiin mitä parhaimman vaikutuksen. Jalot, kauniit, -vakavat kasvot, vaatimaton käytös, äänen kirkas, miellyttävä sointu, -kaikki vaikutti suuresti hänen edukseen. - -Pormestari selitti hänelle, mistä häntä syytettiin, ja kysyi oliko -hänellä mitään sanottavaa puolustuksekseen. Siihen hän vastasi: - --- Kukaan rehellinen ihminen ei voi todistaa, että minä olisin vanki, -vaan pantti. Tanskan kuningas teki meille, minulle ja tovereilleni, -valan ja antoi vakuutukset ja lupakirjat siitä, että me esteettömästi -pääsisimme herramme, herra Stenin luo. Ja niillä ehdoilla me astuimme -kuninkaan laivaan, mutta siellä meidät vangittiin ja vietiin pois. -Jos ilmestyisi joku, joka oikeudenmukaisesti voisi todistaa missä -kahakassa eli missä paikassa meidät, minut ja nuo muut ruotsalaiset -herrat, jotka kavaluudella kuljetettiin pois, otettiin kiinni, tahi -kutka ne olivat jotka meidät vangitsivat. Mutta koska ei kukaan voi -sitä vahvistaa tai näyttää toteen, niin älköön kukaan sanoko meitä -vangeiksi, vaan ryöstetyiksi, kavalletuiksi, petetyiksi miehiksi! Te -rehelliset miehet, voiko se olla vanki, joka ei koskaan ole ansainnut -vankeutta tai jota ei laki eikä oikeus ole tuominnut vankeuteen? - --- Ei, ei! huudettiin monelta taholta. - --- Häntä on kohdeltu hävyttömästi! - --- Hän on kuninkaani vanki ja minä olen kovan sakon uhalla -velvollinen pitämään häntä lukon takana, huusi Eerik Banér -vimmoissaan. - --- Palatessani Ruotsiin sitoudun täyteen arvoon korvaamaan -sukulaiselleni tuon kysymyksessä olevan sakon, virkkoi Kustaa, -- -varmasti luottaen siihen, ettei vapaa valtiokaupunki riko sitä turvan -ja vakuuden lupausta, jonka se minulle on antanut. - -Yleinen mielipide oli nyt niin kokonaan Kustaan puolella, että -pormestari nousi ylös ja julisti herra Kustaa Eerikinpoika Vaasan -olevan vapaan valtiokaupunki Lyypekin suojeluksen alaisena. - -Banér oli kalpeana vihasta ja selitti kiivaasti, että tätä tekoa -vielä kaduttaisiin. Sitte hän läksi salista. - -Kustaa palasi Herman Israelin luo, joka pani toimeen juhlat hänen -kunniakseen. - - * * * * * - -Jokainen Ruotsista tuleva laiva toi uutisia, jotka olivat omiaan -Kustaassa herättämään levottomuutta ja raadissa epäilystä siitä, eikö -vankia sittenkin täytyisi jättää vaatijain käsiin. Kristianin yhäti -nouseva valta saattoi käydä vaaralliseksi Lyypekille, jota vastoin -hänen lupauksensa sille joka totteli hänen tahtoaan olivat kerrassaan -loistavat. - -Mutta pormestari oli koko raatia vastaan; Kord König ja Herman Israel -tahtoivat päästää nuoren herran matkustamaan Ruotsiin, mutta siihen -ei pormestari uskaltanut suostua. Hän ehkäisi Kustaan luovuttamisen -Kristianin käsiin muistuttamalla raadille, ettei kuningas koskaan -ollut pitänyt antamiaan lupauksia. - --- Vielä ei hän ole vaarallinen, sanoi hän, -- mutta onnetonta olisi, -jos hän tulisi kaikkivaltiaaksi pohjoisessa. Silloin hollantilaiset -saisivat käsiinsä kaupan ja Hansakaupunkien vaikutus olisi mennyttä. - -Pormestarin viisaus ja valta vaikuttivat sen, että asia lykättiin -tuonnemmaksi. - -Kustaa sai osakseen paljon ystävällisyyttä ja myötätuntoa; hän -keskusteli usein molempien isäntiensä kanssa opettavaisista asioista, -jotka hänelle selittivät monta tähän asti tuntematonta seikkaa. Mutta -siitä huolimatta häntä vaivasi levottomuus ja miltei sietämätön ikävä -rakkaaseen isänmaahan. Kotiin hänen täytyi päästä, maksoi mitä maksoi. - -Viisi pitkää kuukautta hän oli viettänyt Lyypekissä, kun tieto tuli, -että Ruotsin valtionhoitaja oli kuollut ja että koko maa, paitsi -Tukholma ja Kalmar, oli joutunut tanskalaisten käsiin. - -Lyypekissä syntyi suuri hämmästys, luvattu turva tahdottiin -peruuttaa; mutta Kustaa puhutteli raatia ja pormestaria ja hänen -sanansa olivat niin kauniit ja hänen tietonsa niin hyvät, että sääli -voitti ja vähitellen yhtyi jokainen Niilo Brömsen sanoihin: "kuka -tietää, mitä hän vielä saa aikaan maailmassa!" - -Kustaa oli jo edeltäkäsin sopinut erään rohkean laivurin, Henrik -Möllerin kanssa, että tämä laivallaan veisi hänet Ruotsiin. - -Hän lausui lämpimät, sydämelliset jäähyväiset uusille, rakkaille -ystävilleen, Barbara König syleili häntä ja suuteli molemmille -poskille, ja Herman Israelin vaimo itki sanoessaan hänelle hyvästi. -Mutta kevein mielin kiirehti Kustaa laivaan, joka oli vievä hänet -uusia, tuntemattomia vaiheita kohti. - -Huomiota välttääkseen läksi laiva myöhään yöllä; Kustaan molemmat -uskolliset ystävät, jotka olivat maksaneet matkan, saattoivat hänet -rantaan. Hyvästi jättäessä toivottivat he hänelle onnea ja hän -vastasi heille: - --- Jos Jumala on aikonut onnea minulle, niin antakoon hän sen -Ruotsille! - - - - -7. - -KOTIINTULO. - - -Tukholma ja Kalmar olivat ainoat linnat koko valtakunnassa, jotka -eivät olleet avanneet porttejaan Kristianille. Kustaan hartain toivo -oli päästä Tukholmaan auttamaan Kristina Gyllenstjernaa, mutta -meren puolella oli vastassa tanskalainen laivasto ja maan puolella -Kristianin sotajoukko. Eikä Kalmariinkaan ollut helpompi päästä; -siellä oli Norrby laivastoineen ja Itämeressä risteili tanskalaisia -kaappareita, jotka tekivät purjehtimisen vaaralliseksi hansalaisille -laivoille. - -Henrik Möller oli sekä rohkea että onnellinen purjehtija; hänen -varnemündeläinen laivansa vältti kaikki vaarat ja toukokuun 31 p:nä -1520 laskettiin Kustaa Eerikinpoika maalle Stensön niemelle Kalmarin -edustalla. - -Mitä tunteita sinä hetkenä liikkui hänen mielessään? Nöyrin, -vapisevin sydämin hän varmaankin astui isäinsä maalle. Hänellä on -ollut niin paljon rohkeita toiveita, toiveita joita ei hän ole -lausunut julki... Uskaltaako hän uskoa että ne toteutuvat, että -Jumala hänet on määrännyt isänmaan pelastajaksi? - -Kiirein askelin riensi Kustaa kaupunkiin ja linnaan. Tiedämme -että Anna Bjelke miehensä Juhana Maununpojan kuoltua oli siellä -linnanpäällikkönä. Hän otti Kustaan vastaan ystävänä ja sukulaisena -ja sanoi koettavansa tehdä mitä ikinä taitaa hänen hyväkseen; mutta -kuultuaan hänen tuumansa osoitti hän vihollisten lukuisia laivoja -ulkopuolella ja kertoi miehistön epäluotettavaisuudesta ja kaupungin -väestössä vallitsevasta alakuloisuudesta. - --- Ruotsi on kadotettu, lausui hän syvällä surulla, -- emmekä me -taida tehdä mitään sen pelastukseksi. - -Kustaa koetti rohkaista hänen mieltään ja lupasi lähteä kaupunkiin -puhuttelemaan porvareita. Hän ei kieltänyt eikä käskenyt, sanoi vain, -ettei hän luule sen vaikuttavan mitään. - -Kaupanteko ja työ olivat kokonaan seisahtuneet; eihän, kannattanut -mitään tehdä, kun kaupunki minä päivänä tahansa saattoi joutua -ryöstettäväksi tai poltettavaksi. Jokainen eli vain kuin viimeistä -päivää. - -Kustaa tapasi porvarit koolla torilla. Oli kerrottu että Norrby -samana päivänä tekisi hyökkäyksen ja varmana pidettiin että linnoitus -antautuisi. - -Hän koetti rohkaista heidän mieliään ja kysyi, eivätkö he itse -tahtoneet ottaa osaa taisteluun. - -Synkin, epäluuloisin silmin he katselivat Kustaata eivätkä huolineet -antaa hänelle edes vastausta. Hän kiirehti takaisin linnoitukseen, -toivoen että ehkä miehistö ottaisi korviinsa hänen sanansa; mutta -miehistönä oli pääasiallisesti saksalaisia sotamiehiä, joiden hartain -halu oli antautua. Kun hän selitti, että heidän velvollisuutensa -on uhrata veri ja henki sen asian eteen, jota he ovat sitoutuneet -puolustamaan, niin häntä katseltiin uhkaavin silmin ja Anna Bjelke, -joka murtunein voimin näki kapinan nousevan, kehoitti häntä vihdoin -jättämään linnoituksen ja lähtemään takaisin kaupunkiin. - -Sielläkin Kustaa tapasi samanmielisiä saksalaisia, jotka tahtoivat -ottaa hänet vangiksi. - -Mutta muuan ruotsalainen smålantilaistyttö otti käteensä palavan -kekäleen, heitti sillä erästä reuhaavaa saksalaista päähän ja sanoi: - --- Sinä et ole mikään komentaja tässä kaupungissa. Saksalaiset -tahtoivat silloin käydä häneen käsiksi, mutta tyttö sai käsiinsä -kirveen ja huitoi sillä sekä oikeaan että vasempaan. Tuo oli jo -porvarien mielestä liikaa, joten he tulivat väliin. - -Sillaikaa oli Kustaa urhoollisesti puolustautunut päällekarkaajiansa -vastaan, mutta heidän lukunsa kasvoi lakkaamatta ja ratkaisu oli jo -melkein varma, kun muutamat ruotsalaiset sotamiehet sekaantuivat -asiaan ja vapauttivat Kustaan. - -Porvarit, jotka olivat yllyttäneet kapinaan, kävivät nyt -kohteliaammiksi, mutta kehoittivat häntä heti lähtemään kaupungista, -sillä he eivät voi vastata hänen turvallisuudestaan. - -Niin onnistui hänen ensimäinen kokeensa! - -Raskaalla mielellä läksi hän nyt kuljeksimaan Smålannin metsiin; -siellä oli hänen isänsä alustalaisia, jotka hän toivoi voittavansa -hyvän asiansa puolelle, mutta he olivat kaikki "niin hullut ja -sokaistut, että he monessa suhteessa vain auttoivat vihollisiaan -ja sortajiaan panettelemalla, viettelemällä ja vahingoittamalla -toisiaan". Hämmästyneenä Kustaa kuunteli heidän puheitaan. - --- Kuningas Kristian on meidän armollinen kuninkaamme, sanoivat he; --- hän on luvannut ettei silliä ja leipää pidä meiltä puuttuman niin -kauvan kuin pysymme hänelle kuuliaisina. - --- Oletteko unohtaneet, kuinka Engelbrektin aikana kävi? kysyi Kustaa. - --- Emme tahdo kärsiä sitä mitä esi-isämme, parempi on ajoissa -antautua. - -Ja sitte he panettelivat toisiaan ja arvelivat että kuningas yksin -saattaa järjestää heidän asiansa. - --- Tavallisesti ei ole lampaille hyväksi, että sudet tulevat -sovittamaan heidän suhdettaan, vastasi Kustaa. -- Jos te tietäisitte, -Ruotsin miehet, mitä minä tiedän, niin menettelisitte toisin. - -Kustaa läksi pois. Kuningas Kristianin lähetit levittelivät herransa -vakuutuskirjeitä pitkin maata ja varsinkin eteläisissä maakunnissa -olivat ne saavuttaneet suurta luottamusta. Kustaa huomasi sen yhä -selvemmin, jota syvemmä Smålantiin hän pääsi. - -Ei, Taalainmaalle hänen täytyy lähteä, sinne on tanskalaisten -vaikutus ulottunut vähinten, siellä oli Engelbrekt alkanut suuren -elämäntyönsä, Taalainmaan hänkin ottaa lähtökohdaksi. - -Mutta tieto Kustaan tulosta Ruotsiin oli jo ennättänyt Tanskaan. -Palkinto määrättiin sille joka elävänä tai kuolleena saattaa hänet -hallituksen käsiin ja tanskalaisia sotamiehiä ja vouteja kierteli -pitkin maata häntä etsimässä. - -Yhtenä yönä oli hän pannut maata lukottomaan latoon. Äkkiä heräsi -hän siitä, että joku töytäisi häntä kylkeen. Se oli nuori mies, joka -uteliaana jäi häneen töllöttämään: - --- Mistä hitosta te olettekaan? huusi hän vihdoin. - --- Sieltä mistä et sinä tahtoisi olla, vastasi ritari ja hypähti -kiireesti ylös. - --- Olettepa te hienon näköinen. - --- Ehkä tahtoisit vaihtaa vaatteita kanssani? - --- Mutta siihen ei teillä lie halua. - --- On kyllä, jos annat muutaman leivän väliä. - --- Niitä tosin ei ole liikaa, mutta olkoon menneeksi, jos oikein -todella tahdotte. - --- Tietysti. Anna vaan tänne! Ja Kustaa riisui takkinsa ja hattunsa -sillaikaa kun mies haki leivät. Sitte mies vuorostaan kiireesti -riisui vaatimattoman takkinsa, jonka Kustaa paikalla puki ylleen. -Pian kiirehti hän tiehensä, jättäen miehen ihmettelemään ja hämillään -kääntelemään hienoja vaatteitaan. - -Varovaisesti hän kierteli metsäpolkuja ja raivaamattomia teitä; -välistä hän sentään uskalsi kirkkovalleille ja otti aina silloin -puheeksi mieliasiansa, mutta kaikkialla hän kohtasi epäluuloa ja -ynseyttä; muutamien raivo meni niin pitkälle, että he ampuivat nuolia -hänen jälkeensä. Eräänä päivänä, kun hän astui muutamaan pirttiin, -istui siellä sotamiehiä; onneksi he eivät sentään häntä nähneet ja -hän kiirehti tiehensä, vaikka nälkä ja jano kalvoivat. - -Monet vaarat vältettyään pääsi hän vihdoin Kolmordenin yli -Södermanlantiin ja läksi Tärnan taloon Sten-salmen rannalla. - -Täällä asui herra Joakim Pietarinpoika (Brahe), joka oli naimisissa -hänen sisarensa Margareetan kanssa. - -Kustaan päästä oli luvattu palkinto, sentähden ei hän uskaltanut -suoraa päätä mennä sisään, vaan uskoutui vanhalle palvelijalle, joka -taas vuorostaan kiireesti riensi kertomaan asian hänen langolleen ja -sisarelleen. - -Nuori ritari seisoi yksinkertaisessa puvussaan renkien huoneessa -odottamassa vastausta. - --- Missä, missä hän on? kuuli hän rakkaan äänen. - --- Margareeta! - -Hetkeksi sisar väistyi taaksepäin, sitte hän tunsi hänet ja heittäysi -hänen syliinsä. - --- Kustaa, oma Kustaani! huudahti hän ilon valtaamana. - -Kaikista sisaristaan rakasti Kustaa eninten Margareetaa. Hän oli aina -parhaiten ymmärtänyt hänet ja hän oli ainoa, jonka kanssa hän oli -ollut kirjevaihdossa. - --- Rakas Kustaa, tule paikalla ja vaihda vaatteet; nämät eivät sovi -sinulle. - -Hetkisen perästä he kaikki istuivat salakammiossa juttelemassa siitä, -mitä oli tapahtunut, urhoollisesta Kristina Gyllenstjernasta ja -Hemming Gaddista, joka oli tullut Ruotsille uskottomaksi. - --- Minä en sitä usko, vaikka hän itse sen minulle sanoisi, huomautti -Kustaa kiihkeästi. - --- Hän mukautui olosuhteisiin, vastasi herra Joakim. -- Ja se se -meillekin on viisainta. - --- Mitä te tarkoitatte, lankoni? - --- Voi olla eri mieliä siitä että sinä pakenit Tanskasta; minä -puolestani luulen, että kuningas pian olisi antanut takaisin -vapautesi, ottanut sinut hoviinsa ja kehoittanut sinua valitsemaan -morsiamen hovin kaunotarten joukosta. - -Tumma puna painui Kustaan kasvoille ja Margareeta, joka luuli hänen -loukkaantuneen, kiirehti paikalla sanomaan: - --- Kustaa valitsee varmaan mieluummin jonkun jalosukuisen -ruotsalaisen immen. - --- En ajattele sellaisia. Synnyinmaa on morsiameni ja sen -pelastamiseen palaa haluni. - --- Mutta kuningas on luvannut. - --- En luota hänen lupauksiinsa. - --- Rakas veli, jos hän nyt onkin sinulle vihoissaan, niin ajattele -että olet ollut hänen vankinsa -- vaikkapa se olikin väärin. Minä -uskon että hän tuhansin kerroin tulee korvaamaan sen sinulle. - --- Kunhan hän nyt ensin on ottanut minulta hengen. - --- Älä puhu niin julmia! - --- Mitä sinä oikeastaan nyt aiot? - --- Mennä Taalainmaahan ja koettaa nostaa kansan aseisiin, niinkuin -Engelbrekt. - --- Tahdot siis tehdä meidät kaikki onnettomiksi! huudahti Margareeta. - --- Tahdon pelastaa maan. - --- Ollenkaan ajattelematta meitä. - --- Onko se teille yhdentekevää, että maa on täynnä vihollisia, että -Sturein suuri elämäntyö tehdään turhaksi ja että tuo inhoittava -unioni taas pannaan toimeen, jollei kuningas Kristian mieluummin tee -Ruotsia Tanskan alavaltioksi? - --- Hm! sanoi herra Joakim, -- sinun iälläsi veri helposti kuohuu -laitainsa yli. Jokainen luulee voivansa murtaa vuoria... Kuulehan -nyt, mikä ehdotus minulla on; siitä ei nouse suurta melua, mutta -sillä on se etu, että sen käytännössä voi toteuttaa. Kuningas on -lähettänyt minulle kutsumuskortin kruunausjuhlaansa. Olisi ehkä -varomatonta jos sinä tulisit mukaan sinne, mutta minä hankin sinulle -kuninkaalta turvakirjan, niin voit tulla perässä. - --- Tekisitte paremmin, herra Joakim, jos liittyisitte minuun, -kokoisitte väkenne ja innostuttaisitte heitä puolustamaan valtakuntaa. - --- Minä en tahdo synnyttää riitaa. - --- No, älkää ainakaan lähtekö Tukholmaan. - --- Lähden; muuten ehkä vaimoni ja vanhempasi saisivat tähteni kärsiä. - --- Enkä minä saisi näyttää kauniita pukujani, sanoi Margareeta -nauraen. - --- Surisitko sitä? - --- Suren kuitenkin nyt ajatellessani sinua ja kaikkea pahaa, mikä -tulee meitä kohtaamaan. - --- Niin, vastasi Kustaa, -- jokainen menee sinne minne halu vie. - -Pian sanoivat he toisilleen jäähyväiset, Margareeta katkerasti -itkien, Kustaa surumielin aavistaen, että jotakin tapahtuisi. - -Brahelaiset läksivät Tukholmaan olemaan läsnä kruunausjuhlassa ja -Kustaa meni sukutilalleen Räfsnäsiin. - -Siellä hän viipyi koko lokakuun ja osan marraskuuta. - -Aivan likellä oli Sten Sture vanhemman perustama Mariefredin -luostari, jossa vanha arkkipiispa Jaakko Ulfinpoika oli asunut siitä -saakka kuin piispantalo Arnö poltettiin. - -Ani harvoin hän otti vastaan vieraita, mutta kun hänelle kerrottiin, -että nuori ritari, joka täällä pysytteli piilossa, pyysi saada tulla -häntä tervehtimään, niin hän suostui pyyntöön -- uteliaisuudesta. - -Kustaa ilmoitti itsensä hänelle ja pyysi häneltä isällisiä neuvoja. - -Miellyttävällä tavallaan kuvaili hän maan hätää ja kertoi varmasti ja -horjumattomasti päättäneensä taistella sen puolustukseksi, voittaa -tai kaatua. - -Omituista oli nähdä nuo molemmat yhdessä. Toisen niskaa oli aika -taivutellut, antaen hänelle runsasta elämän kokemusta, epäluuloa -ja varovaisuutta; toinen oli nuori ja voimakas, täynnä toiveita, -vaikkei hän voinut turvautua mihinkään muuhun kuin järkähtämättömään -tahtoonsa ja nöyrään, lapselliseen uskoonsa. - -Jaakko Ulfinpojan silmät seurasivat mielihyvällä komeaa nuorta -miestä. Kauneus vaikutti häneen yleensä tavattoman voimakkaasti ja -hän lupasi sekä auttaa että neuvoa häntä mikäli mahdollista. Hän -kaiveli vanhojen paperiensa joukossa ja kertoi sitte tyytyväisenä, -että nyt hän oli asiasta varma: herra Kustaa Eerikinpoika oli -lueteltuna Kristina Gyllenstjernan pakkosopimus- ja vakuutuskirjeessä. - -Hän lisäsi, että kaikki jotka olivat hakeneet kuningas Kristianin -armoa ja ystävyyttä, olivat saaneet häneltä turvakirjan, miten paljon -he ikinä lienevätkin vastustaneet häntä. Kustaa herra saattaa siis -aivan pelotta liketä uutta herraansa, hän kohtelee häntä kuin lempeä, -anteeksiantava isä. - -Mutta Kustaa pysyi yhä äänettömänä ajatuksiin vaipuneena. Silloin -vanhus sanoi mielellään kirjoittavansa valtakunnan neuvostolle ja -kuninkaalle, välittääkseen asiaa. - --- Ei, huudahti Kustaa innokkaasti, -- minä en koskaan tule -alistumaan Kristianin vallan alle. Henkeni annan mielelläni Ruotsin -vapauden ja itsenäisyyden edestä, jos vaaditaan, mutta kunniastani ja -vakaumuksestani en luovu. - -Vanha piispa tuli onnettomaksi, muuta hän ei voinut tehdä, sillä -itse puolestaan hän rakasti rauhaa ja tahtoi elää sovussa kaikkien -ihmisten kanssa. - -Kustaa kumarsi ja läksi, mutta ei epäillyt asiaansa. - -Eräänä päivänä, hänen oleskellessaan Gripsholmassa, tuli muuan Joakim -Brahen vanha palvelija, joka oli seurannut herraansa Tukholmaan, -juosten hänen luokseen, itku kurkussa. - --- Mitä on tapahtunut? kysyi Kustaa pahaa aavistaen. - --- Voi rakas herra, vastasi palvelija itkien, -- nyt ovat asiat -oikein kurjalla ja surkealla kannalla tässä valtakunnassa! ja -kauhistuneena ryhtyi hän, niin hyvin kuin taisi, kertomaan Tukholman -kamalasta verilöylystä. - -Kustaa oli muutamia päiviä sitä ennen lähettänyt erään -rälssitilallisen hankkimaan tietoja asiain nykyisestä tilasta; tämä -palasi samalla kertaa retkeltään ja todisti edellisen kertomuksen -todeksi. - -Silloin Kustaa palasi arkkipiispan luo ja kertoi mitä hän oli saanut -kuulla; veri hänen suonissaan jähmettyi kauhusta, mutta mitä hän -saattoi tehdä? - -Totta oli, että Kustaa Eerikinpoika oli kadottanut ystävänsä ja -sukulaisensa ja että hän itse oli melkein henkipatto; valtion linnat -ja linnoitukset olivat kamalan hirmuvaltiaan käsissä ja hänen -sotamiehiään ja käskyläisiään vilisi pitkin koko maata, mutta mitä -Jaakko Ulfinpoika sille mahtoi? - -Onnettomuudet lannistavat heikkoja sieluja, mutta antavat -voimakkaille lisää voimaa ja sitkeyttä. - -Tähän saakka Kustaa ehkä oli epäillyt. Se ajatus että vanhemmat -ja sukulaiset mahdollisesti saisivat kärsiä hänen tähtensä, oli -laimentanut hänen tahtoaan, mutta tämä viime tapaus oli kuin kehoitus -rohkeaan toimintaan, käyköön sitte kuinka tahansa, seuratkoon voitto -tai kuolema. - -Joulukuun 25 päivänä jätti hän Räfsnäsin yhden ainoan miehen -seuraamana. - -Tämä oli vanha, kokenut palvelija ja ratsunsa selässä kuljetti -hän sitä laukkua, johon Kustaa tulevaisuuden varalta oli koonnut -kalleutensa, kullan, hopean tai rahan muodossa. He ratsastivat hyvää -vauhtia Räfsnäsistä Toresundin kirkkoa kohti, sitte kääntyäkseen -sille tielle Söder- ja Vestmanlannin välillä, jonka yli Kolsundin -lautta vei. Kustaa oli jo astunut lautalle, kun hän sai uuden -todisteen alakuloisuudesta, jota hän tähän asti oli kaikkialla -tavannut, todisteen itsekkyydestä, joka pitää huolta yksin omista -asioistaan, välittämättä mistään muusta. - -Renki joka oli ollut hänen kanssaan, oli tietysti matkalla tullut -ajatelleeksi kaikkia niitä vaaroja jotka vaanivat hänen herraansa. -Kuninkaan lähetit ottavat varmaan kiinni myöskin kaikki ritarin -seuralaiset ja miehellä oli vaimo ja lapset, eikä hän tahtonut -kuolla, ja niin hän päätti ensi tilassa karata. Paras tilaisuus -siihen ilmaantui tietysti lautalla. Se ei voinut kannattaa kuin yhden -hevosen ja yhden miehen ja juuri kun Kustaa oli keskellä salmea, -kääntyi renki äkkiä ja läksi täyttä laukkaa ajamaan tiehensä. - -Kustaa käski paikalla lautankuljettajaa kääntämään takaisin rantaan, -hypähti hevosensa selkään ja alkoi ajaa takaa karkulaista. - -Mutta tämä heitti tavarat tielle ja pakeni vinhassa vauhdissa metsään. - -Kustaa jatkoi sitte yksin matkaansa. Hän oli juuri päässyt -Bergslageniin, kun hän eräänä iltana pyysi yösijaa siistissä -talonpoikaistalossa. - -Isäntä osoitti hänelle tallin, jonne sai panna hevosen; hän irroitti -selästään laukun ja otti sen mukaansa isoon huoneeseen, jossa suuri -takkavalkea hulmusi, heitellen säkeniä pitkin huonetta. - -He olivat nuorta väkeä; vaimo oli tukevaa tekoa: suuret kädet ja -jalat, sekä kasvoissa ankara, miltei tyly ilme, kun hän oli vaiti. - -Mies oli pyöreänaamainen ja hyväluontoisen näköinen. - -Nainen istui rukkinsa ääressä, mutta silmäili yhtämittaa vierasta. - -Mies veisti kerinpuita. - -Kustaa istuutui kappaleen matkan päähän, hän oli tänään niin -harvinaisen alakuloisella mielellä. - -Silloin mies antoi viittauksen vaimolleen, joka paikalla läksi ulos. - --- Oletteko kaukaakin? - --- Södermanlannista, tuli vastaukseksi. - -Syntyi taaskin hiljaisuus. Nainen palasi huoneeseen, tuoden mukanaan -mustaa leipää sekä juomaa, jonka kaiken hän laski penkille Kustaan -viereen, sanoen: - --- Pitäkää hyvänänne! - --- Kiitos! vastasi Kustaa ja rupesi syömään. - --- Mitä tämä on? kysäisi nainen samassa ja nosti permannolta -kultarahan. Olli, kuulehan... hyvänen aika, se on kultaraha, -jolleivät silmäni petä. - -Ollille tuli kiire. - --- Siltä se vaan näyttää, sanoi hän. -- Herra sen kai tietänee, sillä -herran se kai on. - --- En ymmärrä... lausui Kustaa hämmästyneenä. - --- Laukku näkyy olevan rikki, huomautti nainen osoittaen laukkua, -jonka sauma oli ratkennut hyvän matkaa. - --- En ymmärrä, kuinka se on tapahtunut, sanoi Kustaa. - --- Se on mahtanut hankautua satulavyötä vastaan. - --- Tahdotteko neulaa ja lankaa? - --- Kyllä kai te sen paremmin korjaisitte. - --- Tyhjentäkää se, niin saanpahan koettaa. - -Kustaa noudatti kehoitusta, mutta naisen neuloessa laukkua ihmetteli -hän ettei kumpikaan isäntäväestä himomielin katsellut rahoja, joita -he tiesivät hänellä olevan. Hän päätti koetella heitä. - --- Taidatte tulla hyvin toimeen. - --- Ei ole valittamista. - --- Mutta kuinka te olette niin yksin; tämä näyttää sentään olevan iso -talo. - --- Me saamme apua, kevään tullessa. - --- Keneltä? - --- Tuon isältä; kas, hän oli rikas ja minä olin vain köyhä renki. - --- Olli sinä! - --- Eihän meidän naimiskaupoistamme olisi voinut olla puhettakaan, -mutta sitte hän sai periä tämän saman talon, jossa me nyt olemme. Ja -silloin tämä Maija kosi ja kun me isälle olimme luvanneet ettemme -milloinkaan lainaisi äyriäkään, niin hän vihdoin suostui ja sitte me -saimme toisemme. Tietysti tuon eukon joskus on ikävä, mutta enhän -minä kauvan viivy poissa kotoa. - --- Eikö teillä ole lapsia? - --- Oli yksi, mutta kuoli, vastasi nainen. -- Tuossa se nyt on, -paremmin en minä osaa sitä laittaa. - -Kustaa pani takaisin tavaransa ja nainen meni isolle sängylle, -tyhjensi siitä vanhat oljet ja pani uusia sijaan. Vanhat hän sitte -levitti uuninnurkkaan. - -Sillaikaa oli Olli saanut kerinpuunsa valmiiksi ja katseli -tyytyväisenä työtään. - --- Näillä voisi jotakin ansaitakin, virkkoi hän. - --- Tahdotteko nyt mennä levolle? kysyi nainen Kustaalta, osoittaen -sänkyä. - -Kustaa noudatti paikalla kehoitusta. Hän ripusti laukun -vuoteenpäähän, sillä tiesihän hän olevansa heidän vallassaan; oli -siis parasta osoittaa heille luottamusta. - -Hän nukkui sikeään uneen, mutta heräsi siitä että hänen ympärillään -kuiskailtiin. - --- Mikähän herrasmies tuo lie? sanoi Olli. - --- Mahtaa se olla parempia ihmisiä, vastasi vaimo, -- mutta hänelle -täytyy sanoa, että hän pitää huolta tavaroistaan, muutoin ne kyllä -katoavat. - --- Pyytäisinköhän minä häntä panemaan ne tuonne vanhaan kirstuun? -kysäisi Olli. - --- Älä huoli; pitäköön jokainen huolta omastaan. - -Enempää Kustaa ei kuullut, mutta hänen ajatuksensa pysyivät virkeinä -aamuun asti. Maija muori oli keittänyt vesivelliä, jota hän tarjosi -sekä vieraalleen että miehelleen. Lisäksi saivat he kappaleen mustaa -leipää, Kustaa suurimman osan ja vaimo itse vain suupalallisen. - -Turhaan tarjosi Kustaa maksoa; siitä he eivät tahtoneet kuulla -puhuttavankaan. - --- Tahdotteko säilyttää rahani, kunnes tulen takaisin? kysyi hän. - -Miksei, se kyllä käy laatuun. - --- Etkö voisi myydä minulle taalalaispukua? kysyi Kustaa Ollilta. - --- Kyllä hyvinkin. - --- Entä pyöreää lakkia ja kirvestä? Sekin kävi päinsä. - --- Leikkaa sitte minun tukkani juuri sellaiseksi kuin sinun on. - -Olli nauroi ja arveli, että se käy vallan helposti. - -Kaupat tehtiin, Kustaa muutti muotoa ja talonpoika lupasi säilyttää -hänen vaatteensa ja rahansa. Hän ei kertonut heille, kuka hän oli -tai mitä hän aikoi; mutta hän luotti heihin ja he korvasivat hänen -luottamuksensa monin kerroin. - -Hän pani lakin päähänsä, heitti kirveen olalle ja läksi hakemaan -kylästä työtä niinkuin muutkin taalalaismiehet. - -Antinpäivän aikaan tuli hän Rankhyttaniin, rikkaan vuoritilallisen -Antero Pietarinpojan luo, pari penikulmaa Falunista. He olivat -Upsalassa olleet ylioppilastoverit, mutta Kustaa luotti valepukuunsa, -pyysi työtä ja sai. - -Hänet pantiin riiheen puimaan renkien kanssa; nämä huomasivat -paikalla, ettei hän sitä työtä osannut, ja juttelivat ja nauroivat -keskenään, mutta eivät hänelle sanoneet mitään. - -Kun piiat saivat vihiä asiasta, tulivat he uteliaiksi ja muuan heistä -meni häntä niin likelle, että hän näki silkkikauluksen pistävän esiin -talonpoikaistakin alta. - --- Sen hullumpaa en iässäni ole kuullut, sanoi tyttö; -- pitääkö -renkien nyt ruveta pukeutumaan herrojen lailla? - --- Se pitää kertoa isännälle. - -Pian kutsuttiin Kustaa Antero Pietarinpojan eteen. Tämä tarkasteli -häntä kauvan ja huudahti sitte: - --- Kustaa Eerikinpoika! - -Kustaa ojensi hänelle sanatonna kätensä ja kyyneleet valuivat alas -hänen poskiaan. - --- Sinä iloinen, reipas upsalanaikuinen toveri tulet surullisena -luokseni ja tällaisessa puvussa; mitä tämä tietää? - -Kustaa kertoi isänsä ja lankonsa kuolemasta Tukholman verilöylyssä. - --- Olen kuullut siitä, sanoi Pietarinpoika. - --- Ojenna siis minulle kätesi ja auta minua; olen matkalla -Taalainmaalle nostamaan kansaa aseisiin. Valtakunnan itsenäisyys ja -yksityisen onni ovat tässä kysymyksessä. - -Vuoritilallinen joutui hämilleen. - --- Olen kyllä kuullut puhuttavan tuosta hirveästä tapauksesta -Tukholmassa ja se on kyllä minuun kovasti koskenut, mutta antaa -apua niin uhkarohkeaan yritykseen kuin se jota sinä ajattelet, -sitä en katso meille vuoritilallisille hyödylliseksi, ja jos sinä -tahdot seurata minun neuvoani, niin lähde pian täältä tiehesi, sillä -palvelijat ovat kiinnittäneet sinuun huomionsa ja enempää ei tarvita -ennenkuin kuninkaan vakoojat löytävät tien tänne. - --- Etkö sitte tahdo tehdä mitään isänmaan alennuksen ja sorron -poistamiseksi? - --- En voi, en uskalla sillä tavalla saattaa itseäni ja omaisiani -perikatoon. Mene Aarent Pietarinpojan luo Ornäsiin, hän ja Vesteråsin -piispa sekä monet muut ylhäiset herrat ovat sukua; jos he ryhtyvät -asiaan, niin se ehkä voi menestyä. Mutta kuule minun neuvoani: älä -viivy kauvan samassa paikassa. - --- Aarent Pietarinpoika on hänkin upsalanaikuinen ylioppilastoverini, -sanoi Kustaa miettiväisenä. - --- Hän on Svinhufvud-veljesten lanko, lisäsi Antero Pietarinpoika, -itsekseen ihmetellen, eikö Kustaa tietänyt, että koko tämä suku oli -tanskalaismielinen. - --- Kiitos neuvostasi! Lähden paikalla Ornäsiin. Myöhään illalla läksi -hän Rankhyttanista ja aikoi Vikin ja Thorsångerin pitäjien välillä -olevan Lillelfvenin lauttauspaikan yli. Hän meni jäälle, se murtui -hänen allaan; mutta hän oli voimakas ja notkea, joten hän pääsi -ylös. Sitte hän palasi takaisin lauttamökille ja viipyi siellä yötä, -kuivatakseen vaatteitansa. - -Seuraavana päivänä hän terveenä, reippaana ja hyvillä toiveilla meni -Ornäsiin. - -Aarent Pietarinpoika hämmästyi suuresti hänet nähdessään, mutta sanoi -iloitsevansa hänen tulostaan ja toimitti pöytään ruokaa ja olutta. -Sillaikaa hän yhtämittaa jutteli entisistä ajoista, kuinka he yhdessä -Kustaan kanssa taistelivat Sten Sturen johdolla, ja heidän olostaan -Upsalassa. - -Tämä mies näytti todellakin tahtovan toimia isänmaan hyväksi ja -Kustaa avasi hänelle sydämensä, kertoi tuumistaan valtakunnan -vapauttamiseksi ja pyysi häneltä apua ja neuvoja. - -Aarent kuunteli tarkkaavaisesti ja vakuutti että hän toimittaa -hänelle lujaa apua, hän tahtoo vain ensin kuulla mitä naapurit -tuumivat asiasta. - -Aterian aikana palveli Barbro, Aarent Pietarinpojan vaimo, heitä ja -Kustaa huomasi, että kalpea nainen usein häntä katseli, mutta hän ei -ajatellut sitä sen enempää. - -Myöhään illalla vei Aarent vieraansa luhtikamariin ja kehoitti häntä -perinpohjaisesti lepäämään sillaikaa kun hän puuhaa hänen asiansa -hyväksi. - -Kustaa kiitti Jumalaa, että hän kerrankin oli tavannut miehen jolla -oli sydän, ja pani ilomielin levolle. - -Isäntä hieroskeli tyytyväisenä käsiään, hymyili itsekseen ja käski -rengin valjastaa hevosen. Silloin huomasi hän vaimonsa, joka -äänetönnä seisoi häneen katselemassa. - --- Mitä sinä siinä töllötät? kirkaisi hän hänelle; -- lähde paikalla -maata. - -Hän jätti huoneen ja näki hetkisen perästä miehensä ajavan heidän -likimmän naapurinsa Maunu Niilonpojan luo Aspebodaan. - --- Nyt et onnistu, mutisi hän itsekseen. -- Maunu Niilonpoika on -rehellinen mies, joka ei koskaan tule suostumaan petokseen. - -Pian Aarent palasikin takaisin ajaen hurjaa vauhtia, mutta ei -pysähtynyt kotiin, vaan jatkoi matkaansa pihan poikki ja siitä -Sätraan, jossa kuninkaan käskynhaltija Brun Pentinpoika asui. - -Tämä, yhtä kova ja tunnoton ihminen kuin Aarent, oli naimisissa -Barbron sisaren kanssa, ja Barbro tiesi että molempien suvut olivat -tanskalaismieliset. - -Äkkiä hän käsitti kaikki: vieras otetaan vangiksi, kuljetetaan pois -hänen talostaan ja surmataan sitte. - -Mikä loukkaus vieraanvaraisuutta kohtaan!... Mitä tuo nuori, reipas -pakolainen on tehnyt?... Ei, Barbro ei saattanut kestää sitä, hänen -täytyy hänet pelastaa, maksoi mitä maksoi. - -Hän herätti luotettavan rengin, käski häntä valjastamaan hevosen -ja pysähtymään talon taakse. Sitte hän kiireesti riensi luhtiin -herättämään Kustaata. Mielenliikutuksesta ja pelosta läähättäen -kertoi hän hänelle katkonaisin sanoin mikä vaara häntä uhkasi ja -kehoitti häntä kiiruhtamaan. - -Jottei talonväki saisi vihiä hänen aikeistaan, täytyi vieraan -kadota niin ettei kukaan tietäisi minne hän oli joutunut; sentähden -laski hän hänet alas pitkällä käsiliinalla, jommoisia siihen aikaan -käytettiin, talon taakse ja kuuli sitte suurella ilolla reen etenevän -Runniin päin. - -Aamulla saapui Aarent Pietarinpoika, seurassaan Brun Pentinpoika ja -kaksikymmentä sotamiestä. - -Hän kerrassaan raivostui huomatessaan, että lintu oli lentänyt -pesästä. - -Barbro pysyi tyynenä ja myönsi mitä oli tehnyt; kun mies sitte -vihansa vimmassa kysyi, mitä se häneen oli kuulunut, niin hän vastasi: - --- En saattanut antaa sellaisen teon kirouksen langeta itseni ja -lasteni päälle. - -Sanotaan ettei Aarent Pietarinpoika sitte enää koskaan kärsinyt -vaimoaan; ja onhan se luonnollista, sillä hän muistutti hänelle -alituisesti tuota rikosta. - -Mutta Kustaa jatkoi matkaansa, renki, jonka nimi oli Jaakko, ajoi -niin paljon kuin hevonen pääsi jotta he pian tulisivat perille. -Barbro rouva oli kehoittanut heitä ajamaan Svärdsjöhön herra Jonin -luo, joka oli rehellinen pappismies. - -Aamun sarastaessa olivat he päässeet Runnjärven toiselle puolelle, -niinsanotuille Korsnäsin mökeille. - -Täältä lähetti Kustaa pois ystävällisen kyyditsijänsä, käski häntä -salaa sanomaan Barbro rouvalle, ettei hän koskaan tule unohtamaan -mitä hän hänen hyväkseen on tehnyt, ja jatkoi yksin matkaansa. - -Hän aikoi juuri astua erääseen mökkiin kysymään tietä, mutta ovea -avatessa näki hän vuoritilallisen Niilo Hannunpojan Prämsbackasta, -jonka hän tiesi suureksi tanskalaisystäväksi. - -Suuri vaara oli siis tarjolla, mutta samassa kirkaisi tyttö joka -seisoi lieden ääressä: - --- Auttakaa, pata kaatuu! - -Kaikki riensivät auttamaan ja Kustaa livahti tiehensä. Hän läksi -sitte toiselle asumukselle, jota sanottiin Sandvikin mökiksi, ja -siellä hän tapasi erään sulattajan. - --- Voitko näyttää minulle tien Svärdsjöhön? - --- Voin kai. - -He läksivät; se oli reipas nuori mies, varmaankin samanikäinen kuin -Kustaa, joka suuresti rakasti vaivaloista ammattiaan. Hän kertoi -tanskalaisten sorrosta ja lisäsi: - --- Ja kuitenkin sanovat, että se vielä käy pahemmaksi. - --- Tietysti, jos kärsitte sitä. - -Jos tappaakin yhden voudin, niin toinen tulee sijaan eikä siitä -kukaan hyödy. - --- Oletko kuullut puhuttavan Engelbrektistä? - --- Totta kai. - --- Muistatko kuinka silloin kävi? - -Mies vaikeni hetkiseksi. - --- Olisipa hän vaan täällä, niin voisimmepa koettaa uudelleen, sanoi -hän. - --- Ei tiedä mitä vielä voi tapahtua. - -Sulattajalla ei ollut aikaa saattaa kauvemmaksi. Kustaa antoi hänelle -hopearahan ja sanoi: - --- Jos Jumala auttaa minua, niin tule luokseni ja minä maksan sinulle -paremmin. - -He erosivat ja Kustaa jatkoi yksin osoitettuun suuntaan. - -Illalla hän tuli Bengtshedeniin; se oli suuri kylä likellä Svärdsjön -pitäjän eteläistä rajaa. - -Hän meni Åkersgården-nimiseen taloon pyytämään yösijaa. - -Emäntä osoitti hänelle sijan lieden ääressä, mutta kun hän istui -siinä tuijottamassa tuleen eikä virkkanut sanaakaan, niin emännän -päähän pälkähti, että hän samalla saattoi tehdä vähän työtä -ruuastaan. Emäntä valmisti nimittäin juuri makkaroita ja aikoi -hänellekin antaa makkaran. - --- Voitpa, kulkijapoika, tehdä minulle pari makkaratikkua, koskei -sinulla ole muutakaan tekemistä, sanoi hän. - --- En minä osaa tehdä pylsypölkkyjänne, vastasi Kustaa hymyillen; -hänen ajatuksensa liikkuivat kaukana täältä. - --- Ole sitte tekemättä, tuumi emäntä; -- makkaran voit siltä saada ja -olutta päälle. - -Sitte hän valmisti vuoteen ja väitti Kustaan olevan unen tarpeessa. - -Mutta uni ei paikalla tullut. Muistot ja mietteet pyörivät hänen -mielessään ja ylinnä näki hän tuon suojelevan käden joka oli torjunut -kaikki vaarat. Varmaankin korotti hän käsivartensa taivasta kohti ja -huudahti ilon valtaamana: se on hyvässä turvassa, joka on Jumalan -suojeluksessa. - -Seuraavana päivänä tuli hän Svärdsjön kirkolle, mutta nyt oli hän -käynyt niin varovaiseksi, että hän tahtoi saada selville, saattoiko -Jon herraan luottaa, ennenkuin hän uskoi hänelle salaisuutensa. -Sentähden hän ensin meni latoon, jossa rengit olivat puimassa, ja -tarjoutui auttamaan heitä. - -Heidän puheistaan saattoi päättää että Jon herra oli rehellinen mies -ja silloin hän paikalla läksi hänen puheilleen. - -He tunsivat toisensa, sillä pappi oli hänkin ollut Upsalassa samaan -aikaan kuin Kustaa, vaikka hän oli monta vuotta vanhempi. - -Tämä hurskas pappismies oli mitä rehellisin ja uskollisin herra. -Liikuttavaa oli katsoa hänen hyväntahtoisuuttaan ja osanottoaan. -Hänen mielestään Kustaa oli ottanut täyttääkseen suuren työn, jonka -onnistumiseen hän rukoili Jumalan siunausta. Ja se että Kustaa oli -tullut hänen taloonsa, oli hänestä sellainen kunnia, ettei hän -tietänyt kuinka hän osaisi kohdella vierastaan. - -Kun Kustaan esimerkiksi piti peseytyä, tahtoi hän välttämättömästi -pidellä pyyhinliinaa, itse hän palveli ruokapöydässä eikä koskaan -mennyt ovesta ennen Kustaata. - -Jonin taloudenhoitajatar ei käsittänyt, miksi "renkiä" sillä tavalla -kunnioitettiin, ja kun isäntä hengen uhalla kielsi häntä kyselemästä, -niin hän läksi piioille ja rengeille vuodattamaan sydäntään, josta -seuraus oli että kaikki rupesivat vakoilemaan kulkijaa. - -Sentähden hänen pian täytyi lähteä matkaan, pappi huomasi sen -välttämättömäksi ja souti itse hänet Isalan kylään, puoli penikulmaa -Svärdsjön kirkolta. - -Siellä asui kruununmetsästäjä Sven Elfinpoika vanhan vaimonsa kanssa. -Pappi puhui hänelle muutamia sanoja kahdenkesken ja ukko vastasi: - --- Voitte luottaa minuun, rakas isä. - -Mutta pian näytti vaara taas olevan tarjolla, sillä Brun Pentinpojan -lähetit tulivat pappilaan kysymään vankia. - -Ja sieltä he läksivät Isalaan. - -Sven Elfinpojan vaimo oli juuri paistamassa leipiä, kun joukko -vieraita miehiä astui sisään kysymään, oliko näillä mailla nähty -erästä tuntematonta miestä. - -Kustaa seisoi lieden ääressä lämmittelemässä. - -Vastauksen asemasta otti vaimo varsiluudan, survasi häntä sillä -selkään ja sanoi: - --- Mitä sinä siinä töllistelet niinkuin et koskaan olisi nähnyt -ihmisiä. Laita itsesi siitä pian riihelle! - -Hän totteli paikalla ja meni latoon puimaan renkien avuksi. - -Voudin palvelijat nauroivat rengin saamia nuhteita, aavistamatta että -vaimo niin pahoin kohteli juuri samaa korkeaa herraa, jota he etsivät. - -Hän pääsi heistä siis sillä kertaa onnellisesti. - -Mutta hänen turvallisuutensa oli jo täälläkin vaarassa ja sentähden -Sven Elfinpoika lupasi viedä hänet pohjoisempaan, Marnäsissä asuvien -kruununmetsästäjien Pietari ja Matti Olavinpoikien luo. Mutta matka -sinne oli aika vaarallinen, sillä voudin palvelijoita vakoili -kaikkialla. - -Sven Elfinpojan vaimo oli neuvossa niinkuin tavallisesti. - -Kustaa pantiin maata olkikuormaan ja Sven asteli vieressä ajamassa. - -Hän ei ollut päässyt kauvaskaan talosta, kun joukko sotamiehiä -kerääntyi hänen ympärilleen. - -He kysyivät, mihin matka ja pistivät terävät keihäänsä kuorman sisään. - -Suulas talonpoika vastasi terävästi kaikkiin heidän kysymyksiinsä ja -sotamiehet käskivät häntä menemään hiiteen, jopa heti paikalla. - --- Se juuri on hartain haluni, vastasi ukko ja löi hevosta selkään. - -Mutta samassa huomasi hän verta tiellä. Silloin hän kiireesti veti -esiin veitsensä ja leikkasi huomaamatta haavan hevosen jalkaan. -Tanskalaisten epäluulo, joka jo olikin herännyt, saatiin siten -poistetuksi. - -Niin sai kelpo talonpoika vainotun vieraansa onnellisesti Marnäsiin. - -Kansanlaulussa sanotaan: - - Kyösti kuningas olkikuormassa, hei sutarallaa - Taalainmaalle vietiin, hei sutarallallaa, - Ja juutit korjasi luunsa, hei sutarallaa. - -Mutta Marnäsissä uhkasi sama vaara: kuninkaan vakoilijoita odotettiin -joka hetki eikä vaatimattomissa tölleissä ollut ainoaakaan -piilopaikkaa, johon hänet olisi voinut kätkeä. - -Tanskalaisten keihäs oli sattunut hänen jalkaansa hänen maatessaan -olkikuormassa ja siitä haavasta oli veri tullut. Nyt sitä särki ja -liikkuminen tuotti Kustaalle suurta vaivaa. - -Marnäsiläiset, sekä miehet että naiset, säälivät häntä; eivät he -tietäneet kuka hän oli tai mitä hän tahtoi, mutta koska tanskalaisen -voudin väet ajoivat häntä takaa, niin he päättivät auttaa häntä niin -kauvas kuin suinkin. - -Perinpohjin tuumittuaan veivät he hänet Leksandin pitäjään. Siellä -hänen, Lungsjöån luona, syvällä metsässä, kaatuneen, suuren hongan -alla täytyi maata piilossa. Lepo oli nimittäin aivan välttämätön -haavan parantumiseksi. - -Siellä hän makasi kolme päivää ja marnäsiläiset veivät hänelle ruokaa -ja kertoivat kaikki mitä olivat saaneet kuulla vakoilijoista. - -Siitä saakka sanottiin paikkaa Närboksi [Närbo merkitsee sanasta -sanaan "elatuspesä".]. - -Mutta muutamien päivien perästä ei hän täälläkään enää ollut varma -vapaudestaan, jonkatähden hänet Lungsjöån rantoja pitkin vietiin -syvemmälle metsään, kunnes vastaan tuli suuri suo, joka ympäröi -korkeaa kukkulaa. - -Täällä hän taasen piilotteli hongan alla, kunnes marnäsiläiset -tiesivät kertoa, että vakoileminen oli käynyt vähemmäksi. - -Tanskalaiset olivat luvanneet helisevät palkinnot sille, joka -saattaa vangin heidän käsiinsä, mutta heidän houkutuksensa eivät -olleet vaikuttaneet näihin rehellisiin ihmisiin enempää kuin Sven -Elfinpoikaankaan. - -Kustaan persoonallisuus oli tehnyt syvän vaikutuksen noihin -luonnonlapsiin, hän oli niin avuton, hän tarvitsi heitä; jokainen -heistä olisi pitänyt suurena syntinä olla häntä auttamatta. - -Muutamien päivien perästä lähdettiin matkaan, metsien läpi, Onsjönin -ja Ingarnin yli Rättvikin pitäjään. Useita marnäsiläisiä talonpoikia -oli mukana. - -Kustaa ei ollut vielä saanut tilaisuutta puhua suuremmalle -kansanjoukolle, mutta nyt, tultuaan Siljansdaleihin, huomasi hän -heti, että mieliala oli aivan toinen kuin eteläisissä maakunnissa, -ja seuraavana sunnuntaina läksi hän Rättvikin kirkolle ja siellä hän -kirkonvalleilta ensi kerran julkisesti puhui talonpojille. - -Kauniilla, sointuvalla äänellään kuvasi hän valtakunnan hätää ja -vaaraa, puhui Kristianin petollisesta menettelystä ja verilöylystä, -jonka hän oli pannut toimeen Tukholmassa, surmatakseen valtakunnan -etevimmät miehet, sekä kuinka hän oli kohdellut Sten Sturen leskeä ja -äitiä. - -Naiset itkivät ja nyyhkyttivät, miehiltä pääsi vihamielisiä -huudahduksia. - -Hän kehoitti heitä yhtä urhoollisesti ja uskaliaasti kuin heidän -esi-isänsä tarttumaan aseisiin ja pelastamaan valtakunnan perikadosta. - -Talonpojat kuuntelivat häntä suurimmalla myötätuntoisuudella, sitte -he hiljaa neuvottelivat keskenään ja vihdoin astuivat vanhimmat esiin -ja sanoivat, että kyllä he vanhastaan tuntevat tanskalaisen ja kyllä -he ovat taipuvaiset rankaisemaan hänen petollisuuttaan, mutta yksin -eivät he saata päättää niin tärkeää asiaa: heidän täytyy ensin kuulla -naapuripitäjien mielipide. - -Tähän vastaukseen oli Kustaa hyvin tyytyväinen. Jospa hän vaan olisi -kantanut rakasta Sture-nimeä, niin he varmaankin paikalla olisivat -olleet valmiit, mutta hän oli heille melkein ventovieras, eikä hänen -sukunsa viime aikoina ollut erittäin kunnostanut itseään. - -Paras ja ainoa suositus oli hänelle se, että hän oli taistellut -Sten herran rinnalla ja Brännkyrkan luona voitollisesti kantanut -valtakunnan lippua. Mutta eihän siinä ollut tarpeeksi. - -Täältä läksi Kustaa Taalain suurimpaan ja tiheimmin asuttuun -pitäjään, Moraan. - -Pappilassa hänet suurella ystävällisyydellä otti vastaan kirkkoherra -Jaakko Pietarinpoika. Taru kertoo, että kirkkoherra täällä niinkuin -Svärdsjössäkin olisi pidellyt hänelle pesuvatia, hänen peseytyessään. -Nainen, joka oli samassa sattunut tulemaan huoneeseen, oli -nähnyt tämän ja paikalla mennyt kertomaan, että ylhäinen herra, -taalalaispukuun puettuna, vieraili Jaakko herran luona; uutinen -levisi kuin kulovalkea, ja Kustaan piti paikalla lähteä tiehensä. - -Kirkkoherra vei vieraansa Utmelandin kylään, joka sijaitsee -Siljan-järveen pistäytyvällä niemellä, heti eteläpuolella kirkkoa. -Hänet kätkettiin Tomtgårdenin kellariin, kunnes hän joulupyhinä saisi -tilaisuutta puhua talonpoikien kanssa. - -Matti Laurinpoika, joka vaimoineen asui Tomtgårdenia, arveli, ettei -heillä pelätä tanskalaisia kulkureita; tulkoot vaan, niin kyllä Matti -heille antaa. - -Vaimon mielestä oli paras olla suutaan soittelematta. Sitte läksi -Jaakko herra pois ja Matti saattoi hänet tielle, mutta vaimo palasi -tupaan panemaan jouluolutta. - -Samassa tuli sinne joukko tanskalaisia vakoilijoita, mutta vaimo -ei ollut millään, kieritti vaan olutkuurnan lattiassa olevan -kellariluukun päälle. Kun häneltä kysyttiin, oliko vierasta näkynyt -näillä mailla, niin hän vastasi ettei hänellä ole tapana hyppiä kylän -raitteja, saavat vaan vieraat tulla tupaan ennenkuin hän heidät -näkee, ja tällä kertaa heitä todellakin on aika lauma, mutta ovatko -he voroja vaiko muita rosvoja, sitä hän ei voi tietää. - --- Saat pian nähdä, vastasi muuan miehistä, mutta toinen arveli -parhaaksi olla nostamatta riitaa mokoman vanhan peikon kanssa; -saattoihan nähdä ettei se, jota he etsivät, kuitenkaan ollut siellä. - -Ja he läksivät matkoihinsa. - -Mutta he saattoivat myöskin tulla takaisin ja sentähden täytyi -Kustaan yhä pysyä kellarissa. Pappilasta lähetettiin hänelle ruokaa, -joka pienen aukon läpi laskettiin alas kellariin. - -Tanskalaiset voudit olivat nyt ruvenneet etsimään yhä kiihkeämmin, -sillä kuka saattoi tietää mitä tuo karannut ritari vielä tekisi -ja sentähden täytyi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja hänen -kiinniottamisekseen. - -Mutta tanskalaisten lähettien tehtäviin kuului myöskin kuvata -kansalle kuningasta mitä parhaimmassa valossa: hän oli oikea -talonpoikien ystävä, joka tarkoitti yksinomaan heidän parastaan; ja -Tukholman verilöyly oli vain valhetta ja panettelua, tahdottiin vain -ärsyttää kansaa kuningasta vastaan. - -Alivouti Niilo Vestgöte, raju, uskalias velikulta, läksi -Taalainmaalle siinä varmassa luulossa, että hän kyllä saa talonpojat -ilmoittamaan Kustaan olinpaikan. Hän tuli sentähden Moraan ja meni -nimismiehen taloon. - -Mutta Morassa oli myöskin muuan Rasmus Jute, alkuaan tanskalainen, -joka oli asunut siellä monta vuotta ja ennen palvellut Sten Sturella. - -Hän muisti vielä vallan hyvin nuoren, ritarillisen Kustaa -Eerikinpojan ja hänen mielestään olisi ollut alhaista ottaa kiinni ja -heittää vihollisten käsiin niin komea nuori herra. - -Äkkiarvaamatta läksi hän palvelijoilleen nimismiehen talolle ja -siellä syntyi kiivas ottelu, sillä seurauksella, että Niilo Vestgöte -kaatui. - -Sitte tulivat joulunpyhät, jolloin tavallista enemmän kansaa -kokoontui kirkolle; Kustaa oli päättänyt, vaaroista huolimatta, puhua -moralaisille niinkuin hän oli puhunut rättvikiläisillekin. - -Hän asettui kummulle kirkon viereen. Hänen puheensa ei ollut opittu -läksy, se tuli suoraan hänen nuoresta, lämpöisestä sydämestään. -Hän käski vanhoja muistelemaan ja nuoria tiedustelemaan mimmoista -komentoa tanskalaiset kuninkaat sekä heidän voutinsa ja käskyläisensä -olivat pitäneet; kuinka kurjassa tilassa valtakunta oli ollut ja -kuinka ruotsalaisia oli kohdeltu aina ulkomaalaisten herrojen -hallitessa maata. Hän käski heitä muistelemaan Taalainmaan -voudin Kössi Eerikinpojan hirmutöitä ja kuinka heidän esi-isänsä -urhoollisuudellaan olivat vapauttaneet itsensä ja valtakunnan. -Samallainen tulisi julman, petollisen kuningas Kristianin ies -olemaan. Mutta jos he miesten lailla päättäisivät vapauttaa isänmaan -orjuudesta, niin hän rupeaisi heidän johtajakseen ja pelastaisi -Jumalan avulla valtakunnan vaarasta, joka varmaan uhkasi, jollei sitä -ajoissa poistettaisi. - -Yksinkertaiset, luontevat sanat kaikuivat selvinä kansanjoukkoon ja -ihmiset kuuntelivat tarkkaavaisesti, mutta he eivät tulleet siitä -vakuutetuiksi, että varsinainen vaara uhkasi. Kristian oli kohdellut -kansaa hyvyydellä, ei ollut vielä vaatinut uusia veroja, eikä hänen -valtansa vielä ollut millään lailla tuntunut sorrolta. - -Talonpojat olivat vakuutetut siitä, että kuninkaan kovuus kohtasi -yksin korkeita, mahtavia herroja, jotka itse keskinäisillä -riidoillaan olivat saattaneet maan siihen onnettomaan levottomuuden -tilaan, joka niin kauvan oli vallinnut. - -Jos vaara uhkasikin, niin se vielä oli kaukana; he olivat väsyneet -ainaiseen taistelemiseen; ja eiväthän he tarkoin tunteneet tuota -nuorukaista, joka tuossa tahtoi yllyttää heitä uusiin kahakoihin. - -Sanalla sanoen: talonpojat olivat kahden vaiheilla; he kuulivat -niin paljon ristiriitaisia puheita, yksi sanoi yhtä, toinen toista. -Viisainta oli pysyä varoillaan. - -Sentähden he kiittivät Kustaata ja ilmoittivat pysyvänsä kuningas -Kristianille uskollisina, niinkuin olivat luvanneet; Kustaata -pyysivät he lähtemään pois, mitä pikemmin sitä parempi. - -Katkerin suru valtasi Kustaan mielen hänen kuullessaan tämän -vastauksen ja epätoivo sydämessä jätti hän kansanjoukon. Olivatko -hänen tarkoituksensa siis vallan turhat ja hänen toiveensa -sairaaloisen mielikuvituksen tuotteita? Juuri sellaisina hetkinä -ihminen painiskelee Jumalan kanssa. - -Muutamia päiviä hän vielä viipyi näillä mailla, tietämättä minne -mennä; parhaasta päästä hän pysytteli kätkössä erään sillan -alla Morkarlebyn luona, mutta sitte hän päätti jättää isänmaan, -päästäkseen pakoon kaikkia niitä vaaroja, jotka häntä uhkasivat. - -Vuoden 1521 alkupäivinä hän suuntasi askeleensa Vesterdaleihin, -Norjan rajaa kohti. Eräänä lauvantai-iltana poikkesi hän -Storhols-holn nimiseen taloon, kappaleen matkan päässä Liman -kirkolta. Siellä hän oli yötä, mutta sunnuntaina hän meni kirkkoon. -Hän luuli silloin kuulevansa viimeisen messun ruotsalaisessa kirkossa -ja hänen rukouksensa oli hartaampi kuin koskaan ennen. - -Lähtiessään kirkosta oli hänen päätöksensä valmis: hän menee Norjaan, -pakoon väsymättömiä vihollisiaan. - -Hän asteli pohjoista kohti pitkin Vesterdaljoen vartta. Korkeina -ylenivät tunturit, ei kuulunut hiiskahdustakaan syvissä, lumen -peittämissä metsissä. Ainoina ihmisjälkinä oli siellä täällä -sysimiilu. Kauvas siinsi tunturien jono ja tunturia pitkin kulki -hänen tiensä. Niiden korkeudesta hän vielä kerran tahtoi katsella -rakasta isänmaata, jonka kohtalon hän nyt tiesi ratkaistuksi, jollei -Jumala ollut päättänyt määrätä toista, arvokkaampaa asetta alkamaan -ja päättämään pelastustyötä. - - * * * * * - -Moran miehet olivat tosin antaneet Kustaan mennä menojaan, mutta -useihin heistä oli hänen puheensa tehnyt niin syvän vaikutuksen, -etteivät he sittemmin koskaan voineet unohtaa tuota nuorta herraa, -jolla oli niin voimakas ääni ja joka niin lujasti luotti heidän -miehekkyyteensä ja isänmaanrakkauteensa. Jos hänen nimensä olisi -ollut Sten Sture, niin he paikalla olisivat seuranneet häntä, mutta -Kustaa Eerikinpoika ei saanut heidän korvistaan vaikenemaan kaikkia -noita ylistyslauluja, joita heille oli laulettu kuningas Kristianista -ja hänen suuresta hyväntahtoisuudestaan Ruotsin kansaa kohtaan. - -Sillä kannalla olivat asiat Morassa ja kaikkialla Siljanin pitäjissä. - -Mutta samaan aikaan saivat rättvikiläiset aika lailla otella -kuninkaan väen kanssa. - -Joukko tanskalaista ratsuväkeä tuli taas noin sadalla hevosella -Taalainmaalle ottamaan kiinni Kustaata. - -Heidän ratsastaessaan Siljanin jäätä näkivät muutamat talonpojat -heidät. Silloin he paikalla riensivät kirkolle ja rupesivat -soittamaan kelloja, niinkuin tapana oli levottomina aikoina, kun -vaara uhkasi. - -Tuuli puhalsi pitäjiin päin ja kaikkialta, vuorilta ja metsistä tuli -aseilla varustettuja talonpoikia, jotka miehissä kiirehtivät kirkolle -ja pappilaan. - -Tanskalaiset olivat jo ehtineet sinne, mutta talonpojat ryntäsivät -perässä, murskasivat suurilla tukeilla portit ja kun tanskalaiset -pakenivat kirkontorniin, niin he ajoivat heitä takaa sinnekin. -Vaivoin he saivat henkensä pelastetuksi, talonpojat päästivät heidät -ainoastaan sillä ehdolla että he pyhästi lupasivat olla tekemättä -Kustaa herralle pahaa. Sentään eivät he saaneet sanojansa niin hyvin -sovitetuiksi, kertoo kronika, ettei useita heistä olisi kohdannut -suurten kirveitten isku. - -Olemme nähneet, etteivät Taalain miehet olleet kuinkaan valmiit -tarttumaan aseisiin, mutta eivät he silti sallineet kuninkaan -soturien kuljeksia kylillä ahdistamassa sitä joka oli paennut heidän -turviinsa. - -Samaan aikaan ilmaantui useita muitakin pakolaisia Taalainmaalle -pakoon kuninkaan vainoa. Muitten muassa Lauri Olavinpoika (Björnram), -joka oli taistellut Sten Sturen joukossa ja jonka taalalaiset hyvin -tunsivat. Heti kun he kuulivat hänen tulleen, kiirehti kansaa -laumoittain hänen luokseen ja hän todisti todeksi kaikki mitä Kustaa -Eerikinpoika oli kertonut ja kuvaili taalalaisille mikä kohtalo heitä -odotti. - --- Kuningas, kertoi hän, -- lähtee pian kiertomatkalle valtakuntaan -ja sitä ennen pystytetään jokaisen nimismiehen kartanolle hirsipuu; -miehekkäimmät ja eniten arvossa pidetyt talonpojat mestataan ja -toisilta hakataan toinen käsi ja toinen jalka. Aseitaan he eivät -enää tarvitse, jonkatähden ne otetaan pois ja heidän lakikirjansa -poltetaan. - -Vihan ja harmin purkauksia kuului koko kansanjoukossa; toiset -valtasi ääretön kauhu. Missä oli nyt tuo reipas, urhoollinen Kustaa -Eerikinpoika? Niin pianko heidän jo piti katua sitä että olivat -päästäneet hänet luotaan? - -Lauri Olavinpoika, kuullessaan tuon nimen kulkevan suusta suuhun, -muisti hyvin tuntevansa nuoren herran entisiltä ajoilta ja kysyi -silloin, mitä he tiesivät Kustaa Eerikinpojasta. - -He kertoivat että hän oli käynyt heidän luonaan ja voimallisin sanoin -kehoittanut heitä tarttumaan aseihin; mutta he olivat antaneet hänen -mennä tiehensä, sillä eiväthän he tunteneet häntä eivätkä tietäneet -että kuningas oli sellainen hirmuvaltias kuin hän väitti hänen olevan. - -Silloin rupesi Lauri Olavinpoika puhumaan ja moitti pontevin sanoin -talonpoikia heidän ymmärtämättömyydestään. - --- Nyt te vasta oikein tarvitsette sitä hyvää herraa, sanoi hän. ---. Kustaa Eerikinpoika tietää ja ymmärtää tarttua työhön ja johtaa -teitä! Ilman häntä sortuvat varmaankin koko valtakunnan asukkaat. - -Yleinen pelko ja kauhu vallitsi nyt kaikkialla. Samana päivänä saapui -vielä toinenkin ruotsalainen aatelismies Taalainmaalle. - -Se oli Jonas Mikaelinpoika, Nederbyn ja Tröjdin herra, joka tuli -Tukholmasta ja vahvisti todeksi kaikki mitä Lauri Olavinpoika oli -kertonut. - -Hän kuvaeli Tukholman verilöylyä, kuinka raatiherrojen ja piispojen -veri virtoina oli vuotanut kaduilla ja kuinka ruumiit olivat poltetut -Södermalmilla; sinne oli herra Sten Sturenkin puoleksi lahonnut -ruumis viety poltettavaksi. - -Tämän kuullessaan yltyivät Taalain miehet vihan vimmoihin. -Monet puivat nyrkkejään ja kiroilivat vierasta, armotonta -tanskalaiskuningasta. - -Toiset itkivät ja vääntelivät käsiään. - --- Monet hyvät, rehelliset miehet, lisäsi Jonas herra, -- ovat -vetäytyneet metsiin, turvatakseen elämänsä niin hyvin kuin suinkin. -Mutta jos hyvä Jumala tahtoo lähettää heille ja maalle uskollisen -ruotsalaisen herran, niin he kyllä ovat valmiit uhraamaan henkensä ja -verensä kuningas Kristiania ja koko hänen joukkoaan vastaan. - -Talonpojat olivat käyneet avuttomiksi ja alakuloisiksi. - --- Se on suuri onnettomuus, että herra Kustaa Eerikinpoika nyt on -poissa, huomautti Jonas Mikaelinpoika vielä toistamiseen. -- Hän on -käynyt Sten herran koulua eikä kukaan paremmin sopisi johtajaksi kuin -hän. - -Hyvät neuvot tulivat tässä kalliiksi. Taalain miehet olivat nyt -varmasti päättäneet ryhtyä aseihin; herra Kustaa Eerikinpoika piti -vaan saada takaisin. - -Molempien herrojen kehoituksesta valittiin kaksi parasta hiihtäjää, -jotka lähetettiin hakemaan Kustaa Eerikinpoikaa; heidän piti hiihtää -yöt päivät, lepäämättä, kunnes löytäisivät hänet. - -Tähän toimeen valittiin Kettelbon Lauri ja moralainen Engelbrekt. He -olivat nuoria, voimakkaita miehiä ja läksivät paikalla matkaan. - -Ei ollut suinkaan helppoa seurata pakolaista, mutta he kyselivät -pitkin tietä ja pääsivät siten Limaan saakka. Siellä tiesi kansa -kertoa, että hän oli käynyt kirkossa ja jumalanpalveluksen loputtua -pitkän aikaa seisonut ovella, ajatuksiin vaipuneena. Sitte he olivat -nähneet hänen kulkevan joen poikki, pohjoista kohti. - -Hiihtäjät läksivät samaa tietä, mutta vielä oli heillä pitkä matka -kuljettavana ennenkuin heidän vaivansa oli saava palkkansa. - -Vasta kun he olivat päässeet Sälensbyhyn, Transtrandin kappelin -pohjoispuolella, näkivät he hänet pitkän matkan päässä. - - - - -8. - -LEHTI KÄÄNTYY. - - -Hän asteli tietään raskain mielin, ainoana seuranaan särkyneet -toiveet. Oliko hän mielipuolena alkanut työn, jota ei hän voinut -täyttää; oliko iäinen Jumala päättänyt, että vieraat vallat saisivat -silpoa rikki Ruotsin ja jakaa sen keskenään; oliko Engelbrektin ja -Sturein työ ollut turha, tai johtiko maailmaa yksin sattuma, olivatko -ihmiset vain leikkikaluja oikullisen kohtalon käsissä? - -Pimeät, synkät ajatukset iskivät kyntensä hänen sieluunsa, mutta -kun hän nosti silmänsä saadakseen vastausta kysymykseensä, näki hän -auringon luovan taivaankaaren värihohdetta tunturien huipuille; sen -sädekimput kimmeltelivät ja kiilsivät valkealla lumella; tuossa -korkeassa, sinisessä taivaassa ja tuossa kirkkaassa, läpikuultavassa -ilmassa oli jotakin niin suurta ja voimakasta; koko luonto tuntui -Luojaansa ylistävän ja kunnioituksen tunteen valtaamana lankesi -Kustaa polvilleen ja rukoili, kuumia kyyneleitä vuodattaen: - --- Jumala, sinä yksin olet suuri ja voimallinen, tapahtukoon sinun -tahtosi kaikessa. - -Kummallista! Kun hän nousi ylös olivat huolet kuin poispuhalletut -ja mieli oli niin joustava. Miksi hän suri? Eihän hän itse mitään -voinut, mutta voimakkaampi taisi toimia hänen puolestaan. - -Ja reippaasti asteli hän eteenpäin. - -Silloin kuuli hän takanaan huutoja. - -Hämmästyneenä hän kääntyi. - -Kaksi hiihtäjää sieltä tuli kovaa vauhtia. He huitoivat käsiään ja -huusivat hänen nimeään. - -Kummastuneena hän seisahtui. - -Jo tunsi hän miehet vanhoiksi tutuiksi. Mutta mitä he tahtoivat? -Heidän retkensä tarkoitusta ei hän saattanut aavistaa. - -Kun he kertoivat, että häntä heidän kotikylässään ikävöimällä -ikävöitiin, silloin valtasi hänet ääretön ilo ja hän kiitti Jumalaa, -joka näin oli sekä vahvistanut että nöyryyttänyt häntä. Mitä hän -itsestään olisi taitanut, jollei väkevämpi tahto olisi lausunut -sanaansa. - -Paikalla hän suostui talonpoikien pyyntöön ja hyvää kyytiä läksivät -he paluumatkalle. - -Väki Öster- ja Vesterdaleista oli kokoontunut Moraan häntä odottamaan. - -Vihdoin tuli sitte sanoma, että kolme hiihtäjää likenee, ja silloin -syntyi suuri ilo ja riemu. Kaikki läksivät heitä vastaan ja jokainen -tahtoi pusertaa Kustaan kättä toivottaakseen häntä tervetulleeksi. - -He valitsivat hänet "Taalainmaan ja koko Ruotsin valtakunnan herraksi -ja johtajaksi" ja vannoivat hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta. - -Kustaan keskusteluista Taalain miesten kanssa ja hänen valinnastaan -johtajaksi lauletaan: - - Ja kuningas Kustaa se ratsastaa - Taas Taalain miesten luo. - Mut kuningas Kristian Södermalmissa - Viiniä, mettä juo. - - Ja kuulkaa te Taalain miehet, - Mitä mulla on mielessäin, - Mun kanssani tulkaa Tukholmaan - Ja juutit me lyömme näin. - - Ja vastasi Taalain miehet, - Ne vastasi yksi kerrallaan: - Oli taistelu pitkänä perjantaina, - Sen muistamme ainiaan. - - Ja vastasi kuningas Kustaa - Ja katsovi kansaa silmihin: - Me tahdomme taivasta rukoilla - Että nyt kävis paremmin. - - Niin vastasi Taalain miehet, - Ne vastasi kaikki kerrallaan: - Ja tahdotko sinä meitä johtaa - Aina suurehen Tukholmaan? - - Ja johdan teitä mä mielelläin, - Näin vastasi Kustaa vain, - Jos tahdotte seurata kuolemahan - Sinikeltaista lippuain. - - Niin vastasi Taalain miehet, - Ne vastasi kaikki kuin yksi mies: - Me tahdomme henkemme uskaltaa - Ja on murtuva kansan ies! - -Kustaa piti nyt useita kokouksia, joissa hän ja talonpojat -keskustelivat siitä, mitä ensi kädessä olisi tehtävä. Nämä kokoukset -vahvistivat rahvaan luottamusta, jonka lisäksi silloin aina sattui -olemaan pohjatuuli, jota ukot pitivät vanhana hyvänä merkkinä siitä -että Jumala oli heidän kanssaan ja antaisi heille onnea. - -Muutamia ruotsalaisia hoviherroja, jotka olivat oleskelleet metsissä, -saapui samaan aikaan Taalaihin liittyäkseen Kustaan joukkoon. - -Hän valitsi itselleen kuusitoistamiehisen henkivartijaston nuoria, -reippaita miehiä, ja muutaman sadan suuruisen joukon, jota hän -nimitti "jalkaväekseen" ja jolla hän heti aikoi alkaa taistelun. - -Näiden samojen miesten isiä oli Engelbrekt johtanut, heidän avullaan -oli hän riistänyt Ruotsin linnat ja linnoitukset mahtavan kuninkaan -käsistä ja karkoittanut hänen voutinsa ja käskynhaltijansa. - -Kahdeksankymmenenseitsemän vuoden kuluttua nousi Kustaa Eerikinpoika -samaan uhkarohkeaan työhön. - -Historian lehdille ei voi kirjoittaa mitään kauniimpaa ja -opettavaisempaa kuin sorretun ja rääkätyn kansan taistelu loukatun -ihmisyyden puolesta, taistelu, jossa maailman valtiaille ja -ruhtinaille näytetään, mitä yksimielinen tahto ja isänmaanrakkaus -saavat aikaan. Kaikkien järkevien silmissä tuntui Kustaa Eerikinpojan -ja hänen ystäviensä yritys toivottomalta, mutta siitä he eivät -välittäneet. - -Kristianin hallussa oli koko valtakunta, pääkaupunki, kaikki linnat -ja linnoitukset; sitäpaitsi hän hallitsi kahta muuta kuningaskuntaa, -joiden voimat ja apulähteet olivat hänelle avoimina. Hänen -sotajoukossaan oli harjaantuneita miehiä kaikista Europan maista, -hänen laivastonsa kiertelivät pitkin Itämerta; roomalainen keisari -Kaarle V ja tämän veli Ferdinand, joka sittemmin tuli Unkarin ja -Böömin kuninkaaksi, olivat hänen lankojaan; Saksin vaaliruhtinas -Fredrik ja hänen veljensä Johannes olivat hänen enojaan; -Brandenburgin vaaliruhtinas Joakim oli naimisissa hänen sisarensa -Elisabetin kanssa: useimmat Europan hallitsijoista ja ruhtinaista -olivat siis hänen sukulaisiaan, ystäviään tai liittolaisiaan. - -Itse hän oli roteva ja viekas mies, joka erinomaisesti osasi käyttää -aseita; hän ei karttanut keinoja, vaikka ne olisivat olleet kuinka -veriset ja julmat, kunhan ne vaan johtivat toivottuun päämaaliin. Hän -käytti vuorotellen viekkautta, vuorotellen hyvyyttä, aivan sen mukaan -mikä hänen tarkoituksilleen milloinkin oli edullista. Ja samallaiset -olivat hänen miehensä ja neuvonantajansa. - -Tätä miestä vastaan Kustaa aikoi ryhtyä sotaan; hänellä ei ollut -laivastoa eikä kenttätykkejä, ei liittolaisia eikä asehuonetta, -ei linnoituksia eikä palkatuita sotajoukkoja; ei muuta kuin urhea -talonpoikaisjoukko, jonka aseina oli jousia, nuolia, piikkinuijia, -tapparakeihäitä ja peitsiä. - -Mutta Kustaan mieli paloi urhoollisuutta ja toivoa. Häneen liittyivät -Lauri Olavinpoika ja Jonas Mikaelinpoika sekä useat muut, jotka -olivat piiloitelleet metsissä. He eivät olleet tunnetuita miehiä -eivätkä suurta sukua, varsinkaan niihin miehiin verraten jotka olivat -taistelleet Sturein joukoissa. Heidän sotureinaan olivat taalalaiset -talonpojat, joiden rinnoissa paloi sama lämmin rakkaus vapauteen ja -riippumattomuuteen kuin entisinä aikoina. - -He kyllä tiesivät että maan muut talonpojat istuisivat pirteissään -aina viimeiseen hetkeen asti ja antaisivat asiain mennä menojaan. -Mutta Kustaan miehet olivat toista mieltä, he eivät ainoastaan olleet -voitostaan varmat, vaan he elivät jonkinlaisessa huumauksen tilassa, -jota yhtämittaa kiihoittivat kertomukset kuninkaan veritöistä. - -Vihdoin oli Kustaa saanut kokoon neljänsadan miehen suuruisen voiman -ja sen kanssa hän ryntäsi Kopparbergille, otti vangiksi vuorivouti -Kristofer Olavinpojan, poisti kuninkaalle määrätyn veron ja ryösti -tanskalaisten kauppiaiden puodit. Vaatetavarat, mitkä siellä olivat, -jakoi hän henkivartijajoukolleen ja jalkaväelleen, silkkikankaasta -tehtiin lippuja, taalalaiset saivat ruokavarat, ja kulta ja hopea -käytettiin miehistölle palkaksi, mikäli sitä riitti. - -Kopparbergistä ja sen ympäristöstä tulevat kruununverot olivat -tästälähin maksettavat herra Kustaa Eerinkinpojalle. - -Sitte hän vetäytyi takaisin Siljaniin. - -Tämän ensi yrityksen onnistuminen rohkaisi suuresti kansaa. Yhä -kasvavalla rakkaudella ja ihailulla katselivat he herraansa ja hän -paloi halusta jatkaa voittoisaa retkeään. - -Hän ei kotona viipynyt montakaan päivää, mutta sotureja tulvi joka -haaralta hänen luokseen niin että hänellä pian oli viidentoistasadan -suuruinen joukko. - -Hän läksi nyt taasen Kopparbergille päin; eräänä sunnuntaina hän -saapui Faluniin ja kaikki kaupungin väet olivat paraikaa kirkossa. - -Hänen aikomuksensa oli täällä, niinkuin ennen Rättvikissä ja Morassa, -kirkonvalleilta puhua vuoriston kansalle voittaaksensa heidät -aikomustensa puolelle. - -Jumalanpalveluksen loputtua kokoontui kansa, sekä miehet että naiset, -hänen ympärilleen. - -Hän puhui, niinkuin tavallisesti, maan sorretusta tilasta ja miehet -katselivat toisiaan, nyökäyttivät päitään ja arvelivat että puhe oli -hyvä. - -Naiset taas myhähtelivät, että piti kai tuota kaunopuheista, koreaa -herraa totella. - -Puheen loputtua ilmaisivat kaikki miehet mielihyvänsä nostamalla -kätensä ilmaan, ja vannoivat hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta. - -Siten oli suuri voitto voitettu, kun sekä siljansdalilaiset että -vuoristokansa nyt veti yhtä köyttä. Kustaan luonteva, vaatimaton -käytös veti kaikki sydämet hänen puoleensa ja hänen viisaat -lausuntonsa ja se kokemus, jonka hän jo oli ehtinyt voittaa, herätti -kaikissa suurta luottamusta. - -Vuoriston etevimmät miehet olivat Pietari Laurinpoika Vibberbodasta -ja Olavi Pietarinpoika Tammelbergistä; nämä molemmat tulivat -sittemmin, kukin paikkakunnallaan, Kustaan vahvaksi tueksi ja hänen -uskotuiksi miehikseen. - -Hänen kehoituksestaan lähettivät vuoristolaiset vanhan tavan mukaan -helsingeläisille kirjeen, jossa kehoitettiin näitä yhdessä heidän ja -taalalaisten kanssa vapauttamaan valtakuntaa. - -Samalla kirjoitti Kustaakin vakavan kehoituskirjeen helsingeläisille. - -Mutta sattui niin hullusti, että Tukholman arkkipiispa Trolle samaan -aikaan oli lähettänyt helsingeläisille kirjeen, jossa kehoitettiin -pysymään uskollisena kuninkaalle. Ja kun yhdessä pitäjässä -kutsuttiin talonpoikia kokoon kuuntelemaan Kustaa Eerikinpojan ja -vuoristolaisten kirjettä, niin naapuripitäjissä kulki kutsu kuulemaan -hänen armonsa piispan kehoituksia. - -Kansa ei ymmärtänyt mitä tässä piti uskoa ja ajatella. He olivat -entisinä aikoina taistelleet rinnan taalalaisten kanssa ja niistä -ajoista heillä oli yhteisiä, unohtumattomia muistoja. Mutta sitä -miestä, joka nyt oli heitä johtamassa, eivät he tunteneet; oliko -varma että hän ymmärsi asiansa ja ettei viimeinen villitys tulisi -ensimäistä hullummaksi? - -Heti saatuaan tästä tiedon päätti Kustaa itse lähteä Helsinglantiin -puhuttelemaan talonpoikia. Hän jakoi väkensä kolmeen joukkoon: yhtä -johti Lauri Olavinpoika, toista Pietari Sveninpoika Vibberbodasta -ja kolmannen otti hän itse mukaansa Helsinglantiin, annettuaan -johtajille tarkat ohjeet, miten heidän piti menetellä hänen -poissaollessaan. - -Itse ratsasti hän Helsinglantiin 150 miehen kanssa; kaikki olivat -puetut kiiltäviin haarniskoihin. - -Vanhalla hautakummulla Norralan kuninkaankartanon luona piti -hän puheen kokoontuneille helsingeläisille, johdatti heidän -mieliinsä miten heidän isänsä vaaran aikana aina olivat toimineet -yhdessä taalalaisten kanssa ja kehoitti heidän poikiaan samaan -miehuullisuuteen. - -Vanhimmat neuvottelivat keskenään, heistä tuntui Kustaa Eerikinpojan -yritys liian arveluttavalta; he tahtoivat ensin nähdä, miten Taalain -miesten kävi. - -Mahtavin heistä kääntyi sitte Kustaan puoleen ja ilmoitti muiden -nimessä, että he tahtovat ajatella asiaa; eihän vielä ole mitään -kiirettä. Hän saattaa ensin mennä puhuttelemaan Gestriklannin miehiä. -Helsinglantilaiset kyllä sitte ajallaan päättävät. - -Hän läksikin heidän luotaan ja valitsi tien Gestriklannin läpi. - -Siellä asukkaat heti tulivat häntä vastaan, etunenässä Geflen -kaupungin väestö, ja kaikki tekivät hänelle uskollisuusvalan. - -Useita kansalaisia ja hoviherroja, jotka olivat paenneet Kristianin -hirmuvaltaa, riensi nyt vahvistamaan hänen sotajoukkoaan. Muiden -muassa oli pari urheaa soturia, Pietari Fredag ja Jöns Varg, molemmat -porvareita Tukholmasta. - -Kustaan tarkoitus oli valloittaa Vesterås ja hänen rynnätessään -Helsinglantiin retkeili reipas Pietari Sveninpoika pitkin Tunan ja -Hedemoran pitäjiä voittaen ne Kustaan puolelle. Rälssimies Olavi -Bonde taas kierteli Noran ja Lindesin vuoristokyliä, kehoittaen ja -yllyttäen niiden väestöä aseihin. - -Liike levisi pitäjästä pitäjään; tuntui siltä kuin ilmassa olisi -liikkunut säkeniä, jotka minä hetkenä tahansa saattoivat puhjeta -liekeiksi. Ilma oli ikäänkuin täynnä paloainetta, ja ne jotka olivat -aiotut siihen sortumaan, huomasivat vaaran ja tunsivat kauhulla sen -likenevän. - -Tukholmassa olivat uutiset Taalainmaalta herättäneet suurta huolta; -pelättiin että liike saattaisi levitä pitkin koko maata. Johtavat -miehet lähettivät sentähden varoittavia kirjoituksia Taalaihin -ja lupasivat Kustaa Eerikinpojalle varman turvan, jopa kuninkaan -armon ja suosion, jos hän lupaisi luopua aikeestaan. Kirjeen olivat -allekirjoittaneet Kustaa Trolle, hänen isänsä Eerik Trolle ja Knut -Pentinpoika (Sparre). - -Nuo kolme herraa kutsuivat itseään valtakunnanneuvoksiksi ja se -antoi Taalaissa aihetta kaikellaiseen pilaan. "Valtakunnan neuvot -Ruotsissa", sanottiin, -- "ovat sangen heikot, koskei niiden valta -ulotu kuin kolmeen mieheen, jotka sitäpaitsi lienevät sangen -kelvottomat". Mutta ei siinä kyllä. - -Tukholman porvaristolta, maistraatilta, raadilta ja kansalta tuli -Taalainmaalle kirjeitä, joissa ystävällisin sanoin kehoitettiin -taalalaisia heittämään Kustaa Eerikinpojan ja muiden velikultien -ymmärtämättömät puuhat sikseen; maan eteläosissa oli kaikki hyvin, -Tukholmassa oli yllinkyllin suolaa, humaloita, kankaita ja kalaa -sekä kaikellaista ruokaa, jotapaitsi vielä odotettiin useita laivoja -tuomaan maahan tarpeita. - -Mutta luottamus Kustaaseen oli ehtinyt kasvaa ja nuo kirjoitukset -eivät itse asiassa vaikuttaneet mitään. Joku tosin saattoi ruveta -epäilemään, mutta se joka jo oli vetänyt miekkansa ei enää pistänyt -sitä tuppeen. - -Vielä tuli Tukholman maistraatilta nuhdekirje "rälssimiehille, -vapaasukuisille ja kruununveroa maksaville talonpojille koko -valtakunnassa sen säädyttömyyden ja sodan johdosta, johon Kustaa. -Eerikinpoika on ryhtynyt; nuhdeltiin siitä että hän petoksella, -murhalla ja tulella tuottaa yhteiselle kansalle, syyllisille ja -syyttömille ikuisen häpeän kaikkien kristittyjen ihmisten joukossa ja -saattaa maan ikuiseen häviöön". - -Tanskassa pidätettiin joukko laivoja, jotka runsaine lastineen -olivat aikoneet Ruotsiin, ja kuningas oli itse tulossa suurella -voimalla rankaisemaan kapinoitsijoita. Sentähden heidän nyt -tulee ajatella, mikä rangaistus ja häviö kohtaakaan niitä jotka -luopuivat kuninkaasta, tuosta voimakkaasta Itämeren valtiaasta, -joka on liitossa keisarien, kuninkaiden, ruhtinaiden ja koko -kristikunnan kanssa. Paras on ajoissa katua ja lähettää hyviä -miehiä arkkipiispojen, piispojen ja ritariston luo pyytämään että -he rauhoittaisivat aloitetun kapinan. Tukholma puolestaan on valmis -uhraamaan verensä ja henkensä kuninkaan edestä. - -Tähän aikaan elää Tukholmassa toinen henki kuin Sture veljesten -aikana. - -Mutta Kustaa Eerikinpoikaan ja hänen taalalaisiinsa eivät kirjeet ja -sinetit vaikuttaneet; tarvittiin voimakkaampia keinoja. Sentähden -varustettiin kuudentuhannen miehen suuruinen joukko, joka viipymättä -lähetettiin Taalaihin. - -Tämän joukon miehet olivat suurimmaksi osaksi tanskalaisia ja -saksalaisia. Johtajina olivat Henrik Slagheek, Kustaa Trolle, Knut -Pentinpoika ja Henrik von Melen. He marssivat Vesteråsista Daljoelle -ja pystyttivät leirinsä Brunbäckin lautan luo. - -Kustaa oli silloin matkalla Helsinglantiin, mutta niinkuin tiedämme, -oli hän asettanut kykeneviä miehiä johtamaan osaa sotajoukostaan. - -Kuullessaan tanskalaisten puuhista marssi Pietari Sveninpoika heti -viidentuhannen miehen suuruisella voimalla Daljoelle ja pystytti -leirinsä vastapäätä vihollisten leiriä. - -Taalain miehet hehkuivat intoa päästä käsikähmään tanskalaisten -kanssa; he ampuivat teräviä nuoliansa joen yli, jättämättä -vihollistansa hetkeksikään rauhaan. - -Vieläkin liikkuu näillä seuduin taruja, siitä miten taalalaisten -nuolisade oli niin tiheä, että se pimitti auringon. - -Tanskalaiset katsoivat nyt parhaaksi vetäytyä ampumamatkan -ulkopuolelle ja asettuivat Björkebohon ja Karlsbohon. - -Piispa Jöns Antinpoika Bellenacke, joka oli seurannut tanskalaisten -joukkoa ja nyt ensi kertaa näki nuo taalalaiset, joista hän oli -kuullut niin paljon puhuttavan, kysyi eräältä ruotsalaiselta herralta: - --- Miten paljon väkeä voi seutu täällä Länghedenin yläpuolella -korkeintaan saada kokoon? - --- Noin 20,000 miestä, tuli vastaukseksi. - --- Mutta mistä sellainen joukko saa ruokaa? - --- Se ei ole tottunut herkkuihin; vaaran aikana tyytyy se veteen ja -pettuleipään. - -Piispa hämmästyi ja virkkoi: - --- Sellaista kansaa joka syö kuoret puista ja juo vettä, ei pirukaan -voi kukistaa, saatikka sitte muut; hyvät ystävät, lähtekäämme -kiireesti täältä. - -Mutta Pietari Sveninpoika ei tahtonut päästää tanskalaisia niin -vähällä; hänen väkensä taisteluhalu oli lisäksi niin suuri että sitä -piti käyttää hyväkseen ja sentähden hän äkkiä vetäytyi väkineen -takaisin, hyökätäkseen syrjätietä tanskalaisten selkään. - -He marssivat Ön'in, Folkärnan kirkon, Vidderbon ja Kungsgårdenin ohi -Utsundan lautalle. Se teki kokonaisen penikulman mutkan, mutta tuo -matka kuljettiin siivekkäin askelin ja Pietari Sveninpoika pääsi -perille oikeaan aikaan. Joukko soudettiin veneillä virran poikki ja -tanskalaisten päälle rynnättiin juuri kun heidän piti lähteä matkaan. -Samassa tuli paikalle toinenkin taalalaisjoukko, joten tanskalaisia -ahdistettiin kahdelta taholta. - -Utsundan lautan länsipuolella on nummi, jota sanotaan Sonnbohediksi, -ja siellä törmäsivät ruotsalaiset ja tanskalaiset yhteen. -Tanskalaiset puolustautuivat urhoollisesti, mutta suurin osa -heidän joukkoaan hävitettiin, monet heittäytyivät suinpäin jokeen, -toiset pakenivat Vesteråsiin ja taalalaiset seurasivat heitä aina -Hemmingsbohon saakka Vestmanlannin Fläckebossa. Vanha sankarilaulu -kuuluu: - - Brunbäckin joessa paljon on vettä, hei sutarallaa, - Sinne juutteja hukkui, hei sutarallallaa, - Muut juutit korjasi luunsa, hei sutarallaa. - -Ja löytyy vielä henkilöitä jotka tietävät näyttää paikankin, missä -tappelu oli. Vanhassa taalalaislaulussa sanotaan: - - Ja Taalain miehet ne riensivät pois - luo virtaisen Tunan maan, - sen vertaista joukkoa Kustaa ei - ollut johtanut milloinkaan. - - He tulivat tuulena rynnistäin, - joka mies oman voimansa ties, - ja maa oli vaarassa valveillaan, - kun uhkasi Juutin mies. - - He Brunnebäck virralle ehtivät, - siellä seisoi juutit nuo, - läpi viidakon taalaisnuolet soi - ja ne nuolet ne surman tuo. - - Tuli tuijotti silmissä jokaisen, - pelon kyyneltä niissä ei näy, - lens jousista ilmaan nuolten päät - kuni syksyssä rakeet käy. - - Ja juutti se virtahan viskattiin, - vesi loiskahti kulmillaan, - sitä vaan suri uljas Taalain mies - kun ei Kristian kuollutkaan, - - Pois karkasi juutti nyt kauhuissaan - ja kaikersi häpeissään: - "Kotiolttaan juokohon enää hiis, - sehän huumaavi juutin pään!" - -Tämä oli Kustaan ja hänen taalalaistensa ensimäinen voitto. He -astuivat nyt Sturein ja isien jälkiä ja tulevaisuuden maali väikkyi -yhä kirkkaampana heidän silmissään. - -Tyynesti ja maltillisesti ryhtyi nuori sankari työhön. Hän keräsi -koko voimansa Hedemoraan, jakoi sen fennikoihin ja ruotuihin, -harjoitti taalalaisia käyttämään aseita ja tekemään liikkeitä, opetti -heitä paremmin takomaan nuolia ja otti entisten pistinten sijasta -käytäntöön pitkät keihäät eli piikit, joilla torjuttiin vihollisen -ratsuväen ryntäyksiä. - -Kustaa oli nykyään yksinomaan soturi, hänen yksityisihmisensä oli -siirretty syrjään, koko hänen sielunsa, kaikki hänen ajatuksensa -tähtäsivät yhteen ainoaan päämäärään: isänmaan vapauttamiseen ja -pelastamiseen tanskalaisten ikeestä. - -Ja sen saavuttamiseksi tuntuivat hänestä kaikki taakat kevyiltä -kantaa, hän antautui suureen tehtäväänsä kokonaan, mutta vaati -myöskin kuuliaisuutta ja säntillisyyttä muilta. Hän piti ankaraa -järjestystä, tutki ja tuomitsi aina itse kaikki asiat; itse hän -jakoi käskynsä ja itse hän valvoi että ne tulivat täytetyiksi. -Väkivaltaa, ryöstöä ja muuta epäjärjestystä ei hän kärsinyt ja itse -hän piti huolta siitä että väki sai kaikki mitä se tarvitsi. Hän -toimitti Hedemoraan rahapajan ja antoi lyödä samanarvoista rahaa kuin -Kristian. Hänen rahoissaan oli toisella puolella aseellisen miehen -kuva, toisella kaksi taalalaista jousta ja niiden välissä K. - -Hänellä ei vielä ollut käsissään ainoaakaan linnaa tai linnoitusta. -Vesterås oli hänen liikkeilleen sangen tärkeä, se saattaisi olla -turvapaikkana, josta hän ahdistaisi vihollista ja vaikeuttaisi -sen hankkeita. Sentähden antoi hän päällikölleen Olavi Bondelle -käskyn huhtikuun 29 p:nä länsipuolelta liketä kaupunkia ja ruveta -ahdistamaan vihollista, samalla kun hän itse sotureineen ryntäisi sen -päälle toiselta puolelta. - -Mutta kun tieto Tanskan joukon saapumisesta pääleiriin Dannemorassa -tuli, Olavi Bonde katsoi velvollisuudekseen jäädä sinne ja uskoi -Pietari Ugglalle sen käskyn täytäntöönpanon, jonka hän itse oli -saanut Kustaa Eerikinpojalta. - -Pietari Uggla oli rohkea, uljas mies, mutta nuori ja kokematon. -Kuullessaan Örebron linnanhaltijan, Strön herran, Antti Pietarinpojan -kuljeskelevan Vestmanlannissa liukkaalla kielellään kehoittamassa -kansaa pysymään kuninkaalle uskollisena, ei hän saanut rauhaa, vaan -läksi ajamaan takaa Anttia ja hänen miehiään ja ajoi heitä läpi koko -Köpingin. Siellä hän pysähtyi. - -Voitostaan iloisena ja ylpeänä tahtoi Pietari herra nyt valmistaa -itselleen ja miehilleen hauskan päivän, mutta voitonriemu oli tehnyt -hänet huolettomaksi ja hän unohti asettaa vahteja kaupungin ympärille. - -Tätä käytti Antti Pietarinpoika hyväkseen; hän ratsasti kiireen -kautta Vesteråsiin ja sai Henrik von Meleniltä 300 miestä, joiden -kanssa hän kiireesti palasi takaisin. Sillaikaa riemuitsi ja joi -Pietari herra talonpoikineen sydämensä pohjasta; toiset laskeutuivat -vuoteisiin selviytymään pohmelostaan, toiset läksivät harjulle ja -tekivät tulet, joiden ympärille asettuivat nukkumaan. Monet heistä -eivät koskaan heränneet. Antti Pietarinpoika ryntäsi äkkiarvaamatta -esiin ja löi maahan johtajan ja suurimman osan hänen joukostaan. - -Täten oli Kustaa kadottanut tärkeän lisän toivomastaan avusta. - -Kolme päivää myöhemmin läksi hän liikkeelle koko sotajoukkoineen. -Romfartunan kirkon luona Vestmanlannissa hän pyhän Yrjön päivänä (23 -p. huhtikuuta) tarkasti väkensä ja jakoi sen uljaiden, rohkeiden -kenttäeverstiensä Lauri Olavinpojan ja Lauri Eerikinpojan johdon -alle. Huhtikuun 29 p:nä marssitti hän joukkonsa Badelundsåsenin yli; -edellimmäisenä kulki Lauri Olavinpoika osastoineen, jotka muodostivat -etujoukon. - -Kustaan tarkoitus oli kulkea Vesteråsin ulkopuolella olevaan P. -Olavin kappeliin ja majoittua sinne muutamaksi päiväksi. - -Vesteråsin linna oli Didrik Slagheckin hallussa. Hän oli väkivallalla -ottanut sen ja mestauttanut edellisen haltijan Hans Fynbon. -Talonpoikaisjoukkoa vastaan hän oli varustautunut siten, että oli -revittänyt pois kaikki kaupungin ympärillä olevat aidat, jotteivät ne -häiritsisi ratsuväen liikkeitä. - -Tanskalaiset olivat niin ylimieliset ja voitostaan varmat, että -heidän kerrotaan pilkaten lausuneen, että "vaikka taalalaisia kolme -päivää sataisi alas taivaasta, niin he tappaisivat heidät kaikki". - -Kun he sitte linnan ikkunoista näkivät talonpoikaisjoukon hiljaa -likenevän, niin he päättivät tehdä rynnäkön. - -Ratsuväki komennettiin satuloihin ja rynnätettiin ulos kaupungista -sellaisella kiihkolla että -- niinkuin vanhoissa lauluissa kerrotaan --- sotamiehet olivat kuin nälkäiset sudet. - -Pian sen jälkeen marssi jalkaväki perässä. - -Kustaa itse ei ollut päässyt kauvemmaksi kuin keskelle harjua, -kun hän kuuli taistelun jo alkaneen. Hän riensi silloin paikalla -taistelevien riveihin, sillä hän pelkäsi, että he mahdollisesti eivät -menettelisi viisaasti. - -Pian hän oli ensimäisten joukossa; miehiä kaatui hänen rinnallaan, -mutta hän oli jo saanut asemasta sen yleisvaikutuksen, että hänen -päällikkönsä käyttäytyivät kuin urheat miehet. - -Tanskalainen ratsuväki oli tähdännyt ensi hyökkäyksensä Lauri -Olavinpoikaa vastaan. - -Tämä antoi paikalla käskyn, että pitkät piikit laskettaisiin, ja -siten syntyi hyökkääjiä vastaan kokonainen piikkimetsä. Samalla -sinkoili heitä kohti kuin satamalla nuolia, joiden päät olivat niin -terävät, että ne tunkivat haarniskankin läpi. Terävien nuolien -muuri se vasta saikin aikaan suurimman hävityksen, sillä se torjui -pahimmankin hyökkäyksen. Neljäsataa tanskalaista ratsumiestä kaatui -hevosineen päivineen. Silloin koko tanskalainen ratsuväki teki -käännöksen ja syöksyi kamalaa vauhtia omaa jalkaväkeään vastaan, -joten se joutui epäjärjestykseen ja pakeni suinpäin kaupunkiin. Monet -ihmiset tallattiin kuoliaaksi. - -Lauri Eerikinpoika seurasi pakenevia ja ajoi heitä takaa koko -Smedjekadun mitan. - -Lauri Olavinpoika kulki toista tietä Lang-kadulle, karkasi takaapäin -vihollisen pyssymiesten kimppuun, otti heiltä kaikki aseet ja vei -heidät voittokulussa Kustaan eteen. - -Tanskalaisten täytyi jättää kaupunki; suuri osa heistä luopui -aseistaan ja pakeni luostariin, jossa he munkeilta pyysivät -synninpäästöä ja lohdutusta sieluilleen. - -Pelästynyt linnaväki sytytti kaupungin tuleen ja monia taloja paloi -poroksi; osan pelastivat ruotsalaiset. - -Mutta kun työ oli tehty, tahtoivat taalalaiset myöskin niittää -hedelmät. He murtivat auki kauppapuodit ja jakoivat tavarat -keskenään, tai riensivät kellareihin ja kierittivät sieltä sima- ja -viinitynnörit raatihuoneelle tai kaduille. Sitte he asettuivat niiden -ympärille, joivat ja lauloivat sankarilauluja ilolla ja riemulla, -isien tavan mukaan. - -Tanskalaiset tunsivat ruotsalaisten tavat ja käyttivät niitä -hyväkseen. Kaikessa kiireessä he tekivät vallituksen pienen joen -varrelle, kokosivat hajaantuneet joukkonsa ja marssivat hiljaa -kaupunkiin, toivoen täällä saavansa yhtä helpon voiton kuin -Köpingissä. - -Mutta Kustaa tunsi talonpoikansa; sitäpaitsi Pietari Ugglan tapa oli -häntä varoittamassa. - -Sentähden hän piti kansansa valveilla; odottamattoman -päällekarkauksen varalta lähetettiin Lauri Olavinpoika kaupunkiin, -mukanaan niin paljon miehiä kuin Kustaa suinkin saattoi luovuttaa. -Mutta Lauri ei ehtinyt kauvemmaksi kuin torille, kun hän kohtasi -sotakuntoisen tanskalaisen joukon. Syntyi kiivas, verinen ottelu, -mutta ruotsalaiset voittivat toistamiseen ja tanskalaisten täytyi -paeta varustustensa taa. - -Kustaa itse tuli nyt kaupunkiin, tiedusteli tyytymättömänä -sotamiestensä huoletonta, ajattelematonta käytöstä, astui alas -kellareihin, joissa rikkoi vanteet viinitynnöreistä ja käski -seuralaisiaan tekemään samoin. - --- Mieluummin valukoon sima maahan, sanoi hän, -- kuin ruotsalaisten -miesten veri. - -Kulovalkeana lensi tieto Kustaan voitosta. Aatelisia, porvareita ja -talonpoikia riensi hänen leiriinsä. - -Pelko oli pidättänyt useita piilossa, toiset taas olivat taistelleet -Kristianin johdolla, muiden muassa Arvid Kustaanpoika Vestgöte ja -Lauri Pietarinpoika Hård. Molemmat olivat reippaita, sotakuntoisia -miehiä, mutta nyt eivät he enää jaksaneet kestää tanskalaisten iestä; -heissä heräsi vanha into, olivathan he kerran ennenkin karkoittaneet -vihollisen maasta, ja likipitäjien talonpoikia liittyi yhä enemmän -taalalaisten riveihin. - -Tanskalaiset huomasivat etteivät he enää voineet tehdä mitään -Kustaalle, jonkatähden he hajoittivat leirinsä. Miehitettyään linnan -läksivät he meritse Tukholmaan. Kustaa oli nyt herrana Vesteråsissa -ja Vestmanlannissa. Taalainmaa ja Gestriklanti kuuluivat jo hänen -valtansa alle ja kaikista voitoista päättäen Helsinglanti varmaan -piankin liittyisi yleiseen liikkeeseen. - - - - -9. - -PÄIVÄ KOITTAA. - - -Nyt laajeni hänen vaikutuspiirinsä; siitä päivästä jolloin hän sai -Vesteråsin haltuunsa alkoi hänen seuralaistensa luku lisääntymistään -lisääntyä, joten hän saattoi ruveta ajattelemaan useiden linnojen ja -linnoitusten valloittamista yhtaikaa. - -Lauri Pietarinpoika (Hård), reipas ja urhoollinen mies, lähetettiin -pienellä joukolla valloittamaan Nyköpingiä. - -Samaten lähetettiin Olavi Bonde pienemmällä joukolla piirittämään -vanhaa, kuuluisaa Örebron linnaa. - -Arvid Kustaanpoika Vestgöte taas läksi Itägötlantiin piirittämään -Stegeborgia. - -Joukko Södermanlannin talonpoikia läksi Hörningsholmiin, joka -otettiin väkirynnäköllä. - -Toinen joukko södermanlantilaisia ja vestmanlantilaisia lähetettiin -piirittämään Vesteråsin linnaa. Varustuksia tehtiin vastapäätä -vihollisten varustuspajaa ja P. Kertun luostarin läheisyyteen -majoitettiin piiritysjoukko, jonka komentajana oli Lambert Matinpoika. - -Mutta samaan aikaan lähetti Kustaa vielä kaksi osastoa sotaväkeä -itäänpäin, Uplantiin. - -Näiden etunenään asetti hän kenttäeverstinsä Lauri Eerikinpojan ja -Lauri Olavinpojan, heidän piti tunkeutua Upsalaan, pappisvallan -pääpesään. Ensinmainittu marssi Simtunan ja Torstunan kihlakuntien -kautta, viimemainittu etelämpää, Upsalaan vievää tietä, ja molemmat -kehoittivat pitkin matkaa kaikkia nuoria, asekuntoisia miehiä -yhtymään joukkoihinsa. Rymningenin metsässä yhtyivät molemmat -armeijat ja pystyttivät sinne leirinsä. - -Uhkarohkea Pentti Bjugg toimi arkkipiispan voutina Upsalassa. Hän oli -kerran saunassa Torstunan kihlakunnassa äkkiarvaamatta tavannut erään -Kustaan johtajista, Jöns Olavinpojan, ja lyönyt hänet sekä satakunnan -miestä. Enköpingissä oli hän karannut Lauri Eerikinpojan kimppuun, -mutta tämä oli lyönyt hänet takaisin. Kuullessaan ruotsalaisten -everstien likenevän lähetti hän vakoilijoita tiedustelemaan heidän -voimiensa ja varustustensa suuruutta. - -Mutta koe onnistui niin huonosti että vakoilijat saatiin kiinni ja -vietiin everstien eteen, jotka heiltä saivat tarkat tiedot Bjuggin -voimista ja kaikista puuhista. Näiden tietojen opastamina päättivät -ruotsalaiset paikalla rynnätä kaupungin kimppuun. - -Eerikinjuhlan aikana 18 p. toukokuuta kokoontui Upsalaan paljon -kansaa tuota suurta juhlaa viettämään, ja pelästyneet kaniikit -kokosivat lähetystön, johon kuului kaksi kaniikkia ja neljä kaupungin -porvariston tai raadin jäsentä, menemään ruotsalaisten everstien -luo edeskantamaan tuomiokapitulin ja kaupungin pyyntöä, ettei nyt -harjoitettaisi vihamielisiä vallattomuuksia, jotka häiritsisivät -hartautta juhlan aikana, kun pyhän