NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 11772 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..09b31e3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55198 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55198)
diff --git a/old/55198-8.txt b/old/55198-8.txt
deleted file mode 100644
index ba2d8e2..0000000
--- a/old/55198-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,11772 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tähtien turvatit III, by Zacharias Topelius,
-Translated by Theodolinda Hahnsson
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tähtien turvatit III
-       Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta
-
-
-Author: Zacharias Topelius
-
-
-
-Release Date: July 25, 2017  [eBook #55198]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT III***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-TÄHTIEN TURVATIT III
-
-Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
-
-Kirj.
-
-ZACHARIAS TOPELIUS
-
-Suomentanut
-
-Th. Hahnsson
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-G. W. Edlund,
-1890.
-
-Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino.
-
-
-
-
-KOLMAS OSA.
-
-VERRATON.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-  1. Ennen taistelua.
-  2. Taistelu Jankovitsin luona.
-  3. Taistelukenttä.
-  4. Sotalemmikki ja sotasairaala.
-  5. Sydän ja valtiotaito.
-  6. Brömsebron rauha ja Johannes Rudbeckius.
-  7. Toinen ja kolmas turvatti.
-  8. Leikinlaskua ja silkkinauha.
-  9. Jalopeurain kohtaus.
- 10. Ruben Zevin lähettiläs.
- 11. Sanomia itämaille.
- 12. Orjan orjatar.
- 13. Westfalin rauha.
- 14. Voitonriemuinen Parnassos.
- 15. Suosikit.
- 16. Äiti ja tytär.
- 17. Uhkaavia enteitä.
- 18. Kaarle Kustaa Olannissa.
- 19. Tähti ja turvatit.
- 20. Suuri käsky.
- 21. Stambul Sarai.
- 22. Kolmannella porras-astimella.
- 23. Messias.
- 24. Tähtien hetki.
- 25. Sulttaanin hat-i-scherif.
- 26. Verraton.
- 27. Uusi elämä.
-
-
-
-
-1. Ennen taistelua.
-
-
-    Hakkaa hänet palasiksi, siinä kun hän
-    makaa likistettynä hiirenloukossa!
-
-Ruskean hevosen ratsastaja yhä ratsasti. Niin paljo verta, niin monta
-kyyneltä, eikä vieläkään kylliksi! Joskus pidätti hän ratsuaan,
-välistä yhden, toisinaan kahdenkin kaupungin edustalla, katseli
-ivallisella hymyilyllä valtioviisaitten temppuja, kun koettivat
-kavaluudella toisiansa voittaa ja jatkoi jälleen hurjaa jahtiansa.
-Yhä säälimättömämpinä tallasivat hevosenkaviot entisen vaurastuksen
-ja ihmis-onnen tähteitä. Ratsastaja oli viskannut pois ensimmäisen
-valepukunsa; munkinkaapu ei enään verhonnut hänen rämisevää
-luurankoansa, raamattu ei enään ollut hänen ylistettynä kilpenänsä.
-Hän ratsasti kenttien ja kaupunkien yli koko hirvittävässä
-alastomuudessaan, irvistäen verenjanosta ja saaliinhimosta,
-kurkottaen häpeämättä ahnaita käsiänsä sinne, mistä suinkin vielä
-toivoi saalista saavansa.
-
-Tässä uskonnonsodassa, josta oli tullut ryövärisota, sykähteli vielä
-siellä täällä ihmis-sydämmiä, jotka saattoivat verta vuotaa kaiken
-tämän surun ja kurjuuden tähden. Kustaa II Aadolfin etevin oppilas,
-Lennart Torstenson, seurasi mestariansa myöskin siinä, että hän,
-ollen itse puhdas, koetti hillitä sotilaittensa verenhimoa, niin
-kauan kuin mahdollista oli. Mutta se ei enään ollut mahdollista. Sota
-kävi raaemmaksi vuosi vuodelta; oma puute, viha ja kosto, ainainen
-uhkapeli elämästä ja onnesta sammutti vihdoin kaikki ihmiselliset
-tunteet. Kun sotamies lähti sotaan, oli hän sanonut jäähyväiset
-rauhan tavoille, rauhan työlle, sille kunnioitukselle, jonka rauha
-soi toisen oikeudelle. Miksikä hän olisi säälinyt? Ei häntäkään
-kukaan säälinyt. Miksikä hän olisi työtä tehnyt? Työn hedelmähän oli
-ensimmäisen ottajan saalis. Miksikä hän olisi säästänyt? Huomenna
-piti hänen kuoleman. Ne, jotka vielä säilyttivät juurtunutta
-velvollisuuden- ja isänmaanrakkautta, seurasivat lippuansa, eivätkä
-kysyneet, ketä he löivät ja missä he hävittivät, kun se vain oli
-vihollinen, jonka tuli kaatua heidän voitoksensa ja varustaa heitä
-saaliillansa. Ne, jotka olivat unhottaneet, että heillä koskaan oli
-ollut oma maatilkka tahi rakas koti, -- ja sellaisia oli tuhansittain
-tuossa hävitetyssä Saksassa tahi etäisessä, leivättömässä
-Skotlannissa, -- myivät itsensä enimmän tarjoavalle tahi sille, joka
-tappion perästä tarjosi heille uusia voiton ja ryöstön toiveita.
-
-Sota, joka hellittää kaikkien tapojen ja kotoisten avujen siteet,
-palkitaksensa niitä raudankovalla sotilasjärjestyksellä, tuottaa
-lakkaamatta esiin kummallisia vastakohtia. Kukapa olisi uskonut, että
-kolmenkymmen-vuotinen sota, keskellä sitä kuin se kauhistuttavassa
-määrässä hajoitti kaikki hurjien luonnonhimojen kahleet, kuitenkin
-saattoi tuoda näkyviin, kummallisinta kaikista ristiriitaisuuksista,
-perhe-elämää sodassa? Niin kuitenkin oli laita, eikä se ollut
-ainoastaan poikkeuksena, vaan melkeinpä sääntönä. Kaikkia suuria
-sotajoukkoja seurasi lukuisa kuormastokunta, johon kuului naisia
-ja lapsia; keisarillisia ja saksalaisia seurasi suurempi joukko,
-ruotsalaisia ja ranskalaisia vähempi. Kuormaston laatu riippui
-päällikön ankaruudesta. Jos hän, kuten Wallenstein, antoi
-sotilaittensa menetellä miten hyvään, kootaksensa joukkoihinsa niin
-monta kuin suinkin, niin nuo joukot raahasivat mukanaan parvittain
-irstaita naisia, jotka usein olivat melkein yhtä lukuisia kuin
-sotamiehet itse. Jos päällikkö oli ankara, niin hän ajoi pois
-tuon irtaimen joukon, mutta antoi sen sijasta sotamiehen ottaa
-mukaansa vaimonsa ja lapsensa, pitääksensä häntä paremmalla mielellä
-sotaretken vaivojen kestäessä. Erityiset vääpelit asetettiin huolta
-pitämään näitten perheitten kuljettamisesta, kun joukko lähti
-leiristä marssimaan, tahi heidän kortteereistaan ja elatuksestaan,
-kun sotajoukko taas uudestaan asettui leiriin. Uudemman ajan
-artellista ja ruokavarojen hankkimisista ei silloin mitään tietty:
-sotilas sai, mitä mukaan oli saatettu ottaa tahi hankkia, mutta
-usein sai hän itse pitää huolta itsestään ja elatuksestaan. Tämä
-tuli silloin hänen vaimonsa tehtäväksi. Vaimo keitti hänen ruokansa,
-hän pesi ja paikkasi miehensä vaatteet, niin hyvin kuin mahdollista
-oli, mutta usein kyllä sotajoukot näyttivät retulais-riveiltä,
-aseet ainoastaan heitä niistä erottivat, sillä virkapukuja käytti
-ainoastaan kuninkaallinen henkivartijasta. Ei ollut helppo hankkia
-ruokaa ja vaatteita sodassa. Sotilaan vaimo tunki talonpojan taloon
-enemmän vaativana kuin sotamies itse, etsi kaapit, arkut ja kellarit
-älykkäällä saaliinhimolla, asetti sitten talonpojan hevosen hänen
-rattaittensa eteen ja ajoi saaliineen leirille. Kun keisarillinen
-rykmentti kerran oli mennyt erään joen yli, määräsi eversti,
-väsyneenä rasittavaan kuormastoon, sotilaanvaimot jäämään joen
-toiselle puolelle. Silloin kuului valitusvirsi rykmentin jokaisesta
-rivistä, sillä vaimot toivat mukanaan sotamiesten vaatteet ja
-keitinastiat, everstin täytyi antaa heidän tulla joen yli.
-
-Sotilaan liitot olivat usein kylläkin höllää laatua, niin että
-vaimoja monasti vaihetettiin tahi myytiin miesten kesken. Jota
-kauemmin sotaa kesti, sitä enemmän lapsiparvi enentyi, aina siihen
-määrään, että Gallas ja Hatzfeld toisinaan kuljettivat muassaan
-toista vertaa suurempaa seuraa kuormaston perässä, kuin heillä oli
-sotamiehiä riveissään. Torstensonilla oli mainioilla rientokuluillaan
-paljo harvalukuisempi joukko mukanaan, mutta aina muutamia perheitä
-kuitenkin. Viimeiselle sotaretkelleen seurasi häntä hänen puolisonsa
-Beata De la Gardie ja heidän nelivuotinen poikansa.
-
-Tuo suuri sotapäällikkö oli iskenyt alas kuten salama hämmästyneeseen
-Tanskaan, hävittänyt Gallaan joukon, jonka piti telkeämän hänet
-Holsteiniin ja oli nyt jälleen marssimassa hakataksensa poikki
-keisarillisen kotkan kynnet sen omassa pesässä. Hän oli vuoden
-lopussa 1644 rientänyt Saksanmaalle ja seisoi vuoden alussa 1645
-Böhmissä hyökätäksensä keisarillisiin perintömaihin sekä tehdäksensä
-lopun Ferdinand III:nen ylpeydestä. Baierista ja Saksista saaduilla
-apujoukoilla oli keisarin onnistunut saada kokoon uusi sotajoukko,
-joka Hatzfeldin johdolla seurasi Torstensonin jälkiä ja oli saanut
-käskyn uskaltaa mitä mahdollista oli, ennemmin kuin, kuten Gallaan
-joukot, menehtyä nälkään ja kurjuuteen.
-
-Helmikuun 23 päivänä vanhaa ajanlukua 1645 iltapuolella oli
-Hatzfeld saavuttanut ruotsalaisen sotajoukon lähellä böhmiläistä
-Jankovitzin kylää, tahi kuten muutamat kirjoittavat: Jankov,
-Jankau. Molemmat vastustajat olivat melkein yhtä voimalliset,
-16,000 miehiset molemmat. Lähes kaksi kolmatta-osaa hevosväkeä
-ja ainoastaan yksi kolmasosa jalkaväkeä, mutta ruotsalainen
-hevosväki oli etevämpi böhmiläistä. Molempien tulo oli aavistamaton
-onnettomille böhmiläisille, jotka luulivat, että sota oli siirretty
-pohjois-Saksaan ja toivoivat saavansa vapaasti hengittää entisten
-vuosien hävitysten perästä, mutta nyt äkkiarvaamatta näkivät
-maansa uudestaan alttiiksi annettuna sotajoukoille, jotka olivat,
-sekä ystävät että viholliset, yhtä pelättyjä. Kaikki, jotka paeta
-saattoivat, pakenivat; ainoastaan vähäinen, noin 30 miehinen joukko
-matkustavia juutalaisia, etsi suojaa ruotsalaisen sotajoukon
-kuormastolta ja sai myöskin, mutta hyvää maksua vastaan, levähtää
-heidän leiripaikassaan.
-
-Torstenson näki tien Itävaltaan teljetyksi ja hänen täytyi nyt joko
-tehdä rohkea hyökkäys tahi vaarallinen peräytys. Hän lähti illalla
-kuuvalossa ratsastamaan muutamien esikunta-upseeriensa seurassa,
-tarkastellaksensa vihollisten asemaa sekä tuntematonta seutua, joka
-sijaitsi 3 saksan penikulmaa eteläpuolella Taborin kaupunkia ja 5
-penikulmaa (47 kilometriä) Pragin etelä-kaakkoispuolella.
-
-Sotapäällikön tottunut katse käsitti heti aseman. Hän oli nyt
-jylhässä, harvaan asutussa vuoriseudussa. Lännessä Jankovitz,
-idässä Wolitzin kylä ja niitten välillä viljelemätön epätasainen
-maa, polveileva puro ja yksinäinen talonpoikais-talo. Niin pitkälle
-kuin silmä kannatti, näkyi kuun heikossa valossa ainoastaan kukkula
-kukkulan vieressä ja metsikkö kukkulain välissä, vähäpätöinen tasanko
-ja kapeita laaksoloita, joissa kasvoi genista-pensasta ja suopursuja.
-Ei saattanut keksiä sopimattomampaa taistelupaikkaa kuin tämä oli.
-Hatzfeld seisoi jo valmiiksi varustettuna itäisillä kukkuloilla
-sellaisessa asemassa, ettei voinut vaaratta ja ilman suurta
-mieshukkaa häntä vastaan hyökätä.
-
-"Ei käy päinsä! Meidän ratsasjoukkomme ei saata liikahtaa, ilman että
-heitä tuolta metsiköstä ammutaan," virkkoi hevosväen kenraali Arvid
-Wittenberg, samalla kun hän tyytymättömänä pisti tähystimen koteloon.
-Tämä ihailtu sankari, Torstensonin oikea käsi, jolla oli ujot,
-tyttömäiset, täyteläiset kasvot, lyhyt, jykevä vartalo, pystynenä,
-pitkä, tummanruskea tukka, posket, joista parta oli tarkkaan ajeltu,
-kapeat viikset ja pienet kädet, ei suinkaan ulkonaisesti ollut
-sotilasmaineensa vertainen. Ainoastaan hänen vilkkaat, ruskeat
-silmänsä ja huuliensa vakava sävy sallivat aavistaa, että tässä oli
-sotapäällikkö.
-
-"Jalkaväki ryntää kukkulalle keskirintaa kohden ja hevosväki kaartaa
-siivet", virkkoi tuo aina uhkarohkea ranskalainen, kenraalimajuri
-Mortaigne.
-
-"Ei, ei käy päinsä!" virkkoi vuorostaan tuo yhtä peloton, mutta
-varovaisempi skottilainen, kenraalimajuri Douglas. "Emme voi tässä
-nähdä yltä-ylitse. Me saatamme voittaa yhdellä taholla ja hävitä
-toisella."
-
-Nuori upseeri, joka ratsasti lähinnä sotamarsalkkaa, kurkotti
-kättänsä osottaen tummaa, kaakossa päin olevaa kukkulaa.
-
-"Tuossa, teidän ylhäisyytenne", sanoi hän, "on asentomme avain.
-Miehittäkäämme tuo kukkula, niin hallitsemme koko asemaa."
-
-Muistutus ilmaisi tulevaa sotapäällikköä, mutta se ei miellyttänyt
-ylipäällikköä.
-
-"Minä pyydän sitte teidän ruhtinaallisen armonne neuvoa, kun sopiva
-tilaisuus tulee", vastasi Torstenson tylysti ja kääntyi vanhempien
-kenraalien puoleen. "Hyvät herrani", sanoi hän, "minä luotan teidän
-koeteltuun rohkeuteenne. Varoja puuttuu; seisahtua emme saata,
-peräytyä vielä vähemmän. Jumalan nimessä, uskaltakaamme siis
-taistella. Te, Douglas, komennatte vasempaa siipeämme, te, Mortaigne,
-keskirintamaa ja te, Wittenberg, oikeaa siipeä. Tunnus-sana: auta,
-Jesus! Asento on muutettava. Ei ole aikaa hukkaan pantavaksi.
-Jokainen paikalleen!"
-
-Nuori pfaltzkreivi Kaarle Kustaa oli ylentynyt kuurilaisten
-everstiksi, kestettyään ensimmäisen tulikoetuksensa Leipzigissä.
-Nyt pyörähytti hän hymyillen hevostansa toisten mukana. Tiuskaus
-oli hänelle osotettu, joka oli nuorin, mutta tarkoitti enemmän
-vanhoja. Vaikka Torstenson halusta kuulikin kokeneitten neuvoja, niin
-ei hän kärsinyt vähintäkään vastaansanomista, kun hän kerran oli
-suunnitelmansa tehnyt.
-
-Samaan aikaan illalla ratsasti sotamarsalkka Hatzfeld
-päällikkökuntansa seurassa tarkastelemaan ruotsalaisten asentoa.
-
-"Joll'eivät ne meitä hätyytä, ahdistamme me heitä", virkkoi hän
-kenraaleillensa sellaisella luottamuksella, jota hän ei suinkaan
-tuntenut itsessään. "He eivät odottaneet meitä näin pian. Olemme
-saaneet heidät ansaan, he eivät pääse eteen päin eikä peräytymään."
-
-"Kaikkien pyhien tähden, teidän ylhäisyytenne, älkää liiaksi
-kiirehtikö!" neuvoi kokenut, viisas De Suys, hänen ylimmäinen
-majoitus-upseerinsa. "Meidän asentomme on mitä parahin ja Torstenson
-saattaa nyt, kuten Leipzigissä, petkuttaa meitä teeskennellyllä
-paolla."
-
-"Hakatkaa hänet palasiksi, siinä missä hän nyt on hiirenloukkaaseen
-likistettynä!" huudahti kiivaasti baierilaisten apujoukkojen
-urhoollinen päällikkö Juhana de Werth, jonka oli kiire takaisin
-Baieriin puolustamaan maatansa ranskalaisia vastaan.
-
-"Hänen ei pidä pääsemän meitä pakoon", vakuutti Hatzfeld yhtä
-varmasti. "Te, De Suys, komennatte keskirintamaa, te, De Werth,
-oikeaa siipeä ja te, Götz, meidän vasenta siipeämme. Tunnus-sanamme
-on nyt kuten aina, Jesus Maria. Ja Maria on huomenna antava meille
-loistavan voiton. Hän on näyttäytynyt meidän armolliselle keisarille
-unissa ja luvannut nyt vihdoinkin voitolla kruunata oikea-uskoisen
-kirkon aseet... Kreivi Götz, vastapäätä teidän siipeänne on tuo
-ylänkö tuolla lounaspuolella. Teidän tulee viipymättä asettaa sinne
-tykkiväkeä ja parhaan rykmentin, jota ilman saatatte tulla toimeen."
-
-Nämät sanat sanottiin jättiläismäiselle, mustassa asussa olevalle
-ratsumiehelle, hän oli vyötetty tulipunaisella vyöllä, joka osotti
-hänen ylhäistä sotilas-arvo-astettansa. Koko sotajoukko, koko Saksa
-ja puoli Eurooppaa tunsi tuon pelottavan miehen, hänen pelkkä nimensä
-jo oli niitten onnettomien maitten kauhistuksena, jotka joutuivat
-hänen tuhoa tuottavan miekkansa eteen. Missä hän vihollisen maassa
-kulki, siinä leveä, tuhkainen ja verinen jälki osotti hänen tiensä;
-missä hän ystävien alueella ratsasti, sieltä kaikki pakenivat, mitkä
-paeta saattoivat, hänen väkivaltaisten ryöstöjensä takia. Ja ikään
-kuin oikein selvästi osottaaksensa tehtävänsä kansan kurittajana, oli
-hän nimittänyt mustan sotahevosensa Attilaksi: missä sen kaviot maata
-tallasivat, siinä ei ruohoa enään kasvanut. Hän oli keisarillisen
-sotajoukon nuija; hän oli aste asteelta ylentynyt hurjan, armottoman
-urhoollisuutensa kautta, mutta kun hänelle uskottiin päällikkyys,
-osotti hän olevansa kelvoton johtajaksi: hän saattoi ainoastaan
-tappaa.
-
-Sotamarsalkka kreivi Hanno Götz, Pasevalkin hirmuinen pyöveli 1630,
-Saksin murhapolttaja 1632, tuo keisari Ferdinandin sotapäälliköistä,
-joka enimmän oli veren, saaliin ja kirousten raskauttama, nosti
-kätensä rynnäkkökypärälle, vastaten:
-
-"Pitää tapahtuman, kuten teidän ylhäisyytenne käskee! Huomenna tähän
-aikaan juon minä pyhän neitsyen tahi paholaisen maljan, yhdentekevä,
-kumpi heistä voiton meille antaa."
-
-Oli vielä talvi, pakkanen oli käynyt kovemmaksi, rautavarustus tuntui
-kylmältä kuin jää, vasten hirveän päällikön rintaa ja käsivarsia.
-Palattuaan kortteeriinsa kutsui hän luoksensa tallimestarinsa
-Feldmann'in ja käski antaa itsellensä pikarillisen väkevää
-espanialaista viiniä. Pikarin sisällys juoksi hänen suoniinsa kuten
-tulivirta.
-
-"Koira", ärjäsi hän palvelialleen, "olet antanut minulle sulatettua
-lyijyä."
-
-"Se on Toccadillan parasta, jonka teidän armonne voitti noppapelissä
-espanialaiselta kenraalilta", vastasi Feldmann, vähäinen tummanverevä
-mies, jolla oli Götziläiset värit: mustaa ja punaista.
-
-Kreivi oli ratsastanut aikalailla tänään, viini yhä kuohui kuten
-laavavirta hänen sisässään. Hän päätti levätä. Äreänä viskasi hän
-itsensä täydessä asussa telttavuoteellensa ja käski herättää itseänsä
-tunnin perästä. Tallimestari yhtä väsyneenä etsi lyhyttä lepoansa
-matolla teltanoven edessä. Hän oli, kuten uskollinen palvelia
-ainakin, maistanut viiniä myöskin hän, koettaaksensa, oliko se oikeaa
-lajia.
-
-Oliko se viinin vai päivän rasitusten syy, että tunti meni ja vielä
-yksi, vieläkin yksi ja jälleen yksi. Herra ja palvelia nukkuivat
-raskaasti. Yht'äkkiä nousivat molemmat ja tirkistelivät eteensä
-tuossa pimeässä teltassa. Lamppu oli sammunut, heikko kuuvalon-säde
-tunki sisään eräästä jatkopaikasta telttakankaassa ja muodosti
-taajoihin varjo-paikkoihin naisen näköisen valo-olennon, jonka oikea
-käsi oli kurkotettu ylös päin. Hetken perästä oli kuu siirtynyt, säde
-katosi ja sen kanssa tuo aavehaamu, jonka se oli tuonut esiin yön
-varjoihin.
-
-"Jesus Maria, se oli hän!" änkytti tallimestari, jonka kaikki
-jäsenet vapisivat, kun hän taas oli pimeään joutunut. Kreivi hypähti
-jaloilleen, tehden hurjan liikkeen, ja tarttui tutisevan palveliansa
-kurkkuun kiinni.
-
-"Tunnusta, konna!" huudahti hän. "Sinä annoit hänen tulla sisään!"
