NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2429 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..24b4ab9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55441 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55441)
diff --git a/old/55441-8.txt b/old/55441-8.txt
deleted file mode 100644
index 13fcd21..0000000
--- a/old/55441-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2429 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Vanina Vanini; Pallianon herttuatar, by Stendhal
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Vanina Vanini; Pallianon herttuatar
-       Kaksi kertomusta
-
-Author: Stendhal
-
-Translator: Timo Tuura
-
-Release Date: August 27, 2017 [EBook #55441]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANINA VANINI; PALLIANON ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VANINA VANINI; PALLIANON HERTTUATAR
-
-Kirj.
-
-Stendhal
-
-
-Suomentaneet Timo Tuura
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1910.
-
-
-
-
-
-
-VANINA VANINI
-
-
-Oli ilta keväällä 182-. Koko Rooma oli liikkeellä: herttua de B----,
-kuuluisa pankkiiri, pani toimeen tanssiaiset uudessa palatsissaan
-Venetsian torin varrella. Kaikki mitä Italian taide, kaikki mitä
-Pariisin ja Lontoon ylellisyys kykeni aikaansaamaan, oli käytetty tämän
-palatsin kaunistamiseen. Tungos oli tavaton. Ylhäisen Englannin vaaleat
-ja jäykät kaunottaret olivat kilvoitelleet kunniasta saada ottaa osaa
-näihin tanssiaisiin; heitä saapuikin joukottain. Rooman kauneimmat
-naiset kilpailivat heidän kanssaan ensimmäisistä sijoista. Muuan nuori
-tyttö, jonka säihkyvät silmät ja sysimusta tukka ilmaisivat hänet
-roomattareksi, saapui isänsä saattamana -- kaikkien katseet seurasivat
-häntä. Hänen joka ainoa liikkeensä kertoi tavattomasta ylpeydestä.
-
-Muukalaisten nähtiin sisään astuessaan hämmästyvän tanssiaisten
-komeutta. -- Euroopan ainoankaan kuninkaan juhlat, he sanoivat, --
-eivät vedä vertoja tälle.
-
-Kuninkailla ei ole palatseja, jotka ovat roomalaisen rakennustaiteen
-veroisia ja heidän on pakko kutsua kaikki hovinsa ylhäiset naiset.
-B----n herttua ei suosinut muita kuin kauniita naisia. Tänä iltana hän
-oli onnistunut kutsuissaan -- miehet näyttivät häikäistyiltä. Oli
-vaikea ratkaista, kuka niin monesta ihanasta naisesta oli kaunein:
-jonkin aikaa oli vaali ratkaisematta, mutta viimein julistettiin
-ruhtinatar Vanina Vanini, mustatukkainen ja tulikatseinen nuori tyttö
-tanssiaisten kuningattareksi. Heti jättivät muukalaiset ja nuoret
-roomalaiset kaikki muut salit ja tungeskelivat siellä, missä hän oli.
-
-Hänen isänsä, ruhtinas don Hasdrubal Vanini oli tahtonut, että hän
-ensin tanssisi parin saksalaisen ruhtinaan kanssa. Sen jälkeen hän
-valitsi tanssittajikseen muutamia hyvin kauniita ja hyvin ylhäisiä
-englantilaisia, mutta heidän jäykkyytensä ikävystytti häntä. Eniten
-hänelle näytti tuottavan huvia kiusata nuorta Livio Savellia, joka
-tuntui olevan hillittömästi rakastunut. Tämä oli Rooman loistavin nuori
-mies ja sitä paitsi ruhtinas hänkin, mutta jos olisi antanut hänelle
-luettavaksi romaanin, hän olisi parikymmentä sivua luettuaan heittänyt
-kirjan kädestään väittäen, että se tuotti hänelle päänsärkyä. Vaninan
-silmissä se oli puute.
-
-Keskiyöllä levisi tanssiaisissa uutinen, joka herätti melkoista
-huomiota. Muuan nuori carbonaro, jota säilytettiin San-Angelon
-linnoituksessa, oli samana iltana valepuvussa paennut. Suunnatonta
-romanttista rohkeutta osoittaen hän oli viimeisen vartion luo
-saavuttuaan hyökännyt sotilaitten kimppuun aseenaan tikari. Mutta hän
-oli itsekin haavoittunut, sbirrit seurasivat pitkin katuja hänen
-jättämiään verisiä jälkiä, ja toivottiin, että hänet löydettäisiin.
-
-Kun parhaillaan kerrottiin tästä tapahtumasta, sanoi don Livio Savelli
-viedessään paikalleen Vaninan, jonka kanssa juuri oli tanssinut,
-hurmaantuneena hänen sulostaan ja omasta menestyksestään ja miltei
-hulluna rakkaudesta:
-
--- Mutta suvaitkaahan sanoa, kuka sitten teitä miellyttäisi?
-
--- Se nuori carbonaro, joka on päässyt pakoon, vastasi Vanina -- on
-sentään tehnyt jotakin muutakin kuin ottanut vaivakseen syntyä
-maailmaan.
-
-Ruhtinas don Hasdrubal lähestyi tytärtään. Hän on rikas mies, joka
-kahteenkymmeneen vuoteen ei ole tehnyt tiliä taloudenhoitajansa kanssa;
-tämä lainaa hänelle omat tulonsa hyvin korkeata korkoa vastaan. Jos
-tapaisitte hänet kadulla, voisitte luulla häntä vanhaksi näyttelijäksi;
-ette huomaisi, että hänen käsissään on viisi kuusi suurta hyvin
-suurilla timanteilla koristettua sormusta. Hänen kaksi poikaansa ovat
-ruvenneet jesuiitoiksi ja ovat siis kuolleita narreja. Hän on unohtanut
-heidät, mutta häntä harmittaa, ettei hänen ainoa tyttärensä Vanina
-halua mennä naimisiin. Neitonen on jo yhdeksäntoistavuotias ja on
-hylännyt mitä loistavimpia avioliittotarjouksia. Mikä mahtanee olla
-syynä siihen? Sama syy kuin Sullalla oli vallastaan luopumiseen,
-ylenkatse roomalaisia kohtaan.
-
-Tanssiaisten jälkeisenä päivänä Vanina huomasi, että hänen isänsä, joka
-oli niin huolimaton kuin suinkin ja joka ei koko elämänsä aikana ollut
-viitsinyt liikuttaa avainta, sulki hyvin huolellisesti erään käytävän
-oven, joka vei palatsin kolmannessa kerroksessa olevaan huoneeseen.
-Tämän huoneen ikkunat olivat oranssien kaunistamalle parvekkeelle.
-Vanina oli menossa jollekin vierailulle Roomaan. Koska pääportti oli
-suljettu juhlavalaistuksen valmistusten tähden, palasivat vaunut
-takapihan kautta hänen tullessaan kotiin. Vanina katsahti ylös ja näki
-hämmästyksekseen että yksi sen huoneen ikkunoista, jonka hänen
-isänsä niin huolellisesti oli sulkenut, oli avoinna. Hän erkani
-kamarineidostaan, nousi palatsin ylempiin kerroksiin ja etsittyään
-löysi viimein pienen ristikkoikkunan, joka antoi oranssiparvekkeelle.
-Avattu ikkuna oli kahden askeleen päässä siitä. Aivan varmaan joku asui
-tuossa huoneessa, mutta kuka? Seuraavana päivänä Vaninan onnistui saada
-käsiinsä avain, jolla pääsi oranssiparvekkeelle.
-
-Hän lähestyi hiipien ikkunaa, joka oli nytkin avoinna. Ikkunaluukku
-esti vapaasti näkemästä huoneeseen. Huoneen perällä oli vuode ja
-vuoteessa makasi joku. Ensi hetkellä hän aikoi paeta, mutta huomasi
-naisen puvun tuolilla. Katsoessaan tarkemmin vuoteessa olevaa henkilöä
-hän näki, että tämä oli vaalea ja nähtävästi hyvin nuori. Hän ei enää
-epäillyt, vieras oli nainen. Tuolille heitetty puku oli veren tahraama,
-myöskin eräällä tuolilla olevat naisenkengät olivat veriset. Tuntematon
-liikahti; Vanina huomasi, että hän oli haavoittunut. Suuri veren
-tahraama liinainen vaate peitti hänen rintansa, se oli kiinnitetty
-ainoastaan nauhoilla. Haavalääkäri ei olisi sitä siten asettanut.
-Vanina totesi mielessään, että hänen isänsä joka päivä kello neljä
-sulkeutui huoneeseensa mennäkseen katsomaan tuntematonta, palasi pian
-ja nousi vaunuihin lähteäkseen kreivitär Vitteleschin luo. Heti kun hän
-oli lähtenyt, nousi Vanina pienelle parvekkeelle, mistä hän saattoi
-tarkata tuntematonta. Hän tunsi voimakasta myötätuntoa nuorta onnetonta
-naista kohtaan, hän koetti arvata, mitä hänelle oli tapahtunut.
-Tuolilla oleva verinen puku näytti tikariniskujen lävistämältä. Vanina
-saattoi laskea reikien lukumäärän. Eräänä päivänä hän näki
-tuntemattoman tarkemmin: hänen siniset silmänsä olivat luodut taivasta
-kohti, hän näytti rukoilevan. Kohta hänen kauniit silmänsä täyttyivät
-kyynelillä -- nuoren ruhtinattaren oli vaikeata pidättäytyä häntä
-puhuttelemasta. Seuraavana päivänä Vanina rohkeni ennen isänsä tuloa
-kätkeytyä pienelle parvekkeelle. Hän näki don Hasdrubalin tulevan
-tuntemattoman luo kantaen pientä koria, jossa oli ruokatavaroita.
-Ruhtinas näytti levottomalta eikä puhunut paljon. Hän puhui niin
-hiljaa, että Vanina ei voinut kuulla hänen sanojaan, vaikka ikkuna oli
-auki. Hän poistui.
-
-Tuolla naisraukalla mahtaa olla pelottavia vihollisia, ajatteli Vanina,
-koska isäni, joka on niin huoleton, ei uskalla kertoa asiasta
-kenellekään ja vaivautuu joka päivä nousemaan satakaksikymmentä
-porrasaskelta.
-
-Kun Vanina eräänä iltana varovasti kurotti päätään tuntemattoman
-akkunaan, kohtasivat heidän katseensa, ja kaikki oli tullut ilmi.
-Vanina heittäytyi polvilleen ja huudahti.
-
--- Rakastan teitä, säilytän salaisuutenne.
-
-Tuntematon viittasi häntä astumaan sisään.
-
--- Minun on pyydettävä anteeksi, sanoi Vanina. -- Tyhmä uteliaisuuteni
-tuntunee teistä loukkaavalta. Vannon olevani vaiti, ja jos vaaditte, en
-milloinkaan palaa.
-
--- Ken ei mielellään näkisi teitä? sanoi tuntematon. -- Asutteko tässä
-palatsissa?
-
--- Tietysti, vastasi Vanina. -- Mutta huomaan, ettette tunnekaan minua:
-olen Vanina, don Hasdrubalin tytär.
-
-Tuntematon katseli häntä kummastuneena, punastui kovin ja lisäsi
-sitten:
-
--- Sallikaa minun toivoa, että joka päivä tulette minua katsomaan,
-mutta toivoisin, ettei ruhtinas saisi tietää käynneistänne.
-
-Vaninan sydän löi kiivaasti, tuntemattoman käytös oli hänestä täysin
-moitteeton. Tuo nuori naisraukka oli varmaan loukannut jotakuta
-mahtavaa miestä, ehkä hän oli mustasukkaisuuden vallassa surmannut
-rakastajansa. Vaninan päähän ei pälkähtänyt ajatella jokapäiväistä
-syytä hänen onnettomuuteensa. Tuntematon sanoi, että hänellä oli
-olkapäässä haava, joka ulottui rintaan ja tuotti paljon tuskaa. Hänen
-suunsa tuli usein täyteen verta.
-
--- Eikä teillä ole haavalääkäriä! huudahti Vanina.
-
--- Tiedättehän, sanoi tuntematon, -- että Roomassa haavalääkärien
-täytyy tehdä poliisille tarkka selko kaikista hoitamistaan haavoista.
-Ruhtinas näkee hyväksi itse sitoa haavani.
-
-Tuntematon vältti huolellisesti säälittelemästä onnettomuuttaan. Vanina
-rakasti häntä kiihkeästi. Kuitenkin kummastutti nuorta prinsessaa se
-seikka, että keskellä vakavaa keskustelua tuntemattoman oli hyvin
-vaikea äkkiä pidättäytyä nauramasta.
-
--- Olisin onnellinen, sanoi Vanina, -- jos saisin tietää nimenne.
-
--- Nimeni on Clementine.
-
--- No niin, rakas Clementine, huomenna kello viideltä tulen teitä
-tervehtimään.
-
-Seuraavana päivänä oli Vaninan uusi ystävätär hyvin heikko.
-
--- Minä tuon teidän luoksenne haavalääkärin, sanoi Vanina syleillen
-häntä.
-
--- Kernaimmin kuolisin, sanoi tuntematon. -- Voisinko paljastaa
-hyväntekijäni?
-
--- Rooman kuvernöörin herra Savelli-Catanzaran haavalääkäri on erään
-meidän palvelijamme poika, jatkoi Vanina vilkkaasti; -- hän on meille
-uskollinen eikä hänen asemansa vuoksi tarvitse pelätä ketään. Isäni ei
-osaa antaa oikeata arvoa hänen uskollisuudelleen, minä lähetän hakemaan
-häntä.
-
--- En halua haavalääkäriä, huudahti tuntematon niin kiihkeästi, että se
-hämmästytti Vaninaa. -- Käykää minua katsomassa, ja jos Jumala näkee
-hyväksi kutsua minut luokseen, kuolen onnellisena syliinne.
-
-Seuraavana päivänä oli tuntematon vielä heikompi.
-
--- Jos rakastatte minua, sanoi Vanina lähtiessään, -- otatte vastaan
-haavalääkärin.
-
--- Jos hän tulee, katoaa onneni.
-
--- Lähetän hakemaan häntä, sanoi Vanina.
-
-Puhumatta sanaakaan pidätti tuntematon hänet lähtemästä tarttumalla
-hänen käteensä ja peitti sen suudelmilla. Oli pitkä vaitiolo,
-tuntemattomalla oli kyyneleet silmissä. Viimein hän päästi Vaninan
-käden ja sanoi sen näköisenä kuin olisi ollut kuolemaisillaan:
-
--- Minun täytyy tunnustaa teille jotakin. Toissapäivänä valehtelin
-sanoessani, että nimeni on Clementine; minä olen onneton carbonaro...
-
-Hämmästyneenä siirsi Vanina tuoliaan ja nousi.
-
--- Tiedän, jatkoi carbonaro, -- että tämä tunnustus riistää minulta
-ainoan onnen, mikä kiinnittää minut elämään: mutta minun olisi alhaista
-pettää teitä. Nimeni on Pietro Missirilli, olen yhdeksäntoistavuotias,
-isäni on köyhä haavalääkäri San-Angelo-in-Vadossa, itse olen carbonaro.
-Salaliittomme tuli ilmi, minut tuotiin kahleissa Romagnasta Roomaan.
-Kolmetoista kuukautta vietin vankikopissa, jota lamppu valaisi yötä
-päivää. Muuan laupias sielu päätti pelastaa minut. Minut puettiin
-naisen vaatteisiin. Kun lähdin vankilasta ja kuljin vartijain ohi
-viimeisen portin luona, kuulin yhden heistä kiroilevan carbonaroja;
-annoin hänelle korvapuustin. Vakuutan teille, että se ei ollut
-turhanpäiväistä uhkamieltä, vaan tapahtui aivan yksinkertaisesti
-hajamielisyydestä. Tämän varomattomuuden jälkeen ajettiin minua
-keskellä yötä takaa pitkin Rooman katuja, pistimen iskujen
-haavoittamana ja menehtymäisilläni astuin taloon, jonka ovi oli auki,
-kuulin sotamiesten askeleet takanani ja pakenin puutarhaan, vaivuin
-maahan muutaman askeleen päässä vallasnaisesta, joka käveli siellä.
-
--- Kreivitär Vitteleschi, isäni ystävätär, sanoi Vanina.
-
--- Mitä! Onko hän kertonut teille? huudahti Missirilli. -- Olkoon miten
-tahansa, nainen, jonka nimi ei milloinkaan saa tulla tunnetuksi,
-pelasti henkeni. Kun sotilaat tulivat hänen luokseen ottaakseen minut
-kiinni, vei teidän isänne minut pois vaunuissaan. Olen kovin sairas,
-muutaman päivän on pistimen isku olkapäässäni estänyt minua
-hengittämästä. Minä kuolen lohduttomana, kun en enää saa nähdä teitä.
-
-Vanina oli kuunnellut kärsimättömänä, ja poistui nopeasti. Missirilli
-ei hänen kauniissa silmissään nähnyt jälkeäkään säälistä, vaan
-ainoastaan loukattua ylpeyttä.
-
-Yöllä tuli haavalääkäri, hän oli yksin. Missirilli oli epätoivoissaan,
-hän pelkäsi, ettei hän milloinkaan saisi nähdä Vaninaa. Hän teki
-kysymyksiä haavalääkärille, joka iski hänen suontaan eikä vastannut.
-Sama äänettömyys seuraavina päivinä. Pietro ei irroittanut katsettaan
-parvekkeen ikkunasta, josta Vaninan oli ollut tapana kulkea, hän oli
-kovin onneton. Kerran hän oli puolenyön aikaan näkevinään jonkun
-parvekkeen pimeydessä: mahtoiko se olla Vanina?