Eerik kuninkaan lipas ja muut -pyhät tavarat vanhan tavan mukaan juhlakulussa kannettaisiin Upsalaan. - -Vastaus saapui paikalla ja sisälsi, ettei tanskalaisten ja -ulkomaalaisten asia ole kantaa pyhän Eerik kuninkaan kalleuksia: se -oikeus kuuluu ruotsalaisille ja he ovat päättäneet saapua juhlaan -niin hyvään aikaan kuin suinkin. - -Tämän vastauksen sai lähetystö viedä kaniikeille. - -Upsalassa syntyi tavaton pelästys, mutta Pentti Bjugg tahtoi näyttää -ettei hän pelkää vaaraa ja antoi sentähden valmistaa suuret pidot, -jotka vietettiin taivasalla molempien piispankartanoiden välillä. - -Hän antoi hajoittaa yksin puutarhan ympärillä olevan aidankin, jotta -kansa näkisi kuinka vähän hän välittää vihollisen uhkauksista. Sitte -hän sotamiehineen vietti suuren osan yötä juomisella, tanssilla ja -laululla, ja vasta aamupuoleen läksi hän puolihumalaisine miehineen -levolle. - -Pyhän Yrjön kappelia ympäröivän aidan luo oli asetettu vahti ja -piispankartanon portin eteen oli tehty varustuksia. Siinä kaikki. - -Kustaan johtajat pysyivät sanassaan. He heittivät leirinsä ja -marssivat Upsalaa kohti, jonne saapuivat klo 2 aamulla. - -Vahti tapettiin paikalla ja varustukset hävitettiin; rintavarustuksia -tehtiin kaikille piispankartanoon vieville kaduille ja leirit -pystytettiin vihdoin sen edustalle. Kun Bjugg aamulla heräsi ja -näki olevansa saarrettu joka taholta, koetti hän piispankartanon -ja kirkon välistä, katettua käytävää päästä ruotsalaisten selkään, -mutta käytävä oli pahaksi onneksi puusta; ruotsalaiset sytyttivät sen -tuleen ja ammuskelivat tulinuolilla piispankartanoa, joka oli katettu -niinsanotuilla moteilla ja tuohilla, joten sekin pian syttyi palamaan. - -Bjugg oli vallan raivoissaan ja kun hän vihdoin näki että hän palaisi -asunnossaan, aukaisi hän piispankartanon portit ja pakeni täyttä -laukkaa Flötsundiin päin, Tukholmaan vievää tietä. - -Mutta ruotsalainen ratsuväki ajoi häntä takaa sillä seurauksella -että suurin osa hänen väkeään sai surmansa ja hän itse töin tuskin -pelastui. Nuoli sattui hänen käteensä, meni kyynärvarresta sisään ja -pisti ulos kyynärpään kohdalta. - -Hänen retkensä Tukholmaan kävi sitten aika vaivaloiseksi ja uutiset, -jotka hän toi muassaan, olivat sitä laatua, että arkkipiispa niistä -raivostui. - -Kun nuoli muutaman päivän perästä piti otettaman pois haavasta, kuoli -Pentti Bjugg koviin tuskiin. - -Sillaikaa näki Kustaa Eerikinpoika paljon vaivaa Vesteråsissa, mutta -vihdoin täytyi tanskalaisten voiman peräytyä; ja järjestettyään -tärkeimmät asiat läksi hän Upsalaan. Silloin oli kaupunki jo kolme -viikkoa ollut hänen everstiensä hallussa. - -Ensi työkseen meni hän tuomiokapituliin, jossa kaniikit olivat -koolla. Terävin katsein ja sanoin kysyi hän heiltä oliko heitä -pidettävä ruotsalaisina vaiko tanskalaisina? - -Hän osoitti heille miten sopimattomasti he ja heidän piispansa olivat -kohdelleet valtiota ja sen syntyperäisiä johtajia ja uhkasi, että jos -he vielä tästälähin jatkavat väärää menettelyään, niin heitä kohtaa -rangaistus. Lopuksi kysyi hän heiltä, tahtovatko he nyt heti vannoa -hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja tulevaisuudessa käyttäytyä -rehellisinä ruotsalaisina. - -Kaniikit seisoivat kuin ukkosen lyöminä. Sten herrako oli noussut -kuolleista soimaamaan heitä heidän uskottomuudestaan? Eikö Kristian -sitte enää olekkaan Ruotsin kuningas, eikö hän ole valloittanut -maata, vai miten tuo Kustaa Eerikinpoika uskaltaa lausua noin -rohkeita uhkauksia? Millä keinoin hän on saanut kokoon todellisen -talonpoikaisarmeijan, joka häntä suojelee ja antaa hänen sanoilleen -sellaisen mahtavuuden leiman että niitä täytyy totella? - -Hämmästyneet kaniikit pyysivät saada kirjoittaa piispalleen ja pyytää -lupaa vaaditun valan tekoon, vaikka he hänen suostumuksestaan ovatkin -miltei varmat. - -Kustaa antoi suostumuksensa ja kirjoitti itse mahtavalle -kirkkoruhtinaalle kirjeen, jossa hän pyysi häntä ajattelemaan valtion -parasta ja liittymään häneen, jotta he yhdessä häätäisivät sorron, -hädän ja kurjuuden. Kaniikki lähetettiin viemään kirjeitä Tukholmaan, -jossa hän tapasi arkkipiispan Henrik Slagheckin ja useiden muiden -tanskalaisten johtajien seurassa. Armollinen herra hymähti luettuaan -Kustaan kirjeen ja virkkoi, luoden katseen ympärilleen: - --- Vien itse Kustaa Eerikinpojalle vastauksen hänen kirjeeseensä. - -Kaniikilta kiellettiin paluu, mutta Kustaa Trolle riensi -äkkiarvaamatta Tukholmasta, seurassaan 500 ratsu- ja 3,000 -jalkamiestä. - -Kustaa oli juuri syömässä illallista, kun muuan karkulainen -vihollisten joukosta täyttä laukkaa saapui Upsalaan kertomaan, että -arkkipiispa suurine sotajoukkoineen on puolen penikulman päässä ja -että hän äkkiarvaamatta aikoo karata ruotsalaisten selkään. - -Kustaan oli vaikea käsittää että hänen kysymykseensä annettaisiin -sellainen vastaus; hän ei tahtonut uskoa sanansaattajaa. - -Pian senjälkeen saapui toinen sanansaattaja, joka oli varastanut -vihollisilta 16 hevosta, mutta Kustaa epäili yhä vielä. Vasta kun -tuntia myöhemmin kaniikki palasi Tukholmasta, todistaen edellisten -tuomat tiedot tosiksi, uskoi hän. Talonpoikaisarmeija oli päästetty -kotiin. Äkkiä hän käsitti, mikä vaara häntä uhkaa, jos arkkipiispa -nyt tulee Upsalaan. Myöhemmin hän kyllä tunnusti että se olisi ollut -hänen hukkansa. - -Mutta arkkipiispa ei onneksi tietänyt, että Kustaalla oli ainoastaan -noin parisataa jalka- ja satakunta hevosmiestä. Sentähden ei hän -yöllä uskaltanut rynnätä kaupunkiin. Varhain seuraavana aamuna hän -läksi liikkeelle ja marssi Danmarkin kirkon ohitse. - -Kustaa pysytteli pienen joukkonsa kanssa hiekkaharjulla, jolla -Upsalan linna nykyään seisoo. Hän näki vihollisten laumojen likenevän -Danmarkin ja kaupungin välistä tietä ja huomasi vastustuksen -mahdottomaksi. - -Hänen ainoaksi pelastuksekseen jäi pako; jalkaväki sai käskyn lähteä -kaupungista Enköpingiin vievää tietä pitkin ja itse hän ratsuväkineen -seurasi. - -Aluksi kävi kaikki hyvin. Tultiin Nästenin metsään, noin puoli -penikulmaa länteenpäin. - -Arkkipiispa oli paikalla tuntenut Kustaan, hänen seisoessaan -hiekkaharjulla väkensä kanssa. Silloin hän heti oli lähettänyt Tapani -Henrikinpojan, joka oli rohkea, reipas soturi, kahdensadan miehen -kanssa, jos mahdollista, ottamaan häntä kiinni. - -Tapani läksi matkaan ja pääsi todellakin Hågaåhon, Läbyn pitäjässä. - -Kustaan jalkaväki oli jo päässyt kahluupaikan poikki ja itse hän -juuri oli keskellä jokea, kun vihollisten sotahuutoja kuului -takaapäin. - -Suomalainen aatelismies, joka ratsasti likinnä Kustaata, kääntyi -äkkiä katsomaan mitä tämä merkitsee, ja nähdessään tanskalaiset -ratsumiehet, jotka täyttä laukkaa syöksyivät rantaan, pelästyi hän -niin että hän tuli tuupanneeksi Kustaan hevosta, jotta se kompastui -pohjassa oleviin liukkaihin kiviin. - -Mutta kun miehet, jotka eivät vielä olleet kahlanneet joen poikki, -näkivät päällikkönsä vaarassa, asettuivat he, vaikka heitä oli vain -harvoja, vastarintaan ja puolustivat asemaansa kuin leijonat. - -Seitsemänkymmentä vihollista kaatui taistelussa ja Kustaa pääsi -onnellisesti Örsundsbrohon ja Rymningeniin. - -Täällä hän taas keräsi miehensä ja kutsutti lentoläheteillä kokoon -talonpojat, jotka olivat lähteneet kotiin. Hän päätti antaa -arkkipiispalle verisen vastauksen, koska kerran tämä mieluummin oli -tarttunut miekkaan kuin kynään. - -Lauri Olavinpoika, Lauri Eerikinpoika ja valiojoukko reippaita -miehiä sai käskyn vaikeuttaa arkkipiispan paluumatkaa Tukholmaan. He -keräsivät tiellä mukaansa voimakkaita miehiä useista kihlakunnista ja -pysyttelivät piilossa Lindesundin myllyjen luona. Mutta rohkea Tapani -Henrikinpoika, joka aina vaanien ja udellen ratsasti edellimmäisenä, -sai ilmi petoksen. Hän huomasi tiellä jätteitä teurastetusta lehmästä -ja rupesi paikalla epäilemään. Arkkipiispaa varoitettiin ja hän pääsi -pakoon toista tietä. - -Ruotsalaiset päälliköt suuttuivat suuresti, kun saivat tietää, että -saalis oli päässyt heidän käsistään, mutta sensijaan läksivät he -ajamaan vihollisia takaa ja karkasivat heidän selkäänsä. - -Syntyi kiivas, verinen tappelu, tanskalaiset tekivät urhoollisesti -vastarintaa, mutta Lauri Olavinpoika karkasi kuin jalopeura -vihollisten joukkoon, hänen esimerkkinsä kiihoitti muita ja kun -hän vihdoin tapasi arkkipiispan, hyökkäsi hän peitsineen arvoisaa -kirkkoruhtinasta vastaan sellaisella voimalla, että piispa ainoastaan -vaivoin pelastui, äkkinäisellä liikkeellä torjuen iskun, joten peitsi -sattui hänen vierellään olevaan mieheen. - -Tanskalaisten tappio oli niin suuri, että piispa, seurassaan tuskin -joka kuudes mies, palasi takaisin Tukholmaan. - -Yhtä vähän onnea saavutti Kustaa Trolle, kun hän kehoitti -helsinglantilaisia pysymään erossa taalalaisten kapinasta. Hän läksi -itse heitä puhuttelemaan ja otti mukaansa Tapani Henrikinpojan, -joka Sturein aikana oli ollut heidän voutinaan. He koettivat -todistaa kansalle, että Tukholman verilöyly oli ollut välttämätön, -he ylistelivät Kristianin hyviä ominaisuuksia, tekivät kaikellaisia -kauniita lupauksia ja vannoivat pysyvänsä kuninkaalle uskollisina -kuolemaan asti. - -Helsinglantilaiset käskivät Tapani Henrikinpoikaa jo vaikenemaan; -saattaa tulla aika jolloin hänen täytyy tehdä toinen vala. - -He olivat oikeassa! - -Itse hänen armonsa arkkipiispan ottivat Geflen kaupungin asukkaat -vastaan nuolilla ja vasamoilla. Ajamattomin asioin ja vihan vimmoissa -palasi hän takaisin Tukholmaan. - - * * * * * - -Kustaan sotavoima oli itse asiassa siksi pieni, ettei sillä voinut -ajatella Tukholman valloittamista. Mutta sanomattoman tärkeää hänen -asiansa onnistumiselle oli saada pääkaupunki voitetuksi, ja hän -toivoi onnellista sattumaa, tai oikeammin sanoen Jumalan apua, jota -ei hänen koskaan ollut tarvinnut odottaa turhaan. Kun hän katseli -mennyttä aikaa, niin kaikki tapahtumat hänestä tuntuivat melkein -ihmeiltä; kuinka hän olisi saattanut epäillä, ettei Herra nytkin -olisi hänen kanssaan? Hän päätti siis uskaltaa rohkean yrityksen ja -marssi voittoisille joukkoineen rakasta, mainehikasta Tukholmaa kohti. - -Kuni aavetta katselivat niitä tanskalaiset ja Kustaa Trolle. Siinä, -missä kuningas Kristian vasta oli tehnyt veritöitään, Brunkebergjn -kummuilla, välkkyivät tutut peitset taasen auringon valossa; sama -kansa oli viisikymmentä vuotta sitte voittanut ihanan voiton -tanskalaisten ritarijoukoista. Eikä ollut kulunut montakaan kuukautta -siitä kun verikuningas oli valloittanut Tukholman linnan ja ylpeänä -kerskaillut nöyryyttäneensä Ruotsin, jota ei hänen isänsä eikä -isoisänsä ollut saanut lannistetuksi. Ja kas! siinä nyt seisoi -voittoisa talonpoikaisarmeija, yhtä urhoollisena ja vapaana kuin -esi-isät, Tukholman edustalla. - -Juhannusaikaan v. 1521, viisi kuukautta siitä kun taalalaiset olivat -kutsuneet Kustaan johtajakseen, pystytti hän leirinsä Brunkebergin -juurelle. - -Ylinnä mäen harjulla seisoi vielä neljä hirsipuuta, joissa riippui -ruotsalaisten ruumiita. - -Tämä näky, joka muistutti edellisen syksyn veritöitä, herätti -hirveintä vihaa. Kustaa antoi heti ottaa alas ruumiit ja haudata ne. - -Siihen aikaan tarkoitti piiritys pääasiallisesti ruokatavarain -tuonnin estämistä. Kustaa oli pystyttänyt leirinsä molemmin puolin -Brunkebergiä, mutta tuskin olivat leirit valmiit, kun tanskalaiset -kahdessa joukossa ryntäsivät ruotsalaisten kimppuun, ja sellaisella -voimalla, että ruotsalaisten, rohkeasti puolustauduttuaan täytyi -vetäytyä takaisin Rotebrohon; siellä Kustaa pystytti leirinsä samaan -paikkaan kuin Sten Sture vanhempi viisikymmentä vuotta sitte. - -Mutta täälläkin hätyytti vihollinen lakkaamatta ruotsalaisia. Tapani -Henrikinpoika läksi liikkeelle suurine joukkoineen. Päästyään -Sollentunan kirkolle, asetti hän suurimman osan väkeään väijyksiin ja -jatkoi itse matkaansa Rotebrohon, ottaen mukaansa noin neljäkymmentä -hevosmiestä ja vähän jalkaväkeä. Siellä hän kääntyi muutamia -varustuksia vastaan, joiden takana Kustaa miehineen pysytteli, ja oli -aikovinaan tehdä hyökkäyksen. - -Luonnollisesti löivät ruotsalaiset hänet takaisin ja alkoivat -kiivaasti ajaa häntä takaa; sitä hän juuri oli odottanutkin. -Päästyään väijyksissä olevan joukkonsa luo, ryhtyi hän taas -vastarintaan ja piiritti ruotsalaiset joka taholta. Mutta Lauri -Eerikinpoika ei siitä säikähtänyt; syntyi kiivas ottelu ja mieshukka -oli suuri, mutta urhoudellaan ja kekseliäisyydellään ruotsalaiset -pelastuivat ja pääsivät takaisin Rotebrohon, vaikka vähentynein -voimin. - -Arkkipiispa riemuitsi. Hän piti jokaista tanskalaisten menestystä -suurena voittona ja hieroskeli tyytyväisenä käsiään, lausuen: - --- Odottakaa te vaan! Kyllä te nyt olette tyhjentäneet hirsipuut, -mutta itse te ne vielä täytätte. - -Rotebron tappelu oli vasta ollut. Syvinten tunsi Kustaa tappion, -mutta hän ei kadottanut tyyntä, tasaista mielenmalttiaan. - -Eräänä päivänä tuli leiriin suuri joukko helsinglantilaisia; -he olivat vihdoinkin päättäneet ryhtyä auttamaan ruotsalaista -jalosukuista hänen suuressa sodassaan. Taalalaisten voitot olivat -heitä innostuttaneet ja heille osoittaneet, ettei liene mahdotonta -pelastaa valtakunta tanskalaisen kuninkaan käsistä. Yhtä tervetullut -oli Kustaalle myöskin se apu, jonka urhea holsteinilainen Tapani -Sasse toi. - -Hän oli ollut auttamassa Kristina Gyllenstjernaa sodassa Kristiania -vastaan, sitte hän merirosvona oli retkeillyt Itämerellä, nyt oli hän -aikonut lähteä Venäjälle, mutta kun hän kuuli Kustaa Eerikinpojan -puuhista, viehättivät ne hänen seikkailuhaluista, ritarillista -mieltään ja hän heitti koko Venäjänmatkan sikseen ja kiirehti -Rotebron luona olevalle leirille 60 saksalaisen sotamiehensä kanssa. - -Kustaa otti hänet ilolla vastaan; hän tarvitsi ennen kaikkea -harjaantunutta väkeä. - -Saattoi arvata että Tukholman piiritys kestäisi kauvan, koska ei -muonavarojen tuontia meren puolelta saatettu estää. Myöskin oli -välttämätöntä pelastaa muu osa maata tanskalaisten ikeestä ja -valloittaa takaisin ne linnat, jotka vielä olivat heidän hallussaan. - -Niitä oli todellakin vielä paljon ja valloitus kävi hitaasti, koska -piiritystaito siihen aikaan oli sangen huono. - -Vikissä asusti tanskalainen Knut Niilonpoika ja hänen linnansa kesti -piiritystä kokonaisen vuoden. Samoin Engsö ja Tynnelsö; kaikkiin -näihin paikkoihin piti lähettää sotaväkeä ja puhdistaa Suomi -vihollisista. - -Kustaan täytyi itse pitää huolta kaikesta; Klement Renzell -lähetettiin Itämerenkaupunkeihin noutamaan ruutia ja luotia. -Strängnäsin piispojen vahva linna ja monia muita linnoituksia täytyi -valloittaa, ja ne olivat kaikki syvien hautojen, muurien ja vallien -ympäröimät. Mutta niin paljon kuin voimia suinkin riitti, lähetettiin -miehiä aloittamaan valloitustyötä, usein päällikön johdolla, joka oli -nuori ja kokematon. - -Kronikat kertovat tältä ajalta: "Kustaa ei saanut nauttia lepoa eikä -hyviä päiviä, sillä hänen miehensä olivat majoitetut niin moneen -paikkaan, että hänen aina täytyi olla suuressa pelossa ja huolessa -siitä, miten heidän saattoi käydä, ja etteivät he vaipuisi varmuuteen -ja huolimattomuuteen ja vihollinen äkkiarvaamatta karkaisi heidän -päällensä. Ei myöskään ollut hauska tietää että kirstunpohjalla -oli aivan vähän säästöä, kun kansa huusi palkkaa. Sentähden ei hän -viipynytkään kauvan samassa paikassa, vaan ratsasti yöt päivät -edestakaisin leirien väliä." - -Voimakkaimpia, urhoollisimpia Kustaan sotapäälliköistä oli Arvid -Kustaanpoika Vestgöte. Hän rakasti Kustaata kaikesta sielustaan ja -mielestään, piti vaaraa morsiamena, jota hän yhtämittaa ajoi takaa, -ja nautti seikkailuista enemmän kuin mistään muusta. Jätimme hänet -viimeksi siihen, kun hän läksi Vesteråsista. Toukokuun keskivaiheilla -meni hän Neriken kautta Itägötlantiin; siellä yleensä vähemmin -suosittiin suurta pelastustyötä, sillä mielissä oli säilynyt muisto -siitä, kuinka edellisellä kerralla oli marssittu Linköpingin -piispankartanoon. Tällä kertaa ei uskallettu suututtaa kuningasta ja -mahtavaa piispaa. - -Arvid retkeili rohkeasti läpi koko maan ja saapui Vadstenaan. - -Siellä hän vielä samana päivänä kutsui porvarit raatihuoneelle. - -He tulivatkin kaikki, toiset pöyhkeinä, ylimielisinä, toiset -epävarmoina, peloissaan. - --- Tiedättehän että Ruotsi nykyään tottelee Tanskan käskyjä? kysyi -hän. - -Kyllä he sen tiesivät. - --- Tiedättekö sitte sen, että herrani, jalo Kustaa Eerikinpoika on -vapauttamaisillaan maan? - -He katselivat epäillen toisiinsa ja mutisivat vihdoin jotakin -sinnepäin, että ovathan he kuulleet jotakin sellaista, mutta eivät he -varmaan tiedä mitään. - -Arvid loi heihin ylenkatseellisen silmäyksen. - --- Tahdotteko auttaa häntä toteuttamaan aikeitaan? Alussa kuului -joukosta vain hiljainen kielto, mutta sitte se kasvoi ja vihdoin se -kaikui jokaisen suusta: - --- Ei, ei, me emme tahdo! - -Silloin meni Arvid ikkunaan, avasi sen ja huusi jymisevällä äänellä: - --- Piirittäkää raatihuone! - -Kun hän kääntyi takaisin huoneeseen päin, näki hän ympärillään -kalpeita, pelästyneitä kasvoja. - --- Tahdotteko vannoa herralleni uskollisuutta ja kuuliaisuutta? kysyi -Arvid terävästi. - --- Pyydämme ajatusaikaa, vastattiin vapisevin äänin. Mutta Arvid löi -nyrkkinsä pöytään. - --- Joko te tänä hetkenä antaudutte Kustaa Eerikinpojalle, tai -menetätte henkenne ja omaisuutenne. - -Se vaikutti, ja vala tehtiin. - -Kaupunki pakoitettiin sitte antamaan väkeä sotajoukon jatkoksi, mutta -suuri määrä nuoria miehiä, kultasepän kisällejä ja käsityöläisiä -antautui vapaehtoisesti Arvidin johdon alle. Vadstenasta läksi hän -Hofgårdeniin ja sieltä Skeningeniin, Linköpingiin, Norrköpingiin ja -Söderköpingiin. - -Reippaalla käytöksellään ja uljaalla ryhdillään sai hän kaikkialla -porvarit ja talonpojat tunnustamaan Kustaa Eerikinpojan herrakseen. - -Kesäkuussa saapui urhea Arvid Stegeborgin linnalle ja pystytti -leirinsä likelle Skällvikin pappilaa, jossa hän sai osakseen paljon -hyväntahtoisuutta. - -Hän olisi ehkä jäänyt sinne vapaehtoiseen vankeuteen, jollei kuuluisa -tanskalainen merisankari Severin Norrby viidellätoista laivalla ja -jahtialuksella äkkiä olisi purjehtinut lahteen. Seurassaan kolmesataa -miestä nousi hän maalle karkoittamaan ruotsalaisia ja ehkäisemään -valloitusta. - -Arvid Vestgötellä ei ollut kuin kolmekymmentäkahdeksan ratsumiestä -ja kolme ruotua sotamiehiä, mutta nyt ei ollut aikaa ajattelemiseen --- mikä oli tehtävä, oli tehtävä kiireesti. Hän karkasi siis -väkineen vihollista vastaan ennenkuin tämä vielä oli ehtinyt -asettua järjestykseen, ja kävi tanskalaisten kimppuun sellaisella -kiihkolla, että he pahanpäiväisesti pelästyivät ja yksin urhoollinen -Norrbykin heittäytyi veteen pelastuakseen. Mutta muuan ruotsalainen -ratsumies, Pentti Knuutinpoika, jota kutsuttiin "pieneksi", ajoi -häntä kiihkeästi takaa ja iski häntä tuontuostakin teräksisellä -kaarellaan, niin että hän miltei oli joutua vangiksi. Vaaran ollessa -suurimmillaan tuli sentään eräästä laivasta vene, johon Severin -herra pelastui; mutta päästyään oman laivansa kannelle, huusi hän -vastapäätä olevalle rannalle, että se urhea poika joka häntä oli -ajanut takaa, on kymmenen miehen arvoinen ja tarjosi hänelle kymmenen -miehen palkkaa palveluksessaan; mutta Pentti ei siihen suostunut -enempää kuin Stegeborgin linnankaan piiritys lakkasi. Pian purjehti -Severin herra pois. - -Tämä tapahtui heinäkuussa ja elokuussa tuli Kustaa itse Söderköpingin -kautta Itägötlantiin Stegeborgin edustalla olevan piiritysjoukon luo. - -Hän lausui sekä päällikölle että miehistölle ansaitun kiitoksen -uljaasta käytöksestä ja antoi maksaa heille runsaan palkan. - -Siihen aikaan asui mahtava piispa Hans Brask hyvin varustetussa -linnassaan Munkebodassa (nykyään Norsholm); hän oli mahtavin mies -koko Itägötlannissa ja kaikki pitivät häntä suuressa kunniassa. -Oltiin sitä mieltä että hän rakasti isänmaatansa enemmän kuin papit -yleensä, mutta ennen kaikkea hän kiivaasti piti kiinni katolisesta -kirkosta ja papillisesta mahdistaan ja voimastaan. - -Erittäin tärkeää oli Kustaan saada tämä mies puolustamaan Ruotsin -asiaa. Hän oli jo heinäkuussa kirjoittanut hänelle kirjeen, mutta -saamatta vastausta. Nyt hän päällikkönsä kanssa neuvotteli, mitä -olisi tehtävä. - -Arvid Vestgöte ei epäillyt raivata pois esteitä, jos niitä vaan oli -tiellä. - --- Ei muuta, sanoi hän, -- kuin päivän matka Munkebodaan, ja asia on -selvä. - -Mutta Kustaa tahtoi voittaa mahtavan miehen toisilla aseilla. - -Hän kirjoitti hänelle uudestaan, kuvaili Kristianin menettelyä ja -valtakunnan tilaa, mutta lausui samalla, että jollei piispa pian -ilmoita, mille puolelle hän kallistuu, niin Munkebodaan ennen pitkää -saapuu vieraita. - -Ja lähetettyään tämän kirjeen, läksi Kustaa itse matkaan, kanssaan -koko joukko sotamiehiä. - -Hans Brask oli jo kauvan suurella uteliaisuudella seurannut Kustaan -puuhia. Hän vihasi sydämensä pohjasta Kristiania, joka verisellä -itsevaltiudella oli katkoellut Ruotsin kirkon etevimpien miesten -päät; hän oli itse ollut joutumaisillaan saman kohtalon alaiseksi, -sen hän selvästi muisti; mutta pelastustyön menestyminen ei vielä -ollut varma; varomatonta olisi ollut ryhtyä auttamaan vapauttajaa. - -Turhaan odotti hän uutisia Tanskasta, silloin tuli Kustaan toinen -kirje. Tapaukset olivat jo kehittyneet liian pitkälle, nyt hänen -täytyi ryhtyä toimeen. Sentähden hän lukuisan seurueen saattamana -läksi Kustaa Eerikinpoikaa vastaan. - -Skärkindin pappilassa he kohtasivat toisensa. - -Toinen oli 25 vuoden ikäinen mies nuoruutensa täydessä -kukoistuksessa; hänen silmänsä olivat kirkkaat, hänen ajatuksensa -syvät, hän oli jo joutunut kaikkien ihmettelyn ja huomion esineeksi -eikä kukaan kuolevainen saattanut tietää, kummoiseksi hänen -tulevaisuutensa muodostuisi. Toinen taas oli keski-ikää vanhempi; -hänen silmänsä, joiden salaisuuksia ei kukaan saattanut lukea, olivat -syvillä kuopilla; hänen ajatuksensa olivat viekkaat ja hän punnitsi -niitä, varovaisesti sovitellen sanansa niin, että jokainen saattoi -selittää ne mielensä mukaan. - -Kustaa puheli maan tilasta ja huomautti, että oli välttämätöntä -kutsua kokoon herrainpäivät. - -Piispa kuunteli tarkkaavaisesti; Kustaan sanat olivat niin järkevät, -että ne tekivät turhiksi kaikki epäilykset ja empimättä suostui -piispa tekemään vaaditun valan. - -Sitte he yhdessä läksivät Linköpingiin, josta Kustaa kirjoitti kutsut -herrainpäiville Vadstenaan ja lähetti ne kaikille tahoille maata. - -Koko maa oli kiihoituksen tilassa, kukaan ei tietänyt mitä Kristian -tästälähin aikoi tehdä, ja Kustaa ilmestyi useimpain mielestä -lähettiläänä taivaan mailta. - -Itse hän tunsi kulkevansa ikäänkuin näkymättömien voimien johtamana, -ajatukset tulivat ulkoapäin, hän ei tietänyt mistä; hänen edessään -näytti aina olevan viitattu tie ja kun hänelle hiljaisina öinä -selveni, mitä nyt oli tehtävä, niin ei hän koskaan lykännyt työtä -toistaiseksi; mitä häneen itseensä tuli, niin ei mikään työ tai vaiva -tuntunut hänestä liian raskaalta. - -Vadstenan kokous avattiin 21 p. elokuuta. Tärkeimmät valtakunnan -säädyt Itägötlannista, Vermlannista ja Dalista saapuivat, ja kun -Kustaa 24 p:nä astui saliin, kohtasi häntä siellä 30 ritaria, jotka -olivat pysytelleet pääasiallisesti Kalmarissa Norrbyn suojeluksen -alla. Nyt he, luottaen ruotsalaisen päällikön onneen ja kuultuaan, -että Kristian oli antanut uuden käskyn ruotsalaisen aateliston -hävittämisestä, olivat lähteneet Kalmarista Vadstenaan tarjoamaan -Kustaalle apuaan ja pyytämään suojelusta häneltä, ainoalta joka -saattoi sitä antaa. - -Tälle kokoukselle, jossa oli sekä valtakunnan aatelistoa että miehiä -muista yhteiskuntaluokista, esitti Kustaa maan vaaran. Hän käski -kaikkia muistamaan, kuinka menneinä aikoina vieraat hallitsijat -olivat koettaneet vain vahingoittaa ja nylkeä valtakuntaa; hän pyysi -heitä ajattelemaan, näitä heillä oli odotettavana tanskalaiselta -kuninkaalta ja kehoitti jokaista olemaan avullisena siinä työssä, -johon hän rehellisten miesten uskollisella avulla oli ryhtynyt, -pelastaakseen valtakunnan perikadosta. - -Kaikki kokoontuivat Kustaan ympärille kiittämään häntä siitä että hän -oli ottanut ensi askeleen maan pelastamiseksi. Tunteidensa valtaamina -tulivat monet pyytämään, että hän rupeisi heidän kuninkaakseen. -Toiset taas, jotka muistivat että Sturet, kantamatta kuninkaannimeä, -olivat voineet johtaa valtakuntaa, pysyivät vaiti. - -Kustaa vastasi, ettei hän suinkaan ollut ryhtynyt sotaan -valloittaakseen itselleen valtaistuinta; hän on vain ajatellut -valtakunnan onnea ja itsenäisyyttä ja kansanmiesten kehoituksesta -ruvennut päälliköksi. - -Jos he kaikki uskollisina ruotsalaisina, jokainen kohdastaan lupaavat -antaa hänelle uskollista, miehekästä apua, niin hän puolestaan -tekee mitä taitaa ja pysyy heidän päällikkönään. Kuningasta ei ole -ajatteleminenkaan ennenkuin Kristian joukkoineen on karkoitettu -maasta. Sitte ovat säädyt kutsuttavat kokoon yksimielisesti -päättämään kuninkaan vaalista. Sen jonka he katsoivat hyväksi valita, -sen hänkin tunnustaa ja sille hänkin osoittaa uskollisuutta ja -kuuliaisuutta. - -Puhe otettiin vastaan suurella ihastuksella ja kokoontuneet säädyt -vahvistivat hänen vaalinsa valtakunnan johtajaksi ja päälliköksi; -sitte kaikki vannoivat hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja -lupasivat hänelle voimakasta apua. Kristianin julmasta menettelystä -kirjoitti neuvosto ja uusi valtionhoitaja, kertomuksen, joka -lähetettiin kaikille hengellisille ja maallisille herroille koko -kristikunnassa, heidän arvosteltavakseen. - -Herrainpäivien päätyttyä lähetti Kustaa miehiä Länsigötlantiin ja -Smålantiin. - -Edellisessä maakunnassa otettiin Leckö äkkirynnäköllä ja Elfsborg -piiritettiin. - -Lödese avasi porttinsa ja Elfsborg teki lyhyttä, mutta turhaa -vastarintaa. - -Stegeholm Smålannissa ja Jönköpingin sekä linna että kaupunki -miehitettiin ja uskottiin varmojen ruotsalaisten haltuun. Itse -johti Kustaa Tukholman piiritystä; hän pystytti kolme leiriä: yhden -Botkyrkan pitäjään, toisen Loföhön ja muutti kolmannen Rotebrosta -Jerfvaan, puolen penikulman päähän kaupungista. - -Syyskuussa lähetettiin Niilo Arvinpoika ja Heikki Jönsinpoika -Suomeen. He voittivat kansan puolelleen ja tunkeutuivat Turkuun asti. - -Linna oli hyvin varustettu; siinä oli torneja ja valleja ja haudat -eroittivat sen mannermaasta. - -Kuningas Kristian oli asettanut junkkari Tuomaan sen päälliköksi; hän -oli sekä yhtä julma että yhtä urhoollinen kuin hänen herransa. - -Piiritysjoukkoa vastaan piti hän hyvästi puoliaan. Hän teki useita -onnistuneita hyökkäyksiä, mutta vangit, jotka siten joutuivat hänen -käsiinsä, hirtätti hän seuraavana päivänä linnan muurin ulkopuolella. -Kerrottiin hänen mestanneen oman kirjurinsa vaan siksi, että tämä oli -ruotsalainen, vaikka hän muuten oli häneen tyytyväinen. - -Turun linnassa asusteli siihen aikaan aatelismies Eerik Fleming; -tietäen että hänkin joutuisi saman kohtalon alaiseksi, teeskenteli -hän olevansa kuninkaan paras ystävä ja haukkui kapinoitsijoita niin -kiihkeästi, että hän voitti päällikön luottamuksen. - -Junkkari Tuomas antoi hänelle joukon sotamiehiä ja käski häntä -tekemään hyökkäyksen ruotsalaisten leiriin. Ilolla Eerik herra -huomasi että suurin osa sotamiehistä oli ruotsalaisia. Tuskin oli -hän saavuttanut piiritysjoukon, kun hän jo käänsi hevosensa, muut -ruotsalaiset seurasivat esimerkkiä ja tanskalaiset saivat niin -selkäänsä, että ainoastaan pieni osa heistä pääsi takaisin junkkari -Tuomaan luo. - -Niilo Arvinpoika ei suinkaan ollut mikään erinomainen johtaja; mutta -sensijaan teki nuori suomalainen aatelismies, Grafbackan herra -Niilo Matinpoika Krabbe kaunista jälkeä. Aikansa suurimpana sissinä -retkeili hän keveine, hyvin, varustettuine veneineen edestakaisin -saaristossa, vakoili tanskalaisten vehkeitä, nousi maihin yöllä, -karkasi nukkuvien vihollistensa kimppuun ja tappoi heidät armotta. -Sitte hän kiiruhti takaisin saaristolaisveneihinsä ja piilottautui -Tallinnan ja Liivinmaan saaristoon; kukaan ei tietänyt missä hän -oli; turhaan lähetettiin miehiä etsimään häntä, häntä ei ollut -missään; mutta siellä missä häntä vähinten odotettiin, siellä hän -astui maihin; milloin hän ilmestyi Turun läheisyyteen, milloin -Uudellemaalle, milloin minnekin; hän hyökkäsi äkkiarvaamatta -nimismiesten kartanoihin, missä vihollinen paraikaa majaili, salpasi -kivillä ja kannoilla ovet ja portit, sytytti talon tuleen ja poltti -sinne koko joukon. - -Hänen seurueeseensa kuului tavallisesti noin kaksi- tai viisitoista -toveria, mutta heidän avullaan saattoi hän surmata sata vihollista, -jopa enemmänkin. - -Raseporin seuduilla, Kokemäen ja Porvoon kuninkaankartanoissa -oli hänen urhoollisuutensa hyvin kuulu ja hänen nimensä tuotti -tanskalaisille sellaista kauhua, että he häntä yksin pelkäsivät -enemmän kuin koko Niilo Arvinpojan sotajoukkoa. - -Jouluaatto v. 1521 oli tanskalaisille sangen surullinen. Kun Norrby -elokuussa oli lähtenyt Stegeborgista, oli hän pannut Berendt von -Melenin linnaan päälliköksi. Tämä oli joulukuun 18 päivänä jättänyt -sen Arvid Vestgötelle. - -Mutta sitä ei Severin Norrby tietänyt, vaan saapui joulun edellisinä -päivinä tuomaan linnaan muonavaroja ja apujoukkoja. - -Muuan karkulainen toi tästä tiedon Arvidille, joka silloin -pienemmällä joukolla asettui samaan asentoon jossa hän oli linnaa -piirittäessä. - -Houkutellakseen tanskalaisia vielä varmempaan ansaan, teki hän -Ettersundin luona kovaa vastarintaa; Norrbyn oli vaikea pitää -puoliaan, mutta kun puolustautuminen vihdoin hänelle onnistui, -lähetti hän heti linnaan tiedon, että hän on saapumassa apujoukkojen -kanssa; merkiksi pisti lähettiläs peitsen nenään hatun, mutta muuan -ruotsalaisesta linnaväestä ampui ajattelemattomuudessaan pois sen, -siten tuoden ilmi koko juonen. - -Norrby huomasi petoksen ja karkasi suinpäin takaisin. - -Ettersundissa kohtasi häntä taas sama kova vastarinta ja mieshukka. - -Mutta päästyään laivaansa kiitteli Norrby ruotsalaisia hyvistä -joulukemuista ja kutsui heidät Kalmariin juomaan pääsiäisolutta. -Berendt von Meleniä, joka oli heittänyt linnan ruotsalaisille, -nimitti hän kavaltajaksi. - -Tämä tapahtui Stegeborgissa; mutta samana päivänä kärsivät -tanskalaiset yhtä suuren tappion Lofössa. Siellä oli Pietari Fredag -500 miehen suuruisen joukon etunenässä ja hän esti kaiken kuljetuksen -Tukholmaan Mälarin puolelta; sentähden oli tärkeää saada hänet -karkoitetuksi. - -Se näyttikin käyvän varsin helposti ja 1,500 miestä lastattiin -Tukholmassa 40 laivaan ja saaristoveneeseen; tiellä laskivat -miehet leikkiä ja nauroivat, että he menevät Pietari Fredagin luo -vieraisiin, tyhjentämään hänen oluttynnöriänsä; vahinko vain, ettei -se ole tarpeeksi iso. - -Mutta Pietari Fredag oli nuori, urhoollinen ja ennen kaikkea valpas -mies; kuullessaan vieraita laivoja ilmestyneen salmeen, arvasi hän -paikalla niiden aikeet ja ryhtyi varokeinoihin. - -Hän asetti kuusitoista jahtitorvilla varustettua miestä seisomaan -hyvän matkan päähän toisistaan, sinne tänne vuorille ja metsiin, -ja antoi heille käskyn pitää silmät auki. Kun leirissä puhalletaan -tappelumerkki, pitää heidän kunkin haarallaan toitottaa torveensa. - -Iloisilla mielin nousivat tanskalaiset maihin Glian luona ja alkoivat -marssia leiriä kohti; sen valloittaminen tuntui heistä leikinteolta -vain. - -Mutta samassa alkoi sieltä soida sotasäveliä ja iltahämärässä saattoi -eroittaa pimeän ryhmän, joka liikkui. Tanskalaisten piti siis -paikalla ryhtyä tappeluun. No niin, sitä paremmalta maistuu, sitte -olut. - -Mutta samassa rupesi kuulumaan sotatorvia oikealta ja vasemmalta, -metsästä, kaikkialta. Ruotsalaiset ovat varmaankin saaneet -lisäjoukkoja, ehkä koko metsä on miehiä täynnä; ottelua ei siis ole -ajatteleminenkaan; ja äkkiä teki tanskalaisten joukko kokokäännöksen -ja pakeni takaisin rantaan. Sillaikaa olivat nuo pimeät varjot -ehtineet liketä ja hirveällä vauhdilla ryntäsi Pietari Fredag -väkineen esiin, torvien yhä kaikuessa metsästä, tavalla joka -edellytti että koko sinne kätketty joukko oli tulossa. - -Tanskalaiset kärsivät suuren tappion, 200 miestä kaatui kentälle -ja vielä useampia hukkui veteen, jonne he täysine aseineen suin -päin olivat heittäytyneet. Jälelle jääneet karkasivat hirveässä -sekamelskassa laivoihinsa ja veneihinsä, palatakseen Tukholmaan -verissä ja haavoittuneina. He eivät olleet saaneet aikaan mitään ja -nyt oli siis hävettävä sekä johtajia että miehistöä. - -Tukholmassa oli jo ryhdytty toimenpiteisiin, jotka osoittavat, että -Kustaan leiriä suuresti pelättiin. - -Ne jalosukuiset naiset, jotka verilöylystä asti olivat olleet täällä -vankeudessa, toimitettiin pois Ruotsista. Pelättiin nimittäin -heidän vaikutustaan sekä porvaristoon että ruotsalaisiin herroihin. -Sentähden heidät lähetettiin Tanskaan. Huomattavimmat heistä olivat -Kristina rouva, Sturen leski nuorine tyttärineen, Cecilia rouva, -Kustaan äiti ja hänen tyttärensä Emerentia ja Märta. Kaikki nämä -vietiin Köpenhaminaan ja suljettiin torniin, jossa he myöskin -kuolivat, paitsi Kristina rouva. - -Kustaan kolmas sisar, Margareeta rouva, Joakim Brahen leski, vietiin -vangittuna Nyköpingin linnaan. - -Niin päättyi vuosi 1521 ja seuraavanakin vuonna suosi onni -ruotsalaisten aseita. - -Tammikuussa v. 1522 joutui Vesteråsin linna Kustaan käsiin ja pian -senjälkeen Tynnelsö ja Engsö. - -Smålannissa oli Pekka Hannunpoika koonnut väkeä ja rynnännyt Kalmaria -vastaan. - -Koskei Arvid Vestgöteä enään tarvittu Stegeborgissa, niin hän Kustaan -käskystä liittyi Pekka Hannunpoikaan ja molemmat läksivät Kalmariin. -Näytti siis siltä kuin urhea Arvid todellakin olisi noudattanut -Severin Norrbyn kutsua ja lähtenyt juomaan pääsiäisolutta hänen -luokseen. - -Sen väen, jota ei välttämättömästi tarvittu etelässä, vei Kustaa -Tukholmaan, lisätäkseen joukkojansa ja jouduttaakseen aikeitaan. - -Tukholmassa vallitsi suuri hätä. Kristianin päälliköt olivat -ryhtyneet kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin: puolustusneuvoja oli -sekä korjattu että lisätty. Sekä gotlantilaisia että ahvenanmaalaisia -kehoitettiin tuomaan Tukholmaan voita, kalaa, savustettua ja -suolattua lihaa, lehmiä ja muuta, niinkuin heidän esi-isänsäkin -olivat tehneet. Köpenhaminaan lähetettiin yhtämittaa kirjeitä, joissa -kuninkaalle ilmoitettiin, että maistraatti, valtakunnan arvoisat -isät ja raati olivat tehneet mitä ikinä olivat taitaneet kapinan -rauhoittamiseksi, mutta kaikki oli ollut turhaa. Pyydettiin siis -kuningasta itseään tulemaan avuksi, varsinkin koska hätä oli suuri. - -Mutta ei kuulunut vastausta eikä apua. Muonavaroja Tukholmaan karttui -aivan vähän, sillä talonpoikia ja kalastajia liikkui saaristossa -ja he ottivat haltuunsa kaikki veneet, jotka olivat viemässä -ruokatavaroita Tukholmaan. Talonpoikien viha ja ruotsalaisten leirit -taas estivät tuonnin mannermaan puolelta. Palkkasoturit valittivat -että palkat olivat jääneet maksamatta, että ruoka oli huonoa ja että -sitä oli liian vähän. Taudit ja ainaiset kahakat vihollista vastaan -olivat hävittäneet suuren osan miehistöä. Ruotsalaiset porvarit -olivat paenneet kaupungista ja ne muutamat jotka olivat jääneet -jälelle, istuivat melkein kaikki linnassa vankeina. - -Sisällinen eripuraisuus teki sekasorron vieläkin suuremmaksi. Didrik -Slagheck, kovasydäminen, alhainen ihminen, jonka toimesta Tukholman -verilöyly oli pantu täytäntöön ja joka mainiosti ymmärsi sovittaa -neuvonsa ja aikeensa Kristianin mielen ja oikkujen mukaan, oli -määrätty ylimaaherraksi Ruotsiin. Mutta hän oli hirmuvallallaan -tehnyt itsensä niin vihatuksi, että tanskalaiset itse kesällä v. 1521 -kirjoittivat Köpenhaminaan ja moittivat häntä. - -Omasta puolestaankin oli hän jo väsynyt kaikkeen kamaluuteen, jota -hän joka päivä oli saanut nähdä. Sentähden hän kuninkaalta ja Tanskan -neuvostolta pyysi päästä virastaan niin pian kuin suinkin. - -Sillaikaa oli Kristian Flanderissa, joten kirje jäi vaille vastausta. - -Mutta Slagheckin leppymätön vihamies Jöns Bellenacke, joka pelkäsi, -että Slagheckin lähdettyä koko Ruotsin kapina pantaisiin hänen ja -hänen toveriensa syyksi, kirjoitti tanskalaiselle neuvostolle ja -selitti, että Didrikin välttämättömästi täytyy jäädä Ruotsiin, -kunnes kuningas itse tulee ja saa nähdä, kuinka kurjassa tilassa -valtionhoitoa on pidetty, joten ei Slagheckin epäkristillistä -menettelyä pantaisi toisten syyksi. - -Kristian näytti vallan unohtaneen Ruotsin ja sen hädän. Silloin -kirjoitti arkkipiispa Kustaa Trolle ruotsalaiselle valtionhoitajalle -ja ehdotteli että yhdyttäisiin jollakin sopivalla paikalla -keskustelemaan molemminpuolisista asioista; hän toivoi voivansa -sovittaa kuninkaan ja Kustaan välin ja arveli että kaikki valtakunnan -kurjuudet ja onnettomuudet johtuivat heidän huonosta välistään. - -Kustaa vastasi, ettei kukaan saata luottaa kuninkaaseen, jonka -elämä on ollut pelkkää julmuutta ja petosta. Valtakunta on -tarpeeksi kärsinyt vieraista hallitsijoista. Sentähden kehoitti hän -arkkipiispaa liittymään synnyinmaahansa ja varjelemaan sen asukkaita. - -"Tiedän, arvoisa isä", kirjoitti Kustaa, "millainen kuningas -Kristianin ja Tanskan ja Norjan kaupunkien välinen suhde on. -Kristianilla on tärkeämpiäkin toimia kuin olla Ruotsissa auttamassa -ystäviään. Vai olisiko teidän armollenne parempi olla Ruotsissa -herrana, niinkuin olette, tai paeta Tanskaan, jossa on tapana -pilkata ja häväistä rehellisiä ruotsalaisia." Sitte Kustaa Jumalan -ja kaikkien pyhien nimessä vakuutti, että sekä hän, valtionhoitaja, -että koko Ruotsin rahvas antavat hänelle anteeksi kaikki mitä hän on -rikkonut. - -Mutta Kustaa Trollen uhkamielinen luonne kielsi tuollaisen hänen -ylpeydelleen ja arvolleen sopimattoman sovinnon. Hänen varma -vakaumuksensa oli, että unioni oli hyvä, ja mieluummin olisi hän -seisonut isänmaansa raunioilla kuin nähnyt valtakunnan joutuvan -voitollisen vertaisensa käsiin. - -Kun Didrik Slagheck vihdoin sai käskyn lähteä Köpenhaminaan, -katsoi Kustaa Trolle parhaaksi seurata häntä. Hän tahtoi kehoittaa -Kristiania lähettämään kiireistä ja voimakasta apua, mutta ivalla ja -nuhteilla hänet otettiin vastaan. Miehen, joka oli niin suurta sukua, -olisi pitänyt jäädä maahan rohkaisemaan omiensa mieliä. Nyt oli hän -syypää Ruotsin kapinaan ja kaikkeen onnettomuuteen. - -Kristianin vahvin tuki tässä sodassa oli Severin Norrby; hän -oli myöskin ainoa mies, joka uskalsi soimata kuningasta hänen -julmuudestaan ja jonka nuhteet kuningas vaieten otti vastaan. - -Hän oli ainoa joka kävi Ruotsin sotaa ja auttoi Kristiania, kun muut -kaikki hänet hylkäsivät. Nyt kehoitti kuningas häntä rientämään -Tukholman avuksi. Norrby kokosi väkeä ja muonavaroja, purjehti -Gotlantiin, sai sieltä vielä miehiä avuksi ja kiirehti sitte -Tukholmaan. - -Saatuaan ruokaa ja uusia joukkoja tekivät tanskalaiset rohkean -rynnäkön ruotsalaisten leiriä vastaan Jerfvan luona. - -Kustaa ei ollut läsnä ja Tapani Sasse, Pentti Knuutinpoika Pieni sekä -Pietari Fredag olivat johtajina; mutta he joutuivat riitaan keskenään -ja ruotsalaiset kärsivät suuren tappion. Itse palmusunnuntaina -tapahtui uusi rynnäkkö sellaisella kiihkolla, että leiri täytyi -jättää vihollisten käsiin. - -Seuraavana päivänä tehtiin Sätran leiriin samallainen rynnäkkö -samalla seurauksella, joten Tukholma mannermaan puolelta nyt oli -vapaa. - -Mutta ei siinä kyllä, vaan Suomestakin tuli huonoja tietoja. Severin -Norrby oli Tukholmasta purjehtinut meren poikki ja pakoittanut -Niilo Arvinpojan luopumaan leiristään. Niilo oli ensin sytyttänyt -ruutivarastonsa tuleen, jolloin suuri osa Turkua joutui liekkien -uhriksi. - -Arvinpoika itse, Eerik Fleming ja useat muut suomalaiset -aatelismiehet pakenivat sisämaahan. Piispa, joka salaa oli auttanut -ruotsalaisia, pakeni Raumalle, mukanaan joukko aatelisia vaimoineen, -lapsineen, tavaroineen. Sieltä he läksivät Ruotsiin. Mutta Öregrundin -luona nousi kamala myrsky ja piispa seuralaisineen hukkui. - -Kaikki nämä vastoinkäymiset osoittivat selvästi, että Ruotsi -välttämättömästi tarvitsi merivoimaa ja Kustaa sen kyllä huomasi. -Mutta ennenkuin menemme eteenpäin, koetamme kuvata Kristian -Tyrannia, joka tuli sekä Ruotsin että Tanskan kauhuksi; hänellä oli -selvänäköisyyden lahja ja paljon muita ominaisuuksia, jotka kirkkaina -säteinä tuontuostakin valaisivat sitä pimeyttä, jonka hillitön tahto -oli kietonut hänen ympärilleen. - - - - -10. - -KUNINGAS KRISTIAN. - - -Hän oli luonteeltaan kiivas ja taipumaton. Isä pani hänet erään -porvarin luo Köpenhaminaan kasvatettavaksi ja opettajakseen sai hän -kaniikki Jörgen Hintzen. Tämä, nähdessään mahdottomaksi pitää kurissa -villiä poikaa, otti hänet mukaansa Fruekirkeen ja pakoitti hänet -laulamaan muiden kuoripoikien joukossa. - -Tämä oli Hannu kuninkaan mielestä liikaa ja niin uskottiin prinssi -erään Markbrandenburgista olevan saksalaisen, mestari Konradin -haltuun. - -Hän oli oppinut herra, joka ajan tavan mukaan pääasiallisesti koetti -mättää latinaa nuoren oppilaansa päähän. - -Luultavasti prinssi, rangaistuksen välttämiseksi, johonkin määrin -alistui opettajansa tahdon alle, mutta yöt olivat hänen omassa -hallussaan ja silloin hän kierteli pitkin kaupunkia, ensin -lahjottuaan linnanvahdin, jotta hän vapaasti pääsi liikkumaan. - -Hän kulki porvaristalosta toiseen ja viipyi mieluinten siellä missä -viini oli parasta ja kansa kauneinta. - -Vihdoin kuningas sai tästä tiedon ja silloin seurasi sellainen -nuhdesaarna ja selkäsauna, että prinssi lankesi polvilleen -rukoilemaan armoa ja lupasi, ettei hän enään koskaan tee sillä -tavalla. - -Mutta tämä aika oli ehtinyt syvästi vaikuttaa häneen. Hän oli nähnyt -kansan elävän kurjuudessa, aatelin ja pappien harjoittavan sortoa, ja -huomannut, että kuninkaan asema monessa suhteessa oli rajoitettu. - -Ruotsia hän vihasi ja ruotsalaisia valtionhoitajia kutsui hän -kavaltajiksi. - -Saksalaisuutta hän myöskin vihasi ja sen edustajana Gottorpin linnan -herraa, joka hänen isälleen oli tuottanut niin paljon harmia. - -Ulkomuodoltaan ei hän ollut epämiellyttävä, mutta hänen kasvoillaan -oli aina heijastus siitä rajusta voimasta, joka asui hänen sisässään. -Hän saattoi olla ystävällinen kun hän tahtoi, mutta hänen vihansa -pani kaikki vapisemaan. Vuosikausia saattoi hän kantaa vihaa -ihmistä vastaan, mutta mestarillisesti salata sen, kunnes ilmaantui -tilaisuus, jolloin hän päästi vihansa mitä villeimpänä raivona -puhkeamaan esiin. - -Hän epäili siihen määrään ympäristöään, että -- niinkuin hänen -itsensä oli tapana sanoa -- jos hänen lakkinsa olisi aavistanut, mitä -hänen päässään liikkui, niin hän paikalla olisi heittänyt sen tuleen. - -Kaksikymmenvuotiaana nuorukaisena lähetti isä hänet Norjaan -tukahduttamaan ylhäisten herrojen kapinanhalua. Hän sen tekikin niin -perinpohjaisesti, ettei Norjan aateli siitä saakka enään koskaan ole -päässyt entiseen voimaansa tai mahtavuuteensa. - -Kymmenvuotisen valtionhoitajatoimensa aikana kokosi hän muuten paljon -tietoja eri maiden oloista; ja siihen saattoi hänet pääasiallisesti -eräs nainen: kauniin Dyveken äiti, Sigbrit. Kerrottiin, että -tämä synnyltään oli hollantilainen, joka, vietettyään kirjavaa -seikkailuelämää, vihdoin oli asettunut Bergeniin ja avannut -ravintolaliikkeen. - -Sigbritillä oli paljon tietoja ja erinomainen järki. Kristian rakasti -hänen tytärtään ja senkautta pääsi Sigbrit, joka sitäpaitsi vihasi -Ruotsia yhtä paljon kuin Kristian, häneen vaikuttamaan. - -Sigbrit kertoi hänelle kuinka kukoistavalla kannalla Alankomaiden -kauppa oli ja kuinka talonpojat siellä tulivat hyvin toimeen, jopa -rikastuivatkin. - -Tanskalle oli luonto, sanoi hän, suonut samat edut: laivakululle -ja kaupalle sopivan aseman, mutta aatelisto ja papisto oli imenyt -kansasta kaiken voiman ja lannistanut sen; sentähden Hansakaupungit -olivat saattaneet ottaa haltuunsa koko sen kaupan ja muut elinkeinot. - --- Tee siitä loppu! sanoi Sigbrit. - -Kristian kuunteli hänen sanojaan mielihyvällä. Ne sisälsivät -vastauksen kysymyksiin, joita hän jo kauvan oli miettinyt. Näkihän -hän mitä sortoa norjalaiset kärsivät, kun koko heidän kauppansa oli -vieraiden käsissä, ja hän tunsi vihaavansa Hansakaupunkeja aivan -niinkuin unioonikuninkaat, joiden viha oli perinnöllinen. - -Hänen mielessään liikkui suuria tuumia. Hän tahtoi uudistaa -valtakuntiensa koko sisällisen tilan, hän tahtoi murtaa Hansan -mahtavuuden, murtaa aatelin ja papiston ylivallan, vapauttaa sorretut -talonpojat maaorjuuden ikeestä, sekä, auttaakseen porvaristoa ja -kaupunkeja, tehdä kaupan vapaaksi ja itsenäiseksi. - -Isänsä kuoltua oli hän pakoitettu tekemään kuninkaanvalan, jonka -mukaan hän oli kokonaan riippuvainen valtakunnan neuvostosta, mutta -sellaiset esteet raivasi hän tieltään, ja heti saatuaan käsiinsä -ohjakset ja tuntiessaan jalkojensa alla varman maaperän, ryhtyi hän -häikäilemättä parannustoimiin. - -Hän kielsi herroja myymästä talonpoikia ja kristittyjä ihmisiä -järjettömien luontokappalten lailla, ja jos vallasväet kohtelivat -alustalaisiaan vääryydellä, niin olivat alustalaiset oikeutetut -jättämään maan, millä olivat asuneet ja muuttamaan muualle. -Talonpojat vapautettiin velvollisuudesta elonkorjuun aikana -lähteä meluajoon tai vetotöihin; samaten heidät vapautettiin -velvollisuudesta maksutta ruokkia herrojen härkiä. - -Papeille ja luostariväelle annettiin ankara käsky, että heidän piti -olla hyvänä esimerkkinä muille ihmisille eikä viettää huonoa elämää -niinkuin tähän asti. Piispat ja ylhäiset papit saivat käskyn suurina -juhlapäivinä itse toimittaa jumalanpalveluksen, eikä, niinkuin -tähän asti matkustella pitkin maata pillien ja rumpujen soidessa; -seuruenaan saivat he käyttää kaksitoista tai korkeintaan neljätoista -miestä. Kirkkoherrojen velvollisuus oli asua seurakuntiensa -keskuudessa eikä kaupungeissa, niinkuin nyt, jolloin sielunhoito -laiminlyötiin ja pappilat joutuivat rappiolle. - -Papit eivät saisi ostaa taloja ja tavaroita, jolleivät seuraisi -apostoli Paavalin kehoitusta ja menisi oikeaan avioliittoon. - -Piispat ja papit eivät saisi sekaantua oikeusjuttujen ratkaisemiseen; -pappien keskinäisissä riidoissa ei ollut vedottava Roomaan, vaan -kuninkaaseen. Talonpoikien lasten tuli saada opetusta uskonopin -pääkappaleissa, sisäluvussa ja äidinkielen kirjoituksessa. Porvarien -lasten tuli sitäpaitsi oppia joku ammatti. Hyviä sääntöjä laadittiin -oppilaitoksissa tarvittavia parannuksia varten, mutta vanhemmat -joilla ei ollut varaa loppuun asti kustantaa lastensa tietopuolista -sivistystä, eivät alusta alkaen saaneet yllyttää heitä opin tielle, -jottei kaupungeissa ja kaduilla kiertelisi kerjäläisiä. Papiksi -ei saanut vihkiä ketään, joka ei osannut lukea evankeliumia ja -epistoloita j.n.e. - -Kristian perusti kamari- eli hovioikeuden ja erittäin tärkeät olivat -hänen säädäntönsä kaupan ja kaupunkien kohottamiseksi. - -Vieraiden kansallisuuksien laivat saivat vapaasti käydä Tanskan -satamissa ja turmiollinen kylä- ja pikkukauppa kiellettiin -hansalaisilta uhalla, että heidän tavaransa otetaan takavarikkoon; -muutamissa tapauksissa saattoivat he saada korkeat sakot. Kaikkien -talonpoikien, pappien ja aatelisten tuli viedä sekä omat että -talonpoikiensa karjat kaupaksi kaupunkien kauppiaille, joilla oli -oikeus harjoittaa kauppaa. - -Öresundintulli muutettiin Helsingöristä Köpenhaminaan ja suuret -oikeudet luvattiin vieraiden maiden rikkaille kauppiaille, jos he -asettuisivat maahan. Amageriin perustettiin hollantilainen siirtola -ja Alankomaita kehoitettiin kaikin tavoin kaupantekoon Tanskassa. - -Lyypekkiläiset vimmastuivat sekä vientikiellosta että Öresundintullin -muuttamisesta Köpenhaminaan; mutta varsinkin suututtivat heitä -hollantilaisille luvatut edut. He olivat puolen vuosisataa -työskennelleet saadakseen heidät suljetuiksi pois Itämereltä ja nyt -tehtiin heidän ponnistuksensa tyhjiksi. - -Pelättiin julkista riitaa ja Kristian koetti tehdä ystävällisiä -sopimuksia, kunnes Ruotsi olisi hänen hallussaan. - -Mutta niin suuri oli hansalaisten voitonhimo, että hän turhaan koetti -saada heitä luopumaan Ruotsin kaupasta. - -Silloin antoi Kristian ottaa takavarikkoon heidän laivansa ja uhkasi -sulkea hansalaisilta kaikki Tanskan satamat. - -Sopimus uudistettiin toukokuun 15 päivänä 1520. - -Kun Kristian, saatuaan haltuunsa Tukholman ja Ruotsin valtaistuimen, -oli päässyt kunniansa kukkulalle, oli hänen tarkoituksensa laskea -koko ylpeä Lyypekki valtikkansa alle. Juhlallisesti tultuaan -Tukholmaan lausui hän eräälle saksalaiselle kauppiaalle: "sano -herroillesi, että jo olen voittanut toisen lyypekkiläisen portin ja -että pian voitan toisen". - -Toisen kerran, kun Kristian raatiherroineen oli Tukholman pormestarin -Gorius Holstin luona, puhui hän: - --- En oikein saata iloita valtakunnistani ennenkuin taivutan Lyypekin -tahtoni alle; siinä on paljon työtä ja vaivaa, ennenkuin saan sen -irti vanhasta Ruotsista. - -Hänen sanojaan seurasi teko; kaikki Tukholmassa oleskelevat -saksalaiset vangittiin, heidän tavaransa otettiin takavarikkoon -ja kaikki, joilla oli tavaroita takanaan määrättiin hengen uhalla -antamaan ne pois. - -Sitäpaitsi kutsuttiin Köpenhaminan ja Malmön pormestarit Tukholmaan -keskustelemaan ja päättämään kauppaoikeuksista, joita kuningas -armossa, "omaksi ja kolmen valtakunnan iäiseksi hyväksi" oli näille -kaupungeille suonut. - -Tarkoitus oli saada aikaan suuri kauppaliitto, joka kokonaan tekisi -tyhjäksi Lyypekin vaikutuksen Skandinavian valtakunnissa. Kristian -tahtoi valloittaa Hansan sen omilla aseilla ja Lyypekki heräsi ja -huomasi kauhulla, kuinka likeisesti sen menestys riippui Ruotsista. - -Heti Ruotsiin tehdyn verisen retken jälkeen järjestettiin komea -seurue ja kolmen pohjoisen valtakunnan kuningas läksi suurella -loistolla tervehtimään lankoaan Kaarle V Alankomaissa, vaatiakseen -häneltä loput puolisonsa myötäjäisistä ja voittaakseen keisarin -puolelleen niissä riidoissa, joita hänellä oli setänsä Holsteinin -herttuan Fredrikin ja Hansakaupunkien kanssa. - -Tällä retkellä hän lausui oppineelle Erasmukselle: - --- Miedoilla lääkkeillä ei saada aikaan mitään; ne keinot ovat -tehokkaimmat, jotka tärisyttävät koko ruumiin. - -Hänen ystävänsä saivat nyt hoitaa Ruotsia mielin määrin. Hänellä -itsellään oli muuta tekemistä ja aikeitaan hän vuorotellen pani -toimeen tai hylkäsi, kielsi tai otti takaisin armoihinsa sellaisella -kiihkolla, että ne hänelle itselleen tuottivat sanomattoman paljon -vahinkoa. Hän tahtoi murtaa aateliston ja sen vallan, korottaa -porvarit ja talonpojat, lannistaa Hansakaupunkien kauppamahdin, -saada haltuunsa Holsteinin ja valloittaa Ruotsin; ennenkaikkia tulla -yksinvaltiaaksi. - -Tämä kaikki piti saatanaan aikaan lakien, koulujen, murhien, petosten -ja aseiden kautta yhtaikaa. Vuonna 1522 antoi hän koko Tanskalle -uuden lakikirjan, jossa oli suuria muutoksia. Jokaisen piti olla oma -herransa ja vapaasti saada toimia niinkuin tahtoi. Tämä tietysti -nostatti ylhäisön vihan häntä vastaan. Hän vähensi papiston valtaa ja -rikkauksia ja koetti tuoda maahan Lutherin oppia, vaikka katoliset -papit tietysti olivat vimmoissaan. Hän tahtoi parantaa kauppaa ja -elinkeinoja ja sentähden hän suosi hollantilaisia; seurauksena oli, -että Lyypekki näki hänestä koituvan mitä vaarallisimman vihollisen. - -Nämät muutokset olivat kaikki erittäin hyvät ja hyödylliset, mutta -hän tahtoi ne panna toimeen väkisin ja kaikki yhtaikaa. - -Kevytmielisyydessään hyppäsi hän yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. -Ruotsissa hän harjoitti julmuuksia muka erään paavin käskykirjeen -nojalla ja Tanskasta kirjoitti hän Lutherille ja keskusteli -uskonpuhdistuksen toimeenpanemisesta. - -Kun Roomasta uhattiin tulla tutkimaan syytä Tukholman verilöylyyn, -niin hän paikalla kääntyi paavin puoleen pyynnöllä, että tämä -vahvistaisi kahden uuden pyhimyksen pyhäksi-julistamisen. - -Suosikkinsa Didrik Slagheckin, jota yleisesti inhottiin, korotti -hän arkkipiispaksi Lundiin, mutta kutsui hänet sitte Köpenhaminaan, -jossa häntä syytettiin Tukholman verilöylyn alkuunpanemisesta ja -kiusallisesti tutkittiin. Hänet tuomittiin ensin hirtettäväksi -ja kuljetettiin jo hirsipuuhun, mutta vietiin sitte roviolle ja -poltettiin elävältä. - -Mutta tälläkään uhrauksella ei Kristian voittanut takaisin kansan -rakkautta. - -Lyypekkiläiset tekivät rynnäkön Själlandiin ja Skåneen. Kristian -tosin talonpoikien avulla löi heidät, mutta ei enään luottanut -väkeensä, vaan toimitti maahan vieraita palkkasotureita. Mutta -heidän palkkaamiseensa puuttui varoja. Silloin kutsui hän joulukuun -kymmenenneksi päiväksi kokoon herrainpäivät Kallundborgiin, mutta -ani harva saapui niihin. Vimmastuneena määräsi hän uuden kokouksen -pidettäväksi Århusissa kesäkuun 24 päivänä. - -Meidän on muistettava, että hän juuri samana vuonna ja samassa -kuussa, Tukholmassa olevien päällikköjensä pyynnöstä antoi Severin -Norrbylle käskyn hankkia muonaa, ruokavaroja ja apua väelleen -Tukholman linnassa. - -Hänellä itsellään oli muuta ajattelemista. Kulovalkeana kierteli -sellainen huhu, että kuningas Sigbritin kehoituksesta aikoi -verilöylyssä surmata Tanskan aatelisia ja että valepukuisia -pyöveleitä jo oli hänen henkivartijastossaan sekä että hän -talonpojille panisi suuret verot. - -Silloin kokoontui Jyllannin aateli Viborgiin ja päätti sanoa irti -Kristianille tekemänsä uskollisuudenvalan ja tarjota kruunun hänen -sedälleen Holsteinin herttualle Fredrikille. - -Herra Maunu Munk lupasi ottaa viedäkseen perille vaarallisen -irtisanomiskirjeen. - -Hän läksi kuninkaan luo ja joi hänen seurassaan myöhään yöhön asti. - -Lähtiessään jätti hän ikäänkuin vahingossa pöydälle hansikkaansa, -jonka sisällä suljettu irtisanomiskirje oli. Sitte hän riensi -veneeseen, joka häntä odotti ja purjehti suoraa tietä Holsteiniin, -jossa Fredrik ilolla suostui ottamaan vastaan Tanskan kruunun. - -Seuraavana aamuna löysi muuan kuninkaan palvelijoista onnettoman -hansikkaan ja vei sen ynnä kirjeen Kristianille. Joukko -henkivartioita lähetettiin paikalla ottamaan kiinni Munkia, mutta hän -oli kadonnut. - -Kuningas jäi mitä surullisimman neuvottomuuden tilaan; ylpeys ja -urhoollisuus olivat poissa, hän ei tietänyt, mitä hän tekisi. -Sensijaan että hän olisi koonnut talonpojat ja heidän avullaan -ryhtynyt kurittamaan herroja, kirjoitti hän heille kirjeen, tunnusti -vikansa, lupasi parannusta ja ehdotteli että sovittaisiin. - -Mutta kukaan ei enään luottanut häneen ja sopimus hyljättiin -yksimielisesti. - -Silloin kiirehti kuningas Köpenhaminaan, ratsasteli pitkin katuja, -itki katkeria kyyneliä, rukoili ja pyyteli kansaa auttamaan itseään, -luvaten parannusta ja tunnustaen vikansa. - -Ihmetellen kansa häneen katseli, mutta itkevä ja rukoileva kuningas -oli jotakin niin uutta, että ihmisten kävi häntä sääli. Själlanti -ja Skåne tekivät uudestaan uskollisuusvalan, mutta Kristian kulutti -aikansa Köpenhaminassa toimettomana ja epäillen, mihin hän oikeastaan -ryhtyisi. Vihdoin otti hän epätoivoisan askelen. Köpenhaminan -satamassa oli kaksikymmentä suurta, hyvin varustettua laivaa, joilla -hän kauvan olisi voinut puolustaa itseään ja kaupunkia, mutta hän -päätti käyttää ne pakoon. - -Kaikki kalleudet mitä hän ikinä saattoi saada kokoon, yksin -torninhuippujen kullatut pallotkin, vietiin laivoihin. Sigbrit, -joka ei uskaltanut näyttäytyä raivostuneelle kansalle, kannettiin -kirstussa alas rantaan. Puolisoineen, lapsineen sekä muutamine -uskollisine palvelijoineen astui Kristian laivaan ja nosti -huhtikuun 20 päivänä v. 1523 purjeensa. Nähdessään pääkaupunkinsa -katoavan silmistään, purskahti hän katkeraan itkuun. Silloin ryömi -Sigbrit esiin kirstusta ja lohdutti häntä sillä, että jollei hän -enään saakkaan olla Tanskan kuninkaana, niin hän saattaa tulla -pormestariksi Amsterdamiin. - -Hänen tarkoituksensa oli lähteä Hollantiin pyytämään apua Kaarle -keisarilta. - -Kristian kuninkaan loppu oli yhtä kurja ja raukkamainen kuin hänen -hallituksensa oli ollut julma ja ylimielinen. Ne parannukset, -joita hän väkivallalla oli tahtonut panna toimeen, raukesivat -heti. Aatelisto ja papisto pakoitti Fredrikin lakkauttamaan hänen -lakikirjansa. Talonpojat joutuivat takaisin maaorjuuteen; herrat -pääsivät entiseen valtaansa ja pysyivät siinä aina meidän päiviimme -asti. Tätä kuningasta ajatellessa ei tiedä, mitä enemmän tulisi -hämmästellä: kaikkea mitä hän on ehtinyt toimittaa vai kaikkea mitä -hän on laiminlyönyt, kaikkea mitä hän on verellä tahrinut, hänen -rohkeuttaan, hänen heikkouttaan vaiko sitä monivuotista kurjuutta, -jolla hän sai maksaa huonosti käytetyn voimansa. Herra lähettää -joskus rajuilman lakaisemaan maata, mutta panee sille rajan, josta -se kääntyy takaisin. Se menee menojaan ja yksin sen muisto säilyy -kamalana, hirvittävänä. - - - - -11. - -TAKAISIN RUOTSIIN. - - -Koko Ruotsi oli nyt vapautettu, paitsi Tukholma ja Kalmar. Kustaa -varusti kaksi sotajoukkoa: toinen lähti Norjaan Siggenpoika Sparren -johdolla ja koko eteläosa tätä valtakuntaa lankesi Ruotsin käsiin, -vaikka se sittemmin yhdistettiin Tanskaan; toinen joukko Berendt von -Melenin johdolla, joka oli mennyt ruotsalaisten puolelle, karkasi -Skåneen, mutta pakoitettiin kuuden viikon päästä peräytymään, -suureksi osaksi huonojen teiden ja saksalaisten sotamiesten tähden. - -Tähän aikaan sai Kustaa tiedon siitä että Kristian oli pantu viralta. -Viisas Hans Brask neuvoi häntä käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja -valloittamaan takaisin Skånen, Hallannin ja Blekingen. - -Kustaa antoi paikalla käskyt Lauri Siggenpojalle, joka karkasi -Hallantiin ja valloitti sen. Berendt von Melen kutsuttiin takaisin ja -hän valloitti miltei miekan iskutta Lyckebyn läänin, Sölvesborgin ja -koko Blekingen. Skånen ritaristo, joka paraikaa oli koolla Lundissa, -lähetti Berendt von Melenille salaisia sanomia ja ilmoitti olevansa -valmis auttamaan häntä. - -Pian sen jälkeen tuli tanskalaisen ritariston ja raadin puolesta -kaksi valtuutettua, valtioneuvokset Klaes Bilde ja Aksel Ugerup, -Berendt von Melenin luo ja he kehoittivat häntä luopumaan tuumastaan -asevoimalla voittaa sen, minkä saattoi saada aikaan ystävällisellä -sopimuksella, varsinkin nyt kun ajat sekä Ruotsille että Skånelle -olivat niin epävarmat. - -Päätettiin siis seuraavan heinäkuun 24 päivänä pitää kokous, jossa -riita Hansakaupunkien välityksellä ratkaistaisiin kaikessa sovussa. -Berendt von Melen suostui ehdotukseen, mutta piispa Brask lausui -moittien, "etteivät ruotsalaiset koskaan olleet hyvällä saaneet -mitään tanskalaisilta". - -Kustaan menestys oli Lyypekissä herättänyt suurta ihastusta; -takasihan se lyypekkiläisille Ruotsin tärkeän kaupan, ja kun -ruotsalainen valtionhoitaja sitte kirjoitti heille ja pyysi että -he hyväntahtoisesti auttaisivat Ruotsia antamalla ruutia, luotia, -ampuma- ja varsinkin sotalaivoja, rehellistä maksoa vastaan rahassa -tai tavarassa, niin siihen paikalla suostuttiin. - -Harvoin lienee apua toimitettu sellaisella mielihyvällä ja -säntillisyydellä. - -Jo toukokuussa purjehti kymmenen hyvin varustettua, ruudilla -ja kenttätykeillä lastattua laivaa Itägötan saariston läpi -Söderköpingiin. - -Niissä oli 900 hyvin varustettua sotamiestä ja hiukan ratsuväkeä. - -Sotamiesten everstinä ja johtajana oli Johan Stammel. Laivaston -amiraalina oli Fredrik Brun. Muuan Kustaan kenttäeversteistä -lähetettiin heti ottamaan vastaan vieraita sotamiehiä, mutta he -kieltäytyivät yksimielisesti vannomasta uskollisuusvalaa ennenkuin -olisivat nähneet uuden herransa. - -Kustaa sai tästä tiedon Upsalaan ja silloin hän heti läksi -Söderköpingiin, ratsastaen yöt päivät yhtämittaa. Kun sotamiehet -saivat nähdä tuon komean miehen, jolla oli niin uljas, arvokas ryhti, -niin he kaikki huusivat kuin yhdestä suusta: - --- Niin, häntä me tahdomme palvella! - -Kustaa lähetti heti 500 miestä Arvid Vestgöten avuksi ja loput saivat -marssia Tukholmaan, jonne hän uudestaan oli pystyttänyt leirinsä. -Siten ilmaantui tilaisuus päästää talonpojat kotiin viljelemään -maitansa ja ainoastaan nuoret, naimattomat miehet pidätettiin -piirityksessä. Helsinglannista, Taalaista ja Bergslagenista oli -myöskin tullut vereksiä joukkoja ja lokakuussa saapui vielä -Lyypekistä 8 laivaa, täynnä väkeä ja sotatarpeita. Mannermaan -puolelta oli Tukholma nyt kokonaan piiritetty ja kun lyypekkiläinen -laivasto purjehti Itämereen, niin tuli avunsaanti merenkin puolelta -kaupungille työlääksi. - -Koe siihen suuntaan tehtiin sentään heinäkuussa. - -Severin Norrby oli Suomessa saanut hankituksi jonkun verran muonaa ja -lähetti nyt junkkari Tuomaan muutamilla sotalaivoilla viemään Turusta -apua Tukholmaan. - -Tuuli oli suotuisa ja laivat kiitivät hyvää vauhtia eteenpäin. - -Iloisin mielin purjehti junkkari Furusundiin ja laski siellä -ankkuriin. - -Junkkari Tuomas oli viekas mies. Hän päätti ensin tarkastaa, oliko -reitti Tukholmaan asti varma, ja lähetti sentähden jahtialuksen hyvää -kyytiä kiitämään kaupunkia kohti. - -Mutta erään niemen takana oli Eerik Fleming ja muutamia ruotsalaisia -laivoja. - -Nähdessään vihollisen purren likenevän, valmistautui hän paikalla -lähtöön ja otti sen ensi rynnäköllä. Miehistön jakoi hän omien -laivojensa kesken, mutta vieraan laivan miehitti hän omalla väellään -ja lähetti sen sitte purjehtimaan takaisin vihollisten laivojen luo. - -Kun junkkari näki laivansa niin pian palaavan, otaksui hän paikalla -sen tuovan odottamattomia, hyviä uutisia. - -Keveänä, notkeana hypähti hän veneeseen ja käski miesten kiireen -kautta soutaa laivalle. - -Pian tultiinkin perille ja junkkari riensi sellaista kyytiä kannelle, -ettei hän laisinkaan ehtinyt huomata miehistöä. - -Helposti saattoi siis riisua häneltä aseet ja sitoa hänet. Mutta -sitäpaitsi sai hän kiltisti katsella kuinka ruotsalaiset karkasivat -hänen laivoihinsa ja ottivat ne haltuunsa, paitsi yhden ainoan, jota -kutsuttiin "Suomen prytsiksi" ja joka kesti monet ottelut, kunnes se -vihdoin joutui tulen saaliiksi. - -Junkkari Tuomas itse vietiin Tynnelsöhön ja joutui saman kohtalon -alaiseksi, jonka hän Suomessa oli valmistanut niin monelle -ruotsalaiselle. - -Rangaistus olikin hänen mielestään vallan oikeutettu, hän ei muuta -ollut odottanutkaan; se vain suututti jalosukuista, että nuora oli -niinestä eikä hampusta. - -Silloin päätti Severin Norrby koettaa onneaan. - -Kun hän sota- ja lastilaivoineen saapui Tukholmaan, oli -ruotsalais-lyypekkiläinen laivasto jo siellä. Eerik Fleming ja Tapani -Sasse komensivat ruotsalaista, Brun lyypekkiläistä laivastoa. - -Koska tuuli oli suotuisa ja Norrbyn voima paljon pienempi, päätettiin -heti tehdä hyökkäys. - -Ensinnä lähetettiin eräs poltinlaiva, sitte amiraalilaiva "Joutsen" -(jonka Kustaa oli ostanut Lyypekiltä) sekä muut ruotsalaiset laivat; -niiden jälkeen tuli amiraali Brun laivoineen. - -Nähdessään vihollisen laivaston, valmistautuivat ruotsalaiset -tappeluun. - -Mutta äkkiä laski lyypekkiläinen amiraalilaiva ankkurinsa ja samaten -muut lyypekkiläiset laivat. - -Norrby pelastui siten täydellisestä perikadosta, mutta lastilaivat -joutuivat ruotsalaisten käsiin. - -Lyypekkiläiset väittivät jälkeenpäin että Norrby oli valinnut -niin karien ja kallioiden suojeleman aseman, ettei liittoutunut -laivasto ollut taistelukunnossa, vaan että ainoastaan yksi laiva -kerrallaan olisi voitu liketä vihollista, mikä taas olisi ollut liian -vaarallista. - -Kronikoitsijat kertovat, että vihollisten häviö oli siksi ilmeinen, -etteivät lyypekkiläiset tahtoneet tarmolla ottaa osaa heidän -tuhoamiseensa. Kerrottiinpa vielä niinkin, että Lyypekin raati -olisi antanut Fredrik Brunille salaisen käskyn välttää ratkaisevaa -tappelua. Ja luonnollisesti siitä olikin lyypekkiläisille etua jota -kauvemmaksi asian joka tapauksessa varma ratkaisu siirtyi, sillä -sota-apu tuotti heille melkoista voittoa. - -Severin Norrby lausui jälkeenpäin, että lyypekkiläiset kavaltajien -lailla olivat ajaneet Kustaan asiaa. - -Severin Norrby vetäytyi laivoineen erään saaren satamaan, mutta -samana yönä tuli kova pakkanen ja aamulla oli koko meri niin kauvas -kuin silmä kantoi jäässä, jopa niin kovassa, että vaikkapa hevosella -olisi saattanut ratsastaa sinne missä laivat olivat. - -Parempaa tilaisuutta pelätyn vihollisen hävittämiseksi ei saattanut -ajatella. Mutta lyypekkiläiset panivat taaskin vastaan. - -Silloin riensivät ruotsalaiset korkealle vuorelle laivojen kohdalle -ja rupesivat sieltä pommittamaan niitä kivillä, toisen miesjoukon -karatessa niitä vastaan jään puolelta. Mutta heitä oli siksi vähän, -etteivät he voineet tuottaa viholliselle varsinaista vahinkoa. - -Seuraavana yönä keskusteli muuan saksalainen eversti erään Severinin -päällikön kanssa ja senjälkeen Norrby vaan myhähteli niille -ruotsalaisille, jotka häntä yrittivät ahdistaa. - -Mutta petos saatettiin Kustaa Eerikinpojan tietoon ja hän saapui jo -seuraavana päivänä paikalle. Hän ratsasti kalliolle niemen kärkeen, -josta saattoi nähdä Norrbyn laivat ja joutui vihan vimmoihin -ajatellessaan, mikä mainio tilaisuus tässä oli jätetty käyttämättä. - -Ja vielä hänen vihansa yltyi, kun kova luoteistuuli rupesi -puhaltamaan ja jää särkyi, irroittaen viholliset laivat ja ajaen -ne kauvas merelle. Norrby käytti tilaisuutta hyväkseen ja koetti -laahautua saarelle, josta saattoi pommittaa lyypekkiläisiä laivoja. -Kustaa lähetti uudestaan ja uudestaan sanaa Brunille ja Stammelille, -että he toki valansa, kunniansa ja rehellisyytensä nimessä -miehuullisesti kävisivät vihollisen kimppuun. Mutta vastausta ei -tullut ja lyypekkiläiset laivat pysyivät liikkumattomina niinkuin -ennenkin. - -Kustaa suuttui, kalliit hetket olivat menemäisillään hukkaan ja hänen -täytyi itse ryhtyä asiaan. Ottaen mukaansa ruotsalaiset päällikkönsä -sekä ne saksalaiset, jotka tahtoivat tulla, astui hän muutamiin -veneihin ja läksi vesille. - -He pääsivät saarelle, saivat maihin muutamia pienempiä kanuunia, -puolia tuliletkuja, tykkejä ja koukkuja, mutta tuskin oli päästy -jonkinlaiseen järjestykseen, kun Norrby veneineen, väkineen saapui -valloittamaan saarta. - -Syntyi kiivas kahakka, mutta Kustaan onnistui estää vihollisia -pääsemästä rannalle. Ottelun vielä jatkuessa heittäytyi hän itse -äkkiä maahan ja huusi torven läpi: - --- Voitte pian odottaa vieraita, herra Severin! - --- Hei, Kustaa herra, vai olette te siellä! vastasi Norrby ja -suuntasi omakätisesti aseensa ääntä kohti, mutta laukaukset eivät -tavanneet. - -Jos ruotsalaisilla olisi ollut paremmat ampuma-aseet, niin olisivat -he voineet tehdä vihollisille paljon vahinkoa. Kustaa lähetti -lyypekkiläisiltä lainaamaan kahta puolta kartaunia (suurta tykkiä). -Hän tiesi niin varmasti niillä voivansa ampua puhki vihollisten -laivat tai ottaa vangiksi sekä Norrbyn että hänen väkensä, että -hän tarjosi kaksi linnaa pantiksi kanuunista. Mutta turhaan. -LyypekkiIäiset eivät lainanneet kanuuniaan, ja tanskalainen -merisankari, huomaten ettei hän tällä kertaa saisi aikaan sen -enempää, nosti purjeensa ja läksi Kalmariin. - -Kustaa ei suinkaan unohtanut lyypekkiläisten käytöstä, mutta hänen -täytyi vaieta, kunnes Tukholma olisi valloitettu. Kaupunki ei -ollut saanut minkäänlaista apua ja sen hätä kasvoi päivä päivältä -suuremmaksi. Nälkä synnytti karkureita, jotka joko meritse pakenivat -ruotsalaisten leireihin tai jostakin kaupunginportista maalle. - -Viimemainituista yritti moni paeta P. Klaaran luostariin, mutta -abbedissa, joka oli Gorius Holstin vaimon sisar, suosi salaa -tanskalaisia. Hän oli tehnyt sellaisen sopimuksen, että aina kun joku -kaupungista pakeni luostariin, niin hän siitä ilmoitti ripustamalla -valkean huivin ylimpään ikkunaan kaupungin puolella, jos oli päivän -aika, ja jos oli yö, ripustamalla ikkunaan lyhdyn. - -Heti merkin ilmestyttyä näkyviin, tuli kaupungista sotamiehiä, jotka -kuljettivat onnettomat sinne takaisin, sitte mitä kamalimmalla -tavalla kiduttaakseen heidät kuoliaaksi. - -Kun ei julkinen väkivalta auttanut, päätettiin koettaa viekkautta. -Kaupungissa oli muuan ruotsalainen Jöns Vestgöte, joka oli -tanskalaisten puolella. Päätettiin lähettää hänet karkulaisena -ruotsalaisten leiriin; kun hän sitte olisi voittanut heidän -luottamuksensa, antaisi hän tanskalaisille tarkat tiedot -ruotsalaisten voimista, sytyttäisi vihollisen leirin tuleen ja -kiiruhtaisi itse takaisin kaupunkiin; jollei tämä suunnitelma -onnistuisi, niin tuli hänen kiireimmiten lähteä Köpenhaminaan -ilmoittamaan kuninkaalle, mikä hätä Tukholmassa vallitsi. - -Henrik Slagheck ja Gorius Holst kirjoittivat nimensä -pergamenttipalaseen joka ommeltiin miehen sukkien sisään ja jonka hän -toimensa vahvistukseksi voisi näyttää kuninkaalle. - -Jöns Vestgöte saapui onnellisesti leiriin Munklidernissä, kenkään -ei epäillyt hänen sanojensa totuutta ja hänen aikeensa näyttivät -jo olevan onnistumaisillaan. Mutta muutamien päivien perästä tuli -leiriin kaksi muuta karkulaista ja nämä jotka tunsivat mikä mies Jöns -Vestgöte oli, ilmoittivat päällikölle epäluulonsa. - -Paikalla pantiin toimeen ankara tarkastus; pergamenttipala löytyi ja -pian lakkasi Jöns Vestgöte kuulumasta elävien joukkoon. - -Tanskalaisten leirissä oli hätä sillaikaa tullut niin kovaksi, että -pelastus täytyi keksiä millä keinoin tahansa. Karkulaisilta sai -Pietari Fredag tietää, että viholliset olivat päättäneet rynnätä -eteläistä leiriä vastaan. Pian oli hänen tuumansa valmis. - -Leirissä annettiin käsky, että miehistö pysyisi valppaana ja valmiina -taisteluun. - -Pilkkosen pimeänä yönä marssi Pietari itse matkassaan 500 miestä, -ulos leiristä kaupunkia kohti, Maria Magdaleenan kirkkoon, jonka Sten -Sture vanhempi v. 1489 oli rakentanut. - -Meidän päivinämme ei tästä kirkosta tiedetä muuta kuin että se oli -pieni ja pilareilla varustettu; sen ikkunat olivat pienet ja se -päättyi neliskulmaiseen, suippeaan torniin. Tänne Pietari Fredag ja -hänen miehensä kätkeytyivät. - -Varhain aamulla kuuluivat tanskalaiset marssivan ulos eteläisestä -portista. Ylpeinä, meluten ja jyristen kulkivat he kirkon ohi, aivan -varmoina siitä että heidän vihamiehensä nukkuivat sikeintä untaan, -josta heitä tulee herättämään verinen ja julma aamutervehdys. - -Mutta leirissä kohtasi heitä paha pettymys: koko Ruotsin joukko -seisoi aseissa, valmiina taisteluun. - -Taistelun ollessa tulisimmallaan kuului takaapäin torvien toitotusta -ja sotahuutoja. Tanskalaiset pelästyivät ja pelästys muuttui -epätoivoksi, kun he sitte huomasivat pelastuksen mahdottomaksi. -Heidän tappionsa oli ääretön; ainoastaan harvat pääsivät takaisin -kaupunkiin. - -Asema oli sangen tukala. Ainoastaan melkoisen suuri joukko olisi -saattanut tunkea piiritysarmeijan läpi, ja sellaista apua ei ollut -odotettavissa. Tanskalaiset olivat siis aivan oman onnensa nojassa ja -jotta heidän miehensä jälellä olevilla vähillä varoilla saattaisivat -elää kokonaisen talven Tukholmassa, täytyi kaikki tarpeeton väki ajaa -pois. - -Se tehtiinkin. Kaikki joita ei voitu käyttää kaupungin puolustukseen, -tai jotka olivat vähemmän luotettavat, karkoitettiin. Teinien, -munkkien, palkkaväen, sanalla sanoen kaikkien, jotka olivat toisten -leivissä, täytyi jättää kaupunki. - -Niin kului talvi ja päästiin merkilliseen vuoteen 1523. - -Sillaikaa oli Ruotsiin saapunut muutamia lyypekkiläisiä raatiherroja -valvomaan Hansakaupunkien etuja; he oleskelivat koko talven Upsalassa -ja seurustelivat saksalaisen ratsuväen kanssa, jolla ei ollut mitään -muuta tekemistä kuin nostaa palkkansa. - -Koko maassa tahdottiin, että kutsuttaisiin kokoon herrainpäivät, -jonkatähden valtionhoitaja vihdoin sen tekikin, määräten kokouksen -pidettäväksi Strängnäsissä toukokuun 24 päivänä. Tärkein kysymys oli -velka Lyypekille, jonka maksaminen tuotti huolta. - -Molemmat lyypekkiläiset raatiherrat jättivät laskun avusta, joka -oli annettu Tukholman piiritykseen ja vaativat että se viipymättä -maksettaisiin; jos taas sattuisi viivytys, niin lyypekkiläiset -korvaukseksi yksistään siitä tahtoivat rajattoman vakuutuksen -valtakunnan kaupasta, oman tekemänsä ehdotuksen mukaan. - -Tuo mahtava Lyypekki, joka sekä kruunasi kuninkaita että karkoitti -heitä valtaistuimilta, oli hiljan tehnyt liiton Tanskan kuninkaan -Fredrikin kanssa ja luvannut auttaa häntä hankkimaan itselleen -Ruotsin kruunua. Lähettiläät lausuivat uhkauksia siihen suuntaan. - -Heidän vallassaan oli sitäpaitsi neuvottelu Tukholman -pakkosopimuksesta eikä ollut muuta neuvoa kuin suostua kaikkiin -heidän vaatimuksiinsa. - -Mutta nämä neuvottelut eivät vielä olleet päättyneet, kun syttyi -kysymys synnynnäisen ruotsalaisen herran valitsemisesta maan -kuninkaaksi. - -Tuomiorovasti Knut astui esiin osoittamaan, miten tärkeää Ruotsin -nyt oli ryhtyä kuninkaanvaaliin, koska vieraat kuninkaat jo kauvan -olivat sortaneet ja kamalasti hävittäneet valtakuntaa. "Ja koska -armollinen Jumala oli suonut Kustaa Eerikinpojan tuottaa isänmaalle -suurta onnea ja menestystä taistelussa sen ilkeää vihollista kuningas -Kristiania ja hänen joukkojaan vastaan, ja koska Jumala samalle -Kustaa Eerikinpojalle oli lahjoittanut hurskautta, viisautta ja -urhoollisuutta ja varmaankin itse kutsunut ja määrännyt hänet siihen -virkaan, niin ei sen parempaa ja kuninkaaksi sopivampaa miestä ollut; -sitäpaitsi oli hän ylhäisintä aatelissukua ja vanhojen kuninkaiden -verta, Ruotsissa syntynyt ja kasvanut." - -Puhe oli latinankielinen, kansa ei sitä ymmärtänyt, mutta se -arvasi sisällön ja huusi riemuiten, että kaikki tahtoivat Kustaata -kuninkaaksi. - -Itse piispa Braskin, joka joko todellisen tai teeskennellyn sairauden -vuoksi oli jäänyt tulematta kokoukseen, kerrotaan, saatuaan tietää -kokouksen tulokset, lausuneen ilonsa siitä että Ruotsi oli saanut -kotimaisen kuninkaan. - -Kustaa epäili kauvan, ottaisiko vastaan kunniakkaan tarjouksen. -Vihdoin hän pyysi päästä siitä ja ehdotti että joku läsnäolevista -ritareista valittaisiin. Hän lausui kieltonsa niin jyrkästi, että -"läsnäolevien polvillaan ja kyyneliä vuodattaen täytyi rukoilla häntä -rupeamaan heidän herrakseen ja kuninkaakseen". - -Vihdoin hän sitte suostui ottamaan vastaan tyrkyttämällä tarjotun -kuningaskruunun, joka, niinkuin hän sanoi, hänelle "tulisi tuomaan -enemmän sappea kuin hunajaa". Nostetuin käsin vannoi kansa hänelle -uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja hän puolestaan "teki vakavan valan, -niinkuin Ruotsin laki säätää kuninkaanvaalissa". - -Tämä ei voinut olla Kustaalle odottamatonta, varsinkin kun siitä -jo Vadstenan kokouksessa oli ollut kysymys, vaikkei julkisesti. -Selvästi hän myöskin näki, että Kristian kyllä oli pitänyt huolta -siitä, ettei löytynyt liiaksi pyrkijöitä Sturein seuraajiksi. Sekä -ensimäiselle että viimeiselle Sturelle oli tarjottu kruunu, mutta -he olivat kieltäytyneet, sellaista oli siis jo ennenkin tapahtunut. -Kustaa oli viisas mies, hän laski edeltäkäsin kaikkien tekojensa -seuraukset; menneisyyden levottomuus ja raskaat huolet olivat niin -selvinä hänen muistossaan, että hän epäili, ottaisiko ne uudestaan -kannettavikseen. Hän oli kyllä kunnianhimoinen, mutta ei siihen -määrään että hän ajattelemattomasti olisi heittäytynyt mihin -yrityksiin tahansa. Se minkä hän tähän asti oli tehnyt, oli lähtenyt -palavasta isänmaanrakkaudesta. - -Valtionhoitajan nimeen sisältyi aivan toiset oikeudet... hänen -täytyi myöntää, että kuninkaannimi tänä hetkenä oli takaus Ruotsin -itsenäisyydestä. Kuka oli arvokkain sitä kantamaan, kenelle maan -ritareista hän ojentaisi Ruotsin kruunun? - -Ei kenellekään!... hänen täytyi se myöntää. Mutta jos hän sen laskee -omaan päähänsä, niin hän sitoutuu suuriin velvollisuuksiin! - -Ruotsin olot olivat pelkkää sekamelskaa; kaikki oli järjestettävä, -vanhaa karsittava pois ja uutta asetettava sijaan... Kykeneekö hän -sellaiseen suurtyöhön? Jumalan avulla, jos hän siihen kokonaan -antautuu. - -Kokonaan?... Pitääkö hänen sitte luopua kaikista elämän iloista...? -Hän on nuori ja terve, eikö hän saa nauttia niin kauvan kuin taitaa? -Ei, jos hän tahtoo ruveta Jumalan soturiksi ja selvin katsein -silmäillä asioita. - -Silloin muistui hänen mieleensä muuan Martin Lutherin lause: - -"Teidän pitää käyttää tätä maailmaa ikäänkuin ette käyttäisikään." -Niin, sen hän oli tekevä! - -Ja äkkiä oli hänen päätöksensä valmis. - -Vaali herätti yleistä iloa, yksin vanhankin koulun miehissä. Piispa -Brask lausui: - -"Tanskan miehet ja muut ulkomaalaiset ovat kauvan kierrelleet -ympärillämme kuninkaanvaalineen ja muine puuhineen, he ovat sekä -viekkaudella että liukkain kielin koettaneet tunkeutua suosioomme ja -me olemme luottaneet heidän sanoihinsa, kirjeihinsä ja vakuutuksiinsa -valtakunnan ja kansan onnesta, mutta mitenkä he ovat pitäneet -lupauksensa, sen olemme nähneet." - -Heinäkuun 6 päivänä 1523, kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta -Tukholman verilöylyn jälkeen, huudettiin Kustaa Eerikinpoika Vaasa -Ruotsin ja Gööttien kuninkaaksi. Hän ei ollut siksi halunnut, mutta -hän sai ansioidensa mukaisen palkan, ja todisteena siitä että hänen -ansionsa olivat yhtä suuret kuin hänen onnensa, mainitsee muuan -historioitsija ne kolmekymmentäseitsemän vuotta, joina hän tarmolla -hallitsi huimapäistä ja suurtöihin taipuvaa kansaa. (Niinkuin hän -itse lausui Ruotsin kansasta.) - -Kuninkaanvaalitilaisuudessa tehtiin kaksi kirjoitusta, toisen -kirjoitti kuningas, toisen valtakunnan neuvosto. "Me Kustaa, -Jumalan armosta valittu Ruotsin ja Gööttien kuninkaaksi" -- -alkaa ensimainittu, joka on osoitettu kaikille hengellisille ja -maallisille, vapaasukuisille rälssimiehille ja kaikille talonpojille, -jotka "Ruotsissa asuvat ja elävät". - -Neuvoston kirjoitus on osoitettu "kaikille jotka etsivät ja -rakastavat totuutta", ja tarkoitti siis koko kristikuntaa. Se -sisälsi laajan kertomuksen tapahtumista Ruotsissa sekä siitä, miksi -petolliselta kuningas Kristianilta oli kielletty uskollisuus ja -kuuliaisuus ja miksi voittamaton ruhtinas ja herra, herra Kustaa, -oli valittu Ruotsin ainoaksi, oikeaksi, armolliseksi herraksi ja -kuninkaaksi. - -Vihdoin sanottiin pitkässä kirjoituksessa vielä, että arkkipiispa -Kustaa Trolle palkaksi kaikista pahoista teoistaan ikipäiviksi oli -suljettu pois Ruotsin valtakunnasta. - -Samaan aikaan kuin vaali tapahtui, tuli säädyille Tanskan -vastavalitulta kuninkaalta Fredrik I:ltä kirje, jossa hän pyytää, -että hän, unioonin sääntöjen mukaan, tunnustettaisiin myöskin -Ruotsissa. - -Säädyt vastasivat valinneensa Kustaa Eerikinpojan Ruotsin kuninkaaksi. - -Tämä tapahtui Strängnäsin valtiopäivillä 7 päivänä kesäkuuta v. 1523. -Uniooni oli silloin ollut voimassa 126 vuotta. - -Se oli jättänyt jälkeensä hävitystä ja kauhistusta, ei siksi että se -olisi ollut niin suuren sorron aika, mitä se tosin usein myöskin oli, -vaan pääasiallisesti siksi, että se oli mitä suurimman vallattomuuden -aika. - -Unioonin aikana oli neuvoston velvollisuus hallita valtakuntaa; -läänit jaettiin neuvoston jäsenten kesken ja jokainen haltia nautti -läänistään tulot, mutta kosk'eivät läänit olleet perinnölliset, niin -niistä oli alituinen riita. Kustaan ensi tehtäviä oli sentähden kysyä -neuvostolta, saisiko hän vapaasti päättää kruunun läänien asiat. - -Valtakunnan mahtimiehet olivat joskus ehdotelleet, että valtakunta -jaettaisiin moneen osaan, eri hallitsijain kesken, ja tämä olikin jo -suureksi osaksi tapahtunut. - -Mutta toiselta puolen oli kansakin jo noussut mahdiksi, Engelbrekt -oli kutsunut talonpojat aseihin ja aseissa he sitte olivat satoja -vuosia. - -Valtakunnan hajoamiseen uhkasi kyllä vaikuttaa herrojen valta, mutta -talonpoikienkaan valta ei ollut vaaraton, vaikka aivan toisella -tavalla. Eri maakunnat toimivat näihin aikoihin aivan itsenäisesti, -ne tarttuivat aseisiin, solmivat keskinäisiä liittoja ja uudistivat -vanhoja sopimuksia; sanalla sanoen: tekivät aivan mitä tahtoivat. - -Sitä todistaa varsinkin pohjois-Ruotsi, jotavastoin aatelisvalta -taas on suuri etelässä, paitsi Smålannissa. Tässä maakunnassa ja -Taalaissa leimahtelivatkin talonpoikaiskapinat pääasiallisesti -Kustaan hallituksen aikana. Aseelliset talonpojat eivät köyhyydessään -tahtoneet maksaa veroja, vaikka sekä heidän elämänsä että -omaisuutensa yhtämittaa oli vaarassa. Sen Kustaa itse sai kokea. - -Maallisen esivallan puutteessa oli kirkko valvonut omia etujaan. Se -oli ylimysluokkaa mahtavampi siinä suhteessa että piispat kirkollisen -ammattinsa ohella olivat maallisia lääniherroja. He olivat aina -suosineet unioonia ja joutuivat sentähden jo aikaiseen isänmaallisen -puolueen vihan alaisiksi. - -Jo Engelbrekt oli tehnyt kovia uhkauksia piispoja vastaan, Kaarle -Knuutinpojan ja Sturein hallitus oli ollut ainaista taistelua -pääasiallisesti heitä vastaan. Kostonhimoinen arkkipiispa se -Kristianille raivasi tietä, eikä Ruotsissa koskaan ole niin vihattu -ketään kuin Kustaa Trollea. - -Sitäpaitsi lisäsi munkkien ja pappien huono elämä yleistä -katkeruutta, mutta heidän vaikutuksensa, varsinkin alemman papiston, -pysyi sentään vielä sangen suurena. - -Tällaisten olojen vallitessa tuli Kustaan siis perustaa Ruotsiin -mahti, nimittäin kruunun mahti, joka oli lakannut olemasta; ja -sentähden täytyi hänen alkaa hallituksensa pyytämällä kansalta mitä -suurimpia uhrauksia. - -Kaikista ensinnä tarvittiin rahaa, ja kokouksessa määrättiin koko -maahan hopeavero. - -Määrättyään Ture Jönsinpojan valtiohovimestariksi ja Lauri -Siggenpojan valtiomarskiksi, läksi Kustaa Strängnäsistä. - - * * * * * - -Palatessaan Kalmariin toivoi Severin Norrby parempia aikoja. - -Hän pani liikkeelle kaikki voimansa rynnätäkseen kaupungin -ulkopuolella olevaa leiriä vastaan; ja saatuaan seudun puhtaaksi -vihollisista oli hän päättänyt palata Tukholmaan. Silloin saapui -Tanskasta tieto että Kristian oli pantu viralta. - -Nyt luopui Severin puolustuspuuhista ja valmisti lähtöön koko -voimansa, paitsi kuusikymmentä saksalaista sotamiestä, jotka saivat -käskyn kahden vahtivuoron aikana vartioida kaupunkia ja linnaa. - -Jos he ruokavarojen puutteessa tai ruotsalaisten lukuisuuden tähden -huomaisivat mahdottomaksi puolustautua, niin tuli heidän käydä -porvarien kimppuun, viedä heidän omaisuutensa laivoihin, sytyttää -kaupunki ja linna tuleen ja sitte kiireen kautta purjehtia Visbyhyn. - -Porvarit saivat kuitenkin vihiä asiasta ja lähettivät kaikessa -hiljaisuudessa miehiä ruotsalaiseen leiriin -- oli juuri -helluntaiaatto -- pyytämään apua; he lupasivat yöllä neljättä -helluntaipäivää vastaan pitää kaupungin portin auki, jos ruotsalaiset -silloin tahtoisivat tulla. - -Arvid Vestgöte ja Pekka Hannunpoika, jotka johtivat ruotsalaisia, -kiirehtivät käyttämään tilaisuutta hyväkseen. - -Ratsujoukon etunenässä ajoivat he itse määrättynä aikana kaupungin -portille, joka olikin auki. Sitte he täyttä laukkaa ratsastivat -kaupungin läpi Eteläportille, jonne kolmekymmentä saksalaista -vartiaa oli vetäytynyt. Jalkaväki saapui pian paikalle ja sotamiehet -vangittiin. - -Kaupunki oli nyt ruotsalaisten käsissä ja kahdeksan päivän kuluttua -saivat he haltuunsa koko linnan, jonka jälkeen Arvid Vestgöte läksi -Ölantiin ja valloitti saaren. - -Varsinaisessa Ruotsissa ei vihollisilla enään ollut muuta kuin -Tukholma ja sinne läksi Kustaa suoraan Strängnäsistä. - -Talvi oli Tukholmassa ollut kamala, sekä nälkä että hätä raivosi -kaupungissa; ja ruotsalaiset olivat niin valppaat että kaikki -tanskalaisten karkausyritykset aina menivät myttyyn. - -Vihdoin syntyi kaikellaista häiriötä ja väkivaltaa, varsinkin kun -sotamiehet olivat siksi voimakkaat, että jaksoivat pitää porvareita -komentonsa alaisina. - -He pakoittivat heidät mitä raskaimpaan työhön, sillä heidän täytyi -pitää avoinna eräs leveä hauta, joka ulottui koko kaupungin ympäri -ja jonka tarkoitus oli estää vihollisia äkkiarvaamatta ryntäämästä -kaupunkiin. - -Jää oli niin vahvaa että sitä myöten muuten aivan helposti saattoi -päästä kaupungin muurille asti. - -Siinä varmassa toivossa että kuningas keväällä lähettäisi apua, kesti -miehistö aina siihen asti. - -Mutta kun kevät tuli, saapui sensijaan tieto, että kuningas oli -paennut valtakunnasta. - -Nyt ryhdyttiin keskusteluihin -- mihin Kristian muuten jo edeltäkäsin -näkyi antaneen luvan -- mutta tanskalaisten ehdot olivat sitä laatua, -että Kustaa paikalla hylkäsi ne. - -Tahdottiin antaa linna lyypekkiläisille, jotka Danzigin kanssa -yhdessä suorittaisivat miehistölle maksamatta jääneet palkat. - -Piiritystä jatkettiin sitte yhtä ankarasti kuin ennenkin, joten hätä -yhä yltyi ja tanskalaiset pian tulivat siihen johtopäätökseen, ettei -muuta saattanut tehdä kuin antautua. - -Sellainen oli mielentila ennen kuninkaan vaalia. Kun Kustaa sitte -itse saapui leiriin, alkoivat keskustelut taas, eikä kestänyt -kauvankaan ennenkuin oli sovittu ehdoista. - -Tehtiin kaksi sopimuskirjettä, toinen miehistöä, toinen kaupunkia -varten. Kaupungin pormestarille, raatimiehille ja väestölle lupasi -kuningas antaa anteeksi kaiken menneisyyden; heillä oli täysi vapaus -vaimoineen, lapsineen ja irtaimistoineen muuttaa Saksaan tai muualle; -heidän kiinteimistönsä sitävastoin jäisi käytettäväksi Tukholman, -kuninkaan ja valtakunnan hyödyksi. Niille taas, jotka tahtoivat jäädä -maahan, luvattiin niinikään menneisyys anteeksi; kaikki mitä he sodan -aikana olivat rikkoneet sekä maallisia että hengellisiä herroja -vastaan, unohdettaisiin. - -Sitävastoin kuului sopimukseen, että "Tukholman kaupunki ja linna -sekä pienine että suurine pyssyineen, miekkoineen, luotineen, -nuolineen, ruutineen ja kaikkineen lankeisi ruotsalaisille. Samaten -käytettäköön kaikki julmalle Kristian kuninkaalle tai Severin -Norrbylle kuuluvat laivat ja jahtialukset meidän ja Ruotsin hyödyksi. -Niinmuodoin jätettäköön myöskin arkkipiispa Kustaan, hänen isänsä -Eerik Trollen ja piispa Jöns Bellenacken rahat ja tavarat sekä -kaikkien valtakunnasta paenneiden, kuolleiden ja Suomessa asuvien -omaisuudet, hopeat ja kullat käytettäviksi meidän ja Ruotsin -valtakunnan hyödyksi." - -Päälliköt saisivat ottaa mukaansa palvelijoita, palkkasotureita ja -pyssymiehiä, heidän kansallisuudestaan riippumatta, sekä kaikki -heidän hopeansa ja tavaransa. Itse saisivat he vapaasti lähteä maasta -joko meritse tai maitse; heille toimitettaisiin ruokavaroja ja laiva, -joka heidät