-
-"Kautta kaikkien pyhien! Pyhän Jakobin luitten kautta! Pyhän
-Sebastianin nuolien kautta! Minä en selittää saata, mitenkä hän oli
-sisälle tullut. Teidän armonne... armahtakaa... minä tukehdun...
-kysykää vahdilta, mitenkä hän on uskaltanut laskea sisään vieraan
-naisen."
-
-Hämmästynyt vahtimies vakuutti, ett'ei kukaan ollut saattanut tunkea
-telttaan. Hän oli vartioinnut sisäänkäytävää lähes neljä tuntia,
-kulkenut edes takaisin pakkasen tähden ja odotti vahtimuuttoa.
-
-Oli todellakin kireä pakkanen. Kreivi hakea haparoitsi
-miekankahvaansa, mutta hillitsi itsensä, palasi jälleen telttaansa,
-antoi sytyttää lamppunsa ja virkkoi levollisempana, mutta vieläkin
-kiihkoisella äänellä:
-
-"Feldmann, se oli hän. Miksikä hän tuli? Pyytääkö hän minun vertani
-vai sinunko?"
-
-Tallimestari vältti tämän arkaluontoisen kysymyksen sellaisella
-älyllä, joka osotti, että hän oli tottunut väistämään tirannein
-oikkuja.
-
-"Teidän armonne", sanoi hän, vielä kuiskaten, "oliko se hän? Eiköhän
-se ennemmin ollut pyhä neitsyt, joka tuli teidän armollenne ja
-kirkolle ennustamaan suurta voittoa huomiseksi?"
-
-Kreivi Götz vaipui ajatuksiinsa.
-
-"Pyhä neitsyt ei tule minun luokseni", sanoi hän katkerasti. "Pitkiä
-aikoja on kulunut siitä, kuin me olimme toistemme tuttavia. Olin
-saanut osalleni toisen pyhän neitseen, ja olin kyllä tyhmä, kun
-annoin hänen sinun käsiisi, joka et ollut kelvollinen koskemaan
-hänen jalkansa alla olevaa sannanmurusta. Mitä olet sinä hänestä
-tehnyt, kurja silmäin palvelia? Hän ei tullut sinne, jonne hänen piti
-tuleman."
-
-"Teidän armonne tietää, että hän oli heikko, ett'ei hän silloisessa
-tilassaan kestänyt matkan vaivoja. Teidän armonne tietää, että
-hän kuoli Ingolstadtissa, että priori dominikaniluostarissa sai
-kuusisataa guldenia messuihin hänen sieluansa varten, ja yhden
-kultaprokaatti-hameen pyhälle neitsyelle."
-
-"Sotasaalista, Feldmann, verellä tahrattua ryöstöä; siksipä hän
-aaveilee. Tiesinhän, ett'ei sellainen kelpaa messuihin. Mutta
-yhdentekevää, se on kaikki munkinkitinää. Olinhan kerran houkkio,
-minä kuten muutkin, luulin pappia Jumalaksi. Siitä asti kuin annoin
-hänen sinun käsiisi, on minun taivaani hukassa. Ja se on kuitenkin
-vahinko, ei papin vuoksi, vaan Jumalan. Häntä tarvitaan välistä,
-joll'ei muuten, niin sotiessa _tuota toista_ vastaan. Minusta tuntuu
-välistä, ikään kuin paholainen olisi saanut vallita minua, sitte kuin
-annoin suojeluspyhäni sinulle. Kaiva hänet ylös luostarimullasta,
-Feldmann: minä tahdon käyttää hänen sormiluutansa, tuon sormen, jossa
-sormus oli, taikakaluksi!... Kuinka pitkästi yötä on kulunut?"
-
-"Teidän armonne käski minua herättämään itseänsä tunnin perästä. Olen
-valvonut koko yön ja velvollisuuden mukaisesti muistuttanut ajasta,
-mutta teidän armonne makasi niin raskaasti, teidän armonne ei minua
-kuullut", virkkoi tuo palvelia, joka kiihkeästi koetti valettaan
-toisella valeella peittää.
-
-"Mitä?" huudahti kreivi Götz, silmänräpäyksessä selkeämmin hereillä,
-kuin jos tykinlaukaus olisi kajahtanut aivan hänen korviensa
-vieressä. "Kello on 1/2 4! Katala, se tulee kuolemaksesi!"
-
-Hän syöksähti ulos. Kuu oli vaipunut alas. Jäisen sumun peitossa
-olivat nuo tummat ylängöt, joittenka hahmoviivat kuvastuivat
-vasten tähtitaivasta. Osa leiristä oli jo liikkeellä. Aamu-unisina
-kiskottelivat sotilaat kankeita jäseniään ja alkoivat järjestellä
-itsiänsä riveihin päällikköjen komennon mukaan. Eräs ajutantti odotti
-kreivin määräkäskyjä teltan sisäänkäytävällä.
-
-"Kiireesti nyt eversti von Seifferin luo viemään käskyni, että hän
-asettaa rykmenttinsä tuonne lounaiselle ylängölle! Kahdeksan tykkiä
-ja neljä ratsasjoukon-osastoa seuraavat jäljessä. Niitten häijyjen
-hidasteliain olisi pitänyt seisoman siellä jo tunti sitten!"
-
-"Olen tunnin ajan odottanut teidän ylhäisyytenne käskyjä", rohkeni
-ajutantti vastata.
-
-Tämä oli liikaa. Götz laukasi raivostuneena pistoolinsa, nuoren
-sotilaan hiukset kärventyivät, mutta Götz nousi mustan Attilansa
-selkään, johtaaksensa itse tuota tärkeätä, tehtäväksi määrättyä,
-mutta valitettavasti ihmeellisesti kyllä laiminlyötyä liikettä.
-Se oli nyt myöhäistä. Kun joukko vihdoin oli lähtenyt marssimaan,
-ilmoittivat vakoojat, että ruotsalainen joukko jo oli matkalla
-samaan, avaran taistelukentän tärkeään paikkaan.
-
-
-
-
-2. Taistelu Jankovitzin luona.
-
-
-    "Käyttäytyy kuten Götz Jankovitzin luona."
-
-Sotamarsalkka Torstensonia ei olisi tarvinnut muistuttaa tuon kaikkea
-hallitsevan ylängön tärkeydestä. Jo ennen kuin aamu koitti helmikuun
-24 päivänä, lähetti hän osaston Wittenbergin miehiä varustamaan
-kukkulaa tykistöllä. Samalla antoi hän koko sotajoukkonsa kääntyä
-oikealle päin, joten sen pitkät rivit nyt ulottuivat lännestä itään
-Jankovitzin ja Wotitzin kylien välillä, eikä enään pohjasta etelään,
-jossa viholliset olivat heidät nähneet edellisenä iltana. Tämä
-temppu oli kovin vaikea näin metsäisessä paikassa, mutta tehtiin
-kuitenkin sillä ihmeellisellä järjestyksellä, jonka Kustaa II Aadolf
-oli saanut toimeen ja joka monta kertaa oli ratkaissut ruotsalaisten
-aseitten voiton. Ääneti, vakaina liikkuivat nuo joukot eteen päin
-aamuhämärässä, näkemättä toisiaan ja astumatta askeltakaan sivulle
-päin, siksi että koko jono vihdoin, ikään kuin joku koneisto, mikä
-äänettä saranoillaan kiikkuu, seisoi järjestettynä laaksossa ylängön
-alapuolella, valmiina vihollistansa vastustamaan.
-
-Tämä taitavasti tehty ja odottamaton sivuliike pakotti Hatzfeldia
-jättämään edullisen asemansa ja myöskin asettamaan rintamansa
-lännestä itään päin, ruotsalaisten pohjoispuolelle. Tuo usein
-mainittu kukkula tuli tämän kautta vielä selvemmin molempien
-joukkojen aseman avaimeksi. Götz koetti kaikin voimin parantaa
-onnetonta laiminlyöntiänsä. Siinä syntyi kilpajuoksu hänen väkensä
-ja ruotsalaisten välillä, joilla oli pitempi, mutta raivattu tie
-ylängölle, kun Götzin sitä vastoin täytyi tunkea taajan metsikön
-läpi. Ruotsalaiset ehtivät ennen; heidän kuulansa rupesivat Götzin
-lähestyessä lakasemaan vuorenrinteeltä hevosia ja miehiä. Kiroten
-peräytyi Götz ja etsi suojaa metsikössä. Mutta tännekkin ulottuivat
-ruotsalaiset kuulat; hänen miehensä joutuivat hämilleen, ruotsalainen
-ratsaskunta hätyytti heitä sivulta päin ja he hajaantuivat paeten
-pitkin laaksoa.
-
-Turhaan koetti hän hillitä heidän ajattelematonta pakenemistansa.
-Semmoisena ei koskaan oltu Götziä nähty ennen, ja hän oli kuitenkin
-nähty verisimmissä otteluissa, tallaamassa Attilan kavioitten
-alle kokonaisia rivejä rautavarustuksissa olevia sotilaita. Hänen
-miekkansa kaasi eroa tekemättä pakenevia omia miehiä ja päälle
-hyökkääviä vihollisia. Hän oli hirmuinen raivossaan; häntä vastaan
-ei kukaan kestänyt; hänen hevosensa oli yhtä haavoittumaton kuin
-hän itse. Mutta näkymätön kostaja oli hänen hetkensä määrännyt ja
-lähetti häneen etäisestä tulikidasta rautakuulan, jota ihmisjäsenet
-eivät voineet vastustaa. Viimeinen, mikä tuosta verisestä pyövelistä
-nähtiin, oli hänen miekkansa kärki, joka sorapilvestä välkkyi,
-siinä paikassa, missä ruotsalainen tykinkuula maahan putosi. Hänen
-paloitettu ruumiinsa, sekoitettu mustan Attilan verellä, tunnettiin
-vahvoista kultavitjoista, jotka ennen olivat Pasevalkista ryöstetyt.
-Hänen jälkimaineeksensa Böhmissä, jossa hänen hirmuisuutensa oli
-unhotettu, mutta sen sijasta muistettiin hänen tottelemattomuuttaan,
-tuli sananparsi: "käyttäytyy kuten Götz Jankovitzin luona."
-
-Hatzfeld lähetti vasemman siipensä reservin tuleen. Epäjärjestys tuli
-suureksi maiseman vuoksi. Yhdistetyt liikkeet olivat mahdottomia.
-Yksityiset sotilas-osastot ahdistivat ja takaisin tunkivat toisiansa.
-Ei mitään päätöstä saatu vielä, mutta keisarillisella joukolla oli
-kuitenkin ollut suurempi mieshukka.
-
-Päivällis-aikoihin oli välihetki taistelussa. Hatzfeldin muutettu
-asento oli jättänyt tien Olmütziin vapaaksi, ja Torstenson mietti,
-pitäisikö hänen sitä tietä rientämän Mähriin. Mutta puolinainen
-menestys ei ollut hänen tapansa mukainen; vihollisten epäjärjestyksen
-vuoksi toivoi hän täydellistä voittoa. Hän ryntäsi siis toiselle
-ylängölle, joka oli Hatzfeldin keskirintamassa, mutta tapasi, vasten
-luuloansa, järjestettyjä rivejä, syöstiin takaisin ja kadotti 10
-kevyttä kanuunaa. Tämä hänen vastoinkäymisensä tuli merkiksi uuteen
-taisteluun pitkin koko linjaa.
-
-Alun teki, määräystä vastaan, kuten sanotaan, Juhana De Werth
-urhoollisen baierilaisen hevosväkensä kanssa. Häntä vastassa
-oli Douglas 10:ellä ratsasjoukolla, enimmiten skottilaisia ja
-saksalaisia, sekä 2 ratsaskuntaa suomalaisia ratsumiehiä eversti
-Henrik Hornin johdolla. Jokaisen ratsaskunnan välillä molempien
-ruotsalaisten siipien ensimmäisessä ottelupaikassa seisoi
-40 musketööriä, sekin perintö Kustaa II Aadolfin uudemmasta
-sotataidosta. Baierilaiset kaatuivat näitten tarkk'ampujain hyvin
-tähdättyjen luotien kautta, ajettiin takaisin, mutta palasivat
-uudestaan ja yhä uudestaan, kuten Pappenheimiläiset Breitenfeldin
-luona. Paitsi Pappenheimia, ei keisarillisella joukolla ollut
-yhtään niin rakastettua sankaria, kuin Juhana De Werth. Missä hänen
-ruskea hevosensa korskui ja punainen sotamerkkinsä loisti, siellä
-kaikki kaatui hänen edessään, siellä oli _furia_, kostotar, kuten
-siihen aikaan oli tapana sanoa. Vangittuna riisti hän irti itsensä;
-Kaatuneena ammutun hevosensa alle nousi hän jälleen heti toisen
-selkään; Koko ruotsalainen vasen siipi horjui hänen lyönnistään ja
-oli vähällä joutua hajalle. Reservi ryntäsi esiin, mutta ei kestänyt
-tuota peljättyä sankaria vastaan. Silloin huomasi Douglas, että
-baierilaiset joka kerta, kun olivat työnnetyt takaisin, jälleen
-kokoontuivat erään jalkaväkiprikaatin suojaan, joka seisoi linjan
-takana. Uupumukseen asti väsyneenä ja voitolle pääsemistä epäillen,
-onnistui hänen koota kolmen ratsaskunnan tähteet yhdeksi ainoaksi,
-hyökkäsi näitten kanssa baierilaisen jalkaväen kimppuun ja löi
-prikaatin kappaleiksi. Silloin De Werthin joukolle tuli hätä,
-se hajaantui ja vei johtajansa muassaan. Ollessaan niin lähellä
-voittoansa, ei De Werth vielä Taborin luona palatessaan tahtonut
-tunnustaa joutuneensa tappiolle. Hän koetti kaikin voimin koota
-miehensä tehdäksensä uutta hyökkäystä, mutta ne eivät enään häntä
-kuulleet, he pakenivat Baieriin, jossa de Werth jälleen saavutti
-maineensa "vastustamaton", eräässä tappelussa ranskalaisia vastaan,
-jossa hän pääsi voitolle.
-
-Ruotsalaisten oikeanpuolinen siipi oli hajallaan ylänköjen välissä,
-ajaen Götzin tappiolle joutuneita ratsumiehiä edellään, kun vahvat
-joukot Hatzfeldin reservistä heitä hätyyttivät. Tässä nyt taisteli
-Wittenberg, Kaarle Kustaa, Akseli Lillie ja Ruotsin sotajoukon ydin
-sekä Torstensonin henkivartiarykmentti sen etupäässä. Taistelu oli
-kova ja verinen. Götziä, joka oli sallinut sotilaittensa tehdä
-kaikkea vallattomuutta ja ilkivaltaisuutta, hänen raa'at sotamiehensä
-jumaloitsivat; nyt tahtoivat he kostaa hänen veristä varjoansa.
-Wittenberg tarvitsi kaiken sotataitonsa, Kaarle Kustaa kaiken
-uhkarohkean urhoollisuutensa kootaksensa ja yhä jälleen kootaksensa
-hajaantunutta väkeänsä. Vihdoinkin kokoontuivat heidän rivinsä
-taaskin Kustaa Aadolfin aikaisessa ihmetyttävässä järjestyksessä ja
-asettuivat vuorostaan hyökkäys-asemaan. Nämät voittoon tottuneet
-sotavanhukset ryntäsivät esiin kuten vahvasti sulkeutunut muuri
-tunkien kaikki pois tieltään. Vihollisten rivit murrettiin, he
-kääntyivät pois päin ja pakenivat täyttä päätä Taboriin. Heidän
-tykistönsä anastettiin ja suunnattiin vasten heidän keskirintamaansa.
-
-Tämän ylänköjen välissä tapahtuneen kovan tappelun aikana, jolloin
-mies miestä vastaan sodittiin, ei kukaan huomannut, että viisi
-ratsaskuntaa keisarillisia kyrassierejä oli saartanut heidän
-asentonsa ja tuli äkki-arvaamatta ruotsalaisen sotajoukon selkään.
-Taistelusta olisi tullut tappio, elleivät nuo rohkeat ratsumiehet
-olisi olleet kroateja ja keksineet houkutinta, joka sai heidät
-unohtamaan kaikki, kovan saaliinhimonsa tähden. He sattuivat
-tapaamaan ruotsalaisen sotajoukon kuormaston, joka oli asettunut
-metsikköön; siinä oli täysinäisiä vaunuja, viinitynnyreitä, naisia.
-Kroatit hyökkäsivät vaunujen kimppuun, ja nauroivat ilkkuen naisten
-valitushuutoja sekä rupesivat tottunein käsin ryöstämään. Tässä
-heidän rakkahin huvituksensa äkki-arvaamatta tuli häirityksi
-kuormaston muuten ylenkatsotun palvelusväen kautta. Erään nuoren
-miehen onnistui saada kokoon uskaliaimmat ja hän ryntäsi niin
-voimakkaasti ryöstäjien päälle, että heidän täytyi suojella itsiänsä.
-Mielettömässä raivossaan ajoivat he pois tuon vähäisen joukon,
-mutta seuraavassa hetkessä oli se jälleen heidän ympärillään kuten
-sääskiparvi ja pakotti ryöstäjiä jättämään vaunut. Tämä vei aikaa.
-Wittenbergin siipi oli voittanut, kroatilaiset kuulivat pyssyjen
-paukkeen takanaan metsässä. Pian näkyikin kuurilainen ratsaskunta,
-joka tuli parhaaseen aikaan pelastamaan Torstensonin puolisoa, juuri
-kun hänen puolustajansa olivat joutua tappiolle ylivallan vuoksi.
-Kroatit pakenivat, vaara oli ohitse.
-
-Keisarillisten keskirintaman jalkaväki oli rynnännyt esiin samalla,
-kuin heidän siipensäkin ja hyökkäsivät ruotsalaisten keskirintamaan.
-Täällä ratsasti Torstenson, joka heti paikalla antoi täyttää
-jokaisen tyhjän paikan; täällä Mortaigne sai jäähdyttää palavan
-taistelu-intonsa; täällä sininen rykmentti puolusti vanhaa taattua
-kunniaansa. Hatzfeldin jalkaväki oli suureksi osaksi uutta pestattua
-väkeä, mutta uskonkiihkoisia katolilaisia, jotka palavassa innossaan
-eivät ensinkään kuolemaa pelänneet, varmassa toivossa kuin olivat,
-että pyhä neitsyt tänään heille voiton antaisi. Taistelu tässä
-ei tullut vähemmän ankaraksi kuin molemmilla siivillä, mutta
-verisemmäksi sen vuoksi, että taisteliat tunkeutuivat kokoon rinta
-rintaa vasten, näillä ahtailla aloilla, metsä-ylänköjen välissä.
-Kello läheni neljää iltapuolella, hämärä oli tulossa eikä vielä ollut
-mitään ratkaisevaa tapahtunut.
-
-Silloin vihdoinkin molemmat ruotsalaiset siivet olivat voittaneet
-ja kääntyivät nyt, Torstensonin käskystä, pohjoseen päin, joten he
-keskirintaman kanssa yhdessä sulkivat keisarillisen keskirintaman
-ikään kuin kaaren sisälle. Ilman tykistöä, ilman hevosväkeä,
-ruotsalaisten ja omien tykkiensä hävittämänä sekä hätyytettynä
-kolmelta puolen yht'aikaa, ei tuo keisarillinen jalkaväki voinut
-paikallaan kestää muuta kuin puoli tuntia, vaan koetti peräytyä,
-mutta turhaan, se hajoitettiin, piiritettiin ja suurimman osan täytyi
-antautua vangiksi. Sotamarsalkka Hatzfeld oli yhtä turhaan koettanut
-ponnistaa voimiansa täyttääksensä pyhän neitsyen lupausta. Kun hän
-näki joutuneensa tappiolle, tahtoi hän hiipiä ruotsalaisten rivien
-läpi, mutta pakotettiin, pistooli otsan edessä, antautumaan vangiksi
-ja tuli siten näkemään vastustajansa voittajana.
-
-Jankovitzin tappelu helmikuun 24 päivänä 1645 oli kaikista
-Torstensonin voitoista vaarallisin, verisin, seurauksiltaan loistavin
-ja peljättävin Ruotsin vihollisille. Keisari Ferdinandin ainoa joukko
-oli hävitetty. Kuolleita ei kukaan saattanut lukea, niin lavealti
-niitä makasi metsissä, ylänköjen äyräillä ja ahtaissa laaksoissa.
-Otaksutaan, että keisarilliset kadottivat 4,000 miestä kaatuneina,
-joitten joukossa yhden sotamarsalkan ja ruotsalaiset 2,000, siis
-yhteensä kaatuneita 6,000, tahi lähes joka viides mies niistä, jotka
-olivat ottaneet osaa taisteluun. Kolmenkymmen-vuotisen sodan aikana
-katsottiin tarpeettomaksi laskea haavoitettujen lukua. Keneltäpä
-olisi ollut aikaa tuollaisiin vähäpätöisyyksiin? Jos otaksutaan
-sodan tavan mukaan, että heidän lukunsa oli toista vertaa suurempi
-kuin kuolleitten, olisi niitten määrä ollut 12,000 ja siis 32,000
-taistelevasta 18,000, tahi enemmän kuin puolet tullut taisteluun
-kykenemättömiksi. Vangiksi saatiin 4,000 miestä ja 248 upseeria,
-joitten joukossa ylipäällikkö itse, tuo urhoollinen sotamarsalkka
-Mercy ja keisarillinen kenraali Bruay. Hatzfeldin koko tykistö, jossa
-oli 26 kanunaa, hänen koko kuormastonsa ja suuri joukko lippuja
-tulivat voittajien saaliiksi.
-
-Jos, kuten sanotaan, keisari Ferdinand oli kuullut tykkien jytinän
-Jankovitzista aina Pragiin asti, tunsi hän varmaankin valtansa
-perustuksien vapisevan. Kun pyhä neitsyt oli hänen hyljännyt,
-kiirehti hän kiertoteitse pakenemaan pääkaupunkiinsa. Lukemattomat
-pakenevat joukot täyttivät hänen jälkensä kaikilla Wieniin vievillä
-teillä. Sielläkään ei hän enään tuntenut olevansa turvallisena, sillä
-uhkaavana läheni Siebenbürgin ruhtinas, ja moni etsi pelastustansa
-etäämpänä etelässä. Keisari jäi rohkeana paikalleen kootaksensa
-liittolaisia särjetyn sotavoimansa pirstaleitten ympäri. Se onnistui
-alussa hyvin huonosti. Saksin vaaliruhtinas teki erikois-rauhanliiton
-ruotsalaisten kanssa. Turenne hätyytti Baieria, suuri Condé Espaniaa,
-paavi kieltäytyi antamasta rahoja, Torstenson läheni, ja vielä kerran
-ruotsalaiset ja suomalaiset ratsumiehet juottivat hevosiansa Tonavan
-aalloista.
-
-
-
-
-3. Tappelukenttä.
-
-
-    Pimeydessä tehty työ... kerran
-    täytyy sen tulla päivän valoon.