-
-Vanina painoi joka yö poskensa nuoren carbonaron ikkunan ruutuja
-vasten.
-
-Jos puhuttelen häntä, ajatteli hän, olen hukassa. Ei, milloinkaan en
-saa häntä enää nähdä.
-
-Tämän päätöksen tehtyään hän muisti vasten tahtoaan ystävyyden, jota
-hän oli tuntenut tuota nuorta miestä kohtaan pitäessään häntä
-tyhmyydessään naisena. Täytyisikö hänen siis unohtaa nuorukainen niin
-suloisen tuttavuuden jälkeen. Järkevimpinä hetkinään Vaninaa pelotti
-muutos, joka oli tapahtunut hänen ajatusmaailmassaan. Siitä lähtien
-kuin Missirilli oli ilmaissut nimensä, olivat kaikki ne asiat, joita
-hänen ennen oli ollut tapana mietiskellä, peittyneet kuin harsoon ja
-häämöttivät vain kaukaa.
-
-Ei ollut vielä kulunut viikkoakaan, kun Vanina kalpeana ja vavisten
-astui haavalääkärin kera nuoren carbonaron huoneeseen. Hän tuli
-sanomaan, että tämän tuli koettaa saada ruhtinas lähettämään sijastaan
-palvelijan. Hän ei viipynyt kymmentä sekuntiakaan, mutta muutaman
-päivän kuluttua hän tuli toisen kerran haavalääkärin seurassa,
-säälistä. Eräänä iltana Vanina uskalsi tulla yksin, vaikka Missirilli
-oli parempi eikä hänellä enää ollut sitä tekosyytä, että pelkäsi hänen
-henkeään. Missirilli tunsi tavatonta onnea hänet nähdessään, mutta hän
-aikoi kätkeä rakkautensa, ennen kaikkea hän ei tahtonut poiketa
-miehelle kuuluvasta arvokkuudesta. Vanina, joka oli tullut hänen
-luokseen punastuneena ja peläten rakkauden tunnustuksia, joutui
-hämilleen tuosta ylhäisestä ja nöyrästä, mutta hiukan kylmästä
-ystävyydestä, jota Missirilli hänelle osoitti. Hän poistui ilman että
-häntä koetettiin pidättää.
-
-Kun hän muutamia päiviä myöhemmin tuli toisen kerran, hän sai kuulla
-samat vakuutukset kunnioittavasta myötätunnosta ja ikuisesta
-kiitollisuudesta. Aikomattakaan hillitä nuoren carbonaron
-tunteenpurkauksia, Vanina kysyi itseltään, rakastiko hän yksin. Nuori
-tyttö, joka tähän saakka oli ollut niin ylpeä, tunsi nyt katkerasti
-mielettömyytensä suuruuden. Hän teeskenteli hilpeyttä ja vieläpä
-kylmyyttäkin, kävi harvemmin, mutta ei kyennyt lopettamaan käyntejään
-nuoren potilaan luona.
-
-Missirilli paloi rakkaudesta, mutta alhaista syntyperäänsä ja
-velvollisuuttaan muistaen hän oli tehnyt lupauksen, ettei puhuisi
-rakkaudestaan, ennen kuin Vanina olisi kahdeksan päivää käymättä hänen
-luonaan. Nuori ruhtinatar taisteli sisukkaasti ylpeytensä kanssa.
-
-No niin, hän mietti, vaikka käynkin hänen luonaan, tapahtuu se itseni,
-oman huvini vuoksi. Milloinkaan en tule hänelle tunnustamaan
-kiinnostusta jonka hän on minussa herättänyt.
-
-Hän viipyi pitkät ajat Missirillin luona, joka puhui hänelle aivan kuin
-kaksikymmentä henkilöä olisi ollut läsnä. Eräänä iltana, kun hän pitkin
-päivää oli äkäillyt Missirilliä ja luvannut itselleen olla häntä
-kohtaan vielä tavallista kylmempi ja ankarampi, mies tunnusti hänelle
-rakkautensa. Kohta Vanina ei voinut häneltä enää mitään kieltää.
-
-Joskin Vaninan mielettömyys oli suuri, on tunnustettava, että hän oli
-täysin onnellinen. Missirilli ei enää välittänyt siitä, mitä hän
-uskotteli olevansa velkaa miehenarvolleen, hän rakasti niin kuin
-yhdeksäntoistavuotiaana Italiassa rakastetaan. Häntä vaivasivat kaikki
-rakkauden intohimon epäilykset, vieläpä hän tunnusti tälle nuorelle
-ylpeälle ruhtinattarelle menettelytavan, jota oli käyttänyt
-voittaakseen hänen vastarakkautensa. Häntä kummastutti onnen
-ylenpalttisuus. Neljä kuukautta vieri nopeasti. Eräänä päivänä vapautti
-haavalääkäri sairaansa. Mitä minun nyt on tehtävä? ajatteli Missirilli.
-Jäädäkö piiloon Rooman kauneimman naisen luo? Ja ilkeät hirmuvaltiaat,
-jotka ovat kolmetoista kuukautta pitäneet minua tyrmässä sallimatta
-nähdä päivänvaloa, luulevat minut lannistaneensa! Italia, sinä olet
-totta tosiaan onneton, jos lapsesi hylkäävät sinut niin vähästä.
-
-Vanina ei uskonut, että korkeinkaan onni tulisi ainaiseksi sitomaan
-Pietron; hän näytti liian onnelliselta; mutta muuan kenraali Bonaparten
-lause kaikui katkerana nuoren miehen sielussa ja vaikutti koko hänen
-suhtautumisensa naisiin. Kun Bonaparte 1796 jätti Brescian, sanoivat
-kaupungin virkamiehet, jotka seurasivat häntä kaupunginportille, että
-brescialaiset rakastivat vapautta enemmän kuin kaikki muut
-italialaiset.
-
--- Niin kyllä, hän vastasi, -- he puhuvat siitä mielellään
-rakastajattarilleen.
-
-Missirilli sanoi Vaninalle onnettoman näköisenä:
-
--- Yön tultua minun täytyy lähteä.
-
--- Pidä huolta, että päivän koittaessa olet takaisin palatsissa, odotan
-sinua.
-
--- Päivän koittaessa olen monen peninkulman päässä Roomasta.
-
--- Hyvä on, sanoi Vanina kylmästi, -- minne lähdette?
-
--- Romagnaan, kostamaan puolestani.
-
--- Koska olen rikas, sanoi Vanina mitä levollisimman näköisenä, -- niin
-toivon, että otatte minulta aseita ja rahaa.
-
-Missirilli katsoi häneen hetkisen silmiään räpäyttämättä, sitten hän
-sulki hänet syliinsä ja sanoi:
-
--- Elämäni sielu, sinä saat minut unohtamaan kaikki,
-velvollisuutenikin. Mutta mitä jalompi sydämesi on, sitä paremmin
-sinun tulisi minua ymmärtää.
-
-Vanina itki katkerasti, ja sovittiin, että Missirilli lähtisi Roomasta
-vasta kahden päivän päästä.
-
--- Pietro, sanoi Vanina seuraavana päivänä, -- te olette usein sanonut
-minulle, että joku tunnettu mies, joku roomalainen ruhtinas
-esimerkiksi, jolla olisi käytettävänään paljon rahaa, voisi tehdä
-vapauden asialle hyvin suuria palveluksia, jos Itävalta kerran joutuisi
-suureen sotaan kaukana meistä.
-
--- Epäilemättä, sanoi Pietro kummastuneena.
-
--- No niin, teillä on sydäntä, teiltä puuttuu vain korkea asema:
-tarjoan teille käteni ja kaksisataa livreä korkoja. Sitoudun hankkimaan
-isäni suostumuksen.
-
-Pietro lankesi hänen jalkoihinsa, Vanina säteili ilosta.
-
--- Rakastan teitä intohimoisesti, hän sanoi, -- mutta olen vain
-isänmaan köyhä palvelija. Mitä onnettomampi Italia on, sitä enemmän
-minulla on syytä olla sille uskollinen. Don Hasdrubalin suostumuksen
-saadakseni minun pitäisi monen vuoden ajan näytellä kurjaa osaa.
-Vanina, minä hylkään tarjouksesi.
-
-Missirilli muutti mieltään kohta sanottuaan tämän. Hänen rohkeutensa
-alkoi pettää.
-
--- Onnettomuuteni on siinä, sanoi hän, -- että Roomasta lähteminen on
-minulle suurin kärsimys. Oi jospa Italia olisi vapautettu barbaareista!
-Miten iloinen olisinkaan astuessani sinun kanssasi laivaan
-aloittaakseni Amerikassa uuden elämän.
-
-Vanina pysyi kylmänä. Hänen kätensä hylkääminen oli loukannut hänen
-ylpeyttään. Mutta pian hän heittäytyi Missirillin syliin.
-
--- Milloinkaan et ole minusta tuntunut enemmän rakkauden arvoiselta,
-sanoi hän; -- niin, oma haavalääkärini, olen sinun iäti. Sinä olet
-suuri mies kuten vanhat roomalaisemme.
-
-Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat, kaikki järkevät epäilyt kaikkosivat,
-hetki oli täynnä onnea. Kun he jälleen saattoivat puhua järkeä, sanoi
-Vanina:
-
--- Olen Romagnassa miltei samaan aikaan kuin sinäkin. Käsken lääkärin
-määrätä minulle Porettan kylpyjä. Asun linnassamme San Nicolassa,
-lähellä Forlia.
-
--- Minä vietän elämäni siellä sinun kanssasi, eikö niin!
-
--- Minun kohtaloni on uskaltaa tästälähin kaikki, virkkoi Vanina
-huoaten. -- Joudun perikatoon sinun tähtesi, mutta vähätpä siitä.
-Voitko rakastaa kunniansa menettänyttä tyttöä?
-
--- Olethan vaimoni, sanoi Missirilli, -- iäti jumaloitu vaimoni. Tahdon
-sinua rakastaa ja suojella.
-
-Vaninan täytyi lähteä vierailulle. Tuskin hän oli jättänyt ystävänsä
-yksin, kun tämä jo alkoi pitää menettelyään raakamaisena.
-
-Mitä on _isänmaa?_ hän mietti. Se ei ole olento, jolle olemme hyvästä
-työstä kiitollisuudenvelassa ja joka on onneton ja voi meitä soimata,
-jos petämme hänet. _Isänmaa ja vapaus_, ne ovat kuin viittani, kuin
-jotakin, mikä minulle on hyödyllistä ja jota minun on pakko ostaa,
-ellen ole perinyt isältäni; mutta loppujen lopuksi minä rakastan
-isänmaata ja vapautta siksi, että ne kumpikin ovat minulle hyödylliset.
-Jollen voi niillä mitään tehdä, jos ne ovat minulle samanarvoiset kuin
-viitta elokuussa, mitä hyödyttää niitä ostaa niin tavattomasta
-hinnasta? Vanina on niin kaunis, hän on niin erinomaisen älykäs! Häntä
-koetettaisiin liehitellä, hän unohtaisi minut. Kuka on se nainen, jolla
-on ollut vain yksi rakastaja? Noilla roomalaisilla ylimyksillä, joita
-minä kansalaisena halveksin, on niin paljon etuja minun rinnallani. He
-mahtavat olla hyvin rakastettavia! Oi, jos lähden, Vanina unohtaa minut
-ja menetän hänet ainaiseksi.
-
-Keskellä yötä tuli Vanina hänen luokseen; hän kertoi epävarmuudesta,
-joka häntä oli vaivannut ja miten hän oli ottanut tutkistellakseen
-tuota suurta sanaa _isänmaa_ -- koska rakasti. Vanina oli hyvin
-onnellinen.
-
-Jos hänen olisi ehdottomasti valittava minun ja isänmaan välillä,
-ajatteli hän, olisi minulla etusija.
-
-Läheisen kirkon kello löi kolme, viimeisten jäähyväisten hetki oli
-tullut. Pietro riistäytyi irti ystävättärensä syleilystä. Hän laskeutui
-jo pieniä portaita, kun Vanina kyyneleitään pidättäen sanoi hymyillen:
-
--- Jos joku köyhä maalaisvaimo olisi sinua hoitanut, etkö tekisi mitään
-osoittaaksesi kiitollisuuttasi? Etkö koettaisi häntä palkita?
-Tulevaisuus on epävarma, sinä vaellat vihamiesten keskellä: anna
-minulle kiitollisuudesta kolme päivää, aivan kuin olisin köyhä vaimo,
-palkitaksesi huolenpitoni.
-
-Missirilli jäi. Lopulta hän kuitenkin lähti Roomasta. Erään ulkovallan
-lähettiläältä ostetun passin avulla hän pääsi kotiinsa. Siellä syntyi
-suuri ilo, häntä oli pidetty jo kuolleena. Hänen ystävänsä tahtoivat
-juhlia hänen onnellista paluutaan surmaamalla yhden tai kaksi
-karabinieerisantarmia.
-
--- Älkäämme tarpeettomasti surmatko ketään italialaista, joka osaa
-käyttää aseita, sanoi Missirilli: -- isänmaamme ei ole saari kuten
-onnellinen Englanti. Me tarvitsemme sotilaita vastustaaksemme Euroopan
-kuninkaitten sekaantumista asioihimme.
-
-Jonkin ajan kuluttua tämän jälkeen Missirilli surmasi Vaninan antamilla
-pistooleilla kaksi karabinieeria näiden ahdistaessa häntä. Hänen
-päästään luvattiin palkinto.
-
-Vaninaa ei kuulunut Romagnaan: Missirilli luuli, että hänet oli
-unohdettu. Hänen itserakkautensa sai kolhun, hän alkoi paljon
-mietiskellä säätyeroa, joka oli hänen ja hänen rakastajattarensa
-välillä. Aikoipa hän surun ja kadonneen onnen kaipauksen hetkenä palata
-Roomaan nähdäkseen mitä Vanina puuhaili. Tämä hurjapäinen aie oli
-vähällä saada hänet syrjäyttämään sen, mitä hän piti velvollisuutenaan;
-silloin hän kuuli eräänä iltana vuoristokirkon kellon soittavan
-Angelusta kummallisesti, aivan kuin soittajan ajatukset olisivat olleet
-muualla. Se oli kokoontumismerkki carbonarojen salaliitolle, johon
-Missirilli oli Romagnaan saavuttuaan liittynyt. Samana yönä kaikki
-salaliittolaiset kokoontuivat erääseen erakkomajaan metsässä. Molemmat
-erakot, jotka oli nukutettu oopiumilla, eivät lainkaan huomanneet mihin
-tarkoitukseen heidän pientä taloaan käytettiin. Missirilli, joka saapui
-hyvin alakuloisena, sai tietää, että salaliiton päällikkö oli vangittu
-ja että hänet, nuori mies, joka tuskin oli täyttänyt kaksikymmentä, oli
-valittu salaliiton päälliköksi, salaliiton, johon kuului yli
-viidenkymmenen ikäisiä, sellaisia, jotka olivat ottaneet osaa
-salaliittoihin aina Murat'n sotaretkestä asti vuonna 1815. Tämän
-odottamattoman kunnian vastaanottaessaan Pietro tunsi sydämensä lyövän.
-Yksin jäätyään hän päätti, ettei enää ajattelisi nuorta roomatarta,
-joka oli hänet unohtanut, vaan pyhittäisi kaikki ajatuksensa
-velvollisuudelle: _vapauttaa Italia barbaareista_. [_Liberar l'Italia
-de' barbari_, kirjoitti Petrarca 1350, ja näitä sanoja ovat sittemmin
-käyttäneet Julius II, Machiavelli, kreivi Alfieri.]
-
-Kahden päivän kuluttua näki Missirilli tulijain ja lähtevien
-luettelosta, joka hänelle, salaliiton päällikölle, annettiin, että
-ruhtinatar Vanina oli saapunut linnaansa San Nicoloon. Tämän nimen
-näkeminen herätti hänen mielessään enemmän hämmennystä kuin mielihyvää.
-Turhaan hän luuli vakuuttavansa uskollisuutensa isänmaata kohtaan
-päättämällä, ettei samana iltana hiipisi San Nicolon linnaan; ajatus,
-että hän laiminlöi Vaninaa, esti häntä tyydyttävästi täyttämästä
-velvollisuuttaan. Hän tapasi Vaninan seuraavana päivänä, tämä rakasti
-häntä niin kuin Roomassakin. Hänen isänsä, joka tahtoi naittaa hänet,
-oli myöhästyttänyt hänen lähtöään. Hän toi mukanaan kaksi tuhatta
-sekiiniä. Tämä odottamaton avustus oli suuresti omansa kohottamaan
-Missirillin arvoa. Voitiin valmistaa tikareita Korfussa, lahjottiin
-paavin lähetin yksityissihteeri, jonka toimena oli vainota carbonaroja.
-Siten saatiin luettelo niistä kirkkoherroista, jotka toimivat
-hallituksen vakoojina.
-
-Tähän aikaan järjestyi lopullisesti yksi niistä mielettömistä
-salaliitoista, joita onnettomassa Italiassa on pantu toimeen. En käy
-käsiksi yksityiskohtiin, joista kertominen ei ole tässä paikallaan.
-Tyydyn sanomaan, että jos yritys olisi onnistunut, olisi Missirilli
-ollut oikeutettu saamaan suuren osan kunniasta. Hänen käskystään
-olisivat useat tuhannet kapinalliset merkin saadessaan nousseet
-kapinaan ja aseistettuina odottaneet päällikköjensä tuloa. Ratkaiseva
-hetki lähestyi, mutta silloin lannistettiin salaliitto -- kuten aina
-tapahtuu -- vangitsemalla päälliköt.
