diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55481-8.txt | 3556 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55481-8.zip | bin | 58500 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3556 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..451dfeb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55481 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55481) diff --git a/old/55481-8.txt b/old/55481-8.txt deleted file mode 100644 index ce9f989..0000000 --- a/old/55481-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3556 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Turjanlinnan satukirja, by Ilmari Kianto - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Turjanlinnan satukirja - -Author: Ilmari Kianto - -Release Date: September 3, 2017 [EBook #55481] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TURJANLINNAN SATUKIRJA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -TURJANLINNAN SATUKIRJA - -Omille ja muille Suomen lapsille tehnyt opiksi ja huviksi - -ILMARI KIANTO - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1915. - - - - -SISÄLLYS: - - Kirjantekijän esipuhelma - 1. Tutteliini - 2. Kissa Mirri Valkonen - 3. Kotikoiramme Hurtta Pystykorva Fox... - 4. Uni-Matti - 5. Ruoka-Jussi - 6. Itku-Iikka - 7. Ämmy - 8. Porosta ja porolla-ajaja-tytöstä - 9. Pappilan kanakammiosta - 10. Pöksy-Paavo ja Paita-Maija ja Puuro-Petteri ja Pörrö-Kerttu - ja Klosu-Klisu-Kaaperi - 11. Punaiset posket - 12. Tiukukoipi tyttö - 13. Pikku Pojan kirkko - 14. Kaiken Kyselijä Tyttö - 15. Tuittupäät ja Keijut - 16. Pojat ja tytöt järvenrannassa eli Kesälän uimakoulu - 17. Turjanlinnan akkunaruudut - 18. Sotapukki - 19. Sääskensyömäri Poika - 20. Miten kesävieraita saadaan - 21. Kummitus on kultainen herra! - - - - -Kirjantekijän esipuhelma. - - -"Jylhää jymymiestä" olivat ystävät joskus kehoittaneet sorvaamaan -satuja. Vasta sitten kun itselläni oli lapsiliuta, joka ahdisteli -sadunkerronnalla, kiinnitin huomiota satukokoelmiimme. Moniaat Suomen -kansan vanhat tarinat olivat mainioita luettavia, mutta suurin osa -herrassatuja sekä entis- että nykyajalta oli minusta jonninjoutavia. -Huomasin että niitä sepittävätkin enimmäkseen sellaiset kynäniekat, -joilla ei itsellään ollut onni olla isiä eikä äitejä. Ikävintä oli se --- ja on yhä edelleen -- että sadut olivat vaikeatajuisia, ainakin -maalaislapsille, jotka niin vähän tuntevat "kuninkaita tai -prinssityttöjä". Tai olivat ne kovin teennäisiä, väkisin pinnistettyjä -loruja. Minä kaipasin kirjahyllylläni sellaisia satuja, joita lapset -ymmärtävät. Niitä ei ollut... - -Viisivuotias tyttöni sanoi: Isäpä kirjoittaisi itse! - -Oli pitkä talvi ja kovat pakkaset. Elimme täydellisesti erillään -sivistyneestä maailmasta. Lapseni ottivat tavakseen sunnuntaisin -rynnistää huoneeseeni ja silloin ei auttanut muu kuin että minäkin otin -tavakseni ennen heidän tuloaan koettaa sepittää jotakin, jota voisin -heille lukea. Tietysti tahdoin kirjoittaa sellaisia satuja että ainakin -omat lapseni niitä ymmärtäisivät ja että he samalla, kun saisivat -naurun tai ihmettelyn aihetta, myös jotakin oppisivat. Tiesin että -didaktisuus on vaarallinen elementti, mutta tokihan olin herra omassa -linnassani. Pääasiaksi jäi että jutut kelpasivat omille lapsilleni. Ja -itseäni huvitti antaa niille sellainen leima että ne jotenkin -kuvastaisivat sitä erämaata, johon kohtalo meidät oli sijoittanut. Näin -ruvettiin satuja tekemään. Yksi viikossa oli määränä, vaan saduntekijä -usein karkasi porollaan pois juuri pyhäpäivänä. Sommitteluja sentään -karttui vähitellen ja niitä luettiin useampaankin kertaan. Omat lapseni -ovat ankaria arvostelijoita. Kyllä he nauravat makeasti Pörrö-Kertun -puurosaaville ja nauttivat Uni-Matin töppösistä, mutta muutamia satuja -he haikeasti hautovat: "Miksi isä sillä lailla?" Minulla on tapana -kysyä heti luettuani, onko satu hauska vai ikävä, jolloin saatan saada -"ikävänkin" vastauksen. Satuni eivät siis kaikki liene ensiluokkaisia, -mutta hyvin ne sentään ovat kaluksi käyneet. - -Muutamille jutuille ovat lapset itse aiheet keksineet, josta heille -olen sangen kiitollinen. Kirjoittaa paksu kokoelma "sellaisia satuja, -joita lapset ymmärtävät", sehän olisi sadunkerronnan kultaisin huippu. -Jos uhraisi siihen koko elämänsä ajan ja tutkimuksen, kenties -onnistuisi. Mutta -- nykyaikana ei ole "aikaa"... - -Nämä minun sepitykseni eivät ole tarkoitetut lasten itsensä -luettaviksi, vaan lapsia-rakastavien aikaihmisten esitettäviksi -- ja -taidolla esitettäviksi -- lapsille. Kolmea juttua enempää kerrallaan ei -mielestäni pitäisi lukea. - -Erityisesti huomautan että nämä sadut ovat tulleet kirjoitetuiksi -lapsille, joista vanhin on vasta 7-vuotias -- mitä he sanonevatkaan, -kunhan pääsevät toiselle kymmenelle? Jos he kehoittavat minua -jatkamaan, niin jatkan -- sunnuntailukemiseksi -- jos pitävät kaikkea -huonona ja kuuntelevat mieluummin muita kertojia, niin luovun -kilpailusta. Eläköön lasten valintavapaus! Kaikissa tapauksissa -tahtoisinkin että tätä Turjanlinnan tarukirjaa pidettäisiin vain -"Turjalasten" omana koekokoelmana, jonkunlaisena Pohjoissuomen -satukonttina. Vai ottanevatko muiden lapset vastaan tätä meidän lasten -lorukirjaa? - -"Turjanlinnassa" syksyllä sotavuonna 1915. - -_Ilmari Kianto_. - - - - -1. - -Tutteliini. - - -Olipa kerran pikku lapsi, jonka nimi oli Tutteliini. Sen nimen se oli -saanut siitä että se aina vain imi tuttia, tyhjää tuttia, jota -kasteltiin vesilasiin, taikka myös tuttipulloa, jossa oli lämmintä -maitoa. Kun isommat lapset söivät voileipää ja puuroa, niin pikku -Tutteliini ainoastaan imi tuttia. Jos ei sillä ollut tuttia suussa, -niin se oli hirveän tyytymätön ja huusi aivankuin porsas. Keskellä -yötäkin, kun muut lapset nukkuivat, alkoi Tutteliini uikuttaa, jos -tutti putosi suusta. Tutti! Tutti! huusi se. Missä onkaan taas minun -tuttini? Ja kun äiti oli hypännyt ylös vuoteestaan ja pistänyt tutin -Tutteliinin suuhun, niin Tutteliini tyyntyi ja nauroi äidille niin -makeasti että äiti ei muistanutkaan kuinka hirveän väsynyt äiti oli, -kun hänen aina piti hypätä tuota tuttia hakemaan. Nuku nyt Tutteliini! -sanoi äiti -- ja näe makeaa unta! - -Ja Tutteliini nukkui ja näki makeaa unta. Semmoista unta näki nyt pikku -Tutteliini että koko maailma oli täynnä tuttipulloja. Niitä tippui -taivaalta, niitä tippui katolta, niitä tippui kattolampustakin. Ja ne -tuttipullot olivat aivankuin eläviä nukkeja, jotka keräytyivät -Tutteliinin lullun ympärille ja pyörivät piiriä ja lauloivat -kilisevällä äänellä: - - Tutteliini, Tutteliini! - Ota kiinni, ota kiinni! - -Tutteliini katsoi niitä suurilla silmillä ja koetti tarrata käsillään -kiinni kaikista isointa tuttipulloa. Ja kun oli saanut sen kiinni, niin -alkoi vimmatusti imeä. Mutta voi hyvä ihme sentään, mikä tapahtui! -Tutteliini, kun oli juonut ison tuttipullon pohjaan asti, potkaisikin -samassa pois peittonsa ja hyppäsi alas lattialle ja alkoi kävellä -aivankuin iso ihminen. Pitkät hiukset kasvoivat Tutteliinin päähän, -ja suuhun tuli kolmekymmentä hammasta ja koko ruumis kasvoi niin -pitkäksi kuin isällä ja äidillä tai niinkuin tädillä tai niinkuin -lapsenhoitaja-neidillä tai niinkuin tuolla Anna-Marialla. Ja Tutteliini -itsekin alkoi tanssia ja hyppeli niin korkealle että pää paukkui -laipioon ja niin että kattolamppu heilahti. Ja Tutteliini, joka vielä -äsken ei osannut puhua, lauloi nyt hurjasti kovalla äänellä että: - - Minä olen se Tutteliini, - Vaan pitäkää suunne kiinni, - Niin ettei äiti herää. - -Mutta samassa heräsikin äiti! Ja kun näki Tutteliinin lattialla niin -isona ja hurjana huutamassa ja sata tuttipulloa ympärillä pyörimässä, -niin säikähti äiti rukka niin pahanpäiväisesti ettei tuntenutkaan pikku -Tutteliinia, vaan luuli sitä naapurin Isoksi Liisaksi ja juoksi toiseen -huoneeseen kutsumaan isää. - -Mutta ennenkuin isä ennätti tulla, ryyppäsi Tutteliini kaikista -pienimmästä tuttipullosta ja voi ihmettä: -- yhtäkkiä muuttui -Tutteliini taas pieneksi ja kiipesi lulluunsa, ja kun äiti isän kanssa -tuli katsomaan, niin ei huoneessa Isoa Liisaa ollutkaan, vaan -Tutteliini yksin huutamassa niinkuin ennenkin että: Tutti! Tutti! Missä -tutti? - --- Voi sinua sen pientä penskaa! sanoi äiti. -- Katsohan isä, kun on -kapalonsakin potkinut ja peitot kaikki lattialla. - -Mutta Tutteliini iski silmää äidille aivankuin olisi muka tahtonut -sanoa että "eipä äiti tiedäkkään, mitä minä olen tehnyt ja mitä minä -olen nähnyt!" - -Semmoista unta Tutteliini näki! - - - - -2. - -Kissa Mirri Valkonen. - - -Kis kis kis kissa rukka! Tules tänne Mirri. Missä olet taas ollut, -Mirri kulta? - --- Miau, miau! vastasi kissa. - -Mitä sinä sanot, samettikäpälä? Miksis näytät niin surkialta? Etkös ole -saanut yhtään hiirtä? Vai onko koira sinua purrut partaan? Ethän vain -ole pikkulintuja tappanut? Ethän vain lihapuodissa käynyt? Kuule sinä -Mirri ketkale! Tunnustappas, tunnustappas! - --- Mirnau, mirnau! sanoi Mirri vain ja nuoleskeli viiksiään ja nosti -häntänsä pystyyn ja katseli lapsia kirkkain silmin ja oli olevinaan -hyvin viaton. - -Oletpas sinä oikea veijari. Eilen kaasit kermakannun ja toissa päivänä -nuolit tuttipulloa ja kesällä kaappailit pikkukaloja verkosta. -Muistatkos, muistatkos? - --- En mie mitään muista! maukasi kissa ja hyppäsi pirtin uunin päälle. - -Kuulkaas lapset, kun Mirrikin puhuu. Tulkaa tänne leivinuunin juurelle, -niin kuuntelemme, sanooko Mirri vielä jotakin muutakin. - -Kis kis kis, kissa kulta, kerroppas sieltä uunin päältä meille jotakin -hauskaa, niin annamme sinulle maitoa. - -Ja kissa Mirri nuolaisi pehmeitä käpäliään, pyyhkäisi viiksiään kuin -mikäkin herrasmies ja alkoi jutella leivinuunin päältä: - -Kerran minä olin kissojen kinkerissä. Siellä oli sata mustaa kissaa -- -minä yksin valkea. Kissa pastori saarnasi ja Kissa lukkari veisata -luikkasi. Ja sitten meitä kaikkia luetettiin että osaammekos lukea -kirjaa. Ne mustat kissat kyllä tunsivat kaikki kirjaimet A:sta Ö:hon -asti ja osasivat myös veisata. Kissa pastori ja Kissa lukkari -kiittelivät niitä ja silittivät selkää. Vaan sitten tuli minun vuoroni. - --- Mirri Valkonen! tuleppas lukemaan! käski Kissa pastori ja minä -astuin oven suusta Kissa pastorin eteen pitkän pöydän päähän. Minua -pelotti, jalkani ihan vapisivat. - --- Ohoh, sanoi Kissa pastori, eikös sinulla olekaan mustaa takkia? - --- Se jäi kotiin, vastasin minä. - --- No lueppas tuosta, sanoi Kissa pastori ja rypisti silmälasien takaa -ja pani eteeni aapisen. - --- _Miau!_ sanoin minä. - --- Se on oikein! sanoi pastori. -- Entäs sitten? - --- _Niu nau!_ sanoin minä. - --- Hyvä tulee! sanoi pastori. -- Lueppas lisää! - --- _Kurnau moru-moru!_ panin minä hädissäni. Mutta silloinkos herra -Kissa pastori tarttui minua häntään ja lennätti lukkarin eteen ja huusi -hirveästi: - --- Laulattakaa sitä kelvotonta morupäätä, jos tuo osaa laulaakaan! - --- Virsi seitsemän tuhatta seitsemän sataa seitsemän kymmentä -seitsemän? komensi lukkari, koppalasit nenällä. - -Ja minä aloin laulaa niin kauniisti kuin suinkin osasin. Että: - - Kissa olen kis kis kis, - Mirri muuan miss miss miss, - Hiirtä himoon, kalaa myös, - Koiraa pelkään konnan työss', - Metsämies -- lintu ties, - Lämmin mulle kotilies, - Kissa-kullat riemuitkaa, - Kermat kaikki latkikaa! - -Niinpä minä vain lauloin ja -- tiedättekös: Kissa pastori leppyi ja -Kissa lukkari katseli minua vesissä silmin ja koko kissain seurakunta -alkoi itkeä että minä _niin_ kauniisti lauloin, vaikka en lukea -osannut. - -Ja kun kissain kinkerit sitten loppuivat, niin Kissa pastori sanoi -kaikkien kuullen: - --- Mirri Valkonen saapi anteeksi sen ettei osaa lukea kirjaa ja että ei -ole muistanut ottaa mustaa takkia, sillä Mirri Valkonen osaa laulaa -kauniimmin kuin kukaan muu. Ja sentähden minä kissain seurakunnan -päämiehenä käsken kaikkia läsnäolevia kunnioittamaan Mirri Valkosta ja -annan hänelle arvonimen: _Direktor Kantuus_. se tahtoo suomeksi sanoa -_Kissakoraalin kuningas, naukumisen tirehtööri_. - -Siihen loppuivat kinkerit ja minä juoksin kotiin. - -Semmoisen hauskan tarinan jutteli kotikissa pirtin uunin päältä -lapsille, jotka totisina uunin juurella kuuntelivat. - -Ja kissa Mirri sai maitoa palkaksi. - - - - -3. - -Kotikoiramme Hurtta Pystykorva Fox... - - -Minä olen vain koira. Nimeni on Hurtta Martta Sopuli Kopuli Pystykorva -Jyskyleuka Fox. Minä puhun koirankieltä. Hau! hau! hau! Vou vou vou! -Prrr ja buh! Se merkitsee niin paljon kuin: Hyvää päivää, pirpanat! -Tervetulemaan, vierahat! Kukas oletkaan sinä? Varoppas itseäsi, -ihminen! Minä olen tämän talon vahtimestari. Minun nenäni on niin -herkkä että jo kaukaa vainuan, kun vieras kulkee. Minun korvani on niin -tarkka että jo kolmen kukkulan takaa kuulen, kun kärryt jyrisee ja reki -ritisee. Jos lintu pörähtää lentoon metsässä, senpä vasta kuulenkin! -Linnun lemun tunnen yhtä hyvin kuin lihapullan hajun. Ai ai kuinka se -haiskahtaa makealta, jospa tietäisitte, lapset! - -Olen Hippa-Heikki, serkkuni on Kettu-Mikko, mutta pikkuserkkuni -- -herra Susi Hukkanen. Minä olen aina hippasilla. Minä ajan takaa -Pappilan Ruunaa ja Toppilan Tammaa, minä juoksen leskeä Jänis-Jussin -kanssa ja koetan kopaista kärppää kiinni hännästä. Ahdistan minä -lehmääkin, jos niin tarvitaan, kyyditsen toki poroakin ja puren -kintusta. Olen urhoollinen kuin sotasankari -- koko lammaslauman -hätistän järveen. Mutta rakas ruustinna on minua kieltänyt -höyhentämästä pappilan kanoja. Antakaa minulle luupalanen, niin olen -aika kiltti. - -Minä olen Jumalan armosta hännänheiluttajataiteilija. Hännälläni nauran -ja itken -- naurakaa te suullanne, mutta se on tosi että minä -hännälläni hymyilenkin. Ja hännällänipä sanon hyvää huomenta. Joskus -ihan ingelskaksi: _gud bai!