-
-Yön varjot levisivät lumisien vuorten ja verisien laaksojen yli.
-Tuuli vinkui jääkylmänä, nuotiot paloivat, kuu nousi punaisena
-metsänhuippujen yli näkyviin. Sen epämääräisessä valossa näkyi siellä
-täällä tummat ratsumiesrivit kiiltävine aseineen laaksojen suussa.
-Osa tuosta väsytetystä ruotsalaisesta joukosta ei saanut ollenkaan
-lepoa: hevonen ja mies seisoivat vahdissa. Juhana De Werthiä ei ollut
-uskominen; hänestä sanottiin, ett'ei hän koskaan maannut, ennen kuin
-hän tappion oli voitolla korvannut.
-
-Onnelliset ne, jotka olivat saaneet leivänkannikan tahi puoli pikaria
-viiniä, he viskasivat itsensä pitkäkseen nuotion ääreen, sama se
-mitenkä, toinen genista-pensastoon, toinen saviselle, verestä
-niljakkaaksi käyneelle maalle;? toisinaan vain kivi pään-aluksena ja
-jalat vesilätäkössä, pää-asia se, että pääsi niin lähelle valkeaa
-kuin mahdollista. Pian vaipuivat he syvään uneen, vaan heräsivät
-siitä, että heitä vilutti siltä puolen, johon ei valkean sopinut
-loistaa. He käänsivät palelevan puolensa kohti tulta ja nukkuivat
-jälleen. Toiset eivät unta saaneet verta vuotavien haavojensa takia,
-he repivät ihotakistaan repaleita, sitoivat haavojansa ja lisäsivät
-puita nuotioon. Muutamat kuiskailivat hiljaa iltarukouksen, toiset
-vihelsivät ja jotkut laulaa hyräilivät, mutta uniset naapurit
-käskivät heidän olla vaiti. Toiset, jotka havaitsivat kumppanillaan
-saaliin ottivat likaiset nopat taskustaan ja rupesivat onneansa
-koettelemaan. Vaan tämäkin heikko sorina, joka oli ikään kuin
-öisen tuulen suhina mäntyjen latvoissa, vaikeni vähitellen. Nyt
-kuului ainoastaan vienoja virren säveleitä skottilaisesta leiristä,
-yövahtien etäiset huudot, kuolevan viimeinen valittava huokaus, siinä
-kun hän makasi hylättynä kentällä, tahi vuorten välissä saalista
-vainuvan suden ulvonta.
-
-Tuolla metsänrinteellä, jossa taistelu oli ollut kova ja kaatuneet
-makasivat läjissä, liikkui toisinaan hiipiviä olentoja puitten
-varjossa. Nämä olivat sotarosvoja, jotka ammatikseen ryöstivät
-kuolleita. He eivät uskaltaneet käyttää lyhtyjä, vaan kontaten
-liikkuivat he pensastoissa verilätäköitten välissä, koperoitsivat
-saaliinhimoisilla kynsillään kuolleita ja koettivat kuuvalossa
-keksiä jonkinlaista arvollista saalista. Monessa kohden makasi
-pahasti haavoitettuja, joissa vielä näkyi olevan henki. Sotarosvo
-tukki hänen suunsa sannalla, jotta hänen valitushuutonsa ei rosvoa
-ilmi-antaisi sekä pisti kätensä hänen taskuihinsa, veti saappaat
-jalasta, sotavarustuksen ja aseet, jos ne joksikin kelpasivat, ja
-leikkasi säälimättä poikki jokaisen sormen, jossa vain oli sormus.
-Toisinaan tuollainen rosvo onnekseen löysi jonkun upseerin, jolla oli
-kultavitjat, hopearisti tahi täysinäinen kukkaro. Silloin saattoi
-tapahtua, että rosvo, ollessaan pitkänään eteen päin kumartuneena
-kuolleen yli, äkkiä hätkähti, kun tunsi terävän keihäänpiston
-selässään. Se oli toinen rosvo, joka ahnaampana kuin hän itse, tuli
-ryöstämään häneltä hänen saaliinsa, ja pian tämän jälkeen makasi
-ensimmäinen ryöväri itse verta vuotavana uhrinsa rinnalla, tuntien
-miten toiset kädet hänen taskunsa tyhjensivät.
-
-Yön lempeä kuu, sinä, joka niin kalpeana ja levollisena katselet
-korkeudestasi ihmisten taisteluja, monen montapa rikosta sinä olet
-nähnyt ja vieläkin näet noilla taistelutantereilla, joita nimitetään
-kunniatantereiksi!
-
-Ruotsalaisen vasemman siiven nuotion ääressä valvoi pimeän tultua
-noin 30 ratsumiestä skottilaisesta uskonliitosta, n.k. kovenantista,
-rukoillen ja veisaten kiitosvirsiä. Harmaahiuksinen ratsumestari
-luki heille Tuomarinkirjasta kappaleen Gideonin voitoista. Eräs
-nuori ratsumies, tuskin kahdenkymmen-vuotias, tunsi keskellä tätä
-jumalatonta joukkoa, jonka seassa hän taisteli, Hengen vaativan häntä
-todistukseen. Hän nousi tykkilavetin päälle ja rupesi saarnaamaan.
-Tässä oli samaa intoa, samaa kuvannollista kieltä Vanhan testamentin
-sodan aikakirjoista, kuin tähän aikaan kaikui Skottlannissa ja
-Englannissa Kaarle I kukistuvan valtaistuimen ympärillä. Myöskin
-nämät palkkasoturit tunsivat taistelevansa Antikristusta vastaan,
-kun taistelivat paavin joukkoja vastaan sekä menivät yhtä innokkaina
-Herran ja Gideonin miekkaa käyttäen kuolemaa kohden.
-
-Jäännös kahdesta harventuneesta suomalaisesta ratsaskunnasta valvoi
-nuotion ääressä skottilaisten rinnalla. Suomalainen kansanluonne
-viehättyy helpommin, kuin sen jäykkyydestä päättäen luulisi. Siinä
-nähtiin noiden väsyneiden ja vieläpä verta vuotavain ratsumiesten
-unohtavan leponsa ja kuuntelevan skottilaisten laulua, jota eivät
-ymmärtäneet, mutta jonka innostus vaikutti ja tarttui heihin. Eräs
-nuori sotapappi käytti tilaisuutta, otti suomalaisen virsikirjansa
-ja alkoi veisata virttä voiton kiitokseksi. Sävelet sopivat
-jotenkin yhteen skottilaisten kanssa: tämä ei ollut ensi kerta
-kolmikymmen-vuotisen sodan aikana, kun skottilainen ja suomalainen
-kiitosvirsi yhdistettynä Jumalaa ylisti.
-
-Sen kukkulan juurella, jossa Götz kaatui, makasi monen kuolleen
-joukossa kaksi pahoin haavoitettua vielä hengissä. Siinä oli
-sitkeä ruotsalainen ratsumies, joka oli ammuttu läpi vyötäisten,
-ja keisarillinen tallimestari, jonka oikea käsi oli hakattu poikki
-kyynästaipeen ylipuolelta. Molemmat, äsken toistensa vihollisia,
-mutta nyt maaten yhtä avutonna vieretysten kurjuudessa ja pimeydessä,
-olivat heränneet pitkästä tainnos-tilasta, johon verenvuodatuksen
-takia olivat vaipuneet ja tunsivat lohdutusta kuullessaan elävän
-olennon olevan lähitteellä.
-
-"Elätkö, kumppani?" sanoi tallimestari heikolla äänellä saksankielin.
-
-"Kuten elää saattaa paistinvartaassa", vastasi ruotsalainen, joka
-joten kuten osasi samaa kieltä.
-
-"Onko sinulla vielä käsi ja sormi jäljellä, jolla ladatun pistoolin
-voisit laukaista?... minulla ei ole yhtään, minulla."
-
-"Onko sinulla sellainen kiire paavin kiirastuleen?" vastasi
-ruotsalainen. "Mielestäni sinä olet saanut kylläksesi."
-
-"Etkö kuule sotarosvojen askeleita? Jesus Maria, ne tulevat tänne
-päin!"
-
-Epäiltävä rahina kuului pensastosta, ilmoittaen, ett'ei hänen
-pelkonsa ollut perätön. Itse kuolemakin näytti onnettomalle
-haavoitetulle helpolta, kun hän ajatteli joutuvansa sotarosvojen
-käsiin. Ratsumies otti esiin suurella vaivalla pistuolin vyöstään,
-viritti hanan ja katseli jotakin, joka liikkui puitten varjossa.
-Hetken perästä oli tämä tuntematon jokin kadonnut ja kaikki jälleen
-niin äänetöntä, että saattoi kuulla skottilaisten virren, sillä tuuli
-puhalsi sieltä päin.
-
-"Kumppani", sanoi tallimestari jälleen, "onko sinulla vesipullo? Minä
-uuvun janosta."
-
-"Minä myöskin", sanoi ratsumies. "Pulloni on tyhjä kuten taskunikin,
-mutta puro ei ole tästä kymmenenkään askeleen päässä. Ehkä minä
-koetan kontata sinne."
-
-Tuo onnistui suurella vaivalla ja leveä verinen polku jäi hänen
-jälkeensä märkään ruohoon, mutta purolle ennätettyään meni
-hän tainnuksiin ja makasi hetken tunnotonna. Sitten hän taas
-heräsi, täytti kypärinsä verisellä vedellä, joi ja tunsi itsensä
-virkistyneeksi.
-
-"Annanko paavilaisen mennä janoinensa kiirastuleen"? ajatteli
-hän itsekseen, "pannahinen, sitä en malta: hän saa kyllä kuumaa
-muutenkin. Jospa nyt saisin istua Tuiman selässä!"
-
-Ja nyt konttasi hän yhtä vaivalloisesti takaisin kumppaninsa luo.
-Vaikeinta oli säilyttää vettä maahan läikkymättä, mutta hänen
-kypärinsä oli kuitenkin vielä puolellaan, kun hän perille ennätti.
-
-"Juo nyt herrasi hyvästijättömalja, siinä on hänen viiniänsä
-vedessä!" sanoi ratsumies, kurkottaen kypäriänsä ja tarkoittaen
-Götziä, jonka väreihin haavoitettu oli puettu.
-
-Tallimestari joi halukkaasti tuon verisen juoman, huokasi
-helpotuksesta oikein syvään ja sanoi liikutuksesta vapisevalla
-äänellä:
-
-"Sano minulle nimesi, kumppani, että saan rukoilla paternosterin
-puolestasi!"
-
-"Hyi minua, jos saat niinkään paljon kuin mädänneen nauriin
-paternosterisi edestä!" vastasi ratsumies. "Axelson on nimeni,
-kunniakseni eikä häpeäkseni, korpraali olen henkivartiarykmentissä,
-jos elän huomenna. Olen ollut ratsaspalvelia puolihullun röökinän
-luona, joka tätä nykyä on Ruotsin suurivaltias Kristiina kuningatar.
-Kypärä päästäsi, mies... Jaa niin, eihän sinulla ole kypärää eikä
-käsivartta. Ehkä sinua huvittaa kuulla, että hän aikoo sinun paavisi
-panna kananhäkkiin sekä lasikaappiin keisarisi."
-
-"Minä rukoilen edestäsi, väärä-uskoinen, ja taistelen lohikäärmeen
-kanssa sinun sielusi puolesta", vastasi hänen kovaa kohtaloaan
-tasaava kumppaninsa. "Mutta minä pyydän, älä puhu noin pöyhkeästi.
-Herrani, sotamarsalkka, saattaisi sinua kuulla. Hän on nyt kuollut,
-hänen ruumiinsa makaa repaleina tuolla edempänä, mutta älä yhtään
-ole varma hänestä, kyllä hän vielä täällä aaveilee. Mitenkä hän
-saisi rauhaa! Pyhä Jumalan äiti, niin paljon kuin hänellä oli omalla
-tunnollaan, ja kuitenkin oli yksi asia, yksi, yksi, johonka verraten
-kaikki muu oli mitätöntä. Suomessa se tapahtui, se, Axelson. Oletko
-ollut Suomessa?"
-
-"En, velho vieköön, en ole ollut tuossa lumotussa maassa, mutta kyllä
-olen ollut tekemisissä suomalaisvelhojen kanssa. Yhden tunsin ja
-se osasi lentää. Noh, mitä herrasi Suomessa teki? Tekikö hän aika
-konnantyön, tahi löikö hän vain kuoliaaksi jonkun miehen, periäksensä
-hänet?... Voih, tuo riivattu lyijynpala istuu kuin painajainen
-selässäni."
-
-"Pappi, Axelson, tuo pappi! Lähetä pappi luokseni, minulla ei ole
-enään pitkää aikaa jäljellä, tahdon tehdä tunnustukseni! En koskaan
-ennen ole tuosta puhunut, mutta nyt se tunkee huulieni yli, olen
-iäksi päiviksi kadotettu, ellen siitä nyt saa puhua. Eihän siihen
-minun syytä ollut, tottelin hänen käskyänsä. Mutta nyt on kovin
-kylmä, Axelson, minun sieluani viluttaa, kun muistan, miten riistimme
-hänen yltään näädän-nahkaisen turkin, ja viskasimme hänet kylmään
-hankeen ohuissa vaatteissaan. Hänen hienot vaatteensa, näes, olimme
-jo ennen häneltä vieneet, sillä niitä se toinen halusi, ja sitten
-puimme hänet kehnoon hameeseen ja takkiin, jotka ostimme kalastajan
-väeltä, jotta, kuten heitä uskotimme, saattaisimme paremmin kulkea
-pelkäämättä ryövärejä, niin me puhuimme. Mutta näädän-nahkaisen
-turkin me annoimme hänen pitää siksi, että tulimme metsän keskelle;
-silloin me hänen viskasimme hankeen ulos reestä... Minä en sitä
-tehnyt, Axelson, vaan se toinen; hän oli väkevä, hän. Minä ajoin...
-hevoset nousivat pystyyn... en koskaan ennen ollut sillä tapaa
-hevosia lyönyt, mutta ne vain nousivat pystyyn. Silloinhan minun
-täytyi nähdä hänet, siinä kun hän nousi ylös lumikinoksesta eikä
-puhunut sanaakaan, ainoastaan katseli meitä vain, katseli meitä,
-katseli meitä! Jesus Maria, hän oli niin kaunis silloin; hän loisti
-silmieni edessä ikään kuin olisi ollut Jumalan äiti, ja sellaisena
-olen nähnyt hänen nyt yhdeksäntoista vuotta joka yö. Niin, joka yö
-on hän tullut luokseni, joka yö olen kysynyt häneltä: Pyhä Maria,
-sinäkö siinä olet? Ja joka yö on hän vastannut: olen hän, jonka sinä
-tähän aikaan yöstä jätit hyljättynä lumikinokseen. Silloin olen aina
-tuntenut kylmän väreen selässäni ja olen hänelle sanonut: jätä minut
-rauhaan, kysy herraltani! Enhän minä sitä tehnyt... Miksikä ovat he
-hakanneet poikki oikean käteni? Eihän se ollut se käsi, joka hänet
-viskasi reestä, se oli se vain, joka hevosia löi ja ajoi pois hänen
-luotaan kylmässä talvi-yössä..."
-
-Uupuneena vaipui haavoitettu tainnuksiin pitkäksi aikaa.
-
-"Arvelinpa, että tässä oli joku vanha konnantyö", mötisi Axelson
-vakaasti. "Uih, täällä on kylmä. Jos hänestä jo on tullut loppu,
-niin on hän mennyt sinne, missä hän kyllä saa lämmitellä itseänsä.
-Jumala auttakoon sitä raukkaa; kun kaikki kirjaan pannaan, niin emme
-siinä kukaan pilkutta jää. Ajattele itseäsi, iloinen poika, jos ehkä
-piankin saat hikoilla kaikkien tyhmien temppujesi takia, joita olet
-tehnyt itä-göötan tytöille tässä syntisessä maailmassa!"
-
-Askeleita kuului polulta ja varjosta tuli esiin sama nuori pappi,
-joka äsken oli veisannut virren yhdessä skottilaisten kanssa ja häntä
-seurasi kuusi sotamiestä paareineen ja lyhtyineen. Papin nimi oli
-Pietari Luth, hän oli nyt sotapappina suomalaisessa ratsuväessä. Hän
-ei saattanut nukkua, kun tiesi monen monta verta vuotavan, vaan lähti
-ulos kristillisen rakkauden työtä tekemään: lohduttamaan kuoleman
-kanssa kamppailevia ja pelastamaan niitä haavoitettuja, joita vielä
-oli mahdollista parantaa.
-
-Tuo hiljainen joukko läheni, seuraten Axelsonin ääntä, ja miehet
-valaisivat lyhdyllä kaatunutta.
-
-"Meidän miehiämme, ruotsalainen. Nosta hänet varovasti paareille!"
-
-Niin varovasti haavoitettua ei saatettu nostaa, ett'ei hän tuskasta
-olisi huutanut. Mutta kun häntä piti vietämän pois, sanoi hän:
-
-"Saanko kysyä, eikö teidän arvoisuutenne ole pappi?"
-
-"Minä palvelen sitä Herraa, joka parantaa ruumiin ja sielun", vastasi
-sotapappi.
-
-"Kiitoksia paljon. Tehkää minusta ihmistä, jos saatatte, teidän
-arvoisuutenne, ja ell'ei tuo huono elonkipinä kestä, niin lukekaa
-joku rukous köyhän sieluni puolesta. Minä tiedän, kuhunka menen,
-mutta tässä vieressäni makaa eräs kurja paavilainen, joka luultavasti
-pääsee kuumaan saunaan Suomessa tehdyn tyhmän työn takia. On
-heittänyt kipeän naisen ulos reestä. Rukoilkaa hänen puolestaan
-ensin, hän huusi äsken pappia."
-
-Götzin raajarikoksi lyöty tallimestari tarkastettiin ja heräsi,
-kun häneen kosketettiin. Muutama viinitippa, joka hänen suuhunsa
-kaadettiin, antoi hänelle vähäksi aikaa puhevoiman. Tuossa heikossa
-kuuvalossa oli hän näkevinään rippi-isän, joka oli hänen omaa uskoaan
-ja luuli tämän tulevan kuulemaan hänen tunnustustansa.
-
-_"Ave Maria, gratia plena, dominus tecum!"_ alkoi hän.
-
-"Ystäväni", sanoi pappi, ja kumartui hänen luoksensa kuullaksensa
-paremmin nuo heikot, katkonaiset sanat, "jos on jotakin, joka
-omaatuntoasi vaivaa, niin älä sitä salaa, sillä viimeinen hetkesi on
-lähellä ja Vapahtajasi elää!"
-
-Haavoitettu ponnisteli viimeisiä voimiansa saadaksensa selvää
-ajatuksen juoksua. "Nimeni oli Peltonen... syntynyt luterilaisessa
-väärä-uskossa... Wironmaassa... sitten oikea-uskoinen katolilainen...
-Feldmann... Olin kahdenkymmen-vuotias... satuin veljeni kanssa
-riitaantumaan kirveen takia... löin hänet kentällä kuoliaaksi...
-pakenin kreivi Mansfeldin luo Pommeriin... tulin kreivi Götzin
-luo... hän taisteli silloin keisaria _vastaan_... seurasin häntä
-Marienburgiin... ruotsalainen kuningas oli siellä... rikas
-juutalainen lainasi kuninkaalle rahoja... Minun herrani ja
-juutalaisen tytär... nuoret ihmiset... hän oli melkein lapsi...
-Kreivi ryösti hänen metsässä... otti aarteet... meni keisarin
-joukkoon... vihittiin Wittenbergissä... luterilainen pappi, hän
-juutalainen... mihinkäpä se olisi kelvannut?... kyltyi... Feldmann,
-vie hänet takaisin juutalaisen luo!... Thamar sanoi: mitä me häntä
-sinne veisimme? Hänellä on vielä monta aarretta jäljellä... Sanoi
-kreivinnalle: kreivi on Wiipurissa... Matkusti Danzigiin syksyllä
-meritse... Suomeen... talvi... yö... reestä... kinokseen... _Pater
-noster, qui es in coelis... sanctificetur nomen tuum_..."
-
-Verisuihku virtaili ulos haavoitetun suusta ja ummisti ainiaaksi
-nuo huulet, jotka niin paljo olivat valhetelleet ja kuitenkin
-saivat viimeisen todellisen tunnustuksensa palkkioksi pyhittää
-Kaikkivaltiaan nimeä.
-
-Pietari Luth luki tuon katkaistun rukouksen loppuun, teki
-ristinmerkin kaatuneen paavilaisen ylitse ja lausui miettiväisenä,
-kun hänen miehensä kantoivat pois toisen, vielä elossa olevan
-haavoitetun:
-
-"Se, joka meistä ei ole syntiä tehnyt, viskatkoon ensimmäisen kiven
-tuon syntisen päälle. Pimeydessä tehty työ ei ole koskaan tullut
-ihmisten tietoon, ja katso, siinä on nyt monta vuotta ja kokonainen
-elämä välillä, mutta sen työn täytyi kerran tulla päivän valoon.
-Se tunkee meidän kuolevien huuliemme ylitse, se nousee haudasta
-syyttämään meitä Jumalan edessä. Vanhurskas kostaja, mikä edesvastaus
-ja mikä tuomio!"
-
-Tässä hetkessä näkyi jättiläismäinen varjo metsäylängön huipulla
-vasten kuun valaisemaa itäistä taivaanrantaa. Oliko se Götzin verinen
-haamu tahi oliko se ruskean hevosen ratsastaja, joka ivallisesti
-hymyillen katseli laaksossa tehtyä työtänsä?
-
-Hitaasti koitti päivä tämän hirveän yön perästä, joka niin monen
-haavoitetun mielestä tuntui pitkältä kuin iäisyys. Osa näistä
-etsittiin nyt ja vietiin välskärin luo. Ne, jotka jaksoivat,
-laahasivat itsensä kävellen haavansitomis-paikalle. Monta meni
-hukkaan hoidon puutteessa. Elossa olevilla ja terveillä oli muuta
-tehtävää. Siinä ei kylliksi, että olivat voiton saaneet; sitä tuli
-myöskin käyttää. Vihollisia tuli ajaa takaa niin kauas, kuin vaaratta
-mahdollista oli: vielä oli monta vankia otettavana, paljon saalista
-voitettavana. Mitä tulisi tehdä niitten monien tuhansien naisten
-ja lasten, jotka olivat seuranneet tappiolle joutunutta joukkoa,
-eivätkä olleet ehtineet seurata sen jäännöksiä heidän pakoretkelleen?
-Muutamat saivat leipäkannikan saaliina saaduista varoista, ja
-ajettiin sitte pois kerjäämään, varastamaan tahi metsäseuduille
-nälkään kuolemaan. Toiset tunkivat ruotsalaiseen leiriin ja ajettiin
-pois kuten isännättömät koirat. Toisia taas löytyi, jotka asettuivat
-kokoon leirien ulkosyrjiin, ja ryöstivät, mitä löysivät, siinä
-suuttuneet sotamiehet heidät havaitsivat ja löivät kuoliaaksi.
