NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8762 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ec23b0f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55210 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55210)
diff --git a/old/55210-8.txt b/old/55210-8.txt
deleted file mode 100644
index c513862..0000000
--- a/old/55210-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8762 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Arsène Lupin miljoonaperillisenä, by Maurice Leblanc
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Arsène Lupin miljoonaperillisenä
-
-Author: Maurice Leblanc
-
-Translator: Aito Kare
-
-Release Date: July 27, 2017 [EBook #55210]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MILJOONAPERILLISENÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ARSÈNE LUPIN MILJOONAPERILLISENÄ
-
-Kirj.
-
-Maurice Leblanc
-
-
-Suomentanut Aito Kare
-
-Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Minerva Oy,
-1922.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. d'Artagnan, Portos... ja Monte Cristo
-   II. Kuollut mies
-  III. Tuomittu mies
-   IV. Himmeä turkoosi
-    V. Rautaesirippu
-   VI. Ebenholtsikeppinen mies
-  VII. Shakespearen teokset, 8 osa
- VIII. Pirullinen viesti
-   IX. Lupinin viha
-    X. Gaston Sauveraudin selitys
-
-
-
-
-I LUKU
-
-d'Artagnan, Portos... ja Monte-Cristo
-
-
-Kello oli puoli viisi; poliisiprefekti Desmalions ei ollut vielä
-tullut takaisin virastoonsa. Hänen yksityissihteerinsä asetti
-kirjoituspöydälle pinkan kirjeitä ja raportteja, jotka hän oli
-päällikölleen järjestänyt, soitti ja sanoi lähetille, joka tuli
-sisään suuresta ovesta:
-
-"Herra prefekti on kirjeellisesti kutsunut tänne muutamia herroja
-kello viideksi. Tässä ovat nimet. Osoita heidät eri odotushuoneisiin,
-etteivät he voi keskustella keskenään ja anna minulle heidän
-korttinsa kun he tulevat."
-
-Lähetti katosi. Sihteerin mennessä omaan huoneeseensa johtavalle
-pienelle ovelle aukeni pääovi ja sisään astui mies, joka pysähtyi ja
-nojasi horjuen tuolin selustaan.
-
-"Vai niin, tekö se olette, Vérot!" sanoi sihteeri. "Mitä on
-tapahtunut? -- Mistä on kysymys?"
-
-Tarkastaja Vérot oli suuri ja karkeatekoinen mies leveine niskoineen,
-olkapäineen ja punertavine hipiöineen. Hän oli nähtävästi voimakkaan
-mielenliikutuksen vallassa, sillä hänen punasuoniset ja tavallisesti
-niin verevät kasvonsa näyttivät nyt melkein vaaleilta. "Oh, ei
-mitään, herra sihteeri," sanoi hän.
-
-"Kyllä, kyllä, te ette ole näköisenne, kasvonne ovat harmaat... ja
-kuinka te läähätätte!"
-
-Päällikkö Vérot kuivasi otsaansa, kokosi voimiaan ja sanoi:
-
-"Olen vain hiukan väsynyt. Viime aikoina olen ponnistellut yli
-voimieni; olen ollut sangen innokas selvittämään erästä juttua, jonka
-herra prefekti on jättänyt huolekseni. Mutta minusta tuntuu joka
-tapauksessa kummalliselta."
-
-"Haluatteko jotain vahvistavaa?"
-
-"En, olen pikemmin janoinen."
-
-"Lasillinen vettä?"
-
-"Ei, kiitos."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Tahtoisin saada... tahtoisin saada..."
-
-Ääni petti. Hän näytti epätoivoiselta ikäänkuin olisi kadottanut
-äkkiä puhekyvyn. Mutta hän kokosi ponnistaen voimansa ja kysyi:
-
-"Eikö herra prefekti ole täällä?"
-
-"Ei, hän ei tule ennen kello viittä, silloin on hänellä tärkeä
-kokous."
-
-"Niin, tiedän... hyvin tärkeä. Tulen juuri sen vuoksi. Mutta olisin
-halunnut tavata hänet ennen sitä. Olisin niin hartaasti halunnut
-tavata hänet."
-
-Sihteeri silmäsi Vérot'hon ja sanoi:
-
-"Miten liikutettu te olette! Onko asianne niin kiireellinen?"
-
-"Se on todellakin hyvin kiireellinen. Se koskee rikosta, joka tehtiin
-päivälleen kuukausi sitten. Ja ennen kaikkea se koskee kahden murhan
-estämistä, jotka ovat seurauksena ensimmäisestä rikoksesta ja jotka
-aiotaan tehdä tänä yönä. Niin, ehdottomasti tänä yönä mikäli emme
-ryhdy välttämättömiin toimenpiteisiin niiden estämiseksi."
-
-"Ettekö halua istuutua, Vérot?"
-
-"Nähkääs, koko asia on suunniteltu suorastaan pirullisen nerokkaasti!
-Te ette voi ajatella..."
-
-"Mutta kun te tiedätte sen etukäteen, ja kun herra prefekti varmasti
-tulee antamaan teille rajoittamattoman valtuuden..."
-
-"Niin, luonnollisesti, luonnollisesti. Mutta on joka tapauksessa
-kauheaa ajatella, että minä ehkä en tapaa häntä. Olen sen vuoksi
-kirjoittanut hänelle kirjeen ja selittänyt kaiken, mitä asiasta
-tiedän. Katsoin sen varmimmaksi."
-
-Hän ojensi sihteerille suuren, keltaisen kirjekuoren ja lisäsi:
-
-"Ja tässä on myöskin pieni rasia; asetan sen tähän pöydälle. Se
-sisältää jotain, joka täydentää ja selittää kirjeen sisällön."
-
-"Mutta miksikä ette pidä niitä omassa hallussanne?"
-
-"En rohkene. Ne vartioivat minua... ne koettavat päästä minusta... En
-tule rauhalliseksi ennenkuin joku toinen tuntee salaisuuden."
-
-"Älkää olko levoton, Vérot. Herra prefekti tulee aivan varmasti pian.
-Sillä aikaa neuvon teitä menemään sairashuoneeseen saamaan jotain
-vahvistavaa."
-
-Tarkastaja ei näyttänyt tietävän mitä hän tekisi. Hän kuivasi jälleen
-hien, joka tihkui hänen otsaltaan. Sitten hän nousi ja jätti huoneen.
-Kun hän oli mennyt, pisti sihteeri kirjekuoren pöydällä olevaan
-paperipakkaan ja meni taas omaan huoneeseensa.
-
-Hän oli tuskin sulkenut oven jälkeensä, kun toinen ovi taas aukeni
-ja tarkastaja astui sisään sopertaen: "Herra sihteeri... On parasta,
-että näytän teille..."
-
-Miesraukka oli valkea kuin palttina. Hänen hampaansa kalisivat.
-Nähdessään että sihteeri oli mennyt, koetti hän kulkea viistoon yli
-lattian tämän huoneeseen, mutta hänet yllätti äkillinen heikkous ja
-hän laskeutui tuolille istuen siinä muutamia minuutteja avuttomasti
-tuijottaen.
-
-"Mikä minun on? Onko minutkin myrkytetty? En pidä tästä... tämä
-päättyy pahoin..."
-
-Kirjoituspöytä oli niin lähellä, että hän saattoi ulottua siihen
-kädellään. Hän otti lyijykynän, veti luokseen kirjoitusalustan ja
-alkoi kyhätä kokoon muutamia kirjaimia. Mutta sitten hän sammalsi:
-
-"Ei, se ei hyödytä mitään... Prefektihän lukee kirjeeni. Miten
-ihmeessä on laitani! Tämä saa varmasti huonon lopun."
-
-Äkkiä hän nousi ja huusi:
-
-"Herra sihteeri, meidän pitää... meidän pitää... se tapahtuu tänä
-yönä... ei mikään voi estää..."
-
-Hän ojentautui käyttäen koko tahdonvoimansa ja meni pienin, lyhyin
-askelin sihteerin ovea kohti. Mutta kappaleen matkaa kuljettuaan hän
-hoiperteli ja oli pakotettu istuutumaan vielä kerran.
-
-Koko hänen ruumiinsa tärisi mielettömästä kauhusta ja hän päästi
-huudon, joka onnettomuudeksi oli liian heikko kuuluakseen. Hän
-ymmärsi sen ja hänen katseensa etsi soittokelloa, mutta hän ei voinut
-enää erottaa mitään. Oli kuin hänen silmilleen olisi painettu verho.
-
-Sitten hän putosi polvilleen ja ryömi seinän luo hapuillen ilmaa kuin
-sokea, kunnes hän vihdoin kosketti jotain puuta. Siinä oli väliseinä.
-Hän ryömi sitä pitkin, mutta onnettomuudeksi hänen aivonsa olivat
-niin sumentuneet, että hän sai huoneesta kokonaan väärän kuvan ja sen
-sijaan että olisi kääntynyt vasempaan kuten olisi pitänyt, seurasi
-hän seinää oikealle verhon taa, joka peitti kolmannen oven.
-
-Hänen sormensa tarttuivat tämän oven lukkoon ja hänen onnistui avata
-se. Hän huudahti läähättäen: "Auttakaa...! Auttakaa...!" ja tuupertui
-jonkunlaiseen vaatesäiliöön tahi pesuhuoneeseen. "Tänä yönä! Rikos
-tapahtuu tänä yönä! Saatte nähdä... hampaiden jäljet... se on
-hirveätä! Oh, minkälaiset tuskat... tämä on myrkkyä... pelastakaa
-minut! Auttakaa!"
-
-Hänen äänensä sortui. Hän mutisi useita kertoja ikäänkuin houreessa:
-
-"Hampaat! Hampaat! Ne pureutuvat yhteen!"
-
-Sitten tuli hänen ääneensä yhä heikommaksi ja hänen valkoisilta
-huuliltaan pääsi selittämättömiä ääniä. Hänen suunsa haukkoi ilmaa,
-leukapielet liikkuivat ikäänkuin vanhoilla ukoilla, jotka näyttävät
-lakkaamatta märehtivän.
-
-Kuolonkamppailu oli alkanut.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Poliisiprefekti tuli kymmentä minuuttia vailla viisi.
-
-Herra Desmalions oli kuluneen kolmen vuoden aikana hoitanut
-tointaan tavalla, joka oli tehnyt hänet yleisesti kunnioitetuksi.
-Hän oli karkeajäseninen, viidenkymmenen ikäinen mies älykkäine
-ulkonäköineen. Hänen asunsa, jonka muodostivat harmaa liivipuku,
-valkoiset säärystimet ja taiteellisesti sidottu kaulaliina, ei ollut
-ollenkaan virkamiestä muistuttava. Hänen käytöksensä oli vapaata,
-yksinkertaista ja hyväntahtoista.
-
-Hän soitti, ja sihteerin astuessa sisään, kysyi:
-
-"Ovatko henkilöt, jotka olen pyytänyt tulemaan, täällä?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, ja olen antanut määräyksen, että he saavat
-odottaa eri huoneissa."
-
-"Oh, ei olisi tehnyt mitään vaikka he olisivat tavanneetkin. Mutta
-ehkä on paras niinkuin on. Toivon ettei amerikkalainen ministeri ole
-vaivautunut itse tulemaan?"
-
-"Ei, herra prefekti."
-
-"Onko teillä heidän korttinsa?"
-
-"Kyllä".
-
-Poliisiprefekti otti viisi käyntikorttia, jotka hänen sihteerinsä
-ojensi, ja luki:
-
-"Mr Archibald Bright, Yhdysvaltain lähetystön ensimmäinen sihteeri...
-Maître Lepertuis, asianajaja... Juan Cacérès, Perun lähetystön
-attashea... ent. majuri kreivi d'Astrignac..."
-
-Viidennessä kortissa oli ainoastaan nimi ilman osoitetta tahi
-arvonimeä:
-
-"Don Luis Perenna".
-
-"Olen utelias tapaamaan sen miehen!" sanoi herra Desmalions. "Hän
-kiinnittää tavattomasti mieltäni. Oletteko lukenut muukalaislegioonan
-raportin?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, ja tunnustan, että tuo herra tekee minutkin
-uteliaaksi."
-
-"Niin, eikö totta! Oletteko koskaan kuullut puhuttavan sellaisesta
-uhkarohkeudesta? Sankarillinen hullu, suorastaan ihmeellinen. Mutta
-niinpä hän saikin toveriensa keskuudessa lisänimen Arsène Lupin
-tavastaan järjestää mitä hämmästyttävimpiä yllätyksiä. -- Kuinka
-kauan on kulunut Arsène Lupinin kuolemasta?"
-
-"Se tapahtui kaksi vuotta ennen teidän nimitystänne, herra prefekti.
-[Ks. 813. Arsène Lupinin seikkailuja.] Hänen ja rouva Kesselbachin
-ruumiit löydettiin erään pienen huvilan raunioista, joka oli palanut
-lähellä Luxemburgin rajaa. Tutkimuksessa selvisi, että hän oli
-kuristanut rouva Kesselbachin, tuon pedon, jonka rikokset tulivat
-jälkeenpäin päivänvaloon, ja hirttäytynyt sytytettyään huvilan
-palamaan."
-
-"Se oli sopiva loppu tuolle kirotulle lurjukselle", sanoi herra
-Desmalions, "ja tunnustan omasta puolestani näkeväni mielelläni,
-ettei minun tarvitse taistella häntä vastaan. -- Katsokaamme,
-missä olimmekaan? Ovatko Morningtonin perintöä koskevat asiakirjat
-järjestyksessä?"
-
-"Teidän kirjoituspöydällänne, herra prefekti."
-
-"Hyvä. Mutta minä unohdin... onko tarkastaja Vérot täällä?"
-
-"Kyllä, herra prefekti. Otaksun hänen menneen sairashuoneeseen
-saamaan jotain vahvistavaa."
-
-"Mikä häntä sitten vaivaa?"
-
-"Hän näytti niin omituiselta... oikein sairaalta".
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-Sihteeri kertoi keskustelunsa päällikkö Vérot'n kanssa.
-
-"Ja te sanotte hänen jättäneen minulle kirjeen?" sanoi herra
-Desmalions levottomin ilmein. "Missä se on?"
-
-"Paperien joukossa, herra prefekti."
-
-"Hyvin kummallista... tämä kaikki on erittäin ihmeellistä. Vérot
-on ensiluokkainen tarkastaja, mitä suurimmassa määrin maltillinen,
-eikä anna säikäyttää itseään helposti. Voitte mennä hakemaan häntä.
-Tarkastan sillä aikaa kirjeeni."
-
-Sihteeri poistui kiireesti. Tullessaan viiden minuutin kuluttua
-takaisin hän selitti kummastuneena, ettei ollut tavannut päällikkö
-Vérot'a.
-
-"Ja merkillisintä", jatkoi hän, "on se, että lähetti, joka näki
-hänen lähtevän tästä huoneesta, huomasi hänen melkein heti palaavan
-takaisin, mutta ei nähnyt hänen poistuvan."
-
-"Ehkäpä hän kulki vain tämän kautta tullakseen teidän luoksenne."
-
-"Minun luokseni, herra prefekti? Olin huoneessani koko ajan."
-
-"Silloin se on käsittämätöntä".
-
-"Niin... ellemme otaksu lähetin tarkkaavaisuuden hetkeksi
-suuntautuneen muualle, koska Vérot ei ole täällä eikä viereisessä
-huoneessa."
-
-"Niin asian täytyy olla. Hän on kai mennyt ulos saadakseen hiukan
-raitista ilmaa ja voi tulla takaisin milloin hyvänsä. No niin, emme
-tarvitse häntä nyt heti."
-
-Prefekti katsoi kelloaan.
-
-"Kymmenen minuuttia yli viiden. Sanokaa lähetille, että herrat saavat
-astua sisään. Ei, odottakaa..."
-
-Herra Desmalions epäröi. Kohottaessaan papereita oli hän huomannut
-Vérot'n kirjeen. Se oli suuri, keltainen kirjekuori, Café du
-Pont-Neufin leima vasemmassa yläkulmassa.
-
-Sihteeri sanoi:
-
-"Vérot'n poissaolon vuoksi ja sen johdosta, mitä hän sanoi, olisi
-ehkä parasta, että te ensiksi katsoisitte mitä kirje sisältää."
-
-Herra Desmalions tuumi hiukan.
-
-"Olette ehkä oikeassa."
-
-Hän leikkasi kuoren auki paperiveitsellä. Häneltä pääsi huudahdus:
-
-"Ei. Kuulkaa nyt, tämä menee liian pitkälle!"
-
-"Mistä on kysymys, herra prefekti?"
-
-"Katsokaa... kirjoittamaton paperiarkki... siinä kaikki mitä kuoressa
-oli..."
-
-"Mahdotonta."
-
-"Katsokaa itse... paperiarkki taitettuna neljään osaan ilman
-kirjoitettua sanaakaan".
-
-"Mutta Vérot kertoi minulle laajasti, että hän tässä kirjeessä teki
-selkoa kaikesta, mitä tiesi asiasta."
-
-"Niin hän ehkä sanoi, mutta näettehän itse! Ellen tuntisi tarkastaja
-Vérot'a, saattaisin todellakin luulla, että hän koettaa tehdä minusta
-pilaa."
-
-"Tämä on mitä suurinta hajamielisyyttä..."
-
-"Tietysti hajamielisyyttä, mutta minä ihmettelen häntä. Ei sovi olla
-omissa mietteissään kun kaksi ihmiselämää on pelissä. Sillä hän kai
-sanoi teille, että kaksoismurha oli suunniteltu täksi yöksi?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, ja erittäin levottomuutta herättävissä
-olosuhteissa. Hän käytti sanaa pirullinen."
-
-Herra Desmalions kulki huoneessa edestakaisin kädet selän takana,
-pysähtyen pienen pöydän luo.
-
-"Mikä tämä minulle osoitettu pieni paketti on: Herra
-poliisiprefektille... avattava, jos sattuisi onnettomuustapaus."
-
-"Aivan niin", sanoi sihteeri, "unohdin sen! Se on myöskin tarkastaja
-Vérot'lta, ja erittäin tärkeä, kuten hän sanoi."
-
-"Vai niin", sanoi herra Desmalions, joka ei voinut olla nauramatta,
-"kirje tarvitsee todella selityksen ja vaikkakaan ei ole sattunut
-mitään 'onnettomuustapausta', on kai parasta avata paketti."
-
-Hän leikkasi poikki nauhan ja löysi käärepaperista rasian, pienen
-pahvirasian, joka näytti lähteneen apteekista, mutta oli likainen ja
-paljosta käyttämisestä kulunut.
-
-Hän aukaisi kannen. Rasiassa oli muutamia kerroksia pumpulia, nekin
-sangen likaisia ja niiden välissä puolikas suklaakakkua.
-
-"Mitä hittoa tämä merkitsee?" mutisi prefekti kummastuneena.
-
-Hän otti suklaapalan, katsoi siihen ja huomasi heti mikä tässä
-suklaakakussa oli erikoista ja mikä juuri, ilman epäilyä, oli
-saattanut päällikkö Vérot'n ottamaan sen talteen. Sen ylä- ja
-alapuolella näkyivät selvät hampaiden jäljet, hyvin selvästi
-toisistaan eroavina; hampaat olivat painuneet kymmenesosa tuuman
-verran suklaaseen ja jokaisella niistä oli oma muotonsa ja leveytensä.
-
-Herra Desmalions seisoi ajatuksiinsa vaipuneena pää rinnalle
-painuneena ja jatkoi muutaman minuutin kuluttua kulkuaan edestakaisin
-huoneessa mutisten:
-
-"Tämä on merkillistä. Tässä on arvoitus, johon mielelläni haluaisin
-saada selityksen. Paperiarkki, hampaiden jäljet, mitä tämä kaikki
-merkitsee?"
-
-Mutta hän ei ollut niitä, jotka tuhlaavat paljon aikaa salaisuuteen,
-joka ehdottomasti tulee paljastetuksi hetken kuluttua, sillä
-tarkastaja Vérot'n täytyi olla joko poliisiprefektin virastossa tahi
-jossain lähistöllä, ja hän sanoi sihteerilleen:
-
-"En voi antaa kutsumieni herrojen odottaa kauempaa. Olkaa hyvä ja
-pyytäkää heidät sisään. Jos tarkastaja Vérot tulee heidän täällä
-ollessaan, minkä hän varmasti tekee, niin antakaa minulle tieto siitä
-heti. Haluan tavata hänet heti hänen tultuansa. Tätä poikkeusta
-lukuunottamatta huolehtikaa siitä, ettei minua häiritä."
-
-Kaksi minuuttia myöhemmin päästi lähetti sisään maître Lepertuis'in,
-lihavan, punakan herran poskipartoineen ja lasisilmineen,
-lähetystösihteeri Archibald Brightin ja perulaisen attashea
-Cacérèsin. Herra Desmalions, joka tunsi kaikki kolme, puheli hetken
-heidän kanssaan ja meni sitten ottamaan vastaan majuri, kreivi
-d'Astrignacin, la Chouïan sankarin, joka kunniakkaiden haavojensa
-vuoksi oli ollut pakotettu ottamaan väliaikaisesti eron. Hän lausui
-kreiville kohteliaisuuksia tämän osoittamasta urhoollisuudesta
-Marokossa, kun ovi aukeni vielä kerran.
-
-"Don Luis Perenna, arvaan minä?" sanoi prefekti ojentaen
-kätensä keskikokoiselle, jäntevälle miehelle, joka kantoi
-sotilaskunniamerkkiä ja kunnialegioonan punaista nauhaa.
-
-Äsken tulleen kasvot ja ilme, hänen tapansa käyttäytyä sekä
-hänen hyvin nuorekkaat liikkeensä saivat aikaan että hän näytti
-nelikymmenvuotiaalta, mutta rypyt hänen silmäkulmissaan ja otsallaan
-ilmaisivat, että hän kenties oli muutamia vuosia vanhempi. Hän
-kumarsi:
-
-"Aivan niin, herra prefekti."
-
-"Tekö se olette, Perenna!" huudahti kreivi d'Astrignac. "Vai niin, te
-elätte vielä?"
-
-"Kyllä, herra majuri, ja olen ihastunut tavatessani teidät jälleen."
-
-"Perenna elää! Me olimme kokonaan kadottaneet teidät näkyvistämme,
-kun minä jätin Marokon. Luulimme teitä kuolleeksi."
-
-"Minä olin vankina, siinä kaikki."
-
-"Alkuasukkaiden vankina! Sehän on sama kuin varma loppu!"
-
-"Ei, ei aivan, herra majuri; kaikkialta voidaan karata. Todistus
-seisoo edessänne."
-
-Poliisiprefekti ei voinut vastustaa haluaan tarkastaa näitä
-tarmokkaita kasvoja hymyilevine katseineen, vapaine, päättäväisine
-silmineen ja pronssinruskeine ihoineen.
-
-Herra Desmalions antoi herroille merkin asettua suuren
-kirjoituspöydän ympärille, istuutui itsekin ja virkkoi muutamia
-sanoja johdannoksi:
-
-"Kutsu, jonka olen lähettänyt teille, hyvät herrat, näytti kai teistä
-sangen kummalliselta ja salaperäiseltä. Ja tapa, jolla aion alkaa
-keskustelumme, ei tule vähentämään kummastustanne. Mutta huomaatte
-piankin, että asia on aivan luonnollinen ja yksinkertainen. Minä
-koetan olla niin lyhytsanainen kuin mahdollista."
-
-Hän levitti eteensä joukon papereita, jotka sihteeri oli häntä varten
-järjestänyt, ja jatkoi, kysyen tuon tuostakin neuvoa papereiltaan:
-
-"Noin viisikymmentä vuotta sitten, vuonna 1860 asui Saint-Etiennessä
-kolme orpoa sisarusta, Ermeline, Elisabeth ja Armande Roussel,
-kahdenkymmenenkahden-, kahdenkymmenen- ja kahdeksantoista vuoden
-ikäisiä, yhdessä serkkunsa Victorin kanssa, joka oli hiukan nuorempi.
-Vanhin, Ermeline, jätti ensiksi Saint-Etiennen. Hän matkusti
-Lontooseen, jossa meni naimisiin erään englantilaisen, Morningtonin,
-kanssa; tämän kanssa oli hänellä poika, joka kastettiin Cosmoksi.
-Perhe oli hyvin köyhä ja kärsi puutetta. Ermeline kirjoitti useita
-kirjeitä sisarilleen pyytäen apua. Kun ei vastausta tullut, hän
-keskeytti kirjeenvaihdon. Vuonna 1870 muuttivat mr ja mrs Mornington
-Englannista Amerikkaan. Viisi vuotta myöhemmin he olivat rikkaita.
-Mr Mornington kuoli 1878, mutta hänen leskensä jatkoi perimänsä
-omaisuuden hoitoa, ja kun hän oli liikeasioissa nero, lisäsi hän
-rikkauttaan kunnes se nousi tavattomaan summaan. Kuollessaan 1900
-jätti hän pojalleen 400 miljoonaa frangia."
-
-Summa näytti tekevän prefektin kuulijoihin vaikutuksen. Hän näki
-majurin ja don Luis Perennan vaihtavan katseita ja kysyi:
-
-"Te tunsitte Cosmo Morningtonin, eikö niin?"
-
-"Kyllä, herra prefekti", vastasi kreivi d'Astrignac. "Hän oli
-Marokossa minun ja Perennan siellä ollessa."
-
-"Aivan oikein", sanoi herra Desmalions. "Cosmo Mornington oli alkanut
-matkan maailman ympäri. Hän ryhtyi työskentelemään, sikäli kuin
-olen kuullut, lääkärinä, ja hoiti sairaita suurella taitavuudella,
-luonnollisestikin ilman korvausta. Hän asui ensiksi Egyptissä, sitten
-Algeriassa ja Marokossa. Viime vuonna hän saapui Pariisiin ja kuoli
-täällä kuukausi sitten hyvin arvoituksellisen onnettomuustapauksen
-johdosta."
-
-"Varomaton ruiske, eikö niin, herra prefekti?" kysyi amerikkalainen
-lähetystösihteeri. "Siitä mainittiin sanomalehdissä."
-
-"Niin", sanoi Desmalions. "Kiiruhtaakseen parantumistaan
-pitkäaikaisesta influenssasta, joka oli pitänyt häntä vuoteenomana
-koko talven, oli mr Morningtonilla tapana, lääkärinsä määräyksen
-mukaan, antaa itselleen glyserofosfaatti-sooda-ruiskeita. Hänen
-on täytynyt viimeisellä kerralla sitä tehdessään laiminlyödä
-välttämättömät varovaisuustoimenpiteet, sillä haavaan tuli myrkytys,
-tulehdus seurasi salamannopeasti ja muutamassa tunnissa oli
-Mornington kuollut."
-
-Poliisiprefekti kääntyi asianajajaan ja kysyi:
-
-"Olenko selostanut oikein, maître Lepertuis?"
-
-"Aivan varmasti, herra prefekti."
-
-Herra Desmalions jatkoi:
-
-"Seuraavana päivänä saapui maître Lepertuis tänne ja syystä, jonka
-te ymmärrätte kuultuanne asiapaperin sisällön, näytti minulle Cosmo
-Morningtonin testamentin, joka oli jätetty hänen haltuunsa."
-
-Prefektin tarkastaessa papereitaan lisäsi maître Lepertuis:
-
-"Pyydän ilmoittaa, että tapasin asiakkaani vain yhden kerran
-ennenkuin minut kutsuttiin hänen kuolinvuoteensa ääreen. Aikaisemmin
-olin tavannut hänet silloin, kun hän jätti minulle testamentin, jonka
-hän oli laatinut. Se tapahtui hänen sairautensa alussa. Keskustelun
-kuluessa hän kertoi minulle panneensa toimeen tutkimuksia löytääkseen
-äitinsä sukulaisia ja aikovansa terveeksi tultuaan jatkaa näitä
-vakavasti. Tapahtumain kehitys esti hänet täyttämästä aiettaan."
-
-Sillä aikaa oli poliisiprefekti ottanut paperien joukosta esille
-avonaisen kirjekuoren, joka sisälsi kaksi paperiarkkia. Hän kääri
-auki suuremman niistä ja sanoi:
-
-"Tässä on testamentti. Pyydän teitä tarkkaavasti kuuntelemaan, kun
-luen sen ja sen oheen liitetyn asiakirjan."
-
-Kaikki istuivat suorina tuoleillaan ja prefekti luki:
-
-"Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisten, Hubert Morningtonin ja hänen
-vaimonsa, Ermeline Rousselin vanhimman pojan Cosmo Morningtonin
-testamentti ja viimeinen tahto. Minä lahjoitan ja testamenttaan
-uudelle isänmaalleni kolme neljännestä omaisuudestani käytettäväksi
-hyväntekeväisyystarkoituksiin minun omakätisesti kirjoittamieni
-ohjeiden mukaan, jotka maître Lepertuis hyväntahtoisesti jättäköön
-Yhdysvaltojen ministerille. Jäljellä oleva osa omaisuuttani,
-noin sata miljoonaa frangia, käsittäen talletuksia eri pankeissa
-Pariisissa ja Lontoossa, joista maître Lepertuisilla on luettelo,
-lahjoitetaan ja testamentataan edesmenneen äitini muistoksi
-hänen rakastetulle sisarelleen Elisabeth Rousselille tahi hänen
-rintaperillisilleen; tahi Elisabethin ja hänen perillistensä
-puuttuessa hänen sisarelleen Armande Rousselille tahi hänen
-rintaperillisilleen, eli, siinä tapauksessa ettei kumpaakaan sisarta
-eikä heidän rintaperillisiään tavata, heidän serkulleen Victor
-Rousselille tahi hänen rintaperillisilleen. Siinä tapauksessa,
-että minä kuolisin löytämättä Rousselin perheen eläviä perillisiä
-tahi kolmen sisaren serkkua, pyydän ystävääni don Luis Perennaa
-toimittamaan etsiskelyn. Tässä tarkoituksessa nimitän hänet
-omaisuuteni eurooppalaista osaa koskevan testamentin toimeenpanijaksi
-pyytäen häntä huolehtimaan tehtävistä, jotka saattavat esiintyä
-kuolemani jälkeen tahi seurauksena kuolemastani ja pitämään itseään
-minun edustajanani. Kiitokseksi näistä palveluksista ja muistaen ne
-molemmat kerrat, jolloin hän on pelastanut henkeni, lahjoitan ja
-testamenttaan sanotulle don Luis Perennalle miljoona frangia."
-
-Prefekti vaikeni hetkiseksi. Don Luis mutisi:
-
-"Cosmo raukka! En olisi tarvinnut tätä kiihoketta täyttääkseni hänen
-viimeisen tahtonsa."
-
-Herra Desmalions jatkoi lukemista:
-
-"Siinä tapauksessa, ettei kolmen kuukauden kuluttua kuolemastani don
-Luis Perennan ja maître Lepertuisin suorittamat etsiskelyt johda
-mihinkään tulokseen, eikä kukaan Rousselin perheen elossa oleva jäsen
-ole ilmoittautunut vastaanottamaan lahjoitusta, lankeavat kaikki
-sata miljoonaa frangia ystävälleni don Luis Perennalle. Tunnen hänet
-riittävästi tietääkseni hänen käyttävän omaisuuden tavalla, joka on
-sopusoinnussa hänen jalojen tarkoitusperiensä ja suurpiirteisten
-suunnitelmiensa kanssa, joita hän niin innokkaasti esitti minulle
-teltassamme Marokossa."
-
-Herra Desmalions vaikeni jälleen ja katsoi don Luisiin, joka
-istui hiljaa ja liikkumatta, vaikkakin kyynel kimalteli hänen
-silmäripsissään. Kreivi d'Astrignac sanoi:
-
-"Minä onnittelen, Perenna."
-
-"Sallikaa minun muistuttaa teille, herra majuri," vastasi hän, "että
-tämä lahjoitus on ehdollinen. Ja minä vannon, että sikäli kuin
-minusta riippuu, tulevat Rousselin perheen jälkeläiset etsityksi."
-
-"Siitä olen vakuutettu", sanoi upseeri. "Minä tunnen teidät".
-
-"Joka tapauksessa", kysyi poliisiprefekti don Luisilta, "te ette
-kieltäydy vastaanottamasta tätä ehdollista lahjoitusta?"
-
-"En", sanoi Perenna nauraen, "on asioita, joihin ei voi vastata
-kieltävästi."
-
-"Kysymykseni", sanoi prefekti, "johtui testamentin viimeisestä
-pykälästä: Jos ystäväni Perenna syystä tahi toisesta luopuu tästä
-lahjoituksesta, tahi jos hän on kuollut ennen sitä päivää, jolloin
-se hänelle maksetaan, pyydän, että Yhdysvaltain lähettiläs ja
-silloinen poliisiprefekti yhdessä huolehtivat Pariisiin, yksinomaan
-amerikkalaisia ylioppilaita ja taiteilijoita varten rakennettavasta
-yliopistosta ja sen ylläpidosta ja käyttävät rahat siihen
-tarkoitukseen. Ja täten valtuutan poliisiprefektin joka tapauksessa
-jälkeen jättämästäni omaisuudesta ottamaan kolmesataatuhatta frangia
-pariisilaispoliisin rahaston hyväksi."
-
-Herra Desmalions kääri paperin kokoon ja otti toisen.
-
-"Tässä on lisäys testamenttiin. Se on kirje, jonka mr Mornington
-kirjoitti maître Lepertuisille hiukan myöhemmin ja jossa hän
-lähemmin selittää muutamia pykäliä: Valtuutan maître Lepertuisin
-avaamaan testamenttini päivää jälkeen kuolemani poliisiprefektin
-läsnäollessa, joka hyväntahtoisesti pitäköön asian täydellisesti
-salassa yhden kuukauden. Täsmälleen kuukauden kuluttua pyydän häntä
-kutsumaan virastoonsa maître Lepertuisin, don Luis Perennan ja
-jonkun Yhdysvaltojen lähetystön huomattavan jäsenen. Testamentin
-lukemisen jälkeen luovutetaan miljoonan frangin maksuosoitus
-ystävälleni ja perilliselleni don Luis Perennalle hänen näytettyään
-yksinkertaisen todistuksen henkilöllisyydestään sekä tavanmukaiset
-laillisuustodistuksensa. Haluan, että todistuksen hänen
-henkilöllisyydestään antaa majuri, kreivi d'Astrignac, joka oli
-hänen esimiehensä Marokossa. Hänen sukulaisuussuhteistaan tehköön
-selvää joku perulaisen lähetystön jäsen, sillä don Luis Perenna,
-vaikkakin kansalaisuudeltaan espanjalainen, on syntynyt Perussa.
-Edelleen haluan, ettei testamentin sisältöä ilmoiteta Roussel-perheen
-perillisille ennenkuin kaksi päivää myöhemmin maître Lepertuisin
-konttorissa. Lopuksi pyydän poliisiprefektiä olemaan ystävällinen
-ja kutsumaan ylempänä mainitut henkilöt virkahuoneeseensa vielä
-kerran, päivänä, jonka hän määrää, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin
-kuudenkymmenen, eikä myöhemmin kuin yhdeksänkymmenen päivän kuluttua
-ensimmäisestä kokoontumisesta. Silloin, eikä ennen, on laillisten
-perillisten nimet mainittava ja julkaistava heidän oikeuksiensa
-mukaisesti, mutta älköön ketään tunnustettako ja mainittako, jollei
-hän ole läsnä tässä kokouksessa, ja tällöin tulee don Luis Perenna,
-jonka myös on oltava läsnä, lailliseksi perijäkseni, jollei ketään
-Roussel-sisarusten tahi heidän serkkunsa Victorin elossa olevia
-perillisiä ole ilmaantunut."
-
-Poliisiprefekti pani molemmat kirjelmät uudelleen kuoreen ja jatkoi:
-
-"Hyvät herrat, te olette kuulleet Cosmo Morningtonin testamentin,
-joka selittää teidän läsnäolonne täällä. Kuudes henkilö liittyy
-meihin pian; hän on eräs salapoliiseistani, jonka tehtäväksi olen
-antanut suorittaa ensimmäiset etsiskelyt Roussel-perheestä ja
-joka ilmoittaa nyt tiedustelujensa tulokset. Mutta nyt on meidän
-seurattava testamentin tekijän säädöksiä. Don Luis Perennan
-laillisuustodistukset, jotka lähetettiin minulle neljätoista päivää
-sitten, olen itse tutkinut ja todennut täydellisesti tyydyttäviksi.
-Hänen sukulaisuussuhteittensa johdosta olen kirjoittanut ja pyytänyt
-hänen ylhäisyyttään Perun ministeriä kokoamaan tarkat tiedot."
-
-"Ministeri on uskonut asian minulle", sanoi senor Cacérès,
-perulainen attashea. "Se ei kohdannut mitään vaikeuksia. Don Luis
-Perenna polveutuu eräästä vanhasta espanjalaisesta suvusta, joka
-muutti maasta kolmekymmentä vuotta takaperin säilyttäen kuitenkin
-maatilansa ja omaisuutensa Euroopassa. Tunnen don Luis Perennan
-isän Etelä-Amerikassa ja hän puhui aina ainoasta pojastaan mitä
-suurimmalla kiintymyksellä. Juuri meidän lähetystömme, ilmoitti kolme
-vuotta takaperin pojalle hänen isänsä kuolemasta. Minulla on täällä
-jäljennös kirjeestä, joka lähetettiin Marokkoon."
-
-"Ja minulla on don Luis Perennan poliisiprefektille luovuttamien
-asiapapereiden joukossa alkuperäinen kirje. Ja te, herra
-majuri, tunnette siis jälleen sotilas Perennan, joka taisteli
-muukalaislegioonassa teidän johdollanne?"
-
-"Tunnen hänet", sanoi kreivi d'Astrignac.
-
-"Ilman erehdyksen mahdollisuutta?"
-
-"Ilman pienintäkään erehdyksen mahdollisuutta ja ilman hitustakaan
-epäilyä."
-
-Poliisiprefekti jatkoi nauraen.
-
-"Te tunnette siis sotilas Perennan, jota hänen toverinsa tuntien
-hämmästynyttä ihailua hänen urotekojaan kohtaan, kutsuivat Arsène
-Lupiniksi."
-
-"Kyllä, herra prefekti", vastasi majuri terävästi "miehen, jota
-sotilaat nimittivät Arsène Lupiniksi, mutta upseerit yksinkertaisesti
-Sankariksi, miehen, josta sanottiin, että hän oli yhtä urhoollinen
-kuin d'Artagnan, yhtä väkevä kuin Porthos..."
-
-"Ja yhtä salaperäinen kuin Monte-Cristo", sanoi poliisiprefekti
-nauraen. "Kaikki tämä on raportissa, jonka sain muukalaislegioonan
-neljännestä rykmentistä. Meidän ei tarvitse lukea sitä kokonaan,
-mutta se sisältää sen ennen kuulumattoman tosiasian, että sotilas
-Perenna ennen kahden vuoden loppua sai sotilasmuistorahan,
-nimitettiin kunnialegioonaan erinomaisista palveluksistaan ja
-mainittiin päiväkäskyssä neljätoista kertaa. Otan sieltä täältä
-yksityisseikkoja..."
-
-"Ei, minä pyydän," vastusti don Luis, "ne ovat jokapäiväisiä asioita,
-jotka eivät herätä kenenkään mielenkiintoa, enkä näe syytä minkä
-vuoksi..."
-
-"Päinvastoin, kaikkeen on maailmassa syynsä," selitti herra
-Desmalions. "Te, hyvät herrat, ette ole täällä vain kuullaksenne
-testamentin, vaan myöskin antaaksenne hyväksymisenne eräälle sen
-pykälän määräämälle toimenpiteelle, joka suoritetaan heti, nimittäin
-miljoonan frangin maksamiselle. On sen vuoksi välttämätöntä, että
-me kaikki saamme tietää mitä tiedettävää lahjoituksen saajasta on.
-Esitän senvuoksi, että jatkamme..."
-
-"Siinä tapauksessa, herra prefekti," sanoi Perenna nousten ja mennen
-ovelle, "sallitte minun kai..."
-
-"Täyskäännös! Seis!... Asento!" komensi majuri d'Astrignac
-leikillisesti.
-
-Hän veti don Luisin takaisin keskelle huonetta ja painoi hänet
-tuolille.
-
-"Herra prefekti," sanoi hän, "minä pyydän armoa vanhalle
-asetoverilleni, jonka ujous todellakin saattaa joutua kovalle
-koetukselle, jos kertomus hänen urhoollisuudestaan luetaan hänen
-läsnäollessaan. Ovathan sitäpaitsi raportit täällä ja me voimme
-jokainen ottaa niistä osan. Näkemättä niitä lisään muutamia
-kiittäviä sanoja niiden sisältöön ja huomautan, etten koko
-sotilasaikanani ole tavannut miestä, jota voisi verrata Perennaan.
-Ja kuitenkin olen nähnyt joukoittain kelpo poikia, sellaisia
-vietävän peijakkaita, joita näkee vain muukalaislegioonassa,
-ja jotka 'nolatakseen' toisensa, antavat hakata itsensä vaikka
-kappaleiksi asian vuoksi, joka heitä huvittaa, eli, kuten he
-sanovat, tuntuu heistä 'repäisevältä'. Mutta ei yksikään heistä
-ollut verrattavissa Perennaan. Se veitikka, jolle me annoimme
-lisänimiä d'Artagnan, Porthos ja de Bussy, ansaitsee tulla luetuksi
-historian hämmästystä herättävimpiin sankareihin. Olen nähnyt hänen
-suorittavan urotöitä, joista en mielelläni kerro, pelosta, että minut
-katsotaan valehtelijaksi, tekoja niin epätodennäköisiä, että minä
-vielä tänäänkin ihmettelen olenko todella nähnyt ne. Eräänä päivänä
-Settatin luona, kun meitä seurasi..."
-
-"Yksi sana vielä, herra majuri", huudahti don Luis hilpeästi, "ja
-minä menen varmasti tieheni! Minun täytyy sanoa, että teillä on
-hauska tapa säästää ujouttani."
-
-"Rakas Perennani", vastasi kreivi d'Astrignac, "olen aina sanonut
-teille, että teidän kaikkien hyvien ominaisuuksienne joukossa on yksi
-vika, se, että te ette ole ranskalainen."
-
-"Ja minä olen aina vastannut, herra majuri, että olen äidin puolelta
-ranskalainen ja ranskalainen sydämeltäni sekä luonteenlaadullani. On
-asioita, joita vain ranskalainen voi tehdä."
-
-Molemmat miehet vaihtoivat jälleen lämpimän kädenpuristuksen.
-
-"No niin," sanoi prefekti, "emme puhu enempää teidän mainetöistänne
-emmekä tästä raportista. Mutta yhden asian haluan mainita, sen, että
-te kahden vuoden kuluttua satuitte joutumaan neljänkymmenen berberin
-muodostamaan väijytykseen ja jäitte vangiksi, tullen takaisin
-muukalaislegioonaan vasta kuukausi sitten."
-
-"Aivan niin, herra prefekti, hyvissä ajoin ottaakseni eron, koska
-viisivuotinen palvelussitoumukseni oli loppu."
-
-"Mutta kuinka Cosmo Mornington tuli maininneeksi teidät
-testamentissaan, kun te, hänen sitä laatiessaan, olitte olleet
-kadoksissa jo puolitoista vuotta?"
-
-"Cosmo ja minä olimme kirjevaihdossa."
-
-"Mitä?"
-
-"Niin, ja minä olin ilmoittanut hänelle pian tapahtuvasta paostani ja
-paluustani Pariisiin."
-
-"Mutta kuinka te toimitte? Missä te olitte?... Ja kuinka te saitte
-tilaisuuden..."
-
-Don Luis hymyili vastaamatta.
-
-"Monte Cristo, jos suvaitsette, herra prefekti. Vankeuteni ja
-pakoni salaisuus on itse asiassa sangen omituinen. Joskus ehkä on
-mielenkiintoista valaista niitä seikkoja. Mutta siihen saakka täytyy
-minun pyytää lykkäystä."
-
-Tuli hiljaisuus. Herra Desmalions tarkasteli vielä kerran tätä
-ihmeellistä miestä eikä voinut olla sanomatta, noudattaen äkillistä
-mielijohdetta, jota ei itsekään voinut selittää:
-
-"Vielä sana, vain yksi. Minkä johdosta toverinne antoivat teille
-tuon ihmeellisen lisänimen Arsène Lupin? Oliko se viittaus teidän
-rohkeuteenne tahi ruumiilliseen voimaanne?"
-
-"Se oli jotain muutakin, herra prefekti: erään mitä omituisimman
-varkauden ilmitulo, jossa muutamat näennäisesti selittämättömät
-seikat saattoivat minut tilaisuuteen ilmaista varkaan."
-
-"Vai niin, teillä on sellaisiakin lahjoja?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, eräänlaista nokkeluutta, josta minulla
-enemmän kuin kerran on ollut hyötyä Afrikassa. Siitä lisänimi Arsène
-Lupin. Se oli heti tuon miehen kuoleman jälkeen ja hänestä puhuttiin
-paljon siihen aikaan."
-
-"Oliko se suuri varkaus?"
-
-"Kyllä vain, ja se sattui kohtaamaan Cosmo Morningtonia, joka asui
-Oranin maakunnassa. Siitä sai tuttavuutemme alkunsa."
-
-Tuli jälleen hiljaisuus ja don Luis jatkoi:
-
-"Cosmo raukka! Tämä tapahtuma antoi hänelle horjumattoman uskon
-minun salapoliisilahjoihini. Hän sanoi aina: Perenna, jos minut
-murhataan -- hänellä oli piintynyt päähäänpisto, että hän kohtaisi
-väkivaltaisen kuoleman, -- jos minut murhataan, niin lupaa minulle,
-että sinä etsit rikollisen!"
-
-"Hänen aavistuksensa ei toteutunut", sanoi poliisiprefekti. "Cosmo
-Morningtonia ei murhattu."
-
-"Siinä erehdytte, herra prefekti," sanoi don Luis.
-
-Herra Desmalions säpsähti.
-
-"Mitä? Mitä sanotte? Cosmo Mornington."
-
-"Sanon, että Cosmo Mornington ei kuollut, niinkuin te luulette,
-varomattomaan ruiskeeseen, vaan hän kuoli, kuten aavistikin, rikoksen
-kautta."
-
-"Mutta teidän väitteennehän ei perustu mihinkään todistuksiin!"
-
-"Se perustuu tosiasiaan, herra prefekti."
-
-"Olitteko paikalla? Tiedättekö jotain?"
-
-"En ollut. Kuukausi sitten olin vielä mustien keskuudessa. Vieläpä
-tunnustan, että minä Pariisiin tullessani, kun en ollut lukenut
-sanomalehtiä, en tiennyt Cosmon kuolemasta. Sain tietää sen vasta
-teiltä, herra prefekti, aivan äskettäin."
-
-"Siinä tapauksessa te ette tiedä asiasta enempää kuin minäkään ja
-teidän on luotettava lääkärin todistukseen."
-
-"Valitan, mutta hänen todistuksensa ei tyydytä minua."
-
-"Mutta kuulkaapas, hyvä herra, mitä syytä teillä on esittää tällainen
-otaksuma? Onko teillä jotain todisteita?"
-
-"Kyllä".
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Teidän omat sananne, herra prefekti."
-
-"Minun sanani? Mitä tarkoitatte?"
-
-"Kuten sanon, herra prefekti. Te aloitte kertomalla, että Cosmo
-Mornington oli opiskellut lääketiedettä ja työskennellyt suurella
-taidolla; sitten te sanoitte, että hän oli antanut itselleen
-ruiskeen, jonka varomaton suorittaminen aiheutti tulehduksen ja
-tuotti muutamassa tunnissa kuoleman."
-
-"Niin".
-
-"No niin, herra prefekti, minä väitän, että mies, joka harjoittaa
-lääkärinammattia suurella taidolla ja joka on tottunut hoitamaan
-sairaita, kuten Cosmo Mornington, ei anna itselleen ruisketta
-ryhtymättä tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin. Olen nähnyt
-Cosmon työssä ja tiedän, miten hänen oli tapana toimia."
-
-"Joten siis?"
-
-"Joten lääkäri kirjoitti sellaisen todistuksen, jollaisen jokainen
-lääkäri kirjoittaa, kun ei ole mitään, joka herättäisi hänen
-epäilyksiään."
-
-"Te arvelette siis..."
-
-"Maître Lepertuis", sanoi Perenna kääntyen asianajajaan,
-"huomasitteko jotain epätavallista, kun teidät kutsuttiin herra
-Morningtonin kuolinvuoteelle?"
-
-"En, en, mitään. Herra Mornington oli tajuttomana."
-
-"Se on jo sinänsä omituista", huomautti don Luis, "että ruiske,
-vaikkakin huolimattomasti tehtynä, aiheuttaa niin nopeita seurauksia.
-Eikö ollut mitään merkkejä tuskasta?"
-
-"Ei, tahi oikeammin sanoen, oli. Muistan hänellä olleen ruskeita
-pilkkuja kasvoissaan, joita en ollut ensi käynnilläni huomannut."
-
-"Ruskeita pilkkuja? Se vahvistaa otaksumiseni. Cosmo Mornington
-myrkytettiin."
-
-"Mutta millä tavoin?"
-
-"Jollakin aineella, jota oli sekoitettu lääkepulloihin tahi ruiskuun,
-jota sairas käytti."
-
-"Mutta lääkäri?" väitti herra Desmalions.
-
-"Maître Lepertuis", jatkoi Perenna, "huomautitteko lääkärille noista
-ruskeista pilkuista?"
-
-"Kyllä, mutta hän ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota?"
-
-"Oliko se hänen tavallinen kotilääkärinsä?"
-
-"Ei, hänen kotilääkärinsä, tohtori Pujol, joka on ystäväni ja
-oli suositellut minua hänelle asianajajaksi, makasi sairaana. Se
-lääkäri, jonka näin hänen kuolinvuoteensa ääressä, on kai ollut joku
-lähistössä toimiva lääkäri."
-
-"Minulla on tässä hänen nimensä ja osoitteensa. Tohtori Bellavoine,
-rue d'Astorgue 14."
-
-"Onko teillä lääkäriluettelo, herra prefekti?" Herra Desmalions
-aukaisi lääkäriluettelon ja selaili lehtiä. Sitten sanoi hän:
-
-"Ei ole olemassa tohtori Bellavoinea eikä rue d'Astorgue 14:ssä asu
-lääkäriä."
-
-
-
-
-II LUKU
-
-Kuollut mies
-
-
-Tätä selitystä seurasi pitkä hiljaisuus. Amerikkalainen
-lähetystösihteeri ja perulainen attashea olivat seuranneet
-keskustelua vilkkaalla mielenkiinnolla. Majuri d'Astrignac nyökkäsi
-hyväksyvin ilmein; hänen käsityksensä mukaan Perenna ei saattanut
-erehtyä.
-
-Polisiprefekti myönsi:
-
-"Aivan niin, aivan niin... meillä on tässä useita epäilyttäviä
-asianhaaroja. Nuo ruskeat pilkut, lääkäri... tämä on tapaus, joka
-on lähemmin tutkittava." Hän kääntyi don Luis Perennaan ja kysyi
-ikäänkuin vasten tahtoaan: "Teidän mielestänne on siis olemassa joku
-yhdysside murhan... ja Morningtonin testamentin välillä?"
-
-"Sitä en voi sanoa, herra prefekti. Siinä tapauksessa meidän täytyisi
-otaksua testamentin sisällön olleen tunnetun. Luuletteko sen olleen
-kenenkään tiedossa, maître Lepertuis?"
-
-"En luule, sillä herra Mornington näytti toimivan hyvin varovaisesti."
-
-"Ei kai siitä ole voinut olla jonkun varomattoman sattuman kautta
-puhetta konttorissanne?"
-
-"Kuka olisi puhunut? Paitsi minua ei kukaan käsitellyt testamenttia
-ja kassakaappiin, johon joka ilta suljin sellaiset tärkeät paperit,
-oli avain ainoastaan minulla."
-
-"Ei kukaan ole murtautunut kaappiin?"
-
-"Ei."
-
-"Kävittekö Cosmo Morningtonin luona aamupäivällä?"
-
-"Kyllä, perjantai-aamuna."
-
-"Missä oli testamentti iltaan asti, jolloin suljitte sen
-kassakaappiin?"
-
-"Panin sen kirjoituspöydän laatikkoon."
-
-"Ja laatikkoa ei oltu avattu?"
-
-Maître Lepertuis näytti hämmästyneeltä eikä vastannut.
-
-"No", kysyi Perenna.
-
-"Niin, nyt muistan... sinä päivänä tapahtui jotain... samana
-perjantaina."
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Olen. Tullessani aamiaiselta huomasin, ettei laatikko ollut
-lukittu... vaikka aivan varmaan olin sen lukinnut. Silloin kiinnitin
-verrattain vähän huomiota asiaan. Mutta nyt ymmärrän... käsitän."
-
-Kaikki don Luisin otaksumat tulivat näin ollen vahvistetuiksi;
-otaksumat, jotka perustuivat pariin todennäköisyysseikkaan, mutta
-todistivat havainto- ja arvaamiskykyä, joka oli hämmästyttävää
-miehessä, joka ei ollut ollut läsnä missään näissä tapahtumissa,
-joiden välillä hän oli keksinyt yhdyssiteen.
-
-"Me emme laiminlyö," sanoi poliisiprefekti, "niin pian kuin
-mahdollista verrata teidän väitteitänne, jotka kyllä ovat hiukan
-uskalletut, kuten myöntänette; niihin enemmän tosiasiallisiin
-todistuksiin, joita salapoliisini, jolla asia on hoidettavanaan, on
-koonnut... ja jonka pitäisi olla jo täällä."
-
-"Koskeeko hänen ilmoituksensa Cosmo Morningtonin perillisiä?" kysyi
-asianajaja.
-
-"Pääasiallisesti perillisiä, sillä kaksi päivää sitten ilmoitti hän
-minulle puhelimitse koonneensa kaikki tiedot, myöskin niitä pykäliä
-koskevat, jotka... mutta odottakaa: nyt muistan hänen puhuneen
-sihteerilleni murhasta, joka oli tehty täsmälleen kuukausi sitten.
-Tänäänhän on juuri kuukausi siitä, kun herra Cosmo Mornington..."
-
-Herra Desmalions painoi kovasti soittokellon nappia. Hänen
-yksityissihteerinsä astui heti sisään.
-
-"Tarkastaja Vérot?" kysyi prefekti terävästi.
-
-"Hän ei ole vielä palannut."
-
-"Lähettäkää hakemaan. Hänen on tultava tänne. Meidän on saatava hänet
-tänne mihin hintaan hyvänsä ja ilman viivyttelyä."
-
-Hän kääntyi don Luis Perennaan:
-
-"Tarkastaja Vérot oli täällä tunti sitten, tunsi itsensä
-pahoinvoivaksi, näytti olevan kiihtynyt ja selitti olevansa vakoilun
-esineenä. Hän sanoi tahtovansa ilmoittaa minulle jotain hyvin tärkeää
-Mornington-asiasta sekä varoittaa poliisia kahdesta murhasta, jotka
-aiottiin tehdä tänä yönä... ja jotka olisivat seurauksena Cosmo
-Morningtonin murhasta."
-
-"Ja te sanoitte hänen olleen pahoinvoivan?"
-
-"Niin, poissa tasapainostaan ja hyvin kummallinen sekä täynnä
-luulotteluja. Varmuuden vuoksi jätti hän minulle asiaa koskevan
-seikkaperäisen raportin. Mutta raportti oli vain puhdas paperiarkki.
-Tässä on paperi ja kuori, jossa se oli. Ja tässä on myöskin
-pahvikotelo, jonka hän jätti, ja joka sisälsi hampaiden merkitsemän
-suklaapalan."
-
-"Saanko nähdä molemmat mainitsemanne esineet?"
