diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55469-8.txt | 12193 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55469-8.zip | bin | 215806 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12193 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bc3cc93 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55469 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55469) diff --git a/old/55469-8.txt b/old/55469-8.txt deleted file mode 100644 index 5df375c..0000000 --- a/old/55469-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12193 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Suur-isänmaa, by Jalmari Kara - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Suur-isänmaa - Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta - -Author: Jalmari Kara - -Release Date: August 31, 2017 [EBook #55469] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUR-ISÄNMAA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -SUUR-ISÄNMAA - -Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta - - -Kirj. - -KAPTEENI TERÄS [Jalmari Kara] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - -I. Isänmaan poika: - - 1. Rintamalla. - 2. Nuori sankari. - 3. Ihmisten ilmoille. - 4. Vaikea matka. - 5. Kodin lämpöä. - 6. Muuan vainaja. - 7. Jäähyväiset. - -II. Keksintö: - - 1. Testamentti. - 2. Anoppi. - 3. Kotitarkastuksia. - 4. Professori. - 5. Soittoniekka. - 6. Omituinen vieras. - 7. Kustaa III. - 8. An Elise. - 9. 27. - -III. Hapuilua pimeässä: - - 1. Unelma todeksi. - 2. Satimeen. - 3. Shpalernaja. - 4. Haarniska. - 5. Vankikoppi 68. - 6. Maaliskuun vallankumous. - 7. Matka. - 8. Konttoristi. - 9. Libaussa. - 10. Suuret taipuvat. - 11. Harhaisku. - 12. Pako. - 13. Memento mori. - -IV. Kuolemattomat: - - 1. Vappu v. 1946. - 2. Aseisiin. - 3. Ratsuväkidivisioona. - 4. Hyökkäys. - 5. Savuavat kaupungit. - 6. Kurjuuden rintama. - 7. Pietarin valtaus. - 8. Rankaisuretkikunta. - 9. Kansa kuohuu. - 10. Rauhan enteitä. - 11. Häät Luolakoskella. - 12. Suur-Isänmaa. - - - - - - -I. - -Isänmaan poika - - - - -I. - -Rintamalla. - - -Tyynen kesä-illan läpikuultava kirkkaus syleili Missejoen -rauhoittunutta rintama-osaa. Surullisen suon lammikot, joiden pahalta -löyhkäävä, kellertävä vesi kätki myriaadittain taudinsiemeniä ja -pikkueläjiä, kiilsivät nyt lumoavina kuin lähteen silmät tuuheiden -ruohotupsujen välissä. Siellä täällä saattoi viitain lomitse erottaa -kapeat kapulakäytävät, joilta toisinaan kuului yksinäisten askelten -kopsetta; muuten olikin kaikki hiljaista. - -Oli 22 p. heinäkuuta v. 1916. Päivän työ oli päättynyt ja suolla, -jossa äsken hääräili suomalaisten jääkärien vihreätakkinen parvi -turpeita kiskomassa, törröttivät nyt tyhjät työntövaunut ikäänkuin -mietteisiinsä vajonneina mustan suokuopan partaalla. Laukaustakaan -ei kuulunut. Vihollinen näytti antautuneen kesä-illan lumoihin, eikä -hautavahtien tarkkaava valvonta voinut panna merkille muuta kuin -autereisen savun keveät kiemurat jonkun viholliskämpän yllä, tai -sorsan viihdyttävän äännähtelyn joen ruohikossa. - -Kompiaiset, joka kolmantena päivänä annettava lisäruoka, oli juuri -jaettu ja kämppä Untolan miehet istuivat verannantapaisella lavalla, -pureskellen hyvällä halulla juustoa ja leipää, jonka päälle he -olivat sivelleet ohuen kerroksen maukasta marmelaadia. Heidän -vihreät pukunsa olivat röhjääntyneet, jopa repeilleetkin ja heidän -känsäisissä käsissään oli työn ihoon-syöpynyttä likaa. Pari poikaa -pesi ruoka-astioitaan hiekalla ja vedellä, muutaman lätäkön reunalla -kyykistyneinä, ja vahtiin lähtijät tarkastelivat kiväärejään. - -Kapulakäytävältä kuului askeleita ja jääkäri pöllähti tiheiköstä -verannalle, kädessään suuri paperitörttö. - --- Jokos lisuke on jaettu? Kuka minun osani on ottanut? - --- Tuossa on juustosi ja tupakkasi. Marmelaatisi on trinkpehherissä -hyllylläsi. - -Rauhoittuneena avasi tulija törttönsä ja otti kauniin -viinimarjatertun käteensä, välkytteli sitä hetken aikaa toveriensa -himokkaiden silmien edessä ja pisti sitten tyytyväisenä suuhunsa. - --- Syöttekös te viinimarjoja, pojat? - --- Tietysti! - --- Niin minäkin. - -Ja jälleen vaipui uusi terttu maiskuttelevaan suuhun. - --- Älä viisastele... Mistäs olet käsittänyt? - --- Kävinpä pionierikomppaniassa vieraisilla ja pimitin nämä kihojen -puutarhasta. - --- Etkä joutunut kiikkiin? Nehän vahtivat aarteitaan kuin -lohikäärmeet. - --- Niillä on nyt parempaa puuhaa, huomenna menee pionierikomppania -hyökkäykseen. - -Penkiltä nousi kuin nakattu muuan nuori jääkäri. Hänellä oli laihat, -kulmikkaat kasvot, rohkea suu ja ihmeen luja otsa, jonka korkeuden -tumma, harjasmainen pystytukka jätti selvästi havaittavaksi. Hän -ei ollut kovin pitkä, eivätkä hänen hartiansa olleet leveät, mutta -rinta oli korkea ja omituisen pyöreä. Hänen ruskeat, palavat silmänsä -olivat harvinaisen kirkkaat. - --- Minnekä sitten? hän kysyi. - --- Sitä en tiedä, eivätkä he olleet siitä itsekään selvillä. - --- Pionierit! Ketä muita lähtee? - --- Ei ketään meikäläisiä. Pionierikomppania, joka tähän saakka on -ollut rintaman takana, viedään nyt koetukselle. Huomen aamulla -lähtevät. - --- No entä pojat? Mitä arvelevat? - --- Hurjalla päällä ovat. Ei ainakaan minun silmiini jänishousuja -osunut. - -Kirkassilmäinen jääkäri astui mietteissään kämppään ja kiipesi -vuoteelleen. - -Ennen pitkää hänen kuitenkin nähtiin nousevan ja kuumeen punaamin -poskin rientävän jonnekin. - -Puhe oli silloin siirtynyt jo kokonaan toiseen aihepiiriin. - -<tb - -Hauptmanni oli riisunut takkinsa ja astui pienen pöytänsä ääressä -lueskellen saksaksi käännetyitä "Vänrikki Stoolin tarinoita", jotka -komppania oli hänelle lahjoittanut. Ovelle naputettiin ja burschi, -juoksupoika astui sisään. - --- Jääkäri Orri pyytää saada puhua herra hauptmannin kanssa. - --- On jo ilta; mitä hän tahtoo? - --- Hän sanoi asiaansa tärkeäksi. - --- Kutsu hänet sisään. - -Paavo Orri astui sisään ja pysähtyi ovelle moitteettomaan asentoon. - --- No, mitä haluaisitte? - --- Pyydän lomaa, herra hauptmanni. - --- Oletteko mieletön! Mikä lomanpyynti-aika nyt on, yöllä? - --- Herra hauptmanni. Minun pitäisi lähteä aamulla varhain, enkä minä -tiennyt siitä ennemmin. Sentähden olen uskaltanut häiritä. - --- Onko teillä tärkeitä syitä? - --- Omasta mielestäni on... Olen nyt lähes vuoden ollut sotilaana, -eikä minulla vielä koskaan ole ollut lomaa. Herra hauptmanni on -ilmoittanut komppanialle, että nykyään annetaan 3 viikon lomia vuoron -perään niin monelle kerrallaan kuin riittää joukosta. Olen valmis -kokonaan luopumaan tästä, jos herra hauptmanni voisi antaa minulle -nyt neljän päivän loman. - --- Ja mihin te menisitte? - --- Pyytäisin lupaa saada ottaa osaa siihen hyökkäykseen, johon -pionierit huomenna viedään. - --- Mitä hassua! Sinnekö tekee mielenne?... Mutta ajatelkaahan nyt, -jos jokainen komppaniani mies tulisi pyytämään samaa lupaa, niin en -saattaisi siihen suostua. Enkä voi antaa yhdelle parempaa etuoikeutta -kuin toisellekaan. - -Ilmeisesti hauptmanni oli tullut hyvälle tuulelle, sillä hänen -silmänsä loistivat, eikä hänen äänessään ollut tylyä sävyä. - --- Eihän herra hauptmanni muulloinkaan voi myöntää lomaa kuin -joillekuille harvoille. Enkä usko, että tänne tulee kovin moni herra -hauptmannia vaivaamaan. Se ei pälkähdä heidän päähänsä ja minä lupaan -vaieta. - -Hauptmanni tarkasteli huvitettuna nuoren jääkärin moitteetonta ryhtiä -ja palavaa katsetta, joka hetkeksikään ei väistynyt, vaikka puhujan -täytyi kielitaidon puutteessa monesti hapuilla sanoja. - --- Mutta mistä te tiedätte, onko pionierikomppanian johtaja ollenkaan -suostuvainen ottamaan teitä joukkoonsa? - --- Jos herra hauptmanni antaa minulle loman, rohkenen sen lisäksi -pyytää suositusta. - --- Vai niin. Vai sillä tavalla. Kuinka olikaan nimenne? - --- Hilfsgruppenführer Orri, kolmannesta joukkueesta. - --- Ettekö juuri te viikko takaperin tuonut partiomatkalla -haavoittunutta toverianne luotituiskun läpi turvaan? - --- Minä kyllä autoin häntä, herra hauptmanni. - --- Se oli sotilaallinen teko, nuori mies. - --- Kuinka vanha te olette? - --- 21 vuotta. - --- Siviilitoimenne kotimaassa? - --- Teknillinen ylioppilas. - -Hauptmanni mietiskeli vähän aikaa, rummuttaen pöytää sormillaan ja -katsoen ulos pienestä ikkunasta. Sitten otti hän kynän ja paperia. -Hetkeen ei hämärtyvässä kämpässä kuulunut muuta kuin kynän hiljainen -rapina. - --- Kas tässä. En tahdo teitä estää. Mutta muistakaa, että edustatte -komppaniaa, ja myöskin, että te olette lomalla, jolta teidän on -tultava takaisin. Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, herra hauptmanni. - --- Kello 8 aamulla pionierit lähtevät Zanken asemalle, josta juna vie -heidät eteenpäin. Nukkukaa yönne rauhassa, sillä tarvitsette voimaa. -Näkemiin, poikani. - --- Näkemiin, herra hauptmanni! huudahti nuorukainen. Sitten teki hän -äkki-käännöksen ja poistui varmoin askelin, hauptmannin seuratessa -hänen kulkuaan tyytyväinen hymy huulillaan. - - - - -II. - -Nuori sankari. - - -Sahlessa vietti pionierikomppania yön 24 päivää vasten. - -Vaikka marssista uupunut miehistö oli asettunut levolle, ei unesta -tullut aluksi mitään, vaan keskustelu pyöri kiihkeänä ja sävyä -nopeasti vaihdellen hyökkäyksen piirissä. Oli kysymyksessä erään -etuvarustuksen hävittäminen, jonka ryssät olivat viimeaikoina -rakentaneet ja josta he hävyttömällä tavalla ahdistelivat -saksalaisia. Tehtävä oli uskottu I:selle jääkäripataljoonalle ja sen -avuksi oli lähetetty suomalaiset pionierit. - -Paavo Orri käveli yksinään tuuheiden puiden suojassa paperossia -poltellen. Toverit olivat häntä pistelleet ja kiusanneet, ei -kuitenkaan vakavasti, vaan hyväntahtoisen leikillisesti huomauttaneet -hänelle "kaistapäisyydestä". Mutta hän ei tuntenut halua vastata -heille, vaan etsi ennemmin yksinäisyyttä. - -Muuan saksalainen jääkäri tuli hänen luokseen. - --- Jest lii u vas spitski? kysyi hän. - --- En puhu enkä ymmärrä ryssää. Mutta tulta minulla kyllä on, vastasi -Orri, antaen laatikkonsa saksalaiselle. - --- Mitä? Ettekö ole suomalainen? Jääkäri 27? huudahti toinen -kummastuneena, sytyttäen paperossinsa. - --- Olen kyllä, senhän näette. - --- Ettekö te kaikki puhu venäjää? Suomihan on venäläinen provinssi? - --- Ei suinkaan. Se on aivan itsenäinen maa, suuriruhtinaskunta, jonka -kanssa ei Venäjällä pitäisi olla mitään tekemistä, vaikka hallitsija -onkin yhteinen. Mutta kun Suomella ei ole omaa sotaväkeä, uskaltaa -Venäjä meitä sortaa. - --- Niinkö... Te siis kuulutte oikeastaan venäläiseen sotaväkeen ja -olette karanneet tänne? - --- Karanneet kyllä. Mutta ryssäläisiin joukkoihin emme koskaan ole -kuuluneet. - --- Oletteko kauan ollut rintamalla? - --- Ei kahta kuukautta vielä. - --- Oletteko ennen hyökänneet? - --- Ei koskaan. - -Saksalaisen hymyssä kuvastihe ylimielisyys. - --- Jääkärit I tekevät 42:sta hyökkäystään. - -Syntyi äänettömyys. - --- Te olette niin hiljainen ja alakuloinen -- jatkoi saksalainen. -Rohkeasti päälle vaan ja pois turha huoli. Joka kaatuu se kaatuu, -eikä sille mitään mahda. - -Orri ei vastannut. - --- Teidän toverinne ovat niin kovin hitaita ja vastahakoisen -näköisiä. Minä olin aika kuumeessa, kun mentiin ensimäiseen -hyökkäykseen. Suomalaiset istuvat haluttomina ja tupakoivat, se -ei ole hyvä merkki. Ei ole hyvä jäädä jälkeen, silloin useasti -haavoittuu helpommin. Vaikka sydänalaa kiertää, niin pitää painaa -vaan, läpi kuulasateen. Eivät ne satu, elleivät ole sattuakseen. - --- Niin kai se lienee, vastasi Orri yksikantaan. - -Puhelias saksalainen tuntui jollaintavoin nolostuvan tästä -välinpitämättömästä harvasanaisuudesta ja lähti tiehensä. Silloin -kömpi Orrikin makuupaikalleen. - - * * * * * - -Hyökkäys oli määrätty alettavaksi klo 12 24-25 päivän välisenä yönä. - -Klo 11,50 seisoi pataljoona valmiina rintasuojuksen takana, vasen -siipi sillä tiellä, joka johti Schmardenista Schlockiin. Vallitsi -kesäyön hiljaisuus, mutta hämärä oli paljoa tummempi kuin pohjolassa -ja taivaalla kiilui tähtiä. Silloin tällöin kuului jonkun yölinnun -aavisteleva ja ikäänkuin hätääntynyt ääni, mutta muuten ei mitään. - -Suomalaiset oli jaettu tasan kullekin komppanialle, ehkäpä senvuoksi, -etteivät he tuottaisi häiriötä hyökkäyksen yleiselle kululle. Moni -jännittynyt sydän takoi rauhattomasti hiljaisessa yössä, jonka -vihollisen valoraketti tuon tuostakin valaisi kirkkaaksi. Jossain -sivummalla ryssäin vahtimiehet ampuilivat levottomina. - -Orri hankasi kaikessa rauhassa rasvaa kivääristään vedellen -puhdistusnauhaa edestakaisin piipussa. - --- Ole toki valmiina, toveri, kuiskasi saksalainen, hänen vieressään. - -Orri vilkaisi rannekelloaan. - --- Kahdeksaa vailla vasta ja kellot on tarkistettu, vastasi hän -levollisesti. Sitten latasi hän hiljaa kiväärinsä, otti leipäpalan -taskustaan ja alkoi nakerrella. Saksalainen, joka jännityksen -vallassa odotteli lähtöä, katsoi häneen pitkään. - -Vihdoin tuli lähtökäsky: - --- Eteenpäin! - -Hiljaa ja äänettömästi, ketteränä kuin kissa, saksalainen kiipesi -vallin yli. Orri otti hieman vauhtia ja hyppäsi, kättään apuna -käyttäen; kuului vain kepeä hupsahdus, kun hän notkeasti putosi -toiselle puolen. - -Kuin hämärä, kiemurteleva nauha liikkui ampumaketju eteenpäin. -Vallitsi yhä hiljaisuus. Vain joskus kuului kahahdus tai -piikkilanka-esteen heikko räminä, kun miehet hiipivät sen läpi. -Vihollinen ei vielä tiennyt mitään, vain vahtimiesten valppautta oli -outo äänettömyys omiaan teroittamaan. - -Hiki alkoi virrata otsalta alas ja sydänalassa tuntui omituinen -ahdistus. Aivot tuskin synnyttivät mitään selkeitä ajatuksia, mutta -aistit olivat sitä herkemmässä vireessä. - -Jo alkoi ryssäin valli hämärästi näkyä. Matkaa oli tuskin puolta -kilometriä enää. Yhtäkkiä kuului muutamia hätäisiä laukauksia. Sitten -tuntui hornan kita aukeavan ja hiljaisuus särkyi yhdeksi ainoaksi -jylinäksi, paukkeeksi, ulvonaksi, rätinäksi. Granaatit vonkuivat, -shrapnellit pihisivät kuin kissat, kuularuiskujen luotisade kulki -kuin raekuuro ylitse, miinojen järeät kumahdukset saivat maan -vapisemaan. Ja kaiken yli kuului terävä, käskevä hyökkäyshuuto, -toistuen pitkin linjaa, miehestä mieheen: - --- Eteenpäin -- mars mars! - -Tuli näkyviin suomalaisten juoksukunto. Huomattavasti he joutuivat -toisten edelle, ikäänkuin ryhmänjohtajien paikalle, muistamatta, -että se oli oikeastaan väärin. Ja se oli heille onneksi. Granaatit, -shrapnellit, kuularuiskun lyijysade lensivät kuin synkkä pilvi heidän -ylitseen tai eteensä ja tuntui siltä kuin olisivat ryssäin ammukset -suorastaan väistäneet heitä. - -Orri syöksyi eteenpäin kivääriään lujasti puristaen, silmät teräviksi -synkentyneinä. Suuri granaatti lensi vonkuen aivan lähelle. Humahdus -iskiessä maahan! Räjähdys!... Saksalainen ryhmäpäällikkö viskautui -pari metriä ilmaan, pyöri hetken aikaa huimasti ympäri, ikäänkuin -tuulenkela, kädet ja jalat harallaan. Sitten putosi hän maahan -muodottomana möhkäleenä, savun ja tomupilven ympäröimänä... - --- Asemiin! kuului terävä huuto kymmenkertaisesti toistuen. - -Jääkärit painuivat pitkäkseen kuin luodin kaatamina. Ja nyt -he huomasivat saksalaisten toverien tottumuksesta johtuneen -etevämmyyden. Verrattomalla huomiokyvyllä ja ihmeellisellä vaistolla -nämä osasivat silmänräpäyksessä valita itselleen suojapaikan, eteensä -kiven, kannon, ruohoturpeen, mättään. Pienintäkin maan syvennystä -he käyttivät hyväkseen, suomalaisten maatessa kutakuinkin avoimina -vihollisen tulelle. - -Mutta suomalaiset kulkivat edellä! Kun taistelusta lähetettiin -raportteja niin suomalaisista niissä puhuttiin, suomalaiset olivat -jo siellä ja siellä. Nämä hiljaiset miehet, joiden veltonnäköinen -tyyneys oli saksalaisia arveluttanut, näyttivät nyt luonteensa toisen -puolen ja synkässä kiihkossaan herättivät miltei kauhua. - -Jo ehdittiin vihollisen piikkilanka-aitojen eteen. Orri, jolla ei -ollut lankasaksia, makasi hikeä pyyhkien ja tuon tuostakin ampuen -eräässä suojaisessa syvennyksessä. Ketju oli taaskin jäänyt jälkeen, -sitä ei hän syöksy-innossaan ollut huomannut... Jo puuhaili tumma -varjo lähettyvillä. Orri ryömi hänen luokseen: suomalainen toveri -näkyi olevan. - --- Anna tänne sakset, olethan jo aivan uupunut. Toinen kääntihe -selälleen ja makasi minuutin ajan hengästyksestä puuskuttain, Orrin -katkoessa lankaa raivoisalla vauhdilla. Muutaman kymmenen metrin -päästä sylkivät vihollisen kuularuiskut ja kiväärit luoteja, mutta -tykkitulesta ei enää ollut vaaraa, se lensi yli. - --- Pistimet kiinni! Rynnäkköön! - -Hirveän hurraan kaikuessa syöksyivät suomalaiset ja saksalaiset -vihollisen varustukseen. Suurin osa ryssiä oli jo lähtenyt -käpälämäkeen, mutta toiset taistelivat vielä vimmatusti. Vallitsi -kauhea sekasorto: rikki-ammutuita kämppiä, kuolleita, haavoittuneiden -voivotusta, murhan mäiskettä. Melkein kauhistuen saksalaiset -katselivat, millä hirveällä raivolla suomalaiset upottivat pistimensä -perivihollisensa ruumiisiin. - -Orri oli joutunut taaskin edelle. Hänen pistimensä, vaatteensa, -kätensä, vieläpä kasvonsakin olivat hyytyvässä veressä ja hänen -silmänsä paloivat kuin kekäleet. Kun hän katsoi taakseen mitä toiset -puuhailivat, huomasi hän erään saksalaisen joutuneen kolmen ryssän -ahdisteltavaksi. Muuan vihollisista asettui juuri pistintaistelijan -kyyristyneeseen asentoon ja terä jo välähti... Silloin Orri laukaisi -ja riensi juoksujalkaa paikalle... Luoti oli sattunut. Hirveä -nyrkinisku sivulta kaatoi toisen ryssän maahan; leuka näytti menneen -sijoiltaan ja paksu kieli puristui esiin irvillään olevien hampaitten -raosta... Kolmas heitti kiväärinsä, nosti kätensä ja sammalsi -vapisevin äänin: - --- Tavaritsh, tavaritsh! - -Orri vilkaisi saksalaiseen ja tunsi sen komppanian varavääpelin, -jonka riveihin hän oli joutunut. Vääpeli oli saanut shrapnellin -luodin läpi reitensä ja latasi rauhallisesti parabellumiaan, -toverillisesti kiittäen suomalaista. - -Juuri silloin pamahti laukaus läheisestä ryssän kämpästä. Orri -kiljahti ja hypähti syrjään. Kuin salama tempasi hän pistoolin -vääpelin kädestä ja syöksyi kämppää kohti. Hän kiskaisi oven auki -ja perääntyi samalla itse syrjään -- juuri parahiksi väistääkseen -piston, joka oli niin voimakas, että antaja horjahti. Seuraavassa -silmänräpäyksessä kaatui hän maahan Orrin luodin lävistämänä... -Hirveästi karjaisten ryntäsi nuorukainen sisään. Kaksi ryssää -seisoi valjuna seinällä, molottaen jumalan apua. Orri otti heidän -aseensa ja kuljetti heidät mukanaan vääpelin luo, jolle hän antoi -pistoolin takaisin. Vasta silloin jouti hän katsomaan kättään: luoti -oli lävistänyt lihaksen olkavarresta, ollenkaan koskematta luuhun. -Iloisin mielin sitoivat saksalainen vääpeli ja suomalainen sotilas -toistensa haavat, kolmen vangin katsellessa heidän työtään. -- - -Tunnissa oli hyökkäys suoritettu ja ryssän etuvarustus hävitetty -määräyksen mukaisesti. Voittoisa pataljoona vetäytyi takaisin -reippain mielin. Moni oli kyllä kaatunut, moni vaikeasti -haavoittunut, mutta suomalaisia oli jälleen seurannut hyvä onni: -heillä ei ollut raskaita tappioita. Heidän sairassotilaansa, jotka -täällä saavuttivat ikuisen maineen, kantoivat etupäässä saksalaisia -turvaan. - -Takaisin palattaessa muodosti muuan ryhmä mielenkiintoisen näyn. -Jääkäri Orri komenteli kolmea vankia, jotka kantoivat hellävaroen -haavoittunutta saksalaista vääpeliä. -- - -Suomalaisilla oli vain yksi kuollut, yksi kadonnut ja kymmenkunta -haavoittunutta. Mutta saksalaisten käsitys oli kokonaan muuttunut -pohjolan miehistä. "Toveri, toveri", sanoivat he loistavin silmin. -He antoivat napamaan miehille voileipää, huvitettuina toisten -ruokahalusta, he tarjosivat heille tupakkaa, marmelaatia, kaikkea -hyvää, he puristelivat heitä käsistä, nauraen kuunnellen ryssän -pommitusta, joka yhä oli suunnattu tyhjää ja hävitettyä etuvarustusta -kohti. - - * * * * * - -Heinäkuun 27 p:nä suomalainen komppania oli saapunut Schlampeen -ja odotti junaa, jonka piti viedä heidät kotiin. Kiväärit oli -asetettu yhteen ja joukko parveili sivummalla vilkkaasti jutellen ja -tupakoiden. - --- Hilfsgruppenführer Orri! kuului äkkiä terävästi. - --- Täällä! vastasi nuorukainen ja riensi juoksujalkaa, toisella -kädellään sidottua olkavartaan tukien saksalaisen upseerin luo. - --- Te puhutte saksaa? - --- Auttavasti. - --- Hänen Ylhäisyytensä prikaatin komentaja haluaa teitä puhutella. -Seuratkaa. - -Upseeri jätti Orrin etuhuoneeseen, mutta oven läpi kuului ilmoitus: - --- Der finnische Hilfsgruppenführer zur Stelle. Excellenz! - -Ovi avattiin ja Orri astui sisään. - -Huoneessa oli 29 Landwehr-prikaatin komentaja v. Wynecken, I. -jääkäripataljoonan päällikkö ja pionierikomppanian johtaja. -Prikaatikenraali silmäili hetken aikaa terävästi ja vaieten tulijaa. -Nuorukainen kesti katseen värähtämättä, moitteettomassa asennossa -seisten. - --- Te olette hilfsgruppenführer Orri, 27. jääkäripataljoona II:sta -komppaniasta? - --- Niin olen, Teidän ylhäisyytenne. - --- Minulla on teistä kaksi raporttia. Toinen on -komppaniapäälliköltänne, hauptmanni v. M:ltä, joka anomuksenne -perusteella pyytää pionierikomppanian päällikköä ottamaan teidät -mukaan hyökkäykseen. Toinen on varavääpeli T:ltä, joka pataljoonan -komentajalle on ilmoittanut pelastuneensa teidän avullanne. Selonteko -on teille hyvin edullinen; tahdotteko itse kertoa siitä tarkemmin. - --- Minä huomasin, että muuan venäläinen aikoi pistimellään tappaa -haavoittuneen ja ammuin ryssän, siinä kaikki Teidän Ylhäisyytenne. - --- Ilmoituksen mukaan te sitäpaitsi löitte käsin toisen ryssän -maahan, ammuitte kolmannen ja otitte kaikkiaan kolme vankia. - --- Niin tein, Teidän Ylhäisyytenne. - --- Minä tunnustan teidät soturiksi, jonka Suomi ja Saksa kunnialla -lukee riveihinsä. Komppaniapäällikkönne ei ole erehtynyt suostuessaan -harvinaiseen pyyntöönne, joka myöskin puhuu puolestanne. Olette -kunniakkaasti edustanut komppaniaanne ja minä onnittelen päällikköä, -jolla on sellaisia miehiä. - -Nuorukainen seisoi vaiti ja hänen kirkkaat silmänsä katsoivat yhtä -levollisina ylhäistä miestä. - --- Halusitteko niin otteluun? kysyi kenraali kevyemmin. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Me suomalaiset olemme nuorta väkeä, -kiihtyneinä lähteneet isänmaastamme. Kokeneena soturina Teidän -Ylhäisyytenne kyllä tietää, että odottaminen on sotilaalle vaikeampaa -kuin toiminta. - --- Se on oikein. Nuorena veri kuohuu. Minä olen tyytyväisenä saanut -nähdä, kuinka rajusti se kuohuu suomalaisten tyynen ja hidasleimaisen -pinnan alla. Lukuisia suurta urhoollisuutta todistavia tekoja on -kerrottu minulle kansalaistenne suorittaneen, eikä ainoatakaan -pelkuria ole mainittu. Se herättää minussa lämmintä myötätuntoa -teitä ja teidän suurta asiaanne kohtaan. -- Mitä persoonallisesti -teihin tulee olen kirjoittanut hauptmanni v. M:lle kirjeen, jossa -olen selittänyt, mistä syystä pyytämäänne 4 päivän lomaa on täytynyt -pidentää. Saatte viedä sen itse perille. - -Sotilaallisessa asennossa otti Orri kirjeen vastaan ja kätki sen -huolellisesti poveensa. - --- Te olette haavoittunut. Onko haavanne vaikea? - --- Luuhun ei ole sattunut. Minä sain jättää tornisterini kuormastoon -ja toivon jaksavani toisten mukana, vaikka kyllä olen hiukan -huonoissa voimissa. - -Ylhäinen sotapäällikkö vaikeni ja katseli hetken aikaa nuorukaisen -levollisia kasvoja, ilmeisesti hyvillään siitä, ettei suomalainen -ollut kerskunut, sanonut: "mitätön naarmu vain, Teidän -Ylhäisyytenne", tai jotakin sentapaista, kuten rohkeat miehet -tavallisesti tekivät. - --- Toivon teille menestystä urallanne. Puristakaa kättäni, nuori mies. - - * * * * * - -Ennenkuin pionierikomppania astui junaan, piti prikaatin komentaja -kauniin puheen. Hän kiitti suomalaisten urhoollisuutta, mainitsi -myötätunnolla heidän isänmaallisesta suurajatuksestaan, valitti, -ettei hänellä ollut iloa kauemmin pitää komppaniaa komentonsa -alaisena, mutta sanoi toivovansa uusia taisteluita meikäläisten -mukana ollen. - -Kohotetuin mielin lähti komppania kotiin, Missen rannalle. - - - - -III. - -Ihmisten ilmoille. - - -Korkoraudat napsahtivat yhteen ja komppaniapäällikön asunnon ovella -seisten jääkäri Orri sanoi: - --- Ilmoitan palanneeni lomalta, herra hauptmanni. - -Hauptmanni, jonka korviin suomalaisten kunnostautuminen taistelussa -jo oli ehtinyt, nousi hyvätuulisen näköisenä. - --- Lomalla käydään virkistymässä, poikani. Te palaatte -haavoittuneena. Minkätähden ette ole mennyt sairaalaan? - --- Haavani on kovin lievä, herra hauptmanni. - --- Ettehän te täällä voi kuitenkaan tehdä mitään. - -Nuorukainen ei vastannut ja päällikkö jatkoi: Olisi viisainta levätä, -naarmustakin voi koitua ikävyyksiä. - --- Minun tulee ikävä siellä, herra hauptmanni. Mitä! Sotilaan ei -koskaan ole ikävä, ettekö sitä tiedä? - -Syntyi äänettömyys. Sitten ojensi nuorukainen päällikölleen kirjeen. - --- Hänen Ylhäisyytensä prikaatin komentaja on antanut minulle tämän -herra hauptmannille tuotavaksi. - -Hetkeen ei kuulunut muuta kuin paperin hiljainen kahahtelu päällikön -kääntäessä lehtiä. - --- Hyvä on, poikani. Te tulette saamaan rautaristin ja minä ehdotan -pataljoonan komentajalle teidät ylennettäväksi. Saatte mennä. - -Mutta Orri viivytteli yhä ja näytti epäröivän. - --- Onko teillä vielä jotakin? - --- Herra hauptmanni. Olen kuullut, että Suomeen lähetetään näinä -päivinä suurempi määrä etappimiehiä. Anon, jos mahdollista, päästä -mukaan. - --- Vai niin. Te olette mielestänne tehnyt tarpeeksi ja haluatte -vetäytyä laakereillenne. Sitä en odottanut. - -Värihäivähdys kiiti yli nuorukaisen otsan, ruskeat silmät välähtivät -ja niiden katse suuntausi niin pistävänä päällikköön, että tämä -jollaintavoin nolostui. Mutta mitään ei nuorukainen sanonut. - -Vihdoin jatkoi hauptmanni keveämmin, ikäänkuin sovittaen. - --- Kyllä tiedän, ettette väistä tappelua. Ettekö viihdy rintamalla? - --- Herra hauptmanni tietää paremmin kuin minä minkälainen rintama -tämä on. Vetoan Hänen Ylhäisyytensä von Belowin sanoihin: -tarkastaessaan pataljoonaa hän jo keväällä ilmoitti, että Saksa on -meitä säästääkseen asettanut meidät rintama-osalle, jossa hyökkäys -tuskin tulee kysymykseen. En halua toimettomana odottaa ryssien -pommeja niskaani. Olen nuori ja tahdon vaihtelua. Ja luulisin -Suomessa voivani enemmän tehdä asiamme hyväksi. - --- Mutta tehän olette haavoittunut. - --- Juuri siksi olen sopimaton rintamalle. - --- Tiedättekö, suurin osa tovereistanne haluaa samalle matkalle? - --- Heillä on oikeus puhua puolestaan. Herra hauptmannilla on -ratkaisuvalta. - --- Minä mietin asiaa. - -Nuorukainen teki salamannopean käännöksen ja poistui. - - * * * * * - -Muutamia päiviä myöhemmin vietettiin Untolan kämpässä juhlaa. -Jääkärit Orri ja Storm, molemmat kämppäkuntaan kuuluvia, olivat -saaneet komennuksen huomisaamuna matkustaa Berliniin ja pitivät nyt -lähtijäisiä, tuhlaten viimeiset roponsa. - -Verannalle oli asetettu kaksi pientä pöytää rinnakkain. -Niiden ympärillä istui kymmenkunta iloista sotilasta lakkiset -"trinkpekkerit" edessään. Keskellä upeili yksi rommi ja yksi -viinipullo, ja ilo välkkyi napamaan miesten silmistä, kun he -kesäisenä iltana, keskellä soista erämaata, olivat nousseet uhraamaan -viinin jumalalle. - -Vaikka kevyt leikinlasku liikehti monine käänteineen pinnalla, niin -syvemmällä kyti kaipaus, joka miltei kateellisella myötätunnolla -puhkesi onnentoivotuksiin niille kahdelle, jotka kohtalo oli pian -johdattava toisille teille: kotimaan rakkaille seuduille. -- - -Orri oli vakava ja vetääntyi jo varhain kämppään haavaansa valittaen. -Vuoteellaan lojui hän kuitenkin nukkumatta, silmät tuijotukseen -auenneina ja aivot ajattelusta kiihdyksissä. - -Tämä etappihomma lupasi tulla suurenmoiseksi. Miehiä lähti aluksi -noin parisenkymmentä ja näiden oli määrä tehdä uusille rekryyteille -tiet Suomesta Saksaan selviksi ja innostaa poikia matkalle. Kenties -syntyisi toinen pataljoona, kenties kokonainen suomalainen rykmentti. -Ja silloin! -- Tosin kuului pessimistien vastaväitteitä. Rintamalle -oli lähdetty niin valoisin toivein ja innostuneina. Hyökkäyksen -Pietaria kohti luultiin alkavan heti, mutta nyt saatiinkin maata -tällä keltavetisellä, epäterveellisellä suolla nälässä ja ikävässä. -Oliko Saksa heikentynyt? Uhkasiko sitä ja samalla jääkärien -suurta asiaa tappio? Ja -- kuiskailtiin -- tahtoiko Saksa lisää -suomalaisia, voidakseen käyttää heitä kiertävänä hyökkäysjoukkona, -jonka epätoivoinen raivo masentaisi ryssäin vastustuksen? -- Mutta -ei. Suureksi ja uljaaksi piti jääkärien joukon kasvaa, sellaiseksi, -että se kykenisi herättämään koko maailman huomion, kykenisi yksin -voittamaan taisteluita ja ajan tullen puhdistamaan isänmaansa -vainoojista. Mitä merkitsi tämä kourallinen miehiä? Heitä mainittiin -vain huimapäiksi seikkailijoiksi. Kymmeneen tuhanteen oli rivien -sankennuttava. Silloin olisi leikki kaukana. -- - -Yhä kiihkeämpiä mielikuvia syntyi haavoittuneen aivoissa... Ulkona -vallitsi kesäyön tyyni rauha, verannalla "skoolattiin" läkkimukeilla -ja iloinen kuoro, joka hetkeksi oli keventynyt ja irtautunut -todellisen elämän vakavuudesta lauloi raikuvin äänin: - - Eihän se Saksan keisari tiennyt, - hippala hippan, hippan pila pala! - Eihän se Saksan keisari tiennyt - tyttöjen ikävästä. - Koska se kutsui hurjimmat pojat, - hippala hippan, hippan pila pala! - Koska se kutsui hurjimmat pojat - joka pitäjästä. - - - - -IV. - -Vaikea matka. - - -Pohjanlahdella, Holmön saaren koillispuolella keinui aalloilla pieni -vene. Se oli lyhyt ja pyöreä, sitä mallia, jota kalastajat sanovat -jollaksi, ja sitä kuljetti pieni, keskilautaan pystytetty purje. - -Veneessä istui kaksi nuorukaista. Toinen oli hoikka ja pitkäkasvuinen -"pommari", jääkäri Storm, toinen etappimies Orri. Purje lepatteli -hiljalleen aamutuulessa ja pursi lipui keveästi pienillä aalloilla. - -Näin oli Tukholmassa päätetty: - -Pommarien, jotka kuuluivat Saksan amiraaliesikunnan palvelukseen ja -joita johti Sankariksi kutsuttu, Tukholmassa asuva hauptmanni, oli -hinnalla millä tahansa saatava muuan "kapsäkki" Uuteenkaarlepyyhyn. -Etappimiesten taas oli toimitettava tärkeä kirje Helsinkiin. -Pohjoiset postitiet ja kulkureitit olivat tilapäisesti tukossa, eikä -enää myöskään uskallettu Holmöstä Vaasaan moottoriveneellä, sillä -rannikolla risteili tuhkatiheään venäläisiä vartioaluksia. Muutenkin -oli liikkuminen Suomessa tullut kovin vaikeaksi ja vaaranalaiseksi. - -Etappimiehet olivat ottaneet kaksoiskappaleen kirjeestä, ja toinen -päätettiin lähettää pohjoista tietä, toinen suoraan Merenkurkun yli. -Siten oli toivoa ainakin yhden joutumisesta perille. - -Orri ja Storm lähetettiin veneellä; edellisellä oli huolena kirje, -jälkimäisellä kapsäkki. Määränä oli purjehtia Helsingkallanin -etelä- ja Stubbenin pohjoispuolitse siihen syvään lahteen, joka -pisti Munsalaan saakka; täällä oli tietty mies auttajana ja -hänen huostaansa tuli jättää vene. Storm, joka vuosikausia oli -liikkunut saaristossa ja tarkasti tunsi seudun, otti kompassin -mukaan suunnatakseen aluksen määräpaikkaan, ja niin oli nuorukaiset -passitettu Uumajaan, josta lähtö oli tapahtunut. - - * * * * * - --- Eihän tästä tule mitään, nyt tyyntyy kokonaan, sanoi Orri, maaten -veneen kokassa ja sytyttäen paperossiaan. - -Storm istui selkäkenosillaan, peräsin kainalossa, eikä vastannut. -Hänen neliskulmainen naamansa oli pahantuulisen näköinen ja pystynenä -oli nyrpällään. - --- Jos me näin hiljaa tulemme Suomen rantaan, niin johan meidät hitto -perii. Kuvittelepas vain, että ryssän vahdit meidät huomaavat. Mihin -pääsemme heidän käsistään? Minunkin on vielä olkavarteni kipeä, joten -soutamista ei kannata ajatella. - -Kun toinen yhä vaikeni, jatkoi Orri ikäänkuin kiusotellen. - --- Silloin on sinun kapsäkkisi ensimäisenä heitettävä mereen. Se on -vaarallisin. - --- Entä sinun kirjeesi? sähähti Storm. -- Yhtä varma hirttonuora -sinulla on taskussasi. - --- Mutta sitä ei löydä kukaan. Et edes sinäkään, vaikka tiedät sen -minulla olevan. - --- Oho, jopa olet varma asiastasi. Sanoppa, mihin sen kätkit? - --- Kaulukseeni. Kangas on kaksinkertainen. Minä ratkotutin sen auki, -pistin varta vasten sopivan muotoiseksi tehdyn kirjelapun väliin; -sitten neulottiin kaulus ehjäksi ja tärkättiin. - --- No luulisipa sen säilyvän... Mutta eiköhän me haukata hieman. -Tuuli peijakas tyyntyy kokonaan, eikä tässä siis ole muutakaan -tekemistä. - -Perämies kaivoi selkäreppunsa penkin alta ja veti sieltä ensimäiseksi -kaksi litran pulloa. - --- Katsopas, tästä saat, jos meritauti pyrkii. - --- Konjakkia ja maitoa! Kas vaan! Muistit ottaa maitoa mukaasi, sitä -minä en ajatellut. - --- Sinulla ei tietysti ole vettäkään. - --- On toki. Niin tyhmä en sentään ole. - --- Hyvä. Mutta ei tämä maitoa ole, vaan puhdasta kermaa. Siihen kun -tipahuttaa konjakkia sekaan niin kelpaa elellä. - -Nuorukaiset tekivät kelpo voileivät ja alkoivat pureskella hyvällä -halulla. - --- Ilma on ihmeen painostava. Varmaankin siinä on ukkosta, mutisi -Storm suu ruokaa täynnä. - -Tosiaankin lakkasi tuuli ihan kokonaan. Purje riippui unisena ja -lerpallaan, mainingit loiskuivat hiljaa veneen kylkiin. Aurinko -paahtoi hautovan kuumasti ja taivaankansi oli omituisen raskaan ja -polttavan näköinen. - -Puolen päivän tienoissa kohosi näköpiiriin uhkaava, paksu ja -tumma pilvenmöykky. Meren pinta synkkeni, tummia vihureita alkoi -nopeasti kiitää sen yli, ja vene kulki hyvää vauhtia. Sitten puhkesi -raju ukonilma. Avaruus tuntui repeilevän yhä uusiin häikäiseviin -salamoihin ja kumea jylinä muistutti tykkien ääntä sotarintamalta. -Alkoi sataa, ensin raskaasti tiputellen, sitten rankasti, taivaan -täydeltä; meri möyrysi vaahtopäinä ja tuuli tuntui muuttavan suuntaa. -Mutta yhä tehtiin matkaa. - -Kun sade oli lakannut, tyyntyi ilma jäilleen miltei täydellisesti -ja kiikarilla katsoen saattoivat pojat erottaa korkean tornin -näkörannassa. Varmaankin oli se Helsingkallan. Mutta vähitellen -muuttui sää tavattoman koleaksi. Harmaita, repaleisia pilviä kiiti -huimaa vauhtia taivaalla. Tuuli alkoi puhaltaa tasaisesti, yhä -voimakkaammaksi kasvaen, ja muutti suuntaansa epäedullisesti, tullen -koillisesta. Vaikka oli kesä, tunkeutui se kastuneiden vaatteiden -läpi viiltävän kylmänä ihoon ja sai nuorukaiset vilusta vapisemaan. -Sitäpaitsi oli vielä eteenpäin pääsy sangen vaikeata, kun oli -purjehdittava miltei suoraan vastatuuleen. - -Storm veti konjakkipullon taskustaan ja ryyppäsi. - --- Nyt tämä on paikallaan, sanoi hän. -- Nappaapas tuosta, niin -veresi alkaa kuumeta. - -Orri otti ainoastaan vähän ja varovaisesti. - -Mutta tuuli yltyi yhä ja aallot kasvoivat vaarallisen korkeiksi. -Ehtimiseen syöksähti vaahtoinen harja veneeseen, joka muutenkin -mielellään "ryyppäsi". Pojat uhmailivat pitkän aikaa, mutta lopulta -oli heidän kuitenkin alistuttava. Purje laskettiin alas, vene -käännettiin myötätuuleen ja sai valtoimena ajelehtia aalloilla, jotka -veivät sitä Kurkun suuntaan koillisesta lounaiseen, painaen yhä -enemmän ja enemmän Ruotsin puolelle. Nuorukaiset eivät enää tienneet, -missä he olivat. Ympärillä näkyi vain toivoton, harmaa taivas ja -lyijynkarvainen meri, jonka hämärtyvästä synkkyydestä aaltojen -valkeat kuohut pistivät terävinä silmään. Heitä alkoi tavattomasti -viluttaa, sillä he olivat läpimärkiä ja viima tuntui yhä kylmenevän... - --- Jos tätä kestää, niin me löydämme itsemme Tukholmasta, sanoi -Storm, jälleen ryypäten konjakkia ja sen päälle kermaa. - -Orri oli painautunut kokkaan ja poltti paperossiaan, jonka hän -vaivoin oli saanut sytytetyksi puolikastuneilla tikuillaan. - --- Kuulepas mies, onko repussasi tikkuja? kysyi hän. - --- Ei ole. Jukraviti ei olekaan! Onko sinulla? - --- Minulla oli neljä laatikkoa, mutta tungin ne lähtiessämme -taskuuni. Nyt niistä on suurin osa pilalla ja toiset tietysti yhä -imeytyvät kosteiksi. Sitten meihin "köhä" tulee, jos saamme täällä -värjötellä ilman tupakkaa... Annappas nyt sitä pulloasi. - --- Tässä on veikkonen molemmat. Maistahan. Ne käyvät hyvin yhteen. - -Pojat murjottivat pitkän aikaa ääneti. Mutta Storm, joka tuon -tuostakin ryyppäsi, alkoi tulla yhä iloisemmalle päälle ja hyräili -itsekseen. Yhtäkkiä hän näytti muistavan jotakin, kaivoi lompakon -taskustaan ja etsi sen kätköstä pahvipalaselta näyttävän levyn: se -oli ohut tulitikku-vehje, tuollainen, joka sisältää kymmenkunta -litteätä tikkua ja jota on hyvä pitää liivintaskussa. Hän nosti sen -korkealle ilmaan ja alkoi puhua. - --- On hetkiä ihmiselämässä, jolloin kaikki yksilön huomio on -kiintynyt yhteen ainoaan seikkaan, yhteen ainoaan pisteeseen. -Tämä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun matkaa aavaa lakeutta tai -rannatonta meren selkää, tuulen tuivertaessa, myrskyn mylviessä, -pistää tupakkaa piippuunsa, eikä ole muuta kuin yksi ainoa -tulitikku... Muistatko sitä? - --- Et saa enää ryypätä. Sinä tulet humalaan, sanoi Orri, jonka -omillakin poskilla veri punersi. - -Storm naurahti välinpitämättömästi. - --- Minua ei yhtään viluta enää. Tuuli on kuivannut vaatteet, ainakin -etupuolelta ja konjakki on ne lämmittänyt. Minusta on saman tekevää, -vaikka vaeltaisimme näin tuomiopäivään saakka. Kunhan ei tuo -peijakkaan aalto ehtimiseen heittäisi vettä niskaani... Nytkin! Huh! - --- Anna pullo tänne nyt, muuten tässä käy hullusti vielä. - --- Tästä tämän saat. Mutta suotta sinä pelkäät. Ei tällaisessa -ilmassa päihinsä tule. - -Ja nuori saaristolainen alkoi laulaa, huolettomana, täyttä kurkkua, -kuin huviretkellä ainakin. - -Myrsky ärjyi ja pauhasi. Vene keikkui aalloilla mitättömänä -kuin palko. Mutta nuorukaisissa ei voinut huomata huolestumisen -merkkiäkään, vaikka he ajelehtivat rannattomalla ulapalla, ollenkaan -tietämättä, mitä tulevaisuus kätki verhoihinsa. - - * * * * * - -Ilta jo hämärsi, kun taivaanrannalla, oikealla, alkoi vilkkua valoa -ja epäselvästi häämöttää kapea torni, kuin seiväs. - --- Mikä se lienee? Ritgrund ehkä? Mutta eihän hitossa! Eihän se siltä -puolen voi näkyä, silloin olisimme Vaasan saaristossa. - -Storm otti kompassinsa. - --- Se ei voi olla muu kuin Gadden, sanoi hän, ojentaen kaukoputkensa. --- Tosiaankin, sehän se on. Olen näkevinäni saaria oikealla. Nyt, -veikkonen, alkaa koetus, pääsemmekö sinne vai ei. Jos me ajaudumme -ohitse, niin silloin kyllä merta riittää, vaikka Saksanmaalle saakka. - -Rohkeasti nosti hän purjeen ja käänsi laitatuuleen. Pieni vene vapisi -kuin haavanlehti ja kiiti huimaa vauhtia eteenpäin. Yhtämittaa -loiskahti vettä yli reunan, yhtä mittaa ajoi Orri sitä ulos, tuulen -puoleisella reunalla istuen. Toisinaan tuntui käsittämättömältä, -että vene pysyi pystyssä, mutta Storm hoiti järkähtämättömällä -päättäväisyydellä peräsintä, jonka varteen hänen kätensä olivat -pusertuneet niin lujasti, että rystyt kuulsivat valkeina. - -Orrin tuli hiki. Haavoittunutta käsivartta alkoi pakottaa, mutta hän -teki työtään hammasta purren, sanomatta mitään. Vihdoin rupesi hän -vapisemaan, eikä enää jaksanut. - -Storm laski hiukan enemmän myötälaitaan ja huusi tiukasti, otsa -rypyssä. - --- Ryyppää, hitto vieköön! Tai tee mitä haluat, mutta sinun on nyt -kestettävä. - -Orri otti pitkän siemauksen ja ryhtyi jälleen työhönsä, kasvot -valjuina, hien valuessa otsalta alas. - --- Hetkinen vielä. Näethän, kuinka lähellä olemme. Kun sinä pystyisit -tähän toimeen, niin minä koettaisin auttaa sinua, sanoi Storm, ääni -väsymyksestä heikkona. - --- Kyllä kestän, mutisi Orri kumartuneena vettä mättämään, -likomärkänä ja uupuneena. -- - -Vihdoin päästiin saaren suojaan. Airot otettiin esille ja laulaen -souti Storm rantaan, vaikka hänen kasvonsa olivat perin kurjan ja -nääntyneen näköiset. Rannalla seisoi kaksi henkilöä, jotka ihmetellen -olivat seuranneet nuorukaisten kulkua. - --- Entä kapsäkkisi? Saarellahan on tulli, kysyi Orri levottomana. - --- Olkoon vaikka kaksi, mutta ei sitä nyt hellitetä, vastasi -pahasisuinen saaristolainen. Sitten huusi hän maallaolijoille. - --- Tämähän on Gadden, eikö niin? - --- On kyllä. - --- Saammehan teillä kuivata vaatteemme? Tuuli ajoi meidät ulapalle, -jossa hieman väsyimme ja kastuimme. - --- Tehkää hyvin ja käykää sisään vaan. - - * * * * * - -Yöllä tuuli hiukan tasaantui ja tyyntyi, ja aamupäivällä lähtivät -pojat jälleen matkalle. - -Heidän ei kuitenkaan onnistunut päästä riittävän ylös vastahankaan -ja muutaman kerran turhaan luovittuaan he päättivät laskea Vaasan -saaristoon, noustakseen mannermaalle sen pitkän niemen kärkeen, joka -Vaasan pohjoispuolella pistää syvälle Pohjanlahteen. - -Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen alkoivat Wal-saaret näkyä -kaksine tornineen, sitten Ritgrund, vihdoin suuri Björkö. - --- Vene saa nyt jäädä jumalan nimeen, sille ei voi mitään, sanoi -Storm. -- Ja kapsäkki on jätettävä jonnekin saareen. Enhän minä jaksa -sitä kanniskella pitkin metsiä. Täytyy yrittää jälestäpäin noutaa, -senhän luulisi olevan helppoa. - -Orri oli perin väsyneen ja kurjan näköinen. Haavoittunutta käsivartta -pakotti, se oli eilen liikaa rasittunut. - -Björkön lähettyvillä näkyi punainen mökki pienellä saarella. - --- Tuon kalasaunan minä tunnen ja sen permannon alle me kaivamme -kapsäkin, jatkoi Storm. - --- Levätään samalla yöhön asti. Emme kuitenkaan uskalla maihin -ennenkuin yhden, kahden ajoissa. Kättänikin pyrkii pakottamaan, -vastasi Orri. - --- Levätään vaan. - -Pieni, harvinaisen siisti kalasauna oli tyhjä. Nuorukaiset tekivät -tulen takkaan ja ryhtyivät kätkemään kapsäkkiä. Lattiapalkit -irroitettiin, kaivettiin kuoppa, kapsäkki pistettiin sinne, -peitettiin mullalla, sitten pantiin palkit paikoilleen. - --- Nyt voimme keittää teetä, minulla on mukanani, sanoi Storm -pyyhkien hikeä kasvoiltaan. - --- Sst! - -Orri seisoi hiljaa, jännittyneen näköisenä ja kuunteli. - --- Olin selvästi kuulevinani moottorin sätkytystä, sanoi hän -kuiskaten. Sitten hän avasi oven ja riensi ulos, Stormin seuratessa -kintereillä. - -Kaikki oli kuitenkin rauhallista; navakka tuuli vain suhisi saaren -puissa ja laineet vyöryivät kohisten rannalle. Rauhoittuneina pojat -palasivat kämppään. Orri heittäysi leveälle seinäpenkille pitkäkseen -ja Storm puhalteli valkeata. - --- Tokkohan tässä saunassa on majaillut muita meikäläisiä. Nimiä ja -vuosilukuja on kyllä seinät täynnä, mutta ota niistä selvä... On -tätä väliä kyllä vaellettu, talvella suksilla ja potkurilla, kesällä -moottoreilla ja purjeveneillä ja nyt vielä me tällä pahanpäiväisellä -jollalla. Olisinpa halukas tietämään, kuinka suuri prosentti -Merenkurkun vesissä on jääkäripoikain tuskan hikeä. - -Tuli humisi viihdyttävästi ja vesi höyrysi padassa. Orri puhalteli -sankkoja savuja penkillään ja näytti perin tyytyväiseltä... - -Salaman nopeudella aukeni ovi. Revolvereja ojentui nuorukaisia kohti, -neljä miestä syöksyi sisään, kaksi edellä, kaksi taampana ja kamala -karjaisu pani saunan seinät vapisemaan. - --- Kädet ylös! - -Vaistomaisesti nostivat nuorukaiset kätensä ja Orri nousi penkiltä. - --- Keitä te olette ja mitä te täältä haette? kysyi yksi tulijoista -ruotsiksi. Toiset kolme olivat ryssäläisiä sotilaita. - --- Me olemme Björköläisiä. Olemme kalastamassa, vastasi Storm -oivallisella saaristolaisruotsilla. Orrin terävä katse kiintyi -synkkänä kysyjään, kurjaan suomalaiseen, joka oli myönyt itsensä -ryssäin kätyriksi. - --- Vai niin, valehtelijat. Entä pyydyksenne? - --- Tietysti meressä. - --- Näyttäkää taskunne! karjaisi tulkki. -- Kyllä tiedän, keitä te -olette, konnat. - -Hän kääntyi Stormin puoleen, jättäen kaksi ryssää vartioimaan Orria, -joka yhä seisoi alallaan, kädet koholla ja levollisen näköisenä. -Mutta yhtäkkiä Orri tavattoman nopeasti kyyristyi. Ryssän revolveri -paukahti, mutta hukkaan, samassa makasivat he kumpikin maassa -hirveiden nyrkiniskujen pökerryttäminä Storm, joka huomasi, mistä -oli kysymys, hyppäsi ketterästi sivulle, ja seuraavana hetkenä oli -häntä lähinnä seisoneen ryssän rinnassa puukko, kädensijaa myöten -uponneena. Toinenkin laukaus pamahti. Sen oli ampunut suomalainen -ryssäin kätyri. Sitten kolmas ja kätyri makasi maassa pää Orrin -parabellumin luodin lävistämänä. Nopeasti kääntyi Orri maassa -makaavien ryssien puoleen, mutta toinen oli tainnoksissa, toinen taas -kädet koholla, armoa rukoilevan näköisenä. - --- Tapa pois saatana! kähisi Storm kiihdyksissään. Kainaloni läpi -ampui tuo kätyri riiviö, mutta ei ole tainnut ihoon osua. - --- Antaa raukan jäädä, sanoi Orri tyynesti, ottaen ryssältä -revolverin. -- Mutta nyt ulos, muuten niitä on koko komppania -niskassamme... Sanoinhan minä, että moottori sätkytti jossakin. -Nyt se on haettava käsille, varmaankin se on tuolla, metsän -peitossa. Nopeasti, mutta samalla varovasti nuorukaiset hiipivät -pienen metsikön läpi. Ja aivan oikein: siellä kelletti moottori, -jota vartioi solttupoika, kivääri kädessä. Uskomattoman näppärästi -Orri hiipi miltei hänen taakseen ja kieltä taitamattomana karjasi -venäjäksi vain yhden sanan. - --- Ruukki! (Kädet!) - -Ryssä säikähti hirveästi, pudotti heti kiväärinsä ja nosti kätensä. -Tämä oli sitäkin epäedullisempaa hänen maineelleen sotilaana, kun -hänen välttämättömästi oli täytynyt kuulla laukaukset saunasta. Orri -sieppasi hänen kiväärinsä ja ojensi parabelluminsa kuudetta ryssää -kohti, joka istui koneen ääressä perin kurjan näköisenä, kädet -ylhäällä. - --- Storm, käy helkutissa työntämässä jolla vesille, huudahti Orri. - --- Mitenkä niin? Mitä sinä aiot? - --- Mene, mene, äläkä kysele! Ja palaa joutuin. Tässä on kiire. - -Orri komensi rannallakin seisovan ryssän veneeseen ja kun Storm oli -palannut, pantiin moottori käyntiin ja porhallettiin täyttä vauhtia -Suomen mannerta kohti. - -Ilta hämärtyi ja meri tyyntyi tyyntymistään maininkien häilyessä -raskaina kuin sula metalli kajastuksen kalpenevassa kullassa. -Ryssä hoiti moottoria Orrin pistoolinsuu ohimonsa lähettyvillä, ja -Storm piti perää, samalla tarkaten toisen vangin liikkeitä. Vaaraa -ei kuitenkaan ollut. Iivanat näyttivät käsittävän asemansa ja -mukautuivat kohtaloonsa. Jo kohosivat mannermaan ääriviivat selkeinä -yli taivaanrannan, kun korviin jälleen tunkeutui epäilyttävää -tykytystä, ja ennen pitkää sukeltausikin näköpiiriin kaksi venäläistä -vartiomoottoria, jotka rauhallisesti kulkivat ulapalle päin. Vankien -silmät välähtivät ja nuorukaisten sydänten alla alkoi tuntua se -omituinen kouristus, joka vaaran lähestyessä on ominaista. Kauan ei -epäröintiä kuitenkaan kestänyt. Orri huomasi merkkiliput penkillä, -ojensi ne vangille, ja vaikka hän osasi ryssää vain sen, mikä -koulukurssista oli päähän jäänyt, sai hän toisen ymmärtämään. - --- Jumalauta, ellet tee oikeita merkkejä! ärjäsi hän. -- Heti kun -jompikumpi moottoreista lähtee meitä kohti, ajan kuulan läpi kallosi. -Sen siis tiedät. - -Ryssä heilutteli lippujaan vapisevin käsin ja onnettoman näköisenä. -Jo näkyi vastattavan, lyhyesti vain ja ohimennen. Sitten jatkoivat -vartioveneet rauhallisesti matkaansa, häviten ulapan hämärään... - --- Mihin hiiteen me passitamme nämä juuttaat, kun päästään rantaan? -Jos me laskemme ne vapaiksi, niin tunnin päästä on metsä takaa-ajajia -täynnä. Ei niitä hirviäisi tappaakaan, sanoi Storm. - --- Älähän huoli. Eihän vielä olla rannassakaan. Kunhan ei sielläkin -olisi joitakin kyttääjiä. - --- Sitä minä en usko. Tunnen paikan, eikä sitä ennen ole vartioitu. - -Syntyi äänettömyys. Täyttä vauhtia porhaltava moottori piti aika -melua yön hiljaisuudessa. Mutta nyt ei tarvinnut pelätä, nyt ajettiin -valtion koneella.-- - -Jo tuli ranta. Pojat nakkasivat reput selkäänsä, siunaten -sotilaskuria, joka oli heihin siinä määrin juurtunut, että he olivat -muistaneet ottaa nämä taakkansa saunasta lähtiessäänkin, huolimatta -taistelun aiheuttamasta kiihkosta. Kompassista ja kartalta katsottiin -suunta ja sitten metsään. - --- Hei, iivanat, mukaan vaan! huusi Orri. Kilometri, toinen, kolmas -taivallettiin korpea ryssäin pelokkaina odottaessa, mitä heille -aiottaisiin tehdä, kun näin kauas kuljetettiin. Vasta noin kuuden, -seitsemän kilometrin päästä pyörsi Orri heidät takaisin, kohteliaasti -kiittäen kyydistä ja taisteluharjoituksista. - - - - -V. - -Kodin lämpöä. - - -Ylänteelle kohotessa tuli ensin silmiin järven väreilevä pinta, -joka elokuun tyynessä, kirkkaan lämpimässä, vaikka tällä kertaa -auringottomassa ilmassa välähteli himmeän valkeana. Sitten pieni kylä -ja vasemmalla kotitalo, jonka pihamaalla kolme suunnatonta koivua -tutusti viittoi siimekseensä. - -Orri pysähtyi ja hengitti tiheään. Näin kaunistako täällä tosiaan oli -ja näin vähän muuttunutta? Ja näin pientä. Mielikuvitus oli siellä -kaukana antanut kaikelle suurenmoisemmat ja ikäänkuin tarumaisemmat -puitteet, mutta kalliot olivatkin näin matalia, metsät näin -tavallisia ja järvi samankaltainen kuin tuhannet muut, jotka pitkällä -matkalla olivat siintäneet hänen silmiinsä... - -Nuorukainen painui ylänteeltä metsäiseen notkoon ja kulki -ajatuksiinsa vajonneena kotiaan kohti. Kapsetta kuului takaa ja -yhtäkkiä pöllähti tomupilven ympäröimä joukko venäläisiä ratsumiehiä -näkyviin. He olivat perin lähellä jo, mutta vaikka Orrin päähän -ensimäiseksi sävähti aikomus juosta metsään, sai hän kuitenkin -hillityksi itsensä ja jatkoi tyynesti matkaansa. Kovasti hän oli -säikähtänyt ja miltei suotta, se selvisi hänelle itselleenkin, kun -hän oli niin paljon tointunut, että saattoi levollisesti harkita. -Ratsumiehet katsoivat kyllä pitkään, mutta kun hän astuskeli velton -ja tylsän näköisenä, kannustivat he hevosiaan ja ajoivat edemmäs. - -Kun Orri kymmentä minuuttia myöhemmin hiljaa vihellellen kääntyi -jyrkässä tienpolvekkeessa, niin siinä olivat sotilaat taas hänen -edessään, hypänneinä maahan ratsuiltaan. Nuorukainen tunsi ilmeensä -pettävän, mutta jatkoi tyynesti matkaansa. Erään ratsulta oli kenkä -irtaantunut ja sitä siinä kiinnitettiin. Mitään vaaraa ei ollut. - -"Kylläpä olen tänään vauhko", ajatteli Orri itsekseen. Varmaankin -pitkäaikainen rasitus ja kodin läheisyys, kiihkeä toivo päästä -hetkeksi lepäämään, olivat ärsyttävästi vaikuttaneet hänen -hermostoonsa. - - * * * * * - -Tuvan ovi oli auki, eikä sisältä kuulunut mitään ääntä. - -Orri astui hiljaa etehiseen, sydämen kiivaasti sykkiessä, ja -kurkisti... Olihan äiti siellä kuitenkin... Omissa ajatuksissaan -näkyi olevan ja puuhaili jotakin penkin luona, korin yli -kumartuneena. Mitä ihmettä sillä oli korissa?... Villoja... -Tosiaankin, keritsimetkin olivat pöydällä... Nyt kääntyi, villatukku -kourassa ja meni ikkunan luo tarkastamaan. Ei näkynyt tulijaa -huomaavan... Orri vetääntyi nurkan varjoon. - -Kas, mitä vuosi oli tehnyt: uusia vakoja oli uurtunut rakkaille -kasvoille ja silmät olivat ikäänkuin vaipuneet syvemmälle. Orrin -rinta nousi ja laski rajusti. Hän vetäytyi yhä enemmän syrjään ja -avasi vihdoin äänettömästi kuin varas oman kamarinsa oven. Kaikki -siellä oli paikoillaan, kaikki puhdasta ja siistiä, kuten ennenkin. -Siinä vuode, siinä kantele, jonka kielille hänen sormensa polttivat, -siinä hänen tekemänsä koivuinen nojatuoli... Suuri koiranheisi -ikkunan alla oli kasvanut, ja ruispellolla, etäämpänä, näkyi jo -kuhilasrivejä. - -Orri sulki jälleen oven ja astui tuvan kynnykselle... Eikö äiti -todellakaan huomannut?... Vihdoinkin! Villatukko putosi kädestä, -huulet alkoivat vavista, sitten seurasi kirkaisu, ja tuossa tuokiossa -lepäsi äiti ainoan poikansa sylissä. - --- Paavo, sinäkö se tosiaan olet? kyseli onnellinen äiti kyyneltensä -läpi. -- Voi minua vanhaa hupsua. Oikein itku tulee, eikä osaa -ajatella... Tulit kuitenkin. Pääsit kuitenkin... Voi, jos -tietäisit... Jos tietäisit... - -Äiti purskahti uudestaan itkemään, kykenemättä sanojaan jatkamaan -ja kouristuksen tapaisesti syleillen poikaansa, joka liikutettuna -silitteli hänen harmaantuneita hiuksiaan. - --- Kuinka voit, äiti? kysyi poika, saadakseen vanhuksen tyyntymään. - --- Mikäs minun on voidessani. Mutta sinä? Mitä sinulle kuuluu?... -Niin, niin, ethän sinä sitä näin vain voi selittää. Sitten kerrot, -myöhemmin... Minä kiehautan kahvia sinulle... - --- Keitä, äiti, olen sitä monesti kaivannut. Entä isä? - --- Pellolla on. Kyllä tulisi, jos tietäisi... Isä se sinua on -puolustellutkin, kun minä väliin olen soimaillut... Soimaillut, kun -sillälailla läksit. Sanaa sanomatta. - -Orri istui kotinsa penkillä, katseli ulos, katseli äitiään ja hymyili. - - * * * * * - --- Hyvää päivää, täti, kuului iloisesti ovelta. - -Tupaan astui hoikka, vaaleatukkainen maalaistyttö, jolla oli -miellyttävät kasvot, ihmeen syvänsiniset silmät ja maalaiselle pienet -kädet, jotka työ oli kovettanut ja aurinko ahavoittanut. - --- Kas, Aino! Viikkoon et ole käynyt, mikä sinua nyt lennättää? - --- Enkö sitten saisi tulla, täti? - --- Saat, saat, hyvä lapsi. Enhän minä tietenkään sitä tarkoittanut. - --- Katsokaapas, täti! Toin lämpimäispullan. Oikean vehnäpullan. - --- Siunatkoon! No vehnästä on kuin onkin! Mistä sinä olet näin -päässyt herkkuihin käsiksi? - --- Setä tuli viikoksi lomalle ja toi jauhoja. Eilen leivoimme, vaikka -en lähtenyt enää iltamyöhällä tuomaan... Mutta kovinpa täti on nuoren -ja iloisen näköinen tänään. Uusi esiliinakin oikein. - --- Sehän sen kai tekeekin. Kiitos nyt Aino pullastasi. Minulla onkin -juuri kahvi valmiina. Käy nyt sisään, niin maistamme. - --- Voi, en minä ennätä, täti. Minun täytyy mennä taas. - --- Ei millään muotoa. Käy sisään nyt. - -Emäntä avasi salin oven ja korva, joka oli jännittyneenä kuunnellut -jokaista sanaa tuvasta, vetäytyi nopeasti syrjään. - --- Kiitos, täti, sanoi nuori tyttö astuen yli kynnyksen. Sitten jäi -hän paikoilleen kuin maahan juurtuneena ja kaikki veri pakeni hänen -poskiltaan. Salissa istui nuorukainen liikkumattomana kuin kuva ja -tuijotti tulijaa kasvoihin. - -Äänettömyyttä kesti tuokion. Sitten päästi tyttö heikon, ikäänkuin -valittavan äänen ja unohtaen ympäristön ja vanhan naisen hän syöksyi -suoraa päätä nuorukaisen kaulaan. Povi aaltoili kuin meri ja hän -kätki kasvonsa kaivattunsa rinnalle voimatta sanoa sanaakaan... -Äänettömyys... Vanha nainen oli hiljaa painanut oven kiinni. - - - - -VI. - -Muuan vainaja. - - --- Isä tulee, sanoi Orri vilkaistuaan ikkunasta. - -Peltotiellä asteli pitkä, hiukan kumarainen mies, hitaasti ja syviin -ajatuksiin vaipuneena. Veräjän luona hän pysähtyi ja katseli hetken -vainioille, joiden ylle elokuun läpinäkyvä ilma loi tenhoavan -kirkkauden. Oikea hiha riippui tyhjänä, selvästi pisti silmään, että -käsi oli poikki. - -Kun tulija astui tupaan, syntyi salissa hiljaisuus. Sitten aukeni -ovi ja isä ja poika seisoivat vastakkain. Vanhempi mies siristi -silmiään ja omituinen värähdys kiiti yli kasvojen. Sitten ojensi hän -levollisesti vasemman kätensä, johon nuorukainen kiihkeästi tarttui, -ja sanoi hillityllä, lämpimällä äänellä. - --- Kas vaan. Sinähän täällä oletkin. - --- Terveisiä kaukaa, isä, vastasi nuorukainen. - --- Kuinka kaukaa? kysyi vanhus uteliaana. Sitten vilkasi hän -terävästi tyttöön, näytti epäröivän, mutta jatkoi kuitenkin. - --- Ihanko taistelusta asti? - --- Suoraa päätä. - -Syntyi hiljaisuus. - --- Tokko olet merkkiä saanut? - --- Vähäsen vaan, mutta tuoreita. Ei ole kunnossa vielä tämä, sanoi -poika vasenta käsivarttaan kohottaen. - --- Näepäs, kun pyrkii pojassa puolta vaihtamaan, arveli vanhus -valoisin kasvoin, tyhjänä riippuvaan hihaansa vilkaisten. -- Ei muita? - --- Ei... Luvassa kyllä... toisenlaatuinen, vastasi nuorukainen -punehtuen. - --- Ahaa, rintaan... No, että sieltä kuitenkin tänne selvisit. -Asioillako olet, vai oikeinko vapaana? - --- Asioilla vaan. Eihän sitä nyt kesken vapaaksi. - --- Niin, niin. - -Vanha Orri vaipui mietteisiinsä. - --- Tämähän on kauhean vaarallista, Paavo, sanoi vihdoin nuori tyttö. --- Entäs jos joudut kiinni? Viime viikollakin veivät naapurikylästä -Mäkiniemen. Ilman muuta vaan. Teikäläisistä hommista epäiltynä. - --- Siunatkoon, en ole kuullutkaan, hätääntyi emäntä, jonka eloisiin -silmiin välähti huolestunut ilme. - -Paavo vilkaisi nuhtelevasti tyttöön. - --- Turhia. Sattuuhan niitä onnettomuuksia joskus. Mutta ei niitä -kannata ajatella... Äitiä taitaa jo pelottaa taas, lohdutteli hän -huolettomasti. - --- Niin. Jos vielä kotoa vievät... Mutta johan minä kokonaan unohdan -kahvin. Ja huokaisten kiiruhti emäntä tuvan puolelle. - -Kahvi tuotiin. Tarjottimella oli sanomalehti ja leipäkorissa tuoretta -vehnäleipää. - --- Katsopas, Paavo, millainen onni sinulla oli. Tuoretta pullaa, jota -koko kesänä ei ole saatu maistaakaan. Ainon tuomaa ja leipomaa. - --- Voi täti! Ei se taida olla hyvääkään. Oli niin vähän sokeria, -huudahti tyttö, lehahtaen punaiseksi kuin ruusu. - - * * * * * - -Pian piti Ainon mennä ja Paavo lähti häntä saattamaan. - -Miltei äänettöminä ja ikäänkuin jonkinlaisessa ahdistuksessa he -kulkivat vieretysten yli niityn, jonka sänki oli alkanut voimakkaasti -työntää apilasta. Minttujen väkevä tuoksu huumasi ja ojasta -kurkisteli kaino, ihastuttava suolemmikki ikäänkuin arastellen. Oli -ihmeen tyyntä. Järvi päilyi tiheiden leppäpensastojen ympäröimänä -ja pikkulinnut hyppelivät hiljaisina himmeästi kiiltävien lehtien -välissä. - -Vasta kun polku painui metsään, pysähtyi tyttö ja tuijotti hetken -nuorukaiseen. Sitten kiersi hän kätensä tämän kaulaan ja katsoi, -katsoi kuin olisi tahtonut nähdä sydämen syvyyteen... - --- Oletko kaivannut Aino? kysyi nuorukainen hiljaa. - --- Ja sitä sinä kysyt! - --- Minä luulin, että olisit jo kihloissa... toisen kanssa. - -Tyttö ponnahti erilleen. - --- Hyi sinua!... Mutta ethän. Se ei ollut totta, sano? - --- Ei, ei ollut... Mutta olen sitä joskus toivonut, ihan todella. -Joskus vain, pimeinä hetkinä. On tullut mieleen, ettei sinua enää -näkisi. Ja silloin olen toivonut... sinulle helpotukseksi. - -Ainon silmiin kihosi vettä ja sieraimet värisivät herkkinä. - --- Ei koskaan, kuiskasi hän epäselvästi. -- Ja kukapa minusta. -Mutta sinä! Jos tietäisit, kuinka olen ollut mustasukkainenkin. -Siellä on kaunottaria, olen ajatellut. Paavo ei muistakaan enää -maalaistyttöään... Niin olen ajatellut väliin, oletko vihainen -minulle? - --- Olen hirveästi, oikein suutuksissani. - -Tyttö hiipi hänen rinnalleen. - --- Ethän. - --- Olen, olen. Ikinä et saa anteeksi. Hiljaisuus. Tytön syvistä -silmistä kuulsi epäröivä huoli. - --- Paavo, kuiskasi hän. - -Silloin nuorukainen sulki hänet syliinsä. -- - --- Nyt minä menen. Juoksen oikein, sanoi tyttö iloisesti, posket -punertavina ja silmissä unen raukeus. - --- Näkemiin sitten, Aino. - --- Näkemiin, Paavo,... pian! - -Tyttö kiepsahti ympäri, astui muutaman askelen, mutta kääntyi heti ja -pysähtyi. - --- Tulehan tänne Paavo vielä! - --- No, mitä sitten? - --- Tule nyt, minulla on asiaa. - -Nuorukainen asteli hänen luokseen. Silloin tyttö tarttui hänen -päähänsä ja kuiskasi hiljaa, aivan korvaan. - --- Rakas Paavo! - -Sitten hän lähti täyttä vauhtia kirmasemaan kotiin. - - * * * * * - -Kun Paavo palasi, istui isä yhä kahvipöydän ääressä, otsa rypyssä -ja niin syventyneenä lukemiseensa, ettei hän näyttänyt tulijaa -huomaavankaan. Kului hetkiä. Poika ei tahtonut häiritä vanhusta, -kunnes tämä yhtäkkiä huudahti. - --- Jumalani! Minun eläkkeeni. Nyt olen varmaankin sen menettänyt. - --- Mitä sinä sanot, isä? - --- Tohtori Koski on kuollut. Salaperäinen tohtori Koski, joka -varmaankin oli parhain ihminen, minkä koskaan olen tavannut. - --- Enhän minä ymmärrä sinua ollenkaan, isä, sanoi huolestunut poika -ihmeissään. - -Vanhus mietti pitkän aikaa mitään vastaamatta ja mutisi vihdoin kuin -itsekseen. - --- Niin, hänhän on kuollut nyt, eikä lupaukseni kai enää velvoita. -Sitäpaitsi, eihän sinun tarvitse siitä muille hiiskuakaan. - -Sitten alkoi hän kertoa. - --- Siihen aikaan asuimme vielä kaupungissa, eikä minulla ollut tätä -taloa... - --- -- -- - -Ilta hämärtyi. Rusko purppuroi taivaanrannan ja heitti loihtuisan -kajonsa sen huoneen akkunasta, jossa poika jännittynein mielin -kuunteli isänsä kertomusta. - -Oli elokuun 17 päivä armon vuonna 1916. - - - - -VII. - -Jäähyväiset. - - -Suurena ja punertavana kuu kohosi yli metsänreunan. Sen kiehtovassa -valossa kimmelsi joki, jonka rannoilla, siellä täällä nukkui tuuhea, -matalahko koivu tai tiheä pajupensasto. Muutama vaalea tähti vilkutti -vedenkalvosta ja niityn suuret kastepisarat oli loihtuisa yö -muuttanut sädehtiviksi päärlyiksi. Ei ääntä, ei todellisuutta. Yön -ihmeellinen lumous oli hetkeksi tuudittanut luonnon elokuiseen uneen. - -Metsänreunassa, jossa varjo oli synkkänä hiipinyt nurmikolle, näytti -vanha, harmaa lato nukkuvan. Sen oviaukko ammotti mustana, mutta -keskellä aukkoa hehkui tulinen piste, joka levottomasti liikahti, -kirkastui ja himmeni. Tarkkaava silmä saattoi nähdä nuorukaisen -istuvan kynnyksellä paperossia poltellen. - -Kauempaa, maantieltä kuului askeleita, keveätä, tiuhaa rapsahtelua. -Sitten ääni lakkasi, mutta kastekimalteisella niityllä liiteli -valkea, notkea olento, kuin yön hengetär. Se läheni. Nyt otti -nurmikon varjo sen syliinsä... Nyt oli se jo ladon luona ja -pysähtyi... Kuului keveä hupsahdus, kun nuorukainen hyppäsi maahan -kynnykseltä ja tulinen piste sammui. Ladon harmaata seinää vasten -kuvastui kaksi haamua, toinen oli tumma, toinen valkea. Kauan aikaa -seisoivat ne liikkumatta, ääneti. Sitten tumma otti askeleen... -Haamut näyttivät sulautuvan yhteen. - - * * * * * - --- Voi sinua, Paavo. Taas lähdet. Ja näin pian, kuului hiljaa ja -kuiskaten hämärästä. - --- Ehkä palaan vielä, ennenkuin oikein lähden. Mutta varmasti en voi -luvata. - --- Tai et palaa koskaan. - --- Hyvänen aika. Älä nyt toki tuollaista kuvittele. - -Hiljaisuus. - --- Paavo, kun voisi kerran oikein puhua. Sanoa kaikki... - --- Etkö sitten voi? Minullekaan? - --- Katsos... Minusta tuntuu... Ei, en osaa kuitenkaan... - --- Sano, Aino. - --- Ei se ollut mitään. Tyhjänpäiväistä. - --- Eikö sydämesi enää olekaan avoin minulle, Aino? - -Äänettömyys. Kulmakarvojen syvään varjoon kihosi kaksi kimmeltävää -helmeä, sitten ne vierähtivät pois, jäi vain silmien lämmin hohde. -Tyttö painautui nuorukaisen rintaa vasten ja kuiskasi kiihkeästi. - --- Tiedäthän sinä sen... Mutta minusta tuntuu... Minun on niin -kauheata ajatellakaan, että sinä et enää palaisi... Ei, älä keskeytä, -ei siinä ole kaikki. Mutta jos sinä palaat loistossa ja kunniassa. -Jos teidän suuri ajatuksenne toteutuu, niin... niin minusta ei ole -sinulle. - --- Aino! - --- Enkä minä tule sinulle... Silloinhan sinä olet suuri sotaherra -ja... ja elät hienoissa piireissä... Minä olen maalaistyttö... Ja -sellaisena pysynkin. - --- Tahtoisitko, että jäisin kotiin? kysyi nuorukainen miltei -katkerasti. - --- En, en. Sitä en tarkoittanut. Sinun velvollisuutesi on kai -mennä... Nyt sinä olet pahoillasi ja suutuksissasi. Johan sanoin, -että oli tyhmyyksiä vaan... Anna anteeksi, Paavo, minusta niin -tuntuu, etten koskaan enää saa olla sinun kanssasi näin. - -Tyttö kiersi kiihkeästi käsivartensa nuorukaisen kaulaan ja taas -kihosi kyyneleitä hänen silmiinsä. Hänen kaunispiirteiset kasvonsa -näyttivät valjuilta varjon hämärässä. - --- Et saa ajatella tuollaisia, Aino, ethän. Muistellaan ennemmin -jotain muuta, entisiä. Annahan kun kerron. Muistatko... muistatko -sitäkin, ensimäistä kertaa. Täällä oltiin, tässä samassa ladossa, -saman joen rannalla ja oli vielä sama aika kesästäkin, vaikka monta -vuotta sitten. Muistatko, miten monta? - --- Kolme, kuului varmasti. - --- Niin, kolme. Ajatteles, olit juuri täyttämäisilläsi -seitsemäntoista... Olimme tulleet ravustamaan. Minä tein keppejä ja -sinä kiinnitit syötit. Oli helteinen, hiostava sunnuntai-iltapäivä -ja auringon sauhuinen ilma värähteli kesantopellolla. Pistimme kepit -jokeen ja sinä hyppelit yli ojien niin että paksu hiuspalmikkosi -heilahteli; annoit ravun nipistää sormiasi ja nauroit, kun tihkui -verta hiukkasen. -- Sitten kohosi nopeasti synkkä, paksu pilvenmöykky -metsän takaa ja aurinko paahtoi niin, että tahtoi siihen paikkaan -uupua... Jo alkoi tiputella, suuria, raskaita pisaroita. Silloin -sinä kiisit kuin tuulispää latoon. Minä koin vielä kepit, muistatko, -kuinka hirveän suuren saksivaarin sainkin, mutta sitten oli minunkin -riennettävä sateensuojaan... Hengästyneenä saavun tähän ovelle. -Heinien tuoksu hulmahtaa kasvoilleni, mutta sinua ei näy missään. -Kiipeän yli kynnyksen, katsahdan vähän ihmeissäni ympärilleni ja -silloin, äkkiarvaamatta saan huikean tukon heiniä kasvoilleni. Heitto -on niin voimakas, että kaadun, mutta samalla on se järkyttänyt -sinutkin tasapainosta ja nauraen sinä putoat korkean kasan päältä -miltei suoraan syliini ja minä otan vastaan sinun notkean, alaspäin -vierivän ruumiisi... Silloin leimahtaa hetkeksi kaikki oudon -valoisaksi, seuraa ankara jyrähdys kuin olisi kymmenellä tykillä -yhtaikaa ammuttu, se jatkuu kumeana jylinänä ja rankka sadekuuro -pieksee kattoa... Sinä olet muuttunut totiseksi ja povesi aaltoaa -levottomasti vasten rintaani... Minä puristan sinua, ensin hiljaa -ja arkaillen, sitten lujemmin... Ummistat silmäsi... Kuuluu onnen -ensimäisiä kuiskauksia... Muistatko? - --- Muistan, muistan Paavo, vastasi nuori tyttö onnellisena. Syntyi -hiljaisuus. - --- Mutta paljon selvemmin minä tänään muistan erään toisen tapauksen, -jatkoi neitonen vihdoin. - --- Minkä sitten, Aino? - --- Vuosi takaperin... - --- No niin? - -Oli kolea ja pilvinen elokuun ilta, ei tällainen kuin nyt. Koko -päivän oli satanut. Eräs tyttö istui kamarissaan ikävöiden ja -katsellen ikkunasta puistoon. Silloin välähti pensaiden välissä... -Lyhty siellä kulki hitaasti, kuin ilmassa riippuen, lähellä -maanpintaa. Sen takaa saattoi erottaa jalat polvien kohdalta; ne -näkyivät ottavan varovaisia askeleita, hiipien pitkin kaalimaan -vakoa. Tuon tuostakin käsi koukkasi maahan ja hämärä valonkajastus -lankesi kasvoille... Tytön sydän sykähti. "Matoja noukitaan", -ajatteli hän, tullen levottomaksi. "Hän se on, hän se on", riemuitsi -aavistus, mutta itsekseen hän sanoi: "Vaikka marjan varkaita olisi. -Menen katsomaan..." Niin, sitten ei muuta olekaan... Tai onpas. Erään -vaon päässä lyhty painui maahan ja jäi paikoilleen. Se valaisi suuren -orapihlajan kiiltäviä ala-lehtiä. Sitten sen valopiiriin tuli