diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55204-8.txt | 3021 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55204-8.zip | bin | 60003 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3021 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6729f08 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55204 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55204) diff --git a/old/55204-8.txt b/old/55204-8.txt deleted file mode 100644 index e5fc9b1..0000000 --- a/old/55204-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3021 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Nukki - Novelli - -Author: Marcel Prévost - -Translator: Martti Wuori - -Release Date: July 26, 2017 [EBook #55204] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -NUKKI - -Novelli - - -Kirj. - -MARCEL PRÉVOST - - -Ranskankielestä suomentanut - -Martti Wuori - - - -Kirjallisia pikkuhelmiä XXXXVI - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1911. - -O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -MARCEL PRÉVOST - - -Marcel Prévost on syntynyt 1 p:nä Toukokuuta v. 1862 ja pari vuotta -sitte valittiin Ranskan akatemian jäseneksi, on nykyään Ranskan -etevimpiä kirjailijoita. Käytyään polyteknillisen opiston toimi nuori -insinööri alussa valtion virkamiehenä Lillessä tupakkateollisuuden -alalla, mutta antautui piankin kokonaan kirjailijaksi, julaistuaan v. -1887 ensimäisen teoksensa. Siitä lähtien on häneltä ilmestynyt -kaikkiaan noin kolmekymmentä kirjaa, joista suurin osa on romaaneja ja -kertomuksia, sekä kolme näytelmää, niistäkin ainakin kaksi hänen omien -romaaniensa pohjalle rakennettua ("Les Demi-vierges" -- "puolineitsyet" -ja "Pierre et Thérèse"). - -Marcel Prévost on etupäässä naisen sielun, sydämen ja tunne-elämän syvä -tuntija ja hieno kuvaaja. Kun lukee hänen kynänsä mitä herkullisemmalla -tavalla kirjoittamia naisten kirjeitä, jossa muodossa muutamat hänen -romaaninsa ovat kokoonpannut, niin tuskin uskoo niitä tuuheaviiksisen -miehen kirjoittamiksi. Näitä ovat "Naisten kirjeitä" -nimiset teokset -sekä "Kirjeet Françoiselle". Melkoista huomiota herätti aikanaan -romaani "Puolineitsyet", jossa tekijä paljastaa ulkonaisen eheän kuoren -alla piilevän sisällisen siveellisen rappeutumisen suuren maailman -naisissa. Varsin mieltäkiinnittäviä ovat romaanit "Le jardin secret" -(Salainen puutarha) ja "l'Heureux ménage" (Onnellinen talo), joissa -tekijä syvälle tunkee ihmissielun uumeniin sen hienoimpia säikeitä -myöten. - -Todellinen pieni helmi on kertomus Parisin ompelijattarien usein -hyvinkin vaiherikkaasta elämästä, "Poupette"-niminen, joka pari vuotta -sitte ilmestyi alkukielellä ja nyt tarjotaan suomalaisen yleisön -luettavaksi. "Nukki" on niin hurmaavasti kuvattu pikku tytti, hänen -pelastajansa niin herttaisesti esitetty vanhapoika, ettei voi olla -niistä viehättymättä, kun samalla heidän vastakohtansa, toinen pari, -valtaa mielen synkällä kuvalla suuren maailmankaupungin elämän -vilinästä. - -M. W. - - - - -I. - - -On ihmisiä, joille aina jotakin tapahtuu. Vaikka heidän kohtalonsa -ylimalkaan pysyykin ihan tavallisena, niin näyttää sittenkin siltä kuin -sallima ehtimiseen ajattelisi heitä suomalla heille, odottamatta ja -umpimähkään, milloin huvia, milloin huolta. Toiset taas sallima -unohtaa. Aivan kuin oppilaita, joiden nimet opettaja tuskin muistaa, -joilta hän kyselee vain kerran vuodessa ja joita ei koskaan rankaise, --- niin tuo salaperäinen jumaluus, joka heidät on elämään viskannut, ei -näy enää muistavan heidän olemassaoloaan; ainakin se on välinpitämätön -heistä, katselee heitä toisella tavoin. Heidän päivänsä kuluvat kuin -almanakan mukaan, vaihdellen vain päivämäärään nähden. Heidän -nuoruutensa, joka ihan luonnollisesti seuraa heidän lapsuuttansa, antaa -jo vähemmin selvänäköistenkin aavistaa, mikä on heidän miehuuden ikänsä -oleva. Ja vanhuus johtaa heidät huomaamatta loppuun asti. - -Päinvastoin, kuin olisi taipuvainen luulemaan, ovat nuo elämän kohtalot -niitä, jotka kuluvat kaikista pikemmin: merkkikohtina olevain -tapahtumain puutteesta päätyy ajankäsite häipymään ihmisajatuksesta; -eikä mikään ole vuolaampaa, nopeampaa elää, kuin ehdoton -yksitoikkoisuus. Levottomat ne ovat, jotka levottomuuden ajanjaksojen -välillä tuntevat ikävää, hetkien painoa. Salliman unhottamat -ihmettelevät, että heidän tyynten päiväinsä ehtoo tulee niin kohta -aamun perässä. "Kuinka aika kuluu!" on heidän sananpartensa. - -"Kuinka aika rientää!" ajatteli joka päivä Hra Jules Bourdois -istuutuessaan -- kahden tienoilla päivällä -- marmoripöydän ääreen, -jossa häntä odotti vielä tyhjä puolikupillinen ja "Le Figaron" -aamunumero kepakkonsa ympäri kierrettynä. "Kuinka aika rientää!" Jo -vuorokausi siitä, kun hän viimeksi oli istuutunut tämän saman pöydän -ääreen pienessä "Usines"-kahvilassa, joka sijaitsi Vaugirard-bulevardin -keskipaikoilla likellä Montparnassen asemaa! Vuorokausi, kaksi -vuorokautta, viikkoja, kuukausia, vuosia!... Hän huomasi loppumattoman -jonon omaa itseään, aivan kuin hänen kuvansa olisi heijastunut -rinnakkain olevista peileistä, -- loppumattoman jonon Jules -Bourdois'eja istuvina kuppinsa ja Figaronsa ääressä pienessä -Usines-kahvilassa. Ainoa toisinto: vuodenajan, hyvän sään tahi sateen -mukaan oli pöytä joko sisällä tahi ravintolan edustalla. Mutta -yhdentoista ja puolen vuoden kuluessa, se on, kolmenkymmenen viiden ja -neljänkymmenen seitsemän ikävuoden välillä, liittämällä päivää päivään, -jolloin Jules Bourdois ei olisi noin kahden tienoilla juonut -kupillistaan kahvia ynnä lasiaan fine champagne-konjakkia sekä -lukenut lehteään Usines-kahvilassa, ei olisi saanut kokoon yhtä -vuosineljännestä. Tämä uskollinen kahvilassa kävijä, näet, ei ollut -poissa Parisista mielellään kesä-aikanakaan. Olipa reumatismin silloin -pitänyt vaivata häntä keväällä, jos hän heinäkuussa päätti lähteä -terveyttään hoitamaan Evaux'n kylpylaitokseen, hänen kotiseudulleen -Creuse'en. - -"Kuinka aika rientää!... Kymmenen päivää vain Kansallisjuhlaan... -Näinköhän minä tänä vuonna menen Evaux'hon?" - -Niin kyseli itseltään Jules Bourdois vetäessään ensimäisiä savuja -lempisikaristaan, juodessaan pienin kulauksin varta vasten hänelle -keitettyä kahvia. Hän istui ypöyksin ravintolan penkereellä. Tämän -vaatimattoman, siistin laitoksen sisällä sen ainoa palvelija unelmoi -alakuloisena ja kohtaloonsa tyytyväisenä nojaten rautapylvääseen, ja -vastapäätä häntä istui kassassa kahvilan haltija, keski-ikäinen, -kivulloisen näköinen naishenkilö. - -Puolenpäivän jälkeen oli ilma raskas, häikäisevän heleä. Bulevardi -laihoine ja kellastuneine kastanjapuineen ja pölyisine ja tyhjine -käytävineen, joita kaikenmuotoiset rakennukset ja umpiaidat -reunustivat, näytti kappaleelta Saharan erämaata. Vähäinen varjo kun -siihen vain lankesi kahvilan puolelta, painosti penkereellä -tukehduttava kuumuus, huolimatta telttakatoksenkaan suojasta, jonka -reunuksia ei tuulenhenkikään huojuttanut, ja hiljan toimitetusta -kastelusta, josta vielä oli asfalttikivityksellä kahdeksikonmuotoisia -kuvioita. Ei ääntä, ei liikettä muuta kuin ihan bulevardin päässä, -asematalon puolella. Bourdois nautti helteestä, rakasti sitä, kuin -leiniä huojentavaa ainetta ainakin; ja hän nautti yksinäisyydestä myös, -johon hän tunsi ajoittaista mieltymystä, kahviaikaan suurtakin. Senpä -vuoksi juuri hän oli valinnutkin tämän pikkukahvilan, että se kahden -tienoissa tavallisesti oli tyhjä. Läntisen rautatieyhtiön ja muutamien -lähitehtaitten virkamiehet, jotka olivat kahvilan tavallisia vieraita, -olivat kaikki jo palanneet konttoritoimiinsa, kun hän itse, syötyään -Lavenne'n ravintolassa kovan aamiaisen, saapui jalkaisin tähän -hiljaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa ruoansulatus tapahtui -paremmin, kuin suuren kapakan humussa. - -Bourdois teki vasemmalla käsivarrellaan muutamia taivutus- ja -oikomis-liikkeitä. - -"Tuntuu paremmalta", jupisi hän. -- "Jospa voisin tänä vuonna päästä -tuosta kirotusta kylpymatkasta..." - -Hän ryhtyi lukemaan tyytyväisenä, ettei sillä kertaa ollut, vasenta -kyynärpäätään liikuttaessaan, siinä tuntenut reumatismin tuskallisia -ruskahduksia. Hänen terveytensä antoi hänelle ylenmäärin ajattelemisen -aihetta: hänen oli onnistunut säilyttää se täydellisesti aina tähän -vanhain poikamiesten kammoksumaan viidennen vuosikymmenen ehtooseen -asti. Lukuunottamatta taudin pelkoa, jaksoi hän mainiosti, vaikkapa -näyttikin tuntuvasti vuosiaan vanhemmalta. Hänen harmaat, puolipitkät -hiuksensa reunustivat rehevästi hänen suurta päätään, muodostaen -matalahkon otsan kahden lempeän, paksuilla kulmakarvoilla varustetun -silmän yli, ja runsas puna leveillä, hiukan riippuvilla poskilla, -hiukan rososella nenällä ja vieläpä sileäksi ajetulla leuallakin kertoi -kelpo vatsan hyvin sulattamista upeista aterioista. Kaunispiirteinen, -miltei miellyttävä suu hienojen harmaiden viiksien alla näytti niin -säännöllisiä hampaita, etteivät ne edes yrittäneetkään viedä harhaan. -Hänen runkonsa oli jäntterä, lyhyt, lihan valtaama. Puettu oli Bourdois -keveään, mustaan, hyvin väljään, melkein uuteen lyhyeen takkiin ja ihan -valkoiseen liiviin ja valkoisiin housuihin. Sininen, valkotäpläinen -kaulahuivi oli solmittu alaspäin käännetyn irtonaiskauluksen kärkien -väliin, ollen kaulus hyvin matala ja avonainen kaulan voida mukavasti -liikkua. Paidasta, joka oli valkoinen, hieman ruskeanjuovikas, näkyi -vähän rinnusta sekä kalvoimet. Mustanauhainen olkihattu, keltaiset, -hieman jo käytetyt (niissä on mukavampi olla), mutta vielä hyvät -kengät, puku kokonaisenaan ilmaisi hänessä itsestään huolehtivaa -miestä, jolla siihen riittää aikaa, vaan jota ei muodin eikä -keikariuden huoli vaivaa ensinkään. Tavallisesti hänelle annettiin noin -viisikymmentäviisi vuotta ja se teki häneen vastenmielisen vaikutuksen. -Sen sijaan häntä miellytti kovin, että häntä luultiin (mikä tapahtui -tuon tuostakin) virasta eronneeksi intendenttihallituksen upseeriksi. - -Luettuaan johtavan kirjoituksen laski Bourdois Figaronsa käsistään ja -poltteli muutaman minutin lukematta: liiallinen lukeminen häiritsee -ruoansulatusta. Bulevardi alkoi uudelleen, puolipäiväisraukeuden -jälkeen, vilkastua vaatimattomaksi maalaiselämäksi. Naisväkeä, -hattupäin, puserot irroillaan, istuutui talojen edustalle keskenään -rupattelemaan; toiset ottivat sukankutomuksensa käsiinsä. Kolme -tyttöletukkaa leikki, viskellen palloa vastassa olevan tehtaan seinään: -sillä välin kun pallo lensi ilmassa, pyörähtelivät he ympäriinsä, niin -että heidän kuluneet pikku pöksynsä ja säärensä näkyivät. Muuan -juopunut tuli ulos eräästä juomalasta ja puippelehti kastanjapuitten -alla, soperrellen jotakin epämääräistä ruikutusta; hän oli niin -punainen, että Bourdois pelkäsi hänen siinä paikassa kaatuvan maahan, -halvauksen kohtaamana. Mutta juopunut jatkoi ilman tapaturmaa -mutkikasta kävelyään, taitavasti vältellen puita, sivuuttaen penkit, -astuen jalkakäytävältä kadulle pehmeästi ja notkeasti, ja katosi -lopulta. Sitte tuli juna Montparnassen asemalle ja laski liikkeelle -muutamia viheliäisiä ajurinrattaita matkatavaroineen ja pölyisine, -hikikasvoisine perhekuntineen. Vasemmalta ilmestyi muuan tyttö, -hoikka ja solakka, puettu siniseen hameeseen, liinainen pusero -vyötäisistä kiristetty mustaan vyöhön, voidelluissa hiuksissa -vaaleita kilpikonnan-kuorentapaisia kampoja, jotka välähtelivät -päivänpaisteessa. Kahvilan kohdalla hän hiljensi askeleitaan, katsoi -Bourdois'han ja hymyili. Mutta Bourdois ei rakastanut seikkailuja. -Tuntematon nainen tuotti hänen mielestään tuhansia tuhoja: -rauhalliselle elämälle, kukkarolle ja terveydelle; ja hän oli -lukevinaan. Tuo tarkasteleva nainen meni sitte sivu. Samassa -kääntyi punainen konevaunu bulevardin lähikulmasta. Bourdois näki -panamahattuisen miehenpään kurottuvan ulos ovesta. Kuljettaja hiljensi -vauhtia, epäröi ja näytti tarkastelevan katua; vihdoin hän käänsi -kahvilaa kohti ja pysäytti vaunun sen edustalle. Hänen ajettavansa, -joka oli laiha, pitkä ja vaaleaviiksinen herra, noin neljänkymmenen -näköinen, panamahattu päässä, yllään vaaleanharmaa shakettipuku, vaaleat -hansikkaat sormissa ja hopeakoukkuinen keppi kädessä, astui ulos -vaunuista. Kahvilan vaatimaton ulkomuoto näkyi häntä hämmästyttävän. -Mutta varmaan vakaannutti häntä sen ainoan vieraan porvarillinen ja -säännöllinen ryhti, koska hän kopahutti päättävästi kepillään yhteen -marmoripöydistä. Palvelija riensi luo, silmät sumeina untelosta -loikomisesta. - --- Soodaa, tilasi vieras, -- sokerin, sitruunan ja jään kanssa. - --- Sitruunaa ja jäätä... Kyllä, herra... toisti palvelija kuin kaiku. - -Mutta kun hänen piti mennä sisään muutti hän mielensä ja kääntyi -takaisin. - --- Meillä ei ole soodaa, sanoi hän samalla sekä päättäväisellä että -alistuvalla äänellä. - --- Ei ole soodaa?... No, tavallista vettä sitte... ilman basilleja, jos -mahdollista! - --- Seltterivettä meillä on. - --- Olkoon menneeksi seltteri. Sukkelaan. - -Hän istuutui, otti panaman päästään ja pyyhki otsaansa. Bourdois -huomasi silloin hänen olevan ihan kaljupäisen; hän huomasi myös hänen -harmaat silmänsä, joiden luomien reunat olivat punaiset, ja kasvot, -jotka kokonaisuudessaan kantoivat jonkinlaisen hienon väsyneisyyden -leiman. Tuon hän huomasi salavihkaa ja vaipui oitis lukemaan -Figaro'aan, pannen sen kuin kilveksi tulokkaan katsetta vastaan, -ensiksi sen vuoksi, ettei hän rakastanut uusia henkilöitä ja että -pelkäsi tehdä tuttavuutta, sitte, koska tuo harmaapukuinen vieras, -kalliin panamahatun omistaja, joka konevaunussa oli tullut tilatakseen -soodaa pienessä Vaugirardin kahvilassa, herätti hänen huomiotaan ja -samalla kiihdytti häntä. - -"Mokoma mahtailija", ajatteli hän. "Minä en tee sinulle sitä huvia, -että rupean tarkastamaan irtonaiskaulustasi, kaulahuivissasi olevaa -neulaa ja ruskeita kenkiäsi!" - -Ja hän kävi innokkaasti lukemaan kirjoitusta kaasulaitoksen -työmiesten mahdollisesta lakosta. Vaaleapukuiseen tulokkaaseen tämä -välinpitämättömyys varmaan teki musertavan vaikutuksen, sillä hän -koetti moneen toviin saada sen voitetuksi: äänekkäästi lausumalla -palvelijalle paheksumisensa, että sitruunavesi oli liian heikkoa ja -jäätä liian vähän, pyytämällä kuvalehtiä luettavakseen ja kutsumalla -konevaunukuljettajan juomaan: - --- Mitä vain tahdotte, hyvä mies... Älkää kursailko. Minä tarjoan! - -"Rumat tavat tuolla", ajatteli Bourdois lehtensä takana. "Kyllähän hän -on hyvin puettu mies, vaan hyvin kasvatettu hän ei ole..." - -Bourdois pani suurta arvoa hyvälle kasvatukselle. Itse hän oli -käytökseltään yksinkertainen, mutta säädyllinen, niinkuin sopii miehen, -joka viisitoista vuotta elämästään on ollut virkamiehenä. "Siihen -aikaan kun palvelin valtion tehtaitten tarkastajana...", oli hänen -tapana puhua. Ja hän lisäsi puheen kuluessa; "Jos tarkastaja vain on -säädyllinen, kohtelee johtaja häntä aina samalla tavoin." - -Hän laski siis hyvin pian naapurinsa yhteiskunnallisen arvon. - -"Mikä lie ilveilijä, keinottelija... Ne ne ovat vaarallisia, nuo!" - -Ja vihoissaan siitä häiriöstä, minkä tuo julkea tuotti hänen -ruoansulatukselleen, päätyi hän ajattelemaan muutamia rikoksellisia, -kuuluisia naisuroita ja keikareita, niinkuin: Pranzinia, Gallayta, -j.n.e. - -Sillä välin jatkoi hän lukuaan niin kiihtyneenä, että tuskin käsitti -lauseiden sisällyksen. - -"Liiton kokous (niin sanottiin kirjoituksessa) pidettiin eilen Wagramin -salissa. Paitsi kaasulaitoksen työväkeä, luvultaan noin viisisataa, oli -noin satakunta sähkölaitoksen työmiestä saapunut kannattamaan niiden -yhteis..." - -Mutta hänen lukunsa keskeytyi, kun vastustamaton uteliaisuus herätti -hänet hänen ehdottomasta välinpitämättömyydestään. Toiset ajokalut, -yksinkertaiset ajurinrattaat, kuomi avattuna, pysähtyivät punaisen -konevaunun eteen. Ihan nuori, hento, pitkä, kaunis tyttö, joka oli -puettu mustiin, parisilaisen ompelijattaren arkipäiväiseen veikeään -tyyliin, astui niistä alas. Hän oli todellakin ompelijatar, sillä kaksi -hattukoteloa jäi päällekkäin rattaisiin. Kädet ojennettuina otti -vaaleapukuinen tulokas vastaan tämän nuoren tytön. - --- Kultani! Olin jo joutua epätoivoon. Tyttö vastasi hymyillen: - --- Hirveästi olen saanut jouduttaa!... Tässä kuumassa emäntä on -mahdottoman hidas. Hän ei ollut mitenkään saada nauhakoristetta -viheriään hattuun, joka minun on vietävä Mathurinskadun varrelle. -Jumala, kun janottaa... Onko