-
-"Kyllä, mutta ne eivät sano teille mitään."
-
-"Ehkä."
-
-Don Luis tarkasti pahvikotelon ja keltaisen kuoren, johon oli
-painettu "Café du Pont-Neuf". Toiset odottivat hänen lausuntoaan
-ikäänkuin se toisi odottamatonta valoa. Hän sanoi vain:
-
-"Käsiala kuoressa ja kotelossa ei ole samaa. Kuoressa se on vähemmän
-selvää, hiukan vapisevaa, nähtävästi jäljiteltyä."
-
-"Joka todistaa?"
-
-"Joka todistaa, herra prefekti, että tämä keltainen kuori ei tule
-salapoliisiltanne. Otaksun, että hän, kirjoitettuaan raportin
-Café du Pont-Neufin pöydän ääressä ja lopetettuaan sen, on ollut
-silmänräpäyksen tarkkaamaton ja tällöin käytti joku tilaisuutta
-vaihtaakseen hänen kuorensa toiseen samanlaiseen, mutta tyhjän
-paperiarkin sisältävään kuoreen."
-
-"Se on vain otaksuma", sanoi prefekti.
-
-"Ehkä. Mutta mikä on varmaa, herra prefekti, on se, että tarkastajan
-aavistukset olivat hyvin perusteltuja, että häntä oli pidetty
-silmällä, että ne huomiot, joita hänen on onnistunut tehdä
-Mornington-perinnöstä, vaikuttavat häiritsevästi rikollisten
-suunnitelmiin ja että häntä uhkaa todellinen vaara."
-
-"No, no..."
-
-"Hänet on pelastettava, herra prefekti. Heti tämän keskustelun alusta
-olen tuntenut itseni vakuutetuksi siitä, että olemme tekemisissä
-murhayrityksen kanssa, joka jo on alkanut. Toivon, ettei ole vielä
-liian myöhäistä ja ettei tarkastajastamme ole tullut ensimmäistä
-uhria."
-
-"Paras herrani", huudahti poliisiprefekti, "te selitätte tämän
-kaiken vakaumuksella, joka herättää ihailuani, mutta ei ole riittävä
-vahvistamaan sitä tosiasiaa, että teidän pelkonne on perusteeton.
-Tarkastaja Vérot'n palaaminen on oleva paras todiste."
-
-"Tarkastaja Vérot ei palaa."
-
-"Minkä vuoksi ei?"
-
-"Koska hän on jo palannut. Lähetti näki hänen kääntyvän takaisin."
-
-"Lähetti uneksi. Jos ei teillä ole muuta todistetta kuin sen miehen
-sanat..."
-
-"Minulla on toinen todiste, herra prefekti, jonka päällikkö Vérot
-itse on läsnäolostaan jättänyt näillä harvoilla kirjaimilla,
-jotka ovat melkein mahdottomat lukea ja jotka hän tuhersi tähän
-muistiinpanokirjaan, mutta joita ei teidän sihteerinne nähnyt hänen
-kirjoittavan, ja jotka minä juuri nyt huomasin. Katsokaa niitä.
-Eivätkö ne ole todistus, ratkaiseva todistus siitä, että hän palasi
-takaisin."
-
-Prefekti ei peittänyt huolestumistaan. Kaikki toisetkin näyttivät
-levottomilta. Sihteerin palaaminen vain lisäsi heidän pelkoaan: ei
-kukaan ollut nähnyt tarkastaja Vérot'a.
-
-"Herra prefekti", sanoi don Luis, "pyydän vakavasti teitä kutsumaan
-tänne lähetin."
-
-Ja heti lähetin tultua kysyi hän antamatta herra Desmalionsille aikaa
-sanoa mitään:
-
-"Oletteko varma, että tarkastaja Vérot palasi tähän huoneeseen vielä
-uudelleen?"
-
-"Aivan varma."
-
-"Ja hän ei tullut ulos?"
-
-"Ehdottomasti ei."
-
-"Ja teidän huomionne ei hetkeäkään ollut suunnattu toiselle taholle?"
-
-"Ei hetkeäkään."
-
-"Siinä kuulette, hyvät herrat!" huudahti prefekti. "Jos tarkastaja
-Vérot olisi täällä, tietäisimme me sen."
-
-"Hän on täällä, herra prefekti."
-
-"Mitä!"
-
-"Suokaa anteeksi itsepäisyyteni, herra prefekti, mutta minä sanon,
-että jos joku menee huoneeseen eikä tule sieltä ulos, niin täytyy
-hänen olla sisällä."
-
-"Piiloutuneena?" sanoi herra Desmalions, joka tuli yhä
-kiihtyneemmäksi.
-
-"Ei, mutta pyörtyneenä, sairaana... ehkä kuolleena."
-
-"Mutta missä, hitto vie?"
-
-"Tuon verhon takana."
-
-"Sen verhon takana ei ole mitään muuta kuin ovi."
-
-"Ja se ovi?"
-
-"Johtaa pukeutumishuoneeseen."
-
-"No niin, herra prefekti, tarkastaja Vérot, joka horjui ja
-oli kadottamaisillaan tajuntansa, luulotteli olevansa menossa
-konttoristanne sihteerin huoneeseen ja tupertui teidän
-pukuhuoneeseenne."
-
-Herra Desmalions syöksyi ovelle, mutta ollessaan juuri avaamaisillaan
-sen, vetäytyi hän takaisin. Oliko se pelkoa, halua vetäytyä
-pois tämän merkillisen miehen vaikutusvallasta, miehen joka
-antoi määräyksiä sellaisella varmuudella, vieläpä näytti olevan
-olosuhteidenkin herra?
-
-Don Luis seisoi liikkumattomana ja odotti kunnioittavin ilmein.
-
-"En usko..." sanoi herra Desmalions.
-
-"Herra prefekti, muistutan teille, että tarkastaja Vérot'n
-ilmoitukset voivat pelastaa kahden ihmisen hengen, jotka ovat
-tuomitut tänä yönä kuolemaan. Jokainen kadotettu minuutti on
-korvaamaton."
-
-Herra Desmalions kohautti olkapäitään. Mutta miehen vakuuttava voima
-hallitsi häntä ja hän aukaisi oven.
-
-Hän ei tehnyt liikettäkään, ei huudahtanut. Hän ainoastaan mutisi:
-
-"Onko tämä mahdollista!"
-
-Heikossa päivänvalossa, joka virtasi himmeäksi hiottujen ikkunalasien
-kautta, näkivät he miehen makaavan lattialla.
-
-"Tarkastaja! Tarkastaja Vérot!" läähätti lähetti hypähtäen esiin.
-
-Hän ja sihteeri nostivat ylös ruumiin ja asettivat sen nojatuoliin
-prefektin huoneeseen.
-
-Tarkastaja Vérot eli vielä, mutta niin heikosti, että he tuskin
-tunsivat hänen sydämensä lyövän. Pisara sylkeä valui hänen suustaan.
-Hänen silmänsä olivat ilmeettömät. Mutta kasvojen lihakset liikkuivat
-vielä, ehkäpä tahdon pakoittamana, joka näytti kestävän melkein
-kauemmin kuin elämä.
-
-Don Luis mutisi:
-
-"Näettekö, herra prefekti... nuo ruskeat pilkut!" Kaikkiin
-läsnäolijoihin tarttui sama kauhu, he alkoivat soittaa kelloa, aukoa
-ovia ja huutaa apua.
-
-"Lähettäkää hakemaan lääkäriä", käski herra Desmalions. "Sanokaa
-niille, että tuovat lääkärin, ensimmäisen minkä käsiinsä saavat... ja
-papin. Me emme voi antaa miesraukan..."
-
-Don Luis kohotti kätensä vaatiakseen hiljaisuutta.
-
-"Tässä ei ole mitään tehtävissä", sanoi hän. "Teemme parhaiten
-käyttäessämme nämä viimeiset silmänräpäykset tärkeämpään. --
-Sallitteko minun hoitaa asian, herra prefekti?"
-
-Hän kumartui kuolevan miehen puoleen, asetti horjuvan pään
-tuolinselustaa vasten ja kuiskasi ystävällisimmällä sävyllään:
-
-"Verot, tämä on herra prefekti, joka puhuu teille. Haluaisimme kuulla
-jotain siitä, mitä tänä yönä tapahtuu. Kuuletteko minua, Vérot? Jos
-kuulette, niin sulkekaa silmänne."
-
-Silmäluomet laskeutuivat. Mutta oliko se ehkä sattuma? Don Luis
-jatkoi:
-
-"Te olette löytänyt Roussel-sisarusten perilliset, niin paljon
-me tiedämme, ne ja kaksi joiden henkeä uhataan, ovat heidän
-perillisiään. Mutta me emme tiedä näiden perillisten nimeä, joka ei
-tietystikään ole Roussel. Teidän on sanottava meille nimi. Kuulkaa
-minua. Te kirjoititte muistikirjaan kolme kirjainta, jotka näyttävät
-muodostavan tavun 'Fau'. Enkö ole oikeassa? Onko se nimen ensi tavu?
-Mikä on seuraava kirjain näiden kolmen jälkeen? Sulkekaa silmänne kun
-sanon oikean kirjaimen. Onko se B? Onko se C?"
-
-Mutta nyt kulki väristys yli tarkastajan kalpeiden kasvojen. Pää
-laskeutui raskaasti rinnalle. Vérot veti kaksi tahi kolme huokausta,
-voimakas vavistus värisytti hänen jäseniään ja sitten hän ei enää
-liikkunut.
-
-Hän oli kuollut.
-
-Tämä surullinen tapahtuma oli käynyt niin äkkiä, että miehet,
-jotka olivat kauhistuneina sivustakatsojina, seisoivat hetken
-lamaantuneina. Asianajaja teki ristinmerkin ja lankesi polvilleen.
-Prefekti mutisi:
-
-"Verot parka! Hän oli hyvä ihminen, joka ajatteli vain palvelustaan
-ja velvollisuuksiaan. Sensijaan että olisi mennyt hakemaan
-lääkärinapua -- ja kuka tietää, ehkä olisi hänet saatettu pelastaa
--- hän tuli takaisin toivossa saada ilmoittaa salaisuutensa. Vérot
-parka!"
-
-"Oliko hän naimisissa? Jäikö häneltä lapsia?" kysyi don Luis.
-
-"Hän jätti jälkeensä vaimon ja kolme lasta", vastasi prefekti.
-
-"Minä pidän heistä huolta", sanoi don Luis tyynesti.
-
-Kun lääkäri oli saapunut ja herra Desmalions antanut määräyksen, että
-ruumis oli vietävä toiseen huoneeseen, otti don Luis lääkärin syrjään
-ja sanoo:
-
-"Ei ole epäilystäkään siitä, että tarkastaja Vérot on tullut
-myrkytetyksi. Katsokaa hänen rannettaan, siinä näette pistoksen ja
-tulehtuneen renkaan sen ympärillä."
-
-"Häntä pistettiin siis ranteeseen?"
-
-"Niin, neulalla tai kynänterällä, mutta ei niin voimakkaasti kuin he
-ehkä olisivat halunneet, koska kuolema seurasi vasta muutamia tunteja
-myöhemmin."
-
-Vahtimestarit kantoivat ruumiin ulos ja pian ei huoneessa ollut
-ketään muita kuin ne viisi henkilöä, jotka prefekti oli kutsuttanut
-luokseen. Amerikkalainen lähetystösihteeri ja perulainen attashea,
-jotka katsoivat turhaksi jäädä kauemmaksi, lähtivät, ylistettyään
-lämpimästi don Luis Perennaa hänen terävänäköisyydestään. Sitten tuli
-majuri d'Astrignacin vuoro, joka puristi entisen alaisensa kättä
-vilpittömällä myötätunnolla. Maître Lepertuis ja Perenna, jotka
-olivat sopineet kohtauksesta lahjoituksen suorittamista varten,
-aikoivat juuri mennä, kun herra Desmalions kiireesti tuli sisään.
-
-"Vai niin, te olette vielä täällä, don Luis Perenna! Se ilahduttaa
-minua. Minulla on eräs aate: ne kolme kirjainta, jotka väititte
-nähneenne kirjoitetun muistikirjaan, muodostavatko ne tavun 'Fau',
-oletteko siitä varma?"
-
-"Luulen niin, herra prefekti. Katsokaa itse: eikö tämä ole F, tämä
-a ja tämä u? Ja pankaa merkille, että F on iso kirjain, joka panee
-epäilemään, että kirjaimet muodostavat nimen ensi tavun."
-
-"Aivan oikein", sanoi herra Desmalions. "Omituista kyllä, sattuu se
-tavu olemaan... mutta odottakaa, verratkaamme!"
-
-Herra Desmalions etsi kiireesti papereiden joukosta, jotka sihteeri
-oli hänen tullessaan jättänyt. "Kas tässä! Tätä juuri tarkoitin:
-'Fauville'. Ensimmäinen tavu on sama. 'Fauville'... ei muuta,
-ei ristimänimeä eikä sen alkukirjaimia. Kirje on kirjoitettu
-kuumeentapaisella kiireellä; siinä ei ole päivämäärää eikä osoitetta.
-Käsiala on vapisevaa."
-
-Ja herra Desmalions luki ääneen:
-
-    'Herra prefekti.
-
-    Suuri vaara uhkaa minua ja poikaani. Kuolema lähestyy nopeasti.
-    Tänä iltana tahi viimeistään huomen aamulla saan todistuksia
-    siitä halpamaisesta salaliitosta, joka uhkaa meitä. Pyydän
-    lupaa saada jättää ne teille aamupäivällä. Olen suojeluksen
-    tarpeessa, pyydän teiltä apua. Kunnioittaen: Fauville'.
-
-"Ei mitään muuta valaisevaa?" kysyi Perenna. "Ei mitään toiminimen
-leimaa?"
-
-"Ei, ei mitään. Mutta ei ole mitään erehtymisen mahdollisuutta.
-Vérot'n ilmoitukset sopivat selvästi yhteen tämän epätoivoisen
-vetoamisen kanssa. Ne ovat nähtävästikin herra Fauville ja hänen
-poikansa, jotka aiotaan murhata tänä yönä. Ja hirveintä on että nimi
-Fauville on niin yleinen, joten on mahdotonta, että etsimisemme
-johtaisi tuloksiin aikanaan."
-
-"Kuinka niin, herra prefekti? Ponnistamalla äärimmäisiin..."
-
-"Tietysti me ponnistamme äärimmäisiin ja minä panen kaiken
-väkeni liikkeelle. Mutta muistakaa ettei meillä ole pienintäkään
-johtolankaa."
-
-"Oh, se olisi hirveää!" huudahti don Luis. "Nuo molemmat ihmiset
-tuomittuina kuolemaan ja me emme olisi tilaisuudessa pelastamaan
-heitä! Herra prefekti, pyydän teitä hartaimmin, että..."
-
-Hän ei ollut puhunut loppuun, kun prefektin yksityissihteeri astui
-sisään käyntikortti kädessään.
-
-"Herra prefekti, tämä mies on niin itsepäinen...! minä en tiennyt,
-jos minä..."
-
-Herra Desmalions otti kortin ja huudahti hämmästyksestä ja ilosta.
-
-"Katsokaa", sanoi hän Perennalle.
-
-Ja hän ojensi tälle kortin:
-
-HIPPOLYTE FAUVILLE Siviili-insinööri Boulevard Suchet 14 B
-
-"Katsokaa", sanoi herra Desmalions, "sattuma suosii meitä. Jos tämä
-herra Fauville on yksi Roussel-perillisistä, tulee tehtävämme paljon
-helpommaksi."
-
-"Joka tapauksessa, herra prefekti", huomautti asianajaja, "täytyy
-minun muistuttaa teille, että testamentin pykälä kieltää sen
-julkaisemisen ennen neljääkymmentäkahdeksaa tuntia. Herra Fauville ei
-saa sen vuoksi tietää..."
-
-Ovi avautui ja eräs mies työnsi vahtimestarin syrjään ja syöksyi
-sisään.
-
-"Tarkastaja... tarkastaja Vérot?" läähätti hän. "Hän on kuollut, eikö
-totta? Minä kuulin..."
-
-"Niin, hyvä herra, hän on kuollut".
-
-"Liian myöhään! Minä tulen liian myöhään!" sammalsi hän.
-
-Ja hän vaipui tuolille, väänteli käsiään ja nyyhkytti:
-
-"Oh, ne roistot, ne roistot!"
-
-Hän oli kalpea, kuoppaposkinen, viidenkymmenen ikäinen mies
-sairaalloisine ulkonäköineen. Hänen päänsä oli kalju ja otsalla
-syviä ryppyjä. Hänen leukansa ja korvalehtensä nytkähtelivät
-hermostuneesti. Silmät olivat kyyneleissä.
-
-Prefekti kysyi:
-
-"Mitä te tarkoitatte, hyvä herra? Tarkastaja Vérot'n murhaajat?
-Voitteko mainita heidät, auttaa meitä etsimisessämme?"
-
-Hippolyte Fauville pudisti päätään.
-
-"Ei, ei, se ei hyödyttäisi mitään nyt... minun todistukseni eivät
-olisi riittäviä... ei, varmasti ei..."
-
-Hän oli jo noussut tuoliltaan ja seisoi siinä anteeksi pyydellen.
-
-"Herra prefekti, olen vaivannut teitä turhanpäiten, mutta halusin
-tietää... toivoin, että tarkastaja Vérot olisi pelastunut. Hänen
-todistuksensa yhdessä minun kanssani olisi ollut korvaamaton. Mutta
-hän on ehkä ehtinyt kertoa teille..."
-
-"Ei, hän puhui tästä illasta... tästä yöstä..."
-
-Hippolyte Fauville säpsähti.
-
-"Tästä illasta! Silloin on aika käsillä! Mutta se on mahdotonta, he
-eivät voi tehdä minulle mitään vielä. He eivät ole valmiit".
-
-"Tarkastaja Vérot selitti, että kaksoismurha tehdään tänä yönä".
-
-"Ei, herra prefekti, siinä hän oli väärässä. Minä tiedän kaikki.
-Aikaisintaan huomen illalla... ja me vangitsemme ne kaikki ansaan.
-Oh, ne roistot!"
-
-Don Luis meni hänen luokseen ja kysyi:
-
-"Teidän äitinne nimi oli Ermeline Roussel, eikö niin?"
-
-"Kyllä, Ermeline Roussel. Hän on nyt kuollut".
-
-"Ja hän oli Saint-Etiennestä?"
-
-"Niin. Mutta minkävuoksi sitä kysytte?"
-
-"Sen sanoo herra prefekti teille huomenna. Vielä sana". Hän avasi
-pahvikotelon, jonka Vérot oli jättänyt. "Tiedättekö jotain tästä
-suklaapalasta? Ja näistä hampaiden jäljistä?"
-
-"Hirveätä!" sanoi insinööri. "Mistä tarkastaja sen löysi?"
-
-Hän vaipui jälleen tuolille, mutta vain silmänräpäykseksi, sitten hän
-nousi ja ryntäsi ovelle:
-
-"Minun täytyy mennä, herra prefekti, minun täytyy mennä. Huomen
-aamulla varhain näytän teille... silloin on minulla kaikki todisteet.
-Ja poliisin on suojeltava minua. Olen sairas, tiedän sen, mutta minä
-haluan elää. Minulla on oikeus elää... ja pojallani myös... ja me
-_elämme_! Oh, ne roistot!"
-
-Ja hän horjui ulos kuin juopunut.
-
-Herra Desmalions nousi nopeasti.
-
-"Annan panna toimeen tutkimuksen tämän miehen luona. Annan vartioida
-hänen taloaan. Olen jo puhelimitse ilmoittanut salapoliisiosastoon.
-Odotan tänne erästä, johon suuresti luotan."
-
-Don Luis sanoi:
-
-"Herra prefekti, pyydän teitä hartaasti antamaan minulle valtuuden
-toimittaa tiedusteluja. Cosmo Morningtonin testamentti tekee sen
-velvollisuudekseni, ja sallikaa sanoa, myöskin minun oikeudekseni.
-Herra Fauvillen viholliset ovat osoittaneet tavatonta viekkautta ja
-rohkeutta. Haluan saada kunnian seisoa vaarallisimmalla paikalla tänä
-yönä, herra Fauvillen talossa, lähellä häntä."
-
-Prefekti epäröi. Hän kai ajatteli, kuinka don Luis Perennan etujen
-mukaista olisi, jos ei ketään Mornington-perillistä löydettäisi tahi
-että tämä saisi tilaisuuden astua heidän ja miljoonaperinnön väliin.
-Herra Desmalions mittaili silmillään näitä tarmokkaita kasvoja, näitä
-viisaita silmiä, samalla kertaa viattomia ja pilkallisia, vakavia ja
-hymyileviä silmiä, joiden kautta varmastikaan ei voinut tunkeutua
-omistajan suljettuun luonteeseen, mutta jotka joka tapauksessa
-näyttivät ehdottoman kunniallisilta ja selkeiltä. Sitten kutsui hän
-sihteerinsä:
-
-"Onko salapoliisiosastosta tullut ketään?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, etsivä komissario Mazeroux on täällä."
-
-"Antakaa hänen tulla sisälle."
-
-Hän kääntyi Perennaan:
-
-"Komissario Mazeroux on eräs kyvykkäimmistä salapoliiseistamme.
-Minulla oli tapana käyttää häntä samoin kuin Vérot-raukkaakin silloin
-kuin tarvitsin enemmän kykyä ja terävyyttä. Hän tulee olemaan teille
-suureksi hyödyksi."
-
-Komissario Mazeroux astui sisään. Hän oli lyhytkasvuinen, laiha,
-jäntevä mies, jonka riippuvat viikset, raskaat silmäluomet, vetiset
-silmät ja pitkät, harvat hiukset antoivat hänelle vaivaisen ulkonäön.
-
-"Mazeroux", sanoi prefekti, "te olette kai kuulleet toverinne
-Vérot'n kuolemasta ja niistä hirveistä asianhaaroista, jotka
-olivat sen yhteydessä. Meidän on nyt kostettava hänet ja estettävä
-ennenkuulumaton rikos. Tämä herra, joka tuntee asian alusta loppuun,
-selittää teille kaiken mitä tarvitaan. Te työskentelette yhdessä
-hänen kanssaan ja annatte minulle raportin varhain aamulla."
-
-Tämä merkitsi, että hän antoi don Luis Perennalle vapaat kädet ja
-luotti hän aloitekykyynsä ja terävänäköisyyteensä. Don Luis kumarsi.
-
-"Kiitän teitä, herra prefekti. Toivon, ettette saa mitään syytä katua
-luottamusta ja hyväntahtoisuutta, jota osoitatte minulle."
-
-Hän otti jäähyväiset herra Desmalionsilta ja maître Lepertuisilta ja
-lähti yhdessä komissario Mazerouxin kanssa.
-
-Heti ulos tultuaan kertoi hän Mazerouxille mitä tiesi. Hänen
-seuralaisensa taitavuus ammatissa näkyi tekevän vaikutuksen
-salapoliisiin ja hän yhtyi täydellisesti don Luisin käsitykseen.
-He päättivät mennä ensiksi Café du Pont-Neufille. Täällä saivat he
-tietää, että Vérot, joka oli ollut paikan vakinainen kävijä, oli
-kirjoittanut siellä aamulla pitkän kirjeen. Ja ylitarjoilija muisti,
-että eräs mies viereisessä pöydässä, joka oli tullut melkein samaan
-aikaan, oli myöskin tilannut kirjoituspaperia ja pyytänyt keltaisen
-kirjekuoren kaksi kertaa.
-
-"Näettekö", sanoi Mazeroux don Luisille, "kirje on vaihdettu toiseen
-niinkuin te epäilittekin."
-
-Ylitarjoilijan antama kuvaus oli sangen selvä: pitkä mies, hiukan
-kumaraselkäinen, punaisenruskeine piikkipartoineen ja mustassa
-silkkinauhassa riippuvine kilpikonnanluisine silmälasikehyksineen;
-kädessä oli hänellä ebenholtsinen kävelykeppi jossa oli sudenpään
-muotoinen koukku.
-
-"Sehän on jotain, josta poliisi voi pitää kiinni," sanoi Mazeroux.
-
-He aikoivat juuri lähteä kahvilasta, kun don Luis pidätti toverinsa.
-
-"Silmänräpäys".
-
-"Mistä on kysymys?"
-
-"Meitä vakoillaan."
-
-"Vakoillaan? Mitä sitten? Ja kuka, jos saan luvan kysyä."
-
-"Ei mikään merkittävä henkilö. Tiedän, kuka hän on ja minä voin yhtä
-hyvin ratkaista asian nyt ja saada sen loppumaan. Odottakaa minua,
-tulen takaisin ja silloin näytän teille jotain lystikästä. Tapaus
-tulee suorastaan olemaan teille herkkua, sen lupaan."
-
-Hän tuli hetken kuluttua takaisin seurassaan pitkä, laiha herra,
-jolla oli poskiparta.
-
-"Herra Mazeroux, eräs ystävistäni, senor Cacérès, perulaisen
-lähetystön attashea. Senor Cacérès otti osaa keskusteluun prefektin
-luona juuri äsken. Hän se oli, joka Perun ministerin käskystä kokosi
-minua koskevat henkilötiedot." Ja hän lisäsi reippaasti: "Vai niin,
-te odotitte minua, rakas senor Cacérès. Minä luulin, että kun me
-jätimme prefektin viraston..."
-
-Perulainen attashea teki liikkeen ja osoitti kersantti Mazerouxia.
-Perenna vastasi:
-
-"Oh, älkää välittäkö herra Mazeroux'sta! Voitte puhua hänen
-läsnäollessaan, hän on itse vaiteliaisuus. Sitäpaitsi tuntee hän koko
-jutun."
-
-Attashea vaikeni. Perenna antoi hänelle merkin istuutua heidän
-pöytäänsä.
-
-"Puhukaa ilman epäilyä, rakas senor Cacérès. Tämä on asia, jota on
-käsiteltävä verukkeitta, enkä minä pelkää kuulla sievistelemätöntä
-sanaa. Se säästää paljon aikaa. Eteenpäin vaan. Te haluatte saada
-rahaa, arvaan minä? Tahi oikeammin sanottuna, enemmän rahaa. Kuinka
-paljon?"
-
-Perulainen näytti epäilevän, heitti katseen don Luisin seuralaiseen,
-mutta kokosi sitten päättäväisyytensä ja sanoi hillityllä äänellä:
-
-"Viisikymmentätuhatta frangia".
-
-"Peijakas!" huudahti don Luis. "Te olette ahne. Mitä ajattelette,
-herra Mazeroux? Viisikymmentätuhatta on koko paljon rahaa.
-Erittäinkin kun... Kuulkaa, rakas Cacérès, käykäämme läpi
-menneisyys vielä kerran... Kolme vuotta sitten oli minulla kunnia
-tutustua teihin Algeriassa, jossa te matkustelitte. Ymmärsin heti
-minkälainen mies te olitte ja kysyin, voisitteko te kolmessa
-vuodessa minun, Perennan, nimelle hankkia espanjalaisperulaisen
-henkilöllisyystodistuksen varustettuna moitteettomilla asiakirjoilla
-sekä kunnioitusta herättävillä esi-isillä. Te vastasitte myöntävästi.
-Me sovimme hinnaksi kaksikymmentätuhatta frangia. Kun poliisiprefekti
-viime viikolla pyysi minun papereitani, etsin teidät ja sain tietää
-teidän saaneen toimeksenne suorittaa tutkimuksia menneisyydestäni.
-Kaikki näkyi olevan kunnossa. Papereilla, jotka olivat kuuluneet
-edesmenneelle perulaiselle aatelismiehelle Perennalle, valmistitte
-te minulle -- asianmukaisesti korjattuna -- ensiluokkaisen
-siviiliaseman. Me sovimme, mitä kerroimme poliisiprefektille ja minä
-maksoin kaksikymmentätuhatta; Me olemme kuitit. Mitä muuta te voitte
-vaatia?"
-
-Perulaisessa attasheassa ei näkynyt pienintäkään hämmästyksen
-merkkiä. Hän asetti molemmat kyynärvartensa pöydälle ja sanoi
-rauhallisesti:
-
-"Puhellessani kanssanne kolme vuotta sitten luulin olevani
-tekemisissä miehen kanssa, joka oli piiloutunut muukalaislegioonan
-sotilaspukuun ja halusi varata itselleen mahdollisuuden sen
-jälkeen elää moitteetonta elämää. Tänään olenkin tekemisissä Cosmo
-Morningtonin perillisen kanssa, miehen, joka huomenna väärällä
-nimellä nostaa miljoonan frangia ja muutaman kuukauden kuluttua ehkä
-sata miljoonaa. Se on kokonaan toinen asia."
-
-Tämä todistelu näytti vaikuttavan don Luisiin. Hän huomautti
-kuitenkin:
-
-"Entä jos minä kieltäydyn."
-
-"Jos te kieltäydytte, ilmoitan minä asianajajalle ja
-poliisiprefektille joutuneeni tutkimuksissani harhaan, ja että don
-Luis Perennan laita ei ole oikein. Silloin ette te saa mitään ja
-tulette luultavasti vangituksi."
-
-"Yhdessä teidän kanssanne, hieno herrani."
-
-"Minun kanssani?"
-
-"Niin... syytettynä väärennyksestä, petoksesta ja kirkonkirjojen
-muuttamisesta. Sillä ette kai te luule minun pysyvän kokonaan
-toimettomana."
-
-Attashea ei vastannut. Hänen nenänsä, joka oli hyvin pitkä, näytti
-tulevan vielä pitemmäksi.
-
-Don Luis purskahti nauruun.
-
-"Kas niin, senor Cacérès, älkää näyttäkö niin happamalta. Ei kukaan
-aio tehdä teille pahaa. Mutta älkää vain luulko, että te voitte
-suoraa päätä astua tielleni. Pätevämmät miehet kuin te ovat sitä
-koettaneet, mutta taittaneet niskansa heti. Te näytätte todellakin
-tyhmältä, Cacérès, niin, hyvin tyhmältä. Me olemme siis yhtä mieltä?
-Laskemme aseet alas. Ei mitään viheliäisiä salajuonia erinomaista
-ystävää Perennaa vastaan. -- Mainiota, Cacérès, mainiota! Ja nyt
-haluan olla jalomielinen ja osoittaa teille, että todellinen
-herrasmies meistä kahdesta on... juuri hän, joka kaiken aikaa on
-käyttäytynyt sellaisena!"
-
-Hän otti esiin maksuosoituskirjan Credit Lyonnais'iin.
-
-"Kas tässä, poikaseni. Tässä on kaksikymmentätuhatta frangia
-lahjaksi Cosmo Morningtonin perinnöstä. Pistäkää se taskuunne ja
-näyttäkää iloiselta. Kiittäkää nyt tätä ystävällistä herraa ja
-lähtekää päätänne kääntämättä tiehenne ikäänkuin olisitte joku Lotin
-tyttäristä. Tiehenne nyt... mars!"
-
-Tämä sanottiin sellaisella äänensävyllä, että attashea totteli
-täsmälleen. Hän hymyili pistäessään maksuosoituksen taskuunsa, kiitti
-kahdesti ja lähti päätään kääntämättä.
-
-"Tuo viheliäinen koira!" mutisi don Luis. "Mitä sanotte tästä,
-komissario?"
-
-Komissario Mazeroux tuijotti hämillään häneen ikäänkuin hänen
-silmänsä olisivat tahtoneet tunkeutua päästä ulos.
-
-"Niin, mutta hyvä herra..."
-
-"Mitä?"
-
-"Kuka te olette sitten?"
-
-"Minäkö?"
-
-"Niin."
-
-"Eivätkö ne ole sitä sitten teille sanoneet? Eräs perulainen tai
-espanjalainen aatelismies, en tiedä kumpainen. Lyhyesti ja selvästi
-'don Luis Perenna'..."
-
-"Lorua! Minähän juuri kuulin. Don Luis Perenna, ent.
-muukalaislegioonalainen..."
-
-"Kylliksi, hyvä herra."
-
-"Koristettu kunniamerkein edestä ja takaa."
-
-"Kylliksi, hyvä herra, seuratkaa minua nyt prefektin..."
-
-"Antakaa minun lopettaa, hitto vie! Minä sanoin: ent.
-muukalaislegioonalainen... ent. sankari... ent. vanki etsivässä
-osastossa... ent. venäläinen ruhtinas... ent. etsivän osaston
-päällikkö... ent..."
-
-"Tehän olette hullu!" sähähti komissario. "Mitä nämä kaikki jutut
-merkitsevät?"
-
-"Se on todellinen historia, herra komissario, ja täydellisesti
-tosi. Te kysytte, kuka minä olen ja minä sanon sen teille suoraan.
-Pitääkö minun mennä kauemmaksi taapäin? Minulla on vielä useita
-arvoja tarjottavina: markiisin, paroonin, herttuan, arkkiherttuan,
-suurherttuan... koko de Gothan almanakka, hitto vie! Jos joku sanoisi
-minulle, että olen ollut kuningas, niin kaikkien pyhimysten nimessä,
-en uskaltaisi vannoa vastaan!"
-
-Komissario Mazeroux ojensi kätensä, jotka olivat tottuneet karkeisiin
-askareihin, tarttuen toisen, kuten näytti, heikkoihin ranteihin ja
-sanoi:
-
-"Ei mitään tyhmyyksiä. En tiedä kenen olen saanut kiinni, mutta minä
-en teitä päästä. Jos teillä on jotain sanottavaa, saatte sen sanoa
-prefektille."
-
-"Älä puhu niin kovaa, Alexandre."
-
-Molemmat heikot ranteet vapautuivat silmänräpäyksessä, komisarion
-vahvoihin käsiin tartuttiin nyt vuorostaan ja don Luis sanoi
-irvistäen:
-
-"Etkö sinä tunne minua, tyhmyri!"
-
-Komissario Mazeroux ei sanonut sanaakaan. Hänen silmänsä tunkeutuivat
-vielä kauemmaksi päästä. Hän yritti tajuta, mutta oli aivan
-lamaantunut. Tämä äänensävy, tapa laskea leikkiä, koulupoikamainen
-pilanteko yhtyneenä tähän uskaliaisuuteen, näiden silmien yllättävä
-ilme ja lopuksi lisänimi Alexandre, joka ei ollenkaan ollut hänen
-ja jota ainoastaan yksi ainoa henkilö oli käyttänyt monta vuotta
-sitten... oliko se mahdollista?
-
-"Isäntä!" sammalsi hän. "Isäntä!"
-
-"Miksikä ei?"
-
-"Ei, ei, sen vuoksi että..."
-
-"Sen vuoksi että?"
-
-"Sen vuoksi että te olette kuollut."
-
-"Mitä sitten? Olen kuollut... luuletteko te sen estävän minua
-elämästä?"
-
-Ja kun toinen näytti menevän yhä enemmän ja enemmän päästään
-pyörälle, laski hän kätensä tämän olalle ja sanoi:
-
-"Kuka hankki teille paikan poliisilaitoksella?"
-
-"Etsivänosaston päällikkö herra Lenormand."
-
-"Ja kuka oli herra Lenormand?"
-
-"Isäntä".
-
-"Te tarkoitatte Arsène Lupin?"
-
-"Niin".
-
-"No niin, Alexandre, ettekö tiedä, että Arsène Lupinille oli
-paljon vaikeampaa olla etsivänosaston päällikkönä -- ja hän
-oli ensiluokkainen sellainen -- kuin olla don Luis Perenna
-kunnialegioonassa, olla sankari ja elää sen jälkeen kun oli kuollut?"
-
-Komissario Mazeroux tarkasti vaieten seuralaistaan. Sitten selkenivät
-hänen loisteettomat silmänsä, hänen harmaankalpeat kasvonsa tulivat
-purppuranpunaisiksi ja hän löi äkkiä nyrkkinsä pöytään ja murahti
-suuttuneella äänellä:
-
-"No niin, saattaa niin olla... mutta sen sanon teille etukäteen,
-että te ette saa luottaa minuun. Ei. Minä olen etsivänpoliisin
-palveluksessa ja siihen minä jään. Ei mikään auta. Olen maistanut
-kunniallista leipää enkä aio muuta syödä. En, en, en! Ei mitään
-huijauksia enää."
-
-Perenna kohautti olkapäitään.
-
-"Te olette aasi, Alexandre. Kunniallinen leipä ei ole todellakaan
-kohottanut teidän älyänne. Kuka on puhunut uudelleen alkamisesta?"
-
-"Mutta..."
-
-"Mutta mitä?"
-
-"Kaikki teidän temppunne, isäntä!"
-
-"Minun temppuni! Luuletteko te minulla olevan mitään osaa tässä
-asiassa?"
-
-"Kuulkaa, isäntä..."
-
-"Ei, olen kaukana sellaisesta, poikaseni. Kaksi tuntia sitten en
-tiennyt asiasta enempää kuin te. Se on kohtalo, joka on minulle
-lähettänyt tämän testamentin sanomatta edes: pidä varasi! Ja sitä on
-toteltava."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Minun tehtäväni on kostaa Cosmo Mornington ja ottaa selko
-perillisistä, suojella heitä ja jakaa heidän kesken ne sata
-miljoonaa, jotka kuuluvat heille. Siinä kaikki. Eikö se ole
-mielestänne kunniallisen miehen tehtävä?"
-
-"Kyllä, mutta..."
-
-"Kyllä, mutta täytänkö minä sen niinkuin kunniallinen mies, sitäkö
-tarkoitatte?"
-
-"Isäntä..."
-
-"No niin, poikaseni, jos te näette jotain minun käytöksessäni, johon
-ette ole tyytyväinen, jos löydätte pienimmänkin mustan pilkun don
-Luis Perennan omassatunnossa, suurennuslasilla katsottuna, niin älkää
-epäilkö, iskekää kaulukseeni molemmin käsin. Annan teille siihen
-luvan. Käsken teitä niin tekemään. Riittääkö se teille?"
-
-"Se ei ole kylliksi, että se riittää minulle, isäntä."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"On toisiakin."
-
-"Selittäkää."
-
-"Ajatelkaa, jos te joudutte kiinni?"
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Te voitte tulla paljastetuksi."
-
-"Kuka voisi keksiä?"
-
-"Teidän vanhat toverinne."
-
-"Poissa. Olen lähettänyt heidät pois Ranskasta".
-
-"Mihin?"
-
-"Se on minun salaisuuteni. Teidät jätin jäljelle etsivänpoliisiin
-siltä varalta, että joskus tarvitsisin teidän palveluksianne, ja te
-näette, että tein oikein."
-
-"Mutta ajatelkaa, jos poliisi huomaa, kuka te olette?"
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Silloin teidät vangitaan."
-
-"Mahdotonta."
-
-"Minkä vuoksi?"
-
-"He eivät voi vangita minua."
-
-"Miksikä ei?"
-
-"Olettehan sen itse sanonut, pölkkypää! Ensiluokkaisen, pelottavan,
-kiistämättömän syyn!"
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"_Minä olen kuollut!_"
-
-Mazeroux näytti hölmistyneeltä. Todistus huumasi hänet. Hän ymmärsi
-heti terveen järjen kannalta asian sen mahdottomuudesta huolimatta.
-Ja äkkiä purskahti hän nauruun, niin että hän vääntyi kaksinkerroin
-ja hänen huolestuneet kasvonsa vääristyivät mitä kummallisimmalla
-tavalla.
-
-"Oh, isäntä, te olette samanlainen kuin ennenkin!... Hyvä Jumala,
-niin hauskaa!... Haluanko minä olla mukana? Senpä uskon! Niin usein
-kuin haluatte! Te olette kuollut ja haudattu ja ainiaaksi poissa!...
-Mainiota, mainiota...!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Siviili-insinööri Hippolyte Fauville asui bulevardi Suchetilla,
-lähellä linnoituksia, keskikokoisessa talossa, jonka vasemmalla
-puolella oli pieni puutarha, johon hän oli rakennuttanut itselleen
-suuren paviljongin, joka muodosti hänen työhuoneensa.
-
-Don Luis Perenna seurasi Mazerouxia Passyn poliisikonttoriin, jossa
-Mazeroux Perennan ohjeiden mukaan ilmoitti nimensä ja pyysi, että
-herra Fauvillen taloa vartioisi yöllä kaksi poliisikonstaapelia,
-jotka pidättäisivät jokaisen sisään yrittävän epäilyttävän henkilön.
-
-Sitten söivät don Luis ja Mazeroux päivällistä läheisyydessä. Kello
-yhdeksän olivat he talon portilla.
-
-"Alexandre", sanoi Perenna.
-
-"Niin, isäntä!"
-
-"Ettekö te ole peloissanne?"
-
-"En, isäntä. Minkä vuoksi pitäisi minun olla?"
-
-"Minkä vuoksi? Koska me puolustaessamme herra Fauvillea ja hänen
-poikaansa ryhdymme taisteluun henkilöiden kanssa, joille on suuri
-etu päästä heistä ja jotka näyttävät olevan aina varuillaan. Teidän
-elämänne ja minun elämäni... tuulahdus, pikkuseikka. Ettekö pelkää!"
-
-"Isäntä", vastasi Mazeroux, "en tiedä saanko koskaan kokea, mitä
-merkitsee olla peloissaan. Mutta yhdessä tilanteessa en varmastikaan
-tule sitä kokemaan."
-
-"Missä sitten?"
-
-"Silloin kun olen yhdessä teidän kanssanne."
-
-Ja hän veti tarmokkaasti kellonnuorasta.
-
-
-
-
-III LUKU
-
-Tuomittu mies
-
-
-Palvelija avasi oven. Mazeroux lähetti korttinsa. Hippolyte otti
-molemmat herrat vastaan työhuoneessaan. Pöydällä oli siirrettävä
-puhelin, kirjoja, lentokirjasia ja sanomalehtiä. Sitäpaitsi
-oli siellä kaksi korkeata pöytää peitettynä suunnitelmilla,
-piirustuksilla ja lasikuvuilla, joiden sisällä oli elefantinluisia
-pienoismalleja ja teräskoneita, jotka insinööri oli itse rakentanut
-tahi keksinyt. Seinän vieressä oli suuri sohva. Yhdestä nurkasta
-johtivat kierreportaat koko huoneen kiertävälle parvekkeelle. Katossa
-riippui sähkölamppu.
-
-Sanottuaan kuka hän oli ja esiteltyään ystävänsä Perennan
-poliisiprefektin lähettämäksi selitti Mazeroux heti heidän käyntinsä
-syyn. Hän sanoi herra Desmalionsin tunteneen itsensä levottomaksi
-niiden painavien syiden vuoksi, jotka hän oli äskettäin saanut tietää
-ja pyysi herra Fauvillea, huomispäivän keskustelua odottamatta,
-ryhtymään kaikkiin niihin varovaisuustoimenpiteisiin, joita hänen
-salapoliisinsa neuvoivat.
-
-Fauville näytti aluksi hieman hämmästyneeltä.
-
-"Olen ryhtynyt omiin varovaisuustoimenpiteisiini, vieläpä sangen
-perusteellisiin. Toiselta puolen pelkään, että teidän sekaantumisenne
-voi olla vahingollista."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Herättämällä vihollisteni huomio ja sen kautta estämällä minua
-kokoamasta niitä todistuksia, jotka tarvitsen paljastaakseni heidät."
-
-"Voitteko selittää...?"
-
-"En, sitä en voi. Huomenna, huomenaamulla... ei ennen."
-
-"Mutta jos silloin on myöhäistä?" huomautti don Luis.
-
-"Myöhäistä? Huomenna?"
-
-"Tarkastaja Vérot puhui herra Desmalionsin sihteerille, että
-molemmat murhat tapahtuisivat tänä yönä. Hän sanoi, että päätös oli
-peruuttamaton ja kohtalon määräämä."
-
-"Tänä yönä", huudahti Fauville suuttuneena. "Ei, sanon minä. Ei tänä
-yönä. Siitä olen varma. On asioita, jotka minä tiedän, mutta joita te
-ette tiedä, vai kuinka?"
-
-"Kyllä", vastasi don Luis, "mutta saattaa myös olla asioita, jotka
-Vérot tiesi, mutta te ette. Hän oli saanut tietää vihollistenne
-salaisuudesta enemmän kuin te. Sitä todistaa se, että häntä epäiltiin
-ja että mies ebenholtsikeppineen vartioi kaikkia hänen liikkeitään ja
-että hänet lopuksi murhattiin."
-
-Hippolyte Fauvillen itsevarmuus väheni. Perenna käytti tilaisuutta
-suostutellakseen häntä ja se onnistui niin hyvin, että Fauville
-vihdoinkin, vaikkakin vaiteliaisuudestaan luopumatta, antoi perään
-tahdolle, joka oli hänen omaansa voimakkaampi.
-
-"Mutta ette kai te aio viettää yötä täällä?"
-
-"Niin me todellakin aiomme".
-
-"Sehän on naurettavaa! Se on suoraa ajanhukkaa. No niin, jos se on
-aivan välttämätöntä, niin... no, mitä muuta te haluatte?"
-
-"Ketä asuu talossa?"
-
-"Vaimoni, alkaakseni alusta. Hän asuu ensimmäisessä kerroksessa".
-
-"Rouva Fauvillea ei ole uhattu?"
-
-"Ei, ei ollenkaan. Minua uhataan kuolemalla, minua ja poikaani
-Edmondia. Senvuoksi olen viikko sitten sulkeutunut nukkumaan tänne
-enkä tavalliseen makuuhuoneeseeni. Olen vedonnut työhöni, joka
-pakottaa minut olemaan kauan ylhäällä ja johon tarvitsen poikani
-apua".
-
-"Nukkuuko hänkin täällä?"
-
-"Ei, hän nukkuu tuolla ylhäällä pienessä huoneessa, jonka olen
-antanut järjestää häntä varten. Nuo kierreportaat ovat ainoa tie
-sinne".
-
-"Onko hän nyt siellä?"
-
-"On, hän nukkuu."
-
-"Kuinka vanha hän on?"
-
-"Kuusitoistavuotias."
-
-"Se, että te olette muuttaneet huonetta, osoittaa, että te pelkäätte
-jonkun hyökkäävän. Ketä epäilette? Jotain vihollista, joka asuu
-talossa? Jotain palvelijaa? Tahi vieraita ihmisiä? Kuinka pääsisivät
-he siinä tapauksessa sisään? Siitä riippuu kaikki."
-
-"Huomenna, huomenna," vastasi Fauville jäykästi. "Selitän teille
-kaikki huomenna."
-
-"Miksi ei tänä iltana?" kysyi Perenna.
-
-"Koska minulla täytyy olla todisteita, olenhan jo sanonut... koska
-vain siitä, että minä puhun, saattaa olla hirveitä seurauksia... ja
-minä olen peloissani, niin, olen peloissani..."
-
-Hän vapisi todellakin ja näytti niin surkealta ja säikähtyneeltä,
-että don Luis ei pyydellyt enää.
-
-"Hyvä on", sanoi hän "pyydän siis vain itselleni ja toverilleni lupaa
-viettää yön täällä, sellaisessa paikassa, josta voimme kuulla, jos te
-huudatte."
-
-"Kuten haluatte. Ehkä niin on parasta."
-
-Tällä hetkellä koputti eräs palvelijoista oveen ilmoittaakseen,
-että rouva Fauville halusi ennen ulosmenoaan tavata miestään. Rouva
-Fauville tuli melkein heti sisään. Hän kumarsi ystävällisesti päätään
-Perennan ja Mazerouxin noustessa tuoleiltaan. Hän oli kolmenkymmenen
-ja kolmenenkymmenenviiden välillä, vaalea ja hymyilevä. Hänellä
-oli siniset silmät, aaltoileva tukka ja hiukan kuihtuneet, mutta
-rakastettavat ja kauniit kasvot. Hänen avonaisen iltapukunsa päällä
-oli pitkä kukikas silkkiviitta.
-
-Hänen miehensä sanoi kummastuneena:
-
-"Aiotko ulos tänä iltana?"
-
-"Oletko unohtanut", sanoi rouva, "että Auverardit ovat tarjonneet
-minulle paikan ooppera-aitiossaan? Sinähän pyysit itse minua menemään
-hetkeksi rouva d'Ersingerin kutsuihin jälkeenpäin..."
-
-"Aivan niin", sanoi hänen miehensä, "sen olin unohtanut, minä
-työskentelen niin hellittämättömästi..."
-
-Rouva oli nyt napittanut hansikkaansa ja kysyi:
-
-"Etkö halua saattaa minua rouva d'Ersingerin luo?"
-
-"Minkä vuoksi?"
-
-"He pitäisivät siitä."
-
-"Ei, en voi. Sitäpaitsi en voi oikein hyvin..."
-
-"Sitten esitän anteeksipyyntösi."
-
-"Tee se."
-
-Rouva kääriytyi viittaansa miellyttävällä liikkeellä, seisoi hetken
-liikkumatta ikäänkuin etsien jäähyväissanoja. Sitten hän sanoi:
-
-"Onko Edmond täällä? Luulin hänen työskentelevän sinun kanssasi."
-
-"Hän oli väsynyt."
-
-"Nukkuuko hän?"
-
-"Kyllä."
-
-"Haluaisin mielelläni antaa hänelle hyvänyönsuudelman."
-
-"Ei, sinä vain herättäisit hänet. Nyt sinun autosi tulee, mene nyt,
-ystäväni. Toivon sinulle hauskaa iltaa."
-
-"Hauskaa iltaa" vastasi rouva. "Oopperassa ja illallisessa ei ole
-juuri paljon iloa."
-
-"Onhan se kumminkin parempi kuin istua kotona."
-
-Tuli pieni kiusallinen hiljaisuus. Tämä oli nähtävästi sellaisia
-epäsuhtaisia avioliittoja, jossa terveydeltään heikko mies, joka ei
-ole huvitettu seuraelämästä, jää kotiin vaimon etsiessä ikänsä ja
-tapojensa mukaisia huvituksia.
-
-Kun ei mies sanonut muuta, kumartui rouva ja suuteli häntä otsalle.
-Sitten nyökäytti hän päätään molemmille vieraille ja meni.
-
-Hippolyte Fauville nousi heti ja soitti. Sitten hän sanoi:
-
-"Ei kellään täällä ole aavistustakaan vaarasta, joka minua uhkaa. En
-ole luottanut kehenkään, en edes Silvestreen, omaan palvelijaani,
-vaikka hän on ollut palveluksessani vuosikausia ja on itse
-kunniallisuus."
-
-Palvelija astui sisään.
-
-"Minä menen levolle, Silvestre," sanoi herra Fauville. "Laita kaikki
-kuntoon".
-
-Silvestre käänsi alas suuren sohvan yläosan, joka muodosti
-mukavan makuupaikan ja valmisti vuoteen. Sitten toi hän isäntänsä
-määräyksestä vettä, lasin, leivoksia ja hedelmiä. Herra Fauville söi
-pari leivosta ja leikkasi kahtia omenan. Se ei ollut kypsä. Hän otti
-kaksi muuta, tunnusteli niitä ja pani ne takaisin, koska nekään eivät
-näyttäneet hyviltä. Sen jälkeen kuori hän päärynän ja söi sen.
-
-"Voitte jättää hedelmät tänne," sanoi hän palvelijalle.
-
-"Ne ovat hyvät olemassa, jos minulle tulee yöllä nälkä. -- Ja minä
-unohdin... nämä molemmat herrat jäävät tänne. Älkää mainitko siitä
-kenellekään ja älkää tulko aamulla ennenkuin soitan."
-
-Palvelija asetti ennen poistumistaan hedelmämaljan pöydälle.
-
-Perenna, joka pani kaikki merkille ja jälkeenpäin saattoi kertoa
-jokaisen yksityisseikan illasta, jonka hänen muistinsa oli
-koneellisella tarkkuudella painanut mieleen, huomasi maljakossa kolme
-päärynää ja neljä omenaa.
-
-Fauville meni sillävälin kierreportaita parvekkeelle ja astui
-huoneeseen, jossa hänen poikansa nukkui.
-
-"Hän nukkuu hyvin," sanoi hän Perennalle, joka oli seurannut häntä.
-
-Makuuhuone oli hyvin pieni. Se sai ilmaa erikoisen ilmavaihtolaitteen
-kautta, sillä talvi-ikkuna oli ilmanpitävästi suljettu
-kiinninaulatulla puuluukulla.
-
-"Minä ryhdyin näihin varovaisuustoimenpiteisiin viime vuonna",
-selitti Hippolyte Fauville. "Minulla oli tapana tehdä sähkökokeita
-tässä huoneessa ja olin peloissani, että joku voisi vakoilla minua ja
-tukin sen vuoksi kattoikkunan".
-
-Hän vaikeni ja lisäsi hillityllä äänellä:
-
-"Ne ovat hiipineet ympärilläni ja kauan."
-
-Molemmat miehet menivät jälleen alas.
-
-Fauville katsoi kelloaan.
-
-"Neljännestä yli kymmenen; makuuaika. Olen hirvittävän väsynyt ja te
-suonette anteeksi..."
-
-He sopivat, että Perenna ja Mazeroux asettuivat pariin lepotuoliin,
-jotka he kantoivat välihuoneeseen työhuoneen ja eteisen välillä.
-Mutta Hippolyte Fauville, joka tähän saakka, vaikkakin äärimmilleen
-kiihoittuneena, oli saanut säilytetyksi itsehillintänsä, sai nyt
-äkkiä heikkouden kohtauksen. Hän päästi pienen huudon. Don Luis
-kääntyi ja näki hien virtaavan pitkin hänen kasvojansa ja kaulaansa
-ja että hän tärisi kuumeesta ja kauhusta.
-
-"Mikä nyt?" kysyi Perenna.
-
-"Olen peloissani... olen peloissani!" sanoi hän.
-
-"Sehän on mielettömyyttä!" huudahti don Luis. "Emmekö me kaksi ole
-täällä? Voimmehan me, jos te haluatte, istua koko yön vuoteenne
-vieressä."
-
-Fauville tarttui kovasti Perennan olkapäähän ja sopersi vääristynein
-kasvoin:
-
-"Jos teitä olisi kymmenen... vaikka teitä olisi kaksikymmentä
-luonani, niin älkää uskoko, että voisitte estää heidän
-suunnitelmiaan! He voivat tehdä mitä haluavat, kuulitteko, mitä
-haluavat. He ovat jo murhanneet päällikkö Vérotin... he aikovat
-tappaa minut... ja he aikovat tappaa minun poikani... oh, ne roistot!
-Jumala, armahda minua! Tämä on kauheata... kuinka minä kärsin."
-
-Hän oli langennut polvilleen, löi rintaansa ja toisti:
-
-"Oi, jumala, armahda minua! Minä en voi kuolla... en voi antaa
-poikani kuolla... rukoilen sinua, armahda minua!"
-
-Hän hyppäsi ohi Perennan lasisuojukselle, jonka antoi kiertyä ylös
-messinkirullia myöten niin että seinään rakennettu pieni kaappi näkyi.
-
-"Täältä löydätte koko minun tunnustukseni", sanoi hän, "muistiin
-kirjoitettuna päivästä päivään viimeisen kolmen vuoden aikana. Jos
-minulle jotain tapahtuisi, tulee teille helpoksi kostaa minut."
-
-Hän käänsi varmuuslukon kirjaimia, otti taskustaan avaimen ja
-aukaisi kaapin, se oli melkein tyhjä, mutta eräällä hyllyllä oli
-paperipakkojen joukossa päiväkirja sidottuna harmaisiin kansiin. Hän
-otti päiväkirjan ja sanoi:
-
-"Tässä on kaikki. Tämän avulla voidaan saada selville koko kauhea
-juoni... aluksi minun epäilyni ja sitten se, mitä varmasti tiedän...
-kaikki, kaikki kuinka heille voidaan virittää ansa ja vangita heidät.
-Tehän muistatte, eikö niin? Harmaisiin kansiin sidottu päiväkirja.
-Asetan sen takaisin kaappiin."