-
-Ruotsalaiselle sotajoukolle suotiin ainoastaan yhden päivän
-lepohetki. Päälliköillä oli vaivalloinen työ kootessaan hajaantuneita
-rivejänsä, laskiessaan, järjestäessään ja ravitessaan niitä, jotka
-vielä olivat sotaan kelpaavia, antaessaan tarpeellisia käskyjä sekä
-kirjoittaessaan luetteloihin ne vangit, jotka olivat halullisia
-rupeamaan ruotsalaiseen palvelukseen. Niitten määrä oli suuri,
-enemmän kuin puolet vankien luvusta. Sillä tavalla voiton saanut
-sotajoukko usein täytti niitä aukkoja, joita taistelu oli tuottanut.
-Sota oli kasvattanut joukottain palkkasotureita, jotka myivät
-itsensä enimmän tarjoavalle, sama se kenellekkä, kun vain saatiin
-palkkaa ja saalista. Suurempi osa niistä, jotka nylkivät onnetonta
-Saksanmaata, oli itse saksalaisia. Ruotsalaiset ja suomalaiset eivät
-myyneet itsiänsä. Mutta palkkasoturien ääretön joukko lisääntyi,
-seikkailioita kun tuli Euroopan kaikista maista.
-
-Sitte kuin Torstenson oli täyttänyt voittajan kiireimmät
-velvollisuudet, tahtoi hän ensiksi etsiä puolisoansa, joka
-edellisenä päivänä oli vähällä joutua vankeuteen. Hän löysi vaimonsa
-talonpojan-talosta pääkortteerin takana, hoitamassa haavoitettuja
-sekä ravitsemassa lukuisaa joukkoa. Sotapäällikön puolison täytyi
-sodassa olla valmis joutumaan kaikellaisiin vastuksiin ja vaaroihin.
-Hän oli osakseen saanut huolenpidon tuosta perhe-elämästä, joka niin
-kummallisella tavalla liikkui sotajoukon liepeillä, ja antoi suuren
-vastuksen ohessa monta huolta. Hänen leiripaikkansa oli yhtä haavaa
-sairaala, ruoan-anniskelulaitos ja vähäinen hovi, jossa hän hallitsi
-kuten kuningatar, lukuisan palvelusväen ympäröimänä ja upseerien
-puolisot palvelevina kammarirouvina. Rouva Beata De la Gardie ei
-ollut mikään kaunotar, kuten hänen sisarensa Sofia. Kuvassaan, jossa
-hän on mustaan pukuun puettuna, valkoinen helminauha kaulassa,
-näyttää hän katsehan silmissä järjestystä rakastavalta, viisaalta
-ja päättävältä perheen emännältä, jonka levolliset silmät samalla
-osottavat lempeyttä ja lujuutta.
-
-"Täällä on nuori mies, jota minun tulee pelastuksestani kiittää ja
-minä suljen hänen puolisoni suosiolliseen muistiin", sanoi Beata
-rouva miehelleen, sotamarsalkalle, sitte kuin he toisensa tavattuaan
-olivat ensimmäiset kysymykset suorittaneet. "Se oli hän, joka
-kuormastopalveliain etupäässä viivytti vihollisia urhoollisella
-puolustuksellaan siksi, että apua ennätti tulla. Valitettavasti
-hän on haavoitettu. Mutta missä hän on?" jatkoi hän, katsellen
-ympärilleen tuossa suuressa tuvassa, joka oli täynnä väkeä.
-
-"Hän on mennyt katsomaan hevostansa", vastasi eräs haavoitettu
-kuormastorenki, joka vaivoin nousi pystyyn huoneen nurkasta.
-
-"Lähtenyt ulos? Ja sellaiset haavat! Kutsukaa hänet sisään!"
-
-Kutsuttu tuli. Hän oli hoikka 18-vuotinen nuorukainen, haavansa
-olivat hätimiten sidotut ja kalpea oli hän verenvuodatuksensa takia.
-Hänen vasen silmänsä ja oikea kätensä olivat veristen siteitten
-peitossa. Oikean, peittämättömän silmän yläpuolella, näkyi suuri,
-hevosenkengän muotoinen ruskea arpi.
-
-"Mikä nimesi?" kysyi sotamarsalkka, joka mielestään oli nähnyt tuon
-arven jo ennen.
-
-"Benjamin Zevi", vastasi nuorukainen, silmät alas päin luotuina.
-
-"Puvustasi päättäen, olet juutalainen?"
-
-"Niin olen."
-
-"Olen nähnyt sinun ennen toisen nimellisenä ja toisessa puvussa."
-
-Kaikki veri, mikä tuossa nuoressa juutalaisessa vielä oli, nousi
-hänen poskiinsa.
-
-"Nimeni oli silloin Urban Niemand ja minulla oli kunnia Breitenfeldin
-tappelun jälkeen teidän ylhäisyytenne määräyksestä päästä kersantiksi
-uusmaalaisiin."
-
-"Mitä? ja nyt olet juutalainen?"
-
-"Olin sokea ja sain virka-eron. Iso-isäni on juutalainen. Hän lähetti
-minun asioille Pragiin, ja silloin me äkki-arvaamatta satuimme
-tulemaan vihollisia vastaan ja meidän täytyi siis etsiä suojaa
-ruotsalaisen kuormastojoukon seassa."
-
-"Vahinko! Sinusta olisi saattanut tulla jotakin. Sinä taistelit
-Slangen kanssa Breitenfeldissä ja nyt sanotaan, että sinä jälleen
-eilen käytit itsesi urhoollisesti. Pyydä minulta suosion-osotusta!"
-
-Nuorukainen lankesi hänen jalkojensa eteen. "Oi, teidän
-ylhäisyytenne, antakaa minulle takaisin arvoni, antakaa minun kuolla
-puolestanne!"
-
-"Hän puhuu kuumehoureessa!" virkkoi nuori, aatelinen neito, joka
-väkijoukosta astui esiin ja kunnioittavasti tervehti sotamarsalkkaa.
-Neiti Hagar Ryning ei ollut tuntematon, hän oli seurannut
-sotamarsalkan puolisoa Ruotsista Holsteiniin, ollut osallisena
-hänen matkansa vaivoissa ja voittanut sekä hänen että sotamarsalkan
-suosion, ollessaan viisaana, neuvokkaana ja rohkeamielisenä
-seuralaisena sota-elämän monissa vastuksissa. Beata rouva oli
-itsellensä pyytänyt tätä tarpeellista seuraa sisareltaan, rouva
-Sofia De la Gardielta ja tällä taas oli ollut syytä hankkia tätä
-matkaa varten lupaa Hagarille Risebergan valtaneuvos Ryningin
-rouvalta. Mutta olipa presidentin rouvalla ollut paljon vaivaa
-saadakseen niin rauhallista, käytännöllistä emäntää kuin Risebergan
-rouva oli, suostumaan tähän matkaan, mutta mitä ei huolellinen äiti
-saa toimeen, joka tahtoo varmoja tietoja kotinsa unhottaneesta
-pojastaan? Hagarin kihlattu, Kustaa Kurki, oli sodassa unhottanut
-sekä äidin että morsiamen. Kipinä, joka oli syttynyt liekitsemään 19
-vuotisessa, oli pian sammunut, ja morsian lähetettiin sitä uudestaan
-sytyttämään. Turhia vaivoja! Kustaa Kurki ei taistellut Torstensonin
-joukossa, hänen kihlattunsa ei askeltakaan ottanut etsiäksensä häntä.
-Rakastajalla ei ollut paikkaa Hagarin sydämmessä.
-
-Entinen kersantti Urban Niemand, tätä nykyä juutalainen asiamies
-Benjamin Zevi, tirkisteli kaksois-sisartaan kuten harhanäkyä. Hän
-ei ollut Hagaria nähnyt sen jälkeen, kuin Tukholmassa kaksi vuotta
-sitten tapasivat toisensa eikä kumpikaan odottanut kohtaavansa
-kaksoispuoltansa täällä. Hagar käsitti heti asemansa. Jos hän nyt
-olisi ilmaissut olevansa tämän nuoren juutalaisen sukulainen, olisi
-hän samalla nostanut pois entisen elämänsä hunnun; silloinhan tuo
-uusi nimi jälleen olisi tullut arvelun alaiseksi, joka nyt antoi
-hänelle turvaa ja josta ei kukaan tietänyt muuta kuin että Ryning oli
-tyttärekseen ottanut Kurjen perheen sukulaisen.
-
-"En puhu hourupäissäni, olen taistellut Neunburgissa,
-Breitenfeldissä, sekä tulta vastaan Tukholman linnassa; minä
-saatan vielä taistella Kristiina kuningattaren puolesta",
-virkkoi haavoitettu maltittomasti ja suuttuneena katsellen tuota
-tuntematonta, joka niin ihmeellisesti oli hänen sisarensa Hagarin
-näköinen.
-
-"Vasen silmäsi on poissa, olet kadottanut kaksi sormea oikeasta
-kädestäsi. Pyydä toista palkintoa; sinä et enään taistella saata!"
-lausui rouva Beata De la Gardie säälivästi.
-
-"Minulla on yksi silmä ja kolme sormea jäljellä", vastasi nuorukainen
-ylpeästi. -- Sotamarsalkka loi häneen kauniin katseen.
-
-"Puolisoni pelastus on joukoltamme vienyt urhoollisen sotilaan. Mene
-välskärin luo, poikani; sinä häntä tarvitset. Tule takaisin, kun
-haavasi ovat parantuneet: minä pidän sinua muistissani."
-
-Nuorukainen talutettiin pois uupuneena veren vuodatuksesta. Hänen
-sammuva katseensa vielä hetkeksi kiintyi Hagariin.
-
-"Onko se hän?" sanoi hän hiljaa itsekseen.
-
-Jos hän olisi voinut nähdä läpi sisarensa kylmän, levollisen katseen,
-olisi hän havainnut toisellaisia tunteita, kuin mitä ulkoa päin
-saattoi aavistaa. Hän oli yksi noista kolmesta, jotka eivät tunteneet
-rakkautta eivätkä voineet kieltää itseänsä, ei uhrata itseänsä toisen
-puolesta, mutta hän oli oppinut sisällisesti itkemään.
-
-Sotamarsalkka saattoi ainoastaan muutaman minuutin uhrata tähän
-käyntiinsä puolisonsa luona ja istui jo hevosensa seljässä, kun Hagar
-Ryning pyysi saada sanoa sanasen.
-
-"No mitä sitten, puhu lyhyesti!"
-
-"Teidän ylhäisyytenne suvaitsi suoda tuolle nuorelle miehelle
-suosion osotuksen. Hän on Regensburgissa asuvan rikkaan Ruben Zevin
-tyttärenpoika ja perillinen. Hän on pitävä itseänsä kuninkaallisesti
-palkittuna, jos teidän ylhäisyytenne suostuu antamaan hänelle
-suojeluskirjeen hänen iso-isänsä linnaa varten, siksi kuin
-ruotsalainen sotajoukko ryntää Regensburgiin."
-
-Torstenson mietti.
-
-"Mitä? Ruben Zevi? Sotamieheni eivät minua kiittäne, kun kadottavat
-niin lihavan saaliin, mutta olen antanut sanani; kas tässä!" Hän
-antoi tuolle nuorelle tytölle kiireesti kirjoitetun paperiliuskan,
-jonka hän oli taskukirjastaan riistänyt. Hän säilytti nahkavaruksensa
-alla alati tuota kirjaa, jotta hänellä se olisi käsillä, kun hänen
-täytyi antaa kiireistä kirjallista määräkäskyä. Seuraavassa hetkessä
-laukkasi hän pois tuon lavean taistelukentän toisiin osiin.
-
-
-
-
-4. Sotalemmikki ja sotasairaala.
-
-
-    Ei sinulle mikään turmiota tuota...
-    valtaa varten syntynyt,
-    kuten minä ja tuo kolmas.
-
-"Minun tulee säälini tuota nuorta juutalaista", sanoi rouva Beata
-De la Gardie Hagar Ryningille, kun jälleen istuivat tuvanperäisessä
-yksinkertaisessa kammarissa, joka nyt oli keisarin voittajan
-puolisolla asuntona. "Katso, että häntä hyvin hoidetaan! Sinä tunsit
-hänen perheelliset asiansa?"
-
-"Kyllä menen häntä katsomaan välskärin luo. Kaksi eli kolme vuotta
-sitten näin hänet Tukholmassa. Hänen iso-isänsä Ruben Zevi kävi
-presidentti Kurjen luona."
-
-"Kuka on tuo Ruben Zevi, jolle sinä pyysit suojeluskirjettä?"
-
-"Juutalaisten kuningas meidän aikanamme, teidän armonne, tahi
-mikä ehkä on vielä enemmän: kuningasten juutalainen. Ilman hänen
-kultaansa ei yksikään sotajoukko saata sotaan lähteä, ei yksikään
-Euroopan ruhtinas menestystä toivoa. Hänen sanansa on armollisempi
-kuin keisarin, kuin paavin; se aukaisee kaikkien linnojen portit,
-se teräväksi tekee tahi tylsistyttää kaikki miekat. Hän saattaisi
-pakottaa tämän onnettoman sodan huomenna loppumaan ja ylihuomenna
-määrätä yleisen rauhan, jos hän sitä tahtoisi. Mutta hän ei sitä
-tahdo, en tiedä mitä varten ei."
-
-"Se ei ole mahdollista! Sehän olisi neron ja urhollisuuden
-alentamista, silloinhan asetettaisiin maailma kultakahleisiin!"
-
-"Teidän armonne on oikeassa, ja kuitenkin on asian laita sellainen.
-Teidän kunniarikas puolisonne on oleva ensimmäinen, joka tätä asiaa
-todistaa. Hänen neronsa ja urhollisuutensa saa toimeen kaikkea,
-kultaa ainoastaan hän ei saata tehdä. Muistaako teidän armonne,
-mitenkä erään suuren sotasankarin marraskuussa ja joulukuussa 1641
-täytyi toimettomana venyä kaksi kuukautta Winsenissä ja Lüneburgissa?"
-
-"Kyllä muistan. Weimarilaiset joukot jättivät sotaväen."
-
-"Ja Weimarilaiset joukot jättivät sotaväen sen vuoksi, etteivät
-saaneet palkkaansa. Ruben Zevi lähetti kultaansa ja teidän mahtava
-puolisonne läksi uusia voittoja saavuttamaan."
-
-"Ja jos niin olisi? Jalot sielut omistavat kuitenkin jotakin, joka
-ei ole kaupan-alaista: velvollisuuden tunteen, kunnian, isänmaan. En
-tahdo enään kuulla ostetuista voitoista. Nuo juutalaiset luulevat
-saattavansa ostaa kaikki, eivätkä ymmärrä, että kansat saattavat
-kasvaa suuriksi hyveitten ja urhoollisuuden kautta eikä heidän
-kultansa kautta. Puhukaamme jälleen haavoitetuista! Aseta esille
-uusia siteitä ja uutta liinanöyhtää. Minä lähden jo edeltäkäsin ja
-odotan, että tulet side-aineinesi."
-
-Sillä välin kuin Hagar pani kuntoon side-ainekset, kuuli hän
-viereisestä tuvasta äänekästä puhetta. Se oli pfaltzkreivi Kaarle
-Kustaa, joka ratsastaessaan sotilasosastojen välillä oli lähestynyt
-talonpojantaloa ja oli nyt käyttänyt tilaisuutta kysyäkseen, mitenkä
-päällikön puoliso eilisen seikan jälkeen jaksoi. Ovi oli puoleksi
-auki, Hagar saattoi kuulla, miten pfaltzkreivi laski leikkiä
-upseerien rouvien kanssa. Hän oli tänään niin kovin iloinen, kuten
-nuori upseeri tietysti on voittopäivän jälkeen. Hän kertoi niille,
-jotka vain tahtoivat kuunnella häntä, mitä kummallisimpia kohtauksia
-eilispäivän taistelusta. Sota ja vaarat näkyivät hänen mielestään
-olleen huvituksia vain. Eipä kukaan hänen kertomuksestaan olisi
-saattanut arvata, että taistelu oli ollut verinen ja kova, että hän
-oli taistellut sekä henkensä että voiton puolesta sekä että useimmat
-hänen rykmenttinsä upseerit olivat ammutuiksi tulleet, ja hän itse
-ikään kuin ihmeen kautta oli säilynyt Ruotsin tulevaisuutta varten.
-Nauraen pyysi hän sakset, saadaksensa tasoittaa pitkät hiuksensa,
-joita eräs kuula oli taidokkaasti hänen päänsä oikealta puolen poikki
-sivaltanut, tahi neulaa ja lankaa, millä hän olisi neulonut kokoon
-läven, joka oli ammuttu hänen hattuunsa, koska hänen sotaräätälinsä
-yhtä vähän kelpasi hattumestariksi kuin tukan-sommitteliaksi. Mutta
-hän ei hiiskunut kolmannesta lävestä, joka oli hänen ihotakissaan
-haarniskan kyynärkoukun alla tahi neljännestä kuulasta, joka oli
-tunkeutunut ihotakin läpi aina paitaan asti ja tehnyt sinermän
-ihoon, jättämättä siihen edes veristä naarmua. Hänen iloinen
-puheensa koski noita Götziläisiä nylkyreitä, jotka olivat täyttäneet
-taskunsa vaskirahoilla, makkaroilla ja pyhimysten kuvilla, joita
-olivat ryöstäneet omilta maanmiehiltänsä; noita mähriläisiä
-talonpojan renkejä, jotka olivat viskanneet itsensä maahan, ollen
-kuolleena olevinaan, mutta rupesivat aivastelemaan ruudinsavusta;
-ja noita saksilaisia, jotka jalustimensa olivat hukanneet
-paetessaan ja riippuivat kuten mallaspussit hevosen harjassa; tuota
-suomalaispoikaa, joka yksipäisyydessään tahtoi raahata kanuunaa puron
-poikki sillä menestyksellä, että molemmat, sekä kanuuna että poika,
-jäivät mutaan kiinni. "Mutta", lisäsi tämä nuori eversti, hienolla
-sivuviittauksella omiin pettyneisiin toiveihinsa, "mitä tarvitsi
-Hatzfeldin luottaa naisen lupauksiin?"
-
-Hagar ei olisi ollut tyttö ja 19-vuotias, jos hän olisi voinut
-vastustaa kiusausta luoda salaista katsahdusta tuohon nuoreen
-sankariin, joka noin vähän näytti pelkäävän vaaraa ja kuolemaa.
-Pfalzkreivi Kaarle Kustaa oli silloin 23 vuoden vanha, vartalon
-mitalta ennemmin alle kuin päälle keskinkertaisen. Hän ei vielä
-silloin ollut noin jänterä kuin hänen myöhemmät kuvansa osottavat,
-ennemmin oli hoikka ja notkea, vilkas ja eloisa; iho tummanlainen,
-pitkät mustat hiuksensa valuivat alas hänen leveille hartioillensa;
-siniset silmänsä olivat viisaat, rohkeat, nenä kotkan-noukan
-tapainen, leuka ulkoneva, suu suurenlainen, jonka päättäviä, jotenkin
-vahvoja huulia kapeat viikset varjostivat, poskista oli ajan tavan
-mukaan parta tarkkaan ajeltu. Sellaisena löytyy hän kuvattuna
-Gripsholmassa, istuen vahvan, ruskean hevosensa selässä Jankovitzin
-tappelussa, keltaiseen nahkavarukseen ja siniseen vyöttimeen puettuna
-ja hatussa valkoinen sulka. Ruhtinaasta eli hovimiehestä ei paljon
-muuta havainnut, kuin tuon sujuvan, rohkean käytöksen. Siinäpä luuli
-näkevänsä luutnantin, joka vieraili naisten luona, tietäen olevansa
-tervetullut ja miellyttävä vieras.
-
-Myöskin pfaltzkreivin aika oli tänään täpärällä, mutta hän
-oli havainnut Hagarin ja astui hänen kammariinsa sellaisella
-tuttavallisuudella, kuin yhteiset vaarat ja vaivat synnyttävät
-sotaretkellä. Olipa hän viettänyt monta vapaata iltaa satunnaisen
-levon aikana sotamarsalkan ja hänen puolisonsa luona. Kristiina
-kuningattaren entisen nuoren, lahjakkaan kirjanhoitajan seurassa
-oleminen oli huvitus, niin hyvä kuin joku muukin, tuon ainaisen
-asekalskeen ja kuurilaisten juominkien perästä.
-
-Häntä, joka itse oli oppinut, oli huvittanut laskea leikkiä neiti
-Ryningin opista ja varsinkin oli hän halunnut tietää vähän enemmän,
-kuin mitä hän entiseltään tunsi kuningattaren sisällisestä luonteesta
-ja yksityisestä elämästä, sitte kuin hänestä oli tullut nuori nainen.
-Mutta jos hänen näennäisesti teeskentelemättömissä kysymyksissään
-olikin hyväsesti älykästä valtioviisautta, niin vastauksetkaan eivät
-olleet vähemmän varovaisia. Hagar Ryning ei ilmoittanut enempää,
-kuin mitä hän itse sopivaksi katsoi, ja siitä syystä oli heidän
-tuttavallinen keskustelunsa käynyt schakkipelin tapaiseksi, jossa
-kuningattaren henkilö oli vallitsevana keskipisteenä. Entisen
-hovineidenhän täytyi tietää, kuinka tärkeä tämä aine oli tuolle
-nuorelle pfaltzkreiville. Hän käsitteli tätä ainetta ylhäisissä
-piireissä olleen tottuneella, hienolla aistilla, mutta häntä huvitti
-huomata kysymysten tarkoitusta sekä kiusata tuota korkeasukuista
-kosiaa hänen tiedustelemisissaan, väliin antaen hänen toivoa,
-että kuningatar häntä muistaisi ja toisinaan taas viittauksilla
-ilmoittaen, että kuningatar kammoksui avioliittoa. Seurauksena tästä
-oli tuttavallisuus, joka harvoin on syntymättä, kun kaksi nuorta
-älyniekkaa kiistelee kolmannesta, joka on heitä molempia mahtavampi.
-Hagar Ryning oli tullut välttämättömän tarpeelliseksi tulitikuksi
-23-vuotiaan sotilaan sota-elämässä vapaina hetkinä ja olisi tullut
-vielä tärkeämmäksikin, ellei hänen uhkeamielisyytensä olisi ollut
-yhtä suuri, kuin pfaltzkreivinkin.
-
-"Mitä hän tuumaa?" sanoi Hagar toisinaan itsekseen. "Älköön vain
-luulko, tuo pieni pfaltzkreivi, että minä alennan itseäni olemaan
-hänen huvinukkenaan."
-
-"Kas tässä, mitä etsin!" sanoi huolettomasti tuo nuori ruhtinas,
-astuessaan kammariin. "Tässä on sakset, neiti Ryning. Ettekö tahtoisi
-tehdä minulle hyvää apua tasoittamalla hiukseni tästä oikean
-korvani luota?... Ei, älkää tulko minua liika lähelle! Te olette
-vaarallisempi kuin kuula."