-
-Tuskin Vanina oli saapunut Romagnaan, kun hän oli huomaavinansa, että
-isänmaanrakkaus oli saanut hänen rakastajansa unohtamaan kaiken muun
-rakkauden. Nuoren roomattaren ylpeys alkoi kuohahdella. Hän koetti
-turhaan puhua itselleen järkeä, synkkä murhe valtasi hänet, hän alkoi
-vihata vapautta. Kun hän eräänä iltana tuli Forliin Missirilliä
-tapaamaan, ei hän voinut hillitä murhettaan, jota hänen ylpeytensä aina
-siihen asti oli vallinnut:
-
--- Te rakastatte minua todellakin kuin aviomies, sanoi hän, -- sitä en
-odottanut.
-
-Heti sen jälkeen hän alkoi itkeä, mutta se tapahtui häpeästä, että oli
-alentunut lausumaan moitteita. Missirilli vastasi hajamielisenä näihin
-kyyneleihin. Äkkiä Vanina päätti jättää hänet ja lähteä Roomaan. Hän
-tunsi julmaa iloa voidessaan rangaista itseään heikkoudesta, joka oli
-saanut hänet puhumaan. Hetkisen äänettömyyden jälkeen hänen päätöksensä
-oli varma, hän olisi pitänyt itseään arvottomana Missirillille, ellei
-hän olisi tätä jättänyt. Hän nautti rakastajansa tuskallisesta
-hämmästyksestä, kun tämä turhaan etsisi häntä. Sitten hänelle tuotti
-syvää surua ajatus, ettei hän ollut kyennyt säilyttämään sen miehen
-rakkautta, jonka vuoksi hän oli tehnyt niin paljon mielettömyyksiä. Hän
-katkaisi vaitiolon ja teki parhaansa saadakseen häneltä rakastavan
-sanan. Missirilli puhui hänelle hajamielisen näköisenä hyvin hellästi,
-mutta hänen äänensä oli monin verroin syvempi, kun hän puhuessaan
-valtiollisista yrityksistään sanoi tuskallisesti:
-
--- Ah, jos tämä yritys ei onnistu, jos hallitus vielä kerran saa sen
-ilmi, niin lähden maasta.
-
-Vanina ei liikahtanut. Jo tunnin ajan hän oli tuntenut, että hän näki
-rakastajansa viimeisen kerran. Äskeinen lause herätti hänen mielessään
-turmiollisen ajatuksen. Hän ajatteli:
-
--- Carbonarot ovat saaneet minulta useita tuhansia sekiinejä. Ei voida
-epäillä minun suosiollisuuttani salaliittoa kohtaan.
-
-Vanina riistäytyi irti mietteistään vasta, kun hän sanoi Pietrolle:
-
--- Tahdotko tulla vuorokaudeksi kanssani San Nicolon linnaan?
-Tämäniltaisessa kokouksessa ei tarvita sinun läsnäoloasi. Huomenaamulla
-voimme kävellä San Nicolossa, se tyynnyttäisi sinua ja antaisi sinulle
-takaisin sen kylmäverisyyden, jota sinä tarvitset näissä suurissa
-yrityksissä.
-
-Pietro myöntyi siihen.
-
-Vanina jätti hänet mennäkseen valmistamaan matkaa ja lukitsi, kuten
-tavallista, pienen huoneen, jossa piti häntä kätkettynä.
-
-Hän kiiruhti erään entisen kamarineitonsa luo, joka oli mennyt
-naimisiin ja avannut pienen kaupan Forlissa. Tämän luona hän kirjoitti
-kiireesti huoneesta löytämänsä rukouskirjan lehtien reunoihin tarkan
-kuvauksen paikasta, missä carbonarojen sinä yönä piti kokoontua. Hän
-päätti kuvauksensa seuraaviin sanoihin: "salaliitossa on yhdeksäntoista
-jäsentä, tässä seuraavat heidän nimensä ja osoitteensa". Kirjoitettuaan
-luettelon, joka oli hyvin tarkka, paitsi että Missirillin nimi puuttui
-siitä, sanoi hän naiselle, jonka uskollisuudesta hän oli varma:
-
--- Vie tämä kirja kardinaalilähettiläälle; hänen tulee lukea mitä
-siihen on kirjoitettu ja antaa kirja takaisin. Tässä on kymmenen
-sekiiniä. Jos kardinaali milloinkaan ilmaisee nimesi, olet kuoleman
-oma, mutta jos saat lähettilään lukemaan kirjoittamani lehden, pelastat
-henkeni.
-
-Kaikki sujui ihmeellisen hyvin. Lähettiläs ei peloissaan uskaltanut
-esiintyä suurena herrana. Hän salli kansannaisen, joka pyysi päästä
-hänen puheilleen, tulla eteensä naamioituna ja sillä ehdolla, että
-hänen kätensä sidottiin. Tässä asussa pääsi kauppiaanvaimo mahtavan
-henkilön puheille, joka oli vetäytynyt suojaan suuren vihreällä veralla
-peitetyn pöydän taakse.
-
-Lähettiläs luki rukouskirjan lehden pitäen sitä hyvin kaukana
-itsestään, koska hän pelkäsi kekseliästä myrkytysyritystä. Hän antoi
-sen takaisin kauppiaanvaimolle eikä käskenyt ketään tätä seuraamaan. Ei
-ollut kulunut vielä neljääkymmentäkään minuuttia siitä hetkestä, kun
-Vanina oli jättänyt rakastajansa, kun hän nähtyään entisen
-kamarineitonsa tulevan takaisin, palasi Missirillin luo uskoen, että
-siitä lähtien saisi hänet kokonaan omistaa. Hän kertoi, että
-kaupungissa vallitsi tavaton liike, karabinieeriosastoja kulki
-kaduilla, missä niitä ei muulloin milloinkaan näkynyt.
-
--- Jos tahdot luottaa minuun, lisäsi hän, -- niin lähdemme heti San
-Nicoloon.
-
-Missirilli suostui. He kulkivat jalan nuoren ruhtinattaren ajoneuvojen
-luo, jotka hänen seuranaisensa kera -- tämä oli hänen vaitelias
-uskottunsa ja hyvin palkittu -- odottivat puolen peninkulman päässä
-kaupungista.
-
-Kun oli saavuttu San Nicolon linnaan, Vanina, joka tunsi levottomuutta
-kummallisen tekonsa johdosta, oli kaksin verroin hellä rakastajalleen.
-Mutta hänestä tuntui, kuin hän olisi ilveillyt puhuessaan rakkaudesta.
-Edellisenä päivänä hän oli pettäessään hänet unohtanut tunnonvaivat.
-Sulkiessaan rakastettunsa syliinsä, hän ajatteli:
-
-On yksi sana, jonka voisi hänelle sanoa, ja jos se sana tulisi
-lausutuksi, tuntisi hän minua kohtaan kauhua nyt ja aina.
-
-Keskellä yötä tuli eräs Vaninan palvelijoista äkkiä hänen huoneeseensa.
-Mies oli carbonaro, Vaninan sitä aavistamatta. Missirillilla olisi siis
-salaisuuksia, vieläpä pikkuasioissa. Vaninaa värisytti. Mies tuli
-ilmoittamaan Missirillille, että yöllä oli Forlissa yhdeksäntoista
-carbonaron talot piiritetty ja heidät oli vangittu juuri kun he
-palasivat kokouksesta. Vaikka hyökkäys oli äkkiarvaamaton, oli yhdeksän
-heistä päässyt pakoon. Karabinieerit olivat voineet kuljettaa vain
-kymmenen heistä linnoituksen vankilaan. Sinne vietäessä oli yksi
-heittäytynyt syvään kaivoon ja saanut surmansa.
-
-Vanina menetti itsehillintänsä; onneksi ei Pietro sitä huomannut, hän
-olisi voinut lukea hänen rikoksensa hänen silmistään.
-
-... Tällä hetkellä, lisäsi palvelija, -- muodostaa Forlin linnaväki
-ketjun kaduilla. Jokainen sotilas on niin lähellä vierustoveriaan, että
-voi puhua hänen kanssaan. Asukkaat saavat kulkea toiselta puolelta
-katua toiselle vain siellä, missä on upseeri.
-
-Miehen lähdettyä Pietro mietti vain hetkisen, vihdoin hän sanoi:
-
--- Tällä hetkellä ei ole mitään tehtävissä?
-
-Vanina oli kalpea kuin ruumis, hän vapisi, kun rakastaja katsoi häneen.
-
--- Mikä kumma teitä vaivaa? sanoi Pietro.
-
-Sitten hän ajatteli muuta, eikä enää katsonut Vaninaan. Puolenpäivän
-ajoissa Vanina rohkeni huomauttaa:
-
--- Taas on salaliitto saatu ilmi, luulen että te jonkun aikaa pysytte
-rauhallisena.
-
--- Aivan rauhallisena, vastasi Missirilli ja hymyili tavalla, joka sai
-Vaninan värisemään.
-
-Hänen oli pakko käydä kylän kirkkoherran luona, joka kukaties oli
-jesuiittain vakooja. Palatessaan kello seitsemältä päivälliselle hän
-havaitsi, että huone, hänen rakastettunsa piilopaikka, oli tyhjä. Hän
-joutui suunniltaan ja haki koko talon -- Pietroa ei löytynyt mistään.
-Epätoivoissaan hän palasi pieneen huoneeseen ja näki vasta silloin
-kirjeen. Hän luki:
-
-"Aion antautua lähettilään vangiksi; olen toivoton asiastamme; taivas
-on meitä vastaan. Kuka on pettänyt meidät? Kaiketi se kurja, joka
-heittäytyi kaivoon. Koska elämäni on hyödytön kurjalle Italialle, en
-tahdo, että toverini nähdessään minun yksin jääneen vangitsematta
-kuvittelevat, että minä olen heidät myynyt. Jääkää hyvästi; jos minua
-rakastatte, niin kostakaa. Tuhotkaa, musertakaa se kurja, joka meidät
-on pettänyt, olkoonpa hän vaikka oma isäni."
-
-Vanina vaipui nojatuoliin puoliksi tiedottomana ja kauhean tuskan
-painamana. Hän ei saanut sanaa suustaan, hänen silmänsä olivat kuivat
-ja polttavat.
-
-Viimein hän heittäytyi polvilleen:
-
--- Suuri Jumala! hän huudahti. -- Kuule lupaukseni: minä rankaisen
-kurjaa petturia, mutta sitä ennen minun täytyy vapauttaa Pietro.
-
-Tuntia myöhemmin hän oli matkalla Roomaan. Hänen isänsä oli jo kauan
-kiirehtinyt häntä palaamaan. Hänen poissaollessaan oli ruhtinas
-puuhaillut hänen avioliittoaan Livio Savellin kanssa. Tuskin Vanina oli
-kotiutunut, kun hän varovaisesti otti asian puheeksi. Hänen suureksi
-ihmetyksekseen Vanina myöntyi ensi sanoista. Vielä samana iltana hän
-kreivitär Vitteleschin luona toi miltei virallisesti don Livion hänen
-luokseen. Vanina puhui hänen kanssaan paljon. Don Livio oli hienoimpia
-nuoria miehiä, ja hänellä oli erittäin kaunis tukka, mutta vaikka häntä
-pidettiin hyvin älykkäänä, katsottiin hänet kuitenkin luonteeltaan niin
-kevytmieliseksi, ettei hallitus ollut vielä milloinkaan häntä epäillyt.
-Vanina ajatteli, että jos ensin panisi hänen päänsä pyörälle, saisi
-hänestä sopivan asiamiehen. Koska hän oli Savelli-Catanzaran, Rooman
-kuvernöörin ja poliisiministerin veljenpoika, eivät vakoojat uskaltaisi
-hänen jälkiään nuuskia.
-
-Kohdeltuaan muutaman päivän rakastettavaa don Liviota hyvin
-ystävällisesti, ilmoitti Vanina hänelle, ettei hän milloinkaan rupeaisi
-hänen puolisokseen, hän olisi Vaninalle liian kevytmielinen mies.
-
--- Ellette olisi lapsi, sanoi Vanina, -- eivät setänne virkamiehet
-paljastaisi mitään salaisuuksia teille. Mitä on esimerkiksi päätetty
-niiden carbonarojen suhteen, jotka hiljattain joutuivat kiinni
-Forlissa.
-
-Kaksi päivää myöhemmin don Livio tiesi kertoa, että kaikki Forlissa
-vangitut carbonarot olivat paenneet. Vanina loi häneen suuret mustat
-silmänsä hymyillen syvimmän ylenkatseen katkeraa hymyä eikä suvainnut
-koko iltana puhua hänelle sanaakaan. Kahden päivän päästä tunnusti don
-Livio punastuen, että häntä oli ensin petetty.
-
--- Mutta, hän sanoi, -- nyt olen hankkinut avaimen setäni
-työhuoneeseen; olen nähnyt siellä löytämistäni papereista, että
-kardinaaleista ja huomattavimmista papeista kokoonpantu neuvosto
-kokoontuu suurimmassa salaisuudessa ja pohtii kysymystä, onko
-soveliaampaa tuomita carbonaroja Ravennassa vai Roomassa. Yhdeksää
-Forlin luona vangittua carbonaroa ja heidän Missirilli-nimistä
-päällikköään, joka teki sen tyhmyyden, että antautui vapaaehtoisesti,
-säilytetään tätä nykyä San Leon linnassa. [Lähellä Riminiä Romagnassa.
-Tässä linnassa kuoli kuuluisa Cagliostro; kansa kertoo, että hänet
-tukehdutettiin.]
-
-Vanina nipisti ruhtinasta kaikin voimin, kun tämä lausui sanan tyhmyys.
-
--- Tahdon itse nähdä viralliset paperit ja käydä kanssanne setänne
-työhuoneessa. Olette varmaan lukenut väärin, sanoi Vanina.
-
-Nämä sanat kuullessaan don Livio kauhistui. Vanina pyysi miltei
-mahdottomia, mutta nuoren tytön omituinen luonne kiihotti hänen
-rakkauttaan. Muutaman päivän kuluttua Vanina saattoi mieheksi
-pukeutuneena, yllään soma pieni Saveliin talon livree-takki, viettää
-puolituntisen selaillen poliisiministerin salaisimpia papereita. Hän
-tunsi voimakasta onnea, kun hän keksi ilmoitukset mainitusta Pietro
-Missirillista. Hänen kätensä vapisivat hänen pidellessään paperia.
-Lukiessaan uudelleen tuon nimen, hän oli vähällä ruveta voimaan pahoin.
-Heidän poistuessaan Rooman kuvernöörin palatsista Vanina salli don
-Livion syleillä itseään.
-
--- Suoriudutte mainiosti koetuksista, joita asetan teille, hän sanoi.
-
-Sellaisten sanojen jälkeen olisi nuori ruhtinas voinut Vaninan mieliksi
-sytyttää Vatikaanin. Samana iltana oli tanssiaiset Ranskan lähettilään
-luona. Vanina tanssi paljon ja miltei aina don Livion kanssa. Tämä oli
-juopunut onnesta; oli estettävä häntä ajattelemasta.
-
--- Isäni on välistä kummallinen, sanoi Vanina eräänä päivänä, -- hän on
-tänä aamuna ajanut pois kaksi palvelijaa, jotka tulivat minulle
-valittamaan huoliaan. Toinen pyytää päästä setänne Rooman kuvernöörin
-palvelukseen, toinen, joka on ollut Ranskan tykistössä, tahtoisi saada
-toimen San Angelon linnassa.
-
--- Otan heidät molemmat palvelukseeni, sanoi nuori ruhtinas
-innokkaasti.
-
--- Olenko sitä teiltä pyytänyt? sanoi Vanina ylpeästi. -- Toistan
-sanasta sanaan noiden miesparkojen pyynnön. Heidän täytyy saada mitä
-ovat pyytäneet, eikä muuta.
-
-Mikään ei ollut vaikeampaa. Monsignore Catanzara oli kaikkea muuta kuin
-kevytmielinen henkilö eikä huolinut taloonsa muita kuin sellaisia
-palvelijoita, jotka hyvin tunsi. Keskellä kaikenlaisten huvitusten
-täyttämää elämää kalvoivat Vaninaa omantunnonvaivat ja hän oli hyvin
-onneton. Tapausten hidas kulku oli masentaa hänet. Hänen isänsä
-taloudenhoitaja oli hankkinut hänelle rahaa. Tuliko hänen paeta
-kodistaan ja koettaa Romagnassa auttaa rakastajansa pakoon? Niin
-hurjapäinen kuin tämä suunnitelma olikin, hän oli vähällä panna sen
-täytäntöön, mutta sattuma armahti häntä. Don Livio kertoi hänelle:
-
--- Missirillin salaliiton kymmenen carbonaroa tuodaan Roomaan siitä
-huolimatta, että heidät tuomion langettua tullaan mestaamaan
-Romagnassa. Sen määräyksen on setäni tänä iltana saanut paavilta. Te ja
-minä olemme ainoat henkilöt Roomassa, jotka tietävät salaisuuden.
-Oletteko tyytyväinen?
-
--- Te miehistytte, vastasi Vanina, -- lahjoittakaa minulle kuvanne.
-
-Päivää aikaisemmin kuin Missirillin piti saapua Roomaan läksi Vanina
-jonkin tekosyyn nojalla Città-Castellanaan. Tämän kaupungin vankilassa
-yöpyisivät carbonarot, joita kuljetetaan Romagnasta Roomaan. Hän
-näkikin Missirillin aamulla hänen tullessaan vankilasta: hän oli
-kahleissa ja istui yksin rattailla; Vaninasta hän näytti kalpealta,
-mutta pelottomalta. Vanha vaimo heitti hänelle orvokkikimpun;
-Missirilli hymyili kiittäessään häntä.