-
-Hänen rauhallisuutensa palautui vähitellen. Hän työnsi
-lasisuojustimen paikoilleen, asetti järjestykseen muutamia papereita,
-sytytti vuoteensa yläpuolella olevan sähkölampun, sammutti kattovalon
-ja pyysi don Luisia ja Mazerouxia poistumaan.
-
-Don Luis, joka kiersi ympäri huoneen ja tutki ikkunaluukut, huomasi
-oven, joka oli vastapäätä sisäänkäytävää ja teki insinöörille
-muutamia kysymyksiä siitä.
-
-"Se on minun tavallisia vieraitani varten", sanoi Fauville. "Ja
-välistä menen ulos sitä tietä".
-
-"Johtaako se puutarhaan?"
-
-"Kyllä."
-
-"Onko se kunnollisesti suljettu?"
-
-"Katsokaa itse. Se on lukittu ja suljettu varmuuslukolla. Molemmat
-avaimet ovat tässä avainkimpussani, samoin kuin puutarhan avainkin."
-
-Hän asetti pöydälle avainkimpun, lompakon ja taskukellon vedettyään
-sen ensin.
-
-Lupaa pyytämättä otti don Luis avaimet ja avasi lukon sekä
-salvan. Kolme porrasaskelmaa johti puutarhaan. Hän meni pitkin
-kapeata ruohomattoa. Muuriköynnösten läpi näki ja kuuli hän
-poliisikonstaapeleiden kulkevan edestakaisin bulevardilla. Hän tutki
-portinlukon. Se oli kiinni.
-
-"Kaikki on järjestyksessä", sanoi hän tullessaan takaisin, "ja te
-voitte olla rauhallinen. Hyvää yötä."
-
-"Hyvää yötä", sanoi insinööri ja seurasi Perennaa ja Mazerouxia ulos.
-
-Työhuoneen ja välihuoneen välillä oli kaksi ovea, joista toinen
-oli täytetty ja vahakankaalla peitetty. Toisella puolen erotti
-välihuoneen eteisestä raskas verho.
-
-"Nukkukaa te", sanoi Perenna seuralaiselleen. "Minä istun ylhäällä".
-
-"Ette kai te luule, että jotain tapahtuu?"
-
-"En luule sitä, kiitos varovaisuustoimenpiteidemme. Mutta te, joka
-tunsitte päällikkö Vérot'n niin hyvin, uskotteko hänen luulotelleen
-itselleen olemattomia asioita?"
-
-"En".
-
-"Te tiedätte mitä hän ennusti. Se merkitsee, että hänellä oli siihen
-syynsä. Senvuoksi aion pitää silmäni auki."
-
-"Me vuorottelemme, isäntä; herättäkää minut kun valvomisvuoroni
-tulee."
-
-He istuivat liikkumattomina vierekkäin ja vaihtoivat silloin tällöin
-muutamia sanoja. Mazeroux nukkui pian. Don Luis istui liikkumattomana
-tuolissaan ja jännitti kuuloaan. Talossa vallitsi kaikkialla
-hiljaisuus. Ulkopuolelta kuului tuon tuostakin auto tahi vaunut
-vierivän ohi. Hän kuuli myöskin viimeisen Auteuil-linjan junan.
-
-Hän nousi useita kertoja ja meni ovelle. Ei ääntäkään. Hippolyte
-Fauville nähtävästi nukkui.
-
-"Erinomaista", sanoi Perenna itsekseen. "Bulevardi on vartioitu. Ei
-kukaan voi tulla huoneeseen muuta kuin tätä tietä. Meillä ei siis ole
-mitään pelättävää."
-
-Kello kaksi yöllä pysähtyi automobiili talon ulkopuolelle ja eräs
-palvelijoista, joka oli kai istunut ja odottanut keittiössä, kiiruhti
-portille. Perenna väänsi valon välihuoneessa sammuksiin, raotti
-verhoa ja näki rouva Fauvillen tulevan Silvestren seuraamana kotiin.
-
-Portaissa sytytettiin valoa. Noin puolen tunnin ajan kuului ääniä ja
-tuolien kolinaa, joita siirrettiin, sitten tuli aivan hiljaista.
-
-Tämän hiljaisuuden aikana rupesi Perenna tuntemaan käsittämätöntä
-tuskaa, hän ei tiennyt minkä vuoksi. Mutta tuo tunne oli niin
-voimakas ja hänen mielenliikutuksensa niin kiihkeä, että hän mutisi:
-
-"Minäpä menen katsomaan, jos hän nukkuu. Arvaan, ettei hän ole
-sulkenut ovea."
-
-Hänen tarvitsi vain työntää auki molemmat ovet ja sähkölamppu kädessä
-meni hän suoraan vuoteelle.
-
-Hippolyte Fauville nukkui kasvot seinään päin käännettyinä.
-
-Perenna hymyili rauhoitettuna. Hän meni jälleen välihuoneeseen ja
-ravisti Mazerouxin hereille.
-
-"Nyt on teidän vuoronne, Alexandre."
-
-"Eikö mitään uutta."
-
-"Ei, hän nukkuu."
-
-"Mistä sen tiedätte?"
-
-"Silmäsin sinne".
-
-"Merkillistä, etten kuullut mitään. Mutta sehän on totta, minä nukuin
-kuin tukki."
-
-Hän seurasi Perennaa huoneeseen ja tämä sanoi:
-
-"Istukaa ja älkää herättäkö häntä. Minä koetan nukkua."
-
-Ensin hän teki kierroksen. Mutta nukkuessaankin oli hän tietoinen
-kaikesta, mitä tapahtui hänen ympärillään. Kello löi hiljaisella
-äänellä ja joka kerran laski Perenna lyönnit. Sitten alkoi elämä
-ulkona herätä, maitorattaat rämisivät ja aikainen aamujuna vihelsi.
-
-Väki talossa alkoi liikkua. Päivänsäteet pilkistivät ikkunaluukkujen
-välitse ja huone tuli vähitellen valoisaksi.
-
-"Menkäämme nyt", sanoi komisario Mazeroux. "On parasta, ettei hän
-tapaa meitä täällä."
-
-"Pitäkää suunne", sanoi don Luis tehden käskevän eleen.
-
-"Minkä vuoksi."
-
-"Te herätätte hänet."
-
-"Näettehän, etten herätä", sanoi Mazeroux ääntään alentamatta.
-
-"Olette oikeassa", kuiskasi don Luis kummastellen ettei hänen äänensä
-ollut häirinnyt nukkuvaa.
-
-Ja hänet valtasi sama tuska kuin yölläkin mutta vielä voimakkaammin,
-vaikka hän ei tahtonut tahi ei uskaltanut ajatella sen syytä.
-
-"Kuinka on laitanne, isäntä? Te näytätte niin kummalliselta. Mikä
-teidän on?"
-
-"Ei mikään... ei mikään... olen peloissani..."
-
-Mazeroux säpsähti:
-
-"Peloissanne, mistä? Sanotte sen aivan kuin hän eilen illalla".
-
-"Niin... niin... ja samasta syystä."
-
-"Mutta..."
-
-"Ettekö ymmärrä? Ettekö ymmärrä, että minä kummastelen..."
-
-"En, mitä sitten?"
-
-"Onko hän kuollut!"
-
-"Tehän olette hullu!"
-
-"En... en tiedä, minulla on tunne kuolemasta..."
-
-Lamppu kädessä seisoi hän kuin lamaantuneena vuoteen vieressä,
-ja hänellä, joka ei ollut koskaan maailmassa pelännyt, ei ollut
-rohkeutta suunnata valoa Hippolyte Fauvillen kasvoihin. Kauhistava
-hiljaisuus levisi ja täytti huoneen.
-
-"Hän ei liiku, isäntä!"
-
-"Tiedän... tiedän... ja nyt huomaan, ettei hän ole liikahtanut koko
-yönä. Se se on, joka minua pelottaa."
-
-Hänen täytyi todella ponnistaa ottaakseen askeleen eteenpäin. Nyt hän
-melkein kosketti vuodetta.
-
-Insinööri ei näyttänyt hengittävän.
-
-Perenna tarttui päättäväisesti hänen käteensä.
-
-Se oli jääkylmä.
-
-Don Luis sai jälleen koko itsehillitsemiskykynsä
-
-"Ikkuna! Avatkaa ikkuna!" huusi hän.
-
-Ja kun valo virtasi huoneeseen, näki hän, että Hippolyte Fauvillen
-kasvot olivat turvonneet ja täynnä ruskeita pilkkuja.
-
-"Oh", sanoi hän puoliääneen, "hän on kuollut".
-
-"Piru vieköön!" sähisi komisario.
-
-Pari minuuttia seisoivat he kivettyneinä, lamaantuneina,
-hämmästyneinä nähdessään tämän yllättävän ja salaperäisen näyn.
-Silloin sai äkillinen ajatus Perennan vavahtamaan. Hän lensi ylös
-kierreportaita, kiisi läpi parvekkeen ja syöksyi ullakkohuoneeseen.
-
-Edmond, Hippolyte Fauvillen poika, makasi vuoteessaan jäykkänä ja
-kankeana, hänkin oli kuollut.
-
-"Piru vieköön!... Piru vieköön!" toisti Mazeroux.
-
-Milloinkaan koko seikkailurikkaan elämänsä aikana ei Perenna ollut
-kokenut näin musertavaa iskua. Se aiheutti hänelle äärettömän
-väsymyksen tunteen ryöstäen hänen liikkumis- ja puhekykynsä. Isä ja
-poika olivat kuolleet! He olivat tulleet murhatuiksi yöllä. Muutamia
-tunteja sitten, vaikka talo oli vartioitu ja jokainen uloskäytävä
-ilmanpitävästi suljettu, olivat molemmat tulleet myrkytetyiksi
-saatanallisella pistoksella, täsmälleen samalla tavoin kuin Vérot ja
-Cosmo Mornington.
-
-"Piru vieköön," sanoi Mazeroux vielä kerran. "Ei hyödyttänyt mitään
-nähdä niin paljon vaivaa noiden ihmisparkojen takia ja tehdä
-sellaisia ihmetöitä pelastaakseen heidät."
-
-Huudahdus sisälsi moitteen. Perenna käsitti sen ja myönsi:
-
-"Olette oikeassa, Mazeroux; minä en ollut tämän tehtävän tasalla."
-
-"Enkä minä liioin".
-
-"Te... tehän ette ole olleet mukana asiassa kuin eilisillasta."
-
-"Aivan niinkuin tekin!"
-
-"Niin, tiedän, eilisillasta, ja nuo toiset ovat työskennelleet
-useita viikkoja. Mutta nämä kaksi ovat joka tapauksessa kuolleet ja
-minä olin läsnä, minä, Lupin, olin läsnä. Asia on tapahtunut minun
-silmieni edessä ja minä en nähnyt mitään! Minä en huomannut mitään.
-Kuinka se on mahdollista?"
-
-Hän paljasti poikaraukan olkapään ja osoitti pistoksen jättämää
-merkkiä olkapäässä.
-
-"Sama merkki... selvästi sama merkki, jonka löydämme isässäkin.
-Nuorukaisella ei toki näytä olleen mitään tuskia. Pieni poikaraukka!
-Hän ei näyttänyt vahvalta. Joka tapauksessa kauniit kasvot. Mikä
-hirveä isku äidille, kun hän saa tästä tietää!"
-
-Etsivä komisario itki kiukusta ja säälistä mutisten yhtämittaa:
-
-"Piru vieköön!... Piru vieköön!"
-
-"Meidän on kostettava heidät, eikö niin, Mazeroux?"
-
-"Senpä uskon! Kaksinkertaisesti!"
-
-"Yksi kerta riittää, Mazeroux. Mutta se on tehtävä suunnitelman
-mukaan!"
-
-"Sen vannon."
-
-"Aivan niin; vannokaamme. Vannokaamme, että nämä kaksi kuolemaa
-tulevat kostetuiksi. Vannokaamme, ettemme laske aseitamme ennenkuin
-Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa murhaajat ovat saaneet ansaitun
-palkkansa."
-
-"Vannon sen, niin totta kuin toivon tulevani autuaaksi."
-
-"Hyvä", sanoi Perenna, "ja nyt toimeen. Ilmoittakaa puhelimella
-poliisilaitokseen. Olen varma, että herra Desmalions hyväksyy sen,
-että ilmoitamme hänelle viipymättä. Hän on seurannut tätä asiaa
-innokkaasti."
-
-"Entä jos palvelijat tulevat? Jos rouva Fauville --?"
-
-"Ei kukaan tule ennenkuin me avaamme oven ja sen avaamme vain
-poliisiprefektille. Hänen tehtäväkseen jää ilmoittaa rouva
-Fauvillelle, että tämä on leski ja ettei hänellä ole enää poikaa.
-Lähtekää nyt, kiiruhtakaa."
-
-"Silmänräpäys, isäntä; me unohdamme erään asian, joka voi olla meille
-suureksi avuksi."
-
-"Minkä niin?"
-
-"Sen pienen, harmaisiin kansiin sidotun päiväkirjan, jossa herra
-Fauville tekee selvää häneen kohdistuneesta salaliitosta."
-
-"Tietysti, luonnollisesti!" sanoi Perenna. "Olette oikeassa...
-erittäinkin kun hän unhoitti sekoittaa kirjaimet lukossa eilen
-illalla ja avaimet ovat pöydällä olevassa avainkimpussa."
-
-He juoksivat ylös portaita.
-
-"Antakaa minun tehdä se", sanoi Mazeroux. "On oikeampaa, että te ette
-koske lukkoon."
-
-Hän otti avainkimpun, työnsi syrjään lasisuojuksen ja pisti avaimen
-lukkoon kuumeentapaisella levottomuudella, jota don Luis tunsi
-vielä suuremmassa määrässä. Vihdoinkin he saisivat tietää tämän
-salaperäisen jutun yksityiskohdat. Kuollut mies itse antaisi ilmi
-murhaajiensa salaisuudet.
-
-"Herra Jumala, kuinka te olette hidas," murisi don Luis.
-
-Mazeroux työnsi molemmat kätensä hyllyllä olevaan paperikasaan.
-
-"No, Mazeroux, antakaa se minulle."
-
-"Mikä".
-
-"Päiväkirja."
-
-"En voi."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Se on poissa."
-
-Don Luis nieli kirouksen. Päiväkirja, jonka insinööri oli lukinnut
-heidän silmiensä edessä kaappiin, oli kadonnut.
-
-Mazeroux pudisti päätään.
-
-"Piru vieköön! He tunsivat siis päiväkirjan!"
-
-"Tietystikin ja he tunsivat paljon muutakin. Me emme ole vielä
-tehneet tiliä noiden veijarien kanssa. Ei ole yhtään aikaa
-kadotettavana. Soittakaa."
-
-Mazeroux teki niin ja sai vastaukseksi, että herra Desmalions heti
-tulisi puhelimeen. Hän odotti.
-
-Perenna, joka oli kulkenut edestakaisin huoneessa ja tutkinut
-esineitä, tuli esiin ja asettui hänen viereensä. Hän näytti
-tuumivalta. Hän mietiskeli hetken. Mutta heittäessään silmäyksen
-hedelmämaljakkoon, mutisi hän:
-
-"Ahaa, on vain kolme omenaa neljän sijasta. Hän on siis syönyt
-neljännen."
-
-"Niin", sanoi Mazeroux, "hänen on täytynyt syödä neljäs."
-
-"Se on kummallista", sanoi Perenna, "nehän eivät olleet hänestä
-kypsiä".
-
-Hän vaikeni jälleen, istuutui nojaten käsivarsillaan pöytään
-nähtävästi ajatuksiinsa vaipuneena; sitten kohotti hän päätään ja
-lausui seuraavat sanat:
-
-"Murha oli tehty ennenkuin me tulimme sisään täsmälleen puoli yksi."
-
-"Mistä sen tiedätte?"
-
-"Kun herra Fauvillen murhaajat koskettelivat esineitä pöydällä,
-pudottivat he taskukellon, jonka hän oli siihen asettanut. He panivat
-sen takaisin, mutta se oli pudotessa pysähtynyt. Ja se on seisahtunut
-puoli yksi."
-
-"Kun me siis istuuduimme tänne kello yksi yöllä, oli se siis ruumis,
-joka makasi edessämme ja toinen tuolla ylhäällä?"
-
-"Niin."
-
-"Mutta kuinka ne pirut tulivat sisään?"
-
-"Ovesta, joka johtaa puutarhaan ja portista, joka on
-Suchet-bulevardille."
-
-"Niillä oli siis avaimet lukkoihin?"
-
-"Niin, väärät avaimet."
-
-"Mutta poliisit, jotka vartioivat talon ulkopuolella?"
-
-"Ne vartioivat siellä yhä, kuten sellaiset ihmiset vartioivat taloa,
-kulkemalla yhdestä pisteestä toiseen ajattelematta, että ihmiset
-voivat hiipiä puutarhaan kun he kääntävät selkänsä. Sillä tavoin
-juuri tapahtui heidän kulkiessaan edestakaisin."
-
-Komisario Mazeroux näytti hölmistyneeltä. Rikollisten rohkeus, heidän
-taitavuutensa ja hyvin peitetyt jälkensä tyrmistyttivät hänet.
-
-"He ovat kirotun viekkaita", sanoi hän.
-
-"Kuten sanotte, Mazeroux, kirotun viekkaita ja minä odotan pelottavaa
-taistelua. Peijakas, millä ripeydellä he ovat kulkeneet tietään!"
-
-Puhelin soi. Don Luis antoi Mazerouxin puhua prefektille, otti
-avainkimpun, avasi helposti oven ja meni puutarhaan toivoen
-löytävänsä jonkun jäljen, joka helpottaisi hänen tutkimuksiaan.
-
-Samoin kuin päivää ennen näki hän muuriköynnösten läpi poliisien
-kulkevan yhdeltä lyhtypatsaalta toiselle. He eivät nähneet häntä.
-Se, mitä mahdollisesti tapahtui talossa, näytti olevan heille aivan
-samantekevää.
-
-"Tämä oli minulta suuri erehdys", sanoi Perenna itsekseen. "Ei
-sovi uskoa tehtävää henkilöille, joilla ei ole aavistustakaan sen
-tärkeydestä."
-
-Hänen tutkimisensa johtivat muutamien jälkien löytöön hiekassa,
-jotka eivät olleet riittävän selviä, että hän olisi voinut erottaa
-jalkineen muodon, mutta se vahvisti hänen otaksumaansa, että roistot
-olivat tulleet tätä tietä.
-
-Äkkiä teki hän iloisen eleen. Tien vieressä näki hän jotain punaista,
-jonka muoto heti kiinnitti hänen huomiotaan. Hän kumartui alas. Siinä
-oli omena, se neljäs omena, joka oli puuttunut hedelmämaljakosta.
-
-"Mainiota", sanoi hän. "Hippolyte Fauville ei ole syönyt sitä. Joku
-heistä on ottanut sen -- hän tunsi kai itsensä nälkäiseksi -- ja
-kadottanut, mutta hänellä ei ole ollut aikaa haeskella ja ottaa sitä
-ylös."
-
-Hän otti omenan ja tarkasteli sitä.
-
-"Mitä!" huudahti hän hätkähtäen. "Onko tämä mahdollista?"
-
-Hän seisoi kivettyneenä, äärimmäisen kiihoittuneena, mutta
-haluttomana tunnustamaan mahdollisuutta, joka oli kuitenkin
-kiistämättömänä todellisuutena hänen silmiensä edessä. Joku oli
-purrut omenaan, omenaan, joka oli liian hapan syötäväksi. _Ja hampaat
-olivat jättäneet merkkinsä siihen!_
-
-"Onko tämä mahdollista?" toisti don Luis. "Onko mahdollista, että
-joku heistä on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen varomattomuuteen?
-Hänen on täytynyt kadottaa omena huomaamattaan... tahi sitten hän ei
-ole löytänyt sitä pimeydessä."
-
-Hän ei voinut tointua kummastuksestaan. Hän koetti etsiä
-hyväksyttävää selitystä. Mutta hänellähän oli tosiasia edessään.
-Kaksi hammasriviä, jotka olivat leikanneet ohuen punaisen kuoren,
-olivat jättäneet jälkeensä säännöllisen, puoliympyrän muotoisen
-pureman hedelmään. Yläpuolella olivat merkit aivan selvät, mutta
-alapuolella olivat ne sulautuneet yhteen ainoaan käyrään viivaan.
-
-"Tiikerinhampaat!" mutisi Perenna, joka ei voinut irrottaa silmiään
-noista kaksinkertaisista merkeistä. "Tiikerinhampaat! Ne hampaat,
-jotka ovat jo jättäneet merkkinsä päällikkö Vérot'n suklaapalaan!
-Mikä yhteensattuma! Se tuskin riippuu pelkästä sattumasta. Pitääkö
-meidän katsoa sitä todistukseksi, että sama henkilö on purrut omenaan
-ja suklaapalaan, jonka päällikkö Vérot luovutti poliisiprefektille
-vastaansanomattomaksi todistuskappaleeksi?"
-
-Hän epäröi hetken. Säilyttäisikö hän omenan omia tutkimuksiaan varten
-tahi jättäisikö hän poliisille? Mutta kosketus siihen tuotti hänelle
-sellaisen vastenmielisyyden, niin että hän heitti pois, jolloin se
-pyöri pensaikkoon.
-
-Ja hän toisti itsekseen:
-
-"Tiikerinhampaat! Villieläimen hampaat!"
-
-Hän sulki jälkeensä puutarhaoven, pani sen salpaan, asetti avaimen
-pöydälle ja sanoi Mazerouxille:
-
-"Oletteko puhuneet prefektin kanssa?"
-
-"Olen."
-
-"Tuleeko hän?"
-
-"Tulee."
-
-"Eikö hän käskenyt teitä soittamaan poliisikomissariota?"
-
-"Se merkitsee, että hän haluaa nähdä kaikki itse. Siten on paras.
-Mutta etsiväpoliisi? Yleinen syyttäjä?"
-
-"Hän on puhunut niiden kanssa."
-
-"Mikä teidän on, Alexandre? Minun täytyy kiskoa teiltä sanat väkisin.
-Te näytätte niin kummalliselta. Mikä teitä vaivaa?"
-
-"Ei mikään."
-
-"No, hyvä on. Tämä juttu on pannut päänne pyörälle. Se ei olekaan
-ihmeellistä. Prefekti ei myöskään tule iloiseksi... erittäinkin
-kun hän on niin kevytmielisesti luottanut minuun ja tullaan
-vaatimaan selitystä, miksi minä olen täällä. Kas niin, on parasta,
-että te otatte vastuun kaikesta mitä olemme tehneet. Suostutteko
-siihen? Sitäpaitsi se on teille suureksi hyödyksi. Pitäkää itsenne
-häikäilemättä esillä, syrjäyttäkää minut niin paljon kuin voitte ja
-ennenkaikkea -- otaksun ettei teillä ole mitään tätä pikkuseikkaa
-vastaan -- älkää olko niin tyhmä ja puhuko siitä, että nukuitte
-hetkeäkään tänä yönä välihuoneessa. Teitä vain moitittaisiin sen
-takia. Ja sitten... niin, se on siis sovittu? Ja meidän on vain
-sanottava hyvästi. Jos prefekti haluaa tavata minua, niinkuin hän
-arvatenkin tekee, niin soittakoon minulle Place de Palais-Bourboniin.
-Minä olen kotona. Näkemiin. Ei ole välttämätöntä, että minä olen
-mukana kuulustelussa, minun läsnäoloni ei olisi paikallaan. Hyvästi,
-rakas ystävä."
-
-Hän kääntyi ovelle.
-
-"Silmänräpäys!" huudahti Mazeroux.
-
-"Silmänräpäys? Mitä tarkoitatte?"
-
-Etsiväkomisario oli heittäytynyt hänen ja oven väliin ja sulki
-häneltä tien.
-
-"Niin, silmänräpäys. Minä en yhdy teidän käsitykseenne. On paljon
-parempi, että odotatte kunnes prefekti on tullut."
-
-"Minä en kysy teidän mielipidettänne."
-
-"Mahdollista kyllä, mutta minä en päästä teitä ulos."
-
-"Mitä! Te olette sairas, Alexandre."
-
-"Kuulkaa nyt, isäntä," sanoi Mazeroux vaipuvalla tarmolla, "mitä he
-voivat teille tehdä? Onhan aivan luonnollista, että prefekti tahtoo
-puhua kanssanne."
-
-"Vai niin, se on siis prefekti, joka haluaa... No niin, voitte sanoa
-hänelle, että minä en ole hänen määräystensä alainen, ja vaikka
-tasavallan presidentti tahi itse Napoleon I tahtoisi sulkea tieni...
-niin sanon vain: syrjään! Kylliksi siitä. Pois tieltä nyt!"
-
-"Te ette pääse täältä", selitti Mazeroux päättäväisesti ja ojensi
-käsivartensa.
-
-"Tämä on todellakin..."
-
-"Te ette pääse täältä."
-
-"Laskekaa kymmeneen, Alexandre."
-
-"Sataan, jos niin haluatte, mutta te ette..."
-
-"Vaietkaa loruinenne! Pois tieltä!" Hän tarttui Mazerouxin molempiin
-olkapäihin, käänsi hänet ympäri ja heitti hänet sohvalle. Sitten
-avasi hän oven.
-
-"Pysähtykää tahi minä ammun!"
-
-Mazeroux oli noussut ja seisoi nyt revolveri kädessä päättäväisin
-kasvoin.
-
-Don Luis pysähtyi hämmästyneenä. Uhkaus ei tehnyt häneen pienintäkään
-vaikutusta, häneen suuntautuvan revolverinsuun kohtasi hän
-kylmäverisellä katseella. Mutta kuinka ihmeessä uskalsi Mazeroux,
-hänen entinen rikoskumppaninsa, hänen aulis oppilaansa, hänen innokas
-palvelijansa, käyttäytyä niinkuin teki.
-
-Perenna meni hänen luokseen ja laski kätensä salapoliisin ojennetulle
-käsivarrelle.
-
-"Prefektin käskystäkö?" kysyi hän.
-
-"Niin," mutisi Mazeroux tyytymättömänä.
-
-"Määräys pidättää minut täällä kunnes hän tulee?"
-
-"Niin."
-
-"Ja estää minut pakenemasta?"
-
-"Niin."
-
-"Keinolla millä hyvänsä?"
-
-"Niin."
-
-"Vaikka ampumalla?"
-
-"Niin."
-
-Perenna mietti ja sanoi sitten vakavasti:
-
-"Olisitteko te ampuneet, Alexandre?"
-
-Komisario laski päänsä alas ja sanoi hiljaa:
-
-"Kyllä, isäntä."
-
-Perenna katsoi häneen ilman vihaa, ystävällisen osanottavalla
-katseella ja häneen teki syvän vaikutuksen nähdessään kurin ja
-velvollisuudentunnon sillä tavoin hallitsevan entistä toveriaan.
-Mikään ei voinut voittaa näitä tunteita, ei edes voimakas ihailu,
-jota Mazeroux melkein eläimellisellä uskollisuudella tunsi
-isäntäänsä. "En ole suuttunut, Mazeroux. Päinvastoin, hyväksyn
-menettelynne. Mutta teidän on sanottava minulle, minkä vuoksi
-prefekti..."
-
-Salapoliisi ei vastannut mutta hänen silmänsä saivat niin surullisen
-ilmeen, että don Luis säpsähti ja ymmärsi kaikki.
-
-"Ei", huudahti hän, "Ei! Se on kauheaa, hän ei voi ajatella sitä. Ja
-te, Mazeroux, luuletteko tekin, että minä olen rikollinen?"
-
-"Oh, minä olen teistä yhtä varma kuin itsestäni. Te ette murhaa!
-Mutta on joka tapauksessa asioita... asianhaaroja..."
-
-"Asioita... asianhaaroja", toisti don Luis pitkään.
-
-Hän seisoi tuumivana sanoen sitten matalalla äänellä:
-
-"Niin, kun asiaa ajattelee, on paljonkin totuutta siinä mitä
-sanotte. Niin, se sopii, aivan täydelleen... Kuinka en tullut
-sitä ajatelleeksi? Tuttavuuteen Cosmo Morningtonin kanssa, tuloni
-Pariisiin juuri testamentin lukemisen aikaan, haluni viettää yö
-täällä, se tosiasia, että molempien Fauvillien kuolema epäilemättä
-tekee minut miljoonaperilliseksi... ja sitten... ja sitten... niin,
-hän on aivan oikeassa, teidän prefektinne... paljon enemmän kuin...
-niin, minä olen kiinni."
-
-"Oh, ei vielä, isäntä..."
-
-"Auttamattomasti kiinni, poikaseni, se teidän on selvitettävä
-itsellenne. Ei kuten Arsène Lupin, ent. murtovaras, ent.
-rangaistusvanki, ent. mitä haluatte -- siinä ominaisuudessa olen
-minä saavuttamaton -- mutta kuten don Luis Perenna, kunnianmies,
-pääperillinen j.n.e. Se on liian hullua. Sillä kuka etsii käsiinsä
-Cosmon, Vérot'n ja molempien Fauvillien murhaajat, jos minut
-pistetään vankilaan?"
-
-"Kas niin, isäntä..."
-
-"Hiljaa!... Kuulkaa!"
-
-Auto pysähtyi bulevardille ja sitten toinen.
-
-Ne olivat selvästikin prefektin ja yleisen syyttäjän väkeä.
-
-Don Luis tarttui Mazerouxin käsivarteen.
-
-"On vain yksi keino, Alexandre! Älkää sanoko, että te nukuitte."
-
-"Minun täytyy."
-
-"Tyhmä aasi!" murisi don Luis. "Miten on mahdollista olla sellainen
-aasi! Saattaa tulla suorastaan pahoinvoivaksi kunniallisuudesta.
-Mihin voin nyt ryhtyä?"
-
-"Ottakaa selvä rikollisesta."
-
-"Mitä? Mitä te sanotte?"
-
-Nyt tarttui Mazeroux vuorostaan hänen käsivarteensa, puristi sitä
-jonkunlaisella epätoivolla ja sanoi kyynelten tukahduttamalla äänellä:
-
-"Ottakaa selko rikollisesta. Muuten olette te kadotettu... se
-on varma... sen sanoi prefekti minulle. Poliisi haluaa saada
-rikollisen... tänä iltana... rikollinen täytyy löytyä... teidän on
-saatava hänet esille."
-
-"Te olette leikinlaskija, Alexandre, se minun täytyy tunnustaa."
-
-"Sehän on lapsenleikkiä teille, isäntä. Teidän tarvitsee vain ryhtyä
-siihen."
-
-"Mutta eihän ole olemassa pienintäkään johtolankaa, te aasi!"
-
-"Te löydätte sellaisen... teidän täytyy! Vannotan teitä, paljastakaa
-murhaaja... minä en voi kestää, että te tulette vangituksi. Teillä on
-sitä varten koko päivä... ja Lupin on suorittanut suurempiakin tekoja
-kuin tämä."
-
-Hän sammalsi, itki, väänteli käsiään, irvisteli jokaisella
-lystillisten kasvojensa lihaksella. Ja tämä suru oli todellakin
-liikuttavaa, tämä epätoivo vaaran johdosta, joka uhkasi hänen
-isäntäänsä.
-
-Eteisestä kuului herra Desmalionsin ääni. Kolmas auto pysähtyi
-portille, sen jälkeen neljäs, molemmat nähtävästi poliiseja täynnä.
-
-Talo oli ympäröity, piiritetty.
-
-Perenna vaikeni.
-
-Mazeroux seisoi hänen vieressään tuskan täyttämin silmin.
-
-Muutamia minuutteja kului. Sitten selitti Perenna miettivästi:
-
-"Tarkemmin ajatellen myönnän, että te olette käsittänyt tilanteen
-selvästi, Alexandre, ja että teidän olettamuksenne ovat täydellisesti
-oikeutetut. Jos ei minun muutamien tuntien kuluessa onnistu luovuttaa
-poliisille Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa murhaajia, niin se
-olen minä, don Luis Perenna, joka suljetaan vankilaan tänä iltana,
-torstaina, ensimmäisenä päivänä huhtikuuta."
-
-
-
-
-IV LUKU
-
-Himmeä turkoosi
-
-
-Kello oli noin yhdeksän aamulla, kun poliisiprefekti astui
-huoneeseen, jossa kaksoismurhan käsittämätön murhenäytelmä oli
-näytelty.
-
-Hän ei edes kumartanut don Luisille ja lakimiehet, jotka seurasivat
-häntä, olisivat luulleet don Luisin olevan ainoastaan Mazerouxin
-avustajan, jos ei salapoliisipäällikkö olisi muutamilla sanoilla
-kertonut heille mitä osaa tämä vieras mies oli näytellyt.
-
-Herra Desmalions tutki nopeasti molemmat ruumiit ja vastaanotti
-lyhyen selostuksen Mazerouxilta. Sitten meni hän ulos ja lähti toisen
-kerroksen salonkiin, johon rouva Fauville, jolle hänen tulostaan
-ilmoitettiin, tuli melkein heti häntä vastaan.
-
-Perenna oli seisahtunut välihuoneeseen. Nyt meni hän eteiseen. Talon
-palvelijat, jotka nyt olivat kuulleet puhuttavan murhasta, tekivät
-itselleen asiaa sinne ja tänne. Hän meni pihamaalle johtavia portaita
-pitkin.
-
-Siellä seisoi kaksi miestä; toinen heistä sanoi:
-
-"Te ette saa kulkea ohi."
-
-"Niin, mutta..."
-
-"Te ette saa kulkea, sellainen on määräys."
-
-"Määräys? Kuka on antanut sellaisen määräyksen?"
-
-"Prefekti itse."
-
-"Mikä huono onni!" sanoi Perenna nauraen.
-
-"Minä olen ollut ylhäällä koko yön ja olen hyvin nälissäni. Eikö ole
-mitään mahdollisuutta saada jotain syödäkseen?"
-
-Molemmat poliisikonstaapelit katsoivat toisiinsa ja toinen heistä
-viittasi luokseen Silvestren ja puhui hänen kanssaan. Silvestre meni
-ruokasalin läpi keittiöön ja tuli takaisin tarjottimen kera.
-
-"Hyvä", ajatteli don Luis kiitettyään palvelijaa, "nyt on asia selvä.
-Olen kiinni. Sen juuri halusin tietää. Mutta herra Desmalions on
-heikko logiikassa, sillä jos se on Arsène Lupin, josta hän aikoo
-pitää kiinni, ovat kaikki nämä kunnialliset kiinniottajat tuskin
-riittäviä, ja jos se taas on don Luis Perenna, on heitä liiaksikin,
-sillä herra Perennan pako ryöstäisi herra Perennalta kaikki
-mahdollisuudet saada vilahdukseltakaan nähdä Cosmo-raukan sekiinejä.
-Ja nyt on parasta, että istuudun."
-
-Hän istuutui jälleen tuolilleen välihuoneessa ja odotti tapahtumia.
-
-Työhuoneen avatun oven kautta näki hän kuinka poliisit toimittivat
-tutkimuksiaan. Piirilääkäri suoritti alustavan ruumiinkatselmuksen ja
-huomasi samat myrkytysoireet kuin eilen illalla päällikkö Vérot'ssa.
-Sitten ottivat salapoliisit ruumiit ja kantoivat ne toistensa
-yhteydessä oleviin makuuhuoneisiin, joita isä ja poika olivat ennen
-käyttäneet.
-
-Sitten tuli poliisiprefekti alas ja don Luis kuuli hänen sanovan
-sisällä oleville herroille:
-
-"Naisraukka! Hän ei tahtonut ymmärtää... mutta kun hän vihdoinkin
-käsitti, kaatui hän pyörtyneenä lattialle. Ajatelkaa, mies ja poika
-samalla kertaa! Ihmisparka!"
-
-Siitä hetkestä ei Perenna kuullut eikä nähnyt mitään. Ovi
-oli suljettu. Prefektin oli täytynyt antaa muutamia ohjeita
-puutarhatietä, sillä molemmat salapoliisit tulivat ja asettuivat
-eteiseen, välihuoneen verhon oikealle ja vasemmalle puolelle.
-
-"Yksi asia on varma," sanoi don Luis itsekseen. "Minun asemani ei ole
-loistava. Minkälaisessa tilassa mahtaakaan Alexandre olla?"
-
-Kello kaksitoista tuli Silvestre hänen luokseen tuoden hiukan ruokaa
-tarjottimella.
-
-Ja hänen kiusallisen pitkä odotuksensa alkoi taas.
-
-Työhuoneessa ja talossa jatkui tutkiminen, joka oli keskeytynyt
-aamiaisen ajaksi. Perenna kuuli askeleita ja ääniä joka taholta.
-Lopuksi tuli hän välinpitämättömäksi ja väsyneeksi, ojentautui
-tuoliinsa ja nukkui.
-
-Kello oli neljä kun komisario Mazeroux tuli herättämään hänet.
-Viedessään häntä huoneeseen kuiskasi Mazeroux:
-
-"Oletteko saanut hänet selville?"
-
-"Kenet?"
-
-"Murhaajan".
-
-"Tietysti, luonnollisesti!" sanoi Perenna. "Kaikki käy kuin tanssi".
-
-"Kyllä oli aikakin!" sanoi Mazeroux suunnattomasti keventyneenä
-käsittämättä pilaa. "Muuten olisitte olleet mennyttä miestä, kuten
-itsekin näitte".
-
-Don Luis astui sisään. Huoneessa olivat yleinen syyttäjä,
-tutkintotuomari, poliisiprefekti, piirin poliisikomisario, kaksi
-tarkastajaa ja kolme virkapuvussa olevaa konstaapelia.
-
-Bulevardi Suchetilta kuului huutoa ja komisario kolmine
-konstaapeleineen meni prefektin määräyksestä ottamaan selkoa mitä
-melua se oli, jolloin ovea avattaessa kuuluivat sanomalehtipoikien
-kiihottuneet huudot:
-
-"Kaksoismurha bulevardi Suchetilla!... Lähemmät tiedot päällikkö
-Vérot'n kuolemasta!... Poliisi ymmällä!"
-
-Kun ovi suljettiin, tuli hiljaisuus.
-
-"Mazeroux oli aivan oikeassa", ajatteli Luis. "Se koskee minua tahi
-sitä toista, se on selvä. Jos eivät ne sanat, joita puhutaan tahi ne
-tosiasiat, jotka tulivat tutkimuksessa päivänvaloon, anna minulle
-johtolankaa, joka saattaa minut tilaisuuteen sanoa heille tuon
-salaperäisen murhaajan nimen, luovuttavat he minut julkisuudelle tänä
-iltana kauniiksi rasvattuna. Ole varuillasi, Lupin poikani! Nyt alkaa
-suuri peli."
-
-Hän tunsi miellyttävää väristystä, joka aina valtasi hänet,
-kun suuret tapaukset lähestyivät. Tämä oli todellakin luettava
-kauheimpiin, missä hän milloinkaan oli ollut. Hän tunsi prefektin
-katsantokannan, hänen kokemuksensa, hänen itsepäisyytensä ja hänen
-kiihkonsa itse johtaa tärkeimpiä kuulusteluja ja saada aikaan
-tulos ennenkuin hän luovutti asian tuomarin käsiin; hän tunsi
-myöskin etsivänosaston päällikön ammatilliset lahjat ja kaiken sen
-terävänäköisyyden ja läpitunkevan logiikan, joka tutkintotuomarilla
-oli.
-
-Poliisiprefekti johti itse hyökkäystä. Hän teki sen suoralla tavalla,
-ilman verukkeita ja jotenkin karskilla äänellä, jossa ei ollut
-entistä myötätuntoista sävyä don Luisia kohtaan. Hänen käytöksensä
-oli myöskin jäykempää ja siitä puuttui se ylhäisyys, joka oli
-vaikuttanut don Luisiin edellisenä päivänä.
-
-"Hyvä herra", sanoi hän, "kun asianhaarat ovat niin johtaneet, että
-te, mr Cosmo Morningtonin pääperillisenä ja edustajana, olette
-viettäneet yön tässä talossa kaksoismurhan tapahtuessa, haluamme
-kuulla teidän yksityiskohtaisen selontekonne tämän yön tapahtumista."
-
-"Toisin sanoen, herra prefekti," sanoi Perenna, "kun asianhaarat ovat
-johtaneet teidät valtuuttamaan minut viettämään yön täällä, haluatte
-te mielellänne tietää vastaako minun selontekoni joka kohdassa
-Mazerouxin selitystä."
-
-"Niin".
-
-"Te tarkoitatte, että minun menettelyni näyttää epäilyttävältä?"
-
-Herra Desmalions epäröi. Hänen silmänsä kohtasivat don Luisin ja
-tämän avonainen katse teki selvästikin vaikutuksen häneen. Hän
-vastasi kuitenkin tiukasti:
-
-"Teidän tehtäviinne, hyvä herra, ei kuulu tehdä minulle kysymyksiä."
-
-Don Luis kumarsi.
-
-"Niinkuin haluatte, herra prefekti," sanoi hän.
-
-"Olkaa hyvä ja kertokaa mitä te tiedätte".
-
-Don Luis antoi seikkaperäisen kuvauksen tapahtumista, jonka jälkeen
-herra Desmalions tuumi hiukan ja sanoi:
-
-"On eräs seikka, jonka me haluamme saada selväksi. Kun te tulitte
-tähän huoneeseen puoli kolme aamulla ja istuuduitte herra Fauvillen
-viereen, eikö teillä ollut mitään aavistusta siitä, että hän oli
-kuollut?"
-
-"Ei, herra prefekti. Muuten olisimme, komisario Mazeroux ja minä,
-tehneet häivytyksen."
-
-"Oliko ovi puutarhaan suljettu?"
-
-"Sen on täytynyt olla, koska me lukitsimme sen kello seitsemän."
-
-"Millä".
-
-"Avainkimpussa olevalla avaimella".
-
-"Mutta miten saattoivat murhaajat, jos he tulivat ulkoapäin, avata
-sen?"
-
-"Väärillä avaimilla."
-
-"Onko teillä mitään todistuksia siitä, että se avattiin väärillä
-avaimilla?"
-
-"Ei, herra prefekti."
-
-"Siksi kunnes saamme todistuksen vastakohdasta, täytyy meidän uskoa,
-että sitä ei avattu ulkoapäin ja että rikolliset olivat talossa."
-
-"Mutta täällähän ei ollut ketään muita kuin Mazeroux ja minä."
-
-Syntyi hiljaisuus... keskeytys, jonka sisältö oli silminnähtävä.
-Herra Desmalionsin seuraavat sanat kärjistivät sen merkitystä.
-
-"Te ette nukkunut yöllä?"
-
-"Kyllä, aamupuolella."
-
-"Te ette nukkunut ennen kun jätitte välihuoneen?"
-
-"En."
-
-"Ja komisario Mazeroux?"
-
-Don Luis epäröi hetken, mutta kuinka saattoi hän toivoa, että tämä
-kunniallinen ja huolellinen Mazeroux ei olisi totellut omantuntonsa
-ääntä.
-
-Hän vastasi:
-
-"Komisario Mazeroux nukkui tuolilla eikä herännyt ennenkuin rouva
-Fauville tuli kotiin kello kahden jälkeen."
-
-Tuli hiljaisuus, joka nähtävästi merkitsi:
-
-"Niin että niinä kahtena tuntina, joina Mazeroux nukkui, oli siis
-mahdollista avata ovi ja murhata molemmat Fauvillet."
-
-Kuulustelu näytti saavan sen käänteen, jonka Perenna oli ennustanut
-ja ympyrä vetäytyi yhä tiukemmaksi hänen ympärilleen. Hänen
-vastustajansa hoiti taistelua logiikalla ja voimalla, joka herätti
-hänen jakamatonta ihailuaan.
-
-"Peijakas", ajatteli hän, "on tavattoman vaikea puolustaa itseään kun
-on syytön. Sekä oikea että vasen siipeni ovat ympäröidyt. Kestäneekö
-keskusta hyökkäyksen?"
-
-Kuiskaavan keskustelun jälkeen tutkintotuomarin kanssa jatkoi herra
-Desmalions kysymyksiään.
-
-"Eilen illalla, kun herra Fauville avasi kaapin teidän ja komisarion
-läsnäollessa, mitä siellä oli?"
-
-"Joukko papereita eräällä hyllyllä ja näiden joukossa harmaisiin
-kansiin sidottu päiväkirja, joka sitten katosi."
-
-"Te ette liikuttaneet näitä papereita?"
-
-"En papereita enkä kaappia, herra prefekti. Komisario Mazeroux on
-kyllä sanonut teille, että hän pyysi minua vetäytymään syrjään, jotta
-etsintä tapahtuisi oikealla tavalla."
-
-"Teillä ei ole siis ollut pienintäkään tekemistä kaapin kanssa?"
-
-"Ei."
-
-Herra Desmalions katsoi tutkintotuomariin ja nyökkäsi. Jos Perenna
-olisi epäillyt, että hänelle viritettiin ansa, olisi silmäys
-Mazerouxhiin ollut riittävä päästämään hänet harhaluulostaan.
-Mazeroux oli kasvoiltaan tuhkanharmaa.
-
-Herra Desmalions jatkoi:
-
-"Te olette ottanut osaa jälkien haeskeluun, poliisitoimiin. Kun
-nyt asetan teille seuraavan kysymyksen, katson siis asettavani sen
-kokeneelle salapoliisille."
-
-"Vastaan kysymykseenne parhaan ymmärrykseni mukaan."
-
-"Se on tällainen: Otaksukaa, että tällä hetkellä löytyisi kaapista
-joku esine, sanokaamme jalokivi, timantti, ja että tämä timantti
-on rintaneulasta, joka kuuluu tuntemallemme henkilölle, joka on
-viettänyt yönsä tässä talossa, niin mitä ajattelisitte te siitä?"
-
-"Siinä on ansa", ajatteli Perenna. "Niin on asia. On selvää, että
-he ovat löytäneet jotain kaapista ja luulevat sen kuuluvan minulle.
-Hyvä. Mutta siinä tapauksessa täytyy otaksua -- koska minä en ole
-kaappiin koskenut -- että esine on otettu minulta ja asetettu
-kaappiin vahingoittamisekseni. Mutta koska vasta eilen olen ryhtynyt
-koko juttuun, on mahdotonta, että joku nyt tänä yönä, kun en ole
-tavannut ketään, olisi saanut tilaisuuden johtaa ja suorittaa
-sellaisen salajuonen minua vastaan. Siis..."
-
-Poliisiprefekti keskeytti tämän hiljaisen yksinpuhelun toistamalla:
-
-"Mitä te ajattelisitte siitä?"
-
-"Silloin olisi olemassa kiistämätön yhdysside tämän talossa
-läsnäolleen henkilön ja molempien rikosten välillä."
-
-"Meillä olisi siis ainakin oikeus epäillä tätä henkilöä teidän
-mielestänne?"
-
-"Kyllä".
-
-"Onko se teidän mielipiteenne?"
-
-"Ehdottomasti."
-
-Herra Desmalions otti taskustaan palan silkkipaperia ja nosti siitä
-pienen sinisen kiven.
-
-"Tässä", sanoi hän osoittaen sitä don Luisille, "on turkoosi,
-jonka me löysimme kaapista. Se kuuluu ilman pienintäkään epäilyä
-sormukseen, jota te kannatte sormessanne."
-
-Don Luis sai raivokohtauksen. Hän sähisi yhteenpurtujen hampaiden
-välitse:
-
-"Oh, ne roistot! Kuinka taitavia ne ovat! Mutta en voi uskoa..."
-
-Hän katsoi sormukseensa, jota koristi suuri, himmeä turkoosi, pienten
-säännöttömien turkoosien ympäröimänä, nekin väriltään himmeän
-sinisiä. Yksi niistä puuttui ja se, jota herra Desmalions piti
-käsissään, sopi täsmälleen sormukseen.
-
-"Mitä te sanotte?" kysyi herra Desmalions.
-
-"Sanon, että tämä turkoosi kuuluu minun sormukseeni, jonka sain Cosmo
-Morningtonilta pelastaessani ensi kerran hänen elämänsä."
-
-"Silloin olemme siis yhtä mieltä?"
-
-"Niin, herra prefekti, olemme samaa mieltä."
-
-Don Luis Perenna alkoi ajatuksiinsa vaipuneena kulkea edestakaisin
-huoneessa. Poliisit tekivät liikkeen lähestyäkseen molempia ovia,
-ja hän ymmärsi siitä, että oltiin varustauduttu vangitsemaan hänet.
-Sana vain herra Desmalionsilta ja komisario Mazeroux olisi pakotettu
-tarttumaan isäntäänsä kaulukseen.
-
-Don Luis heitti vielä katseen entiseen rikostoveriinsa. Mazeroux teki
-rukoilevan eleen kuin olisi halunnut sanoa:
-
-"No, mitä te odotatte? Miksi ette paljasta rikollista? Kiiruhtakaa!
-On viimeinen hetki!"
-
-Don Luis hymyili.
-
-"No," sanoi prefekti sävyllä, josta kokonaan oli kadonnut hänen
-kuulustelun alussa vastahakoisesti käyttämänsä kohteliaisuus.
-
-"No? No?"
-
-Perenna otti tuolin, käänsi sen ja istuutui sanoen rauhallisesti.
-
-"Keskustelkaamme..."
-
-Tämä sanottiin niin päättäväisesti, että prefekti mutisi epäröivästi:
-
-"En oikein ymmärrä..."
-
-"Sen teette pian, herra prefekti."
-
-Ja hän alkoi puhella hitaasti, pannen painoa joka tavulle:
-
-"Herra prefekti, tilanne on selvä kuin päivä. Eilen illalla te
-annoitte minulle valtuuden, joka asettaa teidät itsenne mitä
-vakavimpaan vastuuseen. Seuraus on, että te nyt mihin hintaan
-tahansa ja ilman viivyttelyä tarvitsette rikollisen. Ja täksi
-rikolliseksi pitäisi minun tulla. Minua painavat asianhaarat ovat:
-minun läsnäoloni täällä, se tosiasia, että ovi oli lukittu, että
-komisario Mazeroux nukkui rikoksen tapahtuessa ja että turkoosi
-löydettiin kaapista. Tämä kaikki on vakuuttavaa, sen myönnän. Siihen
-tulee se musertava tosiasia, että minulle oli mitä suurimmassa määrin
-edullista päästä herra Fauvillesta ja hänen pojastaan, sillä jos
-ei Cosmo Morningtonin perillisiä löydy, saan minä sata miljoonaa
-frangia. Minulla ei siis ole muuta valittavaa kuin joko seurata
-teitä, herra prefekti, vankilaan, tahi myöskin..."
-
-"Tahi myöskin?"
-
-"Tahi myöskin jättää teille rikollinen, se oikea rikollinen."
-
-Poliisiprefekti hymyili ja otti esiin kellonsa.
-
-"Minä odotan", sanoi hän.
-
-"Tarvitsen siihen tunnin, herra prefekti, en enempää, jos te annatte
-minulle vapaat kädet. Ja minä luulen, että totuuden etsiminen on
-pienen kärsivällisyyden arvoinen."
-
-"Minä odotan", toisti herra Desmalions.
-
-"Herra Mazeroux, olkaa hyvä ja sanokaa palvelija Silvestrelle, että
-herra prefekti haluaa jutella hänen kanssaan."
-
-Saatuaan merkin herra Desmalionsilta meni Mazeroux ulos.
-
-Don Luis selitti:
-
-"Herra prefekti; vaikkakin turkoosin löytö teidän silmissänne
-muodostaa tavattoman painavan todisteen minua vastaan, on löydöllä
-myöskin minulle suuri merkitys. Sanon teille minkä tähden.
-Tämän turkoosin on täytynyt pudota sormuksestani eilen illalla
-ja vieriä matolle. Ainoastaan neljä henkilöä on voinut huomata
-tämän tapahtuman, ottaa ylös turkoosin ja panna sen kaappiin
-vahingoittaakseen minua, uutta vastustajaa. Ensimmäinen näistä
-henkilöistä on teidän salapoliisinne, komisario Mazeroux, jota en ota
-lukuun. Toinen on kuollut... tarkoitan herra Fauvillea. Hänestä emme
-puhu. Kolmas on palvelija Silvestre. Haluaisin puhua muutaman sanan
-hänen kanssaan. Se ei vie kauan aikaa."
-
-Silvestren kuulustelu oli pian toimitettu. Hän saattoi todistaa,
-ettei hän rouva Fauvillen tuloon saakka ollut jättänyt keittiötä,
-jossa hän oli istunut pelaamassa korttia kamarineidin ja erään toisen
-palvelijan kanssa.
-
-"Hyvä on", sanoi Perenna. "Vielä sana. Tehän olette lukeneet päällikkö
-Verot'n kuolemasta ja nähneet hänen valokuvansa aamulehdissä?"
-
-"Kyllä."
-
-"Tunsitteko päällikkö Vérot'a?"
-
-"Ei ole siis todennäköistä, että hän olisi ollut täällä eilen."
-
-"Siitä en voi sanoa mitään", vastasi palvelija. "Herra Fauvillellä
-oli tapana vastaanottaa kävijöitä, jotka hän itse laski sisään
-puutarhatietä."
-
-"Onko teillä mitään muuta ilmoitettavaa?"
-
-"Olkaa sitten hyvä ja sanokaa rouva Fauvillelle, että herra prefekti
-olisi hyvin kiitollinen, jos saisi puhua pari sanaa hänen kanssaan."
-
-Silvestre jätti huoneen.
-
-Tutkintatuomari ja yleinen syyttäjä lähenivät kummastunein ilmein.
-
-Prefekti huudahti:
-
-"Mitä, hyvä herra, ette kai halunne väittää, että rouva Fauville
-olisi jollain tavoin sekaantunut tähän Juttuun?"
-
-"Herra Prefekti, rouva Fauville on neljäs henkilö, joka on voinut
-nähdä turkoosin putoavan sormuksestani."
-
-"Mitä sitten? Onko meillä oikeutta ilman pienintäkään todistusta
-otaksua, että vaimo murhaisi miehensä, äiti myrkyttäisi poikansa?"
-
-"Minä en otaksu mitään, herra prefekti."
-
-"Mutta silloin..."
-
-Don Luis ei vastannut. Herra Desmalions ei peittänyt harmiaan. Hän
-sanoi vain:
-
-"Hyvä on, mutta minä käsken mitä jyrkimmin teitä olemaan vaiti. Mitä
-kysymyksiä on minun esitettävä rouva Fauvillelle?"
-
-"Vain yksi. Kysykää häneltä, tunteeko hän jonkun -- paitsi miestään
--- joka polveutuu Roussel-sisaruksista?"
-
-"Minkä vuoksi tämä kysymys?"
-
-"Koska silloin, jos tällainen jälkeläinen on olemassa, en minä peri
-miljoonia, vaan hän; ja silloin on edullisinta hänelle, eikä minulle,
-toimittaa herra Fauville ja hänen poikansa pois tieltä."
-
-"Luonnollisesti, luonnollisesti," mutisi herra Desmalions. "Mutta
-tämä uusi jälki on joka tapauksessa..."
-
-Rouva Fauville astui sisään ennen kuin hän oli puhunut loppuun.
-
-"Olkaa hyvä ja istukaa, rouva," sanoi prefekti äärimmäisen
-kunnioittavasti, "ja suokaa minulle anteeksi, että aiheutin teille
-hirveän mielenliikutuksen. Mutta aika on kallista ja meidän on
-tehtävä kaikkemme, että ne molemmat uhrit, joiden kuolemaa te
-itkette, tulisivat kostetuiksi niin pian kuin mahdollista."
-
-Kyyneleet juoksivat vielä kauniista silmistä ja hän sammalsi
-nyyhkyttäen:
-
-"Jos poliisi tarvitsee minua, herra prefekti..."
-
-"Niin, asia koskee muutamia selityksiä. Teidän miehenne äiti on
-kuollut, eikö niin?"