se hyvää, tuo? - -Hän istui, osottaen puoleksi tyhjennettyyn virvokejuomaan. - --- Minä otan samaa. - -Palvelija toi, kaikista vaiheista välinpitämättömän näköisenä, toisen -lasin, toisen sitruunan ja annoksen jäätä. Ja pari veti tuolinsa -lähemmäksi toisiaan, käyden puhelemaan matalalla äänellä. Bourdois, -joka kuunteli, vaikka olikin tarkasti lukevinaan, erotti katkelmia -heidän keskustelustaan. - --- ... Vapaa huomiseen asti; sanon, että olin yötä Asnières'ssa kälyni -luona. - --- ... Syödään päivällistä Champs-Elysées'lla... mainio paikka... -tunnen ravintolan johtajan. - --- Shamppanjaa! Oi!... se on hienoa... Ja minä kun tässä unhotan -hatut... Niiden pitää olla perillä ennen kello neljää. - --- Ole nyt vielä viisi minuuttia. - -"Sinuttelee häntä", ajatteli Bourdois. "Se on inhottavaa... Noin nuori -tyttö... Kuinka vanha hän voinee olla? Kuudentoista? Kahdeksantoista -korkeintaan? Senkin elostelija!" - -Hänen olisi tehnyt mieli kutsua poliisi ja otattaa viettelijä kiinni. -Eikä hän enää salannut uteliaisuuttaan ja vastenmielisyyttään. Ja kun -panamahattuinen herra näki olevansa huomion esineenä, niin hän laski -liikkeelle kaiken sen mahtavan, ylenmääräisen, ivallisen, muista -piittaamattoman hienostelun, joka on miesten tapa pöyhistellä, -jäljitellä kalkkunoita ja riikinkukkoja. Hän piti kädessään tytön -toista kättä ja painoi suudelmia sen hentoon ranteeseen, kudotun -käsineen yläpuolelle. Tyttö ei vastustellut; hänen isot, harmaat -silmänsä tarkastelivat ilmeisellä ihmettelyllä hänen rakastettunsa -pukua, valkoista panamaa, ruskeita kenkiä, kultaketjua, joka sulki -raitaisen liivin, vaaleanharmaita vaatteita. Eikä hän voinut olla -huomauttamatta: - --- Te olette kovin uhkea! - --- Sinuttelehan edes minua! - --- Sinä olet hieno, no...! - --- Rakastatkos minua, pikku Zon? - -Zon pudisti päätään niinkuin olisi sanonut: en! Mutta samalla hän veti -kukkaissuukkonsa suppuun ikäänkuin suudeltavaksi. - --- Kas niin! Jo riittää rupatus, sanoi hän. Voisin joutua kiinni. -Paljonko on kellosi? - --- Kaksikymmentäkuusi minuttia yli kolme. - --- Nyt laputan tieheni. Iltasella tavataan. - -Hän lopetti juomansa yhdellä siemauksella ja nousi paikaltaan. - --- Neljännes vailla kahdeksan ravintolan kohdalla, -- sanoi herra, -nousten hänkin. - --- No niin. Hyvästi! - -Hän tarttui tytön ojentamaan käteen ja pidellen sitä kädessään, saattoi -häntä rattaisiin. Ajuri, joka heidän puhellessaan oli tehnyt -tuttavuutta konevaununkuljettajan kanssa, nousi istuimelleen, herättäen -siten torkahtaneen hevosen. Yhdellä silmäyksellä tarkasti Zon -bulevardin ja huomasi sen olevan aution ravintolan läheisyydessä. -Bourdois kuuli hänen kuiskaavan: - --- Suutele minua! - -Ja he suutelivat toisiaan siinä hänen edessään, konevaununkuljettajan -ja ajurin, jopa itse kivulloisen ravintolanemännän ja järkiinsä tulleen -palvelijankin edessä, jotka näin harvinaiset tapahtumat olivat -houkutelleet ulos ovelle. Ja he suutelivat toisiaan pitkään, ahnaasti, -eikä likinäköisinkään katselija olisi voinut pitää sitä suudelmaa sinä, -mitä englantilaiset kutsuvat nimeltä _soul kiss_, sielujen suudelmaksi. -Vihdoin tyttö irroittautui, kiipesi ketterästi rattaisiin, painoi -hennon ruumiinsa ja vaalean muotonsa kuomien sisään, ja huusi ajurille: - --- Mathurinsinkatu 24. - -Panamahattuherra seurasi katseellaan vähän aikaa keveitä rattaita, -jotka etenivät Montparnassenbulevardia kohti kaksiraiteisessa pölyssä. -Niiden kadottua näkyvistä kääntyi hän ja palasi pöytänsä luo -maksaaksensa, mitä oli nauttinut. - -"Eipä hän ole kaunis", ajatteli Bourdois, joka katseli häntä -hellittämättä. "Elostelijan näköinen, pienet mustat silmät, luomet -rypyissä, kaljupäinen lisäksi..." - -Samassa hänen ankara katseensa kohtasi viettelijän mustat silmät. Tämä -epäröi ja piteli etu- ja keskisormen välissä viiden francs'in rahaa, -jolla alkoi naputtaa marmoripöytään. - -Bourdois'ta hämmästytti kaukainen muisto. Eikä hän ehtinyt vielä -ajatellakaan, kun tulokas jo lähestyi häntä ja, tervehtimättä, -hymyillen, pannen rahan takaisin lakkariinsa, sanoi hänelle puoleksi -vakuuttavalla, puoleksi kysyvällä äänellä: - --- Jules Bourdois? - --- Niin... kyllä... herra... - --- Etkös minua tunne? - --- Anteeksi... Minusta näyttää... - --- No!... Limoges'in lyseossa... kahviknorrin muistat? - --- Kas vain! Gitrac!... Louis Gitrac! - -Toverukset puristivat sydämellisesti toinen toisensa kättä. Bourdois'n -ystävällisessä mielessä tuo turmeltunut ravintolan vieras herätti oitis -hauskoja muistoja eräästä Louis Gitrac vintiöstä, luokkansa -huonoimmasta oppilaasta, joka oli rohkea valehtelija ja kertoi -naisseikkailuista, veikkasi ja voitti uhmailemalla, esimerkiksi, että -joisi maljallisen maidon sekaista kahviknorria. Ja Bourdois hyväksyi -samassa jo toverinsa panamahatun, vaalean puvun, ruskeat kengät, -raitaiset liivit, jopa puoleensavetävän itsekylläisyydenkin. - --- Gitrac lurjus! Enpä todellakaan olisi uskonut... Juot kai jotakin -kanssani? Pukin olutta? - --- En, en pukkia, sanoi Gitrac istuutuen. -- Kelpaakos konjakkisi -juotavaksi? - --- Se on mainiota: sitä ei tarjota muille, kuin minulle. Saat nähdä... -Emile... pikku lasi herralle. - -Vieretysten istuessaan he tarkastivat jonkun aikaa toistensa kasvoja. - --- Sinä et ole laihtunut sen jälkeen, sanoi Gitrac hymyillen. -- -Vaimosi kai sinua näin hyvänä pitää? - --- En minä naimisissa ole, vastasi Bourdois, punastuen. Mutta jos sinä, -poikaseni, aina vain olet yhtä paljon juoksuilla, kuin ennen muinoin, -niin olet tullut koko lailla veteläksi. Oletko rikas, vai? - --- Rikas... en... Mutta ansaitsen elatukseni mukiin menevästi. - --- Mikä on ammattisi? Koulussa ollessasi aioit näyttelijäksi. - --- Ei siitä mitään tullut... Asioimisalalla minä olen. Ensin ajelin -edustajana erään Bordeaux'laisen viinikauppiaan asioissa. Sitte, kun -siihen kyllästyin, valitsin toisen alan. Nyt matkustan kauppaamassa -sulkia... hatun sulkia. Ja kehiä myös... Hiis vie! olet oikeassa... se -on oivallista, sinun fine Champagne konjakkisi. - --- Eikö totta? sanoi Bourdois ylpeänä. Näetkös, poikaseni -(koulunaikaiset puheenparret johtuivat hänelle luonnollisesti mieleen), -minä olen valinnut tämän pikku kapakan, sillä se on rauhallinen ja -minua pidetään täällä hyvänä. Kahvini on siivilän kautta keitettyä -minua varten; ja tätä konjakkia tarjotaan vain minulle... Muutoin syön -aamiaiseni Lavenne'lla... tiedätkös, hyvä paikka, likellä asemaa. - --- Kyllä tunnen, sanoi Gitrac. Mutta sanoppas, mitä sinä teet, itse? - --- Olen ollut virkamiehenä... valtion tehdaslaitoksissa, tupakan -alalla, niinkuin sanotaan. Menestyinpä aika hyvin, sillä -kolmenkymmenenviiden vuoden vanhana olin jo tarkastajana Mans'issa. Ja -sitte sain perinnön... hyvän perinnön enoni jälkeen, joka oli toiminut -hyvällä menestyksellä liikealalla. Silloin tietysti otin eron virasta -ja asetuin asumaan Parisiin. Parisi, näetkös, on ainoa paikka, jossa -voi eläkkeensä nauttia. - --- Etkö siis hommaa mitään, suorastaan mitään? - --- Sanoinhan, että olen vetäytynyt pois kaikista toimista... Minulla on -yhdeksäntuhatta francs'ia korkoja, joka on johtajan palkka... Lisäksi -yksinkertaiset tavat. Minkäs vuoksi sitten olisin rasittautunut -kuudenkymmenen ikään? Saadakseni kolmen tuhannen lisätulot, joita en -tietäisi mihin panna? Tahdoin pikemmin nauttia vapaudestani. Vaan, älä -luule, hurjasti minä en elä! Lueskelen, kävelen, käyn teattereissa, -näyttelyissä. Seuraan aikaani. Iltasin, päivällisen syötyäni, tapaan -Lavenne'lla muutamia vanhoja ystäviä, hauskoja miehiä... Siinä elämä -kuluu, näet sen, ja kuluu liika sukkelaan vain! - --- Kukas pitää huolta kodistasi? - --- Minulla on tyttö kotiseudultani... Philomène... joka hoitaa minua -hyvin. Asun parin askeleen päässä täältä, Montparnasse-kadun varrella... -Sievä huoneusto. - --- Olet viisas mies, sanoi Gitrac, hyväksyvästi, tilaten toisen lasin -fine champagne'a. Onhan yhdeksäntuhatta francs'ia aika hyvä tulo! -Hävitön kapitalisti! Senkin hävytön porvari! - -Hän taputti Bourdois'ta ystävällisesti vasemmalle reidelle, joka -pingotti valkoisia housuja. Katsoen sitte häntä silmästä silmään, sanoi -hän: - --- Entäs, suoraan puhuen, mitäs naikkosten suhteen teet? - -Bourdois ei kestänyt toverinsa irstasta katsetta. Hän oli luonnostaan -häveliäs ja hänen häveliäisyytensä oli jotensakin epäjohdonmukainen: -häveliäisyyttä vanhanpiian, joka ei paheksu ilveilevää puhetta, kunhan -vain ei ole kysymys hänestä itsestään. - --- Naiset!... Hyvänen aika! Yhtä maata kaikki. Ei enempää eikä -vähempää. - --- Etpä saa minua uskomaan, intti Gitrac, ettei sinun aviottomassa -elämässäsi olisi hametta mukana... Entäs Philomène? - -Bourdois loi toveriinsa rehelliset siniset silmänsä: - --- Philomène? Hän on viidenkymmenen kolmen vuoden vanha!... Ei... -vakuutan sinulle... ei mitään semmoista. Yhtä maata kaikki minulle, sen -sanon. - -Sulkamatkustaja nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Bourdois tunsi -tarvetta puolustautua. - --- Ajattelin kyllä naida ennen muinoin, ollessani ensi vuotta -Mans'issa. Tutustuin siellä erääseen tyttöön, joka minua miellytti. Ei -hän ollut varakas eikä liioin kauniskaan... mutta hän miellytti minua -kuitenkin. Kaikki näytti käyvän toivomusten mukaan, kun huomasin hänen -ottavan minut vastoin tahtoaan, vanhempainsa mieliksi... Hän rakasti -erästä nuorta miestä, joka palveli välillisten verojen virastossa. Hän -oli oikein kelpo tyttö... Ei olisi koskaan miestään pettänyt. Mutta -ymmärräthän, mielestäni oli sittenkin parempi... Siis, niinkuin näet... -Olen jäänyt poikamieheksi. - -Hän pysähtyi. Gitrac katseli häntä edelleen tarkkaavasti. Hän ei -näyttänyt enään yhtä ilkeältä kuin äsken, kuin Bourdois hänelle sanoi: -"Yhtä maata kaikki minulle..." Bourdois huomasi, että tuo laiha -elostelija luki hänestä, kuin avoimesta kirjasta, hänen yksinäisyytensä -salaisuuden: hänen sydämensä hellyyden ja vastustamattoman arkuuden, -joka hänet lannisti naisten seurassa, pelkän henkisen arkuuden, jota ei -mikään ruumiillinen heikkous hallinnut. Niin, Gitrac arvasi sen ja se -näkyi siitä vilpittömästä säälin katseesta, jolla hän silmäili -toveriaan. Bourdois'han teki tämä tukalan vaikutuksen. Ikäänkuin -vastaukseksi tarkempiin kysymyksiin tästä tuskallisesta aineesta, -tokaisi hän seuraavat sanat: - --- Sen sijaan sinä, poikaseni, et näy halveksivan hienohelmoja. - --- Eikös hän ole sievä tyttö, vai? kysyi Gitrac hilpeästi. Ja hauska -hän on!... Kaikki häntä huvittaa. Sitte hän on ainakin tuore, maukas. -Ei ole pidelty. - --- Uskon sinua! sanoi Bourdois. Siinä iässä se jo olisi ihmeellistä. -Joka tapauksessa hän on vähän liian nuori. - -Hän väritti vähäisellä moitteella viimeiset sanansa; mutta hänen -äskeinen siveellinen paheksumisensa ei tärisyttänyt häntä enää, -tavannut kun hän oli tuossa irstailijassa vanhan koulukumppaninsa, -Louis Gitrac'in, Joka oli aika vekkuli ja elostelija jo koulusta -pitäen, mutta silti ylimalkaan kelpo poika. - -Gitrac purskahti nauruun: - --- Vähän liian nuori! Mutta hänhän, veli hyvä, on seitsemäntoista -vanha! Laki ei ole kuin kolmetoista Ranskan nuorien ompelijattarien -rakkausasioissa. Seitsemäntoista vuotta Parisissa ja muotiliikkeessä: -se lasketaan kaksin kerroin, tiedätkös sen? Niin juuri. Koko joukko -kolmenkymmenen viiden vuoden vanhoja maalaisia on varmaan paljon -viattomampia, kun tuo pikku Zon oli, kun hänet tapasin viime viikolla -hänen emäntänsä luona Cherche Midi kadun varrella. - --- Viime viikolla! Ja nyt teillä jo on vakavat yhtymykset! - --- Jo hitossa! Poikaseni, minä lähden ylihuomenna Brüsseliin -syksynuutuuksia kaupittelemaan. Brüsselistä puikahdan Berliniin, -Berlinistä Wieniin ja Buda-Pestiin; takaisin tulen vasta syyskuun -alussa... Siinä minun elämäni... Ymmärrät siis, ettei minulla ole -minuttiakaan hukattavana. Viime torstaina tämä nuori Thérèse avasi -minulle oven emäntänsä luona; hän minua miellytti, pidätin häntä, -sanoin hänelle pari kolme joutavaa sanaa. Näin, että se huvitti häntä. -Tulin seuraavana päivänä jälleen; sain tilaisuuden antaa hänelle pikku -lahjan, kahdenkymmenen francs'in sormuksen, ja sanoin odottavani häntä -heidän neulomonsa ovella saman päivän iltana. Hän vastasi: "Ei vain -Cherche Midin kadulla, muitten tähden. Barouillère kadun kulmassa .. -puoli seitsemään mennessä. -- Hyvä on!" Tavattiin määrätyllä ajalla: -otan häntä ensin käsivarresta, suutelen hiuksia. Pyydän yhtymystä. -Kieltäytyy... tahtoisi mieluummin ajella ulos kaupungista, mennä -teatteriin j.n.e. Minä tunnustan sinulle, kaikki nuo väliasemat minua -kiusaavat: tahdon päästä suoraa päätä määrääni. Vastasin siis, että -suureksi mielipahakseni niillä ehdoilla en voinut tavata häntä enää, -sillä minulla ei ollut käytettävänäni minuttiakaan, paitsi iltaa ja -yötä, ja että lähden pois Ranskasta puoleksitoista kuukaudeksi. Hän -vähän pahastuu, murjottaa, kaikki näyttää rikkoutuneen... Vaan kun hän -huomaa päätökseni ja minun aikovan mennä, muuttaa hän mielensä, määrää -minulle yhtymyksen tänne kello kolmeksi, lisäten, että koettaa päästä -vapaaksi iltasella, mutta ettei voi sitä sanoa ennenkuin jälkeen -puolisen. Ja nyt... Näithän hänet, vai? Hän on täydessä höyryssä: hän -itse niin toimitti, että syödään päivällistä yhdessä tänä iltana ja -että hän muka on oleva yötä Asnières'ssa kälynsä luona. - -Bourdois kuunteli tätä kertomusta tarkkuudella ja hartaudella, johon -liittyi uteliaisuutta ja aran vanhan pojan hyvätuulisuutta, toisen -riihottomuuden herättämää, sekä vilpitöntä kiihtymystä menettelystä, -jota hänen rehellinen mielensä ja siveellinen kasvatuksensa piti -vääränä, Hän kaipasi tarkempaa selvitystä. - --- Yötä Asnières'ssa. -- Päivällisen jälkeen sinä siis saatat hänet -hänen kälynsä luo? - -Gitrac räjähti nauruun. - --- Kuinka, intti Bourdois, lupasiko hän olla kanssasi aamuun asti? - --- Ei hän minulle mitään luvannut, senkin hölmö sinä, enkä minä mitään -pyytänyt. Mutta voithan kuvitella, että päivällisen jälkeen -Champs-Elysées'lla, shamppanjaa juotuamme?... Mistä sinä olet kotosin, -hä? ja mitä elämää sinä sitte Parisissa vietät? Luulisi, että olet -vasta maalta tullut! - -Bourdois ei vastannut mitään. Hän tunsi päätään kuumentavan; hän otti -pois olkipyörylänsä päästään ja pani sen tyhjälle tuolille. Varjo alkoi -jo laajeta, puoli bulevardia oli sen peitossa ja muutama kävelijä -uskalsi jo lähteä liikkeelle. Raukea tuulenhenki liekutti -telttakatoksen hetaleita. - --- Alkaa olla parempi, sanoi Bourdois. - --- Niin! Tuolla jo on muutamia pilvenhattaroita, vastasi Gitrac. -Huomenna saisi hyvinkin sataa. - --- Ei se haittaisi! - -Pitkän aikaa olivat toverukset vaiti ja katselivat, kuinka tämä -rauhallinen Parisin soppi vähitellen vilkastui; Gitrac veti taskustaan -esille kuperan, hopeaisen, jotensakin aistikkailla uudenaikaisilla -koristeilla varustetun paperossikotelon ja ojensi sen avattuna -Bourdois'lle, joka kieltäytyi; itse sytytti hän savukkeen. - -Bourdois jatkoi: - --- Ja kun olet lähtenyt Brüsseliin? - --- Niin mitä? - --- Niin mitä se pikku tyttö... minne sen panet? - --- En pane minnekään. Hän palaa takaisin neulomoonsa, kuin ennenkin. -Jos hän minua miellyttää ja jos hänelle sopii, niin tapaamme toisemme -jälleen syyskuussa. Mutta voipa hyvinkin lyödä vetoa, ettei hän välitä -siitä enemmän kuin minäkään ja että hän syyskuuhun mennessä jo on -hankkinut seuraajan... seuraajia. - --- Ihanko luulet? - --- Vielä kerta, mistä olet kotoisin, hyvä toveri parka? Siveyden -enkeleitäkö sitte olivat Mans'in tyttösi? Panenpa vaikka mitä, että ei -meidän etelän tytöt vähääkään tavoittele hyveen hintaa. Minä tunnen, -käsitäthän sen, hyvin vähän tätä pikku Thérèse'â... (Zon, se on -Thérèse). Hänen isänsä on kirjanpitäjä, äiti käy huoneita siivoamassa; -itse on hän seitsemäntoista ikäinen ja on ollut muotineulomossa -neljäntoista vanhasta! Kun on semmoiset hiukset ja on niin nätti -naamaltaan, niin luuletko sinä, ettei hän olisi koskaan ennen kuullut -sitä, mitä minä hänelle viime viikolla haastelin ja että hän olisi -minua odottanut vastatakseen: jaa? Ka, oletpa sinä yksinkertainen! -Sinulla siis ei ole vähintäkään käsitystä siitä, mitä ompelu- tahi -muotiliike Parisissa on? Jo ne keskustelut, jotka siellä pidetään, ovat -pahemmat, kuin meidän lyseopuhelumme Limoges'ssa! Niin, niin, pahemmat; -paljoa siveettömämmät. Ensiksikin sen tähden, että naiset ovat -riettaampia kuin miehet, ja