-
-Vanina oli nähnyt rakastettunsa ja kaikki hänen ajatuksensa saivat
-uutta eloa, hänen rohkeutensa kasvoi. Jo aikoja sitten hän oli tehnyt
-huomattavan palveluksen apotti Carille, joka oli vankilapappina San
-Angelon linnassa, mihin hänen rakastettunsa piti teljettämän; hän oli
-ottanut tuon kunnon papin rippi-isäkseen. Roomassa ei ole niinkään
-vähäpätöinen asia olla jonkun ruhtinattaren, kuvernöörin tulevan
-sukulaisen rippi-isänä.
-
-Oikeudenkäynti Forlin carbonaroja vastaan ei kestänyt kauan.
-Kostaakseen carbonarojen tulon Roomaan, mitä ei ollut voinut estää,
-äärimmäisyyspuolue sai aikaan, että heitä tuomitsevaan valiokuntaan
-tuli kaikkein kunnianhimoisimpia pappismiehiä. Valiokunnan
-puheenjohtajana toimi poliisiministeri.
-
-Laki carbonaroja vastaan oli selvä: Forlin salaliittolaisilla ei ollut
-mitään toivoa, heidän asiaansa ei auttanut, vaikka he puolustivat
-itseään kaikilla mahdollisilla verukkeilla. Tuomarit eivät ainoastaan
-tuominneet heitä kuolemaan, vaan vieläpä monet vaativat hirveitä
-kidutuksia, käden poikkihakkaamista ja muuta. Poliisiministeri, jonka
-tulevaisuus oli varma (sillä häntä, joka on päässyt tuohon virkaan,
-odottaa kardinaalihattu), ei tarvinnut käden poikkihakkaamista;
-viedessään tuomiopäätöksen paaville, hän muutti kaikkien tuomittujen
-rangaistuksen muutaman vuoden vankeudeksi. Vain Missirillin suhteen
-tehtiin poikkeus. Ministeri piti häntä vaarallisena intoilijana, ja
-sitä paitsi hänet oli tuomittu kuolemaan syyllisenä kahden
-karabinieerin murhaan. Vanina tiesi tuomion ja muutoksen muutamia
-minuutteja sen jälkeen, kun ministeri oli palannut paavin luota.
-
-Seuraavana päivänä Canzara palasi puoliyöstä palatsiinsa eikä löytänyt
-kamaripalvelijaansa; hämmästyneenä ministeri soitti monta kertaa,
-viimein tuli muuan vanha, typerä palvelija. Ministeri kävi
-kärsimättömäksi ja päätti riisuutua omin neuvoin. Hän lukitsi ovensa.
-Oli hyvin kuuma, hän riisui nuttunsa ja heitti sen käärönä
-nojatuolille. Tämä nuttu, joka heitettiin sellaisella voimalla, lensi
-nojatuolin ylitse ja osui ikkunan musliiniverhoon, jolloin näkyviin
-piirtyi ihmisen vartalonmuoto. Ministeri syöksyi nopeasti vuodettaan
-kohti ja tarttui pistooliinsa. Kun hän jälleen läheni ikkunaa, tuli
-häntä vastaan aivan nuori mies hänen omassa livreessään pistooli
-kädessään. Tämän nähdessään ministeri tähtäsi ja aikoi laukaista. Nuori
-mies sanoi nauraen:
-
--- Mitä, herra, ettekö tunne Vanina Vaninia?
-
--- Mitä näin sopimaton pila tarkoittaa? sanoi ministeri vihoissaan.
-
--- Puhukaamme levollisesti, sanoi nuori tyttö. -- Ensiksikään
-pistoolinne ei ole ladattu.
-
-Kummastuneena ministeri tutki asiaa, sitten hän veti liivinsä taskusta
-tikarin.
-
-Vanina sanoi hieman mahdikkaan näköisenä, mikä teki hänet sangen
-viehättäväksi:
-
--- Istukaamme, herra.
-
-Itse hän istuutui rauhallisena sohvalle.
-
--- Oletteko edes yksin? kysyi ministeri.
-
--- Aivan yksin, vannon sen! sanoi Vanina.
-
-Juuri sitä teki ministerin mieli tutkia, hän kulki ympäri huonetta ja
-katsoi kaikkialle; sen jälkeen hän istuutui tuolille kolmen askeleen
-päähän Vaninasta.
-
--- Mitäpä hyötyä minulla olisi, Vanina sanoi lempeän ja tyynen
-näköisenä, -- maltillisen miehen surmaamisesta, jonka sijaan
-luultavasti saisimme jonkun heikon ja hurjapäisen miehen, sellaisen,
-joka syöksisi turmioon itsensä ja muut?
-
--- Mitä siis tahdotte, neitiseni? sanoi ministeri äreästi. -- Tämä
-kohtaus on sopimaton eikä saa kestää kauan.
-
--- Se mitä aion sanoa, puhui Vanina ylpeästi, unohtaen äkkiä suloisen
-ilmeensä, -- koskee teitä enemmän kuin minua. Tahdotaan, että carbonaro
-Missirilli jää eloon; jos hänet mestataan, ette te ole viikkoakaan sen
-jälkeen hengissä. Minua ei tämä kaikki liikuta, mielettömyyteen, jota
-te moititte, olen ryhtynyt, koska se ensiksikin minua huvittaa, ja
-toiseksi tehdäkseni eräälle ystävättärelleni palveluksen. Olen
-tahtonut, jatkoi Vanina näyttäen jälleen rakastettavalta, -- olen
-tahtonut tehdä palveluksen älykkäälle miehelle, joka kohta on setäni ja
-joka kaikella todennäköisyydellä tulee suuresti edistämään perheensä
-onnea.
-
-Ministeri ei enää näyttänyt vihastuneelta, epäilemättä Vaninan kauneus
-vaikutti osaltaan tähän nopeaan muutokseen. Catanzaran mieltymys
-kauniisiin naisiin oli Roomassa tunnettu asia ja Savellien
-kamaripalvelijan puvussa, ahtaisiin silkkisukkiin, punaiseen liiviin ja
-taivaansiniseen, hopeallakirjailtuun takkiin pukeutuneena, pistooli
-kädessä Vanina oli ihastuttava.
-
--- Tuleva veljentyttäreni, sanoi ministeri puoleksi nauraen. -- Teette
-suuren mielettömyyden, eikä se tule olemaan viimeisenne.
-
--- Toivon, että niin järkevä henkilö, vastasi Vanina, -- säilyttää
-salaisuuteni etenkin don Livion suhteen, ja saadakseni teidät siihen
-sitoutumaan, rakas setäni, suon teille suudelman, jos lupaatte pelastaa
-ystävättäreni suojatin elämän.
-
-Keskustelua jatkettiin tuohon puolileikilliseen tapaan, millä
-roomalaiset vallasnaiset osaavat käsitellä vakavimpiakin asioita, ja
-Vaninan onnistui antaa tälle pistoolit kädessä aletulle kohtaukselle
-vieraskäynnin leima, aivan kuin nuori ruhtinatar Savelli olisi ollut
-setäänsä, Rooman kuvernööriä tervehtimässä.
-
-Ja pian monsignore Catanzara, joka ylpeästi torjui ajatuksen, että
-antaisi pelon vaikuttaa itseensä, ryhtyi veljentyttärelleen kuvaamaan
-kaikkia niitä vaikeuksia, jotka hän kohtaisi koettaessaan pelastaa
-Missirillin. Keskustellessaan ministeri käveli huoneessa Vaninan
-kanssa; hän otti uunilta juomakarahvin ja täytti siitä kristallilasin.
-Juuri kun hänen piti viedä se huulilleen, tempasi Vanina sen pois, ja
-pidettyään vähän aikaa sitä kädessään pudotti sen ikään kuin
-hajamielisenä puutarhaan. Hetkisen kuluttua ministeri otti
-suklaamakeisen makeislaatikosta. Vanina otti sen häneltä pois ja sanoi
-hymyillen:
-
--- Olkaa varuillanne, kaikki täällä on myrkytettyä, sillä tahdottiin
-teidän kuolemaanne. Mutta minä olen hankkinut armahduksen tulevalle
-sedälleni, jottei minun tarvitse aivan tyhjin käsin tulla Saveliin
-perheeseen.
-
-Monsignore Catanzara kiitti hämmästyneenä veljentytärtään ja antoi
-hyviä toiveita Missirillin hengen säästämisestä.
-
--- Sopimuksemme on tehty! huudahti Vanina, -- ja merkiksi siitä minä
-annan teille maksun, sanoi hän ja suuteli ministeriä.
-
-Ministeri otti vastaan palkinnon.
-
--- Teidän tulee tietää, rakas Vanina, sanoi hän, -- että minä en suosi
-verenvuodatusta. Sitä paitsi olen vielä nuori, vaikka teidän
-silmissänne ehkä näytänkin vanhalta, ja voin elää vielä siihen aikaan,
-kun nyt vuodatettu veri saattaa tahrata minut.
-
-Kello oli kaksi, kun Catanzara saattoi Vaninan puutarhansa
-pikkuportille.
-
-Kun ministeri seuraavana päivänä tuli paavin puheille huolissaan
-suoritettavanaan olevasta asiasta, sanoi Hänen Pyhyytensä:
-
--- Ennen kaikkea on minun pyydettävä teiltä vielä yhtä armahdusta.
-Forlin carbonaroista on yksi tuomittu kuolemaan; tämä ajatus estää
-minua nukkumasta. Se mies täytyy pelastaa.
-
-Nähdessään, että paavi oli jo asian päättänyt ministeri esitti useita
-vastaväitteitä ja kirjoitti viimein käskykirjeen eli motu proprion,
-jonka paavi vastoin tavallisuutta allekirjoitti.
-
-Vanina oli ajatellut, että hän ehkä voisi hankkia rakastajalleen
-armahduksen, mutta että tämä koetettaisiin myrkyttää. Eilisestä alkaen
-oli Missirilli saanut rippi-isältään, apotti Carilta muutamia pieniä
-paketteja laivakorppuja ja neuvon, ettei kajoisi vankilan ruokaan.
-
-Saatuaan tietää, että Forlin carbonarit siirrettäisiin San Leon
-linnaan, tahtoi Vanina koettaa tavata Missirillia Città-Castellanaan
-pysähdyttäessä. Vanina saapui tähän kaupunkiin vuorokautta ennemmin
-kuin vangit, hän tapasi täällä apotti Carin, joka oli saapunut muutamia
-päiviä aikaisemmin. Tämä oli saanut tietää vanginvartijalta, että
-Missirilli saisi puolenyön aikaan vankilakappelissa kuunnella messua.
-Tehtiin vielä suurempiakin myönnytyksiä: jos Missirilli suostui siihen,
-että hänen kätensä ja jalkansa kahlehdittiin, lupasi vanginvartija
-asettua kappelin ovelle sillä tavoin, että hän aina saattoi nähdä
-vangin, josta oli vastuussa, mutta ei kuulla mitä hän sanoi.
-
-Päivä, jolloin Vaninan kohtalo piti ratkaistaman, koitti viimein. Jo
-aamulla hän sulkeutui vankilan kappeliin. Kuka voisi kertoa ne
-ajatukset, jotka velloivat hänessä tuon pitkän päivän kuluessa?
-Rakastiko Missirilli häntä kylliksi voidakseen antaa anteeksi? Hän oli
-ilmiantanut hänen salaliittonsa, mutta pelastanut hänen elämänsä. Kun
-järki pääsi voitolle kiusatussa sielussa, toivoi Vanina, että
-Missirilli olisi taipuvainen lähtemään hänen kanssaan Italiasta: hän
-oli tehnyt syntiä, mutta se oli tapahtunut rajattomasta rakkaudesta.
-Kellon lyödessä neljä hän kuuli kaukaa kiveystä vasten karabinieerien
-hevosten askeleet. Jokainen askel tuntui kaikuvan hänen sydämessään.
-Sitten hän erotti kärryjen kolinan, kärryjen, joissa vankeja
-kuljetettiin. Ne pysähtyivät pienelle torille vankilan edustalla.
-Vanina näki kahden karabinieerin nostavan Missirillia, joka oli yksin
-kärryillä ja niin kahleissa ettei päässyt liikkumaan. Ainakin hän siis
-eli, ajatteli Vanina kyyneleet silmissä, he eivät olleet häntä vielä
-myrkyttäneet. Ilta oli kiduttava; alttarilamppu, joka oli hyvin
-korkealla ja jonka öljyä vanginvartija säästi, valaisi yksin synkkää
-kappelia. Vaninan silmät harhailivat muutamien keskiaikaisten ylhäisten
-herrojen haudoilla; nämä olivat kuolleet läheisessä vankilassa. Heidän
-patsaansa olivat kurjan näköisiä.
-
-Kaikki melu oli aikoja sitten lakannut, Vanina oli vaipunut synkkiin
-ajatuksiin. Hetkinen puolenyönsoiton jälkeen Vanina luuli kuulevansa
-hiljaisen äänen, aivan kuin yölepakko olisi lentänyt. Hän tahtoi
-liikkua, mutta vaipui puolipyörryksissä alttarin rintanojaa vasten.
-Samassa hetkessä hänen lähellään oli kaksi olentoa ilman, että hän oli
-kuullut heidän tulevan. He olivat vanginvartija ja Missirilli, jolla
-oli niin paljon kahleita, että hän näytti aivan niihin kiedotulta.
-Vanginvartija avasi lyhdyn ja asetti sen alttarin rintanojalle Vaninan
-viereen, sillä tavoin, että hän saattoi hyvin nähdä vankinsa. Sitten
-hän vetäytyi pois lähelle ovea. Tuskin vanginvartija oli etääntynyt kun
-Vanina heittäytyi Missirillin kaulaan. Syleillessään häntä hän tunsi
-vain Missirillin kylmät ja karkeat kahleet. Kuka on pannut hänelle nämä
-kahleet? ajatteli hän. Rakastetun syleileminen ei tuottanut hänelle
-enää mitään iloa. Tähän tuskaan liittyi toinen paljon kirvelevämpi:
-hetken aikaa hän luuli, että Missirilli tiesi hänen rikoksensa, niin
-kylmä oli hänen käytöksensä.
-
--- Rakas ystävättäreni, sanoi Missirilli viimein, -- kadun
-rakkautta, jonka te olette minulle lahjoittanut, sillä turhaan etsin
-ansioita, jotka olisivat voineet sen teissä herättää. Palatkaamme
-kristillisempiin tunteisiin, unohtakaamme haaveet, jotka ennen ovat
-vieneet meidät eksyksiin; minä en voi kuulua teille. Ainainen
-onnettomuus, joka on seurannut yrityksiäni, johtuu ehkä
-kuolemansynnistä, jonka vallassa alati olen ollut. Ja vaikka ei
-ottaisikaan huomioon muuta kuin inhimillisen viisauden neuvot, niin
-miksikä en tuona kovan onnen yönä jäänyt ystävieni luo? Miksen vaaran
-hetkenä ollut paikallani? Miksi on poissaoloni ollut omiaan
-aiheuttamaan mitä julmimpia epäluuloja? Minulla oli toinenkin intohimo
-kuin Italian vapaus.
-
-Vanina ei tointunut hämmästyksestä, jonka Missirillin muutos hänessä
-herätti. Vaikkei tämä ollut sanottavasti laihtunut, hän näytti
-kolmenkymmenen ikäiseltä. Vanina luuli huonon kohtelun vankilassa
-synnyttäneen tämän muutoksen ja puhkesi itkuun.
-
--- Ah, sanoi hän, -- vanginvartijat kun niin lupasivat kohdella sinua
-hyvin.
-
-Oli niin, että kuoleman läheisyydessä kaikki uskonnolliset periaatteet,
-jotka saattoi yhdistää Italian vapauttamisen intohimoon, olivat
-heränneet nuoren carbonaron sydämessä. Vähitellen Vanina huomasi, että
-hänen rakastetussaan ilmenevä hämmästyttävä muutos oli kokonaan
-henkinen eikä suinkaan ruumiillinen, huonon kohtelun aiheuttama. Hänen
-tuskansa, jonka hän luuli olevan korkeimmillaan, siitä vielä lisääntyi.
-
-Missirilli vaikeni, Vanina näytti olevan tukahtumaisillaan
-nyyhkytyksiin. Missirilli sanoi, hiukan liikuttuneena itsekin:
-
--- Jos rakastaisin jotakuta tässä maailmassa, rakastaisin teitä,
-Vanina; mutta Jumalan armosta on minun elämälläni enää vain yksi
-tarkoitus: joko kuolla vankilassa tai koettaa vapauttaa Italia.
-
-Oli taas äänetöntä. Vanina ei ilmeisesti kyennyt puhumaan, hän yritti
-turhaan. Missirilli lisäsi:
-
--- Velvollisuus on armoton, mutta ellei sen täyttäminen tuottaisi
-mitään vaivaa, missä olisikaan silloin sankarillisuus? Luvatkaa
-minulle, ettette koeta enää tavata minua.
-
-Sikäli kuin hänen jokseenkin tiukat kahleensa sallivat, hän teki pienen
-liikkeen ranteellaan ja ojensi sormensa Vaninalle.
-
--- Jos sallitte miehen, joka oli teille rakas, antaa teille neuvon,
-niin menkää naimisiin ansiokkaan miehen kanssa, jonka isänne teille
-määrää. Älkää tehkö hänelle kiusallisia tunnustuksia, mutta älkää
-myöskään milloinkaan koettako minua tavata. Olkaamme tästälähin
-vieraita toisillemme. Te olette antanut huomattavan rahasumman isänmaan
-hyväksi; jos se milloinkaan vapautuu sortajistaan, maksetaan tämä summa
-teille rehellisesti valtionvaroista.