jotakin -valkeata, hame ehkä, ja tarkemmin katsoen näki sivummalla saappaat. -Siinä onkin kaikki... Saappaat vain tulivat ehkä lähemmäksi... Ja -kuuluihan tosiaan kuiskauksiakin: - -"Kalaanko aiot?" - -"Niin... Mitä sanoisit, jos hiukan viipyisin kalamatkallani?" - -"Viipyisit!... Montako päivää?" - -"Jos menisi viikkoja, ehkä kuukausia?..." - --- Sen illan perästä ei tuli ole koskaan kulkenut pensaiden välillä... - -Hiljaisuus. - --- Se oli kaunista, Aino. Kerro vielä. - -Surumielisenä pudisti tyttö päätään, eikä vastannut. - - * * * * * - -Kuu oli noussut korkealle ja saanut hopeaisemman värihohteen. - -Nuorukainen istui kynnyksellä heinän kortta pureskellen, tyttö nojasi -päätään seinään ja tuijotti kaukaisuuteen niin mietteissään, että hän -näytti nukkuvan valveillaan. Kauan aikaa olivat he olleet äänettöminä. - -Vihdoin katsoi nuorukainen kelloaan ja hypähti maahan. - --- On aika jo; sanoi hän hiljaa. Tyttö vavahti ja tuntui ikäänkuin -heräävän. Hänen silmänsä kiintyivät oudon suurina nuorukaiseen. - --- Et usko, kuinka on raskasta, kuiskasi hän. -- Paljon raskaampaa -kuin vuosi sitten... Minusta tuntuu... - --- Sinusta tuntuu? - --- Minusta... minä aavistelen, että sinä et palaakaan... Tai, että -minä... - --- Taas sinä sitä samaa, Aino. Äänettöminä astellen olivat he -saapuneet maantielle, metsän reunaan. - --- Etkö sinä voisi jäädä vielä muutamaksi päiväksi? Minun on niin -hirveän ikävä, kysyi tyttö nuorukaisen käteen tarttuen. - --- En voi, Aino. Ja mitä se hyödyttäisi. Lähdettävä olisi kumminkin, -eikä se silloin olisi yhtään helpompaa. Äitikin on niin levoton, eikä -nuku öisin. On parempi, kun olen poissa kotoa. - --- Niin, niin. Mene sinä vaan, Paavo. Minä vielä teen lähtösi -vaikeammaksi ruikutuksillani. Annathan anteeksi, sanoi tyttö -kiihkeästi. - --- Sinä olet niin alakuloinen ja lohduton tänään. - --- En. En ole enää, sen lupaan. Äänettömyys. Sitten sulki nuorukainen -neidon syliinsä. - --- Hyvästi, kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. - --- Hyvästi, rakas... rakas, kuului tukahtunut vastaus. - - - - - - -II. - -Keksintö - - - - -I. - -Testamentti. - - -Kauniin huvilansa puistossa, suuren, tuuhean vaahteran alla, istui -herra Otto Vahlberg, nuori, vaaleaverinen, lapsuudestaan saakka -Suomessa oleskellut, mutta silti Ruotsin alamainen aviomies, joka -juhannuksena oli mennyt naimisiin leskirouva Bernerin ihastuttavan -ja tavoitellun tyttären kanssa. Oli elokuun 18 p. v. 1916. Ilma -oli hiostuttavan lämmin ja aivan tyyni. Vaikka auringon säteet -vain vaivoin siivilöityivät vaahteran vehmaitten lehvien lomitse, -muodostaen omituisen, liikehtivän valo- ja varjoverkon sille -pyöreälle pöydälle, johon herra Vahlberg nojasi kyynärpäätään, kihosi -otsalle hikikarpaloita, kellertävän valkean kesätakin kainalokuopat -kostuivat ja silmät, jotka välinpitämättöminä olivat kiitäneet sinne -tänne sanomalehden riveillä, pyrkivät väkisinkin painumaan umpeen. -Kalpeista, hiukan väsähtäneistä kasvoista kuvastui uneliaisuus ja -lerpallaan olevien huulten raossa riippui sammunut paperossi. - -Juurista punotussa nojatuolissa, pöydän toisella puolen, istui -leskirouva, majurinna Berner, ainainen sukankudin käsissään, tumma -pitsimyssy päässään, yhtä hienon ja sielukkaan näköisenä kuin koska -tahansa ja tuon tuostakin vilkaisten lempeästi nuoreen vävypoikaansa. -Hänen tavattomasti ohentuneessa tukassaan oli yhä vielä kaunis -kastanjanruskea väri ja vaikka hänen kasvoillaan oli uurteita, -kuvastui niistä yhä vielä nuoruuden päivien kauneus, joka tuntui -vuosien kuluessa muuttuneen vain henkevämmäksi ja äidillisemmäksi. -Hänellä oli lihavahko, joltisenkin raskas ruumis ja hänen rintansa -tiheä nousu ja lasku ilmaisivat sydänvikaisen ahdistuneen hengityksen. - -Pikkulinnut tirskuivat oksilla, puiston takaa pilkoitteli järven -rasvatyyni pinta ja nurmikentän monivärisissä kukkasissa surisi -mehiläisten ahkera parvi. - -Tiheän kuusama-, syreeni- ja siperialaisen hernepensaston ympäröimän -huvilan portaita kiiti nuori, notkea, valkopukuinen nainen -keveästi kuin keijukainen alas pihamaalle. Hän oli rouva Karin -Vahlberg, joka vielä näytti vallattomalta tytöltä, eikä tuntunut -suinkaan olevan taipuvainen vaihtamaan kulmikkaita ja huimapäisiä -liikkeitään rouvamaiseen tahdikkuuteen ja arvokkuuteen. Hulmuavin -hamein hän nytkin juoksi pitkin nurmikenttää suoraan vaahteraa -kohti. Tällä kertaa ei hän kuitenkaan pysähtynyt kukkasoikioitten -luo, siepatakseen resedan tai tulipunaisen unikon hiuksiinsa, vaan -häntä näytti kannustavan todellinen kiire ja jo kaukaa hän huusi -hengästyneenä ja käsiään hurjasti huitoen: - --- Otto, Otto! Kuuletko yhtään, vetelys? - --- Kuulen, olen kuullut ja tulen kuulemaan, mikäli ei huutosi -puhkaise rumpukalvojani. - -Nuori rouva pysähtyi puolisonsa eteen ponnistuksesta hehkuvana -ja ampui kuin tykillä, syvänsinisten silmien säihkyessä ja -irtaantuneiden kiharoiden valuessa punertuneelle poskelle. - --- Minä olen saanut kartanon! - --- ?! - --- Luolakosken kartanon!... Niin! - -Ja äkkiä kiepsahtaen äitinsä kaulaan, jatkoi onnesta melkein -kyyneliin liikutettu nainen. - --- Ajattele, äiti, sinun vanhan kotitalosi, sinun rakkaan -syntymäpaikkasi, josta aina niin ikävöiden olet puhunut... - -Mutta äkkiä hän lakkasi ja muuttui totiseksi. - --- Hyvä jumala, äiti! Mikä sinun on?... Pullo, Otto, pullo, pullo! Se -on minun huoneessani, mutta pian! - -Leskirouva Berner oli käynyt kalman kalpeaksi. Kudin putosi hänen -käsistään, hän puristi sydäntään ja näytti tukehtuvan. Toinen -käsi, joka taudinomaisesti puserti juuri tuolin kaidetta, vapisi -huomattavasti, silmät painuivat umpeen ja tumma varjo laskeutui -syvään vaipuneille luomille. - --- Äiti, rakas äiti! Anna anteeksi, olin varomaton, enkä muistanut -sairauttasi, puheli nuori rouva onnettomana, miltei vaikertaen, -hieroen potilaan ohimoita ja pitäen hänen nenänsä edessä -hajuvesipulloa, jonka Otto oli vihdoinkin tuonut. - --- Ei se ole mitään. Se on jo ohitse... Mutta tieto tuli niin -äkkiä... Mitä sinä sanoit, Karin? Selitä nyt tarkemmin, rakas lapsi. -Vai oletko taas hassutellut tapasi mukaan? - --- Niin, äiti, minä olen saanut Luolakosken. Lakiasiain-toimisto -Korte & Kivimaa vastikään soitti, että tohtori Kustaa Koski on -testamentissaan määrännyt minulle koko kartanon irtaimistoineen -päivineen. Tuomari kysyi, halusinko lähteä sitä katsomaan ja milloin, -koska toiminimi oli saanut huolekseen järjestää kaikki testamentista -aiheutuvat asiat... Mutta äiti, sinähän voit jälleen huonosti. - --- Se on ohimenevää, ei se ole mitään... Tohtori Koski, kuka hän on? -En minä tunne sen nimistä. Kuinka se voi olla mahdollista? - -Nuoren rouvan silmät tummenivat hämmästyksestä; innoissaan oli hän -nähtävästi unohtanut kaikki sivuseikat ja vasta nyt tuntui hänelle -selviävän asian eriskummallisuus. Tosiaankin! Kuka oli tohtori Koski, -kuka oli se outo lahjoittaja, joka oli määrännyt suuren kartanonsa -"neiti Karin Bernerille" perinnöksi, otaksuttavasti ollenkaan -tietämättä, että tämä neiti nyt oli rouva? - --- Minä luin sanomalehdestä hänen kuolemastaan, sanoi herra Vahlberg. -Hän lienee ollut etevä tiedemies, joka vanhuutensa päivinä oli elänyt -aivan erakkona ja joka tietenkin oli Luolakosken kartanon omistaja. -Mutta minä en ymmärrä, ellet sinä äiti, eikä Karin häntä edes tunne, -niin miten on testamentti selitettävissä? Mikäli ei Karin nyt taas -vehkeile. - --- Vehkeile, pölkkypää! Onko kartanon periminen vehkeilyä, mitä? -Soita Korte & Kivimaalle, jos kerran minua epäilet. - -Majurinna Berner näytti omituisesti hiljentyneen. Hänen silmissään -oli tuijottava ilme ja niiden katse tähtäsi puiston varjoisaan -vihreyteen mihinkään erikoisesti kiintymättä. Hänen aivonsa tuntuivat -turhaan etsivän ratkaisua sille, minkä hämärä, hiipivä aavistus -sanoi, aavistus niin arka, että hän tuskin oli siitä tietoinen. -Pitkän aikaa viipyi hän liikkumattomassa asennossaan ollenkaan -kuulematta nuorten sanasotaa ja umpikujaan joutunutta pohdintaa. -Vihdoin sanoi hän lempeästi, hiljaisella äänellään, johon entinen -tyyneys oli jo palannut. - --- Otto, tuo minulle se lehti, jossa hänestä puhutaan. Äläkä unohda -silmälaseja. Minä tahdon tarkempia tietoja. Tämä on niin ihmeellistä. - -Sanomalehti ei tuonut suurtakaan selvitystä. Se mainitsi muutamia -vuosilukuja, kertoi vainajan pitkistä ulkomaanmatkoista ja -yksinkertaisesta, yksinäisestä elämästä maatilallaan, joka vuodesta -1902 oli ollut hänen hallussaan. Se kertoi suuresta kunnioituksesta -ja rakkaudesta, jota alustalaiset olivat tunteneet aina avuliasta -herraansa kohtaan, mutta ihmeen vähän se tiesi yksityiskohtaisemmin -kuvata vainajan vaiheita. - -Pettyneenä ja yhä enemmän hämmästyneenä rouva Berner laski lehden -käsistään. Mitä syytä oli tällä herralla lahjoittaa kartanonsa hänen -tyttärelleen? Oliko kenties majuri ollut hänen ystävänsä? Mutta -kuinka ei siitä majurin vielä eläessä koskaan oltu puhuttu?... -Luolakoski, vanha, romanttinen kotikartano, jonka satavuotinen puisto -kasvoi lehteviä jättiläislehmuksia ja suuria hevoskastanjia, jonka -mahtava, synkkä kuusikuja kansoitti mielikuvituksen taruolennoilla, -oli jälleen palautettu alkuperäiselle omistajalleen. Majurinnan -kaunis koti, jossa hän oli tyttösenä leikkinyt ja varttunut, kokenut -ensi lemmen riemua ja tuskaa, tuskaa, joka eronhetkellä oli murtanut -hänen terveytensä! - -Vaikka vapaaherra Järnskiöld, aateluudestaan ylpeä ylimys, ei ollut -tahtonut antaa tytärtään, nykyistä majurinnaa, alhaissäätyiselle -miehelle, oli tämä kuitenkin pysynyt rakastetulleen uskollisena, -kunnes onnettomat ulkonaiset seikat olivat heidät erottaneet. -Majurinna oli sairastunut, lähtenyt lääkärin neuvosta ulkomaille, -jossa vihdoin oli suostunut hienosukuisen hyvän ja rehellisen, vaikka -jo vanhan majuri Bernerin puolisoksi, isänsä suureksi tyydytykseksi. -Isä oli kuitenkin jo seuraavana vuonna kuollut ja mikä ikävämpää, -velkaantunut Luolakoski, jonka asema jo isän käsissä oli horjunut, -oli hyväsydämistä ja helposti petettävää majuria kohdanneiden -rahahuolien takia myötävä. Ostaja oli muuan juutalainen rahamies, -joka sittemmin suunnattomasta voitosta oli luovuttanut tilan tohtori -Koskelle. - -Kuinka paljon surua! Isä oli poissa, äitiä majurinna tuskin -muistikaan ja neljättä vuotta oli majuri jo maannut haudassa... - -Leskirouva Berner vaipui mietteihinsä, ja kirjavia muistoja vilisi -kuvasarjana hänen mielikuvituksessaan. Luolakoski, koti, jossa hän ei -ollut saanut käydyksi senjälkeen kuin kerran sairastuneena oli sieltä -lähtenyt, väikkyi nyt haaveissa kuin utulinna ja vanha, arpeutunut -haava tuntui jälleen tuottavan kipua. Mikä omituinen suloisuus -olikaan nyt tuon tuskan kaihertavalla muistolla! Kuinka kummallisesti -se liikutti sydäntä!... Kyyneleitä pyrki väkisinkin majurinnan -silmiin... - -Yhtäkkiä hän huudahti, ponnahti nopeasti tuoliltaan painoi molemmin -käsin sydäntään, horjahti sitten taaksepäin ja jäi vapisten, suu -hieman auki ja kasvot ylöspäin taipuneina liikkumattomaan asentoon. -Kun herra ja rouva Vahlberg, jotka olivat väitellessään lähteneet -puistoon kävelemään, kiiruhtivat paikalle, tapasivat he vanhan -majurinnan pyörtyneenä. - - * * * * * - -Auto mennä huristi hyvää kyytiä halki metsien ja peltojen, joilla -kuhilaat törröttivät kullankeltaisina elokuun auringon valossa. -Herra Vahlberg, joka oli ollut pakotettu jättämään vaimonsa -hoitamaan huonovointista rouva Berneriä, oli lähtenyt yksin käymään -Luolakoskella sekä järjestämään asianmukaisia papereita lailliseen -kuntoon. Tuomari Korte, joka monta vuotta oli vakituisesti ollut -vainajan asiamiehenä, oli lähtenyt mukaan ja nyt istuivat molemmat -herrat kiitävässä biilissä. - -Jos lyhyesti tahtoisi sanoa sen, mitä herra Vahlberg -vieruskumppanilleen jutteli, niin riittäisi jotakuinkin: "minä en -käsitä, minä en voi ymmärtää". Lakimies pysytteli varovaisena ja -vaikenevana vastaten vältellen ja kierosti -- taito, jonka hänen -ammattinsa edellytti. - -Maantieltä poikkesi biili syrjään, kulkien halki viljavan vainion -ja syöksyi sitten suoraan, ikivanhain kuusten aitaamaan kujaan, -joka yhtäkkiä loppui miltei kartanon pihaan. Vanha, pitkä rakennus -oli oikeastaan kaksikerroksinen, vaikka yläkerrassa ei ollutkaan -asuttavia huoneita kuin molempien pitkien sivujen keskikohdalla. -Huopakatto oli mitä omituisimmin taitettu ja vanhanaikuiset, leveät, -valkeat vuorilaudat olivat kulmauksistaan maalatut ruskeiksi. -Leveät portaat johtivat ensin verannalle, jonka pylväät olivat -elämänlangan kiertämiä, samoin kuin itse rakennuskin oli hukkua -suurten hevoskastanjien vihreyteen. Pihamaalla pulppusi suihkukaivo: -harmaasta kivestä hakattu karhu puristi pallomaista ruiskua sylissään. - -Vanha, kaljupäinen palvelija seisoi kumarrellen portailla vastassa. -Viisailla, terävillä silmillään hän tutki tulokkaita, näytti tuntevan -lakimiehen ja avasi tottuneesti raskaan, kaksipuolisen oven. -Avarasta eteisestä johtivat portaat ylös vintille. Näiden molemmin -puolin seisoi hiotuilla kivijalustoilla kaksi marmoriin hakattua -rintakuvaa, joista toinen kuvasi Beethovenia, toinen kuningas Kustaa -III:tta. Permannolla, suurissa puuastioissa upeili miehenkorkuisia, -tuuhealehtisiä kasveja, joiden vihreys näytti luonnottoman tummalta -uurteisten akkunalasien läpi tunkeutuvassa valossa. - -Vasta sisähuoneista saattoi nähdä kosken, joka oli antanut kartanolle -nimen. Pauhaavana, lumivalkeana vyörynä kiiti se uomassaan -tuskin sadan metrin päässä rakennuksesta. Sen udussa kimmelsi -taivaankaari. Alempana teki se mutkan ja painui tuuheaan, miltei -mustaan kuusikkoon, jonka takaa noin puolen kilometrin päässä pisti -näkyviin tehtaan korkea savupiippu. Jyrkät, kalseat rantakalliot -olivat täynnä onkaloita ja omituisia luolia, jotka kansa oli -asuttanut mielikuvituksellisilla hirviöillä ja jättiläisillä. -Ainoastaan kartanon kohdalta oli kuusikko kaadettu ja maa muokattu -säännöllisiksi, kukkasoikioiden kirjavoimiksi nurmikentiksi, mutta -muualla, sekä ylä- että alapuolella huminoi synkkä metsä muinaisia -tarujaan. - -Talon sisustus oli ympäristön kanssa sopusoinnussa. Kalusto oli -jykevää, mutta kallisarvoista ja aistikasta, ja suuressa salissa oli -tavanmukaisen pianon asemasta valtava, kullattu harppu. Palvelija, -joka äänettömästi aukoili ovia, teki vanhanaikaisessa asussaan -tarunomaisen vaikutuksen ja tarkastellessaan vaikenevan tuomarin -seurassa seinien tummanvärisiä, raskaspuitteisia tauluja, tuli herra -Vahlberg huomaamattaan apealle mielelle. Jotain painostavaa, jotain -salaperäistä ja juhlallista oli näiden vanhojen seinien suojassa. - -Kun iäkkäältä palvelijalta kysyttiin, halusiko hän yhä edelleenkin -jäädä taloon, vastasi hän hillitysti, mutta varmasti tahtovansa -vetäytyä syrjään, valittaen väsymystään ja huonoa terveyttään -ja viitaten siihen armoon, jota hänen manallemennyt herransa -oli osoittanut, määrätessään runsaan eläkkeen uskolliselle -palvelijalleen. Niin, tohtori Koski ei todellakaan ollut unohtanut -ketään; hänen runsaista lahjoituksistaan huusivat sanomalehdet, ja -niistä olivatkin saaneet osansa sekä hyväntekeväisyyslaitokset että -yksityiset henkilöt. Tämä varakas erakko, joka omisti amerikalaisen -patentin nestemäisen ilman valmistustavalle ja joka tuntui olevan -kokonaan vailla ahnaita perillisiä, oli jakanut suuren omaisuutensa -tavalla, jota kaikkien täytyi kunnioittaa, mutta joka siitä -huolimatta useata hämmästytti; ei vähimmin herra Vahlbergia. - -Tohtori Kosken suuressa työhuoneessa, oli monenmoisia tieteellisiä -kojeita, jotka, mikäli vieraat pystyivät arvostelemaan, näyttivät -viittaavan kemian alalle, ja runsas huolellisesti järjestetty -kirjasto. Avaralla pöydällä, jolla paitsi mustasta marmorista -muovailtuja kirjoitusneuvoja, ei ollut minkäänlaisia pikkutavaroita, -huomasi herra Vahlberg kuitenkin esineen, joka tavattomasti herätti -hänen mielenkiintoaan. Se oli suurehkon valokuvan kokoinen, -selkäjalan varassa seisova levy, joka oli tehty kauniin kiiltävästä, -violettiin vivahtavasta metallista ja jonka pinnalle oli tiivistynyt -heikosti näkyvä sumukerros. Käteen tuntui se omituisen kylmältä ja -uskomattoman kevyeltä, ja vaitelias lakimieskin kohotti hämmästyneenä -tummia kulmakarvojaan. Jotakin samantapaista muisti herra Vahlberg -nähneensä ennenkin, mutta kesti tuokion, ennenkuin hän sai mieleensä -palautetuksi, missä se oli tapahtunut. Hänen anopillaan, leskirouva -Bernerillähän oli samasta aineesta tehty lipas, tuo ainutlaatuinen, -kaunis kirjesäiliö, jonka avaimena oli äänirauta ja joka kimmahti -kuin taikavoimasta auki, niinpian kuin äänirauta oli viritetty -oikein ja napautettu soimaan lukon edessä. Samaa tiheätä usvaa oli -pisaroitunut lippaankin pinnalle... - -Kun herra Vahlberg kumartui lähemmin tarkastamaan levyä, huomasi hän -siinä taidokkaasti tehdyn kaiverruksen, jolla oli seuraava muoto. - -[Yksi nuottirivi.] - - - - -II. - -Anoppi. - - --- Siinä se vasta on kalamies, huusi herra Vahlberg jo kaukaa, -tullessaan. -- Eihän tuossa ole vettäkään. Onkisit ennemmin kaivosta, -jossa saattaa olla sammakoita. - -Valkean kaiteen reunustamalla venesillalla istui mukavassa -nojatuolissa rouva Karin ja onki. Penkillä hänen lähellään -oli matotuokkonen ja aivan sen vieressä lasiastia puolillaan -puutarhamansikoista tehtyä hilloa. - --- Tulehan katsomaan, Otto, vastasi nuori nainen, mansikoiden -punaamien huulten vetäytyessä nauruun valkean hammasrivin ympäri. -- -Minulla on särki. - --- Oho! Mutta minkä näköinen sinä olet! Sinähän ajat mansikoita -varmaankin nenääsi ja korviisi, koska poskesi ovat kuin punamullassa. -Ja taas sinä syöt sormillasi. Ensin panet matosen koukkuun ja sitten -mansikan suuhusi. - --- Minä olen rikas ja teen mitä tahdon. Se on hienoa! vastasi rouva, -puristaen huulensa veikeästi suppuun ja tehden hitaan, ylimielisen -kumarruksen päällään. Auringon säteet kultasivat hänen hiuksiaan, -jotka vielä riippuivat uinnista märkinä ja joita leppeä tuuli -leyhytteli hiljaa. Korviaan myöten rakastunut aviomies katseli -onnellisena puolisoaan. - --- Vedä, vedä herran tähden! huudahti herra Vahlberg. - -Karin säikähti, tempasi nopeasti onkensa järvestä, niin että kevyt -siima kimmahti korkealle ja hämääntyi pahlaimen kärkeen. Kalamiehen -takaa kuului heleä, kiusaava nauru. - --- Hyi, kuinka sinä narraat! Eihän sitä syönyt. Selvitä nyt siima ja -joutuin, ilkimys. - -Rouva oli kimmahtanut ylös näennäisesti suuttuneena ja heittänyt -vavan sillalle; sitten huomasi hän mansikat ja ajoi niitä suuhunsa -monta yhtaikaa. Tohvelisankarin nöyryydellä herra Vahlberg oikoi -siiman, korjasi matoa, heitti ongen järveen, sytytti sikaarin, -pisti monokkelin silmäänsä ja tarkkasi kohoa totisen ja arvokkaan -näköisenä, nuoren naisen katsellessa häntä sivulta kulmakarvat -koholla. Kumpikin vaikeni. - -Silloin kuului kimeä, vihlova huuto puistosta. Se kaikui terävänä -kallioista kuin kuolevan viimeinen parkaisu. Molemmat aviopuolisot -säikähtivät ja katsoivat vaaleten toisiinsa... Sitten vallitsi -kauniin kesäpäivän hiljaisuus. - --- Äiti, äiti, sammalsi rouva Vahlberg ja lähti kuin henkensä edestä -juoksemaan kohti tuuheata vaahteraa, jonka siimekseen vanhus oli -jäänyt istumaan. - -Kun nuori pari ehti puun varjoon, kohtasi heitä järkyttävä näky: -Selkäkenosillaan juurituolissa makasi majurinna Berner raollaan -olevissa silmissä kuoleman sammunut kiilto; toisella kädellään -puristi hän sydäntään, toisessa oli kirje. Hänen vieressään seisoi -kalpea, outo mies hätääntyneen näköisenä ja onnettomana väännellen -käsiään. Huvilasta juoksi palvelija vesikarahvi ja lasi kädessään, -kasvot säikähdyksen vääristäminä. - -Herra Vahlberg otti kirjeen anoppinsa kädestä ja vilkaisi siihen -sivumennen. Mutta tavattomasti hän hätkähti. Kirjeessä oli ainoastaan: - -[Yksi nuottirivi.] - -Nuottien alle oli voimakkaalla käsialalla piirretty: - - _Arvid Warén_. - - * * * * * - --- Kuka te olette? kysyi herra Vahlberg ankarasti vieraalta mieheltä. - --- Olen kirjeen tuoja, herra, vastasi puhuteltu hätääntyneenä, mutta -rehellisen näköisenä. - --- Niin, sen käsitän. Mutta kuka teidät on lähettänyt ja keneltä on -kirje? - --- Olen tohtori Koski-vainajan palvelija. Kuolinvuoteellaan jätti -tohtori minun huolekseni tämän kirjeen perille viemisen. Hän -sanoi, ettei kirjettä saanut panna postiin, koska sensuuri nykyään -on niin ankara, sekä ettei kirjettä pitänyt antaa omistajalleen -ennenkuin tohtorin testamentti oli julkaistu. Niinikään määräsi hän -ehdottomasti, että kirje oli jätettävä osoitteessa mainitun henkilön -omiin käsiin... Palvelija neuvoi minut puistoon... En tietystikään -voinut aavistaa tällaista onnettomuutta. - -Hetken aikaa pyöri herra Vahlbergin huulilla kysymys: "Kuka on -Arvid Warén?" Mutta hän hillitsi itsensä vaistomaisesti, pisti -kirjeen taskuunsa ja jäi mykkänä tuijottamaan onnettoman näköistä -vierasta, joka syvään kumartaen vetäytyi syrjään. -- Leskirouva -Berner kannettiin huoneeseensa, riisuttiin ja asetettiin sänkyyn. -Syntyi tavanmukainen hälinä. Telefooni soi yhtämittaa, lääkäri -jakeli puhelimitse neuvojaan, hätääntyneet palvelijat hyörivät -kuin kuumeessa, tietämättä mitä tehdä ja Karin Vahlberg itki -sydäntäsärkevästi, vavahtelevin käsin hyväillessään rakastettua -äitiään. Kun lääkäri vihdoin saapui, ei hän voinut muuta kuin todeta -hengen lähteneeksi; sydänhalvaus oli sattunut. - -Suru oli astunut synkkänä vieraana nuoreen, onnelliseen kotiin, -joka vastikään oli saanut kiittää kohtaloa niin suurenmoisesta -perinnöstä. Kuherruskuukausien vallattoman ilon oli kuoleman kolkko -varjo verhonnut, synnyttäen kyyneliä, mutta samalla myöskin lähentäen -ja syventäen niitä kahta ihmistä, jotka olivat liittoutuneet -yhteisvoimin kantamaan elämänsä onnen ja taakan. - -Sanomalehdet, joiden nenäkkäät kynäilijät kylmäverisesti tunkeutuvat -kaikkialle, kirjoittivat tapauksesta yksityiskohtaisesti, -näennäisesti ottaen osaa suruun, mutta etupäässä kuitenkin -riemuissaan siitä, että saivat tarjota lukijoilleen harvinaisen -sensatsioniuutisen, jonka otsikkona oli lihavin kirjaimin painettu: - - Omituinen kuolemantapaus. - - Salaperäinen kirje. - - - - -III. - -Kotitarkastuksia. - - -Makuukamarin ikkunoista kylvi kuu hopeitaan Se muodosti pehmeälle -turkkilaiselle lattiamatolle valoisia neliöitä ja vihertävän -vesikarahvin hiottu lasitulppa kimmelsi kuin smaragdi. - -Unettomana vääntelehti nuori rouva vuoteellaan. Herra Vahlberg -seisoi ikkunan ääressä tupakoiden ja otsaansa lasiin painaen. Ulkona -nukkui luonto, kesäöisessä unessa. Ruohokentällä kaste kyynelehti, -suuren vaahteran lehdet riippuivat kuin horroksissa liikkumattomilta -ritvoilta ja tyyni järvi jonka kalvosta kuu kuvastui, oli heikon, -kimmeltävän utuharson peitossa. Vaikka ikkuna oli auki, vallitsi syvä -hiljaisuus, ainoastaan joskus, tuskin kuuluvana kalahti unissaan -liikahtavan lehmän kello naapuritalon tarhalta... - -Vaikka kaipaus kaihersi sydäntä, täytyi herra Vahlbergin pakottaa -aivonsa pohtimaan käytännöllisiä asioita: rakas vainaja oli -saatettava kunnialla hautaan. Hautajaiset, joiden järjestelyyn ei -nuori pari ollut tottunut, vaativat paljon puuhaa ja karkoittivat -unen... - -Huvilan takaa, hiekkakäytävältä, joka ei näkynyt tähän, kuului -askeleita ja puheen sorinaa. Rouva kavahti istumaan vuoteellaan. - --- Mitä se on? Kuuletko yhtään, Otto? - --- Yökulkijoita varmaankin... Kovasti sinä olet hermostunut Karin, -nuku nyt, nukuthan. - --- Vedä ikkuna kiinni, on jo kylmä. Ja tule nukkumaan sinäkin. En -minä saa unta, kun sinä valvot... Mutta kuulehan! Hyvä jumala, mitä -se on? - -Ulko-ovelle jyskytettiin voimakkaasti. Samalla kuului palvelijan -kevyt koputus, ja kun herra Vahlberg takin päälleen ja revolverin -käteensä siepaten kiiruhti ulos, selitti kauhistunut palvelustyttö -hätäisesti. - --- Kolme naamioitua ja hampaisiin saakka asestettua miestä pyrkii -sisään. - -Herra Vahlberg riensi etehiseen. - --- Keitä te olette ja mitä tahdotte? kysyi hän, painaessaan -Browning-pistoolinsa varmuussiiven alas. - --- Lain ja oikeuden nimessä, avatkaa viipymättä! kuului karkea -vastaus. - -Silloin herra Vahlberg käsitti, että oli kysymys kotitarkastuksesta, -tuosta häpeällisestä toimituksesta, joka viime aikoina oli käynyt -Suomessa miltei jokapäiväiseksi. Ensin hän aikoi ryhtyä vastarintaan, -mutta muisti sitten, ettei hänellä ollut mitään syytä saattaa -itselleen ikävyyksiä, eikä hän myöskään ollut sekaantunut mihinkään -valtiollisiin vehkeisiin. Senvuoksi hän päättävästi avasi oven. - --- Mitä te tahdotte? tiuskasi hän ankarasti miehille, jotka -revolverit ojossa riensivät sisään. Kun vastausta ei kuulunut, astui -hän rohkeasti tulijoiden tielle ja sanoi lujasti. - --- Jos te olette lain ja oikeuden palvelijoita, niin näyttäkää -valtakirjanne. Olen Ruotsin alamainen ja tietäkää, etten salli -itseäni loukattavan. - --- Siinä on sinulle valtakirjaa, p--e! kirosi johtajana toimiva mies -lyöden häntä revolverinsa perällä salamannopeasti päähän. Ovelta, -jonka raossa Karin seisoi yöpuvussaan, kuului kirkaisu. Herra -Vahlbergin silmissä pimeni ja hän menetti tajuntansa. - -Kun hän jälleen tuli tuntoihinsa, lepäsi hän vuoteellaan. Hänen -vaimonsa kalpeat, itkettyneet kasvot olivat kumartuneina hänen -ylitseen ja hän huomasi päänsä olevan siteissä. Mitään erikoisempaa -kipua ei hän kuitenkaan tuntenut ja kun hän oli sen verran selvinnyt, -että muisti äskeiset tapahtumat, kysyi hän uteliaana. - --- Mitä ne tahtoivat? - --- Kirje se oli, äitivainajan kirje. He tiukkasivat minulta -kivenkovaan, mitä tiesin Arvid Warénista ja kun vakuutin, etten -koskaan ollut kuullut sitä nimeä, enkä koskaan ollut sellaista -henkilöä tuntenut, eivät he alussa ollenkaan ottaneet sitä -uskoakseen. Lopulta oli heidän kuitenkin selityksiini tyytyminen, -varsinkin kun molemmat palvelijat olivat yhtä tietämättömiä. Kaikki -laatikot ja kaapit ovat he penkoneet ja kaikki äidin paperit ja -yksityiset kirjeet veivät he mukaansa. Hänen huoneensa on vallan -kauhean näköinen. - -Kun jännitys näin oli lauennut, purskahti rouva katkeraan itkuun -ja painoi kasvonsa miehensä rintaa vasten. -- Tämähän on kauheata! -He eivät kunnioita edes kuolemaa. Talossa, jossa äitini ruumis -vielä on, he molottavat ryssäänsä ja kiroilevat. Mitä on oikein -koko tämä sekamelska ja salaperäisyys? Siitä asti, kun sain tiedon -merkillisestä perinnöstäni, ei minulla enää ole ollut hetkenkään -rauhaa. Minä annan palttua kaikille semmoisille perinnöille. - -Miettiväisenä, mitään vastaamatta, herra Vahlberg hyväili vaimonsa -suortuvia. Sitten siirsi hän hellävaroen puolisonsa pään syrjään ja -nousi ylös, huolimatta siitä, että ohimoita särki. - --- Älähän. Aiotko pystyyn, Otto? Et sinä saa! Sinun täytyy maata. - --- Tunnen olevani aivan hyvissä voimissa. Mutta minä olen utelias. -Annatko sen kynttilän, kuu ei enää paista. - -Kynttilän lepattavassa valossa kulki herra Vahlberg huoneesta -huoneeseen. Kaikki oli epäjärjestyksessä, kirjat lattialla, -pöytälaatikot murrettu auki, tuolit kumossa ja tärkeät asiakirjat -hujan hajan. Lukuunottamatta majurinnan papereita ei kuitenkaan -mitään ollut poissa, ja vainajan kaunis, jalokivillä koristettu -kultakellokin tikutti rauhallisesti tavallisella paikallaan. - - * * * * * - -Aamupäivällä soitettiin Luolakoskelta. - -Tohtori Kosken vanha palvelija, joka oli suostunut jäämään -taloudenhoitajaksi, kunnes uusi omistaja saisi asiansa järjestykseen, -ilmoitti, että sielläkin oli ollut kotitarkastus. Mikäli hän saattoi -huomata oli ainoastaan yksi esine kadonnut: se oli pieni, violetin -värinen metallilevy, joka aina oli ollut tohtorin työpöydällä. - -Seuraavana päivänä pitivät sanomalehdet meluaan, mutta sensuuri oli -tällä kertaa pahasti puuttunut niiden kirjoituksiin. - - Salaperäisiä kotitarkastuksia. - - _Ruotsin alamaista loukattu_. - - _Kuka oli tohtori Koski_? - - Keskiviikkoa vasten yöllä tunkeutui kolme hampaisiin saakka - asestettua ja naamioitua miestä herra O. Vahlbergin huvilaan - N.N:ssä, vaatien huvilan omistajaa lain ja oikeuden nimessä - avaamaan ovensa. Kun herra V., joka on Ruotsin alamainen, vetosi - oikeuksiinsa, vaatien röyhkeiltä sisääntulijoilta todistusta - käyntinsä oikeutuksesta, löi yksi joukosta häntä revolverilla - päähän, jolloin taintui herra V. iskusta. Väänneltyään huvilassa - kaikki mullin mallin, sekä karkealla tavalla kuulusteltuaan rouva - V:a sekä palvelijoita, poistuivat yövieraat, vieden mukanaan - äsken kuolleen majurinna Bernerin kaikki kirjeet ja paperit. - Lienee syytä palauttaa lukijaimme mieliin se salaperäinen - kirje, josta toissapäivän numerossa mainitsimme ja joka näyttää - aiheuttaneen sekä majurinnan kuoleman että kotitarkastuksen. - - Samalla ilmoittaa kertojamme, että edellisen kanssa - yhdenaikaisesti tapahtui myöskin Luolakosken kartanossa, tohtori - Koski-vainajan maatilalla, jonka hän testamentissaan, kuten - muistettaneen, oli määrännyt rouva Karin Vahlbergille, niinikään - kotitarkastus. Mikäli tähän asti on saatu selville, ei kartanosta - kuitenkaan ole viety muuta kuin omituinen, tohtorin työhuoneen - pöydällä seisonut levy. - - Majurinna Bernerin kirje, joka, se huomattakoon, oli tohtori - Kosken lähettämä, sekä tohtorin työpöydältä kadonnut levy antavat - tukea omituisille seikoille. Ensinnäkin: kuka oli tohtori Koski? - Otettuamme lähemmin selkoa asioista toteamme, että hän v. 1902 - muutti Helsingistä Luolakoskelle ostettuaan tämän kartanon. - Helsinkiin oli hän samana vuonna muuttanut Porvoosta, jonne hän - niinikään samana vuonna oli palannut ulkomailta. Hänen passinsa - todisti hänen olevan kotoisin Artjärveltä -- jossa koskaan ei - ole elänyt, eikä syntynyt miestä, jonka nimi tai persoonallisuus - saattaisi tulla edes kysymykseen tohtori Koskena. On syytä - epäillä, että Kustaa Juhani Koski on vain tekaistu nimi, jonka - suojaan kätkeytyy toinen henkilö, henkilö, joka on kirjoittanut - majurinna Bernerille tuon merkillisen kirjeen: Arvid Warén. Tätä - arvelua tukevat vahvasti ne elämäkerralliset tiedot, jotka meidän - on onnistunut hankkia tuosta aikoja sitten kuolleeksi luullusta - henkilöstä. Puuttumatta lähemmin hänen nuoruutensa vaiheisiin, - mainitsemme, että hän v. 1888-1893 toimi Luolakosken kemiallisen - tehtaan insinöörinä, että hän v. 1893 väitti tehneensä uuden, - huomiota herättävän keksinnön sekä että hänen pitäessään Suomen - Tiedeseurassa esitelmää uudesta keksinnöstään, hänet kesken - kaiken vangittiin. Sen jälkeen ei hänestä ole kuultu mitään, - enempää kuin siitä merkillisestä - - Tulemme lähipäivinä julkaisemaan hänen mielenkiintoisesta - ja omituisesta esitelmästään sen osan, minkä hän mainitussa - Tiedeseuran kokouksessa ennätti esittää. - -Herra Vahlbergin istuessa huoneessaan, kumartuneena sanomalehtensä -ylitse ja yllämainittua uutista miettien, ilmaantui hänen rouvansa -kaunis pää ovenrakoon ja hetken välkkyi surun samentamissa silmissä -entinen veitikka. - --- Tuletko ulos, Otto? Täällä niin painostaa. - -Mies kääntyi hajamielisenä puhujaa kohti ja harhaileva katse kiintyi -raukeasti rakkaihin sinisilmiin. - --- Jos niin tahdot, mutta ei minua haluta. - --- Ai, sinun pääsihän olin unohtaa! Jää vain kotiin. Sinun pitäisi -levätä oikeastaan... Tuon kukkia tullessani. - -Hetkellinen, vilkas ilme nuoren rouvan kasvoilla oli vain ohimenevää -laatua. Alakuloisena, katseessa surun kyynelharso hän astuskeli -hiljaa yli nurmikentän suuren vaahteran juurelle, missä rakas -äiti oli niin äkkiä irtaantunut elämästä. Ensi kertaa hän huomasi -askeltensa painon ja ensi kertaa hän herkästi vaistosi sen omituisen -tunnun, mikä jo oli luonnossa syksyn kaukaisena aavistuksena. -Hajamielisenä hän taittoi jonkun kukan, nyppi jonkun lehden rikki, -tai piirteli hietaan kuvioita päivänvarjonsa kärjellä. Istuutuessaan -väristen sen tuolin viereen, jossa äiti oli vetänyt viimeisen -henkäyksensä, pisti hänen silmiinsä paksu, ruskeahko esine, joka oli -maassa pyöreän pöydän alla. Kun hän kumartui sitä ottamaan, tunsi hän -äitinsä paksun muistikirjan, jonka tämä oli eri vihkosista ulkomailla -sidottanut hienoihin sahviaanikansiin ja jota hän usein mielellään -oli selaillut, liittäen vielä vanhuutensa päivinäkin erinäisiä -muistiinpanoja nidoksen loppuosan tyhjille lehdille. Nähtävästi -oli se ollut äidin mukana kuolinhetkelläkin ja silloin pudonnut. -Kiihkeästi kirjaa suudellen ja riemuissaan huusi nuori rouva: - --- Otto, Otto! Äidin kirja, kuuletko? - -Todennäköisesti ei herra Vahlberg kuullut, koska ei antanut mitään -merkkiä itsestään. - -Kun nuori rouva oli avannut nidoksen ja lukenut muutaman sanan, -jännittyivät hänen piirteensä uteliaisuudesta, eikä hän enää -halunnutkaan ilmaista salaisuuttaan miehelleen. - - - - -IV. - -Professori. - - -Hautajaisten synkkä vaikutus jäi pysyväiseksi Vahlbergin huvilaan. -Milloin äänilaji oli muuttua iloisemmaksi, silloin sattui silmään -joku esine, joka muistutti vainajasta, tuoli, jolla hän tavallisesti -istui, kukka, jota hän erityisesti hoiti ja rakasti, valaistus -maisemassa, jota hän henkevällä, yksinkertaisella tavallaan oli -ihaillut. Nuori rouva tuntui muutamassa päivässä muuttuneen -vallattomasta tytöstä naiseksi ja hänen kauniit kasvonsakin olivat -saaneet toisen ilmeen, jota suruharson tumma väri tehosti. Yksi oli -poissa ja pysyi, sen huomasi kaikkialla, ruokapöydässä, ulkona, -joka askeleella. Nuoren parin kuherruskuukausien hurmio oli äkkiä -tyyntynyt hiljaiseksi, kaipauksensekaiseksi rakkaudeksi, jonka suru -syvensi. - -Herra Vahlberg, joka ennen oli mielellään lasketellut väsähtäneitä -kyynillisyyksiä, käveli nyt päivät päästään mietteissään, kasvoillaan -joko ajatteleva, tai sitten ikävystynyt ilme. Arvid Warénin asia -kiusasi monesti hänen aivojaan ja oli hetkiä, jolloin hän oli vähällä -pyytää vaimoaan kieltäytymään tuosta omituisesta perinnöstä, joka -heitti majurinnavainajan puhtaan maineen ylle jonkunlaisen varjon -ja jota ilkeä maailma varmaankin ovelasti käytti parjaustensa ja -mustaamishalunsa perustana. Mutta ei ollut niin helppoa luopua -sadoista tuhansista ja ennen kaikkea, eihän hän, enempää kuin -kukaan muukaan maailmassa tiennyt, mikä suhde oli vallinnut tuon -salaperäisen miehen ja leskirouva Bernerin välillä. Ja sanomalehdet, -jotka niin olivat luvanneet hankkia lisätietoja, vieläpä julkaista -insinööri Warénin esitelmän, vaikenivat itsepintaisesti, arvatenkin -sensuurin pakottamina. Koko tapaus näytti joutuvan unhoon. - -Elämä huvilassa kävi sitäkin tuskallisemmaksi, kun kumpikin koetti -vapautua ja teeskennellä iloisuutta, keventääkseen toisen taakkaa ja -kumpikin huomasi tuon näyttelemisen. Herra Vahlberg suunnittelikin -jo muuttoa kaupunkiin, kun Karin rouva ratkaisi kysymyksen kokonaan -toisella tavalla. - --- Otto, sanoi hän eräänä iltana. -- Me muutamme Luolakoskelle. -Syyskuu on vasta alullaan ja on niin kaunista. Etkö luule, että se -olisi hauskaa? - --- Mutta eihän kartano vielä ole sinunkaan. Voihan joku hakea -testamentin rikki, siihen on kyllä aikaa. Ei sinun omistusoikeutesi -vielä ole ollenkaan varma. - --- Pyh, entä sitten? Millä tavoin se estäisi meitä vierailemasta -siellä joitakuita viikkoja, niinkauan kuin sää on näin suotuisa? -Kuule, Otto, kuten tavallisesti sinä olet maailman suurin pölkkypää. - --- Sitä ei todista suinkaan se, mitä sanoin, vaan se, että nyt annan -sinulle perää. Nöyrin palvelijasi. - --- Mutta sinähän myönnyt, Otto! Herra isä, koska sinä olet lakannut -jankuttamasta? - --- Enhän minä milloinkaan ole kinannut yksinäni, vastasi aviomies -hymyillen. - - * * * * * - -Luolakosken valtava luonto tuntui tosiaankin olevan sopusoinnussa -heidän mielialansa kanssa ja viihdyttävän heitä. Sillä oli ainakin -uutuuden ja salaperäisyyden viehätystä. Vaikka pensaiden lehdet jo -kellastuivat ja punertuivat, humisi kuusimetsä yhä tummanpuhuvana -ja synkkänä ja koski pauhasi samalla hillittömällä voimalla kuin -ennenkin. Tehtaan sauhu tuprusi selkeälle syystaivaalle ja varhainen -hämärä, jonka tuuheat kastanjat tummensivat, antoi vanhoille, -suurille huoneille tarumaisen leiman. - -Jyrkän rantakallion monisokkeloisissa luolissa tiesi kansa hiisien -asuvan. Synkeinä, myrskyisinä öinä ne soittivat suuria tuhatpillisiä -urkuja vuoressa, kosken mahtavasti säestäessä. Joka sydänyönä uskalsi -hiipiä kalliolle, saattoi kuulla tuota hurmaavaa musiikkia, mutta -hänet vaati pyörteen henki uhrikseen, tai tuli hän mielipuoleksi. -Korkealta huipulta oli muinoin onneton kartanon neiti syöksynyt -kuohuihin, ja tuosta oli ensimäkien parooni Järnskiöld sata vuotta -sitten ratsastanut suoraan koskeen, vihollisensa ahdistamana... -- - -Eräänä iltapäivänä, kun aviopari istui vierashuoneessa, herra -Vahlberg jotakin kirjaa lukien, rouva näppäillen suurta kullattua -harppua, tulla porhalsi auto pihaan. Vanha, valkohapsinen herra, -jonka kyömynenää kultasankaiset silmälasit koristivat, astui maahan -ja palvelija toi käyntikortin, johon oli kirjoitettu: - - _A.G. Fredriksson_. - - Professori. - -Kun tervehdysten jälkeen oli asetuttu istumaan, alotti professori, -pyyhkien nenäliinalla silmälasejaan. - --- Olin pari kertaa aikeessa jo ennemmin tulla teitä tapaamaan, mutta -erikoisista syistä jäi se sikseen. Nyt, kun olette täällä lähempänä, -kävi matka helpommin. - -Hän hohelteli hetken lasejaan, mutta kun ei kukaan vastannut, jatkoi -hän tyynesti. - --- Koko asiani on siinä, että minulla sattuu olemaan insinööri -Warénin, muinaisen ystäväni kello, joka minun on kai jätettävä -teille, koska olette perineet hänen kartanonsakin. Se on hyvin -kaunis, vanhanaikuinen kultakello, jota olen säilyttänyt kuin -henkeäni ja jonka historian mielelläni kerron, mikäli se teitä -huvittaa. - -Vanhus otti taskustaan kotelon, jonka sisässä, pumpuleihin upotettuna -kello komeili. Liikutettuna, miltei juhlallisesti hän laski sen -pöydälle. Molemmat aviopuolisot syöksivät nopeasti paikoiltaan sitä -tarkastamaan. - --- On parasta, että alotan aivan alusta, jatkoi professori. Nämä -seikat muodostavat niin sotkuisen vyyhden, että pelkään sen sittenkin -jäävän hämäräksi. Minä tutustuin Waréniin New-Yorkissa, missä hän -toimi nuorena insinöörinä erään suuren liikkeen palveluksessa ja -minä tein tutkimuksia väitöskirjaani varten. Vaikka olin häntä -kymmentä vuotta vanhempi, syntyi välillemme luja ja sitkeä ystävyys, -ja jo silloin huomasin, kuinka paljon neroa tuossa omituisessa, -mitä yltiöpäisimpiin haaveiluihin helposti taipuvassa nuorukaisessa -oli. Vaikka hän monesti kieltämättä rakenteli tuulentupia, oli hän -myöskin mies paikallaan toteuttamaan niistä kaiken, mikä suinkin -oli mahdollista, ja hänen levottomat, alati uutta hautovat aivonsa -olivat varmaankin luodut keksijälle. Kuten olette sanomalehdistä -kai nähneet, siirtyi hän v. 1888 Luolakosken kemiallisen tehtaan -palvelukseen, jossa hän toimi tehtaan ensimäisenä insinöörinä asuen -samaisella kauniilla paikalla, missä tehtaan nykyinenkin johtaja, -vaikka rakennus oli toinen. Harras ystävyytemme jatkui täällä -Suomessakin ja sangen usein kääntyi hän minun puoleeni kysyäkseen -neuvoja tieteellisissä pulmissa, jotka liian kaukaa sivuuttivat -hänen oman alansa. Monesti minä toruin häntä siitä, että hän tuhlasi -lahjojaan hajoittaessaan niitä liiaksi. Romanttisena ja musikaalisena --- en kai vielä ole tullut sanoneeksi, että harpun soitto oli hänen -intohimonsa -- hän rakenteli jos jonkinkaltaisia salakomeroita ja -konstikkaita lukkoja, niinpä, mainitakseni vain esimerkin, oli hänen -muurissaan kaakeli, joka ponnahti auki ja paljasti salalokeron, -kun hän huusi: "Sesam, Sesam, aukene!" Ulkonaisesti hän vietti jo -nuorena peräti erilleenvetäytynyttä elämää, joka kuitenkin oli kovin -säännötöntä sen vuoksi, että hän saattoi valvoa yökausia keksintöjään -hautoen. -- Vuonna 1893 hän sitten vihdoinkin teki tuon kuuluisan -keksintönsä, johon ainakin minä uskon, niin, jonka suorastaan tiedän -varmaksi, vaikka se monissa piireissä on herättänyt ylenkatsetta -ja naurua onnettoman loppunsa vuoksi. Mutta minä annan hänen -itsensä kertoa siitä ja tyydyn tällä kertaa vain tekemään selkoa -tilaisuudesta, jossa "hänen piti selittää tieteellisiä huomioitaan. -Aivan varmaan voi väittää hänen jo viisi kuusi kuukautta aikaisemmin -päässeen salaisuuden perille, mutta tahtoen suorittaa tutkimuksensa -loppuun, hänellä oli riittänyt ihmeteltävää kärsivällisyyttä -havaintonsa salaamiseen. - --- Muistan elävästi sen Suomen Tiedeseuran kokouksen, jonka -ohjelmaksi oli m.m. ilmoitettu insinööri Arvid Warénin esitelmä -uudesta metallista. Minusta oli ystäväni tavattoman levoton ja -hermostunut. Hän näytti istuvan kuumilla hiilillä ja vaikka -käsitinkin, että hänessä saattoi olla esiintymiskuumetta, oli -minusta luonnotonta, että se kasvoi noin valtaiseen voimaan. -Minä huomautinkin siitä hänelle leikillisesti, mutta hän naurahti -omituisesti ja pudisti päätään, vastaamatta mitään. -- Kun hänen -vuoronsa oli ryhtyä puhumaan, tuotatti hän eteensä joukon kemiallisia -kojeita, arvatenkin kokeiluja varten ja pani taskustaan pöydälle -kiiltäviä, violetin värisiä metallikappaleita. Minua hämmästytti -kovasti se, ettei hänellä ollut minkäänlaisia papereita esillä, vaan -hän esitelmöi vain muistinsa mukaan. Ehkä juuri siitä syystä ryhtyi -muuan läsnä-olijoista pikakirjoituksella merkitsemään paperille hänen -sanojaan, ja jos tämä esitelmä herättää mielenkiintoanne, on se -tässä, mainitun pikakirjoituksen mukaan muovaeltuna. - - Arvoisat läsnä-olijat! - - Se uusi aine, tai paremmin sanoen se vanhan, kauantunnetun - aineen uusi olomuoto, jonka valmistustapa ja kemiallisen - kokoomuksen laatu minun on onnistunut keksiä, on, kuten näette, - hyvin kirkaspintainen, violettiin vivahtava metalli. Kaikista - tunnetuista metalleista on se kevein; sen ominaispaino on - ainoastaan 0,08, siis 6 kertaa pienempi kuin kuivan puun ja 7 - kertaa pienempi kuin litiumin, tähän asti kevyimpänä pidetyn - metallin. Samalla on se kovin ja sitkein kaikista metalleista. - Verrattain helposti se leikkaa parhaintakin terästä ja siitä - voi kuitenkin sopivaa käsittelytapaa käyttäen vetää ohutta, - hyvin taipuvaa lankaa. Vaikeasti hapettuvana se kuuluu jalojen - metallien joukkoon, mutta se ei muutu minkään hapon, ei - edes kuninkaanveden vaikutuksesta, sensijaan se verrattain - helposti yhtyy fluoriin eräässä fluoripitoisessa liuoksessa. - Punahehkuun kuumennettuna ja karkaistuna se muuttuu rakeiseksi, - särkyen helposti miltei kristallimaisiin palasiin -- minulla - on tässä näytteitä -- joiden kovuusaste on noin 8 paikkeilla. - Kuumennettuna 1720° saa se ensin hohtavan, sinertävän värin, - sulaa sitten nopeasti ja haihtuu miltei heti s.o. suurimmalta - osaltaan haihtuu kaasuksi, joka ei mitään muuta ole kuin _vetyä_. - Itse metalli on nimittäin kiinteätä vetyä, tarkemmin määritellen - eräs vetylejeringi. Kaikista merkillisin ja vaikeimmin - selitettävissä on mielestäni kuitenkin se ominaisuus, että - tämä lejeringi, tämä metalliseos, joka sisältää siksi pienen - volymiprosentin vieraita aineita, että sitä miltei saattaa sanoa - pelkäksi vedyksi, aina pysyy ympäristön lämpötilaan verrattuna - melkoista alempana, sanalla sanoen, se pysyy kylmänä, mutta - ei suinkaan määrätyn asteisena, vaan vaihdellen ulkonaisen - temperatuurin mukaan. - - Kun Cavendisch v. 1766 keksi vedyn, kun Lavoisier v. 1783, - antamalla höyryn virrata hehkuvan raudan yli, osoitti, ettei - vesi olekaan elementti, kuten tähän asti oli luultu, vaan - sisälsi kahta kaasua, niin kuka olisikaan voinut uskoa, että - tämä kaasu kerran oli esiintyvä kovan, kiinteän metallin - muodossa. Kun Faraday kovan paineen ja - 110° ulottuvan kylmyyden - vallitessa puserteli kaasuja nestemäiseen olomuotoon, uhmasivat - eräät niistä, näiden joukossa myöskin vety, kaikkia hänen - ponnistuksiaan ja näille muuttumattomille aineille annettiin - permanenttisten kaasujen nimi. Vasta v. 1877 onnistui Pictet'n, - Cailletet'n kokeita hyväkseen käyttäen saavuttaa 200° ulottuva - kylmyys ja pakottaa tähän asti permanenttisena pidetty happi - nestemäiseen, jopa kiinteäänkin tilaan. Pictet'n menetelmä - perustui siihen tosiasiaan, että kovan paineen alaisena ollut - kaasu äkkiä vapautuessaan tavattomasti kylmenee, vaihtaen - lämpönsä ulkonaiseen työhön. Sitävastoin ei ole tähän asti - huomattu, että vaikka ulkonaista työtä ei suoritetakaan, vaikka - kaasu laajenee ilmattomassa paikassa, jäähtyy se -- s.o. useat - kaasut -- siitä huolimatta laajetessaan, ja käyttää se tällöin - lämpönsä _sisäiseen työhön_, molekyylien keskinäisen aseman - muuttamiseen. Niinpä esim. ilma jäähtyy 0,25° kutakin vähenevää - atmosf. kohti. Toisin on vedyn laita; se päinvastoin, ulkonaisen - työn ollessa o, paisuessaan lämpenee. Mutta merkillistä: jos sitä - jäähdyttää juoksevalla ilmalla määrättyyn asteeseen, _muuttaa_ se - tämän ominaisuutensa ja alkaa laajetessaan kylmetä. Tahtomatta - tässä lähemmin syventyä menettelytapani yksityiskohtiin, olen - maininnut ne perusajatukset, joita hyväkseni käyttäen minun - onnistui valmistaa nestemäistä vetyä. tuota väritöntä, omituista - ainetta, jonka ominaispaino on noin 0,06, joka kiehuu -- 252° - ja joka, kun paine nopeasti poistetaan, muodostaa kiinteitä, - nopeasti haihtuvia kristalleja. Näitä seikkoja tutkiessani minun - onnistui päästä -- 261°, joka lienee alin ja absoluuttista - temperatuuria lähinnä oleva astemäärä, mikä koskaan on saavutettu. - - Ne seikat, jotka sittemmin johtivat minut huomaamaan metallisen - vedyn tai, paremmin, vetylejeringin valmistustavan, ovat - näennäisesti irrallisia ja -- niinkuin usein keksintöjen - syntyessä sattuu -- hyvinkin kaukaa haettuja. Että vety - todellakin metalli oli, sehän ei kylläkään ollut mikään uutuus, - päinvastoin, tämän kaasun metallinomainen suhtautuminen muihin - aineisiin ja ennen kaikkea sen taipumus muodostamaan lejeringejä - erinäisten metallien, varsinkin palladiumin kanssa, oli tämän - ominaisuuden selvästi osoittanut. Mutta eräänä päivänä satuin - muutamasta lehdestä lukemaan, että v. 1740 oli Venäjällä ammuttu - jääkanuunoista luoteja, joiden lataus sisälsi 150 gr. ruutia. Kun - en silloin ollenkaan tiennyt, että paineenalainen jää muuttuu - kimmoiseksi, hämmästytti uutinen minua melkolailla, enkä voinut - käsittää, kuinka hauras jää oli saattanut kestää laukauksen, - kuinka ylimalkaan jäästä oli kyetty edes tykkejä valmistamaan. - Tutkiessani asiaa lähemmin muutamista teoksista, pisti silmiini - se vanha tosiseikka, että jäätyessä veden tilavuus laajenee 0,1 - kertaa -- veden, joka sisältää 11,2 % vetyä. (Myöhemmin tulen - osoittamaan, että uudessa metallissa olevan _puhtaan_ vedyn - ominaispaino on pienempi kuin 0,06, joka on nestemäisen vedyn - ominaispaino). Samalla panin merkille, ettei kova paine aina - suinkaan auttanut nesteen jähmettymistä, pikemmin päinvastoin: - niinpä 1000 atmosf. paineen alainen vesi jäätyy vasta -- 14°. -- - Jonkun verran myöhemmin tulin kiinnittäneeksi huomioni siihen - merkilliseen seikkaan, että vaikka vety oli niin helposti syttyvä - kaasu, eivät vetylejeringit luovuttaneet vetyään muuten, kuin - ilmattomassa paikassa punahehkuun kuumennettaessa. Yhtä omituista - oli, että vety kykeni läpäisemään punahehkuun kuumennetun raudan, - platinan ja palladiumin. -- Ja lopuksi, irrallisin kaikista - johtolangoistani: vety ei yhtynyt cloriin pimeässä, mutta - auringon valossa sitävastoin kovasti räjähtäen. - - Varsinainen ratkaisu perustui kuitenkin kokonaan toisenlaatuiseen - ilmiöön. Yrittäessäni kiteyttää nestemäistä vetyä, olin nimittäin - jo useammankin kerran pannut merkille sen hämmästyttävän... - --- Kuten huomaatte, loppuu esitelmä kesken, eikä se -kysymyksenalaisessa kokouksessakaan jatkunut pitemmälle. Sillä -ovesta astui sisään venäläinen upseeri univormussaan, kahden täysin -aseistetun sotilaan ja siviilipukuisen tulkin saattamana ja selitti -saaneensa määräyksen vangita insinööri Arvid Warénin. Puhuja, jonka -kasvot olivat käyneet lumivalkeiksi, tointui verrattain pian, eikä -hän näyttänyt niinkään hämmästyneeltä kuin me muut, päinvastoin -hän suhtautui tapahtumaan kutakuinkin rauhallisesti, eikä tehnyt -minkäänlaisia kysymyksiä. Upseeri korjautti kaikki pöydällä olevat -esineet talteen. Ja silloin sattui jotakin hyvin merkillistä. -- -Vangiksi julistettu kysyi kohteliaasti, miltei nöyrällä äänellä: - -"Sallitteko, että annan tohtori Fredrikssonille takaisin hänen -kellonsa, jonka lainasin ryhtyessäni pitämään esitelmääni?" - --- Tätä sanoessaan veti hän taskustaan kellon, joka nyt on tuossa -edessänne. Upseeri otti sen hänen kädestään ja minä nousin -ällistyneenä seisomaan, sillä hän ei ollut minulta sitä lainannut. -Avattuaan molemmat kuoret ja tarkastettuaan, ettei mitään ollut -kätketty niiden väliin, antoi upseeri omakätisesti minulle kellon, -jonka heti tunsin ystäväni omaksi. Olin niin hämmästynyt, että -vaivoin maltoin hillitä suutani, enkä ymmärtänyt lainkaan koko juttua. - --- Sitten lähti surullinen saattue matkaan, meidän seuratessamme sen -kulkua voimattomasta raivosta mykkinä ja nyrkkiä pusertaen. Se oli -viimeinen kerta, jolloin näin ystäväni, insinööri Warénin. Hän katosi -teille tietymättömille, kuten niin moni Suomen mies ennen ja jälkeen -häntä. - --- Mutta mitä hän oli tarkoittanut jättäessään minulle kellonsa? -Vaivasin hellittämättä päätäni, keksiäkseni kysymykselle vastauksen, -edes jonkinlaisen ratkaisun, mutta se oli tietenkin turhaa työtä, -joka ei johtanut mihinkään tulokseen. Vielä illalla, kun olin jo -puoleksi riisuutunut, kääntelin tuota kultaista esinettä kaikin -mahdollisin tavoin, toivottomassa toivossa saada jotakin selvyyttä -tähän probleemiin. Ja silloin, katsellessani taulua sivulta valoa -vasten, olin huomaavinani siinä jotakin, ikäänkuin koukeroisia -rasvapilkkuja, tai sen tapaista. Voi olla mahdollista -- olen -sitä monesti jäljestäpäin ajatellut -- että ensi innostuksessani -käsittelin kelloa varomattomasti ja kenties jotenkin tulin -pyyhkäisseeksi taulua. Joka tapauksessa jäin huolellisen tutkimukseni -jälkeen samaan epätietoisuuteen, missä olin ollutkin, vieläpä olin -siinä määrin hermostunut, etten tahtonut saada unta. - --- Kun seuraavana aamuna myöhään heräsin, paistoi kevätaurinko jo -täydeltä terältä huoneeseeni ja ensimäinen, minkä huomasin, oli tuo -onneton kello, joka nyt kimalteli ja säihkyi pöydällä, kirkkaassa -valovirrassa. Samalla kuin sytytin tupakan, otin jälleen tuon -kiusaavan ja ystäväni vuoksi samalla rakkaan esineen käteeni, ja -taaskin kohtasi minua suuri yllätys: taulussa näkyi nyt jotakuinkin -selvästi sanat: - - _Ku taa III_ - - _An Elise_ - - _Ne t Jä k l t et ä_ - --- Kuten huomaatte, erottaa kirjoituksen vielä verrattain selvästi, -vaikka vuodet ovat sitä hyvästä hoidostani huolimatta melkoisesti -vaalentaneet. Käsiala on, niikuin taulun kokokin edellyttää, hyvin -pientä ja useita kirjaimia on jäänyt epäselväksi, mikä kokonaan -puuttuen, mikä muuten hämärtyen tuntemattomaksi. Niinkuin sanottu, -olin illalla mahdollisesti tullut pyyhkäisseeksi niitä. Selvästi -saattaa nähdä, että viimeisen rivin sanoista puuttuu loppukirjaimia. - --- Nyt oli minulla siis käsillä merkkejä, joiden tarkoitus oli -ilmeisesti selittää arvoitusta. Koko vangitsemistapaus sai toisen -luonteen ja yhä varmemmin aloin tulla vakuutetuksi siitä, että -ystäväni oli osannut sitä odottaa. Siitä syystä oli hän ollut -niin hermostunut, siitä syystä ei hänellä ollut kirjoitettua -esitelmää, joka olisi vangitsijoille kavaltanut hänen salaisuutensa -ja siitä syystä oli tämä fantastinen mies jo edeltäpäin ajatellut -kellohistorian valmiiksi ja jättänyt minulle osviitan, joka hänen -mielestään oli täysin riittävä ja joka olisi ollut täysin riittävä, -jos kirjoitus olisi näkynyt selvemmin -- sen tiedän nyt. - --- Ryhdyin uudella tarmolla ajattelemaan. Ensimäinen rivi oli -kyllä selvä, vaikka minulle käsittämätön; siinähän ei voinut muuta -olla kuin sana Kustaa III. Toinen rivi oli niinikään semmoisenaan -loogillisesti ymmärrettävä: An Elise -- Eliselle, mutta saattoi -olla mahdollista, että joku kirjain puuttui. Vaikein ja tärkein oli -kolmas rivi. Viimeistä sanaa tuskin voi saada muuksi kuin: tietää -ja selityksenä se tuntuikin luonnolliselta. Mutta mitä olivat -kaksi edellistä? Otaksuttavasti nimiä. Vihdoin juolahti mieleeni -onnellinen ajatus: Jääskelä, Luolakosken toinen insinööri, sehän -tuntui sopivan. Jä ..k . l muita kirjaimia ei voinut erottaa ja nyt, -kuten näette, on ä:kin kokonaan hävinnyt. Oliko viimeinen kirjain d -vai l sitäkään ei voinut varmuudella päättää. Levottomana selailin -kataloogeja. Jääskelä, Nestor, insinööri. Kas niin, sehän tuntui -sopivan sekä kirjoituksen että myöskin ystäväni työtoverina olemisen -kannalta katsoen. Kellon salaperäisyys oli hälvennyt ja riemumielin -minä valmistausin matkustamaan Luolakoskelle. -- Jos silloin olisin -hämärästikään aavistanut, mitä nyt tiedän, olisi asia tietenkin -saanut kokonaan toisen selityksen. - --- Matkustin viipymättä Luolakosken tehtaalle tapaamaan yllämainittua -insinööriä, jonka vain hyvin pintapuolisesti tunsin. Hän oli vahvasti -rokonarpinen, pieni ja peräti harvasanainen mies, joka tervehdittyäni -ja esitettyäni asiani, katseli minua pitkän aikaa terävästi pienillä -silmillään. - -"Vai niin, nyt te tahtoisitte minulta tietoja. Vastikään selvisin -ryssien käsistä. En minä ollut insinööri Warénin läheinen ystävä, -vaikka me toimimmekin samalla tehtaalla", sanoi hän. - -"Te tietysti olette selvillä vangitsemisen kaikista yksityiskohdista. -Mutta minulla on täysi syy olettaa, että insinööri Warén on jonnekin -kätkenyt keksintöä koskevat selityksensä. Siihen viittaa moni seikka, -ensinnäkin..." - -"Tekin olette siis sitä mieltä", keskeytti hän, katseen terävöityessä -kirkkaammaksi ja punan kohotessa hänen poskilleen. Sitten hän näytti -miettivän jotakin ja jatkoi vihdoin. - -"Jos tekee sen todennäköisen olettamuksen, että ryssät vangitsivat -hänet urkkiakseen häneltä salaisuuden, niin kuinka ihmeessä he olivat -saaneet vihiä hänen keksinnöstään? Sitä minä en ymmärrä." - -"Sehän on helppo kysymys. Ettekö huomannut noin kuukausi sitten -sanomalehdissä pientä uutista: 'Uusi metalli.' Se oli tosin hyvin -ylimalkainen, mutta ystäväni nimi oli siinä..." - -"Ahaa!" keskeytti insinööri." Siitä minä en tiennyt... Sittenhän, -sittenhän on selvää..." - -Hänen silmiinsä tuli omituinen tuijottava ilme ja hän katseli minua -niin hajamielisenä, että hän näytti tylsältä. - -"Mikä on selvää?" - -"Vangitsemista vaan tarkoitan." - -Kauempaa en malttanut odottaa. Vedin taskustani ystäväni kellon, -jonka panin insinöörin eteen. - -"Voitteko selittää, mitä insinööri Warén on tällä tarkoittanut? Minä -olen tullut siihen käsitykseen, että epäselvä viimeinen rivi kuuluu: -Nestor Jääskelä tietää." - -Sitten kerroin hänelle kellon omituisen historian. Hän kuunteli sitä -aivan liikkumattomana, koko ajan kirjoitusta tutkien. Ja kesti kauan -ennenkuin hän vastasi. - -"Tämä on hyvin merkillistä. Tuskinpa vaan tätä ymmärrän... Milloin te -olette viimeksi käynyt täällä, insinööri Warénin luona?" - -"Oh, siitä on jo toista vuotta." - -"Vai niin", kuului lyhyt, ohimennen lausuttu vastaus ja jälleen hän -mietiskeli pitkän aikaa. - -"Insinööri Warénin pöydällä oli kaksi kuvaa. Toinen esitti -Kustaa III:tta täydessä loistossaan, toinen kaunista kreivitärtä -Ann'-Elisabeth D:tä, joka muinoin oli Luolakosken kartanon omistaja -ja josta kuningas Kustaa III on kirjoitelmissaankin maininnut. -Väitetään lahjakkaan, mutta kevytmielisen kuninkaan hurjasti -rakastuneen tähän kreivittäreen käydessään Suomessa. Eikö Warén ole -tästä teille kertonut?" - -"Ei koskaan." - -"Näissä kuvissa oli omituiset, Warénin itsensä tekemät, violettiin -vivahtavat kehykset..." - -"Jotka lievästi hikosivat ja tuntuivat kylmältä, eikö niin?" - -"Aivan. Ne olivat hänen uutta metalliaan." - -Hänen tuijottava katseensa kiintyi jälleen minuun. - -"Tunsittehan te tarkoin Warénin? Tiesittehän hänen omituisen halunsa -rakennella salaperäisiä lukkoja? Eikö hän koskaan näyttänyt teille -Sesam-kätköään?" - -"Näytti, näytti kylläkin. Kaikki hänen romanttiset haaveensa ovat -minulle tuttuja jo Amerikan ajoilta." - -"No niin. Silloin täytyy mainituista kuvista löytyä ratkaisu, kenties -kätkö. Muuta en ymmärrä." - -Kiitin häntä tiedoista ja nousin lähteäkseni. Mutta hän ei näyttänyt -sitä huomaavan, niin tarkasti tutki hän suurennuslasillaan kelloa. - -"Koetan ottaa asiasta selvää", sanoin saadakseni hänet hereille. -Hänen kasvonsa ilmaisivat eräänlaista hämmästystä. - -"Aiotteko hänen kotiinsa!... Talohan on ryssien miehittämä. Ettekö -sitä tiennyt?" - -"En, en ollenkaan." - -Ja hetken mietittyäni minä lisäsin. - -"Mutta voinhan silti yrittää. Ehkä jonkun tekosyyn varjolla pääsen -sisään." - -Hän pudisti päätään, vastaamatta mitään. Ja antaessaan kellon -takaisin hän sanoi hiljaa ja epäröiden. - -"Voisi ajatella toisinkin..." - -Turhaan odotin jatkoa. Hän tuli melkein nolon näköiseksi ja punastui -kenties hiukan. Silmiään räpytellen ja väistäen katsettani sanoi hän -vihdoin. - -"Ei, ei se ole mahdollista... Toivotan onnea yrityksellenne. Mutta -varokaa ryssiä. Heidän kynsissään ei ole hyvä olla, sen sain äsken -kokea." - --- Tuskin minun tarvinnee mainitakaan, että yritykseni päästä -insinööri Warénin asuntoon oli turha. Jouduin vain ryssien -kuulusteltavaksi ja sain kiittää onneani, että selvisin siitä. - --- Vihdoin sekaantui hallitus asiaan ja venäläisten oli lähdettävä. -Mutta mitkään toimenpiteet eivät kyenneet tuomaan ystävääni takaisin -elävien ilmoille, ei edes tietoja hänen kohtalostaan. Sitävastoin -tapahtui uusi ilkityö: eräänä päivänä tiesivät sanomalehdet -kertoa, että se talo, jossa insinööri Warén oli asunut, oli -perustuksiaan myöten palanut. En tahdo tässä lähemmin puuttua asian -yksityiskohtiin, jotka aikoinaan herättivät monenmoisia väitteitä -ja suurta huomiota. Minusta oli teko päivänselvästi urkkijoiden -suorittama. Joko he olivat päässeet perille ystäväni salaisuudesta -ja jotakin peläten tahtoivat hävittää kaikki jäljet, tahi he eivät -olleet saaneet sitä käsiinsä, mutta sensijaan löytäneet hänen -kummallisia lippaitaan ja Sesam-kätköjään, ja epäillen ja toisia -etsijöitä vainuten, hallituksen sekaantuessa heidän pimeisiin -puuhiinsa, olivat he raivoissaan polttaneet kaikki poroksi. -Jälkimäistä arvelua tukee sekin seikka, ettei tuosta merkillisestä -keksinnöstä sittemmin mitään kuulunut. - --- Minä puolestani tunnustin masentuneena tappioni. Nythän ei ollut -enää mitään mahdollisuutta. Vaikka olisin onnistunut kuinka hyvin -tahansa selittämään kellon kirjoituksen, niin tulipalo oli tehnyt -tehtävänsä, eikä mitään ollut enää pelastettavissa. - --- Monen monta iltaa olen istunut tämän kellon ääressä näitä asioita -pohtien. Mitä varten ei ystäväni ollut luottanut minuun, kertonut -minulle jotakin selvää ja ymmärrettävää menettelystään? Mitä varten -oli hän turvautunut ainaisiin, lapsekkaihin salaperäisyyksiinsä -ja saattanut itsensä perikatoon? Monesti minä sadattelin häntä -hermostuneena. Sitäpaitsi minua vaivasi se, etten uskaltanut -julkisesti puhua kellostani, sillä tiesin, että urkkijoita olisi heti -ollut niskassani. - --- Nyt jälestäpäin ajatellessani asiaa, saatan muistaa, miten -usein aivojani oli askarruttanut insinööri Jääskelän hajamielinen -harvasanaisuus. Varsinkin hänen omituinen huomautuksensa, joka niin -elävästi oli painunut mieleeni: "Voisi ajatella toisinkin..." Ja -nyt viime päivinä minusta on tuntunut yhä Varmemmalta, että hänellä -kenties oli oikea aavistus, vaikka hän sitä itsekin epäili ja vaikeni -siitä, niinkuin minäkin olisin tehnyt hänen asemassaan. Mutta -vaikka olisikin ajatellut kymmenellä eri tavalla, löytänyt miten -monta ratkaisua tahansa, niin talo oli tuhkana ja tuli oli syönyt -aarteensa. Siitä syystä en enää sittemmin ryhtynyt minkäänlaisiin -toimenpiteisiin, vaan annoin asian vaipua unhoon. - --- Nyt kirjoitetaan vuosi 1916, silloin 1893. Yli kaksikymmentä -vuotta on siis täytynyt kulua, ennenkuin olin pääsevä edes -jonkinlaiseen selvyyteen. Vasta leskirouva Bernerin kuoleman -yhteydessä tapahtuneet seikat loivat uutta valoa arvoitukseen, -todennäköisesti olisivat sen selvittäneetkin, ellei kuolema olisi -astunut väliin. - --- Heti kun luin sanomalehdistä, että tohtori Koski oli luultavasti -ollut insinööri Arvid Warén, sain aivan kuin kuumeen, vaikka olenkin -jo näin korkeaan ikään ehtinyt mies. Tohtori Koski, Luolakosken -omistaja, oli majurinna Bernerille, omaa sukuaan Järnskiöld, -lähettänyt tuon kummallisen kirjeen, ja v. 1893 oli majurinna nuorena -neitinä asustanut Luolakoskella, isänsä kartanossa -- tuskin puolen -kilometrin päässä insinööri Warénista, jos kohta kosken toisella -rannalla. Jos varhaisempina aikoina olisin edes tiennyt hänen -olemassa-olonsa, niin luultavasti olisin lopulta tullut oikeaan, -siksi paljon minä olin asiaa miettinyt. Mutta minä en häntä tuntenut, -eikä kukaan ollut maininnut minulle Elisa Järnskiöldin nimeä. Ja -kuitenkin, voi minua pölkkypäätä, olisihan minun pitänyt arvata, -olisihan minun pitänyt muistaa tuo iänikuinen ranskalainen lause: ou -est la femme? - --- Ilman muuta on nyt kellon alarivi selvä. Se kuuluu: - - _Neiti Järnskiöld tietää_. - --- Mutta majurinna Berner on nyt kuollut. - --- Tietysti ryhdyin etsimään insinööri Jääskelää. Sain hänet vihdoin -käsiini; sodan alkaessa hän töin tuskin oli päässyt lähtemään -Saksasta, jossa oli toiminut kymmenisen vuotta. Kun kysyin häneltä, -oliko hän silloin, v. 1893 katkonaisella lauseellaan: "Voisi ajatella -toisinkin", tarkoittanut neiti Järnskiöldiä, vastasi hän myöntävästi, -eikä ollut asiasta juuri millänsäkään. Vuosien vieriessä tuntui hän -käyneen vieläkin harvasanaisemmaksi. - -"Minkätähden te ette sanoneet siitä minulle?" kysyin kiihtyneenä. - -"Sitä oli vaikeata mennä sanomaan. Pari vuotta aikaisemmin oli -insinööri Warén näyttänyt hakkailevan tyttöä. Mutta se oli jäänyt -viime aikoina kokonaan, eikä hän ainakaan vuoteen ollut käynyt -kartanossa." - -"Perhanan taulapää!" - --- Anteeksi, mutta niin tulin huudahtaneeksi vimmoissani. Silloin -syöksyi tumma puna hänen rokonarpisille kasvoilleen ja hän nousi ylös. - -"Herra", sanoi hän pontevasti. "On kai parasta, että puhun suoraan. -Insinööri Warén oli rakastunut tyttöön, sen kyllä tiesin, ja niin -olin minäkin, huolimatta siitä, etten ollut ikinä vaihtanut hänen -kanssaan sanaakaan. Mutta jo kaksi vuotta aikaisemmin oli Warén -saanut selvät rukkaset, jonka myöskin tiedän, ja seurustelu, joka -koskaan ei ollut ollutkaan vilkasta, lakkasi kokonaan. Nyt kysyn -teiltä: Onko mahdollista, että insinööri Warén olisi uskonut -salaisuutensa, tieteellisen salaisuuden, nuorelle tytölle, jolta hän -oli saanut rukkaset?" - --- Hänen äkkinäinen varmuutensa saattoi minut hämilleni. - -"Mutta niin on nyt kuitenkin tapahtunut ja salaisuus on yhä -olemassa", oli kaikki, mitä saatoin sanoa. - --- Olkapäiden kohaus oli ainoa vastaus ja siihen päättyi -keskustelumme. - --- Kieltämättä oli insinööri Jääskelän minulle sinkauttama kysymys -sellainen, että siihen oli vaikeata myöntävästi vastata. Sitäpaitsi -saatan helposti ymmärtää, ettei hän ollut varemmin tahtonut -sekoittaa rakastamaansa tyttöä tähän juttuun, jossa pyöri ryssiä ja -urkkijoita ja joka mahdollisesti olisi saattanut kehittyä neidille -häväistysjutuksi. Mutta sitä ihmeteltävämpää vaan on, että ystäväni -kaikesta huolimatta oli kuitenkin tarkoittanut neiti Järnskiöldiä. -Mistä ihmeen syystä hän oli tahtonut jättää tieteellisen -salaisuuden nuorelle tytölle? Ja miksi hän nyt, vuosien kuluttua, -kun olisi luullut elämän katkerien kokemusten tasoittaneen hänen -päähänpistojensa tulvan, jälleen uskoi saman salaisuuden leskirouva -Bernerin sairaihin käsiin? Minkä takia hän ei ollut edes minulle, -vanhalle ystävälleen, ilmaissut väärän nimen verhoamaa itseään? -Voihan ajatella, että hän yhä vieläkin, varsinkin näinä pimeinä -aikoina, pelkäsi saattaa keksintöään julkisuuteen, mutta minkätähden -ei hän pitänyt siitä parempaa huolta ja varmuudella ehkäissyt sen -perikatoon joutumista? Kirvelevällä katkeruudella minun täytyy -olettaa, että ankarat kärsimykset, joita hän epäilemättä oli saanut -kokea, olivat tehneet hänet niin epäluuloiseksi, ettei hän enää -uskonut kehenkään. Mitä erikoisesti minuun tulee, niin varmaankin -hän oli saanut huonon käsityksen ystävästä, joka ei ollutkaan -toiminut hänen ohjeidensa mukaan. Eihän hän voinut tietää, etten -kyennyt hänen tahtoaan täyttämään. Kenties hän luuli, että minä -huonoista ja itsekkäistä vaikutteista salasin... Mutta minähän eksyn -henkilökohtaisiin mietelmiin, jotka eivät teitä kiinnitä. - -Kertoja kuivasi hikipisaroita otsaltaan ja jatkoi sitten. - --- Salaisuus on nyt toistamiseen olemassa. Se on olemassa. Näiden -seinien sisään täytyy sen olla kätkettynä. Enkä minä voi uskoa, -että kotitarkastajat nyt, enempää kuin aikaisemminkaan ovat sitä -löytäneet. On aivan turhaa luulotella keksintöä mahdottomaksi -haaveeksi, niinkuin monet ovat nauraen tehneet. Ne harvat -lauseet, joilla ystäväni kosketteli esitelmässään kaasujen -nesteeksi-tiivistämisteoriaa, on myöhemmin huomattu oikeiksi, ja jo -v. 1895--96 valmistivat Linde ja Hampson aivan samaa periaatetta -noudattaen juoksevaa ilmaa, n.s. Linde-ilmaa, joka nyttemmin on -saavuttanut niin laajan käytännön. Mutta kenenkään ei ole onnistunut -päästä niin pitkälle kuin ystäväni. Hänen merkillinen keksintönsä -odottaa yhä päivänvaloa, ja se henkilö, joka olisi voinut arvoituksen -selvittää on nyt kuollut. Pankaahan merkille, minä en ole vielä sitä -tainnut mainita, mitä majurinna Bernerin kirjeen nuotit sanovat. Ne -ovat alkusointuja Beethovenin vienosta pianokappaleesta, jolla on -sama nimi kuin kellon toisella kirjoitusrivillä: - - _An Elise_. - - - - -V. - -Soittoniekka. - - -Yliopiston konserttisali oli täynnä juhlapukuista yleisöä. Mutta -nyt tämä yleisö, joka käytävissä osasi niin äänekkäästi meluta ja -kahisuttaa silkkejään, istui liikkumattomana kuin hypnotisoitu -ja sadoilta kasvoilta oli hetkeksi poistunut ulkonaisen elämän -vaatima