sitte sen tähden, että joukossa on aina -kokeneita, jotka kertovat kokemuksiaan; lyseossa ollessamme taas, -olimme me ylipäänsä suhteellisesti vain nulikoita, teoriaan ainoastaan -perehtyneitä... Jopa minäkin... Lörpöttelin vain!... Ajattelehan sitte -sitä kasvatusta, jonka kolmentoista vanha tyttö-letukka saa täällä... -Zon kyllä voisi opettaa sinuakin, poikaseni, vaikka tuommoinen tuossa -oletkin! - --- Se on kamalata, mutisi Bourdois. - -Vihastuen lisäsi hän sitte: - --- Joka tapauksessa on kai rehellisiäkin noiden pikkasten joukossa. On -kai niitä, jotka naimisiinkin joutuvat... joutuvat naimisiin -rakastajansa kanssa, luonnollisesti... mutta ainakin joutuvat naimisiin -ja tulevat kunnon naisiksi... Vaan sinä, sinä et nai tuota Thérèseâ. Ja -sitte, olipa seurapiiri kuinka turmiollinen tahansa, niin he pysyvät -aina järkevinâ johonkin hetkeen saakka, johonkin kohtaukseen asti, joka -tarjoo enemmän kiusausta. Kuka sinulle sanoo, että sinä olet -ensimäinen... tuolle nuorelle tytölle? - --- Se otaksuminen ei olisi minulle ollenkaan vastenmielinen. - -Bourdois oli hetken hämillään niin suuresta ruokottomuudesta. Hän sanoi -Gitrac'ille, joka hymyili: - --- Tiedätkös, minun mielestäni sinä otat päällesi suuren edesvastuun. - --- Sinuapa on koko virkamies, koko tarkastaja! vastasi Gitrac. "Minä -otan päälleni suuren edesvastuun". Sinä varmaan kirjoitit siihen tapaan -virastossasi. - --- Olinpa tarkastaja taikka en, sanoi Bourdois närkästyneenä, mutta -arvelen, että jos saattaa seitsentoista vuotiaan tyttösen tekemään -ensimäisen harha-askeleen ja sitte itse matkustaa Brüsseliin, -välittämättä hänestä sen enempää kuin sikarin pätkästä, niin se... niin -se... (hän etsi sanaa, ei uskaltanut lausua sitä, jonka löysi, ja -sanoi, paremman puutteesta:) se ei ole uljasta. - --- Sano, että se on inhottavaa, häh! yllytti Gitrac, kadottamatta hyvää -tuultaan. - --- No niin juuri... sitte! Se on inhottavaa! Mutta Bourdois katui kohta -sanaansa, peläten, että oli ollut loukkaava. - --- Minäpä sanon sinulle, vastasi toinen kylmäverisesti ja kaataen -itselleen kolmannen lasin konjakkia, minäpä sanon sinulle, että joskin -Zon tekee minun kanssani sen, minkä sinä kutsut ensimäiseksi -harha-askeleeksi, niin teenpä hänelle sensijaan palveluksen. Niin -juuri, palveluksen, mokomakin tarkastaja! Sillä tuon ensimäisen -harha-askeleen, sen hän joskus tekee varmaan; sitä hän ei jätä -tekemättä... Sen näkee, sen tuntee, kun on, niinkuin minulla, kokemusta -noista pikkasista, ja minulla sitä on, sillä olen nähnyt niitä -tusinoittain, ymmärräthän sen, siitä saakka kuin muotiasioissa -matkustan! Ja kenen kanssa hän sen harha-askeleen tekee? Jonkun -poikahylyn kanssa, joka lahjoittaa hänelle lapsen ensi yhtymältä -eikä silti häntä nai: kansanlapset ovat sata kertaa tylympiä, -kunnottomimpia, itsekkäämpiä, kuin me... Jonkun Montparnasselaisen -parittajan kanssa, joka viettelee hänet hienoilla tavoillaan ja sitte, -kun on saanut paulan hänen kaulaansa, pakottaa hänet ansaitsemaan -elatuksensa, _hänen_ elatuksensa, toisella lailla kuin kankaita -kurttaamalla ja hattuja kantelemalla! Jonkun hänelle joka suhteessa -alhaisemman kanssa, ja siinä se kamala näille pikkasille on, jotka ovat -paljoa älykkäämmät, paljoa hienommat, kuin heidän ympäristönsä miehet. -Kuvittelehan Zon naimisissa: hänellä tulisi olemaan sama tunne, kuin -olisi sinulla, jos naisit Philomène'si. En uskosi hänen voivan puolta -vuottakaan elää, kuin jo tuntisi sietämättömäksi jonkun kipsivalajan -tahi yleisen muonavaraston asiamiehen raakuuden ja se on enin, mitä -siviliavioliittosopimus voisi hänelle tarjota, senkin vielä -onnenkaupalla! Hänellä on siis jäljellä, väärää tietä kulkiessa ja -vähemmin suotuisissa elämänoloissa, rakastaja tahi pikemmin -rakastajat... ja vihdoin viimein jalkakäytävä ja sairaala. Kun sen -sijaan, näetsen, Jules, hyvin arvaat, etten minä kohtele noita -heilakoita, kuin mikäkin koirankuonolainen. Minä olen suora heidän -kanssaan; en rakenna heille tuulentupia. En sano naivani heitä; vieläpä -annan heidän tietää, ettei ole kysymys mistään lemmenliitosta. (He -siitä muuten välittävät viis; heillä kun on koko elämä edessään, niin -eivät lainkaan tahdo sitoutua. Ne ovat vain niiden emännät, jotka -vaativat takuuta uskollisuudesta; paha juttu muuten nuo emännät!) Zon, -esimerkiksi, tietää varsin hyvin, että on kysymys vain ihan -tilapäisestä lemmestä: mutta minä olen ilmaissut hänelle ensiksikin, -etten ole mikään tyly enkä itsekäs mies, joka panisin hänet tukalaan -asemaan, ja sitte, että hän voi luottaa minun suositteluuni joka -suhteessa. - --- Mitä sinä tarkoitat suosittelullasi? - --- Näet, sitä, että olen hyödyllinen näille lapsukaisille. Olenhan -tekemisissä Europan kaikkien suurten muotiliikkeiden kanssa: minun -puoleeni käännytään Pietarista, Wienistä, Roomasta pyynnöillä toimittaa -eteviä Parisittaria, nuoria tyttöjä, joilla on sekä aistia että -kätevyyttä. Sillä lailla olen sijoittanut useita pikku ystävättäriäni, -jotka ovat minulle siitä kovin kiitolliset, sen vakuutan sinulle... Kun -heidät tapaan ulkomaalla, niin ottavat he minut vastaan avosylin, siten -he kiitollisuuttaan osottavat... Sitte minä olen naisille antelias... -Niin, se on periaatteeni. Ei ole kuin yksi asia elämässä, joka minua -huvittaa: naiset! Kahdenkymmenen francs'in tuloilla päivässä eläisin -tyytyväisenä. Mitä siitä yli jää, sen annan naisille. Laskematta. -Kaikki työansioni menee siihen, ja on vuosia, jolloin se on koko suuri, -vanha tarkastajani... Vakuutan sinulle, että omatuntoni on ihan -rauhassa. Enkä minä lainkaan pidä itseäni inhottavana, vaan salli minun -sanoa sinulle, että olen mielestäni hyvinkin hieno, paljoa hienompi, -kuin koko joukko siveydellään pöyhkeileviä ukkoja. Minun siveysoppini -on laadultaan käytännöllinen, uudenaikainen, joka ottaa huomioon -tosiolot eikä liitele pilvissä. Korvaukseksi huvista, joka minulle -suodaan, annan minä tinkimättä rahani ja palvelukseni. Ja sitte enpä -suinkaan ole mikään nilviäinen: minä elän ja nautin elämästä. Naiset, -naiset, Bourdois! Usko minua: kaikki muut huvit ovat vain ajan viettoa -niiden välillä. Vaan naisessa, kuinka paljon aavistamatonta, -vaihtelevaa... hetkellistä unhotusta... jälleen näkemisen hurmausta... -tänään seikkailu Brüsselissä, viikon perästä joku naurettava -mustasukkaisuuden kohtaus Berlinissä, kahden perästä intohimoinen -rakkaus Buda-Pestissä. Sese, veliseni, on elämää, se. - -Laulunsa lopetettuaan sytytti hän näyttelijän liikkeellä savukkeen. -Bourdois ihmetteli toverinsa kielevyyttä. Ja hän murahti: - --- Senkin Gitrac!... Mikä suupaltti!... Olitpa oikeassa, kun aioit -mennä teatterin palvelukseen. - --- Ei, sanoi Gitrac, teatteri ei minua ole koskaan vakavasti puoleensa -vetänyt. Asianajaja pikemmin,... tahi sanomalehtimies. Vaan mitä -joutavia! Minä en kadu vähääkään. - --- Sen uskon, sanoi Bourdois. - -Sillä aikaa kun hänen toverinsa ääneti tupakoi, mietti hän. Kuten -kaikki ujot harvasanaiset ihmiset, oli hän kovin vaivattu kiihkeästä, -todisteita ja kuvia uhkuvasta puheesta. Gitrac'in teoria koski hänen -vaistiinsa, loukkasi hänen siveyskäsitteitään, mutta kiihdytti -voittoisasti hänen järkeänsä. "Suoraan sanoen, pojan puheessa on paljon -totta", ajatteli hän... Ja sitte koko se keskosiksi jääneiden himojen, -aina toteutumattomain, hämäräin rakkauden unelmain ja kainouden -taltuttamain toiveiden pohjasakka, joka kasaantuneena tavallisesti niin -rauhallisesti lepäsi hänen sisässään, kaikki se oli kauppamatkustajan -puheesta liikahtanut paikaltaan, noussut pinnalle, alkanut hänessä -kuohua. Hehkuvin silmin kysyi hän: - --- Oletko tuntenut paljonkin noita tyttösiä? - --- Paljon, vastasi Gitrac levollisesti. - --- Yhtäkö kauniitakin, kuin tämä? - --- Paljon kauniimpiakin; Zonilla ei ole kuin vaaleat hiuksensa ja -siroutensa. - --- Yhtäkö nuoriakin? - -Gitrac hymyili. Hän huomasi, kuinka tämä keskustelu hämmästytti -Bourdois'ta, ja se häntä huvitti. Häntä vieläkin enemmän kiusatakseen -sanoi hän pirullisen ilkeällä ilolla tuolle puoleksi sammuneelle -pyhimykselle: - --- Näetkös, veli hyvä, minä en ole luotu ylen kypsyneitä varten. -Rakastan tuoreutta ennen kaikkia. Rakkaus, nuoruus, kevät, kaikki tuo -sopii yhteen. Eläkööt ruusunnuput! - --- Mutta, väitti Bourdois ujosti vastaan, sinä ja minä alamme jo, -niinkuin minusta näyttää, olla vähän niinkuin keväästä edellä. - -Gitrac teki pikaisen, hiukan kiihtyneen liikkeen, ikäänkuin -karkoittaakseen tungettelevaa kärpästä: - --- Minäpä puhun naisista... Hienona, eloisana ja kukkarolla -varustettuna on mies aina nuori. - -Tietämättä oikeastaan miksi, huvitti tuo väite vanhaa tarkastajaa. -Ylipäänsä tämä keskustelu häntä viehätti ja nyt hän jo antoi sen vetää -itsensä mukaansa, kuin tekopyhä, joka on avannut rivon kirjan ja, -lyhyen sisällisen taistelun jälkeen, taipuu ja lukee ahnaasti. - --- Luuletko siis, uteli hän, että Zon rakastaa sinua... itsesi -tähden... eikä rahasi tahi sen paikan tähden, jonka voit hänelle -hankkia. - --- Zon välittää viis rahasta tahi paikasta!... Muuten en ollenkaan -väitä, että hän minua ihailee... että se olisi suurta tunnetta... Jos -sitä olisin uskonut, niin olisin kauan sitte matkustanut Brüsseliin... -Mutta että häntä miellytän, se on varma. Näitkös hänen suutelevan minua -taannoin? Luulin, ettei hän koskaan päästäisi irti minua. Ja kun -syödään päivällistä kahden kesken tänään, niin, kolmannen shamppanja -lasin jälkeen... luuletko, poikaseni, että se olen minä, joka teen ensi -askeleen? Kyllä minä jo heidät tunnen! - -Bourdois murahti: - --- Se on ihmeellistä! - --- Etkös olisi koskaan sitä uskonut? - --- Meidän ikäisiämme, saakeli soikoon, olisin luullut noiden tyttöjen -pitävän vähän jo niinkuin isinään. - --- Oletpa sinä hermostuttava, kun aina puhut meidän iästämme! -Neljäkymmentä viisi, neljäkymmentä kuusi vuotta, se, näetsen, ei ole -vielä vanhuutta se! - --- Eikä se ole nuoruuttakaan. - --- Epäiletkö sanojani? - -Bourdois teki liikkeen ikäänkuin heikosti puolustautuen, heikosti -vastustaen. - --- No! Tunnusta: pidätkö minua siis pelkkänä lavertelijana vain? - --- Enpä, en. - --- Kyllä, kyllä! Kuules sinä epäuskoinen! Mitä teet tänä iltana? - --- Enpä mitään... tahi... samaa kuin tavallisesti... syön päivällistä -Lavennen luona ja pelaan biljardia kymmeneen asti. - --- Etkö ole kutsuttu päivällisille, etkä ole kiinni missään päivällisen -jälkeen? - --- En. - --- No, minä kutsun sinut sitte. Tule syömään päivällistä -Champs-Elysées'lle, kello kahdeksan, Zonin ja minun seurassani. - -Bourdois punastui kuin nuori tyttö. - --- Minähän häiritsen teitä. - --- Et ollenkaan. Minulle se on hyvin hauskaa ja tytölle myös, siitä -olen varma. Hän ja minä emme tunne toisiamme lainkaan ja ensimäinen -yhdessäolo kahden kesken on aina hieman ikävä. Sinä olet iloinen ja -hyvä seurakumppani. Tulet miellyttämään Zonia hyvin, siitä olen -vakuutettu. Ja sitte... saat nähdä, harjotella, niinkuin sanotaan. Ole -huoleti... me tulemme olemaan hyvin siivot, minä osaan kyllä -käyttäytyä. Syödessä syödään. Mutta siinähän saat verekseltä tarkastaa -nuorta parisilaista ompelijatarta... ja ehkä se antaa sinulle -rohkeutta... etkä sitte enää pidä itseäsi vanhana ukkorähjänä. No niin, -se on siis päätetty? Joutuun siis anna minulle myöntyvä vastaus, sillä -minulla on vielä koko lailla juoksemista... ja nuo helkkarin hevoset -eivät malta odottaa. Hän nousi ja tahtoi kutsua tarjoilijaa. Bourdois -pidätti häntä kädestä. - --- Älähän nyt. Täällä olet minun vieraani. - --- Olkoon menneeksi! Siis kello kahdeksan Laurent'illa, eikö niin? -Kysyt herra Gitrac'in huonetta. - --- Hyvä on, sanoi Bourdois, puristaen sydämmellisesti ystävänsä kättä. -Voit luottaa minuun. Olen kovin hyvilläni, että sinut tapasin ja saan -viettää tämän illan seurassasi. - -Hän saattoi Gitrac'in konevaunuun, jota ihaellen tarkasti. - --- Onko tämä vaunu sinun? - --- Ei. Minä tämän vain aina vuokraan päivittäin Parisissa ollessani. -Täällä on esiintymistapa vakavuuden vuoksi erikoisen välttämätön. -Lontoossa päinvastoin siitä olisi haittaa. Maassa maan tavalla. - --- Niin! murahti Bourdois, puristaen toverinsa kättä. Eipä sinua -tarvitse sääliä. - -Ja hän huoahti, ajatellessaan tätä matkojen ja rakkausjuttujen elämää, -joka oli aivan toisenlainen, kuin hänen omansa. - -Gitrac mainitsi kuljettajalle De la-Paix kadun varrella olevan -muotiliikkeen tunnetun nimen ja astui vaunuunsa. - -Lähtiessään huusi hän Bourdois'lle joka seisoi jalkakäytävällä: - --- Hännystakissa ja valkoinen huivi kaulassa, luonnollisesti. - - - - -II. - - -Tämän muistettavan kohtauksen jälkeisenä päivänä ei Jules Bourdois'ta -nähtykään kahden lyömällä tulevan, liivit puoleksi auki ja olkihattu -takaraivolla, Usines-ravintolaan. Eikä häntä nähty Lavenne'nkaan luona. -Jules Bourdois söi aamiaista kotonaan Montparnasse-kadun varrella. Tahi -paremmin sanoen, herättyään vasta lähemmä puolikahtatoista, suu kuivana -ja vatsa epäkunnossa, hän käski Philomènen valmistamaan hänelle heikkoa -teetä ja puolikypsän munan. Philomène, viidenkymmenen kolmen vuoden -vanha, laiha creuseläinen, joka vielä viisitoista vuotta Parisissa -oltuaan, säilytti talonpoikaistapansa ja kampauksensa, sanoi -ainoastaan: - --- Ei se teille merkitse mitään, jos tulette myöhään kotia, senhän -tiedätte. Ja toisinaan ei haittaakaan heittäytyä nuoreksi mieheksi. - -Bourdois ei viitsinyt vastata hänelle, ja niin pian kuin Philomène oli -asettanut pienelle pöydälle ruokasalin ikkunan eteen munan ja -teekannun, pukeutui hän aamukauhtanaansa ja kävi aterioimaan. - --- Saatte mennä, Philomène. Minä soitan, kun teitä tarvitsen. - -Ikkuna oli rauhalliselle kadulle päin, jossa rakennukset olivat kehnon -näköiset, puodit maalaispuotien tapaiset. Oli satanut yön kuluessa ja -jälleen aamupäivälläkin; nyt oli sade tauonnut; taivas oli pilvessä, -jalkakäytävät ja kadut kuivuivat verkalleen. Bourdois katseli kadulle, -jossa liikkui synkännäköisiä olentoja, ajo- ja kuormarattaita; hän -katseli ruokasalia, sen ruskeita seinäpaperia ja tammikalustoa; hän -katseli itseään, tahi ainakin muotoaan, joka kuvastui vastapäätä häntä -seinällä riippuvasta soikeasta peilistä. Vielä selvemmin, siinä yksin -ollessaan, tunsi hän uudelleen saman tunteen, joka niin monta kertaa -edellisenä iltana oli häneen koskenut, häneen tunkeutunut: "Onhan -kaikki, mikä minua tavallisesti ympäröi, hirveätä, kauheata! Ja minähän -elän nilviäisen elämää." Syötyään nopeasti munan, hän sytytti sikarin -ja, heittäytyen punaisella sametilla verhottuun, vanhanaikuiseen, -mukavaan, sedältään perimäänsä nojatuoliin, alkoi mietiskellä. - -Hän mietiskeli niinkuin mietiskelevät ihmiset, jotka eivät koskaan ole -yrittäneetkään harjoittautua mietiskelemiseen: se on, hän antoi -muistojen ja kuvien kulkea henkisen silmänsä edessä, pidellen niitä -ajatusten katkelmina, hämärinä, toisilleen vastakkaisina himoina. Ollen -elämässään aina siveä tahi pikemmin sopivaisuutta jumaloiden -kunnioittava ja luonnostaan naisten suhteen ujo vanhapoika, antautui -hän jonkinlaisen synkeän huvin valtaan muistelemistaan muistellen -edellisen illan tapahtumia, se kun oli niin kovin toisenlainen, kuin -kaikki muut siihen astiset hänen päivänsä lopettajaiset. - -Tuo hienon maailman ravintola Champs-Elysées'lla... naisten puvut... -valot puissa... Salaperäinen, valkoinen, kullattu huone, jonka avattu -ikkuna oli vehreäin lehvien peitossa... kolmelle hengelle katettu -ruokapöytä, kukat, shamppanja-pulio hopeakulhossa... Gitrac ja Bourdois -hännystakeissa ja valkoiset huivit kaulassa... Zon koruompeluksisessa -puvussa, suuri hattu päässä, hienoksi naiseksi muuttuneena, ilman -vähintäkään jälkeä päivällä nähdystä juoksutytöstä... Esittely: "Herra -Bourdois, entinen tirehtööri... Ystävättäreni, neiti Thérèse..." -Ravintolanjohtajan tervehdys, ruoan tilaus, hieman vierasteleva yhdessä -olo ensi neljännestunnin kuluessa... Sitte helmeilevä viini, joka -irroitti kielet: ensin Gitracin, kielen, joka ei koskaan pysynyt kauan -kiinni, sitte Zonin, joka heitti hiiteen hienon naisen naamarinsa ja -muuttui jälleen neulomon tytöksi, jolla oli omat mielijohteensa ja -puheenpartensa, höystettyinä paikoin pikku tunteellisuudella, paikoin -rivoudella. Tyttö kertoo neulomon juttuja, emännän kohtauksista erään -iäkkään herran kanssa, "joka palvelee hallituksessa", kaikellaisista -juonista näitä onnettomia pikku tyttöletukoita vastaan, pikku -lemmenpuuskista, joita hänellä itsellään on ollut erästä kuvanveistäjää -ja sitte erästä upseeria kohtaan... "Mutta ei koskaan niinkuin sinua -kohtaan, lisää hän kurottaen huulensa Gitrac'in viiksien kohdalle... Ja -sen todistaa se, etteivät minulta ole mitään saaneet, muuta kuin -hölynpölyä. Saat nähdä!..." Bourdois muistaa, että tuo "saat nähdä", -jonka läpi kiilsi hellä ja julkea lupaus, ikäänkuin puukolla viilsi -hänen sydäntänsä. Pitkään aikaan ei hän ollut voinut puhua, -katsellessaan vuoroin Thérèse'en, vuoroin Gitrac'iin. Tuoko viehättävä -kukkanen tarjoutui tuon elähtäneen hekumoitsijan poimittavaksi, -vaatimatta mitään korvaukseksi ja tietäen, että seikkailu oli jo sinä -samana päivänä lopussa... Oi, kuinka hän kadehti Gitrac'ia sillä -hetkellä -- miltei halveksikin!... Ja hän tunsi oikein vihan puuskan -omaa arasteluaan kohtaan, omaa porvarillista rehellisyyttään kohtaan, -kun oli saavuttanut neljänkymmenen seitsemän vuoden i'än tuntematta -semmoista hurmaavaa katsetta, kuin se oli, jonka Zon silloin -tällöin loi Gitrac'iin, semmoista nuorten käsivartten puristusta, -omistusoikeutta vaaleisiin hiuksiin, joiden suloinen henki tuntui -pöydän poikki voimakkaammin, väkevämmin, kuin kukkain tuoksu... Silloin -(hän muisti sen) oli hän täyttänyt lasinsa, sitte tyhjentänyt sen -hurjasti, ikäänkuin upottaakseen siihen hyveen ja siveyden viimeisen -velttouden, joka vielä hänen sielussaan teki vastarintaa. Hieman -humalassa ollen hän oli äitynyt puhumaan. Tuolle hetken yhdistämälle -parille, kauppamatkustajalle ja ompelijattarelle, oli hän kertonut -elämänsä vaiheet, valitellut yksinäisyyttään. Hän oli kertonut -muinaiset kärsimyksensä Mans'issa, kun hänen täytyi jättää nuoruutensa -ainoa lempi: sekin tyttö alle kahdenkymmenen vanha ja niin rehellinen, -niin puhdas!... Että hän oli rakastunut toiseen, se ikäänkuin lamautti -hänet koko i'äksi. Hän oli kadottanut luottamuksen itseensä, -rakkauteen... Vielä muutama lasi shamppanjaa ja sillä välin kuin -molemmat rakastuneet hänen läsnäollessaan alkavat käyttäytyä -välinpitämättömästi, juoda samasta lasista, tuntee Bourdois hellyytensä -haihtuvan ja löytää itsestään uuden sielun. Entinen suru on unhotettu, -unhotetut entiset tunteelliset hairahdukset, ja arkuus äskeinen. Kuin -Gitrac, tahtoi Bourdois'kin nauttia elämästä. Hän lausuu julki sen. -Thérèse ja Gitrac, hekin hiukan humalassa, yllyttävät häntä. Vaahtoavia -maljoja kilistellään: juodaan Bourdois'n rakkauden kääntymyksen malja. -Tästä lähtien, niin vannoo Bourdois, on hän oleva samallainen -elostelija kuin Gitrac'kin. - --- Ja nuoruudesta nauttia, kuuletko sen, Gitrac poikaseni? Tuoreudesta, -keväästä! Eläkööt ruusunnuput! - --- Hyvä! huutaa Thérèse. - --- Tiedäpäs, että sillä on kaksikymmentä tuhatta korkoja vuodessa, -tuolla ukolla, sanoo Gitrac... - --- Vai niin! No, jatkaa ompelijatar, ei siltä sitten ruusunnuppuja tule -puuttumaan, siitä hinnasta kun niitä tätä nykyä saa! - -Ja kaikki kolme räiskähtävät nauruun. - --- Löytäkääpä minulle yksi, huutaa Bourdois, nousten ylös ja posket -tulisina! Löytäkääpä minulle yksi: vannon, etten sitä kellekään -toiselle lahjoita. - --- Niin monta kuin vain tahdotte, pappa kulta... - --- Se on oikein, Zon, toimita hänelle ystävätär; siinä teet hyvän työn. - --- Sen pitää olla semmoinen, kuin te, hokee Bourdois... veres kuin te, -vaalea kuin te. - -Thérèse miettii, kyynärpää nojautuneena Gitrac'in olkapäähän. - --- Vaaleaverinen, semmoista ei ole tiedossani. Oli kyllä Marguerite -Lusol, mutta hän on nyt laulajatar. -- Vaan jos tahdotte pikku -tummikon, oikean lempyeen... Tiedäthän, Louis, sen pikkusen, joka avasi -sinulle oven toisella kertaa käydessäsi emäntäni luona... Pikkunen, -sieväkasvuinen, siniset posliinisilmät ja tumma kiherä tukka? - --- Kyllä, kyllä, muistan, sanoi Gitrac... Niin, hän on aika -hullunkurinen näöltään. Mutta minkä ikäinen on hän, Herra Jumala? -Viidentoista? - --- Viidentoista! Hän on vanhempi kuin minä. Melkein kahdeksantoista -vanha... Hän näyttää vain semmoiselta letukalta, sentautta, että hän on -niin pikkarainen... Mutta menestys on sillä ääretön, kultani! Kadulla -kaikki miehet juoksevat jälessä. - --- Saakuri! sanoi Bourdois, samalla kertaa sekä innostuneena että -levottomana. - --- Älähän hätäile, vastasi Thérèse tuttavanomaisesti: Nukki on -käytännöllinen. Hän ei antaudu ensimäiselle tulijalle. Mitä hän tahtoo, -on juuri sinun kaltaistasi miestä. - --- Nukki? - --- Niin, häntä kutsutaan neulomossa nukiksi... sillä hän on -tummaverisen nuken näköinen... En edes tiedä, mikä hänen oikea nimensä -on. - -... Aika kuluu: Champs-Elysées on nyt jo pelkkää pehmoista pimentoa -vain, jossa vakoina kulkevat kadun valojuovat ja siellä täällä -tuijottaa, kuin rei'ästä, laulukahvilain huikaiseva kirkkaus. -Verkalleen kuljettavat ajoneuvot Boulogne metsään päin lemmen hiljaisia -pyhiinvaeltajia. Kolmikko päättää iltansa Ambassadeurs-huvipaikassa, -nauttien siellä vielä virvoketta. Kelvottomia lauluja siellä -laulettaessa vaatii Bourdois, joka nyt on hyvin itsepäinen, tietoja -Nukesta ja Thérèse antaa niitä kulmiaan rypistämättä. - -"Hänen isänsä oli kuollut tytön vielä ihan pikkaraisena ollessa. Hänen -äitinsä on jonkun elätettävänä. En luule, että hän on kovin onnellinen -kotonaan. Vaan se ei kuitenkaan estä häntä olemasta iloinen ja hauska. -Ja sitte hänen vartalonsa... Oikea ihme! Muutama sentimetri lisää, ja -hän kelpaisi vaikka mallikuvaksi... Hä? Taitaapa teillä, ukki, jo alkaa -veri kuohua? No, no... malttakaahan vielä vähän. Minä tuon hänet teille -huomenna Cherche-Midi kadulle, kello puoli seitsemän, Barouillère kadun -kulmaan..." - -... Näytäntö on lopussa. Thérèse ja Gitrac nousevat ajurin rattaille ja -Bourdois saattaa heitä Mogador-kadun varrella olevaan hotelliin, jossa -Gitrac asuu. Nyt jo ihan humalaisena antaa hän rakastuneille mitä -julkeimpia neuvoja, mitä riettaimman siunauksen. Hän muistuttaa vielä -Thérèse'a lupauksesta tuoda hänelle huomenna Nukki kello puoli -seitsemän. Thérèse sitoutuu juhlallisesti sen tekemään ja hän suutelee -Thérèse'â. Hän suutelee Gitrac'ia ja käskee ajurinsa ajamaan hänet -hänen Montparnasse-kadun varrella olevaan asuntoonsa. Tuskin on hän -päässyt sisään, niin hänen innostuksensa lauhtuu, muuttuen äärettömäksi -väsymykseksi. Hän panee kiireesti maata ja vaipuu sikeään, painavaan -uneen, nukkuen vatsanväänteiden kiusaamana, kunnes herää kello puoli -kaksitoista pyytääkseen Philomènen tuomaan hänelle munan ja teetä. - -... Nyt siinä aika ajoin maistellessaan lämpöistä juomaansa, Bourdois -mietiskeli. Edellisen illan puheet, kuvat ja tunnelmat johtuivat -hänelle mieleen selvempinä, voimakkaimpina kuin todellisuudessa; tahi -pikemmin, kylmäverisenä ja raittiina, hän huomasi, arvosteli niitä -paremmin, kuin edellisenä päivänä shamppanjan ja aterian humussa. Mitä -eilen oli puhunut, mitä ilmaissut salaisia tunteitaan, sitä hän tänään -hieman katui ja häpesi. Mutta humalan haihduttua, tunsi hän itsessään -yhtä elävänä, yhtä sydäntä kouristavana sen kiihkeän kateuden, jonka -Gitrac'in onni ja Thérèsen rakkaus hänessä olivat synnyttäneet. Tuo -hellä ja kyynillinen: "Saat nähdä!" kannusti häntä yhä. Tästä lähin oli -hänen valoisa siveellinen maailmankatsomuksensa oleva ainiaaksi -kadonnut. Se omituinen naisellinen usko, joka tällä kainolla henkilöllä -nuoruudestaan asti ehdottomasti oli ollut, oli i'äksi särkynyt -raunioiksi hänen sydämessään. Ennen oli hän lukenut naisen ansioksi -ylimalkaan jonkunlaisen hienotuntoisuuden, jonkunlaisen tapojen -puhtauden, itsensä kunnioituksen, joka korotti hänet miehen -yläpuolelle, ja siitä hän oli vakuutettu, sitä tutkimatta, -harkitsematta. Eihän vakaa usko todisteita kaipaa. Vaan nyt, eilisestä -saakka, oli hän uskonsa kadottanut: siinä kaikki! Naiset olivat -samallaiset kuin miehetkin tahi pikemmin -- Gitrac oli oikeassa -- -pahemmat kuin miehet. Heidän muka korkeampi siveellisyytensä, -kainoutensa oli vain harhaluuloa, sovinnaisuus-seikka, johon ainoastaan -muutamat hölmöt, semmoiset kuin hän, Bourdois, uskoi; vaan naiset itse -sekä semmoiset veitikat kuin Gitrac näyttivät tuon harhaluulon, -sovinnaisuuden vääräksi. - -"Olenpas minä ollut hölmö! Olenpas minä elämäni haaskannut! ajatteli -hän, koputellen kämmenellään tuolin käsinojaa. Olenpas laskenut hyviä -tilaisuuksia nenäni ohi!" - -Niitä hänelle johtui muutamia mieleen... Siinä talossa, jossa hän -Mans'issa ollessaan asui, oli muuan nuori maalaistyttö huoneiden -siivoojana. Tyttö, joka oli pulska ja viehättävä, viipyi hänen kahdessa -huoneessaan aina kauemmin, kuin oli välttämätöntä, niin että nuori -virkamies tapasi hänet usein siellä virasta tultuaan. Silloin hän -muuten koetti tyttöä vältellä; pikku Ursule oli älykäs, olisi ollut -katalaa viekotella häntä! Ja olihan hän sitä paitsi itse rakastunut... -"Hölmö, hölmö! ajatteli hän nyt. Kun tuon olen käsistäni laskenut..." -Sitte, Riom'issa asuessaan, toisessa virkapaikassaan, oli hän -huomannut, että hänen ystävänsä, veronkantaja Baudoyer'n vaimo iski -häneen suopeita silmiä; -- ja he olivat vaihtaneet toistensa kanssa -käden puristuksia. Hän oli solakka, hiljainen nainen, jolla oli tuliset -silmät... Silloinkin oli hän hillinnyt itseään ja välttänyt -kahdenkeskisiä yhtymyksiä... "Hölmö, hölmö!... Eihän tuokaan muuta -tahtonut, kuin sitä! Varmaankin oli hänellä ollut jo kymmenkunta -rakastajaa! Ja se toinenkin, tuo pikku Ursule pyhimys... Muka viaton, -kahdenkymmenen vanhana, maalaistallukka! Kyllä voin sanoa, että olen -nuoruuteni hutiloinnut! Ja miksi, Herran tähden, miksi? Minkä -periaatteen kunniaksi? Kelle olen hyvää tehnyt tahi kenen hyväksi ollut -pahaa tekemättä? Louise Baudoyer, Ursule ovat kyllä saaneet toisia, -vähemmin turhantarkkoja. Ja minä olen vain vanhentunut kuin houkkio, -tahtomatta tuntea elämän ja onnen itse pääperustetta. Sillä Gitrac on -oikeassa: paitsi rakkautta on kaikki muu joutavaa ajan viettoa. Ja -nyt..." Hän nousi ylös ja meni huoneesensa. Se oli kolkko, jylhä huone; -huonekalut -- sedän perintöä -- tuskin erottautuivat tummansinisiä -tapetteja vastaan. Bourdois asettui kaappipeilin eteen ja tarkasteli -läheltä itseään. Hän ei ollut hyvännäköinen sillä kertaa. Väsymys, joka -johtui huonosta ruoansulatuksesta, kuvastui silmiä ympäröivissä -kehissä, veltosti riippuvissa turpeissa poskissa ja tukkeutuneen nenän -honotuksessa. Tyytymättömänä tästä tarkastuksesta, kohtasi hänen -katseensa uunin reunuksella kehyksissä seisovan kuvan hänestä -itsestään, joka oli neljätoista vuotta sitte Riomissa juuri hänen -ystävänsä Boudoyer'n tekemä. Siinä oli Bourdois vähän yli -kolmenkymmenen vanhana, silloin jo lihavana, mutta uljaana, verevänä, -iloista ja lupaavaa nuoruutta uhkuvana. Bourdois soimasi omaa itseään. -"Tomppeli, kun et ole kyennyt käyttämään omaa naamaasi hyväksesi!"... -Hän palasi peilin eteen, avasi kauhtanansa, mutta sulki sen sitte taas, -hermostuen nähdessään porvarillisen möhömahansa alushousuissa ja -yöpaidassa... - -Mutta hänen valtasi innostuksen puuska: - -"Joutavia! Vähät siitä! Eihän Gitrac'kaan kauniimpi ole? Kalju kuin -lanttu, laiska kuin luuska, kuihtunut, kulunut... Ja kuitenkin Zon on -häneen ihastunut... Muutoin, tokko Zon vähäistäkään ajatteli sitä, että -ikäni ja ulkomuotoni voisivat olla Nukkia miellyttämättä? Päinvastoin. -Hän sanoi: 'Te olette juuri semmoinen, jommoista se pikkunen kaipaa...' -Ja siinä hän, hiis vie, on oikeassa! Mikään ikäloppu minä en ole! -Neljäkymmentä seitsemän vuotta on nykyaikaan miehelle vielä nuoruuden -ikä: näytelmissä vain kuvataankin viidenkymmenen vuotisia -viettelijöitä! Ja sitä paitsi minä olen eheä mies, minä, enkä mikään -tyhjä, rikkinäinen rämppä, kuin Gitrac... Minä pidän kyllä puoliani -vaikka koko maailman Nukkia vastaan..." - -Hän heitti aamukauhtanansa, voimisteli lihaksiaan ja harjasi sormillaan -vielä tuuheita hiuksiaan. "Hyvä on", komensi hän. Ja hän soitti -Philomènea alkaakseen pukeutumistaan. Hän tunsi voivansa paremmin kuin -herätessään. Tee oli kieltämättä huuhtonut pois shamppanjan. Hän -pukeutui tavallista huolellisemmin, sillä vaikka hän olikin tavoiltaan -siisti ja puhdas, ei hän enää pitkiin aikoihin välittänyt siitä, -miellyttikö hän taikka ei. Kun hän edellisenä päivänä, Gitracia -katsellessaan, koetti ottaa selkoa siitä, mikä hänen menestyksensä -aiheutti, huomasi hän, että kauppamatkustajan hiukset olivat vasta -leikatut, viikset hyvin tasoitetut ja kärjistä ylöspäin kierretyt, -kädet huolellisesti hoidetut. "En minä voi näyttäytyä tytölle, hiukset -ja sormet tämän näköisinä", sanoi hän itsekseen. Hän pukeutui kuin -tavallisesti ja meni ajattamaan partansa ja hiuksiaan leikkauttamaan -parturinsa luo... -- "Hiukset lyhyenlaisiksi... Sitte pitää tasoittaa -viikset ja kähertää ne ylöspäin, eikö niin Benamin? Viikseni ovat -todellakin kuin minkäkin santarmin." Näitten menojen päätyttyä, näki -hän hyvällä mielin kuvastimessa Bourdois'n nuortuneen pään. Vaalea, -valmiiksi tehty rintasolmu, joka oli ikkunalla näytteillä, veti hänen -huomionsa puoleensa: hän osti sen. Ostipa hän vielä parin vaaleita -hansikkaita, samallaiset, kuin Gitrac'illa oli ollut edellisenä iltana. -Sitte, kääntyen parturin puoleen, kysyi hän: -- "Tunnetteko, Benjamin, -jonkun hyvän kynsien puhdistajan näillä seuduin?" - -Koettamatta salata hämmästystään, meni Benjamin kysymään asiasta -isännältään; jonkun aikaa hiljaa puheltuaan, katosi tämä takapuotiin ja -palasi parin minuutin kuluttua takaisin, tuoden vieraalleen pienen -painetun kortin, joka tuoksui ihomaalille ja vanhalle öljylle, ja jossa -oli luettavana: "Rouva Lamirault, hieroja, manikyyri ja pedikyyri, -Dalou-katu 28." Bourdois palkitsi parturipojan tästä kaksinkertaisella -juomarahalla ja lähti oitis Dalou-kadulle. - -Hän tapasi Rouva Lamirault'n vaatimattomasta puodista, joka oli -puoleksi hajuvesi- puoleksi rohdos-liike, ja herätti huomiota taivaan -sinisen seinämaalauksensa takia. Rouva Lamirault oli tumman ruskeaan -puettu, lihavanläntä nainen, jonka kasvot olivat keltaiset, kuin -keltataudin jälkeen, hiukset harmahtavat, kädet ihmeteltävät, valkoiset -kuin norsunluu, ja todellinen suositus hänen taiteelleen; sanalla -sanoen kunnioitusta herättävä ulkomuoto. Hänkin näytti hämmästyneeltä, -kun Bourdois pyysi hoitoa käsilleen, vaan sanoi kuitenkin: "Heti -paikalla, herra, tahdotteko olla hyvä ja istua..." Ja käytyään -kojeitaan hakemassa alkoi hän leikellä entisen tarkastajan kynsiä. Hän -puhui vähän ja ainoastaan lausuakseen kohteliaisuuksia. "Nämäpä -säännölliset kädet... hyvin säännölliset sormet... Teette hyvin, herra, -että niitä hoidatte, kun on tämmöiset ulottimet..." Bourdois katseli -uteliaasti hänen työtään. Ei hän ollut aavistanut, että tarvittiin -semmoinen joukko teräskaluja, voiteita ja harjoja kahden käden kuntoon -saamiseksi. Varsinkin ihmetteli hän Rouva Lamirault'n kätevyyttä, kun -tämä poisti lihakasvannaiset, jotka kynsien ympärystää rumensivat. -Vihdoin, kolme neljännestuntia kestäneen ahertelun jälkeen, ilmoitti -kynsien puhdistaja, että työ oli lopussa ja lisäsi, ettei kestäisi niin -kauvaa seuraavalla kerralla, vaan että oli välttämätöntä käydä hänen -luonaan ainakin kerta viikossa. Hän tarjosi sitte kotelon, joka sisälsi -kaikki kynsikojeet ja voiteet. Bourdois arvasi, että kotelo oli jo -vuosikausia kaupassa ollut, sen sisustan punainen sametti kun oli -virttynyt, jopa hieman koinkin syömä. Hän sen osti kuitenkin, maksaen -kaiken kaikkiaan viisitoista francs'ia kuusikymmentä centimes'ia, ja -lähti pois, kynnykselle saakka Rouva Lamirault'n kohteliaisuuksien -saattamana. Hänen suureksi hämmästyksekseen ei tämä nainen kuitenkaan -tehnyt hänelle mitään sopimattomia esityksiä: hän oli, näet, elänyt -siihen asti vakuutettuna, että kaikki kynsienpudistajat olivat joko -porttoja tahi parittajia. - -Kello oli kolme, kun hän palasi kotia. Hän oli jotensakin tyytymätön -nähdessään, ettei Philomène huomannut mitään muutosta hänen -ulkonaisessa asussaan. Hänen oli nälkä. Hän käski tuoda itselleen -toisen puolikypsän munan, mutta joi sillä kertaa päälle hieman punaista -viiniä. Hieno hiki alkoi tuntua hänen sormissaan ja kämmenissään; hän -katsoi kelloaan useita kertoja peräkkäin, muistamatta heti sen jälkeen, -paljoko se oli... "Pitää olla levollinen, sanoi hän itselleen. Lähden -kotoa neljännes yli kuuden. Nyt on viisi minuuttia yli neljä. Minulla -on siis vielä yli kaksi tuntia aikaa. Minun ei pidä