-
-Vanina oli vaipunut maahan. Pietron silmät olivat hänen puhuessaan
-loistaneet vain silloin, kun hän mainitsi isänmaan.
-
-Viimein tuli ylpeys nuoren ruhtinattaren avuksi. Hän oli ottanut
-mukaansa timantteja ja pieniä viiloja. Ne hän ojensi Missirillille
-vastaamatta hänelle.
-
--- Katson velvollisuudekseni ottaa nämä vastaan, sanoi Missirilli, --
-sillä minun on koetettava päästä pakoon. Mutta en näe teitä enää
-milloinkaan, vannon sen nähdessäni teidän uudet hyvät työnne. Jääkää
-hyvästi, Vanina! Luvatkaa, ettette milloinkaan kirjoita minulle ettekä
-milloinkaan koeta minua tavata. Jättäkää minut kokonaan isänmaalle,
-minä olen teille kuollut: hyvästi.
-
--- Ei, virkkoi Vanina raivoissaan, -- tahdon että tiedät, mitä olen
-tehnyt rakkaudesta sinuun.
-
-Hän kertoi kaikki tekonsa siitä hetkestä alkaen, kun Missirilli oli
-lähtenyt San Nicolon linnasta antaakseen vangita itsensä. Kun tämä
-kertomus oli päättynyt, sanoi Vanina:
-
--- Kaikki tämä ei ole mitään, olen tehnyt enemmän rakkaudesta sinuun.
-
-Sen jälkeen hän kertoi petoksestaan.
-
--- Hirviö, huudahti Pietro raivoissaan hyökäten hänen päällensä ja
-koetti surmata hänet kahleillaan.
-
-Hän olisi onnistunut siinä ilman vanginvartijaa, joka juoksi apuun
-ensimmäisen hätähuudon kuullessaan. Hän kävi Missirilliin käsiksi.
-
--- Kas tässä, hirviö, en tahdo olla mitään sinulle velkaa, sanoi
-Missirilli Vaninalle ja heitti hänelle, minkä kahleilta pystyi, viilat
-ja timantit ja poistui nopeasti.
-
-Vanina jäi tyrmistyneenä seisomaan. Hän palasi Roomaan. Ja sanomalehti
-ilmoitti hänen menneen naimisiin prinssi don Livio Saveliin kanssa.
-
-
-
-
-
-
-PALLIANON HERTTUATAR
-
-
-
-
-En ole luonnontutkija. Osaan vain hyvin kehnosti kreikkaa.
-Matkustaessani Sisiliaan ei siis päätarkoitukseni ollut katsella Etnan
-ihmeellisyyksiä, ei hankkia itselleni tai muille selvyyttä kaikesta
-siitä, mitä vanhat kreikkalaiset kirjailijat ovat sanoneet Sisiliasta.
-Ensi kädessä hain viehättävää silmänruokaa, jota tämä kummallinen seutu
-runsaasti tarjoaa. Sanotaan, että se muistuttaa Afrikkaa, mutta minusta
-ainakin on aivan varmaa, että se muistuttaa Italiaa vain kuluttavilta
-intohimoiltaan. Juuri sisilialaisista saattaa sanoa, ettei heidän
-sanavarastossaan ole sanaa mahdoton, kun he ovat syttyneet rakkauteen
-tai vihaan, eikä vihan syynä tässä kauniissa maassa milloinkaan ole
-rahanhimo.
-
-Olen huomannut, että Englannissa ja etenkin Ranskassa puhutaan usein
-italialaisesta intohimosta, hillittömästä intohimosta, sellaisena kuin
-se Italiassa oli kuudennellatoista ja seitsemännellätoista
-vuosisadalla. Meidän päivinämme se kaunis intohimo on kuollut, tyystin
-hävinnyt niistä kansanluokista, jotka ovat ottaneet matkiakseen
-ranskalaisia tapoja ja Pariisissa ja Lontoossa muodissaolevia
-käyttäytymisen muotoja.
-
-Tiedän vallan hyvin voitavan sanoa, että Kaarle V:n aikaan (1530)
-jäljiteltiin Napolissa, Firenzessä, vieläpä Roomassakin jonkin verran
-espanjalaisia tapoja, mutta olihan näillä ylevillä seuratavoilla
-pohjana kunnioitus, jonka jokainen ihmisen nimen ansaitseva on velkaa
-sisimmälleen. Ne eivät suinkaan olleet toimintatarmon vihollisia, vaan
-kiihottivat sitä, kun sen sijaan Richelieun herttuaa matkivien
-keikarien (vuoden 1760 vaiheilla) ensimmäinen elämänohje oli,
-ettei saanut minkään asian vuoksi näyttää liikuttuneelta. Eikö
-englantilaisten dandyjen perusohjeena, heidän, joita nyt ranskalaisten
-keikarien asemesta Napolissa jäljitellään, ole että he ovat olevinaan
-ikävystyneitä kaikkeen, tuntevat olevansa kaiken yläpuolella.
-
-Niinpä ei italialaista intohimoa ole vuosisataan tavattukaan tämän maan
-hienoston keskuudessa.
-
-Saadakseni jonkinlaisen käsityksen tästä italialaisesta intohimosta,
-josta romaaninkirjoittajamme puhuvat niin suurella varmuudella, minun
-on ollut pakko tutkia historiaa, mutta kuitenkaan eivät suuret
-historiankirjoittajat, lahjakkaat miehet, puhu juuri mitään sellaisista
-yksityiskohdista. He eivät katso hyväksi ottaa huomioon mielettömyyksiä
-paitsi silloin, kun niitä ovat tehneet kuninkaat ja ruhtinaat. Olen
-turvautunut kunkin kaupungin paikallishistoriaan, mutta minua on
-säikähdyttänyt aineiston runsaus. Tuollainen pikkukaupunki komeilee
-historialla, johon kuuluu kolme tai neljä painettua nelitaitteista
-nidosta ja seitsemän tai kahdeksan nidosta käsikirjoituksia, nämä
-jälkimmäiset miltei mahdottomia lukea, täynnä lyhennyksiä, jotka
-antavat kirjoitukselle erikoisen muodon, ja kiintoisimmissa kohdissa
-noudattaen paikkakunnan puhetapaa, jota kahdenkymmenen peninkulman
-päässä ei kukaan ymmärrä. Sillä koko kauniissa Italiassa, jossa rakkaus
-on synnyttänyt niin paljon traagillisia tapahtumia, puhutaan vain
-kolmessa kaupungissa, Firenzessä, Sienassa ja Roomassa jotakuinkin
-samalla lailla kuin kirjoitetaan. Kaikkialla muualla kirjakieli
-melkoisesti eroaa puhekielestä.
-
-Se mitä nimitetään italialaiseksi intohimoksi, se on: intohimoksi,
-joka koettaa tyydyttää itseään eikä vain antaa lähimmäiselle loistavaa
-kuvaa omasta persoonastamme, saa alkunsa renessanssin alkaessa
-kahdennellatoista vuosisadalla ja sammuu ainakin korkeimmissa piireissä
-vuoden 1734 vaiheilla. Siihen aikaan pääsivät Bourbonit hallitusohjiin
-Napolissa. Ensimmäinen heistä oli don Carlos, erään Farnese-sukuun
-kuuluvan ruhtinattaren poika hänen toisesta avioliitostaan Filip V:n,
-Ludvig XVI:n surkuteltavan pojanpojan kanssa, joka ei keskellä
-kuulasadettakaan pelännyt, jonka aina oli ikävä ja joka intohimoisesti
-rakasti musiikkia. Tiedetään, että kahdenkymmenen neljän vuoden
-kuluessa etevä kastraatti Farinelli lauloi joka päivä hänelle kolme
-mielilaulua, aina samat.
-
-Filosofiaan taipuvainen henkilö pitänee kummallisena erityisen Roomassa
-tai Napolissa tunnetun intohimon nimeämistä, mutta tunnustan, ettei
-mikään ole minusta luonnottomampaa kuin romaanit, jotka antavat vain
-italialaisia nimiä henkilöilleen. Emmekö ole yksimielisiä siitä, että
-intohimot muuttuvat, siirryttyään sata peninkulmaa pohjoiseen? Onko
-rakkaus samanlainen Marseillessa ja Pariisissa? Korkeintaan saattaa
-sanoa, että paikkakunnat, joilla kauan on ollut samanlainen hallitus,
-saavat yhteisön jonkinlaisen ulkonaisen yhtäläisyyden.
-
-Maisemat, samaten kuin intohimot, samaten kuin musiikki, muuttuvat
-sikäli kuin siirrytään kolme tai neljä leveysastetta pohjoiseen.
-Napolilainen maisema näyttäisi Venetsiassa luonnottomalta, ellei
-Italiassakin olisi sovittu siitä, että Napolin kaunista luontoa tulee
-aina ihailla. Pariisissa menemme vielä pitemmälle, luulemme, että
-metsät ja viljapellot näyttävät aivan samanlaisilta Napolissa ja
-Venetsiassa, ja vaadimme, että Canaletton värit esimerkiksi ovat aivan
-samanlaiset kuin Salvator Rosan.
-
-Naurettavuuden huippu on, kun englantilainen vallasnainen, jolla on
-kaikki saarensa mainiot ominaisuudet, mutta joka ei kykene kuvaamaan
-vihaa ja rakkautta edes omalla saarellaan, kun rouva Anna Radcliffe
-antaa henkilöilleen italialaisia nimiä ja valtavia intohimoja
-kuuluisassa romaanissaan _Mustan veljeskunnan rippituoli_.
-
-En koeta antaa miellyttävämpää pukua tämän tosikertomuksen
-yksinkertaiselle ja usein loukkaavan karkealle kertomatavalle, jolla
-koettelen lukijan kärsivällisyyttä, niinpä esimerkiksi käännän tarkoin
-Pallianon herttuattaren vastauksen serkkunsa Marcello Capeccen
-rakkaudentunnustukseen. Tämä perhetarina on kerrottuna -- en tiedä
-miksi -- erään Palermon käsinkirjoitetun historian toisen nidoksen
-lopussa, josta en voi antaa mitään yksityiskohtaisempia tietoja.
-
-Tämä kertomus, jota mielipahakseni suuresti lyhennän (jätän pois koko
-joukon luonteenomaisia seikkoja) käsittelee enemmän onnettoman
-Carafa-suvun viimeisiä vaiheita kuin kertoilee yhdestä ainoasta
-intohimosta. Kirjallinen turhamaisuus sanoo minulle, että kukaties
-olisin kyennyt lisäämään muutamien kohtien mielenkiintoisuutta ja
-tekemään niistä enemmän arvailemalla ja kertomalla yksityiskohtaisesti
-lukijalle, mitä henkilöt tunsivat. Mutta voisinko minä, nuori
-ranskalainen, syntynyt Pariisin pohjoispuolella, aavistaa mitä
-italialaissielut vuonna 1559 kokivat? Korkeintaan voin toivoa
-arvaavani, mitä 1838:n ranskalaiset lukijat pitivät mieluisana ja
-viehättävänä.
-
-Se tunteiden intohimoisuus, joka vallitsi Italiassa vuoden 1559
-vaiheilla, kysyi tekoja eikä sanoja. Siksipä seuraavassa kertomuksessa
-onkin hyvin vähän keskusteluja. Se on vahingoksi tälle käännökselle,
-tottuneet kun olemme romaanihenkilöittemme pitkiin keskusteluihin --
-heillehän kaksinpuhelu on taistelua. Kertomus, jolle pyydän lukijaa
-suomaan koko kärsivällisyytensä, käsittelee muuatta omituista ilmiötä,
-joka espanjalaisten kautta on kotiutunut italialaisten tapoihin. En ole
-hitustakaan poikennut kääntäjäntehtävästäni. Kuudennentoista vuosisadan
-tunne-elämän ja kertojan esitystavan uskollinen säilyttäminen on minun
-mielestäni tämän traagillisen tarinan pääansio, mikäli sitä nyt voi
-ansiona pitää. Kertoja oli todennäköisesti aatelismies, joka kuului
-onnettoman Pallianon herttuattaren sukuun.
-
-Pallianon herttuan hovissa vallitsi mitä ankarin espanjalainen
-etiketti. Ottakaa huomioon, että jokaisella kardinaalilla, jokaisella
-roomalaisella ruhtinaalla oli samanlainen hovi, niin voitte saada
-käsityksen siitä, minkälaisen näyn vuonna 1559 sivistynyt Rooman
-kaupunki tarjosi. Älkää unohtako, että samaan aikaan kuningas Filip II,
-joka salajuoniaan varten tarvitsi kahden kardinaalin äänet, antoi
-kummallekin heistä kaksisataa tuhatta livrea korkoja kirkollisina
-almuina. Rooma, jolta puuttui merkittävä sotajoukko, oli maailman
-pääkaupunki. Vuonna 1559 Pariisi oli vielä kutakuinkin miellyttävien
-raakalaisten asuinpaikka.
-
-
-
-ERÄÄN VANHAN, VUONNA 1566 KIRJOITETUN
-KERTOMUKSEN TARKKA KÄÄNNÖS
-
-
-Juan Pietro Carafa oli syntyisin eräästä Napolin kuningaskunnan mitä
-ylhäisimmästä suvusta, mutta hänen elämäntapansa olivat karkeat,
-hiomattomat, väkivaltaiset ja sopivat paimenelle. Hän otti pitkän takin
-(papinkauhtanan) ja lähti nuorena Roomaan, jossa hän pääsi eteenpäin
-serkkunsa Olivier Carafan, kardinaalin ja Napolin arkkipiispan
-suosimana. Aleksanteri VI, tuo suuri mies, joka tiesi kaikki ja taisi
-kaikki, teki hänet camerierekseen (mikä jotakuinkin vastaa meidän
-aikamme ordonanssiupseeria). Julius II nimitti hänet Chietin
-arkkipiispaksi. Paavi Paavali teki hänestä kardinaalin ja viimein 23.
-päivänä toukokuuta 1555 konklaavin kardinaalien juonittelujen ja
-kiivaiden väittelyjen jälkeen hänet valittiin Paavali IV:n nimisenä
-paaviksi. Hän oli silloin seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta vanha.
-Nekin, jotka juuri olivat kutsuneet hänet pyhän Pietarin istuimelle,
-vapisivat pian ajatellessaan tulevan vallitsijansa ankaruutta ja
-kiivasta, taipumatonta jumalanpelkoa.
-
-Tieto tästä odottamattomasta nimityksestä synnytti mullistuksen
-Napolissa ja Palermossa. Muutaman päivän kuluttua nähtiin Roomassa
-suuri joukko kuuluisan Carafa-suvun jäseniä. Kaikki saivat nimityksen,
-mutta kuten luonnollista, paavi suosi erityisesti kolmea
-veljenpoikaansa, veljensä kreivi Montorion poikia.
-
-Don Juanista, joka oli vanhin ja jo naimisissa, tehtiin Pallianon
-herttua. Tämä herttuakunta, joka oli riistetty sen omistajalta Marco
-Antonio Colonnalta, käsitti useita kyliä ja pikkukaupunkeja. Don
-Carlos, hänen Pyhyytensä nuorempi veljenpoika, joka oli Maltan ritari
-ja ollut sodassa, valittiin kardinaaliksi, Bolognan paavilliseksi
-lähetiksi ja pääministeriksi. Hän oli erittäin päättäväinen mies.
-Uskollisena sukunsa perinteille hän uskalsi vihata maailman mahtavinta
-kuningasta (Filip II:sta, Espanjan ja Intian kuningasta) ja antoi
-hänelle todistuksia vihastaan. Uuden paavin kolmannesta veljenpojasta,
-don Antonio Carafasta paavi teki hänen mentyään naimisiin Montebellon
-markiisin. Sitten hän sai aikaan avioliiton Fransin, Ranskan dauphinin
-ja kuningas Henrik II:n pojan, ja erään veljentyttären välillä.
-Myötäjäisiksi Paavali IV aikoi määrätä Napolin kuningaskunnan, joka oli
-tarkoitus vallata Filip II:lta, Espanjan kuninkaalta. Carafan suku
-vihasi tätä mahtavaa hallitsijaa, joka -- kuten saamme nähdä -- lopulta
-saattoi sen perikatoon käyttämällä hyväkseen sen omia hairahduksia.
-Noustuaan pyhän Pietarin istuimelle, maailman mahtavimmalle
-valtaistuimelle, joka siihen aikaan saattoi varjoon Espanjankin
-kuuluisat itsevaltiaat, kelpasi Paavali IV, kuten useimmat seuraajansa,
-kaikkien hyveiden esikuvaksi. Hän oli suuri paavi ja suuri pyhimys,
-koettipa hän ehkäistä väärinkäytöksiäkin kirkossa ja poistaa täten
-yleisen kirkolliskokouksen, jota ilman Rooman hovissa ei suinkaan voitu
-olla, mutta jota viisas politiikka kielsi hyväksymästä.