naamio. Herkistyneet piirteet kuvastivat välittömästi sitä -hurmiota ja tenhoisaa näkyä, jonka sävelet olivat loihtineet heidän -mielikuvituksensa piiriin. Katto tuntui kaareutuvan valtavana -taivaana, jonka utuisessa sinimeressä kuu loisti ja vaaleat hattarat -kiitivät kuin hengettäret. Kukaan ei liikahtanut, yskinyt tai -kääntänyt päätään. Ainoastaan naisten herkät povet nousivat ja -laskivat voimakkaammin kuin tavallisesti. Oli menossa Beethovenin -lumoava kuutamosonaatti. - -Kun pianisti oli lopettanut ja nostanut kätensä koskettimilta, -viipyi yleisö yhä samassa unen kaltaisessa äänettömyydessä. Vaikka -tarkkaavainen korva selvästi erotti ulkoa rankan syyssateen lorinan, -näki yleisö mielikuvituksessaan yhä kuutamon loihtuisaa loistoa -ja sumuharsojen verhoamien kenttien kastekimaltelua. Se kuuli yön -tuulien vienoja kuiskauksia. Ja vasta kun taiteilijan noustessa -seisomaan tuoli särkevästi rämähti, heräsivät ihmiset horroksestaan -ja salin täytti myrskyisä suosionosoitusten pauhu. Kohteliaasti, -mutta tottuneen ja välinpitämättömästi väsähtäneen näköisenä -kumarteli kuuluisa taiteilija korokkeeltaan. Konsertti oli loppunut, -hän ei enää ollut yleisölle muuta velkaa kuin nämä kumarrukset. -Kuitenkin, kun melu salissa yhä kasvoi, hän vihdoin istahti -soittokoneen ääreen, ja heti syntyi äskeinen hiljaisuus. - -"An Elise", Beethovenin helmeilevä, yksinkertainen pikkukappale, -jonka hän oli säveltänyt ystävättärelleen "huhtikuun 27:nen päivän -muistoksi!" - -Rouva Karin Vahlbergin kauniit, syvänsiniset silmät kostuivat ja -haikeita muistoja tulvi hänen herkistyneeseen mieleensä. Tätä pientä -kappaletta oli hänen äitinsä niin rajattomasti rakastanut. Monen -hämärtyvän illan ikävän oli tuo rakas vainaja tuudittanut unhoon -näihin viihdyttäviin säveliin. Ja silloin oli hänen kasvoillaan -ollut niin sielukas ja uneksuva herkkyys, että outoja aavistuksia -oli herännyt tyttären mieleen. -- Herra Vahlberg, joka ryhdikkäänä -ja hienona istui nuoren vaimonsa rinnalla, tunsi sitä kiusaavaa -painostusta, jonka toisen kiinteä katse useissa synnyttää. Kun hän -vihdoin käänsi miltei vaistomaisesti päätään, tuijotti häneen ruskea, -hehkuva silmäpari voimakkaista, laihoista kasvoista, joiden luja -otsa, rohkea suu ja tumma, lyhyt, harjasmainen pystytukka syöpyivät -elävinä hänen mieleensä. - - * * * * * - -Varmaankin rankan sateen takia oli ravintolan ruokasali niin täynnä -väkeä, ettei pöytää saanut mistään. Tarjoilijattaret juoksivat edes -takaisin punoittavin poskin, ilma oli tupakansauhun kyllästämä ja -koko sali oli yhtenä ainoana sorinana ja kilinänä. Pianohuoneessakin, -jota tavallisesti käytettiin yksityishuoneena istui nyt ainakin kaksi -seuruetta, mutta herra Vahlberg sai kuitenkin mukavan nurkkapöydän -haltuunsa ja tilasi rauhoittuneena illallisensa. - -Ennen pitkää lähti toinen seurue pois, ja lukuunottamatta herra -Vahlbergia rouvineen jäi huoneeseen ainoastaan kaksi nuorukaista, -joilla näkyi olevan edessään jotakin väkevää tänä alkohoolista -köyhänä aikana. Yhtäkkiä nousi toinen heistä ja istuutui pianon -ääreen. Hetken tapailtuaan äänilajia, piti hän pienen paussin ja -soitti sitten parisen ensimäistä tahtia Beethovenin "An Elisestä". -Sitten hän äkkiä, kesken kaiken lakkasi ja jäi liikkumattomana -paikalleen. Hämmästyneenä kääntyi herra Vahlberg häntä katsomaan -ja hätkähti: Hän tunsi saman miehen, joka konsertissa oli häneen -tuijottanut: - -Soittaja, jonka päällä oli "saketti" ja verkahousut, nousi ripeästi, -astui pari askelta Vahlbergin pöytää kohti, teki syvän, teatralisen -kumarruksen Karin rouvalle ja sanoi sointuvalla äänellään. - --- Pyydän käyttää tilaisuutta lausuakseni arvoisalle rouvalle -syvimmän kunnioitukseni. - -Hän näytti olevan humalassa, mutta hänen käskevillä kasvoillaan oli -arvokas kunnioituksen ilme, eikä merkkiäkään hävyttömyydestä, josta -hänen yllättävää tekoaan voisi syyttää. Hänen palavat, kirkkaat -silmänsä katsoivat totisina Karin rouvaa, joka hänen kummallisen -soittonsa ja omituisen esiintymisensä takia tuijotti häneen -kulmakarvat koholla ja perin hämillään. - --- En ymmärrä teitä, herra. Minä en tunne teitä, tuli rouva -tahtomattaan sanoneeksi, eikä hänen äänessään ollut lainkaan -loukkaantunutta sävyä. - --- Suokaa anteeksi, en tahtonut häiritä, vastasi vieras. Sitten hän -jatkoi kiihkeästi, humaltuneen herkällä, mutta hillityllä intohimolla. - --- Nimeni on Orell, Paul Orell, pianonsoittaja. Teitä, arvoisa -herrasväki, minun käyttäytymiseni varmaankin kummeksuttaa. -Uudistan vielä kerran anteeksipyyntöni, mutta minäkin olen ollut -Luolakoskella. Teitä ehkä ihmetyttää, kuinka tunnen. Sehän ei ole -vaikeaa. Ehkä olen mielestänne kovin tungetteleva ja sekaannun -yksityisasioihinne. Mutta, kuten sanottu, minäkin olen ollut siellä; -isäni oli tehtaan työnjohtajia. Suurissa, huminoivissa metsissä, -niissä huuhkaja huutaa syysiltoina, olen saanut kulkea. Koski on -laulanut korviini lapsuuteni kultaisina päivinä. Ja nuoruuteni -kaipuun puhjetessa olen uneksinut neidosta, joka korkealta huipulta -syöksyi vaahtojen lumoon. Siellä, sokkeloisissa luolissa, missä -vesihiisi öisin soittaa tuhatpillisiä urkuja olen kärsinyt nuoruuteni -ensi tuskia. Siitä on jo viisi vuotta, senjälkeen en ole nähnyt -kotiani. - -Tämä outo sanatulva, jonka humala teki hiukan luonnollisemmaksi, -liikutti Karin rouvaa, jonka mieli yhä oli herkkänä äskeisen -konsertin vaikutuksesta. Sitäpaitsi se seikka, että puhuja oli -maininnut kaipuustaan, herätti surevassa naisessa tahdotonta -myötätuntoa. Ajattelematta enempää kuin mitä sanoi, lausui hän -välittömästi. - --- Käykää toki kotonanne, herraseni. - -Soittoniekka oli hetken vaiti, tuijottaen hämärtyvin silmin rouvaan. -Sitten sanoi hän tukahtuneella äänellä, painaen katseensa maahan. - --- Minulla ei ole kotia, rouva. - -Silloin Karin Vahlberg kovasti punastui ja sanoi hätääntyneesti. - --- Kartano on luonnollisesti tarjoava teille vieraanvaraisuuttaan. - --- Suokaa anteeksi. En tietenkään tahtonut tungetella. Mutta kiitän -teitä sydämestäni, vastasi omituinen vieras syvään kumartaen ja -poistui sitten pöytäänsä. - -Herra Vahlberg, joka koko ajan oli passiivisena seurannut näytelmää, -hieman loukkaantuneena vieraan sekaantumisesta, mutta kumminkin -hilliten itsensä, koska tämä sekaantuminen ei liiaksi rikkonut -sopivaisuuden sääntöjä, katseli terävin silmin ja oudon tunteen -kaihertaessa sydänalaa vaimoonsa, jonka hämillään-oloa vielä jatkui. -Sitten hän kuiskasi yli pöydän, raapaistessaan tulta paperossiinsa. - --- Sinä et huomannut, ettei hän ollut humalassa. - - - - -VI. - -Omituinen vieras. - - -Kolmea päivää myöhemmin istui Karin rouva yksinään Luolakosken -verannalla koruompelus sylissään. Hänen miehensä oli mennyt -tarkastamaan työläisiä kartanon suurille pelloille ja nuori rouva -nautti täysin siemauksin kirkkaan syyskuun-aamupäivän raikkaasta -auringon paisteesta. Puisto loisti uhkeimmissa väreissään punaisena -ja keltaisena, ja tämän räikeän värileikin taustana kuvastui -kuusimetsä entistään tummempana. Nurmikon kukkasoikioissa oli -jo kuolema käynyt ja ruusut riippuivat alakuloisina, osittain -paleltunein terälehdin, mutta riihestä kuului puimakoneen tuttu -jyminä; siellä tomuttuneet ja iloiset ihmiset korjasivat runsasta -jyväsatoa talteen. - -Pyöräilijä tulla sihahti pihaan, hyppäsi kevyesti maahan, katsoi -tutkien ympärilleen, huomasi verannalla-istujan ja nosti syvään -kumartaen lakkiaan. Hänellä oli tarmokkaat kasvot, kirkkaat, ruskeat -silmät ja tumma, lyhyt, harjasmainen pystytukka. - -Hämmästyneenä Karin rouva tunsi Paul Orellin, soittoniekan. - --- Hyvää päivää, rouva. Näen, että taas teitä hämmästytän. -Sallitteko, että esitän teille asiani? - -Soittoniekka oli nyt kokonaan toisenlainen, kuin taanoin -ravintolassa. Hänen silmistään loisti ilo ja veitikka, mutta samalla -osoitti hänen käytöksensä kunnioittavaa arvonantoa. - --- Tehkää hyvin ja käykää sisään, sanoi rouva hämillään sinisen -katseen rauhattomana hapuillessa ympäri, löytämättä kiinnekohtaa. - -Kumartaen vastasi vieras. - --- Kiitän ystävällisyydestänne, rouva. Mutta jos suvaitsette, olen -mieluummin verannalla. - -Ryhdikkäänä nousi nuori mies ylös portaita, joille elämänlangan -lehtiä oli putoillut, ja pysähtyi rouvan eteen. Syntyi kiusallinen, -neuvoton hiljaisuus, jonka vallitessa soittaja katseli kaunista -naista. Sitten sanoi nuori rouva yksinkertaisesti, ojentaen heikosti -punastuen kätensä, johon tarttuen vieras hitaasti kumarsi. - --- Terve tuloa kotiseudullenne. - --- Hyvä rouva, alotti vieras. -- Käytän tilaisuutta, esittääkseni -vilpittömän anteeksipyyntöni sen johdosta, että ravintolassa -häiritsin teitä. Ikävä sanoa, olin humalassa, vaikka senhän tietysti -huomasittekin. En voi ymmärtää, kuinka tulin ryhtyneeksi sellaiseen -tahdittomuuteen, mutta toivoakseni en sentään teitä loukannut. - --- Oh, eihän siinä ollut mitään... - --- Niin. Hyväntahtoisesti te olette ymmärtänyt minua parhain päin. -Rohkenen olettaa, että se koti-ikävä, joka puheensotkustani lienee -kuvastunut, jollaintavoin peitti julkeuttani... Mutta nyt varmaankin -koetan antaa liian hyvän kuvan itsestäni. Kenties pidätte tekoani -entistä häikäilemättömämpänä, mutta lupaukseenne vedoten olen tullut -tänne. Minä aion pitää siitä lujasti kiinni. - -Viimeisiä lauseita sanoessaan vieras hymyili niin iloisesti, että -rouvankin kasvoille kohosi huvitettu ilme. - --- Aivan varmaan te pidätte minua kerjäläisenä, hyvä rouva. Mutta -sitä otaksumaanne en yritäkään torjua. Minähän olen soittoniekka ja -siis tavallaan kuulun tuohon almuja-anovien parveen. Posetiiviukko -veivaa konettaan, myö onnenlehtiä ja ojentaa lakkiaan ikkunoita -kohti, viulunsoittaja istuu kahvilassa raha-lautanen vieressään ja -odottaa lantteja. Konsertinantaja on hiukan suuremmassa mittakaavassa -järjestänyt tämän kerjuun, hänen rahalautasenaan on piletinmyöjä. -Mikäli tällainen piletinmyöjä on tai ei ole olemassa, sikäli soittaja -on taiteilija tai ei. - --- Mitä hassutusta tuo on! sanoi nuori rouva nauraen. - --- Aion lopettaa sen vakavasti, rouva. Kun niin mielelläni tahtoisin -jonkun päivän viipyä näillä seuduilla, pyytäisin kysyä, enkö saisi -asua talossanne sitä aikaa. Tarvitsisin vain ullakkokamarin. Minulla -on kirjallisia töitäkin, enkä luule, että suuremmin häiritsisin -herrasväkeä. - --- Tietysti. Täytyyhän minun toki pitää sanani. Tehkää hyvin ja -käykää sisään. Mieheni palaa heti; tähän aikaan me juomme kahvia. - -He astuivat vierashuoneeseen, jonka raskaspuitteisia, pehmeävärisiä -maalauksia ja varsinkin suurta, kullattua harppua vieras ihastuneena -tarkasteli. Jotakin ahdistavaa oli ilmassa, keskustelu pusertui -väkinäiseksi ja silloin tällöin pyrki kiusaava äänettömyys vieraaksi, -vaikka kumpikin koetti sitä omituisen innokkaasti karttaa. - -Kun herra Vahlberg palasi pelloiltaan ja avasi salin oven, jäi hän -hämmästyneenä kynnykselle seisomaan. Hetken aikaa oli huoneessa -kaikki aivan hiljaista, eikä kukaan liikahtanut, vain molemmat nuoret -miehet katselivat totisina toisiaan. Sitten purskahti Karin rouva -heleään, hermostuneeseen nauruun ja huudahti punehtuen. - --- Täällä on se ravintolan hävytön herra, Otto! Herra Vahlberg -naurahti väsyneellä tavallaan ja astui lähemmäksi vierasta. - --- Vai niin. Te korjaatte kylvämäänne satoa. Terve tuloa, sanoi hän. - -Syvinä ja kirkkaina vieraan silmät tarkkasivat hänen ilmettään. -Hetken niissä väikkyi ohimenevä, epäilevä terävyys, sitten -ne siristyivät, huulten kaareutuessa vallattomaan hymyyn, ja -puristaessaan voimakkaasti herra Vahlbergin kättä vastasi -soittoniekka. -- En tahtonut, että rouvastanne tulisi lupauksensa -rikkoja. Sitä varten olen tunkeutunut kotiinne. - - * * * * * - -Herra Vahlbergin mieleen olivat viimeaikojen omituiset tapahtumat -synnyttäneet niin omituisen ahdistuksen ja alkusyistään tiedottoman -kaipuun, että hänen entinen, tyytyväinen ja hiukan väsähtänyt -luonteensa tuntui kokonaan muuttuneen. Alakuloisia tuntuja liikkui -hänen sydämessään ja häntä vaivasi eräänlainen haikea epämääräisyys -ja päättäväisyyden puute. Enemmän kuin koskaan hän rakasti -yksinäisyyttä. Pitkät ajat saattoi hän rantakalliolta tuijotella -kosken kuohuihin itsekään olematta selvillä ajatuksistaan tai -harhailla hajamielisenä kuusikossa, jossa syystuuli synkästi huokui. - -Kuten ennen professori Fredriksson, niin hänkin viipyi monet -hetket tuon salaperäisen kellon ääressä ja pohti insinööri Warénin -arvoitusta. Mikä oli ollut tuon kummallisen uneksija-neron suhde -hänen anoppiinsa? Kuinka oli selitettävissä, että hän oli uskonut -nuoren tytön haltuun tieteellisen salaisuutensa, tytön, jolta oli -saanut rukkaset? Ja mitä merkitsi tuo outo kirje, joka oli särkenyt -majurinna Bernerin sairaan sydämen? Jos se, kuten professori -Fredriksson tuntui olettavan, jälleen sisälsi vihjauksen samaan -ihmeelliseen keksintöön, niin kuinka oli loogillisesti tajuttavissa, -että tuo yksinäinen erakko toistamiseen antoi elämänsä suurtyön -naiselle, joka ensin oli hänet hyljännyt ja sitten mennyt toisen -kanssa naimisiin? Ja kuinka oli tällä merkillisellä keksijällä ollut -voimaa elää tuntemattomana? Millainen oli hänen kohtalonsa ollut? -Jos hän pelkäsi ryssiä, niin olisihan hän toki parhaille ystävilleen -voinut ilmaista itsensä ja toimittaa nerokkaat tieteelliset työnsä -varmaan talteen. Olisihan hän suorastaan voinut testamentissaan -määrätä ne Suomen Tiedeseuralle. -- - -Täällä oli niin paljon muistoja hänestä. Tämän kuusikon humua, tämän -kosken kohua oli tuo yksinäinen mies kuunnellut. Tämän suihkukaivon -veden solistessa oli hänen nerokkaissa aivoissaan syntynyt loistavia -ajatuksia. Hiljaiset, hämärät huoneet olivat nähneet hänet työnsä -yli kumartuneena. Etehisessä seisoivat Kustaa III ja säveltaiteen -kuolematon loihtija Beethoven marmorihahmossaan niin liikkumattomina -ja salaperäisinä; muistopatsaat niistä kahdesta miehestä, jotka -kummallisella tavalla olivat joutuneet arvoituksen sekavaan vyyhteen. -Ja vanha, vaitelias palvelija liikkui niin äännettömänä kuin aave, -kiihkeästi odottaen sitä hetkeä, jolloin hän saisi vetäytyä vanhan -lepoon, jonka hänen herransa oli hänelle turvannut. - -Sitten oli vielä uusi tulokas, soittoniekka, joka kylmäverisesti -viipyi päivästä päivään ja tuntui olevan kovin omituinen herrasmies. -Oli ihmeellistä, kuinka täydellisesti hän oli osannut voittaa -rouvan luottamuksen. Niillä molemmilla näytti olevan hauskaa, -ja katkeroituen vasten tahtoaankin herra Vahlberg oli pakotettu -panemaan merkille, kuinka syrjään ja yksinäiseksi hän joutui. Jokin -selittämätön voima samalla sekä kiinnitti häntä vieraaseen että -tuotti hänelle tuskaa, jonka laatua ei hän osannut selittää. Oliko -hän mustasukkainen? Sitä ei hän tahtonut itselleen myöntää, ainakaan -ei hänellä ollut päteviä syitä siihen. Karin tuntui rakastavan häntä -hellemmin kuin konsanaan, mutta viihtyi samalla erinomaisesti vieraan -kanssa. Yhdessä he rämpyttivät salin suurta harppua, jota vieras -hallitsi kutakuinkin ja jonka soitossa hän tuntui tavattoman nopeasti -kehittyvän. - -Toisinaan pyöri herra Vahlbergin päässä kaupunkiin -muuttamissuunnitelmia, mutta hän ei voinut tehdä ratkaisevaa -päätöstä. Mitä arvoa oli sellaisella tyhjällä kaupunkilaiselämällä? -Täällä häntä tarvittiin, täällä vaativat asiat hänen huolenpitoaan. -Ja niinkauan kuin vieras viipyi, ei sitä saattanut ajatellakaan. -Sillä vaikka herra Vahlberg aavisti, että soittoniekan poislähtö -olisi tuottanut hänelle jonkinlaista kevennystä, ei hän millään -muotoa tahtonut sitä kiirehtiä, päin vastoin, hän antoi vieraan -ymmärtää, että tämä voi huoletta luottaa talon vierasvaraisuuteen. -Hänet oli saanut tuo aviomiehille niin ominainen mielentila -valtaansa, joka varmaankin on alkavan mustasukkaisuuden ensi -vaiheita. Hän tunsi kiintymystä soittajaan ja samalla toivoi, -että ei olisi sitä tuntenut, ja kummallisesti hän halusi jättää -vaimonsa kahden kesken vieraan seuraan, vaikka se kaihersi salaa -hänen sydäntään. Toisinaan hän pakottausi kylmäksi ja koetti tehdä -itselleen järkeviä kysymyksiä. Kuka oikeastaan oli tämä Paul Orell? -Eihän hän tiennyt soittoniekasta enempää kuin alussakaan, tuskin enää -senkään vertaa, niin oli tämä sekoittanut konseptit. Ja mitä hän -oikein puuhasi ullakkokamarissaan, jossa hän kaikin mokomin tahtoi -asua? Toisinaan hän palasi sinne vasta aamuyöstä, sen oli herra -Vahlberg askeleista kuullut, toisinaan hän taas viipyi päiväkauden -ulkona, tulematta edes syömään, ja kertoi sitten huvittavalla -tavallaan käyneensä tehdasta tai kirkonkylää katselemassa. Joskus -saattoi hän pitkät ajat istua vanhan palvelijan huoneessa, sen oli -herra Vahlberg huomannut. Ja tämä kumarainen vanhus tuntui kiintyneen -häneen ja heikontuneissa tihrusilmissä kiilui monesti miltei -isällinen hellyys. Nuori soittoniekka osasi voittaa jokaisen suosion -puolelleen. - -Eräänä iltapäivänä tapahtui kuitenkin jotakin hyvin merkillistä. -Herra Vahlberg, joka palasi ulkoa pelloiltaan, kurkisti sisään -salin avonaisesta ovesta, mutta ei nähnyt siellä ketään. Hän oli -juuri aikeessa mennä työhuoneeseensa, kun hänen korviinsa kantausi -kuiskauksentapaista keskustelua. Uteliaana riensi hän salin poikki -toiselle ovelle ja pysähtyi hämmästyneenä. Hänen vaimonsa seisoi -kamarinsa kynnyksellä. Soittoniekka piteli hänen molempia käsiään -ja sanoi hänelle jotakin, ja nuoren miehen käskevillä kasvoilla -oli tällä kertaa niin kiihkeä ja intohimoinen ilme, niin palava -pyyntö, että kaikki veri pakeni herra Vahlbergin poskilta. Karin -rouva kuunteli epäröiden ja neuvottoman näköisenä ja hänen suuret -silmänsä olivat ihmeen totiset. Ensin aikoi herra Vahlberg nopeasti -vetäytyä takaisin, saadakseen yksinäisyydessä hillitä sitä viiltävää -tuskaa, joka hänen poveensa oli riehahtanut. Mutta hänet oli jo -huomattu. Sekä soittoniekka, että Karin näyttivät kovasti säikähtävän -ja vetäytyivät nopeasti erilleen. Nuoren rouvan kasvoilla liikkui -kirjavia värivivahduksia ja vaikeasti ja soinnuttomasti pakoitti hän -itsensä nauruun. - -Herra Vahlberg, jonka kasvot olivat käyneet valkeiksi kuin vaha, -ponnisti nyt kaiken voimansa ja sai sanotuksi. - --- Täällähän te olettekin. Minä luulin teidän olevan ulkona. - -Soittoniekka vaikeni totisena ja katseli tarkkaavasti aviomiestä. -Rouva ei kyennyt vastaamaan. - --- Joko pian saamme kahvia, Karin? kysyi herra Vahlberg niin -keveästi, että se häntä itseäänkin hämmästytti. - --- Tuossa tuokiossa, Otto, vastasi puhuteltu väräjävin äänin. - -Sitten vetäytyi herra Vahlberg työhuoneeseensa. Hän ei kuitenkaan -ollut kauan ehtinyt istua pehmeällä nahkatuolillaan, mihin oli -lysähtänyt aivan kuin turtuneena ja tunnottomana, pistävän kivun -kiertäessä sydänalaa, kun hänen vaimonsa syöksähti sisään silmät -kyynelissä kylpien ja raskaasti hengittäen. Hetken aikaa katseli -nuori nainen puolisoaan, heittäysi sitten hänen kaulaansa ja kysyi -tuskallisen intohimoisesti. - --- Oletko huonolla tuulella, Otto? Sano, rakas? - -Silloin kokosi herra Vahlberg viimeisetkin voimansa, silitti vaimonsa -kiharoita ja vastasi naurahtaen. - --- Kuinka sinä sellaista kysyt? En vähintäkään. - -Karin rouva hymyili kyyneltensä läpi, suuteli kiihkeästi miestään ja -sanoi iloisesti. - --- Kahvi on valmista, Otto. - - * * * * * - -Samana iltana vääntelehti herra Vahlberg unettomana vuoteellaan -myöhäiseen yöhön. Hänen sydäntään pusersi niin kipeä ja lohduton -tunto, että se oli saada hänet kyyneliin. Rauhattomana sytytti hän -paperossin toisensa jälkeen, eikä edes yrittänytkään selvitellä sitä -toivotonta kehää, jota hänen kiihtyneet ajatuksensa kiersivät. Ulkona -satoi rankasti ja suuret pisarat pieksivät ruutua. Oli pilkko pimeä, -ainoastaan paperossi, joka imiessä syttyi kiihkeämmin palamaan, loi -hetkittäin miltei kaamean kajastuksen huoneeseen. - -Silloin, läpi sateen yksitoikkoisen jorinan, oli herra Vahlberg -kuulevinaan heikkoa melua, ikäänkuin askeleita. Hän jännitti -korviaan... Taaskin, aivan selvästi, outoa ryskettä. Liikkuiko joku -etehisessä? Soittaja? Mutta mitä teki hän siellä näin myöhään ja -kauan? - -Nopeasti hyppäsi hän pystyyn, kiskaisi housut jalkaansa otti -sähkölyhtynsä, sekä revolverinsa ja hiipi hiljaa ulos. Kun hän äkkiä -avasi etehisen oven, painoi lampun palamaan ja ojensi aseensa, näki -hän Kustaa III:nen marmorisen rintakuvan vieressä tumman olennon, -joka säikähtäen kääntyi häneen päin. Se oli soittoniekka Paul Orell. - -Soittoniekka naurahti väkinäisesti. - --- Minä en löytänyt pimeässä portaita ja kolusin täällä. Häiritsikö -se teitä, suokaa anteeksi, sanoi hän. Hänen hattunsa, joka oli -painettu syvälle päähän näytti tomuiselta, kuin olisi se pudonnut -lattialle. - --- Vai niin. Tekö se olittekin. Ei mitään, ei yhtään mitään. Minä -vain kuulin melua ja tulin levottomaksi. On todellakin kovin pimeä, -vastasi herra Vahlberg, näyttäen vieraalle valoa. - --- Hyvää yötä, herra Vahlberg, sanoi Orell noustessaan portaita. - --- Hyvää yötä! - -Herra Vahlberg palasi huoneeseensa hitaasti ja miettiväisenä. Koska -soittoniekka oli lähtenyt ullakkokamariinsa, oli hän siis tullut -ulkoa. Mutta Vahlberg oli pannut merkille, että hänen vaatteensa -olivat aivan kuivat. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä oli elämä Luolakoskella pingoittuneempaa kuin -koskaan ennen ja hapuileva päättämättömyys kiusasi herra Vahlbergia -pahemmin kuin milloinkaan. Aamiainen syötiin sietämättömän -hermostuneisuuden vallassa, joka turhaan pyrki kätkeytymään -väkinäisten sukkeluuksien ja pakoitetun naurun suojaan. Tuon -tuostakin kiintyivät Paul Orellin kirkkaat silmät nuoreen -aviomieheen, joka vaivoin jaksoi pinnistää järkeään keksiäkseen -tavanmukaisia kokkapuheitaan. - -Iltapäivän pysyttelihe soittoniekka poissa, eikä tullut -päivälliselle. Herra Vahlberg istui työhuoneessaan, vaikka ei hän -saanut kerrassaan mitään tehdyksi ja kun hän joutui kosketuksiin -vaimonsa kanssa, oli hänen suunnattava katseensa syrjään, siinä -määrin pelkäsi hän paljastaa sisäistä elämäänsä. - -Ilta hämärtyi kylmänä ja selkeänä ja korkealta, vaaleiden hattaroiden -säännöttömän kudelman läpi paistoi syyskuun hopeanvärinen kuu. -Kosken sumu kimmelsi sen valossa liikehtivänä kuin elävä olento, -mutta muodoltaan epämääräisenä. Herra Vahlberg katseli sitä -salongin ikkunasta, soittoniekka, joka hämärtäessä oli palannut, -näppäili hiljaa harppua ja Karin rouva puuhaili teetarjottimen -kanssa. Seurustelu loppui lyhyeen ja jokainen näytti hengähtävän -helpoituksesta, kun tavanmukainen hyvää yötä oli toivotettu. - -Herra Vahlberg meni ensin työhuoneeseensa, mutta kun ilta oli niin -houkuttelevan hurmaava, lähti hän ulos. Yökylmä oli jo niin ankara, -että maa riittyi ja pudonneet lehdet jäykistyivät ja kahisivat -askelten alla. Hän kulki hitaasti kosken partaalle ja painui -kalliolle istumaan mietteisiinsä vajonneena. - -Mitä oikeastaan oli tämä kummallinen voimattomuus, tämä -kykenemättömyys päätöksen tekoon, joka ristiriitaisina kysymyksinä -kalvoi häntä? Rakastiko hänen vaimonsa tuota vierasta? Kuinka se oli -mahdollista? Nainenhan rakastaa vain yhtä miestä kerrallaan ja hän ei -voinut erehtyä vaimonsa tunteista itseään kohtaan. Mutta mitä se siis -oli, mitä salaperäistä ja selittämätöntä liikkui hänen ympärillään? -Tai ahdistiko soittaja Karinia pyynnöillään? Mutta kuinka silloin oli -selitettävissä, että Karin niitä sieti, ellei hän ollut puolestaan -kiintynyt vieraaseen? Eihän nuoren rouvan olisi tarvinnut muuta kuin -hämärästi viitata puolisolleen, niin tämä olisi ymmärtänyt. Ja miksei -hän talon isäntänä ajanut pois tuota omituista miestä, joka oli -tuppautunut tänne ja erottanut hänet vaimostaan niin että syvä kuilu -oli auennut heidän välilleen. Mutta ei. Tahtomattaankin hän tunsi -kiintymystä soittoniekkaan. Hänessä oli syntynyt sairas halu, jonka -epäilys oli herättänyt, halu antaa vieraan vaikuttaa vaimoonsa, halu -ikäänkuin kokeilla rakastetun puolisonsa uskollisuudella, mutta hän -oli menehtyä tuota koetta seuratessaan, eikä hänellä kuitenkaan ollut -voimaa sitä keskeyttää. Sitäpaitsi vaistosi hän syvimmällä, kaiken -alla jotakin, jota hän ei voinut selittää, mutta joka vaimensi kaiken -hänen toimintatarmonsa ja aivan kuin peloitti häntä. - -Kun hän ajatuksissaan istui kalliolla kosken valtavasti pauhatessa -ja kuun säteitten heijastuessa syksyn kirjavien lehtien pinnoilta, -hiipi hänen korvaansa heikko, aavistuksellinen harpun sävel. Se oli -niin vieno ja hukkui niin täydellisesti kosken kuminaan, että hän -aluksi nosti vain päätään ja luuli erehtyneensä. Olisiko talosta asti -kuulunut tänne soitto? Se oli tuskin mahdollista ja salihan oli aivan -pimeä. Mutta sittenkin... Nyt erotti hän selvemmin... Äkkiä muisti -hän kansan tarinan hiidestä, joka vuoressa soitti tuhatpillisiä -urkuja, ja hän oli niin vaikutuksille herkässä mielentilassa, että -kylmiä väreitä kiiti läpi hänen ruumiinsa. Sitten kiintyi hänen -katseensa salin ikkunoihin, jotka kiilsivät kuutamossa, ja kirvelevä -epäilys pisti hänen rintaansa. Tavaton tarmon ja toimintahalun puuska -sai hänet yhtäkkiä valtoihinsa ja kiirein askelin lähti hän hiipimään -taloa kohti. Hän kulki pensaiden ja hevoskastanjien varjossa ja -pysähtyi salin ikkunan alle. Siinä hän viipyi kauan kuunnellen henkeä -pidättäen. Mutta kaikkialla vallitsi yön ylhäinen hiljaisuus. - -Yhtäkkiä rupesi häntä naurattamaan. Hyvä jumala, olipa tämä hassua! -Kuka ihme olisi yöllä uskaltanut ruveta soittamaan aikeessa salata -tekonsa. Jos harppua joku oli näppäillyt, niin varmaankin oli se -hänen vaimonsa, joka ikävissään haaveili kuutamossa, odottaessaan -häntä palaavaksi. Eihän hänellä enää ollut rahtuakaan loogillista -järkeä! - -Herra Vahlberg oli juuri aikeessa lähteä sisään, kun heikko kolina -tunkeusi hänen korviinsa. Heti hänen hermonsa uudelleen jännittyivät -ja hän kuunteli tarkasti... Kului pitkän aikaa, mutta yhä oli -kaikki hiljaista, eikä mitään enää voinut erottaa. Tuskastuneena -pyyhki herra Vahlberg hikeä otsaltaan ja päätti heittää sikseen -yölliset seikkailunsa, kun etehisen ovi hiljaa aukeni ja tumma -olento liukui äänettömästi yli verannan. Taitavasti solahti se -ensin sambucuspensaiden, sitten hevoskastanjien varjoon, joka -synkkänä sulki syliinsä soikioiden paleltuvat kukat. Sitten pääsi se -kuusikujan pimeään suojaan. - -Notkeasti herra Vahlberg puikkelehti yli nurmikentän, varjoja -tarkasti seuraten. Hänen aikeensa oli ennen öistä vaeltajaa ehtiä -siihen kohtaan, missä metsä loppui ja tie lähti kulkemaan yli -pellon. Kun hän hengästyneenä saapui määräpaikalle ja kätkeytyi -kuusen varjoon, kuuli hän tulijan tasaiset ja levolliset askeleet. -Vieras astui kuun valomereen metsän pimennosta. Hänen päässään oli -musta huopahattu ja päällään vanhat, liian suuret vaatteet. Kun -hän sivuutti herra Vahlbergin, tunsi tämä Paul Orellin käskevät -ja tarmokkaat kasvot ja kirkkaat silmät, jotka nyt loistivat -kulmakarvain poskille ulottuvasta varjosta. - -Orell kääntyi tehtaalle päin. Hetken aikaa liikkui herra Vahlbergin -mielessä jonkinkaltaista ritarillista epäröintiä, mutta sitten kasvoi -hänen uteliaisuutensa ja halunsa kerrankin päästä selvyyteen niin -voimakkaaksi, että hän päätti seurata soittoniekkaa. Avonaisella -pellolla ja kirkkaassa kuudan-hohteessa oli se kuitenkin vaikeata ja -hänen täytyi lähteä kiertämään metsänreunaa pitkin. Sillä kohtaa, -missä tehtaalta tuleva haara yhtyi kirkolle vievään maantiehen, -pysähtyi Orell ja näytti kuuntelevan jotakin. Sitten poikkesi hän -metsään ja katosi hetkeksi näkyvistä. - -Kun herra Vahlberg pääsi lähemmäksi, huomasi hän lukuisia haamuja -lähetty villaan. Kaikki he kerääntyivät Orellin ympärille, joka oli -noussut kivelle ja kuiskaavalla äänellä puheli heille kiihkeitä -sanoja, kuun valaistessa hänen tarmokkaita kasvojaan. Varovasti hiipi -herra Vahlberg eteenpäin. Vihdoin saattoi hän jo kuulla. - --- ... Oi, jos te näkisitte sen vihreätakkisen joukon, kun se -välkkyvin asein marssii vieraan maan kentillä! Jos te olisitte -tunteneet sitä hurmiota ja vihan jumalaista loimua, joka syttyy, kun -taistelutantereella saa seistä mies miestä vastaan ryssän kanssa, -niin te häpeäisitte ryhtyä enää mihinkään työhön ja haluaisitte suin -päin tappeluun. Meidän joukkomme on pieni, mutta koko maailma tietää -siitä. Koko maailma tietää nyt, kuinka kallis meille vapautemme -on ja että me ilomielin annamme henkemme sen saavuttaaksemme. -Mutta tehkää joukkomme suureksi. Liittykää mukaan ja te saatte -nähdä, että se pystyy siihen, mitä se nyt vasta uneksuu, pystyy -karkoittamaan satavuotisen sortajamme rakkaan isänmaamme rannoilta. --- Täällä te riitelette keskenänne ja haukutte toisianne, työläiset -herroja, herrat työläisiä ja lihotte molemmat yltäkylläisyydessänne. -Kohdistakaa vihanne ryssään, silloin se on oikeutettua. Se se -riistää meiltä verona kaiken, mikä voitaisiin käyttää esimerkiksi -työväen olojen parantamiseksi, se se kuljettaa parhaimmat miehemme -vankilantyrmään. Ja entäs, kun sota on lopussa! Ikinä ei tämä kansa -jaksa kantaa sitä verotaakkaa, joka sen niskoille silloin sälytetään. -Ei, pojat! Nyt on yritettävä, nyt tai ei koskaan. Suoriutukaa -matkalle, niin maamme teitä kerran vielä siunaa. Ja itsellennekin -te teette siinä palveluksen. Kuka takaa, ettei ryssä vie teitä jo -huomenna riveihinsä. Milloin tahansa saatatte joutua syömään Iivanan -hapanta kaalia ja saamaan selkäänne. Mutta sitähän te ette tahdo, -ette jumalauta! Eikö niin, pojat? - --- Oikein päästelet, murisi joukko hillitysti. - --- Montako teitä on? Yksitoista, no sekin on hyvä. Kolmen päivän -päästä on siis jokainen sen henkilön luona, siinä paikassa ja sinä -aikana kuin olen teille sanonut. Täältä on lähdettävä yksitellen, -jotta ei suotta syntyisi epäilystä. Ja ottakaa sisu mukaanne, -oikea suomalainen sisu, sen minä teille sanon. Puhukaa parhaalle -ystävällenne ja viekää hänet myötä, vielä on aikaa. Ja onnea matkalle -pojat! Me tapaamme pian, mutta ei täällä enää; minulla on muuta -tehtävää, enkä voi tulla teidän kanssanne, vaikka kuinka haluaisin. -Lyökää kättä joka mies, sillä me olemme tästä lähtien veri-veljiä. -Me emme hellitä, ennenkuin Suomi on vapaa, tai sitten itse sorrumme. -Eläköön Suomi ja kuolkoon ryssä! - --- Eläköön! kuului niin voimakkaasti yön hiljaisuudessa, että puhuja -säikähti. - --- Hiljempaa, hitto vieköön! Me unohdamme innoissamme varovaisuuden. -Onhan nyt kaikki asiat selvillä, eikö niin? - --- On, on. - --- No sitten ei muuta kuin hesputei ja painakaa päälle pojat. - -Nopeasti alkoivat varjot häälyä metsässä ja hajaantua kukin -suunnalleen. Herra Vahlberg makasi kauan aikaa liikkumattomana siinä -paikassa, mihin oli piiloutunut. Omituisia ajatuksia liikkui hänen -mielessään, ja seuratessaan kotiin palaavaa soittoniekkaa mutisi hän -itsekseen: - --- Saksan mies! - - - - -VII. - -Kustaa III. - - --- Mitä te mietitte, herra Orell? kysyi Karin Vahlberg kohottaen -soikeita kasvojaan, jotka olivat koruompeluksen yli kumartuneina. - -Soittoniekka, joka istui syvään vajonneena pehmeään nojatuoliin ja -hajamielisen näköisenä tuijotteli läpi ikkunan, vastasi naurahtaen. - --- Anteeksi rouva, mutta minä haukottelen. Minä en koskaan mieti. -Silloin kiintyy niin yhteen asiaan, ettei huomaa mitään ympäristöstä. -Minä näen ympärilläni niin paljon, etten ennätä mihinkään kiintyä. -Todellakin. Joka kerta kun olen yrittänyt ajatella, olen vaipunut -uneen. - --- Te olette väsyksissä, huomautti herra Vahlberg omituisella äänellä -kuvalehtensä takaa, jota hän haluttomasti selaili. - -Jotenkin nopeasti vieras käänsi päätään ja hetken aikaa viipyi -ruskeiden silmien tutkiva katse herra Vahlbergin kalpeilla kasvoilla. - --- En suinkaan, mutta minun on ikävä, vastasi hän. - --- Ahaa! Sitten te haaveilitte. Teidän kasvoillanne olikin niin -kaukainen ilme. Joku ihastuttava neitonen varmaankin hymyili -sieluunne, jatkoi Karin rouva. - --- Olenko todellakin niin surkean näköinen? Minä luulin kasvoillani -olevan hyvin tarmokkaan leiman, sillä olen tehnyt päätöksen. - --- Ja minkä sitten, saako kysyä? huudahti rouva kulmakarvojaan -kohottaen. - --- Aion lopettaa julkeuteni, vastasi soittoniekka hymyillen. - --- Nyt en jaksa käsittää. - --- Niin, aion sydämestäni kiittää teitä ystävällisyydestänne ja panna -kokoon tavarani. - --- No mutta mistä teille nyt tuli sellainen kiire? Niinkö huonosti te -täällä viihdytte? Ettekä edes häpeä valittaa ikäväänne. - --- Kaikella on sentään rajansa, hyvä rouva. Puhun nyt aivan -vilpittömästi. Täällä te olette minua hoitaneet kuin ruhtinasta, -minua, vierasta miestä, joka väkivallalla tunkeuduin kotiinne. -Täytyyhän minulla toki olla senverran itsetuntoa, etten pitkitä -vierailuani ikuisuuteen, minkä teidän ihmeteltävä ystävällisyytenne -näyttäisi tekevän mahdolliseksi. Sitäpaitsi asiani vaativat. Pyydän -vakuuttaa, että en löydä sanoja kiittääkseni kaikesta. - --- Te liioittelette, mutta aiotteko todellakin lähteä? - --- Lähtiäiset ovat enää pitämättä. Koska kahvikuppien kalina kuuluu -ruokasalista, saanen tarjota lasin likööriä? - -Soittaja nousi ylös ja kävi noutamassa pullon, jonka hän itse -taskuveitsellään avasi. - --- Kas tässä, sanoi hän hymyillen. - --- Näepäs! Bolssia! Sitä ei nykyään usein tapaa näillä -leveysasteilla, huudahti herra Vahlberg. - --- Minä en ole hankkinut tätä sitä varten, sanoi sävelniekka, että -erityisemmin toivoisin juotavan onnekseni. Mutta kun mielelläni -haluan kertoa hiukan tämän kartanon ihmeellisyyksistä, joiden otaksun -teitäkin huvittavan, kuluu luullakseni aika paremmin, jos toisinaan -vähän maistetaan. Olen nimittäin saanut kutakuinkin tarkasti selville -erinäisiä salaisuuksia, joita tietääkseni on paljon aikoinaan -pohdittu. - - * * * * * - --- Elokuun 17 päivänä istui muuan perhe pienessä kodissaan varsin -onnellisena. Isä, jonka valoisalta näyttävän uran katkennut käsi oli -lopettanut kesken, tarkasteli tyytyväisin mielin pitkältä matkalta -palannutta poikaansa ja äiti puuhaili kotiaskareissa. Kahvi tuotiin, -juotiin. Sanomalehti oli pantu tarjottimelle ja poikkikätinen mies -avasi sen vaivaloisesti ja ryhtyi lukemaan. Pitkälle ei hän ollut -ennättänyt, kun hän yhtäkkiä huudahti. - -"Jumalani! Minun eläkkeeni. Nyt olen varmaankin sen menettänyt." - -"Mitä sinä sanot, isä?" - -"Tohtori Koski on kuollut. Salaperäinen tohtori Koski, joka -varmaankin oli parhain ihminen, minkä koskaan olen tavannut." - -"Enhän minä ymmärrä sinua ollenkaan, isä", sanoi huolestunut poika -ihmeissään. - --- Vanhus mietti pitkän aikaa mitään vastaamatta ja mutisi vihdoin -kuin itsekseen. - -"Niin, hänhän on kuollut nyt, eikä lupaukseni kai enää velvoita. -Eikähän sinun tarvitse siitä mitään muille hiiskuakaan." - -Ja sitten hän ryhtyi kertomaan: - -"Siihen aikaan asuimme vielä kaupungissa, eikä minulla ollut tätä -taloa. - -"Eräänä syyspäivänä v. 1902 käytiin minua noutamassa konepajasta -insinöörin puheille. Kun astuin konttoriin, vei insinööri minut -sivuhuoneeseen, jonka lattialla vieras, hienosti puettu herra -levottomana käveli edestakaisin. Insinööri kumarsi ja painoi oven -jälkeensä kiinni, jättäen minut kahden kesken tuntemattoman kanssa. -Tämä loi minuun terävän silmäyksen ja teki sitten ehdotuksen, jonka -kaltaista en ollut koskaan kuullut: Minulle tarjottiin satumaista -palkkaa, jos suostuin kuukauden tai parin ajaksi tulemaan vieraan -työhön. Mutta minä en saanut kysyä mitään, minun täytyi koko työn -ajan pysyä muusta maailmasta eristettynä ja kunniasanallani luvata, -etten jäljestäpäinkään yrittäisi ottaa selkoa, missä olin ollut. -Minulta ei vaadittaisi mitään, mistä omatuntoni kenties saattaisi -tulla rauhattomaksi, ja takeeksi siitä, ettei tässä ollut kysymys -mistään petoksesta, oli vieras valmis heti suostumukseni saatuaan -antamaan vaimolleni 1000 markkaa. - -"Ehdotus herätti siinä määrin epäilyäni, että en katsonut voivani -siihen heti myöntyä, vaan sanoin tahtovani ensin neuvotella vaimoni -kanssa. Vieras selitti minulle, millä tavoin saatoin ilmoittaa -hänelle lopullisesta päätöksestäni, ja kun tuhat markkaa oli suuri -raha, ja äitisi sen hyvin ymmärsi niin minä päätin ottaa tarjouksen -vastaan, vaikka tunsinkin jännittävää levottomuutta. - -"Minua kuljetettiin tavalla, josta olin lukenut vain hurjimmissa -romaaneissa: umpinaisissa vaunuissa ja öiseen aikaan. Perille -päästyämme huomasin, että olimme tulleet suuren kartanon pihaan, -mutta sitten pantiin side silmilleni ja minua talutettiin kuin -sokeaa. Kun jälleen sain käyttää näköaistiani, huomasin olevani -ummehtuneessa, kellarin tapaisessa käytävässä, jota myöden vieras -herra kiihkeästi minua kuljetti. Kun kenties jollain tavoin paljastin -sen levottomuuden, joka yhä voimakkaampana hiipi sydämeeni, -lasketteli oppaani leikkiä ja kohteli minua niin ystävällisesti, että -ennen pitkää turha pelkoni poistui. - -"Käytävän päässä oli avara, monisokkeloinen kallioluola, joka -sähkölyhdyn valossa näytti korkeammalta kuin se oikeastaan oli. -Siitä johti raudoitettu ovi toiseen, pienempään luolaan, joka oli -niin säännöllisen huoneen muotoinen, että se varmaankin oli hakattu -kallioon. Sinne kuului omituinen, ukkosen jyrinää muistuttava -humu, jonka uusi isäntäni selitti olevan kosken pauhua. Seinällä -oli kaarevaselkäinen, vanhanaikainen sohva, sen edessä vinoneliön -muotoinen, kullanvärinen pöytä, jonka maalaus oli pahoin rapissut, -ja pari tuolia. Seiniltä riippui hopealla kirjailtuja verhoja ja -nurkassa seisoi suuri, kullattu harppu. - -"Täällä oli minun työmaani. Omituiset, taidokkaasti kiveen hakatut -lokerot, joissa varmaankin oli ennen ollut muinaisten aatelisherrani -kalleuksia, piti laitettaman uuteen kuntoon. Isäntäni tuntui olevan -itse paholainen. Häneltä riitti kykyä vaikka mihin ja mitä minä en -ymmärtänyt, sen hän pani minut ymmärtämään. Melkein heti alussa -tehtiin vaikein työ, hakattiin ikkuna kallioon, ikkuna, joka antoi -suoraan koskeen. Minä vakuutin hänelle, että me emme mitenkään -kykenisi estämään veden tulvaa sisään, mutta sitä ei hän ottanut -kuuleviin korviinsakaan. Ja viikon päästä oli todellakin kalliossa -taidokas, moniruutuinen, paksusta, kuperasta, lasista tehty ikkuna, -jonka takana vesi syöksyi vihertävänä, heittäen luolaan aavemaisen -valon. - -"Minun on mahdotonta kertoa, mitä kaikkea me siellä hommailimme. -Yötä ja päivää sain olla luolassa ja hän toimitti sinne tavaraa, en -varmuudella tiedä millä keinoin, mutta luultavasti jostakin kellarin -tapaisesta varastohuoneesta. Sillä selvästi minä kuulin, kun hän -niitä ajatti ja kannatti kätköönsä, mikä se sitten lienee ollutkin. - -"Vihdoin tapahtui onnettomuus. Me työskentelimme silloin pitkän -käytävän toisessa päässä ja minä ymmärsin, että siinä oli ovi -ulkomaailmaan. Isäntäni seisoi tikapuilla ja väänsi jotakin -ruostunutta rautaa hiki hatussa. Silloin minä ilman syytä painoin -erästä kampea, joka törrötti seinästä ulos, aivan vieressäni. Kuului -kovaa ryminää. Ennätin vielä nähdä, että isäntäni syöksyi suin päin -tikapuilta ja että päivänvaloa tunkeusi käytävään. Sitten menin -jonkinlaiseen horrokseen. Kuitenkin tunsin jotakuinkin selvästi, -kuinka hän kantoi minua pois ja olen aivan vakuutettu, että tulimme -suoraa päätä kartanon etehiseen. Seuraava kuva, mikä on jäänyt -mieleeni, näyttää isäntäni kuumeisena sitomassa kättäni, joka ranteen -yläpuolelta oli mennyt niin murskaksi, että vain ohuet lihasuikaleet -pitivät sitä kiinni kyynärvarressa. Kun hän oli saanut siteen kiinni, -syöksyi hän puhelimeen: 'Haloo, onko tohtori tavattavissa?... Onko -tohtori?... Hyvää päivää, tämä on Luolakoskella, tohtori Koski. Erään -työmiehen käsi on ruhjoutunut... Aika pahasti, voisiko tohtori heti -tulla?... No sehän on mainiota. Näkemiin!' - -"Sitten palasi hän minun luokseni ja huomatessaan, että olin -valveilla, kysyi hän sydämellisesti: 'Kuinka nyt voitte?' Mutta -yhtäkkiä, vastaustani odottamatta, hän tarttui otsaansa. 'Käytävä, -sehän on auki! Millä minä sen nyt peitän?' hän huudahti. Ja -juoksujalkaa hän syöksyi huoneesta. Kuulin jotakin sekavaa ryminää. -Sitten en muista mitään; menin uudelleen tainnoksiin. - -"Jäljestäpäin minä ajattelemattomuudessani tulin sanoneeksi tohtori -Koskelle, että kuulin hänen telefoonipuhelunsa ja siis tiesin hänen -nimensä sekä paikan, missä olin. Ensin hän tuijotti minua pitkän -aikaa synkin silmin. Sitten hän naurahti hyväntahtoisesti ja vastasi -aivan yksinkertaisesti: 'vai niin!' Hän puhui minulle asioita, -joita en ole oikeutettu kertomaan, otti pyhän lupauksen siitä, että -pitäisin suuni ja lupasi minulle 6000 markan vuotuisen eläkkeen. -'Sinä päivänä, jolloin Luolakosken salaisuus tulee ilmi, lakkaa -eläkkeenne, ymmärrättekö?', kysyi hän. 'Sitten ei se lakkaakaan, -mikäli se minusta riippuu' vastasin. - - * * * * * - --- Siihen tapaan kertoi poikkikätinen mies ja vielä paljon muutakin. -Hän oli minun isäni. - -Vierashuoneessa vallitsi syvä hiljaisuus ja aviopari Vahlberg katseli -jännittynein ilmein sävelniekkaa, joka hetkeksi vaikeni. - --- Mutta lasit, hyvänen aika! Nehän me kokonaan unohdamme. - --- Siitä vain näette, minkä arvon annamme kertomuksellenne. Jatkakaa, -olkaa hyvä, minä ihan vapisen, naurahti rouva. - --- Silloin on ehkä edullisempaa, että muutamme majaa. Saanko pyytää -herrasväkeä tekemään minulle seuraa? - -Soittoniekka vei heidät etehiseen ja pysähtyi Kustaa III:nen -rintakuvan eteen. - --- Ne merkilliset seikat -- jatkoi hän -- jotka sattuivat majurinna -Bernerin surullisen kuoleman yhteydessä, herättivät ymmärrettävistä -syistä tavattomasti mielenkiintoani. Varmaankin tiesi moni insinööri -Warénista paljoa enemmän kuin minä, joka sain tyytyä sensuurin -mustaamien sanomalehtien niukkoihin uutisiin. Mutta toiselta puolen -olin kai ainoa ihminen, jolla, paitsi isääni, oli jonkinlainen -aavistus Luolakosken salaisuudesta. Ja se, että santarmikätyrit -ryhtyivät kotitarkastuksiin, oli minulle todisteena, että jotakin -tärkeätä oli kätkettynä tässä kummallisessa jutussa. Ensin minä -yritin toimia omin päin, kartanon ulkopuolella, mutta huomasin -sen tuloksettomaksi. Ja tuo huomio selittää sen julkeuden, että -tunkeuduin tänne, mutta ei suinkaan sitä puolusta, pikemmin päin -vastoin, se muuttaa menettelyni tarkoitukselliseksi. Mikä oikeus -minulla oli teidän talonne salaisuuksiin? Mutta ei niihin ollut -oikeutta teilläkään, sen tiedän nyt, ja minä voisin esiintuoda -seikkoja, jotka antaisivat teolleni paremman luonteen, mutta jätän -sen tällä kertaa. - --- Minä siis pääsin tänne, valehtelemalla viettäneeni täällä -lapsuuteni. Te kerroitte minulle insinööri Warénin kellon historian. -Sitäpaitsi tiesin isäni kertomuksesta, että käytävä päättyi taloon ja -todennäköisesti etehiseen. Mutta minä en ole mikään Sherlock Holmes, -enkä pysty ratkaisemaan arvoituksia. Siinä seisoi Kustaa III, jonka -nimi oli kelloon kirjoitettu, siinä Beethoven, jonka juhlallinen -muotokuva yhdisti majurinna Bernerin kirjeen ja kellon toisen rivin -salaisuuden, mikäli professori Fredrikssonin loogillinen selitys -piti paikkansa. Ne eivät kuitenkaan ilmaisseet minulle mitään, -vaikka kuinka vaivasin päätäni. Ainoa, minkä huomasin, oli se, että -Beethovenin rintakuva oli verrattain uusi, luultavasti tohtori Kosken -hankkima, Kustaa III:nen sitävastoin hyvin vanha. - --- Lopulta, kun siinä aina seisoin ja mietin, tein havainnon, joka -suuresti muistuttaa salapoliisiromaanien malleja. Minä nimittäin -huomasin, että portaitten, vintille johtavien portaitten askeleet -olivat omituisella tavalla kuluneet. -- Katsokaahan muuten lähemmin -näitä portaita. Ensinnäkin ovat ne kovin loivat ja niiden alla on -varastohuone, joka tällä kertaa sisältää ainoastaan vanhaa romua. -Varastohuone on kuitenkin vain portaitten käännepaikan kohdalla; -alempana, lähempänä etehisen permantoa, ei ole mitään, sillä -tila on kovin ahdas. Ja katsokaahan askeleita. Ne ovat tehdyt -vanhanaikuisista, lujista lankuista, niiden pystysuora sivu on tasan -yhtä korkea kuin vaakasuorakin, eikä viimemainitussa ole ulkonevaa -syrjää, niinkuin yleisesti on tapana. Kummallisinta on, että nämä -pystysuorat osat ovat -- kuten näette -- kuluneet. Niissä voi selvästi -huomata hankautumia, käynnistä aiheutuneita lovia. Mutta ainoastaan -kuudessa ensimäisessä askeleessa, seuraavat ovat kuin koskemattomia -ja ainoastaan vaakasuoralla pinnalla on jälkiä. Ellei nyt ota -huomioon sitä mahdollisuutta, että portaat ovat tehdyt vanhoista -laudoista, niin miten on kuluminen selitettävissä? - --- Ei tarvitse kovinkaan huolellisesti tutkia liitoksia, ennenkuin -huomaa, että ne eivät ole tiiviit, ja kun isäni kertomuksesta tiesin -käytävän olemassaolon, selvisi minulle pian, että juuri tässä oli -sen alku. Mutta miten tapahtui aukaisu? Siinä oli paljoa vaikeampi -kysymys. Tein kovasti työtä Kustaa III:nen rintakuvan kanssa, joka -usein oli tullut mainituksi salaperäisten tapausten yhteydessä. -Vääntelin ja kääntelin sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta -turhaan, se ei liikahtanutkaan. Sitten kolusin ja ryömin portaitten -alla ja huomasinkin aivan eittämättömästi, että lattia saattoi -painua alas. Kerran te herra Vahlberg yllätitte minut näissä -tutkimishommissa, tottakai muistatte? - --- Muistan. Minä huomasin, että te olitte aivan kuiva, vaikka teidän -piti tulla ulkoa, rankkasateesta. - --- Ahaa! huudahti vieras, katsoen terävästi aviomieheen. - --- No niin. Kuten sanottu, kaikki yritykseni raukesivat, enkä -keksinyt ratkaisua. Se olikin jonkunverran vaikeata, kun samalla -halusin toimia huomaamatta. Minun ei auttanut muu kuin turvata -vanhaan palvelijaan ja koettaa hellittää hänen vaikenevan kielensä -kantimia. Aavistin kuitenkin, että se olisi ollut työlästä ja päätin -yrittää yllätystä. Eräänä aamupäivänä seisoin tässä häntä odotellen -ja kun hän vihdoin tuli, sanoin hyvin luonnollisesti: - -"Kuulkaahan, minä en saa tätä auki, vaikka mitä tekisin. Koneistossa -on varmaankin vikaa. Voitteko auttaa minua?" - --- Hän säikähti kovasti ja pysähtyi sanattomana ja kalpeana minuun -tuijottamaan. - -"Niin, teidänhän tämä pitäisi paremmin tuntea", jatkoin. - -"Mitä herra tarkoittaa?... Mitä auki?...", sammalsi hän. - -"Käytävää, herranen aika! Päästäkseni luolaan." - -Perin ällistyneenä hän silmäili minua. - -"Kuinka herra tietää?... Kuka te oikeastaan olette herra?" - -"Mitä tuo nyt sitten on olevinaan? Mitä te ihmettelette? Saatteko -lukon auki, vai täytyykö minun käyttää kirvestä?" - --- Särkemisen uhka tuntui häneen vaikuttavan. Hän nousi ensimäiselle -askeleelle, kuten minä nyt, painoi jalallaan kaiteen alalistaa, tällä -tavoin, ja kiersi Kustaa III:tta hitaasti. Ja nyt liikkui patsas -kyllä, vaikka se oli uhmannut kaikkia minun ponnistuksiani... - --- Kuului omituinen napsahdus. Portaat näyttivät taittuvan -kuudennen askeleen kohdalta ja niiden ala-osa alkoi hitaasti painua -vaakasuoraan asentoon. - -"Kaikkihan on kunnossa, herra", änkytti vanha palvelija ja epäily -kuvastui hänen katseestaan. - -"Niin näkyy, tosiaankin! Mutta en vaan minä saanut tottelemaan..." - --- Kun kovasti pelkäsin, että te saatoitte yllättää minut puuhissani -ja kun kaikin mokomin tahdoin pitää salaisuuden omana tietonani, -sanoin palvelijalle: "Antakaahan olla. Kyllä se nyt jo luistaa." - --- Vanha mies astui alas portailta, jotka heti, ikäänkuin taikavoiman -nostamina, kohosivat alkuperäiseen asemaansa ja painuivat napsahtaen -lukkoon... - --- Mutta selityshän on tarpeetonta. Parempi koettaa. - -Soittoniekka alkoi kiertää rintakuvaa. Hitaasti ja äänettömästi -vaipuivat portaat alas, ensin vaakasuoraan asentoon, sitten -yhä syvemmälle, tarjoten mukavan pääsyn mustana-ammottavaan, -neliönmuotoiseen kellariin. Vieras kiiruhti alas, väänsi muuatta -nappulaa ja heti syttyi kirkas sähkövalo syvyyteen. - --- Tehkää hyvin ja seuratkaa, kehotti Orell kumartaen. - -Hänen äänensä kuulosti omituisen soinnuttomalta ja heikolta sieltä -alhaalta. Rouva ja herra Vahlberg riensivät hänen perässään uteliaina -ja hämmästyneinä. Heidän eteensä avartui pitkä ja korkea käytävä, -jonka katossa, siellä täällä, loisti sähkölamppuja. Kun he olivat -ehtineet sen päähän, aukaisi Orell raskaan oven ja he tulivat -laajahkoon, sokkeloiseen huoneeseen, jossa oli suuri joukko koneita, -hydraulinen puristin, kemiallisia koetarpeita j.n.e. Kallion läpi -kulkevaa putkea pitkin oli vesi johdettu koskesta tänne alas, pieni -turbini pyöritti dynamoa ja seinän vieressä oli melkoisen suuri -akkumulaattorivaja. - -Hetkiseksi pysähtyi soittoniekka, mutta kiiruhti sitten avaamaan -toisen oven ja teki syvän kumarruksen seuraajilleen. Hurmaantuneina -pysähtyivät Vahlbergit kynnykselle. Heikosti vihertävässä, -tarumaisessa hämyssä tarkastivat he huonetta, jonka kaltaista he -eivät koskaan olleet nähneet. Vastapäätä ovea, kalliossa, oli pyöreä, -pieniruutuinen ikkuna kuperine lasineen; sen takana kiiti vesi -huimaa vauhtia, laskien lävitseen aavemaisen, ajottain pimenevän ja -kirkastuvan valon. Vasemmassa peränurkassa oli miltei puoliympyrän -muotoinen mahonkinen sohva, joka oli violettiin vivahtavalla -sametilla peitetty, sen edessä soikionmuotoinen mahonkipöytä ja kaksi -suurta nojatuolia. Oikealla oli suuri, kullattu harppu, jonka kielet -hohtivat kuin hopea tässä salamyhkäisessä hämärässä, ja seinällä, -harpun vieressä, riippui ihana maalaus kullatuissa kehyksissä: se -esitti rouva Berneriä sellaisena kuin hän oli ollut nuoruutensa -kukoistuksessa. Seinillä oli raskaita, harmaita, hopealla kirjailtuja -verhoja, lattian peitti paksu, pehmeä matto ja nurkissa, hoikilla, -omituisilla jalustoilla seisoivat pienennettyinä Kustaa III:nen -ja Beethovenin rintakuvat. Ikkunan alla, noin metrin korkeudella -lattiasta saattoi tarkka silmä huomata kiiltäväpintaisen, violettiin -vivahtavan, suorakaiteen muotoisen levyn, joka oli upotettu kallioon -ja jossa näkyi kullatuita nuotteja: alkusävelet Beethovenin 'An -Eliseen'. - -Huoneessa ei tuntunut ollenkaan kostealta, eikä siellä ollut kellarin -ummehtunutta ilmaa, päinvastoin, siellä oli kuivaa, kodikasta -lämmintä. Mahonkipöydällä seisoi viini-pullo ja kolme hiottua lasia. - -Kohteliaasti kumartaen pyysi Orell vieraitaan istumaan. - --- Tohtori Kosken muistoksi, sanoi hän, kohottaen lasiaan. -- Tämä on -hänen varastostaan, jonka täältä tapasin. - -Sitten alkoi hän kertoa. - --- Vuonna 1788, Anjalan liiton aikana, antoi kreivitär Ann' Elisabeth -D., silloinen Luolakosken omistajatar, tässä samassa luolassa Kustaa -III:lle konsertin, joka suuresti miellytti lahjakasta hallitsijaa. -Kuningas oli muutamia päiviä majaillut kartanossa ja kevytmielinen -kun oli luonteeltaan, oli hän rakastunut kauniiseen kreivittäreen. -Anjalan vannoutuneet miehet väijyskelivät kuitenkin kuningasta, -aikoen hänet vangita, ja huolestunut rouva oli vienyt ylhäisen -vieraansa tähän varmaan turvapaikkaan, joka ties kuinka kauan oli -palvellut vanhojen aatelisherrain kätkönä. Lukuunottamatta omaa -viehätysvoimaansa oli kreivitär koettanut viihdyttää kuningasta -harpunsoitolla, johon Kustaa olikin niin mieltynyt, että kun hän -Tanskan sodan puhjettua pääsi lähtemään kotimaahansa, hän viipymättä -lähetti kiihkeästi kaipaamalleen naiselle kullatun, suuren harpun, -tuon, jonka edessänne näette, sekä kauniin runon, joka yhtä -paljon ylisti soittajattaren kuin soitonkin suloutta ja jonka -päällekirjoituksena oli: - - _"Till Elise."_ - --- Matkallaan Ruotsissa kreivitär D. kuitenkin sairastui ja kuoli -v. 1790 ja todennäköistä on, että Luolakosken kartanon myöhemmät -omistajat eivät tunteneet käytävän salaisuutta. - - - - -VIII. - -An Elise. - - --- Vuonna 1890 vapaaherra Järnskiöld, silloinen Luolakosken omistaja, -sai päähänsä, että pihamaalla oleva suihkukaivo, joka jo pitemmän -aikaa oli ollut rappiotilassa ja kuivana, olisi laitettava kuntoon. -Saadakseen jonkinlaisia arviolaskelmia kustannuksista, hän kutsui -tehtaalta insinööri Warénin tutkimaan, missä määrin johdossa oli -vikaa ja kuinka vaikeata korjaustyö yleensä oli. - --- On huomattava, että suihkukaivo ei saa vettään koskesta -- -kartanohan sijaitsee kosken niskassa, joten se ei ole mahdollistakaan --- vaan n.s. Uhrilähteestä, joka, kuten tiedätte, on korkealla mäellä -kuusimetsän keskellä. Varsin pian insinööri Warén oli selvillä -siitä, että vika oli lähteen lähellä metsässä ja ryhtyi kaivattamaan -johtoa esille maansisästä. Silloin teki hän sen merkillisen huomion, -että vesiputki, joka aluksi kulki verrattain lähellä maanpintaa, -yhtäkkiä kääntyi polven muodossa suoraan maan sisään, ja juuri tässä -polvessa oli vuoto. Maa ei kuitenkaan ollut ympäriltä kosteaa, kuten -tavallisesti, sensijaan tuntui vesi katoavan jonnekin syvyyteen -ja tarkkaava korva saattoi kuulla hiljaista lirinää, jonka onea -ääni antoi aavistuksen jonkinlaisesta maanalaisesta luolasta. Kun -kaivamista jatkettiin, saattoi insinööri Warén laskeutua syvään -holviin, joka pimeänä käytävänä jatkui kuivauspaikalta kumpaankin -suuntaan. Toinen pää loppui vankkaan tammi-oveen, joka vaivalloisten -ponnistusten jälkeen aukeni suoraan metsään. Ovi oli pahasti -sammaltunut ulkopuolelta. Sen päällä kasvoi ruohoa nähtävästi -tarkoituksella asetetuissa turpeissa ja se oli kätketty tiheän -viidakon peittämään, louhiseen vuorenrinteeseen niin taitavasti, että -sitä oli miltei mahdoton huomata. Selvästi oli tämä osa käytävää -tekemällä tehty, sitä todistivat ne lahonneet lankut, joilla se -oli vuorattu. Mutta se osa, joka löytöpaikalta lähti vastakkaiseen -suuntaan, oli korkea, yhä avartuva kallioluola, jossa oli monia -eri sokkeloita ja syvällepainuvia onkaloita. Sen katossa kulki -suihkulähteen vesijohto, nousten vasta pitkän matkan päässä uudelleen -maansisään. Ja se käytävän-osa päättyi luolaan, jossa äsken näimme -niin monia koneita -- jos haluatte tulla tarkastamaan, niin seinässä -näkyy selvä muurauksen jälki sillä kohdalla, missä suu ennen oli. - --- Nykyisestä konehuoneesta lähti toinenkin haara, se, joka johtaa -kartanoon. Ja kun insinööri Warénin vihdoin onnistui avata konstikas -sulkumekanismi, huomasi hän ihmeekseen joutuneensa Luolakosken -kartanon hämärään etehiseen. - --- Tämä huone, missä nyt istumme, oli silloin rappiotilassa. Ikkunaa -ei ollut. Jalustoilla, joilla nyt rintakuvat upeilevat, seisoi kaksi -vanhanaikuista seitsenhaaraista kynttiläjalkaa. Sohva ja tuolit -olivat hiukan toista mallia ja tuo suuri harppu törrötti nurkassa -katkennein kielin, puolilahona ja kultauksensa menettäneenä. -Ainoastaan kosken jylhä kumina kuului yhtä kiehtovana ja kaukaisena -kuin nytkin. - --- Näistä huomioistaan ei insinööri Warén maininnut kartanon -isäntäväelle, eikä yleensä kenellekään, ja kun tuntee hänen omituisen -ja romanttisen luonteenlaatunsa, ei seikkaa saata oudoksuakaan. -Suihkukaivon hän laittoi varsin pian kuntoon ja tässä toimessa -puuhaillessaan hän syvästi rakastui neiti Elisa Järnskiöldiin, -kartanon kauniiseen tyttäreen. -- Niin, rouva Vahlberg, älkää -syyttäkö minua hienotunteisuuden puutteesta, vaikka ilmaisen -tämän salaisuuden, joka teille on ollut jo kauan tuttu, myöskin -miehellenne. Parhaalla tahdollanikaan en voi nähdä siinä mitään -äitiänne loukkaavaa, sen sijaan voisi asian pitempiaikainen -peittäminen aiheuttaa paljon vakavampia häiriöitä. - --- Neiti Järnskiöld vastasi lämpimästi insinööri Warénin tunteisiin -ja nuorten välille kehittyi onnellinen, syvä suhde, jonka kumpikin -halusi päättää avioliittoon. Vapaaherra Järnskiöld, joka hieman -oudoksuen katseli insinöörin yhä tiheneviä vieraskäyntejä, ei -vanhanaikaisessa aatelisylpeydessään voinut uneksiakaan, että -nuorilla oli jotakin mielessä. Vasta kun Warén pyysi Elisan kättä, -joutui vanha herra suunniltaan pelkästä raivosta, ajoi sulhasen -ovesta ulos ja kielsi jyrkästi vastaisen lähentelyn. Tyttärensä -hän vei muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, unohtamaan "päätöntä -seikkailuaan", kuten vapaaherra suvaitsi sanoa. Insinööri Warénin -käynnit Luolakosken kartanossa lakkasivat siis kerta kaikkiaan ja -tämä antoi aiheen siihen väitteeseen, jonka Jääskelä myöhemmin teki -professori Fredrikssonille, ilmoittaessaan varmuudella tietävänsä -Warénin saaneen rukkaset. - --- Niinä kuukausina, joina hänen rakastettunsa viipyi matkallaan, -harhaili Warén onnettomana ja ikävissään kartanon metsiä. Usein hän -pistäysi siihen luolaan, jonka löytymisen suihkukaivo oli aiheuttanut -ja jota hän innokkaasti tutki. Varsinkin oli vanha harppu hänen -huomionsa esineenä ja koko sillä taidolla ja tarmolla, jonka tiedämme -hänen omanneen, hän ryhtyi saattamaan soittokonetta käyttökuntoon. - --- Sitten, eräänä hetkenä, hän keksi seinästä salakomeron. - -Orell nousi, väänsi erästä nappulaa ja painoi sormellaan jotakin -vipua. Seinästä, vähän alapuolelta sitä kohtaa, mihin An -Elise-kappaleen alkusoinnut sisältävä levy oli upotettu, työntäysi -esiin melkoisen suuri kivilohkare, jonka takana oli laatikko. - --- Katsokaahan, tämän kätkön hän löysi, vaikka lukkolaitos silloin -oli kokonaan toinen, mikäli sitä ensinkään oli olemassa. Ja tässä -laatikossa oli joukko kreivitär D:n papereita, muiden muassa tuo -kaunis runo "Till Elise", joka niin läheisellä tavalla on liittynyt -tämän huoneen vaiheisiin. - --- Kuitenkin, kun neiti Järnskiöld oli palannut matkaltaan, jatkui -entinen suhde, vaikka mahdollisimman salattuna, ja yhteinen -onnettomuus tuntui vain yhä lujemmin liittävän nuoret toisiinsa. He -eivät kadottaneet toivoaan. Jo silloin pyöri nuoren insinöörin päässä -suuria ajatuksia ja nyt sai hänen kunnianhimonsa uutta virikettä. -Yhä innokkaammin alkoi hän puuhailla keksintöjensä kanssa ja -kuumeisella kiihkolla janosi hän kuuluisuutta, voidakseen siten saada -rakastamansa naisen omakseen. - --- Pitääkseen kohtauksensa salassa, kertoi Warén lemmitylleen -luolan salaisuuden. Ja tämän huoneen kiviseinät ovat sitten noin -parin vuoden ajan kuulleet rakastuneiden kiihkeitä kuiskauksia ja -kaihoisia unelmia. Tämä seinäkätkö on ollut heidän kirjeittensä -vaihtopaikkana, tämän harpun sävelet ovat viihdyttäneet heidän -kaipuutaan, eikä tarvitse sanoakaan, kuinka usein sen kieliltä on -helmeillyt Beethovenin "An Elisen" sävelet, jotka ihan kuin itsestään -muuttuivat nuorille rakkaiksi, sekä sisällyksensä, että ulkonaisten -seikkojen vuoksi. Olihan neiti Järnskiöldin nimi Elisa, olihan harppu -lahjoitettu Eliselle ja olihan salakomeron kaunis runo samalle -nimelle omistettu. Muistammehan sitäpaitsi professori Fredrikssonin -kertoneen, kuinka harras harpunsoittaja insinööri Warén oli. - - * * * * * - --- Vuonna 1893 insinööri Warén sitten teki tuon kuuluisan -keksintönsä. Kun tietää, miten kiihkeästi hän halusi kuuluisuutta, -tuntuu hyvin omituiselta, että hän, kuten prof. Fredrikssonkin -mainitsi, siitä huolimatta monen kuukauden ajan piti keksintöään -salassa. Se ei johtunut suinkaan siitä, että hän olisi halunnut tehdä -työnsä mahdollisimman täydelliseksi, niin paljon voimaa ei hänellä -silloin ollut. Mutta kun hän jo silloin selvästi tajusi, mikä ääretön -merkitys hänen keksinnöllään oli sotalaitokselle ja kun hän, niinkuin -nuoret miehet yleensä, äkkiä halusi saada suunnattomat määrät rahaa, -teki hän ilmoituksen venäläisille sotilasviranomaisille, lähemmin -punnitsematta menettelyään. Kuumeisessa innostuksessaan ei hän -lainkaan tullut ajatelleeksi tekonsa isänmaallista puolta ja huomasi -sen vasta, kun kaikki oli liian myöhäistä. - --- Hänelle luvattiin uskomattomia summia, mutta samalla häneltä -vaadittiin ehdotonta vaiteliaisuutta ja kauhistuen hän käsitti -olevansa henkilökohtaisesti vaarassa. Nyt vasta selvisi hänelle sekin -puoli asiasta, ettei hän oikeastaan tarvinnut niin paljon rahaa kuin -kuuluisuutta, saadakseen vapaaherra Järnskiöldin suostumuksen, ja -tuosta kuuluisuudesta oli hänen nyt ehdottomasti luovuttava. Kuinka -mielettömästi hän olikaan menetellyt! Jos hän olisi julkaissut -keksintönsä, olisi hänestä tullut kaikkein kuuluisimpia miehiä ja -rahaa hän olisi siitä huolimatta saanut yllin kyllin. Mutta nyt! -(Mitä sanoisikaan ylpeä vapaaherra Järnskiöld, saatuaan tietää, että -hänen vävypoikansa komeili ryssän rahalla.) - --- Kun hänelle oli selvinnyt menettelynsä ajattelemattomuus, yritti -hän ensin tehdä verukkeita, väittäen, ettei hänen keksintönsä vielä -ollutkaan valmis j.n.e. Mutta katumus oli myöhäistä ja kauhukseen -hän huomasi olevansa silmällä pidon alaisena. Ja silloin, ikäänkuin -kokeillakseen, hän lähetti sanomalehtiin tuon pienen, pintapuolisen -uutisen keksinnöstään, jossa hänen nimensä oli mainittu ja jonka -suhteen professori Fredriksson oli erehtynyt, luullessaan ryssien -siitä päässeen uhrinsa salaisuuden perille. Jo sen johdosta -hän sai varoituksen vainoojiltaan. Siitä huolimatta, sisäisen -tuskan kasvaessa, hän päätti vihdoin uhmailla ja ilmoitti Suomen -Tiedeseuralle pitävänsä tuon kuuluisan esitelmän, jonka vaiheet me -kaikki tunnemme. - --- Kun hän oli kirjoittanut esitelmänsä valmiiksi ja opetellut sen -riittävän hyvin ulkoa, päätti hän, pahinta aavistellen, kätkeä sen, -samoinkuin muutkin keksintöä koskevat paperit. Luolassahan hänellä -oli oiva piilopaikka, jonka löytymisestä ei ollut pelkoa. - --- Tätä kätköä käyttäessään oli hänen tietenkin tehtävä siitä -jollekin ilmoitus. Tuon ilmoituksen vuorostaan tuli olla sitä laatua, -että jos hän pelastuisi, jos ryssät eivät panisikaan täytäntöön -uhkauksiaan, niin luolan salaisuus ei saanut tulla vieraan tietoon. -Toiselta puolen, jos hänet kuitenkin vangittaisiin, jos ryssät -sittenkin toteuttaisivat aikeensa, piti keksinnön päästä julkisuuteen -kaikesta huolimatta. Aluksi ajatteli hän jättää kaiken rakastettunsa -huoleksi, mutta käsitti sitten, että tytölle olisi saattanut koitua -ikävyyksiä ja että hän olisi voinut toimia varomattomasti. Tohtori -Fredriksson, vanha ystävä, tuntui paljoa sopivammalta. Mutta tälle -ei hän halunnut puhua neiti Järnskiöldistä, vielä vähemmin luolasta -ja niin pälkähti hänen päähänsä kello ja salamuste. "Jos minun käy -hullusti" hän naurahti, "niin jätänpä ystävälleni, joka aina soimaa -minua romanttisuudesta, karakteristisen muiston. En kuitenkaan -luule ryssien uskaltavan." Sitten vei hän paperit kätköön, tähän -laatikkoon, jonka nyt näette avattuna, sijoittaen ne huolellisesti -pohjapaperin alle ja lähti rauhoittuneena -- viimeiselle matkalleen. - --- Neiti Järnskiöld, jonka sydän jo nuorena oli heikko, sai -onnettomuudesta kuultuaan ankaran taudinkohtauksen ja joutui pitkäksi -aikaa vuoteen omaksi. Hyvin todennäköistä on, että hän toivuttuaan -kävi luolassa, penkoi kätkölaatikkoa, jossa yhä oli kreivitär D:n -kirjeitä, mutta ei huomannut kurkistaa pohjapaperin alle. Ja niin jäi -insinööri Warénin esitelmä löytämättä. - --- Sitten vei hänet isä ulkomaille, lääkärin neuvoa noudattaen, -eikä hän, kuten tiedämme, enää palannut Luolakoskelle, vaan joutui -naimisiin majuri Bernerin kanssa, jonka Italiassa tapasi. Mutta -nämähän ovat seikkoja, jotka arvoisa herrasväki tuntee paremmin kuin -minä. - - * * * * * - --- Teitä varmaankin hämmästyttää, mistä minä tämän kaiken tiedän -ja senvuoksi lienee syytä kertoa lähemmin löydöistäni. Olen jo -selvittänyt, miten pääsin luolaan, ja luonnollisesti minä aavistin, -että täällä oli olemassa salaisuuksia. Ei kestänyt kauan, ennenkuin -huomasin tuon kätköpaikan, joka nyt on auki ja jossa insinööri -Warénin keksintö oli piilotettuna niin monta vuotta. Kallioseinässä -saattoi nimittäin erottaa uurteet, kätkön liitekohtien hienot -rakoset, mutta paljon vaikeampaa oli saada se auki. Näettehän -tämän napin, josta äsken painoin. Kuinka monta kertaa yritinkään -sitä kääntää, siirtää syrjään ja painaa, saavuttamatta mitään -tulosta. Vasta kun ryhdyin kokeilemaan etuluolan sähkölaitoksella -ja sain lamput täällä palamaan, huomasin erinäisiä johtoja, joiden -tarkoitusta en aluksi ymmärtänyt ja sitten tämän vääntönappulan -tässä, joka tuntuu suotta kätkeytyvän piiloiseen paikkaansa. Kun -väänsin virran johtoihin ja painoin mainitsemaani nappia, silloin -aukeni kätkö kuin itsestään. -- Mutta siinä ei ollut mitään -muuta kuin kirje rouva Bernerille, josta kerron myöhemmin, sekä -kellastunut, vanha paperi: Kustaa III:nen runo "Till Elise". - --- Suurempaa pettymystä en milloinkaan ole tuntenut. Loogillisesti -ajatellen viittasivat kaikki varhaisemmat tapaukset juuri tähän -kätköön. Sen yläpuolellahan oli tuo nuottilevy ja sen sisällä -luonteenomainen sana: Till Elise. Jos mitään salaisuuksia yleensä -oli tänne kätketty, niin tässä olisi kaiken järjen mukaan niiden -piilopaikan pitänyt olla. Mutta nyt se oli tyhjä. - --- Varmaankin te herra Vahlberg muistatte, kuinka te vitsailitte -minulle demokratiasta ja altruismista siihen aikaan, jolloin -alituisesti istuin vanhan palvelijan huoneessa. Mutta minulla oli -siihen omat syyni: minä koetin houkutella häneltä tietoja. Ja -sanon suoraan, että harvoin olen tavannut isänmaallisempaa miestä. -Kerroin hänelle asioita, joita en tässä halua uudistaa, voitin tuon -uskollisen miehen myötätunnon ja ystävyyden, ja olen vakuutettu -siitä, että hän olisi minua auttanut, mutta hän ei tiennyt mitään. -Hän ei ollut lainkaan selvillä entisen isäntänsä puuhista, eikä -voinut minua neuvoa. - --- Sitten on minun siirryttävä hyvin arkaan kohtaan. Kerran te, herra -Vahlberg, yllätitte minut pitelemästä rouvanne käsiä ja kuiskaavin -äänin esittämästä hänelle pyyntöjäni. Olen vakuutettu siitä, ettei -teidän päähänne pälkähtänyt epäillä rouvaanne, jonka te paremmin kuin -minä tiedätte olevan moisten ajatusten yläpuolella. Sitävastoin olin -huomaavinani, että te kohtelitte minua jonkinlaisella epäluulolla. -Enkä kummeksu sitä ollenkaan, olihan koko esiintymiseni täällä -vieraananne ollut ja alusta alkaen niin häikäilemätöntä ja omituista. -En kuitenkaan tahdo jättää mieleenne niin huonoa ajatusta itsestäni, -senvuoksi kerron erään seikan, jonka rouvanne on ymmärrettävistä -syistä salannut. - --- Siitä kotitarkastuksesta, joka tapahtui huvilassanne majurinna -Bernerin kuoleman jälkeen, jäi muuan muistikirjanidos löytämättä; se -joutui rouva Vahlbergin haltuun. Tässä päiväkirjassaan on majurinna -niin liikuttavalla ja intohimoisella tavalla