-
-"Aivan niin, herra prefekti."
-
-"Olenko oikeassa sanoessani, että hän oli Saint-Etiennestä ja että
-hänen tyttönimensä oli Roussel?"
-
-"Kyllä."
-
-"Elisabeth Roussel?"
-
-"Niin."
-
-"Oliko miehellänne muita veljiä tahi sisaria?"
-
-"Ei".
-
-"Siis ei ketään Elisabeth Rousselin jälkeläistä ole elossa?"
-
-"Ei."
-
-"Mutta Elisabeth Rousselilla oli kaksi sisarta, eikö niin?"
-
-"Niin."
-
-"Ermeline Roussel, vanhempi, matkusti ulkomaille eikä hänestä kuultu
-sen enempää. Toinen, nuorempi..."
-
-"Toinen oli nimeltään Armande Roussel. Hän oli minun äitini."
-
-"Mitä? Mitä te sanotte?"
-
-"Sanoin, että äitini tyttönimi oli Armande Roussel ja minä menin
-naimisiin serkkuni, Elisabeth Rousselin pojan kanssa."
-
-Tämä ilmoitus vaikutti kuin salamanisku. Hippolyte Fauvillen ja hänen
-poikansa Edmondin kuoleman jälkeen siirtyi Cosmo Morningtonin perintö
-toiselle haaralle, Armande Rousselin jälkeläisille ja tätä haaraa
-edusti nyt rouva Fauville!
-
-Poliisiprefekti ja tutkintotuomari vaihtoivat katseita ja molemmat
-silmäsivät vaistomaisesti don Luis Perennaan, joka ei liikuttanut
-lihastakaan.
-
-"Eikö teillä ole mitään sisaria tahi veljiä, hyvä rouva?" kysyi
-prefekti.
-
-"Ei, herra prefekti, minä olen ainoa lapsi."
-
-Ainoa lapsi! Toisin sanoen, nyt kun hänen miehensä ja poikansa ovat
-kuolleet, tulevat Cosmo Morningtonin miljoonat ehdottomasti ja
-kiistämättömästi hänelle, yksin hänelle.
-
-Ahdistava ajatus vilahti poliisin edustajien mieleen vaikuttaen
-ikäänkuin painajainen ja he eivät voineet vapautua siitä: tuo
-nainen, joka istuu heidän edessään, oli Edmond Fauvillen äiti. Herra
-Desmalions suuntasi katseensa Luis Perennaan, joka kirjoitti muutamia
-sanoja kortille ja jätti sen prefektille.
-
-Herra Desmalions, joka oli vähitellen saanut takaisin sen kohteliaan
-käytöksen, jolla hän oli kohdellut don Luisia eilen, luki sen, mietti
-hetken ja teki sitten rouva Fauvillelle seuraavan kysymyksen:
-
-"Kuinka vanha oli poikanne Edmond?"
-
-"Seitsemäntoista vuotias."
-
-"Te näytätte niin nuorelta..."
-
-"Edmond ei ollut minun poikani, vaan poikapuoleni, mieheni ja hänen
-ensimmäisen vaimonsa poika."
-
-"Vai niin, Edmond Fauville..." mutisi prefekti, mutta ei täydentänyt
-ajatustaan.
-
-Parissa minuutissa oli koko tilanne muuttunut. Tuomarien silmissä ei
-rouva Fauville enää ollut leski eikä äiti, jota mihin hintaan hyvänsä
-oli säästettävä. Hänestä oli äkkiä tullut nainen, jota asianhaarat
-pakottivat heitä kuulustelemaan.
-
-Poliisiprefekti jatkoi:
-
-"Tunnetteko tämän turkoosin?"
-
-Hän otti kiven ja tarkasti sitä näyttämättä vähintäkään hämmästyksen
-merkkiä.
-
-"En", sanoi hän. "Minulla on vanhanaikainen turkoosikaulanauha, jota
-en koskaan käytä, mutta sen kivet ovat suurempia eikä mikään niistä
-ole näin säännöttömästi muodostunut."
-
-"Me löysimme sen tuosta kaapista", sanoi herra Desmalions, "se kuuluu
-sormukseen, joka on erään tuntemamme henkilön oma."
-
-"Silloin teillä täytyy olla se henkilö käsissänne", sanoi hän
-innokkaasti.
-
-"Hän on täällä", sanoi prefekti osoittaen don Luisia, joka seisoi
-hiukan syrjässä eikä senvuoksi ollut herättänyt rouva Fauvillen
-huomiota.
-
-Rouva säpsähti nähdessään Perennan ja huudahti nopeasti:
-
-"Tämä herra oli täällä eilen illalla! Hän puhui mieheni kanssa...
-samoinkuin tämäkin herra", sanoi hän Mazerouxista. "Teidän pitää
-kuulustella näitä herroja, kysyä heiltä minkä vuoksi he olivat
-täällä. Tehän ymmärrätte, jos turkoosi kuuluu toiselle heistä..."
-
-Salaviittaus oli suora, mutta kömpelö ja se lisäsi Perennan
-lausumattoman väitteen merkitystä:
-
-"Turkoosin otti minulta joku, joka näki minut eilen ja halusi minua
-vahingoittaa. Paitsi herra Fauvillea ja etsivää komisariota näki
-minut vain kaksi henkilöä: palvelija Silvestre ja rouva Fauville. Kun
-Silverstre on epäilysten ulkopuolella, minä väitän rouva Fauvillen
-ottaneen turkoosin ja panneen sen kaappiin."
-
-Herra Desmalions kysyi:
-
-"Saanko nähdä kaulanauhanne, hyvä rouva."
-
-"Tietysti. Se on muiden koristeitteni joukossa kaapissani. Menen
-hakemaan sen."
-
-"Älkää vaivautuko. Tunteeko kamarineitinne kaulanauhan?"
-
-"Aivan hyvin."
-
-"Siinä tapauksessa herra Mazeroux sanoo hänelle mitä haluamme."
-
-Ei puhuttu sanaakaan Mazerouxin poissaollessa. Rouva Fauville näytti
-vaipuneen suruunsa. Herra Desmalions piti häntä silmällä.
-
-Komisario tuli takaisin hyvin suuren, erilaisia jalokivikoteloita ja
-irtonaisia jalokiviä sisältävän rasian kanssa.
-
-Herra Desmalions otti kaulanauhan, tutki sitä ja huomasi, että
-kivet todellakaan eivät muistuttaneet turkoosia, eikä niistä
-puuttunut yhtään. Mutta nostaessaan kahta muuta koteloa saadakseen
-otsakoristeen, jossa myös oli siniset kivet, teki hän hämmästyneen
-liikkeen.
-
-"Mitä avaimia nämä ovat?" kysyi hän osoittaen kahta aivan samanlaista
-avainta kuin puutarhanoveen kuuluvat olivat.
-
-Rouva Fauville oli aivan tyyni. Lihaskaan hänen kasvoissaan ei
-värähtänyt. Mikään ei todistanut pienintäkään mielenliikutusta tämän
-löydön johdosta. Hän sanoi ainoastaan:
-
-"En tiedä. Ne ovat olleet siellä kauan."
-
-"Mazeroux", sanoi herra Desmalions. "Koettakaa niitä tuohon oveen."
-
-Mazeroux teki niin. Ovi avautui.
-
-"Niin", sanoi rouva Fauville, "nyt muistan... mieheni antoi ne
-minulle. Ne olivat hänen omien avaintensa kaksoiskappaleet."
-
-Sanat lausuttiin mitä luonnollisimmalla äänensävyllä ja ikäänkuin
-ei hänellä olisi ollut pienintäkään aavistusta hirveästä epäilystä,
-jonka kohteeksi hän alkoi tulla.
-
-Ja tämä rauhallisuus oli mitä suurimmassa määrässä ällistyttävää.
-Oliko se todistus täydellisestä viattomuudesta tahi pirullisesta
-rikollisen viekkaudesta, joka ei joudu hämilleen mistään? Eikö
-hän ymmärtänyt mitään murhenäytelmästä, jota näyteltiin ja
-jonka päähenkilönä hän tietämättään oli? Tahi aavistiko hän sen
-hirveän syytöksen, joka vähitellen kietoutui joka puolelta hänen
-ympärilleen ja uhkasi häntä kauhealla vaaralla? Mutta kuinka hän oli
-siinä tapauksessa tehnyt itsensä syypääksi siihen kuulumattomaan
-erehdykseen, että oli säilyttänyt molemmat avaimet?
-
-Joukko kysymyksiä kohosi kaikkien läsnäolijoiden mieleen.
-Poliisiprefekti ilmaisi ne seuraavasti:
-
-"Tehän olitte poissa, hyvä rouva, murhan tapahtuessa?"
-
-"Olin."
-
-"Te olitte oopperassa?"
-
-"Niin, ja sitten menin minä erään ystäväni, rouva d'Ersingerin
-kutsuihin."
-
-"Veikö autonkuljettajanne teidät sinne?"
-
-"Kyllä, oopperaan. Mutta lähetin hänet takaisin ja hän tuli hakemaan
-minua juhlan loputtua."
-
-"Ymmärrän", sanoi herra Desmalions. "Mutta kuinka te tulitte
-oopperasta rouva d'Ersingerin luo?"
-
-Rouva Fauville näytti nyt vasta huomaavan olevansa todellisen
-kuulustelun esineenä, ja hänen ilmeensä ja käytöksensä ilmaisivat
-jonkunlaista epävarmuutta. Hän vastasi:
-
-"Otin ajurin."
-
-"Kadulta?"
-
-"Place de l'Operan luota."
-
-"Kello kaksitoista?"
-
-"Ei, puoli kaksitoista; minä poistuin ennen oopperan loppua."
-
-"Teillä oli kiire ystävienne luo?"
-
-"Niin, tahi oikeammin sanoen..."
-
-Hän keskeytti, hänen poskensa olivat purppuranpunaiset, hänen
-huulensa ja leukansa vapisivat ja hän kysyi:
-
-"Miksi teette minulle kaikkia näitä kysymyksiä?"
-
-"Ne ovat välttämättömiä. Ne saattavat valaista sitä mitä haluamme
-tietää. Pyydän teitä senvuoksi vastaamaan niihin. Mihin aikaan
-tulitte ystävättärenne luo?"
-
-"Tuskin tiedän... en pannut merkille aikaa."
-
-"Ajoitteko sinne suoraan?"
-
-"Melkein."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte?"
-
-"Minulla oli hiukan päänsärkyä ja käskin ajurin ajamaan pitkin
-Champs-Elyséetä... ja Avenue du Bloisia... hyvin kauan... ja sitten
-jälleen Champs-Elyséetä."
-
-Hän tuli yhä enemmän ja enemmän hämilleen. Hänen äänensä kävi
-epäselväksi. Hän painoi päänsä alas ja vaikeni.
-
-Hänen vaikenemisensa ei kuitenkaan ollut mikään tunnustus eikä ollut
-mitään, joka olisi antanut aihetta luulla hänen masentuneisuutensa
-olevan muuta kuin surua. Mutta hän näytti niin väsyneeltä ja
-syrjästäkatsojat saivat sen käsityksen, että hän tunsi itsensä
-kadotetuksi ja luopui taistelusta. He tunsivat melkein myötätuntoa
-tätä naista kohtaan, jota vastaan kaikki asianhaarat näyttivät
-vannoutuneen, ja joka puolustautui niin huonosti, että kuulustelija
-epäröi kiusata häntä kauempaa.
-
-Herra Desmalions näytti neuvottomalta ikäänkuin voitto olisi ollut
-liian helppo.
-
-Hän heitti vaistomaisesti katseen Perennaan, joka ojensi hänelle
-paperilapun, jossa oli sanat:
-
-"Rouva d'Ersingerin puhelinnumero."
-
-Herra Desmalions mutisi:
-
-"Niin, se on totta, heidän täytyy kai tietää..."
-
-Hän astui puhelimen luo ja pyysi numeron 325 04 ja kysyi heti:
-
-"Kuka puhuu? Hovimestari? Vai niin. Onko rouva d'Ersinges kotona?
-Eikö? Entä herra? Ei hänkään? No, ei tee mitään, te voitte sanoa
-minulle mitä haluan tietää. Minä olen Desmalions, poliisiprefekti,
-ja tarvitsen eräitä tietoja. Mihin aikaan yöllä tuli rouva Fauville
-teille? Mitä te sanotte? Oletteko siitä varma? Kello yksi? Ei ennen?
-Ja hän lähti --? Kymmenen minuutin kuluttua? Hyvä. Mutta oletteko
-varma, ettette erehdy hänen tuloajastaan? Minun täytyy tietää se
-ehdottoman varmaan, se on hyvin tärkeää. Te sanotte, että se oli
-kello yksi yöllä? Kello yksi yöllä? -- Hyvä on. Kiitos."
-
-Kun herra Desmalions kääntyi, näki hän rouva Fauvillen seisovan
-vieressään silmissään mielettömän tuskan ilme. Kaikki läsnäolijat
-tekivät saman huomion. Heillä oli edessään joko aivan syytön nainen
-tai harvinainen näyttelijätär, jonka kasvot täydellisellä tavalla
-saattoivat näytellä viatonta.
-
-"Mitä te tahdotte", sopersi hän. "Mitä tämä kaikki merkitsee?
-Selittäkää!"
-
-Herra Desmalions kysyi aivan rauhallisesti: "Mitä teitte yöllä puoli
-kahdestatoista yhteen?"
-
-Se oli pelottava kysymys asiain nykyisessä tilassa, kohtalokas
-kysymys, joka merkitsi:
-
-"Jos te ette voi antaa tarkkaa ja totuudenmukaista selitystä tavasta,
-jolla vietitte aikanne murhan tapahtuessa, on meillä oikeus vetää se
-johtopäätös, että te ette ole tietämätön miehenne ja poikapuolenne
-murhasta."
-
-Hän käsitti sen ja vaikeroi:
-
-"Tämä on kauheata!... Kauheata!"
-
-Prefekti toisti:
-
-"Mitä te teitte? Siihen kysymykseen on helppo vastata."
-
-"Oi," huudahti rouva Fauville valittaen, "kuinka te voitte uskoa? Ei,
-ei, se on mahdotonta. Kuinka te uskotte...?"
-
-"Minä en usko vielä mitään," sanoi Desmalions. "Sitäpaitsi voitte te
-tuoda esiin totuuden yhdellä ainoalla sanalla."
-
-Hänen huultensa liikkeistä ja päättäväisyydestä, jolla hän
-ojentautui, saattoi luulla hänen lausuvan sen sanan. Mutta äkkiä
-näytti kuin olisi hän tuntenut itsensä lamaantuneeksi, hän lausui
-muutamia käsittämättömiä tavuja ja vaipui tuolille antaen kuulua
-epätoivoisen huudahduksen ja nyyhkyttäen suonenvedon tapaisesti.
-
-Tämä oli sama kuin tunnustus. Ainakin se oli samaa kuin ilmoitus,
-ettei hän voinut antaa hyväksyttävää selitystä, joka olisi tehnyt
-lopun kuulustelusta.
-
-Poliisiprefekti poistui hänen luotaan ja puhui hillityllä äänellä
-tutkintotuomarin ja yleisen syyttäjän kanssa. Perenna ja Mazeroux
-jäivät kahden, toistensa viereen.
-
-Mazeroux kuiskasi:
-
-"Mitä minä sanoin? Tiesin, että te saatte sen selville. Oh,
-minkälainen mies te olette! Millä tavoin olettekaan kulkenut
-tietänne!"
-
-Hän säteili ihastuksesta ajatellessaan, että hänen isäntänsä oli
-selviytynyt ja ettei tällä ollut enää hanhea kynittävänä hänen
-esimiehensä kanssa, tämän esimiehen, jota Mazeroux kunnioitti melkein
-yhtä paljon kuin isäntäänsä. Nyt oli kaikki sovittu, he olivat kaikki
-hyviä ystäviä ja Mazeroux huokasi helpotuksesta.
-
-"Ne telkeävät hänet, vai kuinka?"
-
-"Ei", sanoi Perenna. "Niillä ei ole riittäviä syitä voidakseen antaa
-vangitsemismääräystä."
-
-"Mitä?" murisi Mazeroux harmistuneena. "Ei riittäviä syitä? Toivon
-kuitenkin, että te ette päästä häntä. Hän ei häikäillyt hyökätessään
-teitä vastaan. Kas niin, isäntä, antakaa hänelle matkapassi... sille
-pirulliselle naiselle!"
-
-Don Luis oli yhä mietteissään. Hän ajatteli ennenkuulumattomia
-tosiasioita, jotka kokoontuivat joka puolelta rouva Fauvillea
-vastaan. Ja se ratkaiseva todistus, joka yhdistäisi kaikki nämä
-erilaiset tosiasiat, oli Perennan hallussa. Sen muodostivat hampaiden
-jäljet omenassa, joka oli pensaikossa puutarhassa. Poliisille se
-olisi yhtä hyvä kuin sormenjäljet, sitä enemmän, kun he saattoivat
-verrata jälkiä suklaapalaan.
-
-Ja kuitenkin hän epäili. Hän keskitti koko huomiokykynsä ja silmäili
-naista puoleksi vastenmielisyydellä, puoleksi myötätunnolla,
-naista, joka kaiken todennäköisyyden mukaan oli murhannut miehensä
-ja poikansa. Antaisiko hän viimeisen iskun? Oliko hänellä oikeus
-näytellä tuomaria? Jos hän erehtyisi?
-
-Sillä aikaa oli herra Desmalions tullut hänen luokseen ja ollen
-puhuvinaan Mazerouxille, kysyi itse asiassa Perennalta:
-
-"Mitä te tästä ajattelette?"
-
-Mazeroux pudisti päätään. Perenna vastasi:
-
-"Arvelen, herra prefekti, että jos tämä nainen on syyllinen,
-puolustautuu hän viekkaudestaan huolimatta käsittämättömällä
-tyhmyydellä."
-
-"Te tarkoitatte?"
-
-"Tarkoitan, että hän on ollut, ilman epäilystäkään vain välikappale
-kanssarikollistensa käsissä."
-
-"Yhden kanssarikollisen?"
-
-"Muistakaa hänen miehensä huudahdusta eilen virastossanne: 'Oh, ne
-roistot! Ne roistot.' On siis ainakin yksi kanssarikollinen ja se
-on ehkä sama mies, joka oli läsnä Café du Pont-Neufilla päällikkö
-Vérot'n ollessa siellä viimeistä kertaa: mies punaisenruskeine
-partoineen ja hopeapäisine ebenholtsikeppineen. Niin että..."
-
-"Niin että", täydensi herra Desmalions, "vangitsemalla rouva
-Fauville epäilyksenalaisena on meillä toivoa saada käsiimme hänen
-rikostoverinsa."
-
-Perenna ei vastannut. Prefekti jatkoi miettivästi;
-
-"Vangita hänet... vangita hänet... siihen tarvitsemme jonkun syyn.
-Ettekö ole löytäneet mitään aihetta?"
-
-"En, herra prefekti. Tutkimukseni on ollut ymmärrettävästikin hyvin
-summittaista."
-
-"Mutta meidän on ollut äärimmäisen tarkkaa. Olemme etsineet joka
-sopen huoneessa."
-
-"Ja puutarhassa?"
-
-"Siellä myöskin."
-
-"Yhtä tarkasti."
-
-"Ehkä ei. Mutta luulen..."
-
-"Uskon päinvastoin, herra prefekti, että kun murhaajat liikkuivat
-puutarhassa, kun he tulivat ja menivät, on mahdollista..."
-
-"Mazeroux", sanoi herra Desmalions, "menkää ulos ja tehkää
-huolellinen tarkastus."
-
-Komisario lähti. Perenna, joka jälleen seisoi jaloillaan, kuuli
-prefektin sanovan tutkintotuomarille:
-
-"Jos meillä vain olisi yksi todistus, yksi ainoa! Nainen on
-nähtävästi syyllinen. Todennäköisyyssyyt häntä vastaan ovat liian
-suuret. Ja sittenhän ovat Cosmo Morningtonin miljoonat. Mutta
-toiselta puolen, katsokaa häneen... katsokaa, kuinka rehelliset hänen
-kauniit kasvonsa ovat, katsokaa kuinka ilmeisesti hän suree."
-
-Rouva Fauville nyyhkytti silloin tällöin ja väänteli käsiään.
-
-Mazeroux tuli takaisin. Herra Desmalions meni innokkaasti komisariota
-vastaan, joka näytti hänelle muuriköynnösten luota löytämänsä omenan.
-Perenna käsitti heti minkä tavattoman painon poliisiprefekti antoi
-Mazerouxin selityksille ja hänen odottamattomalle löydölleen.
-
-Desmalions meni huoneen poikki rouva Fauvillen luo. Tämä oli
-ratkaisu. Hän epäröi hiukan kuinka aloittaisi loppukuulustelun ja
-kysyi sitten:
-
-"Ettekö vieläkään halua sanoa meille kuinka käytitte aikanne yöllä?"
-
-Rouva Fauville ponnistautui ja kuiskasi:
-
-"Kyllä, kyllä... minä otin ajurin ja ajoin ympäri. Kävelin myöskin
-kappaleen matkaa..."
-
-"Se on asianhaara, jonka helposti saamme todetuksi löydettyämme
-ajurin. Teillä on kuitenkin nyt tilaisuus haihduttaa sitä...
-valitettavaa vaikutusta, jonka vaiteliaisuutenne on meihin tehnyt..."
-
-"Olen aivan valmis..."
-
-"Asia on näin: se henkilö tahi ne henkilöt, jotka ovat rikoksen
-tehneet, näyttävät puraisseen omenaa ja heittäneen sen puutarhaan,
-josta se juuri löydettiin. Tehdäksenne lopun kaikista teitä
-koskevista olettamuksista, haluaisimme teidän tekevän samalla tavoin."
-
-Rouva Fauville otti yhden kolmesta hedelmästä maljakosta, jonka
-prefekti hänelle ojensi ja vei omenan suuhunsa.
-
-Tämä oli ratkaiseva tapahtuma. Jos merkit olisivat samanlaiset, olisi
-siinä todistus, varma ja vastaansanomaton.
-
-Mutta rouva Fauville pysähtyi kuin olisi hänet äkkiä vallannut
-pelko. Pelko mistä? Pelko eriskummallisesta sattumasta, josta tulisi
-hänen turmionsa? Tahi pelko siitä, että hän tämän kautta antoi aseen
-itseään vastaan? Joka tapauksessa ei mikään ollut niin selvästi
-syyttävä kuin tämä viimeinen epäröinti, joka oli käsittämätöntä, jos
-hän oli viaton, mutta selvä kuin päivä, jos hän oli syyllinen.
-
-"Mitä te pelkäätte, hyvä rouva?" kysyi herra Desmalions.
-
-"En mitään", vastasi hän väristen. "En tiedä... pelkään kaikkea...
-kaikki on niin kauheaa..."
-
-"Mutta vakuutan teille, että pyyntömme ei ole ollenkaan merkillinen
-ja sen täyttämisestä voi olla teille ainoastaan suotuisat seuraukset,
-siitä olen vakuutettu. Niin että jollei teillä ole mitään vastaan..."
-
-Rouva Fauville kohotti kättään ylemmäksi ja ylemmäksi
-hitaudella, joka osoitti hänen levottomuuttaan. Ja kysymyksessä
-olevat asianhaarat loivat tämän murhenäytelmän yli todellista
-juhlallisuutta, joka vaikutti sydäntäsärkevästi.
-
-"Entä jos minä kieltäydyn?" kysyi hän äkkiä.
-
-"Teillä on täysi oikeus kieltäytyä", sanoi poliisiprefekti. "Mutta
-maksaako se vaivan? Olen vakuutettu, että teidän asianajajanne olisi
-ensimmäinen neuvomaan teitä..."
-
-"Asianajajani?" sopersi rouva Fauville ja ymmärsi tämän vastauksen
-pelottavan tarkoituksen.
-
-Päättäväisesti, villein ilmein, jotka vääristävät kasvoja suurten
-vaarojen uhatessa, teki hän äkkiä sen mitä he halusivat. Hän avasi
-suunsa. He näkivät valkoisten hampaiden kiiltävän. Yhdellä puraisulla
-kaivautuivat ne hedelmään.
-
-"Kas tässä..." sanoi hän.
-
-Herra Desmalions kääntyi tutkintotuomariin.
-
-"Onko teillä omena, joka löydettiin puutarhasta?"
-
-"Tässä se on, herra prefekti."
-
-Herra Desmalions asetti molemmat omenat rinnakkain.
-
-Ja ne, jotka tunkeutuivat hänen ympärilleen innokkaina näkemään,
-huudahtivat samalla kertaa.
-
-Hampaiden merkit olivat täsmälleen samanlaiset.
-
-Aivan samanlaiset! Ennenkuin he sanoisivat, että kaikki
-yksityiskohdat sopivat yhteen, että jokaisen hampaan jälki oli
-samanlainen, täytyi heidän odottaa asiantuntijan lausuntoa. Mutta
-mitään erehtymisen mahdollisuutta ei ollut.
-
-Herrat eivät lausuneet sanaakaan. Herra Desmalions katsoi ylös. Rouva
-Fauville ei liikkunut, vaan seisoi kalpeana ja kauhusta suunniltaan.
-Mutta kaikki se kauhu ja mielipaha, jota hänen ilmeikkäät kasvonsa ja
-erinomaiset näyttelijälahjansa saivat aikaan, ei riittänyt kumoamaan
-sitä valtavaa todistusta, joka oli kaikkien edessä.
-
-Molemmat jäljet olivat yhtäläiset! Samat hampaat olivat purreet
-molempiin omeniin!
-
-"Hyvä rouva", alkoi poliisiprefekti.
-
-"Ei, ei," huudahti tämä joutuen jonkunlaisen raivon valtaan. "Kaikki
-on vain erehdystä. Ette te kai aio vangita minua? Minut vankilaan!
-Sehän on hirveätä! Mitä minä olen tehnyt? Oh, minä vannon, että te
-olette erehtynyt!"
-
-Hän tarttui molemmin käsin päähänsä.
-
-"Sydämeni jyskyttää haljetakseen. Mitä tämä kaikki merkitsee? En
-ole tehnyt mitään pahaa. En tiedä mitään. Tehän kerroitte minulle
-aamulla... Mies raukkani... ja tuo rakas Edmond, joka piti minusta...
-ja jota minä rakastin! Minkä vuoksi minä olisin heidät tappanut?
-Sanokaa! Miksi ette vastaa? Eihän tehdä murhaa ilman syytä, eikö
-niin? Ettekö voi vastata?"
-
-Hänet valtasi jälleen viha ja hän seisoi yhteenpuristettuine käsineen
-tuomariensa edessä ja huudahti:
-
-"Te ette ole parempia kuin pyövelit... teillä ei ole mitään oikeutta
-kiduttaa naista tällä tavoin. Kauheata! Syyttää minua... vangita
-minut... turhanpäiten! Se on halveksittavaa! Sellaisia pyöveleitä! Ja
-erittäinkin te," sanoi hän kääntyen Perennaan, "te se olette -- niin,
-minä tiedän -- te se olette viholliseni. Oh, minä ymmärrän! Teillä
-oli omat syynne ollessanne täällä eilen illalla. Miksi ei teitä
-vangita? Miksi, vaikka te olitte täällä minä olin muualla, enkä minä
-tiedä mitään, ehdottomasti en mitään koko tapahtumasta. Minkä vuoksi
-ei teitä vangita?"
-
-Viimeiset sanat sanottiin tuskin kuuluvasti. Hänellä ei ollut yhtään
-voimia jäljellä. Hänen täytyi istuutua.
-
-Perenna meni hänen luokseen, kohotti hänen päätään, niin että
-kyynelten täyttämät kasvot näkyivät ja sanoi:
-
-"Jäljet molemmissa omenissa ovat aivan samanlaiset. Ei ole senvuoksi
-epäilystäkään siitä, että molemmat eivät olisi teidän tekemiänne."
-
-"Ei", sanoi rouva Fauville.
-
-"_Kyllä_," selitti Perenna. "Se on tosiasia, jota on mahdoton
-kieltää. Mutta tuon toisen jäljen teitte te ensin, se tahtoo sanoa,
-teidän on täytynyt purra omenaa eilen, esimerkiksi..."
-
-Rouva Fauville sopersi:
-
-"Luuletteko niin? Niin, voi olla, nyt muistan... eilen aamulla..."
-
-Mutta poliisiprefekti keskeytti hänet:
-
-"Se ei hyödytä mitään, hyvä rouva; olen juuri kuulustellut
-palvelijaanne Silvestreä. Hän osti itse hedelmät kello kahdeksan
-illalla. Herra Fauvillen mennessä vuoteeseen oli vadissa neljä
-omenaa. Kello kahdeksan aamulla oli niitä vain kolme. Se, joka
-löydettiin puutarhasta, on ehdottomasti neljäs, ja tämä neljäs omena
-merkittiin tänä yönä. Ja merkit ovat teidän hampaidenne tekemät."
-
-Hän sopersi:
-
-"Se en ollut minä... se en ollut minä... minä en ole tehnyt
-merkkejä..."
-
-"Mutta..."
-
-"En ole tehnyt merkkejä, sen vannon, niin totta kuin luulen tulevani
-autuaaksi. Ja minä vannon myöskin, että otan itseltäni hengen...
-tapan itseni mieluummin kuin menen vankilaan. Minä otan itseltäni
-hengen... otan hengen..."
-
-Hän tuijotti suoraan eteensä. Hän teki äärimmäisen ponnistuksen
-noustakseen tuolilta. Mutta tuskin hän oli päässyt ylös, kun hän
-horjui ja kaatui pyörtyneenä lattialle.
-
-Kun häntä hoideltiin, viittasi Mazeroux don Luisille ja kuiskasi:
-
-"Lähtekää tiehenne!"
-
-"Vai niin, määräys on peruutettu? Minä olen vapaa?"
-
-"Katsokaa miestä, joka tuli sisään kymmenen minuuttia sitten ja
-puhelee nyt prefektin kanssa. Tunnetteko hänet?"
-
-"Peijakas", sanoi Perenna heitettyään silmäyksen suurikasvuiseen,
-punahipiäiseen mieheen, joka ei irrottanut hänestä silmiään.
-"Peijakas, sehän on Weber, varapäällikkö."
-
-"Ja hän on tuntenut teidät. Hän tunsi Lupinin ensi silmäyksellä.
-Ei ole mitään valepukua, jonka läpi hän ei näkisi. Se on hänen
-erikoisalansa. Ajatelkaa kaikkia niitä kujeita, joita olette tehnyt
-hänelle ja kysykää itseltänne, häikäileekö hän saadakseen kostaa
-teille."
-
-"Luuletteko hänen puhuneen siitä prefektille?"
-
-"Luonnollisesti hän on sen tehnyt ja prefekti on antanut määräyksen
-tovereilleni pitää teitä silmällä. Jos te pienimmälläkään tavalla
-näytätte haluavanne paeta, ottavat he teidät kiinni."
-
-"Siinä tapauksessa ei ole mitään tehtävää."
-
-"Ei mitään tehtävää? On vain johdettava heidän tarkkaavaisuutensa
-pois teistä ja tehtävä se heti."
-
-"Mitä se hyödyttäisi, kun minä kumminkin menen kotiin ja he tietävät
-missä minä asun?"
-
-"Mitä? Onko teillä rohkeutta mennä kotiinne kaiken tapahtuneen
-jälkeen?"
-
-"Missä te haluatte minun nukkuvan? Sillan allako?"
-
-"Mutta hitto vie, ettekö ymmärrä, että tämän jälkeen tulee aivan
-helvetillinen sekasorto ja että te olette sekaantuneet tähän yli
-korvien, niin että kaikki kääntyvät teistä pois?"
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Antakaa koko asian mennä hiiteen."
-
-"Ja Cosmo Morningtonin ja Fauvillien murhaajien?"
-
-"Siitä saa poliisi huolehtia."
-
-"Te olette aasi, Alexandre."
-
-"Tulkaa sitten Lupiniksi jälleen, saavuttamattomaksi Lupiniksi, jota
-ei kukaan saa kiinni ja huolehtikaa itsestänne niinkuin ennenkin.
-Mutta taivaan nimessä älkää olko kauempaa Perenna. Se on liian
-vaarallista. Ja älkää sekaantuko julkisesti asiaan, joka ei koske
-teitä."
-
-"Kylläpä te puhelette, Alexandre! Se koskee minua sadan miljoonan
-edestä. Jos Perenna ei seiso paikallaan, siepataan ne sata miljoonaa
-minun nenäni edestä. Ja se olisi sitä suututtavampaa, kun minä nyt
-ensi kerran voin ansaita muutamia kunniallisia lantteja."
-
-"Entä jos teidät vangitaan?"
-
-"Ei käy päinsä. Minä olen kuollut."
-
-"Lupin on kuollut. Mutta Perenna elää."
-
-"Kun he eivät ole vanginneet minua tänä päivänä, niin voin olla
-rauhallinen."
-
-"Se on vain ajankysymys. Ja tästä hetkestä alkaen on ankarat
-määräykset. He aikovat ympäröidä teidän talonne ja pitää tarkkaa
-vahtia sekä päivällä että yöllä."
-
-"Erinomaista! Minä olen aina öisin tuntenut pelkoa."
-
-"Mutta herra jumala, mihin te luotatte?"
-
-"En luota mihinkään, Alexandre. Olen varma. Nyt olen varma siitä,
-että he eivät rohkene minua vangita."
-
-"Luuletteko te Weberin kursailevan teitä?"
-
-"En välitä hituistakaan Weberistä. Ilman määräystä ei Weber voi tehdä
-mitään."
-
-"Mutta he antavat hänelle määräyksen."
-
-"Niin, määräyksen vakoilla minua, mutta ei määräystä vangita minua.
-Poliisiprefekti on joutunut kanssani tekemisiin siten, että hänen
-on pakko pitää minua selkänsä takana. Ja sitten on tämä asia: koko
-juttu on niin kauhea ja monimutkainen, että te, salapoliisit, ette
-saa sitä ikinä selväksi omin neuvoin. Ennemmin tahi myöhemmin te
-tulette hakemaan minua. Sillä ei ole olemassa ketään muita kuin minä
-joka saattaisi taistella sellaisia vastustajia vastaan; ette te, eikä
-Weber, eikä kukaan muukaan tovereistanne. Minä odotan käyntiänne,
-Alexandre."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä tutki asiantuntija hampaiden jäljet
-molemmissa omenissa ja totesi myöskin sen tosiasian, että jäljet
-suklaapalassakin olivat samat.
-
-Vuokra-ajuri tuli ja todisti erään naisen, jättäessään oopperan,
-vuokranneen hänet ja käskeneen ajaa suoraan Avenue Henri-Martin kadun
-päähän ja lähteneen siellä ajurista.
-
-Avenue Henri-Martin kadun päästä on vain viiden minuutin matka
-Fauvillen taloon.
-
-Ajuri asetettiin vastakkain rouva Fauvillen kanssa ja tunsi tämän
-heti.
-
-"Mitä hän oli tehnyt täällä talon lähistöllä yhden tunnin?"
-
-Marie Fauville vietiin etsivään osastoon, hänen nimensä merkittiin
-luetteloihin ja hän nukkui sen yön Saint-Lazare-vankilassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana päivänä kun sanomalehdet alkoivat julkaista yksityiskohtia
-tutkinnosta, mm. hampaidenjäljistä, käytti kaksi johtavaa
-päivälehteä, vaikkakaan he eivät vielä tienneet, kuka nimen oli
-alkuunpannut, kertomustensa otsikkona don Luis Perennan lausumia
-kauheita sanoja:
-
-_Tiikerinhampaat_.
-
-
-
-
-V LUKU
-
-Rautaesirippu
-
-
-Arsène Lupinin historian kertominen on joskus epäkiitollinen tehtävä
-syystä, että kaikki hänen seikkailunsa ovat yleisölle osaksi tutut ja
-ovat aikanaan tulleet monien innokkaiden muistiinpanojen kohteeksi,
-niin että hänen elämäkertansa kirjoittaja on pakotettu, koettaessaan
-luoda valoa sellaiseen, joka ei ole tunnettua, tekemään selkoa alusta
-alkaen ja yksityiskohtaisesti kaikesta siitäkin, joka jo ennestään
-tiedetään.
-
-Juuri sen vuoksi olen pakotettu vielä kerran puhumaan siitä
-äärettömästä hälinästä, jonka nämä huomiota herättävät rikokset
-aiheuttivat Ranskassa, Euroopassa ja koko sivistyneessä maailmassa.
-Yleisö kuuli itse asiassa puhuttavan yhdellä kertaa neljästä
-murhasta, sillä Cosmo Morningtonin testamentin yksityiskohdat
-julkaistiin kaksi päivää sen jälkeen. Ei ollut epäilystäkään, etteikö
-sama henkilö ollut murhannut Cosmo Morningtonia, päällikkö Vérot'ta,
-insinööri Fauvillea ja hänen poikaansa. Sama henkilö oli tehnyt
-nuo kauheat puremat ja näin ollen huolettomuudella, jossa näkyi
-kohtalon kostava käsi, jättänyt jälkeensä langettavan ja musertavan
-todistuksen itseään vastaan, todistuksen, joka sai ihmiset vapisemaan
-ikäänkuin he olisivat vapisseet kauhean todellisuuden edessä,
-tiikerinhampaiden edessä!
-
-Ja keskellä tätä mieshukkaa, tätä kauhean murhenäytelmän kauheinta
-hetkeä, sukeltaa pimeydestä ihmeellinen olento. Sankarillinen
-seikkailija, varustettuna hämmästyttävällä älyllä ja vaistolla,
-oli muutamassa tunnissa selvittänyt sotkeutuneen vyyhdin, arvannut
-Cosmo Morningtonin murhan, selittänyt, että päällikkö Vérot on
-murhattu, ryhtynyt itse johtamaan tutkimusta, luovuttanut oikeuden
-käsiin sen epäinhimillisen olennon, jonka kauniit valkoiset hampaat
-sopivat jälkiin niinkuin jalokivi sopii juotokseensa, vastaanottanut
-miljoonan frangin maksuosoituksen ja näytti nyt olevan suunnattoman
-omaisuuden oletettu perillinen.
-
-Ja nyt heräsi Arsène Lupin jälleen elämään!
-
-Sillä julkisuus ei antanut viedä niin helposti itseään harhaan,
-se julisti korkealla äännellä ja ihailtavalla vaistolla, että don
-Luis Perenna oli Arsène Lupin, jo ennen kuin tarkat tosiasioiden
-tutkimiset olivat millään tavoin vahvistaneet tätä otaksumaa.
-
-"Mutta hänhän on kuollut!" väittivät epäilijät.
-
-Johon toiset vastasivat:
-
-"Niin, Dolores Kesselbachin ruumis löydettiin erään pienen huvilan
-savuavien raunioiden alta lähellä Luxemburgin rajaa, samoin kuin
-erään miehen ruumis, jonka poliisi päätti olevan Arsène Lupinin.
-Mutta kaikki todistaa, että koko näytelmä oli Lupinin järjestämä,
-joka määrätyistä syistä halusi tekeytyä kuolleeksi. Ja kaikesta
-näkyy, että poliisi hyväksyi ja vahvisti otaksuman hänen kuolemastaan
-vain vapautuakseen alituisesta vastustajastaan. Todistuksena
-meillä on luottamuksellinen ilmoitus Valenglay'lta, joka oli jo
-siihen aikaan pääministerinä. Ja sitten on meillä salaperäiset
-tapahtumat Caprin saarella, jolloin Saksan keisari ollessaan juuri
-hautautumaisillaan maanvieremän alle pelastui erään erakon avulla,
-joka saksalaisten tietojen mukaan ei ollut kukaan muu kuin Arsène
-Lupin."
-
-Siihen vastattiin uudella väitteellä:
-
-"Sangen hyvä, mutta lukekaa senaikuisia sanomalehtiä, kymmenen
-minuuttia sen jälkeen heittäytyi erakko mereen."
-
-Ja vastaus kuului:
-
-"Niin, mutta ruumista ei koskaan löydetty. Ja me tiedämme sattumalta,
-että eräs höyrylaiva otti ylös miehen, joka antoi heille merkkejä,
-ja että tämä höyrylaiva oli matkalla Algeriaan. Muutamia päiviä
-tämän jälkeen kirjoittautui don Luis Perenna muukalaislegioonaan
-Sidi-bel-Abbesissa."
-
-Sanomalehtijupakkaa tästä asiasta käytiin luonnollisesti hyvin
-varovaisesti. Kaikki pelkäsivät Lupinia, sanomalehtimiehet
-noudattivat jonkunlaista maltillisuutta kirjoituksissaan rajoittuen
-vertaamaan päivämääriä ja osoittamaan asianhaarojen yhteensattumisia
-varoen lausumasta ehdottoman varmasti, että Lupin piiloutui
-Perennan naamarin taa. Mutta muukalaislegioonan sotilaasta ja hänen
-käytöksestään Marokossa ottivat he täyden korvauksen ja kertoivat
-ihmeellisiä kuvauksia.
-
-Majuri d'Astrignac oli puhunut. Muut upseerit ja Perennan toverit
-selittivät, mitä he olivat nähneet. Häntä koskevat lausunnot
-julkaistiin.
-
-Mediounan luona oli adjutantti, kapteeni Pollex, tuominnut sotilas
-Perennan neljäksi vuorokaudeksi päävahtiin siitä, että hän iltahuudon
-jälkeen oli tunkeutunut vahtisotilaiden ohi ulos leiristä vastoin
-käskyä ja ollut poissa ilman lomalupaa kello kahteentoista asti
-seuraavaan päivään. Perenna, jatkoi raportti, tuli takaisin mukanaan
-väijytyksessä kaatuneen kersantin ruumis. Ja raportin syrjässä oli
-seuraava everstin lisäys:
-
-"Komentava eversti kaksinkertaistuttua sotilas Perennan
-rangaistuksen, mutta mainitsee hänen nimensä päiväkäskyssä ja
-onnittelee sekä kiittää häntä."
-
-Ber-Reshidin taistelun jälkeen, kun luutnantti Fardetin osasto
-pakotettiin vetäytymään takaisin nelisataisen maurilaisjoukon tieltä,
-pyysi sotilas Perenna lupaa saada suojella peräytymistä ryhtymällä
-hyökkäykseen.
-
-"Montako miestä tarvitsette, Perenna?"
-
-"En yhtään."
-
-"Mitä? Ette kai aio suojella peräytymistä yksin?"
-
-"Mitä iloa olisi kuolemisesta, jos toiset myöskin kuolisivat?"
-
-Hänen pyynnöstään antoivat he hänelle tusinan kivääreitä ja
-jakoivat jäljellä olevat patruunansa. Hänen osalleen tuli
-seitsemänkymmentäviisi.
-
-Osasto jatkoi matkaansa tulematta enää häirityksi. Kun he seuraavana
-päivänä palasivat vahvistunein voimin takaisin, näkivät he maurien
-loikovan maassa, mutta pelkäävän lähestyä Lupinin "linnoitusta". --
-Maata peitti seitsemänkymmentäviisi kuollutta.
-
-Ranskalainen joukko korjasi ne pois. He tapasivat Perennan makaamassa
-"linnoituksen" lattialla ja luulivat, että hän oli kuollut. Hän
-nukkui!
-
-Hänellä ei ollut jäljellä ainoatakaan patruunaa, mutta kaikki hänen
-seitsemänkymmentäviisi kuulaansa olivat sattuneet.
-
-Mutta se, mikä teki suurimman vaikutuksen yleisöön, oli kuitenkin
-majuri d'Astrignacin kertoma juttu taistelusta Dar-Dbibashin luona.
-Majuri kertoi, että se pataljoona, joka vapautti Fezin juuri sillä
-hetkellä, kun luultiin, että kaikki oli kadotettu, ja joka herätti
-sellaista huomiota Ranskassa, voitti ennen taistelun alkamista ja
-voittaja oli Perenna yksin!
-
-Päivän valjetessa kun maurilaisheimot kokoontuivat rynnäkköön,
-vangitsi sotilas Perenna lassolla tasangon yli nelistävän
-arabialaisen hevosen, heittäytyi sen selkään ilman satulaa, ilman
-suitsia tahi mitään muutakaan ohjausvälinettä, takitta, hatutta ja
-aseitta. Valkea viitta liehuen ja savuke hampaiden välissä kiisi hän
-tiehensä kädet housuntaskuissa.
-
-Hän ohjasi suoraan vihollista kohti, nelisti heidän leirinsä läpi,
-ratsasti edestakaisin telttojen välissä ja jätti leirin samasta
-paikasta, josta oli sisäänkin ratsastanut.
-
-Tämä aivan käsittämätön kuolonratsastus levitti sellaisen hämmingin
-maurien joukkoon, että heidän hyökkäyksensä kävi aivan laimeaksi ja
-voitto saatiin ilman vastustusta.
-
-Nämä sekä lukemattomat muut esimerkit hullunrohkeasta
-sankarillisuudesta muodostivat nyt Perennan sankaritarun. Ne
-kuvasivat tämän salaperäisen olennon yli-inhimillistä tarmoa,
-ihmeellistä häikäilemättömyyttä, yllättävää mielikuvitusta,
-seikkailuhalua ja kylmäverisyyttä sekä suorastaan ruumiillista
-etevämmyyttä, joten oli mahdotonta olla pitämättä häntä Arsène
-Lupinina, mutta uutena, suurempana Arsène Lupinina, voittojensa
-kautta ihannoituna ja jalostuneena.
-
-Eräänä aamuna neljätoista päivää bulevardi Suchet'illa tapahtuneen
-kaksoismurhan jälkeen oli tämä merkillinen mies, joka oli
-herättänyt niin suurta huomiota, ja josta kaikkialla puhuttiin
-kuten tarumaisesta olennosta -- eräänä aamuna oli don Luis Perenna
-pukeutunut ja tehnyt kierroksen talossaan.
-
-Se oli tilava ja mukava talo 1700-luvulta pienen Place du
-Palais-Bourbonin varrella. Hän oli ostanut sen eräältä rikkaalta
-unkarilaiselta, kreivi Malonyilta täysin kalustettuna; hän sai
-hevoset, vaunut, auto samoinkuin kahdeksan palvelijaakin, vieläpä
-kreivin sihteerin, neiti Levasseurin, joka otti hoitaakseen
-taloutta ja lähettääkseen pois kävijöitä -- kiusanhenkiä,
-sanomalehtihaastattelijoita ja taide-esineitten kaupittelijoita
--- joita talon loisto ja uuden omistajan rikkauden maine sinne
-houkutteli.
-
-Lopetettuaan tallin ja vaunuvajan tarkastuksen kulki hän viistoon yli
-pihan, meni työhuoneeseensa, aukaisi ikkunan ja pisti ulos päänsä.
-Hänen eteensä aukeni vilkas näkymä koko place du Palais Bourbonilta.
-
-"Oh, peijakas", sanoi hän, "nuo kirotut salapoliisit ovat vielä
-siellä. Ja niin on jo jatkunut neljätoista päivää. Nyt olen jo pian
-kyllästynyt tähän vakoilemiseen."
-
-Hän istuutui tyytymättömänä silmäämään kirjeitään, repi rikki ne,
-jotka olivat henkilökohtaisia ja teki huomautuksia toisiin, jotka
-koskivat almunanojia tahi sisälsivät tapaamisia. Lopetettuaan hän
-soitti.
-
-"Pyytäkää neiti Levasseuria tulemaan sanomalehtineen."
-
-Neiti Levasseur oli ollut unkarilaisen kreivin esilukijana samalla
-kertaa kuin sihteerinäkin ja Perenna oli opettanut hänet poimimaan
-sanomalehdistä kaikki häntä koskevan ja joka aamu antamaan hänelle
-tarkan selonteon rouva Fauvillen asiasta.
-
-Aina mustiin puettuna, omaten hyvin hienon ja miellyttävän
-ulkomuodon, oli heti alussa tehnyt Perennaan vaikutuksen. Hänellä
-oli hieno käytös, vakavat ja miettivät kasvot, joiden kautta oli
-mahdoton tunkeutua hänen sielunsa salaisuuksiin; kasvot olisivat
-vaikuttaneet kovilta, jollei niitä olisi ympäröinyt vaaleiden kutrien
-sädeloisto. Hänen äänensä oli pehmeä ja sointuva, ja Perenna kuunteli
-sitä mielellään ihmetellen usein, mitä tämä mahtoi ajatella hänestä,
-hänen elämäntavoistaan ja kaikesta mitä lehdillä oli sanomista hänen
-salaperäisestä menneisyydestään.
-
-"Ei mitään uutta?" kysyi hän heittäen silmäyksen otsikkoihin.
-
-Neiti Levasseur luki sen, mikä koski rouva Fauvillea ja don Luis
-huomasi, ettei poliisitutkinto ollut päässyt eteenpäin. Rouva
-Fauville noudatti ensimmäistä menettelytapaansa, itki, tekeytyi
-loukkaantuneeksi, näytti tietämättömältä niistä tosiasioista, joita
-kuulustelussa oli häntä vastaan ilmennyt.
-
-"Sehän on naurettavaa", sanoi Perenna. "En ole milloinkaan nähnyt
-kenenkään puolustautuvan niin kömpelösti."
-
-"Mutta jos hän on syytön?"
-
-Tämä oli ensimmäinen kerta kun neiti Levasseur ilmaisi oman
-käsityksensä. Don Luis katsoi häneen hyvin kummastuneena.
-
-"Te luulette siis hänen olevan syyttömän, neiti?" Neiti Levasseur
-näytti olevan vastaamaisillaan ja selittämäisillään tarkoituksensa.
-Näytti kuin riisuisi hän välinpitämättömyyden naamarin ja antaisi
-kasvojensa omaksua eloisamman ilmeen sisäisten tunteidensa
-vaikutuksesta. Mutta hän pidättäytyi selvästi ponnistaen ja sanoi
-vain:
-
-"En tiedä. Minulla ei ole mitään mielipidettä?"
-
-"Saattaa olla", sanoi Perenna tarkastellen häntä tutkivin ilmein,
-"mutta teillä on epäily, epäily, joka olisi sallittu, jos ei
-olisi rouva Fauvillen omien hampaiden jälkiä. Nähkääs, nämä
-merkit merkitsevät enemmän kuin tavalliset tuntomerkit, enemmän
-kuin rikoksen tunnustaminen. Ja niin kauan kuin hän ei voi antaa
-hyväksyttävää selitystä niistä..."
-
-Mutta Marie Fauville ei antanut pienintäkään selitystä niistä,
-eikä mistään muustakaan. Toiselta puolen poliisin ei onnistunut
-löytää hänen rikostoveriaan tahi rikostovereitaan, ei myöskään
-ebenholtsikeppistä miestä kilpikonnanluisine silmälasisankoineen.
-Lyhyesti ja selvästi, ei pieninkään valonsäde ollut asiaa valaissut.
-Yhtä turhia olivat kaikki Victorin, Roussel-sisarusten serkun
-haeskelemiset, hänen, joka perisi Mornington-omaisuuden, ellei
-löytäisi muita läheisimpiä perillisiä.
-
-"Siinäkö kaikki?" kysyi Perenna.
-
-"Ei", sanoi neiti Levasseur, "vielä on kirjoitus Echo de Francessa."
-
-"Minusta?"
-
-"Niin luulen. Otsikko kuuluu. Minkä vuoksi ei _häntä vangita?_"
-
-"Se koskee minua", sanoi Perenna nauraen.
-
-Hän otti lehden ja luki:
-
-"Minkä vuoksi ei häntä vangita? Miksi vastustetaan kaikkea järkeä ja
-pitkitetään luonnotonta tilannetta, jota ei yksikään kunniallinen
-ihminen voi ymmärtää. Siinä kysymys, jonka kaikki tekevät itselleen
-ja johon meidän tutkimuksemme antavat meille tilaisuuden vastata.
-
-"Kaksi vuotta sitten, toisin sanoen, kolme vuotta Arsène Lupinin
-oletetun kuoleman jälkeen oli poliisi keksinyt, tahi luullut
-keksineensä, että Arsène Lupin itse asiassa ei ollut kukaan muu kuin
-eräs Floriani, Boisissa syntynyt ja sitten kadonnut tietymättömiin,
-ja sille sivulle, joka koski tätä Floriania, merkittiin sana
-'kuollut' sekä lisäys: 'nimellä Arsène Lupin.'
-
-"Saadakseen Arsène Lupinin nousemaan kuolleista tarvitaan siis vain
-vastaansanomaton todistus hänen olemassaolostaan, minkä ei luulisi
-olevan mahdottoman hankkia. Hallituskoneiston monimutkainen pyörä on
-asetettava käyntiin ja tutkinto asiassa toimitettava.
-
-"Nyt näyttää siltä kuin pääministeri, herra Valenglay, samoinkuin
-poliisiprefektikin olisivat haluttomat ryhtymään tutkimuksiin,
-jotka jälleen voisivat aiheuttaa häväistysjutun, jota viranomaiset
-koettavat välttää. Herättää Arsène Lupin jälleen eloon! Alkaa
-taistelu tätä kolmasti kirottua lurjusta vastaan? Panna itsensä
-alttiiksi uusille nöyryytyksille ja masennuksille? Ei milloinkaan!
-
-"Senpä vuoksi onkin edessämme se ennenkuulumaton, luvaton,
-käsittämätön, nöyryyttävä tilanne, että Arsène Lupin, saavuttamaton
-varas, hioutunut rikollinen, ryövärikuningas, murtovarkaiden ja
-veijarien keisari, on tilaisuudessa tänään, ei salaa, vaan koko
-maailman nähden, täyttämään pelottavimman työn, johon hän milloinkaan
-on ryhtynyt, elämällä virallisesti nimen varjossa, joka ei ole hänen,
-mutta jonka hän on kiistämättömästi tehnyt omakseen, rankaisematta
-syrjäyttämään neljä henkilöä, jotka seisoivat hänen tiellään ja
-antamaan vangita syyttömän naisen, jota vastaan hän on itse hankkinut
-vääriä todistuksia, lopuksi ottamaan kauheiden rikostoveriensa avulla
-haltuunsa Morningtonin sadan miljoonan perinnön.
-
-"Tässä on muutamin sanoin tuo häpeällinen totuus. Se täytyy todeta.
-Toivokaamme, että se nyt, ollessaan kaikkien nähtävänä, vaikuttaa
-tapahtumien seuraavaan kehitykseen."
-
-"Se vaikuttaa joka tapauksessa siihen tyhmyriin, joka tämän on
-kirjoittanut," sanoi Lupin irvistäen.
-
-Hän lähetti neiti Levasseurin pois ja soitti puhelimitse majuri
-d'Astrignacille.
-
-"Tekö se olette, herra majuri? Tämä on Perenna."
-
-"No, mitä kuuluu?"
-
-"Oletteko lukeneet Echo de Francen kirjoituksen?"
-
-"Olen."
-
-"Olisiko siitä teille liian paljon vaivaa, jos menisitte sen herran
-luo ja kertoisitte, että vaadin hyvitystä?"
-
-"Ahaa, kaksintaistelu!"
-
-"Niin, se on välttämätöntä. Nuo herrat kirjallisine ponnistuksineen
-ärsyttävät minua. Siitä täytyy tulla loppu. Tuo lurjus saa maksaa
-muiden puolesta."
-
-"Niin, tietysti, jos te olette halukas..."
-
-"Sitä juuri olen mitä suurimmassa määrin."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Keskustelut alettiin viipymättä. Echo de Francen toimittaja selitti,
-että kirjoitus on lähetetty nimettömänä, koneella kirjoitettuna ja
-että se oli painettu hänen tietämättään, mutta hän otti siitä vastuun.
-
-Kello kolme samana päivänä jätti don Luis Perenna majuri
-d'Astrignacin, erään toisen upseerin ja lääkärin seuraamana talon
-place de Palais-Bourbonilla, ja ajoi Parc des Princesiin. Ne
-salapoliisit, jotka olivat saaneet tehtäväkseen vartioida häntä,
-seurasivat autolla.