_ - -Olette kai nähneet, minkämoinen painimestari olen, kuinka minä pitelen -jalkaini alla naapurin Nallia? - -Minä olen loikka-leijona ja harppa-tiikeri. Ja uimamaisterikin olen -- -enkä minä koskaan riisu uimapöksyjäni. Osaan minä laulaakkin, olettekos -sitä kuulleet? Vetelen aarioita, molleja ja duureja. Silloin kun -minulla on oikein ikävä, menen istumaan perunakuopan päälle ja katselen -metsään tai järvelle tai autiolle tielle, nuuskaan ilmaa ja laulan -esimerkiksi näin: - - Oi voi voi kuinka ikävä on mulla! - Ei maistu maito, ei limppu, ei pulla! - Saispa nyt kultani kaukaa tulla, - Kuutamo kuiskaa: tui tussalulla! - Hei hali lali laa, - Voi tätä mailmaa! - Missä on koirien taivas? -- - -Niin, niin. Mutta kissaa en kärsi! Kyllähän Mirri kaunis on, mutta -minun mielestäni Mirri on koketti. Ymmärrättekös lapset, mikä se on -- -_koketti_? Kun hipsuttaa ja sipsuttaa ja muikistaa ja kuikistaa ja -nostaa häntänsä pystyyn tai panee silmät sirrilleen, pyörittää päätään -ja hieroo poskiaan ihmisen polvia vasten: niin se se on koketti. Hyi -kuinka minusta Mirri on koketti -- ja sentähden minä sitä komennan. - - * * * * * - -Vaan minäpä kerron teille kummallisen jutun. Kerran huomasin, kuinka -kissa Mirri istui puussa ja vahtasi pikkulintua. Se oli juuri -sieppaamaisillaan pikkulinnun kynsiinsä, kun minä satuin puun alle. -Hau! huusin minä ja samalla pikkulintu läksi lentoon. Kutti parahiksi! -huusin minä. -- Tule alas! -- Enpäs tule! ilkkui kissa -- paha koira, -pötki kotiisi! -- Tule heti! haukuin minä. -- Etpäs saa minua kiinni! -pilkkasi kissa. Pah! sanoin minä ja kiipesin puuhun. Kissa kiipesi ihan -puun latvaan ja alkoi surkeasti naukua. Mutta minä -- kiipesin perässä. -Silloin kissa Mirri pörhisti häntänsä paksuksi ja -- läksi lentämään. -Mutta minä ennätin tarttua hampaillani hännän huipusta kiinni ja -- -niin lensimme molemmat. Mutta voi ihmettä: kissa lensikin ylöspäin, -lensi kuin hullu enkä minä uskaltanut heittää irti, jotta en putoaisi -maahan. Heipparallaa! huusi kissa ja pian oltiin _kuun_ päällä. Tämäpä -koko reissua! murisin minä ja päästin irti kissan hännästä, sillä -sieraimissani haisi niin kauheasti juustolta. Koko kuu oli -hirmuinen juusto! Samalla tuli kuun tonttu ja sanoi: syökää vaan -lenturit-häntyrit juustoa, jotta jaksatte! Niin me aloimme kissan -kanssa molemmat jyrsiä sitä juustoa, toinen toisesta kyljestä. Mutta -kun juusto loppui, niin -- voi hirveä paikka: ei ollut minkä päällä -enää seistä. - --- Miau, kurnau? kysyi kissa. - --- Hau-huut! vastasin minä hermostuneesti. Meillä oli melkoinen hätä. -Mutta Mirri se oli, joka keinon keksi. Hän hyppäsi nyt vuorostaan minun -niskaani, löi ruoskalla selkään ja huusi: Heipparallaa, moksista vaan! -Näin sitä sessulla ratsastetaan! Ja niin me putosimme molemmat vinhaa -vauhtia alaspäin ja -- molskahdimme järveen tuonne saunan eteen. -Hulahti hieman vettä nokkaan, mutta minähän olen uimamaisteri ja Mirri -on vanha perämies. Ja niin sitä taas päästiin kuivalle maalle. - --- Kyllä minä sinut opetan! ärisin minä ja lipsautin kissaa korvalle. - --- Kiitos kyydistä! vastasi Mirri kuivaillen itseänsä pyyheliinalla ja -voiteli viiksiään juuston rasvalla. - -En minä mahtanut hänelle paljon mitään! - -Siispä me menimme molemmat pirttiin emmekä hiiskuneet isännälle -halaistua sanaa että jo olimme syöneet päivällistä -- tuolla taivaan -valtakunnassa. - -Niin, rakkaat lapset, saattaa sitä kissankin kanssa kuuhun lentää, vaan -ei silti tarvitse joka pojan naskalin puun latvaan kiivetä! - - - - -4. - -Uni-Matti. - - -Olkaa hiljaa lapset, niin Uni-Matti tulee! Ei Uni-Matti tule, jos -huutaa ja heittää häränpyllyä sängyssä. Vaan kun on aivan hiljaa eikä -puhele toisen kanssa ja panee silmät sirrilleen ja vuottaa, vuottaa, -niin silloin hän pian tulee, se Uni-Matti. - -Isähän sen äsken näki sen Uni-Matin! Tuollahan tuo kyykisteli ulkona -nurkan takana ja kuunteli seinän läpi että jokos lapset nukkuvat -sisällä. Vaan kun kuuli hirveätä melskettä ja häränpyllyn heittoa, niin -juoksi metsään ja sanoi että "eipä kannata vielä mennäkkään" ja murisi -kovasti. Vaan nyt se taas tupsahti takaisin ja hiipii paraikaa ympäri -taloa ja kuuntelee, kuuntelee. Kyykistelee joka nurkassa ja -kurkistelee, kurkistelee. Taitaapa akkunaankin kiivetä! Kunhan ei vain -pukkaisisi päällään ruudun läpi? Olkaapas vähemmällä. Nyt se hyppäsi -alas maahan, kun ei kynnet kestäneet, ja kiersi pihan puolelle! Nyt se -jo tuli sisään keskiportaista ja hiipii tuolla kylmässä etehisessä. Nyt -se on ihan oven takana! Painaa korvansa ovea vasten ja kuuntelee... Jos -nyt yhtäkkiä aukaisisi oven, niin paukahtaisi ovi sen nokkaan ja -Uni-Matti loukkaisi nenänsä. Tai saisi sinisen sarven otsaansa! Mutta -eihän kukaan halua Uni-Matille pahaa tehdä, sehän on oikein hyvä mies, -se vanha setä, se lyhyt lyllerö, jolla on niin kauniit silmät kuin -lemmikin kukat ja niin pehmyt parta kuin linnun untuva. Antaa Uni-Matin -vain kuunnella oven takana! Kohta se sieltä tulee tännekkin, aukaisee -oven niin ettei lukkokaan rasahda ja kävellä hössyttää sängyn viereen. -Ensin se tulee kontallaan eikä sen kengän kärjet panekkaan klop klop -klop, vaan sillä on huopasyylingit jalassa, oikein semmoiset paksut, -valkoiset poromiehen syylingit, joita tehdään tuolla Paltaniemessä. -Kyllä sillä metsässä on paulapieksutkin, vaan se jättää ne aina -portaille ja tissuttaa, tassuttaa, sipsuttaa ja hipsuttaa tossuillaan. - -Sitten kun lapset ovat ihan hiljaa ja panevat silmät sirrilleen, -silloin Uni-Matti nousee kontaltaan ja puhaltaa silmiin. Sitten kun on -puhaltanut, niin sitten pehmeällä parrallaan hipaisee otsaan ja poskiin -ja suuhun ja leukaan ja rintaankin -- ja niin se lapsen nukuttaa ja -sitten se alkaa sitä kuletella, kuletella... - -Ohhoh! Minnekkäs viet minut, Uni-Matti kulta? Annappas minulle tänä -yönä pikkunen pulkka ja pikkunen poro, niin että minä saan ajaa -huristaa tuolla Kuusamon tuntureilla. Viime yönä se Uni-Matti antoi -meille lapsille oikein kauniin veneen ja me soutelimme kuin vesilinnut -ympäri kaunista saarta ja siitä saaresta me poimimme sinisiä ja -punaisia ja vaikka minkä värisiä kukkasia ja monenlaisia marjoja, -mustikoita ja mansikoita. Kiitoksia, Uni-Matti, kiitoksia vaan paljon! -Danke schön! Saatamme me saksaksikin kiittää. Ja anna huomeniltana -Pojalle komia hevonen ja Tytölle lehmä ja pikkutytölle karitsa, joka -kimeästi määkyy että: mää-mää-mää! Voi sinua Uni-Matti, juoksitkos sinä -taas pois, kun luulit että minä herään? Höpsistä töppöseen, tule -takaisin! En minä sinuun katso, katson vain kattoon. - - Uni-Matti, setä kulta, - Väännä hiukan lampun tulta, - Tule viereen istumaan, - Korvan juureen kuiskimaan: - Annatkos, annatkos, - Minulle sen poron, jos - Pysyn aivan hiljaa, - Katson taivaan liljaa? - Tule Matti, joudu nyt, - Kyllä oonkin väsynyt, - Niinpä niin, niinpä niin, - Paina nyt jo silmät kiinn'! - --- Mutta mikä kumma siinä onkaan ettette te nuku, lapsukaiset? Minäpä -kerron teille niistä Uni-Matin paulapieksuista. Kerronkos? - -Kerran kun Uni-Matti oli lasten huoneessa lapsia nukuttamassa ja -parrallaan hipomassa, niin isä luuli niitä Uni-Matin pieksuja omikseen -ja sanoi äidille että: kas kun on koira veitikka -- se Hurtta Sopuli -Jyskyleuka Pystykorva Fox -- kuljettanut minun paulapieksuni pihalle. - -Ja isä pisti ne pieksut jalkoihinsa ja läksi metsään kävelemään. Mutta -voi ihmettä kuinka nuo Uni-Matin pieksut rupesivat hyppelemään ja -hyppyyttivät isää niin kauhiasti että isä ihan säikähti että minkä -kummituksen töppöset hän oli saanut. Eikä voinut pysähtyäkään, vaan -hyppeli, hyppeli vain niinkuin suuri jänis ja loikkasi oikein korkealle -ilmaan ja putosi alas ja taas heti pinkaisi ilmaan aivankuin kumipallo -niin että päätä huimasi. Mutta sitten alkoi kuulua pieksunnokista -vikinää ja aivankuin hiiret olisivat puhuneet ja kutittelivat isä -rukkaa: - - Kutti kutti parahiksi! - Miksis otit, miksi miksi? - Hypi nyt, hypi nyt -- - Niin on Matti määrännyt. - -Ja isä vain hyppeli puiden välissä eikä tiennyt että miten pysäyttää, -vaan silloin Jänis-Jussi, se taiteilija-hyppymestari, alkoi pensaan -juuressa ääneensä nauraa ja nauroi niin makiasti että Uni-Matti kuuli -taloon asti ja jätti lapset ja läksi takaa ajamaan omia pieksujaan. -Hiidenhamppua! Hiidenhamppua! - - Töppöseni -- seis seis seis! - Minne reissu, hipsun heis! - Nipsis napsis tui tui tui, - Untis antis ui ui ui! - -Niin se Uni-Matti pieksujansa kutsui ja isä herkesi hyppimästä ja -potkaisi Matin kengät jaloistansa korkealle ilmaan ja Matti sieppasi ne -kiireenvilkkaa ja solahutti jalkoihinsa ja melkein lentämällä meni isää -pakoon niin ettei isä ennättänyt nähdä kuin parran heilahtavan ja -kantapäiden vilahtavan puiden välistä. - -Ja kun isä tuli kotiin metsästä, niin oli isä niin ihmeissään niistä -Uni-Matin pieksuista ettei saattanut nukkua koko yönä, kun niitä vain -mietti ja kummasteli että minkälaiset paulapieksut ne oikein -olivatkaan, kun niin hullusti hyppelivät? - -Isä on sitten kieltänyt kaikkia ettei saa suinkaan milloinkaan, ei -erehdyksissäkään, ottaa niitä Uni-Matin saappaita. - --- Jokos te nukutte lapset, vai vieläkö kerron uudestaan? - - - - -5. - -Ruoka-Jussi. - - -Ruoka-Jussi on Uni-Matin velimies. - -Se aina vahtii, syövätkö lapset kiltisti! - -Mutta se on semmoinen kummallinen vanha setä ettei sitä näe, vaikka hän -usein istuu vieressä ja nauraa. - -Se Ruoka-Jussi aina nauraa niin makiasti, kun näkee lasten syövän. -Mutta silloin kun lapset eivät syö, vaan mököttävät ja juonittelevat ja -sotkevat ja huutavat ja puhelevat toisilleen -- silloin Ruoka-Jussi -itkee ja on vihoissaan. - -Ui ui ui! se uikuttaa. Hyi hyi hyi! se hyitittää. Voi noita nokineniä. -Pumppis, pumppis puuroposki. Vellityttö, pottupoika, maitomaija, -piimäpiltti! Nassu naurusuut, sussut surriaiset! Sillä lailla! Sillä -lailla! Vieläkös oot muuta vailla? Sotku-Saara! Metku-Mikko! Mäiskis -mäski! Kuka käski? Syöppäs läski! Voitaleipä! Älä heitä! Pistä, pistä! -Kasta, kasta! Voipas lasta! Sepäs vasta! Hotsis, hotsis! Ratsis, -ratsis! Joutukaapas, joutukaapas! Muuten lentää -- Jussin saapas!! - -Näin se Ruoka-Jussi lapsia kiirehtii, kiittää ja toruu sekaisin ja -aikoo lennättää saappaansa, jos eivät lapset joudu, vaan istuvat liian -kauan pöydässä. - -Kerran se potkasi sen saappaansa, kun Melulan lapset oikein melusivat -eivätkä totelleet Ruoka-Jussia! - -Pitääkö se kertoa se tarina? - -No niin. Kun ei Melulan Maijalle ja Pellervolle ja Kullervolle ja -Kaarina-Taarinalle eräänä pyhäaamuna talkkuna kelvannut, niin yhtäkkiä -Ruoka-Jussin saapas lensi keskelle talkkunakulhoa ja -- arvatkaapas -mitä tapahtui? - -Koko talkkunamöhkäle muuttui suureksi kiviläjäksi ja Ruoka-Jussi alkoi -pistellä joka tytön ja joka pojan poskeen niitä pikku kiviä ja huusi -hirveällä äänellä: - - Kilkkis! Kalkkis! - Naksista vaan! - Näin niitä lapsia syötetään! - Kratsis! Krätsis! - Purkaa vaan! - Näin niitä hampaita hijotaan! - -Ja lapsirukat olivat niin kauhuissaan että pikku Pellervolta pääsi -itkun poru ja Kaarina-Taarinalta katkesi kolme kaunista hammasta, ja -kaikki huusivat ja kirkuivat ja vatsa tuli niin kipeäksi ettei kukaan -saattanutkaan syödä päivälliseksi lettuja, joita äiti oli paistanut. - -Mutta Ruoka-Jussi istui pöydän alla ja virnisteli ja sanoi että: _Näin -minä tekemä jokama kertama jos eivät lapset tottelema!_ - -Vaan senjälkeenpä ne Melulan lapset aina söivätkin siivosti talkkunansa -ja tulivat Ruoka-Jussin kanssa hyviin väleihin. - -Ja Ruoka-Jussi antoi niille joskus pannukakkuakin, semmoista _Jussin -kakkua_, jota ei joka pojan mamma osaa laittaakaan ja joka on oikein -herkullista ja jolla on niin mukava nimikin. Että mitenkä se olikaan: - -Kakkara -- Sakkara -- Nisu -- Krisu -- Makkara -- Manteli Kanteli -- -Rusina -- Rapa -- Daadeli -- Tilulilu -- Päärynä -- Appelsiini -- -Aprikoosi -- Pium -- Paum -- Pähkinä -- Siirappi -- Kartemumma -- Höly --- Pöly -- Pippuri -- Inkivääri -- Pitkäsääri -- Viinitilkka -- -Hillahilkka -- Ooterklongi -- Sinappi -- Anoppi -- Galoppi -- Schnaps! - -Hullun pitkä nimi! Mutta semmoista pannukakkua se vain Ruoka-Jussi -syötti noille Melulan lapsille. - -Ja pitäisipä meidän lasten varoa ettei Ruoka-Jussi potkaisisi -saapastaan huomenaamuna puurokuppiin ja että saisimme tulevana pyhänä -maistaa sitä ihmeellistä Jussin pannukakkua! - - - - -6. - -Itku-Iikka. - - -Se on hyvin hyvin hyvin pieni pikkarainen poikaressu se Itku-Iikka! Se -on niin pieni että se mahtuu avaimen reijästä ja lattian raosta ja -kaikkien lasten jalkain välistä. Ja se on niin surkian ja hullunkurisen -näköinen että sen surkiampaa pikku poikaa ei taida olla koko tässä -maailmassa! Sillä on aina suu ristissä kuin jänisjussilla ja aina leuka -väärässä ja aina naama kurtussa ja nokka kippurassa ja posket -pollollaan ja silmät vesissä. Oi voi sentään kuinka surkia, surkia -surkia se on, ja kun häntä vain katsoo, niin silloin sitä vasta -itsekkin, ihminen, tulee surkiaksi. - --- Kenenkä poikia sinä olet, Itku-Iikka? - --- Minä olen Iisakki Itkosen poika! - --- Vai niin, vai niin, kyllä tunnetaan, vieläkös äitisi elää? - --- Vielä se elää, ui ui ui! - --- Missä mökissä te asutte? - --- Mököttäjän mökissä, Itikkalammin rannalla. - --- Vai niin, vai niin. Onko sinulla yhtään siskoa? - --- O-o-o-onhan mi-mi-mi-minulla y-y-y-yksi siukku! - --- Mikä sen nimi on, vastaa sinä selvästi, poika, äläkä volise! - --- Ti-ti-ti-ti! Pi-pi-pi-pi! Tilli-Pilli-Piipari sen siukun nimi on. - --- Vai niin, vai niin. Ja sinun nimesi on Itku-Iikka. Onko se oikein -niin ristitty? - --- Ky-ky-ky-kyllä! - --- Oletpa sinä koko surkia kun aina voliset. Heitä pois! - --- I-i-i-isä on sanonut että mi-mi-mi-minun aina aina pitää itkeä. - --- Voi surkiata joukkoa! Ja mitä sinulla, Iikka raiska, on käsissä! - --- Ve-ve-vesikuppi! - --- Mitä sinä sillä teet? - --- Minä pir-pir-pirskottelen! - --- Mihin sinä pirskottelet? - --- La-lasten silmiin! - --- Kuka sinun on käskenyt? - --- I-isä ja äiti ja se Tilli-Pilli-Piipari! - --- No voi hyvänen aika! Sinähän surkia poika olet! Kun aina vikistä -vollotat ja muita itketät! -- Pane pois tuo vesikuppi ja tule meijän -lasten kanssa leikkimään ja _naura_ makiasti ja ole kiltti, niin saat -pullaa! - --- -- -- - -Mutta silloinkos Itku-Iikka säikähti!!! Kun hänelle _näin_ sanottiin! -Säikähti niin hirveästi että vesikuppi läikähti ja ihan muuttui -siniseksi koko poika rukka, ja huulet menivät huipparaan ja leuka -vääntyi vänkkyrään ja tukkakin tutisi ja koko poika vapisi ja alkoi -ihan silmäin edessä laihtua ja muuttui niin laihaksi ja litteäksi kuin -mikä liera ja -- yhtäkkiä pujahti ulos avaimen reijästä ja katosi koko -poika niin ettei koirakaan nähnyt että minne se hupeni se Itku-Iikka. - -Se meni pakoon tuo Itku-Iikka, kun hänen käskettiin _nauraa!_ - -Surkia poika. - -Ei siitä nyt viitsi sen enempää kertoa semmoisesta itikasta, joka aina -itkeä tillittää tyhjästä. - - - - -7. - -Ämmy. - - -Kosken nimi on_ Ämmä_ ja vanhan mummon nimi on _ämmä_ ja aapiskirjassa -on vielä kolmas _ämmä_, vaan meijän lehmän nimipä on _Ämmy_. - -Ja kun Ämmy ammuu, niin koko maailma kaikuu. - -Ammuu! Ammuu! Ammuu! se panee. Se puhaltaa aivankuin sotatorvella -soitettais. - -Mutta tiedättekös lapset, mitä se Ämmy oikein tarkoittaa, kun se -ammahtelee? - -Minäpä luulen että se tahtoo huutaa koko maailman korviin että: -- -Hauska on olla ja elää lehmänäkin! Lehmänäkin! Ei ole hullumpaa! Ei ole -hullumpaa! - -Vaan kun ei Ämmy osaa sanoa kolmea sanaa niinkuin me osaamme, niin -sentähden se vain ammuu ammumistaan: - -"Hauska on olla ja elää! Ja heiluttaa häntää! Ja tulla kotiin lypsylle -ja antaa lapsille lämmintä maitoa! Ei ole hullumpaa! Ei ole hullumpaa!" - -Sitä se Ämmy puhelee, sitä se laulaa loilottaa. - -Hyvä Ämmy, tule illalla kotiin, älä jää metsään, muuten Tutteliini -itkee. - -Tprui, tprui, tprui, huhuu! Niin sitä Ämmyä tpruitetaan. Vaan kerranpa -se Ämmy ei tullutkaan ja minäpä kerron nyt siitä asiasta. Kerronkos? - - * * * * * - -Eräänä kauniina kesäpäivänä Ämmy läksi kotoa ja huiskutteli häntäänsä -ja mölähteli juhlallisella äänellä. - --- Hyvää huomenta, Ämmy! huusi sille pikku lintu, se järripeippo männyn -latvasta. - --- Ammuu! vastasi Ämmy eikä kääntänyt päätänsäkään, vaan lönkytteli -eteenpäin. - --- _God morgon!_ huusi Jänis-Jussi ruotsiksi, vaan sillekin Ämmy -äyskäsi suomeksi vain että - --- Ammuu! Älä häiritse minua! - -Mutta orava, se hieno herra, huusi ranskaksi kuusen latvasta: - --- _Bon jour! Bon jour Madame!_ mutta Ämmy vain mölähteli että: - --- Möö! möö! Muu! muu! ja lönkytteli eteenpäin. - -Vaan sammakko nousi kahdelle jalalle ja nosti hattuaan ja tervehti -venäjänkielellä: - --- _Dobroje uutro_, Emma Ivanovna! _Kak vyi spaali?_ Se kyseli että -mitenkä Ämmy muka oli nukkunut, mutta ei Ämmy siitäkään herrasta suuria -välittänyt, vaan lönkytteli, lenkutteli, lonkutteli eteenpäin. - -Vaan kun Kettu-Mikko, se huiskuhäntä, näki Ämmyn tulevan, niin mennä -luikerteli hyvin matalana Ämmyä vastaan ja niiata niksautti kuin nuori -tyttö ja alkoi oikein imelästi puhua Ämmylle selvällä suomenkielellä -että: - --- Terve Ämmy kulta! Sinähän nyt vasta varhain olet liikkeellä. Kuinkas -sinä oikein voit? Olikos viime yönä hammastauti? Eihän vatsasi vain ole -vetelä? Jumalan kiitos, sinä näytät niin terveeltä. Minäpä kerron -sinulle suuren uutisen. - -Silloin Ämmy pysähtyi ja katsoa tuijotti hölmistyneenä Kettu-Mikkoon -että mitähän se veijari tarkoittaa. - --- Ammuu! Puhu suusi puhtaaksi! mölähti Ämmy. - --- Tilu lilu leijaa! vastasi kettu. --_ Mörkö on metsässä!