diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 13:20:25 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 13:20:25 -0800 |
| commit | 995767631961c07cd07433be219985b85d69cf62 (patch) | |
| tree | 6ac2aae093b2b407832c54deecec09b9b4ec01a5 | |
| parent | dc428a113130b8c7c289e5c36a9e0069dba41aca (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55267-8.txt | 5573 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55267-8.zip | bin | 88742 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5573 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a3aea3c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55267 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55267) diff --git a/old/55267-8.txt b/old/55267-8.txt deleted file mode 100644 index 0971ae9..0000000 --- a/old/55267-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5573 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ei sitä voi koskaan tietää, by Bernard Shaw - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Ei sitä voi koskaan tietää - -Author: Bernard Shaw - -Translator: Helmi Setälä - -Release Date: August 5, 2017 [EBook #55267] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EI SITÄ VOI KOSKAAN TIETÄÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -EI SITÄ VOI KOSKAAN TIETÄÄ - -Kirj. - -Bernard Shaw - - -Suom. Helmi Setälä - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava -1909. - - - - -I NÄYTÖS - - -Hammaslääkärin työhuoneessa kauniina elokuun aamuna 1896. Se ei ole -mikään tavallinen pieni lontoolainen huoneenpahainen, vaan hieno -kalustettu huone, näköala merelle, suositulla kylpypaikalla. -Operatsionituoli, jonka vieressä on kaasupumppu ja siihen kuuluva -sylinteri, on huoneen keskustan ja nurkan välillä. Jos katsoo sisään -huoneeseen yhdestä ikkunasta, joka on vastapäätä tuolia, niin näkyy -tulisija keskellä vastakkaista seinää, sekä vasemmalla ovi. Uunin -reunalla on kehyksessä lääkäridiploomi, uunin edessä lepotuoli, joka on -päällystetty mustalla nahalla. Oikeassa nurkassa pieni tuoli ja pöytä, -jolla on ruuvipihdit, työkaluja ja huhmari. Tämän pöydän lähellä on -kapea kone, joka näyttää telineeseen kiinnitetyltä piiskalta, ja siinä -on pedaali ja hyvin suuri pyörä. Samassa kun katselija huomaa sen -olevankin hammasporan, käännähtää hän väristen vasemmalle ja näkee -siellä vielä toisenkin ikkunan, jonka edessä seisoo kirjoituspöytä, -sillä kirjoituspöytä-almanakka ja pöydän edessä tuoli. Kirjoituspöydän -vieressä oven puolella seisoo nahalla päällystetty sohva. Vastakkaisen, -oikeanpuolisen seinän täyttää melkein kokonaan pitkä kirjahylly. -Operatsionituoli on aivan edessä, työkalukaappi vieressä. Saattaa -huomata, että ammattiin kuuluva osa sisustusta on aivan uusi. Samalla -pistää myös silmään, että tapetit ja niiden maljakko- ja -kukkakiehkuramallit, jotka todistavat hautajaisurakoitsijan makua, -matto ja sen säännölliset, kaalinpääntapaiset kukkakimput, lasikruunu -ja lasiprismat, siniset, keltareunaiset kynttiläjalat uuninreunalla, -niiden välissä pöytäkello lasikuvun alla, (sen tarpeettomuutta todistaa -halpa amerikkalainen kello sen vieressä, osoittaen kahtatoista) ja -musta marmorinen uuni, joka näyttää ikäänkuin perhehaudalta, että -kaikki nuo yhdessä viittaavat siihen kauppahenkiseen arvokkaisuuteen, -joka oli ominainen kuningatar Viktorian hallitusajan alku-ajalle, -rahavallan uskoon, raamatun fetishipalvelukseen, helvetinpelkoon, joka -on alituisessa taistelussa köyhyydenpelon kanssa, vaistomaiseen inhoon, -jonka taiteen, rakkauden ja roomalaiskatolisen uskonnon intohimoinen -luonne on omiaan herättämään, ja yleensä rahavallan ensimäisiin -hedelmiin teollisuusvallankumouksen ensi asteilla. - -Ei pienintäkään jälkeä näistä traditsioneista näy niissä kahdessa -henkilössä, jotka sattumalta ovat huoneessa. Toinen heistä, -hyvin kaunis pieni nainen, puettuna aistikkaaseen, ihastuttavaan -pukuun, on nuorempaa sukupolvea, sillä hän näyttää tuskin -kahdeksantoista-vuotiaalta. Tuo suloinen pikku olento ei suinkaan kuulu -tähän huoneeseen, ei edes tähän maahan, sillä hänen hipiänsä, niin -hieno kuin se onkin, on ruskettunut lämpimämmässä auringonpaahteessa -kuin mitä Englannissa on; ja kuitenkin tarkka silmä voi huomata -yhdyssiteen heidän välillään. Sillä naisella on vesilasi kädessä ja -nopeasti katoava spartalaisen itsepäisyyden piirre pienen lujan suunsa -ja lystillisesti rypistyneiden kulmakarvojensa ympärillä. Jos voisi -huomata edes hiukan omaatuntoa hänen kulmakarvojensa välissä, niin -uskovainen voisi toivoa hänen olevan lampaan sudenvaatteissa -- sillä -hänen pukunsa on häikäilemättömän kaunis -- mutta heti kun tuo ilme -katoaa, loistaa hänen otsansa yhtä puhtaana ja kirkkaana synnistä, kuin -kissanpoikasen. - -_Hammaslääkäri_, joka katselee häntä onnistuneen leikkauksen -suorittajan tyytyväisyydellä, on noin 30-vuotias mies. Hän ei näytä -työntekijältä: hänellä ei ole sitä virallista käytöstapaa, joka on -ominainen nuorelle, potilaita odottavalle hammaslääkärille, vaan on -hänessä ajattelematonta leikillisyyttä, joka palauttaa mieleen nuoren, -huikentelevan, iloisia seikkailuja tavoittelevan herran. Hänen -käytöksensä ei ole vailla arvokkaisuutta ja vakavuutta, mutta hänen -liikkuvat sieramensa ilmaisevat, että se on humoristin vakavuutta. -Hänen silmänsä ovat kirkkaat ja virkeät. Hänellä on kaunis otsa, jonka -takana on runsaasti tilaa, hänen nenänsä ja leukansa ovat kauniit. -Yleensä hän on miellyttävä aloittelija, joka herättää huomiota ja hänen -tulevaisuutensa liikemiehenä voi näyttää varsin lupaavalta. - -_Nuori nainen_ (ojentaa hänelle lasin). Kiitos. (Huolimatta -ruskettuneesta ihostaan ei hän puhu lainkaan vieraalla sävelkorolla.) - -_Hammaslääkäri_ (laskee sen työkalukaapin reunalle). Tämä oli minun -ensimäinen hampaani. - -_Nuori nainen_ (hämmästyneenä). Ensimäinenkö? Tarkoitatteko, että te -vasta aloitatte minulla? - -_Hammaslääkäri_ Jokaisen hammaslääkärin täytyy kerran aloittaa. - -_Nuori nainen_. Niin: jossakussa sairaalassa, mutta ei maksavilla -potilailla. - -_Hammaslääkäri_ (nauraen). Ah, sairaalaa en ota lukuun. Minä tarkoitin -vain ensimäistä hammastani yksityispraktiikassani. Miksi ette sallinut -minun huumata teitä? - -_Nuori nainen_. Siksi että sanoitte sen maksavan viisi shillingiä -enemmän. - -_Hammaslääkäri_ (loukkaantuneena). Ah, älkää sanoko sitä. Minusta -tuntuu ikäänkuin olisin tuottanut teille kipua viiden shillingin -edestä. - -_Nuori nainen_ (kopeasti). No, niin te olettekin. (Nousee). Ja miksikä -ette olisi? Sehän kuuluu teidän ammattiinne, että teette pahaa -ihmisille. (Tämä puhetapa huvittaa suuresti lääkäriä. Hän naureskelee -itsekseen puhdistaessaan ja järjestäessään työkalujansa. Nainen -silittää pukuansa, katselee uteliaasti ympärilleen ja astuu ikkunan -luo.). Teillä on kaunis näköala merelle asunnostanne! Onko se kallis? - -_Hammaslääkäri_ On. - -_Nuori nainen_. Eihän teillä ole koko taloa hallussanne? - -_Hammaslääkäri_. Ei. - -_Nuori nainen_ (tarttuu kiinni tuoliin, joka seisoo kirjoituspöydän -edessä ja katselee sitä arvostelevasti pyörittäen sitä ympäri yhden -jalan varassa). Teidän huonekalunne eivät taida olla aivan uusinta -kuosia? - -_Hammaslääkäri_. Ne ovat minun isäntäni. - -_Nuori nainen_. Onko tuo soma, mukava pyörätuolikin hänen omansa? -(Viittaa operatsionituoliin.) - -_Hammaslääkäri_. Ei: minä suoritan siitä maksun vähissä erin. - -_Nuori nainen_ (halveksivasti). Arvasinhan sen. (Katselee ympärilleen -tehdäkseen uusia johtopäätöksiä.) Te ette suinkaan ole ollut täällä -kauan? - -_Hammaslääkäri_ Kuusi viikkoa. Tahdotteko vielä jotain muutakin tietää? - -_Nuori nainen_ (ymmärtämättä pistelyä). Onko teillä perhettä? - -_Hammaslääkäri_ Minä en ole naimisissa. - -_Nuori nainen_. Tietysti ette: kuka hyvänsä voi sen nähdä. Mutta minä -tarkoitin sisaria ja äitiä ja muuta senkaltaista. - -_Hammaslääkäri_ Ei täällä. - -_Nuori nainen_. Hm! Jos te olette ollut täällä kuusi viikkoa, ja minun -hampaani on teidän ensimäisenne, niin eipä praktiikka voi olla kovin -kehuttava, vai mitä? - -_Hammaslääkäri_ Ei vielä. (Sulkee kaapin, asetettuaan kaikki -paikoilleen.) - -_Nuori nainen_. No, onneksi olkoon! (Ottaa kukkaronsa esille.) Viisi -shillingiä, niinhän te sanoitte? - -_Hammaslääkäri_ Viisi shillingiä. - -_Nuori nainen_ (ottaa esille kruunun rahan). Määräättekö te viisi -shillingiä kaikesta? - -_Hammaslääkäri_ Kyllä. - -_Nuori nainen_. Minkä vuoksi? - -_Hammaslääkäri_. Se on minun taksani. Minä olen niin sanottu viiden -shillingin hammaslääkäri. - -_Nuori nainen_. Kuinka koomillista! Kas tässä! (Ojentaa rahan). Aivan -uusi ja kirkas kruunu! Ensimäinen palkkionne! Kaivertakaa siihen reikä -tuolla, millä te poraatte ihmisten hampaita; ja ripustakaa se -kellonvitjoihinne. - -_Hammaslääkäri_. Kiitos. - -_Sisäkkö_ (ilmestyy ovelle). Nuoren neiden veli, herra. - -Pieni kaunis herra, silminnähtävästi nuoren naisen kaksoisveli, tulee -kiireesti sisään. Hän on puettuna hienoon, terrakottaväriseen pukuun, -joka on vuorattu ruskealla silkillä, kädessä on korkea ruskea hattu ja -nahanväriset hansikkaat, jotka soveltuvat pukuun. Hänellä on sama -hieno, tumma hipiä kuin sisarellakin, ja on samoinkuin hänkin -pienikasvuinen. Mutta hän on joustava ja jäntevä, varma liikkeissään ja -hänen äänensä on hämmästyttävän syvä ja täysinäinen. Käytökseltään ja -personalliselta olennoltaan hän on niin täydellinen, että -paljoa vanhempikin mies voisi kadehtia häntä. Kohteliaisuus ja -itsensähillitseminen on hänen kunnia-asiansa ja vaikka se itsessään -onkin vain uudenaikaista poikamaista itsetuntoa, niin se vaikuttaa -sittenkin varsin hämmästyttävästi vanhempiin henkilöihin ja olisi -inhottavaa vähemmän miellyttävälle nuorukaiselle. Hän on hyvin -täsmällinen ja heti sisään astuessaan on hänellä kysymys huulillaan. - -_Nuori herra_. Tulenko ajoissa? - -_Nuori nainen_. Se on jo suoritettu. - -_Nuori herra_. Huusitko sinä? - -_Nuori nainen_. Aivan kauheasti. Mr Valentine: tämä on minun veljeni -Phil. Phil: herra Valentine, uusi hammaslääkärimme. (Valentine ja Phil -kumartavat toisilleen. Nainen jatkaa samassa hengenvedossa). Hän on -ollut täällä ainoastaan kuusi viikkoa; ja hän on poikamies. Talo ei ole -hänen omansa; huonekalut ovat isännän; mutta ammattiin kuuluvat kalut -ovat vuokratut. Hän veti hyvin taitavasti yhdellä nykäyksellä hampaani -pois ja meistä on tullut oikein hyvät ystävät. - -_Philip_. Sinä olet tietysti ollut utelias ja kysynyt kaikkea? - -_Nuori nainen_ (ikäänkuin hänen olisi aivan mahdotonta tehdä jotain -senkaltaista). Ei, sitä minä en ole tehnyt. - -_Philip_. Sepä hyvä. (Valentinelle). Te olette hyvin ystävällinen, kun -ette pane meidän puheitamme pahaksenne, Mr Valentine. Asian laita on -nimittäin se, ettemme ole ennen olleet Englannissa; ja äiti on sanonut, -että ihmiset täällä eivät suorastaan voi tulla toimeen meidän -kanssamme. Tulkaa meidän mukanamme aamiaiselle. (Valentine vetää -henkeään hämmästyen tuttavuuden nopeata edistymistä; mutta hänellä ei -ole tilaisuutta puhua, sillä kaksoiset jatkavat nopeasti jutteluaan.) - -_Nuori nainen_. Oi, tehkää niin hyvin, Mr Valentine. - -_Philip_. Meri-hotellissa kello puoli kaksi. - -_Nuori nainen_. Me voimme kertoa äidille, että hieno englantilainen -herra on luvannut syödä aamiaista meidän kanssamme. - -_Philip_. Älkää sanoko enää mitään, Mr Valentine: te tulette tietysti. - -_Valentine_. Vai enkö saa sanoa enää mitään! Enhän minä ole vielä -sanonut yhtään sanaa. Saanko luvan kysyä, kenen kanssa minulla on ilo -puhua? En tosiaankaan voi tulla aamiaiselle Meri-hotelliin kahden -ventovieraan kanssa. - -_Nuori nainen_ (kevyesti). Oooh, kaikkea vielä! Ensimäinen potilas -kuuteen viikkoon! Mitä se teille merkitsee? - -_Philip_ (arvokkaasti). Ei, Dolly: minulla on siksi paljon -ihmistuntemusta, että tiedän Mr Valentinen olevan oikeassa. Sallikaa -minun esittää teille: Miss Dorothy Clandon, tavallisesti häntä -nimitetään Dollyksi. (Valentine kumartaa Dollylle. Dolly nyökkää -päätään.) Minä olen Philip Clandon. Me olemme kotoisin Madeirasta, -mutta perheemme on hyvin arvossa pidetty. - -_Valentine_. Clandon! Oletteko te sukua -- - -_Dolly_ (huudahtaa äkkiarvaamatta, epätoivoisesti). Kyllä, kyllä me -olemme. - -_Valentine_ (hämmästyen). Anteeksi? - -_Dolly_. Niin, me olemme, me olemme. Nyt on kaikki hukassa, Phil: -kaikki tuntevat meidät Englannissa. (Valentinelle). Ah, te ette voi -aavistaa, kuinka hirveätä on olla sukua kuuluisalle henkilölle, eikä -koskaan saada tunnustusta oman itsensä vuoksi. - -_Valentine_. Mutta suokaa anteeksi: se herra, jota minä ajattelin, ei -ole kuuluisa. - -_Dolly_ (tuijottaa häneen). Herra! (Phil näyttää myös hämmästyneeltä.) - -_Valentine_. Niin. Minä aioin kysyä teiltä, oletteko mahdollisesti Mr -Densmore Clandonin tytär Newbury Hallista? - -_Dolly_ (hajamielisesti). En. - -_Philip_. No mutta kuuleppas, Dolly, mistä sinä sen tiedät? - -_Dolly_ (vilkkaammin). Ah, minä unohdin kokonaan. Tietysti. Voihan se -olla. - -_Valentine_. Ettekö te tiedä? - -_Philip_. Emme lainkaan. - -_Dolly_. Viisas lapsi -- - -_Philip_ (keskeyttää hänet). Sh! (Valentine hätkähtää hermostuneesti; -sillä tuo suhahtava ääni, niin äkillinen kuin se onkin, kuuluu aivan -silkkikankaan repimiseltä. Se on pitkän harjoituksen tulos koettaa -hillitä Dollyn ajattelemattomuutta.) Asian laita on sellainen, että me -olemme kuuluisan Mrs Lanfrey Clandonin, suuren kirjailijan lapsia -- -Madeirasta. Ei mikään koti, josta hänen teoksensa puuttuvat, ole -täydellinen. Me läksimme Englantiin päästäksemme irti niistä. Nimeltään -ne ovat Kahdennenkymmenennen vuosisadan oppikirjat. - -_Dolly_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan ruuanlaitto. - -_Philip_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan usko. - -_Dolly_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan puku. - -_Philip_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan käytöstapa. - -_Dolly_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan lapset. - -_Philip_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan vanhemmat. - -_Dolly_. Pehmeissä kloottikansissa, puoli dollaria. - -_Philip_. Tai vahvoissa kangaskansissa jokapäiväistä käytäntöä varten, -kaksi dollaria. Ne eivät saa puuttua ainoastakaan kodista. Lukekaa -tekin, Mr Valentine, ja kehittäkää sieluanne. - -_Dolly_. Mutta vasta sitten, kun me olemme lähteneet pois. - -_Philip_. Aivan niin. Me pidämme enemmän ihmisistä, jotka eivät ole -liian kehittyneitä. Meidän oma sielummekin on terve ja turmeltumaton. - -_Valentine_ (epäillen). Hm! - -_Dolly_ (matkii häntä kysyvästi). Hm? Phil: hän pitää enemmän -kehittyneistä sieluista. - -_Philip_. Siinä tapauksessa meidän tulee esittää hänet eräälle toiselle -perheemme jäsenelle: Kahdennenkymmenennen vuosisadan naiselle: sisar -Glorialle! - -_Dolly_ (juhlallisesti). Luonnon mestariteokselle! - -_Philip_. Viisauden tyttärelle! - -_Dolly_. Madeiran ylpeydelle! - -_Philip_. Kauneuden perikuvalle! - -_Dolly_ (palaa kiireesti tavalliseen puhetapaansa). Äsh! Hänellä on -huono iho! - -_Valentine_ (epätoivoisesti). Saanko minäkin sanoa sanan? - -_Philip_ (kohteliaasti). Anteeksi. Antakaa tulla. - -_Dolly_ (sievästi). Oi, anteeksi. - -_Valentine_ (koettaa puhua isällisesti). Minun täytyy tosiaankin antaa -teille pieni neuvo, nuoret ystäväni -- - -_Dolly_ (innokkaasti). Kuulkaahan toki! Kuinka vanha te itse olette? - -_Philip_. Neljännelläkymmenellä. - -_Dolly_. Eipä olekkaan. - -_Philip_ (vakuuttaen). Aivan varmaan. - -_Dolly_ (alleviivaten). Kaksikymmentäseitsemän. - -_Philip_ (järkkymältömästi). Kolmekymmentäkolme. - -_Dolly_. Kaikkea vielä! - -_Philip_ (Valentinelle). Minä vetoan teihin, Mr Valentine. - -_Valentine_ (vastustellen). Niin nähkääs -- (alistuen). Kolmekymmentä -yksi. - -_Philip_ (Dollylle). Sinä olit väärässä. - -_Dolly_. Sinäpä myös. - -_Philip_ (muistaa äkkiä). Me käyttäydymme tyhmästi, Dolly. - -_Dolly_ (katuvana). Se on aivan totta. - -_Philip_ (anteeksi pyytäen). Me keskeytimme teidät, Mr Valentine. - -_Dolly_. Te aioitte juuri kehittää meidän sieluamme, eikö totta? - -_Valentine_. Asian laita on se, että te -- - -_Philip_ (keskeyttää hänet). Meidän käytöksemme? - -_Dolly_. Meidän tapamme? - -_Valentine_ (rukoillen). Sallikaa minun puhua. - -_Dolly_. Vanha juttu. Me puhumme liian paljon. - -_Philip_. Se on aivan totta. Ollaan nyt vaiti molemmat. (Hän käy -istumaan operatsionituolin käsinojalle.) - -_Dolly_. Sh! (Käy istumaan kirjoitustuoliin ja sulkee huulensa -sormillaan.) - -_Valentine_. Kiitos. (Nostaa tuolin työpöydän äärestä ja asettaa sen -heidän väliinsä, näyttäen ankaralta. He tarkkaavat häntä hyvin -vakavina. Hän kääntyy ensin Dollyn puoleen.) Sallikaa minun ensin -kysyä, oletteko koskaan ennen ollut englantilaisessa kylpypaikassa? -(Dolly pudistaa juhlallisesti päätään. Valentine kääntyy Philin -puoleen, joka pudistaa päätään nopeasti ja kiihkeästi.) Sen arvasinkin. -No niin, Mr Clandon, meidän tuttavuutemme on lyhytaikuinen; mutta -varsin huvittava; ja minulla on ollut kyllin tilaisuutta huomatakseni, -ettei kumpikaan teistä ymmärrä, mitä elämä englantilaisessa -kylpylaitoksessa merkitsee. Uskokaa minua, ei siinä tule käytös eikä -ulkomuoto kysymykseen. Siinä suhteessa meillä vallitsee vapaus, jota ei -Madeirassa tunneta. (Dolly pudistaa kiihkeästi päätään.) Aivan varmaan, -minä vakuutan teille. Lordi de Crescin sisar pyöräilee polvihousuissa. -Ja pastorin rouva intoilee reformipuvun puolesta ja käyttää hygienisiä -jalkineita. (Dolly katselee salaa omaa kenkäänsä, Valentine huomaa sen -ja jatkaa nopeasti). Ei, tuollaisia kenkiä minä en tarkoita. (Dollyn -kenkä katoaa.) Me emme välitä suuresti puvuista ja käytöstavasta -Englannissa siksi, että me yleensä emme osaa hyvin pukeutua, emmekä -osaa käyttäytyä. Mutta -- suotteko anteeksi suoruuteni? (He -nyökkäävät.) Kiitos. No niin, tällaisessa kylpypaikassa eräs seikka on -aivan välttämätön, jos tahdotte, että toiset liittyvät teidän -seuraanne, nimittäin se, että teillä on isä, joko elävä tai kuollut. -(Hän katsoo heihin merkitsevästi. He kohtaavat hänen katseensa kuin -marttyyri.) Tuleeko minun ymmärtää teitä siten, että tuo välttämätön -osa puuttuu teidän yhteiskunnallisesta varustuksestanne? (He nyökkäävät -hänelle päätä murheellisesti.) Silloin minun surukseni täytyy sanoa -teille, että jos te aiotte viipyä täällä pitemmän aikaa, niin minun on -mahdoton ottaa vastaan aamiais-kutsuanne. (Hän nousee päättävästi ylös -ja nostaa tuolin entiselle paikalleen.) - -_Philip_ (nousee vakavan kohteliaana). Tule, Dolly. (Hän tarjoo hänelle -käsivartensa.) - -_Dolly_. Hyvästi. (He menevät yhdessä ovelle hyvin arvokkaina). - -_Valentine_ (katuen). Ei, odottakaapa hiukan. (He pysähtyvät, -käsitysten.) Te pidätte minua varmaan hirviönä. - -_Dolly_. Se asia koskee vain teidän omaatuntoanne, eikä meidän. - -_Valentine_ (varmasti, luopuen teennäisestä arvokkaisuudestaan). Minun -omaatuntoani! Minun omatuntoni on ollut minun kadotukseni! Kuunnelkaa -minua. Kahdesti ennen olen harjoittanut lääkärintointa eri osissa -Englantia. Molemmilla kerroilla minä toimin omantuntoni mukaan, ja -sanoin potilailleni totuuden peittelemättä, sen sijaan että olisin -puhunut heille sitä, mitä he halusivat kuulla. Seurauksena siitä oli -perikato. Nyt olen asettunut tänne hammaslääkäriksi, viiden -shillingin hammaslääkäriksi, ja minä olen ikipäivikseni luopunut -omastatunnostani. Tämä on viimeinen yritykseni. Kulutin ainoat rahani -muuttokustannuksiin, enkä ole suorittanut vielä mitään vuokrastani. -Minä syön ja juon velalla; isäntäni on rikas kuin juutalainen, ja yhtä -kova kuin kivi; ja minä olen ansainnut viisi shillingiä kuudessa -viikossa. Jos poikkean hiuskarvankaan vertaa ankaralta arvokkaisuuden -tieltä, niin olen hukassa. Onko sellaisissa olosuhteissa sopiva kutsua -minua aamiaiselle, kun ette tunne edes omaa isäännekään? - -_Dolly_. Joka tapauksessa äitimme isä on Lincolnin tuomiokirkon -kaniikki. - -_Valentine_ (jonka kasvot kirkastuvat kuin haaksirikkoutuneen -nähdessään purjeen taivaanrannassa). Mitä! Onko teillä isoisä? - -_Dolly_. Ainoastaan yksi. - -_Valentine_. Rakkaat nuoret ystäväni, miksi ihmeessä ette heti sitä -minulle sanoneet? Lincolnin kaniikki! Sittenhän asia on aivan toinen. -Suokaa anteeksi, minä käyn vain muuttamassa takkia. (Hän harppaa ovelle -ja katoaa. Dolly ja Philip katsovat hänen jälkeensä ja silmäilevät -sitten toisiinsa. Kun ei kukaan enää näe heitä, tulevat he äkkiä taas -jokapäiväisiksi.) - -_Philip_ (irroittautuu Dollyn käsivarresta ja astuu pahantuulisena -operatsionituolin luo). Tuo kurja hammastenkaivertaja luulee -tuottavansa meille kunnian sallimalla meidän kutsua hänet aamiaiselle --- luultavasti ensimäinen kunnon ateria, jonka hän on kuukausmääriin -saanut. (Hän antaa töytäyksen tuolille, ikäänkuin se olisi Valentine.) - -_Dolly_. Se on todellakin kauheaa. Minä en kestä sitä enää kauemmin, -Phil. Täällä Englannissa jokainen kysyy kaikkein ensiksi, onko -ihmisellä isä vai ei. - -_Philip_. En minäkään sitä kestä. Äidin täytyy sanoa meille kuka hän -oli. - -_Dolly_. Tai kuka hän on. Voihan hän vielä olla elossa. - -_Philip_. Toivottavasti ei. Minä en salli että kukaan rupeaa minun -isäkseni. - -_Dolly_. Mutta ehkäpä hänellä on paljon rahaa. - -_Philip_. Sitä minä suuresti epäilen. Ihmistuntemukseni nojalla oletan, -että jos hänellä olisi ollut paljon rahaa, niin hän ei niin helposti -olisi päässyt irti rakkaasta perheestänsä. Mutta koettakaamme katsella -asiaa valoisalta puolelta. Voit olla aivan huoleti siitä, että hän on -kuollut. (Hän astuu uunin luo ja asettuu selin siihen. Sisäkkö tulee. -Kaksoiset, heti kun he ovat huomionalaisina, osoittavat samaa vilkasta -käytöstä kuin ennenkin.) - -_Sisäkkö_. Täällä on kaksi naista, jotka kysyvät teitä, neiti. -Luullakseni teidän äitinne ja sisarenne, neiti. - -_Mrs Clandon_ ja _Gloria_ tulevat. Mrs Clandon on neljän- ja -viidenkymmenen välillä, lihavahko ja varmaan ennen ollut varsin kaunis. -Hän on erittäin hyvin säilynyt, vaikka hän onkin seurannut sitä vanhaa -perinnäistä tapaa, ettei hän ole koettanutkaan naimisen jälkeen näyttää -kauniilta, ja voisipa melkein epäillä, että hän kotona käy myssy -päässä. Hän käyttäytyy hyvin, vaikka hiukan teennäisesti. Hänellä on -vaaleanruskea tukka, joka näyttää harmentumisen taipumuksia. Se on -käherretty ja kammattu jakaukselle sekä kierretty palmikoituna niskaan. -Tästä voivat huomiokykyiset ja erityisessä iässä olevat henkilöt tehdä -sen johtopäätöksen, että Mrs Clandonilla on ollut siksi paljon -itsenäisyyttä ja aistia, ettei hän ole käyttänyt aikoinaan muodissa -ollutta, mutta nykyään jo vanhentunutta chinjongia. Lyhyesti, hän on -ikäänsä nähden hyvin vanhanmuotinen sekä käytökseltään että puvultaan. -Mutta hän on oman aikansa (noin 1860-80 luvun). huomattavimpia -henkilöitä. Hänen äänensä on lempeä ja käytöksensä ystävällinen ja -pehmeä. Hän ottaa velvollisuudenmukaisesti vastaan ne hellyyden -osoitukset, joilla hänen lapsensa ilmaisevat hänelle kunnioitustaan ja -rakkauttaan, mutta sydämessään häntä kiusaa personallisten tunteiden -ulkonainen ilmituominen. Hän rakastaa oikeastaan enemmän ihmiskuntaa -kuin ihmistä. Yhteiskunnalliset kysymykset liikuttavat häntä syvästi, -mutta ei ihmiset. Kuitenkin voi huomata, että se maltillisuus ja -itsensä hillitseminen, joka tekee hänen suhteensa Gloriaan ja Philipiin -samanlaiseksi kuin kenen muun naisen lapsiin hyvänsä, katoaa kokonaan, -kun Dolly on kysymyksessä. Vaikka hän melkein joka sanalla, jonka hän -kohdistaa häneen, moittiikin häntä jostakin sopimattomuudesta, niin voi -sittenkin selvästi huomata hellyyttä hänen äänessään, ja siksipä ei ole -ihmeellistäkään, että sellaiset nuhtelut monien vuosien kuluessa ovat -aivan toivottomasti pilanneet Dollyn. - -_Gloria_, joka on tuskin kolmannellakymmenellä, on paljoa huomattavampi -henkilö kuin äiti. Päin vastoin kuin äiti on hän kiihkeäluontoinen ja -taistelu hänen tunteellisuutensa ja itsepäisen ylpeytensä ja suuren -arkuutensa välillä on tehnyt hänet käytöksellään kylmäksi. Rumassa -naisessa tämä tekisi vastenmielisen vaikutuksen, mutta Gloria on hyvin -miellyttävä. Hänen tummanruskea tukkansa, olivinvärinen hipiänsä, -harmaat silmänsä, joita pitkät silmäripset varjostavat ja jotka usein -säkenöivät kuin tähdet, hänen hienomuotoiset, täyteläiset huulensa ja -luja, joustava ja verevä vartalonsa ilmaisevat luonteen ja -mielikuvituksen arkailemattonmutta. Häntä voisi sanoa hyvin -vaaralliseksi naiseksi, jollei kaunis otsa kohottaisi jalolla tavalla -hänen siveellisiä taipumuksiansa. Hänen sileä safraninruskea -verkapukunsa näyttää aivan tavalliselta selästä katsoen, mutta edestä -nähden merenvihreä silkkipusero hävittää kerrassaan puvun sovinnaisen -vaikutuksen ja saattaa hänet yhtä suuressa määrin kuin kaksoisetkin -eroamaan tavallisesta hienosta kylpypaikka-yleisöstä. - -_Mrs Clandon_ astuu askeleen huoneeseen nähdäkseen kuka siellä on. -_Gloria_, joka tahallansa ei tahdo yllyttää kaksoisia osoittamalla -heille liiallista huomiota, astuu ikkunan luo ja katsoo ulos ajatellen -muita asioita. Sisäkkö sulkee oven, mutta ei mene ulos, vaan jää -paikoilleen odottamaan. - -_Mrs Clandon_. No, lapset! Miten on sinun hammassärkysi laita, Dolly? - -_Dolly_. Kadonnut, jumalan kiitos. Se otettiin pois. (Istuu -operatsionituolin astimelle. Mrs Clandon istahtaa kirjoitustuoliin.) - -_Philip_ (astuu vakavana uunin luota). Ja hammaslääkäri, joka on hyvin -taitava ja nauttii suurta luottamusta, on luvannut tulla meidän -kanssamme aamiaiselle. - -_Mrs Clandon_ (katselee levottomasti palvelijaa). Phil! - -_Sisäkkö_. Suokaa anteeksi, rouva. Minä odotan Mr Valentinea. Minulla -on hänelle asiaa. - -_Dolly_. Keltä? - -_Mrs Clandon_ (kauhistuen). Dolly! (Dolly sulkee suunsa sormenpäillään, -ja hillitsee nauruaan.) - -_Sisäkkö_. Vaan talon isännältä, rouva. - -_Valentine_, sinisessä sheviottipuvussa, olkihattu kädessä, tulee -sisään loistavan tuulisena ja hengästyneenä kovasta kiireestä. Gloria -kääntyy ikkunan luota ja tarkastelee häntä jäädyttävällä -tarkkuudella. - -_Philip_. Sallikaa minun esitellä teille, Mr Valentine. Minun äitini, -Mrs Clandon. (Mrs Clandon kumartaa. Valentine kumartaa, levollisesti ja -hillitysti.) Sisareni Gloria. (Gloria tervehtii kylmän arvokkaasti ja -käy istumaan sohvalle. Valentine rakastuu häneen ensi silmäykseltä ja -on kovin hämillään. Hän hypistelee hermostuneesti hattuansa ja tekee -pienen koomillisen kumarruksen.) - -_Mrs Clandon_. Minä kuulin, että meillä on ilo nähdä teidät tänään -luonamme aamiaisella, Mr Valentine. - -_Valentine_. Kiitoksia paljon -- jollei teillä ole mitään sitä vastaan --- minä tarkoitan, jos olette niin ystävällinen -- (Sisäkölle, -äreästi). Mikäs nyt? - -_Sisäkkö_. Isäntä tahtoo puhua teidän kanssanne, herra, ennenkuin -menette ulos. - -_Valentine_. Oi, sanokaa hänelle, että minulla on täällä neljä -potilasta. (Clandonit näyttävät hämmästyneiltä, paitsi Philip, joka on -aivan liikkumatta.) Jos hän tahtoisi vain odottaa pari minuuttia, niin -minä -- minä tulen hetken kuluttua häntä puhuttelemaan. (Luottavasti -toivoen että sisäkkö käsittää asian laidan.) Sanokaa, että minulla on -kiire, mutta että minä koetan tulla hänen luoksensa. - -_Sisäkkö_ (rauhoittaen). Kyllä, herra. (Menee). - -_Mrs Clandon_ (aikoo nousta). Minä pelkään, että me häiritsemme teitä. - -_Valentine_. Ette lainkaan. Teidän läsnäolonne on minulle suureksi -hyödyksi. Asian laita on nimittäin se, että minä en ole voinut maksaa -hyyryäni, eikä minulla ole ollut potilaita ennenkuin tänään. Kohtaus -isäntäni kanssa tulee olemaan paljoa mieluisampi, kun hän huomaa, että -liikkeeni on silminnähtävästi lisääntynyt. - -_Dolly_ (suutuksissaan). Kuinka te olette tyhmä, kun kerrotte -tuollaista! Ja me kun juuri sanoimme, että te olette hyvin etevä ja -arvossapidetty hammaslääkäri. - -_Mrs Clandon_ (kauhuissaan). Oi, Dolly, Dolly! Rakas lapsi, kuinka sinä -olet niin tahditon? (Valentinelle). Voitteko suoda anteeksi, että minun -lapseni ovat niin sivistymättömiä, Mr Valentine? - -_Valentine_. Ei se merkitse mitään, minä olen jo tottunut heihin. Onko -liikaa, jos pyydän teitä odottamaan viisi minuuttia, jotta pääsen -isännästäni eroon? - -_Dolly_. Älkää viipykö kovin kauan. Meidän on nälkä. - -_Mrs Clandon_ (taas nuhdellen). Dolly, rakas! - -_Valentine_ (Dollylle). Olkaa huoleti. (Mrs Clandonille). Kiitos, en -minä viivy kauan. (Hän vilkaisee Gloriaan aikoessaan lähteä. Gloria -katsoo vakavasti häneen. Valentine tulee hämilleen.) Minä -- ää -- hm --- kiitoksia paljon. (Hänen onnistuu vihdoin päästä ulos huoneesta; -mutta se käy varsin surkealla