-
-Heidän odottaessaan vastustajan tuloa vei kreivi d'Astrignac don
-Luisin syrjään.
-
-"Rakas Perenna, minä en tee teille mitään kysymyksiä. En halua tietää
-paljonko totuutta on kaikessa siinä, mitä teistä kirjoitetaan,
-ja mikä teidän todellinen nimenne on. Minulle te olette Perenna
-muukalaislegioonasta ja muusta en välitä. Teidän menneisyytenne alkoi
-Marokossa. Mitä tulee tulevaisuuteen, tiedän, että mitä tapahtuneekin
-ja kuinka suuri kiusaus lieneekin, on teidän ainoa päämääränne kostaa
-Cosmo Mornington ja suojella hänen perillisiään. Mutta on eräs toinen
-asia, joka huolestuttaa minua."
-
-"Sanokaa se, herra majuri."
-
-"Antakaa minulle kunniasananne, ettette tapa tuota miestä."
-
-"Kaksi kuukautta lakanoiden välissä, sopiiko se?"
-
-"Liian kauan. Neljätoista päivää."
-
-"Myönnetään."
-
-Molemmat vastustajat ottivat paikkansa. Toisessa hyökkäyksessä
-haavoittui Echo de Francen toimittaja rintaan ja kaatui.
-
-"Oh, se oli teiltä pahasti tehty, Perenna!" murisi kreivi
-d'Astrignac. "Te lupasitte minulle..."
-
-"Ja olen pitänyt lupaukseni."
-
-Lääkärit tutkivat haavoittuneen. Sitten nousi toinen heistä ja sanoi:
-
-"Tämä ei ole mitään. Kolmen viikon lepo vuoteessa. Mutta kolmasosa
-tuumaa syrjään ja hänestä olisi tullut loppu."
-
-"Niin, mutta juuri se kolmasosa tuumaa puuttui", mutisi Perenna.
-
-Yhä salapoliisien auton seuraamana palasi don Luis Faubourg St.
-Germainiin ja siellä sattui tapaus, joka aiheutti hänelle paljon
-päänvaivaa ja heitti omituisen valon Echo de Francen kirjoitukseen.
-
-Pihallaan näki hän parin koiranpenikoita, jotka kuuluivat kuskille ja
-olivat tavallisesti tallissa. Ne leikkivät punaisella langalla, joka
-lakkaamatta tarttui kiinni sinne ja tänne. Vihdoin tuli paperi, jolle
-lanka oli keritty, näkyviin. Don Luis sattui juuri silloin menemään
-ohi. Hän pani merkille, että paperiin oli jotain kirjoitettu ja otti
-sen koneellisesti ylös katsellakseen sitä.
-
-Hän säpsähti. Hän oli heti ensi riveistä tuntenut Echo de Francen
-kirjoituksen. Se oli kokonaan siinä, musteella kirjoitettuna
-viivoitetulle paperille poispyyhkimisineen ja lisäyksineen.
-
-Hän huusi kuskia ja kysyi tältä:
-
-"Mistä tämä lankakerä on?"
-
-"Vaunuvajasta, arvelen minä. Se on kai ollut se pieni peijakas Mirza,
-joka..."
-
-"Milloin lanka kerittiin paperiin?"
-
-"Eilen illalla."
-
-"Vai niin. Eilen illalla. Ja mistä saitte paperin?"
-
-"Sitä en todellakaan voi sanoa. Halusin saada jotain keriäkseni sille
-langan. Otin tämän paperipalan vaunuvajan takaa mihin heitetään
-roskat lakaistavaksi illan tullen kadulle."
-
-Don Luis jatkoi tutkimustaan. Hän kuulusteli tahi oikeammin pyysi
-neiti Levasseurin kuulustelemaan muita palvelijoita. Hän ei keksinyt
-mitään, mutta se tosiasia jäi jäljelle, että Echo de Francen
-kirjoituksen oli kirjoittanut joku, joka asui talossa tahi oli
-kosketuksissa talonväen kanssa.
-
-Vihollinen oli muurien sisäpuolella.
-
-Mutta minkälainen vihollinen? Mitä hän halusi? Vain Perennan
-vangitsemistako?
-
-Koko jäljellä olevan osan iltapäivää oli don Luis levoton ja
-suuttunut salaisuuteen, joka ympäröi häntä, hermostunut oman
-toimettomuutensa vuoksi ja erittäinkin uhkaavan vangitsemisen
-vuoksi, joka tietenkään ei pelottanut häntä, mutta saattoi kuitenkin
-hidastuttaa hänen liikkeitään.
-
-Kun hänelle kello kymmenen aikaan sanottiin, että eräs mies, joka
-sanoi nimekseen Alexandre, välttämättä halusi tavata häntä ja kun hän
-havaitsi Mazerouxin pukeutuneen tuntemattomaksi, heittäytyi hän tätä
-vastaan, ravisti ja huudahti:
-
-"Vai niin, te tulette vihdoinkin! Mitä minä sanoin, te ette voi
-suorittaa mitään etsivässä osastossa ja silloin te tulette minun
-luokseni. Tunnustakaa se pölkkypää! Nyt te tarraudutte minuun kiinni?
-Oh, kuinka se on naurettavaa! Kas niin, laulakaa nyt. Herra jumala,
-kuinka tyhmältä te näytätte! Miksi ette vastaa? Kuinka pitkälle
-olette tulleet etsivässä osastossa? Sanokaa, kiiruhtakaa! Minä
-selvitän kaikki viidessä sekunnissa. Tehkää minulle vain parilla
-sanalla selko tutkimuksistanne, niin selitän teille kaikki käden
-käänteessä. No, te sanotte siis?"
-
-"Mutta, isäntä!" sopersi Mazeroux aivan hölmistyneenä.
-
-"Mitä? Pitääkö minun kiskoa sanat pihdeillä? Kiiruhtakaa! -- No, minä
-alan. Se koskee ebenholtsikeppistä miestä, eikö niin?"
-
-"Niin".
-
-"Oletteko löytäneet hänen jälkensä?"
-
-"Olemme."
-
-"Edelleen."
-
-"Niin, asia on näin. Oli vielä muuan, joka huomasi hänet
-ylitarjoilijan lisäksi. Tämä oli eräs vieras kahvilassa ja hän meni
-ulos yht'aikaa meidän miehemme kanssa ja kuuli hänen kysyvän eräältä
-henkilöltä kadulla, missä lähin Metropolitaine-asema Neuilly'in oli."
-
-"Mainiota! Ja Neuillyssä te saitte selon hänestä tiedustelemalla
-kaikkialta?"
-
-"Sainpa tietää hänen nimensäkin: Hubert Lautier, avenue du Roule.
-Mutta sieltä hän oli muuttanut puoli vuotta sitten jättäen jälkeensä
-huonekalunsa ja ottaen mukaansa vain kaksi matka-arkkua."
-
-"No... ja postikonttorissa?"
-
-"Olemme olleet postikonttorissa. Eräs virkamiehistä tunsi hänet
-meidän kuvauksestamme. Miehemme tuli sinne joka kahdeksas tahi
-kymmenes päivä hakemaan postiaan, joka ei milloinkaan ollut suuri,
-yksi tahi pari kirjettä. Hän ei ollut nyt käynyt siellä pitkään
-aikaan."
-
-"Oliko hänen nimensä kirjeissä?"
-
-"Ei, vain kirjaimet."
-
-"Muistivatko he, mitkä ne olivat?"
-
-"Kyllä: B.R.W.8."
-
-"Siinäkö kaikki".
-
-"Siinä on ehdottomasti kaikki mitä olen keksinyt. Mutta erään
-tovereistani onnistui, kahden salapoliisin suorittaman tehtävän
-perusteella, todeta, että ebenholtsikeppinen mies kilpikonnanluisine
-silmälasineen tuli samana iltana, jolloin kaksoismurha tapahtui,
-Auteuilin asemalta ja meni Ranelaghiin. Muistakaa, että rouva
-Fauville oli samaan aikaan siellä lähistöllä. Ja muistakaa,
-että murha tehtiin noin puolenyön aikaan. Siitä vedämme sen
-johtopäätöksen..."
-
-"Hyvä on; lähtekää!"
-
-"Mutta."
-
-"Kadotkaa!"
-
-"Enkö tapaa teitä enää?"
-
-"Kohdatkaa minut puolen tunnin kuluttua sen miehen talon
-ulkopuolella."
-
-"Minkä miehen?"
-
-"Marie Fauvillen rikostoverin."
-
-"Mutta tehän ette tiedä..."
-
-"Osoitetta! Annoittehan minulle sen itse: bulevardi Richard Wallace
-N:o 8. Menkää! Älkääkä näyttäkö niin tyhmältä."
-
-Hän käänsi Mazerouxin ympäri, otti tätä olkapäästä ja työnsi ovelle
-jättäen hänet palvelijoille aivan hölmistyneenä.
-
-Itse hän poistui muutamia minuutteja myöhemmin salapoliisit
-vanavedessään. Hän jätti nämä vartioon erään kerrostalon eteen.
-Itse hän poistui vaivihkaa talon takaovesta ja otti vuokra-auton
-Neuilly'in.
-
-Hän kulki jalan pitkin avenue de Madridia ja kääntyi bulevardi
-Richard-Wallacelle, vastapäätä Boulognen metsää. Mazeroux seisoi
-odottamassa häntä pienen puutalon ulkopuolella, joka oli erään pihan
-sisässä, naapuritalojen korkeiden muurien välissä.
-
-"Onko tämä numero kahdeksan?"
-
-"On. Mutta sanokaa minulle, kuinka..."
-
-"Odottakaa hiukan, ukkoseni, antakaa minun vetää henkeäni."
-
-Hän henkäsi pari kolme kertaa syvään.
-
-"Herra jumala, niin ihanaa päästä jälleen vauhtiin!" sanoi hän. "Olin
-todellakin jo ruostumassa. Kuinka hauska seurata niitä roistoja!
-Vai niin, te tahdotte, että minä kertoisin teille --? Kuulkaa nyt,
-Alexandre, ja painakaa sanani mieleenne. Kun joku henkilö valitsee
-kirjaimia postiosoitteekseen, ei hän ota niitä umpimähkään, vaan aina
-sillä tavoin, että kirjaimet muodostavat johtolangan sille, joka on
-kirjeenvaihdossa hänen kanssaan, niin että tämä helposti voi muistaa
-todellisen osoitteen."
-
-"Ja tässä tapauksessa?"
-
-"Miehelle, joka tuntee Neuilly'n ja Boulognen metsän ympäristöineen
-niin hyvin kuin minä, pistivät nämä kolme kirjainta heti silmään,
-erikoisesti W, ulkomaalainen kirjain, englantilainen kirjain. Niin
-että minä heti näin nuo kolme kirjainta oikeilla paikoillaan. Näin B
-sanassa 'bulevardi', R ja englantilaisen W:n 'Richard-Wallacessa'.
-Siinä on teille arvoituksen ratkaisu."
-
-Mazeroux näytti vähän epäilevältä.
-
-"Ja mitä te luulette?"
-
-"En luule mitään. Minä katselen ympärilleni. Rakennan suunnitelman
-ensimmäiselle perustalle, joka tarjoutuu, todennäköisen suunnitelman.
-Ja teen sen johtopäätöksen... sen johtopäätöksen... teen sen
-johtopäätöksen, Mazeroux, että tämä on kirotun salaperäinen kolo ja
-tämä talo... vaiti! Kuulkaa!"
-
-Hän työnsi Mazerouxin pimeään soppeen. He olivat kuulleet oven
-sulkemisesta johtuneen melun.
-
-Askeleet lähestyivät yli pihan. Veräjän lukko kitisi. Joku tuli ulos
-ja kaasulyhty valaisi hänen kasvonsa.
-
-"Peijakas", mutisi Mazeroux, "se on hän".
-
-"Luulen teidän olevan oikeassa".
-
-"Hän se on, isäntä. Katsokaa mustaa keppiä ja valkoista koukkua. Ja
-silmälaseja... ja partaa? Minkälainen veitikka olettekaan, isäntä!"
-
-"Rauhoittukaa ja seuratkaamme häntä".
-
-Mies oli mennyt bulevardi Richard-Wallacen yli ja kääntyi bulevardi
-Maillotille. Hän kulki sangen nopeasti vastatuuleen ja heilutti
-reippaasti keppiään sekä sytytti sitten savukkeen.
-
-Maillot bulevardin päässä meni hän läpi tullista ja oli nyt sisällä
-Pariisissa. Ceinture-asema oli aivan vieressä. Hän meni sinne, ja yhä
-noiden kahden seuraamana, nousi Auteuiliin menevään junaan.
-
-"Tämä on hauskaa", sanoi Mazeroux. "Hän tekee täsmälleen samoin kuin
-neljätoista päivää sitten. Täällä hänet huomattiin."
-
-Mies meni nyt ohi linnoitusten. Neljännestunnin kuluttua hän oli
-perillä bulevardi Suchetilla ja melkein heti sen talon luona, jossa
-herra Fauville ja hänen poikansa olivat tulleet murhatuiksi.
-
-Hän kiipesi ylös linnoituksen muurille vastapäätä taloa ja
-seisoi siellä muutamia minuutteja liikkumattomana, kasvot taloon
-käännettyinä. Sitten jatkoi hän matkaansa, meni La Muetteen ja
-sukelsi Boulognen metsän hämäryyteen.
-
-"Toimeen... ja pelkäämättä!" sanoi don Luis ja kiiruhti käyntiään.
-
-Mazeroux pidätti hänet.
-
-"Mitä te tarkoitatte?"
-
-"Otamme luonnollisesti hänet kiinni. Meitä on kaksi ja suotuisampaa
-tilaisuutta emme voi toivoa."
-
-"Se on mahdotonta."
-
-"Mahdotonta? Pelkäättekö? No, silloin teen sen yksin."
-
-"Kuulkaa, isäntä, te ette voi olla tosissanne."
-
-"Miksi en olisi tosissani?"
-
-"Koska miestä ei voi vangita ilman syytä."
-
-"Ilman syytä? Tuollaista roistoa! Murhaajaa! Mitä te vielä haluatte?"
-
-"Koska häntä ei ole tavattu itse teossa, tarvitsen jotain, jota
-minulla ei ole."
-
-"Mitä?"
-
-"Vangitsemismääräyksen. Sitä minulla ei ole."
-
-Mazeroux'n äänensävy oli vakava ja vastaus näytti don Luis Perennasta
-niin lystikkäältä, että hän purskahti nauruun.
-
-"Vai niin, teillä ei ole vangitsemismääräystä? Poika parka! No, minä
-näytän teille tarvitsenko minä mitään vangitsemismääräystä."
-
-"Te ette näytä mitään", huudahti Mazeroux ja tarttui seuralaisensa
-käsivarteen. "Te ette koske tuohon mieheen."
-
-"Saattaisi luulla hänen olevan teidän äitinne."
-
-"Kas niin, isäntä..."
-
-"Mutta kuulkaa, te pienet, kirotut kunnianmiehet", sanoi don Luis
-suuttuneena, "jos me annamme tämän tilaisuuden luiskahtaa käsistämme,
-ei toista milloinkaan tarjoudu."
-
-"Hyvin helposti. Hän menee nyt kotiinsa. Minä ilmoitan
-poliisikomissariolle. Hän soittaa puhelimella päällikölle ja aamulla
-varhain..."
-
-"Ajatelkaa, jos lintu on silloin lentänyt?"
-
-"Minulla ei ole vangitsemismääräystä."
-
-"Haluatteko, että valmistan teille sellaisen, pässinpää?"
-
-Mutta don Luis hillitsi vihansa. Hän ymmärsi, että kaikki hänen
-todistuksensa pirstoutuisivat komissarion itsepäisyyteen ja että
-Mazeroux, jos niin vaadittaisiin, ryhtyisi vielä puolustamaankin
-vihollista häntä vastaan. Hän sanoi sen vuoksi opettavaisella äänellä:
-
-"Te ja aasi olette yhtä kuin kaksi aasia, ja aaseja on yhtä
-monta kuin miehiä, jotka koettavat toimittaa poliisin tehtäviä
-paperilapuilla, allekirjoituksilla, vangitsemismääräyksillä ja
-muulla roskalla. Poliisin tehtävät suoritetaan nyrkkivoimalla. Kun
-te tapaatte vihollisen, niin iskekää häntä, muuten joudutte vaaraan
-iskeä tyhjään. Hyvää yötä. Minä menen nukkumaan. Soittakaa minulle,
-kun järjestelynne ovat kunnossa."
-
-Hän meni kotiinsa raivoissaan, kyllästyneenä seikkailuun, jossa hän
-ei saanut vapaita käsiä ja jossa hänen täytyi melkein taipua toisen
-tahdon, tahi oikeammin sanoen, heikkouden alle.
-
-Mutta herätessään seuraavana aamuna hän oli niin innokas näkemään
-poliisin ottavan ebenholtsikeppisen miehen kiinni, että hän pukeutui
-niin pian kuin mahdollista.
-
-"Jos en minä tule avuksi", ajatteli hän, "he antavat vetää itseään
-nenästä. He eivät ole sellaisen tehtävän tasalla."
-
-Samalla soitti Mazeroux hänelle ja pyysi saada puhua hänen kanssaan.
-Hän ryntäsi puhelimeen, jonka entinen omistaja oli laitattanut
-ensimmäiseen kerrokseen, pimeään pikku huoneeseen, jonne saattoi
-käydä vain työhuoneen kautta. Hän väänsi sähkön palamaan.
-
-"Tekö se olette, Alexandre?"
-
-"Niin, isäntä. Olen eräässä kahvilassa lähellä Richard-Wallace
-bulevardin taloa."
-
-"Miten on miehemme laita?"
-
-"Lintu on vielä pesässä. Mutta tämä onkin viimeinen hetki."
-
-"Todellakin?"
-
-"Niin, hän on koonnut tavaransa. Hän lähtee aamupäivällä."
-
-"Mistä sen tiedätte?"
-
-"Naiselta, joka siivoaa siellä. Hän on äskettäin sinne tullut ja
-päästää meidät sisään."
-
-"Asuuko mies yksin?"
-
-"Asuu, nainen laittaa hänen ruokansa ja menee iltaisin kotiin. Ei
-kukaan käy hänen luonaan, lukuunottamatta erästä hunnutettua naista,
-joka on ollut siellä kolme kertaa. Taloudenhoitajatar ei ole voinut
-nähdä miltä nainen näytti. Mies tekeytyy tiedemieheksi, joka lukee ja
-kirjoittaa aina."
-
-"Onko teillä vangitsemismääräys?"
-
-"Kyllä. Tulemme käyttämään sitä."
-
-"Minä tulen heti."
-
-"Ei, se ei käy päinsä. Meillä on mukanamme Weber. Mutta asiasta
-toiseen, oletteko kuulleet uutisia rouva Fauvillesta?"
-
-"En."
-
-"Hän koetti tehdä yöllä itsemurhan."
-
-"Mitä? Koettiko hän tehdä itsemurhan?"
-
-Perenna oli päästänyt kummastuksen huudon ja hämmästyi kovin
-kuullessaan melkein samassa toisen huudon ikäänkuin kaikuna takanaan.
-Päästämättä puhelintorvea kääntyi hän ja näki neiti Levasseurin
-seisovan vaalein ja epätoivoisin kasvoin kappaleen matkan päässä
-takanaan työhuoneessa. Heidän silmänsä kohtasivat. Hän aikoi
-puhutella neitiä, mutta tämä vetäytyi syrjään jättämättä kuitenkaan
-huonetta.
-
-"Minkä vuoksi hän kuunteli?" ihmetteli don Luis. "Ja miksi tuollainen
-kauhistunut ilme?"
-
-Sillä välin jatkoi Mazeroux:
-
-"Hänhän sanoi aikovansa ottaa itseltään hengen."
-
-"Mutta miten?" kysyi Perenna.
-
-"Sen kerron teille toisen kerran. Ne huutavat minua. Mitä teettekään,
-niin älkää tulko tänne, isäntä."
-
-"Kyllä, minä tulen", vastasi don Luis päättävästi. "Vähin minkä voin
-tehdä, on olla mukana loppuselvityksessä, koska olen löytänyt jäljet.
-Minä pysyttelen taka-alalla."
-
-"Kiiruhtakaa sitten. Ryhdymme hyökkäykseen kymmenen minuutin
-kuluttua."
-
-"Olen luonanne ennen sitä."
-
-Hän pani nopeasti pois kuulotorven ja kääntyi lähteäkseen pienestä
-puhelinhuoneesta. Melkein samassa hetkessä hän paiskautui
-vastakkaiselle seinälle. Ollessaan juuri astumassa ulos oli hän
-kuullut jonkun irtoavan yläpuolellaan ja oli tuskin ehtinyt hypätä
-taapäin pelastaakseen musertumasta rautaesiripun alle, joka putosi
-hirveällä räminällä hänen eteensä.
-
-Vain sekuntti ja tuo raskas esine olisi murskannut hänet. Hän oli
-kuullut sen suhisevan ohi päänsä. Milloinkaan ennen hän ei ollut
-kokenut niin hirveää kauhun tunnetta.
-
-Silmänräpäyksen kestäneen todellisen kauhun jälkeen, jonka aikana
-hän seisoi kivettyneenä, pyörremyrskyn raivotessa hänen aivoissaan,
-hän sai takaisin kylmäverisyytensä ja heittäytyi estettä vastaan.
-Mutta hänelle selvisi heti, että se oli voittamaton. Siinä oli paksu
-metalliseinä, jota ei oltu tehty yhteenniitatuista rautalevyistä,
-vaan valetusta raudasta. Molemmin puolin, sekä ylhäältä että
-alhaalta, oli se ilmanpitävästi uurteisiinsa sovitettu.
-
-Hän oli vanki. Äkillisen raivon vallassa hän hakkasi nyrkillään
-rautaseinää. Hän muisti neiti Levasseurin olleen työhuoneessa.
-Jos hän ei ollut lähtenyt huoneesta -- ja sitä hän ei tapahtuman
-sattuessa varmastikaan ollut tehnyt -- täytyi hänen ehdottomasti
-kuulla tämä melu. Hän panisi tietysti toimeen hälytyksen ja tulisi
-apuun.
-
-Don Luis kuunteli. Hän huusi. Ei vastausta. Hänen äänensä vaimeni
-seiniin, kattoon ja lattiaan; hän ymmärsi, että koko talo oli kuuro
-hänen huudoilleen.
-
-"Mutta kuitenkin... kuitenkin... neiti Levasseur..."
-
-"Mitä tämä merkitsee?" mutisi hän. "Mitä kaikki tämä tarkoittaa?"
-
-Hän seisoi hiljaa ja liikahtamatta ajatellen tytön kummallista
-käytöstä, hänen pelästyneitä kasvojaan, hänen villejä silmiään. Ja
-hän rupesi kummastelemaan, mikä oli saattanut koneiston toimimaan,
-jotta pelottava rautaesirippu oli niin äkkiä ja säälimättömästi
-pudonnut alas.
-
-
-
-
-VI LUKU
-
-Ebenholtsikeppinen mies
-
-
-Varapäällikkö Weber, ensimmäinen tarkastaja Ancenis, komissario
-Mazeroux, kolme tarkastajaa ja Neuillyn poliisikomisario seisoivat
-bulevardi Richard-Wallacen kadulla, talon nro 8, edessä.
-
-Mazeroux katseli avenue de Madridille, josta don Luisin piti tulla
-ja alkoi kummastella, mitä oli tapahtunut, sillä puoli tuntia oli
-kulunut heidän puhelinkeskustelustaan, eikä Mazeroux keksinyt enää
-mitään veruketta asian viivyttämiseksi.
-
-"On aika ryhtyä hyökkäykseen", sanoi Weber.
-
-"Taloudenhoitajatar antaa merkkejä ikkunasta, että mies pukeutuu."
-
-"Minkä vuoksi emme sieppaa häntä kun hän tulee ulos?" sanoi Mazeroux.
-"Se käy silmänräpäyksessä."
-
-"Mutta jos hän livistää jonkun meille tuntemattoman käytävän kautta
-ulos?" sanoi varasalapoliisipäällikkö. "Meidän on oltava sellaisen
-veijarin kanssa varuillamme. Me vangitsemme hänet omassa luolassaan.
-Se on varmempaa."
-
-"Mutta..."
-
-"Mikä teidän on, Mazeroux?" kysyi Weber vieden hänet syrjään. "Ettekö
-näe, että väkemme alkaa tulla levottomaksi? He pelkäävät sitä
-lurjusta. On vain yksi keino, ja se on se, että heidät usutetaan
-hänen päälleen kuin hän olisi villipeto. Sitä paitsi asian pitää olla
-selvä kun prefekti tulee."
-
-"Tuleeko hän?"
-
-"Tulee. Hän haluaa nähdä tapauksen omin silmin. Koko juttu herättää
-hänessä tavatonta mielenkiintoa. Siis eteenpäin! Oletteko valmiina,
-hyvät ystävät? Nyt menen ja soitan."
-
-Kello kilahti ja taloudenhoitajatar tuli heti avaamaan veräjän selko
-selälleen.
-
-Vaikkakin määräys kuului, että mentäisiin aivan rauhallisesti, ettei
-vihollinen tulisi varoitetuksi liian pian, oli pelko kuitenkin
-niin voimakas, että syntyi yleinen rynnäkkö ja kaikki salapoliisit
-tunkeutuivat pihaan varustautuen taisteluun. Eräs ikkuna avautui ja
-joku huusi toisesta kerroksesta:
-
-"Mitä tämä on?"
-
-Weber ei vastannut. Kaksi salapoliisia, ensimmäinen tarkastaja,
-komisario ja hän itse menivät taloon toisten pysähtyessä pihalle
-tehdäkseen jokaisen pakoyrityksen mahdottomaksi.
-
-Kohtaus tapahtui ensimmäisessä kerroksessa. Mies oli tullut alas
-täydellisesti puettuna ja hattu päässä. Weber karjui:
-
-"Pysähtykää! Kädet ylös! Oletteko Hubert Lautier?" Mies näytti
-hölmistyneeltä. Viisi revolveria suuntautui häneen. Mutta hänen
-kasvonsa eivät kuvastaneet pienintäkään pelkoa, ja hän sanoi:
-
-"Mitä te haluatte, hyvä herra? Miksi tulette tänne?"
-
-"Olemme täällä lain nimessä määräyksellä vangita teidät."
-
-"Vangita minut?"
-
-"Vangita Hubert Lautier, osoite bulevardi Richard-Wallace nro 8."
-
-"Tämähän on kauheata!" sanoi mies. "Tämä on uskomatonta! Mitä tämä
-merkitsee? Minkä vuoksi --?"
-
-He tarttuivat hänen molempiin käsivarsiinsa hänen tekemättä
-vähintäkään vastarintaa ja työnsivät hänet suureen huoneeseen, jossa
-ei ollut muita huonekaluja kuin kolme tuolia, lepotuoli ja kirjojen
-peittämä pöytä.
-
-"Kas niin", sanoi Weber. "Älkää liikahtako. Jos teette pienenkään
-liikkeen, saatte syyttää itseänne."
-
-Mies ei tehnyt mitään huomautuksia. Kahden salapoliisin pitäessä
-häntä kauluksesta hän näytti tuumivan ikäänkuin ymmärtääkseen
-syyn salaperäiseen vangitsemiseensa. Hänellä oli älykkäät kasvot,
-ruskeanpunainen parta ja harmaansiniset silmät, jotka tuon tuostakin
-saivat kovan ilmeen silmälasien takana. Hänen leveät hartiansa ja
-väkevä niskansa todistivat suurta ruumiinvoimaa.
-
-"Sidommeko hänen kätensä?" kysyi Mazeroux.
-
-"Odottakaa vähän. Nyt tulee prefekti. Oletteko tutkineet miehen
-taskut? Onko hänellä aseita?"
-
-"Ei".
-
-"Eikä pientä pulloa, ei mitään epäiltävää?"
-
-"Ei, ei mitään."
-
-Herra Desmalions tuli ja pitäen silmänsä kiinnitettyinä vangin
-kasvoihin kuunteli vaieten Weberiä ja sai tietää kuinka vangitseminen
-oli suoritettu.
-
-"Kelpo juttu", sanoi hän. "Tämä oli hyvä kaappaus. Nyt kun meillä on
-molemmat rikostoverit tallessa, täytyy heidän puhua ja asia saadaan
-selväksi. Vai niin, hän ei tehnyt vastarintaa?"
-
-"Ei, herra prefekti, ei vähintäkään."
-
-"Meidän on joka tapauksessa oltava varuillamme."
-
-Vanki ei ollut sanonut sanaakaan, mutta näytti tuumivalta.
-Ymmärrettyään, että äskentullut ei ollut kukaan muu kuin
-poliisiprefekti, kohotti hän päätään, katsoi herra Desmalionsiin,
-joka sanoi:
-
-"Otaksun, ettei ole välttämätöntä sanoa teille syytä
-vangitsemiseenne?"
-
-Mies vastasi kunnioittavasti:
-
-"Suokaa anteeksi, herra prefekti, mutta minun täytyy pyytää teitä
-ilmoittamaan se minulle. Minulla ei ole siitä kaukaisintakaan
-aavistusta. Teidän salapoliisinne ovat tehneet suuren erehdyksen,
-joka varmasti voidaan oikaista yhdellä sanalla. Sen sanan haluan
-kuulla, pyydän ehdottomasti saada sen tietää."
-
-Prefekti kohautti olkapäitään ja sanoi:
-
-"Teitä epäillään osallisuudesta insinööri Fauvillen ja hänen poikansa
-Edmondin murhaan."
-
-"Onko Hippolyte kuollut?"
-
-Huudahdus tuli vasten hänen tahtoaan, melkeinpä itsetiedottomasti,
-sydämestään liikutetun ja kovasti hämmästyneen miehen huulilta. Hänen
-hämmästyksensä oli merkillinen, hänen kysymyksensä, jonka kautta hän
-koetti uskotella olevansa tietämätön kaikesta, oli aivan odottamaton:
-
-"Onko Hippolyte kuollut?"
-
-Hän toisti kysymyksen käheällä äänellä, vapisten joka jäsenestään
-sanoessaan:
-
-"Onko Hippolyte kuollut? Mitä te sanotte? Onko mahdollista, että hän
-on kuollut? Ja millä tavalla? Murhattu? Ja Edmond myöskin?"
-
-Prefekti kohautti olkapäitään.
-
-"Jo se, että te kutsutte herra Fauvillea ristimänimeltä, osoittaa,
-että te tunsitte hänet sangen läheisesti. Ja vaikka te ette olisikaan
-osallinen hänen murhaansa, on siitä puhuttu viimeisenä neljänätoista
-päivänä sanomalehdissä riittävästi, jotta teidän on täytynyt saada
-siitä tieto."
-
-"Minä en lue milloinkaan sanomalehtiä, herra prefekti."
-
-"Mitä? Ette kai väitä..."
-
-"Se saattaa kuulua uskomattomalta, mutta se on täydellisesti totta,
-vietän työteliästä elämää, askaroitsen tieteellisissä tutkimuksissa
-suurelle yleisölle tarkoitetun teoksen parissa, enkä tunne
-pienintäkään mielenkiintoa muun maailman tapahtumiin. Kuka hyvänsä
-voi todistaa, etten ole lukenut ainoatakaan sanomalehteä moneen
-kuukauteen. Sen vuoksi voin täydellä syyllä sanoa, etten tuntenut
-Hippolyte Fauvillen murhaa."
-
-"Mutta te tunsitte herra Fauvillen?"
-
-"Tunsin hänet ennen, mutta me olimme riidoissa."
-
-"Mistä?"
-
-"Perheasioista."
-
-"Perheasioista? Olitteko te sukulaisia?"
-
-"Olimme, Hippolyte oli isäni serkku."
-
-"Niin, mutta silloinhan... kas niin, selvittäkäämme tämä asia. Herra
-Fauville ja hänen vaimonsa olivat sisarusten lapset, Elisabeth ja
-Armande Rousselin. Nämä molemmat sisarukset olivat kasvaneet yhdessä
-serkkunsa Victorin kanssa."
-
-"Niin, Victor Sauveraudin, jonka äidinisä oli Roussel. Victor
-Sauveraud meni ulkomailla naimisiin ja hänellä oli kaksi poikaa.
-Toinen kuoli viisitoista vuotta sitten; toinen olen minä."
-
-Herra Desmalions hätkähti. Asia oli hyvin mielenkiintoinen. Jos
-mies puhui totta, jos hän todellakin oli tämän Victorin poika,
-jota poliisi oli tiedustellut, niin he olivat vanginneet Cosmo
-Morningtonin lopullisen perillisen, koska herra Fauville ja hänen
-poikansa olivat kuolleet ja rouva Fauville oikeastaan oli todistettu
-syylliseksi murhaan ja näin ollen kadottanut oikeutensa. Mutta miksi
-mies oli hetkellisessä hulluudessa vapaaehtoisesti luovuttanut tämän
-musertavan todisteen itseään vastaan?
-
-Mies jatkoi:
-
-"Ilmoitukseni näyttävät hämmästyttävän teitä, herra prefekti. Ne ehkä
-heittävät valoa siihen epäilykseen, jonka uhriksi olen joutunut?"
-
-Hän puhui rauhallisesti, suurella kohteliaisuudella ja tavattoman
-sivistyneellä äänensävyllä, eikä hän näyttänyt silmänräpäystäkään
-ajattelevan, että hänen ilmoituksensa juuri vahvistivat niitä
-toimenpiteitä, joihin häntä vastaan oli ryhdytty.
-
-Vastaamatta miehen tuumailuihin kysyi poliisiprefekti:
-
-"Teidän todellinen nimenne on siis --?"
-
-"Gaston Sauveraud."
-
-"Miksi siis kutsutte itseänne Hubert Lautieriksi?"
-
-Mies epäröi silmänräpäyksen, joka ei välttänyt niin terävänäköisen
-miehen huomiota kuin herra Desmalions. Hän horjui sinne tänne, hänen
-silmänsä kääntyivät syrjään ja hän vastasi:
-
-"Se ei kuulu poliisiin, se koskee vain minua itseäni."
-
-Herra Desmalions hymyili.
-
-"Se on huono puolustus. Annatteko saman vastauksen kun kysyn teiltä
-minkä vuoksi elätte piiloutuneena, minkä vuoksi jätitte avenue du
-Roulen, jossa asuitte, antamatta uutta osoitettanne, ja minkä vuoksi
-otatte vastaan postinne vain kirjaimilla merkittynä?"
-
-"Niin, herra prefekti, ne ovat yksityisasioita, jotka kuuluvat
-vain minulle. Teillä ei ole mitään oikeutta tehdä minulle näitä
-kysymyksiä."
-
-"Juuri saman vastauksen saamme aina teidän rikostoveriltanne."
-
-"Minun rikostoveriltani?"
-
-"Niin, rouva Fauvillelta."
-
-"Rouva Fauvillelta!"
-
-Gaston Sauveraud päästi saman huudon, jonka hän oli antanut kuulua
-kuullessaan insinöörin kuolemasta ja hänen hämmästyksensä näytti
-vielä voimakkaammalta, sillä se muuttui tuskaksi, joka vääristi hänen
-kasvonsa tuntemattomiksi.
-
-"Mitä?... Mitä?... Mitä sanotte? Marie!... Ei, sitä te ette tarkoita,
-se ei ole totta!"
-
-Herra Desmalions katsoi tarpeettomaksi vastata, siksi hullua ja
-lapsellista oli tämä teeskentely olla muka tietämätön Suchet
-Boulevardin murhenäytelmästä.
-
-Poissa suunniltaan, tuijottavin silmin mutisi Gaston Sauveraud
-itsekseen:
-
-"Onko se totta? Onko Marie saman erehdyksen uhrina kuin minäkin? Ne
-ovat ehkä vanginneet hänet? Hän vankilassa?"
-
-Hän kohotti uhkaavasti nyrkkiin puserretut kätensä kohti
-tuntemattomia vihollisia, jotka häntä ympäröivät, niille, jotka
-vainosivat häntä, niille, jotka olivat murhanneet Hippolyte Fauvillen
-ja luovuttaneet Marie Fauvillen poliisille.
-
-Mazeroux ja ensimmäinen tarkastaja Ancenis tarttuivat karkeasti hänen
-käsivarsiinsa. Hän teki vastustusliikkeen ikäänkuin olisi tahtonut
-torjua hyökkäyksen. Mutta se oli vain ohimenevä tunne ja hän vaipui
-tuolille peittäen kasvot käsiinsä.
-
-"Mikä arvoitus!" mutisi hän. "En ymmärrä... en käsitä..."
-
-Weber, joka oli mennyt muutamia minuutteja aikaisemmin ulos, tuli
-takaisin ja herra Desmalions kysyi:
-
-"Onko kaikki valmiina?"
-
-"On, herra prefekti, olen antanut auton ajaa portille teidän autonne
-viereen."
-
-"Montako teitä on?"
-
-"Kahdeksan. Kaksi salapoliisia on juuri tullut toimistosta."
-
-"Oletteko tarkastaneet talon?"
-
-"Kyllä, herra prefekti. Mutta siellä ei ollut mitään
-mielenkiintoista."
-
-"Hyvä on. Viekää hänet pois ja pitäkää tarkkaan silmällä."
-
-Gaston Sauveraud meni rauhallisesti Weberin ja Mazerouxin välissä.
-Ovella hän kääntyi.
-
-"Herra prefekti, kun te pidätte tutkimusta, pyydän teitä huolehtimaan
-makuuhuoneestani ja pöydällä olevista papereista. Siellä on
-piirustuksia, jotka ovat maksaneet minulle paljon työtä. Ja sitten..."
-
-Hän epäröi nähtävästi hämillään.
-
-"Niin, herra prefekti, minun täytyy sanoa teille... jotain..."
-
-Hän etsi sanoja ja näytti samassa silmänräpäyksessä, kun hän ne
-lausui, pelästyvän niiden seurauksesta. Mutta hän kokosi äkkiä
-päättäväisyytensä.
-
-"Herra prefekti... täällä talossa on pakka kirjeitä... joista olen
-huolissani enemmän kuin elämästäni. On mahdollista, että näistä
-kirjeistä, jos ne väärin selitetään, tulee ase minua vastaan, mutta
-se on yhdentekevää. Pääasia on, että ne tulevat varmaan talteen. Te
-saatte nähdä... ne sisältävät hyvin tärkeitä selityksiä. Uskon ne
-teidän hoitoonne... teille yksin, herra prefekti."
-
-"Missä ne ovat?"
-
-"Piilopaikka on helppo löytää. Tarvitsee vain mennä ullakolle minun
-makuuhuoneeni yläpuolelle ja painaa ikkunan oikealla puolella olevaa
-naulanpäätä. Se on tavallinen, turhanpäiväinen naula, mutta on
-yhteydessä kattoparrujen alla olevan piilopaikan kanssa."
-
-Hänet vietiin pois kahden miehen välissä. Prefekti huusi heidät
-takaisin.
-
-"Silmänräpäys. Mazeroux, menkää ullakolle ja tuokaa minulle kirjeet."
-
-Mazeroux meni ja palasi hetken kuluttua takaisin. Hän ei ollut saanut
-vieteriä liikkumaan.
-
-Prefekti käski ensimmäisen tarkastaja Ancenisin mennä Mazerouxin
-kanssa, viemään vangin mukaansa ja antamaan hänen näyttää kuinka
-piilopaikka avataan. Itse pysähtyi hän Weberin kanssa alas
-odottaakseen tuloksia ja tarkastellakseen pöydällä olevien kirjojen
-nimiä.
-
-Ne olivat tieteellisiä kirjoja, joiden joukossa hän havaitsi kemiaa
-koskevat teokset: _Orgaaninen kemia_ ja _Kemia ja sen suhde sähköön_.
-Niiden lehdet olivat täynnä merkintöjä. Hän seisoi selaillen lehtiä
-kun luuli kuulevansa laukauksen. Hän ryntäsi ovelle, mutta ei ollut
-ehtinyt yli kynnyksen, ennen kuin portaissa kaikui pistoolinlaukaus
-ja hän kuuli tuskanhuudon.
-
-Välittömästi kajahti kaksi uutta laukausta, joita säesti huuto,
-kamppailu ja vielä laukaus...
-
-Reippaudella, jota ei olisi hänen kokoiseltaan mieheltä odottanut,
-ryntäsi prefekti Weberin seuraamana ylös portaita. Portaiden
-mutkassa, putosi horjuva mies hänen käsivarsilleen; se oli Mazeroux,
-joka oli haavoittunut.
-
-Portailla makasi toinen ruumis, ensimmäinen tarkastaja Ancenis.
-
-Heidän yläpuolellaan, pienessä avatussa ovessa, seisoi Gaston
-Sauveraud kasvoillaan villi ilme ja käsivarsi ojennettuna. Hän
-laukaisi viidennen laukauksen umpimähkään. Mutta nähdessään
-poliisiprefektin tähtäsi hän tähän.
-
-Prefekti tuijotti pelottavaan pistoolin piippuun, joka oli suunnattu
-hänen päähänsä ja piti itseään menneenä miehenä. Mutta juuri samassa
-pamahti hänen takanaan laukaus, Sauveraudin ase putosi tämän kädestä
-ennenkuin hän oli ehtinyt ampua ja prefekti näki ikäänkuin unessa
-miehen, sen miehen, joka oli pelastanut hänen henkensä, hyppäävän yli
-ensimmäisen tarkastajan ruumiin, työntävän tieltään Mazerouxin ja
-ryntäävän eteenpäin salapoliisien seuraamana. Prefekti tunsi miehen:
-se oli don Luis Perenna.
-
-Don Luis juoksi ullakolle, jonne Sauveraud oli vetäytynyt, mutta
-ehti vain nähdä tämän kiipeävän ikkunanlaudalle ja hyppäävän ulos
-kolmannesta kerroksesta.
-
-"Onko hän hypännyt ulos?" huusi prefekti, joka ryntäsi sisään.
-"Silloin emme ikinä saa häntä elävänä."
-
-"Ei elävänä eikä kuolleena, herra prefekti. Katsokaa, nyt hän nousee.
-Sellaiset miehet ovat erikoisen kohtalon huomassa. Hän suuntaa
-kulkunsa portille. Hän tuskin ontuu."
-
-"Mutta missä on minun väkeni?"
-
-"Ne ovat kaikki portaissa, sisällä talossa, jonne laukaukset ne
-houkuttelivat, ne hoitavat haavoittuneita..."
-
-"Sellainen lurjus!" mutisi prefekti. "Hän on hoitanut pelinsä
-mestarillisesti!"
-
-Gaston Sauveraud näytti todellakin pääsevän pakoon ehjin nahoin.
-
-"Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni!" huusi herra Desmalions.
-
-Kaksi autoa seisoi katukäytävän vieressä, joka siinä kohden oli
-sangen leveä: prefektin oma ja se, jonka Weber oli hankkinut
-vangittua varten. Ohjaajat, jotka istuivat paikoillaan, eivät
-olleet huomanneet taistelua. Mutta he näkivät Caston Sauveraudin
-tekevän ilmamatkansa ja prefektin kuski, jonka istuimelle useita
-todistuskappaleita oli asetettu, tempasi ensimmäisen aseen minkä sai,
-se oli ebenholtsikeppi, ja ryntäsi pelottomasti karkuria vastaan.
-
-"Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni!" huusi herra Desmalions.
-
-He yhtyivät pihan veräjällä. Se ei kestänyt kauan. Sauveraud
-heittäytyi vastustajansa päälle, tempasi kepin hänen kädestään ja löi
-sillä häntä kasvoihin, niin että se katkesi. Päästämättä kädestään
-keppiä syöksyi hän tiehensä kintereillään toinen kuski ja kolme
-salapoliisia, jotka vihdoinkin olivat tulleet ulos talosta. Hänellä
-oli kolmenkymmenen metrin etumatka; eräs poliiseista ampui hänen
-jälkeensä useita laukauksia, mutta tuloksetta.
-
-Kun herra Desmalions ja Weber tulivat alas, tapasivat he Ancenisen
-Gaston Sauveraudin vuoteessa toisessa kerroksessa, kasvoiltaan
-harmaana. Häntä oli ammuttu päähän ja hän oli kuolemaisillaan.
-Muutamia minuutteja sen jälkeen oli hän kuollut.
-
-Mazeroux, jonka haava oli aivan vähäpätöinen, kertoi, kun se
-oli sidottu, että Sauveraud oli vienyt heidät ullakolle ja oven
-ulkopuolella pistänyt kätensä vanhaan laukkuun, joka riippui seinällä
-muutamien kuluneiden alusvaatteiden ja takkien joukossa. Hän veti
-sieltä revolverin ja ampui tarkastajaan, joka kaatui paikoilleen. Kun
-Mazeroux kiersi kätensä murhaajan ympärille, vapautti tämä itsensä ja
-ampui kolme laukausta, joista kolmas sattui komisarion olkapäähän.
-
-Taistelussa, jossa poliisilla oli kokonainen joukko kokeneita
-salapoliiseja käytettävinään, ja kun vihollisena oli yksi vanki, ei
-näyttänyt olevan kaukaisintakaan syytä pelkoon, mutta kuitenkin oli
-tämä vastustaja ennenkuulumattoman häikäilemättömällä viekkaudella
-vienyt kaksi salapoliisia syrjään, tehnyt heidät vaarattomiksi,
-houkutellut toiset taloon ja päässyt pakoon.
-
-Herra Desmalions oli kalpea kiukusta ja epätoivosta. Hän huudahti:
-
-"Hän on pettänyt meidät. Hänen kirjeensä, piilopaikkansa, liikkuva
-naulanpää, kaikki oli valetta. Oh, se roisto!"
-
-Hän meni alakertaan ja siitä pihalle. Bulevardilla tapasi hän yhden
-salapoliiseistaan, joka oli ajanut murhaajaa takaa ja tuli takaisin
-aivan hengästyneenä.
-
-"No?" kysyi hän innokkaasti.
-
-"Herra prefekti, hän kääntyi ensimmäisestä kadunkulmasta ja siellä
-häntä odotti auto. Kone oli jo käynnistetty, sillä mies sai heti
-etumatkan."
-
-"Mutta minun autoni?"
-
-"Niin, nähkääs, ennenkuin se oli saatu liikkeeseen..."
-
-"Oliko vaunu, joka hänet otti, vuokra-auto?"
-
-"Oli".
-
-"Silloin saamme siitä selon. Ohjaaja ilmoittautuu vapaaehtoisesti,
-kun hän saa lukea siitä sanomalehdissä."
-
-Weber pudisti päätään.
-
-"Sikäli kuin hän itse ei ole kanssarikollinen, herra prefekti.
-Sitäpaitsi vaikka me löytäisimmekin auton, täytyy meidän otaksua,
-että Gaston Sauveraud osaa peittää jälkensä. Me saamme paljon vaivaa."
-
-"Niin", mutisi don Luis, joka oli ollut läsnä alustavassa tutkinnossa
-ja jäi nyt hetkeksi kahdenkesken Mazerouxin kanssa, "niin me saamme
-paljon vaivaa, erittäinkin jos te annatte vankienne tuolla tavoin
-luistaa tiehensä. Mazeroux, mitä minä eilen illalla sanoin? Sellainen
-lurjus! Mutta hän ei ole yksin, Alexandre. Vakuutan, että hänellä on
-rikostovereita... ei sataakaan metriä minun asunnostani, ajatelkaa...
-minun asunnostani!"
-
-Tehtyään Mazerouxille kysymyksiä Sauveraudin käyttäytymisestä ja
-muista vangitsemisen yksityisseikoista palasi don Luis place du
-Palais-Bourbonille.
-
-Vaikkakin se osa, jota Gaston Sauveraud oli näytellyt Morningtonin
-perintöjutussa, ansaitsi kaiken hänen huomionsa, ei neiti
-Levasseurin käytös silti aiheuttanut hänelle sen pienempää huolta.
-Hän ei saattanut unohtaa tämän kauhistunutta huudahdusta, hänen
-keskustellessaan Mazerouxin kanssa, eikä tuota kasvojen pelästynyttä
-ilmettä. Oli aivan mahdotonta asettaa tätä huudahdusta ja tätä
-ilmettä yhteyteen minkään muun kuin niiden sanojen kanssa, jotka hän
-oli Mazerouxille lausunut:
-
-"Mitä! Onko rouva Fauville koettanut tehdä itsemurhan?"
-
-Tämä tosiasia oli varma ja yhteenkuuluvaisuus itsemurhauutisen ja
-neiti Levasseurin voimakkaan mielenliikutuksen välillä oli aivan
-liian selvä, jottei Perenna olisi koettanut vetää johtopäätöksiä.
-
-Hän meni suoraan työhuoneeseensa ja tarkasti heti käytävän, joka
-johti puhelinkomeroon. Käytävään, joka oli noin kuusi jalkaa leveä
-ja sangen matala, ei johtanut yhtään ovea, vaan oviaukon peitti
-samettiverho, joka melkein aina oli syrjään vedettynä, niin että
-työhuoneesta näkyi käytävään. Verhon takana oli nappi, jota tarvitsi
-vain painaa saadakseen rautaesiripun alas.
-
-Hän painoi nappia pari kolme kertaa, ja hänen kokeensa osoitti aivan
-selvästi, että koneisto oli kunnossa eikä saattanut toimia ilman
-ulkoapäin tulevaa vaikutusta. Pitikö hänen siis otaksua, että tyttö
-oli tahtonut tappaa hänet! Mutta mikä oli siinä tapauksessa syy
-siihen?
-
-Hän aikoi soittaa ja lähettää hakemaan neiti Levasseur'ta vaatiakseen
-häneltä selitystä. Mutta minuutit kuluivat eikä hän soittanut. Hän
-näki ikkunasta tämän kulkevan kevyin ja miellyttävin askelin yli
-pihan. Auringonsäde kimalteli hänen kultaisilla hiuksillaan.
-
-Koko aamupäivän makasi don Luis sohvalla ja poltti sikareita. Hän oli
-huonolla tuulella, tyytymätön itseensä ja tapahtumien kulkuun, sillä
-ne eivät olleet antaneet hänelle ainuttakaan totuudenpilkahdusta;
-kaikki näytti vain olevan omiaan lisäämään sitä pimeyttä, jossa hän
-haparoi eteenpäin. Mutta juuri kun hän kello kaksitoista soitti
-aamiaista, tuli tarjoilija sisään kädessään tarjotin ja sanoi
-innolla, joka osoitti palveluskunnan tietävän hänen vaarallisen
-tilansa:
-
-"Siellä on poliisiprefekti".
-
-"Niinkö?" sanoi Perenna. "Missä hän on?"
-
-"Tuolla alhaalla. Aluksi en tiennyt mitä olisi tehtävä... ja
-ajattelin sanoa neiti Levasseurille, mutta..."
-
-"Oletteko varma --?"
-
-"Tässä on hänen korttinsa."
-
-Perenna otti tarjottimelta kortin ja luki herra Desmalionsin nimen.
-Hän meni ikkunan luo, avasi sen ja näki kattopellin avulla yli place
-du Palais-Bourbonin. Siellä kulki puoli tusinaa miehiä edestakaisin.
-Hän tunsi ne. Ne olivat hänen tavallisia vartijoitaan, joista hän
-oli eronnut edellisenä iltana, mutta jotka olivat tulleet takaisin
-ryhtyäkseen vartioimiseensa.
-
-"Vai niin, ei ketään muita?" sanoi hän itsekseen. "Sitten ei meillä
-ole mitään pelättävää ja prefektillä on vain parhaat tarkoitukset
-minua kohtaan. Tätä minä juuri odotin ja näyttää olleen viisasta,
-että pelastin hänen henkensä."
-
-Herra Desmalions astui sisään sanaakaan lausumatta. Hän ainoastaan
-taivutti hiukan päätään, sen saattoi ottaa kumarrukseksi. Weber,
-joka oli hänen mukanaan, ei nähnyt vaivaa peittääkseen tunteitaan
-sellaisen miehen kuin Perennan edessä.
-
-Don Luis ei kiinnittänyt huomiota häneen, mutta nosti
-mielenosoituksellisesti esiin vain yhden tuolin. Herra Desmalions
-katsoi kuitenkin paremmaksi kävellä kädet selän takana edestakaisin
-huoneessa ikäänkuin haluten vielä hiukan miettiä ennenkuin sanoisi
-mitään.
-
-Hiljaisuus oli kestänyt pitkän aikaa. Don Luis odotti
-kärsivällisesti. Sitten pysähtyi prefekti äkkiä ja sanoi:
-
-"Menittekö te suoraan kotiin lähdettyänne bulevardi
-Richard-Wallacelta?"
-
-Don Luisia ei häirinnyt hänen tutkintotuomarimainen sävynsä ja hän
-vastasi: "Kyllä, herra prefekti."
-
-"Tänne, työhuoneeseenne?"
-
-"Niin."
-
-Herra Desmalions oli hetken vaiti ja jatkoi sitten:
-
-"Minä lähdin kolmekymmentä tai neljäkymmentä minuuttia teidän
-jälkeenne ja ajoin autolla virastooni. Siellä sain tämän pikakirjeen.
-Lukekaa se. Niinkuin näette, jätettiin se sisään pörssin luona puoli
-kymmenen."
-
-Don Luis otti kirjeen ja luki seuraavat suurilla kirjaimilla
-kirjoitetut sanat:
-
-"Täten ilmoitetaan, että Gaston Sauveraud pakoon päästyään tapasi
-rikostoverinsa Perennan, joka, niinkuin tiedätte, ei ole kukaan muu
-kuin Arsène Lupin. Arsène Lupin antoi teille Sauveraudin osoitteen
-päästäkseen hänestä ja saadakseen yksin Morningtonin perinnön. He
-yhtyivät tänä aamuna ja Arsène Lupin näytti Sauveraudille varman
-piilopaikan. On helppo todistaa, että he ovat tavanneet ja ovat
-rikostovereita. Sauveraud antoi Lupinille sen kävelykeppinsä
-puolikkaan, jonka tietämättään oli ottanut mukaansa. Te löydätte sen
-Perennan työhuoneesta ikkunoiden välissä olevan sohvan pielusten
-alta."
-
-Don Luis kohautti olkapäitään. Kirje oli mieletön, sillä hän ei ollut
-hetkeksikään jättänyt työhuonettaan. Hän käänsi kirjeen rauhallisesti
-kokoon ja luovutti poliisiprefektille huomautuksitta. Hän oli
-katsonut parhaaksi antaa herra Desmalionsin aloittaa keskustelun.
-
-Prefekti kysyi:
-
-"Mitä te sanotte syytökseen?"
-
-"En mitään."
-
-"Onhan helppo todistaa onko se oikea tahi ei."
-
-"Hyvin helppo; sohva on tuossa."
-
-Herra Desmalions odotti pari kolme sekuntia, meni sitten sohvan luo
-ja nosti pois pieluksen. Sen alla oli kepin yläpuoli koukkuineen.
-
-Don Luis ei voinut pidättää yllätyksen ja suuttumuksen elettä. Hän ei
-ollut hetkeäkään ajatellut näin hämmästyttävää mahdollisuutta ja se
-tuli hänelle aivan odottamatta. Hän hillitsi kuitenkin itsensä. Ei
-ollut olemassa mitään, joka todistaisi, että tämä olisi sama keppi
-jonka hän oli nähnyt Gaston Sauveraudin kädessä, ja jota tällä oli
-tapana käyttää.
-
-"Minulla on toinen puolikas mukanani", sanoi prefekti vastaukseksi
-lausumattomaan väitteeseen. "Varasalapoliisipäällikkö Weber otti sen
-ylös bulevardi Richard-Wallacelta. Tässä se on."