saattaisi siihen osaan Saksaa, minne he halusivat mennä. - -Mutta heidän täytyisi kunniansa nimessä luvata, etteivät kahteen -kuukauteen nousisi Ruotsin valtakuntaa ja Lyypekin kaupunkia vastaan, -ei salaisesti enempää kuin julkisestikaan. - -Näillä ehdoin antautui Tukholman kaupunki ja linna 21 p:nä kesäkuuta -Ruotsin vastavalitulle kuninkaalle. - -Miehistö läksi pois ja Kustaa asetti sijaan omia miehiään. - -Sunnuntaina tuli Pietari Hård linnanvoudiksi ja seuraavana tiistaina, -joka oli juhannusaatto, marssi kuningas juhlallisesti eteläisestä -portista kaupunkiin. - -Jälellejääneiden porvarien ilohuutojen kaikuessa ratsasti hän -Suurkirkolle, astui alttarille ja lankesi siihen polvilleen, nöyrästi -ja sydämensä pohjasta kiittääkseen Jumalaa, joka niin ihmeellisesti -oli johtanut asiain kulun isänmaan onneksi ja pelastukseksi. Sitte -läksi hän kirkosta. - -Siitä oli viisi vuotta kun hän viimeksi oli nähnyt Tukholman. Hän oli -jättänyt kaupungin vanhan ystävänsä Hemming Gaddin ja nuoren, rakkaan -valtionhoitajan Sten Sturen rinnalla, ja miten sydämellisesti hän -olikaan painanut heidän käsiään jäähyväisiksi!... Kukaan ei silloin -ajatellut, että se oli viimeinen kerta! - -Kummallisia vaiheita, epäilyksen ja levottomuuden päiviä nähtyään, -kestettyään taistelua ja kieltäymystä, katseli hän taaskin tätä -kaupunkia; hän oli kuninkaana, Ruotsin kuninkaana, matkalla sen -linnaan...! Oliko se unta vaiko todellisuutta? - -Mutta kuinka kaupunki oli muuttunut! Södermalmilla olevan Eteläportin -edustalla ei ollut kuin yksi ainoa talo, jossa asuttiin. Kun hän -ratsasti sisään kaupunginportista ja näki pienen porvarijoukon -- -noin kolmesataa henkeä -- joka oli häntä vastassa, ja kun hän sitte -loi katseensa autioille kaduille, niin tuntui siltä kuin olisi hän -ollut matkalla kuolleiden kaupunkiin. V. 1518 oli Tukholmassa 1,177 -veroa maksavaa porvaria ja nyt oli heidän lukunsa supistunut 308. - -Kustaalle kerrottiin, että Normalmin ainoina asukkaina olivat P. -Klaara-luostarin nunnat ja heidän abbedissansa. Helgeandsholmilla oli -sairashuoneessa muutamia potilaita ja Ritariholmassa jokunen raihnas -luostariveli. Siinä Tukholman koko väestö! - -Kaikki jotka kynnelle kykenivät, olivat tänä hetkenä kaupungilla -katsomassa komeutta. Oli todellakin omituista nähdä kuningas, tuo -uljas, voimakas mies, jonka kasvot olivat niin jalot ja vakavat ja -jonka tyyni katse ilmaisi ajatusten syvyyttä, ja hänen ympärillään -päälliköt ja neuvoston herrat komeissa puvuissaan ratsastamassa -autioilla kaduilla kaupungissa, jota oli kohdannut verituomio. - --- Kun viimein seisoin tässä, puheli muuan raajarikkoraukka -naapurilleen, -- polvistuimme Kristianin, senkin pyövelin edessä. - --- Ja minusta siitä on niin vähän aikaa, nyyhkytti eräs vanha eukko, --- kun tässä näin Kustaa herran astelevan äitinsä rinnalla. Nyt hän -melkein on Sten herran näköinen. - --- Taitaa vaan olla, minä näen niin huonosti, vastasi raajarikko; --- mutta mielelläni annan tuon toisen jalkani, jos hän tekee lopun -tanskalaisten vallasta ja kaikista heidän julmuuksistaan. - --- Katsokaa, katsokaa, huusi nainen ja tarttui ukon käsivarteen -sellaisella kiihkolla, että hän oli menemäisillään nurin. - --- Tarttukaa koreasti, niin jää toiseksikin kerraksi jotakin, virkkoi -ukko, -- Mutta mikä siellä nyt sitte on? - -Suu auki tuijotti nainen eteensä. - --- Mutta näkevätkö silmäni oikein? kysäsi hän sitte. -- Onko tuo -todellakin pormestari Gorius Holst, joka tuolla pokkuroi kuninkaan -edessä? - -Mies varjosti kädellä kasvojaan, sillä aurinko häikäisi hänen -silmiään. Pitkän aikaa katseltuaan virkkoi hän: - --- Luulenpa tosiaan että se on sama vanha kettu... - --- Enhän minä tahdo ruveta neuvomaan kuninkaallista majesteettia, -puuttui nainen puheeseen, -- mutta jos hän antaa tuon pettää... - --- Ei hän anna, huomautti sotamies, joka oli sattunut kuulemaan -keskustelun. -- Pormestari on kerjäten rukoillut armoa ja luvannut -parannusta, ja hänelle on nyt annettu lupa jäädä kaupunkiin, mutta -kyllä häntä silti pidetään silmällä. - --- Oliko kuningas mukana sodassa? - --- Oli kyllä. - --- Miksei hän tyytynyt olemaan valtionhoitajana? - --- Lienee parempi olla kuninkaana, huomautti nainen. - --- Taisipa vaan akkaväen tähden ruveta siihen virkaan, nauroi -sotamies ja läksi tiehensä. - --- Mitä turhia! -- Kas, nyt hän menee linnaan. Suokoon Jumala vaan -hyvää ruokahalua hänelle ja hänen väilleen. - -Mutta joukko taalalaismiehiä oli kerääntynyt yhteen ja muuan heistä -lauloi toisille: - - Ne Taalain miehet jo riensi - luo muurien Tukholmin, - ja taalaisnuolet ne lensi, - kuni rae lyö aaltoihin. - - Ja Taalain miehet ne ampui, - kuin yhdestä jousesta vaan, - niin pilvenä pöllähti nuolet - joka kerralla ampuissaan. - - Noin Taalain miehet ne nauroi, - kun nuolet ilmassa soi, - kaks juuttia kolmatta kiirein - pois paarilla turvahan toi. - - Ulos astui myllärin vaimo, - noin virkkoi viekas tuo: - kun säkkinne jauhetut lienee, - miks tänne siis kannatte nuo? - - Tää ei ole myllärin säkki, - vaikka siltä se näyttää voi, - se onkin uljahin juutti, - jonka tappara kankaalla soi. - - Pois rientäen huoneista juostiin - ulos kaduille Tukholmin, - lens' ratsulta Juutin miesi - ja kaatui kalpoihin. - - Ja ratsunsa seljästä huusi - ritar Erkki se huimapää: - voi poloja miehiä Juutin, - emme konsaan maatamme nää. - - Ja korskalta ratsulta Kustaa - nyt kiitteli innoissaan: - mun taalainmieheni, kiitos, - kas, teihinpä luottaa saan. - - Te kestitte taistot ja tuiskut - lailla Ruotsin sankarien, - elon päiviä Luoja jos sallii, - sen palkitsen parhaiten! - - - - -12. - -KUNINGAS KUSTAA. - - -Huoneet Tukholman linnassa olivat siihen aikaan pienet ja matalat, -mutta niiden seinien sisäpuolella ajateltiin suuria ajatuksia ja -tehtiin koko valtakunnalle tärkeitä ehdotuksia. - -Rouva Margareeta Vaasa, herra Joakim Brahen leski, vieraili -nykyään miltei aina veljensä luona. Vankeus Nyköpingin linnassa -oli masentanut häntä ehkä enemmän kun äidin ja sisarten surullinen -kohtalo. - -Hän oli muutamia vuosia nuorempi kuin Kustaa. Häntä hän aina oli -rakastanut ja ihaillut, nyt hän häntä miltei jumaloi. Se oli pyhä -velvollisuus, selitti hän, koska hän nyt oli hänen kuninkaansa. - -Mutta Kustaalta ei riittänyt paljonkaan aikaa hänelle; sanomaton -levottomuus ajoi häntä työstä työhön; maan kurjuus kuvastui koko -räikeydessään hänen silmiensä edessä: hän ei saanut levätä ennenkuin -hän voimiensa takaa oli koettanut poistaa sen. - -Kerran kun hän sisarelleen jutteli vakavia tuumiaan, virkkoi -Margareeta huoaten: - --- Onhan tuo kaikki hyvä, mutta se ei lisää sinun omaa onneasi. - --- Kuinka ei? Miten saatat epäillä sitä? - --- Hm. Veljeni on pian kolmenkymmenen vanha. - --- Entä sitte? - --- Hänen pitää valita itselleen morsian. - --- Se on jo valittu. - --- Kuka, Kustaa, kuka?... Mikset ole siitä mitään sanonut minulle? - --- Se on Ruotsi! - --- Oi, sinä et tahdo sanoa minulle totuutta, sinä et pidä minusta...! - --- Rakkahin Margareeta, eihän minulla ole ketään muita. -- No, kiitos -pyhälle neitsyelle! Tietysti sinun pitää valita prinsessa. - --- Miksi? - --- Jos sinä täältä kotimaasta valitsisit puolison, niin kaikki häntä -kadehtisivat; ja sitäpaitsi, lisäsi sisar kiihkeästi, -- ei löydy -ketään joka ansaitsisi sellaisen onnen. - --- Ole huoleti, minä en mene naimisiin. - --- Mitä sinä ajattelet, Kustaa! Kuka sitte ottaisi kruunun sinun -jälkeesi? - --- Kuninkaanaluista ei koskaan ole puutetta. - -Margareeta katseli häneen kummastuneena ja lausui äkkiä: - --- Kustaa, sinä olet varmaankin jo rakastunut? Hänen kasvoilleen -lensi ikäänkuin pilvi, kun hän vastasi: - --- Ehkä. - -Sisar veti syvältä henkeään. - --- Onko hän jalosukuinen neiti ja korkeaa säätyä? - --- On. - --- Mutta sitte... - --- Entä jollei hän sitä ansaitse? - --- Mutta jos sinä rakastat häntä? - --- Ymmärtämättömällä rakkaudella, jota ei järki hyväksy ja joka -täytyy voittaa. - --- Etkö sanoisi minulle hänen nimeään? kysyi sisar, hyväellen hänen -kättään. - --- En, Margareeta; se on minun salaisuuteni. - --- Mutta jollet sinä voi unohtaa häntä? - --- Minä voin mitä tahdon ja ankara työni on minulle suurena apuna. - --- Mutta sinä kannat rinnassasi suurta surua! - --- En suinkaan; olen taistellut itseäni vastaan ja melkein kokonaan -voittanut. - --- Niinhän sinä aina teet. - --- Nyt ymmärrät, miksi työ on minulle siunaus, se saa minut -unohtamaan itseni. Minä olen monasti pannut henkeni alttiiksi -isänmaan edestä, mutta nyt minä tahdon tehdä vielä enemmän: uhrata -voimani sen palveluksessa. - --- Mutta minuun niin koskee... - --- Älkäämme enään puhuko siitä, sanoi Kustaa ja painoi suudelman -sisarensa otsalle. -- Onhan minulla sisko, jolle voin uskoa tunteeni -ja sitte, Margareeta, on minulla niin paljon muuta ajattelemista. - -Hänen mentyään istui Margareeta kauvan ajatuksissaan. - --- Onhan hänellä sisko... ja onhan suurta olla kuninkaan sisar, -sillä hän on ensimäinen nainen koko Ruotsissa -- ja jos Kustaa pysyy -päätöksessään ja jää naimattomaksi, niin en minäkään... ja kukaties -ehkä poikani... kuninkaan sisarenpoika... - -Kustaalla ei ollut aikaa pysähtyä menneisyyteen, nykyisyys vaati -hänet kokonaan omakseen. Hänen täytyi ajatella rauhan vahvistamista -naapurimaiden kanssa ja sentähden toimitti hän Venäjälle lähetystön -hankkimaan vahvistusta Sten Sturen ja venäläisen tsaarin v. 1510 -tekemälle rauhalle, jonka tuli kestää 60 vuotta. - -Mutta huolestuttavampi oli suhde Tanskaan, joka ei suinkaan ollut -luopunut unioonipuuhistaan. - -Kuningas Fredrikiltä ei puuttunut tahtoa ajaa asiansa läpi, vaan -kykyä. Norjan säädyt, kokoontuneina Bergeniin, valitsivat hänet -elokuun 5 päivänä maan kuninkaaksi, mutta Ruotsin valtakunnan säädyt -olivat vastanneet että ruotsalaiset jo olivat ottaneet toisen -kuninkaan. Siihen hän kyllä aikoi panna jyrkän vastalauseen, mutta -silloin tapahtui asioita, joita hän ei ollut odottanut. - -Tiedämme että se lakikirja, jonka Kristian oli antanut kansalleen, -julkisesti poltettiin ja että etuoikeuksia nauttivat luokat saivat -takaisin entiset oikeutensa. - -Mutta säädyt ja kansa, jotka siten joutuivat herrojen kovan komennon -ja hurjan mielivallan alaisiksi, nurisivat ääneen. - -Nyt oli saatu monta hirmuvaltiasta sen yhden sijaan, jonka hirmuvalta -oli koskenut vain korkeita herroja. Kansa alkoi huomata, että se oli -kärsinyt tappion ja yhä suuremmaksi yltyi tyytymättömyys. Verisiä -kahakoita syttyi sotamiesten ja talonpoikien välillä; näytti todella -uhkaavalta. Fredrikin pelkoa lisäsi vielä Kristianin sukulaisten -käytös. - -Kaarle V kirjoitti hänelle kirjeitä, joissa ankarasti kiellettiin -herttua Fredrikiä puuttumasta pohjoisten valtakuntien asioihin. - -Hansakaupungeille lähetti keisari uhkaavan kiellon, etteivät ne -millään lailla saisi auttaa herttuaa. - -Kristianin enot ja langot nousivat hekin puolustamaan hänen asiaansa -ja kehoittivat Fredrikiä vapaehtoisesti luopumaan Tanskan kruunusta. - -Sitäpaitsi sai Kristian luvan heidän maistaan pestata sotaväkeä, -kunhan hän itse maksaisi palkat. Joukko saksalaisia ruhtinaita oli -niinikään puuhaamassa hänelle miehiä ja hankkeet uhkasivat levitä -kamalan laajalle, kun äkkiä huomattiin, etteivät Kristianin Tanskasta -tuomat aarteet vastanneet kuin hitusta tarvittavasta määrästä; ja -niin raukesi koko tuuma aivan itsestään sikseen. - -Mutta kaikki nämä uhkaavat liikkeet olivat jo ehtineet -pelästyttää Fredrikin. Hän huomasi vaaralliseksi liiallisilla -vaatimuksilla ärsyttää Ruotsin kuningasta ja lähetti sentähden -kaksi arvossapidettyä miestä Kustaa herran luo ehdottamaan, että -molemmat kuninkaat persoonallisesti tapaisivat toisensa, sopisivat -riita-asioista ja rakentaisivat rauhan ja ystävyyden pohjoisten -valtakuntien kesken. Sitäpaitsi pyysi Tanskan kuningas apua Malmön -valloittamiseen, sillä hänen voimansa olivat riittämättömät ja -talonpojat olivat Kristianin puolella. Sensijaan lupasi hän heti -lähettää ne ruotsalaiset naiset, jotka Köpenhaminassa olivat -vankeudessa, vapaina kotiin; tämä lupaus täytettiinkin jo seuraavan -vuoden alussa, kun Kristina Gyllenstjerna sekä kaikki muut hengissä -olevat ruotsikot saapuivat kotimaahan. - -Munkebodassa asusti vanha piispa Hans Brask, tosin välittömästi -ottamatta osaa asiain kulkuun, mutta tarkasti pitäen silmällä kaikki -mitä tapahtui. Hän oli niinkuin kaikki muutkin piispat pitänyt -unioonista, siksi että se enensi pappien valtaa ja rikkautta ja antoi -heille valtiollisen merkityksen, mutta itse asiassa hän ei ollut -mikään tanskalaisystävä. "Kyllä minä ketun luonnon tunnen", oli -hänellä tapana sanoa ja heti kun hän kuuli kerrottavan lähetystöstä, -kirjoitti hän Kustaalle, että nuo herrat liukkain kielin olivat -tulleet tekemään sopimuksia vaan saadakseen takaisin Blekingen. - -Kun nyt Gottlanti olisi saatu takaisin ja kuningas voisi toimia -vapaammin, saattaisi ruveta ajattelemaan Skånen valloittamista, -ja kaupanteolla ja kaikellaisilla verukkeilla oli tarkoitus saada -aikaa pitkitetyksi. Piispa kehoitti sentähden kuningasta käyttämään -tilaisuutta hyväkseen ja lisäämään kruununsa maita juuri nyt kun -mielet olivat kuohuksissa. - -Mutta Kustaa ajatteli enemmän maansa voimistumista kuin uusien -valloitusten hankkimista. Sitäpaitsi oli hän levoton siitä, minkä -myrskyn Kristian saattaisi nostaa ja piti viisaimpana ystävällisen -veljesliiton kautta koettaa torjua uhkaavaa vaaraa. - -Berendt von Melen sai sentähden käskyn lähteä väkevällä saksalaisella -palkkasoturijoukolla Malmöhön vahvistamaan tanskalaisten leiriä. - -Lisäksi lähetti Kustaa kuningas Fredrikille kymmenen laivaa -Bornholmin valloittamista varten. - -Tähän ystävälliseen kohteluun vastasi Tanska pyytämällä takaisin -Blekingeä ja Vikeniä, jotka Kustaa julkisessa sodassa ja miekka -kädessä oli valloittanut. - -Samalla virkosi vanha, molemminpuolinen kysymys Gottlannin -omistamisesta eloon. - -Tämä saari, joka vanhastaan kuului Ruotsille, oli nyt Kristianin -päällikön ja virkamiehen Norrbyn hallussa. Hän oli kaikkien -itämerenkulkijain, sekä tanskalaisten että ruotsalaisten kauhu, mutta -ryösti pääasiallisesti vendiläisten kaupunkien laivoja. Hänen suurin -ilonsa oli, niinkuin hän itse sanoi, kaivella heidän tavarakirstujaan -ja haistella heidän ryytipussejaan. Puolet saaliista piti hän itse, -toiset puolet antoi hän väelleen ja sitte saivat kauppiaat takaisin -laivansa toivotuksella, että he pian tulisivat takaisin. - -Heti Strängnäsin kuninkaan vaalin jälkeen kirjoitti piispa -Brask Kustaalle ja pyysi häntä punnitsemaan, eikö, jos Kristian -nyt lähettäisi voimia Tanskaan, Gottlantikin tulisi niin hyvin -varustetuksi, että sitä sitte olisi vaikeampi valloittaa takaisin -kuin nyt. - -Mutta Kustaa halusi rauhaa ja ehdotti sentähden, että hän ja Norrby -persoonallisesti tapaisivat ja keskustelisivat asioistaan. Tätä -tarkoitusta varten lähetti hän turvakirjeenkin, mutta Norrby joka -kyllä tiesi mistä oli kysymys, kieltäytyi kuulemasta ehdotusta. - -Lyypekille oli asia erittäin tärkeä ja kun saatiin tietää, ettei -Kustaa tahtonut sotaa, lähetettiin Herman Israel Ruotsiin. - -Hän huomautti, mikä onni Ruotsin kruunulle olisi saada takaisin -Gottlanti. - --- Ei, sanoi Kustaa, -- minä olen sotinut tarpeeksi, rahavarastoni -ovat tyhjentyneet ja velkani ovat kasvaneet; ajattelematonta olisi -ryhtyä uuteen sotaan ennenkuin vanhat velat ovat maksetut. - -Mutta juutalainen arveli, että sellainen ulkosatama olisi äärettömän -tärkeä. - --- Saattaa olla, mutta minä en tahdo ruveta pitämään huolta -Gottlannista, kun Ruotsi sillaikaa voi liukua käsistäni; sitäpaitsi -siitä saattaisi syttyä uusi viha Tanskan ja Ruotsin välille. - --- Niin, mutta siitä tulisivat muut kärsimään enemmän kuin -ruotsalaiset, vastasi viekas Israel. - --- Kuka maksaa kustannukset, jos Tanska kuitenkin saa Gottlannin? - -Tätä kysymystä juutalainen juuri oli toivonutkin. Hän selitti, että -jos Kustaa tahtoi ryhtyä gottlantilaiseen sotaan, niin Lyypekki monta -vuotta odottaisi saataviaan. Ja jollei puuha onnistuisikaan, niin -saattoi auttaa asiaa sillä tavalla, että Kustaa pyytäisi Fredrikin -tyttären puolisokseen, jolloin Gottlanti myötäjäisinä lankeisi -Ruotsille. Ja Herman Israel lisäsi tutunomaisesti, että Lyypekki jo -oli keskustellut asiasta kuningas Fredrikin kanssa. - --- Mutta jollen minä tahdo, huomautti Kustaa. - --- Niin Lyypekki saa maksaa puolet sotakulungeista ja Tanska toiset -puolet, jos se tahtoo pitää Gottlannin hallussaan. - -Nämä lupaukset vahvistettiin pyhällä valalla. Herman Israel näytti -valtakirjan, jonka nojalla hän oli oikeutettu tähän neuvotteluun, ja -vakuutti, että hän esivaltansa ja herrojensa puolesta oli sanonut -kaikki sanottavansa. - -Varmaa vastausta Kustaa ei tahtonut antaa; hänen täytyi kuulla -neuvoskunnan ja kansan mielipide. - -Sitte hän matkusti Itägötlantiin ja joi jouluoluet Falköpingissä -hyvien ystävien seurassa. - -Tammikuussa v. 1524 oli kokous kutsuttu Vadstenaan. Täällä puhui -Linköpingin piispa Hans pontevasti gottlantilaisen sodan puolesta -ja häntä kannatti kuninkaan kansleri Lauri Antinpoika, sekä kaikki -neuvoston maalliset jäsenet. Mutta kuninkaan kasvot kävivät yhä -synkemmiksi, kertoo kronikka; hän arveli, että puuha vaan tuottaisi -suuria maksoja eikä mitään hyötyä valtakunnalle; mutta koska kerran -nyt kaikki sitä tahtoivat, niin hänkin, melkein pakosta, siihen -suostui. - -Kun Lyypekin kanssa oli sovittu asiasta, ryhtyi Kustaa tavallisella -pontevuudellaan toimeen; hän oli ankara muille, mutta ei myöskään -säästänyt itseään. - -Omat pöytähopeansa, vatinsa, lautasensa ja juomamaljansa lähetti hän -Tukholmaan ja Upsalaan, jotta ne lyötäisiin kiiltäväksi rahaksi. -Piispa Hans, jonka hiippaan Gottlanti kuului, sai maksaa suuria -kuluja. Kuningas vaati häneltä sata aseellista miestä ja kaksi- tai -kolmesataa markkaa puhdasta hopeaa. Lisäksi hän ankarasti vaati -näiden velvollisuuksien täyttämistä ja muistutti vielä, että sekin, -mikä puuttui edellisen vuoden hopeaverosta, oli maksettava. - -Piispa teki mitä ikinä voi, mutta valitti ystävilleen -- varsinkin -Tuure Jönsinpojalle -- kuinka suuria huolia kaikki tämä hänelle -tuotti. - -Itse ei Kustaa pitkiin aikoihin uskaltanut jättää valtakuntaa, mutta -hän uskoi sotavarustusten johdon Berendt von Melenille. Tämä, joka -synnyltään oli saksalainen ja aikoinaan kuningas Kristianin joukossa -palveli kenttäeverstinä, oli sotatoimissa sangen taitava. Stegeborgin -linnan antautuessa Arvid Vestgötelle oli hän sen päällikkönä; -sittemmin istui hän kaksi kuukautta vankeudessa Söderköpingin -linnassa, jonka jälkeen meni Ruotsin palvelukseen. - -Kustaa rupesi pitämään hänestä, hänet otettiin neuvostoon ja hän -pääsi Kalmarin linnan ja läänin päälliköksi. - -Lisäksi toimitti Kustaa hänet ylhäisiin naimisiin, antamalla hänelle -puolisoksi sukulaisensa Margareeta Vaasan, Tukholmassa mestatun Eerik -Knuutinpojan (Kolmen Ruusun) lesken. - -Suomesta kutsuttiin paras sikäläinen miehistö, sotalaivat pantiin -kuntoon ja varustettiin kelpo merimiehillä, hyvillä tykeillä, -ruokavaroilla ja kaikellaisilla muilla tarpeilla. - -Kuningas kirjoitti Lyypekkiin, Danzigiin ja Tallinnaan, pyytäen lisää -muonaa, rahalainaa ja muuta apua Norrbyta vastaan, ja Henrik von -Melen lähetettiin Saksaan palkkaamaan sotamiehiä. - -Kun kaikki oli järjestyksessä, astui kuningas itse toukokuun 8 -päivänä laivaan ja purjehti Kalmariin; siellä hän odotti Suomesta -tulevaa laivastoa ja niitä laivoja, joiden piti tulla Lyypekistä ja -Saksasta. - -Nyt hän uudestaan kirjoitti piispa Braskille, vaatien raha-apua --- "koska Linköpingin piispalla tästä sodasta, jos kaikki -hyvin onnistuu, on melkein yhtä paljon hyötyä kuin kruunulla. -Rahapajoissamme Tukholmassa ja Upsalassa lyödään rahaa joka päivä, -niin kauvan kuin hopeaa riittää. Erittäin tarpeellista olisi, että te -lähettäisitte sinne jonkun osan hiippanne hopeavaroista, niinkuin jo -ennen olemme vaatineet." - -Piispa vastasi pitkällä kirjeellä, mutta kirjoitti samalla -ystävälleen Ture Jönsinpojalle: - -"Arvelemme, että tähän kaikkeen varmaankin on syypää joku Lutherin -puoluelainen." - -Berendt von Melen lähti koko laivastolla merille Kalmarista ja nousi -helluntain aikaan maihin Gottlannissa. Alussa kävi kaikki hyvin, koko -avoinna oleva maa valloitettiin ja pian suljettiin Norrby Visbyhyn -ja likellä olevaan Visborgin linnaan. Taitavalla sotasilmällä -saattoi paikalla nähdä, ettei kaupunki eikä linna kauvan kestäisi -ruotsalaisten ylivoimaa, varsinkin kun lyypekkiläinen laivasto -kokonaan esti ruokavarojen tuonnin meren puolelta. - -Mutta onni suosi vanhaa merikarhua linnassa, niinkuin tavallisesti; -hänen jahtialuksensa karkasivat ruotsalaisten laivojen kimppuun, -jotka toivat ruutia, luoteja ja muita piiritykseen tarvittavia -aineita, ja ottivat pois suuren osan sotavarustuksista, muun muassa -kaikista tärkeimmän: ruudin. Uusia tarpeita täytyi hankkia Saksasta -ja siihen kului kaksi kuukautta. - -Berendt von Melen aikoi sitte heti ryhtyä rynnäkköön, mutta -saksalaiset sotamiehet vaativat ensin palkkojaan. Kului kaksi viikkoa -ennenkuin ne saatettiin maksaa ja kun miehet olivat saaneet ne, -rupesivat he vaatimaan palkkaa kahdelta viime viikolta. Kun ei sitä -voitu antaa, muuttuivat heidän vaatimuksensa uhkauksiksi. - -Severin Norrby puolestaan oli hyvissä ajoin antanut kuningas -Kristianille tiedon ruotsalaisten aiotusta hyökkäyksestä ja pyytänyt -apua tai vapautusta uskollisuusvalastaan. Juhannuksen aikaan -lähetti hän sanan kuningas Fredrikille Köpenhaminaan ja tarjosi -hänelle Gottlantia niillä ehdoin, että hän saisi pikaista apua ja -jäädä virkaansa. Kuningas Fredrik oli tosin Ruotsin avulla saanut -takaisin Malmön, mutta se ei estänyt häntä ilolla suostumasta Norrbyn -ehdotukseen; hän ei ainoastaan suostunut kaikkeen, mitä hän pyysi, -vaan lupasi vielä lisäksi suuria lahjoituksia, jos Norrby saattaisi -pitkittää aikaa, kunnes apu Tanskasta ehtisi perille. - -Heti kun tämä oli päätetty, riensi Norrby ilmoittamaan -lyypekkiläisille, että vihollisuus häntä vastaan tästälähin olisi -sama kuin vihollisuus Tanskan kuningasta vastaan. - -Lyypekkiläiset eivät kauvan miettineet asiaa. Heillä ei ollut muuta -tarkoitusta kuin kauppansa turvaaminen; nyt saattoi tarkoituksen -saavuttaa ilman miekan iskua, sitäpaitsi he paljon mieluummin soivat -Gottlannin heikolle Fredrikille kuin voimakkaalle Kustaalle ja -sentähden he nyt nostivat purjeensa ja läksivät takaisin kotimaahansa. - -Norrby ei tyytynyt tähän. Hän kääntyi von Melenin puoleen, ilmoitti -että molemmat kuninkaat olivat ryhtyneet rauhankeskusteluihin ja -arveli, että parempi oli hiljaisuudessa odottaa asiain ratkaisua kuin -hyödyttömissä kahakoissa vuodattaa toistensa verta. - -Hän johdatti von Melenin mieleen heidän muinaisia asetoveruutensa -aikoja Kristianin lipun alla, kävi usein Ruotsin leirissä ja -ehdotteli aselepoa. - -Berendt von Melen ihastui hänen ystävällisyydestään, kävi hänkin -puolestaan tervehtimässä Norrbyta, viipyi hänen luonaan Visborgissa -useita päiviä, oli hänen lapsensa kummina ja kohteli häntä ystävänä -ja asetoverina. - -Norrby naureskeli itsekseen; hän tiesi käyttäneensä keinoja, jotka -tepsivät. - -Margareeta rouvaa imarteli vanha merisankari kohteliaisuuksillaan. -Hän sanoi voivansa näyttää toteen, että Kustaa jossakin -perintökysymyksessä oli tehnyt hänelle vääryyttä, ja neuvoi -miten Margareetan piti menetellä päästäkseen oikeuksiinsa; tällä -tavalla voitti Norrby hänet puolelleen ja rouva vakuutti nyt -puolisolleen Berendt von Melenille, että Severin Norrby oli jaloin -ja paras ihminen maailmassa, että hän oli osoittanut olevansa -heidän todellinen ystävänsä ja että hänen toivomuksiaan piti ottaa -huomioon, mikäli mahdollista. Sillä tavalla viekoiteltiin päällikkö -toimettomuuteen ja laiminlyömään kaikki kuninkaansa edut. - -Mutta leirissä olevat ruotsalaiset rupesivat aavistamaan pahaa, ja -kun Berendt von Melen kerran palasi Visborgista, kokoontui hänen -ympärilleen suuri joukko miehiä pyytämään, että he saisivat tehdä -hyökkäyksen linnaa vastaan. - -Hän sai heidät hyvillä lupauksilla rauhoittumaan, mutta sen -pitemmälle hän ei päässyt. - -Eräänä päivänä, kun hän istui yksin teltassaan, tunkeutui sinne -joukko sotamiehiä, jotka kysyivät, mitä tämä kaikki tarkoitti. - --- Me emme kuninkaalle voi vastata teoistamme, huusivat he. - --- Olkaa huoleti, vastasi Berendt von Melen ja hymyili ystävällistä -hymyä: -- Norrby on jo antautunut. Me järjestämme jo sopimuspykäliä, -jälellä on vain muutamia sivuseikkoja, joista emme vielä ole -yksimieliset. - -Ja siihen saivat ruotsalaiset soturit tyytyä. - - * * * * * - -Tällä kannalla olivat asiat, kun molemmat kuninkaat määräpäivänä -yhtyivät Malmössä. Kuningas Kustaan seurueessa oli hänen -valtiohovimestarinsa Ture Ros, hänen marskinsa Lauri Siggenpoika, -hänen kanslerinsa Lauri Antinpoika sekä useita valtion neuvostoon -kuuluvia herroja. Neljä piispaa ja pappia sekä kaksitoista -tanskalaista raatiherraa seurasi Tanskan kuningasta; vendiläisistä -kaupungeista saapui lukuisa lähetystö ja Lyypekki, Rostock, Stralsund -ja Danzig lähettivät kukin kaupunkinsa kirjurin. P. Pietarin -kirkossa kohtasivat kuninkaat toisensa, kukin seurueineen. Kun -molemminpuoliset tervehdykset ja kunnianosoitukset olivat vaihdetut, -ryhdyttiin keskustelemaan asioista, jotka olivat antaneet aihetta -kokoontumiseen. - -Kuningas Fredrik avasi kokouksen valittamalla, että molempien -valtakuntien välistä suhdetta viime vuosina oli häirinnyt haitallinen -riitaisuus ja toivoi, että kaikki väärinkäsitykset nyt lakkaisivat; -sitte työnsi hän syrjään purppurankarvaista mantteliaan, jonka -samettipohjalle oli ommeltu kultaisia kruunuja ja jonka syrjiä -reunusti valkea kärpännahka; sen alta välkähti esiin loistava -rautapaita, ja vanha kuningas ojentautui suoraksi ja jatkoi hellällä -äänellä: - --- Toivon, että se ystävällinen side, joka Kalmarissa kuningatar -Margareetan aikana liitti yhteen kolme pohjoista valtakuntaa, nyt -solmitaan uudelleen ja lujasti... Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin -kuninkaan silmät liitivät pitkin seuruetta; sitte jatkoi hän miltei -vielä hellemmin: - --- En tosin tahdo vaatia mitään muuta Ruotsin hallitukselta kuin että -Tanskan kuningas on yhdysside molempien valtakuntien välillä. - -Kansanjoukossa syntyi hiljainen hyminä, niinkuin rajuilman liketessä. - -Puhe herätti suurta hämmästystä ruotsalaisissa, mutta Kustaa nousi -paikalla siihen vastaamaan. - -Hänen voimakas, sointuva äänensä kaikui kauvas, kun hän pontevin -sanoin selitti olevansa valmis kaikkeen, joka vaan voi edistää -molempien valtakuntien välistä ystävyyttä ja sopua. - --- Mutta unioonin ehdotettuun uudistamiseen, jatkoi hän, -- emme -me ruotsalaiset mitenkään voi suostua. Hävitetty maa, poltetut -kaupungit ja kylät, viljelemättä jätetyt pellot, puoleen vähentynyt -väkiluku, kamalimmassa epäjärjestyksessä oleva hallitus, villiytyneet -tavat, lukemattomat raajarikot, kurjuus, köyhyys, ja vihdoin kauhea -kuninkaallinen käsky, arvokas kruunausjuhla, jossa maan jaloin -aatelisto, piispoja, porvareita ja talonpoikia sadottain kaatui -pyövelin kirveen iskusta, verellään huuhtelemaan Tukholman katuja -- -siinä meidän muistomme, voittomme unioonin ajoilta. - -Kaikki vaikenivat melkein peloissaan, ja Fredrik, joka tunsi -varmuutensa horjuvan, lakkasi tekemästä vaatimuksia, joita ei hän -voinut perustella ja ehdotti sensijaan iäistä rauhaa: valtakunnat -pysyisivät entisellään ja kansat eläisivät sovussa ja ystävyydessä. - -Nyt seurasi kysymys Gottlannista. Tanskalaiset herrat toivat esiin -kaikellaisia syitä, joiden nojalla saaren tuli kuulua Tanskalle. -Valtiohovimestari Ture Jönsinpojan piti vastata heidän väitteisiinsä. - -Matkalla Malmöhön oli kuningas kehoittanut häntä ritariston ja -aatelin vanhimpana jäsenenä vakavuudella ja voimalla puolustamaan -Ruotsin oikeuksia. Samaa tarkoitusta varten oli piispa Brask -Strängnäsin vanhoista kätköistä hakenut esiin kaikki asiaa valaisevat -kirjeet ja paperit ja ollut ahkerassa kirjevaihdossa Ture Jönsinpojan -kanssa. - -Mutta tanskalaiset keksivät keinon, jolla tukkivat häneltä suun. -Hänellä oli sukutiloja Norjassa ja Hollannissa ja he tekivät -tiettäväksi, että niiden saattoi käydä hullusti, jos hän liiaksi -rupeaisi puolustamaan Ruotsin omistusoikeutta Gottlantiin. - -Kun Jönsinpojan piti ruveta vastaamaan, ei hän saanut suustaan kuin -katkonaisia sanoja ja puolia lauseita. - -Silloin nousi kansleri, mestari Lauri ja antoi vastauksen, jonka -jälkeen kuningas Kustaa itse puuttui puheeseen. - -Hänen lopetettuaan nousi vanha tanskalainen raatiherra, herra Antero -Bille ja pyysi lausua muutamia totuuden sanoja tässä asiassa, ja -pyyntöön suostuttiinkin. - --- Te hyvät kuninkaat ja muut hyvät herrat, alkoi Antero Bille -sävyisästi, -- jos te tunnustatte totuuden, niin täytyy teidän -myöntää, ettette laisinkaan tunne niitä vanhoja, varsinkin Gottlantia -koskevia asioita, joista puhutte, sillä te olette kaikki nuoria -miehiä ettekä voi ajatella tai tietää, mitä niin kauvan aikaa sitte -tapahtui. Rakas ja armollinen herra kuninkaamme Fredrik ei ole pitkää -aikaa ollut tässä maassa, vaan asunut ruhtinaskunnassaan Holsteinissa -ja sentähden hänen armonsa tiedot siinä suhteessa eivät voi olla -kuin aivan vähäiset. Ruotsin kuningas Kustaa ei myöskään voi tietää -paljon, koska hän on nuori herra. Voinen siis väittää, ettei täällä -meidän joukossamme ole kuin Ture Jönsinpoika ja minä, jotka sen asian -todenperään tunnemme. - -Edemmäksi ei vanhan herran pitkäpiimäinen puhe päässyt, kun kuningas -Kustaa jo keskeytti sen. - --- Ajatelkaa mitä sanotte, herra Antero Bille, huudahti hän -kiivaasti. -- Ettekö tiedä, että nuori saattaa kysyä yhtä kauvas kuin -vanha ajatella ja muistaa? - -Nämä sanat hämmästyttivät vanhan herran siihen määrään, ettei hän -tullut niihin vastanneeksi. - -Useat herroista käyttivät sitte puhevuoroa ja keskustelua jatkui, -usein ankarinkin sanoin. - -Kuningas Fredrik työnsi asian luotaan, hän "ei tahtonut sekaantua -siihen, koska hän tiesi niin vähän". - -Kustaa herra ja ruotsalaiset herrat sitävastoin näyttivät sekä -suullisesti että kirjallisesti toteen, että Gottlanti oli Ruotsin -kruunun omaisuutta. - -Mutta siitä huolimatta ei saatu mitään aikaan. - -Silloin Hansakaupunkien valtuutetut ryhtyivät välittämään asiaa. -Suurella vaikutusvoimallaan onnistui heidän saada aikaan sopimus, -joka historiassa on tunnettu Malmön resessin nimellä. - -Tämän sopimuksen mukaan piti sovintotuomarien ratkaista, kenelle -riidanalaiset paikat lankeaisivat, ja niiksi valittiin valtuutetut -Lyypekin, Rostockin, Hampurin, Wismarin, Stralsundin, Liineburgin ja -Danzigin kaupungeista. Kokouspaikaksi määrättiin Lyypekki ja ajaksi -vuosi 1525, 14 päivää helluntain jälkeen. Molempien kuninkaiden -piti joko itse tai valtuutettujen kautta esiintuoda syynsä ja -vaatimuksensa. - -Kaikissa tapauksissa tulisi kuningas Kustaan heti antaa Blekinge -takaisin Tanskalle, mutta Vikenin hän saisi pitää panttina siitä -vahingonkorvauksesta, joka ehkä määrättäisiin hänelle siinä -tapauksessa, ettei hän saisi pitää Gottlantia. Saaresta päätettiin, -että jos ruotsalaiset olisivat valloittaneet linnan ja kaupungin -ennen syyskuun ensimäistä päivää, -- sama päivä joksi kokous oli -määrätty, -- niin kaikki pysyisi ruotsalaisten hallussa, kunnes asia -lopullisesti tulisi ratkaistuksi. Vastaisessa tapauksessa olisi sen -omistusoikeus Fredrikin, mikä ei myöskään vaikuttaisi lopulliseen -päätökseen. - -Severin Norrby lähetettäisiin jonnekin, jossa hän olisi vaaraton ja -100,000 guldenin sakko määrättäisiin sille, joka tätä toimenpidettä -vastaan rikkoisi. - -Molempien kuninkaiden tulisi säilyttää rauha ja hyvä naapuruus ja ne -toisen valtakunnan herrat ja ritarit, jotka omistivat tiloja toisessa -valtakunnassa, saisivat vapaasti hoitaa ja viljellä niitä. - -Sellainen oli pääsisältö Malmön resessissä. Sovintotuomarit olivat -toimineet kuningas Fredrikin hyväksi ja katsoneet omia etujaan. He -tiesivät että Visby vielä oli Norrbyn käsissä, ja Tanskan kuningas -palkitsi kyllä heidän palveluksensa. - -Jo syyskuun 2 päivänä saivat lyypekkiläiset vakuutuskirjan, -siitä, että he neljän vuoden aikana kantaisivat 400 markkaa -Gottlannin vuotuisista tuloista ja syyskuun 11 päivänä vakuutettiin -vendiläisille kaupungeille vapaaoikeudet Skånessa ja Tanskassa. -Saksalaiset kauppiaat olivat jo aikaisemmin saaneet vakuutuksen -kauppaoikeuksilleen Norjassa, todistuksena kuningas Fredrikin -kiitollisuudesta "hyväntahtoisista palveluksista", niinkuin -nimenomaan sanotaan. - -Jos Kustaa olisi ollut varma valtaistuimestaan, niin ei hän koskaan -olisi allekirjoittanut tätä sopimusta, mutta hän näki uhkaavien -myrskyjen enteet ja tarvitsi lepoa ja rauhaa maan sisäisten asiain -järjestämiseen. Jos hän tahtoi pitää Gottlannin, niin oli pitkällinen -sota oven edessä, ja se saattoi tulla sitä vaarallisemmaksi, kun ei -ensinkään voinut tietää, mitä karkoitettu Kristian aikoi tehdä. Jos -hän taas luopui sodasta, niin olivat onnetonta Gottlannin retkeä -varten tehdyt kalliit varustukset olleet turhat. - -Hän taisteli monet pitkät taistelut, ennenkuin hän päätti valita -rauhan. - -Mutta hänen mielessään kiehui katkeruus ja kun hän, -allekirjoitettuaan sopimuksen, raatihuoneesta tuli alas kadulle -ja siellä kohtasi Lyypekin lähettilään Herman Israelin, niin hän -kiivaasti likeni häntä ja lausui tuimalla äänellä: - --- Missä sinun hyvät lupauksesi, jotka lyypekkiläisten nimessä -minulle annoit, nyt ovat? Kärsi nyt niistä häpeää, senkin ilkeä -kavaltaja! Ja vimmastunut kuningas veti miekkansa. - -Kansleri Lauri Antinpoika ja muut herrat hänen seurueessaan riensivät -häntä rauhoittamaan; sitte hän pisti miekan takaisin tuppeen. - -Mutta lyypekkiläinen vapisi kuin haavan lehti ja itki kuin lapsi. - --- En voi sille mitään, sanoi hän. -- Se on kaikki lyypekkiläisten -herrojen syy. - -Kun Kustaa kuningas läksi Malmöstä, niin hän päätti, ettei hän enään -jätä Ruotsia. Hän kutsui heti kokoon säädyt Vadstenaan, ilmoitti -heille Malmön päätökset ja neuvotteli heidän kanssaan, miten rauha -olisi ylläpidettävä molempien valtakuntien välillä. - -Päätettiin, että Upsalan valittu arkkipiispa Johannes Magnus ja -Hojan kreivi Juhana, joka hiljan oli tullut valtakuntaan ja säätyjen -suostumuksella otettu neuvostoon näiden valtiopäivien ajaksi, -lähetettäisiin Lyypekin kokoukseen. Sitä ennen etsittäisiin kirkoista -ja luostareista kaikki kirjeet ja todistukset, joilla voitaisiin -vahvistaa Ruotsin omistusoikeutta Gottlantiin, Blekingeen ja Vikeniin. - -Hojan kreivi Juhana oli hiljan astunut kuninkaan palvelukseen. -Miellyttävällä käytöksellään oli hän niin vaikuttanut Joakim Brahen -leskeen, että tämä oli suostunut rupeamaan hänen puolisokseen. -Margareetan vaikutuksesta oli kuningas hankkinut Hojan kreiville -Stegeborgin läänitykseksi. - -Vadstenasta läksi kuningas Keski-Ruotsiin ja kirjoitti sieltä -päälliköilleen Gottlannissa, että koska he olivat laiminlyöneet -oikean ajan eivätkä olleet saaneet aikaan mitään hyvää, niin tulkoot -nyt sieltä pois laivoineen ja miehineen ja lähtekööt Tukholmaan. - -Berendt von Melen lakkautti heti piirityksen, mutta ei uskaltanut -lähteä Tukholmaan, vaan purjehti Kalmariin. - -Saksalaiset sotamiehet uhkasivat ottaa takavarikkoon kuninkaan laivat -ja tykit maksamatta jääneistä palkoista, jonkatähden kuningas, kun he -vihdoin tulivat Tukholmaan, kutsutti eteensä saksalaiset päälliköt, -soimasi heitä heidän sopimattomasta käytöksestään, pidätti osan -heille tulevasta palkasta, pani toisia viralta ja rankaisi toisia. - -Berendt von Melenille kirjoitti kuningas ystävällisen kirjeen, jossa -käski häntä Tukholmaan, luvaten että häntä siellä kohdeltaisiin -hyvyydellä. Hänen oma vaimonsakin kehoitti häntä siihen, mutta -hänellä oli paha omatunto ja hän pelkäsi. Sentähden asettui hän -Kalmarin linnaan ja otti miehistöltä valan, että se tottelisi -ainoastaan hänen käskyjään. - -Vuosi 1524 kului umpeen, Kustaa vietti joulun Upsalassa ja palasi -tammikuun ensi päivinä takaisin Tukholmaan. - -Siellä piti Margareeta rouvan ja Hojan kreivin vihkiäiset vietettämän. - -Hellästi laski sisar päänsä Kustaan rinnalle ja sanoi, että hänen -tulee veljeä niin ikävä, että hän melkein katuu tekemiään lupauksia. - --- Sinä takaat minulle, että kreivi uskollisesti täyttää ruotsalaiset -alamaisvelvollisuutensa, vastasi Kustaa. -- Siten työskentelemme -molemmat rakkaan Ruotsin hyväksi. - --- Mitä minun pitää tehdä? - --- Saattaa hänet rakastamaan uutta isänmaataan sinun tähtesi. - --- Sen hän varmaankin tulee tekemään. - --- Ja senkintähden, että säädyt vastoin Ruotsin lakia minun -pyynnöstäni suostuivat antamaan hänelle tuon kauniin lahjoitusmaan. - --- Sinä olet niin hyvä ja me olemme sinulle niin kiitolliset. - -Kuningas piti sisarelleen komeat häät. Paljon herroja oli kutsuttu, -muiden muassa herra Berendt von Melen, mutta hän ei tullut; oli -myöskin suuri joukko ylhäisiä rouvia ja neitosia. Kustaa kulki -vieraidensa joukossa nauraen ja laskien leikkiä; hän ei ollut -pitkiin aikoihin ollut niin iloinen, mutta eipä hän ollutkaan -tottunut nuorison ja kaunotarten seuraan. Sekä viittauksilla että -suoraan huomautettiin hänelle, että kuninkaankin pian pitäisi mennä -naimisiin; hän antoi silmänsä liidellä kaunotarten piirissä ja kirosi -politiikkaa, joka kielsi häntä valitsemasta morsianta sydämensä halun -mukaan. - -Mutta seuraavana päivänä hymyili hän katkerasti omille ajatuksilleen. -Hänellä ei ollut aikaa ajatella kotoista onnea! - -Häntä vaivasi ajatus, että Berendt von Melen saattaa tehdä -Kalmarin varustetuksi asemakseen, ja sentähden kirjoitti hän Olavi -Laurinpojalle, joka Berendt herran kanssa oli päällikkönä Kalmarin -linnassa, ja käski tätä pitämään Berendtiä silmällä sekä estämään -häntä ja Kalmarin porvareita ryhtymästä mihinkään levottomuuksiin. - -Sitäpaitsi sekä kuningas että hänen neuvostonsa herrat vielä -kirjoittivat herra Berendtille ja vakuuttivat hänelle kuninkaan -puolelta hyvää kohtelua. Kaksi miestä, Knut Antinpoika ja Niilo -Eerikinpoika, sai käskyn ratsastaa Kalmariin viemään kirjeitä ja -jättämään ne herra Berendtin omiin käsiin. Mutta silloin hän jo -meritse oli lähtenyt Stegeborgin saariston tienoille ja jättänyt -linnan veljensä haltuun. - -Tämän johdosta kirjoitettiin taas uusia kirjeitä ja vihdoin keväällä -tuli Berendt herra Tukholmaan. - -Liukkaana kuin ankerias vakuutti hän suostuvansa vaikka mihin. Jos -häneltä vaadittiin tiliä Gottlanninretkestä, niin oli hän valmis sitä -tekemään. - -Mutta kuninkaalle oli tärkeintä saada takaisin Kalmar, nyt heti -ja ilman mieshukkaa; hän epäili Berendtiä enemmän kuin koskaan ja -tarjosi hänelle Stegeborgia Kalmarin sijaan. - -Berendt suostui paikalla kuninkaan ehdotukseen, mutta vakuutti olevan -välttämätöntä, että hän itse matkustaisi Kalmariin, muutoin ei hänen -väkensä luopuisi linnasta. - -Kuningas, joka ei tahtonut päästää häntä käsistään, kehoitti häntä -kirjeellisesti ilmoittamaan veljelleen, minkä sopimuksen hän oli -tehnyt kuninkaan kanssa. - -Sen hän paikalla tekikin, mutta Henrik von Melen ymmärsi kirjeen -oikean tarkoituksen ja vastasi, että hänen velvollisuutensa oli -pidättää linna sille, joka sen oli uskonut hänelle. Ei edes kuninkaan -omakätinen käsky saanut aikaan muutosta. - -"Jos veljeni Berendt palaa, niin tehköön hän kuten tahtoo", kirjoitti -hän, "mutta minä en riko tekemiäni lupauksia". - -Ei ollut muuta neuvoa kuin päästää Berendt herra lähtemään -Kalmariin. Hänen mukaansa lähetettiin sentään Niilo Eerikinpoika -ja Jon Olavinpoika, jotka molemmat saivat käskyn pitää Berendt -herraa silmällä eikä päästää häntä linnaan, ennenkuin se oli heidän -käsissään. Mutta linnan entinen päällikkö oli viisas mies; hän -ymmärsi puhua niin hyvin, että hän Kalmariin saavuttaessa, varmaa -takuuta vastaan sai luvan yksin mennä linnaan. Sillä kertaa hän kyllä -palasi takaisin, mutta ilmoitti, etteivät linnan palvelijat ikinä -antaisi linnaa hallustaan, jos heidän herraansa kohdeltaisiin vankina. - -Sitävastoin he kyllä luopuisivat linnasta, jos heidän päällikkönsä -vapaana herrana ja ritarina keskustelisi heidän kanssaan asiasta. - -Ruotsin miehet eivät ymmärtäneet, että saksalainen ritari oli täynnä -saatanan vehkeitä; heidän mielestään hän puhui kuin rehellinen mies -ja he eivät hetkeäkään epäilleet, antaisivatko he hänen ilman panttia -päästä käymään linnassa, jonka hän pyhästi vannoi seuraavana päivänä -jättävänsä kuninkaan lähettiläiden haltuun. - -Mutta seuraavana yönä lähetti Berendt salmen poikki sanan Ölantiin, -jossa neljä ruotua sotamiehiä oli linnaleirissä, että he heti -paikalla saapuisivat linnaan. Sitte otti hän heiltä valan, että he -miehekkäästi taistelisivat eivätkä kenellekään jättäisi linnaa, ei -itse kuninkaallekaan. - -Seuraavana aamuna asteli Berendt herra ulos linnasta, sillan poikki -kaupunkia kohti, ikäänkuin hänen tarkoituksensa olisi ollut mennä -täyttämään lupaustaan, mutta hän ei vielä ollut päässyt sillan yli, -kun sotamiehet laumoittain karkasivat hänen perässään ja huutaen, -väkivallalla veivät hänet takaisin. - -Tämä kaikki oli tietysti tilapäisesti järjestettyä, jotta edes -ulkonainen kunnia pelastuisi. - -Heti senjälkeen tehtiin linnasta hyökkäys kaupunkia vastaan, jossa -kaikki vielä nukkuivat sikeintä untaan. Se talo, jossa Niilo -Eerikinpoika asui, piiritettiin, ja itse hän paitasillaan töintuskin -pääsi pakoon. Kaikki hänen vaatteensa ja kalleutensa ottivat -sotamiehet hyvänä makupalana. - -Neljätoista porvaria tapettiin. Tämä tapahtui helluntaiaattona 1525. - -Miehistön joukossa oli muuan Henrik Jute. Hän oli joskus palvellut -Kristina Gyllenstjernaa ja rakasti lämpimästi sekä häntä että koko -hänen sukuaan. Sattumalta oli hänen poikansa Niilo juuri linnassa -käymässä ja sitä ymmärsi Berendt von Melen käyttää hyväkseen. Tuolle -yksinkertaiselle, lämminsydämiselle Henrik Jutelle kertoi hän, että -tarkoitus oli saada aikaan kapina ja siten saattaa nuori Sturen poika -takaisin oikeuksiinsa valtionhoitajana. Sitä tarkoitusta varten -aikoi hän, Berendt herra itse, nyt lähteä Saksaan, mutta toivoi pian -tulevansa takaisin, varustettuna voimakkaalla apujoukolla. Siksi -aikaa jätti hän nuoren Niilo herran ja koko linnan Henrik Juten -taatun uskollisuuden turviin. - -Tämä lupasi ja vannoi pysyvänsä uskollisena. - -Berendt von Melen otti sitte kanssaan veljensä, vaimonsa ja -irtaimistonsa ja purjehti Saksaan, neuvottelemaan herttua Albrekt -Meklenburgilaisen, Kristianin ja muiden Kristianin vihollisten -kanssa, mitä nyt olisi tehtävä. - -Mutta Kalmar oli luistanut kuninkaan käsistä ja se piti saada -takaisin, vaikkapa väkivallalla. - -Suurella sotavoimalla läksi kuningas Kustaa Kalmaria vastaan; hänen -parhaimmat kenttäeverstinsä, kuten Arvid Vestgöte, Pietari Fredag -y.m. olivat mukana. - -He tapasivat kaupungin portit avoinna ja heitä vastaan kiirehti -porvareja, jotka ilohuudoilla osoittivat kiitollisuuttaan. - -Mutta linnassa näytti sotaiselta, päät soturien peitsistä vain -pistivät esiin valleilta ja torneista. - -Linnassa varustettiin taistelua elämästä ja kuolemasta, sillä -tuskin ainoakaan noista tuimista sotamiehistä ajatteli pelastumisen -mahdollisuutta; heitä johti sama villi vaisto kuin eläintä, kun se -näkee edessään mahtavan vihollisen; ja pitihän heidän sitäpaitsi -suojella Ruotsin tulevaa valtionhoitajaa, 12 vuotiasta Niilo -Sturea, joka tietämättä vaarasta mitään, iloisesti hymyillen kulki -sotamiesten keskellä, tuontuostakin hypistellen heidän pyssyjään, -tarttuen heidän partaansa tai leikkien niinkuin viisivuotias lapsi. - -Kuningas antoi ratsumiestensä kerran kiertää kaupungin ympäri -saadakseen tietää, mitä linnassa aiottiin. Pian sieltä alettiinkin -ampua. - -Muiden muassa oli siellä muuan vanha pyssyniekka, joka osasi niin -varmasti, että luultiin hänen myyneen sielunsa saatanalle. Hän näki -äkkiä ratsujoukossa uljaan miehen, jota hän luuli kuninkaaksi. Heti -hän tähtäsi ja laukaisi. Kuula sattui ritarin sääreen ja tappoi -sitäpaitsi neljä miestä. Mutta se ei ollut kuningas, vaan Arvid -Vestgöte. - -Nyt lähetti kuningas kysymään, miten häneltä uskalletaan sulkea linna. - -Sotamiehet vastasivat, etteivät he tunnusta muuta herraa kuin Berendt -von Melenin ja että he viimeiseen mieheen asti aikovat puolustaa -linnaa. - -Ei siis ollut muuta neuvoa kuin ryhtyä sotaan. - -Luostarin ja linnan välille tehtiin varustus, pommitus alkoi ja -hyökkäyskäsky annettiin. - -Kuninkaan väki taisteli urheasti ja ikäänkuin kuolemaa halveksien, -mutta linnan miehistö puolustautui hurjasti ja päällekarkaajien -täytyi vetäytyä takaisin. - -Silloin Kustaa suuresti suuttui. Katkerin sanoin moitti hän -sotureitaan pelkurimaisuudesta ja velttoudesta. - --- Tahdon itse ryhtyä taisteluun, sanoi hän, heitti yltään viittansa -ja pukeutui haarniskaan ja kypärään. -- Joko valloitan linnan tai -kaadun. - --- Herra kuningas, älä tuota meille sitä häpeää, pyysi Pietari -Fredag. -- Suo minun kuolla edestäsi. - -Niin sanoivat he kaikki; he tahtoivat täyttää velvollisuutensa, -vaikkapa sitte jokikinen kaatuisi. - -Vihdoin kuningas suostui. Hän antoi vielä pommittaa muuria ja ryhtyi -sitte toiseen rynnäkköön. Sotamiehet pitivät sanansa, he taistelivat -urheasti kuin jalopeurat. - -Mutta linnanväki piti yhtä urheasti puoliaan, jokainen tahtoi -tietysti myydä elämänsä niin kalliista hinnasta kuin suinkin, eikä -toisesta rynnäköstä ollut muuta seurausta kuin että kuningas kadotti -paljon väkeä, muiden muassa urhoollisimmat miehensä, Pietari Fredagin -ja Jon Pietarinpojan (Ulfsaxin). - -Pietari Fredagin ympärillä makasi koko hänen osastonsa väki ja pitkin -muuria oli kuolleita ja kuolevia. - -Neljästäsadasta pyssymiehestä ei ollut jälellä kuin neljä miestä ja -neljästä fennikasta sotamiehiä vain muutamia. - -Hirveää verilöylyä katsellessaan vuodatti Kustaa kuumia kyyneleitä ja -käski torvella antaa merkin, että taistelu lopetettaisiin. - -Ilta oli jo tulossa, joten ei taistelu enään sinä päivänä voinut -tulla kysymykseen. - -Linnan väestä oli noin puolet kaatunut ja jälelle jääneet olivat -käyneet niin raajarikoiksi, ettei linnan puolustamista enään -saattanut ajatellakaan; sen täytyi antautua voittajien armoille. - -Nuori Niilo Sture kierteli linnan huoneissa ja pyysi että hänet -päästettäisiin hänen sukulaisensa kuninkaan luo, jota ei hän -laisinkaan sanonut pelkäävänsä. - -Nyt avautuivat kaupunginportit ja koko miehistö tuomittiin -kavaltajina; 70 heistä mestattiin. Kuningas olisi mielellään -tahtonut säästää vanhan pyssyniekan, mutta hänen väkensä oli hänelle -vimmoissaan ja vaati hänen vertaan, joten kuninkaan täytyi tuomita -hänet saman kohtalon alaiseksi kuin muutkin. - -Arvid Vestgöte, jonka haava onneksi ei ollut sen vaarallisempi kuin -että saattoi toivoa hänen pian parantuvan, sai Kalmarin linnan -läänityksekseen. Ja kuningas antoi käskyn, että se heti pantaisiin -kuntoon. - -Nuoren Niilo Sturen otti hän mukaansa ja läksi meritse Tukholmaan. - -Tiellä sattui lyypekkiläinen "Joutsen", hänen paras laivansa, joka -kuljetti kaikkia sotavarustuksia ja parhaita tykkejä, karille Ölannin -likellä ja vajosi kahdenkymmenen sylen syvyyteen. - -Tämä vuosi toikin mukanaan paljon vastoinkäymisiä. Tukholman linnassa -syttyi tulipalo ja suuri osa linnaa sekä hopeakammio paloi. Samaan -aikaan oli Taalaissa kaikellaisia levottomuuksia. - -Kuningas Kustaalla oli paljon vastoinkäymisiä kestettävänä yhtaikaa. - -Ankarat ajat olivat tulossa; ei mistäänpäin näkynyt valonsädettä. -Norrby uhkasi kauheampana kuin milloinkaan ennen, varsinkin -kun Kristiankin taas nosti päätään. Velka Lyypekkiin oli kuin -painajainen, joka uhkasi tukahuttaa kaiken elämän valtiosta, -heittääkseen sen sitte ulkomaalaisten koronkiskurien käsiin. Ja ehkä -pahin kaikesta oli henkinen kurjuus, joka sakeana sumuna painoi maata -ja kansaa. - - - - -13. - -MITÄ VOIMAKAS TAHTO SAA AIKAAN. - - -Severin Norrbyllä oli rautainen tahto; valansa Kristian kuninkaalle -piti hän uskollisesti, vaikkei hän hyväksynyt hänen tekojaan ja -vaikka hän oli ainoa, joka uskalsi sanoa hänelle totuuden. Kun hän -rakastui Kristina Gyllenstjernaan, niin hänen jalompi minuutensa -heräsi, mutta kun tämä kieltäytyi rupeamasta hänen vaimokseen, -niin huonompi minuus taas pääsi hänessä voitolle. Hän ylvästeli -sillä, että sormus jonka Kristina hänelle oli antanut, sisälsi -avioliittolupauksen. Ja hänen synnynnäinen vihansa Ruotsiin ja -ruotsalaisiin juurtui yhä syvemmälle. - -Mutta hän ihaili heidän urhoollisuuttaan, koetteli mielellään -voimiaan sellaisia vihollisia vastaan ja oli heti valmis tunnustamaan -epärehellisyydeksi jokaisen petoksen, joka heille tapahtui. - -Suurilla puhelahjoillaan ja saatanallisella sukkeluudellaan -käytti hän hyväkseen mitä keinoja tahansa, kunhan ne vaan veivät -tarkoitusten perille, mutta hänen huima luontonsa vaati yhtämittaa -vaihtelua ja raittiita merituulia sisäisen hehkunsa jäähdyttämiseksi. - -Hänestä oli tavattoman hauskaa, että hän oli saanut peijatuksi -Kustaalta Gottlannin; välikappaleita, joita hän siihen oli käyttänyt, -halveksi hän. Malmön sovinto oli hänen toimeenpanemansa, mutta -jos tanskalaiset ja saksalaiset nyt luulivat että hän oli heidän -vallassaan, niin he suuresti erehtyivät. Kuningas Fredrikin tai -kauppakaupunki Lyypekin ystäväksi hän ei koskaan rupeaisi. Ei, hän -tahtoi leikitellä heidän kustannuksellaan, niinkuin keisari Kaarle -V huvitteli vastakeksityllä sakkipelillä, jossa kuninkaita ja -talonpoikia sopi siirrellä mielin määrin, kunnes käsi vihdoin heitti -koko pelin nurin narin. - -Siihen Severin Norrby kyllä pystyikin. Kuka olisi voinut käskeä häntä -lähtemään pois Gottlannista, jos hän siellä tahtoi viipyä? He eivät -tunteneet häntä. Hän piti Visborginsa hallussaan ja kirjoitti sieltä -karkoitetulle kuninkaalleen, vakuuttaen uskollisuutta ja ilmoittaen, -että hän toivoi vielä kerran voivansa asettaa kuninkaan hänen -oikeuksiinsa pohjoisten valtakuntien hallitsijana, jos hän vain saisi -raha-apua, sotatarpeita, miehiä ja laivoja. Nykyinen hallitus oli -hänen mielestään Tanskalle mitä haitallisinta laatua. - -Samaan aikaan kirjoitti hän kuningas Kustaalle ja Tanskan Fredrikille. - -Lähettiläänsä junkkari Moritz Oldenburgilaisen kautta koetti -hän herättää Kustaassa toiveita, että Ruotsi voittaisi takaisin -Gottlannin. Kustaa huomasi edulliseksi saada puolelleen niin mahtavan -miehen kuin Norrby, ja antoi hänelle sentähden alussa ystävällisiä -vastauksia, esittäen että he ensi avoveden tullessa tapaisivat -toisensa ja persoonallisesti keskustelisivat. - -Mutta Kustaa oli samalla siksi varovainen, ettei hän ruvennut -luottamaan mieheen, joka oli ollut hänen vaarallisin vihollisensa. -Sentähden hän helmikuussa 1525 kirjoitti kuningas Fredrikille, -huomauttaen että tuo vaarallinen mies "yhä vielä istui Gottlannin -linnassa". Samalla selitti hän perättömiksi huhut, jotka Norrby -oli levittänyt ja joiden mukaan hän ja Ruotsin kuningas olisivat -salaliitossa. - -Kaikki Norrbyn vehkeet tarkoittivat itse asiassa vain kuningas -Kristianin etuja. Tämä lähetti maaliskuussa 1525 hänelle -kirjeen, jossa Severin Norrby julistettiin kuningas Kristianin -linnanpäälliköksi ja valtionhoitajaksi Ruotsissa, mikäli hän -voittaisi alaa tässä maassa. - -Mutta Norrby tiesi, millä keinoin Kristiania parhaiten palveltaisiin. -Sentähden lähetti hän yhden päälliköistään Skåneen ja saapui -pian itse mannermaalle reippaine joukkoineen. Sölvesborg, Åhus -ja Landskrona joutuivat hänen käsiinsä ja Malmö oli ainoa paikka -Skånessa, joka ei avannut porttejaan uhkarohkealle anastajalle. - -Sinne oli koko Skånen aatelisto sulkeutunut, odottamaan apua kuningas -Fredrikiltä. - -Norrby julisti kuuluvin sanoin tulevansa Kristian kuninkaan puolesta -pelastamaan kansaa orjuudesta. Räikein värin kuvasi hän maan tilaa -ja huomautti, että laillisesti vahvistettu aatelisvalta viime -vallankumouksessa oli syössyt kansan kurjuuteen. Sitte hän luki -kirjeen, jonka sanottiin tulleen Kristianilta ja jossa kehoitettiin -uskollisia Skånen miehiä voimiensa mukaan auttamaan kuninkaan rakasta -luottamusmiestä, herra Severiniä. - -Kulovalkeana leveni tieto Norrbyn tulosta pitkin koko maata; hänen -puheensa sorron vastustamisesta herätti useissa eloon nukkuvan -aatelisvihan ja kipinästä syttyi pian raju, leimuava tuli. - -Suuria talonpoikaisjoukkoja riensi Norrbyn johdon alle, hän valloitti -Landskronan, ryösti herrojen kartanot ja otti kuningas Kristianin -puolesta vastaan kansan uskollisuusvalan. - -Koko Tanska antautui hänen valtansa alle ja kaupungit avasivat -vapaehtoisesti porttinsa. - -Mutta ilo ei ollut pitkäaikainen. Huhtikuussa saapui vihdoin Tanskan -sotajoukko Juhana Rantzoun johdolla ja voitti talonpojat kahdessa -tappelussa, ensin Lundin ja sitte Landskronan luona, jossa Norrby -itse saarrettiin. - -Mutta hän oli asemastaan varma, sillä olihan Visborg vielä hänen -hallussaan ja hänen väkensä oli luotettavaa. Eikä kestänytkään -kauvan ennenkuin kuningas Fredrik ryhtyi keskustelemaan Gottlannin -luovuttamisesta ja Norrby suostui siihen vihdoin sillä ehdolla, että -hän elinajakseen saisi Sölvesborgin läänin. Sinne hän nyt asettui -asumaan, matta käyttäytyi paremmin itsenäisen herran lailla kuin -Tanskan kuninkaan alamaisena. Hänen levoton, seikkailuhaluinen -luonteensa ei kauvan sietänyt hiljaista, toimetonta elämää, -jonkatähden hän taas rupesi rakentamaan laivoja. Eikä aikaakaan, kun -hänen varustuksensa ja nouseva valtansa herätti uutta pelkoa. - -Pian tiedettiin, että hänellä oli seitsemänsataa hyvin rakennettua -ja varustettua laivaa, ruutia ja muonavaroja. Ja sekä Ruotsissa että -Tanskassa odotettiin pelolla ja levottomalla epävarmuudella, mihin -hän nyt aikoi ryhtyä. Lisäksi tuli Saksasta se uutinen että Kristian -taas oli liikkeellä. - -Silloin sattui tuuli ajamaan yhden Norrbyn laivan, joka täynnä -hopeaa, tykkejä ja muuta tavaraa tuli Gottlannista, Kalmarinsalmeen, -ja Arvid Vestgöte, joka aina piti silmät auki, otti sen. Hän sanoi -tehneensä sen korvaukseksi siitä, että Norrby hiljan oli ottanut -erään Kustaa kuninkaan laivan, jossa oli viisikymmentä laivaleiviskää -kuparia ja joka oli mennyt karille Blekingen rannalla. Mutta Arvid -Vestgöte ei ottanut laivaa yksin tavaroineen, vaan kaikkine väkineen, -ja Norrbyn oman marskin sekä kolmattakymmentä hänen palvelijoistaan. - -Tämä tappio koski syvästi Norrbyhyn ja hän kirjoitti kuningas -Fredrikille ja pyysi hänen suostumustaan saadakseen kostaa kuningas -Kustaalle ja hakeakseen Ruotsista korvausta kärsimästään tappiosta. - -Itse lupasi hän maksaa kaikki sotakulungit ja tyytyä kohtaloonsa, -tuli se sitte kuinka onnettomaksi tahansa; sitävastoin kuuluisi -kaikki mitä hän valloittaisi Tanskan kruunulle. - -Nyt käyttäytyi Fredrik ensi kerran rehellisesti Kustaata ja Ruotsia -kohtaan. Hän ja hänen neuvostonsa herrat kirjoittivat nimittäin -Kustaalle ja ilmoittivat Norrbyn aikomukset. Se tapahtui ehkä -pelosta, sillä samalla pyysi Fredrik Kustaalta apua Norrbyta vastaan; -hän nimittäin ei luullut voivansa yksin pitää puoliaan pelättyä -merisankaria vastaan. - -Norrby vimmastui Fredrikin kiellosta; hän miehitti paikalla -Sölvesborgin, Lyckan ja Rottnebyn, pani kuntoon aluksensa, neljä -suurta laivaa ja kuusi jahtia, ja liittyi yhteen kahden muun -merisankarin kanssa, jotka kolmella jahdilla ja kahdella parkilla -retkeilivät pitkin Beltejä. Vihdoin kirjoitti hän Kristianille ja -pyysi voimakasta apua. - -Hän oli taaskin päässyt Itämeren pelätyksi valtiaaksi; hänen ylpeä, -huima luontonsa uhkui elämäniloa ja hän nautti ajatellessaan, kuinka -Itämeren maat häntä pelkäisivät. Kukaan ei tuntenut sotatemppuja -niinkuin hän ja melkein kaikki Itämeren satamat ja karit olivat -hänelle vanhoja tuttuja. Sentähden häntä ja hänen pientä voimaansa -pelättiin siihen määrään, että sitä voittamaan tarvittiin koko -Tanskan ja Ruotsin yhdistetyt laivastot. - -Kolme hänen suurta laivaansa valloitettiin, neljä jahtia pommitettiin -puhki ja 400 miestä otettiin vangiksi. Töintuskin pääsi Norrby itse -pakoon. Hän riensi laivastonsa jäännöksillä Narvaan yllyttämään -Venäjän tsaaria sotaan, mutta Kustaa, joka ajoissa oli saanut -vihiä hänen aikeistaan, lähetti Eerik Flemingin ja muita uskottuja -miehiä Iivana Vasiljevitshin luo vahvistamaan 50 vuotista rauhaa. -Lähetystö otettiin ystävällisesti vastaan ja tullessaan Moskovaan -pantiin Norrby vankeuteen, josta Kaarle V hänet vihdoin pelasti. -Senjälkeen rupesi hän keisarin palvelukseen, taisteli tunnetulla -urhoollisuudellaan ja kaatui vihdoin Firenzen piirityksessä v. 1530. - -Sellaisen lopun sai Severin Norrby, joka oli aikansa merkillisimpiä -miehiä. Jos hän olisi voinut voittaa itsensä yhtä pontevasti kuin -hän voitti vihollisensa, niin hän varmaankin vielä enemmän olisi -vaikuttanut maailmanhistorian kulkuun. Mutta intohimot hallitsivat -häntä ja sentähden hän sortui. - - - - -14. - -KAUPPASAKSAIN KÄSISSÄ. - - -Me tiedämme, että niillä herrainpäivillä, joilla Kustaa valittiin -kuninkaaksi, Lyypekin lähettiläät tekivät kaikellaisia vaatimuksia, -ja kun ei niihin voitu suostua, täytyi kuninkaan ja säätyjen -allekirjoittaa heidän vaatimansa kauppasopimus; yksi ainoa -neuvosherra, Pohjanmaan laamanni Knut Eerikinpoika kieltäytyi sitä -tekemästä, sillä hänen mielipiteensä oli, että yhteys hansalaisten -kanssa oli rikottava, jottei valtakunta menisi perikatoon. Myöskin -piispa Hans Linköpingistä, joka ei ollut läsnä kokouksessa, kirjoitti -kirjeen, jossa kehoitti miehiään tarkasti tutkimaan vanhempia -sopimuksia vieraiden valtojen kanssa, ennenkuin he suostuvat -lyypekkiläisten vaatimuksiin. - -Hänkin pelkäsi tulevaisuutta: "Ensimäinen viha on pahempi kuin -viimeinen", kirjoitti hän. "Mutta pitäkööt nuoret huolta juoman -panosta, sillä he sen saavat juoda." - -Tiedämme että hansalaiset keskiajalla olivat anastaneet sekä -pohjoismaiden että miltei koko Euroopan kaupan. - -Sitte rupesivat Englanti ja Hollanti kilpailemaan heidän kanssaan, -useat unioonikuninkaat suosivat näitä jälkimäisiä ja Hansa -sai kynsin hampain suojella oikeuksiaan. Unioonimaiden riidat -olivat hansalaisille hyvin edulliset ja sentähden Lyypekki niin -suosiollisesti oli auttanut Ruotsia sen itsenäisyystaistelussa. - -Ei ollut tämä valtakunta vielä koskaan ollut niin suuressa vaarassa -kuin viimeisen unioonikuninkaan aikana eikä Hansan apu koskaan -välttämättömämpi. - -Lyypekki taas ei saattanut toivoa suotuisampia oloja kuin niinä -aikoina, jolloin Kustaa Eerikinpoika ryhtyi vapauttamaan Ruotsia ja -Fredrik nousi karkoitetun veljenpoikansa valtaistuimelle. - -Kaikkia näitä tapauksia käyttivät Hansakaupungit hyväkseen ja -Strängnäsissä laskettiin koko Ruotsi sen kauppavallan alaiseksi. -Kustaa taisteli vastaan niin paljon kuin voi, mutta lähettiläät -vaativat ratkaisua asiassa, uhaten muuten lähteä tiehensä ja ryhtyä -keskustelemaan maan kanssa, jossa heillä oli tarjolla suurempia -oikeuksia. - -Kustaan täytyi suostua. Hän oli silloin juuri valittu kuninkaaksi, -Tukholma oli Kristianin miesten käsissä, Suomi ei vielä ollut -valloitettu takaisin, suhde Tanskaan oli epävarma, rauha Venäjän -kanssa vielä vahvistamatta, ja sitäpaitsi saattoi Kristianin -mahtavilta sukulaisilta odottaa pahinta. - -Ei siis ollut muuta neuvoa kuin pysyä ystävyydessä Hansakaupunkien -kanssa. - -Kesäkuun 7 päivänä, viikon ajatusajan jälkeen, allekirjoitti kuningas -ja neuvosto seuraavan sopimuksen: - -"Ruotsin kuningas ei saa tehdä rauhaa kuningas Kristianin eikä -kenenkään muun kanssa ilman lyypekkiläisten lupaa ja suostumusta, -hänen pitää kaikin voimin auttaa heitä samaista kuningas Kristiania -vastaan, sekä, valloitettuaan Tukholman ja Kalmarin, antaa heille -takaisin kaikki näissä kaupungeissa olevat tavarat, jotka Kristian on -heiltä ottanut." - -Lyypekin ja Danzigin porvarien tuli Tukholmaan, Kalmariin, -Söderköpingiin ja Turkuun sekä yleensä koko valtakuntaan saada -tullitta ja muitta veroitta niinhyvin viedä tavaroitaan kuin tuoda -niitä sieltä. - -Lyypekillä olisi oikeus tehdä kauppaa suorastaan pappien, ritarien -ja rälssimiesten kanssa. Ulkomaalaiset ja vieraat kansalaiset eivät -saisi asettua porvareiksi Ruotsiin tai siellä ryhtyä kaupantekoon, -vaan tulisi tämän oikeuden kuulua yksin Danzigin ja Lyypekin -porvareille sekä heidän sukulaisilleen, joille Lyypekki katsoisi -hyväksi sen suoda. - -Ruotsalaiset porvarit eivät saisi tehdä kauppaa muiden kaupunkien -kuin Lyypekin ja Danzigin kanssa, tai harjoittaa kaupantekoa -ulkopuolella Juutinraumaa ja Beltiä. - -Koko Ruotsin kauppa oli siis hansalaisten käsissä, mutta Lyypekin -antama suuri velka, jonka takia kaikki nämä oikeudet olivat -luovutetut, tuotti sitäpaitsi muutakin pahaa. Maahan tuli suuri -joukko saksalaista sotaväkeä, jolle piti maksaa palkkaa. "Niitä oli -ääretön määrä sekä hyviä että pahoja miehiä, enemmän kuin kuningas -oli pyytänyt tai tarvitsi, mutta kirstut, joista heille piti maksaa, -olivat köykäiset ja he eivät tahtoneet tyytyä vähään eivätkä ottaa -vastaan palkkojaan klippingeissä, joita oli lyöty hätävaraksi." - -Tästä ahdingosta pääsi kuningas sillä, että läsnäolevat neuvoston -lähettiläät ottivat toimittaakseen sotamiehet Lyypekkiin ja siellä -maksaakseen heille heidän saatavansa, kuitenkin sillä ehdolla, että -tämä uusi meno suoritettaisiin määrättynä päivänä ja määrätyllä -tunnilla. Ei ollut helppoa ymmärtää miten se olisi mahdollista, kun -summa -- nykyisessä rahassa -- nousi 800,000 kruunuun. Päätettiin -ottaa hopeaisina. Kuningas lähetti kaikkiin seurakuntiin kehoituksen, -"että jokainen kohdastaan koettaisi auttaa kuningasta, tarkastaisi -kirkkonsa ja luostarinsa, ottaisi kalleudet, kalkit ja muut astiat, -jotka eivät olleet aivan välttämättömät, ja toimittaisi ne Tukholmaan -luotettavan lähetin kautta ja viipymättä". - -Luvattiin kirjoittaa kaikki muistoon jotta voitaisiin ne rehellisesti -maksaa, kun Jumala suo valtakunnalle paremmat ajat. - -Päätös oli tehty, rahaa tuli kyllä, mutta ei tarpeeksi. Ja me -lähdemme nyt puhumaan. - - - - -15. - -PIISPA BRASKISTA. - - -Voidakseen oikein ymmärtää suurta miestä, täytyy tutkia aikaa, jossa -hän on elänyt parhaat vuotensa. Hans Brask oli kasvatettu ankarasti -katolisessa luostarissa ja jätti sen pyhän isän uskollisimpana -seuralaisena. Hän luki raamattua ja kirkonkirjoja syvimmällä -kunnioituksella; legendat ja kertomukset pyhimysten ihmetöistä olivat -alati hänen kirjoituspöydällään ja kaikki ne olivat hänelle yhtä -pyhät. - -Jos hänessä hetkeksikään olisi syntynyt epäilys, niin hän siitä -ankarasti olisi ruoskinut ruumistaan. Paavi oli hänen mielestään -erehtymätön, jos hän lankesi syntiin ja rikoksiin, niin siihen oli -syynä saatanan viettely ja viekkaus; itse oli hän kaiken maailman -synnin yläpuolella. - -Pyhä neitsyt oli taivaan kuningatar, jonka eteen kaikkien elävien -piti polvistua, ja pyhimykset, jotka usein kärsivät marttyrikuoleman -vain päästäkseen hänen kaltaisikseen ja hänen korkeuteensa, olivat -hänen seurueenaan. - -Hänen poikansa oli lapsi, joka istui hänen sylissään. Siitä -Kristuksesta, joka syntisen maailman puolesta kärsi ja kuoli, on -katolinen kirkko aina puhunut niin vähän kuin suinkin; hän ei sovi -katoliseen oppiin, ja häntä ajatellen piispa Brask varmaankin lausui: - -"Parempi Paavali poltettuna kuin joka miehen tunnettuna." - -Merkillistä oli että Brask kaikissa katolisuutta koskevissa asioissa -mestarillisesti osasi käännellä ja väännellä, mutta silti kaikissa -inhimillisissä olosuhteissa osottautui rehelliseksi ja luotettavaksi -mieheksi. - -Hän oli isänmaan uskollinen ystävä, valvoi sen etuja parhaan taitonsa -mukaan, huolimatta hallituksesta, jonka alle se milloinkin kuului. -Uniooniaika, tuotti kirkoille ja luostareille kultaiset sadot, se -antoi piispojen käsiin korkeimman vallan, täytyihän hänen siis sitä -rakastaa, mutta hän ei myöskään voinut olla pitämättä tuosta Kustaa -Eerikinpojasta, joka huimapäisen hullun lailla tahtoi kukistaa -mahtavan Kristianin. - -Kun huimapään puuha sitte onnistui, niin hänen mieleensä muistui -David ja Goliat ja hänen myötätuntonsa kasvoi. - -Nuori sankari suureni äkkiä hänen silmissään. Olihan Davidkin -kuningas. Yhtäläisyys tuli yhä huomattavammaksi ja vähitellen rupesi -hän rakastamaan uutta kuningasta ja auttamaan häntä hyvillä neuvoilla. - -Mutta sattui vielä muitakin syitä. - -Jos verenhimoinen Kristian Tyranni, jota Hans herra koko sydämestään -inhosi, olikin ruvennut suosimaan kerettiläisen Lutherin -kirjoituksia, niin se ei merkinnyt mitään. Vaan että Ruotsin nuori -kuningas oli eksynyt samaan villitykseen, se oli vaara, joka koski -sekä maan sisällistä hallitusta että koko katolista kirkkoa. - -Piispa oli itse, tietysti salaa, lukenut enimmät petturin -kirjoituksista ja ne olivat hänessä synnyttäneet kaikellaisia uusia -ajatuksia, joita vastaan hänen kaikin voimin täytyi taistella, sillä -ne tulivat tietysti valheen isältä, saatanalta. - -Hän kyllä näki, että maan tila oli huolestuttava ja että kuningas -tarvitsi paljon rahaa, mutta sen ryöstäminen kirkoista, luostareista -ja piispoilta olisi ollut suorastaan pyhyyden loukkaamista. - -Hän oli antanut melkoiset summat onnettomaan Gottlannin sotaan ja -jos valtakunta, vastoin hänen neuvojaan, oli heittäytynyt Lyypekin -käsiin, niin mitä hän sille mahtoi; hankkikoot apua mistä saavat. - -Paavillista yliherruutta tuli kunnioittaa ja piispojen valtaa ja -mahtia pitää arvossa. Kirkon uskollisena palvelijana päätti hän -taistella niiden puolesta viimeiseen asti. - -Mutta nyt tuli kova isku. - -Jokaisen kirkon ja luostarin täytyi varojensa mukaan antaa niin -paljon kuin suinkin. - -Silloin nousi koko maassa haikea valitus, joka alkoi papistosta ja -herätti kansassa vastakaikua. - -Melun ollessa pahimmillaan tuli eräänä päivänä vanha porvari -Vadstenasta pyytämään, että hänet armosta heti päästettäisiin piispan -puheille. - -Hänen pyyntöönsä suostuttiin ja mies kertoi, että hänellä oli ainoa -tytär, jonka hän vaimonsa kuolinvuoteella oli luvannut antaa vihkiä -nunnaksi. Mutta tyttö oli rakastunut nuorukaiseen nimeltä Olavi Tyste -ja tämä oli luvannut ryöstää hänet, vaikka hänet suljettaisiin mihin -luostariin tahansa. - -Piispa rypisti kulmakarvojaan. - --- Mihin olette hänet kätkeneet? - --- Vadstenan luostariin, vastasi mies; -- hän on jo suorittanut -koevuotensa, mutta niskoittelee nyt eikä tahdo ruveta nunnaksi. - -Piispan kasvot synkistyivät yhä enemmän. - --- Minä kirjoitan itse abbedissalle, sanoi hän, -- ja viikon päästä -tulen itse Vadstenaan ja toimitan vihkimisen. - -Miten paljon lapsiraukkaa kidutettiin, sitä ei tiedetä, mutta -määräpäivänä saapui piispa täydessä virkapuvussa ja loistavan saaton -seuraamana luostariin, ja laululla ja messulla siellä vihittiin -nunnaksi nuori, kuolonkalpea tyttö. Kerrottiin että piispa itse -säälien oli katsellut häntä sekä ettei kukaan ollut kuullut hänen -huuliltaan vastauksia, mutta kirkon kunnia oli pelastettu ja rikkaan -porvarin koko omaisuus määrätty luostarille. - -Juhlallisuuden loputtua kertoi abbedissa salaisessa keskustelussa -piispalle aikovansa lähettää uuden sisaren Lurön luostariin, josta ei -kukaan saattaisi löytää häntä. - -Piispa suostui siihen, sillä ajat olivat vaaralliset ja varovaisuus -tarpeellinen. - -Keskellä Veneriä, Leckön ja Vermlandsnäsin välillä oli lehtevällä -saarella pieni luostari. - -Puurakennus -- sillä parempaa ei ollut -- oli miltei aivan kätkössä -lahden pohjukassa. Muureina olivat laajat selät ja rautaristikkona -kaikista asutuista seuduista eroittava etäisyys. Pari kertaa vuodessa -vietiin luostariin tarvittavat ruokavarat Leckösta, muuten elivät -köyhät nunnat erossa koko maailmasta, kuluttaen aikansa paastoissa ja -rukouksissa tai ommellen kallisarvoisia käsitöitä, alttariliinoja ja -muita pyhiä esineitä. - -Mutta siirtykäämme hetkiseksi sinne. - -Kova länsituuli liikutteli Dalbojärven laineita ja Lurön kallioita -huuhtelivat vaahtopäät aallot. Heikosti kuului nunnien juhlallinen -veisuu tuulen ulvonnan ja rautaisen tuuliviirin vikinän seasta. -Kirkuvat vesilinnut lentelivät milloin ylös ilmaan, milloin taas -alas aaltoihin, ikäänkuin nekin olisivat tahtoneet ottaa osaa -luonnonvoimien rajuun leikkiin. Silloin näkyi lounaassa purjehtiva -laiva. - -Kauniista rakenteesta ja korkeasta mastosta saattoi heti nähdä, että -se oli Skaran piispan laivoja. Nyt oli kuitenkin purje reivattu ja -pieni keulapurje nostettu. Vaikka myrsky raivosi, niin laiva hyvää -kyytiä laski pientä luostarilahtea kohti. - -Abbedissa, vanha rouva Ingrid Puke huomasi ensinnä laivan. Hän -hämmästyi niin, että hän paikalla keskeytti hurskaiden sisarten -veisuun. - --- Pyhä Jumalan äiti, mikä nyt on, kun piispan laiva tällaisessa -ilmassa on lähtenyt liikkeelle! Tulkaa sisaret, lähtekäämme niemelle -katselemaan, mitä Herra tekee purjehtijaraukoille. Veisatkaamme sitte -_de profundis_ heidän kurjille sieluilleen. - -Hurskaat sisaret keräytyivät paikalla vanhan abbedissansa ympärille. -He kietoivat vaatteet lujemmin ympärilleen, sitoivat huntujaan ja -riensivät ulos. - -Mutta myrsky kävi heihin kiinni ikäänkuin oikein heitä pudistaakseen, -ja pelästyneiden pääskysten lailla pakenivat he kalliolohkareen -suojaan, sieltä tähyilläkseen aaltoilevalle järvelle. - -Onneksi laiva samassa purjehti lahden suojaan ja kääntyi -vastatuuleen. Vauhti hiljeni ja ankkuri laskettiin. - -Juosten riensivät nunnat takaisin, heidän poskilleen oli noussut -punaa ja toisten huulilla leikki hymyn vivahdus. Viidakon läpi he -takatietä astuivat luostariin ja rupesivat paikalla veisaamaan _ave -Mariaa_. - -Tuskin oli veisuu lopussa, kun ikkunaan ilmestyi sileäksi ajettu pää -ja sen viereen nuoret naisen kasvot. - -Varsinkin herättivät viimemainitut nunnien hämmästyksen; he saivat -sentään veisatuksi messunsa loppuun ja sitte astui munkki yksin -rukouskamariin. - --- Pax vobiscum! alkoi munkki; -- mitä teille kuuluu, rakkaat -sisaret, tässä surullisessa yksinäisyydessä? - --- Kiitos olkoon pyhälle neitsyelle, arvoisa isä; ruumiillisessa -suhteessa ei meiltä puutu mitään, vastasi abbedissa, -- ja se joka on -kääntänyt ajatuksensa ja mielensä syntisestä maailmasta, ei koskaan -tunne murhetta. - --- Ette siis taida tietää, rakas sisar, jatkoi munkki, -- että uusi -kuningas, josta me toivoimme kirkon suojelijaa, sensijaan on käynyt -sen kiivaimmaksi viholliseksi. Mutta tänne ei hänen mahtinsa tule -ulottumaan. - --- Sanctissima Maria ora pro nobis! huudahtivat nunnat ja tekivät -ristinmerkkejä. - --- Minut on lähetetty tuomaan teidän haltuunne erästä sisarta, jota, -vaikka hän jo on kirkon palvelijatar, maailma vielä houkuttelee, -ja hänkin sitä valitettavasti rakastaa. Teidän täytyy ruveta hänen -ankaraksi ja valppaaksi äidikseen, rakas sisar! - -Abbedissa nyökäytti päätään ja munkki avasi oven. - --- Astukaa sisään, sisar Cecilia, sanoi hän, -- te tulette näiden -hurskaiden sisarten seurassa löytämään rauhaa ja tyytyväisyyttä, jos -olette nöyrä ja tottelevainen. - -Sekä abbedissa että nunnat hämmästyivät nähdessään tuon nuoren tytön, -joka kevyin askelin astui huoneeseen. Hänen kasvonsa olivat kauniit, -vaikka hyvin kalpeat, ja katseessa oli sellainen uhka, että hänestä, -vaikka hän pysyi äänetönnä, saattoi nähdä, että hän tekee mitä tahtoo. - -Hän loi läsnäoleviin lyhyen katseen, sitte hän silmät maassa tervehti -abbedissaa, nöyrästi suudellen hänen kättään. - --- Arvoisa äiti, alkoi hän selvällä äänellä, -- olen vastoin -tahtoani nunna ja väkisin minut on tänne tuotu, mutta koska nyt olen -teidän vallassanne, niin alistun käskyjenne alaiseksi ja sulkeudun -suosioonne ja hyväntahtoiseen huomaanne. - -Abbedissa loi häneen terävän katseen. - --- Tulemme kohtelemaan sinua ansion mukaan, vastasi hän. - --- Pyhä neitsyt suojelkoon ja varjelkoon teitä, virkkoi munkki; -- -minulla ei ole aikaa kuunnella rippiänne, mutta palaan pian takaisin. - -Nunnat lankesivat polvilleen ja Cecilia seurasi heidän esimerkkiään. -Munkki siunasi heitä, lausui "Pax vobiscum" ja riensi pois. - -Abbedissa käski nunnia uudestaan alkamaan _ave_'a, mutta veisatessa -kurkistivat he kaikki ulos ikkunasta ja näkivät laivan purjehtivan -lahdesta, onnellisesti kiertävän niemen ja sitte myrskyn siivillä -kiitävän itäänpäin. - -Veisuu lakkasi samassa ja huokaus nousi nunnien rinnasta. - -Alussa vartioitiin uutta sisarta hyvin ankarasti, mutta hän ei -koskaan antanut aihetta muistutuksiin; hän oli huomaavampi kuin -kaikki muut ja toimitti tehtävänsä erittäin huolellisesti, mutta hän -jatkoi itsepintaisesti vaitioloaan eikä koskaan vastannut kysymykseen -muuta kuin lyhyesti myöntäen tai kieltäen. Turhaan koettivat sisaret -voittaa hänen luottamustaan, mutta harvoin loi hän heihin katseensa, -vaikka hän aina oli niin valmis palvelemaan jokainoaa heistä, että -tuntui siltä kuin hän alaspainettujen silmäluomiensa alta olisi -osannut nähdä heidän toivomuksensa. Abbedissa kysyi, eikö hän -tahtonut käydä ripillä, mutta hän vastasi että hän oli tehnyt sen jo -ennenkuin hänet vihittiin nunnaksi. - --- Kyllä sen siltä voi tehdä luostarissakin, vastasi ankara rouva, -luoden häneen tutkivan katseen. - --- Täällä ihminen kuolee pois maailmalta. - -Ja kuolleelta koko ympäristö näytti hänestä tuntuvan; hän ei juuri -koskaan katsahtanut edes järvelle, hän silmäili vain käsityötä, jota -ahkerat kädet pitelivät ja jonka hän ainoastaan silloin heitti, kun -rukoiltiin tai veisattiin. - -Muuan nunnista rupesi Cecilian asemasta kutsumaan häntä Tysta'ksi. -["Tysta" merkitsee "äänetön", "vaitelias".] - -Silloin nousi ensi kerran väriä hänen poskilleen ja silmät -kyyneltyivät, kun hän mielenliikutuksissaan katsahti ympärilleen ja -lausui: - --- Niin, se on nimeni! - -Hän pysyi yhä toveriensa ihmettelyn esineenä, mutta syksymmällä -rupesi hänen käytöksensä käymään hiukan levottomaksi. Hänen -käsityönsä likeni jo loppuaan ja hän malttoi tuontuostakin luoda -katseensa järvelle, jolla myrsky raivosi. - -Oli jo myöhäinen syksy, kun eräänä päivänä Veneri alkoi asettua. -Jää peitti koko Kinnelahden ja heikko länsituuli liikutteli hiljaa -harmaata, jäistä vettä. Ikkunasta silmäilivät nunnat talvista -maisemaa. Heistä tuntui tavallista kolkommalta. - -Äkkiä huomasivat he järvellä liikkuvan esineen. Se oli melkein kuin -aave, joka hiljaa, mutta varmasti, likeri. - -Sisar Sofia väitti sitä harmaaksi hevoseksi. Sisar Anna taas -luuli sitä harmaaksi veljeksi, joka ehkä oli eksynyt ja nyt oli -hukkumaisillaan. - --- Se on susien kuningas! huusi sisar Ingrid. - --- Ei, puhkesi sisar Elsa vallan haltioissaan puhumaan, -- se on -jättiläissusi, joka on tunturisusien päällikkö! - -Abbedissan mielestä tuntui niin synkältä, että hän paikalla käski -nunnia ryhtymään juhlalliseen hartauden pitoon. - -Cecilia neiti oli hänkin tarkastanut ihmettä, mutta hän vaikeni -tavalliseen tapaansa, vetäen ainoastaan huntua kireämmälle -ympärilleen. Veisuu alkoi. - -Mutta Cecilian ääni ei koskaan vielä ollut kaikunut niin kauniina, se -soitti iloa ja ylistystä ja nunnat katselivat hämmästyneinä toisiaan -ja arvelivat, että kylläpä tuo osasi laulaa, vaikkei hän osannut -puhua. - -Hartaushetken loputtua riensivät nunnat taas ikkunaan ja nyt he -huomasivat että kummitus olikin vaan kalastaja, joka juuri laski -kurjan veneensä maihin niemen kärkeen; maston virkaa hoiti vanha airo -ja purjeena oli vanha sudennahkainen turkki. Tuulen avulla pääsi vene -ohuen jääpeitteen läpi, kalastajan pitäessä perää toisella airolla. - -Maallenousu Lurön rantaan oli ankarasti kielletty, mutta jos -kalastaja oli hengenvaarassa, niin hänelle täytyi suoda anteeksi. - -Ingrid rouva joutui pahaan pulaan; eihän hän voinut ajaa häntä pois, -ja liikaa olisi ollut avata vieraalle luostariportit. - -Luostarisisaret lähetettiin saliin ja abbedissa meni itse tutkimaan -miestä. - -Kun portti avautui, seisoi hän jo valmiina ulkopuolella. - --- Kuinka te uskallatte nousta maihin täällä? kysyi abbedissa -uhkaavasti. - --- Ankara äiti ja rouva, vastasi kalastaja, kumartaen maahan asti, -- -armahtakaa köyhää kalastajaa, jonka on vilu ja nälkä. - --- Ruokaa saatte, mutta yösijaa en voi antaa teille. - --- Antakaa minun maata täällä oven ulkopuolella, jotten paleltuisi -kuoliaaksi. Minä vannon huomenna päivän koittaessa lähteväni pois. - --- Mitä te ajattelette? Luostarin sisäpuolella? - --- Ankara äiti, minä olen vanha mies, vastasi kalastaja ja hänen -äänensä vapisi. Kun Ingrid rouva sitte loi katseensa hänen harmaaseen -partaansa ja polviin, jotka tutisivat, niin hänen sydämensä heltyi ja -hän antoi kalastajalle luvan tuoda tukon heiniä ja siitä valmistaa -sijan porstuaan; sitte hän läksi saliin. - -Sisaret olivat kokoontuneet huoneen kaukaisimpaan kulmaan, jossa he -puhelivat ja kuiskailivat keskenään. - -Cecilia yksin istui penkillä ovensuussa; hänen kätensä olivat -ristissä ja hän näkyi vaipuneen palavaan rukoukseen. - -Abbedissa tarkasti häntä hetkisen ja lausui sitte hänen nimensä. - -Cecilia säpsähti ja nousi paikalla. - --- Saat sitte jatkaa rukoustasi, virkkoi abbedissa lempeästi, -- nyt -tulee sinun tehdä laupeudentyö. - -Suuresti hän hämmästyi, kun Cecilia suudellessaan hänen kättään, -kostutti sen kyynelillä. - --- Mikä sinua vaivaa, lapsi, oletko kipeä? - --- En, arvoisa äiti! Mitä käskette minua tekemään? kysyi hän, -alaspainetuin silmin, kasvot yhtä kankeina ja käsittämättöminä kuin -tavallisesti. - -Hän sai käskyn viedä kalastajalle ruokaa ja viiniä ja antaa patjan -hänen päänsä alle. - --- Onhan minulla patja, sanoi hän epävarmasti. - --- Täällä on huonompi. - --- Mutta onhan tämä laupeudentyö! - --- No, tee kuinka tahdot. - -Hän läksi, mutta abbedissa jäi miettimään, mahtoiko hän olla terve; -hän oli niin kummallinen. - -Myöhemmin, kun iltarukouksen päätyttyä nunnien piti lähteä -kammioihinsa, huomautti lempeä äiti, että sisar Cecilia oli sairas, -vaikkei hän itse sitä tietänyt; hänen piti sentähden nukkua kauvemmin -eikä tulla huomenmessuun. - -Cecilia kiitti, alaspainetuin silmin niinkuin tavallisesti, -mutta hyvää yötä toivottaessaan, lankesi hän polvilleen ja pyysi -abbedissalta siunausta. - -Tämä siunasi hänet ja syleili häntä sydämellisesti, mutta Cecilian -mentyä lausui hän muille nunnille toivovansa että he kaikki olisivat -sisar Cecilian kaltaiset. - -Seuraavana aamuna kokoontuivat kaikki messuun, paitsi Cecilia. - -Sekä messun aikana että ennen ja jälkeen sitä kuiskailivat nunnat -keskenään; he olivat yöllä kuulleet hiljaisia askeleita ja pientä -pauketta; ehkei pyhä Agneta, jolle luostari oli pyhitetty, ollut -pitänyt siitä, että mieshenkilö oli ollut luostarissa. - -Suuri hämmästys syntyi, kun huomattiin, että Cecilia oli poissa. -Pöydällä hänen kammiossaan oli hänen pieni luostarityönsä valmiina, -muuten ei löytynyt mitään, joka olisi edes muistuttanut hänestä. - -Etsittiin, etsittiin. Missä hän saattoi olla? Joku meni rantaan... -mitä kummaa? Siellä oli harmaa valeparta ja vanhat kalastajan -vaatteet. Abbedissalle vietiin tieto: hän tunsi sekä vaatteet että -parran... Taskusta pisti esiin liinanen, jossa oli nimi: Olavi Tyste! -Cecilian rakastaja! - -He olivat karanneet yhdessä! - -Luostariryöstö oli tapahtunut. - -Syntyi hirveä hälinä... Abbedissa oli vallan raivoissaan, että hän -sillä lailla oli antanut pettää itsensä. Se viekas, tekopyhä Cecilia! -Kovin rangaistus oli hänelle liian helppo. - -Nunnat kirkuivat vielä pahemmin. Oliko hän poltettava roviolla vai -elävältä muurattava seinään, kyselivät he toisiltaan. Onneksi eivät -he voineet nähdä toistensa salaisia ajatuksia. - -Kului kuukausia ennenkuin mannermaalta tuli sanansaattaja, -jonka kanssa abbedissa saattoi lähettää tiedon tuosta kauheasta -tapahtumasta. - -Piispa Brask suuttui suuresti ja pani toimeen mitä ankarimman -etsinnän, mutta pakolaiset olivat kadonneet, luultiin melkein että he -olivat hukkuneet aaltoihin. Mutta tuo otaksuminen herätti sääliä, ja -jos he toisten mielestä olivat saaneet ansaitun rangaistuksen, niin -toiset väittivät heidän joutuneen väkivallan ja viekkauden uhreiksi, -ja näitä viimeksimainittuja tuki voimakkaasti Cecilian isä, joka -epätoivoissaan oli sanonut, että ahneet munkit olivat viekoitelleet -hänet tekemään tyttärensä nunnaksi. - -Ensi kerran kuunteli piispa kansan ääntä, mutta ei suinkaan tahtonut -että se tulisi kuninkaan korviin... parasta oli että syylliset olivat -poissa tieltä; hänen olisi täytynyt rangaista heitä perinpohjaisesti, -ja silloin olisi ehkä kuningas sekaantunut asiaan. - -Vanhalla piispalla oli paljon huolia ja suuria huolia; hän tunsi -olevansa kuin jäännös muinaisilta ajoilta, jonka täytyi vastustaa -kaikkea uutta; _hänen_ voimansa kyllä riittivät, mutta hänen -vaikutuspiirinsä oli tullut liian suureksi ja pahinta kaikesta oli -- -ettei hän enään ollut aivan varma itsestään; varsinkin anekauppa pani -hänet miettimään ja jollei se ollut oikeutettu, niin oli koko oppi -horjuvalla perustuksella, sillä jos se siinä suhteessa valehteli, -niin se oli valhetta kaikki tyynni. Tuo kirottu Luther, hänen -väitelmänsä ja selityksensä tulivat yhtämittaa hänen mieleensä... -joskus tapasi hän itsensä aivan vaistomaisesti niitä ääntelemässä. - -Ei, se oli kiusausta, saatanan juonia! Ainakaan ei hänestä tulisi -uskonluopio. Hän kääräisi piispankaapun lujemmalle ympärilleen ja -teki itselleen lupauksen, että hän elää ja kuolee uskonsa edestä. - -Mutta hänen lukuisa seurueensa -- piispa eli nimittäin kuin ruhtinas --- oli sitä mieltä, että heidän herransa vanheni. Tuntikausiksi hän -saattoi vaipua syviin mietteisiin ja aniharvoin, tuskin koskaan, -lensi hymy hänen synkille kasvoilleen. - -Piispa Brask saarnasi siveyttä ja vietti itse täysin siveellistä -elämää. Hänellä ei ollut muita sydämen siteitä kuin sisar, joka -oli joutunut leskeksi ja hänen välityksestään päässyt P. Klaaran -ursilinilaisluostarin abbedissaksi Tukholmaan. - -Veli oli kaikissa toimissaan tyyni ja maltillinen, sisar sitävastoin -kiivas ja intomielinen. - -Epäillä jotakin katoliseen oppiin kuuluvaa asiaa oli hänen mielestään -inhoittavaa, synnillistä. Sitä ei kyllin ankarasti voinut rangaista. -Hän hallitsikin luostariaan äärimmäisellä ankaruudella ja kun piispa -saarnasi lempeyttä, niin hän lausui: - --- Anna pirulle sormi, niin se vie koko käden! Lurössä tapahtunut -nunnanryöstö pani hänet vihan vimmoihin. - --- Olisinpa minä ollut rouva Ingrid Puken sijassa, niin olisin -antanut ruoskia kaikki nunnat, siksi etteivät he paremmin pitäneet -silmällä toisiaan. - -Hän mietti yhtämittaa, mitä rangaistusta tässä olisi käytettävä. Mitä -kovempi rangaistus, sitä parempi. - -Toisissa asioissa näki Hans herra ilolla sisarensa lujan, -horjumattoman uskon. Hän tiesi että siinä oli koko hänen voimansa, -hänen mielensä rauha. - -Siksi ei hän uskaltanut sisarelle uskoa epäilyksiään, eihän hän olisi -voinut häntä auttaa; miksi hän siis olisi tehnyt hänet levottomaksi? - -Kerran kun hän tuli piispaa tervehtimään, tapasi hän hänen pöydällään -erään Lutherin kirjan. Hän heitti sen paikalla tuleen ja virkkoi: - --- Anna saatanalle, mikä saatanalle kuuluu. - -Vanhus oli siis yksin maailmassa; hänellä ei ollut ystävää eikä -uskottua. Jota enemmän epäilys yritti kasvaa, sitä kiihkeämmin koetti -hän pysytellä vanhoillaan. Hän kävi luostareissa, toimitti nunnan -vihkiäisiä, piti messuja pyhien kunniaksi ja osottautui kaikessa -uskolliseksi kirkon ystäväksi ja uuden opin kiivaaksi vastustajaksi. - - - - -16. - -VAIKEAA TYÖTÄ. - - -Sillaikaa oli Kustaa jatkanut vaellustaan sillä tiellä, joka hänelle -oli avautunut. - -Maa oli uponnut velkoihin ja maan täytyi ne maksaa, mutta ei siten, -että köyhältä ryöstettäisiin hänen viimeisensä, vaan siten, että -kullat ja hopeat kerättäisiin ja niitä oli juuri luostareilla. - -Paitsi sotaväen palkkaamiseen tarvittavia varoja, oli valtion velka -tavattoman suuri. - -Tammikuussa 1525 pidettiin Tukholmassa valtiokokous, jossa -päätettiin, että koko maan kirkonkymmenykset siltä vuodelta -lankeisivat kuninkaalle. Päätös herätti suurta tyytymättömyyttä, -mutta Vesteråsin ja Strängnäsin uudet piispat lupasivat tehdä -parastaan. - -Luonnollista on, että Kustaa näinä vaikeina aikoina kiinnitti -huomionsa kirkon suuriin tiluksiin, kultiin, hopeihin ja -kallisarvoisiin koristuksiin. Pitikö näiden aarteiden ainoana -tarkoituksena olla laiskojen munkkien nautinnonhimon tyydyttäminen? -Olivathan ne itse asiassa ryöstetyt Ruotsin kansalta, pitihän niitä -siis käyttää sen hädän lieventämiseksi. - -Samaan aikaan, v. 1524, päätti kuningas asettaa sotaväkensä -linnaleiriin. Piispa Hansille tuotiin Linköpingiin tieto, että -kuningas oli lähettänyt kauppakaupunkeihin ja luostareihin sotaväkeä -sekä itse piispan luo 30 kruunun matruusia, jotta piispan papisto -elättäisi heitä oluella ja ruualla talven yli. - -Pian pakoittivat rasittavat raha-asiat kuninkaan ottamaan haltuunsa -kirkon tiluksia. Granön kylä Vestmanlannissa oli kuulunut Vesteråsin -piispanistuimelle, mutta vapautussodassa valloitti Kustaa sen, ja -senjälkeen jäi se hänen haltuunsa sillä perustuksella, että se ennen -oli kuulunut kruunulle ja tuomiokirkko jo oli pitänyt sitä niin -kauvan, että se oli saanut täyden korvauksen ostosummastaan. - -Vanhan Gripsholman linnan, johon Sten Sture vanhempi oli perustanut -Mariefredin luostarin, katsoi kuningas perintönä lankeavaksi -itselleen, koska Sten herra oli kuollut lapsettomana ja Kustaan isä, -herra Eerik Juhananpoika oli Sten herran perillinen. - -Kuningas läksi itse puhuttelemaan karthusianineuvostoa, joka -oli koolla Gripsholmassa ja kysyi munkeilta, tahtoivatko he -vapaehtoisesti luovuttaa hänelle Gripsholman kaikkine siihen -kuuluvine tiluksineen ja korkoineen. - -Tämä loukkasi suuresti munkkeja ja he rukoilivat nöyrimmästi, että -heidän annettaisiin pitää, mitä he olivat saaneet. - -Kuningas vastasi, että se kävi mahdottomaksi ja lupasi valtion -neuvostolta, piispoilta ja karthusilaisveljeskunnalta hankkia -suostumuksen tiluksen luovuttamiseen. - -Silloin luopuivat munkit vapaasta tahdosta koko siitä lahjasta, jonka -he Sten herralta olivat saaneet. - -Kysymys otettiin Vadstenan kokouksessa keskustelun alaiseksi ja -kuninkaan vaatimukseen suostuttiin. Irtaimiston saisivat munkit -sopimuksen mukaan