tavalla.) - -_Philip_. Huomasitteko? (Viittaa Gloriaan). Rakastunut ensi näkemältä. -Uusi päänahka kokoelmiasi varten, Gloria. - -_Mrs Clandon_. Sh-sh, Phil. Hän voi kuulla mitä sinä sanot. - -_Philip_. Kaikkea vielä! (Valmistautuu ikävään kohtaukseen.) Kuulehan -äiti! (Hän ottaa tuolin työpöydän äärestä ja käy juhlallisesti istumaan -keskelle lattiaa, matkien Valentinea. Dolly, joka huomaa että hänen -paikkansa operatsionituolin astimella ei sovi hetken juhlallisuuteen, -nousee ylös ja näyttää nenäkkäältä ja järkähtämättömältä. Hän menee -ikkunan luo ja asettuu selin kirjoituspöytään, nojaten käsillään -siihen. Mrs Clandon katselee heitä, ihmetellen mitä on tulossa. Gloria -tulee tarkkaavaiseksi, Philip ojentaa vartaloaan, laskee kätensä -polvilleen ja aloittaa). Dolly ja minä olemme keskustelleet monesta -asiasta viime aikoina, ja minusta näyttää, ottaessani lukuun -ihmistuntemukseni -- meistä tuntuu, että (puhuu alleviivaamalla ja -katkonaisesti) -- sinä et pane kyllin suurta arvoa siihen -tosi-asiaan -- - -_Dolly_ (hypähtää istumaan pöydän laidalle). Että me olemme -täysikasvuisia. - -_Mrs Clandon_. Vai niin. Missä suhteessa olen antanut teille syytä -valitukseen? - -_Philip_. No niin, on olemassa asioita, joiden suhteen sinä meidän -mielestämme voisit osoittaa meille suurempaa luottamusta. - -_Mrs Clandon_ (nousee. Se lempeys, joka hänen iälleen on ominainen, on -äkkiä kadonnut ja sen sijaan hän tuntuu nyt merkillisen ärtyneeltä, -sekä arvokkaalta että itsepäiseltä, sekä naiselliselta että -järkähtämättömältä, niinkuin sopii naisasian-ajajalle). Phil, maltahan! -Muista mitä aina olen opettanut sinulle. On olemassa kahdenlaista -perhe-elämää, Phil; ja sinun ihmistuntemuksesi perustuu vain toiseen -niistä. (Juhlallisesti). Se elämä, jonka sinä tunnet, perustuu -molemminpuoliseen kunnioitukseen, jossa jokainen perheen jäsen on -toisista riippumaton ja vapaa, jossa toiset eivät sekaannu toisten -yksityisiin asioihin. (Hän panee varsinkin painaa tähän viimeiseen -osaan lausetta.) Ja koska sinulla aina on ollut tällainen vapaus, niin -sinun mielestäsi se on niin luonnollinen asia, ettet sinä pane siihen -mitään arvoa. Mutta (purevalla terävyydellä). onpa sitä toisenlaistakin -perhe-elämää: elämää, jossa miehet avaavat vaimojen kirjeet ja vaativat -heitä tekemään tiliä jokaisesta pennistä, jonka he kuluttavat ja -jokaisesta hetkestä päivässä. Missä vaimot kohtelevat samalla tavalla -lapsiansa; missä ei ainoakaan huone ole yksityinen, eikä ainoakaan -hetki pyhä; missä velvollisuus, tottelevaisuus, rakkaus, koti, siveys -ja uskonto ovat sietämättömiä tyranneja ja koko elämä on rangaistusten -ja valheitten, sorron ja kapinan, mustasukkaisuuden ja epäilysten ja -syytösten alituista kiertokulkua, -- ah, en voi selittää sitä teille: -kaikeksi onneksi te ette tiedä siitä mitään. (Käy istumaan -hengästyneenä. Gloria on astunut hänen luokseen säihkyvin silmin, yhtä -harmistuneena kuin hänkin.) - -_Dolly_ (aivan kylmästi). Katso Kahdennenkymmenennen vuosisadan -vanhemmat, luku vapaudesta, hiukan sieltä ja täältä. - -_Mrs Clandon_ (taputtaa häntä hellästi olkapäälle, hyvillään hänen -pilkastansakin). Rakas Dolly: jospa tietäisit kuinka iloinen minä olen, -että se sinulle on vain leikkiä, vaikka se minulle onkin katkerinta -vakavuutta. (Päättävämmin, kääntyen Philin puoleen). Phil: minä en -koskaan sekaannu sinun yksityisiin asioihisi. Aiotko nyt tehdä -kysymyksiä minulle? - -_Philip_. Minä pidän velvollisuutenani sanoa sinulle, että se asia, -josta haluan puhua, koskee yhtä paljon sinua kuin meitä. - -_Dolly_. Sitä paitsi ei ole hyödyllistä hautoa mielessään kaikenlaisia -asioita. Sen sinä olet tehnyt, äiti, mutta sinä näet nyt, millä tavalla -ne ovat puhjenneet minussa esiin. - -_Mrs Clandon_. Minä näen, että te tahdotte kysyä jotakin. No, kysykää -siis. - -_Dolly_ ja _Philip_ (aloittavat yhtä aikaa). Kuka -- (He keskeytyvät). - -_Philip_. Kuuleppa Dolly, minäkö hoidan tätä asiaa vai sinä? - -_Dolly_. Sinä saat puhua. - -_Philip_. Ole sitten vaiti. (Dolly tottelee.) Kysymys on aivan -yksinkertainen. Kun norsunluunkaivertaja -- - -_Mrs Clandon_ (moittien). Phil! - -_Philip_. Hammaslääkäri on ruma sana. Norsunluun ja kullankaivertaja -kysyi meiltä, olemmeko me Mr Densmore Clandonin lapsia Newbury -Hallista. Seuraten niitä määräyksiä, joita annetaan teoksessa -Kahdennenkymmenennen vuosisadan käytös sekä sinun persoonallisia -neuvojasi, että tarpeettomat valheet ovat supistettavat mahdollisimman -vähäisiksi, me vastasimme totuudenmukaisesti, ettemme sitä tienneet. - -_Dolly_. Emmehän me sitä tiedäkkään. - -_Philip_. Sh! Seurauksena siitä oli se, että kitalaen arkkitehti ei -tahtonut ottaa vastaan kutsuamme aamiaiselle, vaikka minä epäilen, -ettei hän kahtena viime viikkona ole nauttinut muuta kuin teetä ja -voileipää. Minun ihmistuntemukseni vie minut siihen johtopäätökseen, -että meillä on ollut isä, ja että sinä luultavasti tiedät, kuka hän -oli. - -_Mrs Clandon_ (jälleen kiihtyneenä). Seis, Phil. Sinun isäsi ei -merkitse sinulle mitään, eikä myöskään minulle. (Kiivaasti). Ja se -riittää. (Kaksoiset ovat ääneti, mutta tyytymättömiä. He näyttävät -noloilta. Gloria, joka on tarkasti seurannut keskustelua, tarttuu -puheeseen.) - -_Gloria_ (lähestyen). Äiti: meillä on oikeus saada se tietää. - -_Mrs Clandon_ (nousee ja kääntyy häneen). Gloria! "Meilläkö!" Mitkä -"me?" - -_Gloria_ (varmasti). Meillä kolmella. (Hänen ääntään ei voi väärin -käsittää: ensi kertaa hän uskaltaa mitellä voimiaan äitinsä kanssa. -Kaksoiset menevät heti vihollisen puolelle.) - -_Mrs Clandon_ (loukkaantuneena). Sinun suussasi "me" tarkoitti aina -ennen sinua ja minua, Gloria. - -Philip (nousee päättävästi ylös ja asettaa pois tuolin). Me loukkaamme -sinua: jätetään sikseen koko juttu. Me emme luulleet, että sinä panisit -siihen niin suurta huomiota. Minä en huoli tietää mitään. - -_Dolly_ (hyppää alas pöydältä). En minäkään. Oi, äiti, älä näytä noin -onnettomalta. (Katsoo äkäisesti Gloriaan.) - -_Mrs Clandon_ (pyyhkii nopeasti silmiään nenäliinallaan ja käy taas -istumaan). Kiitos, rakkaani, kiitos Phil. - -_Gloria_ (kylmästi). Meillä on oikeus saada se tietää, äiti. - -_Mrs Clandon_ (loukkaantuneena). Ah! Sinä siis vaadit. - -_Gloria_. Onko sinun tarkoituksesi, ettemme me koskaan saisi sitä -tietää? - -_Dolly_. Gloria, älä viitsi. Se on raakaa. - -_Gloria_ (tyynellä halveksumisella). Mitä hyötyä on heikkoudesta? -Näethän nyt miten tämän hammaslääkärin luona kävi, äiti. Samaa -minullekin on tapahtunut. - -_Mrs Clandon_, Dolly, Philip (kaikki yhdessä). Mitä sinä tarkoitat? Oi, -kerro! Mitä sinulle on tapahtunut? - -_Gloria_. Oi, ei mitään merkillistä. (Hän kääntyy pois heistä ja astuu -nojatuolin luo uunin ääreen, käy siihen istumaan, melkein selin -toisiin. Kun toiset odottavat kiihkeästi, niin hän lisää olkansa takaa, -tarkoin harkitulla väliäpitämättömyydellä). Laivalla ensimäinen -perämies kunnioitti minua kosimisellaan. - -_Dolly_. Eipä, minuapa hän kosi. - -_Mrs Clandon_ Ensimäinen perämieskö! Puhutko sinä täyttä totta, Gloria? -Mitä sinä hänelle vastasit? (Oikaisee). Suo anteeksi: minulla ei ole -oikeutta kysyä sitä sinulta. - -_Gloria_. Vastaus on varsin yksinkertainen. Nainen, joka ei tiedä, kuka -hänen isänsä on, ei voi ottaa vastaan sellaista tarjoumusta. - -_Mrs Clandon_. Luultavasti sinä et tahtonutkaan sitä ottaa vastaan? - -_Gloria_ (kääntyy hiukan ja puhuu kovemmalla äänellä). En; mutta -oletappas, että minä olisin halunnut! - -_Philip_. Katsoitko sinä asiaa samalta kannalta, Dolly? - -_Dolly_. En. Minä suostuin. - -_Gloria_, Mrs Clandon, Philip (kaikki huutavat yhtä aikaa). Suostuitko -sinä! Dolly! No mutta! - -_Dolly_ (naiivisti). Näyttikö hän sitten niin typerältä? - -_Mrs Clandon_. Mutta miksi sinä sen teit, Dolly? - -_Dolly_. Lystin vuoksi. Hän sai ottaa mitan sormestani sormusta varten. -Sinä olisit tehnyt varmaan aivan samoin. - -_Mrs Clandon_. Ei, Dolly, sitä minä en olisi tehnyt. Asian laita oli -se, että ensimäinen perämies kosi myös minua, ja minä vastasin hänelle, -että hän voisi säästää sanansa nuoremmille naisille, joita sellainen -huvittaisi. Hän näkyy seuranneen minun neuvoani. (Nousee ja menee uunin -luo). Gloria, olen pahoillani, jos luulet minua heikoksi; mutta minä en -voi sanoa sinulle sitä, mitä sinä haluat tietää. Te olette kaikki liian -nuoret. - -_Philip_. Tämä on varsin hämmästyttävä poikkeus Kahdennenkymmenennen -vuosisadan periaatteista. - -_Dolly_ (siteeraten). "Vastaa kaikkiin lastesi kysymyksiin, ja vastaa -totuudenmukaisesti, niin pian kuin he ovat siksi vanhat, että he -osaavat kysyä." Katso Kahdennenkymmenennen vuosisadan äitiys -- - -_Philip_. Sivu yksi. - -_Dolly_. Luku yksi -- - -_Philip_. Ensimäkien lause. - -_Mrs Clandon_. Rakkaat lapset: en minä sanonut, että te olette liian -nuoret saadaksenne sitä tietää. Minä sanoin, että te olette liian -nuoret uskoakseni teille sellaisen asian. Te olette kaikki lahjakkaita -lapsia; mutta minä olen iloinen, että te olette vielä hyvin -kokemattomia, ja sen johdosta te ette voisi ymmärtää minua. Minun -elämässäni on ollut sellaisia kokemuksia, joita en voi kertoa -kellekään, joka ei ole itse kokenut jotakin samantapaista. Minä toivon, -että te ette koskaan kypsy vastaanottamaan sellaista luottamusta. Mutta -minä pidän huolta siitä, että te saatte tietää kaiken sen, mitä te -tahdotte. Oletteko te sitten tyytyväisiä? - -_Philip_. Vieläkin uusi vääryys, Dolly. - -_Dolly_. Me emme muka voisi ymmärtää sinua! - -_Gloria_ (nojautuu eteenpäin tuolissaan ja katselee vakavasti -äitiinsä). Äiti: en minä tarkoittanut, etten tahtoisi ymmärtää sinua! - -_Mrs Clandon_ (hellästi). Tietysti et, rakkaani. Etkö luule, että minä -sen ymmärrän! - -_Gloria_ (nousee). Mutta äiti -- - -_Mrs Clandon_ (vetäytyy hiukan taaksepäin). Niin? - -_Gloria_ (itsepäisesti). Se on hullutusta kun väität, ettei meidän -isämme merkitsisi meille mitään. - -_Mrs Clandon_ (ärsytettynä äkilliseen päätökseen). Muistatko sinä -isääsi? - -_Gloria_ (miettivästi, ikäänkuin tuo muisto olisi mieluisa). En ole -siitä aivan varma. Mutta luulen. - -_Mrs Clandon_ (katkerasti). Sinä et ole varma? - -_Gloria_. En. - -_Mrs Clandon_ (levollisesti ja varmasti). Gloria, jos minä joskus -olisin lyönyt sinua (Gloria säpsähtää: Phil ja Dolly tuntevat -epämieluisaa kiihtymystä: kaikki kolme tuijottavat häneen, kun hän -jatkaa häikäilemättä) -- lyönyt sinua tahallani, varta vasten -tehdäkseni sinulle pahaa, lyönyt sinua piiskalla, jonka aivan sitä -varten olisin ostanut! Luuletko sinä, että se pysyisi sinun mielessäsi? -(Gloria päästää inhon huudahduksen.) Se olisi ollut sinun viimeinen -muistosi isästäsi, jollen minä olisi riistänyt sinua häneltä. Minä olen -pitänyt hänet erillään sinun elämästäsi: pidä sinä nyt hänet erillään -minusta. (Gloriaa värisyttää, hän peittää hetkeksi kasvonsa käsiinsä. -Kun hän kuulee jonkun lähestyvän ovea, niin hän kääntyy pois ja on -katselevinaan kirjojen nimiä kirjahyllyllä. Mrs Clandon käy sohvaan -istumaan. Valentine palaa takaisin.) - -_Valentine_. Toivottavasti en ole antanut teidän odottaa kovin kauan. -Minun isäntäni on todellakin merkillinen ihminen. - -_Dolly_ (kiihkeästi). Oi, kertokaa. Kuinka kauan hän lupasi odottaa -hyyryä? - -_Mrs Clandon_ (tuskissaan tyttärensä käytöksestä). Dolly, Dolly, rakas -Dolly! Et sinä saa tuolla tavalla kysyä. - -_Dolly_ (teeskennellen ujoutta). Suokaa anteeksi. Mutta kerrottehan te -kuitenkin, Mr Valentine? - -_Valentine_. Ei ollut puhettakaan hyyrystä. Häneltä on taittunut -hammas; ja hän pyysi minua katsomaan sitä ja tulemaan sitten -aamiaiselle hänen kanssansa. - -_Dolly_. Käskekää hänet sitten heti tänne ja vetäkää pois hammas; -sitten me otamme hänet mukaan aamiaiselle. Antakaa tytön mennä häntä -hakemaan. (Hän juoksee kellon luo ja soittaa kiihkeästi. Sitten äkkiä -epäillen, hän kääntyy Valentinen puoleen ja lisää). Toivottavasti hän -on arvokas -- oikein arvokas henkilö? - -_Valentine_. On kyllä. Ei lainkaan minun kaltaiseni. - -_Dolly_. Rehellinenkö sielu? (Mrs Clandon vetää hiukan henkeään, mutta -hänen vastustusvoimansa on aivan lopussa.) - -_Valentine_. Rehellinen sielu! - -_Dolly_. Menkää sitten häntä hakemaan. - -_Valentine_ (katselee epäillen Mrs Clandoniin). Olen varma siitä, että -hän olisi hyvin mielissään, jos -- jos --? - -_Mrs Clandon_ (nousee ja katselee kelloaan). Olen hyvin iloinen, jos -ystävänne tahtoo tulla kanssamme aamiaiselle; mutta nyt minulla ei enää -ole aikaa odottaa: olen luvannut tavata erästä vanhaa ystävääni -hotellissa neljännestä vailla yksi; en ole nähnyt häntä siitä saakka -kuin läksin Englannista, kahdeksantoista vuotta sitten. Suotteko -minulle anteeksi? - -_Valentine_. Tietysti, Mrs Clandon. - -_Gloria_. Tulenko minä sinun kanssasi? - -_Mrs Clandon_. Ei, rakkaani. Minä tahdon olla yksin. (Hän menee ulos, -silminnähtävästi vielä varsin huolissaan. Valentine avaa oven ja -saattaa häntä.) - -_Philip_ (merkitsevästi Dollylle). Hm! - -_Dolly_ (merkitsevästi Philille). Ahaa! (Sisäkkö tulee.) - -_Dolly_. Pyytäkää, että vanha herra astuu sisään. - -_Sisäkkö_ (hämmästyen). Kuinka? - -_Dolly_. Tuo vanha herra, jolla on hammassärkyä. - -_Philip_. Talon isäntä. - -_Sisäkkö_. Mr Cramptonko, herra? - -_Philip_. Onko hänen nimensä Crampton? - -_Dolly_ (olkansa takaa, sisäkölle). Pyytäkää Mr Crampstones tänne. - -_Sisäkkö_ (oikaisten). Mr Crampton, neiti. (Menee.) - -_Dolly_ (toistaa ikäänkuin ulkoläksyä). Crampton, Crampton, Crampton, -Crampton. (Hän käy istumaan kirjoituspöydän ääreen.) Minun täytyy oppia -tuo nimi, muuten jumala tiesi, miksi minä häntä vielä kutsun. - -_Gloria_. Phil: voitko sinä uskoa tuollaista hirveää juttua meidän -isästämme -- sitä mitä äiti juuri kertoi? - -_Philip_. Oi, sellaisia ihmisiä on paljon. Vanha Chamico aikoinaan löi -vaimoaan ja tytärtään piiskalla. - -_Dolly_ (halveksien). Niin, portugalilainen! - -_Philip_. Kun on kysymys raaoista ihmisistä, niin ei ole suurta -eroitusta portugalilaisen ja englantilaisen välillä, Dolly. Luota sinä -minun ihmistuntemukseeni. (Hän asettuu entiselle paikalleen uunin luo -ja koettaa näyttää vanhalta ja viisaalta.) - -_Gloria_ (katkeralla kaipauksella). Emme me koskaan enää saa leikkiä -vanhaa leikkiämme ja kuvitella mielessämme, millainen meidän isämme on. -Dolly: kaipaatko sinä isääsi -- isää, joka oli niin äärettömän rikas? - -_Dolly_. Loruja! Entäs sinun isäsi, tuo vanha yksinäinen mies, jolla -oli niin herkkä, hellä sydän? Hänestä ei taida olla enää paljonkaan -jäljellä, vai mitä? - -_Philip_. Tietysti ukko on nyt muuttunut vain turhaksi mielikuvaksi. -(Valentinen ääni kuuluu oven ulkopuolelta.) Hiljaa: hän tulee. - -_Gloria_ (hermostuneesti). Kuka? - -_Dolly_. Chalkstones. - -_Philip_. Hiljaa. (He muuttuvat taas käytökseltään hienoiksi. Phil -lisää hiljaisella äänellä Glorialle). Jos hän kelpaa aamiaiselle, niin -minä nyökkään päätä Dollylle; ja jos Dolly nyökkää sinulle, niin pyydä -häntä heti paikalla. - -_Valentine_ palaa takaisin isäntänsä kanssa. Mr Fergus Crampton on noin -kuudenkymmenen-vuotias, pitkä, kova ja jäntevä, suun ympärillä on -itsepäinen, äkäinen, voitonhimoinen piirre, ääni on äreä, mahdikas. -Sitä paitsi hän on hyvin hermostunut ja arkatuntoinen, päättäen hänen -läpinäkyvästä ihostaan ja kapeista käsistään. Siksi hän on vaivattu -siitä vastenmielisyydestä, jota muut tuntevat häntä kohtaan kun hän on -pahalla tuulella ja itsepäinen. Tämä käy ilmi hänen tuskallisesta, -loukkaantuneesta katseestaan, hänen äänensä valittavasta sävystä, siitä -kiusallisesta pelon tunteesta, etteivät muut ehkä halua häntä -seuraansa, ja alituisesta, jos kohta epäonnistuneesta yrityksestään -peitellä synnynnäistä epäkohteliaisuuttaan ja närkästystään. Hänen -terävistä kulmakarvoistaan ja otsastaan näkyy selvästi, että hän on -ovela mies; hänessä ei ole mitään mikä osoittaisi varattomuutta tai -kauppamiehen itseluottamuksen puutetta: hän on hyvin puettu, ja häntä -voisi luulla varakkaaksi tehtailijaksi, joka on perinyt liikkeensä -kauppias-aristokratiaan kuuluvalta vanhalta perheeltä. Hänen -merensininen takkinsa ei ole tavallista muodinmukaista kuosia. Se ei -ole mikään varsinainen merimiestakki, mutta hiukan sen tapainen, ja -koristeena siinä on kaksi nappiriviä ja leveät käänteet: takki, joka -pikemmin sopisi käytettäväksi veistämössä kuin konttorissa. Hän pitää -Valentinesta, joka ei pane pahakseen hänen järeää käytöstänsä, vaan -kohtelee häntä kunnioituksella, josta tämä on sydämestään kiitollinen. - -_Valentine_. Saanko luvan esittää -- Mr Crampton -- Miss Dorothy -Clandon, Mr Philip Clandon, Miss Clandon. (Crampton kumartaa -hermostuneesti. Kaikki kumartavat). Istukaa, Mr Crampton. - -_Dolly_ (viittaa operatsionituoliin). Tuo on mukavin kaikista -tuoleista, Mr Ch -- crampton. - -_Crampton_. Kiitos; mutta eikö tämä nuori neiti --? (Osoittaa Gloriaa, -joka seisoo lähellä tuolia). - -_Gloria_. Kiitos, Mr Crampton: me olemme juuri menossa. - -_Valentine_ (työntää hänet tuolin luo leikillisesti mutta varmasti). -Istukaa, istukaa. Te olette väsyksissä. - -_Crampton_. No niin, koska minä luultavasti olen vanhin läsnäolevista, -niin -- (Hän lopettaa lauseen istumalla hiukan vaivalloisesti -operatsionituoliin. Sillä välin Phil, joka on tarkastellut häntä hänen -astuessaan lattian yli, nyökkää päätään Dollylle; ja Dolly nyökkää -vuorossaan Glorialle.) - -_Gloria_. Mr Crampton: me estämme Mr Valentinea syömästä aamiaista -teidän kanssanne, sillä me olemme pyytäneet häntä tekemään meille -seuraa. Äitini olisi todellakin hyvin iloinen, jos tekin tulisitte -mukaan. - -_Crampton_ (kiitollisuudella, katseltuaan häntä hetken aikaa -vakavasti). Kiitoksia. Mielelläni. - -_Gloria Dolly Philip_ (kohteliaasti mutisten). Paljon kiitoksia -- -Kuinka hauskaa -- Erinomaista -- - -Keskustelu pysähtyy. Gloria ja Dolly katsovat toisiinsa; sitten -Valentineen ja Philiin. Valentine ja Phil, jotka ovat hämillänsä, -kääntävät katseensa heistä toisiinsa, ja kohdatessaan toistensa katseet -tulevat heti niin hämilleen, että he taaskin katsovat Gloriaan ja -Dollyyn. Lopulta he katsovat kaikki eteensä hyvin hämillänsä. Crampton -katsoo heihin odottaen, että he puhuisivat. Äänettömyys käy -sietämättömäksi. - -_Dolly_ (nopeasti, saadakseen vain keskustelun taas käyntiin). Kuinka -vanha te olette, Mr Crampton? - -_Gloria_ (kiireesti). Pelkäänpä, että meidän nyt täytyy lähteä, Mr -Valentine. On siis päätetty, että me tapaamme toisemme puoli kaksi. -(Lähenee ovea. Phil seuraa häntä. Valentine menee kellon luo.) - -_Valentine_. Puoli kaksi. (Soittaa kelloa.) Paljon kiitoksia. (Hän -saattaa Glorian ja Philin ovelle ja menee ulos heidän kanssaan.) - -_Dolly_ (joka sillä välin on livahtanut Mr Cramptonin puolelle). -Antakaa hänen huumata teitä. Se maksaa viisi shillingiä enemmän; mutta -kyllä sitä kannattaakin. - -_Crampton_ (huvitettuna). Hyvä on. (Katselee vakavammin häneen). -Vai te tahtoisitte tietää kuinka vanha minä olen. Minä olen -viidenkymmenenseitsemän. - -_Dolly_ (painolla). Silta te näytättekin. - -_Crampton_ (harmistuneena). Niin, kyllä kai. - -_Dolly_. Miksi te katselette minua tuolla tavalla? Onko jotakin -epäkunnossa? (Hän tunnustelee, onko hänen hattunsa suorassa.) - -_Crampton_. Te olette jonkun näköinen. - -_Dolly_. Kenenkä? - -_Crampton_. Te muistutatte ihmeesti minun äitiäni. - -_Dolly_ (epäilevästi). Teidän äitiännekö!!! Oletteko aivan varma, -ettette tarkoita tytärtänne? - -_Crampton_ (kalpenee äkkiä vihasta). Olen: olen aivan varma, etten -tarkoita tytärtäni. - -_Dolly_ (säälivästi). Pakoittaako hammastanne hyvin pahasti? - -_Crampton_. Ei, ei laisinkaan. Ei hammas kirvele, Miss Clandon, vaan -vanha muisto. - -_Dolly_. Vedättäkää se pois. "Raastakaa juuria myöten pois tuo vanha -muisto": huumaus maksaa viisi shillingiä lisään. - -_Crampton_ (kostonhimoisesti). Ei, ei suru. Vaan vääryys, jota minulle -kerran tehtiin. Vääryyttä en voi koskaan unohtaa; enkä sitä tahdokkaan -unohtaa. (Hänen kasvoihinsa tulee leppymätön, katkera ilme.) - -_Dolly_ (katselee kriitillisesti häntä). En usko, että te olette meille -oikein mieleen, jos te alatte hautoa niitä vääryyksiä, joita te olette -saanut kärsiä. - -_Philip_ (joka huomaamatta on tullut huoneeseen ja hiipinyt Dollyn -taakse). Minun sisareni ei tarkoita mitään pahaa, Mr Crampton, mutta -hän ei ole hienotunteinen. Tule nyt, Dolly! (Hän vetää hänet ovelle.) - -_Dolly_ (kuiskaa äänekkäästi). Hän sanoo, että hän on vain -viidenkymmenenseitsemän; hän väittää, että olen aivan hänen äitinsä -näköinen; mutta hän vihaa tytärtään; ja -- (Hänen puheensa keskeytyy, -kun Valentine tulee sisään.) - -_Valentine_. Miss Clandon läksi jo edeltä. - -_Philip_. Älkää unohtako, puoli kaksi. - -_Dolly_. Älkää vetäkö pois kaikkia Mr Cramptonin hampaita, muuten hän -ei voi syödä meidän kanssamme. (He menevät. Valentine astuu -työkalukaappinsa luo ja avaa sen.) - -_Crampton_. Mikä hemmoiteltu lapsi, Mr Valentine. Oikea uuden ajan -tuote. Kun minä olin hänen ikäisensä, niin sain koko monta selkäsaunaa, -jotta oppisin käyttäytymään siivosti. - -_Valentine_ (ottaa hammaspeilin ja sondin hyllyltä, joka on kaapin -edessä). Mitä te piditte hänen sisarestansa? - -_Crampton_. Teitä hän varmaan miellytti enemmän, vai kuinka? - -_Valentine_ (ihastuneena). Hän tuntuu minusta -- (Hillitsee itseänsä ja -lisää proosallisesti). Mutta eihän se kuulu tähän. (Hän asettuu -Cramptonin oikean olkapään taakse ja puhuu ammattiäänellä.) Avatkaa -suunne, olkaa hyvä. (Crampton avaa suunsa. Valentine pistää peilin -hänen suuhunsa ja tarkastaa hänen hampaitaan.) Hm! Te olette purrut -poikki tuon hampaan. Mikä vahinko pilata noin kaunista hammasriviä! -Miksi te purette hampain pähkinöitä? (Hän ottaa peilin ulos suusta ja -tulee hänen eteensä puhellakseen hänen kanssansa.) - -_Crampton_. Minä olen aina purrut hampain pähkinöitä: mitä varten -ihmisellä muuten olisi hampaat? (Opettavasti). Oikea tapa säilyttää -hampaansa on se, että puree luita ja pähkinöitä niin paljon kuin -mahdollista ja pesee hampaansa joka päivä saippualla -- tavallisella -keltaisella saippualla. - -_Valentine_. Saippualla! Miksikä saippualla? - -_Crampton_. Minä käytin sitä jo poikana ollessani, siksi että minua -pakoitettiin sitä käyttämään; ja siitä saakka olen seurannut tuota -tapaa. Minulla ei ole koskaan ollut hammassärkyä. - -_Valentine_. Eikö saippua teidän mielestänne ole hyvin ilkeätä? - -_Crampton_. Minä olen huomannut, että kaikki mikä oli minulle hyväksi, -oli varsin ilkeätä. Mutta minua opetettiin tyytymään siihen, niin, -minua pakoitettiin tyytymään. Ja nyt minä olen tottunut siihen; ja -oikeastaan minä pidänkin siitä mausta, kun saippua on vain hyvää. - -_Valentine_ (irvistelee). Te olette varmaan saanut erinomaisen -huolellisen kasvatuksen, Mr Crampton. - -_Crampton_ (vihaisesti). Ei minua ainakaan ole hemmoiteltu. - -_Valentine_ (hymyilee hiukan itsekseen). Oletteko aivan varma siitä? - -_Crampton_. Mitä te tarkoitatte? - -_Valentine_. Minä myönnän, että teillä on erinomaisen hyvät hampaat, -mutta olenpa nähnyt yhtä hyviä hemmoitelluillakin ihmisillä. (Hän astuu -työkalukaapin luo ja vaihtaa sondin toiseen.) - -_Crampton_. Ei se vaikuta hampaihin vaan luonteeseen. - -_Valentine_ (myöntyväisesti). Niin, tietysti, luonteeseen! (Hän jatkaa -työtään.) Avatkaa suutanne vähän enemmän. Hm! Tuo yksi on vedettävä -pois: sitä ei voi pelastaa. (Hän ottaa sondin ulos suusta ja astuu taas -tuolin toiselle puolelle puhellakseen.) Älkää pelätkö: ei se tee -kipeätä. Minä huumaan teidät. - -_Crampton_. Loruja! En minä sitä tarvitse. Vetäkää pois vaan! Minun -nuoruudessani opetettiin kestämään tuskia. - -_Valentine_. No, jos tahdotte, että se tekee kipeätä, niin samapa se. -Minä voin tuottaa teille niin paljon kipua kuin te haluatte, eikä -teidän tarvitse maksaa mitään lisään siitä hyvästä, minkä se vaikuttaa -teidän luonteeseenne. - -_Crampton_ (nousee ylös ja katsoo tuikeasti häneen). Nuori mies: te -ette ole maksanut minulle kuuden viikon hyyryä. - -_Valentine_. En olekkaan. - -_Crampton_. Voitteko te sen maksaa? - -_Valentine_. En. - -_Crampton_ (mielissään voitostaan). Tiesinhän sen. Kuinka pian te -luulette voivanne maksaa minulle veikanne, jos te teette pilkkaa -sairaistanne? (Käy jälleen istumaan.) - -_Valentine_. Hyvä herra: eivät kaikki minun sairaani ole kehittäneet -luonnettansa saippualla. - -_Crampton_ (tarttuu häntä äkkiä käsivarteen kiinni, kun hän aikoo astua -kaappinsa luo). Sitä pahempi heille! Minäpä sanon teille, te ette -ymmärrä minun luonnettani. Jos tulisin toimeen ilman hampaita, niin -antaisin teidän vetää joka ainoan suustani näyttääkseni teille, mitä -karaistu mies voi kestää. (Hän nyökkää päätään Valentinelle paremmaksi -vakuudeksi ja päästää irti hänen käsivartensa.) - -_Valentine_ (väliäpitämättömästi). Ja nyt te haluatte tulla vieläkin -enemmän karaistuksi, vai mitä? - -_Crampton_. Niin. - -_Valentine_ (astuu kellon luo). Isäntänä te olette minusta jo kylliksi -kova. (Crampton vastaa tähän jonkunlaisella leikillisellä murinalla. -Valentine soittaa kelloa ja sanoo iloisesti, ikäänkuin ohimennen, -odottaessaan palvelustyttöä.) Miksikä te ette koskaan ole mennyt -naimisiin, Mr Crampton? Vaimo ja lapset olisivat tehneet teidän -mielenne pehmeämmäksi. - -_Crampton_ (odottamattoman kiivaasti). Mitä hittoa se teitä liikuttaa? -(Palvelija ilmestyy ovelle.) - -_Valentine_ (kohteliaasti). Olkaa hyvä ja tuokaa hiukan lämmintä vettä. -(Palvelija poistuu; ja Valentine palaa kaapin luo vähääkään -välittämättä Cramptonin kiivaudesta, ja jatkaa keskustelua valitessaan -sopivat pihdit ja asettaessaan ne valmiiksi suukapulan ja juomalasin -viereen.) Te kysytte, mitä hittoa se minua liikuttaa. Katsokaas, minä -olen itse aikonut mennä naimisiin. - -_Crampton_ (pilkallisesti). Tietysti, hyvä herra, tietysti. Kun nuori -mies on hävittänyt varansa viimeistä penniä myöten ja hänen isäntänsä -ottaa kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua hänen kalustonsa -takavarikkoon, niin hän menee naimisiin. Olen tehnyt saman huomion jo -ennenkin. No niin, menkää naimisiin; ja vajotkaa kurjuuteen. - -_Valentine_. Ei mutta kuulkaa! Mitä te siitä tiedätte? - -_Crampton_. Minä en ole poikamies. - -_Valentine_. Onko siis olemassa Mrs Cramptonkin? - -_Crampton_ (ähkyy vimmasta). On -- kirottu olkoon hän! - -_Valentine_ (väliäpitämätlömästi). Hm! Ehkäpä olette myös isä, samoin -kuin puolisokin, Mr Crampton? - -_Crampton_. Kolme lasta. - -_Valentine_ (kohteliaasti). Kiroatteko te heidätkin, vai mitä? - -_Crampton_ (kateellisesti). Ei, hyvä herra. Lapset ovat yhtä paljon -minun kuin hänenkin. (Palvelija tuo sisään lämmintä vettä kannussa.) - -_Valentine_. Kiitos. (Hän ottaa kannun hänen kädestään, ja laskee sen -työkalukaapille, jatkaen puheitaan). Minä tahtoisin mielelläni tutustua -teidän perheeseenne, Mr Crampton. (Palvelija menee ulos; ja Valentine -kaataa hiukan vettä juomalasiin.) - -_Crampton_. Ikävä kyllä en voi tutustuttaa teitä perheeseeni. Olen -onnellinen voidessani sanoa, etten tiedä missä he ovat, enkä pidä sillä -väliäkään niin kauan kuin he pysyttelevät erillä minusta. (Valentine -kohauttaa olkapäitään ja nostaa kulmakarvojaan ja pistää pihdit -juomalasiin.) Ei teidän tarvitse lämmittää tuota minun tähteni. En minä -pelkää kylmää terästä. (Valentine kumartuu asettaakseen kuntoon -kaasupumpun ja sylinterin, jotka ovat tuolin vieressä.) Mikä raskas -kapine tuo on? - -_Valentine_. Oi, ei mikään. Minä ponnistan vaan siihen jalallani, jotta -minulla vetäessä olisi hiukan tukea. (Crampton näyttää vastoin tahtoaan -hätäiseltä. Valentine nousee pystyyn ja asettaa lasin, jossa pihdit -ovat, niin lähelle, että hän helposti ylettyy siihen, ja puhuu yhä -kiusallisen väliäpitämättömästi.) Te siis neuvotte minua, etten menisi -naimisiin, Mr Crampton? (Hän kumartuu tarttuakseen vääntimeen, jonka -avulla tuolia voi kohottaa ja laskea alemmaksi.) - -_Crampton_ (ärtyisästi). Minä neuvoisin teitä, että vetäisitte -hampaani pois, ettekä puhuisi minulle vaimostani. Kiiruhtakaa nyt -hiukan. (Hän tarttuu tuolin käsinojiin ja asettuu valmiiksi.) - -_Valentine_ (antaa kätensä levätä vääntimellä ja katsoessaan häneen -sanoo). Minäpä vedän tuon hampaan pois niin ettette tunne vähintäkään -kipua. Lyödäänkö vetoa? Kuinka paljosta? - -_Crampton_. Kuuden viikon hyyrystänne, nuori ystäväni. Älkää pitäkö -minua pilkkananne. - -_Valentine_ (vääntää voimakkaasti tuolin ylös). Olkoon menneeksi! -Oletteko valmis? (Crampton, jonka sormet tuolin nopeasti kohotessa, -ovat irtaantuneet käsinojista, laskee käsivartensa ristiin rinnalle, -istuu jäykkänä ja valmistuu kaikkein pahimpaan. Valentine laskee äkkiä -alas tuolinselän, jotta se muodostaa tylpän kulman.) - -_Crampton_ (tarttuu kiinni käsinojiin, kun tuoli kallistuu taaksepäin). -Varokaa, varokaa, minä olen aivan avuton tällaisessa asen -- - -_Valentine_ (keskeyttää hänet nopeasti pistäen suukapulan hänen -suuhunsa ja tarttuu kiinni kaasukoneen letkun päähän). Pian te olette -vieläkin avuttomampi. (Hän painaa letkun pään Cramptonin nenän ja suun -yli ja kumartuu hänen rintansa yli pitääkseen kiinni hänen päästään ja -hartioistaan. Crampton päästää epäselvän äänen ja koettaa tavoitella -Valentinea, jonka hän luulee seisovan hänen edessään. Hetken aikaa hän -huitoo käsillään ilmaa, sitten ne laskeutuvat raskaasti alas. Hän on -aivan tunnoton. Valentine heittää liian varhaisella ilon huudolla -letkun syrjään, ottaa nopeasti pihdit vesilasista ja -- esirippu -laskeutuu.) - - - - -II. NÄYTÖS - - -Merihotellin penkereellä. Se on laskettu suurilla litteillä kivillä ja -meren puolella on rivi saviruukkujen muotoisia pylväitä, jotka -kannattavat kivistä katosta. Kirkas auringonvalo. Hotellin -yli-edeskäypä asettaa parhaillaan lautasliinoja aamiaispöytään, seisoen -selin mereen; hotelli on hänen oikealla puolellaan, ja vasemmalla, -lähinnä merta, portaat, jotka johtavat alas rantaan. Kun hän katselee -yli penkereen, niin on vasemmalla hänestä keski-ikäinen herra, joka -istuu rautaisella puutarhatuolilla pienen rautapöydän ääressä, pöydällä -on sokeriastia ja sen ympärillä surisee kolme ampiaista. Hän lukee -Standardia suojellen itseään sateenvarjolla auringolta, mikä elokuussa, -näin yhden tienoissa päivällä paahtaa hänen ojossa olevia nilkkojaan. -Vastapäätä häntä, hotellin puolella, on tavallinen puutarhasohva. -Sisäänkäytävä hotellin vieraita varten on keskellä rakennuksen -ulkoseinää; pari potrasta johtaa sinne. Lähellä pilaririviä on puoleksi -piilossa kyökinovi pienen säleportin takana. Pöytä, jonka ääressä -edeskäypä puuhaa, on pitkä; se seisoo poikittain penkereellä, ja siihen -on katettuna viidelle hengelle, kahdelle kummallekin puolen ja yhdelle -pöydän päähän, joka on lähinnä hotellia. Pilareita vastassa on toinen -pöytä vateja ja lautasia varten. - -Edeskäypä on tavallaan merkillinen henkilö. Hän on vanha, -harmaahapsinen mies, ulkomuodoltaan varsin hieno. Mies, jonka kasvojen -ilme on niin tyytyväinen ja iloinen, että hänen läsnäollessaan -kunnianhimo tuntuu suorastaan alhaiselta ja mielikuvitus petokselta -itsessään aivan tyydyttävän ja riittävän todellisuuden rinnalla. Hänen -kasvoillaan kuvastuu ilme, mikä on kuvaavaa henkilöille, jotka ovat -lahjakkaita omalla alallaan ja jotka eivät tunne kateutta siksi että he -tietävät kuinka katoava onni on maailmassa. - -Herra rautapöydän ääressä ei ole sellaisessa puvussa kuin -kylpylaitoksessa tavallisesti ollaan. Hänellä on yllään lontoolainen -pitkä takki ja hansikkaat kädessä, ja hänen korkea hattunsa on pöydällä -sokeriastian vieressä. Nuo hienot vaatekappaleet, kultasankaiset -silmälasit, joita hän käyttää lukiessaan Standardia, Times hänen -kyynärpäänsä vieressä, joka peittää kokonaan paikkakunnan lehden, -kaikki nämä seikat todistavat hänen arvokkaisuuttansa. Hän on -viidenkymmenen-vuotias, parta ajettu ja tukka lyhyeksi leikattu. -Näyttää siltä, kuin hän varta vasten olisi vetänyt suupielensä alas, -ikäänkuin hän olisi pelännyt niiden pyrkivän ylöspäin ja hän olisi -päättänyt estää niitä sitä tekemästä. - -Hänellä on suuret, ulkonevat korvat ja turskan väriset silmät ja hänen -otsansa on voimakas ja avonainen, ikäänkuin hän nuoruudessaan olisi -päättänyt ettei hän koskaan poikkea totuudesta, ei anna lahjoa itseään, -käyttäytyy aina jalomielisesti, vaikkei hän ole voinutkaan -täydellisesti sulattaa itseensä näitä ominaisuuksia. Hän ei tee sentään -naurettavaa vaikutusta. Hänessä ei ole vähintäkään typeryyden eikä -tahdonheikkouden merkkiä: päin vastoin, jokainen on valmis ensi -hetkessä olettamaan, että hänellä on tavallista enemmän ammattitaitoa. -Parasta aikaa hän nauttii niin suuresti kauniista ilmasta ja merestä, -ettei hän ole kärsimätön, mutta hän on jo lukenut kaikki uutiset -sanomalehdistään eikä jäljellä ole enää muuta kuin ilmoitukset, jotka -ovat siksi kuivia, etteivät ne voi houkutella häntä jatkamaan. - -_Herra_ (haukoittelee ja laskee lehden kädestään). Kippari! - -_Edeskäypä_. Mitä saa luvan olla? (Tulee hänen luokseen.) - -_Herra_. Oletteko aivan varma siitä, että Mrs Clandon palaa ennen -aamiaista? - -_Edeskäypä_. Aivan vannaan, herra. Hän sanoi teidän tulevan neljännestä -vailla yksi. (Herra, joka rauhoittuu heti kuullessaan edeskäyvän äänen, -katselee häntä haluttomasti hymyillen. Ääni on hiljainen, sävyltään -lempeä ja soinnukas, joka tekee tavallisimmankin huomautuksen -mieltäkiinniltäväksi. Hän puhuu huolellisesti ja hyvin, tekemättä -kieliopillisia virheitä ja käyttämättä epähienoja puheenparsia. Hän -katsoo kelloaan ja jatkaa). Kello ei ole vielä niin paljon, herra. -Seitsemäntoista minuuttia vailla yksi. Siis kahden minuutin perästä, -herra. Kaunis ilma tänään! - -_Herra_. On kyllä. Erinomaisen virkistävää, Lontooseen verraten. - -_Edeskäypä_. Niin, herra. Kaikki vieraat sanovat samaa, herra. Erittäin -miellyttäviä ihmisiä, Mrs Clandon ja hänen perheensä. - -_Herra_. Pidättekö te heistä? - -_Edeskäypä_. Kyllä, herra. He ovat vapaita ja miellyttäviä -käytökseltään, herra, hyvin miellyttäviä, todellakin. Varsinkin nuori -neiti ja herra. - -_Herra_. Miss Dorothea ja Mr Philip, jollen erehdy? - -_Edeskäypä_. Niin, herra. Kun nuori neiti pyytää tai sanoo jotakin, -niin hän puhuu tähän tapaan: "Muistakaa, William, me olemme tulleet -tähän hotelliin teidän tähtenne, siksi että olemme kuulleet, mikä -erinomainen kippari te olette." Nuori herra sanoi minulle, että -muistutan hänen isäänsä (herra hätkähtää) ja hän toivoi, että -kohtelisin häntä ikäänkuin olisin hänen isänsä. (Hyväilevällä -äänensävyllä). He ovat erinomaisen hauskoja ja ystävällisiä ihmisiä! - -_Herra_. Tekö olisitte hänen isänsä näköinen! (Nauraa sille -ajatukselle.) - -_Edeskäypä_. Oi, herra, ei heidän puheitaan pidä käsittää vakavalta -kannalta. Jos se olisi totta, herra, niin nuori neitikin olisi -huomannut yhtäläisyyttä. - -_Herra_. Eikö hän sitten huomannut? - -_Edeskäypä_. Ei, herra. Hän väitti, että muistutin Shakespearen -muotokuvaa Stratfordin kirkossa, herra. Siksi hän nimittää minua -Williamiksi, herra. Minun oikea nimeni on Walter, herra. (Hän kääntyy -mennäkseen takaisin pöydän luo, mutta näkee Mrs Clandonin lähestyvän -pengertä portaita myöten rannan puolelta.) Tässä on Mrs Clandon, herra. -(Mrs Clandonille tuttavallisella äänellä, olematta kuitenkaan liian -tutunomainen.) Eräs herra odottaa teitä, rouva. - -_Mrs Clandon_. Kaksi muuta herraa tulee vielä aamiaiselle, William. - -_Edeskäypä_. Hyvä, rouva. Kiitos, rouva. (Menee hotelliin. Mrs Clandon -astuu etualalle etsien vierastaan, mutta menee pöydän ääressä istuvan -herran ohi tuntematta häntä.) - -_Herra_ (katselee häntä tarkasti sateenvarjonsa alta). Ettekö te tunne -minua? - -_Mrs Clandon_ (ihmeissään, katsoo tutkivasti häneen). Oletteko te Finch -McComas? - -_M'Comas_. Ettekö voinut arvata sitä? (Hän sulkee sateenvarjonsa; -laskee sen syrjään; ja asettuu hänen eteensä kädet lanteilla ikäänkuin -tarkastamista varten.) - -_Mrs Clandon_. Totta tosiaan, tehän se todellakin taidatte olla. (Hän -ojentaa hänelle kätensä. Kädenpuristus osoittaa, että he ovat vanhoja -ystäviä, jotka kauan ovat olleet erossa.) Minne teidän partanne on -joutunut? - -_M'Comas_ (leikillisen juhlallisesti). Tahtoisitteko te käyttää -parrakasta asianajajaa? - -_Mrs Clandon_ (osoittaen silkkihattua pöydällä). Onko tuo teidän -hattunne? - -_M'Comas_. Tahtoisitteko te käyttää huopahattuista asianajajaa? - -_Mrs Clandon_. Kaikkina näinä kahdeksanatoista vuotena olen minä -ajatellut teitä parrakkaana, huopahattu päässä. (Hän käy istumaan -puutarhatuolille. McComas käy entiselle paikalleen.) Käyttekö te vielä -Keskusteluklubin kokouksissa? - -_M'Comas_ (juhlallisesti). Minä en nykyään käy missään kokouksissa. - -_Mrs Clandon_. Finch: minä ymmärrän. Te olette talttunut. - -_M'Comas_. Ettekö muka tekin? - -_Mrs Clandon_. En vähääkään. - -_M'Comas_. Onko teillä yhä entiset mielipiteenne? - -_Mrs Clandon_. Yhtä järkähtämättömästi kuin ennenkin. - -_M'Comas_. Siunaa ja varjele! Ja oletteko te vielä yhtä halukas -pitämään julkisia puheitakin sukupuolestanne huolimatta? (Mrs Clandon -nyökkää). Vaaditteko yhä naiselle omistusoikeutta? (Hän nyökkää -taaskin.) Ja puolustatte Darwinin käsityskantaa lajien alkuperästä ja -John Stuart Millin essaykirjoitusta vapaudesta? (Nyökkäys). Luette -Huxleyn, Tyndallin ja George Eliotin teoksia (kolme nyökkäystä); ja -vaaditte akatemiallisia arvoasteita, virkoja ja yleistä äänioikeutta -naisille yhtä hyvin kuin miehillekin? - -_Mrs Clandon_ (päättävästi). Kyllä. En ole väistynyt tuumankaan vertaa; -ja minä olen kasvattanut Glorian jatkamaan työtäni. Siinä syy, miksi -olen palannut takaisin Englantiin. Minä tunsin, ettei minulla ollut -oikeutta elävältä haudata häntä Madeiraan -- Helenan saarelleni, Finch. -Kyllä kai hänet pakoitetaan vaikenemaan samoin kuin minutkin, mutta -siihen hän on valmistunut. - -_M'Comas_. Pakoitetaan vaikenemaan! Rakas rouva, ei yksi ainoakaan -noista mielipiteistä estä häntä nykyään menemästä naimisiin vaikkapa -arkkipiispan kanssa. Te moititte juuri äsken minua siitä, että olen -talttunut. Te olitte väärässä! Minä pidän kiinni vanhoista -mielipiteistämme yhtä tiukasti kuin ennenkin. En käy kirkossa; enkä ole -siellä käyvinänikään. Minä tunnustan olevani se mikä minä olen, -radikaali filosofi, joka puolustaa vapautta ja yksilön oikeutta, -niinkuin mestarini, Herbert Spencer on opettanut minua. Koetetaanko -minua saada vaikenemaan? Ei ensinkään. Ihmiset suvaitsevat minua -niinkuin vanhaa ukkorähjää. Minuun ei panna mitään huomiota siksi, -etten ole suostunut kumartamaan sosialismille. - -_Mrs Clandon_ (loukkaantuneena). Sosialismille! - -_M'Comas_. Niin, sosialismille. Siihen Miss Gloria vajoaa korviaan -myöten kuukauden kuluttua, jos te päästätte hänet täällä valloilleen. - -_Mrs Clandon_ (painolla). Mutta minä voin todistaa hänelle, että -sosialismi on väärä oppi. - -_M'Comas_ (liikutettuna). Minä, Mrs Clandon, olen kadottanut kaikki -nuoret oppilaani todistamalla sitä samaa. Olkaa varovainen siinä mitä -teette: antakaa hänen kulkea omia teitään. (Hiukan katkerasti). Me -olemme vanhanaikuisia: maailman mielestä me olemme jääneet toisista -jälkeen. On yksi ainoa paikka enää koko Englannissa, jossa meitä -pidettäisiin edistyneinä. - -_Mrs Clandon_ (pilkallisesti ja epäilevästi). Kirkossa ehkä? - -_M'Comas_. Ei: vaan teatterissa. Mutta nyt asiaan! Miksi te kutsuitte -minut tänne? - -_Mrs Clandon_. No niin, osittain siksi, että halusin nähdä teitä -- - -_M'Comas_ (leikillisesti ja hiukan pilkallisesti). Kiitoksia. - -_Mrs Clandon_. -- ja osittain siksi, että pyytäisin teitä selittämään -kaikki lapsille. He eivät tiedä mitään; ja nyt kun olemme palanneet -Englantiin, en mitenkään enää voi salata sitä heiltä. (Kiihkeästi). -Finch: minä en saa sitä itse heille sanotuksi. Minä -- (Hän keskeytyy, -kun kaksoiset ja Gloria tulevat. Dolly tulee kovaa kyytiä portaita -ylös, juoksee kilpaa Philin kanssa, joka juoksee samalla erinomaisen -nopeasti ja arvokkaasti, mutta arvokkaisuutensa vuoksi hän ei -kuitenkaan ennätä ensin perille, vaan Dolly, joka hyökkää äidin luo ja -kiihkeydessään melkein kaataa kumoon puutarhasohvan.) - -_Dolly_ (hengästyneenä). Kaikki on järjestyksessä; äiti. Hammaslääkäri -tulee; ja hän tuo mukanaan vanhan herran. - -_Mrs Clandon_. Dolly kulta, etkö huomaa Mr McComasia? (McComas nousee -hymyillen.) - -_Dolly_ (hänen kasvonsa venyvät pitkiksi ja osoittavat suurta -pettymystä). Mitä? Missä ovat teidän kauniit kiharanne? - -_Philip_ (yhtyen lämmöllä hänen puheeseensa). Ja missä partanne? Kaapu, -koko runollinen ulkomuotonne? - -_Dolly_. Oi, Mr McComas, te olette aivan pilannut itsenne. Miksi ette -odottanut kunnes me olisimme tavanneet teitä? - -_M'Comas_ (hämmästyy ensin, mutta turvautuu huumoriinsa voidakseen -kestää hyökkäystä). Siksi ettei asianajaja voi antaa tukkansa olla -kahdeksantoista vuotta leikkaamatta. - -_Gloria_ (McComasin toiselta puolelta). Hyvää päivää, Mr McComas! (Hän -kääntyy ja Gloria tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä katsoen häntä -suoraan ja vakavasti silmiin.) Kuinka hauska saada tavata teitä -vihdoinkin. - -_M'Comas_. Tämä on kai Miss Gloria, eikö totta? (Gloria hymyilee -myöntävästi ja irroittaa kätensä puristaen vielä uudestaan Mr McComasin -kättä. Hän vetäytyy sitten puutarhatuolin taakse, nojautuen sen -selkänojaan Mrs Clandonin takana). Entäs tämä nuori herra? - -_Philip_. Minut ristittiin varsin proosallisena hetkenä. Nimeni -- -- - -_Mrs Clandon_ (moittivasti). Rakas lapsi, älä ole tyhmä. Kaikki on -heille täällä niin uutta, että he ovat tulleet aivan villeiksi. -Luulevat voivansa tehdä pilkkaa jokaisesta englantilaisesta, jonka he -kohtaavat. - -_Dolly_. Niin, miksikä ei: se ei ole meidän syymme. - -_Philip_. Minun ihmistuntemukseni on varsin suuri, Mr McComas; mutta -minusta on aivan mahdotonta käsittää tämän saaren asukkaita vakavalta -kannalta. - -_M'Comas_. Minä otaksun, että te olette nuori Philip herra. (Tarjoo -kätensä.) - -_Philip_ (tarttuu Mr McComasin käteen ja katsoo vakavasti häneen). Minä -olin nuori Philip herra -- olin monen monta vuotta; aivan niinkuin -tekin kerran olitte nuori Finch herra. (Hän puristaa kerran hänen -kättänsä ja päästää sen irti; sitten hän kääntyy pois huudahtaen -miettivästi). Kuinka kummallista ajatella poikavuosiaan! (Mr McComas -katsoo hänen jälkeensä kaikkea muuta kuin hyvillään.) - -_Dolly_ (Mrs Clandonille). Onko Finch saanut ryypyn? - -_Mrs Clandon_ (moittien). Rakkaani: Mr McComas syö aamiaista meidän -kanssamme. - -_Dolly_. Oletko tilannut aamiaista seitsemälle? Älä unohda vanhaa -herraa. - -_Mrs Clandon_. En minä ole unohtanut häntä, armaani. Mikä oli hänen -nimensä? - -_Dolly_. Chalkstones. Hän tulee puoli kaksi. (Mr McComasille). Olemmeko -me sellaisia kuin te kuvittelitte mielessänne? - -_Mrs Clandon_ (vakavasti, vieläpä hiukan varmastikin). Dolly: Mr -McComasilla on jotakin tärkeämpää sanottavaa teille. Lapset: minä olen -pyytänyt vanhaa ystävääni vastaamaan siihen kysymykseen, jonka te -teitte minulle tänä aamuna. Hän on teidän isänne ystävä samoin kuin -minunkin; ja hän kertoo teille minun avioliittotarinani paremmin kuin -mitä minä voisin sitä tehdä. Gloria: oletko tyytyväinen? - -_Gloria_ (vakavana ja tarkkaavana). Mr McComas on hyvin ystävällinen. - -_M'Comas_ (hermostuneesti). En ensinkään, neiti Gloria, en ensinkään. -Tämä tulee niin äkkiä, etten ole yhtään voinut valmistua siihen -- -hm -- - -_Dolly_ (epäillen). Emme me tarvitsekkaan mitään valmistusta. - -_Philip_. Sanokaa meille totuus! - -_Dolly_ (painolla). Aivan suoraan! - -_M'Comas_ (loukkaantuneena). Minä toivon, että otatte vakavasti sen, -mitä nyt aion teille sanoa. - -_Philip_ (hyvin vakavasti). Toivoakseni se on sen arvoista. Minun -ihmistuntemukseni ei anna minulle paljon toiveita. - -_Mrs Clandon_. Phil -- - -_Philip_. Niin, äiti, hyvä, on. Anteeksi, Mr McComas, älkää välittäkö -meistä! - -_Dolly_ (sovinnollisesti). Meidän tarkoituksemme on hyvä. - -_Mrs Clandon_. Olkaa vaiti molemmat! - -_Dolly_ puristaa huulensa kiinni, McComas ottaa tuolin aamiaispöydän -äärestä, asettaa sen pienen pöydän ja sohvan väliin, jotta Dolly joutuu -hänen oikealle ja Philip hänen vasemmalle puolellensa sekä käy istumaan -ikäänkuin hän aikoisi puhua pitkältä. Clandonin perhe katselee häntä -suurella jännityksellä. - -_M'Comas_. Hm! Teidän isänne -- - -_Dolly_. Kuinka vanha hän on? - -_Philip_. Sh! - -_Mrs Clandon_ (lempeästi). Rakas Dolly, älkäämme keskeyttäkö Mr -M'Comasia! - -_M'Comas_ (painolla). Kiitos, Mrs Clandon, kiitos! (Dollylle). Teidän -isänne on viidenkymmenenseitsemän vuoden vanha. - -_Dolly_ (hypähtää pystyyn, kiihkoissaan). Viidenkymmenenseitsemän! -Missä hän asuu? - -_Mrs Clandon_ (moittivasti). Dolly, Dolly! - -_M'Comas_ (keskeyttää hänet). Antakaa minun vastata siihen kysymykseen, -Mrs Clandon! Vastaus tulee teitä suuresti hämmästyttämään. Hän asuu -tässä kaupungissa. (Mrs Clandon nousee pystyyn hyvin harmistuneena, -mutta käy jälleen sanattomana istumaan. Gloria katselee häntä -hämmästyneenä.) - -_Dolly_ (varmasti). Minä tiesin sen. Phil: Chalkstones on meidän -isämme! - -_M'Comas_. Chalkstones! - -_Dolly_. Oi, Crampstones vai mikä hän on. Hän sanoi, että minä olen -hänen äitinsä näköinen. Minä tiesin, että hän tarkoitti tytärtänsä. - -_Philip_ (hyvin vakavasti). Mr McComas: minä en tahdo loukata teitä -millään tavalla, mutta jos teidän tarkoituksenne on käyttää sattumaa -hyväksenne ja uskotella minulle, että Mr Crampton on minun isäni, niin -en usko vähääkään teidän sanojanne. - -_M'Comas_. Ja minkä vuoksi, jos saan luvan kysyä? - -_Philip_. Siksi, että olen nähnyt tuon herran; hän on aivan sopimaton -ollakseen minun isäni tai Dollyn tai Glorian isä tai äitini mies. - -_M'Comas_. Oo, todellako! No niin, hyvä herra, sallikaa minun sanoa -teille, olkoon se teille mieleen tai ei, että hän juuri on teidän -isänne, teidän sisarienne isä ja Mrs Clandonin puoliso. No! Mitä teillä -on siihen sanottavana? - -_Dolly_ (irvistellen). Teidän ei tarvitse olla niin paha. Eihän -Crampton ole _teidän_ isänne. - -_Philip_. Mr McComas: te olette sydämetön. Te näette täällä perheen, -joka elää erinomaisessa rauhassa ja vapaudessa, siksi että he ovat -isättömiä. Me emme koskaan ole nähneet ainoatakaan sukulaista. Toiset -ihmiset eivät ikänä ole asettaneet meille minkäänlaisia vaatimuksia, -lukuunottamatta vapaasti valitsemiamme ystäviä. Ja nyt te tahdotte -saattaa meidät kaikkein läheisimpään sukulaissuhteeseen miehen kanssa, -jota me emme tunne -- - -_Dolly_ (kiivaasti). Hirveän vanha mies! (Soimaavasti). Ja te aloititte -aivan kuin teillä olisi ollut varalla oikein kiltti isä! - -_M'Comas_ (suuttuneena). Mistä te tiedätte, onko hän hyvä vai paha? Ja -mikä oikeus teillä on valita isäänne? (Kohottaa ääntään). Sallikaa -minun sanoa teille, Miss Clandon, että te olette liian nuori -- - -_Dolly_ (keskeyttää hänet äkkiä ja kiihkeästi). Malttakaahan: minulta -aivan unohtui! Onko hänellä rahaa? - -_M'Comas_. On hänellä koko laillakin rahaa. - -_Dolly_ (mielissään). Oi, mitä minä aina sanoin, Phil? - -_Philip_. Dolly: ehkäpä me olemme olleet liian nopsat arvostelemaan -vanhusta. Jatkakaa, Mr McComas. - -_M'Comas_. Minä en jatka, herra. Olen liian loukkaantunut, liian -hämmästynyt, voidakseni jatkaa. - -_Mrs Clandon_ (koettaen hillitä itseään). Finch, ymmärrättekö mistä on -kysymys? Tiedättekö, että lapseni ovat kutsuneet tuon miehen -aamiaiselle ja että hän on täällä hetken kuluttua? - -_M'Comas_ (aivan suunnillaan). Mitä! Tarkoitatteko -- käsitänkö oikein --- onko -- - -_Philip_ (painolla). Rauhoittukaa, Finch. Ajatelkaa aivan levollisesti -ja rauhallisesti. Hän tulee tänne -- aamiaiselle. - -_Gloria_. Kuka meistä sanoo hänelle totuuden? Oletteko ajatellut sitä? - -_Mrs Clandon_. Finch: teidän täytyy se sanoa. - -_Dolly_. Oi, Finch ei osaa kertoa mitään. Ajatelkaa vain, millä tavalla -hän kertoi meille. - -_M'Comas_. Te ette sallineet minun puhua. Minä protesteeraan. - -_Dolly_ (tarttuu mielittelevästi häntä käsivarteen kiinni). Rakas -Finch: älkää suuttuko. - -_Mrs Clandon_. Gloria, mennään sisään. Hän voi tulla minä hetkenä -hyvänsä. - -_Gloria_ (ylpeästi). Älä mene, äiti. Minä en ainakaan mene. Emme me saa -juosta karkuun. - -_Mrs Clandon_ (moittivasti). Armaani: emmehän me voi ruveta aamiaiselle -näissä puvuissa. Me palaamme takaisin. Ei huolita turhan päiden -kerskailla. (Gloria hätkähtää ja menee hotelliin sanaakaan sanomatta.) -Tule, Dolly. (Hänen astuessaan hotellin ovea kohti tulee edeskäypä -kantaen tarjottimella lautasia y.m. kahta henkeä varten.) - -_Edeskäypä_. Ovatko herrat jo tulleet, rouva? - -_Mrs Clandon_. Kaksi tulee vielä, kiitos. He tulevat aivan heti. (Hän -menee hotelliin. Edeskäypä kantaa tarjottimen pöydän ääreen.) - -_Philip_. Minulla on hyvä tuuma. Mr McComas: tuo ilmoitus olisi kai -tehtävä hyvin hienotunteisesti, vai kuinka? - -_M'Comas_. Tietysti hyvin hienotunteisesti. - -_Philip_. Hyvä! Dolly: kuka tänä aamuna oli tavattoman hienotunteinen? - -_Dolly_ (ymmärtää heti toisen tarkoituksen, ihastuneena). Niin -tietysti! William! - -_Philip_. Aivan niin! (Huutaa). William! - -_Edeskäypä_. Heti, herra. - -_M'Comas_ (kauhuissaan). Edeskäypä! Malttakaa! Tätä minä en salli. -Minä -- - -_Edeskäypä_ (astuu Philipin ja McComasin väliin). Kyllä, herra. -(McComasin kasvot muuttuvat tuhan harmaiksi; ja hänen silmänsä tulevat -aivan ilmeettömiksi. Hän käy hämmästyneenä istumaan.) - -_Philip_. William: muistatteko, että aamulla pyysin teitä pitämään -minua poikananne? - -_Edeskäypä_ (kohteliaan kunnioittavasti). Kyllä, herra. Mitä ikänä te -haluatte, herra. - - -_Philip_. William: heti isyytenne uran alussa on teille ilmestynyt -kilpailija. - -_Edeskäypä_. Teidän oikea isännekö, herra? No, olihan se odotettavissa -myöhemmin tai varhemmin, eikö totta? (Kääntyy ystävällisesti hymyillen -McComasin puoleen.) Tekö se olette, herra? - -_M'Comas_ (voittaa hämmästyksensä, suuttuneena). En tietenkään. Minun -lapseni käyttäytyvät paremmin. - -_Philip_. Ei, William: tämä herra oli vähällä tulla isäkseni. Hän kosi -äitiäni, mutta sai rukkaset. - -_M'Comas_ (vimmoissaan). No, täytyypä minun sanoa -- - -_Philip_. Hiljaa! Hän on vain meidän perheemme asianajaja. Tunnetteko -te ketään Crampton nimistä tässä kaupungissa? - -_Edeskäypä_. Tarkoittaako herra kierosilmäistä Cramptonia, Crooked -Billed ravintolan isäntää? - -_Philip_. En tiedä. Finch: onko hän ravintoloitsija? - -_M'Comas_ (nousee, kauhistuneena). Ei, ei, ei. Teidän isänne, herra, on -tunnettu venemestari, hyvin etevä mies tällä paikkakunnalla. - -_Edeskäypä_ (kunnioittavasti). Oi, suokaa anteeksi, herra, kyllä -tiedän. Oletteko te Mr Cramptonin poika! Hyvä Jumala! - -_Philip_. Mr Crampton tulee tänne aamiaiselle. - -_Edeskäypä_ (hämillään). Kyllä, herra. (Valtioviisaasti). Eikö hän -tavallisesti aterioitse yhdessä perheensä kanssa, herra? - -_Philip_ (painolla). William: hän ei tiedä, että _me_ olemme hänen -lapsiansa. Hän ei ole nähnyt meitä kahdeksaantoista vuoteen. Hän ei -tunne meitä. (Pannakseen vieläkin enemmän painoa sanoihinsa hyppää Phil -rautapöydälle ja tuijottaa edeskäypään huulet yhteenpuristuneina ja -heiluttelee jalkojaan.) - -_Dolly_. Me tahtoisimme, että te ilmoittaisitte asian hänelle, William. - -_Edeskäypä_. Mutta eiköhän hän arvaa itsekin, kun hän näkee teidän -äitinne, neiti. (Philipin jalat jäykistyvät äkkiä. Hän katselee -edeskäypää ihastunein silmin.) - -_Dolly_ (hämmästyneenä). Sitä minä en yhtään ajatellut. - -_Philip_. En minäkään. (Laskeutuu alas pöydältä ja kääntyy moittien -McComasin puoleen.) Ettekä tekään! - -_Dolly_. Ja kuitenkin te olette asianajaja! - -_Philip_. Finch: teidän ammattitaitavuutenne on hämmästyttävä. William: -teidän viisautenne saattaa meidät kaikki häpeämään. - -_Dolly_. Te olette tosiaankin toinen Shakespear, William. - -_Edeskäypä_. Mitä vielä, herra. Ei siitä kannata puhua, neiti. Hyvä, -jos voin olla teille avuksi, herra. (Hän astuu arasti takaisin -aamiaispöydän luo ja laskee siihen molemmat lisälautaset, toisen pöydän -päähän oven puolelle, toisen sille sivulle, joka on kauimpana -käsipuitteista.) - -_Philip_ (tarttuu äkkiä McComasin käsivarteen ja vetää hänet -lähemmäksi hotellia). Finch: tulkaa pesemään käsiänne. - -_M'Comas_. Minä olen hyvin suutuksissani ja syvästi loukkaantunut, Mr -Clandon. - -_Philip_ (keskeyttää hänet). Kyllä te pian totutte meihin. Tule, Dolly. -(McComas irtautuu hänen käsivarrestaan ja astuu hotelliin. Phil seuraa -hänen jäljessään aivan levollisena.) - -_Dolly_ (seuraa heitä ja kääntyy hetkeksi portailla taakseen). Pitäkää -varanne, William. Täällä tapahtuu räjähdys. - -_Edeskäypä_. Hyvä, neiti. Voitte luottaa minuun, neiti. (Dolly menee -hotelliin). - -_Valentine_ tulee kepein askelin portaita ylös rannan puolelta, -Crampton äreänä hänen kintereillään. Valentinella on kädessä keppi. -Cramptonilla on yllään vaalea päällystakki, joko siksi että hän on -vanha ja viluinen, tai että hän sillä tavalla koettaa lievittää -vanhanmuotisen takkinsa vaikutusta. Hän pysähtyy sen tuolin luo, missä -McComas istui keskellä pengertä, ja nojaa hetken aikaa kättänsä sen -selkää vasten. - -_Crampton_. Nuo portaat huimaavat päätäni. (Hän sivelee kädellään -otsaansa.) Minä en ole vieläkään tointunut tuosta helvetillisestä -kaasusta. - -Hän astuu puutarhatuolin luo niin että hän istuessaan voi nojata -kyynärpäitään pientä pöytää vasten ja päänsä käsiinsä. Hän tointuu -pian, ja avaa päällystakkinsa napit. Sillä välin Valentine puhuu -edeskäyvän kanssa. - -_Valentine_. Edeskäypä! - -_Edeskäypä_ (astuu lähemmäksi). Heti, herra. - -_Valentine_. Mrs Lanfrey Clandon. - -_Edeskäypä_ (tervehtii hymyilevästi). Kyllä, herra. Me odotimme juuri -teitä, herra. Tämä on teidän pöytänne, herra. Mrs Clandon tulee heti -paikalla alas, herra. Nuori herra ja neiti puhuivat juuri äsken teidän -ystävästänne, herra. - -_Valentine_. Todellako! - -_Edeskäypä_ (iloisesti). Kyllä, herra. He ovat niin iloisia, herra, ja -aina heillä on lystillisiä päähänpistoja. (Nopeasti Cramptonille, joka -on noussut ylös ottaakseen takin yltään.) Anteeksi, herra; sallikaa -minun (auttaa häntä saamaan päällystakin yltään ja ottaa sen häneltä.) -Kiitos, herra. (Crampton istahtaa jälleen; ja edeskäypä jatkaa entiseen -tapaan.) Viimeksi tuo nuori herra väitti, että _te_ olette hänen -isänsä, herra. - -_Crampton_. Mitä! - -_Edeskäypä_. Hän laski vain leikkiä, herra, siitä asiasta hän kaikkein -mieluimmin laskeekin leikkiä. Eilen minä muka olin hänen isänsä. -Tänään, heti kun hän kuuli, että te tulisitte tänne, herra, koetti hän -uskotella minulle, että te olisitte hänen isänsä -- hänen kauan -kateissa ollut isänsä! Hän väitti, ettei hän ollut nähnyt teitä -kahdeksaantoista vuoteen. - -_Crampton_ (ihmeissään). Kahdeksaantoista vuoteen! - -_Edeskäypä_. Niin, herra. (Hiukan pilkallisesti). Mutta minä ymmärsin -sen heti, herra. Minä näin, miten tuo tuuma syntyi hänen päässään, kun -hän seisoi tuossa ja mietti jotakin uutta pilaa, jota hän voisi pitää -minun kanssani. Niin, herra: sellainen hän on: hyvin hauska, hyvin -ystävällinen ja alentuvainen todellakin, herra. (Hän muuttaa äänensävyä -puhuakseen jälleen Valentinen kanssa, joka aikoo laskea keppinsä sohvan -nurkkaukseen.) Sallikaa minun, herra. (Ottaa Valentinen kepin.) Kiitos, -herra. (Valentine astuu aamiaispöydän ääreen ja tarkastaa ruokalistaa. -Edeskäypä kääntyy Cramptonin puoleen ja jatkaa puhettaan.) -Asianajajakin yhtyi leikkiin, vaikka minä olin edeltäpäin kertonut -hänelle tuon nuoren herran päähänpiston. Niin, herra, minä vakuutan -teille, herra. Ette usko, kuinka vakavat herratkin voivat laskea -leikkiä, kun he tulevat Lontoosta tänne meri-ilmaan, herra. - -_Crampton_. Onko heillä täällä asianajaja mukanansa? - -_Edeskäypä_. On, herra, perheen asianajaja. Hänen nimensä on McComas, -herra. (Hän astuu hotellin ovea kohti palttoo ja hattu kädessä -huomaamatta onneksi minkä tärisyttävän vaikutuksen tuo nimi on tehnyt -Cramptoniin.) - -_Crampton_ (nousee ylös vihoissaan ja pelästyksissään). McComas! -(Huutaa Valentinelle). Valentine! (Uudestaan, äkäisesti). Valentine!! -(Valentine kääntyy taakseen). Tämä on salahanke, salaliitto! Se on -minun perheeni. _Minun_ lapseni -- kirottu vaimoni. - -_Valentine_ (kylmästi). Todellako! Mikä hauska yhtymä! (Hän jatkaa -ruokalistan tutkimista.) - -_Crampton_. Yhtymä! Ei minulle. Minä menen matkoihini. (Huutaa -edeskäyvälle). Antakaa päällystakkini! - -_Edeskäypä_. Heti, herra. (Hän palaa; asettaa Valentinen kepin -varovaisesti aamiaispöytää vasten; ravistelee hellävaroin päällystakkia -ja ojentaa sen Cramptonille auttaakseen sen hänen ylleen.) Näyttääpä -siltä, kuin olisin erehtynyt nuoren herran suhteen. Eikö totta, herra? - -_Crampton_. Prr! (Hän malttaa mielensä juuri kun hän on pistämäisillään -kädet hihoihin ja kääntyy epäillen Valentinen puoleen.) Valentine: te -olette pelissä mukana. Te keksitte koko salaliiton. Te -- - -_Valentine_ (lujasti). Kaikkea vielä! (Hän viskaa ruokalistan kädestään -ja astuu pöydän ympäri ja katselee huolettomana kaiteen yli.) - -_Crampton_ (äkäisesti). Mitä -- (McComas, Phil ja Dolly tulevat ulos. -McComas epäröi hetken nähdessään Cramptonin.) - -_Edeskäypä_ (keskeyttää lempeästi Cramptonin puheen). Hiljaa, herra. -Tuolta he tulevat, herra. (Hän