-
-Hän otti sen esiin päällystakkinsa sisätaskusta ja huomattiin, että
-molemmat puolikkaat sopivat täydellisesti yhteen.
-
-Tuli jälleen hiljaisuus. Perenna oli yhtä neuvoton kuin
-vastustajatkin, hän ei ollut varustautunut kokemaan sellaista
-masennusta ja nöyryytystä. Hän ei voinut sitä sulattaa. Mutta minkä
-ihmetyön kautta oli Gaston Sauveraud näiden kahdenkymmenen minuutin
-kuluessa päässyt hänen taloonsa ja huoneeseensa! Vaikkapa otaksuisi,
-että rikostoveri asuisi täällä, ei arvoitus olisi sen helpompi
-ymmärtää.
-
-"Tämä tekee tyhjäksi kaikki minun laskelmani", ajatteli hän, "ja
-tällä kertaa minut on myyty. Minä saatoin torjua rouva Fauvillen
-syytöksen ja turkoosijutun. Mutta herra Desmalions ei ikinä
-usko, että tämä on samanlainen koetus, ja että Gaston Sauveraud
-on koettanut, samoin kuin Marie Fauvillekin teki, saada minut
-vaarattomaksi järjestämällä niin, että tulisin vangituksi."
-
-"No", sanoi herra Desmalions kärsimättömästi, "vastatkaa!
-Puolustautukaa!"
-
-"Ei, herra prefekti, se ei hyödytä minua."
-
-Prefekti polkaisi lattiaa ja mutisi:
-
-"Siinä tapauksessa... siinä tapauksessa... koska te tunnustatte...
-koska..."
-
-Hän pani kätensä ikkunalaudalle varustautuen avaamaan. Vihellys, ja
-salapoliisit ryntäisivät sisään ja kaikki olisi loppu.
-
-"Lähetänkö hakemaan tarkastajaa, herra prefekti?" kysyi don Luis.
-
-Herra Desmalions ei vastannut. Hän lähti ikkunan luota ja alkoi
-jälleen kävellä edestakaisin huoneessa. Perennan kummastellessa
-miksikä hän vielä epäröi, asettui prefekti toisen kerran hänen
-eteensä ja sanoi:
-
-"Ja entäpä jos minä nyt jätän tämän välikohtauksen huomiotta,
-tahi oikeammin sanoen tapahtumana, joka ei voi saattaa teitä
-huonoon valoon, vaikkakin se epäilemättä todistaa palvelijoittenne
-petollisuutta? Jos minä otan huomioon ne palvelukset, joita olette
-meille tehneet? Sanalla sanoen, jos annan teidän kulkea vapaana?"
-
-Perenna ei voinut olla vetämättä suutaan hymyyn. Huolimatta
-keppijutusta ja huolimatta siitä, että tapaukset olivat näennäisesti
-häntä vastaan, sai asia, juuri kun kaikki oli menossa hullusti, sen
-käänteen, jota hän oli alussa ennustanut, ja josta hän oli bulevardi
-Suchetilla kuulustelun aikana Mazerouxille maininnut. He halusivat
-saada hänen apuaan.
-
-"Vapaana?" kysyi hän. "Ei mitään vakoilua enää? Ei ketään, joka
-seuraisi aina kintereillä?"
-
-"Ei ketään".
-
-"Ja jos sanomalehtijupakka minun nimeni ympärillä jatkuu, jos
-sanomalehtien erilaisten puheiden ja yhteensattumien kautta onnistuu
-nostaa yleinen mielipide minua vastaan ja minua vastaan vaaditaan
-toimenpiteitä?"
-
-"Niin ei näihin toimenpiteihin ryhdytä."
-
-"Minulla ei siis ole mitään pelättävää?"
-
-"Ei mitään".
-
-"Suostuuko herra Weber peruuttamaan ennalta muodostamansa mielipiteen
-minusta?"
-
-"Hän tulee joka tapauksessa käyttäytymään niinkuin hän tekisi sen,
-eikö niin Weber?"
-
-Varasalapoliisipäällikkö murisi muutamia sanoja, jotka saattoivat
-käydä suostumuksesta, ja don Luis huudahti heti:
-
-"Siinä tapauksessa, herra prefekti, olen varmasti saavuttava voiton
-ja saavuttava sen virkavallan toivomuksen mukaisesti."
-
-Kokonaisen odottamattomien tapausten sarjan jälkeen taivutti siis
-poliisi vapaaehtoisesti päänsä don Luis Perennan etevyyden edessä,
-tunnusti kaikki mitä hän oli jo tehnyt, hyväksyi kaiken mitä hän
-vastedes tulisi tekemään, ja päätti sen vuoksi tukea häntä, pyytää
-hänen apuaan ja jättää hänelle niin sanoaksemme asioiden johdon.
-
-Se oli imarteleva kohteliaisuus. Oliko se tarkoitettu ainoastaan
-don Luis Perennalle? Ja eikö Lupinilla, tuolla pelottavalla,
-voittamattomalla Lupinilla ollut oikeutta vaatia siitä mitään osaa?
-Oliko mahdollista luulla, ettei herra Desmalions sisimmässään
-ymmärtänyt, että nuo kaksi olivat sama?
-
-Ei mikään prefektin käytöksessä ilmaissut hänen salaisia ajatuksiaan.
-Hän esitti don Luis Perennalle erään niitä sopimuksia, joihin poliisi
-on usein pakotettu ryhtymään päästäkseen maaliinsa. Sopimus oli tehty
-eikä asiasta puhuttu enempää.
-
-"Haluatteko saada minulta jotakin tietoa?" kysyi poliisiprefekti.
-
-"Kyllä, herra prefekti. Sanomalehdet puhuivat jostain muistikirjasta,
-joka löydettiin päällikkö Vérot'n taskusta. Sisälsikö se jonkun
-johtolangan?"
-
-"Ei. Yksityisiä muistiinpanoja, maksulistoja, siinä oli kaikki.
-Odottakaa, nyt muistan. Sitäpaitsi oli erään naisen valokuva, josta
-en ole onnistunut saamaan mitään tietoja. Luulen muuten ettei sillä
-ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, enkä ole lähettänyt sitä
-sanomalehtiin. Tässä se on."
-
-Perenna otti prefektin ojentaman valokuvan ja hätkähti; se ei
-välttänyt prefektin huomiota.
-
-"Tunnetteko naisen?"
-
-"En, en, herra prefekti. Aluksi minusta näytti, mutta ei, se oli vain
-yhdennäköisyys... jonka minä tarkistan, jos tahdotte jättää minulle
-kuvan täksi illaksi."
-
-"Kyllä, täksi illaksi. Kun olette käyttäneet sitä, niin jättäkää se
-komisario Mazerouxille, jolle minä annan määräyksen työskennellä
-kanssanne Mornington-jutussa."
-
-Keskustelu oli loppunut. Prefekti meni. Don Luis seurasi häntä
-ovelle. Kun herra Desmalions aikoi laskeutua alas portaita, kääntyi
-hän ja sanoi tyynesti:
-
-"Te pelastitte aamulla henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, olisi tuo
-lurjus Sauveraud..."
-
-"Oh, herra prefekti..." sanoi don Luis vastustaen.
-
-"Niin, minä tiedän, että teillä on tapana tehdä sellaisia tekoja.
-Teidän on kuitenkin otettava vastaan kiitokseni."
-
-Ja poliisiprefekti teki kumarruksen kuin olisi hän kumartanut don
-Luis Perennan, espanjalaisen aatelismiehen ja muukalaislegioonan
-sankarin edessä. Weber sitävastoin pisti molemmat kätensä
-housuntaskuihin ja meni ohi sellaisin ilmein kuin verikoira ja heitti
-viholliseensa katseen täynnä mitä syvintä vihaa.
-
-"Peijakas", ajatteli don Luis, "siinä on lurjus, joka ei laukaise
-ohi, kun hän saa tilaisuuden ampua minua."
-
-Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki herra Desmalionsin auton vierivän
-pois. Salapoliisit kokoontuivat päällikön taa ja lähtivät place du
-Palais-Bourbonilta. Piiritys oli lakkautettu.
-
-"Ja nyt toimeen!" sanoi don Luis. "Käteni ovat vapaat ja me panemme
-vauhtia koneistoon."
-
-Hän soitti palvelijaa.
-
-"Tarjoa aamiainen ja pyydä neiti Levasseuria tulemaan sen jälkeen,
-haluan puhella hänen kanssaan."
-
-Hän meni ruokasaliin ja istuutui; valokuvan, jonka herra Desmalions
-oli hänelle antanut, hän asetti eteensä ja tarkasteli sitä
-huolellisesti. Se oli vähän haalistunut ja kulunut, jommoiseksi
-valokuvat helposti tulevat kun ne ovat lompakossa tahi paperien
-joukossa, mutta kuva oli aivan selvä. Siinä oli kaunis, nuori nainen
-seurustelupuvussa paljain olkapäin ja käsivarsin, hymyilevin kasvoin;
-hiuksissa oli kukkia.
-
-"Neiti Levasseur", sanoi hän. "Onko tämä mahdollista?"
-
-Kuvan yhdessä kulmassa oli puoleksi poiskulunut, tuskin huomattava
-kirjoitus. Hän tavasi siitä "Florence", todennäköisesti tytön nimi.
-Ja hän toisti:
-
-"Neiti Levasseur, Florence Levasseur... kuinka on hänen kuvansa
-joutunut päällikkö Vérot'n taskukirjaan? Ja mitä yhteyttä on
-unkarilaisen kreivin lukijattaren ja tämän seikkailun välillä?"
-
-Hän muisti tapahtuman rautaesiripusta. Hän muisti Echo de
-Francen kirjoituksen, johon hän oli löytänyt käsikirjoituksen
-omalta pihaltaan. Ennenkaikkea ajatteli hän katkennutta keppiä
-työhuoneessa. Ja koko ajan koettaessaan selvittää näitä asianhaaroja,
-ponnistellessaan käsittääkseen mitä osaa neiti Levasseur oli
-näytellyt, oli hänen katseensa suunnattu valokuvaan ja hän tarkasteli
-suun kaunista muotoa, sen ihastuttavaa hymyilyä, kaulan miellyttävää
-kaarretta ja olkapäiden ihania piirteitä.
-
-Ovi avattiin äkkiä ja neiti Levasseur syöksyi huoneeseen. Perenna,
-joka oli lähettänyt palvelijan pois, vei huulilleen lasin vettä,
-jonka hän oli juuri kaatanut. Neiti Levasseur juoksi esiin, tarttui
-hänen käsivarteensa, tempasi lasin ja heitti sen matolle, niin että
-se meni pirstaleiksi.
-
-"Oletteko juonut siitä?" läähätti hän puoleksi tukahtuneella äänellä.
-
-Perenna vastasi:
-
-"En, en vielä. Miksi sitä kysytte?"
-
-Neiti sopersi:
-
-"Vesi tässä astiassa... vesi..."
-
-"Mitä?"
-
-"On myrkytetty."
-
-Perenna hyppäsi tuolilta ja tarttui hänen käsivarteensa.
-
-"Mitä se merkitsee? Myrkytetty? Oletteko varma siitä? Vastatkaa!"
-
-Huolimatta tavallisesta itsehallinnastaan oli hän todellakin levoton.
-Tuntien sen myrkyn hirveän vaikutuksen, jota hänen vastustajansa
-käytti ja muistaen Vérot'n, Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa
-ruumiit, hän tiesi, että vaikkakin oli karaistu kestämään suuria
-myrkkyannoksia, hän ei kuitenkaan voisi vastustaa tämän aineen
-kuolettavaa vaikutusta.
-
-Tyttö vaikeni. Don Luis sanoi käskevästi:
-
-"Vastatkaa minulle! Oletteko varma siitä?"
-
-"En... se oli päähänpisto... aavistus... eräät asianhaarat..."
-
-Tuntui kuin olisi hän katunut sanojaan ja nyt koettanut ottaa ne
-takaisin.
-
-"Kas niin," sanoi Perenna, "minä haluan tietää totuuden. Ettekö siis
-ole varma siitä, että tämä vesi on myrkytetty?"
-
-"En... se on mahdollista..."
-
-"Mutta aivan äskenhän..."
-
-"Minä luulin niin... mutta ei... ei..."
-
-"Siitä on helppo vakuuttautua", sanoi Perenna ja ojensi kätensä
-tarttuakseen vesikannuun.
-
-Neiti Levasseur oli nopeampi, tempasi astian ja iski sen rikki pöydän
-kulmaan.
-
-"Mitä te teette?" sanoi don Luis suuttuneena.
-
-"Minä erehdyin. Ja siihen ei maksa vaivaa kiinnittää huomiota..."
-
-Don Luis lähti nopeasti ruokasalista. Vesi, jota hänellä oli tapana
-juoda, otettiin vedenpuhdistuskoneesta, joka seisoi tarjoiluhuoneen
-päässä ruokasalista keittiöön päin. Hän juoksi sinne, otti astian
-ja täytti sen vedellä puhdistuskoneesta. Sitten meni hän kauemmaksi
-käytävään ja huusi tallin edessä leikkivää Mirzaa, koiranpentua.
-
-"Kas tässä", sanoi hän ja asetti astian sen eteen.
-
-Se alkoi juoda. Mutta äkkiä se jäi seisomaan liikkumattomaksi,
-jännitetyin, vapisevin jaloin. Sitten sen koko ruumis rupesi
-vapisemaan. Se päästi kuuluviin vaikeroivan vinkunan, pyörähti pari
-kertaa ja kaatui.
-
-"Se on kuollut", sanoi don Luis tunnusteltuaan penikan ruumista.
-
-Neiti Levasseur oli seurannut häntä. Perenna kääntyi häneen ja sanoi
-terävästi:
-
-"Olitte oikeassa myrkkyyn nähden; te tiesitte sen sangen hyvin. Mistä
-saitte tietää sen?"
-
-Neiti Levasseur vastasi:
-
-"Näin toisen penikan juovan tarjoiluhuoneessa. Se on kuollut. Minä
-puhuin asiasta kuskille ja autonohjaajalle. He ovat tallissa. Ja
-sitten juoksin varoittamaan teitä."
-
-"Siinä tapauksessahan siinä ei ollut mitään epäiltävää. Miksi te
-sanoitte, ettette olleet varma oliko vesi myrkytettyä, sillä..."
-
-Autonohjaaja ja kuski tulivat ulos tallista. Perenna vei tytön pois
-ja sanoi:
-
-"Meidän on puheltava tästä. Menkäämme teidän huoneeseenne."
-
-He menivät pitkin käytävää jälleen. Tarjoiluhuoneen, vierestä,
-sieltä, missä vedenpuhdistaja oli, lähti toinen käytävä, joka päättyi
-eräälle ovelle. Perenna avasi tämän oven. Se johti niihin huoneisiin,
-joissa neiti Levasseur asui.
-
-He menivät hänen salonkiinsa. Don Luis sulki kaikki ovet.
-
-"Ja nyt", sanoi hän päättävästi, "on teillä ja minulla pieni
-tilinteon hetki".
-
-
-
-
-VII LUKU
-
-Shakespearen teokset, 8 osa
-
-
-Kaksi pientä siipirakennusta, polveutuen samalta vanhalta ajalta
-kuin itse talokin, oli äärimmäisenä oikealla ja vasemmalla matalasta
-muurista, joka erotti pihamaan place du Palais-Bourbonista.
-Nämä siipirakennukset olivat yhteydessä päärakennuksen kanssa
-ulkorakennusten kautta. Toisella sivulla olivat vaunuhuone, talli
-ja autovaja sekä portinvartijan tupa, toisella sivulla pesutupa,
-keittiöosasto ja se pieni siipirakennus, jossa neiti Levasseur asui.
-
-Tämä pieni rakennus muodosti vain yhden asunnon, joka käsitti pimeän
-eteisen ja suuren, pääasiallisesti salonkina käytetyn huoneen,
-samalla kun toinen, makuuhuoneeksi kalustettu huone, oli oikeastaan
-vain alkoovi. Verho peitti vuoteen ja pesulaitteen. Kahden ikkunan
-kautta oli näköala place du Palais Bourbonille.
-
-Ensimmäisen kerran astui don Luis neiti Levasseurin huoneeseen.
-Vaikkakin täynnä muita ajatuksia, huomasi hän kuinka hauska se
-oli. Se oli sangen yksinkertaisesti kalustettu, muutamia vanhoja
-mahonkituoleja, yksinkertainen empiretyylinen kirjoituspöytä, yhdellä
-raskaalla jalalla varustettu pyöreä pöytä ja muutamia kirjahyllyjä.
-Mutta vaaleat liinaiset ikkunaverhot tekivät huoneen iloiseksi.
-Seinillä riippui jäljennöksiä kuuluisien taiteilijoiden tauluista,
-aurinkoisia rakennuksia esittäviä piirustuksia, italialaisia
-huviloita, sisilialaisia temppeleitä...
-
-Tyttö seisoi hänen edessään ja oli jälleen saavuttanut tyyneytensä;
-hänen kasvonsa olivat saaneet tuon arvoituksellisen ilmeen, jota
-oli niin vaikea selittää, erittäinkin kun hän nyt tarkoituksella
-oli ottanut masentuneen ilmeen, joka, sikäli kuin Perenna arvasi,
-oli aiottu peittämään hänen kiivaasti kuohuvia tunteitaan, joita
-oli vaikea hallita. Hänen silmissään ei näkynyt pelkoa eikä uhmaa.
-Näytti todellakin siltä kuin ei hänellä olisi ollut mitään pelättävää
-selityksien suhteen.
-
-Don Luis oli hetken vaiti. Se oli kummallista ja se suututti häntä,
-mutta hän oli hämillään tämän naisen edessä, jota vastaan hän
-mielessään teki niin vakavia syytöksiä. Ja kun hän ei rohjennut pukea
-niitä sanoiksi, tahi sanoa suoraan, mitä ajatteli, niin hän alkoi:
-"Te tiedätte, mitä tapahtui talossa tänä aamuna?"
-
-"Tänä aamuna?"
-
-"Niin, kun olin lopettanut puhelinkeskustelun."
-
-"Kuulin siitä palvelijoilta."
-
-"Ette ennen?"
-
-"Kuinka olisin saanut siitä ennen tietää?"
-
-Hän valehteli. Oli mahdotonta, että hän puhui totta. Mutta kuitenkin
-oli hän puhunut niin rauhallisesti.
-
-Perenna jatkoi:
-
-"Selitän teille muutamilla sanoilla mitä tapahtui. Olin juuri
-aikeissa jättää puhelinkomeron, kun rautaesirippu, joka on kätketty
-seinän yläosaan, putosi alas. Kun olin vakuuttautunut siitä, etten
-voinut tehdä mitään, päätin yksinkertaisesti, koska minulla oli
-puhelin käsillä, kutsua erään ystäväni avuksi. Minä soitin majuri
-d'Astrignacille. Hän tuli heti ja päästi minut palvelijan avulla
-ulos. Tämänkö te olette kuullut?"
-
-"Niin. Minä olin mennyt omiin huoneisiini, joka selittää sen, etten
-tiennyt mitään tapauksesta enkä majuri d'Astrignacin käynnistä."
-
-"Mutta mikäli sain vapaaksi päästyäni tietää, tunsivat kaikki talossa
-olevat palvelijat ja te itsekin rautaesiripun olemassaolon."
-
-"Aivan niin."
-
-"Ja mistä tiesitte sen?"
-
-"Kreivi Malonyilta. Hän kertoi minulle, että hänen äidinisänsä äiti,
-joka vallankumouksen aikana asui tässä talossa ja jonka mies joutui
-giljotiinin uhriksi, oli piileskellyt kolmetoista kuukautta tässä
-komerossa. Siihen aikaan oli rautaesirippu ollut maalattu seinän
-väriseksi."
-
-"Oli vahinko, ettei minulle asiasta ilmoitettu, sillä näinollen olin
-vähällä tulla surmatuksi."
-
-Tämä mahdollisuus ei näyttänyt liikuttavan tyttöä, joka sanoi:
-
-"Olisi parasta tarkastaa koneisto sekä ottaa selko, minkä vuoksi se
-oli joutunut epäkuntoon. Kaikki on hyvin vanhaa ja toimii huonosti."
-
-"Koneisto työskentelee erinomaisesti. Olen koettanut sitä."
-
-"Kuka olisi sen tehnyt, jos ei se olisi onneton sattuma?"
-
-"Joku vihollinen, jota en tunne."
-
-"Hänet olisi nähty."
-
-"On vain yksi henkilö, joka olisi voinut hänet nähdä: Te itse. Te
-menitte sattumalta työhuoneen läpi ollessani puhelimessa ja minä
-kuulin teidän huudahtavan kauhusta, kun te kuulitte uutisen rouva
-Fauvillesta."
-
-"Niin, minä tulin niin liikutetuksi. Minun tuli häntä sääli, olkoonpa
-hän syyllinen tahi syytön."
-
-"Ja kun te olitte käytävässä, niin että saatoitte painaa vieteriä
-kädellä, ei rikollisen läsnäolon olisi pitänyt välttää huomiotanne."
-
-Tyttö ei laskenut alas katsettaan. Kevyt puna levisi hänen
-kasvoilleen ja hän sanoi:
-
-"Minun olisi pitänyt kohdata hänet, sillä mikäli käsitän, menin minä
-ulos muutamia sekunteja ennen tapahtumaa."
-
-"Aivan niin. Mutta kummallisinta ja epätodenmukaisinta on, että te
-ette kuulleet putoavan raudan räminää, ettekä huutoani ja sitä melua,
-jonka aiheutin."
-
-"Minä olin kai sulkenut jo välioven. En kuullut mitään."
-
-"Silloin on minun otaksuttava, että joku oli piiloutunut
-työhuoneeseeni sillä hetkellä, ja että tämä henkilö on liitossa
-niiden roistojen kanssa, jotka tekivät molemmat murhat bulevardi
-Suchetilla, sillä poliisiprefekti on äskettäin minun sohvanpielukseni
-alta löytänyt kepinpuolikkaan, joka kuului eräälle näistä roistoista."
-
-Tyttö näytti hyvin kummastuneelta. Tämä uusi tapahtuma näytti
-todellakin olevan hänelle tuntematon. Perenna lähestyi häntä, katsoi
-häntä suoraan silmiin ja sanoi:
-
-"Teidän täytyy ainakin myöntää, että tämä on kummallista."
-
-"Mikä sitten?"
-
-"Tämä minua vastaan suunnattu sarja tapahtumia: eilen Echo de Francen
-kirjoituksen käsikirjoitus; tänä aamuna ensiksi rautaesirippu,
-joka putosi juuri kun minun piti astua sen alitse, sitten kepin
-löytäminen, ja nyt myrkytetty juomavesi."
-
-Tyttö nyökkäsi ja mutisi:
-
-"Niin, niin... siinä on joukko tosiasioita..."
-
-"Niin merkityksellinen rivi tosiasioita", sanoi Perenna, "että ne
-poistavat epäilyksen varjonkin. Olen aivan varma siitä, että juuri
-minun rohkein ja häikäilemättömin viholliseni hoitaa täällä peliään.
-Hänen läsnäolonsa on todistettu. Hän on valmis toimimaan millä
-hetkellä tahansa. Hänen tarkoituksensa on selvä. Tuon nimettömän
-kirjoituksen ja kepinpuolikkaan kautta hän tahtoi saada minut huonoon
-valoon ja vangituksi. Rautaesiripun pudottamisella hän tahtoi tappaa
-minut, tahi ainakin pitää suljettuna sisälle muutaman tunnin. Ja
-nyt sitten myrkky, salakavala myrkky, joka tappaa hiljaisuudessa...
-tänään sekoitettiin juomaveteeni myrkkyä, huomenna ehkä ruokaani.
-Sitten tulee veitsi, revolveri ja nuora, mikä hyvänsä, kunnes
-minä katoan, sillä sitä he juuri haluavat, päästä minusta. Minä
-olen vastustaja, minä olen mies, jota he pelkäävät; se mies, joka
-eräänä päivänä paljastaa salaisuuden ja pistää miljoonat, joita he
-kärkkyvät, taskuunsa. Minä vartioin Mornington-perintöä. Nyt on minun
-vuoroni kärsiä. Neljä uhria on jo kuollut. Minusta tulee viides. Niin
-on Gaston Sauveraud päättänyt, Gaston Sauveraud tahi joku muu, joka
-hoitaa asioita. Ja rikostoveri on täällä, tässä talossa, kaikkien
-keskellä, minun vieressäni. Hän pysyttelee takana ja vaanii minua.
-Hän seuraa jokaista askeltani. Hän elää minun varjossani. Hän odottaa
-sopivaa tilaisuutta ja paikkaa iskeäkseen. Mutta nyt olen saanut
-siitä kyllikseni. Minä haluan tietää ja minä saan tietää kuka hän on."
-
-Tyttö oli vetäytynyt hiukan taapäin ja seisoi nojaten pyöreään
-pöytään. Perenna otti vielä askeleen eteenpäin ja silmät yhä
-kiinnitettyinä tytön liikkumattomiin kasvoihin, tarkastaen
-pienintäkin levottomuuden tahi pelon merkkiä, toisti hän vielä
-kiivaammin:
-
-"Kuka on rikostoveri? Kuka tässä talossa on vannonut ottavansa
-minulta hengen?"
-
-"En tiedä", sanoi tyttö, "en tiedä... Ehkä se ei ole mikään
-salajuoni, niinkuin luulette, vaan ainoastaan joukko yhteensattuneita
-asianhaaroja..."
-
-Perenna tunsi halua sanoa hänelle sillä sievistelemättömällä tavalla,
-jolla hänen oli tapana puhutella vihollisiaan:
-
-"Te valehtelette, pikku ystävä, te valehtelette. Rikostoveri olette
-te itse, kaunottareni. Te yksin tunsitte puhelinkeskusteluni
-Mazerouxin kanssa, te yksin saatoitte mennä auttamaan Gaston
-Sauveraudia, odottaa häntä autossa ja sopia hänen kanssaan tänne
-tulosta kepinpuolikkaan kanssa. Te se olette, joka haluatte tappaa
-minut, jostakin syystä, jota en tunne. Se käsi, joka uhkaa minua
-pimeydessä, on teidän."
-
-Mutta hänen oli mahdoton käyttäytyä tyttöä kohtaan sillä tavoin ja
-hän oli niin katkeroitunut, kun ei voinut ilmaista vakaumustaan, että
-hän tarttui tytön käteen, puristi sitä kovasti samalla kun hänen
-ilmeensä syytti tätä terävämmin kuin mitkään sanat.
-
-Hän hillitsi itsensä ja päästi otteensa. Tyttö vapautui nopealla
-liikkeellä, joka todisti vastenmielisyyttä ja vihaa. Don Luis sanoi:
-
-"Hyvä on. Minä kuulustelen palvelijoita. Jos niin vaaditaan, niin
-erotan ne, joita epäilen."
-
-"Ei, älkää tehkö sitä", pyysi tyttö innokkaasti. "Sitä ette saa
-tehdä. Minä tunnen heidät kaikki."
-
-Tahtoiko hän puolustaa heitä? Tunsiko hän omantunnonvaivoja siinä
-silmänräpäyksessä, kun hänen itsepäisyytensä ja valheellisuutensa
-antoivat aihetta palvelijajoukon uhraamiseen, joiden käytöksen
-hän tiesi olevan yläpuolella kaiken epäilyksen! Don Luis sai
-sen vaikutuksen, että katse, jonka tyttö heitti häneen, sisälsi
-vetoamisen hänen myötätuntoonsa. Myötätuntoa kenelle? Toisilleko vai
-itselleen?
-
-He olivat vaiti pitkän aikaa. Don Luis seisoi muutamia askeleita
-hänestä ja ajatteli valokuvaa kummastuen huomatessaan alkuperäisessä
-löytävänsä kaikki kuvan kauneudet, kaiken sen kauneuden, johon hän
-ei tähän saakka ollut kiinnittänyt huomiota, mutta joka nyt pisti
-silmiin kuin ilmestys. Kultaiset hiukset säteilivät loistolla,
-jota hän ei milloinkaan ollut nähnyt. Suun ympärillä oli kenties
-vähemmän onnellinen ilme, melkein katkera piirre, mutta sillä oli
-joka tapauksessa jäljellä muotonsa. Leuan piirteet, viehkeä kaula,
-joka kohosi yli liinakauluksen, olkapäiden muodot, kaikki oli
-ihastuttavaa, ylhäistä, puoleensavetävää. Oliko mahdollista, että
-tämä nainen oli murhaaja, myrkynsekoittajatar?
-
-Perenna sanoi:
-
-"Olen unohtanut etunimen, jonka ilmoititte. Mutta se nimi ei ollut
-oikea."
-
-"Kyllä, se oli."
-
-"Teidän nimenne on Florence... Florence Levasseur."
-
-Tyttö säpsähti.
-
-"Mitä? Kuka on sanonut sen teille? Florence? Mistä te sen tiedätte?"
-
-"Tässä on valokuva... teidän nimellänne varustettu. Sitä voi tuskin
-lukea."
-
-"Oh --!" sanoi hän kauhistuneesti saadessaan nähdä kuvan. "En voi
-sitä uskoa. Mistä tämä tulee? Mistä te olette sen saaneet?" Ja äkkiä
-hän jatkoi: "Poliisiprefekti antoi sen teille, eikö niin? Niin, hän
-se oli, siitä olen varma. Olen varma, että tämä valokuva on aiottu
-todistamaan minun henkilöllisyyteni, ja että he vainoavat minua,
-minua myöskin... Ja se olette jälleen te, jälleen te..."
-
-"Älkää olko peloissanne," sanoi Perenna. "Tarvitaan vain pieni
-korjaus ja kasvot tulevat tuntemattomiksi. Minä pidän siitä huolen.
-Älkää olko peloissanne."
-
-Tyttö ei enää kuullut häntä, vaan tarkasteli hellittämättä valokuvaa
-ja mutisi:
-
-"Olin kaksikymmenvuotias... asuin Italiassa... oh, Jumalani, kuinka
-onnellinen olin sinä päivänä, kun tämä valokuva otettiin! Ja kuinka
-iloinen olinkaan saadessani nähdä kuvani! Luulin siihen aikaan
-olevani kaunis. Ja sitten valokuva katosi. Se varastettiin minulta
-yhdessä muiden esineiden kera, jotka minulta siihen aikaan vietiin..."
-
-Hän hiljensi vielä enemmän ääntään ja lausui nimensä ikäänkuin olisi
-puhunut toiselle naiselle, onnettomalle ystävälle:
-
-"Florence... Florence..."
-
-Kyyneleet virtasivat pitkin hänen kasvojaan.
-
-"Hän ei ole niitä, jotka murhaavat", ajatteli Luis. "En voi uskoa
-hänen olevan kanssarikollisen. Ja kuitenkin... kuitenkin..."
-
-Hän meni yli lattian ikkunan luota ovelle. Italialainen maaseutu
-seinällä kiinnitti hänen huomiotaan. Sitten luki hän hyllyllä olevien
-kirjojen nimiä. Siinä oli ranskalaisia ja ulkomaalaisia teoksia,
-romaaneja, näytelmäkappaleita, esseitä ja runokokoelmia, jotka
-todistivat hienostuneesta ja monipuolisesta mausta. Hän näki Racinen
-Danten vieressä, Stendhalin Edgar Allan Poen vieressä, Montaignen
-Goethen ja Vergiliuksen välissä. Ja sillä selvänäköisyydellä,
-joka saattoi hänet mistä esinekokoelmasta hyvänsä huomaamaan
-yksityisseikkoja, jotka eivät satu kenen tahansa silmään, näki hän,
-että eräs Shakespearen englantilaisen painoksen osista ei näyttänyt
-aivan samanlaiselta kuin muut. Sen punaisessa nahkaselässä oli jotain
-erikoista, jotain jäykkää, siinä ei ollut noita hienoja rakoja ja
-raitoja, jotka todistavat, että kirjaa on usein käytetty. Se oli
-kahdeksas osa. Hän otti sen käteensä niin hiljaa ja varovaisesti kuin
-saattoi.
-
-Hän ei ollut erehtynyt. Kirja oli säiliö, jonkunlainen ontto rasia,
-jota saattoi käyttää piilopaikkana ja sen sisällä oli tavallista
-kirjepaperia, erilaisia kirjekuoria sekä muutamia arkkeja viivattua
-paperia, kaikki samaa suuruutta.
-
-Hänen silmiinsä pisti heti viivatun paperin muoto. Hän muisti
-paperin, jolle Echo de Francen kirjoituksen käsikirjoitus oli
-kirjoitettu. Viivaus oli sama; suuruus ja muotokin näyttivät olevan
-samat.
-
-Katsoessaan lehtiä näki hän viimeistä edellisellä lehdellä kiireesti
-lyijykynällä kirjoitettuja numeroita ja sanoja.
-
-Hän luki:
-
-    '_Bulevardi Suchet_
-
-    Ensimmäinen kirje. Yöllä 15. huhtikuuta.
-
-    Toinen. Yöllä 25. päivä.
-
-    Kolmas ja neljäs. Yöllä 5. ja 15. toukokuuta.
-
-    Viides ja räjähdys. Yöllä 25. toukokuuta.'
-
-Hän huomasi heti, että ensimmäisen yön määräaika oli juuri tämä
-päivä ja sitten, että nämä määräajat seurasivat toisiaan kymmenen
-päivän väliajoilla. Hän pani myöskin merkille tämän käsialan ja
-käsikirjoituksen yhtäläisyyden.
-
-Sanomalehtikäsikirjoitus oli muistiinpanokirjassa hänen taskussaan.
-Hän saattoi siis verrata molempien käsialojen yhtäläisyyttä ja
-molempia viivattuja papereita. Hän otti muistikirjansa ja avasi sen,
-siellä ei ollut käsikirjoitusta.
-
-"Oh, peijakas," mutisi hän, "tämä menee jo liian pitkälle!"
-
-Nyt muisti hän selvästi, että soittaessaan puhelimella Mazerouxille
-oli muistikirja hänen päällystakkinsa taskussa, jonka hän oli
-asettanut puhelinkomeron ulkopuolelle. Samalla hetkellä oli neiti
-Levasseur ilman erikoista asiaa liikuskellut hänen työhuoneessaan.
-Mitä hän teki siellä?
-
-"Oh, minkälainen näyttelijätär!" ajatteli Perenna katkeroituneena.
-"Hän vaani minua. Hänen kyyneleensä, hänen rehellinen ilmeensä,
-hänen hellät muistonsa... kaikki on teeskentelyä. Hän kuuluu samaan
-luokkaan kuin Marie Fauville ja Gaston Sauveraud. Samoin kuin hekin
-on hän täydellinen näyttelijätär pienimmästä eleestään viattoman
-äänensä heikoimpaan vivahdukseen asti."
-
-Hän aikoi ryhtyä suoraan asiaan ja paljastaa tytön. Tällä kertaa
-oli todistus eittämätön. Peläten kuulustelua, joka saattoi käydä
-vaaralliseksi, oli tyttö anastanut häneltä käsikirjoituksen. Miten
-saattoikaan Perenna tästä hetkestä alkaen olla epäilemättä, ettei
-tyttö ollut niiden rikostoveri, jotka hoitivat Mornington-juttua
-ja koettivat raivata don Luisin tieltään? Eikö ollut kaikki syy
-uskoa, että tyttö oli tämän kauhean liiton johtaja auttaen sitä
-häikäilemättömyydellään ja älyllään saavuttamaan asettamansa maalin?
-
-Sillä hänhän oli vapaa, täydellisesti vapaa toimimaan ja liikkumaan.
-Oli mahdollista, että hän oli ottanut osaa murhiin, ehkäpä myrkyn oli
-juuri ruiskuttanut tämä kaunis valkoinen käsi, joka siveli kultaisia
-hiuksia.
-
-Perennaa värisytti. Hän oli pistänyt paperin takaisin kirjaan, pannut
-sen paikoilleen ja meni nyt tytön luo. Äkkiä kiinnitti hän huomiota
-tämän kasvojen alaosaan, leuan muotoon. Hän ponnisteli saadakseen
-sen selville poskien pyöreyden ja huulten viehkeyden alta. Melkein
-vastoin tahtoaan, levottomuudella ja kiduttavalla uteliaisuudella
-tuijotti hän herkeämättä tyttöön valmiina väkivalloin avaamaan nuo
-suljetut huulet ja etsimään vastausta pelottavaan arvoitukseen,
-joka kohosi hänen eteensä. Nämä hampaat, nämä hampaat, joita hän
-ei nähnyt, eivätkö ne olleet samat hampaat, jotka olivat jättäneet
-paljastavat merkkinsä hedelmään. Kummat olivat tiikerinhampaat,
-petoeläimen hampaat: nämä vaiko Marie Fauvillen?
-
-Se oli mieletön otaksuma, koska jäljet oli todettu Marie Fauvillen
-tekemiksi. Mutta otaksuman mielettömyys ei ollut riittävä syy sen
-hylkäämiseksi.
-
-Itse kummastuneena tunteista, jotka liikkuivat hänessä ja peloissaan
-paljastaa itsensä, katsoi hän parhaaksi keskeyttää keskustelun, meni
-tytön luo ja sanoi käskevästi:
-
-"Haluan, että kaikki palvelijat talossa erotetaan. Antakaa heille
-palkkansa, maksakaa heille haluamansa vahingonkorvaus ja järjestäkää
-niin, että he lähtevät tänään. Toinen palvelijakunta tulee tänä
-iltana. Teidän on otettava se vastaan."
-
-Tyttö ei vastannut. Perenna meni, mukanaan kiusallinen tunne,
-sama, joka oli ollut luonteenomainen koko hänen keskustelulleen
-Florencen kanssa. Ilma heidän välillään oli raskas ja painostava.
-Heidän sanansa eivät näyttäneet ilmaisevan kummankaan ajatuksia ja
-heidän käytöksensä ei ollut lausuttujen sanojen mukainen. Eivätkö
-asianhaarat vaatineet, että myöskin neiti Levasseur erotettaisiin
-heti? Mutta sitä ei don Luis edes ajatellut.
-
-Hän palasi työhuoneeseensa, soitti Mazerouxille ja sanoi matalalla
-äänellä, niin ettei sitä voinut kuulla viereiseen huoneeseen:
-
-"Tekö se olette, Mazeroux?"
-
-"Olen."
-
-"Onko prefekti määrännyt teidät minun käytettäväkseni?"
-
-"On."
-
-"Sanokaa hänelle sitten, että minä olen erottanut kaikki palvelijani
-ja antanut teille luettelon heidän nimistään ja jättänyt
-tehtäväksenne pitää heitä tarkasti silmällä. Heidän joukostaan on
-meidän etsittävä Gaston Sauveraudin rikostoveri. Vielä eräs asia:
-pyytäkää prefektiä antamaan teille ja minulle lupa viettää tämä yö
-Hippolyte Fauvillen asunnossa."
-
-"Hulluutta! Bulevardi Suchet'n talossa?"
-
-"Niin. Minulla on syytä luulla, että jotain tapahtuu siellä."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Sitä en tiedä. Mutta jotain ehdottomasti tapahtuu. Ja haluan
-välttämättömästi olla siellä läsnä. Onko asia päätetty?"
-
-"On, isäntä. Jos ette saa minulta kieltoa, kohtaan teidät kello
-yhdeksän illalla bulevardi Suchetilla."
-
-Perenna ei enää sinä päivänä tarvinnut neiti Levasseuria. Hän meni
-iltapäivän kuluessa ulos ja kävi välitystoimistossa, jossa valitsi
-muutamia palvelijoita, autonajajan, kuskin, tarjoilijan, kokin jne.
-Sitten meni hän valokuvaamoon otattamaan neiti Levasseurin kuvasta
-uuden kopion. Don Luis valmisti sen itse ja muutti siten, ettei
-poliisiprefekti huomaisi piirteiden tulleen vaihdetuiksi toisiin.
-
-Hän söi päivällistä ravintolassa ja kello yhdeksän tapasi hän
-Mazerouxin bulevardi Suchetilla.
-
-Fauvillen murhan jälkeen oli talo ollut portinvahdin hoidossa. Kaikki
-huoneet ja lukot olivat sinetöidyt paitsi työhuoneen sisin osa, johon
-poliisilla oli avaimet ja lupa tehdä siellä tutkimuksia.
-
-"No, Alexandre, poikaseni", huudahti don Luis kun he olivat
-istuutuneet, "mitä sanotte tästä? On sangen jännittävää olla jälleen
-täällä, eikö niin? Mutta tällä kertaa ei mitään ovisulkuja, ei
-mitään vartijoita, kuuletteko. Jos jotain tapahtuu yöllä 15 päivänä
-huhtikuuta, emme me aseta mitään esteitä ystävillemme. Heillä on
-oleva täysin vapaa pääsy. Tällä kertaa he ovat tervetulleita."
-
-Vaikkakin hän laski pilaa, oli hän kuitenkin, kuten itse sanoi,
-omituisen jännittynyt muistaessaan molemmat rikokset, joita ei
-oltu voitu estää; hän näki lakkaamatta edessään molemmat ruumiit.
-Hän tunsi myöskin eräänlaista sääliä muistaessaan säälimätöntä
-kaksintaisteluaan rouva Fauvillen kanssa, hänen epätoivoaan ja
-vangitsemistaan.
-
-"Kertokaa minulle rouva Fauvillesta", sanoi hän Mazerouxille. "Hän
-koetti siis ottaa itseltään hengen?"
-
-"Niin", sanoi Mazeroux, "perusteellisesti, vaikkakin tavalla, jonka
-on täytynyt herättää hänessä vastenmielisyyttä. Hän yritti hirttäytyä
-yhteenliitettyihin liinavaatekappaleisiin, joita oli repinyt
-lakanoistaan ja alusvaatteistaan. Hänet täytyi palauttaa henkiin
-keinotekoisella hengityksellä. Nyt hänellä ei ole vaaraa, mutta häntä
-ei jätetä milloinkaan yksin, sillä hän vannoo kuitenkin tekevänsä
-itsemurhan."
-
-"Eikö hän ole tehnyt mitään tunnustusta?"
-
-"Ei, hän vakuuttaa yhä viattomuuttaan."
-
-"Ja mitä luulevat prefekti ja yleinen syyttäjä?"
-
-"Miksikä he muuttaisivat käsitystään? Tutkimus vahvistaa jok'ainoan
-häntä vastaan tehdyn syytöksen, ja on tullut kiistämättömästi
-todistetuksi, että vain hän on voinut purra omenaan ja tehnyt sen
-yhdentoista illalla ja seitsemän välillä aamulla. Omenassa on hänen
-hampaidensa jäljet. Haluatteko väittää, että löytyy kahdet leuat
-maailmassa, jotka voivat tehdä juuri samanlaiset merkit?"
-
-"En, en", sanoi don Luis, joka ajatteli Florencea.
-
-"En, siitä todisteesta emme voi väitellä. Meillä on tässä päivänselvä
-tosiasia ja jäljet ovat melkein samanarvoiset kuin teossa tapaaminen.
-Mutta kuinka voi kaiken tämän tapahtuessa selittää, että eräs
-henkilö..."
-
-"Mikä henkilö?"
-
-"Oh, se on vain päähänpisto, josta en voi päästä. Sitäpaitsi on tässä
-kaikessa niin paljon luonnotonta, sellaisia kummallisia aukkoja
-ja yhteensattuneita asianhaaroja, että minä en rohkene luottaa
-olettamukseen, jonka todellisuus voi huomenna kumota."
-
-He jatkoivat keskustelua hetken hiljaisella äänellä ja tarkastelivat
-asiaa joka puolelta.
-
-Keskiyöllä he kiersivät sähkön sammuksiin ja sopivat vuoroon
-nukkumisesta.
-
-Ja tunnit kuluivat samalla tavalla kuin heidän viimeksikin
-valvoessaan, samat myöhästyneiden autojen ja vaunujen äänet, samat
-junanvihellykset ja sama hiljaisuus.
-
-"Olenko ehkä erehtynyt?" ihmetteli Perenna "Saattoiko tuo johtolanka
-Shakespearen teoksessa merkitä jotain muuta? Tahi tarkoittiko se
-tapahtumia viime vuonna samaan aikaan?"
-
-Kaikesta huolimatta tunsi hän kummallista levottomuutta, kun
-päivänvalo alkoi tunkeutua puoleksi suljettujen verhojen kautta
-sisään. Ei neljätoista päivää takaperinkään mikään ollut häntä
-varoittanut että jotain oli tapahtunut ja kuitenkin oli hänellä
-herätessään edessään kaksi uhria.
-
-Kello seitsemän hän huusi:
-
-"Alexandre!"
-
-"Mikä on?"
-
-"Te ette ole kuollut?"
-
-"Mitä sillä tarkoitatte? Kuollut? En, miksikä sitä olisin?"
-
-"Aivanko varmasti?"
-
-"Te olette leikkisä! Miksikä ette ole itse kuollut?"
-
-"Oh, pian tulee minun vuoroni. Kiitos roistojen älyn, ei ole mitään
-syytä, jonka vuoksi minä yhä voisin välttää niitä."
-
-He odottivat vielä tunnin. Sitten avasi Perenna ikkunan ja työnsi
-syrjään verhon.
-
-"Niin, Alexandre, te ette ole ehkä kuollut, mutta kovin viheriäiseltä
-te näytätte."
-
-Mazeroux nauroi pakoitetusti.
-
-"Niin, tunnustan, että minulla oli vaikea olo valvoessani, kun te
-nukuitte."
-
-"Olitteko peloissanne?"
-
-"Sydänjuuriin saakka. Ajattelin koko ajan, että jotain tapahtuisi.
-Mutta ette tekään näytä siltä kuin olisi teillä ollut hauskaa.
-Olitteko te myöskin..."
-
-Hän keskeytti, sillä hän näki Don Luisin katseessa pohjatonta
-kummastusta.
-
-"Mikä nyt on?" hän kysyi.
-
-"Katsokaa... pöydällä... kirje..."
-
-Hän katsoi. Kirjoituspöydällä oli kirje, jonka kulmat olivat
-rikkoutuneet ja he näkivät osoitteen, leiman ja postimerkin.
-
-"Oletteko pannut sen siihen, Alexandre?"
-
-"Laskette leikkiä. Te tiedätte kyllä ettei kukaan muu kuin te itse
-ole voinut panna sitä siihen."
-
-"Ei kukaan muu kuin minä ole voinut sitä tehdä... ja kuitenkaan se en
-ole minä."
-
-"Mutta silloinhan..."
-
-Don Luis otti kirjeen ja tutkiessaan sitä huomasi, että osoite ja
-postimerkit olivat raaputetut pois, niin että oli mahdoton nähdä
-kirjeensaajan nimeä tahi asuinpaikkaa, mutta lähetyspaikka ja -aika
-olivat selvät, Pariisi 4. tammikuuta 1919 --.
-
-"Kirje on siis kolme ja puoli kuukautta vanha," sanoi don Luis.
-
-Hän tutki nyt kirjeen sisällön. Se sisälsi tusinan verran rivejä ja
-hän huudahti heti:
-
-"Hippolyte Fauvillen allekirjoitus!"
-
-"Ja hänen käsialansa", huomautti Mazeroux. "Sen näin heti. Siitä ei
-voi erehtyä. Mitä tämä merkitsee? Hippolyte Fauvillen kolme kuukautta
-ennen kuolemaansa kirjoittama kirje?"
-
-Perenna luki ääneen:
-
-    'Rakas vanha ystäväni!
-
-    Valitettavasti voin vain vahvistaa mitä sinulle äskettäin
-    kirjoitin, salajuoni kutoutuu ympärilleni. En tiedä vielä mikä
-    on heidän suunnitelmansa ja vielä vähemmin kuinka he aikoivat
-    sen toteuttaa, mutta kaikki varmistaa minua siitä, että loppu
-    on lähellä. Luen sen naisen silmistä. Hän katsoo minuun joskus
-    niin ihmeellisesti!
-
-    Oh, sellainen häpeä! Kuka olisi voinut uskoa hänen kykenevän
-    sellaiseen?
-
-    Rakas ystäväni, olen hyvin onneton ihminen.'
-
-"Ja tämän on allekirjoittanut Hippolyte Fauville", jatkoi Mazeroux,
-"ja minä vakuutan, että se on todellakin hänen käsialaansa,
-kirjoitettu neljäntenä päivänä tammikuuta tänä vuonna eräälle
-ystävälle, jonka nimeä emme tiedä, vaikkakin nuuskimme sen jostain
-selville, sen vannon. Ja tämä ystävä on antava meille tarvitsemamme
-todistukset."
-
-Mazeroux kiihottui.
-
-"Todistus! Sitähän emme tarvitse! Sehän meillä on. Herra Fauville
-itse antaa sen meille! 'Loppu on lähellä, luen sen hänen silmistään!'
-'Hänen' tarkoittaa Marie Fauvilleä ja miehen todistus vahvistaa
-kaiken mitä me tiedämme rouvasta. Mitä te sanotte?"
-
-"Olette oikeassa", vastasi Perenna tuumivasti, "te olette oikeassa,
-kirje on ratkaiseva. Mutta..."
-
-"Mutta... mitä?"
-
-"Kuka peijakas on tuonut sen tänne? Jonkun on täytynyt olla yöllä
-huoneessa meidän täällä ollessamme. Onko se mahdollista? Olisimmehan
-sen kuulleet. Se se on, joka tekee minut hölmistyneeksi."
-
-"Niin, näyttää siltä..."
-
-"Neljätoista päivää sitten oli kyllin ihmeellistä. Mutta silloin
-olimme eteisessä, ulkopuolella, heidän askaroidessaan sisällä.
-Tällä kertaa olimme molemmat täällä, aivan lähellä pöytää. Ja tältä
-pöydältä, jossa ei illalla ollut pienintäkään paperilappua, löydämme
-aamulla kirjeen."
-
-"Emme tutki kauempaa", jatkoi Perenna, "se ei hyödytä mitään. Menkää
-kirjeen kanssa poliisiprefektin luo, kertokaa hänelle kuinka olemme
-viettäneet yön ja pyytäkää häneltä lupa meille molemmille tulla
-tänne yöllä 25 päivänä huhtikuuta. Sinä yönä tulee uusi yllätys ja
-minä kuolen kärsimättömyydestä saada tietää, saammeko silloin uuden
-kirjeen jonkun 'hengen' kautta."
-
-He sulkivat ovet ja lähtivät talosta.
-
-Heidän mennessään oikealle, La Muettelle saadakseen auton, sattui don
-Luis kääntämään päätään kun he tulivat Suchet bulevardin päähän. Eräs
-mies ajoi ohi polkupyörällä. Don Luis ehti ainoastaan hämärästi nähdä
-sileäksi ajetut kasvot ja säihkyvät silmät, jotka olivat suunnatut
-häneen.
-
-"Varo!" huusi hän ja tyrkkäsi Mazerouxia niin nopeasti, että tämä
-kadotti tasapainonsa.
-
-Mies oli ojentanut revolverin. Pamahti laukaus. Kuula vinkui ohi don
-Luisin korvien.
-
-"Ottakaa hänet kiinni", hän huusi. "Ette kai ole haavoittunut,
-Mazeroux?"
-
-"En".
-
-Molemmat kiiruhtivat miehen jälkeen ja huusivat apua. Mutta näin
-aikaisin aamulla ei ole milloinkaan tämän kaupunginosan leveillä
-kaduilla ihmisiä. Mies kääntyi rue Octave-Feuilletille ja katosi.
-
-"Kas niin, lopuksi saan sinut kuitenkin kiinni, roisto!" sähisi don
-Luis luopuen tuloksettomasta takaa-ajosta.
-
-"Mutta tiedättekö kuka hän oli?"
-
-"Kyllä tiedän; se oli hän."
-
-"Kuka?"
-
-"Ebenholtsikeppinen mies. Hän on ajanut pois partansa, mutta tunsin
-hänet kuitenkin. Se oli sama mies, joka seisoi väijymässä ja ampui
-miehen Richard-Wallace bulevardin portailta, hän, joka tappoi
-Ancenisen. Se roisto! Kuinka hän tiesi että minä olin viettänyt
-yön Fauvillen talossa? Vakoillaanko minua kaikkialla. Mutta kuka
-vakoilee? Ja minkä vuoksi? Ja kuinka?"
-
-Mazeroux tuumi ja sanoi:
-
-"Muistakaa, että te soititte minulle iltapäivällä ja sovitte
-kohtauksesta. Vaikka te puhuitte hiljaa, on joku saattanut kotonanne
-kuunnella."
-
-Don Luis ei vastannut. Hän ajatteli Florencea.
-
-Sinä aamuna ei neiti Levasseur tullut sisään kirjeineen, eikä
-Perenna lähettänyt häntä hakemaan. Hän näki tytön useita kertoja
-antavan määräyksiä uusille palvelijoille. Iltapäivällä käski Perenna
-ajaa esiin auto ja ajoi bulevardi Suchetille prefektin määräyksen
-mukaisesti tekemään Mazerouxin kanssa tutkimuksia, jotka eivät
-kuitenkaan johtaneet mihinkään tuloksiin.
-
-Kello oli kymmenen hänen palatessaan takaisin. Etsiväkomissario
-ja hän söivät yhdessä päivällistä. Sitten hän tahtoi tarkastaa
-taloa, jossa ebenholtsikeppinen mies oli asunut, nousi jälleen
-autoon, yhä Mazerouxin seuraamana, ja käski ohjaajan ajaa bulevardi
-Richard-Wallacelle.
-
-Auto kulki yli Seinen ja seurasi sen oikeata rantaa.
-
-"Nopeammin", sanoi hän puhetorveen uudelle ohjaajalle. "Olen tottunut
-kulkemaan hyvällä vauhdilla."
-
-"Eräänä kauniina päivänä ajatte kumoon", sanoi Mazeroux.
-
-"Älkää pelätkö", vastasi don Luis. "Auto-onnettomuudet ovat vain
-tyhmyreitä varten." He tulivat place de l'Almalle. Auto kääntyi
-vasemmalle.
-
-"Suoraan eteenpäin", huusi don Luis. "Ajakaa ohi Trocadéron."
-
-Äkkiä alkoi auto horjua sinne tänne, lensi erästä puuta vasten ja
-kääntyi kyljelleen.
-
-Muutamassa hetkessä syntyi väentungos. Ihmiset löivät rikki ikkunan
-ja avasivat oven. Don Luis oli ensimmäinen.
-
-"Kiitos, tämä ei ole mitään", sanoi hän. "Minä olen vahingoittumaton.
-Entä te, Alexandre?"
-
-He auttoivat ulos komissarion. Hänellä oli joitakin naarmuja ja
-mustelmia, mutta muuten oli hän vahingoittumaton.
-
-Ohjaaja sitävastoin oli lentänyt istuimeltaan ja makasi vertavuotavin
-päin liikkumattomana kadulla. Hänet kannettiin erääseen apteekkiin,
-jossa hän kymmenen minuutin kuluttua kuoli.
-
-Perenna oli ottanut vuokra-auton ja ajanut kotiin niin nopeasti kuin
-saattoi. Hän tuli torille, ajoi sisään portista, meni yli pihan
-käytävään, joka johti neiti Levasseurin asuntoon. Hän juoksi ylös
-portaita, koputti ja astui vastausta odottamatta sisään.
-
-Ovi huoneeseen, joka muodosti salongin, avautui ja Florence
-näyttäytyi. Perenna syöksyi hänen luokseen ja sanoi raivoisalla
-äänellä:
-
-"Nyt se on tehty. Onnettomuus on tapahtunut. Eikä kuitenkaan kukaan
-vanhoista palvelijoista ole pannut sitä toimeen, sillä he eivät ole
-täällä ja minä olin ulkona autolla koko iltapäivän. Senvuoksi on
-jonkun täytynyt myöhään päivällä, kuuden ja kymmenen välillä mennä
-autovajaan ja viilata ohjaustanko melkein poikki."
-
-"En ymmärrä", sanoi tyttö pelästynein ilmein.