kertonut nuoruutensa -rakkaudesta, että... - -"Te ette saa, herra Orell! Teillä ei ole oikeutta!" huudahti kesken -kaiken rouva Vahlberg, hämmästyneenä ja muuttuneena kasvoiltaan. - -"Minun täytyy, arvoisa rouva, muuten ei rauha palaa tähän taloon", -vastasi soittoniekka hillitysti, mutta lujasti. Sitten hän jatkoi. - --- Kuulettehan, herra Vahlberg, rouvanne ei vieläkään haluaisi -saattaa päiväkirjan sisältöä teidän tietoonne. Voitteko ymmärtää -sitä? Voitteko käsittää, että hienotunteinen nainen kaikin mokomin -tahtoo salata jumaloidun äitinsä "erehdystä", -- käyttääkseni -pintapuolisen maailman sanontatapoja -- siltä mieheltä, joka on -hänelle kallein maailmassa? Te ette voi syyttää siitä rouvaanne. - --- Mutta varmaankin herää teissä kysymys: miten on sitten -mahdollista, että rouvanne on puhunut päiväkirjasta minulle, -vieraalle? Siihen vastausta etsiessäni on teidän huomattava, että -tiesin rouva Bernerin suhteesta insinööri Waréniin enemmän kuin -kukaan muu, minun tarvitsee viitata vain löytämääni kirjeeseen ja -vanhaan palvelijaan, jolla on myöskin yhtä toista muistissaan. Tämän -lisäksi tulee rouvanne harvinainen ja jalo isänmaallisuus. - --- Muistatteko, herra Vahlberg, kuinka pilkallisesti se suhtauduitte -Suomen aktivisteihin joka kerta kun heistä tuli puhe? Huomasin, -että te ette lainkaan ollut niitä miehiä. Eikä ihmekään. Tehän -olette Ruotsin alamainen, eikä teidän veriinne ole periytynyt se -viha ja nöyryytyksen tunne, mikä meille suomalaisille on niin -ominainen. Huomaatte sen paraiten rouvastanne, joka mainitsemassani -keskustelussa aina kannatti minua, huolimatta siitä, että hän -muulloin piti teidän mielipiteitänne oikeina. - --- Älkää pahastuko, herra Vahlberg, jos sanon havainneeni, että -te päivä päivältä yhä katkerampana katselitte sitä ystävällistä -suhdetta, joka vallitsi rouvanne ja minun välilläni. Yhä enemmän -te vetäydyitte erillenne. Ja jokaista hetkeä, jonka sain olla -kahden kesken rouvanne kanssa, minä käytin omien tarkoitusteni -perilleviemiseen. Lakkaamatta minä utelin, eikö majurinna -Berneriltä ollut säilynyt mitään nuoruudenaikuisia muistiinpanoja -ja kirjeitä, mutta rouvanne ei halunnut sitä tunnustaa. Vihdoin -kerroin hänelle löytämästäni, hänen äidilleen osoitetusta kirjeestä, -ja sen perusteella, vedoten jokaisen suomalaisen isänmaalliseen -velvollisuuteen, sain vihdoin rouvanne myöntämään, että päiväkirja -oli olemassa. Kun te, herra Vahlberg, tapasitte minut pitelemässä -rouvanne käsiä, pyysin tuota kirjaa nähdäkseni. - --- Mutta sekään ei tuonut selvitystä arvoitukseen. Monen katkelman -yllä oli tosin: Kustaa III, ja sitten päivämäärä. Mutta luolan -olemassa-olonhan jo tiesin. Kuitenkin löytyy kohta, jonka oikeastaan -olisi pitänyt antaa riittäviä vihjauksia. Se kuuluu: - - "Tänään sain Arvidilta ihmeellisen kirjelippaan, jonka äänirauta - aukaisee. Hän puhui minulle keksinnöstään ja siitä, kuinka - hän kerran laittaisi onnemme ihanan piilopaikan tarulinnoja - muistuttavaksi. Taas hänen lennokkaita, hurmaavia ajatuksiaan, - joita hänellä on loppumattomiin, yhä uusia ja uusia! Sesam, - lipas, An Elise! Mutta minulta ei jäänyt huomaamatta, kuinka - alakuloinen, kuinka hajamielinen ja poissa-olevan näköinen hän - oli... Rakas, mikä painaa sinua? Mitä varten sinä salaat minulta - jotakin? Minulta, Arvid! Olen niin levoton puolestasi..." - --- Tästä huolimatta vakuutan, että löytöni tapahtui aivan sattumalta, -vaikka se olikin niin yksinkertainen. Eräänä yönä, eikä siitä -ole kauan, istuin täällä, väsyneenä näiden seikkojen alituisesta -pohdinnasta. Täällä oli niin satumaista, ja kosken kaukainen -kohina tuuditti mielen herkkiin haaveisiin... Mutta minä kerron -tarpeettomia, parempi kuin näytän... Sitä ennen: Beethovenin malja, -saanko pyytää. - - * * * * * - -Orell nousi ja astui harpun luo, jonka kultaus kiilsi nurkan -kummallisesta puolivarjosta. Hänen kasvojensa käskevä ilme vaihtui -pehmeäksi ja hänen katseeseensa tuli jotakin uneksuvaa. Pari -yksinäistä, helmeilevää juoksutusta, pari hiljaista akordia... Sitten -alkoi hän soittaa Beethovenin An Eliseä. - -Ovi etuluolaan oli avoinna ja värjyvien sävelten hiipiessä -syviin, monihaaraisiin onkaloihin syntyi kaikuvaikutelmia, jotka -antoivat soitolle aivan omalaatuisen, hämäräperäisen leiman. -Sävelet tuntuivat kummallisella tavalla yhtyvän kosken oneaan -pauhuun, ne tulivat jostain syvyyksistä, mutta kuuluivat kuitenkin -selvästi. Ne synnyttivät harvinaisia unia mieleen, aivankuin joku -vanha, kaamea ballaadi, ja tämä ympäristö, tämä outo huone, jonka -kuperan ikkunan takana vesi syöksyi huumaavaa vauhtia eteenpäin, -tämä aavemainen puolihämy, joka pehmensi esineiden ääriviivat ja -omituisesti henkevöitti kasvot, tehostivat niiden vaikutusta. Rouva -Karin Vahlberg, jonka posket viini oli vienosti purppuroinut, -kohoutui suorempaan; hänen tavattoman suuriksiauenneissa silmissään -oli kummallinen loiste ja hänen povensa aaltosi tiheään. Herra -Vahlberg istui selkäkenosillaan sohvassa, kovin harvaan ja tuskin -huomattavasti hengittäen: hän näytti katsovan jonnekin etäälle ja -hänen kalpeille kasvoilleen antoi outo valo miltei vahamaisen sävyn... - -Heti ensi sävelten helähtäessä tapahtui jotakin merkillistä: se -seinään upotettu levy, johon kultaisia nuotteja oli kaiverrettu, -työntyi ulos kuin taikavoiman ajamana, vetäen mukanaan pitkän, kapean -laatikon, joka oli tehty samasta violettiin vivahtavasta metallista -kuin levy itsekin. - -Sitten jatkui vain soiton viihdyttävä, hiljainen sulosointu. - - - - -IX. - -27. - - -Orell astui laatikon luo ja nosti sieltä paksun pinkan papereita -pöydälle. Päällimmäisenä oli Warénin kirje majurinna Bernerille. - --- Rouva Vahlberg. Nyt näytän teille äitinne kirjeen, niinkuin -lupasinkin. Tässä se on, olkaa hyvä. Uteliaana ja jännittynein mielin -kumartui aviopari lukemaan, päiden painuessa miltei kiinni toisiinsa. - - Elisa! - - Minä en jätä minkäänlaisia muistiinpanoja jälkeeni, eikä minun - elämäni yksityiskohtien tarvitsekaan tulla Sinun tietoosi; niissä - on paljon kärsimystä ja vielä enemmän yksinäisyyttä. Kokonaista - 8 vuotta olen kitunut vainoojieni käsissä ja kun epäiltiin minun - tietävän enemmän kuin ilmaisin -- ja niin olikin asianlaita -- - kiusattiin minua monella tapaa, mutta jaksoin kuitenkin pysyä - lujana. Vihdoin pääsin pakoon, se tapahtui v. 1901. Ymmärrät - kyllä, kuinka kiihkeästi ikävöin kotimaahan, mutta pitkä-aikainen - vankila-elämä oli opettanut minut kärsivälliseksi ja varovaksi, - senvuoksi lähdin ensin Amerikkaan, voidakseni taatummin viettää - lopun iästäni Suomessa. Möin erään keksintöni ja palasin kotiin - rikkaana miehenä. Mutta minulla ei ollut omaisia, ei ystäviä, - Sinä olit naimisissa, ja kaunis kotisi, jonka piirissä kaukaiset - onnen kangasteluni olivat viihtyneet, oli vieraan hallussa. - - Toivon, ettet käsitä tätä valituksena, vielä vähemmin syytöksenä. - Vakuutan vilpittömästi, että olen iloinnut Sinun naimisiin - menostasi. Sinä kaipasit minua, sitten kadotit toivosi, mutta - luonteellasi oli joustavuutta ja elämänhalusi oli tervettä, - sanalla sanoen, Sinä olit se syvä ja rikas-sieluinen nainen, - jona aina olin Sinua pitänyt. Ymmärrän hyvin, mitä se merkitsee, - että puolisosi oli jo vanha mies -- ja jalo mies, tiedän kyllä. - Ja luulen voivani aavistaa, millä mielellä Sinä olet antanut - kotikartanosi siirtyä vieraan käteen, onnettomuuksien kohdatessa - puolisoasi. -- Täällä Luolakoskella muuten kertovat, ettet Sinä - ole käynyt täällä minun katoamiseni jälkeen. Ehkä hymyilet, - mutta niinä heikkoina hetkinä, joita minullakin tietysti - toisinaan on ollut, on tietoisuus siitä tuottanut lohdutusta - ja olen käsittänyt sen omalla tavallani. Kun olin ostanut - Luolakosken, riensin viipymättä Kustaa III:nen kammioon. Kuinka - hämmästyinkään, kun vanhasta kirjekätköstämme löysin keksintöäni - koskevat selitykset sellaisina kuin olin ne sinne kerran - jättänyt. Sinä et kaiketi tiedäkään, senvuoksi kerron. Mennessäni - Suomen Tiede-seuraan pitämään viimeistä esitelmääni, oli minulla - jo aavistus kohtalostani ja siitä syystä kätkin kirjoitelmani - pohjapaperin alle samalla kuin ilmoitin eräälle ystävälleni, että - ne olivat Sinun avullasi löydettävissä. En tiedä, mistä syystä - niiden on annettu olla rauhassa. Oliko selitykseni riittämätön? - Ehkä. Mutta en välitäkään siitä tietää, päinvastoin olen sangen - tyytyväinen, että näin on käynyt. - - Nyt jätän ne sinulle toistamiseen. _Löydät Kustaa III:nen huoneen - siinä kunnossa, josta ennen haaveilimme ja kaikki minun pienet - laitokseni täällä ovat Sinulle tuttuja_. - - Varmaankin Sinua hämmästyttää, miksi jätän ne juuri Sinulle, - kun kuitenkin olen jaksanut nämä pitkät vuodet pysyä poissa - luotasi ja olla haavoittamatta Sinua entisyyden muistoilla. - Lukuunottamatta sitä, että minulla ei ole niin ainoata ystävää - sekä että luotan Sinuun ehdottomasti, on vielä eräs seikka - vaikuttanut menettelyyni. Haluan lahjoittaa tämän kartanon - tyttärellesi ja pyydän, että annat teolleni suostumuksen. Samalla - haluan pitää keksintöni toistaiseksi täällä, kätkössä, jonka Sinä - tunnet ja jossa, kartanon siirtyessä tyttärellesi, ehdottomasti - tulisit käymään. Jos jättäisin salaisuuteni jollekin toiselle, - olisi minun ilmoitettava hänelle piilopaikka, tai etsittävä - uusi. En halua kumpaakaan, sillä olen tullut varovaiseksi. Yksi - ihminen riittää tämän komeron tuntijaksi, ja Sinä se olet. - Sitäpaitsi olen kirjoitelmiini liittänyt niin yksityiskohtaisen - selonteon siitä, miten Sinun on meneteltävä keksintöni suhteen, - että Sinulle ei pitäisi koitua liian suurta huolta. Mutta tee - parhaasi, Elisa. Muista, että tämä keksintö on minun suurtyöni. - Ei siksi, että olen sen tehnyt, sellainen on usein sattuman - varassa, vaan siksi, että olen jaksanut sen säilyttää omana - tietonani. Sen takia olen saanut paljon kärsiäkin. - - Sinä et ymmärrä, kuinka suunnaton, mullistava merkitys sillä - on sotalaitokselle, niin suuri, että, ellei se tule isänmaani - hyväksi, saa se jäädä pimeyteen. Minulla on ollut voimaa odottaa - ja toivoa. Ehkä on pian hetki käsillä, jolloin suunnitelmani - voidaan soveltaa käytäntöön. Jännittynein mielin olen seurannut - niiden nuorten toimia, jotka nyt taistelevat Saksan riveissä - Suomen vihollista, minun vihollistani vastaan. Onnistuuko heidän - aikeensa, toteutuuko heidän rohkea unelmansa, minun unelmani? En - saa sitä enää nähdä, niin on lääkäri sanonut, mutta minä toivon - ja odotan heitä. - - Ymmärrätkö yhtään, että vaikka raha ei enää merkitse minulle - mitään, vaikka kunnia olisi riistänyt vain rauhan minulta, jolla - ei enää ollut mitään odotettavaa elämältä, niin sittenkin olen - hetkittäin polttavasti janonnut tuota kunniaa. Alussa vaikenin - pelosta, kärsimäni kahdeksan vuotta olivat sen aiheuttaneet, - loppuvuosina harkinnan perusteella. Mutta tahdon, että tekoni - ja nimeni kerran tulevat kaikkien tietoon ja että muistolleni - annetaan se kunnia, mikä sille kuuluu. Sitä ajatellen poistun - levollisin mielin, jätän Sinulle hyvästit ja toivotan onnea - elämäsi illalla siitä sydämestä, joka on aina säilyttänyt kuvasi. - - Arvid. - -Herra Vahlbergiin oli tarttunut kuin kuume ja uteliaana alkoi hän -selailla papereita. - - _Palasia Luolakosken historiasta. - Mielipiteeni ja tahtoni keksinnön soveltamisesta. - Piirustukset. - Vety (H)_ - - I Kaasu - II Neste - III Metalli - -Herra Vahlberg käänteli Vety-teoksen lehtiä, lukien sanan sieltä -täältä. Kun hän oli ehtinyt kolmanteen osaan, huomasi hän ihmeekseen -sen kokonaan puuttuvan. Sijalle oli pantu paperi, jonka keskelle oli -suurin numeroin piirretty: - - 27. - -Kun herra Vahlberg katsahti ylös, näki hän vaimonsa valjuna ja -uneksuvin silmin istumassa sohvalla, kokonaan tietämättömänä -ympäristöstä. - -Orell, soittoniekka, oli kadonnut. - - - - - - - -III. - -Hapuilua pimeässä - - - - -I. - -Unelma todeksi. - - -Lokakuun aamu vaaleni harmaana ja raskaana, kun valtioneuvos Runko -heräsi unestaan. Tapansa mukaan hän oli asettanut yöpöydälleen -tupakkaa ja tulitikkuja, ja ojensi laihan kätensä sytyttääkseen -aamupaperossin. Mutta samassa näytti hänen mieleensä äkkiä välähtävän -jotakin ja hän vilkaisi ikäänkuin hätääntyneesti sivulleen. - -Siinä lepäsi hänen nuorekas, vielä sangen kaunis vaimonsa, suu -hieman auki, raskaat, hiukan pöhöttyneet silmäluomet suljettuina -ja tummien hiusten ympäröimä pää vinosti tyynyllä. Hetkiseksi -kiintyi valtioneuvoksen katse terävänä vaimonsa kasvoihin; sitten -sytytti hän rauhallisesti tupakkansa ja heittäytyi vielä pitkäkseen, -hajamielisenä silmäillen savurenkaitten leijailua ilmassa. - -Vasta kun hän nousi ylös, kiintyi hänen huomionsa siihen seikkaan, -että hänen vaimonsa vaatteet retkottivat tuolilla epäjärjestyksessä -ja niistä levisi huumaava, vastenmielinen hajuveden tuoksu. -Aviomiehen luisevat, hiukan kalpeahkot, mutta päättäväiset -kasvot saivat uuden ilmeen, jonka salatun katkeruuden suupielten -terävöityneet juonteet kuitenkin ilmaisivat, ja hän ryhtyi -tutkimuksiin, jotka varmaankin olivat vähemmän soveliaita hänen -arvolleen. - --- Ryppyjä, liköörin tahroja, mutisi hän itsekseen ja astui sitten -sängyn ääreen, kumartuen nukkuvan puoleen, joka hengitti raskaasti -ja jonka poskipäille kohonnut tumma puna paljasti puuterihiukkaset. -Selvästi tuntui henkäyksessä alkohoolin löyhkä, mutta kumartuneesta -asennostaan saattoi valtioneuvos nähdä muutakin, jotakin, joka -hetkiseksi muutti hänen ihonsa värin aivan kalpeaksi. Vaimonsa -kaulassa, sillä kohtaa, missä rinta alkoi jo kaartua, huomasi hän -punaisen, soikean, ikäänkuin neulalla hakatun läikän, jota paidan -syrjäänsolahtanut pitsi ei saattanut kätkeä. Veri oli imeytynyt -ihohuokosiin. Sellaista merkkiä ei voinut väärin ymmärtää. - --- Kas se! Se se vasta on kohtalon ivaa. Puuhaa ja toivoo, että -kerran niistä päästäisiin. Ja sillävälin vievät vaimon sylistä... -Tämäkin eversti... Tämä siveetön, voideltu ja rasvattu tyhjiö... Hyi -helvetti! Mutta olkoon, olkoon herran tähden! - -Kiihtyneenä riensi valtioneuvos ottamaan kylmän kylvyn, pukeutui -rauhoittuneena ja meni työhuoneeseensa, jonne palvelijatar toi -hänelle kahvin ja aamupostin. Kirjeiden joukossa pisti hänen -silmäänsä muuan pieni, valkea kuori, jossa ei lainkaan ollut -postimerkkiä, eikä leimaa, ainoastaan yksinkertainen osote. - - _Valtioneuvos K. E. Runko_ - - _Helsinki_. - -Tyynellä ja tottuneella tavallaan valtioneuvos aukaisi kuoren, mutta -lukiessa kohosivat hänen kulmakarvansa ja hänen piirteensä ilmaisivat -heikkoa hämmästystä. - - - Herra Valtioneuvos. - - Katsoen siihen, että Te olette kannattanut Suomen aktivistien - toimintaa kuin myöskin, että jääkäriliike on saanut osakseen - arvoisaa suosiotanne, rohkenen täten kunnioittavimmin pyytää, - että huomenna klo 8 i.p. saapuisitte Hotelli Fenniaan, - huoneeseen, jonka ovenvartia osoittaa, kun näytätte hänelle - käyntikorttinne, neuvottelemaan isänmaalle hyvin tähdellisistä - asioista. - - Helsinki 26. X --16. - - Kunnioittaen - - _Paavo Orri_, - jääkäri. - -Sitten vetäytyi paljon ajatelleen miehen otsa ryppyihin ja silmät -synkkenivät miettivään tuijotukseen. Ennen pitkää otti hän kuitenkin -sanomalehden ja syventyi lukemaan. -- - -Kuului ovikellon soittoa. Joku jutteli etehisessä palvelijan kanssa, -sitten koputettiin ovelle. - --- Sisään! - -Ovi aukeni ja paksu, lihava tukkukauppias M. astui huoneeseen, -hengästyneenä kuten aina, savuava sikaari pyöreiden sormien välissä. - --- Huomenta. Velihän on vielä tohveleissaan, sanoi hän sointuvalla -äänellään. - --- Vai sinä se oletkin. Terve, terve. Minä tässä juuri päättelinkin, -että nyt tulee ukonilma, kai kauppias M. - --- Kolusinko tosiaankin sillä tavoin. Sellaista se on. Rahat -vähenevät, vatsa suurenee. - --- No mitä sinulla nyt sitten on asiata? Turhan tautta sinä -et kuitenkaan tullut, sen tiedän vanhastaan. Olet liian suuri -afäärimies, juostaksesi syyttä suotta... Ei, älä istu. Mennään -saliin, täällä on kylmä ja pimeääkin. - --- Afäärejä, ei ollenkaan! Tulin vain keventämään mieltäni. Kirotut -jääkärit, niistähän koitui kokonainen maan vaiva. Ryssät vievät -miehiä vankilaan ehtimiseen, viime viikollakin serkkuni, ties koska -tästä itse joutuu tiilenpäitä lukemaan. Minäkin annoin rahaa siihen -hommaan. - --- Ja nyt pelkäät, ettet saa sitä takaisin? - --- Se oli jo antaissa menetettyä, sen kyllä tie sin, kauppias -huokaisten vastasi. -- Mutta ei niiltä saa rauhaa nytkään. - --- Kuinka niin? - --- Ei vaan. - -Sivu-ovi aukeni vähän ja pörröinen, viehättävä naisen pää ja osa -avonaista, valkeata kaulaa ilmaantui näkyviin. Punaisten huulten -välissä sauhusi paperossi. - --- Täällähän oletkin, kultaseni. Huomenta. Etkö tule kahville? kysyi -kiemaileva ääni. - --- Olen jo juonut. Ja minulla on vieraita, vastasi valtioneuvos -hillitysti, mutta kylmästi. - --- Jestas! Anteeksi, en tahtonut häiritä, huudahti rouva kurkistaen -sohvalle, jonka ovi oli estänyt näkymästä. Pyöreä rinta kuulsi laajan -pitsikauluksen raosta. - --- Ahaa! Tukkukauppias. Terve tuloa. Kuinka voitte? - --- Teidän sädepiirissänne voi aina kuin kaksikymmenvuotias, vastasi -kauppias hymyillen. - --- Kiitoksia, vanhapoika. Jäättekö aamiaiselle? - --- Kiitos. Sydän tahtoo, järki kieltää. Asiat, asiat. - --- Näkemiin sitten! - -Kauppias kumarsi ja ovi paukahti kiinni. - --- No niin. Millätavoin jääkärit sinua nyt ahdistelevat? Karhutaanko -taas? kysyi valtioneuvos, jonka korkea otsa oli pilvessä. - --- En tiedä varmaan. - --- No mitä sinä sitten tarkoitat? Kauppias kaivoi hetken taskuaan ja -heitti pöydälle valkokuorisen kirjeen. - --- Lue tuo, sanoi hän. Tuskin oli valtioneuvos vilkaissutkaan -paperiin, ennenkuin hän nousi ja riensi työhuoneeseensa. Palattuaan -antoi hän kauppiaalle kirjeen. - --- Lue sinä tuo, kehoitti hän. - -Kauppias avasi taitetun paperin. Sisältö oli sanasta sanaan -samanlainen kuin hänen omassa kirjeessäänkin. Hän nosti päätään ja -katseet risteilivät äänettömyyden vallitessa. - --- Kuka sinne hirviää mennä. Vaikka olisi kätyrien peliä, hän sanoi. - --- Mitä vielä, vastasi valtioneuvos olkapäitään kohottaen. -- Kun -sinusta kerran näin paljon tiedetään, niin et kotona ole yhtään -paremmassa turvassa, edellyttäen, että arvelusi olisi oikea. Suurempi -vaara poisjäämisessä piilee, sillä silloin sinua voidaan epäillä -kätyriksi. - --- Onhan se niinkin, arveli tukkukauppias totiseksi muuttuen. - --- Mentävä sinne on. Ja muistakin varata tuhansia taskuusi. Niitä -voidaan tarvita, jatkoi Valtioneuvos omituisesti hymyillen. - - * * * * * - -Hotelli Fennian aistikkaasti ja hienosti kalustetussa -yksityishuoneessa oli tällä kertaa huomiota herättävä joukko, -ryhmittyneenä kahden pöydän ympärille. Valtioneuvoksia, pankkimiehiä, -tuomareita, suurkauppiaita, valtiollista ja yhteiskunnallista -valioväkeä, yhteensä kymmenen miestä. Useimmat heistä tunsivat -toisensa, monella oli hyvin kuuluisa nimi ja kaikilla oli yhteistä -se, että heidän isänmaallinen mielensä oli johtanut heitä tekoihin, -jotka enemmän tai vähemmän pelkäsivät päivän valoa näinä sortovallan -ahtaina aikoina. Yhdentenätoista joukossa oli nuori, vaaleatukkainen -ja kalpeakasvoinen maisteri, joka oli saanut tehtäväkseen ottaa -vieraat vastaan. - --- Kaikki ovat nyt saapuneet, sanoi hän. -- Jääkäri Orri pyysi minua, -siltä varalta, että hän itse myöhästyisi, selostamaan sitä asiaa, -jonka takia hän on tämän kokouksen kutsunut. Pyydän siis hetkeksi -arvoisien läsnäolijoiden huomiota. - --- Joukossa lienee tuskin ketään, joka ei olisi lukenut Johannes -Linnankosken kaunista, suurenmoista "Juhannusyön unta". Kuinka -ihmeellisellä tavalla siinä kuvataankaan suomensukuisten kansain -entistä, tarumaista suuruutta ja hurjaa voimaa. Kuinka se kietoo -mielen ja saa ajattelemaan outoja oloja, näkemään uusia näkyjä, -toivomaan rohkeita seikkoja. Sydän ikäänkuin laajenee ja hurja -haave valtaa: kerran oli niin. Kerran ovat suomalaiset kansat -taistelleet rinnakkain olemassa-olon puolesta, kerran ovat he käsi -kädessä tukeneet toisiaan, eikö sitten enää? Eikö enää koskaan ole -mahdollista kerätä niitä rippeitä, jotka ovat hajautuneet Venäjän -arojen äärettömyyksiin, Siperian tundran hiljaisuuteen, tai Lapin -raukoille rajoille?... - -Kesken puheen kuiskasi kauppias M. vierustoverilleen. - --- Minä olen Venäjän aroilta tilannut auringonkukka-kakkuja, mutta -niitä on hiton vaikea saada tänne kulkeutumaan. - --- Kuuntele toki, vastasi valtioneuvos, vilkaisten pitkään erääseen -pankinjohtajaan, joka rehellisesti haukotteli. - -Sitten jatkui puhe häiriintymättä. -- - -Yhtäkkiä kuului lyhyt, äänekäs koputus, ovi tempaistiin auki -ja sisään syöksyi kuin rajutuuli keskimittainen, tummaverinen -nuorukainen, jolla oli lyhyt pystytukka, hehkuvan ruskeat silmät ja -ponnistuksesta punoittavat posket. - -Heti esitelmöitsijä lopetti ja esitti tulijan. - --- Jääkäri Orri. - -Hetken katseli Orri terävästi kokouksen osanottajia. Ja merkillistä, -nämä kunnianarvoisat henkilöt seisoivat hänen edessään niin -juhlallisina kuin olisi hän ollut ruhtinas. - --- Arvoisat herrat! Pyydän ensiksi anteeksi, että viivyin. Se -tapahtui välttämättömyydestä, jota eri osannut aavistaa ja joka on -liian pitkä selitettäväksi. Toiseksi tuon teille niiden miesten -lämpimät terveiset, jotka rintamalla taistelevat tämän maan puolesta. -Kolmanneksi pyydän hetkeksi tarkkaavaisuuttanne. - -Orri avasi käärön, joka hänellä oli mukanaan. Se sisälsi kartan, -jonka hän kiinnitti seinälle. - --- Tässä on Suomi, alotti hän. -- Tässä Viro, tässä Vienan-Karjala ja -Kuolan niemimaa. Paremmin kuin minä tietävät arvoisat läsnäolijat, -että näissä maissa asuu veljeskansaa. On siis muodostettava -valtakunta, joka ne jälleen yhdistää ja vapauttaa Venäjän sorrosta. -Ajatus on vanha, raja Vienan merestä Äänisjärveen ja Laatokkaan -haaveissa usein vedetty. Minulla on kuitenkin keino, jonka avulla -unelma voi muuttua todeksi. Se on tässä. - -Puhuja otti taskustaan pienen kuution, jonka metallinomainen väri -vivahti violettiin ja jonka pinnalla oli ikäänkuin hienoa sumua, ja -asetti sen pöydälle. - -Jos pommi olisi viuhahtanut herrain keskelle, kuten ennen Hannu -Munterin aikoina, ei se olisi saattanut synnyttää suurempaa -hämmästystä. Vallitsi hiljaisuus. Kaikki tuijottivat metallin -palaseen kuin hypnotisoituina, ymmärtämättä, mitä puhuja tarkoitti. -Tukkukauppias oli unohtanut auringonkukka-kakkunsa, eikä -pankinjohtajaakaan enää haukotuttanut. Vihdoin ojensi valtioneuvos -Runko kätensä. Ilmeisesti häntä hämmästytti esineen kylmyys ja keveys -ja vaistomaisesti hän kysyi. - --- Mitä tämä on? - --- Niin, mitä se on? kuului useammasta suusta. Silloin Orri jatkoi. - --- Se on metallia, jonka kovuus on noin kaksi kertaa suurempi kuin -teräksen ja joka on kuusi kertaa keveämpää kuin puu. Aineella on -oma historiansa, jonka kertominen ei tällä kertaa ole paikallaan. -Kaikki, mitä tahdon sanoa, on siinä, että tämä metalli takaa Suomen -tulevalle sotajoukolle voiman, jota tuskin mikään järkyttää. Ja nyt -tulen ydinkohtaan, siihen, jonka tähden olen vaivannut arvoisia -herroja tänne. Millä tavoin on ensin saatavissa kokoon tämä sotaväki, -millä tavoin se voidaan varustaa niin, ettei ryssä pääse sotkeutumaan -puuhiimme? -- Metallia on kyllä helppo valmistaa. - --- Mutta hyvä herra, minä en lainkaan käsitä. Millätavoin tämä -metalli voi tehdä maamme niin voimakkaaksi? kysyi kauppias M. - -Silloin valtasi Orrin lapsellinen ja poikamainen halu, joka osotti, -että hän vielä oli nuori. Teennäisen tyynesti hän kysäisi. - --- Onko teillä revolveria mukananne? - --- On kyllä. Hyvä Steyer-pistooli onkin, vaikka sitä on hankala pitää. - --- Saanko lainata? - --- Tehkää hyvin. - -Orri painoi varmuuslukon auki, käänsi piipun rintaansa kohti ja -laukaisi. Läsnäolijat säikähtivät hirveästi, huone täyttyi savulla, -joka paksuna pilvenä keinui ilmassa. Hymyillen laski Orri revolverin -pöydälle ja kysyi levollisesti. - --- Pelästyittekö? - -Sitten hän kumartui ja otti lattialta luodin, joka litistyneenä oli -pudonnut hänen jalkoihinsa. Kun hän avasi liivinsä, näkyi niiden alla -kapeista vanteista tehty, taipuisa ja ohut haarniska, joka kimalteli -samanvärisenä kuin metallin palanen pöydällä. - --- Ymmärrättekö nyt? kysyi hän voitokkaasti hymyillen. - --- Kuinka ajattelematon te olette, nuori mies. Tästähän voi koitua -mitä ikävyyksiä tahansa tällaisena aikana, sanoi valtioneuvos Runko -huolestuneena, kiiruhtaen ovelle. - -Jo kuuluikin hälinää, levottomia, kiihkeitä askelia ja hätääntynyttä -juoksua. Valtioneuvos astui ulos; käytävässä näkyi säikähtyneitä -ihmisiä ja viinuri syöksyi paikalle pyyheliina käsivarrellaan. - --- Ei se ollut mitään, huusi valtioneuvos nauraen käytävään. -- -Kauppias M:ltä räjähti koirapommi, siinä kaikki. Hän on juuri -palannut maalta ja tulee siellä suorittamiensa urotöiden takia -erotettavaksi eläinsuojelusyhdistyksestä. - -Käytävästä kuului naurua, mutta epäluuloinen viinuri astui sisään. - --- Tuokaa meille illallista, jotakin pyytä tai metsoa. Ruudinkäry -herättää metsästysintoa ja ruokahalua. -- No niin, nyt on jo toinen -ovella! Tiehenne siitä, tai heitän uuden koirapommin niskaanne, -pauhasi hyvätuulinen tukkukauppias. - -Toinen tarjoilija, joka tosiaan oli pistänyt nenänsä ovenrakoon, -vetäytyi nopeasti pois ja rauha näytti palaavan. Orri seisoi -sivummalla, ohimosuonet paisuneina ja kasvot tumman punaisina. Kun -viinuri oli mennyt, sanoi hän häpeissään. - --- Olin tosiaan hyvin poikamainen ja ajattelematon. Pyydän hartaasti -anteeksi. - --- Eihän tämä mitään, jos vain näin selviämme, vastasi valtioneuvos, -joka lyhyessä ajassa oli mieltynyt nuorukaiseen. - -Sinä iltana kuului Hotelli Fennian yksityishuoneesta kiihkeätä -väittelyä ja kuiskailua myöhäiseen yöhön. - - - - -II. - -Satimeen. - - -Kun Orri seuraavana iltana saattoi maisteria, joka hotellissa oli -esiintynyt puhujana, kotiin, olivat he takertuneet niin vilkkaaseen -keskusteluun, että ympäristö jäi heiltä kokonaan huomaamatta. Vasta -kun nuorukainen jäi yksin, toisen mentyä sisään, hän ikäänkuin heräsi -ja katsahti hätääntyneenä ympärilleen, mutta mitään ei näkynyt. Oli -sangen valoisa kuutamo. - --- Peijakkaan Storm, mutisi hän. -- Varmasti se toimittaa itsensä -kiikkiin laivoineen. - -Jo varhaisemmin, edellisenä iltana, olivat jääkärit yhdessä -pistäytyneet Katajanokalla, Stormia kun "pommarina" erikoisesti -huvitti kaikki, mikä vähänkin koski sotalaivoja. Lienevätkö he sitten -tehneet liian selviä eleitä, tai puhuneet liian äänekkäästi, joka -tapauksessa saivat he "varjon" kintereilleen. Alituisesti kulki -kaksi miestä heidän perässään, kunnes he olivat päättäneet erota -ja Orri oli poikennut mainitun maisterin asuntoon, huomauttanut -tälle mahdollisesta viivästymisestään ja kiiruusti paennut pihan -kautta. Pitkän aikaa oli hän kulkenut ajureilla, raitiovaunuilla, -jopa automobiilillakin, tapaan, joka oli jäänyt hänen mieleensä -salapoliisiromaaneista, luullut vihdoin päässeensä seuraajistaan -ja saapunut Hotelli Fenniaan. Kun hän kääntyi Yrjönkadulta -Robertinkadulle, huomasi hän etäämpänä kaksi miestä, jotka hitaasti -astuskelivat eteenpäin. Aluksi ei nuorukainen heistä välittänyt, -mutta sitten alkoi häntä arveluttaa ja hän tunsi sydänalassaan -kouristusta, joka niin selvästi ilmaisee vaaran läheisyyden. Hän -hiljensi kulkuaan ja ajatteli kääntyä ympäri. Kun hän vilkaisi -taakseen, hoippui siellä kaksi humalaista kaulatusten. Silloin veri -pakeni nuorukaisen poskilta. - -Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ripeästi astua eteenpäin. Ei edes -missään näkynyt ajuria, johon Olisi voinut turvata. Edellä-kävijät -kääntyivät onneksi Annankatua alaspäin Bulevardille, jossa he -viheltelivät ajuria. Orri kiiruhti. Ihmeteltävällä sitkeydellä -humalaiset hoippuivat hänen jäljessään. Jo kuului kavioiden kopsetta, -vihdoinkin. Orri tunsi helpotusta ja odotti jännittyneenä. Ajuri -sieltä kyllä tulikin, mutta kuomu oli nostettu ylös ja sen varjossa -oli nuorukainen erottavinaan kaksi miestä. - -Tarkka-ampujankadun päässä näkyi myöskin kaksi olentoa... Kaikilla -näillä yöhiipijöillä oli jotakin yhteistä, jokin erikoisleima, joka -yhä enemmän arvelutti nuorukaista... Hän kiiruhti pikamarssissa... -Humalaiset taampana olivat ruvenneet laitattamaan. - -Fredrikin kadun kulmassa sijaitseva kahvila oli vielä auki. - --- Nyt ei muuta kuin sisään ja pulma tarjoilijattarelle. Ehkä hän voi -neuvoa pakotien, päätteli Orri itsekseen, astuen reippaasti ovesta. -Hän tilasi teetä ja ryhtyi tarinoimaan tytön kanssa, koetellakseen -tämän luonnetta. Hän ei ollut kuitenkaan päässyt kuin alkuun, kun -ovesta tuli kaksi miestä, jotka suoraa päätä riensivät hänen luokseen. - --- Suokaa anteeksi, sanoi toinen. -- Varmaankin tämä on erehdys, -mutta kyllä herran täytyy seurata meitä kamariin. - --- Miksi niin? Orri kysyi. - --- Olemme saaneet määräyksen. - --- Kenen suhteen? - --- Juuri teidän suhteenne. - --- Kuka minun siis pitäisi olla? - --- Ei kyselyitä, herra. Olkaa hyvä ja seuratkaa. Kamarissa kyllä -asianne selvitetään. - -Nuorukaisen käsi puristi revolveria, mutta hän malttoi kuitenkin -mielensä. - --- Ei täällä, ajatteli hän. Ei täällä, kahvilassa. Sitten nousi hän -päättäväisesti ja sanoi. - --- Minä seuraan teitä, koska niin on. Ei tämä muuten kuitenkaan taida -selvitä. - -Miehet astuivat edellä. Tuskin oli Orri päässyt ovesta ulos, -ennenkuin voimakkaat kädet tarttuivat hänen kumpaankin käsivarteensa. -Kaksi miestä oli seisonut oven luona vahdissa ja toiset kaksi -istuivat ajurissa. Vaistomaisesti nuorukainen riuhtaisi. Se oli -kumminkin turhaa ja hän ymmärsi olevansa satimessa. - - * * * * * - -Tutkija-santarmin vaaniva katse terävöityi ja nähtävästi tahallaan -hän piti pitkän paussin. - --- Te valehtelette, sanoi hän vihdoin hillitysti. - -Nuorukainen ei vastannut, mutta hänen ruskeiden silmiensä katse oli -niin väistymätön ja kylmä, että santarmi joutui hetkeksi ymmälle. - --- Te olette ollut maasta poissa. Minulla on niin varmoja todisteita -siitä, että teidän on turhaa yrittääkään sitä kieltää. On parempi, -että tunnustatte suoraan ja annatte selityksen puuhistanne. -Saattaahan olla, että olette liikkunut siellä viattomissa asioissa. - --- En voi tunnustaa sellaista, jota en ole tehnyt. - --- Te valehtelette, kuului toistamiseen. Orrin silmät säihkyivät. - --- Suuri ja voimakas Venäjän valtakunta on asettanut vartiansa Suomen -rajalle. Näitä vartioita ei yksikään ihminen voi sivuuttaa, ellei -hänellä ole virallisesti vahvistettu ja monen viraston tarkastama, -valokuvalla ja luotettavaisuustodistuksella varustettu passi. -Sellaista passia ei minulla ole, eikä sitä koskaan ole minulle -annettu, se käy ilmi asianomaisten virastojen kirjoista. On siis -mahdotonta, että olen ollut Suomen rajojen ulkopuolella. Sellainen -epäily on loukkaavaa Venäjän valtakunnalle ja alentavaa Venäjän -suurenmoiselle valtiojärjestelmälle, ja minä totean, että herra -luutnantti tekee itsensä syypääksi tähän loukkaukseen. - -Santarmin poskilihakset kiristyivät ja väri vaaleni hänen -kasvoillaan. Pienistä silmistä sinkoili kuin tulikipunoita. - --- Voitteko sitten näyttää toteen, missä olette tänä aikana -oleskellut Suomessa? - --- Voin. - --- Olkaa hyvä. - --- Lompakossani, joka minulta on otettu pois, on todistus 12 -kuukauden oikeutuksesta oleskella luvallisilla seuduilla Suomessa, -annettu viime keväänä. - --- Entä sitä ennen? - --- Minulla oli aivan samanlainen todistus. Sen voitte saada selville -kotipaikkani nimismiehen kansliasta. - --- Hyvä, hyvä. Oikein hyvä. Ja tahtoisitteko nyt ystävällisesti -selittää, millä luvallisilla seuduilla te olette liikkunut tänä -aikana? - --- Kevääseen asti Helsingissä. - --- Missä täällä? - --- Teknillisessä Korkeakoulussa. - --- Anteeksi, mutta nimeänne ei näy kataloogissa. - --- Ei näykään. Kun toimitin yksinomaan laboratorio-tutkimuksia, -en suotta ruvennut maksamaan lukukausimaksua, enkä lainkaan -ilmoittautunut. - --- Hyvä, hyvä. Ja missä olette senjälkeen oleskellut? - --- Missä milloinkin. En katso olevani velvollinen vastaamaan siihen. - --- Pyydän, vastatkaa. - --- Viranomaisille on tullut keisarillinen määräys, joka kieltää -yhdenkään ihmisen oleskelemasta millään paikkakunnalla Suomen rajojen -sisällä, hänellä olematta siihen oikeutettua todistusta. Kullakin -asianomaisella virkamiehellä täytyy siis olla luettelo aluepiirinsä -henkilöistä. Olen jo sanonut, että en ole ollut ulkomailla. -Viranomaisten asia on ilmoittaa, missä olen ollut Suomessa, minua -ette kuitenkaan usko, vaikka sen sanoisinkin. - --- Minulla on oikeus vaatia ilmoitus myöskin omasta suustanne. -Tiedättekö sitä? - --- Tiedän. Mutta minun ei tarvitse näyttää ilmoituksiani toteen, -kuten vaatimuksenne alkujaan kuului. Niiden todenperäisyyden -tutkiminen on teidän asianne. - -Santarmi löi nyrkkiään pöytään, että jysähti. - --- Täällä ei sovi röyhkeys, ärjäsi hän. Nuorukainen ei hätkähtänyt -vähääkään. Hän ei vastannut. - --- Missä olette ollut? uudisti santarmi terävästi. - --- Kotiseudullani. - --- Te valehtelette. - --- Tehkää sitten hyvin ja nostakaa syyte sitä viranomaista kohtaan, -jonka alueella olen oleskellut. Määräysten mukaan on minun täytynyt -näyttää hänelle oikeutustodisteeni. Ellen ole sitä tehnyt, on -hänen velvollisuutensa ollut vangita minut. Ellei kumpaakaan ole -tapahtunut, on syy hänen, eikä minun. - -Hammasta purren santarmi tuijotti nuorukaisen rohkeisiin kasvoihin. -Syntyi pitkä äänettömyys. Sitten tutkija kutsui käskyläistään ja -kuiskasi tälle jotakin. Viimemainittu poistui; sitten vallitsi -kolkossa huoneessa syvä hiljaisuus. - -Ovi aukeni ja vanki työnnettiin sisään. Orri hätkähti: siinä oli -Storm, hänen toverinsa. - --- Storm, tunnetteko tätä herraa? - -Jääkäri katsoi pitkään toveriinsa, niin kuohuksissaan, että se -väkisinkin kuvastui hänen kasvoiltaan. - --- En. - --- Entä te, Orri? - --- En tunne. - --- Kumpikaan ei tietysti ole koskaan nähnyt toistaan? - --- Ei, kuului kuin yhdestä suusta. Taas kutsui santarmi käskyläistään. - -Hetken kuluttua tuli kaksi siviilipukuista miestä sisään. He -pysähtyivät syvään kumartaen ovelle. - --- Tunnetteko näitä nuorukaisia? kysyi santarmi vastatulleilta... - --- Kyllä, herra luutnantti. - --- Missä olette heidät nähneet? - --- Viimeksi Katajanokalla tekemässä piirustuksia sotalaivoista. - --- Koska? - --- Illalla, kun jo oli pimeä. - --- Hyvä on, saatte mennä. - -Santarmi kääntyi jälleen vankien puoleen. - --- No, mitä nyt sanotte? - --- Miehet valehtelivat, vastasi Orri halveksivasti. - --- He ovat etsiviä, valtion virkamiehiä, eivätkä valehtele. - --- Vai niin. Mutta vaikka olen teknikko, en osaa tehdä piirustuksia -pimeässä, enkä liioin näe merelle, kuului ivallinen huomautus. - --- Uskon heihin, mutta te valehtelette. Te olette väittäneet, että -ette koskaan ole tavanneet toisianne. Entäs nyt? - --- Jos pääsen kahdeksi tunniksi vapauteen, lupaan tuoda kymmenen -miestä, jotka todistavat minun olleen missä paikassa tahansa. Henki -ja järjestys on tällä haavaa maassamme sellainen, huomautti Orri -uhmaillen. - -Santarmin käsi puristui nyrkkiin ja raivo kuvastui hänen kasvoiltaan. -Mutta hän hillitsi itsensä. - --- Teidät lähetetään nyt sellaiseen paikkaan, jossa vastaatte -asiallisemmin, sanoi hän äänellä, jonka sävy oli hyväilevä kuin -kissan kehräys. - --- Sen tiesin jo edeltäpäin, vastasi Orri kiihtyneenä. - -Santarmi suuttui silmittömästi. - --- Ulos! Konnat ja kavaltajat! hän ärjäisi. - - - - -III. - -Shpalernaja. - - -Vihdoinkin pysähtyivät rämisevät vanginvaunut ja ovi aukeni. - -Uteliaana silmäili Orri ympärilleen. Vartia seisoi -portaitten yläpäässä ja avasi oven; saavuttiin eräänlaiseen -vastaanottohuoneeseen, jossa upseerin puvussa oleva mies teki -erinäisiä merkintöjä kirjoihin, sekä takavarikoi jälleen kellon -ja lompakon, jotka nuorukainen oli saanut mukaansa Katajanokan -vankilasta selviydyttyään. - -Sitten viittasi vartia hänet mukaansa ja niin alkoi pitkä vaellus -läpi raudoitettujen ovien ja kolkkojen, kumisevien käytävien, joissa -ilma oli ummehtunutta ja kellarinomaista. Tultiin käännöskohtaan ja -nyt avartui eteen huimaavan korkea käytävä, ikäänkuin olisi itse -vankilarakennuksen ympäri tehty suunnaton kehys. Kaameita, mustia, -raudoitettuja ovia jatkui kerros kerrokselta ja niiden edessä kulki -kapeita, rautakaiteisia siltoja, yksi kunkin kerroksen kohdalla. -Kapeat portaat johtivat kerroksesta kerrokseen, ja nuorukainen alkoi -tuntea väsymystä jatkaessaan tätä synkkää kulkua. Vihdoin vartia -pysähtyi ja avasi oven. Sen päälle oli merkitty numero 147. - -Kapea, runsaan sylen levyinen koppi, seinään lukittu rautavuode, -joka ainoastaan yöksi laskettiin alas, rautalevystä pöytä ja istuin, -hylly alkeellisine metalli-astioineen, vesirana ja W.C, siinä uusi -asunto kalustoineen. Peräseinän ylä-osasta pyrki syksyn harmaa valo -vaivaloisesti sisälle läpi pienen, moniruutuisen ikkunan, joka oli -niin syvällä paksussa seinässä kuin kuolevan vanhuksen silmä ja -ulkopuolelta rautaristikon suojaama. Heti ensi silmäyksellä saattoi -havaita, että täältä oli turha yrittääkään karkuun. - -Vartian viittoilusta ja yhtämittaisista kehoituksista ymmärsi Orri -riisuutua ja vasta tarkoin tutkittuaan jokaisen vaatekappaleen -erikseen sekä otettuaan pois kaiken sellaisen pikkutavaran, jota -vankilan säännöt kielsivät suojattinsa käyttämästä, vartia painoi -oven lukkoon ja jätti nuorukaisen yksikseen. - -Tuli ilta. Vuode laskettiin alas ja vaistomaisesti alkoi nuorukainen -riisuutua. Hän oli ikäänkuin turtunut ja tylsä mielentila oli -hänet vallannut. Vaikka tahmainen huopapeite oli pahasti kulunut -ja likaantunut, kääriytyi hän sen sisään vilusta väristen, tuskin -tietäen missä oli. Kuului keveä rapsahdus ja hetken aikaa viipyi -vaaniva silmä oven tirkistysaukossa. Sitten sammui valo ja kostea, -synkkä pimeys verhosi vankilan äänettömät kauhut. - -Sähein silmin tuijotti Orri pimeyteen, tuon tuostakin levottomasti -käännähtäen kapealla vuoteellaan. Unesta ei puhettakaan; kiihtyneinä -synnyttivät aivot monenmoisia ajatuksia ja mielikuvitus loihti esiin -kaameita näkyjä. Kuinkahan moni suomalainen valvoi tälläkin hetkellä -tämän tutkintovankilan muurien sisällä, tarkalleen samanlaisessa -paikassa, odottaen hirttotuomiotaan, tai kuumeisena punoen -karkaamissuunnitelmia? Kuinkahan moni tänne jo oli nääntynyt, ja -kuinka moni oli vielä nääntyvä, ennenkuin... ennenkuin se hetki oli -koittava, jona sortajan päivät olivat luetut? - -Voimattomana raivossaan ajatteli Orri omaa asemaansa. Sehän oli -aivan yhdenmukainen insinööri Warénin kohtalon kanssa. Minkätähden -hän ei ollut ottanut opiksi edeltäjänsä onnettomuutta ja menetellyt -varovammin? Taaskin oli tuo ihmeellinen keksintö yhden ainoan miehen -salaisuutena -- vangin, jolla tuskin oli riittävästi ilmaa hengittää. -Miksi ei hän ollut heti ryhtynyt toimenpiteisiin, jotka olisivat -taanneet, ettei isänmaa missään tapauksessa enää tulisi menettämään -tätä tärkeätä tieteellistä havaintoa, joka kenties saattaisi kokonaan -muuttaa historian kulkua? Mutta insinööri Warénin elämäntyön näytti -kohtalo mieluummin kätkevän synkkien komeroiden suojaan ja sälyttävän -ylivoimaisen taakan niiden kannettavaksi, jotka jollakin tavoin -olivat päässeet salaisuuden perille. - - * * * * * - -W.C:n reunalla seisten tirkisteli Orri ulos kapeasta venttiilin -rakosesta. Syvällä alhaalla avartui toivoton, joka puolelta muurien -ympäröimä pihamaa, jonka keskellä näkyi ympyränmuotoinen, aidattu -kävelypaikka. Sen lankuilla toisistaan erotetuissa karsinoissa käveli -vankeja edestakaisin ahnaasti kiskoen ulkoilmaa keuhkoihinsa, vaikka -se ei suinkaan ollut erittäin raitista. Siunatkoon! Tuttuja kasvoja! -Täällähän oli paljon jääkäreitä. Tuossa marssi H. ja tuolla Storm. -Ja tuolla vilahteli yhden vihreä puku, mutta ei voinut erottaa, kuka -vanki oli. Vihreämekko-parka, hän oli ainakin hirteen tuomittu, -sillä hänet oli saatu satimeen sotarintamalla, muutenhan ei tuon -puvun olemassa-olo ollut selitettävissä. Nyt näkyivät kasvot... Orri -hätkähti. Se oli Tuominen, petturi. - -Mutta minkätähden ei häntä tultu noutamaan kävelylle? Tuskastuneena -hyppäsi hän lattialle ja alkoi kiihkeästi marssia edestakaisin... -Koska Tuominen oli täällä, niin varmaankin tiesivät viranomaiset -hyvin paljon "Saksan miehistä"... - -Vartia kopeloi ovea auki ja sanoi. - --- Sudja. - -Aluksi ei Orri ymmärtänyt sanan merkitystä, mutta hän seurasi -kuitenkin vartiaa ja ennen pitkää hän muistikin, että outo -äännähdys tarkoitti tuomaria. Käytävässä jätti vartia nuorukaisen -kansliaosaston lähetin kuljetettavaksi; tämä vei hänet ummehtuneiden -käytävien kautta samaan vastaanottohuoneeseen, jossa hänen -lompakkonsa oli otettu talteen, asettaen hänet käytävän päähän, -rautaisella portilla eristettyyn komeroon. Sitten kuljettaja -jälleen vaihtui, muuttuen hampaisiin saakka asestetuksi sotilaaksi, -joka sokkeloisia, monihaaraisia käytäviä pitkin saattoi vangin -oikeuspalatsin avaraan eteishuoneeseen ja vihdoin ovelle, jonka -osotekilpeen oli suurin kirjaimin painettu: - - _Mashkevitsh_. - - Valtioneuvos. - -Kun ovi avautui, kiintyi Orrin huomio heti tummaveriseen, -intelligentin näköiseen herraan, joka oli puettu pitkään takkiin ja -joka istui vihreäverkaisen pöytänsä takana, valppaana ja tutkivan -näköisenä, kuten tuomari ainakin. Hänen musta, ylöspäinkammattu -tukkansa jätti korkean otsan näkyviin ja sen alla vaanivat kylmät, -terävät, älykkäät silmät, jotka antoivat tarmokkaille, vaikka -kalpeille kasvoille mefistomaisen leiman. Musta pujoparta teki -hänen teräväpiirteiset kasvonsa pitemmäksi ja levottomat liikkeet -paljastivat hänen hermostonsa hillityn ärtyisyyden. Orria tämä herra -miltei miellytti, ja kummastuneena hän kyseli itseltään, oliko hän -nyt tosiaankin pirullisuudestaan kuuluisan Pietarin piirioikeuden -tutkintotuomarin edessä. -- Sivummalla istui tanakka, kaljupäinen -upseeri, joka toimitti tulkin virkaa. - -Hillityllä, miltei lempeällä liikkeellä tuomari viittasi vangin -istumaan. Samalla hiljaisella tavalla toimitti hän nimiä ja muita -olosuhteita koskevan, mutta perusteellisen alkukuulustelun. Sitten -syntyi äänettömyys, jonka kestäessä vaaniva katse ikäänkuin imeytyi -nuorukaisen väistymättömiin, ruskeihin silmiin. - --- Milloin te lähditte Lockstedtin leirille? kuului äkkiarvaamaton -kysymys. - --- Elokuussa v. 1915. Päivää en muista, vastasi nuorukainen selvästi -ja tulkki toisti hänen sanansa. - -Tutkintotuomarin kulmakarvat kohosivat hieman. Syntyi taaskin -hiljaisuus. - --- Tunnustatte siis elokuusta v. 1915 kuuluneenne saksalaiseen -sotaväkeen? - --- Sitä en ole sanonut. - --- Milloin saavuitte Lockstedtiin? - --- Elokuun 28 päivänä 1915. - --- Mitä siis merkitsee äskeinen kieltonne? Selittäkää. - --- Minulle sanottiin, että Ruotsissa, Malmön kaupungissa oli -tavattoman hyväpalkkaista työtä tarjolla nuorille teknikoille. -Vaikeus oli vain päästä rajan yli, sillä passeja ei tähän aikaan -juuri annettu. Kun eräällä moottorimatkalla Vaasan saaristossa -kerran jouduimme niin pitkälle, että raja oli jo sivuutettu, pyysin -kuljettajaa laskemaan minut maihin Holmön saarelle, jonka tämä -tekikin. - --- Mikä oli kuljettajan nimi? - --- Kun hänen nimensä ei ollenkaan muuta asiaa, en sitä ilmoita. Te -vain suotta laahaisitte hänet tänne virumaan. - -Tutkintotuomarin kylmät silmät terävöityivät. - --- Jatkakaa. - --- Matkustin siis Malmön kaupunkiin, mutta täällä minulle -ilmoitettiin asianomaisessa paikassa... - --- Joka oli mikä? - --- Eräs kahvila, jonka nimen olen unohtanut. - --- Jatkakaa. - --- Minulle ilmoitettiin, että suomalaiset ovat siirtyneet Saksaan. -Senlisäksi tarjottiin minulle matkaraha ja ilmoitettiin heidän -osotteensa. Passin saatuani matkustin siis Saksaan, sillä rahanikin -alkoivat loppua. Täällä minun piti alistua saksalaisten sotalakien -alaiseksi, mutta kun en sitä halunnut, siirrettiin minut Barnefeldtin -vankileiriin, josta vihdoin pääsin karkuun ja palasin kotimaahani. - --- Koska? - --- Viime elokuussa. - --- Miten pääsitte karkuun? - --- Pääsin ensin leiri-alueelta metsään, sitten rajan yli Tanskaan. -Senjälkeen oli helppo kulkea, kun vain raha riitti. - --- Paljonko suomalaisia oli Saksassa? - --- Hääri niitä siinä ympärilläni parisenkymmentä. En tiedä sitten, -lieneekö muualla ollut enemmän. - -Syntyi hiljaisuus. Sitten tutkintotuomarin kalvakat huulet -vetäytyivät ivalliseen hymyyn. - --- Olipa se tarina, hän huomautti. Jääkäri Orri ei vastannut. - -Sitten otti Mashkevitsh erään kuvan esille. - --- Tunnetteko tätä? - --- Tunnen, sillä Helsingissä minulta jo kysyttiin tätä miestä. - --- Entä sitä ennen? - --- En. - -Tutkintotuomari otti silloin toisen kuvan. Se esitti Orria istumassa -Stormin kanssa eräässä Uumajan kahvilassa. - --- Entäs nyt? - --- Tämä ei muuta asiaa. Tuollaisia kuvia voidaan tehdä kuinka paljon -tahansa. - -Tutkintotuomari hymyili miltei lempeästi. - --- Nuori mies. Sellaisia kertomuksia kuin äsken latelitte, ei täällä -pidä yrittää. Parempi sitten jyrkästi kieltää, kuten jääkäritoverinne -tekevät. - --- Miksi niin? En tahdo valehdella. Sitäpaitsi, tuossahan on kuva, -jonka otatin itsestäni Berlinissä. Jos olisin valehdellut, olisin -kuitenkin joutunut kiinni. - -Orri veti pöydällä-olevan asiakirjan välistä valokuvan, joka esitti -häntä siviilipuvussa ja joka äsken oli puolittain näkynyt. - -Tutkintotuomarin luisevat kasvot kalpenivat raivosta ja vaivoin hän -hillitsi itsensä. Hän kiskoi hermostuneita savuja paperossistaan, -joka varmaankin oli jo viides tämän lyhyen kuulustelun aikana. -Vihdoin kähisi hän heikolla äänellä, tuijottaen kuin käärme -nuorukaisen väistymättömiin silmiin. - --- Kertokaa minulle totuus! - --- Tarkoittaako herra tutkintotuomari, että uudistan kertomukseni? - -Syntyi pitkä äänettömyys. Vain kaksi katsetta säihkyi ristiin kuin -säilän terät. - --- Saatte mennä, sanoi tuomari vihdoin. - - - - -IV. - -Haarniska. - - -Oli kulunut noin kolme viikkoa. - -Orri oli läpikäynyt kaikki ne kurjuuden eri asteet, jotka -Shpalernajan vanki sai kokea, ennenkuin hän oppi käyttämään hyväkseen -niitä mukavuuksia, joita talossa luvallisesti tai luvattomasti -oli tarjolla. Hän oli nähnyt nälkää, kärsinyt tupakan puutetta, -taistellut russakoiden kanssa, jotka tuontuostakin tekivät valtavia -hyökkäysretkiä hänen koppiinsa, ja kun lämpöjohto oli alituisessa -epäkunnossa, oli hän monesti herätessään niin sairas ja epätoivoinen, -että täydellinen synkkyys oli saada hänet valtoihinsa. Parransänki -oli kasvanut ja tehnyt hänen laihtuneet kasvonsa villin näköisiksi -ja hänen tavattoman karkea tukkansa törrötti pystyssä kuin -harjasmätäs. Silloin, eräänä päivänä, tultiin häntä jälleen noutamaan -tutkintotuomarin eteen, joka tuntui ensimäisen kuulustelunsa jälkeen -kokonaan hänet unohtaneen. - -Kun hän oli istuutunut ja vartiosotamiehet, jotka paljastetuin -miekoin olivat saattaneet hänet tutkintotuomarin huoneeseen, -olivat vetäytyneet ovelle, otti valtioneuvos Mashkevitsh eräästä -laatikosta kiiltävän, violettiin vivahtavan haarniskan, jonka Orri -heti tunsi omakseen ja hätkähti. Vai niin. Nyt tuli siis esille se -kysymys. Monesti hän olikin yksinäisyydessään aprikoinut, kuinka tuo -suojapaita, joka pelkästä lapsellisesta päähänpistosta oli ollut -hänen päällään vangiksijoutumisen onnettomalla hetkellä, kokonaan oli -välttänyt santarmien nuuskimiset. Nyt luuli hän asian ymmärtävänsä: -oli tehty tutkimuksia, oli hankittu kaikki mahdolliset tiedot, -ennenkuin ryhdyttiin häntä kuulustelemaan. Samalla synkkä aavistus -täytti hänet kuvaamattomalla kauhulla. Nyt odotti häntä insinööri -Warénin järkyttävä kohtalo, ruoskimiset, kidutukset, Herra ties mitkä -konnantyöt. Nyt oli hän ainiaaksi menettänyt vapautensa. - -Tutkintotuomari suuntasi häneen kylmät silmänsä. - --- Voitteko sanoa, mitä tämä on? hän kysyi. - --- Se on rintasuojus, vastasi nuorukainen niin tyynesti kuin saattoi. - -Herra Mashkevitsh oli tällä kertaa ihmeen levollinen. Rauhallisesti -vetäisi hän pitkän sauhun paperossistaan ja selitti hätäilemättä. - --- Te vastasitte kysymykseen, mikä tämä on. Sitä en kuitenkaan teille -tehnyt. Haluan tietää, mitä ainetta tämä on. Voitteko sanoa? -- Se on -keveintä metallia, mitä koskaan olen tavannut ja hyvin lujaa. - --- Niin on. Tiedättekö metallin nimen? - --- En. Sitä en tiedä. - --- Onko haarniska teidän? - --- On. - --- Mistä olette sen saanut? - --- Minä ostin sen eräältä sepältä. - --- Mikä oli hänen nimensä? - --- Sitä en tiedä. - --- Kuinka tiesitte häneltä kysyä tällaista kappaletta? - --- Hän itse tarjosi sitä. - --- Tarkoitatteko, että mies, jonka nimeä ette edes tiedä, on päätä -pahkaa tullut tarjoamaan teille tällaista haarniskaa, joka lienee -ainoa laatuaan koko maailmassa? Sitä en voi uskoa. - -Orri joutui ymmälle, mutta hetkeksikään ei hän kääntänyt käskevää -katsettaan tutkintotuomarin pistävistä silmistä. - --- Hän kaupitteli revolvereja ja ostaessani tuli puheeksi... - --- Vai niin, -- keskeytti herra Mashkevitsh, te siis ostitte -revolvereja. Mitä tarkoitusta varten. - --- Täytyihän toki olla joku ase kulkiessaan sellaisena aikana. - --- Olkaa hyvä ja jatkakaa. - --- Kauppaa tehdessämme tuli puheeksi, tokko hänen Browningpistoolinsa -pystyivät lävistämään hyviä nahkaturkkeja... - --- Pohjoisestako vaara uhkasi turkeissaan? huomautti tutkintotuomari -terävästi. -- Mutta jatkakaa. - --- Hän vastasi hyvin omituisella äänenpainolla, että se riippui -siitä, mitä ihmisellä oli päällään. Niin jatkui keskustelumme, kunnes -hän näytti haarniskaa. - --- Ettekö kysynyt, mitä ainetta se oli? - --- Kysyin, mutta hän ei sitä ilmaissut. Syntyi pitkä äänettömyys. -Tutkintotuomarin huulilla väikkyi ivallinen, tuskin huomattava hymy. -Vihdoin kysyi hän hyvin ystävällisesti. - --- Mitenkä onkaan? Ettekö ole hyvin musikaalinen? - --- Soitan kohtalaisesti pianoa. - --- Niin ja harppua, eikö totta? Nuorukainen hätkähti -silminnähtävästi. Ensi kertaa hänen ruskeat silmänsä, joiden lämmin -hehku vankilan kärsimyksissä oli saanut kuumeisen ja pistävämmän -leiman, pari kertaa rävähtivät. Näinkö selvillä tämä pirullinen mies -oli kaikesta? Tavallista epävarmemmin hän vastasi. - --- Ei, mutta kanteletta kyllä. - --- Vai niin. Sehän olikin tosiaan soittoniekka Orell, joka -Luolakosken kartanossa esitti niin omituisia harppukappaleita. - -Mashkevitshin silmät tuijottivat nuorukaista niin murhaavan terävinä, -että tämä pelkäsi niiden näkevän sen vihlovan tuskan, joka vaivoin -kätkeytyi levollisen ulkomuodon alle. Jännittynein mielin Orri odotti -jatkoa. - -Hiljaisuutta kesti jälleen pitkät hetket. - --- Mitä te oikeastaan tiedätte insinööri Warénista? kuului -äkkinäinen, käskevä kysymys. - --- Insinööri Warénista? - --- Niin. - --- En tunne häntä. - -Hermostuneesti olkapäitään kohauttaen tutkintotuomari tempasi -taskustaan savukekotelonsa ja sytytti paperossin öljy-iskijällään. -Sitten hän malttoi mielensä ja jatkoi levollisemmin. - --- Nuori mies. Tässä on nyt vakavia kysymyksiä esillä ja minä -pyydän, älkää olko mahdoton. Teidän alituinen kieroilemisenne on -aivan turhaa, se teidän pitäisi käsittää. Te luulette, ettei minulla -ole asiat selvillä, mutta siinä te erehdytte. Minä voin vahvistaa -muistianne ja poistaa epäilynne, ellette luota sanoihini. Kuunnelkaa -siis tarkoin. -- Syksyllä, oleskellessanne Luolakosken kartanossa -soittoniekka Orellin nimellä, teidän onnistui saada selville tohtori -Koski -- alias Warén-vainajan salaisuus, koskeva metallisen vedyn -valmistustapaa. Tämän tieteellisen keksinnön selitykset te olette -vienyt mukananne ja kätkenyt. Minä tiedän, että te olette tullut -Suomeen Saksan sotilaspiirien lähettämänä vakoojana. Siitä huolimatta -olen valmis antamaan teille täydellisen vapauden, jos ilmoitatte tuon -salaisuuden. Haluatteko? - --- Mikä on takeena siitä, että teette, mitä lupaatte? - --- Eikö sanani riitä, kunniasanani? - --- Anteeksi, herra valtioneuvos. Olette venäläinen. - -Väri vaihtui tutkintotuomarin kasvoilla ja hän kohoutui nopeasti -hiukan ylös, ikäänkuin olisi tahtonut syöksyä nuorukaisen kimppuun. -Mutta ihmeellisellä voimalla hän hillitsi itsensä. - --- Haluatteko, että hankin teille keisarillisen armahduskirjan? - -Orri pinnisti aivojaan keksiäkseen nopeasti kunnollisen ratkaisun. -Tahallaan hän pitkitti äänettömyyttä. - --- En luota siihenkään. Minut voitaisiin vangita jonkun tekosyyn -perusteella uudestaan ja viedä Siperiaan nääntymään, kuten niin -monelle suomalaiselle on tehty. Ilmaisen salaisuuden vain seuraavilla -ehdoilla: Minut viedään Ruotsiin ja jätetään Ruotsin viranomaisten -haltuun vangittuna; sieltä sähkötän Suomen viranomaisille, joiden -rinnalla toimikoon venäläisiä, minne keksinnön selitys on kätketty, -ja heti, kun kätkö on löytynyt, antavat suomalaiset viranomaiset -siitä Ruotsiin tiedon ja minut päästetään vapauteen, tarpeellisilla -todistuksilla ja passeilla varustettuna. -- Täällä en muuten -voisikaan varsinaista salaisuutta ilmoittaa, sillä minä en tunne -sitä, tiedän vain selityksen piilopaikan. - --- Te vaaditte aivan mahdottomia. Ymmärrätte kyllä itsekin, ettei -tuommoista suunnitelmaa voi toteuttaa. Kun teillä on keisarillinen -vapautuskirja taskussanne ja tarvittavat viranomaisten todistukset, -niin ei teidän vapauttanne voi kukaan häiritä, tottakai sen -käsitätte, selitti Mashkevitsh hyvin ystävällisesti. - -Hetken taistelivat nuorukaisessa kiihkeä vapauden kaipuu ja isänmaan -rakkaus. Sitten muisti hän insinööri Warénin uljasta elämäntarinaa ja -tunsi saavansa uutta voimaa. - --- Siihen en voi suostua, vastasi hän päättävästi. Tutkintotuomari -kohautti olkapäitään ja ponnisti kaikkensa hillitäkseen itseään. -Paperossi hehkui kuin kekäle hänen hampaissaan ja heikko puna oli -kohonnut hänen kalvakoille poskipäilleen. Syntyi äänettömyys. - -Silloin välähti nuorukaisen aivoihin nopea ajatus. Se oli niin -yllättävä, että hänen kasvonsa kirkastuivat tuokioksi, ja hän sai -pinnistää voimiaan pysyttääkseen äänensä rauhallisena. - --- Tämä on muuten seikka -- alotti hän -- josta jo aikaisemmin olen -ajatellut kertoa herra tutkintotuomarille. Minulla on kaikki valtit -käsissäni tällä kertaa, siksi olen niin vaatelias. Asianlaita on -nimittäin siten, että olen todellakin jääkäri ja ellen kuukauden -ja kymmenen päivän kuluttua, vapaana ja kenenkään saattamatta ole -Helsingissä, määrätyllä paikalla, niin salaisuus joutuu saksalaisten -tietoon. - -Tutkintotuomari hätkähti ja keihästi katseensa nuorukaiseen. Kauan -aikaa istui hän kalpeana ja aivan liikkumatta. Sitten, vähitellen, -hänen olentoonsa tuli jotakin rauhallista, pehmeää, ikäänkuin -kehräävää. Silmät siristyivät, huulet hymyilivät hiukan. Vihdoin -puhkesi hän sihisevään, pirulliseen nauruun... - -Orri kuljetettiin pois masentuneena ja ihmeissään. - -Valtioneuvos Mashkevitsh oli taaskin osoittanut, mikä etevä -tutkintotuomari ja nerokas psykoloogi hän tosiaankin oli. - - - - -V. - -Vankikoppi 68. - - -Heti tutkinnon päätyttyä aukeni Orrin vankikopin ovi uudelleen ja -vartia molotti jotakin venäjäksi. Vasta monien viittoilujen jälkeen -nuorukainen ymmärsi, että hänen tuli koota vähäiset kamppeensa ja -lähteä mukaan. Hetkeksi läikähti valoisa toive hänen mielessään ja -hänen sydämensä pamppaili kiihkeästi. Mutta heti käytävään päästyä -se sammui. Hänet annettiin kahden pitkäpartaisen, harmaaviittaisen -vartian haltuun, jotka revolverit kädessä lähtivät kuljettamaan -häntä eteenpäin. Monien sokkeloisten holvien kautta saavuttiin -vihdoin toiseen vankila-osastoon, joka kahosi mustine ovineen -vielä kaameampana kuin äskeinen. Joka toisella ovella seisoi -synkkä, äänetön vartia ja kaikkialla vallitsi kuolon hiljaisuus. -Nuorukaisesta näytti paikka tutulta ja sitten hän muistikin, että -tutkintotuomarin luokse mentäessä oli sivuutettu tämä kolkko elävien -hauta. - -Hänet työnnettiin koppiin n:o 68. Se tuntui vieläkin ahtaammalta -kuin edellinen, ikkuna näytti olevan syvemmällä muurissa ja -korkeammalla, ja W.C. oli toisenlainen; sen avulla ei mitenkään -voinut "telefonoida", puhua naapurin kanssa, kuten suomalaiset -onnettomuustoverit olivat vanhassa osastossa tehneet. Seinät -tuntuivat olevan niin ahdistavan paksut, että tuskin oli toivoa -naputuksen kuulumisesta, ja koko se rattoisa keskustelu, jonka -salaperäisiin naputusmerkkeihin Orrikin oli jo ehtinyt tutustua, oli -täällä suurin piirtein mahdotonta. - -Ahdistunein mielin nuorukainen painautui sille kapealle rautalevylle, -joka täällä teki istuimen virkaa. Mitä oli nyt seuraava? -Päivittäisiä ruoskimisia, kidutuksia, julmuuksia? Sillä sen hän -käsitti, että hänet nyt oli teljetty kaikkein vaarallisinten -valtiollisten rikoksentekijäin osastoon, jossa sekin vähäinen yhteys -ulkomaailman kanssa, joka vanhassa osastossa oli sallittua, tyyten -katkaistiin. Samalla hän raivosi ja sadatteli itseään, muistaessaan -tutkintotuomarin voitonriemuista lähtönaurua. Miksi ollakaan niin -mieletön ja mennä ansaan! Innostuksessaan oli hän vain tunnustanut -kaksi seikkaa, ensinnäkin tietävänsä Warénin salaisuuden, toisekseen -olevansa jääkäri. Nyt voitiin hänet tuomita minä päivänä tahansa. -Todistajia ei enää tarvittu, sillä hän oli itse tunnustanut -syyllisyytensä. - -Mutta samalla lujittui hänessä varma päätös: keksikööt mitä helvetin -kauhuja tahansa, kiusatkoot millä keinoilla hyvänsä, hänen huuliltaan -eivät he ikinä saa Warénin salaisuuden selitystä. Yhä uudestaan ja -uudestaan hänen mieleensä palautuivat ne miltei profeetalliset sanat, -jotka nerokas insinööri oli kirjoittanut keksinnön perijälle ohjeeksi: - - "Aika on tuleva, jolloin minun työtäni tarvitaan. Pitää jaksaa - sitä odottaa, mutta pitää myöskin valppaana osata huomata, - milloin otollinen hetki on koittanut. Ja ennen kaikkea on - vältettävä, ettei rahtuakaan joudu vieraan käsiin. Ainoastaan - siten on kaikki onnistuva ja tämä maa kasvava siihen suuruuteen, - jonka näen hengessäni ja joka täyttää minut kuohuvalla ja samalla - nöyrällä riemulla." - --- -- -- - -Kului viikko, kuukausi, kaksi kuukautta. Mitään ei tapahtunut, kukaan -ei käynyt nuorukaista häiritsemässä, hän sai olla niin rauhassa kuin -kuollut haudassaan, kukaan ei tuntunut häntä muistavan. Se kalvava -odotus, joka alituisesti kaihersi hänen rinnassaan, oli tyyten syönyt -hänen voimansa ja pilannut hänen hyvän hermostonsa. Tuntikaupalla -saattoi hän tuijottaa tylsänä eteensä, kokonaan tiedottomana siitä, -mitä ajatteli, tai mitä mielikuvia liikkui hänen aivoissaan. -Toisinaan hän taas raivosi kuin mielipuoli, juoksi kopissaan ja takoi -seiniin nyrkkinsä tunnottomiksi, ja kerran hän purskahti kaameaan, -soinnuttomaan nauruun, jonka ääntä hän itse siinä määrin säikähti, -että vaistomaisesti pidättyi sen uusinnasta. - -"Ymmärrän, ymmärrän, ymmärrän!" kähisi hän itsekseen, kulkien ympäri -kuin peto häkissään. "Mashkevitsh tahtoo minut näännyttää epätoivon -partaalle välinpitämättömyydellään. Kavalasti hän kuluttaa voimiani, -kohdatakseen sitten heikompaa vastarintaa, kun katsoo ajan sopivaksi -jälleen esittää minulle konnan koukkujaan tai lumoavia valheitaan. -Mutta hän ei onnistu! Ennen näännyn kokonaan kuin enää lausun hänelle -harkitsematonta sanaa." - -Monesti oli Orri koettanut vartialta vaatia pääsyä tuomarin puheille. -Tämä ravisti äänettömänä päätään, tai toisinaan, paremmalla tuulella -ollessaan, sanoi kertoneensa esimiehelleen vangin toivomuksista, -mutta se ei ollut johtanut yhtään pitemmälle. "Mutta onhan minulla -oikeus vaatia päätös asiassani", kiihkoili nuorukainen, jolle viha -palautti venäläisiä sanojakin mieleen koko kouluaikaisen varaston. -Vartia kohotti ykskaikkisesti olkapäitään ja painoi kopinoven -tyynesti lukkoon. -- - -Eräänä päivänä kuuli Orri hiljaista naputusta sivuseinältä. Hän -kimmahti pystyyn ja painoi korvansa kosteata muuria vastaan... -Taaskin... aivan selvästi... Venäläinen systeemi tuntui olevan... -Orri sieppasi hädissään juoma-astiansa ja naputti sillä vastaan. -Pitkä, venäläinen lause. Voi kauhistus, eihän hän sitä ymmärtänyt... - --- Po njemetski, pashaluista, (saksaksi, olkaa hyvä) Orri sähkötti, -keskeytettyään useat kerrat naapurinsa. - --- Aber gern (mielelläni), kuului vastaus. - -Ja sitten alkoi yhtämittainen naputus: - --- Kuka hyvänsä lienettekin, jos joskus pääsette vapaaksi, sanokaa -sisarelleni, ettei minua enää mikään voi pelastaa, mutta että -Kronstadtin kaikki asiat... - -Koputus keskeytyi yhtäkkiä. Vaistomaisesti Orri vilkaisi sivulleen. -Tirkistysaukossa näkyi vaaniva, kylmä kalansilmä... Naapurikopin ovi -kuului avautuvan ja sulkeutuvan... Sitten vallitsi syvä hiljaisuus. - -Koskaan ei enää naputus jatkunut. Koppi N:o 69 oli saanut uuden -asukkaan. - - - - -VI. - -Maaliskuun vallankumous. - - --- Neljäs päivä, jona en pääse kävelemään, huudahti Orri itsekseen. --- Taas uusia konnankoukkuja. Nyt kai tahdotaan kokonaan tärvellä -terveyteni. - -Hän nousi W.C:n reunalle ja tirkisteli ulos venttiilin mitättömästä -rakosesta. Ilma oli ihana ja täynnä kevään lenseätä kuulakkuutta. -Kuului säännöllinen tipahtelu, kun vesi putosi räystäiltä. Vaivoin -saattoi nuorukainen nähdä kävely-aituukseen. Toisia siellä kyllä oli, -ahnaasti vetäen keuhkoihinsa virkistävää raikkautta, häntä vaan ei -päästetty. - -Hän viipyi vaikeassa asennossaan kauan, surumielisenä kuin -lintu häkissään ja outoja, kaipuunkyllästämiä haaveita tuli -hänen mieleensä. Oli niin kirkas taivas ja keveitä hattaroita -lipui iloisesti sinimeressä, jota ei saattanut nähdä kuin -pienen, neliönmuotoisen osan... Sitten hänestä alkoi tuntua niin -kummalliselta. Vahdit seisoivat hiljaa ja liikkumattomina ja heidän -piirteissään kuvastui ikäänkuin jännitystä. Samoin kävelevät vangit -näyttivät odottavan, tai kuuntelevan jotakin... Vallitsi painostava -äänettömyys. - -Yhtäkkiä kuului mäjäys, kuin olisi jossakin kasa lautoja pudotettu -korkealta; ääni toistui kymmenkertaisena kaikuna vankilan kolkoista -muureista. Sitten oli jälleen kaikki hiljaista, vartiat vain -katsoivat toisiinsa... - -Taaskin, lähempää! Nyt erotti jo laukauksia; ulkona ammuttiin... -Olisikohan odotettu vallankumous lopultakin puhjennut? - -Oli merkillistä, että vangit, joita kuitenkin niin tarkasti -vartioitiin, olivat kutakuinkin selvillä ulkomaailman tapahtumista. -Tavalla tai toisella oli jonkun onnistunut päästä sanomalehtiin -käsiksi, toisille tuotiin suullisesti tietoja, eikä ollut paljon -sellaisia, joilla ei olisi ollut hämärää aavistusta duuman -alkamisesta, Moskovan levottomuuksista, yleensä koko siitä valtavasta -kuohunnasta, joka maaliskuun aikana oli kehittynyt yhä rajummaksi... - -Taas paukkui ja yhä lähempää... Nyt saattoi jo erottaa huumaavaa -pauhua, ikäänkuin kaukaisen kosken kohinaa. Laukauksia, ääniä, -raivokkaita huutoja, jotka kuitenkin kaikki sulautuivat yhdeksi -ryskeeksi... Sitten kuului ammuntaa jo vankilan pihalta ja sadat -äänet karjuivat: - --- Ovet auki! Vapaus! Vapaus! - -Kumeaa, outoa jyskettä tunkeusi käytävistä korviin, revolverit -paukkuivat, ovet särkyivät ja yhä valtavammin kaikui yli muun melun: - --- Vapaus, vapaus! - -Nuorukainen painoi käsin sydäntään, joka ikäänkuin hyppi rinnassa. -Häntä ahdisti niin ankara jännitys, että hengitys salpautui ja hän -tunsi ihan ruumiillista tuskaa... Yhä lähemmäs vyöryi pauhu... -Yhtäkkiä lensi ruokaluukku auki, sitten murtui ovi ja kolme -villiintynyttä, parrakasta vapaussankaria syöksyi ahtaaseen koppiin. -He olivat kuristaa nuorukaisen syleilyynsä, kiihkosta juopuneina -he suutelivat häntä kymmeniä kertoja, väräjävin, tukahtunein äänin -kirkuessaan. - --- Toveri! Vapaus! Vapaus! Vapaus! - -Orri pääsi nopeasti selville tilanteesta ja kiiruhti ulos. -Käytävässä kohtasi häntä suurenmoinen näytelmä: se oli täpötäynnä -väkeä, vankeja ja vallankumouksellisia, jotka syleilivät -toisiaan, itkivät, nauroivat, huusivat, ampuivat revolvereillaan -kattoon, aitovenäläiseen tapaan hetkeksi mielettömyyteen saakka -hurmaantuneina. Herkkä sydämellisyys ja palava intohimo tekivät -heidän kasvonsa samalla kertaa lapsellisiksi ja villin näköisiksi... - -Turhaan yritti nuorukainen tunkeutua ahdingossa eteenpäin. Häntä -suudeltiin lakkaamatta, yhtämittainen hurraa raikui hänen korvissaan -ja vasta sitten, kun joukko soljuen kuni virta alkoi tulvia ulos, -kantautui hänkin toisten mukana. Sotilaat olivat sillävälin särkeneet -kaikki esteet ja tie vapauteen oli avoinna. - -Ulkona oli valoisaa; kevään aurinko paistoi yli vallankumouksellisen -Pietarin. Sotaväenosastoja, joiden päällikköjen paikat -yksinkertaiset, punanauhalla varustetut aliupseerit olivat -vallanneet, vaelteli edestakaisin kiihkoisesti, ampuillen -kivääreillään ilmaan. Automobiileja kiiti hurjaa vauhtia, milloin -panssaroituina ja uhkaavan näköisinä pikatykkeineen, milloin -avonaisina, ääriään myöten sotilaita täynnä. Joka puolella paukkui, -kuularuiskut lätisivät ja etäämpää kuului tykkien kumea jyske ja -sekavaa, hillitöntä huutoa. Pienet poikasetkin olivat siepanneet -kaatuneilta aseita käsiinsä ja touhusivat villiintyneinä, kuten -vallankumoukselliset ainakin, ja huusivat svabodaa. - -Toisten suomalaisten mukana painui Orri Suomen asemaa kohti. Jo -sivuutettiin Neva, jonka sillalla äsken vielä oli taisteltu. Joukko -alkoi muuttua rauhallisemmaksi, siellä täällä hymyili kevyesti -venäläinen kaunotar voittamattomine samettisilmineen, joihin -vankien katse upposi. Sitten tuli jo vastaan tovereita: he olivat -asuntoihinsa sekä rautatievaunuihin varanneet mukavia olinpaikkoja -niille maalaisilleen, joiden vapautumista he jännittynein mielin -olivat odottaneet ja joita he nyt riemuiten ja hurraten tervehtivät. - -Kun Orri vihdoin pääsi heittäytymään erään toisen luokan vaunun -sohvalle, oli hän niin uupunut, että hänen jäsenensä vapisivat kuin -horkassa. - - - - -VII. - -Matka. - - -Valtioneuvos Runko istui työhuoneessaan sanomalehtiä lukien. -Venäjän vallankumous, suurin kirjaimin, monine ala-otsikoineen, -siinä oli niiden pääasiallisin sisällys nykyään. Keisari luopunut -valtaistuimestaan, kapinalliset voitolla, vangit päästetty vapaiksi! -Ja sitten roskajoukon huutoa, rähinää