ottaa Valentinen kepin ja aikoo astua -hotelliin heittäen palttoon käsivarrelleen. McComas nyrpistää huulensa -päättävästi yhteen ja astuu Cramptonin luo, joka vetäytyy pari askelta -taakse ja räpähyttää silmiään, kädet selkänsä takana; McComasin otsa on -kirkkaampi kuin koskaan ennen ja hän katselee häntä juhlallisesti ja -hyvällä omallatunnolla.) - -_Edeskäypä_ (syrjään Philille, astuessaan hänen ohitsensa). Minä sanoin -sen hänelle, herra. - -_Philip_. Verraton William! (Hän astuu pöydän luo.) - -_Dolly_ (syrjään edeskäyvälle). Mitä hän sanoi? - -_Edeskäypä_ (syrjään hänelle). Ensin hän hämmästyi, neiti; mutta sitten -hän malttoi mielensä. (Vie kepin ja palttoon hotelliin.) - -_M'Comas_ (tuijottaa Cramptonia suoraan kasvoihin). Vai olette te -täällä, Mr Crampton. - -_Crampton_. Niin, täällä minä olen -- ansassa -- inhottavassa ansassa. -Ovatko nuo minun lapsiani? - -_Philip_ (kylmän kohteliaasti). Onko tämä meidän isämme, Mr McComas? - -_M'Comas_. On -- on -- (Hän hämmentyy ja keskeyttää puheensa.) - -_Dolly_ (jäykästi). Hauska tavata teitä jälleen. (Hän astuu pöydän -ympäri ja vaihtaa pari sanaa Valentinen kanssa hymyillen hänelle -ohikulkiessaan.) - -_Philip_. Sallikaa minun täyttää isännänvelvollisuuteni ja tilata -viiniä. (Hän ottaa viinilistan pöydältä. Hänen kohtelias -huomaavaisuutensa ja Dollyn väliäpitämättömyys aiheuttaa sen, että -Crampton tuntee yhä olevansa vain satunnainen tuttava, jonka he aamulla -ovat tavanneet hammaslääkärin luona, ja tuo tunne koskee niin syvästi -isään, että hän vapisee koko ruumiissaan; hänen otsalleen nousee hiki; -ja hän tuijottaa sanattomana poikaansa, joka nauttii suunnattomasti -tästä pulmallisesta kohtauksesta ja jatkaa kohteliaasti). Vanhaa -portviiniä teille, Finch, vanhalle perheasianajajalle, vai mitä? - -_M'Comas_ (lujasti). Vaan apollinarista. Minä en tahdo mitään -kiihoittavaa. (Hän astuu penkereen toiselle puolelle niinkuin mies, -joka on voittanut kovan viekoituksen.) - -_Philip_. Valentine -- - -_Valentine_. Onko olut ehkä liian huonoa? - -_Philip_. Luultavasti. Tilataan hiukan. Dollykin juo sitä. (Kääntyy -Cramptonin puoleen tavattoman kohteliaasti.) Ja nyt, Mr Crampton, mitä -me saamme tarjota teille? - -_Crampton_. Mitä sinä tarkoitat, poika? - -_Philip_. Poika! (Hyvin juhlallisesti). Kenen syy se on, että minä olen -poika? - -_Crampton_ vetäisee kiihkeästi viinilistan hänen kädestään, ja on -lukevinaan sitä tietämättä mitä valita. Philip puolestaan jättää sen -hyvin kohteliaasti hänelle. - -_Dolly_ (katsoo Cramptonin oikean olkapään yli). Visky on lähinnä -viimeisellä sivulla. - -_Crampton_. Jätä minut rauhaan, lapsi. - -_Dolly_. Lapsi! Ei, ei: sanokaa minua Dollyksi, jos tahdotte; mutta -älkää sanoko lapseksi. (Hän pistää kätensä Philin kainaloon; molemmat -katselevat Cramptonia ikäänkuin hän olisi omituinen muukalainen.) - -_Crampton_ (pyyhkii suutuksissaan ja tuskissaan otsaansa, mutta -sittenkin tuntuu hänestä helpoitukselta, kun he laskevat leikkiä hänen -kanssaan). McComas, ha, haa! näyttääpä siltä, kuin tästä tulisi oikein -hupaiset aamiaiset. - -_M'Comas_ (toivottomasti). En ymmärrä miksikä ne eivät olisi hupaisia. -(Hän näyttää hyvin masentuneelta). - -_Philip_. Yksin Finchin kasvojakin on hauska nähdä. - -Mrs Clandon ja Gloria tulevat hotellista. Mrs Clandon astuu rohkeasti -esille, arvokkaana ja hilliten hyvin itseään. Hän pysähtyy portaitten -juurelle puhutellakseen Valentinea, joka seisoo siinä. Gloriakin -seisahtuu ja katselee Cramptonia miltei inholla. - -_Mrs Clandon_. Hauska tavata teitä jälleen, Mr Valentine. (Valentine -hymyilee. Mrs Clandon astuu eteenpäin ja tulee siten aivan Cramptonin -eteen ja aikoo puhutella häntä hillityn levollisesti, mutta hänen -ulkomuotonsa saattaa hänet vaihtamaan äänensävyä. Hän hillitsee itseään -äkkiä ja sanoo äänellä, joka ilmaisee levottomuutta ja itsesyytöstä). -Fergus, sinä olet suuresti muuttunut. - -_Crampton_ (synkästi). Sen kyllä uskon. Muuttuuhan ihminen -kahdeksassatoista vuodessa. - -_Mrs Clandon_ (kiusaantuneesti). Minä -- en minä sitä tarkoittanut. -Toivottavasti olet hyvissä voimissa. - -_Crampton_. Kiitos. Ei siihen minun terveyteni ole syynä. Vaan minun -onneni. Sitä muutosta sinä kai tarkoitit! (Huudahtaa äkkiä). Katsokaa -häntä, Mr McComas! Katsokaa häntä ja (puoleksi nauraen, puoleksi -huoaten). katsokaa minua! - -_Philip_. Ssh! (Viittaa hotellin oveen, jonne edeskäypä juuri on -ilmestynyt.) William tulee! - -_Dolly_ (koskettaa varoittavasti Cramptonin käsivartta). Hm! - -_Edeskäypä_ astuu tarjoilupöydän luo ja viittaa kyökinovelle, mistä -nuori edeskäypä tuopi soppalautaset ja kokki, valkea esiliina edessä ja -lakki päässä, soppamaljan. Nuori edeskäypä jää paikalle ja tarjoaa; -kokki poistuu ja ilmestyy aika ajoittain tuoden ruokia pöytään. Hän -leikkaa, mutta ei tarjoa. William astuu aamiaisen lopussa lähinnä -portaita olevan pöydän ääreen. - -_Mrs Clandon_ (heidän keräytyessään pöydän ympärille). Luullakseni te -olette kaikki jo tänään tavanneet toisenne. Se on totta: anteeksi. -(Esittää). Mr Valentine: Mr McComas. (Hän astuu pöydän toiseen päähän, -hotellin puolelle). Fergus: ole hyvä ja käy pöydän toiseen päähän -istumaan. - -_Crampton_ (katkerasti). Haa! Isännän paikalleko! - -_Edeskäypä_ (tarjoo hänelle tuolin kehoittavasti, mutta ei yhtään -tunkeilevasti). Tähän päähän, herra. (Crampton alistuu ja käy -istumaan.) Kiitos, herra. - -_Mrs Clandon_. Mr Valentine: tahdotteko istua tälle puolelle (osoittaa -kaiteen puolta) Glorian kanssa? (Valentine ja Gloria asettuvat -paikoilleen, Gloria Cramptonin viereen ja Valentine Mrs Clandonin -rinnalle.) Finch: Te saatte istua tällä puolella, Dollyn ja Philin -keskellä. Pitäkää puolianne niin hyvin kuin voitte. (Nämät kolme -asettuvat pöydän toiselle puolelle, Dolly äidin viereen, Phil isänsä -viereen, ja McComas heidän väliinsä. Soppaa tarjotaan.) - -_Edeskäypä_ (Cramptonille). Kirkasta vai suurustettua lihalientä, -herra? - -_Crampton_ (Mrs Clandonille). Eikö kukaan lue ruokalukua tässä talossa? - -_Philip_ (keskeyttää hänet äkisti). Katsotaanpa ensin, mitä hyvää -meille tarjotaan. William! - -_Edeskäypä_. Heti, herra. (Hän kiiruhtaa pöydän ympäri Philipin -vasemmalle puolelle. Ohimennen hän kuiskaa nuorelle edeskäyvälle.) -Suurustettua lihalientä. - -_Philip_. Kaksi puolikasta olutta lapsille, niinkuin tavallisesti, -William; ja kokonainen tälle herralle (viittaa Valentineen). Koko pullo -apollinarista Mr McComasille. - -_Edeskäypä_. Heti, herra. - -_Dolly_. Pankaa viisitoista tippaa irlantilaista viskyä joukkoon, -Finch. - -_M'Comas_ (kauhistuneena). Ei -- ei, kiitos. - -_Philip_. Numero 413 äidilleni ja Glorialle niinkuin ennenkin; ja -- -(kääntyy kysyvästi Cramptonin puoleen). mitä? - -_Crampton_ (näyttää äkäiseltä ja aikoo vastata hävyttömästi). Minä -- - -_Edeskäypä_ (puuttuu puheeseen). Hyvä, herra. Kyllä me tiedämme, mitä -Mr Crampton haluaa. (Menee hotelliin.) - -_Philip_ (katsoo vakavana isäänsä). Te istutte mielellänne -ravintoloissa. Huono tapa! (Kokki, nuoren edeskäyvän seuraamana, joka -kantaa lautasia, tuo kalan kyökistä tarjoilupöydälle ja alkaa -paloitella sitä.) - -_Crampton_. Sinä näyt käyneen äitisi koulua. - -_Mrs Clandon_. Phil, pidä mielessäsi, että sukkeluutesi voivat ehkä -suututtaa henkilöitä, jotka eivät ole tottuneet meidän tapoihimme, ja -että isäsi on tänään meidän vieraamme. - -_Crampton_ (katkerasti). Niin, vieras isännän paikalla omassa -pöydässäni. (Soppalautaset otetaan pois.) - -_Dolly_ (myötätuntoisesti). Onhan se hiukan harmillista, eikö totta? -Mutta onhan se meille yhtä ikävää. - -_Philip_. Sh! Dolly: me emme kumpikaan ole hienotunteisia. -(Cramptonille). Emme me tarkoita pahaa, Mr Crampton; me emme ole vielä -tottuneet osoittamaan sitä kunnioitusta, jota lapsilta sopii vaatia. -(Edeskäypä palaa hotellista tuoden juomatavaroita.) William: tulkaa -tänne ja rakentakaa jälleen rauhaa. - -_Edeskäypä_ (iloisesti). Heti, herra. Tietysti, herra. Puolikas -teille, herra. (Cramptonille). Seltteriä ja irlantilaista, herra. -(McComasille). Apollinarista, herra. (Dollylle). Puolikas, neiti. (Mrs -Clandonille, kaataen viiniä lasiin.) 413, rouva. (Valentinelle). Koko -pullo, herra. (Glorialle). 413, neiti. - -_Dolly_ (juo). Perheen malja! - -_Philip_ (juo). Kotilieden malja. (Kalaa tarjotaan.) - -_M'Comas_. (koettaa puhua kodikkaalla äänellä). Tämähän näyttää käyvän -erinomaisen hyvin kaikesta huolimatta. - -_Dolly_ (kriitillisesti). Kaikesta huolimatta! Mitä kaikesta -huolimatta, Finch? - -_Crampton_ (pilkallisesti). Hän tarkoittaa, että kaikki käy erittäin -hyvin, vaikka isänne onkin läsnä. Ymmärsinkö teidät oikein, Mr McComas? - -_M'Comas_ (hämillään). Ei ei. Minä sanoin "kaikesta huolimatta" vain -lauseen lopuksi. Minä, hm -- hm -- - -_Edeskäypä_ (hienotunteisesti). Kampelaa, herra. - -_M'Comas_ (kiitollisena tästä keskeytyksestä). Kiitos, paljon -kiitoksia. - -_Edeskäypä_ (kuiskaten). Ei kestä kiittää, herra. (Palaa tarjoilupöydän -luo.) - -_Crampton_ (Philille). Oletko jo valinnut itsellesi jotakin tointa? - -_Philip_. En, minä olen vielä odottavalla kannalla. William! - -_Edeskäypä_. Heti, herra. - -_Philip_. Pitkänkö aikaa minun pitäisi teidän mielestänne opiskella -tullakseni oikein taitavaksi kippariksi? - -_Edeskäypä_. Sitä ei voi oppia, herra. Se on veressä, herra. -(Tuttavallisesti Valentinelle, joka näyttää etsivän jotakin.) Leipääkö -neidelle, herra? Heti, herra. (Hän tarjoo leipää Glorialle, ja jatkaa -entiseen sävyyn.) Hyvin harvat ovat syntyneet siihen toimeen, herra. - -_Philip_. Ei teillä suinkaan itsellänne sattumalta ole poikaa? - -_Edeskäypä_. On kyllä, herra, on minulla poika, herra. (Glorialle, -jälleen kuiskaten.) Hiukan lisää kalaa, neiti? Neiti ei suinkaan välitä -lihasta näin keskellä päivää. - -_Gloria_. Ei, kiitos. (Kalalautaset vaihdetaan.) - -_Dolly_. Onko teidän poikanne myöskin kippari, William? - -_Edeskäypä_ (tarjoo Glorialle lintua). Ei, neiti: siksi hän on aivan -liian kiivasluontoinen. Hän palvelee oikeudessa. - -_M'Comas_ (ylimielisesti). Onko hän vahtimestari? - -_Edeskäypä_ (hiukan alakuloisesti, ikäänkuin hänen mieleensä muistuisi -jokin pettymys, jonka kuitenkin aika on lieventänyt). Ei herra: hänellä -on sama ammatti kuin herrallakin. Hän on asianajaja, herra. - -_M'Comas_ (hämillään). Pyydän tuhannesti anteeksi. - -_Edeskäypä_. Ei haita, herra. Aivan luonnollinen erehdys, herra. Usein -olen toivonut, että hän olisi valinnut jonkun muun toimen. Siten hän -paljoa pikemmin olisi ansainnut leipänsä, herra. (Syrjään Valentinelle, -joka jälleen etsii jotakin.) Suola on teidän vieressänne, herra. -(Jatkaa). Niin, herra: minun täytyi elättää häntä, kunnes hän oli -seitsemänneljättä vanha. Mutta nyt hänellä on hyvä toimeentulo, herra, -erittäin hyvä todellakin, herra. Ei ainoatakaan asiaa alle -viidenkymmenen guinean, herra. - -_M'Comas_. Kansanvaltaisuutta, Crampton, uudenaikaista -kansanvaltaisuutta! - -_Edeskäypä_ (tyynesti). Ei, herra, ei se ole kansanvaltaisuutta. Vain -sivistystä, herra. Oppia, herra. Ensin Cambridgen koulu, herra. Sitten -Sidney Sussexin korkeakoulu, herra. (Dolly vetää häntä hihasta, ja hän -kuiskaa, kumartuessaan alas). Sokerijuomaa, neiti? Heti, neiti. -(McComasille). Onneksi hänelle, herra, sillä hänellä ei koskaan ollut -halua oikeaan työhön, herra. (Menee hotelliin, seura on hiukan -hämillään hänen poikansa suuruudesta.) - -_Valentine_. Kuka meistä uskaltaa enää tilata häneltä mitään! - -_Dolly_. Toivottavasti hän ei pannut pahakseen, vaikka lähetin häntä -hakemaan sokerijuomaa. - -_Crampton_ (itsepäisesti). Koska hän on kippari, niin hänen -velvollisuutensa on palvella. Jos te olisitte kohdelleet häntä niinkuin -kipparia ainakin, niin hän olisi pitänyt suunsa kiinni. - -_Dolly_. Sehän olisi ollut ääretön vahinko! Ehkäpä hän antaa meille -suosituksen poikansa luo ja hankkii meille pääsyn Lontoon seuraelämään. -(Edeskäypä palaa tuoden sokerijuomaa.) - -_Crampton_ (murahtaa halveksivasti). Lontoon seuraelämä! Lontoon -seuraelämä! Sinä et sovi mihinkään seuraelämään, lapsi. - -_Dolly_ (suuttuen). Kuulkaahan, Mr Crampton. Jos te luulette -- - -_Edeskäypä_ (lempeästi, Dollyn vieressä). Sokerijuomaa, neiti. - -_Dolly_ (säpsähtää, tulee taas hyvälle tuulelle vedettyään syvältä -henkeään ja sanoo herttaisesti). Kiitos, rakas William. Te tulitte -juuri parhaaseen aikaan. (Juo.) - -_M'Comas_ (yrittää uudestaan johtaa keskustelua rauhallisemmalle -alalle). Jos saan luvan vaihtaa keskusteluainetta, neiti Clandon, niin -pyytäisin saada kysyä, mitä uskontoa Madeirassa tunnustetaan? - -_Gloria_. Luullakseni Portugalin uskontoa. En ole koskaan kysynyt. - -_Dolly_. Paaston aikana tulee palvelusväki sisään ja polvistuu maahan -ja tunnustaa kaikki mitä he ovat tehneet, ja silloin sitä täytyy olla -anteeksi antavinaan. Onko sellaista tapaa Englannissakin, William? - -_Edeskäypä_. Ei se ole tavallista, neiti. Se voi kyllä tapahtua -muutamilla seuduilla; mutta minä en ole koskaan sitä nähnyt, neiti. -(Tarkkaa Mrs Clandonia, kun nuori edeskäypä tarjoo hänelle salaattia.) -Rouva haluaa salaattia ilman mausteita. Minä olen varannut sitä -erikseen rouvalle. (Nuorelle ammattiveljelleen kehoittaen häntä -tarjoamaan Glorialle). Tältä puolen, Jo. (Hän ottaa erityisen -salaattikulhon tarjoilupöydältä ja asettaa sen Mrs Clandonin lautasen -viereen. Tehdessään sen huomaa hän, että Dolly irvistelee.) Vain hiukan -krassaa, jota epähuomiossa on joutunut joukkoon. (Ottaa hänen -salaattinsa pois.) Kiitos, neiti. (Nuorelle edeskäyvälle, käskien häntä -tarjoamaan Dollylle uutta). Jo. (Jatkaa). Enimmäkseen kaikki kuuluvat -Englannin valtiokirkkoon, neiti. - -_Dolly_. Englannin valtiokirkkoon! Kuinka suuri jäsenmaksu siinä on? - -_Crampton_ (nousee kiivaasti yleisen hämmästyksen vallitessa). Tästä te -näette, miten minun lapseni ovat kasvatetut, McComas. Te näette ja -kuulette itse. Minä vaadin teidät kaikki todistajiksi -- (Hän huutaa ja -on vähällä lyödä nyrkkinsä pöytään, kun edeskäypä ottaa varmuuden -vuoksi pois hänen lautasensa.) - -_Mrs Clandon_ (lujasti). Istu, Fergus. Ei ole vähintäkään syytä -tuollaiseen vihanpurkaukseen. Muista, että Dolly on vieras täällä. Istu -alas, ole hyvä. - -_Crampton_ (alistuu vastahakoisesti). Pitääkö minun todellakin istua -alas ja kärsiä tällaista. Sitä minä suuresti epäilen. - -_Edeskäypä_. Juustoa, herra; vai haluatteko jäätelöä? - -_Crampton_ (hätkähtää). Mitä? Ah! -- juustoa, juustoa. - -_Dolly_. Tuokaa laatikollinen paperosseja, William. - -_Edeskäypä_. Tässä on, neiti. (Hän ottaa paperossilaatikon -tarjoilupöydältä ja asettaa sen Dollyn eteen, joka valitsee siitä yhden -ja valmistuu polttamaan. Edeskäypä palaa tarjoilupöydän luo hakeakseen -vahatulitikkuja.) - -_Crampton_ (tuijottaa hämmästyneenä Dollyyn). Polttaako hän? - -_Dolly_ (kärsimättömästi). Totta tosiaan, Mr Crampton, minä taidan -pilata teidän aamiaisenne. Minä lähden polttamaan alas rantaan. (Hän -nousee pöydästä loukkaantuneena ja astuu alas portaita. Edeskäypä -yrittää tarjota hänelle tulitikkuja, mutta hän on jo ehtinyt poistua.) - -_Crampton_ (vimmoissaan). Margaret: kutsu tuo tyttö takaisin. Kutsu -hänet takaisin, sanon minä. - -_M'Comas_ (koettaa rauhoittaa). Kuulkaa, Crampton, älkää välittäkö -hänestä. Hän on isänsä tytär, siinä kaikki. - -_Mrs Clandon_ (vastustaen). Toivottavasti ei, Finch. (Hän nousee -paikaltaan. Kaikki liikahtavat hiukan.) Mr Valentine: suotteko minulle -anteeksi. Pelkään, että Dolly on loukkaantunut ja pahoillaan siitä mitä -on tapahtunut. Minun täytyy mennä hänen luokseen. - -_Crampton_. Puolustaaksesi häntä minua vastaan, vai mitä? - -_Mrs Clandon_ (panematta häneen huomiota). Gloria, tahdotko istua sen -aikaa minun paikallani, kultaseni. (Hän astuu portaitten luo. -Cramptonin silmät seuraavat häntä katkeralla vihalla. Muut katselevat -häntä kiusattuina tukalan hiljaisuuden vallitessa.) - -_Edeskäypä_ (pidättää häntä portaiden yläpäässä ja tarjoaa hänelle -tulitikkuja). Nuori neiti unohti tulitikut, rouva. Tahdotteko olla -hyvä, rouva. - -_Mrs Clandon_ (osoittaen kiitollista kohteliaisuutta kuullessaan -edeskäyvän lempeän ja miellyttävän äänen). Kiitoksia hyvin paljon. (Hän -ottaa tulitikut ja astuu rantaan. Edeskäypä vie mukanaan apulaisensa -hotelliin kyökin tietä, jättäen aamiaisseuran yksin.) - -_Crampton_ (heittäytyy tuolinsa selkänojaa vasten). Siinä vasta on -äiti, McComas! Siinä vasta on äiti! - -_Gloria_ (varmasti). Niin: hyvä äiti. - -_Crampton_. Ja huono isä? Sitäkö sinä tarkoitat, vai mitä? - -_Valentine_ (nousee kiusaantuneena ja kääntyy Glorian puoleen). Miss -Clandon: minä -- - -_Crampton_ (kääntyy hänen puoleensa). Tuon tytön nimi on Crampton, Mr -Valentine, eikä Clandon. Tahdotteko tekin loukata minua? - -_Valentine_ (panematta häneen huomiota). Olen aivan epätoivoissani, -Miss Clandon. Syy on kokonaan minun: minä toin hänet tänne. Minä olen -hänestä edesvastuussa. Ja minä häpeän hänen puolestaan. - -_Crampton_. Mitä te tarkoitatte? - -_Gloria_ (nousee jäykkänä). Ei hätää mitään, Mr Valentine. Me olemme -kaikki olleet hiukan lapsellisia. Pieni juhlamme ei ole oikein -onnistunut: nouskaamme pöydästä ja lopettakaamme se. (Hän työntää -tuolinsa syrjään ja kääntyy portaihin päin, lisäten ylimielisen -levollisesti astuessaan Cramptonin ohitse). Hyvästi, isä. - -Hän astuu portaita alas kylmän ja halveksivan väliäpitämättömänä. -Kaikki katselevat häntä, eivätkä sen vuoksi huomaa, että edeskäypä on -palannut hotellista tuoden Cramptonin päällystakin ja Valentinen kepin -sekä pari shaalia ja päivänvarjoa, valkean liinaisen sateensuojan ja -muutamia telttatuoleja. - -_Crampton_ (itsekseen, katsellen Glorian jälkeen peloittava ilme -kasvoillaan). Isä! Isä! (Hän iskee nyrkkinsä vihoissaan pöytään.) -Nyt -- - -_Edeskäypä_ (tarjoo hänelle päällystakkia). Tämä on teidän, herra. -(Crampton tuijottaa häneen; sitten hän vetäisee sen äkisti häneltä ja -astuu puutarhasohvaa kohti ja yrittää turhaan vihan vimmoissaan saada -takkia ylleen. McComas nousee ja auttaa häntä; sitten hän ottaa -hattunsa ja sateensuojansa pieneltä rautapöydältä ja astuu portaita -kohti. Sillä välin edeskäypä, kiitettyään Cramptonia, kun tämä on -vastaanottanut takkinsa, antaa osan taakastaan Philipille.) Naisten -päivänvarjot, herra. Tavattoman häikäisevä valo meren rannalla tänään, -herra. Se ei ole hyvä iholle, herra. Minä tuon kyllä telttatuolit -rantaan, herra. - -_Philip_. Te olette vanha, isä William; mutta te olette kaikkein -toimekkain ihminen koko maailmassa. Ei, pitäkää päivänvarjot ja antakaa -telttatuolit minulle. (Ottaa tuolit). - -_Edeskäypä_ (mielistelevän kiitollisena). Kiitos, herra. - -_Philip_. Finch: ottakaa pari näistä. (Antaa hänelle muutamia tuoleja). -Tulkaa. (He astuvat yhdessä portaita alas). - -_Valentine_ (edeskäyvälle). Antakaa minullekin jotain kannettavaa -- -yhden noista. (Aikoo ottaa päivänvarjon). - -_Edeskäypä_ (hienotunteisesti). Se on nuoremman neiden, herra. -(Valentine ei ota sitä.) Kiitos, herra. Jos sallitte, herra, niin -luulen, että tämä sopii teille paremmin. (Hän laskee päivänvarjon -Cramptonin tuolille, ja ottaa esiin frakkinsa takataskusta kirjan, -jonka lehtien välissä on merkkinä naisen nenäliina). Vanhempi neiti -lukee tätä parasta aikaa. (Valentine ottaa kirjan kiihkeästi). Kiitos, -herra. Schopenhauer, nähkääs herra. (Hän ottaa jälleen käteensä -päivänvarjon). Hyvin mieltäkiinnittävä kirjailija, herra: varsinkin -naiskysymyksessä, herra. (Astuu alas portaita. Valentine aikoo seurata -häntä, mutta samassa muistuu Crampton hänen mieleensä ja hän muuttaa -päätöksensä.) - -_Valentine_ (astuu varsin kiihoittuneena Cramptonin luo). Kuulkaahan, -Crampton, ettekö te ole häpeissänne? - -_Crampton_ (riidanhaluisesti). Häpeissänikö! Minkä vuoksi? - -_Valentine_. Siksi että olette käyttäytynyt kuin karhu. Mitä teidän -tyttärenne ajattelee minusta, kun minä toin teidät tänne? - -_Crampton_. En minä ole ajatellut mitä minun tyttäreni ajattelee -teistä. - -_Valentine_. Ei, te ajattelette vain itseänne. Te olette hirveän -itsekäs ihminen. - -_Crampton_ (sydäntäsärkevästi). Hän sanoi teille mikä minä olen -- isä --- isä, jolta lapset ovat riistetyt. Onko nykyinen nuoriso aivan -sydäntä vailla? Tänne minä tulen ensi kertaa monen vuoden kuluttua -nähdäkseni, millaisiksi minun lapseni ovat kehittyneet, kuullakseni -heidän ääntään, ja sitten he kohtelevat minua kuin ventovierasta, -kutsuvat minut aamiaiselle; Mr Crampton, Mister Crampton! Mikä oikeus -heillä on puhutella minua tuolla tavalla? Minä olen heidän isänsä: -voivatko he sitä kieltää? Minä olen ihminen, jolla on tavalliset -inhimilliset tunteet: eikö minulla ole oikeuksia, eikö minulla ole -vaatimuksia? Ketä minulla on ollut ympärilläni kaikkina näinä vuosina? -Vain palvelijoita, kirjanpitäjiä, liiketuttavia. He ovat kohdelleet -minua kunnioituksella, niin, ystävyydelläkin. Olisiko yksikään heistä -puhutellut minua sillä tavalla kuin tyttäreni? Olisiko yksikään heistä -nauranut minulle niinkuin poikani koko ajan? (Vimmoissaan). Minun omat -lapseni! Mister Crampton! Minun -- - -_Valentine_. No, no, he ovat vain lapsia. Ainoa heistä, joka on jonkun -arvoinen, nimitti teitä isäksi. - -_Crampton_. Niin: "hyvästi, isä". Hyvästi! Niin, niin. Hän löysi tien -sydämeeni loukkaamalla minua syvästi. - -_Valentine_ (suutuksissaan). No, kuulkaahan, Crampton: älkää moittiko -häntä. Hän kohteli teitä hyvin ystävällisesti. Minun oli paljoa pahempi -olla aamiaisten kestäessä kuin teidän. - -_Crampton_. Teidänkö! - -_Valentine_ (yltyvällä kiivaudella). Niin, minun. Minä istuin hänen -vieressään; enkä sanonut hänelle sanaakaan koko aterian aikana. En -tiennyt mitä sanoa. Eikä hän puhunut minulle yhtään mitään. - -_Crampton_. Entäs sitten! - -_Valentine_. Entäs sitten! (Puhuu yhä nopeammin). Crampton: tiedättekö -miltä minusta tänään tuntuu? Ettehän vain luule, että minulla on tapana -tehdä sellaisia kepposia sairailleni kuin teille tänään? - -_Crampton_. Toivottavasti ei. - -_Valentine_. Asian laita on se, että minä olen aivan hullu tai -oikeammin etten koskaan ennen ole ollut oikein viisas. Minä voisin -tehdä mitä tahansa. Vihdoinkin olen nyt täysi-ikäinen. Minä olen mies; -ja teidän tyttärenne on tehnyt minusta miehen. - -_Crampton_ (epäilevästi). Oletteko te rakastunut minun tyttäreeni? - -_Valentine_ (sanat suorastaan tulvivat hänen huuliltaan). Rakastunut! -Tyhmyyksiä! Se on jotakin paljoa korkeampaa ja suurempaa. Se on elämää, -se on uskoa, se on voimaa, varmuutta, itse paradiisi -- - -_Crampton_ (keskeyttää hänet pilkallisesti). Loruja, mies! Kuinka te -voisitte elättää vaimoa? Ette te voi mennä naimisiin. - -_Valentine_. Kuka puhuu naimisesta? Minä tahdon suudella hänen -käsiänsä; minä tahdon polvistua hänen eteensä; minä tahdon elää hänen -tähtensä; minä tahdon kuolla hänen puolestaan; se riittää minulle. -Katsokaa hänen kirjaansa! Katsokaa! (Hän suutelee nenäliinaa.) Jos te -antaisitte minulle kaikki rahanne ja tarjoutuisitte minun puolestani -menemään alas rantaan saadaksenne puhua hänen kanssansa, niin nauraisin -vain teille. (Hän hyökkää ilosta loistaen alas portaita ja törmää -suoraan edeskäyvän syliin, joka palaa takaisin rannasta. He pelastuvat -kaatumasta nurin tarttumalla lujasti toisiaan vyötäisiltä kiinni ja -pyörähtävät ympäri.) - -_Edeskäypä_ (hiljaisesti). Varovasti, herra, varovasti. - -_Valentine_ (hämmästyen omaa kiivauttaan). Anteeksi. - -_Edeskäypä_. Ei se mitään, herra. Ei yhtään mitään. Sehän on aivan -luonnollista, herra, teidän iässänne. Neiti lähetti minua hakemaan -kirjaansa. Tahdotteko olla hyvä, herra, ja viedä se hänelle heti -paikalla. - -_Valentine_. Mielelläni. Ehkäpä sallitte minun antaa teille kuuden -viikon ansioni. -- (Ojentaa hänelle Dollyltä saamansa kruunun.) - -_Edeskäypä_ (ikäänkuin tuo rahasumma voittaisi kaikki hänen toiveensa). -Kiitos, herra. (Valentine juoksee alas portaita.) Hyvin iloinen nuori -herra, hyvin miehekäs ja kelvollinen. - -_Crampton_ (muristen). Ja ansaitsee luultavasti lyhyessä ajassa suuren -omaisuuden. Minä tiedän kuinka paljon tuloja hänellä on ollut kuuden -viikon kuluessa. (Hän astuu penkereen yli rautapöydän luo ja käy -istumaan.) - -_Edeskäypä_ (filosofisesti). Sitä ei voi koskaan tietää, herra. Se on -minun elämänkäsitykseni, herra, jollette pane sitä pahaksenne. -(Filosofi väistyy hetkeksi edeskäyvän tieltä.) Ehkäpä ette yhtään ole -huomannut, herra, että te ette ole lainkaan koskenut seltteriin ja -viskyyn, herra. (Hän ottaa lasin aamiaispöydältä ja asettaa sen -Cramptonin eteen.) Niin, herra! Sitä ei voi koskaan tietää. Ajatelkaa -esimerkiksi minun poikaani, herra! Kukapa olisi uskonut, että hänestä -tulisi asianajaja, herra. Eikä ainoatakaan asiaa hän aja alle -viidenkymmenen guinean, herra. Se on tosiaankin oikea opetus, herra. - -_Crampton_. Toivottavasti hän on teille kiitollinen ja tunnustaa mitä -hän on teille velkaa? - -_Edeskäypä_. Me tulemme erittäin hyvin toimeen, herra, todellakin -erittäin hyvin, kun otamme huomioon kuinka erilaisissa oloissa me -elämme. (Taaskin hänen äänensä sävy vaihtuu.) Sokeripala, herra, tekee -seltterin paljoa virkistävämmäksi, eikä se siitä kuitenkaan tule yhtään -makeammaksi. Saanko luvan, herra? (Hän panee sokeripalan lasiin.) -Mutta, niinkuin minulla on tapana sanoa hänelle, missä eroitus -oikeastaan on? Jos minun täytyy pukeutua frakkiin näyttääkseni mikä -minä olen, niin täytyy hänen panna peruukki päähänsä ja silkkikaapu -hartioilleen näyttääkseen mikä hän on. Jos suurimman osan tuloistani -saan juomarahoina, joista en saa olla tietävinäni, niin hänenkin -tulonsa ovat enimmäkseen palkkioita, ja minä olen kuullut sanottavan, -ettei niistäkään saa olla tietävinään! Jos hän pitää seuraelämästä, ja -jos hän toimensa kautta joutuu tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, -niin samoin on minunkin laitani, herra. Jos asianajajalle on hiukan -ikävää, että hänellä on kippari isänä, niin on kipparillekin hiukan -ikävää, että hänellä on asianajaja poikana. Hyvin monet arvelevat, että -se on aivan sopimatonta, herra, sen voin vakuuttaa teille. Haluaako -herra vielä jotakin? - -_Crampton_. Ei kiitos. (Katkeran nöyrästi). Ehkäpä siitä ei ole -haittaa, vaikka istunkin täällä vielä hetken aikaa: enhän voi täältä -käsin häiritä rannalla istuvaa seuraa. - -_Edeskäypä_ (liikutettuna). Hyvin ystävällistä, herra, että käsitätte -asian siltä kannalta. Ikäänkuin se ei olisi meille suuri kunnia, Mr -Crampton. Mitä enemmän herra tuntee olevansa täällä kotonaan, sitä -parempi meille. - -_Crampton_ (pilkallisesti). Kotona! - -_Edeskäypä_ (miettivästi). Niin, herra, kyllä niinkin voi sanoa. Minä -olen aina väittänyt, että hotellielämän suurin etu on se, että sinne -voi paeta kotoaan, herra. - -_Crampton_. Luulenpa, että se etu tänään meni minulta hukkaan. - -_Edeskäypä_. Niinpä niin, herra, aivan niin. Hyvä jumala! Ainahan -sattuu jotakin odottamatonta, eikö totta? (Pudistaa päätään). Sitä ei -voi koskaan tietää, herra, sitä ei voi koskaan tietää. (Hän menee -hotelliin.) - -_Crampton_ (jonka silmissä on kova, kylmä loiste, kun hän nojaa synkät -kasvonsa käsiinsä). Koti! Koti!! (Hän laskee käsivarret pöydälle ja -painaa kasvonsa niitä vasten, mutta kohoaa kiireesti ylös kuullessaan -jonkun tulevan. Gloria astuu portaita ylös päivänvarjo ja kirja -kädessä. Crampton katsoo uhmailevasti häneen, mutta itsepäinen piirre -suun ympärillä ja kaihoava ilme silmissä ovat ristiriidassa keskenänsä. -Gloria tulee puutarhasohvan luo ja asettuu selin siihen, nojautuen -sohvan päähän ja katselee häntä ikäänkuin hän ihmettelisi hänen -heikkouttaan. Hän on liian utelias ollakseen kylmä, mutta hän ei -vähääkään välitä sukulaisuussuhteesta.) No? - -_Gloria_. Minä tahtoisin hiukan puhua teidän kanssanne. - -_Crampton_ (katsoo häntä tiukkaan). Todellako? Sepä on hämmästyttävää. -Sinä kohtaat isäsi kahdeksantoista vuoden kuluttua; ja sinä haluat -todellakin puhua hiukan hänen kanssansa! Sepä on liikuttavaa: eikö -totta? (Hän nojaa päänsä käteensä, ja katsoo alas ja pois hänestä -synkkiin ajatuksiin vaipuneena.) - -_Gloria_ Tuo kaikki tuntuu minusta kovin naurettavalta ja -tarpeettomalta. Mitä te tahdotte, että me tuntisimme teitä kohtaan -- -tai tekisimme teille? Mitä te oikeastaan vaaditte? Miksi ette ole yhtä -kohtelias meille kuin muut ihmiset? Te ette varmaankaan ole kovin -kiintynyt meihin -- ja miksi sitä olisittekaan? Mutta voisimmehan me -sittenkin olla yhdessä riitelemättä. - -_Crampton_ (tulee tuhan harmaaksi kasvoiltansa). Oletko selvillä siitä, -että minä olen sinun isäsi? - -_Gloria_. Täydellisesti. - -_Crampton_. Tiedätkö myöskin, mitä sinä olet minulle tyttärenä