-
-Noudattaen ajan tapaa, joka meidän päivinämme on joutunut unohduksiin
-ja joka ei sallinut hallitsijan luottaa henkilöihin, joiden edut
-mahdollisesti eivät olleet hänen omiaan, hallitsivat hänen Pyhyytensä
-valtakuntaa yksinvaltiaina hänen kolme veljenpoikaansa. Kardinaali oli
-pääministeri ja hallitsi setänsä käskyjen mukaan, Pallianon herttua oli
-valittu pyhän kirkon sotajoukon kenraaliksi; eikä markiisi de
-Montebello, joka oli palatsin vartiojoukon päällikkö, päästänyt sisään
-muita kuin mieleisiään henkilöitä. Pian nämä nuoret miehet alkoivat
-harjoittaa mitä hurjinta vallattomuutta. Aluksi he anastivat heidän
-hallitukselleen vihamielisten perheiden omaisuuden. Kansa ei tiennyt
-mihin kääntyä oikeutta saadakseen. Ihmiset eivät ainoastaan pelänneet
-omaisuutensa puolesta, heidän vaimojensa ja tytärtensä kunniakaan ei
-ollut turvattu, niin kauhealta kuin tämä seikka tuntuneekin siveän
-Lucretian kotimaasta puhuttaessa. Pallianon herttua ja hänen veljensä
-ryöstivät kauneimmat naiset, ei tarvittu muuta kuin että nämä
-onnettomuudekseen heitä miellyttivät. Hämmästyneinä saatiin nähdä, että
-he eivät vähääkään välittäneet aatelisesta verestä sen paremmin kuin he
-kavahtivat pyhien luostarien vihittyä kynnystä. Epätoivon partaalle
-saatettu kansa ei tiennyt kenen puoleen kääntyä valituksineen, niin
-suuri oli veljesten herättämä kauhu kaikissa niissä, jotka lähestyivät
-paavia: he olivat röyhkeitä lähettiläitäkin kohtaan.
-
-Herttua oli ennen setänsä valtaan pääsyä nainut Violante de Cardonen,
-joka polveutuen espanjalaissyntyisestä suvusta kuului Napolin
-korkeimpaan aatelistoon.
-
-Hän oli kotoisin Seggio di Nidosta.
-
-Violante oli kuuluisa harvinaisesta kauneudestaan ja
-viehätysvoimastaan, jota hän osasi käyttää hyväkseen, milloin tahtoi
-miellyttää, mutta vielä kuuluisampi järjettömästä ylpeydestään.
-Ollakseni oikeudenmukainen minun kuitenkin tulee myöntää, että olisi
-vaikeata löytää ylevämpää mieltä, seikka minkä hän todisti koko
-maailmalle sillä, ettei ennen kuolemaansa tunnustanut mitään
-kapusiinimunkille, joka häntä ripitti. Hän osasi ulkoa mestari Arioston
-ihmeellisen Orlandon ja lausui sitä erinomaisen viehättävästi, samoin
-kuin useimpia Petrarcan sonetteja, Pecornen kertomuksia ja muuta. Mutta
-vielä lumoavampi hän oli, kun hän suvaitsi puhetoverilleen uskoa
-omituisia ajatuksiaan, joita syntyi hänen mielessään.
-
-Hänellä oli poika, jota nimitettiin Cavin herttuaksi. Hänen veljensä
-don Fernando, Aliffen kreivi, tuli Roomaan lankojensa suuren
-menestyksen viekoittelemana.
-
-Pallianon herttua piti loistavaa hovia; Napolin ylhäisimpien sukujen
-nuorukaiset kilpailivat kunniasta saada kuulua siihen. Niistä, jotka
-olivat hänelle rakkaimmat, Rooma ihaili erikoisesti Marcello Capeccea
-Seggio di Nidosta, nuorta aatelismiestä, joka oli Napolissa yhtälailla
-kuuluisa älykkyydestään kuin jumalallisesta kauneudesta, jonka taivas
-oli hänelle suonut.
-
-Herttuattarella oli suosikkina Diane Brancaccio, joka silloin oli
-kolmikymmenvuotias, hänen kälynsä Montebellon markiisittaren läheinen
-sukulainen. Roomassa kerrottiin, ettei hän tätä suosikkia kohtaan ollut
-lainkaan ylpeä, vaan uskoi hänelle kaikki salaisuutensa. Mutta nämä
-salaisuudet koskivat vain politiikkaa; herttuatar herätti intohimoja,
-mutta hän ei vastannut niihin.
-
-Kardinaali Carafan neuvosta paavi kävi sotaa Espanjan kuningasta
-vastaan, ja Ranskan kuningas lähetti paavin avuksi sotajoukon, jota
-johti herttua de Guise.
-
-Mutta pysytelkäämme Pallianon herttuan hovin sisäisissä asioissa.
-
-Capecce oli pitkät ajat ollut kuin hullu; hänen nähtiin suorittavan
-mitä eriskummallisimpia tekoja. Itse asiassa nuorukaisparka oli
-intohimoisesti rakastunut valtiattareensa herttuattareen, mutta ei
-uskaltanut tunnustaa tälle rakkauttaan. Hän ei kuitenkaan ehdottomasti
-epäillyt päämääränsä saavuttamista, hän näki herttuattaren olevan
-syvästi suuttuneen puolisolleen, joka laiminlöi häntä. Pallianon
-herttua oli kaikkivaltias Roomassa, ja herttuatar tiesi, että miltei
-joka päivä Rooman kauneudestaan kuuluisimmat naiset kävivät
-tervehtimässä hänen puolisoaan hänen omassa palatsissaan, ja tämä oli
-loukkaus, jota hän ei voinut sietää.
-
-Hänen Pyhyytensä paavi Paavali IV:en kappalaisten joukossa oli muuan
-kunnianarvoisa munkki, jonka kanssa hänellä oli tapana lukea
-messukirjaansa. Tämä henkilö uskalsi vaarasta välittämättä ja ehkä
-Espanjan lähettilään kehotuksista eräänä päivänä ilmaista paaville
-kaikki hänen veljenpoikiensa häpeämättömyydet. Hänen Pyhyytensä
-sairastui surusta, hänen teki mieli epäillä, mutta joka taholta tuli
-painavia todistuksia. Vuoden 1559 ensimmäisenä päivänä tapahtui
-jotakin, joka antoi vahvistuksen paavin epäluuloille ja kukaties sai
-Hänen Pyhyytensä tekemään päätöksensä. Juuri Herramme ympärileikkauksen
-päivänä, seikka mikä suuresti pahensi rikosta niin hurskaan valtiaan
-silmissä, piti Andrea Lanfranchi, Pallianon herttuan kirjuri komeat
-illalliset kardinaali Carafalle, ja jottei ruokapöydän tuottamista
-nautinnoista puuttuisi hekumallisia kiihokkeita, hän kutsui
-illallisille Martuccian, joka oli ylhäisen Rooman kauneimpia,
-suosituimpia ja rikkaimpia kurtisaaneja. Kova onni tahtoi, että
-herttuan suosikki Capecce, sama mies, joka salaisesti rakasti
-herttuatarta ja jota pidettiin maailman pääkaupungin kauneimpana
-miehenä, oli jo jonkin aikaa ollut kiintynyt Martucciaan. Tänä iltana
-hän haki häntä kaikkialta, mistä vain saattoi toivoa hänet tapaavansa.
-Kun ei Martucciaa näkynyt missään, alkoi Capecce, joka oli kuullut
-illallisista Lanfranchin talossa aavistaa mitä oli tekeillä ja tuli
-puoliyöstä aseistetun miesjoukon seuraamana Lanfranchin luo. Hänelle
-avattiin ovi, häntä kehotettiin istuutumaan ja ottamaan osaa juhlaan;
-mutta lausuttuaan muutaman pakollisen sanan hän viittasi Martucciaa
-nousemaan pöydästä ja poistumaan kanssaan. Kun tämä aivan hämmentyneenä
-epäröi aavistaen mitä tulisi tapahtumaan, nousi Capecce istuimeltaan,
-lähestyi nuorta tyttöä ja tarttuen häntä käteen koetti viedä hänet
-mukanaan. Kardinaali, jonka kunniaksi Martuccia oli tullut, vastusti
-kiivaasti hänen lähtöään. Capecce oli itsepäinen ja koetti viedä hänet
-pois salista.
-
-Kardinaalipääministeri, joka sinä iltana oli pukeutunut aivan toisin
-kuin hänen korkea virka-arvonsa vaati, veti miekkansa ja pannen
-liikkeelle kaiken pontevuutensa ja rohkeutensa, jonka koko Rooma tunsi,
-hän vastusti nuoren tytön poislähtöä. Vihan vimmoissa kutsui Marcello
-väkeään, mutta nämä olivat suurimmaksi osaksi napolilaisia, ja kun he
-tunsivat herttuan kirjurin ja viimein kardinaalin, jota he eivät ensin
-olleet tuntea hänen kummallisen pukunsa vuoksi, pistivät he miekkansa
-huotraan, eivätkä tahtoneet tapella, vaan koettivat rakentaa rauhaa.
-
-Tämän sekasorron aikana onnistui Martuccian, jonka ympärillä oli
-ihmisiä ja jota Marcello Capecce piti kiinni vasemmasta kädestä,
-pujahtaa pakoon. Kun Marcello huomasi hänen poissaolonsa, hän juoksi
-hänen jälkeensä ja koko hänen väkensä seurasi mukana.
-
-Mutta yön pimeys antoi aihetta mitä kummallisimpiin juttuihin,
-ja tammikuun toisen päivän aamulla liikkui pääkaupungissa
-huhuja tuhoisasta taistelusta, joka oli kuulemma tapahtunut
-kardinaaliveljenpojan ja Marcello Capeccen välillä. Pallianon herttua,
-joka oli kirkon sotajoukkojen päällikkö, luuli asiaa vakavammaksi kuin
-se oli, ja koska hän ei ollut kovin hyvissä väleissä ministeri-veljensä
-kanssa, hän vangitutti samana yönä Lanfranchin ja seuraavana päivänä
-aamulla varhain Marcello itse pantiin tyrmään. Sittemmin huomattiin,
-ettei kukaan ollut menettänyt henkeään ja että nämä vangitsemiset
-olivat vain omansa lisäämään huhuja, jotka vahingoittivat yksinomaan
-kardinaalia. Kiiruhdettiin vapauttamaan vangitut ja kolme veljestä
-yhdisti suunnattoman vaikutusvaltansa saadakseen asian peitetyksi. He
-uskoivat ensin onnistuvansa siinä, mutta kolmantena päivänä tuli koko
-juttu paavin korviin. Hän kutsutti luokseen molemmat veljenpoikansa ja
-puhui heille kuten sopii odottaakin niin hurskaalta ja syvästi
-loukkaantuneelta ruhtinaalta.
-
-Tammikuun viidentenä päivänä kokoontui suuri joukko pyhän viran
-neuvoskunnan kardinaaleja. Paavi puhui itse ensiksi tästä häpeällisestä
-asiasta ja kysyi läsnäolevilta kardinaaleilta, kuinka he olivat
-uskaltaneet jättää hänet tietämättömäksi siitä:
-
--- Te vaikenette, ja kuitenkin tämä häväistys koskee sitä ylevää
-virka-arvoa, jota te kannatte. Kardinaali Carafa on uskaltanut
-julkisesti esiintyä maallisessa puvussa ja paljastettu miekka kädessä.
-Ja missä tarkoituksessa? Riistääkseen toiselta julkean kurtisaanin.
-
-On helppo kuvitella sitä kuolonhiljaisuutta, joka vallitsi hovimiesten
-keskuudessa tämän vihanpurkauksen kohdistuessa pääministeriin.
-Kahdeksankymmenvuotias vanhus siinä julisti vihaansa rakastettua
-veljenpoikaa kohtaan, joka siihen asti oli kokonaan vallinnut hänen
-tahtoaan. Harmissaan paavi puhui kardinaalinarvon riistämisestä
-veljenpojaltaan.
-
-Paavin vihaa lietsoi Toscanan suurherttuan lähettiläs, joka tuli
-valittamaan eräästä kardinaalipääministerin uudesta julkeudesta. Ennen
-niin mahtava kardinaali tuli Hänen Pyhyytensä luo tavanmukaiseen
-työhönsä. Paavi antoi hänen odottaa neljä tuntia etuhuoneessa kaikkien
-nähden ja antoi hänen lähteä suomatta hänelle puheillepääsyä. Saattaa
-kuvitella mitä tuskia tämä tuotti ministerin suunnattomalle ylpeydelle.
-Kardinaali oli kiihtynyt, mutta ei masentunut; hän ajatteli, että iän
-painama vanhus, jota koko ikänsä oli sukulaisrakkaus johtanut ja joka
-oli hyvin vähän tottunut maallisten, ajallisten asiain hoitamiseen,
-lopulta pakosta turvautuisi hänen työkykyynsä. Mutta paavin
-siveellisyys pääsi voitolle. Hän kutsui kardinaalit kokoon ja
-katsottuaan heihin kauan puhumatta puhkesi viimein kyyneliin eikä
-epäröinyt tehdä tavallaan julkista anteeksipyyntöä.
-
--- Vanhuudenheikkous, hän sanoi, -- ja huolenpito uskonnollisista
-asioista, joista, kuten tiedätte, koetan poistaa kaikki
-väärinkäytökset, ovat saaneet minut luovuttamaan maallisen valtani
-kolmelle veljenpojalleni. He ovat käyttäneet sitä väärin, ja minä
-hylkään heidät ainiaaksi.
-
-Sen jälkeen luettiin paavillinen kirjelmä, jolla veljenpojilta
-riistettiin kaikki heidän arvonsa ja heidät karkoitettiin kurjiin
-kyliin. Kardinaalipääministeri määrättiin maanpakoon Civita
-Laviniaan, Pallianon herttua Sorianoon ja markiisi Montebelloon.
-Herttua menetti säännölliset palkkatulonsa jotka nousivat
-seitsemäänkymmeneenkahteentuhanteen piasteriin (enemmän kuin miljoona
-vuoden 1838 rahassa).
-
-Ei tullut kysymykseenkään olla noudattamatta näitä ankaria määräyksiä:
-Carafa-veljeksillä oli vihamiehinä ja vartijoina koko Rooman kansa,
-joka inhosi heitä.
-
-Pallianon herttua asettui lankonsa kreivi d'Aliffen ja Leonardo del
-Cardinen kera asumaan pieneen Sorianon kylään, kun taas herttuatar ja
-hänen anoppinsa asuivat Gallesessa, joka on kurja kyläpahanen tuskin
-kahden peninkulman päässä Sorianosta.
-
-Seutu oli viehättävää, mutta he viettivät maanpakolaisen elämää, ja
-heidät oli karkoitettu Roomasta, missä he äsken olivat mielinmäärin
-hallinneet.
-
-Marcello Capecce oli muiden hovimiesten mukana seurannut valtiatartaan
-maanpakoon tuohon kurjaan kylään. Koko Rooman kunnioituksen sijasta
-näki tämä muutamia päiviä sitten niin mahtava nainen, joka nautti
-asemastaan koko ylpeytensä kiihkeydellä, vain yksinkertaisia
-talonpoikia, joiden ihmettelykin muistutti häntä lankeemuksestaan. Hän
-ei löytänyt mistään lohdutusta. Hänen setänsä oli niin vanha, että
-luultavasti kuolema korjaisi hänet ennen kuin hän ennättäisi kutsua
-takaisin veljenpoikansa, ja onnettomuuden lisäksi nuo kolme veljestä
-eivät voineet sietää toisiaan. Väitettiinpä, että herttua ja markiisi,
-joilla ei ollut kardinaalin hillittömiä intohimoja, olivat
-säikähtyneinä hänen irstailustaan menneet niin pitkälle, että olivat
-ilmiantaneet hänet paaville.
-
-Tämän syvän epäsuosion surkeudessa tapahtui jotakin, mikä herttuattaren
-ja itsensä Capeccen onnettomuudeksi osoitti, ettei todellinen intohimo
-ollut Roomassa ohjannut Capeccen askeleita Martuccian luo.
-
-Kun herttuatar oli eräänä päivänä kutsunut hänet luokseen antaakseen
-hänelle määräyksen, olivat he kahden huoneessa, seikka mikä ei
-tapahtunut kuin pari kertaa koko vuodessa. Kun Capecce näki, ettei
-ollut ketään siinä huoneessa, missä hän oli herttuattaren kanssa, hän
-seisoi liikkumatta ja ääneti. Hän meni ovelle nähdäkseen oliko
-viereisessä huoneessa ketään, joka saattoi kuunnella. Sitten hän
-uskalsi puhua:
-
--- Rouva, älkää hämmästykö, älkää vihastuko oudoista sanoista, jotka
-uskallan teille lausua. Jo kauan olen rakastanut teitä enemmän kuin
-elämää. Jos olen ollut liian varomaton uskaltaessani rakastunein silmin
-katsella jumalaista kauneuttanne, ei teidän pidä syyttää siitä minua,
-vaan yliluonnollista voimaa, joka minua ajaa ja kiihottaa. Minä kärsin,
-palan; en pyydä huojennusta liekille, joka minua kuluttaa, vaan pyydän
-että te jalomielisyydessänne säälitte palvelijaa, joka on täynnä
-epäilyksiä ja nöyryyttä.
-
-Herttuatar näytti hämmästyneeltä ja vielä enemmän suuttuneelta.
-
--- Marcello, keneksi olet minua luullut, sanoi hän, -- uskaltaessasi
-vaatia minulta rakkautta? Eroavatko minun elämäni ja käytöstapani niin
-suuresti soveliaisuuden säännöistä, että siitä olet voinut saada
-aihetta moiseen hävyttömyyteen? Kuinka olet uskaltanut uskoa, että minä
-voisin antautua kenellekään muulle kuin herralle miehelleni? Annan
-sinulle anteeksi, mitä olet sanonut, sillä pidän sinua intohimoisena
-ihmisenä, mutta varo tekemästä uudelleen samankaltaista rikosta, muuten
-vannon rankaisevani sinua samalla kertaa sekä ensimmäisestä että
-toisesta julkeudestasi.