hermostuttaa -itseäni... Sehän on ompelu-tyttö vain, Herra nähköön, eikä mitään sen -enempää..." Mutta vaikka hän kuinka koettikin rauhoittaa itseään, tunsi -hän kuitenkin syvää mielen liikutusta, johon sekaantui himoa, tuskaa, -jopa (vaikkei hän sitä tahtonut myöntää) hiukan omantunnon vaivoja ja -häpeätäkin. Hän käytti tahallaan paljon aikaa valikoidessaan -puvustostaan sopivimmat vaatteet. Philomène sai toruja, etteivät -irtonaiskaulukset olleet hyvin pestyt (Gitrac käytti ihan uusia -kauluksia vain). Pahoillaan oli hän, ettei hänellä ollut täydellistä -shakettipukua. Pitkä takki oli liian vakava siihen tilaisuuteen. -Lopulta hän valitsi hiljan vaatturilta saamansa tummanruskean puvun: -housuissa olivat vielä tuoreet silityksen jäljet, takki kävi hyvin ja -mukautui oivallisesti hartioihin. Uusi kaulahuivi teki hänen mielestään -iloisen vaikutuksen kauluksen taipeiden lomissa. - -Kun hän sitte, näin puettuna ja olkipyörylä päässään, katseli kuvaansa -kaappipeilissä, kumosi hän sen ankaran tuomion, jonka aamulla oli -ulkomuodostaan langettanut. "Minä olen nuoremman näköinen kuin Gitrac, -se on varma. Sen se puku tekee!" Elantojärjestys oli tehnyt hänen -hipiänsä tuoreeksi; hän ei näyttänyt enää niin veren tukkeuttamalta -kuin tavallisesti jälkeen puolisen, kahvin ja konjakin juotuaan. - -"Hattuni vain ei ole häävi. Mutta vähät siitä!" - -Hän istuutui ja kävi lukemaan niitä kahta lehteä, jotka hänelle joka -aamu tulivat, toinen creuseläinen jokapäiväinen, toinen parisilainen -lehti. Hän ei tietänyt, mitä luki, vaikka kuinka koetti. Siitä -tunteiden sekamelskasta, joka häntä juuri oli kiihdyttänyt, jäi -jäljelle vähitellen vain levottomuus. Teko, johon hän oli käymäisillään -käsiksi, tuntui hänestä samalla sekä rumalta että vaaralliselta ja -naurettavalta... "Jos saavat tietää!... ja sen kyllä voivat saada -tietää. Tuo kadun kulma, sehän on melkein minun seudullani!... Kymmenen -yli viisi... Puoli kuusi... Mitä on tehtävä? Pysyä rauhallisesti -kotona... Olla sinne menemättä... Ja tokkopahan hekään sinne menevät, -ne tytöt? Thérèse oli puoleksi humalassa eilen illalla, kun hän sen -lupasi. Hän varmaankaan ei sitä enää muista... Ja lisäksi hän laski -vain leikkiä..." Neljännestä vailla kuusi Bourdois, epätoivossaan -omasta mielenliikutuksestaan, pani taas pyörylänsä päähänsä ja katsahti -taas peiliin. "Kyllä tämä hattu on ihan sopimaton... Minä menen -Rennes-kadulle ja ostan itselleni panamahatun..." Tyytyväisenä, että -oli löytänyt jonkun syyn, lähti hän heti ulos, astui ensin -Montparnasse-katua ja sitte bulevardille. Katsahtaessaan asematalon -kelloon, näki hän, että se oli viisi minuuttia yli kuusi. Hänet valtasi -pelko, että hän myöhästyy. Hän hyppäsi ajuriin, käski ajaa -hattukauppaan, valitsi ja osti kiireessä kahdeksankymmenen francsin -panaman ja riensi, ajuria hoputtaen, yhtymäpaikkaansa kohti: -"Pysähtykää vähän tällä puolen kulmaa!" Hän maksoi ajurille. -Mielenliikutus kuristi häntä kurkusta: hän koetti rauhoittaa itseään -sanomalla: "Olenhan varma, ihan varma, etteivät tule..." Hän katsahti -kuitenkin ikkunapeiliin ennenkuin kääntyi kadun risteykseen. Ja kun hän -siinä itselleen irvisteli, koettaen pidentää pyöreitä kasvojaan, sanoi -hänen takanansa ilakoiva ääni: - --- Kyllä, kyllä olette kaunis! - -Hän kääntyi. Se oli Zon, joka oli tuon lausunut. Ja Nukki oli siinä -hänen mukanaan. - -Zon esitti: - --- Neiti Nukki... Herra Jules, Louis'n ystävä. - -Ja lisäsi: - --- Mennään Barouillère-kadulle. Siellä on rauhallisempi. - -Hän meni Nukin kanssa edellä. Bourdois oli tyytyväinen, ettei tarvinnut -paikalla vastata. Hän suorastaan ei saanut ääntä lähtemään kurkustaan. -Äkillisessä kohtauksessa hän ei ollut nähnyt eikä ajatellut muuta, kuin -yhtä asiaa: "Kuinka _hän_ onkaan nuori! --" Ja noita kahta ystävätärtä -vähän matkan päässä seuratessaan, hoki hän, takaa päin katsellessaan -nuoren tytön haahmoa: "Mutta hänhän on vielä lapsi." Nukki olikin päätä -lyhempi Thérèsea, joka ei ollut kovin iso hänkään. Hänen niskasta ja -ohimoista käherretyt ruskeat hiuksensa veikeästi neulalla kiinnitetyn -pehmeän olkihatun alla, hänen pikkaraiset jalkansa, pikkaraiset -kätösensä todistivat hänen nimensä oikeaksi ja antoivat hänelle -lapsellisen nä'ön, jonka käsityksen tosin taas hyvin kehittyneet -lanteet ja sekä ylä- että ala-puolelta äärettömän kapeita vyötäisiä -kehittynyt runko kumosi. Kokonaisvaikutus oli kaksinainen: ei tyttö -eikä vielä täydellinen nainenkaan. "Mutta hänhän on oikein kaunis", -ajatteli Bourdois, joka jo alkoi voittaa rohkeutensa takaisin. Hurja -mieltymys, jota hän varmaankaan ei ollut aavistanut, kiinnitti häntä -siitä hetkestä lähtien tuon lapsosen askeliin. Hänen halunsa saada -katsella häntä voitti hänen ujoutensa; hän oli onnellinen, kun tytöt -pysähtyivät ja kääntyivät häntä kohti, ja kun hän näki pikku pyöreät -kasvot suippoleukoineen ja pikku suineen, joka oli niin säännöllisesti -yhteen liittyvien punasten huulien muodostama, että se oli pikemmin -huvittava, kuin kiihdyttävä, lapsen korvat, matalan otsan, pikku -epämääräisen nenän, valkoisen persikkahipiän ja siniset, tavattoman -isot ja siniset silmät. Nukki, niin juuri: herkullinen tumma nukki. -Mutta niin uhkeilla lanteilla ja vartalolla varustettuna olisi oikea -nukki miltei näyttänyt säädyttömältä. Bourdois ei vieläkään löytänyt -sanoja, vaan katseli naivisti, ahnaasti nuorta hymyilevää tyttöä. - -Thérèse purskahti nauruun: - --- Sanokaahan toki, puhui hän, jos tyttö ei teitä miellytä, niin -voidaanhan mennä tiehemme? - -Entinen tarkastaja nauroi myös ja silloin oli väkinäisyys voitettu. -Vaan sittenkin Bourdois vielä, vaikka hellittämättä katselikin Nukkia, -puheli enimmäkseen Thérèsen kanssa. Hän kyseli Gitrac'ista: Thérèse -lasketteli oitis kaksimielisiä puheita, jotka saivat Bourdois'n hiukan -hämille, mutta Nukkia ne eivät näkyneet ollenkaan vaivaavan. Nukki -puheli vähän, mutta joka kerta kun Bourdois'n katse kohtasi hänen -katseensa, niin tyttö lisäsi sitä ystävällistä hymyä, joka ei -hetkeksikään kadonnut hänen kasvoistaan. - -Vihdoin Thérèse huudahti: - --- Puhukaahan toki vähän tekin. Annatte vain minun yksinäni laverrella. -Teillä kuitenkin oli eilen illalla, herra Jules, suukopua aika lailla! -Ja mitä tähän pikku tyttiin tulee, niin hän siellä neulomossa ei anna -meille rauhaa lörpötyksillään. Eikö totta, Nukki? - -Nukki käänsi vielä kerran Bourdois'ta kohti vilpittömät, hymyilevät -kasvonsa ja sanoi tyynellä äänellä: - --- Eihän sitä voi näinikään ensi kertaa tavatessaan, eikö niin, herra? - --- Tietysti, neiti, vastasi Bourdois, punastuen kuin koulupoika. - --- No, sanoi Thérèse, näen, että minun tässä sitte täytyy sekä kysyä -että vastata. Te tyttöä miellytätte, tiedättekö sen, sanoi Thérèse, -kääntyen Bourdois'han päin: muuten hän jo olisi puikkinut tiehensä... -Se, näet, pitää oman päänsä, vaikka onkin tuommoinen pienen -kirkkoenkelin näköinen. Vaan emmehän me voi tässä kadulla seisoskella: -muutoin Louis minua jo odottaakin. Hän antoi minulle toimeksi sanoa -teille, että jos teidän sopii, niin voitaisiin syödä päivällistä kaikki -neljä yhdessä tänään. - -Bourdois ja Nukki vaihtoivat katseen, jonka he ymmärsivät ja jonka -Thérèse myöskin ymmärsi. - -Hän jatkoi: - --- No niin! Se ei teille, rakastuneille, ole mieliksi? Haluatte -mieluummin syödä kahden kesken? - -Nukki sanoi: - --- Ei tänään, ell'ei herralla ole mitään sitä vastaan. - --- Hän ei ole muka kylliksi hieno, selitti Thérèse. - --- Enkä ole sanonut mitään kotona olevani poikessa. - --- Olisitteko, neiti, huomenna vapaa? rohkeni Bourdois kysyä. - --- Huomenna... en taida... Mutta ylihuomenna voisin järjestää asiat, -luullakseni... Ainakin päivällä. Vaan ei päivälliseksi. - --- Äitisi välittää viis siitä, syötkö kotona tahi et! - -Vähäinen väre karkoitti hetkeksi hymyn Nukin kasvoilta. - --- Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulet, sanoi hän. No niin... -ylihuomenna voin olla vapaa... Koko päivän aina kello kuuteen tahi -seitsemään asti. - --- Siis, sanoi Bourdois äänellä, jota hänen ei onnistunut -pitää lujana... me voisimme... me voisimme syödä aamiaista -Champs-Elysées'lla. - -Tytöt hymähtivät. - --- Kuulkaa, sanoi Thérèse, minä selitän teille: tällä tytöllä on omat -ajatuksensa. Champs-Elysées ei ole hänelle mistään arvosta. Se on liika -hienoa, liika humuista. Hän tahtoisi, että veisitte hänet maalle. - --- Vallan mielelläni. Minnekä päin? Saint-Cloud'hun? - --- Villebonin Ermitage'een... Hän on siellä kerran syönyt päivällistä -ja huvitellut. Hän tahtoisi vielä kerran käydä siellä. - -Bourdois synkistyi hieman. Nukki, joka katseli häntä koko ajan, teki -hänet iloiseksi jälleen sanomalla: - --- Se oli neljä vuotta sitte... Söin siellä eräissä häissä. Minä olin -morsiusneitsyenä. Oli oikein hauskaa. -- Ja kyllä se on totta; -tahtoisin mennä sinne. - --- No hyvä, olkoon menneeksi Villebon sitte, vastasi Bourdois. Missä -tavataan, neiti? - --- Sinne matkustetaan Montparnassen asemalta. Pysähdytään Bellevue'n -asemalle. Vaan sieltä on ajettava hevosella. - --- Otetaan hevoset. - --- No niin... ratkaisi Nukki kehoittavan vakuuttavalla tavalla, joka -teki hänet niin kiehtovaksi... jos tahdotte... kymmenen tienoilla -aamulla, ylihuomenna asemalla, likellä nostokonetta alaalla? - --- Se on päätetty. - -Hän hymyili täydellisesti. Hän oli nähtävästi tyytyväinen. Bourdois -tunsi sydämessään kiitollisen hellyyden puuskan tuosta ilon ilmaisusta. -Hän oli siis tyttöä miellyttänyt. - --- Vaan nyt, sanoi Nukki, täytyy minun mennä. - --- Ja minun myös, huudahti Zon. Hyvästi, herra. Vien teiltä terveiset -Gitrac'ille, eikö niin? - --- Niin. Käyköön minua tervehtimässä palattuaan. - --- Kyllä sanon hänelle. Näkemiin. - --- Näkemiin. - -Bourdois puristi ensin Zonin kättä; ja silloin vasta huomasi hän hänen -olevan hiukan väsyneen näköinen. - -Sitte piteli hän hetkisen kädessään, rouva Lamirault'n hoidon -kaunistamassa kädessään, pikku tytin nukkikätöstä. Heidän näin toisiaan -kiinni pidellessään, katseli hän tyttöä suoraan silmiin, ahnaasti. Ja -tyttö antoi katsella itseään, viehättävää kunnioituksen hymyään -keskeyttämättä. - -Bourdois sopersi: - --- Ylihuomenna siis, kello kymmenen... neiti Nukki. - -Vastahakoisesti laski hän kädestään pikku kätösen ja poistui, -tohtimatta kertaakaan kääntyä, vieden mukanaan muistissaan, -jonkinlaisena ilolauluna, jonkinlaisena juhlailmestyksenä Nukin katseen -ja hymyn. - - - - -III. - - -Villebonin vanhan hovin paikalla, joka ennen kuului Maine'n -herttualle, sitte Penthiévre'lle, sitte Lamballe'lle, kohoaa nykyään -ulkoravintola, joka on varustettu hyvin avaroilla, hyvin erimuotoisilla -huonerakennuksilla, jotka sen tekevät kylän näköiseksi, ja johon -muutamia vuosia sitte on liittynyt iso hakatusta kivestä ja tiilistä -tehty huvila, jossa voi saada asunnon. "Ermitage" on Bellevue'n ja -Meudonin ympäristöllä huvittelevain tavallinen pysähdyspaikka ja -myöskin kesäasunto muutamille yksinäisyyteen ihastuneille filosofeille -ja varoville rakastaville pariskunnille. Paikka olisi hurmaava ilman -tuota ihmisliiallisuuden näköä, jota suuret kaupungit, niin sanoakseni, -säteilemällä heittävät ympärilleen, ja joka ilmenee kulutetuissa -nurmikoissa, sunnuntaiyleisön häviämättömissä jätteissä, ihmisten ja -hevosten, rattaiden ja konevaunujen nostamassa pölyssä. - -Mutta kun kevät on kukkeimmillaan taikkapa heinäkuussakin, kun sade on -viljavasti huuhdellut puitten lehviä, huvimajojen rautalaitteita, -rakennusten kattoja ja sivuja; kun se äkkiä on tehnyt lopun -matkailijatulvasta ja verestänyt kellastuneen ja tallatun nurmen, -- -silloin Ermitage on nimensä ansainnut [Ermitage merkitsee erakon -asunto. Suomentaja.] ja voi, jos ken pystyy mielikuvitustaan aisoissa -pitämään, saada uneksimaan, että Parisi on hyvin etäällä, että -loppumattomat metsät tätä teennäistä kylää ympäröivät, kauniit, synkät -ja hiljaiset pyökki-, koivu- ja tammimetsät. - -Semmoinen aurinkoinen ja kuitenkin vielä vilpoinen päivä, jolloin ilma -on kuulakka ja raitis, vehreys korea ja kirkas, oli se päivä, jona -huvilan eräässä soikeassa huoneessa kahdelle hengelle katettu, -ruusuilla ja neilikoilla kaunistettu pöytä noin puolen päivän aikaan -odotti aterioitsijoita, joiden tulo jo edellisenä päivänä oli -ilmoitettu. Bourdois, joka pelkäsi yllätyksiä ja myöskin halusi, niin -paljon kuin mahdollista, pitää onneansa syrjässä uteliaiden katseilta -ja häiritseviltä kohtauksilta, oli todellakin pitänyt tarpeellisena -käydä edellisenä päivänä paikkoja tarkastelemassa. Silloin oli -aamupäivällä jälleen sadellut; ukkospilviä harhaeli paikoittain -taivaalla; puut olivat märät. Ravintolan räystäistä valui vettä; -huvimajain lehdet värisivät alakuloisesti. Nähdessään entisen -tarkastajan epävarmuuden oli isäntä esittänyt, että pöytä katettaisiin -huvilaan. "Meillä on hyvin siistejä pieniä huoneita... Voi panna uunin -lämpiämään. On tapahtunut, että vieraat, jotka ovat tulleet tänne -ainoastaan aamiaista syömään, sitte ovat viipyneet täällä parikin -päivää." Bourdois oli tuntenut sydäntään kutistavan... Viipyä... -kahdenkesken täällä... viipyä enemmän kuin päivän Nukin kanssa! Hän oli -antanut näyttää itselleen asunnot, jotka enimmäkseen vielä olivat -vapaat. Niistä hän oli valinnut yhden, johon kuului kaksi huonetta: -toinen, joka oli nurkkahuone, antoi leveän oviakkunan kautta metsään -päin ja oli muodostettu saliksi vaalean sinivihreillä tapeteilla, -hauskoilla bambuhuonekaluilla ja seinillä riippuvilla piirroskuvilla: -toisessa taas, joka oli vaatimattomampi, synkempi, oli ranki-vuode. -Bourdois loi sinne vain pikaisen silmäyksen, sillä isäntä teki hänet -araksi. - -Hän sanoi välinpitämättömästi: - --- Annatte meille aamiaisen salissa. Ja kamarin jätätte myöskin -käytettäväkseni. - --- Niin... sanoi isäntä. Siltä varalta, että "rouva" tahtoisi hetkisen -levätä. - -"Niin juuri" ajatteli Bourdois... "Huomenna voi olla helle ja Nukki voi -olla väsynyt... Sanon hänelle niin, kun tulee puhe kamarista..." - -Ruoan tilaus vaati sitte ajatuksen vaivoja. Tietysti shamppanjaboolia -koko ajan. Tuoretta meriäyriäistä, pieniä turnedoo-biffejä -tryffelisienien kanssa... paistettuja perunoita, paistettua nuorta -kananpoikaa vihannesten kanssa, jäätelöä ja mansikoita... Semmoinen oli -tulos isännän ja vieraan yhteistyöstä. - --- Ja jos huomenna sattuisi olemaan näin kostea ilma, niin antakaa vain -pikkusen lämmittää huonetta kuivemmaksi. - --- Herra saa olla ihan huoleti. Ilmapuntari nousee. Huomenna on ihana -ilma. - -Ennustus toteutuikin. Muutama tunti auringon paistetta seuraavana -aamuna riitti palauttamaan puille niiden kesäisen asun. Edellisen -päivän sadekuuroista ja sitä edellisen ukkosesta oli jäljellä vain -suloinen, raitis ilma, kun isäntä, muutamia minutteja ennen kahtatoista -päivällä, tuli katsastamaan aamiaisen järjestelyä, sijoitti kukkia -pöydälle ja sulki puoliväliin suuren ikkunan sälekaihtimet. - -Bourdois ja Nukki tulivat muuten Ermitage'een vasta yhden tienoilla. He -olivat tavanneet toisensa Montparnassen asemalla kello kymmenen ja -kolmenkymmenen junaan: mies, ruskeat vaatteet päällä ja panamahattu -päässä, tyttö, yltä yleensä tumman siniseksi puettuna. Nukki näytti -niin nuorelta, että Bourdois, itseään rohkaistakseen, sanoi: -"Minullahan voi hyvin olla tytär, jonka kanssa olen huvittelemassa." -Rautatiematkaa kesti vain vähän aikaa. Bellevuessä kysyi Nukki -matkatoveriltaan: - --- Onko teidän yhdentekevä mennä jalkasin Ermitage'een? Sinne ei ole -lainkaan pitkä matka ja nyt on hyvä ilma! - -Luonnollisesti Bourdois suostui. Montparnassen asemalta lähdettyään he -eivät olleet vaihtaneet montaa sanaa keskenään; mutta ei vanha poika -eikä nuori tyttökään tuntenut mitään tukalaa heidän yhdessäolossaan. -Niinkuin heidän ensi tapaamallaankin Nukki vain hymyili suloisena ja -hilpeänä. Bourdois taas eli hänelle vain uutta tunne-elämää, jommoista -hän ei ollut koskaan kokenut, joka ei ollut hetkeksikään muuttunut -toisellaiseksi ja joka oli siihen määrin hyvää, täysinäistä ja -suloista, ettei hän muistanut koskaan, koskaan ennen tunteneensa, ei -edes nuoruutensa päivinä, moista olemassaolon hetkeä, joka niin olisi -ansainnut onnen nimeä, kuin tämä. - -"Tämä on kuin ukkosen isku, ajatteli hän. Siitä hetkestä, kuin tämän -lapsen silmät näin, olen häntä rakastanut..." - -Hän ihmetteli, ettei tuntenut mitään omantunnon vaivoja: kaikki hänen -periaatteensa, kaikki hänen