-
-Hagar otti sakset ja leikkasi hymyillen hiukset tasaiseksi hänelle
-osotetusta paikasta, josta kuula oli leikannut kiharan niin
-terävästi, ett'eivät sakset olisi voineet leikata terävämmin. Pitkä,
-musta kihara, lähinnä sitä, joka kuulan uhriksi oli joutunut, putosi
-äänettä lattiaan. Hagar otti pudonneen hiuskiharan ja sanoi:
-
-"Minä kiitän teidän ruhtinaallista armoanne muistosta, jonka täten
-olen saanut urhoollisimmalta sotilaalta hänen majesteettinsa
-sotajoukossa. Luvatkaa, että rukoukseni kuulette, kun näytän teille
-tämän hiuskutrin, ja teidän ruhtinaallinen armonne on Ruotsin
-kuningas."
-
-"Mitä? Noin nuori, ja kuitenkin jo velho, joka ennustaa?"
-
-"Olen Suomessa syntynyt, teidän armonne?"
-
-"Noin itsekkääksi en teitä luullut, neiti Ryning. Mitä siis lupaatte
-vastavuoroon minulle?"
-
-"Lupaan jälleen leikata teidän armonne hiuksia, kun tuleva kuula on
-ottanut palan teidän korvastanne."
-
-"Minä kiitän kunniasta. Toinen ennustus ei ollut täysin niin
-hyvä, kuin ensimmäinen. Mutta tulkaa saaliinne kanssa, kun minua
-tarvitsette, niin minä koetan, mitä saatan, voidakseni taivuttaa
-hänen majesteettiansa antamaan teille arvonimen: kuninkaallinen
-hiussommittelia. Auf wiedersehen, tulevaan voittoon asti! Minua
-kunnioitatte saksillanne, mutta toiset tarvinnevat teidän siteitänne."
-
-Upseerien rouvat olivat kokoontuneet oven luo kuuntelemaan. Tuskin
-huomattava silmän-isku oli seurannut hyvästijättösanoja. Hagar
-kääntyi harmistuneena pois; hän ei kärsinyt tuollaisia silmäyksiä.
-
-Tunnin perästä tämän jälkeen oli Hagar välskärin luona. Hän tapasi
-tämän hikisenä ja verisenä aina kyynärpäihin asti; mitä ei hän
-itse jaksanut tehdä, saivat hänen parturikisällinsä toimittaa,
-miten parahiten saattoivat. Haavoitetut makasivat pitkissä riveissä
-olkien päällä, osa tallissa, toinen teltassa, ja toiset jäätyneellä,
-verisellä maalla. Juutalainen Zevi oli saanut paikan teltassa,
-jossa oli viisitoista tahi kaksikymmentä haavoitettua niin ahtaalle
-ahdattuna, että Hagarin täytyi kulkea heidän ylitsensä, päästäksensä
-siihen nurkkaan, johon häntä oli osotettu. Hän istahti maahan ja
-kumartui veljensä luo. Benjamin oli nukkunut ja tunsi itsensä niin
-virkistyneeksi, että tahtoi lähteä ulos katsomaan hevostansa.
-
-"He varastavat Jehuni", valitti hän.
-
-"Hiljaa, Benjamin. Älä ole houkkio, minä pidän huolta Jehustasi.
-Tunnetko minua?"
-
-Nuorukainen koetti teltan puolihämärässä erottaa hänen kasvonsa
-piirteitä.
-
-"Tunnen, sinä se olit, joka sanoit sotamarsalkalle: hän puhuu
-kuumehoureissaan! Sinä et saata olla Hagar, sinä."
-
-"Katso minua tarkemmin! Miksikä en olisi sisaresi? Koko avarassa
-maailmassa ei sinulla ole yhtään uskollisempaa ystävää."
-
-"On minulla."
-
-"Sinä olet lapsi. Koeta olla mies. Sotilas et enään saata
-olla. Silmäpuolena ja toiskätisenä sinua ei enään koskaan
-sotamiesluetteloon panna. Mutta", hän kumartui alas kuiskaten
-veljensä korvaan, etteivät ympärillä olevat kuulisi, "minä sanon
-sinulle jotakin, joka on parempaa. Sinun pitää tuleman terveeksi,
-Benjamin. Sinun pitää kerran tulla voimakkaaksi ja terveeksi. Ei
-sinulle mikään turmiota tuota, ennen kuin tähtien hetki tullut on.
-Tähti ei tahdo, että sinä sodassa taistelet. Siksipä se sinulle
-lähettää haavan toisensa perästä, ja parantaa ne jälleen. Sinä
-makasit soran ja mullan alla Neunburgissa ikään kuin kuolleena,
-ja katso, sinä tulit jälleen henkiisi. Sinä makasit muserrettuna
-kuolleen hevosen alla Breitenfeldissä, ja kohta sen jälkeen sinä
-ratsastit Tukholmaan. Siellä makasit niin poltettuna Tukholman
-linnassa, ett'ei kukaan olisi äyriäkään antanut niin huonosta
-repaleesta, kuin sinä olit, ja muutama viikko tämän perästä matkustit
-sinä meriä ja maita pitkin Euroopan ympäri. Lääkärit sanoivat
-sinun olevan auttamattomasti sokean, mutta saithan vain näkösi
-takaisin! En tunne kaikkia niitä vaaroja, joista sitten olet päässyt
-vapaaksi, mutta minä tiedän, että sinä et ole ottanut oppia tähtien
-varoituksista. Taaskin näen sinun tässä raajarikkoisena ja niin
-huonona, että jokainen muu sinun sijassasi ei ikänä siitä nousisi,
-mutta sinä nouset, sinä, ja saat terveytesi ja voimasi jälleen,
-sillä sinun henkeäsi vastaan eivät elementit eikä ihmiset mitään
-voi. Sinua ei mikään tapa, ennenkuin tähtien hetki on tullut. Huomaa
-nyt, mitä sinulle sanon. Kuinka kauan luulet, että sallimus tahi
-tähdet kärsivät uppiniskaisuuttasi? Kuka sen sanoo, ettei heidän
-hetkensä tule ennen, kuin sen tuleman pitäisi, rangaistukseksi sinun
-ylpeydestäsi? Ja kun se tulee, silloin ei enään tarvita kuulia
-eikä miekkaa. Vaikka Simsonin voimat sinulla olisikin, pitää sinun
-kaatuman näkymättömän käden voimasta, keveän tuulosen puuskasta,
-lapsen hengähdyksestä. Viskaa pois miekka. Benjamin, niin sinusta
-tulee suuri, mahtava mies, sillä valtaan olet sinä syntynyt, kuten
-minä ja tuo kolmas!"
-
-"Anna minulle jälleen silmäni! Anna minulle jälleen oikea käteni,
-niin ehkäpä sinua uskon!" huokasi nuorukainen katkerasti.
-
-"Jos voisin sinulle antaa ne, näkisin sinut jälleen tulevalla kertaa
-raajarikkoisena jossakin sotatantereen nurkassa. Etkö siis ymmärrä,
-että tähdet sinua vaativat toiselle uralle? En silmää enkä kättä
-saata sinulle antaa, mutta minä voin sinulle osottaa sen, joka on
-niitä etevämpi, sinun hyvän pääsi. Niin, minä tiedän, mitä sinä
-vastaat: sinä et ole mitään oppinut, sinä. Olet kasvanut raakojen
-sotilaitten joukossa etkä osaa muuta kuin ratsastaa ja tapella. Mutta
-yhdeksäntoista vuoden vanhana on ihmisellä vielä pitkä oppi-aika.
-Sinä olet vilkaskäsitteinen ja oppivainen. Opi luvunlaskua, Benjamin,
-niin saat nähdä kuninkaita alammaistesi joukossa."
-
-"Säästä noita suuria sanojasi. Joka päivä saan kuulla Rachelin
-suusta saman läksyn, mutta minä en voi sellaista tehdä. En kelpaa
-välikaupitteliaksi; se on minusta niin ilettävää, että ennen makaisin
-puolen elin-aikaani sairaalassa."
-
-"Kuka on Rachel?"
-
-"Rachel? Minun kihlattuni, jota saadakseni palvelen seitsemän vuotta.
-Etkö sitä tiedä?"
-
-"Vai niin! Onpa siinä monta vuotta epävarmasta palkinnosta. Ole siis
-luja ja luotettava. Muistaakseni meidän iso-isämme oli määrännyt
-hänen perilliseksensä, ennen kuin hän meidän tunsi. Etkö siis
-ymmärrä, että maailma on jalkojesi edessä, jos tahdot kurottaa kätesi
-ja tarttua sen ohjiin? Siihen ei tarvita enempää kuin kolme sormea,
-jos pääsi vain tahtoo."
-
-"Huolinko minä sinun rahoistasi? Myisinkö minä itseni!"
-
-"Minä myyn itseni yhtä vähän kuin sinäkin. Mutta rahoja saattaa
-käyttää kahdella tavalla. Toisella niitä kootaan, toisella annetaan
-pois. Iso-isämme tuon edellisen tavan osaa, me toisen."
-
-"Löytyy vielä kolmaskin tapa, sanoo isä-isä: säilyttäminen."
-
-"Enkö sanonut, että olet oppivainen? Noh hyvä: opi laskemaan
-säilyttääksesi, mutta anna pois hallitaksesi! Palvele tänään,
-käskeäksesi huomenna! Kun olet palvellut seitsemän vuotta saadaksesi
-Rachelin, olet sinä maailman herra."
-
-"Ja sinä, Hagar, ja sinä?" huudahti tuo helposti johdettava ja
-helposti innostuva nuorukainen, johon yhtä kuin sisareenkin kaikki
-suurenmoinen vaikutti.
-
-"Minä pakotan Kristiina kuningattaren pitämään minua vertaisenaan",
-kuiskasi Hagar niin hiljaa, että se ikään kuin unissa puhuttu sana
-suhahti nuorukaisen korvaan.
-
-Hän nousi mennäksensä pois, kun hän aivan lähellään havaitsi nuoren
-papin, joka jakoi Herran ehtoollista kuolemaisillaan olevalle. Hän
-seisoi Hagarin tiellä, tyttö ei päässyt pois eikä saattanut häiritä
-tätä liikuttavaa hyvästijättöä täältä lähtevälle ihmishengelle. Hän
-jäi seisomaan ja katseli pappia. Muisto menneistä lapsuuden ajoista
-heräsi hänen sielussaan.
-
-"Se on Pietari Luth", sanoi hän itsekseen.
-
-Kun tuo nuori hengellinen oli lukenut siunauksensa hänelle, joka
-kohta oli pääsevä pois maailman kaikista taisteluista, katsoi
-hän ympärilleen. Hänen silmissään oli vielä tuollainen kostea,
-taivaallinen loiste, josta tunnemme iäisyyteen katsahtaneen silmän.
-Hän ei nähnyt lähellään olevia, hän oli vielä poissa noilla elämän
-ja kuoleman välisillä himmeillä rajamailla. Hagarin täytyi kulkea
-hänen sivutsensa niin läheltä, että hän koski papin käsivarteen. Tämä
-heräsi ajatuksistaan, antoi tietä, tuntematta Hagaria, ja seurasi
-hänen jäljessään ulos teltasta.
-
-"Maisteri Luth!" sanoi Hagar, katsoen taaksensa.
-
-Luth oli ollut herrojenpalvelia, hän, kuten muut nuoret papit,
-jotka riippuivat patruunien suosiosta. Nyt oli hän sodassa oppinut
-palvelemaan elämän ja kuoleman Herraa, mutta vanhan tavan mukaan
-vastasi hän tuon ylhäisen, vieraan neiden puhutteluun syvällä
-kumarruksella.
-
-"Kuka olen?" kysyi Hagar iloisesti.
-
-"Suokaa anteeksi... en tunne... olen nähnyt niin monta kuollutta ja
-elävää."
-
-"Kaksi kertaa kaksi on neljä, kaksi kertaa kolme on kuusi... Ruotsin
-pääkaupunki on Tukholma, Ranskan pääkaupunki on Parisi... Hannibal
-löi romalaiset Cannæn luona, ja keisari Domitianus piti kärpästen
-pyytämistä huvinaan", luki Hagar, löpertäen lapsen läksyjä siitä
-ajasta, kuin hän opetteli luvunlaskua, maantiedettä ja historiaa
-Pietari Luthin johdolla.
-
-"Mitä?" sanoi tuo entinen opettaja Lydik Larssonin ajoilta, "ettehän
-ikinäkään saata olla pikku Hagar?"
-
-"Jotakin sinne päin, rakas maisteri. Jos te olisitte Cannabis,
-rupeaisin sijoittelemaan teille: nominativus _mensa_, genetivus
-_mensae_, dativus _mensae_... Te näette, ett'en ole ollut oppimaton.
-Teitä saan kiittää _alusta_. Loppu on kirjoitettuna taivaan
-portaisiin."
-
-"Alku ja loppu ovat molemmat kirjoitettuna Herran kädessä, neiti
-Hagar. Olen sydämmestäni iloinen siitä, että näen teidät jälleen.
-Teille oli Herra lahjoittanut ilmeellisen älyn kaikkea inhimillistä
-oppia varten. Oletteko myöskin käyttänyt hänen lahjojansa oikein
-hengellisissä asioissa? Oletteko Jumalan lapsi, neiti Hagar?"
-
-"Olen lukenut piispa Eriksonin postillaa ja käynyt rippikoulua Kurjen
-neitien muassa", vastasi Hagar vältellen. "Mutta teidän täytyy
-kertoa minulle jotakin itsestänne sekä mitenkä nyt saan tavata
-hyvän, rauhallisen opettajani, joka aina oli hyvä minua kohtaan,
-täällä tässä hirveässä sotamelskeessä. Teidän täytyy tulla minua
-tervehtimään rouva Beata De la Gardien luo tulevassa leiripaikassa,
-koska me jo huomenna ehkä täältä lähdemme."
-
-"Oi, rakas neiti, minäkin kerran luulin, että oli kylliksi
-kristitylle, kun luki raamattua ja postillaa ulkoa, mutta elämä
-ja kuolema on minulle toista opettanut. Kristillisiähän löytyy,
-Jumalan kiitos, myöskin meidän seurassamme, mutta jos tahdotte oppia
-kuolemaan uskonne puolesta, niin menkää skottilaisten kovenanttien
-luo. Älkää siitä väliä pitäkö, että he saarnaavat Kalvinin oppia!
-Reformeerattuja, luterilaisia ja katolilaisia, kaikkia meitä Herra
-koettelee. Minä ripitin tänä yönä erään paavilaisen... hän oli
-tehnyt jonkun pahan työn Suomessa... oli viskannut erään naisraukan
-reestä hankeen talviyönä... Jumala armahtakoon, me olemme kaikki
-pahantekiöitä."
-
-"Mitä maisteri sanoo? Hänkö oli viskannut naisen ulos reestä?
-Suomessako? Ei suinkaan se ollut monia vuosia sitten?"
-
-"Luulen hänen sanoneen, että se tapahtui monta vuotta sitten.
-Juutalais-nainen se oli, jos ymmärsin häntä oikein. Mutta, rakas
-neiti, ajatelkaamme omia sielujamme. Meidän täytyy kaikkien tehdä
-tiliä hänelle, joka sydämmet tutkii."
-
-"Maisteri Luth, tahdotteko tehdä minulle sen hyvän työn, että
-kirjoitatte tahi annatte minun paperille kirjoittaa muistiin, mitä
-tuo paavilainen tunnusti? Onko hän kuollut?"
-
-"Hän on kuollut. Ei ole luvallista kertoa, mitä kuolinvuoteellaan
-oleva on tunnustanut ripin salaisuutena."
-
-"Oletteko te katolilainen? Onko rippi sakramentti? Ja jos nyt
-epäillään jostakin pahasta työstä syytöntä elossa olevaa, niin
-eiköhän ole velvollisuutenne vapauttaa syytöntä syyllisen
-tunnustuksella."
-
-"Te olette ehkä oikeassa, neiti Hagar. Te olitte aina viisas
-maallisissa asioissa. Minä kirjoitan muistiin tunnustuksen. Mutta
-mitä se teihin koskee?"
-
-"Niin, kysykääpä sitä? Tiedättekö te Jumalan tiet? Taidatteko seurata
-niitä salaisia lankoja, joilla paha työ johdetaan yön pimeydestä
-esiin? Antakaa minulle kertomus! Te saanette kuulla siitä enemmän
-vielä."
-
-"Luuletteko? Niin, uskokaa vanhurskaan Herran Jumalan teihin! Tänä
-iltana saatte paperin vahvistettuna minun allekirjoituksellani.
-Käyttäkää sitä Jumalan kunniaksi! Johtuu mieleeni, että kuolema vei
-sanan raukalta tuolla kentällä. Eräs Axelson niminen haavoitettu
-henkivartiarykmentistä makasi kuolleen vieressä ja oli kuullut hänen
-puhuvan, ennen kuin minä tulin. Axelson vietiin Wotitzin kylään."
-
-"Kiitoksia, kiitoksia! Älkää unohtako tulla luokseni. Wotitz, sanotte
-te? Axelson? Jumala teitä suojelkoon."
-
-"Ja teitä, neiti Hagar! Herra on vienyt teitä kauas ulos pahuuden
-valtoihin näyttääksensä teille tien Kristuksen rakkauteen."
-
-Muutama hetki tämän jälkeen istui Hagar hevosen selässä ja ajaa
-karahutti yhden palvelian seuraamana Wotitzin kylään.
-
-
-
-
-5. Sydän ja valtiotaito.
-
-
-    Tiedätkö sinä, mitä rakkaus on?
-
-Jos almanakkaa uskoa sopii -- ja almanakkoja oli Ruotsissa Sigfrid
-Aronuksen ajoista -- on maaliskuulla Januksen kasvot. Talven ja
-kevään rajalla vartioiden saattaa vuoden-aikojen sotajumala raivota
-myrskyssä ja lumituiskussa ja taas jälleen hymyillä lempeimmällä
-auringon hymyilyllä. Ja kun hän hymyilee, on hän ihastuttava
-kuten kevät kapalossaan. Talvi huurteilee helmiä hänen vaaleaan
-kutriseensa, ohuessa lumipeitteessä olevat jäät kahlehtivat veden
-kuvastimia ja sulavat päivänpaisteesta; siellä täällä tulvavesi
-ilmoittaa mistä järvi alkaa, leivon ensimmäisiä liverryksiä
-tervehtivät ilolla sekä nuoret että vanhat, ilma on läpihohtavan
-kirkas, kuin toivon katse äärettömyyteen, ja läpi koko tuon loistavan
-luonnon tuulahtelee eloon heräävä hengähdys. Maaliskuu on lapsi,
-joka koettelee voimiansa vetäen auki raskasta ovea, ja pitää sitten
-iloiten kiinni lukusta, ovea kiikuttaen.
-
-Tällaisena päivänä maaliskuun alussa 1645, kohta päivällis-aterian
-jälkeen, ajoi Kristiina kuningatar "Ladugårdslandet'iin" päin. Hän
-oli nyt täysin laillinen hallitseva kuningatar, eikä enään rouva
-Beata Oxenstjernan rasittavan hoidon alla. Tämä ylhäinen rouva oli
-varmaan yhtä onnellinen, kuin johdettava holhottinsa, tuntiessaan
-itsensä vapaaksi tästä vaikeasta tehtävästään. Häntä ei saa jättää
-pois tästä kertomuksesta, antamatta hänelle sitä oikeutettua
-arvolausetta, että hän, vaikka kiivas ja ennakkoluuloinen, kuitenkin
-oli oikeutta rakastava ja velvollisuutensa tekevä vartia yhteiskunnan
-kukkuloilla.
-
-Kuningatar ei nyt tällä kertaa ratsastanut, kuten hänen tapansa
-oli; hän oli muutama päivä takaperin kylmettynyt ratsastusmatkalla
-ja hänen oli täytynyt maksaa se huvi tuollaisella äkkinäisellä
-sairastumisella, joka häntä usein lyhyen ajan vaivasi. Tarpeellisen
-varovaisuuden vuoksi hänen nyt täytyi ajaa tuollaisessa taidokkaasti
-koristetussa kumureessä, joita vielä siitä ajasta tallennetaan
-nykyisissä aseistohuoneissa. Reessä oli avonaiset akkunat sivulla.
-Kuningattaren rinnalla istui ruhtinatar Maria Eufrosyne, kaksi
-lakeijaa seisoi takana ja molemmin puolin rekeä ratsasti neljä nuorta
-aatelismiestä, joita oikealla puolen johti äsken henkivartiaston
-everstiksi nimitetty kreivi Maunu De la Gardie.
-
-Tavan takaa puhutteli kuningatar tuota soreaa kavalieria, joka
-silloin kumartui satulassaan alaspäin, ikään kuin olisi tahtonut
-kuningattaren hengähdystä hengittää. Mutta tällä kertaa sai
-kreivi Maunu tyytyä pieniin puheen keskeytyksiin, joita tapahtui
-kuningattaren ja ruhtinattaren välisessä vilkkaassa keskustelussa
-kuomureen sisällä.
-
-Rekikeli oli vielä hyvää, vaikka aukeilla paikoilla aurinko oli lumen
-sulattanut. Torit, kadut, palatsit, härmäiset puistot, viehättävät
-maisemat ja häikäisevän valkoiset jäät kiitivät ohitse, vilkasten
-hevosten juostessa, voittamatta heidän huomiotansa. Ellei välistä
-raitis maaliskuun-ilma olisi tunkenut reen-akkunain läpi sisälle,
-olisi saattanut uskoa, että nämät ylhäiset henkilöt olivat lähteneet
-huvimatkalle ainoastaan saadaksensa paremmin rauhassa keskustella
-ilman kuuntelioita.
-
-"Tuo tuolla, eikö hän ratsasta hyvin?" alkoi kuningatar. "Näin
-lapsuudessani Ruotsin mainioimman ratsastajan Aake Tottin
-ratsastavan. No niin, hänen koulunsa on ehkä mallikelpoinen, kun
-ratsaskunta hyökkää jalkaväkijoukkoa vastaan, mutta minkälainen
-norsu hän oli tuon rinnalla! Mitä sinä pidät kreivi Maunusta? Oletko
-nähnyt ruotsalaista kavalieria, joka voi verrata itseänsä häneen
-kilparadalla?"
-
-"Tunnen häntä aivan vähän", vastasi Maria Eyfrosyne välttäen.
-
-"Maria, jos olisit muutamia vuosia nuorempi ja minä olisin sinun
-äitisi, antaisin sinulle valeesta vitsaa. Olisiko kaksi noin kaunista
-silmää niin sokeita, etteivät olisi havainneet sitä ihailua, jota
-tämä ritari on sinulle omistanut siitä asti, kuin hän tavasi
-_Cornelius Neposta_ Upsalassa? Tahi säilytätköhän vielä koulutytön
-hellää lempeä tuota pientä pystynenäistä Nassaun kreiviä kohtaan?
-Maria, minä tunnustan, että epäilen suoruuttasi, mutta vielä enemmän
-hyvää aistiasi."