velkaa? - -_Gloria_. Esimerkiksi --? - -_Crampton_ (nousee ikäänkuin aikeissa taistella jonkun hirviön kanssa). -Esimerkiksi! Esimerkiksi!! Esimerkiksi rakkautta, kunnioitusta, -tottelevaisuutta -- - -_Gloria_ (kohoaa huolimattomasta, eteenpäinkumartuneesta asennostaan ja -asettuu nopeasti ylpeänä häntä vastaan). Minä en tottele mitään muuta -kuin oikeudentuntoani, minä kunnioitan vain sitä mikä on jaloa, siinä -minun velvollisuuteni. (Hän lisää vähemmän varmana.) Mitä rakkauteen -tulee, niin se ei ole minun vallassani. En tiedä varmaan, tokko vielä -tiedän mitä rakkaus onkaan. (Hän kääntyy pois tuntien vastenmielisyyttä -tätä puheenainetta kohtaan ja hakee aamiaispöydän luota mukavan tuolin -ja laskee kädestään kirjan ja päivänvarjon.) - -_Crampton_ (seuraten häntä katseillaan). Tarkoitatko todellakin mitä -sanot? - -_Gloria_ (kääntyy äkisti hänen puoleensa, kovalla äänen sävyllä). -Anteeksi: se on epäkohtelias kysymys. Minä puhun aivan vakavasti teidän -kanssanne; ja minä oletan, että tekin käsitätte minut vakavalta -kannalta. (Hän ottaa tuolin pöydän äärestä; kääntää sen loitommalle; -käy istumaan hiukan väsyneesti ja sanoo). Ettekö voi keskustella tästä -asiasta levollisesti ja järkevästi? - -_Crampton_. Levollisesti ja järkevästi! Ei, sitä minä en voi. -Ymmärrätkö sinä? Minä en voi. - -_Gloria_ (painolla). En. Sitä minä en voi ymmärtää. Minä en käsitä -- - -_Crampton_ (hätkähtää hermostuneesti). Seis! Älä sano mitään enää! Sinä -et tiedä mitä teet. Tahdotko saattaa minut hulluksi? (Gloria rypistää -otsaansa, sillä tuo kiivaus on hänestä sietämätöntä. Crampton jatkaa -nopeasti). Ei: minä en ole pahoillani, en sitä todellakaan ole. -Maltahan, annas kun hiukan tuumin. (Hän on hetken aikaa ääneti, -rypistää otsaansa ja vääntää kätensä nyrkkiin; sitten hän ottaa tuolin -aamiaispöydän päästä ja käy Glorian viereen istumaan, koettaen -puhuessaan olla lempeä ja kärsivällinen.) Nyt luulen keksineeni. Joka -tapauksessa tahdon koettaa. - -_Gloria_ (lujasti). Katsokaahan! Kaikki selviää, jos vain ajattelemme -asiaa oikein järkevästi. - -_Crampton_ (pelästyy äkkiä). Ei: älä ajattele. Koeta mielemmin tuntea: -tunne yksin voi auttaa meitä. Kuulehan! Oletko sinä -- mutta ensiksi -- -minä olen aivan unohtanut. Mikä on sinun nimesi? Minä tarkoitan, millä -nimellä sinua tavallisesti kutsutaan, sillä ei suinkaan sinua sanota -Sophroniaksi? - -_Gloria_ (hämmästyksellä ja inholla). Sophronia! Minun nimeni on -Gloria. Minua on aina sanottu Gloriaksi. - -_Crampton_ (kiihtyy jälleen). Sinun nimesi on Sophronia, tyttö: sinä -sait sen nimen tätisi, Sophronian, minun sisareni mukaan. Hän lahjoitti -sinulle ensimäisen raamattusi, johon nimesi on kirjoitettu. - -_Gloria_. Sitten äiti on antanut minulle uuden nimen. - -_Crampton_ (vihoissaan). Siihen hänellä ei ollut oikeutta. Sitä minä en -salli. - -_Gloria_. Teillä ei ollut oikeutta antaa minulle sisarenne nimeä. Minä -en tunne häntä. - -_Crampton_. Loruja. Minun kärsivällisyydelläni on rajansa. Minä en -salli sitä! Kuuletko sinä? - -_Gloria_ (nousee, varoittavalla äänellä). Aiotteko riidellä? - -_Crampton_ (pelästyy, rukoilevasti). Ei, ei: istu alallesi. Käy -istumaan, ole hyvä. (Hän katsoo Cramptoniin ja antaa hänen olla -epätietoisena. Crampton pakoittautuu lausumaan tuon epämiellyttävän -nimen.) Gloria. (Gloria osoittaa tyytyväisyyttään sulkemalla hiukan -suutaan ja käymällä istumaan.) Katsoppas, minä tahdon vain näyttää -sinulle, että olen isäsi -- rakas lapseni. (Hyväilysana tuntuu niin -kömpelöltä, että Gloria hymyilee vastoin tahtoansa ja päättää olla -hiukan ystävällinen). Kuulehan. Minä tahtoisin kysyä sinulta vain -jotakin. Etkö muista minua enää yhtään? Sinä olit pieni lapsi, kun he -riistivät sinut minulta; mutta sinä ymmärsit silloin jo paljon. Etkö -muista ketään, jota sinä rakastit, tai (arasti) josta sinä ainakin -pidit lapsellisella tavallasi? Erästä, joka salli sinun olla -huoneessaan ja katsella leikkilaivojaan, niinkuin sinä niitä nimitit? -(Crampton katsoo häntä kiihkeästi kasvoihin, ikäänkuin odottaen, että -hän vastaisi hänelle jotakin ja jatkaa sitten vähemmän toivehikkaasti -sekä kiihkeämmin). Erästä, joka salli sinun tehdä mitä ikänä tahdoit -eikä koskaan sanonut sinulle sanaakaan, pyysi vain sinua olemaan hiljaa -ja ääneti? Erästä, joka oli sinulle jotakin muuta kuin kukaan muu -ihminen -- erästä, joka oli sinun isäsi? - -_Gloria_ (tunteettomasti). Jos te kerrotte minulle, niin epäilemättä -heti kuvailen mielessäni, että muistan jotakin. Mutta minä en -tosiaankaan muista mitään. - -_Crampton_ (kaipauksella). Eikö äitisi koskaan ole puhunut sinulle -mitään minusta? - -_Gloria_. Hän ei ole edes koskaan maininnut teidän nimeänne. (Crampton -ähkii tahtomattaan. Gloria katsoo häneen halveksien ja jatkaa). Paitsi -yhden ainoan kerran: ja silloin hän kertoi minulle jostakin, jonka olin -unohtanut. - -_Crampton_ (katsahtaa häneen toivehikkaasti). Mistä sitten? - -_Gloria_ (armottomasti). Piiskasta, jonka olitte ostanut antaaksenne -minulle selkään. - -_Crampton_ (kiristäen hampaitaan). Oi! Panetellaksensa minua! -Vieroittaaksensa sinut minusta! Eihän sinun koskaan olisi tarvinnut -sitä tietää. (Terävällä, tuskallisella äänellä). Kirottu nainen! - -_Gloria_ (hypähtää ylös). Lurjus! (Suurella painolla). Lurjus!! -Uskallatteko kirota minun äitiäni! - -_Crampton_. Hiljaa, tai sinä kadut sitä jäljestäpäin. Minä olen sinun -isäsi. - -_Gloria_. Minä vihaan tuota nimeä! Mutta äidin nimi on minulle rakas. -Parasta jos lähdette täältä. - -_Crampton_. Minä -- minä tukehdun! Sinä tahdot tappaa minut. Joku -- -minä -- (Hänen äänensä katkeaa. Hän on vähällä saada halvauksen.) - -_Gloria_ (astuu kaidepuitten luo kylmänä ja päättävänä ja huutaa alas -rantaan). Mr Valentine! - -_Valentine_ (vastaa alhaalta). Kyllä. - -_Gloria_. Tulkaa tänne hiukan. Mr Crampton tarvitsee teitä. (Hän palaa -pöydän luo ja kaataa vettä lasiin.) - -_Crampton_ (tointuu). Ei, anna minun olla, en minä häntä tarvitse. Ei -minua mikään vaivaa. En minä tarvitse häntä, enkä liioin sinun -apuasikaan. (Hän nousee ja ojentaa itseään). Niinkuin sanoit, parasta -kun lähden. (Painaa hatun päähänsä.) Onko se sinun viimeinen sanasi? - -_Gloria_. Toivottavasti! (Crampton katselee häntä hetken aikaa -itsepintaisesti, nyökkää sitten äkäisesti päätään, ikäänkuin hänkin -olisi samaa mieltä, ja menee hotelliin. Gloria katsoo hänen jälkeensä -levollisesti ja kylmästi, kunnes hän katoaa, tekee liikkeen, joka -ilmaisee helpoitusta ja kääntyy puhuakseen Valentinen kanssa, joka -juoksee ylös portaita.) - -_Valentine_ (hengästyneenä). Mikä on hätänä? (Katsoo ympärilleen). -Missä on Crampton? - -_Gloria_. Hän meni. (Valentinen kasvot kirkastuvat äkkiä, ne kuvastavat -iloa, pelkoa ja vallattomuutta. Hän huomaa samassa, että hän on yksin -Glorian kanssa. Gloria jatkaa väliäpitämättömästi). Minä luulin, että -hän oli pahoinvointinen; mutta hän tointui jälleen. Hän ei tahtonut -odottaa teitä. Olen hyvin pahoillani. (Lähtee hakemaan kirjaansa ja -päivänvarjoaan.) - -_Valentine_. Sitä parempi. Hän hermostuttaa minua, jos olen hetkenkin -hänen kanssansa. (Ikäänkuin epähuomiossa.) Kuinka tuolla miehellä voi -olla niin kaunis tytär! - -_Gloria_ (hätkähtää ensin hiukan, vastaa sitten hänelle kohteliaasti, -mutta tahallisen halveksivasti). Näyttääpä siltä, kuin te yrittäisitte -sanoa jonkun kohteliaisuuden. Minä pyydän ilmoittaa teille kerta -kaikkiaan, Mr Valentine, että kohteliaisuudet ovat minusta kovin -äiteliä. Ollaan ystäviä, jos voimme olla sitä järkevällä ja terveellä -tavalla. Minä en aio mennä naimisiin; ja jollette te voi tyytyä siihen, -niin on parasta, ettemme jatka tuttavuutta. - -_Valentine_ (varovasti). Minä ymmärrän. Sallikaa minun vain tehdä -teille yksi ainoa kysymys: tarkoittavatko nuo sanat avioliittoa -yleensä, vai minua persoonallisesti? - -_Gloria_. Minä en tunne teitä kylliksi, Mr Valentine, jotta voisin -arvostella teidän persoonallisia ominaisuuksianne. (Hän kääntyy pois -hänestä aivan väliäpitämättömästi ja käy istumaan kirjoineen -puutarhatuoliin.) Minun mielestäni avioliitto on nykyään sellaisella -kannalla, ettei kukaan omasta arvostaan kiinnipitävä nainen voi suostua -siihen. - -_Valentine_ (muuttaa heti äänensä sydämellisen suoraksi, ikäänkuin hän -epäröimättä suostuisi hänen ehtoihinsa ja olisi ihastunut hänen -mielipiteisiinsä). Siinä suhteessa me sitten täydellisesti ymmärrämme -toisemme. Minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin: avioliitto on -rakennettu aivan väärälle perusteelle. (Hän ottaa päästään hattunsa ja -heittää sen iloisesti puutarhapöydälle.) Ei: minä tahdon poistaa kaikki -nuo tyhmyydet. (Käy istumaan Glorian viereen, niin luonnollisesti, -ettei tämä ajattelekkaan vastustaa, ja jatkaa innolla). Eikö teistäkin -se ole hirveää, että mies ja nainen tuskin voivat olla tuttujakaan -ennenkuin jo oletetaan heillä olevan sellaisia aikeita? Ikäänkuin ei -olisi olemassakaan muita harrastuksia -- ei muuta keskusteluainetta -- -ikäänkuin eivät naiset kykenisikään mihinkään parempaan! - -_Gloria_ (mielenkiinnolla). Nyt te puhutte järkevästi ja viisaasti, Mr -Valentine. - -_Valentine_ (silmissä kirkas kiilto, kun hänen metsästysjuonensa -onnistuu). Tietysti! Kaksi niin intelligenttiä ihmistä kuin me! Eikö -ole mieluista, kun tässä tyhmässä, sovinnaisessa maailmassa kohtaa -toisen ihmisen, joka seisoo samalla tasolla kuin itsekin, jonkun, joka -on valistunut ja vapaa ennakkoluuloista? - -_Gloria_ (vakavasti). Minä toivon tapaavani paljon sellaisia ihmisiä -Englannissa. - -_Valentine_ (epäilevästi). Hm! Onhan täällä paljon ihmisiä -- lähes -neljäkymmentä miljoonaa. He eivät ole kaikki keuhkotautisia ja -sivistyneitä, niinkuin kansa Madeirassa. - -_Gloria_ (suurella mielenkiinnolla). Oi, kaikki ovat tyhmiä ja -ennakkoluuloisia Madeirassa. Heikkoja, hempeämielisiä olentoja. Minä -vihaan heikkoutta; ja minä vihaan hempeämielisyyttä. - -_Valentine_. Siksi te olettekin niin inspireeraava. - -_Gloria_ (kevyesti nauraen). Olenko minä inspireeraava? - -_Valentine_. Olette. Voima on tarttuvaa. - -_Gloria_. Heikkous on tarttuvaa, sen minä tiedän. - -_Valentine_ (vakaumuksella). Te olette voimakas. Tiedättekö, että te -saitte koko maailman muuttumaan minun silmissäni tänä aamuna. Minä olin -alakuloinen, minä ajattelin maksamatonta hyyryäni ja pelkäsin -tulevaisuutta. Kun te tulitte sisään, niin minun silmiäni häikäisi. -(Gloria rypistää hiukan kulmiaan. Valentine jatkaa nopeasti). Sehän on -narrimaista, tietenkin, mutta jotakin minulle todellakin tapahtui. -Selittäkää se miten ikänä tahdotte, mutta minun vereeni -- (hän epäröi -ja koettaa löytää intohimosta kyllin vapaan sanan) -- lisääntyi happia. -Minun lihakseni pingoittuivat, aivoni kirkastuivat, rohkeuteni kasvoi. -Sehän on hullua, eikö totta? Varsinkin kun ottaa lukuun, etten ole -ensinkään hempeämielinen. - -_Gloria_ (levottomasti, nousee). Mennään takaisin rantaan. - -_Valentine_ (synkästi, katsoo häneen). Mitä? Onko teilläkin sama tunne? - -_Gloria_. Mikä tunne? - -_Valentine_. Pelon tunne. - -_Gloria_ Pelonko tunne! - -_Valentine_. Ikäänkuin jotakin tapahtuisi. Tuo tunne valtasi minut -äkkiä, juuri ennenkuin te ehdoititte, että me karkaisimme toisten luo. - -_Gloria_ (hämillään). Sepä oli kummallista -- hyvin kummallista! -Minulla oli aivan sama tunne. - -_Valentine_. Kuinka ihmeellistä! (Nousee). No niin, karkaammeko? - -_Gloria_. Karkaisimmeko? Ei, sehän olisi lapsellista. (Käy jälleen -istumaan. Valentine siirtää tuolinsa hänen viereensä ja katselee häntä -vakavalla mielenkiinnolla. Gloria näyttää miettivältä ja lisää hiukan -hämillään). Tahtoisinpa tietää, miten tieteellisesti voi selittää -tuollaisia mielikuvia, jotka joskus valtaavat meidät! - -_Valentine_. Niin tosiaankin! Se on kummallinen, avuton tunne. Eikö -totta? - -_Gloria_ (vastustaen). Avutonko? - -_Valentine_. Niin juuri. Ikäänkuin luonto, annettuaan meidän kaikkina -näinä vuosina olla oman onnemme huomassa ja sallittuaan meidän tehdä -mitä meidän mielestämme on ollut oikeaa ja viisasta, äkkiä ojentaisi -suuren kätensä tarttuakseen meitä -- kahta pientä lasta -- niskasta -kiinni ja käyttäisi meitä vastoin tahtoamme omalla tavallaan omia -tarkoituksiaan varten. - -_Gloria_. Eikö tuo ole turhaa haavetta? - -_Valentine_ (muuttaa äkkiä äänensä tavattoman häikäilemättömäksi). En -tiedä. En minä siitä välitä. (Moittivasti). Oi, Miss Clandon, Miss -Clandon: kuinka te saatoitte? - -_Gloria_. Mitä minä olen tehnyt? - -_Valentine_. Tenhota minut tällä tavalla. Minä olen rehellisesti -koettanut olla järkevä, asiallinen, kaikkea mitä te tahdoitte. Mutta -- -mutta -- oi, ettekö huomaa, minkä voiman te olette herättänyt minun -sielussani? - -_Gloria_ (harmissaan, halveksivan ankarasti). Minä toivon, että te ette -tarkoita jotakin niin typerää -- jotain niin kehnoa, kuin rakkautta. - -_Valentine_ (vastustaa pilkallisesti sellaista oletusta). Ei, ei, ei. -Ei rakkautta: sitähän se ei ole. Nimittäkäämme sitä kemiaksi. -Ettehän te voi kieltää, ettei olisi olemassa kemiallista -vaikutusta, kemiallista ystävyyttä, kemiallista yhteyttä -- mikä on -vastustamattomin kaikista luonnonvoimista. No niin, te vedätte minua -vastustamattomasti puoleenne -- kemiallisesti. - -_Gloria_ (halveksivasti). Loruja! - -_Valentine_. Niin, tietysti se on lorua, te tyhmä tyttö. (Gloria -hätkähtää loukkaantuneena.) Niin juuri, tyhmä tyttö: se ainakin on -tieteellinen tosiasia. Te olette suuri teeskentelijä, sitä te juuri -olette. (Nousee). Nyt luullakseni te ette enää huoli olla missään -tekemisissä minun kanssani? (Hän menee rautapöydän luo ja ottaa -hattunsa.) - -_Gloria_ (tekeytyy levolliseksi, asettuu asentoon, ikäänkuin hän olisi -opettajatar, jota on valokuvattava). Siitä näkyy, kuinka vähän te -ymmärrätte minun todellista luonnettani. Minä en ole vähintäkään -loukkaantunut. (Valentine pysähtyy ja panee jälleen pois hattunsa.) -Minä sallin mielellään ystävieni huomauttaa minulle vikojani, Mr -Valentine, silloinkin kun he niin kokonaan erehtyvät minusta kuin te. -Minulla on paljon vikoja -- oikein suuria vikoja -- oikeita luonteen -vikoja; mutta teeskentelijä minä en ole, se on varma. (Hän sulkee -huulensa ja tarkastelee häntä varmasti ja uhmaillen istuen vielä -entistään levollisempana paikallansa.) - -_Valentine_ (palaa puutarhasohvan luo nähdäkseen häntä silmästä -silmään). Kyllä, sitä te olette. Järkeni sanoo sen minulle: kokemukseni -sanoo sen minulle. - -_Gloria_. Suokaa anteeksi, jos huomautan teille, ettei teidän järkenne -ja kokemuksenne ole erehtymättömiä. Ainakin minä toivon sitä. - -_Valentine_. Minun täytyy uskoa niitä, jollette te tahdo, että uskon -silmiäni, sydäntäni, vaistoani, mielikuvitustani, jotka kertovat mitä -hirvittävimpiä valheita teistä. - -_Gloria_ (hänen mielenkiintonsa herää jälleen). Valheitako! - -_Valentine_. (itsepäisesti). Niin, valheita. (Käy jälleen hänen -viereensä istumaan.) Ette suinkaan te tahdo, että minä uskoisin teitä -maailman suloisimmaksi naiseksi? - -_Gloria_. Se on naurettavaa ja liian persoonallista. - -_Valentine_. Tietysti se onkin naurettavaa. Mutta sen minun silmäni -sanovat minulle. (Gloria tekee torjuvan, pilkallisen liikkeen.) Ei: en -minä mielistele. Sanonhan teille, etten usko sitä. (Gloria on -häpeissään, kun tämäkään ei oikein häntä miellytä.) Ymmärrättekö, että -jos te nyt kääntyisitte pois minusta inhoten vain minun heikkouttani, -niin minä istuisin ja itkisin tässä kuin lapsi? - -_Gloria_ (alkaa tuntea, että hänen täytyy puhua lyhyesti ja varmasti, -jotta hänen äänensä ei vapisisi). Mitä varten, jos saan luvan kysyä? - -_Valentine_ (puhuu ehdoin tahdoin tunteellisella äänellä). Tietysti -minä en sitä tee. En minä ole niin hullu. Ja kuitenkin sydämeni käskee -minua sitä tekemään -- minun hupsu sydämeni. Mutta minä hillitsen -sydäntäni ja saan sen vaikenemaan. Vaikka rakastaisin teitä tuhat -kertaa enemmän, niin sittenkin pakoittautuisin katsomaan totuutta -suoraan silmiin. Oikeastaan on varsin helppo olla järkevä. Totuus on -totuus. Mikä paikka tämä on? Se ei ole mikään taivas, vaan ravintola. -Mikä aika nyt on? Ei ole iankaikkisuus -- kello on noin puoli kaksi. -Kuka minä olen? Hammaslääkäri -- viiden shillingin hammaslääkäri! - -_Gloria_. Ja minä olen teeskentelevä tytön letukka. - -_Valentine_ (kiihkeästi). Ei, ei: sitä minä en voi sietää. Minä -tarvitsen yhden illusionin. Teidät. Minä rakastan teitä. (Hän kääntyy -Gloriaa kohti ikäänkuin hän ei voisi enää hillitä haluaan saada koskea -häneen. Gloria nousee suuttuneena ja on varoillansa. Valentine hyökkää -pystyyn ja peräytyy askeleen.) Oi, kuinka hullu minä olen! -- Aivan -poissa suunniltani! Te ette voi sitä ymmärtää: yhtä hyvin voisin puhua -rantakiville. (Hän kääntyy pois alakuloisena.) - -_Gloria_ (tyyntyneenä, kun Valentine vetäytyy syrjään, hiukan -katuvaisena). Olen pahoillani. En aikonut olla epäystävällinen, Mr -Valentine; mutta mitä minä voin vastata? - -_Valentine_ (palaa hänen luokseen. Hänen häikäilemätön esiintymisensä -on muuttunut kohteliaaksi ja ritarilliseksi). Te ette voi sanoa mitään, -Miss Clandon. Pyydän anteeksi: syy oli kokonaan minun, tai pikemmin -minulla oli huono onni. Katsokaa, kaikki riippuu vain siitä, pidättekö -te todellakin minusta. (Gloria tahtoo puhua, mutta Valentine tekee -torjuvan liikkeen.) Niin, tiedänhän minä, ettei teidän sovi sanoa -minulle, pidättekö te minusta vai ette, mutta -- - -_Gloria_ (valmiina taistelemaan mielipiteittensä puolesta). Ei sovi! -Miksikä ei? Minä olen vapaa nainen: miksi minä en voisi sanoa sitä -teille? - -_Valentine_ (pelokkaana, rukoilevasti, vetäytyy kauemmaksi). Älkää -huoliko. Minä pelkään kuulla sitä. - -_Gloria_ (ei ole enää pilkallinen). Ei teidän tarvitse pelätä. Minun -mielestäni te olette hempeämielinen ja hiukan narrimainen, mutta minä -pidän teistä. - -_Valentine_ (heittäytyy masentuneena puutarhatuolille). Sitten kaikki -on lopussa. (Hän näyttää epätoivoiselta.) - -_Gloria_ (hämillään, lähestyy häntä). Mutta minkä vuoksi? - -_Valentine_. Siksi että pitäminen ei riitä. Nyt kun ajattelen asiaa -vakavasti, niin en tiedä, tokko minä rakastankaan teitä. - -_Gloria_ (katselee häntä ihmetellen ja säälien). Olen hyvin pahoillani. - -_Valentine_ (taistellen intohimoansa vastaan). Ei, älkää säälikö minua. -Teidän äänenne murtaa sydämeni. Jättäkää minut yksin, Gloria. Te olette -vallannut minut niin syvästi, etten voi enää taistella tunnettani -vastaan. En voi sanoa teille -- - -_Gloria_ (äkillisen liikutuksen vallassa). Oi, älkää sanoko minulle -mitä te tunnette: minä en kestä sitä. - -_Valentine_ (hypähtää riemuiten pystyyn, hänen tuskallinen äänensä -kuulostaa nyt voimakkaalta ja riemuitsevalta). Oi, vihdoinkin on se -hetki tullut -- jolloin minulla on rohkeutta. (Hän tarttuu Glorian -käsiin: Gloria katsoo häneen kauhuissaan.) Jolloin meillä molemmilla on -rohkeutta! (Hän vetää hänet puoleensa; suutelee häntä kiihkeästi ja -nauraa poikamaisesti.) Nyt se on tehty, Gloria. Me rakastamme -toisiamme. (Gloria ällistelee vain häneen.) Mutta olitpa sinä aika -hirviö! Kuinka julmasti minua peloitti! - -_Philipin ääni_ (huutaa rannasta). Valentine! - -_Dollyn ääni_ Mr Valentine! - -_Valentine_. Hyvästi! Anna minulle anteeksi. (Hän suutelee nopeasti -Glorian käsiä ja kiiruhtaa portaille, jossa hän kohtaa Mrs Clandonin. -Gloria, aivan suunniltaan, katsoo vain hänen jälkeensä.) - -_Mrs Clandon_. Lapset etsivät teitä, Mr Valentine. (Hän katsoo -levottomasti ympärilleen.) Onko hän mennyt? - -_Valentine_ (hämillään). Hän? (Muistaa). Oi, Crampton. Hän meni jo -aikoja sitten, Mrs Clandon. (Hän kiiruhtaa riemuiten alas portaita.) - -_Gloria_ (vaipuu alas sohvalle). Äiti! - -_Mrs Clandon_ (kiiruhtaa hänen luokseen, peloissaan). Mikä hätänä, -armaani? - -_Gloria_. Oi, sinä et ole opettanut minulle mitään -- et mitään. - -_Mrs Clandon_. Mikä sinua vaivaa? - -_Gloria_ (kiihkeästi). Minä häpeän -- häpeän -- häpeän. (Hän punastuu, -kätkee kasvonsa käsiinsä ja kääntyy pois äidistään,). - - - - -III NÄYTÖS - - -Clandonin sali hotellissa. Kallis huone alakerroksessa, suuri, lattiaan -saakka ulottuva ikkuna, josta voi päästä puutarhaan. Keskellä huonetta -seisoo jykevä pöytä, jota peittää punaisenruskea liina ja jonka -ympärillä on tuoleja. Pöydällä on sitomattomia matkakäsikirjoja ja -aikatauluja. Vieras, joka astuisi ikkunasta sisään ja menisi pöydän -ääreen, näkisi vasemmalla puolellaan uunin ja oikealla puolella -seinävierustalla kirjoituspöydän lähinnä ovea, joka on etualalla. Jos -hänen aistinsa kävisi tähän suuntaan, niin hän ihailisi Lincrusta -Waltonin luumun- ja pronssinvärisiä seinäkoristuksia, laudoitusta ja -kattolistaa, jäljitettyjä, pronssisia nurkkapylväitä, ikkunan molemmin -puolin jalustimilla seisovia marmorisia maljakkoja, joiden jalat ovat -mustaa, kiilloitettua puuta, pientä koristekaappia, joka on uunia -lähinnä olevan maljakon vieressä, jonka keskiosan kaapinovi on -puumosaiikkia ja jonka pyöristetyillä kulmahyllyillä on halpahintaisia -sinisiä ja valkoisia porsliiniesineitä, bamburuokoista teepöytää -alaslaskettavine hyllyineen ikkunan toisella puolen, tauluja -- -valtamerenlaivoja ja Landseerin koiria -- suurta sohvaa ja sen monia -tyynyjä huoneen vastakkaisella puolella, kahta mukavaa tuolia uunin -edessä ja lopuksi, jos hän kääntyisi taakseen ja katsahtaisi ylös, -paksua messinkistä kartiinitankoa ikkunan yläpuolella, josta riippuu -punertavan ruskeat ripsiuutimet viheriäisine reunuksineen. Sanalla -sanoen, huone on varsin hyvin järjestetty kohottamaan vieraan omanarvon -tunnetta ja tyydyttämään häntä sillä tiedolla, että se maksaa punnan -päivässä. - -Mrs Clandon istuu kirjoituspöydän ääressä, lukien korrehtuuria. Gloria -seisoo ikkunan luona, katsellen ulos mietteisiin vaipuneena, jotka -silminnähtävästi kiusaavat häntä. - -Kello uuninreunalla lyö viisi väsyneellä äänellä, siksi ettei se voi -sietää sitä mustaa marmorista sarkofagia, joka on sen kehyksenä. - -_Mrs Clandon_. Viisi! Tuskinpa meidän enää tarvitsee odottaa lapsia. -Varmaankin he saavat teetä jossakin muualla. - -_Gloria_ (väsyneesti). Soitanko? - -_Mrs Clandon_. Soita, kultaseni. (Gloria menee uunin luo ja soittaa -kelloa.) Vihdoinkin olen saanut nämät korrehtuurit luetuiksi, Jumalan -kiitos! - -_Gloria_ (astuu väliäpitämättömästi huoneen poikki ja pysähtyy äidin -tuolin taakse). Mitkä korrehtuurit? - -_Mrs Clandon_. Kahdennenkymmenennen vuosisadan naisten uuden painoksen. - -_Gloria_ (hymyillen katkerasti). Siitä puuttuu yksi luku. - -_Mrs Clandon_ (etsii arkkien joukosta). Todellako? Sitä minä en usko. - -_Gloria_. Minä tarkoitan sellaista lukua, joka ei ole kirjoitettukaan. -Ehkäpä minä kirjoitan sen sinun puolestasi -- kun minä saan tietää, -miten se loppuu. (Hän palaa ikkunan luo.) - -_Mrs Clandon_. Gloria! Yhä uusia arvoituksia! - -_Gloria_ Ei. Yksi ja sama arvoitus. - -_Mrs Clandon_ (hämillään ja hiukan levottomasti; tarkattuaan häntä -hetken aikaa). Lapsi kulta! - -_Gloria_ (palaa takaisin). Niin, äiti. - -_Mrs Clandon_. Tiedäthän, etten minä kysy koskaan mitään. - -_Gloria_ (polvistuu hänen viereensä). Kyllä minä tiedän. Kyllä minä -tiedän. (Hän kiertää nopeasti kätensä äidin ympärille ja syleilee häntä -kiivaasti.) - -_Mrs Clandon_ (ystävällisesti hymyillen, mutta hämillään). Rakkaani: -sinähän tulet aivan sentimentaaliseksi. - -_Gloria_ (hätkähtää). Oi ei, ei. Älä sano sitä. Oi! (Hän nousee ja -kääntyy pois tehden liikkeen, ikäänkuin hän tahtoisi repiä itseänsä.) - -_Mrs Clandon_ (lempeästi). Rakkaani, mikä sinua vaivaa? Mikä -- -(Edeskäypä tulee sisään kantaen teetarjotinta.) - -_Edeskäypä_ (lempeästi). Tätä te kai halusitte, rouva? - -_Mrs Clandon_. Kiitos, kyllä. (Hän siirtää tuolinsa kirjoituspöydän -äärestä ja käy jälleen istumaan. Gloria astuu uunin luo ja käy istumaan -kasvot kääntyneinä poispäin.) - -_Edeskäypä_ (laskee tilapäisesti tarjottimen keskelle pöytää). Sitähän -minäkin, rouva. Ihmeellistä, kuinka hermot kiihtyvät, jollei saa teetä -iltapuolella. (Hän kantaa teepöydän Mrs Clandonin eteen keskustellen -samalla.) Nuori neiti ja herra palasivat juuri äsken, rouva. He kävivät -soutelemassa, rouva. Hauska huvitus näin kauniilla ilmalla -- hyvin -hauskaa ja terveellistä. (Hän ottaa tarjottimen pöydältä ja laskee -teepöydälle.) Mr McComas ei tule teetä juomaan, rouva. Hän on mennyt -tervehtimään Mr Cramptonia. (Hän nostaa pari tuolia ja asettaa tuolin -pöydän kumpaankin päähän.) - -_Gloria_ (kääntyy äkkiä kauhun vallassa). Entäs toinen herra? - -_Edeskäypä_ (vakuuttaen, puhuen vaistomaisesti laulavalla äänellä). Oi, -kyllä hän tulee, neiti, kyllä hän tulee. Hän sousi venettä ja juoksi -vain apteekkiin saadakseen jotakin voidetta, millä voidella rakkojansa. -Matta hän palaa heti paikalla, neiti -- aivan heti. (Gloria -vastustamattoman kauhun vallassa nousee ja kiiruhtaa ovelle.) - -_Mrs Clandon_ (nousee puoleksi). Glo -- (Gloria menee ulos. Mrs Clandon -katsoo ällistyneenä edeskäypään, jonka kasvot ovat aivan -liikkumattomat.) - -_Edeskäypä_ (ystävällisesti). Haluaako rouva vielä jotakin? - -_Mrs Clandon_. Ei mitään, kiitos. - -_Edeskäypä_. Kiitos, rouva. (Hänen vetäytyessään pois huoneesta -hyökkäävät Phil ja Dolly loistavalla tuulella sisään. Hän avaa heille -oven; sitten hän menee ulos ja sulkee sen jäljessään.) - -_Dolly_ (ahneesti). Oi, anna minulle hiukan teetä. (Mrs Clandon kaataa -teetä kuppiin.) Me olemme olleet soutelemassa. Valentine tulee aivan -heti. - -_Philip_. Hän on tottumaton soutamaan. Missä on Gloria? - -_Mrs Clandon_ (tuskallisesti, kaataessaan hänelle teetä). Phil: mikä -Gloriaa vaivaa? Onko jotakin tapahtunut? (Phil ja Dolly katsovat -toisiinsa ja hillitsevät nauruaan.) Mitä se on? - -_Philip_ (käy istumaan hänen vasemmalle puolelleen). Romeo -- - -_Dolly_ (käy istumaan hänen oikealle puolelleen). -- ja Julia. - -_Philip_ (ottaa teekupin Mrs Clandonilta). Niin, rakas äiti: se on tuo -vanha, vanha juttu. Dolly: älä ota kaikkea kermaa. (Ottaa kerma-astian -häneltä.) Niin: keväällä -- - -_Dolly_. -- nuoren miehen mieli -- - -_Philip_. -- voi niin helposti -- kiitos (Mrs Clandonille, joka tarjoo -kakkuja). -- syttyä ilmi liekkiin. Se voi tapahtua syksylläkin. -Kysymyksessä oleva nuori mies on -- - -_Dolly_. Valentine. - -_Philip_. Ja hän on ihastunut Gloriaan siihen määrään, että -- - -_Dolly_. -- hän suuteli häntä -- - -_Philip_. -- penkereellä -- - -_Dolly_ (korjaa häntä). -- huulille, kaikkien nähden. - -_Mrs Clandon_ (epäillen). Phil! Dolly! Lasketteko te leikkiä? (He -pudistavat päätään.) Salliko hän sen tapahtua? - -_Philip_. Me odotimme vain, että Valentine kaatuisi maahan kuin salaman -iskemänä ja Glorian halveksumisen murtamana; -- - -_Dolly_. -- mutta se ei tapahtunutkaan. - -_Philip_. Se näytti olevan Glorialle mieleen. - -_Dolly_. Sen verran kuin me saatoimme sitä arvostella. (Estää Philipiä, -joka aikoo kaataa itselleen toisen kupin teetä.) Ei: sinä olet luvannut -juoda vain yhden kupin teetä. - -_Mrs Clandon_ (hyvin huolissaan). Lapset: te ette saa olla täällä, kun -Mr Valentine tulee. Minun täytyy puhua hyvin vakavasti hänen kanssansa -tästä asiasta. - -_Philip_. Ottaaksesiko selkoa hänen aikomuksistaan? Mikä rikos -Kahdennenkymmenennen vuosisadan periaatteita vastaan! - -_Dolly_. Sinä olet aivan oikeassa, äiti. Aseta hänet edesvastuuseen. -Käytä hyväksesi yhdeksättätoista vuosisataa niinkauan kuin sitä vielä -kestää! - -_Philip_. Sh! Hän tulee. (Valentine astuu sisään.) - -_Valentine_. Olen pahoillani, että tulen näin myöhään, Mrs Clandon. -(Mrs Clandon tarttuu teekannuun.) Ei kiitos: minä en koskaan juo teetä. -Luultavasti Miss Dolly ja Phil ovat kertoneet, mitä minulle tapahtui. - -_Philip_ (olevinaan, nousee). Kyllä, Valentine: me olemme selittäneet. - -_Dolly_ (merkitsevästi, nousee myöskin). Me olemme selittäneet aivan -perinpohjin. - -_Philip_. Se oli meidän velvollisuutemme. (Hyvin vakavasti). Tule, -Dolly. (Hän tarjoo käsivartensa Dollylle, joka tarttuu siihen. He -katselevat surullisesti Valentineen, ja astuvat vakavina ulos -käsikädessä. Valentine tuijottaa heidän jälkeensä, hämmästyneenä; -sitten hän katsoo Mrs Clandoniin saadakseen selitystä.) - -_Mrs Clandon_ (nousee ja lähtee pois teepöydän äärestä). Käykää -istumaan, Mr Valentine. Tahtoisin hiukan puhua teidän kanssanne, jos -sallitte. (Valentine käy hitaasti istumaan sohvalle, hänen omatuntonsa -ennustaa hänelle ikävää hetkeä. Mrs Clandon ottaa Philin tuolin ja käy -istumaan varta vasten jonkun matkan päähän hänestä.) Ensiksikin minun -täytyy pyytää teiltä anteeksi, että aion puhua asiasta, josta itse -tiedän varsin vähän. Ehkäpä en kerrassaan mitään. Minä tarkoitan -rakkaudesta. - -_Valentine_. Rakkaudestako! - -_Mrs