_ - --- Mörkökö? Mikä Mörkö? kysyi Ämmy suu auki ja näytti hyvin tollolta. - --- Eikö rouva Ämmy tiedä, mikä on Mörkö? Se on meidän suuriruhtinaamme -ja kuninkaamme, Hänen Majesteettinsa _Karhu Kontio Mesikämmen_. - --- Voi kauheata! mulahti Ämmy ja säikähti niin hirveästi että koivet -alkoivat vapista ja kurkussa tuntui oksennus. - -Mutta Kettu-Mikko, kun näki Ämmyn säikähtävän, luikki tiehensä ja -nauroi partaansa ja jätti Ämmy rukan siihen vapisemaan ja oksentamaan. - -Mutta sitten kun Ämmy oli vähän toipunut, niin se rupesi miettimään ja -ajatteli että kukaties kettu oli häntä peijannut. Lieneekö koko Mörköä -olemassakaan? Varmaan repo roikale oli häntä jutkauttanut? "Mikko -valehtelee!" ajatteli Ämmy ja huusi monta kertaa koko metsän täydeltä -niin että kangas raikui: - --- Ammuu! Mikko valehtelee! Valehtelee! Muu! - -Ja Ämmy läksi juoksujalkaa kovasti mölähdellen lynkkimään pitkin korpea -ja huusi huutamistaan että "Mikko valehtelee". - -Vaan sitten se tuli suuren suon laitaan ja pysähtyi kauhistuneena. -Sillä sen edessä tökötti mustanharmaja, hirveä möhkäle, jota se ei -älynnyt että mikä se oli. Ja Ämmy rupesi uudestaan vapisemaan ja -- -luuli että siinä se nyt on Mörkö. Ja Ämmy pelkäsi että Mörkö hänelle -tekee pahaa. - -Niin se rohkaisi itsensä ja painoi niskansa alas ja ojensi terävät -sarvensa ja hyökkäsi tuon mustanharmajan möhkäleen päälle kaikin -voimin, kaikin voimin. - --- Pusken! Pusken! Puhki pusken! mölisi Ämmy, ja kuului hirveä rytinä. - -Ämmy puski sen möhkäleen läpi terävillä käyrillä sarvillaan. Vaan -möhkäleppä ei liikahtanutkaan! Se möhkäle kun olikin vain -- suuri -musta puun kanto, jota Ämmy peloissaan oli luullut Möröksi. Vasta -sitten kun oli puskenut, Ämmy itsekin hoksasi että eihän se Mörkö -ollutkaan. - -Ja Ämmy koetti päästä erilleen koko kuvatuksesta. Vaan -- voi hirveätä --- sarvet olivat tarttuneet lujasti kiinni. Ei Ämmy rukka saanutkaan -omia sarviaan irti, vaan täytyi jäädä siihen seisomaan. Ja Ämmy rukan -täytyi siinä seisoa koko päivä ja koko yö! Sentähden se ei päässyt -kotiin, vaikka karjakko Vappu tpruitutti koko illan. - -Tutteliini raukkakaan ei saanut sinä iltana lämmintä maitoa, kun Ämmy -oli metsässä. Ja siksi se itki. - -Mutta aamulla varhain meni Vappu katsomaan että mihin se lehmä kulta -oli jäänyt. Ja löysi Ämmyn vielä elävänä puun kannosta. Ja sai Ämmyn -kiskotuksi irti niin että veri tursusi sarvien juurista. Ja Vappu -saneli Ämmylle että nyt lähdetään kotiin, vaikka onkin aamu. Ja Ämmy -tulla lönkytteli kotiin, kun tyttö sitä koivun oksalla ajeli. Mutta -kylläpä ne muut metsänotukset nyt osasivat pilkata Ämmy raukkaa, kun -Ämmy väsyneenä nilkutti kotiinsa. - -Sammakko pilkkasi venäjäksi että: - --- _Durak! Durak! Vot tebje naa!_ ja kurnutti rumasti. - -Orava kuusen latvassa heilutti hännystakkiansa ja sanoi nyt saksaksi: - --- _Dummkopf! Dummkopj! Guten morgen!_ - -Ja Jänis-Jussi pensaan takaa huusi ruotsinkielellä: - --- _Passar det nu att hälsa tillbaka?_ - -Mutta Kettu-Mikko juoksi ihan kintereillä veräjälle asti ja hyräili -marseljeesia: _Allons enfants de la patrie!_ - -Ämmy parka oli surkeasti häpeissään eikä iljennyt ammuakkaan, vaan -nilkutti nöyrästi kotiin ja antoi lypsää itsensä potkaisematta -kertaakaan maitokiuluun. - -Vasta sitten kun se oli levähtänyt ja saanut suolaa ja jauhoja, katsoi -se ympärilleen, avasi suunsa suureksi ja huusi vimmatusti: - --- Ammuu! Mikko valehtelee! Ammuu! Ammuu! Ammuu! - - - - -8. - -Porosta ja porolla-ajaja-tytöstä. - - -Kali! kali! kali! - -Niin sitä poroa maanitellaan. - -Vaan lappalaisukko sanoisi: botso, botso! Katsokaa lapset tantereelle. -Tuolla se seisoo meidän mainio poromme, jota ei pakkasessakaan palele. - -Katsokaa sen pitkiä, kauniita, kaarevia sarvia. Katsokaa sen sileätä, -tiheätä karvaa, joka hohtaa kuin huurre. Katsokaa sen leveitä -sorkka-kavioita ja hienoja koipia, joilla se hyppää aidasta yli. Mutta -voi kummaa: ei olekkaan porolla häntää niinkuin koiralla, tupsun -kalikka vain, jota sanotaan -- saparoksi. - -Kali! kali! kali! Mitä sinä siellä tanssit ympäri patsasta? Vastahan -isä sinulle antoi jäkälää ja vastahan äiti sinulle leipää syötti. -Märehdi, märehdi "Kuninkaan kypäri". Ja pane maata nyt! Lumivuoteelle! -Lumivuoteelle! Paina pääsi kinostyynylle, vedä korviisi valkoinen -pyrypeitto. Sukella huppuun niinkuin piika Pirkko, nuku kuin -havupölkky. Kali, kali, kali! Katsokaas lapset, mitä ihmettä tuo -sarvipää siellä kujeilee. Kujooni! Kujooni! Nyt se nostaa neljännen -koipensa korkealle ilmaan ja hieroo korviaan kavioillaan. Minäpä tiedän -mitä se tekee. Isä on sanonut että voitelee, voitelee poskiaan -semmoisella hyvänhajuisella rasvalla, jottei poskia palelisi. Niinkuin -täti Duura voitelee leukaansa pomaadalla. - -On se hyvä poro tuo meidän Reppakorva! Se nulkkaa ja tolvaa ja laukkaa -ja lentää ja vetää isää ja vetää äitiä ja vetää kaikkia lapsia niin -että huiskista luiskista vaan -- liukkaalla kelillä pappilaan! ja -kaviot kaikuu kop kop kop! ja pulkka luiskaa lop lop lop! ja isä huutaa -hop hop hop!, vaan pienet tiuvut poron kaulassa, kulkuset kultaiset -loiminauhassa -- laulaa, soittaa sirr! sirr sirr! kili kili kirristä -pom pom pom! Ja niin sitä mennään heissuli hei! Korpien halki leiskuta -lei! Huiskuta hihnaa, tuulia lei, velikulta, velikulta minnekkä vei? - -Tpruu! Tpruu! Tpruu! Etkö sinä ymmärrä hevosen kieltä! Eläpäs sinä -siinä vikuroi, eläkä kiekeroa kierrä, Juonijussi, Äkäpussi, Lapatossu, -Pakkaspässi! Huts huts Hutikka-Mikko! eläkä heilu kuin lekkeri Kajaanin -markkinoilla. Hihhei, pojat! Hui hai, tytöt! Noin se kiltti -kipparisarvi oikaisee yli kinoksen niin että tierat vain sinkoilee -vasten suuta ja hihat on täynnä lunta. - - Silmät auki, silmät auki! - Nyt se tormaa Pohjan hauki! - Ei pysy susi poron eillä - Eikä koira kintereillä! - Pois nyt eistä, pois nyt alta! - Täss' on sarvipäällä valta! - -Vaan kerronkos minä teille tarinan, te huimapäät? - -Että tuota! - -Olipas kerran Poro, jonka nimi oli Heiluri -- Seiluri -- Pohjanleimu -- -Samettisarvi -- Kultatuppi -- Naskalijussi -- Rumahinen -- Runtukka -- -Eemi -- Sukkela -- Kirppu -- Loppakorva -- Hyppyriheikki -- -Liukasleikki -- Mäkimys -- Käkimys -- Hihnansotkuri -- Pulkanpotkuri -- -Tanssitaavetti -- Katrillikaija -- Aitomus -- Raitomus -- Kiekeronkukko --- Aasintamma -- Purstotähti -- Linnunsiipi -- Antinlaiva -- -Bimbelibiili -- Monoplaani -- Lemmenleija -- Kipakka -- Kakkara -- -Sultsinashanki -- Suleima Sulitelma -- Halditshok -- Kultarusina -- -Kiannankinkeri Lumiaura -- Pyrinä -- Pärinä -- Ikitärinä -- Kilinä -- -Kolina Kopsista -- Lopsista ja siunatuksi lopuksi yksinkertaisesti -_Saparo-Matti!_ Se on kyllä vähän pitkänpuoleinen poronnimi muistaa, -eikä sitä kukaan uskoisi että lyhythäntäisellä elukalla saattaa olla -niin pitkä titteli, mutta hyvällä lapsella on monta korkonimeä ja -niinpä oli tälläkin porolla. - -Se oli kotoisin tuolta Hyrynsalmen Kalitali-paliskunnasta ja Paltamon -perma-terva-herrakunnasta ja sitä kiinniottamaan tarvittiin sata -poropolskapoikaa ja kolmekymmentä jyskyleuka-koiraa, ja suopunki piti -olla punottu silkistä ja kultalangoista, muuten sitä villihärkää ei -metsästä kiinni saatukkaan. - -Vaan tiedättekös, lapset, kenenkä Poro se oli tuo Heiluri Seiluri -- -Pohjanleimu -- Hyppyriheikki -- Halditshok -- ohhoh, ei sitä jaksa -kaikkia sen nimiä luetella, vaan sanokaamme sitä nyt vaikka -Kultakilinäksi. Niin että tiedättekös _kenenkä_ Poro se oli tuo -_Kultakilinä-Saparo-Matti_? - -Se oli Tytti Hyttisen poro, sen reippaan tytön, joka asui -Tuiskulinnassa Valkiavaaralla, tuolla kaukana, kaukana Kaijakaupungin -takamailla, ihan Kuusamon kulmilla ja Hossan honkanummilla. Tytti -Hyttinen, se reipas tyttö, hänpä se sillä Kultakilinällä ajeli. - -Eipäs joka tytön repale olisi uskaltanutkaan Kultakilinällä ajaa! - -Siksi vuoksi että Kultakilinä oli hiiden hullu poro, niin hurja -laukkaamaan, että pulkka vain lenteli ilmassa, kun kuka pulkassa istui, -niin että aikamiehetkin olisivat luiskahtaneet pois pulkasta ja menneet -sen tuhannen kuperkeikkistä ja sen seitsemäntoista häränheikkistä, jos -olisivat Kultakilinän pulkassa istuneet. - -Vaan Tytti Hyttinenpä ei pulkasta pudonnutkaan! Ei milloinkaan. - -Se pulkka oli kuin kultalusikka ja kullasta se oli tehtykin ja se oli -niin liukas että kun se pääsi vauhtiin, niin se luisti ylös mäkiäkin. -Se oli niin kevyt kuin linnun höyhen ja sentähden kai se lentikin -ilmassa, vaikka kyllähän tuo Porokin lensi. - --- Hyvää huomenta, prinsessa Tytti Hyttinen, minnekkäs sinä nyt lähdet, -koskapa Kultakilinää valjastat? - --- Minä lähden pistäytymään tuolla Ruijan rannalla gobeliinin mallia -hakemassa. - --- Onnea matkaan! elähän vain pulkasta putoa! - --- En minä putoa, huiskista vaan. Seis, seis Saparo-Matti, eläpäs siinä -koparoi, jotta saan vuottoraipan kiinni. - --- Kauvankos luulet viipyväsi matkalla, prinsessa Tytti Hyttinen? - --- Iltakuutamossa kello kymmenen tulen takaisin! Presiis! - --- No morjens sitten ja näkemiin asti. Terveisiä Ruijan rannalle. - -Ja samalla Tytti Hyttinen paiskautui kultaiseen pulkkaansa, heilautti -hihnan Poronsa selkään ja läksi kuin tuuliaispää Tuiskulinnan pihalta -alas jyrkkää Valkiavaaraa. - -Voi hirmuista vonkaa, mitä tuo tyttö meni! Ei näkynyt kuin lumitupru -vain ja pienet kellot Kultakilinän kaulassa panivat yhtenä surinana -että sirrrrrrrr! ja sarvet keikkuivat ilmassa ja taivaan rannalla -heilahti tytön kinnas ja sitten näkyi vielä punakultahiippa -horisontissa, vaan vähän päästä ei näkynyt kuin kärpäsen kokoinen musta -pilkku valkialla ulapalla ja pian katosi sekin silmistä. Olipas siinä -tyttöä, hih helkuti sentään! - -Ei pääskynen kiinni saa, ei pyssynluoti ennätä, ei taivaan tuuli -tavota, ei ihmisen ajatus perään lennätä! - -Missä asti olet jo, prinsessa Tytti Hyttinen? - --- Nuorusella! Sallatunturilla! Pyhätunturilla! Nattastunturilla! -Ounastunturilla! Koutokeinossa! -- Koutokeinossa pikkusen annan -puhaltaa. Seis seis Bimbelibiili! Botso, botso Pohjanleimu! Halditshok! -Halditshok! Hiukkasen jäkälää -- sitten hop! - -Ja Tytti Hyttinen, se Tuiskulinnan reipas prinsessa, ajaa karahutti -Koutokeinosta yhdellä vilauksella Ruijan rantaan. Hammerfest! -Hammerfest! Minä tulin tänne vain pistäytymään ja sitä gobeliinin -mallia hakemaan. - -_Vær so söd, pige lille!_ vastasi Ruijan kuninkaan tytär ja antoi Tytti -Hyttiselle gobeliinin mallin, sen, jossa Norjan tukkipojat tanssivat -porofranseesia jenttain kanssa ja jossa revontulet hulmuavat. - -Mutta sitten joi Tytti Hyttinen myös punaista kahvia sinisestä kupista -keltaisen kerman keralla, ja Kultakilinälle annettiin kolme kiloa -pumpernikkeli-kakkaraa Ruijan hovileipurista. - -Vaan heti kun kuu nousi kello kuusi illalla, niin prinsessa Tytti -Hyttinenkin nousi ylös ja niiasi syvään Ruijan kuninkaan herrasväelle -ja sanoi että oli vähän kiiru kotiinpäin, kun piti ajaa pikkumutkan -kautta, nimittäin Gellivaaran tietä. - -Ja Gellivaaran ja Aavasaksan kautta Tytti Hyttinen sitten -Kultakilinällään tulla tuiskahti takaisin ja lauleli kuutamossa... -Niin, mitenkäs hän lauloikaan? Että: - - Oi Kultakilinä! - Mun pulska Poroni! - Oi villi vilinä! - Oi oiva Oroni! - Kuin sukkelasti - Sie loppuun asti - Tyttöä lennätät! - Ja ennätät -- - Oi hengen heija! - Oi lemmen leija! - Halditshok! Halditshok! - Pulkka lentää hop hop hop! - -Vaan muistattekos lapsukaiset tuon Poron koko nimeä, sillä nyt loppui -jo tarina, kun Tytti pääsi Tuiskulinnaan? - - - - -9. - -Pappilan kanakammiosta. - - --- Kukkokiekuu! Kello on kolme! huusi Pappilan iso kukko yöpuullaan -kanakammiossa, jossa vielä oli pilkkosen pimeä. - -Mutta kaikki kanamammat vastasivat surkeasti vikisten kuorossa: - --- Älä häiritse meitä, Pappa kulta! Meitä niin hirveästi nukuttaa... - -Kukko herra totteli kanarouvien rukousta ja pimeässä hiljaisuudessa -kuului ainoastaan että jotakin tipahtaa lätsähti alas lattiaan -- -luultavasti Kukko Papalta putosi vatsakääre. - -Mutta kun kanarouvat kuulivat että ukko kukko viskasi pois -vatsakääreensä, niin he niin säpsähtivät että yhtaikaa jokaiselta myös -putosi hammaskitti alas lattiaan. Kanarouvilla oli nimittäin hiukan -huonot hampaat. - -Senjälkeen oli pitkän aikaa hiljaista eikä kuulunut risahdustakaan. - --- Kukko kiekuu! huusi sitten toisen kerran kukko herra. -- Kello on -neljä! - --- Mutta rakas kulta Pappa! vastasi yksi rouvista, jonka nimi oli -Serafiina Eufemia Nordensvan. -- Anna nyt meidän vielä hiukan uinahtaa. -Nukuttaa niin hirveästi! - --- Vot, vot, sanoi Kukko Pappa venäjäksi, mutta ei ruvennut rouvainsa -kanssa riitelemään, pisti vain tupakaksi ja jäi punaisena istua -kököttämään yöpuulleen. Ja kun kaikki olivat hiljaa, niin Kukko Pappa -itsekkin torkahti paperossi suussa. - -Mutta sitten hän kolmannen kerran huusi hirveällä äänellä pöyhistäen -kaikki höyhenensä: - --- Kirkon kinkerit! Kiukkuni kiehuu! Kello on jo puoli kuus! - -Silloinkos kaikki kanarouvat heräsivät ja alkoivat hieroa silmiään ja -rupesivat keskustelemaan ja väittelemään ja kertomaan uniaan, ja toiset -pauhasivat ja nurisivat ja yksi haki sukkiaan ja toinen alushamettaan -ja kolmas kysyi hermostuneesti että "kuka on ottanut minun hiusneulani" -ja neljäs sanoi nenäkkäästi että "miksi ei kukaan ole noussut kahvia -keittämään?" ja viides väitti että lakanoissa oli ollut lutikoita, -mutta kuudes kanarouva laulaa lallatteli niin heleästi ja sydäntä -liikuttavasti että "Aamulla varhain kun aurinko nousi, kun minä -unissani heräsin, sydämeni oli niin suurusta raskas, miksikäs kultani -hyljäsit mun?" Ja kun kaikki kanarouvat olivat pukeutuneet ja päänsä -kammanneet ja vetäneet korkeakantaiset kengät jalkoihinsa, niin -hyppäsivät he toinen toisensa jälkeen alas lattialle. Ensin hyppäsi -piikarouva _Elsa Stiina Juntunen_ ja pani tulta hellaan ja alkoi -keittää kahvia. Sitten hyppäsi huushollerska-matami _Auruura Matilda -Tötterman_ ja rupesi silittämään eli stryykäämään "oikiain rouvain" -pitsipaitoja ja silkkipöksyjä sekä nuorten kukkoherrain kauluksia ja -mansetteja. Ja sitten hyppäsi alas lattialle kaunis, valkearintainen -kanarouva _Isabella Belladonna Appelsiin_ ja rupesi kirjoittamaan -rakkaudenkirjettä kaupunkilaiselle herralle, jonka nimeä hän ei -itsekään oikein muistanut. Ja sitten hyppäsi alas hyvin ruma ja -hermostunut markiisitar-rouva _Tipa-Kripa de la Krinoliin_, joka -riiteli kaikkien kanssa vaikka hänellä oli kultaiset korvarenkaat, -mutta markiisittarella oli aina korvapistoksia ja sentähden hän oli -niin ärtyinen, joka tietysti täytyy antaa anteeksi, sillä ovathan -ihmisrouvatkin hyviä, vaikka heitä joskus häijynkurisiksi sanotaan. Ja -sitten hyppäsi alas lattialle oikein "fiini ja ulospuettu tyköistuvaan -aamutröijyyn" rouva _Adeliine Henrietta Hellantetta Klingendal_, joka -oli kotoisin Tukholmasta ja puhui hyvin huonosti suomea, ja tämä -kanarouva nyt alkoi itseään peilailla edestä ja takaa ja pullisteli -rintaansa ja pyllisteli purstoansa sekä kysyi nokka pystyssä että: - --- _Vem haaver faarit oo meed min piipsaks -- min piipsaks -- min -piipsaks?