-
-"Muistatko Kristiina, mitä minulle lupasit eräänä iltana
-Gripsholmassa?"
-
-"Sinä käskit minun uskoa veljesi tunteihin, aivan kuten talonpoika
-katekismukseensa. Noh, enkö ole uskonut, että haukka on niin viatoin
-kuin kuhertavan kyyhkysenpoika? Mitä tämä koskee saksalaiseen
-pystynenään?"
-
-"Sinä minulle lupasit, ett'et olisi Nassaun kreiviä vastaan."
-
-"Minä luullakseni lupasin kärsivällisesti kuunnella huokailevaa
-Chloëa. Sinähän nyt puhut mummovainaan hameesta, vanhoista asioista.
-Nyt sulaa lumi, kelta-esikköä odotetaan, kaaliperho kiipeää kohta
-kuorestaan. Mitä sanot, Maria, uudesta kosiasta... joka on Ruotsin
-ylevin nuori aatelismies?"
-
-"Suo anteeksi, minä luulin, että Kaarle Kustaa olisi ansainnut tuon
-kunnianimen kuningattarelta."
-
-"Noh, Kaarle Kustaan jälkeen sitte ensimmäinen, älkäämme tuosta
-riidelkö. Lyhyesti puhuen, mitäs sanot avioliitosta nuoren kreivin
-kanssa, joka saattaa pujottaa pikku Nassaun läpi neulansilmän?"
-
-Maria Efrosyne tuli niin punaiseksi kuin kuningattaren punainen
-nauhansolmuke, ja kysyi, olivatko jäät luotettavia, sillä nyt
-ajettiin juuri Brunsvikin yli. Kristiina nauroi.
-
-"Torstenson ehkä miettisi, ennenkuin hän uskaltaisi tykistönsä
-lähettää lahdelle, mutta mitä hänen kanuunansa ovat verrattuna sinun
-peloittaviin silmiisi, kaino orpanani? Sinä olet ampunut kumoon yhden
-valtakunnan päälinnoista; hän laskee lippunsa ja antautuu sinun
-valtaasi. Mikä onni, ett'emme räjähdä täällä jäällä! _Enfin_...
-kreivi Maunu pyytää sinua omakseen."
-
-"En luullut, että sinä noin vähä-arvoisena pidät kuninkaallista
-vertasi pfaltizlaisessa suvussasi", vastasi harmistuneena tuo nuori
-ruhtinatar vähäisen tuskallisen vaitiolon perästä. "Sinä hylkäät
-yksinvaltiaan ruhtinaan ja tarjoat minulle yhden sotamiehistäsi."
-
-Taaskin Kristiina nauroi ja katseli ulos akkunasta.
-
-"Hiljentäkää vauhtia, eversti. Me ajamme täyttä laukkaa mäkeä alas
-ja täällä on töyssy." Vauhtia hiljennettiin, mutta ei kuningattaren
-hillitsemätöntä iloa, jonka lähimpänä uhrina hänen orpanansa olivat.
-"Minun kuninkaallinen vereni!" huudahti hän. "Minun iso-isäni äidin
-nimi oli Lejonhufvud, hänen äitipuolensa nimi Stenbock. Kuningas
-Juhana nai Bjelken ja Eerikki kuningas piian. Alhaiset naimaliitot
-käyvät perintönä meidän suvussamme. Tarvitsetko useampia esimerkkejä?
-No niin, tehdäkseni sinulle iloa, menen minä naimisiin... saas
-nähdä, Apollolle! Hän tosin on jumala, mutta valtaistuimelta
-pois pantu... Ei yksikään suutari hänelle antaisi lainaksi uutta
-koturnisaapas-paria. Onko siinä kylliksi? Riittääkö nyt ruotsalainen
-aatelismies sinun kuninkaalliselle verellesi?"
-
-"Minä rukoilen, Kristiina, älä enään tuosta puhu!"
-
-"Mutta siitähän meidän juuri tulisi puhua. Tiedätkö, mitä Ebba oli
-kuullut kammaripiioilta? Niin, minä myönnän, ei ole soveliasta
-kuunnella piikojen juoruja, mutta tämän laita on sama kuin
-simpukkojenkin. Kun panee korvansa lähelle, niin ilma tuo asiat
-kuuluville. Kansa ihmettelee sitä, että olen lempeä Maunu kreiviä
-kohtaan. Ei kenenkään mieleen johdu, että hän sitä ansaitsisi...
-että isänsä on valtakunnan ansiollisimpia miehiä ja hän itse perheen
-vanhin poika sekä isäni nuoruuden lemmityn lapsi... että hän on
-ruotsalaisen ritariston kunnia ja koristus, tahi että minä, hänen
-kuningattarensa, tahdon hänen henkilössään kunnioittaa sekä perittyjä
-että ansaittuja eteviä ominaisuuksia. Kaikki tämä ei mene meidän
-ruotsalaiseen Pietari Juhonpoikaan. Siinä täytyy löytyä jokin muu
-syy, ja mikä muu se olisi kuin se, että minä tahdon hänen naida...
-tuon saman Maunu kreivin, jonka minun armollinen sukulaiseni katsoo
-aivan halpasukuiseksi hänen kuninkaalliselle verellensä! Noh, Maria,
-mitä sanot tuosta siveys-opillisesta sadusta?"
-
-"Yksinkertaista juorupuhetta!"
-
-"Luuletko? Mutta jos minä sydänkammiossani tuota ajattelisin? _Vox
-populi vox Dei_. Kansan ääni on Jumalan ääni. Kreivi on kaunis
-mies... jalo ja uljas sekä ritarillinen ajatuksiltaan ja koko
-olennoltaan. Etkö luule, että hänestä tulisi sopiva puoliso Ruotsin
-kuningattarelle? Ja olenhan sekä sydämmeni että käteni itsevaltias
-hallitsia?"
-
-"Kristiina, sinä kauhistutat minua. Ansiollisin, uskollisin,
-urhoollisin kaikista ruhtinaista vuodattaa verensä sinun puolestasi
-tappotanterella. Sinä näet hänen kuihtuvan pettyneessä toivossaan, ja
-sinä ottaisit ennen onnentavoittelian, jonka rohkeutta ei koskaan ole
-koeteltu kilparadan ulkopuolella."
-
-"_Oratio panegyrica pro domo_! Kiitospuhe talon hyväksi. Vahinko,
-ett'et puhu latinaa; sinun puheesi olisi painettava. Minun puheeni
-on lyhyempi. De la Gardie ei ole tarpeeksi korkeasukuinen sinulle.
-Siis olen minä pakotettu parantamaan hänen ranskalaista vertansa
-ja korottamaan häntä rinnalleni... Kreivi Maunu! Me jäämme santaan
-istumaan. Pidättäkää mäessä."
-
-Reen-anturat kitisivät vasten kiviä ja soraa, kun ajettiin jäältä
-ylös Nybrovikin luona olevalle kadulle. Kuningatar astui ulos
-reestä ja kahlasi loassa mäkeä ylös, laskien leikkiä kavalieriensa
-ihmettelyistä sekä niistä aroista askeleista, joita Maria Eufrosyne
-astuskeli vesilätäkköjen välissä. Kun nämät ylhäiset naiset jälleen
-istuivat reessä, jatkettiin keskustelua uudestaan. Nuori ruhtinatar
-katseli kuninkaallista orpanaansa, epätietoisena, pitäisikö
-tuota äskeistä uhkausta leikkinä vai totena. Vihdoin heltyi hän
-itkemään. Nassaun kreivi ei hänen sydämmessään istunut niin lujasti
-satulassaan, ettei osavasti tähdätty keihäs olisi häntä siitä
-kaatanut. Rikas De la Gardie olisi mahdollisesti saattanut hänen
-kanssaan kilpailla köyhästä ruhtinattaresta. Mutta kun Kaarle
-Kustaan toiveet sekä koko pfaltzilaisen huoneen tulevaisuus pantiin
-onnenpyörälle, siinähän oli enemmän, kuin mitä sisar ja tytär saattoi
-omalletunnolleen taakaksi ottaa. Kyyneleitten tipahdellessa selitti
-hän vihdoin, että hän uskollisena ystävänä tahtoi kaikessa seurata
-armollisen orpanansa toivoa ja tahtoa.
-
-"Ja tuon sinä minulle sanot sellaisella äänellä, ikään kuin tahtoisit
-mennä luostariin minun tähteni", vastasi kuningatar, näyttämättä
-vähintäkään heltyneeltä noin suuresta uhraavaisuudesta. "Minä tarjoan
-sinulle loistavinta naimiskauppaa, mikä Ruotsissa on mahdollinen,
-minä luovutan sinulle miehen, josta moni saksalainen ruhtinatar sinua
-kadehtii; minä valmistan sinulle valtaistuimeni rinnalle loistavan
-tulevaisuuden ja sinä alistut kohtaloosi katuvaisen Magdaleenan
-kyynelillä. No niin, Maria, kansan äänen pitää tällä kertaa yhtä
-vähän oleman Jumalan äänen, kuin silloin, kun se sama ääni kihlasi
-minut Eerik Oxenstjernan kanssa. En minä aio totella piikojani,
-minä en nai eversti De la Gardieta, minä annan hänet huokaavalle
-Cloëllensa, sillä ehdolla, että hän vastaan ottaa ritarinsa
-auringonpaisteella eikä räystääntipahduksilla. Maria, tiedätkö mikä
-rakkaus on?"
-
-"Kun voi koko sydämmellään antautua toisen omaksi", sanoi ruhtinatar
-viattomasti. Hän unohti tällä hetkellä, että hänen nuoruutensa
-ensimmäinen lemmenliekki niin helposti sammuksiin puhallettiin,
-ikään kuin hän siihen olisi viitannut vain tuon pienen naisellisen
-turhuuden vuoksi, ettei hän muka tahtonut vastaan panematta antaa
-lahjoittaa itseänsä uudelle kosialle.
-
-"Sinä erehdyt", sanoi Kristiina puolittain ylpeästi, puolittain
-vakuuttaen. "Ei tule koskaan antautua _kokonaan_ toiselle, tulee
-omanaan pitää omaa itseänsä. Olemmeko syntyneet orjiksi, me? Tuleeko
-miehen hallita meitä sekä ruumiin että sielun puolesta, niin ett'ei
-meistä mitään muuta jäljelle jää, kuin piika, joka hänen talouttansa
-hoitaa, lempikulta, joka on hänen huvinaan vapaina hetkinä,
-lapsenhoitaja, joka elättää, imettää ja vaatettaa hänen lapsiansa,
-jollei hän kuole heidän puolestansa? Olen ajatellut enemmän tuota
-kuin sinä, Maria; minulla on ollut siihen syytä. Rakkaus sinun
-tuumasi mukaan on mitätön, on alentava. Rakkaus, kuten minä sitä
-käsitän, on sopimus kahden välillä, jotka vuoroon antavat ja saavat,
-sillä ehdolla, että omanaan pitävät oman itsensä. Noin ja noin
-paljon annat sinä minulle, noin ja noin paljon minä annan sinulle.
-Sen lisäksi ei mitään. Jos sinä rikot, olen minä vapaa; ja jos minä
-rikon, olet sinä vapaa. Pane sen lisäksi parhaassa tapauksessa
-ystävyyttä, ihailua, kunnioitusta, kärsivällisyyttä, lyhyesti sanoen,
-kaikki rakastettavat ominaisuudet, jotka vaikuttavat, että ihmiset
-voivat toisiansa kärsiä. Siinä on kyllin, siinä, Maria; älä pyydä
-enempää, jos tahdot onnelliseksi tulla!"
-
-"Niin, onnelliseksi, Kristiina! Olla onnellinen ja tehdä
-onnelliseksi. Tuota toistahan en minä ymmärrä."
-
-"Saattaapa olla hyväkin, ett'et sinä ja sinun vertaisesi tuota
-ymmärrä. Mitenkä maailma ilman teitä kestäisi? Kun haparoiden etsii
-unikuvaa, lahjoittaa itsensä toiselle hyväilysanasta, on orjantyössä
-herrain palveluksessa kuolee antaaksensa eloa uusille orjattarille,
-niin siinä on se, mitä te nimitätte rakkaudeksi. Minä suosin vapaata
-liittoa, taikka en mitään liittoa ollenkaan. Minä olen oman itseni
-enkä kenenkään muun."
-
-"Mutta sinun äitisi ja minun äitini eivät omistaneet itsiänsä..."
-
-"He eivät ymmärtäneet parempaa. He eivät istuneet yksin
-valta-istuimella."
-
-"Niin, sinä olet kuningatar, sinä. Suo anteeksi; minä luulin, että
-myöskin kuningatar tuntisi sydämmensä sykähtelevän."
-
-"Miksikä hän ei tuntisi sydämmensä sykkivän kansallensa, kunniansa ja
-kaiken suuren ja todellisen puolesta tässä elämässä? Mutta rakkaus ei
-ole munimista. Ei saada, ei tahdota, ei saateta kieltää itseänsä..."
-
-"Kaarle Kustaa on valmis kieltäytymään kaikesta sinun onnesi, sinun
-kunniasi tähden..."
-
-"Puhetapa vain. Kaarle Kustaa tahtoo tulla Ruotsin kuninkaaksi. Ja
-kuitenkin, Maria, minä pidän hänen niin rakkaana, kuin miehen pitää
-saatan. Häntä tahi ei ketäkään! Mutta jos hänen otan, sidon hänet,
-kuten jalopeuraa sidotaan. Saattaako hän siihen taipua?"
-
-"Kaikkiin, Kristiina, kaikkiin; sillä sinä tahdot yhtä vähän
-sitoa hänen ritarikunniaansa, kun sinä saatat estää häntä sinua
-rakastamasta."
-
-"No hyvä, minä olen velvollinen sinua palkitsemaan ystävyydestäsi ja
-tottelevaisuudestasi. Tiedä siis, että minun kuljeksivan ritarini ei
-tarvitse iankaikkisesti odottaa, jos hän suostuu minun ehtoihini,
-ja vielä pari tai kolme vuotta pysyy minulle uskollisena. En ole
-niin julkea, että vertailisin itseäni maailmojen hallitsiaan, mutta
-yhdessä suhteessa olen Jumalan kaltainen: en kärsi ketään kilpailiaa!"
-
-"Oi, Kristiina, kuka saattaisi toiseen naiseen katseitaan tuhlata,
-jos hän sinun kerran omistaisi? Suo minun suudella kättäsi."
-
-"Enkö ole hupsu, joka tässä tavailen rakkauden aakkosia pienelle
-nukelle, joka huomenna myy vapautensa lempisanasta, ja sydämmensä
-kauniista viiksiparista? Mitä? Joko nyt linnassa? Maria, sinä siis
-olet valmis alistumaan hirveään kohtaloosi ja otat vastaan inhottavan
-ihailiasi suosion-osotuksia?"
-
-"Annan kieltävän vastauksen vihkituolissa", sanoi leikillään nuori
-ruhtinatar, samalla kuin Nassaun kreivi vaipui taivaanrannan taakse,
-ikään kuin hän ei koskaan olisi kohottanut hyvin kähäröittyä päätänsä
-sen ylitse.
-
-"Tee se", vastasi Kristiina, samati leikillään, ja astui ulos reestä.
-"Eversti De la Gardie", jatkoi hän kreiville, joka hänelle tarjoi
-kätensä avuksi, "minä vapautan teidät ritarivelvollisuudestanne minua
-kohtaan ja suon teidän tarjota langolleni kätenne. Kiittäkää minua
-siitä, ett'emme mäessä kaatunut. Odotan teitä kello 6 erästä tärkeätä
-uutista varten."
-
-Hän kiirehti linnan portaita ylös tavallisilla vilkkailla askeleilla,
-suomatta kumartaville hoviherroilleen katsettakaan. Hän ajatteli
-erästä asiaa, joka tunki kaikki muut syrjään.
-
-"Minä sidon De la Gardiet valtaistuimeeni Oxenstjernojen
-vastapainoksi. Minä lakkautan juorupuheet, pidän vapauteni ja saan
-nöyrän aseen. Pfaltzilaiset eivät uskalla kieltää. Koettakoot
-vain!... Kaarle Kustaa? Hänen päähänsä saattaisi pällähtää
-mustasukkaisuus... myöskin se on nyt estetty. Kaikki on ehkäisty...
-myöskin se mahdollisuus, että kuningatar saattaisi olla nainen...
-että _minä_ saattaisin mielistyä kauniiseen mieheen. Jumalani, hetkiä
-löytyy, jolloin viisainkin saattaa olla narri. Mistä sain minä tuon
-onnellisen ajatuksen, että turvautan itseni Marialla? Sainko sen
-tähdistä? Epäilemättä. Ellei se tullut viimeisestä suonen-iskusta.
-Fiken... kenkäni!"
-
-"Hyvänen aika!" huudahti Fiken Lång, jonka puheliaisuus oli kasvanut
-vuosien ja hovipalveluksen muassa, "onpahan röökinän kengät yhtenä
-sotikkona! Mitähän tohtori sanonee? Nappi on poissa turkista, nauha
-poikki reväisty päähineestä. Sehän iäinen onni, ettei rouva Beata
-Oxenstjerna enään täällä komentamassa ole."
-
-"Huomaan, että olet käynyt Beata rouvan koulua", vastasi kuningatar,
-joka nyt oli mitä parhaimmalla tuulellaan ja samalla huvituksekseen
-asetteli ansasta. "Fiken", lisäsi hän teeskennellyllä vakavuudella,
-"neuvon sinua pitämään kielesi kurissa, kun Maunu kreivi tulee minun
-luokseni kello 6."
-
-"Maunu krei..." änkötti Fiken teeskentelemättömällä uteliaisuudella
-ja kammaripiian luonnollisella tyhmällä rohkeudella. "En luullut,
-että _hän_ tässä talossa herrana olisi."
-
-"Pidä suusi! Eihän sitä tiedä mitä tapahtua saattaa", hymyili
-Kristiina, joka nyt oli keksinyt keinon, millä tyhjäksi tekisi
-piikojen juorut.
-
-Kreivi tuli, ja muutama päivä tämän jälkeen oli kihlaus julkinen.
-Tätä tapahtumaa vietettiin hovissa kolmen päivän kesteillä ja kaksi
-vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1647, viisi päivää kestävillä,
-kuninkaallisen komeilla häillä. Liitto tuli niin onnelliseksi, kuin
-onnen vaihtelevaisuus sallia saattaa. Ruhtinatar Maria Eyfrosyne, tuo
-heikko, myödenantava, vähälahjainen, hän tiesi kuitenkin jotakin,
-mitä nerokas kuningatar, hänen orpanansa, ei tietänyt. Hänen
-rakkauden määritelmänsä tuli pitkä-ikäisemmäksi kuin Kristiinan,
-elipä vielä itse Kristiinan jälkeenkin.
-
-
-
-
-6. Brömsebron rauha ja Johannes Rudbeckius.
-
-
-    Kolme vuotta vielä nousen; sitten olen korkeimmillani taivaalla.
-
-Tanska makasi vaivuksissa vihollisten ympäröimänä, verta vuotavana,
-uupuneena, melkeinpä ruhjottuna. Vielä kerran oli se taistellut
-vallasta Pohjolassa. Siinä oli koeteltu kovaa kovaa vastaan.
-Nuo kaksi kilpailiaa olivat tarttuneet toisiinsa vyötäisistä ja
-vuorottain viskanneet toisiansa, välistä Beltin laineisiin, välistä
-Juutin hiekkaan ja toisinaan Skånen aaltoileville viljakentille
-sekä Norjan ja Jemtlannin vanhoille sukukallioille. Ruskean hevosen
-ratsastaja iloitsi, kun vielä kerran sai veriseksi talven lumen.
-Sotaa oli kaikkialla eikä sitä ollut suuttuneissa rinnoissa vähemmän
-kuin anastetuissa ja jälleen takaisin voitetuissa rajamaissa.
-Ainoastaan Norjan rajalla asuvien talonpoikien mielestä oli synti
-ja häpeä ampua naapureitansa. Menestys ja vastoinkäyminen vuoroili.
-Molempien valtakuntien urhoollisimmat miehet, parhaat sotajoukot
-ja uljaimmat laivastot lähtivät toisiansa surmaamaan, nämät, jotka
-yhdistettyin voimin olisivat saattaneet kukistaa Euroopan. Vielä
-jokainen Tanskalainen rakastaa tuota tunnettua kansanlaulua:
-
-    "Kong Kristian stod ved höjen Mast
-    I Rög og Damp;
-    Hans Værge hamrede saa fast.
-    Att Göthens Hjelm og Hjærne brast..."
-
-    [Ja Kristiani mastossa
-    Ol' sauhussa;
-    Ja miekkans' löi niin lujasti,
-    Ett' Götan pää se katkesi...]
-
-Se oli Femernin luona, 1644 kesäkuun 11 päivänä. Tanskan kuninkaalla
-oli 39 laivaa, hänen ansiollisella vastustajallaan Klaus Flemingillä
-46. Kymmenen tuntia taistelu kesti; kolme kertaa taistelevat
-erosivat, kolme kertaa hyökkäsivät he jälleen toisiinsa. Neljännen
-kerran, kun Fleming antoi hyökkäämismerkin, ei sitä enään nähty;
-yö levisi noitten verisien aaltojen ylitse. Kuningas Kristian oli
-seisonut Kolminaisuus-nimisellä amiraalilaivallaan vihollisten
-ympäröimänä. "Minun alipäällikköni", sanoi hän, "käyttävät minua
-ryntäyssuojanaan."
-
-Hän oli saanut muutamia vähempiä haavoja, kun ruotsalainen kuula,
-itse mennen sirpaleiksi, pirstasi tykkilavetin hänen vieressään.
-Raudan- ja puunpirstaleita tuiskui sakeanaan laivankannen
-ympäri; kaksitoista miestä kaatui kuoliaana tahi haavoitettuna.
-Kuolemaisillaan oleva Eiler Ulfeld tempasi kaatuessaan kuninkaan
-mukaansa. Ympärillä olevat luulivat kuninkaan kuolleeksi ja huusivat,
-että lippu laskettaisiin, jotta ampuminen taukoisi. "Ei", sanoi eräs
-schleswigiläinen, "kuningas on ainoastaan _yksi_ mies, ja meitä on
-kylliksi monta jäljellä, joten voimme puolustaa itsiämme." Eräs
-merimies lähetettiin mastonhuippuun laskemaan "dannebrogia", mutta
-tämä kävi tuolle kunnon pojalle liika raskaaksi; hän kääri lipun
-touveihin, ettei tuuli saanut sitä liehumaan. Kuningas Kristian nousi
-pystyyn verisenä, hänessä oli 23 haavaa, toiset vähempiä, toiset
-suurempia: yksi pirstale oli vienyt häneltä oikean puolisen silmän,
-toinen kaksi hammasta; rautaliuska oli tunkeutunut hänen otsaansa.