ja pöyhkeilyä, tuota yli -maalin ampuvaa innostumista, joka kaikille kansanliikkeille -on niin ominaista, puhumattakaan Venäjästä. Mutta vangit! Nyt -pääsivät siis nekin miehet kotimaahansa, jotka sortovallan kätyrit -salahankkeineen ja usein aiheettomine ilmiantoineen olivat Suomesta -toimittaneet Pietarin näännyttäviin vankityrmiin. Valtioneuvos kävi -miettiväiseksi. Elävästi muistui hänen mieleensä moni tuttava, joka -suoraa päätä, noin vain ilman muuta, oli kuljetettu pois maansa -rajojen sisältä ja Suomen oikeuden valtapiiristä, ja näiden joukossa -erityisesti se nuori jääkäri, joka syksyllä niin omituisella tavalla -oli osannut heittää uuden kysymyksen viisaiden päiden pohdittavaksi. -Mikä oli tuon nuorukaisen kohtalo? Ja mitä hän oikeastaan oli -tiennyt? Hän oli ilmestynyt kuin toivon tähti taivaalle ja sitten -samaa tietä kadonnut, jättäen vain aavistuksellisen ja salaperäisen -aatteensa muutamien harvojen mieliin kytemään. - -Palvelijatar astui sisään ja ilmoitti. - --- Eräs mies tahtoo puhutella herra valtioneuvosta. - --- Ja kuka sitten? - --- Hän ei halunnut mainita nimeään. - --- Antaa hänen tulla sisään, sanoi valtioneuvos, hetken aprikoituaan. - -Kun palvelijatar oli mennyt ja ovi jälleen aukeni, seisoi -valtioneuvoksen edessä jääkäri Orri, joka syvään kumartaen tervehti. - -Vaikka hänen kasvonsa olivat silmiinpistävän laihat ja kalpeat ja -kärsimys oli painanut niihin vangille ominaisen erikoisleiman, tunsi -valtioneuvos hänet heti. - --- Vai niin. Tekö se todellakin olette. Terve tuloa ja ottakaa -vastaan sydämellinen onnitteluni, sanoi vanha mies riemuissaan, -nopeasti rientäen nuorukaista vastaan ja puristaen hänen kättään. - --- Käykäähän istumaan ja kertokaa vaiheistanne jotakin. Tiedättekö, -ajattelin juuri teitä äsken. Katositte syksyllä niin kesken kaiken, -mielenkiintoisine uutuuksinenne. Mikä onni tosiaankin, että vielä -selvisitte sieltä kauhujen valtakunnasta. - --- Juuri syksyisen neuvottelukokouksen perusteella minä rohkenenkin -vaivata herra valtioneuvosta. Olisin kovin utelias tietämään, mihin -suuntaan asiat nyt ovat kehittyneet. Suoraan sanoen kärsin vankilassa -levottomuudesta enemmän kuin mistään muusta ja sadattelin itseäni -siitä, että en ollut uskonut salaisuutta parempiin käsiin, jonkun -toisen tietoon, kun itse oli niin vaaranalainen henkilö. - --- Niin, kovasti te olitte ajattelematon, se on myönnettävä. Mutta -älkää nyt enää tehkö samaa virhettä. Minäkin olen nyt tutkinut -keksinnön merkitystä ja sen aineen laatua, jonka meille niin -jyrisevällä tavalla esititte ja olen kanssanne aivan samaa mieltä -sen mullistavasta luonteesta. Ja niinhän insinööri Warénkin oli -arvellut... - -Nuorukainen hämmästyi niin, että hän ei ollenkaan muistanut hillitä -ilmettään. Vanha herra tutki häntä huvitettuna ja sanoi hymyillen. - --- Ihmetyttääkö se teitä? - --- Herra valtioneuvos, en voi käsittää... - --- Kuinka minä olen päässyt asioiden perille, eikö niin? Te unohdatte -sen metallinpalasen, jonka hotellissa asetitte pöydälle kaikkien -nähtäväksi. Minä korjasin sen talteen ja olen paljon sitä tutkinut. -Kaikki muuhan on itsestään selvää. Minä olin teidän iässänne silloin -kuin Warénin surullinen juttu tapahtui ja muistan sen kuin eilisen -päivän... Niin, kuten sanottu, älkää nyt enää olko varomaton. Teidän -on turvattava salaisuuden säilyminen Suomelle. - --- Olen sen jo tehnyt. Määrättynä aikana, jos jälleen häviän -jäljettömiin, tuo kaksi henkilöä, mitä luotettavinta toveriani -muuten, toisistaan tietämättä herra valtioneuvokselle kirjeen. -Sen tapauksen varalle, ettei herra valtioneuvoskaan enää olisi -tavattavissa, olen antanut toisenkin osotteen. Kumpikaan ei -ole selvillä kirjeen sisällöstä. Olen selittänyt sen koskevan -yksityisasioitani. - --- Hyvä on, nuori mies. Luulen, että vankila on tehnyt teille hyvää. -Se on lyhyessä ajassa lisännyt pari vuotta ikäänne. - --- Ja saanko nyt kysyä, millä kannalla asiat ovat täällä? - --- Me emme ole päässeet puusta pitemmälle. Emmekä tule pääsemäänkään -lähiaikoina. Nyt vallitsee Venäjällä svaboda ja tätä svabodaansa he -tietysti syöttävät meillekin, tekemällä hetkellisiä myönnytyksiä -ja vapautuksia, ja ennenkaikkea iänikuisia lupauksiaan, joista -me jo olemme saaneet kylliksemme. Mutta niihin emme saa luottaa. -_Pääsipä siellä valtaan mikä puolue tahansa, niin heti, kun olot -alkavat järjestyä, palaa myöskin vanha sortohalu_. Se on aivan -luonnollista, eikä minun mielestäni, Venäjän kannalta katsottuna, -paheksuttavaakaan. Tämänlaatuinen pienten polkeminen on yleensä -suurvalloille yhteistä ja perustuu suuruuden kaipuuseen, joka -kaikissa kansoissa on huomattavissa ja jonka moni isänmaataan -rakastava, voimakas valtiomies unelmissaan ja teoissaan paisuttaa -mitä jyrkimmäksi häikäilemättömyydeksi. Se on sitä itsekkyyttä, -joka yksilössä on virhe ja pahe, mutta joka valtion ja valtiomiehen -ominaisuutena on kehittynyt niin valtaiseen suurisuuntaisuuteen, -että sitä kaikesta huolimatta täytyy pitää jalona. Meidän tulee -siis rauhallisesti odottaa, kunnes kynnet jälleen alkavat näkyä ja -toimia salassa, maaperää valmistellen. Mutta hetki on kyllä tuleva, -siitä voitte olla vakuutettu. Ja nyt kehottaisin teitä kuulemaan -vanhan miehen neuvoa. Lähtekää pois, lähtekää viipymättä. Palatkaa -toverienne joukkoon sinne kauas. Sillä täällä ette te kauan saa -olla vapaana. Vankien, varsinkin suomalaisten irtilaskeminen oli -erehdys, joka johtui vallankumous-humalasta, kiihoittuneen profanum -vulguksen hetkellinen teko, joka ennen pitkää korjataan. Menkää -pois, sanon vielä kerran. Tässä huumeessa ja sekasorrossa luulisin -sen onnistuvan. Mutta älkää enää hakeko taisteluita ja vaaraa. -Olette liian kallis mies nyt joutumaan hukkaan. Siitä syystä minä -kehoittaisin teitä karttamaan rintamaa, vaikka olettekin sotilas, -karttamaan siksi, kunnes teidän aikanne tulee. Ja epäilemättä se on -tuleva. Mutta miettikää, nuori mies. - -Syntyi hiljaisuus. Vihdoin Orri vastasi. - --- Sitä neuvoa on velvollisuuteni seurata, vaikka toiselta puolen -haluaisinkin jäädä katsomaan, miten täällä olot kehittyvät. - --- Menkää te vaan. Aivan yhtä hyvin te sieltäkin voitte olojen -kehitystä seurata, vieläpä paremminkin, sillä olette kyllin etäällä -ja näette kokonaisuuden. Mutta pitäkää silmänne auki. - -Kun nuorukainen ei enää vastannut, niin vanha herra nousi tuoliltaan. - --- Hyvästi siis ja onnea matkalle, sanoi hän, tarttuen Orrin käteen. --- Viekää tovereillenne terveisiä. Ja luottakaa siihen, että ne -miehet, jotka syksyllä olivat kokouksessa mukana, tekevät kaiken -voitavansa valmistaakseen tietä sille, jota toivomme ja odotamme. - -Kauan aikaa seisoi nuorukainen ääneti, maahan katsoen. Vihdoin sanoi -hän hiljaa ja epäröivällä äänellä. - --- Herra valtioneuvos... - -Kun jatkoa ei kuulunut, kysyi puhuteltu. - --- Niin? - --- Minulla ei ole yhtään rahaa, sai nuorukainen vihdoin sanotuksi, -tumman punan syöksyessä hänen kasvoilleen. - --- Se asia on pian autettu. Rahan puutteessa te ette saa kitua. - - * * * * * - -Pahoja enteitä alkoi kuulua. Puhuttiin uusista vangitsemisista, -kerrottiin santarmikätyreiden yhä olevan liikkeessä ja varmuudella -vakuutettiin että rannikkorata pohjoiseen samoin kuin Kajaanin -ratakin olivat tarkan silmälläpidon alaisina. Nurmekseen oli -vielä vapaa pääsy, mutta siellä kuului piileskelevän niin paljon -vaarallisia pakolaisia, että ainakin itse kaupunkia oli viisainta -karttaa. - -Viipymättä, kaikessa hiljaisuudessa Orri lähti matkalle. - -Lieksassa hän nousi junasta, hankki pitkänmatkan kyydin ja painui -Kuhmoniemen tietä Pöyhölän majataloon. Täällä hän lepäsi päivän -ja hankki itselleen hyvät sukset. Kun hän kaikin mokomin tahtoi -välttää Kajaanin läheisyyttä, tämän kaupungin kautta kun oli kulkenut -viimeinen etappitie Saksaan, painui hän Ontojärvelle ja selkiä pitkin -suoraan Hyrynsalmea kohti. - -Mutta tavattomasti hän oli heikentynyt. Käsiin ilmaantui hiihtäessä -suuria rakkoja, jäsenet alkoivat vapista ja hiki, joka alussa oli -niin runsaana valunut, kuivui kokonaan ja hän tunsi muuttuneensa -kalpeaksi. Monesti makasi hän suksiensa päällä pitkiä hetkiä, -kykenemättömänä matkaansa jatkamaan. Hämärä alkoi yllättää. Täällä -ei vielä näkynyt mitään kevään merkkejä, pakkanen kiristyi kiteisten -selkien yllä ja vihreänkelmeällä taivaalla tuikki valjuja tähtiä. -- - -Sitten taas lepoa, ystävällisiä ihmisiä, ajoa porolla hulmuavassa -hangessa, nautintoa ja outoa hurmiota. Puolanka, Pudasjärvi oivine -majataloineen, Ranua, Rovaniemi, joka oli kaukaa kierrettävä. Sitten -hiihtoa Kittilää kohti, visusti tietä silmällä pitäen. - -Kun Orri eräässä maatalossa väsyneenä oli juuri paneutumassa levolle, -aukeni ovi äkkiä ja huuruinen mies, kaulus pystyyn käännettynä, -astui sisään. Nuorukaisen sydäntä kouristi, mutta hän kääriytyi -peitteeseensä. Vieras otti matkustajakirjan, tehdäkseen sinne -merkintänsä. Samassa hän käännähti nopeasti ja sanoi heleällä äänellä. - --- Olisit sinä nyt sentään voinut tervehtiä, hitto vieköön. - -Orri kavahti istumaan vuoteessaan ja tuijotti kiinteästi puhujaan, -jonka ääni oli tuttu, mutta jonka kasvot hämärä kätki. - --- Sinäkö se oletkin. Terve mieheen! Enhän minä sinua tuntenut, vaan -pelkäsin kuin peijakasta. Jopa nyt sattui onnellisesti... Mutta mistä -sinä tulet? - --- Sieltä mistä sinäkin, Shpalernajasta, vastasi vieras, puristaen -Orrin kättä. Hän oli jääkäri Storm. - --- Niin, mutta mitä kautta? - --- Helsingistäpä tietenkin. Sieltä toisen luokan vaunussa herroiksi -Rovaniemelle ja hevosella komeasti tänne, kehuskeli Storm leveään -tapaansa ja kysyi sitten. - --- Entä sinä? - --- Voi veikkonen, minun taitaa hermostoni olla pilalla. Minä näet -olen painellut Nurmeksen likeltä saakka halki korpien ja suurimmaksi -osaksi suksilla. Sittenkin vielä olen usein pelännyt. - --- Mitä sitä tyhjää, nythän on svaboda. - --- Taitaa hyvinkin. Mutta et sinä ole saanutkaan sellaisia -lähtövaroituksia kuin minä. Ja miksi et itse mennyt suoraan Torniosta -yli? - --- Ei siitä nytkään vain niin mennä. Ja minua huvittaa ajelu. - -Keskustelu katkesi hetkeksi. Sitten sanoi Orri äänellä, josta syvä -ilo selvästi kuvastui. - --- Voi veliseni. Jos tuntemattomalle kertoisit seikkailumme, niin -pitäisi hän sinua hävyttömänä valehtelijana. Yhdessä tultiin, yhdessä -istuttiin ryssän limppua puremassa ja nyt tapaamme toisemme täällä, -lähellä pohjoisnapaa, ja saamme yhdessä taivaltaa poispäin. Ihan -maljasi tahtoisin tässä tyhjentää. - --- Mikäs estää. Tuolla on korpirojua kontissani, vastasi Storm -tyynesti. - --- Tietysti. Sinähän aina varustaudut niin kunnollisesti. - - * * * * * - -Hevosilla ei enää kuljettu. - -Ensinnäkin oli se sangen vaarallista, sillä venäläisiä sotilaita -vaelteli pitkin tietä, rauhallisina ja vapauden merkeissä kylläkin, -mutta heidän kantaansa ei koskaan ollut luottamista, kaikkihan -riippui heidän mielialansa satunnaisista ailahteluista. Toiseksi -oli sangen vaikeaa saadakaan hevosta. Pohjolan asukkaita oli siinä -määrin hätyytetty niiden temppujen johdosta, joita jääkärit olivat -tuon tuostakin pistäytyneet tekemässä näillä kaukaisilla perukoilla, -etteivät he mielellään lähteneet kyytiin, tuskinpa antoivat edes -ruokaa oudoille matkalaisille, joiden aikeita heillä oli täysi syy -epäillä. - -Piti siis hiihtää hartiain takaa. Taivalta tehtiinkin huimasti ja -pian kääntyivät nuorukaiset umpeennietostuneille metsäteille, suoraan -länteen, Kolaria kohti. -- - -Sinä päivänä oli hiihdetty jo noin viisi peninkulmaa. Tuli yö. -Revontulet, jotka ikäänkuin epäröiden syttyivät pohjan taivaan -kruunuksi, heittivät salaperäisiä sointujaan yli synkän avaruuden ja -sinertävällä hangella kiiti hämäriä, nopeasti häipyviä varjoja. Oli -verrattain lauha ilma ja tähdet kimmelsivät heikosti, tuontuostakin -peittyen keveän hattaran kätköön. Raja läheni. Viimeisen töllin ukko -oli puhunut parista kilometristä. Nuorukaiset lykkivät lylyä ääneti -ja rinnan alla ahdisti jännitys. - -Matala, sinivarjoinen, talvinen mäenrinne! Sukset soluivat hyvää -vauhtia... Äkkiä avartui metsä pelloksi; sen takana näkyi valkea, -kiemurteleva uoma: joki. Mutta pellon laidassa oli tölli, jonka -ikkunoista loisti takkavalkean iloinen hohde... Töin tuskin saivat -nuorukaiset käännetyksi suksensa sivummalle, missä metsikkö jatkui -jokirantaan; sisällä torpassa olivat he nähneet sinelliniekkamiehiä. - --- Hitto vieköön! Olimmepa mennä suoraan niiden suuhun, kuiskasi -Orri, joka hiihti taampana. - --- Hsht! kuului varottaen, ja Storm käänsi vieläkin enemmän vasempaan. - --- Kyykisty! kuiskasi hän, saavuttuaan tiheään pimentopaikkaan. - -Kun Orri ihmeissään katsoi häneen, osotti hän sauvallaan metsänreunaa -kohti. Siellä, revontulten hämärässä välkkeessä, erotti Orri kaksi -miestä, jotka näyttivät kuuntelevan henkeä pidättäen, kiväärit -valmiina kädessä. - --- Nyt on painettava ja painettava vinhaan, kuiskasi Storm edelleen. - -Varovasti kuin kärpät puikkelehtivat nuorukaiset läpi tiheimmän -viidakon ja alkoivat sitten hiihtää kuin henkensä edestä suoraan -jokea kohti. Jo alkoi äyräs viettää, mutta samalla loppui metsä. -Huimaa vauhtia kiitivät he jäälle... - -Samassa pamahti kahdesti... neljästi... yhä ja yhä. Luotia vinkui -ympäri pään. Ne vihelsivät korvissa tuttua, usein kuultua lauluaan, -hupsahtivat hankeen aivan jalkoihin, mutta yhä tekivät nuorukaiset -matkaa. Jo paiskasi Stormin nenälleen jäälle. Orria vihlaisi -rinnasta, mutta hänellä ei ollut aikaa auttaa toveriaan, jos mieli -kummankaan pelastua, ja vastarantakin oli jo aivan lähellä... - -Vihdoinkin pensaikko, suojeleva mätäs... Ruotsin valtakunnan siunattu -ranta. Tuskallisena vilkaisi Orri taakseen, saadakseen selkoa -toverinsa kohtalosta... Mutta siinähän tulikin jo mies, täyttä -vauhtia kuin terve ihminen ainakin, tuskin kahdenkymmenen metrin -päässä. - --- Kuinka sinun kävi? kysyi Orri huolissaan, kun toinen oli päässyt -lähemmäs. - --- Minä vain lankesin, kuului hengästynyt vastaus. - --- Älähän, katsohan takkiasi, koko taskuhan on repaleina. - -Storm vilkaisi sivulleen. - --- En minä ainakaan tunne olevani haavoittunut. -- Katsohan tarkkaan. -Useat eivät tunne sitä jännityksen hetkellä. - -Storm nosteli varovasti, ikäänkuin itsekin epäröiden -vaatekappaleitaan. Taskustaan otti hän suuren Colt-pistoolin -- ja -silloin asia hänelle selvisi. Pistoolin piippu oli aivan piloille -litistynyt. - --- Näepäs! Tämä minut kuitenkin pelasti, vaikka en saanutkaan sitä -käyttää. Senkin siat, kun tärvelivät oivan aseeni, sanoi hän, tuikean -näköisenä pudistaen lujaa nyrkkiään vastarannan miehille. - - - - -VIII. - -Konttoristi. - - -Tukholmassa, sataman lähettyvillä, sijaitsee muuan välitystoimisto, -jonka omistajana kertomuksemme aikana oli eräs sinisilmäinen, lyhyt -ja pyöreä, mutta rohkealta näyttävä herrasmies. Liike ei ollut -erittäin hyvässä maineessa, sen sanottiin harjoittavan yhteyttä -salakuljettajain kanssa ja isännän nopeasti kasvavasta omaisuudesta -kierteli omituisia juttuja niissä piireissä, joissa hänet tunnettiin. -Väitettiin hänen olevan tekemisissä suomalaisten pakolaisten kanssa, -ja parhaana todistuksena näille epäluuloille oli liikkeen konttoristi. - -Tämä oli nuori, kirkassilmäinen ja hiljainen mies, jonka puhetapa -selvästi todisti hänet ulkomaalaiseksi ja jota liikkeenomistajan -sanottiin erikoisesti suosivan siitä syystä, että hän osasi suomea -ja kykeni siis hoitamaan kaikki salaperäiset ja suuria voittoja -tuottavat ylikuljetusasiat. Tiedettiin kyllä Tukholmassa olevan -muitakin nuoria suomalaisia. He olivat niitä, jotka olivat menneet -Saksaan sotilaiksi ja joita nyt käytettiin vakoojina. Mutta heidän -kanssaan ei tämä konttoristi lainkaan seurustellut, päin vastoin, hän -tuntui karttavan heitä ja ennen kaikkea heidän iloisia ja remuavia -juhliaan, joista he olivat tulleet niin kuuluisiksi. Ei, hän vietti -perin hiljaista ja erilleen vetäytynyttä elämää, mutta tuossa -hiljaisuudessa piili varmaankin jotain salaperäistä ja rikollista. - - * * * * * - -Orri -- joksi lukija varmaankin on konttoristin arvannut -- ei -tosiaankaan paljoa seurustellut jääkäritoveriensa kanssa. Hauptmanni -L:n konttorissa, josta suomalaisten toimintaa ohjattiin, kävi -hän aniharvoin ja kun hänelle sieltä tarjottiin tehtäviä, joiden -suorittamiseen hän ennen oli ollut niin altis ja innokas, kieltäytyi -hän säännöllisesti, milloin valittaen sairautta, milloin tehden -jonkun muun verukkeen. Vihdoin häneen kyllästyttiin ja hänelle -leikattiin kovaa: hänen oli toteltava määräyksiä, tai mentävä -viipymättä takaisin Saksaan, tällainen vetelehtiminen ei kelvannut. -Silloin hävisi hän kokonaan näyttämöltä, eikä hänestä senjälkeen -paljoa tiedetty. - -Sillä hän oli saanut hankituksi itselleen mainitun konttoripaikan. -Asemaansa hän oli perin tyytyväinen, ensinnäkin siksi, että hän -ansaitsi hyvin, mutta erittäinkin sen vuoksi, että hän oli niin -suoranaisessa yhteydessä kotimaan kanssa, josta salakuljettajat -toivat hänelle tietoja. Samalla oli hänellä tilaisuus seurata -jääkäriliikkeen kehitystä ja kulkua, ja hän kiinnitti tavatonta -huomiota valtiollisiin tapahtumiin. - -Sanomalehdet hän tutki niin tarkkaan kuin mahdollista. Miten -mahtoivatkaan olot lopuksi Suomessa järjestyä? Nyt syytivät ryssät -lupauksia, pauhasivat kansojen itsemääräämisoikeudesta ja tosiaan -näyttivät ryhtyvän periaatteidensa mukaisiin toimenpiteisiin. -Maximoff oli luvannut ottaa jääkärit avosylin vastaan ja saanut monet -hurmaantumaan avomielisellä puheellaan, joka kenties todellakin oli -lähtenyt vilpittömästä mielestä. Kuitenkin oli Orri salaa iloinen -siitä, että ylioppilaskunnan puolesta oli hänelle vastattu väistäen, -miltei kylmästi. Kerenski oli pussannut Tokoita yleisön katsellessa -haltioituneena tätä aitovenäläistä toimitusta -- ja tätä verratonta -valtiomies-näyttelijää, jolleka sairaus lahjoitti halutun Hamletin -hahmon ja jonka loistava esityskyky koroitti hänet Demostheneen -piedestaalille. Vapaasta, itsenäisestä Suomesta puhuttiin kaikkialla. -Nyt oli sen aika koittanut, nyt oli tullut hetki, jolloin se saattoi -omien halujensa mukaisesti järjestää olonsa ja seisoa itsenäisenä -valveutuneen ja kahleensa ravistaneen Venäjän rinnalla. Oli olemassa -suuria kansanryhmiä, jotka kirosivat jääkäreitä: He eivät olleet -saaneet muuta kuin pahennusta aikaan, mokomat seikkailijat. Nyt -pääsivät venäläiset veljet syyttämään suomalaisia kavaluudesta ja -petoksesta, koskapa Suomen ainoa asestettu sotajoukko yhä jatkoi -taisteluaan. -- - -Monet hetket Orri makasi kammiossaan kuumeisia tuulentupia -hautoen. Jos tosiaan Suomi nyt saavuttaa itsenäisyyden, vaikkapa -Venäjän liittovaltiona ensin! Silloin perustetaan sotaväki, -jääkärit hankitaan kotiin tavalla tai toisella, opettajiksi, ja -sitten... sitten pannaan insinööri Warénin huikaiseva suunnitelma -käytäntöön. Hirveänä voimassaan, kuin nuori jättiläinen, on Suomen -armeija nouseva... Se varustetaan tavalla, jota maailma ei vielä -ole nähnyt... Ja sitten katkaistaan ystävyysliitto ryssän kanssa -ja sorrettu maa saatetaan ennen aavistamattomaan suuruuteen ja -mahtavuuteen. -- - -Polttavin sormin nuorukainen selaili insinööri Warénin kirjoitelmia. -_Mielipiteeni ja tahtoni keksinnön soveltamisesta_. Kuinka -voimakkaita ja syvällisiä ajatuksia sisälsikään tuo pieni vihkonen. -Ja kuinka velvoittavia! Sydän ihan hypähteli niitä lukiessa, eikä -tahtonut malttaa odottaa, antaa ajan kulua... Nyt vasta nuorukaiselle -selvisi nerokkaan keksijän persoonallisuuden koko suuruus ja voima, -koko se tavaton itsehillintäkyky, joka piili siinä, että tämä -ihmeellinen mies oli jaksanut tyytyä erakkomaiseen yksinäisyyteensä -ja odottaa kuoleman jälkeistä maineen hohdetta ja kansalaistensa -kunnioitusta. Jospa _hän_ olisi elänyt, saanut nähdä kaiken... Mutta -monessa kohden oli hänen lausunnoissaan ikäänkuin profeetallinen -tarkkuus ja aavistelukyky, jonka kenties kuoleman hiipivä -lähestyminen oli näkyinä valanut hänen sieluunsa. - -Yhtä usein muistuivat valtioneuvos Rungon sanat hänen mieleensä. -Monesti hän ikäänkuin kuuli ne uudelleen, eläytyessään kuvitelmissaan -siihen hetkeen, jolloin tämä suora ja isänmaataan rakastava -valtiomies oli antanut hänelle neuvojaan: "Nyt vallitsee Venäjällä -svaboda ja tätä svabodaansa he tietysti syöttävät meillekin, -tekemällä hetkellisiä myönnytyksiä ja vapautuksia, ja ennen kaikkea -iänikuisia lupauksiaan, joista me jo olemme saaneet kylliksemme. -Mutta niihin emme saa luottaa. _Pääsipä siellä valtaan mikä puolue -tahansa, niin heti, kun olot alkavat järjestyä, palaa myöskin vanha -sortohalu_." - -Ja niin näyttivät lopulta tapahtumat rupeavankin kehittymään. Suomen -syvästioppineet lakimiehet, joille saivartelu ja omahyväinen lain -kirjaimessa riippuminen oli aina ollut niin ominaista, keksivät tällä -kertaa loistavan ajatuksen: Suomea oli tähän asti yhdistänyt Venäjään -vain keisari, muuta sidettä ei ollut näiden valtakuntien välillä. Kun -keisaria ei ollut enää, ei mitään yhdistyssidettäkään voinut olla -olemassa, eikä Venäjän väliaikaisella hallituksella siis ollut mitään -tekemistä meikäläisten kanssa. Päinvastoin, Venäjän vallankumouksen -periaatteellisena pohjana oli ollut kansojen itsemääräämisoikeus. -Suomi hyväksyy sen periaatteen, panee sen täytäntöön, kiittää -kohteliaasti Venäjää ja sanoo sille hyvästit. Ja niin julistettiin -Suomi itsenäiseksi. -- Silloin alkoivat kynnet näkyä. Niiden -lupausten suhteen, joita kumoushuumeessa oli tehty, alkoi -aitovenäläinen tingintä. Kerenski kaarteli ja kieroili kuin kolmannen -luokan näyttelijä -- ja oli kieltämättä venäläisten kannalta -katsoen, vieläpä loogillisestikin oikeassa. Kuuluisa valtalaki ei -enää ollut kuin kaukainen varjo varhaisemmista unelmista, ja sen -koko sisältö oli kuin rauenneiden toiveiden surunvoittoinen elegia. -Mutta silloin syöksähti tiikeri viidakosta. Suomen eduskunta, joka -ylimielisellä tavalla oli syrjäyttänyt sen mahdin, jolle hänen -majesteettinsa keisarin valtikka oli siirtynyt, sai hajaantua ja -mennä kotiin miettimään ja katumaan -- katumaan ennen kaikkea omaa -eripuraisuuttaan. - -Mitä sitten seurasi, se oli vain asioiden luonnonmukaista -kehittymistä. - - * * * * * - -Mitä pitemmälle syksy ehti, sitä vaikeammaksi kävi odottaminen -nuorukaiselle ja sitä merkillisempiä huhuja alkoi Suomesta kuulua. -Vallankumous-ajan kauniisiin lupauksiin ei enää kukaan luottanut. -Santarmikätyrit olivat jälleen alottaneet toimintansa, ja tuon -tuostakin pidettiin kotitarkastuksia, joita täydellä syyllä saattoi -verrata tsaarivallan aikaisiin häikäilemättömiin tekoihin. Suomen -kansalaisia vangittiin jälleen ja ne innokkaat toimenpiteet, -joihin hallitus mainitunlaisissa tapauksissa ryhtyi, johtivat yhä -huonompiin ja huonompiin tuloksiin. - -Sitten ruvettiin kuiskailemaan salaisista aseellisista järjestöistä. -Orrin sydän sytkytti: niiden syntymiseen tiesi hän olevansa tärkeänä -alkusyynä. [Suojeluskuntain historia on varmaankin selvittävä, kuinka -suurena tekijänä n.s. "jääkäreitten metalli" oli näiden järjestöjen -syntysanoja luettaessa. _Julkaisijan huom._] Oli koottu kolme -miljoonaa käsittävä rahasto, jota käytettiin yksinomaan mainittujen -järjestöjen vireilläpitämiseksi. Aseita, joista salakuljettajat -nylkivät suunnattomia hintoja, ostettiin innokkaasti, ja koko maa -näytti olevan tulisen kuohunnan vallassa. - -Odotettiin saksalaisten hyökkäävän Suomeen ja siltä varalta -varustauduttiin. Jos tosiaan niin kävisi -- sanottiin -- että -saksalaiset valloitettuaan Riigan näkisivät hyväksi tulla tänne ja -rynnätä Suomenlahden molempia rantoja pitkin Pietaria kohden, niin -alkaisi ryssä paeta ja tapansa mukaan se ryöstäisi ja polttaisi -maamme typötyhjäksi. Siksi oli perustettava suojeluskuntia, -aseellisia joukkoja, jotka kykenisivät estämään tuon hävityksen. -Ei voitu olettaa voimia kertyvän kylliksi, jotta ryssän tihutyöt -kokonaan voitaisiin tehdä tyhjäksi. Mutta ainakin saataisiin heidät -pysymään suurempana joukkona, yhdessä rykelmässä, joka hävittäen kuin -laavavirta painuisi itää kohti, jättäen leveän, raunioiksi tuhotun -väylän jälkeensä. Ainakin voisi suojeluskuntain olemassa-olo estää -heidät hajaantumasta pieniin kierteleviin ryöstö- ja murhajoukkoihin -ja leviämästä ympäri maata. - -Hartaasti oli toivottu sosialistien liittyvän tähän hommaan, jonka -alkuperäisin ja näkyvin tarkoitus oli vain kotikonnun suojeleminen. -Ja aluksi se näyttikin onnistuvan. Monin paikoin oli suojeluskuntain -piirihallitusten jäseninä myöskin työväen puolueeseen lukeutuvia -kansalaisia. Mutta vähitellen alkoivat bolshevistiset opit ja -ajatukset yhä enemmän hurmata herkkäuskoisia työläisiä. Miksi vihata -ryssää! Miksi varustautua näitä ystävällisiä ihmisiä vastaan, jotka -sanoivat veli, veli, ja jotka olivat nostaneet työntekijänkin -ihmisarvoon, vieläpä vallan kukkuloille. Suuria ajatuksia alkoi kyteä -punaisten johtomiesten vallanhimoisissa aivoissa. Suojeluskunnat -leimattiin porvarien salahankkeiksi, joiden avulla aiottiin riistää -maan vähissä olevat elintarpeet joidenkuiden harvojen käytettäviksi -ja nälkäisten työläisten suut tukittaisiin asevoimalla. Alkoi -kuulua epäilyksen ja tyytymättömyyden murinaa punaisten riveistä -ja viimein kehittyi se leimuavaksi vihaksi. Punakaartit, joiden -reipasta syntyä oli porvarillisten taholla monin paikoin ilolla -seurattu, jopa suoranaisesti autettukin, siinä toivossa, että ne -ratkaisevalla hetkellä liittyisivät valkoisiin tovereihinsa, nämä -punakaartit alkoivat uhmata ja herättää keskuudessaan veljesvihaa. -Ryssäin kanssa ne tekivät sopimuksen. Sosialistinen senaatti ei ollut -oikealla tavalla yrittänytkään hankkia maalle kipeästi kaivattua -viljaa. Ei, se antoi viljan asemasta tuoda aseita, selittäen -ettei sitä saatu Venäjältä kulkemaan. Turhaa puhetta! Jos Suomen -kenraalikuvernööri Rahja olisi istunut jauhosäkkien päällä yhtä -innokkaana kuin aselastien harjalla, niin varmasti ne olisivat -kulkeutuneet määräpaikkaansa. Mutta nyt syytettiin porvareita -- ja -syyttämistä heissä kyllä riittävästi olikin -- ja hiottiin miekkaa -heidän päittensä varalle. - -Siellä täällä alkoi jo kuulua metakoita. Sitten tapahtui Mommilan -kuuluisa yhteenotto, jossa ensikerran julkisesti taisteltiin. -- - -Kauemmin ei nuorukainen jaksanut odottaa. Entäpä, jos Saksa todella -hyökkäisi Suomeen, olihan se niin todennäköistä -- Hän istui täällä -toimettomana päältäkatsojana, mutta jääkärit Libaussa varmaankin -varustautuivat lähtöön ja jännittynein mielin odottivat sitä -hetkeä, jolloin he saisivat oman maan kamaralla rynnätä ryssän -niskaan. Siellä oli hänen toiminta-alansa, siihen joukkoon hän tunsi -kuuluvansa ja tahtoi kuulua. Kaikkein viimeiseksi halusi hän olla -syrjässä silloin, kun tosiaan oli ottelu kysymyksessä. Ja olihan hän -nyt järjestänyt kaikki asiansa. Suuren salaisuutensa suhteen oli hän -ryhtynyt niin laajakantoisiin turvaustoimenpiteisiin kuin suinkin oli -älynnyt, hänen kuolemansa ei siis enää merkinnyt enempää kuin kenenkä -muun tahansa. - - * * * * * - -Eräänä päivänä ilmestyi Orri hauptmanni L:n vakoojakonttoriin. - --- Missä ihmeessä te olette piileskellyt? kysyi saksalainen tuikeasti. - --- Haluan mennä pataljoonaan ja pyydän matkapassia, kuului -täsmällinen vastaus. - --- Olen teihin tyytymätön. Te olette luvatta vetelehtinyt täällä koko -kesän. Vuoden, enemmänkin, olette ollut poissa joukkonne yhteydestä. - --- Siihen on minulla ollut pätevät syyt. - --- Ja mitkä sitten? - --- Ne selitän vasta Berlinissä. - -Saksalaisen silmät leimahtivat, mutta hän hillitsi itsensä. Syntyi -hiljaisuus. Nuorukainen seisoi tyynen ja asiastaan varman näköisenä. -Äreänä alkoi hauptmanni selailla papereitaan. - -Sitten tuotiin passi ja nuorukainen jätti hyvästit. - - - - -IX. - -Libaussa. - - --- Taaskin yksi Shpalernajan mies on saapunut! kuului äänekkäämmin -yli vihreätakkisen parven muun melun. -- Hesputei! Käyppä sisään, on -kahviakin juuri. - -Kättelystä ja tervetuliaishuudoista ei tahtonut tulla loppua. Orri -astui leveitä portaita suuren tiilikasarmin yläkertaan, sitten -avaraan etehiseen, josta leveä käytävä johti rakennuksen toiseen -päähän ja vihdoin suureen, salin kaltaiseen huoneeseen. Koko -komppania oli sinne majoitettu. Korkeat, kaksinkertaiset vuoderivit -jakoivat sen kapeihin käytäviin ja nauloissa riippui tuttuja -esineitä, tornistereja, leipäpusseja ja patruunavöitä. Sisällä kävi -hirveä metakka, täällä soitettiin haitaria, tuolla lyötiin korttia. -Utelias miesjoukko ympäröi tulijan kehäänsä ja jokaisella tuntui -olevan omat kysymyksensä, halu kuulla kotiseudustaan, omaisistaan tai -tovereistaan. - --- Tuletko sinä suoraa päätä Suomesta? - --- En. Ruotsissa minä olen ollut keväästä saakka. - --- Niin, johan siitä kuultiinkin. Mitä hittoja sinä siellä -ahersit? Olit pysytellyt erilläsi koko jääkäri-sakista. Täällä jo -kuiskailtiin, että olit ruvennut Ryssän... - --- Mitä? tiuskasi Orri, kulmiaan rypistäen. - --- Perättömiä tietenkin. Mutta syytä itseäsi. Kuka käski makailemaan -koko kesän vehnäleivän vieressä. - --- Sitä asiaa en minä viitsi ruveta selittelemään. Mutta tahdon -tietää, mitä täällä on puhuttu, sanoi nuorukainen kuohuksissaan. - -Toverit nolostuivat hieman; turhan tautta oli tullut viitatuksi. - --- Mitä sinä nyt suotta. Ainahan niitä liikkuu huhuja. Ja luuletko -tosiaan, että täällä sinusta on sellaista uskottu. Et kai sinä -Shpalernajassa olisi istunut, jos sellaisia olisit toimitellut. - --- Istui siellä Rissanenkin, kiihkoili vihastunut nuorukainen uhmaten. - -Juuri silloin yritti joku pontevasti läpi kehän, tuuppien ja -viskellen toisia syrjään. Jo pääsi näkyviin ja hyökkäsi vastatulleen -eteen. - --- Terve! Johan tulit, sanoi Kukkula käkeä. - -Jääkärialiupseeri Storm se oli, joka iloisen näköisenä puristi -matkakumppaninsa kättä. - --- Jo oli aikakin, vastasi Orri valoisammalle mielelle tullen. - --- No mitä tiedät Suomesta? - --- Mitäs minä, tuskin sitäkään kuin te, aivan viimeisistä -tapahtumista, tarkoitan. Olen ollut muutaman päivän matkalla. Mutta -punakaarti siellä veljeilee ryssäin kanssa ja suunnittelee kaiketi -samankaltaisia kumoustoimenpiteitä kuin bolshevikit Venäjällä. - --- Eivätkä enää suunnittele, vaan ryhtyvät itse tekoon, huudahti -Storm kiihkeästi. -- Juuri sain tietää, että toissapäivänä ovat -julistaneet suurlakon. Siellä taitaa veri virrata nyt, eikä tiedä, -koska mekin päästään mukaan, pojat. - --- Mitä ne tahtovat lakollaan? - --- En minä oikein ymmärrä. Eduskuntaa vastaan se taitaa olla -suunnattu, näennäisesti, eräiden työväkeä koskevain lakipykäläin -tautta, tai jotain semmoista. Mutta tietysti sillä oikeastaan -on kokonaan toiset päämäärät ja tarkoitukset. Bolshevikien -suunnitelmiinhan kuuleman mukaan sisältyy panna koko maailmassa -samankaltaisia vallankumouksia toimeen kuin Venäjälläkin. Ja Suomi on -ensimäisenä sarjassa. - --- Siitä ei tule mitään, ei hitto Vieköön tulekaan! kuului useammasta -suusta. - --- Ei ole takaamista, huomautti Orri vakavasti. -- Työväki -on Suomessa melko hyvin järjestettyä ja punakaartit ovat -kunnossa, ainakin paljoa paremmin varustetut ja harjoitetut kuin -suojeluskunnat. Ja meikäläinen porvaristo on mätää; mammona pitää -sitä kahleissaan, se pelkää, vapisee ja taipuu. - - * * * * * - -Oli kulunut joitakuita päiviä. - -Unettomana makasi nuorukainen vuoteellaan. Suuressa salissa -oli pimeää, ainoastaan perällä sijaitsevasta aitiosta, jossa -ryhmänjohtajat makasivat, kajasti hämärä valo. Kuului nukkuvien -miesten raskasta hengitystä ja unistelevien katkonaisia, sekavia -äännähtelyjä, mutta muuten vallitsi syvä hiljaisuus. - -Vartioita käytiin vaihtamassa jo toisen kerran, mutta unta ei vain -tullut silmään, mieli oli siksi levoton. - -Näinkö siis oli käynyt, tätenkö punaisten lakko oli kotimaassa -päättynyt? Ilman sanan sanomista olivat kerskailevat porvarit -antaneet muutamien ryysyniekkojen sulkea liikkeensä, kuljettaa -itseään vankiloihin ja poliisiputkiin! Ainoastaan aniharvassa -paikassa olivat suojeluskunnat ryhtyneet vastarintaan ja silloinkin -laimeasti ja ponnettomasti. Sensijaan oli pidetty lukuisia -kansalaiskokouksia, joissa tutjuvat päät olivat pohtineet suuria -kysymyksiä ja lyöneet kokoon pykäliä ja vastalauseita. Mitä -merkitsivät ne voiman rinnalla, mitä arvoa panivat kirjoitetulle -sanalle sellaiset miehet, jotka kulkivat ladattu kivääri olkapäällä -ja tietoisina varmasta yhteenkuuluvaisuudestaan? He nauroivat, ja -tällä kertaa oli syytä nauraa "herrain metkuille" ja vaivaisille -päätöksille, joissa useasti huudettiin alas kaikki aseelliset -järjestöt, sekä valkeat että punaiset. Vihdoin oli eduskunta, joka -ensin uhkasi olla kokoontumatta, taipunut, ja punaiset olivat saaneet -tahtonsa perille. - -Kernaasti olisi nuorukainen suonut työväelle puolue-voiton. Mutta nyt -he turvautuivat ryssiin, aina vain ryssiin ja koko heidän toimintansa -ei muuta ollut kuin ryssien matkimista. Juuri nyt, jolloin Venäjä -sekasortoisessa tilassaan oli heikoimmillaan, jolloin kenties -olisi ainoa mahdollisuus kerrankin päästä eroon tästä vihatusta -sortajavaltiosta, juuri nyt Suomen kansan syvät pohjakerrokset -liittyivät ryssiin kuin veljiinsä, huumaantuneina uusista, -pinnallisista opeista. - -Ei. Venäjän kautta ei Suomi milloinkaan itsenäisyyttään voinut -saavuttaa. Kuinka mieletöntä oli ollut sellaista odottaakaan ja -antautua valheellisten lupausten lumoihin. Toista tietä oli vapauteen -pyrittävä, sitä tietä, jonka jääkärit jo sodan alkuvuosina olivat -viitoittaneet ja itse lähteneet ensimäisinä astumaan, silmää -räpäyttämättä ja kaikkia vaaroja uhmaten. - -Kiihkeitä suunnitelmia syntyi nuorukaisen aivoissa. Hän mietti, -laski, punnitsi. Monen monta kertaa oli hän jo tehnyt päätöksensä, -mutta taas kohosi epäilys, uusia kysymyksiä, uusia puolia asiassa. -Hän muisti insinööri Warénin kirjoitelmaa: Mielipiteeni ja tahtoni -keksinnön soveltamisesta. "Pitää jaksaa odottaa, mutta pitää myöskin -valppaana osata huomata, milloin otollinen hetki on koittanut." Niin -oli siinä sanottu. - -Vihdoin hän hammasta purren päätti yrittää. "Sen täytyy onnistua", -mutisi hän hiljaa yön pimeyteen. Ja varmuuteen päästyään hän tunsi -rauhoittuvansa. Häntä alkoi raukaista, kuume katosi otsalta ja -vihdoin hän nukahti. - - * * * * * - --- Kuulehan, minä taidan lähteä tästä Berliniin, sanoi Orri -Stormille, joka harjoituskentältä palattaessa oli joutunut ystävänsä -rinnalle. - --- Taas! Mitäs sieltä nyt haet? - --- Menenpähän vain. - --- Menetpähän! Ei sinne niin vain mennä. Luuletko pääseväsi ilman -muuta lähtemään. Hauptmanni ei niinkään helposti anna lomaa, ja sinä -olet vasta tänne saapunut. - --- Tottakai minä sen tiedän, mutta minulla on asioita. - --- Kelläpä ei niitä olisi. - --- Niin, mutta minulla on asioita, kuulithan. - --- No. Ja mitä sitten? - --- Palattuani kerron. - --- Mikäli ensin pääset lähtemäänkään, jota minä suuresti epäilen. - --- Siinäpähän tuo nähdään... - -"Huomio! -- Komppania -- seis! -- Kivääri jalalle -- vie! -- -Hajalleen!" - -Nämä äänekkäät huudot keskeyttivät puhelun ja jääkärit juoksivat -nopeasti portaita ylös odottamaan kaivattua soppaansa. - -Mutta Orri kiiruhti tapaamaan hauptmannia. - -Kun burschi oli ilmoittanut hänet ja hauptmanni kehoittanut kutsumaan -hänet puheilleen, astui nuorukainen sisään, varmana kuten aina ja -hehkuva katse kiinnitettynä päällikkönsä silmäteriin. - --- Mitä tahdotte, poikani? kysyi hauptmanni ystävällisesti. - --- Pyydän lupaa matkustaa Berliniin, jossa viipyisin kaksi päivää. - --- Joko taas. Juurihan te sieltä palasitte. En luule voivani siihen -myöntyä, te olette ollut muutenkin liian kauan poissa. - --- Minulla on hyvin tärkeätä asiaa, herra hauptmanni. - --- Mitä asiaa? - --- Tahtoisin puhutella Hänen Ylhäisyyttään sotamarsalkka von -Hindenburgia. - -Hauptmanni ällistyi. Pitkän aikaa tuijotti hän nuorukaista -ihmeissään. Sitten huudahti hän nauraen. - --- Oletteko mieletön! - -Kun nuorukainen ei vastannut, jatkoi hän leikillisesti. - --- Luuletteko, että se on niin yksinkertaista. Vaikka teillä onkin -rautaristi rinnassanne, niin ei Hänen Ylhäisyydellään ole aikaa ottaa -jokaista ritaria puheilleen. - --- Hän ottaa minut vastaan. Käyn pataljoonan johtajalta pyytämässä -sitä varten erikoisen suosituksen, sanoi nuorukainen hätäilemättä ja -varmasti. - --- Ja kuinka luulette saavanne herra majurin suosituksen? - --- Selittämällä hänelle asiani ja herra hauptmannin -myötävaikutuksella. - --- Ja onko sanottu, että Hänen Ylhäisyytensä lainkaan on Berlinissä -nykyjään? - --- Hän on siellä nyt, herra hauptmanni, kuului varma vastaus. - --- No tehkääpäs nyt selkoa asiastanne, sanoi hauptmanni, hiukan -kärsimättömänä olkapäitään kohottaen. - -Kun hän oli kuunnellut muutaman minuutin, muuttui hän kuitenkin hyvin -vakavaksi ja hänen jännittyneistä piirteistään kuvastui ilmeinen -mielenkiinto. -- -- -- - -Puolta tuntia myöhemmin näytti Orri ystävälleen Stormille -paperilappua, jossa hänelle oli myönnetty viikon loma ja lupa -matkustaa Berliniin. - - - - -X. - -Suuret taipuvat. - - -Pamppailevin sydämin astui Orri kuuluisan kenraalin -vastaanottokabinetin etuhuoneeseen. - -Päivystävä upseeri vastasi kylmästi hänen tervehdykseensä ja kun -hän pyysi audienssikirjaa, merkitäkseen siihen nimensä, ei upseerin -ällistyksellä ollut rajoja, eikä hän tuntunut olevan taipuvainen -suostumaan nuorukaisen toimenpiteisiin. - --- Kuka te olette? kysyi hän tylysti. - --- Jääkäri Orri 27:stä Jääkäripataljoonasta, suomalainen. - --- Ja mitä te tahdotte Hänen Ylhäisyydeltään? - --- Sitä en voi tässä sanoa, vastasi nuorukainen, ojentaen upseerille -pataljoonan komentajan kirjeen. - -Tämä luki sen nopeasti, näytti hämmästyvän, vilkaisi salavihkaa pari -kertaa paperin takaa nuorukaiseen ja muutti heti käytöstapaansa. -Kohteliaasti ojensi hän kynän Orrille, joka merkitsi kirjaan nimensä -sekä käynnin tarkoitusta kysyvän sarakkeen kohdalle: yksityisasia. -Tähän lisäsi upseeri selvin kirjaimin: Majuri B:n suosituksesta. - -Yhä useampia ja useampia ylhäisiä upseereita alkoi tulla -etuhuoneeseen. Kaikki katsoivat he varsin pitkään yksinkertaista, -vihreätakkista jääkäriä, joka istui nurkassa paperirulla kainalossaan -ja tuon tuostakin hypähti pystyyn, sotilaallisesti tervehtiäkseen -sisään tulijoita. - -Odottaessa tuntuivat minuutit kestävän ikuisuuden. - -Upseereja tuli ja meni. Toiset viipyivät vain silmänräpäyksen, toiset -kauemmin. Vihdoin kuului päivystäjän terävä ääni: - --- Jääkäri Orri. - -Outo ahdistus kuristi nuorukaista rinnan alta. Hengitys tuntui -salpautuvan kurkkuun, sydän ikäänkuin pysähtyi ja ajatus kävi -sekavaksi. Mutta pian hän tointui, rohkaisi mielensä ja astui -ripeästi sisään. - -Suuren työpöytänsä ääressä istui nerokas kenraali papereihinsa -tuijottaen. Hän oli kookas, vanha mies, jonka harventunut pystytukka -sisälsi hopeaisia säikeitä, mutta jonka uurteisilla, karkeilla -kasvoilla oli ihmeellinen tyyneys ja voima. Hetken vallitsi syvä -hiljaisuus. Sitten käänsi kenraali levollisesti päätään ja kysyi -ystävällisellä äänellä: - --- Te olette apuryhmänjohtaja Orri, suomalainen? - --- Niin olen, Teidän Ylhäisyytenne. - -Tuokion katseli vanha soturi nuorukaista hallitsevilla, terävillä -silmillään. Mutta ruskea, palava silmäpari ei rävähtänytkään, ei -vähäistäkään väistänyt, huulet vain olivat hiukan vaaleammat kuin -tavallisesti ja päättäväisesti yhteen puserrettuina. Nerokasta -kenraalia näytti oudoksuttavan tämä harvinainen lujuus. Useimpien -oli hän nähnyt värisevän edessään. Ystävällisesti hän viittasi -nuorukaista istumaan. - -Orri hämmästyi, eikä tietänyt mitä tehdä. Hetken? epäröityään seurasi -hän kuitenkin kehoitusta. Tällaista ei hän ollut odottanut. - --- Mitä te haluaisitte? kysyi kenraali. - --- Menestystä maalleni, Teidän Ylhäisyytenne, kuului vastaus. - -Taaskin syntyi äänettömyys. - --- Selittäkää, kehotti kenraali vihdoin. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Hallussani on salaisuus, joka koskee muuatta -tieteellistä keksintöä. On löydetty uusi metalli, joka on laadultaan -sellaista, että se sotakoneisiin sovellettuna tekee täydellisen -mullistuksen ja ehdottomasti takaa Saksalle sen voiton, joka -muutenkin kyllä tuntuu todennäköiseltä. Tässä on näyte metallista. - -Orri otti taskustaan ohuen, violettiin vivahtavan kappaleen ja ojensi -sen kenraalille. Tämä hämmästyi. esineen kylmyyttä, käänteli sitä -hetken käsissään ja sanoi sitten: - --- Jatkakaa. - --- Se on kovin ja sitkein kaikista tähän asti tunnetuista -metalleista. Teidän Ylhäisyytenne luvalla näytän uudenaikaisen -rautapaidan, joka on siitä valmistettu ja jota ei kiväärin luoti -lävistä. - -Nuorukainen avasi takkinsa napit ja sen alla välkkyi ruumiinmukainen, -ohuista vanteista tehty haarniska. Vanhan kenraalin kasvoilta -kuvastui epäröivä hämmästys ja pitkän aikaa katseli hän äänettömänä -nuorukaista. - --- Ja sitten? sanoi hän kuivasti. - --- Nämä paperit sisältävät sinikopioita keksijän, erään suomalaisen -insinöörin piirustuksista. Tässä on pitkäpiippuinen 30,5 cm. -laivatykki, tosin hiukan vanhentunutta mallia. Kruppin C:o -kanuunassa, josta tämä on ilmeinen jäljennös, painaa piippu 56700 -kg. Näiden piirustusten mukaan olisi sen paino uudesta metallista -valmistettuna 650 kg, jotapaitsi sen hinta luultavasti tulisi -laskemaan. -- Tässä on piirustuksia 7,5 cm vuoristotykeistä, joita -mies voi helposti vetää perässään. -- Tässä on uusimallisia, -tavattoman keveitä lentokonemoottoreita. - -Vanhan kenraalin leveä otsa vetäytyi syviin ryppyihin ja hiljaisuuden -vallitessa hän tarkasteli papereita. Kului monta minuuttia. Huoneessa -olisi saattanut kuulla neulan putoamisen lattialle. - --- Jatkakaa, kuului jälleen kuiva kehoitus. - --- Tämän keksinnön olen valmis luovuttamaan Saksan hallitukselle -erinäisillä ehdoilla. - --- Ja ne ovat? - --- Suomi julistetaan itsenäiseksi, riippumattomaksi valtioksi, joka -oman mielensä mukaan saa määrätä asioistaan. Siihen yhdistetään -Vienan Karjala, jossa asuu suomalaisille läheistä sukua olevaa -kansaa noin 300,000 henkeä, sekä sitäpaitsi Vironmaa, niin että raja -tulee kulkemaan Pohjois-Jäämerestä Vienan merta myöten eteläänkäsin -Äänisjärvelle, siitä Laatokkaan ja edelleen, tavalla, joka vastedes -lähemmin määritellään, Riianlahteen. Tämä uusi valtakunta tekee lujan -ja pysyväisen valtioliiton Saksan kanssa ja saa Saksan sotavoitosta -yhden miljardin. - -Nerokas sotapäällikkö hätkähti. Hetken aikaa oli hänen kasvoillaan -sellainen sävy kuin olisi hän tahtonut sanoa: "Te olette hullu, -menkää tiehenne". Mutta hän hillitsi itsensä ihmeen nopeasti ja -tarkasteli miettiväisenä nuorukaisen moitteetonta ryhtiä ja pelotonta -esiintymistä. Ruskeiden silmien avonainen, säihkyvä katse tuntui -häntä miellyttävän. Pitkä aika kului täydellisen äänettömyyden -vallitessa. - --- Mikä on siviilitoimenne? kysyi kenraali vihdoin. - --- Olen Suomen Teknillisen Korkeakoulun ylioppilas. - --- Teillä on huimaavat vaatimukset. Pidättekö keksintöä niin -suuriarvoisena? - --- Kun Teidän Ylhäisyytenne ehtii hieman ajatella asioita, -olen vakuutettu, ettei Teidän Ylhäisyytenne pidä vaatimuksiani -liioteltuina, eikä myöskään vähäksy keksinnön merkitystä. - -Kenraali mietiskeli jälleen. - --- Ja sitten? sanoi hän kuin ajatuksissaan, kuivasti. - --- Jos ehdotukseeni suostutaan, tahdon, että tänne kutsutaan -suomalainen neuvosto lähemmin päättämään asioista ja tekemään -välikirjoja. Niiden miesten lisäksi, jotka ennestään ovat -täällä, on kutsuttava ne henkilöt, joiden osotteet annan Teidän -Ylhäisyydellenne. Nöyrimmästi pyydän, mikäli Teidän Ylhäisyytenne -hyväksyy ehdotukseni, ettei yhdellekään suomalaiselle puhuta -salaisuudesta mitään, ennenkuin kaikki neuvoston jäsenet ovat -saapuvilla. - -Ovi aukeni ja päivystävä upseeri ilmoitti: - --- Teidän Ylhäisyytenne, Hänen Majesteettinsa. Vanha kenraali nousi -hätäilemättä ja katsoi kelloaan. - --- Te tulette tänne uudestaan huomen-aamuna klo 10. Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, Teidän Ylhäisyytenne. - --- Siihen asti pyydän pitää nämä piirustukset sekä metallipalan -hallussani. Onko teillä mitään sitä vastaan? - --- Ei, Teidän Ylhäisyytenne. - --- Hyvä on. Saatte mennä. - - * * * * * - -Orri vietti yön ahdistavan levottomuuden vallassa. - -Vaikka hän kuinka koetti vakuuttaa itselleen, että nyt ei ollut muuta -tehtävää kuin odottaa ja nukkua, niin kuumeiset ajatukset syöksyivät -hänen aivoihinsa ja estivät häntä vaipumasta uneen. Suonet lykkivät -kiihkeästi, alinomaa täytyi hänen muuttaa asentoa vuoteessa ja tunnit -kuluivat sietämättömän hitaasti. - -Ottivatkohan nämä nerokkaat miehet hänen huikaisevaa, uhkarohkeata -esitystään ollenkaan huomioon, vai aikoivatko he nauraa hänelle -vasten kasvoja, kuten puolihullulle uneksijalle ainakin? Kykenivätkö -he näin lyhyessä ajassa ja vailla perinpohjaisia tietoja näkemään -koko keksinnön mullistavan luonteen? Häneltä oli unohtunutkin -muutamia seikkoja mainitsematta. Hän olisi esimerkiksi voinut -viitata siihen, että uudesta aineesta valmistetut äärettömän -kevyet konekiväärit eivät kaipaisi vesijäähdytystä, sekä siihen -suunnattomaan muutokseen, minkä tämä sitkeä metalli aiheuttaisi -panssarilaivain rakennustekniikassa. Ja tokkohan vain he soisivat -Suomelle sitä suuruutta, mitä hän oli uneksinut? - -Aamupuolella yötä hän vihdoin vaipui jonkinlaiseen horrostilaan, -joka oli täynnä levottomia, alituisesti vaihtelevia näkyjä. Milloin -hän oli olevinaan taistelussa ja uuteen rautapaitaansa turvaten -uhmaavinaan kuin leikillä vihollisen kuulia, milloin hän kiiti -uudenaikaisessa lentokoneessa pyörryttävää vauhtia ja tuotti hirveätä -tuhoa vihollisen ilmaeskaaderille. Kun hän aamulla varhain heräsi, -oli hänen otsansa hiestä märkä ja hän tunsi raukaisevaa väsymystä. -- - -Jo läheni kello kymmentä. - -Päivystäjä otti hänet vastaan kokonaan toisella tavoin kuin eilen, -ja vuoroaan odottavat sotaherrat katsoivat tuiki ihmeissään -yksinkertaista jääkäriä, joka syrjäytti heidät. Sillä Orri kutsuttiin -miltei heti sisään, ja kun hän pysähtyi ovelle perusasentoon, kohtasi -häntä niin tutkiva ja mielenkiintoa todistava katse vanhan verihurtan -silmistä, että valoisa toive läikähti hänen rinnassaan. - -Mutta samassa tapahtui jotakin muuta: Sivuovi aukeni ja kynnykselle -ilmaantui majesteetillinen olento, jonka rautaiset, juhlalliset -kasvot olivat kuin kiveen veistetyt. Tuuheiden kulmien alta sinkosi -terävä silmäpari niin ytimiin saakka tunkeutuvan katseen, että -nuorukainen oli vähällä väistää sitä. Kuitenkin hän sai pakotetuksi -itsensä levolliseksi ja odotti tyynesti, ahdistavan äänettömyyden -vallitessa. - --- Sie sind der Finnländer? kuului ovelta vihdoin. - --- Jawohl, Eure Majestät! vastasi nuorukainen heleällä äänellä. - -Terävä katse tarkasti hänet kiireestä kantapäähän. Sitten painui ovi -kiinni ja rautaiset, majesteetilliset kasvot katosivat. - --- Olen tarkastanut näitä piirustuksia, alkoi kenraali, ja sitä -metallia, jonka eilen esititte. Mikäli näin lyhyessä ajassa on -voitu päättää, on esittämällänne keksinnöllä todellakin sangen -huomattava merkitys. Olen puhunut siitä Hänen Majesteetilleen. -Kuitenkin olen sitä mieltä, että meidän täytyy tuntea koko salaisuus, -ennenkuin voimme ryhtyä niin laajakantoisiin tekoihin kuin teidän -suunnitelmanne edellyttää. - --- Teidän Ylhäisyytenne, vastasi Orri arvokkaasti. -- Olen antava -keksinnön suhteen niin paljon tietoja kuin suinkin voidaan -vaatia. Mutta salaisuutta, s.o. valmistustapaa, minä en katso -voivani ilmoittaa, ennenkuin suomalainen neuvosto on kokoontunut -ja välikirjat tehty lopulliseen muotoonsa. Kenraali kohotti -kulmakarvojaan. - --- Epäilettekö te? - --- En, Teidän Ylhäisyytenne. Pysyn ainoastaan päätöksessäni, jonka -etukäteen olen vannonut itselleni. - -Vanha sotapäällikkö siristi silmiään ja tarkasteli nuorukaista pitkän -aikaa huvitetun näköisenä. - --- Te olette varovainen. Tiedättekö, nuori mies. Jos kaikki se, mitä -olette kertonut, on totta, enkä minä suinkaan tahdo teitä epäillä, -niin teidän hallussanne on salaisuus, joka missä valtakunnassa -tahansa riistäisi teiltä vapauden. Teidät voitaisiin pidättää ja -pakottaa ilmaisemaan tietonne. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Olen syntynyt liian sorronalaisessa -maassa, jotta olisin voinut unohtaa nuo seikat. Keksintö ei ole -minun hallussani. Minä en edes tunne sitä. Sinä hetkenä, jolloin -en määrättynä aikana, vapaana ja kenenkään seuraamatta esiinny -määrätyssä paikassa, häviää valmistustavan salaisuus olemattomiin. Se -on henkilöllä, joka ei ollenkaan tiedä sen arvoa. - -Kenraali siristi silmiään ja vastasi kuivasti. - --- Teitä voitaisiin kiduttaa, kunnes ilmaisisitte henkilön. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Tiedän olevani Saksassa. - -Jälleen tarkasteli nerokas sotapäällikkö kauan aikaa äänettömänä -nuorukaista, jonka pelkäämätön, avoin olemus tuntui häntä -miellyttävän. Näytti kuin olisi heikko hymy värehtinyt hänen -tarmokkailla kasvoillaan. Sitten lausui hän kevyemmin. - --- Tehän olette valmis diplomaatti. - -Kun nuorukainen ei vastannut, jatkoi hän kuin koetellakseen. - --- Tokko varovaisuustoimenpiteenne kuitenkaan on riittävä. Te annatte -salaisuutenne Saksalle ja tietysti myöskin isänmaallenne ja samalla -te ehdotatte liittoa näiden kahden valtakunnan välille. Entäpä, ellei -Saksa haluaisikaan täyttää liiton ehtoja. Entäpä, jos se ottaisi -Venäjän tavat käytäntöön. Kuinka voisi pieni Suomi sitä pakottaa. -Sanon tämän vain siksi, että varovaisuutenne minua hämmästyttää. - --- Sinä hetkenä, jolloin välikirjan yksikin pykälä rikotaan tai -muutetaan, ilman kummankin valtakunnan suostumusta, tulee salaisuus -yhtaikaa tunnetuksi Englannissa, Amerikassa ja Ranskassa. - -Vanha sotapäällikkö hätkähti ja katsoi omituisen terävästi puhujaan, -jolla heti oli ollut niin valmis vastaus. Sitten sanoi hän kuivasti. - --- Vai niin. Syntyi äänettömyys. - --- Tämä on seikka, joka vielä kaipaa harkitsemista. Haluan sitäpaitsi -lisää tietoja suunnitelmistanne ja keksinnön laadusta. - --- Olen Teidän Ylhäisyytenne käytettävissä. - --- Tiedän kyllä, että metalli on vetyä, jatkoi vanha kenraali -kuivasti, mutta hänen nopea syrjäsilmäyksensä oli paljastanut hänen -aikeensa yllättää nuorukaisen. - -Niin on, Teidän Ylhäisyytenne, vastasi tämä tyynesti. - - - - -XI. - -Harhaisku. - - -Vaatimattomassa pensionissa Berlinin Lutzowkadun varrella asui -hiljainen ja kokonaan omiin töihinsä syventynyt nuorukainen. -Aamupäivät hän tavallisesti vietti kirjastossa, tutkien suuria, -sotateknillisiä teoksia ja tehden muistiinpanoja. Syötyään -niukan päivällisen hän tavallisesti meni Meereskunde-museoon -tai viipyi tuntikausia "Zeughausin" huoneissa, miettiväisen ja -hajamielisen näköisenä tutkimassa esineitä, jotka herättivät hänen -mielenkiintoaan. Aivan erikoisesti näyttivät häntä huvittavan -torpeedot, jotka lepäsivät telineillään jättiläismäisten sikaarien -muotoisina ja joista hän teki skitsipiirroksia muistikirjaansa. - -Illalla myöhään, kun maailmankaupungin kuumeinen yöelämä, jolta -sota oli riistänyt muinaisen loiston, jo oli alkanut, hän istui -kumartuneena piirustustensa yli ja selaili innokkaasti monennäköisiä -teknillisiä käsikirjoja. Niistä poimimiaan tietoja hän vertaili -pieneen vihkoseen, jonka kannessa oli: - - _Arvid Warén_: - - Upottajat. - -Toisinaan näytti hän pitkiksi hetkiksi unohtuvan kuvitelmiinsa. -Silloin kohosi puna hänen poskipäilleen, ohimosuonet paisuivat ja -hänen olennossaan oli huomattavissa hermostunut levottomuus... -Miten oli lopultakin onnistuva tämä kuulumaton suunnitelma? Milloin -ehtisivät suomalaiset miehet tänne? Oliko kaikki todellakin -toteutettavissa näin helposti ja yksinkertaisesti? - -Väliin paloi hänen mielessään kiihkeä halu mennä nyt jo -neuvottelemaan niiden harvojen suomalaisten älymiesten kanssa, -jotka olivat täällä Berlinissä. Mutta ei. Saakoot kaikki kuulla -yhdenaikaisesti asiasta, silloin ei yksi ole miettinyt kantaansa -valmiiksi, eikä kykene sitä syöttämään toisille todisteluilla, joita -ei yhtäkkiä ollut helppo kumota. Muodostakoon kukin rauhassa oman -mielipiteensä. - - * * * * * - -Oli tammikuun 14 p. ja kello näytti 9 illalla. Nuorukainen, joka -vastikään oli saapunut kotiin, ei huolinut vääntää valoa lamppuun, -vaan heittäytyi väsähtäneenä sohvalle ja sytytti paperossin. - -Ovelle koputettiin. Pensionin palvelustyttö avasi ja sisään -astui pitkä, vanhanpuoleinen herra. Nuorukainen kavahti pystyyn -silmänräpäyksessä ja riensi vääntämään tulta. - --- Pimeässäkö te haaveilette? kuului tuttu ääni. -- Mutta olettepa -toki vihdoinkin kotona. Olen käynyt täällä jo kahdesti. - -Orri tunsi valtioneuvos Rungon, joka sydämellisesti puristi hänen -kättään. - --- Te olette jo täällä, herra valtioneuvos. En osannut vielä -odottaakaan. Saanko pyytää istumaan. - --- Niin olen. Terveisiä kotimaasta. Minä pidin kiirettä, sillä teidän -nimenne mainitseminen näiden asioiden yhteydessä antoi minulle -aihetta erinäisiin arveluihin. - -Syntyi hiljaisuus. Valtioneuvos oli kovin vakavan näköinen. - --- Onko Warénin keksintö näiden asioiden kanssa yhteydessä? - --- On kyllä. - --- Te olette ilmoittanut sen täällä? - --- En ole, ainakaan vielä. Mutta minä olen luvannut sen tehdä, -erinäisillä ehdoilla. - --- Ja ne ovat? - --- Suomi, johon liitetään Viro ja Vienan Karjala, tulee itsenäiseksi -ja saa miljardin sotavoitosta. - --- Sitähän minä pelkäsinkin, sanoi valtioneuvos otsaansa sivellen. - -Nuorukainen hämmästyi. - --- Eikö se riitä? kysyi hän levottomana. - --- Ei, ei se riitä. Se ei ole pysyvä saavutus... Niin, kyllä -arvaan että teillä on välikirjat ja sopimukset mielessänne, mutta -ne ovat hyvin huonoa tavaraa. Minun täytyy kuitenkin ensin puhua -teille Suomesta, ennenkuin ymmärrätte minua. Oletteko täällä voinut -ollenkaan seurata kotimaan tapahtumia? - --- Marraskuun lakkovaiheet tiedän osapuilleen, mutta en paljoa sen -jälkeen sattuneista tapauksista. - --- No niin. Levottomuudet jatkuvat yhä. Punaiset pitävät -kotitarkastuksia ja harjoittavat etsintää vimmatummin kuin -ryssät konsanaan. Punakaartit harjoittelevat ahkerasti ja niille -tuodaan Venäjältä vaununlastittain aseita. Ilmeisesti on tekeillä -vallankaappausyritys aito bolshevistiseen malliin. Mutta toiselta -puolen ovat porvarilliset lujasti päättäneet ryhtyä vastarintaan. -Suojeluskuntajärjestöt kasvavat yhä huomattavammiksi ja innostus -kytee salassa koko kansan keskuudessa. On onnistuttu saamaan -rahaa. On hiukan aseitakin tiedossa. Lyhyesti sanoen, Suomi seisoo -kansalaissodan partaalla, jota ei mikään enää voi estää. Milloin -se puhkeaa, se on vain viikkojen, päivien, hetkien kysymys, eikä -ole takeita siitä, ettei se riehu jo nyt. -- No niin. Käsitättehän, -ettei keksintö voi ehtiä käytäntöön tämän kapinan aikana, ei ainakaan -sanottavassa määrin. Meidän täytyy kestää tämä onneton taistelu omin -voimin ja samoin, jopa paljoa huonomminkin asein kuin vastustajamme. -Jos me voitamme, niin Suomi on itsenäinen, ei vain paperilla, kuten -nyt, vaan tosiasiallisesti, ja ryssien on lähteminen maasta. Ja -silloin me tarvitsemme tuota keksintöä. Se on pohja, jolle vapautemme -rakennetaan. Ja me tarvitsemme salaisuuden _yksin_. Ymmärrättekö? -Yksin, jos Suomi aikoo voida yksin seisoa kansakuntain rinnalla -vaarallisella paikallaan. - -Kun nuorukainen ei vastannut, jatkoi puhuja. - --- Jos taas häviämme, niin teidän menettelytapaanne seuraten jää -koko salaisuus saksalaisten haltuun. Sillä ette kai halua antaa sitä -omille ja vieraille ryssille? - --- Niin, mutta keksinnön avulla me saamme saksalaiset auttamaan -itseämme tuossa taistelussa. - --- Siinähän juuri myöskin piilee vaara. Kun me olemme hädässä, -niin saksalaiset voivat, huomatkaa, minä sanon voivat, vaatia tuon -keksinnön apunsa palkaksi, vaatia sen yksityisomaisuudekseen tai -ainakin tehdä epäedullisen välisopimuksen. Ellemme siihen myönny, -niin he voivat kieltää apunsa. Jos taas myönnymme, niin Suomi -jää heikkona ja voimattomana Saksan varaan ja sen mielivallasta -riippuvaksi. Sitävastoin on todennäköistä, että saksalaiset -muuten, tietämättä rahtuakaan koko keksinnöstä, ojentavat Suomelle -auttavan käden. Luonnollisesti molemmat maat tekevät liiton ja -Suomi saa maksaa tuosta avunannosta, kuten kohtuullista onkin. -Mutta se pystyy seisomaan omin jaloin ja herättämään kyllin suurta -arvonantoa liittolaisessaan, jos sillä _yksin_ on tuo mullistava -salaisuus tiedossaan. Sitävastoin jää Suomi aivan liian mitättömäksi, -suunnittelemistanne alueenlisäyksistä huolimatta, jos molemmilla -liittolaisilla on hallussaan sama keksintö. Enkä usko, että -mainittuja aluelisäyksiä tullaan sille edes myöntämään. - -Nuorukainen kuunteli niin jännittyneenä, että hengitys salpautui. -Pitkiä hetkiä kului äänettömyydessä, vain ruskeat silmät loistivat -tuskallisesti. Vihdoin sanoi hän hiljaa, väräjävällä äänellä. - --- Voi minua. Ja minä kun luulin saaneeni niin suurta aikaan. Mitenkä -tästä nyt selviydytään? - --- No, älkäähän nyt olko huolissanne... Te olette jo puhunut -keksinnöstä? - --- Olen antanut näytekappaleen ja piirustuksiakin. Perääntyminen ei -enää ole mahdollista. - --- Ei, sanoi valtioneuvos miettiväisenä ja jatkoi sitten. -- Ehkä -tämä käy näinkin. Ehkä Saksa tosiaan on jalomielinen ja suora meitä -kohtaan, tukevathan tätä olettamusta niin monet seikat. Mutta omasta -puolestani olen liikaa seurannut suurvaltojen politiikkaa, jotta -voisin olla siitä vakuutettu. Se on aina kieroa ja itsekästä ja sillä -on oikeus olla sellaista, se on minun käsitykseni. - --- Mutta minä olen kuitenkin turvannut sen seikan, ettei sen -sopimuksen pykäliä, joka täällä muodostetaan, voida muuttaa, sanoi -Orri. Ja sitten hän selitti valtiomiehelle, miten koko salaisuus -mainitussa tapauksessa joutuisi ympärysvaltain tietoon. - --- Vai niin, hyvähän se on sekin, vastasi vanha herra naurahtaen. --- Mutta käsitätte kyllä, minkälaiseen suuruuteen Suomi saattaisi -kohota, jos se _yksin_ saisi pitää tietonaan sen, mikä _yksin_ sille -kuuluu. - - * * * * * - -Kun vieras oli mennyt, seisoi Orri huoneensa lattialla niin -pökerryksissä kuin olisi hän saanut voimakkaan iskun. Sekavia, -kuumeisia ajatuksia risteili hänen aivoissaan. Ne syöksyivät sinne -tänne, voimatta mitään selvittää, eikä nuorukainen voinut pakoittaa -niitä tottelemaan tahtoaan. - -Miten viiltävinä hänen mieleensä nyt palautuivatkaan insinööri -Warénin sanat: _Ja ennen kaikkea on vältettävä, ettei rahtuakaan -joudu vieraan käsiin_. Kuinka hän oli voinut ne unohtaa? Unohtaa, -kunnes valtioneuvos Runko oli sinkauttanut hänelle saman ehdottoman -ajatuksen. - -Hän alkoi vaeltaa hermostuneena ympäri lattiaa ja huomaamattaan -hän poltti paperossin toisensa jälkeen. Monenlaisia suunnitelmia -kangasteli hänen mielessään, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyi, siveli -kädellään otsaansa ja nopeasti vilkaisi kelloaan. - --- Niin, se on ainoa keino, mutisi hän itsekseen, temmaten -päällysvaatteensa ja rientäen ulos. - -Kiirein askelin harppasi hän katua ja kääntyi Potsdamerille. - --- Ellei hän minua voi auttaa, niin sitten en ymmärrä mihin ryhdyn. - -Hän pysähtyi erään pensionin luo, missä muuan Berliniin komennettu -jääkäri asui. Tämä kuului "pommareihin", amiraali-esikunnan -palveluksessa oleviin miehiin, ja oli erikoisesti saanut tehtäväkseen -Suomeen lähetettävien poikien matkaanvarustamisen. -- Ilta oli -kuitenkin jo pitkälle kulunut ja ulko-ovi oli lukossa, mutta Orri -soitti yökelloa ja selitti talonmiehelle, että välttämättömien syiden -takia hänen oli tavattava toveriaan. - --- Jumala, ellei hän vielä ole kotona, lennähti Orrin mieleen, hänen -kiitäessään monta askelta kerrallaan portaita ylös. Mutta onni oli -hänelle myötäinen, toveri oli jo nukkumaan menossa ja kummeksui -melkolailla tätä myöhäistä vierailua. - --- Sinähän olet kovin kiihdyksissäsi, sanoi hän. - --- Mitä nyt on tapahtunut? - --- Kuule, auta nyt minua, hyvä veli, jos suinkin - -voit. Minun täytyy päästä lähtemään Saksasta... - --- ??? - --- Niin, minun täytyy päästä. Sinähän se laittelet vääriä suomalaisia -passeja meikäläisille, sinullahan on leimoja jos jonkinnäköisiä. Tee -nyt minulle paperi, jolla pääsen Sassnitzissa lautalle. Ja tee se -huomisaamuksi. - --- Ei hyvä mies, se ei käy laatuun. - --- Sen täytyy käydä. Minun on päästävä pois täältä. Siitä riippuu -niin suuret asiat, että sinä et osaa kuvitellakaan. Koko Suomen -tulevaisuus saattaa olla kysymyksessä. Sinä tiedät kyllä, että minä -en puhu turhia. - --- Enhän minä sitä epäilekään. Mutta sittenkään ei se käy laatuun. Ei -ainakaan näin äkkiä. - --- Mutta hyvä jumala, mitä minä sitten teen? - --- Älähän nyt hätäile. Pane tupakaksi, sinä olet niin -kiihdyksissäsi... Mutta entäs, jos sinä yrittäisit karata. Ei -Sassnitziin, mutta esimerkiksi Hampuriin ja sieltä sitten jollakin -lailla Norjaan, Kristiansandiin. Luulen, että voisin hankkia sinulle -lomalipun Hampuriin. Mutta eteenpäin minä en, ainakaan näin äkkiä, -voi sinua hommata. - --- Tärkeintä onkin, että minä pääsen pois täältä, Berlinistä. Vaikka -viivynkin jonkun aikaa Saksassa, ei se tee mitään. Mutta täältä minun -täytyy pois ja sitä ei saa kukaan tietää. Kuuletko, ei kukaan. - --- Onko sinulla siviilivaatteita? - --- Ne ovat pataljoonan varastossa. - --- No minulta saat sitten. Vanhat tosin, mutta ei tässä nyt auta. - --- Ja milloin pääsen lähtemään? - --- Huomen aamulla. On parempi, että minä käyn sinun luonasi tuomassa -sen paperin. Nuku rauhassa siihen asti. - --- No hyvää yötä sitten. Ja kiitos, vastasi Orri puristaessaan -lujasti toverinsa kättä. - -Keventynein mielin hän astui kotiinsa. - - - - -XII. - -Pako. - - -Hampurissa, huonomaineisen St. Paulin varrella, on pieni, -siisteydellään ympäristöstään eroava kapakka, jonka avonaisissa -akkunoissa tai ovella ohikulkija usein saattaa nähdä kevyesti puetun -naisen, tai maalatun ilotytön laskevan leikkiä kadullaolijoitten -kanssa. Täällä, erään pienen nurkkapöydän ääressä, istui Orri, -tarkkaavasti pälyillen sisääntulijoita, mutta vain harvoin nostaen -olutseidelinsä huulilleen. - -Oli menossa jo kolmas päivä. Matka oli onnistunut hyvin, mutta -täällä näyttivät vaikeudet alkavan; ei ollut tietoakaan pääsemisestä -eteenpäin. - -Ensimäisen illan oli hän istunut muutamassa satamakapakassa ja -koettanut vaania sopivata merikarhua uhrikseen, jotakin, joka tavalla -millä tahansa olisi ottanut hänet viedäkseen meren yli. Mutta hän ei -löytänyt ketään, eikä hän kiinnijoutumisen pelossa ollut uskaltanut -kyllin rohkeasti esittää asiaansa. Toisen illan oli hän viettänyt -samankaltaisessa olutkullussa yhtä huonolla menestyksellä, ja nyt -istui hän täällä, tarkaten vieraiden käsiä, ja heti kiinnittäen -niihin miehiin huomionsa, joilla oli joku tatuoitu merkki, tai jotka -hän muuten tunsi merimiehiksi. - -Tytöt iskivät hänelle silmää. Tavan takaa kävi joku hänelle -keimailemassa, paljastaen arveluttavalla tavalla sulojaan, mutta -kun hän yhä pysyi tyynenä ja välinpitämättömänä, eikä kuitenkaan -poistunut ravintolasta, alkoi hän erikoisella tavalla kiinnittää -naisten huomiota. Varsinkin muuan neitosista, aivan nuori, ihmeen -viattoman ja sielukkaan näköinen tyttönen, näytti tulevan suorastaan -surulliseksi huonosta menestyksestään. Orri oli kyllä tilannut hänen -ehdotuksestaan viiniä, tarjonnut kohteliaasti ja jutellut, mutta hän -oli ollut niin hajamielisen ja kylmän näköinen, että tyttö, joka -nähtävästi oli suosituimpia tähtiä, oli vihdoin vetäytynyt syrjään. -Ja ihmeellistä, sellainen on naisluonne kerta kaikkiaan, hän istui -nyt ovella pahantuulisen näköisenä, välittämättä ollenkaan lukuisten -ihailijainsa imarteluista ja houkutuksista, ja katseli suurilla, -harmailla silmillään outoa vierasta, johon ei mikään tehonnut. - -Kapakassa alkoi olla humalaisia. Baarin puolella rämpytti joku -pianoa ja huumaantuneita pareja kieppui hurjassa pyörteessä ahtaalla -lattialla. Toiset istuivat korkeilla tuoleillaan nauraa hohottaen -ja juoden amerikkalaisia trinksejä ja coctailejä. Nuorukaisella ei -näyttänyt olevan onnea tälläkään kertaa, ja masentuneena hän seurasi -tätä äitelää kevytmielisyyttä, joka häntä kyllästytti. - -Mutta vihdoin näytti hänen päähänsä pälkähtävän jotakin ja hän -vilkaisi ovelle, Siellä istui tuo nuori tyttö vieläkin, perin -surumielisen näköisenä, tuijottaen häntä suurilla, sielukkailla, -ihanilla silmillään. Orri viittasi häntä luokseen, itsekseen -ihmetellen, mistä kohtalon oikusta tuokin neitonen jo noin nuorena -oli joutunut näille poluille. Tyttö nousi vastahakoisesti. - --- Saanko pullon sektiä ja kaksi lasia. Tyttö nyökkäsi teennäisen -kylmästi. - -Kun hän oli tuonut pullon, täytti hän ainoastaan toisen lasin ja -aikoi sitten mennä tiehensä. - --- Toinen myöskin, pyydän, sanoi Orri, viitaten lasia. - --- Miksi, yksinhän istutte kumminkin? - --- Mikäli et tahdo tehdä seuraa. Onneksesi! - --- Et välitä minusta kuitenkaan. - --- Kukapa ei sinusta välittäisi, syväsilmä. Istu, juo! - -Tyttö kiepsahti ketterästi hänen polvelleen ja tyhjensi siemauksella -lasinsa. - --- Nyt tahdonkin tulla humalaan, sanoi hän, maiskuttaen huuliaan, -joiden luonnollinen puna viinistä kosteana erottausi valkeita -hampaita vastaan, kuin aamukasteinen ruusunlehti. - --- Minkätähden? - --- Et välitä minusta kuitenkaan, johan sen sanoin. Näen sen -silmistäsi, ihmeellisistä silmistäsi, Ja minä kun pidän sinusta niin, -niin. - --- Mikä sinun nimesi on, pikku enkeli? - --- Irli. Ja sinun? - --- Oh, minulla ei nimeä olekaan, tai sitten niitä on liian monta. -Maljasi, kaunis Irli! - -Taas tyhjensi tyttö lasinsa pohjaan. Heleä punerrus alkoi kohota -hänen kalvakoille poskipäilleen. Hän ei näyttänyt voivan kyllikseen -katsella nuorukaista, joka hymyili hänelle veitikkamaisesti ja -keikutteli häntä polvellaan. Yhtäkkiä painautui hän rajusti Orrin -rintaa vasten ja kuiskasi intohimoisesti. - --- Niin, et välitä minusta... sinä. Mutta minä. Jos tietäisit kuinka -sinusta pidän. Et usko. Olet kuullut meikäläisten puheita. Ja -kuitenkin, en ole koskaan tuntenut sellaista kiintymystä kehenkään -kuin sinuun. Sinussa on jotain niin merkillistä... Sinua täytyy ihan -rakastaa, vaikka olet niin välinpitämätön. - --- Oikeinko todella, Irli? - --- Oikein todella... Voi, älä ajattele nyt taas huonoa minusta. Minä -pidän sinusta todella. - --- Maljasi siis, sinä keijukainen öisessä yrttitarhassa! - -Kilistettyään kietoi Orri käsivartensa tytön vyötäisille ja kysyi, -syvälle silmiin katsoen. - --- Tahtoisitko sinä auttaa minua, Irli? - --- Tahtoisinko! Sitä sinä kysyt! Mutta mitenkä minä voisin sinua -auttaa? - -Syntyi hiljaisuus. Vain katseet risteilivät, toinen kysyvänä, toinen -tutkivana. - --- Voiko sinuun luottaa, Irli? - -Tyttö painoi silmänsä alas ja tuli pahoille mielin. - --- Sinä loukkaat minua yhä vaan. Vaikka onhan se luonnollista. - --- Älä pahastu, Irli. Minä olen tosiaankin pulassa. - --- Kerro minulle kaikki. Osaan kyllä olla vaiti. - --- Minun pitäisi päästä pois Saksasta, eikä minulla ole passia. - --- Pois! Sitten en auta sinua, paha poika. - --- Minun täytyy joka tapauksessa lähteä Hampurista. Etkö sinä tunne -ketään laivuria, joka voisi viedä minut? - -Tyttö tuli miettiväksi. - --- Voi, jos olisit ollut täällä eilen... Mutta, odotahan, minä käyn -kysymässä Mirjalta... Kevyesti kuin hengetär liiteli solakka tyttö -yli lattian. - -Kun hän palasi, oli hänen silmissään menestyksen valoisa säihky. - --- Tunnin päästä Bubi tulee. Hän lähtee huomenna ja viettää tänään -lähtijäisiä Mirjan kanssa. Bubi kyllä vie sinut... Mutta olethan -illan minun kanssani. Sinä ja Bubi, Mirja ja minä. Voi kuinka hauskaa! - - * * * * * - -Laivuri oli jämerä kuin tervaskanto. - -Hänen ahavoittuneilla, karkeilla kasvoillaan viipyi hyväntahtoinen -hymy ja hänen pienet, viekkaat silmänsä tähystelivät ovelasti -ryppyisten, laskoksille painuneiden luomien alta. Viikset ja parta -olivat ajellut, ainoastaan leukaa ympäröi alapuolelta tuuhea -karvakehä, joka antoi hänelle eräänlaisen hihhulimaisen vivahduksen. - -Heti hänen saavuttuaan siirryttiin sivuhuoneeseen ja Irli esitti -asian niin taidokkaasti ja kaarrellen, että Orria hämmästytti hänen -oveluutensa. Mutta laivuripa ei ollut varsin halukas ryhtymään -kauppoihin. - --- Se on liian vaarallista, sanoi hän. -- Ennen lähtöä passit -tarkastetaan, enkä ymmärrä, missä te voisitte piileskellä niin kauan. - --- Tyhjää lorua, huudahti Irli. -- Sanopa minulle Bubi, missä sinä -säilytät kankaasi, joita tuot niin monta pakkaa kerrallaan ja jotka -aina välttävät tarkastusmiesten silmät? - -Laivuri hätkähti ja katsoi terävästi tyttöön viekkailla silmillään. -Tällaista iskua ei hän ollut odottanut. Sitten vilkaisi hän -salavihkaa nuorukaiseen ja sanoi olkapäitään kohauttaen. - --- Huhupuheita. - --- Älä viisastele, Bubi. Minä kyllä tiedän sinun vehkeesi. - -Laivuri otti niin kunnioitettavan siemauksen suuresta lasistaan, että -jo siitäkin saattoi tuntea hänet merimieheksi. Sitten jysäytti hän -pöytään leveän ja karkean nyrkkinsä ja sanoi. - --- Kyllä se nyt on sillä lailla, etten minä naisten välityksellä ole -vielä ikinä mihinkään kauppaan ryhtynyt, enkä ryhdy. - --- Siunatkoon! Meistä ei kyllä haittaa. Tule, Mirja! Soittakaa -sitten, kun olette valmiit. - -Ja kevytpukuiset tytöt lehahtivat pois kuin perhot, jättäen -seuralaisensa kahdenkesken pohtimaan asioitaan. - -Laivuri oli pitkän aikaa ääneti, katsellen epäillen vierasta. - --- Teidän olisi välttämättä päästävä matkaan? kysyi hän vihdoin. - --- Kaikin mokomin. - --- Oletteko tehnyt jotakin erikoista? - --- Rikosta en ole tehnyt, jos sitä tarkoitatte, sen vakuutan. Minä -olen sotilas. - --- Ja haluatte karkuun! Hyi saakeli! - --- Päinvastoin, haluan tappeluun. Minä olen suomalainen, taistellut -Saksan riveissä, mutta nyt on kotimaassa puhjennut kapina. Tahdon -sinne, mutta eivät päästä täältä. - --- Ahaa! - --- Mutta minun on päästävä, vaikka uimalla. - --- Onko teillä rahaa? - --- Onhan sitä, mutta pelkään, ettei riitä. - --- Jos nyt saisin teidät yli, niin kuinka selviydytte Norjassa? - --- Helposti. Siellä ei ole mitään hätää. Laivuri mietti taas pitkän -aikaa. - --- Viisisataa se maksaa, tokasi hän. - --- Kiinni veti ja kättä päälle. - -Laivuri tarjosi karhun kämmenensä ja selitteli rauhallisesti.? - --- Mutta teidän on tultava heti laivaan, jotta saan teidät kätkeä. -Aamulla se herättää liian suurta huomiota. - --- Minä kyllä olen valmis. - --- Parasta on sitten lähteä. - -Kello kilahti ja molemmat tytöt riensivät paikalle. - --- Saanko maksaa? sanoi Orri hymyillen. - --- Sinä menet! huudahti Irli tuskallisesti. - --- Hän tulee kyllä takaisin vielä, huomautti laivuri. - --- Valehtelet. Miksi hän sitten maksaisi. - --- Tulen kyllä takaisin, Irli, sanoi nuorukainen hymyillen ja -hellävaroen irrottaen kiihkeän tytön käsivarret kaulaltaan. - -Tuo tyttö oli auttanut häntä niin paljon, että valehteleminen oli -hänelle miltei tuskallista. - - - - -XIII. - -Memento mori. - - -Suomessa oli kansalaissota ehtinyt täyteen voimaansa. - -Pyhän innostuksen vallassa olivat talonpojat nousseet puhdistamaan -maata ryssistä ja niistä sokeista, ruton tartuttamista laumoista, -joiden johtomiehet itsekkäässä intohimossaan ja muut osat -mielettömässä bolshevistisessa haaveilussaan olivat eksyneet rikoksen -teille ja saattaneet valtakunnan veljessodan kauhuihin. Vaasa ja Oulu -olivat vallatut ja valkoinen armeija, joka yhtäkkiä ilmestyi kuin -tuulesta temmattuna, alkoi vyörytellä taisteluintoisia joukkojaan -yhä pitemmälle etelää kohti. Saattoi jo sanoa, että punaisten -voitto oli menetetty. He olivat olleet liian hitaita, heillä ei -ollut alotekykyä ja nopeisiin tekoihin kannustavaa päättäväisyyttä. -Toimettomina asemissaan pysyen he olivat antaneet suojeluskuntain -kasvaa ja voimistua, olivat tuhlanneet aikaa, kunnes valkeat olivat -ennättäneet saada aseita riittävästi ja kaikki oli myöhäistä. Turhaan -luottivat he enää venäläisiin veljiinsä, lukuisiin tykkeihinsä -ja loppumattomiin ampumatarvevarastoihinsa. Valkoisen armeijan -syntysanat oli ehditty lukea, eikä sen voittokulkua voinut enää -mikään mahti estää. - -Orri oli saapunut kotimaahansa monien seikkailujen kautta. -Vietettyään pari tuskallista vuorokautta laivuri "Bubin" salaperäisen -ruumahuoneen ahtaassa komerossa, hän oli onnellisesti päässyt -Kristiansandiin, selviytynyt sieltä Ruotsiin ja vihdoin Suomen -puolelle, pyrkien niin nopeasti kuin mahdollista kotiseutunsa -lähettyville. Täällä oli hän saanut vapaa-ehtoisen komppanian -johtaakseen ja kouluuttaakseen, ja oli jo ennättänyt ottaa osaa -moniaihin tappeluihin. - - * * * * * - -Varhaisena, kirisevän kylmänä pakkasaamuna kulki pitkä rekijono -metsäisellä tiellä. Oli pimeä vielä, ainoastaan kelmeä, vihertävä -kajastus koillisella taivaanrannalla ilmaisi aamun tuloa. -Natisevissa, pitkissä työre'issä istui valkeakaapuisia miehiä, viisi -kussakin, kiväärit pystyssä reen pohjaa vasten. Pari sataa metriä -muiden edellä kulki kolme rekeä, sitten alkoi varsinainen kolonna, -jonka etupäässä ajoi komppanian johtaja, kapteeni Orri. Hänellä ei -ollut valkeata viittaa, ei myöskään vihreätä jääkärin pukua, harmaan, -yksinkertaisen sarkatakin kaulukseen oli kiinnitetty kolme kapeata -nauhaa päällikkyyden merkiksi ja olkahihnasta riippuva Mauserpistooli -oli hänen aseenaan. - -Jo pysähtyi etujoukko. Kun kolonna oli sen saavuttanut, antoi johtaja -merkin nousta re'istä ja käännätti hevoset ympäri. Kummallekin -sivulle, metsään, hän lähetti suksipartion ja lähti itse maantietä -kulkevan etupartion mukana. Lumi narskui kantapäiden alla ja käsiä -palelti. Oli kuitenkin tyyni, joten pakkasta oli helpompi kestää. Tie -kohosi kiemurrellen korkealle harjulle. - -Jo kuului laukaus, jonka kaiku kiiri heiketen lumisena nukkuvassa -metsässä. Punaisten vartiomies oli ampunut. Heti sen jälkeen toi -lähetti pääjoukolle käskyn seurata etupartiota. Saavuttiin vuorelle -ja kapteeni kiipesi kivelle tähystellen kiikarillaan yli lumisen, -valkenevan aukean. - -Siellä näkyi kotikylä aamun viluisessa hämärässä. Vasemmalla sinerti -ulapan hanki, suoraan edessä häämötti taloja, lähimpänä kivinavetta, -josta punaisten varustukset alkoivat, jatkuen pitkin harjua rantaan -saakka. Jo näkyi levotonta liikettä, jonka hälyytyslaukaus oli -aiheuttanut. Vihollisella oli kieltämättä loistava asema. - -Komppania oli sillävälin hajaantunut ketjuun pitkin metsän reunaa. -Tuokion Orria arvelutti. Aukea oli niin laaja ja luminen, moni oli -siinä saavuttava sankarikuoleman, mutta täytyi uhrata. - --- Eteenpäin?