_ Hän haki nimittäin käherryspihtiään tuo hienonhieno rouva, -joka hieman oli harmissaan, että hänet oli tuotu Ruotsista asti ja -tehty suomalaisen Kukko Pappasen rouvaksi. - -Vaan sitten lensi alas yöpuulta paksu rouva _Rebekka Makkonen_, joka -oli kotoisin Leppävirroilta ja oli erinomainen munimaan, milloin vaan -Kukko Pappa niin määräsi. - -Ja sitten taas hypätä pomahti lattialle muuan rouva, vaan kukapa -niiden kaikkien nimet muistaa; viimeisenä tuli ennenmainittu -_Serafiina Eufemia Nordensvan_, joka oli kotoisin tavallisesta -talonpoikaistalosta, vaikka hänellä oli niin kovin herraskainen nimi. - -Vaan Kukko Pappa yhä istui ja tupakoi orrella ja aina vähän väliä -lauloi, ja hänen takanaan kiljuivat kukkopojat, ja kaikki kukkoherrat -hyppäsivät alas vasta sitten kun kahvi oli valmis. - --- Nyt on kaunis ilma! sanoi Kukko Pappa miettivästi, eikös herrasväki -lähde aamupromenaadille? -- Kot, kot, kot! vastasivat rouvat, joka -merkitsi niin paljon kuin että "saattaahan tuota lähteä". Mutta -kanarouva markiisitar Tipa Kripa de la Krinoliin piti hirveätä porinaa, -kun ei heti löytänyt sulkahattuaan, ja rouva Klingendal myös oli -hermostuksissaan, kun ei ompelijatar vielä ollut tuonut hänen uutta -leninkiään. Hän komensi Kukko Papan heti telefonoimaan "sömmerskalie". - -Vaan sitten kun kaikki olivat valmiit ja nuoret kukkopojat olivat -puetut polvihousuihin, aukesi ovi ja koko kanahovin herrasväki työntyi -ulos. - -Ja aurinko paistoi ja keisarinkruunut loistivat ryytimaassa ja -kanaherrasväki käveli ympäri aitoja ja ihaili luontoa, ja rouvat -juoksivat kilpaa pellolla ja Kukko Pappa marssi kuin kuningas -armeijansa keskellä ja selitti kanarouville geologiiaa eli -kivennäistiedettä. Mutta pappilan ryytimaasta löysivät rouvat dilliä ja -persiljaa, krassia ja herneitä, ja nuoret kukkopojat nyppivät punaisia -viinimarjoja pensaista. - --- Tämä on paratiisi! Tämä on himmelriikki! visersivät kanarouvat -riemuissaan. -- Täällä on hyvä olla. Täällä saattaa ottaa sekä ryöppyä -että mutakylpyä... - -Mutta silloin yhtäkkiä tapahtui hirveä asia. Pappilan isäntä, Ukko -Rovasti, oli näet sattunut olemaan aamukävelyllä ja huomasi kanat -ryytimaassa penkomassa ja kaivamassa, ja Ukko Rovasti juoksi keppi -pystyssä kanalauman keskelle huutaen kovalla äänellä että: - --- Hutsh, hutsh, hävyttömät! Mars, mars matkoihinne! - -Samalla oli Pappilan koirakin, se _Kaijus Julius Seesar_, siinä -kanalauman kintereillä ja alkoi haukkuen ajaa kanarouvia ja -kukkoherroja tiehensä. - -Kaikki kanat juoksivat pakoon ja Kukko Pappa kiroili pyrstö pystyssä ja -markiisittarelta putosi päivänvarjostin ja rouva Klingendalilta kirposi -jalasta toinen sandaali ja se iso koira Kaijus Julius Seesar otti -sandaalin hampaisiinsa ja puri sen pieniksi palasiksi vieläpä haukkui -perään että: "tulkaapas toisen kerran, niin höyhenetkin nykin -pyrstöistänne!" - -Kaakattaen ja pauhaten ja itkien ja räyhäten koko kana-armeija pakeni -oman kana-aitansa sisäpuolelle. Vaan hetken kuluttua Kukko Pappa -komensi seurueensa taas liikkeelle ja nyt mentiin kaikessa -hiljaisuudessa navetan taakse, suurelle tunkiolle, joka höyrysi -päivänpaisteessa. - -Kukko Pappa oli niin hyvällä tuulella että rupesi rouvansa, sen -tukholmalaisen Adeliine Henrietta Hellantetta Klingendalin, kanssa -laulamaan gluntteja: - -_Häär äär guuda-gott att vaara_... - -Kukko Pappa seisoi tunkion korkeimmalla huipulla ja kaikki tipat-kripat -noukkivat hänen ympärillään... - -Mutta silloin äkkiarvaamatta tulla tömisti se Pappilan suuri sika, -Jumbo, tunkiolle ja hyökkäsi suoraan Kukko herran niskaan. - --- Röh, röh! röhisi sika. Mene pois! Tämä on minun puuroläjäni! Minun -kaurapuuroni! Huuti pois! Ja sika kelvoton ajoi koko kanalauman -tipotiehensä eikä siinä auttanut Kukko Papan heleä lauluäänikään. - --- Pitäisi hakea poliisi! sanoi iso kukko. - -Mutta pikkukukot tappelivat riivatusti hypellen korkealle ilmaan. Vasta -kun kissan näkivät hiiviskelemässä, herkesivät tappelemasta. - -Illalla kello 5-6 oli Pappilan kanakammiossa konsertti. Kaikki -lauloivat, kotkottivat, ruikuttivat ja soittivat suutaan yhtaikaa. -Kukko Pappa löi tahtipuikkoa ja rouva Nordensvan soitti mandoliinia. -Koko orkesteri pauhasi. - -Mitä olikaan tapahtunut? Olikohan maanjäristys tulossa vai oliko -pihalla vieras koira vai oliko huuhkaja iskenyt kenenkään kurkkuun? - -Ei, hyvät ihmiset. Se kaunis kanarouva Isabella Appelsiin oli muninut -nahkamunan. Nahkamunan! - -Ja sentähden pidettiin tätä konserttia. - -Näin ne kanat lauloivat: - - Kot, kot, kot, kuli kukkerikuu. - Seikkoja hirveitä tapahtuu! - Isabella muninut on: - Kana kaunis, onneton! - Tipa Kripa de la Krinoliin; - Pidä suusi tiukasti kiin! - Rebekka Makkonen? Oi malli-kananen! - Kukko korska, auta akkaas, - Kaikki oomme sinun rakkaas, - Klingendal..., Matilda kulta, - Katso hiukan kahvitulta, - Kaffekopp, kaffedopp? - Elsa Stiina? hoppeli hop. - Kukkopoijat miekkailee, - Markiisitar hän riitelee, - Rouvat armaat, jemmer jee! - Ilta joutuu, synkkenee, - Nukkumaan! Nukkumaan! - Uutta vuotta vartomaan!... - -Koko kanakammio vähitellen uinahti, sitten kun kaakotuskonsertti oli -loppunut. - - - - -10. - -Pöksy-Paavo ja Paita-Maija ja Puuro-Petteri -ja Pörrö-Kerttu ja Klosu-Klisu-Kaaperi. - - -Olipa kerran Isä ja Äiti, joilla oli melkoisen kauniit lapset, kolme -poikaa ja kaksi tyttöä, mutta niillä lapsilla oli jokaisella niin -omituiset tapansa että ihan nauratti, kun heitä katseli. Yksi aina -kaatoi vettä housuihinsa, vaikka äiti kuinka olisi kieltänyt, ja sitä -lasta ruvettiin sentähden sanomaan _Pöksy-Paavoksi_. Toinen lapsi -aina riisui paitansa keskellä päivää ja sitä ruvettiin sanomaan -Paita-Maijaksi. Kolmas lapsi aina söi puuroa aivankuin possu niin että -päässä ja suussa ja nenässä ja korvissakin oli lätysköitä ja sitä -poikaa ruvettiin sanomaan _Puuro-Petteriksi_. Sitten oli neljäs lapsi, -Kerttu, joka heti kun äiti oli hänen tukkansa kammannut ja silittänyt, -otti molemmilla käsillä kiinni hiuksistaan ja sekoitti hiukset niin -että ne aina törröttivät, pörröttivät pystyssä, ja sitä pikku piikaa -ruvettiin siksivuoksi sanomaan _Pörrö-Kertuksi_. Sitten oli viides -lapsi, hyvin pikkuinen ja sievä poikanen, joka oli muuten kiltti lapsi, -mutta käveli hullunkurisesti ja vaikka kuinka kevyet pieksut pantiin -jalkaan, niin poika käveli niillä kovin raskaasti ja raahasti jalkojaan -kuin halkoja perässään ja määkyi kuin lammas; ja sitä pikkumiestä -ruvettiin sanomaan _Klosu-Klisu-Kaaperiksi_. - -Vaan kuulkaahan, minkälaisia kujeita noilla lapsukaisilla vielä oli! - -Eräänä iltana, kun Äiti oli kylässä, alkoi Puuro-Petteri huutaa että -hänpä taas tahtoo puuroa ja että hänelle pitää keittää puuroa -kokonainen saavillinen. - -Niin silloin Pöksy-Paavo riisui housunsa ja viskasi vesisaaviin ja -Paita-Maija riisui paitansa ja paiskasi myös siihen puhasvesi saaviin -ja pikku Klosu-Klisu-Kaaperi otti pieksunsa ja pudotti nekin -vesisaaviin ja sitten Pörrö-Kerttu rupesi muka emännäksi ja alkoi -hämmentää niitä pöksyjä ja paitoja ja saappaita ja tuumaili että ovatpa -ryynit vähän pahanhajuisia, mutta hyvin höystöisiä kai ne ovat ja että -tästäpä tulee mainio puuro Puuro-Petterille. - -Puuro-Petteri seisoi saavin vieressä ja irvisteli ihmeissään ja ihan -näytti uskovan että Pörrö-Kerttu hänelle keittää hyvän puuron. Ja -Pöksy-Paavo, jolla paljaat kintut näkyivät, tiesi sanoa että pitää -tähän puuroon vielä panna maustettakin ja juoksi isän kamarin pöydältä -ottamaan mustepullon ja kaasi musteen siihen vesisaaviin. Ja kaikki -lapset seisoivat saavin ympärillä ja katsoivat ihastuneina saavin -sisään, kun Pörrö-Kerttu hämmenteli, hämmenteli -- kirnunmännällä. - -Mutta Puuro-Petteri maiskutti suutaan ja sanoi: - --- Milloinkahan se sitten kiehuu? - --- Kyllä se kiehuu viiden minuutin päästä! sanoi Paita-Maija, vaan -kyllä siihen pitää vielä panna suolaa, muuten se tulee tuimaa. - --- Suolaa, suolaa! huusivat kaikki lapset naurussa suin, vaan pikku -Klosu-Klisu-Kaaperi, joka ei vielä osannut sanoa ässääkään, huusi että: - --- Tuolaa, tuolaa! ja koppasi halkolaatikosta kaksi kourallista -roskaa ja heitti vesisaaviin ja toiset lapset pitivät pikku -Klosu-Klisu-Kaaperia hyvin älykkäänä miehenalkuna ja hyväksyivät hänen -tekonsa. - -Mutta sitten pikku emäntä, se Pörrö-Kerttu, sanoi että: - --- Otappas sinä Paita-Maija tämä kapusta ja hämmentele ettei puuro -pääse pohjautumaan, niin minä noudan äidin piirongista vähän -kartemummaa. - --- Kartemummaa! Kartemummaa! huusivat lapset riemuissaan, mutta -arvatkaapas, mitä se Kerttu kekkuli siihen vesisaaviin heitti! Eihän se -mitä kardemummaa ollut, vaan äidin käherryspihdit, ne piippasakset. -Ploiskis! - -Ja sitten tyttö taas hämmensi ja toiset lapset irvistivät tyytyväisinä. - --- Eikö se jo ala olla valmista? kysyi Puuro-Petteri. - --- Jo kiehuu! Jo kiehuu! huusi Pöksy-Paavo. - --- Varokaa ettei räisky silmille! sanoi Pörrö-Kerttu. - --- Ei se olekkaan puuroa, vaan lihastuuvinkia! ilmoitti Paita-Maija -hyvin tietäväisesti. - --- Mistä karotista minä nyt syön? kysyi Puuro-Petteri tuhmannäköisenä. - --- Syö kiulusta! neuvoi Pöksy-Paavo. - -Ja Petterille tuotiin lehmänkiulu ja Pörrö-Kerttu ammensi kauhalla -vesisaavista saappaita ja sen Maijan paidan ja Paavon pöksyt ja äidin -käherryspihdit -- ja vesi oli aivan mustaa ja Petteri alkoi syödä -suurella kapustalla. - --- Onpa tässä vähän kokkareita! sanoi Puuro-Petteri ja puri -Klosu-Klisu-Kaaperin pieksusaapasta. Ja sitten hän koetti nielaista -Pöksy-Paavon housuja alas kurkusta, mutta eihän ne mahtuneet. - --- Minun paitani maistuu varmaan makiammalle, ilmoitti Paita-Maija -sievästi, ja Petteri koetti syödä natustaa tytön paitaakin. - -Vaan -- samalla tuli Äiti kotiin. Voi hirveätä siivoa! Voi siansotkua! - --- Mitä te olette tehneet, lapset! kysyi Äiti silmät suurina. - --- Me olemme keittäneet Petterille puuroa! vastasivat Pöksy-Paavo ja -Paita-Maija ja Pörrö-Kerttu yhteen suuhun. Ja pikku Klosu-Klisu-Kaaperi -sopersi myös: - --- Puuloa! Puuloa! - -Vaan kun Äiti näki puhasvesi-saavin, jossa vesi oli likaista, niin -hän hiukan suutahti, hiukan vaan -- ja pisti lystin vuoksi sekä -Pöksy-Paavon että Paita-Maijan, vieläpä pienen Klosu-Klisu-Kaaperinkin -siihen samaan saaviin ja otti Pörrö-Kertun kapustaksi ja alkoi -hämmentää. - --- Nyt se vasta puuro kiehuu! huusi Äiti ja nauroi vaan, vaikka lapset -kirkuivat kuin porsaat. - -Samalla saapui Isäkin kotiin markkinoilta ja kun kuuli, mitä oli -tapahtunut, niin hän tuli pirttiin ja kastoi kynänsä siihen mustaan -vesisaaviin sekä alkoi kirjoittaa aivan samanlaista puurosatua lapsille -kuin minä tässä olen teille kertonut. - -Mutta samana iltana lämmitettiin vielä sauna, ja kaikki pöksyläiset ja -paitaressut ja pörröpäät kylvetettiin -- eivätkähän nuo senjälkeen -koskaan keittäneet puuroa talon vesisaavissa. - - - - -11. - -Punaiset posket. - - --- No nyt on kevät ja hanki kestää! ilmoitti isä kello 7 aamulla. -- -Lapsikullat, nouskaapa ylös ja pian nyt paidat ja pöksyt ja hameet ja -saappaat jäseniin! Sillä nytpä lähdetään oikein joukossa hakemaan -punaisia poskia. - -Lapsillekkos kiire tuli! Paidat ihan lentelivät ja pöksyt heiluivat ja -sukat suhisivat, kun neljä villiä puki päällensä. - --- Pitääkö panna sääryksetkin? huusi Tuulikki. - --- Pitääkö panna tossut saappaitten päälle? huusi Sinihilkka. - --- Pitääkö panna kolme pöksyä? huusi Nuori Isäntä. - --- Kakki pää! Kakki pää! kirkui Herra Pentu, joka ei vielä osannut -oikein puhuakkaan ja tarkoitti että lakki hänelle piti pantaman päähän. - --- Kuulehan isä! sanoi Tuulikki, mistä niitä punaisia poskia oikein -haetaan? - --- Niitä poimitaan keväthangelta aivankuin marjoja metsästä, vastasi -isä. - -Tuulikki, Sinihilkka ja Nuori Isäntä katsoivat isää suurilla silmillä -että mitä se isä muka puhuu. - -Mutta isä näytti totiselta ja lapset uskoivat. - --- Niin, sanoi Sinihilkka. -- Punaiset posket kasvavat lumihangessa, -- -niin on ukkipappakin sanonut. - --- Vaan kuulehhan isä, kyseli Tuulikki, -- jos niitä poimitaan niitä -punaisia poskia, niin eikös tarvitse ottaa astiat mukaan? - --- Dshaa! pani isä ja raapaisi niskaansa. -- Minä luulen ettei astioita -tarvita. Otetaan se iso poronpulkka mukaan ja poimitaan siihen. - --- Niin! ja koko pulkka täyteen! sanoi Sinihilkka loistavin silmin. - --- Pulikka, pulikka! sopersi Nuori Isäntäkin tolkussaan. - -Mutta Herra Pentu yhä toimitti että: Kakki pää! Kakki pää! eikä antanut -rauhaa ennenkuin pojalle oli pistetty isän naapukka päähän niin että -vain vähän näkyi nenännipukkaa naapukan alta. - -Hei! ja sitten sitä repäistiin ovet auki ja kaikki lapset ryntäsivät -ulos pihalle. - -Isä otti pulkkansa, Tuulikki otti pikku suksensa, Sinihilkka otti -kelkkansa, vaan pikkupojat eivät tarvinneet mitään. - --- Tulkaa kaikki pulkkaan! komensi isä, kun ensin oli pukannut Tuulikin -sukset ja Sinihilkan kelkan edeltäpäin alas mäkeä. - -Isä itse istui ison pulkan perään ja sitten hänen syliinsä Herra Pentu -ja Herra Pentun eteen Nuori Isäntä ja Nuoren Isännän eteen Sinihilkka -ja Sinihilkan eteen taas Tuulikki pulkan kokkaan. - --- Yks kaks kolme! sanoi isä ja lykkäsi pitkillä säärillään pulkan -menemään. - -Voi hirveätä vauhtia, mitä pulkka luisti! Se lähti kuin jänis -hyppelemään pitkin myötärinnettä... - --- Hiiiiiiii! Hihiiiiiiii! huusivat kaikki lapset ja pulkka luisti ja -isä ohjasi säärillään ja kintaillaan ja pulkka huristi niin kauheata -vonkaa että täytyi panna silmät umpeen, kun niin hirvitti. - -Nuorta Isäntää taisi vähän pelottaa, sillä poika huusi täyttä kurkkua -että: kaatuu! kaatuu! vaan eihän sitä oman isän kanssa koskaan kaadu. -Tyttöjä nauratti niin että vesi silmissä kihisi. - -Pulkka luisti pitkän matkaa järven hankea myöten ja vasta sitten kun se -oli pysähtynyt keskelle salmea, lupasi isä nousta ylös ja sanoi: - --- Nyt lähdetään niitä punaisia poskia poimimaan! - -Voi ihmeitten ihme, kuinka aamu oli kirkas ja kaunis! Koko järvi oli -kuin valkoinen lattia ja hanki kova kuin sokeritopin pinta ja -jääkentällä kimalteli, kimalteli aivankuin pieniä timanttihelmiä. - --- Ne ovat Jumalan briljantteja! selitti isä. -- Luojan -sormus-jalokiviä. - -Tuulikki hiihti omilla pikku suksillaan niin että tukka liehui suorana, -Sinihilkka veti kelkkaa ja juoksi kuin hiiri ympäri ja Nuori Isäntä -harppaili omilla säärillään eikä ollenkaan tahtonut istua pulkassa. -Vaan pulkassa istui yksin Herra Pentu ja heilutti kättään niinkuin muka -olisi ajanut porolla. - --- Minä olen vuorsahirvas! sanoi isä ja alkoi koikkelehtia ja hypellä -ja viskeli mutkia ja teki kiekuroita niin että pulkka liiteli kuin -kellon heiluri, vaan pikku poika, se Herra Pentu, ei ymmärtänyt -vähääkään pelätä. - -Niinpä nyt mentiin pitkin jääkenttää ja tultiin saaren rantaan. - -Siihen nyt jätettiin sukset ja kelkka, vaan pulkka otettiin mukaan ja -nostettiin ylös maalle ja käveltiin saaren metsään. - --- Eikös niitä punaisia poskia jo ala löytyä? kysyi Tuulikki. - --- Pian niitä löytyy! lupasi isä. - -Yhtäkkiä isä heitti lapset siihen ja loikkasi pulkka perässä kauvas -metsän sisään ja alkoi sieltä huutaa että: - --- Juoskaapas kilpaa tänne! Täällä niitä punaisia poskia kasvaa! - -Lapset läksivät juoksemaan minkä kintuista läksi. Ensin tuli Tuulikki, -sitten Sinihilkka, sitten Nuori Isäntä ja viimeisenä tulla toposteli -Herra Pentu, joka aina vähänpäästä tuiskahti nenälleen, vaan nousi ylös -reippaasti ja taas juoksi. - -Isä seisoi suuren männyn takana ja nauroi, kun lapset perätysten -juoksivat hänen luokseen. - -Kun kaikki lapset olivat päässeet isän luo, niin isä koppasi yhden -toisensa perästä ja paiskasi pulkkaan sylikkäin ja sanoi korkealla -äänellä: - --- Nyt on pulkka punaisia poskia täynnä: yksi, kaksi, kolme, neljä, -viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan! - -Silloin vasta lapset ymmärsivät että kun keväthangella juoksee, niin -jokaisen posket tulevat ihan punaisiksi. - -Ja tässä vielä yhdeksäs ja kymmenes punaposki! sanoi isä ja rupesi -kontalleen kaikkien lasten päälle ja mörisi kuin karhu. - -Lapsia nauratti niin että posket karahtivat yhä punaisemmiksi. - -Sitten taas lähdettiin kotiin päin. - -Vaan jäällä tuli äiti vastaan. - --- Äiti hoi! äiti! huusi Tuulikki. -- Mepä olemme poimineet punaisia -poskia. - --- Niinkö? sanoi äiti. -- Saanko minäkin niitä maistaa? - -Ja äiti kumartui suutelemaan kaikkia lapsia ja suuteli jokaista -kummallekkin poskelle. -- Kylläpä ne maistuvat makealle! sanoi äiti ja -suuteli vielä isänkin partaisia poskia ja isä suuteli äidin poskia niin -että lapsia ihan nauratti, niin hullunkuriselta se näytti, kun -aikaihmiset toisiaan -- muka suutelivat. - -Vihdoin sitä sitten tultiin suurella melulla kotiin keväthangelta ja -lapset huusivat kilvan että: - --- Nälkä! nälkä! nälkä! - -Sen pituinen se. - - - - -12. - -Tiukukoipi tyttö. - - -Olipa kerran tyttö, jonka nimi oli Paitaressu. Se oli koko kiltti ja -mukava tyttö ja oli se melko sieväkin ja aikalailla älykäskin. Ja isä -ja äiti rakastivat sitä tyttöä ja kaikki veikot ja siukut myös pitivät -siitä tytöstä. - -Mutta silläpä tytöllä oli hupsunkurinen tapa. Heti kun se oli -nukahtanut pikku-sänkyynsä, niin se alkoi potkia. Potki niin hurjasti -että peitot lensivät ja sänky kolisi ja ratisi niin että ihan pelotti, -joka sen sattui kuulemaan. Ja selkä jäi siltä tytöltä aina paljaaksi, -jonka vuoksi tahtoi tulla yskä ja nuha ja lentsu. - -Isästä ja äitistä oli ikävä että Paitaressu oli niin potkuri. -Koetettiin sitoa peittokin kiinni nuorilla, vaan Paitaressu potki -unissaan nuoratkin poikki. Sen jalat pyörivät kuin myllynsiivet ja -käsivarret känkälehtivät kuin linnun kynkät. Paitaressua itseäänkin -aamuisin hävetti, kun oli yökauden potkinut