-
-"Vielä", sanoi hän, "on Jumala antanut minulle voimia taistelemaan
-kansani puolesta!" Ja mustansinisenä kasvoistaan hän, miekkaansa
-nojautuneena, pysyi päällikkönä siksi, että taistelu oli loppunut.
-Molemmat laivastot olivat kärsineet suuren tappion, molemmat
-omistivat omakseen voiton, jota sekä tanskalaiset että ruotsalaiset
-yhtä suurilla ilon-osotuksilla viettivät.
-
-Muutama viikko tämän jälkeen, elokuun 5 päivänä, tanskalainen kuula
-tempasi pois Klaus Flemingin, urhoollisimman sankarin, jonka Suomi
-on merille lähettänyt, vähäpätöisessä merikahakassa Kristiansprisin
-luona Kielinlahdella.
-
-"Älä itke, poikani", sanoi kuolemaisillaan oleva sankari pojallensa
-Herman Flemingille, joka seisoi hänen rinnallaan. "Minä kuolen
-Tanskan vihollisena: katso, että kuolet, kuten isäsi on kuollut!"
-
-Samankaltaiset olivat kuningas Kristianin sanat, kun hän, vuoden
-kuluttua rauhan teosta, kantoi vähäistä pojanpoikaansa ristittäväksi:
-
-"Jospa sinä kerran tulisit ruotsalaisille yhtä raskaaksi, kuin sinä
-tänä päivänä olet ollut minun vanhoille käsivarsilleni!"
-
-Löytyi kuitenkin yksi, joka tässä katkerassa taistelussa kahden
-vanhan vihollisen välillä, näki edemmäksi aikojen vaiheisiin,
-kuin kuninkaat, valtiomiehet, sotilaat tahi sisällisestä vihasta,
-kateudesta ja kostonhalusta taistelevat kansat. Se oli Ruotsin nuori
-kuningatar, joka kaikkine lukemattomine oikkuineen kuitenkin oli
-perinyt jotakin isänsä kauas näkevästä katseesta ja kykeni näkemään
-edemmäksi toiseen aikaan, jolloin Ruotsi ja Tanska saattoivat tarvita
-toisiansa. Kristiinan osaksi on tullut, että häntä on arvosteltu
-vuoroon liian hyväksi ja vuoroon liian huonoksi, ja tuohon liian
-huonoon arvosteluun kuuluvat myöskin syyt hänen käytöstapaansa noissa
-suurissa, Ruotsille niin tärkeissä rauhansopimuksissa 1645 ja 1648.
-
-Sota-onni, joka vuonna 1644 yhtäläisesti tasasi suosiotansa
-kahdelle taistelevalle vallalle, oli vuonna 1645 nähtävästi
-ruvennut hymyilemään ruotsalaisille aseille. Yksimielinen Ruotsi
-hallitsi merta, koko Juutinmaata, suurimmaksi osaksi Skånea,
-Hallantia, Blekingeä, Bohuslääniä; oli valloittanut Gottlannin ja
-Saarenmaan, ja oli hyvin varustetulla sotavoimallaan tunkenut tuon
-eripuraisen Tanskan niskaan, uhaten valtakunnan ydintä Seelannissa
-ja Fyenissä. Vanha kuningas Kristian oli yksin, neuvostonsa ja
-aatelistonsa hylkäämänä, ilman laivastoa, ilman sotajoukkoja, ilman
-rahoja. Hänen uskolliset porvarinsa, hänen reippaat merimiehensä
-tahtoivat auttaa häntä, mutta eivät kyenneet; valtakunta horjui
-hänen allaan, kuten uppoava alus. Silloin ruvettiin rauhasta
-puhumaan, jo helmikuussa 1645 kokoontuivat rauhanvälittäjät tuon
-pienen Brömsjoen luona, joka oli valtakunnan rajana Smålannin ja
-Blekingen välillä. Eräälle joessa olevalle saarelle oli asetettu
-teltta ranskalaisille rauhanvälittäjille. Saaren yli kulki silta,
-Brömsebro, joen kummallekin rannalle. Sillan smålantilaisessa
-päässä asuivat Ruotsin edusmiehet Aksel Oxenstjerna ja Juhana
-Skytte, joka viimeksi mainittu kuitenkin pian lähti vaihettamaan
-elämäntaistelujansa levolliseen hautaan maaliskuun sulavan hangen
-alle. Blekingen puolella asuivat tanskalaiset lähettiläät Korfitz
-Ulfeld ja Kristen Sehested. Molemminpuolinen viha oli niin suuri,
-että tanskalaiset ja ruotsalaiset eivät saattaneet, vähintäkään
-menestystä toivoen, puhua suorastaan toistensa kanssa, jonka vuoksi
-päättivät, että kaikki asiat toimitettaisiin rauhanvälittäjäin
-kautta saarella olevassa teltassa. Sitten esitettiin vaatimukset
-molemmin puolin suurella tinkimisenvaralla. Tanskalaiset vaativat
-takaisin kaikki ja sen lisäksi vielä vahingonkorvausta; ruotsalaiset
-vaativat kaikille kansoille vapaata, tullitonta kulkua Salmen
-läpi sekä itselleen kaikki, mitä ottaneet olivat ja enemmän vielä
-lisäksi. Talvi meni, kevät läksi, vieläpä suurin osa kesästäkin;
-askel askeleelta olivat tanskalaiset antaneet myöden, mutta maansa
-luovuttaminen, se oli liiaksi vanhalle kuningas Kristianille, joka
-oli voittanut Ruotsin v. 1613. Tanskan neuvoskunta äänesti rauhaa,
-sellaista kuin "Jumala antaa tahtoi", sekä ilmoitti kuninkaalle
-viittauksilla, ett'ei se vielä ollut hänen poikaansa valinnut hänen
-seuraajakseen. Turhaa; kuningas Kristian pysyi järkähtämättömänä.
-Silloin nousi sohina kaikkien joukossa, jotka ruotsalaisen nimeä
-kantoivat ja se kulki valtiokanslerin salaisesta neuvostosta, Jaakko
-De la Gardien avosydämmisiltä sotilashuulilta ulos ympäristöön: Miksi
-viivymme? Eikö meidän laivastomme ole suurempi? Eivätkö, meidän
-sotajoukkomme ole voittamattomia? Miksi ovat ne toimettomina? Miksikä
-emme suorastaan mene Kööpenhaminaan, jotta voisimme näyttää juutille
-vitsaa ja ottaa takaisin kaikki, mitä hän ennen on meiltä ryöstänyt?
-
-Miksikä ei? Siksi, että kuningatar ei tahtonut pakottaa Tanskaa
-ponnistamaan viimeisiä voimiansa. Jo huhtikuussa oli hän
-varoittanut jännittämästä jousta liiaksi. Ja kesäkuussa kirjoitti
-hän Oxenstjernalle seuraavan kirjeen: [Arkenholtzin mukaan.
-Muutamat keskustelut Tähtien Turvateissa ovat aikansa puhetavan
-mukaan kirjoitetut. Mutta koko kertomusta ei sopinut siihen tapaan
-kirjoittaa, koska se olisi käynyt liika raskaaksi. Kieli on siis
-vuoroon nyky-ajan ja kuudennentoista sataluvun.]
-
-    "Korkeasti kunnioitettu Herra Valtiokansleri!"
-
-    Koska joka päivä havaitsen niin suuria _difficultetteja_ sodan
-    jatkamisessa, että vaikeaksi käynee vähillä varoilla niin
-    suurta tointa _continuerata_, joka myöskään ei ole tuottamatta
-    _hazardia_ niiden _conditionien_ saamiseen, joita meille nyt
-    tarjotaan; sen ohessa tulee meidän ajatella, kuinka vaikeaa
-    meille on _supporterata_ se _calumnia_, joka Meidän niskoillemme
-    on tuleva, sekä itse ruotsalaisten että vieraittenkin puolelta,
-    jotka kaikki, ellei rauhaa saataisi, _imputeeraisivat_ syyn
-    meidän sammuttamattomalle _ambitionillemme_, ikään kuin se olisi
-    vääryydellä _funderattuna_ ilman mitään muuta _finistä_ kuin
-    _domineraamisen_ halua. Ja koska minä en ole oikein vakuutettu
-    Hollantilaisen _cooperationista_, pelkään minä, että elleivät nuo
-    ehdotetut _conditionit_ tulisi _accepteratuiksi_, koettaisivat
-    he tulla _arbitri belli & pacis_, niin että heidän _jalousiensa_
-    jotakin odottamatonta heissä _causerata_ saattaisi, puhumattakaan
-    siitä, mitä Puolalainen _practiserata_ voi. Sitten on vielä
-    viimeinen ja tärkein, _contenterata conscientietansa_, niin, että
-    saattaisi Jumalan ja kaiken maailman edessä todistaa, että on
-    kaikkia kohtuullisia rauhanvälityksiä _accommoderannut_.
-
-    Upsalassa Kesäkuun 24 päiv. 1645.
-
-    Teille hyvin suosiollinen
-
-                                                Kristiina."
-
-[Osoitteeksi, miten lahjakkain ja oppinein ruotsalainen kuningatarkin
-ennen Stjernhjelm'in aikaa ruotsinkieltä rääkkäsi, kirjoitamme
-kuningattaren kirjeen myöskin alkukielellä:
-
-    "Högt ärade Herr Riks Canceller!
-
-    Dertil med at jag dageligen finner så stora difficulteter i
-    fortsättande af kriget, så at det vil falla svårt med så ringa
-    medel ett så stort väsende, at continuera, hvilket icke utan
-    hazard, at taga de conditiones, som nu bjudas, skal afgå; derhos
-    med måste ock besinnas, huru svårt det vil falla, at supportera
-    den calumnien som Oss påkommande varder, både bos de Svenska
-    sjelfve, såväl som hos främmande, hvilka alla där Freden ginge
-    i sär, skulle imputera skulden til allas vår outsläckeliga
-    ambition, den der sig på sjelfva orättvisan funderade, och ingen
-    annan finem hade, än en begärlighet at dominera. Och såsom jag
-    icke håller mig rätt försäkrad om Holländarens cooperation, altså
-    frugtar jag, at, där desse föreslagne conditiones icke blefve
-    accepterade skulle de söka at blifva arbitri belli et pacis, så
-    at deras jalousie, något oförmodeligt hos dem causera kunde,
-    oansedt at jag förtiger hvad af Polacken practiseras kan. Sedan
-    det sista och förnämsta är, att contentera sin egen conscientie,
-    så at man må kunna för Gud och al verlden betyga, at man sig til
-    alla skäliga Fredsmedel accommoderadt hafver.
-
-    Upsala d. 24 Juni 1645,
-
-    Eder välbenägen
-
-                                                   Christina."]
-
-Tähän aikaan eli vielä, vuosien, vaivojen ja taistelujen
-runtelemana, oppinut, innokas, aina sotavarustuksessa oleva
-Vesteråsin piispa Johannes Rudbeckius, ruotsalaisen kirkon
-mahtavin ja kirkollis-mielisin prelaatti. Hänen hiippakuntansa
-oli mitä ankarimmassa järjestyksessä esimerkkinä kaikille muille
-hiippakunnille, hänen koulunsa oli saanut sellaisen maineen, että
-se kilpaili Upsalan akademian kanssa. Kristiina oli, vaikka ei
-ensi kertaa, tärkeässä valtiollisessa asiassa esitellyt tahtonsa
-Aksel Oxenstjernalle ja tunsi enemmän kuin ennen, että hän oli
-kuningatar, mutta hän tunsi myöskin tarvitsevansa tukea. Pietari
-Brahe oli lähin, vaan myöskin vaarallisin tuki valtiokansleria
-vastaan. Miksikä vaihettaisi yhtä kurittajaa toiseen? Vanhaa Juhana
-Skytteä ei enään ollut olemassa; hänen poikansa, kammarineuvos Bengt
-Skytte, ylenevä suosikki, oli liian nuori ja liian vähän arvossa
-pidetty. Kristiina katsoi ympärilleen. Oltuansa läsnä oppineitten
-harjotuksissa Upsalassa, lähti hän tavallisille huvimatkoillensa
-meritse Vesteråsiin. Piispa Johannes oli ainoa mies valtakunnassa,
-joka suoraan oli uskaltanut vastustaa mahtavaa valtiokansleria; senpä
-vuoksi hän ei ollutkaan päässyt arkki-piispaksi Upsalaan.
-
-Vanha piispankartano oli kuningattaren vastaan ottajaisiksi
-juhlallisesti koristettu lehdillä, ruusuilla ja sinisillä
-ruis-kukilla. Tuomiokapitulin jäsenet, sekä piispan rouva Magdaleena
-Hising, poikineen ja tyttärineen, olivat portilla vastassa, pyytäen
-anteeksi, ettei piispa itse saattanut tätä kuningattarelle tulevaa
-kunnioitusta osottaa, koska vanhuus ja kivulloisuus estivät häntä
-sitä tekemästä. Hän oli kuitenkin maaten vuoteellansa antanut
-pukea itsensä piispalliseen virkapukuun ja otti omassa huoneessaan
-kuningatarta vastaan lausumalla raamatun lauseen, johonka
-tuomiokapitulin arvoisat isät sanoivat äänekkäästi amen.
-
-"Ole tervetullut, sinä Herran valittu Deborah, joka olet kutsuttu
-laskemaan kaikki totuuden viholliset itsellesi astinlaudaksi!" alkoi
-kirkon iällinen paimen latinaksi, äänellä, joka ensin oli heikko,
-mutta jonka tuo riutuneen ruumiin vaivoja voittava erinomainen sielun
-jäntevyys vähitellen teki voimakkaaksi. "Ole tervetullut, sanoo
-sinulle kirkko ja sinun halvin palveliasi, jota suvaitset ilostuttaa
-armollisella vierailullasi hänen heikoilla vanhuuden päivillänsä!
-Siunattu olkoon sisään ja uloskäyntisi, missä ikänä maailmassa kuljet
-voittoon Jumalan kansan puolesta ja hänen seurakuntansa esimerkkinä."
-
-"Kiitän teitä, arvoisa isä", vastasi kuningatar myöskin
-latinankielin, sillä viehättävällä arvokkaalla tavalla, joka hänessä
-oli synnynnäinen. "Kauan olen toivonut osottaa kirkon tukevalle
-pylväälle kunnioitustani ja olen vain pahoillani siitä, että
-havaitsen sen miehen terveyden huonona, joka jo on saanut toimeen
-suuria asioita sekä kirkon että valtakunnan hyväksi ja vieläkin,
-jos Jumala suo, on oleva meille muille esimerkkinä hyödyllisessä
-vaikutuksessaan."
-
-"_Pulvis et cinus_, tomu ja tuhka, armollinen kuningattareni!" sanoi
-piispa, joka, vilkas kun oli luonnoltaan, piankin kävi vapaammaksi ja
-alkoi puhua ruotsinkielellä. "Parahin parannuskeino vanhuutta vastaan
-on se, kun saa ilostuttaa hämäriä silmiänsä katselemalla kukoistavaa
-nuoruutta. Kun näen edessäni Ruotsin kuningattaren, noin oivallisesti
-kaunistettuna nuoruutensa ihanuudella ja kaikilla hyvillä avuilla,
-tunnen minäkin nuortuvani jälleen vanhan Ruotsini muassa. Jumala on
-minulle suonut poikia ja tyttäriä, jotka aikanaan voivat paremmin
-teidän majesteettianne palvella kuin minä. Leena, käske tänne lapset,
-että muistavat tätä siunattua Kristiina röökinää, niin kauan kuin
-elävät."
-
-Lapset tuotiin esille, yhdeksän oli kotona, yksitoista heitä oli
-kaikkiaan.
-
-"Suvaitkaa katsoa heitä, armollinen röökinä! Eikö heissä ole
-rakennus-ainetta Jumalan ja valtakunnan hyväksi?... Tässä on vanhin,
-Niilo, 23 vuotias, eloqventiæ lehtori Vesteråsissa; hän puhuu latinaa
-kuten Qvintilianus, ja hän on kerran astuva minun sijalleni...
-[Niilo Rudbeckius tuli piispaksi Vesteråsiin 1670.] Tässä on Jonas,
-22-vuotias, ylioppilas; hän on tuleva professoriksi. [Jumaluus-opin
-professori Upsalassa 1654.] Tässä on Pietari, 20 vuotias, ylioppilas.
-No, miksikä sinä tulet, poikani?"
-
-"Piispaksi", vastasi nuorukainen vilkkaasti. [Pietari Rudbeckius tuli
-Skaran piispaksi 1693.]
-
-"Kuulettehan, armollinen röökinä", hymyili vanhus, "ett'ei omena
-kauas puusta putoa. Tässä on nuorin, Olavi, koululainen Vesteråsissa,
-15-vuotias. Hän on ennalta määrätty suuriin toimiin: kuningasvainaja
-suvaitsi viedä pojan kastettavaksi... _Heus puer!_ Etkö ymmärrä,
-Olavi isopää, jalkaasi laapaista maan hallitsian edessä?"
-
-Poika punastui korviaan myöden, tirkisteli lattiaan ja teki kömpelön
-kumarruksen.
-
-"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä! Poika katselee niin kauas
-menneisiin ja tulevaisiin aikoihin, ett'ei hän tiedä, mitä silmäin
-edessä on. Tässä eräänä päivänä äiti? hänen havaitsi tutkimassa
-mitä kuolleen ketun sisässä lienee ollut. Hän on minun Jooseppini;
-Herra häntä pelossaan säilyttäköön, sillä, jos Jumala suo, tulevat
-viljalyhteet kerran kumartamaan tätä alkiota... [Olavi Rudbeck,
-'isopää', professori Upsalassa, tuli maailman mainioksi anatomian
-ja kasvitieteen tutkiaksi sekä historioitsiaksi, jonka _Atlantica_
-hallitsi kokonaista aikakautta.] Tässä on tyttäreni... laske
-niiden luku sormillasi, Leena, että meidän armollinen esivaltamme
-saa nähdä ruotsalaista villaa ja ruotsalaisia sydämmiä... Noh,
-osottakaa tarpeellista kunnioitustanne Kristiina röökinälle, neitojen
-parhaimmalle, joka teille kristillisissä avuissa on esimerkkinä!"
-
-Tässä hetkessä oli vanha piispa kokonaan unhottanut kaikki pitkät
-taistelunsa, kaikki kirkon tehtävät, kaikki hetkelliset vaivat, ja
-sen vaikutti isällinen ilo: hän kun sai kuningattarellensa näyttää
-rivin rotevia, voimakkaita ja lahjakkaita lapsia. Vielä siinä kun
-hän istui sairasvuoteellaan, nojaten hartioittensa takana oleviin
-patjoihin, näki hänessä korkeavartaloisen miehen, joka näytti
-olevan varta vasten luotu hallitsemaan kirkkoa uskonpuhdistuksen
-sodan aikana ja asettamaan järjestystä raa'an aikakauden hurjaan
-häiriöön. Tuo pitkä, valkoinen tukka oli jakaukselle kammattu ja
-valui alas hartioille ja sileälle, hienolle palttinakaulukselle; ja
-tuo yhtä valkoinen täysparta valui kaksijaksoisena alas rinnalle.
-Mustat samettiliivit olivat kirjailtuja, korkeakauluksinen kauhtana
-edestä avoin. Huolet olivat uurtaneet hänen korkean otsansa, mutta
-silmien katse oli odottamattoman lempeä. Maalari, joka tämän mahtavan
-prelaatin kuvan jälkimaailmalle on säilyttänyt, on onneksi kyllä
-hänen perheensä keskuudessa sen piirtänyt, eikä tuomiokapitulissa
-tahi lukukinkereillä.
-
-Sitte kun kaikki jälkeläiset olivat kunnioitustansa osottaneet ja
-kuningatar maltillisesti kuunnellut heidän elämäkertaansa, suvaitsi
-hän armollisesti määrätä omasta käsirahastostaan pojille Joonaalle
-ja Pietarille matka-apua, jotta he saisivat tilaisuutta ulkomaisissa
-akademioissa edistää tietojansa valtakunnan hyväksi, jonka
-jälkeen koko joukko, tuomioherrat mukana, saivat mennä, saatuansa
-tyydykkeeksensä runsaasti kuninkaallista suosiota, ja Kristiina
-jätettiin kahden kesken piispan rouvan ja isänsä vanhan uskotun
-palvelian kanssa.
-
-"Jollen liiaksi väsytä teidän korkea-arvoisuuttanne, nykyisessä
-heikossa tilassanne, olisi minulle mieluista kuulla teidän
-mielipiteitänne valtakunnan asioissa", lausui kuningatar.
-
-"Kuten terveenä voimani aina olen käyttänyt hallituksen palvelukseen,
-niin tahdon myöskin käyttää heikot voimani", vastasi piispa. Samassa
-muistutti hänen uskollisen Leenansa pieni silmän-isku, etteivät hänen
-vaivansa sallineet pitempää keskustelua, ellei hänellä välillä ollut
-vähäistä häiritsemätöntä lepo-aikaa. "Kentiesi Niilo saisi armon
-näyttää armolliselle röökinälle kirjastoni, taikka parannettuja
-kirkonkirjojani. Viiden minuutin perästä olen jälleen valmis
-keskustelemaan... Taikka, Leena, ehkä armollinen röökinä olisi niin
-alhainen, että haluaisi katsella sinun maitokammariasi..."
-
-"Ei millään muotoa, älkää vaivatko itseänne, rakas rouva muori",
-vastasi kuningatar, joka jo oli tuntevinansa viilipiimän hajua.
-"Haluan kovin nähdä sitä uutta järjestystä, jonka teidän
-arvoisuutenne on pannut toimeen valtakunnan kirkonkirjoihin,
-ja teidän kirjastonne lienee loppumaton, koska siitä jo olette
-lahjoittanut Vesteråsin koululle enemmän kuin sata nidosta."
-
-"Niin eipä siellä saata olla paljo jäljellä niin oppinutta ja hauskaa
-vierasta varten; mutta eräs arvokas painos Augustinukselta siellä
-on löydettävissä sekä vanhin Braskin kirjapainossa Linköpingissä
-painettu messu... Suokaa anteeksi... viiden minuutin päästä!..."
-
-Ja kuningatar Kristiina meni maltillisesti, mutta ei maitokammariin,
-vaan kirjastoa ja kirkonkirjoja tarkastamaan, ja otti niin tarkkaan
-tietoja vanhoista painoksista ja uudesta kirjanpidosta, että häneltä
-tähän meni kokonainen tunti, ennenkuin hän jälleen näyttäytyi sairaan
-piispan luona.
-
-"Teidän korkea-arvoisuutenne", sanoi kuningatar suoraan asiaan
-ryhtyen, kun hän jälleen oli kahden kesken piispan kanssa ja
-rouva muori oli huomannut olevansa liikanainen valtio-asioita
-käsiteltäessä, "mitä sanotte hallitukseni alusta?"