pitää, mutta luostarin hoitaja sai kuninkaalta -käskyn lähettää Tukholmaan sen hopeakirstun, jota luostarissa -säilytettiin, "kuitenkin salaa, jotteivät veljet saisi siitä mitään -vihiä". - -Asia herätti tavatonta huomiota ja kuninkaan täytyi kirjoittaa eri -osiin maata ja selittää, että maan hätä pakoitti hänet ryhtymään -kaikkiin laillisiin keinoihin, varsinkin kun niin monet laiminlöivät -sovitun veron maksamisen. - -Suuttumus oli suuri, mutta hätä ei ollut pienempi; piispat ottivat -ensin osansa ja julistivat sitte kansalle kuninkaan kirjeen sisällön, -salaa kehoittaen ihmisiä pyytämään, että he rahalla saisivat lunastaa -kymmenyksensä niiden puolesta arvosta, ja sanomaan, etteivät he -muutoin voisi kylvää peltojaan. Kronikka kertoo, että piispat ja -papit käyttivät viekkaita ja salaisia keinoja. - -Vouteja oli käsketty tarkasti pitämään silmällä talonpoikia, etteivät -he saisi mitään salata, mutta siitä huolimatta löytyi useita, -jotka suorastaan kieltäytyivät maksamasta kymmenyksiään, ja munkit -ja talonpojat liittyivät yksimielisesti ryöstämään kruunulta sen -laillisia saatavia. - -Kuningas vihastui ja luostarit saivat sen maksaa. Vadstenan luostarin -täytyi luovuttaa P. Katarinan kallisarvoinen hopealipas ja Nydalan -luostarin täytyi antaa pois eräs kallis astiansa. Kaikki piilotettu -hopea kaivettiin esiin kätköstään niin pian kuin kuningas sai tietää -että sitä löytyi. - - * * * * * - -Aina siitä asti kuin Kustaata oli pidetty vankina Kallön linnassa, -oli hän inholla ajatellut luostareja ja munkkielämää; hän oli jo -silloin saanut käsityksen, kuinka läpeensä mätää se oli, kuinka se -syöpänä tarttui kansaan ja maahan, imien itseensä kaikki elinvoimat. - -Kotiin tultuaan oli hän huomannut, etteivät asiat Ruotsissakaan -olleet paremmalla kannalla ja voimakkaana nousi hänen rinnassaan -kysymys: "onko tämä Kristuksen oppia? Kuinka uskaltavat nuo papit ja -munkit pitää itseään hänen jälkeläisinään?" - -Hän oli lukenut useita Lutherin teoksia ja hänen kanslerinsa Lauri -Antinpoika, joka suuresti ihaili saksalaista uskonpuhdistajaa, -selitti hänelle uuden opin periaatteet ja totuudet ja lausui suoraan, -että kirkon maallinen valta ja rikkaus olivat mitä räikeimmässä -ristiriidassa Kristuksen opin ja käskyjen kanssa. - -Sydämessään tunnusti Kustaa hänen sanansa oikeiksi, mutta hän ei -koskaan antautunut tunteidensa johdettavaksi. Tutki ensin, arveli -hän, ja tuomitse sitte. - -Pian hän saikin tilaisuutta tutkimiseen. - -Heti kuninkaanvaalin tapahduttua oli Johannes Magnus palannut -Roomasta. Paavi oli lähettänyt hänet legaattinaan Ruotsiin -vastustamaan siellä ilmaantunutta kerettiläisyyttä ja yleensä -pitämään huolta kirkon asioista. - -Sten Sture nuorempi oli valinnut Johannes Magnuksen Kustaa Trollen -seuraajaksi ja lähettänyt, hänet saamaan vahvistusta paavi -Hadrianukselta. Hän palasi nyt paavin legaattina ja vastaanotettiin -suurilla kunnianosoituksilla Strängnäsissä. - -Odotettiin että uusi legaatti ryhtyisi tutkimaan Kustaa Trollen -ja Kristian II:sen menettelyä Ruotsissa, sekä että ensimainitun -kuolemantuomio julistettaisiin, mutta siihen ei Johannes Magnuksella -ollut valtaa. Hänen tuli ainoastaan pitää huolta siitä, että usko -vahvistuisi ja kerettiläisyys hävitettäisiin. - -Säädyt ilmoittivat tyytymättömyytensä ja legaatti sai palata Roomaan -kertomaan paaville, millä kannalla asiat olivat, sekä hankkimaan -itselleen laajempaa toimintavaltaa. - -Samalla lähettivät säädyt ja neuvosto paaville kirjoituksen, jossa -he pyysivät vahvistusta ja vihkimystä synnynnäisesti ruotsalaisille -piispoille, piispoille jotka edistivät maan asukkaiden rauhaa -ja hyvää sopua paremmin kuin arkkipiispa Kustaa Trolle, joka, -väärinkäyttäen papillista arvoansa, oli yllyttänyt valtakuntaa sotaan -ja eripuraisuuteen, josta syystä he yksimielisesti olivatkin ajaneet -hänet maanpakoon. - -Paavia he sitävastoin tahtoivat palvella, antaa kirkolle -takaisin sen vapauden ja puhdistaa sen niistä harhaopeista, -jotka yleisen sekasorron aikana olivat syntyneet. Mutta tämän -kaiken aikaansaamiseksi toivoivat he, että paavillisen istuimen -valtuutetulle, Johannes Magnukselle annettaisiin täysi valta ryhtyä -tarpeellisiin keinoihin kirkon saattamiseksi järjestykseen. - -Kustaa kirjoitti itsekin paaville, lausui julki omansa ja kansan -ilon legaatin tulosta, mutta valitti ettei tämä ollut voinut saada -mitään aikaan ja pyysi sentähden kristikunnan isää vahvistamaan -tuomiokapitulien valitsemat piispat. Myöskin pyysi hän paavia -antamaan anteeksi apostoliselle kamarille tulevat maksot, koska -kirkot olivat perin köyhtyneet, taistellessaan vihollisiansa vastaan -kirkon vapauden puolustamiseksi ja kruunun oikeuksien suojelemiseksi. - -Kustaa ei siihen aikaan laisinkaan ajatellut kirkon vapauksien -ja oikeuksien supistamista. Sen osoittaa parhaiten hänen -vahvistuskirjansa piispa Braskille, jossa hänelle vakuutetaan "kaikki -tuomiokirkon ja sen kapitulien oikeudet, vapaudet ja tilukset -kiinteimistöineen ja irtaimistoineen, semmoisina kuin esi-isät -niitä ovat nauttineet ja pitäneet, kymmenyksineen, sakkorahoineen, -maaveroineen, palvelijoineen, lampuoteineen, semmoisina kuin -edelliset kuninkaat, herttuat ja muut ruhtinaat ne suoneet ja -antaneet ovat". - -Mutta nyt tapahtui käänne, jolla oli suuret seuraukset. - -Johannes Magnus ei vielä ollut ehtinyt takaisin Roomaan, kun paavilta -saapui kirje, jossa kirkkorangaistuksen uhalla käskettiin Ruotsin -kuningasta asettamaan arkkipiispa Kustaa Trolle takaisin hänen -entiseen arvoonsa. - -Kustaassa leimahti suuttumus, mutta hän vastasi tyynesti ja -varmasti, että pyhän paavillisen istuimen käsky tarkoitti sen rauhan -hävittämistä, jonka voittamiseksi juuri oli uhrattu veri ja henki. -Oli odotettu, että jollakin lailla ryhdyttäisiin rankaisemaan -Kristiania siitä että hän oli teurastanut piispat, mutta sensijaan -rupeaa paavillinen istuin puolustamaan arkkipiispa Trollea, joka on -pääsyy pahaan, ja tahtoo asettaa hänet Ruotsin kirkon etunenään... -"Me kunnioitamme roomalaisen kirkon arvoa niin suuresti, että -sen eteen olisimme valmiit uhraamaan veremme ja elämämme, mutta -arkkipiispa Trollen asettamista takaisin virkaansa tulemme kaikin -voimin, tarvittaessa, vaikka verellämme, vastustamaan." Kustaa -lisäsi, että vastauksesta tähän kirjeeseen tulisi riippumaan, "josko -apostolisen istuimen huolimattomuuden takia, meidän kuninkaallinen -mahtimme ryhtyy panemaan toimeen uskonpuhdistusta Ruotsin kirkossa." - -Kardinaaleille lähetettiin vielä, ankarampi kirje; sitte asetettiin -tuomioistuin, joka juhlallisesti julisti Kustaa Trollen virkaansa -arvottomaksi, ja senjälkeen valittiin Johannes Magnus yksimielisesti -arkkipiispaksi. Hänen veljensä Olavi Magnus lähetettiin Roomaan -saamaan paavin vahvistusta, mutta se retki ei onnistunut. Ei paavi -myöskään tahtonut vahvistaa noiden ennen valittujen piispojen virkoja -ilman rahalunastusta. - -Omituista on, että suurten mullistusten tapahtuessa, kun uuden ajan -järjestys työntää tieltään vanhan, mädäntyneen mahdin, tämän vanhan -mahdin johtajat aina itse, Rehabeamin tavoin, seuraavat hullujen -neuvoja. Paavivalta ei milloinkaan olisi voinut valita varmempaa -keinoa Ruotsin kansan rakkauden jäähdyttämiseksi kuin tyrkyttämällä -sen kirkon johtajaksi vihattua Kustaa Trollea. - -Niinikään lankesi pyhälle istuimelle varjo, kun ei paavi suostunut -ilman rahalunastusta vahvistamaan vasta valituita piispoja heidän -virkoihinsa. Kansan tyytymättömyys ainaisesta rahankiskonnasta kasvoi -senkautta suuresti. - -Ne, joiden virkoja ei roomalainen istuin ollut vahvistanut tai -vihkinyt, eivät saaneet toimittaa pappisvihkimisiä eikä muita -kirkollisia menoja, heidän vaaliaan ei ollut pakko tunnustaa, -vaan saattoi sen peruuttaa, heidän asemansa oli epämääräinen, he -riippuivat kokonaan kuninkaasta. - -Piispa Brask taas valitti: "jos me irtaudumme roomalaisesta -istuimesta ja kirkollisesta yhteydestä, niin en käsitä, mihin voimme -päämme kallistaa". - -Kun Vadstenan valtiopäivillä kuninkaan kruunaus tuli keskustelun -alaiseksi, huomattiin ettei löytynyt tarpeeksi monta vihittyä piispaa -sitä toimittamaan, sillä paavi ei ollut suonut heille vahvistusta -ilman maksoa. Kuningas kehoitti heitä jättämään asian siksensä, mutta -itse he joutuivat epäilykseen. - -V. 1523 valittiin sentään tuomiorovastin mestari, Knut, -arkkipiispaksi ja Pietari Sunnanväder piispaksi Vesteråsiin. Skaran -piispaksi valittiin arkkiteini Maunu Haraldinpoika ja Strängnäsiin -sikäläinen tuomiorovasti Maunu Sommar. - -Molemmat ensimainitut herrat eivät olleet viroissaan pitkäikäiset. -Taalalaisten voutiensa kautta sai kuningas käsiinsä useita -kirjeitä, joissa he olivat yllyttäneet kansaa kapinaan. Sentähden -ratsasti kuningas muutamien neuvostonsa herrojen seuraamana -viipymättä Vesteråsiin, näytti kirjeet piispalle ja kanikeille ja -julisti edellisen virkansa menettäneeksi sekä käski hämmästyneitä -raatiherroja heti valitsemaan uuden piispan. - -Nämä eivät kiireessä tietäneet, kuka siihen sopisi; silloin ehdotti -kuningas Pietari Magnia, joka oli P. Pirkitan talon hoitajana -Roomassa ja joka sittemmin valittiinkin. - -Uusi arkkipiispa joutui pian saman kohtalon alaiseksi kuin -vesteråsilainen piispa, hän ryhtyi liian lujasti puolustamaan viralta -pantua piispa Pietaria ja siitä Kustaa ei pitänyt. - -Tiedämme että häntä seurasi Johannes Magnus. - -Sillaikaa oli kuninkaan kansleri tuontuostakin käyttänyt hyväkseen -maassa vallitsevaa murrosaikaa ja kuninkaalle muistuttanut mikä -suuri uskonnollinen liike paraikaa oli Saksassa. Hän kertoi, että -muuan nuori mies, sepän poika Örebrosta, oli käynyt Lutherin luona -valmistumassa suurta uskonpuhdistustyötä varten. Hän oli muutamia -vuosia ollut diakonina Strängnäsin tuomiokirkossa ja oli kelpo mies. - --- Onko hän vielä siellä? kysyi kuningas. - --- Minun välitykselläni tuli hän johtajaksi kouluun, vastasi Lauri -Antinpoika. - --- Nyt muistan, vastasi kuningas, -- kuulinhan kerran hänen -saarnaavan Strängnäsissä ja mietin, mitä oppia se mahtoi olla, -mutta sitte minulle tuli niin paljon muuta ajattelemista... Mitä -arvelet, Lauriseni, jos me antaisimme hänen tulla tänne Tukholmaan, -saarnaamaan kirkossa; sitte saisi kansa itse tilaisuutta kuulla ja -verrata. - --- Olen jo kauvan toivonut, että armollinen kuninkaani päättäisi sen -tehdä. - --- Kerro minulle vielä jotakin tuosta Olavista. - -Lauri Antinpoika seisoi hetkisen mietteisiin vaipuneena, sitte lensi -hänen kasvoilleen hymy ja hän alkoi: - --- Muutama vuosi sitte kuoli hänen isänsä Örebrossa ja veljensä -Laurin kanssa läksi hän sinne toimittamaan hautajaisia. Samassa -saapui joukko munkkeja karmeliitilaisluostarista veisaamaan -sielumessuja ja tekemään muita temppuja, jotta kuollut muka saisi -vapahdusta kiirastulesta. - --- Eivätkö Lutherin seuralaiset hyväksy niitä? - --- Ei, herra kuningas, he ovat sitä mieltä, etteivät ne laisinkaan -hyödytä vainajaa, mutta sensijaan erehdyttävät eläviä, sillä -todellisuus kärsii siinä ulkonaisten menojen kustannuksella. - --- Kerroppa vielä. - --- Sekä Olavi että hänen veljensä vimmastuivat munkkien käytöksestä -ja karkoittivat koko joukon surutalosta. - --- Minua hämmästyttää, etteivät munkit asettuneet vastakynteen. - --- Jo ennen kuolemaansa oli seppä, saadakseen rehelliset hautajaiset, -lahjoittanut luostarille pellon kaupungin ulkopuolella ja sen olivat -munkit paikalla ottaneet haltuunsa. Hulluinten kävi äidin. - --- Oliko hän samaa mieltä kuin kansa? - --- Kun pojat kysyivät, ymmärsikö hän latinalaista messua, niin hän -vastasi: "en, en ymmärrä, mutta minä rukoilen hartaasti Jumalaa, että -hän kuulisi papin rukouksen, ja minä uskon että hän sen tekee minun -rukoukseni tähden". - --- Sehän on yleinen mielipide; he ovat heittäneet autuutensa asian -munkkien käsiin; sentähden heidän käy niin hullusti. - --- Ja pappisvalta kasvaa minkä jaksaa. - --- Koettakaamme sittenkin murtaa se: tulkoon Olavi tänne, niin -nähdään mitä saatetaan tehdä. - -Olavi tuli. Kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan ja antoi hänen -saarnata Suurkirkossa. - -Ja kansaa tulvi kirkkoon. Sellaista oppia ei kukaan vielä ollut -saarnannut. "Kukaan meistä ei saa luottaa ihmisiin", huusi mestari -Olavi, "ei pyhään neitsyeen eikä muihin pyhimyksiin, vaan ainoastaan -totiseen Jumalaan ja häneen, jonka hän lähetti, Jeesukseen -Kristukseen!" - -Toisen kerran hän lausui, että ripin tulee tapahtua sydämessä, yksin -Jumalan edessä, eikä papille. - -Ja tämä uusi oppi läksi elävästä uskosta, palavasta vakaumuksesta; -tosin eivät monet sitä ymmärtäneet, mutta sillä oli kuitenkin -kummallinen vaikutusvoima. - -Kuningas oli antanut rakentaa Olaville eri saarnatuolin Suurkirkkoon. -Ja tämä oli varmaankin kopan muotoinen, koska saarnaajasta puhuessa -yleisesti ruvettiin sanomaan "mestari Olavi kopassa". - -Monasti tapahtui hänen saarnatessaan, että kiviä lensi saarnatuolia -kohti, mutta niistä ei yksikään tavannut, eikä Olavi liioin näyttänyt -pelkäävän. Mutta hyökkäykset vaikuttivat sen, että kansaa yhä enemmän -tulvi häntä kuulemaan - -Papisto kirosi uuden opin, joka oli antikristuksesta ja hänen -joukostaan, ja piispa Brask kirjoitti kuninkaalle, että koska -luterilainen kerettiläisyys yhä enemmän näkyy voittavan alaa ja -koska siihen pääasiallisesti oli syynä muuan mestari Olavi, niin hän -välttämättömästi oli karkoitettava valtakunnasta ja ankara kuulostelu -pantava toimeen asian todellisesta tilasta. - -Sitte pyysi hän kuningasta kieltämään kaikkien Lutherin -kirjojen ostamisen ja myymisen Ruotsin valtakunnassa, niin kuin -myös kieltämään kuninkaallisen suojeluksensa kaikilta hänen -opetuslapsiltaan, sillä "saksalaiset eivät ole omistaneet mitään -uskoa meidän tähtemme, emmekä me heidän tähtensä tahdo luopua -uskostamme". - -Hän naulautti kirkkojen oville pitkin koko hiippakuntaansa avonaisia -kirjeitä, joissa mitä ankarimmin kiellettiin täällä hänen läänissään -myymästä tai ostamasta tai turmiollisesti levittämästä kristityn -kansan sekaan mitään Lutherin virsiä tai kirjoja. - -Epäilys ja pelko vyöryivät tähän aikaan maassa niinkuin aallot -merellä ennen myrskyn uhkaamista. Mutta tyynenä istui kansleri Lauri -Antinpoika kuninkaan rinnalla kirjoittamassa kuninkaan käskyjä -piispoille, tuomiokapituleille ja luostareille. - -Häntä vihattiin yhtä paljon kuin häntä pelättiin, mutta se ei -häntä liikuttanut; tyynesti katseli hän ajan kulkua ja kun Kustaa -tuodessaan maahan uutta oppia, pelkäsi liian äkillisillä käänteillä, -herättävänsä levottomuutta, niin hän heti riensi osoittamaan, että -päästäisiin samaan päämäärään, jos vaan oikein ymmärrettäisiin -selittää vanhaa oppia. - -Tässä muutamia hänen kirjeitään. - -Vadstenan luostarin munkit pyysivät hänen puoltolausettaan, jotta -kuningas sallisi heidän pitää kirkkonsa hopeat. - -Kansleri vastasi, että he suuresti erehtyivät, jos pitivät kuninkaan -vaatimusta ryöstönä; jos he rahoista, jotka olivat aiotut lähimmäisen -hyödyksi, käyttivät sellaista nimitystä, niin eivät he ymmärtäneet -omia sanojaan, sillä kun he kutsuivat niitä kirkon rahoiksi, niin se -juuri oli samaa kuin kansan omaisuus. - -Oli tullut tavaksi käyttää nimitystä "kirkko" pääpapeista ja -papistosta, joskus myöskin puhuessa käsin tehdystä rakennuksesta. -Mutta raamatussa ei puhuta muusta kuin ihmisten, "varsinkin -uskovaisten yhteydestä". - - "Kun siis puhumme kirkon rahoista, tarkoitamme niillä kansan - rahoja. Ne varat, joista puhutaan Apostolien teoissa ja Paavalin - kirjeissä, joilla lesket ja köyhät elätettiin, uskottiin - palvelijoille, jotteivät apostolit, joiden tuli kuunnella - Jumalan sanaa, antautuisi sellaisiin maallisiin toimiin. Mutta - me, apostolien seuraajat, olemme poikenneet Jumalan sanasta ja - ruvenneet käyttämään kirkon s.o. kansan rahoja ikäänkuin ne - olisivat omiamme. Ja käyttäisimmepä edes, niinkuin apostolien - palvelijat, niitä köyhän lähimmäisemme avuksi, vaan me koristamme - niillä temppelien seiniä tai teemme niistä pyhimys-arkkuja ja - öylättirasioita tai muita esineitä, jotka Jumala ehkä kerrassaan - on kieltänyt, tai joita hän ei ainakaan missään ole kehoittanut - tekemään, vaan joita ihmiset ovat keksineet, en tiedä, missä - hengessä. Kuitenkin me kehumme vanhurskauttamme, vaikkei meidän - tukenamme ole kuin ruoko, nimittäin pelkät totutut paavilliset - säännöt, jotka eivät suinkaan ole suuremman arvoiset kuin pyhä - raamattu." - - "Me papit ryöstämme Jumalan nimessä kansalta nämä rahat ja - anastamme haltuumme niiden käyttöoikeuden, emme näiden varojen - hoitajina vaan niiden omistajina." - - "Me kutsumme uskovaisten kokouspaikkaa Jumalan huoneeksi, mutta - ei sentähden että Jumala asuisi huoneissa, jotka käsillä tehdyt - ovat, vaan sentähden että hänen palvelijansa sinne kokoontuvat - kuulemaan hänen sanaansa. Me toimimme jumalattomasti, jos me, - nähdessämme kansamme vaarassa, pidämme velvollisuutenamme säästää - kirkon hopeita, jotka viholliset ja varkaat voivat viedä, - sillaikaa kun me annamme lähimmäisemme, jota Kristus on käskenyt - meidän rakastaa ja jonka edestä hän on uhrannut verensä, kärsiä - väkivaltaa, nälkää ja janoa." - - "Pitääkö Jumala sitte enemmän huolta kivistä ja kannoista kuin - ihmisistä? Suokoon Jumala, että me papit yhtä tarkasti pitäisimme - huolta lähimmäisemme autuudesta kuin rahojen säästämisestä! - Jumalatonta jumalisuutta on käyttää kirkon omaisuutta komeisiin, - jopa ylellisiinkin rakennuksiin eikä avuksi uskovaisille! - Toisin menettelivät vanhat Israelin kuninkaat Joas ja Hiskia: - toinen lähetti Syyrian kuninkaalle Hasaelille kaikki temppelin - aarteet, jotta Hasael jättäisi Jerusalemin rauhaan; toinen - rikkoi Herran temppelistä kaikki astiat ja omat lahjoittamansa - kultalevyt ja antoi ne Assyrian kuninkaalle. Kumpaakaan ei - pyhissä kirjoituksissa soimata siitä, että he alamaisilleen - ostivat maailman kalleimman aarteen, nimittäin rauhan. Mutta - nyt leimataan kristitty ruhtinas, joka toimii niinkuin he, - kirkonvarkaaksi." - -Hän lausuu totuuden rohkeasti ja säälimättä. Uudesta opista -kirjoittaa kansleri kirjeensä lopulla, että kuningas, käydessään -Vadstenassa, ikäväkseen kuuli joko jossakin saarnassa tai -yksityisessä keskustelussa lausuttavan, että hänen valtakuntaansa -olisi levitetty huonoa oppia; mutta kuninkaan tahto on, ettei -tuollaisia kevytmielisiä sanoja lausuttaisi, jottei kansaa -eksytettäisi. Uusia kirjoja, olkoot ne Lutherin tai muiden, ei -pitänyt tuomita ennenkuin ne tarkasti oli luettu ja tutkittu. Jos -niistä löytyisi jotakin, joka soti totuutta vastaan, niin se raamatun -sanalla oli todistettava, "sillä", sanoo kuningas, "vaikken uudesta -opista, jota kutsutaan Martin Lutherin opiksi, tiedäkään paljon, -niin siitä vähästä, mitä olen kuullut, olen voinut päättää, että -Martin on siksi suuri, etteivät yksinkertaiset ja oppimattomat miehet -voi ruveta todistamaan häntä vastaan, sillä hänen tukenaan ovat -kirjoitukset, eivät brigittiriläiset eivätkä muut, vaan jumalallisten -kirjoitusten aseet". - -"Karttakaamme esiintyä tylsillä aseilla tai melkein aseettomina -sitä vastaan jolla on hyvät aseet, sillä silloin talonpoikainen -yksinkertaisuutemme, joka tähän saakka on ollut kätkössä, äkkiä -paljastuu kaikille, ja me joudumme joka miehen hampaihin ja yleisen -naurun alaiseksi. Silloin tulee viimeinen villitys ensimäistä -pahemmaksi. Raamattu sanoo: tutkikaat sitä mikä hyvä on ja kätkekäät -se, tutkikaat henkiä, ovatko ne Jumalasta. Se joka opettaa toisin, -tekee minun mielestäni vastoin pyhää raamattua eikä tahdo päästää -totuutta päivän valoon." - -Tässä kuninkaan kirjeessä lausutaan suoraan julki uskonpuhdistuksen -suuri periaate, ajatuksen ja tutkimuksen täydellinen vapaus. - -Antaaksemme lukijalle käsityksen piispojen vallasta ja voimasta, -lainaamme Rhyzeliuksen kronikasta sen, mitä hän lausuu piispa -Braskista. - -1:o) Hänen asemansa hallituksessa ja valtakunnan neuvostossa oli -korkea, hän oli likinnä arkkipiispaa ja ylempänä valtionhoitajaa, -joka kutsui häntä Teidän Armoksenne ja Teidän Herraudeksenne ja -talutti häntä hänen oikealla puolellaan. - -2:o) Hän oli hyvin oppinut sekä valtiollisissa asioissa että -historiassa, jonka lisäksi kaunopuheinen ja varovainen, jonkatähden -tuskin kukaan uskalsi vastustaa hänen tahtoaan, mikä usein tuli esiin -tärkeissäkin asioissa. - -3:o) Hän oli sangen rikas, varakas ja mahtava; itsellään hänellä -oli paljon taloja ja tiluksia, jotka hän oli joko perinyt tai -ostanut, mutta piispana hän, niinkuin Henricus Tidemann ja hänen -muut edeltäjänsä, hallitsi miltei lukemattomia taloja ja tiluksia -pitkin koko hiippakuntaa, ja niissä vallitsi erityinen piispallinen -hovikomento. (Sitte lueteltiin 12 hiippakuntaa, joihin kuului 60, -jopa 100 taloa tai tilusta myllyineen, torppineen, saarineen, -kalavesineen j.n.e.) - -Ja kaikista näistä tiluksista, kaikilta niihin kuuluvilta -talonpojilta ja torppareilta kantoi piispa Brask veroa ja häntä -toteltiin kuin hallitsevaa ruhtinasta, koska paavit pannan uhalla -olivat kieltäneet maallista esivaltaa verottamasta tai käskemästä -piispan kartanoiden alustalaisia vaan olivat ne kaikki piispan -välittömiä alamaisia, velvollisia häntä kuulemaan ja tottelemaan. - -Kaikissa näissä hoveissa oli piispalla navetta- ja ratsastusvouteja -ja monta muuta palvelijaa, kuten oluenpanijoita, maltaantekijöitä, -leipureja, myllärejä, kalastajia, tiilenlyöjiä, sahamestareita, -humalamiehiä, ojankaivajia, puutarha- ja sikatarhamiehiä, metsästäjiä -ja häränajajia. Mutta Linköpingin ja Munkebodan kartanoissa, joissa -piispa enimmäkseen asui, oli paitsi yllämainituita, sekä ylempiä -ammattimiehiä, kuten cancellarius, capellanus, scholaris capellæ, -camerarius, kyökki-, kellari- ja tallimestareja, isännöitsijöitä ja -rehumarskeja, että alempia käskyläisiä, nimittäin hovipalvelijoita, -kuten kokki, juomanlaskija, lihanleikkaaja, laivuri, pelimanneja, -palvelijapoikia, tallirenkejä, muurimestareja, oven- ja -portinvartijoita, rekirenkejä, ruutimestareita, vuorivouteja, -asestajia, pyssymiehiä, perämiehiä, laivamiehiä, renkipalvelijoita, -partureja, seppiä ja muita, joilla kaikilla oli palkka ja määrätyt -toimensa. - -Sitäpaitsi oli hänen hovikuntansa sangen suuri ja lukuisa, jonka -lisäksi hänen luonaan vielä palveli useiden ylhäisten herrojen -poikia. Hänen palvelijakuntansa ja hovijoukkonsa oli siten lukuisampi -kuin itse valtionhoitajan. - -Hänen valtaansa lisäsi myöskin se, että osa hänen tuomareistansa -ja kapituliherroistansa, kuten præpositus, archidiaconus, decanus, -cantor ja succentor sekä vähinten kaksitoista canonicusta olivat -varakasta, ylhäistä väkeä, joiden suuret virat sitäpaitsi tuottivat -heille sellaiset tulot, että he saattoivat esiintyä mahtimiehinä; -myöskin lisäsi piispan valtaa se, että hän kuni ruhtinas asui -piispa Henrikin rakennuttamassa piispallisessa palatsissa, tai jos -tahtoi turvallisuutta niin läksi Norsholmiin tai Munkebodaan, jotka -ulkopuolelta olivat valleilla, haudoilla ja muureilla varustetut ja -joiden sisävarustuksena oli miehistö, sotavarasto, tykkejä ja aseita -sellainen määrä, ettei valloitusta ollut ajatteleminenkaan, paitsi -pitkällisen ja vaikean piirityksen kautta. - -"Eikä luostarienkaan tila ollut juuri huonompi; Ruotsissa oli yli -60 luostaria, joiden haltuun lahjoitusten kautta oli joutunut suuri -määrä tiluksia, taloja, kultaa, hopeaa ja muita kalleuksia." Kuningas -Kustaa saattoi siis syystä sanoa, ettei kruunu ja kansa omistanut -kolmatta osaa siitä, mitä papit, munkit ja luostarit. - -Tuottaa aina vaikeuksia, kun tahdotaan nousta taistelemaan vanhaa -vastaan. Mutta tässä kun oli kysymyksessä kokonaisen kansan -sisäisin vakaumus ja usko, kun mahtava papisto koko voimallaan -asettui vastakynteen ja kun tuhannet munkit rupesivat kuiskaamaan -viekottelevia sanoja tietämättömän kansan korviin, niin tässä -tarvittiin rautainen tahto, jottei se sortuisi vastustuksen alle, -sekä ääretön varovaisuus, jotta asia saatettaisiin viedä perille. -Onneksi seisoi tuo rehellinen Lauri Antinpoika Kustaan rinnalla ja -molemmat luottivat Jumalan apuun. - - * * * * * - -Kesällä 1524 läksi kuningas Malmöhön tapaamaan Tanskan kuningasta. -Ennen lähtöään puhutteli hän Olavi Pietarinpoikaa ja Tukholman vasta -valittua kirkkoherraa, Mikael Langerbernia, kehoittaen heitä pysymään -tyyninä ja levollisina ja varovasti kohtelemaan vastustajia. - -Tämä Mikael oli Olavin kanssa opiskellut Wittenbergissä ja heti -kotiin tultuaan päässyt kirkkoherraksi; niinkuin Olavi, rakasti -hänkin vilpittömästi uutta oppia, ja molemmat lupasivat uskollisesti -noudattaa kuninkaan tahtoa. - -Alussa kaikki kävikin hyvin, mutta muutaman viikon perästä tuli -Tukholmaan hollantilainen laiva ja siinä muutamia miehiä, jotka pian -rikkoivat hyvän järjestyksen. - -Uskonpuhdistuksen herättävä voima ja siitä johtuva ajatuksen -vapaus, joka salli jokaisen itse tutkia ja selittää uskonnollisia -asioita, synnytti kansassa kaikellaisia lahkoja ja levottomuuksia. -Levottomuudet taas yltyivät usein verisiksi, sisällisiksi sodiksi. - -Ajan lahkolaisia olivat varsinkin uudestakastajat, jotka, niinkuin -nykyajan baptistit, olivat sitä mieltä, ettei kastamisen tullut -tapahtua lapsuudessa, vaan vasta kypsyneemmässä iässä. - -Sitäpaitsi hylkäsivät he raamatun siitä syystä, että kirjain -kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi. He itse olivat välittömässä -yhteydessä ilmestysten kanssa ja julistivat, että nyt oli taivaan -valtakunta koko ihanuudessaan ja kirkkaudessaan lähestynyt, kun -paavillisuus epäjumalanpalveluksineen ja inhoittavine ulkonaisine -menoineen oli kukistettu. - -Hollannissa ja Saksassa olivat nämä haaveilijat saaneet paljon -seuralaisia, varsinkin alemmista kansanluokista. Nyt muutamia heistä -turkkuri Melchior Rinkin ja kauppias Bernhard Knipperdollinckin -johdolla oli saapunut tänne. Molemmat johtajat olivat oppimattomia -miehiä. - -Ei tiedetä, miten heidän onnistui päästä Johanneksen kirkkoon, mutta -siellä he esiintyivät, käyttäytyen kuin mielipuolet. - -Kuningas oli uskonut Olaville kaupungin sinetin, hän olisi siis -voinut kieltää heidän esiintymisensä, mutta hänellä ei mielestään -ollut siihen oikeutta. - --- Kansan täytyy itsensä saada nähdä ja koetella, sanoi hän. - -Mutta tietämätön joukko, joka oli täyttänyt kirkon ääriä myöten, -kuunteli, katseli ja ihmetteli ulkomaalaisten saarnaa ja heidän -hurjat purkauksensa viehättivät kuuntelijoita siihen määrään, että he -uskoivat saarnaajien jumalallisiin ilmestyksiin. - -Pian syttyi kiihko muihinkin ja suutarit, räätälit, nahkurit -ja muut käsityöläiset rupesivat hengen voiman vaikutuksesta, -niinkuin he sitä nimittivät, saarnaamaan; toiset Mustien veljesten -luostarissa, toiset kaupungissa, toiset esikaupunkien kirkoissa ja -kappeleissa. Uudestakastajat tahtoivat kirkoista hävittää kaiken -maallisen koreuden ja heidän mielipiteensä voitti voittamistaan alaa -kiihoittuneessa kansassa. - -Olavi ja Mikael katselivat levottomina kasvavaa liikettä. Kansa oli -jättänyt heidät ja antautunut uusien vaikutusten alaiseksi. Heidän -lempeihin varoituksiinsa ja nuhteihinsa tuli vastaukseksi vain -uhkauksia ja röyhkeitä haukkumasanoja. - --- Yksinkertainen kansa ei voi eroittaa oikeaa väärästä, sanoi -Mikael; -- tämä oppi voi viedä sen aivan harhaan. - --- Näyttää kyllä siltä, vastasi Olavi, -- mutta Jumala on -antanut ihmiselle järjen, jotta hän itse ajattelisi ja päättäisi -henkielämänsä asiat; me emme ole oikeutetut kieltämään häntä sitä -tekemästä. - --- Kuuleppa mikä melu kadulla! Tullaan varmaan syyttämään meitä. - --- Mutta mitä Kyösti kuningas sanoo? - --- Minäpä luulen että munkit ovat osallisina pelissä, jotta me -joutuisimme epäluulon alaisiksi. - --- Sitä minä en usko. - --- Heistä saattaa uskoa mitä tahansa! - --- Saattaa tosin, vastasi Olavi taistellen itseänsä vastaan, -- mutta -Mikael, miten me voimme vaatia vapautta omalle opillemme, jollemme -osoita kunnioitusta toisinajatteleville? - -Eräänä päivänä, kun Olavi ja Mikael juuri olivat levottomasti -harkitsemassa, mitä olisi tehtävä, tuli heidän luokseen muutamia -kirkonpalvelijoita ilmoittamaan, että Suurkirkon eteen oli -kokoontunut raivoisa kansanjoukko, joka uhaten ja kirkuen vaati, että -ovet avattaisiin. - --- Onneksi ovat ne hyvin lukitut, sanoi Olavi, -- rientäkäämme sinne. - -Hirveä melu tuli heitä vastaan, mutta takatietä pääsivät he kirkkoon. -Ulkopuolella vallitsi mitä villein rähinä, tuontuostakin kuului -valitus- ja hätähuutoja. - -He astuivat likemmä ja saattoivat nyt kuulla, mitä puhuttiin. - --- Maailman loppu on tulossa, lausui naisääni. - --- Miksi tuollainen kerettiläinen tulee ruotsinkielellä saarnaamaan -Jumalan sanaa? - --- Jotta me ymmärtäisimme, kuului naurava miesääni. - --- Emme ole ennenkään ymmärtäneet, eikä meidän nytkään tarvitse -ymmärtää, intti siihen se, joka ensin oli puhunut. - --- Kuka olisi luullut, että Kyösti kuningas rupeisi suosimaan -pakanoita? kuului uusi ääni. - --- Hän taitaa itsekin olla pakana, koska kerran hän perjantainakin -syö lihaa ja antaa käyttää kirjavia ja avokaulaisia vaatteita -hovissaan, huusi taas toinen. - -Samassa kuului jymisevä ääni: - --- Oletteko kuulleet, hyvät ystävät, että nuo evankeeliset papit ovat -juoksennelleet pitkin kaupunkia yllyttämässä kansaa. He uhkaavat -karkoittaa kaikki munkkimme ja pappimme. - --- Pyhä Jumalan äiti! huudettiin joka taholta. - --- Lienee meillä toki oikeus pitää munkkimme, koska kerran me heidät -maksamme! huusi käheä ääni. - --- Kerrotaan hänen antaneen sellaisen käskyn, että kaikki pyhät kuvat -ovat ryöstettävät kirkoista ja sulatettavat, jotta niistä sitte -tehtäisiin kerettiläisen Lutherin ja hänen joukkionsa kuvia. - --- Niin, kirkui kimakka ääni, -- kerrotaan myöskin, että hän tahtoo -pois piispat ja papit, jotka ovat kansan puolella, ja hankkii tänne -ulkomaalaisia, jotka sortavat sekä porvareita että talonpoikia. - --- Vai on se sillä tavalla, huudahti muuan, joka äänestä päättäen oli -taalalainen; -- no, kyllä me taalalaiset sitte näytämme, että meillä -vielä on tallella piikkejä ja talikoita, joilla voimme ajaa sekä -mestari Olavin että koko luterilaisen joukon valtakunnasta. - --- Mutta emmekö nyt todenteolla menisi kirkkoon? huusi ensimäinen -karkea ääri. - --- Ovi rikki, jollei muu auta! - -Nyt pääsi mitä kamalin sekamelska valloilleen; kirveet, rautakanget -ja seipäät syöstiin ovea vastaan, joka vihdoin kamalalla jyrinällä -avautui. - -Likinnä olevat menivät nurin, sillä ovet avautuivat sisäänpäin, -seuraavat kaatuivat heidän päälleen ja sotkeutuivat joukon alle. -Huudot, valitukset, kiroukset ja uhkaukset kaikuivat samana -sekamelskana. - -Hirveällä melulla oli kansanjoukko vihdoin syössyt kirkkoon. - -Mutta samassa se pysähtyi, ikäänkuin häveten tekoaan. - -Kirkon ylevä kauneus, alttari, jolta valo, luoden pitkiä tummia -varjoja, lankesi kirkkoon, antoi sille niin juhlallisen, vakavan -leiman, että hurjimmankin täytyi hetkeksi jäädä miettimään, ennenkuin -hän kävi pyhyyteen käsiksi. Monet, jotka ainoastaan uteliaisuudesta -olivat seuranneet joukkoa, heittäysivät polvilleen rukoilemaan apua -pyhimyksiltä. Mutta äkkiä kuului voimakas ääni: - --- Pois kuningas Eerik, pois pyhä Pirkitta! Me emme huoli pyhimyksiä! - --- Pois, pois! huudettiin sieltä täältä. - -Ja ulvonnalla joka tuli kuin helvetin syvyyksistä, karkasi -kansanjoukko alttarille, kiskoi alas pyhät kuvat ja rikkoi ne -tuhansiksi sirpaleiksi, jotka heitettiin ulos ikkunoista kadulle; -taulut ja koristukset hävitettiin, alttaripeitteet revittiin -kappaleiksi, kalkit ja pyhät astiat tallattiin rikki ja urut -hakattiin säpäleiksi, jotka viskattiin alas pitkin portaita. - -Vimmatun intohimonsa vallassa olivat nuo ihmisraukat kuin lauma -villejä eläimiä, jotka leimuavin silmin ja läähättäen heristelivät -nyrkkejään, mylvivät ja ulvoivat. Tuontuostakin kuului naisten -pelästyneitä, epätoivoisia valitushuutoja, joita he, kuullessaan -haavoittuneiden valitukset ja nähdessään kuolleiden vääntyneet -kasvot, päästivät. - -Kamalalta näyttikin. - -Olavi oli paennut, jottei joukko tallaisi häntä jalkainsa alle, nyt -tunkeutui hän aaltoilevan kansalauman läpi ja kiiruhti saarnatuoliin. -Pian kuului hänen voimakas äänensä: - --- Hiljaa, hyvät ystävät! Mitä tämä merkitsee? Kenen luvalla te -tunkeudutte Jumalan huoneeseen ja käytte käsiksi kirkon koristuksiin? - --- Sehän on mestari Olavi, kuulkaamme häntä, huudettiin monelta -taholta. - --- Hän on ystävämme! kirkuivat taas toiset. - --- Siitä minua Jumala varjelkoon! huusi Olavi. -- Te pidätte itseänne -kristittyinä ihmisinä ja käytätte ilmeistä väkivaltaa! Luuletteko -että Kristuksen valtakunta lähestyy melulla ja hävityksellä? - --- Se on totta! Hän on oikeassa! huudettiin. - --- Ei, ei, huusivat toiset, -- älkää kuulko häntä, hän on petturi! - --- Pois paavi, pois antikristus, pois pyhimykset! Turhaan koetti -Olavi korottaa ääntään, huudot ja melu yhä kasvoi, palasia rikotuista -pyhimyskuvista heitettiin saarnatuolia kohti ja kirouksia ja -uhkauksia sateli ilmassa; vihdoin saapui vahti, jonka Mikael oli -kutsunut avuksi; useita vangittiin ja loput ajettiin ulos. - -Mutta joukko vaikeroivia, itkeviä lapsia jäi vielä kirkkoon. - -Äkkiä hyppäsi muuan sukkela munkki alttarille ja huusi sieltä kovalla -äänellä: - --- Niin, valittakaa vaan, itkekää vaan! Nouskoon teidän huutonne -aina taivaaseen asti! Katsokaa pyhiämme, katsokaa valtakunnan -suojeluspyhiä, mihin alennuksen tilaan kerettiläiset ovat heidät -saattaneet! Katsokaa pyhää Eerikkiä ja pyhää Pirkittaa. Voi, voi! - -Olavi oli astunut alas kansan joukkoon lohduttamaan ja auttamaan; nyt -hän kiireesti riensi takaisin saarnatuoliin. - -Mutta hänet nähdessään huusi munkki: - --- Älkää kuulko häntä, hän on kaiken pahuuden juuri, paetkaa, -paetkaa täältä, hän on pakana ja jumalanpilkkaaja! Hänen läsnäolonsa -saastuttaa tämän pyhän huoneen! - -Ja naiset ja lapset nousivat kauhistuneina ja huusivat: - --- Pois, pois täältä! - --- Oletteko mielettömät? huusi Olavi. - --- Hän pilkkaa Jumalaa, olkoon hän kirottu! huusi munkki ja syöksyi -ulos. - --- Olkoon hän kirottu! kaikui sadoista suista ja kaikki pakenivat -kuin myrkyllistä käärmettä. Muutaman minuutin kuluttua oli kirkko -tyhjä; mutta koko kaupungissa vallitsi mitä kamalin vimma. - - * * * * * - -Sellaisessa tilassa tapasi kuningas pääkaupunkinsa, kun hän palasi -Malmön kokouksesta. Hänen viisas varovaisuutensa pelkäsi kaikkea -liioittelua ja varsinkin hurjaa haaveilua, joka vie terveen -järjen aivan harhaan; sentähden hän paikalla oivalsi, että kansa -näiden rajujen tapahtumien jälkeen vieläkin vastenmielisemmin -katselisi oppia, joka häiritsi maan rauhaa ja matkaansaattoi hurjia -levottomuuksia. - -Kuningas kutsutti heti luokseen Olavi Pietarinpojan ja Mikael -Lagerbernin ja nuhteli heitä ankarasti heidän leväperäisyydestään -ja velttoudestaan. He koettivat kyllä puolustautua, mutta olivat -kadottamaisillaan kuninkaan suosion. - -Heidän poistuessaan huomautti hän, etteivät he kelvanneet -järjestyksen valvojiksi. - -Sitte kutsuttiin Melchior Rink ja Knipperdollinck kuninkaan eteen ja -kuningas kysyi heiltä, kehoittiko todellinen uskonto ja jumalanpelko -ihmisiä raivoamaan ja viettelemään kansaa sellaiseen haaveiluun, että -se raivosi kuin pahan hengen riivaamana. - -He koettivat kyllä puolustautua, mutta kuningas uhkasi heitä -kuolemanrangaistuksella, jos he vielä kerran laskisivat jalkansa -Ruotsin maaperälle. - -Ensin heidät suljettiin vankeuteen, mutta sitte he ja koko heidän -joukkonsa karkoitettiin valtakunnasta. - -Pääkaupungissa vallitsi taaskin rauha, Lutherin oppia saarnattiin -esteettömästi, virsiä veisattiin ruotsiksi ja luostarien arvo aleni -alenemistaan. Näytti siltä kuin myrsky vain olisi puhdistanut ilman. -Raittiimmat tuulet pääsivät puhaltamaan maahan ja monet, jotka tähän -saakka olivat epäilleet, päättivät nyt ruveta palvelemaan sitä -Jumalaa, jota ei saattanut laahata loassa niinkuin pyhiä kuvia, joita -he tähän asti olivat palvelleet. - -Mutta maaseudulla, varsinkin Uplannissa, jonne huhu Tukholman -uskonnollisista riennoista oli levinnyt, oli tyytymättömyys suuri -ja kansa sanoi mieluinten tahtovansa pitää munkkinsa ja pappinsa. -Nämä taas käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kuvailivat uutta oppia -mitä räikeimmillä väreillä, syyttäen kuningasta kaikista ajan -vallattomuuksista. - -Rauhoittaakseen mieliä päätti Kustaa matkustaa likeisimpiin -maakuntiin; kaikkialla kokosi hän kansan ympärilleen ja kertoi, -ettei oppi jota saarnattiin, laisinkaan ollut mitään uutta; se oli -sama oppi, jonka Kristus ja hänen apostolinsa itse olivat meille -opettaneet ja jota esi-isämme olivat tunnustaneet. Hän kehoitti -evankeelisia pappeja varovaisuuteen: ei pitänyt herjata paavia ja -hänen piispojaan, sillä silloin kansa paikalla luuli saarnattavan -uutta oppia. Ei myöskään pitänyt esiintyä melulla. Suurin osa -pappeja ei oikein ymmärtänyt opettaa kansalle Jumalan sanan -todellista tarkoitusta ja sisältöä; muutamat puhuivat pyhimyksistä -ylenkatseellisesti, toiset kirosivat hyvät työt ja enimmät viettivät -pahentavaa, huonoa elämää, josta hän ankarasti kehoitti heitä -luopumaan. - -Kronikassa sanotaan: "varma on, että jollei hän olisi pitänyt -käsissään evankeelisen opin ohjaksia, niin se kokonaan olisi -hävinnyt". Hän oli kansalleen sekä ylimmäinen pappi että kuningas. - -Joulun aikaan läksi kuningas Upsalaan. Hänen seurassaan oli Olavi -Pietarinpoika ja useita valtion neuvoston jäseniä. Hän oli jo ennen -pyytänyt, että pidettäisiin keskustelu muutamien katolisen kirkon -puolustajien ja Olavi Pietarinpojan välillä. - -Kristikunnassa vallitseva yleinen erimielisyys oli nimittäin syvästi -koskenut häneen ja hän tahtoi tietää, mikä siihen oikeastaan oli -syynä. - -Saadakseen kuulla molemminpuoliset syyt ja perusteet oli hän pannut -toimeen tämän julkisen, oppineen ottelun. Upsalan tuomiokapituli oli -edustajakseen valinnut jumaluusopin professorin, tohtori Pietari -Gallen, joka oli erittäin taitava skolastisessa filosofiassa. Tämä -rohkea mies oli koko tarmollaan valmis puolustamaan kirkon oikeuksia. - -Ottelu koski niitä katolisuuden tärkeimpiä kysymyksiä, joita -luterilaiset vastustivat. - -Tohtori Galle vetosi kirkko-isiin, Olavi Pietarinpoika ei sanonut -tunnustavansa muita todistuksia kuin niitä, jotka perustuivat -raamattuun. - -He ottelivat kiivaasti, kertoo kronikka, mutta perinpohjaisilla, -selvillä ja voimakkailla todistuksillaan voitti Olavi vastustajansa. - -Tämä oli ensimäinen julkinen taistelu uuden ja vanhan opin välillä -ja sitä jatkui sitte sekä suullisesti että kirjallisesti. Varsinkin -oli kaksitoista pykälää, joista ei voitu sopia. Ne antoi kuningas -kirjoittaa ja lähettää useille miehille kummastakin puolueesta, -pyynnöllä, että jokainen antaisi vastauksensa, esittäen syynsä ja -perustuksensa. - -Tohtori Gallelle kirjoitti kuningas erityisesti, kun hän sitte -hänelle lähetti kysymykset. - -"Koska te olette jumaluusopin tohtori ja oppinut, niin teidän -velvollisuutenne on opettaa meitä maallikoita niissä asioissa, joita -meidän sielumme autuudeksi, täytyy tietää." - -Olavi Pietarinpojan vastaukset olivat perinpohjaiset ja laveat ja -niissä hän kumosi Pietari Gallen väitteet. - -Kuninkaan tarkoitus oli luultavasti tulevaisuudessa kutsua kokoon -koko maan oppineet ja papiston ja heille näyttää nuo vastaukset, -jotta he harkitsisivat ja päättäisivät, mikä olisi oikeinta; siten -tulisi riita ratkaistuksi ja jokainen tietäisi, mille puolelle -kallistuisi. - - * * * * * - -Tässä täytyy meidän siirtyä hiukan taaksepäin, siihen päivään, -jolloin uudestakastajat ryntäsivät Suurkirkkoon. - -Olavi oli juuri lähtemäisillään kirkosta; hänen mielensä oli -alakuloinen ja surullinen, ei sentähden että hän olisi epäillyt -oppiaan, vaan siksi että hän epäili taitoaan sen saarnaamiseen; -hän oli levoton, mutta ei siksi että hän olisi epäillyt oppinsa -lopullista voittoa, vaan hän oli huolissaan omasta heikkoudestaan -ja mitättömyydestään; hän ei pelännyt pilkkaa, jonka alaiseksi hän -pian oli joutuva, vaan sitä, että uskonpuhdistuksen suuri työ hänen -kauttaan keskeytyisi. Yhä tummempien varjojen peittoon painui kirkko -ja yhä raskaampina lankesivat varjot hänen sydämelleen. Silloin -kuului äkkiä sivukäytävältä nuortea ääni: - --- Mestari Olavi! Hämmästyneenä hän pysähtyi. - --- Mestari Olavi! kuului taaskin ja vaaleapukuinen neito riensi häntä -vastaan. - --- Suuri Jumala! neiti Kristina! - --- Isä meni katsomaan, onko tie vapaa ja voitteko te vaaratta päästä -täältä pois. Hän tahtoi lähettää minut kotiin erään uskollisen -palvelijan kanssa, mutta minä en tahtonut lähteä ennenkuin te... Olin -piilossa saarnatuolin takana... - -Olavi tarttui hänen käteensä, mutta ei saanut sanaa suustaan. Hän -muisti niin selvästi hetken, jolloin hän häneen tutustui. Se oli -ollut Strängnäsissä, jossa hänen isänsä, Martti Skinnare silloin asui -porvarina. - -Raju ihmisjoukko oli juuri ajanut häntä takaa ja hänen olisi -saattanut käydä aika hullusti, jollei onnettomuus olisi sattunut -tapahtumaan juuri Martin talon edustalla. Martti ja hänen tyttärensä -avasivat portin ja vetivät Olavin sisäpuolelle, siten vapauttaen -hänet takaa-ajajistaan. Sittemmin oli Olavi usein käynyt heidän -luonaan, heillä oli paljon keskustelemista, sillä sekä Martti, että -hänen tyttärensä olivat jo ennestään Olavin kuulijoita ja lämmin -ystävyys syntyi heidän välilleen. - -Mutta Martti Skinnare oli porvarina myöskin Tukholmassa ja Olavin -muutettua pääkaupunkiin, kävi hän heillä vieraissa yhtä ahkerasti -kuin Strängnäsissäkin. - -Hän rakastui yhä enemmän ja enemmän nuoreen Kristinaan, mutta vaikka -hän aikoja sitte oli päättänyt mennä naimisiin, niin ei hän ollut -uskaltanut sitoa tyttöä vaimokseen... hänellä saattoi vielä olla -paljon vastuksia; voisiko hän suojella vaimoaan? - -Tänä hetkenä haihtuivat kaikki epäilykset; vaistomaisesti veti hän -tytön kättä likemmä. - --- Oletteko pahoillanne, olenko ehkä tehnyt väärin? kysyi Kristina -levottomasti. - --- Olette, Kristina neiti, teidän olisi niinkuin muidenkin pitänyt -paeta minua. - --- Se on mahdotonta, virkkoi tyttö, pudistaen päätään. - --- Miksi? - --- Minä luotan teihin; te olette valaissut minulle taivaallisen -totuuden. Sitä en milloinkaan voi palkita. - --- Ettekö tiedä, neiti Kristina, että teidän osanottonne suuresti -on helpoittanut työtäni; kun minä hiljaisina öinä olen luonut -katseeni taivaalle, olen välkkyvissä tähdissä luullut nähneeni teidän -silmäyksenne. - --- Minäkin ajattelen yhtämittaa teitä, virkkoi tyttö kiihkeästi, -mutta samassa ujostellen sanojaan aikoi hän vetää pois kätensä; -- -viipyypä se isä kauvan! - --- Älä vetäydy pois luotani, pyysi Olavi vapisevalla äänellä, -- -minusta tuntuu siltä kuin Jumala itse olisi lähettänyt sinut luokseni -tänä elämäni katkerimpana hetkenä... Kristina, minä rakastan sinua -koko sielustani, tahdotko ruveta hyväksi enkelikseni ja tukenani -seurata minua elämän retkelle? - --- Mestari Olavi, pidänhän minäkin sinusta! Ja mielelläni tahdon -rukoilla Jumalaa puolestasi ja silmistäsi arvata toivomuksesi... - -Olavi sulki hänet syliinsä. - --- Tiedätkö rakkaani, että katolinen kirkko ankarasti, jopa -pannakirouksella, rankaisee papin, jos hän menee avioliittoon. Onko -sinulla rohkeutta kantaa maailman pilkkaa ja muita vastoinkäymisiä? - --- Jos sinä pyydät minua vaimoksesi, mestari Olavi, niin olen varma -siitä että se on oikein, ja mielelläni suostun siihen jo huomenna, -vaikkapa tänään, jos tahdot. Sillä minä tulen sinua rakastamaan niin -kauvan kuin sydämeni sykkii ja silmäni näkee; yksin kuoleman unessa -tulen uneksimaan sinusta. - -Yhä lämpimämmin sulki Olavi hänet syliinsä. - --- Kristina, jos sinä tietäisit, mikä ilo on vallannut sieluni. -Kaikki epäilykset ovat poissa... rohkeus ja luottamus ovat heränneet, -nyt tunnen että uskallan katsella tulevaa taistelua silmiin... Ja -sinulla, Kristina, on siinä osallisuutesi; se on tapahtunut Jumalan -ja rakkauden voimalla. - -Martti Skinnare antoi ilolla tyttärensä nuorelle papille, mutta -päätettiin pitää asia salassa, kunnes Olavi saisi sen uskotuksi -kuninkaalle. - - * * * * * - -Eräänä päivänä Upsalassa, kun he olivat kahdenkesken, rohkaisi Olavi -mieltään ja kertoi. - -Kuningas rypisti kulmakarvojaan ja virkkoi tyytymättömästi: - --- Luulin ettei sinulla olisi aikaa enempää kuin minullakaan ajatella -sellaisia. - --- Ei ole ketään joka ajattelisi minun puolestani, vastasi Olavi, -joka aina oli kuullut huhuttavan, että kuningas menisi naimisiin, -milloin minkin neitosen kanssa. - --- Se olisikin varmaan turhaa, koska kerran sinä itse olet ryhtynyt -pitämään asiasta huolta. Mutta oletko tarkkaan ajatellut? - --- Raamattu ei sitä kiellä. - --- Tiedän sen kyllä, mutta papit. - --- En kysy heidän neuvojaan. Kuningas vaipui hetkiseksi ajatuksiin. - --- Selibaatti on inhoittava laitos ja voithan sinä, yhtä hyvin kuin -joku toinenkin, murtaa jään. - --- Olen puhunut kanslerin kanssa ja hän on melkein jo luvannut -toimittaa vihkimisen. - --- Minun kelpo Laurini!... Mutta sinäpä et olisikaan helposti saanut -toista hänen sijaansa. - -Sitte kyseli kuningas kuka morsian oli, mitä säätyä, j.n.e. - -Päätettiin että vihkiäiset tapahtuisivat Suurkirkossa, mutta salaa, -jottei syntyisi melua ja häiriötä, niinkuin muuten saattaisi tapahtua. - --- Mutta vielä yksi asia! sanoi kuningas; -- sen pitää tapahtua -silloin, kun minä olen poissa Tukholmasta. - --- Kuinka kauvan viivytään Upsalassa? - --- Luultavasti muutamia viikkoja. - --- Ehkä minä heti saan lähteä. - --- Sinulla näkyy olevan kiire, sanoi Kustaa nauraen, -- no niin, -lähde vaikka huomenna ja tule onnelliseksi! - --- Kuninkaani! Olavi suuteli kuninkaan kättä, -- miten hartaasti -toivon teille yhtä suurta onnea! - --- Kuninkaat eivät saa seurata sydämen ääntä, heidän pitää naida -niin, että siitä koituu hyötyä valtakunnalle... Onneksi, lisäsi -hän, -- on sydämeni vapaa ja minut saa naittaa koska tahansa, jos -politiikka vaatii... Hän oli sillaikaa avannut kallisarvoisen rasian, -joka seisoi pöydällä, ja siitä ottanut jalokivillä koristetun -ristin: -- anna tämä morsiamellesi, puhui hän sitte, -- mutta sano -hänelle, että kuninkaan lahja vastaiseksi on pidettävä salassa. - -Olavi kiitti vieläkin ja aikoi lähteä. - --- Muista, sanoi kuningas, -- että sinulla on paljon tekemistä ja -sinä saat yhtä tehdä, mutta et toista laiminlyödä... Ymmärrätkö? - --- Koska kuningas käskee minua palaamaan? - --- Sen saat tietää kansleriltani... teidän pitää työskennellä yhdessä. - --- Ja hyvää kyytiä. - -Olavi läksi ja Kustaa alkoi miettien astella edestakaisin huoneessa. -"Hän tekee oikein", puheli kuningas itsekseen, "tyhjää on aina -olla yksin... mutta enhän minä ole yksin... onhan minulla Lauri ja -Olavi... mutta kokonaan luottaa toiseen, kokonaan uskoutua hänelle, -arvata ajatukset toistensa silmistä, sulautua samaksi sieluksi toisen -kanssa -- se on maallista onnea suurempaa, se on autuutta. Tulenkohan -minä milloinkaan kokemaan sitä?... Niin, Olavi tekee oikein, ja minä -toivotan hänelle onnea!" - -Siinä kuninkaan ajatus keskeytyi, sillä tuli vieraita, mutta hän oli -koko päivän tavallista iloisempi ja hellämielisempi. - -Jokainen joka tahtoi puhua hänen kanssaan uskonnollisista asioista, -oli aina tervetullut, ja nyt hänen vakava päätöksensä oli, että Uusi -Testamentti käännettäisiin ruotsinkielelle, jotta jokainen itse -alkulähteestä saisi ammentaa valistusta. - -Usein tulivat oppimattomat papit kaikessa alamaisuudessa kertomaan -kuninkaalle, että kansa tietämättömyydessään oli paljon onnellisempi -kuin jos sen käsiin annettiin niin vaarallinen kirja kuin raamattu; -he eivät lukisi sitä kuin omaksi vahingokseen ja viimeinen häiriö -tulisi ensimäistä pahemmaksi. - --- Mutta pappien ammattihan on selittää tietämättömille, mitä eivät -he ymmärrä, vastasi kuningas, luoden kysyjään katseensa. - --- Kyllä, mutta hullu voi tehdä niin monta kysymystä, ettei kymmenen -viisasta saata vastata niihin. - --- Tarkoitatteko että papiston oppi sitte on niin suuri; minulle on -kerrottu että useat papit ovat niin tietämättömät, etteivät osaa -edes lukea, vielä vähemmin selittää pyhää raamattua; minä puolestani -luulen että käännös raamatusta äidinkielelle olisi erittäin hyvä; vai -miten te arvelette? - -Vastaukseksi tuli tavallisesti epäselvä mutina ja kysyjä läksi -tiehensä, tehden tuhansia kumarruksia ja iloiten siitä että eheänä -pääsi pois. - -Arkkipiispa oli iloinen, tyytyväinen herra, joka täysin siemauksin -nautti loistosta ympärillään. - -Kuningas läksi kerran häntä tervehtimään ja hän vastaanotti hänet -niinkuin ruhtinas toisen ruhtinaan. Suuri joukko palvelijoita juoksi -edestakaisin loistavissa suojissa ja mitä jaloimpia viinejä ja -harvinaisimpia herkkuja tarjottiin. - -Mutta Kustaa niitä tuskin maistoi. Hän tahtoi saada puhua -kahdenkesken piispan kanssa ja sen tähden vei piispa hänet -salakammioonsa, jonka sisustus oli, jos mahdollista, vieläkin -komeampi kuin muiden huoneiden; isäntä pyysi vieraansa istumaan ja -asettui itse mukavaan tuoliin. - -Kuningas lausui sanansa lyhyeen ja ankarasti; hän kehoitti -arkkipiispaa ja hänen virkaveljiään toimittamaan ruotsalaisen -käännöksen Uudesta Testamentista. - -Johannes herra arveli, ettei sillä asialla ollut kuinkaan kiire. - --- Kaikissa muissa maissa löytyy sekä Uusi Testamentti että koko -raamattu äidinkielellä, vastasi kuningas; -- en tahtoisi uskoa -ruotsalaisia pappeja paimeniksi, jotka sekä laiminlyövät lammasten -ravitsemisen että kieltävät niiltä laitumen. - -Piispa huomautti, että kuningas on aivan liian ankara ja -- -puolueellinen. - -Mutta silloin kuningas tilastollisten tietojen avulla näytti toteen, -kummoista luostarielämä oli, sekä että löytyi pappeja, jotka eivät -osanneet edes selvästi lukea ruotsia sisältä ja toisia, jotka -huonolla elämällään herättivät pahennusta seurakunnassa. "Siitä en -puhukkaan", jatkoi hän, "kuinka paljon tällaisten isien aviottomia -lapsia lankeaa seurakunnan niskoille". - -Arkkipiispa vuoroin kalpeni, vuoroin punastui. Kuningas ei maininnut -ainoaakaan tapausta jättämättä siitä selviä, kirjallisia todistuksia; -vihdoin olivat arkkipiispan kädet täynnä papereja; hänen pyöreät, -jovialiset kasvonsa olivat käyneet pitkiksi ja kalpeiksi, hän -silmäili kuningasta miltei rukoilevasti, mutta ei saanut lausutuksi -sanaakaan puolustukseksi. - --- Toivon että tarkkuudella luette nämä paperit, sanoi kuningas, -- -ja kun olette huomannut, että pikainen apu on tarpeen, niin älkää -viivytelkö sen aikaansaamista. - --- Vakuutan että tulen tekemään mitä suinkin voin, vastasi herra -Johannes. - -Kuningas läksi, mutta hänen sanansa olivat kerrassaan lamauttaneet -arkkipiispan. Olihan hän kyllä tietänyt tuon kaiken, mutta hän -oli aina kristillisen lempeyden vaipalla peittänyt kaikki pienet -helmasynnit... eihän inhimillistä heikkoutta käynyt tuomitseminen -niin ankarasti... ja mitä tuohon oppimattomuuteen tuli, niin eihän se -ollut suurempi kuin kansan tietämättömyys, papisto ja kansa sopivat -siten hyvin toisilleen. Mutta nyt hänen arvonsa hänet pakoitti... -sillä olihan hän luvannut kuninkaalle, mutta mitä Brask, se hirmuinen -Brask, sanoisikaan, kun saisi tästä kaikesta tiedon! - -Muutamia päiviä sen jälkeen kierteli kautta koko Ruotsin huhu, joka -oli niin mahdoton, ettei kukaan viisas ihminen voinut sitä uskoa; -hurskaat tekivät sen kuullessaan ristinmerkin ja kysyivät toisiltaan, -oliko maailman loppu käsissä, ja kun sama huhu havaittiin todeksi ja -se saapui piispa Braskin luo, niin se hänessä herätti suurinta kauhua -ja pelästystä. - -Mestari Olavi, diakoni Olavi, Tukholman Suurkirkon opettaja, -oli vastoin kaikkia pyhän kirkon käskyjä ja määräyksiä mennyt -avioliittoon! - -Piispa Brask kirjoitti kuninkaalle ja huomautti, miten paljon -pahennusta se herättäisi kirkossa ja seurakunnassa. Hän koetti -kuninkaalle selittää, mikä häiriö tulevaisuudessa syntyisi, kun -tuomarin lain mukaan esimerkiksi perintökysymyksissä täytyi kohdella -pappislapsia samalla tavalla kuin aviottomia lapsia. Ja kun asiassa -sitte vedottaisiin kuninkaaseen, niin miten hän menettelisi? - -"Sentähden", lopettaa piispa kirjoituksensa, "ei mestari Olavin -avioliitto ole oikea eikä laillinen, vaan on hän kirkkolain mukaan -julistettava pannaan. Pankaa nyt siis Jumalan tähden tämä asia -kuntoon, niinkuin kristityn ruhtinaan sopii, ja minä toivon että -kaikkivaltias Jumala antaa Teille armonsa, että te voisitte toimia -valtakunnan kunniaksi ja omaksi ansioksenne Jumalan edessä ja -kaikkien valtakunnan hurskaiden suojeluspyhien edessä, jotka teitä -kaikesta pahasta varjelkoot." - -Kuninkaan vastaus ei viipynyt. - -"Te kirjoitatte mestari Olavin avioliitosta; me emme siitä tietäneet -mitään, ennenkuin se oli tapahtunut, sillä me olimme sillaikaa -Upsalassa. Mutta heti kun saimme kirjoituksenne, kutsuimme hänet -eteemme, näytimme kirjoituksenne ja pyysimme kysyä, kuinka hän -aikoi puolustaa tekoaan vanhojen tapojen edessä. Hän vastasi -silloin voivansa puolustautua Jumalan lain edessä ja vakuutti, että -oikeudenmukainen tuomari hänet löytäisi syyttömäksi, jos Jumalan -lakia pidettäisiin ihmisten lakeja pyhempänä." - -"Koska kerran hän sanoo", lisää kuningas, "tahtovansa oikeuden edessä -vastata teostansa, niin emme voi kieltää häneltä sitä; jääköön hänen -huolekseen, miten hän voi puolustautua. Mutta koska te kirjoitatte -että hän tämän tekonsa vuoksi on julistettava kirkonkirouksen -alaiseksi, niin meidän täytyy sanoa, että se meidän vähäisen järkemme -mukaan on kummallista, että ihminen julistetaan pannaan avioliiton -tähden, jota Jumala ei ole kieltänyt; mutta haureus, naisenraiskaus -ja muut ilkityöt sallitaan paavin laissa, vaikka olemme kuulleet -että niitä jotka näihin lankeevat, ulkomailla suuresti halveksitaan. -Ja koska olemme kuulleet, että ulkomailla tapahtuu paljon sellaisia -avioliittoja, niin arvelemme että täällä meilläkin vähitellen -ruvetaan harkitsemaan, mikä on oikein ja mikä väärin, jotta me -tietäisimme, miten meidän tulee menetellä." - -"Teidän kirjoituksenne ei voi tarkoittaa yksin mestari Olavia, sillä -eihän hänen avioliittonsa saata tuottaa paljonkaan vahinkoa, vaan -tarkoitatte te varmaankin meitä ja iloitsette siitä että voitte -leimata meidät siksi, jona meitä pidätte... Toivomme kuitenkin, että -kirjoituksestanne huolimatta muille ihmisille selitätte menettelymme -parhain päin. Heitän Teidät Jumalan haltuun. Kirjoitettu linnassamme -Tukholmassa vuonna 1525." - -"Sinun kettusi ei tule puremaan minun hanheani", mietti Kustaa. -Ja varovaisena ja viisaana esiintyy hän aina molempien puolueiden -välittäjänä ja turvautuu kaikissa riitakysymyksissä raamattuun, -antaen sen sanojen ratkaista. - -Arkkipiispa oli jakanut Uuden Testamentin käännöstyön -tuomiokapitulien ja muutamien luostarien kesken, mutta se kävi -hitaasti, osaksi luultavasti siitäkin syystä, että katolisen kirkon -miehet aina siinä suhteessa ovat olleet hiukan vastahakoiset. Mutta -muut kävivät asiaan käsiksi. Ansio käännöksestä kuuluu joko kuninkaan -kanslerille Lauri Antinpojalle tai Olavi Pietarinpojalle; luultavasti -he yhdessä tekivät työtä, mutta antaakseen suurelle teokselle -korkeamman merkityksen, panivat he sen ilmestymään ikäänkuin -itsestään, ilmoittamatta kääntäjien nimiä. - -Työ oli sujunut sellaisella kiihkolla, että jo 14 p. elokuuta 1526 -Tukholmassa painosta ilmestyi Uusi Testamentti puhdaskielisenä ja -arvokkaana. - -Syvällä surulla katseli Brask, kuinka uutta oppia ahkeralla työllä -edistettiin. Johannes Magnus sai kuulla ankaria nuhteita siitä että -hän oli sallinut ihmisten julkisesti tarkastaa kirkon pyhää oppia; -siitä ei arkkipiispa voisi vastata pyhän isän edessä. - -Ei Brask myöskään hyväksynyt Uuden Testamentin käännöstä; se oli -muissa maissa johtanut kerettiläisyyteen, ja niin saattoi käydä -Ruotsissakin. - -Taaskin antoi hän kirkkojen ja luostarien porteille naulata -kiertokirjeitä, joissa ankarasti kiellettiin levittämästä -luterilaista oppia, koska sen seuraajat ylenkatsoivat sekä -hengellisen että maallisen oikeuden, selittivät katumustyöt, -kiirastulet, paastot, ripit, pyhien avuksihuutamisen, esirukoukset -kuolleiden puolesta, aneen ja kanoniset lait pelkiksi -ihmiskeksinnöiksi; yllyttivät maallista esivaltaa rikkomaan ja -muuttelemaan kirkon sääntöjä ja koettivat saavuttaa vapautta, jota -he kyllä nimittivät kristilliseksi, mutta jota pitäisi kutsua -luterilaiseksi tai pirulliseksi! Jokaisen tuli rukoilla Jumalaa -varjelemaan sellaisista! - -Hän hankki maahan kaikki kirjat, joita ulkomailla oli kirjoitettu -Lutheria vastaan ja lähetti niitä tuomiokapituleihin ja luostareihin. - -Hänen valppautensa ulottui kaikkialle, hän oli uuden opin voimakkain, -arvokkain ja vakaumukseltaan puhtain vastustaja. - -Näiden taistelujen raivotessa, kun Kustaan toiselta puolen täytyi -lannistaa yhä kasvavaa ylimielisyyttä ja toiselta puolen oikaista -väärinkäytöksiä, tuli hänelle vielä lisäksi muitakin huolia. - -Niitä tuli sieltä, mistä hän vähinten niitä odotti. - -Taalalaismiehet kirjoittivat hänelle kirjeen Vapunpäivänä 1525. - -"Kai Teidän armonne muistaa, miten paljon rahaa ja palvelijoita -Teillä oli, kun te karkurina kiertelitte metsissämme. Silloin ei -ollut saksalaisia eikä tanskalaisia Teitä auttamassa, vaan me köyhät -taalalaiset, helsinglantilaiset, gestrikiläiset ja muut talonpojat -koko Ruotsin valtakunnasta sen teimme. Silloin te lupasitte ja -vannoitte pysyvänne uskollisena P. Eerikin ja Ruotsin laille ja -vanhoille hyville tavoille, ja rakastavanne Ruotsin talonpoikia ja -suojelevanne kirkkoa." - -Sitte ylistettiin talonpoikien, varsinkin taalalaisten tekoja ja -soimattiin kuningasta siitä, että hän "oli tuonut saksalaisia -ja tanskalaisia maahan ja antanut heille maan parhaimmat rahat. -Ruotsalaisia miehiään hän sitävastoin oli kohdellut kovin kourin -ja keihäillä ja raudoilla pakoittanut heitä vaikenemaan, kun he -vaativat palkkaansa. Näytti siltä kuin olisi täytynyt epäillä, oliko -hän pitänyt kuninkaanvalansa, jonka hän Ruotsin miehille vannoi -Strängnäsissä." - -"Miten hän oli valansa pitänyt, sen he päättivät jättää Jumalan -haltuun. Mutta epäkristillisesti hän oli verottanut luostareja ja -kirkkoja, pappeja ja munkkeja ja ottanut kaikki Jumalan kunniaksi -vihityt kalleudet, kuten kalkit, pyhät astiat, pyhien naisten rasiat, -ja hyödyttömästi hajoittanut kaikki nämä tavarat pois valtakunnasta. -Sitte hän kirkolta oli ottanut kaikki ruotsalaiset rahat ja antanut -sijaan huonoja klippinkeja, jotka hän pian julisti kelpaamattomiksi. -Myöskin oli hän vaatinut kymmenyksiä, jota ei kukaan kristitty -ruhtinas ennen häntä ollut tehnyt. Pelättävää oli että näiden hänen -pahojen tekojensa tähden Jumalan viha kohtaisi valtakuntaa, jollei -parannusta tapahtuisi. Taalalaiset eivät sallineet että kirkoille tai -luostareille, papeille, munkeille, kauppakaupunkilaisille tai Ruotsin -talonpojille pantaisiin lisää hopeaveroa, sillä maa ei laisinkaan -ollut hyötynyt siitä, mitä viime kesänä oli uhrattu retkeen herra -Severin Norrbyta vastaan. Kuninkaan syy oli, että hän vielä pysytteli -merellä ja että Gottlanti oli joutunut vieraiden käsiin." - -Rehellisen, hyvän Kristina rouvan on kuningas ottanut kiinni -ja pannut vankeuteen. Sten herran pojan, Niilo Sturen oli hän -karkoittanut pois maasta. Hyviä miehiä, jotka uskollisesti olivat -palvelleet Ruotsin herroja, oli hän vihannut ja vainonnut, mutta -valtakunnan kavaltajat, ruotsalaiset, saksalaiset ja tanskalaiset, -jotka maan pahimman vihollisen kanssa olivat olleet pettämässä -Sten herraa, oli hän korottanut piispoiksi, linnanpäälliköiksi ja -maavoudeiksi; toisille taas oli hän antanut maata ja lääniä ja tehnyt -talonpoikien herroiksi ja päämiehiksi miehiä, joiden kädestä heidän -ystävänsä ja sukulaisensa olivat saaneet surmansa. - -"Jollette Te tahdo tehdä pikaista parannusta ja luopua kavaltajista -ja rakastaa ruotsalaisia miehiä ja päästää vapaaksi Kristina -rouvaa, Niilo Sturea ja muita ruotsalaisia miehiä, joita olette -vanginneet, ja hankkia maahan parempaa kauppaa, sellaista jommoinen -meillä oli muiden hyvien herrojen aikana, niin emme voi pitää sitä -uskollisuusvalaa, jonka Teille vannoimme; ja tietäköön Jumala -ja kaikki rehelliset miehet, että Te väärällä menettelyllänne -olette pakoittaneet meidät rikkomaan uskollisuuden, jonka Teille -lupasimme..." - -"Me huomaamme, että Te tahdotte saattaa meidät, ruotsalaisraukat, -täydelliseen perikatoon ja sen vaaran me ja jokainen, jonka sydän -uskollisena sykkii isänmaalle, Jumalan avulla tahdomme torjua. -Tähän äärimmäiseen keinoomme suokoot pyhä Eerik kuningas ja kaikki -valtakunnan hurskaat suojeluspyhät armonsa!" - -"Kirjoitettu Taalaissa ja vahvistettu maan sinetillä, pyhän Vapun -päivänä 1525." - -Sillä tavalla kirjoittaa itsevaltias alamaiselleen ja ylpeämpää -kieltä ei Kustaa itse olisi voinut käyttää. Taalalaisten sanoissa -ilmeni vanha vapauden- ja itsenäisyydentunto; he tiesivät, nuo -taalalaiset, mitä he Engelbrektin ja Sturein aikana olivat -toimittaneet, ja nyt tuo karkulainen, jonka he olivat tehneet -kuninkaaksi, aikoi ruveta uskottomaksi velvollisuuksilleen maata ja -kansaa kohtaan. - -Niin katkeraa ja säälimätöntä kirjettä ei kuningas ollut odottanut, -mutta sen hän kyllä tiesi, että maassa vallitsi tyytymättömyys, ja -syyt olivat myöskin hänelle tutut. - -Tärkeimpänä syynä tyytymättömyyteen oli se, että tarpeellisimmat -tavarat, varsinkin silli, oli niin korkeassa hinnassa, että rahasta -oli niin suuri puute ja että verot olivat niin suuret. Jo palatessaan -Malmöstä kuuli kuningas valitettavan, että kansa, sitte kun klippinki -oli julistettu kelpaamattomaksi, oli aivan ilman rahaa, sekä että, -jos tätä jatkuisi, kukaan ei voisi maksaa veroa tai velkaa tai pysyä -tilallaan, vaan täytyisi jokaisen vääntää ovensa lukkoon ja "lähteä -sinne, minne Jumala neuvoi". - -Todistuksena kalliista ajasta kertoivat talonpojat, että heidän -nyt suolaleiviskästä täytyi maksaa enemmän kuin ennen kokonaisesta -tynnöristä; silakkatynnöri oli nykyään samassa arvossa kuin ennen -kuusi, leiviskä haukea maksoi nyt saman kuin ennen neljä leiviskää ja -samassa suhteessa oli muukin ostotavara kallistunut. - -Vielä valitettiin, että rikkaat pettivät köyhiä, ostamalla viljaa, -jonka sitte möivät mitä kalleimpaan hintaan, moitittiin kaupunkeja -epärehellisistä kaupoista, valitettiin että kuninkaan voudit -nylkivät kansaa minkä jaksoivat, j.n.e. Nämä mielipiteet levisivät -kirjoitusten kautta pitäjästä pitäjään Taalaissa, tai saapuivat -kuninkaalle, ja niissä käytettiin aluksi nöyrää, rukoilevaa kieltä. -"Me rukoilemme Teidän armoanne Jumalan tähden", sanotaan esimerkiksi, -"katsomaan meidän parastamme tänä kalliina aikana, niinkuin olette -luvannut, aina kun olemme puhuneet Teidän kanssanne". Syytökset -koskivat ainoastaan Berendt von Meleniä ja muita ulkomaalaisia, -joita oli tullut kaupunkiin ja jotka "panivat tuumansa tukkoon ja -vahingoittavat yhteistä kansaa". - -Mutta kun kuninkaasta eronneet miehet, tuomiorovasti Knut ja Pietari -Sunnanväder syksyllä 1524 erään kolmannen henkilön, nimittäin Pietari -Grymin kanssa, olivat lähteneet Taalaihin, muuttuivat taalalaisten -kirjeet koviksi ja katkeriksi, kunnes vihdoin tuo uhkaava kirje -saapui. Moran kirkkoherra, Jaakko, suojeli noita kolmea miestä ja -heidän toimintansa vaikutti suuresti kansaan. - -Aika oli Kustaalle todellakin huolestuttava. Me muistamme Malmön -kokouksen, lyypekkiläisten kavalluksen, uudestakastajien ilmestymisen -Tukholmaan, pelon Kristianin ja Severin Norrbyn hankkeista sekä uuden -opin tuottaman levottoman mielentilan. Jokainen näistä seikoista -oli sellainen kari, että se olisi saattanut tuottaa kuninkaalle -perikadon, mutta hänen luottamuksensa pysyi yhtä lujana kuin ennenkin -ja vaikka huolet joskus hänen niskaansa lannistivatkin, niin hän pian -taas nosti päänsä pystyyn ja ajatteli: "Se ei ole vaarassa, joka on -Jumalan suojeluksessa." Pahoja sanomia tuli yhä useammin, mutta hän -tiesi että ne olivat yhteydessä edellisten kanssa. - -Kerrottiin että Severin Norrby ja taalalaiset olivat ryhtyneet -kirjevaihtoon. Severin kirjoitti menevänsä naimisiin Kristina rouvan -kanssa ja rupeavansa ruotsalaisten hyväksi ja oikeudenmukaiseksi -herraksi. Hän tahtoi että taalalaiset mannermaan puolelta karkaisivat -kuninkaan päälle, hän itse tekisi hyökkäyksensä mereltä, ja siten -saisi julma kuningas rangaistuksen rikotusta valastaan. - -Kustaa epäili todellakin Kristina Gyllenstjernaa, hän oli häntä -kohdellut kylmästi ja ikäänkuin vieraana. Kustaa oli ottanut hänen -vanhimman poikansa mukaansa Kalmariin, aikoen viedä hänet Tukholmaan -kasvatettavaksi, mutta poika oli niin ujo ja arka ja näytti niin -haluavan pois, että Kustaa vihdoin päätti lähettää hänet takaisin -äitinsä luo kasvatettavaksi. - -Kauvan aikaa mietittyään asiaa ja varmaankin neuvoteltuaan uskollisen -Laurinsa kanssa, oli kuningas päättänyt määrättynä päivänä kutsua -kokoon Tukholman pormestarin ja neuvoston sekä kaupungin mahtavimmat -miehet raatihuoneelle. - -Kukaan ei tietänyt, mistä keskusteltaisiin, jonkatähden odotettiin -kuninkaan sanansaattajaa. - -Kaikkien suureksi hämmästykseksi astui hän itse saliin, tervehti -ystävällisesti, mutta vakavana, läsnäolevia ja rupesi sitte puhumaan -siitä, mitä pahoja huhuja hänen toimistaan kierteli pitkin maata. -"Tiedättehän minkä arvoiset ne ovat", sanoi hän, "mutta ennenkuin -minä ryhdyn niihin vastaamaan, täytyy minun tietää, voinko luottaa -Tukholman pormestariin, neuvostoon ja muihin miehiin". - -Kaikki läsnäolijat vastasivat kuin yhdestä suusta, että he olivat -valmiit elämään ja kuolemaan kuninkaan kanssa ja että jokainen -voimansa mukaan tahtoi koettaa tukahuttaa liikkeellä olevia huhuja. - -Sitte määrättiin toukokuun 7 päiväksi yleinen valtiokokous -Vesteråsiin. - -Samaan aikaan saapui yllämainittu uhkauskirje Taalaista. - -Kokoukseen oli, paitsi valtioneuvostoa, jonka piti saapua 7 päivänä, -kutsuttu kauppakaupunkimiehiä ja talonpoikia, kaksi jokaisesta -kaupungista ja kaksi joka kihlakunnasta, ja näiden piti saapua -toukokuun 14 päiväksi. - -Valtioneuvoston kanssa tulivat myöskin Strängnäsin, Skaran ja Turun -piispat sekä kuninkaan kansleri. - -Mutta vasta kokoontuneiden säätyjen läsnäollessa nousi kuningas -puhumaan ja valitti, että hänestä kansan kesken kulki niin pahoja -valheita ja että häntä vastaan oli tekeillä mitä ilkeimpiä -salahankkeita. Tämän yhteydessä mainitsi hän julkisesti sekä Severin -Norrbyn, tuomiorovasti Knutin ja kansleri Pietarin, että muita, jotka -tahtoivat matkaansaattaa riitaisuuksia valtakunnassa ja eroittaa -kuninkaan. Hyvien syiden perustuksella näytti hän toteen, että kaikki -mistä häntä syytettiin oli valhetta ja satua. - -"Jos hänen hallituksensa oli niin puutteellista, ettei se -miellyttänyt säätyjä, niin hän paikalla ilmoitti olevansa valmis -luopumaan siitä, jottei valtakunnassa hänen tähtensä syntyisi -häiriötä." - -Säätyjen vastaus oli yksimielinen; he pyysivät ettei kuningas -heittäisi heitä ja maata, vaan pysyisi hallituksessa ja johtaisi -heitä niinkuin tähänkin asti; he tahtoivat hänen edestään uhrata -verensä ja henkensä ja vakuuttivat koko maan nimessä jokainen -puolestaan pitävänsä huolta siitä, ettei tuollaisia salahankkijoita -puolustettaisi missään, vaan päinvastoin rangaistaisiin niin, että -kaikki heidän rikostaan pelkäisivät. - -Heidän pyyntöjensä ja lupaustensa tähden suostui Kustaa pysymään -hallituksessa ja lupasi hänkin puolestaan uhrata henkensä ja -kaikkensa Ruotsin hyväksi. - -Antaakseen alamaisilleen tiedon asiain oikeasta tilasta, kirjoitti -kuningas avonaisen kirjeen, jossa hän osoitti, mitä salavehkeitä -oli tekeillä ja miten kaikki nämä puuhat olivat omiaan saamaan -aikaan eripuraisuutta kansassa, joten Kristianin olisi sitä helpompi -päästä takaisin valtakuntaan. Taalalaisille lähetti kuningas useita -kirjeitä, hän ei vihassa vastannut heidän kirjeisiinsä, vaan -antoi heille ystävällisiä varoituksia, neuvoen heitä luopumaan -erehdyksistään ja menettelemään varovaisesti, jotteivät he joutuisi -pahimman vihollisensa valtaan. Vihdoin neuvoi hän heitä kiireen -kautta luopumaan Pietari Sunnanväderistä ja pysymään kuninkaalle -uskollisina, niinkuin he olivat luvanneet; jolleivät he siihen -suostuisi, täytyisi kuninkaan yhdessä neuvoskunnan ja kansan kanssa -keksiä joku keino, jolla heidät saataisiin taipumaan. - -Jos he sitävastoin tahtoivat osoittautua uskollisiksi kansalaisiksi, -niin hän kyllä katsoisi heidän parastaan, sen tiesi Jumala, jonka -haltuun hän heidät uskoi. - -Palattuaan Kalmarista Tukholmaan, viipyi hän siellä ainoastaan lyhyen -ajan, jonka jälkeen hän läksi pohjoiseen päin, Vestmanlannin kautta -Taalainmaalle, ja piti maakäräjät Tunassa. - -Sillaikaa oli mielentila Taalaissa aika lailla rauhoittunut. Molemmat -pappismiehet olivat sekä oman että hyvän ystävänsä mestari Jaakon -tähden kiireesti pötkineet tiehensä Taalaista ja lähteneet Norjaan. -Joko olivat kuninkaan toimenpiteet tai hänen rauhoittavat kirjeensä -ja lähetyksensä syynä siihen, että tyytymättömät pappismiehet -huomasivat nykyisen mielentilan muokkaamisen vallan hedelmättömäksi -työksi, jonkatähden he päättivät ajoissa kadota näyttämöltä. - -Kokoontuneet olivat pääasiallisesti kupari-, hopea- ja -rautavuoritilallisia sekä yhteistä kansaa. Kuningas antoi nyt -suullisen vastauksen niihin kysymyksiin, jotka he kirjallisesti -olivat tehneet hänelle. Hän ilmoitti että hän kansan tahdosta ja -säätyjen päätöksestä oli julistanut klippingit kelpaamattomiksi; -itse ei hän ollut niiden arvoa ylentänyt enempää kuin alentanutkaan, -ja väärin oli, että he hänestä uskoivat pahaa, kun he kuitenkin -helposti saattoivat huomata, että hänen halunsa oli järjestää kaikki -asiat maan ja valtakunnan parhaaksi. Ja pitihän heidän ymmärtää, -ettei ollut niinkään helppoa järjestää asioita, jotka olivat mitä -suurimmassa epäjärjestyksessä, eikä myöskään ollut oikein tehdä hänen -työtään raskaammaksi kuin se jo muutenkin oli. - -Tämä vaikutti. Ja nyt riensivät kaikki hänen ympärilleen koettaakseen -hyvittää mitä olivat rikkoneet. Vihdoin lähettivät Taalain asukkaat -avoimen kirjeen rakkaille kanssaveljilleen, kruunun veronalaisille -talonpojille, kansalaisille ja yhteiselle kansalle, jotta he -kaikkialla valtakunnassa tekisivät tiettäväksi, että he selvästi -olivat kuulleet ja ymmärtäneet kuninkaan suoran puolustuksen sitä -valheellista ja kavalaa huhua vastaan, jonka Pietari Sunnanväder -ja hänen liittolaisensa hänen armonsa kuninkaan kiusaksi olivat -panneet liikkeelle. Ja jotteivät tuollaiset kavaltajat enään pääsisi -matkaansaattamaan häiriötä valtakunnassa, niin he nyt rakkaimman ja -armollisimman herransa kanssa avonaisella kirjeellä ja sinetillä -olivat päättäneet ja sitoutuneet, etteivät he tästä päivästä lähtien -enään puolustaisi ja suojelisi hänen vihamiehiään tai kavaltajiaan, -sekä etteivät he koskaan uskoisi valheellisia huhuja hänestä j.n.e. - -Sillä kertaa tyyntyi levottomuus ja kuningas palasi Tukholmaan. - - * * * * * - -Me tiedämme, että arkkipiispa Johannes Magnus Hojan kreivin kanssa -lähetettiin Lyypekkiin edustamaan Ruotsia Gottlannin asiassa. - -He viipyivät siellä helluntaista syyskuuhun asti. Päätettiin -että rauha Lyypekin kanssa säilytettäisiin, jota vastoin Tanska -ja Lyypekki keskenään tekivät sen sopimuksen, että Hansakaupunki -korvaukseksi kuningas Fredrikille antamastaan avusta saisi -Gottlannin ynnä Visbyn ja Visborgin neljäksi vuodeksi. Tähän täytyi -valtuutettujen suostua ja niin kadotti Ruotsi saaren 140 vuodeksi. - -Kotiin palattuaan huomasi herra Johannes paikalla, että -uskonpuhdistustyö oli edistynyt; kuningas ei ollut tyytyväinen -lyypekinretken tuloksiin, sen hän tiesi; ehkä sekin siis osaksi -vaikutti piispaan, kun hän helmi- ja maaliskuun aikana päätti -lähteä tarkastusmatkalle lääniinsä, mutta pääsyynä oli tietysti -se, että hän tahtoi näyttää pitävänsä huolta kirkon asioista. Hän -valmistautui matkalle koko sillä komeudella, joka siihen aikaan -kuului arkkipiispalle. - -Hänen seurueessaan ratsasti kaksisataa henkeä, joista useat ylhäisiä -aatelismiehiä. Koskei paavi ollut häntä vihkinyt eikä hän siis saanut -toimittaa virkatehtäviä, oli hänen mukanaan harmaa veli nimeltä -Vincenteus, joka lienee ollut vihitty ja jota siitä syystä kutsuttiin -piispaksi. Tämä vihki Johanneksen asemasta alttarit, kirkkoastiat, -kirkkomuurit ja risti kirkot. - -Osoittaakseen vihaavansa luterilaista kerettiläisyyttä ja vaativansa -papeilta elämän puhtautta, kiskoi Johannes suurella ankaruudella -papeiltaan sakkoja jalkavaimoista ja äpärälapsista. - -Palatessaan pyysi kuningas että arkkipiispa kävisi hänen luonaan. - -Johannes Magnuksen hartain toivo oli pysyä sovussa kummankin puolueen -kanssa. Hän pelkäsi virkaveljeään piispa Braskia; kuningas taas oli -nuori, urhea herra, jonka käsissä oli koko tulevaisuus ja jolle -hän tahtoi olla mieleen. Toivoen että kuningas kiittäisi hänen -virkaintoaan läksi hän Tukholmaan. - -Mutta kuninkaan vastaanotto oli kylmä ja odotetun kiitoksen asemasta -kysyi kuningas, oliko piispa koskaan ajatellut virkansa ja ammattinsa -velvollisuuksia. Oliko Kristus käskenyt apostolejansa viettämään -komeaa elämää tässä maailmassa, vaeltamaan turhamielisen saaton -seuraamana ja voitelemaan kelloja, kiviä ja kantoja, vai eikö hän -ollut antanut heille syvempiä, korkeampia käskyjä? - -Piispa joutui hämilleen, hän vuoroin kalpeni, vuoroin punastui. - --- Minä olen raamatussa lukenut, jatkoi kuningas, -- että Kristus -käski heitä saarnaamaan ja opettamaan kansalle Jumalan pyhää tahtoa. - --- Tietysti, sammalsi piispa, -- minä pidän irstaiset ankarassa -kurissa. - --- Se ei taida parantaa heitä enempää kuin seurakuntaakaan, ja minä -pelkään ettei matkanne ole tuottanut Jumalalle kunniaa eikä hyötyä. - --- Minä tein minkä voin. - --- Ei, herra piispa, sitä te ette tehnyt, sillä te ette käynyt -kouluissa. - --- En tällä kertaa. - --- Mutta sen teette tästälähin. - --- Sen lupaan. - -He pusersivat toistensa käsiä ja erosivat näennäisesti hyvinä -ystävinä. - -Jonkun aikaa myöhemmin läksi Kustaa 2,000 kiiltävään haarniskaan -puetun miehen seuraamana Upsalaan. Hän oli käskenyt Uplannin rahvasta -Eerikin päivänä 18 p. toukokuuta kokoontumaan Upsalan kumpujen -luo. Itse hän ratsunsa selässä oli pysähtynyt yhdelle kummuista. -Arkkipiispa, hänkin ratsun selässä, oli kuninkaan oikealla puolella -ja kansleri Lauri Antinpoika vasemmalla. Kokoontunut kansa seisoi -kentällä kummun alla. - -Kuninkaan takana oli suuri joukko neuvoston herroja. - -Silloin lausui Kustaa: "Te hyvät talonpojat, tahdon lausua teille -sanasen puhtaasta evankeelisesta opista. Te tiedätte, että se -opettaa meitä kiittämään ja palvelemaan Jumalaa, mutta minun -vähäisen ymmärrykseni mukaan ei sen tule tapahtua yksin ristinmerkin -tekemisellä ja polvien notkistamisella, vaan paljon enemmän Jumalalle -mieluisilla teoilla ja siten, että me likinnä Jumalaa rakastamme -isänmaatamme, tottelemme esivaltaa ja voimassa olevia lakeja ja -veljinä kohtelemme kaikkia kanssaihmisiämme." - --- Niin, se on totta! kuului kansanjoukosta. - --- Mutta siihen ei päästä ilman työtä ja sentähden täytyy jokaisen -koettaa saada aikaan niin paljon kuin suinkin. - --- Sitä tässä kyllä saa koettaa muutenkin. - --- Niin kyllä! tuli joka taholta vastaukseksi. - --- Tiedättekö, hyvät ystävät, jatkoi kuningas, -- olen tullut -ajatelleeksi, miten paljon meidän maassamme on laiskoja ja -oppimattomia pappeja; sitäpaitsi on joka luostari täynnä munkkeja, -jotka miltei syöpäläisten lailla kuluttavat maan parhaimmat voimat. - -Talonpojat katselivat epäillen toisiinsa, mutta kukaan ei virkkanut -sanaakaan. - --- Mitä arvelette, jatkoi kuningas, -- panisinko toimeen tarkastuksen -heidän joukossaan? Ne jotka kelpaavat saarnaajiksi saavat -toimeentulon, mutta muut saavat hankkia elatuksensa otsansa hiessä, -niinkuin Jumala on käskenyt. - -Vaitioloa yhä kesti. - --- Pitäisi hankkia koulumestareja ja teinejä opettamaan kansan -lapsille kristillisyyttä ja hyviä tapoja, jatkoi kuningas. - -Yleinen mielenkiihko valtasi kentällä seisovan joukon. Kuiskaeltiin, -päätä nyökyteltiin. Vihdoin otti vanha ukko lakin päästään ja virkkoi: - --- Kiitoksia paljon hyväntahtoisuudestasi, mutta koska meidän -kuitenkin täytyy ruokkia munkkimme, niin voimmehan samalla pitää -heidät. - --- Niin puuttui puheeseen toinen, joka seisoi aivan vieressä, -- -olemme kuulleet, että aiottaisiin poistaa latinalainen messu ja -muuttaa vanhaa uskontoamme. - --- Se kuuluu olevan kanslerin syy, huusi kolmas... hän yllyttää -Kyösti kuningasta kääntämään kirkkoa, hän on pakana, kerettiläinen! - --- Ajakaamme pois hänet, missä hän on? huusivat useat äänet vallan -sekaisin. - -Kuningas vilkaisi äkkiä kansleriin, joka tyynesti hymyillen pysytteli -hänen rinnallaan. - --- Tunnetteko Lauri Antinpoikaa? kysyi hän. - --- Emme, mutta jos hän vaan tulee tänne joukkoomme, niin hän piankin -saa oppia tuntemaan meidät. - -Silloin käski kuningas erästä hoviherraansa puhuttelemaan kansaa -latinaksi. Herra totteli. - --- Mitä hän sanoo? kirkuivat talonpojat. - --- Mitä te sitä kysytte? Ettehän te ymmärrä latinalaista -messuannekaan, mutta kuitenkin tahdotte säilyttää sen. - -Kuningas lausui ystävälliset jäähyväiset ja sanoi sitte Lauri -herralle: - --- Kun silmä kauvan on ollut pimeydessä, niin ei se heti siedä -päivänvaloa. - --- Parantuneen opetuksen kautta se vähitellen voi tottua, vastasi -kansleri. - -Mutta kuningas tuntui olevan mitä parhaimmalla tuulella; -mahdollisesti ei hän piispalle tahtonut näyttää tyytymättömyyttään -kärsitystä tappiosta; hän laski reippaasti leikkiä piispan kanssa -ja kun, heidän ratsastaessaan kaupunkiin päin, muuan hoviherroista -ojensi hänelle kauniin kukkaseppeleen ajan tavan mukaan koristaakseen -hänet kevätruhtinaaksi, niin laski kuningas sen arkkipiispan päähän -ja nimitti hänet kevätruhtinaaksi. - -Kaikissa pohjoismaissa oli tullut tavaksi valita kevätruhtinas, joka -koristettiin seppeleillä ja kukkasilla; tämän velvollisuus oli sitte -pitää kemut kaikille, jotka olivat ottaneet osaa leikkiin. - -Johannes Magnus oli erittäin iloissaan kunniasta joka häntä -oli kohdannut. Hän piti koko kotimatkan seppelettä päässään, -aavistamatta, että hänelle hiukan naurettiin. - -Kevätruhtinaan kemut määrättiin pidettäviksi kaksi päivää jälkeenpäin -eli helluntaipäivänä, 20 p. toukokuuta. - -Arkkipiispa asetti kuninkaan toiselle kunniasijalle ja istuutui itse -vastapäätä toiselle, mutta juomamaljat ja muut pöytäkalut olivat -hänen puolellaan paljon komeammat kuin kuninkaan puolella. Kuningas -hämmästyi viinien ja ruokien ylellisyyttä ja kun arkkipiispa vihdoin -joi kuninkaan maljan sanoilla: - -"Meidän armomme juo teidän armonne onneksi, toivottaen hyvää vuotta!" -Niin kuningas vastasi: - -"Sinun armosi ja meidän armomme eivät mahdu saman katon alle!" - -Ja kuningas nousi ja läksi pois. - -Mutta läsnäolevat purskahtivat meluavaan nauruun. - -Muutamia päiviä myöhemmin meni kuningas tuomiokapituliin ja pyysi -hengellisiä herroja sanomaan, keneltä he oikeastaan olivat saaneet -oikeutensa. - -Tohtori Pietari Galle vastasi, että pyhä kirkko oli saanut ne -kristityiltä keisareilta, kuninkailta ja ruhtinailta. Myöskin -oli aateli ja yhteinen kansa antanut kirkoille ja luostareille -taloja ja tavaraa, jotka lahjoitukset kuninkaat ja ruhtinaat sitte -kirjeillään ja sineteillään olivat vahvistaneet, jotta ne pysyisivät -peruuttamattomina ikipäiviksi. - --- Mutta, kysyi kuningas, -- eivätkö toiset kuninkaat ja ruhtinaat -voi peruuttaa tällaisia oikeuksia, koskei niistä pyhässä raamatussa -mainita mitään ja koska ne ovat syntyneet vaan sentähden, että munkit -ja papit ovat saarnanneet kiirastulta ja muuta sellaista, jota ei -Jumalan sanassa suinkaan ole määrätty? - -Tohtori Galle vaikeni. - --- Voitteko te, arkkipiispa, antaa jotakin neuvoa? kysyi kuningas ja -hänen vihansa alkoi nousta. - -Arkkipiispa hypisteli rukousnauhaansa, mutta ei sanonut mitään. - -Tuomiorovasti Göran Turenpoika, valtiohovimestari Ture Jönsinpojan -poika, itserakas ja pöyhkeilevä herra, astui silloin esiin ja virkkoi -kiivaasti: - --- Sitä minkä keisarit ja kuninkaat ovat vahvistaneet eivät hänen -jälkeläisensä voi rikkoa! Johan drikitaleissakin (säännöissä) -sanotaan, että Jumalan iankaikkinen kirous kohtaa sitä, joka niitä -vastustaa. Ja vielä sanotaan drikitaleissa, että se, joka rikkoo -käskyn, joutuu iäiseen kadotukseen. Drikitaleissa... - --- Niin, keskeytti kuningas hymyillen hänen puheensa, -- kyllähän te -juotte ja puhutte, mutta valtakunta ei siitä hyödy. - -Tuomiorovasti väänteli ja käänteli; hänellä oli nähtävästi vielä -paljon sanottavaa. Kuningas kääntyi hänen puoleensa: - --- Jos Te pyhän Raamatun ja Jumalan sanan perustuksella voitte -näyttää toteen, että nuo suuret vapaudet ovat aiotut hengellisille -herroille, niin minä lupaan tyytyä. Rehellisille työmiehille suon -heidän hyvin ansaitun palkkansa, mutta ne, jotka eivät saarnalla -eivätkä kirjoituksilla palvele Jumalaa tai seurakuntaa, vaan -kuluttavat aikansa veisaamalla ja ulvomalla luostareissa ja -kirkoissa, ne olisivat ajettavat pois ja jätettävät palkkaa vaille. - -Mutta kun tuomiorovastia kehoitettiin raamatun nojalla näyttämään -toteen kirkon oikeuksia, niin hänkin vaikeni. - -Kaikki ymmärsivät kuninkaan kysymysten tarkoituksen ja helppo oli -huomata, mihin hän pyrki. Se kävi vielä selvemmäksi, kun Upsalan -tuomiokapitulin dekaani Kustaalle huomautti, että kansa suuresti -paheksui Vesteråsin piispaa sentähden ettei tämä hovissaan pitänyt -niin suurta seuruetta kuin tapa vaati. - --- Minusta kansalla olisi enemmän syytä paheksumiseen, jos hän -pitäisi paljon väkeä ja sentähden vaatisi heiltä enemmän veroa... -Arvelen että sanoillani kyllä loukkaan sekä teitä että muita -samoinajattelevia, sillä te pidätte piispanvirkaa suurena herrautena -ettekä muista raamatun sanoja, että piispan tulee olla yhteisen -kansan palvelijana Herrassa, ja tätä virkaa hoitaa hän paremmin, jos -hänellä on pienempi seurue. Mutta te ette tahdo tietää, kummoisen -todellisen piispan tulee olla. - -Dekaani poistui pelästyneenä; suuri kokoontuneiden joukko katseli -hämmästyneenä tuota miestä, joka äkkiä heidän silmissään kasvoi -kokonaiseksi Goliatiksi. Heidän jumalanpalveluksensa ydin oli itse -asiassa koota aarteita aarteitten päälle. - -Kirkko oli heidän käsityksensä mukaan aarreaitta, joka soi -palvelijoilleen nautintorikkaan elämän. - -Yksi ainoa mies piti katolisuutta ja paavin valtaa kristinuskon -pääperustuksena. - -Hans Brask oli rehellinen ja uskollinen kaikessa, sentähden ei hän -koskaan rikkonut velvollisuuksiaan, ei epäilyksenkään hetkenä. Hän -oli Kustaan ainoa arvokas vastustaja; hän oli päättänyt joko voittaa -tai kaatua taistelussa sen asian puolesta, jota hän tunnusti. - -Katolisuus vaatii tunnustajiltaan uskon vimmaa: Braskissakin sitä -olisi voinut olla; mutta hän oli tyyni ajattelija, jolla johtotähtenä -oli usko ja siitä ei hän hetkeksikään kääntänyt silmiään. - -Mutta vastapuolueen miehet kulkivat silmät auki. Uusi aikakausi oli -alkanut ja hän oli sen voimakkain vastustaja. - -Maan hätä oli kääntänyt Kustaan silmät luostareihin ja kirkkoihin. -Niissä säilytettiin äärettömiä aarteita ja hänen mielestään tuli -jokaisen, joka tahtoi suojella omaisuuttaan vihollisilta, siis -myöskin luostarien, kirkkojen, munkkien ja pappien, kantaa yhteistä -taakkaa. - -Lutherin kirjoitukset joutuivat aseiksi hänen käsiinsä, mutta ne -houkuttelivat häntä myöskin tunkeutumaan yhä syvemmälle, kaiken -tiedon alkulähdettä likemmä. - -Hänen valistunut ystävänsä Lauri Antinpoika osoitti hänelle usein -merkillisiä kohtia raamatusta ja sitte he keskustelivat niistä. - -Vähitellen hänelle selveni, että Lutherin uskonpuhdistus oli ainoa -tie valoon ja ajatuksen vapauteen ja että kansa ja maa tältä tieltä -saattaisi löytää siunauksen. - -Kummallista on, ettei mikään synny valmistamatta; sekä luonnon että -hengen valtakunnassa täytyy maan olla kynnetyn ennenkuin siihen -voidaan kylvää ja ennenkuin se voi kasvaa ja hedelmän kantaa; niin, -hedelmän... kuka sen antaa? - -Kustaa sen tunsi, kun hänen sielunsa joskus valtasi ääretön halu -ryhtyä uskonpuhdistuksen suureen työhön. Monasti oli hänen mieleensä -muistunut uni kynttilästä, jota hän oli tavotellut; nyt hän selvästi -tiesi, mitä tekisi: hän sen asettaisi keskelle kansaansa, hän -toimittaisi sille todellisia pappeja, jotka eivät halpamaisesta -voitonhimosta saarnaisi seurakunnalle, vaan rakkaudesta Jumalan -sanaan. - -Hänen mieleensä muistui Kristian... niin, kansa oli suuttunut häneen -pääasiallisesti sentähden, että hän oli tahtonut tuoda maahan -Lutherin oppia. - -Tietysti papit olivat yllyttäneet kansan, mutta olivatko ruotsalaiset -papit paremmat? - --- Se ei ole mikään uusi oppi, sanoi kansleri, -- se on vanha oppi, -mutta puhdistettuna kaikista turhista lisäyksistä. - --- Niin, niin, olet oikeassa, Lauriseni, vastasi kuningas, -- -se on tuo vanha, puhdas Kristuksen hengen mukainen oppi; ja se -meidän täytyy selittää niille, jotka huutavat kerettiläisyyttä ja -antikristusta. - -Ja senjälkeen kävi Kustaa asiaan käsiksi yhä suuremmalla -päättäväisyydellä ja varmuudella. - -Jo v. 1525 käski hän panna toimeen yleisen tarkastuksen luostareissa -ja antoi Sigtunan dominikaniluostarin johtajalle toimeksi saman -käskyn täyttämisen. Mutta tämä kohtasi oman veljeskuntansa jäsenissä -suurta vastahakoisuutta, varsinkin Vesteråsissa, jossa priori -Robertus, levoton ja kapinallisuuteen taipuva norjalainen, muiden -sikäläisten veljiensä kanssa oli ollut osallisena Sunnanväderin ja -Knutin salahankkeissa Taalainmaalla. - -Heti kun tästä saatiin tieto, pantiin Robertus viralta ja kuningas -antoi ankaran käskyn, että hänen ja kaikkien samaan veljeskuntaan -kuuluvien ulkomaalaisten kolmen viikon kuluessa pitää jättää Ruotsin -valtakunta. - -Omin päin toimitti Kustaa sinne toisen priorin ja kun saatiin tietää, -että Arbogan luostarissa oli harjoitettu kaikkinaista vääryyttä, niin -antoi kuningas panna johtajan pois viralta ja käski palvelijansa -Lauri Sommarin asettua sinne