-
-"Te ymmärrätte varsin hyvin, että roistojen rikostoveri ei voi olla
-kukaan uusista palvelijoista, ja te ymmärrätte sangen hyvin, että
-teon täytyi onnistua ja se onnistui yli odotuksien. Eräs uhri sai
-kärsiä minun puolestani."
-
-"Mutta sanokaa toki mitä on tapahtunut! Te pelotatte minut! Mikä
-onnettomuustapaus? Mitä on tapahtunut?"
-
-"Auto ajoi kumoon. Ohjaaja kuoli."
-
-"Oh, hirveätä!" sanoi tyttö. "Ja te luulette, että minä voin...
-Kuollut, hirveätä! Miesraukka!"
-
-Hänen äänensä hiljeni. Hän seisoi aivan lähellä Perennaa. Hän oli
-kalpea, silmät olivat suljetut ja hän horjui. Perenna otti hänet
-käsivarsilleen kun hän kaatui. Tyttö koetti vapautua, mutta hänellä
-ei ollut siihen voimia. Perenna laski hänet lepotuoliin hänen
-lakkaamatta toistaessaan:
-
-"Ihmisraukka! Ihmisraukka!"
-
-Tyttö oli kadottanut tajuntansa kokonaan, sillä hän jättäytyi ilman
-vähintäkään vastustusta Perennan hoidettavaksi. Perenna ei liikkunut,
-hän alkoi innokkaasti tutkia edessään olevaa suuta, tavallisesti niin
-punaista, mutta nyt veretöntä ja kalpeahuulista.
-
-Kahdella sormellaan erotti hän huulet toisistaan ja näki nyt molemmat
-hammasrivit.
-
-Ne olivat ihastuttavat, valkoiset ja kaunismuotoiset, ehkä hiukan
-pienemmät kuin rouva Fauvillen, ehkäpä järjestyneet myöskin
-kaarevammin. Kuka saattoi sanoa ettei näiden purema jättäisi
-samanlaista merkkiä? Se oli epätodennäköinen otaksuma, sen hän tiesi,
-mahdoton ihmetyö. Ja kuitenkin olivat asianhaarat tyttöä vastaan
-ja viittasivat häneen kuten häikäilemättömimpään, hirveimpään ja
-pelottavimpaan rikolliseen.
-
-Hän nousi ja lähti.
-
-
-
-
-VIII LUKU
-
-Pirullinen viesti
-
-
-Kaikista näistä tapahtumista yleisö tunsi ainoastaan rouva Fauvillen
-itsemurhayrityksen, tarkastaja Ancenisin murhan ja Hippolyte
-Fauvillen kirjeen löytymisen. Mutta tämä oli riittävää herättääkseen
-kaikkien uteliaisuuden, kun he olivat jo ennestään innokkaasti
-seuranneet Mornington-juttua ja odottivat jännittyneinä salaperäisen
-don Luis Perennan pienimpiäkin liikkeitä, sekoittaen hänet
-itsepäisesti Arsène Lupiniin.
-
-Kuinka monimutkainen ja hämmästyttävä olikaan se arvoitus, joka koski
-Perennaa itseään? Neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluessa oli tehty
-neljä yritystä tappaa hänet: rautaesiripulla, myrkyllä, revolverilla
-ja auto-onnettomuudella. Florencen osaa näissä murhayrityksissä ei
-voitu kieltää. Ja nyt oli tytön yhteys Fauvillen murhaajien kanssa
-asianmukaisesti todettu sen pienen paperin löydöllä, joka oli
-ollut Shakespearen kahdeksannen osan välissä, samalla kun kaamea
-luettelo oli lisääntynyt kahdella kuolemalla, poliisitarkastaja
-Ancenisin ja ohjaajan. Kuinka voitaisiin selittää se osa, jota tämä
-arvoituksellinen tyttö oli näytellyt näissä tapahtumissa?
-
-Millä kuumeentapaisella innolla don Luis tutkikaan hiljaisuudessa
-tyttöä!
-
-"Kuka te olette? Kuka te olette?" tunsi hän halua huudahtaa. "Eikö
-teitä tyydytä vähempi, te pirullinen nainen, kuin kuoleman ja
-murhan levittäminen ympärillenne? Ja tahdotteko te tappaa minutkin
-saavuttaaksenne tarkoituksenne? Mistä te tulette ja mihin käy teidän
-tienne?"
-
-Tarkemmin ajatellessaan hän tuli vakuutetuksi eräästä seikasta,
-joka ratkaisi arvoituksen, jota hän oli kauan miettinyt, nimittäin
-salaperäisestä yhteydestä häntä vihaavan naisen ja place du
-Palais-Bourbonille muuttonsa välillä. Hän ymmärsi nyt että hän ei
-ollut ostanut taloa sattumalta. Kun hän teki kaupan, oli häneen
-vaikuttanut eräs nimetön tarjous, joka oli joutunut hänen käsiinsä
-koneella kirjoitetun kiertokirjeen muodossa. Mistä tuli tämä tarjous,
-jollei Florencelta, joka tahtoi saada hänet läheisyyteensä voidakseen
-vakoilla ja käydä sotaa häntä vastaan.
-
-"Niin", ajatteli hän, "siinä on totuus. Cosmo Morningtonin
-mahdollisena perillisenä ja etevänä näyttelijänä murhenäytelmässä
-minä olen vihollinen ja he koettavat raivata minut pois tieltään
-niinkuin tekivät toisillekin. Ja se on Florence, joka hoitaa peliä
-minua vastaan. Ja hän se on, joka on tehnyt murhat."
-
-Kun Florence jätti hänet tunsi hän tavallisesti helpotuksen tunteen
-ja hengitti keveämmin, kuten hänet olisi vapautettu raskaasta
-taakasta, mutta hän juoksi kuitenkin ikkunaan ja katsoi tytön
-jälkeen, ja hän odotti aina saadakseen nähdä tämän salaperäisen
-vihollisen, jonka tuoksuvan hengityksen hän oli tuntenut kasvoillaan,
-tulevan ja menevän.
-
-Eräänä aamuna sanoi tyttö hänelle:
-
-"Sanomalehdet kertovat, että tänä yönä tapahtuu jotain."
-
-"Tänä yönä?"
-
-"Niin," sanoi tyttö näyttäen hänelle kirjoitusta lehdestä. "Tänään
-on kahdeskymmenesviides päivä, ja poliisin ilmoituksen mukaan
-jätetään bulevardi Suchetin taloon kirje joka kymmenes päivä ja talo
-räjäytetään sinä päivänä, jolloin viides ja viimeinen kirje tulee."
-
-Uhmasiko tyttö häntä? Tahtoiko hän tehdä selväksi, että tapahtuipa
-mitä hyvänsä, asetettakoon tielle mitä esteitä tahansa, niin tulee
-kirje kuitenkin, tämä salaperäinen kirje, josta oli mainittu
-Shakespearen kahdeksannesta osasta löydetyssä paperissa?
-
-Hän tarkasteli tyttöä terävästi. Tämä ei muuttanut ilmettäkään. Hän
-vastasi:
-
-"Niin, se on tänä yönä. Minä olen siellä. Ei mikään maailmassa voi
-estää minua."
-
-Tyttö aikoi vastata, mutta hillitsi jälleen tunteensa.
-
-Sinä päivänä oli don Luis varuillaan. Hän söi aamiaisen ja
-päivällisen muualla ja sopi Mazerouxin kanssa siitä, että place du
-Palais-Bourbonia vahdittaisiin.
-
-Neiti Levasseur ei poistunut talosta iltapäivällä. Illalla käski don
-Luis Mazerouxin väkeä vakoilemaan jokaista, joka tulisi talosta ulos.
-
-Kello kymmenen tapasivat etsiväkomisario ja don Luis toisensa
-Hippolyte Fauvillen työhuoneessa.
-
-Mazerouxilla oli mukanaan varasalapoliisipäällikkö Weber ja kaksi
-siviilipukuista miestä.
-
-Don Luis vei Mazerouxin syrjään.
-
-"He epäilevät minua. Tunnustakaa se."
-
-"Ei. Niin kauan kuin herra Desmalions on, eivät he voi tehdä teille
-mitään. Mutta herra Weber väittää -- ja hän ei ole ainoa -- että te
-suoritatte kaikki nämä teot itse."
-
-"Missä tarkoituksessa?"
-
-"Tarkoituksessa saada todistuksia Marie Fauvillea vastaan. Olen sen
-vuoksi pyytänyt saada mukaani kaksi salapoliisia. Silloin on meitä
-neljä, jotka voivat todistaa rehellisyytenne."
-
-Kaikki asettuivat paikoilleen. Kaksi salapoliisia valvoisi kerrallaan.
-
-Tutkittuaan huolellisesti sen pienen huoneen, jossa Fauvillen poika
-oli nukkunut, sulkivat ja lukitsivat he kaikki ovet ja ikkunat. Kello
-yksitoista he kiersivät sähkön sammuksiin.
-
-Don Luis ja Weber saivat tuskin unen rahtuakaan silmiinsä.
-
-Yö kului ilman että mitään tapahtui.
-
-Mutta kello seitsemän, kun ikkunaluukut avattiin, nähtiin taas, että
-pöydällä oli kirje. Aivan niinkuin edelliselläkin kerralla.
-
-Kun ensimmäinen hämmästys oli asettunut, otti Weber kirjeen. Hänellä
-oli määräys olla sitä lukematta eikä antaa kenenkään muunkaan lukea.
-
-Tässä on kirje sellaisena kuin se julkaistiin sanomalehdissä, jotka
-samalla julkaisivat asiantuntijan todistuksen, että käsiala oli
-Hippolyte Fauvillen:
-
-"Olen nähnyt hänet! Sinä ymmärrät, rakas ystävä, eikö niin? Minä
-olen hänet nähnyt. Hän kulki Boulognen metsän tietä, takinkaulus
-ylös käännettynä ja hattu korviin painettuna. En luule hänen nähneen
-minua. Oli melkein pimeä. Mutta minä tunsin hänet heti. Minä tunsin
-jälleen hänen hopeakoukkuisen ebenholtsikeppinsä. Se oli aivan
-varmaan hän, tuo roisto!
-
-"Hän on siis lupauksestaan huolimatta Pariisissa. Gaston Sauveraud
-on Pariisissa. Ymmärrätkö, mikä hirveä merkitys sillä on? Jos hän
-on Pariisissa, niin se merkitsee, että hän aikoo toimia. Oh, kuinka
-paljon pahaa se mies on minulle tehnyt! Hän on jo ryöstänyt minulta
-onneni ja nyt aikoo hän ottaa elämäni. Olen kauhun lamauttama."
-
-Fauville tiesi siis, että ebenholtsikeppisen miehen, Gaston
-Sauveraudin tarkoitus oli tappaa hänet. Sen selitti Fauville aivan
-selvästi tässä omakätisessä kirjeessään, ja kirje vahvisti ne Gaston
-Sauveraudin, vangitsemistilaisuudessa epähuomiossa lausumat sanat,
-että molemmat miehet olivat olleet tuttavia, mutta riitautuneet,
-ja että Gaston Sauveraud oli luvannut olla milloinkaan tulematta
-Pariisiin.
-
-Tämä levitti myöskin hiukan valoa Mornington-juttuun. Mutta
-toiselta puolen, kuinka käsittämätöntä olikaan, että tämä kirje oli
-löydetty työhuoneen pöydältä! Viisi henkilöä oli vartioinut, viisi
-mitä kelvollisinta miestä, ja kuitenkin oli tuntematon käsi tänä
-yönä, kuten viidennentoista päivän yönäkin, salaa pistänyt kirjeen
-huoneeseen suljettujen ovien ja ikkunoiden läpi, heidän kuulematta
-ääntäkään tahi näkemättä merkkiäkään siitä, että joku olisi
-liikuttanut ikkunoita tahi ovia.
-
-On mahdotonta sanoa mitään yleisön hämmingistä. Kirjeen ilmestyminen
-sai silmänkääntötempun luonteen.
-
-Don Luis Perennan terävänäköisyys oli siis osunut oikeaan
-joka suhteessa, sillä odotetut tapahtumat olivat sattuneet
-viidentenätoista ja kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä
-huhtikuuta. Jatkuisiko sarja viides toukokuuta? Ei kukaan epäillyt
-sitä, sillä olihan don Luis sen sanonut ja kaikki uskoivat, ettei
-don Luis voinut erehtyä. Koko viidennen päivän yön seisoi väkijoukko
-Suchet bulevardilla; uutistenhankkijat ja kaikenlaiset yökulkijat
-tulivat sinne laumoina saadakseen tietää oliko jotain tapahtunut.
-
-Poliisiprefekti, johon molemmat edelliset ihmetyöt olivat tehneet
-vaikutuksen, oli päättänyt itse olla läsnä kolmantena yönä. Hän tuli
-seurassaan useita tarkastajia, jotka hän asetti puutarhaan, eteiseen
-ja yläkertaan. Itse hän asettui vartioon yhdessä Weberin, Mazerouxin
-ja don Luis Perennan kanssa.
-
-He pettyivät odotuksessaan ja se oli herra Desmalionsin syy.
-Välittämättä don Luisin lausumasta käsityksestä oli prefekti
-päättänyt olla kiertämättä sähkövaloa sammuksiin, nähdäkseen
-estäisikö valo ihmetyön. Sellaisissa olosuhteissa ei kirje saattanut
-tulla eikä se tullutkaan. Oliko se sitten silmänkääntäjän kuje tahi
-rikollisten temppu, tarvitsi ihmetyö pimeyden apua.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Toukokuun viidettätoista odotettiin ja sama väkijoukko oli
-kokoontunut talon ympärille, levoton, jännittynyt väkijoukko, joka
-hätkähti pienimmästäkin äänestä ja noudatti täydellistä hiljaisuutta
-silmät Fauvillen taloon suunnattuina.
-
-Tällä kertaa sammutettiin valo, mutta poliisiprefekti piti kättään
-sähkönappulan päällä. Kymmenen kertaa, kaksikymmentä kertaa sytytti
-hän äkkiarvaamatta tulen. Pöydällä ei ollut mitään. Se, mikä oli
-herättänyt hänen huomiotaan, oli ainoastaan huonekalujen natina tahi
-hänen miestensä tekemä liike.
-
-Äkkiä päästivät kaikki huudahduksen. Joku epätavallinen, kahiseva
-ääni oli rikkonut hiljaisuuden.
-
-Herra Desmalions kiersi sähkön heti palamaan. Hän huudahti. Kirje ei
-ollut pöydällä, mutta sen vieressä lattialla, maton päällä.
-
-Mazeroux teki ristinmerkin. Salapoliisit olivat kalpeat kuin kuolema.
-
-Herra Desmalions katsoi don Luisiin, joka nyökkäsi lausumatta
-sanaakaan.
-
-He tutkivat lukot. Mitään ei oltu koskettu.
-
-Myöskin tänä päivänä korvasi kirjeen sisällys tyytymättömyyden
-siitä, ettei oltu keksitty millä tavoin se oli pujautettu sisään. Se
-hälvensi kaikki epäilyt, jotka vielä ympäröivät Suchet bulevardin
-murhaa.
-
-Se oli insinöörin allekirjoittama, kauttaaltaan hänen käsialallaan
-kirjoitettu kahdeksas päivä helmikuuta ja ilman näkyvää osoitetta. Se
-kuului näin:
-
-    'Ei, rakas ystävä, en aio antaa tappaa itseäni niinkuin lammas,
-    joka viedään teurastuspenkkiin. Minä puolustan itseäni, taistelen
-    viimeiseen hetkeen saakka. Viime aikana on sattunut muutoksia.
-    Minulla on nyt todistus, vastaansanomaton todistus. Minulla on
-    heidän välillään vaihdettuja kirjeitä. Ja minä tiedän heidän vielä
-    rakastavan toisiaan niinkuin alussa ja että he aikovat mennä
-    naimisiin eivätkä salli minkään seisoa tiellään. Marie -- ota
-    huomioon mitä sanon -- Marie on itse sanonut kirjeellisesti: 'Ole
-    kärsivällinen, oma Gastonini. Rohkeuteni kasvaa päivä päivältä. Sitä
-    pahempi hänelle, joka seisoo välillämme. Hänen on poistuttava.'
-
-    Rakas ystävä, jos minä kaatuisin taistelussa, löydät sinä nämä
-    kirjeet sekä kaikki todistukset, jotka olen koonnut tuota
-    halveksittavaa roistoa vastaan, kaapista, joka on lasisuojustimen
-    peittämä. Kosta minut silloin. Au revoir. Tahi ehkä hyvästi
-    ainaiseksi.'
-
-Niin kuului kolmas kirje. Haudastaan ilmiantoi ja syytti Hippolyte
-Fauville rikollista vaimoaan. Haudastaan antoi hän ratkaisun
-arvoitukseen ja selitti syyn, miksi rikos oli tehty: Marie Fauville
-ja Gaston Sauveraud rakastivat toisiaan.
-
-He tunsivat varmasti Cosmo Morningtonin testamentin, sillä he olivat
-ensiksi raivanneet tieltä Cosmo Morningtonin ja heidän kiihkonsa
-anastaa suunnaton omaisuus oli kiiruhtanut tapahtumia. Mutta murhan
-ensimmäinen syy polveutui syvälle juurtuneesta intohimosta: Marie
-Fauville ja Gaston Sauveraud rakastivat toisiaan.
-
-Yksi arvoitus oli vielä ratkaisematta: kuka oli tuo tuntematon
-kirjeenvaihtaja, jolle Hippolyte Fauville oli jättänyt tehtäväksi
-kostaa hänen murhansa ja joka, sensijaan että olisi yksinkertaisesti
-luovuttanut kirjeet poliisille, harjoitti terävänäköisyyttään
-antamalla niiden tulla päivänvaloon mitä kummallisimpien temppujen
-kautta. Oliko hänen etujensa mukaista pysyä näkymättömänä?
-
-Kaikkiin näihin kysymyksiin vastasi Marie Fauville odottamattomalla
-tavalla, vaikkakin tavalla, joka täydelleen sopi yhteen hänen
-uhkauksiensa kanssa. Viikkoa myöhemmin, pitkän kuulustelun jälkeen,
-jonka aikana häneltä koetettiin saada tietää miehensä vanhan ystävän
-nimi, oli hänen onnistunut piilottaa lasipala, jolla hän koetti avata
-suonensa.
-
-Don Luis sai kuulla asiasta Mazerouxilta, joka tuli hänelle siitä
-seuraavana aamuna kello kahdeksan kertomaan. Komisariolla oli
-kädessään matkalaukku ja hän oli matkalla asemalle.
-
-"Onko hän kuollut?" huudahti don Luis.
-
-"Ei, hän näyttää välttäneen sen vielä tämän kerran. Mutta mitä se
-auttaa?"
-
-"Mitä sillä tarkoitatte?"
-
-"Hän tietysti tekee sen. Se on hänen päähänpistonsa. Ja eräänä
-päivänä..."
-
-"Eikö hän nytkään tehnyt tunnustusta ennen itsemurhayritystään?"
-
-"Ei. Hän kirjoitti muutamia sanoja paperille, että kun hän nyt
-tarkemmin ajatteli asiaa, saattoi hän neuvoa kysymään salaperäisistä
-kirjeistä eräältä herra Langernault'a. Tämä oli, mikäli rouva tiesi,
-ainoa ystävä, joka hänen miehellään oli ollut ja joka tapauksessa
-ainoa, jota tämä saattoi kutsua 'rakkaaksi vanhaksi ystäväkseen'.
-Tämä herra Langernault ei voisi muuta kuin selittää hänen
-viattomuutensa ja valaista sitä kauheata erehdystä, jonka uhriksi hän
-oli joutunut."
-
-"Mutta", sanoi don Luis, "jos on joku, joka saattaa todistaa hänen
-viattomuutensa, mistä syystä avaa hän sitten valtasuonensa?"
-
-"Hänen elämänsä on arvoton," sanoo hän, "ja ainoa, mitä hän haluaa,
-on lepo ja kuolema."
-
-"Lepo? Lepo? Onhan muitakin tapoja saada lepoa kuin kuolema. Jos
-totuuden paljastaminen johtaa hänen vapautukseensa, niin ei totuus
-ehkä ole aivan mahdoton saavuttaa."
-
-"Mitä sanotte? Oletteko arvanneet jotain? Alatteko ymmärtää?"
-
-"Hyvin hämärästi, mutta juuri näiden kirjeiden yliluonnollisen
-täsmällinen saapuminen näyttää minusta hyvältä merkiltä."
-
-Hän mietti hetkisen ja jatkoi:
-
-"Onko noiden kolmen kirjeen poisraavitut osoitteet huolellisesti
-tutkittu?"
-
-"Ovat, ja onnistuttiin saamaan esiin nimi Langernault."
-
-"Missä asuu tämä Langernault?"
-
-"Rouva Fauvillen sanojen mukaan Ornen departementissa Damignin
-kylässä."
-
-"Mikä on lähin kaupunki?"
-
-"Alençon."
-
-"Matkustatteko te nyt sinne?"
-
-"Kyllä, poliisiprefekti on käskenyt minun matkustaa heti. Astun
-junaan Les Invalides'illä."
-
-"Ei, minä kyyditsen teidät autollani."
-
-"Mitä varten?"
-
-"Matkustamme molemmat. Minun on ryhdyttävä johonkin. Ilma täällä
-talossa on minulle hengenvaarallista."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"En mitään. Tiedän sen."
-
-Puoli tuntia tämän jälkeen kiisivät he pitkin Versaillesin tietä.
-Perenna ajoi itse avonaista autoa ja he kiisivät eteenpäin niin
-raivoisasti, että Mazerouxilta miltei salpautui hengitys ja hän
-huudahti tuontuostakin:
-
-"Herra Jumala, minkälainen vauhti!... Millä tavoin te ajatte!...
-Ettekö pelkää, että ajamme kumoon? Muistakaa mitä tapahtui
-äskettäin..."
-
-He tulivat Alençoniin juuri aamiaiseksi. Kun he olivat sen
-lopettaneet, menivät he postitoimistoon. Siellä ei kukaan tuntenut
-nimeä Langernault. Damignilla oli oma postikonttorinsa, mutta oli
-otaksuttu, että herra Lagernault jätti kirjeensä Alençon poste
-restante.
-
-Don Luis ja Mazeroux ajoivat edelleen Damignin kylään. Ei täälläkään
-tuntenut postinhoitaja Langernaultia, vaikka Damignissa oli vain
-tuhat asukasta.
-
-"Menkäämme määrin luo," sanoi Perenna.
-
-Määrille sanoi Mazeroux kuka hän oli ja kertoi hänelle käyntinsä syyn.
-
-"Vanha Langernault? Tietysti. Erinomainen mies, hänellä oli liike
-kaupungissa."
-
-"Ja hänellä oli tapana arvattavastikin jättää kirjeensä Alençonin
-postitoimistoon?"
-
-"Niin, joka päivä, saadakseen vähän liikuntoa."
-
-"Ja hänen talonsa?"
-
-"On kylän laidassa. Te ajoitte tullessanne sen ohi."
-
-"Voiko sen nähdä?"
-
-"Tietysti, mutta..."
-
-"Ehkä hän ei ole kotona?"
-
-"Ei, se miesraukka ei ole pannut jalkaansa talon sisäpuolelle
-jätettyään sen neljä vuotta sitten."
-
-"Mistä se johtuu?"
-
-"Hänhän on ollut neljä vuotta kuolleena."
-
-Don Luis ja Mazeroux vaihtoivat hämmästyneen katseen.
-
-"Hän on siis kuollut?" sanoi don Luis.
-
-"Niin, ammuttu."
-
-"Kuinka niin?" huudahti Perenna. "Murhattiinko hänet?"
-
-"Ei, ei. Ensin luulimme niin, kun löysimme hänet lattialta omasta
-huoneestaan, mutta tutkimus osoitti, että se oli tapaturma. Hän oli
-puhdistamassa pyssyään kun se laukesi satuttaen häntä vatsaan. Meistä
-kaikista se oli sangen merkillistä. Langernault, joka oli taitava
-metsämies, ei ollut niitä, jotka käyttäytyivät varomattomasti."
-
-"Oliko hänellä rahoja?"
-
-"Oli, ja se oli juuri merkillisintä: ei löydetty soutakaan."
-
-Don Luis tuumi hetkisen ja kysyi sitten:
-
-"Jättikö hän jälkeensä samannimisiä sukulaisia?"
-
-"Ei ketään, ei edes serkkuja. Ja siitä seurasi, että hänen maatilansa
--- sitä kutsuttiin Vanhaksi linnaksi sen raunioiden mukaan -- jäi
-kaupungille. Viranomaiset ovat sinetöineet ovet ja sulkeneet portit
-puistoon. He odottavat, että lain määräämä aika kuluisi umpeen
-ottaakseen sen haltuunsa."
-
-"Mutta eikö satu, että uteliaat ihmiset kiipeävät yli muurin
-puistoon?"
-
-"Ei. Ensiksikin ovat muurit hyvin korkeat. Ja sitten... ja sitten on
-vanhalla linnalla ollut huono maine täällä ympäristössä niin kauan
-kuin voin muistaa. On puhuttu aina kummituksista... tyhmiä juttuja
-tietystikin, mutta kuitenkin..."
-
-Perenna ja hänen toverinsa eivät voineet toipua kummastuksestaan.
-
-"Se oli kummallinen juttu," huudahti don Luis heidän erottuaan
-määristä. "Fauville kirjoittaa kirjeitä kuolleelle miehelle...
-kuolleelle miehelle, joka kaiken todennäköisyyden mukaan on tullut
-murhatuksi."
-
-"Jonkun on täytynyt siepata kirjeet."
-
-"Nähtävästi. Mutta se ei kumoa sitä tosiasiaa, että hän on
-kirjoittanut ne kuolleelle miehelle ja tehnyt kuolleen miehen
-uskotukseen kertoen tälle vaimonsa rikollisista aikeista."
-
-Mazeroux vaikeni. Hänkin näytti täydellisesti hölmistyneeltä.
-
-Heidän aikoessaan lähteä kello kuusi huomasi don Luis auton
-kuluttaneen kaiken polttoaineen ja lähetti Mazerouxin sitä
-Alençonista hakemaan. Hän itse käytti tilaisuutta mennäkseen
-tarkastamaan Vanhaa linnaa.
-
-Hän kulki pensasaitojen reunustamaa tietä, joka vei sitruunapuiden
-koristamalle avoimelle paikalle; muurin keskellä oli raskas suljettu
-puuportti. Don Luis kulki pitkin muurin vierustaa, joka todellakin
-oli hyvin korkea. Hänen onnistui kuitenkin, puunoksia apunaan
-käyttäen, kiivetä sen yli.
-
-Puistossa oli villejä kukkia kasvava hoitamaton ruohokenttä ja
-lapioimattomia käytäviä, joista oikeanpuoleinen johti raunioiden
-täyttämälle maavallille ja vasemmanpuoleinen pienelle ränsistyneelle
-talolle, jonka ikkunaluukut riippuivat vinosti. Hän meni tähän
-suuntaan, kun hän hämmästyksekseen huomasi tuoreita jalanjälkiä
-sateen liottamassa maassa. Ja hän näki, että nämä jäljet olivat
-pienten, hienojen naistenkenkien jättämät.
-
-"Kuka peijakas käy täällä kävelemässä?" ajatteli hän.
-
-Hän keksi useita pieniä jälkiä hiukan kauempana tiellä, josta kenkien
-omistajatar oli käynyt ylitse ja ne johtivat talosta puuryhmän luo,
-jossa hän näki ne vielä kaksi kertaa. Sitten kadotti hän jäljet.
-
-Hän seisoi suuren, puoleksi sortuneen, korkealla maaperustalla
-rakennetun vajan vieressä. Sen lahonneet ovet näyttivät töin tuskin
-riippuvan rautasaranoissaan. Hän kulki lähemmäksi ja katsoi eräästä
-raosta sisään. Ikkunaton vaja oli puolipimeä, lukuunottamatta sälöjen
-välitse virtaavaa valoa. Hän erotti tyhjiä tynnyreitä, särkyneitä
-viinipuristimia, vanhoja auroja ja kaikenlaista rautaromua.
-
-"Tänne ei se kaunotar ole askeleitaan ohjannut," ajatteli Don Luis.
-"Katsokaamme toiselta taholta."
-
-Hän ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan. Hän oli kuullut sisältä
-jotain ääntä.
-
-Hän kuunteli, mutta ei kuullut mitään. Haluten kuitenkin päästä
-asiasta täysin perille, painoi hän olkapäällään erään laudan sisään
-ja astui vajaan.
-
-Silmät tottuivat vähitellen pimeyteen. Huomaamattaan hän löi päänsä
-johonkin, jota ei ollut nähnyt, johonkin kovaan, joka riippui
-ylhäältä ja alkoi heilua edestakaisin päästäen kummallisen kalisevan
-äänen.
-
-Oli liian pimeä, että olisi voinut nähdä mikä se oli. Don Luis otti
-taskulampun taskustaan ja painoi vieteriä.
-
-"Peijakas", huudahti hän hämmästyneenä ja otti askeleen taapäin.
-
-Hänen yläpuolellaan riippui luuranko!
-
-Ja melkein samassa silmänräpäyksessä mutisi hän uuden kirouksen.
-Luuranko numero kaksi riippui ensimmäisen vieressä!
-
-Molemmat oli sidottu vahvalla nuoralla kattoparruissa oleviin
-renkaisiin. Heidän päänsä heiluivat. Se, jota kohden Perenna oli
-törmännyt, liikkui vielä hitaasti ja jalat löivät yhteen kaamealla
-kolinalla.
-
-Mutta kauheinta oli, että molemmilla luurangoilla, vaikkakin ilman
-ainoatakaan vaateriepua, oli vielä sormessaan kultasormuksensa, jotka
-olivat nyt liian väljät, kun liha oli pudonnut pois, mutta pysyivät
-kuitenkin koukistuneissa sormissa.
-
-Hän veti sormukset pois vavisten inhosta ja huomasi niiden olevan
-vihkisormukset. Molemmissa oli sisäpuolella sama päivämäärä, 12.
-elokuuta 1887 ja nimet: "Alfred; Victorine."
-
-"Mies ja vaimo", mutisi hän. "Onko tämä kaksoisitsemurha? Tahi
-murha? Mutta kuinka on mahdollista, että luurankoja ei vielä ole
-keksitty? Voidaanko arvella, että ne ovat olleet täällä aina vanhan
-Langernaultin kuolemasta, siitä saakka kun kaupunki otti maatilan
-haltuunsa ja teki mahdottomaksi kenellekään päästä tänne?"
-
-Hän ajatteli hiukan.
-
-"Kenellekään? Siitä en ole varma, koska näin jalanjäljistä
-puutarhassa, että joku nainen on ollut täällä viimeksi tänään."
-
-Ajatus tuntemattomasta tuotti hänelle päänvaivaa. Huolimatta
-kuulemastaan äänestä piti hän tuskin luultavana, että nainen olisi
-tullut vajaan. Ja muutaman minuutin etsinnän jälkeen hän aikoi
-lähteä, kun hän vasemmalta kuuli putoavien esineiden kolinan: ne
-olivat muutamia tynnyrinvanteita, jotka putosivat maahan kappaleen
-matkaa hänen seisomapaikastaan.
-
-Oliko mahdollista, että nainen, hänen tulonsa yllättämänä,
-oli paennut tähän piilopaikkaan ja tehnyt liikkeen, niin että
-tynnyrinvanteet putosivat alas?
-
-Don Luis asetti taskulamppunsa eräälle tynnyrille, niin että sen valo
-suuntautui ullakolle. Kun hän ei nähnyt mitään epäiltävää, ainoastaan
-joukon haravia, kuokkia ja viikatteita, luuli hän, että joku eläin,
-villikissa tai joku muu, oli aiheuttanut kolinan ja meni siitä
-varmistautuakseen nopeasti tikapuille ja kiipesi ylös.
-
-Äkkiä, hänen ollessaan juuri ullakon lattian tasalla, kuului uusi
-ääni, uusi putoilevien esineiden kolina. Ja erään korkean romukasan
-takaa nousi olento uhkaavin elein.
-
-Kaikki tapahtui salamannopeudella. Don Luis näki valtavan viikatteen
-halkaisevan ilmaa ja suuntautuvan hänen päähänsä. Jos hän olisi
-epäröinyt silmänräpäyksen, kymmenesosa silmänräpäyksen, olisi tuo
-kauhea ase katkaissut hänen kaulansa. Nyt ehti hän hädin tuskin
-painautua portaalle. Viikate suhahti hänen päänsä yli. Hän liukui
-jälleen maahan.
-
-Mutta hän oli nähnyt...
-
-Hän oli nähnyt Gaston Sauveraudin pelottavat kasvot ja hänen
-takanaan Florence Levasseurin vääristyneet piirteet, kuolonkalpeina
-sähkövalossa.
-
-
-
-
-IX LUKU
-
-Lupinin viha
-
-
-Hän seisoi hetken liikkumattomana ja mykkänä. Ylhäältä kuului
-melua ja kolinaa ikäänkuin piiritetyt rakentaisivat sulkuja. Mutta
-sähkövalon oikealta puolelta virtasi eräästä äkkiä paljastuneesta
-aukosta päivänvaloa ja hän näki; tässä valossa ensin toisen, sitten
-toisen pakenevan luukun kautta katolle.
-
-Hän kohotti revolverin ja ampui, mutta harhaan, sillä hän ajatteli
-Florencea ja hänen kätensä vapisi. Vielä kolme laukausta pamahti
-rautaromujen keskellä ullakolla. Viidettä laukausta seurasi tuskan
-huuto. Don Luis ryntäsi ylös portaita.
-
-Hän juoksi umpimähkään ullakon läpi, laskeutui maavallille ja kiisi
-alas jyrkännettä vasemmalle vajasta, ohi päärakennuksen, mutta ei
-nähnyt mitään. Sitten hän meni oikealta puolelta jälleen ylös,
-vaikka ullakko olikin hyvin pieni, etsi sen huolellisesti, sillä
-lisääntyvässä hämärässä oli hänellä täysi syy varoa uutta hyökkäystä
-vihollisen puolelta.
-
-Hän huomasi nyt jotain, jota ei ollut ennen huomannut. Maavalli
-jatkui poikki muurin, joka täällä oli vähintäin kuusi jalkaa korkea.
-Gaston Sauveraud ja Florence olivat epäilemättä päässeet pakoon sitä
-tietä.
-
-Perenna seurasi leveää muuria, kunnes tuli matalammalle paikalle,
-jossa hyppäsi äsken kynnetylle pellolle, jonka toisella puolella oli
-metsikkö; sinne olivat kai pakolaiset juosseet. Hän aikoi tutkia sen,
-mutta huomattuaan sen tiheyden ymmärsi sen olevan vain ajanhukkaa.
-
-Hän palasi sen vuoksi kylään tuumiskellen viimeisiä tapahtumia. Vielä
-kerran oli Florence rikostoverinsa kanssa koettanut päästä hänestä.
-
-"Oh, se kurja olento," mutisi hän värähtäen. "Kuinka voi hänellä olla
-niin suloiset kasvot ja niin kauniit silmät, niin vakavat, rehelliset
-ja melkein viattomat?"
-
-Majatalon ulkopuolella kirkon luona oli Mazeroux täyttämässä
-polttoainesäiliötä ja sytyttämässä lyhtyjä. Don Luis näki Damignin
-määrin kulkevan poikki torin. Hän vei tämän syrjään.
-
-"Oletteko sattuneet, herra määri, kuulemaan milloinkaan täällä
-ympäristössä -- ehkä pari vuotta sitten -- puhuttavan kadonneesta
-avioparista noin neljän-, viidenkymmenen ikäisistä? Miehen nimi oli
-Alfred..."
-
-"Ja vaimon Victorine", jatkoi määri. "Kyllä ollen! Se juttu herätti
-paljon huomiota. He asuivat Alençonissa sangen vaatimattomissa
-olosuhteissa; he katosivat yhtäkkiä samalla kertaa eikä kukaan
-ole saanut milloinkaan tietää heistä enempää kuin heidän pienestä
-pääomastaankaan, paristakymmenestä tuhannesta frangista, jotka he
-olivat saaneet edellisenä päivänä myymästään talosta. Muistan sen
-hyvin. Heidän nimensä oli Dedessuslamare."
-
-"Kiitos, herra määri," sanoi Perenna, joka oli saanut tietää mitä
-halusi.
-
-Auto oli kunnossa. Minuuttia myöhemmin olivat he matkalla Alençoon.
-
-"Mihinkä menemme, isäntä?" kysyi Mazeroux.
-
-"Asemalle. Minulla on syytä luulla ensiksikin, että Sauveraud on
-tänä aamuna saanut vihiä -- millä tavalla, en vielä tiedä -- rouva
-Fauvillen ilmoituksesta Langernaultista, ja toiseksi, että hän on
-tänä päivänä hiiviskellyt Langernaultin talon ympärillä syystä, jota
-myöskään en tiedä. Otaksun, että hän tuli junalla ja aikoo sillä
-palata."
-
-Perennan otaksuma vahvistui pian. Hän sai asemalta tietää erään
-herran ja naisen saapuneen Pariisista kello kaksi, vuokranneen
-rautatiehotellista ajoneuvot ja asiansa suoritettuaan palanneen
-muutamia minuutteja sitten, 7,40 junalla, takaisin. Kuvaus herrasta
-ja naisesta sopi täsmälleen Sauveraudiin ja Florenceen.
-
-"Lähdemme heti", sanoi Perenna katsottuaan aikatauluun. "Heillä on
-pitkä etumatka. Mutta me tapaamme sen roiston Le Mansissa."
-
-"Sen me teemme, isäntä, ja minä sieppaan hänet, sen vannon, hänet ja
-hänen naisensa, koska heitä on kaksi."
-
-"Niin, heitä on kaksi, mutta..."
-
-"Mutta... mitä?"
-
-Don Luis viivytteli vastausta kunnes he olivat, asettuneet
-paikoilleen automobiiliin ja sanoi sitten: "Mutta teidän on varottava
-edes viittaamasta naiseen."
-
-"Minkä vuoksi?"
-
-"Mitä te hänestä tiedätte? Onko teillä vangitsemismääräys häntä
-varten?"
-
-"Ei."
-
-"Pitäkää sitten suunne kiinni."
-
-"Mutta..."
-
-"Jos te sanotte vielä sanankaan, Alexandre, jätän teidät maantielle.
-Sitten saatte vangita niin monta kuin haluatte." "Ehdimme kyllä
-ajoissa perille", huomautti Mazeroux. "Meidän ei tarvitse kiitää
-tällaista vauhtia." Vauhti lisääntyi, eikä hän sanonut enää mitään.
-
-Kyliä, tasankoja, kukkuloita ja äkkiä keskellä pimeyttä tulia
-suuresta kaupungista, Le Mansista.
-
-"Tiedättekö tien asemalle, Alexandre?"
-
-"Kyllä, isäntä, oikealle ja sitten suoraan."
-
-Luonnollisesti olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. He kuluttivat
-seitsemän, kahdeksan minuuttia kiertelemällä ympäri katuja saaden
-ristiriitaisia ohjeita. Kun auto pysähtyi aseman eteen, vihelsi juna.
-
-Don Luis hyppäsi pois, ryntäsi läpi odotussalin; huomasi ovet
-suljetuiksi, iski sivuun rautatiepalvelijan, joka koetti estää häntä
-ja saapui asemasillalle.
-
-Ulommaisilla raiteilla oli juna juuri lähtemäisillään Viimeinen ovi
-lyötiin kiinni. Hän juoksi pitkin vaunuja pitäen itseään pystyssä
-messinkisten kädensijojen avulla.
-
-"Lippu! Missä on lippunne?" huusi suuttunut junailija.
-
-Don Luis jatkoi hyppimistään vaununportailla, katsoi nopeasti
-ikkunoista, työnsi syrjään ihmiset, jotka seisoivat ikkunoissa estäen
-hänet näkemästä ja varustautui millä hetkellä hyvänsä heittäytymään
-vaunuosastoon, jossa molemmat rikolliset istuivat.
-
-Hän ei nähnyt heitä viimeisissä vaunuissa. Juna alkoi liikkua. Äkkiä
-päästi hän huudon: siellä he olivat, molemmat, kahdenkesken. Hän
-oli nähnyt heidät! He olivat siellä. Florence lepäsi sohvalla pää
-Sauveraudin olkapäätä vasten, tämän käsi vyötäistensä ympärille
-kiertyneenä.
-
-Suunniltaan raivosta paiskasi hän auki alimmaisen salvan ja tarttui
-vaununoven kädensijaan. Samassa hän kadotti tasapainonsa ja kiihtynyt
-junailija sekä Mazeroux vetivät hänet alas, jälkimmäisen huutaessa:
-
-"Tehän olette hullu, te otatte itseltänne hengen!"
-
-"Päästäkää, aasit," karjui don Luis. "Siinä he ovat! Antakaa minun
-olla, sanon minä!"
-
-Vaunut liikkuivat ohi. Hän koetti hypätä vielä kerran vaunun
-portaille. Mutta molemmat miehet tarrautuivat häneen kiinni, muutamia
-kantajia tuli heidän avukseen asemapäällikkö saapui juosten. Juna
-vieri ohi aseman.
-
-"Tyhmyrit!" huusi hän. "Hölmöt! Aasit! Ettekö te voineet antaa minun
-olla? Oh, vannon, että minä..."
-
-Vasemmalla nyrkillään hän iski junailijan maahan, oikealla saattoi
-hän Mazerouxin kierimään ympäri. Pudistaen irti kantajat ja
-asemapäällikön ryntäsi hän asemasillalta matkatavarahuoneeseen ja
-hyppäsi yli laatikkojen, matka-arkkujen ja matkalaukkujen.
-
-"Oh, se pölkkypää!" mutisi hän nähdessään Mazerouxin sammuttaneen
-moottorin. "Ei ole mitään tyhmyyttä, jonka hän olisi jättänyt
-tekemättä."
-
-Don Luis oli ajanut kovaa koko päivän, mutta nyt tuli vauhti
-huimaavaksi. Oli kuin olisi meteori kiitänyt läpi Le Mansin
-esikaupunkien ja syöksähtänyt maaseudulle. Perennalla oli aivoissaan
-vain yksi ajatus: tulla lähimmälle asemalle, joka oli Chartres, ennen
-molempia rikoksellisia ja heittäytyä Sauveraudin päälle. Hän ei
-nähnyt mitään muuta kuin tämän: kuinka hän molemmin käsin tarttuisi
-Florence Levasseurin rakastajan kurkkuun, niin että tämä tukehtuisi!
-
-"Florencen rakastaja! Florencen rakastaja!" mutisi hän kiristellen
-hampaitaan. "Niin, tietysti, se selittää kaiken. He molemmat
-ovat kääntyneet rikostoveriaan Marie Fauvillea vastaan ja hän
-se on, joka saa maksaa tämän kauhistavan sarjan rikoksia! Onko
-hän edes heidän rikostoverinsa? Kuka tietää? Kuka tietää,
-eivätkö nämä molemmat paholaiset ole koettaneet, tapettuaan
-Hippolyte Fauvillen ja hänen poikansa, yhteiseen ponnistukseen
-tuhota Marie Fauvillen, viimeisen esteen, joka seisoi heidän ja
-Mornington-perinnön välillä. Eikö kaikki viittaa siihen? Enkö minä
-löytänyt päivämääriä Florencen muistikirjasta? Eikö se todista, että
-kirjeet julkaisee Florence? Ne kirjeet syyttävät myöskin Gaston
-Sauveraudia. Mutta mitä se merkitsee? Hän ei rakasta enää Marieta,
-vaan Florencea. Ja Florence rakastaa häntä. Hän on Sauveraudin
-rikostoveri, hänen neuvonantajansa, se nainen, joka haluaa elää
-hänen rinnallaan ja jakaa hänen rikkautensa. On totta, että hän on
-teeskennellyt puolustavansa Marie Fauvillea. Näyttelemistä! Tahi
-ehkä omantunnontuskaa, pelkoa ajatellessaan kaikkea pahaa, jonka
-on tehnyt kilpailijattarelleen ja kohtaloa, joka odottaa onnetonta
-naista. Mutta hän on rakastunut Sauveraudiin ja hän jatkaa taistelua
-säälimättä ja viivyttelemättä. Sen vuoksi tahtoi hän tappaa minut,
-väliin tulevan esteen, jonka selvänäköisyyttä hän pelkäsi..."
-
-"Piru vieköön!" murahti hän yhtäkkiä. "Kone ei tottele! -- Mazeroux!
-Mazeroux!"
-
-"Mitä...! Tiesittekö minun olevan täällä?" huudahti Mazeroux ryömien
-esiin pimeydestä, jonka turvissa hän oli istunut.
-
-"Aasi! Luuletteko te, että kuka tahansa tyhmyri voi tarrautua
-autooni minun sitä huomaamatta? Teillä mahtoi olla hauskaa siellä
-porrasaskelmalla?"
-
-"Minä vapisen kylmästä ja hampaani kalisevat."
-
-"Se on teille oikein, se opettaa teitä. Sanokaa mistä ostitte
-bensiiniä?"
-
-"Eräältä sekatavarakauppiaalta."
-
-"Varkaalta, tarkoitatte. Se on rasvaa. Kone on tulemaisillaan täyteen
-nokea."
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Ettekö huomaa, että moottori uhkaa pysähtyä?"
-
-Moottori näytti tuon tuostakin niskuroivan. Sitten tuli taas kaikki
-säännölliseksi. Don Luis lisäsi vauhtia. Kun he ajoivat alas mäkiä,
-tuntui kuin olisivat he lentäneet avaruuteen. Toinen lyhty sammui.
-Toinenkaan ei palanut niin kirkkaasti kuin tavallisesti. Mutta mikään
-ei voinut taltuttaa Don Luisin intoa.
-
-Kone hiljensi taas vauhtia, teki uusia ponnistuksia koettaen tehdä
-velvollisuutensa. Sitten tuli onnettomuus, auto pysähtyi tienlaitaan.
-
-"Piru vieköön!" huusi don Luis. "Istumme kiinni. Tämä oli viimeinen
-oljenkorsi!"
-
-"Me saamme kyllä koneen kuntoon ja saavutamme Sauveraudin Pariisissa
-Chartresin sijasta, siinä kaikki."
-
-"Kirottu aasi! Korjaus kestää tunnin. Ja sitten tapahtuu sama
-uudelleen koska tahansa. Se ei ole bensiiniä, vaan jotain viheliäistä
-voidetta, jota ne ovat teille tunkeneet."
-
-Don Luis polki raivoissaan jalkaa. Hän olisi halunnut pirstoa auton
-kappaleiksi. Hän olisi halunnut...
-
-"Hän se on, kuuletteko, Mazeroux, se on Sauveraudin auttajatar,
-joka on tehnyt kaikki. Sanon sen teille nyt, koska heikkoudessani
-olen taipuvainen häntä säälimään. Niin, minä olen heikko raukka.
-Hänellä on sellaiset vakavat kasvot lapsensilmineen. Mutta hän se on,
-Mazeroux. Hän asuu minun talossani. Pankaa mieleenne hänen nimensä:
-Florence Levasseur. Te vangitsette hänet, eikö niin? Minä ehkä en
-voisi sitä tehdä. Rohkeuteni pettää kun katson häneen. Tosiasia
-on, etten milloinkaan ennen ole ollut rakastunut. On ollut toisia
-naisia... mutta ei, ne ovat olleet ohimeneviä mielikuvia... ei edes
-sitä... en edes muista menneisyyttä. Florence sitävastoin...! Teidän
-on vangittava hänet, Mazeroux! Teidän on vapautettava minut hänen
-silmistään. Ne polttavat minua kuin myrkky. Jos ette vapauta minua,
-tapan hänet niinkuin tapoin Doloresin... tahi tappavat he minut...
-tahi... oh, en tiedä... on tuhat ajatusta, jotka tekevät minut
-villiksi! Nähkääs, on toinen mies... Sauveraud, jota hän rakastaa.
-
-"Oh, he ovat häpeämättömiä, nuo kaksi! He ovat tappaneet Fauvillen,
-ja pojan, ja vanhan Langernaultin, ja ne molemmat vajassa ja vielä
-muita: Cosmo Morningtonin, Vérot'n ja toisia. He ovat villipetoja,
-erittäinkin tyttö. Ja jos te näkisitte hänen silmänsä..."
-
-Hän puhui niin hiljaa, että Mazeroux tuskin kuuli. Hän oli päästänyt
-tämän irti ja näytti aivan epätoivon murtamalta.
-
-"Kas niin, isäntä", sanoi komissario. "He ovat vain tyhmyyksiä.
-Ikävyyksiä vaimoväestä... niitä on ollut minulla kuten muillakin.
-Vaimoni -- niin, minä menin naimisiin teidän poissa ollessanne --
-vaimoni käyttäytyi huonosti, hän teki elämäni helvetiksi, niin, siksi
-juuri. Kerron teille kaikki kuinka hän palkitsi suudelmani."
-
-Hän vei don Luisin automobiilin luo ja asetti hänet etuistuimelle.
-
-"Levätkää nyt. Ei ole kovin kylmä ja meillä on hyviä huopapeitteitä.
-Ensimmäisen talonpojan, jonka aamulla varhain tapaan, lähetän
-lähimpään kaupunkiin hakemaan mitä tarvitsemme... Kerron teille
-vaimostani..."
-
-Don Luis ei saanut milloinkaan tietää mitä oli rouva Mazerouxille
-tapahtunut. Jännittävimmätkään perheonnettomuudet eivät olisi voineet
-häiritä hänen syvää untaan.
-
-Hän ei herännyt ennenkuin myöhään aamulla. Kello seitsemän huusi
-Mazeroux erästä polkupyöräilijää ja pyysi häntä ajamaan Chartesiin.
-
-He lähtivät kello yhdeksän. Don Luis oli jälleen saanut takaisin
-kylmäverisyytensä. Hän kääntyi komisarioon:
-
-"Minä puhuin paljon sellaista yöllä, jota en koskaan ollut ajatellut
-sanoa. Mutta minä en sitä kadu. Niin, minun velvollisuuteni on
-pelastaa rouva Fauville ja ottaa kiinni oikeat rikolliset. Mutta
-minun on taisteltava itseäni vastaan, ja minä vannon, etten anna
-periksi. Tänä iltana saa Florence Levasseur nukkua vankilassa."
-
-"Minä autan teitä", vastasi Mazeroux.
-
-"En tarvitse kenenkään apua. Jos te otatte hiuskarvankaan hänen
-päästään, saatte tekemistä minun kanssani. Ymmärrättekö?"
-
-"Kyllä, isäntä."
-
-"Pitäkää sitten suunne."
-
-Hänen vihansa kuohui jälleen ja ilmeni huimaavassa vauhdissa.
-He kiisivät yli Chartesin kivetyksen. Rambouillet, Chevreuse ja
-Versailles vilahtivat kuin salama heidän ohitseen.
-
-Saint-Cloud. Boulogne-metsä...
-
-Kun auto place de la Concord'lla kääntyi Tuileriesiä päin, kysyi
-Mazeroux:
-
-"Ettekö aio ajaa kotiin?"
-
-"En. Ensiksi on jotain muuta mikä on tärkeämpää: meidän on
-vapautettava Marie Fauville itsemurhakiihkostaan antamalla hänen
-tietää, että olemme keksineet rikolliset."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Sitten haluan puhella poliisiprefektin kanssa."
-
-"Herra Desmalions on poissa eikä tule ennen iltapäivää."
-
-"Tutkintatuomari sitten?"
-
-"Hän ei tule oikeuspalatsiin ennen kello kahtatoista ja nyt on vasta
-yksitoista."
-
-"Katsokaamme."
-
-Mazeroux oli oikeassa, siellä ei ollut ketään.
-
-Don Luis söi aamiaista läheisyydessä ja kun Mazeroux oli pistäytynyt
-etsivässä osastossa tuli hän hakemaan don Luisia ja seurasi häntä
-tuomarin ovelle. Don Luisin hermostunut kiihkeys pisti Mazerouxin
-silmiin, joka kysyi:
-
-"Pysyttekö aikeessanne?"
-
-"Enemmän kuin koskaan. Silmäsin aamiaisen aikana sanomalehtiin.
-Marie Fauville, joka toisen itsemurhayrityksensä jälkeen lähetettiin
-sairashuoneeseen, on jälleen tahtonut ottaa itseltään hengen lyömällä
-päänsä seinään. He ovat pukeneet hänet pakkopaitaan. Mutta hän
-kieltäytyy syömästä. Minun velvollisuuteni on pelastaa hänet."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Luovuttamalla todelliset rikokselliset. Minä ilmoitan tuomarille
-asiasta ja tänä iltana tulen luoksenne mukanani Florence Levasseur
-kuolleena tai elävänä."
-
-"Ja Sauveraud?"
-
-"Sauveraud? Kaikki käy kuin tanssi. Mikäli..."
-
-"Mikäli ette?"
-
-"Mikäli en itse suoriudu siitä roistosta?"
-
-"Isäntä!"
-
-"Vaietkaa!"
-
-Muutamia sanomalehtimiehiä seisoi läheisyydessä odottaen saavansa
-tietää jotain. Perenna tunsi heidät ja meni heidän luokseen.
-
-"Te voitte sanoa, hyvät herrat, että tästä päivästä alkaen otan
-puolustaakseni Marie Fauvillea ja omistaudun kokonaan hänen
-asialleen."
-
-"Kaikki vastustivat, eikö hän juuri ollut antanut vangita rouva
-Fauvillea? Eikö juuri hän ollut hankkinut raskauttavinta todistusta
-tätä vastaan?"
-
-"Ne minä kumoan", sanoi hän. "Marie Fauville on roistojen uhri, jotka
-ovat järjestäneet pirullisen salajuonen häntä vastaan, ja jotka minä
-luovutan oikeuden käsiin."
-
-"Mutta hampaat? Hampaiden jäljet?"
-
-"Sattuma! Yksinomaan sattuma, mutta se on nyt minulle tavattoman
-voimakas todistus hänen viattomuudestaan. Sanon teille, että jos
-Marie Fauville olisi ollut tarpeeksi taitava tehdäkseen nämä murhat,
-olisi hän myöskin ollut kylliksi älykäs ollakseen jättämättä
-jälkeensä hedelmää, jossa oli hänen molempien hammasriviensä jäljet."
-
-"Mutta."
-
-"Hän on syytön! Ja sen aion nyt ilmoittaa tutkintotuomarille. Rouva
-Fauvillelle on ilmoitettava niistä ponnistuksista, joita hänen
-hyväkseen tehdään. Hänelle on heti annettava toivoa. Muuten ottaa se
-olentoraukka itseltään hengen ja hänen kuolemansa on oleva syytös
-kaikkia niitä vastaan, jotka ovat syyttäneet viatonta naista. Hänen
-on..."
-
-Hän keskeytti. Hänen silmänsä suuntautuivat erääseen
-sanomalehtimieheen, joka seisoi hiukan syrjässä kuunnellen ja tehden
-muistiinpanoja.
-
-Hän kuiskasi Mazerouxille:
-
-"Voitteko hankkia minulle tuon miehen nimen? En muista missä olen
-nähnyt hänet ennen."
-
-Mutta eräs vahtimestari avasi nyt ovet tutkintotuomarin huoneeseen;
-tämä oli, saatuaan don Luisin kortin, sanonut heti ottavansa hänet
-vastaan. Perenna otti askeleen eteenpäin aikoen käydä sisään
-Mazerouxin kanssa, mutta kääntyikin äkkiä seuraajaansa ja huudahti
-raivoisasti:
-
-"Se on hän! Se oli Gaston Sauveraud valepuvussa. Pidättäkää hänet!
-Onko hän lähtenyt? Juoskaa!"