ja piehtaroinut. - --- Mitähän minulle pitäisi tehdä etten minä potkisi? kyseli Paitaressu. - --- Kyllähän minä keinon keksin! vastasi tytön isä. - --- No sanoppas isä? pyysi Paitaressu. - --- Saatpas nähdä! nauroi isä ja iski silmää. -- Ensi yönä koetetaan. - -Sitten kun Paitaressu oli nukahtanut, niin isä meni ja sitoi tytön -molempiin jalkoihin hienon nuoran ja veti nuorat sängyn laidan yli ja -nuorain päihin hän ripusti pari tiukua, oikein heleä-äänistä -porotiukua... - --- Tästä tulee hauska yö! sanoi isä äitille, -- kun Paitaressu luulee -ajavansa porolla. - -Kello oli vasta 9 illalla, kun Paitaressu ensi kerran yhdellä jalalla -potkaisi: - -Kilikili kirrr! pani tiuku. - -Paitaressu hieroi silmiään, mutta ei herännyt. Vähän päästä hän -potkaisi toisella jalallaan. - -Pilipili pirr! pani toinen tiuku. - -Paitaressu hieroi taas silmiään, vaan ei herännyt. - -Mutta puolen tunnin päästä tyttö alkoi hurjasti potkia molemmilla -koivillaan: - -Kili-pili kili-pili kirr-pirr! - -Kili-pili kili-pili kirr-pirrr! helisivät molemmat tiuvut niin -kirmaisevasti että Paitaressu yhtäkkiä heräsi ja kuunteli ihmeissään ja -vähän peloissaankin että kuka nyt ajaa porolla ihan hänen sänkynsä -päälle. - -Vaan siinä seisoi isä ja äiti hänen vuoteensa vieressä ja nauroivat -makeasti ja sanoivat: - --- Tiukukoipi! Tiukukoipi! - -Tyttö rukkaa itseäänkin nauratti, vaan samalla hän taas nukahti. - -Taas hän rupesi potkimaan ja molemmat tiuvut kilisivät korvissa. - -Nytpä Paitaressu tosiaankin luuli ajavansa porolla. "Hei! Hei! antaa -mennä vaan! Hei isä, hei äiti, katsokaapas: näin se Tyttö päästelee -porolla eikä pelkää! Hip hei!" - -Tiuvut helisivät aivan korvia särkevästi, mutta tyttö vain potki -potkimistaan. - --- Ota pois tiuvut! pyysi äiti, mutta isäpä päinvastoin meni ja sitoi -lisää tiukuja Paitaressun jalkanuorain päihin ja silloin rupesi -makuuhuoneessa kuulumaan niin hirveä kilinä ja räminä että tytön oli -pakko herätä, jos hän vähänkään jalkojaan liikutti. - -Paitaressu kun huomasi että tiuvut rupesivat soimaan, jos hiukankaan -liikahutti koipiaan, koetti nyt olla potkimatta. - -Aamuyöllä tyttö jo makasi aivan hiljaa. - -Mutta seuraavana iltana isä taas sitoi tiuvut Paitaressu paran -jalkoihin, vaikka tyttö vähän itkikin. - --- Ei tässä auta, sanoi isä, täytyy oppia pitämään koipensa kurissa. - -Seitsemänä yönä peräkkäin isä sitoi tiuvut Paitaressun jalkoihin. Ja -seitsemäntenä yönä ei tyttö enää potkaissut yhtään kertaa. Sitten kun -tiuvut jätettiin pois, niin luuli Paitaressu unissaan että kyllä ne -muka vieläkin ovat jaloissa -- eikä uskaltanut potkia. Sillä tavalla -vähitellen lakkasi kokonaan potkimasta ja peitot pysyivät paikoillaan -eikä tullut yskää eikä nuhaa eikä muutakaan romuskaa. - -Vaan kaikki ihmiset alkoivat sitten nimitellä Paitaressua -"Tiukukoiveksi". - -Semmoinen juttu. - - - - -13. - -Pikku Pojan kirkko. - - -Isä ja äiti olivat sanoneet että ei pikku poikain tarvitse käydä -kirkossa, kun eivät vielä ymmärrä mitä kirkossa tehdäänkään ja kun -siellä viivytään niin kauvan että tulee kylmä ja ikävä ja rupeaa -nukuttamaan. Vaan Pikku Poika vastasi että: - --- Minäpä tuun kuitenkin! - --- Eipä sinua oteta! inttivät tytöt, ne isommat lapset. - --- Jos ei minua oteta, vastasi Pikku Poika itsepäisesti, niin minäpä -haen itse itselleni kirkon. - -Tytöt nauroivat, vaan Pikku Poika näytti hyvin totiselta. - -Kun muut sitten olivat menneet kirkkoon, niin Pikku Poika läksi -kävelemään pihalle. Ja yhtäkkiä karkasi metsään niin ettei kotimieskään -nähnyt, mihin Pikku Poika katosi. - -Pikku Poika viipyi kauvan metsässä, varmaankin kolme tuntia. -Kotimiehellä, Pitkällä Piialla, oli jo hätä että Pikku Pojalle on -käynyt huonosti, kun ei mistään löytynyt eikä mistäänpäin vastannut, -vaikka Pitkä Piika huuhusi monta kertaa metsään. - -Arvatkaas, missä Pikku Poika sitten oli? Kas: hän oli löytänyt metsän -keskeltä suuren kiven, niin suuren ja korkean että vaivoin pääsi sen -päälle, ja siellä poikanen istua törrötti ja kuunteli totisena niinkuin -aikaihmiset kirkossa. Sillointällöin hän kalahutti päärärin kantta, -jonka oli mukaansa ottanut, ja se oli olevinaan hänen kirkonkellonsa. - -Sitten hän kuuli, kuinka toinen lintu toisesta puusta huusi, sanotaan. - -Arvatkaapas mitä Pikku Poika kirkossansa kuuli? - -Ensin hän kuuli, kuinka pikku lintu aivan hänen päänsä päällä lauloi: -"Jumalan lapsi, Jumalan lapsi -- kiltti poika, kiltti poika, kiltti -poika!" - -Pikku Poika ajatteli että se se nyt on Pappi, joka saarnaa kirkossa. - -Sitten hän kuuli, kuinka toinen lintu toisesta puusta huusi: "Piu, piu -piimäparta, älä usko kaikkea, etsi itse, itketkös, itketkös, naura -vaan, naura vaan!" - -Pikku Poika ajatteli että tuo se nyt on se Lukkari, joka veisaa. - -Sitten Pikku Poika näki, kuinka orava pudotteli käpyjä puusta, ja Poika -arveli että nyt se kirkonisäntä kantaa pakanakolehtia ja tiputtelee -kultarahoja. - -Ja Pikku Poika oli siis riemastuksissaan ja hyvillään että hänkin -kerran sai olla kirkossa ja kuulla ja nähdä kaikki kummat. Rämpsistä, -rämpsistä! rämisti hän päärärin kannella. - -Vaan sitten hän äkkiä hiukan säpsähti. Ison kiven takaa katsoi -karvainen otus, joka nuuski ilmaa. - -"Se se on nyt se Paha Pöpö", ajatteli Pikku Poika, "se joka Jumalan -lapsia puree ja potkii". - -Pikku Poika kyyristyi kiven selkään niin ettei Pöpö häntä näkisi. - -Pöpö menikin sivu ja läksi laukkaamaan niin että kangas tömähteli. - -"Tai jos se olikin arkkipiispa!" ajatteli Pikku Poika eikä enää -pelännyt. - -"Vaan kuinkahan kauvan sitä saarnaa kestää?" ajatteli Pikku Poika. "Ja -kuinka kauvan lukkari veisannee?" - -"Pitääpä kysyä?" päätteli Pikku Poika ja nousi kiven päälle seisomaan -ja huusi minkä jaksoi että: - --- Pastori, pastori, jokos piisaa? - --- Lukkari, lukkari, lopettakaa! - -Silloin linnut lakkasivatkin laulamasta ja orava hyppäsi toiseen -puuhun. - -Pikku Poika luuli että nyt se kirkonmeno loppui ja aikoi laskeutua alas -maahan, vaan samalla hän näki, kuinka muurahaiset kanervikossa -raahasivat pitkää mustaa matoa: toiset vetivät ja toiset lykkäsivät. - -Ahaa, ajatteli Pikku Poika, ne ovat kirkkomiehiä ja nyt ne hautaavat -sitä Mustaa Aapelia. - -Ja Pikku Poika hyrähti itkemään: "Voi Aapeli rukka, nyt sitä viedään -kirkkomaahan eikä se enää saata puhuakkaan." - -Pappi puun latvasta alkoi taas saarnata: "Jumalan lapsi, Jumalan lapsi" -ja lukkari luritti sekaan "Piu, piu". - -Pikku Poika kuunteli hartaasti ja pani kätensä ristiin. - -"Miksikähän ei arkkipiispa pysynyt kirkossa?" ajatteli hän. - --- Nau, miau, kurnau! kuului yhtäkkiä surkea ääni kiven vierestä. Pikku -Poika ei ensin ymmärtänyt, vaan ajatteli: "Nyt luetaan kuulutuksia!" -Mutta kun hän katsoi alas maahan, niin siellä seisoikin Kissa Mirri, -häntä pystyssä kuin seiväs. - -Silloin Pikku Poika vasta oivalsi että kyllä kai se on lähetetty häntä -kotiin käskemään. - -Ja poika hyppäsi alas kiveltä ja läksi totisena astumaan kissan -jäljessä. Otti kiven laatan kainaloonsa ja asteli harvakseen ja -tuumaili kissallekkin: näetkös -- minä tulen kirkosta, tämä on -virsikirja. - -Ja aivan yhtaikaa kuin isä ja äiti ja tytöt, astui Pikku Poikakin -toisesta portista kotipihaan huutaen tytöille: - --- Hei! Terveisiä! Minäpä olin kirkossa! - --- Älä narraa! sanoivat tytöt. - --- Olinpahan! väitti Pikku Poika. -- Ja nyt sitä Mustaa Aapelia -retuutettiin kirkkomaahan. - --- Älä höpötä! nauroivat tytöt. - --- En höpötä! sanoi Pikku Poika. -- Arkkipiispakin käväisi kirkossa, -vaan ei ruvennut istumaan. - -Isä ja äiti ihmettelivät ja hekin kysyivät: - --- Miksei arkkipiispa ruvennut istumaan? - --- Siksi -- vastasi Pikku Poika totisesti -- että sillä taisi olla -märät pöksyt. - -Kaikki oikeasta kirkosta tulijat pärskähtivät nauramaan, vaan Pikku -Pojan isä sanoi: - --- Ensi pyhänä isä tulee kanssasi kirkkoon. - --- Minunko kirkkooni? kysyi Poika suurin silmin. - --- Niin juuri! vastasi isä. - --- Niin isä, saneli Poika, minun kirkkoni taitaa ollakkin parempi kuin -noiden tyttöjen. -- Ei siellä tullut kovinkaan ikävä, kun pastori piti -niin kauniin saarnan. Mutta käskethän isä äitin antaa meille mukaan -muutamia voileipiä? - --- Tokihan! sanoi isä nauraen. - -Niin menivät kaikki päivällistä syömään ja Pikku Poika oli mielestään -suuri mies, kun hänelläkin nyt oli kirkko. - - - - -14. - -Kaiken Kyselijä Tyttö. - - -Olipas kerran Tyttö, joka kyseli kaikkea isältään ja äitiltään ja -tätiltään ja joskus setältäänkin. - -Kuule isä, mistä niitä pikkulapsia tulee? - -Kuule äiti, miksikä se Mullikka-härkä ei ole poikinut? - -Kuule täti, miksikä sinulla ei ole miestä? - -Kuule setä, poltetaanko taivaassakin tupakkaa? - -Isä vastasi että pikkulapsia tulee Rakkauden kaivosta. Äiti vastasi -että Mullikka ei ole poikinut siitä syystä että se ei ole lehmä. Täti -vastasi että kukas lapsia hoitaisi, jos hänelläkin olisi mies! Ja setä -selitti että taivaassa ei luultavastikaan polteta tupakkaa. - -Tyttö kuunteli kaikkia vastauksia, pyöritteli päätään ja keikahutti -itseään kantapäällään. Sitten hän kysyi: - -Kuule isä, onkohan Jumalalla partaa? - -Kuule äiti, lieneeköhän enkeleillä kureliiviä? - -Kuule täti, miksikä ei kesällä ole lunta? - -Kuule setä, miksikä ei rahaa ole niin paljon kuin haluttaa? - -Joihin kysymyksiin isä puolestaan vastasi että Jumala ei ole mikään -maantien ukko niinkuin lapselliset ihmiset uskovat -- eihän sitä -Jumalaa kukaan ole nähnytkään, ja äiti selitti että enkeleitä näkee -vain unissaan, vaan ei niiden vaatteista saa selvää, ja täti huomautti -että kesä on kesä ja talvi talvi ja kesä juuri merkitseekin sitä ettei -saa olla lunta, ja setä selitti että jos rahaa olisi jokaisella niin -paljon kuin haluttaa, niin ei rahalla saisi ruokaa eikä tavaraa, vaan -ihmiset taitaisivat kuolla nälkään. - -Tyttö oli tyytyväinen vastauksiin, vaan hänen kysymyksensä eivät silti -loppuneet. - -Kuule isä, mikä se oikein on -- Piru? - -Kuule äiti, miksikä ei meille tilata paratiisia ulkomailta? - -Kuule täti, miksikä ei pojille kasva pitkät hiukset? - -Kuule setä, miksikä ei ihminen yletä aurinkoon asti että saattaisi -paistaa kalaa? - -Piruko? vastasi isä. -- Ei Tyttö rukka sitä ole helppo sanoa. Kun tulet -vanhemmaksi, niin näet itsekkin, kuinka _Paha_ ihmistä ärsyttää. - -Voi sinua Tyttö hupsua, vastasi äiti, eihän paratiisia saata tilata -ulkomailta, sehän pitäisi itse istuttaa niinkuin kaunis ryytimaa eikä -siihen ryytimaahan saisi päästää sisään ketään, joka pahaa tekee. - -Jaa, jaa, vastasi täti, sitä minäkin olen aina ihmetellyt miksikä -pojilla ja miehillä on lyhyt tukka, vaan minä luulen että kun ne ovat -järkevämpiä kuin me tytöt, niin se järkevyys se lyhentää hiukset. - -Oikea asia, vastasi setäkin, sietäisipä tässä tosiaankin ruveta -venyttelemään käsivarsiaan, jotta yltäisi kalaa paistamaan auringossa -ja vaikkapa pannukakkuakin. - -Tyttö, kun taas kuuli vastaukset, oli hyvin tolkussaan, pyöritteli -päätään ja juoksenteli ympäri, mutta kyseli vähän kuluttua: - -Kuule isä, saattaisikohan sitä Jumalalle kirjoittaa että Paholainen, se -pahankurinen poika, on taas särkenyt Maija-Liisan pään: että jos Jumala -olisi hyvä ja lähettäisi uuden nuken jouluksi? - -Johon isä vastasi että miksikäs ei, kirjoitetaan vain, kyllä Jumala -lukeekin kirjoitukset ja muistaa pienetkin asiat, vaan pitää hänelle -kirjeessä huomauttaa että jos on muita tyttöjä tarvitsevaisempia, niin -olkoon hyvä ja lähettäköön ensin niille, sillä ei se nyt ole niin -tärkeätä, jos emme me saakkaan, ja saattaahan Maija-Liisalle tehdä pään -puustakin. - -Äitille Tyttö tekasi tämmöisen kysymyksen: - -Eikös sinne paratiisiin saa päästää lehmääkään? - -Johon äiti vastasi että paratiisin lehmät eivät polje kukkia, vaan -kurjat ihmiset ne pilaavat paratiisin onnen. - -Tätille Tyttö tokasi että: Koska se niin on että järki kuluttaa tukkaa, -niin kyllä vain minusta onkin hyvä että olen Tyttö enkä minä uskalla -koskaan ruveta järkeväksi niinkuin nuo pojat. - -Ja setälle Tyttö sanoi: Voi sinua setä parka, joka et pääse taivaaseen, -koska poltat niin hirveästi tupakkaa! - -Sitten Tyttö juoksi ulos leikkimään ja huutelemaan ja hyppelemään ja -matkimaan kaikkia ääniä mitä kuuli, vaan illalla iltapuuron jälkeen hän -paitasillaan vielä pitkän aikaa ahdisti kaikkia kysymyksillään: - -Miksikähän ei kukko osaa munia niinkuin kana? Miksikähän minä olen -syntynyt tytöksi enkä pojaksi? Miksikä isä on mennyt äitin kanssa -naimisiin? Miksikä tähdet ovat niin pieniä? Ovatkohan pakanat -pikimustia? Onkohan kuolema hauskaa vai vaarallista? Miksikähän sitä -ihmisellä ei ole kuin kymmenen varvasta? Äiti hoi, jos minulla olisi -häntä niinkuin koiralla, niin saattaisinkohan minäkin sitä liehuttaa? -Miksikä eivät aikaihmiset leikittele nukeilla? Miksikä joka viikon -päästä on sunnuntai? Miksei joulua ole kolme kertaa vuodessa? -Pääsenköhän minä rouvaksi, jos tulen isoksi? Onko kaupunki isompi kuin -maailma? Onko siellä hyviä pieksusuutareita? Ajavatko nokikolaritkin -automobiileilla? Miksei meidän metsässä kulje yhtään junaa? Saapiko -pyykinpesusta rahaa? Miksei katolla kasva marjoja? Miksei kyyneliä -saata juoda? - -Niin! ja _miksei_ meidän Tyttö nuku? kysyi yhtäkkiä isä. Ja miksi -_miksi_ on miksi? Sinähän olet kaiken kyselijä tyttö! Mutta kysele -vaan, sillä tavalla opit ajattelemaan? Nyt on kuitenkin Nukku-Matin -vuoro. Hyvää yötä, Kultaressu, huomenna minä sinulle vastaan kaikkiin -kysymyksiin. - -Niin sanoi isä ja arvatkaas mitä isä teki: Seuraavana aamuna hän vei -Kaiken Kyselijä Tytön -- kouluun. - - - - -15. - -Tuittupäät ja Keijut. - - - Kevät keikkuen tuleepi, - Ilon kanssa ilmestyypi... - - Gabriel Calamnius. - -Oli toukokuun 20:s päivä -- viime vuonna. - -Jäät vielä viruivat järvessä, mutta rantaporeet jo välkkyivät ympärillä -ja talon lapset uittelivat niissä lastulaivojansa. Isä maalasi -punamullalla ulkohuoneita seisoen sivellin kädessä korkealla tikapuun -ylimmällä pinnalla. - -Yhtäkkiä kuului ukkosen jyrähdys ja ankara vihuri kulki yli jään. -Sitten alkoi hirveästi tuulla. Huu! Huu! ulvoi tuuli, mutta se kuulosti -sangen suloiselta. - --- Nyt niille jäille taisi tulla lähtö! huusi isä tikapuulta. Aivan -oikein: hirmuinen tuuli puski jäitä ja koko järven selkä läksi irti. - -Isä heitti maalauksensa ja juoksi rantaan. - -Kummallinen sorina ja ryminä ja kohina kävi järvellä. - --- Heipähei! huusi isä, nyt meidän talvitie huilaa. Katsokaa kuinka -viitat kaatuvat. Hyvästi Talvi! Sanokaapa tekin lapset hyvästi ukko -Talvelle. Nyt hän menee pois. - --- Hyvästi Talvi! huusivat lapset. -- Ja terveisiä perään! Tule -vastakin meille, mutta älä viitsi tulla liian varhain! - -Jäät ryskyen purjehtivat sivu talon. - -Kaikki katsoivat ihastuksissaan, kuinka Talvi teki lähtöä ja miten Kesä -oli tulossa. - --- Näettekös! huusi isä. -- Tuossa ne Talven _Tuittupäät_ istuvat -jäälautalla ja itkevät ja parkuvat niin paljon kuin kurkusta lähtee. Ne -huutavat että: emme me tahdo vielä mennä. Emme! emme! emme! - -Mutta perässä -- katsokaa tuolla viimeisellä jäälautalla -- seisovat -Kesän _Keijut_ ja huitovat käsillään ja heiluttavat koivunoksia ja -huutavat hihkuen iloisesti: Menkää, menkää! Menkää pian! Menkää Talven -tuitut, Vilulan villit, Pakkasen penikat! Luistakaa matkoihinne että -pääsemme soutamaan ja uimaan. - -Lapset katsoivat jäälauttoja, joita isä osoitti, ja näkivät vielä -enemmän kuin mitä isä näki. -- Kuulehan isä, sanoi Valkotukka. -- -Tuittupäät tuolta huutavat että: mepä tulemme takaisin! Mepä vain -käväisemme toisella rannalla. Ja otamme suuren poikajoukon mukaamme ja -tulemme antamaan Kesän Keijuille selkäsaunaa. Saattepa vain nähdä. -Muistakaa! Muistakaa! Varokaa! Varokaa marakatit! - -Vaan Keijut huutavat vastaan: Suut kiinni! Me työnnämme teidät alas -koskeen. Koskeen! Suinpäin! Pää edellä! Loiskis! Kuperkeikkistä! - -Vaan silloin Talven Tuittupäät rupeavat itkemään kahta kauheammin. Voi -voi voi! ne huutavat. Älkää olko niin julmat! Emmehän me ole niin -pahoja kuin te luulette. Pysäyttäkää, pysäyttäkää, älkää lykätkö, me -hukumme, me