linnaleiriin, kirjoittaa luettelon -kaikista luostarin kalleuksista ja tavaroista ja yhdessä kaupungin -pormestarin ja neuvoston kanssa määrätä toisen luostarinjohtajan. - -Tunnettu asia oli, että munkit suuresti vaikuttivat kansaan ja että -kaikkinaiset pahat huhut kuninkaasta levisivät pitkin maata juuri -heidän kauttaan. Sentähden rupesi Kustaa pitämään heitä ankaran -valvonnan alaisina ja sekaantumaan luostarien omaisuutta koskeviin -asioihin sekä laskemaan niiden tuloja. - -Brask, joka aina pysyi valppaana ja joka suurella mielikarvaudella -kuuli tämän, oli ryhtynyt tekemään luetteloa Nydalan luostarin -omaisuudesta, voidakseen tulevaisuudessa ja suotuisampien olojen -vallitessa vaatia takaisin, mitä luostarin nyt täytyi antaa. Kustaa -kehoitti häntä vakavasti luopumaan aikeesta, sillä hän tahtoi yksin -hallita maataan ja itse hoitaa luostarien asiat. Samaan aikaan -sai kuningas tiedon Olavi Tystesta ja luostariryöstöstä. Yleinen -luulo oli, että hän ja hänen nuori morsiamensa sylitysten nukkuivat -Venerin pohjalla, mutta heidän surullinen kohtalonsa oli tehnyt -rikoksen syvän myötätunnon arvoiseksi: olivathan he niin onnettomat -ja miehestä mieheen kuiskaeltiin, että tyttö oli mahtanut olla kovan -pakon alaisena. - -Kustaa tahtoi lähempiä tietoja asiasta ja hänelle vastattiin, että -luostareissa tapahtui paljon sellaista, jota ei maailma koskaan -saanut tietää. - -Nyt puuttui kuningas kirkon tuomiovaltaankin. Piispa Brask -oli julistanut karanneet kirkon pannaan; kuningas peruutti -omalla vallallaan kirouksen ja julisti heidät vapaiksi kaikesta -rangaistuksesta, jos he vielä elivät. Mutta piispa sai nuhteet siitä -että hän vastoin hänen tahtoaan oli vihkinyt nunnaksi kihlatun tytön, -sillä tuo teko soti sekä Jumalan että mikäli hänelle oli sanottu -kirkonkin lakia vastaan. Piispaa varoitettiin heittämään kaikki -kiroukset, kunnes useampia pappia olisi koolla ja he silloin, muiden -asioiden mukana, olisivat harkinneet, mikä oli oikein, mikä väärin. - -Kuninkaan toimenpiteet ja kirjoitukset olivat sentään vaikuttaneet -jotakin, sillä useat nuoremmat munkit tulivat pyytämään kuninkaan -suojelusta jotta he voisivat jättää luostarinsa ja lähteä Lapinmaalle -perustamaan kouluja lappalaisten ja muiden hyvien ihmisten -lapsille. Kuningas sekä hyväksyi heidän aikeensa että antoi heille -suojeluskirjeen, jottei kukaan koko Ruotsin valtakunnassa saisi -haastaa heitä oikeuteen. - -Eikä siinä kyllä. Kuningas ulotti valtansa koko papilliseen -hallintoon; hän asetti pappeja virkaan ja pani heitä viralta, ja -pappien jättämästä perinnöstä vaati hän osan kruunulle. - -Paavisuuden valta ja voima näytti olevan loppumaisillaan. Kustaa -hallitsi valtakunnassaan sekä kuninkaana että paavina. - -Kun Johannes Magnus palasi tarkastusmatkaltaan, kertoi hän -kuninkaalle Norjassa rukoiltavan hänen puolestaan, että hän pysyisi -ainoalle autuaaksi tekevälle kirkolle uskollisena. - --- Hyvä, vastasi kuningas, -- mutta luultavaa on, ettei suurin osa -rukoilijoista edes tiedä, mitä oikea kristillinen usko on. - -Alkukesästä v. 1526 kutsuttiin arkkipiispa Tukholmaan. Kuningas -oli saanut kuulla kaikellaisia huhuja salaisista vehkeistä ja kun -ei Johannes voinut esiintuoda selviä todisteita syyttömyydestään, -pantiin hän harmaittenveljien luostariin, jota ei kuitenkaan tullut -katsoa vankeudeksi. - --- Kuka tietää, mitä hän roomalaisella viekkaudellaan ja sukkelilla -keinoillaan vielä voi saada aikaan, sanoi kuningas kanslerilleen, --- minun täytyy yhdellä tai toisella tavalla toimittaa hänet -valtakunnasta. - -Pian sen jälkeen sai arkkipiispa käskyn paikalla lähteä Puolaan -välittämään naimiskauppaa kuninkaan ja Puolan kuninkaan Sigismundin -tyttären välillä. - -Arkkipiispa läksi matkaan ja oli jo päässyt merelle, kun vene -hänet saavutti, tuoden kuninkaalta kirjeen. Se sisälsi käskyn, -että arkkipiispan viipymättä tuli lähteä Suomen kautta Venäjälle -rakentamaan rauhaa Kustaan ja suuriruhtinaan välille. - -Johannes Magnus kyllä ymmärsi, mitä tämä merkitsi; hän nousi maihin -Roslagenin rannalla Söderbyn kirkon luona, kutsui kokoon papiston -likiseuduilta, kertoi kokoontuneille matkustaneensa kuninkaan -asioissa vierailla mailla, mutta kärsineensä haaksirikon ja -kadottaneensa kaiken omaisuutensa. Sentähden hän nyt pyysi, että -jokainen lainaisi hänelle niin paljon kuin suinkin; kotiin tullessaan -hän kyllä maksaisi kaikki takaisin. - -Hänen Armolleen tuotiin rahaa, hopeaa, hevosia ja härkiä suuret -määrät; ne jotka asuivat kaukana, lainasivat rikkailta talonpojilta, -monet antoivat niin paljon että itse jäivät suurimpaan köyhyyteen. - -Johannes läksi todellakin Venäjälle ja sieltä Danzigiin Puolassa, -jossa hän sai Sigismundin lupaamaan, ettei hän suostuisi -naimiskauppaan kuin sillä ehdolla että Kustaa pysyisi ehdottomasti -uskollisena vanhalle kirkolle. - -Sellaista lupausta ei Kustaa tietysti koskaan antanut. - -Ruotsiin ei arkkipiispa Johannes koskaan palannut; hän ei tahtonut -tulla kotimaahansa ennenkuin hän omisti koko sen vallan, joka -tarvittiin kirkon arvon ja voiman ylläpitämiseksi. Muutaman vuoden -perästä hän todellakin vihittiin arkkipiispaksi, mutta silloin oli -tapahtunut niin merkillisiä asioita, ettei hän enään voinut palata -Ruotsiin. - - * * * * * - -Tähän aikaan kuoli nuori Niilo Sture Upsalassa. Hänen äitinsä oli -jättänyt hänet taitavan opettajan käsiin ja tämä oli kiittävästi -arvostellut hänen edistystään kirjallisessa taidossa, kun kuolema -tuli ja katkaisi hänen elämänsä langan. - -Ylevämielinen Kristina Gyllenstjerna oli saanut kokea kovia. -Köpenhaminassa ollessaan vankeudessa näki hän kuoleman riistävän -omaisistaan toisen toisensa perästä, ja joka kerta kiitti hän Jumalaa. - -Kun hän vihdoin sai takaisin vapautensa ja palasi kotimaahan -sukulaisten ja ystävien luo, kerrottiin hänelle, että Kustaa -Eerikinpoika häntä sekä pelkäsi että vihasi; että kansa jumaloi hänen -poikiaan ja näki heissä isänmaan ainoan toivon. - -Hekin olivat riistetyt häneltä, kun hän vankina vietiin -Köpenhaminaan. Vieraat ihmiset olivat ottaneet heidät huostaansa, -hän ei edes tietänyt, elivätkö he. Ensimäinen tieto minkä hän heistä -sai, oli, että he matkaansaattoivat levottomuutta ja eripuraisuutta -valtakunnassa. - -Valtioneuvos Juhana Turenpoika, valtiohovimestarin poika ja -tuomiorovasti Göranin veli, sai vihdoin tiedon hänen nuoremman -poikansa, Svanten, olinpaikasta ja saattoi hänet äidin luo. Se oli -helläluontoinen lapsi, jonka ilo oli vallan rajaton, kun hän näki -äitinsä. - --- Kunhan ei julma kuningas riistäisi häntä käsistäni, sanoi Kristina -itkien. - -Juhana Turenpoika vakuutti, ettei kuningas sitä tekisi. "Häntä on -viety harhaan yhtä paljon kuin teitä, jalo rouva." - -Mutta Kristinaa oli niin paljon peloitettu, ettei hän uskonut sitä; -tuo ennen niin urhea nainen näki nyt vaaroja kaikkialla ja päätti -viettää päivänsä hiljaisuudessa, kaukana kaupungin elämästä, poikansa -ja muutamien harvojen ystäviensä kanssa. - -Mutta ennenkuin hän erosi Juhana Turenpojasta, vannotti hän häntä -etsimään esikoistansa Niiloa. Milloin tiesi huhu kertoa että hän -oli Suomessa, milloin muualla, mutta kun äidin kirjeet ja sanomat -saapuivat perille, niin ei häntä joko enään ollut asianomaisessa -paikassa, tai ei hän milloinkaan ollut siellä käynytkään. - -Valtioneuvos lupasi koettaa parastaan ja hyvästi jättäessä osotti -Kristina poikaansa ja lausui: - --- Teitä on minun kiittäminen suurimmasta maallisesta ilostani. - -Niin he erosivat. - -Mutta nämä jäähyväissanat kertoi Juhana herra pian isälleen, -valtiohovimestarille, ja tämä narrimainen herra tarttui paikalla -onkeen. - -Jos Juhana Turenpoika menisi naimisiin Kristina Gyllenstjernan -kanssa, niin hän joutuisi sangen likelle valtaistuinta, jos -valtiohovimestari nimittäin hyvin hoitaisi korttinsa. - -Hänhän polveutui suoraan kuninkaallisesta Agneksesta, joten ei -hänen mielestään kukaan ollut niin oikeutettu kantamaan Ruotsin -kruunua kuin hän ja hänen perheensä, Kustaa Eerikinpoika, senkin -kerettiläinen, oli syrjäytettävä luonnollisesti Sture avaisi tien -hänelle, Ture Jönsinpojalle. Tehköön tyhmä kansa Kristina rouvan -pojan Ruotsin kuninkaaksi. -- Pyhä neitsyt, miten mielellään hän, -valtiohovimestari, edistäisi asiaa, jos niiksi tuli! Hän se itse -asiassa hallitsisi -- ja kuka ties, mitä tulevaisuudessa saattaisi -tapahtua. - -Pojalleen puhui hän asiasta suurella varovaisuudella. Kristina -rouva oli jalosukuinen nainen, jota sitäpaitsi pidettiin suuressa -kunniassa; juuri sellaisen puolison toivoi hän pojalleen. - -Juhana Turenpoika oli ollut kihloissa Cecilia Roosin kanssa, mutta -vihollisuus perheiden välillä ja pappien vehkeet olivat heidät -eroittaneet, ja Juhanan suureksi suruksi oli tyttö mennyt luostariin. - --- Niin kauvan kuin kuningas pysyy naimattomana, tulee hänen -likeisimpien miestensäkin pysyä, vastasi ritari. - --- Siihen ei ole mitään syytä ja jos sinä otat varteen minun -toivomukseni... - -Siihen tapaan jatkoi valtiohovimestari, mutta poika vastasi hänelle -vältellen. - -Silloin valloitettiin Kalmar, jolloin Kustaa löysi nuoren Niilo -Sturen ja otti hänet mukaansa kotiin; hän piti viisaana näyttää, -että hän oli Stureille suosiollinen ja hän koetti todellakin voittaa -pojan rakkauden, mutta tämä oli niin ylpeä, että hän vaan vaati -itselleen kunnioitusta sensijaan että hänen olisi tullut osoittaa -sitä muille. Kuningas kirjoitti silloin Kristina rouvalle, että poika -oli kasvatettava äidin johdolla, ja sekä poika että kirje uskottiin -herra Juhana Turenpojan haltuun, joka lupasi viedä molemmat perille -Kristina rouvan omiin käsiin. - -Hän ei ollut nähnyt Kristina rouvaa kokonaiseen vuoteen; paremmat -olosuhteet olivat antaneet hänelle hänen entisen ryhtinsä ja suru -verhosi hänet ikäänkuin harsoon, samalla kuin koko hänen olentonsa -henki nöyrää alistuvaisuutta Jumalan tahdon alle, joka teki miltei -liikuttavan vaikutuksen. - -Ilomielin sulki hän syliinsä pojan. - --- Teiltä tulee kaikki hyvä, sanoi hän kyynelsilmin, ilosta säteillen -ja ojensi Juhanalle kätensä. - --- Kuningas minut lähetti, vastasi ritari. - --- Sitte en enään voi olla hänelle pahoillani. Kerro, Niilo, mitä -sinä pidät kuninkaasta. - --- Hän löi minua. - --- Kai sinä olit tehnyt jotakin pahaa. - --- Minä potkaisin palvelijaa, joka ei osoittanut minulle tarpeeksi -kunnioitusta. - --- Sinulle? Ansaitsetko sinä sitte kunnioitusta? - --- Olen Sten Sturen poika. - -Kristina peitti kasvot käsillään ja itki katkerasti. - --- He ovat hänet pilanneet, sanoi hän, kääntyen Juhanan puoleen. - --- Kyllä hän teidän johdollanne tulee ymmärtäväisemmäksi, vastasi -Turenpoika. - --- Minäpä koetan koko voimallani. Tahtoisitteko te hankkia vakavan, -kirjanoppineen miehen, joka auttaisi minua kasvattamaan poikiani? - -Ritari lupasi, mutta heidän jäätyään kahdenkesken, kertoi hän, että -Knut ja Sunnanväder olivat aikoneet panna toimeen kapinan Taalaissa. - --- Severin Norrby on osallisena samoissa vehkeissä, lausui hän, -luoden rouvaan tutkivan katseen. - --- Minä tiedän, virkkoi Kristina ja suuttumuksen puna nousi hänen -poskilleen, -- että he ovat käyttäneet hyväkseen minunkin nimeäni. - -Hän avasi laatikon ja näytti kirjeen, jonka hän oli saanut Taalaista -ja joka oli kirjoitettu talonpoikien nimessä. Siinä sanottiin että -Severin Norrby oli kirjoittanut ottavansa Kristina rouvan vaimokseen -ja rupeavansa ruotsalaisten armolliseksi herraksi; itse puolestaan -he vaan tahtoivat sanoa, että he rakkaan Sten herran tähden olivat -valmiit uhraamaan verensä ja henkensä ja että hänen lastensa tuli -saada käsiinsä hallitus. - --- Oletteko vastannut? - --- Kyllä, että valehtelijat ovat heidät pettäneet; minä neuvoin heitä -pysymään herralleen ja kuninkaalleen uskollisina. - --- Miksette ilmoittanut kuninkaalle? - --- Hän olisi voinut luulla, että minulla oli ties mitä aikomuksia. - --- Saanko näyttää hänelle tämän kirjeen? - --- Ette. Se yllyttäisi vaan hänen vihaansa niitä vastaan, jotka -ymmärtämättömyydessä menivät ansaan. - --- He ovat jo saaneet anteeksi, mutta tästä oppii kuningas tuntemaan -teidät. - -He vaikenivat molemmat; Kristina vaipui muistoihinsa; tuontuostakin -valui hänen kalpeille poskilleen kyynel, jota ei hän edes huomannut. - -Juhana tavotteli sanoja... eihän tämä ollut sopiva hetki hänen -sanottavilleen, mutta hänen täytyi saada ne sanotuiksi, maksoi mitä -maksoi. - --- Tässä ei ole kuin yksi pelastuskeino. Kristina loi häneen kysyvän -katseen. - --- Se, että te menette naimisiin. Hän pudisti päätään. - --- Häijyys ja panettelu tulevat kyllä vielä kauvan käyttämään -hyväkseen teidän nimeänne; Norrby on sellainen, että hän tilaisuuden -sattuessa olisi valmis vaikka ryöstämällä ottamaan teidät tuumiensa -edistämiseksi. Poikanne tarvitsevat isän. - -Kristina kuunteli tarkkaavasti. Vihdoin nosti hän silmänsä ja kysyi: - --- Kenen kanssa minun pitää mennä naimisiin? Juhana tuli niin -hämilleen, ettei hän voinut vastata. - -Hän vaan punastui. - --- Teidänkö kanssanne? kysyi Kristina ikäänkuin itsekseen ja loi -silmänsä maahan. - --- Jalo rouva, en minä eikä kukaan muu ansaitse onnea tulla -puolisoksenne; ainoastaan olojen pakotuksesta... - -Kristina ojensi hänelle kätensä. - --- Jos menen naimisiin, niin en kenenkään muun kanssa kuin teidän, -herra Juhana Turenpoika. - -Juhana vei kunnioittavalla liikkeellä hänen kätensä huulilleen. - --- Sitä ei teidän koskaan tarvitse katua. - --- Kuka minua kohtaan on ollut niin hyvä kuin te? sanoi Kristina; -- -en kenellekään ole niin suuressa kiitollisuudenvelassa kuin teille. - -Erotessa antoi Kristina hänelle lupauksen että hän voi palata kolmen -kuukauden perästä saamaan varmaa vastausta. - -Kun Kustaa oli lukenut taalalaisten kirjeen ja kuullut vastauksen, -virkkoi hän: - --- Sitä en olisi odottanut. - --- Kristina rouva on jalo nainen. - --- Mutta hän ei koskaan tule unohtamaan menneisyyttä. - --- Hän rakastaa kuningasta. - --- Miksei hän sitte koskaan ole käynyt luonani? - --- Pahat kielet ulottuvat kaikkialle. - --- Olet oikeassa. Odottakaamme. Valtiohovimestari odotti suurta -uutista, mutta kun hänen poikansa Juhana yhä pysyi suljettuna kuin -mustakantinen kirja, huokaili hän haikeasti, arvellen, että siunattu -kuningatar Agnes varmaankin oli unohtanut jälkeläisensä. - -Kristina rouva ryhtyi heti kasvattamaan poikaansa; aluksi antoi -hän hänen kertoa vaiheistaan ja vallan pelästyi, kun huomasi, että -pääpiirteinä hänen luonteessaan olivat itserakkaus ja turhamaisuus. - -Välistä näyttäytyi kyllä hänen luonteessaan jalompiakin piirteitä; -silloin heittäysi hän äitinsä syliin ja lupasi hänelle ainaista -kuuliaisuutta. Mutta seuraavana hetkenä saattoi hän olla valmis -kertomaan, että hän Kalmarin linnassa oli ollut kuningas. - --- Ja koko miehistö sai sinun tähtesi kärsiä kuoleman, vastasi -Kristina rouva. - --- Se oli heidän velvollisuutensa. - --- Sitä en käsitä. - --- Kunniakasta on kuolla kuninkaansa puolesta. - --- Olkoon menneeksi, jos hän taistelee maansa edestä. - --- Ettekö sitte tiedä, äitini, että Kustaa Eerikinpoika on ottanut -kruununi? - --- Sinä olet halvin hänen alamaisistaan, huudahti Kristina -epätoivoissaan, -- hän voi milloin hyvänsä ottaa sinulta elämän. - --- Minulla on paljon puolustajia, väitti poika itsepintaisesti. --- Tänään tapasin tiellä kaksi talonpoikaa, jotka tunsivat minut. -"Kunniaa ja elämää teille, herra Niilo Sture", sanoivat he, "te, joka -kerran tulette olemaan kuninkaamme!" - --- Ne hullut saattaisivat elämällään saada maksaa sanansa. - -Kristina ei pitänyt Juhana Turenpojan lähettämän opettajan -ulkomuodosta, mutta hänen opetuksensa häntä sensijaan miellytti; -sentähden hän usein olikin läsnä tunneilla ja otti sitte pojat -luokseen. - -Mutta yllämainitun keskustelun jälkeen kutsutti hän opettajan -puheilleen ja, kerrottuaan mitä katsoi välttämättömäksi, kysyi, mitä -hänen mielestään olisi tehtävä. - --- Jalo rouva, tahdotteko uskoa nuoren herran kokonaan minun haltuuni? - --- Aiotteko lyödä häntä? - --- Jos se on välttämätöntä! Samassa kuului ulkoa Niilon ääni: - --- Sinä olet minun alamaiseni Svante, siksi sinun pitää totella minua! - -Kristina oli kuullut tarpeeksi. - --- Tämä on mieletöntä, huudahti hän epätoivoissaan, -- kohdelkaa -häntä niin, että voitte vastata siitä Jumalan edessä! - -Opettaja kumarsi ja läksi. - --- Niilo Sture, huusi hän, -- tulkaa tänne! - --- Herra Niilo Sture, jos suvaitsette, vastasi poika; -- sitte kyllä -tulen. - --- Heti paikalla, kun käsken! - --- Täällä ei käske kukaan muu kuin minä, puhui poika, istuutuen -likeiselle penkille. - --- Jollette paikalla tule, niin annan kahden palvelijan kantaa teidät -tänne. - --- Sitä he eivät uskalla tehdä. - --- Niilo! huudahti Kristina, syvän surun valtaamana. - --- Toista on jos sinä tahdot, äiti! ja poika karkasi äidin syliin. - --- Mene nyt maisterin luo. - --- En, vastasi poika jyrkästi ja nyökäytti päätään, -- hänen pitää -tulla tänne minun luokseni. - --- Minun kai täytyy tehdä se tällä kertaa, puhui opettaja, ottaen -poikaa kiinni kauluksesta ja kantaen hänet ulos. Poika päristeli ja -potki, mutta pelkäsi samalla että joku palvelijoista tulisi sisään, -jonkatähden hän vaikeni kuin kala. - -Maisteri vei hänet huoneeseensa ja siellä he molemmat viipyivät neljä -päivää. Ruoka kannettiin heille sinne kopassa ja jo toisena päivänä -tiesi palvelija kertoa, että Niilo herra itse tyhjensi kopan. - -Viidentenä päivänä tulivat molemmat Kristina rouvan luo. Niilo -oli silminnähtävästi muuttunut; hän oli tottelevainen ja pysyi -harvinaisen vaiteliaana, mutta loi tuontuostakin silmänsä opettajaan, -ikäänkuin peläten, ettei hän olisi häneen tyytyväinen. - -Svante riemastui, kun sai takaisin veljensä, ja tahtoi häntä paikalla -leikkimään kanssaan; Niilo loi maisteriin kysyvän katseen. - --- Jos leikitte täällä pihalla, niin että voin nähdä teidät, vastasi -opettaja. - -Pojat riensivät ulos ja Kristina kysyi arasti: - --- Eikö hänen terveytensä kärsi, kun hän saa istua niin paljon? - --- Me kävelemme joka aamu penikulman ennenkuin muut ovat nousseet. - --- Kuinka kauvan tätä täytyy kestää? - --- Pelkäänpä että kauvankin; viikoissa ja kuukausissa ei paranneta -vuosikausien kartuttamia vikoja. - --- Lapsi raukkaani, voi lapsi raukkaani! huokasi Kristina. - --- Tässä ei ole syytä epätoivoon, vastasi maisteri. -- Pian muuttuu -pelko työhaluksi ja kun sitte järki herää, niin hän kääntyy oikealle -tielle. - --- Enkö minä voi tehdä mitään? - --- Ette. Luulen melkein että olisi parempi, jos hän olisi teistä -aivan erossa. - --- Minun täytyy alistua kaikkeen, mikä hänelle on terveellistä, -virkkoi Kristina nöyrästi. - -Päätettiin siis että Niilo maisterin kanssa muuttaisi Upsalaan, joka -tuuma pian toteutettiinkin. - -Niilo ei siitä suuresti välittänyt ja Svante tiesi kertoa -veljensä sanoneen, että "prinssien onkin tapa lähteä yliopistoon -kasvatettaviksi". - --- Tämä on hulluutta, huudahti Kristina, -- eikö minua vielä ole -tarpeeksi koeteltu! ja hän tarttui yhdentoistavuotiaan poikansa -käsiin ja alkoi kiihkeästi: -- lupaa minulle Jumalan nimessä, että -aina tulet pysymään esivallallesi kuuliaisena. - --- Kyllä, rakas äiti, lupaan Jumalan nimessä, virkkoi poika -reippaasti. - --- Kustaa Eerikinpojan täytyy taistella niin monta vastaan, väärin -olisi tehdä hänen kuormaansa raskaammaksi kuin se jo on, puhui -Kristina. - --- Lupaan, äiti, etten tee, lisäsi poika. - -Noin kymmenen vuotta myöhemmin muistui heidän mieleensä tämä -keskustelu. - -Aika oli jo kulunut niin että Kristina pian saattoi odottaa Juhana -Turenpoikaa takaisin, eikä hän vielä ollut tehnyt päätöstään. -Rakastaa ei todellinen nainen voi kuin kerran eläessään; ystävyys -oli ainoa, jota hän saattoi tarjota Juhana Turenpojalle; ja jos -hän lastensa tähden ja saadakseen turvaa Severin Norrbyn uhkauksia -vastaan sekä päästäkseen kuninkaan aiheettomista epäluuloista, -meni naimisiin, niin lankesivathan itse asiassa kaikki edut -hänen puolelleen, sillä mitä hän saattoikaan antaa Turenpojalle -vastalahjaksi? - -Tämän kaiken hän hänelle ilmoitti, mutta hänen vastauksensa olivat -niin vakuuttavat ja luottamustaherättävät, että Kristina vihdoin -suostui rupeamaan hänen vaimokseen. - -Häät vietettiin kaikessa yksinkertaisuudessa Kristinan kodissa; -ainoastaan palvelijat olivat läsnä vihkiäisissä. Svante seisoi -äitinsä vieressä. Niilo ei ollut läsnä, hän oli kirjoittanut ja -pyytänyt ettei hänen tarvitsisi tulla. - -Se kyllä koski Kristina rouvaan, mutta hän vastasi, että poika -sellaisessa tapauksessa sai toimia oman päänsä mukaan. - -Vastanaineet läksivät Tukholmaan. - -Valtiohovimestari joutui seitsemänteen taivaaseen. Hän oli ollut -pahoillaan siitä, ettei päässyt häihin, mutta hän unohti harminsa, -kun hän talossaan ja miniänään sai vastaanottaa niin ylhäisen, -arvossapidetyn, ylevän ja korkeasukuisen rouvan. Hän lausui hänelle -niin paljon kohteliaisuuksia, että miltei unohti johdattaa häntä -niihin komeihin suojiin, joita kolmen viikon aikana oli koristettu -yksin häntä varten. - -Ensi kertaa pitkistä ajoista oli Kristinan käytös sama ylpeä ja -arvokas, joka häntä valtionhoitajan puolisona aina oli kaunistanut. -Hänen appinsa mateleva kohteliaisuus teki häneen vastenmielisen -vaikutuksen ja hän tahtoi että hän sen huomaisi. - -Mutta Ture Jönsinpoika oli niin onnellinen hänen vierailustaan, ettei -hän nähnyt eikä kuullut eikä ajatellut mitään muuta. - --- Jalo rouva, huudahti hän, -- meidän aikamme on vaarallinen aika; -kuningas on minulle suuttunut, hän epäilee sekä minua että teitä -salahankkeista. - --- Isä, nyt teette kuninkaalle väärin, keskeytti herra Juhana -Turenpoika. - --- Siksi ettet sinä näe etkä kuule mitään... tiedättehän, jalo rouva, -että minä polveudun Agnes ruhtinattaresta, Håkanin tyttärestä... -niinkuin sanottu, ajat ovat levottomat, luterilaisuuden suosijana -saa kuningas vihamiehiä... se ei kelpaa meille, ei lainkaan kelpaa -meille... saa nähdä, miten ajan pitkään käy... hyvä on, että -samoinajattelevat liittyvät yhteen... yksimielisyys antaa voimaa, -hehhehheh! - --- Isä ei odottanut meitä näin aikaiseen, keskeytti hänet Juhana. - --- Virvokkeita! Niitä on kyllä, mutta palvelusväki on huolimatonta! - -Valtiohovimestari hyppäsi ulos huoneesta, kevyesti kuin lintu. - --- Suokaa hänelle anteeksi, Kristina, pyysi Juhana. - --- Tunnenhan minä hänet ennestään, vastasi Kristina hymyillen ja -ojensi miehelleen kätensä; -- menemmehän täältä kuninkaan luo? - --- Kiitos! sanoi Juhana ja suuteli kättä; -- tiedän että hän tulee -iloiseksi. - -Samassa avautui ovi ja palvelija ilmoitti: - --- Hänen armonsa herra Kustaa Eerikinpoika tahtoo tervehtiä herra -Ture Jönsinpoikaa. - -Juhana riensi häntä vastaan ja tapasi hänet jo ovessa, - --- Minä en oikeastaan tule tervehtimään valtiohovimestaria, virkkoi -kuningas reippaasti, -- vaan rakasta sukulaistani rouva Kristinaa; -tiesin hänen tänään tulevan ja minut valtasi halu saada toivottaa -hänet tervetulleeksi. - -Sykkivin sydämin astui Kristina häntä vastaan ja tarttui hänen -ojennettuun käteensä viedäkseen sen huulilleen, mutta sensijaan -suuteli Kustaa hänen kättänsä sanoen: - --- Juhana on hyvä ja rakas ystäväni ja ansaitsee todellakin onnen -omistaa Ruotsin jaloimman naisen. - -Sitte kääntyi kuningas Juhanan puoleen: - --- Onnittelen sinua sydämeni pohjasta. Tämä avioliitto on kuin -auringon säde taivaalla, ja minä toivotan teille molemmille onnea ja -iloa armollisen Jumalan nimeen. - --- Koetan aina pysyä teidän armonne ylhäisen ystävyyden arvoisena, -sanoi Juhana. - --- Ja minä tottelen herrani käskyjä, lausui Kristina. -Valtiohovimestari oli tullut sisään ja kumartanut maahan saakka, -tervehtiessään kuningasta. - --- Kaikkien pyhien nimessä, huudahti hän äkkiä, -- hänen pyhyydeltään -paavilta ei ole pyydetty suostumusta tähän avioliittoon! - --- Voittehan vielä pyytää, sanoi kuningas nauraen, -- jollei meidän -suostumuksemme riitä; mutta minä puolestani tahdon valmistaa teille -niin komeat häät kuin suinkin voin. - -Kristina tarttui kuninkaan käteen ja virkkoi liikutetuin mielin: - --- Sallikaa minun lausua lämpimät kiitokseni kaikesta siitä suosiosta -ja ystävyydestä, jolla olette kohdelleet minua ja omaisiani. - -Kuningas piteli kauvan hänen kättään. - --- Se on vain pieni kiitollisuuden-osoitus siitä suuresta -ystävällisyydestä, jota itse sain nauttia Sten herran hovissa, -vastasi hän. -- Menkäämme juttelemaan entisistä ajoista, ja kuningas -vei hänet pehmeälle penkille, istuutui itse hänen viereensä ja -johdatti hänen mieleensä iloisia muistoja. Muun muassa johtui puhe -Hemming Gaddiin. Juhana herran mielestä hänessä ja Hans Braskissa oli -paljon yhtäläisyyttä. - --- Niin, ehkä tahdonlujuudessa, vastasi Kustaa, -- mutta Hemming ei -rakastanut vanhaa siksi että se oli vanhaa; hänen selvä katseensa -eroitti hyvän pahasta ja paha sai väistyä hyvän tieltä. - -Herttaisella, ystävällisellä käytöksellään voitti Kustaa kokonaan -Kristinan sydämen. Jälkeenpäin huomautti Juhana, ettei hän koskaan -ollut nähnyt kuningasta niin hyvällä tuulella. - -Valtiohovimestari yksin nurisi; mitä hän tuosta nousukkaasta! - -Mutta vastanaineet viettivät Tukholmassa mitä iloisimpia päiviä ja -Kustaa oli huolettomampi kuin koskaan ennen. - --- Teidän läsnäolonne, rouva Kristina, sanoi hän, -- on karkoittanut -kaikki huolemme, mutta olen varma, että ne teidän lähdettyänne -palaavat. - --- En ikinä aavistanut, että Kustaa Eerikinpoika kävisi minulle niin -rakkaaksi, sanoi Kristina Juhana herralle, kun he olivat lähteneet -Tukholmasta. Vähän myöhemmin kuoli Niilo Sture Upsalassa. - -Ja nyt meidän täytyy siirtyä hiukan taaksepäin ajassa. - - - - -17. - -TAALAIN JUNKKARI. - - -Talvi vuonna 1526 tuli tavattoman ankara. Taalaissa olivat tiet -miltei mahdottomat kulkea, sillä tuuli oli ajanut kokoon suuria -kinoksia. Mutta eräänä päivänä nähtiin kahden miehen kiipeilevän -harjanteiden poikki, sitä tietä, joka Norjan rajalta vie Isalan -kylään. - -Molemmilla oli yllä lyhyet, valkeat nahkatakit; heidän saappaikseen -oli susi saanut antaa turkkinsa ja luultavasti karhu tehdä saman -palveluksen toimittaakseen heille verhon, joka peitti koko ruumiin, -pään ja osan kasvoista. Molemmilla oli leveä nahkavyö, josta pisti -esiin pitkä, leveä veitsi ja lyhyt, terävä kirves. Pitkä heittokeihäs -toimitti sekä sauvan että aseen virkaa; se oli tarpeen liukkaalla -maalla. He vetivät kuollutta karhua kelkalla välissään. - -Vaieten jatkoivat he matkaansa, kunnes vanhempi vihdoin hengästyneenä -lakkasi vetämästä ja heittäytyi istumaan jättiläishongan kannolle. - --- Tässä levätään! - -Nuorempi oli paikalla valmis ja molemmat piehtaroivat pariin kertaan -lumella. - --- Tulee ilta, huomautti vanhempi. - --- Niin näkyy. (Pitkä vaitiolo.) - --- Ei taida enään tänä päivänä tulla mitään menosta. Nuorempi ei -vastannut. Hän oli nostanut päätään ja vilkkaat silmät näyttivät -ikäänkuin vaanivan saalista. - -Vanhus nousi; hän ei sanonut sanaakaan, tähysteli vain ympärilleen. - --- Matkustavaisia! - --- Montako? - --- Kolme. - --- Reki pois tieltä! - -Vedettyään sen syrjään, asettui kumpikin miehistä puun taakse, -valmiina ottamaan vastaan vieraita. - -Ahteen päälle ilmestyi ensin aseellinen mies ratsain, sitte kaksi -raihnaan näköistä miestä mukavissa satuloissa; vihdoin tuli mies, -joka ajoi raskasta kuormaa. - --- Minä otan ensimäisen! ja samassa heitti vanhempi keihäänsä, mutta -se sattui hevoseen eikä ratsastajaan. Hevonen kavahti takajaloilleen, -hypähti sitte pystyyn ja kaatui vihdoin maahan, haudaten ratsastajan -allensa. - -Huomatessaan uhkaavan vaaran, heitti jälkimäinen palvelija ohjakset -herransa vapiseviin käsiin ja kiiruhti taistelevien luo. - -Turhaan koetti ratsastaja päästä kuolevan hevosen alta ja nuorempi -ryöväri oli juuri antamaisillaan hänelle kuoliniskun tapparallaan, -kun toinen palvelija peitsellään pisti häntä olkapäähän. - -Kirves putosi hänen kädestään, mutta toista käsivartta saattoi vielä -käyttää ja molemmat ryövärit karkasivat nyt viimeksi tulleen miehen -niskaan sellaisella raivolla, että tämä jo rupesi epäilemään tappelun -päätöstä, varsinkin koska hän tunsi hevosen horjahtelevan liukkaalla -tiellä ja veren vuotavan haavoistaan, jonka lisäksi toveri ei voinut -tulla hänen avukseen. - -Tappelun kiihkossa ei kukaan ollut huomannut, että kevyihin -talonpoikaisvaatteisiin puettu nuori mies oli rientänyt paikalle. -Hetken epäiltyään mille puolelle asettuisi, otti hän paksun puun ja -iski sillä vanhempaa miestä selkään niin kovasti, että tämä tuskasta -ulvoen kaatui maahan. Helppo tehtävä on vapautua yksikätisestä -ryöväristä, ja kun nuorukainen vielä oli auttanut kaatuneen -ratsastajan jaloilleen, oli tie auki matkamiehille. - -Ryövärit olivat kadonneet jälkiä jättämättä. - -Koko kahakka oli tapahtunut sellaisessa hiljaisuudessa, että olisi -saattanut luulla sitä pahaksi uneksi, jollei haavoittunut mies ja -kuollut hevonen olisi jäänyt vakuuttamaan sitä todellisuudeksi. - -Vieras nuorukainen seisoi hetkisen ajan epäillen, menisikö pois vai -odottaisiko palkintoa, jonka hän mielestään hyvin oli ansainnut. - -Vaivoin tointuivat matkustajat pelästyksestään. He olivat piispa -Sunnanväder ja tuomiorovasti Knut, pakoretkellä Norjaan. Palvelija, -joka nuorukaisen avulla oli saanut haavansa sidotuiksi, kysyi, eikö -vieraalle annettaisi palkintoa. - --- Tietysti, tietysti, huudahti piispa, -- ja paljon kiitoksia. Kutsu -tänne hänet. - -Nuorukainen tuli paikalla; hän oli tuskin 18 vanha, kasvot olivat -hienot ja miellyttävät, silmät säihkyivät, kun hän, huomattuaan -pelastamansa matkustavaiset hengellisiksi herroiksi, heitti päätään -taappäin. - --- Pyhän Pietarin nimessä! huudahti piispa, luoden häneen -hämmästyneen katseen. -- En iässäni ole nähnyt tällaista -yhtäläisyyttä; katsoppas tänne, veli Knut. - --- Niilo Sture, mutisi tuomiorovasti, -- se on totisesti Jumalan ihme! - -Piispa tuijotti nuorukaiseen vilkkumatta. - --- Poikani, sanoi hän lempeästi, -- olet pelastanut henkemme, mitä -tahdot palkaksesi? - --- Suojelustanne, jalot herrat. - --- Ketä vastaan? - --- Minut karkoitettiin vähäisen syyn tähden kotoa, aioin Norjaan, -mutta jos te, jalot herrat, otatte minut palvelukseenne, niin ei -kukaan uskalla ajaa minua takaa. - -Nuorukaisen käytös oli tavaton hänen säätyiselleen miehelle. -Sitäpaitsi tuli tuo kummallinen yhtäläisyys yhä enemmän -silmiinpistäväksi ja piispan kekseliäissä aivoissa syntyi, hänen -puhutellessaan nuorukaista, täydellinen, uusi järjestelmä. - --- Annan sinulle synninpäästön, jos olet jotakin rikkonut ja -julistan sinut kirkon suojeluksen alaiseksi. Kun meidät pelastit, -teit Jumalalle otollisen työn, joka nyt saa palkkansa, sanoi piispa -juhlallisesti. - --- Jos minä saan teitä seurata, niin voin aluksi olla oppaananne, -virkkoi nuorukainen innokkaasti. - --- Niin, voit vielä olla opastajana monellekin, jatkoi piispa, -- me -aiomme Ornäsiin ja jalon Aarent Pietarinpojan luo. - --- Vai hänen luokseen. - -Nuorukaisen ääni kuului ylenkatseelliselta. - --- Tunnetko ritarin? kysyi piispa. - --- Tiedän että hän hiljan kidutti kuoliaaksi vaimonsa. - --- Se on pahaa, panettelua, siitä olen varma... onko sinne pitkäkin -matka? - --- Ornäs on penikulman päässä Isalasta. - --- Ehkä voimme saada yösijaa kylässä, se olisi meille paras. - -Siihen aikaan ei maaseudulla tavattu ravintoloita eikä -kestikievareja, vaan matkustajat majailivat talonpoikien luona. -Molemmat korkeat herrat eivät edes pyytäneet lupaa, saisivatko -pysähtyä arvossa pidetyn kruununmetsästäjän Sven Elfinpojan luo, joka -oli kylän etevin ja varakkain mies. - -Talossa oli kaksi kamaria, joista toista samalla käytettiin -keittiönä. Sisähuone annettiin matkustajille ja emäntä ja tytär, -jotka paikalla ymmärsivät että matkustajat olivat korkeita herroja, -puuhasivat kiireesti aterian ja, järjestivät valkeita patjoja ja -pehmeitä villapeitteitä penkeille. Muutahan eivät he voineet. - -Nuorukainen ei päässyt poistumaan uusien herrojensa luota, -he istuttivat hänet välilleen pöytään ja jollei heillä ollut -ruokahalua, niin häntä maittoi ruoka sitä paremmin. Herrat kerrassaan -hämmästelivät, millä kiireellä hän viime tippaan asti tyhjensi suuren -puuro vadin. - -Aterian loputtua aikoi hän poistua, mutta piispa käski häntä -jäämään, sillä heillä oli tärkeitä asioita puhuttavana. Hän jäi siis -ja nyt alkoivat nämä kolme kuiskeella keskenään: vallanhimoinen -Sunnanväder luuli vihdoin löytäneensä välikappaleen, jolla hän -voisi vapauttaa kirkon kerettiläiskuninkaasta, ja vanha, kivuloinen -Knut manasi salavihansa vimmassa koston ukkosilmaa hukuttamaan -nuorta kuningasta. Mitä he välittivät vaikka antoivatkin nuoren -sielun täyteen valhetta ja petosta! Jos hän ja tuhannet muut -sortuivat, niin eihän se merkinnyt mitään, kunhan vaan he sen kautta -pelastuivat ja ainoa autuaaksitekevä kirkko tuli kirkastetuksi. Ja -nuorukainen, jalkavaimon poika, jolla oli hyvä pää ja synnynnäinen -taipumus viekkaaseen kekseliäisyyteen, joka suurimmalla helppoudella -osasi matkia toisten tapoja; joka ei koskaan ollut oppinut muuta -kuin että piti ottaa, kun tilaisuus antoi, joka oli lähtenyt pois -palveluspaikastaan sentähden että hän oli saanut selkäsaunan, -varastettuaan muutamia leipiä -- eikö hän suurimmalla ihastuksella -olisi suostunut ehdotukseen, joka tyydytti hänen seikkailuhaluansa ja -äkkiä teki hänestä suuren herran? - -Kun seuraavana aamuna kaikki kolme läksivät huoneesta, hämmästelivät -naiset miten pystyssä päin tuo nuorukainen kävi. "Illalla hän oli -kuin mikäkin renki", sanoi tytär, "nyt näyttää itse paholainen -lentäneen häneen". Hän oli aivan oikeassa. - -Sven Elfinpoika ilmoitti sitoneensa palvelijan haavat, mutta tämä -tarvitsi pari päivää lepoa kokonaan tointuakseen. - --- Jos tahdotte uskoa hänet minun haltuuni, niin koetan parastani? -Tämä pahanpäiväinen mökki, lisäsi hän ylpeillen, -- soi kuusi talvea -sitte suojaa siunatulle herrallemme ja kuninkaallemme Kustaa Vaasalle. - --- Piiloitteliko hän täällä sinun luonasi? virkkoi piispa kiivaasti. - --- Kyllä niinkin, ja tanskalaiset haistoivat saaliinsa jäljet ja -tulivat perässä; tuossa hän seisoi heidän edessään, talonpoikaisissa -vaatteissa tietysti, mutta vaimoni keksi keinon ja löi häntä selkään -leipälapiolla niin että helähti ja sanoi: "korjaakkin siitä luusi -riiheen!" -- Tanskalaiset eivät tietysti voineet luulla että hän -sillä tavalla olisi kohdellut herrasmiestä ja niin hän pääsi pakoon. - -Vaimo oli laskenut kädet vyötäisilleen, hänen pyöreät kasvonsa -kiilsivät tyytyväisyyttä ja pienet, vilkkaat silmät katselivat -lakkaamatta mieheen, ikäänkuin hän olisi kertonut jotakin aivan uutta. - --- Ettekö te tietäneet, että hänen päästään oli luvattu palkinto? -kysyi piispa. - --- Tiesimmepä niinkin. - --- Eikö se teitä houkutellut? - --- Varjelkoon meitä Jumala ja hänen pyhänsä! huudahti nainen. - --- Mieluummin olisin sytyttänyt mökkini tuleen, vastasi Sven -Elfinpoika. - -Silloin nousi tuomiorovasti Knut. - --- Saatanaa sinä palvelit, kun luulit tekeväsi Jumalalle otollisen -teon, huusi hän, -- kuninkaasi on paljon julmempi tyranni kuin -Kristian, paholaisen valtaan on hän antautunut, verenhimoinen -kerettiläinen on hänestä tullut ja kaksiteräistä miekkaa kantaahan -kädessään! Hänen hengähdyksensä on myrkkyä, hänen silmänsä basiliskin -silmät, hänen sydämensä murhaajan luola. Ryövärin lailla tavoittelee -hän kirkon omaisuutta, laskee rautajalkansa alamaistensa niskoille -ja kytkee kahleisiin kaiken, mikä Ruotsissa elää ja hengittää! -Jumalan uskollisimpia palvelijoita tahtoo hän vahingoittaa väärillä -syytöksillä ja ajaa heidät säälittä valtakunnasta. Avaa silmäsi ja -näe meissä hänen hirmuvaltansa uhrit, avaa korvasi, kun Knut, Upsalan -arkkipiispa sinulle puhuu. Häneltä ryöstettiin kaikki omaisuus ja -kun hän vääristä syytöksistä puolusti ystäväänsä, Vesteråsin piispaa -Sunnanväderiä, niin se luettiin hänelle viaksi. Meidän nimemme -tunnetaan koko Taalaissa, kansa rakastaa meitä ja pian nousee -tuhansia käsivarsia, välkkyy tuhansia miekkoja ja tuhannet äänet -virittyvät laulamaan riemuisaa ylistyslaulua, sillä katso uskon tähti -on nouseva uudessa loistossa ja siunauksen säteet ovat kirkkaina -valaisevat Ruotsin kansaa! - -Sven Elfinpoika seisoi kuin lyötynä, suu auki tuijottaen eteensä. -Olihan hän kuullut puhuttavan piispoista; sanottiin että he saivat -kärsiä vainoa suuren isänmaanrakkautensa takia, mutta Sven Elfinpoika -ei voinut uskoa, että kuningas yksin olisi syypää; tuo rakas Kustaa -herra oli ollut heidän talossaan, syönyt heidän vaatimattomassa -pöydässään, puhellut niin yksinkertaisesti ja luonnollisesti; -mahdotonta oli uskoa häntä petturiksi. - -Ja kuitenkin olivat korkeat herrat sen sanoneet. Katkerat kyyneleet -tulvivat Svenin silmistä, hän ei uskaltanut kysyä eikä puolustaa -rakasta herraansa, vaan suuteli pappien käsiä ja pyysi nöyrästi, että -he soisivat anteeksi hänen ymmärtämättömyytensä. - -Knut antoi hänelle siunauksensa ja käski satuloida hevoset. - -Sven meni täyttämään käskyjä. - -Silloin tarttui Knut ystävänsä käsivarteen ja viittasi nuorukaisen -luokseen. - -Heidän tultuaan kamariin, kääntyi hän nuorukaisen puoleen ja alkoi -juhlallisesti: - --- Älä luule, että sinä sattuman kautta jouduit tiellemme. Pyhimykset -johtavat suureksi osaksi elämämme kulkua, he ovat sinut lähettäneet, -jotta me sinut vihkisimme ja valmistaisimme pyhän uskomme soturiksi. -Tule uskolliseksi, niin Jumala vahvistaa käsivartesi ja palkkasi on -oleva kuninkaallinen: rohkeus ja viisaus johtavat sinut suoraa tietä -valtaistuimelle. - --- Sinä olet ylösnoussut Niilo Sture -- se nimi tulee avaamaan -sinulle kaikki sydämet ja portit, sanoi herra Pietari juhlallisesti. - -Hetken kuluttua läksivät kaikki kolme matkaan. Sven Elfinpoika oli -kuin pilvistä pudonnut; sellaista oli hänen rakkaasta kuninkaastaan -kerrottu! Silloin asettui vaimo hänen eteensä. - --- Kuulehan Sven Elfinpoika, vaikka oletkin kruununmetsästäjä, niin -olet nyt antanut puhaltaa kruutia silmiisi. - --- Etkö luota niin pyhiin herroihin? - --- En tiedä heidän pyhyyttään enkä siitä välitä, mutta niin totta -kuin olen rehellinen ruotsalainen nainen, niin Kyösti kuningas on -paras, jonka olemme voineet saada herraksemme! ja eukko löi kätensä -yhteen sanojensa vahvistukseksi. - --- Sinäkö sen sitte ymmärrät? - --- No kyllä minä sen takaan, että jos Kyösti kuningas vaikka -huomispäivänä tulisi tänne, tanskalaiset kintereillä, niin minä, -vaikka hän onkin kuningas, toistamiseen mäjäyttäisin häntä -leipälapiolla selkään, pelastaakseni hänen henkensä, ja taitaisitpa -sinä nyt, niinkuin silloinkin kätkeä hänet olkikuormaan ja ajaa -Marnäsiin. - --- Takaisinpa pistää hevostanikin jalkaan, jos niiksi tulisi, -naurahti Sven Elfinpoika. - --- Sen vahingon paransin minä silloin ja voin tehdä sen uudestaankin, -vastasi Elsa muori, -- mutta hyi sinua, kun niin pian muutat mieltä. - --- Pitää minun kai uskoa heidän sanojaan. - --- Ei, sitä sinun ei pidä tehdä! Luuletko että Ornäsin Barbro rouva -koskaan katui tekoaan. Ritari lupasi antaa anteeksi, jos hän vain -tunnustaisi tehneensä väärin. "Olisinpa valmis tekemään tekoni -uudestaan jo huomispäivänä jos niiksi tulisi", sanoi hän ja sanansa -hän kuolemallaan vahvisti. - --- Sinä et tiedä, että Morassa yleisesti kerrotaan kuninkaan olevan -kerettiläisen. - --- Niin, miesten parissa, jotka kuljettavat juoruja; onneksi sentään -on naisväkeäkin, jotka voivat käydä kiinni heidän takinliepeeseensä, -jotteivät asiat käy vallan päin mäntyä. - -Sven Elfinpoika raappi päätään; Elsan kanssa ei kannattanut -kiistellä, ja kumma kyllä, hän oli useimmiten ollut oikeassa. - -Matkustajamme jatkoivat matkaansa Ornäsiin; nuori mies ratsasti yhä -heidän välillään, kuunnellen milloin yhden, milloin toisen opetuksia. - -Aamupäivällä saapuivat he perille; vahtitornista soi torvi läpi koko -linnan ja ritari riensi katsomaan, keitä tulijat olivat. - -Knut ja Sunnanväder olivat hänen vanhoja tuttujaan, hän tunsi heidän -pyrintönsä ja toivoi hartaasti, että he käyttäen hyväkseen suurta -vaikutustaan talonpoikiin, vihdoin saisivat tuumansa onnistumaan. - -Hän kumarteli maahan saakka, selitellen moneen kertaan mikä kunnia -hänelle ja hänen vaatimattomalle talolleen nyt tapahtui. - -Pappismiehet ottivat armollisesti vastaan hänen kunnianosoituksensa -ja astuivat vierashuoneisiin. - -Mutta Aarent Pietarinpojan vaanivat katseet seurasivat hämmästyksellä -karkeihin talonpoikaisvaatteisiin puettua nuorukaista, joka -yhtämittaa pysytteli noiden ylhäisten herrojen rinnalla ja jota he -kohtelivat miltei kunnioituksella. - -Knut huomasi sen ja tarttui nuorukaisen käteen. - --- Katsokaa häntä tarkemmin, sanoi hän, -- niin tunnette hänet ja -näette hänessä uuden todisteen Kustaan julmuudesta. Hän on nuori -Niilo Sture! Te muistatte, että minä ja ystäväni Sunnanväder sekä -jotkut muut virkaveljet muutamia vuosia sitte aioimme syöstä Kustaan -valtaistuimelta ja asettaa hänet sijaan. Aikeemme valitettavasti ei -onnistunut, me menetimme virkamme ja pakenimme. - -Pappi veti syvältä henkeään ja huokasi. - --- Joku aika sitte saimme kuulla, että Kristina rouva oli lähettänyt -poikansa Upsalan korkeakouluun; hän oli nähtävästi heittänyt toiveet -hänen ylenemisestään... Tässä, juuri ennen Ruotsin rajaa kohtaa meitä -se surullinen uutinen, että herra Niilo äkkiä on kuollut Upsalassa, -huhun mukaan kuninkaan toimesta, joka tahtoi päästä vaarallisesta -kilpailijasta. Tämä uutinen oli tehnyt meihin kamalan vaikutuksen. -Silläkö lailla jaloimmat nimemme hävitetään maan päältä! - -Taaskin syntyi hetken vaitiolo. - --- No niin. Me pääsimme rajan yli ja kuljimme pitkin vuoria alas -Isalaa kohti, kun äkkiä päällemme karkasi ryöväreitä. Olisimme -varmaankin olleet surman omat, jollei Jumala olisi lähettänyt enkeliä -pelastukseksemme. - -Hän osoitti nuorukaista. - --- Hänellä ei ollut suuria aseita, mutta jumalallinen voima johti -hänen käsivarttaan ja hän karkoitti rosvot. - -Knut kääntyi Sunnanväderin puoleen, joka sairaana ja onnettomana oli -vaipunut istumaan. - --- En ikinä unohda millä hämmästyksellä sinä häntä katselit. - -Sitte puhui hän Aarent Pietarinpojalle: - --- Piispa oli muinoin kanslerina Sturen talossa, joten hän useinkin -oli polvellaan kiikuttanut Sten herran poikia; hän tunsi paikalla -jalot piirteet ja vähitellen meille selveni, että se jonka olimme -luulleet kuolleeksi, ilmi elävänä seisoi edessämme. - --- Vaikea oli saada Niilo herraa uskomaan salaisuuttansa... hän -kertoi että toinen oli haudattu hänen asemastaan... uskolliset -ystävät olivat kehoittaneet häntä siten pelastamaan henkensä. -Halvassa valepuvussa läksi hän Taalaihin, aikoi Norjaan, josta hänen -piti kirjoittaa surevalle äidilleen. Me otimme hänet tänne mukaamme -ja nyt kysyn teiltä, ritari, tahdotteko ruveta hänen ystäväkseen ja -suojelijakseen ja ottaa käteenne miekan ja keihään, riistääksenne -kerettiläiskuninkaalta hänen verisen valtikkansa? - -Hän vaikeni ja tutkiva katse tuijotti ritariin. - -Aarent Pietarinpoika oli joutunut hämilleen, hetkisen ajaksi näkyi -epäilys hänet vallanneen, mutta äkkiä lensi hänen päähänsä uusi -tuuma, hän tarttui nuorukaisen käteen ja alkoi kunnioittavasti: - --- Tervetuloa talooni, jalo Sture, olkoon tämä linnani -turvapaikkananne, kunnes astutte arvokkaampaan! Tyytymättömien luku -lisääntyy päivä päivältä, he tarvitsevat ainoastaan johtajan, joka -nyt on löydetty! -- Jalo Sture, johtakaa te meitä taisteluun isänmaan -edestä! - -Noin suurta myöntyväisyyttä Knut tuskin oli odottanut, mutta -olkoot hänen menettelynsä syyt mitkä tahansa, niin edisti hän joka -tapauksessa heidän tuumiaan, ja se oli pääasia. - -"Niilo Sture" oli tavattoman helposti oppinut näyttelemään osaansa; -alussa käyttäytyi hän hiukan kankeasti, mutta pian kankeus katosi ja -hänen esiintymisensä oli arvokas, vapaa ja miellyttävä. - -Syötyään vahvan päivällisaterian -- ajan tavan mukaan kuului siihen -kaikellaisia liharuokia, vihanneksia, olutta, simaa ja viiniä -- -vetäytyivät herrat heille osotettuihin huoneisiin ja viipyivät koko -päivän salaisissa keskusteluissa. - -Aarent Pietarinpoika oli siihen sangen tyytyväinen, sillä hän -tarvitsi aikaa ajatella, miten nyt olisi meneteltävä. Tuohon Niilo -Stureen hän ei uskonut, mutta vähät siitä: edistäessään heidän -asiaansa, edisti hän omaansa, ja se oli pääasia. - -Hänen käytöksensä oli miellyttävä, lienee hän sitte ollut kuka -tahansa, ja ritarin mielestä oli suuri onni että liike saisi alkunsa -hänen talostaan ja että molemmat piispat sitä johtivat. - -Ensi työkseen hankki hän nyt korkealle vieraalleen ritarillisen puvun -ja oli kaikissa suhteissa osoittavinaan hänelle suurinta kunnioitusta. - -Niin pian kuin suinkin päätti hän kutsua kokoon tyytymättömät, -ilmoittaakseen heille tuon suuren uutisen, joka oli saattava heidät -kaikki virkeään toimintaan. - -Taitavasti tutustutti Knut nuoren oppilaansa niihin olosuhteisiin, -joita hänen täytyi tuntea, voidakseen näytellä osaansa. Ja -hämmästyksekseen huomasi piispa, että nuorukainen tavattoman helposti -käsitti asiain tilan; sitäpaitsi oli hän kirkon mitä lämpimin ystävä, -jonka johdosta Knut sittemmin eräälle ystävälle oli huomauttanut, -että jollei hän ollutkaan se joksi hän itseänsä sanoi, niin hän tämän -kautta ansaitsi Sture-nimen paremmin kuin se joka sitä oli kantanut. - -Kun "Niilo herra" sitte oli lähtenyt hänelle määrättyihin huoneisiin, -niin piispat vielä kauvan istuivat kahdenkesken juttelemassa. - -Knut teki mitä rohkeimpia suunnitelmia. Arkkipiispanistuin oli joku -kuukausi sitte ryöstetty häneltä, mutta sen hän ottaisi takaisin; -paavi itse hänet vihkisi ja sitte hän itsevaltiaasti hallitsisi -Ruotsin kirkkoa ja ehkä koko maata, sillä tuo Niilo Sture olisi -tietysti vain ase hänen mahtavissa käsissään. - -Sunnanväder tarttui hänen käteensä ja virkkoi huolestuneesti: - --- Rakas ystävä, jääkäämme tänne Taalaihin, täällä olemme turvassa, -mutta jos menemme tiikerin pesään, niin hukka meidät perii. - --- Mitä raukkamaisuutta tämä on! huudahti Knut; -- pyysihän -Trondhjemin arkkipiispa Ruotsin neuvostolta meille täyden vakuuden, -että itse saisimme tulla Tukholmaan ajamaan asiaamme. - --- Mutta silloin tulee ilmi kaikellaisia asioita... - --- Todistuksia ei löydy, me luotamme Herraan ja ystäviimme -Tukholmassa. Paavillinen kirkko on oleva kilpi, jolla pyhimykset -peittävät päämme, joten ei kerettiläiskuningas eikä piru itse voi -meitä vahingoittaa. - --- Mutta mihin tämä viimeinen tuuma oikeastaan johtaa? - --- Rakentaa valtakunnan ja meidät kaikki kokonaan uudestaan; mutta -me olemme molemmat matkasta väsyksissä; jatkakaamme huomenna -keskusteluamme. Hyvää yötä! - -Knut meni huoneeseensa. Hänen mielessään liikkui ylpeitä tuumia ja ne -häntä miellyttivät siihen määrään, ettei hän malttanut nukkua, vaikka -kyllä olisi tarvinnut lepoa. - -Sairaan Sunnanväderin unta sensijaan häiritsivät levottomat unet, -eikä yöstä tahtonut tulla loppua. - -Vihdoin lankesi heikko valo jäisille vuorenharjanteille ja pian -ne kiilsivät ja välkkyivät kuin kullatut kirkontornit, mutta -piispa käänsi niistä pois väsyneet silmänsä, häneen ei luonnon -kauneus vaikuttanut... hän toivoi päivää, jolloin ihmiset taas -liikkuisivat... Huone, joka hänelle oli annettu, oli synkkä, sitä -valaisi pieni kuparinen kattolamppu. - -Himmeä valo lankesi yksinkertaisille, karkeille seinille, joilla -riippui muutamia tauluja. - -Pappi tahtoi tietää, mitä se kuvasi, joka riippui vastapäätä hänen -sänkyään... hän nousi ylös voidakseen paremmin nähdä... se kuvasi -Johannes Kastajan mestausta. - -Hän heittäysi vuoteelleen, hiki pisaroi hänen otsaltaan, mutta -vilkkumatta katseli hän kamalaa taulua. - --- Verta, verta, mihin silmäni vain sattuu! vaikeroi hän, peittäen -kalpeat kasvot käsillään. -- Sekä valveella että nukkuessani näen -vain liekkejä, verta ja teloittajien kirveitä... - -Haudan hiljaisuus vallitsi hänen ympärillään, silloin tällöin vaan -kuului puumadon nakerteleminen suuresta tammikaapista... vähitellen -saavutti hänet horrostila, unen airut; samassa hän heräsi siihen, -että korkean, holvatun ikkunan edessä rupesi kuulumaan kumeaa suhinaa -ja läpitunkevaa rähinää. Hän hypähti ylös vuoteestaan. - -Ikkunan ulkopuolella lenteli kaksi ääretöntä korppia ja toinen piteli -terävissä kynsissään loistavaa esinettä, jota se koetti puolustaa -terävällä nokallaan ja väkevillä siivillään. - -Piispa astui ikkunan luo ajamaan pois rauhanhäiritsijöitä, mutta -huomasi samassa toisen nokassa tuon loistavan esineen, joka juuri -näytti olevan riidan esineenä... Näkikö hän oikein... eikö se ollut -hänen oma sormuksensa, sinettisormus, jonka suureen, vihriään kiveen -hänen perhevaakunansa oli kaiverrettu? - -Vapisevin sormin rupesi hän etsimään sormusta... niin, se oli -todellakin poissa -- mutta kuinka, kuinka korpit sen olivat saaneet -kynsiinsä? - -Vihdoin sai hän kiivailla liikkeillä linnut pelästytetyiksi. Ne -rikkoivat lentäessään ruudut ja liitelivät rääkkyen sinne tänne, -kunnes asettuivat likeiselle kalliolle. - -Vavisten avasi Sunnanväder ikkunan: siellä, muurilla olikin -sormus. Hän tarttui siihen kiihkolla ja jäi vielä lampun valoon -tarkastamaan, oliko se todellakin hänen omansa; sitte hän pisti sen -sormeensa ja painoi sen niin syvälle kuin taisi... Mistä korppi -oli saanut sen?... Taaskin harhaili hänen katseensa tauluun... -ikkuna oli jäänyt auki; lampun liekki läähätti, henkilöt tuossa -mestaustilaisuudessa liikkuivat... samassa leimahti tuli, seuraavassa -hetkessä sammuakseen, joten vanhuksen mielestä tuli pilkkosen pimeä. -Ja tuskasta huutaen vaipui hän pyörtyneenä permannolle. - -Sellaisena tapasi hänet hänen ystävänsä Knut, mutta kului pitkä aika -ennenkuin hän sai hänet tointumaan; hänen ensi silmäyksensä tarkoitti -sormusta, jota hän suonenvedontapaisesti pusersi kädessään, sitte -nojasi hän päänsä ystävän rinnalle ja purskahti pitkään, katkeraan -itkuun. Knut luuli väsymyksen olevan syynä tähän kaikkeen, mutta -sitte kertoi Sunnanväder sormuksesta... jota hän aina oli kantanut -sormessaan... miten se oli joutunut korpin kynsiin?... Saattoiko -Knut, saattoiko kukaan sen sanoa, vai oliko se saatanan vehkeilyä? - -Knut huomautti että se ehkä oli ollut unta, mutta Sunnanväder suuttui -ja sanoi, että se tiesi suurta onnettomuutta; se oli ollut varoitus. - --- Sitä en ymmärrä, sanoi Knut. Sunnanväder pani kädet ristiin. - --- Ystäväni, minä pyydän sinua, jääkäämme tänne; jos me menemme -Tukholmaan, niin meidät pian sidotaan käsistä ja jaloista. - --- Mutta ajattele kunniaa, mainetta, arvoa! - --- Mieluummin vietän elämäni täällä autioitten kallioiden keskellä -köyhyydessä ja puutteessa, ilman kunniaa ja mainetta, kuin ajan -takaa häikäisevän kirkasta, mutta epävarmaa maalia! Ajattele -meidän rikoksiamme; me emme Jumalan edessä ole puhtaat, meidän -omallatunnollamme on asioita, joita emme voi peittää iäiseltä -tuomarilta, vaikka maailmalta ne voimmekin salata. - -Hänen sanoissaan oli sellainen kuoleman tuska, että Knutkin hetkeksi -meni ymmälle. Mutta hän tointui pian ja koetti sekä leikillä -että vakavin sanoin rohkaista ystävänsä mieltä. Sunnanväder oli -luultavasti kadottanut sormuksen astuessaan hevosen selästä, korppi -oli aamun koittaessa, löytänyt sen linnan pihalta; se ei ollut kuin -hyvä enne että lintu oli jättänyt sen takaisin omistajalle. - -Vihdoin hänen todellakin onnistui rauhoittaa levoton pappi. Yhä -taipuvaisempana kuunteli hän Knutin lohdutusta ja mukautui taasen -hänen suunnitelmiinsa, jopa lupasi Knutin seurassa jatkaa matkaa -Tukholmaan. - -Kun Sunnanväder vihdoin oli kokonaan tointunut, kutsuttiin Niilo -herra sisään. - -Knut ilmoitti hänelle minkätähden ensimäisen kapinan piti puhjeta -juuri täällä. Taalain maakunnat olivat niin kaukana muista -maakunnista, etteivät ne ottaneet vastaan vaikutuksia ulkoapäin, -mutta niissä vallitsi sellainen sisällinen voima, että ne saattoivat -hallita kaikkia muita ja innostuttaa ne seuraamaan itseään, kunhan ne -vaan yksimielisesti vaativat olevien olojen kumoamista. - -Niin oli Engelbrektin käynyt, niin myöskin -- valitettavasti -- -Kustaa Eerikinpojan, mutta helpointen voittaisi Niilo Sture, sillä -kansa rakasti häntä ja luotti häneen. - -Niilo herra lupasi kaikessa totella piispoja, sillä tahtoivathan he -hänelle ja maalle onnea. - -Papit kuuntelivat hymyillen hänen puhettaan ja nyökäyttivät -toisilleen päätä hyväksymisen merkiksi. - -Tämän keskustelun aikana oli aurinko noussut; tulipallona seisoi se -jäävuorten yläpuolella, tarjoten komean, mieltä ylentävän näyn. - -Mutta herrat punnitsivat verisen sodan alkamista isänmaassa, he eivät -voineet muuta ajatella kuin taistelua ja verenvuodatusta. - -Äkkiä avautui ovi ja sisään astui tavattoman pitkä mies, paljain -päin, pitkät, valkeat kiharat riippumassa olkapäille. - -Kasvot olivat kalpeat ja ryppyiset, syvä totisuus oli painanut niihin -leimansa, mutta pienissä, harmaissa silmissä paloi omituinen tuli, -joka miltei maneetin lailla vaikutti siihen, johon hän katsoi. - -Keskustelevat herrat hämmästyivät hänet nähdessään, mutta heitä -huomaamatta astui hän ikkunan luo ja rupesi katselemaan kummallista -maisemaa. - -Keskustelu lakkasi ja uteliaasti katselivat herrat omituista miestä, -jonka poimuileva puku eninten muistutti munkin kaapua. - -Jalat olivat paljaat, ainoastaan pohjia peitti hirvennahka. -Käsivarsia verhosi irtohihat ja niiden tukevat jänteet ilmaisivat -tavatonta voimaa. Oikeassa kädessä piti hän riimusauvaa, joka oli -ihmeellisillä merkeillä kirjaeltu. - -Heti hänen jälessään tuli ritari Pietarinpoika, joka silminnähtävällä -levottomuudella kiirehti pappien luo ja pyysi heitä menemään -juhlasaliin, jotta he välttäisivät miestä... jota ei ritari -uskaltanut ajaa pois... Hänen käytöksessään oli jotakin tavattoman -tuskallista, joka suuresti hämmästytti matkustavaisia, varsinkin -tarkkaavaista Knutia. - --- Kuka tuo mies sitte on? kysyi hän. - --- Muukalainen, joka muutamia vuosia sitte tuli tänne ja on voittanut -suurta kunnioitusta. - --- Minkätähden? - --- Hän parantaa tauteja, ennustaa tulevia asioita ja elää erakkona. - --- Teilläkö? - --- Ei, mutta kenkään ei häneltä sulje oviaan. - --- Ettekö tekään? - -Ritari kävi kalman kalpeaksi ja kuiskasi hiljaa: - --- Vaimovainajani... - --- Entä sitte...? - --- Ilmestyy minulle... - -Hämmästyneenä loi Knut katseensa ritarista ukkoon, nousi ja likeni -vanhusta: - --- Kuka olet, ukko? kysyi hän. - -Vanhus oli päätä pitempi pappia, joten hän korkealta silmäili -kysyjään. - --- Ihminen, vastasi hän. - --- Jolla on suuret taidot, sanoo ritari, salaiset, kielletyt tiedot, -etkö sinä tiedä, että manaus ja noituus ovat kielletyt? - --- Kuinka te sitte harjoitatte niitä? Kevyt puna painui papin -kasvoille. - --- Minun pitäisi moittia sinua epäkohteliaasta vastauksestasi, mutta -minun tekee sensijaan mieli koetella, miten paljon kestävyyttä -tiedoissasi on. Tiedätkö kuka minä olen? - -Nyt vasta tunkeutuivat pienet, harmaat silmät hänen kasvoihinsa; -Knutin piti luoda katseensa syrjään. - --- Levoton, etsivä, valheellinen henki. - --- Joka etsii mitä? - --- Jotakin, jota ei se koskaan tule löytämään. Pappi säpsähti. - --- Mistä sinä sen tiedät? kysyi hän tavattoman kiihkeästi. - --- Levottomasta katseestasi. Loke asuu sinussa ja viekkaus ja -petollisuus ovat hänen palvelijoinaan. - --- Sinä olet pakana! - --- Oletko sinä sitte kristitty? - -Lyhyellä naurulla koetti Knut tukahduttaa nousevaa vihaansa. - --- Pyhän Eerikin nimessä! huudahti hän, -- hän on muinaisten aikojen -tietäjä tai ehkä oikeammin sanoen mielipuoli meidän päiviltämme. - -Mutta Sunnanväder oli noussut; kuumeentapaisella levottomuudella -tarttui lian Niilon käsivarteen ja meni ikkunan luo, jossa mies -seisoi. - --- Kerro minulle jotakin tulevaisuudesta, sanoi hän. - --- Katso minuun! kuului ankara ääni. - -Sunnanväder totteli hetkeksi, mutta tunsi rinnassaan ikäänkuin puukon -iskun ja teki kädellään torjuvan liikkeen. - --- Elämä on lyhyt, ajattele Helin valtakuntaa, siellä ei viheriöitse -ainoakaan puu, siellä ei virtaa ainoakaan lähde, vaan uskottoman -palvelijan kädet sidotaan kiinni kallioon, kunnes loppu tulee. - --- Loppu? kuiskasi piispa ja hänen silmänsä riippuivat tietäjän -huulilla. - --- Niin, siellä vallitsee kirkkaus, jota eivät ihmissilmät näe ja -jota ei ihmiskieli taida, lausua, se on niin kaukana... minä tunnen -sen tuhatvuotisten tuskien takaa, voi, voi, voi sitä, jonka täytyy -odottaa niin kauvan! - -Tietäjän puheessa ja koko käytöksessä oli jotakin niin valtavaa ja -suurta, että Knut hämmästyneenä jäi häneen tuijottamaan. - -Mutta niinkutsuttu Niilo Sture unohti kokonaan osansa ja heittäytyi -vanhuksen jalkain juureen. - --- Sinä joka tunnet ihmissydämet, puhui hän, -- sano minullekin, mikä -kohtaloni on oleva. - -Myötätuntoisena silmäili vanhus kauvan aikaa polvistuvaa nuorukaista. - --- Huolettomat ja kevytmieliset ovat saavat palkkansa, sanoi hän, -- -elämän korkein ilo on sinulle muuttuva suurimmaksi tuskaksi. - -Vanhus kääntyi pois ja nuorukainen peitti kasvot käsillään ja itki; -hän ei itsekään tietänyt miksi. - --- Tämä on hullunkurista, sanoi Knut, joka ensin tointui -hämmästyksestään, -- tuon vanhuksen tähden unohdamme aterian, jolle -isäntä juuri meitä kutsui. - -He jättivät kaikki kolme huoneen, mutta ritari pysähtyi ja sanoi -nöyrästi: - --- Anna anteeksi, viisas Ingiald, jos vieraani ovat sinua loukanneet, -äläkä minulle kosta sitä, mihin en ole syypää. - --- Minä tulin vainajan tähden. - --- Vaimoniko? kysyi ritari kalveten. - --- Hän näyttäytyi minulle yöllä ja vannotti minua ajoissa -varoittamaan sinua. - --- Mistä? - --- Salahankkeista, jotka tulevat tuottamaan perikadon sinulle ja -monelle muulle. - --- Mitä se häneen kuuluu? - --- Sinä hylkäsit hänet eikä hän sinua; hän valvoo lakkaamatta. - --- Minä toimin sen mukaan mitä pidän parhaimpana; niin hänkin teki; -meidän välillämme ei ole mitään yhteistä. - --- Onhan lapsi! - --- Lapsi... on kuollut! - --- Ei, se elää! - --- Missä, missä? Ukko ravisti päätään. - --- En tiedä, lausui hän, -- mutta hän sanoi minulle että se oli -likellä... että se likeni. - --- Tyttäreni! huokasi ritari; -- mustalaiset hänet ryöstivät! - --- Muista vainajan varoitusta! - --- En, en. Minä kuljen omaa tietäni niinkuin hänkin kulki omaansa. Me -emme koskaan kohtaa toisiamme! Kiitos, viisas Ingiald, neuvostasi ja -käy tuontuostakin tervehtimässä; se korottaa arvoani kansan silmissä, -sillä he pitävät sinua ystävänäni. Tiedätkö, yhtenäkin päivänä -narrasin muutamia metsävarkaita kuljettamaan koko saaliinsa minun -käsiini, kun peloitin heitä sillä, että sinä olit käynyt antamassa -heidät ilmi. - --- Minä tiedän sen. Minä annoin heille yhtä paljon takaisin. - --- Miksi? - --- Heidän vaimonsa ja lapsensa olivat paleltumaisillaan kuoliaaksi; -nyt he lämmittelevät lahjahalkojen eikä varastetun tavaran ääressä. - --- Sentähden he sinua pitävätkin sallimuksenaan. - --- He eivät ole oppineet tuntemaan toista. - -Ukko nosti päätään ja läksi. Hetkisen viipyi ritari salissa, -tuijottaen hänen jälkeensä; sitte hän palasi vieraidensa luo. - -Hyvä viini ja Knutin puhelahjat olivat saaneet profeetan onnettomat -ennustukset unohtumaan ja kun ritari tuli, ruvettiin keskustelemaan -siitä, mihin keinoihin nyt olisi ryhdyttävä. Ritari oli jo lähettänyt -sanaa useille tahoille ja nyt tehtiin yhä uusia suunnitelmia. - -Kahdeksan päivää myöhemmin vallitsi Ornäsin yksinäisillä seutuvilla -liike ja kiire, joka yhä näytti kasvavan. - -Kautta Taalain vuoristen maiden kiirehti yhtämittaa rekiä Ornäsia -kohti ja samaan maaliin pyrkivät ne Taalain miehet ja naiset, jotka -milloin pienemmissä, milloin suuremmissa joukoissa, milloin jalan, -milloin ratsain täyttivät tiet. Ihmistulva oli niin suuri, että sitä -saattoi pitää kokonaisena kansainvaelluksena. - -Linnassa vallitsi elämä ja liike. Edellisenä yönä ja iltana oli -saapunut yhä uusia vieraita. - -Siinä oli sekaisin pappeja ja aatelismiehiä, ja kaikkien kasvoilla -kuvastui uteliaisuus: odotettiin tärkeää uutista. - -Suurella linnanpihalla tungeskelivat rengit hevosten ja ajopelien -joukossa, ehtien tuskin kuljettaa toisia talleihin, kun toisia jo -saapui; siinä kävi yhä kasvava melu ja rähinä. Aseilla varustettuina -seisoivat maalaiset siellä täällä ryhmissä, kiihkeästi keskustellen, -ja kaikkialta, sekä heidän että herrojen ja palvelijoiden, tulevien -ja menevien riveistä kaikui nimi, joka herätti vastakaikua joka -rinnassa: nimi Niilo Sture. - -Vihdoin saatiin piha tyhjentymään ja kansa muodosti aitauksen, -jonka sisäpuolelle talutettiin aatelisten hevosia, toinen toistaan -komeammissa valjaissa. - -Sillaikaa oli Aarent Pietarinpoika lukuisine vieraineen pitänyt -miltei myrskyisän keskustelun isossa ritarisalissa; nähtävästi nyt -vihdoin oli päästy päätökseen, koska ovet, jotka tähän saakka olivat -olleet huolellisesti suljetut, nyt avautuivat. - -Niinkutsuttu arkkipiispa Knut astui ulos täydessä kirkollisessa -juhlapuvussaan, kädestä taluttaen nuorta Niilo Sturea, joka oli -puettu yksinkertaisiin, kalleilla pitseillä koristettuihin, mustiin -samettivaatteisiin. Hänen käytöksensä oli varma, miltei uhkamielinen; -epäilemättä hän siten koetti peittää sisällistä neuvottomuuttaan. -Häntä seurasi Sunnanväder, hänkin täydessä kirkollisessa -juhlapuvussaan ja nojautuen Aarent Pietarinpojan käsivarteen. - -Sitte tuli pappeja, munkkeja ja suuri joukko aatelismiehiä, edelliset -veljeskuntiensa puvuissa, jälkimäiset univormuissa. Hitaasti liikkui -joukko alas kapeita portaita, pysähtyäkseen pihalle. - -Siellä vallitsi hiiskumaton hiljaisuus; kaikkien silmät seurasivat -nuorta miestä piispan rinnalla, ja ne jotka olivat lyhyet tai -seisoivat toisten takana, nousivat varpailleen tai muiden hartioille; -kaikkien ajatukset ja toiveet hakivat samaa maalia: Niilo Sturea! - -Mutta kun nuori herra oli noussut hevosensa selkään, pääsi ääretön -riemastus valloilleen; Knut ja Sunnanväder saattoivat ottaa siitä -osansa, sillä he olivat ikäänkuin kansan oikeutetun suosionosoituksen -sinetti. - -Kansa lankesi polvilleen, naiset ja lapset riensivät suutelemaan -heidän vaatteidensa liepeitä; jokaisen huulilta tulvi uskollisuuden -ja rakkauden vakuutuksia; innostus oli aivan rajaton. - -Korkeat herrat tervehtivät armollisesti joka taholle ja kansa mylvi -ihastustaan; vihdoin oli tullut vapauttaja, kirkon oikea puolustaja, -ruhtinas, joka langettaisi oikeat tuomiot ja vapauttaisi maan -uhkaavista vaaroista. Mitä uhkaavia vaaroja oli, sitä he tosin -eivät olisi voineet selittää, mutta eihän maailmassa tapahtuisikaan -niin paljon hullutuksia, jos jokainen tekisi itselleen selkoa -toiminnastaan. - -Vähitellen läksi saatto liikkeelle; hitaasti se vaelsi läpi aution -seudun, koko aaltoilevan ja yhä kasvavan ihmisjoukon seuraamana. - -Matkan määränä oli Svärdsjön kirkko; se oli kyllä niin iso että koko -kansantulva siihen mahtui, mutta erinomaisen yksinkertainen, sillä -se oli rakennettu veistämättömistä hirsistä ja laudoista ja sen -kellotapuli oli puusta. - -Heti kulkueen tullessa näkyviin, ruvettiin soittamaan kelloja. -Osa kansaa oli kokoontunut kirkolle, joten täällä tehtiin uusia -uskollisuuden-vakuutuksia ja kajahutettiin uusia riemuhuutoja. - -Kulkue seisahtui ja astui kirkkoon koko hymisevän ihmisjoukon -seuraamana. - -Ajan tavan mukaan jätettiin aseet, kepit ja muut tarpeettomat -kapineet asehuoneeseen ennenkuin mentiin temppeliin, mutta tänään -unohtuivat vanhat tavat, useimmat syöksyivät aseineen päivineen -kirkkoon ja koska miesten luku oli paljon suurempi kuin naisten, niin -ei siitäkään huolittu, istuttiinko erikseen vaiko sekaisin miehet ja -naiset. - -Jumalanpalvelus alettiin virrellä ja Knut toimitti messun. Sitte -tarttui Sunnanväder, hänen viittauksestaan, nuoren Niilo Sturen -käteen ja talutti hänet alttarille, jossa häntä käskettiin -polvistumaan. - -Nyt astui Knut muutamia askelia häntä likemmä, piti kiitosrukouksen -hänen ihmeellisen pelastuksensa johdosta ja selitti lyhyin, selvin -sanoin kokoontuneille, kuinka suuri vaara oli uhannut Ruotsin -jaloimman ja vanhimman suvun jälkeläistä, sekä kehoitti kansaa -puolustamaan häntä ja tarttumaan aseisiin Kustaa kuningasta, -kerettiläistä, salamurhaajaa ja kansansortajaa vastaan, jonka syyksi -piispa selitti mitä mahdottomimmat valheet. - -Olisi saattanut odottaa, että Taalaissa, Kustaan oman kansan seassa, -edes joku olisi noussut vastustamaan syytöksiä, mutta ainoana jyrynä -kaikui kostonhuutoja, aseiden helinää ja kirouksia. - -Papin voitonvarma katse osoitti suurta tyytyväisyyttä, mutta -vain hetkeksi; liikutetuin mielin katseli hän sitte polvistuvaa -nuorukaista ja virkkoi tekopyhästi: - --- Rohkaise mieltäsi, poikani! Taalain uskollinen, uhkarohkea -kansa on puolustava Sturein jälkeläistä, ja juhlallisesti minä -kolmiyhteisen Jumalan nimessä jätän sinut tämän kansan haltuun. -Kirkon arkkipiispallisen arvoni nojalla vihin sinut johtajaksi tälle -kansalle, joka suurine muistoineen aina on omistava loistavan sijan -isänmaan historiassa. - -Nyt astui pappi takaisin alttarille ja kääntyneenä kokoontuneiden -puoleen, nosti hän käsivartensa ja huusi, luoden eteensä leimuavan -katseen, jymisevällä äänellä: - --- Joka on hirmuvaltiaan ja kerettiläisen vihollinen, joka pelkää -Jumalaa ja hänen pyhiään, joka rakastaa isänmaansa oikeutta ja -vapautta, se vannokoon uskollisuutta vainotulle soturille, jonka -Jumala itse on valinnut ja joka urhon lailla on johtava teidät -maaliin. -- Veri ja henki Niilo Sturen puolesta! kaikui kirkosta ja -sitte tuuppautui jokainen esiin tekemään uskollisuudenvalaa. - -Sven Elfinpoika ja muutamat muut, jotka eivät olleet niin kokonaan -innoissaan, arvelivat, että tässä kyllä oli hiukan tyyntymisen -varaa. Elsa muorin sanat olivat sentään vaikuttaneet jotakin ja Sven -Elfinpojan mielestä oli paras olla hätiköimättä. - -Nuori Sture oli noussut ja muutamin hyvin opituin sanoin kiittänyt -kokoontunutta kansaa. Mutta koko hänen olennossaan oli tapahtunut -huomattava muutos: kasvot olivat kalpeat ja pelästyneet ja katse -harhaili epävarmana sinne tänne. - -Taitavasti rakennettu puuha oli jo hajoamaisillaan, mutta Knut, joka -ei hetkeksikään heittänyt nuorukaista silmistään, näki vaaran ja -riensi paikalla avuksi. - --- Muista pysyä lujana, kuiskasi hän ja lausui valan, jonka sanat -Niilo vapisevin äänin toisti. Sitte kutsuttiin mahtimiehet joka -pitäjästä esiin ja kaikki läsnäolevat aatelismiehet ja Knut osasivat -niin viisaasti panna sanansa Sturen suuhun, että tämä sai sekä -mielensä rohkaistuksi että teki läsnäoleviin, niin herroihin kuin -talonpoikiinkin, sangen edullisen vaikutuksen. - -Päätettiin lähettää sanakapula kaukaisimmillekin seuduille ja -jokaiselle, joka toimi asian hyväksi, lupasi Knut paavin nimessä -siunauksensa. - -Silloin astui muuan rättvikiläinen talonpoika esiin, suuteli piispan -hameen lievettä ja virkkoi: - --- Emmehän me ole kuin köyhää kansaa, mutta käsivoimia meiltä ei -puutu; hevonen ja mies ovat yhtä huimapäiset ja jos suitsia vedetään -liika kireälle, niin hevonen tietysti rupeaa potkimaan, teidän -armonne. - -Piispa nyökäytti myöntävästi päätään. - --- Voitte olla varma siitä, armollinen herra, että Rättvikissä kyllä -syntyy elämää ja puuhaa. Tosin velikullat nyt vetelevät talviuntaan, -mutta pian tulee toinen ääni kelloon: minäpä lähden heitä -herättämään, niinkuin sinun unilukkarisi, ja sitte he vielä tulevat -tuottamaan sinulle iloa, sen lupaa Pietari Grun. - -Hänen armonsa lausui julki hyväksymisensä ja suuri meluava ja -riitelevä joukko hajosi. - -Seurue palasi Ornäsista yhtä lukuisana kuin se oli sinne mennytkin, -ottamaan osaa juhla-ateriaan, jonka ritari Pietarinpoika oli -valmistanut korkeiden vieraittensa kunniaksi. - -Mutta heti linnaan päästyä täytyi piispa Sunnanväderin panna vuoteen -omaksi ja kun Knut myöhemmin tuli hänen huoneeseensa, pyysi hän -hartaasti, että Tukholman matka jätettäisiin sikseen. - --- Me olemme suorastaan maankavaltajia, sanoi hän; -- meille ei ole -armoa. Yhtä hyvin voisimme mennä mestauslavalle kuin tahallamme -tiikerin luolaan. - --- Puolellamme on koko Ruotsin kansa, joka riemulla on tervehtivä -tuloamme, huudahti Knut, -- ja takanamme ja ympärillämme seisoo pyhä -kirkko ja koko kristikunta, joka ilolla tulee ottamaan meidät vastaan -oikean uskon marttyreina. - --- Entä kuningas? - --- Hänet valtaa kauhu. - --- Sinä et tunne häntä. - --- Ole varma että persoonallinen läsnäoloni ja rohkea puheeni -paikalla tulee tekemään hänet aivan aseettomaksi. Tiedät että -arkkipiispa Magnus on lähtenyt, arkkipiispanistuin on vapaa, minä -tulen vaatimaan sitä itselleni ja sitä ei minulta kukaan uskalla -kieltää. Olenhan minä saanut kirjeitä kaikilta ystäviltämme; he -tervehtivät tuloamme ilolla, ja Sture-juttu on tekevä voittomme -täydelliseksi. - --- Mutta jos saadaan ilmi... - --- Mahdotonta, hän näyttelee osaansa erinomaisesti. Äiti olisi ainoa, -mutta hän on Ture Jönsinpojan miniä ja siten hänkin on vallassamme. - -Silläkin kertaa onnistui hänen rohkaista sairaan ystävänsä mieltä, -mutta seuraavana päivänä, ennen Knutin lähtöä, huudahti Sunnanväder: - --- Näemmekö koskaan toisemme? - --- Tietysti, naurahti Knut. -- Lupaan olla vastassasi Tukholman -portilla. - -Hän ei aavistanut että lausui ennustuksen, jonka täyttyminen oli -sangen likellä. - -Niilo Sture sai ankarat kehoitukset kaikessa totella Sunnanväderiä, -jotapaitsi Knut antoi hänelle suosituskirjeen Trondhjemin -arkkipiispalle sen varalta, ettei hänen asemansa Taalaissa olisi -aivan varma. Likempiä ohjeita saisi hän kirjeissä. - -Kuninkaan turvakirjeen nojalla pyysi Knut voudilta kuuden miehen -kuljetusvartiastoa, jonka hän heti saikin. Sitte hän paikalla läksi -matkaan, ensin Upsalaan. - -Siellä häntä tervehdittiin erittäin ystävällisesti, mutta hurskaat -isät olivat omituisen levottomat ja kun hän kertoi ylösnousseesta -Niilo Sturesta, niin asia otettiin vastaan suurella epäluulolla, jopa -selittivät useat sen mahdottomaksi. - -Sitäpaitsi näki Knut että häntä vakoiltiin; sen tekivät kuninkaan -lähetit, jonkatähden hän huomasi parhaaksi olla varoillaan. - -Hän kutsutti kirkonvartian salaa luokseen ja pakotti hänet, käsi -raamatun päällä, vannomaan, ettei hän hiiskahda sanaakaan. Sitte Knut -vielä kauvan keskusteli hänen kanssaan ja laski hyvästi jättäessä -täyden kukkaron hänen käteensä. - -Ja nyt hän läksi Tukholmaan. - -Vanha ystävä Ture Jönsinpoika ilostui suuresti hänet nähdessään, -mutta hänen käytöksensä ei ollut oikein vapaa, eikä Knut päässyt -samaan iloiseen, toivorikkaaseen tunnelmaan kuin Taalaissa. Hän -toivoi sentään, että olot paranisivat, sillä löytyihän useita, joille -saattoi uskoa asiansa. - -Suuresti hän sentähden hämmästyi, kun eräänä päivänä upseeri neljän -henkivartian kanssa astui hänen huoneeseensa ja pyysi häntä heti -seuraamaan. - -Närkästyneenä hypähti pappi istualtaan: - --- Minulla on kuninkaalta turvakirje! huusi hän. - --- Minä toimin ainoastaan käskyn mukaan, vastasi upseeri, -- ja -pyydän, ettei teidän armonne tekisi velvollisuuttani raskaammaksi -kuin se jo on. - -Knut huomasi olevansa tekemisissä uskovaisen kanssa ja virkkoi -kuiskaten: - --- Mikä on syynä tähän? - --- On varmaan saatu uusia tietoja. - --- Tietoja Niilo Sturesta! Niin, se taisi olla tyhmää, mutta -todistuksia ei löytynyt; kirkon herroja vastaan ei voida käyttää -muita todistuksia kuin piispojen ja valtakunnanneuvoston antamia; -hänen ei pidä kadottaa uskallustaan. - -Ja jos hänet taas tahdottiin tehdä marttyriksi, niin hän kyllä tiesi -tehtävänsä. - -Hänet vietiin vankeuteen Harmaidenveljien luostariin, aivan samaan -huoneeseen, jossa Johannes Magnus oli istunut. Siellä oli kaikin -puolin mukavaa, paitsi ettei saanut ottaa vastaan vieraita, ja Knut -ei pitänyt yksinäisyydestä. - -Matka Taalaista oli kulunut hitaasti; sitäpaitsi viivyttiin Upsalassa -kauvan ja Tukholmassa pitkitettiin asiaa niin että se vasta 9 p:nä -elokuuta joutui tutkinnon alaiseksi Tukholman raatihuoneella. - -Tutkintokuntaan kuului useita neuvoston herroja, piispa Hans Brask -Linköpingistä, Strängnäsin ja Skaran piispat ja Tukholman kaupungin -pormestarit ja neuvosto. - -Ääretön ihmistulva täytti kadut, raatihuoneen sali oli aivan liian -pieni kuulijoille: heistä mahtui sisään ainoastaan pieni osa. - -Kuningas itse esiintyi syyttäjänä. Kuolonhiljaisuus vallitsi salissa, -kuningaskin näytti synkältä ja vakavalta. - -Hänen viittauksestaan tuotiin syytetty sisään. Tuomiorovasti Knut -astui rivakasti huoneeseen, mutta nähdessään kuninkaan, kalpeni hän. - -Kustaa näytti jäljennöksen turvakirjeestä ja kysyi, estikö se -käräjien pitämistä. - -Läsnäolijat, varsinkin piispa Brask, tarkastivat sitä huolellisesti -ja kaikkien yhteinen päätös oli, ettei se estänyt. Tuomiorovasti -Knutinkin täytyi myöntää se. Silloin esiintoi kuningas kanteensa ja -vahvisti ne syytetyn omilla kirjeillä. - -Hyminä kulki koko salin läpi ja Knut tunsi rohkeutensa horjuvan. - -Kun kirjeet olivat luetut, kysyi kuningas tuomioistuimelta, voisiko -se vapauttaa mestari Knutin ilmeisestä maankavalluksesta ja siitä -rangaistuksesta, jolla Ruotsin lain mukaan sellaisia rikoksia -rangaistiin. Sitte jätti hän huoneen. - -Nyt piti tutkinnon tapahtua. Trondhjemin arkkipiispa oli tilaisuutta -varten lähettänyt Tukholmaan edusmiehen, joka myöskin oli läsnä. -Mestari Olavilla oli käsky herransa nimessä tehdä mitä ikinä taisi -tuomiorovasti Knutin hyväksi, mutta syytökset olivat niin selvät -ja vakuuttavat, että hänet tuomittiin kavaltajana kärsimään se -rangaistus, jonka laki sellaisista rikoksista määräsi. - -Yleinen mielipide oli, ettei niin selvään todistetusta rikoksesta -ollut pelastusta paitsi Jumalan armon, arkkipiispa Olavin -kirjoituksen tai kuninkaan erityisen suosion kautta. - -Kaikki läsnäolevat piispat ja neuvosto pyysivät kuningasta käyttämään -armoa oikeuden asemasta, mutta hän vastasi, että "sellaisia asioita -ei ollut helppo jättää". Enempää he eivät saaneet tietää. - -Mutta keskenään he väittivät, että armoa täytyi antaa; jos niin -korkeaa herraa piti rangaista halpa-arvoisen talonpojan lailla, niin -johan kunnioitus ylhäisöä kohtaan hajoisi kuin tuhka tuuleen. Totta -kyllä, että lain tuli kohdella kaikkia samalla tavalla, mutta täytyi -siinä sentään tehdä jonkinlaisia tasoituksia. - -Tuomiorovasti Knut oli samassa luulossa kuin muutkin; häntä suututti -että hän oli voinut toimia niin tyhmästi ja ajattelemattomasti; ensi -kerralla päätti hän olla viisaampi. - -Arkkipiispa Olavin asiamies palasi Trondhjemiin tuoden kuninkaalta -kirjeitä ja kirjoituksia, joissa todistettiin Knutin epärehellinen -menettely. Sitäpaitsi lähetettiin hänelle kopio Knutin tuomiosta -ja vaadittiin että hän paikalla luovuttaisi Sunnanväderin -suojeluksestaan. - -Mutta näihin aikoihin taisteli Kustaa kovaa taistelua omaa -vakaumustaan ja kanslerinsa vaikuttavia väitteitä vastaan. - -Kuningas olisi tahtonut ajaa Knutin maanpakoon ja jättää asian -sikseen. - -Mutta Lauri Antinpoika oli toista mieltä. - --- Jos te annatte armoa ylhäiselle henkilölle, sanoi hän, -- niin -millä oikeudella te rikoksesta rankaisette halvempaa ihmistä, joka ei -kuitenkaan ole velvollinen tietämään oikeasta ja väärästä yhtä paljon -kuin oppinut herra ja Jumalan palvelija? - --- Mutta esimerkki, Lauriseni. - --- Juuri esimerkin vuoksi; jollei rikosta rangaista rikoksena, niin -se kadottaa peloittavan vaikutuksensa, olkoon syyllinen kuka tahansa; -ja sitte ei enään peljätä tekoa, vaan koetetaan päästä vapaaksi -rangaistuksesta. - --- Olet oikeassa, mutta jos olemme johdonmukaiset, niin meidän täytyy -tunnustaa, että rikos on suurempi, jos se tapahtuu yhteiskunnan -kukkuloilla kuin jos sen tekee talonpoika. - --- Se on oikein. - --- Nuo ylpeät papit, jotka eivät tahdo tunnustaa muuta herraa -kuin paavin, imevät maasta mehun, mutta kieltävät kuninkaalta -uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa. Koska kansa on antanut vallan -minun käsiini, niin en minä erityisesti saa suosia ketään, vaan tulee -saman lain koskea kaikkia. - -Mutta kun kuninkaalta sitte kysyttiin, miten tuomiorovasti Knutin -kävisi, niin hän otsa rypyssä vastasi: - --- Saamme nähdä. - -Vihdoin tuli Trondhjemin arkkipiispalta kirje, että Pietari -Sunnanväder oli ollut kadoksissa, mutta että hän nyt oli löydetty ja -luovutettu kuninkaan miehille, jotka jo olivat matkalla Ruotsiin. - -Tämä tapahtui syyskuussa. - -Kustaa oli neuvotellut itsensä kanssa; hän päätti näyttää ettei -papin kaapu suojele lain kouralta ja koska rikos oli tunkenut -moniin kansankerroksiin, niin piti rangaistuksenkin tulla yleisesti -tunnetuksi. - -Kun Pietari Sunnanväder oli tullut Tukholman pohjoiselle portille, -lähetettiin Knut häntä vastaan; molempien pappismiesten piti yhtaikaa -marssia kaupunkiin. Tämä tapahtui sangen odottamattomalla tavalla, -mutta kuninkaan omasta määräyksestä. - -Molemmat papit olivat puetut vanhoihin, risaisiin kuorikaapuihin ja -istuivat takaperin laihojen, nälkäisten hevoskonien selässä. Mestari -Knutin päässä oli tuohesta tehty hiippa, Sunnanväderillä olkikruunu -ja rikkinäinen puumiekka. Heitä seurasi suuri joukko naamioittuja, -jotka kirkuivat ja kysyivät, "oliko täällä nähty Kustaa herraa, tai -tiesikö kukaan, missä hän oli, sillä nyt oli tullut uusi kuningas, -herra Pietari Sunnanväder". Kun seurue oli saapunut Suurtorille -pantiin papit kaakinpuuhun ja saivat juoda pyövelin kanssa, sillaikaa -kuin naamioittu joukko esitti lauluja, joissa viitattiin siihen, että -nuo viisaat miehet mieluummin olivat ruvenneet pettureiksi, kuin -palvelleet oikeaa kuningastaan ja isänmaataan. - -Mestari Knut vietiin sitte entiseen vankilaansa ja Pietari -Sunnanväder Upsalaan. - -Tämä tapaus herätti ääretöntä huomiota; papisto joutui vihan -vimmoihin ja katolisuuden innokkaat puolustajat ryhtyivät kiivaaseen -vastustukseen. Joukottain läksi munkkeja Tukholman ja sen -likiseutujen luostareista muka kokoamaan varoja hyväntekeväisiin -tarkoituksiin, mutta itse asiassa he vaelsivat tiheästi asuttujen -seutujen halki hankkimassa ystäviä katoliselle opille, vahvistamassa -hurskaiden uskoa ja häpeällisillä valheilla ja uhkauksilla -yllyttämässä kaikkia kuningasta vastaan. - -Sekä kaupungeissa että kylissä oltiin levottomalla mielellä ja -Kustaan ystävätkin katselivat pelolla nousevaa liikettä. - -Sentähden piti kuningas miekkansa valmiina, mutta ei vielä iskenyt. -Veltosti väistymään tai katumaan että ehkä oli mennyt liian pitkälle, -ei hän koskaan, koskaan olisi ruvennut! - -Tarkoin mietittyään oli kuningas osoittanut aikovansa rangaista -kavalluksen; alku oli jo tehty, jatkon ja lopun päätti hän panna -toimeen vasta sitte kun veren kiihko olisi jäähtynyt ja tahdon -vakaumus tullut sijaan. - -Kun kuningas disa-markkinoiden aikaan v. 1527 tuli Upsalaan, käski -hän alkaa käräjänkäynnin herra Pietaria vastaan. - -18 p. helmikuuta kokoontuivat arkkipiispankartanon suureen saliin -kaikki saapuvilla olevat herrat neuvostosta, Strängnäsin ja -Vesteråsin piispat, Upsalan tuomiokapituli sekä kolme Tukholman -pormestaria ja useita vouteja. - -Kun kaikki olivat kokoontuneet, tuotiin piispa sisään. - -Sekä tuomarit että syylliset näyttivät yhtä levottomilta ja -pelästyneiltä; kaikki he muistelivat entisiä aikoja ja entisiä tapoja. - -Nytkin esiintyi kuningas syyttäjänä; hän näytti yli 60 petollista -ja valheellista kirjettä, jotka herra Pietari oli kirjoittanut ja -levitellyt kansan sekaan Taalaissa. Ja kysyttäessä ei hän voinut -kieltää ainoatakaan. - -Kuninkaan pyynnöstä ottivat maalliset herrat heti käsitelläkseen -asiaa. - -Hengellistenkin herrojen mielipidettä kysyttiin. He olisivat -mieluinten lähteneet tiehensä; kokoontuessa ei kukaan ollut tietänyt, -mitä asioita käsiteltäisiin... he pelkäsivät kuningasta eivätkä -uskaltaneet lähteä, mutta liittäytyivät yhteen ja antoivat Upsalan -tuomiorovastille Jöran Turenpojalle toimeksi puhua puolestaan kaikkea -sitä vastaan, mitä siinä asiassa käsiteltäisiin, koska herra Pietari -oli joutunut tuomioistuimen eteen, johon hänen ei olisi pitänyt -joutua, koska sellainen tuomioistuin soti pyhän kirkon sääntöjä -vastaan. - -Tämä vastalause ei kuitenkaan estänyt maallisia herroja tuomitsemasta -herra Pietaria maankavaltajana mestattavaksi, Ruotsin lain mukaan. - -Samana päivänä, kello yhden ja kahden välillä mestattiin ja -teilattiin piispa Pietari Sunnanväder korkeimmalla mäellä kaupungin -ulkopuolella, suuren kansanjoukon läsnäollessa. - -Papisto laati kirjallisen vastalauseen, mutta kuningas ei -kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja kaksi päivää senjälkeen 21 -päivänä tammikuuta mestattiin mestari Knut Tukholmassa ja teilattiin -hänkin kaupungin ulkopuolella. - -Liike oli nyt, niin suuri kuin se olikin ollut, miltei tukahutettu. -Oli huomattu, että kuningas saattoi ajaa perille mitä hän piti -oikeana ja varsinkin ettei hän katsonut henkilöön. - -Piispa Brask kehoitti kansaa levollisuuteen, vaikka hänen omaa -sieluansa kalvoi levottomuus. "Kirkolle on omituista", kirjoitti hän -ystävilleen, "että se usein viettää voitonriemun juhlaa, vaikka se -näyttääkin olevan lamassa. Helvetin porttein ei pidä sitä voittaman." - - * * * * * - -Nyt palaamme Taalaihin. - -Olisi saattanut odottaa, että aiottu kapina Knutin lähdettyä -vähitellen olisi kitunut kuoliaaksi oman elinvoimansa puutteessa, -mutta niin ei käynyt. Sture-nimellä oli kumminkin kaiku taalalaisten -korvissa ja se, joka sitä nyt kantoi, ymmärsi voittaa kansan -rakkauden ja luottamuksen. - -Hän kykeni ihmeellisen nopeasti käsittämään ja pani tarkasti -mieleensä kaikki herra Pietarin neuvot. Yöt päivät vietti hän hänen -huoneessaan muka sentähden, ettei hän tahtonut jättää vanhaa herraa -yksin, mutta silloin he keskustelivat opettavaisista asioista, jotka -nuorukainen sittemmin osasi käyttää hyväkseen. - -Mutta heidän seurustelunsa ei tullut pitkäikäiseksi; piispa sai -kirjeen, jossa häntä kehoitettiin lähtemään Norjaan ja sen hän -tekikin, sanottuaan aivan kiireiset jäähyväiset. - -Niilo Sture tiesi käyttää hyväkseen saatuja opetuksia; niinkuin -Kustaa Vaasakin, läksi hän Leksandiin, Moraan ja Orsaan. - -"Hän tiesi", sanoi hän, "että taalalaiset aina ovat rakastaneet -Sture-nimeä ja nyt hän oli tullut kertomaan, miten hirveästi -Kustaa Eerikinpoika oli heidät pettänyt; hän oli kirkon kiukkuisin -vastustaja eikä pitänyt rikoksena sen aarteiden ryöstämistä". Hän -kertoi heille seikkailuistaan, kuinka kuningas oli uhannut ottaa -hänen henkensä ja kuinka hän oli pelastunut sillä tavalla että oli -tekeytynyt kuolleeksi. - -Hän kertoi komeista hautajaisista ja äitinsä surusta. Valepuvussa oli -hän nähnyt kaikki tyyni, mutta ei ollut uskaltanut ilmoittaa itseään. -Nyt hän pyysi kansalta apua, ei saadakseen kruunua, sillä siitä ei -hän välittänyt, vaan pelastaakseen isänmaan, joka oli hänelle elämää -rakkaampi. - -Tätä puhetta pitäessä vierivät kyyneleet alas hänen poskiaan ja -hän heittäysi polvilleen ja pyysi läsnäolevia rukoilemaan Ruotsin -vapauden ja hänen rakkaan isävainajansa iäisen autuuden puolesta. - -Herkkäuskoiset talonpojat seisoivat hänen ympärillään liikutuksen ja -myötätuntoisuuden valtaamina; vihdoin lankesivat hekin polvilleen ja -rukoilivat hänen kanssaan voimaa kukistamaan hirmuvaltiasta. - -Mutta sitte rupesivat he neuvottelemaan; he olivat sotaisella -mielellä ja päättivät hankkia oikeutta valtakuntaan. - -Nuori petturi oli voittanut heidän luottamuksensa. Pian se osottautui -teossa, sillä, osaksi varjellakseen häntä vaaroista, osaksi ehkä -matkimishalusta, valittiin hänelle paikalla henkivartiasto -- yhtä -suuri kuin Kustaalla oli ollut; siinä oli nuoria, rotevia miehiä ja -heidät asetettiin Niilo herran komennon alaisiksi, seuraamaan ja -varjelemaan häntä kaikkialla. - -Hän oli jo ennen käynyt muissa pitäjissä, nyt hän tuli Orsaan. - -Niin laajalle oli piispojen huolenpito ulottunut, että he edeltäkäsin -olivat kirjoittaneet hänelle puheita eri tilaisuuksia varten, ja ne -hän suurimmaksi osaksi oli oppinut ulkoa. - -Hän esitti ne epäilemättä siinä hengessä ja sillä tiedolla, että -hänen kohtalonsa oli hänen omissa käsissään; sitä paitsi hän jo -itsekin rupesi uskomaan kutsumukseensa. Ties, vaikka hän sittenkin -olisi ollut Niilo Sture; kun hän niinkuin nytkin näki kansan seisovan -ympärillään ja ulkoaopituin, tulisin sanoin kiitti miehiä heidän -uskollisesta rakkaudestaan ja lupasi vahvasti pitää valansa ja uhrata -henkensä ja verensä isänmaan edestä, niin hän todellakin tunsi -olevansa se, joksi he häntä luulivat; ja kun he suutelivat hänen -käsiään ja toivottivat onnea hänen pyrinnöilleen, hajosivat kaikki -epäilykset: hän oli Niilo Sture, valtionhoitajan poika. - -Samassa kuului ääni tiheän ihmisjoukon takaa: - --- Missä hän on, missä hän on? Antakaa minun heittäytyä hänen -jalkainsa juureen! - -Ääni oli kimeä ja läpitunkeva; Niilo ja monet muut sen kuulivat. - -Väkijoukossa syntyi liikettä ja esiin tuuppautui keski-ikäinen mies, -vanhassa, kuluneessa pappispuvussa. Hänen kasvonsa olivat laihat ja -kalpeat, mutta niitä valaisi kiiluva silmäpari, joka tähystellen -kierteli pitkin ällistynyttä joukkoa. - -Nähdessään vale-Sturen, jäi hän hämmästyksen valtaamana häneen -tuijottamaan, mutta korotti samassa käsivartensa taivasta kohti, -heittäytyi hänen jalkainsa juureen, tarttui hänen käteensä ja suuteli -sitä, kyyneleitä vuodattaen. - --- Rakkaan herrani poika! huudahti hän; -- pyhä neitsyt on siis -kuullut rukoukseni, hän elää, minä saan kädessäni pitää hänen -kättään. Oi te valtakunnan hyvät suojeluspyhät, minä kiitän teitä! - -Ensi kertaa tunsi Taalain junkkari seisovansa syvyyden partaalla, -veri katosi hänen kasvoiltaan... hän tunsi, että tuo mies tiesi hänen -salaisuutensa... Mitä nyt tapahtuisikaan? - -Mutta vieras nousi äkkiä. - --- Te kalpenette minut nähdessänne, rakas junkkari, sanoi hän; -- -pidätte minua ehkä kuninkaan vakoilijana? Katsokaa minua tarkemmin, -isänne uskollista palvelijaa! Minuun voitte luottaa, sydämeni, -henkeni on teidän! - -Sitte kääntyi hän kansan puoleen, joka kummastuneena oli seurannut -kohtausta. - --- Minä olen Pietari Grym, sanoi hän, -- ja palvelin monta vuotta -korkeastiautuasta valtionhoitajaa herra Sten Sturea. Te tiedätte -kaikki kuinka sitte