- mars! kuului hiljaa, mutta selkeästi. Käsky kulki -miehestä mieheen. - -Huimaavan pitkä rivi valkeita peikkoja painui harjulta alavalle -pellolle. Äänettömästi ne etenivät. Vallitsi kaamea hiljaisuus. -Jo saavuttiin matalalle väliharjulle, jota myöten Orri tiesi -kulkevan suojaisen kiviaidan; pelloillakin, siellä täällä näkyi -kiviröykkiöitä. Mutta yhä oli punaisten puolella hiljaista. - --- Mitä ne ajattelevat? Ovatko ne paremmin varustettuja kuin -oletinkaan? mutisi Orri itsekseen. - -Jo sivuutettiin kiviaita. Ja silloin, yhtäkkiä, alkoi helvetillinen -kuulasade ja tuhatääninen räikinä tuntui ikäänkuin repivän kylmää -talvi-ilmaa. Luoteja vinkui ja surisi ja granaatteja räiskyi, milloin -eivät syttymättä hupsahtaneet hankeen. - --- Eteenpäin mars mars! kuului johtajan tuikea komento. - -Ketju yritti juoksuun, mutta kun lunta oli yli polvien kävi se -kovin työläästi ja vaati liian suurta ponnistusta. Ja vihollisen -kuularuiskut rätisivät yhtämittaa, yhä vimmatummin ja vimmatummin. -Suuressa kivinavetassa niitä oli kaksi, harjulla yksi ja vasemmalla, -missä metsä tiheni, vielä yksi. Mahdotonta oli kenenkään elävänä -päästä sellaisen luotituiskun läpi. - -Oli komennettu asemiin ja Orri makasi hangella kiikarillaan tähystäen -vihollisen toimintaa. Yhä useampia kaatui. Haavoittuneiden vihlovat -huudot kuuluivat yli taistelun pauhun ja kun paikka oli aivan avoin, -eivät sairassotilaat tahtoneet saada työtään toimitetuksi, töin -tuskin onnistui heidän laahata haavoittuneita kiviaidan suojaan. -Aamu alkoi yhä enemmän vaaleta ja päällikkö käsitti, että tästä oli -mahdotonta päästä eteenpäin. - --- Takaisin kiviaidan taa -- ryhmittäin! kuului taaskin terävä, -miehestä mieheen kulkeva komento. - -Ketju näytti kokonaan murtuvan. Siellä täällä kiiti hurjaa vauhtia -kymmenkunta miestä kerrallaan -- takaisinpäin. Kuulia vinkui heidän -korvissaan paksuna pilvenä ja kuin ihmeen kautta näyttivät he -saavuttavan päämaalinsa. Varmaankin oli vihollisen puolella ryssiä, -tottuneita kuularuiskun käyttäjiä, sillä luodit osuivat kutakuinkin -paikalleen. - --- Ryhmänjohtaja N. komppanian päällikön puheille! kulki miehestä -mieheen, kun suojaava kiviaita oli saavutettu. - -Orrin päähän oli lennähtänyt uusi ajatus, sillä tässä oli hätä -käsillä. Aidan takaa ei nimittäin enää saattanut peräytyä aukean yli -metsikköön, jos mieli hiukankin säästää miehiä, eikä johtaja tätä -peräytymistä näyttänyt haluavankaan. - -Kun ryhmänjohtaja oli tullut, sanoi Orri. - --- Ottakaa ryhmänne, hiipikää aidan suojassa rantalepikkoon, sitä -pitkin varovasti edelleen, vihollisketjun pään kohdalle, ja hyökätkää -sitten hirveästi huutaen ja äkkiä sivulta. Ymmärrättekö? - --- Ymmärrän, herra kapteeni. - --- Te olette ainoa mies, joka minua lukuunottamatta tarkoin tunnette -paikan. Teistä riippuu kaikki. Minä luotan teihin. Mutta toimikaa -nopeasti, ennenkuin hämärä kokonaan katoaa. Lähtekää. - --- Kuten käskette, herra kapteeni. Tuskallisessa jännityksessä -kului puoli tuntia. Kaikki riippui siitä, onnistuiko miesten päästä -huomaamatta hyökkäyspaikalleen. Orri seurasi kiikarilla heidän -kulkuaan niin kauan kuin mahdollista, mutta pian he katosivat -viidakkoon. Punaisetkin kenties odottivat jotakin, sillä he -hiljensivät tultaan, ainoastaan tykit jylisivät yhtämittaa. Rannan -puolelta eivät he kuitenkaan osanneet aavistaa vaaran uhkaavan. - -Jo kuului komea hurraa ja ammunta kiihtyi vasemmalla siivellä. - --- Eteenpäin -- mars, mars! komensi johtaja jälleen. Ja uudella -raivolla syöksyi ketju kiviaidan takaa vihollista kohti. - -Hetken näytti asema yhtä epätoivoiselta kuin aikaisemminkin ja -lukuisia valkeita miehiä kaatui. Mutta sitten alkoi vasemmalla, -vihollisen puolella syntyä epäjärjestystä. Kiikarillaan saattoi -Orri huomata, että sivustaryhmä hyökkäsi nopeasti eteenpäin ja että -punaiset säikähtäneinä, kuten yllätetyt ainakin, epäjärjestyksessä -syöksyivät pakoon... Jo oli äärimmäinen kuularuisku valkeilla. -Sen tuli suunnattiin pitkin vihollislinjaa ja sen jälki oli -kauheata. Yhtämittaa kaatui vihollisia, heidän pakonsakin näytti jo -myöhäiseltä... Urhoja, tosi sankareita olivat sivustaryhmän miehet! - -Valkoiset ponnistivat kaikkensa päästäkseen kyllin nopeasti harjulle -ja voidakseen ajaa takaa vihollista, joka pakeni epäjärjestyksessä, -varmaankin uskoen olevansa saarrettu, ja niin nopeasti, että tykit -jätettiin empimättä ylävälle kunnaalle, erään riihen luo, missä -niillä oli ollut edullinen asemapaikka. - -Kahdessa tunnissa oli voitto saavutettu. - - * * * * * - -Kyläläisiä kömpi ylös kellareista, perunakuopista ja suojaisista -kivinavetoista. Kyyneleet silmissä ja kuvaamattoman ilon vallassa -he kiittelivät pelastajiaan, syleilivät omaisiaan, aivan kuin onnen -huumaamina, hetken hurmiossa mennen aina lapsellisuuksiin saakka. - -Ainon kotoa tapasi Orri äitinsä. Tämä itki, syleili vapisevin käsin -poikaansa, kuivasi silmiään esiliinansa liepeeseen, eikä voinut -mitään puhua liikutukseltaan. Kovin hän oli vanhettunut, käynyt -laihaksi ja ihmeen kumaraksi. Äiti parka. - --- Missä Aino on? kysyi Orri, voimatta kauemmin itseään hillitä. - -Uudistunut nyyhkytys oli ainoa vastaus. - --- Mutta sano toki äiti. - --- Voi, voi tätä surkeutta, kuului särkynyt vastaus. -- Ei hän enää -liene elävien ilmoilla. Jo kolme viikkoa sitten ne hänet veivät. - --- Minne veivät? tiukkasi nuorukainen vaaleten. - --- Minne lienevät vieneet... Ei huolinut tyttö varoituksista. Aseita -kantoi suojeluskunnalle ja kirjeitä, tai mitä lienee välitellyt... -Joutui kiinni. Tapasivat työssä... Sinne katosi. - -Orri ei sanonut mitään. Jokainen veripisara oli kadonnut hänen -kasvoiltaan. Huulet vain puristuivat lujemmin yhteen. - --- Entä isä? kysyi hän pitkän ajan kuluttua. - --- Isä on niillä vankina, eilen ottivat taas... Oli jo ollut -ennemminkin, sai äiti itkultaan selitetyksi. - -Nuorukainen vavahti kuin jousi, joka jännittyy täyteen vireeseen. - --- Ja miksi? kysyi hän soinnuttomasta -- Isähän oli raajarikko. - --- Mutta jyrkkä. Itsepäinen, kuten tiedät... Sinusta kovenivat, -sinua utelivat. 'Jo on lahtariksi ruvennut työmiehen poika', isälle -pistelivät. - --- Ja ottivat hänet eilen. Minne he hänet panivat? Veivätkö mukanaan? - --- Lahtelan saunassa säilyttivät yötä. Oli Lahtelakin mukana ja se -Kuusimäen vanhempi poika. Mihin sitte lienevät panneet. - -Enempää odottamatta Orri syöksyi ulos. - --- Kaksikymmentä vapaaehtoista heti mukaani. Kutka seuraavat? huusi -hän raikuvalla äänellä. - -Joka mies oli pyrkimässä pidetyn päällikkönsä mukaan, mutta Orri -määräsi komppanialle tarkoin tehtävät ja otti vain mainitsemansa -määrän. Pikamarssissa aikoi hän rientää vihollisen perässä, mutta -Lahtelan saunan luo päästessään välähti hänen mieleensä kaamea -epäluulo. Sauna näytti niin yksinäiseltä ja kolkolta syrjäisellä -paikallaan. Pitkin harppauksin kiiruhti Orri sitä kohti ja tempaisi -oven auki. Kynnykselle asti oli valunut punainen jäätynyt verivirta. -Lattialla makasi kolme silvottua ruumista. Kauhun lamauttamana jäi -Orri ovelle seisomaan... - -Yhä lukuisampia suojeluskuntalaisia saapui saunan luo. Kauhistuneina -ja äänettöminä he tarkastelivat kaameata näkyä. Sitten astui pari -rohkeinta sisään. - --- Tältä on silmät puhkaistu ja oikea käsi poissa. Voi ukkoraiskaa, -selitteli muuan sisällä olija. - --- Hiljaa! kuului komppanianpäällikön kauhea karjaisu. - -Vasta silloin sotilaat katsoivat johtajaansa. Tämä seisoi -tuhkanharmaana, sierainten väristessä ja silmäin leimutessa tavalla, -jota yksikään ei ollut nähnyt. Syntyi kuolon hiljaisuus. - -Sitten kääntyi Orri poispäin. Hetken tuijotti hän valjuna taivaan -rannalle, jossa keveitä hattaroita uiskenteli aamuruskon pakastuvassa -purppurassa. Vihdoin hän lähti yrmeänä ja hitaasti kävelemään -rantametsikköä kohti, jonne kiemurainen latotie johti kiiltävine -jalaksenjälkineen... - -Joukko seisoi yhä ääneti silmillään johtajansa kulkua seuraten. -Vihdoin joku hiljaa lausahti: - --- Se oli hänen isänsä. - - - - - - -IV. - -Kuolemattomat - - - Mitä sitten tosi! -- salaa - sanoiks saamatta mi palaa, - hiiltää sydän-alaa. - - O. Manninen. - - - - -I. - -Vappu v. 1946. - - -Helsinki heräsi kevätaamun kultaisessa kimalteessa. - -Esplanaadilla vilisi ihmisiä, kukkien koristamia neitoja ja -valkolakkisia ylioppilaita, jotka nauraen ja elämöiden tervehtivät -toisiaan, viskelivät konfettia ja serpentiinejä, tai kylvivät -ruusuja. Loistavia, kukilla koristettuja automobiileja kiiti -varoitusmerkkejä törähytellen katuja ristiin rastiin. Tuossa -kulkivat muulin vetämät ajopelit, joissa kymmenkunta nauravaa, -valkopukuista neitosta oli hukkunut kukkiin, täällä huusi katupoika -kuuluvalla, yksitoikkoisella äänellä, "konfetti, serpentini" ja -pienet, seppeleillä koristetut tytöt helistelivät rahapankkejaan ja -tarjoilivat vappukukkia. -- Puissa olivat raikkaasti vaaleanviheriät -lehdet vasta puhjenneet silmikoistaan ja kurkistelivat ikäänkuin -ihmetellen tätä iloista hälinää, joka tapahtui ensi kerran heidän -elämässään. - -Mutta Kaisaniemessä sulloontui yhä tihenevä joukko sen tilapäisesti -puulaatikoista kyhätyn korokkeen ympärille, joka nurmikentälle oli -pystytetty. Heillä oli yllään kuluneet ja useilla tahraisetkin -vaatteet, heidän kasvonsa olivat laihtuneet ja kalpeat, heidän -silmissään kiilui jotakin nälkiintynyttä ja villiä, ja ne miehet, -jotka kantoivat suuria, punaisia lippuja, tuntuivat vaivoin jaksavan -kestää taakkansa ja tuon tuostakin pyyhkivät hikeä kasvoiltaan. - -Sitten kiipesi puhuja lavalle. - -Hän oli pitkä laiha mies, jonka ohuthuulinen suu todisti -päättäväisyyttä ja jonka syväuurteista otsaa tummat hiussuortuvat -ympäröivät. Hänen pienistä, terävistä silmistään välmehti vilkkaus ja -kiihko ja hänen kalpeat kasvonsa tekivät älykkään vaikutuksen. - --- Kansalaiset! huusi hän kuuluvalla äänellä. - -Heti syntyi hiljaisuus; takana-olijat vain puristivat lujemmin -etumiehiä yhteen rykelmään, päästäkseen lähemmäs ja kuullakseen -selvemmin. - --- Kansalaiset! Tänä päivänä on vappu, kimaltavan kevään -tervehdysjuhla ja maamme parempiosaiset viettävät sitä kemuin -ja riemuin, yltäkylläisyyden ja kukkien keskellä. Me otamme sen -vastaan nälkäisinä, kalvettunein kasvoin, vapisevin jäsenin ja -meidän ainoa toivomme on: antakaa meille leipää, antakaa työtä, -antakaa maata viljellä, jotta lapsemme säilyvät hengissä. Me emme -kadehdi varakkaampien juhlia, me pyydämme vain välttämättömintä, -vain mahdollisuutta tulla toimeen ja saada alkeellisimmat -elämänvaatimuksemme tyydytettyä. - --- Täytyy ihmetellen kysyä, kuinka on vapaassa ja itsenäisessä Suomen -kuningaskunnassa johduttu niin pitkälle, että tuhansia kansalaisia -on vailla työtä ja toimeentuloa, vailla jokapäiväistä leipää. Ja -kuitenkin on siihen syynä vain olojen johdonmukainen kehitys, -ne harha-askeleet, joihin maamme varakkaampi luokka jo suuren -vapaustaistelun aikana teki itsensä syypääksi. - -Suomen silloiset valtaluokat hyväksyivät sen rauhansopimuksen ja -kauppa- ja merenkulku-välikirjan, joka maaliskuun 7 p:nä v. 1918 oli -Berlinissä allekirjoitettu ja joka myönsi saksalaisille maassamme -samat oikeudet kuin omillekin alamaisille. Ja mikä vielä pahempaa, -se pakotti vanhentuneen ja perin vajavaisen tullitariffin v:lta 1914 -pysymään voimassa, samalla kuin se kielsi ne edut Suomelta, joita -Saksa myönsi Itävalta-Unkarille ja omille siirtomailleen. Tosinhan -Suomen eduskunta oli toivonut, että v:n 1921 lopullinen kauppa- ja -merenkulku-sopimus tulisi olennaisesti muuttumaan, taaten maallemme -suurempia etuisuuksia ja vapautuksia. Mutta siinä petyttiin. -Maailmanrauha oli sopimusrauha. Saksan rautainen armeija kesti -horjumatta ympärysvaltain miljoonarynnistykset, sekava idän kysymys -raukesi Japanin itsekkään ja jyrkän politiikan takia, kansat valtasi -perinpohjainen väsymys ja solmittiin rauha, joka ei tyydyttänyt -kumpaakaan valtaryhmää ja joka jätti vihamielisyyden salattuna -kytemään. - -Vuoden 1921 kauppa- ja merenkulku-sopimus oli hämäräperäinen, -vaikeasti tajuttava, eikä se sisältänyt odotettuja myönnytyksiä. -Selitettiin kyllä, ettei Saksa milloinkaan tekisi itseään syypääksi -niihin sortotoimenpiteisiin tai väärinkäytöksiin, joihin uusi -sopimus kenties tarjosi mahdollisuuksia, samalla kuin huomautettiin, -ettei maailmansodassa väsynyt Saksa mitenkään voinut suoda -Suomelle poikkeuksellisia etuisuuksia, eikä ylläpitää maata omalla -kustannuksellaan. - -Keinottelu, joka jo maailmansodan loppuvuosina oli tavattomasti -levinnyt ja kasvanut eräänlaiseksi taudiksi, kehittyi huippuunsa. -Turhaan koetti hallitus sitä ehkäistä. Kun elintarve-asiat saatiin -säännöstellyiksi, hyökkäsi gulashi-paroonien saaliinhimoinen lauma -teollisuustuotteiden kimppuun, ja kun niille määrättiin rajahinnat -ja myyntiä rajoittavat asetukset, alkoi ennen kuulumaton huijaus -maatiloilla. Sakot eivät vähääkään tuntuneet tunnottomien porhojen -paksuissa lompakoissa, täytyi turvautua vankeusrangaistukseen ja -panna tiluksien omistajat valtion kontrollin alaisiksi, koska n.s. -maan ryöstö, kasvukyvyn keinotekoinen viimeisilleen pingotus, ei -muuten enää ollut tukahutettavissa. Mutta jo silloin oli köyhä -kansa jäänyt maattomaksi. Se ei ollut ymmärtänyt niitä etuja, joita -uusi maanvuokralaki oli sille antanut, vaan oli eksynyt huijarien -pauloihin hetkellisen rahanhimon sokaisemana ja myönyt ne tilukset, -jotka olivat siirtyneet sen yksityisomaisuudeksi. - -Surullisinta oli, että näiden keinottelijain joukossa alkoi olla -yhä lukuisampia saksalaisia. Huomattakoon, että minä en syytä siitä -suinkaan Saksan hallitusta, enkä täkäläistä ylijohtoa. Päinvastoin, -se teki voitavansa, mutta ei kuitenkaan saattanut ehkäistä sitä -taudinomaista voitonhimoa, joka vapaussodan sekavana jälkiaikana -oli päässyt tarttumaan täällä oleviin saksalaisiin sotilaihin -ja ikäänkuin perintönä kulkeutui myöhemmin maahan muuttaneisiin -siirtolaisiin. - --- Kun Suomen pankki hitaasti, mutta päättävästi veti liikasetelinsä -pois käytännöstä, alenivat tarveaineiden hinnat uskomattomasti, -vaikka niitä oli niukalti, ja yleinen rahapula syntyi. Laajoissa -piireissä tapahtui romahduksia ja vararikkoja. Rahatulvan aikuiset -velat kävivät ylivoimaisiksi maksaa ja huippuhintoihin kohonneet -maatilat eivät voineet tuottaa edes sitä suunnatonta määrää, mikä -olisi tarvittu huikeiden velkojen korkokuoletukseen. Lukuisia -perheitä joutui maantielle ja työttömyys lisääntyi päivä päivältä. - --- Saksalaiset, turvaten kauppa- ja merenkulkusopimukseen, siirtyivät -yhä lukuisampien tilojen omistajiksi ja panivat, mikä kylläkin -on kiitettävää, uudenaikaisen, tuottavan maanviljelyssysteemin -käytäntöön. Heidän haltuunsa joutuivat kosket, joiden ostamispuuhissa -valtio kyllä oli vuosikausia touhunnut, mutta lyhytnäköisellä -hitaudella. Yhä lukuisampia saksalaisia toiminimiä esiintyi -kauppamarkkinoilla, etevämmyydellään ja rautaisella tarmollaan miltei -tyyten syrjäyttäen suomalaiset. Ja suuri osa maamme tehtaista kävi -saksalaisten laskuun. - --- Kun työväki alkoi hiukan toipua taantumuksellisen porvariston -ensi iskuista, perustettiin maahan uusi sosialidemokraattinen puolue -valvomaan köyhälistön etua. Mutta jo pää-äänenkannattajan, Nousevan -Kansan ensi numero herätti hälinää. Vanhat punaiset ja maankavaltajat -ovat nousseet haudastaan, sanottiin. Uusi puolue oli muka perustettu -punakaartin raunioille ja alkoi levittää myrkkyään entiseen -malliin, omaksuen kapinallisten mielipiteet. Se oli kyllä totta. -Kapinanaikaisten sosialistien ajatuksissa oli kyllä sellaistakin, -joka on säästyvä kuolemalta. Vaikka he kiihtyneinä erehtyivätkin -rikoksiin, niin samaa voidaan sanoa myöskin porvarillisista. -Punaisten vankien kurjuus oli herättänyt koko maailman huomiota. -Kuuluisia henkilöitä, rehellisiä kansalaisia ja vapaan sanan -rauhallisia viljelijöitä oli surmattu. Selitettiin kyllä näin -tapahtuneeksi alussa, jolloin kostonhimo ja taistelun kiihoitus vielä -kuohuttivat intohimoja ja vedottiin siihen lievyyteen, jolla vankeja -oli myöhemmin kohdeltu. Mutta ei otettu huomioon sitä kostonhimoa, -jonka kapinallisten kieltämättä kärsimä vääryys oli aiheuttanut, -joka vuosien kuluessa oli syntynyt suurten kartanoiden torppien -pojissa, heidän muistaessaan kotiensa luteisia vuoteita, isäinsä työn -murtamaa ruumista, äitiensä laihtuneita rintoja ja kelmeitä kasvoja, -siskojensa ja veljiensä alituista itkua ja leivän pyyntiä. - --- Suomen kansa oli vapaussodan aikana yhtenä miehenä noussut ja -kukistanut kapinan. Mutta heti taistelun päätyttyä ilmestyivät -kellariherrat ja Lapin rajoilla piileskellyt porvaristo kätköistään. -Muutamassa viikossa he kykenivät synnyttämään valtiollisen -eripuraisuuden ja muodostamaan maan ristiriitain ja puoluepyyteiden -temmellyskentäksi. Toiset ajoivat äärimmäisellä härkäpäisyydellä -tasavaltalaisia periaatteitaan, toiset puolestaan olivat valmiit -hyväksymään monarkkisen hallitusmuodon niin vanhanaikuisilla ja -epäkansanvaltaisilla perusteilla, ettei sen mitenkään voinut enää -katsoa tyydyttävän ajan vaatimuksia. Ja kuitenkin olisi kipeästi -kaivattu lujaa ja kohottavaa yksimielisyyttä. Kun kerran Suomen -kansa luontaisen kateutensa ja riidanhalunsa takia ei saattanut -yhtenä miehenä asettua ketään omaa jäsentään kannattamaan, olisi sen -toki luullut näinä melskeisinä ja levottomina aikoina jo uhkaavan -vaarankin painostuksesta unohtavan puoluepyyteensä ja kokonaisuutena -hyväksyvän jommankumman hallitusmuodoista, mieluummin juuri -monarkian. Onneksi kuitenkin riitaisuuksien vallitessa syntynyt -Suomen kuningaskunta on ikäänkuin kohtalon armosta väistänyt karit ja -ulkopoliittisesti hyvin suoriutunut tukalasta asemastaan. - --- Mutta sisäisesti on toisin. Veljesviha kytee yhä salattuna. -Porvarilliset puolueet harjoittavat yhä vehkeilyään ja kamppailevat -keskenään peitetyin, salaa-iskevin asein. Voimakkaaksi paisunut -Venäjä harjoittaa sietämätöntä painostustaan, sulkien markkinansa, -joihin meikäläinen kauppa ja teollisuus ennen nojautui. Länsimaista -kilpailua me emme kunnialla kestä ja niin on tultu tähän. Tällaiset -valtavat joukot ovat nyt nälässä ja työttöminä, eikä Suomen -kuninkaallinen hallitus ryhdy mihinkään toimenpiteisiin olojen -parantamiseksi. - --- Mutta me emme tyydy tähän. Me vaadimme parannuksia, työtä, -viljelysmaata. Ja sentähden minä tältä paikalta pyydän kysyä: - --- Kansalaiset! Onko oikein, että saksalaiset keinottelijat pitävät -hallussaan niin suurta osaa Suomen viljelysmaata ja että ylimystö -suurissa perintökartanoissaan pöyhkeilee ylpeämpänä kuin koskaan -ennen? - --- Onko oikein, ettei Saksan ja Suomen kauppa- ja -merenkulku-sopimusta muuteta, vaikka se on aiheuttanut taka-iskun ja -toimittanut suomalaisia teollisuusyrityksiä saksalaisten käsiin? - --- Onko oikein, että ne saksalaiset, jotka aluksi kutsuttiin -opettamaan nuorta armeijaamme, yhä viipyvät valta-asemassaan ja -herättävät tyytymättömyyttä sotaväessä, joka haluaisi seista -kansallisella pohjalla? - --- Onko oikein, että maamme kohtalo lähentelee Viron kansan kohtaloa, -joka on sälyttänyt veljesmaamme koviakokeneille harteille noin 7% -vierasmaalaista ylimystöä? - --- Kansalaiset! Onko se oikein? - -Puhuja vaikeni hetkiseksi ja väkijoukossa vaelsi humaus kuin myrskyn -kohina. - --- Kansalaiset! Se ei ole oikein. Kuninkaan ja hallituksen on -ryhdyttävä tehokkaihin toimenpiteisiin. Me tahdomme työtä, maata, -leipää! Me tahdomme elää! - -Kun puhuja astui alas lavalta, niin kiihtynyt, sekava murina kulki -joukossa ja silmissä kiilui entistä synkempi tuli. Sitten liput -pystytettiin ja mielenosoitukselliset alkoivat riveihin järjestyneinä -marssia kaupungille, missä parempiosaisten ruusut tuoksuvina satoivat -kaduille, tallattaviksi ja kuihtumaan. - - * * * * * - -Äänetön, liikkumaton väkijoukko oli jo toista tuntia seisonut -kuninkaallisen palatsin edustalla. Poliisi oli jo useamman kerran -käskenyt sitä hajaantumaan. Ensin se oli synkästi ja itsepäisesti -vaiennut, sitten oli se vastannut. - --- Me tahdomme nähdä kuninkaan. - -Hänen Majesteettinsa käveli rauhattomana huoneessaan. - --- Yhäkö ne odottavat? kysyi hän kanslerilta. - --- Yhä, Teidän Majesteettinne. - --- Mitä ne sitten tahtovat? Sitä en voi ymmärtää. - --- He tahtovat nähdä Teidän Majesteettinne. - --- Minun on niin vaikeata puhua heille. En osaa kieltä riittävän -hyvin. - --- Kuitenkin rohkenen olettaa parhaaksi, että Teidän Majesteettinne -rauhoittaa joukkoa. Se näyttää niin synkältä. - -Epäröiden kuningas lähti parvekkeelle. - --- Eläköön kuningas! kajahti alhaalta tuhatäänisenä, kumeana huutona. - --- Kansalaiset! mitä te tahdotte? kysyi kuningas selvällä, vaikka -murteellisella suomenkielellä. - --- Me tahdomme leipää! - --- Me tahdomme työtä! - --- Me tahdomme maata viljelläksemme! - --- Kansalaiset! Niin paljon kuin suinkin mahdollista hommaa -valtio teille työtä. On ryhdytty suurisuuntaisiin toimenpiteisiin -hätäaputöiden järjestämiseksi. Minulla ei ole teille leipää, vaikka -kuinka mielelläni antaisin. Yhtä hyvin kuin minä te tiedätte, että -viimeinen vuodentulo oli huono. Maassa vallitsee puute ja teidän -täytyy koettaa kestää tulevaan satoon saakka. - --- Me tahdomme maata! - --- Sitä eivät saksalaiset saa omistaa! - --- Menkööt he kotiinsa, tai siirtomaihin! kuului sekavana huutona -väkijoukosta. - -Kuningas vastasi: - --- He ovat täällä laillisen sopimuskirjan perusteella, enkä minä voi -ryhtyä väärintekoihin heidän suhteensa. - -Hirveä mörähdys kajahti alhaalta. - --- Sopimus on muutettava! - -Silloin kuului kuninkaan mahtava ja käskevä ääni. - --- Olette kokonaan väärässä. Tässä maassa on niin paljon -viljelemättömiä alueita, niin suuria soita ja erämaita, että on -mieletöntä valittaa viljelysmaan puutetta. Uusille tehdasyrityksille -on rajattomia mahdollisuuksia ja se, joka valittaa työn puutetta, -ei puhu totta. Tälle kansalle ominainen katkeruus on vienyt teidät -harhaan ja valituksillanne te todistatte vain kykenemättömyyttänne -yritteliäisyyteen. -- Rauhoittukaa! Menkää levollisesti koteihinne. -Nämä kysymykset ovat hallituksen ratkaistavat ja uskokaa minua, se -tekee parhaansa teidän hyväksenne. Käsken teitä kotiin! - -Kuningas poistui parvekkeelta, ja kumea tyytymättömyyden murina -jatkui joukossa heiketen ja kasvaen kuin kosken kohina. Kuului -kiihkeitä huutoja, raivoisia kirouksia ja nälkiintyneiden vaimojen -valittavaa uikutusta. Toiset kohottivat puristetun nyrkkinsä -uhkaavasti ilmaan, toiset sylkivät ivatakseen ja halveksiakseen -hallitusta. - -Sitten alkoi väkijoukko solua kuin virta kaduille, yhä enemmän -kiihtyen ja kuohuksissaan. - --- Mitäpä hän meistä, vieras, joka ei osaa maan kieltäkään! - --- Hän ajoi meidät kotiin kuolemaan! - --- Hän tahtoo, että saksalaiset riistävät maamme! Vihdoin ryhtyivät -muutamat pahantekoon. - -Erään saksalaisen makkarapuodin näyteakkuna lyötiin säpäleiksi, -makkarat ja lihapalat temmattiin silmänräpäyksessä langoistaan, -joissa ne olivat riippuneet. Nälkäiset nuoret miehet alkoivat niitä -pureskella. Toiset huusivat ja kirkuivat, toiset nauroivat, muuan -oli saanut ikkunaa lyödessään haavan käteensä ja nuoli nyt likaista, -veristä nyrkkiään. Juhlapukuinen yleisö kerääntyi paikalle, syntyi -väittelyä, sanasotaa ja kiroukset viilsivät korvia. - -Hävittämiskuume levisi kuin rutto. Yhä uusia ikkunoita särettiin, -yhä uusia kauppoja ryöstettiin. Poliisi oli voimaton ehkäisemään -hurjistunutta laumaa. Se kuohui liikkuvana kuin vuolas, -kevättulvainen virta; yhä uusille kaduille se jakautui, yhä -raivokkaammaksi muuttui sen menettely. Nälkäiset naiset järsivät -häpeämättä ryöstämiään ranskanleipiä, toiset tunkivat karamelleja -kourakaupalla suuhunsa. Koston ja hävityksen hekuma oli huumannut -joukon. - -Silloin kuului kimeä, vihlova varoitushuuto: - --- Sotilaat tulevat! - -Heti syntyi pakokauhu. Säikähtänyt lauma ryntäsi joka suunnalle, -epäjärjestyksessä ja kauhuissaan, mutta ahnaasti pitäen kiinni -ryöstösaaliistaan. He tuuppivat ja tyrkkivät kiroillen toisiaan, -sulloutuivat yhteen ja tallasivat langenneita. Heidän keskelleen oli -joutunut muutamia valkopukuisia naisia ja uteliaita ylioppilaita, -jotka turhaan koettivat hillitä laumaa ja saada sitä järkiinsä. - -Mutta ratsumiehet olivat sulkeneet tien joka haaralta ja piirittäneet -kansanjoukon. Se kieppui edestakaisin, rynnäten milloin sinne, -milloin tänne, neuvottomana kuin saarrettu peto. Sitten nähtiin -loistoauton huimaa vauhtia kiitävän katua ja pysähtyvän sotilaita -johtavan ratsumestarin lähettyville. Ryhdikäs, ankarakasvoinen herra, -jolla oli palavat, ruskeat silmät ja kenraalin tuntomerkit, kysyi -terävällä äänellä ratsumestarilta. - --- Mitä tämä merkitsee? - --- Kansa on ruvennut ryöstämään, herra kenraali. - --- Te ette saa ampua, ennenkuin viimeisessä hädässä, kuului käskevä -määräys ja kenraali tunkeutui kiivain askelin läpi kansanjoukon, joka -kauhuissaan antoi hänelle tietä. - -Kun hän oli päässyt korkeille kiviportaille, huusi hän jyrisevällä -äänellä. - --- Kansalaiset! Mitä tämä on? Aiotteko ryhtyä tekoihin, joita -maassamme ei ole nähty sitten vapaussodan aikojen! - -Silloin hyppäsi se mies, joka aamulla oli puhunut, kenraalin eteen ja -alkoi kiihtyneellä äänellä selittää. - --- Kansanjoukko on raivostunut, koska kuningas on välinpitämättömästi -suhtautunut sen pyyntöihin. Nyt ovat intohimot päässeet valloilleen -ja niitä on mahdotonta hillitä. - --- Mikään ei ole mahdotonta! Mitä he tahtovat? - --- Työtä! - --- Leipää! - --- Maata! kuului väkijoukosta, jonka uteliaisuus oli pakottanut -hiljaiseksi. - --- Ja sitä te hankitte ryöstämällä! Hävetkää! Ettekö ymmärrä, että -se, minkä nyt riistätte, on pois toisilta, joilla ei ole enempää kuin -teilläkään! huusi kenraali leimuavin katsein ja voimakkain äänin. - -Syntyi hiljaisuus. Sitten korotti kenraali äänensä. - --- Mielettömät! Sen johdosta, että viime vuonna tuli huono sato, -ryhdytte te rikollisiin tekoihin. Ettekö käsitä, että olevissa -oloissa aina vallitsee epäkohtia! Jos teillä on syytä valittaa, -niin luuletteko tällaisella menettelyllä parantavanne asiaanne. -Onhan teillä laillisia keinoja, onhan teillä oma puolueenne, -äänenkannattajanne ja sadat rehelliset keinot saattaa toivomuksenne -hallituksen tietoon. Onhan teillä edustajanne valtiopäivillä. Sitten -kapinan aikojen on teitä lamauttanut kummallinen saamattomuus ja -pelko, mutta vanha rikollisuus teissä kyllä näkyy piilevän. Te -syytätte saksalaisia, jotka muka ovat teidät syrjäyttäneet. Miksi -annatte sen tapahtua? Syyttäkää omaa kehnouttanne ja velttouttanne, -kun annatte keinottelun menestyä keskuudessanne. Hallitus ei sitä -kannata, sen kyllä ymmärrätte. Mutta tietäkää, miten käyttäydytte -ja tietäkää mihin kansaan teillä on kunnia kuulua. Se kansa on -ennenkin syönyt nurkumatta pettua. Älkää koettako yltiöpäisillä -teoillanne kaataa hallitusta, vaan tukekaa sitä, ja osoittakaa -kuuliaisuutta, niin se tekee voitavansa teidän hyväksenne. Tahdon, -että heti poistutte rauhallisesti ja korvaatte tuottamanne vahingon -asianomaisille. Mars! - -Väkijoukko oli kuunnellut henkeä pidättäen ja katseli äänettömyyden -vallitessa poistuvaa suosikkiaan, kenraalia. Se oli hätkähtänyt -voimakasta ääntä, tulista katsetta ja käskeviä kasvoja. Mutta kun -automobili oli huristen lähtenyt liikkeelle, kuului pisteliäitä -huudahduksia: - --- Lipokieli! - --- Kamarikenraali! - -Silloin nousi aamullinen puhuja portaille. - --- Hiljaa! Sitä miestä ei saa soimata. Kysykää joukoilta, joita hän -komentaa, ansaitseeko hän luottamusta vai ei. Hän on ainoa työmiehen -poika, joka on kohonnut kenraaliksi ja joka muistaa syntyperänsä. -Totelkaa hänen kehoitustaan, kuulittehan, että hän puhui suoraa -kieltä. Ja hän oli oikeassa. Tällä lailla me vain pahennamme -asemaamme. - -Yrmeänä, mutta hiljaisena alkoi väkijoukko hajaantua. Sotaväen -osastot seurasivat sen kulkua etäämpää, tarvitsematta ryhtyä -pakkotoimenpiteisiin. Sitten alkoi juhlivaa vappu-yleisöä jo tulvia -niille kaduille, joissa ryöstetyt näyte-ikkunat ja askelten alla -murtuvat lasin sirpaleet enää todistivat äskeisestä mellakasta. - -Ylioppilaat alkoivat jo olla päihtyneinä ja kulkivat katuja -punoittavin poskin, lakit kallellaan, kädet kiedottuina joko toverin, -tai punssista iloiseksi käyneen tytön vyötäisille. - - * * * * * - -Sinä hetkenä, jolloin huuto "sotilaat tulevat" sähköittävänä -piiskan iskuna kulki läpi kuohuvan joukon, tapahtui Sofiankadulla -onnettomuus. Kun väkijoukko säikähtyneenä poikkesi Aleksanterin -kadulta tälle ahtaalle kujalle, etsiäkseen pakotietä, joutui se -edellään työntämään erästä hentoa, valkopukuista hienoston naista, -joka oli vaaleanpunaisten konfettien ja suurien ruusujen kirjavoima -ja joka notkeasti kuin keijukainen koetti väistää päällesyöksyvää -ryysyläisjoukkoa. Mutta Esplanaadin puolelta ryntäsi kirkuen yhtä -hätääntynyt lauma. Kauhistuneet ihmiset syöksyivät vastakkain -takana olevain pakottamina ja useita sortui maahan tallattavaksi. -Kuului vihlovia huutoja ja naisten valituksia. Edellämainittu -neitonen, jonka valkea puku kauan oli silmiinpistävänä vilahdellut -väkijoukossa, näytti kokonaan hävinneen ja pusertuneen tungoksessa -toisten jalkoihin. - -Niinpian kuin ihmiskaaoksessa alkoi syntyä jonkinlainen -tasapainotila, paljasti nuori lentäjäluutnantti Vahlberg, joka oli -seisonut Sofiasalin portailla, kylmäverisesti katsellen lauman -meteliä, miekkansa ja huusi kuuluvalla äänellä: "tie auki!" Hän -oli solakka, miltei hento vartaloltaan ja hänen vaaleansiniset, -mantelimaiset silmänsä olivat tavallisesti hieman raukeat ja -ikäänkuin hitaat, kuten joillakuilla salonkimiehillä saattaa huomata. -Mutta tällä kertaa oli hänen katseensa terävä ja hänen kalvakoilla, -hienostuneilla kasvoillaan oli päättävä ilme. - -Vaivoin pääsi hän kulkemaan tungoksessa, eikä hän itsekään saattanut -varmuudella määrätä suuntaansa. Sitten huomasi hän ylioppilaslakin, -johon suuri ruusu oli kiinitetty, ja jota muuan nainen pyöritti -kädessään, ja vähän etäämpänä yritti kaksi miestä nostaa ylös -pyörtynyttä nuorta neitiä, jonka puku oli loan tahraama ja joka -lepäsi auttajiensa käsivarsilla rentona ja valjuna kuin kuollut, -mutta samalla kukkamaisen kauniina ja puhdasmuotoisena. - --- Antakaa hänet tänne, sanoi luutnantti Vahlberg käskevästi, -ehdittyään hänen luokseen. - -Melu oli hiukan lakannut ja väkijoukko katseli vaieten luutnanttia, -joka hellävaroen ja kevyesti kantoi ihanaa ja samalla surkean -näköistä taakkaansa. -- - -Rouva Karin Vahlberg avasi itse ja hänen kasvoiltaan, jotka -yhä vieläkin olivat kauniit, kuvastui sanaton hämmästys, hänen -huomatessaan poikansa kantavan vierasta naista. - --- Siunatkoon, Arttur! Mitä on tapahtunut? - --- Tuskin mitään vaarallista, äiti. Neiti on pyörtynyt. Hän joutui -tungokseen ja on kenties saanut vammoja. Lienee parasta kutsua heti -lääkäri. - -Herra Vahlberg raotti työhuoneensa ovea ja pisti esiin kaljun päänsä. - --- Isä, soita sinä eversti Stormille. Neiti on hänen tyttärensä. -Sano, että tulevat autolla hakemaan neitiä, mikäli ei lääkäri määrää -häntä sairaalaan. Mutta ensin tohtorille, isä, ja joutuin. - -Vanha herra Vahlberg nyökäytti päätään ja katosi. Sitten kannettiin -pyörtynyt neiti rouvan huoneeseen ja luutnantti katseli eräänlaisella -hartaudella hänen suloisia, vaikkakaan ei säännöllisen kauniita -kasvojaan, joita epäjärjestyksessä olevat kutrit ympäröivät ja joilla -kulmain varjot kaareutuivat kuin tumman nauhan laskokset. - -Jo ennen lääkärin tuloa neiti avasi silmänsä. - --- Missä olen? kysyi hän raukealla äänellä, harhailevan katseen -kiitäessä ympäri huonetta. - --- Olette minun kotonani neiti. Nimeni on Vahlberg, luutnantti -vastasi kumartaen. - -Syntyi hiljaisuus. Sairaan otsalla näkyi terävä ryppy; ilmeisesti hän -ponnisti ajatuksiaan. - --- Niin, tungos... Tekö toitte minut sieltä? - --- Pyörryitte, neiti, joten rohkenin kantaa teidät väkijoukon -jaloista. Oletteko pahasti loukkaantunut? - --- En tiedä... kyllä, kipua tuntuu... Kiitän teitä. Tahdotteko -soittaa isälleni, eversti Stormille, että hän lähettäisi auton. -Pyydän... - --- Olen sen jo tehnyt, neiti. - -Tytön kasvoilta kuvastui hämmästystä. - --- Tunnetteko minut? kysyi hän lapsellisesti. - --- Olen jo kolmatta viikkoa Helsingissä, vastasi luutnantti kumartaen. - -Ensin ei tyttö näyttänyt ymmärtävän, mutta yhtäkkiä imartelu selkeni -hänelle ja veri syöksähti hänen kalvenneille poskilleen. Sitten ovi -aukeni ja rouva Vahlberg riensi sisään. Luutnantti kumarsi ja poistui. - - - - -II. - -Aseisiin. - - -Maamme oloja tuntemattomalle olisi kaikki se, mikä synkin värein -oli tuotu esiin vappumellakoissa, antanut kokonaan harhaanjohtavan -kuvan vallitsevasta tilanteesta. Oli kyllä totta, että melkoinen osa -väestöä oli työttömänä, mutta sen aiheutti poikkeuksellinen huono -vuosisato. Teollisuuden ja kaupan alalla oli niinikään huomattavissa -häiriöitä, jotka johtuivat siitä salakavalasta painostuksesta, jota -Venäjä ja sen liittolaisena Englanti yhteisvoimin harjoittivat. Mutta -yleensä oli viime vuosina voitu panna merkille kansan nousu, jonka -kaltaista Suomen historia ei vielä ollut tuntenut. Porvaripuolueet -olivat yksimielisempiä kuin konsanaan ja ne salaiskut, joita -silloin tällöin tasavaltalaisten tappiolle joutuneista riveistä -annettiin, olivat persoonallista laatua, vailla suurempaa merkitystä -ja kantavuutta. Työväki, jonka vapaussodan aikana väitettiin -tulleen kokonaan "nujerretuksi" ja joka muutaman vuoden punaisen -kapinan jälkeen oli ollut eräänlaisessa tylsyyden tilassa, heräsi -vähitellen siihen tietoisuuteen, että sen asema oli parhaimpia, mitä -sivistysmaissa voitiin asettaa esimerkiksi. Sosialihallitus oli -toimeenpannut huomattavia reformeja suojeluslainsäädännön, tapaturma- -ja vanhuus-vakuutuksen aloilla ja ammattientarkastus oli järjestetty -kokonaan uudenaikaiselle pohjalle. - -Se, jolla oli silmää erottaa yksityistapaukset ja kiinnittää -huomionsa suurin piirtein koko kansaan, voi riemusta paisuvin -sydämin panna merkille nuoren kuningaskunnan harvinaisen virkeyden -ja pulppuavan elämänhalun ja elämän voiman. Hitaat suomalaiset -näyttivät saaneen tulta vereensä ja kansan keskimääräinen varallisuus -osotti huomattavaa nousua. Sitäpaitsi, kaiken alla, salaperäisenä -ja käsittämättömänä, tuntui piilevän _outo voima, jokin rohkaiseva, -vaikka hämäräperäinen salaisuus_, josta kuiskailtiin, levitettiin -ristiriitaisia huhuja, ja josta usea oli tietävinään enemmän kuin -tiesi, mutta vaikeni, tai puhui arvoituksellisesti -- tapa, jolla -moni koettaa ostaa itselleen halpahintaista arvonantoa. - -Niille mielenosoituksille, joita Helsingissä ja useissa paikoin -muuallakin maassamme vappuna pantiin toimeen, ei siis tarvinnut -ollenkaan antaa kovin laajakantoista merkitystä; minkä kansan -keskuudesta tahansa saattoi esiintuoda paljoa räikeämpiäkin syytöksiä -olevia oloja vastaan ja ennen kaikkea paljon kiihkeämpiä palopuheita. -Sitä valitettavampaa oli, että Nouseva Kansa julkaisi semmoisenaan -Kaisaniemessä pidetyn puheen ja että se miltei liiotellen kuvasi -katumellakan yksityiskohtia. Se oli vääristellyt kenraali Orrin -lausuntoa ja kiinnittänyt tavatonta huomiota siihen, että -sotapäällikkö oli kieltänyt sotilaita ampumasta ja kehoittanut kansaa -turvautumaan lainmukaisiin menettelytapoihin ja valituksiin, _täten -itse asiassa myöntäen väkijoukon olleen oikeassa_. - -Uskomattomalla ahneudella ja vahingonilolla venäläiset, mutta -varsinkin englantilaiset lehdet sekaantuivat asiaan ja tuhlasivat -palstojaan. _Times_, jonka vanhoillinen arvokkuus ani harvoin syttyi -innostukseen, painatti komeita otsikoita: - - Saksalainen sorto Suomessa. - - _Kansanjoukot huutavat alas kuninkaan_. - - Verisiä katumellakoita. -- Kapina puhkeamassa. - -Sosialistien omalla tahollakin säikähdettiin vaanivan haukan -kynneniskuja ja porvarilliset lehdet nousivat yksimielisesti -torjumaan valheita. Niinpä kirjoitti _Uusi Päivä_ m.m.: - - Niin paljon kiinnekohtia kuin Nousevan Kansan kirjoitukset - tarjoavatkin maamme vihollisille sekaantua sisäisiin asioihimme, - täytyy kaikesta huolimatta olla tyytyväinen siihen, että - niillekin, jotka yhä ovat jatkaneet maailmansodan aikaista - ententeihailuaan ja uneksineet Englannin suojeluksen onnessa - kehittyvästä Suomesta, vihdoinkin räikeästi paljastuu - sekä Venäjän että "pienten kansain suojelijan" todelliset - tarkoitusperät ja sisäisten riitaisuuksien lietsonta. Mutta - parhaalla tahdollakaan ei voi muuta sanoa kuin että nykyään - niin kuuluisaksi tulleen Kaisaniemen puhujan selittelyt ajavat - itsensä umpikujaan. On kyllä totta, että huono vuosisato aiheutti - elintarvepulan ja synnytti monin paikoin maassamme sangen tukalan - aseman. Sitävastoin emme voi käsittää, kuinka on mahdollista, - että yhdenaikaisesti muutamat tehtaat pysäyttävät toimintansa - _työvoiman_ puutteesta ja toisaalla valitetaan _työn_ puutetta. - Suomen sadat kosket vyöryttävät yhä hukkaan hevosvoimiaan, - erämaiden puut odottavat jalostajiaan, suunnattomat suot - kuivaajiaan ja korvet kyntäjiään. Jos tosiaankin meiltä jotakin - puuttuu, niin se on yritteliäisyyttä, alotekykyä ja tarmoa, mutta - mahdollisuuksia ei. - - Täytyy sanoa, että meikäläisissä sosialisteissa yhä kytee - omituinen, sanoaksemme kansallinen katkeruus, kateus ja - syytöshalu. Ei ole tyytyväisyyttä, eikä uskoa omaan voimaan. - Muistakaamme vain vapaussodan aikaista työväenpuoluetta, jolla - enemmistönä oli kaikki valta käsissään ja joka laillisin keinoin - olisi voinut viedä perille miltei mitä uudistuksia tahansa; - sen valtasi sokea vallanhimo. Maanvuokra-asiasta riideltiin - loppumattomiin, kunnes torpparit saivat tiluksensa omiin - käsiinsä, mutta he möivät ne keinottelijoille ja -- vaativat - nyt hallitukselta takaisin maitaan. Ja työttömiksi joutuneet - kerääntyvät suuriin kaupunkeihin, joissa heidän asemansa käy - yhä tukalammaksi, mutta joissa heillä on tilaisuus esiintuoda - yhteisiä tyytymättömyyden ilmaisuja ja siten palvella muutamien - yksilöiden salaisia tarkoitusperiä. - - Aivan erikoisella innolla Nouseva Kansa kääntyy saksalaisia - vastaan, joita, se myönnettäköön, on tullut maahamme - odottamattoman paljon. Oli luonnollista, että meillä vapaussodan - jälkeen vallinneet sekavat olot houkuttelivat tänne melkoisen - joukon keinottelijoita. Mutta eikö heistä aikanaan kyllin usein - varoitettu, eikö kansaa kehoitettu pitämään silmänsä avoinna ja - tarmokkaasti kerääntymään hallituksensa ympärille vastustamaan - laittomia yrityksiä? Siitä huolimatta tässä maassa suosittiin - salakauppaa, lakimiehet ja tuomarit, joiden toki jo kunnian - vaatimuksista olisi luullut vastustavan väärinkäytöksiä, - antautuivat maatilahuijaukseen ja gulashien suuri joukko - valmisteli toiminnallaan maaperää niille epäkohdille, jotka - osittain vieläkin meitä rasittavat, luonnollisena seurauksena - siveellisen selkärankamme puutteesta. Tyytyväisyydellä toteamme, - ettei edes Nouseva Kansa pysty tästä syyttämään saksalaisia - hallituspiirejä ja että sekin tunnustaa ne uudistukset ja - mallikelpoiset maanviljelysjärjestelmät, jotka saksalaiset - "riistäjät" ovat täällä toimeenpanneet. - - Kerta kaikkiaan on maamme sisäinen olotila sellainen, että - sen voidaan sanoa osoittavan yhtämittaista nousua nykyään - vallitsevasta satunnaisesta pulasta huolimatta, eikä ole mitään - syytä valitteluun. Sitä surkeampaa on, että on kokonaan unohdettu - se tukala ulkopoliittinen asema, jossa nykyään elämme. Eikö - enää muisteta, että hallituksen oli pakko myöntää Englannille - ja Venäjälle erinäisiä kauppaa koskevia etuisuuksia riidan - välttämiseksi? Eikö se arveluttava vaatimus, jonka Venäjä - vastikään teki _tahtoessaan vapaasatamia Suomen alueelta_ ja - se tyytymättömyys, jolla Suomen päättävästi kieltävä vastaus - otettiin vastaan itäisessä, mahtavaksi paisuneessa ja merelle - pyrkivässä naapurimaassa, velvoita harkintaan ja tukahuta kaikkia - niitä ääniä, jotka olevia epäkohtia liiotellen heikontavat - maatamme ulkovaltojen silmissä? Nyt ovat sekä Englannin että - Venäjän lehdet täynnä vääristeleviä uutisia, joiden ainoa - tarkoitus on todistaa, että täällä ollaan tyytymättömiä ja että - täällä kaivataan "suojelijoita". Silloin kyllä Venäjä, joka - kiihkeästi kaipaa merta, ja Englanti, jonka muistista Muurmannin - jupakka ei suinkaan ole hävinnyt, osaavat tehdä vaatimuksia, - joista saattaa olla vaikeata selviytyä pelkällä päättäväisellä - kiellolla. - -Omituista oli panna merkille, että tämän artikkelin loppuosa sai -ennustuksellisen luonteen ja että Venäjä, vakuutettuna maamme -heikkoudesta ja sisäisestä rikkinäisyydestä, katsoi ajan sopivaksi -ryhtyä toteuttamaan vapaasatama-aikeitaan ja pyrkimään merta kohti. - - * * * * * - -Vanhan kotinsa pihamaalta Suomen ratsuväkidivisioonan komentaja -kenraalimajuri Orri nousi huvilansa verannalle ja hetken hänen -katseensa viipyi järven ulapalla, jonka hiljaiset laineet kisailivat -kevätauringon kilossa ja jonka rannalla koivumetsä viherti -puhkeavassa raikkaudessaan. Oli sentään ihanaa joskus olla lomalla, -joskus heittää arkiset huolet. Sitten hän astui sisään ja avasi -äitinsä huoneen oven. - -Vanha nainen, joka ryppyisenä ja kalpeana makasi halvattuna -rullatuolissaan, käänsi yhä vieläkin kauniit silmänsä suuren poikansa -kasvoihin. Hän ei voinut liikuttaa muuta kuin päätään ja vasenta -kättään ja hänen puheensakin kävi kankeasti; koko oikea puoli oli -aivan tunnoton ja hervoton. - --- Kuinka voit, äiti? kysyi kenraali ihmeen lempeästi. -- Minä -siirrän tuolisi ikkunan ääreen. Siellä on mitä ihanin kevätpäivä. - -Kenraalin kumartuessa tuolin yli, kohotti vanhus vaivaloisesti -vapisevaa kättään, ja silitti poikansa karkeata tukkaa. - --- Sinulla on jo hopeata hiuksissasi, hän sanoi. - --- Mutta viikset ovat sitä komeammat, vastasi kenraali, pyyhkäisten -leikillisesti tummaa huulipartaansa, joka teki hänen suunsa vieläkin -lujemman näköiseksi. -- Eikös vaan, äiti, vaikka naimaan lähtisin. - --- Ohoi, vanhapoika! Se aika on ohi jo. Heikko häivähdys, kuin surun -kaukainen varjo, kiiti yli sotilaallisten kasvojen. Niinkuin olisi -menneitä muistoja lehahtanut mielikuvituksen piiriin. Mutta yhtähyvin -saattoi se olla vain kevätpäivän heijastusta, sillä keveästi kenraali -vastasi: - --- Älä sano. Mistä sen tietää? - -Ja sitten hän jatkoi, vaihtaakseen puheenaihetta. - --- Luuletko, että uskallan avata ikkunan? Siellä on hyvin lämmin. - --- Avaa pois. Kaipaankin niin kevään tuoksuja. - -Tuskin oli kenraali saanut ruudun auki, kun äänekäs, lähenevä surina -tunkeutui hänen korviinsa. - -Sitten pöllähti loisto-auto mäen takaa. Orri tunsi sen heti oman -esikuntansa vaunuksi. - -Ihmeen nuorekkaana eversti Storm, ratsuväkidivisioonan -esikuntapäällikkö, hyppäsi autosta ja astui ripein askelin -verannalle, jossa kenraali häntä odotti. - --- Terve! hän huudahti iloisesti. -- Siunatkoon, kuinka on ihanaa, -kun kerran saa puhua vapaasti, eikä tarvitse seisoa edessäsi -asennossa. Mutta olipa se kyytiä! Tunnissa suoritin matkan. - --- Etkä ilmoittanut mitään tulostasi. - --- Vielä mitä! Siihen ei ollut aikaa, nyt on suuret asiat kyseessä. -Sinä istut heti autoon ja sillä hyvä. - --- No, mikä nyt on hätänä? - --- Ministerin puheille. Kerron matkalla tarkemmin. Alahan joutua. - -Orri katsoi ihmeissään vanhaan ystäväänsä. - --- Sinulla ei näy olevan aavistustakaan. Etkö ole seurannut -sanomalehtiä? tämä kysyi. - --- En. Koko viikon olen elänyt kuin erakko, välittämättä rahtuakaan -maailman menosta. - --- Voi veikkonen! Sota on ovella. Mutta jouduhan. - -Kun Orri oli hyvästellyt äitiään, joka kyynelsilmin alistui -yksinäisyytensä ikävään, ja astunut autoon, jatkoi eversti. - --- Minä selitän lyhyesti: Muistathan vappumielenosoitukset, -joita tehtiin kaikkialla Suomessa. No niin. Karjalan kannaksen -rajakylissä oli syntynyt kahakka työväen ja sotilaiden välillä ja, -miten ollakaan, siinä oli loppujen lopuksi pahanpäiväisesti piesty -venäläinen vartiosotilas. Nyt on Ryssä lähettänyt hallitukselle -nootin, jossa se aito venäläisellä kieroudella pyytää selitystä ja -kysyy, onko sellaista joukkojen kerääntymistä rajalle pidettävä -mobilisoimisena. - -Kenraalin otsa rypistyi, mutta hän ei vastannut. - --- Syntyi tietysti aikamoinen mieltenkuohu. - -**318 - -Amiraali N. vaatii sotaa. Ministeri ei lausu mielipidettään -ja yleisesikunnan päällikkö kannattaa sovittelevaa selitystä, -samankaltaista kuin vapaasatamanootin vastaus oli. Jospa näkisit, -kuinka salonkiupseerien nenänpää on valkeana. Sinut unohdettiin -kokonaan, kunnes huomautin asiasta. Ja tiedätkö, silloin leimasi -rauhanpuolue sinut kansan villitsijäksi. - --- Kuinka niin? - --- Nouseva Kansa on julkaissut laajan selostuksen siitä, kuinka sinä -vappuna olit moittinut hallitusta ja sotaväen oloja ja kannattanut -kansan tyytymättömyyttä, mutta senhän tiedätkin. - --- Vai niin. Ja sitä käytetään nyt aseena. - --- Tietysti. Sinut on ristitty talonpoikaiskenraaliksi. - --- Tiedätkö, se minä olenkin. Ja sitä ovat hekin, kun vaaran paikka -tulee. Olivat ainakin vapaussodassa. Mutta mitä sanoo kuningas? - --- Ministerin luona sen nyt kuulet. Sanotaan hänen loukkaantuneen -venäläisten hävyttömyydestä. - - * * * * * - --- Mutta ajatelkaahan, hyvät herrat! Jos meidän vartiollemme olisi -tapahtunut sama, mikä nyt on kohdannut venäläistä, niin tietysti -mekin vaatisimme selityksen, huudahti yleisesikunnan päällikkö, -jalkaväen kenraali B. - --- Herra kenraali, on ero, millä tavalla selitystä pyydetään, vastasi -Orri. -- Minun mielestäni tämä on loukkaus, jota Suomen nuori -kuningaskunta ei voi sietää entiseltä sortajaltaan. - --- Sellaista niistä tulee, kansankokouksista, joita kenraali Orri -niin suosii, huomautti I divisioonan hintelä ja kalvakas päällikkö -pisteliäästi. - --- Niin, kieltämättä ovat sisäiset olomme niin sekavat tällä haavaa, -että minäkin suuresti epäilen, voidaanko sotaan missään tapauksessa -ryhtyä. Elintarpeista vallitsee puute, kansa napisee ja on tyytymätön -hallitukseen, sehän nähtiin vappuna. Mitenkä sitten, jos se saa -kuulla, että hallitus on kevytmielisesti antautunut sotaan, joka -kenties olisi ollut vältettävissä, huomautti juro ja vakava II -divisioonan päällikkö, kenraalimajuri L. - -Silloin sanoi ministeri, pieni, hillitty, terävä, mutta harvapuheinen -mies, joka tähän saakka oli vaiennut. - --- Mikäli se yleensä on estettävissä. - --- Pyydän kannattaa Teidän Ylhäisyyttänne, huudahti Orri -vilpittömästi, nopeasti tajuttuaan ministerin tarkoituksen. - -Syntyi hiljaisuus. Vain sivummalta kuului tarpeettoman äänekkäitä -kuiskauksia "suosion tavoittelijasta." - -Ovi avautui ja sotilaallinen ääni ilmoitti: - --- Hänen Ylhäisyytensä Kansleri! - -Sitten asettuivat vartiosotilaat suorina kuin kynttilät kummankin -ovenpuoliskon ääreen ja sotaneuvosto nousi seisomaan. - -Kun Hänen Ylhäisyytensä oli kätellyt läsnäolevia, lausui hän -juhlallisesti: - --- Otaksun, että herrat tuntevat tilanteen. Isku tulee odottamatta, -sitä ei käy kieltäminen. Sentähden minä toivon, että herrat suoraan -ja peittelemättä lausuvat mielipiteensä tästä kysymyksestä. -- - -Hän oli kookas, korkea-otsainen ja majesteetillisesti vaikuttava -mies, jonka säännöllisissä, vaikka karkeissa piirteissä oli -eräänlainen luja ja miehekäs kauneus. - -Syntyi hiljaisuus, eikä kukaan näyttänyt olevan halukas alkamaan. -Vihdoin nousi kenraali Orri, suunnaten palavat silmänsä kansleriin, -jota hänen pistävä katseensa miltei kiusasi. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Venäjällä on viime, aikoina tapahtunut -voimakas nousu. Tämä ihmeellinen maa, joka on niin rikas -luonnontuotteista, niin avara ja monijakoinen, on kaikkina aikoina -osoittanut elinvoimaa ja joustavuutta, jota tuskin on yhdelläkään -muulla valtakunnalla. Miten sekavat olot siellä ovatkin vallinneet, -miten monipäisenä ja hapuilevana vallankumous onkin yhä uusiutuvine -jaksoineen raivonnut, kaikesta huolimatta on Venäjä kyennyt -selviytymään sekasortoisesta tilastaan. Nyt on saatu yleistä -luottamusta nauttiva hallitus, maa on hämmästyttävän nopeasti -toipunut ja alkaa koota voimiaan. Muinainen suuruus kangastelee sen -mielessä tarunomaisena sankariaikana. Sen valtauspyyteet heräävät, se -ei voi enää hillitä katkeruuttaan maailmansodan aikaisten iskujen, -nöyryytysten ja alueellisten menetysten johdosta. Sen saaliinhimoiset -silmät kääntyvät taas Suomea kohti, sen ahnas koura ojentuu Itämeren -maakuntiin, jotka tosin ovat Preussin kanssa personaaliunioonissa, -mutta joiden sisäiset levottomuudet se tyytyväisenä panee merkille. -Niiden vaikeiden olosuhteiden takia, joissa Suomi nyt elää, on se -katsonut ajan sopivaksi, ja alkaa riitaisuudet. Minun nähdäkseni -on nootti aivan tahallisesti viskattu haaste, jonka suhteen -on turhaa ryhtyä sovittaviin selityksiin. Se on päivän selvä -vastaus vapaasatamakieltoomme. Se on sitäpaitsi loukkaus Suomen -kuningaskunnalle; se vaatii pikaista liikekannallepanoa ja siihen on -suoraan vastattava, että Suomi on nyt, joskaan ei ennemmin, ryhtynyt -toimenpiteisiin, joiden merkityksen pitäisi selvitä Venäjälle ilman -röyhkeitä kyselyjä. Sitäpaitsi uskon, että vaikka kuinka koettaisimme -selittää asiaa, vaikka kuinka nöyrtyisimme, niin Venäjä ei pitäisi -selityksiämme tyydyttävinä. Sen tarkoitus on kerta kaikkiaan -synnyttää riitaa. Senvuoksi pyydän mielipiteenäni lausua, että Hänen -Majesteettinsa viipymättä tekisi Eduskunnalle, joka parahiksi on -koolla, ehdotuksen liikekannalle-panosta ja sodan alkamisesta. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Pyydän lämpimästi kannattaa kenraali -Orria, sanoi amiraali N., kun Orri oli lopettanut. Sitten pyysi -yleisesikunnan päällikkö puheenvuoroa. - --- Teidän Ylhäisyytenne. En tahdo kieltää, ettei Venäjän nootti olisi -julkea. Kuitenkin täytyy minun viitata siihen tosiasiaan, että jos -Suomelle olisi sattunut samanlainen seikka, niin Hänen Majesteettinsa -hallitus kieltämättä olisi vaatinut selitystä. Se, mikä saa minut -kannattamaan rauhallisia sovintoyrityksiä, on kansan nykyinen -tyytymättömyys oleviin oloihin ja elintarvepula. Olen vakuutettu, -että sotamiehet menevät rintamalle vain väkipakolla ja että suuria -levottomuuksia puhkeaa maassa, olletikin, kun saadaan kuulla, että -sotaan on syöksytty ehdoin tahdoin, yrittämättäkään sitä torjua. -Sitävastoin, jos tapahtuu, kuten edellinen puhuja oletti, että -Venäjä selityksistä huolimatta alottaa sodan, voidaan vedota kansan -isänmaanrakkauteen ja saada se luopumaan nykyisestä, hallitusta -vieroksuvasta kannastaan. Kannatan siis sanalla sanoen sovinnollista -vastausnoottia. - --- Kannatetaan, kuului taampaa kuin kansankokouksessa. - -Silloin nousi Orri uudelleen. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Vallitsee kyllä puute elintarpeista, -mutta varmasti luulee kenraali B. tyytymättömien joukkoa paljon -suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Pyydän vakuuttaa, että -poikkeustapauksista huolimatta, jommoisista minkään kansan -loistokausikaan ei ole ollut vapaa, vallitsee Suomessa suurin -piirtein katsoen isänmaallisen innostuksen ja kansallisen -yhteistunnon aika, jota on turha maalata synkin värein. Valtion -on sitäpaitsi elätettävä tyytymättömät kuitenkin. Työtä sillä ei -riitä kylliksi antaa, siis lähtekööt joutilaat sotaan, jossa suut -vähenevät (naurua!). Sitäpaitsi olen vakuutettu siitä, että vanha -viha perivihollistamme kohtaan saa pikkuriitaisuudet unohtumaan -ja sotilaat innostumaan. Olen myöskin varma, että selviydymme, -taistelusta kunnialla. Ja silloin voidaan venäläisten runsaista -varastoista ottaa, mitä maa kipeimmin kaipaa. - --- Luotatteko niin Suomen sotaväkeen, jonka suhteen kenraali B. -asettui jotakuinkin epäilevälle kannalle? kysyi kansleri. - --- Luotan Suomen ratsuväkidivisioonaan, Teidän Ylhäisyytenne, vastasi -Orri hillitysti, mutta ylpeästi. - -Silloin vaihtoivat kansleri ja ministeri salaperäisen, merkitsevän -katseen. - --- Tahdon vieläkin esiintuoda kaksi seikkaa, alotti esikuntapäällikkö -uudelleen. -- Ensinnäkin, onko sanottu, että eduskunta myöntyy -sotaan? Olen vakuutettu siitä, että sosialistit panevat vastaan -kynsin hampain ja syyttävät "saksalaisten metkuista" hallitusta. -Toiseksi, Suomella on vain mitätön saaristolaivasto, kun sitävastoin -Venäjän laivasto on paremmassa kunnossa kuin konsanaan. Heikot -voimamme täytyy kaikki kulettaa rintamalle. Entäpä, jos Venäjä -laivoillaan laskee kymmenkunta divisioonaa rintaman selkäpuolelle? -Millä me sen estämme ja mitä me teemme näille divisiooneille, -semminkin jos ne lasketaan eri paikkoihin? - -Silloin hypähti amiraali N. pystyyn, muistamatta hillitä itseään ja -huudahti: - --- Entäs Warénin upottajat! - -Ministerin otsalle ilmaantui terävä ryppy, Orri kääntyi nopeasti -amiraaliin päin ja muut läsnäolijat kohottivat hämmästyneenä -kulmakarvojaan. Amiraali tuli hämilleen ja vaikeni nolostuneena. -Ainoastaan kansleri pysyi arvokkaan tyynenä ja kääntyi ministerin -puoleen. - --- Te ette vielä ole sanonut mielipidettänne; kenraali. Minusta -näyttävät täällä muuten äänet jakautuvan tasan kummallekin puolelle. - --- Minäkö? Minä kyllä kannatan sotapuoluetta, vastasi ministeri -hiljaa ja vaatimattomasti, kuin olisi se ollut luonnollisinta -maailmassa. - --- Se ratkaisee asian, sanoi kansleri päättävästi. Mutta vielä oli -kenraali Orrilla jotakin sanottavaa. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Sen johdosta, että täällä äsken -huomautettiin sosialistien mahdollisesti vastustavan sotaa, -rohkenen viitata siihen kansansuosioon, jota minulla on kunnia -nauttia ja joka on antanut minulle talonpoikaiskenraalin lisänimen. -Jos Teidän Ylhäisyytenne pitää suotavana, että senjälkeen kuin -Hänen Ylhäisyytensä ministeri on eduskunnalle asiallisesti tehnyt -selkoa tilanteesta, minä, sodan jyrkimpänä kannattajana, selitän -ajatuskantani edustajille, olen ilolla tarjoava palvelustani. - -Orrin rohkeat sanat hämmästyttivät läsnäolijoita ja heikko värähdys -huomattiin kanslerin kasvoilla. Syntyi hiljaisuus. Silloin sanoi -sotaministeri kuivasti... - --- Teidän Ylhäisyytenne. Pidän kysymyksenalaista esiintymistä aivan -välttämättömänä. - -Samassa ovi aukeni, ja lähetti astui sisään ja antoi sotaministerille -pikasähkösanoman. - -Syntyi hiljaisuus, vain paperi kahahteli lukijan käsissä. Hänen -piirteistään ei voinut huomata kuin tyytyväistä rauhallisuutta. -Sitten hän sanoi ikäänkuin hyvilleen tullen ja niin levollisesti, -kuin olisi tahtonut ilmoittaa, että veli kirjoitti ja pyyteli -sanomaan terveisiä: - --- Hyvät herrat! Viipurin tiedusteluosaston päällikkö sähköttää -tässä, että Venäjä mobilisoi kaikessa hiljaisuudessa. - - - - -III. - -Ratsuväkidivisioona. - - -Oli määrätty liikekannalle-pano. - -Oli julistettu sota Venäjälle. - -Ja mikä ihmeellisintä: Suomen ratsuväkidivisioonan komentaja, -kenraalimajuri Orri, "kansanvillitsijä", "vasemmistomies", -"radikalisti", "laumain suosion tavoittelija" ja -"talonpoikaiskenraali" oli nimitetty Karjalan kannaksen -rintamapäälliköksi ja hänen käsiinsä oli uskottu hyökkäysalote. -Tämä johtui siitä, ettei yleisesikunnan päällikkö, ollessaan sotaan -nähden kokonaan eri käsityskannalla, katsonut voivansa ottaa vastuuta -niskoilleen. - -Reservi oli kutsuttu aseisiin. Vuoristo-prikaati oli jo lähtenyt -Karjalan kannakselle, I divisioona Laatokan pohjoispuolelle ja II -divisioona Äänisjärven ja Vienan meren väli-alueelle. Sen johdosta, -että vallitsi tavaton vaunujen puute, sai ratsuväkidivisioona, s.o. -varsinainen miehistö lähteä maanteitse rintamalle, vain raskas -kuormasto ja tykistö lähetettiin junalla. - -Korkealla kummulla seisoi Suomen armeijan ylipäällikkö Hänen -Majesteettinsa Kuningas kiikari kädessä, lukuisten esikuntaupseerien -ympäröimänä. Hänen rinnallaan oli kenraali Orri, suorana ja -ryhdikkäänä kuten aina; käskevillä kasvoillaan tuikea pingoitus. - -Sivummalla seisoi tuhatmääräinen yleisö, kiehuen kuin muurahaispesä -ja vinhasti heiluttaen nenäliinojaan. Kellä oli puoliso tuossa -lähtevässä joukossa, kellä sulhanen, veli, poika, joka kenties -viimeisen kerran oli omaistensa näkyvissä ja sitten hävisi ainiaaksi -sodan nieleviin kauhuihin. Naisilla oli kyyneleet silmissä ja moni -vanha äiti oli purskahtanut lohduttomaan itkuun, mutta etu-alalle -kohosivat kuitenkin voimakas innostus ja isänmaallinen juhlamieli. - -Mutta avaralla kentällä viipyi divisioona itse, liikkumattomana -kuin jättiläismäinen veistokuvaryhmä ja viimeisilleen -järjestettynä. Varsinaisten rivistöjen takana näkyi tummempi -ratsupionieripataljoona, sitten panssariautojen kiiltävä rivi, sitten -tykistö ja vihdoin kuormastokolonna. Etäämpää näyttivät joukot -tinasotamiehiltä, kiiltävissä ruumiinmukaisissa panssareissaan, jotka -violettiin vivahtaen säihkyivät kuuman kesäpäivän auringossa. Ja -sivummalla välkkyi ryhmä pieniä, mitättömän näköisiä, uudenaikaisia -lentokoneita, joiden nopeudesta ja tavattomasta liikkuvaisuudesta oli -kierrellyt niin tarumaisia huhuja. - -Katsojan valtasi hämmästys. Maailmansota oli selvästi osoittanut, -että ratsujoukkojen loisto-aika oli ollut ja mennyt. Mitä siis teki -Suomi tällaisella valtavalla divisioonalla, mihin se aikoi käyttää -tätä muuhun armeijaan verraten suhdattoman monilukuista osastoa? Ja -kuinka oli selitettävissä, että tällä divisioonalla oli oma tykistö, -uusi ja suuri, jota ei koskaan oltu nähty? Kuinka oli sillä omat -pionierinsa ja rakennustarvevarastonsa? Nehän tavallisesti kuuluivat -jalkaväkijoukkoihin? - -Yleisö muisti, kuinka salamyhkäistä tämän divisioonan harjoittelukin -oli ollut. Yhtään saksalaista ei koskaan ollut kuulunut ratsuväen -komennuskuntaan. Oli kokonaan noudatettu kenraali Orrin järjestelmää -ja harjoitusaluekin oli ollut kaukana ja syrjäisessä seudussa. Sitten -muistettiin ne peltihaarniskat, joita miesten, vieläpä hevostenkin -oli täytynyt harjoituksissa pitää ja jotka olivat kiusanneet -varsinkin ratsuja. Se oli herättänyt yleistä naurua ja ivaten oli -kysytty, luuliko kenraali Orri noiden peltipaitojen jollain tavoin -suojelevan vihollisen tulta vastaan. - - * * * * * - -Kun Hänen Majesteettinsa oli hyvästellyt divisioonaa ja antanut sille -lähtösiunauksensa, lähtivät ratsumiehet liikkeelle. - -Etumaisena ratsasti eversti Storm kiireestä kantapäähän -haarniskoituna, suorana tulisen orhinsa seljässä istuen. Sitten -seurasivat rykmentit eskadroonarivistöissä, kääntyen kentän laidassa -maantielle ja muodostaen siellä tavallisen ratsastuskolonnan. - -Vasta läheltä saattoi paremmin nähdä varustuksen. Haarniska oli tehty -kapeista, joustavista vanteista ja taipuili ruumiin mukaan kuin -trikoo; päässä oli töyhdöllä varustettu kaski, joka suojasi kaulan -ja niskan, mutta joka kasvojen kohdalla harveni pienisilmäiseksi -verkoksi ja jossa silmiä varten oli soikeat reiät. Samanlainen -kiinteä panssari peitti ratsut kauttaaltaan ja ne näyttivät -omituisilta metalli-eläimiltä, jonkinlaisilta koneilta, joiden sirot -liikkeet kuitenkin todistivat elollista alkuperää. Satulassa oli -kullakin pieni konekivääri; toisilla riippui karabini seljässä, -toisilla oli pistokeihäät, toisilla pitkät sapelit. Kaikkialla -välkkyili sama hopeanhohtoinen, violettiin vivahtava metalli, jonka -pinnalla saattoi nähdä kevyttä huurua, kun tiivistyneen hengityksen -jäljeltä. - -Kun he kunniaa tehden sivuuttivat Hänen Majesteettinsa, joka -loistavin silmin seurasi heidän kulkuaan, sanoi tämä kenraali Orrille: - --- Tämähän tuo mieleen jättiläismäiset uuden maailman turnajaiset. - --- Ei mikään ole niin vanhaa, ettei se kerran uusiintuisi, Teidän -Majesteettinne. -- Mutta minusta he muistuttavat enemmän roomalaisia, -kilpi vain puuttuu. Ja näihin roomalaisiin minä luotan, kenraali -vastasi. - --- Merkillistä. Maailmansodassa käytettiin ratsujoukkoja vain -tiedusteluun ja äkkiyllätyksiin. - --- Yllätyksiin niitä nytkin tullaan käyttämään, Teidän -Majesteettinne, sanoi Orri hillitysti. - -Yleisön valtasi outo hurmio, kun se katseli tätä loistavaa -divisioonaa. Yhtäkkiä alkoi kuulua äänekkäitä huutoja, jotka -hukkuivat yleiseen meluun ja kavioiden töminään. Mutta sitten -vyöryi tuhansista kurkuista sekava, jatkuvasti eteenpäin kulkeva ja -ikäänkuin kauan moneen kertaan toistuva toivotus. - --- Eläköön isänmaa! - -Tuhannet kädet heiluttivat lakkeja, nenäliinoja, puiden lehväisiä -oksia. Ja sitten seurasi toinen huuto kuin syväin vetten pauhu: - --- Eläköön kuningas! - -Kun huumaava melu oli tauonnut, kuului matala, lyhyt, synkkä ja -iskevä mörähdys, syvällä, miesäänellä lausuttu ja niin valtavan -voimakas, että yleisö jäi liikkumattomana seisomaan, ymmärtämättä -mitään. Mutta sitten, ikäänkuin jälestäpäin, viipyi korvissa tuon -äänen vaikutus ja sanat selvenivät: - --- Voittoon tai kuolemaan! - -Sotilaat olivat siten huutaneet. - -Sitten seurasivat ratsu-pionierit, jotka tunsi tummemmasta -haarniskastaan ja mustasta kaskitöyhdöstään; heidän satulassaan ja -vyötäisillään riippui monenlaisia työkaluja ja heillä oli kaikilla -karabiini Sitten tykistö ja panssari-autot. - -Tykit olivat sijoitetut moottorivaunuihin ja näyttivät tavattoman -keveiltä harmaassa peltisuojuksessaan. Vain vuoristotykkejä vetivät -hevoset, mutta nytkin tavalla, jota ei koskaan oltu kuviteltu. -Yksi ainoa hevonen liikutteli 15 cm haupitsia keveästi kuin -kilparattaita. Mitään tällaista ei yleisö ollut osannut odottaa. -Se puhkesi äänekkäihin ihastuksen huutoihin, jotka tuon tuostakin -yhä uudistuivat. Jotkut olivat tietävinään, että valtio oli pitänyt -kaiken tähän asti salassa ja harjoituttanut tykkiväen, muutamia -vannotettuja lukuunottamatta, vanhamallisilla kanuunoilla. Toiset -muistelivat Muurmannin jupakkaa ja niitä salaperäisiä huhuja, joita -englantilaiset silloin olivat levitelleet, väittäessään suomalaisten -kuljettaneen suuria tykkejä louhisille, paksun lumen peittämille -tuntureille. - -Panssari-autot liikkuivat kuin perhot. Ne olivat siroja rakenteeltaan -uudenaikaisine pikatykkeineen, ja ivallisia huomautuksia tehden -yleisö muisti vanhanaikaisia, kömpelöitä voimavaunuja maailmansodan -ajalta. Sitten seurasivat ampumatarvevaunut ja kuormasto ja ne olivat -ainoat raskaat ja vanhettuneen vaikutuksen jättävät kolonnat tässä -loistavassa kevytaseisessa divisioonassa. - -Ylpeydestä paisui katselijain rinta ja he alkoivat uskoa voittoon. -Isänmaallinen hurmio oli kuivannut naisten kyyneleet. Silmät -hehkuivat, posket punottivat ja keskustelu liikehti tuhatpäisenä -vanhoissa sankarimuistoissa. Tämä kaikki oli Suomen! Näin pitkälle -oli nuori kuningaskunta jo ehtinyt! -- - -Hänen Majesteettinsa hyvästeli Orria kädestä ja tämä nousi kevyesti -panssaroituun, hoikkaan, miltei sikaarinmuotoiseen autoonsa. Silloin -valtava huuto vavahutti tannerta ja kiiri ilmassa kuin ukon jylinä: - --- Eläköön kenraali Orri ja Suomen ratsuväki! - -Orri nousi autossaan seisomaan, vei käden ohimolleen ja huusi -hirveällä, terävällä äänellään: - --- Eläköön isänmaa! - -Vielä kauan sen jälkeen kun moottori jo sätkytti täydellä voimalla -ja auto huristi hurjaa kyytiä, kuului väkijoukon suosionosoitusten -myrsky ja yhä uusiintuvat huudot kuin maininkien kaukainen pauhu. - - * * * * * - -Sitten pyrähtivät lentokoneet ilmaan keveinä kuin pääskyt. Niiden -omituinen, kiiltävä panssari välkkyi auringon kimalteessa kaikissa -sateenkaaren väreissä ja kun äänensammuttajat oli väännetty -paikoilleen, kuului moottorien humu niin vaimentuneena kuin tuulen -humina kaukaisesta metsästä. Ne kiertivät suuressa kehässä kentän, -jolla poistuva yleisö parveili epäsäännöllisissä ryhmissä, kasvot -kohotettuina ylöspäin, nenäliinoja, lakkeja ja huiveja heilutellen -ja tuon tuostakin innostuksesta huudahtaen. Sitten suuntasivat ne -huimaavan nopean kulkunsa suoraan itää kohti. - -Yksi niistä oli kuitenkin jäänyt kentän laitaan, suojaiseen paikkaan, -sille kohtaa, jossa puisto alkoi ja varjoiset hiekkakäytävät -sukelsivat vehmaan pensaston siimekseen. Samassa nähtiin yksinäisen -ja ikäänkuin jälkeenjääneen ratsumiehen kiitävän täyttä laukkaa ohi -kentän, sitä tietä kohti, jota divisioonia, vastikään oli lähtenyt -kulkemaan. - -Kun ratsastaja oli saavuttanut divisioonan esikunnan, pysäytti hän -huohottavan hevosensa eversti Stormin eteen, vei käden ohimolleen ja -odotti. - --- No, luutnantti Vahlberg! Kuinka olette täällä? Entä koneenne? -eversti kysyi. - --- Moottorin sytyttäjä on epäkunnossa, enkä voinut lähteä. Tulin -ilmoittamaan siitä herra everstille. Samalla pyydän kysyä, saanko -viipyä kaupungissa ne pari tuntia, jotka korjaus vaatii. Luulen -voivani vastata siitä, että määrä-aikana, klo 6, olen sovitulla -paikalla, kuten toisetkin. - -Eversti katsoi häneen terävästi ja viivytteli vastaustaan. - --- Aamulla varhain te tulitte Helsingistä, eikö niin? Ettekö silloin -huomannut vikaa? - --- En, herra eversti. - -Luutnantti oli käynyt helakan punaiseksi kasvoiltaan. - -Syntyi hiljaisuus. - --- Vai niin. Lähtönne myöhästyy pari tuntia -- lähes yhtä pitkän ajan -kuin Helsingistä tuleva junakin, sanoi eversti vihdoin omituisella -äänellä. - -Silloin luutnantin katse painui maahan; hän ei vastannut. - -Eversti kannusti hevostaan. - --- Olkaa. Mutta vastaatte siitä, että klo 6 olette määräpaikalla. - -Ja kun hän mennessään vastasi luutnantin kunniantekoon, sävähti hänen -iloisista silmäkulmistaan veitikkamainen sädekimppu. -- - -Hämillään luutnantti Vahlberg ratsasti takaisin kentälle. Hän sitoi -hevosensa aitaan, ruohoiselle paikalle ja lähti itse puistoon, -painuen syvälle syrjäiseen sopukkaan. Hetken hän istui penkillä -paperossia poltellen. Sitten alkoi hiekkakäytävältä kuulua hätäisten -askelten rapse ja nuori nainen kiiti vinhaa vauhtia eteenpäin. - -Huudahdus! Nuoret lepäsivät toistensa sylissä ja vieno ääni kuiskaili. - --- Voi Arttur. Minä luulin, että sinä olit jo mennyt ja olin hirveän -levoton. Juna oli niin paljon myöhässä. - -Luutnantti hymyili miellyttävällä tavallaan. - --- Lupasinhan sanoa sinulle jäähyväiset, Maria. Mutta isäsi arvasi. -Hän tietää... - - - - -IV. - -Hyökkäys. - - -Senjohdosta että ryssät olivat jo aikaisemmin olleet varoillaan ja -väijyneet sopivaa tilaisuutta, olivat he heti valmiina hyökkäämään. - -Suomalaiset rajavartio-osastot, jotka vihollisen tuhatpäisten laumain -oli onnistunut yllättää, perääntyivät vastahakoisesti ja ikäänkuin -karhu päätään ravistellen. Oli mahdotonta kestää sitä hirvittävää -granaattisadetta, minkä ryssäin hyvinvarustettu, uudenaikainen -tykistö sylki kidastaan. Vihollisjoukot tunkeutuivat yli rajan, -valloittivat rataa Terijoelle saakka ja heidän rintamansa kulki -maantien suunnassa Terijoelta Lintulaan, kääntyi siitä jokivartta -pitkin Siiralaan ja edelleen pohjoista kohti Raudun itäpuolitse -siihen mutkaan, jossa Taipaleen joki yhtyy Suvantoon. Metsäpirtin -olivat he jo valloittaneet. - -Vasta sille linjalle saivat vuoristoprikaati ja Karjalan -reservijoukot heidät pysäytettyä. Sitten ehtikin jo paikalle Suomen -ratsuväkidivisioona. - - * * * * * - -Kenraali Orri istui päämajassa edessään suuri kartta, tuon tuostakin -tehden mittauksia harpillaan ja lyijykynällä merkiten kartalle -ristejä ja numeroituja neliöitä. Silloin astui eversti Storm -huoneeseen kädessään joukko piirustuksia ja lehtisiä. - --- Minä en ymmärrä, hän alotti, millä välillä ne ovat ehtineet -rakentaa näin täydellisen juoksuhautasysteemin. Katsohan näitä -valokuvia, luutnantti Vahlbergin ottamia muuten. Niissä näkyy -kämppiäkin paikkapaikoin. - --- Entäs varastopaikat ja muonituskeskukset? - --- Ne on tähän kartalle niin tarkkaan merkityt, että ei juuri ole -toivomisen varaa. - -Kenraali tarkasteli hetken papereita. - --- Jos näihin voi luottaa, niin luutnantti Vahlberg on tehnyt hyvää -työtä, hän sanoi. - --- Minä seurasin hänen lentoaan kiikarilla niin kauan kuin -mahdollista. Se oli liioittelematta ihmeellisintä, mitä koskaan -olen nähnyt. Hän oli arveluttavan matalalla ja kiiti läpi sellaisen -shrapnelli-sateen, että en enää luullut hänen pelastuvan. - -Kenraali ei vastannut, hän silmäili yhä miettiväisenä paperia. - --- Ja onko kukin rykmentti nyt saanut näistä tarkat, aluettaan -koskevat jäljennökset? - --- On. - --- Entäs muuten? Ovatko asianomaiset päälliköt nyt täydellisesti -selvillä tehtävistään? - --- Tarkempia ohjeita on mahdotonta antaa. - --- Hyvä. - --- Ja kuitenkin minä hieman pelkään. - --- Kuinka niin? kysyi kenraali kulmiaan kohottaen. - --- Minä pelkään, että omissa joukoissamme syntyy hajaannus ja ettei -niitä voidakaan määräpaikalla saada järjestymään yhteiseen rintamaan. -He kiihtyvät takaa-ajossa. - -Orri mietti hetken. - --- Eikö jokaiselle rykmentille ja jokaiselle eskadroonalle ole -annettu mitä jyrkin määräys, mihin paikkaan heidän on pysähdyttävä -ja kuinka heidän on asetuttava? Sanoinhan nimenomaan, että olkoonpa -takaa-ajo kuinka edullista tahansa, määrätyssä paikassa se on -keskeytettävä. Nykyisiin oloihin ei enää sovellu maailmansodan -yhtämittaisen, hillittömän vainoomisen teoria. Jokainen rykmentti, -jokainen osasto tietää, mihin asti se saa mennä. Siten syntyy -itsestään uusi rintama, joka on järjestettävä ennenkuin lähdetään -eteenpäin. - --- Ajattelen lähettejä. Onnettomuuksista ei saa jatkuvasti tietää. - --- Ei tarvitsekaan. Ja suurempia onnettomuuksia ei synny, eikä saa -syntyä. Kun uusi rintamalinja on saavutettu, on lähettien toiminta -itsestään selvää... Pionierit on jaettu eri eskadroonille? - --- On. - --- Se on kyllä miltei tarpeetonta, mutta saattaahan olla varovainen. -Toista olisi, jos ottaisimme tykit mukaan, mutta nyt niistä ei ole -hyötyä. Muonitusasian sinä olet järjestänyt? - --- Olen. - --- No sitten on hyvä. Kaikki riippuu vain siitä, pääsemmekö hiljaa -ja huomaamatta alkuun. Jos ryssä huomaa liian aikaisin, syntyy -tarpeetonta mieshukkaa tykkitulen takia. - -Kenraali vaikeni hetkeksi ja tarjosi Stormille sikarin. - --- Minä menen kolmannen rykmentin mukana. Sen, jonka määränä on -ryssäin prikaatiesikunta. Sinä siis jäät hoitamaan täältäkäsin koko -yritystä? - -Storm hämmästyi ja vastasi kiihkeästi. - --- Minä! Johan nyt jotakin! Jos ei kaikki mene mielesi mukaan, niin -millä minä sen vastaan? Huudat taas kuin jalopeura. - --- Jäät hoitamaan hyökkäystä, toisti kenraali yhtä levollisesti. - -Silloin eversti Storm löi kantapäänsä yhteen ja vastasi. - --- Kuten käskette, herra kenraali. - -Orri puhalsi pitkän, ohuen sauhusuihkun ja siristi silmiään. - --- Minä, näetkös, haluan olla mukana tässä ensimäisessä leikissä. -Olen tämän hetken takia siksi paljon ahertanut. Muista, ettei -jalkaväki lähde liian aikaisin ja että se pysyy suojassa -tykkitulelta. Sen määrä on vain puhdistaa jälkiä ja korjata saalis -talteen. Minä tiedän, että tämän retken jälkeen ei meitä ainakaan -nälkä enää vaivaa. - - * * * * * - -Vaikka kesäyö oli kutakuinkin valvas, pimensi sitä sade, joka -rankkana valui taivaalta. Tätä olikin kenraali Orri hartaasti -odottanut. - -Kolmas ratsuväkirykmentti seisoi valmiina, jakautuneena pitkään -ketjuun, ja niin puiden suojaan kätkeytyneenä kuin suinkin -mahdollista. Miesten ja ratsujen haarniskaa peitti kenttäharmaa -verho, ainoastaan konekiväärien piiput ja pistinkeihäiden kärjet -kiilsivät himmeästi harmaassa hämärässä. Vallitsi kuolon hiljaisuus, -vain levottomat sydämet takoivat. - -Jo parina päivänä olikin taistelu ollut tyyten seisauksissa. Kumpikin -puolue makasi kuin vaaniva tiikeri, koukistuneena, valmiina hyppyyn, -kavalin silmin etsien vastustajassaan arkaa kohtaa. Kumpikin puolue -hautoi suunnitelmiaan. Miehestä mieheen kulki kuiskaus: -- Kenraali -on itse mukana. Se vaikutti kuin huumaava juoma ja jokainen oli -valmiina panemaan kaikkensa alttiiksi. - -Vihdoin kuului hiljainen lähtökäsky, joka kuiskauksena kiiti läpi -ketjun. Kantapäät painuivat hevoshaarniskain kannusnastoihin, -ratsut karkasivat kahdelle jalalle ja sitten tuulena eteenpäin, -säikähtäen haltijainsa kovakouraista kohtelua. Omat piikkilangat oli -jo edeltäkäsin hiljaa irrotettu. Satumaisella nopeudella rykmentti -kiiti yli puolueettoman alueen. Sapelit, joiden violettiin välkkyvät -terät loimusivat kuin tulenkielekkeet, katkoivat ryssän lankaesteitä -kuin rihmaa ja kun ratsujen jalat olivat panssaroidut, eivät okaat -voineet niihin tunkeutua, vaikka hämääntyneet piikkilankakiemurat -tavattomasti estivätkin kulkua. - -Vihollinen oli ällistyksen lamauttama. Tykkituli oli nyt jo -myöhäistä, se olisi vahingoittanut omia miehiä. Ja alussa eivät -ryssät tahtoneet älytä; ampua kivääreilläänkään, siinä määrin outo -hyökkäys heidät yllätti. Sitten alkoivat kuularuiskut rätistä ja -luoteja vinkui sankkana pilvenä, edestä ja sivulta. Ratsumiehet eivät -ampuneet; mutta kauhukseen ryssät huomasivat, ettei heistä kaatunut -juuri kukaan ja että he nopeasti lähenivät. Käsigranaateilla oli -parempi teho, joku ratsu suistui nurin ja omistaja sai turvautua -jalkoihinsa. Mutta se oli jo myöhäistä. Useissa paikoin ratsumiehet -olivat jo ennättäneet yli haudan ja kuolemattomina kuin jumalat he -ruiskuttivat surmaa satulainsa konekivääreistä. - -Silloin valtasi ryssän mieletön pelko ja pakokauhu. He heittivät -aseensa, huusivat armoa ojennetuin käsivarsin, tekivät ristinmerkkejä -rintoihinsa ja syöksyivät kuin hajanainen lammaslauma metsiin, -soille, pensastoihin, mikä minnekin. - -Mutta ratsumiehet eivät heistä välittäneet. He painalsivat eteenpäin. -Erityisesti tarkoitusta varten muodostetut tykkiosastot syöksyivät -venäläisten patterien kimppuun, surmasivat miehet ja käänsivät -tykkien tulen sekasortoisena pakenevaa vihollista kohden, joka -luonnon alkeellisista vaistoista pyrki laumoittumaan. - -Toiset kiitivät yhä eteenpäin, miltei kauhistuen tätä murhan -mäiskettä ja yhtäpaljon hurjaa johtajaansa, kenraalia, jonka -silmät leimusivat kuin tuli ja sieraimet laajenivat ja värisivät -kuin raivostuneen pedon. Kuormastot, joiden paikan lentäjät olivat -merkinneet, vallattiin, mutta jätettiin sen jälkeen oman onnensa -nojaan ja yhä vain painuttiin eteenpäin. - -Siinä oli esikunnan maja! Ryssäin lähetti kiiruhti henkensä edestä, -ehtiäkseen toimittaa päällikkönsä turvaan. Mutta se oli jo myöhäistä. -Hirveät ratsumiehet tunkeutuivat joka taholle, eikä poispääsyä ollut -mistään. - -Akkunoista paukkuivat kauhistuneiden upseerien revolverit. Se oli -turhaa! Kuulat kilpistyivät voimattomina haarniskoista ja putosivat -maahan. Kenraali Orri, joka riehui kuin hornan henki, huusi -hirveällä, kaikuvalla äänellään: - --- Antautukaa! - -Silloin upseerit ja prikaatikenraali nostivat kalpeina kätensä. - -Toiset tuhosivat sillävälin reservijoukot, jotka turhaan yrittivät -ehtiä pakoon. Heidät hajoitettiin kuin akanat tuuleen, ainoastaan -heidän elintarpeensa ja kuormastonsa säästettiin. - -Kaikkialla kuului ammuntaa, huutoja, rukouksia, voivotuksia, -ryskettä, sakkasuisten hevosten huohotusta ja veristen kavioiden -töminää. - - * * * * * - -Oli saavuttu sille paikalle, jonka kenraali Orri oli määrännyt -kiinnekohdaksi ja uudeksi rintamalinjaksi. Nyt ei ollut muuta työtä -kuin odottaa viestejä naapurirykmenteiltä ja sitten oman jalkaväen -hidasta saapumista, jota puhdistus ja saaliin korjaus viivytti, -vaikka se olikin järjestetty erikoisten komppanioiden tehtäväksi. - -Kenraali Orri istui ratsullaan liikkumattomana kuin kuva ja kuunteli -taistelun jälkimaininkeja kylmä ja välinpitämätön ilme käskevillä -kasvoillaan, joiden edestä hän oli vetänyt syrjään kaskin suojaverkon. - -Nuori, siro ratsumies nelisti hänen luoksensa ja ilmoitti kunniaa -tehden: - --- Herra kenraali, II:sen rykmentin lähetti on saapunut. - --- Hyvä, käske hänet tänne. - -Silloin kuului ilmassa pahaa-ennustava humina. Jutkahdus! Huumaava -pamaus... - -Kenraali Orri lensi monta syltä ratsullaan... Kun sotilaat ehtivät -hänen luokseen, luulivat he, että heidän päällikkönsä oli kuollut. - - - - -V. - -Savuavat kaupungit. - - -Loppu-heinäkuun lämmin yö oli kiehtovana levittäytynyt yli Helsingin. - -Vieno ja lauhkea henkäys tulvahti sisään sairaalan avoimesta -ikkunasta ja liikutti unisesti valkeita kaihtimia, joiden takana, -suuressa maljakossa, ruusut tuhlasivat tuoksuaan. - -Sängyssä lepäsi laihtunut ja kalvakka mies, jonka kasvoilla -hämärästä huolimatta saattoi huomata nopeaa ilmeiden vaihtelua ja -jonka vaalentuneet huulet liikahtelivat unessa. Sivummalla, vuoteen -pään peitossa, niin ettei sairas saattanut häntä nähdä, istui -vaaleakutrinen sisar, niin liikkumattomana kuin kuva, suurilla, -sielukkailla silmillään tarkkaavasti seuraten nukkuvan eleitä, joista -kuvastui kiihkeyttä. - -Yhtäkkiä sairas kavahti istualleen ja harhaileva katse kulki -ympäri huoneen; sitten kuului syvä huokaus ja hän jäi epämukavaan -asentoonsa, hajamielisenä eteensä tuijottaen. - -Silloin laskeutuivat lempeät kädet hänen harteilleen, painaen hänet -takaisin makaavaan asentoon, ja vieno ääni kysyi. - --- Mikä teidän on, kenraali? - --- Näen unta, potilas vastasi. -- Mutta yhäkö te valvotte täällä? - --- On määrätty, ettei kenraalia saa jättää yksin. - --- Niin, mutta herätessäni näen aina teidät. Tehän uuvutte. - -Tumma puna karkasi nuoren naisen kukkamaisille kasvoille. - --- Ei ollenkaan. Yö on niin lumoava. - -Syntyi hiljaisuus. Sairaan katse jäykkeni taas tuijotukseen ja hänen -huomaamattaan sisar vetäytyi entiselle, syrjäiselle paikalleen. - -Potilaan unesta ei kuitenkaan tullut mitään. Hän vääntelehti -levottomana. Kiihkeitä mielikuvia syntyi ja katosi, ja toisinaan hän -oli ryhtyä kyselemään jotakin. Sitten hän muisti, miten niukkoja -vastauksia hänelle annettiin ja alistui tohtorin määräyksiin. - -Kului puoli tuntia. Kello löi kerran... Sitten se löi kahdesti. - -Hiljaisten askelten kahinaa kuului matolta ja äskeinen, kuiskaava -ääni kysyi. - --- Ettekö nuku kenraali? Tahdotteko, että annan teille unijuomaa? - --- En tahdo, kiitos. Aamulla tuntuu ilkeältä... Nyt minun on hyvä -olla... Ettekö sano minulle mitään? - --- Mitä sitten? - --- Jotakin, mitä tahansa. Kuin unen läpi olen kuullut -aivotärähdyksestä, sisäisestä verenvuodosta, tai sen tapaisesta... -Mutta en ole enää sairas, heikko vaan. Minä janoan tietoja. - -Sisar katsoi maahan ja hänen pitkien ripsiensä varjot tekivät -madonnamaisiksi hänen soikeat kasvonsa, joiden piirteet hämärä -omituisesti pehmensi. Hän vaikeni. - --- Jotakin viime päiväin tapahtumia? pyysi sairas hiljaa. - --- Tohtori on kieltänyt, vastasi lempeä ääni. - --- Jotakin sodasta? intti sairas yhä. - -Silloin sisar nosti silmänsä, jotka päilyivät kuin metsälähteet. - --- Teidät on ylennetty kenraaliluutnantiksi ja olette saaneet sinisen -ristin ensimäisen luokan merkin. Hänen Majesteettinsa kävi eilen -täällä, mutta te nukuitte, eikä hän tahtonut häiritä. - -Väsynyt hymy värähteli potilaan kasvoilla. - --- Niinkö, mutta sitä en tarkoittanut... Jotakin rintamalta. - --- Eversti Storm on myöskin saanut ristin. - --- Mutta taistelut, taistelut? Käsitättehän. Sisaren katse väistyi ja -pari kertaa silmät rävähtivät. Hänen vastauksensa viipyi tuokion. - --- Te kiihdytte, kenraali. Pyydän, nukkukaa. Ehkä kuitenkin laitan -teille juoman? - --- En tahdo, sairas alistuneesti vastasi, huokaisten pitkään ja -tyyten vaieten. - -Sitten tottuneet, lempeät kädet järjestivät hellävaroen hänen -peitettään ja lämmin henkäys lehahti hänen kasvoilleen. Hän seurasi -sormien notkeita liikkeitä; omituinen, hyväilevä tunne lämmitti -häntä, kun hän tunsi noiden kauniiden käsien kosketuksen. Hämärä, -utuinen onnen aavistus täytti hänen sydämensä. Mutta nopeasti se -katosi. Entisyys sukeltausi herkistyneeseen mielikuvitukseen ja hän -muisti ikänsä. - -Yön hiljaiset hetket vaelsivat hitaasti ohitse. Kello löi taaskin... - -Silloin kuului kumea jyrähdys. Sairaalan perustukset vapisivat ja -ruudut helisivät akkunoissa. Sitten seurasi toinen... kolmas. - -Sairas kavahti istumaan. - --- Mitä se on? hän kysyi. - -Solakka, kalpea tyttö seisoi pelästyneenä vuoteen ääressä, -kykenemättä vastaamaan. - -Taas pamauksia, nyt jo aivan lähellä... yhä uusia, yhä tiheämmin... -Ikkunat sälähtivät sirpaleiksi... Kumeaa pauhua kuului ulkoa... -Sitten äänekästä huutoa, kirkaisuja, voivotuksia. - --- Ryssän laivasto... Helsinkiä pommitetaan! potilas huudahti, -ponnistaen ylös vuoteestaan, ollenkaan muistamatta sairautensa -vaatimuksia. - --- Voi kenraali, ette te jaksa nousta, kuului väräjävä ääni hänen -viereltään. - -Sairas ei tuntunut sitä huomaavankaan. - --- Kuinka se on mahdollista? Mitä tehdään Suomenlinnassa? Kuinka ne -osuvat tänne asti? mutisi kenraali kiihtyneenä. - --- Voi, kenraali, mitä se on? - -Pauhu ja jyrähdykset kasvoivat yhä valtavammiksi. Silloin tällöin -leimahteli kirkkaita salamoita... Nuori nainen väänteli onnettomana -käsiään. - --- Neiti, tahdon pukeutua, kuului terävä ääni, joka oli saanut -entisen, käskevän sävynsä. - - * * * * * - -Granaattisade oli hirvittävä ja, jos mahdollista, yhä se tuntui -kiihtyvän. Kivitaloista lenteli suuria kappaleita ilmaan, hajoten -tuhansiksi palasiksi, jotka huristen putoilivat ohikulkijoiden -päälle. Suuria rakennuksia sortui ja luhistui raunioiksi. Kaikki -ikkunat olivat tuhansina säpäleinä ja kitkerä savu häälyi siellä -täällä kuin levoton huntu. - -Heti alussa valot sammuivat. Söörnäinen näytti olevan yhtenä ainoana -tulimerenä, josta valtava, tummanpunainen pilvi vyöryi kuin laviini -yli kaupungin. Katajanokasta ei enää ollut kuin rauniot jälellä -ja yhä infernaalinen pauhu kasvoi. Sytytyspommit räjähtivät kuin -suunnattomat raketit, ruiskuttaen ympärilleen öljyä, joka heti -leimahti liekkeihin. Granaatinkappaleet vonkuivat ja hurisivat -viiltävin äänin, kimmahtaessaan ilmaan talojen seinistä tai katujen -kivitykseltä. Shrapnellit pihisivät ja sylkivät raesateena surmaansa. - -Nopeasti kadut täyttyivät ihmisistä. Kaikki huusivat ja kirkuivat, -kasvot muodottomina kauhusta ja silmät luonnottoman avoimina -ja jähmettyneinä. Puolialastomat äidit kantoivat pienokaisiaan -käsivarsillaan ja juoksivat kuin raivottaret hajanaisin hapsin. -Kaduilla virtasi paksu, mustanpunainen veri, joka sekaantui hiekkaan -ja muodostui hirvittäväksi, tahmeaksi velliksi, tarttuen jalkoihin. -Irtautuneita käsiä, ruumiinosia ja löyhkääviä sisälmyksiä oli -kaikkialla, maassa, ilmassa, portailla, puhelinjohdoista riippumassa. -Ihmisiä kuoli sadottain ja henkiinjääneet kiipeilivät mielettömän -kauhun vallassa yli ruumisröykkiöiden, jotka vielä olivat lämpimiä, -liikehtiviä ja höyrysivät tulipalojen kaameassa kajastuksessa. - -Syntyi hirveä ahdinko. Automobiilit törisivät kuin kuoleva härkä -ja ajoivat sokeassa vimmansa yli elävien ja kuolleiden, kunnes -juuttuivat kiinni ruumissohjuun, tai hajosivat sirpaleiksi. -Irtonaisia hevosia nelisti edestakaisin valittavasti hirnuen, -silmät tuskasta loimuten ja suut sakassa. Säälimättä ihmiset -tallasivat toisiaan ja puristivat ystäviään kuoliaaksi pyrkiessään -eteenpäin, tietämättä minne. Toiset repivät tukkaansa ja kirkuivat, -tulipunaisina kasvoiltaan, toiset löivät rintoihinsa ja huusivat -jumalan nimeä, toiset ulvoivat kuin eläimet. Jotkut olivat -istuutuneet portaille tai särkyneiden ajopelien jäännöksille ja -nauroivat ääneen, suu ammollaan, katseessa jäykkä tylsyys ja -lasimainen kiilto. Muuan nuori tyttö suuteli sulhastaan, joka -lepäsi katukivityksellä muodottomaksi ruhjoutuneena, yhä uudestaan -ja uudestaan, hymyillen onnellisen näköisenä. Eräs herra kylvi -ruusuja ruumiskasalle, tuhkanharmaana kasvoiltaan, mutta tyynenä. -Ja Kansallispankin portailla istuen puolialaston äiti imetti -verentahraamaa, kuollutta lastaan, jolla ei enää ollut jalkoja, -edestakaisin ruumistaan heiluttaen. - -Vähitellen huudot etääntyivät ja hiljenivät. Kadut muuttuivat -autioiksi jähmetyttävässä kaameudessaan. Kuninkaallisen palatsin -rauniot yhä loimusivat, mutta Senaatin talo ja Nikolain kirkko olivat -tuntemattomiksi murskautuneet. - -Torilla oli Aleksanteri II:sen patsas viskautunut kauas paikoiltaan. -Sen alta näkyi vaaleansinistä silkkipukua ja valkea, hieno, -jalokivisormusten koristama käsi, jonka etusormi vielä liikkui. - - * * * * * - -Valjuna kuin vahakuva kenraali Orri nousi autostaan ja hoippui -vaivaloisesti lentoaseman pieneen sairaalaan, jonne hänelle heti -varattiin ylihoitajattaren huone lepopaikaksi. Muutamia sotilaita -oli kerääntynyt sivummalle, ja he katselivat vaieten hänen kulkuaan. -Heidän joukostaan tunsi kenraali luutnantti Vahlbergin, joka seisoi -käsi siteessä ja kunniaa tehden tervehti. - -Kenraali viittasi hänet luokseen. - --- Te olette haavoittunut, luutnantti? hän kysyi. - --- Käsi vain on sijoiltaan, Teidän Ylhäisyytenne. - -Vastauksen kunnioittava loppumaininta tuntui kenraalista oudolta, -mutta heti hän muisti ylennyksensä. - --- Seuratkaa minua, hän sanoi. - -Kun he olivat ehtineet huoneeseen ja Orri oli asettunut vuoteelle, -sallimatta riisua itseään, kysyi hän lentäjältä. - --- Tahdotteko selittää minulle, mitä tämä oikein on ja kuinka -tällainen on mahdollista? - --- Se oli Englannin laivasto, Teidän Ylhäisyytenne. - --- Englannin? - --- Niin. Englanti on julistanut Suomelle sodan. - --- Pyydän, selittäkää tarkemmin. - --- Jo ennen Teidän Ylhäisyytenne hyökkäystä Karjalan kannaksella, oli -Englanti lähettänyt hallitukselle nootin, jossa se uhkaavalla tavalla -vaati selitystä erinäisten taloudellisten etujensa menettämisestä. -Tuo menetys oli tietysti johtunut Suomen sotatilaan julistamisesta, -ja selvästi saattoi huomata, että ainoa tarkoitus oli etsiä riitaa -ja välien katkeamista. Syntyi mielten kuohua ja Suomen hallitus -vastasi niin myönteisesti kuin mahdollista, melkeinpä nöyrästi. Siitä -huolimatta Englanti lähetti ultimaattumin, eikä sotaa enää mitenkään -voitu välttää. - --- Sen kyllä ymmärtää, kenraali keskeytti. -- Englantia kirvelsi -Muurmanin jupakan nöyryytykset. - -Sitten luutnantti jatkoi: - --- Nyt on Englannin laivasto, yhdistyneenä venäläiseen laivastoon, -pommittanut kaikki Suomen rantakaupungit raunioiksi. Kansleri -on kuollut Helsingissä. Viipurissa on yleisesikunnan päällikkö -haavoittunut ja upseereja on mennyt sadottain. Kaikki hallituksen -asiakirjat ja arkistot ovat tietysti tuhkana, mutta kuningas on -kuitenkin pelastunut. - --- Mutta kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Englannin laivasto on -voinut päästä Suomenlahteen? - --- Tanskan salmien kautta. Saarivaltakunta on kylmäverisesti antanut -uhkavaatimuksen Tanskalle, luvaten heti julistaa sodan, ellei -laivastoa vapaasti päästettäisi salmien läpi. - --- Mutta entä Saksa? Mitä Saksa siitä sanoo? - --- Siihen on vaikeampi vastata. Huhupuheina kerrotaan, että Ranska -ja Englanti ovat uhkailleet sille sotaa, mikäli se yrittää sekaantua -tähän juttuun. Ehkä Saksa on maailmansodasta vielä väsynyt ja pelkää -uutta katastrofia. - --- Ei, niin ei ole asia. Mutta Saksa on tiennyt. Se on luottanut -War... - -Kenraali vaikeni äkkiä ja jatkoi vasta tuokion kuluttua. - --- Mutta sittenkään minä en ymmärrä. Vaikka nyt tyytyisi teidän -selitykseenne, niin miten on mahdollista, että Englanti on päässyt -niin lähelle? Mitä amiraali N. on ajatellut? Kuinka hän on sallinut -Englannin tehdä tuollaisen hirmutyön? - --- Teidän Ylhäisyytenne. Eihän Suomella ole kuin mitätön -saaristolaivasto. Englanti on tiennyt sen varsin hyvin. - --- Oho! Entäs upott..., kenraali kiihtyneenä huudahti, mutta -vaikeni taaskin, tuikeasti vilkaisten nuoreen luutnanttiin. Syntyi -äänettömyys. -- - --- Turun lentoasemalla tiedettiin sitäpaitsi kertoa, että -englantilaiset ovat pommittaneet uskomattoman kaukaa, ainakin 80 -kilometrin päästä, jonkunlaisilla uusimallisilla konetykeillä, joiden -ampumanopeus on kauhistuttava. Venäläiset ovat olleet Viipurin -kimpussa, mutta siitä ei ole tullut paljon mitään ja ainakin kymmenen -laivaa on heiltä mennyt. - --- Ahaa! No sitten käsitän, miksi Suomenlinna ei ole voinut mitään. -Mutta amiraali, amiraali? Mitä hän on ajatellut? Minkätähden hän on -nukkunut? - -Luutnantti ei käsittänyt ja vaikeni. - --- Laivathan ovat olleet kokonaan näkymättömissä, sanoi hän vihdoin. - --- Ja tietysti menneet tiehensä, eikö niin? - --- Ne saivat hälinän ja kauhun vallitessa laskettua maihin noin -3 divisioonaa jalkaväkeä, jonnekin Hangon lähettyville. Ja mikä -merkillisintä, tämä maihinlasku tapahtui ihan onnellisesti -ja vaivatta. En ymmärrä mitä amiraali on ajatellut, kun -kuljetuslaivoista kuitenkaan yksikään ei palannut. Pari osui miinaan, -mutta toiset upotettiin. Vahinko vain, että ne olivat jo tyhjentäneet -lastinsa. - -Kenraalin silmissä välähti omituisesti, ikäänkuin ilo. - --- Vai niin, sanoi hän kuivasti. Sitten hän lisäsi. - --- Ja entä nämä divisioonat? Tiedättekö niistä mitään? - --- Juuri sieltä tullessani loukkasin käteni, Teidän Ylhäisyytenne. -Kenraalimajuri Storm on niitä vastassa. Mutta hänellä on mukanaan -vain yksi rykmentti ratsuväkeä ja kevyt moottori-tykistö. Hän on -viivästynyt, kun rata oli alkumatkasta rikki. - --- Se riittää, kenraali vastasi mietteissään. Tietämättä, -tarkoittivatko sanat rykmenttiä vai hänen selitystään, luutnantti löi -kantapäänsä yhteen ja poistui. - -Silloin sairas vaipui lopen väsyneenä ja kuumeen piinaamin poskipäin -vuoteelle. - - - - -VI. - -Kurjuuden rintama. - - -Muutamia päiviä hirveän pommituksen jälkeen kulki poikki koko -Etelä-Suomen määrätön ihmisjono, sekava, hajanainen kurjuuden -rintama. Sen päälinja oli sillä maantiellä, joka lähtien Turusta -johtaa Hämeenlinnan kautta Lappeenrantaan ja sieltä Viipuriin. - -Tuhansittain oli kodittomiksi joutuneita jäänyt jo etelämmäksi, -hajaantuen maalaispitäjiin ja kyliin, mutta valtava enemmistö pyrki -yhä pohjoista kohti, kuvaamattoman kauhun ja kurjuuden vallassa. - -He olivat ryhmittyneet noin satamiehisiin laumoihin, jotka vaelsivat -kuin nälkäinen ryysykomppania, etsien ruokaa, vaatteita, kattoa -päänsä päälle. Näitä seurasivat kuormastot, suurimmaksi osaksi -varastettujen tai ryöstettyjen hevosluuskien vetäminä, ja niissä oli -sekaisin lumppuja, ruokatavaraa, puolittain särkyneitä astioita, -mutta etupäässä haavoittuneita, joiden vihlova valitus alituisesti -jatkui. Ei ollut lääkäreitä, ei lääke-aineita, sidetarpeita -tai sairaanhoitajia. Ystävät ja omaiset kietoivat onnettomia -rääsyihin, kykenemättä heidän tuskiaan lieventämään. Uskomattoman -nopeasti alkoivat taudit levitä. Ja takaa uhkasivat englantilaiset -divisioonat, joiden maihinnoususta pöyristyttävät huhut tiesivät -kertoa. - -Maalaisilta ei riittänyt ruokaa noille kurjille, jotka hajaantuivat -kyliin, itkivät, rukoilivat armahdusta tai ääneti tuijottivat synkin -silmin. Useissa paikoin syntyi verisiä kahakoita, kun kodittomat -alkoivat harjoittaa oman käden oikeutta. Perunamaat raiskattiin, -herneenvarret riistettiin juurineen maasta ja suurten kartanoiden -puutarhat tallattiin autioiksi. Toiset rukoilivat haavoittuneiden ja -sairaiden puolesta, mutta heitä ei kuultu, ja itsesäilytysvaisto teki -ihmiset julmiksi kuin pedot. - -Hallitus, joka oli siirtynyt Tampereelle, antoi julistuksia, joissa -se velvoitti talolliset manttaaliluvun mukaan ottamaan hätääkärsiviä -luokseen. Sotilaita lähetettiin pieninä osastoina pitämään kuria -ja haavoittuneille järjestettiin suuria tilapäisiä sairaaloita. -Rautateillä tarjottiin vapaat matkat niille, joilla oli sukulaisia -tai tuttavia muualla Suomessa ja ylimääräisiä junia puhkui alinomaa -asemilla. - -Siitä huolimatta saattoi joukossa nähdä miltei alastomia ihmisiä, -jotka olivat kietoneet likaisia ryysyjä ympärilleen, palohaavain -runtelemia kasvoja ja liikuttavia, kammoa herättäviä mielipuolia, -joista toiset nauroivat kaameaa, tylsää naurua. - - * * * * * - -Ryysyläislauma painui mäeltä alavaa tietä pitkin kylään. He olivat -vaistomaisesti järjestyneet jonkinlaiseen riviin, joka kiemurrellen -kuin virta seurasi tien polvekkeita. Toiset jättäytyivät jälkeen, -lopen uupuneina, pyrkiäkseen hetkeksi perässä tulevan kuormaston -ajopeleihin, varsinkin äidit, jotka vapisevin käsin kantoivat -lapsiaan. - -Kuormastosta kuului valitus ja voihke ja alituinen riita. - --- Alas rattailta, että toisetkin pääsevät! - --- Sehän vedättää itseään kuin ruustinna! - --- Päästäkää uusia, taikka! - -Muuan kalpea vaimo, jonka hiukset tuli oli miltei tyyten polttanut -ja joka sylissään piteli haavoittunutta, nelivuotiasta poikaansa, -rukoili vapisevin äänin. - --- Armahtakaa minua. - --- Alas vaan, kyllä jo riittää! - --- Vuoronsa kullakin! - --- Kyllä sinä jo aikasi olet istunut. Vaimo toisti yhä uudestaan: - --- Armahtakaa minua, en jaksa enää. - -Mutta kiihkeät, suonikkaat kädet kiskoivat hänet alas kuorman päältä, -jonka edessä hevonen puuskutti verestävin silmin. Silloin hän -puhkesi hysteeriseen itkuun ja painui tiepuoleen taakkoineen, joka -nukkui posket purppuraisina, tummaripsiset silmät ummessa, vaaleat -kiharat hienopintaiselle otsalle valuneina, tietämättä mitään tästä -kauheudesta, jonka elokuun ihana luonto kätki uhkuvaan, kypsyvään -kukkeuteensa. -- - --- Tuolla on Orrin talo, kuului kimeä ääni. - --- Missä? - --- Tuoko, jossa on koivuja pihalla? -- Ja uusi huvila vieressä? - -Väkijoukko miltei pysähtyi katsomaan tuota viehkeätä huvilaa, jonka -köynnösten kiertämät ikkunat säihkyivät laskevan auringon purppurassa. - --- Senkö kenraalin? hutisi joku etäämpää. - --- Verihurtan? - --- Joka on syynä kaikkeen! - --- Kirous hänen ylitseen! - -Silloin muuan pitkä, synkän näköinen mies, jonka intohimoinen suu oli -syvien vakojen ympäröimä, hyppäsi tiepuolessa olevalle kivelle ja -huusi voimakkaasti. - --- Ihmisraukat! - -Syntyi äänettömyys ja joukko odotti ahnaasti. - --- Voi tätä kurjuutta, kuului heikosti kuormastosta. Sitten kivelle -hypännyt mies jatkoi: - --- Veljet ja sisaret! Kuka on syypää tähän kurjuuteen? Kuka on -saattanut sen aikaan, että Suomenlahden rannikolla, Viipurista -Turkuun saakka kaikki kaupungit ovat raunioina? Kuka on vikapää -tuhansien viattomien kuolemaan, tuhansien kodittomuuteen ja nälkään, -koko meidän kurjuuteemme? Kuka on siihen syypää? - -Puhuja vaikeni ja tuijotti joukkoon synkin silmin. - --- Hallitus! - --- Valtaherrat! - --- Kuningas! huusi kiihtynyt lauma. - -Sitten mies kiven päällä jatkoi. - --- Kuningas, hallitus, niin! Uhalla syöksi hallitus meidät sotaan, -kun se ensin oli saattanut kansan äärimmäiseen hätään, kun se oli -riistänyt meiltä maan ja luovuttanut sen vieraille, kun se oli saanut -joukkointohimot kiihtymään, niin että huumaantunut köyhälistö tuli -loukanneeksi vieraan maan sotilaita. Se ei koettanutkaan rauhallista -selvitysten tietä. Se tahtoi kääntää laumojen katseen syrjään omasta -kurjuudesta, jota se oli voimaton ja haluton korjaamaan. Se tahtoi -sotatilaan julistamisella tukkia huutavat äänet. Se tahtoi ajaa liiat -suut taisteluihin kuolemaan. - -Taas puhuja vaikeni ja hänen hypnotisoiva, nälkäinen katseensa -tutki laumaa. Käsiä ojentui nyrkkiin puristettuina; kuului sekavia -äännähdyksiä. - --- Oikein puhut! - --- Konnamaista! - --- Ne tahtovat köyhälistön kuolemaa. - -Sitten puhuja jatkoi, jos mahdollista, vieläkin painokkaammin. - --- Mutta kuningas ei voinut alottaa sotaa ilman eduskunnan -suostumusta. Kuka voitti sosialidemokraattisen puolueen jäsenet -huumaavilla valheillaan ja vaijensi heidän vastuksensa? Kuka -käytti väärin omistamaansa kansan suosiota? Kuka sai kavalalla -esiintymisellään koko eduskunnan hurmaantumaan veritekoihin? Kuka -saattoi sotapuolueen ministerineuvostossa voittoon?... Kansalaiset! -Se oli kenraali Orri! Se oli hän, jonka talo nyt kimaltelee -koskemattomana auringon kullassa. Kirous hänen ylitseen! - --- Kirous hänen ylitseen! toisti raivostunut joukko. - --- Vaietkaa, vaietkaa! Hänhän on itse kuoleman kielissä, kuului -jostakin yksinäinen huudahdus. Mutta se hukkui kuohuvan lauman -mörähdyksiin ja uhkaaviin sadatuksiin. - --- Hän on tappanut puolisoni! -- Hän on murhannut lapseni! - --- Koko perheeni ja kotini on hän polttanut! - --- Kirous, kirous hänen ylitseen! Tyytymättömästi muristen väkijoukko -vaelsi eteenpäin ja sen uhkaavista eleistä saattoi jo aavistaa pahaa. -Vain harvat poikkesivat kylän taloihin. Heitä johti kuin yhteinen -laumavaisto, laumaintohimo, joka oli kasvanut peloittavaksi näläksi, -kostonjanoksi, mutta josta kukaan ei ollut selvillä, vaikka tunsikin -sen huumaavan kiihoituksen. Säleaidan ääreen joukko pysähtyi, -ikäänkuin sisäisen käskyn määräyksestä. Syntyi omituinen, painostava -hiljaisuus. Sitä kesti tuokion. Sitten äskeinen puhuja astui aidan -luo ja kiskaisi rajusti säleen poikki. - -Kuului kiljahdus, joka jatkui ja toistui. Silmänräpäyksessä olivat -jäntevät kädet repineet aidan kappaleiksi. Kuin nälkäinen petolauma -joukko syöksyi puutarhaan, kiskaisten irti, mitä käteen sattui, -marjapensaita, kukkia, istutuksia. Ikkunat sälähtivät sirpaleiksi. -Pelästynyt palvelusväki juoksi kauhusta kalpeana metsää kohti. -Pellolta palaavat rengit pysähtyivät ja jäivät suu ammollaan -katsomaan tätä hävitystä. -- - -Savu alkoi tupruta sakeana, harmaana pilvenä ikkunoista. - --- Kurjat raukat, mitä te teette! kuului äänekäs huuto väkijoukosta. -Päät kääntyivät katsomaan ja silmissä välähti se omituinen arkuus, -joka rikoksentekijöille on ominaista. Sama pieni mies, joka tielläkin -oli koettanut puolustaa kenraalia, seisoi puutarhan penkillä, kalman -kalpeana ja niin rajusti hengittäen, ettei hän voinut puhua. - --- Voi teitä raukkoja, kähisi hän yhä uudestaan hampaitaan -kiristellen. Mutta väkijoukko karjui raivokkaana: - --- Haa! Herrain kätyri! - --- Mene sotaan! - --- Orri on polttanut minun kotini. Saakoon nyt itse maistaa miltä se -tuntuu! - --- Kiveä kiven päälle ei saa jättää verihurtan pesään! - --- Kirous hänen ylitseen! - -Silloin pieni mies tukki käsin korvansa ja pakeni. -- - -Liekit leimusivat jo korkealla ja väkijoukko vetääntyi kauemmas, -hurmaantuneena ja ikäänkuin humalassa seuraten tulen hävitystyötä. -Haavoittuneiden valitukset, väsymys ja nälkä olivat unohtuneet -ja tuon tuostakin kuului tyytyväisiä, katkerasti vahingoniloisia -huudahduksia. - --- Se on oikein murhaajalle! - --- Se on oikein kansan pettäjälle ja valehtelijalle! - -Mutta vielä äänekkäämmin kuului takaa huuto. - --- Sotilaat tulevat! - -Joukon valtasi sanaton kauhu. Mutta pako oli jo myöhäistä. -Ratsumiehet ehtivät paikalle ja julmistunut päällikkö karjaisi: - --- Seis! Joka liikkuu, on kuoleman oma! Syntyi kaamea hiljaisuus. -Yhä kasvavat tulenloimot heittivät alati vaihtelevan kajastuksen -hämärtyvään iltaan, valaisten ryysyjoukon synkkiä, pelokkaita -kasvoja... - -Silloin kuului palavasta huvilasta kimeä, sydäntäsärkevä parkaisu... -Kauhu kiiti kylminä väreinä läpi sotilaiden ruumiin. Läpi -tulen ryntäsivät rohkeimmat sisään. He toivat mukanaan vanhan, -puolipalaneen naisen, jonka he olivat löytäneet makaamasta huoneensa -lattialla. - -Jotkut tiesivät, että hän oli Orrin äiti. - - * * * * * - -Samassa huristi loisto-auto hurjaa kyytiä paikalle. -- - -Kenraali ei ollut viihtynyt lentoaseman sairaalassa Hän tuntui -ikäänkuin aavistelevan jotakin. - --- En tahdo olla täällä. Viekää minut kotiin. Äitini on siellä ihan -yksin, oli hän sanonut. - -Tohtori oli koettanut estellä, mutta kenraali oli inttänyt vastaan. - --- Siellä minun on parempi. Ja äitini on siellä yksin. Ja niin oli -hän lähtenyt. -- - -Jo kaukaa olivat hulmuavat liekit herättäneet hänessä pelkoa. Hän oli -yhtämittaa kiirehtänyt kuljettajaa ja lisännyt sitten: - --- Äitini on siellä yksin. - -Nyt hyppäsi hän vaunuista kuin rajutuuli, Heikkoutensa unohtaen. -Mutta äkkiä hän hätkähti ja jäi seisomaan kuin maahan juurtuneena. -Sotilaat siinä kantoivat hänen äitinsä ruumista. Hän kumartui -nopeasti yli rakkaan vanhuksen ja huomasi, että henki oli mennyt. - -Silloin leimahti hänen painuneisiin silmiinsä kamala tuli ja -hirveällä äänellään, jonka kovuus kasvoi entiseen voimaansa, hän -huusi: - --- Voi teitä, konnat! Yksikään teistä ei vältä kuolemaa. - -Sitten katseli hän kauan aikaa äitiään, tuijottavin, jäykin -silmin, mutta ihmeen levollisena kasvoiltaan. Väkijoukko seisoi -hievahtamatta. Sotilaat olivat perusasennossa. - -Vihdoin, pitkän ajan kuluttua kenraali sanoi. - --- Mitä teki teille tämä vanha nainen?... Tämä halvattu, yksinäinen -vaimo?... Tämä vanha vaimo... joka oli minun äitini? - -Hänen voimakas äänensä oli hiljentynyt ja menettänyt käskevän -sävynsä. Syvä tuska piili sen hillityssä värinässä. - -Kun lauma näki hänet sellaisena kuin hän siinä seisoi, levollisena -ja ryhdikkäänä kuten aina, mutta valjuna kasvoiltaan, silmät ihmeen -loistavina ja syvinä ja laihtuneet posket, joille kajastus heitti -häälyviä varjoja, kuopallaan, valtasi sen häpeänsekainen katumus ja -katseet painuivat maahan. - -Pitkiä hetkiä kului. Kukaan ei liikahtanut, kukaan ei uskaltanut -kuiskata. Vain tulipalo humisi ja ryskyi ja kipunat sinkoilivat -taivasta kohti... Sitten alkoi kuulua nyyhkytystä, tukahtuneita -purskauksia sieltä, täältä... Naiset, jotka äsken olivat riehuneet -kaikkein hurjimmin, itkivät ääneen. Useiden miestenkin silmät -kostuivat ja heidän huulensa vapisivat. Kaikkialla kohosi ilmoille -ruikutus ja voihke. Joukkointohimo oli saanut luonnollisen loppunsa. - -Kenraali kohotti kulmiaan ja hänen piirteensä kovenivat. - --- Korjatkaa ruumis, hän määräsi kylmästi. Sitten astui hän autoonsa -ja käski kuljettajaa pyörtämään. - -Vasta istuuduttuaan hän huomasi, että hänen jäsenensä vapisivat -väsymyksestä. - - - - -VII. - -Pietarin valtaus. - - -Niiden hyökkäysten aikana, jotka kenraali Orri oli Karjalan -kannaksella alottanut ja joita nykyinen kenraalimajuri Storm -innostuneena ja omalla vastuullaan oli jatkanut, oli rintamalinja -siirtynyt siten, että se nykyään kulki Malaja Vologodskaja järven -pohjoisrantaa ja jokivartta pitkin Dibuniin, siitä Toksovoon ja -edelleen itää kohti, päätyen Laatokkaan noin parin peninkulman -päässä Pähkinälinnasta. Asema oli venäläisille kieltämättä -edullinen, Pietarin--Pähkinälinnan rata tarjosi loistavia -kuljetusmahdollisuuksia. Saaliina oli saatu yli 900 tykkiä, joista -Storm nauraen oli huomauttanut: "Noilla ei tee mitään. Me valamme -ne auroiksi." Tämän lisäksi oli otettu 14 tuhatta vankia, lähes -20 tuhatta kivääriä, suuria ampumatarvevarastoja ja lukuisia -vaununlasteja elintarpeita. - -Koko tänä aikana olivat Laatokan pohjoispuolella ja Vienan rannalla -olevat divisioonat pysyneet miltei paikallaan, horjumattomassa -puolustusasemassa. "Sinne saa sijoittaa reserviväkeä. Ei meillä -ole varaa pidentää rintamaa", oli Orri sanonut, kieltäen -etenemisyritykset. - -Sitten oli tapahtunut rannikkokaupunkien hirveä katastrofi ja -taistelutoimet idässä olivat seisahtuneet. Venäläiset kokoilivat -voimiaan ja tarvitsivat aikaa toipuakseen, kenraali Orri makasi -sairaana. Storm oli lähtenyt englantilaisia divisiooneja vastaan. Oli -syntynyt hiljainen asema ja väijytyssota pikkukahakoineen, turhine -pommituksilleen ja patrullihyökkäyksineen. - -Vihdoin Storm palasi. Hänen retkensä oli jäänyt kummallisen -hiljaisuuden ja salaperäisyyden varjoon. Tiedettiin hänen -olleen kiivaassa taistelussa englantilaisten kanssa Hangon -lähettyvillä pienine joukkoineen. Sanomalehdet olivat kertoneet -vihollisen hirmuisesta tykkitulesta, mutta vaienneet sitten -kokonaan, kenties rauhoittaakseen pakenevia kodittomien laumoja. -Sitten ratsuväkirykmentti palasi, mutta yhä jatkui äänettömyys. -Englantilaisista divisioonista ei puhuttu enää sanaakaan, ainoastaan -sotilaat kertoivat pöyristyttäviä juttuja, joita ei kukaan uskonut, -lukuunottamatta taistelualueiden paikallisväestöä, jota viralliselta -taholta kiellettiin levittelemästä "perättömiä huhuja". - -Sitten palasi kenraali Orri rintamalle. - - * * * * * - --- Korjausosaston päällikkö on ilmoittanut, että koko osasto, -yhteensä 21 tuhatta miestä, on lähtökunnossa varustuksineen, sanoi -Storm. - --- Hyvä on, Orri vastasi. -- Entä? oma divisioonasi? - --- Se on valmiina, kuului kuiva vastaus. - -Orri katsoi miettiväisenä merelle päin. - --- Kronstadt on tehnyt meille paljon kiusaa pommituksellaan, sanoi -hän verkalleen. -- Katsotaanpas vieläkö sitä jatkuu. - -Sitten vilkaisi hän kelloaan ja käden liike paljasti hänen -jännityksensä, jota kasvoista ei voinut "huomata. - --- Saat lähteä, sanoi hän äänellä, jonka tukahtunut sävy ei jäänyt -Stormilta huomaamatta. - --- Näkemiin! toivotti toinen väkinäisesti naurahtaen. - -Tunti oli täysi ja kentältä, katkoisesta paikasta pyrähti kymmenen -suurta, harmaata lentokonetta, joiden omituinen kori oli täynnä -pyöreitä, kiiltäviä palloja. Melkein samaan aikaan lähti yhtä monta -pientä, kevyttä, uusimallista lentäjää. -- Sivummalla, kallion -suojaaman varastovajan ääressä, näkyi vielä kaksikymmentä suurta ja -kymmenen pientä konetta. Lentäjät kohosivat huimaavan korkealle ja -katosivat... Sitten lähtivät seuraavat kymmenen suurta lintua... - -Kun ensimäiset olivat saapuneet Kronstadtin kohdalle, alkoivat ne -pyöriä tiheissä ympyröissä, äärettömän korkealla. Mutta niiden -yläpuolella kieppuivat pienet koneet, keveinä ja liikkuvina kuin -pääskyt. - -Alkoi kuulua yhä taajenevia, kumeita räjähdyksiä. Savupatsaita -kohosi linnoituksesta... Siellä täällä leiskuivat jo tulenkielekkeet -korkealle ilmaan... - -Kun ensimäiset kymmenen lentäjää olivat pudottaneet pomminsa, -lähtivät he takaisin ja seuraavat siirtyivät tilalle. Sillä aikaa -oli kolmas kymmenryhmä lähtenyt liikkeelle ja sivuutti palaajat -puolimatkassa. - -Yhä jatkui kumeita jyrähdyksiä, yhä vuorottelivat ryhmät. Vihollisen -tykistö ampui vimmatusti, mutta sen oli mahdotonta osua noihin -pieniin, tuskin näkyviin pisteisiin, jotka olivat niin suhdattoman -korkealla avaruuden äärettömässä sinessä... Mutta, voimakkaita -sytytyspalloja ja myrkyllisillä kaasuilla täytettyjä pitkulaisia -pommeja satoi tuhkatiheään. - -Sitten hyökkäsi vihollisen ilma-eskaaderi. Silloin laskeutuivat -pienet, ylhäällä pyörineet koneet huimaavaa vauhtia alaviistoon. Ne -liikkuivat niin sulavasti ja äkkinäisiä käänteitä tehden kuin elävät -olennot, suurisiipiset linnut, joiden hirvittävää tulta ei vihollinen -saattanut kestää. Se taisteli jonkun aikaa. Sitten se menetti -koneitaan ja kääntyi pakosalle. - -Yli Kronstadtin jatkui lakkaamatta pommi-sade. - - * * * * * - -Samaan aikaan ratsuväkidivisioona, jonka mieslukua oli paljon -lisätty, alkoi rynnistyksensä. - -Mutta tällä kertaa tapahtui se paljoa vaikeammissa olosuhteissa kuin -varhaisemmin. Venäläiset olivat viisastuneet kärsimistään tappioista -ja rakentaneet puolustuslinjansa uuteen malliin. He olivat tehneet -valtavan leveän piikkilanka-esteen, jonka okaisten lankojen väliin -he olivat sijoittaneet risuja, juurikkaita kantoja ja kaadetuita -puita, joiden viholliseen päin törröttävät okaat pistokyvyn -tehostamiseksi olivat viistosti leikatut. He olivat kaivaneet syviä -sudenkuoppia säännöllisten välimatkain päähän, vetäytyneet pitkän -matkan taaksepäin ja vasta sitten rakentaneet itselleen varsinaisen -taisteluhaudan uusine suojalaitteineen. - -Jo yöpimeällä oli lähetetty jalkaväen pioneereja lankasaksilla -avaamaan reittiä. Kun venäläinen etuvartio, joka oli asetettu -lankasuojuksen taakse, kuuli rapinaa läheltään, ampui se -merkkilaukauksen ja samassa alkoi hirvittävä granaattisade pudota -sulkutulena kentälle. Se kaatoi kyllä useita pionieerejä, jotka -harvassa ketjussa, vatsallaan maassa ryömien tekivät vaarallista -työtään, mutta samalla se myöskin paljon auttoi heitä, katkoessaan ja -murtaessaan kaikki langat, kannot ja puut. - -Vasta kun tuli oli jonkun verran asettunut, ratsumiehet hyökkäsivät -kätköpaikoistaan. Hurjalla vauhdilla ja sokeassa raivossa he kiitivät -eteenpäin, heidän pitkät, loistavat miekkansa hutkivat tietä auki -salamoivin terin ja heidän harmaan suojuksen verhoamat haarniskansa -rapisivat konekiväärien luodeista. Heitä sortui maahan ja kaatui -suhdattoman paljon enemmän kuin ensimäisellä kerralla, mutta suurin -osa ryntäsi eteenpäin kuin raju-tuuli. Juoksuhaudan kohdalla syntyi -hirveä temmellys ja käsigranaatit paukkuivat yhtämittaa, mutta niiden -yli kuului pienien satularuiskujen vihlovan terävä ja kimeä ääni. -Sitten haavoittuneiden huudot kohosivat ilmaan ja epäjärjestyksessä -alkoi kauhistunut vihollinen paeta. - -Ratsumiehet ajoivat hurjaa vauhtia heidän ohitseen jättäen -jälkeensä vain pieniä osastoja, jotka liehuivat edestakaisin -kuin murhan enkelit. Toiset painalsivat yhä eteenpäin surmaten -ja hävittäen. Vihollisen suunnattomat ratsujoukot, joilla se, -edellisistä kokemuksistaan viisastuen, koetti ehkäistä hyökkääjien -etenemistä, ryntäsivät suotta väijytyspaikoistaan. Heidän kuulansa -eivät tehonneet, heidän sapelinsa ja pistokeihäänsä kalskahtivat -murtumatonta panssaria vastaan ja putosivat voimattomina. Silloin -luulivat he olevansa yliluonnollisten olentojen kanssa tekemisissä. -Heidät valtasi suunnaton pakokauhu ja hurjassa sekasorrossa he -kiiruhtivat metsiin. - -Suuret voimavaunut ja panssari-autot, jotka vyöryivät rymisten -eteenpäin ja joiden rakenne suuresti muistutti maailmansodan aikaisia -tankkeja, kierrettiin ja jätettiin jälkeen, tai tuhottiin niiden -pyörät voimakkailla heittopommeilla. Syntyi niin suunnaton sekasorto, -että oli mahdotonta kauempaa erottaa ystävää vihollisesta. - -Sitten alkoi jalkaväki nopeasti edetä. Se otti vankeja, korjasi -voittosaalista ja surmasi säälimättä pakenevia vihollisryhmiä. -Korjausosasto, jolla oli vain pistoolit aseenaan, teki valtavia -kuormia ja järjesteli kuljetuskolonnia. Sen 21 tuhatta miestä totteli -päälliköitä, joille oli yksityiskohtia myöten annettu määräykset -toimintatavastaan. - -Mutta ratsumiehet syöksyivät yhä eteenpäin. Suurin piirtein jakautui -koko Karjalan kannaksen rintama kahteen osaan, kahteen ympyrään, -joista toinen, pienempi, keskipisteenään Pähkinälinna, arveluttavasti -supistui, mutta toinen, joka uhkaavasti läheni Pietaria, oli niin -kaaosmaisen sekasorron vallassa, että siitä ei voinut saada selvää -käsitystä. Jo silloin ryssän päävoimat lähtivät Pietarista ja kadut -täytti pakolaisten loputon tulva, jota mikään järjestysmahti ei -voinut estää. - -Pietarin tykistö ampui vimmatusti. Mutta kauhistuneina huomasivat -tähystäjät, että tuli tuhosi miltei yksinomaan omia tuhatpäisiä -joukkoja, jotka laumoittuivat yhä suurempiin, epäjärjestyksessä -oleviin parviin ja syöksyivät kauhun vallassa kaupunkia kohti. - -Sposskaja oli hurjain ratsastajain vallassa. Novajassa ja Starajassa -nähtiin heidän haarniskoidut, välkkyvät pukunsa, joiden yltä verho -oli repeytynyt. Heitä tunkeusi Viipurin kaupunginosaan, Suomen -asemalle, sitten Ohtaan ja Pähkinänlinnan asemalle, mutta he eivät -näyttäneet vieläkään pysähtyvän. - -Vasta vähitellen alkoi huomata tarkoitusperäisyyttä heidän -raivokkaassa syöksyssään. He pyrkivät siltojen vaiheille. Pietari -Suuren ja Liteinin sillan alkupäät olivat he miehittäneet; osastoja -ryntäsi yli Newkan lakaisten Sampsonin ja Grenaderskijn yli -kulkupaikat kuularuisku-tulellaan. Samassa syöksyi kiiltäviä, siroja, -keveitä panssari-autoja joka taholta konetykkeineen. Niitä vastaan -ryntäsivät venäläisten raskaat, puhkuvat, suunnattomat voimavaunut, -jotka liikkuivat läähättäen kuin virtahevoset ja joita suomalaisten -nopealiikkeiset vaunut hävittivät tiikerin notkeudella, jatkaen -matkaansa suoraa päätä yli siltojen Litejnajan, Admiralskajan, -Kazorskajan kaupungin osiin. Ne ottivat suurten siltain Trojtskijn, -Pörssi-sillan ja Tuttskovin päät haltuunsa ja sylkivät hornamaista -tultaan kauhistuneisiin sotaväenosastoihin, jotka heittivät aseensa, -sulloutuivat yhteen ja tallasivat pakenevia ihmisiä tai kädet ylös -kohotettuina huusivat armoa. -- - -Kaakon puolella, mistä lukuisat radat ja tiet lähtevät Venäjän -sydämeen, liiteli korkealla ilmassa joukko lentokoneita, jotka suuren -kaaren muotoisessa ryhmässä syöksivät pommeja syvyyteen, hävittäen -pakenevia joukko-osastoja, taloja, kuormastoja, rautatievaunuja. - -Yli koko Pietarin levisi sekasorto, kauhu, kuolema ja vihlovat -avunhuudot, kumeain räjähdysten ja loimuavain tulipatsasten kohotessa -ilmaan. - - * * * * * - -Sillä aikaa oli jalkaväki puhdistanut varsinaisen juoksuhautarintaman -ja kokoontui nyt teille, lähteäkseen tiheissä marssikolonnissa -Pietaria kohden. Korjausjoukot lukuisine eri osastoineen olivat -lähtövalmiina kärsimättömästi odotellen määräystä. - -Kenraali itse istui loistoautossaan ja hänen ympärillään pyöri -lähettejä, viestintuojia ja upseereja, joilla kaikilla näytti olevan -kuumeinen kiire. - -Sitten hurautti moottoripyöräilijä aivan automobiilin viereen ja -ilmoitti hengästyneenä. - --- Teidän Ylhäisyytenne! Kronstadtissa liehuu valkea lippu. - -Hätäilemättä kenraali katsoi kelloaan, eikä vastannut. Sitten nosti -hän käden ohimolleen ja kääntyi erään viestintuojan puoleen, joka -perusasennossa seisten odotti puheenvuoroa. - -Kolonnat komennettiin liikkeelle ja marssi alkoi. Tuon tuostakin -jätettiin pienempiä osastoja jälkeen korjaamaan vihollisen varastoja, -ampumatarve-vaunuja, ruokatavarakuormia tai voimavaunuja, joita oli -siellä täällä, epäjärjestyksessä, rikkonaisin pyörin, tai ojaan -sortuneina. Laukkaavia, hirnuvia hevosia, joita kiiti valtoimina -ympäri taistelualueen, koetettiin houkutella kiinni ja valjastaa -ajopelien eteen. Mutta pääjoukot jatkoivat tulisella kiiruulla matkaa. - -Pargalovon aseman vaiheilla kohdattiin jo Pietarista lähetetty -puhelinosasto ja etujoukon lähetti porhalsi täyttä neliä kenraalin -luokse. - --- Teidän Ylhäisyytenne. Kenraali Storm puhuu Pietarista. - --- Ajakaahan! kehoitti kenraali kuljettajaansa. - -Kun hän oli päässyt asemalle, kysyi hän kunniaatekeviltä sotilailta. - --- Missä on puhelin? - --- Täällä, Teidän Ylhäisyytenne, vastasi telefonisti ja soitti. - -Kenraali otti torven käteensä. - --- Haloo! Missä on? - --- Pietarissa, Suomen asemalla! kuului vastaus. - --- Onko kenraali Storm lähettyvillä? - --- Heti paikalla. - -Kului tuokio. Sitten kuului terävä ääni. - --- Haloo! - --- Onko kenraali Storm? - --- On. - --- Täällä Orri. Mitä kuuluu? - --- Ei mitään erinomaista. Joko tulette? - --- Hyvää vauhtia. - -Sitten syntyi vaitiolo, eikä kumpaisellakaan tuntunut olevan mitään -sanomista. - --- Näkemiin sitten! kuului vihdoin. - --- Näkemiin, Orri vastasi. Mutta sitten hän lisäsi hiukan hätäisemmin. - --- Tosiaan, olin unohtaa. Kronstadt on nyt meidän. - --- Vihdoinkin, kuului levollinen vastaus. Seuraavana päivänä oli -sanomalehdissä Karjalan kannaksen rintama-päämajan tiedonanto: - - _Pietari 6.9. Suomalaiset joukot ovat miehittäneet Pietarin ja - Pähkinänlinnan. Kronstadt on antautunut._ - - * * * * * - -Niinpian kuin valtaus oli turvattu, tärkeimmät paikat miehitetty -ja uusi rintamalinja, joka kulki kaarevana ketjuna Pietarin -eteläpuolitse ja Nevan mutkan itäpuolelta Laatokkaan, antoi kenraali -Orri määräyksen, jonka mukaan kaikkien niiden henkilöiden, joita ei -oltu vangittu, oli 24 tunnin kuluessa poistuttava kaupungista. He -saivat ottaa mukaan välttämättömimmät tarpeensa ja tie oli heille -vapaa eteläänkäsin, mutta kuoleman uhalla oli heidän lähdettävä. - -Kaduilla kulki loputtomia jonoja ajopelejä, automobiileja, -kuormavankkureita. Ihmisiä vaelsi leveinä virtoina, kauhun ja tuskan -vallassa, ja he sulloutuivat hätäillessään niin tiiviiksi joukoiksi, -että sotilailla oli täysi työ pitää heitä järjestyksessä. Tuon -tuostakin sattui onnettomuuksia. Vaikka raitiotieliikenne seisoi, -jäi ihmisiä vankkurien ja voimavaunujen alle, jotka niin pian kuin -mahdollista pyrkivät ulos kaupungista. Kuului huutoja, räminää, -ryskettä, joka kasvoi valtavaksi, sekavaksi pauhuksi. Kaikkialla -näkyi itkeviä naisia, kalpeita ylimystön rouvia, jotka olivat -pakotetut jättämään kotinsa, ja pienten lasten hätääntynyt kirkuna -tunkeusi vihlovana korviin. Mutta sotaväenosastot marssivat reippaina -ja huumaantuneina maailmankaupungissa, jonka he urhoollisuudellaan -olivat valloittaneet ja lauloivat matalalla äänellä: - - Hermanni sanoi Jaskalle: - "Vera ryssää puukolla! - Ei ryssän ole väliä, - ei sill' ole sielua." - -Tämän sekasorron keskellä ajeli kenraali Orri loistoautossaan. Hänen -kasvonsa olivat vaaleat, hänen silmissään loimusi kaamea tuli ja kun -näki hänen yhteenpuristetut huulensa ja sieraimensa, jotka toisinaan -laajenivat ja pingottuivat verettömiksi, niin kylmiä väreitä kiiti -läpi ruumiin. Sotilaat pelkäsivät häntä kuin jumalaa, mutta samalla -he pitivät hänestä ja lauloivat salaa rintamalla syntyneitä veisuja -kenraalistaan. Storm oli paljoa iloisempi. Hän nauroi, vitsaili, -antoi miesten juoda itsensä humalaan, mutta sulki heidät sitten -kasarmeihin selviämään ja Orrillekin hän huomautti, ettei verrattomia -venäläisiä kaunottaria olisi kuitenkaan pitänyt karkoittaa. Mutta -tämä ei hymyillyt, ei vastannut, vaan vaelsi kuin hornan henki synkin -otsin ympäri kaupungin. - -Samaan aikaan viisituhatta miestä kuumeisella kiireellä laittoi -Suomen radan varsille suunnattomia katoksia ja vajoja. Toiset -naulasivat laatikoita, suuria ja pieniä, muutamia tarkkojen mittojen -mukaan, äreiden ja täsmällisten korjausosaston päälliköiden johdolla. - -Kun Pietari oli tyhjentynyt entisistä asukkaistaan, jaettiin -korjausosaston miehet, joiden avuksi oli komennettu noin 50,000 -vankia, eri kortteleihin ja kaupungin osiin. Sitten alkoi tavaroiden -pakkaus, joka tapahtui tarkkojen ohjesääntöjen mukaan, levollisesti, -mutta yötä päivää. Museot, taidegalleriat, kirjastot, tehtaat, -kauppahuoneet, elintarvevarastot, kaikki tyhjennettiin ja tavarat -kuljetettiin vajoihin ja merkittiin luetteloihin, erilaatuiset -kukin osastoonsa. Puhkuvia kuorma-autoja, läähättäviä hevosia, -puolinääntyneitä vankeja hikisin kasvoin vaelsi yhtä mittaa -edestakaisin Pietarin leveillä kaduilla ja suurilla silloilla. Millä -pysyväistä arvoa oli, se otettiin talteen, pakattiin laatikoihin -ja kuljetettiin vajoihin. Täältä veivät junat elintarpeita ja -huonekaluja Suomeen niin paljon kuin suinkin ehtivät. Valloitettu, -autio kaupunki oli muuttunut orjamaisen työn ja kuolettavan -ponnistuksen keskukseksi, jossa vilisi väsyneitä, Orrin hirveän -tahdon näännyttämiä ihmisiä tuhansittain, hyörien edestakaisin kuin -muurahaiset. - -Kun tyhjennystyö vihdoin oli suoritettu, kokoontui puoli kilometriä -pitkän amiraali-palatsin edustalle 200 voimavaunua, joilla oli -lastina öljyllä täytettyjä sytytyspommeja. Samaan aikaan kuljetettiin -se suunnaton tykistö, joka kaupungista oli saatu, niin edullisille -ampumapaikoille kuin mahdollista ja niiden lähettyville tuotiin -kokonaisia granaattivuoria. - -Sitten annettiin painetut ohjesäännöt autoille ja ne lähtivät -liikkeelle, hajaantuen kukin suunnalleen. - -Tunnin päästä leimusi Pietari yhtenä ainoana tulimerenä. Sotajoukot -oli siirretty kaupungin ulkopuolelle, mistä ne kauhistuneina -katselivat kaameaa näkyä. Tykit jyrisivät lakkaamatta, granaatit -räiskyivät ja leimahtelivat, repien suuria kappaleita Pietarin -komeista palatseista, yhä uudestaan ja uudestaan ja vihdoin luhistaen -raunioiksi kaiken sen, minkä tuli säästi, -- - -Korkealla ilmassa, minne suunnaton, mustanpunainen savupilvi kohosi, -pyörien omituisina vyöryinä ja tuon tuostakin laskien lävitseen -huikaisevan, korkean tulipatsaan, siellä kiiti pieni, keveä -lentokone, kaarrellen laajoissa kehissä palavaa kaupunkia. Ohjaajan -paikalla istui luutnantti Vahlberg; hänen rinnallaan, alaspäin -suunnatun kiikarin yli kumartuneena, oli kenraaliluutnantti Orri, -vahankalpeana kasvoiltaan, silmissä infernaalinen kiilto. - -Kun luutnantti Vahlberg, savusta miltei tukehtuneena, katsahti -sivulleen, ikäänkuin siten jouduttaakseen laskeutumiskäskyä, jota hän -odotti, teki kenraalin kasvojen synkkä ja tunnoton kovuus häneen niin -hyytävän vaikutuksen, että väreitä kiiti hänen ruumiinsa läpi ja veri -pakeni hänen poskiltaan. - - * * * * * - -Sen lyhyen tiedonannon jälkeen, jonka Orri oli päämajasta lähettänyt, -eivät sanomalehdet olleet puhuneet Pietarin valtauksesta mitään. -Kenraali ei ollut lähettänyt minkäänlaisia lisätietoja ja kyselyihin -oli hän kuivasti vastannut: - -"Taistelutoimet seisauksissa. Asema ennallaan." - -Mutta sitten alkoi sanomalehdissä kierrellä pöyristyttäviä -uutisia ja huhupuheita Pietarin hävityksestä ja vihdoin julkaisi -Hufvudstadsbladet pitkän haastattelun: - - _Kenraali V. Pietarin hävityksestä_. - - _Tuomitsee ankarasti kenraali Orrin menettelyä._ - - Lehtemme edustajalle myöntämässään haastattelussa on I:sen - divisioonan päällikkö kenraali V. lausunut seuraavaa. - - -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- - - -- Kenraali Orrin menettely herättää ehdottomasti hämmästystä - ja paheksumista. Kuinka voi tällainen vandalismi tulla - kysymykseenkään 20-vuosisadalla! Kaikki Pietarin kuuluisat - taidesalongit, museot, keisarilliset rakennukset, Eremitaasi, - Talvipalatsi ja lukemattomat muut ovat nyt raunioina. Jos tämä - hävitys olisi tapahtunut valloittaessa, ei siitä olisi mitään - sanottavaa, mutta venäläisethän jättivät kaupungin kenraali - Orrille miltei _ilmaiseksi_, arvatenkin tahtoen säästää - sitä tuholta. On tosiaankin vahinko ettei verrattain nuori - armeijamme vielä ole ennättänyt saada johtajikseen henkilöitä, - joiden sivistys ja humaniteetti olisivat korkeammalla tasolla - ja ehkäisisivät moiset menestyksen ja voiton huumauksessa - toimeenpannut raakalaisteot. - -Sanomalehdet nostivat hirveän äläkän. Kokonaisia artikkelisarjoja -kirjoitettiin asiasta, mutta kukaan ei ollut siitä oikein selvillä, -eikä kenraali päästänyt uteliaita paikalle katsomaan. - -Silloin tuli Orrissa näkyviin se puoli, joka kaiketi oli tuottanut -hänelle kansan suosion. Hän puhui, kirjoitti selostuksen, eikä -malttanut vaieta. - - Kahdeksannentoista vuosisadan alussa Venäjän tsaari Pietari - Suuri riisti Nevan soilla asuvilta suomalaisilta heidän kotinsa - ja rakennutti kaupungin, josta väkipakolla ja keinotekoisilla - menettelytavoilla paisutettiin maailmankaupunki. Yli kaksisataa - vuotta on se levittänyt saastaansa ja tuhoavaa pahennustaan. - Se on ollut alituisena koleerapesänä, ruton ja inhottavien - tautien kotipaikkana, joka Suomea lähellä ollen on siveettömillä - laitoksillaan ja kevytmielisellä elämällään tartuttanut - turmelusta meidänkin maahamme. Sen epäterveellinen ilmanala, - joka tilastotietojen mukaan käsittää vain 13 kirkasta, mutta 205 - sade-päivää vuodessa, on vaatinut tuhansien ja taas tuhansien - ihmisten hengen ja kylvänyt kurjuutta syrjäkaupungin köyhien - kolkkoon elämään. Väkipakolla se perustettiin seutuun, joka oli - sopimaton ja verrattain harvaan asuttu, väkipakolla minä sen - hävitin, niin ettei kiveä ole kiven päällä; ja uneksin siitä - ajasta, jolloin suo on peittänyt sen jäljetkin hetteisiinsä ja - kurki huutaa ja vikla viheltää sen palatsien entisillä sijoilla. - - -- Kenraali V. näyttää olettavan, että Pietarin saattoi ottaa - vain kovalla ärjäisyllä, yhtä ilmaiseksi kuin maksamattoman - salonkiunivormun räätälistä. Siihen en kuitenkaan tahdo - puuttua. Mutta jyrkästi torjun syytökset vandalismista. Mikä - on voitu korjata talteen, se on myöskin korjattu. Museoiden - aarteet ja taideteokset tulevat tästä lähtien upeilemaan - Suomen asianomaisissa rakennuksissa, ja elintarpeet, koneet, - vieläpä huonekalutkin, jotka väliaikaisesti saavat tyydyttää - nykyistä, englantilaisesta hävityksestä johtunutta tarvetta, - on rekisteröity ja säilytetty. Taloja ja palatseja en voinut - siirtää, ne jaoitettiin maahan. Samoin kuvapatsaat, joiden - esittämien henkilöiden muistoa ei suomalainen kaipaa. Kenraali - V:lle voin kuitenkin, mikäli hän haluaa, lähettää tsaari Nikolai - II rintakuvan puutarhakoristeeksi. - - -- En sitäpaitsi malta olla viittaamatta siihen, että Neva joki - tulee sodan päätyttyä olemaan Suomen ja Venäjän rajana ja että - Pietarin olemassaolo niinmuodoin on sekä tarpeeton, että mahdoton. - - _Orri_ - Kenraaliluutnantti. - -Kahta