hukumme, armahtakaa -- tehdään sovinto. Leikitään yhdessä! - --- Mekö teidän kanssa yhdessä leikkimään? huutavat Kesän Keijut. -- -Hyi! että viitsittekin puhua! Ettehän te osaa leikkiä meidän kanssa! -Tehän aina suututte ja purette kuin koirat terävillä hampailla. - --- Itse ette osaa _meidän_ kanssa leikkiä! vastaavat Tuittupäät -vihaisina. -- Tehän aina puhallatte lämmintä henkeä niskaan. Ja -varistatte kuumaa hiekkaa paidan alle. - -Kesän Keijut ja Talven Tuittupäät kinastelevat kauheasti ja rupeavat -painimaan. - -Tuittupäät viskaavat jääsirpaleita Keijujen päälle, vaan Keijutpa -heittävät Tuittujen silmille kylmää vettä. Vettä ja jäätä lentelee -ilmassa ja jalat kopisevat... - -Niin se onkin! saneli isä. -- Nyt ne juuri tappelevatkin. Mutta -katsokaa, lapset, samalla tulee Luojan puuska ja ajaa sekä Talven -Tuitut että Kesän Keijut kauvas järvelle. Hirveä hätähuuto kuuluu. Ja -yhtäkkiä kaikki yhdessä mylläkässä menevät alas koskenniskasta. - -Sinne, koskeen, ne näyttävät hukkuvan molemmat sekä Tuitut että Keijut. - -Vaan heti kun riitapukarit ovat painuneet veteen, katso: rannalle -nousee aalloista ihmeellinen, ihana olento. - --- Minä olen Suomen Kevät! huutaa kummitus. Minä olen Tuittujen ja -Keijujen ystävä. Minä rakastan kumpiakin. Minä lämmitän Tuittupäät ja -kylvetän Keijut, vaan älkää peljätkö: ne elävät kummatkin. Juhannusyönä -taas saatte nähdä Keijut ihanissa kesäpaidoissa tuomentertut käsissä, -mutta sitten -- Kekrinä -- saatte nähdä kaikki Tuittupäät valkoisissa -turkeissa. Ei kukaan olekkaan kuollut! Enkä minäkään kuole, menen vain -piiloon laakson liepeelle ja tulen jälleen takaisin, silloin kun minua -tarvitaan. - -Näin puheli isä ja lapset katsoivat ihmeissään liikkuvia jäitä, jotka -hauskasti hajosivat. Ja rantavesi paisui ja kevättulva nousi ja vesi -vei mennessään saunan portaatkin. Vaan illan tullen koko järvi oli -auki, ei ainoatakaan jäälauttaa enää näkynyt. Kosket pauhasivat ja -pienet linnut lauloivat. - -Silloin isä lykkäsi veneensä vesille ja läksi lasten kanssa -haukirysilleen. - -Sitä nimittäin täytyy saada kalaakin elääkseen tässä surkeassa -Suomenmaassa. Vaan eikös kevät sentäänkin ole suloinen? - - Aalto loiskaa! Laine lyö! - Nyt se alkaa hauska työ! - Saapi uittaa lastulaivaa! - Saapi hiekkakuoppaa kaivaa! - Kuperkeikkis! Lapset hoi! - Päivä paistaa! Leivo soi! - - - - -16. - -Pojat ja tytöt järvenrannassa eli Kesälän uimakoulu. - - -Kesälän talo seisoi suuren järven rannalla. Talossa oli kymmenen lasta. -Lasten nimet olivat seuraavat: Antero, Beela, Desdemoona, Erkki, -Feeliks, Greeta, Hannes, Iipuska, Jeli ja Kauko. Antero oli 15-vuotias, -Beela 14-vuotias, Desdemoona 12-vuotias, Erkki 10-vuotias, Feeliks ja -Greeta 8-vuotiaita molemmat, Hannes 6-vuotias, Iipuska 5-vuotias, Jeli -3-vuotias ja Kauko 1-vuotias. - -Olipa siinä äitillä hiukan hoitelemista! Ja olipa isällä komentelemista -ja korvien pitelemistä, kun lapset yhtaikaa nauroivat ja huusivat. - -Hauskaa elämää sitä sentään Kesälässä vietettiin. - -Varsinkin kesällä! Kun aurinko paistoi kuumasti ja rantavesi oli -lämmintä ja linnut lauloivat metsässä ja kalat hyppelivät järvellä ja -kukat ja marjat paistoivat mäenrinteessä, niin silloin oli niin mukava -elämä ettei oikein tietänyt, mitä tehdäkkään! - -Antero oli oravana, joka kiipesi puissa, ja Erkki ampui häntä -piilipyssyllä koipeen, niin että poika pudota moiskahti maahan, ja -sekös tytöistä oli hauskaa katsottavaa, miten isot pojat leikkivät. -Beela ja Desdemoona kävelivät puujaloilla ja kaatuivat suoraan kuoppaan -ja Feeliks juoksi panemaan kuopan kannen kiinni ja huusi toisille -lapsille että hänpä oli saanut kaksi hiirtä elävinä ja tuolla ne nyt -kuopassa vikisevät. Vaan Greeta pesi pyykkiä rannassa ja Hannes onki -korennolla kaloja ja Iipuska hankasi kasvojansa savella ja Jeli leikki -käpylehmillä hietikossa ja Kauko söi pieniä kiviä niin että hampaat -narskuivat, vaikka eihän Kauko pojalla monta hammasta ollutkaan. - -Mutta eräänä päivänä oli Kesälässä kekkerit. - -Kaikki lapset riisuivat itsensä alasti jo aamupäivästä ja juoksivat -kuin hupsut alas törmää, niin että hiukset hulmusivat ja paljaat -pakarat paistoivat ja koko maailma raikui yhtenä riemuhuutona. - -Beelalla, vaikka vain oli tyttö, oli sukkelammat sääret kuin veli -Anterolla, ja Desdemoonalla samoin oli vikkelämmät koivet kuin veli -Erkillä ja sentähden Beela ja Desdemoona ennättivät ensimmäisinä -rantaan. Sitten vasta tulivat Antero ja Erkki läähättäen. Mutta Feeliks -ja Greeta, jotka olivat kaksoset, juoksivat kilpaa niin kovasti että -kumpikin loiskahtivat suoraan järveen ja vasta siellä pysähtyivät suut -täynnä vettä. Sitten tulivat pikkupojat Hannes ja Iipuska ja raahasivat -kissaa, jota aijottiin kylvettää. Sitten juoksi myös 3-vuotias -pikkutyttö Jeli ja kiljui kovasti, kun toiset muka jättivät. Viimeisenä -konttasi alas mäkeä pikku Kauko, suu auki röhkien kuin nassu, mutta -uimaan muka hänkin tässä oli menossa. - -Antero, vanhin poika, tietysti oli mainio uimari. Hän ui kuin vesilintu -ja sukeltikin ja puljahti ylös veden pintaan ja heilutti kättään ja -näytti jalkaansa ja heittäytyi seljälleen ja vihelsi kuin laiva sekä -läksi sitten hyrskyttämään poikki salmen ja kävi saaressa. Tyttöjä -kauheasti nauratti kun näkivät, miten Antero istui pienessä saaressa ja -kyykötti kivellä ja matki kuikkaa. "Kuikka, kuikka -- käkkäräpää!" Vaan -osasipas Beelakin uida! Otti Iipuskan selkäänsä vaikka poika huusi kuin -villitty. Vaan Desdemoona ja Erkki läiskyttivät vettä toistensa -silmille, niin ettei kukaan uskaltanut tulla likelle. Mutta pienimmät -lapset juoksentelivat matalassa vedessä ja leikittelivät häränpyllyä ja -Jeli makasi mahallaan hietikkopohjassa ja porskutti jaloillaan ja -huusi: katsokaa! osaanpas minäkin uida! - -Kauko poikanen latki vettä kuin koira ja tahtoi väkisten kontata -veteen, josta häntä toiset varoivat, Kauko kun oli vielä liian pieni, -ja isä ja äiti olivat kieltäneet ottamasta häntä rantaan. - --- Kuulkaas pojat! huusi Antero. Mepä rupeamme tukkimiehiksi. Pois -edestä! - -Ja Antero ja Erkki ja Feeliks ja Hannes ja Iipuska lykkäsivät vesille -pitkän honkatukin ja ottivat seipäät käsiinsä; ja isot pojat seisoivat -tukin päällä ja pienemmät ratsastivat hajalla reisin, ja hirveä huuto -ja hoilotus kävi siinä rannassa; ja tytöt katsoivat ihmetellen, miten -ne pojat kaikkea uskalsivat. - --- Hei! Minä oon _tukkipäällikkö!_ huusi Antero. - --- Hei! Minä oon_ pomo!_ huusi Erkki. - --- Hei! Ja minä oon _tukkijunkkari!_ huusi Feeliks. - --- Hei! kiljui Hanneskin. -- Minä oon _ukkoherra!_ - --- Hei! Mikäs minä sitten oon? karjui Iipuska. - --- Ole sinä vain _tukkipoika!_ sanoi Erkki, joka oli "pomo". - --- Ei! en minä tahdo olla tukkipoika! väitti Iipuska itkua hieroen. - --- Minäpä tiedän, mikä sinä olet, sanoi Antero. -- Sinä olet -_vonkamies_. - --- Hei! huusi nyt Iipuska iloisesti iskien silmää tytöille. -- Minä oon -se vonkamies! - --- Vonkamies, vonkamies! huusivat tytöt rannalta, katsohhan ettet -puljahda sekaan, vonkamies! - --- Minä otan Kaukon _kympiksi!_ ehdotti Antero, tukkipäällikkö. - -Mutta "kymppi" näytti kieltään rannalta eivätkä tytöt antaneet pikku -poikaa noille isoille hurjille. - --- Hei! Heistelee! huusivat pojat honkatukiltaan. - --- Nyt sitä mennään alas Kivakkakoskea. Eikös sitä pojat lauleta? - --- No lauletaanpas! sanoivat toiset. - -Ja alastomat pojat alkoivat laulaa: - - Heijuvee! Heijuvee! - Poijat ne tukkia viäntelee! - Karttimon järvestä Kiehimään - Näin me seilaamme yhtenään. - Mitäs on haittaa, ei ole paitaa -- - Pannu se olla pitää! - Se mustakylkinen kyytimies! - Ja rokulipäiviä rapiasti. - Uittovee! Ankravee! - Poijat ne aina pärjäilee!... - -Miltäs se kuuluu? huusivat pojat ylpeästi ja keikuttelivat hirttä. - --- Hyvältä kuuluu! vastasivat tytöt kateellisesti. - --- Minäpä tuon teille kissan _uittotarkastajaksi!_ esitti Beela sisko, -joka oli hyvä uimarityttö, ja läksi uimaan kissan kanssa poikain luo. -Kissa Mirri otettiinkin riemulla vastaan, vaikka se raukka naukui -surkeasti ja pyrki pakoon. - -Vaan kun Beelakin tahtoi kiivetä pyöreän tukin päälle, niin yhtäkkiä -tukki pyörähti toisinpäin ja kaikki pojat tuiskahtivat päistikkaa -veteen ja siinä hujakassa nyt myllersivät vedessä sekä tukkipomot että -kissa raiska -- ja olipa Anterolla ja Beelalla aikamoinen työ saada -pelastetuksi pikku pojat, jotka eivät vielä pysyneet veden päällä, vaan -osasivat ainoastaan sukeltaa ja purskuttaa vettä sieraimistaan, ne -naskalit! - -Kun taas selvittiin sotkusta, niin naurulla se tapaturma kuitattiin. -Sitten läksivät tytöt opettelemaan tukkipojiksi. - --- Hei! huusi Beela tanssien tukin päällä. -- Nyt minä olen -tukkikuningas. - --- Hih! kiljui Desdemoona ojennellen valkoisia kinttujaan. -- Ja minä -olen puuprinssi! - --- Heleijaa! hihkui Greeta tyttö hiukset pörröllään. -- Minä se olen -hongankolistaja. - --- Mikäs minä sitten olen? kysyi Jeli, joka istui hajareisin hirren -päässä kuin pieni marakatti. - --- Ole sinä _jätkäin kokki_. - --- Hei pojat! huusi pikku Jeli tolkussaan. -- Minä olen jätkä-kokki. -Minä keitän sakkapannua... - -Mutta samassa tukki taas puljahti ympäri ja tytöt ryöpsähtivät veteen. - -Kuulkaahan ihmettä! Pikku Jeli, vaikka vasta 3-vuotias, oppi silloin -itsestään uimaan. Aivankuin koira veivasi Jeli käsillään ja jaloillaan -ja pysyi veden päällä ja räpisteli rantaan ja tuumaili: - --- Jätkä-kokki minä olen sittenkin, vaikka putosin! - -Pojat olivat niin hämmästyksissään Jelin urheudesta etteivät osanneet -sanoa halaistua sanaa. - -Sitten kaikki pojat ja tytöt taas huutaen hyökkäsivät veteen eivätkä -huomanneet isän ja äidin venettä ennenkuin se kopsahti Anteroa -takapuoleen. Pumpsis! - --- Onpa täällä kekkerit! sanoi äiti. - --- Ja Kaukokin? nauroi isä. -- Herran töpsykkä! - --- Onkos herrasväellä aikomus esiintyä koko päivän alasti? kysyi äiti. - --- Onpa hyvinkin! vastasivat isot pojat ja isot tytöt veikeästi seisoen -kaikki rivissä. - --- Vaan jos tulee vieraita? huolehti äiti. - --- Niin riisumme nekin alasti! arveli Iipuska. - --- Antaa lasten olla lekotella! lausui isä. -- Lujempi pohjanahka -tulee. Katsoppas äiti Erkin selkää. Intiaanin talja! ja Moonan polvia! -Kuin pikitervalla pyyhkäisty. Kaunis tyttö! - --- Iisä hoi! huusi Hannes. -- Minullapa on variksensaappaat. - -Poika näytteli ylpeänä punaisenkirjavia pohkeitaan ja nilkkojaan, joita -sentään vähän karvasteli, kun hän monta kertaa päivässä kahlaili -rantavedessä. - -Kesälän kymmenen lasta saivat tosiaankin koko sen päivän olla ilman -vaatteita, kun oli niin kuuma ilma. Isä ja äitikin riisuivat itsensä ja -tulivat hietikolle lasten kanssa aurinkokylpyä ottamaan. Isällä ja -äidillä sentään olivat hatut päissä, jotta ei aurinko polttaisi. - -Ei tullut vieraita koko päivänä! Eikähän kesällä vieraita tarvitakkaan, -vai kuinka? - -Ja tämähän ei ole satu, vaan ihan tosi juttu. Eikös niin, lapset? - - - - -17. - -Turjanlinnan akkunaruudut... - -(Arvuutus alaikäisille.) - - -Tunnenpa kauniin linnan korkealla Pohjolassa, jonka nimi on -Turjanlinna. Siinä linnassa asuu onnellisia ihmisiä, nimittäin korven -kuningas ja korven kuningatar. Heillä on terveitä ja iloisia lapsia, -jotka juoksevat pitkin mäkiä ja joita ei palele, vaikka olisivat -avopäin ja ilman jalkineita. Olisi paljonkin ihmeellistä kerrottavaa -tästä korven kuningasperheestä, mutta tällä kertaa juttelen vain -yhdestä asiasta. - -Turjanlinnassa näet on kummalliset akkunaruudut. Kun yhden läpi -katsoo, näyttää maailma valkoiselta, kun toisen iäpi tirkistää, niin -muuttuu metsä siniseksi, kun kolmannesta kurkistaa, näyttää koko -maailma välkkyvän ruusunpunaisena. Neljäs ruutu tekee maailman -kullankeltaiseksi ja viides värittää koko korven ihan vihreäksi -- -lumikin muuttuu vihreäksi ikäänkuin kesälaiho. Mutta sitten on yksi -akkunaruutu, jonka läpi kuninkaan lapset eivät koskaan saa kurkistaa, -eivätkä lapset tiedä, missä se kielletty akkuna onkaan. Linnan kuningas -yksin sen tietää! - -Turjanlinnan kuningas asuu ylhäällä tornissaan, mutta kuningatar ja -lapset asuvat alakerroksessa. Käypi kuningas sentään alakerrassa -aterioimassa ja kiipeää kuningatar joskus torniin kuningasta -puhuttelemaan ja juosta kopistelevat sinne ylös usein lapsetkin, ne -pienet prinssit ja prinssittäret, joilla on pieksusaappaat ja tuulessa -liehuva tukka. Silloin lapset aina katselevat niiden koreiden ruutujen -läpi. Ja koko maailma näyttää niin iloiselta ja kummalliselta ja -kauniilta. - -Tapahtuipa sitten eräänä päivänä, kun lapset olivat isän luona tornissa -ja katselivat kauniiden ruutujen läpi, että isä yhtäkkiä syvästi -huokasi. Huokasi! - -Lapset katsoivat isään kummastellen. - --- Miksi isä huokasi? kysyi vanhin lapsista. - -Kuningas säpsähti. - --- En minä sitä saata sanoa, rakkaat lapset! Ettekä te sitä ymmärrä. - --- Kyllä minä ymmärrän! väitti vanhin lapsi, hyvin viisaan näköisenä ja -nenä pystyssä. - --- Niin, kyllä me ymmärrämme, miksi isä huokasi, sanoi tolkussaan -toinenkin lapsi, jolla nenä oli vielä pystymmässä. - -Ja kolmas lapsi, neljä-vuotias prinssipoika, lisäsi siskojen puolesta: - --- Minäpä tiedän, miksi isä huokasi. Siksi että isä on katsonut ulos -siitä akkunasta, josta lapset eivät saa katsoa. - -Tytöt purskahtivat nauruun. - --- Kylläpä se Veikko Kultimo puhuu tuhmasti! - -Mutta kuningas lausui vakavana: - --- Poika on oikeassa. Niin onkin asian laita. - -Mutta enempää hän ei selittänyt, vaan laski lapset menemään alas ja -istui itse nojatuoliin peittäen pään käsillään. Ja Turjanlinnan -hiljaisessa tornissa kuului taas syvä huokaus, kun kuningas yksiksensä -huokasi. Nurkissa vonkui syystuuli ja laineet pauhasivat tornin -juurella. Mutta kuninkaan lapset, alakertaan päästyään, huusivat -kuningattarelle: - --- Kuules äiti, mitä isä teki ylhäällä! Etpä arvaa! - --- No mitä? sanoi äiti pienintä lasta tuudittaen. -- Varmaankin kantoi -olkapäillä teitä kaikkia? - ---- Ei, ei, ei! huusivat lapset, etpäs arvaakkaan? - --- Antoi piskettiä? sanoi äiti. - --- Ei, ei, ei! huusivat lapset. -- Ei sinne päinkään! - --- No en minä arvaa, sanoi kuningatar. -- Mitä isä teki? - -Lapset katsahtivat toisiinsa ja vanhin lapsi selitti toisten puolesta -iskien silmää veitikkamaisesti: - --- _Isä huokasi!