kävi; koditonna olen kierrellyt maailmaa, vailla -palveluspaikkaa -- kerettiläiskuninkaan palveluksessa olisi ollut -vielä pahempi; -- minä pysyn lujana uskossani ja rakkaudessani ja -Jumalanäiti on ollut minulle armollinen, kun hän on johdattanut minut -sen luo, jota tahdon rakastaa ja palvella elämäni loppuun asti! - -Kansanjoukossa kuului tyytyväinen hyminä; Grymin ei enään tarvitsisi -jättää herraansa. Molemmat saatettiin rikkaimpaan talonpoikaistaloon; -ja koska Grym ilmoitti, että hänellä oli paljon kahdenkeskeistä -sanottavaa herra Sturelle, niin heidät jätettiin yksin. - -Molemmat tuijottivat ensin pitkän aikaa toisiinsa, mutta koska vanha -petturi oli kokeneempi kuin nuori, niin tämä ensinnä loi silmänsä -maahan, peitti kasvot käsillään ja purskahti itkuun. - -Tätä kesti hetkisen, mutta silloin nosti hän silmänsä ja näki että -Grym seisoi liikkumattomana, aivan samassa asennossa. - --- Ymmärrätkö, että olet minun vallassani? - --- Kyllä! ja nuorukainen purskahti uudestaan itkuun. - --- Oletpa sinä aika raukka! - -Mutta silloin hypähti junkkari istualtaan. - --- Kuka te olette ja mitä te minusta tahdotte? huusi hän kiivaasti. - --- Sen selittäminen veisi liian paljon aikaa, sinä senkin Björkestan -Jönssi! - -Nuorukainen lankesi maahan. - --- Älkää syöskö minua perikatoon! rukoili hän, kädet ristissä. - --- Kas vaan, sopiiko noin korkean herran langeta polvilleen -palvelijan eteen... sillä katso, minä olen todellakin Sturein -palvelija enkä kulje valhematkoilla. - -Nuorukainen oli noussut. - --- Mitä te tahdotte, että minun pitää tehdä? kysyi hän nöyrästi. - --- Jatkaa entiseen tapaasi; sinä näyt hyvin osaavan pettää -talonpoikia, mutta asianhaarat vaativat vielä muutakin, ja siihen -sinä tarvitset minua. - --- Siis niin, että kysyn teiltä, kun en itse tiedä? - --- Ei, sinä et saa astua askeltakaan ilman minun lupaani; sinä menet -sinne minne minä viittaan, ymmärrätkö? - --- Saan minä toki tehdä niinkuin itsekin tahdon? - --- Et suinkaan; sinä olet kilpi, jota minä kannan ja kääntelen; sitte -kun se ei enään ole mieleiseni, rikon sen. - -Se oli liikaa. Taalain junkkari vaipui maahan aivan epätoivoissaan. - --- Mikä hätä sinun on, senkin pelkuri! Etkö tahtoisi jakaa -saalistasi? Eikö siitä mielestäsi riitä kahdelle? Kun sinusta tulee -kuningas, niin teet minut kansleriksesi... en pyydä muuta... Hahhah, -hah, niinkuin ei sitä olisi siinäkin lehtolapselle! - --- Minä menen ja ilmiannan itseni, huusi hän epätoivoissaan ja tahtoi -rientää ulos. - -Mutta Grym tarttui hänen käsivarteensa. - --- Älä tee tekoa, jota tulet katumaan. Minä kyllä pääsen täältä, -mutta sinä heität henkesi, ja voithan nyt vielä odottaa, kunnes -leikki loppuu. Minä puolestani luulen, että me vielä joudumme -hyvillekin päiville. - --- Kunhan olisin kuollut! - --- Nuora kaulassako likeisimpään puuhun? Hän kääntyi kauhistuneena -pois. - --- Valitse itse! Eihän tätä kulkurielämää kauvan viitsi katsella, -täytyy ryhtyä työhön ja toimeen, mutta siihen et sinä kykene. - --- No entä sinä? - --- Minä olen liikkunut maailmalla, olen nähnyt ja kuullut. Miltei -kuusi kuukautta seurasin Kustaa Eerikinpoikaa, kun hän kulki täällä -vuoristossa, mutta hän ei antanut minulle ansaittua arvoa ja sitte me -riitauduimme. - --- Ja nyt tahdot hänelle näyttää mihin kelpaat? - --- Niin kyllä, vale-Sturen avulla! Hahhahhah, juuri kuin Taavetti -aasin leukaluulla! Mutta koska kerran piispat ovat tehneet -suunnitelmat, niin kai ne tepsivät; totta kai piru pitää huolta -omistaan. - -Hän oli kokonaan Pietari Grymin vallassa ja olivathan ehdot tavallaan -hyvätkin. - -Junkkarin piti tinkimättä totella; kysymyksiä hän sai tehdä ja -Pietari Grym lupasi ottaa huomioon hänen toivomuksensa mikäli ne -eivät sotineet hänen omia tuumiansa vastaan. Ainoastaan erityisen -tärkeissä asioissa vaati hän ehdotonta kuuliaisuutta. - -Päätettiin että taalain junkkari vastedeskin retkeilisi yksin pitkin -pitäjiä. Pietari Grym lupasi pysyä paikoillaan, saadakseen rauhassa -hautoa tulevaisuuden suunnitelmia. - -Tähän saakka oli Niilo matkustanut yksin Ylä-Taalaissa, joka jo -ennestään oli ollut tyytymättömien kokouspaikkana, mutta miten lienee -ollut: oliko eteläosa Taalainmaata likeisemmän yhteytensä takia muun -maan kanssa saanut enemmän tietoja kuninkaasta ja ruvennut häntä -rakastamaan, vai oliko junkkari kadottanut vaikutusvoimansa -- sitä -hän itse oli taipuvainen luulemaan --, hänen menestyksensä vaan ei -ollut niin suuri kuin ennen. Hän kyllä kertoi läksynsä, mutta siitä -oli kadonnut lämpö ja elämä ja kuulijat pysyivät välinpitämättöminä, -ilmoittaen vannoneensa uskollisuutta Kyösti kuninkaalle ja haluavansa -pysyä sanassaan. - -Tänne saapui hänelle tieto Knutin kamalasta retkestä Tukholman -katujen halki, ja hänen rohkeutensa pakeni pakenemistaan. Grymiä hän -pelkäsi, mutta pelastuksen toivoa ei ollut. - -Silloin sai hän kirjeen Pietari Grymiltä, joka kutsui häntä takaisin. - --- Norja on meille avoinna, sanoi hän. -- Fredrik Holsteinilainen on -tosin tunnustettu kuninkaaksi, mutta kruunaus ei vielä ole tapahtunut -ja koko kansa tahtoo liittyä Ruotsiin. Kun Sturen poika astuu esiin -vaatimaan kruunua, niin he ottavat hänet vastaan avosylin ja kapina -seuraa ihan itsestään. - --- Piispa Sunnanväder ja mestari Knut sanoivat myöskin... - --- Niin, he tunsivat kyllä aseman; olisi hauska tietää, kertoiko -Sunnanväder viimein oleskellessaan siellä, minkä aarteen hän täältä -oli löytänyt. - -Taalainjunkkari punastui. - --- Minulla on suosituskirje mestari Knutilta Trondhjemin -arkkipiispalle, sanoi hän. - --- Pyhän Eerikin nimessä, miksi te nyt vasta sen sanotte! Me lähdemme -paikalla sinne! - --- Mutta... rahat ovat lopussa ja... ja... - --- Vai ette te vielä ole saanut asioita niin järjestykseen, että -voisitte lyödä uutta, huomautti Grym terävästi; -- onneksi osaan minä -ottaa sieltä, missä on otettavaa. Valtionhoitaja Sten Sture -- ei se, -jolla oli kunnia olla isänne -- lainasi suuria summia Norjasta ja -minä olen varma siitä, että säädyt maksavat ne hänen pojalleen, kun -hän nyt on näin ahtaissa oloissa. - --- Niinkö arvelette? - --- Arvelen että sanansaattaja paikalla on lähetettävä viemään -kirjettä ja että me heti senjälkeen lähdemme matkaan. - - * * * * * - -Norjan sydänmailla, likellä Trondhjemia, oli suuri kartano, joka -muinoin kuului mainiolle Reen luostarille, mutta joka sitte -vaihtokaupan kautta oli joutunut mahtavan Henrik Henrikinpojan -käsiin. Tämän kertomuksen aikaan oli hän jo tosin kuollut ja tila -oli jäänyt hänen leskelleen, ylhäiselle rouva Ingierdille, joka -tyttärensä kanssa yhä vieläkin asui siellä. - -Richissa oli 18 vuotias, iloinen ja vallaton tyttö, joka -tuontuostakin otti vapauden tehdä pilaa ankarasti kirkollisesta mutta -yksinkertaisesta äidistään. - -Korkeassa, holvikattoisessa huoneessa leimusi komea takkavalkea, -tuontuostakin sirotellen ilmaan kimputtain säkeniä. - -Kauniisti maalattu jumalanäidin kuva riippui pienen alttarin -yläpuolella, alttarilla seisovasta suitsutusastiasta levisi ikäänkuin -sumua, joka laskeutui peittämään taulua ja täyttämään ilmaa raskaalla -ryydinhajulla. - -Rouva Ingierd oli pitkän aikaa ollut polvillaan, rukousnauha -käsissään, jotka olivat ristissä; hänen rukouksensa oli -lakkaamatonta vaikerrusta. - -Ikkunan ääressä seisoi Richissa. Aurinko oli sulattanut lumen ja koko -maisema loisti vihreähtävässä valaistuksessa; jo näkyi kevään ensi -merkkikin: seljapuun nuput paisuivat. Nuori tyttö nautti näköalasta, -joka leveni hänen edessään, mutta uneksien, itsetiedottomasti; -kummallinen kaiho täytti hänen rintansa, hän olisi tahtonut painaa -syliinsä koko maailman. - -Samassa rupesi rouva Ingierd voihkimaan ja tyttö heräsi -unelmistaan; hänen kauniille kasvoilleen nousi veitikkamainen hymy -ja malttamattomasti käänsi hän päätään, ikäänkuin lausuakseen -toivomuksen, että tuo komento nyt sillä kertaa loppuisi. - -Vanha rouva nousi todellakin, teki moneen kertaan ristinmerkin ja -vaipui huoaten -- ehkä se oli helpoituksen huokaus -- mukavaan -nojatuoliin suuren lieden ääressä. - -Tyttö viipyi yhä ikkunassa; nähtävästi hän odotti jotakin. - --- Richissa, virkkoi äiti vaikeroivalla äänellä. Tyttö kääntyi -paikalla. - --- Mene heti makuuhuoneeseeni ja ota rahalaatikosta, tiedäthän missä -se on, 10 viisitoistaluotisesta hopeasta tehtyä markkaa ja anna ne -linnanvoudille; hänen tulee lähettää ne Trondhjemiin hurskaalle -rippi-isälleni Eustachiukselle. Hurskaan miehen pitää rukoilla -puolestani ja sitte tulla tänne; niin pian kuin suinkin; raskas -taakka painaa mieltäni; minä halajan rippiä. - --- Rakas äiti, sanoi tyttö hymyillen, -- mitä hurskas isä tekee -maallisilla lahjoilla; hänen tehtävänsähän on paastota ja rukoilla. - --- Jumalaton lapsi! huudahti hyvä rouva, unohtaen kaikki vaivansa, -- -sinä herjaat! - -Enempää ei hän saanut sanotuksi ja Richissa, huomaten hänen -mielenliikutuksensa, riensi kiireesti noutamaan pulloa, jossa oli -viinalikoa; sitte hän kultaiseen lusikkaan kaasi muutamia pisaroita -kallisarvoista lääkettä ja ojensi lusikan äidille, joka sen paikalla -otti, lausuen: - --- Sinä olet ymmärtämätön lapsi, joka annat häijyjen ja paatuneiden -ihmisten vaikuttaa itseesi. - --- Sellaiset ihmiset eivät uskalla tulla äitini likeisyyteen, vastasi -tyttö ja suuteli ojennettua kättä, joka jäi pitelemään hänen kättään. - --- Minulla on omantunnonvaivoja. - --- Teillä, joka olette niin hyvä. - --- Kiusaaja vietteli minut. - --- Te olette liian hurskas langetaksenne. - --- Kiusaaja ilmestyi tyttäreni hahmossa. - --- Tyttärenne! huudahti tyttö. -- Te totisesti pelästytätte minut; -koska se tapahtui? - --- Kun minä talooni otin... - --- Äiti, äiti! ja tyttö kietoi kädet hänen kaulaansa. -- Kuinka sinä -voit katua laupeuden työtä, joka varmaan miellyttää hyvää Jumalaa. - --- Se on hänelle kauhistus. Minun kristillinen, vaikkakin kova, -velvollisuuteni on... - --- Ethän toki ilmianna heitä? - --- Kirkko käskee. - --- Tahdotko nähdä, että heidät kuljetetaan täältä? - --- En voi auttaa sitä. - --- Heidät poltetaan roviolla! - --- Enhän minä heitä tuomitse. - --- Mistä rikoksesta heitä tuomitsisit? huudahti Richissa kiihkeästi; --- siitäkö että he rakastivat toisiaan eivätkä voineet elää erossa. -Jumala on istuttanut rakkauden heidän sieluihinsa ja julmat ihmiset -tahtovat hirveimmällä tavalla tappaa heidät. - --- Vaikene, onneton lapsi, sinä tapat minut! - --- Niinkuin munkit tulevat tappamaan heidät! Jos he olisivat -meille vieraat, niin sentään käsittäisin että sinä kunnioituksesta -kirkkoa kohtaan tahtoisit pysyä vanhassa tavassasi ja kertoa isä -Eustachiukselle kaikki mitä tiedät... sitä minä en milloinkaan tee. - --- Juuri sentähden tahtoisin minä sovittaa hänen oikeutetun -tyytymättömyytensä. - --- Kertomalla hänelle kaikki mitä näet, kuulet ja ajattelet; no niin, -jos se häntä huvittaa, niin olkoon menneeksi, mutta minä luulen -että sinä keksimällä keksit kaikellaisia pikkusyntejä, saadaksesi -niin paljon puheainetta että sitä riittäisi niin kauvan kuin hän on -luonasi. - --- Mitä minä teen? Olen kantanut raskasta taakkaa ilman -synninpäästöä; sentähden olen ottanut niskoilleni sangen pahojakin -syntejä, toivossa että niistä annettu synninpäästö edes osaksi -sovittaisi sen suuren rikoksen, jota en tunnusta. - --- Sinä hyvä äiti! Miten kekseliäs se totinen rakkaus voikin olla. - --- Mutta nyt en minä enään kestä. - --- Jos sinä minulle tunnustaisit syntisi, niin minä sanoisin: jalo -rouva Ingierd, te olette tehnyt Jumalalle otollisen työn, kun otitte -turvattomat suojelukseenne; sentähden tulen teidät palkitsemaan -tekemällä tyttärenne hyvin, hyvin onnelliseksi. - -Tyttö lankesi polvilleen ja kietoi käsivarret äitinsä kaulaan. -Äiti hymyili kyyneltensä lomitse ja tuumaili, että kyllä se hänen -Richissansa sentään oli somin neito, minkä hän ikinä oli nähnyt. - --- Niin, jos voisin nähdä tulevaisuutesi. - --- Samalla voisi katsella suoraan aurinkoon, huudahti tyttö ja hänen -kauniit silmänsä säihkyivät ilosta; -- näen joka yö unta että korkein -onni on tuleva osakseni ja joka aamu kysyn: "tänäänkö tulet, kaunis -onneni?" - --- Lapsi, lapsi, sinä kiusaat Jumalaa! - --- Sitä en usko, sillä odotanhan kärsivällisesti, ja kerran kai se -sittenkin tulee. - --- Mutta emmehän me puhuneet sinusta. - --- Emme, vaan hänestä, jonka isä otti taloonsa ja kasvatti omaksi -pojakseen, jota te, sekä hän että sinä rakastitte yhtä paljon kuin -minua. - --- Miksi hän teki pyhyyden ryöstön? - --- Siksi, että tyttö vastoin tahtoaan pakoitettiin nunnaksi. -Tiedätkö, jatkoi hän kuiskaten, -- että hänelle oli juotettu juomaa, -joka sokaisi hänen järkensä. Cecilia kertoi minulle itse, että hän -näki ja kuuli kaikki, mitä tapahtui, mutta hän oli kuin halvattuna -eikä voinut puhua eikä ajatella... kaikki oli kuin unta ja siinä -tilassa vihittiin hänet nunnaksi. - --- Onko se mahdollista? - --- Tiedätkö, minä olen varma että kaikki on mahdollista. Kului -päiväkausi ennenkuin hän tointui entiselleen, mutta silloin muuttui -hänen mielensä katkeraksi ja kostonhimoiseksi. - --- Se oli hyvin paha. - --- Miksi ja minkätähden tehdä sellainen vääryys? Hänen kasvatusisänsä --- sillä kuolinvuoteellaan oli hän tunnustanut ostaneensa hänet -kiertävältä mustalaisjoukolta; niin, niin äiti, hän on ehkä hyvinkin -ylhäistä sukua; -- kasvatusisä oli antanut hänelle perinnöksi -kaiken omaisuutensa, sekä kiinteimistönsä että irtaimistonsa, -mutta kun luostarinjohtajan piti kirjoittaa testamentti, niin hän -yksinkertaiselle porvarille uskotteli, että hänen iäinen autuutensa -riippui siitä, antoiko hän luostarille maatiluksensa. Heidän -mielestään se oli kristillinen vaihtokauppa, sillä munkit antoivat -mikä heidän mielestään oli heidän omansa. - --- Lapsi, lapsi, sinä puhut niin kevytmielisesti! - --- Mitä sinä sitte sanot heistä? - --- He ovat pyhiä Jumalan miehiä. - --- Sitä ei saa sanoa. - --- Kas, kas, mitä pahoja ajatuksia lapseni sydämeen on syntynyt. -Kenen se on syy? - --- Ei ainakaan veljeni Tysten eikä Cecilian, sillä he ovat itse -hyvyys ja ystävällisyys. - -Samassa koputettiin hiljaa salaoveen. - --- Se on Tyste, kuiskasi Richissa ja riensi ensin sulkemaan -tavallista ovea, sitte avatakseen odottavalle. - --- Hyvää huomenta! lausui hän, ojentaen hänelle kätensä. - --- Sinä loistat kuin aurinko, vastasi tulija. - -Tämä oli kaunis, jalopiirteinen nuori mies, vaikka hän näytti -kalpealta ja rasittuneelta. - -Hän astui Ingierd rouvan luo ja suuteli kunnioittavasti hänen kättään. - --- Rakkahin rouva äiti, ensi ajatukseni, kun aamulla herään, on -kiitos Jumalalle siitä, että hän avasi sydämenne säälille, sillä -muuten kituisimme nyt vankilassa, jollemme jo olisi joutuneet -häpeällisen kuoleman uhreiksi. - --- Minä toimin niinkuin sydämeni käski, vastasi Ingierd rouva -hämillään. - --- Jos minulla olisi valta, huudahti Richissa innokkaasti, -- niin -ette eläisi täällä vankien lailla. Minä antaisin kaikkien tietää, -että olen avannut teille oveni; ja vaikkapa tänne tulisivat kaikki -Trondhjemin munkit ja papit teitä noutamaan, niin ovathan linnan -muurit lujat; sitäpaitsi on meillä satakaksikymmentä palkkasoturia ja -kolmekymmentä vasallia, jotka voivat meitä puolustaa. - --- Puhut syntiä, Richissa! huudahti Ingierd rouva peloissaan. - --- Suokaa hänelle anteeksi, äiti, hän puhuu sydämensä kieltä; hän -ei tiedä että pyhä kirkko on kuin käärme, joka likistää kuoliaaksi -kaikki mitä se saa syliinsä. - --- Teidän puheenne on synnillistä, vaikeroi rouva. -- Lupaukseni -tulen pitämään, vaikka se onkin raskasta, mutta älkää koskeko -uskooni, sillä sille olen aina pysyvä uskollisena... Kuinka Cecilia -jaksaa? lisäsi hän hetken perästä. - --- Hän tointuu hitaasti, vastasi Tyste; -- kun hän vaan edes hetkisen -saisi hengittää raitista ilmaa. - --- Siitä minä kyllä pidän huolta! sanoi Richissa; -- jos puetamme -hänet tytön pukuun... - --- Ei, ei, ei, huudahti rouva Ingierd, -- se saattaa herättää -epäluuloa, ja sitte... - --- Olkaa huoleti. Kyllä me pysymme siinä suojassa, jonka -hyväntahtoisesti olette meille antanut. Minä vaan en saata -käsittää, miksi ei kirjettä kuulu; olin niin toivonut että kuningas -lakkauttaisi pannakirouksen, kun hän saisi tietää, miten asiat -ovat... ystäväni lupasivat niin varmaan... - --- Ystäviin ei voi luottaa. - --- Mutta, sanoi Richissa, -- ehkä kuningas todellakin on lakkauttanut -sen. - --- Sitä minäkin olen ajatellut ja olisin jo aikoja sitte lähtenyt -Tukholmaan, jollei... - --- Mutta jos sinut olisi tunnettu... - --- Cecilian pelko se minua on pidättänyt, mutta eihän tätäkään voi -jatkua, ei meidän molempien eikä ennenkaikkea teidän tähtenne. - -Ingierd rouva nyökäytti myöntäen päätään ja koska sillä kertaa oli -varma, ettei kukaan häiritsisi, hiipi Richissa ylös salaportaita -noutamaan Ceciliaa, samaa naista, jonka tapasimme luostarissa. - -Hän oli yhtä kalpea kuin silloinkin, mutta katse ei ollut niin -toivoton, se näytti rukoilevan; hän istuutui jakkaralle rouva -Ingierdin jalkain juureen ja laski päänsä hänen polvelleen. - -Ingierd rouva näkyi tottuneen siihen; hän antoi kätensä viipyä nuoren -naisen kiharoilla ja hyväili häntä kuin äiti lastaan. - -Vastoin tahtoaan täytyi hänen pitää Ceciliasta. Omatunto nuhteli -kyllä, mutta se ei auttanut; tuo avuton, suloinen nuori olento -hallitsi ympäristöänsä; hänen tultuaan huoneeseen, vallitsi siellä -hiljaisuus. Tysten katse seurasi häntä sanomattomalla rakkaudella, -hän ojensi hänelle kätensä ja jäi pitämään sitä. Silloin tyttö -hiljaa, luoden nöyrän, rukoilevan katseen Ingierd rouvaan, virkkoi: - --- Nyt minun on niin hyvä ollakseni. - -Richissa oli ainoa, joka oikeastaan näytti elävän; hän ei tosin -liikahtanut paikaltaan, mutta hän sekä nauroi että itki; hänestä oli -niin tavattoman suloista katsella noita molempia, ettei hän suinkaan -tahtonut heitä häiritä. - -Samassa koputettiin oveen. - -Kaikki säpsähtivät ja Richissa riensi ovelle. - --- Hiljaa! kuka siellä? - --- Isä Eustachius. - -Tyttö viittasi, että he kaikki pysyisivät hiljaa ja jatkoi sitte: - --- Arvoisa isä, äiti nukkuu, en raaski herättää häntä. - --- Eikö Richissa neiti tahtoisi suoda minulle seuraansa? - --- Mielelläni. Astukaa huoneeseen, joka on oikealla; minä tulen -perässä. - -Tyttö näki avaimenlävestä, että hän todellakin meni. - --- Nyt ei hän epäile mitään, virkkoi hän sitte. - -Tyste ja Cecilia riensivät paikalla ylös salaportaita ja Richissa -suuteli äitiään, kysyen: - --- Sanonko että nukut, vai tahdotko...? - --- En tahdo tavata häntä nyt. - --- Siitä saat toisen suudelman. - -Hän avasi hiljaa oven ja kiirehti odottavan isän luo. - -Tämä oli noin neljänkymmenen vanha mies, jolla oli pyöreät kasvot, -vilkkaat silmät, upeat, punaiset huulet ja valkeat, hyvin hoidetut -kädet. Richissan tullessa sanoi hän hiukan tyytymättömästi: - --- Olen saanut odottaa. - --- Anteeksi, en ollut puettuna, vastasi tyttö, punastuen. - -Isä katseli häntä hymyillen, sillä hän oli sangen kaunis, ja ojensi -hänelle kätensä suudeltavaksi. - -Mutta tyttö ainoastaan painoi sitä ja loi häneen säihkyvät silmänsä. - -Taivaan pyhimysten nimessä, miten hän olikin kaunis! - --- Tulkaa tänne istumaan, virkkoi munkki, viitaten penkkiä. - -Tyttö istuutui paikalla. Munkki asettui hänen viereensä. - --- Me emme koskaan käy ripillä, virkkoi hän lempeästi. - --- En tiedä mitä sanoa. - --- Hm. Olette kahdeksantoistavuotias! - -Munkki tahtoi tarttua hänen käteensä, mutta hän liitti sen toisen -kätensä kanssa ristiin ja loi häneen viattoman katseen. - --- Minähän olen aina äitini kanssa. - --- Hän on jumalinen ihminen, hän käy usein ripillä, mutta nyt olen -minä levoton ja siksi tulin tänne. - --- Oletteko levoton Ingierd rouvasta, kysyi Richissa. - --- Kyllä. Hänen omallatunnollaan on asia, jota hän ei tahdo sanoa -minulle, mutta minäpä en häntä päästä ennenkuin... - --- Älkää huoliko, sanoi Richissa, jonka pintaa pelon kauhistus karmi. - --- Se on minun velvollisuuteni ja oikeuteni hänen rippi-isänään. - --- Mutta se kiusaisi häntä, hän on niin heikko. - --- Sielu on väkevämpi kuin ruumis. - --- Mutta entä jos minä...? - --- Tekö? Mitä...? - --- Olen siihen syynä. Munkin silmät kiilsivät. - --- Syynä mihin? kysyi hän kiivaasti. - --- Siihen ettei hän mitään sano. - -Munkki ei ymmärtänyt hänen puhettaan, mutta hän näki hänet siinä -istumassa, silmät maahan luotuina, hohtavin poskin ja pienet kädet -vapisten mielenliikutuksesta. - -Isän täytyi käydä kiinni tuohon somaan kätöseen eikä tyttö tällä -kertaa sitä vetänytkään pois. - --- Puhu, lapseni, sanoi hän lempeästi. - --- Mitä minä sanon? kysyi tyttö nyyhkyttäen. - --- Syyn äitisi synkkämielisyyteen, sanoi munkki, tyynnyttävästi -silittäen pientä kättä. - --- Olen sen jo sanonut. - --- No, sano se vielä kerran. - --- Se on se, etten minä tahdo käydä ripillä. - --- Vai niin, virkkoi munkki nolona, -- no mutta tee se! Tyttö loi -häneen veitikkamaisen katseen. - --- Opettakaa minulle, miten minun tulee se tehdä. - --- Sinä kerrot ajatuksesi. - --- Ne ovat liian lapselliset. - --- Sano minulle mitä ajattelet. - --- Lehmiä, lampaita, pukkeja ja hevosia, varsinkin hevosia. - --- Eikö mitään muuta? - --- En ainakaan tällä kertaa muista, mutta ehkä sitte, jos te, arvoisa -isä, kysyisitte minulta. - -Tyttö tarttui hänen käteensä ja painoi sitä hiljaa; se oli kylmä ja -hikinen ja tyttö luuli tuntevansa, että se värisi. - --- Jos te vakavasti sitä tahdotte? - --- Se tuottaisi äidilleni niin suurta iloa. - --- Siis hänen tähtensä! - --- Kun tulette seuraavalla kertaa. - --- Ja olen ripittänyt hänet? - --- Ei, minut ensin! huudahti tyttö kiihkeästi. - --- Miksi? Richissa punastui. - --- Niin minulle riittää enemmän aikaa, vastasi hän sitte ujosti. - -Isä loi häneen hämmästyneen katseen. - --- Olkoon niinkuin tahdotte. - --- Kiitos! huudahti Richissa vilkkaasti ja syleili häntä keveästi. -- -Kiitos, kiitos! - --- Minä olen hengellinen mies, virkkoi munkki pelästyen. - -Tyttö loi silmänsä maahan ja vetäysi hämillään syrjään. -- No, no, ei -se nyt ole niin vaarallista... Minä siis palaan. - --- Äitini on varmaan herännyt ja... - --- Ei, ei tänään. En enään ole hänestä levoton. - --- Saanko siis sanoa terveisiä? - --- Kyllä, ja kertokaa että olemme sopineet. Tyttö niiasi syvään. - --- Hyvästi nyt, neiti Richissa. Suojelkoon sinua pyhä äiti ja hänen -enkelinsä. - -Richissa painoi pienen päänsä syvästi alas, mutta kun munkki ojensi -hänelle kätensä, niin hän tuskin kosketti sitä huulillaan; hän oli -itse pelästyttänyt hänet. - -Palvelija, joka oli pidellyt hänen hevostaan, auttoi hänet selkään, -mutta kotimatkalla väikkyi Richissan kuva koko ajan hänen edessään, -niin että hän lopulta oikein harmitteli omaa tyhmyyttään. - -Richissa riensi Ingierd rouvan luo, mutta tämä oli todellakin -nukkunut. Silloin hän kevyenä kuin lintu juoksi ylös salaportaita. - -Tyste luki ääneen ja Cecilia lepäsi sohvalla; molempien silmissä -kiilsi kyyneliä. He kertoivat Richissalle, että kirja oli Lutherilta. - --- Minäkin tahdon lukea sen, vaikka toisen kerran, huudahti tyttö. --- Kuulkaa nyt, mitä olen tehnyt! Ja sitte hän kertoi, että jos -munkki oli epäillyt itseltään salattavan jotakin, niin kyllä hänen -epäilyksensä nyt olivat hajonneet kuin tuhka tuuleen. -- Hän sai -muuta ajattelemista! lisäsi hän nauraen. - --- No mitä, Richissa? - --- Hän rakastui minuun, kuiskasi tyttö. - --- Se hävytön mies! - --- Olkaa huoleti, voinhan minä leikitellä hänen kanssaan. - --- Ole varoillasi, siitä voi tulla vaarallinen leikki. - --- Hänellekö? - --- Sinulle myös, vastasi Tyste. -- Munkin viha on vaarallisempi kuin -mikään muu viha. Mutta nyt täytyy sinun kuulla muitakin uutisia. - -Cecilia ojensi hänelle itkien kätensä. - --- Mikä on? kysyi Richissa. -- Te pelästytätte minut. - --- Me olemme juuri Cecilian kanssa päättäneet, että minun täytyy -lähteä, mitä pikemmin sitä parempi. - --- Mutta ethän sinä ole saanut kirjettä. - --- En enään odota sitä; minun täytyy koettaa tavata kuningasta. - --- Jäähän Cecilia meille? - --- Kiitos, aioin juuri pyytää sitä. - --- Jos sinä tahdot sietää minua, Richissa. - --- Rakas, rakas sisko, olkaamme paljon yhdessä! ja hän heittäysi -polvilleen ja syleili Ceciliaa. - --- Tiedän jättäväni hänet hyvään hoitoon, jatkoi Tyste. -- Sentähden -lähden jo varhain aamulla, sillä jokainen tunti on tässä kallis. - -Cecilia ei puhunut mitään; hän vain kietoi kätensä hänen kaulaansa. - --- Olen hankkinut kalastajan puvun ja samallaisen lakin jommoinen -minulla oli silloin, kun kävin noutamassa Ceciliaa; nuo vaatteet -panen oman pukuni päälle ja satuloin itse hevoseni, niin ei kukaan -minua tunne. - --- Kai me kerromme tästä äidille? kysyi Richissa. - --- Ei, ennenkuin hän aamulla herää, ja silloin olen minä kaukana -täältä; olen varma että hän ilostuu, kun kuulee minun olevan poissa. - --- Tee niinkuin tahdot, mutta kyllä se häneen koskee. - -He viettivät koko päivän yhdessä kuin jäähyväisjuhlaa, ja yöllä ei -kukaan muu kuin Ingierd rouva voinut nukkua; toiset olivat valveella, -kuunnellen kavioiden kapsetta. - - - - -18. - -TAALAINJUNKKARIN ONNI. - - -Oli jo edeltäkäsin päätetty, että Cecilia Tysten lähdettyä julkisesti -esiintyisi Olavinpojan vaimona. Hänen miehensä oli lähtenyt -ulkomaille ajamaan asioita ja jättänyt nuoren emäntänsä Ingierd -rouvan suojeluksen alaiseksi. - -Selvästi saattoi huomata, kuinka Cecilia kourin kynsin taisteli -synnynnäistä ujouttaan vastaan ja koetti olla Ingierd rouvan -mieliksi. Tämä oli jo ennen pitänyt Ceciliasta; nyt kävi hän hänelle -aivan välttämättömäksi; he viettivät päiväkaudet yhdessä. - -Richissa oli kuin raikas keväinen ilma; hän levitti ympärilleen -terveyttä ja elämäniloa. Cecilian piti välttämättömästi olla mukana -hänen ratsastusretkillään. - --- Minä tahdon että sinä voimistut ja tulet terveeksi, sanoi hän, -- -jotta Tyste palatessaan saa nähdä olevansa Ruotsin kauneimman naisen -mies. Sinulle ei moni vedä vertoja, se on varma. - -Cecilia punastui. - --- Luuletko todellakin hänen palaavan? - --- Tietysti! Epäiletkö sinä sitte? - --- En uskalla toivoa. - --- Sinun pitää; toivon ja luottamuksen siipipari kannattaa kauvas -eikä milloinkaan väsy. Mitä minulla oikeastaan on toivomista ja -kuitenkin tunnen että minua odottaa suuri onni. - --- Sinä ansaitset sen. - --- Sitä en tiedä, mutta tiedän että sen täytyy tulla, sanoi tyttö -iloisesti. - -Pian palasi isä Eustachius, mutta Olavi Tysten lähdettyä ei Richissa -ensinkään pelännyt häntä; Cecilian näkeminen saattoi sentään häntä -hämmästyttää ja herättää hänessä epäluuloa. Ja sitä oli vältettävä. - -Ripit pääsivät taas vauhtiin ja suurella lapsellisuudellaan onnistui -tytön todellakin saattaa hänelle Tantaluksen tuskia. Hän katseli -häntä kirkkailla silmillään ja kertoi ripin aikana, että hän oli -nähnyt hänestä unta ja kysyi, oliko se suurikin synti. Mutta kun isä -tarttui hänen käteensä, niin hän paikalla veti sen pois, välistä -leikillisesti kuin lapsi, välistä pelästyneenä kuin kauris; mutta -vastoin tahtoaankin täytyi munkin yhtämittaa ajatella tyttöä, vain -tyttöä. - -Samaan aikaan oli taalainjunkkari saapunut Trondhjemiin ja sanoma -hänestä levisi pian linnaankin. Muutamia vuosia sitte oli Kustaa -Eerikinpoika voittanut mielet, mutta Sten Sturen poika oli sentään -paljon suurempaa ja ylhäisempää sukua; nyt oli Kustaa vain -vallananastaja, joka oli tahtonut toimittaa hengiltä vaarallisen -kilpailijan, ja tämä oli noussut haudasta ja rientänyt Norjaan -etsimään turvaa jalon isänsä ystävien luona. - -Hän oli nuori, häntä vainottiin ja kaikki jotka olivat hänet -nähneet, kertoivat, ettei koko maailmassa saattanut olla kauniimpaa -ruhtinasta; hänen äänensä sointu, hänen katseensa syvyys oli aivan -vastustamaton. Mutta hän olikin, yksin miestenkin joukossa, voittanut -paljon ystäviä; naiset taas ja neitoset -- he olivat ihastuksissaan -valmiit minä hetkenä tahansa rupeamaan hänen norjalaiseksi -henkivartioksensa. - -Niilo Sturen nimi oli joka miehen huulilla; hänen sanansa ja -lauseensa kulkivat suusta suuhun, kunnes ei hän itsekään enään olisi -tuntenut niitä omikseen. - -Joko oli Grym ollut neuvonantajana tai oli junkkarilla itsellään sen -verran älyä, että hän Norjaan tultuaan esiintyi niin vähäpuheisena -kuin suinkin. Tähän saakka oli hän liikkunut pääasiallisesti -talonpoikaisväestön joukossa ja siellä oli hänen taitonsa riittänyt -petkuttamiseen, mutta nyt, kun hän joutui piireihin, joissa jokainen -tavoiltaan ja puheiltaan oli häntä niin paljoa etevämpi, nyt hän -pelkäsi että hänen halpasyntyisyytensä tulisi ilmi. - -Arkkipiispa Olavi oli mitä sydämellisimmin ottanut hänet vastaan; -suurella surulla ja katkeruudella oli hän suostunut jättämään piispa -Sunnanväderin hallituksen käsiin ja hänen surullinen loppunsa koski -häneen syvästi. Mutta kuningas Kustaa oli nuori, urhea herra ja -viisainta oli elää sovussa hänen kanssaan. - -Nyt oli kuitenkin Sten Sturen poika tullut, hänellä oli paljon -suurempi oikeus Ruotsin kruunuun, ja asian näin ollen saivat kaikki -muut esteet väistyä. Norja oli kyllä taipuvainen auttamaan häntä -oikeuksiinsa ja mikäli mahdollista, suorittamaan takaisin sen -suuren rahasumman, jonka se oli Sten Sturelle velkaa. Mutta siihen -vaadittiin säätyjen suostumus ja se varmaankin veisi aikaa. - -Ajan kuluksi kehoitti arkkipiispa nuorta herraa hankkimaan -tuttavuuksia ja ystäviä. - --- Mikä ei teille käyne vaikeaksi, lisäsi hän hymyillen. - -Mutta jota korkeammalle onnen tikapuita ihminen kiipeää, sitä useampi -silmä hänet näkee ja sitä helpommin hän saattaa pudota alas ja -taittaa niskansa. - -Sen huomasivat kyllä molemmat petturit, varsinkin pelkäsi Niilo -herra. Siitä syystä hän pysyi vaiti ja kuunteli tarkkaavaisesti -kaikkea mitä sanottiin. Hän oli kyllin viisas käsittämään, että -vanhemmat ihmiset saattavat tuottaa hänelle hyötyä, nuoret sensijaan -vahinkoa. Sen mukaan koetti hän käyttäytyä ja voitti sillä -luottamusta, jota hän ei ollut odottanut. - -Vaan sitä ei saattanut kestää kauvan; hänen täytyi ruveta luottamaan -itseensä, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta; hänen täytyi -itsensä ajatella ja puhua puolestaan. Peder Grym mietti yöt päivät; -hän kyllä näki että tässä oli tarjolla suuri vaara. - -Nykyään oli Peder Grym muuten muuttunut aivan toisellaiseksi kuin -ennen: musta silkkipuku ja paksut kultavitjat, joita hän kantoi -kaulassaan, tekivät hänet kunnioitusta herättävän papin näköiseksi ja -sehän mainiosti sopi osaan, jota hän näytteli. - -Pitkän mietinnän perästä selveni hänelle vihdoin, mitä nykyiset -asianhaarat vaativat ja kun hän sitte yksin kävi arkkipiispaa -tervehtimässä, sanoi hän, että nuori herra tarvitsi lepoa ja rauhaa -kootakseen ajatuksensa ja valmistuakseen suureen yritykseensä. - -Sen käsitti armollinen herra aivan hyvin, mutta siinä tapauksessa -täytyi Niilo herran lähteä pois kaupungista. - -Samaa oli Grym ajatellut. - -Arkkipiispa tuumi, että hän ehkä saattaisi mennä jonkun ylhäisen -perheen luo, jossa olisi tilaisuutta hauskaan seurusteluun ja samalla -toivottuun lepoon. - -Grym kumarsi. Hän oli aivan samaa mieltä. Hänen armonsa luetteli -useita uljaita nimiä ja linnoja ja Grym teki varovaisia kysymyksiä, -mutta vastaukset eivät olleet tyydyttävää laatua ja jo oli Grym -luopumaisillaan koko tuumasta, kun piispa äkkiä huudahti: - --- Nyt minä tiedän! Lähtekää Reenin luostariin; hyvä ystäväni, -Ingierd, Henrikinpojan rouva on ilolla vastaanottava teidät. - -Grymin varovien kysymysten johdosta kertoi piispa, että Ingierd -rouva kantoi mainehikasta nimeä; hänen herransa oli ollut kuuluisa -soturi ja itse polveutui hän kuuluisasta Sigurd Slembestä. Hän omisti -äärettömän joukon tiluksia ja kaikkien hänen aarteidensa perillinen -oli hänen ainoa tyttärensä, 18 vuotias tyttö. - -Grym ei uskaltanut kohottaa katsettaan, jottei ilmaisisi -mielenliikutustaan. - --- Mahtaneeko tuo jalo rouva ottaa vastaan meidät? kysyi hän nöyrästi. - --- Varmaan, mutta tahdon itse kirjoittaa hänelle... Kuulkaapa nyt, -kansleri (Grym nimitti itseään kansleriksi), entä jos siitä vielä -tulisi tuki lisää, jos... - -Ajateltu mahdollisuus häikäisi petturin silmiä. - --- Heidän sydämensä löytäisivät toisensa, vastasi hän. - --- Niin juuri, jos ne löytäisivät toisensa! - - * * * * * - -Me palaamme nyt linnaan, jossa sillaikaa oli puhuttu miltei -yksinomaan nuoresta Niilo Sturesta. Kävihän Reenissä usein sekä -naapuria että kaukaisia vieraita, mutta nyt ei puhuttu muusta kuin -Niilo Sturesta... pitosaleissa, makuusuojissa, kävelypaikoilla, -kaikkialla kaikui nimi Niilo Sture, ikäänkuin se olisi ollut ilmassa. - --- Jos hän saa vallan, niin olemme kadotuksen omat, sanoi Cecilia -Richissalle. - --- Kuinka niin? - --- Hän on pappien ystävä. - --- Mutta jos hänestä tulee minun ystäväni, niin hän lahjoittaa teille -vapautenne ja tekee teidät onnellisiksi, vastasi Richissa vilkkaasti. - --- Ajattele, Olaviltani ei ole tullut minkäänlaista tietoa? - --- Ei sinun pidä odottaakaan, sanoihan hän sen itse, etkö muista? - --- Näetkö tuon merkin käsivarressani? - --- Kyllä, olen monasti aikonut kysyä, mistä sinä sen olet saanut. - --- Se on synnynnäinen, mutta eikö ole kummallista että se aina vaaran -uhatessa alkaa punoittaa. - --- Tuolla laillako? - --- Niin, ja siksi minä pelkään. - --- Voi sinua, sinä kultainen Cecilia! Minä tiedän varmaan ettei -mitään ikävää tule tapahtumaan... Mutta kuule, minä näin hänet, -kuiskasi hän samassa kalveten. - --- Kenen näit? - --- Linnanrouvan! - --- Pyhä neitsyt! - --- Äiti sanoi, että se yhtä hyvin voi merkitä iloa kuin surua. - --- Koska sinä hänet näit? - --- Eilen illalla. - --- Etkö pelästynyt? - --- En, mutta suutuin. - --- Suutuit, Richissa? - --- Niin, ajattele, sanansaattaja oli juuri tuonut kirjeen -- minä -näin luhdista, kuinka palvelija otti sen vastaan ja viittasin -hänelle, että hän jättäisi sen minulle... Astelin häntä vastaan ja -silloin... juuri silloin... - --- Juuri silloin? kysyi Cecilia. - --- Ilmestyi linnanrouva taakseni ja teki ehkäisevän liikkeen... - --- No, ethän sinä kai ottanut kirjettä? - --- Se oli äidille hänen armoltaan arkkipiispalta, jota tietysti -täytyy totella. - --- Entä linnanrouva? - --- Hän taisi olla ensimäisenä abbedissana silloin kun täällä oli -luostari. - --- Ehkä hän oli tehnyt jonkun suuren synnin? - --- No ei se minusta mikään synti ollut; hän teki samoin kuin sinä, -sanoi Richissa ja suuteli Ceciliaa. - --- Onnetonta rakkauttako siis? - --- Sanotaan että rouva vielä etsii rakastettuaan! Minun mielestäni -eivät he enään niin monen vuoden perästä voisi tuntea toisiaan, -lisäsi Richissa nauraen. - --- Älä leikittele, keskeytti Cecilia hänet vavisten, -- kerro -mieluummin, miten sinun sitte kävi. - --- Hyvin minun kävi. Kun otin kirjeen, niin hän katosi, minä tunsin -vain että ympärilläni oli niin kylmä. - --- Mitä Ingierd rouva sanoi? - --- Hän ei vielä ole saanut sitä. - --- Kuinka ei? - --- Täytyihän minun ajatella asiaa. - --- Kaduitko? - --- En, mutta punnitsin. Onhan arkkipiispa paljon yläpuolella -abbedissaa, hän ei koskaan eläessään olisi uskaltanut vastustaa hänen -tahtoaan. Millä oikeudella hän sitte kuoleman jälkeen sitä tekee? -Tänään noustuaan saa äiti kirjeen. - --- Siitä ei siis pyydetty vastausta? - --- Minä käskin sanoa että äiti on mennyt levolle, mutta että hänen -armonsa käsky täytetään. - --- Mutta ethän sinä tiedä... - --- Tiedän että äiti kulta mieluummin uhraisi oman lapsensa kuin -asettuisi hänen armoansa vastaan. - -Samassa kuului kimeä kellonsoitto. - --- Nyt hän on noussut! huudahti Richissa ja riensi ulos. - -Ingierd rouva seisoi huoneessaan mielenliikutuksesta tulipunaisena, -kädessään tuo merkillinen kirje, kun Richissa kiireesti astui sisään. - --- Mikä on, äiti? - --- Minun talolleni on tapahtunut suuri kunnia! huudahti Ingierd -rouva; -- hänen armonsa osottaa olevansa todellinen ystäväni. - --- Sehän on tavattoman hauskaa, mutta... - --- Kutsu paikalla tänne hovimestarini, tallimestarini ja kamreerini! - --- Mutta selitä toki minulle! - --- Enkö ole selittänyt!... etkö minusta näe, että minä ennen maan -muita ylhäisiä rouvia saan kunnian ottaa vastaan ja pitemmän aikaa -pitää talossani Ruotsin ja ehkä Norjan tulevan kuninkaan. - --- Niilo Sturen! Tuleeko Niilo Sture tänne? kysyi Richissa ja -punastui korvia myöten. - --- Jo huomenna, eikä vielä ole tehty mitään valmistuksia hänen -vastaanottamisekseen! - -Muutamien hetkien perästä oli Ingierd rouvan ympärille kokoontunut -lukuisa palvelijajoukko ja jokainen sai tehtävänsä. Piti -teurastettaman, keitettämän ja paistettaman; leipurin tuli toimittaa -joka lajia leipää ja oluenpanijan parasta olutta. - -Kolmekymmentä palvelijaa ja piikaa pantiin siivoomaan, järjestämään -ja kiilloittamaan kaikkia mahdollisia paikkoja. Räätälin ja suutarin -tuli pitää huolta siitä että palvelusväki oli hyvin puettu. -Sanansaattaja oli lähetettävä kaupunkiin noutamaan tarpeeksi -sokerileivoksia. - -Viinejä ja siirtomaantavaroita löytyi kotona sellainen määrä, että -niitä olisi riittänyt sadalle hengelle moneksi kuukaudeksi, ja nuoren -kruunun vaatijan henkivartijasto oli ainoastaan 20 tai 18 miehen -suuruinen. - -Puutarhurit saivat käskyn ottaa työhön niin paljon väkeä kuin ikinä -tarvittiin puutarhojen kuntoonpanemiseen ja metsästäjien tuli joka -päivä hankkia keittiöön tarvittava määrä riistaa. Kalastajien piti -pyytää kaloja niin paljon kuin suinkin ja lopuksi selitti Ingierd -rouva, että jokainen, joka ei täsmälleen täyttäisi hänen käskyjään, -paikalla menettäisi virkansa. - -Kaikki läksivät puuhaamaan ja Ingierd rouva jäi yksin, suorana ja -ylpeänä seisomaan keskelle huonetta. Kumma kyllä, kaikki hänen -vammansa olivat kadonneet kuin taikasauvan kosketuksesta; hän -oli ne kokonaan unohtanut, sillä paljon oli vielä tehtävää ja -järjestettävää... hopea-astiat kiilloitettavat... liinavaatteiden -hoitajatar... Rouva tahtoi itse pitää huolta kaikesta... Silloin -avautui ovi ja isä Eustachius astui sisään. - -Ensi kerran tuli hän sopimattomaan aikaan. - --- Arvoisa isä, virkkoi Ingierd rouva hämillään. - --- Tyttäreni, mitä on tapahtunut? - -Rouva kertoi nyt mitä vieraita hän odotti ja mitä arkkipiispa oli -kirjoittanut j.n.e. - --- No, me jätämme sen toiseen kertaan; missä minun hurskas -Richissa-neitini on? - --- Niin, missä hän mahtanee olla? - -Isä sanoi itse tahtovansa lähteä häntä etsimään, mutta hän ei -löytänyt häntä mistään. Liian suuri kidutus olisi ollut lähteä -tiehensä häntä näkemättä, sillä tyttö oli hänen silmiensä ilo, ehkä -silloin viehättävin, kun hän häntä eninten rääkkäsi. - -Tyytymättömänä ja yhä kasvavan kaihon ajamana riensi hän huoneesta -huoneeseen. Kaikkialla kohtasi hän ahkeraa väkeä, mutta neitiä ei -kukaan ollut nähnyt sitte kuin varhain aamulla. - -Vihdoin tuli hän siipirakennukseen; siellä näkyi kukkia ja naisten -käsitöitä; ovi seuraavaan huoneeseen oli suljettu, varmaankin oli -tyttö siellä... mutta hän tahtoi tulla aivan odottamatta, oveen -kolkuttamatta, mutta jos... jos... - -Hän ei välittänyt mistään; hän tahtoo tietää mitä tyttö juuri nyt -tekee; suuttukoon vaikka; kyllä rippi-isä pian saa leppymään. - -Hänen sydämensä sykki valtavasti, hänen täytyi rauhoittua ennenkuin -hän äkkiä, hiljaa mutta kiireesti avasi oven. - -Cecilia istui siellä, lukien kirjaa. - -Isä hämmästyi niin sanomattomasti että hän pitkäksi aikaa jäi -tuijottamaan eteensä. - -Cecilia nousi paikalla. - --- Minä luulin... minä aioin, sopersi munkki, -- ovi oli auki ja -minä... - --- Te etsitte ehkä jotakin? - --- Kyllä... enhän minä... kyllä; teitä, lisäsi hän äkkiä. - --- Minuako? kysyi Cecilia ja loi häneen hämmästyneen katseen. - --- Sallitteko minun istuutua? - --- Olkaa hyvä, vastasi Cecilia, piilottaen kirjansa. -- Vietätte -täällä yksinäistä elämää. - --- Pidän siitä eninten. - --- Viivyttekö täällä kauvankin? - --- Se riippuu herrastani. - --- Noin epämääräiseen vastaukseen en saata tyytyä. Cecilia loi häneen -hämmästyneen katseen. - --- Te olette nuori nainen, jonka pitäisi vahvistua uskossaan ja te -ette ole käynyt ripillä koko aikana, kun olette ollut täällä. - -Nainen kalpeni ja loi katseensa maahan. - --- Tahdotteko ehkä nyt tehdä sen? - --- En! - --- Miksette? - --- En voi. - --- Siksi että te olette langennut suuriin synteihin, ehkä rikoksiin! -huudahti isä. - -Nainen peitti kasvot käsillään. - -Täällä mahtaa olla suuria salaisuuksia kätkössä, tuumi Eustachius, -mitenkähän syvälle tässä uskaltaa urkkia? - --- Pyhän kirkon nimessä käsken minä teitä puhumaan! Ja hän nosti -uhkaavasti kätensä. - -Cecilia hypähti pystyyn ja virkkoi: - --- Siihen teillä ei ole oikeutta! - -Hänen noustessaan putosi kirja; molemmat kumartuivat sitä ottamaan, -mutta Cecilia oli vikkelämpi ja hän piilotti sen taskuunsa. - --- Antakaa minulle kirja, käski isä. - --- En koskaan! - --- Minä tahdon sen. - --- Ette saa sitä. - --- Te olette luterilainen! Cecilia tahtoi lähteä. - --- Minä käsken teitä jäämään tänne! huusi munkki. - --- Teillä ei ole oikeutta käskeä minua! - -Samassa astui Richissa huoneeseen, syli täynnä kukkia. - --- Pyhien nimessä, mitä tämä merkitsee? - --- Hän on kerettiläinen! huusi isä, -- ja minä kiellän teitä -oleskelemasta hänen seurassaan. - --- Kiellättekö minua? huudahti Richissa ja astui leimuavin silmin -hänen eteensä. - --- Hurskas lapseni! sopersi munkki. - -Tytön rinta kohoili kiivaasti ja katse riippui kiinni isän kasvoissa. -Hänen sylinsä oli täynnä kukkasia, hän oli niin ihana, että munkin -täytyi sulkea silmänsä. - -Cecilia oli vaipunut miltei läjään oven eteen. Richissa riensi hänen -luokseen ja nosti hänet ylös. - --- Sinä valkea kyyhkyseni, jota haukka niin pelästytti! Olipa hyvä -että tulin. - --- Älä jätä minua, pyysi Cecilia. - --- En, en! ja Richissa loi silmänsä isä Eustachiukseen, joka näytti -olevan hyvin hämillään. - --- Äitiänikö arvoisa isä tuli tänne etsimään? kysyi tyttö ivallisesti. - --- En, vaan... - --- Ette suinkaan minua? - --- Juuri teitä, neiti Richissa. - --- Kiitos, en tahdo käydä ripillä tänään. - --- Hyvä, mutta minä tahdon puhutella teitä. - --- Toisen kerran... minulla ei nyt ole aikaa. Ettekö tiedä mitä -vieraita odotamme? - --- Se ei mahtane estää hurskasta ja säveää neitiä... - --- Sen se juuri tekee; hänen täytyy auttaa äitiään ja pitää huolta -siitä etteivät vieraat pääse häiritsemään hänen ystävätärtään. - --- Neiti Richissa! - --- Isä Eustachius! - -Minä teen mitä velvollisuuteni käskee. - --- Voitte sen tehdä kaikkialla, missä haluatte, mutta täällä teidän -täytyy toimia sen mukaan kuin...; ja tyttö kääntyi pois. - --- Seuratkaa minua! pyysi munkki. - --- Toisen kerran! Nyt jään tänne. Munkki jäi epävarmana odottamaan. - --- Koska tahdotte... koska saan palata? - --- Minä lähetän sanan. - --- Hyvästi siis! ja hän ojensi tytölle kätensä. - -Richissa oli kietonut molemmat kätensä Cecilian ympäri. - --- Hyvästi, arvoisa isä, sanoi hän. -- Tehän astutte kukkieni päälle! - -Mutta munkki karkasi ulos kuin mielettömänä. Pois hän tahtoi -ikipäiviksi! - -Tekikö tyttö pilkkaa hänestä? Sitä hän ei koskaan ollut ajatellut, -mutta tästälähin päätti hän pitää silmät auki... ja voi häntä, jos -niin oli...! - -Richissa juoksi ikkunaan katsomaan hänen lähtöään ja vasta sitte -palasi hän kalpean Cecilian luo. - -Cecilian piti kertoa koko kohtauksensa munkin kanssa ja Richissa sai -tehdä parastaan rauhoittaakseen häntä. Nuoren tytön käytökseen oli -äkkiä tullut omituinen varmuus; usko ja luottamus, joka täytti hänen -sydämensä, vaikutti muihinkin. - -Richissassa oli tapahtunut omituinen muutos, hänen pienet jalkansa -tuskin koskettivat maata, hän melkein liiteli ilmassa, vapautuneena -kaikesta mikä maailmassa saattaa painaa ja ikäänkuin odottaen että -valkeat siivet kasvaisivat hänen olkapäillensä kannattamaan häntä -korkealle, pois maailman tomusta. - -Hän ei itsekään käsittänyt mitä hänen mielessään liikkui ja miksi -sydän sykki niin kiihkeästi, että hänen piti painaa kätensä sitä -vastaan, ikäänkuin peläten että se särkyisi. Miksi nousi silmiin -kyyneliä, miksi painoi hän kukkasia huulilleen, puhellen niille -hellää kieltä? Sinä nainen, joka luet nämä rivit, sinä sen tiedät, -sillä olethan itse kerran ollut kahdeksantoistavuotias. - -Seuraavana päivänä päivällisaikaan päästi vahtitorvi voimakkaita -toitotuksia, nostosilta laskettiin ja suurena joukkona ratsasti -jalojen ritarien parvi saattoineen linnan pihaan. - -Eninten huomiota herätti kruununvaatija kiiltävässä asussaan, hatussa -sinikeltainen, liehuva höyhentöyhtö; hän ratsasti tulisen hevosen -selässä ja ohjasi sitä varmoin käsin. - -Richissa katseli ikkunassa heidän tuloaan, mutta itse asiassa näki -hän heistä vain yhden ainoan ja hän oli hänestä jaloin, ihanin mies -minkä hän koskaan oli nähnyt. - -Vastaanotto tapahtui suuressa ritarisalissa. Pitkin seiniä riippui -sotavarustuksia, kilpiä, haarniskoja, kypäriä ja kaikellaisia aseita. -Kuvia ei ollut kuin kaksi suurta taulua. Ne esittivät luonnollisessa -koossa Sigurd Slembeä ja Håkania. Suippeiden ikkunoiden yläpuolelle -oli asetettu miekkoja ristiin ja niiden vierellä riippui rikki -ammuttuja lippuja. - -Vastapäätä korkeita kaksiosaisia ovia oli tehty pieni, mustalla -veralla ja leveillä kultaripsuilla koristettu lava. Seinään oli -kiinnitetty aseita ja lippuja ja lavalla niiden alla seisoi kauniisti -veistetty, punaisella sametilla päällystetty nojatuoli. - -Tällä istui solakkana ja suorana Ingierd rouva mustassa -samettipuvussa, joka oli kullalla kirjaeltu. Myssy hänen päässään oli -sekin mustasta sametista, täynnä helmiä ja koristuksia. - -Richissa seisoi hänen rinnallaan. Hieno, valkea villapuku kaunisti -häntä erinomaisesti ja hiukset runsaine koristuksineen kimmelsivät -säteinä hänen kauniin päänsä ympärillä. - -Heidän takanaan seisoi joukko likeisimmän naapuriston naisia, jotka -tahtoivat ottaa osaa juhlaan. - -Nyt lensivät kaksiosaiset ovet auki ja kaksitellen alkoi ylhäisiä -norjalaisia astua sisään. He tervehtivät Ingierd rouvaa ja asettuivat -sitte vieretysten, joten oveen saakka syntyi ikäänkuin kuja. - -Vihdoin tuli arkkipiispan sijainen, taluttaen kädestä Niilo Sturea. - -Silloin nousi Ingierd rouva ja astui puolitiehen häntä vastaan. - -Nuorukainen tarttui hänen käteensä ja vei sen kunnioittaen huulilleen. - -Richissa oli jäänyt seisomaan lavan ääreen. Äitinsä viittauksesta -astui hän nyt likemmä ja Ingierd rouva esitti hänet tyttärenään. -Richissa niiasi syvään eikä nostanut silmiään. - -Silloin tarttui Niilo Sture hänen käteensä ikäänkuin suudellakseen -sitä, mutta tyttö säpsähti ja nosti silmänsä. - -Heidän katseensa kohtasivat toisensa ja nuorukainen teki syvän -kumarruksen. - -Ingierd rouva toivotti hänet sydämellisesti tervetulleeksi matalaan -majaansa ja sanoi toivovansa että hänen päivänsä siellä kuluisivat -niin hauskasti kuin suinkin. - --- Jalo rouva, vastasi nuorukainen, -- kiitollisena tulen sydämessäni -säilyttämään muiston siitä, että te kotiinne otatte vieraan miehen, -pakolaisen, jolla ei ole kattoa päänsä päällä, ja minä toivon että -pyhä Neitsyt tuhatkertaisesti tulee palkitsemaan tekonne. - -Hänen äänensä oli kirkas ja pehmeä; kaikki kuuntelivat sitä ilokseen. - -Sitte esitettiin Ingierd rouvalle kansleri Peder Grym ja häntä -seurasi joukko norjalaisia pappeja ja ritareja. - -Lausuttuaan heille muutamia sanoja, pyysi Ingierd rouva vieraitaan -tyytymään siihen yksinkertaiseen ateriaan, jonka hän kiireessä oli -ehtinyt saada aikaan. - -Taalainjunkkari tarjosi hänelle käsivartensa, Richissa seurasi heitä -ja kansleri asteli röyhkeänä hänen rinnallaan, uskaltamatta sentään -tarjota hänelle käsivarttaan. - -Hän kuvaili kaunein sanoin heidän kiitollisuuttaan, hänen nuori -herransa niin hyvin ansaitsi sen myötätuntoisuuden, jota hänelle -osoitettiin. Onni oli että hän nyt perheen piirissä saisi viettää -muutamia rauhallisia viikkoja ennenkuin hän meni uhraamaan henkensä -isänmaan edestä. - --- Miksei voittamaan voittoja? - --- Hän on saanut päähänsä että kuolema vaanii häntä; mutta ehkä ne -ajatukset täällä haihtuvat. - -Pöytä oli ruokia kukkurallaan; kymmenkertainen määrä vieraita olisi -voinut tulla niistä ravituksi. Tarjottiin jaloja viinejä, simaa ja -olutta. Paikalla saattoi huomata, että oltiin rikkaassa talossa ja -pian nousi ilo ylimmilleen. - -Taalainjunkkari puheli kaikille tavallista hiljaista kieltään. -Nimittäin hän houkutteli muut puhumaan ja kuunteli itse. - -Naisista puhutteli hän ainoastaan Ingierd rouvaa; nuorempia hän näkyi -karttavan, mutta Richissaa hän tuontuostakin katseli. - -Peder Grym käyttäytyi aivan toisin. Hän tarkasteli kaikkia suurella -uteliaisuudella ja kysyi sitte Richissalta, kuka tuo nuori kalpea -nainen oli, joka niin pysytteli syrjässä kaikista muista. - --- Eikö hän ole tavattoman kaunis? kysyi tyttö vilkkaasti. - --- Niinkuin kaikki norjalaiset sisarenne, sanoi Grym pehmeällä, -imartelevalla äänellä. - --- Cecilia on kotoisin Ruotsista. - --- Cecilia! lausui Grym, ikäänkuin nimi olisi häntä hämmästyttänyt. --- Hän on siis naimisissa norjalaisen kanssa? - --- Kyllä, vaikka hänen miehensä nyt on vieraalla maalla, virkkoi -Richissa ja poistui. - --- Cecilia! äänteli Grym itsekseen. -- Minä olen nähnyt hänet -ennenkin, mutta missä? - -Ingierd rouva oli vallan ihastunut nuoreen vieraaseensa. "Mikä -vaatimaton nuori mies!" sanoi hän, "ja mikä jalo luonne!" - -Niilo Sturelle vakuutettiin illan kuluessa usealta taholta uskollista -apua. Hänen olisi pitänyt iloita ja riemuita ajatellessaan -tulevaisuutta. - -Kun vieraat illalla erosivat, ajatteli moni heistä kadehtien Ingierd -rouvaa, jonka onnellinen talo sai tarjota suojaa jalolle vieraalle. - -Hänelle ja hänen seuralaisilleen oli valmistettu mitä mukavimmat -makuusijat. Peder Grym heittäytyi täysissä tamineissaan pehmeille -patjoille ja virkkoi: - --- Tästä talosta me emme aivan kiireesti lähde! - -Mutta taalainjunkkari vaikeni. Hän istui pöydän ääressä ja itki. - --- Mitä peeveliä tämä merkitsee? - --- Minä olen roisto, minä en ansaitse muuta kuin kuoleman. - --- Ole huoleti, kyllä se vielä tulee. - --- Tämä on kamalaa petosta... ja he uskovat meihin! - --- Olet oikeassa. Muuten minä totisesti en tässä oikoisi sääriäni! - --- Mutta jos he saavat tietää... - --- He eivät saa tietää mitään, jos sinä tulet Ruotsin kuninkaaksi ja -hän kuningattareksi. - --- Hän... kuka hän? - --- Linnan neiti tietysti. - --- Richissako? - --- Se kai hänen nimensä lienee. - --- Mahdotonta! - --- Mikään ei ole mahdotonta sille joka tahtoo! - --- Minä en ole hänen arvoisensa. - --- Sitä ei sanota kenellekään. - --- Mutta hän näkee sen kasvoistani ja ajaa minut ylenkatseella -luotaan. - --- Se on luonnollista, jollei silmilläsi ole muuta sanomista. Ei! -Pane sinä ne puhumaan toista kieltä, jota hän ymmärtää. - --- Sitä en koskaan uskalla. - --- Uskalluksella ne voitot voitetaan... mutta kuuleppas, oletko -huomannut tuota Ceciliaa? - --- En, en ole huomannut muita kuin hänet. - --- No, sinäpä pidit kiirettä. Onneksi olkoon!... toista tekee minun -mieleni. Olen hänet jossakin nähnyt, mutta missä? Sitä en saa päähäni. - -Suuret tuumat paisuttivat hänen mieltään, hän pani levolle ja nukkui -pian syvää, rauhallista unta. - -Mutta taalainjunkkari asteli levottomana edestakaisin huoneessa. -"Kuinka se rakkaus voi tulla niin äkkiä!" mietti hän. "Jos heti -huomisaamuna lähtisin pois, niin ehkä voisin hänet unohtaa... -mutta ei, sitä katsetta en koskaan! Voisin ehkä voittaa hänen -rakkautensa... Kieltäytyisinkö siitä?... Sitte hän ehkä soisi -anteeksi ja voisi kunnioittaa... Ei! minua ei kukaan voi -kunnioittaa." Ja taas alkoivat hänen kyyneleensä vieriä, hänen -heräävä omatuntonsa ne pusersi esiin, hän itki kunnes nukkui -levottomaan uneen. - -Richissa oli lähettänyt pois palvelijansa, hän ei tarvinnut apua. -Hän istui äänetönnä, liikkumattomana, itsekään tietämättä mitä -ajatteli... Äkkiä hän nousi. "En ymmärrä mikä minun on, tällaista -ei vielä milloinkaan ole liikkunut mielessäni! Mikä kärsimyksen -ilme tuon nuorukaisraukan kauniissa silmissä! Minäpä puhun hänelle, -koetan vahvistaa hänen itseluottamustaan. Ja kun hän sitte palaa -kotimaahansa, niin hän ehkä joskus ajattelee tai kirjoittaa: - -"'Richissa neiti, teitä minun on kiittäminen siitä, etten kadottanut -luottamusta itseeni!' - -"Minä silloin vanhana impenä istun täällä linnassa iloiten hänen -onnestaan, sillä naimisiin en koskaan mene. Minun sydäntäni ei luotu -rakastamaan." - -Seuraavana päivänä tahtoi hän ryhtyä vaikeaan tehtäväänsä, mutta tuo -kansleri oli aina hänen kintereillään... herra Niilo Sture tarvitsi -lepoa ja sitä ei kukaan ymmärtänyt hänelle valmistaa. - -Ingierd rouva tahtoi hänkin jutella hänen kanssaan ja heillä kesti -puhetta hirveän kauvan. - -Ja vieraita odotettiin. Pyhä neitsyt, varmaankaan ei Richissa koskaan -saisi tilaisuutta panna täytäntöön aikomustaan! - -Mutta kumma!... Eräänä päivänä istuutui kansleri Ingierd rouvan -viereen hänen makuuhuoneeseensa ja Niilo herra ja Richissa jäivät -kahden. - -Molemmat olivat hämillään... puhuihan Niilo herra yleensä niin vähän; -entä jos Richissa alkaisi keskustelun... mutta jos se näyttäisi -pahalta, hän saattaisi luulla että... No, luulkoon mitä tahansa, -kunhan Richissa vaan saa täyttää tehtävänsä. - -Hän alkoi kysymällä miten Niilo herra viihtyi Norjassa. Kaikkien -pyhien nimessä, hän tunsi kuinka hän punastui: tämähän oli ihan kuin -hän tahtomalla olisi tahtonut kuulla kohteliaisuuksia! - -Mutta Niilo vastasi lyhyesti, että kyllä hän viihtyy, ja vaikeni taas -ja punastui. Sitte hän salavihkaa vilkaisi tyttöön ikäänkuin odottaen -että hän jatkaisi. - -Samassa astui tallimestari sisään, kumarsi ja ilmoitti, että hevoset -ovat satuloidut. - -Se tyhmyri, ei Richissa nyt tahtonut lähteä ratsastamaan. Mutta -samassa tuli hän katsahtaneeksi Niilo herraan ja kysyneeksi: - --- Tahdotteko te? - --- Kyllä, hyvin mielelläni. - -Se oli toinen asia, ja nyt ei hänellä enään ollut muuta ajatusta -kuin: keitä kaikkia mahtaa tulla mukaan? - --- Tulen paikalla, sanoi hän. - -Kamarineitsyt oli jo odottamassa, ratsastuspuku käsivarrella. Tänään -kaikki näkyivät arvaavan hänen toiveensa! - --- No, Cecilia, oletko valmis? - --- Ei kiitos, minä en tule mukaan. - --- Etkö! riemastui Richissa. -- No toisen kerran! Suudelma, syleily, -ja kevein askelin kiirehti tyttö alas portaita. - -Siellä oli vaan kaksi satuloitua hevosta. Niilo herra seisoi -odottamassa. - --- Eikö kansleri...? - --- Jos te käskette. - --- En minä, mutta entä te itse? - --- Minä mieluinten suon, ettei hän tule. - -Keveästi hypähti Richissa hevosen selkään. Ei keitään palvelijoita... -he vaan kahden... oikein huimasi hänen pientä päätään, mutta juuri -näin hän oli tahtonut; nyt he saisivat jutella. - -Ja kumma kyllä hän todellakin sai keskustelun kääntymään Niilo -Stureen, nimittäin hän puhui hänestä. Nuorukainen lausui ainoastaan -silloin tällöin sanasen, mutta hänen silmänsä olivat niin ilmehikkäät -ja Richissa ymmärsi niin hyvin hänen ajatuksensa ja heidän mielissään -vallitsi merkillinen sopusointu... he ymmärsivät toisensa melkein -sanoittakin. Niin ihastuttavalla ratsastusretkellä ei Richissa -milloinkaan ollut käynyt ja kotiin palatessa syleili hän Ingierd -rouvaa ja kertoi, ettei hän vielä koskaan ollut tuntenut metsässä -sellaista tuoksua, ilmassa sellaista kirkkautta ja puhtautta kuin -tänään. Sitte hän juoksi huoneeseensa pukeutumaan, mutta purskahti -äkkiä itkuun. - -Joskus kauniina kesäpäivänä, taivaan ollessa aivan kirkkaana, nousee -äkkiä pilvenhattara ja tuo tullessaan rankkasateen. Mutta sitä kestää -vain hetkisen, sillä samassa seestyy taas taivas ja ilma käy entistä -raikkaammaksi. - --- En ymmärrä mikä minua vaivaa, ajatteli tyttö, valellessaan -silmiään kylmällä vedellä. -- En vielä milloinkaan ole käyttäytynyt -näin hullunkurisesti. - -Ingierd rouva kysäsi ikäänkuin sattumalta, mitä hän piti herra Niilo -Sturesta. - --- Oikein paljon, vastasi tyttö, -- hän puhuu niin viisaasti ja -järkevästi, eikä koskaan liian paljon. - --- Hän puhuu tavattoman vähän, sanoi Ingierd rouva. - --- Se on hyve... ainakin minun silmissäni. - --- Ehkä hän sinulle puhuu enemmän kuin muille. - --- En tiedä, vastasi Richissa punastuen. - --- Se oli suuri luottamuksen osoitus, kun tänään annoin teidän kahden -lähteä ratsastamaan. - --- Äiti kulta, voit täydellisesti luottaa häneen. Hän ei tule -luottamustasi pettämään. - --- Niin sanoo kanslerikin. - --- Hänestä minä en pidä. - --- Hän on taitava mies, paljon matkustellut maailmaa. - --- Niilo herra tahtoisi mielellään päästä hänestä. - --- Se on kiittämätöntä. Luultavasti siksi että hän pitää häntä -silmällä. - --- Tarpeetonta huolenpitoa! Eikä sovi että palvelija herraansa... - --- Lapsi, lapsi, sinä et tiedä mitä sanot! Ratsastusretkeltä -palatessa oli taalainjunkkari mennyt huoneeseensa. Hän vallan säteili -ilosta, mutta kun hän näki Peder Grymin, joka juuri oli lukemassa -kirjeitä, synkistyi hänen muotonsa ja hän kiirehti ääneti hänen -ohitsensa sisempään huoneeseen. - --- Richissa, kuiskasi hän, -- minä rakastan sinua enemmän kuin -elämääni, mutta mieluummin puren kielen suustani kuin sen sinulle -sanon. - --- No, huudahti Grym toisesta huoneesta, -- tyttö on herttainen! - -Nuorukainen ei vastannut. - --- Ja sellainen kultakala! Taalainjunkkari teki kädellään liikkeen. -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- On tullut kirjeitä. - --- Minulleko? - --- Ei, herra Niilo Sturelle. - --- En tiedä muita, jotka kantaisivat sitä nimeä. - --- Se voi olla varastettua tavaraa, ja koska kerran olemme päättäneet -jakaa saliin, niin minä avaan kirjeet. - -Taalainjunkkari puri huultaan ja vaikeni. - --- Terveisiä mestari Knutilta ja piispa Sunnanväderiltä. - --- Ovatko he vihdoinkin päässeet vapaiksi? - --- Kyllä, sillä molemmat ovat mestatut. - --- Mestatutko? - --- Jopa mädäntyneetkin, sillä se tapahtui helmikuussa. - --- Pyhä neitsyt! - --- Niin, piispat ovat mennyttä kalua; saa nyt nähdä, pysymmekö me -molemmat pystyssä. - --- Mitä te tarkoitatte? - --- Sitä että kerettiläiskuningas on saanut vainutuksi, että täältä -käryää ja että hän pian tulee tänne. - --- Tulee tänne! huudahti taalainjunkkari. - --- Niin, siitä voit olla varma. - --- Silloin meidän täytyy kerätä väkeä ja lähteä sisämaahan. - --- Rahoittako? - --- Lupasihan arkkipiispa. - --- Niin, vuoden perästä. -- Mitä me sitte teemme? - --- Tiedän minä yhden neuvon. - --- No? - --- Ingierd rouvan rahakirstut. - --- Tahtooko hän todellakin antaa? - --- Kyllä, jos tytär tulee kuningattareksi. - --- Mistä minä tiedän, voinko tehdä hänet siksi. - --- Onhan se ainakin mahdollista. - --- Pettää niitä, jotka meihin luottavat. - --- Niin, mutta muu ei auta... Tuumaile nyt asiaa, mutta muista, -että jokainen laiminlyöty päivä vie meidät kauvemmaksi pelastuksen -mahdollisuudesta. - -Nyt läksi kiusaaja tiehensä ja Niilo jäi yksin miettimään. - -Kun rakkaus -- oli se sitte maallinen tunne tai rakkaus korkeimpaan, -Jumalaan -- syttyy ihmissieluun, niin tässä sielussa tapahtuu -kummallinen muutos, olkoon asianomainen ylhäisöstä tai alhaisosta, -herra tai palvelija. Rakkauden irvikuva, himo, synnyttää rikoksen, -mutta jos siinä löytyy rahtunenkaan jumalallista tunnetta, niin -itsekkäisyys häviää ja ihmisen jalot, parhaimmat ominaisuudet -puhkeavat esiin. - -Tämä taalainjunkkari oli aivan tavallinen luonne. Nautinnonhimoisena -laiskurina oli hän tehnyt kaikellaisia pienempiä varkauksia ja -sentähden ollut pakoitettu karkaamaan kotipuolestaan. Kun piispat -ehdottivat, että hänestä tehtäisiin hieno herra, niin eihän hän -voinut olla hullu ja kieltäytyä, varsinkin koskei omatunto vähääkään -pannut vastaan. Päinvastoin ei hän ollut uneksinutkaan, että niin -vähällä vaivalla päästäisiin niin suureen onneen kuin kunniaan ja -maineeseen. - -Mestari Knut oli sanonut, että jos hän mielii pysyä sillä paikalla -minne he olivat hänet asettaneet, niin talonpoikaisluonne on -karkoitettava ja herra työnnettävä esiin. - -Äkillinen muutos miehessä todistaa ääretöntä uskaliaisuutta, hyvää -päätä ja suurta mielenlujuutta, jotka ominaisuudet kehittyivät -varsinkin sinä lyhyenä aikana, jolloin hän oli yksin. - -Hän oli melkein jo eläytynyt siihen ajatukseen, että hän onkin se, -joksi hän itseään sanoo. Vasta Grymin odottamaton esiintyminen särki -hänen tuulentupansa: hänen silmänsä aukenivat, hän huomasi olevansa -kurja petturi ja samalla kadotti hän miltei kokonaan uskon itseensä. - -Nyt vasta hän käsitti mitkä vaarat häntä uhkasivat, hänen edessään -ammotti kuilu, joka hänet nielisi niinpian kuin hän vaan askeleenkin -astuisi syrjään. Mutta hänessä oli vielä itseluottamusta ja täytyihän -hänen johonkin ihmiseen turvautua. - -Muita kuin Grym ei ollut; hän oli hänestä inhoittava, mutta hätä ei -lue lakia. - -Hän rupesi nyt kiinnittämään huomiota itseensä ja muihin, hän -alkoi huomata oman tietämättömyytensä ja sentähden kuunnella -muiden puheita. Kunnianhimo heräsi, rupesi tekemään vaatimuksia ja -yllyttämään kaikellaisiin ponnistuksiin. - -Aivokammioiden salainen työ oli hänessä mahtanut kehittyä tavattoman -korkealle, sillä ne sivistyneet ja viisaat miehet, joiden parissa hän -oleskeli, eivät hetkenäkään epäilleet petosta. - -Hänen vaiteliaisuuttaan pitivät he nuoruuden ujoutena, mutta se -mahtoi olla tilapäistä, ja arkkipiispa Olavi oli liian viisas -mies tarjotakseen mahtavaa suojelustaan henkilölle, jota ei hän -edeltäkäsin olisi tuntenut. - -Sitte kohtasi Niilo herra nuoren Richissan. Kuten Peder Grym oli -hänen paha henkensä, niin tuli tytöstä valoisa olento, joka johti -hänet taivaan maille. Rukoillen korotti hän kätensä hänen puoleensa, -mutta hänen oma arvottomuutensa häntä kammotti. - -Ja jota enemmän hänen rakkautensa kasvoi, sitä selvemmin huomasi hän -oman kurjuutensa. - -Mutta Grym selitti että kamalat vaarat uhkasivat ja että ainoa -pelastus oli siinä ujossa rakkaudessa, joka loisti tytön silmistä; -mutta kuitenkin epäili taalainjunkkari: hän ei tahtonut alentaa häntä -rinnalleen. - -Kerran tutunomaisesti keskusteltuaan Ingierd rouvan kanssa, oli -kansleri jättänyt hänelle yksityisen kirjeen arkkipiispalta; siinä -ehdotettiin likeistä liittoa nuoren Niilo Sturen ja Richissa neidin -välillä. - -Rouva hämmästyi siihen määrään, ettei hän tullut tehneeksi -minkäänlaisia huomautuksia, vaan suostui paikalla jättämään nuoret -kahdenkesken, jotta he oppisivat tuntemaan toisensa. - -Ja päivä päivältä solmiutuivat suloiset siteet kireämmälle. -Nuorukainen ei puhunut itsestään, hän kertoi miten onnellinen hän -oli, kun sai elää Richissan likeisyydessä. Ei koskaan hän häntä -unohtaisi. - -Rakkauden vaarallista sanaa ei hän milloinkaan lausunut, mutta -tyttö luki sen hänen silmistään ja tunsi sen siitä onnesta, jota -molemminpuolinen seurustelu heille tuotti. Niilo herra näytti aina -kalpealta ja alakuloiselta oltuaan Grymin seurassa. Sentähden -koetti Richissa estää heitä tapaamasta toisiaan ja kumma kyllä, -näytti "kansleri" melkein auttavan häntä hänen aikeissaan. Suureksi -hämmästyksekseen huomasi Richissa, että "Niilo herra" rupesi häntä -välttelemään. - -Se koski hänen sydämeensä kuin puukon isku, mutta jos kerran asiat -niin ovat, niin kyllä hän, Richissa, jättää hänet rauhaan. - -Ja sinä päivänä ei hän puhunut hänelle sanaakaan. - -Seuraavana päivänä tunsi hän olevansa oikein onneton; Niilo herra -pysytteli huoneessaan; ainoastaan kansleri tuli näkyviin. - -Hän jutteli niinkuin tavallisesti Ingierd rouvan kanssa tapahtumista -Sturein talossa. - -Richissa istui ompelupuitteidensa ääressä, hajamielisesti kuunnellen -keskustelua ja miettien, mitä Niilo herra nyt mahtoi tehdä. - -Silloin astui kansleri hänen luokseen, oli ihailevinaan hänen -kaunista työtään ja kuiskasi: - --- Olkaa hänelle armelias, hän ei uskalla tunnustaa rakkauttaan. - -Tyttö ei vastannut eikä nostanut päätään, mutta hän punastui korviin -saakka ja pieni käsi, joka piteli neulaa, vapisi. - -Kansleri läksi. - --- Erittäin intressantti mies, huomautti Ingierd rouva. - --- Onhan hän joskus, vastasi Richissa. - --- Tule tänne, lapsi. - -Tyttö totteli paikalla. - --- Istu tuohon ja puhukaamme suoraan. - --- Mistä, äiti kulta? - --- Herra Niilo Sturesta. - --- Vai hänestä. - --- Hän on jalo, nuori herra. - --- On kyllä. - --- Joka hyvin ansaitsee nuoren neidin rakkauden. - --- Kunhan hän vaan tapaa arvoisensa. - --- Sen hän jo on tavannut. - --- Trondhjemissäkö? - --- Ei. Täällä. - --- Sitä en usko. - --- Minä sen tiedän. - --- Mutta miksi, miksi...? - --- Hän ei uskalla. - --- Ei uskalla? - --- Tytön täytyy häntä auttaa. - --- Pyytämällä hänen rakkauttaan. Ei ikinä! - --- Sitä en tarkoita, mutta hänen tulee houkutella hänet pyytämään -omaansa. - --- Sitä en voi. - --- Nainen voi mitä hän vaan tahtoo. - -Ja hetkisen perästä jätti Ingierd rouva tyttärensä yksin ratkaisemaan -arvoitusta. - -Vähän aikaa istui hän ajatuksiin vaipuneena, mutta sitte alkoivat -silmät säihkyä: hän tiesi jo mitä tekisi. - -Päivälliseksi pukeutui hän samaan valkeaan hameeseen, joka tuona -suurena juhlapäivänä oli ollut hänen yllään, koristi hiuksensa -samoilla helmillä ja pisti rinnalleen punaisen ruusun. - -Taalainjunkkari oli kalpean ja levottoman näköinen. Richissan puku -näytti häntä hämmästyttävän, hän katseli häntä rukoillen, ikäänkuin -sanoakseen: "älä minua kiusaa!" - -Tyttö taas hymyili hänelle lempeästi, ikäänkuin vastatakseen: "nyt -tahdon minä". - -Ingierd rouva ja kansleri ylläpitivät keskustelua pöydässä ja -kansleri oli vallan väsymätön kertomaan. Hän antoi yhtämittaa täyttää -pikarinsa ja kehoitti "Niilo herraa" tekemään seuraa. - -Sitte tahtoi Ingierd rouva näyttää kanslerille muutamia -kallisarvoisia taideteoksia ja nuoret jäivät kahdenkesken. - --- Menkäämme ruusulehtoon, ehdotti tyttö. Nuorukainen seurasi häntä -sanatonna, lujasti päätettyään pysyä aikomukselleen uskollisena. - -He tulivat tuoksuvalle ruusulehdolle ja tyttö istuutui penkille. - -Nuorukainen pysähtyi ulkopuolelle. - --- Miksette tule sisään? kysyi tyttö hymyillen. - --- En uskalla, vastasi Niilo herra, katsellen häntä ihastunein silmin. - --- Olenko minä niin vaarallinen? - --- Kyllä, hyvin vaarallinen. - --- Mutta jos minä pyydän teitä. - --- Älkää tehkö sitä! - --- Muistatteko kun me ensi kerran näimme toisemme. - --- En sitä ikinä unohda. - --- Minä niin selvästi muistan kuinka ovet aukenivat ja te astuitte -sisään. - --- Ja minä niin selvästi näen tuon valkean neidon. - --- Te ojensitte minulle kätenne, sanoi tyttö, ojentaen kätensä. - --- Niin, virkkoi Niilo, hetkeksi epäillen, mutta sitte kiihkeästi -tarttuen käteen. - --- Ei, pitäkää sitä yhtä kauvan kuin silloin ja katsokaa minuun -- -niinkuin silloin. - -Tyttö oli vallan vastustamaton, hänen tahtoaan täytyi totella, ja -nuorukainen painoi kovasti hänen kättään ja vajotti silmänsä hänen -säteileviin silmiinsä. - --- Richissa! kuiskasi hän, mutta tyttö ei ollut kuulevinaan. - --- Muistatteko, mitä silloin ajattelitte? - --- Saanko sanoa sen? - --- Tietysti. - --- Antaisin mitä tahansa, kunhan saisin kukan, jota hän kantaa -rinnallaan. - --- Ottakaa tämä, se on paljon tuoreempi. - -Nuorukainen painoi sen huulilleen ja kätki sen povelleen. - --- Tahdoitte myöskin suudella kättäni, jatkoi Richissa nauraen, -- -mutta minä estin sen, sillä tiesin sen sotivan tapaa vastaan. - --- Minä luulin, ettette pitänyt minua kyllin arvokkaana. - --- Voi, voi! huudahti tyttö ja oli jo jatkamaisillaan: -- tehkää se -nyt! mutta punastui samassa ja veti pois kätensä. - -Nuorukainen seisoi liikkumattomana. - --- Tahdotteko että minä sanon, mitä tänä hetkenä ajattelette? - --- Sitä te ette voi. - --- Ajattelette sitä naista, jota rakastatte. - --- Olette oikeassa. - -Tyttö katseli häneen veitikkamaisesti, viinin lailla poltti veri -hänen suonissaan ja hän lankesi hänen jalkainsa juureen ja puhkesi -puhumaan: - --- Richissa, ihana Richissa! - -Tyttö oli niin onnellinen, ettei hän voinut vastata, mutta hän ei -myöskään vetänyt pois kättään ja nuorukainen peitti sen suudelmilla. - -Äkkiä hän karkasi ylös. - --- Richissa, huudahti hän tuskallisesti, -- aja minut luotasi, minä -olen kurja, onneton ihminen, joka en ansaitse rakkauttasi. - --- Minä rakastan sinua, vastasi Richissa. - --- Mutta minä sanon sinulle, etten ole rakkautesi arvoinen. - --- Minä rakastan sinua, toisti tyttö ja kyyneleet valuivat hänen -poskilleen. - --- Sano minulle vielä, Richissa, rakastatko minua loistavan nimeni -tähden, vai rakastaisitko minua toisessakin yhteiskunnallisessa -asemassa... sano, rakastatko minua itseni tähden? - --- Vain kokonaan sinun itsesi tähden. - --- Silloin olet omani! ja riemastuneena sulki nuorukainen hänet -syliinsä ja heidän huulensa yhtyivät suudelmaksi. - -Kun he sitte käsikädessä palasivat linnaan, osoitti Ingierd rouva -heitä ikkunasta kanslerille ja virkkoi huoaten: - --- Nyt he ovat löytäneet toisensa. - --- Vihdoinkin! vastasi kansleri. - -Vanha rouva sulki syliinsä vävypojan ja ystävällisesti otti Richissa -vastaan kanslerin onnentoivotukset. - -Hämmästyksekseen saivat nuoret kuulla, että häät ovat vietettävät -neljäntoista päivän perästä. - -Se oli heille tietysti hyvin mieluisaa, se tuli vaan niin kovin -äkkiä, arveli Richissa. - -Nyt saivat he yhtämittaa olla kahdenkesken ja astella käsikädessä -kenenkään ihmettelemättä. Ja sitä kestäisi aina, aina. - -Taalainjunkkari oli äkkiä kokonaan muuttunut, hänen epäilyksensä -olivat menneet kuin puhaltamalla. Richissa oli uskonut onnensa hänen -käsiinsä ja hän päätti tehdä hänet onnelliseksi. - -Richissa eli kuin autuuden huumauksessa, uusi onni sai hänet -unohtamaan kaiken muun. Sadat kädet tekivät työtä hänen häidensä -valmistukseksi, hän vaan nautti hedelmistä. - -Cecilia oli viettänyt viime ajan enimmäkseen yksin; paraikaa ompeli -hän häähametta. Richissa piti sitä ihastuttavana, mutta äkkiä nosti -hän katseensa työstä ja loi sen ompelijattareen. - --- Cecilia, oletko sairas? kysyi hän kiihkeästi. - --- En, en ole sairas. - --- Mutta suruissasi? - --- Ei ole tullut kirjettä. - -Richissa ymmärsi niin hyvin miten hän mahtoi kärsiä, ja sen hän -kokonaan oli unohtanut... miten itsekäs onni saattaakin olla. - --- Rakkahin Cecilia, voitko suoda anteeksi? - --- Mitä sinä tekisit?... Minä olen aikonut... - --- Mitä, ystäväni? - --- Palata Ruotsiin. - --- Vaikket tiedä... - --- Tietysti valepuvussa. - --- Sinä, noin heikkona... - --- En enään ole heikko; minun täytyy tietää, miten hänen on käynyt. - --- Cecilia, kysy Niilo herralta. - --- Tahdotko sinä uskoa hänelle...? - --- En, jollei se ole välttämätöntä; mutta voit olla varma ettei hän -ketään petä. - --- Mutta tuo kansleri... - --- Hänelle emme sano mitään, huudahti Richissa vilkkaasti. -- Siitä -ei ole vaaraa, sillä tiedän, ettei Niilo herra hänestä pidä. - -Samana päivänä uskoi hän suurimmassa salaisuudessa armaalleen -Cecilian surullisen tarinan ja pyysi häntä auttamaan Ceciliaa -Ruotsiin. - -Nuorukainen lupasi tehdä mitä suinkin taisi; kanslerille ei hän sano -mitään. - -Hän niin mielellään antoi Richissan olla siinä luulossa, että hän oli -itsenäinen, mahtava herra. - -Mutta muuta neuvoa ei ollut kuin turvautua kansleriin. - -Siten sai kansleri tietää, että nuori rouva valepuvussa tahtoi päästä -Ruotsiin etsimään miestään. - -Mutta isä Eustachius oli jo aikoja sitte palannut linnaan; häähuhu -häntä sinne veti ja kun hän näki nuoret yhdessä ja ilkkuvan ilmeen -Richissan kasvoissa, kun hän häntä tervehti, niin hän ymmärsi, että -hän oli tehnyt hänestä pilkkaa ja päätti kostaa. Jollei hän pääsisi -kostamaan suoraan hänelle itselleen, niin ainakin jollekin, jota hän -rakasti. - -Monasti oli hän muistellut kohtausta Cecilian huoneessa. Jotakin -salaperäistä siinä oli ja Ingierd rouvan siitä piti ottaa selvä, -tahtoi hän tai oli tahtomatta. - -Rouva ei nykyään ajatellut muuta kuin häitä, sentähden hän mielellään -olisi siirtänyt ripin tuonnemmaksi, sitte olisi ollut enemmän -tunnustamistakin. - -Mutta isä sanoi tietävänsä, että hänen omaatuntoaan painoi suuri -synti ja vihdoin sai hän hänet niin hätyytetyksi, että hän kertoi -luostariryöstöstä ja Olavi Tystestä. - -Isä ilmoitti sitte, että tunnustus oli pelastanut hänen sielunsa -iankaikkisesta kadotuksesta ja kielsi häntä kenellekään ilmaisemasta -salaisuutta, ei Richissallekaan. - -Ingierd rouva kärsi katkeria tuskia, mutta olihan hän saanut -vakuutuksen sielunsa iankaikkisesta autuudesta ja isä oli sanonut, -että Ceciliaa tulee kohtaamaan niin lievä rangaistus kuin suinkin. - -Itse puolestaan mietti isä, miten hän saisi kostonsa katkerinten -koskemaan Richissaan. Ja koska kaunosielut aina etsivät ja löytävät -toisensa, niin läksi isä Eustachius nyt Peder Grymin luo ja uskoi -hänelle koko salaisuuden. - -Tämä oli juuri kuullut sen taalainjunkkarilta ja sanoi siis jo -tuntevansa asian sekä aikovansa toimittaa rikollisen Ruotsiin -kärsimään ansaitun rangaistuksen. - -Mutta kun isä nolona läksi tiehensä, mutisi hän itsekseen: vai nunna -Vadstenasta! Tiesinhän minä ennen nähneeni hänet. - -Peder Grym hoiti nykyään asioita miltei yksin. Sillaikaa sai -taalainjunkkari nauttia makeanleivänpäiviä. Kyllä ne, jumala -paratkoon, piankin loppuisivat. - -Etelästä tulevat uutiset eivät olleet suinkaan hyvät. Kuusi pitäjää -oli kyllä tiedossa, joiden kansa oli liittynyt yhteen, mutta mitä -etelämpään tultiin, sitä huonommalle kannalle kävivät asiat ja Grym -oli jo aikeissa matkustaa sinne kokoamaan vahvaa joukkoa. Ingierd -rouva oli antanut melkoisen rahasumman ja myöhemmin luvannut lisää. - -Eihän tässä ennen häitä päässyt oikein selville asioista. - -Mutta Richissa oli tuonut rakkaalle Cecilialleen sen sanoman, että -hänen valepuvussa, kanslerin palvelijana piti lähteä tämän kanssa -matkaan. Ja matka oli määrätty samaksi illaksi, jolloin häät olivat. - -Itkien he syleilivät ja suutelivat toisiaan ja Cecilia lupasi pian -antaa itsestään tietoja. Ingierd rouvalle ei sanottaisi mitään -ennenkuin Cecilia olisi poissa kaikkien vakoilijoiden käsistä. - -Vihdoin koitti päivä, jolloin avioliiton side oli yhdistävä Niilo -Sturen ja neiti Richissa Henrikintyttären. Laajat suojat olivat -täynnä vieraita ja Ingierd rouva näytteli heille komeutta, jonka -vertaa tuskin saattoi ajatella. - -Mutta ihanampi kaikkea oli morsian. Onnellisempaa, iloisempaa, -rakastavampaa naista tuskin saattaa olla. Kaikki hymyili häntä -vastaan ja hän hymyili kaikelle. Hän oli niin täynnä luottamusta ja -varmuutta, ettei olisi luullut pahaa olevankaan. - -Sulhanen oli kuin heijastus hänen onnestaan. Hän näytti morsiamen -silmistä saaneen voimaa ja väkevyyttä, tai oikeammin sanoen unohdusta. - -Arkkipiispa itse oli luvannut toimittaa vihkiäiset, mutta hän sai -jonkun esteen. - -Sensijaan luostarin johtaja, joka Richissalle oli antanut -uskonnollisen kasvatuksen, vihki heidät. - -Ruokaa ja juomaa oli tietysti yllinkyllin. - -Linnan lukuisia alustalaisia kestitettiin runsaasti ja vielä -vuosikausia jälkeenpäin kerrottiin kauniin Richissan ja Niilo Sturen -häistä. - -Mutta myöhään illalla seisoi kappaleen matkan päässä linnan portilta -kaksi satuloitua hevosta; vieressä odotti hento nuorukainen. - -Hänen katseensa ei seurannut valaistua rakennusta, se oli tähdätty -maahan. - -Silloin kuului kiireisiä askelia ja mies, yllään väljä musta viitta, -astui ulos pienestä portista. Hän loi nuorukaiseen uteliaan katseen -ja virkkoi: - --- Oletko valmis? - --- Kyllä, herra. - -He nousivat hevosten selkään ja läksivät ääneti matkalle. - -Alussa kävi kaikki hyvin, mutta sitte poikkesi Grym metsään ja pian -tuli tie niin huonoksi, että hevoset ainoastaan käyden pääsivät -eteenpäin. - -Tähän saakka oli ollut pimeä, mutta nyt pujahti kuu esiin pilvien -takaa. - --- Voitteko seurata? kysyi kansleri, luoden katseen seuralaiseensa. - --- Kyllä, herra. - --- Mikä on nimenne? - --- Cecil. - --- No, Cecil, mihin matka? - --- Vadstenaan Ruotsissa. - --- Onko siellä sukulaisia? - --- Isäni. - --- Jos äitinne olisi elänyt, niin hän varmaankaan ei olisi lähettänyt -maailmalle noin hentoa poikasta. - --- Olen väkevämpi kuin miltä näytän, vastasi Cecil punastuen. - --- Sanokaa minulle, kun väsytte. - -Ja hän painoi kannukset hevosen kylkiin ja läksi ajamaan kovaa kyytiä. - -Cecil seurasi uskollisesti. - -Päivän koittaessa pysähdyttiin pienen, matalan majan eteen. Hevoset -olivat hiestyneet läpimäriksi. - --- Tässä me lepäämme, sanoi kansleri hypähtäen hevosen selästä. - -Cecil horjahti, kun hänen piti astua maahan. Sanaa lausumatta nosti -Peder Grym hänet alas. Vanha eukko avasi samassa tuvan oven. - --- Olen koko yön odottanut teidän armoanne, virkkoi hän. - --- Kuka pitää huolta hevosista? - --- Kyllä minä. - -Kansleri viittasi Cecilille ja he astuivat molemmat tupaan. Siellä -oli aika siistiä, takassa loimuili tuli ja toisella puolella oli -suljettu ovi. - -Grymin viittauksesta avasi Cecil sen. Huoneessa olisi ollut tilavaa, -jollei heiniä ja olkia olisi mätetty miltei kattoon saakka. Toisella -puolella kuuluivat hevoset pureskelevan; se oli siis jonkinlainen -talli. - -Suloista oli heittäytyä pitkäkseen heiniin ja muutaman hetken perästä -hän nukkui sikeään uneen. - -Omituisen epämiellyttävään tunteesen hän heräsi. Kun hän avasi -silmänsä, istui Peder Grym kappaleen matkan päässä ja katseli häntä. - --- Olenko nukkunut liian kauvan? kysyi hän kiireesti ja nousi. - --- Ette, nyt syömme päivällistä. - --- Olen siis nukkunut niin kauvan. - --- Niin ihmisen pitääkin, kun on nuori, ja kansleri mittasi häntä -silmillään. - -Päästäkseen hänestä, läksi Cecil ulos. Seutu oli jylhää, vuoret -tavoittelivat taivasta ja kaikkialla mihin silmä vaan kääntyi oli -vuoria. - -Hän kauhistui, tuntui melkein siltä kuin ne olisivat likenneet -toisiaan sitte yhtaikaa langetakseen hänen päällensä. - -Peder Grym tuli hänen perässään ja katseli häntä nauraen. - --- Tämä on kuin luola, josta ei kukaan pääse ulos tai sisälle ilman -omistajan lupaa, sanoi hän. -- Hauska olisi viipyä täällä muutamia -päiviä, mutta jääköön toiseen kertaan. - -Turhaan etsi Cecil tietä; ei näkynyt sitä, jota he olivat tulleet -enempää kuin sitäkään, jota heidän piti mennä. Peder Grym arvasi -hänen ajatuksensa. - --- Ojentakaa minulle kätenne, niin näytän teille tien, sanoi hän. - -Cecil ei uskaltanut kieltää ja Grym vei hänet kallionkielekkeelle ja -näytti hänelle, että tie oli hakattu vuoreen. Sitte hän otti Cecilin -käden, sivalsi sillä, niinkuin se olisi ollut vaate, kasvojaan ja -hiuksiaan, pyyhkäisi sitä monta kertaa huuliaan vastaan ja päästi sen -vihdoin, huolimatta siitä että Cecil useita kertoja oli koettanut -vetää sitä pois. - --- Nyt syömme, virkkoi hän ja astui tupaan. - -Pitikö Cecilin koettaa paeta... mutta minne, minne?... Pyhä Jumalan -äiti! - --- No, tulkaa nyt! huusi Grym ovelta. - -Hänen täytyi mennä. Ateria oli hyvä ja runsas. Grym tarjosi viiniä, -mutta Cecil kieltäytyi. - --- Tehkää niinkuin tahdotte, huomautti kansleri, -- mutta muistakaa, -että tämä matka tulee paljoa väsyttävämmäksi kuin eilinen. - -Nainen talutti hevoset oven eteen. Grym antoi Cecilille suuren käärön. - --- Kiinnittäkää se satulaan, sanoi hän, -- se voi vielä olla tarpeen. -Ja seuratkaa nyt minua. - -Hevoset miltei liukuivat alas vuorenrinnettä, ne mahtoivat olla hyvin -tottuneet, kun elävinä pääsivät alas. Pian tuli tie sileäksi ja niin -leveäksi, että kaksi ratsastajaa helposti olisi mahtunut rinnan, -mutta Cecil pysytteli takana, eikä kanslerikaan näyttänyt välittävän -seurasta. - -He eivät vaihtaneet sanaakaan ja ainoastaan kerran, kun tie vei -kosken ylitse, otti Grym Cecilian ohjakset, mutta päästi ne heti, kun -vaara oli ohitse. - -Kiitollisuus ja pelko vaihtelivat lakkaamatta nuoren naisen -mielessä. Ihmisiä ei juuri koskaan tullut vastaan, hän saattoi siis -pelastuksetta joutua kadotuksen omaksi. Sentähden täytyi hänen vaieta -ja kärsiä. - -He olivat ajaneet suuren metsän läpi; illemmalla tulivat he lammin -rannalle. - --- Tämän poikki meidän täytyy kahlata, sanoi Grym, kannustaen -hevostaan. - -Cecil pelkäsi, mutta muuta neuvoa ei ollut; vesi nousi hänen -polviinsa asti ja kylmä pani hänet vapisemaan. - --- Tottelemattomuus rankaisee itsensä, sanoi Grym nauraen, -- -miksette seurannut minua? - -Hän oli päässyt veden yli miltei kuivin jaloin. - --- Kyllä ne pian kuivavat, virkkoi Cecil reippaasti. - --- Ei kiitoksia, ottakaa te käärö ja muuttakaa vaatteita. Saatte -viisi minuuttia aikaa. - -Cecil totteli ja rupesi uteliaasti avaamaan kääröä: siinä oli naisen -puku. - -Mitä tehdä? Ei muuta kuin tyytyä. Hän muutti kiireesti ylleen puvun, -se oli mukava ja lämmin ja niin väljä, että hän hyvin saattoi käyttää -sitä. Märät vaatteet sitoi hän kääröön ja riensi sitte takaisin. - -Grym oli odottanut kärsivällisesti. Nähdessään Cecilin, lensi hänen -kasvoilleen leveä hymy. - -Cecil tunsi punan nousevan poskilleen. Hämillään lausui hän nöyrän -kiitoksen. - --- Tuossa puvussa te olette hauskempi, sanoi kansleri, ottaen esiin -leipää ja viiniä. -- Nyt syödään ja juodaan! ja hän ojensi Cecilille -pullon. -- Te saatte alkaa, ottakaa syvä kulaus, sen neuvon teille -annan. - -Cecil otti muutamia kulauksia ja söi hyvällä ruokahalulla pehmeää -leipää. - --- Kiittäkää nyt minua. - --- Sen teen, lausui Cecil ja ojensi hänelle ujosti kätensä. Grym -suuteli sitä moneen kertaan. - --- Nyt olemme kuitit! samassa huomasi hän käärön ja heitti sen kauvas -luotaan. -- Emme enään tarvitse sitä. - -He ajoivat ravia. Grym ratsasti Cecilin rinnalla. Äkkiä kysyi hän -eikö Cecilia hämmästyttänyt, että hän ilman saattojoukkoa oli -lähtenyt linnasta. - -Kyllä, sitä hän ei voinut kieltää. - --- Se tapahtui teidän tähtenne. Cecil loi häneen kysyvän katseen. - --- Oli tullut ilmi kuka Ingierd rouvan vieras oli ja tahdottiin ottaa -kiinni hänet. Ainoa pelastuksenne oli pako ja sen saattoi välittää -ainoastaan henkilö, joka teidän tähtenne tahtoi uskaltaa elämänsä. - --- Herrani on palkitseva teidät... - --- Hän, jonka madot aikoja sitte ovat syöneet. - --- Mistä te sen tiedätte? - --- Onhan se luonnollista; uskottomaksi hän ei ole voinut tulla, -lisäsi hän säihkyvin silmin. - --- Jumala on suojeleva minua! - --- Sitähän minäkin olen tehnyt, vai kuinka? - --- En voi teitä palkita. - --- Voittepa kyllä. - --- Millä? kysyi hän pelästyneenä. - --- Itsellänne. - --- En ikinä! ja kauhistuen kääntyi hän pois. - --- Kuulkaa nyt tarkkaan mitä sanon. Minä vien teidät luostariin ja -sanon teitä ylhäiseksi naiseksi, joka muutamia viikkoja tai ehkä -kuukausia tahtoo olla poissa maailmasta. Sitte tulen itse ja noudan -teidät... luokseni, ymmärrättehän. - --- Tuhat kertaa mieluummin kuolen. - --- Kuolema teitä odottaakin, jos te työnnätte minut luotanne, ja -ajatelkaa kummoinen kuolema... teidät poltetaan roviolla! Onko teillä -sydäntä tehdä sellainen julmuus, antaa kauniit kasvonne, hienoiset, -pehmeät jäsenenne liekkien uhriksi? - --- _Se_ kärsimys loppuu. - --- Mutta se voi kestää kauvan. Te ette tiedä mitä hyljätyn rakkaus -voi saada aikaan. - --- Minun täytyy siihen alistua. - --- Saatte kaksi kuukautta ajatusaikaa; sitte mielenne kyllä muuttuu. - -Cecilia huomasi, ettei hän vastauksilla parantaisi asiaa; hän oli -vihollisensa käsissä; yksin Jumala saattoi hänet pelastaa. - --- Tuossa näette luostarin, joka on oleva asuntonne, sanoi Grym -hetken perästä. - --- Ettekö te voi armahtaa minua? - --- Armahdatteko te sitte minua? - -Cecil kääntyi pois. Luostarista hän oli paennut ja nyt häntä -rikollisena, maailman silmissä syyllisenä kuljetettiin toiseen -luostariin. - -Se oli suurenpuoleinen karmeliittiläisluostari aivan rajalla. -Abbedissa oli ylhäinen norjatar. Cecilia vietiin refektorioon -odottamaan sillaikaa kuin kansleri piti pitkän keskustelun -johtajattaren kanssa. Sitte he yhdessä tulivat vangin luo, joka -ikkunapieleen nojauneena itki tuskan ja epätoivon katkeria kyyneliä. - -Kansleri tahtoi ojentaa hänelle kätensä jäähyväisiksi, mutta hän ei -ottanut sitä. - -Silloin Grym kumarsi ja läksi. - --- Mainio mies, ainoan autuaaksitekevän uskon arvokas puolustaja, -lausui abbedissa kiihkeästi. - -Kun ei uusi tulokas mitään vastannut, vei abbedissa hänet kammioon, -joka oli hänelle määrätty, ja sinne me hänet jätämme. - -Täyttä laukkaa, luostaripalvelijan seuraamana, ratsasti kansleri -Isalaan. - -Ensi työkseen läksi hän tervehtimään Aarent Pietarinpoikaa, joka kai -parhaiten tunsi maan nykyisen tilan. - -Tärkeitä tapahtumia oli sattunut yllinkyllin. - --- Huonosti ovat täällä asiat! huudahti ritari häntä vastaan. -- Te -olette kuhnailleet liian kauvan. - --- Tuolta pohjoisesta ei koko talvena ole kuultu mitään, mutta me -olemme varustelleet. - --- Tulkaa sitte ennenkuin on myöhäistä. - --- Onko paljonkin väkeä liikkeellä? - --- Kyllä kai. Kuningas on lähettänyt suuren joukon sotaväkeä ja -siihen liittyi vapaaehtoisesti aika lauma nuoria miehiä, joten -vihollistemme luku on melkoisesti kasvanut. - --- Mutta meikäläiset olivat luvanneet hengellä ja verellä taistella -puolestamme, huudahti kansleri. - --- Sen he tekivätkin, huudahti ritari, -- jousineen, nuolineen -ampuivat he suoraan joen poikki. - --- Joen poikkiko? - --- No niin. Kun kuninkaan miehet tulivat Båtstahan Tunassa, niin -nähtiin rättvikiläisten rientävän heidän avukseen, tietysti. Sitte he -lautalla laskivat joen poikki ja meikäläisten piti asettua vastaan... -siinä oli monen liha ja veri kaupalla. - --- No miten kävi? - --- Ryhdyttiin keskusteluun. Pietari Sveninpoika Vibberbodasta ja -Antero Pietarinpoika Rankhyttanista tulivat meidän puolellemme. - --- No, tehtiinkö päätöstä? - --- Ei, siinä se vielä heiluu, vaikka Niilo Maununpoika Asbosta sanoi, -että hänet saa panna köysiin ja hakata kappaleiksi, jollei tuo Niilo -Sture ole petturi, joka valheilla ja jutuilla villitsee kansaa. - --- Siitä en tiedä mitään, keskeytti kansleri. -- Kai meikäläiset -nöyrtyivät? - --- Eivät vielä, mutta Asbon Maunu piti heille sellaisen puheen, että -jolleivät he rukoile anteeksi oikealta herraltaan ja kuninkaaltaan, -niin kyllä sekä sotamiehet että vuoristolaiset ja rättvikinmiehet -heidät niin nutistavat, ettei edes kissa eikä koira enään voi elää -Ylätaalaissa. - --- No vaikuttiko se? - -Ylätaalalaiset kuuntelivat ja pyysivät kuninkaan miehiä hetkeksi -väistymään, jotta he saisivat miettiä asiaa. Sitte he kirjoittivat -kaksitoista valituspykälää, jotka