arvostelunsa olivat Nukin siniset silmät -lakaisseet pois. Hän rakasti Nukkia, niinkuin koulupoika rakastaa ensi -lempensä esinettä, rakkaudella, joka voisi sanoa, puhdistaa ja -raitistaa sydämen, tekee pään terveeksi, jopa joksikin ajaksi suojelee -aistillisia himojakin vastaan. Nukin kanssa yhdessäolo näytti hänestä -tästä lähin välttämättömältä: nähdä hänet edessään huoneen sohvalla -tahi kävellä hänen rinnallaan Bellevuen puitten siimeksessä pitkin -noita sammaltuneita kuninkaallisia käytäviä, missä muinoin suuren -Dauphinin vaunut olivat vierineet, seurata hänen sinistä helmaansa, -ohukaista nilkkaansa, pikkaraisen jalkansa keltaista kenkää, katsella -hänen olkihattuansa, niskaansa, vyötäisiänsä, vartaloansa, kudotuilla -käsineillä verhottuja kätösiänsä, valkoista sinijuovikasta -päivänsuojaansa, häntä itseään elävänä, liikkuvana, -- se häntä -ihastutti, se karkoitti äärettömän kauas kaikki muut aatokset, se sai -hänet elämään voimakasta nykyhetken elämää, se häneltä riisti kaiken -harkitsemiskyvyn: sese täytti hänet kokonaan. - --- Onpas Ermitage neljässä vuodessa muuttunut... - -Iloisena, kävelystä punottaen, ihmetellen ja kuitenkin hieman -pettyneenä katseli Nukki huvilaa, sen hakatusta kivestä tehtyjä seiniä, -punaisia ikkunanluukkuja, kun se siinä seisoi paikalla, missä hän ennen -oli kiikkunut sulhaspoikansa kanssa. "Hän oli koululainen silloin, -sanoi hän, -- ja nyt insinööri." Nukki ensin ihmetteli, ett'ei Bourdois -ollut antanut kattaa aamiaispöytää ulos vehreän lehtikatoksen suojaan; -mutta huomattuaan hänen silmissään hieman tuskallista ilmettä ja -peläten, että oli häntä pahastuttanut, lausui hän hyväksyvästi: - --- Teitte kuitenkin hyvin; ulkona olisi ehkä ollut vaikea olla. - -Muutoin miellytti häntä kovin pieni huoneusto, kun hän sen sai nähdä. -Hän keikkui kukitetun pöydän edessä ja luki ruokajärjestystä, tehden -samalla huomautuksiaan: "Meriäyriäistä... tiedättekö, sitä vain minä -rakastankin! Mutta siinä pitää olla kuori mukana!... Biffejä? Saatte -syödä minunkin osani, sillä lihasta minä en välitä!... Mutta sen sijaan -otan multasienet... Paistettua kananpoikaa! Pikkuinenko kananpoika? -Miksikä se on tapettu?... Hedelmä jäätelöä... Me ostamme itsellemme -neulomoon jäätelöä aseman lähellä olevalta myyjältä... Mansikoita, -se on hienoa! Voinhan sekoittaa niitä shamppanjaan?" Hän -heittäytyi Bourdois'n kaulaan, suuteli häntä, juoksi sitte -nuuskimaan makuuhuonetta, jossa hän otti selkoa sirotusta -pähkinäpuuhuonekalustosta, piirroksista seinillä ja pienistä -koristekaluista. Bourdois katseli häntä. Hän tunsi vielä kaulassaan -nuorien huulten tuoreuden. Se oli ensi suudelma, jonka tyttö hänelle -antoi; pyytää ei hän olisi sitä häneltä uskaltanut. Häntä ihmetytti -vielä se, ettei hän tuntenut mitään hämminkiä, pelkkää onnea vain. - -"Minä en voi koskaan elää ilman tuota tyttöä", ajatteli hän. - -Nukki avasi samassa kamarin ikkunan laskeakseen valoa sisään; varmasti, -käyttäytyen kuin täydellinen rouvasihminen ainakin ja nousten -varpailleen voidakseen nähdä itsensä uunin peilissä, laitteli hän sitte -hiuksiansa, jotka olivat joutuneet hiukan epäkuntoon ulkoilmassa. - -Bourdois ajatteli: - -"Hän on hurmaava... Ja merkillisintä on, että hän viihtyy minun -seurassani". - -Se olikin kieltämättä tosi: Nukin täysin luonteva käytös, hänen -iloisuutensa, tapansa kohdella seurakumppaniaan, kaikki todisti, että -Bourdois, turpeista leukapielistään ja harmaista hiuksistaan -huolimatta, ei herättänyt tytössä vähääkään vastenmielisyyttä. -Korkeintaan huomasi hän silloin tällöin, että hän kävi vakavaksi, hyvin -vakavaksi: haaveksi, oli kuin poikessa seurasta. Niinä hetkinä ainakin -hän oli kahdeksantoista vuotensa näköinen. Mutta sitä ei kestänyt -kauvan; hänen seurakumppaninsa ensi sanasta, ensi kutsusta puhkesi -hänen suloinen hymynsä, lapsellisen iloinen muotonsa ilmi jälleen. - -Niin pian kuin meriäyriäinen oli tuotu pöytään, kävivät he -aterioitsemaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Siinä äyriäisen kuorta -murtaessaan (se tuotiin kuorineen!) kertoi Nukki ensimäisestä -käynnistään Villebonissa, noista häistä, jotka suorastaan olivat -jättäneet hänen muistiinsa lähtemättömän kuvan. - --- Se oli eräs serkkuni, joka vietti häitä... serkku isän puolelta... -Hän silloin vielä eli, isäni; palveli vakuutusalalla. Se tyttö meni -naimisiin erään herra Nadalin kanssa: ettekö tunne herra Nadalia? Hän -palvelee Orléans'in rautatiellä, semmoinen lihava, parrakas. Meistä -morsiusneitsyeistä hän oli hirveän ruma. Mutta Marie'ta, hänen -morsiantaan, hän miellytti... Mitäs muuta tarvitsikaan, vai? -Minulle oli sulhaspojaksi annettu herra Nadalin veli, joka kävi -insinöörikoulua. Se taas, se oli miellyttävä, solakka; sillä oli ihan -pienet viikset eikä ollut laisinkaan veljensä näköinen... Jumala! -Kuinka meidän kahden oli hauska... Hän oli niin vallaton. En koskaan -olisi uskonut, että melkein kahdenkymmenen vuoden vanha poika voi olla -niin vallaton... vallattomampi kuin minä, joka olin viidentoista -vanha... (Vieläkö shamppanjaa? Ihanhan te juotatte humalaan minut!... -En minä ole tottunut...) Mentiin kiikkumaan juuri missä nyt on tämä -talo. Leikittiin piilosilla metsässä: Maurice (hänen nimensä oli -Maurice) kiipesi puuhun ottamaan olkihattuansa, jonka minä sinne -viskasin... Hulluja oltiin, ihan... Voi, kuin täällä alkaa tulla -vari... - -Keskipäivän kuumuus alkoi viedä voiton metsän viileydeltä. Bourdois ja -Nukki olivat käyneet pöytään nälkäisinä, kuin kaupunkilaiset -aamukävelyllään maalla ainakin; Bourdois tunsi olevansa tulipunainen ja -hikipisarat helmeilivät nuoren tyttösen otsalla ja kaulalla... Bourdois -pyysi tarjurin tuomaan Nukille viuhkan. - -Hän huiskutteli sitä, hienon maailman naisen tavoin. - --- Kuinka sievä olettekaan! täytyi entisen tarkastajan saada sanotuksi. - --- Ihanko, miellytän teitä? - -Hän taukosi penkomasta multasieniään ja katseli Bourdois'ta suoraan -silmiin, korostaen hymyään. - --- Josko minua miellytätte?! huudahti hän tulisesti. Olette -ihastuttava. Miksikä sitä minulta kysytte? - --- Sillä on hetkiä, jolloin epäilen sitä... Eihän sitä voi olla -kaikille mieleen? - -"Nähtävästi, ajatteli Bourdois, käyttäydyn hänen mielestään liian -kylmästi häntä kohtaan. Ja toden perään, minähän istun kuin isä hänen -rinnallaan... Gitrac olisi minun sijassani jo mennyt pitemmälle..." - -Hän teki päätöksen. - -Kun tarjuri on ottanut pois katteet ja menee paistia hakemaan, silloin -suutelen Nukkia. - -Tämä päätös pahastutti häntä vähän: hänestä näytti, että hän turmeli -ennen aikojaan jotakin kaunista, haaskasi varman onnen. - -"Vaikka... mutta pitää, pitää..." - -Heti kun he olivat jääneet yksin, siirsi hän tuolinsa likemmäksi Nukin -tuolia ja tarttui häntä molemmista käsistä. Tämä salli tehdä sen... -näytti odottavan sitä vakavana. Bourdois kosketti suullaan pikku -kätösiä; neulanjälkineen sormissa olivat ne, niinkuin Faustissa -Margaretan kädet, hiukan vailla hoitoa. "Minä vien hänet Rouva -Lamirault'in luo", ajatteli hän niitä suudellessaan. Häntä vaivasi -ylenmääräinen arkuus, todellinen ahdistus; tunne, jota hän otaksui -olevan Nukissa, levisi, niin sanoakseni, häneen itseensä; hän tunsi -mielessään ukkorähjälle itsensä antautuvan nuoren ja kauniin tytön -häpeää. Kuitenkin rohkeni hän painaa viiksensä aina vain taipuvaisen, -aina vakavan pikku tytön poskia ja ruskeita hiuskiharoita vastaan. Hän -teki sen kuin hartauden toimituksen, eikä se tuottanut hänelle mitään -huvia, ei enemmän kuin se vakava suudelma, jonka Nukki painoi hänen -poskelleen, kun hän poistui istuutuakseen tuolilleen. Kaikki tämä oli -tapahtunut äänettömästi. Tarjuri, joka tuli huoneeseen, tuoden -kananpojanpaistia, näkyi palauttavan heille puhekyvyn ja iloisuuden... -Haihduttaakseen alakuloisuuden, kirpeyden tunteen, joka alkoi häntä -vallata, kaatoi Bourdois itselleen pelkkää shamppanjaa; siihen asti oli -hän sitä juonut vedellä sekoitettuna. - -"No, mikäs minun mielessäni nyt liikkuu? ajatteli hän. Mikä minua -kiusaa? Minä rakastan tuota pikkusta; minua huvittaa suudella häntä -eikä se näy häntäkään ikävystyttävän. Vaan... me tunnemme toisiamme -liian vähän ja on hankalata toimia liian sukkelaan..." Se, mikä hänelle -olisi ollut mieluisinta sillä hetkellä, olisi ollut ottaa tyttö -polvilleen, keinutella häntä kuin nukkia, lasta, milteipä pyytää -häneltä anteeksi kuiskaamalla korvaan: "Minä olen ryppyinen, vatsakas -ukkorähjä, mutta rakastan teitä kovin. Koettakaa rakastaa minua; tulen -olemaan niin onnellinen ja olen rakastava teitä paljon!..." Sitä hän -olisi tahtonut. Mutta sen sijaan näytti, kuin olisi pitänyt antaa -tapahtumille vauhtia, rientää suoraa päätä maaliin... Semmoinen oli -Gitrac'in ja Thérèsen mielipide ja tuntuipa hänestä kuin se olisi ollut -Nukinkin mielipide. Nukki nähtävästi ihmetteli hänen malttiaan. "Hän -välittää minusta viis, hänkin." Niin monasti oli hän lukenut naisten -silmistä halveksivaa, miltei vihamielistä ivaa voittamattoman -arkuutensa tähden. - -"Kas niin, kas niin! sanoi hän tyhjentäessään shamppanjalasiaan... Pois -naivisuus! Tämä lapsi on ihan samallainen kuin Thérèse ja muut sen -semmoiset... turmeltuneempi, pahempi kuin koulupoika. Olisinpa liian -tyhmä..." - -Rohkaistakseen mielensä alkoi hän puhella siitä, mitä siinä neulomossa -tehtiin, jossa Nukki työskenteli. - --- Eikös heillä kaikilla ole joku miestuttava, vai? - --- Kyllä, varmaan! sanoi Nukki ajattelematta. Ensiksikin, -ymmärrättehän, ne, joilla ei ole kotia... Ei ne tule toimeen sillä, -minkä ansaitsevat. Vaikkapa söisivätkin aamiaista seitsemälläkymmenellä -viidellä ja päivällistä kahdeksallakymmenellä centimes'illà, niin ei -siinä paljoa jää vaatteisiin, lämpöön, pesuun, valoon, asuntoon... Ja -sitte olla aina yksin kamarissaan, ikävää se on kovin... Tekee sitä -mieli tehdä tuli pesään... Eikäpä tuosta muuten ole pahaa kellekään, -eikö niin? Se siinä vain on, että toiset pysyvät lujina, toiset ei. - -"Siinä hänen katkismuksensa", ajatteli Bourdois, sillä välin kuin -tarjuri tarjosi jäätelöä ja leivoksia. Hän tunsi mielensä kovin -masentuneeksi. - --- Entä Thérèse? kysyi hän. - --- Thérèse, hän pysyy. Puheessa hän ei pelkää ketään. Neulomossa hän -kertoo juttuja, jotka saavat meitä pakahtumaan naurusta... pahempia, -kuin mitkä: en tiedä mistä hän niitä ottaa. Mutta tähän saakka ei hän -ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Hän asuu, näet, äitinsä luona: -he elävät omilla ansioillaan. Vaan nyt hän on pikiintynyt teidän -ystäväänne sentähden, että hän on niin hieno. - --- Mitä mieltä te olette ystävästäni, Nukki? kysyi Bourdois, -mustasukkaisuuden kiihdyttämänä. - -Nukki nyrpisti suutaan: - --- Ei hän ole minun mieleisiäni. Mutta hän on hyvin puettu. Ja -neulomossa hän kyllä miellyttää. - --- No, olisitteko mieluummin tullut tänne hänen, kuin minun kanssani? - -Tämä rohkea kysymys hämmästytti häntä itseään. Nukkia se ei näkynyt -loukkaavan. Hän mietti kotvasen vakavana ja sanoi sitte: - --- En luule. Hän ei ole minun mieleisiäni, sanoin sen jo. Hän on -liian... kuinka sanoisin? Hän näyttää siltä, kuin välittäisi vähät -mistään. - -"Minä siis, ajatteli entinen tarkastaja, olen hänen mieleisiänsä?" Ja -siitä vastauksesta olisi hän hänet syönyt suudelmillaan, ell'ei tarjuri -samassa olisi puhdistanut muruja pöydältä, ja pannut puhtaalle -pyyhkimelle kahvia, liköörejä, sikareja ja savukkeita. Lopetettuaan -tämän toimensa sanoi hän ennenkuin lähti: - --- Jos herrasväki jotakin tarvitsee, niin voitte vain soittaa. - -Ja hän osotti vasemmalla puolella ikkunaa olevaa sähkökellon nappulaa. - -"Nyt on hetki tullut, ajatteli Bourdois, kun hän vihdoin oli aivan -yksin Nukin kanssa. Viivytellä vielä olisi naurettavaa..." - -Hän myönsi itselleen kuitenkin vielä lyhyen lykkäyksen: sen ajan, että -sai rauhassa nauttia kahvinsa, liköörinsä ja sikarinsa. Nukki joi -myöskin kahvia ja likööriä. Nukki poltti savukkeenkin. Nukki vain ei -puhunut melkein ollenkaan enää, vastasi vain yksikantaan Bourdois'in -ahkeraan sanoja ladellessa. Päivällisen syötyä Nukki ei hymyillyt enää -lainkaan; poltteli vain vakavana savukettaan. Bourdois'sta tuntui, että -tyttö oli hiukan humalassa, hiukan shamppanjan ja ruo'an huumaama. -Mutta hän oli hänestä huolissaan silti yhtä paljon, horjuen kahden -pelon välissä, ettei olisi hänelle vastenmielinen joko liian rohkeuden -tahi liian itsensä hillitsemisen kautta. - -Yht'äkkiä viskasi tyttö pois savukkeensa ja sanoi muuttuneella, -ryntäävällä äänellä: - --- Olen kai mielestänne liian vallaton, vai? - --- Ettekä... ollenkaan, sanoi Bourdois. Olette... hurmaava. - --- Kyllä minä sen hyvin näen, että olen mielestänne liian vallaton, -jatkoi Nukki. Thérèse sanoi toissa päivänä: on miehiä, joita se -miellyttää, toisia, joita se vieroittaa. He pelkäävät taikka ei se tee -mitään vaikutusta heihin. Ja, tiedättekö, kuitenkin olen minä vanhempi -kuin Thérèse... Syyskuussa kahdeksantoista vuotta!... Siinä i'ässä on -jo äitejäkin. Sitä paitsi minä vain näöltäni olen tämmöinen letukka: -hiuksenikin leikattiin viime vuonna kuumetaudin jälkeen. Muutenkin, sen -vakuutan, on Thérèse minusta aika lailla jälellä. - --- Se juuri on minunkin mielipiteeni... Minusta olette ihastuttava -semmoisena, kuin olette... Sen parempi ei voikaan olla, koetti Bourdois -vielä puhua. - -Ja se, mitä hän sanoi, näytti hänestä typerältä. - -Hän nousi ja meni likemmäksi Nukkia. Mutta tyttö oli käynyt -hermostuneeksi, ja peräytyi. Hänen siniset silmänsä kostuivat hänen -puhuessaan: - --- Siinä tapauksessa... etten teitä miellyttänyt, olisi teidän pitänyt -sanoa se toissa päivänä, kun tavattiin ensi kerran Barouillère-kadulla. -Olitte päinvastoin semmoisessa höyryssä, että oikein naurettiin -perästäpäin, Thérèse ja minä! Vaan minua se huvitti ja minä ajattelin -heti: "No hyvä, koska häntä näin paljon miellytän, niin sopii se sitte -minunkin puolestani!..." Osuitte oikeaan aikaan... tahdoin saada -jonkun... te ette voi sitä ymmärtää, mutta niin se on... minä tahdoin, -minä tahdoin... Niin piti. Eikö sitte yhtä hyvin jonkun, jota -miellyttäisin, ja joka olisi kunnollinen, vakava, niinkuin te? Vaan -nyt, tänään näyttää kuin olisitte muuttanut mielenne... Pelkäätte -kajota minuun. Kohtelette minua, kuin mitäkin tyttöletukkaa. - -Hän nyyhkytti kuivasti, hermostuneesti. Mutta sitte hän taas heti alkoi -puhua, miltei vihaisesti. - --- Vaan minä en ole mikään letukka. Jos olisin tahtonut, niin olisi -minulla ystäviä enemmän kuin kellään. Thérèse teille kyllä on puhunut, -etten voi mennä ulos, ellei heti joku ole jäljessäni. Mikä sitte teitä -ei minussa miellytä? Pelkäättekö? Olenhan jo yli seitsemäntoista -vanha!... Vai joko sitte olette saanut kylliksenne minusta? - --- Nukki! koetti Bourdois keskeyttää, seisoen siinä typerryksissään -hänen puheestaan. - --- Enkä ole mikään letukka, jatkoi Nukki, ihan punasena vihasta. -Minulla on lyhyet hiukset ja nukin muoto; mutta ei kukaan neulomon -tytöistä ole niin kehittynyt, kuin minä... Tuossa, katsokaa sitte!... - -Hän riuhtaisi pois neulan kauluksestaan ja aukaisi yhdellä tempauksella -puseronsa vyötäisiä ja olkalapoja myöten. Täyteläinen, pullea, kuin -kyyhkysen kaula paljastui, näyttäen kureliivisuojuksen karikkojen -kohdalle asti hartiat ja komean, punertavan, mehevän rinnan. Veri -tulvahti vanhanpojan päähän. Mutta olikohan hänellä aikaa nähdä mitään? -Hän oli tuossa tuokiossa jo nuoren tytön jalkojen juuressa ja aivan -kuin itsestään sulki hän molemmin käsin liivin jonkunlaisen kiihtyneen -häveliäisyyden valtaamana. Painaen suuren harmaan päänsä jälleen -verhottujen hartiain väliseen kuoppaan, sopersi hän: - --- Ei!... minä pyydän sinua... En tahdo! Sinä et saa!... - -Nukki oli niin ihmeissään, niin hämmästynyt, ettei voinut vastata -mitään. Painaen häntä rintaansa vastaan, peittäen suudelmilla hänen -ruskeita kiharoitaan korvien kohdalta, jatkoi Bourdois: - --- Pikkunen! Rakkaani... älä ole niinkuin nuo tytöt, kuin Thérèse, kuin -kaikki muut... Vakuutan sinulle... ei se sinulle sovi. Olen varma, että -sinä olet suuremman arvoinen. Tämmöinen vanha kuin minä... ja sinä niin -nuori, niin kaunis!... Näet sen, se inhottaisi minua ikipäiviksi. Mutta -sentään, minä sinua rakastan... enkä minä tahdo turmella sinua... Älä -suutu! Minä en osaa selittää sinulle... Mutta näethän, että sinua -rakastan... että rakastan sinua enemmän kuin jos kohtelisin sinua -niinkuin katutyttöä... tahi