Clandon_. Niin, rakkaudesta. Oi, ei teidän tarvitse katsoa niin -hämmästyneenä minuun, Mr Valentine: minä en ole rakastunut teihin. - -_Valentine_ (hämmästyneenä). Hyvänen aika, Mrs -- (Hillitsee itsensä). -Minä olisin hyvin ylpeä, jos niin olisi. - -_Mrs Clandon_. Kiitos, Mr. Valentine. Mutta minä olen liian vanha -aloittaakseni jotain sellaista. - -_Valentine_. Aloittaaksenne! Ettekö te ole koskaan --? - -_Mrs Clandon_. En koskaan. Minun kohtaloni on ollut hyvin tavallinen, -Mr Valentine. Minä menin naimisiin ennen kuin olin kyllin vanha -ymmärtääkseni mitä minä tein. Niinkuin olette itse nähnyt, niin siitä -seurasi vain katkera pettymys sekä miehelleni että minulle. Te -ymmärrätte siis, että vaikka olenkin ollut naimisissa, niin en koskaan -ole tuntenut rakkautta; minä en koskaan ole ollut missään -rakkaussuhteissa, ja jos olen täysin suora teille, Mr Valentine, niin -täytyy minun tunnustaa, että se mitä olen nähnyt toisten ihmisten -rakkausasioista, ei koskaan ole herättänyt kateuttani, vaikka olenkin -saanut olla sitä vailla. (Valentine, joka näyttää hyvin happamelta, -katselee häntä epäilevästi eikä sano mitään. Mrs Clandon punastuu -hiukan; ja hän lisää pidättäen vihaansa). Ettekö te usko minua? - -_Valentine_ (hämillään, kun toinen arvasi hänen ajatuksensa). Oi, -miksikä en? Miksikä en? - -_Mrs Clandon_. Sallikaa minun sanoa, Mr Valentine, että ihminen, joka -uhraa elämänsä ihmiskunnan hyväksi, saa tuntea innostusta ja intohimoa, -joka on paljoa voimakkaampaa kuin se tunne, jonka itsekäs ihailu ja -romanttiset haaveet voivat synnyttää. Mutta minä oletan, että -tuollainen intohimo ja innostus ei miellytä teitä? (Valentine, joka -tuntee selvästi, että hän sen vuoksi halveksii häntä, vastaa kieltäen -pudistaen alakuloisesti päätään.) Sen minä arvasinkin. No niin, minun -asemani onkin hyvin epäedullinen, kun minun tulee puhua teidän -kanssanne n.s. rakkausasioista, joihin te näytätte olevan perehtynyt. - -_Valentine_ (levollisesti). Mihin te pyritte, Mrs Clandon? - -_Mrs Clandon_. Luullakseni te sen tiedätte. - -_Valentine_. Tarkoitatteko te Gloriaa? - -_Mrs Clandon_. Niin. Gloriaa. - -_Valentine_ (myöntäen). No niin: minä rakastan Gloriaa. (Keskeyttää -hänet, kun hän aikoo puhua). Minä tiedän mitä aiotte sanoa: minulla ei -ole varoja. - -_Mrs Clandon_. En minä välitä rahoista, Mr Valentine. - -_Valentine_. Sitten te olette hyvin toisenlainen kuin kaikki muut -äidit, jotka ovat ryhtyneet keskusteluihin minun kanssani. - -_Mrs Clandon_. Ah, nyt me tulemme itse asiaan, Mr Valentine. Teillä on -kokemusta tällä alalla. (Valentine avaa suunsa vastustaakseen: Mrs -Clandon estää harmistuneena häntä puhumasta.) Oi, luuletteko, vaikken -suuresti ymmärräkkään näitä asioita, etten sittenkin käsittäisi, että -mies, joka ensi tapaamalla voi mennä niin pitkälle kuin te sellaisen -naisen seurassa kuin minun tyttäreni, ei ole mikään vasta-alkaja? - -_Valentine_. Minä vakuutan teille -- - -_Mrs Clandon_ (keskeyttää hänet). Minä en moiti teitä, Mr Valentine. -Glorian asia on katsoa eteensä; teillä on oikeus huvitella itseänne -niin paljon kuin tahdotte. Mutta -- - -_Valentine_ (vastustaen). Huvitella itseäni! Oi, Mrs Clandon! - -_Mrs Clandon_ (taipumattomasti). Kunnianne kautta, Mr Valentine, onko -se teidän vakaa aikomuksenne? - -_Valentine_ (epätoivoissaan). Kunniani kautta, se on minun vakaa -aikomukseni. (Mrs Clandon katsoo tutkivasti häneen. Valentinen -humoristinen luonne pääsee voitolle ja hän lisää). Katsokaas, minun -aikomukseni on aina vakava; ja kuitenkin -- tässä minä olen, niinkuin -te näette. - -_Mrs Clandon_. Sitäpä minä juuri epäilinkin. (Ankarasti). Mr Valentine: -te leikittelette vain naisten tunteilla. - -_Valentine_. No, miksikä en? Jos ihmisyys on ainoa asia maailmassa, -jota kannattaa käsittää vakavalta kannalta? No, kyllä minä ymmärrän. -(Nousee ja ottaa hattunsa jäykän kohteliaasti). Te tahdotte, että -lakkaan käymästä luonanne. - -_Mrs Clandon_. En: olen kyllin viisas huomatakseni, että Gloria -parhaiten pääsee teistä eroon, jos hän oppii teitä lähemmin tuntemaan. - -_Valentine_ (voimatta hillitä hämmästystään). Oi, älkää sanoko sitä, -Mrs Clandon. Ettehän te sitä todella tarkoita? - -_Mrs Clandon_. Mr Valentine, minä luotan rajattomasti siihen -kasvatukseen, jonka Gloria aivan lapsesta saakka on saanut. - -_Valentine_ (suurella helpoituksella). O--i! Oi, eihän sitten ole -mitään vaaraa. (Hän käy jälleen istumaan ja heittää hattunsa -huolettomasti syrjään, ikäänkuin hänellä ei enää olisi mitään pelon -syytä.) - -_Mrs Clandon_ (harmistuneena hänen varmuudestaan). Mitä te tarkoitatte? - -_Valentine_ (kääntyy tuttavallisesti hänen puoleensa). Kuulkaa: -opetanko teille jotakin, Mrs Clandon? - -_Mrs Clandon_ (jäykästi). Minä olen aina valmis oppimaan. - -_Valentine_. Oletteko koskaan tutkinut tykistötiedettä -- kanuunia ja -sotalaivoja ja sen semmoista? - -_Mrs Clandon_. Onko tykistötieteellä mitään tekemistä Glorian kanssa? - -_Valentine_. Paljonkin -- kuvaannollisesti. Koko tämän vuosisadan -kuluessa, rakas Mrs Clandon, on tykistöväen edistys riippunut vain -siitä taistelusta, jota kanuunamestarit ja kanuunakuulia vastustavien -panssarilevyjen tekijät käyvät keskenään. Rakennetaan laiva, joka -kestää parhaimpienkin kanuunien tulta. Sitten joku keksii vieläkin -paremman kanuunan ja ampuu laivan upoksiin. Sitten rakennetaan vieläkin -vahvempi laiva, joka kestää sitäkin kanuunaa, ja sitten tehdään taaskin -vahvempi kanuuna, joka ampuu senkin upoksiin ja niin edespäin. No niin! -Sukupuolien välinen taistelu on aivan samanlainen. - -_Mrs Clandon_. Sukupuolien välinen taistelu! - -_Valentine_. Niin: olettehan te kuullut puhuttavan sukupuolien -välisestä taistelusta? Ah, minä unohdin: te olette elänyt Madeirassa. -Tuo puheenparsi on syntynyt vasta myöhemmin. Pitääkö minun selittää -sitä tarkemmin? - -_Mrs Clandon_ (halveksivasti). Ei. - -_Valentine_. Tietysti se ei ole tarpeen. No, mitä tapahtuu sukupuolien -taistellessa keskenään? Äiti ennen aikaan oli saanut vanhanaikuisen -kasvatuksen, jonka tuli suojella häntä miesten ansoilta. No niin. Te -tiedätte, mitä siitä seurasi. Sen ajan mies voitti hänet. Silloin äiti -päätti suojella tytärtään paremmalla tavalla ja keksi panssarin, joka -oli liian vahva vanhanaikuiselle miehelle. Hän hankki siis tyttärelleen -tieteellisen kasvatuksen -- sehän on teidän suunnitelmanne. Se oli -voittamaton este vanhanaikuiselle miehelle: hän väitti, ettei se ollut -rehellistä eikä naisellista ja muuta sentapaista. Mutta siitä miehellä -ei ollut mitään hyötyä. Siksi hänen täytyi luopua vanhasta -hyökkäyssuunnitelmastaan -- tiedättehän -- mies ei enää polvistunut -maahan eikä vannonut rakastavansa sekä myötä- että vastoinkäymisessä -eikä olevansa vaimolleen alamainen -- - -_Mrs Clandon_. Suokaa anteeksi, sitähän naisen täytyi vannoa. - -_Valentine_. Niinkö? ah, ehkä te olette oikeassa -- niin: tietysti, -sitenhän se olikin. No niin, mitä mies silloin teki? Aivan samaa kuin -tykkimieskin -- koetti tulla paremmaksi kuin nainen -- hankki itselleen -tieteellisen kasvatuksen ja voitti uudessa pelissä aivan kuin -entisessäkin! Minä opin voittamaan viekkaudessa naisasiannaisen -ennenkuin olin kolmenkolmatta vanha. Se metoodi on jo vanhastaan tuttu. - -_Mrs Clandon_ (inholla). Epäilemättä. - -_Valentine_. Mutta juuri siksi on olemassa yhdenlaisia tyttöjä, joille -tuo metoodi ei kelpaa. - -_Mrs Clandon_. Minkälaisia? - -_Valentine_. Oikein vanhanaikuisia tyttöjä. Jos olisitte kasvattanut -Gloriaa vanhaan tapaan, niin olisin tarvinnut kahdeksantoista kuukautta -päästäkseni niin pitkälle kuin tuona iltapuolena kahdeksassatoista -minuutissa. Niin, Mrs Clandon, naisen korkeampi kasvatus antoi Glorian -minun valtaani, ja te opetitte häntä uskomaan naisen korkeampaan -kasvatukseen. - -_Mrs Clandon_ (nousee). Mr Valentine: te olette hyvin viisas. - -_Valentine_ (nousee myöskin). Oi, Mrs Clandon! - -_Mrs Clandon_. Mutta te ette ole opettanut minulle yhtään mitään. -Hyvästi. - -_Valentine_ (kauhistuneena). Hyvästikö! Oi, enkö saa nähdä häntä ennen -lähtöäni? - -_Mrs Clandon_. Pelkäänpä, ettei hän palaa takaisin ennenkuin te olette -mennyt, Mr Valentine. Hän läksi pois varta vasten, jotta hän ei tapaisi -teitä. - -_Valentine_ (miettivästi). Se on hyvä merkki. Hyvästi. (Hän kumartaa ja -lähtee ovelle silminnähtävästi tyytyväisenä.) - -_Mrs Clandon_ (pelokkaasti). Miksi te oletatte, että se on hyvä merkki? - -_Valentine_ (kääntyy taakseen lähellä ovea). Siksi, että minä pelkään -häntä aivan hirveästi; ja hän näyttää myös pelkäävän minua. (Hän -kääntyy mennäkseen ja seisoo äkkiä Glorian edessä, joka juuri astuu -sisään. Gloria katsoo vakavasti häneen. Valentine tuijottaa häneen -avuttomana; sitten jälleen Mrs Clandoniin; ja taas Gloriaan, tietämättä -mitä tehdä.) - -_Gloria_ (kalpenee, vaivoin hilliten itseään). Äiti: onko se totta, -mitä Dolly sanoi minulle? - -_Mrs Clandon_. Mitä hän sanoi, kultaseni? - -_Gloria_. Että sinä olet puhunut minusta tämän herrasmiehen kanssa? - -_Valentine_ (mutisee). Tämän herrasmiehen! Oi! - -_Mrs Clandon_ (terävästi). Mr Valentine: voitteko olla hetken aikaa -vaiti? - -(Valentine katsoo surkeana heihin; sitten kohauttaen epätoivoisesti -olkapäitään menee jälleen sohvan luo ja heittää hattunsa siihen.) - -_Gloria_ (moittivasti äidille). Äiti, mitä oikeutta sinulla oli siihen? - -_Mrs Clandon_. En usko sanoneeni mitään, mihin minulla ei olisi ollut -oikeutta, Gloria. - -_Valentine_ (vakuuttaa innokkaasti). Ei kerrassaan mitään. Ei yhtään -mitään. (Gloria katsoo häneen harmissaan.) Anteeksi. (Käy istumaan -sohvalle häpeissänsä.) - -_Gloria_. En ymmärrä, että kellään olisi edes oikeutta ajatella -asioita, jotka koskevat yksinomaan minua. - -(Hän kääntyy pois heistä salatakseen liikutustaan.) - -_Mrs Clandon_. Kultaseni: jos olen loukannut ylpeyttäsi -- - -_Gloria_ (kääntyy hetkeksi heihin päin). Minun ylpeyttäni! Minun -ylpeyttäni!! Oi, sitä ei ole enää jäljellä: olen oppinut, etten voi -enää ylpeillä voimastani. (Kääntyy jälleen pois). Mutta jollei nainen -voi suojella itseään, niin ei kukaan muukaan voi sitä tehdä. Ei kellään -ole oikeutta edes koettaa sitä tehdä -- ei edes hänen äidillänsäkään. -Minä tiedän kadottaneeni sinun luottamuksesi, aivan samoin kuin olen -kadottanut tämän miehen kunnioituksen; -- (Hän pysähtyy -tukehduttaakseen nyyhkytyksen.) - -_Valentine_ (kuiskaten). Tämän miehen! (Mutisee jälleen.) Oi! - -_Mrs Clandon_ (hiljaa). Tehkää hyvin ja olkaa ääneti, herra. - -_Gloria_ (jatkaa). -- mutta ainakin minulla on oikeus kantaa rauhassa -häpeääni. Minä olen tuollainen heikko olento, joka on syntynyt -maailmaan, jotta ensimäkien mies, joka tielleni sattuu, saisi -mestaroida minua; ja minun täytyy kai alistua kohtalooni. Säästä minua -ainakin siitä nöyryytyksestä, että koetat pelastaa minua. (Käy istumaan -pöydän alapäähän painaen nenäliinan silmilleen.) - -_Valentine_ (hyppää ylös). Kuulkaahan -- - -_Mrs Clandon_. Mr Va-- - -_Valentine_. (arkailematta). Ei: minä tahdon puhua. Olen ollut vaiti -lähes kolmekymmentä sekuntia. (Astuu Glorian luo.) Miss Clandon -- - -_Gloria_ (katkeruudella). Oi, ei Miss Clandon: te olette huomannut, -että huoleti voitte nimittää minua Gloriaksi. - -_Valentine_. En minä tahdo: te antaisitte minun kuitenkin perästäpäin -sen niellä ja syyttäisitte minua kunnioituksen puutteesta. Se on -sydäntäsärkevä valhe, etten minä muka kunnioita teitä. Tosin en -kunnioittanut teidän vanhaa ylpeyttänne: miksi olisin sitä tehnytkään? -Eihän se ollut muuta kuin pelkurimaisuutta. Minä en kunnioittanut -teidän intelligenssiänne: minä olen itse intelligentimpi. Se on nyt -kerta miespuolinen ominaisuus. Mutta kun minun sieluni heräsi! -- kun -minun hetkeni löi! -- kun te annoitte minulle rohkeutta! -- ah, -silloin, silloin, silloin! - -_Gloria_. Silloin te kunnioititte minua, eikö totta? - -_Valentine_. Ei, sitä minä en tehnyt: minä ihailin teitä. (Gloria -nousee äkisti ja kääntyy jälleen hänen puoleensa.) Ettekä te voi -koskaan riistää sitä hetkeä minulta. Yhdentekevää mitä nyt tapahtuu. -(Hän astuu keskemmälle huonetta ja sanoo iloisesti puhumatta kellekään -erityisesti.) Kyllä minä tiedän, että puhun hullutuksia. Mutta minä en -voi sille mitään. (Mrs Clandonille). Minä rakastan Gloriaa; ja sillä -hyvä. - -_Mrs Clandon_ (painolla). Mr Valentine: te olette hyvin vaarallinen -mies. Gloria: tulehan tänne. (Gloria ihmettelee hiukan käskyä, tottelee -ja asettuu äidin oikealle puolelle, pää alas painuneena; Valentine -seisoo häntä vastapäätä. Mrs Clandon sanoo hyvin ivallisesti). Kysyppä -tältä mieheltä, jota sinä olet inspireerannut ja rohkaissut, kuinka -moni nainen ennen sinua on inspireerannut häntä; (Gloria katsoo äkkiä -ylös silmissä mustasukkainen, äkäinen ja hämmästynyt välke) kuinka -monta kertaa hän on virittänyt saman ansan, johon hän pyydysti -sinutkin; kuinka monta kertaa hän on käyttänyt samoja sanoja -syöttinänsä; kuinka pitkää harjoitusaikaa hän on tarvinnut, ennenkuin -hänestä on kehittynyt kaksintaistelija sukupuolten välisessä -taistelussa. - -_Valentine_. Tämä ei ole rehellistä peliä, Mrs Clandon. Te käytätte -väärin luottamustani. - -_Mrs Clandon_. Kysy häneltä, Gloria. - -_Gloria_ (vihan vimmoissaan, astuu Valentinen luo kädet nyrkissä). Onko -se totta? - -_Valentine_. Älkää suuttuko -- - -_Gloria_ (keskeyttää hänet leppymättömänä). Onko se totta? Oletteko te -koskaan sanonut samaa ennen? Oletteko koskaan ennen tuntenut samaa -- -jotakuta toista naista kohtaan? - -_Valentine_ (äkkiä). Kyllä. (Gloria kohottaa nyrkkinsä.) - -_Mrs Clandon_ (kauhistuneena, kiiruhtaa Glorian viereen ja tarttuu -hänen kohotettuun käsivarteensa). Gloria! Armaani! Sinä unohdat itsesi. -(Gloria vetää syvältä henkeään ja antaa kätensä painua alas.) - -_Valentine_. Muistakaa: miehen rakastamis- ja ihailukyky on aivan -samanlainen kuin kaikki muutkin hänen kykynsä: hänen täytyy heittää se -pois monta kertaa, ennenkuin hän oppii mikä todellakin on sen arvoista. - -_Mrs Clandon_. Noitakin sanoja on hän lausunut monta kertaa ennen, -Gloria. Pidä varasi. - -_Valentine_ (vastustaen). Oi! - -_Gloria_ (Mrs Clandonille, halveksien ja itseluottamuksella). Luuletko, -että minua tarvitsee enää varoittaa? (Valentinelle). Te koetitte -herättää minun rakkauttani. - -_Valentine_. Niin koetinkin. - -_Gloria_ No niin, te olette saanut minut vihaamaan itseänne -- -intohimoisesti vihaamaan. - -_Valentine_ (filosofisesti). On todellakin ihmeellistä, kuinka vähän -eroa on noiden kahden tunteen välillä. (Gloria kääntyy harmistuneena -pois. Hän jatkaa Mrs Clandonille). Minä tunnen miehiä, joiden vaimot -rakastavat heitä; ja he käyttäytyvät juuri samalla tavalla. - -_Mrs Clandon_. Anteeksi, Mr Valentine, mutta eikö teidän nyt olisi -parasta lähteä? - -_Gloria_. Ei sinun tarvitse ajaa häntä pois minun tähteni, äiti. Hän ei -merkitse minulle enää mitään; ja hän huvittaa Dollyä ja Philiä. (Käy -istumaan loukkaantuneena ja väliäpitämättömänä pöydän päähän lähelle -ikkunaa.) - -_Valentine_ (iloisesti). Tietysti: se on järkevää. Kuulkaahan, Mrs -Clandon, ettehän te voi kiistellä minunlaiseni perhosen kanssa! - -_Mrs Clandon_. Minä en luota teihin, Mr Valentine. Mutta minä en voi -myöskään uskoa, että teidän onneton kevytmielisyytenne on vain -hävittömyyttä ja halpamaisuutta; -- - -_Gloria_ (itsekseen, mutta ääneen). Se on häpeällistä; se on -halpamaista. - -_Mrs Clandon_. -- ja siksi on ehkä parasta, että kutsumme Dollyn ja -Philin sisään ja annamme teidän päättää vierailunne tavalliseen tapaan. - -_Valentine_ (ikäänkuin hänelle olisi sanottu jotakin hyvin -kohteliasta). Se on aivan liikaa, Mrs Clandon. Tuhannet kiitokset. -(Edeskäypä astuu sisään.) - -_Edeskäypä_. Mr McComas, rouva. - -_Mrs Clandon_. Oi, tietysti. Saattakaa hänet sisään. - -_Edeskäypä_. Hän tahtoisi puhutella teitä vastaanottohuoneessa, rouva. - -_Mrs Clandon_. Miksei täällä? - -_Edeskäypä_. No niin, jos sallitte minun sanoa, niin luulen, että Mr -McComasilla on helpompi puhua teidän kanssanne, rouva, jos perheen -nuoremmat jäsenet eivät ole läsnä. - -_Mrs Clandon_. Sanokaa hänelle, etteivät he ole täällä. - -_Edeskäypä_. He seisovat oven ulkopuolella ja näyttävät odottavan -jotakin, rouva. - -_Mrs Clandon_ (menee). Hyvä. Minä tulen. - -_Edeskäypä_ (avaa oven hänelle). Kiitos rouva. (Mrs Clandon poistuu. -Edeskäypä astuu peremmälle huoneeseen, ja katselee Valentinea, joka -toivoisi hänen poistuvan.) Heti paikalla, herra. Minä korjaan vain -teevehkeet, herra. (Ottaa tarjottimen). Anteeksi, herra. Kiitos, herra. -(Menee.) - -_Valentine_ (Glorialle). Kuulkaahan, Te annatte minulle anteeksi joko -ennemmin tai myöhemmin. Tehkää se siis nyt jo. - -_Gloria_ (nousee pannakseen enemmän painoa sanoihinsa). En koskaan! En -niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa, en koskaan, en koskaan!!! - -_Valentine_ (huolettomasti). Samapa se. Minä en voi tulla mistään -onnettomaksi. Minä en koskaan enää ole onneton, en koskaan, en koskaan, -en niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa. Kun vain ajattelenkin -teitä, niin olen aivan hulluna ilosta. (Gloria aikoo sanoa jotakin -ivallista, mutta Valentine estää häntä nopeasti). Ei, sitä minä en -koskaan ennen ole sanonut. Se on aivan uutta. - -_Gloria_. Se ei ole uutta enää, kun sanotte sen seuraavalle naiselle. - -_Valentine_. Älkää puhuko tuolla tavalla, Gloria. (Polvistuu hänen -eteensä.) - -_Gloria_. Nouskaa ylös. Nouskaa ylös! Kuinka te uskallatte? (Phil ja -Dolly, jotka tapansa mukaan juoksevat kilpaa, hyökkäävät sisään. He -hillitsevät vauhtiaan nähdessään mitä on tekeillä. Valentine nousee -pystyyn.) - -_Philip_ (hienotunteisesti). Anteeksi. Tule, Dolly. (Kääntyy -mennäkseen.) - -_Gloria_ (kiusaantuneena). Äiti tulee heti paikalla takaisin, Phil. -(Ankarasti). Odottakaa täällä sen aikaa. (Hän kääntyy ikkunaan päin, ja -seisoo siinä katsoen ulos selin muihin.) - -_Philip_ (merkitsevästi). Vai niin! Hm! Hm! - -_Dolly_. Ahaa! - -_Philip_. Te näytätte olevan erinomaisella tuulella, Valentine. - -_Valentine_. Niin minä olenkin. (Astuu heidän väliinsä.) Kuulkaaahan. -Te tiedätte molemmat, mistä on kysymys, eikö totta? (Gloria kääntyy -äkisti, ikäänkuin hän odottaisi uutta hävittömyyttä.) - -_Dolly_. Täydellisesti. - -_Valentine_. No niin, kaikki on nyt lopussa. Minä olen saanut rukkaset. -Minä olen täällä vain armosta. Ymmärrättehän: kaikki on lopussa. Teidän -sisarenne ei huoli minun rakkaudestani eikä alennu vähimmälläkään -tavalla osoittamaan suosiotaan minulle. (Gloria, tyytyväisenä, kääntyy -halveksivasti jälleen ikkunaan.) Onko tämä selvää? - -_Dolly_. Sitä teille pitikin. Te kiirehditte aivan liiaksi. - -_Philip_ (taputtaa häntä olkapäälle). Älkää välittäkö siitä: te ette -koskaan olisi ollut oma herranne, jos olisitte mennyt naimisiin hänen -kanssansa. Te voitte nyt alkaa uuden luvun elämässänne. - -_Dolly_. Seitsemännentoista luvun tai niillä vaiheilla, niin minä -ainakin otaksuisin. - -_Valentine_ (harmissaan tästä pilanteosta). Ei: älkää puhuko -tuommoista. Juuri tällaiset ajattelemattomat sanat saavat paljon -ikävyyksiä aikaan. - -_Dolly_. Todellako. Hm! Hm! - -_Philip_. Ahaa! (Hän menee uunin luo ja asettuu sinne seisomaan -parhaaseen isäntä-asentoonsa). - -McComas astuu vakavana Mrs Clandonin seurassa sisään, joka heti -ajattelee huolella Gloriaa. Hän katsoo ympärilleen nähdäkseen missä hän -on, ja astuu sitten ikkunaa kohti häntä vastaan Glorian lähestyessä -häntä hellä ilme kasvoillaan. Mrs Clandon käy lopulta istumaan -entiselle paikalleen, Gloria asettuu hänen taakseen. McComas on menossa -sohvan luo, mutta Dolly estää häntä. - -_Dolly_. Mikä hätänä, Finch? - -_M'Comas_ (vakavasti). Minulla on hyvin vakavia uutisia isältänne, Miss -Clandon. Hyvin vakavia uutisia todellakin. (Hän menee sohvan luo ja käy -istumaan. Dolly, näyttäen hyvin alakuloiselta, seuraa häntä ja käy -hänen oikealle puolelleen istumaan.) - -_Valentine_. Ehkä minun pitää nyt lähteä. - -_M'Comas_. Ei mitenkään, Mr Valentine. Asia koskee teitäkin. (Valentine -ottaa tuolin pöydän äärestä ja käy kahdareisin siihen istumaan nojaten -käsivarsiaan selkänojaa vasten, aivan lähelle sohvaa.) Mrs Clandon: -teidän miehenne vaatii luokseen teidän molemmat nuoremmat lapsenne, -jotka eivät vielä ole täysi-ikäisiä. (Mrs Clandon katsoo ensi -säikähdyksessään, onko Dolly turvassa.) - -_Dolly_ (liikutettuna). Oi, kuinka ystävällistä! Hän rakastaa meitä, -äiti! - -_M'Comas_. Olen pahoillani, että minun täytyy poistaa teidän -erehdyksenne, Miss Dorothea. - -_Dolly_ (kuhertaa ihastuneena). Dorothee-ee-ee-a! (Nojautuu hänen -olkapäähänsä, aivan voitettuna). Oi, Finch! - -_M'Comas_ (hermostuneesti, vetäytyen syrjään). Ei, ei, ei, ei! - -_Mrs Clandon_ (varoittaen). Rakkahin Dolly! (Mr McComasille). -Avioerosopimuksen mukaan on minulla täysi oikeus lapsiini. - -_M'Comas_. Se sisältää myös sen ehdon, että te ette saa lähestyä häntä -eikä häiritä häntä millään tavalla. - -_Mrs Clandon_. No: olenko minä sitä tehnyt? - -_M'Comas_. Voiko juridiselta kannalta teidän nuorempien lastenne -käytöstä pitää häiritsemisenä, on kysymys, josta on parasta neuvotella -jonkun asianajajan kanssa. Joka tapauksessa Mr Crampton ei ainoastaan -arvele, että häntä on häiritty, vaan luuleepa vielä että te olette -suorastaan salaliitossa häntä vastaan ja että Mr Valentine on toiminut -teidän asiamiehenänne. - -_Valentine_. Mitä ihmettä? - -_M'Comas_. Hän väittää, että te huumasitte hänet, Mr Valentine. - -_Valentine_. Sen minä teinkin. (Kaikki hämmästyvät.) - -_M'Comas_. Mutta minkä vuoksi? - -_Dolly_. Viiden shillingin tähden. - -_M'Comas_ (Dollylle kiivaasti). Minun täytyy todellakin pyytää teitä, -neiti Clandon, ettette keskeyttäisi tätä vakavaa keskustelua -sopimattomilla puheilla. (Hyvin kiivaasti). Minä pyydän täydellä -todella, että vakavia asioita käsiteltäisiin vakavalla ja arvokkaalla -tavalla. (Näitä sanoja seuraa tukala äänettömyys ja Mr McComas joutuu -itsekin hämilleen. Hän yskii ja aloittaa uudestaan kääntyen Glorian -puoleen.) Miss Clandon: minun velvollisuuteni on sanoa teille, että -teidän isänne tietää Mr Valentinen aikovan naida teidät -- - -_Valentine_ (sukkelasti). Se onkin minun aikomukseni. - -_M'Comas_ (loukkaantuneena). Siinä tapauksessa, hyvä herra, ei teidän -pidä ihmetellä, vaikka te tämän nuoren neiden isän mielestä olettekin -onnenonkija. - -_Valentine_. Sitä minä olenkin. Luuletteko, että vaimoni voisi elää -sillä, mitä minä ansaitsen? Kymmenellä pencellä viikossa! - -_M'Comas_ (kiihoittuneena). Minulla ei ole enää mitään lisättävänä, -herra. Minä lähden ja sanon Mr Cramptonille, että tämä perhe ei ole -sopiva isää varten. (Lähestyy ovea.) - -_Mrs Clandon_ (levollisen arvokkaasti). Finch! (Hän pysähtyy.) Jollei -Mr Valentine voi puhua vakavasti, niin te ainakin voitte. Käykää -istumaan. (McComas, jonka arvokkaisuus ja ystävyydentunne taistelevat -keskenään, antaa myöten ja käy nyt istumaan Dollyn ja Mrs Clandonin -väliin.) Te tiedätte varsin hyvin, että koko juttu on vain keksitty. -Fergus ei usko siihen sen enempää kuin tekään. Antakaa minulle nyt hyvä -neuvo, ystävän neuvo: tiedättehän, että aina olen luottanut teidän -sanaanne. Minä lupaan, että lapset ovat vaiti. - -_M'Comas_ (alistuu kohtaloonsa). Hyvä, hyvä! Minä tahtoisin vain sanoa -seuraavaa. Kun te ja teidän miehenne teitte sopimuksen keskenänne, Mrs -Clandon, niin oli teidän asemanne paljoa edullisempi kuin hänen. - -_Mrs Clandon_. Mitenkä niin, jos saan luvan kysyä? - -_M'Comas_. No niin, te olitte valistunut nainen, te olitte tottunut -uhmailemaan yleistä mielipidettä ettekä välittänyt siitä, mitä maailma -sanoi. - -_Mrs Clandon_ (ylpeästi). Niin: se on totta. (Gloria, hänen tuolinsa -takana, kumartuu suutelemaan äitinsä tukkaa, mikä tunteenilmaus saattaa -Mr McComasin aivan hämilleen.) - -_M'Comas_. Toiselta puolen, Mrs Clandon, teidän miehenne pelkäsi -kauheasti, että jotakin voisi tulla sanomalehtiin. Hänen täytyi ottaa -huomioon sekä liikkeensä että vanhanaikuisen perheensä ennakkoluulot. - -_Mrs Clandon_. Puhumattakaan hänen omista ennakkoluuloistansa. - -_M'Comas_. Epäilemättä hän käyttäytyi huonosti, Mrs Clandon. - -_Mrs Clandon_ (pilkallisesti). Epäilemättä. - -_M'Comas_. Mutta oliko hän yksin syypää? - -_Mrs Clandon_. Olinko minä sitten syypää? - -_M'Comas_ (kiireesti). Ette tietystikään. - -_Gloria_ (tarkaten häntä). Te ette tarkoita mitä te sanotte, Mr -McComas. - -_M'Comas_. Rakas nuori neiti, te olette aivan liian ankara. Mutta -sallikaa minun sanoa vielä jotakin. Jos mies menee sopimattomaan -avioliittoon (syy ei tarvitse olla kummankaan, vaan kaikki voi riippua -vain satunnaisesta mielten eroavaisuudesta); jos häneltä tämän -onnettomuuden johdosta riistetään kodin hauskuus, jonka vuoksi minun -käsittääkseni mies juuri meneekin naimisiin, jos sanalla sanoen hänen -vaimonsa on sellainen, että olisi parempi, ettei hänellä olisi yhtään -vaimoa (vaikkei syy suorastaan olisikaan vaimon), niin voiko ihmetellä, -jos mies pahentaa asiaa ensiksikin soimaamalla vaimoa ja sitten -kiihoittaa itseään nauttimalla epätoivossaan kohtuuttomasti väkeviä tai -koettamalla toisella tavalla lohduttaa itseään? - -_Mrs Clandon_. Minä en soimannut häntä: minä vain pelastin itseni ja -lapset hänen vallastaan. - -_M'Comas_. Niin; mutta te panitte kovat ehdot, Mrs Clandon. Hän oli -kokonaan teidän vallassanne: te nöyryytitte häntä, kun te uhkasitte -saattaa asian julkisuuteen vaatimalla laillista avioeroa. Olettakaa, -että hänellä olisi ollut sama valta teidän ylitsenne, ja että hän olisi -käyttänyt sitä riistääksensä teiltä teidän lapsenne ja kasvattaakseen -heitä niin suuressa tietämättömyydessä, ettei heillä olisi ollut edes -aavistusta teidän nimestänne. Miltä se olisi teistä tuntunut? Mitä te -silloin olisitte tehnyt? Ettekö tahdo ottaa huomioon hänen tunteitansa -ja arvostella asiaa aivan inhimillisesti? - -_Mrs Clandon_. Minä en koskaan ole huomannut hänellä olevan tunteita. -Minä huomasin vain, että hänellä oli kiivas luonne ja -- (värisee). -muita puhtaasti inhimillisiä ominaisuuksia. - -_M'Comas_ (huolissaan). Naiset voivat olla hyvin kovasydämisiä, Mrs -Clandon. - -_Valentine_. Se on totta. - -_Gloria_ (vihaisesti). Olkaa vaiti. (Hän vaikenee.) - -_M'Comas_ (kokoo kaikki voimansa). Sallikaa minun vielä huomauttaa -erästä asiaa. Mrs Clandon: uskokaa minua, on paljon tunteellisia -ihmisiä, jotka eivät voi tuoda ilmi tunteitansa. Te kaipaatte -Cramptonissa oikeastaan vain ulkonaista sivistystä ja tahtoisitte, että -hän osaisi osoittaa turhaa huomaavaisuutta ja sanoa järjettömiä -kohteliaisuuksia miellyttävällä tavalla. Jos te asuisitte Lontoossa, -missä koko järjestelmä on rakennettu väärälle ystävyydelle, ja jossa -voi olla kaksikymmentä vuotta tuttu jonkun henkilön kanssa pääsemättä -sittenkään perille, että hän vihaa teitä kuolettavasti, niin teidän -silmänne avautuisivat. Siellä me teemme ilkeyksiä miellyttävällä -tavalla, sanomme epäystävällisyyksiä suloisella äänellä, annamme -alituisesti ystävillemme kloroformia raadellessamme heitä. Mutta -ajatelkaahan asian toista puolta. Ajatelkaa niitä, jotka tekevät -hyvää epämiellyttävällä tavalla; ihmisiä, joiden kosketuskin tekee -kipeää, joiden äänet sorahtelevat, joiden luonnonlaatu on heidän -onnettomuutensa, jotka loukkaavat ja suututtavat niitä, joita he -rakastavat, juuri silloin kun he yrittävät miellyttää heitä, mutta -jotka sittenkin tarvitsevat rakkautta yhtä paljon kuin kuka meistä. -Cramptonilla on ikävä luonne, sen minä myönnän. Hän ei osaa yhtään -käyttäytyä, hän ei ole tahdikas eikä taipuvainen. Hän ei voi -koskaan voittaa kenenkään rakkautta, jollei tyydytä vain hänen -rakkaudenkaipuuseensa. Eikö hän todellakaan voi sitä koskaan voittaa -- -eikö edes sääliä -- omalta lihaltaan ja vereltään? - -_Dolly_ (hyvin liikutettuna). Oi, kuinka kauniisti te puhutte, Finch! -Kuinka ystävällinen te olette! - -_Philip_ (vakaumuksella). Finch: te olette kaunopuhuja -- suorastaan -kaunopuhuja! - -_Dolly_. Oi, äiti, antaa hänen koettaa vielä kerran. Pyydetään hänet -päivällisille. - -_Mrs Clandon_ (kylmästi). Ei, Dolly: minä sain tuskin mitään -aamiaistakaan. Rakas Finch: on aivan turhaa puhua minulle Ferguksesta. -Te ette koskaan ole ollut hänen kanssaan naimisissa: mutta minä olen. - -_M'Comas_ (Glorialle). Miss Clandon: minä en ole tähän asti vedonnut -teihin, sillä, jos se, mitä Mr Crampton kertoi minulle, on totta, niin -te olette ollut vieläkin armottomampi kuin teidän äitinne. - -_Gloria_ (uhmaillen). Te vetoatte äidin voimaan, mutta minun -heikkouteeni! - -_M'Comas_. En minä vetoa teidän heikkouteenne, Miss Clandon. Minä -vetosin äitinne järkeen, mutta teidän