_ - --- Huokasiko isä? sanoi äiti kummissaan, mutta samalla itsekkin -- -huokasi. - -Lapset jäivät ihmeissään tuijottamaan äitiinsä. - --- Niin, mutta tietääkös äiti, _miksi_ isä huokasi? kysyi äidin -lempipoika Veikko Kultimo. - --- No miksi? kysyi äiti. - --- Siksi, selitti poika, että isä on kurkistanut ulos siitä pahasta -akkunasta. - --- Hyvä Jumala! huudahti äiti, mitä se poika puhuu. - -Kuningatar tuli vakavaksi ja päästi lapset ulos leikkimään. - -Itse kyyristyi hän nurkkaan ja itki. - -Lapset leikkiessään linnan pihalla keskustelivat näin: - --- Minäpä tiedän, sanoi yksi, missä se paha akkuna on, josta lapset -eivät saa kurkistella. -- Se on isän sängyn alla. - --- Sinähän olet hupsu! toitotti toinen. -- Eihän lattian läpi näe -mailmaa. -- Vaan katon läpi näkee! Se paha akkuna on tietysti katossa. - --- Mutta jos se on katossa, sanoi kolmas lapsi, niin eihän katon läpi -näe mailmaa, vaan taivaan. Vaan jos näkee taivaan, niin eihän se ole -paha. - --- Niin, mutta ruutupa siinä akkunassa onkin musta, sanoi taas -ensimmäinen lapsista. -- Ja sentähden taivaskin näyttää mustalta. Ja -siksi se isä varmaan huokaa, kun taivas on niin musta. - --- Saattaa olla niin, myönsi toinen lapsi. -- Kun minä tulen isoksi, -niin ihan varmasti kurkistan siitä akkunasta ja sitten minäkin huokaan -että "hohoi, hohoi tätä mailmaa!" - -Toiset lapset ihmettelivät siskonsa suurta viisautta, mutta poika sanoi -tolkussaan: - --- Mutta minäpä kiipeän katolle ja tutkin, onko katossa sellaista -akkunaa. - --- Älä, älä, kielsivät tytöt, mutta samalla he itsekin läksivät -kiipeämään pitkin tikapuita. Päätä huimasi! Mutta -- antoi nyt huimata -vaan! - -Ja kaikki Turjanlinnan lapset kiipesivät linnan katolle. - --- Tulkaa tänne! koikkui vanhin tyttö, jonka valkea tukka liehahteli -tuulessa. -- Minäpä sen löysin. Musta se tosiaan on! Voi hirveä, kuinka -musta! Samalla tyttö kiipesi savupiipun päälle ja seisoi siellä -hajareisin. -- Hei! huusi hän, minäpä hyppään sisään tuosta mustasta -reijästä, niin eiköhän isä hämmästy! Samalla tyttö jo hyppäsi. Rompeli -pompeli! Huiskis! Ja vähän päästä hyppäsivät toisetkin lapset sisään -savupiipusta. Sinne ne kaikki nyt katosivat! - -Kuningas tornissa kuuli kummallista sohinaa savupiipusta ja avasi -pellit. Samalla tulla tömähtivät lapset toinen toisensa jälkeen alas -piipusta ja herra kuningas säikähti pahanpäiväisesti. Hän oli ihan -valkea säikähdyksestä. - --- Mitä vietävän variksenpoikia sieltä tulee? Hyi hornassa! Voi -taivasten talikynttilät, voi sun seitsemän patasutia! Herran pieksut ja -taavetin töppöset! Nokinaamat, ette suinkaan te kuninkaan lapsia ole? - --- Kyllä me olemme! selittivät lapset irvistellen valkoisilla -hampaillaan. -- Ja kuule isä, nytpä mekin opimme huokailemaan, kun -olemme mustasta reijästä läpi tulleet. - -Kaikki lapset huokasivat yhtaikaa: - --- Hohoi hohoijajaa -- tätä pahaa mailmaa! - -Kuningas oli pakahtua naurusta. Vedet tippuivat hänen silmistään. Niin -hullunkurisilta näyttivät lapset. Ja kuningas soitti hopeakelloa ja -huusi ovelta: - --- Äiti hoi! Käske Priita-Kaisan heti panna sauna lämpiämään, sillä -meillä on syytä nyt viettää suuri juhla. Eläkä suutu lapsiisi, vaikka -ovatkin mustat. Päinvastoin saamme molemmat kiittää näitä nokineniä -että sielumme tulevat valkoisiksi. - -Ja koko kuninkaan perhe kävi kylpemässä sinä iltana. - -Veikko Kultimolta pestiin kielikin. Kun sitten istuttiin -illallispöydässä ja juotiin marjateetä, niin kuningas virkkoi: - --- Rakkaat lapset! Jos isä ja äiti vielä huokaavat, niin kiivetkää -vastakin savupiipun päälle ja tulkaa sitä tietä eteemme. Sillä tavalla -tuo musta ruutu muuttuu valkeaksi. - -Lapset olivat ihmeissään. Koko maailma loisti punaisena ja sinisenä, -vihreänä ja kullankeltaisena. Eikä tämän jälkeen enää monestikaan -Turjanlinnassa puhuttu tuosta mustasta akkunaruudusta. - - - - -18. - -Sotapukki. - -(Luettu joulukuusen juurella 1914.) - - -Kuulkaahan lapset sitä kummaa että kun tänä jouluaattona ei olekkaan -Joulupukkia, vaan Sotapukki. - -Joulupukki on vähän sairaana -- tuo vanha, hyvä, antelias -punalakkipukki. Sillä Joulupukilla on vatsa kipeänä ja sitä oksettaa -kovasti niin ettei se saattanut lähteäkkään matkalle lapsille -joululahjakelkkaa vetämään. Minne lienee jäänytkään sairastamaan, ukko -raiska, Saksanmaalle? - -Vaan _Sotapukki_ on tullut! Sotapukki on tullut Saksasta ja Ranskasta -ja Englannista ja Turkinmaasta ja monesta muusta maasta Pietarin -kautta. - -Sotapukki on tullut! Huu! huu! se panee ja puhkuttaa kuin automobiili -ja se on niin kummallisen ja hirveän ja juhlallisen ja samalla komean -näköinen. Huu! Huu! Puh, puh! Brr, brr! Terveisiä Berliinistä ja -Konsti-Antin Noobelista! - --- No, tule sisään Sotapukki! Täytyy kai sinunkin päästä sisään -Pappilan saliin, koska nyt on jouluaatto. Tule sisään, kummitus, ettet -palellu pihalle! - -Ohhoh! Mikä sinulla on olkapäällä? Pyssykö? Pane pois pyssy ettei se -laukea! Mikä sinulla on kädessä? Miekka -- voi hirveä -- sehän on -terävä kuin viikate -- anna se pian pois Pappilan Junnulle ja käske -panna pirtin ylisille piiloon! Ja mitä ihmettä sinä teet sateenvarjolla -keskellä talvea? - --- Ei tämä ole sateenvarjo! murisee Sotapukki. - --- Mikä se sitten on? - --- No tällähän minä juuri lensin, tämähän on lentosiipi! selittää -Sotapukki ja irvistää ilkeästi. - -Sotapukki astuu sisään etehisen ovesta ja alkaa rumpata. Sillä on iso -rumpu niinkuin vesiamme ja pitkillä luukalikoilla se pieksää rummun -pohjaa: - -Rumpeli! Rumpeli! Rumpeli! Puli puli pumpeli! - --- Joko piisaa? - --- Piisaa! Piisaa! huutavat lapset. -- Mitä sinulla paha Sotapukki, on -tuossa selkäpussissa? Näytäppäs. - -Lapset tulevat ympärille, kun Sotapukki aukaisee pussinsa. - --- Tuossa sulle! Tuossa sulle! Tässä tälle! Tässä tälle! - -Sotapukki lappaa pussista lapsille leluja. Mutta voi hirveätä, -minkämoisia leluja! - -Sisiliskoja, sammakoita, käärmeitä, susia, ilveksiä, ahmoja, karhuja, -tiikereitä, shakaaleja, jalopeuroja ja ketunpoikia! - -Ihan eläviä! -- Lapset! Lapset! huutaa Sotapukki, elkää juosko pakoon. - -Mutta lapset juoksevat kuin hupsut ympäri joulukuusta niin että -kynttilät keikkuvat. - -Sotapukki juoksee jäljessä ja kaikki tiikerit ja shakaalit ja -jalopeurat ja möröt mölisevät perässä. - --- Hippasilla! Hippasilla! hihkuu Sotapukki. - -Sotapukki saapi kiinni pienimmän lapsen ja pistää sen pussiinsa. - --- Minä vien tämän Lontooseen! sanoo Sotapukki. - --- Voi elä rakas Sotapukki vie sitä lasta Lontooseen! sanovat isommat -lapset. -- Sehän on pikku tyttö! - --- Uhhuh! ähkäisee Sotapukki. -- Vai tyttökö se olikin? Enhän minä -tyttöjä huolikkaan. Vaan tuon sievän pojan minä koppaan. - --- Etpä koppaakkaan! sanoo Meidän Poika ja kiipeää kuin orava -joulukuusen latvaan ja sieltä näyttää pitkää nenää Sotapukille. - --- Kutti, kutti, Sotapukki. Pikiparta, nukkanuttu! - -Vaan samalla kaatuu koko joulukuusi ja poika kirkaisee kuin porsas. -Sotapukki yrittää pistää poikaa pussiin, vaan samalla tulee Pappa, se -vanha, valkohapsinen Pappilan Pappa, ja sanoo Sotapukille: - --- Fyy skammen! Fyy skammen! Vai sinä tässä rikeeraat, senkin rienaaja! -Huuti ulos, vieras koira. - -Lapset katsovat tarkemmin Sotapukkia että mitä se Pappa meinaa, kun -pukkia _koiraksi_ puhuttelee, vaan samalla he huomaavat itsekkin että -sehän on se vuokkilaisten juoksukoira, se röhökarva Mokulan Murre, eikä -mikään Saksan sotapukki. - -Miten lienevät silmät pettäneetkään? Voi hupsunkupsua! Ja ne lelut, -jotka muka pussista tuohon lattialle pyörivät ja näyttivät -kaikenlaisilta elukoilta, nehän ovatkin vain vanhan, hyvän Papan -laittamia palikoita, kalikoita ja puupulikoita. - -Syyti pois Sotapukki! Unsvotti! Hunsvotti! Syyti ulos verikuono! Eläkä -tohdi toista kertaa. Mee sinne, jost' oot tullutkin! Loikkaa -Lontooseen! Koikkaa Konsti-Antin Noobeliin! Surum-burum! Lennä -Berliiniin, jos pitkällä hännälläsi pysyt ilmassa. Vie terveisiä Villi -Viikolle että olla hyvä ja tulla joulutorttuja syömään ja heittää se -ihmisten niittäminen ylihuomiseen. -- Niinpä Sotapukki rökäle ajetaan -ulos talosta. Vaan saapa nähdä, tuleeko sittenkään tuo oikea -Joulupukki, jos se kerran on sairas? - - - - -19. - -Sääskensyömäri Poika. - - -Syntyipä kerran muutamalle vanhalle muijalle tuolla Koirankuonan -erämaassa seitsemäs poikalapsi, joka ei ruvennut syömään maitoa, vaan -aukoi vain suutaan ja lipoi kieltään tyhjään ilmaan. - --- Mitä tälle lapselle pitää antaa? kysyi poikalapsen äiti huolissaan. --- Ihanhan tuo kuolee nälkään, kun ei mämmi kelpaa. - --- Elähän hätäile, sanoi poikalapsen isä, jahka kesä kerkiää, kyllä -Luoja ruuakset lähettää. - -Äiti ihmetteli että mitä se isä tarkoittanee, vaan kun muisti että ukot -ne ovat älykkäämpiä kuin akat, niin jäi kärsivällisesti vuottamaan -kesää ja hyssytteli poikalasta, joka kauheasti kirkui nälissään. Se -sitä suutaan vain aukoi, aukoi ja lipoi kielellään tyhjää ilmaa... -Äiti-muija pani merkille että sillä oli suukin tavallista suurempi ja -kieli pitkä kuin muurahaiskarhulla. - --- Elähän huutele, poikaseni, jupisi muija, kyllä Luoja ruuakset -sinullekkin laittaa. Niin on isä sanonut ja isä se asiat tietää. Hys, -hys, tys, tys, tys! - -Ja kun kesä tuli, niin kuulkaahan, miten kävi! - -Juhannusaattona, kun ilma oli parahiksi lämminnyt ja koivikot -leimahtelivat täydessä lehvässä ja käki kukkui metsässä ja järven pinta -päilyili tyynenä ja suuret sääskilaumat hyökkäsivät metsästä ihmisiä -puremaan, silloin poikalapsi näytti, mikä ruoka hälle maittoi. - -Se söi sääskiä kuin masina! Sen ei tarvinnut kuin avata suunsa suureksi -ja pistää pitkä kielensä korkealle ilmaan ja vetäistä sisään, niin -tuhat sääskeä yhdellä siemauksella meni sen poikalapsen suuhun. Kun se -puolen kymmentä kertaa näin oli pistänyt kielensä ilmaan ja hotaissut -suuhunsa, niin jopa lakkasi sääsken surina siinä paikassa ja muut -lapset pääsivät rauhaan. - -Äiti-muija kauhistui ensimältä hirveästi että mikä lapsi se tämä muka -onkaan, kun itikoita imee, hyttysiä hotsii, sääskiä survoo. - -Vaan isä-ukko virkahti siihen: - --- Johan minä sinulle talvella tolitin että kyllä Luoja kuopukselle -ruuakset laittaa, ja laittoipahan, kuten ennustin. - -Äiti-muija, kun ymmärsi että tässä ei ole leikin sijaa ja että ukko se -asiat älyää, tuli hyvin iloiseksi ja rauhoittui ja rupesi itsekkin -pyytämään sääskiä ja tapaili niitä poikalapsen suuhun. - --- Syö, syö, kullannuppuseni, hotsi, hotsi, kyllä äiti antaa lisää! - -Vaan eihän sen muijan tarvinnut niitä sääskiä pyytää. Lapsi sai niitä -itsekkin iltikseen niin paljon kuin tahtoi. - --- Lähdemme tästä niitylle, tuumi isä juhannuksen jälkeen, niin saapi -piltti massunsa täydeltä Jumalan viljaa. - -Ja kun menivät niitylle, niin siellä poikalapsi, se seitsemäs mökin -poika, ripustettiin riippakoivun oksaan kiikkumaan ja siinä se kiikkui -ja ahmi sääskiä, joita pilvenään pelmusi hänen ympärillään. Poika söi -varmaankin kolmesataa tuhatta sääskeä illassa! Yksi mäiske vain kuului. - --- Kunhan se siitä kasvaa isommaksi, niin syöpi se kolme mokomaa -enemmän ja tekee ihmeitä. Elähän huoli, akka -- meistä paisuu vielä -rikkaita ihmisiä emmekä enää tarvitse niityllä rypeä. - --- Tuleeko meistä rikkaita? kysyi akka ihmeissään ja nojautui haravan -varteen ja pyyhki kyyneleitään. Vaan ukko ei sen enempää selitellyt. - -Olivat, elivät siitä seuraavaan kesään, niin se poikalapsi siitä -sääskensyönnistään oli jo niin tullut maineeseen että sitä kävivät -katsomassa kylän herrasväetkin. Kävi susivoudin rouvakin ja toi -sokurikakkua, vaan lapsipa sylkäisi kakut suustaan ja sieppasi -susivoudin komean rouvan nenän päästä ison kärpäsen, joka oli aikonut -purra tuota hienoa nenää. - --- Oh! huudahti silloin susivoudin rouva haltioissaan. -- Minä en -tiennytkään että lapsenne myös osaa syödä kärpäsiä. Minä en kärsi -kärpäsiä kotonani enkä liioin nenäni päälläkään ja koska lapsi on -kärpäsensyöjä, niin enkös saisi noin niinkuin lainata lastanne täksi -kesäksi? - --- Lainatakko lasta? tokaisivat ukko ja akka yhtäaikaa suut auki. -Akalta jäivät leuvat tykkänään ammolleen, vaan ukkopa paukkasi suunsa -nopeasti suppuun ja vilkutti silmää akalle. Mutta susivoudin rouvalle -hän sanoi: - --- Kiitoksia, arvoisa rouvasihminen, kunnianosoituksestanne, mutta -sallikaa meidän ensin harkita asiaa. Vaikka meillä onkin seitsemän -lasta ja köyhyys surkea, niin on sentään vähän vaikeata luopua -rakkaimmasta lapsestaan. - --- Niinhän se on, sanoi susivoudin rouva ja hyvästeli mökin väkeä. - -Vaan kun susivoudin rouva oli lähtenyt mökistä, niin ukkopa pisti -tuohipollot jalkaansa, paiskasi kontin selkäänsä ja läksi laputtelemaan -suorinta tietä kaupunkiin. Ja kaupunkiin päästyä mökin ukko meni -suoristaan sanomalehden toimistoon ja pyysi puhutella herra -päätoimittaja. Sitten ukko taas hiidenhamppua laputti takaisin -mökkiinsä ja myhähteli partaansa. - -Vaan sanomalehti, joka levisi ympäri koko maailman, julisti seuraavana -päivänä seuraavanlaisen uutisen: - -_Pohjolan Paratiisin avain löydetty!_ Täällä toimituksessa kävi -eilispäivänä muuan mökin ukko kaukaisesta Napamaasta ja ilmoitti että -hänellä on 2 vuotias poika, joka ei koskaan ole huolinut maitoruokaa, -vaan syöpi ainoastaan sääskiä, itikoita, hyttysiä, mäkäröitä, -herraskärpäsiä ja muita hyönteisiä. Ja koska me nyt kaikki tiedämme -että sääsket ja muu metsän räkkä ovat Pohjoismaiden kirous, joka estää -ihmiskuntaa nauttimasta Pohjolan tenhoa työssä ja huvissa, niin -ymmärrämme, mikä tavaton merkitys on tuollaisella ihmelapsella. Hän -tuopi meille sen kesärauhan, joka meiltä tähän asti on puuttunut, hän -on -- se avain, jolla Pohjolan paratiisin portti aukeaa. Kehoitamme -kaikinpuolin kannattamaan tuota ihmelasta ja samalla muistamaan hänen -köyhää isäänsä ja äitiänsä. - -Tämmöinen ilmoitus oli sanomalehdessä luettavana siitä sääskensyöjästä -lapsesta. - -Ihmiset lukivat sen ilmoituksen! - -Ja ukko tuli kolmessa viikossa rikkaaksi mieheksi. - -Sillä tavalla nähkääs että kun ihmiset pyysivät _lainata_ -sääskensyömäri-poikaa mikä niitylle, mikä pellolle, mikä huviretkelle, -niin siitä lainaamisesta ukolle aina maksettiin rahaa. Se poika näet jo -popsi miljoonan sääskeä vuorokaudessa. Se söi sääskeä kuin masina -silppua niin että ihan nauratti! - -Vieläpä kehui että sääsket maistuvat erinomaisen hyvälle. - --- Niissä on niin hienot ruodot ja imelä mehu! Ja ne sulavat niin -helposti vatsassa! kehui poika. - -Mutta siinä sääskensyöttämishurakassa oli lapsi unohtunut ristimättä. -Eräänä päivänä tuli siis Koirankuonan pappi ja sanoi äkäisesti: - --- Mikä nimettömälle nimeksi pannaan? - --- No panepa hänet vaikka Itikka-Iisakiksi, hökäsi ukko, joka nyt oli -äveriäs mies ja kulki verkatakissa ja sandaaleissa. Ja pastori otti ja -risti sen pojan tosiaankin Itikka-Iisakiksi, koska isänsä niin tahtoi. -Vaan toiset lapset nimitteli sitä velipoikaa monilla muilla hauskoilla -nimillä. Yks sanoi Hyttys-Heikiksi, toinen Mäkärä-Matiksi, kolmas -Räkkä-Ransuksi. Mutta koko mailman sanomalehdistö mainitsi sitä poikaa -"Sääskimasinaksi", se kun söi sääskiä niinkuin masina. - -Sitten kun poika oli täyttänyt seitsemän vuotta oli hän niin lihava -etteipä niin lihavaa poikaa ennen oltu nähtykään Pohjolassa. Mutta -sääsket Lapista ja Turjanmaasta alkoivatkin jo hävitä ja siitä saivat -ihmiset kiittää yksistään Itikka-Iisakkia. - --- Tule kultainen Itikka-Iisakki meille! pyytelivät kaikki ihmiset -kilvan, missä vain Iisakin kohtasivat. Ja poika sai juosta kaikki talot -ja vielä takaisin tullessaan natusteli, narskutteli niitä sääskiään. -Varsinkin hienot rouvat käyttivät poikaa budoaareissaan ja -makuuhuoneissaan, jotta saisivat nukkumarauhan. Ei susivoudin komean -rouvankaan kauniin nenän päässä enää näkynyt yhtään vihaista kärpästä! -Ja kun pappi kirkossa saarnasi, niin nähtiin Iisakki joskus papin selän -takana sieppomassa kielellään kiinni vihaisia kärpäsiä, jotka uhkasivat -papin pääkaljua. - -Mutta eräänä kevätpäivänä, juuri kun ensimmäiset sääsket taas -sinkosivat metsästä, sanoi Iisakki isälleen: - --- Isä on nyt rikas eikä isällä ole mitään hätää ja äiti elää kuin ison -talon emäntä. Minä lähden nyt maailmalle itsekkin rahaa keräämään. -Minua hiukan tympäsevät nämä Pohjolan sääsket. - --- Mihin sinä, Iisakki kulta, lähdet? hätäytyivät ukko ja akka. -- -Etkös tiedä että jos sinä menet pois, niin ei kukaan saa kesärauhaa? - --- Mitäpä minä siitä välitän, vastasi ylpeästi Iisakki, se -Sääskensyömäri Poika, ja läksi kävelemään pois kotoaan. Ja -Itikka-Iisakki käveli -- maailman toiseen laitaan asti. - -Ja Musulmannein keisari ja Hottentottien ja Bashiboshukkien kuningatar -panivat hänet syömään moskiittoja ja muita myrkyllisiä hyönteisiä, -jotka kuumissa maissa häiritsevät ihmisen onnea. Ja Moskiitta-Matiksi -siellä nyt poikaa sanottiinkin. - -Ja minä luulen että siellä etelämaissa se poika on vielä tänä -päivänäkin kärpäsiä syömässä. Mutta täällä Pohjoismaissa on -Itikka-Iisakin poislähdön jälkeen ilmestynyt vielä enemmän sääskiä ja -purevaisia kuin mitä oli ennen Iisakki-poikaa. -- - -Voi jospa se kultainen Itikka-Iisakki, Hyttys-Heikki, Räkkä-Ransu vielä -tulisi takaisin! Voi jospa se tulisi yhdeksikään kesä-illaksi, kun -järvi on peilityyni ja käki kukkuu korvessa ja koivunlehdet tuoksuavat! - - - - -20. - -Miten kesävieraita saadaan. - - -Jylhänmeren rannalla, Pohjantähden valtakunnassa, seisoi kaunis linna, -jossa oli kaikkea hyvää, mutta yhtä puuttui -- siellä ei käynyt -vieraita, koska se oli niin kaukana. Turhaan kutsuivat kuningas ja -kuningatar sinne ystäviään, ei kukaan sinne asti joutanut. - --- Meillä ei käy ketään, näyttää melkein siltä kuin Jumala olisi meidät -hyljännyt! oli kuninkaalla tapana sanoa joka päivä. Johon kuningatar -aina vastasi näin: - --- Niin, niin, miksi rakensimmekaan linnamme Pohjantähden