päättivät lähettää kuninkaalle -Upsalaan. - --- Tehtiinkö se myöskin? - --- Kyllä. Jeppe Hannunpoika ja Kopparbergin Eevertti läksivät niitä -viemään. - --- Onko tullut vastausta? - --- On, näinä päivinä. Sanotaan että Kristina rouvalta niinikään on -tullut taalainjunkkarille kirje, jota luetaan kaikissa pitäjissä ja -seurakunnissa. - --- Senpä minä mielelläni lukisin. - --- Siihen ilmaantuu tilaisuus jo huomenna. - -Peder Grym puhutteli sitte seudun talonpoikia ja huomasi, että he -jo olivat melkoisesti kylmenneet. He odottivat vaan uteliaisuudella -kuninkaan kirjoitusta ja seuraavana päivänä oli liki kaksituhatta -miestä koolla kuulemassa sitä. - -Vouti oli noussut oluttynnörille ollakseen korkeammalla kuin muut. -Hän sanoi kuninkaan kyllä tietävän, etteivät taalalaiset itse -olleet noita vehkeitä keksineet, vaan että puoluejohtajat ja muut -yllyttäjät olivat ne heille opettaneet; sentähden hän tahtoikin heitä -neuvoa eikä rangaista. Ensimäinen valituspykälä koski liian isoa -rahayksikköä, mutta se oli lyöty sotaväen tarpeihin eikä kauppaa -varten; tulee kyllä aika, jolloin lyödään pienempiä rahayksikköjä. - --- Sehän lupailee hyvää, virkkoi muuan vanha valkopäinen ukko. - --- Saamme kärsivällisesti odottaa, vastasi toinen. - --- Entä pykälä n:o 2? kysyi kolmas. - --- Se että Vesteråsin rahapaja pidetään suljettuna. - --- Niin, juuri se. - --- Miksi se niin on? - --- Niin, kun se kerran on, niin pitäisi sitä kai käyttää. - --- Kun kaivokset olivat kunnossa, luki vouti, -- ja antoivat paljon -hopeaa, niin rakennettiin Vesteråsin rahapaja; mutta nyt eivät -ne anna kuin niin paljon että Tukholman rahapaja hyvin ehtii sen -valmistaa; kunhan hopeaa taas tulee, niin Vesterås heti saa työtä. - -Talonpojat nauroivat. - --- Se on melkein päivänselvää, tuumi jokainen. - --- Kolmanneksi se, että kansaa verotetaan liiaksi ja vastoin lakia. - --- Niin, tahtoisin tietää, mikä siihen on syynä. - --- Jos kuningas voi selittää sen asian, niin... Vouti luki: - --- Kuningas ei koskaan ilman valtakunnanneuvoston suostumusta -ole verottanut ketään ja silloin kun se on tapahtunut, on hätä -ollut suurimmillaan. -- Tai mitä sanot, Matti, tahdotko päästää -peltotilkkusi vieraihin käsiin? - -Kukaan ei vastannut ja vouti jatkoi: - --- 4) Te ette tahdo että sotaväkeä majoitettaisiin luostareihin ja -kauppakaupunkeihin. - --- Se ei ennen ole ollut tapana. - --- Miksi luostareille pantaisiin sellainen rasitus? - --- Mitä kuningas siihen vastaa? - --- Saattepa kuulla. Kuningas sanoo, että suuri sotaväki on ollut -tarpeen maan puolustamiseksi; valtion linnat eivät ole riittäneet -sille linnaleiriksi ja koskei kuningas ole tahtonut rasittaa -talonpoikia, niin on hän majoittanut sotamiehet luostareihin, -jokaiseen niin vähän kuin suinkin. - -Kuului yleistä mutinaa. - --- 5) Tahdotte te halvemmasta hinnasta saada viljaa, karjaa ja suoloja. - --- Kyllä, sillä tähän saakka tuo tavara on ollut kohtuuttoman -kallista. - --- Suolat ovat kaksinkertaisessa hinnassa. - --- Ja entä vilja? - --- Ja karja! - --- Kuningas arvelee, että teidän pitäisi käsittää, ettei hän ole -syypää kalliisiin hintoihin; hän koettaa voimiensa mukaan alentaa -niitä; mutta pääsyy on epärehellisessä kaupassa. - -Talonpojat miettivät. Saksalaiset kulkijat ja merimiehet olivat aika -veitikoita, sen he kyllä tiesivät, sillä monasti olivat he heitä -puijanneet. - --- Mitä taas 6:nteen pykälään tulee, että kuningas olisi aikonut -hävittää kirkkoja ja luostareja, niin ei se koskaan ole ollut hänen -tarkoituksensa. Gripsholman hän otti takaisin siksi että se perintönä -kuului hänelle ja siksi että se vastoin hänen isänsä tahtoa oli tehty -luostariksi. - --- Sen hän olisi voinut jättää tekemättä. - --- Kirkon omaisuuteen ei saa kajota. - --- Hän tahtoi hätyyttää munkkeja. - --- Mutta sitä me emme salli. - -Väkijoukossa oli useita munkkeja ja nämä kiihoittivat mieliä, joten -kului hyvän aikaa ennenkuin vouti saattoi jatkaa lukemistaan. - --- 7) Valitatte te etteivät kuninkaan jalkamiehet ole saaneet -palkkaansa. Jos niin on, niin tehtäköön asiasta ilmoitus ja se joka -on laiminlyönyt palkan maksamisen, on saava ankaran rangaistuksen. - -Tähän ei kansalla ollut mitään muistuttamista. - --- 8) Ette te tahdo sallia että rikkileikatuita vaatteita -käytettäisiin hovissa enempää kuin muuallakaan. - --- Niin se tapahtuu paholaisen viettelyksestä. - --- Se on jokaisen silmissä innoittavaa. - --- Ja viettelee syntiin. - --- Mitä kuningas siihen vastaa? - --- Ettei hän ole kehoittanut ketään leikkaamaan rikki vaatteitaan, -vastasi vouti. -- Se joka sen tekee, saa itse kärsiä vahingon ja jos -kuninkaan palvelijat leikkaavat rikki ne vaatteet, jotka heille ovat -annetut, niin ei kuningas lupaa antaa heille uusia. - -Talonpojat kävivät hämilleen eikä kukaan enään virkkanut mitään -asiasta. - --- 9) jatkoi vouti, -- arvelette te että piispa Trolle vielä -on syypää siihen riitaan ja eripuraisuuteen, joka panee mielet -kuohuksiin maassa; samaa mieltä on kuningas. Mutta Trolle ei ole -yksin, vaan hänen kanssaan vehkeilee kuningas Kristian ja suuri -joukko kierteleviä pappeja ja munkkeja, joiden kujeita teidän, -taalainmiesten pitäisi varoa. - -Sellaisia vehkeilijöitä ei Matti iässään ollut tavannut. Eikä -Ollikaan. - --- Maunu taas -- pyhien kiitos! -- oli itse siksi viisas, ettei -kukaan päässyt häntä petkuttamaan. - --- 10) Ette te tahdo että talonpojat tappelevat talonpoikia vastaan. -Samaa mieltä on kuningas; hänen tahtonsa on, että te eläisitte -rauhassa ja rakkaudessa keskenänne. Mutta jos nyt kävisi niin -hullusti, että joku teistä rupeaisi kapinoimaan ja sotimaan, niin -täytyyhän muiden puolustaa valtakuntaa ja koteja. - -Taas kuului kansanjoukosta hiljaista hyminää. - --- 11:ta pykälä koskee kulkukauppaa ja sen on kuningas monta -monituista kertaa ankarasti kieltänyt. Joka siitä saadaan kiinni, on -rangaistava, olkoon hän sitte vouti tai talonpoika. - -Seurasi hetken hiljaisuus. - --- Nyt tulee pykälä 12! huudahti joku. - --- Saa nähdä mitä hän siitä sanoo! - --- Siinä hän vaan taitaa joutua tappiolle. - --- 12 pykälä sisältää, että te tahdotte tietää mitä se oikein on se -luterilaisuus, joka nyt on tullut niin suureen huutoon, varsinkin kun -niin paljon kerrotaan niistä Tukholman saarnoista ja sanotaan, että -siellä jumalanpalveluksessa veisataan ruotsalaisia lauluja ja virsiä. - --- Niin, selittäkää meille se. - -Ja kansa tunkeutui vielä likemmä, jottei ainoakaan sana menisi -hukkaan. - --- Kuningas sanoo: luterilaisuudesta emme mitään tiedä. Me emme anna -saarnata muuta oppia kuin pyhää evankeliumia, joka on Jumalan omaa -puhdasta sanaa. Mutta sitä eivät papit kärsi, sillä he tahtovat -nylkeä kansaa ja valheilla ja jutuilla pettää talonpoikia ja valtansa -alle alistaa valtakuntia ja ruhtinaita. Siitä syystä he huutavat, -että täällä muka saarnattaisiin uutta oppia. Hyvä olisi, jos -talonpojat tuumisivat näitä asioita. - --- Myöskin hämmästyttää meitä se seikka, että ruotsalaisten virsien -veisaamista Tukholmassa olisi rangaistava, koska on tapana kaikissa -kyläkirkoissa pitkin koko valtakuntaa veisata ja kiittää Jumalaa -ruotsinkielellä. Hyvähän on että se tapahtuu omalla kielellämme, -jonka me ymmärrämme, eikä latinaksi, jota me emme ymmärrä. Sitäpaitsi -Tukholmassa veisataan latinaksi niinkuin ennenkin. - --- Kummalliselta meistä muuten tuntuu, että Taalain hyvät miehet -puuttuvat tähän asiaan, jota eivät he laisinkaan ymmärrä, ja me -luulemme varmaan huomaavamme, etteivät he tee sitä itsestään, -vaan pappien ja munkkien yllytyksestä, jotka eivät tahdo, että -heidän petoksensa tulisivat ilmi ja totuus pääsisi päivän valoon, -jonkatähden hyvät maamiehet tekisivät viisaasti, jolleivät liiaksi -luottaisi pappeihin. Me tahdomme valtakunnanneuvoston ja oppineiden -miesten kanssa harkita asiaa, kunnes Jumalan avulla pääsemme -selvyyteen. - -Vouti hyppäsi alas tynnörin päältä ja katosi väkijoukkoon. - -Siellä oli jouduttu kahdenvaiheille monessa suhteessa. - -Peder Grym kulki miehestä mieheen vahvistamassa jokaista, joka rupesi -epäilemään. Ponsi hänen puheessaan oli aina: - --- Rakkaan Sten Sturen vanhin poika! - -Läsnä oli myöskin rehellinen Niilo Maununpoika Asbosta, joka oli -erittäin kuningasmielinen. Nyt nousi hän vuorostaan oluttynnörille ja -pyysi puheenvuoroa. - --- Kyösti kuningas on Upsalassa, sanoi hän. -- Olen itse puhunut -hänen kanssaan. - --- Kai hän on meille suutuksissaan? - --- "He ovat kuin lapsia", sanoi hän. - --- Oli sitä toinen ääni kellossa, kun hänelle valtakunnan voitimme. - --- Sitä hän juuri sanoikin. Käsivoimia heillä on, mutta ne eivät -koskaan mene päähän. - -Talonpojat nauroivat. - --- Vaikkei ihminen olekkaan oppinut, niin voi hänellä silti olla -järkeä, huomautti joku. - --- Oliko Eerikin juhlassa paljon väkeä? kysyi Eerikki Pietarinpoika -Rankhyttanista. - --- Oli kyllä, ja kuningas puhui tästä taalalaisten kapinasta ja -kysyi, oliko miehiin luottamista. - --- Kai hän tarkoitti Alataalaita? - --- Se kuului vastauksestakin, sillä miehet kirkuivat, jotta korviin -koski, että kyllä he tahtovat pysyä kuninkaalle uskollisina, ja sitte -valittiin kymmenen miestä, joista minäkin olen yksi, lähtemään tänne -neuvomaan teitä, että luopuisitte pettureista ja varkaista, joihin te -nyt luotatte. - -Mutta silloin puhkesi meteli valloilleen. - --- Hän ei ole mikään varas! huudettiin. - --- Me tahdomme auttaa Sten Sturen poikaa! - --- Hän ei ole Sten Sturen poika! - --- On kyllä. - -Maunu pysyi paikallaan ja katseli aaltoilevaa ihmisjoukkoa. Sitte -otti hän suuresta taskukirjastaan paperin, jonka hän varovaisesti -kääri auki. Siinä oli kirje. Taas katseli hän kansaan. Vähitellen -hiljeni meteli. - --- Luen teille tämän kirjeen, virkkoi Maunu, katsellen ympärilleen. - --- Keneltä se on? - --- Rouva Kristina Gyllenstjernalta. - --- Kenelle? - --- Oikeastaan taalainjunkkarille, jota te kutsutte Niilo Stureksi. -Mutta kuningas arveli, että tekisi hyvää, jos kaikki sen kuulisitte. - --- No, lue, lue! - -Maunu luki: "Minä Kristina Gyllenstjerna julistan sinut täten -valehtelijaksi ja petturiksi. En ole unohtanut kuinka monta lasta -Jumala antoi minulle ja autuaasti nukkuneelle herralleni Stenille. -Mutta sinua en tunnusta omakseni; oma omatuntosi on todistava, että -Jumalan ja ihmisten edessä olet valehdellut." - -Ei kuulunut hiiskahdustakaan. Kuni ukkosen lyömänä vaikeni suuri -ihmisjoukko. - --- Jos joku epäilee, lisäsi Maunu, -- niin tässä on koskematon -sinetti. - -Mutta kukaan ei mennyt sitä katsomaan. Ei Peder Grymkään, johon isku -sentään pahinten koski; hänkin jäi äänettömäksi, yksin aivot olivat -kovassa työssä. - --- Mitä taalainjunkkari nyt sanoo? kysyi häneltä likeisin mies. - --- Tahdotteko kuulla? - --- Se ei hänen asiaansa auttane. - --- Hän sanoo, että Kristina rouva synnytti hänet ennen häitä, eikä -sentähden uskalla tunnustaa häntä, virkkoi Grym julkealla äänellä. - -Mutta se oli liikaa. Joukossa syntyi niin yleinen vastustus, että -Peder Grym huomasi parhaaksi lähteä tiehensä. - -Mutta talonpojat jäivät neuvottelemaan. - -Useat olivat valmiit luopumaan taalainjunkkarista ja menemään -kuninkaan puolelle, mutta toiset toivoivat etuja ajan -levottomuuksista ja pitivät vireillä kapinallista liekkiä. - -Pitkien keskustelujen perästä päätettiin vihdoin esittää kuninkaalle -vielä muutamia pykäliä ja ehtoja pysyväisen rauhan aikaansaamiseksi: - -1) että taalainjunkkari vapaasti saisi jättää valtakunnan ja lähteä -minne tahtoi: - -2) että koko taalalaisten liittolaisuus hänen kanssaan olisi -unohdettava ja annettava anteeksi; - -3) ettei uutta uskoa ja luterilaista oppia tuotaisi Ruotsiin; - -4) että vieraat tavat ja rikkileikatut ja kirjavat vaatteet, joita -oli ruvennut ilmestymään kuninkaan hoviin, poistettaisiin; - -5) että jokainen, joka perjantaina tai lauvantaina söi lihaa oli -poltettava tai muulla lailla tapettava. - -Mainittakoon tämän yhteydessä myöskin kuninkaan vastaus. - -Ensimäiseen ja toiseen pykälään hän suostui; kolmanteen ja viidenteen -vastasi hän, ettei heidän pitänyt huolehtia oppineista asioista, -joita eivät he ymmärtäneet, hän kyllä hoitaa ne; mitä taas tuli -neljänteen pykälään, niin selitti hän, ettei heidän asiansa ollut -ruveta mestaroimaan hänen hoviaan, hänen täytyi elää ylimysten, -keisarien ja kuninkaiden tavoin, "sillä emmehän me ruotsalaiset ole -sikoja emmekä pukkeja enemmän kuin hekään". - -Tähän saivat taalalaiset tyytyä ja jokainen läksi kotiinsa. - -Pyhäksi kolminaisuudensunnuntaiksi 15 p. kesäkuuta 1527 oli kuningas -julistanut valtiopäivät Vesteråsiin ja talonpojat lupasivat lähettää -sinne valtuutettunsa. - - - - -19. - -VASARA LANKEAA. - - -Vesteråsin tulevat valtiopäivät aiottiin pitää suurempina kuin -mitkään muut valtiopäivät Kustaan hallituksen aikana. - -Mutta niissä pitikin keskusteltaman tärkeistä ja laajalle kantavista -asioista: rahojen hankkimisen välttämättömyydestä, eripuraisuuden -sovittamisesta ja uuden opin järjestämisestä. - -Kaikki nämä kysymykset olivat niin toisistaan riippuvaiset, ettei -niitä enään saattanut eroittaa. - -Sitäpaitsi piti ryhdyttämän vakaviin toimenpiteisiin rauhan -palauttamiseksi Taalainmaalla. - -Salaa antoi kuningas ritaristolle ja aatelille käskyn miehissä -ja aseilla varustettuna saapua valtiopäiville; hänen aiotut -toimenpiteensä koskivat sekä yksityisten että koko valtakunnan -parasta. - -Joka kaupungista oli kutsuttu yksi pormestari ja yksi raatimies, joka -lakikunnasta kuusi talonpoikaa ja joka tuomiokapitulista kaksi, kolme -tai useita oppineempia miehiä; suuri joukko piispoja ja kaniikkeja, -15 valtakunnanneuvoston herraa, 129 rälssimiestä, Tukholman kaupungin -valtuusmiehet, 14 vuoritilallista ja 105 talonpoikaa. Sitäpaitsi 70 -porvaria muista kaupungeista. - -Muiden valheiden lisäksi oli kuninkaasta liikkeellä sellainen huhu, -että hän pitää Kristina Gyllenstjernaa vankeudessa. Kuningas pyysi -häntä sentähden kokouksen aikana oleskelemaan muutamia päiviä -Vesteråsissa hyvän ystävänsä luostarin abbedissan luona. - -Herra Juhana Turenpoika ja hänen isänsä olivat myöskin matkustaneet -sinne. Heidän välinsä ei ollut oikeastaan rikkoutunut, mutta herra -Ture Jönsinpoika kyllä huomasi puolueestaan kadottaneensa sekä -poikansa että Kristina rouvan. Muuta hyötyä hänellä ei heistä enään -voinut olla kuin käyttää hyväkseen miniänsä nimen loistoa. Ja nyt -läksi valtiohovimestari Ture Jönsinpoika ensi kerran eläessään -purjehtimaan väärän lipun alla. - -Olavi Pietarinpoika oli, niinkuin hän itse sanoi, valmis voittamaan -tai sortumaan uskonsa puolesta. - -Olihan Kustaa Eerikinpojalla turvanaan vahva usko ja luja luottamus, -ja tarpeen ne olivatkin, sillä hänen hartioillaan lepäsi tänä hetkenä -koko maan kohtalo. Jos hän silmänräpäyksenkin aikana horjuu tai -hiuskarvankin verran väistyy, niin syöksyy lumivyöry hänen päällensä, -hautaa hänet allensa... ja sitte... Niin, miten käy sitte? - -Hän ei tahtonut sitä ajatella... nöyrästi mutta kiihkeään rukoili hän -kaikkien herrojen Herralta apua ja astui ilman pelkoa tulevaisuutta -kohti, lapsellisesti luottaen siihen, että Herra johtaa hänen -tekojaan. - -Valtiopäivien vihkijäisten piti tapahtua linnassa erityisen suuren -juhlan yhteydessä, jotta jäsenet saisivat tilaisuutta tutustua -toisiinsa ja jutella keskenään. - -Täällä päätti Kustaa myöskin tuoda esiin poliittiset mielipiteensä ja -aikomuksensa. - -Sentähden oli hän antanut käskyn, että valtakunnan herrat, ritaristo -ja aateli ruokapöydässä asetettaisiin istumaan likinnä kuningasta, -sitte piispat, sitte rälssimiehet, papit, porvarit ja talonpojat. - -Hämmästys oli yleinen; hengelliset suurmiehet olivat tottuneet -neuvoskunnassa istumaan itse valtionhoitajan edessä, ja nyt -- se oli -vallan käsittämätöntä! - -Hän oli heittänyt riitahansikkaan! sota oli julistettu! - -Seuraavana päivänä pitivät piispat ja heidän likeisimmät uskottunsa -kokouksen P. Egidiuksen kirkossa lukittujen ovien takana. - -Piispa Brask oli puettu täyteen virkapukuun. - --- Paavin ja pyhän kirkon nimessä toivotan teidät tervetulleiksi, -sanoi hän; -- iloitsen suuresti siitä, että täällä edeltä käsin -kanssanne saan keskustella asioista, jotka ovat tärkeät sekä maalle -että valtakunnalle. - --- Toivomme riippuu nyt, niinkuin aina ennenkin, teidän armonne -viisaudessa ja kokeneissa tiedoissa, lausui Ture Jönsinpoika, tehden -syvän kumarruksen. - -Muut yhtyivät hyväksyen hänen sanoihinsa ja piispa alkoi liikutetuin -mielin: - --- Te tiedätte, että jo kauvan on näyttänyt siltä kuin herra Kustaa -Eerikinpoika karsain silmin katselisi sitä valtaa ja mahtia, jonka -hänen pyhyytensä paavi on meille antanut ja niinkuin hän yhä likemmin -olisi tahtonut liittyä kirkon vihollisiin, tuottaakseen meille -vahinkoa ja häviöä. - --- Kyllä... valitettavasti... Pahalta näyttää! kuului yleisenä -valitushuutona. - --- Eilen osottautui pelkomme oikeutetuksi. Taaskin kuului jylhä -valitus, jotta kirkko kaikui. - --- Minä vakuutan teidän armollenne, että koko ritaristo syvästi -loukkaantui tuosta epäkunnioitusta osoittavasta menettelystä, -vakuutti Siggenpoika Sparre. - -Piispa kumarsi ja jatkoi: - --- Me näemme selvään että kuningas tulee hyökkäämään meidän valtamme -ja oikeuksiemme kimppuun, ehkäpä vielä ryöstämään meiltä linnamme, -linnoituksemme ja korkomme, kunnes tulemme köyhiksi, kurjiksi -talonpoikaispapeiksi. Mitä te tästä arvelette, veljeni? - -Maunu Sommar Strängnäsistä sanoi, että koska hän ilman paavin -vahvistusta oli saanut hiippansa kuninkaalta, niin ei hän voinut -ryhtyä mihinkään, vaan täytyi hänen tyytyä köyhyyteen tai rikkauteen, -sen mukaan kuin kuningas tahtoi hänelle sitä antaa. - -Vesteråsin piispa lausui samat sanat. - -Kiiluvin silmin puhkesi vanha Brask kiihkeästi puhumaan: - --- Hulluja pelkureja te olette, jos suostutte sellaiseen! - -Meidän piispojen tehtävä ei ole sanoa kaikkeen "jaa" ja "amen", -vaan meidän tulee laatia lait sekä itsellemme että kuninkaalle ja -valtakunnalle. - --- Niin, niin, juuri niin! huusivat useat läsnäolevista. - --- Kuningas oleskelee kerettiläisten keskellä; hän on kiusauksen -hetkenä kallistanut korvansa heidän puheillensa, mutta meidän tulee -valvomisella ja rukouksella estää pahaa ruttona leviämästä maahan ja -valtakuntaan. - --- Kyösti herra on ankara mies, vastasi Vesteråsin piispa Maunu -Pietarinpoika. -- Se joka vastustaa hänen tahtoaan, voi kadottaa -päänsä. - --- Mutta vaarallisempaa on toki luopua paavista; hän on meidän -elämämme ankkuri ja meidän turvamme; jos me hänet heitämme, niin -olemme turmion omat, sillä kuningas tulee pitämään meitä orjinaan, -jolloin emme saa puhua sanaakaan kirkon vapauksien hyväksi. Ja kuinka -luulette silloin käyvän? - --- Tätä ei kukaan kauvan voi sietää, vastasi herra Ture Jönsinpoika. --- Kustaa Eerikinpoika ei ole ensimäinen, joka rupeaa vastustamaan -kirkkoa, mutta jokainen, joka sitä on uskaltanut tehdä, on joutunut -pannakiroukseen ja kirkko on saanut takaisin omansa; niin tulee -käymään nytkin. - --- Jos me vedämme yhtä köyttä, niin kuninkaan täytyy alistua, virkkoi -vanha piispa, korottaen päätänsä. -- Vannokaa, te kaikki kirkon -uskolliset palvelijat ja ystävät, ettette tingi hiuskarvankaan vertaa -hänen pyhyytensä paavin käskyistä ja määräyksistä, ettette suostu -vähimpiinkään muutoksiin piispallisissa säännöissä tai supistuksiin -maallisessa vallassamme. - -Kaikki läsnäolijat nostivat käsivartensa ja lausuivat: - --- Me vannomme! - --- Ettette suostu siihen, että Jumalan sanaa saarnataan tai opetetaan -toisin kuin me määräämme. - --- Me vannomme! - -Piispan puhe oli innostuttanut mielet ja nyt tehtiin kirjallinen -vakuutus, jossa piispat sitoutuivat viimeiseen saakka taistelemaan -kirkon puolesta. Jokainen kirjoitti nimensä alle ja kirjoitus -vahvistettiin sinetillä sekä kätkettiin holviin Vesteråsin -tuomiokirkossa, josta se v. 1542 eli 15 vuotta myöhemmin löydettiin. - --- Ja minä, huudahti Ture Jönsinpoika, -- vakuutan, ettei ritaristo -tule sallimaan kirkon oikeuksia millään tavalla loukattavan. - --- Voitteko tehdä sen? kysyi Maunu Sommar. - --- Siunatun kuninkaantyttären Agneksen jälkeläisenä uskallan antaa -elämäni sanojeni pantiksi! huudahti Ture Jönsinpoika kiihkeästi. - -Piispa kumarsi. - -Sitte erottiin ja jokainen läksi dominikaaniluostarin -kokoushuoneeseen, jossa valtiopäivien avajaiset piti tapahtua. - -Kaikki odottivat suurimmassa jännityksessä. - -Kansleri Lauri Antinpoika ryhtyi johdantoon. - -Hän huomautti läsnäoleville mimmoisessa tilassa valtakunta oli, kun -Kustaa herra, säätyjen nimenomaisesta pyynnöstä, otti vastaan sen. -Jos hän olisi ollut vanhempi ja jos hän paremmin olisi tuntenut -valtakunnan tilan, niin ei hän ikinä olisi sitä tehnyt. Hän oli -luottanut lupauksiin ja vakuutuksiin ja luullut, että eripuraisuus ja -kapinat lakkaisivat, mutta tuskin oli saatu rauha maahan, kun entiset -rettelöt taas alkoivat, vaikkei hän koskaan ollut antanut aihetta -niihin. Hän työskentelee voimiensa mukaan valtakunnan hyväksi ja -palkaksi saa hän osakseen salaliittoja, panettelua ja kavalluksia, -varsinkin taalalaisilta, jotka kehuvat asettaneensa hänet -valtaistuimelle siksi että he olivat mukana, kun Jumala Vesteråsin -luona soi ruotsalaisille suuren voiton. Sentähden arvelevat he nyt -voivansa asettaa kuninkaita ja syöstä valtaistuimia mielensä mukaan; -jos siis joku tahtoo ryhtyä kapinaan, niin lähteköön vain Taalaihin: -paikalla on sota koko maassa. Mutta sellaisilla ehdoilla ei kukaan -halua olla maan herrana. - -"Häntä syytetään suurista veroista; totta on että on täytynyt vaatia -niitä useammin kuin hän olisi suonut, mutta näihin toimenpiteisiin on -pakoittanut hätä ja sodat kuningas Kristiania, Severin Norrbyta ja -hänen puoluettaan vastaan sekä maan oman rahvaan levottomuudet. Nyt -kiertelee sanakapula nauhoitettuna ja poltettuna pitkin Itägötlantia, -levittäen sitä valheellista viestiä, että maahan olisi määrätty uusi -vero, neljä luotia hopeaa jokaista talollista kohti ja kaksi luotia -jokaista lampuotia kohti, jonkatähden kuningas muka olisi ollut -pakoitettu pitämään enemmän sotaväkeä kuin ennen tarvittiin." - -"Saksalaiset lähettiläät, jotka olivat tulleet perimään velkojansa, -olivat kyllä salissa läsnä; taalalaiset ja muut, jotka tahtoivat -päästä veroista, olisivat itse saattaneet keskustella heidän -kanssaan, niin olisivat varmaan saaneet tietää, suostuivatko he -kapinalla saamaan velkansa suoritetuiksi." - -"Sitte soimataan kuningasta kalliista ajasta, niinkuin hän olisi -Jumala, joka voi hankkia sadetta ja päiväpaistetta mielensä mukaan. -Hän on koettanut parastansa, tehnyt liiton hollantilaisten kanssa, -että he toisivat maahan suoloja ja vaatteita y.m. Ja kaikki kuninkaan -toimenpiteet ovat tapahtuneet kansan hyväksi, valtakunnanneuvoston -suostumuksella." - -"Vihdoin soimataan häntä uuden opin tuomisesta ja sanotaan, ettei hän -salli pappeja. Kuitenkin on hän vain tahtonut puolustaa sorrettuja -pappeja vastaan, jotka keksimänsä jumalanpalveluksen nojalla ovat -anastaneet maan, niin ettei kruunu ja ritaristo tässä valtakunnassa -omista edes kolmatta osaa siitä mitä papit ja munkit. Syytös ettei -kuningas muka salli pappeja on niin julkea valhe, että jokaisen -pitäisi hävetä Jumalan ja ihmisten edessä lausua sitä. Kuningas -kyllä tiesi, ettei tulla toimeen ilman pappeja ja opettajia; juuri -sentähden oli hän antanut saarnata Jumalan puhdasta sanaa ja -evankeliumia ja kutsunut tänne muutamia niistä papeista, jotta he -täällä säätyjen läsnäollessa tekisivät selkoa opistaan, oliko se -oikea vai väärä. Siitä sitte jokainen saisi päättää, kuka on oikeassa -ja ketä tulee kannattaa, ja niin riita lakkaisi." - -"Kaikista näistä yllämainituista asioista on kuningas valmis tekemään -säädyille tiliä ja toivoo hän voivansa kunniakkaasti ja rehellisesti -pitää puoliaan, niinkuin kristityn ruhtinaan sopii." - -"Sitäpaitsi pyytää hän uudelleen luopua hallituksesta, jotta -valtakuntaa paremmalla onnella saisi hallita sopivampi herra. -Kuningas kiittää hänelle osoitetusta kunniasta ja toivoo, että säädyt -katsovat hänen ansaitsevan kappaleen lääniä, jolla hän voi elää ja -työskennellä valtakunnan hyväksi." - -'Mutta ennenkuin päätös asiasta tehdään, pyytää hän saada esittää -ne puutteet, jotka sekä hänelle että kaikille muille ovat tehneet -hallituksen inhoittavaksi. Nämä puutteet ovat: - -1) Kruunun tulot eivät riittäneet menoihin. Edelliset olivat 24,000 -markkaa, jälkimäiset 60,000. Tullia ei ollut, vuorikaivokset olivat -rappiolla ja sitäpaitsi heikonsi kruunua se, että jokainen tahtoi -sortaa lampuotejaan. - -2) Ritaristoa oli heikontanut osaksi sota, osaksi ja pääasiallisesti -se, että sen tilukset ja omaisuudet olivat langenneet kirkoille -ja luostareille, ja kun kaikki tahtoivat lahjoituksia kruunulta, -vähenivät sen tulot tietysti. - -3) Tärkeimpiä merikaupunkeja vahingoitti laiton maakauppa ja -sitäpaitsi tuli säätyjen ottaa huomioon, että vieraat herrat sangen -helposti saattoivat saada aikaan eripuraisuutta maassa, kun kuulivat, -miten helposti Ruotsin miehet tarttuvat onkeen; jos ruotsalaiset -eläisivät keskinäisessä sovussa, niin ei mikään saattaisi viedä -valtakuntaa turmioon.' - -"Vihdoin esitti kuningas mainittujen puutteiden poistamiseksi, että -koska valtion linnat ja linnoitukset olivat joko hävitetyt tai -joutuneet rappiolle, piispojen linnat ja linnoitukset, jotka heille -olivat tarpeettomat, luovutettaisiin kuninkaalle. Sitäpaitsi olivat -kruunun huonot tulot korvattavat piispojen, pappien, kaniikkien ja -luostarien ylellisillä tuloilla." - -"Kaikki vetoaminen Roomaan oli tulevaisuudessa kiellettävä, samoin -kuin piispanvirkojen vahvistuksen ostaminen." - -Salissa syntyi hiiskumaton hiljaisuus ja kuitenkin näytti siellä -sangen omituiselta. - -Kuningas istui valtaistuimellaan. Hänen jalot kasvonsa olivat totiset -ja vakavat. - -Valtioneuvokset istuivat hänen ympärillään. Kaikkien kasvoilla -kuvastui hämmästys. - -Piispoista veti huomiota puoleensa varsinkin Hans Brask. Hän oli -päätä korkeampi kuin kaikki muut, kulmakarvat olivat rypyssä; -synkkänä, liikkumattomana tuijotti hän eteensä. Muut loivat toisiinsa -merkitseviä, levottomia, voitonhimoisia katseita; he pitivät kiinni -varastettua saalistaan kuin nälkäiset sudet. - -Etempänä salissa istuivat porvarit ja talonpojat. Edelliset näyttivät -tuumailevan, jälkimäiset raappivat päätään ja katselivat vuoroin -kuningasta, vuoroin piispoja, eivätkä tietäneet, kenen neuvoja tuli -seurata. Munkit, jotka olivat heidän läheisyydessään, kuiskailivat -heille yhtämittaa. - -Kuningas vaati ritaristolta ja aatelilta sekä piispoilta vastausta. - -Valtiohovimestari Ture Jönsinpoika nousi ja pyysi kuningasta -kärsivällisyydellä kuuntelemaan heidän vastaustaan. - -Kuningas nyökäytti päätään suostumisen merkiksi. - -Silloin nousi Hans Brask; hänen voimakas äänensä kuului selvään koko -salissa, kun hän hiukan kiihkeästi virkkoi: - --- Meidän hengellisten herrojen täytyy tunnustaa, että meidän -kaikkein pyhin isämme, Rooman paavi, kalliilla valalla on -kieltänyt meitä suostumasta mihinkään muutoksiin opissa tai muissa -hengellisissä asioissa. - -Olemme kyllä velvolliset pysymään armolliselle herrallemme ja -kuninkaallemmekin kuuliaisina ja uskollisina, mutta ainoastaan -mikäli hänen tahtonsa ei sodi paavin meille antamia säädöksiä tai -yleisen kirkonkokouksen päätöksiä vastaan. Kirkon omaisuudesta, -sen kiinteimistöstä enempää kuin sen irtaimistostakaan, emme voi -luopua, sillä paavi on käskenyt meitä hoitamaan sitä. Mutta pappien -ja munkkien kesken vallitsevat väärinkäytökset ja säännöttömyydet -poistettakoon sitävastoin kernaasti. - -Tämän lausuttuaan istuutui hän ja kaikki hänen virkaveljensä loivat -häneen kiitollisen katseen, sillä nyt he saattoivat olla varmat -siitä, ettei kukaan koettaisi kumota hänen sanojaan. - -Silloin kääntyi kuningas neuvoston ja ritariston puoleen ja kysyi, -oliko tämä vastaus heidän mielestään oikea. - -Neuvoston vanhimpana jäsenenä nousi taaskin Ture Jönsinpoika ja -vastasi, että se hänen käsityksensä mukaan kyllä oli miltei oikea, -vaikka yksityiskohtiin olisi saattanut tehdä muutamia lisäyksiä. - -Nyt nousi Kustaa; hänen säihkyvät silmänsä kiertelivät pitkin -huonetta ja jymisevällä äänellä hän virkkoi: - --- Asiain näin ollen ei meitä enään haluta olla kuninkaananne. -Toista vastausta me teiltä odotimme. Nyt ei meitä enään hämmästytä, -että talonpojat osoittavat hulluutta ja tottelemattomuutta, vihaa -ja kiusottelua, kun kuulemme että heillä on näin hyvät yllyttäjät. -Jolleivät he saa sadetta, niin he syyttävät siitä meitä, samaten -jolleivät saa päiväpaistetta. Jos nälkä, rutto tai muu paha heitä -kohtaa, niin on se meidän syymme. Siinä kiitos kaikista huolista, -mitä me kansan ja maan tähden saamme kantaa. Vaikka me teidän -hyväksenne olemme tehneet työtä niin paljon kuin suinkin olemme -jaksaneet sekä hengellisellä että maallisella alalla, niin emme -kuitenkaan saa odottaa palkaksemme muuta kuin että te soisitte -kirveen iskun kohtaavan päätämme, vaikka ei kukaan uskalla käydä -kiinni varteen. Sellaista palkkaa emme me huoli enempää kuin tekään. -Meidän pitää joka päivä tehdä enemmän työtä ja nähdä enemmän -vaivaa kuin kenkään teistä, sekä koti- että ulkomaan asioissa, -koska me kannamme teidän herranne ja kuninkaanne nimeä. Kuitenkin -tahdotte te asettaa munkit ja papit ja kaikki paavin kätyrit meidän -yläpuolellemme. Sanalla sanoen, te tahdotte tuomita ja mestaroida -meitä, vaikka me olemme valittu teidän herraksenne ja kuninkaaksenne. -Me emme usko että helvetin huonoinkaan henki tahtoisi olla siinä -virassa, saatikka sitte joku ihminen. Tietäkää siis, että me kokonaan -kieltäydymme olemasta kuninkaananne. Valitkaa ja kruunatkaa kenen -hyväksi näette. Jos saisitte sellaisen, joka kaikissa suhteissa voi -noudattaa tahtoanne, niin olisi se meille sangen mieluisaa! Kuitenkin -täytyy teidän valmistautua rehellisesti maksamaan meille kiinteän -perintömme sekä isän että äidin puolelta, ja kaiken sen, minkä -omastamme olemme maksanut valtakunnan puolesta. Tämän tapahduttua -lupaamme, että jätämme valtakunnan emmekä ikinä siihen palaa. - -Kyyneleet tulvivat kuninkaan silmiin. Kiireesti läksi hän pois -kokoussalista ja palasi linnaan. Mutta huoneessa oli syntynyt -sellainen hiljaisuus, ettei kuulunut muuta kuin kuninkaan etenevät -askeleet. - -Silloin nousi kuninkaan kansleri ja puhui liikutetuin mielin ja -murtuneella äänellä: - --- Hyvät herrat ja miehet, kokoontukaa nyt tekemään viisaita -päätöksiä, rukoillen Jumalalta hyviä neuvoja, sillä tässä on -kysymyksessä korkea asia, joka koskee koko valtakunnan onnea. Te -kuulette, ettei tässä ole kuin kaksi mahdollisuutta: joko meidän -täytyy noudattaa armollisen herramme ja kuninkaamme tahtoa ja -rukoilla hänen suosiotaan ja ystävyyttään ja pyytää häntä pysymään -kuninkaanamme niinkuin tähänkin asti; tai jos teistä on parempi, -valita toinen ja lunastaa kuningas Kustaan tilukset, niinkuin juuri -kuulitte hänen sanoneen. Muita keinoja ei meillä ole. - -Mutta kukaan ei tähän vastannut mitään. - -Eikä keskustelua myöskään syntynyt. - -Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauvan, sillä pian seurasi kamala -meteli, huutoja ja uhkauksia. - -Ture Jönsinpoika tahtoi puheenvuoroa, mutta kukaan ei kuunnellut -häntä. - -Piispa Braskkin koetti korottaa ääntänsä, mutta kun ei hän saanut -sitä kuuluville, läksi hän salista. - -Kansa hajosi ryhmiin. Samoinajattelevat vaihtoivat tietysti -mielipiteitä. - -Kiihkeimmillään oli mielenkuohu porvarien ja talonpoikien kesken. -Varovaisuus oli kokonaan kadonnut. - -Tätä kesti iltaan asti, jolloin kokous hajosi ja jokainen läksi -kotiin. - -Mutta sieltä täältä kuului uhkauksia. - --- Pitäköön papisto puoliaan. Hänen armoaan ei kukaan voi syyttää -mistään. - --- Eläköön Kyösti kuningas! huusivat toiset. - --- Hän hankki rauhan maahan! - --- Hän on kerettiläinen, hän tahtoo karkoittaa pappimme ja munkkimme! -huusi valepukuun puettu munkki. - --- Hän syö lihaa perjantaina! kirkaisi muuan nälkäinen raukka. - --- Etkö sinä sitte tekisi samoin? - --- Minä säästäisin lihat lauantaiksi. - --- Ja joutuisit polttoroviolle. - --- Enpä, jos kuninkaan tahto tapahtuu. - --- Kuningas on viisas ja urhea herra, virkkoi muuan porvari, -- voi -meitä, jos hän jättää maan! - --- Saamme vielä katua, että olemme kuulleet munkkien ja muiden -viekkaiden neuvoja. - --- Mitä me teemme? - --- Kuulemme ensiksi mitä muut aikovat. - -Ture Jönsinpoika tapasi portaissa piispa Braskin. - --- Toivomme ovat toteutuneet, teidän armonne; nyt ei enään ole -pelkoa, hänen valtansa on murtunut. - --- Paljon on syytä pelkoon, herra Ture, suuri vastuunalaisuus lepää -hartioillamme. - --- Ne kyllä kestävät. - --- Kansan puheita ei kannata kuunnella, virkkoi herra Siggenpoika -Sparre. -- Tämä hengellinen vapaus se juuri on pannut talonpojan pään -pyörälle. - --- Mitä me teemme, jollei kuningas taivu? kysyi piispa, syvästi -suruissaan. - --- Emme välitä hänestä, puuttui puheeseen Ture herra, -- ryhdymme -uuteen kuninkaanvaaliin. - --- Onko täällä sitte varaa valita? - --- Minä en suinkaan tahdo ruveta kehumaan itseäni, mutta en -luulisi valtakunnan säätyjen unohtaneen, että minä olen siunatun -kuninkaantyttären Agneksen jälkeläinen ja sitäpaitsi Ruotsin -vanhin ritari ja poikani naimisen kautta sukua jalolle rouva -Kristina Gyllenstjernalle ja Sturelle. Onhan luultavaa, että -yleinen toivomus kääntyy minun persoonaani... minä kyllä tyydyn -valtionhoitajantoimeen, kunnes on totuttu muutokseen. - -Piispa loi häneen halveksivan katseen. - --- Minä luulin, että te rakkaudesta pyhään kirkkoon vihasitte -kuningasta. - --- Voitte olla varma siitä, että minä kyllä noudattaisin pyhän isän -ja teidän tahtoanne ja kaikin puolin katsoisin hengellisen säädyn -kunniaa ja etuja. - -Muutkin läsnäolevat ritarit vakuuttivat piispalle samaa, mutta hän -teki heille vain kumarruksen ja läksi. - --- Ukko on tullut vanhaksi, kuiskailivat ritarit keskenään. -- Rupeaa -nyt tuollaisia suremaan, niinkuin ei täällä olisi kuninkaanalkuja -yllin kyllin. - -Mutta Ture herra sanoi ystävilleen, että nyt mennään kotiin jatkamaan -keskustelua. Hänen viittauksestaan lensi portti selkosen selälleen. - -Sen ulkopuolella seisoi kirjaviin vaatteisiin puettu palvelija, -rinnalla riippumassa suuri rumpu. - --- Katsokaa, hyvät herrat, hän saa kulkea edessäni pitkin katua -lyöden rumpua, niin kansa ymmärtää, että tässä kulkee ystävä ja -puolustaja! Seuratkaa minua, jalot herrat ja ystävät! - -Ja edellään palvelija, joka voimiensa takaa löi rumpua, palasi Ture -herra kotiin. - -Kaikki jotka hänet kohtasivat, nauroivat tai säälivät häntä, ja se -muisto hänestä on säilynyt meidän päiviimme asti. - -Dominikaaniluostari oli niinsanottu kaksoisluostari, jonka toisella -puolella oli miehiä, toisella naisia. Abbedissan ja herra Juhana -Turenpojan välityksellä oli Kristina rouva saanut tilaisuuden salaa, -kenenkään näkemättä seurata valtiokokouksen keskusteluja. - -Hänen poikansa kuolema ja taalainjunkkarin esiintyminen oli tuottanut -hänelle niin paljon surua, että hän luuli kadottaneensa kaiken -elämänhalun. - -Mutta nähdessään kokoontuneet, kuunnellessaan tärkeiden kysymysten -pohdintaa, innolla seuratessaan Kustaa herran asiaa, jonka yhteydessä -hän aavisti mitä erilaisimpia intohimoja, huomasi hän, että isänmaan -kohtalo yhä vielä oli hänelle yhtä rakas kuin ennenkin. Jollei -hän enään voinutkaan ottaa osaa asiain kulkuun, niin hän ainakin -parhaimmilla toiveillaan saattoi seurata niitä. Siellä oli niin -paljon tuttuja entisiltä ajoilta. Piispa Brask... hän muisti hänet -niin hyvin. Pappi kiireestä kantapäähän asti... miten hänen puheensa -oli itsekästä... mutta ääni vapisi... hän ei ainakaan ollut niin -varma kuin ennen. - -Kun kaikki jo olivat jättäneet salin, läksi Kristina rouva pois -samaa tietä jota oli tullut, yhä vielä ajatellen piispaa. Suureksi -hämmästyksekseen kohtasi hän hänet samassa luostarin portailla. -Molemmat he hämmästyneinä seisahtuivat. - --- Herra Piispa Brask! huudahti Kristina. - --- Jalo rouva Kristina Gyllenstjerna! Minä tiesin että te olette -oleskellut täällä, suokaa anteeksi, etten ole käynyt teille -vakuuttamassa kunnioitustani, mutta mieleni on ollut niin täynnä -kaikkinaisia asioita. - --- Siitä on kauvan kun näimme toisemme, puhui Kristina rouva ja avasi -oven ruokasaliin. -- Suvaitseeko teidän armonne? - -Piispa astui sisään hänen edellään ja heittäysi väsyneenä istumaan. - --- En muista koska se oli. - --- Heti sen jälkeen kun jalo puolisoni Sten Sture oli kaatunut -taistelussa isänmaan edestä ja viholliset sitä saarsivat joka -puolelta, uhaten musertaa sen. - --- Ne olivat kamalia aikoja, jalo rouva, vastasi piispa, mutta hänen -ajatuksensa olivat nähtävästi toisaalla. - --- Ohjatkoon nyt Jumala sanojani! mietti Kristina rouva. - --- Eivät kamalampia kuin nykyisetkään, teidän armonne. Esiintyvät -henkilöt ovat vaan muuttaneet osia. Silloin uhkasi vihollinen -valtakuntaa surmalla, nyt sitävastoin sen omat lapset. - -Piispa säpsähti. - --- Mitä te tarkoitatte? kysäisi hän, luoden eteensä terävän katseen. - --- Pitääkö minun teidän armollenne muistuttaa, miten Kristian antoi -vuodattaa jalointen veren eikä edes säälinyt kuolleita heidän -haudoissaan? - -Piispa nyökäytti levottomana päätään. - --- Koko maa vapisi hänen vihansa edessä, jatkoi Kristina, -- kukaan -ei uskaltanut nousta sitä vastustamaan paitsi se nuorukainen, jonka -Jumala oli määrännyt maamme vapauttajaksi. - --- Kustaa Eerikinpoikaako tarkoitatte? mutisi vanhus. - --- Hän sai kärsiä puutetta, pilkkaa, vainoa, vaaroja, kurjuutta, -mutta hänen reipas mielensä ei lannistunut, sillä Ruotsin pelastus -oli hänellä päämääränä ja Ruotsin kunnia hänen ylpeytenään. - -Kristina vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitte: - --- Tämän miehen tahtoo aatelisto ja papisto nyt syöstä -valtaistuimelta, vannoakseen uskollisuutta ja kuuliaisuutta -- Ture -Jönsinpojalle. - --- Jumala tietää, että minä suuresti kunnioitan ja ihailen Kustaa -Eerikinpoikaa. Minä ennustin hänen hallituksestaan paljon hyvää -maalle... mutta nyt, kun hän kunnottomasti hyökkää pyhän kirkon -kimppuun, tallaa paavin ja piispauden säännöt jalkainsa alle ja -sallii tuoda maahan uuden, kerettiläisen uskonnon, nyt täytyy minun -omantuntoni ja velvollisuuksieni kehoituksesta, kaikin voimin -taistella häntä vastaan. - --- Teidän armonne tietää, että maa on läpeensä köyhtynyt. Joka -taholta vaanii sitä vihollinen, valmiina lähettämään vieraat -sotalaumansa sen niskaan. Kuninkaan persoonallisuus on ainoa, joka -vihollisia pidättää, sillä he tuntevat kuninkaan voiman. Kansa -rakastaa häntä ja luottaa häneen ja hän sen ansaitsee, sillä hänen -päämaalinaan on maan kunnia ja onni ja vapaus. - --- Pappissäädyllä on myöskin taivaallinen isänmaa ja pyhä kirkko -käskee meitä pappeja kaikin voimin puolustamaan ja varjelemaan sitä. - --- Mutta, teidän armonne, eiköhän taivaallisella isänmaalla sentään -ole hyvin vähän tekemistä kymmennysten, tavaroiden ja kirkkojen -korkojen kanssa. Eihän Jumalan valtakunta siitä kasva, jos papeilla -on varustettuja linnoituksia ja jos he istuvat neuvoskunnassa -tuomitsemassa maallisia asioita. Tiedämmehän kaikki, ettei Kristuksen -apostoleilla ollut kunniapaikkoja eikä maatiloja tai palvelijoita. - -Piispa rypisti kulmakarvojaan. - --- Näistä asioista en voi puhua kuin kirkon miesten kanssa, sanoi hän. - --- Teidän armoanne ehkä hämmästyttää, että minä uskallan puhua -näistä asioista, vastasi Kristina, -- mutta naisella, joka seitsemän -kuukautta puolusti Ruotsin pääkaupunkia koko Kristianin voimaa -vastaan, lienee toki oikeus lausua sananen, kun isänmaan onni tai -perikato on kysymyksessä. - --- Jalo rouva, minua hämmästyttää vain yksi ainoa seikka. Ettekö te -ajattele sitä, että teidän pojallanne on suurin oikeus kruunuun? - -Kristina korotti päätään. Naisellinen ylpeys nosti punan hänen -poskilleen ja otsalleen. - --- Teidän armonne muistaa ehkä, virkkoi hän, -- että minulla on ollut -kunnia kantaa sekä nimeä Sture että Gyllenstjerna; minun tulee siis -katsoa isänmaan parasta ennenkuin ajattelen itseäni. - -Piispa kumarsi kunnioittaen. - --- Minä ihailen teitä, jalo rouva, ja olkaa varma, että minä kaikin -voimin tahdon puolustaa Kustaa Eerikinpojan oikeuksia kruunuun, -kunhan hän vaan luopuu kerettiläisistä ja Lutherin uskolaisista, -jotka nyt puhaltavat myrkyllistä henkeään hänen korviinsa ja -levittävät turmiollista oppiaan kuni ruttoa maahan ja kansaan. - --- En voi arvostella sitä mitä ainoastaan huhuna olen -kuullut, vastasi Kristina, -- mutta Olavi Pietarinpoika tulee -valtiokokoukselle tekemään selkoa uskostaan; saamme silloin kaikki -kuulla. - --- Sitä en minä ole kuullut, huudahti piispa, -- nielköön hänet -helvetti ennenkuin hän sen tekee! ja piispan silmät säihkyivät -vihasta. - --- Mitä teidän armonne tarkoittaa? - -Kristina ei käsittänyt mikä oli pistänyt tuon äsken niin miettiväisen -miehen päähän. - --- Se olisi herjaus paavia, ainoaa autuaaksitekevää kirkkoa ja maan -piispoja ja papistoa vastaan! Ettekö käsitä sitä? - --- Voivathan he kumota hänen väitteensä. - --- Joka ei asiaa epäile, se ei myöskään voi siitä väitellä. Meidän -uskomme on liian pyhä joutuakseen yleisön tarkastuksen ja tuomion -alaiseksi. - -Mutta Kristina jatkoi naisellisella itsepintaisuudella: - --- Kuningaspa ei taida luopua päätöksestään vaan tahtoo saattaa uuden -opin keskustelun alaiseksi. - -Hän katui miltei paikalla sanojaan. Piispan pää oli vaipunut alas ja -kaksi suurta kyyneltä valui uurtuneille poskille. Hiljaa, melkein -kuin itsekseen, hän lausui: - --- Herran mahtava käsi varjelkoon pyhää kirkkoa ja seurakuntaa! - -Hetken perästä hän nousi. - --- Kiitos, ja Jumala teitä suojelkoon! lausui hän. Hitaasti, -juhlallisena läksi hän ruokasalista. Miksi hän oli tullut, sitä ei -kukaan voinut käsittää. - - * * * * * - -Mutta Vesteråsin linnassa vietettiin hauskaa elämää. Kuningas oli -pannut toimeen isot kemut ja leikkipuheilla koetti hän nyt karkoittaa -mieliharmiansa ja suuttumustansa. Hän kehoitti vieraita syömään -ja juomaan, sillä kuka tiesi, koska sitä tästälähin istuttaisiin -kuningas Kustaan pöydässä. Ehkei hänellä sitte enään olisikaan mitään -tarjoamista, vaikka vieraat aina olisivatkin yhtä tervetulleet. - -Mutta ilo ei oikein tahtonut ilolta tuntua suuressa seurassa. -Kuiskaeltiin, keskusteltiin. - -Aterian lopulla pyysi Strängnäsin piispa kuninkaan luvalla saada -lausua pari sanaa. - -Hän oli varma siitä, että suuri osa papistoa ja useat piispat -kuuluivat kuninkaan puolueeseen, mutta pahin vastustaja oli piispa -Brask; hän seisoi kalliona meressä, hänen vakuutustaan oli mahdoton -saada horjumaan. - --- Antakaamme kallion pysyä paikoillaan, sanoi kuningas. -- Jos minä -olen laivaa johtamassa, niin purjehdimme sen ympäri ja silloin ei se -voi saattaa meille mitään vahinkoa. - -Keskustelu ei tahtonut oikein sujuta ja pian lausui kuningas -vierailleen jäähyväiset; ainoa jonka hän pidätti luonaan, oli -valtioneuvos Juhana Turenpoika. - -Tämä kertoi hänelle piispan ja Kristina rouvan kohtauksesta. - --- Tiesinhän minä että tein viisaasti pyytäessäni häntä tulemaan -tänne, huudahti Kustaa. -- Sellaisen naisen vaikutusvalta on suuri. - -Hetkisen perästä lisäsi hän: - --- Onnellinen sinä, ystävä Juhana, joka olet löytänyt sellaisen -aarteen, onnellisempi kuin kuninkaasi. - --- Teidän armonne! - --- En kiellä etten tuntisi tyhjyyttä; mies tarvitsee kodin. - --- Kuninkaan ei tarvitse kuin käskeä. - --- Kuinka voisin sen tehdä? Tällaisina levottomuuden ja sekasorron -aikoina en minä saa enkä voi ajatella itseäni. - --- Mutta tuleehan rauhallisempiakin aikoja ja niitä varten ei teidän -armonne vielä ole katsonut itselleen morsianta. - --- Katso, Juhana, minä en saa tehdä sitä itse ja sentähden minä -epäilen. Onhan meidän maassamme paljon sorjia neitosia, mutta -kotimaiset eivät kelpaa; pitää olla ulkomaalaista tavaraa; vaikka se -olisikin huonompaa, niin ruotsalaiset siitä pitävät enemmän, ja sen -mukaan pitää kuninkaan toimia. - --- Sanotaan että kuningas Sigismundin tytär... - --- Puhutaan paljonkin, mutta sen asian teki arkkipiispa Johannes -tyhjäksi, ja parasta se lienee ollutkin, koskeivät säädyt vielä ole -suostuneet antamaan elatusveroa. Ja ilman sitä en minä voi ottaa -kuningatarta. - --- Asia pitäisi esittää, niin se kyllä vaikuttaisi. - --- Katsokaamme nyt ensin, aikovatko he pitää meitä kuninkaanaan ja -suostummeko me pysymään siinä virassa, lausui Kustaa ylpeästi; -- -minusta näyttää melkein siltä kuin he tarvitsisivat meitä paremmin -kuin me heitä. Kruunussa on terävät okaat, ne pistävät syvälle... sen -olen minä kokenut. - -Samassa kuului ulkoa voimakkaita huutoja ja pian ilmoitettiin, -että suunnattoman suuri lähetystö porvareita ja talonpoikia pyysi -nähdä kuningasta ja puhutella häntä; he sanoivat ajavansa tuhansien -ruotsalaisten asiaa. - --- Kuningas ei ota vastaan lähetystöjä eikä edusmiehiä ennenkuin -valtiopäiväkysymys on ratkaistu, tuli vastaukseksi. Mutta hetkisen -kuluttua alkoi ulkoa kuulua huutoja: - --- Eläköön Kustaa Eerikinpoika, Ruotsin kuningas! - --- He ovat ajaneet tahtonsa perille, sanoi Kustaa hymyillen. -- Jos -he vaan yksimielisesti ovat puolellani, niin en minä pelkää paavin -enkä koko papiston yhteisiä voimia. - --- Jos teidän armonne näyttäytyisi akkunassa. - --- Niin he huutaisivat kahta hullummin, mutta vastapuolue sanoisi, -että minä olen pelästyttänyt heidät suostumaan. Myöhemmin kyllä -vakaumus tai tieto omasta voimattomuudesta pakoittaa heidät -suostumaan. - -Syntyi hetken äänettömyys. - --- Teidän armonne, minulla olisi teille pyyntö. - --- No, sano pois, siihen kyllä ilolla suostun. - --- Se koskee henkilöä, joka on ollut kapteenina kuninkaallisessa -linnavartiastossa. - --- Ja karannut? - --- Niin. - --- Kuuliaisuusrikos siis, eikä valtioa, vaan minua vastaan. Mitä -puolustuksia hänellä on? - --- Kiihkeä rakkaus. - --- Se, se minua kohtaa kaikkialla, mutta minä itse en sitä koskaan... -olenhan sentään!... hän sivalsi kädellä kasvojaan. -- Ymmärrän, että -intohimo johtaa rikokseen, jollei sitä ajoissa voiteta. Mikä hänen -nimensä on? - --- Olavi Tyste. - --- Tyste... eikö hän... ja Vadstenan nunna... yhdessä karanneet? -Luultiin heidän hukkuneen. - --- Tämä on sama mies. - --- Mistä sinä sait hänet käsiisi? - --- Tunsin hänet ennen... nyt häntä tuskin voi tuntea. - --- Henkipatto tietysti? Missä hän on? - --- Kätkettynä täällä linnassa! - --- Rohkea teko, Juhana, sillä jos joku pappi olisi saanut hänet -käsiinsä, niin hänet mieluummin olisi voinut pelastaa suden suusta... -Meneppä paikalla ja nouda hänet tänne. - -Juhana herra riensi pois ja palasi pian, seurassaan mies, joka oli -kääritty munkin kaapuun. - -Hän heitti sen yltään ja lankesi kuninkaan jalkojen juureen. - --- Armoa, herra kuningas! - -Kustaa katseli häntä. Hänen kasvonsa olivat nuoret, kaunispiirteiset, -mutta niissä oli sellaisen kärsimyksen ja syvän kurjuuden leima, että -hän hämmästyi. - --- Mistä sinä tulet? - --- Moran fransiskaaniluostarista. - --- Oletko ollut vankeudessa? - --- Yksitoista kuukautta. - --- Mistä rikoksesta? - --- Luostariryöstöstä. - --- Mikseivät he tappaneet sinua? - --- Heidän piti ensin kiduttaa minua äärimmilleen asti. - --- Saakeli! mutisi kuningas ja lisäsi sitte: -- sinä tiesit jo -edeltäkäsin, mikä rangaistus seuraa sellaista rikosta. - --- Me rakastimme toisiamme, puhui Tyste, -- ja olimme vannoneet -toisillemme uskollista rakkautta; mutta hänet riistettiin käsistäni -ja vastoin hänen tahtoaan vihittiin hänet nunnaksi. Minä olin -menettämäisilläni järkeni; hän odotti minua, sen tiesin, ja vihdoin -keksin keinon ryöstää hänet. Kaikki onnistui paremmin kuin olimme -uskaltaneet toivoa... hurskas pappi vihki meidät ja minä pakenin -Trondhjemiin, jossa minulla muinoin oli ollut koti ja hoito. Siellä -vietimme muutamia onnellisia kuukausia. Ainoastaan vaimoni pelko -tulevaisuutta ajatellessa häilyi paljastetun miekan lailla päämme -päällä. En voi kuvata suruamme, kun erosimme, mutta täytyihän minun -palata rukoilemaan kuninkaalta armoa ja apua. Noin puolen päivän -matkan päässä Reenin luostarista hyökättiin päälleni ja minä jouduin -vangiksi... ihmeen kautta pelastuin. - --- No annappa kuulla. - --- Vanginvartia oli ilkiö, joka aina kun hän tuli koppiini, kuvaili -mitä kidutuksia ja kärsimyksiä minulla oli odotettavissa. Aluksi en -kuunnellut häntä, sillä minä mietin vaan, millä keinoin pääsisin -pois, mutta kun eivät yritykseni onnistuneet ja ruoka päivä päivältä -kävi huonommaksi, rupesivat hänen sanansa tarttumaan mieleeni -ja voin melkein sanoa, että mielikuvituksessani jo monta kertaa -olen kärsinyt ne tuskat, jotka hänen kertomustensa mukaan minua -odottivat... Kun hän viime kerralla tuli luokseni, istuutui hän -tapansa mukaan sille ainoalle tuolille, joka oli kopissa; minä olin -niin heikko, että vaan makasin; hän kertoi minulle, että pian olin -tuleva valmiiksi ja että hän kaipaisi minua... Äkkiä hän vaikeni, -kuulin vaan raskaan kolauksen: hän oli saanut halpauksen ja putosi -suinpäin lattialle. Minä nousin kiireesti, ties Jumala mistä sain -voimia; hetkessä sieppasin munkin kaapun ja tikarin. Ruumiin nostin -sänkyyn, jottei pakoani heti huomattaisi, ja sitte avasin ja -suljin oven ja hiivin alas portaita; pari veljeä kohtasin, mutta -kumpikaan ei epäillyt mitään. Portti avautui viittauksestani ja niin -olin vapaa!... Mistä sain voimia, sitä en tiedä. Kaikkialla minua -kohdeltiin ystävällisesti, ruokaa ja juomaa sain yllin kyllin. Tulin -sitte Upsalaan ja kuulin kuninkaan olevan Vesteråsissa. Tänään oli -eräs luostarin lähetti saamaisillaan minut kiinni, sillä he eivät -vielä ole lakanneet etsimästä minua; onneksi pääsin sentään pakoon ja -valtioneuvos Juhana Turenpoika toi minut tänne. - --- Nouse! virkkoi kuningas vakavasti. -- Olet jo saanut kärsiä -tarpeeksi rangaistusta. - -Tyste jäi seisomaan kuninkaan eteen. - --- Muista, puhui kuningas ankarasti, -- että voimassa olevaa lakia -aina täytyy noudattaa; mutta kuninkaallisen sanani voimalla, joka -on suurempi kuin pappien, vapautan minä sinut pannakirouksesta. -Ja suojellakseni sinua vihollisiltasi, nimitän sinut kapteeniksi -henkivartiastooni. Mutta varo ettet toista kertaa koettele -kärsivällisyyttäni. - -Tyste suuteli kuninkaan kättä ja lupasi ehdotonta uskollisuutta. - --- Mitä taas vaimoosi tulee, lisäsi Kustaa, -- niin neuvoisin sinua -antamaan hänen olla, missä hän nyt on. Luultavasti me piankin -lähdemme pohjoiseen päin, niin saat itse noutaa hänet. Kirjoita siitä -paikalla hänelle. - -Mielenliikutuksissaan saattoi Tyste tuskin kiittääkään, ja kuningas, -joka sen kyllä huomasi, kutsui paikalle hovimestarinsa ja käski häntä -pitämään huolta nuoresta miehestä. - -Heidän mentyään ojensi kuningas kätensä herra Juhanalle. - --- Kiitän sinua siitä, että annoit minulle tilaisuutta vääryyden -sovittamiseen, lausui hän. -- Olisinpa melkein suonut että piispa -Brask olisi ollut täällä. - --- Olisikohan hän myöntänyt kirkon syyllisyyden? - --- Olen varma, että hän olisi ollut valmis jättämään saaliin takaisin -kirkon käsiin, nauroi kuningas. - --- Heissä ei ole ihmistunteita. - --- Se on uskonkiihkoa, ystäväni, ja kaikki todelliset katoliset ovat -sokeita uskonkiihkoisia. - --- Heidän uskontonsa vaatii sitä. - --- Se on heidän uskontonsa ydin ja sentähden paras kätyri -itsevaltiuden palveluksessa. - -Tämän keskustelun aikana oli suurin osa yöstä kulunut ja Kustaan -ajatukset olivat saaneet toisen suunnan. - -Uteliaisuudella odotti koko kaupunki mitä seuraava päivä toisi -myötänsä. - -Pian oli luostarisali jo ahdinkoon saakka täynnä; odotettiin piispa -Braskia, mutta turhaan. - -Herra Ture Jönsinpoika nousi tuontuostakin paikaltaan ja katseli -ympärilleen, mutta piispaa ei kuulunut ja Ture herra sai taaskin -istuutua. - -Keskusteluihin olisi jo aikoja sitte pitänyt ryhtyä ja alkaminen oli -Ture herran asia, koska hän oli vanhin. Hän tosin nousikin ja sopersi -pari sanaa, että ajat olivat vaikeat, mutta sitte hän istuutui eikä -kukaan enään saanut häntä nousemaan. - -Mutta keskenään juttelivat miehet sitä innokkaammin; kokoonnuttiin -ryhmiin ja keskusteltiin aivan ääneen. Vähitellen syntyi sellainen -sekasorto, ettei ääntä voinut eroittaa toisesta. Oli kuin Baabelin -tornia rakennettaessa, sanoo Tegel. - -Silloin nousi pitkä itägöötti puhumaan; hänen äänensä tunki kuin -sahalla viiltäen läpi koko salin; hän pyysi että neuvoston hyvät -herrat nyt sopisivat ja tekisivät jonkun päätöksen, jotta talonpojat -tietäisivät, miten menettelisivät ja rauhassa saisivat lähteä kotiin -maalle. - -Samaa mieltä olivat useat muutkin. Talonpojan täytyi päästä kotiin, -sillä elonkorjuun aika oli ovella ja se ei ottanut odottaakseen. - -Muutamat aateliset koettivat saada aikaan keskustelua, mutta siitä ei -tullut mitään. - -Silloin kirkaisi muuan talonpoika, että jos asiaa oikein ajatteli, -niin ei kuningas Kustaa ollut tehnyt vääryyttä heille enempää kuin -muillekaan, ja jollei valtakunnanneuvosto pian tekisi päätöstä -asiassa, niin he sen kyllä tekisivät. Tähän yhtyi useita muita ja -melu kasvoi kasvamistaan. Nyt nousivat porvaritkin. Hekin ilmoittivat -tahtovansa olla kuninkaan puolella. - -Tukholman porvarit selittivät kuin yhdestä suusta olevansa valmiit -uhraamaan verensä ja henkensä kuninkaan edestä. - --- Sitäpaitsi, lausuivat he, -- pidämme Tukholman kaupungin -varustettuna kuninkaalle vähintäin kolme vuotta. Nyt tahtoi kansleri -Lauri Antinpoikakin lausua sanansa. Mutta silloin karkasi Ture -Jönsinpoika istuimeltaan ja selitti, ettei tämä asia laisinkaan -koskenut kansleriin, hänen ei tarvinnut sanoa mitään, tulivat he -toimeen ilman häntäkin. Hän istuutui siis. - -Sensijaan nousi Strängnäsin piispa Maunu Sommar vaatimaan -puheenvuoroa. - -Sitä ei Ture herra voinut kieltää häneltä, mutta suuttuneelta hän -näytti. - -Ensinnä kääntyi piispa herra Ture Jönsinpojan puoleen ja kiitti häntä -siitä, että hän ystävällisesti tahtoi puolustaa kirkon miehiä, mutta -hän puolestaan pelkäsi, että heille siitä koituisi enemmän vahinkoa -kuin hyötyä, jos valtakunta heidän tähtensä joutuisi turmioon. - -Hullutusta olisi ruveta vastustamaan Kustaa kuningasta, sen käsitti -lapsikin, saatikka sitte täysikasvaneet. Melkein mahdotonta oli -ruveta maksamaan kuninkaalle hänen kiinteitä perintötilojaan -ja kaikkea mitä hän valtakunnan tähden oli kuluttanut. Ruotsin -vihamiehet, jotka yhä vielä halusivat valtakuntaa omiin käsiinsä, -kyllä paikalla käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen, jos näkisivät -kuninkaan poistuvan. - -Lopuksi pyysi hän säätyjä miettimään näitä sanoja, jotka hän syvästä -vakaumuksesta oli lausunut. - -Sekä ritaristo että koko yleisö nousi nyt kiittämään häntä siitä, -että hän niin maltillisesti oli ruvennut ajamaan tätä asiaa. - -Piispan sanojen vaikutus osoitti selvään, että useat olivat samaa -mieltä kuin hän, vaikkei kukaan ollut uskaltanut lausua ajatuksiaan. - -Nyt ruvettiin myöskin tuumailemaan, miksi tässä oikeastaan oli -riidelty. - -Måns Bryntenpoika loi silloin katseen kansleriin ja huomautti, että -koska riidan syynä oikeastaan oli vanha ja uusi oppi, niin kai -oli paras kutsua paikalle muutamia uskonnonopettajia julkisesti -tarkastamaan riidanalaisia kohtia. - -Taaskin pääsi melu valloilleen, toiset tahtoivat, toiset eivät -tahtoneet, mutta vihdoin voitti ensimainittu mielipide ja mestari -Olavi ja tohtori Pietari Galle kutsuttiin tekemään selkoa uskostaan. - -Tohtori Galle alkoi, mutta hän puhui latinaa ja ainoastaan harvat -ymmärsivät hänet. - -Sitte tuli mestari Olavin vuoro. Jokainen joka asui Tukholmassa -tai oli siellä käynyt, tunsi hyvin hänen kauniin äänensä ja hänen -pontevat saarnansa. Nyt hän tunnusti uskovansa tuohon korkeaan, -yksinkertaiseen oppiin, jonka puolesta hän taisteli; hän sanoi, -että rakkaus Jumalaan ja usko Jeesukseen Kristukseen, jonka hän -lähetti, on kristinuskon ensimäinen ehdoton käsky, sekä sitte rakkaus -lähimmäiseen, ja nämä molemmat ovat ytimenä ja elinvoimana kaikissa -muissa uskonkappaleissa. Ja moni ymmärsi, että oppi oli sama, mutta -että tämä oli paljon puhtaampi ja likempänä lähdettään. - -Kun mestari Olavi oli lopettanut, huusi yleisö tahtovansa kuulla -tohtori Gallea, mutta koskeivät läsnäolijat ymmärtäneet latinaa, -pyydettiin tohtoria esiintymään ruotsiksi. - -Mutta siihen ei oppinut herra, syystä tai toisesta, tahtonut suostua. - -Ja riitaa jatkettiin. - -Olavi koetti vastauksissaan tehdä selkoa vastustajansa mielipiteistä -ja niin pysyi yleisön harrastus vireillä. - -Mutta lieneekö tohtori Galle ollut tyytymätön selityksiin tai -lieneekö vastustus käynyt hänelle vaikeaksi, koskei hän enään -tahtonut jatkaa väittelyä, vaan jätti taistelukentän Olaville, joka -jatkoi puhettaan myöhäiseen iltaan asti. - -Sillä tavalla kului se päivä. - -Kolmas näytti käyvän yhtä myrskyiseksi kuin edelliset. - -Talonpojat ja kauppakaupunkilaiset huusivat ja kirkuivat, että jos -herrat ja ritarit tahtovat olla syypäät valtakunnan turmioon, niin -kyllä he kuninkaan avulla opettavat heidät. - -Sitäpaitsi he kertoivat jo keskustelleensa asiasta kuningas Kustaan -kanssa. - -Nyt kävi papisto ja aatelistokin tarkkaavaiseksi. - -Ture Jönsinpojan likeisimmät ystävät pyysivät häntä karttamaan -vaaraa, jonka heidän eripuraisuutensa ehkä saattoi tuottaa, sekä -käyttäytymään hiukan nöyremmin, kun tuli puhe kuninkaasta. - --- Olkaamme varoillamme, sanoivat he, -- muuten ehkei yksikään meistä -pääse täältä elävin hengin. - -Ture herra oli pitävinään välttämättömyyttä velvollisuutena ja lausui -hetken epäiltyään: - --- Tällä kertaa, jalot herrat, tahdon teidän tähtenne mukautua -kuninkaan tahtoon, mutta luterilaisuuteen ei hän tule minua -taivuttamaan ja jollei hän tahdo kohdella meitä hyvin, niin kyllä kai -tästä toiste keinot keksimme. - -Seurasi sitte pitkä keskustelu, jonka jälkeen kansleri Lauri -Antinpoika ja mestari Olavi lähetettiin säätyjen puolesta rukoilemaan -armoa kuninkaalta. - -Mutta hän pysyi taipumattomana ja käski viedä säädyille tiedon, että -hän aikoo pysyä sanassaan. - -Surumielin palasivat lähettiläät ja kertoivat retkensä onnettomat -tulokset. - -Syntyi yleinen hämmästys. - -Kansleri ja Olavi kieltäytyivät menemästä toista kertaa; silloin -valittiin valtioneuvos Knut Antinpoika (Lille) ja piispa Maunu Sommar -esiinkantamaan kuninkaalle säätyjen nöyrää pyyntöä. - -Mutta hekin palasivat tuoden saman vastauksen. - -Yhä suuremmaksi kävi hämmästys; yleinen ihmettely oli vallannut -valtiokokouksen. - -Piispa Brask ja Ture Jönsinpoika eivät uskaltaneet lausua sanaakaan. - -Nyt ei enään puhuttu lähetystöistä, vaan jokainen läksi erikseen -pehmittämään kuninkaan mieltä ja vihdoin päästiin niin pitkälle -että saatiin kuningas lupaamaan, että hän seuraavana päivänä tulisi -luostarisaliin. - -Kun hän vihdoin ankarana ja vakavana ilmestyi saliin, oli ilo -ja riemastus rajaton; joukot olivat miltei -- niin kerrotaan -- -suutelemaisillaan hänen jalkojaan. Vastahakoisuus oli poissa, -kuninkaan taipumattomuus oli taivuttanut kaikki mielet. Astellessaan -salin läpi, hän kyllä tunsi, että hän oli voittanut. - -Rukouksia tulvi hänen ympärillään ja vihdoin hän suostui ottamaan -takaisin kruunun. Ilolla jokainen nyt teki hänelle uuden kuuliaisuus- -ja uskollisuusvalan. Kronikassa sanotaan: "He olivat nyt huomanneet, -että he häntä tarvitsivat paremmin kuin ennen." - -Samana eli juhannuspäivänä, kesäkuun 24:nä tehtiin seuraavat tärkeät -päätökset: - -1) että kaikkien valtakunnan asukkaitten yksimielisesti tulee -koettaa tehdä loppu kapinoista, pahoista huhuista ja muusta -epäjärjestyksestä, joka Taalaissa tai muualla valtakunnassa -mahdollisesti syntyy. - -2) että, koska silloiset herrat olivat vahvistaneet valtakunnan -asukkailta otettaviksi verot piispoille, tuomiokirkoille, kaniikeille -ja luostareille, niin kruunun veroa, joka nyt oli vähentynyt, oli -lisättävä näillä veroilla. - -Ja koska piispat tähän asti olivat olleet niin mahtavat, että he -olivat nousseet vastustamaan maan herroja, jopa karkoittamaan heitä -ja valtakunnan vahingoksi kutsumaan maahan vieraita herroja, niin -tulee piispojen nyt jättää kuninkaalle linnansa ja linnoituksensa -sekä tästälähin käyttää seurueenaan ainoastaan niin paljon miehiä -kuin kuningas määrää. - -Samoin pitää verojen käydä. Kun kuningas on harkinnut paljonko -jokainen tarvitsee voidakseen rehellisesti elää, niin tulee lopun -langeta kruunulle. - -Koska luostareissa, joihin kuuluu veroja ja maatiloja, yleensä on -huono komento, niin on kuningas päättänyt asettaa ritarismiehen -valvomaan jokaista tällaista luostaria; hänen tulee pitää luostari -kunnossa, toimittaa munkeille tarpeellinen elatus sekä jäännöksellä -ylläpitää linnaleiriä, jos kuningas tahtoo. - -3) Niiden talojen ja tiluksien, jotka aateliston esi-isät ovat -lahjoittaneet, myyneet tai pantanneet luostareille, kirkoille tai -papinpalkoiksi senjälkeen kuin kuningas Kaarle Knuutinpoika oli -pitänyt tarkastuskäräjät, tulee joutua takaisin perillisille tai -perikunnan lunastajille; kuitenkin ovat ne lunastettavat jollakin -maksolla, koska tavara itse ei ole lunastanut itseänsä ajan kuluessa. -Kukaan ei saa ottaa omaansa takaisin ennenkuin hän on käräjillä -todistanut sukuoikeutensa. Perintömaa joutuu takaisin, olipa se miten -kauvan tahansa ollut poissa. - -4) Jumalan puhdasta sanaa pitää tästälähin saarnattaman kaikissa -valtakunnan kirkoissa ja se joka siitä levittää vääriä, pahoja -huhuja, on rangaistava. - -Tätä päätöstä kutsutaan "_Vesteråsin resessiksi_". - -Sitä seurasi "_Vesteråsin ordinantia_". - -Viimemainittu sisälsi määräyksiä pappien ja piispojen -velvollisuuksista sekä siitä, missä asioissa heidän oli oikeus -tuomita. - -Pastorin tulee kääntyä pyytämään neuvoja piispalta, joka on hänen -päämiehensä; mutta jos piispa on asettanut virkaan papin, joka on -juoppo tai joka ei osaa lukea Jumalan sanaa, niin on kuninkaalla -oikeus eroittaa syyllinen virastaan. - -Sakot rikoksista kirkkolakia vastaan ovat maksettavat kuninkaalle ja -papit maksakoot sakkoa niinkuin muutkin ihmiset. Työntekoa elonaikana -tai kalankudun kestäessä ei saa pitää sapatinrikoksena. "Ei myöskään -saa pitää pyhäpäivän rikkomisena, jos joku ampuu linnun metsästä." - -Kerjäläismunkit ovat asetettavat kuninkaan voutien valvonnan -alaisiksi, koska he pitkin maata harjoittavat petosta ja valehtelevat. - -Munkit, jotka kantavat veroa, eivät saa kerjätä. - -Vaikka joku olisikin velkaa papille tai kirkolle, niin ei häneltä -silti saa kieltää pyhää ehtoollista j.n.e. - -Jokaisen säädyn täytyi erikseen antaa vastaus kuninkaan vaatimukseen. - -Kun muut olivat ilmoittaneet suostumuksensa, tuli piispojen vuoro. - -He sanoivat niinkuin muutkin säädyt tyytyvänsä kuninkaan tahtoon, -varsinkin koska he siten saivat poistaa sen epäluulon, että he -linnoineen ja linnoituksineen saattaisivat olla vaaralliset -kuninkaalle ja valtakunnalle; lupasivat tyytyä sekä köyhyyteen että -rikkauteen, aivan kuninkaan tahdon mukaan. - -Tämä lupaa siis parempia aikoja. - -Vesteråsin päätöksissä säädettiin, että Jumalan ilmoitettua sanaa -tulee pitää ojennusnuorana kaikessa opetuksessa sekä että sitä -puhtaasti ja selkeästi tulee saarnata. Vanhaa kirkkojärjestystä saa -seurata. - -(Augsburgin tunnustus ilmestyi kolme vuotta myöhemmin.) - -Kun päätökset olivat allekirjoitetut ja sinetillä vahvistetut, -kääntyi kuningas persoonallisesti piispojen puoleen ja vaati heiltä -heidän linnojaan. - -Kuningas alkoi Maunu Sommarista ja pyysi häntä paikalla luopumaan -Tynnelsön linnasta. - -Piispa vastasi mielellään suostuvansa sekä siihen että elämään niin -rikkaana tai köyhänä kuin kuningas tahtoi. Kuningas suvaitsi tyytyä -tähän vastaukseen. - -Maunu Haraldinpoika Skarasta selitti myöskin suostuvansa luopumaan -Lecköstä. - -Nyt tuli piispa Braskin vuoro. Kun kuningas vaati häneltä Munkebodaa, -jäi hän hämmästyneenä tuijottamaan eteensä eikä voinut kuin huokaella -ja änköttää. - -Tämä isku teki hänestä lopun. Häneen koski syvästi, kun hänen piti -luopua linnasta, jossa hän vuosikymmeniä oli pitänyt hovia, ottaen -vastaan sekä kuninkaita että valtionhoitajia. Uusi aika oli kasvanut -häntä korkeammaksi, se painoi häntä maahan ja kuningas seisoi yhä -hänen edessään, armottomasti vaatien hänen rakasta Munkebodaansa. - -Ture Jönsinpoika, joka näki hänen tuskansa, pyysi kuningasta piispan -ansioihin ja korkeaan ikään nähden suomaan hänelle Munkebodan hänen -elinajakseen. - -Mutta kuningas pysyi heltymättömänä. Sittehän muutkin voisivat tehdä -saman pyynnön. - -Hän vastasi järkähtämättömällä kiellolla ja vaati sitäpaitsi -vakuutusta siitä, ettei piispa sanoilla eikä teoilla, salaa eikä -julkisesti vehkeilisi kuningasta ja valtakuntaa vastaan. Kahdeksan -valtakunnan neuvoksista meni takuuseen ja neljäkymmentä piispan -hoviherroista, jotka olivat seuranneet häntä valtiopäiville, teki -valan kuninkaalle. - -Sitäpaitsi ei vanha Brask saanut lähteä Vesteråsista ennenkuin -kuningas oli ottanut haltuunsa Munkebodan. - -Kuningas matkusti Vesteråsista Tynnelsöhön, Vadstenaan, Strängnäsiin, -Skaraan, Linköpingiin; joka hiippakunnassa määräsi hän miten paljon -piispan piti luovuttaa kruunulle. Heidän etunsa eivät tulleet -pieniksi, Vexiön piispa esimerkiksi sai pitää Vexiön kaupungin -kaikkine tuloineen, sataa tanskalaista markkaa vastaan. - -Luostarit otettiin nekin tarkastuksen alaisiksi; ne eivät kadonneet -yhtäkkiä, vaan vähitellen. Useat munkit rupesivat papeiksi pitäjiin -ja palasivat maalliseen elämään, suuri joukko nunnia jätti -luostarielämän mennäkseen naimisiin, muutamat munkkien, muutamat -nuoruutensa rakastettujen kanssa. - -On laskettu, että niiden tiluksien luku, jotka tämän reduktionin -kautta joutuivat pois kirkolta, nousee noin 20,000. - -Kovimmin koski Vesteråsin resessi vanhaan piispaan. Seitsemäntoista -vuotta oli hän miehen kädellä hallinnut hiippakuntaansa, joka, hänen -siihen tullessa, oli ollut rappiotilassa. Hän tarkasti kirkot ja -luostarit ja pani kaikki hyvään kuntoon. Tuomiokirkkonsa koristi hän -kuparikatolla ja uusilla uruilla. - -Uskonpuhdistusta vastaan taisteli hän kaikin voimin, kunnes -Vesteråsin resessi hänelle osoitti, että nyt oli vanha kirkkovalta -saavuttanut matkansa määrän. - -Olisihan hän voinut asettua suuren vastapuolueen etunenään ja -sen hankkeet olisivat voineet olla sangen vaaralliset, mutta -sitä hän ei tahtonut; kuninkaan persoonallisuus, hänen voimansa -ja jäntevyytensä, joita piispa itse asiassa ihaili, sekä hänen -todellinen isänmaanrakkautensa lienevät vaikuttaneet, että hän päätti -taipua uuden ajan vaatimusten alle, jotka olivat kasvaneet häntä -väkevämmiksi. - -Uskossaan lujana ja horjumattomana päätti hän jättää valtakunnan, -mutta tahtoi ensin, arvonsa säilyttämiseksi, vapautua siitä takuusta, -johon valtakunnan herrat hänen puolestaan olivat sitoutuneet, ja -siihen ilmaantui piankin tilaisuus. - -Heti Vesteråsin valtiopäivien jälkeen matkusti kuningas Itägötlantiin -ja piispa otti hänet vastaan arvokkaalla nöyryydellä, antoi valmistaa -komeat pidot ja osottautui sekä käytöksessään että puheessaan niin -iloiseksi ja tyytyväiseksi, että Kustaa rupesi uskomaan kaiken -mielikarvauden jo unohtuneen. He nauroivat ja juttelivat oikein -sydämen pohjasta. - -Piispa käytti silloin tilaisuutta hyväkseen ja pyysi vapautusta -takuusta, joka oli vaadittu hänen persoonastaan. Kustaa ojensi -hänelle kätensä ja sanoi ilolla suostuvansa hänen pyyntöönsä. - -Sitte sai hän kuninkaalta avoimen kirjeen, jossa vakuutettiin, -että menneisyys unohdettaisiin ja sekä hän että hänen kirkkonsa -tulevaisuudessa nauttisivat kuninkaan armoa ja suojelusta. - -Sitte otti hän puheeksi Gottlannin. Hänen mielestään piti koettaa -säilyttää saari Ruotsin hengellisen holhouksen alaisena, vaikka -maallinen valta kavaluudella ja kujeilla olikin saatu siltä -viekotelluksi, ja sentähden pyysi hän kuninkaalta lupaa matkustaa -sinne pitämään tarkastusta. - -Siihenkin suostui kuningas. - -Heti kun Kustaa oli lähtenyt Itägötlannista, keräsi piispa -arvokkaimmat tavaransa ja matkusti Gottlantiin. - -Siellä ei hän sentään viipynyt kauvan, vaan astui taaskin laivaan ja -kerrotaan hänen silloin lausuneen: - --- Puhaltakoon nyt tuuli mistä päin tahansa, kunhan vaan ei vie -Ruotsiin päin! - -Danzigissa hän nousi maihin ja sieltä hän kirjoitti kuninkaalle, -pyytäen häntä suojelemaan hiippakuntaansa ja luopumaan -kerettiläisyydestä. Myrsky oli ajanut hänet Danzigiin ja sairaus -pakoitti häntä viipymään siellä. - -Kuningas vastasi kirjeeseen terävästi ja antoi piispalle luvan palata -Ruotsiin. - -Mutta vanha Brask ei palannut. Hän odotti, että ajat ehkä -muuttuisivat ja siinä tapauksessa saattaisi hän turvautua -vastalauseeseen, joka oli kätketty Vesteråsin tuomiokirkkoon. Tämän -varokeinon kautta pelastui hän muuten kohtalosta, jonka alaiseksi -moni hänen virkaveljistään joutui Tukholman verilöylyssä. Mutta tällä -kertaa eivät hänen laskunsa pitäneet paikkaansa ja viisi vuotta -myöhemmin kuoli Hans Brask Landan luostarissa Posenissa. - - * * * * * - -Jo Vadstenassa v. 1526 olivat säädyt antaneet suostumuksensa kruunaus -puun ja kaikilla valtiopäivillä lausuttiin se toivomus, että kuningas -kruunauttaisi itsensä vanhan hyvän tavan ja Ruotsin lain mukaan. - -Kuningas Kustaalla oli ollut kylläkin syytä jättää asia tuonnemmaksi, -sillä ne vapaudet ja oikeudet, jotka kuningas ennen kruunausta vannoo -pitävänsä pyhinä, tulevat peruslaiksi; mutta niiden vahvistaminen -kruunauksen jälkeen riippuu hänen armostaan ja suosiostaan. -Vesteråsin resessi vapautti Kustaan vahvistamasta hengellisten -herrojen oikeuksia. Ja nyt ei enään ollut syytä siirtää tuonnemmaksi -kansan yleisen toivomuksen täyttämistä. - -Tammikuun 12 p:nä 1528 kruunattiin Kustaa Upsalassa. - -Muutamia päiviä sitä ennen oli piispa Pietari Vesteråsissa vihkinyt -virkaan kolme uutta piispaa. He olivat kyllä ensin hiukan epäilleet, -mutta silloin oli Kustaa tehnyt heille tiettäväksi, että heidän -täytyy joko antaa vihkiä itsensä tai luopua hiipastaan. - -Sitte vaati hän, että valtakunnan kokoontuneet herrat rohkeasti -lausuisivat mitä heillä oli häntä vastaan muistuttamista, olkoon -se sitte mitä tahansa, jotta hän ennenkuin kruunu laskettiin hänen -päähänsä, mieluummin vapaehtoisesti voisi siitä luopua kuin että -siitä tulevaisuudessa syntyisi rettelöjä. - -Arvokkaalla nöyryydellä esiinkantoi neuvoskunta silloin seuraavat -anomukset: - -1) etteivät munkit ja nunnat vapaasti saisi jättää luostarejaan, -niinkuin nykyään tapahtuu; - -2) että avioliittoon vihkimisen tulisi tapahtua messulla, niinkuin -vanha hyvä tapa säätää; - -3) että lihan nauttiminen perjantaina ja lauvantaina on kiellettävä, -sillä se herättää eninten pahennusta valtakunnassa. Neuvoston herrat -arvelivat, että huhu uudesta opista, joka nyt liikkuu kansassa, siten -suureksi osaksi saataisiin vaikenemaan. - -Vanhat kirjat eivät kerro, mitä kuningas näihin ehdotuksiin vastasi. - -Komea ja juhlallinen kruunaus tapahtui kirkkaana talvipäivänä. Herra -Ture Jönsinpoika kantoi omenaa, herra Lauri Siggenpoika miekkaa ja -herra Holger Kaarlonpoika valtikkaa. - -Mutta kruunua ei kannettu kuninkaan edessä, vaan se seisoi -alttarilla. Skaran piispa Maunu Haraldinpoika toimitti messun ja -voiteluksen. - -Kruunauksen jälkeen tehtiin tavanmukainen kuninkaallinen vakuutus, -mutta siinä ei puhuttu mitään pyhän kirkon ja sen henkilöiden -suojaamisesta. - -Kolmetoista läsnäolevaa herraa lyötiin ritariksi, muitten muassa -Juhana Turenpoika ja molemmat veljekset Fleming. Kun juhlallisuus -kirkossa oli loppunut, astui kuningas täydessä kuninkaallisessa -asussaan komean kunniateltan alla piispankartanoon; kaikkialla näki -hän iloisia ihmisiä ja hänen omat ystävälliset kasvonsa herättivät -yhtä paljon riemua kuin rahat, joita runsaasti jaeltiin. - -Piispankartanossa oli valmistettu loistavat pidot ja niihin oli -kuningas kutsunut valtakunnan neuvoston ja suuren joukon säätyjen -jäseniä. - -Pantiin toimeen kaikellaisia huvituksia, ritarileikkejä ja -turnauksia. Likeiset herraskartanot olivat kilvan kutsumassa -kuningasta vierailulle ja hän saapuikin suuren saaton kanssa, jossa -oli ritareja ja herroja. - -Komeita ja iloisia kekkerejä oli yhtämittaa; turnauksiakin pidettiin -useita ja maan ylhäisten perheiden läsnäollessa kilpailivat jalot -herrat saavuttaakseen kallisarvoista palkintoa. - -Kuningas itse oli mitä parhaimmalla tuulella. Hän näki mielellään -ruusujen nousevan nuorten poskille ja koska hän huomasi, että -täällä oli enemmän morsiamia kuin kosijoita, niin päätti hän ruveta -puhemieheksi ja silloin olivat turnaukset hänelle aika suureksi -avuksi. Komea asu, sotainen ryhti ja saavutettu voitto varasti -monelta nuorelta neitoselta sydämen, ja ritari, joka ei köyhänä -ollut uskaltanut liketä mielitiettyään, sai kuninkaalta apua. Siten -tapahtui joukko odottamattomia kihlauksia aatelisperheiden kesken. - -Täällä näki Kustaa ensi kerran nuoren tytön, joka teki häneen -voimakkaan vaikutuksen. Se oli miltei vielä lapsi, joka loi häneen -ihmettelevät silmänsä, mutta hän tunsi, että hän iätpäivät väsymättä -olisi voinut niitä katsella. Sitte tuli hänelle muuta ajattelemista, -mutta jälkeenpäinkin hän monasti näki edessään nuo kirkkaat -lapsensilmät. - -Tavattoman hauskaa oli hänestä toimittaa uskollisia ystäviään hyviin -naimisiin. Ja hän huomasi, että isät, jotka olivat hakeneet hänen -suosiotaan, mielellään heittivätkin naimapuuhat hänen huolekseen. Hän -taas ryhtyi niihin suurella ilolla. - -Mutta pian loppui ilonaika. Taalaihin täytyi lähteä käräjänpitoon. -Siellä yllyttivät papit ja munkit kansaa, syyttäen kuningasta siitä, -ettei hän muka noudattanut Ruotsin lakia. Taalain miehet odottivat -sotajoukkoja Norjasta ja raivasivat niille jo tietä tunturien poikki. -Jo oli aika Kustaan ryhtyä toimeen. - - - - -20. - -KUOLEMA ON SYNNIN PALKKA. - - -Richissa eli onnen ja rakkauden huumeessa. Niilo oli hänen herransa, -hänen jumalansa, hän ei kaivannut muita eikä uskonut muihin. - -Taalainjunkkaria ei, kumma kyllä, laisinkaan häirinnyt se korkea -asema, johon Richissa oli hänet nostanut; hän rupesi vähitellen -katselemaan asioita hänen silmillään; koska kerran Richissa häntä -jumaloi, niin hän epäilemättä oli erinomainen olento, eikä kukaan -rikkonut tätä hänen mielikuvaansa, sillä Grym oleskeli yhä vielä -Taalaissa. - -Nuori pari retkeili pitkin maata. Kaikkialla otettiin heidät vastaan -suurella loistolla ja komeudella. - -Paitsi Trondhjemin; arkkipiispaa oli Vincents Lange, kuningas -Fredrikin käskynhaltija Bergenissä, myöskin luvannut antaa -taalainjunkkarille tehokasta apua, ja sekä nämä että muut norjalaiset -herrat kohtelivat heitä suurimmalla kunnioituksella. - -Mutta kun he tällaisilta retkiltä palasivat Reenin luostariin tai -linnaan, niinkuin sitä nykyään kutsuttiin, heittäysi Richissa äitinsä -syliin ja huudahti: "minä olen onnellisin nainen maailmassa, sillä -Niiloni on miehistä mainioin!" - -Ingierd rouva oli kyllä samaa mieltä, mutta ajatellessaan -tyhjentyneitä rahakirstujaan, pääsi huokaus hänen rinnastaan. Grym -tilasi yhtämittaa lisää rahoja ja eihän hän voinut kieltää, koska -kysymyksessä oli hänen vävypoikansa kuninkaankruunu. - -Mutta nämä asiat kuluttivat hänen elämänsä lankaa ja kun hän eräänä -päivänä oli lähettänyt pois viimeiset rahansa eikä tietänyt mistä hän -seuraavalla kertaa ottaisi varoja, sai hän halpauksen ja kuoli. - -Richissa vaipui hurjaan suruun, mutta hänen herransa sanoi, ettei -hän voi kärsiä kyyneliä ja että heidän pian täytyy lähteä Taalaihin, -jolloin hän tahtoo nähdä Richissan kauniina kuin kuningatar. Silloin -pyysi Richissa häneltä anteeksi itsekkyyttään ja lupasi tästälähin -elää yksinomaan täyttääkseen miehensä toivomuksia. - -Taalainjunkkari suuteli häntä intohimoisella kiihkolla ja sanoi, -ettei hän ansaitse niin suurta rakkautta. - -Sillaikaa oli Peder Grym todellakin saanut taalalaiset uudestaan -ärsytetyiksi; uskontokysymystä hän tietysti taaskin oli käyttänyt -sytykkeenä ja sanojensa vahvistukseksi kertoi hän, että kuningas oli -tahtonut antaa armoa nunnalle, joka oli rikkonut luostarilupauksensa; -tämän saman nunnan oli Peder Grym sitte toimittanut vankeuteen ja -tulevaisuudessa oli hän poltettava. - -Kansa ihastui niin, että se ulvoen pyysi, että polttaminen heti -paikalla pantaisiin täytäntöön, mutta Grym vastasi odottavansa -Jumalalta merkkiä, koska oikea hetki on käsissä, ja tähän selitykseen -tyytyivät yksinkertaiset ihmiset. Nyt he luulivat voivansa olla -voitostaan varmat, kun he pyhälle neitsyeelle saattaisivat -esiinkantaa niin otollisen uhrin. - -Taalalaiset olivat tosin luvanneet kuninkaalle, että he luopuvat -kapinastaan ja vangitsevat tuon nuoren miehen, joka retkeilee -Taalaissa ja sanoo olevansa Sten Sturen poika. Mutta se lupaus oli -ajattelemattomuudessa annettu; he tahtovat auttaa Niilo herraa, -kunhan hän vain saapuu suurine joukkoineen, niinkuin hän lupasi. - -Ja Peder Grymin kehoituksesta saapui hän todellakin, seurassaan -suuri joukko pappeja ja ylimyksiä, enimmäkseen ruotsalaisia, jotka -tyytymättöminä asiain nykyiseen kulkuun eri osista maata olivat -rientäneet Taalaihin, yhtyäkseen kruununvaatijan joukkoihin. - -Richissa, joka komeassa puvussa, valkean hevosen selässä -ratsasti herransa rinnalla, teki mitä parhaimman vaikutuksen, ja -taalainjunkkari, odotettu pelastaja nykyisestä sorrosta, kuinka hän -oli muuttunut! - -Ylpeästi, miltei uhkaavasti korotti hän päätään; nyt saa vihollinen -nähdä! - -Svärdsjö, Orsa, Mora ja Leksand olivat pysyneet hänelle uskollisina -ja Rättvikiin, Tunaan ja Gagnefiin lähetettiin miehiä hieromaan -kauppaa. - -Mutta Hedemora, Husby ja Skedevi (Kopparbergin lääniä) vastasivat -olevansa tyytyväiset kuninkaaseen ja tahtovansa pysyä hänelle -uskollisina. - -Norjalaisia joukkoja ne eivät pelänneet, vaan varustautuivat vakavaan -vastarintaan; ne seurakunnat, jotka tähän saakka olivat pysyneet -levollisina, menivät nyt vuoristolaisten puolelle ja yhteentörmäys -oli jo syntymäisillään. - -Taalainjunkkari ja hänen puolisonsa olivat asettuneet asumaan Aarent -Pietarinpojan luo. Tämä, joka oli vihannut Kustaata siitä asti kun -hän pakeni Ornäsistä, kannatti kapinaa kaikin voimin. - -Linnan pihassa tepasteli kauniilla hevosillaan norjalainen -henkivartiasto, joka arkkipiispan käskystä aina seurasi -taalainjunkkaria. Ivallisesti hymyillen katselivat sotamiehet -talonpoikia ja varsinkin naisia, joiden täytyi toimittaa kaikki -askareet nyt kun miehet aseissa herrastellen kulkivat pitkin pitäjää. -Mökeissä, vainioilla, avonaisilla kentillä, kaikkialla vallitsi -sotahumu. - -Aarent Pietarinpojan luona oli koolla suuri seura, sillä sinne olivat -kerääntyneet kaikki eri joukot; oli päätetty yhteisvoimin tehdä -rynnäkkö Jotnisteenin luostaria vastaan, joka oli läänin voudin Olavi -Olavinpojan hallussa. Kunhan vaan saataisiin valloitetuksi edes yksi -ainoa paikka, niin sitte jo olisi helppo ryhtyä uusiin yrityksiin. - -Täysien kannujen ääressä rakennettiin kaikellaisia tuulentupia. Muuan -herra lupasi kissan lailla kiivetä ylös muuria, toinen, joka oli -saanut päähänsä vielä enemmän viiniä, vannoi ottavansa linnan ilman -miekan iskua, ja kolmas, jonka maljasta Richissa oli maistanut, pani -päänsä pantiksi, että jos Richissa ratsastaa sotajoukon etunenässä, -niin linnoituksen portit itsestään aukeavat. - -Näin jutellen erottiin, mutta varhain aamulla alkoivat sotatorvet -soittaa pitkiä säveliään ja niitä seurasi villiä sotahuutoja. - -Kaikki riensivät silloin pukeutumaan asuihinsa; johtajat pysähtyivät -suurelle kentälle, jokainen joukkonsa ympäröimänä. Papit kulkivat -puuhaten edestakaisin, he kantoivat käsissään korkeita ristejä, -joihin oli kiinnitetty ristiinnaulitunkuva ja joiden ympäri oli -kiedottu suruharso. - --- Katsokaa, huusivat he suurella äänellä, -- Vapahtaja suree, -hävittäkää tulella ja miekalla kerettiläiset, jotta hän taas saa -iloita. - --- Lyökää kerettiläiskuningas, huusivat toiset, -- lyökää, lyökää! - -Taalainjunkkari oli pukeutunut vihreään, kullalla koristettuun -samettitakkiin ja sen päälle pannut kiiltävän rintavarustuksen. -Ruumiinmukaiset vaatteet saattoivat näkymään voimakkaan vartalon ja -kannukset ruskeissa saappaissa helisivät silloinkin, kun hän seisoi -liikkumattomana. Tämän kaiken nähdessään uskoi moni talonpoika, että -siinä oli tarpeeksi tunnusmerkkejä korkeasta syntyperästä. - -Nyt laski hän päähänsä kypärän korkeine höyhentöyhtöineen ja Richissa -sitoi vapisevin käsin hänen vyötäistensä ympäri silkkisen vyön, jonka -hän omin käsin oli kirjaellut. - -Mutta ikäänkuin halveksien omaa heikkouttaan, huudahti hän äkkiä -kiihkeästi: - --- Taistele ja voita, sinä jalo urho, ja ota voittosi palkaksi -Richissan rakkaus! - -Ja hän kietoi kädet hänen kaulaansa ja suuteli häntä. - --- Hyvästi! Suojelkoon sinua pyhä neitsyt! Peittääkseen -mielenliikutustaan kiiruhti taalainjunkkari linnan pihalle, nousi -uljaan ratsun selkään, jota palvelija piteli, ja tervehti ympärillä -olevia. - --- Onnea jalolle Niilo Sturelle! kaikui joka taholta tuhansien -huulilta. - -Jalosukuisten etunenässä, henkivartiastonsa ympäröimänä kiirehti -junkkari eteenpäin tietä, joka monessa mutkassa johti Jotnisteeniin. -Hänen rinnallaan ratsasti Grym. - -Hitaasti seurasi maalaisväestö, joka pitäjä erikseen, valitun -johtajansa kanssa. - -Talonpoikien perässä tuli suuri joukko rälssitilallisia renkineen. -Viimemainitut kuljettivat pitkillä rattailla piiritys- ja -rynnäkkötarpeita, suuria tikapuita, viskuukoneita, muurinmurtajia y.m. - -Jotnisteen oli valtakunnan vanhimpia linnoituksia. Rakennettuna -jokseenkin korkealle vuorelle, jonne pääsy joka taholta oli miltei -mahdoton, oli se jo kestänyt pari vuosisataa. Paksut, vahvat muurit -ympäröivät sitä. - -Olavi Olavinpoika ei pelästynyt piiritystä, vaikkei hänen miehistönsä -ollut kuin sadan hengen suuruinen. - -Kun miehet olivat menneet paikoilleen, seisahtui hän itse -nostosillalle ja katseli hymyillen, käsivarret ristissä rinnalla, -miten vihollisen joukot huutaen ja meluten asettuivat kentälle. - -Muurien sisäpuolelle oli tehty tulia, ja pikiä ja tervaa pantu -kattiloihin kiehumaan; hän aikoi nimittäin näillä aineilla kaltata -vihollista. - -Mutta paksuille ympärysmuureille oli asetettu kuusi tykkiä sillä -tavalla, että ne laukauksillaan saattoivat lakaista puhtaaksi koko -kentän, jolle vihollinen oli asettunut. - -Olavi Olavinpoika oli antanut tykeille nimen akkavaltakunnasta. -Isoimman hän oli ristinyt mummoksi, sitte tuli eukko, sitte tyttö, -sitte hienohelma, sitte letukka ja lapsi, joka oli pienin. - -Hänellä oli tapana sanoa, ettei missään linnassa ole niin komeaa -naisväkeä ja ettei nainen missään osaa syleillä niin lämpimästi. - -Ruutivarasto oli parhaimmassa kunnossa. "Naisia täytyy pitää hyvällä -tuulella", tuumi hän. - -Tarkkaavaisena seurasi johtaja vihollisten liikkeitä; he olivat -asettuneet puoliympyrään linnoituksen eteen, mutta lyhyen keskustelun -jälkeen syntyi sotaisessa joukossa suuri meteli; papit köröttelivät -ristejään, vuoroin kuului kirouksia, vuoroin siunauksia; vihdoin -ryntäsi suuri lauma eteenpäin, kuljettaen tikapuita, ja sitä seurasi -toinen. - --- Ovatko naiset valmiit? kysyi herra Olavi. - --- Kyllä, johtaja! - --- Antakaamme heidän tervehtiä vieraita! Kuului kamala laukaus. - -Se pani muurit vapisemaan ja siihen vastasi satakertainen kaiku. - -Mutta kentällä oli syntynyt hirveä pelästys. Ne jotka olivat -säilyneet kuulilta, seisoivat kuin halvattuina. Tähän saakka ei ollut -käytetty muuta sotatapaa kuin mies miestä vastaan ja persoonallinen -voima oli määrännyt voiton. - -Mutta nyt näkivät miehet ensi kerran aseita, jotka tappoivat pitkien, -matkojen päästä; sen todistivat kaatuneet ystävät ja sukulaiset. - -Kuin taikavoimilla oli heidän urheutensa lannistettu; voittoihin -tottuneet miehet antoivat aseidensa vaipua; eihän tässä kannattanut -taistella! - -Mutta pappien kiihkeät kostonhuudot alkoivat taas kuulua ja johtajien -kehoitukset saivat vihdoin taalalaiset uudestaan tarttumaan aseisiin. - -Ne jotka olivat päässeet vuoren juurelle suojaan laukauksilta, -rupesivat pystyttämään tikapuita sekä rynnäkkökatosten alla -käyttämään muurinmurtajia. - -Taas kaikuivat torvet ja villit sotahuudot. - -Kiipeäminen alkoi, mutta päällekarkaajia heiteltiin kivillä ja -kannoilla. - --- Mummo ja eukko ottamaan vastaan Moran miehiä! huusi Olavi -Olavinpoika. - -Silloin alkoivat tykit paukkua ja päällekarkaajista kaatui miltei -puolet. - --- Nyt luulen, että me tällä kertaa saamme päästää tyttömme rauhaan, -sanoi johtaja. - -Alhaalta kuului huutoja ja valituksia, sillä kuuma terva ja piki -kärvensi useat kokonaan ja poltti melkein kaikkia. - --- Soppa ei taida oikein maistua, huusi johtaja, -- antakaa heille -annos lisää! - --- Noita saavat Tyttö ja Hienohelma ottaa vastaan lämpöisillä -suuteloilla! huusi hän taaskin. - -Ja taas tuli kuolemaa ja kauhistusta. - -Villi raivo oli vallannut hyökkääjät. He eivät enään totelleet -johtajiaan, vaan karkasivat eteenpäin niin sankoissa laumoissa, että -tikapuut, jotka kokonaan täyttyivät, olivat murtumaisillaan. - -Piiritetyt ja kuninkaan taitavat jousimiehet saivat panna liikkeelle -kaikki voimansa torjuakseen vihollisen rynnäkköä. - -Mutta kaikki ponnistukset olivat turhat; päät ja jäsenet murskana -putosivat kapinalliset alas muureja, elävien kirkuessa ja kiroillessa. - -Sillaikaa oli taalainjunkkari likimpine miehineen poistunut -varsinaiselta taistelukentältä ja lähtenyt seuraamaan polkua muurin -juurella. - -Aarent Pietarinpoika tunsi linnoituksen sekä ulkopuoliset että -sisäiset varustukset. - -Hän johdatti pientä joukkoaan pitkin vuoren pohjoista kylkeä ja -kuiskasi "seis", kun tultiin sille ahtaalle vuorensolalle, joka johti -laskuportaille linnoituksen ympärysmuurissa. - -Siinä astui joukko, noin kaksikymmentä miestä, hevosten selästä, ja -läksi, käsissä kirveitä ja murtorautoja, ääneti astumaan kaitaista, -kiertelevää polkua. - -Vihdoin huomasivat heidät vahtisotamiehet ja rupesivat huudoilla ja -melulla ilmoittamaan, että pohjoispuolelta odottaa uusi vaara. - -Heitä ei ollut kuin viisi sotamiestä ja ainoat aseet, joita he täällä -saattoivat käyttää, olivat