sydämeenne. - -_Gloria_. Minä olen oppinut, ettei minun tule luottaa sydämeeni. -(Katsoo vihoissaan Valentineen). Minä tahtoisin riistää sydämeni -rinnastani ja heittää sen pois, jos vain voisin. Minun vastaukseni on -sama kuin äidinkin. (Hän menee Mrs Clandonin luo ja kiertää kätensä -hänen ympärilleen; mutta Mrs Clandon, joka ei voi kestää tällaista -tunteenpurkausta, vapautuu hänen hyväilystään heti kun hän voi sen -tehdä loukkaamatta Gloriaa.) - -_M'Comas_ (pettyneenä). No niin, olen pahoillani -- hyvin pahoillani. -Olen koettanut tehdä parastani. (Hän nousee ja aikoo lähteä hyvin -tyytymättömänä.) - -_Mrs Clandon_. Mutta mitä te oikeastaan toivoitte, Finch? Mitä meidän -teidän mielestänne pitäisi tehdä? - -_M'Comas_. Kaikkein ensiksi pitäisi sekä teidän että Cramptonin pyytää -joltakin asianajajalta lausuntoa siitä, sitooko erosopimus häntä vai -eikö. Miksikä ette heti paikalla voisi hankkia tätä lausuntoa ja -keskustella yhdessä kaikessa ystävyydessä (Mrs Clandonin kasvot -jäykistyvät) -- tai sanokaamme aivan levollisesti -- ja järjestää -asianne -- vaikka tässä hotellissa -- vielä tänä iltana? Mitä te siitä -arvelette? - -_Mrs Clandon_. Mutta mistä me voimme saada tämän lausunnon? - -_M'Comas_. Se on pudonnut aivan kuin pilvistä. Tullessani tänne -Cramptonin luota tapasin erään hyvin etevän asianajajan; erään miehen, -joka minun välitykselläni sai toimekseen ajaa erästä asiaa ja joka teki -hänet kuuluisaksi. Hän on tullut tänne lepäämään lauantaiksi ja -sunnuntaiksi, hengittämään meri-ilmaa sekä samalla myös tapaamaan -erästä sukulaista, joka asuu täällä. Hän oli siksi ystävällinen, että -hän lupasi tulla auttamaan meitä neuvoillaan, jos asianomaiset vain -suostuisivat tapaamaan toisiansa. Käyttäkäämme siis hyväksemme tätä -tilaisuutta ja järjestäkäämme perheasiat kaikessa rauhassa! Sallikaa -minun ottaa ystäväni mukanani ja koettaa saada Crampton taivutetuksi -tulemaan tänne! Vastatkaa myöntyvästi! - -_Mrs Clandon_ (hetken mietittyään onnettomuutta ennustavalla äänellä). -Finch: minä en tarvitse minkään asianajajan neuvoja, sillä minä aion -seurata vain omaa mieltäni. Minä en tahdo tavata uudestaan Fergusta, -siksi etten pidä hänestä, enkä usko, että siitä kohtauksesta olisi -mitään hyvääkään. Kuitenkin (nousee), koska te olette saanut lapset -vakuutetuiksi siitä, että hänellä sittenkin on hiukan toivoa, niin -tehkää niinkuin tahdotte. - -_M'Comas_ (tarttuu hänen käteensä ja puristaa sitä). Kiitos, Mrs -Clandon. Sopiiko teille kello yhdeksältä? - -_Mrs Clandon_. Erittäin hyvin. Phil: ole hyvä ja soita kelloa. (Phil -soittaa.) Mutta jos minua syytetään siitä, että olen salaliitossa Mr -Valentinen kanssa, niin on parasta, että hänkin on läsnä. - -_Valentine_ (nousee). Olen aivan yhtä mieltä teidän kanssanne. Se on -luullakseni hyvin tärkeää. - -_M'Comas_. Ei suinkaan kellään ole mitään sitä vastaan. Toivon aivan -varmaan, että kaikki päättyy hyvin. Näkemiin asti. (Menee ulos, -kohdaten ovella edeskäyvän, joka avaa sen hänelle.) - -_Mrs Clandon_. Me odotamme tänne muutamia vieraita kello yhdeksältä, -William. Voimmeko saada päivällistä seitsemältä puoli kahdeksan -asemesta? - -_Edeskäypä_ (ovelta). Seitsemältäkö, rouva? Tietysti, rouva. Se sopii -erinomaisesti tänä iltana, jolloin meillä on niin kovin paljon -tekemistä. Puutarhassa on soittoa ja kirjavia lyhtyjä ja kaikkea muuta -sellaista, rouva. - -_Dolly_. Kirjavia lyhtyjä! - -_Philip_. Soittoa! William, mitä te tarkoitatte? - -_Edeskäypä_. Pukutanssijaiset, neiti -- - -_Dolly_ ja _Philip_ (hyökkäävät yhtä aikaa hänen luokseen). -Pukutanssijaiset! - -_Edeskäypä_. Niin, herra. Purjehdusseura panee ne toimeen. -Pelastusveneen hankkimista varten, herra. (Mrs Clandonille). Meillä on -usein sellaisia juhlia, rouva: kiinalaisia lyhtyjä puutarhassa, rouva. -Se on hyvin komeaa ja hauskaa, hyvin huvittavaa ja viatonta. -(Philille). Pilettejä on saatavana konttorissa, herra. Viisi -shillingiä, naisille puolet, jos he ovat herraseurassa. - -_Philip_ (tarttuu häntä käsivarteen kiinni vetääkseen hänet mukanaan). -Konttoriin, William! - -_Dolly_ (hengästyneenä, tarttuu hänen toiseen käsivarteensa). Pian, -ennenkuin ne ovat loppuunmyödyt. (He hyökkäävät hänen kanssaan ulos.) - -_Mrs Clandon_. Mitä ihmettä he aikovat tehdä? (Menee ulos). Minun -täytyy todellakin estää -- (Hän seuraa heitä, puhuu mennessänsä. Gloria -katsoo kylmästi Valentineen, ja sitten kelloansa selvällä -tarkoituksella.) - -_Valentine_. Kyllä ymmärrän. Olen viipynyt liian kauan. Minä lähden. - -_Gloria_ (ylpeän kohteliaasti). Minun täytyy pyytää teiltä anteeksi, Mr -Valentine. Tiedän, että olen puhunut teille hiukan kiivaasti, ehkä -epäkohteliaastikin. - -_Valentine_. Ette laisinkaan. - -_Gloria_ Voin puolustaa itseäni vain sillä, että on varsin vaikea -osoittaa toiselle hienotunteisuutta ja kunnioitusta, kun hän -luonteeltaan ei ole siksi arvokas, että hän vaatisi sitä. - -_Valentine_ (proosallisesti). Kuinka mies voisi olla arvokas, kun hän -on korvia myöten rakastunut? - -_Gloria_ (jonka juhlallinen sävy samalla katoaa). Älkää puhuko tuolla -tavalla minulle. Minä kiellän teitä. Se on loukkaavaa. - -_Valentine_. Ei: se on vain hullutusta, minä en voi sitä auttaa. - -_Gloria_. Jos te todellakin rakastaisitte, niin te ette olisi niin -naurettava. Te olisitte vakava, arvokas -- vieläpä kauniskin. - -_Valentine_. Luuletteko todellakin, että se tekisi minut kauniiksi? -(Gloria kääntyy selin häneen kylmän halveksuvasti.) Ah, näettekö, te -ette tarkoita täyttä totta. Rakkaus ei voi antaa miehelle uusia -ominaisuuksia. Se voi vain jalostaa niitä, joita hänellä luonnostaan -on. - -_Gloria_ (kääntyy taas nopeasti hänen puoleensa). Mitä ominaisuuksia -teillä on luonnostanne? - -_Valentine_. Kevyt sydän. - -_Gloria_. Ja kevyt järki, ja kevyt usko, ja kevyttä kaikki. - -_Valentine_. Niin, koko maailma on kuin kevyt höyhen, joka tanssii -valossa; ja Gloria on itse aurinko. (Gloria pudistaa päätään -vihoissansa.) Anteeksi: minä menen. Tulen yhdeksältä takaisin. Hyvästi. -(Hän kiiruhtaa iloisesti pois, jättäen Glorian keskelle lattiaa -seisomaan ja katsomaan hänen jälkeensä.) - - - - -IV NÄYTÖS - - -Sama huone. Kello yhdeksän. Ei kukaan ole sisällä. Lamput ovat -sytytetyt; mutta kaihtimet eivät ole vedetyt alas. Ikkunat ovat -selkosen selällään; ja ulkoa näkyy puitten välistä kiinalaisia lyhtyjä -pitkissä riveissä sekä tähtikirkas taivas. Puutarhasta kajahtava -tanssimusiikki vaimentaa meren hyrskyn äänen. - -Edeskäypä tulee saattaen Cramptonin ja McComasin sisään. Crampton -näyttää masentuneelta ja levottomalta. Hän käy väsyneenä ja arkana -sohvalle istumaan. - -_Edeskäypä_. Naiset ovat menneet hiukan kävelemään puutarhaan ja -katselemaan vieraitten pukuja, herra. Herrat ovat hyvät ja istuvat, -niin käyn heitä kutsumassa. (Aikoo mennä puutarhaan ikkunan kautta, -mutta McComas pidättää häntä.) - -_M'Comas_. Odottakaa hiukan. Jos eräs herra tulee tänne, niin päästäkää -hänet heti sisään. Me odotamme häntä. - -_Edeskäypä_. Hyvä, herra. Mikä on hänen nimensä, herra? - -_M'Comas_. Boon. Mr Boon. Hän ei tunne Mrs Clandonia, ja ehkäpä hän sen -vuoksi jättää korttinsa. Jos hän sen tekee, niin kirjoittaa hän nimensä -B.O.H.U.N. Kyllä te sen muistatte. - -_Edeskäypä_ (hymyillen). Te voitte luottaa minuun, herra. Minunkin -nimeni on Boon, herra, vaikka minua tavallisesti sanotaan täällä vain -Hyväksi Walteriksi, herra. Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa nimeni h -u:lla, herra; mutta minä en huoli sitä tehdä. Nimi on alkujaan -normannilainen, eikä normannilaisuus ole kipparille eduksi. - -_M'Comas_. No, no! Uskollinen sydän merkitsee enemmän kuin kaikki -kruunut ja lapsen usko enemmän kuin normannilaisuus. - -_Edeskäypä_. Se riippuu suuresti ihmisen asemasta, herra. Jos te -olisitte kippari, herra, niin te huomaisitte, että teillä olisi yhtä -vähän hyötyä lapsen uskosta kuin normannilaisuudesta. Minun mielestäni -on edullisinta kirjoittaa nimeni B.O.O. ja N. ja pitää silmäni auki. -Mutta minä viivytän teitä, herra. Anteeksi, herra: mutta te itse -alennuitte puhumaan kanssani. Minä menen kutsumaan naisia, herra. - -(Hän menee puutarhaan ikkunan kautta.) - -_M'Comas_. Crampton: voinhan luottaa teihin, eikö totta? - -_Crampton_. Kyllä, kyllä. Minä olen aivan levollinen. Minä tahdon olla -kärsivällinen. Koetan tehdä parastani. - -_M'Comas_. Muistakaa; minä en ole antanut teitä ilmi. Minä sanoin -heille, että syy oli kokonaan heidän. - -_Crampton_. Mutta te sanoitte minulle, että syy oli kokonaan minun. - -_M'Comas_. Teille minä sanoin totuuden. - -_Crampton_ (valittaa). Jos he vain kohtelisivat minua -oikeudenmukaisesti! - -_M'Comas_. Rakas Crampton, he eivät voi olla oikeudenmukaisia. Sitä ei -voi vaatia heidän ikäisiltään. Jos te asetatte mahdottomia ehtoja, niin -me voimme yhtä hyvin heti lähteä kotiin. - -_Crampton_. Mutta onhan minulla oikeus -- - -_M'Comas_ (kärsimättömästi). Ei teidän oikeuksianne oteta huomioon. -Sanokaa kerta kaikkiaan, Crampton, tarkoititteko te luvatessanne -käyttäytyä siivosti vain sitä, että te ette valittaisi, jollei ole -mitään valittamisen syytä? Siinä tapauksessa -- (Hän aikoo lähteä.) - -_Crampton_ (surkeasti). Ei, ei: älkää jättäkö minua yksin. Minua on jo -aivan kylliksi kiusattu ja piinattu. Minä lupaan tehdä parastani. Mutta -jos tuo tyttö alkaa taas puhua minulle tuolla tavalla ja katsella minua --- (Hän keskeyttää lauseensa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.) - -_M'Comas_ (heltyy). No, no. Kaikki käy hyvin, jos te vain olette -kärsivällinen ja ystävällinen. Kuulkaa: rohkaiskaa mielenne! Joku -tulee. (Crampton, joka on liian alakuloinen välittääkseen mistään, ei -liikahda.) - -_Gloria_ (tulee puutarhasta. McComas menee häntä vastaan ikkunan luo; -puhuu hänen kanssaan Cramptonin kuulematta heidän keskusteluaan.) -Tuossa hän on, Miss Clandon. Olkaa ystävällinen hänelle. Minä jätän -teidät hetkeksi yksin hänen kanssaan. (Menee puutarhaan. Gloria tulee -sisään ja astuu välinpitämättömästi keskelle huonetta.) - -_Crampton_ (katselee hämmästyneenä ympärilleen). Missä Mr McComas on? - -_Gloria_ (väliäpitämättömästi, mutta ei epäystävällisesti). Hän meni -ulos -- jättääksen meidät kahden. Se oli tosiaankin hyvin -hienotunteista. (Hän pysähtyy Cramptonin viereen ja katselee häntä -omituisella ilmeellä.) No, isä? - -_Crampton_ (leikillisellä äänen sävyllä, vaikka hän onkin alakuloinen). -No, tyttäreni? (He katselevat toisiaan hetken aikaa, puolittain -leikillisesti, puolittain surullisesti.) - -_Gloria_ Antakaa kättä! (He puristavat toistensa kättä.) - -_Crampton_ (pitäen kiinni hänen kädestään). Rakas lapseni: taisin puhua -kovin sopimattomasti äidistäsi päivällä? - -_Gloria_. Oi, älkää pyytäkö anteeksi. Minä olin kovin ylpeä ja kopea -itsekin; mutta sen jälkeen olen saanut nöyrtyä. Totta tosiaan, kyllä -minua on nöyryytetty. (Käy istumaan lattialle Cramptonin tuolin -viereen.) - -_Crampton_. Mitä on tapahtunut, lapseni? - -_Gloria_. Oi, ei mitään. Minä näyttelin silloin äitini tyttären osaa, -mutta sitä minä en ole, vaan isäni tytär. (Katselee häntä -leikillisesti). Se on nöyryyttävää, vai mitä? - -_Crampton_ (vihoissaan). Mitä! (Glorian ilme ei muutu. Crampton -alistuu.) No niin, rakas lapseni: niin kai. Niin, niin, aivan niin. -(Gloria nyökkää päätään ystävällisesti.) Minä taidan joskus olla hiukan -ärtyisä; mutta minä tiedän sittenkin, mikä on oikein ja kohtuullista, -vaikken aina toimi sen mukaan. Uskotko sinä sitä? - -_Gloria_. Tokko minä uskon! Sellainenhan juuri olen itsekin. Minä -tiedän, mikä on oikeaa ja arvokasta ja voimakasta ja jaloa, aivan yhtä -hyvin kuin hänkin, mutta kuinka minä käyttäydyn! Ajatelkaahan, miten -minä sallin muiden ihmisten kohdella itseäni!! - -_Crampton_ (vastoin tahtoaan hiukan mustasukkaisesti). Yhtä hyvin kuin -hänkin? Tarkoitatko äitiäsi? - -_Gloria_ (nopeasti). Niin, äitiä. (Hän kääntyy Cramptonin puoleen -polvillaan ja tarttuu hänen käteensä.) Kuulkaahan! Ei sanaakaan häntä -vastaan! Ei ainoatakaan ajatusta! Hän seisoo meitä paljoa ylempänä, -sekä teitä että minua. Aivan taivaan tasalla. Eikö se ole totta? - -_Crampton_. Kyllä, kyllä. Aivan niinkuin sinä haluat, kultaseni. - -_Gloria_ (ei ole tyytyväinen, vaan päästää hänen kätensä irti ja -vetäytyy kauemmaksi hänestä). Te ette pidä hänestä? - -_Crampton_. Lapseni: sinä et ole ollut hänen kanssaan naimisissa. Mutta -minä olen. (Gloria nousee hitaasti ylös ja katselee häntä yhä -kasvavalla kylmyydellä.) Hän teki minulle suuren vääryyden mennessään -minun kanssani naimisiin rakastamatta minua. Mutta sittenkin oli syy -kokonaan minun. (Crampton tarjoo kätensä Glorialle.) - -_Gloria_ (tarttuu siihen ja sanoo lujasti ja varoittavasti). Olkaa -varoillanne. Tämä on minun arin kohtani. Minun tunteeni -- minun -surkeat, pelkurimaiset, naiselliset tunteeni ovat teidän puolellanne, -mutta minun omatuntoni on hänen puolellaan. - -_Crampton_. Minä olen hyvin tyytyväinen tähän jakoon, kultaseni. -Kiitos. (Valentine tulee. Gloria muuttuu heti paikalla kopeaksi.) - -_Valentine_. Anteeksi; mutta minun oli mahdotonta löytää palvelijaa, -joka olisi ilmoittanut tuloni. Kaikkialla läsnäoleva Williamkin näyttää -olevan tanssiaisissa. Minäkin olisin mennyt sinne; mutta minulla ei -ollut viittä shillingiä millä olisin ostanut piletin. Miten te -jaksatte, Crampton? Toivottavasti paremmin? - -_Crampton_. Minä voin jälleen hyvin, Mr Valentine, ilman teidän -apuannekin. - -_Valentine_. Kuulkaahan tuota epäkiitollista sukulaistanne, Miss -Clandon! Minä säästin hänet kovasta kivusta, ja nyt hän pilkkaa minua! - -_Gloria_ (kylmästi). Olen pahoillani, ettei äitini ole täällä -vastaanottamassa teitä, Mr Valentine. Kello ei ole vielä täysin -yhdeksän; eikä se herrakaan, josta McComas puhui, asianajaja, ole vielä -saapunut. - -_Valentine_. Kyllä hän on tullut. Minä tapasin hänet ja puhuin hänen -kanssansa. (Kiusoittavasti). Hän miellyttää teitä aivan varmaan, Miss -Clandon: hänessä nerollisuus on suorastaan ruumistunut, voi aivan -kuulla, kun hän ajattelee. - -_Gloria_ (ei ole ymmärtävinään pistosta). Missä hän on? - -_Valentine_. Hän osti valenenän itselleen ja meni pukutanssijaisiin. - -_Crampton_ (katselee äreästi kelloaan). Näyttääpä siltä, kuin kaikki -olisivat menneet pukutanssijaisiin sen sijaan, että saapuisivat tänne -sovittuun aikaan. - -_Valentine_. Oi, kyllä hän tulee ajoissa, minä näin hänet puoli tuntia -sitten. En tahtonut lainata häneltä viittä shillingiä ja mennä hänen -kanssaan; sen vuoksi asetuin väkijoukkoon ja katselin aitauksen takaa, -kunnes Miss Clandon katosi ikkunan kautta hotelliin. - -_Gloria_. Vai niin pitkällekö me olemme tulleet, että te seuraatte -minun jäljissäni saadaksenne töllistellä minua. - -_Valentine_. Niin: minä olisin kai kahlehdittava kiinni. - -Gloria kääntyy selin häneen ja astuu uunin luo. Valentine ottaa asian -hyvin filosoofisesti ja menee huoneen toiselle puolelle. Edeskäypä -tulee ikkunan luo ja saattaa sisään Mrs Clandonin ja Mr McComasin. - -_Mrs Clandon_ (kiiruhtaa sisään). Anteeksi, että olette saaneet -odottaa. - -Vieras herra, jonka ryhti on liioitellun majesteetillinen, ilmestyy -ikkunan luo. Hän on puettu dominoon ja hänellä on valenenä ja suuret -silmälasit. - -_Edeskäypä_ (vieraalle). Anteeksi, herra; mutta tämä on yksityinen -huone, herra. Jos sallitte, herra, niin saatan teidät ravintolan -puolelle. Tätä tietä, herra. - -Hän menee puutarhaan osoittaakseen tietä ja luulee vieraan seuraavan -häntä. Juhlallisen ryhdikäs herra astuu suoraan huoneeseen pöydän -päähän, irroittaa suurella huolella ja juhlallisuudella valenenänsä, -riisuu sitten dominon yltään, käärii nenän dominon sisään ja heittää -käärön pöydälle aivan kuin hän viskaisi taisteluhansikkaan. Nyt käykin -esille, että hän on pitkä, lihavanpuolinen mies neljän- tai -viidenkymmenen vuoden vaiheilla, jonka sileäksi ajetut kasvot näyttävät -hyvin kalpeilta, sillä hänen musta rasvattu tukkansa on lyhyeksi -leikattu ja hänen kulmakarvansa ovat karheat ja jäykät kuin jouhinen -huonekalukangas Viktorian hallitusajan alkuajoilta. Ruumiillisesti ja -henkisesti hän on karheatekoinen, mutta hänen loogillinen terävyytensä -ja viekkautensa ovat erittäin kehittyneet. Kun hän astuu sisään, on -hänen ulkomuotonsa jo itsessään kylliksi vaikuttava ja levottomuutta -herättävä, mutta kun hän puhuu, niin hänen voimakas, uhkaava äänensä, -suurella painolla lausutut sanansa, ankara, jyrkkä esiintymisensä ja -peloittava tapansa arvostella muita ihmisiä lisää vielä suuressa määrin -tätä vaikutusta. - -_Vieras_. Nimeni on Bohun. (Yleinen hämmästys.) Onko minulla kunnia -puhua Mrs Clandonin kanssa? (Mrs Clandon kumartaa. Bohun kumartua.) -Miss Clandon, eikö totta? (Gloria kumartaa. Bohun kumartaa.) Mr -Clandonko? - -_Crampton_ (puolustaa omaa nimeään niin harmistuneella äänellä kuin hän -suinkin vain uskaltaa). Nimeni on Crampton, herra. - -_Bohun_. Vai niin. (Ei pane sen enempää huomiota häneen, vaan kääntyy -Valentinen puoleen.) Oletteko te Mr Clandon? - -_Valentine_ (pitää kunnia-asianaan olla osoittamatta hämmästystä). -Näytänkö minä siltä? Nimeni on Valentine. Minä huumasin hänet. - -_Bohun_. Vai niin. Sitten kai Mr Clandon ei vielä ole saapunut? - -_Edeskäypä_ (astuu levottomana ikkunasta sisään). Anteeksi rouva; mutta -voitteko sanoa minulle, minnekä joutui -- (Hän huomaa Bohunin ja joutuu -aivan ymmälle. Bohun odottaa liikkumattomana, kunnes hän tointuu -hämmästyksestään. Hetken kuluttua hän tointuu sen verran, että hän -voi puhutella Bohunia, tosin heikolla äänellä, mutta kuitenkin -yhdenjaksoisesti.) Anteeksi, herra. Tekö se olittekin, herra? - -_Bohun_ (häikäilemättömästi). Minä se olin. - -_Edeskäypä_ (murtuneella äänellä). Niin, herra. (Voimatta pidättää -kyyneleitään.) Onko sinulla valenenä, Walter! (Hän vaipuu tuolille -pöydän ääreen.) Anteeksi, rouva, minua pyörryttää vain hiukan. - -_Bohun_ (käskevästi). Te suotte hänelle anteeksi, Mrs Clandon, kun -selitän, että hän on minun isäni. - -_Edeskäypä_. Ei, ei, Walter. Kippari isänä vielä valenenän lisäksi! -Mitä he sinusta ajattelevatkaan! - -_Mrs Clandon_ (astuu edeskäyvän tuolin luo hyvin ystävällisesti). Se -ilahduttaa minua suuresti, Mr Bohun. Teidän isänne on ollut meidän hyvä -ystävämme siitä saakka kuin tulimme tänne. (Bohun kumartaa vakavasti.) - -_Edeskäypä_ (pudistaa päätään). Ei, ei, rouva. Te olette hyvin -ystävällinen -- hyvin hienotunteinen ja alentuvainen, rouva; mutta se -ei sovi minun asemaani. Rouvan ei pidä välittää siitä, että minä olen -tuon herran isä, eihän hän sille mitään mahda. (Nousee ylös horjuen.) -Anteeksi, hyvä herrasväki, että häiritsin. (Kiertää pöydän ympäri ovea -kohti nojautuen jokaiseen tuoliin, katse oveen kiintyneenä.) - -_Bohun_. Malttakaahan! (Edeskäypä pysähtyy sydän kurkussa.) Olihan -isänikin läsnä tänään, Mrs Clandon? - -_Mrs Clandon_. Kyllä, ainakin suurimman osan aikaa. - -_Bohun_. Siinä tapauksessa me tarvitsemme häntäkin. - -_Edeskäypä_ (pyytäen). Toivottavasti se ei ole tarpeen, herra. Minulla -on kiire tänä iltana, herra, tanssijaisten vuoksi. Hyvin kiire, -todellakin, herra. - -_Bohun_ (taipumattomasti). Me tarvitsemme teitä. - -_Mrs Clandon_ (kohteliaasti). Tahdotteko tehdä hyvin ja käydä istumaan? - -_Edeskäypä_ (vakavasti). Jos ette pane pahaksenne, rouva, niin -pyytäisin päästä siitä. Se ei todellakaan olisi sopivaa, rouva. Jos -joku näkisi minun istuvan täällä, niin -- mutta minä kiitän kaikissa -tapauksissa, rouva. (Hän katsoo ympärilleen toisesta toiseen ilmeellä, -joka voisi liikuttaa kovintakin sydäntä.) - -_Gloria_. Älkäämme hukatko aikaa. William tahtoo vain palvella meitä. -Minä haluaisin saada kupin kahvia. - -_Edeskäypä_ (kirkastuu silminnähtävästi). Kahviako, neiti? (Vetää -helpoituksen huokauksen). Heti paikalla, neiti. Kiitos, neiti. Se sopii -mainiosti. Neiti on kovin huomaavainen ja ystävällinen. (Mrs -Clandonille, arasti mutta toiveikkaasti). Haluaako rouvakin jotakin? - -_Mrs Clandon_. Hm! On niin kuuma, että mielelläni joisin hiukan -punaviiniboolia. - -_Edeskäypä_ (loistaen). Punaviiniboolia, rouva! Heti, rouva. - -_Gloria_. No, voisinhan minäkin ottaa punaviiniä kahvin asemesta. -Pankaa hiukan kurkkua joukkoon. - -_Edeskäypä_ (ihastuneena). Kurkkua, neiti! Heti, neiti. (Bohunille). -Mitä herra haluaa? Te ette pidä kurkusta, herra. - -_Bohun_ Jollei Mrs Clandonilla ole mitään sitä vastaan, niin haluaisin -soodaa ja skotlantilaista viskyä. - -_Edeskäypä_. Hyvä, herra. (Cramptonille). Irlantilaista viskyä teille, -herra, eikö totta? (Crampton murahtaa myöntyvästi. Edeskäypä katsoo -kysyvästi Valentineen.) - -_Valentine_. Minä pidän kurkusta. - -_Edeskäypä_. Heti, herra. (Luettelee). Punaviiniboolia, soodaa, lasi -skotlantilaista ja toinen irlantilaista viskyä? - -_Mrs Clandon_. Aivan oikein. - -_Edeskäypä_ (entisellään). Niin, rouva. Heti, rouva. Kiitos. (Hän -tepastelee ikkunasta ulos käytyään vähemmässä kuin kahdessa minuutissa -koko inhimillisen onnen tunneasteikon läpi.) - -_M'Comas_. Nyt me voimme kai aloittaa. - -_Bohun_. Ehkä me odotamme vielä kunnes Mrs Clandonin mies saapuu. - -_Crampton_. Mitä te tarkoitatte? Minä olen hänen miehensä. - -_Bohun_ (takertuu heti hänen sanoihinsa, jotka ovat ristiriidassa -edellisen ilmoituksen kanssa). Te sanoitte juuri äsken, että teidän -nimenne on Crampton. - -_Crampton_. Aivan niin. - -_Mrs Clandon. Gloria. M'Comas. Valentine_ (kaikki neljä puhuvat yhtä -aikaa). Minä -- Minun -- Mrs -- Te -- - -_Bohun_ (keskeyttää heidät ukkosäänellään). Malttakaahan! (Kuoleman -hiljaisuus.) Sallikaa minun puhua! Istukaa kaikki. (He tottelevat -nöyrästi. Gloria istuu tuolille uunin viereen. Valentine lähestyy häntä -ja istahtaa sohvalle, kasvot ikkunaan päin, jotta hän voi katsella -Gloriaa. Crampton käy istumaan sohvalle selin Valentineen. Mrs Clandon, -joka koko ajan on pysytellyt huoneen vastakkaisella puolella -välttääkseen niin paljon kuin mahdollista Cramptonia, istuu oven -viereen, Mr McComas hänen vasemmalle puolelleen. Bohun asettuu tuomarin -asentoon keskelle huonetta lähelle pöydän reunaa, Mrs Clandonin -puolelle. Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, kiinnittää Bohun -katseensa Cramptoniin ja alkaa). Tuntuupa siltä, kuin tässä perheessä -miehen nimi olisi Crampton ja vaimon Clandon. Siis kohtaa meitä jo -aivan alussa asianhaara, joka on omansa sekoittamaan käsitteitä. - -_Valentine_ (nousee ylös ja puhuu hänelle nojautuen toisella polvellaan -sohvaan). Mutta onhan se aivan selvää -- - -_Bohun_ (nolaa hänet ukkosäänellään). Niinhän se on. Mrs Clandon on -ottanut itselleen uuden nimen. Siinä yksinkertainen selitys, jota te -ette luullut minun keksivän. Te ette luota minun ymmärrykseeni, Mr -Valentine -- (keskeyttää hänet, kun hän aikoo vastustaa). ei, ei teidän -tarvitse vastustaa. Tuumikaa mielemmin, milloin te taas tahdotte -keskeyttää minua. - -_Valentine_ (ymmällä). Tehän teette kärpäsestä elefantin. Eihän se -merkitse mitään. (Käy jälleen istumaan.) - -_Bohun_. Minäpä sanon teille, herra, mitä se merkitsee. Se merkitsee -sitä, että jos tämä perheriita saadaan ratkaistuksi sillä tavalla kuin -me kaikki toivomme, niin on Mrs Clandonin pakko, sekä siihen nähden -mikä on sopivaa että säädyllistä, ottaa jälleen miehensä nimi. (Mrs -Clandonin kasvoille ilmestyy hyvin itsepäinen ilme.) Tai muuten Mr -Cramptonin täytyy nimittää itseään Mr Clandoniksi. (Crampton näyttää -itsepäiseltä, ikäänkuin hän ei millään ehdolla aikoisi suostua -sellaiseen.) Ehkä se teistä tuntuu hyvin yksinkertaiselta, Mr -Valentine. (Hän katsoo ensin terävästi Mrs Clandoniin ja sitten -Cramptoniin.) Minä uskallan olla eri mieltä kuin te. (Hän heittäytyy -tuolin selkänojaa vasten ja rypistää otsaansa.) - -_M'Comas_ (arasti). Minun luullakseni, Bohun, olisi parempi ensin -ratkaista tärkeämmät kysymykset. - -_Bohun_. McComas: tärkeämmät kysymykset eivät koskaan tuota mitään -vaikeuksia. Sitä ne eivät koskaan tee. Pikku mättäät ne kaatavat -kuorman viime hetkessä. (McComas näyttää käsittävän sen vain -paradoksiksi.) Ettekö te ole samaa mieltä? - -_M'Comas_ (mielistelevästi). Jos olisin -- - -_Bohun_ (keskeyttää hänet). Jos olisitte, niin te olisitte minä, ettekä -se mikä te olette. - -_M'Comas_ (liehakoiden). Tietysti, Bohun, teidän erikoisalanne -- - -_Bohun_ (keskeyttää hänet jälleen). Minun erikoisalani on se, että olen -oikeassa kun muut ovat väärässä. Jos olisitte samaa mieltä kuin minä, -niin ei minua tarvittaisi täällä. (Hän nyökkää suuremmaksi vakuudeksi -hänelle päätään ja kääntyy sitten hyvin varmana Cramptonin puoleen.) -No, Mr Crampton: mikä tässä asiassa on lähinnä teidän sydäntänne? - -_Crampton_ (aloittaa hitaasti). Minä tahdon syrjäyttää tässä asiassa -kaikki itsekkäät tarkoitukset -- - -_Bohun_ (keskeyttää hänet). Niin me kaikki teemme, Mr Crampton. (Mrs -Clandonille). Luovutteko tekin kaikista itsekkäistä tarkoituksista, Mrs -Clandon? - -_Mrs Clandon_. Kyllä: en ole ottanut persoonallisia tunteitani lukuun -alistuessani tähän neuvotteluun. - -_Bohun_. Ettekä tekään, Miss Clandon? - -_Gloria_. En. - -_Bohun_. Sitä minä oletinkin. Ei kukaan meistä ole sitä tehnyt. - -_Valentine_. Paitsi minä. Minun tarkoitukseni ovat itsekästä laatua. - -_Bohun_. Sen vuoksi, että luulette teeskennellyn suoruuden -tekevän paremman vaikutuksen Miss Clandoniin kuin teeskennellyn -epäitsekkäisyyden. (Valentine tulee aivan noloksi tästä huomautuksesta, -hymyilee hiukan ja ilmeettömästi. Bohun, joka on mielissään, kun hän -kokonaan on murtanut kaiken vastustuksen, heittäytyy tuolin selkänojaa -vasten ja ikäänkuin valmistuu kuuntelemaan heidän valituksiaan.) -Jatkakaa nyt, Mr Crampton. On siis sovittu, ettei oteta lukuun mitään -itsekkäitä tarkoituksia. Sellainen alku on aivan kuvaavaa -inhimilliselle luonteelle. - -_Crampton_. Mutta se on minun vakava tarkoitukseni, herra. - -_Bohun_. Tietysti. Nyt asiaan. - -_Crampton_. Jokaisen järkevän ihmisen täytyy myöntää, ettei se ole -epäitsekästä. Se koskee lapsia. - -_Bohun_. No niin. Mikä lapsia vaivaa? - -_Crampton_ (liikutettuna). He ovat -- - -_Bohun_ (iskee taaskin hänen puheeseensa). Malttakaahan. Te aiotte -puhua minulle tunteistanne, Mr Crampton. Älkää tehkö sitä: minä tunnen -myötätuntoisuutta teitä kohtaan, mutta se ei kuulu minun tehtävääni. -Sanokaa täsmällisesti, mitä te haluatte: sitä me tahdomme tietää. - -_Crampton_ (levottomana). Siihen kysymykseen on vaikea vastata, Mr -Bohun. - -_Bohun_. Kuulkaahan: minä autan teitä. Mitä te ette hyväksy lasten -nykyisessä olossa? - -_Crampton_. Minä en hyväksy sitä tapaa, millä heitä on kasvatettu. (Mrs -Clandonin otsa vetäytyy uhkaaviin ryppyihin.) - -_Bohun_. Miten te siis tahtoisitte sitä muuttaa? - -_Crampton_. Minun mielestäni heidän pukunsa pitäisi olla vähemmän -huomiota herättävä. - -_Valentine_. Loruja. - -_Bohun_ (heittäytyy taas tuolin selkänojaa vasten suutuksissaan tästä -keskeytyksestä). Kun te olette lopettanut, Mr Valentine -- kun te -olette lopettanut, niin -- - -_Valentine_. Mitä vikaa on Miss Clandonin puvussa? - -_Crampton_ (kiivaasti Valentinelle). Minä ymmärrän sen asian yhtä hyvin -kuin tekin. - -_Gloria_ (varoittaen). Isä! - -_Crampton_ (alistuu nöyrästi). En minä sinua tarkoittanut, rakkaani. -(Vetoaa vakavasti Bohuniin.) Mutta nuo molemmat nuoremmat! Te ette ole -nähnyt heitä, Mr Bohun; totta tosiaan, kyllä minä luulen, että tekin -myöntäisitte, että he pukeutuvat kovin huomiotaherättävästi, melkeinpä -kevytmielisesti. - -_Mrs Clandon_ (kärsimättömästi). Luuletko, että minä valitsen heidän -pukunsa? Totta tosiaan, tämä on kovin lapsekasta. - -_Crampton_ (vihoissaan, nousee). Lapsellistako! (Mrs Clandon nousee -harmistuneena ylös.) - -_M'Comas. Valentine. Gloria_ (nousevat kaikki ja puhuvat yhtäaikaa). -Crampton, te lupasitte -- Naurettavaa. Heidän pukunsa ovat -ihastuttavia. Olkaamme järkeviä. - -Hirveä hämminki. Äkkiä he kuulevat varoittavaa lasinkilistystä -viereisestä huoneesta. He kääntyvät hämillään sinne päin ja huomaavat, -että edeskäypä juuri on palannut puutarharavintolasta ja helistelee -tarjotinta, kantaessaan sen pöydän ääreen. Kuolemanhiljaisuus. - -_Edeskäypä_ (Cramptonille, laskien juomalasin erikseen pöydälle). -Irlantilaista viskyä teille, herra. (Crampton käy istumaan hiukan -häpeissään. Edeskäypä asettaa toisen juomalasin ja soodapullon erikseen -ja sanoo Bohunille). Skotlantilaista ja soodaa teille, herra. (Bohun -heiluttaa kättään kärsimättömästi. Edeskäypä asettaa suuren lasisen -haarikan keskelle pöytää.) Ja punaviiniboolia. (Kaikki asettuvat -entisille paikoilleen. Rauha maassa.) - -_Mrs Clandon_ (nöyrästi Bohunille). Minä pelkään, että me keskeytimme -teitä, Mr Bohun. - -_Bohun_ (levollisesti). Sen