kuin tuota Thérèse'a, tuota hupsua. Siitä -saakka, kuin kauniit silmäsi katsoivat minuun, olen sinua rakastanut. -Ja nyt minä tunnen, etten voi enää elää ilman sinua. Ole siinä -noinikään, rintaani vastassa. Kas niin!... Olet kiltti. Et sysää pois -ystävätäsi... Näin olen onnellinen... niin onnellinen... - -Hän ei osannut paremmin ilmaista onneaan sanoin. Mutta olla siinä -painautuneena Nukkia vastaan, hengittää hänen ruumiinsa lämpöä, kuulla -hänen pikku sydämensä nopeat lyönnit ja tuntea oman sydämensä -vapautuneeksi siitä sekavasta tuskasta, joka oli häntä rasittanut, se -tuotti hänelle ehdottoman puhtaan mielihyvän toivomuksineen, ettei se -koskaan loppuisi ja että hän aina, aina, viimeiseen hengenvetoonsa -saakka, saisi levätä siinä Nukin levotonta povea vastaan, kuulematta -mitään, näkemättä mitään. Eikä tyttö yrittänytkään ajaa häntä siitä -pois. Hän tunsi vain otsalleen, ohimoilleen kuumain kyyneleiden -valuvan. - --- Voi, älä itke! Pikku! Pikku! Hän nousi ylös ja näki tytön -kyyneltulvan vallassa. Hän oli nyt lapsen näköinen enemmän kuin -milloinkaan: aivan kuin lapsilla, näytti kuin kyyneleet hänellä -olisivat vuotaneet ei ainoastaan silmäluomista, vaan suusta, nenästä, -poskilta, ja kun koko hänen punaiset, pöhöttyneet kasvonsa olisivat -vedeksi liuonneet. Hän ei enää pidättänytkään itkuaan, vaan alkoi -ääneen nyyhkyttää, välittämättä siitä, että nyrpisti kauniita -piirteitään; ja koko hänen kauneutensa, naisellisuutensa katosi tuohon -tulvaan. - --- Pikku! Pikku! hoki Bourdois epätoivossaan. - -Hän, tuo vanha poika, seisoi siinä neuvottomana lapsen hädän johdosta. -Hän tahtoi ottaa hänet syliinsä, kun itkevän lapsen. Mutta silloin -tyttö väisti pahoilla mielin. - --- Te sanoitte.. Te sanoitte, nyyhkytti hän... että minä olen katu... -katutyttö... - --- Sitä en ole koskaan sanonut! En koskaan... Tiedän hyvin, että olette -mitä rehellisin... puhtain pikku tyttö... - --- Sanoittepa kyllä, jatkoi Nukki itsepäisesti ja kyyneleissään -hajamielisenä tuon päähänpistonsa johdosta... No!... Jos teillä on -sisar... tahi tytär... niin, enpä tiedä... toivoisinpa hänen olevan -yhtä puhtaan kuin minä olen... Ei kukaan ole koskaan minuun kajonnut, -ei kukaan, kuuletteko sen, herra? Ei edes suudellut... On vainkin... se -nuori mies... täällä... jonka kanssa olin häissä... ja joka nyt on -insinööri... Mutta paitsi häntä olette te ainoa, jonka olen sallinut -lähennellä minua. Ja minä tahdon, että teidän pitää uskoa, mitä minä -sanon, lisäsi hän, polkien jalkaansa, -- sillä se on totta! - --- Mutta uskonhan minä! Olen varma siitä! - --- Kuulkaa nyt! alkoi jälleen Nukki, joka ei enää itkenyt, mutta jonka -kyyneleiden marmoroimat kasvot ja epäjärjestyksessä olevat hiukset -antoivat hänelle edelleen lapsellisen epätoivon liikuttavan kuvan -muodon. Kuulkaa! Minä näen kyllä, mikä teille on antanut huonon luulon -minusta, mikä teidät on saattanut uskomaan, että olisin katutyttö. -(Bourdois yritti turhaan vieläkin panna siihen vastalauseensa.) Se on -se, että teitä tuntematta tulin Zonin parissa Cherche-Midi-kadulle, -että paikalla suostuin tapaamaan teitä, että nyt olen täällä teidän -kanssanne. Kyllä minä sen hyvin näin! Teidän mielestänne minä toimin -liian nopeasti; te ajattelitte: "Tämä on vieläkin turmeltuneempi kuin -Zon..." Vaan nyt minä selitän teille. Se on kyllä totta: heti kun -teidät näin, oli päätökseni tehty. Ja te voitte tehdä minulle mitä -tahansa, sillä... te näytätte niin hyväluontoiselta ja vakavalta ettekä -ole ollenkaan semmoinen kuin Gitrac, joka yhtämittaa vain vaihtaa -ystävättäriä ja tekee pilkkaa kaikesta. Ja sitte... ei koskaan yksikään -mies ole ollut niin keikallaan minua nähdessään kuin te, ja ainahan se -on vähän imartelevaa, vai?... Ja vihdoin, (johan sen olen teille -sanonut), tulitte ihan parhaaksi: olin päättänyt tehdä, kuin kaikki -muut, sillä niin täytyi. Niin juuri, herra, täytyi taikka ei olisi -ollut muuta jäljellä kuin heittäytyä virtaan tahi raitiovaunun pyörien -alle... Ihan totta, ajattelin sitä jo. Vaan sitte, kävi näinikään! -Pelotti... Zonhan on teille puhunut, että asun äitini luona ja että... -(hän hiukan kalpeni ja puhui varovammin), -- että äidilläni... on -muuan... herra... ministeristön virkamies. Hänellä se oli jo isäni -eläessä... Isäni, niin, hän rakasti minua kovin. Äiti tuotti hänelle -paljon suruja... - -Kyyneleet kostuttivat jälleen hänen silmänsä. Hän kuivasi niitä -nenäliinallaan ja jatkoi: - --- Se herra, joka meillä käy, on teidän ikäisenne, mutta hän ei ole -näin arkaluontoinen, kuin te... Oi, ei!... Hän on kauhea. Vainoo minua. -Sattuu, etten pääse hänestä muuten kuin apua huutamalla... Minä oikein -inhoan häntä. Koskaan ei hän minulta mitään saa. Vaan äitini on -huomannut, että hän on iskenyt silmänsä minuun. Ja äiti on käynyt -mustasukkaiseksi. Ihan joutavasta lyö hän minua... haukkuu sanoilla... -joita en uskalla mainitakaan teille... joka päivä uhkaa hän viskata -minut pellolle... Viime viikolla... täytyi minun mennä yöksi erään -tuttavan rouvan luo; äiti, näet, ei avannut ovea minulle, kun tulin -kotiin neulomosta, siellä kun oli pitänyt valvoa. Niin ymmärrättehän -sen, etten voi hänen luonaan asua. Eikä minua juosta kotiin hakemaan, -ei... Se herra, kentiesi, mutta mitään valtaa hänellä ei ole; äiti taas -tulee olemaan hyvin tyytyväinen. Ja kun en voi elää yksin työlläni, -niin, mikäs siinä oli... täytyi kai löytää joku, joka... minut ottaisi. -Mutta antaa jonkun tuntemattoman puhutella itseäni, seurata häntä, -niinkuin monet minun tovereistani tekevät, se on minusta mahdotonta, -sitä en voi. Silloinpa sattui, että Zon kertoi minulle illanvietostaan -Gitrac'in kanssa, puhui teistä ja sanoi maininneensa teille minusta. -Ajattelin: "No, se on sallittu! Olkoon menneeksi!" Ja minä läksin -kanssanne... Olette vain saanut kylliksenne, se on selvä. Vaan nyt minä -aion lähteä pois, heti. - -Hän nousi ja meni, aivan päästä pyörällä olevan Bourdois'n seuraamana, -kamariin, otti hattunsa ja pani sen päähänsä. Bourdois rukoili: - --- No mutta Nukki!... Älkää olko paha... älkää jättäkö minua!... Mitäs -teille olen tehnyt? Jos olen loukannut, niin sitä en ole tahtonut, ja -minä pyydän anteeksi... Jääkää!... Se, mitä juuri nyt minulle olette -kertonut, se on kauheata. No, minä olen ystävänne nyt, teitä rakastava -ystävänne, joka on tekevä kaikki pitääkseen teidät. - -Hän seisoi epäröiden, iso neula puoleksi upotettuna hattuun ja -hiuksiin. Kääntymättä sanoi hän Bourdois'lle, jonka hyväluontoiset, -hätääntyneet kasvot hän näki peilissä: - --- Onko se totta, että teette kaikki pitääksenne minut? - -Niin syvän mielenliikutuksen painamalla äänellä, että se häntä -itseäänkin hämmästytti, vastasi Bourdois: - --- Kaikki... Nyt en voisi elääkään enää, jos teidät kadottaisin. - -Nukki veti neulan verkalleen takaisin, pani sen uunin reunalle ja otti -hattunsa pois. Kun hän kääntyi Bourdois'ta kohti, nousi hymy taas hänen -kasvoilleen. - --- Olettepa te omituinen! sopersi hän. - -Bourdois veti häntä varovasti puoleensa, peläten hänen luiskahtavan -käsistään. Mutta Nukki ei vastustanut. Seisoen Bourdois'n rinnalla, -ulottui hän häntä tuskin olkapäihin asti. Ja Bourdois'n täytyi hieman -kumartua koskettaakseen huulillaan hänen puoleksi epäkuntoon joutunutta -hiuslaitettaan. - -Nukki loi häneen siniset, jälleen kirkastuneet silmänsä, oikaisi -jäseniään ja haukotti kissan haukotuksen. - --- Olen niin väsynyt! sanoi hän. En tiedä shamppanjastako... vai -savukkeista... vai siitä, että olen itkenyt. Vaan olen väsynyt, kovin -väsynyt. - --- No, mitäs muuta... teidän pitää levätä, käydä pitkäksenne, sanoi -Bourdois. - --- Vuoteelle? Saanko? - --- Tietysti!... Kah! - -Bourdois otti itse pois peitteen suojuksen ja asetti pielukset -paikoilleen. - --- Kas noin. - --- Mutta, sopersi Nukki, ikäänkuin arastellen, jos käyn pitkäkseni, -niin nukun. - --- No, nukkukaa sitte, Nukki. - --- Entäs te? - --- Minä... katselen teidän nukkuvan. Älkää minusta välittäkö. - -Bourdois huomasi hänen tahtovan sanoa jotakin ja arvasi, mitä se oli... -Tyttö ei uskaltanut pyytää häneltä, että hän antaisi hänen maata. - --- Otankohan minä pois kenkäni, vai? - -Bourdois auttoi häntä; hiukan kömpelösti, hän päästi auki keltaiset -nauhat, tytön nauraessa sille ja hänen polvillaan olemiselle. Kun sitte -naurettavan pikkuruiset, mustiin sukkiin verhotut jalat tulivat esille, -ei Bourdois voinut vastustaa haluaan ottaa ne yhdessä molempiin -käsiinsä ja suudella niitä. Tyttö kiemurteli kutituksesta .. - --- Älkää! Älkää! Minä pyydän... Se tekee... se tekee kipeätä. - -Silloin Bourdois nousi ylös, otti hänet syliinsä ja piteli hetkisen, -niinkuin imettäjä lasta. Hän katseli noita nyt iloisia silmiä. Ja -kiintymistään kiintyi hänen sydämensä niihin, tuon lapsimaisen naisen -olentoon. - --- Rakkaani! rakkaani! hoki hän. - -Ja hän laski hänet hellävaroin vuoteelle, asetteli vielä päänalusia ja -käänsi peitteen reunan nilkoille, ettei niitä kylmettäisi. Tyttö antoi -hänen laitella. Auringon säde, joka pilkisti viereisestä huoneesta, -lankesi vinoon päänaluselle ja tanssitti tomuhiutaleita vuoteen -laidalla. Bourdois meni sulkemaan salin sälevarjostimia. Kun hän -palasi, nukkui Nukki jo kuin väsähtynyt lapsi. - -Bourdois kävi istumaan paikalleen, hänen päänalusensa viereen, siihen, -missä tyttö kenkiään riisuakseen oli istunut, ja katseli häntä -tyytyväisenä, että hän nukkui ja ettei hänen itsensä tarvinnut vähään -aikaan puhella, väitellä hänen kanssaan tahi tyynnyttää häntä. Tyttö -vaipui uneen tuota pikaa sikeästi kuin pienet lapset, kun heitä pannaan -maata. Ja nukkuessaan oli Nukki yhtä kiehtova kuin valveellakin. Hän -lepäsi siinä pää pieluksella niin, että leuka oli hiukan koholla, -kyyhkyskaula näkyvissä; ja tuo kaula oli kalpea, kalpea myöskin leuan -alus; ja tuo kalpeus, hieman hikisen kostea, suli huomaamattomin astein -siihen heleään ruusunpunaan, joka peitti hänen poskensa ja muut -kasvojen osat kokonaan. Bourdois, joka ei suinkaan ollut luonnostaan -runollinen, ei voinut olla ajattelematta: "Ei ole muuta kuin kukat, -joiden värivivahdukset niin voivat sijoittua rinnan törmäämättä -yhteen... ehkäpä hedelmät, nuoret persikat..." - -Vaikka Nukki olikin pannut kiinni liivinsä ensimäisen napin vain, -verhosi sininen kangas somasti hänen rintansa. Sininen nahkavyö kiristi -hänen vyötäisiänsä, toinen lanne kohosi korkealle ja jalat, hameen -helmat katosivat ylöskäännetyn jalkapeitteen alle. Siinä tilassa näytti -Nukki pitemmältä, jopa täysikasvuiselta naiselta. Molemmat kädet -lepäsivät yhdessä vuoteen laidalla. Hän nukkui, huulet suljettuina, -huomaamatta hengittäen, kasvot vakavina. - -"Kas niin, ajatteli Bourdois... Nyt se on tehty. Minä pidän hänet. -Sallia hänen palata kotiinsa tuon miehen pariin, olisi rikos. Mikä -roisto se onkaan! Ja semmoiset hirviöt vielä saavat elää... ja olla -valtion viroissa... Tyttö parka! Antautua tuommoiselle irstailijalle -tahi... heittäytyä virtaan, raitiotievaunun pyörien alle..." - -Nukki, synkän aallon nielaisemana jonkun sillan kaaren kupeella, tahi -pitkällään kiskojen päällä raitiotievaunun tulla kolistaessa, semmoinen -kauhistuttava kuva kiiti vanhanpojan, mielenliikutuksen ja ehkäpä -shamppanjankin kiihdyttämissä aivoissa. - -"En koskaan, en koskaan salli semmoisen onnettomuuden tapahtua. Minä -pidän hänet. Vien hänet tänä iltana asuntooni..." - -Ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa loi jo edeltäkäsin kuvan -paluumatkasta Parisiin, hänen kotiinsa. Ovenvartia... Philomène .. -Huone ja sen hänen sedältään peritty kalusto... Ainoa vuode... - -Ei, se oli suorastaan mahdotonta, että hän, Bourdois, kunnioitettu ja -hyvämaineinen, toisi semmoisen nuoren tytön asuntoonsa. - -Hän tunsi äkkiä kauhua sellaisesta suuresta muutoksesta elämässään. -Ei omia tapoja enää. Ei täsmällisyyttä. Eikä ainoastaan hänen -liikkeittensä ja toimiensa tavallinen järjestys, joka siihen saakka oli -tuottanut hänelle eräänlaista tyyneyttä ja pitkällistä onnea, vaan jopa -hänen omantuntonsa rauhakin näytti ainiaaksi hämmentyneeltä. - -"Tässä täytyy olla luja. Minun voi käydä ohrasesti. Hyvä, ettei poliisi -vielä sekaannu asiaan: tyttöhän on alaikäinen!" - -Kuinkas sitte?... Viedä hänet Parisiin, antaa hänelle rahaa, laskea -hänet tiehensä ja unhottaa hänet. - -Mutta kun Bourdois ajatteli, ettei koskaan enää näkisi Nukkia, niin -oikein kouristi hänen sydäntään. Hän kumartui ja painoi suudelman tytön -toiselle hervottomana lepäävälle kädelle. Käsi tuskin hievahtikaan. - -"No mitäs sitte? ajatteli Bourdois. Teen niinkuin monet muut. Sijoitan -tytön johonkin lähistöllä olevaan huoneeseen jonkun palvelijan hoitoon. -Käyn sitte häntä tervehtimässä milloin haluttaa. Elän lemmensuhteissa -niinkuin monet muut minun ikäiseni miehet. Pidän omat tapani edelleen. -Muuten on parempi, että hän vastakin tekee työtä... jotakin helppoa, -joka ei väsytä... työtä kotonaan..." - -Hän mieltyi joksikin aikaa siihen ajatukseen. Hänen oli ihmeellisen -hyvä olla kuvitellessaan itselleen tuon asunnon, päivälliset, kävelyt -ja matkat Nukin seurassa. Tuo lemmenliitto hänen kotinsa ulkopuolella, -se kun jätti sisäiset olot rauhaan, entisilleen, viehätti häntä. Mutta -näin kuvitellessaan tunsi hän, että valhetteli itselleen, että -laiminlöi erään tärkeän kohdan, pääkohdan, joka vielä oli ratkaisematta -ja josta kaikki muu riippui. Yht'äkkiä tuo pulmallinen kysymys -tunkeutui hänen ajatukseensa ja karkoitti kaiken muun: - -"Siis teen hänet jalkavaimokseni?..." Ja hän ei tietänyt, mitä -itselleen vastata. Hänen yhtä neuvottomana ollessa kuin tuon -liivikohtauksen edellä, kasvoi hänessä nyt epäily, ettei hän ollut -selvillä Nukin aikeista. Olihan hän hänelle sanonut (niin -varomattomasti!), että oli hänelle liian vanha ja että semmoinen liitto -olisi vastenmielinen. Olihan hän ainiaaksi sysännyt luotaan sen niin -mieleisen, niin rohkean suoran myöntymyksen, jonka Nukki hänelle antoi. -Hän muisteli häntä hattuaan peilin edessä laittelemassa, sitte häntä -vastaan painautuneena, kun hän hänen hiuksiaan suuteli, sitte silloin, -kun hän piteli häntä sylissään ennenkun pani vuoteelle... ja hänessä -heräsi mieletön, mutta perin voimakas tunne, että Nukki silloin ei -ollut aivan sama kuin ennen itkuun puhkeamistaan, samalla kertaa -luottavampi ja häveliäämpi, vähemmin jalkavaimo, enemmän ystävätär, -ehkempä enemmän siskon lapsi vanhan sedän rinnalla. Hän soimasi -itseään: - -"Minkätähden puhuinkaan hänelle semmoisia tuhmuuksia! Sen tähden vain, -että hän aukaisi puseronsa! Vaan siksihän hän oli tullutkin!... Nyt -tässä on koko puuha ennenkun saa hänet entiselleen taas!" - -Kun Nukki siinä makasi eikä nähnyt häntä, tunsi hän olevansa rohkeampi, -päättäväisempi. - -"En minä häntä vahingoita millään lailla, päinvastoin... Gitrac oli -oikeassa! Vallata semmoisia olentoja, kuin Zon ja Nukki, on itse teossa -sama kuin auttaa heitä, suojella heitä vielä pahemmilta pettymyksiltä. -Totta puhuen ei siinä ota päälleen mitään edesvastuuta. --" - -Näin puhui hän itselleen, tukehduttaakseen sen sisäisen äänen, joka -lähti hänen sydämensä pohjasta ja joka sanoi: "Hän on rehellinen tyttö -ja sinä aiot vietellä häntä..." - --- Vaan ell'en minä, niin joku muu huomenna! - -Hän sanoi sen ääneen, puoleksi kuuluvasti, mutta erityisellä ponnella: -nukkuvan lapsen luomet räpähtivät aukeamatta. - -Silloin Bourdois, omantuntonsa itsepäisistä vastustelemisista -kiihtyneenä ja saadakseen sen vaikenemaan, kävi katselemaan nukkuvaa -niin, kuin ei hän häntä vielä koskaan ollut katsellut: laskemalla -himonsa valloilleen, jopa kannustaenkin sitä. Hän nousi ja kumartui -tytön ylitse. Oi, sitä elävän, hengittävän, liikkuvan kukan lemua! Sitä -hiusten, kasvojen ja hiukan hikisen kaulan tuoksua! Nuo huulet... ne -eivät olleet koskaan auenneet oikeille suudelmille... Kyllä -kuitenkin... Sulhaspoika... Maurice, se koululainen, joka nyt oli -insinööri. Häntä hän oli rakastanut... Hänen tähtensä hän oli tänään -tahtonut tulla Villeboniin. Bourdois vihasi tuota ilkiötä, joka tyttöön -oli jättänyt näin lähtemättömän muiston... "Tietysti hän on hänet sen -jälkeen tavannut." Niitten salaisten lakien mukaan, jotka himojamme, -tunteitamme hallitsevat, kiihoitti tämä tuntemattomaan mieheen -kohdistuva viha vastavaikutuksena hänen tahtoansa sillä hetkellä. Hän -tunsi itsessään vastustamattoman, raa'an voiman voittaa ne esteet, -jotka jokaisen naisen, jopa lujaluontoisimmankin, vaisto