-
-Herttuatar poistui vihan vallassa. Tietenkin Capecce oli rikkonut
-varovaisuuden vaatimuksia vastaan, sillä tulee antaa aavistaa, mutta ei
-puhua. Hän oli hämillään ja pelkäsi kovin, että herttuatar kertoisi
-asian miehelleen.
-
-Mutta tapahtuikin aivan toisin kuin hän oli pelännyt. Kylän
-yksinäisyydessä ei ylpeä Pallianon herttuatar voinut olla
-suosikkihovinaiselleen Diana Brancacciolle kertomatta, mitä hänelle oli
-rohjettu sanoa. Tämä nainen oli kolmikymmenvuotias ja häntä kalvoivat
-tuliset intohimot. Hänellä oli punaiset hiukset (kertoja puhuu useamman
-kerran tästä seikasta, joka hänen mielestään tuntuu antavan selityksen
-kaikkiin Diana Brancaccion mielettömiin tekoihin). Hän rakasti
-intohimoisesti Domitiano Fornaria, muuatta aatelismiestä, joka oli
-markiisi Montebellon palveluksessa. Hän tahtoi mennä hänen kanssaan
-naimisiin, mutta suostuisivatko markiisi ja hänen vaimonsa, joihin
-hänet yhdisti verenheimolaisuus, että hän menisi naimisiin miehen
-kanssa, joka tosiasiallisesti oli palvelijan asemassa heihin nähden?
-Tämä este oli ylipääsemätön, ainakin näennäisesti.
-
-Oli vain yksi menestymisen mahdollisuus: oli koetettava hankkia
-Pallianon herttualta, markiisin vanhemmalta veljeltä, puoltolause, eikä
-Diana ollutkaan tässä suhteessa aivan toivoton. Herttua kohteli häntä
-enemmän sukulaisena kuin palvelijana. Tämä mies oli luonnollinen ja
-hyväsydäminen ja hän välitti äärettömän paljon vähemmän kuin veljensä
-pelkistä etikettiseikoista. Vaikka herttua käytti hyväkseen kaikkia
-korkean asemansa suomia etuja, kuten oikea nuori mies ainakin, ja oli
-kaikkea muuta kuin uskollinen vaimolleen, hän kuitenkin rakasti
-puolisoaan hellästi eikä todennäköisesti voinut olla täyttämättä hänen
-toivomustaan, jos hän hiukankin itsepintaisesti jotakin pyysi.
-
-Tunnustus, jonka Capecce oli uskaltanut tehdä herttuattarelle, oli
-alakuloisen Dianan mielestä odottamaton onnenpotku. Hänen
-valtiattarensa oli tähän saakka ollut toivottoman siveä; jos hänet
-valtaisi intohimo, jos hän tekisi hairahduksen, tarvitsisi hän joka
-hetki Dianaa ja tämä saattaisi pyytää mitä tahansa naiselta, jonka
-salaisuudet hän tiesi.
-
-Sen sijaan että olisi herttuattaren kanssa ensin puhunut tämän
-velvollisuuksista itseään kohtaan ja sitten hirveistä vaaroista,
-joille tämä antautui alttiiksi niin tarkkanäköisessä hovissa, puhui
-Diana hillittömän intohimonsa sokaisemana Marcello Capeccesta
-valtiattarelleen samalla tavalla kuin hän puhui Domitiano Fornarista
-itselleen. Pitkissä keskusteluissa tässä yksinäisyydessä hän sai joka
-päivä tilaisuuden muistuttaa Marcellon viehättävyydestä ja kauneudesta,
-Marcello raukan, joka näytti niin alakuloiselta; hän oli kuten
-herttuatarkin Napolin eräästä ylhäisimmästä suvusta, hänen käytöksensä
-oli yhtä ylhäinen kuin hänen verensä, ja häneltä puuttui vain varoja,
-jotka onnenpotku milloin tahansa saattoi hänelle antaa, ollakseen joka
-suhteessa yhdenvertainen sen naisen kanssa, jota hän uskalsi rakastaa.
-
-Diana huomasi ilokseen, että näiden keskustelujen ensimmäinen seuraus
-oli, että herttuatar tuli kaksinverroin avomielisemmäksi häntä kohtaan.
-
-Hän ei suinkaan unohtanut ilmoittaa Marcello Capeccelle tietoja siitä,
-mitä tapahtui. Tämän kesän polttavassa helteessä herttuatar usein
-käveli Gallesea ympäröivissä metsissä. Päivän laskiessa oli hänellä
-tapana odottaa merituulta viehättävillä kunnailla, joita on näiden
-metsien keskellä ja joiden huipuilta näkyy meri vähintään kahden
-peninkulman päähän. Marcello saattoi oleskella näissä metsissä
-rikkomatta etiketin ankaria säännöksiä; kerrotaan, että hän pysytteli
-piilossa eikä näyttäytynyt herttuattarelle, ellei tämä Dianan puheiden
-vaikutuksesta ollut otollisessa mielentilassa. Diana antoi silloin
-merkin Marcellolle.
-
-Diana näki, että hänen valtiattarensa oli pian valmis kuuntelemaan
-turmiollista intohimoa, jonka hän oli saanut heräämään hänen
-sydämessään ja antoi itse myöten kiihkeälle rakkaudelle, jonka
-Domitiano Fornari oli herättänyt. Hän katsoi nyt olevansa varma siitä,
-että saattoi mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta Domitiano oli
-järkevä nuori mies, luonteeltaan kylmä ja varovainen. Intohimoisen
-rakastajattaren tulisuus oli hänestä vastenmielistä, sen sijaan että
-olisi häntä miellyttänyt. Diana Brancaccio oli Carafain läheinen
-sukulainen, hän oli varma, että hän olisi saanut tikariniskun
-rintaansa, jos pieninkin huhu hänen rakkausseikkailuistaan tulisi tuon
-kauhean kardinaali Carafan korviin, joka, vaikka olikin nuorempi kuin
-Pallianon herttua, oli itseasiassa suvun todellinen pää.
-
-Herttuatar oli jo jonkin aikaa ollut Capeccen rakastajatar, kun eräänä
-päivänä Domitiano Fornaria ei löytynyt kylästä, mihin Montebellon
-markiisin hovi oli karkoitettu. Hän oli kadonnut: myöhemmin saatiin
-tietää, että hän oli astunut laivaan pienessä Nettunon satamassa;
-epäilemättä hän oli muuttanut nimeä eikä hänestä milloinkaan myöhemmin
-saatu mitään tietoa.
-
-Kuka voisi kuvailla Dianan epätoivoa? Kuunneltuaan hyväntahtoisesti
-Dianan valituksia kohtaloa vastaan antoi herttuatar Palliano eräänä
-päivänä hänen ymmärtää, että tästä keskustelun aiheesta oli hänen
-mielestään jo yllin kyllin puhuttu. Diana tiesi, että hänen
-rakastajansa oli hänet hyljännyt, hänen sielussaan riehuivat mitä
-julmimmat aikomukset, hän veti hyvin kummallisia johtopäätöksiä siitä
-ohimenevästä ikävystymisestä, jota herttuatar oli tuntenut hänen
-alinomaisia valituksiaan kuullessaan. Diana uskotteli itselleen, että
-herttuatar oli saanut Domitiano Fornarin jättämään hänet iäksi ja
-lisäksi hankkinut hänelle matkarahat. Tämä järjetön ajatus perustui
-yksinomaan muutamiin herttuattaren aikoja sitten hänelle antamiin
-varoituksiin. Epäluuloa seurasi pian kosto. Diana pyysi päästä herttuan
-puheille ja kertoi hänelle kaiken, mitä tapahtui hänen vaimonsa ja
-Marcellon välillä. Herttua ei tahtonut uskoa sitä.
-
--- Ajatelkaa, sanoi hän, -- että viiteentoista vuoteen herttuatar ei
-ole antanut aihetta pienimpäänkään moitteeseen; hän on pysynyt lujana
-hovin houkutuksia, loistavan asemamme viettelyksiä vastaan Roomassa.
-Rakastettavat ruhtinaat ja itse Guisen herttua, ranskalaisen sotajoukon
-päällikkö, ovat tehneet turhia yrityksiä hänen suhteensa, ja te
-väitätte, että hän on antautunut tavalliselle aatelismiehelle.
-
-Onnettomuudeksi oli herttuan ikävä Sorianossa, kylässä, johon hänet oli
-karkoitettu, ja joka oli tuskin kahden peninkulman päässä hänen
-vaimonsa asuinpaikasta. Diana pääsi siten monta kertaa herttuan
-puheille ilman että se tuli herttuattaren tietoon. Diana oli
-hämmästyttävän nerokas, intohimo teki hänet kaunopuheiseksi. Hän kertoi
-herttualle koko joukon yksityiskohtaisia tietoja, kosto oli tullut
-hänen ainoaksi nautinnokseen. Hän kertoi yhä uudelleen ja uudelleen,
-että miltei joka ilta kello yhdeltätoista tuli Capecce herttuattaren
-huoneeseen ja lähti sieltä vasta kello kahden kolmen aikaan aamulla.
-Nämä puheet vaikuttivat aluksi herttuaan niin vähän, ettei hän
-viitsinyt edes keskiyöllä kävellä Galleseen astuakseen odottamatta
-vaimonsa huoneeseen. Mutta eräänä iltana, kun herttua oli Gallesessa --
-aurinko oli laskenut mutta oli kuitenkin vielä aivan valoisaa --
-syöksyi Diana tukka hajalla saliin, missä hän oli. Kaikki muut
-poistuivat. Diana sanoi, että Marcello Capecce oli juuri hiipinyt
-herttuattaren huoneeseen. Herttua, joka epäilemättä oli tällä hetkellä
-huonolla tuulella, tarttui tikariinsa ja kiiruhti vaimonsa huoneeseen,
-astuen sinne salaovesta. Hän näki siellä Marcello Capeccen. Molemmat
-rakastavaiset kalpenivat tosin nähdessään hänen astuvan sisään, mutta
-muuten ei heidän asennoissaan ollut mitään moitteenalaista. Herttuatar
-istui vuoteessaan ja kirjoitti muistiin jotakin pikkusummaa, jonka oli
-käyttänyt. Muuan kamarineito oli huoneessa; Marcello seisoi kolmen
-askeleen päässä vuoteesta. Raivoissaan kävi herttua Marcelloa kiinni
-kurkusta, laahasi hänet viereiseen huoneeseen, ja käski hänen
-siellä heittää maahan tikarin ja veitsen. Sitten herttua huusi
-henkivartijoitaan, jotka viipymättä veivät Marcellon Sorianon
-vankilaan.
-
-Herttuatar sai jäädä palatsiinsa, mutta häntä vartioitiin ankarasti.
-
-Herttua ei ollut julma, näytti siltä, että hän aikoi salata tämän
-häpeällisen asian, jottei hänen olisi ollut pakko ryhtyä äärimmäisiin
-toimenpiteisiin, joita kunnia häneltä vaati. Hän tahtoi uskotella, että
-Marcello oli vangittu aivan toisesta syystä ja väitti, että tämä nuori
-mies oli koettanut häntä myrkyttää, ottaen tekosyyksi suuret sammakot,
-jotka Marcello oli pari kolme kuukautta sitten korkeasta hinnasta
-ostanut. Mutta todellinen rikos oli liian hyvin tunnettu, ja hänen
-veljensä kardinaali kysyi häneltä, milloin hän aikoi rikollisten
-verellä pestä pois häväistyksen, joka oli uskallettu tehdä heidän
-sukuaan kohtaan.
-
-Herttua kutsui luokseen vaimonsa veljen kreivi d'Aliffen ja perheen
-ystävän Antonio Torandon. Nämä kolme miestä muodostivat jonkinlaisen
-tuomioistuimen ja tuomitsivat Marcello Capeccen, jota syytettiin
-aviorikoksesta herttuattaren kanssa.
-
-Kaiken inhimillisen epävakaisuus aiheutti sen, että paavi Pius IV, joka
-seurasi Paavali IV:ä, kuului espanjalaiseen puolueeseen. Hän ei
-kieltänyt mitään kuningas Filip II:lta, joka vaati kardinaalin ja
-Pallianon herttuan kuolemaa. Kumpikin veli sai vastata paikkakunnan
-tuomioistuimen edessä, ja heidän oikeudenkäyntinsä pöytäkirjat kertovat
-meille kaikki seikat, jotka ovat yhteydessä Marcello Capeccen kuoleman
-kanssa.
-
-Yksi lukuisista kuulustelluista todistajista kertoo nain:
-
--- Olimme Sorianossa, herrallani herttualla oli pitkä neuvottelu kreivi
-d'Aliffen kanssa... Illalla hyvin myöhään mentiin pohjakerroksen
-kellariin, missä herttua oli panettanut kuntoon kuulustelussa
-tarvittavat köydet. Siellä olivat herttua, kreivi d'Aliffe, herra
-Antonio Torando, ja minä olin siellä.
-
-Ensimmäiseksi todistajaksi kutsuttiin kapteeni Camillo Grifone,
-Capeccen läheinen ja uskottu ystävä. Herttua sanoi hänelle:
-
--- Sano totuus, ystäväni. Mitä tiedät Marcellon tehneen herttuattaren
-huoneessa?
-
--- En tiedä mitään, enemmän kuin kaksikymmentä päivää sitten olen
-rikkonut välini Marcellon kanssa.
-
-Koska hän kieltäytyi puhumasta muuta, kutsui herra herttua ulkoa
-muutamia vartijoita. Sorianon podesta sitoi Grifonen köyteen. Vartijat
-vetivät köysistä ja nostivat siten syyllisen neljän tuuman päähän
-maasta. Riiputtuaan täten runsaan neljännestunnin, sanoi kapteeni:
-
--- Laskekaa minut alas, tahdon sanoa mitä tiedän.
-
-Kun hänet oli laskettu maahan, vartijat poistuivat ja me jäimme yksin
-hänen kanssaan.
-
--- On totta, että olen monet kerrat seurannut Marcelloa herttuattaren
-kamariin, sanoi kapteeni, -- mutta en tiedä mitään muuta, sillä odotin
-häntä läheisessä naapuritalossa aina aamun varhaisimpiin tunteihin
-asti.
-
-Heti kutsuttiin vartijat takaisin ja he kohottivat hänet herttuan
-käskystä vielä kerran ylös niin etteivät hänen jalkansa koskettaneet
-maata. Pian kapteeni huudahti:
-
--- Päästäkää minut alas, tahdon kertoa totuuden. On totta, jatkoi hän,
--- että jo muutamia kuukausia olen huomannut, että Marcellolla oli
-rakkaussuhde herttuattaren kanssa ja aioin antaa siitä tiedon teidän
-ylhäisyydellenne tai don Leonardolle. Herttuatar lähetti joka aamu
-tiedustelemaan Marcellon vointia, hän antoi hänelle pieniä lahjoja,
-muun muassa hyvin huolellisesti valmistettuja ja hyvin kalliita
-makeisia. Olen nähnyt Marcellolla pieniä ihmeen taidokkaita
-kultavitjoja, jotka hän nähtävästi oli saanut herttuattarelta.
-
-Tämän lausunnon jälkeen kapteeni vietiin takaisin vankilaan. Nyt
-tuotiin kuulusteltavaksi herttuattaren ovenvartija, joka kielsi mitään
-tietävänsä. Hänet sidottiin köyteen ja kohotettiin ilmaan. Puolen
-tunnin kuluttua hän sanoi:
-
--- Laskekaa minut alas, kerron mitä tiedän.
-
-Alas päästyään hän väitti, ettei tiennyt mitään; hänet kohotettiin
-uudelleen ilmaan. Puolen tunnin kuluttua hänet päästettiin maahan. Hän
-selitti, että oli vain vähän aikaa ollut herttuattaren yksityisessä
-palveluksessa. Koska oli mahdollista, että tämä mies ei tiennytkään
-mitään, lähetettiin hänet takaisin vankilaan. Kaikki tämä vei paljon
-aikaa siitä syystä, että vartijat joka kerta poistettiin huoneesta.
-Vartijoiden tahdottiin uskovan, että kysymyksessä oli myrkytysyritys
-sammakoista otetulla myrkyllä.
-
-Yö oli pitkälle kulunut, kun herttua kutsutti Marcello Capeccen.
-Vartijat poistuivat ja ovi lukittiin.
-
--- Mitä tekemistä teillä oli herttuattaren huoneessa, sanoi herttua, --
-kun viivyitte siellä kello yhteen, kahteen ja välistä kello kolmeenkin
-aamulla?
-
-Marcello kielsi kaikki. Vartijat kutsuttiin paikalle ja hänet pantiin
-riippumaan; köysi väänsi sijoiltaan hänen käsivartensa. Voimatta kestää
-tuskaa hän pyysi että hänet päästettäisiin maahan. Hänet laskettiin
-tuolille, mutta siihen päästyään hän hämmentyi puheissaan, eikä
-oikeastaan tiennyt mitä sanoi. Vartijat kutsuttiin, ja he kohottivat
-hänet uudelleen ilmaan; pitkän ajan kuluttua hän pyysi päästä alas.
-
--- On totta, sanoi hän, -- että noina aikoina olen ollut herttuattaren
-huoneessa, mutta minulla oli rakkaussuhde signora Diana Brancaccion,
-hänen ylhäisyytensä hovinaisen kanssa, jolle olin antanut
-avioliittolupauksen ja joka on myöntänyt minulle kaikki paitsi mikä
-loukkaa kunniaa.
-
-Marcello vietiin vankilaan, missä häntä kuulusteltiin yhdessä kapteenin
-ja Dianan kanssa, joka kielsi kaikki.