nuolet, mutta ne kilpistyivät ritarien -haarniskoihin, vahingoittamatta. - -Taalainjunkkari ja hänen miehensä olivat jo saaneet ulkoportin -nostetuksi saranoiltaan, ahdas vuoripolku vilisi talonpoikia, jotka -olivat saaneet käskyn seurata ritareja, ja jo oli taalainjunkkari -voitostaan varma. Mutta silloin luiskahti hakkuupyssyn iskusta kaksi -hänen miehistään suinpäin alas muurilta ja portti luhistui nurin. - -Valitushuuto kaikui kentältä tuhansista kurkuista, tykit paukkuivat, -tärisyttäen koko linnaa, ja samassa silmänräpäyksessä putosi ääretön -rautaristikko ulkoportin sijalle. - -Seuraavassa hetkessä seisoi Olavi Olavinpoika synkkänä ja uhkaavana -kapinallisten edessä. Ristikko vain oli heitä eroittamassa. - --- Tuolla olikin ankara työ, sanoi hän, -- täällä käy helpommin. - -Sullottuna ahtaaseen vuorensolaan, talonpoikien yhä tunkiessa -eteenpäin kallioiden välitse, seisoi koko muu talonpoikaisjoukko -hiljaa ja liikkumatta niinkuin käärme, joka ei voi käyttää -pistintänsä. - -Helpostihan olisi voinut nostaa pois ristikon ja "teurastaa heidät", -mutta sitä ei Olavi Olavinpoika tahtonut. - --- Käytävän suulla me heidät otamme! sanoi hän. - -Hän tahtoi saada taalainjunkkarin elävänä käsiinsä. - -Kiivas käsikähmä syntyi solan suulla ja talonpojat puolustautuivat -urhoollisesti, mutta jokainen, joka vaan voi, läksi pakoon, sillä -tappio oli käsissä, hyvä jos henki pelastui. - -Taalainjunkkari oli päässyt pakoon, saanut käsiinsä hevosen ja täyttä -laukkaa ratsastanut takaisin Ornäsiin, jossa tappelun tulos jo oli -tuttu. - -Aarent Pietarinpoika, pahasti haavoittuneena, ja Grym saapuivat heti -senjälkeen. - -Yleinen alakuloisuus vallitsi talossa. - --- Mitä siitä, huudahti Richissa, -- jos puolisoni menettääkin yhden -tappelun! Hän voi vielä voittaa monta. - --- Sitä en usko, hymähti Grym ylenkatseellisesti. - --- Unohtavatko ruotsalaiset _yhden_ tappion takia rakkaan herransa? - --- Heidän herransa on Kustaa Eerikinpoika. - --- Ei, Niilo Sture on hallitsijaksi syntynyt. - --- Niilo Sture on kuollut! - --- Ja uudestaan ylösnoussut! huudahti Richissa ylpeästi ja korotti -taalainjunkkarin päätä, jota tämä piteli käsillään. Hän suuteli -miehensä päätä ja painoi sitä hellästi povelleen. - -Grym katseli heitä vihamielisin silmin. - --- Sitä ei kukaan usko, sanoi hän sitte. - --- Mutta se näytetään toteen. - --- Jos voidaan? - --- Epäilettekö? - --- Kyllä, epäilen, vastasi Grym, rajusti nauraen. - --- Älä kuule häntä, Richissa, huusi taalainjunkkari ja tarttui -kiihkeästi hänen käsiinsä. - -Mutta Richissa ei kuullut hänen sanojaan. Hänen poskensa hehkuivat ja -ääni vapisi vihasta. - --- Ja te, jonka hän on tomusta korottanut ja jolle hän on ylhäisen -luottamuksen antanut, te julkeatte häntä panetella! Minä olen monasti -sanonut, ettette ole hänen ystävyytensä arvoinen, minä olen pyytänyt -häntä ajamaan teidät pois, mutta hän on vastannut, että lupaus häntä -sitoo. - --- Se lupaus, etten minä paljastaisi hänen elämänsä suurta -salaisuutta. - --- Richissa, ole armollinen! pyysi taalainjunkkari. - --- Etkö tahdo että minä saan sen tietää? - --- En! - --- Sitte en minäkään tahdo. Sydämeni sanoo, ettet sinä koskaan ole -alentunut tekoon, jota sinun tarvitsee hävetä. - -Ja Richissa suuteli hänen otsaansa ja hyväili häntä kuin lasta. - --- Tämä on toki liikaa, huudahti Peder Grym, -- hän on suurempi -valehtelija kuin minä! - -Mutta silloin nousi taalainjunkkari. - --- Mene tiehesi, huusi hän epätoivoissaan. -- Sinä olet jo tehnyt -minut kyllin onnettomaksi, anna ainakin hänen säilyttää uskonsa -ja rakkautensa äläkä tahri sitä pahoilla silmilläsi ja ilkeällä -kielelläsi! - --- Vai niin, koska minä olen tiellä, niin kyllä menen, mutta ensin -minä Ruotsin tulevalle kuningattarelle pyydän kertoa, että Björkestan -pitäjässä Vestmanlannissa... - --- Ole vaiti! - --- Valtioneuvos Knut Antinpojan luona Öknassa... - --- Oletko vaiti, taikka...! Hän karkasi ylös ja veti tikarin -tupestaan. - --- Rakas Niilo, eihän tuo juttu liikuta minua eikä sinua. Anna hänen -kertoa se loppuun, niin hän menee. - --- Niin, mutta ennen en menekkään! puuttui Grym puheeseen. - -Taalainjunkkari heittäysi polvilleen ja kätki kasvonsa Richissan -helmaan. - --- Puhu sitte! virkkoi hän. - --- No niin, siellä palveli tallirenki, piian poika, äpärälapsi -tietysti. - -Taalainjunkkari vapisi mielenliikutuksesta. - --- Niilo, rakas Niilo! - --- Se oli oikea voro tuo tallirenki. Ensin hän varasti Knut -Antinpojalta 50 markkaa, sitte Niilo Krummelta Örboholmissa en edes -tiedä kuinka paljon. - --- Luuletteko että tuo minua liikuttaa? - --- Odottakaa, odottakaa, lopussa kiitos seisoo. Sitte hän pakeni -Taalaihin ja siellä mestari Knut ja piispa Sunnanväder saivat hänet -käsiinsä. Ja kun he häntä oikein muokkasivat ja takoivat, niin tuli -pitkästä Jönsistä Niilo Sture. - --- Tarkoitatteko että... - --- Että teidän puolisonne ja Björkestan Jönssi ovat sama mies. Juuri -niin! - --- Ette toki mahtane luulla, että minä uskoisin teitä? sanoi Richissa -ylpeästi ja nousi. - --- Vastaappa sinä, Björkestan Jönssi? Taalainjunkkari oli noussut. -Hän oli kalman kalpea ja piteli kiinni tuolista, jottei kaatuisi. - --- Lupasittehan mennä lopetettuanne. Menkää nyt! sanoi Richissa ja -teki käskevän liikkeen. - --- Minä teen mitä tahdon! - --- Tule, sanoi Richissa miehelleen, -- en enään tahdo olla tuon -miehen likeisyydessä. - --- Teidän ei tarvitsekaan. Kyllä minä menen, sillä nyt olen sanonut -teille totuuden. - -Grym läksi. - --- Niilo, virkkoi Richissa, heidän jäätyään kahden. Taalainjunkkari -heittäysi hänen jalkainsa juureen. - --- Eroa tuosta miehestä! - --- Hän ei minusta enään välitä. - --- Oletko varma siitä? - --- Kyllä, sillä hän luulee onneni tähden laskeneen. - --- Siksi että se hetkeksi on peittynyt pilviin. - --- Entä sinä, Richissa? - --- Ethän toki uskone minun epäilevän? - --- Mutta hänen puheensa... - --- Etkö ymmärtänyt tarkoitusta... hän tahtoi meidät eroittaa, mutta -siinä hän ei ikinä tule onnistumaan. - --- Sinä luotat minuun? - --- Täydellisesti. - --- Kiitos, kiitos Richissa! Tiedätkö mitä minä teen; jo tänä päivänä -lähden Trondhjemiin. Arkkipiispan täytyy antaa minulle rahaa ja -sotaväkeä ja sitte minä palaan takaisin ja onni seuraa minua, sillä -minä en huoli keitään muita neuvonantajia kuin sinut. - --- Sitte minä palaan Reeniin, sanoi Richissa. - --- Yhtaikaako? - --- Niin, sinun kanssasi! Seuraavana aamuna he läksivät. - -Vanha linna tuntui tyhjältä ja autiolta eikä taalainjunkkari viipynyt -kuin muutamia tuntia. - --- Koska saan tietoja sinusta? kysyi Richissa eron hetkellä. - --- Sitte kun minun on käynyt hyvin! - --- Ja jollei... - --- Niin et milloinkaan, vastasi taalainjunkkari. - --- Mutta juuri surujen kohdatessa minä tahtoisin olla luonasi sinua -lohduttamassa... - --- Minua ei kukaan ihminen voi lohduttaa. - -Hän riistäytyi irti Richissan sylistä ja riensi Trondhjemiin -arkkipiispan luo. - -Mutta tämä oli juuri saanut Tukholmasta kirjeen, jossa pyydettiin, -että niinkutsuttu taalainjunkkari otettaisiin kiinni ja -lähetettäisiin vangittuna Tukholmaan. - -Joko oman kunniansa tähden tai todellisesta vakaumuksesta ei -arkkipiispa tahtonut taipua uskomaan Niilo Sturea petturiksi, ja -kaikessa kiireessä päätettiin, että Niilo lähtee Saksaan, kunnes -parempi aika koittaa. - -Hän läksi Rostockiin, aikoen luultavasti kuningas Kristianin luo. -Siellä hänet saatiin kiinni. - -Kuningas Kustaa vaati hänet luovutettavaksi oikeuden käsiin ja -neuvoskunta suostui hänen pyyntöönsä. - -Hänen rankaisemisensa jätettiin Hojan kreivin tehtäväksi, joka hiljan -oli tullut Stralsundiin, ja tämä antoi mestata hänet. - -Richissa ei koskaan saanut tietää muuta kuin että hänen miehensä oli -kuollut luonnollisen kuoleman. Hän ei mistään hinnasta olisi uskonut -häntä petturiksi. Hän oli lahjoittanut hänelle suuren, ihanteellisen -rakkautensa, ja koristanut sydämensä valitun jaloilla, loistavilla -ominaisuuksilla, ja sellaisena hän hänet säilytti mielessään koko -pitkän ikänsä Reenin luostarissa. Iloinen, elämänhaluinen tyttö oli -kadonnut ja sijaan astunut vakava nainen, joka uhrasi koko elämänsä -laupeuden töihin. - - - - -21. - -KUSTAAN AIKALAISET. - - -Taalaista tulevat tiedot osoittivat, että nyt todenteolla oli -ryhdyttävä asiaan. - -Itsepintaiset taalalaiset eivät tahtoneet taipua ennenkuin tunsivat -kovan kouran tarttuvan ohjaksiin. - -He olivat viime aikoina saaneet olla osallisina monessa yrityksessä -ja aina lausua sanansa, ja hauskempi oli johtaa maata ja kansaa kuin -kylvää laihaan peltoon ja elää köyhänelämää. - -Tosin sota toi myötänsä kärsimyksiä, paljonkin kärsimyksiä, mutta se -toi samalla niin raikkaan elämän ja antoi niin paljon puheenainetta. - -Kustaa Eerikinpoika saattoi kyllä olla hyvä mies, itse asiassa he -hänestä pitivätkin, mutta munkit eivät häntä kärsineet; he kutsuivat -häntä kerettiläiskuninkaaksi ja syyttivät häntä sellaisista asioista, -että jos niissä puoleksikin oli perää, niin ei elämä enään ollut -minkään arvoinen. - -Tuleehan kirkon toki seisoa keskellä kylää ja tuleehan ihmisen toki -noudattaa totuutta, vaikka täytyisikin asettua pappia, jopa itse -kuningasta vastaan. - -Eiväthän he voineet ruveta luulemaan, että heidän pappinsa -valehtelivat. Sentähden kirjoittivat he joukon kysymyksiä ja vaativat -kuningasta tilinteolle, mikä ei suinkaan ollut liiaksi vaadittu, -sillä hehän kuitenkin olivat hänet kuninkaaksi tehneet, vaikkei hän -nyt ollut siitä muka välittävinään. - -Tietysti hän vastasikin heidän kysymyksiinsä, mutta siitä eivät -he paljon hyötyneet, sillä he eivät oikein ymmärtäneet hänen -vastauksiaan eivätkä häntä itseään. - -Silloin ilmestyi näyttämölle taalainjunkkari. Niin, tietysti he -mieluinten ottivat kuninkaakseen rakkaan valtionhoitajan, hyvän -Sten herran pojan, olihan se selvää; ja koskeivät he enään olleet -tyytyväiset Kustaaseen ja koska he enemmän pitivät tästä, niin -väistyköön Kustaa pois tieltä. Koska he kerran voivat korottaa -kuninkaan valtaistuimelle, niin on heillä oikeus hänet sieltä -syöstäkin. - -Sellainen oli yleinen mielipide; Kustaa sen tiesi ja hän rakasti -taalalaisiaan. Mutta hankkiakseen rauhaa sekä heille että itselleen, -täytyi hänen kovin kourin käydä kiinni asiain kulkuun. Ja sen hän -päätti tehdäkin. - -Taalalaisvoudeille lähetettiin kirjeitä, joissa heitä kehoitettiin -etsimään kapinallisia ja valtakunnan neuvosto sekä etevimmät -aatelismiehet saivat kutsun sotaväkineen saapua Vesteråsiin 15 p:nä -helmikuuta. - -Täältä lähetettiin taalalaisille kaksi kirjettä, joissa ilmoitettiin -että kuningas aikoo lähteä Norjan rajalle päin ottaakseen selvää, -ovatko valtakunnan viholliset paenneet sinne. Jos siis joku, olkoon -hän köyhä tai rikas, kuninkaan voutien kautta on kärsinyt vääryyttä, -niin on hänellä nyt tilaisuutta saada hyvitystä. - -Sentähden määräsi hän, että Taalain kansan Askonin päivänä 26 p. -helmikuuta 1528 on tuleminen Tunan vainiolle häntä tapaamaan. Silloin -hän tuo sinne mukaansa valtakunnan neuvoston, lakimiehet ja tuomarit. - -Määrättynä päivänä saapuikin kuningas 14,000 miehen etunenässä, jotka -pystyttivät leirinsä Tunan kirkon luo ja ympärille. Taalalaiskansaa -oli kerääntynyt lukuisasti kaikista pitäjistä. - -Kuningas käski asettaa heidät suureen joukkoon, ja antoi sitte -sotaväen piirittää heidät. - -Tykit, joita oli tuotu mukaan, asetettiin suin kansaa kohti. Kuningas -itse istui kiiltävässä haarniskassa ratsunsa selässä herrojensa -ympäröimänä, mutta neuvoskunnan herrat, jotka keskustelivat kansan -kanssa, istuivat syrjässä, etempänä vainiolla. - -Ensin luettiin koko valtakunnassa Taalain eteläpuolella asuvilta -talonpojilta kirjoitus Taalaissa asuville ja eläville talonpojille. - -Siinä soimattiin taalalaisia siitä, että he menneinä vuosina -olivat ryhtyneet tekoihin, jotka raskaana taakkana painoivat koko -valtakuntaa. - -Kansa ei ollut taipuvainen ottamaan kuninkaakseen ketä tahansa heidän -mielensä mukaan, ei Sten herran poikaa enempää kuin muitakaan. Ja -jolleivät he suostuneet mukaantumaan koko kansan päätöksiin, niin oli -kansa päättänyt yhtyä kuninkaaseen ja rangaista heitä valtakunnan ja -kansan ilmeisinä vihollisina. - -Taalalaiset raappivat päätään ja katselivat toisiinsa; ne, joita -omatunto soimasi, oikaisivat selkänsä ja arvelivat, ettei tässä -tarvitse pelätä. - -Valtioneuvos Måns Bryntenpoika puuttui nyt puhumaan ja kysyi -talonpojilta ankarin sanoin, kuinka he niin häpeemättömästi olivat -voineet rikkoa kuninkaalle vannomansa uskollisuuden valan; sitte hän -muistutti heille, kuinka lempeästi heitä oli kohdeltu mestari Knutin -ja piispa Sunnanväderin sekä nyt taas taalainvarkaan aikana. - -Taalalaiset kiittivät kuningasta hänen osoittamastaan armosta, mutta -huomauttivat, etteivät he ymmärrä tehneensä mitään pahaa. - --- Eikö ole paha kantaa petollista, taipumatonta ja tottelematonta -mieltä kuningastansa ja herraansa vastaan? huudahti Måns herra -entistä ankarammalla äänellä. -- Heti kun kuninkaan lähettiläät -saapuvat tänne, otatte te heidät vastaan jousilla ja kirveillä. -Lisäksi puhutte te herjaten armollisesta kuninkaastamme ja se on -rikos Jumalaa ja Ruotsin lakia vastaan. Olkaa siis varmat siitä, että -jollette nyt rukoile kuninkaalta anteeksi ja lupaa parannusta, niin -olette ansainneet sellaisen rangaistuksen, ettei kukaan teistä enään -elävänä pääse kotiinsa. - -Neuvosherran ankara puhe, tykit ja kuningas saivat nyt aikaan -toivotun vaikutuksen: kapinalliset nöyrtyivät ja pyysivät valtakunnan -neuvostoa puhumaan heidän puolestaan. - -Neuvoston herrat ratsastivat kuninkaan eteen ja kuningas antoi käskyn -että talonpoikien on osoittaminen hänelle taalainvarkaan paras -neuvonantaja tai se, joka eninten on soittanut suutaan kuningasta -vastaan. - -Tämä tapahtui; lakimiehet ja valtakunnan neuvokset tutkivat -rikoksellisen ja tuomitsivat hänet Ruotsin lain mukaan kuolemaan. -Tuomio pantiin heti täytäntöön. - -Tähän saakka olivat talonpojat pysyneet varmoina mutta kun he -näkivät, että onkin käsissä täysi tosi ja että verta voidaan -vuodattaa, niin pelästyivät he sangen suuresti, heittäytyivät -polvilleen kuninkaan eteen ja lupasivat tulevaisuudessa parantaa -tapansa. - -Kustaa kohteli heitä pitkin aikaa ankarasti, mutta vihdoin heidän -rukouksensa ja kyyneleensä saivat hänet heltymään. Hänen tahtonsa oli -tapahtunut: "pelästys oli kohdannut kaikkia, rangaistus harvoja". -Oikeutta hän oli tahtonut eikä kostoa. - -Kuningas toivoi, että rauha nyt oli palautettu Taalaihin ja helmikuun -28 päivänä lähetettiin koko maahan yleisen sovun julistus. - -Peder Grymiä pidettiin ehdottomasti koko kapinan alkuunpanijana. -Sentähden olikin lähetetty vakoilijoita pitkin pitäjiä ottamaan häntä -kiinni. - -Mutta etsiminen oli ollut turhaa. Hän oli kuin taikakeinojen avulla -kokonaan hävinnyt. - -Niinkuin tiedämme, oli Olavi Tyste nyt kapteenina kuninkaan -henkivartiastossa ja seurasi häntä siis hänen retkillään. - -Sotajoukon likimpänä maalina oli Svärdsjö ja silloin pyysi nuori mies -kuninkaalta lupaa lähteä Norjaan etsimään vaimoaan. - -Kuningas suostui hänen pyyntöönsä ja Olavi Tyste läksi matkaan, -antaen hevosensa mennä täyttä laukkaa. - -Hän kerrassaan pelästyi nähdessään Richissan joka silloin juuri -oli saanut tiedon miehensä kuolemasta ja joka kärsi miltei villin -epätoivon tuskia. - --- Se ei ole totta, että hän on kuollut, sanoi Richissa, -- hän -on täällä piilossa, minäkään en saa nähdä häntä... hän epäilee -Richissaansa! huusi hän rajusti itkien. -- Mutta kerran minä -kuitenkin hänet löydän, kuulen hänen askeleensa... hänhän seisoo -takanani ja kuiskaa nimeäni! - -Vaivoin sai Olavi Tyste hänen ajatuksensa suunnatuiksi toisaalle. - --- Missä Cecilia on? kysyi hän. - --- Ceciliako? Cecilia! - --- Vaimoni, ethän ole unohtanut häntä? - --- Missä Cecilia on? kysyi hän ikäänkuin unesta heräten, -- nyt -muistan, hän oli täällä. - --- Yksinkö hän täältä läksi? - --- Ei, ei... odotappa... hänen piti hakea sinua ja hän läksi Peder -Grymin kanssa. - --- Hänen kanssaan! huudahti Tyste kauhistuen. - --- Sitte en ole kuullut hänestä mitään. - -Vaikealta tuntui Tystestä erota Richissasta, mutta ääretön -levottomuus ajoi häntä Ruotsiin. Hän lausui siis kiireesti -jäähyväiset ja läksi matkaan. - -Nyt piti hänen siis ruveta etsimään henkipattoa. Löytääkö hän hänet? - -Mutta palatkaamme Cecilian luo. - -Häntä oli luostarissa kohdeltu mitä erinomaisimmalla tavalla. Nunnat -luulivat häntä ylhäiseksi naiseksi, jota jostakin perhe-syystä -pidettiin piilossa. - -Grym oli sanonut, että hänet tulevaisuudessa päästetään vapaaksi ja -itse luvannut tulla häntä noutamaan. - -Hän oli vasta saanut Ingierd rouvalta runsaasti rahaa, joten siitä -luostarillekin riitti kaunis lahjoitus, ja toivossa että lahjoja -tulisi lisää, joutui Cecilia nunnien hellän hoidon esineeksi, vieläpä -hän muutamilta sai osakseen ystävyyttäkin. - -Hän luuli nyt lyhyen elämäntarunsa loppuneen. Varmaankin oli Tyste -kuollut ja hän melkein toivoi, että niin olisi. Sillä mahdotonta oli -hänen löytää Cecilia, turhaan hän häntä etsi; yksin kuolema saattoi -heidät yhdistää. - -Hän odotti sitä tyynenä, nöyränä. Hänen lempeä, rakastava luonteensa -teki ympäristöön mitä parhaimman vaikutuksen, samalla kuin hänen -vaiteliaisuutensa herätti yleistä hämmästystä. - -Mutta muutaman viikon kuluttua kadotti hän kokonaan ruokahalunsa. -Häntä itseään se ilahutti, ikäänkuin hyvän sanoman tuoja olisi -kolkuttanut hänen oveaan. - -Mutta luostarissa se herätti pelästystä. Eihän tuollaista kultalintua -sopinut päästää käsistään, avun etsintään täytyi välttämättömästi -ryhtyä. - -Jos joku nunnista olisi sairastunut, niin ei ikinä hänen tähtensä -olisi ruvettu kysymään neuvoa yrttien tuntijalta, vaan hän olisi -saanut rauhassa kuolla; mutta nyt oli ainoastaan kysymys siitä, oliko -auttajaa saatavissa. - -Silloin mainittiin viisaan Ingialdin nimi. - -Hän oli vain muutamia vuosia oleskellut pitäjässä, mutta hänen -maineensa oli ehtinyt kasvaa niin suureksi, että kansa luuli hänen -vaikuttavan yliluonnollisilla voimilla. - -Entä jos kysyisi neuvoa häneltä? - -Mutta silloin hänet täytyi kutsua luostariin. - -Mies luostariin! - -Onneksi oli Ingiald vanha ja abbedissa lähetti häntä noutamaan. - -Seuraavana päivänä hän tuli. - -Hänen suuri, kookas vartalonsa, pitkä valkea parta ja yleensä -koko hänen ulkomuotonsa herätti ensi hetkestä alkaen sekä syvintä -kunnioitusta että pelkoa. - -Abbedissa kertoi hänelle, miten heikko tuon nuoren, heidän haltuunsa -uskotun rouvan terveys oli; hän pelkäsi, että kuolema, lukoista ja -salvoista huolimatta, tulee ja ryöstää hänet. - -Mutta Ingiald osasi taitavasti kysellä asioita, joita oikeastaan ei -olisi pitänyt ilmaista, ja hämmästyksekseen tapasi abbedissa itsensä -kertomassa Peder Grymistä ja vieraasta rouvasta, jota tuli pitää mitä -tarkimman valvonnan alaisena. - -Lakattuaan kertomasta kysyi abbedissa eikö Ingiald tahdo häntä nähdä, -ja saatuaan myöntävän vastauksen, meni hän hakemaan Ceciliaa. - -Osaaottavasti katseli Ingiald Cecilian kärsiviä kasvoja. Sitte -tarttui hän hänen käteensä koettaakseen valtasuonta ja hämmästyi -silminnähtävästi, kun huomasi palomerkin hänen ranteessaan. - -Mutta hän hillitsi mielenliikutuksensa ja sanoi valmistavansa juoman, -jonka hän sitte itse tuo sairaalle. - -Kun hän muutaman päivän perästä palasi takaisin, sai hän kuulla, -että sisar Cecilian tila niin oli pahentunut, että hänen täytyi olla -vuoteen omana. Erityinen rukous oli kyllä pidetty, mutta se ei sillä -kertaa ollut vaikuttanut mitään. - --- Viekää minut hänen luokseen, sanoi Ingiald. - -Abbedissa epäili hetken, mutta totteli sitte. - -Kun he astuivat koppiin, lepäsi Cecilia vuoteellaan kalpeana ja -suljetuin silmin. - --- Hän nukkuu, kuiskasi abbedissa. - --- Ei, vastasi Ingiald; -- se on vain hervottomuutta. - -Hän tarjosi sitte sairaalle lääkkeen ja Cecilia joi. Taas koetti -Ingiald hänen valtasuontaan, mutta ennenkuin hän päästi käden, lausui -hän hiljaa, miltei kuiskaten: - --- Ole turvassa, tyttäreni! - -Cecilia loi häneen hämmästyneen katseen. - -Heti senjälkeen läksi Ingiald, mutta lupasi seuraavana päivänä palata. - -Silloin sai hän kuulla, että sisar Cecilia on parempi ja että hän -varmaankin haluaa häntä tavata, vaikkei hän olekkaan sanonut mitään. - -Abbedissa tahtoi lähettää häntä kutsumaan. - -Mutta Ingiald sanoi itse menevänsä hänen luokseen ja kielsi muita -seuraamasta. - -Se soti luostarin sääntöjä vastaan ja... - --- Muilla ehdoilla en voi tehdä häntä terveeksi. Abbedissa joutui -pahaan pulaan, mutta kulta houkutteli. - -Olihan Cecilia vieras, joka vaan oleskeli luostarissa, piti siis -kaikin tavoin koettaa parantaa häntä. - -Senjälkeen kävi Ingiald joka päivä häntä katsomassa ja kummallista -oli nähdä, miten hän virkosi, aivan kuin ruusu hellän käden hoidon -alla. - -Mutta luostarissa luultiin, että juoma ja ehkä salaiset taikakeinot -olivat vaikuttaneet parantumiseen, ja Ingialdin maine kasvoi -kasvamistaan. - -Cecilia kyllä tiesi, että elämännesteenä oli ollut hänen ystävällinen -kohtelunsa ja osanottavaisuutensa. Juuri hänen ollessaan -kuihtumaisillaan tuli Ingiald ja valoi hänen sydämeensä toivon -kipinän: "ehkä hän elää!" Jyvä, joka ei ollut suurempi kuin sinapin -siemen, juurtui ja rupesi kasvamaan merkillisen pian. - -Cecilia ei käsittänyt, miten Ingiald oli saanut häneltä ryöstetyksi -hänen luottamuksensa, mutta pian hän tiesi kaikki: mihin syntiin -Cecilia oli tehnyt itsensä syypääksi ja että hän oli karannut, yksin -Peder Grymin alhaiset tarkoituksetkin. - --- Ettekö te isästänne tiedä mitään? kysyi Ingiald. - --- En enempää kuin juurineen revitty kukka, jonka tuuli vie mukaansa. - --- Hän on ritari ja asuu näillä mailla. - -Cecilia ei saanut sanaakaan suustaan. - --- Merkki teidän kädessänne sen minulle ilmaisi; äiti vainajanne -antoi minun tehtäväkseni koettaa ottaa selvää hänen ryöstetystä -lapsestaan; hänen rukouksensa on kuultu, sen osoittaa se, että minä -sattuman kautta teidät löysin. - --- Herra ei ole minua hyljännyt! sanoi Cecilia ja suuret kyyneleet -valuivat alas hänen poskiaan. - --- Eikä hän tarvitse suuria välikappaleita, kunhan hänen hetkensä -vain on tullut, lisäsi Ingiald. - --- Elääkö isäni? - --- Kyllä, hän elää vielä. - --- Onko hän sairas? - --- Hän on vehkeillyt kuningasta vastaan ja istuu nyt vankeudessa. - --- Ehkä hän saa armoa? - --- Ehkä äitinne tähden, sillä hän pelasti kerran kuninkaan hengen. - --- Sanokaa minulle heidän nimensä. - --- Aarent Pietarinpoika ja Barbro Stigintytär. Cecilia tunsi heidän -historiansa. - --- Jalo äiti, lausui hän, -- Jumala sinua palkitkoon! - --- Entä isääsi? kysyi Ingiald. - --- Uskon että äitini rukoukset nostavat kuorman isäni hartioilta, -sanoi Cecilia nöyrästi. - --- Niin, Herra on väkevä, vastasi Ingiald. -- Sitä hän rukoilikin -joka päivä. - -Ingiald ei uskonut Tysten kuolleen; näin levottomina aikoina saattoi -sattua kaikellaisia odottamattomia tapahtumia. - --- Te viekoittelette minua rakastamaan elämää, sanoi Cecilia ja -painoi kädet rinnalleen. - -Toisena päivänä puhui Ingiald: - --- Kuningas on lähettänyt Taalaihin tiedon, että hän tulee tänne. -Silloin minä pyydän häntä avaamaan vankilanne. - --- Luuletteko että hän suostuu? - --- Siitä olen varma. - -Nämä molemmat kiintyivät kiintymistään toisiinsa; vanhus oli löytänyt -olennon, joka tarvitsi hänen turvaansa, nuori nainen olennon, jota -hän saattoi rakastaa, ja abbedissa antoi Ingialdin vapaasti tulla ja -mennä; selvä oli, että hän ylläpiti Cecilian elämää. - -Eräänä päivänä, kun he tapansa mukaan istuivat kopissa, Cecilia -Ingialdin jalkain juuressa, pää hänen polviaan vastaan, virkkoi -Cecilia: - --- Kertokaa jotakin itsestänne. - -Vastaus viipyi, mutta vihdoin Ingiald alkoi: - --- Kerjäläismunkki, joka näki nälkää, kierrelläkseen metsissä -tutkimassa luonnon salaisuuksia... muutamat sairaat, jotka hänen -oli onnistunut parantaa, luulivat hänen olevan liitossa korkeampien -voimien kanssa... epäusko ja pappien alhainen jumalanpalvelus häntä -inhoitti... päästäkseen väärinkäyttämästä Herran nimeä, sanoi hän -olevansa pakana, mutta kansa ei lakannut uskomasta häneen, vaikka -hän Jumalan sijasta rukoili Balderia... Oikeaa herraansa ei hän -koskaan ole pettänyt... Tosin ei hän vastustanut kansan luuloa -tietäjätoimestaan, mutta se tapahtui siksi, että se joka elää -kokonaan yksin ja rehellisesti etsii, saa vastauksen sanattomiin -kysymyksiinsä ja kätketty maailma avaa hänelle porttinsa, ja Herran -lähettinä saa hän kulkea suojelemassa ja herättämässä ihmisiä... - --- Uuteen elämään... jatkoi Cecilia. - --- Niin, en tiedä mitä Herra tarkoittanee; varmaankin hän minulle on -säästänyt tehtävän. - -Samana päivänä, kun hänen piti lähteä luostarista, näki hän seitsemän -ratsastajan likenevän. - -Ingiald arvasi paikalla, että heidän asiansa koski Ceciliaa ja -kätkeytyi puun taakse. - -Vasta parin tunnin perästä avautui luostarin portti ja Cecilia -verhottuna avaraan viittaan ja kädet sidottuina selän taakse, -nostettiin hevosen selkään; mies, joka talutti sitä ohjaksista, -asteli vieressä. - -Mutta luostarin avatuista akkunoista syöstiin ulos tulta ja tuhkaa -ja valitushuutoja ja kirouksia sinkoili vihittyjen huulilta Jumalan -hylkäämälle kirkon häväisijättärelle. - --- Olkaa huoleti, pyhät nunnat, vastasi Peder Grym pihalta, -- kyllä -hän saa rangaistuksensa. - -Miehet hypähtivät ratsujensa selkään ja Grym järjesti seurueen. - -Sitte otti hän ohjakset ratsastajan kädestä ja virkkoi: - --- Istu vain hevosen selkään ja seuraa perässä toveriesi kanssa; -olemme sitoneet syntisen vaimon niin hyvin, ettei tarvitse pelätä -hänen perkeleen hahmossa lentävän tiehensä. - -Täytyi häntä jollakin lailla lohduttaa! Ingiald astui esiin ja lausui: - --- Mitä tämä merkitsee? - --- Ei koske sinuun, harmaaparta! huusi Grym ja komensi seurueen -liikkeelle. - --- Nyt hän luottaa minuun! ajatteli Ingiald ja käänsi kiireiset -askeleensa vastaiseen suuntaan. - -Mutta Grym painui Cecilian puoleen ja lausui: - --- Nyt olet minun vallassani! Hän ei saanut vastausta. - --- Rakkaudestasi en enään välitä. Olen myynyt sinut toiselle. - -Cecilia vaikeni itsepintaisesti. - --- Sulhaselle, joka ei päästä sinua sylistään ennenkuin olet -muuttunut tuhaksi... hahhah, joko arvaat hänen nimensä? - --- Jumala armahda minua! vaikeroi Cecilia. - --- Ei, helvettiin saat mennä, nyt tiedät tuomiosi. Mutta äkkiä -rohkaisi Cecilia mieltään; lieneekö epätoivo häntä kiihoittanut. - --- Se on teidän kotinne, sanoi hän reippaasti, -- mutta Jumalan -avulla en minä ikinä joudu sinne. - --- Kas vaan, kananpoika virkoaa, luulee jo olevansa valmis lintu... -Luostari-ilma näkyy saaneen aikaan ihmeitä, se on punaellut pienet -valkeat posket ja kasvattanut lihaa käsiin ja käsivarsiin... Jollen -olisi tinkinyt itselleni niin hyvää hintaa, niin miltei olisin valmis -purkamaan kaupat, ja jos sinä pyytäisit oikein, oikein... - -Hän pysäytti hevoset ja Cecilia kuuli korvansa juuressa hänen -läähättävän, ilkeän hengähdyksensä. - --- Jatkakaamme matkaa, lausui hän äänellä, joka paikalla teki lopun -kaikista epäilyksistä. - -Grym tunsi, ettei hän Ceciliassa ollut herättänyt kuin inhoa ja -ylenkatsetta. Kulkua jatkettiin täyttä laukkaa, sanaakaan lausumatta. - -Matkan määränä oli ennen mainittu fransiskaaniluostari, jonne tätä -nykyä oli kerääntynyt ääretön joukko viralta pantuja pappeja eri -osista maata. Täällä oli rikolliselle järjestetty huone, josta hän -sitte viedään polttoroviolle. Täällä valmistaa Peder Grym kansalle -näytelmän, jota se halajaa. Ehkä hänen maineensa sen johdosta kasvaa, -ehkä hänet korotetaan kokonaisen sotajoukon etunenään. - -Luostarissa vallitsi suurin uteliaisuus. Monet tahtoivat, että -rikoksentekijätär paljastetuin päin kuljetettaisiin luostariin, mutta -Peder Grym, joka tunsi nuoruuden ja kauneuden voiman, vastusti sitä -jyrkästi. Vasta suurena juhlapäivänä saa hän katseellaan haavoittaa -kansaa. - -Peder Grym saattoi itse hänet huoneeseen, joka oli hänelle määrätty -ja irroitti hänen kätensä, mutta hän ei yrittänytkään ruveta -riisumaan yltään viittaa. - -Peder Grym ymmärsi, että hän tahtoi päästä häntä näkemästä. - --- Viitta on minun, alkoi hän sentähden, -- ja jollette -vapaehtoisesti tahdo antaa sitä minulle, niin... - -Cecilia riisti yltään viitan; hänen kyyneleiset silmänsä ilmaisivat -vihaa ja inhoa. - -Grym tuijotti häneen ihastuneena. - --- Menkää! huudahti Cecilia. -- Vapauttakaa minut näkemästä itseänne! - -Ja Grym meni, meni viinillä sammuttamaan liekkiä, joka raivosi hänen -rinnassaan. - -Mutta Cecilia lankesi polvilleen ja rukoili hartaasti niinkuin -ihminen rukoilee katsellessaan kuolemaa silmiin. - -Ruoka ojennettiin hänelle seinässä olevasta luukusta. Se oli hyvää, -sitä oli runsaasti ja Cecilia oikein kummasteli hyvää ruokahaluaan. - -Mutta asianlaita oli se, että hänen sydämensä pohjalla asui toivo. -Tyste tulee häntä pelastamaan suurella sotajoukolla, he murtavat auki -luostarin ovet ja ajavat pois nuo ilkeät munkit, joiden laulua ja -hoilotusta hänen on pitänyt kuunnella yöt päivät. - -Ingiald riensi kotiin minkä hän vanhoilta jaloiltaan jaksoi ja tapasi -siellä Aatamin veistämässä nuolia. - -Muutamin sanoin osoitti vanhus mihin päin ratsastajat olivat -lähteneet ja pyysi, että Aatami rientäisi katsomaan, mihin he olivat -joutuneet. - --- Varmaankin fransiskaaniluostariin, vastasi Aatami. - --- Niin minäkin luulen; tunnethan sinä vanhan portinvartian? - --- Hän on setäni. - --- Pyydä häneltä lupaa, että muutamia päiviä saat oleskella -luostarissa. - --- Siihen, hän mielellään suostuu, sillä minä voin kantaa hänelle -puita ja vettä. - --- Tuo minulle pian tietoja. - -Aatami livahti tiehensä ja Ingiald seisoi pitkän aikaa ajatuksiin -vaipuneena; mutta äkkiä teki hän päätöksen, otti vuoren rotkosta -esiin kaksi tiiviisti suljettua nassakkaa ja virkkoi itsekseen: - --- Syyttäkööt itseään! - -Seuraavana päivänä palasi Aatami ja tiesi kertoa, että munkit -nyt tavallista hurjemmin joivat ja lauloivat; he valmistautuivat -autodafeaan kuin suureen juhlaan. - --- Juhla muodostuu yhtä suuremmoiseksi kuin valmistukset, sanoi -Ingiald. Hän antoi sitte kääpiölle ohjeita ja määräsi, mihin -toimenpiteisiin oli ryhdyttävä. - --- Voitte luottaa minuun, vastasi kääpiö, räpäytellen pieniä, -viisaita silmiään. -- Muistatteko kuinka minä siellä Tanskassa kerran -narrasin Kallön herraa? - --- Ja muistatko Kustaa Eerikinpoikaa? - --- Häntä en ikinä unohda! - --- Jos Jumala auttaa meitä tässä työssä, niin lupaan, että pian saat -hänet nähdä ja häntä puhutella. - --- Tietysti hän meitä auttaa sillä hänen asioitaanhan me paraikaa -ajamme. Mutta tietysti työ käy helpommin, kun tietää minkä palkan -saa. Hei vaan, saada puhutella kuningasta! - -Ja Aatami hyppeli kuin orava. - --- Kiirehdi, poika, tässä ei ole aikaa vitkastella! - --- No, Jumalan haltuun sitte, ja tervetuloa perässä. - -Kääpiö läksi kammertamaan eteenpäin. Taakka oli hänelle aika suuri, -mutta hänen hyvä tahtonsa ja iloiset toiveensa sitä kevensivät ja -varhain seuraavana aamuna, ennenkuin luostariveljet olivat heränneet, -oli Aatami jo ehtinyt perille ja saanut kätköön vaaralliset tavarat, -jotka hän oli tuonut mukaansa. - -Nyt hän koetti olla kaikille avuksi. Kokilta pyysi hän lupaa saada -työntää ruuan vangille. - --- Se olisi niin kovin hauskaa! sanoi hän. - --- Niin, jos sinä saisit hänet nähdä, mutta se on ankarasti -kielletty. Peder Grym yksin käy joka päivä hänen luonansa, mutta hän -kuuluu olevan niin perkeleen riivaama, ettei hänen kanssaan voi olla -kuin pari minuuttia. - -Aatami otti lautasen ja työnsi sen sisään luukusta, mutta pisti -huomaamatta sen mukaan palasen tuohta, johon oli kirjoitettu: "ole -hyvässä turvassa, tytär!" - -Mutta samana päivänä, kun Peder Grymin tavallisuuden mukaan piti -lähteä katsomaan eikö Cecilia jo ruvennut nöyrtymään, kävi joku -kiinni hänen jalkoihinsa ja hän kaatui suinpäin maahan. - -Hänen huutaessaan saapuivat veljet paikalle; hän kertoi silloin -kuulleensa, että joku suhahti hänen ohitsensa ja käski ottamaan -selvää, mikä se oli; mutta vaikka kuinka olisi etsitty niin ei -löydetty mitään. - -Aatami kysyi kyökkimestarilta, eikö se ehkä ollut noita piruja, jotka -asuivat vangin sisällä; ehkä se oli ryöminyt ulos avaimenreiästä, -estääkseen hurskasta Peder Gymiä pääsemästä koppiin. - -Kyökkimestari loi häneen hämmästyneen katseen ja huomautti, ettei hän -olisi luullut niin pienessä ruumiissa olevan niin paljon järkeä. Sitä -asiaa piti kysyä johtajalta. - -Peder Grym oli tahtonut lykätä lopullisen tuomion niin kauvas kuin -suinkin; hän oli itse kuin riivattu ja kärsi kaikki ne tuskat, jotka -hän olisi suonut uhrilleen. Mutta silloin saapui tieto, että kuningas -tulee Svärdsjöhön ja nyt piti kiireesti ryhtyä toimeen. - -Saadakseen helvetillisen juhlan täydelliseksi, täytyi Grymin -toimittaa Cecilia tutkinnon ja tuomion alaiseksi. Ja jo seuraavalla -kertaa käydessään kopissa, ilmoitti Grym hänelle, että tutkinto on -huomenna suuressa tuomiosalissa. - -Hän odotti, että Cecilia lankeisi hänen jalkainsa juureen ja -rukoilisi armoa, mutta hän käänsi hänelle selkänsä eikä vastannut -mitään, kun Grym kertoi, että hän itse saapuu häntä noutamaan. - -Luostarin itäisessä kyljessä oli iso, korkea torni. Huonetta, joka -täytti miltei koko tornin, käyttivät fransiskaanit tuomiosalina; -siellä tutkittiin kaikki salaiset asiat ja kaikki luostarin paperit -säilytettiin siellä pienessä lippaassa, joka rautavitjoilla oli -kiinni pöydässä. Pienet goottilaiset ikkunat olivat peitetyt -puuluukuilla, jottei päivänvalo pääsisi sisään; seiniä verhosi musta -verka ja siellä täällä riippui pyhien kuvia, krusifikseja y.m.s. - -Keskellä lattiaa seisoi pitkä, mustalla veralla peitetty pöytä, jonka -ympärillä oli tuolia. - -Useimmiten käytettiin tätä huonetta juominkeihin ja hurjiin -kesteihin; sen alla oli kellari, johon päästiin suuresta salista, -kapeita kiertoportaita myöten ja jossa luostarin kalleimmat viinit ja -herkut säilytettiin. - -Tänään oli suureen huoneeseen sytytetty kolme lamppua. Niiden -kalpeassa valossa näkyi pöytä ja sen päällä pääkallo sekä -kidutuskoneita ja pyövelien tarpeita. - -Juhlallisen näköisinä, kädet ristissä ja äänettömin askelin astuivat -valitut tuomarit huoneeseen ja istuutuivat. - -Peder Grym kysyi heiltä nöyrästi, voiko syyllinen jo tulla sisään, ja -saatuaan myöntävän vastauksen, meni hän häntä noutamaan pyöveliensä -eteen. - -Tuomarit kuiskailivat toisilleen, että huoneessa on liian pimeä; ei -saata selvästi eroittaa syytetyn piirteitä, ja se kuuluisi sentään -asiaan. - -Kun Peder Grym astui Cecilian koppiin, tapasi hän hänet pystyssä päin -seisomassa keskellä lattiaa. Hän oli nähtävästi odottanut häntä. - -Musta huntu peitti hänen kasvonsa. - -Hetkisen katseli Grym tuota mustaa, liikkumatonta olentoa. Hänkö se -todellakin oli? - --- Pois huntu! komensi Grym. -- Tuomarien pitää nähdä syytetty! - -Ensin näytti Cecilia epäilevän, mutta sitte siirsi hän hunnun syrjään. - -Hän oli kalpea ja silmät loistivat kummallisesti. Tyynenä, pelotta -näytti hän astuvan kamalaa kohtaloansa kohti. - -Grym ei mielestään milloinkaan ollut nähnyt häntä niin kauniina. Hän -ei tahtonut että muut hänet näkisivät; oli sitä siinäkin, kun he -huomenna saisivat hänet nähdä. - --- Luulen, lausui hän melkein nöyrästi, -- että saatte esiintyä -hunnutettuna, jos tahdotte. - --- Se on minulle yhdentekevää, vastasi Cecilia. -- Menkäämme. - -Kuka noista molemmista oikeastaan oli syytetty? Tuo levollinen, -peloton nainen vaiko tuo kalpea mies, joka vääntynein kasvonpiirtein -asteli hänen rinnallaan? - -Hänen astuessaan huoneeseen, syntyi munkkien piirissä hiljainen -hyminä. Kesti hetken aikaa ennenkuin he saivat ryhdytyksi -kuulusteluun. - -Muuan benediktiläisluostarin johtaja, joka hiljan oli paennut tänne -luostariin ja joka oli valittu puheenjohtajaksi, alkoi: - --- Mikä on nimenne, syytetty? - --- Cecilia! - --- Entä vanhempanne? - --- Minut varastettiin pienenä lapsena ja muuan porvari Vadstenassa -otti minut kasvattityttärekseen. - --- Ettekö tunne vanhempianne? - --- Kyllä, nyt tiedän, kutka he ovat. - --- Entä heidän nimensä? - --- Minulla ei ole oikeutta mainita sitä, ennenkuin minut on -tunnustettu heidän tyttärekseen. - --- Mitä säätyä he ovat? - --- Aatelista. - --- Elävätkö siis? - --- Isäni elää. - --- Kuka teille sen ilmoitti? - --- En vastaa enään mitään tässä asiassa. - --- Mutta jos teidät pakoitetaan vastaamaan. Cecilia vaikeni. - -Tuomarit puhuivat hetken kuiskaten keskenään. Sitte huudahti johtaja -äkkiä kiivaasti: - --- Te olette nunnaksi vihitty. - --- Kyllä, pakosta. - --- Lisäyksiä ei tarvita. Te karkasitte luostarista. - --- Kyllä. - --- Rakastajanne kanssa. - --- Meidät vihittiin samana päivänä. - --- Kuka uskalsi sen tehdä? - --- Todistus on mieheni hallussa. - --- Missä hän on? - --- En tiedä... Toivottavasti Jumalan turvissa. - --- Ei, jos hän on kuollut, niin hän uiskentelee helvetinjärvessä, jos -elää, niin istuu pimeimmässä vankilassa. - -Cecilian kasvoille lensi heikko hymy, mutta hän ei vastannut mitään. - --- Tahdotteko käydä ripillä? - --- Tunnustan joka päivä syntini Jumalalleni. - --- Oletteko te luterilaisia? - --- En tunne heitä. - --- Tiedättekö miksi seisotte tässä? - --- Jotta minut tuomittaisiin, kerrottiin minulle. - --- Olette jo tuomittu. - --- Kuka minut on tuominnut? - --- Kirkon kirous painaa raskaasti rikollista päätänne; me olemme vain -tulleet teille julistamaan, että nyt seuraa rangaistus. - --- Minä olen valmis. - --- Ilman synnintunnustustako? - --- Jumala näkee sieluni ja tietää salatuimmatkin ajatukseni. - --- Te olette paatunut pahantekijä ja ansaitsette tuhansin kerroin sen -rangaistuksen, joka teitä odottaa. - --- Sitä asiaa voi yksin Jumala arvostella. - --- Me hänen palvelijoinaan sen teemme. Ja tämän nojalla sekä hänen -käskystään, tuomitsen minä teidät huomenna poltettavaksi roviolla. -Suokoon Jumala, että ne tuskat, jotka teitä odottavat, edes jossakin -määrin sovittaisivat rikoksenne, jotteivät helvetin tuskat teitä -voittaisi! - -Cecilia alkoi horjua, hän oli miltei kaatumaisillaan, mutta -nähdessään Grymin, joka riensi häntä tukemaan, tointui hän hiukan. - --- Saanko nyt mennä? kysyi hän. - --- Tulkaa! sanoi Grym vapisevalla äänellä. - --- Onko teillä joku toivomus? kysyi tuomari. - --- On. Päästäkää minut näkemästä tuota miestä lausui hän, osoittaen -Grymiä. - -Tämä lamautui kuin ukkosen nuolesta ja muuan palvelevista veljistä -saattoi Cecilian hänen huoneeseensa. - -Epätoivon lannistamana vaipui Cecilia maahan, hän ei enään voinut -ajatella, elämän ja kuoleman sekainen horrostila oli hänet vallannut. -Häntä niin väsytti, hän niin halasi pois tästä elämästä. - -Tuota tilaa kesti tuntikaudet. Äkkiä hän kuuli hiljaisen koputuksen, -joka sai hänet liikahtamaan. - --- Luukulle! kuiskasi jokin ääni. Hän nousi ja laahautui luukulle. - -Siinä oli taaskin lastu kirjoituksineen: "Ingiald valvoo!" - -Ensin ei hän ymmärtänyt siitä mitään. Hänen kohtalonsahan on -määrätty, kukaan ei voi sitä muuttaa; hänet poltetaan roviolla; -rovioa jo rakennetaan, se näkyy varsin hyvin hänen ikkunaansa, miehet -kuljettavat sinne hirsiä, ne asetetaan neliskulmaan, väliin pannaan -varpuja, ja kun rakennus on tullut monen kyynärän korkuiseksi, niin -asetetaan poikkipäin kuusia ja niiden päällä tulee hänen seisoa, -jotta kansa oikein näkisi, miten kerettiläisnainen palaa. - -Pienempää kelloa oli koko päivän soitettu, jotta ympäristön -asukkaat saisivat tietää, mitä huomispäivänä tapahtuisi. Huomenna -piti molempien kellojen sitte soittaa kansa kokoon. Miehiä, naisia -tulee joukottain; he riemuitsevat hänen kärsimyksistään ja kiroavat -hänet... ja tuossa sanotaan, että "Ingiald valvoo"... Ei hänen -onneaan, sillä hänet poltetaan roviolla sekä nuorten että vanhojen -iloksi. - -Ja taas vaipui Cecilia permannolle entiseen horrostilaansa, mutta -lastu oli jäänyt hänen käteensä. - --- Ingiald valvoo, kuiskasi hän vaistomaisesti. Ja hänen sekavien -ajatustensa pimeyteen välähti äkkiä ikäänkuin valo ja ajatukset -rupesivat selviämään ja käymään itsetietoisiksi. - -Entä jos Ingiald oli keksinyt pelastuksen mahdollisuuden? Miksi -hän muuten olisi kaksi kertaa lähettänyt sanan?... Cecilia paineli -päätään käsiensä välissä. - --- Jumala, valaise järkeäni! - -Samassa kuuli hän että ruoka työnnettiin sisään. - -Pitikö hänen syödä?... Kyllä, hänen täytyy koettaa pysyä reippaalla -mielellä, ehkä Jumala tahtoo käyttää häntä johonkin. - -Ja hän rukoili niinkuin ihminen rukoilee tietäessään, että hän -seuraavassa hetkessä astuu sen tuomarin eteen, joka tutkii sydämet ja -munaskuut. - -Hän rukoili niinkuin David oli rukoillut Isäänsä: "Herra, sinä olet -minun lohdutukseni ja minun apuni, sinun kanssasi en pelkää mitään; -sinä voit minua suojella, jos tahdot." - -Kuolemanpelko lakkaa samassa hetkessä, jolloin ihmiselle on -selvennyt, että hän kädessään kantaa elämän portin avaimen, sekä että -todellinen elämä alkaa vasta sitte, kun olemme päässeet sen portin -läpi. Cecilia oli kärsinyt niin paljon, hän oli niin syvällisesti -tutkinut elämän tärkeimpiä kysymyksiä, että hän voitettuaan ensi -kauhistuksensa, pelotta saattoi katsoa tuota kalpeaa sanansaattajaa -kasvoihin; ainoastaan polttaminen häntä peloitti, mutta sitte -muistui hänen mieleensä, miten pyhät marttyyrit itse olivat astuneet -polttoroviolle, ja hän päätti tehdä niinkuin hekin. - -Mutta jos Jumala tahtoo, että Ingiald hänet pelastaa... jos hänen -miehensä elää ja etsii häntä... niin saako hän heikkoudessaan tehdä -tyhjäksi heidän tarkoituksensa?... Pois se! Jumala tahtoo, että hänen -pitää olla valmiina sekä kuolemaan että elämään. Ja hän noudattaa -Jumalan tahtoa hänen mahtavalla avullaan. - -Hän nousi ja veti esiin lautasen. - -Sen vieressä oli pieni pullo, jonka kylkeen oli kirjoitettu: "Juo!" - -Taaskin Ingiald! Miten hän pääsi luostariin? - -Viini oli hyvää ja voimakasta ja Cecilia päätti säästää puolet -huomiseksi. - -Hän söi ja joi, pani sitte levolle ja nukkui sikeään uneen. - -Kavioiden kapse, melu ja huudot hänet herättivät; äkkiä luuli hän -kuulleensa äänen... tuliko se taivaasta? Luostariportit aukenivat, -sitte vaikeni kaikki; mutta luostarin huoneissa valvottiin aamuun -asti. - -Hänen entinen tuskansa tuli takaisin; turhaan hän rukoili, lepo ei -tahtonut palata... päivä ei vielä ollut koittanut, kun hän nousi -ja pukeutui... hän oli niin levoton, että rinta tuntui olevan -repeämäisillään... se ei ollut kuolemanpelkoa, se oli jotakin -muuta, jotakin uutta, hän ei tietänyt mitä... Tuo meluko ulkona sen -matkaansaattoi? - -Tuntui siltä kuin suuria hirsiä olisi vedätetty. Eikö rovio vielä -ollut tarpeeksi suuri? - -Kun päivä vihdoin rupesi valkenemaan, näki hän, että toista rovioa -rakennettiin kappaleen matkan päähän toisesta. - -Täällä poltetaan siis vielä joku toinen... kuka, kuka se mahtaa olla? - -Kansaa saapui paikalle joka taholta, tuli miehiä, naisia, lapsia, ja -jokainen tuuppautui niin likelle kuin suinkin. - -Tuontuostakin kuuli hän naurua ja puhetta, tai kirouksia. Mutta -pääsävelenä laulussa oli uteliaisuus. - -He olivat tulleet hänen tähtensä, häntä näkemään, häntä koskivat nuo -kiroukset, hänet poltetaan roviolla... Jumala häntä armahtakoon! - -Ja Cecilia lankesi polvilleen ja rukoili hartaammin kuin koskaan -ennen; hän ei rukoillut yksin itsensä, vaan tuon toisenkin puolesta, -joka oli tuomittu kuolemaan samalla kamalalla tavalla... onko hän -mies vai nainen? Onko hän tehnyt saman rikoksen? Säälin tunne valtasi -hänen sydämensä ja hän ajatteli tuota toista enemmän kuin itseään. - -Tiedämme, että Grym karkoitettiin Cecilian näkyvistä tavalla, joka -oli omiaan luostariveljissä herättämään epäilystä hänen salaisista -tarkoituksistaan Ceciliaan nähden. Tosin ei hän senkautta suinkaan -alentunut luostariveljien silmissä, mutta Grymiä raivostutti Cecilian -rohkeus: asettaa hänet samalle asteelle noiden kurjien munkkien -kanssa, joita hän sydämensä pohjasta halveksi! - -Samassa tuli muuan talonpoika häntä puhuttelemaan ja kertoi, että -joku ratsumies kovasti oli tiedustellut Peder Grymiä ja aikonut -luostariin. - --- Missä hän on? - --- Meillä tuvassa... Tahtoo olla yötä. - --- Tiedätkö kuka hän on? Sitä mies ei tietänyt. - -Kuka se mahtoi olla? Talonpojan puheesta oli Grym luullut voivansa -päättää, ettei hän matkustellut hyvissä aikeissa. Ja tämä aika oli -kaikille vieraille tuiki sopimaton. - -Hetkisen mietittyään heitti Grym pari vahvaa köyttä talonpojan -käsivarrelle, antoi portinvartialle käskyn ja läksi talonpojan kanssa -matkaan. - -Heidän saapuessaan mökille oli jo yö ja vieras makasi olkilyhteen -päällä tuvan lattialla. - -Miekan hän oli riisunut vyöltään ja asettanut seinää vastaan. - -Ensi työkseen otti Grym sen siitä ja sitoi sitte talonpojan avulla -nukkuvan kädet; hän teki sen niin taitavasti, ettei vieras herännyt -ennenkuin hänen oli mahdoton päästä vapaaksi. - --- Mitä tämä merkitsee? huusi hän. -- Miksi minä olen köysissä? - --- Sano ensin asiasi, poikani, puhui Grym, katsellen häntä tyynellä -hymyllä. - --- Oletteko te Peder Grym? - --- Lienenpä kuka tahansa, niin voitte huoleti uskoa minulle, mitä -teillä on hänelle sanomista. - --- Irroittakaa ensin kirotut siteet; saatte vielä kalliisti maksaa, -että olette sitoneet kuninkaan upseerin. - --- Hänkö teidät on lähettänyt? - --- On ja ei, huusi upseeri, joka nyt vihdoin oli päässyt jaloilleen. - -Grym väistyi pelästyneenä syrjään ja loi katseensa oveen. - --- Niin, sinä olet juuri se ilkiö, jatkoi vieras, -- en tosin ikinä -ole nähnyt konnankasvojasi, mutta juuri tuollaiset ne mahtavat olla! -ja hän karkasi munkkia vastaan. - -Silloin kävi talonpoika takaapäin häneen käsiksi ja kaatoi hänet -olkilyhteelle. - --- Hyi sinua, kotirauhan rikkoja! - -Häpeillään kääntyi talonpoika poispäin ja teki ristinmerkin. - --- Missä on vaimoni, Cecilia raukkani? kysyi vieras. Grymin silmät -välkähtivät. - --- Olette Olavi Tyste, lausui hän hitaasti, ikäänkuin hyväellen -sanoja. - --- Kapteeni kuninkaan henkivartiastossa; vapauttakaa minut paikalla, -oman itsennekin tähden. - --- Katsotaanhan nyt, vastasi Grym. - -Ovi oli samassa auennut ja useita luostaripalvelijoita astunut sisään. - --- Voi Herran ihmettä! huusi munkki voimakkaalla äänellä. -- Tässä -näette miehen, joka vietteli ja raiskasi sen naisen, joka huomenna -poltetaan roviolla. Hänet on lähetetty tänne kärsimään samaa -rangaistusta kuin hänen rikoskumppalinsa! Viekää hänet kiireesti -luostariin. Siellä laulamme sitte Deus glorian. - -Tyste hämmästyi tästä kaikesta niin, että hän vastustamatta nousi -hevosensa selkään ja antoi kuljettaa itsensä luostariin. - -Vasta kun portit avautuivat, selveni hänelle äkkiä, mikä kohtalo -häntä odottaa ja silloin pääsi häneltä huuto, joka tunki Cecilian -korviin. - -Kun hän sitte tunsi ympärillään luostari-ilman ja ajatteli, että -Cecilia jo kauvan oli hengittänyt sitä, sekä että he huomenna näkevät -toisensa vain liekkien keskeltä, saamatta edes kuolla sylitysten, -niin lamaantui hänen mielensä ja hän purskahti katkerasti itkemään, -ikäänkuin sydän olisi ollut särkymäisillään. - -Pian alkoivat kellot soida. - -Oli jo täysi päivä. - -Ahneen joukon silmät olivat tähdätyt luostaria kohti. - --- Eivätkö ne jo pian tule? - --- Me raukat saamme seisoa täällä vilussa. - --- Sitä kuumempaa on sitte heillä. - -Tuollaisia huudahduksia kuului raa'an naurun seasta. - -Sillaikaa oli tornin sali kokonaan muuttanut muotoa; musta vaate oli -otettu pois seiniltä ja pöytä, jolla kuolon symboolit eilen olivat -levänneet, oli tänään täynnä pulloja ja maljoja. - -Täältä saattoivat hurskaat isät vapaasti katsella kamalaa näytelmää, -jonka he kirkon kunniaksi ja kansan virkistykseksi olivat panneet -toimeen ikkunoiden edessä. - -Täällä saattoivat he uneksia elävänsä niinä aikoina, jolloin papit -olivat kaikkivaltiaat ja kuninkaat vapisivat heidän vihaansa. - -Moni heistä pelkäsi itse asiassa kuningasta. Luostarissa oleskeli -kaksi munkkia Tukholman benediktiläisluostarista sekä muuan -pauliiniluostarin johtaja Länsigötlannista, kaikki karkulaisia; mutta -täällä sisämaassa eivät he pelänneet mitään, täällä he saattoivat -mässätä niinkuin muinoin, ja kun he nyt istuivat pöydässä täysien -maljojen ääressä, niin unohtuivat veljellisessä sovussa kaikki huolet -ja täysin siemauksin nauttivat he elämän iloa. - -Viinin vaikutus oli erinomainen ja pian kuului tornikamarista -äänekästä riemua. - -Silloin alkoi kuolinkello soida. - -Sen pitkät, kumeat äänet tunkivat kauvas ympäristöön. - -Seurue tornikamarissa tyhjensi ensin maljansa ja teki sitte -ristinmerkin. - -Jo alkoivat palvelevat veljet luostaripihalla veisata katumusvirttä. - -Ja siihen yhtyi muutamia ääniä ihmistungoksesta. - -Nyt aukenivat suuret portit. - -Vasemmalta tuli munkki, kantaen mustalla harsolla peitettyä -krusifiksia. - -Häntä seurasi Cecilia. - -Musta puku sujui kaulasta alas asti hänen ympärillään. Hiukset olivat -hajallaan hartioilla. - -Hän oli kalman kalpea. - -Mutta levoton katse haki toista pahantekijää. - -Hänen perässään asteli kaksi palvelevaa veljeä, tarkasti seuraten -hänen liikkeitään. - -Nyt avautui myöskin oikeanpuolinen luostariportti ja munkki, kantaen -krusifiksia, astui esiin. - -Häntä seurasi Tyste, köysiin sidottuna. - -Cecilia päästi haikean huudon ja tahtoi karata häntä vastaan. - -Mutta hänen hartioilleen laskeutui vankka käsi, joka miltei painoi -hänet maahan. - -Tyste katseli häntä äänetönnä. - --- Cecilia! - --- Tyste! - -Noihin sanoihin mahdutettiin koko heidän sielunsa; siinä oli -voitonriemua ja kamalinta tuskaa. - -Munkit olivat väistyneet syrjään tehdäkseen tietä, ja katseet -toisiinsa tähdättyinä kulkivat vangit kuolemaan. - -Grym oli istuutunut molempien rovioiden väliin; hän antoi pyöveleille -käskyjä ja yhtyi tuontuostakin munkkien hoilottaviin katumusvirsiin. - -Hän kävi niinikään kiinni Cecilian käsivarteen, taluttaakseen häntä -ylös rovion portaille. - -Cecilia totteli paikalla, empimättä, miltei vaistomaisesti. - -Kuni naulattuna viipyi hänen katseensa hänen rakkaansa kasvoilla. Hän -näki hänen säpsähtävän ja sitte äkkiä, vaimoansa silmäellen, nousevan -portaille. - --- Sitokaa heidät lujasti kiinni! huusi Grym, osoittaen paaluja ja -niihin kiinnitettyjä köysiä. - -Cecilia tunsi jo karkeiden köysien kiertyvän käsivarsiensa ja -kaulansa ympäri. - -Silloin tunki voimakas ääni läpi ihmislauman: - --- Älkää koskeko heihin! - -Taajat katsojajoukot jakautuivat ja mies, päätä korkeampi kuin kaikki -muut, tunki eteenpäin läpi tungoksen, joka vapaehtoisesti väistyi -tieltä. - --- Se on Ingiald! - --- Mitä hän täältä hakee? - -Omituinen levottomuus kuvastui vanhuksen tavallisesti niin jäykillä -kasvoilla. Päästyään munkkien joukkoon, jotka likinnä ympäröivät -uhrejaan, työnsi hän voimakkaalla liikkeellä heidät syrjään ja -seisahtui Grymin taakse. - -Tämä tahtoi itse olla sitomassa Tysteä roviolle. - --- Konna! kuuli hän äkkiä takaansa ja väkevä koura tarttui hänen -käsivarteensa. Hän kääntyi ja näki silloin vastustajansa niin -uhkaavana, että hän aivan pelästyi, Ingiald miltei viskasi hänet -suureen munkkijoukkoon. - -Silloin tuli hän taas täyteen tajuntaan ja rupesi kovalla äänellä -huutamaan kostoa. - -Munkit kirkuivat, että syyllinen on otettava kiinni, huutoon yhtyivät -katsojat ja pian oli heidän joukkonsa kuin aaltoileva ihmismeri, -jossa toinen tuuppi toistaan. - -Likenevän rajuilman lailla rupesi heidän riveistään kuulumaan -napinaa, sillä vihittyä pappia oli loukattu, pappia, joka lisäksi oli -taalainjunkkarin mahtava ystävä. - -Oli Ingialdkin tosin vaarallinen mies, jokainen pelkäsi häntä, -mutta nyt kun oli koossa näin paljon väkeä, niin häntä toki uskalsi -vastustaa, koskei hän tahtonut suoda kansalle näytelmää, jota se -halusi nähdä. - -Joukko raakoja, puolihumalaisia miehiä korotti jo kirveenteriä häntä -vastaan. - -Naiset katselivat vankiraukkoja ja heltyivät itkemään. - -Mutta Ingiald seisoi tyynenä, liikkumattomana. Tavattoman pitkä kun -oli, näki hän koko joukon, ja koska kaikkien silmät tänä hetkenä -tähtäsivät vuoroin häneen, vuoroin vankeihin, jotka olivat kiinni -paaluissa, niin hän katseellaan ja ryhdillään hallitsi koko joukon. - -Grym oli kerännyt ympärilleen useita aseellisia miehiä. - --- Mitä te laiskurit vitkastelette! huusi hän. -- Rovio palamaan ja -polttakoon tuli pahantekijät! Jos ukko rupeaa vastustamaan, niin -viskatkaa hänetkin liekkeihin. Senkin syntinen rahjus, olisi jo -aikoja sitte ansainnut kerettiläiskuoleman! - -Ingiald oli mielenliikutuksissaan kuolonkalpea. Valkeat hiukset -nousivat pystyyn hänen päässään ja jymisevällä äänellä huusi hän: - --- Seis, Herran nimessä! Pyövelit joutuivat epäilyksiin. - -Tyste ja Cecilia olivat kääntäneet ajatuksensa pois maailmasta. He -eivät enään tietäneet, mitä heidän ympärillään tapahtui. - -Mutta kansanjoukossa oli syntynyt napina. - -Toiset itkivät ja vaikeroivat. - -Tornin ikkunoihin ilmestyi munkkien päitä, punaisia, kiiltäviä -naamoja, jotka vaihteen vuoksi tarvitsivat tärisyttäviä näytelmiä. -Munkit kuiskailivat keskenään ja ihmettelivät viivytystä; sitte he -saadakseen ajan kulumaan tyhjensivät pari pikaria lisää, kunnes -puolihumalaisina vaipuivat paikoilleen ja pää käsivarsien varassa -pöydällä jäivät odottamaan, että toiset heidät herättäisivät, kun -hetki tuli, kun nimittäin rovio sytytettäisiin. - --- Lyökää maahan ne kurjat pelkurit! Vanha noita on heidät loihtinut! -huusi Grym. - -Mutta kukaan ei liikkunut paikalta. - --- Tänne soihtu, niin viritän itse tulen Jumalan kunniaksi! mylvi -Grym taas. - -Joukko aseellisia miehiä ryntäsi nyt Grymin johdolla esiin. - --- Seis! huusi Ingiald. -- Älkää herjatko Kaikkivaltiaan nimeä! -Tuomio ei kuulu tänne, sillä syyttömien ei tule kärsiä; vaan tuonne, -luostarinne yläpuolelle kerääntyvät uhkaavat pilvet. Jumalan tuomio -koittaa... rangaistuksen salama sattuu syylliseen... Langetkaa -maahan -- rukoilkaa, rukoilkaa! Kaikkivaltiaan rangaistus kutsuu -parannukseen! - -Niinkuin profeetta vuorilla rukoili Jumalan rangaistusta -vihollisille, niin Ingialdkin, katse tähdättynä taivasta kohti ja -ojennetuin käsivarsin, seisoi keskellä kansanjoukkoa. - -Useat olivat langenneet polvilleen; kaikkialla vallitsi kuolon -hiljaisuus ja kaikki suuntasivat peljäten ja odottaen katseensa -luostariin. - -Grymiinkin oli pelko tarttunut, hän seisoi liikkumattomana, vavisten. - --- Mitä ne siellä sanovat? kysyi pauliinilaisluostarin johtaja ja -kumartui ulos akkunasta. - --- Minä en kuule sanaakaan. - --- He katsovat kaikki tänne; eiväthän he vain tarkoittane meitä? - --- Ei suinkaan. Me saamme olla rauhassa. Samassa laskeutui ikäänkuin -musta kuolinvaate vanhan luostarirakennuksen päälle ja sitä seurasi -salamanisku; kolme neljä salamaa perätysten ja sitte kamala jyrähdys. -Torni kohosi ensin ja sirpaleita, ihmisten käsiä, jalkoja ja päitä -sinkoili ilmassa. - -Oli kuin maanjäristys olisi tärisyttänyt koko rakennusta, muurit -kaatuivat nurin, räiskähdellen tunkivat liekit sisään ovista ja -ikkunoista... kiviä, pullon sirpaleita lenteli aina roviopaikalle -asti. Vielä kerran kuului kamala räjähdys, sitte sortui koko suuri -rakennus läjään. - -"Voi"-huuto pääsi kokoontuneen kansan huulilta. - -Kaikki lankesivat polvilleen rukoilemaan. - --- Herra varjelkoon! huusivat toiset. - --- Tämä on Jumalan tuomio, vastasivat toiset. - --- Nyt olette vapaat, kuiskasi Ingiald Tystelle ja Cecilialle; hän -nousi kiireesti roviolle ja päästi ensin Cecilian, sitte Tysten -siteet. -- Seuratkaa minua, jatkoi hän. -- Jumala on kanssamme ja -varjelee meitä tulevaisuudessakin. - -Mutta Cecilia oli voimattomana vaipunut maahan. Tyste nosti hänet -käsivarsilleen ja seurasi vanhaa Ingialdia. - -Kukaan ei huomannut heidän katoamistaan, jokainen ajatteli ainoastaan -luostarin kamalaa häviötä, jota ei kukaan voinut selittää muuksi kuin -Jumalan tuomioksi. - -Ingiald vei turvattinsa Jotnisteeniin. Hän tiesi, että he siellä -vahvojen muurien sisäpuolella ovat suojassa. - -Mutta ennenkuin he ehtivät perille, saavutti heidät pieni musta -veitikka. - --- Vienkö minä sanaa, isä Ingiald? - --- Oletko vihdoinkin täällä, Aatami? - --- Oletteko tyytyväinen minuun? - --- Pelkäsin kadottavani sinut. - --- Ei mitään hätää! Kului hyvän aikaa, ennenkuin sain langan -syttymään. - -Jotnisteenissa otettiin heidät avosylin vastaan. - -Olavi Olavinpoika vakuutti, että lähinnä linnoituksen puolustusta, -oli tämä suurin ilo, mikä hänelle saattoi tapahtua. - -Mutta Cecilian voimat eivät olleet kestäneet ääretöntä jännitystä. - -Monta päivää häälyi hän elämän ja kuoleman välillä. Tyste poistui -tuskin hetkeksikään hänen vuoteensa äärestä, ja vaikka kuoleman -enkeli jo raoitti ovea, väistyi se, nähdessään sairaan kirkkaan hymyn. - -Seuraavana päivänä lähetettiin ratsumies viemään kuninkaalle sanaa -tapahtumasta; Aatami seurasi häntä. - - * * * * * - -Jätimme kuninkaan Svärdsjöhön. Siellä, niinkuin muuallakin, oli kansa -paikalla nöyrtynyt, katunut ja luvannut parannusta. Tuntui melkein -siltä kuin Kustaan pelkkä näyttäytyminen jo olisi saanut kaikki sumut -ja epäilykset haihtumaan. - --- Minua haluttaa, sanoi hän, -- lähteä Isalaan, sillä siellä on -näiden viime aikojen levottomuuksien varsinainen kehto. - --- Mutta eikö joku toinen? kysyi Juhana Turenpoika. - --- Ei ystäväni, olen siellä sitäpaitsi kuin kotonani ja minulla on -siellä sekä ystäviä että vihollisia. - --- Aarent Pietarinpoika ei enään ole vaarallinen. - --- Missä hän on? - --- Vankeudessa Jotnisteenissa. - --- No, sitte saa kavaltaja pian tuomionsa. - --- Siitä tulee hyvä läksy. - --- Niin minäkin luulen. Jumala tietää, että minä mieluummin antaisin -anteeksi kuin rankaisisin; mutta pehmeys enemmän kehittää kuin estää -rikoksia. - --- Sen jo näimme Taalaissa. - --- Otamme mukaan ainoastaan pari tuhatta miestä; muut saavat mennä -Helsinglantiin ja odottaa minua siellä; emme viivy kauvan. - -Päälliköt saivat nyt käskyt; valtioneuvoksista ei kuningas ottanut -mukaansa kuin Juhana Turenpojan ja Måns Bryntenpojan. Muut saivat -lähteä Helsinglantiin. - -He kulkivat Dal jokea pitkin. Kuningas oli mitä parhaimmalla tuulella. - --- Nytpä minä johdatan mieleeni, mitä kaikkia ajattelin, kun kerran -jalkaisin astelin tätä tietä. - -Ja sitte hän seurueelleen kertoi seikkailuistaan. - --- Täällä niinkuin kaikkialla, sanoi Juhana herra. - --- Olet oikeassa. Rättvikissä olivat lyömäisillään minua kirveellä -päähän, kun silitin kaunista tyttöä poskelle. Hän itse minut sitte -pelasti. - --- Hän ei jäänyt palkatta, puuttui puheeseen Måns Bryntenpoika. - --- Minä luin sulhaselle lakia ja lupasin etten ikinä enään iske -silmääni tyttöön. - --- Kaikkia lupauksia ei tarvitse pitää. - --- Mutta minä olen pitänyt sen niin täydellisesti, etten sitte enään -koskaan ole rakastunut kehenkään. - --- Miksette, jos saan kysyä? - --- Luulenpa totisesti siksi, ettei minulla ole ollut aikaa. - --- Ehkei myöskään halua, sanoi Juhana. - --- Olet oikeassa. Minä en mielelläni heittele pois hetken tunteita; -ne jäävät sitte kuihtuneina kukkasina tiellemme ja ryöstävät meiltä -iloisen uskon tuoreisiin ruusuihin, joista yhden tahtoisimme omistaa -ikiomanamme. - --- Niin, Måns Bryntenpoika, yhden ainoan. Tahdotko sinä useampia? - --- Mieluinten aina uuden, kun tulen uuteen paikkaan. - --- Ja tyhjän kodin? - --- En, teidän armonne, täyden! - --- Sinä olet parantumaton! - --- Pitäähän ihmisellä aina olla joku vika. Ja minun vikani on, että -palavasti rakastan kaikkia kaunottaria. - --- Menestykselläkö? - --- Ehkä. - --- Entä kunnioitus? - --- Heitäkö kohtaan? No, myönnän, ettei se ole suuri. - --- Entä itseäsi kohtaan? - --- Voinhan suoda anteeksi heikkouteni synnit, mutta kunnioittaa niitä -en voi. - --- Suvaitkaa katsoa, teidän armonne; tuolla tulee kaksi miestä saman -hevosen selässä, sanoi Juhana Turenpoika. - --- He näkyvät vaihtaneen päitä, huomautti Måns herra, -- suuremman -miehen pää sopisi paremmin pienemmälle. - -Kuningas ei vastannut. Tarkkaavasti katseli hän tulevia. - -Samassa seisahtui hevonen. Pieni mies hypähti kiireesti alas ja -juoksi ratsastavia vastaan. - --- Eläköön kuningas Kustaa Eerikinpoika! huusi hän, heiluttaen -lakkiaan. - --- Aatami, sinäkö! huudahti kuningas iloisesti ja pidätti -hämmästyneenä hevosensa. - --- Kustaa herra! nyyhkytti kääpiö. - --- Mistä sinä tulet? - --- Jotnisteenista, herra kuningas. - --- Elääkö Ingiald? - --- Kyllä, hän on myöskin siellä. - --- Hyvä. No minne sinä olet matkalla? - --- Etsimään kuningasta. - --- Nyt olet löytänyt hänet. Sanoppas nyt, onko siellä likeisyydessä -jotakin varakasta talonpoikaistaloa? - --- Kyllä, tuolla mäen alla. - --- Sitte jäämme sinne yöksi ja sinä tulet mukaan, Aatami. Eikö niin? - --- Minun täytyy ensin ottaa kiinni muuan otus. - --- Jänis vaiko kettu? kysyi Kustaa nauraen. - --- Puoleksi kettu, puoleksi susi, vastasi Aatami, -- mutta minä en -yksin saa sitä kiinni. - --- Mikä eläin se sitte on? - --- Sen nimi on Peder Grym. - --- Oletko sinä nuuskinut hänen jälkensä? kysyi Kustaa. - --- Kyllä, hän on kätkössä tuolla metsän laidassa; ammuin häntä -nuolella jalkaan, joten hän nyt odottaa minua. - --- Totisesti, Aatami, minä kirjoitan sinut armeijaani! Ota mukaasi -niin paljon miehiä kuin tahdot. - -Kuningas kutsutti luokseen kaksi upseeria henkivartiastostaan ja -käski heidän seurata Aatamia sekä täsmällisesti täyttää hänen -käskynsä. Plutoona sotamiehiä sai käskyn lähteä mukaan, ottaa kiinni -Peder Grymin ja sitte heti palata Tukholmaan, jossa Peder Grym oli -säilytettävä vankeudessa, kunnes kuningas palaisi. - -Retkikunta lähti paikalla liikkeelle. - --- Hän saa yksin aikaan enemmän kuin kaikki vakoilijani, virkkoi -kuningas. - --- Lystikäs veitikka! sanoi Måns herra. - --- Hän onkin suosikkini, vastasi kuningas. - --- Uskallanko kysyä miltä ajoilta asti? - --- Ajoilta, jolloin emme me, minä ja te, Måns Bryntenpoika, vielä -olleet tututkaan. - --- Silloin minä kadehdin häntä. - --- Siihen ei sinulla ole syytä; hän ei koskaan voi tulla -kilpailijaksesi. - --- Voipa kyllä, teidän armonne suosion etsimisessä. - --- Sano mieluummin: luottamukseni löytämisessä; Aatamin ajatukset -eivät hajaannu niin monelle eri taholle. - --- Ja hän on sentään niin kauvan ollut herrastaan erossa. - --- Minä en tähän asti ole ollut hänen herransa; hän on palvellut -minua uskollisena ystävänä. - --- Ai, siellä Tanskassa varmaankin? kysyi herra Måns. Kuningas -punastui hiukan. - --- Niin, Tanskassa, sanoi hän äänellä, joka heti katkaisi keskustelun. - -Oli saavuttu suurelle, hyvin rakennetulle talonpoikaistalolle. -Pihassa seisoi joukko miehiä ja useita olkikuormia, jotka melkein -sulkivat kapean tien. - --- Hävyttömät! huudahti herra Måns. - -Mutta kuningas ratsasti hiukan edelle ja kysyi, saako talosta yösijaa. - --- Oletko sinä herrasmies, kun kysyt sitä? vastasi muuan miehistä. -- -Herrasväet tavallisesti ottavat lupaa kysymättä, jollen väärin muista. - --- Me tahdomme rehellisesti maksaa. - --- Sekään ei kuulu tapoihin. Nyt suuttui Kustaa. - --- Pois tieltä, komensi hän ja ratsasti niin likelle miestä, että -tämä oli kompastumaisillaan. Mutisten vetäytyi hän syrjään. - --- Herranen aika, kuinka siellä tulee paljon sotamiehiä! huusi muuan -nainen, juosten ulos talosta. - --- Taitaapa tulla itse kuningas! huusi toinen, astuen hänen perässään. - --- Taidattepa itse parhaiten tietää sen asian, sanoi mies -muuttuneella äänellä ja kääntyi Kustaan puoleen. - --- Kyllä se niin on, sanoi kuningas ja meni tupaan molempien -herrojensa seuraamana. - --- Ehkä te olette itse...? kysyi mies. - --- Olen kun olenkin. - --- Herranen aika! ja minä kun olin sellainen lärppähuuli! - --- Ota nyt tästä kerrasta oppia ja pidä toisen kerran suu kiinni. - --- Entä kuinka tältä kerralta sitte käy? - --- Et saa tulla näkyviimme; muista, jatkoi kuningas ankarasti, -- -ettemme kärsi tottelemattomuutta. - -Ääneti luikki talonpoika tiehensä. - -Tuvan sisäpuolella oli pieni huone, joka järjestettiin kuninkaalle ja -herroille. - -Illalla palasi kääpiö miehineen. Hänet kutsuttiin paikalla kuninkaan -luo. - --- Näen kasvoistasi, että sinun on käynyt hyvin, sanoi hän. - --- Totta kai, herra Kustaa; kyllä hän ponnisteli vastaan, mutta ei -auttanut. - --- Onko hän nyt matkalla Tukholmaan? - --- Niinkuin kuningas käski. - --- Hyvä, Aatami, tästä minä pidän; mutta millä minä nyt sinut -palkitsen? - -Aatami käänteli hämillään lakkiaan. - --- No, puhu pois suusi puhtaaksi! - --- En uskalla! - --- Rehellisen miehen ei tarvitse pelätä muuta kuin Jumalan ja -morsiamensa epäsuosiota. Morsianta sinulla kai ei ole? - --- Ei ole koskaan ollut aikaa hankkia. - --- Aivan niinkuin minulla, naurahti kuningas. Måns Bryntenpoika -nauroi sydämensä pohjasta ja Juhana Turenpojankin täytyi hymyillä. - --- Lausuppa nyt suoraan toivomuksesi. - --- Tahtoisin päästä henkivartiaston johtajaksi. Kaikki purskahtivat -nauruun. - -Aatami katseli heitä kummastellen. Hän ei käsittänyt, mitä he -nauroivat. - --- Se on mahdotonta, virkkoi kuningas vihdoin, -- minun -henkivartiastoni kapteenina on jo muuan kunnon mies, Olavi Tyste, -vaikket sinä tunne häntä. - --- Tunnenpa, vastasi Aatami. - --- Ehkä sinä sitte voit kertoa minulle, missä hän nyt on! huudahti -kuningas vilkkaasti. - --- Kyllä. Jotnisteenissa. - --- No, hitto vieköön, hän myöskin? No, kai sinä sitte tiedät, onko -hän löytänyt kadonneen vaimonsa? - --- Hänkin on Jotnisteenissa. - --- Miten he sinne ovat joutuneet? - --- Ingialdin ja minun avullani. - --- Löysittekö sitte heidät molemmat eri tahoilta? - --- Kyllä. Molemmilla oli oma rovionsa. - --- Rovionsa! huudahti kuningas; -- aiottiinko heidät polttaa? - --- Kyllä, herra Kustaa; munkit olivat jo sitoneet heidät paaluihin. - --- No kuka heidät sitte päästi? - --- Ingiald, sillaikaa kun minä sytytin luostarin ja munkit palamaan. - --- Tämä on kuin satua, kerroppa selvemmin! - -Ja Aatami kertoi sen, minkä me kaikki jo tiedämme, kuinka hän oli -kantanut yhden ruutisäiliön tornin alle ja kaksi luostarikellariin -sekä sitte johtanut langat yhteen. Vihdoin hän ratkaisevana hetkenä -oli sytyttänyt ne tuleen. - --- Etkö sinä tietänyt, että siinä olisit voinut saada surmasi? kysyi -Måns Bryntenpoika. - --- Ingiald sanoo, ettei sellaisia pidä ajatella, kunhan vaan tekee -oikein. - -Kustaa istui pitkän aikaa vaiti. Vihdoin hän mielenliikutustaan -hilliten virkkoi: - --- Kapteeninpaikka henkivartiastossani olisi sinulle liian halpa; -teen sinut uskotukseni; saat vapaan pääsön luokseni koska tahansa ja -minä kysyn sinulta neuvoa kaikellaisissa tärkeissä asioissa. Tosin -et saa polttaa munkkeja ja luostareja, mutta saat olla auttamassa -munkkeja ulos luostareista. - -Aatami suuteli kuninkaan kättä. - --- Oletko nyt tyytyväinen? - --- Täytyy minun kai, vaan olisinhan minä mieluummin... vastasi Aatami. - --- Univormun tähdenkö? kysäisi Måns Bryntenpoika. - --- Niin, en kiellä sitä. Kuningas nauroi. - --- Sitte saat itse tilata univormun, josta oikein pidät. - --- Saanko sitte käyttää sitä joka päivä? - --- Et, ainoastaan juhlatilaisuuksissa, niinkuin esimerkiksi minun -häissäni. - --- Aiotko mennä naimisiin? - --- Kyllä, onko se niin kummallista? - --- Ei, onhan se niinkuin olla pitää. - --- Sinäkin taidat ajatella naimiskauppoja? - --- Kyllä. - -Kustaa oli jo tekemäisillään hänelle kysymyksen, mutta hän ei -tahtonut eikä uskaltanut lausua sitä; sillä hän pelkäsi, että hänen -oma äänensä ilmaisisi hänet. - --- Hyvät herrat, sanoi hän sitte, -- varhain huomisaamuna lähdemme -Jotnisteeniin. - -Mutta siellä oli sillaikaa sattunut odottamaton tapaus. - -Tiedämme, että Aarent Pietarinpoikaa siellä pidettiin vankeudessa. -Omasta pyynnöstään sai Ingiald luvan käydä häntä katsomassa ja -Ingialdilta kuuli vanha ritari, joka synkän epätoivoisana odotti -kuolemantuomiotaan, että hänen tyttärensä elää ja oleskelee samassa -talossa, juuri pelastuneena häpeällisestä kuolemasta. - -Uutinen koski häneen niin, ettei hän aluksi voinut sitä käsittää. - -Sitte hän nöyrästi pyysi saada hänet nähdä, vaikkapa vain ainoan -kerran. - -Silloin kertoi Ingiald, että hän on hengenvaarallisesti sairaana. - -Nyt tahtoi ritari joka tunti tietää, miten hänen on. - -Hänen hartaasta pyynnöstään kävi Tyste kerran hänen luonaan ja kertoi -koko heidän surullisen tarinansa alusta loppuun asti. - -Sitte jätti ritari hänelle joukon papereita ja asiakirjoja, jotka hän -Olavi Olavinpojan välityksellä oli saanut tänne linnaan. - --- Kas tässä, sanoi hän; -- koko omaisuuteni kuuluu tyttärelleni ja -hänen puolisolleen. - -Muutaman päivän perästä kerrottiin hänelle, että Cecilian hengenvaara -jo on ohi. Hänen ilonsa oli rajaton. - --- Olen sitä rukoillut yöt päivät, lausui hän; -- ja koska rukoukseni -on kuultu, niin pidän sitä merkkinä, ettei Herra kokonaan ole minua -hyljännyt; elämää en pyydä, kunhan saan syntini anteeksi. - -Vaikeampi oli valmistaa Ceciliaa kohtaamaan isäänsä, sillä aivan -odottamatonta oli hänelle, että hän oli täällä. Mutta Tyste ja -Ingiald kertoivat sen niin varovaisesti kuin suinkin; he tiesivät -molemmat, että ainoastaan tyttären esirukoukset ehkä voisivat -pelastaa isän hengen. - -Vihdoin Cecilia sitte sai sen tietää. Aarent Pietarinpoika pääsi -salaa hänen huoneeseensa ja liikuttavaa oli nähdä, kun he lankesivat -toistensa kaulaan. - -Vanha mies itki ääneen; hän pyysi tytärtä antamaan anteeksi, että hän -niin julmasti oli kohdellut äitiä. - -Cecilia vastasi, että rakkaus antaa anteeksi kaikki; hän tunsi -sydämessään, että äitikin oli antanut anteeksi. - -Isä sai sitte joka päivä käydä lastaan tervehtimässä ja äkkiä -juolahti Cecilian päähän, että hän menee kuninkaan luo ja pyytää -armoa isälle, ja että hänen ponnistuksensa varmaan menestyy. - -Seuraavana päivänä tuli kuningas. - -Senjälkeen ei Aarent Pietarinpoika saanut jättää vankihuonettaan. - -Cecilia oli jo niin terve, että hän käveli, ja onnellinen Tyste sai -nyt viedä hänet kuninkaan luo. - -Cecilia tahtoi langeta hänen jalkainsa juureen, mutta kuningas esti -sen. - --- Moni tahtoisi polvistua teidän jalkainne juureen, kaunis rouva, -sanoi kuningas ja katseli häntä ihaillen. - -Mutta Måns Bryntenpoika aivan ihastui. Hän vakuutti, ettei hän ikinä -ollut nähnyt niin kaunista naista ja että hän koska tahansa on valmis -kärsimään kaikki mitä Tyste on kärsinyt, jos hän vaan saa sellaisen -morsiamen. - -Kuningas nauroi ja sanoi, että hän varmaankin tällä kertaa turhaan -polttaa hiilensä. - -Herra Måns näytti onnettomalta, mutta hänen kekseliäät aivonsa olivat -ankarassa työssä. - -Kustaa kävi sitte katsomassa paikkaa, jossa luostari oli seisonut; -raunioiden joukossa näkyi vielä pirstaleita ihmisten jäsenistä, ja -kuningas antoi heti käskyn, että Olavi Olavinpojan piti toimittaa ne -haudatuiksi siunattuun maahan. - -Sitte hän sadan miehen saattamana läksi luostariin, jossa Ceciliaa -oli pidetty. - -Sotaväki sai käskyn piirittää luostarin ja valtakunnan marski -määräsi, että portit avattaisiin kuninkaalle ja hänen miehilleen. - -Käskyä noudatettiin melkein heti, mutta paitsi portinvartiaa ei -näkynyt yhtään elävää olentoa. - -Silloin rupesi vaasalainen veri kiehumaan ja kuningas iski käden -miekkansa kahvaan ja huusi, että jollei koko luostarin väki paikalla -tule esiin, niin saavat sotamiehet murtaa auki ovet ja kantaa ulos -jokikisen nunnan. - -Hänen sanansa tekivät mahtavan vaikutuksen ja seuraavana hetkenä -avautuivat ruokasalin ovet ja kuusikymmentä nunnaa sekä heidän -johtajattarensa, kasvot huntujen peitossa, astui ulos. - --- Minä valitan, lausui Kustaa miellyttävällä tavallaan, --- että minun ankarin sanoin täytyy muistuttaa teille -alamaisvelvollisuuksianne. - --- Teidän armonne! - --- Sisareni, minä tahdon aina katsoa kasvoihin sitä, jota puhuttelen, -lausui kuningas ja hänen äänensä oli taaskin käynyt karkeaksi. - -Syvästi huoaten työnsi abbedissa huntunsa syrjään; hänen kasvonsa -olivat laihat, miltei kuin muumiolla; mustat kiiluvat silmät -iskeytyivät kuninkaaseen. - --- Jos he kaikki ovat hänen näköisiänsä, niin pitäkööt hunnut -kasvoillaan, kuiskasi herra Måns. - --- Arvelen, alkoi kuningas, -- että te niinkuin kaikki muutkin -luostarit, olette saaneet kirjeeni ja määräykseni. - --- Olemme saaneet, vastasi abbedissa. - --- Oletteko te seuranneet niitä? - --- Emme. - -Tuli haudan hiljaisuus. - --- Tiedättekö mikä rangaistus teitä odottaa? - --- Kyllä, teidän lakienne mukaan. - --- Ettekö te ole velvolliset niitä noudattamaan? - --- Me kuulumme katoliseen kirkkoon ja olemme antaneet uskollisuutemme -hänen pyhyydelleen paaville. - --- Mutta täällä ei paavilla ole mitään sanomista ja jos te tahdotte -jäädä tänne, niin teidän täytyy mukautua kuninkaan ja säätyjen -määräyksiin ja päätöksiin. - -Mustat silmät olivat tähdätyt maahan. - --- Mitä siis tuomio säätää? - -Abbedissan rinta kohoili kiivaasti, mutta hän ei vastannut sanaakaan. - --- Mitä tuomio säätää? kysyi kuningas. Hänen hillityssä äänessään oli -sointu, joka sai abbedissan äkkiä nostamaan silmänsä. - --- Että me olemme karkoitettavat täältä, kuiskasi hän. - --- Jos ansionne mukaan toimisin, niin käskisin paikalla sotamiehiäni -ajamaan teidät pihalle, mutta armosta saatte itse vapaehtoisesti -lähteä. - --- Armoa, armoa! huusi koko joukko ja lankesi polvilleen. - --- Mitä te tahdotte? - --- Jäädä tänne palvelemaan Jumalaa ja auttamaan köyhiä, niinkuin -tähänkin asti! huusi abbedissa. - --- Ja kaikin mahdollisin keinoin koettamaan rikastua lähimmäisenne -kustannuksella; armottomat, sydämettömät te olette olleet; -avioliiton, jonka Jumala itse sääsi, olette te leimanneet melkein -rikokseksi. Pakollisen luostarilupauksen antaminen on teidän -silmissänne Jumalalle otollinen työ, mutta se, joka luopuu valheesta -noudattaakseen lakia, jonka Jumala itse istutti sydämeemme, se on -tehnyt rikoksen, joka ainoastaan tulella voidaan sovittaa. Taivaan -rangaistus teitä kohtaa sen tähden, että jätitte tuon ihmisraukan -pyövelin käsiin. - --- Kirkon laki niin käskee, sopersi abbedissa. - --- Mutta ei Jumalan laki, huudahti kuningas. -- Tästälähin tahdon ja -käsken, että jokainen nunna vapaasti saa jättää luostarin. - -Abbedissan laihoille kasvoille oli valunut helakka puna, mutta hän -hillitsi mielensä ja virkkoi: - --- Väkivallalla voitte meidät karkoittaa, mutta siitä olen varma, -ettei kukaan mene vapaehtoisesti. - --- Sen saa tulevaisuus osoittaa; voutini Olavi Olavinpoika valvokoon -tästälähin luostaria. Kerran kuukaudessa tulee hän tänne ja silloin -saa joka nunna kääntyä hänen puoleensa pyytämään apua, jos hän sitä -tarvitsee. - -Abbedissa horjui niin, että muutamien nunnien piti tulla häntä -tukemaan. - -Kustaa hymyili nähdessään, mikä liike oli syntynyt nunnien riveissä. - -Mutta kun abbedissan pyörtymiskohtausta yhä jatkui, rupesi kuningas -epäilemään petosta ja virkkoi: - --- Toivottavasti sisar ymmärsi minut? - -Abbedissa selitti viittauksilla, ettei hän osannut puhua. - --- No, sanoi kuningas, -- odotetaan. Sillaikaa voivat upseerini -tarkastaa luostaria ja minä puhuttelen nunnia. - --- Tahtooko joku sitä? huusi abbedissa, kääntyen nunnien puoleen. - --- Ei, ei, huusivat kaikki. - --- Sanokaa siis te, sisareni, heille, kun vouti tulee, että se on -kuninkaan tahto. - -Abbedissa nyökäytti päätään. - --- Tahdon vastausta! huusi kuningas kiivaasti. - --- Teen mitä ikinä voin noudattaakseni teidän armonne tahtoa. - --- Sillä ehdolla te saatte asua täällä, mutta muistakaa, että se -riippuu kuuliaisuudestanne. - --- En tule unohtamaan ainoaakaan sanaa siitä, mitä teidän armonne on -puhunut. - --- Hyvä. Kuulkaa, arvelen että tässä joukossa on useita nuoria. - --- Teidän armonne, luostarissa ei lasketa ikävuosia. - --- Arvelen, että jokainen puolestaan sen kuitenkin tietää, ja että -moni sydämestään haluaa takaisin maailmaan, elämään hyödyllistä -elämää vaimona ja äitinä; tahdon sanoa teille kaikille: älkää antako -väärän häveliäisyyden estää itseänne katkaisemasta kahleita, jotka -mahtavat olla sietämättömät ja joilla totisesti ette palvele Jumalaa. - -Heti sen jälkeen läksi kuningas seurueineen ja väkineen luostarista. - -Måns Bryntenpoika vakuutti nunnajoukon liikkeiden kyllä todistaneen, -että siellä oli useita nuoria. - --- Varmaan moni vanhoistakin mielellään tahtoisi maailmaan takaisin, -sanoi Juhana. - --- Niin, ne joilla on ystäviä ja sukulaisia, lisäsi Kustaa, -- mutta -vallanhimoiset naiset pitävät enemmän luostareista, siksi että he -siellä ovat tilaisuudessa anastamaan itselleen valtaa. - --- Jos abbedissan valta ulottuisi luostarin ulkopuolelle... sanoi -Måns Bryntenpoika. - --- Niin emme elävinä pääsisi Jotnisteeniin, arvelet, sanoi kuningas -hymyillen. - --- Onneksi se jo häämöittää tuolta. - --- Näkyykö Cecilia rouvaa? - --- Ei, teidän armonne. - --- Kyllä sinä siinä suhteessa turhaan poltat hiiliäsi. - --- Onneksi ei mies ole mustasukkainen. - --- Hän luottaa häneen rajattomasti. - --- Nainen on heikko astia. - --- Mies on välistä vielä heikompi. - --- Myönnän kyllä, jos mies on rakastunut. - --- Ajatteleppas, jos hunnun takaa olisit keksinyt kaunottaren! - --- Silloin olisin hänet ryöstänyt; teidän armoanne on tosin -kiittäminen siitä, ettei se enään ole niin vaarallista, mutta panenpa -miekkani pantiksi, ettei siellä ollut kaunottaria. - --- Mistä sinä sen tiedät? - --- Hän olisi varmaan sattumalta nostanut huntuaan; siksi lähden nyt -täältä ehein sydämin. - --- Minä luulin sen jääneen Cecilia rouvan luo. - --- Nyt hän saa sen kokonaan. - -Pitkin pitäjiä oli kierrellyt tieto, että kuningas tahtoo puhutella -kansaa ja että sen määrättynä päivänä on kokoontuminen suurelle -tasangolle Jotnisteenin edustalla. - -Ja kansaa tuli kaikilta tahoilta; oltiin vasta maaliskuun alulla ja -ilma oli kylmä ja kolea, mutta se ei vaikuttanut väkeviin, roteviin -miehiin. - -Kuningas ei ainoallakaan sanalla ollut maininnut Aarent -Pietarinpoikaa; arveltiin hänen unohtaneen hänet tai tahallaan -lykänneen hänen asiansa tuonnemmaksi. - -Ceciliaa taas pidettiin siksi heikkona, ettei hänen ehkä vielä -pitänyt pyytää kuninkaalta armoa. Sitäpaitsi ei ole hyvä ruveta -herättämään nukkuvaa karhua. - -Mutta joka päivä hiipi Cecilia pieneen huoneeseen, johon ritari oli -muutettu; hän vietti siellä tuntikausia ja jos joku häntä kysyi, niin -vastattiin, että hän nukkuu huoneessaan. - -Måns Bryntenpoika oli liian syvään katsellut hänen ihmeellisen -kauniisiin silmiinsä. Tyste silminnähtävästi nautti siitä, että -hänen vaimoaan ihailtiin, ja Måns herra ylpeili, niinkuin tiedämme, -suuresta menestyksestään naismaailmassa. Hänellä ei ollut oikeastaan -mitään tekemistä, jopa hän kuninkaalle oli uskonut rakkausjuttunsa, -ja nyt Cecilia rupesi välttämään häntä! Ehkä se oli pelkkää -keikailemista... siinä tapauksessa aivan turhaa, sillä Måns oli -korviin saakka rakastunut. - -Hän rupesi vakoilemaan. Eräänä päivänä sattui hän suljetun oven -taakse ja kuuli tällaista puhetta: "rakastan sinua päivä päivältä -enemmän... sinun edestäsi tahtoisin elämäni antaa... emme koskaan -eroa..." ja sitte seurasi suudelmia. - -Måns Bryntenpoika hikoili... hän kuuli miehen äänen, mutta se oli -sangen harvapuheinen... Sellainen jörö, kun vaikenee!... Olisinpa -minä, niin... - -Aivan haltioissaan riensi hän kuninkaan luo. - -Kuningas oli sattumalta yksin. - --- Hän pettää minua! huusi Måns vihan vimmoissa ja tulipunaisena. - --- Kuka? mikä? - --- Tai oikeastaan hän pettää kapteeni Olavi Tystea, mutta aika jörön -tähden? - --- Cecilia rouvastako sinä puhut? - --- Niin, teidän armonne. - --- Ja sinä tarkoitat... - --- Että hänellä on rakastaja, siitä panen pääni pantiksi. - --- Sinä olet sekä kuullut että nähnyt väärin. - --- En, teidän armonne, olen asiastani varma, ja jos minä olisin hänen -miehensä, niin... - --- Ehkä se oli juuri hän. - --- Ei, olkaa hyvä ja katsokaa, tuossa hän seisoo pihassa keskellä -sotamiesjoukkoa, tyynenä kuin viilipytty, ja minä...! Hän iski -nyrkillä otsaansa, polki jalkaa maahan, ähki ja puhki ja käyttäytyi -kuin hullu. - --- Myönnän, että tämä asia suuresti loukkaa turhamaisuuttasi, nauroi -kuningas. - --- Onhan toki liikaa että aviomies ja kaksi rakastajaa yhtaikaa -ovat samojen muurien sisäpuolella, ja kyllä minä siltä kavaltajalta -naamarin riistän, kyllä minä näytän, että... - --- Tässä piilee joitakin salajuonia, sanoi kuningas. -- Kutsu Olavi -Olavinpoika tänne, mutta älä selitä mitään. - --- Teidän armonne voi luottaa minuun. - -Olavi Olavinpoika seisoi kumartaen kuninkaan edessä. - --- Seuratkaa minua! Mene sinä edellä! - -Kaikki kolme läksivät astumaan, herra Måns ensin. - --- Tässä, teidän armonne. - --- Ovi auki, käski kuningas. - --- Minulla... ei ole avainta, vastasi vouti kalveten. - --- Kenen käsiin te olette sen uskonut? kysyi kuningas ankarasti. - --- Cecilia rouvan käsiin. - -Måns loi kuninkaaseen voittoisan katseen. - --- Mutta minä tahdon sisään! - --- Avatkaa, rouva Cecilia! huusi Olavi Olavinpoika. - --- Mitä on tapahtunut? kysyi Cecilia. - --- Kuninkaan nimessä! - -Syntyi hetkisen hiljaisuus, sitte avautui ovi ja Cecilia polvistui -kuninkaan jalkain juuressa. - --- Armoa! pyysi hän, kädet ristissä. - -Måns Bryntenpoika ei voinut katsoa kuin miestä, joka hänkin oli -polvillaan. - -Kuningas ojensi kätensä Cecilialle ja nosti hänet ylös. - --- Sanokaa minulle ensin rikoksenne, lausui hän lempeästi ja astui -sitte likemmä miestä. - --- Mutta Cecilia oli ehtinyt ennen häntä ja kietonut käsivartensa -miehen kaulaan. - --- Armoa, armoa! pyysivät nyt molemmat. - --- Aarent Pietarinpoika! huudahti kuningas hämmästyneenä. - --- Isäni! - -Kuningas loi hetkeksi katseensa herra Månsiin ja kääntyi sitte -polvistuvien puoleen. - --- Isänmaan kavaltaja! lausui hän ankarasti, kääntyi sitte ympäri ja -läksi kiirein askelin huoneesta. - -Måns Bryntenpoika seurasi häpeillään. Kuningas oli koko päivän -harvapuheinen ja synkällä mielellä; hän puhutteli kääpiöä, mutta -tämä oli viettänyt vain yhden yön Jotnisteenissa ennenkuin hän läksi -kuningasta hakemaan, eikä siis tietänyt mitään Aarent Pietarinpojasta. - -Päivällisaikaan tuli Ingiald. Hän oli kierrellyt pitkin pitäjiä -kuninkaan asioissa ja toi nyt tiedon, että jokainen saapuu, mikäli -terveys vaan sallii. - -Nyt vasta kääntyi keskustelu Aarent Pietarinpoikaan, nimittäin -kuningas kysyi ja Ingiald vastasi. - -Seuraavana päivänä piti kokouksen olla ja jo edeltäkäsin näytti -osanottajien luku tulevan suureksi. - -Herroja ei tosin ollut paljon, sillä täällä ylämaassa oli vain -harvoja herrastiluksia, mutta sitä suurempi oli talonpoikien joukko. - -Viime hetkessä antoi kuningas käskyn, että Aarent Pietarinpoika -vangittuna tuotaisiin ulos. - -Tapansa mukaan puhui Kustaa kansalle ja tänään teki hän sen -niin voimakkaasti, että kyyneleet heruivat kuulijain silmiin. -Hän kysyi heiltä, luulivatko he todellakin hänen asemaansa -niin kadehdittavaksi, ettei hänellä saattaisi olla parempia ja -huolettomampia päiviä, jos hän eroaisi hallituksesta. - -Epävarmoina katselivat he toisiinsa. - -Sitte otti hän vertauksen perheenisästä, jolla on suuri perhe ja -paljon palvelijoita, joista jokainen tahtoo kulkea omaa tietänsä, -katsomatta yleistä parasta. - --- Miten sen isännän on meneteltävä? kysyi hän. - -Nyt ymmärsi kansa ja jokainen myönsi kuninkaan olleen oikeassa ja -lupasi tulevaisuudessa parantaa tapansa. - --- Mutta täällä on meidän joukossamme muuan kavaltaja, sanoi Kustaa, --- jonka rikos on sitä suurempi koska hänellä olisi pitänyt olla -enemmän järkeä kuin teillä; ja nyt tahdon kuulla, mitä te hänestä -arvelette. - -Kaikkien silmät kääntyivät Aarent Pietarinpoikaan, joka seisoi -kentällä, kädet kahleissa, harmaa pää kumarruksissa. Kaikki -ylimielisyys oli poissa; kyyneleet valuivat alas kalpeita poskia. - -Ihmisjoukossa vallitsi hiljaisuus. - --- Armoa! huusi muuan, ja pian yhtyivät tuhannet samaan huutoon. - --- Ansaitseeko hän sitä teidän mielestänne? - --- Ei, ei! - --- Tiedättekö te, hänen jalon puolisonsa muisto minun sydäntäni -hellyttää. Hän pelasti kerran henkeni ja hänen lempeä tyttärensä -on viattomasti saanut kärsiä niin paljon, että minä pidän rakkaana -velvollisuutena koettaa antaa hänelle hyvitystä. - -Kansanjoukossa syntyi iloinen hyminä: Aarent Pietarinpojan kahleet -irroitettiin ja hän lankesi maahan kuninkaan eteen. - --- Nouskaa ylös, ritari, sanoi Kustaa, -- tyttärenne saa tästälähin -vastata teistä. - -Sitte tervehti hän vanhoja ystäviä, jotka olivat tulleet häntä -katsomaan. Muitten muassa oli Jaakko Pietarinpoika Orsasta, joka -sanoi että hän nyt mielellään kuolee, kun on saanut pudistaa -_kuningas_ Kustaan kättä; sitte Sven Elfinpoika Isalasta ja -Matti Laurinpoika Tomtgårdenista, ja Kustaa muistutti heille -menneitä aikoja; kun hän sitte lausui jäähyväiset koko suurelle -kansanjoukolle, niin sanoivat kaikki yksimielisesti, että Kustaa -Eerikinpoika Vaasa sentään kaikista parhaiten sopi heidän -kuninkaakseen. - -Cecilian ei hän tälläkään kertaa sallinut langeta jalkainsa juureen; -sensijaan painoi hän suudelman hänen otsalleen ja vapautti Tysten -virastaan, määräten hänet kuninkaan varmaksi vartiaksi Ornäsiin. - -Luostarin valvojaksi asetti hän Olavi Olavinpojan sijaan Tysten, -koska tämä hyvin tunsi paikkakunnan olot. Sitte lausui hän -sydämelliset jäähyväiset ja läksi Helsinglantiin. - -Måns Bryntenpoika kysyi, Cecilia rouvan tähdenkö kapteeni Tysten piti -jäädä Isalaan. - --- Sinun tähtesi myöskin. - --- Teidän armonne luulee siis... - --- Että sinä, niinkuin Jotnisteenissa, hänen tähtensä tekisit monta -hullutusta ja monasti loukkaisit meidän arvoamme. - -Gestriklannissa piti kuningas vielä maakäräjät, huhtikuussa hän -Upsalan kautta tuli Tukholmaan. Silloin tutkittiin Peder Grymin asia; -hänet tuomittiin mestattavaksi ja tuomio pantiin heti täytäntöön. - -Sitte seurasi hiukan levollisempi aika, mutta pitkäikäiseksi se ei -tullut. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUSTAA VAASA JA HÄNEN AIKALAISENSA -I: RUOTSIN VAPAUTTAJA*** - - -******* This file should be named 55600-8.txt or 55600-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/6/0/55600 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55600-8.zip b/old/55600-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 8347123..0000000 --- a/old/55600-8.zip +++ /dev/null |