te teitte. (Edeskäyvälle, joka on menossa -ulos.) Odottakaa hiukan. - -_Edeskäypä_. Kyllä, herra. Tietysti, herra. (Hän asettuu seisomaan -Bohunin tuolin taakse.) - -_Mrs Clandon_ (edeskäyvälle). Minä toivon, että te suotte anteeksi, -vaikka viivytämme teitä. Mr Bohun tahtoo, että te olette saapuvilla. - -_Edeskäypä_ (ilman vähintäkään rasitusta). Ei mitenkään, rouva. Ei se -tee mitään, rouva. Minusta on hyvin huvittavaa saada nähdä, miten hänen -kehittynyt ja voimakas järkensä työskentelee. Se on hyvin virkistävää, -hyvin huvittavaa ja hyvin opettavaa, rouva. - -_Bohun_ (rupeaa taas johtamaan keskustelua). No, Mr Crampton: me -odotamme. Pidättekö te kiinni siitä mielipiteestänne, ettette voi -hyväksyä heidän pukujansa vai ettekö? - -_Crampton_ (rukoilevasti). Mr Bohun: ajatelkaa hiukan minun asemaani. -Minä en voi ottaa huomioon ainoastaan itseäni, vaan myöskin sisartani, -Sophroniaa ja lankoani ja koko heidän seurapiiriänsä. He pelkäävät -kauheasti kaikkea, mikä on vähintäkin -- hiukankin -- - -_Bohun_. Puhukaa suoraan. Vallatonta? Meluavaa? Rivoa? - -_Crampton_. Ei tietystikään missään pahassa merkityksessä, mutta -- -mutta -- (huudahtaa epätoivoissaan) nuo kaksi lasta loukkaisivat heitä. -He eivät sovi seurustelemaan omien sukulaistensa kanssa. Sitä minä vaan -valitan. - -_Mrs Clandon_ (hilliten vihaansa). Mr Valentine: ovatko teidän -mielestänne Phil ja Dolly vallattomia tai rivoja? - -_Valentine_. Kuinka he sitä olisivat. Se on vain turhaa lorua. Ei -mikään voi olla sen aistikkaampaa. - -_Crampton_. Niin, tietysti te niin sanotte. - -_Mrs Clandon_. William: te näette paljon hienoja englantilaisia. Ovatko -minun lapseni epähienosti puetut? - -_Edeskäypä_ (rauhoittaen). Eivät ensinkään, rouva. (Vakuuttaen). Ei, -herra, eivät laisinkaan. He pukeutuvat tietenkin kauniisti ja komeasti, -hyvin aistikkaasti ja erikoisesti -- hyvin hienosti ja ylhäisesti. He -voisivat olla vaikka tuomiorovastin lapsia, herra, sen voin vakuuttaa, -herra. Kun te näkisitte vain heidät, herra -- (Puutarhasta kajahtavat -valssin viimeiset säveleet ja huoneeseen pyörähtää tanssiaskelin -harlekini ja colombina. Harlekinin puku on tehty peukalon levyisistä, -neliskulmaisista ruuduista, joista joka toinen on sinistä silkkiä ja -joka toinen kultakangasta. Hänen hattunsa on kullattu ja naamari on -poissa silmiltä. Colombinan hame on kuin kullankeltainen ja punertava -viljapelto ja hänen pieni samettiröijynsä on yhtä punainen kuin unikon -kukka. Nämät ihastuttavat ja silmiä häikäisevät olennot tanssivat -McComasin ja Bohunin ohitse ja pyörähtävät jälleen pöydän toiseen -päähän, jossa he soiton vaijettua muodostavat kuvaelman. Harlekin -notkistaa vasenta polveaan ja colombina nousee hänen oikealle -polvelleen seisomaan, kohottaen käsivartensa päänsä yli. Päinvastoin -kuin tanssi, joka on ihastuttava ja sulava, on tämä kuvaelma varsin -epäonnistunut ja vähällä loppua huonosti.) - -_Colombina_ (huutaa). Nostakaa minut alas: minä putoan. Isä, nostakaa -minut alas. - -_Crampton_ (kiiruhtaa levottomana hänen luokseen ja tarttuu hänen -käsiinsä). Rakas lapsi! - -_Dolly_ (hypähtää alas hänen avullaan). Kiitos: kuinka ystävällinen te -olette. (Phil pistää hattunsa vyöhönsä, käy istumaan pöydän ääreen ja -kaataa hiukan punaviiniboolia. Crampton palaa sohvan luo hyvin -hämillään). Oh, kuinka hauskaa! Kuinka ihmeen hauskaa! (Dolly hyppää -hengästyneenä pöydälle istumaan). Kas, punaviiniboolia! (Hän juo). - -_Bohun_ (voimakkaalla äänellä). Tämäkö on perheen nuori neiti? - -_Dolly_ (liukuu alas pöydältä pelästyen hänen meluavaa ääntään). Kyllä, -herra. Anteeksi, kuka te olette? - -_Mrs Clandon_. Tässä on Mr Bohun, Dolly, joka ystävällisesti on -luvannut auttaa meitä tänä iltana. - -_Dolly_. Oi, lontoolainenko, joka on tullut tänne huvittelemaan -- - -_Philip_. Sh! - -_Crampton_. Mr Bohun -- McComas: minä vetoan teihin. Onko tämä nyt -laitaa? Moittisitteko te sisareni perhettä, jos he loukkaantuisivat -tuollaisesta käytöksestä? - -_Dolly_ (punastuu onnettomuutta ennustavasti). Joko te taas aloitatte? - -_Crampton_ (lepytellen häntä). En, en. Ehkä se kuuluu sinun ikääsi. - -_Dolly_ (itsepäisesti). Älkää välittäkö minun iästäni. Onko se -kaunista? - -_Crampton_. On kyllä, kultaseni, on, on. (Käy istumaan osoittaen siten -alistumistaan.) - -_Dolly_ (vaatien). Pidättekö te siitä? - -_Crampton_. Lapsi kulta, kuinka sinä voit vaatia, että minä pitäisin -siitä tai hyväksyisin sitä? - -_Dolly_ (ei päästä häntä niin vähällä rauhaan). Kuinka te voitte sanoa -sitä kauniiksi, jollette siitä kuitenkaan pidä? - -_M'Comas_ (nousee, harmistuneena ja hermostuneena). Minun täytyy -todellakin sanoa -- (Bohun, joka on kuunnellut Dollyn puhetta -silminnähtävällä mielihyvällä, tarttuu heti hänen sanoihinsa kiinni.) - -_Bohun_. Ei, älkää keskeyttäkö, McComas. Nuoren neiden menettely on -aivan oikea. (Dollylle, suurella pontevuudella.) Jatkakaa kyselyänne, -Miss Clandon, jatkakaa vaan. - -_Dolly_ (kääntyy Bohunin puoleen). Oi, olettepa te aika komentaja! -Noinko te aina iskette kiinni? - -_Bohun_ (nousee). Kyllä. Älkää yrittäkö suututtaa minua, nuori neiti: -siksi te olette liian nuori. (Hän ottaa McComasin tuolin Mrs Clandonin -vierestä ja asettaa sen omansa viereen.) Käykää istumaan. (Dolly, -tottelee ihastuneena; ja Bohun istuu itsekin jälleen. McComas, joka -siten jää ilman tuolia, hakee toisen huoneen toiselta puolen, pöydän ja -sohvan välistä.) No, Mr Crampton, nyt teillä on tosiasiat silmienne -edessä -- kumpaisetkin. Te luulette haluavanne saada molemmat nuoremmat -lapsenne luoksenne. No niin, sitä te ette kuitenkaan halua -- (Crampton -koettaa vastustaa; mutta Bohun ei salli sitä millään ehdolla.) ei, sitä -te ette tee: te kuvittelette sitä vain mielessänne, mutta minä tiedän -sen asian paremmin kuin te. Te tahdotte, että tämä nuori neiti ei enää -esiintyisi teatterinukkena iltasin ja muotinukkena aamupäivin. Mutta -siihen hän ei koskaan suostu. Hän luulee voivansa sitä tehdä, mutta -- - -_Dolly_ (keskeyttää hänet). Ei, en minä sitä edes luulekkaan. -(Lujasti). Minä en koskaan luovu kauniista puvuistani. En koskaan. -Niinkuin Gloria sanoi tuolle miehelle Madeirassa, en koskaan, en -koskaan, en koskaan! En niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa. - -_Valentine_ (nousee hyvin kiihoittuneena). Mitä! Mitä! (Alkaa puhua -hyvin nopeasti.) Milloin hän sen sanoi? Kelle hän sen sanoi? - -_Bohun_ (heittäytyy tuolinsa selkänojaa vasten. Valittavalla ja -moittivalla äänellä). Mr Valentine -- - -_Valentine_ (pisteliäästi). Älkää keskeyttäkö minua, herra: tämä on -hyvin vakava asia. Minä vaadin saada tietää, kelle Miss Clandon sen -sanoi. - -_Dolly_. Ehkä Phil muistaa. Kelle se oli, Phil? Olikohan se numero -kolmelle vai viidelle? - -_Valentine_. Numero viidelle! - -_Philip_. Rohkeutta, Valentine. Ei se ollut numero viisi, vaan eräs -meriupseeri parka, joka aina oli saapuvilla -- kärsivällisin ja -vaarattomin olento maailmassa. - -_Gloria_ (kylmästi). Mistä me nyt oikeastaan keskustelemme? - -_Valentine_ (hyvin punakkana). Anteeksi: olen pahoillani, että -häiritsin. En minä enää häiritse, Mrs Clandon. (Hän kumartaa Mrs -Clandonille ja astuu puutarhaan, kiehuen vihasta.) - -_Dolly_. Hm! Hm! - -_Philip_. Ahaa! - -_Gloria_. Olkaa hyvä ja jatkakaa, Mr Bohun. - -_Dolly_ (keskeyttää juuri kun Bohun synkkänä aikoo jatkaa toimitusta). -Nyt te aiotte peloittaa meitä, Mr Bohun. - -_Bohun_. Minä -- - -_Dolly_ (keskeyttäen). Kyllä, kyllä te aiotte: te luulette, että te -ette aio sitä tehdä, mutta te teette sitä sittenkin. Minä näen sen -teidän kulmakarvoistanne. - -_Bohun_ (antautuu). Mrs Clandon: teidän lapsenne ovat hyvin lahjakkaita --- heillä on erinomaisen hyvä pää ja he ovat erittäin hyvin -kasvatettuja. Minä myönnän sen hyvin mielelläni. Voitteko te -vastapalveluksena neuvoa minulle, millä tavalla voisin saada heidät -pitämään suunsa kiinni? - -_Mrs Clandon_. Dolly, kultaseni --! - -_Philip_. Meidän vanha heikkoutemme, Dolly. Hiljaa! (Dolly on vaiti). - -_Mrs Clandon_. No, Mr Bohun, pitäkää nyt varanne, ennenkuin he taas -alkavat -- - -_Edeskäypä_ (lempeästi). Pitäkää kiirettä, herra: pitäkää kiirettä. - -_Dolly_ (kääntyy hänen puoleensa). Rakas William! - -_Philip_. Sh! - -_Bohun_ (aloittaa äkisti tekemällä kysymyksen Dollylle). Aiotteko te -mennä naimisiin? - -_Dolly_. Minäkö! Niin, Finch puhuttelee minua ristimänimeltä. - -_M'Comas_. Tätä minä en salli. Mr Bohun: minä puhuttelen tätä nuorta -neittä ristimänimeltä siksi, että olen hänen äitinsä vanha ystävä. - -_Dolly_. Niin, te sanotte minua Dollyksi siksi, että olette äitini -vanha ystävä. Mutta mitä merkitsee Dorothee-ee-a? (McComas nousee -vihoissaan.) - -_Crampton_ (levottomana, nousee hillitäkseen häntä). Hillitkää -itseänne, McComas. Ei huolita riidellä. Olkaa rauhallinen. - -_M'Comas_. Minä en tahdo olla levollinen. Tehän osoitatte tavatonta -luonteenheikkoutta, Crampton. Tämähän on kerrassaan kuulumatonta. - -_Dolly_. Mr Bohun: olkaa hyvä ja peloittakaa nyt Finchiä. - -_Bohun_. Kyllä. McComas: te teette itsenne naurettavaksi. Käykää -istumaan. - -_M'Comas_. Minä -- - -_Bohun_ (käskevällä liikkeellä). Ei: istukaa alas, istukaa alas. -(McComas käy äreänä istumaan; ja Crampton, tyyntyen, seuraa hänen -esimerkkiään.) - -_Dolly_ (Bohunille, nöyrästi). Kiitos. - -_Bohun_. Kuunnelkaa nyt kaikki, mitä minä sanon. Minun aikomukseni, -McComas, ei ole ratkaista, kuinka pitkälle te olette päässyt tai ette -ole päässyt siinä asiassa, johon Miss Clandon viittasi. (McComas aikoo -vastustaa.) Ei: älkää keskeyttäkö minua. Jollei hän mene teidän -kanssanne naimisiin, niin hän menee jonkun muun kanssa. Siten se -seikka, ettei hän kanna isänsä nimeä, on hänen suhteensa onnellisesti -ratkaistu. Toinen neiti aikoo myös mennä naimisiin. - -_Gloria_ (kuohahtaen). Mr Bohun! - -_Bohun_. Kyllä te sen teette: te ette usko sitä itse, mutta te teette -sen sittenkin. - -_Gloria_ (nousee). Anteeksi, Mr Bohun, ehkä teette hyvin, ettekä puhu -minun puolestani tässä asiassa. - -_Bohun_ (nousee). Ei se auta mitään, Miss Clandon. Ette te voi saada -minua vaikenemaan. Minä sanon teille, että teidän nimenne jonkun ajan -kuluttua ei ole Clandon eikä Crampton; ja voisinpa sanoa teille, mikä -se tulee olemaankin, jos tahtoisin. (Hän astuu pöydän toiseen päähän, -avaa dominokäärönsä ja laskee valenenän pöydälle. Hänen liikkuessaan -kaikki nousevat ylös; ja Phil astuu ikkunan ääreen. Bohun tehden -liikkeen, pyytää edeskäypää auttamaan häntä pukeutuessa.) Mr Crampton: -teidän on aivan turha yrittää turvautua lain voimaan. Teidän lapsenne -ennättävät tulla täysi-ikäisiksi, ennenkuin asia tulisi ratkaistuksi. -(Sallien edeskäyvän asettaa dominon hänen hartioilleen.) Te ette voi -tehdä mitään muuta, kuin sopia kaikessa ystävyydessä. Jos te -tarvitsette perhettänne enemmän kuin he tarvitsevat teitä, niin te -joudutte alakynteen, jos he taas tarvitsevat teitä enemmän kuin te -tarvitsette heitä, niin te pääsette voitolle. (Hän järjestää dominon -poimuja ja ottaa valenenän pöydältä. Dolly katselee häntä ihaillen.) -Heidän voimansa on siinä, että he persoonallisesti ovat hyvin -miellyttäviä ihmisiä; teidän voimanne on teidän varallisuudessanne. -(Hän panee valenenän paikoilleen ja hänen ulkomuotonsa on taas aivan -muuttunut.) - -_Dolly_ (kiiruhtaa hänen luokseen). Oi, nyt te näytätte aivan -inhimilliseltä. Enkö saa tanssia kerran teidän kanssanne? Osaatteko te -tanssia? (Phil, joka näyttelee jälleen harlekinin osaa, heiluttaa -puumiekkaansa, ikäänkuin hän tahtoisi loihtia heidät.) - -_Bohun_ (ukkosäänellä). Niin: te luulette, etten minä osaa; mutta -minäpä osaankin. Tulkaa! (Hän tarttuu kiinni häneen ja tanssii hänen -kanssaan ikkunasta ulos voimakkain liikkein, mutta arvokkaasti ja -sulavasti. Edeskäypä asettaa sillä välin tuolit paikoillensa.) - -_Philip_. Nyt tanssiin, hei, on ilo ylimmillään, William! - -_Edeskäypä_. Kyllä, herra. - -_Philip_. Voitteko hankkia muutamia dominoita ja valeneniä isälleni ja -Mr McComasille? - -_M'Comas_. Ei mitenkään. Minä vastustan -- - -_Crampton_. Ei, ei. Mitä vahinkoa siitä olisi tämän ainoan kerran, -McComas? Ei huolita pilata heidän iloansa. - -_M'Comas_. Crampton; te ette ole se mies, joksi teitä luulin. -(Ivallisesti). Riitapukarit ovat aina pelkureita. (Hän astuu -halveksivasti ikkunan luo.) - -_Crampton_ (seuraa häntä). Emme me siitä nyt välitä. Annetaan heidän -kerran saada tahtonsa perille. Voitteko hankkia meille pukuja, kippari? - -_Edeskäypä_. Tietysti, herra. (Hän astuu heidän edellään ikkunan luo ja -seisahtuu siihen antaen heidän kulkea ohitseen.) Tätä tietä, herra. -Dominoita ja neniä, herra? - -_M'Comas_ (suutuksissaan, astuessaan ulos). Minä pidän oman nenäni. - -_Edeskäypä_ (lempeästi). Tietysti, herra: valenenä mahtuu helposti sen -päälle, herra. Se on aivan kylliksi avara, herra. (Astuu ulos McComasin -jäljessä.) - -_Crampton_ (kääntyy ikkunan luota Philin puoleen yrittäen puhua -isällisellä äänellä). Tule, poikaseni, tule. (Hän menee.) - -_Philip_ (iloisesti, seuraten häntä). Minä tulen, isä, minä tulen. -(Pysähtyy ikkunan kynnykselle; katselee Cramptonin jälkeen; kääntyy -sitten ja kohottaa puumiekkansa päänsä yläpuolelle ja sanoo kuiskaten -Mrs Clandonille ja Glorialle). Käsitittekö kuinka liikuttavaa se oli? -(Katoaa.) - -_Mrs Clandon_ (jäätyään yksin Glorian kanssa). Miksikä Mr Valentine -katosi niin äkkiä? - -_Gloria_ (ärtyisesti). En tiedä. Kyllä, kyllä minä sittenkin tiedän. -Mennään katselemaan tanssia. (He astuvat ikkunaa kohti ja kohtaavat -Valentinen, joka tulee puutarhasta astuen nopeasti, kasvot synkän -näköisinä.) - -_Valentine_ (jäykästi). Anteeksi. Minä luulin, että kaikki olivat jo -lähteneet. - -_Gloria_ (äreästi). Miksi te sitten palasitte? - -_Valentine_. Minä tulin takaisin, siksi ettei minulla ole penniäkään. -En pääse ulos toista tietä ilman viiden shillingin pilettiä. - -_Mrs Clandon_. Oletteko te jostakin pahoillanne, Mr Valentine? - -_Gloria_. Älä huoli, äiti, se on vain uusi loukkaus minua kohtaan. - -_Mrs Clandon_ (joka tuskin voi käsittää, että Gloria tahallaan etsii -riitaa). Gloria! - -_Valentine_. Mrs Clandon: olenko sanonut mitään loukkaavaa? Olenko -tehnyt mitään loukkaavaa? - -_Gloria_ Te olette koettanut väittää, että minun entisyyteni on ollut -samanlainen kuin teidän. Sen pahemmin ette olisi voinut loukata minua. - -_Valentine_. En minä ole väittänyt mitään sellaista. Minä voin vannoa, -että minun entisyyteni on ollut aivan moitteeton verrattuna teihin. - -_Mrs Clandon_ (aivan suunniltaan). Mr Valentine! - -_Valentine_. No, mitä te luulette, että minä ajattelin saadessani -kuulla, että Miss Clandon on sanonut aivan samaa muille herroille kuin -minulle, kun kuulin puhuttavan ainakin viidestä entisestä ihailijasta -ja vielä lisäksi kesystä meriupseerista päälle päätteeksi? Se on -sentään liikaa! - -_Mrs Clandon_. Mutta ettehän vain luule, Mr Valentine, että nuo jutut, -joista lapset piloillaan puhuivat, olisivat tosia? - -_Valentine_. Ei teidän mielestänne -- ehkei hänenkään mielestään, mutta -minä ymmärrän noiden miesten tunteet. (Koomillisella, syvällä -vakavuudella.) Oletteko koskaan ajatellut kuinka monta hukkaan mennyttä -elämää, kuinka monta epätoivossa tehtyä avioliittoa, kuinka monta -itsemurhaa, kuinka -- - -_Gloria_ (keskeyttää hänet halveksien). Äiti: tuo mies on -sentimentaalinen hupsu! (Astuu uunin luo.) - -_Mrs Clandon_ (hämmästyneenä). No mutta rakas Gloria! Mr Valentine -pitää sinua varmaan hyvin epäkohteliaana. - -_Valentine_. Minä en ole mikään sentimentaalinen hupsu. Siitä taudista -minä olen kokonaan parantunut. (Käy äreänä istumaan.) - -_Mrs Clandon_. Mr Valentine: suokaa meille kaikille anteeksi. Naisten -täytyy ensiksi vapautua siitä väärästä ulkonaisesta hienostuksesta, -joka kuuluu heidän orjuusaikaansa, ennenkuin he voivat saavuttaa sen -todellisen hienouden, joka seuraa heidän vapautuksensa mukana. Älkää -pitäkö Gloriaa epähienona -- (Gloria kääntyy hämmästyneenä taakseen). --- sitä hän ei todellakaan ole. - -_Gloria_. Äiti! Sinäkö pyydät anteeksi minun puolestani! - -_Mrs Clandon_. Rakkaani: sinulla on sekä vikoja että hyviä -ominaisuuksia, jotka seuraavat nuoruuden mukana; ja Mr Valentinen -mielipiteet hänen omasta sukupuolestaan näyttävät olevan liian -vanhanaikuisia, jotta hän mielellään antaisi sanoa itseään hupsuksi. -Eikö olisi parempi, jos lähtisimme nyt katsomaan, mitä Dolly tekee? -(Hän astuu ikkunaa kohti. Valentine nousee.) - -_Gloria_. Mene sinä, äiti. Minä tahtoisin puhua Mr Valentinen kanssa -kahdenkesken. - -_Mrs Clandon_ (on niin hämmästynyt, että hän panee vastaan). Rakkaani! -(Hillitsee itseään). Anteeksi, Gloria. Tietysti, jos mielesi tekee. -(Kumartaa Valentinelle ja menee.) - -_Valentine_. Oi, jospa teidän äitinne olisi leski! Hän on parempi kuin -kuusi teidän kaltaistanne. - -_Gloria_. Nuo ovat ensimäiset sanat teidän suussanne, jotka tuottavat -teille kunniaa. - -_Valentine_. Loruja! Kuulkaa: sanokaa mitä te minusta tahdotte, ja -antakaa minun sitten mennä. - -_Gloria_. Ei minulla ole muuta sanottavaa: te veditte minut hetki -sitten alas omalle tasollenne. Ettekö usko, että jos sellaista olisi -ennen tapahtunut, niin olisin ollut varoillani -- ja että olisin -tiennyt, mitä siitä seuraisi ja ymmärtänyt oman surkean heikkouteni? - -_Valentine_ (riitaisella äänellä). Älkää puhuko tuolla äänellä. -Luuletteko te, että minä välitän mistään muusta teissä kuin juuri -tuosta heikkoudestanne, niinkuin te sitä nimitätte? Te luulitte -olevanne hyvässä turvassa, eikö totta, uudenaikuisten mielipiteidenne -takana? Minusta oli hauska kääntää ne noin vain ylös alasin. - -_Gloria_ (ylimielisesti, kun hän tuntee, että hän voi tehdä hänelle -mitä ikänä hän haluaa). Todellako! - -_Valentine_. Mutta miksi minä sen tein? Siksi, että minun teki mieleni -herättää teidän sydämenne, saada teidän sielunne syvyydet kuohumaan. -Miksikä minun teki mieleni? Siksi, että luonto käsitti minut vakavalta -kannalta, vaikka minä aioin vain leikitellä sen kanssa. Kun tuo suuri -hetki löi, niin kuka silloin heräsi? Kenenkä sielussa syvyydet alkoivat -kuohua? Minä se olin. Minussa ne kuohuivat! Minä itse hurmaannuin. Te -vain loukkaannuitte, närkästyitte. Te olitte vain tavallinen nuori -nainen, aivan liian jokapäiväinen, jotta olisitte sallinut kesyjen -luutnanttien mennä yhtä pitkälle kuin minä. Siinä koko juttu. Minä en -tahdo vaivata teitä millään sovinnaisilla anteeksipyynnöillä. (Astuu -päättävästi ovelle.) - -_Gloria_. Odottakaa! (Valentine pysähtyy.) Jos minä sanon teille nyt -totuuden, niin tahdotteko te käsittää, ettei se ole mikään kehoitus -minun puoleltani? - -_Valentine_. Hm. Minä tiedän mitä te aiotte sanoa. Te ette omasta -mielestänne ole jokapäiväinen -- minä muka en ole oikeassa -- te -luulette olevanne luonteeltanne syvä. Teistä on hauska uskoa sitä. -(Gloria hätkähtää.) No niin, minä myönnän, että te jossakin suhteessa -ette ole jokapäiväinen: te olette viisas tyttö. (Gloria tukehduttaa -vihan huudahduksen ja astuu uhkaavasti askeleen häntä kohti.) Mutta te -ette vielä ole herännyt. Te ette huoli herätä. Se oli minun -onnettomuuteni, eikä teidän. Hyvästi. (Kääntyy ovea kohti. Gloria -katselee häntä pelästyneenä, kun hän livahtaa hänen käsistään. Kun -Valentine kääntää oven ripaa, pysähtyy hän vielä hetkeksi, kääntyy -Gloriaa kohti ja ojentaa hänelle kätensä.) Erotkaamme ystävinä. - -_Gloria_ (tuntee suurta helpoitusta, kääntää heti hänelle selkänsä). -Hyvästi. Minä toivon, että haava pian paranee. - -_Valentine_ (katse kirkastuu, kun hän äkkiä huomaa olevansa voitolla). -Kyllä minä paranen: tuollaiset haavat ovat pikemmin hyväksi kuin -pahaksi. Sitä paitsi on minulla yhä edelleenkin oma Gloriani. - -_Gloria_ (kääntyy äkisti häneen). Mitä te tarkoitatte? - -_Valentine_. Mielikuvitukseni Gloria. - -_Gloria_ (ylpeästi). Pitäkää hyvänänne oma Glorianne -- -mielikuvituksenne Gloria. (Liikutus alkaa saada voiton ylpeydestä.) -Oikea Gloria -- liikutettu, loukattu, epätoivoinen Gloria -- niin, se -on aivan totta -- joka vähällä oli tulla hulluksi, kun hän tunsi, että -koko hänen itsehillitsemisensä katosi jo ensi kerralla, kun -- kun -- -(Punastuu jälleen. Peittää vasemmalla kädellään kasvonsa ja tarttuu -oikealla Valentinen käsivarteen nojautuakseen siihen.) - -_Valentine_. Varokaa. Minä joudun taas pois suunniltani. (Gloria kokoo -kaiken rohkeutensa, ottaa käden pois kasvoiltaan, ja laskee sen hänen -oikealle olkapäälleen kääntäen samassa hänet puoleensa ja katsoen häntä -suoraan silmiin. Valentine vastustaa kiihoittuneena.) Gloria: ole -järkevä! Eihän se maksa vaivaa. Minä en omista yhtään mitään. - -_Gloria_. Etkö voi ansaita? Niinkuin muutkin ihmiset. - -_Valentine_. (puoleksi hurmaantuneena, puoleksi peloissaan). Minä en -ole koskaan sitä voinut -- sinä tulisit vain onnettomaksi! Oma armaani: -minähän olisin vain röyhkeä onnenonkija -- (Gloria tarttuu lujemmin -hänen käsivarteensa; ja suutelee häntä.) Oi, hyvä Jumala! -(Hengästyneenä). Oi, minä -- (läähättää) minä en ymmärrä naisia -ollenkaan: kahdentoista vuoden kokemus ei riitä mihinkään. - -(Gloria työntää mustasukkaisuuden vallassa hänet luotaan ja hän kaatuu -horjahtaen tuolille aivan kuin lehti tuulessa samassa kun Dolly tulee -tanssien edeskäyvän kanssa sisään; heidän jäljessään tanssivat Mrs -Clandon ja Finch yhdessä ja Phil yksinään.) - -_Dolly_ (vaipuu tuolille kirjoituspöydän ääreen). Oi, minä olen aivan -hengästynyt. Kuinka hyvin te tanssitte valssia, William! - -_Mrs Clandon_ (vaipuu tuolille uunin luo). Oi, kuinka te saatoitte -tehdä jotain niin hassua, Finch? Minä en ole tanssinut kuin viimeksi -kaksikymmentä vuotta sitten illanvietossa South Placessa. - -_Gloria_ (käskevästi Valentinelle). Nouse ylös. (Valentine nousee -tottelevaisena.) Älkäämme olko nyt turhan arkoja. Sano äidille, että -olemme päättäneet mennä naimisiin. (Kaikki ovat hämmästyksestä aivan -ääneti. Valentine, joka on kauhusta aivan mykkänä, katselee heitä -ikäänkuin hän haluaisi juosta tiehensä.) - -_Dolly_ (katkaisee äänettömyyden). Numero kuusi! - -_Philip_. Sh! - -_Dolly_ (kiihkeästi). Oi, kuinka liikutettu minä olen! Minä tahtoisin -suudella jotakuta; mutta sitä ei meidän perheessämme sallita. Missä on -Finch? - -_M'Comas_ (hyökkää kiivaasti ylös). Ei, -- ei mitenkään -- (Crampton -ilmestyy ikkunan luo.) - -_Dolly_ (juoksee Cramptonia vastaan). Oi, te tulette juuri parhaaseen -aikaan. (Suutelee häntä.) Ja nyt (vetää hänet esille) siunatkaa heitä. - -_Gloria_ Ei. En minä sitä tahdo, en edes pilalla. Jos minä haluan -siunausta, niin minä pyydän sitä äidiltä. - -_Crampton_ (Glorialle syvän surullisena). Oletko sinä todellakin mennyt -kihloihin tuon nuoren miehen kanssa? - -_Gloria_ (päättävästi). Olen. Aiotteko olla meidän ystävämme vai -- - -_Dolly_ (pistää väliin). -- vai meidän isämme? - -_Crampton_. Minä tahtoisin olla kumpaistakin, lapseni. Mutta siitä -huolimatta --! Mr Valentine: minä vetoan teidän kunniantuntoonne. - -_Valentine_. Te olette aivan oikeassa. Tämä on suoraa hulluutta. Jos me -menemme yhdessä tanssimaan, niin täytyy minun lainata häneltä viisi -shillingiä pilettiä varten. Gloria: älä hätäile päätöksessäsi. Älä -syöksy onnettomuuteen. Parasta, että heti lähden täältä enkä koskaan -enää näe teitä. En minä ota itseäni hengiltä, en tule edes -onnettomaksi. Päin vastoin on se tuntuva helpoitukselta. Minä -- minä -pelkään -- olen kovin peloissani. Se on ihan totta! - -_Gloria_ (päättävästi). Et sinä saa mennä. - -_Valentine_ (vapisten). Ei, tietysti ei, armaani. Mutta eikö kukaan voi -sanoa viisasta sanaa ja saattaa meidät järkiimme! Minä en voi sitä -tehdä. Missä on Bohun? Bohun on sopivin mies siihen. Phil: menkää -hakemaan Bohunia -- - -_Philip_. Meren pohjasta. Hyvä. (Hän heiluttaa puumiekkaansa ilmassa ja -kiiruhtaa ulos ikkunasta). - -_Edeskäypä_ (Valentinelle). Jos herra sallii minun sanoa mielipiteeni, -niin älkää antako viiden shillingin seisoa teidän ja onnenne välillä, -herra. Me merkitsemme mielellämme piletin hinnan teidän laskuunne; ja -te voitte maksaa milloin haluatte. Suurella ilolla me teemme tämän -palveluksen teille, herra. Suurella ilolla todellakin, herra. - -_Philip_ (palaa takaisin). Hän tulee. (Hän heiluttaa puumiekkaansa -ikkunan yläpuolella. Bohun tulee sisään, ottaa valenenän pois ja -heittää sen ohimennessään pöydälle astuessaan Glorian ja Valentinen -väliin.) - -_Valentine_. Asian laita on nyt sellainen, Mr Bohun -- - -_M'Comas_ (keskeyttää hänet uunin luota). Anteeksi, herra: perheen -asianajajan tulee esittää hänelle asia. Kysymyksessä on näiden nuorten -kihlautuminen. Neidellä on hiukan omaisuutta ja (katsoo Cramptoniin). -hän saa luultavasti koko joukon lisään. - -_Crampton_. Mahdollisesti. Sitä minä ainakin toivon. - -_Valentine_. Mutta miehellä ei ole äyriäkään. - -_Bohun_ (tarttuu heti Valentinen sanoihin). Tehkää avioliittosopimus. -Se loukkaa teidän hienotunteisuuttanne, mutta sitähän useimmat järkevät -varokeinot tekevät. Te tahdotte kuulla minun neuvoani ja minä ilmoitan -teille mielipiteeni. Tehkää avioliittosopimus. - -_Gloria_ (ylpeästi). Kyllä hän saapi osansa. - -_Valentine_. Hyvä herra, en minä tarvitse mitään neuvoa. Mutta antakaa -Glorialle hyvä neuvo. - -_Bohun_. Hän ei ota sitä korviinsa. Kun te olette naimisissa, niin hän -ei välitä enää teidänkään neuvoistanne -- (kääntyy äkkiä Glorian -puoleen). ei, te ette niistä välitä: nyt te luulette välittävänne; -mutta ette te sittenkään välitä. Mr Valentine rupeaa kyllä työtä -tekemään ja ansaitsee itse elatuksensa -- (kääntyy äkkiä Valentinen -puoleen). sen te aivan varmaan teette: nyt te luulette, että te ette -tule sitä tekemään, mutta aivan varmaan te sen teette. Miss Gloria saa -teidät työhön. - -_Crampton_ (vain puoleksi uskoen). Ettekö te siis arvele, Mr Bohun, -että tämä liitto on kovin järjetön? - -_Bohun_. Kyllä se minun mielestäni on järjetön: kaikki naimiskaupat -ovat järjettömiä. Syntyminenkin on järjetöntä; eläminen on järjetöntä; -yksin kuolema on viisasta. - -_Edeskäypä_ (asettuu Cramptonin ja Valentinen väliin). Sitä pahempi -viisaudelle, jos sallitte minunkin sanoa sanan! (Valentinelle -hyväntahtoisesti). Rohkaiskaa mielenne, herra, rohkaiskaa mielenne: -kaikki pelkäävät naimista kun siksi tulee; mutta useinkin se on hyvin -mieluisaa ja hauskaa ja onnellista, herra -- aika ajoittain ainakin. -Minä en koskaan ollut isäntä omassa talossani, herra: minun vaimoni oli -aivan sellainen kuin teidän nuori naikkosennekin: hän oli luonteeltaan -käskevä ja suurellinen, mikä on mennyt pojalleni perinnöksi. Mutta jos -voisin elää elämäni toistamiseen, niin en vaihtaisi mitään, siitä herra -voi olla aivan vakuutettu. Ei sitä edeltäpäin voi koskaan tietää, -herra. Ei sitä voi koskaan tietää. - -_Philip_. Sallikaa minun huomauttaa, että jos Gloria on päättänyt -- - -_Dolly_. -- niin asia on päätetty ja Valentine voitettu. Ja meiltä -menevät kaikki tanssit hukkaan. - -_Valentine_ (Glorialle, ritarillisesti). Saanko pyytää tähän -tanssiin -- - -_Bohun_ (keskeyttää komeasti). Anteeksi: minä pyytäisin sitä -palkkionani. Saanko kunnian -- kiitos. (Hän tanssii Glorian kanssa ulos -huoneesta, ja katoaa lyhtyjen joukkoon, jättäen Valentinen -hämmästyneenä paikoilleen.) - -_Valentine_ (tointuen). Dolly: saanko luvan -- (Pyytää häntä tanssiin.) - -_Dolly_. Mitä vielä! (Soljuu pois hänen luotaan ja juoksee pöydän -ympäri uunin luo.) Finch -- rakas Finch! (Hän pysähtyy McComasin eteen -ja pahoittaa hänet tanssimaan.) - -_M'Comas_ (vastustaen). Ei -- minun täytyy todellakin sanoa -- (Dolly -riistää hänet mukanaan tanssiin ikkunan kautta.) - -_Valentine_ (tekee viimeisen ponnistuksensa). Mrs Clandon: -saanko luvan -- - -_Philip_ (ennättää ennen häntä). Tule, äiti. (Hän tarttuu äitiinsä ja -pyöräyttää hänet mukanaan.) - -_Mrs Clandon_ (vastustaen). Phil, Phil -- (Hän joutuu saman kohtalon -alaiseksi kuin McComaskin.) - -_Crampton_ (seuraa heitä hymyillen). Hoh hoo! He! He! Hee! (Hän menee -puutarhaan nauraen itsekseen). - -_Valentine_ (heittäytyy sohvalle ja tuijottaa edeskäypään). Yhtä hyvin -voisin jo olla naimisissa. (Edeskäypä katselee häntä sydämellisellä -osanotolla ja pudistaa hiljaa päätään.) - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Ei sitä voi koskaan tietää, by Bernard Shaw - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EI SITÄ VOI KOSKAAN TIETÄÄ *** - -***** This file should be named 55267-8.txt or 55267-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/2/6/55267/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55267-8.zip b/old/55267-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 97b3a1e..0000000 --- a/old/55267-8.zip +++ /dev/null |