-
-Sitten Marcello vietiin takaisin matalaan huoneeseen. Kun olimme
-lähellä ovea, hän sanoi:
-
--- Herra herttua, teidän ylhäisyytenne muistaa, että on luvannut
-säästää henkeni jos kerron totuuden. Ei tarvita enää köyttä, minä puhun
-kaikki.
-
-Hän lähestyi herttuaa ja sanoi vapisevalla ja tuskin ymmärrettävällä
-äänellä, oli aivan totta, että hän oli saavuttanut herttuattaren
-suosion. Tämän kuullessaan kävi herttua käsiksi Marcelloon ja puri
-häntä poskeen, sitten hän veti esiin tikarinsa ja näin hänen iskevän
-sillä rikollista. Sanoin silloin, että olisi hyvä, jos Marcello
-kirjoittaisi omakätisesti sen mitä oli juuri tunnustanut, ja että
-tämä asiakirja osoittaisi herttuan teon oikeutetuksi. Mentiin
-kellarihuoneeseen, jossa oli kirjoitusvälineet, mutta köysi oli niin
-haavoittanut Marcellon käsivartta, että hän saattoi kirjoittaa vain
-muutaman sanan: Niin, olen pettänyt herrani, niin, olen riistänyt hänen
-kunniansa.
-
-Herttua luki sitä mukaa kuin Marcello kirjoitti, ja kun tämä oli
-lopettanut, syöksyi hänen päällensä ja iski häntä kolme kertaa
-tikarilla, niin että hän heitti henkensä. Diana Brancaccio oli läsnä
-kolmen askeleen päässä. Hän oli enemmän kuollut kuin elävä ja katui
-luultavasti tuhannen tuhatta kertaa mitä oli tehnyt.
-
--- Sinä et ole ylhäisen syntyperäsi arvoinen, nainen, huudahti herttua,
--- sinä olet ainoa alkusyy häpeääni, jota olet valmistanut
-palvellaksesi häpeällisiä halujasi! Minun täytyy rangaista sinua
-kaikista petoksistasi.
-
-Näin sanottuaan hän tarttui Dianaa hiuksiin ja leikkasi hänen kurkkunsa
-veitsellä. Verivirta purskahti esiin, ja onneton kaatui kuolleena
-maahan.
-
-Herttua heitätti molemmat ruumiit likaviemäriin, joka oli lähellä
-vankilaa.
-
-Nuori kardinaali Alfonso Carafa, markiisi de Montebellon poika, ainoa
-koko suvusta, jonka Paavali IV oli pitänyt luonaan, katsoi
-velvollisuudekseen kertoa hänelle tämän tapahtuman. Paavi lausui vain
-nämä sanat:
-
--- Entä herttuatar, mitä hänelle on tehty?
-
-Roomassa ajateltiin yleisesti, että nämä sanat tuottaisivat kuoleman
-tuolle onnettomalle naiselle. Mutta herttua ei kyennyt päättämään tämän
-uhrauksen tekemistä. Liekö syynä sitten se, että herttuatar oli
-raskaana tai se sanomaton hellyys, jota hän ennen oli häntä kohtaan
-tuntenut.
-
-Kolme kuukautta sen voimainkoetuksen jälkeen, jonka Hänen Pyhyytensä
-Paavali IV oli suorittanut erotessaan koko suvustaan, hän sairastui ja
-kolmen kuukauden sairauden jälkeen kuoli 18. päivänä elokuuta 1559.
-
-Kardinaali kirjoitti kirjeen toisensa jälkeen Pallianon herttualle
-toistaen alinomaa, että heidän kunniansa vaati herttuattaren kuolemaa.
-Koska heidän setänsä oli kuollut ja koska oli tietämätöntä, mikä
-saattoi olla hänen jälkeensä valitun paavin mielipide, tahtoi hän, että
-asia saatettaisiin loppuun mahdollisimman lyhyessä ajassa.
-
-Herttua, luonnollinen, hyväluontoinen ja kunnianasioissa paljon
-vähemmän arka mies kuin kardinaali, ei voinut suostua tähän
-hirmutekoon, jota häneltä vaadittiin. Hän ajatteli, että hän itse oli
-usean kerran ollut herttuattarelle uskoton koettamatta edes peittää
-sitä ja että nämä uskottomuudet olivat saattaneet herättää
-kostonajatuksen niin ylpeässä naisessa. Juuri konklaavin alkaessakin,
-kuunneltuaan messua ja nautittuaan ehtoollisen, kirjoitti kardinaali
-hänelle, että häntä kiusasi tuo alinomainen epäröiminen ja että ellei
-herttua vihdoinkin suorittanut sitä mitä heidän sukunsa kunnia vaati,
-kieltäytyisi hän enää sekaantumasta hänen asioihinsa eikä koettaisi
-milloinkaan häntä hyödyttää, ei konklaavissa eikä uuden paavin luona.
-Muuan seikka, jolla ei ollut mitään tekemistä kunnian kanssa, sai
-herttuan tekemään päätöksensä. Kerrotaan, että vaikka herttuatarta
-ankarasti vartioitiin, onnistui hänen lähettää sana Marco Antonio
-Colonnalle, joka oli herttuan päävihollinen tämän herttuakunnan
-Pallianon takia, että jos Marco Antonio kykenisi pelastamaan hänen
-henkensä ja vapauttamaan hänet, toimittaisi hän puolestaan hänen
-haltuunsa Pallianon linnoituksen, jossa oli päällikkönä hänelle
-uskollinen mies.
-
-Elokuun 28. päivänä 1559 lähetti herttua Galleseen kaksi
-sotaväenosastoa. 30. päivänä tulivat herttuan sukulainen don Leonardo
-del Cardine ja herttuattaren veli don Ferrante, kreivi d'Aliffe
-Galleseen ja menivät herttuattaren asuntoon surmatakseen hänet. He
-ilmoittivat hänelle, että hänen täytyi kuolla. Herttuatar kuuli sen
-osoittamatta vähintäkään mielenliikutusta. Hän tahtoi ensin ripittäytyä
-ja kuunnella messua. Kun sitten nuo kaksi herrasmiestä lähestyivät
-häntä, hän huomasi, etteivät he olleet yksimielisiä. Hän kysyi oliko
-heillä hänen miehensä herttuan käsky surmata hänet.
-
--- On, rouva, vastasi don Leonardo.
-
-Herttuatar pyysi nähdä sitä, ja don Ferrante näytti sen hänelle.
-
-(Pallianon herttuan oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on niiden munkkien
-lausunto, jotka olivat läsnä tässä kauheassa toimituksessa. Nämä
-lausunnot ovat paljon luotettavammat kuin muiden todistajien
-todistukset, ja se johtuu minun nähdäkseni siitä, että munkit
-saattoivat pelotta puhua oikeuden edessä, kun sen sijaan kaikki toiset
-todistajat olivat enemmän tai vähemmän herransa kanssarikollisia.)
-
-Kapusiinimunkki veli Antonio Paviasta puhui tähän tapaan:
-
--- Messun jälkeen hän oli nöyrästi ottanut vastaan pyhän ehtoollisen ja
-meidän rohkaistessamme häntä tuli herttuattaren veli kreivi d'Aliffe
-huoneeseen kädessään köysi ja keppi, joka oli peukalon paksuinen ja
-noin puolen kyynärän pituinen. Hän peitti herttuattaren silmät
-nenäliinalla, ja herttuatar veti sitä aivan kylmäverisesti alemmaksi,
-jottei olisi nähnyt häntä. Kreivi pani köyden hänen kaulaansa, mutta
-kun se ei oikein sopinut, otti kreivi sen pois ja poistui muutaman
-askeleen. Kuullessaan hänen kävelevän, herttuatar otti nenäliinan
-silmiltään ja sanoi:
-
--- No, mitä nyt?
-
-Kreivi vastasi:
-
--- Köysi ei ollut hyvä, haen toisen, jottei teidän tarvitsisi kärsiä.
-
-Näin sanottuaan hän poistui huoneesta. Kotvasen kuluttua hän palasi
-toinen köysi kädessä, asetti uudelleen nenäliinan herttuattaren
-silmille, pani köyden hänen kaulaansa, pisti kepin silmukkaan, väänsi
-sitä ja kuristi hänet. Herttuattaren puolelta kaikki kävi aivan
-tavallisella keskusteluäänellä.
-
-Veli Antonio Salazar, toinen kapusiinimunkki, päättää lausuntonsa
-näillä sanoilla:
-
--- Aioin poistua paviljongista omantunnon arveluitten vuoksi, jottei
-minun olisi tarvinnut nähdä hänen kuolevan, mutta herttuatar sanoi
-minulle:
-
--- Jumalan rakkauden nimessä, älä poistu täältä. (Sitten munkki kertoo
-herttuattaren kuoleman aivan samoin kuin se tässä on kerrottu.) Hän
-lisää:
-
--- Hän kuoli hyvänä kristittynä usein toistaen: uskon, minä uskon.
-
-Molemmat munkit, jotka nähtävästi olivat saaneet esimiestensä
-tarpeellisen hyväksymisen, toistivat lausunnoissaan, että herttuatar
-aina oli väittänyt olevansa aivan viaton. Niin hän oli tehnyt kaikissa
-keskusteluissaan heidän kanssaan, ripittäessään itsensä ja etenkin
-ripittäytyessään ennen sitä messua, missä sai pyhän ehtoollisen. Jos
-herttuatar oli rikollinen, syöksyi hän ylpeytensä vuoksi helvettiin.
-
-Ristikuulustelussa yhdessä don Leonardo del Cardinen kanssa
-kapusiinimunkki veli Antonio Paviasta kertoi:
-
--- Toverini sanoi kreiville, että pitäisi odottaa, kunnes herttuatar
-synnyttäisi. Hän on kuusi kuukautta ollut raskaana, lisäsi hän, eikä
-ole oikein kadottaa pienen raukan sielua, jota hän kantaa sydämensä
-alla, se pitäisi kastaa.
-
-Siihen kreivi d'Aliffe vastasi:
-
--- Te tiedätte, että minun täytyy mennä Roomaan, enkä tahdo näyttäytyä
-siellä tämä naamio kasvoilla (tämän kostamattoman häpeän tahraamana).
-
-Heti kun herttuatar oli kuollut, vaativat molemmat kapusiinimunkit,
-että hänen ruumiinsa oli viipymättä avattava, jotta olisi voitu kastaa
-lapsi. Mutta kreivi ja don Leonardo eivät piitanneet heidän
-rukouksistaan.
-
-Seuraavana päivänä haudattiin herttuatar paikkakunnan kirkkoon sangen
-komein menoin. Tämä tapaus, josta tieto pian levisi, ei tehnyt mitään
-vaikutusta, sitä oli jo kauan odotettu. Roomassa ja Gallesessa oli jo
-usein liikkunut huhuja hänen kuolemastaan ja sitä paitsi ei murha
-kaupungin ulkopuolella ja paavinistuimen ollessa vapaana ollut mitään
-tavatonta. Konklaavi, joka seurasi Paavali IV:n kuolemaa, oli hyvin
-myrskyinen ja kesti kokonaista neljä kuukautta.
-
-Joulukuun 26. päivänä 1559 täytyi onnettoman kardinaalin Carlo Carafan
-myötävaikuttaa Espanjan kannattaman kardinaalin vaaliin, kardinaalin,
-joka tietenkään ei voinut kieltäytyä ryhtymästä Filip II:n vaatimiin
-miten ankariin toimenpiteisiin tahansa kardinaali Carafaa vastaan.
-Äsken valittu otti nimekseen Pius IV.
-
-Jollei kardinaali olisi setänsä kuollessa ollut maanpaossa, olisi hän
-vallinnut vaalia tai ainakin kyennyt estämään vihamiehen nimityksen.
-
-Pian sen jälkeen vangittiin sekä herttua että kardinaali. Filip II oli
-ilmeisesti määrännyt heidän perikatonsa. Heidän oli vastattava
-neljääntoista pääsyytökseen. Kuulusteltiin kaikkia niitä, jotka
-saattoivat valaista näitä pääsyytöksiä. Tämä hyvin huolellisesti
-kirjoitettu oikeudenpöytäkirja käsittää kaksi kaksitaitteista nidosta,
-jotka olen suuresti kiinnostuneena lukenut, koska sen jokaisella
-sivulla on tietoja tavoista, joita historioitsijat eivät ole katsoneet
-historian ylevyyden arvoisiksi. Olen huomannut siellä hämmästyttäviä
-yksityistietoja murhayrityksestä, jonka espanjalainen puolue oli pannut
-toimeen silloin kaikkivaltiasta ministeriä kardinaali Carafaa vastaan.
-
-Muuten hänet ja hänen veljensä tuomittiin rikoksista, joita kenellekään
-toiselle ei olisi katsottu rikoksiksi, esimerkiksi siitä, että olivat
-surmanneet uskottoman aviovaimon rakastajan ja tuon vaimon itsensä.
-Muutamia vuosia myöhemmin ruhtinas Orsini nai Toskanan suurherttuan
-sisaren, luuli hänen olevan uskottoman ja myrkytti hänet itse
-Toskanassa hänen veljensä suurherttuan suostumuksella. Ei milloinkaan
-tätä tekoa ole luettu hänelle rikokseksi. Monet Medici-suvun
-ruhtinattaret ovat kuolleet samalla tavalla.
-
-Kun molempien Carafain oikeudenkäynti oli päättynyt, tehtiin siitä
-pitkä yhteenveto, jonka monien keskeytysten jälkeen kardinaalikokous
-tarkasti. On selvää, että jos kerran oli päätetty rangaista kuolemalla
-murha, joka oli kostona aviorikoksesta -- rikoslaji, josta
-oikeudenkäyttö ei ollut vielä milloinkaan mitään tiennyt -- niin oli
-kardinaali syyllinen, koska oli kiihottanut veljensä tekemään rikoksen,
-samoin kuin herttua oli syyllinen, koska oli pannut sen toimeen.
-
-Maaliskuun 3. päivänä 1561 piti paavi Pius IV istunnon, joka kesti
-kahdeksan tuntia ja jonka lopulla hän antoi loppulausunnon Carafain
-asiasta näillä sanoilla: _Prout in schedula_ (Asia on, niin kuin on
-otaksuttu.)
-
-Seuraavan päivän yönä lähetti viskaali San Angelon linnaan sbirrien
-päämiehen panemaan täytäntöön veljesten, kardinaali Carlo Carafan ja
-Juanin, Pallianon herttuan, kuolemantuomiota. Tämä tapahtuikin.
-Herttuaan käytiin ensin käsiksi. Hänet muutettiin San Angelon linnasta
-Tordinonon vankilaan, missä kaikki oli valmistettu. Siellä mestattiin
-herttua, kreivi d'Aliffe ja don Leonardo del Cardine.
-
-Herttua ei ainoastaan ottanut tätä kauheaa hetkeä vastaan kuten
-korkeasäätyinen ritari, vaan sen lisäksi kuten hyvä kristitty, valmiina
-kärsimään kaikki Jumalan rakkauden tähden. Hän puhui kauniita sanoja
-tovereilleen valmistaen heitä kuolemaan. Sitten hän kirjoitti
-pojalleen. [Oppinut herra Sismondi sekoittaa koko kertomuksen. Katso
-Carafa-sukua käsittelevää kirjoitusta Michaudin elämäkerrasta; hän
-väittää, että kreivi de Montorio mestattiin kardinaalin kuolinpäivänä.
-Kreivi oli kardinaalin ja Pallianon herttuan isä. Oppinut
-historioitsija pitää isää poikana.]
-
-Sbirrien päämies palasi San Angelon linnaan. Hän ilmoitti kardinaali
-Carafalle, että hänen täytyi kuolla ja antoi hänelle vain tunnin
-valmistusaikaa. Kardinaali osoitti sielunsuuruutta, joka voitti hänen
-veljensä, sillä hän puhui vähemmän. Sanathan ovat aina voima, jota
-haetaan ulkopuolelta itseä. Hirveän tiedon tultua kuultiin hänen
-matalalla äänellä lausuvan vain nämä sanat:
-
--- Minun täytyy kuolla! Voi paavi Pius, voi kuningas Filip!
-
-Hän ripitti itsensä, luki seitsemän katumusvirttä, istuutui tuolille ja
-sanoi pyövelille:
-
--- Olen valmis.
-
-Pyöveli koetti kuristaa hänet silkkinuoralla, joka katkesi; hänen
-täytyi yrittää kaksi kertaa. Kardinaali katseli pyöveliä suvaitsematta
-lausua sanaakaan.
-
-
-
-MYÖHEMMIN LISÄTTY MUISTUTUS
-
-
-Muutamia vuosia myöhemmin antoi paavi Pius V tarkastaa oikeudenkäynnin,
-joka kumottiin. Kardinaali ja hänen veljensä saivat takaisin kunniansa
-ja yleinen syyttäjä, joka oli suuresti myötävaikuttanut heidän
-kuolemaansa, hirtettiin. Pius V määräsi, että oikeudenkäynti oli
-salattava, kaikki kirjastoissa olevat jäljennökset poltettiin,
-pannaanjulistamisen uhalla niitä kiellettiin säilyttämästä. Mutta paavi
-ei tullut ajatelleeksi, että hänellä oli omassa kirjastossaan jäljennös
-oikeudenkäynnistä, ja tämän mukaan on tehty kaikki ne jäljennökset,
-joita meidän päivinämme tavataan.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Vanina Vanini; Pallianon herttuatar, by Stendhal
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANINA VANINI; PALLIANON ***
-
-***** This file should be named 55441-8.txt or 55441-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/4/4/55441/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/55441-8.zip b/old/55441-8.zip
deleted file mode 100644
index 2701e2a..0000000
--- a/old/55441-8.zip
+++ /dev/null