alle, parasta -että muutamme pois kuumempiin maihin, jossa asuu ylhäisiä ihmisiä. - --- Poisko? sanoi kuningas. -- Eihän nyt poiskaan sovi muuttaa, kun on -kerran rakentanut näin kauniin linnan. - -Ja kuningas kulki ympäri linnaansa pää harmaana murheesta ja kuunteli -tunturimetsän huminaa ja katseli meren ulapalle, jolla ei koskaan -vieraslaivaa näkynyt. Ja kuta useammin kuningas tuijotti Jylhänmeren -ulapalle, sitä ikävämmältä hänen elämänsä tuntui. Eivät lapsetkaan, -Villi ja Lilli, jaksaneet isän sydäntä ilahduttaa, vaikka isä heitä -kyllä rakasti. - --- Pilkkoisit puita! ehdotti kuningatar, -- niin kukaties ikävä -häviäisi? - --- Tosiaankin, sanoi kuningas ja alkoi hakata halkoja pinottain, mutta -eipä mielenmurhe helpoittanut. - --- Se on sielussa! sanoi kuningas. - --- Rupeaisit ihan rengiksi? ehdotti kuningatar, joka pelkäsi kuninkaan -kuolevan murheeseensa ja tahtoi pelastaa oman miehensä. - -Kuningas tosiaankin rupesi ihan renkimieheksi. Teki työtä aamusta -iltaan, muokkasi peltoja, kynti ja karhitsi, raivasi rytöjä, korjaili -valjaita, teurasti raavaita, veteli lantaa, kiskoi ja raatoi joka -nurkassa niin että selkä höyrysi. Yhden kokonaisen vuoden oli kuningas -renkimiehenä, mutta ihmettä ja kummaa -- eipäs ikävä sittenkään -eronnut. - --- Se on sielussa! kertasi kuningas. -- Kun ei meillä käy edes -kesävieraita! - -Kuningas parka kulkea kyökkäsi ympäri linnaansa, parta pitkällä ja -selkä kumarassa, ja huokasi kilpaa syksylaineen kanssa. Ei ristinsielua -näkynyt, lapsetkin olivat jo nukkumassa. - -Silloin kuningas huomasi pääskyparven, joka leijaili ilmassa. Ne olivat -naapurin köyhän mökin pääskysiä, jotka nähtävästi olivat muuttamassa -etelään talveksi. - --- Ah! huokasi harmaapäinen kuningas. -- Lintusetkin pakenevat pois. -Jospa linnani kartanossa asuisi edes pääskysiä, niin ei elämä tuntuisi -niin painostavalta. Mutta Jumala ei lähetä meille pääskysiäkään! jatkoi -hän ääneen, ukko parka. - -Samalla harakka petäjän latvassa nauraa räkätti, kun kuningas näin -itsekseen puheli. - --- Mitäs siinä räkätät? kysyi kuningas synkästi. - --- En sano! tokasi harakka ja lensi, julkea, tiehensä lekuttaen pitkää -purstoaan. - -Kuningas tuli yhä murheellisemmaksi. Harakatkin häntä härnäävät! Miksei -se saattanut sanoa naurunsa syytä? - -Herra kuningas ei saanut rauhaa ennenkuin läksi naapurin ukon pakeille. - --- Miksikähän harakka minulle nauroi? kyseli kuningas naapurin ukolta. - --- Minä sen selitän, vastasi ukko. -- Harakka nauroi Teidän -Ylhäisyytenne tietämättömyydelle. - --- Mitä minä sitten muka en tiedä? kysyi kuningas loukkaantuneena. - --- Herra kuningas tietää sangen paljon valtakuntansa asioita, vastasi -ukko siivokseen, -- mutta sitä ei herra kuningas näy tietävän, miten -kesävieraita saadaan. - --- No sanoppas? ihastui kuningas. - --- Naulatkaa laudanpätkiä kuninkaanlinnan räystästen alle, -pohjoispuolelle pihaa, niin varmasti saatte kesävieraita! - -Herra kuningas riemastui hengessään, palasi kotiinsa, alkoi sahata ja -höylätä, kiipesi tikapuille ja naulasi räystästen alle laudanpätkiä -aivan niinkuin naapurin ukko häntä oli neuvonut. - --- Nyt se ikävä loppuu! sanoi kuningas kuningattarelle -illallispöydässä. -- Ensi kesänä tulee meille paljon kesävieraita. - -Rouva kuningatar aivan säikähti. - --- Mitä sanot, herra mieheni? Mistä minä heille kaikille ruokaa -- -noille hienoille herroille ja silkkileninki-naikkosille? - --- Elä hätäile! kuiskasi kuningas hymyillen, ne kesävieraamme ovat -kylläkin hienoa väkeä, herroilla on mustankiiltävät hännystakit, -haarafrakit, ja hovinaisilla valkoiset silkkirinnukset, mutta kaikki he -asettuvat tähän linnaamme omin eväin eikä sinun, kultaseni, tarvitse -keittää edes kahviakaan. - --- Sinähän horiset! huudahti kuningatar. - --- En minä horise! vakuutti kuningas kolme sormea pystyssä. - --- Mutta nehän ovat sitten vasta ikäviä kesävieraita, joille ei -tarvitse tarjota mitään! keksi kuningatar. - --- Päinvastoin! väitti kuningas. -- Sinulla, Isabella, tulee olemaan -hyvin hauskaa heidän seurassaan. Ne osaavat keskustella vallan -vilkkaasti, tekevät huviretkiä saaristoon, purjehtivat merellä, antavat -näytöksiä ja konsertteja, laulavat... - --- Laulavatkinko? kummasteli kuningatar, joka ei voinut ymmärtää, mitä -ihmeen kesävieraita kuningas tarkoitti. - -Mutta aivan niin kävi kuten kuningas oli vakuuttanut. - -Jo kevätkesästä, heti kun ilmat lämpenivät, saapuivat _kesävieraat_ -Jylhälinnan kauniiseen kartanoon. Niitä tuli kokonaista kymmenen -perhekuntaa kaukaa ulkomailta -- hyvin hilpeätä ja vaatimatonta väkeä! - -Koko Jylhälinna raikui noiden vierasten äänistä ja nopeista liikkeistä, -laulunliverryksistä, hippasilla olosta ja ikuisista ulkoilma-leikeistä. -Ja näille suloisille suvivieraille syntyi kesän kuluessa monta kymmentä -pienokaista, jotka pian nekin leijuivat ja heijailivat linnan korkeassa -kartanossa. Kuninkaan lapset Villi ja Lilli olivat hyvin ihastuneita -näihin leikkitovereihin. - --- Meillä on kesävieraita! puheli herra kuningas kaikille -sivupurjehtiville kalamiehille. -- Ne ovat ylhäistä etelän väkeä, jotka -haluavat viettää kesänsä täällä Pohjantähden valtiossa. - --- Vai niin, vai niin! kummastelivat ukot, toivottivat onnea ja -hiipivät kunnioittaen matkoihinsa etteivät suinkaan häiritsisi... - --- Kuulkaa, meillä on kesävieraita! huudahteli rouva kuningatarkin -naapurin akoille. -- Emme me jouda minnekkään eikä liioin halutakkaan. -Meidän kesävieraamme ovat hyvin elämänhaluista väkeä, jotka -ilahduttavat koko linnan piirin. - -Kun sekä kuningas että kuningatar näin juttelivat kaikille -sivukulkeville, niin pianpa levisi huhu ympäri maailmaa että -Jylhälinnassa on kesävieraita ja että siellä vietetään iloista elämää -omassa keskuudessa. Ja tästä huhusta oli niin ihmeellinen seuraus että -seuraavana kesänä Jylhälinnaan alkoi saapua muitakin vieraita, niitä -kuninkaita ja keisareita ja muita korkeita, jotka halusivat tervehtiä -Jylhälinnan erakkoväkeä. - -Elämä Jylhälinnassa muuttui vuosi vuodelta hauskemmaksi! - -Eräänä päivänä herra kuningas sentään, parvekkeellaan istuen, kun oli -saanut keskustella kyllikseen vertaistansa kanssa, virkahti ääneen: - --- Mutta pääskysistä minä sittenkin enin pidän. Niihin ei koskaan -kyllästy. Eivät ne koskaan juorua, laulavat vain ja ylistävät luojaa -kuin oikeat Jumalan lapset. Ja ne ne juuri ovatkin meidän parhaat -kesävieraamme. - --- Niin minustakin! sanoi kuningatar. Mutta kuninkaan lapset -huomauttivat että kyllä sentään vapaaherratar Etelä Napasen lapsetkin -Piltti ja Kiltti olivat hyvin hauskoja kesävieraita. - -Semmoinen se nyt vain on tämä tarina, jotta me kaikki käsittäisimme, -kuinka tärkeätä on rakentaa kotinsa niin että siinä _viihtyy_, vaikka -se piilisi kuinka kaukana tahansa Pohjantähden valtakunnassa. - - - - -21. - -Kummitus on kultainen herra! - - -Eräänä syksyiltana olivat lapset kovin kärsimättömät ja sentähden äiti -kysyi hiukan hermostuneesti: - --- Mitä te tahdotte? - -Mutta lapset eivät vastanneet, vaan kärtyilivät ja potkivat ja -juonittelivat. - --- Jospa Jumala teitä auttaisi! sanoi silloin äiti. - -Sattuipa Jumala tosiaan kuulemaan äidin rukouksen ja hän lähetti herra -Kummituksen lastenkamariin huvittamaan lapsia. - -Lapset eivät ennen olleet nähneet Kummitusta eivätkä uskoneet että -sellaista oli olemassakaan, mutta nytpä he näkivät. Kummitus oli puettu -pitkään yöpaitaan ja hänellä oli pitkävartinen piippu suupielessä ja -tuohipollot jaloissa. Eivätkä kasvonsa näyttäneet kovinkaan -pelottavilta... - --- Mitä te oikein tahdotte? kysyi Kummitus aivan niinkuin äitikin. - -Lapset katsoivat toisiinsa veitikkamaisesti. He iskivät silmää -Kummitukselle ja utelivat: - --- Annatkos sitten mitä tahdomme? - --- Tottakaiketi! vastasi Kummitus iloisesti puhaltaen savuja. -- -Pyytäkää mitä tahansa, niin huomenna kello 8 aamulla se asia tapahtuu. - -Lapset tulivat nyt kovin hiljaisiksi ja miettiväisiksi. - -Mitä ihmettä tuolta herralta arvaisikaan pyytää! - -Vihdoin sanoi Leila, vanhin tyttö: - --- Jos saisi oikein paljon _perunoita?_ - --- Saathan niitä! vastasi Kummitus. - --- Ja minä tahtoisin tynnyrin _siirappia_, pyysi toinen tyttö, jonka -nimi oli Heila. - --- Saathan sitä, hyvä lapsi! lupasi herra Kummitus. - --- En minä tahdo perunoita enkä siirappia, huusi poika nimeltä Pulski, -vaan minä haluan _lentää kuin harakka_. - --- Sekin käy päinsä! lupasi Kummitus ja kumarsi pojalle. - --- Mutta minä tahdon _oppia latinaa_, sanoi tuimasti toinen pikku -poika, jonka nimi oli Korski. - --- Soronoo! sanoi Kummitus muka venäjäksi ja hymyili. - --- Mitäs tämä pikku tyttö tahtoo? kuiskasi Kummitus ja kumartui -silittelemään pikku Keijua, joka ei vielä osannut puhuakaan kuin pari -sanaa. - --- _Suolakallaa-pullaa!_ sopersi pikku Keiju vilkuttaen sinisiä -silmiään. - --- Hyvä, hyvä! lupasi herra Kummitus, mutta Leila selitti että Keiju -suolakalalla tarkoitti ainoastaan _lettuja_. - --- Sama se! suhisi Kummitus. - --- Pitääkös tuolle lullulapselle jotain antaa? kysyi Kummitus -kuudennesta lapsesta, jonka nimi oli Viikko. - --- Jos se pääsisi _Saksan keisariksi?_ ehdotti Heila. - --- Mainiosti! sanoi herra Kummitus ja kumarsi Heilalle. Ja sitten hän -hyvin kohteliaasti ja naurussasuin kumarsi koko lapsilaumalle ja hävisi -pois uuninpiipun kautta. - -Lapset olivat kovasti jännityksissään ja söivät kiltisti illallisensa. -Hyvin varhain he myös menivät nukkumaan että jaksaisivat huomenna... - -Aamulla kello 7 kaikki heräsivät ja katselivat ympärilleen. Eipäs -mitään näkynyt? Mutta äiti kiirehti: pian pöksyt päälle, kyllä Kummitus -täyttää lupauksensa. - -Kello löi jo 8. Ei vieläkään mitään? - --- Minulla on hirveästi nälkä! sanoi Leila. - --- Ja minulla myös! sanoi Heila, joka aina matki Leilaa. - -Mutta pikkupojat Pulski ja Korski juoksivat ulos "pikkukamariin", -vaikkeivät vielä olleet suurustaneetkaan... - -Pojat viipyivät niin kauvan "pikkukamarissa" että kello pirtissä jo -helisi 8:aa. - -Samalla tapahtui se ihme, minkä Kummitus eilisiltana oli luvannut. -Pulski poika muuttui harakaksi siinä istuessaan, rupesi räpyttämään -siipiään, leiskuttamaan pyrstöään ja nauraa räkätti kovasti. - -Korski veli puolestaan päästeli paljasta latinaa: - --- _Ille ego qui quondam gracili modulatus_... - -Pulski lensi harakkana pirtin ovelle ja Korski marssi hänen perässään, -latinankieltä rompottaen. Hik hek hok! Hik hek hok! Mutta kun Korski -avasi pirtin oven jotta veli harakka pääsisi sisään, niin voi hirveätä: -höyryäviä perunoita vyöryi heitä vastaan, niitä oli ainakin kolme -nurkkaa täynnä ja yhä lisää näytti pyörivän padasta. Sisko Leila istui -leveänä pirtin pöydän ääressä ja ammensi perunoita molemmilla -käsillään, vieläpä varpaillaankin, ja söi, söi, söi... Mutta -neljännessä pirtin loukossa seisoi Heila tyttö ja latki suuresta -tynnyristä silkkaa siirappia. Vaan toisessa huoneessa oli pikku Keiju -kontallaan lattialla ja nuoleskeli lettuja, joita tippui laipiosta; -toisessa kädessä oli tytöllä pullaa, toisessa suolakalaa. Vaan -salongissa, ruusunkukkien keskellä istui komeana ja mahtavana pikku -Viikko -- "Saksan keisari", joka poltteli hienoa sikaaria... - -Saksan keisari tietysti puhui paljasta saksaa: - -_Essen aass gegessen!_ - -_Trinken trank getrunken!_ - -Johon veli Korski, päremiekkaansa heiluttaen, ylpeänä kuin vanha -roomalainen, vastasi latinaksi: - -_Ave Caesar, morituri te salutant!_ - -Pulski poika, joka oli muuttunut harakaksi, ei ymmärtänyt sanaakaan -latinaa eikä saksaa, mutta hän nauroi suomeksi: - -Ha-ha-ha-ha-ha-haa! - -Rä-kä-kä-kä-kää! - -Mutta kun äiti näki oman rakkaan poikansa harakkana räkättämässä ja -pyrstöään keikuttamassa, niin äidille tuli kyynelet silmiin: - --- Hyvä Jumala, miksikä sinä halusit harakaksi? - -Mutta Pulski vastasi vain: - -Hahahahahaa! Räkäkäkäkää! ja lensi kaikkien huoneitten läpi ja pirtin -ovesta ulos ja sitten suoraan korkeimman petäjän latvaan. - --- Voi rakas Pulski, huusi äiti perään, elä vaan putoa! Mutta Pulski -keikutti pyrstöään ja nauraa räkätti vastaan. - --- Tule syömään perunoita ja suolakalaa! huusi äiti harakka-pojalleen, -hopealusikka kädessä, ja harakka tulikin lentäen huimaa vauhtia, vaan -kun huomasi hopealusikan, niin sieppasi sen äidin kädestä ja lensi sitä -kyytiä järven toiselle puolelle. - --- Eihän tästä nyt tule mitään! huokasi äiti ja katui että oli -tuskastunut lapsiin eilisiltana ja saanut Kummituksen kujeilemaan. - -Mutta mikäs auttoikaan: Koko pirtti kuohui täynnänsä perunoita ja -siirappi juoksi sekaan pitkin lattioita ja siinä kihisi sohjussa -suunnaton määrä suolakaloja ja nisupullia ynnä lettuja, vaikka -koettivatkin ne lapsirukat syödä hotsia minkä kitoihin mahtui. - --- Keisari! tule syömään! hätäili äiti, -- ja Korski! syö sinäkin eläkä -rompota roomaasi, muuten tässä hukutaan koko talo! - -Mutta Saksan keisari vain veteli hienoa sikaaria ruusunkukkien keskellä -ja aina vähänväliä ryyppäsi kauniista pullosta, joka kai oli hapanta -Reinin viiniä, ja vastasi ylimielisesti: - -_Ich weiss nicht was soll es bedeuten!_ johon Korski päremiekkaansa -mitellen säesti: - -_Quo usque tandem abutere patientia nostra?_ - -Äidistä tämä oppineisuus oli jo liikaa! Mutta se perunain paljous ja se -siirapin sotku ja suolakalan katku häntä niin kauhistutti, että hänen -täytyi juosta ulos talosta piikatytöt perässään, jotteivät uppoaisi -ruoan sekaan. Lapset yksin jäivät taloon paitsi Pulski, joka yhä -harakkana lenteli edestakaisin järven yli. - --- Kummitus! Kummitus! Tule pelastamaan! huusi äiti, vaan ei Kummitusta -vielä näkynyt. Mutta kun Saksan keisari älysi että äidillä tosiaan oli -hätä ja että lopulta kaikki hukkuvat, niin hän nousi ylös ruusunkukkien -keskeltä ja astui parvekkeelle ja huusi metsään (tietysti saksaksi, -mutta minä sen sanon suomeksi) että: - -Armeijani tänne! Mars! _Ein zwei drei!_ Silloin tulivat metsästä kaikki -hiiret ja myyrät ja kärpät ja oravat ja alkoivat siivota pirttiä -perunoista. Leila ja Heila ja Keiju läksivät pakoon, kun sellainen -elukkajoukko ryntäsi pirttiin. Mutta kun herra Kummitus näki että -talossa oli aikamoinen sekamelska, niin jo juoksi hänkin hätään ja -kohennusraudalla hätisteli koko Saksan keisarin sota-armeijan ulos -pirtistä, viskasi siirappitynnyrin alas mäestä, pisteli letut ja pullat -ja suolakalat omiin taskuihinsa, kiipesi sitten uuninpiipun päälle -katolle, paukutteli kämmeniään yhteen ja alkoi loitsia: - - Hus hus Humulan lapset! - Järjestykseen! Järjestykseen! - Leila leilaksi! Heila heilaksi! - Harakka kotiin! Keiju pirttiin! - Kaikki yhteen joukkoon! - Korskilta latinat loukkoon! - Keisarilta virka pois!... - -Ja samalla tuli koko talonväki ihan entiselleen, harakalta putosivat -siivet pirtin portaille, Keiju kävellä tepsutteli leperrellen -lastenhuoneessa, Korskilta unohtui latinan oppi, Leila ja Heila -alkoivat leikkiä nukkiensa kanssa ja Keisari perähuoneessa -- meni -lulluun. - -Kun äiti vähänpäästä palvelustyttöjen kanssa palasi pirttiin, niin hän -hyvällä mielellä hymähti ja suuteli kaikkia lapsiaan. - --- Oliko se hauskaa? kyseli äiti. - -Mutta lapset eivät enää muistaneet hölynpölyä. Vasta sitten kun isä -illalla saapui kotiin kylältä ja pitkässä yöpaidassa, tuohipollot -jaloissa ja piippu suussa tuli kertomaan lapsille, minkälaista unta hän -oli nähnyt viime yönä Kummituksesta, vasta silloin lapset rupesivat -muistelemaan aivankuin he tosiaankin olisivat olleet herra Kummituksen -kanssa tekemisissä. Mutta isä puhalsi lauhkeita savuja pitkästä -piipustaan ja tuumiskeli: - --- Kummitus on kultainen herra! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Turjanlinnan satukirja, by Ilmari Kianto - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TURJANLINNAN SATUKIRJA *** - -***** This file should be named 55481-8.txt or 55481-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/4/8/55481/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55481-8.zip b/old/55481-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 316a25d..0000000 --- a/old/55481-8.zip +++ /dev/null |