päivää myöhemmin sanomalehdet julkaisivat yllättävän uutisen: - -Venäjä oli ehdottanut välirauhaa. - - - - -VIII. - -Rankaisuretkikunta. - - --- Häiritsemmekö? kysyi amiraali N., astuessaan Stormin saattamana -Orrin huoneeseen. - --- Kas, amiraali! Sinunpa silmiäsi ei usein ole ilo katsella, sanoi -kenraali huomattavan iloisesti, nousten kättelemään ystäväänsä. --- Painakaahan puuta molemmat ja pitäkää hyvänänne, mitä talo voi -tarjota, s.o. ainoastaan sikareja, mutta oivallisia. - --- Mikäli et suvaitse minun auttaa, amiraali vastasi, käärien -whiskypulloa auki papereista. -- Se on oikeata englantilaista. -Ostettu Irlannista kuusi päivää sitten. - -Orri kohotti kulmiaan. - --- Tarkoitatteko, että olet sen itse ostanut? - --- Tarkoitanpa niinkin. - --- Sinä olet kuusi päivää sitten ollut Irlannissa? - --- Aivan. - --- Vai niin, sanoi kenraali painokkaasti, katsoen pitkään ystäväänsä. -Syntyi äänettömyys tuokioksi. Sitten kenraali kysäisi. - --- Kuulehan. Minkä verran sinä olet pohjannut Englannin laivoja? - -Amiraali vilkaisi ympärilleen ja alensi ääntään. - --- 9 dreadnoughtia, 6 risteilijää, 14 torpeedovenettä ja 11 -sukellusvenettä. Sitäpaitsi ne kuljetuslaivat, joista jo aikaisemmin -oli puhe. Minua hämmästytti aluksi, että ne tulivat tänne niin -mahtavalla laivastolla. Mutta kyllähän sen ymmärtää. He pelkäsivät -kaikessa tapauksessa Saksan laivaston hyökkäystä ja olivat varuillaan. - -Orrin silmät loistivat. - --- Mahtaa se John Bullia kirveltää. Mutta kuka käskee! Sitävastoin en -käsitä, minkätautta sinä sallit niiden ampua kaupunkimme raunioiksi? - --- En voinut sille mitään. Ne tulivat niin äkkiä ja niitä oli -kaikkialla. Ja enhän minä mahtanut niille mitään, kun ne pysyttelivät -niin etäällä ja näkymättömissä. Komensin upottaja-osaston -kuljetuslaivain kimppuun ja painuin suoraa päätä Tanskan rannikolle. -Siinä minä laskinkin ihan oikein; olisitpa vaan ollut näkemässä, -millä hirveällä melulla dreadnoughti uppoaa. - -Kun keskustelu pysähtyi, sanoi Storm: - --- Eihän niissä pohjoisissa huhuissa mitään perää olekaan. Juuri -tuli peruutus. Johan minä ajattelinkin, että se on turhaa puhetta. -Englanti muistaa vielä ne kolme divisioonaansa ja sitäpaitsi vanhan -Muurmannin jupakan. Ikinä ei se laske joukkoja sieltä maihin. - --- Mistä peruutus tuli? Orri kysyi. - --- Sotaministeriltä. - --- Mutta jotakin pitäisi _meidän_ kyetä Englannille tekemään, -huomautti amiraali, katsoen merkitsevästi Stormiin. -- Jollakin -keinoin meidän pitäisi nöyryyttää tätä pienten kansain suojelijaa, -joka on ampunut kaupunkimme raunioiksi... Ja jos oikein suoraan -sanon, niin sen asian vuoksi me tänne tulimmekin. - --- Ahaa! - --- Meillä on ehdotus. - --- Annahan kuulua. - --- Me lähetämme viisisataa miestä, kolmesataa Lontooseen, sata -Liverpooliin ja Hulliin, varustettuina sytytyspommeilla, 50 -kappaletta miestä kohti. He tietysti esiintyvät siviilipuvuissa, -joiden alle haarniskat on kätketty, istuvat automobiileihin, kaksi -miestä kuhunkin, huristavat ympäri ja pistävät talot palamaan. Jos -oletamme auton sytyttävän keskimäärin 10 taloa, mikä ei pitäisi -olla paljon sytytyspommiemme tavattomaan tehoon katsoen, niin esim. -Lontoossa alkaisi 1500 taloa roihuta. Sitä voisi verrata sinun -Pietarin rovioosi, josta kohtalo sinua palkitkoon. - --- Tehän olette mielettömiä! Orri huudahti. -- Eihän tuo mitenkään -ole mahdollista. - --- Ja miksei? - --- Miten saatte miehet perille? - --- Laivoilla. Viisi laivaa, siinä kaikki. Salakuljettajat vievät -paljon vaarallisempiakin lasteja maihin. - --- Ja automobiilit? Ymmärrättehän toki, ettei 150 automobiilia -vuokrata Lontoossa ulkomaalaisille, sen herättämättä huomiota. - --- Sinä olet innostunut ja teet tarpeettomia kysymyksiä. Tietysti me -olemme niin paljon ajatelleet. - --- Selkähän siis. - --- Automobiilit ovat valmiina kuljettajineen. Samoin laivat. - --- Entäs miehet? Sehän tietää miltei ehdotonta kuolemaa jokaiselle. - --- Miehet ovat valmiina, sanoi Storm täsmällisesti. - -Orrin katse terävöityi ja tuokion hän mietti. - --- Ja pommit ovat perillä, tokasi amiraali yhtäkkiä kuivasti. - -Orri hätkähti. Syntyi äänettömyys. - --- Selittäkäähän vähän yhtenäisemmin, sanoi hän vihdoin. - --- Tämä tuuma syntyi minussa Irlannissa. Olen kahdesti käynyt siellä -sodan aikana. Perustana ovat sinnfeinerit, jotka hautovat kostoa -viime vuosikymmenellä kärsimänsä verilöylyn takia ja ovat valmiita -vaikka mihin. Jo silloin minä keskustelin heidän kanssaan. Ja -sittemmin syntyi suunnitelma. Autot ovat valmiina, kuljettajat ovat -valmiina ja minä olisin teettänyt heillä koko kepposen, mutta uutta -verilöylyä peljäten he eivät uskaltaneet. Aivan toista oli heidän -mielestään, jos suomalaiset ovat mukana. Autonkuljettajat voivat -silloin vedota heihin, eikä kosto tule Irlannin niskoille. Asia on -yksityiskohtia myöten harkittu, ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa -ja kuljettaa miehet sovitulle paikalle. Eihän sen pitäisi olla -vaikeaa, sillä Englannissa ei tietysti osata mitään tämäntapaista -aavistaakaan. Minä puhuin jo aikaisemmin Stormin ja hänellä on nuo -viisisataa vannoutunutta valmiina. - --- Vai niin, sanoi kenraali miettiväisenä. Ja pitkän ajan kuluttua -hän jatkoi. - --- Tätä ei tietysti voi tehdä hallituksen nimessä. - --- Ei. Vaikka oikeastaan en ymmärrä, mistä syystä ei. - --- Onhan se selvä. Eihän tämä ole mitään sotaa. Se on luvaton yritys. - -Silloin amiraali tulistui ja sanoi kiihkeästi. - --- Ja miksikä luvaton? Oliko se sotaa, kun englantilaiset tulivat -tänne laivoineen ja ampuivat kaupunkimme raunioiksi! He tiesivät, -ettei meillä ole laivastoa, tai oikeammin sanoen he luulivat niin. -Oliko siinä mitään inhimillistä? Eikö se ollut selvä kostotoimenpide? -He luottivat kauaskantoisiin tykkeihinsä ja päättivät meidät tuhota. -Mutta siinä he pettyivät. - --- Ja oliko sinun Pietarin roviosi sotaa? pisti Storm. - --- Tämä on sittenkin jotakin toista, huomautti Orri verkalleen. -- -Eikä sen onnistuminen näytä kovinkaan mahdolliselta... Tässä mennään -siviilipuvussa rauhallisia ihmisiä hätyyttämään ja surmaamaankin. - --- Minä en ymmärrä, huudahti amiraali katkerana. -- En todellakaan -ymmärrä. On lupa tehdä lentohyökkäys rauhalliseen kaupunkiin ja -surmata ihmisiä pommeilla. Tämähän on siitä vain muunnos ja minusta -tätä yritystä saattaisi ilmasta käsin tukeakin. On lupa upottaa -rauhallisia kauppalaivoja. On lupa ampua pienen maan kaupungit -mäsäksi. On lupa vaikka mihin, mutta tämä yksin on sopimatonta... -Sinä et luullakseni oikein tajua tämän asian merkitystä, sillä -huomiosi on ollut etupäässä kiintyneenä itään. Kansa on rauhatonta -Englannissa. Se vastustaa sotaa. Se syyttää hallitusta siitä, että -se on aiheettomasti hyökännyt Suomen niskaan. Se vaatii tietoa, -mihin ne laivat ovat joutuneet, jotka minä olen upottanut. Jos nyt -tämä katastrofi onnistuu, niin jotakuinkin varmana voi pitää, että -yleinen mielipide pakottaa hallituksen rauhaan ja että syntyy suuria -mellakoita... - --- Sinähän kiihdyt, hyvä veli, Orri sanoi. -- Jos kerran asiat niin -ovat, niin ei suinkaan minusta vastusta. - --- No! Tuo kuuluu joltakin, naurahti amiraali, itsekin huomaten -innostuksensa ja suutaan pyyhkien. - --- Ja lupaat auttaa meitä? kysyi Storm. - --- Lupaan auttaakin. Mutta eihän sitä tarvita, koska kaikki on -valmiina. - --- Entäs sotaministeri! Hänen tietämättään emme uskalla toimia. - --- Siinä suhteessa teen voitavani. - --- No sitten on whiskyn aika tullut, sanoi amiraali, ilmeisesti -hyvällä tuulella. - - - - -IX. - -Kansa kuohuu. - - -Kauhean englantilaisen hävityksen jälkeen olivat Suomen kansan syvät -rivit ikäänkuin lamaannuksen vallassa. Kun ne veriset mellakat -ja levottomuudet, jotka lähipäivinä hävityksen jälkeen ikäänkuin -pauhaavana virtana olivat vyöryneet etelästä pohjoiseen, oli saatu -asettumaan, syntyi pelon ja kauhun sekainen hiljaisuuden tila, -jolloin kuiskauksiakin pidettiin vaarallisina. Rantakaupungit -olivat tyhjentyneet. Sanomalehdet olivat lakanneet ilmestymästä. Ja -väkijoukot olivat hajaantuneet ympäri Suomen, kaukaisiin pitäjiin ja -maakyliin. - -Mutta kun syksy tuli ja asuntokysymykset kohosivat -päiväjärjestykseen, alkoi julkisuudessa kuulua yhä tyytymättömämpiä -ääniä ja pahaenteistä murinaa. Sanomalehdet heräsivät vähitellen -uudestaan eloon. Huolimatta sotasensuurista pääsi niihin -pujahtamaan uutisia, jotka muutenkin kiertelivät salaperäisinä -yleisön keskuudessa. Tiedot englantilaisten divisioonain -kuulumattomasta tappiosta ja huhut niistä loistavista upotuksista, -joita amiraali N. oli tehnyt Tanskan salmien suulla, kohottivat -kansanjoukkojen itsetuntoa ja kannustivat niiden rohkeutta. -Muutamat Suomessa maata-omistavat saksalaiset keinottelijat olivat -vain vastenmielisesti alistuneet hallituksen määräyksiin, eivätkä -kernaasti nähneet tiluksillaan niitä onnettomia, jotka hätä oli -sinne pakoittanut. Tätä käyttivät jotkut kiihoittajat aseenaan, -saaden aikaan sen, että yhä useammalta taholta alkoi kuulua syytöksiä -Saksan hallitusta vastaan. Minkätähden se oli koko sodan ajan pysynyt -passiivisena? Minkätähden oli se sallinut englantilaisten laivain -kauhuteot? Se oli Suomen liittolainen, minkätähden se jätti pienen -"holhokkinsa" kahden suurvallan syötäväksi? Jos kerran Englanti oli -ultimaatumillaan pakoittanut Tanskan, Ruotsin ja Norjan kolmiliiton -avaamaan tärkeät salmensa, niin miksei Saksa pannut sille mahtavaa -vastalausettaan? - -Pietarin odottamaton valtaus päästi intohimot täydellisesti -valloilleen ja juovutti joukot menestyksen huumalla. Saatiin leipää, -saatiin välttämättömiä tarveaineita ja silloin alettiin vaatimalla -vaatia selityksiä. Mahtavat kansanjoukot kerääntyivät Keski-Suomen -kaupunkeihin, ne kulkivat lippuineen ja voittolauluja laulaen -toreille ja avonaisille kentille, pitääkseen kuohuvia puheitaan ja -äänekkäästi huutaakseen syytöstensä sanavirtoja. Sotilaat tuntuivat -olevan heidän puolellaan, eikä hallitus uskaltanut ehkäistä heidän -kokouksiaan. - -Sitten kirjoitti Nouseva Kansa jyrisevän artikkelin, jossa sanottiin -m.m.: - - -- -- -- On koetettu puolustaa Saksan menettelyä sillä, että - Ranska ja vieläpä Amerikkakin Englannin liittolaisina olisivat - uhanneet sodalla, mikäli ei Saksa pysyisi erossa tästä leikistä, - joka oli Englannin ja Venäjän asia. On sanottu, että Saksa - ei ole voinut ottaa vastuulleen maailman palon uudestaan - syttymistä ja että se siitä syystä on pysynyt syrjässä. Mutta - tuo menettely on alentavaa Saksan mahtavalle kansalle, joka - on tehnyt liiton meidän kanssamme. Mitä me teemme sitten - voimakkaalla liittolaisellamme? Mitä meillä siitä on hyötyä? - Meidän politiikkamme on tähän asti saanut määrätä suuntansa sen - mukaan, mikä milloinkin on ollut liittolaisellemme edullista. - Mutta meidän ei ole sallittu nauttia niitä etuja, joita Saksa on - suonut mahtavammille ystävilleen. Ja kun vaara uhkaa maatamme, - niin meidät ilman muuta jätetään pulaan, vailla apua, vetäydytään - kylmäverisesti syrjään ja pestään kädet, kuten Pilatus aikoinaan. - Onneksi meillä on armeijamme, onneksi meillä on urhoja, jotka - eivät hämmästy minkään vaaran uhatessa, onneksi me pystymme - seisomaan omin jaloin. - -Silloin hallituksen täytyi tehdä myönnytyksiä ja antaa selityksiä, -jotka se _mieluummin olisi pitänyt salassa_. Se julkaisi upotussodan -hämmästyttävät tulokset kuivilla numeroilla. Se näytti toteen, -että Englanti ei enää uskaltanut tuoda laivastoaan Suomen vesille. -Ja se ilmoitti kolmen englantilaisen divisioonan kaamean kohtalon -ja täydellisen häviön Hankoniemen pohjoispuolella. Kenraali Storm -muuttui kansan silmissä sankariksi, joka kohosi Orrin rinnalle, -ja Suomen saaristolaivaston komentajasta, amiraali N:stä, tehtiin -ylistyslauluja. Sitten julkaisi U.S., joka oli hallituksen taatuin -äänenkannattaja, puolivirallisen selityksen, jossa sanottiin: - - -- -- -- Nouseva Kansa ei ota huomioon, että kun Ranska ja - Amerikka uhkaavina nousivat Englannin röyhkeätä vaatimusta - kannattamaan, niin Englannin laivasto _oli jo_ kulkenut Tanskan - salmien läpi, joten Saksalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin - hyökätä sen kimppuun ja suoranaisesti alottaa sota. Mutta siltä - varalta olivat Amerikka ja Ranska hyökkäysvalmiina. Senvuoksi - ei Saksa voinut ottaa tätä laajakantoista askelta vastuulleen. - Maailmansodan hirveä hävitys oli vielä liian tuoreessa muistissa. - - Sitäpaitsi Saksa, jonka kasvattama voitokas armeijamme ja sen - parhaimmat päälliköt ovat, tiesi tarkalleen, mihin tämä armeija - oli kykenevä ja ennen kaikkea, mihin Suomen olemattomana - pidetty laivasto oli kykenevä. Se tiesi, ettei Englannin - onnistuisi toteuttaa ahnaita aikeitaan, vaan että se tulisi - kärsimään musertavan tappion. Miltei vahingonilolla se laski - Englannin laivat Suomen vesille, varmana niiden kohtalosta. - Eikä se erehtynytkään tässä suhteessa, sen todistavat parhaiten - sotaministeriön julkaisemat numerot; sensijaan se erehtyi - kokonaan siinä, ettei sillä ollut tietoa englantilaisten uusista, - hirveän voimakkaista ja kauaskantoisista tykeistä, eikä heidän - barbaarimaisista sodankäyntitavoistaan, jotka sitten maailman - sodan ovat kehittyneet yhä huonompaan suuntaan -- muistakaammepa - vain Irlannin verilöylyä viime vuosikymmenellä. - -Tämä selitys, jonka antamista hallitus oli viimeiseen saakka -viivyttänyt, oli niin vakuuttava ja selvä, ettei vastaväitteille -jäänyt varaa. Murina lakkasi ja hetkeksi syntyi hiljaisuus, -jonka painostava laatu kuitenkin oli merkkinä siitä, että kansa -intohimoisesti etsi jotakin uutta, mihin kohdistaa ja purkaa -kuohuvan, heräävän voimantuntonsa. - -Siihen tarjoutui tilaisuus, kun Itämeren maakuntain lähetystö saapui. -Sielläkin kansa kuohui. Maailmansodan aikana oli veljesmaamme, -vastoin enemmistön ja maapäiväin tahtoa, liitetty Preussiin. -Ylimystö, joka saksalaisena syntyperältään ennenkin oli pöyhkeillyt, -oli viimeaikoina muuttunut sietämättömäksi. - -Viron kansa, joka jo kauan oli halunnut itsenäisyyttä, mutta jonka, -senjälkeen kuin Konstantin Päts ja monet muut isänmaalliset miehet -oli raahattu vankiloihin, oli vallannut umpimielinen toivottomuus, -ikäänkuin heräsi ja vanha vapauden kaipuu paisui ja kannusti -tekoihin. Laajoissa piireissä ajateltiin liittoa Suomen kanssa, -jonka sotavoimien urhokkaat teot olivat huumanneet ja innostuttaneet -sukulaiskansamme painunutta mieltä ja synnyttäneet valtavan kuohunnan -ja nousun. Kiihko-isänmaalliset esiintyivät rohkeampina kuin -konsanaan ja niin oli vihdoin päätetty lähettää valiokunta Suomen -kuninkaan ja hallituksen puheille. - -Jo tämä herätti Suomessa valtavan hyökyaallon kaltaisen huumeen ja -kansan itsetunto ja suuruuden kaipuu kohosivat yli rajojen. Mutta -sitten saapui tietoja, jotka olivat omiaan vieläkin korkeammalle -kohottamaan tätä isänmaallisen innostuksen ja voimantunnon -ihmeellistä hurmiota. - -Ensin tuli yksinkertainen sähkösanoma: - - _Kristiania 28 p. syysk._ Meille sähkötetään Lontoosta, että - suunnaton tulipalo raivoaa kaupungissa. Samanlaisia häivyttäviä - tietoja on saapunut myöskin Liverpoolista ja Hullista. - Suomalaisten kerrotaan laskeneen sotavoimia Englannin maaperälle. - Suuri pakokauhu on vallalla ja uhkaavia levottomuuksia on - puhjennut. - -Kahta päivää myöhemmin saatiin kuulla lisää: - - _Berlin, lokak. 1 p:nä._ Hamburger Fremdenblattin kirjeenvaihtaja - on lehdelleen kertonut seuraavaa: Yöllä syysk. 28 p. vasten - herättivät Lontoon poliisin huomiota automobiilit, joissa - kussakin oli kolme henkilöä ja jotka omituisella heittokoneella - heittivät sytytyspommeja kaupungin taloihin ja sitten syöksyivät - huimaa vauhtia eteenpäin. Sadoissa kohdin syttyi tulipaloja. - Linja Bayswater road--Oxford street--High Holborn, -- Newgate - street ja Cheapside oli yhtenä ainoana savuavana merenä. - Trafalgar Squaren loistorakennukset, niiden joukossa Palace - of Westminster, syttyivät tuleen, Government offices ja the - Admirality Whitehallin varrella leimusivat ennen pitkää - ilmiliekeissä. Kaikkialla oli huomattavissa sama tuho, joka - hirvittävällä voimalla levisi ja joka erikoisesti suuntautui - Eastendin uivia telakoita vastaan. Poliisivoimat, sotaväki ja - palokunnat häivytettiin. Niiden toimintaa ehkäisi kuitenkin - suuresti suunnaton tungos, joka levisi kaikkialle, synnyttäen - pakokauhua ja hirveitä onnettomuuksia. Suurin osa tuhoa - tuottavista autoista saatiin kuitenkin rikki-ammutuksi tai oli - niiden pakko tungoksen tautta pysähtyä. Mutta miehet hyppäsivät - ulos käsipommeja heittäen ja huimasti ampuen. Monia saatiin - kiinni, mutta useimmat pakenivat väkijoukkoon, johon hukkuivat. - Kaupunki oli täynnä tulta, savua, voivotusta ja kuolevain huutoja. - - Yhtä kauheita uutisia kerrotaan Liverpoolista ja Hullista. - Edellisessä oli tuli samanaikaisesti syttynyt Toxtethin, - Evertonin ja Waterloon kaupunginosissa. Vilja ja puuvillapörssi - on tuhkana, samoin telakkahallituksen palatsi, ja St. - Georges Hall Line Hill Placella on pahasti vahingoittunut. - Hullissa on tulen uhriksi joutunut raatihuone, suunnattomat - telakka-rakennukset ja purjehduskoulu. - - Kiinnisaadut pahantekijät ovat siviilipuvussa. Heidän - vaatteittensa alla on ihmeellinen metallipanssari, joka on - tavattoman kevyt ja niin kova, että kiväärinluodit eivät sitä - läpäise. Samoin oli heidän päässään samasta aineesta tehty kaski. - Heidät on tunnettu suomalaisiksi ja ovat he kertoneet omasta - alotteestaan tulleensa kostamaan niitä tuhotöitä, joita Englannin - laivasto tuotti pommituksellaan Suomen kaupungeille. - - Vahingot, joita vielä ei lähimainkaan voida arvostella, nousevat - moniin miljardeihin. - -Muutamia päiviä koko Suomen kansa oli ikäänkuin humalassa. -Sanomalehdet olivat täynnä yhä yksityiskohtaisempia selostuksia -näistä merkillisistä tapahtumista. Satoja sähkösanomia painettiin ja -sanomalehtipojat juoksivat maaseudulla saakka yhtämittaa huutaen: -"Sähkösanoma kymmenen penniä! Sähkösanoma kymmenen penniä." -Kulkukauppiaat möivät arkkiveisuja, joita syntyi uskomattomalla -nopeudella: "John Bullin valitus", "Suuren saaren nuotiot", "Lontoon -viimeiset päivät". Ja sotilaat, joiden halu kaikkina aikoina on -palanut laulujen tekoon, kajahuttelivat vapaustaistelun aikaisella -nuotilla: - - Kenraalimme Orri, Storm ja laiva-amiraali, - Englannista pojillensa polttopuita haali. - Hei! Pietari ja Lontoo suuri - Hulli sekä Liverpooli j.n.e. - -Mutta valitettavasti oli Suomen kansan joukossa niitä, jotka -eivät voineet unohtaa, että kuningas oli valittu vastoin heidän -mielipiteitään, että punakapina oli kukistettu saksalaisten avulla -ja että siis saksalaiset olivat lähimpänä syynä heidän omaistensa -perikatoon. Pelkästä persoonallisesta vihasta ja kostonhimosta -he unohtivat isänmaansa onnen. He tahtoivat vain kiihdyttää -vihaa, synnyttää sekasortoa ja mielten kuohua, itsekään olematta -päämäärästään selvillä. He olivat niitä, joita saattoi sanoa -punakaartin perillisiksi ja joiden veriin kohtuuton katkeruus jo -äidin maidossa oli imeytynyt. - -Heidän toimestaan ilmaantui katujen kulmauksiin suurin kirjaimin -painettuja liuskoja, joissa luettiin. - - Kansalaiset! - - Turhaan koetetaan puolustaa Saksan menettelyä. Tosiasiaksi jää, - että Suomen rantakaupungit ovat tuhkana ja että tämä maa on yksin - saanut kestää epävakaisen kamppailunsa. Yksin on sen armeija - pakoittanut Venäjän välirauhaan, yksin on sen laivasto antanut - Englannin laivastolle läksytyksen, jota se ei ennen ole saanut. - Kuolemaa halveksuen ovat urhoolliset sankarimme tuottaneet John - Bullille häviön sen omalla alueella, sen iänikuisella saarella, - jota se kaikkina aikoina on pitänyt luoksepääsemättömänä - turvapaikkanaan. - - Mutta jos me kerran yksin kykenemme käymään sotamme, niin silloin - me myöskin kykenemme yksin hoitamaan maamme sisäiset asiat. Me - osaamme itse pitää maatilamme. Me osaamme itse hoitaa tehtaamme - ja kauppamme. Meidän armeijamme ei tarvitse enää vierasta - väkeä, joka itsepintaisesti on jäänyt johtajien paikoille. Pois - vieraat maasta! Alas muukalaiset keinottelijat! Menkööt he omaan - maahansa! Me emme tarvitse heitä! - -On omituista, että kohtalo toisinaan käyttää mitä vähäpätöisimpiä -välikappaleita suurten tarkoitusperien saavuttamiseksi. -Tämä ilkeämielinen kirjoitus, jonka ala-arvoisuuden sen oma -tarkoituksettomuus parhaiten todisti, muuttui, niin ihmeelliseltä -kuin se saattaa kuulostaakin, siksi keskukseksi, jonka ympärille -Suomen puolueet kerääntyivät ja huumaavan nousun vallassa unohtivat -pienet riitansa ja löivät toisilleen veljen kättä. - -Sillä jo heti alussa yleisö repi näitä kirjoituksia suuttuneena ja -kuohuksissaan. Sitten julkaisi Nouseva Kansa artikkelin, jossa m.m. -sanottiin: - - Vaikka ne kirjoitelmat, joita jotkut ilkeämieliset ovat - katujen kulmiin naulanneet, eivät itse asiassa ansaitsisi - minkäänkaltaista huomiota, täytyy kuitenkin, sen johdosta että - tarkoitus on ilmeisesti mustata Suomen työväen puoluetta, - jyrkästi torjua ne syytökset, joita niissä on Saksan - hallitukselle syydetty. Sen selityksen jälkeen, joka U.S:ssa - oli julkaistuna, ei yhdelläkään suomalaisella ole mitään - aihetta osoittaa tyytymättömyyttä Saksan valtapiireille. - Päinvastoin. Saksa on tahtonut ikäänkuin paljastaa maailmalle - nuoren liittolaisensa voiman, antamalla sen yksin selviytyä - tukalasta kamppailustaan. Se on pysynyt syrjässä, se on - halunnut ehkäistä maailmanpalon uudestaan syttymisen, vaikka - se kieltämättä, sekaantuessaan Suomen asioihin, olisi itse - saanut suurimman tunnustuksen voitoista, jotka maailma olisi - laskenut sen ansioksi. Että Suomen rantakaupungit nyt ovat - raunioina, on tosiasia, jota ei osattu aavistaa, mutta joka - kenties sittenkin on parempi kuin uhkaavan, vaikka nyt estetyn - maailmansodan arvaamaton hävitys. Saksan nykyistä politiikkaa - täytyy ehdottomasti pitää uudenaikaisesti sovinnollisena ja - radikaalisena, sitä todistaa paraiten se valtava myötätunto, - jonka virolaiset isänmaanystävät ja Suomeen liittymisen uneksijat - ovat Saksan sanomalehdissä saaneet osakseen. - - On kyllä totta, että Saksan ja Suomen väliset suhteet kaipaavat - uudistusta ja että Saksa on liian paljon saanut vaikuttaa maamme - sisäisiin asioihin. Niinikään olisi suotavaa, että Suomen nuori - armeija vapautettaisiin vieraista aineksista, koska sillä - nyt on kykeneviä päälliköitä, eikä varhaisempia opettajia - enää tarvita. Mutta kokonaan väärin on ajaa näitä asioita - väkipakolla ja lietsoa aiheetonta vihaa ja katkeruutta kansaan, - joka muutenkin on kuohuksissaan. Sovinnollisuus on nähdäksemme - ainoa perille johtava tie. Me suosittelemme tätä tietä sitäkin - suuremmalla syyllä, kun saksalaisten omissakin piireissä on - viime aikoina jyrkästi paheksuttu niitä väärinkäytöksiä, joihin - muutamat saksalaiset keinottelijat ovat maassamme tehneet - itsensä syypäiksi -- ja joita oma porvaristomme on näihin saakka - harjoittanut vähintään samalla mitalla. - -Tämä kirjoitus, joka jo tyylillisesti merkitsi täydellistä -kannanmuutosta Nousevassa Kansassa, herätti porvarislehdissä -suunnatonta huomiota. Hufvudstadsbladetissa yritti muuan neekeri -sitä terävästi ja vanhoillisia sotatemppuja käyttäen ivatakin. Mutta -silloin kirjoitti Uusi Päivä, jonka aikamittari monesti ennenkin oli -osoittanut herkkää värähtelyä, seuraavasti: - - Nousevan Kansan kirjoituksen johdosta ei meillä ole muuta - esiintuotavaa kuin vilpitön ilomme. Emme tahdo tällä kertaa - siihen mitään lisätä, emmekä mitään ottaa siitä pois. Jos se - tosiaan merkitsee suunnan muutosta, ellei sitä todellakaan - tarvitse laskea satunnaisuuksiin, näemme tässä lähentymisen - Suomen puolueiden välillä, joka meidän mielestämme on koituva - arvaamattomaksi siunaukseksi koko kansalle ja joka velvoittaa - myöskin porvaripuolueita tarkistamaan lausuntonsa ja jättämään - pois sen ylimielisen äänenoton, joka liiankin usein on niissä - ollut vallalla ja josta emme tahdo itseämmekään ehdottomasti - puhdistaa. - -Kuin yhteisestä sopimuksesta Suomen sanomalehdistö jätti unhoon -huikaisevan parjaussana-varastonsa ja yhdistyi ennen tuntemattomalla -innolla ajamaan koko kansan yhteisiä etuja. Virolainen lähetystö ja -sen toivomukset joutuivat etu-alalle. Suur-Suomen unelma selviytyi -kapaloistaan, alkoi saada harkitun, tarkoin perustellun pohjan ja -kehkeytyä voimastaan juopuneen kansan kiihtyneessä mielikuvituksessa -todellisuutta yhä lähemmälle. - -Suurista kansanjoukoista, jotka lippuja kantaen vaelsivat kaduilla, -oli katkeruus hävinnyt miltei jäljettömiin. Se huusi ja melusi -kuin ennenkin, mutta siinä oli tietoisuutta ja omanarvon tuntoa ja -tarkemmin kuin konsanaan se perusteli vaatimuksiaan. - - * * * * * - -Kuningas käveli vastaanottohuoneensa permannolla edestakaisin, kädet -selän takana ja hieman kiihtyneenä, mutta silti majesteetillisen ja -arvokkaan näköisenä. Sivummalla istuivat sotaministeri, jonka kylmät -ja älykkäät kasvot pysyivät aivan tyyninä ja jonka pienien silmien -katseesta ei voinut lukea mitään, sekä kenraali Orri, joka hetken -vaiti oltuaan jatkoi esitystään. - --- Nyt, jos koskaan, täytyy suurvaltain taipua, muuten ei maailman -palo ole estettävissä. Englannissa levottomuudet kasvavat, Irlanti on -kuin viritetty jousi ja Viro kapinan partaalla. Itämeren maakuntain -unioonilla Preussin kanssa ei ollut, eikä ole pysyviä edellytyksiä, -se on minun vilpitön mielipiteeni. Kieltämättä olisi parempi, jos -nämä maakunnat halunsa mukaisesti liitettäisiin Suomeen, johon ne -sukulaisuuden perusteella tuntevat kuuluvansa. Saksan asemaahan tämä -liittyminen itse teossa lujittaisi. Saksa yhdistäisi silloin itseensä -suomensukuiset kansat _kokonaisuutena_ yhdellä ainoalla siteellä, -sensijaan että se nyt on pieninä, erillisinä palasina rihmoittanut -nämä maat valtavaan runkoonsa. Suur-Suomen kanssa solmittua -ystävyyttä ja lujaa liittoa ei suinkaan voi pitää pieniarvoisena -seikkana. - -Puheen loppuosa oli hukkua jyriseviin huutoihin, jotka kadulta -tunkeutuivat huumaavina korviin. - --- Me tahdomme kuulla kuninkaan mielipiteen! - --- Me vaadimme veljeskansaimme vapautta! - --- Heitä ei saa sortaa! Kuningas vastasi: - --- Teidän esityksessänne ei ole mitään, jota en saattaisi hyväksyä, -kenraali. - --- Me tahdomme nähdä kuninkaan! kuului häiritsevän äänekkäästi ulkoa. - -Silloin kohosi tumma puna kuninkaan kasvoille. - --- Jo kahdesti olen lähettänyt heille poistumiskäskyn. He eivät -tottele, sanoi Hänen Majesteettinsa, ja hänen äänensä sävy ilmaisi, -ettei hän ollut tottunut uppiniskaisuuteen. - -Syntyi hiljaisuus, vain kansanjoukon melu kiihtyi. Vihdoin vastasi -Orri. - --- Minä en kehoittaisi Teidän Majesteettianne käskemään heitä -kolmatta kertaa. - --- Sitten on kutsuttava sotaväki. En jaksa sietää tuota melua. - --- En kehoittaisi Teidän Majesteettianne siihenkään, sanoi kenraali -hiljaa. - --- Ja miksi ei? - --- Sotaväki ei tottele, kuului tyyni vastaus. Värihäivähdys kiiti -kuninkaan kasvoilla. - --- Sanotteko te niin, kenraali! - --- Sanon, sillä kansanjoukolla on oikeus vaatia kuninkaansa -nähdäkseen. Ei sotaväki saata siitä syystä ryhtyä väkivaltaan. - --- Mutta ette kai tarkoita, että rupeaisin kansalle puhumaan -politiikkaa? En minä voi tehdä heille lupauksia. - -Syntyi hiljaisuus. Sitten kuului kadulta: - --- Hän ei tahdo näyttäytyä! - --- Hän ei välitä meistä! - -Ja muuan terävä, erillinen ääni: - --- Alas sellainen kuningas! - -Kuninkaan kasvot vaalenivat ja katkeroituneena hän sanoi Orrille. - --- Siinä kuulette. Tuokin on ehkä oikein teistä. Kenraalin kovat -kasvot ilmaisivat suunnatonta mielipahaa ja hänen äänensä vavahteli. - --- Ei suinkaan, Teidän Majesteettinne. Minä olen ainakin koettanut -palveluksellani osoittaa nöyrintä alamaisuuttani ja syvää rakkauttani -Teidän Kuninkaallista Korkeuttanne kohtaan. Tarkoitin vain, että -Teidän Majesteettinne tulisi näyttäytyä kansalle... Tuo huuto ei -merkitse mitään. Se oli yksinäinen ääni, joka viiden minuutin -päästä on valmis sydämensä pohjasta huutamaan "eläköön kuningas" ja -tarvittaessa uhraamaan henkensä Teidän Majesteettinne puolesta. Se -riippuu kokonaan laumaintohimojen käänteistä. - --- Olen jo sanonut, etten tahdo heille luvata sellaista, mitä en voi -pitää. Mitä siis ehdotatte, kenraali? - --- Kehoitan Teidän Majesteettianne viipymättä matkustamaan Saksaan, -persoonallisesti keskustelemaan Saksan keisarillisen hallituksen -kanssa, johon Teidän Majesteetillanne on suuri vaikutusvalta. Täällä -ei ole tällä hetkellä mitään tähdellistä tehtävää. Ja tästä matkasta -kehoittaisin Teidän Majesteettianne ilmoittamaan kansalle. - -Sotaministeri, joka koko ajan oli istunut äänettömänä, sanoi nyt: - --- Senjälkeen kuin Teidän Majesteettinne on ilmaissut kantansa -Itämeren maakuntain kysymykseen nähden, en voi muuta kuin yhtyä -kenraali Orriin. - -Kuningas mietti. - --- Tulkaa mukanani parvekkeelle, sanoi hän sitten. - -Kun kansa sai nähdä kuninkaan, jonka kahden puolen sotaministeri -ja kenraali Orri olivat kunniaa tehden asettuneet, valtasi sen -juhlamieli ja hiljaisuus syntyi heti. - --- Kansalaiset! aloitti kuningas. -- Minä tiedän, että te haluatte -kuulla minun mielipidettäni Viron, Suomen veljesmaan kysymyksessä. -Minä hyväksyn pääasiallisesti ne näkökohdat, jotka Itämeren -maakuntain lähetystö on esittänyt. Mutta minä en voi tehdä teille -mitään lupauksia, koska ratkaisu ei ole yksinomaan minun vallassani. -Olen päättänyt matkustaa Saksaan, persoonallisesti ajaakseni perille -Suomen kansan toivomuksia niin laajaperäisesti kuin mahdollista. -Olkaa vakuutettuja siitä, että teen voitavani. Ja nyt kehoitan teitä -rauhallisesti menemään koteihinne. - -Hiljaisuutta kesti tuokion. Sitten kuului valtava huuto. - --- Eläköön kuningas! - --- Jumala siunatkoon hänen matkaansa! - --- Onnea matkalle, Teidän Kuninkaallinen Korkeutenne. - - - - -X. - -Rauhan enteitä. - - -Kauppatorilta loistava joukko kääntyi Esplanaadille ja -torvisoittokunta alkoi puhaltaa marssia. - -Siinä olivat kaikki Englannista palanneet rankaisuretkikuntalaiset, -joita haltioitunut yleisö oli vaatimalla vaatinut nähdäkseen. Heitä -oli noin 300 miestä, enempää ei viidestä sadasta ollut palannut. -Toisilla, joiden käsi tai rinta oli haavoittunut ja kääreissä tai -pää siteissä, ei ollut haarniskaa ja heidät on erityisenä osastona -asetettu eteen. Mutta mukaan oli kaikkien lähdettävä, jotka suinkin -kynnelle kykenivät. - -Etumaisina ratsastivat amiraali N. ja kenraali Storm joka -henkilökohtaisesti oli ollut mukana, Orrin ja amiraalin -vastaväitteistä huolimatta. Amiraali ei ollut tottunut ratsastaja, -se näkyi hänen asennostaan jota hän turhaan koetti väkipakolla -pitää moitteettomana. Hänen vaatimattoman pukunsa rinnassa loisti -yksi ainoa kunniamerkki, suuri sininen risti, jota oli jaettu -vasta kuudelle sotilaalle koko maassa, ja hänen hiljaisilla, mutta -nerokkailla kasvoillaan oli jonkinlainen nolostunut leima, ikäänkuin -olisi hän oudoksunut tällaista näytteillä-oloa. - -Storm istui ratsullaan komeana ja naureskellen, kiireestä kantapäihin -panssaroituna. Hänen rintansa oli kunniamerkkejä täynnä. Siinä -näkyi rautaristi, muistona jääkäri-ajoilta, sitten vapaustaistelun -neljännen ja toisen luokan vapaudenristit ja vihdoin sininen -risti. Hän oli yleisön vanha suosikki, varhain leskeksi joutunut -naissankari, alituinen vitsailija, leikinlaskija ja hulluttelija. -Mutta samalla yleisö tiesi hänen yltiöpäisen rohkeutensa ja loistavat -sotilaalliset ansionsa. Hän oli ollut Orrin oikeana kätenä Pietarin -valtauksessa, hän oli toteuttanut amiraali N:n hurjan suunnitelman -Englannissa ja hän oli vihdoin tuhonnut englantilaiset divisioonat -Hangon lähettyvillä. - -Yleisöä, joka kihisi kuin muurahaispesä, tunkeili kaikkialla, joka -ikisessä sopukassa. Vaikka oli jo syksy, niin näytti koko Esplanadi -muuttuneen kukkatarhaksi. Oli suuria ruusuja, erivärisine kukkineen, -oli kokonaisia orvokkirykelmiä, oli asterikimppuja ja mahdottomia -tulppaani-viuhkoja. Sotilaat olivat hukkua irtonaisten ruusujen -sateeseen ja hevoset kulkivat kuin kukkamatolla. - -Yleisö huusi, taputti käsiään, heitteli kukkia, heilutti nenäliinoja -ja lakkejaan kuvaamattoman riemun ja hurmion vallassa. Se hurrasi yhä -uudestaan ja uudestaan ja kumeina vyöryinä kaiku kuljetti sanoja yli -raunioiksi sortuneiden talojen. - --- Kuolemattomat! - --- Isänmaan pelastajat! - --- Hurraa! Hurraa! Hurraa! - -Oli omituista nähdä tällainen saattue kaupungissa, jonka talojen -ympärillä oli korkeita, rumia rakennustelineitä, jonka ihmiset -asuivat ahtaasti sulloutuneina niissä harvoissa huoneissa, jotka -olivat säilyneet ehjinä, tai jotka oli ehditty korjata hävittävän -pommituksen jäljeltä. Asukkaat olivat tällä hetkellä tyyten -unohtaneet sodan kauhut ja huusivat yhä äänekkäämmin. - --- Eläköön kuolemattomat! - --- Eläköön isänmaa! - --- Eläköön urhoolliset päälliköt! - -Storm keikuttelihe ja nyökkäili päätään joka suunnalle, amiraalin -istuessa vakavana. Hän vilkutteli silmää, nauroi ja yhtäkkiä -hän huusi innostuksen valtaamana, vähääkään välittämättä -sopivaisuusvaatimuksista. - --- Terveisiä John Bullilta! - -Puhkesi hurja naurun rämäkkä ja kansa huusi: - --- Hyvä, hyvä! - -Sitten toi muuan viisitoistavuotias, tavattoman kaunis tyttö -Stormille niin suuren valkeista ruusuista tehdyn seppeleen, että -hento kantaja oli menehtyä sen painosta. - -Silloin kenraali sieppasi sekä tytön että seppeleen satulaansa, -suuteli hämmästynyttä lasta keskelle suuta ja istutti hänet eteensä, -pannen suuren seppeleen molempien vartalon ympäri. - -Yleisö huusi, nauroi, ulvoi ja tömisteli kantapäitään. Se -tunkeutui sotilaiden lähelle, kuumeisin sormin koskettaen heidän -yliluonnollista haarniskaansa ja yhä uudestaan toistaen: - --- Kuolemattomat! - - * * * * * - -Tämän jälkeen valtasi kansan jos mahdollista vieläkin suurempi -isänmaallinen ylpeys ja itsetunto; se käsitti armeijansa voiman ja se -tunsi halua seisoa omin jaloin. - -Mutta samalla se ikäänkuin talttui ja tyyntyi. Se alkoi perustella -vaatimuksiaan asiallisemmin ja tyynemmin, mutta samalla sen voima -kasvoi. Sanomalehdet huomauttivat kyllä, että me saimme armeijamme -loistosta kiittää Saksaa, joka oli sen pannut alulle, ne pyrkivät -yhä lujittamaan entistä liittoa Saksan kanssa, mutta samalla ne -vaativat ehdottomasti, että Suomen sotaväki oli vapautettava -vieraista aineksista, että maa oli annettava yksinomaan suomalaisten -viljeltäväksi, että tehtaat ja liikkeet oli palautettava Suomen -kansalaisten haltuun, sekä että kauppa- ja merenkulkusopimus oli -uudestaan tehtävä. - -Sitten tiesivät sanomalehdet ilmoittaa, että Hänen Majesteettinsa -Suomen Kuningas oli matkustanut Saksaan, ajaakseen, mikäli -mahdollista, perille kansansa tahdon. Tämä tieto tyynnytti yleisöä, -kuninkaasta kirjoitettiin myötätuntoisia, vaikka tosin rohkeita -kirjoituksia ja uusi toivo alkoi kyteä mielissä. - -Silloin saatiin kuulla yhä uusia järkyttäviä viestejä. Helsingin -Sanomat julkaisivat lokak. 11 p:nä seuraavan sähkösanoman. - - _Berlini 10 p. lokak._ Meille tiedoitetaan Lontoosta: Eilen on - parlamentin alahuoneessa ollut myrskyinen kohtaus. Koko alahuone - on vaatinut rauhaa. Lordi B. ja amiraali C. ovat ylähuoneessa - asettuneet rauhan kannalle. Sotapuolueen väitetään kukistuvan ja - hallituspula on odotettavissa. - -Parin päivän päästä olivat sanomalehdet täynnä kiihkeitä kirjoituksia -ja kapinan odotettiin joka hetki puhkeavan Englannissa. Koko työväen -puolue ja maltillinen porvaristo tahtoi rauhaa, jota ylimystö ja -hallituspiirit vastustivat. Sinnfeinerit riehuivat kuin koston -jumalat kiihoittamassa muutenkin kuohuksissa olevaa kansaa, -Irlanti kiehui kuin kattila ja monin paikoin oli syntynyt verisiä -mellakoita. Suurten asetehtaiden ja ampumatarvetehtaiden työläiset -liittyivät lakkoihin, huolimatta siitä, että hallitus asevoimin -koetti saada heitä pysymään työssään ja kaduilla kulki valtavia -mielenosoituksellisia kansanjoukkoja. - - "Englannilla ei ollut mitään syytä sekaantua Suomen ja Venäjän - välisiin asioihin. Kaikki puheet taloudellisten etujen - loukkaamisesta ovat vain puolustusta ja peitettä, eikä Suomi ole - tehnyt sellaiseen itseään syypääksi. Tosiasiallisena sodan syynä - on ollut, vain ylimystöpuolueen kostonhimo, joka on palavana - kytenyt maailmansodasta saakka ja joka ei ole häikäillyt valita - uhrikseen tätä pientä maata, jonka urhoollinen ja vapautta - rakastava kansa on nyt ryhtynyt epätoivoisiin rankaisuyrityksiin. - Tietysti Englanti voittaa tämän sodan, jos se sitä pitkittää. - Mutta se ei saa sitä pitkittää. Se ei saa sytyttää maailmanpaloa - uudestaan. Sillä ennemmin tai myöhemmin vedetään mukaan myöskin - Saksa, joka nyt tekee uhkaavia valmistuksia. Ja niin tullaan - uudestaan siihen kauheaan tilanteeseen, joka pari vuosikymmentä - sitten oli hukuttaa Europan kansat. Hallituksen on myönnettävä - Suomelle rauha edullisilla ehdoilla. Se on kärsinyt kieltämättä - tappion, joka sitä nöyryyttää. Pitäköön sen hyvänään kuten - Venäjäkin. Tehköön rauhan, kuten Venäjäkin. Ja tehköön sen - viipymättä, muuten on kaikki myöhäistä." - -Tähän tapaan kirjoittivat Englannin vasemmistolehden hukuttaen -äänensä pauhuun kokonaan ylimysmielisten pilkalliset viittaukset ja -loistavaa diplomaattista kieroutta todistavat puheet. - -Sitten alkoi kuulua yhä verisempää ja kahakoihin puhkeavaa -riitaisuutta saarivaltakunnasta. Sotapuolue menetti perustansa ja -hallituksen asema horjui. - -Tämä kuohunta herätti voimakasta vastakaikua Itämeren maakunnissa. -Kansa ja sen yhteydessä sotilaat nousivat yhtenä miehenä. Saksalaisen -ylimysluokan sorto oli käynyt liikaa rasittavaksi, liikaa -kiusaavaksi, saatuaan tukea siitä unioonista, joka maailmansodan -aikana oli Preussin kanssa tehty. Tyytymättömyys puhkesi vuolaihin -sanatulviin: - - "Uniooni ei voi olla luonnollinen, eikä sillä voi olla mitään - pysyväistä arvoa. Se on pakkotoimenpide, johon meidät on saatettu - vastoin ylivoimaisen enemmistön tahtoa. Me emme voi siihen - kauemmin alistua. Me tahdomme itse saada viljellä maatamme, - kuten suomalaiset. Me tahdomme liittyä Suomeen, jonka läheistä - sukua me olemme, johon meitä yhdistää luonnolliset siteet ja - jonka voimakasta armeijaa me ihailemme. Me emme tahdo suinkaan - vihamielisesti suhtautua Saksaan. Päin vastoin. Me tarvitsemme - sen mahtavaa ystävyyttä ja humaanista tukea. Mutta nykyinen - uniooni on mahdoton, sillä me emme voi olla orjia, emmekä - tyytyä toisarvoiseen asemaan omassa maassamme. Annettakoon - meidän liittyä Suomeen, suureksi ja voimakkaaksi valtioksi. - Hallitkoon sitä saksalainen kuningas, jos se on tarpeellista. - Lujittakoon tämä kuningas liittonsa Saksan kanssa. Mutta älköön - suomensukuisia heimoja jaoitettako hajalleen ja voimattomina - sirpaleina liitettäkö valtoihin, joiden yhteydessä ne eivät - menesty." - - * * * * * - -Sekasortoa, hälinää ja yhä suuremmiksi paisuvia verisiä yhteenottoja -kesti jonkun aikaa. Sitten julkaisivat sanomalehdet lohduttavan -uutisen: - -Englanti oli tarjonnut välirauhaa. - -Suomen, Englannin ja Venäjän edustajat kutsuttiin Berliniin -neuvottelemaan rauhasta Saksan välityksellä. - - - - -XI. - -Häät Luolakoskella. - - -Keskellä tätä kuumeista hälinää, innostusta ja pauhua, oli vanhassa -Luolakosken kartanossa touhuttu kokonaan toisenlaatuisissa hommissa, -jotka koskivat rappeutuneiden osien uudistusta, korjauksia ja -juhlavalmistuksia. Kartanon nuoriherra, luutnantti Arttur, oli mennyt -kihloihin kenraalimajuri Stormin tyttären, Marian kanssa, ja häät -olivat ovella. -- - -Kookas, mutta tällä kertaa pieneltä tuntuva vierashuone oli täynnä -säteilevää, juhlapukuista yleisöä. Kaikkialla näkyi loistavia -sotilaspukuja, kahisevia silkkihameita ja avokaulaisia, iloisia -naisia, jotka olivat ryhmittyneet erilleen miehistä, ikäänkuin olisi -molempien sukupuolien välillä vallinnut riita siksi kunnes vihkiminen -oli toimitettu. - -Suuren harpun lähettyvillä, jonka kieliä hieno ja miellyttävä -sulhanen silloin tällöin hajamielisenä kosketti, mantelimaisissa -silmissään raukea onnen kuulto, olivat sotilaat ja moni -siviilimieskin kerääntyneet kenraali Stormin ympärille, joka -huolettomalla leikillisellä tavallaan jatkoi esitystään: - --- Siitä on helppo syyttää, mutta menkääpä yhden ainoan rykmentin -kanssa ottamaan vankeja. Emmehän me voineet piirittää kolmea -divisioonaa. Me hakkasimme ne maahan -- sitäkin suuremmalla syyllä, -kun kapteeni K. väitti Englannilla olevan taivaassa siirtomaita, -joissa ymmärrettävistä syistä vallitsi asukkaiden puute. Tietysti se -oli kauheata mäiskettä ja rykmentti oli niin hajallaan ja pieniin -osastoihin jakautuneena, että yhteen aikaan en ollenkaan tiennyt, -kumpi puoli oikeastaan oli voitolla Ne neljätuhatta vankia, jotka -kaiken kaikkiaan otettiin, kuljetettiin pois niin salavihkaa, että -niiden olemassa-olosta ei tiedä vielä tänäkään päivänä juuri kukaan. - --- Entäs tykit? kysyi eversti P. -- Minä olen kuullut, että niiden -teho on vallan arvoituksellinen. - --- Niin on. Me koettelimme niitä ensin englantilaisten omiin -selkiin ja varjelkoon, kuinka he niitä pelkäsivät. Niissä on meille -paljon opittavaa emmekä voi kyllin kiittää John Bullia, joka -hyväntahtoisesti on itse kuljettanut ne maahamme. - --- Nähkääs sulhasmiestä, hän katsoo jo kolmannen kerran kelloaan, -eikä ollenkaan kuuntele, kuiskasi kauppias T. - -Silloin eversti P. huudahti: - --- Luutnantti Vahlberg, tulkaahan lähemmäs. Kun luutnantti oli -ottanut pari askelta, sulkivat toiset kuin yhteisestä sopimuksesta -hänet kehäänsä. - --- Te ette lainkaan kuuntele appenne kertomusta, luutnantti. Mitä -te siitä kellosta tahdotte? Me olemme päättäneet, että teidän on -kerrottava kokemuksistanne Englannin matkalta. Ennen ette pääse -mihinkään, tulkoon morsiamenne tai ei. - --- Senhän voi appeni paremmin tehdä, kuului kiusaantunut vastaus. - --- Vai niin. Siinä nyt nähdään meidän nuortemme mielipiteet. -Heillä on kaikki oikeudet, mutta ei mitään velvollisuuksia. Joko -taas vilkuilette pois! (Luutnantti oli tosiaankin kärsimättömänä -katsahtanut ovelle). Alkakaahan tarinanne viipymättä. - --- Minä, minä... en ollut toisten mukana, hapuili luutnantti. -- -Siitä syystä, että olin kihloissa kenraali Stormin tyttären kanssa... - --- Herra varjelkoon. Joko taas se morsian! - --- Antakaa nyt toki hänen kertoa, huomautti eversti P. - --- Siitä syystä, luullakseni, jatkoi luutnantti punastuen, pääsin -samaan sukellusveneeseen, jossa amiraali N. ja arvoisa appiukkoni -matkustivat. Sitten en tiedä mitään muuta, kuin että kuljimme huimaa -vauhtia eteenpäin, yhä vain eteenpäin. Minä olin luullut, että -sukellusvene tähysteli ympärilleen vain periskoopin avulla, mutta -amiraali ja appeni istuivat alinomaa eräänlaisen kummallisen, laterna -magicaa muistuttavan laatikon ääressä. Olimme varmaankin jo Englannin -rannikolla, kun appeni kutsui minut luokseen ja osotti laatikon -tähystyspintaa. Näin siinä ylösalaisin kääntyneitä rantoja ja sitten -suuren dreadnoughtin, joka kulki kumossa, kuten näytti. Heti paikalla -syntyi sukellusveneessä vilkasta touhua. Jokin kiiltävä, pitkulainen -esine, joka muistutti torpeedoa, asetettiin eräänlaiselle telineelle, -mutta siitä en ymmärtänyt mitään. Joitakin nesteitä kaadeltiin, -mittareita asetettiin. Sitten tuntui hirveä jutkahdus, joka oli -pysäyttää koko sukellusveneen ja samassa appeni jälleen kutsui -minut mainitun laatikon ääreen. Hetken vallitsi hiljaisuus. Sitten -dreadnoughtin kuva ikäänkuin hypähti ja tuokion kukittua kuului kumea -jymähdys. Vesi porisi ja kuohui kuin koskessa ja kohosi keulapuolella -valtavana patsaana ilmaan. Sitten kääntyi panssarihirviö omituisesti -pystyyn ja vapisi kuin henkitoreissaan, silminnähtävästi vaipuen yhä -syvemmälle... - --- Rouva kysyy luutnanttia, ilmoitti palvelija ovelta. - -Mutta turhaan yritti luutnantti selviytyä ympärillä olevien -piirityksestä. - --- Hän ei nyt mitenkään jouda. - --- Sanokaa rouvalle, ettei hän voi päästä. - --- Jatkakaahan, kehoitti eversti P. niin tyynesti kuin ei mitään -olisi tapahtunut. - -Luutnantti naurahti väkinäisesti ja pyyhki kädellään otsaansa. - --- Sitten noustiin jossakin maihin ja ajettiin hevosella noin 5 -tai 6 kilometriä. Senjälkeen jouduin erään aliupseerin rinnalle -automobiiliin, jossa oli tavallinen pomminheittäjäkone ja -taitavasti kätketty pommikasa. Koko aikana en ollut tehnyt muuta -kuin päntännyt päähäni amiraalin suurelta kartalta sen Lontoon -osan katujen ja sokkeloiden nimiä, johon minut oli määrätty, mutta -sittenkään en ollut tarkoin selvillä, mihin kuljettaja meitä vei. -Sydäntä kouristi omituisesti, mutta epäröintiin ei ollut aikaa. -Vihdoin annoin määräyksen ja heitto alkoi... Mahdotonta on kuvailla -ihmisten hämmästystä ja kauhua heidän kuullessaan kumeat pamaukset -ja lasiruutujen helinän, ja nähdessään mustan savun, loimuavan, -kauaspirskuvan öljyn ja syttyvien talojen liekit. Noin viisitoista -tai kahdeksantoista pommia saatiin heittää täydessä rauhassa. Sitten -alkoi syntyä ahdinkoa, takaa-ajoa ja raivostuneiden ihmisten huudot -huumasivat korvia. Muuan pieni sotilaspatrulli särki käsigranaateilla -automme, jolla muutenkaan ei enää päässyt juuri mihinkään. Mutta -me ammuimme heidät maahan ja syöksyimme ihmisvilinään, käärien -englantilaiset päällystakkimme tiukasti ruumiimme ympäri. Heti -alussa minä eksyin tovereistani ja sitten alkoikin koko seikkailun -tuskallisin osa. Vaikka tarkasti tiesin paikan, mihin oli tultava, -vaikka osasin ulkomuistista ainakin 50 eri tietä sinne, niin -sittenkin harhailin kauan eksyksissä, alituisesti peläten joutuvani -kiinni; monta kertaa minun täytyi vilkaista karttaa. Eräällä ahtaalla -kadulla täytyi minun ampua kolme poliisia, jotka ahdistivat minua ja -tyhjensivät revolveriensa makasiinit rintasuojustani vastaan, ampuen -hyvän päällystakkini mäsäksi... - -Ulkoa kuului moottorin humina ja kenraali Orrin sikaarinmuotoinen -auto hurahti pihaan. - -Kun suuri sotapäällikkö tuokion kuluttua astui sisään, hälveni -kiusaava kehä luutnantti Vahlbergin ympäriltä kuin itsestään -ja herrat asettuivat kunnia-asentoon tervehtiäkseen kuuluisaa -päällikköään. - - * * * * * - -Vierashuoneen ovi aukeni ja hämärästä, avarasta etehisestä näkyi -sulhaspoikien rivistö, joka oli muodostanut kunniakujan ja palavia -kynttilöitä pidellen odotti liikkumattomassa asennossaan. Sulhanen -omaistensa saattamana ja sitten koko muu yleisö, jonka omituinen, -äänetön hämmästys oli vallannut, siirtyivät etehiseen, asettuen -kaarenmuotoiseen ryhmään niiden portaiden juurelle, joiden alapäässä? -Beethovenin ja Kustaa III:n vanhat muotokuvat yhä seisoivat -juhlallisena kaksoisvartiona. - -Sitten alkoi ylhäältä kuulua askelten ääntä ja hunnutettu morsian, -jonka päätä myrttiseppele koristi, laskeutui hitaasti äitinsä, -seuranaistensa ja morsiustyttöjen saattamana portaita alas. -Hänen kasvonsa, jotka liikutus oli tehnyt kalpeiksi, loistivat, -kynttilöiden häälyvässä valossa puhtaina kuin lilja ja ihanat -silmät kimmelsivät kuin kaksi säröistä helmeä tai yökasteen suurta -pisaraa. Vallitsi hiljaisuus. Kuului vain silkkipukujen kahina ja -keveiden askelten ääni. Kihlautuneet asettuivat vierekkäin ja heidän -ympärilleen kaareutui sulhaspoikien ja morsiustyttöjen kynttilöitä -pitelevä ryhmä. Sitten nousi vanha herra Vahlberg portaitten -alimmalle askeleelle, painoi jalallaan kaidetta ja väänsi Kustaa -III:nnen rintakuvaa. Kuin taikavoiman painamina portaat taittuivat -keskeltä ja alkoivat vaipua syvyyteen. Salaperäinen, pohjaton aukko, -jonka ammottavasta kidasta punertava, epämääräinen valo värähteli, -avautui avartumistaan vaikenevan juhlayleisön eteen. Suloinen, -huumaava tuoksu leyhyi ilmassa. Sitten hiipi syvyydestä kaukainen, -helmeilevä musiikki korviin, kasvaen valtavaksi hymniksi, jossa -kuohui kevään pulppuava voima ja hämärä salamyhkäisyys. - -Hitaasti lähti juhlasaattue kulkemaan portaita alas. Maanalaisessa -käytävässä, jonka kattoa koristivat köynnökset ja kirjavat amppelit, -oli lattialle levitetty kallisarvoinen, pehmeä matto, jonka päälle -oli sirotettu kukkia ja tiputettu hienotuoksuisia vesiä. Kosken -valtavan pauhun saattoi jo selvästi erottaa ja ihmeellinen soitto -sekaantui ja yhtyi siihen niin epämääräisesti, että kuulijat eivät -tajunneet sen alkuperää. Unen raskas ja samalla suloinen raukeus -tuntui kiehtovan kaiken loihtuunsa, todellisuus haihtui olemattomiin, -minuutit saivat sadun siivet, arkipäiväinen järki katosi kuin -säikähtynyt metsäeläin ja tunteen salaperäinen tenhovoima vietti -riemuvoittoaan. Kaukana, käytävän päässä, mistä saattoi aavistaa -sävelten lähtevän, kuulsi kirkkaampi valo ja kuta lähemmäksi kulkue -ehti, sitä selvemmin sukeltausivat esineiden ääriviivat näkyviin. - -Kustaa III:nnen tarumaisessa luolakammiossa seisoi totinen pappi -korokkeellaan, kultasivuinen kirja kädessä ja vihkipalli edessään. -Sivummalla, puoli vihertävässä hämärässä soitti harsopukuinen, -hengettäreltä nähtävä neito suurta harppua, jonka paksut bassokielet -panivat tuoksujen kyllästämän ilman väräjämään. Takaseinän pyöreä -ikkuna, jonka kuperan lasin takana vesi syöksyi hirveää vauhtia, oli -ympäröity sydämenmuotoisella, ihmeen suurista ja kalpeista, ikäänkuin -kellarissa kasvaneista kukista tehdyllä seppeleellä, ja pöydällä, -sohvan edessä, upeili kauniisti ryhmiin järjestettyjä, hiottuja, -kultareunaisia laseja. - -Soitto lakkasi. Morsiuspari polvistui vihkipallille ja papin -yksitoikkoinen ääni kuului oneana ja sammuneena tässä tenhoisassa -kammiossa. Sulhasen hillityn, mutta päättäväisen vastauksen saattoi -selvästi erottaa, mutta äärimmilleen liikutetun morsiamen vieno ääni -hukkui miltei tyyten kosken kumeaan pauhuun. - -Kauan aikaa sen jälkeen, kun pappi jo oli lopettanut toimituksensa, -vallitsi luolassa omituinen, juhlallinen hiljaisuus, joka -luonnollisena, ketään vaivaamatta oli hunnuttanut todellisuuden ja -lahjoittanut seuralle ylevän juhlatunnelman. Vasta kun vaahtoava -samppania helmeili laseissa ja maljoja juotiin nuoren parin onneksi, -tuntuivat ihmiset heräävän ja matala puheensorina vilkastui -vilkastumistaan. - -Silloin astui kenraali Orri sivummalle ja alotti: - --- Arvoisat juhlavieraat! Tänä hetkenä, jolloin meihin, arkielämän -koventamiin ihmisiin, on ainakin hetkeksi palannut nuoruutemme -päivien usko sadun todellisuuteen, jolloin me olemme saaneet -nähdä kahden nuoren elämän liittyvän yhdeksi, tahdon muutamin -sanoin, samalla kuin toivotan nuorelle parille kestävää onnea, -selvittää, missä ihmeellisessä paikassa heillä on ollut kunnia -solmia avioliittonsa. Koko se suuri voima, jonka Suomen armeija -nyt omistaa, se taruksi muuttunut kuolemattomuus, joka Suomen -sotilaita on seurannut, on lähtöisin täältä. Tässä huoneessa on se -ollut kätkettynä, nämä kiviseinät ovat pitäneet vuosikymmeniä suurta -salaisuuttaan hallussaan, tämän kullatun harpun sävelissä on ollut -koko armeijamme voiton avain. - -Puhuja vaikeni hetkiseksi ja lystikäs eversti P. kuiskasi -vierustoverilleen: - --- Ikinä en olisi uskonut, että Pietari on vallattu harpunsoitolla. - --- Näiden seinien sisällä ovat kuumeiset aivot työskennelleet ja -yksi kaikkein suurimpia keksijöitä on yksinäisyydessään ja surun -seuraamana ajatellut ne suuntaviivat, joille Suur-Suomen kehitys -oli laskettava. En tiedä, onko yhdellekään läsnäolevista insinööri -Arvid Warénin ainutlaatuinen elämäntarina aluksikaan tunnettu. Hänen -työnsä on näihin asti täytynyt pitää salassa, mutta nyt on vihdoinkin -se aika koittanut, jolloin hänen nimensä on vedettävä esiin unhon -pimeydestä ja asetettava kaikkein suurinten suomalaisten nimien -rinnalle. - --- Jo puoli vuosisataa sitten hän tämän luolan säilöihin kätki -suuren keksintönsä, sen metallin, joka nyt on aiheuttanut -ratsuväkidivisioonan voitot ja laivastomme huikaisevat loistotyöt. -Koko sen ajan, jonka hän itse oli vankina, on keksintö selityksineen -ollut täällä ja tähän samaan luolaan hän kuollessaan, pyhitettyään -koko elämänsä työn isänmaalleen, talletti nerokkaat suunnitelmansa -jälkeentuleville perinnöksi. Täältä pelasti ne muuan jääkäri jo -maailmansodan aikana kiihko-isänmaallisen ryhmän haltuun, ja nyt on -koko maailma saanut nähdä niiden merkityksen käytännössä. - --- Tämä luola on näihin saakka ollut yksinäisyyden, työn ja -kaipauksen pyhättö, paistakoon se nyt onnen temppelinä näille -kahdelle nuorelle. Lahjoittakoon se heidän elämälleen saman -suurpiirteisyyden ja voiman, jonka se on antanut Suomelle ja Suomen -armeijalle. - - * * * * * - -Vieraat kuuntelivat jännittyneenä tätä puhetta, jota he eivät -täysin ymmärtäneet, mutta jonka alla he aavistivat suurien -tapahtumain kulkua. Hiljaisuus vallitsi. Sitten kenraali viittasi -harpunsoittajattarelle. - -Kuului helmeileviä akordeja. Sitten alkoi Beethovenin "An Elise" -pulputa harpun kieliltä... - -Kiviseinässä napsahti ja violettinen metallilaatta työntyi esiin. -Sen yläpuolelle ponnahti paperilevy, johon oli piirretty: _Nuorelle -parille_. - -Sulhanen, joka ensimäiseksi tointui hämmästyksestään, astui laatikon -luo ja otti sieltä kaksi hienoa rasiaa sekä kirjekuoren. Yleisön -valtasi uteliaisuus; se sulloutui luutnantin ympärille kurkoittaen -päätään... - -Toisessa rasiassa, jonka kannessa oli morsiamen nimi, oli -violetinvärisestä metallista muovaeltu lehti, jonka keskellä säihkyi -sinertävä timantti kuin suuri kastehelmi; toisessa loistava sinisen -ristin kunniamerkki. Kuoressa oli luutnantti Vahlbergille kapteenin -valtakirja. - -Kun onnesta juopunut pari katsahti sivulleen, kiittääkseen kenraalia, -oli tämä kadonnut. - - * * * * * - -Käytävässä, joka johti kartanon etehiseen, kiiruhti kenraali Orri -pitkin askelin ja rouva Karin Vahlberg, joka oli pistänyt kätensä -hänen kainaloonsa, seurasi mukana miltei läähättäen. - --- Minä arvasin sen, sanoi hän. -- Kaikki oli niin samanlaista, kuin -silloin kerran, ennen. Minä tiesin, että te lähtisitte. - --- Ettekö ajatellut lapsianne, rouva? - --- Ajattelin, minä ajattelin heitä. Mutta minä en voinut unohtaa sitä -miestä, joka on pannut käytäntöön insinööri Warénin elämäntyön... Ja -minä muistin, suokaa anteeksi, kenraali, minä muistin, että hän oli -yhtä yksin kuin edeltäjänsäkin... ja tahtoi poistua. - -Karin rouvan suuriin, ihmeellisiin silmiin kohosi kyynelsumu ja hän -käänsi kenraaliin kasvonsa, joilla outo liikutus värähteli. - -Orri ei vastannut. Hän muisti, että kerran tuon rouvan mies oli ollut -mustasukkainen. Sitten hän vavahti omaa ajatustaan ja katsoi syrjään. - --- Kenraali, jatkoi rouva heikolla äänellä. -- Jos te joskus -kaipaisitte ystävää... ihmissydäntä, niin älkää unohtako minua, minun -kotiani, joka on teille avoinna, joka oli teille avoinna jo silloin -kun ette vielä ollut suuri, minun perhettäni, jonka onneen teidän -muistonne on solmittu, niin, kaikkea mitä minulla on... - -Silloin omituinen pehmeys ilmaantui Oriin kylmille kasvoille, ja -hänen teräviin silmiinsä tuli toinen, samettimainen ja sydämellinen -kiilto. Hän kumartui ja suuteli Karin Vahlbergin värähtelevää kättä, -vastaten hiljaa: - --- Kiitän teitä sydämestäni, rouva. - - - - -XII. - -Suur-Isänmaa. - - -Vaatimattomassa hotellihuoneessaan oli kenraali Orri vielä sängyssä, -kun kahvi tuotiin. Tarjoilija, joka tiesi, ettei kenraali koskaan -juonut makuullaan, ei kaatanut kuppiin, vaan laski tarjottimen -pöydälle, päivän sanomalehdet sen viereen ja aikoi poistua. - --- Tuokaa lasku, pyydän, kenraali sanoi. - -Palvelija kumarsi ja meni. - -Sitten Orri nousi vuoteeltaan. - -Kun hän peseydyttyään kampasi tukkaansa, joka oli yhä runsaammin -hopeoitunut korvien vaiheilta, oikaisi hän vaistomaisesti ryhtiään, -joka ehkä näytti hieman painuneelta ja kumaraiselta. Hänen kasvonsa -kuvastuivat lasista hiukan kuluneina ja kalpeahkoina ja ruskeiden -silmien katse oli omituisesti raskas ja ikäänkuin sisäänpäin -kääntynyt. Hän astui pöydän luo, kaatoi kahvia kuppiinsa ja otti -sanomalehden. - - _Rauha solmittu_. - - _Berlinin neuvottelut päättyneet._ - - Englanti sitoutunut korvaamaan Suomelle hävitetyt kaupungit - molemminpuolisen arvioinnin mukaan. - - Venäjä sitoutunut maksamaan 10 miljardia Smk. sotakulujen - korvaamiseksi. -- Neva Suomen ja Venäjän välisenä rajana. - - Itämeren maakunnat liitetty Suomeen erityisenä herttuakuntana. - -- Suomen ja Saksan liitto lujittunut. - Kauppa- ja - merenkulku-sopimus muutettu. Liitto vallan alamaisten maanomistus - ja elinkeinon harjoitus Suomessa säännöstelty. -- Suomen sotaväki - päätetty vapauttaa vieraista aineksista. - -Kenraali silmäili lehteä tyynesti ja kutakuinkin välinpitämättömästi. -Siinä ei ollut hänelle mitään uutta. - -Hän laski sen pöydälle, hörppäsi kupistaan ja hajamielisenä mursi -pikkuleivoksen kädessään. Sitten veti hän kaihtimen syrjään ja katsoi -ulos. Selkeä loppumarraskuun ilma yhä kirkastui. - -Kaikkialla vilisi ajopelejä, automobiileja, ihmisiä, käsissä kukkia -ja ruusuja, joiden hennot lehdet pakkanen jääti. Lippuja liehui joka -paikassa tässä omituisessa kaupungissa, jonka rikkiammutut talot -kohosivat keskeneräisinä, rakennustelineiden valtaviin rykelmiin -hukkuneina. Vaikka oli jo myöhä syksy, oli rakennustöitä jatkettu -tulisella kiiruulla ja tuhansittain oli työmiehiä tuotu Helsinkiin. -Mutta nyt olivat telineet tyhjinä. Kansa juhli rauhaa ja liput -liehuivat kaikkialla. - -Järjestyneitä juhlakulkueita vaelsi kaduilla. Tuolla ylioppilaitten -pitkä rivistö, täällä työväki punaisine lippuineen, tai sotilaitten -kiiltävät, haarniskoidut kolonnat. Niiden ympärillä parveili muuta -yleisöä kukkineen, loistavine silmineen, hymyineen, huutoineen, jotka -kuuluivat kumeana, sekavana pauhuna, yhtyen ajopelien räminään ja -voimavaunujen yhtämittaiseen toitotukseen. - -Vasta kun kenraali sytytettyään sikarinsa avasi ikkunan, tunkeusi -hänen korviinsa selvemmin tämä valtava pauhu, joka muistutti -tulvavetten kohinaa, tai maanalaisen rautatieliikenteen oneaa jymyä. -Ilma oli kylmä ja näytti yhä pakastuvan. Taivas kaareutui korkeana, -vihertävänä, ja läpikuultavan selkeänä. - -Jostakin kuului voimakasta laulua, kenties oli se ylioppilaiden tai -Suomen laulun kuoro. Sitten hukutti valtava huuto sävelet miltei -kokonaan. Kenraali katsoi sinnepäin, mistä huuto oli kuulunut, -pistäen päätään lähemmäksi ikkunaa. Hän ei saattanut nähdä -kansanjoukkoa, mutta ministeriön palatsin parvekkeella hän huomasi -kuninkaan, jonka majesteetillinen olento sai vertauskuvallisen -hahmon, piirtyessään rikkiammutun rakennuksen rappeutunutta seinää -vasten. - --- Eläköön kuningas! - --- Kauan eläköön kuningas! kuului yhä valtava, kumiseva huuto, -satojen kurkkujen huumaavalla voimalla. - -Kenraali ei voinut erottaa, mitä kuningas puhui, mutta hän näki Hänen -Majesteettinsa vilkkaat eleet ja lämpimän, innostuneen esityskiihkon. - --- Eläköön isänmaa! - --- Eläköön Suomen armeija! - --- Eläköön kuningas! kuului taaskin, kenties äskeistäkin -voimakkaammin. Sitten kuningas poistui, mutta väkijoukon huudahdukset -ja pauhaavat toivotukset kohosivat vielä kauan aikaa ilmoille. -- - -Hotellipalvelija toi laskun ja ilmoitti: - --- Automobiili on valmiina, Teidän Ylhäisyytenne. - -Kenraali maksoi, antoi palvelijalle vähäiset tavaransa, otti -päällystakkinsa ja astui ulos. Siinä puhkui hänen loistava, siro, -kevyt, miltei sikaarinmuotoinen autonsa. Vasta nyt hän kuuli -selvemmin, että ohikulkijat, joita vaelsi tiheissä ryhmissä, miltei -yksinomaan puhuivat rauhasta. - --- Suomettari, Uusi Päivä, Nouseva Kaansaaa! huutelivat -sanomalehtipojat kuuluvalla, ammattimaisella äänellään. - --- Rauhanehdot! Berliinin rauhanehdot! Suomettari, Hufvudstadsbladet, -Nouseva Kansaaa! - -Muuan myöjistä, joka oli pommituksessa menettänyt kätensä, kantoi -sanomalehtipinkkaa käsivarren tynkään sidotussa, remmissä, jakaen -terveellä kädellään ihmeen taitavasti sekä rahaa että lehtiä, joita -ihmiset kilvan ostivat. Eräs toisjalkainen mies oli asettanut -kainalosauvansa ristiin seinänviereen ja istui kuin eräänlaisella -tuolilla, lehteä lukien. - -Kenraalia väsytti. Hän oli vasta aamun hämärtäessä päässyt -vuoteeseen ja nukkunut vain muutaman tunnin. Sitäpaitsi oli hän jo -tottunut tällaisiin juhliin. Hän oli nähnyt ensin maailmansodan, -sitten vapaussodan ja nyt vihdoin tämän sodan rauhan huomenen. Hän -nousi biiliinsä miltei hitaasti ja miettiväisen näköisenä. Sitten -kuljettaja väänsi pyörää ja vaunu lähti liikkeelle. - -Kun kansanjoukko, joka oli sulloutunut tiiviiksi, loppumattomaksi -jonoksi kadulle, huomasi hänen tutun autonsa, väistyi se kaatuillen -syrjään ja hiljainen, kuiskaava huudahdus vaelsi miehestä mieheen. - --- Kenraali tulee! - --- Väistäkää, kenraali tulee! - -Silloin Orri käski hiljentämään vauhtia. - -Väkijoukon valtasi ehdoton, pelonsekainen hiljaisuus. Ei kuulunut -huutoja eikä melua, kaikki pysähtyivät paikoilleen tuijottaen -sotapäällikön hieman alakuloisiin, hieman yksinäisiltä vaikuttaviin, -mutta rautaisiin ja miltei julmiin kasvoihin. Se ei ollut tottunut -näkemään noita ruskeita silmiä, joiden tuli sitä usein oli hallinnut, -noin raskaina ja tuijottavina. - -Muuan vanha, jalaton mies, joka vaivaloisesti kulki kolmipyöräisissä -kärryissä ja jolla oli vapaudenristi rinnassa, tempasi lakin pois -päästään ja huusi väräjävällä, hieman sortuneella, mutta omituisen -kantavalla äänellään: - --- Kunnia Suomen valtiaalle! - -Väkijoukosta ei kuulunut hiiskaustakaan, mutta lakit lensivät päästä -ja kuja aukeni yhä leveämmäksi vaunun kulkea. Kenraali katsoi -terävästi vanhuksen kasvoihin. Oli kuin olisivat nuo kuivettuneet -piirteet vaikuttaneet jollain tavoin tutuilta ja hänen mieleensä -palasi vapaustaistelun aika. Hän nosti käden ohimolleen, mutta ei -sanonut mitään. - -Silloin heitti muuan hieno nainen, joka oli kulkeutunut joukon -mukana, ruusukimpun kenraalin autoon. Kului silmänräpäys. Huumaava -kohahdus kävi väkijoukossa ja kenraali oli hukkua kukkasateeseen. -Hän torjui kädellään kömpelösti kasvojaan, joilla häivähti heikko, -arvoituksellinen hymy ja hänen kuuluva äänensä kajahti: - --- Antakaahan olla! - -Heti palasi hiljaisuus ja hän teki kunniaa avopäin seisovalle -kansalle, kulkien hitaasti eteenpäin. - --- Uusi suurvalta! - --- Sähkösanoma 10 penniä! - --- Uusi suurvalta! kuului sanomalehtipojan yksitoikkoinen ääni. - -Kenraali otti liuskan ja antoi pojalle setelin. - - _Uusi suurvalta_. - - _New-York, marrask. 29 p:nä._ New-York Herald kirjoittaa m.m.: - Berlinin vastasolmitun rauhan ehdot ovat omiaan hämmästyttämään - suurta maailmaa. Niin loistavia töitä kuin Suomen pienen - kuningaskunnan armeija onkin suorittanut, niin eittämätöntä - sotaista kuntoa kuin sekä johtajat että sotilaat ovatkin - osoittaneet, emme kuitenkaan voi uskoa, että Englannin ja Venäjän - mahtavat valtakunnat olisivat olleet pakotettuja myöntämään - lopullisen häviönsä ja alistumaan voittajan ehtoihin. Sen sijaan - panemme merkille kokonaan uuden suunnan suurvaltain politiikassa, - joka lopullisesti on hyljännyt imperialistiset pyyteensä ja - kiitettävällä uhraavaisuudella tehnyt voitavansa uuden, uhkaavan - maailmansodan välttämiseksi. Tästä ovat parhaana todisteena ne - suurisuuntaiset myönnytykset, joita Saksa, huolimatta siitä, että - se on ollut kokonaan sodan ulkopuolella, on tehnyt, salliessaan - Itämeren maakuntain liittyä Suomen yhteyteen. Mielestämme ei - vielä koskaan ole oltu niin lähellä yleismaailmallista rauhaa, - eikä poliittinen suunta kansojen valtioelämässä ole koskaan - niin lähennellyt yleistä aseistariisumisen ihannetta kuin juuri - tällä hetkellä, ja pienelle Suomen kansalle on ikuisiksi ajoiksi - annettava se kiitos ja tunnustus, että se horjumattomalla - urhoollisuudellaan on pystynyt herättämään suurvalloissa näin - radikaalisia ajatussuuntia. - - Kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa oli pieni ja mitätön Suomi - neiti Venäjän sortovallan kahleissa, emmekä tienneet siitä juuri - mitään, lukuunottamatta sitä neitseellistä kuvaa, jonka näimme - kartalta tästä vaatimattomasta immestä. Sen lyhyt käsivarsi oli - kohotettu ylöspäin kuin huomiota herättääkseen. Mutta pian alkoi - se kohottaa toista käsivarttaan itää kohti ja kahmaisi sieltä - alueita itselleen. Nyt näyttää tämä nuori neiti vähitellen - kehkeytyvän maailmannaiseksi. On syytä ottaa sen olemassaolo - huomioon -- mikäli jo nyt ei uutta suurvaltaa ole asetettava - entisten rinnalle. - -Kenraali laski paperin sivulleen ja yhä viipyi hänen kasvoillaan -sama hajamielinen ilme, katseessaan sama harhaileva tuijotus kuin -äskenkin. Väkijoukkoa riitti yhä ja äänettömänä, paljain päin se -seurasi kenraalin kulkua, pidellen käsissään kukkakimppuja ja -ruususeppeleitä. Joukossa oli paljon raajarikkoisia, ontuvia, -kädettömiä, jotka kainaloissaan pitivät kukkia ja joiden piirteistä -kuvastui juhlamieli ja innostus. Useilla oli kunniamerkkejä rinnassa -ja arpia kasvoissa. Monissa lapsissakin saattoi huomata vammoja. - -Kenraali katseli Helsinkiä, jonka kauniit, vaikka nyt lehdettömät -puut ja puistot seisoivat alastomina ja hävityksen raiskaamina. -Iloiset kadut ja sirot rakennukset olivat soraläjinä tai -rakennustelineiden ympäröiminä. Ja yli kaiken levisi juhlivan kansan -äänekäs melu. - -Hänet valtasi yksinäisyyden tunto ja hänen kovat kasvonsa pehmenivät. -Hän muisti murhattua isäänsä, kotiaan, jonka kansa oli polttanut, -vanhaa äitiään. Sitten hän muisti nuoruutensa lemmittyä... - --- Antaa mennä! sanoi hän kuljettajalle. - -Tämä väänsi vaihteen. Vaunu syöksähti eteenpäin ja hävisi pian -routaiselle maantielle, jota pitkin tuuli kuljetteli kahisevia, -jäätyneitä keltalehtiä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Suur-isänmaa, by Jalmari Kara - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUR-ISÄNMAA *** - -***** This file should be named 55469-8.txt or 55469-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/4/6/55469/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55469-8.zip b/old/55469-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 46731a2..0000000 --- a/old/55469-8.zip +++ /dev/null |