-
-Hän ryntäsi ulos kintereillään Mazeroux, muutamia vahtimestareita
-ja sanomalehtimiehiä. Hän ehti pian heidän edelleen, niin ettei hän
-kolmen minuutin kuluttua kuullut takanaan ketään. Hän kiisi läpi
-käytävän pihalle, sieltä toiselle, joutui vihdoin väärien jälkien
-ohjaamana Saint Lazaren rautatiepihalle ja kulutti kaksi tuntia
-etsiskelyissä, mutta turhaan.
-
-Lopuksi hän joutui lähelle asuntoaan place du Palais-Bourbonille.
-Oikealla ja vasemmalla huomasivat hänen tottuneet silmänsä heti
-puolitusinaa miehiä, joiden ammatista ei voinut erehtyä. Ja Mazeroux,
-joka oli huomannut hänet, kääntyi äkkiä ja piiloutui porttikäytävään.
-
-Perenna huusi häntä:
-
-"Mazeroux!"
-
-Komisario näytti tulevan kummiinsa kuullessaan nimeään huudettavan ja
-tuli esiin.
-
-"Hyvää päivää taas, isäntä."
-
-Hänen kasvoillaan oli sellainen ilme, että don Luis tunsi
-epäilyksiensä saavan varman muodon.
-
-"Kuulkaa nyt, minun takianiko te ja teidän väkenne kuljeskelette
-jälleen taloni ulkopuolella?"
-
-"Millaisia päähänpistoja", vastasi Mazeroux ja näytti hyvin
-vaivautuneelta. "Tehän tiedätte olevanne erinomaisessa suosiossa."
-
-Don Luis hätkähti. Hän ymmärsi. Mazeroux oli ilmaissut hänen
-kertomuksensa. Sekä tyynnyttääkseen omantunnonsoimauksensa ja
-pelastaakseen "isännän" onnettoman intohimon pauloista, oli Mazeroux
-ilmiantanut Florence Levasseurin.
-
-Perenna puristi nyrkkiään koettaen tukahduttaa kuohuvan raivonsa.
-Tämä oli kauhea isku.
-
-"Onko teillä vangitsemismääräys?" kysyi hän.
-
-Mazeroux sopersi:
-
-"Se oli aivan sattuma. Minä kohtasin prefektin, joka oli tullut
-takaisin. Me puhuimme tuosta nuoresta naisesta. Ja he olivat
-sattumalta keksineet, että valokuvaa -- tiedättehän, Florence
-Levasseurin valokuvaa, jonka prefekti oli teille lainannut -- oli
-muutettu. Ja kun olin maininnut Florencen nimen, muisti prefekti,
-että kuvassa oli sama nimi."
-
-"Onko teillä vangitsemismääräys?" toisti don Luis teräväliä äänellä.
-
-"Niin, nähkääs, minä en voinut sitä auttaa... herra Desmalions ja
-tutkinto tuomari..."
-
-Jos place du Palais-Bourbonilla ei olisi ollut ihmisiä, olisi don
-Luis varmasti keventänyt mieltään antamalla Mazerouxille voimakkaan
-iskun leuan alle taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Ja Mazeroux näki
-tämän mahdollisuuden, sillä hän pysytteli varovaisesti niin pitkän
-matkan päässä kuin mahdollista ja lepyttääkseen "isännän" kiukkua
-sammalsi hän kokonaisen jakson anteeksipyyntöjä:
-
-"Se oli teidän parhaaksenne. Minun täytyi se tehdä. Ajatelkaa vain!
-Tehän sanoitte itse: Vapauttakaa minut tuosta olennosta. Minä olen
-liian heikko. Vangitsettehan hänet, eikö niin? Hänen silmänsä
-polttavat kuin myrkky! No, saatoinko jättää sen tekemättä? En, sitä
-en voinut. Sitä suurimmalla syyllä kun varapoliisipäällikkö..."
-
-"Vai niin, Weber tietää myöskin?"
-
-"Tietysti! Prefekti epäilee teitä hiukan huomattuaan petoksen
-valokuvaan nähden. Herra Weber tulee siis, ehkä noin tunnin kuluttua,
-apuvoimien kera. Hän oli saanut tietää, että nainen, jolla oli tapana
-käydä Gaston Sauveraudin luona Neillyssä, oli vaalea, kaunis ja
-nimeltään Florence. Hän jäi sinne joskus yöksikin."
-
-"Te valehtelette! Te valehtelette!" sähisi Perenna.
-
-Koko hänen vihansa kuohahti jälleen. Hän oli pitänyt silmällä
-Florencea syystä, jonka tarkoituksesta hänen olisi ollut vaikea tehdä
-itselleenkään selvää. Ja nyt tahtoi hän taas musertaa tytön ja tällä
-kertaa täysin tietoisesti. Itse asiassa ei hän enää tiennyt mitä teki.
-
-Eräs sanomalehtipoika meni ohi myyden Paris Midin ylimääräistä
-numeroa, jossa oli suurin kirjaimin:
-
-_Don Luis Perennan hälyttävä selitys_.
-
-_Rouva Fauville syytön_.
-
-_Molempien rikoksellisten vangitsemista odotetaan_.
-
-"Niin, niin," sanoi hän ääneen, "näytelmä lähestyy loppuaan. Florence
-saa maksaa velkansa yhteiskunnalle. Se on välttämätöntä."
-
-Talonsa pihalla hän sanoi autonkuljettajalle, joka kiiruhti häntä
-vastaan:
-
-"Ajakaa auto esiin ja pankaa kone käyntiin. Voin lähteä koska
-tahansa."
-
-Hän juoksi ylös portaita ja kysyi palvelijalta:
-
-"Onko neiti Levasseur sisällä?"
-
-"On, hän on omassa huoneessaan."
-
-"Eilen oli hän poissa, eikö niin?"
-
-"Niin, hän sai sähkösanoman saapua tervehtimään maalle erästä
-sairasta sukulaistaan. Hän palasi yöllä."
-
-"Haluan puhutella häntä. Lähettäkää hakemaan hänet heti."
-
-"Työhuoneeseen?"
-
-"Ei, makuuhuoneen vieressä olevaan salonkiin."
-
-Se oli pieni huone toisessa kerroksessa, aikaisemmin talon rouvan
-pukuhuone ja hän katsoi sen murhayrityksen jälkeen varmemmaksi kuin
-työhuoneen.
-
-Mazeroux oli seurannut pihalle ja pysytteli hänen takanaan
-nähtävästi Perennan huomaamatta. Nyt tarttui Perenna kuitenkin hänen
-käsivarteensa ja meni yhdessä hänen kanssaan portaille.
-
-"Kaikki käy hyvin. Minä olin peloissani, että Florence epäili jotain
-eikä ollut palannut takaisin. Nyt ei hän voi välttää meitä."
-
-He menivät läpi eteisen ja ylös portaita ensimmäiseen kerrokseen.
-Mazeroux hykerteli käsiään.
-
-"Vai niin, te olette tulleet järkiinne."
-
-"Olen ainakin tehnyt päätökseni. Minä en tahdo, kuuletteko, minä en
-tahdo, että rouva Fauville ottaa itseltään hengen; ja kun ei ole
-mitään muuta keinoa estää onnettomuutta, uhraan Florencen."
-
-"Ilman kaipausta?"
-
-"Omantunnonvaivoitta."
-
-"Te annatte siis minulle anteeksi?"
-
-"Sen teen ja minä kiitän teitä."
-
-Sitten antoi hän oikeaoppisen iskun tämän leuan alle. Mazeroux kaatui
-ääntä päästämättä, kuin kuollut, toisen kerroksen portaille.
-
-Portaiden puolivälissä oli pimeä komero, jossa palvelijat säilyttivät
-astioita ja likaisia talousvaatteita. Sinne kantoi don Luis
-Mazerouxin, asetti hänet lattialle selkä taloudenhoitajattaren
-matka-arkkua vasten, pisti nenäliinan hänen suuhunsa ja sitoi hänen
-kätensä ja jalkansa kahdella pöytäliinalla, joiden päät hän iski
-lattiaan parilla tukevalla piikillä.
-
-Kun Mazeroux hitaasti heräsi tajuihinsa, sanoi don Luis:
-
-"Arvelen, että teillä on kaikki mitä tarvitsette. Pöytäliina,
-lautasliina... jotain suussa siltä varalta, että tulette nälkäiseksi.
-Syökää niin paljon kuin haluatte. Ottakaa sitten pieni unonen niin
-heräätte raikkaana kuin talviaamu."
-
-Hän sulki oven ja katsoi kelloaan.
-
-Tällä hetkellä oli hänen aikomuksensa loukata Florencea, heittää
-hänen kasvoilleen kaikki hänen tekemänsä kauheat rikokset ja sillä
-tavoin pakottaa hänet muodolliseen tunnustukseen. Sitten kun Marie
-Fauvillen pelastus oli turvattu saataisiin nähdä. Ehkä hän asettaisi
-Florencen autoon ja veisi tytön piilopaikkaan, josta hän, käyttämällä
-tätä ruoskana, saisi poliisin tekemään mitä halusi.
-
-"Minulla on tunti aikaa. Erinomaista!"
-
-Hän juoksi toisessa kerroksessa olevaan makuuhuoneeseensa ja pisti
-kasvonsa kylmään veteen. Milloinkaan ei hän ollut tuntenut koko
-olemustaan niin kiihottuneeksi, koskaan eivät sokeat vaistot olleet
-olleet näin irrallaan.
-
-"Se on hän", mutisi don Luis. "Kuulen hänen tulonsa. Hän on portaiden
-alapäässä. Vihdoinkin! Oh, mikä ilo saada hänet eteensä! Kasvoista
-kasvoihin! Hän ja minä kahdenkesken!"
-
-Hän meni eteiseen salongin ulkopuolella. Hän otti taskustaan avaimen.
-Ovi avautui.
-
-Hän huudahti: Gaston Sauveraud oli siellä! Tässä suljetussa huoneessa
-seisoi Gaston Sauveraud kädet ristissä rinnalla ja odotti häntä.
-
-
-
-
-X LUKU
-
-Gaston Sauveraudin selitys
-
-
-Gaston Sauveraud!
-
-Don Luis otti vaistomaisesti askeleen takaisin, veti esiin
-revolverinsa ja tähtäsi rikolliseen.
-
-"Kädet ylös!" käski hän. "Kädet ylös, muuten ammun!"
-
-Sauveraud ei liikahtanutkaan. Hän heitti silmäyksen molempiin
-pöydälle asettamiinsa revolvereihin ja sanoi:
-
-"Tuolla ovat aseeni. En ole tullut tänne taistelemaan, vaan puhumaan."
-
-"Kuinka tulitte sisään?" karjui don Luis raivoissaan hänen
-rauhallisuudestaan. "Väärällä avaimella, arvaan minä. Mutta kuinka
-saitte mallin avaimeen?"
-
-Toinen ei vastannut. Don Luis polki jalkaa.
-
-"Vastatkaa, kuuletteko te! Vastatkaa! Muuten..."
-
-Mutta nyt syöksyi Florence sisään. Hän juoksi ohi Perennan tämän
-koettamatta häntä estää ja heittäytyi Gaston Sauveraudin syliin,
-sanoen, kiinnittämättä pienintäkään huomiota Perennan läsnäoloon:
-
-"Miksi tulit tänne? Sinä lupasit ettet tulisi. Sinä vannoit minulle
-sen. Mene nyt."
-
-Sauveraud vapautui ja pakotti hänet istumaan eräälle tuolille.
-
-"Anna minun olla, Florence. Lupasin sen vain rauhoittaakseni sinua.
-Anna minun olla."
-
-"En, en anna!" huudahti tyttö kiivaasti. "Tämähän on mielettömyyttä.
-En halua, että sanot ainoatakaan sanaa. Älä tee sitä!"
-
-Sauveraud kumartui hänen puoleensa, silitti hänen otsaansa ja
-hiuksiaan.
-
-"Anna minun hoitaa tämä asia omalla tavallani, Florence," sanoi hän
-hiljaa.
-
-Tyttö vaikeni ikäänkuin toisen lempeä ääni olisi riisunut hänet
-aseista.
-
-Perenna ei ollut liikahtanut paikaltaan. Hän seisoi heidän edessään
-ojennetuin käsivarsin, sormi liipaisimella, viholliseen tähdäten. Kun
-Sauveraud kutsui Florencea etunimeltä, säpsähti hän ja hänen sormensa
-vapisivat. Mikä esti hänet ampumasta? Millä yli-inhimillisellä
-tahdonponnistuksella onnistui hänen pitää kurissa mustasukkainen
-vihansa, joka poltti kuin tuli? Ja nyt uskalsi Sauveraud silittää
-Florencen hiuksia?
-
-Hän laski kätensä. Hän kyllä tappaisi heidät, hän tekisi heidän
-kanssaan mitä haluaisi, sillä he olivat hänen vallassaan, eikä mikään
-saattaisi pelastaa heitä hänen kostoltaan.
-
-Hän otti Sauveraudin molemmat revolverit ja pani ne laatikkoon.
-Sitten meni hän ovelle sulkeakseen sen. Mutta silloin kuuli hän ääniä
-ensimmäisen kerroksen portailta ja kumartui yli kaiteen. Palvelija
-tuli ylös portaita tarjotin kädessään.
-
-"Mikä nyt on?"
-
-"Eräs tärkeä kirje komisario Mazerouxille."
-
-"Hän on minun luonani. Antakaa kirje tänne älkääkä häiritkö minua."
-
-Hän aukasi kuoren. Kirje oli lyijykynällä kirjoitettu ja sisälsi
-seuraavaa:
-
-"Pitäkää varanne, herra komisario! Gaston Sauveraud on talossa.
-Kaksi henkilöä, jotka asuvat vastapäätä, kertoi, että tyttö,
-joka on olevinaan taloudenhoitajatar talossa, tuli kotiin puoli
-kolme, ennenkuin olimme ottaneet paikkamme. Sitten nähtiin hänet
-siipirakennuksensa ikkunan vieressä. Muutamia silmänräpäyksiä tämän
-jälkeen avasi joku, arvatenkin hän, pienen, matalan siipirakennuksen
-kellariin johtavan oven. Melkein heti tuli torin poikki mies ja astui
-kellarinovesta sisään. Kuvauksen mukaan oli se Gaston Sauveraud.
-Olkaa sen vuoksi varuillanne. Tulemme pienimmänkin hälyytyksen,
-ensimmäisen merkin teiltä saatuamme."
-
-Don Luis mietti. Nyt hän ymmärsi kuinka roisto oli tullut taloon ja
-varmassa piilopaikassa pysytellen oli kyennyt ryhtymään kaikenlaisiin
-toimenpiteisiin häntä vastaan. Hän eli saman katon alla kuin mies,
-joka oli osoittautunut hänen pelottavimmaksi vastustajakseen.
-
-"Käy päälle," ajatteli don Luis. "Tuo lurjus on tuomittu ja hänen
-tyttönsä myös. He voivat valita revolverinkuulan ja poliisin
-käsirautojen välillä."
-
-Hän oli lakannut ajattelemasta autoa, joka odotti ulkopuolella.
-Hänellä ei ollut enää mitään aikomusta paeta Florencen kanssa. Jos
-hän ei tappaisi molempia, laskisi laki kätensä heidän ylleen, käden,
-joka ei päästäisi otettaan.
-
-Hän sulki ja lukitsi oven, kääntyi jälleen molempiin vankeihin,
-istuutui ja sanoi Sauveraudille:
-
-"Puhukaamme."
-
-Huone oli pieni ja he istuivat niin lähellä toisiaan, että don Luis
-saattoi melkein koskettaa miestä, jota kaikesta sielustaan halveksi.
-Heidän tuoliensa välillä oli tuskin metriäkään. Pitkä, kirjoilla
-peitetty pöytä oli heidän välillään.
-
-Florence oli kääntänyt tuolinsa pois valosta ja don Luis ei saattanut
-nähdä selvästi hänen kasvoaan. Mutta hän katsoi suoraan Gaston
-Sauveraudin silmiin ja tutki hänen kasvojaan kiihkeän uteliaasti,
-ja hänen vihansa kasvoi huomatessaan vielä nuorekkaat piirteet,
-ilmehikkään suun ja älykkäät silmät, jotka olivat kovasta ilmeestään
-huolimatta kauniit.
-
-"No, puhukaamme nyt," sanoi don Luis käskevästi. "Olen myöntänyt
-teille lyhyen aselevon, juuri niin pitkän, että välttämättömin
-ehditään sanoa. Oletteko peloissanne nyt, kun hetki on käsillä?
-Kadutteko ottamaanne askelta?"
-
-Mies hymyili rauhallisesti ja sanoi:
-
-"En ole peloissani enkä kadu tänne tuloani, sillä minulla on voimakas
-tunne, että me voimme, että meidän täytyy päästä yhteisymmärrykseen."
-
-"Yhteisymmärrykseen!" vastusti don Luis ja säpsähti.
-
-"Miksikä ei?"
-
-"Sovitteluun? Liittoon teidän ja minun välilläni?"
-
-"Miksikä ei? Se on ajatus, jota olen tuuminut jo useammin kuin kerran
-ja joka sai määrätyn muodon tutkintotuomarin eteisessä ja vahvistui
-vielä luettuani sanomalehtien ylimääräisissä numeroissa antamanne
-tunnustuksen: 'Don Luis Perennan hälyttävä selitys. Rouva Fauville
-syytön'."
-
-Gaston Sauveraud nousi nopeasti tuoliltaan ja sanoi vahvasti
-korostaen jokaisen sanan:
-
-"Näissä kolmessa sanassa on kaikki. Nämä kolme sanaa, jotka te olette
-kirjoittaneet ja lausuneet julkisesti, -- 'rouva Fauville syytön' --
-ilmaisevatko ne teidän todellisen ajatuksenne? Uskotteko ehdottomasti
-rouva Fauvillen syyttömyyteen?"
-
-Don Luis kohautti olkapäitään.
-
-"Rouva Fauvillen syyttömyydellä ei ole tämän asian kanssa mitään
-tekemistä. Ei ole kysymys hänestä, vaan teistä kahdesta ja minusta.
-Käykää sen vuoksi suoraan asiaan ja niin pian kuin voitte. Siitä on
-yhtä paljon etua teille kuin minullekin."
-
-"Etua meille?"
-
-"Te unohdatte kirjoituksen kolmannen otsikon", sanoi don Luis.
-"Minä en tiedottanut ainoastaan Marie Fauvillen viattomuutta. Minä
-ilmoitin myöskin -- lukekaa itse -- että 'rikollisten vangitsemista
-odotetaan'."
-
-Sauveraud ja Florence nousivat samalla kertaa kuin tiedottomasta
-vaistosta.
-
-"Ja teidän käsityksenne mukaan ovat rikollisia --?" kysyi Sauveraud.
-
-"Te tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin: ne ovat ebenholtsikeppinen
-mies, joka missään tapauksessa ei voi kieltää tappaneensa
-Ancenista, ja se nainen, joka on hänen rikostoverinsa kaikissa
-hänen rikoksissaan. Te muistanette molemmat kokeenne murhata minut:
-revolverinlaukaus bulevardi Suchetilla, auto-onnettomuus, joka vei
-ohjaajan hengen, ja eilen vajassa -- tiedätte missä -- viikatteella,
-joka oli vähällä katkaista kaulani."
-
-"Joten pelinne on kadotettu. Teidän on maksettava, ja sitä enemmän,
-kun olette pistäneet päänne leijonan solaan."
-
-"En ymmärrä. Mitä tämä tarkoittaa?"
-
-"Yksinkertaisesti sitä, että he tuntevat Florence Levasseurin,
-tietävät teidän molempien olevan täällä ja että talo on ympäröity
-sekä että varasalapoliisipäällikkö Weber on matkalla tänne."
-
-Sauveraud näytti hämmästyneeltä kuullessaan tämän odottamattoman
-uhkauksen. Florence, joka seisoi hänen vieressään, tuli
-kuolonkalpeaksi. Hänen piirteensä vääristyivät tavattomasta tuskasta.
-Hän sammalsi:
-
-"Oh, se on hirveää! En voi kestää sitä!"
-
-Hän syöksähti don Luisin eteen.
-
-"Lurjus! Lurjus! Te se olette ilmiantaneet meidät! Roisto! Oh, tiesin
-että te kykenisitte viheliäisimpäänkin petokseen! Siinä te seisotte
-nyt kuin pyöveli! Oh, te roisto... kurja!"
-
-Hän putosi tuolille väsyneenä ja nyyhkyttäen, kasvot käsiin
-kätkettyinä.
-
-Don Luis kääntyi pois. Ihmeellistä kyllä ei hän tuntenut myötätuntoa
-ja Florencen kyyneleet tekivät häneen yhtä vähän vaikutusta kuin
-hänen solvauksensa; oli kuin ei hän milloinkaan olisi rakastanut
-häntä. Se kauhu, jota tyttö hänessä herätti, oli kuolettanut
-rakkauden.
-
-Kun hän jälleen seisoi heidän edessään kuljettuaan kerran
-edestakaisin huoneessa, näki hän heidän pitävän toisiaan kädestä kuin
-kaksi hädässä olevaa ystävää, jotka koettavat rohkaista toisiaan.
-Silloin valtasi hänet jälleen vihan hyöky, hän tarttui miehen
-käsivarteen ja huusi poissa suunniltaan:
-
-"Minä kiellän teitä... Millä oikeudella? Onko hän teidän vaimonne?
-Rakastajattarenne? Silloin..."
-
-Ääni petti hänet. Hän tunsi tästä merkillisestä vihanpurkauksesta,
-ettei sokea intohimo ollutkaan kuollut. Ja hän joutui hämilleen,
-sillä Gaston Sauveraud katsoi kummastuneena häneen eikä don Luis
-epäillyt, että vihollinen oli arvannut hänen salaisuutensa.
-
-Tuli pitkä hiljaisuus, jonka aikana hän kohtasi Florencen silmät,
-vihamieliset silmät täynnä uhmaa ja halveksimista. Oliko hänkin
-arvannut?
-
-"No niin", sanoi Sauveraud, "olen vangittu ansaan. Kohtalon täytyy
-kulkea kulkuaan. Mutta minä saan kuitenkin puhella kanssanne? Se on
-ainoa toive, joka on minulla jäljellä."
-
-"Puhukaa", vastasi don Luis. "Ovi on suljettu. En avaa sitä ennenkuin
-katson sen sopivaksi. Puhukaa."
-
-"Koetan olla mahdollisimman lyhyt", sanoi Gaston Sauveraud.
-"Ensiksikin ei minulla ole paljon kerrottavana teille. En pyydä, että
-te uskoisitte sitä, mutta pyydän teitä kuuntelemaan niinkuin se ehkä
-kuitenkin olisi totuus, koko totuus."
-
-Ja hän alkoi kertomuksensa:
-
-"En ollut koskaan tavannut Hippolyte ja Marie Fauvillea, vaikka olin
-ollut heidän kanssaan kirjeenvaihdossa -- te ehkä muistatte, että me
-olimme sukulaisia -- ennenkuin sattuma viisi vuotta sitten vei meidät
-yhteen Palermossa. He viettivät siellä talven, sillävälin kun heidän
-uutta taloaan rakennettiin bulevardi Suchetilla. Me olimme Palermossa
-viisi kuukautta ja kohtasimme joka päivä. Suhde Hippolyten ja Marien
-välillä ei ollut parhaita. Eräänä iltana kun he olivat väitelleet
-tavallista kiivaammin, tapasin hänet itkemässä. Hänen kyyneleensä
-liikuttivat minua ja minä en voinut kauemmin peittää salaisuuttani.
-Olin rakastanut Marieta ensi tapaamisestamme asti. Ja rakastan häntä
-aina ja aina syvemmin."
-
-"Te valehtelette!" huudahti don Luis kadottaen itsehillintäkykynsä.
-"Näinhän teidät molemmat junassa, kun te palasitte Alençonista."
-
-Gaston Sauveraud katsoi Florenceen. Tämä istui liikkumattomana
-kasvot käsissä ja kyynärpäät polviin nojaten. Vastaamatta don Luisin
-huudahdukseen jatkoi Sauveraud:
-
-"Myöskin Marie rakasti minua. Hän tunnusti sen, mutta antoi minun
-vannoa, etten koskaan koettaisi saada häneltä enempää kuin puhdasta
-ystävyyttä. Minä pidin valani. Me nautimme muutamia viikkoja
-sanomatonta onnea. Hippolyte Fauville, joka oli rakastunut erääseen
-varieteelaulajattareen, oli usein poissa. Minulla oli paljon vaivaa
-huolehtiessani pikku Edmondin terveydestä, joka ei ollut sellainen
-kuin sen olisi pitänyt. Meillä oli myöskin kanssamme, välillämme,
-ystävättäristä paras, alttein ja hellin neuvonantajatar, joka koetti
-lääkitä haavojamme, pitää yllä rohkeuttamme, reipastuttaa mieltämme
-omistaen rakkaudellemme vähän omasta voimastaan ja arvokkuudestaan.
-Florence oli siellä.
-
-"Viisitoista vuotta aikaisemmin oli vanhin veljeni Buenos Airesissa
-ottanut huolehtiakseen erään ystävänsä isättömästä ja äidittömästä
-tyttärestä. Kuollessaan uskoi hän lapsen, joka silloin oli
-neljäntoista ikäinen, vanhalle imettäjälle, joka oli huolehtinut
-minun lapsuudestani ja seurannut veljeäni Etelä-Amerikkaan. Vanha
-imettäjä toi lapsen minulle ja kuoli itse muutamia päiviä Ranskaan
-tulonsa jälkeen eräässä onnettomuustapauksessa. Otin pienen tytön
-mukaani Italiaan, ystävieni luo, missä hän työskenteli ja opiskeli
-kunnes tuli siksi... mikä hän on. Kun hän halusi huolehtia itsestään,
-otti hän paikan opettajattarena eräässä perheessä. Sittemmin
-suosittelin häntä äitini sukulaisille Fauvilleille, joiden luona
-Palermossa tapasin hänet pikku Edmondin opettajana ja alttiina ja
-rakkaana Marien ystävättärenä. Hän oli myöskin minun ystävättäreni
-noina onnellisina aikoina, jotka olivat niin aurinkoisia, mutta aivan
-liian lyhyitä. Onnemme -- onni, jota me kaikki kolme nautimme --
-musertui kuitenkin mitä äkillisemmällä ja kiusallisemmalla tavalla.
-Joka ilta minulla oli tapana päiväkirjassani kertoa rakkauselämääni,
-elämää ilman tapahtumia, ilman toivoa, ilman tulevaisuutta,
-mutta onnellista ja säteilevää. Kirjassani palvoin Marieta kuin
-jumalatarta. Makasin melkein polvillani kirjoittaessani ja lauloin
-hänen kauneutensa ylistystä; minulla oli myöskin tapana, ikäänkuin
-eräänlaiseksi mitättömäksi korvaukseksi, kirjoitella kuviteltuja
-tapahtumia, joissa Marie sanoi kaiken, mitä hän olisi voinut sanoa,
-muttei koskaan sanonut ja lupasi minulle kaiken sen onnen, josta
-olimme vapaaehtoisesti kieltäytyneet. Hippolyte Fauville löysi tämän
-päiväkirjan. Hänen vihansa oli kauhea. Hänen ensimmäinen aikeensa
-oli erota Mariesta. Mutta Marien tapa suhtautua asiaan, todistukset,
-joita hän saattoi esittää viattomuudestaan, hänen horjumaton
-kieltonsa suostua avioeroon ja hänen lupauksensa olla minua koskaan
-näkemättä, saivat Hippolyten tyytymään. Minä matkustin kuolema
-sydämessä. Myöskin Florence matkusti, erotettuna. Ja en milloinkaan,
-huomatkaa se, en milloinkaan tämän onnettoman päivän jälkeen, ole
-vaihtanut sanaakaan Marien kanssa. Mutta katoamaton rakkaus yhdisti
-meidät, rakkaus, jota ei aika eikä välimatka voinut heikontaa."
-
-Hän vaikeni hetkeksi ikäänkuin don Luisin kasvoista lukeakseen
-kertomuksensa aikaansaaman vaikutuksen. Don Luis ei salannut
-jännittynyttä mielenkiintoaan. Eniten häntä kummastutti Gaston
-Sauveraudin tavaton kylmäverisyys, se rauhallinen silmien ilme, se
-hiljainen tyyneys, jolla hän kiirehtimättä, melkein hitaasti ja aivan
-ilman vaikutuksen tavoittelua kertoi tästä murhenäytelmästä.
-
-"Minkälainen näyttelijä!" ajatteli hän.
-
-Ja hän muisti samassa, että Marie Fauville oli tehnyt häneen saman
-vaikutuksen. Palaisiko hän ensimmäiseen vakaumukseensa ja katsoisi
-Marien syylliseksi, samanlaiseksi teeskentelijäksi kuin Florencenkin?
-Tahi tunnustaisiko hän tälle miehelle jonkunlaista rehellisyyttä?
-
-Hän kysyi:
-
-"Ja sitten?"
-
-"Sitten minä matkustin. Palasin työteliääseen elämääni, jatkoin
-tutkimuksiani mihin tulinkaan, makuuhuoneessani, hotellissa,
-matkoilla ja suurten kaupunkien yleisissä laboratorioissa."
-
-"Ja rouva Fauville?"
-
-"Hän asui Pariisissa uudessa talossaan. Ei hän eikä hänen miehensä
-puhuneet koskaan menneisyydestä."
-
-"Mistä sen tiedätte? Kirjoittiko hän teille?"
-
-"Ei. Marie on nainen, joka ei tee velvollisuuttaan puoleksi ja hänen
-velvollisuudentuntonsa on liiankin ankara. Hän ei kirjoittanut
-minulle koskaan. Mutta Florencen luona, joka oli saanut sihteerin ja
-lukijattaren paikan tässä talossa edeltäjänne kreivi Malonyin luona,
-Marie kävi usein. He eivät puhuneet minusta milloinkaan, eikö niin,
-Florence? Marie ei olisi sitä sallinut. Mutta koko hänen elämänsä ei
-ei ollut mitään muuta kuin rakkautta ja intohimoista kaipausta...
-eikö niin ollut, Florence? Väsyneenä olemaan niin kaukana hänestä
-palasin vihdoin Pariisin. Se oli onnettomuutemme. Se tapahtui noin
-vuosi sitten. Vuokrasin asunnon avenue du Roulelta ja sisustin sen
-kaikessa hiljaisuudessa ettei Hippolyte saisi tietää minun palanneen
-takaisin. Pelkäsin häiritä Marien rauhaa. Ainoastaan Florence tiesi
-siitä ja hän tuli silloin tällöin minua tervehtimään. Minä menin
-harvoin ulos, silloinkin pimeyden turvissa ja Boulognen metsän
-kaukaisimpiin osiin. Mutta meidän jalot aikeemme saattavat meidät
-aina pulaan ja eräänä keskiviikkoiltana yhdentoista aikaan satuin
-kiertelemään, itse siitä tietämättä, bulevardi Suchetilla ja menin
-ohi Marien talon. Oli lämmin, kaunis ilta ja kohtalo satutti niin,
-että Marie istui ikkunassa. Hän näki minut -- siitä olen varma --
-ja tunsi minut jälleen, ja minä olin niin onnellinen, että jalkani
-tuskin tapasivat maata jatkaessani tietäni. Sitten menin ohi hänen
-talonsa joka keskiviikkoilta ja näin Marien melkein aina."
-
-"Kiiruhtakaa," sanoi don Luis innokkaana saamaan tietää enemmän.
-"Keskittykää, tulkaamme asiaan."
-
-Hän alkoi pelätä ettei ehtisi kuulla jäljellä olevaa selontekoa ja
-tunsi äkkiä, että Sauveraudin sanat vaikuttivat tosilta.
-
-"Kiiruhtakaa," toisti hän, "jokainen minuutti on kallis."
-
-Sauveraud pudisti päätään.
-
-"En voi kiiruhtaa. Kaikki sanani ovat huolellisesti punnittuja
-ennenkuin päätin puhua. Jokainen niistä on painava. Ei yhtäkään voi
-jättää pois. Sillä te ette löydä arvoituksen ratkaisua joissakin
-erillisissä tosiasioissa, vaan kaikkien tosiasioiden kokonaisuudessa
-ja selityksessä, joka kerrotaan niin uskottavasti kuin mahdollista."
-
-"Minkä vuoksi? En ymmärrä?"
-
-"Koska totuus on piiloutuneena tähän juttuun."
-
-"Mutta totuus on teidän viattomuutenne, eikö niin?"
-
-"Totuus on Marien viattomuus."
-
-"Sitä vastaan en väitä!"
-
-"Mitä se auttaa, jos te ette voi sitä todistaa?"
-
-"Aivan niin. Teidän on annettava minulle todistuksia."
-
-"Minulla ei ole mitään."
-
-"Mitä?"
-
-"Minulla ei ole siihen, mitä haluan saada teidät uskomaan, mitään
-todistuksia."
-
-"Silloin en sitä usko!" huudahti don Luis vihaisesti. "En ja tuhannen
-kertaa en. Jos te ette voi antaa minulle vakuuttavia todistuksia,
-kieltäydyn uskomasta ainoaankaan sanaan, jonka aiotte kertoa."
-
-"Te olette uskoneet kaikki mitä tähän saakka olen kertonut", sanoi
-Sauveraud tyynesti.
-
-Sitä ei don Luis voinut kieltää. Hän käänsi katseensa Florence
-Levasseuriin ja hänestä näytti, että tämä katseli häntä nyt vähemmän
-vastenmielisesti ja halusi innokkaasti ettei hän vastustaisi
-kertomuksen aikaansaamaa vaikutusta. Hän mutisi:
-
-"Jatkakaa kertomustanne!"
-
-"Nyt," sanoi Sauveraud vakavalla äänellään, "tulemme mitä tärkeimpiin
-tapahtumiin, joiden selitys, joka on teille uusi, mutta täydellisesti
-tosi, saa teidät uskomaan meidän suoruutemme. Kun minä erään kerran
-onnettomuudeksi satuin kohtaamaan kävelylläni Boulognen metsässä
-Hippolyte Fauvillen, päätin varovaisuudesta muuttaa asuntoa ja
-muutin tuohon pieneen taloon Richard-Wallace bulevardilla, jossa
-Florence kävi minua useita kertoja tapaamassa. Tein mm. kaikkeni
-pitääkseni hänen käyntinsä salassa ja varoin olemasta hänen kanssaan
-kirjeenvaihdossa muuten kuin poste restante. Olin sen vuoksi aivan
-tyyni. Työskentelin yksin ja aivan rauhallisesti. En odottanut
-mitään. Ei mikään vaara, ei mikään vaaran mahdollisuus uhannut meitä.
-Kun poliisiprefekti ja hänen väkensä tunkeutuivat sisään ja tahtoivat
-vangita minut, kuulin ensi kerran puhuttavan Hippolyten ja hänen
-poikansa Edmondin murhasta ja Marien vangitsemisesta."
-
-"Mahdotonta!" huudahti don Luis jälleen vihasta kuohahtaen.
-"Mahdotonta! Nämä uutiset olivat neljäntoista päivän vanhoja. En voi
-uskoa ettette olisi niitä kuullut."
-
-"Keneltä?"
-
-"Sanomalehdistä," huudahti don Luis. "Ja vielä varmimmin neiti
-Levasseurin kautta."
-
-"Sanomalehdistä?" sanoi Sauveraud. "Niitä en lue koskaan. Mitä?
-Onko se uskomatonta? Se on tavatonta, minä myönnän sen, mutta
-asian harvinaisuus ei ole mikään todistus sitä vastaan. Toiselta
-puolen olin rikoksen tapahtuma-aamuna kirjoittanut Florencelle
-matkustavani pois kolmeksi viikoksi. Muutin aikeeni viime hetkessä,
-mutta hän ei sitä tiennyt, ja siinä uskossa, että olin matkustanut
-sekä tietämättömänä osoitteestani, ei hän voinut ilmoittaa
-minulle rikoksesta eikä Marien vangitsemisesta, eikä siitä, että
-ebenholtsikeppistä miestä syytettiin rikoksen osallisuudesta ja että
-epäilykset kohdistuivat minuun."
-
-"Niin," sanoi don Luis, "tehän ette väittäne, että ebenholtsikeppinen
-mies, mies, joka seurasi päällikkö Vérot'a Café du Pont-Neufille ja
-varasti hänen kirjeensä."
-
-"Minä en ole se mies", keskeytti Sauveraud.
-
-Ja kun don Luis kohautti olkapäitään, jatkoi hän voimakkaammalla
-korostuksella:
-
-"Minä en ole se mies. Tässä kaikessa on jokin selittämätön erehdys,
-mutta minä en ole ikinä pannut jalkaani Café du Pont-Neufin ovien
-sisäpuolelle, sen vannon. -- Ja minä toistan, en tiennyt mitään.
-Salama tuli odottamatta. Juuri siitä syystä -- se teidän on
-ymmärrettävä -- isku sai aikaan odottamattoman hämmingin. Muistakaa,
-että he olivat satuttaneet kätensä pyhimpään, joka minulla maan
-päällä oli. Marie oli vankilassa. Marie oli syytettynä murhasta.
-Olin suunniltani. Aluksi hallitsin itseni ja näyttelin osaani
-poliisiprefektin edessä, sitten heitin kaikki esteet syrjään, ammuin
-tarkastaja Ancenisin, pudistin irti komisario Mazeroux'n ja hyppäsin
-ulos ikkunasta. Minulla oli päässäni vain yksi ajatus: päästä
-pakoon. Vapaana ollen voisin pelastaa Marien. Jos joku asettuisi
-tielleni, oli se pahin hänelle itselleen. Millä oikeudella nämä
-ihmiset uskalsivat syyttää moitteettominta naisista? Minä tapoin sinä
-päivänä vain yhden miehen, mutta olisin voinut tappaa kymmenen...
-kaksikymmentä! Mitä merkitsi minulle Ancenisen elämä? Mitä välitin
-minä kenestäkään näistä roistoista tahi heidän elämästään? He
-seisoivat minun ja Marien välillä ja Marie oli vankilassa."
-
-Gaston Sauveraud ponnisti niin, että jokainen lihas hänen kasvoissaan
-vääntyi, palauttaakseen rauhallisuutensa, joka oli pettämäisillään,
-ja jatkoi:
-
-"Kadun kulmassa, jolle olin kääntynyt juostuani prefektin väkeä
-karkuun, pelasti Florence minut juuri kun luulin, että kaikki oli
-kadotettu. Ja olemalla yhteydessä teidän kanssanne, kuuntelemalla
-teitä ja keskustelemalla kanssanne kaksoismurhasta, tuli hän
-vakaumukseen, jota kaikki tapahtumat näyttivät tukevan: että Marien
-vihollinen, hänen ainoa vihollisensa, olitte te."
-
-"Mutta minkä vuoksi? Minkä vuoksi?"
-
-"Koska hän näki teidän toimenne", huudahti Sauveraud, "koska oli
-enemmän teidän kuin kenenkään muun etujen mukaista ettemme ensiksikin
-Marie ja sitten minä seisoisi teidän ja Mornington-perinnön välissä
-ja vihdoinkin..."
-
-"Mitä?"
-
-Gaston Sauveraud epäröi, mutta sanoi sitten suoraan:
-
-"Vihdoinkin, koska hän aivan varmasti tiesi teidän oikean nimenne ja
-ymmärsi, että Arsène Lupinilta saattoi odottaa mitä tahansa."
-
-Sauveraud jatkoi:
-
-"Siis juuri Arsène Lupinia vastaan Florence, Marien ystävätär, ryhtyi
-taisteluun. Paljastaakseen Lupinin hän kirjoitti, eli oikeammin
-antoi kirjoittaa, sanomalehtikirjoituksen, jonka käsikirjoituksen
-löysitte. Lupinia hän vakoili täällä päivästä päivään. Lupinin hän
-kuuli eräänä päivänä puhelimessa iloitsevan Mazerouxille minun
-odotetusta vangitsemisestani. Pelastaakseen minut Lupinilta hän
-pudotti rautaesiripun tämän eteen ja ajoi autolla Richard-Wallace
-bulevardille, jonne hän saapui liian myöhään varoittaakseen minua,
-koska poliisit olivat jo tunkeutuneet asuntooni, mutta kylliksi
-ajoissa pelastaakseen minut heidän ajoltaan. Silmänräpäyksessä
-hän selitti minulle epäluulonsa ja kiihkeän pelkonsa teitä
-kohtaan. Kaksikymmentä minuuttia käytimme johtaaksemme hyökkääjät
-väärille jäljille hänen tehdessään suurin piirtein selkoa
-asiasta ja kuvaillessaan muutamin sanoin sen johto-osan, jota te
-näyttelitte, ja me teimme heti vastavedon, jotta te joutuisitte
-epäillyksi osallisuudesta rikokseen. Minun lähettäessäni kirjeen
-poliisiprefektille ajoi Florence kotiin ja piilotti sohvanpieluksenne
-alle kepinpuolikkaan, jota huomaamatta olin pitänyt kädessäni. Se oli
-epäonnistunut veto, joka ei vastannut tarkoitustaan. Mutta taistelu
-oli alkanut ja minä heittäydyin siihen suinpäin. Ymmärtääksenne
-oikein minun käyttäytymiseni on teidän muistettava, että minä en ole
-ainoastaan tiedemies, vaan myöskin tulinen rakastaja. Nyt minussa
-heräsi toinen ihminen, toiminnan mies, varmastikin kokematon ja
-saamaton, mutta mies, joka ei kääntänyt selkäänsä millekään, ja
-joka, kun ei tiennyt kuinka pelastaisi Marie Fauvillen, ei halunnut
-mitään muuta kuin raivata tieltään Marien vihollisen, jonka syyksi
-hän luki kaikki ne onnettomuudet, jotka olivat kohdanneet rakastettua
-naista. Siinä on selitys kaikkiin minun yrityksiini riistää teidän
-henkenne. Piiloutuneena Florencen huoneeseen koetin minä -- hänen
-tietämättään, sen vannon -- myrkyttää teidät. Hänen moitteensa,
-hänen kauhunsa sellaisesta teosta olisivat ehkä vaikuttaneet minuun,
-mutta minä toistan sen, olin hullu, aivan hullu ja teidän kuolemanne
-näytti minusta merkitsevän samaa kuin Marien pelastus. Eräänä päivänä
-Suchet bulevardilla, seurattuani teitä, ammuin. Ja samana iltana
-piti teidän autonne -- huomatkaa, että Florencen huoneet ovat aivan
-autovajanne vieressä -- viedä teidät sekä liittolaisenne komisario
-Mazeroux kuolemaan. Silläkin kertaa te vältitte koston. Mutta viaton
-ohjaaja sai antaa henkensä teidän edestänne ja Florence joutui niin
-suunniltaan, että minun täytyi taipua hänen rukouksiinsa ja laskea
-aseeni.
-
-"Minä olen rikas mies. Tuhlasin rahoja Marien vartijoille
-pelastaakseni hänet, mutta turhaan. Tein tuttavuutta vankilan
-tavaranhankkijoiden ja sairaanhoitohenkilökunnan kanssa. Sitten
-hankin itselleni sanomalehtimieskortin, menin joka päivä oikeuteen
-ja tutkintotuomarin eteiseen, jossa toivoin tapaavani Marien
-rohkaistakseni häntä katseella, eleellä tahi pistääkseni muutamia
-lohduttavia sanoja hänen käteensä. Hänen kärsimyksensä jatkuivat.
-Te tuotitte hänelle hirveän iskun Hippolyte Fauvillen kirjeillä.
-Mitä nämä kirjeet merkitsivät? Mistä ne tulivat? Eikö meillä ollut
-syytä katsoa teitä koko salajuonen aiheuttajaksi, teitä, joka
-heittäydyitte tuohon hirveään taisteluun? Florence vakoili teitä
-yöllä ja päivällä. Me etsimme johtolankaa, valonsädettä pimeydessä.
-Eilen aamulla näki Florence Mazerouxin tulevan. Hän ei voinut kuulla
-mitä tämä sanoi teille, mutta hän sieppasi nimen Langernault ja
-kylän Domigni, jossa hän asui. Hän muisti Hippolyte Fauvillen vanhan
-ystävän nimen. Eivätkö kirjeet olleet osoitetut hänelle ja ettekö
-te lähteneet autollanne Mazerouxin kanssa häntä etsimään? Puoli
-tuntia sen jälkeen me istuimme Alençonin junassa. Otimme kyydin
-asemalta Domigniin, jossa teimme tiedusteluja niin varovaisesti kuin
-saatoimme. Kun saimme kuulla -- minkä te tietysti myöskin tiedätte
--- että Langernault oli kuollut, päätimme mennä hänen maataloonsa
-ja meidän oli juuri onnistunut päästä sisään, kun Florence näki
-teidän tulevan puistoon. Hän tahtoi mihin hintaan tahansa estää
-teitä ja minua tapaamasta ja veti minut sen vuoksi pensaiden taa.
-Mutta te seurasitte meitä ja kun me saimme nähdä vajan, minä painoin
-erästä ovea, joka aukeni puoleksi päästäen meidät sisään. Kiipesimme
-ullakolle, jonne piilottauduimme. Samassa te tulitte sisään. Lopun
-te tiedätte: kuinka te keksitte molemmat hirtetyt, kuinka teidän
-huomaavaisuutenne kiintyi meihin Florencen varomattoman liikkeen
-johdosta... teidän hyökkäyksenne, johon vastasin tarttumalla
-ensimmäiseen aseeseen, jonka tapasin ja vihdoin meidän pakomme luukun
-kautta ja revolverinlaukauksenne. Me olimme vapaita. Mutta Florence
-pyörtyi vaunuosastossa. Koettaessani herättää häntä tajuihinsa
-huomasin, että eräs kuulistanne oli sattunut häntä olkapäähän. Haava
-oli merkityksetön ja vaaraton, mutta se oli riittävä lisäämään hänen
-äärimmäistä hermostuneisuuttaan. Kun te näitte meidät -- Le Mansissa,
-vai kuinka -- nukkui hän pää minun olkapäätäni vasten..."
-
-Don Luis ei ollut kertaakaan keskeyttänyt kertomuksen jälkimmäistä
-osaa, joka esitettiin yhä enemmän ja enemmän kiihtyneellä sävyllä
-ja jolla oli ehdottoman totuuden leima. Ponnistaen kaiken
-tarkkaavaisuutensa pani hän merkille jokaisen Sauveraudin sanan
-ja eleen. Ja hän sai näistä sanoista ja eleistä sen käsityksen,
-että todellisen Florencen rinnalle sukelsi toinen nainen, tahraton
-kaikesta siitä häpeästä, jolla hän olosuhteiden pakosta oli luullut
-tämän olevan liatun.
-
-Mutta kuitenkaan hän ei antanut perään. Kuinka saattoi Florence
-olla syytön? Ei, ei, hänen silmänsä, jotka olivat nähneet ja hänen
-ymmärryksensä, joka oli vetänyt johtopäätöksiä, nousivat tätä
-olettamusta vastaan. Hän ei tahtonut myöntää, että Florence yhtäkkiä
-saattoikin olla kokonaan toisenlainen, eikä sellainen, jona hän oli
-tätä pitänyt: viekkaana, julmana ja vertajanoavana petona. Ei, ei,
-tuo mies valehteli pirullisella terävyydellä. Hän järjesti kaikki
-sellaisella tavalla, että siitä tuli suorastaan nerontuote, kunnes
-ei enää ollut mahdollista erottaa mikä oli totta, mikä valetta, mikä
-valkeaa, mikä mustaa.
-
-Hän valehteli! Hän valehteli! Mutta kuinka suloiset olivatkaan hänen
-valheensa! Kuinka ihana olikaan tämä kuvattu Florence, tämä Florence,
-joka kohtalon pakottamana oli tehnyt tekoja, joita halveksi ja oli
-vapaa kaikista rikoksista, kaikista omantunnonvaivoista, inhimillinen
-ja osanottava kirkkaine silmineen ja lumivalkoisine käsineen! Oh,
-kuinka suloista oli antautua tähän mielikuvitukselliseen haaveiluun!
-
-Gaston Sauveraud tarkasteli vihollisensa kasvoja. Hän seisoi
-don Luisin edessä kiihottuneena kaikista niistä tunteista ja
-intohimoista, joita hän ei enää koettanutkaan salata ja kysyi
-matalalla äänellä:
-
-"Te uskotte minua, eikö niin?"
-
-"En, sitä en tee," sanoi Perenna paaduttaen itsensä tuon miehen
-vaikutusta vastaan.
-
-"Teidän täytyy!" huudahti Sauveraud intohimoisella purkauksella.
-"Teidän on uskottava minun rakkauteni voimaan. Marie on minun
-elämäni. Jos hän olisi kuollut ei minullakaan olisi jäljellä
-muuta kuin kuolema. Oh, tänä aamuna kun luin sanomalehdistä, että
-tuo olentoraukka oli avannut valtimonsa -- teidän takianne, kun
-Hippolyten kirjeet olivat syyttäneet häntä -- halusin ei vain tappaa
-teidät, vaan antaa teidän käydä läpi mitä hurjimpien tuskien. Marie
-raukkani, minkälaisten kärsimysten läpi hän on saanutkaan käydä!
-Kun te ette tulleet takaisin, kiertelimme minä ja Florence koko
-aamupäivän saadaksemme tietää jotain Mariesta, ensiksi vankilan
-ympärillä, sitten poliisilaitoksella ja tuomioistuimissa. Ja siellä,
-tutkintotuomarin eteisessä näin teidät. Samalla hetkellä mainitsitte
-te Marie Fauvillen nimen joillekin sanomalehtimiehille ja te sanoitte
-heille, että Marie Fauville oli syytön, te ilmoititte, että teillä
-oli käsissänne todistukset hänen syyttömyydestään. Vihani sammui
-silmänräpäyksessä. Yhdessä sekunnissa oli vihollisesta tullut
-liittolainen, mestari, jonka edessä vaivutaan polvilleen. Teillä oli
-siis sellainen ihmeellinen rohkeus, että saatoitte kumota kaikki
-edelliset toimenne ja omistautua Marien pelastukselle! Ryntäsin
-tieheni, vavisten ilosta ja toivosta. Tavatessani Florencen huusin:
-'Marie on pelastettu! Hän selittää, että Marie on syytön! Minun on
-tavattava hänet ja puhuttava hänen kanssaan.' Me palasimme tänne
-takaisin. Florence kielsi minua laskemasta aseita ja pyysi minua
-odottamaan kunnes te vahvistaisitte uuden suhtautumisenne asiaan
-teoilla. Minä lupasin kaikki mitä hän pyysi. Mutta päätökseni oli
-tehty. Ja tahtoni vahvistui äärimmilleen kun luin selityksenne
-sanomalehdistä. Minä laskisin Marien kohtalon teidän käsiinne, mitä
-sitten tapahtuisikaan ja tekisin sen ilman viivyttelyä. Odotin, että
-te palaisitte ja tulin tänne."
-
-Hän ei ollut enää se mies, joka oli osoittanut sellaista tyyneyttä
-keskustelun alussa. Väsyneenä ponnistuksista ja taisteluista, jotka
-olivat kestäneet viikkokausia ja maksaneet hänelle niin paljon turhaa
-tarmoa, vapisi hän kauttaaltaan, tarrautui kiinni don Luisiin, toinen
-polvi tuolilla, jonka vieressä tämä seisoi ja sopersi:
-
-"Pelastakaa hänet, pyydän ja vannotan teitä siihen. Se on teidän
-vallassanne. Niin, te voitte tehdä mitä hyvänsä. Olen oppinut
-tuntemaan teidät taistellessani teitä vastaan. Se ei ollut
-ainoastaan teidän taitonne, joka puolusti teitä minua vastaan, onni
-suojelee teitä. Te olette erilainen kun muut miehet. Niin, vain
-se, että te ette tappanut minua heti vaikka olin vainonnut teitä
-niin häikäilemättömästi, että te kuuntelitte tuota käsittämätöntä
-totuutta, että me kaikki kolme olimme syyttömiä ja hyväksyitte
-sen mahdollisena... jo se yksin on suurempi ihme kuin mikään muu.
-Odottaessani teitä ja varustautuessani puhumaan kanssanne näin kaikki
-niin selvänä edessäni. Näin selvästi, että se mies, joka julisti
-Marien viattomuutta nojautumatta muuhun kuin terveeseen järkeensä,
-ainoastaan se _mies_ saattoi pelastaa hänet ja tekisi sen. Ah, minä
-vannotan teitä, pelastakaa hänet ja pelastakaa heti. Muuten on se
-liian myöhäistä. Muutamassa _päivässä_ on Marie ottanut itseltään
-hengen. Hän ei _voi jatkuvasti_ olla vankilassa. Hänen aikomuksensa
-on kuolla. Mikään _ei voi estää_ häntä."
-
-Kyyneleet virtasivat hänen tuskan vääristämiä kasvojaan pitkin.
-Myöskin Florence itki surun masentamana. Ja Perennaan tarttui äkkiä
-tavaton pelko.
-
-Vaikka jo keskustelun alusta uusi vakaumus vähitellen oli juurtunut
-häneen, tuli hän siitä tietoiseksi vasta nyt. Hän ymmärsi äkkiä, että
-hänen luottamuksensa Sauveraudin sanoihin oli horjumaton, ja että
-Florence kenties ei ollut se halveksittava olento, jona hän häntä
-oli pitänyt, vaan nainen, jonka silmät eivät valehdelleet ja jonka
-sielu oli yhtä kaunis kuin hänen kasvonsa. Hän huomasi, että molemmat
-hänen edessään olevat ihmiset, samoin kuin Marie Fauvillekin olivat
-vangitut rautaympyrään, jota heidän ponnistuksensa eivät voineet
-särkeä. Ja tätä tuntemattoman käden takomaa ympyrää oli hän, Perenna,
-vetänyt säälimättömällä johdonmukaisuudella yhä kiinteämmäksi heidän
-ympärilleen.
-
-"Jos vain ei ole liian myöhäistä", mutisi hän.
-
-Hän hätkähti niiden ajatusten ja tunteiden painosta, jotka virtasivat
-häneen. Hänen aivoissaan oli täydellinen sekasorto: iloa, varmuutta,
-epätoivoa, raivoa. Hän taisteli kauheata painajaista vastaan ja
-hänestä näytti salapoliisi laskevan jo raskaan kätensä Florencen
-olkapäälle.
-
-"Tulkaa mukaan!" huudahti hän hypähtäen ylös kauhuissaan... "On
-mieletöntä viipyä täällä."
-
-"Mutta talohan on piiritetty", huomautti Sauveraud.
-
-"Mitä sitten? Luuletteko te että minä hetkeäkään sallin --? Ei,
-ei, tulkaa. Meidän on taisteltava kylki kyljessä. Minulla on vielä
-muutamia epäilyjä; ne täytyy teidän hajoittaa. Ja me pelastamme rouva
-Fauvillen."
-
-"Mutta salapoliisit talon ympärillä?"
-
-"Niistä me kyllä selviydymme!"
-
-"Weber, varasalapoliisipäällikkö?"
-
-"Hän ei ole vielä täällä. Ja niin kauan kuin hän ei ole saapuvilla,
-vastaan minä kaikesta. Tulkaa, seuratkaa minua, mutta pienen
-välimatkan päässä. Kun minä annan merkin, mutta ei ennen..."
-
-Hän painoi alas lukkolaitteen. Samassa joku koputti. Se oli palvelija.
-
-"Mitä?" kysyi don Luis. "Miksi häiritsette minua?"
-
-"Varasalapoliisipäällikkö herra Weber on täällä."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Arsène Lupin miljoonaperillisenä, by 
-Maurice Leblanc
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MILJOONAPERILLISENÄ ***
-
-***** This file should be named 55210-8.txt or 55210-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/2/1/55210/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55210-8.zip b/old/55210-8.zip
deleted file mode 100644
index 5c28cbc..0000000
--- a/old/55210-8.zip
+++ /dev/null