eteen asettaa. -Hän hyykistyi tuon nukkuvan pikkaraisen yli, onnellisena, että tunsi -yht'äkkiä pois la'aistuiksi, kuin tuulen puuskan puhaltaman oljen, koko -entisen pikkumaisen rehellisyytensä, kaiken omantuntonsa turhan -varovaisuuden, kaiken tunnollisuutensa, kaiken ujon hyvyytensä, kaiken -synnynnäisen kunnioituksensa naista kohtaan: kaikki oli himojen rajun -pyörremyrskyn hävittämä, turmelema. - -Hän kumartui uskaltamatta vielä koskettaa Nukkia, joka unissaan tunsi -hänen lähestyvän. Nukki kääntyi päänalusella ja kävi selälleen, hakien -vapaampaa paikkaa, ilmaa. Bourdois perääntyi hieman ja katseli -omituisen hekkuman tunteella nuoren ruumiin aivan kuin painajaisen -synnyttämää liikuntoa... Käsivarret, olkapäät hytkähtelivät ja yhtäkkiä -koko ruumis säpsähti ikäänkuin jotakin kosketusta väistääkseen... -Tuosta nykäyksestä laukesi kauluksen nappi, pusero avautui jälleen ja -unissaan levitti Nukki sitä vieläkin enemmän, ikäänkuin häntä olisi -ahdistanut, ikäänkuin hän väkisin olisi tahtonut hengittää... Sitte hän -tyyntyi ja jäi rauhallisena makaamaan selälleen, pusero auki. - -Sillä kertaa katseli Bourdois häntä viivytellen, omituisen suloisen -tuskan valtaamana, kuin rikoksellinen, joka nauttii rikoksestaan... -Siinä oli hänen edessään avorinta tuskin enemmän kuin tanssiaisissa, -vähemmin kuin teatterissa, mutta siinä oli nuoren avokaulaisen tytön -likeisyys... hänen paitansa vaatimaton karikko... kureliivin suojus -punaisine nauhasolmuineen .. alaston olkapää ruskeine hartiakuoppineen -ja kiinteä, pullea, kehittyneen naisen rinnan alku. -- Nukki! lausui -vanhapoika. Ja yht'äkkiä kohtasivat hänen silmänsä Nukin avatut -silmät... Hän katseli, vielä aivan unen horroksissa ja nähtävästi -käsittämättä, mitä näki, missä oli. Sitte asiat jo selvenivät hänelle, -hän tunsi Bourdois'n, huomasi oman itsensä... Välittömän ujouden -liikkeellä, jota seurasi poskille nouseva heleä puna, veti hän -puseronsa kiinni ja piteli sitä molemmilla käsillään. - -Bourdois tunsi, että jotakin oli nyt lopussa, että salliman tuomio oli -allekirjoitettava, että elämän portti, joka hetken oli ollut ra'ollaan, -telkeytyi hänen edessään. Pitkän aikaa seisoi hän äänettömänä tytön -edessä, joka ei itsekään enää näkynyt uskaltavan puhua. Vihdoin sanoi -Nukki: - --- Olenko nukkunut? - --- Kyllä, sanoi Bourdois. - --- Kauankin? - --- Hyvinkin kolme neljännestuntia. - --- Oi, minua hävettää... - --- Eihän... toki... se oli oikein hyvä. Onko teidän parempi olla nyt? - --- Olen vielä hiukan unissani... - -Hän nousi istualleen ja käänsi sitte jalkansa vuoteen laidalle, johon -istuutui. - -Bourdois oli tyytyväinen nähdessään tytön nauravan. "Ei hän näy olevan -vihainen minulle... Ja... että olisin käyttänyt hyväkseni sitä -tilaisuutta, kun hän nukkui minun turvissani... se olisi ollut liian -kunnotonta. Onni oli, että hän heräsi ajoissa! Hän ei olisi sitä -minulle koskaan antanut anteeksi..." - --- Mennäänkö vähän kävelemään? esitti Nukki, soljahtaen vuoteesta -maahan ja istuutuen sitte tuolille pannakseen kengät jalkaansa. - --- Tietysti! - -Hän tahtoi vielä auttaa, mutta Nukki esteli kohteliaasti. - --- Älkää! Eihän minulla ole kotonanikaan kamarineitsyttä, tiedättehän -sen. - -Bourdois ei tahtonut olla itsepäinen. "Vast'ikään, ajatteli hän, salli -hän sen minulle... Jotakin on nyt muuttunut". - -Hän oli hieman pahalla tuulella siihen asti kuin -- laskun maksettua -- -molemmat jälleen katosivat metsään Bellevue'ta kohti. Kello oli lähemmä -puoli viisi. Aurinko paistoi, mutta metsän siimeksessä oli hyvä olla, -siellä kun hellittämättä on niin viileä, että puitten rungotkin aina -ovat vihreän homeen peittämät. Kun polku kaiteni, tarttui Nukki -ystävänsä käsivarteen. Nähdessään tytön niin lähellä itseään, niin -tuttavanomaisena, tunsi Bourdois sydämensä paisuvan ilosta. Nukki näkyi -vihdoin viimein leppyneen ja rupatteli, niinkuin Thérèse oli kertonut, -lakkaamatta. Bourdois kuunteli häntä ja ajatteli ihastuneena: "Ei hänen -ole vähintäkään ikävä minun seurassani." Kun hän kotvasen oli vaiti, -kysyi Bourdois: - --- Tuota koululaista... sitä nuorta miestä, joka oli häissä -kanssanne... ettekö ole häntä sitte sen koommin koskaan nähnyt? - --- Kyllä, sanoi Nukki ja punastui. -- Miksi sitä minulta kysytte? - --- Kuullakseni vain. Ei siinä mielestäni muuten mitään pahaa ole. - --- Niin, jatkoi Nukki... minä tiedän hyvin, että se on teille -samantekevä... ja teille voin sen kyllä kertoa. Me olemme tavanneet -toisemme täsmälleen kuusi kertaa häitten jälkeen, kunnes hän tuli -insinööriksi... Chaumontiin... tuohon kovin ikävään paikkaan. Hän on -silloin tällöin minulle kirjoittanut... ja minä olen vastannut. Pian -hän minut kuitenkin unhottaa. Sehän on luonnollista. - -"Tyttö on nähtävästi ollut hänen jalkavaimonsa", ajatteli Bourdois. - -Mutta aivan kuin Nukki olisi arvannut hänen ajatuksensa, lisäsi hän -heti: - --- Jos vain olisin tahtonut, olisi hän kyllä vienyt minut mukaansa -sinne. Vaan minä en tahtonut. - --- Miks'ette? kysyi Bourdois, tuntien pienen pistoksen sydämessään. - -Hypistellen lehteä, jonka oli matalasta puunoksasta reväissyt, ja katse -haaveksivana vastasi Nukki. - --- Sillä... Eihän sitä tiedä! Olin hänet tuntiessani lian nuori... -liian naivi... Tytöt ovat tyhmiä, lisäsi hän, nauraa tirskahtaen. -Palattuani noista häistä, joissa oltiin yhdessä, Maurice ja minä, -ajattelin minä maata pannessani: "En koskaan mene naimisiin kenenkään -toisen kanssa..." Minusta tuntui ihan luonnolliselta, että hän minut -kerran naisi. Ajatelkaahan, minä olin viidentoista vuoden vanha!... No, -uskoisitteko, että, kun viisitoista vuotiaana semmoisen tuhmuuden -sanoin, niin aina kuitenkin olen pidättäytynyt antautumasta hänelle? -Siihen en koskaan voinut suostua. Heti kun hän vain yritti olla tuhma, -kävin minä häijyksi häntä kohtaan. - -Bourdois kuunteli alakuloisena. Nukki lopetti viisastellen: - --- Nähkääs, herra, ne naiset... ne ovat niin käsittämättömiä, etteivät -ne käsitä itsekään itseään. - -Bourdois kysyi mieltään rohkaisten: - --- Miksikäs hän sitte ei teitä nainut? - --- Voi, voi! sanoi Nukki... tämmöisen ompelutytön, kuin minä... jolla -ei ole penniäkään... ja hän, joka on herra... ja joskus ehkä voi saada -vuodessa kuusi tuhatta francs'ia... Ei... ei siitä tule mitään. Hän -tahtoo itselleen tytön, jolla on rahaa. - -Tie, jota he kulkivat, vei Bellevue'hen. Bourdois esitti, että -menisivät Meudoniin ja sieltä junalla Invalides-kaupunginosaan. Kun he -saapuivat Meudonin törmänteelle, oli kello kuuden tienoilla iltasella. -Vähäinen joukko yksinkertaisia, sen seudun tavallisia kävelijöitä sekä -muutamia ulkomaalaisia matkailijoita katseli siinä maisemaa, johon -sisältyi näköala Parisia, aivankuin tauluna, likeisten puitten -kehystämänä. Pitkän aikaa Bourdois ja Nukkikin seisoivat mietteissään -tuon avaran näköpiirin edessä. Alakuloisuus ilman mitään kovin kirpeätä -tunnetta, nöyrä alakuloisuus laskeutui Bourdois'n mieleen. Hän -kiinnitti katseensa toveriinsa: hän värisi rakkaudesta noihin ruskeihin -kiharoihin, tuohon lapsimaiseen naishaahmoon, noihin suloisiin -kasvoihin, jotka hymyilivät häntä kohti. Jättää kaikki... ei... se oli -suorastaan mahdotonta. Hän rakasti tuota tyttöä, jopa sillä omituisella -surun tunteella, jonka tämä hänessä nyt herätti, jopa sillä hukkaan -eletyn elämän, myöhästymisen tunteella, jonka hän hänessä synnytti -tahtomattaan, tietämättään, ja joka häntä raateli, mutta samalla -jalostutti, hienostutti hänen omissa silmissään. - -Nukki nousi ylös: - --- Nyt, sanoi hän, täytyy mennä. - --- Mennä -- minne? - --- Kotiin, tietysti... äitini luo. - --- Kuinka?! sanoi Bourdois... Vieläkö senkin jälkeen, mitä minulle -kerroitte?... - -Tyttö pudisti päätään. -- P--h!... tuleehan sitä kertoneeksi... -välistä, kun tuntuu kovin vaikealta. Vaan onhan sitä kestänyt tähän -saakka ja kestänee vieläkin kappaleen aikaa. - -Kävelijät katosivat vähitellen suurelta penkereeltä. Kivipenkki jäi -tyhjänä seisomaan vihannan jyrkänteen partaalle. Ihan päässä vain -haaveksi vielä muudan laiha, surullisen näköinen nainen, kyynärpäähänsä -nojaten. - -Bourdois rohkaisi mielensä: - --- Kuulkaahan, Nukki, sanoi hän. Mehän jo tunnemme toisemme. Onko -teissä luottamusta minuun? - --- Luottamusta? kysäsi tyttö, niinkuin hän ei olisi ymmärtänyt. - --- Tahdon sanoa, että te tiedätte, että minuun voi luottaa? - --- Tietysti! - --- No! Miks'ette tahdo, että minä pidän teidät luonani? - -Nukki muuttui hyvin vakavaksi. - --- Tekö pitäisitte minut?... Teillä kun on semmoinen ajatus, että... -aina... oltaisiin vain ystäviä? - -Hän punastui hiukan näitä sanoja lausuessaan. Bourdois yritti sanoa: -"Mutta eihän minulla semmoista ajatusta ole... Ehkä, päinvastoin, -joskus..." Tyttö loi häneen niin luottavaisen katseen, ettei hän -rohjennut sitä sanoa. Ja niinkuin kaikki ujot, puhui hän, mitä suuhun -sattui, lateli sanoja, jotka lähtivät kuin sirpaleina sydämestä. - --- Niinpä juuri, Nukki... Minä en pyydäkään muuta kuin saada olla -teille ystävä, isä... - -Hän sai palkinnokseen mitä suloisimman, puhtaimman ja kiitollisimman -katseen, minkä koskaan nuoren tytön silmät ovat miehen kasvoihin -luoneet. - --- Se on siis päätetty? uteli hän edelleen. Saan siis pitää teidät? - --- Ei tänä iltana... puhui Nukki. Ymmärrättehän... en ole ottanut -mitään mukaani... Mutta huomenna tahi ylihuomenna... milloin -tahdotte... teen niin, että äiti vihastuu minuun ja ajaa minut -pellolle... - -Puhumatta sitte enää sanaakaan astuivat he alas mutkittelevaa tietä, -joka vie penkereeltä Pont-de-Saint-Cloud'n asemalle. Molemmat olivat he -mietteihinsä vajonneet. Molemmat tunsivat he syvän, lopullisen sovinnon -syntyvän välilleen, mutta äskeisen väärinkäsityksen tukala tunne pysyi -vielä, eikä Bourdois eikä Nukki kyennyt sanoin ilmaisemaan, että asia -oli ratkaistu, ettei heidän kesken enää tulisi olemaan kysymystä siitä, -minkä Nukki nimitti "tuhmuuksiksi", mutta että he sittenkin tulisivat -rakastamaan toisiaan tämän sanan inhimillisessä merkityksessä, että -tulisivat tarvitsemaan toinen toisensa, tarvitsemaan toinen toisensa -läsnäoloa ja hellyyttä. Ikäänkuin pannakseen sinetin tämän äänettömän -sovintokirjan alle soljahti Nukin hansikoittu kätönen Bourdois'n isoon, -paljaaseen kouraan. Tämä sulki siihen tuon suloisen pikku elävän -esineen ja vaikka hän yhä tunsikin sydämensä raskaaksi, oli hän nyt -kuitenkin tyytyväinen, miltei onnellinen. Näin kulkivat he sitte -käsikädessä asemalle asti. Ja siellä vasta höllitti Bourdois kätensä -tytön kädestä levottomasta ujoudesta odotussaliin kerääntyneiden -matkustavaisten edessä. - -Kello seitsemän lähti Saint-Lazare'n asemalta tuleva paikallisjuna -sieltä Invalides-asemalle. Bourdois osti kaksi ensiluokan lippua -toivossa, että saisivat matkustaa mukavasti yksin. Juna saapui -todellakin melkein ilman matkustavaisia: kokonainen ensiluokan vaunu -oli tyhjä. - -Kun se taas jysähti liikkeelle, mukanaan Nukki ja Bourdois, huudahti -tyttö: - --- Ette usko, mutta minä en ole koskaan vielä ajanut ensimäisessä -luokassa. Jos minä huomenna neulomossa kerron, että matkustin -ensimäisessä luokassa, niin sanovat, että valehtelen... - -Hän tarkasteli uteliaana vaunun sisustusta, laitteli hattuaan ja -hiuksiaan kuvastimen edessä, ja katseli maisemaa milloin oikealta, -milloin vasemmalta puolelta. Vihdoin kääntyi hän toverinsa puoleen, -joka miettiväisenä katseli häntä. - --- On huviteltu hyvin, sanoi hän... - -Ja oikaisten vartalonsa lisäsi hän: - --- Tämä kuitenkin väsyttää enemmän, kuin neulomossa päiväkausi... - -Hän istuutui Bourdois'in viereen ja tarttui hänen käteensä. Tämä -ymmärsi, että Nukki tahtoi suudella häntä, vaan ei uskaltanut. Bourdois -käänsi hänelle silloin poskensa ja Nukki painoi siihen pitkän -kiitollisen lapsensuudelman. Sitte kallisti hän päänsä ystävänsä -olkapäätä vastaan: - --- Minun on vielä uni, sanoi hän. - -Hänen hattunsa kovat sulat ja muut terävät esineet pistelivät -Bourdois'n korvia ja silmiä. Tyttö huomasi sen ja nauroi herttaisesti: - --- Sepäs on kiltti! sanoi hän... Ei hiisku mitään! - -Hän otti sukkelaan pois hattunsa ja pani sen penkille; taas oli hän -avopäin. Jotta tytön olisi mukavampi olla, kiersi Bourdois kätensä -hänen vyötäistensä ympäri. Hän oikein ihmetteli, että tunsi nyt -olevansa tyyni, ainoastaan hellyyden heikentämä vain. - --- Onko teidän näin hyvä olla, Nukki? kuiskasi hän. - -Mutta Nukki ei vastannut mitään; hän nukkui jo, tuossa tuokiossa -vaipuneena sikeään ja levolliseen lapsen uneen. - -Juna kiiti, milt'ei huohottamatta ja usein pysähtyen, Parisia kohti -viheriäin, metsäisen näköpiirin reunustamain tasankojen poikki. -Mailleen menevän päivän rusko taisteli virran nostamaa usmaa ja -etukaupungin tehdaslaitosten savua vastaan. Bourdois, joka pelkäsi -hievahtaakin, ettei herättäisi Nukkia, tunsi rintaansa vasten tämän -toisen ihmiselämän suloisen sykinnän, ja tytön käherretyt hiukset -koskettelivat hänen leukaansa ja leukapieliänsä. Oikean kätensä sormien -alla tunsi hän pyöreätä vartaloa puristavan nahkavyön. Outo onnen tunne -tunki hänen läpitsensä ja siihen liittyi tyydytys, ettei hän ollut -joutunut riettaan kiusauksen uhriksi, sekä vahvistava lohdutus, ettei -ollut elämäänsä sotkenut, yrittänyt vaarallista seikkailua. - -"Näin onkin parasta... Olin yksin ja vanhuus lähestyi. -- Niin nuoren -jalkavaimon ottaminen minun i'älläni olisi ollut typerää, inhottavaa. -Sen sijaan ottotytön tapainen... se käy päinsä? Hänhän on niin -hellätunteinen. Hän tulee minua kyllä rakastamaan..." - -Yht'äkkiä juolahti hänelle mieleen: - -"Entä Gitrac?..." - -Mitä Gitrac oli sanova, kun tämän saa kuulla?... Tuleekohan hän -tekemään aika lailla pilkkaa entisestä toveristaan? Ei... Ei koskaan -Bourdois enää sietäisi nähdä häntä, kuulla hänen kysymyksiänsä. - -"En tahdo tavata häntä enää, siinä kaikki... Enkä minä tarvitse -Gitrac'ia ensinkään. Ja Nukki muuttakoon toiseen neulomoon... Tahi -olkoon kokonaan enää menemättä mihinkään neulomoon..." - -Vaan minkälainen on hänen elämänsä oleva? - -"Mitäpäs muuta: annan hänen saada oppia jotakin. Hänhän on älykäs; -muutamassa tunnissa jo hän pystyy kilpailemaan minkä pikku keltanokan -kanssa tahansa, joka koulua käy... Tietysti! Minä en häntä jätä -neulomoon, noihin riettaisiin roskapaikkoihin... Rakas pikku raukka! -Ihme ja kumma, että hän tähän asti on rehellisenä pysynyt. En anna -hänen enää jäädä semmoisen vaaran alaiseksi..." - -Tämmöisen isällisen tunteen valtaamana suuteli hän Nukin kiharoita ja -painoi häntä kovemmin rintaansa, ikäänkuin suojellakseen häntä. - -Hänen toipunut sydämensä lämpeni nyt halusta saada tehdä hyvää tuolle -pikku tytölle, hyvää epäitsekkäällä tavalla, pelkästä huvista, tietäen -hänen olevan onnellisen. - -"Hän joutuu sitte joskus naimisiin... Hänhän on rehellinen -luonteeltaan. Minä toimitan hänet miehelään... kiusaksi tuolle -Chaumont'in insinöörihölmölle, joka pitää hänet liika vaatimattomana ja -liika köyhänä naidakseen hänet..." - -Vaan ell'ei hän tahtoisi mennä jonkun toisen kanssa naimisiin? Jos hän -tahtoo aina vain tuon insinöörihölmönsä? - -"Otaksuappa, että minä ehkä olisin vielä niin tuhma, että siihen -suostuisin!" ajatteli Bourdois. - -Hän soimasi itseään. Mutta Nukin vartalo siinä rintaansa vastassa ja -hänen hiustensa tuoksu sieraimissaan, antautui hän vaistomaisen, -kaikkia muuta voimakkaamman vakaumuksen valtaan ja tämä vakaumus -tyrkytti hänen mieleensä, ettei olisi niinkään tuhmaa olla hyvä, ettei -tuo lapsi pettäisi häntä, että olisi suloista, kun ei olisi yksin -maailmassa, että tuo olisi aistillisen seikkailun arvoista hyvinkin. -Olihan muuten arpa langennut. Ei hän voisi enää olla ilman tuota -suloista, luottavaista olentoa. Mikä oli tapahtunut, sitä hän ei ollut -etsinyt, mutta ettei sitä nyt olisi ollenkaan ollut, sitä hän ei olisi -halunnut. - -Juna oli sivuuttanut Javelin ja vieri Champ de Mars'ia kohti. Bourdois -kohotti hiljakseen pikku toverinsa vartaloa ja sanoi, herättäen hänet -isällisellä suudelmalla: - --- Kas niin, Nukki... Nyt ollaan Parisissa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI *** - -***** This file should be named 55204-8.txt or 55204-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/2/0/55204/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/55204-8.zip b/old/55204-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a6d07b2..0000000 --- a/old/55204-8.zip +++ /dev/null |