-
-"Armollinen röökinä, se Mestari, joka meille kaikille on esikuvana,
-sanoi Johanneksen opetuslapsille, kun he tulivat kysymään hänestä ja
-hänen valtakunnastaan: palatkaa takaisin ja kertokaa mitä nähneet
-olette! Minä vastaan kuningattarelleni sen mukaan mitä nähnyt olen,
-siitä kuin armollinen röökinä seitsemän kuukautta takaperin astui
-valtakuntansa hallitukseen: sokeat näkevät, ontuvat kävelevät,
-kuolleet herätetään ja köyhille saarnataan evankeliumia. En sitä
-tarkoita, että ihmisen työ olisi verrattava jumalallisen Mestarin
-työhön; mutta ihmisellisesti puhuen, haihtuu hengellinen pimeys,
-laiskat ja huolettomat virkistyvät, hengellisesti kuolleet herätetään
-ja evankeliumia saarnataan aina lappalaisten ja kajaanilaisten
-maan-äärissä. Ruotsin kuningatar ei sitä tietysti yksin ole
-toimittanut, mutta hän kulkee kaikkien niitten etupäässä, jotka
-palvelevat Jumalaa ja maatansa, sellaisella voimalla, tahdolla ja
-taidolla, jota meidän aikanamme tuskin saattaa nähdä yhdelläkään
-Euroopan valta-istuimella. Maailmassa häntä jo kaikkialla kiitetään
-ja päivä päivältä yhä enemmän; kuitenkin ajattelen minä, halpa
-palvelia, että hän ennen tahtoo tehdä Jumalan tahdon mukaan, kuin
-voittaa ihmisten ylistystä. Niin ei ole minulla nyt sitte mitään
-muuta sanottavaa kuningattareni hallituksen alusta, kuin että hän on
-alkanut Jumalan nimen kiitokseksi ja Ruotsin valtakunnan kunniaksi ja
-onneksi. Mitä tässä vielä tulleekin, sitä ainoastaan Jumala saattaa
-tietää eikä ihmiset; mutta minä kuitenkin tahdon sanoa, että jos näin
-jatketaan, kuin alotettu on, niin ei parempaa toivoa saata, olkoon
-sitte rauha tahi sota. Jumala suokoon armolliselle röökinälleni
-apuansa, niin lopettamaan kunnialla, kuin tämä hallitus on kunnialla
-alotettu."
-
-"Siihen sanon minä amen. Säädyt ovat osottaneet alttiutta astuessani
-hallitukseen, ja viholliset ovat kukistetut sekä maalla että
-merellä. Mutta ei täällä kuitenkaan kaikki ole kultaa, joka kiiltää.
-Talonpojat rupeavat murisemaan."
-
-"Mitäpä siinä muuta olisi kuin nurinaa, missä herrat hallitsevat sekä
-peltoja että taloja? Se ei vielä ole mitään sen suhteen, mitä siitä
-kerran syntynee, jahka valtakunta saa rauhan. Mitä nyt kuiskataan
-etehisessä, huudetaan silloin täyttä kurkkua torilla."
-
-"Teidän korkea-arvoisuutenne ennustaa pahoja aikoja. Minä tuumaan,
-että rauha olisi kaikille lievitys."
-
-"Se on pahaa, joka supattaa salaisuudessa. Vetäkää pöpö esiin
-pimeästä nurkasta, älkääkä pelätkö hänen naamariansa, armollinen
-röökinä! Se aika tulee ja on jo tullutkin, että herrat rupeavat
-tavottelemaan kuningattaren kruunua, papin kirkkokuria, porvarin
-nahkakukkaroa ja talonpojan lehmää. Vetäkää tämä kaikki valkeuteen,
-etsikää siihen parannusta, älkää yhtään säälikö! Turvatkaa, kuten
-entiset hurskaat kuninkaat, Jumalaan ja Ruotsin rahvaaseen! Älkää
-puolalaista hallitusta käyttäkö, armollinen röökinä! Huono on meistä
-herrojen hallitus. Yhden täytyy vallita taivaassa ja yhden maassa."
-
-"Ritaristo on kuitenkin sodan aikana valtakunnan etevin turva, teidän
-korkea-arvoisuutenne."
-
-"Niin kyllä ja valtakunnan etevin sieni. Tehkää rauha, Jumalan
-valittu, tehkää rauha!"
-
-"Se on tarkoitukseni. Tarjoan Kristian kuninkaalle tuolla Brömsjoella
-jotenkin sopivia ehtoja. Jotakin täytyy hänen kärsiä, vaikk'ei
-hukkaan asti. Minun mielestäni on parempi niistää juutin nenää,
-mutta pitää häntä hengissä, kuin että siellä meidän ja Saksan
-välillä on herraton takapiha. Iso-isäni tahtoi hävittää venäläisen,
-halkaisemalla hänet kappaleiksi; isäni katsoi paremmaksi leikata
-hänen kyntensä ja antaa hänen elää, mutta asettaa puron ja muurin
-hänen tiellensä. Juutilainen tunkee päällemme, mutta hän on meille
-sekä purona että muurina. Mitä teidän korkea-arvoisuutenne tuumaa?
-Mikä on parempi: pitää riitaista portinvahtia, taikka jättää
-porstuan-ovi selkiselälleen tulevaa Wallensteiniä varten."
-
-"Rauhaa, rauhaa, armollinen röökinä! Te näette kauemmaksi kuin minä
-aikojen vaiheisiin. Katsokaa, suuri Kustaa kuningas on jälkeensä
-jättänyt tyttären!"
-
-"Mutta valtiokansleri ei tahdo."
-
-"Eikö tahdo? Eikö ole siinä hänelle kylliksi, että hänen
-kuningattarensa tahtoo?"
-
-Kristiina kohotti olkapäitään. Tähän asiaan hän tahtoi tulla.
-
-"Onko teidän korkea-arvoisuutenne kuullut mitä tähän aikaan
-Englannissa ja Skotlannissa tehdään?"
-
-"Reformeeratut kyllä harhailevat uskossaan, mutta olenpa surukseni
-kuullut, että episkopalinen kirkkokin näissä maissa on suuressa
-ahdingossa uskonlahkojen ja harhaoppisten tähden. Kirkonhallituksella
-täytyy olla _auctoritas_; muuten väärät profeetat ja kaikkinainen
-vallattomuus pääsee vallalle."
-
-"Vielä pahempi on maallisen esivallan laita noilla saarilla.
-Vallanhimoiset lordit ja saarnanhalulliset maahovilaiset panevat
-päätöksiänsä kuninkaan allekirjoitettaviksi. Jos näin yhä jatkuu,
-niin ei ole muuta odotettavissa, kuin tasavalta. Jos nyt kuolema
-sattuisi minua kohtaamaan, niin mitä teidän korkea-arvoisuutenne
-arvelee Ruotsin valtakunnasta?"
-
-Piispa Johannes nousi kiivaasti istumaan vuoteellaan.
-
-"Niin kauan, kuin Jumalalla ja Ruotsin kirkolla on jotakin sanottavaa
-tässä maassa, ei monivaltaisuuden pidä koskeman valtakunnan kruunua."
-
-"Joka sitä ennustaa saattaisi!" sanoi Kristiina pienellä ivalla,
-jota hän ei voinut estää näkymästä silloinkaan, kun se saattoi
-loukata noin arvokasta kuningasvallan tukea. "Muistaakseni
-arkkipiispa Juho Pentinpoika kaksi sataa vuotta sitten asetti
-kuninkaita valta-istuimelle ja pani heitä jälleen pois virastaan."
-"Mutta", lisäsi hän, tahtoen parantaa loukkaavaa tarkoitustansa,
-"se oli papismin aikana, silloin kun me otimme vastaan Romasta
-tulleita sääntöjä. Evankeliset piispat ovat aina olleet kruunun
-taatuimpana tukena. Heistä ei kukaan seuraa paavilaisten esimerkkiä,
-eipä silloinkaan, vaikka hänen nimensä olisi Juho Pentinpoika
-_Oxenstjerna_."
-
-Äänenkorko, jonka hän pani tuohon sukunimeen, ilmaisi, kentiesi
-ehdottomasti, sitä syvään juurtunutta epäluuloa, jota Kristiina
-kaikkien ulkonaisten kunnian-osotustensa ohessa salasi sydämmensä
-sisimmässä sopukassa, valtakunnan etevintä palveliaa, valtiokansleria
-kohtaan. Päätarkoituksena kuningattaren käyntiin piispan luona
-oli, että hän tahtoi piispaa kiertokirjeessä Vesteråsin papistolle
-käskemään heitä pitämään esirukouksia kirkoissa _pikaisen_
-rauhansopimuksen hyväksi. Hänen ei tarvinnut tähän muuta lisätä, hän
-tiesi kyllä, että esirukousten muassa seurasi kiitoslauseet hänen
-rauhaa rakastavista mielipiteistään sekä vastaavia moitteita niille,
-jotka itsekkäissä tarkoituksissa viivyttelivät rauhansolmimista. Yhtä
-luonnollista oli, että Vesteråsin kiertokirjettä seuraisi toisia
-samallaisia valtakunnan muissakin hiippakunnissa.
-
-Kun piispa tuohon oli mieluisesti suostunut, nousi kuningatar
-istualta sanoaksensa armolliset jäähyväisensä. Mutta tuolla vanhalla
-kirkkoruhtinaalla oli vielä sana sanomatta.
-
-"Suvaitkaa, armollinen röökinä, vielä suoda muutamia minuutteja
-kalliista ajastanne vanhalle palvelialle, jolla viimeinen kerta on
-onni nähdä kuningattarensa lempeitä kasvoja! Älkää pahastuko, näin
-unta viime yönä; vaikka unet yleensä ovat pelkkiä mielikuvituksen
-leluja, tapahtuu kuitenkin välistä, kuten Joosepin ja muitten pyhien
-miesten historia osottaa, että Jumalalla on jokin erityinen tarkoitus
-lähettäessään unen-näön..."
-
-"Kertokaa minulle unen-näkönne!" sanoi Kristiina ja istui jälleen.
-
-"Uneksin, että olin kuollut ja otettu Jumalan paratiisiin odottamaan
-tuomiopäivää. Allani oli tähtitaivas -- sileäksi pingotettuna kuten
-seinäpaperi, ja monta ihanaa, loistavaa taivaankappaletta veisaili
-noissa äärettömissä syvyyksissä kiittäen Luojansa kaikkivaltaisuutta.
-Silloin näytti minusta, että eräs erinomaisen loistava tähti loi
-säteen niihin yli-avaruuksiin, joissa minä olin, ja meni hetkeksi
-sisääni, niin että kuulin sen puhuvan. Ja se sanoi minulle: olen
-Kristiina kuningattaren tähti..."
-
-"Minä tiedän!" huudahti kuningatar, hetkellisesti hämmästyneenä,
-mutta heti jälleen jäykkänä. Hän muisti Gripsholmia.
-
-"Olen Kristiina kuningattaren tähti", sanoi tuo loistava säde, "ja
-menen nyt Zenithiä kohden. Vielä kolme vuotta olen nousemassa, sitten
-olen kolme vuotta korkeimmillani taivaalla ja sitten alan vaipua alas
-päin."
-
-"Tuota vastaan ei tähtitieteen oppineilla liene mitään väitettävää,
-teidän korkea-arvoisuutenne."
-
-Vanhus katseli häntä tutkivin silmin.
-
-"Minä näin vielä enemmänkin. Olin ajan tuolla puolen eikä vuodet
-näyttäneet minusta pitemmiltä, kuin se aika, minkä ihmisen huokaus
-tarvitsee noustaksensa taivaaseen. Näin tähden nousevan muita tähtiä
-korkeammalle ja sitten näennäisesti seisovan alallaan korkeudessa.
-Mutta se ei seisonut alallaan, se teki kaarroksen. Sitten se vaipui
-alas, ensin hitaasti, sitten äkkijyrkkään ja katosi pimeyteen."
-
-"Senhän näemme joka ilta, että tähdet lentävät. Minä en osaa unia
-selittää, mutta kirjan-oppinut mies osannee sitä paremmin tehdä.
-Sovelluttaako teidän korkea-arvoisuutenne tuon unen minuun?"
-
-"Armollinen röökinä, minä olen vain ymmärtämätön mies käsittämään
-Jumalan salaisia neuvoja. Mutta sen huomaan hyvinkin, että
-kuningattareni tähti on nousemassa ja on yhä vieläkin nouseva siksi,
-ett'ei hänen vertaistaan ole taivaan kannella. Mutta noin suuresta
-korkeudesta lankeaminen ei saata olla Jumalan sallimus, sillä
-meitähän on päin vastoin määrätty menemään kirkkaudesta kirkkauteen.
-Sellainen lankeemus tulee sisällisestä ylpeydestä, joka on olemassa
-esivanhempiemme ajoista eikä sovellu noin hurskaaseen kuningattareen,
-joka Jumalalle ainoastaan kunnian antaa. Tästä unesta olen rohjennut
-puhua sen takia, että kuiskutteliat, panetteliat ja liehakot kaikkina
-aikoina ovat vehkeilleet mahtavien valta-istuinten ympärillä,
-koettaen saattaa kirkkaimmat tähdet lankeamaan. Herra sen tietää:
-minä tuumaan, että hän on lähettänyt tämän näyn koko valtakunnalle
-varoitukseksi, eikä ennustukseksi. Pysykää lujana nöyryydessä,
-armollinen röökinä, te saatte kyllä vielä moninaisia kiusauksia
-kokea, mutta Jumalan voimalla te ne kaikki olette voittava. Teidän
-halpa palvelianne menee teidän edellänne sinne, missä ei enään mitään
-kiusausta ole, ja jos hänen köyhä rukouksensa jotakin aikaan saa, on
-hän näkevä teidän tähtenne loistavan, ei ainoastaan aikakirjoissa,
-vaan Kristuksen valtakunnassa iankaikkisesti."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rauha päätettiin Brömsebrossa elokuun 13 päivänä 1645 siten, että
-Ruotsi sai maanlavennusta: Jemtlannin, Herjedalin muassa, Gotlannin,
-Saarenmaan ja Hallannin panttina 30 vuodeksi tullivapaudesta
-Juutinraumassa ja Elbellä. Kuningatar olisi jättänyt pois Hallannin,
-Herjedalin ja muuta sen lisäksi; valtiokansleri piti hänen
-määräyksenä salassa; tanskalaiset myöntyivät, iloisina siitä, että
-saattoivat pelastaa Skånen ja Blekingen, jotka todenmukaisesti
-olisivat menneet hukkaan, jos Oxenstjernalla olisi ollut kädet
-vapaina. Sopu naapurusten välillä oli vastaiseksi takaisin saatu,
-mutta vielä täytyi kaksi pitkää vuosisataa kulua sisällisen kateuden,
-salaisten juonten ja julkisten sotien kestäessä, ennenkuin Ruotsi ja
-Tanska käsittivät Kristiinan suuren tulevaisuuden tuuman, käsittivät,
-että he tarvitsivat toisiansa.
-
-
-
-
-7. Toinen ja kolmas turvatti.
-
-
-    Sinä olet minun kehittämäni:
-    tahdotko olla minulle uskollinen?
-
-Sotamarsalkka Lennart Torstenson oli luuvalon ja sotapalveluksen
-runtelemana palannut Ruotsiin lokakuussa 1646, etsiäksensä lepoa ja
-rauhaa. Olematta puoluemies, häntä kuitenkin pidettiin kuningattaren
-itsehallituksen suosiana, joka ei suinkaan Kristiinan silmissä
-vähentänyt hänen loistavaa sotilaskunniaansa. Hän oli suuressa
-suosiossa ja sai Kristiinan tavan mukaan runsaita armon osotuksia;
-samana päivänä hän korotettiin vapaaherraksi ja kreiviksi, sai
-maatiloja ja kunniavirkoja enemmän, kuin mitä hänelle levon
-tarpeellisuuden takia olisi sopinut. Hovissa oli häntä sekä hänen
-kreivinnaansa otettu vastaan mitä loistavimmalla tavalla, ja
-koska hän jäi Tukholmaan ollaksensa neuvoskunnassa vastapainona
-valtiokanslerin ylivallalle, kutsuttiin hän usein linnaan yksityisiä
-valtion asioita koskevia kahdenkeskeisiä keskusteluja varten.
-
-Rauhankeskustelut Osnabrückissä keisarin, Ruotsin ja Ranskan välillä
-olivat edistyneet niin pitkälle, että ainoana rauhan esteenä nyt oli
-Ruotsin vaatimukset saada maata Saksasta vahingon korvaukseksi. Tämä
-este ei ollut helposti voitettavissa; ruotsalaiset rauhanvälittäjät,
-Juhana Oxenstjerna, joka piti kiinni valtiokanslerin vaatimuksista,
-ja Adler Salvius, joka oli kirjevaihdossa kuningattaren kanssa,
-olivat salaisessa riidassa keskenään. Ranskalainen lähettiläs
-Chanut, Mazarinin valtiotaidon liukas ase, oli voittanut
-kuningattaren suosion ja koetti kaikin tavoin tinkiä Ruotsin
-vaatimuksia. Näistä hauraista langoista, jotka olivat kaikellaisten
-juonten sekoittamia, riippui Euroopan rauha ja kansojen kohtalo.
-
-Eräänä päivänä 1647 vuoden alussa oli kuningatar jälleen kutsunut
-luokseen kreivi Torstensonin etsiäksensä hänestä uutta tukea
-tuota liika itsevaltaista valtiokansleria vastaan. Kuningatar oli
-antanut hänen asettaa eteensä kartan, nähdäksensä Wrangelin ja
-Köningsmarkin komennon alla Saksassa olevat sotajoukot, kysynyt
-vuoden sotaretkistä, mitä niistä oli odotettavaa, sekä valittanut
-Oxenstjernojen äärettömiä vaatimuksia, jotka viivyttivät rauhaa.
-"Ruotsi", sanoi hän, "keskusteli Baierin kanssa välirauhasta;
-keisari tarjosi yksityistä rauhaa. Hän tiesi kyllä kuinka paljo
-keisari Ferdinandin tarjoumukseen oli luottamista; mutta sellaisia
-tarjoumuksia ei olisi pitänyt päästää käsistään. Mitä varten tarvitsi
-yksipäisesti vaatia Hinter-Pommeria, joka tekisi Brandenburgin
-Ruotsin viholliseksi? Mitä varten vaatia sodan vahingon korvaukseksi
-noita 20 miljonaa, joita Ruotsi on pyytänyt, mutta joita Saksa ei
-saattanut maksaa nykyisessä paljastetussa tilassaan? Hän, Kristiina,
-ei ollut mikään kauppias, joka rauhaa myi rahasta. Ruotsi oli saanut
-saalista kyllin ja saisi vielä maanlisäystäkin. Vaatisiko se vielä
-maksua kunniastansakin?"
-
-Kristiina lämpeni näitä sanoja sanoessaan. Kansojen menestys, joka
-rauhasta riippui, näytti hänestä olevan korkeampi päämaali, kuin
-satunnainen voitto. Samati, kuin hän ei tahtonut hävittää Tanskaa,
-koska hän sen kukistumisesta näki korvaamattoman onttopaikan syntyvän
-pohjoisten kansojen tulevaisessa solidaritetissa, niin hän ei
-myöskään tahtonut pakottaa keisaria viimeisiin asti, koska se olisi
-tulevaisuudessa tehnyt kaiken liiton mahdottomaksi. Tätä Kristiinan
-pitkänäköisyyttä ei ole täydelleen voitu arvostella, mutta se
-tulee selvemmin esiin, jos hänen valtiotaitoansa vertaillaan hänen
-seuraajiensa, kymmenennen ja yhdennentoista Kaarlen valtiotaitoon.
-Historia on kiinnittänyt itsensä Kristiinan persoonallisiin
-johtosyihin; eikä ilman syytä, mutta ei saa unhottaa, että myöskin
-hänen itsekkäisyydessään oli jotakin suuremmoista -- siinä, -- että
-hän itse tahtoi olla kaikki, ajatella kaikkea, osata kaikkea ja --
-tuhlata kaikkea.
-
-Torstenson oli tavallisella varovaisuudellaan varoittanut liika
-äkkiä vähentämästä Ruotsin vaatimuksia, kun kuningatar alkoi
-puhua kummankin Osnabrückissä olevan valtakunnan rauhanvälittäjän
-keskinäisestä vihasta, Juhana Oxenstjernan, joka edusti isäänsä,
-valtiokansleria, ja Adler Salviuksen, joka otti vastaan salaisia,
-usein vastakkaisia määräyksiä Kristiinalta itseltä. Tässä tuli arka
-kohta näkyviin; tässä esiintyi jälleen hyvin, enimmän sorahtava,
-mutta vielä salassa oleva epäsointu, mikä Kristiinan hallituksessa
-oli. Tuo Aksel Oxenstjerna, tuo alammainen, joka tahtoi hallita
-valtakuntaa, huolimatta, tekikö hän sitä Kristiinan tahdosta tahi ei,
-tuo jo ennen suuresti mahtava ylimys, jonka hän tuskin enemmän kuin
-vuosi sitten oli korottanut kreivilliseen säätyyn, ja antanut hänelle
-kartanoita ja kunnian-osotuksia, jotka rauhaa viivyttivät? Kuningatar
-luuli havaitsevansa hänen ajatuksensa eikä salannut epäluulojansa.
-Valtiokansleri tahtoi sotaa siksi, että se tuotti aatelistolle
-valtaa, kunniaa ja rikkautta; hän viivytti rauhan solmimista sen
-vuoksi, ett'ei hän tahtonut antaa kuningattarellensa eikä Ruotsin
-kansalle miettimisen aikaa eikä lepoa, sillä tämä olisi tullut
-ylhäisen aateliston ylivallalle vaaralliseksi. Ruotsin ylimykset
-olivat karsain silmin ennen katselleet Puolaa, jossa aatelisto oli
-kaikki, kuningas ja kansa ei mitään. Nyt samat herrat katsoivat
-karsain silmin Englantia, jossa kuningasvalta oli varjoksi vaipunut.
-Puola jo oli tasavalta, Englanti oli pian siksi tuleva. Miksikä ei
-Ruotsi seuraisi niin vietteleviä esimerkkejä?
-
-"Oletteko unhottanut, kreivini", lausui kuningatar, onnettomana
-ajatellessaan heikkouttaan, hän kun oli muutamia päiviä sitten
-parahtanut itkemään neuvoston kokouksessa, "oletteko unohtanut,
-että meidän ruotsalaiset lordimme nyt myöskin rupeavat saarnaamaan
-uskonkysymyksistä kilvan englantilaisten kanssa?"
-
-"Sitä en ole saattanut huomata", vastasi Torstenson levollisesti.
-
-"Ettekö ollut neuvoskunnassa tuorstaina? Ettekö muista, miten
-valtiokansleri moitti Johannes Mathiaksenpoikaa hänen _Idea boni
-ordinis in ecclesia Christi'nsa_ takia?"
-
-"Olen minä kuullut, että papit ovat havainneet jotakin loukkaavaa
-siinä _ideassa_. Suokaa anteeksi, armollinen röökinä, etten minä
-koskaan sekaannu uskonriitoihin."
-
-"Te? Sen kyllä uskon. Mutta jokainen valtaneuvos, olkoon enemmän
-tahi vähemmän lahjakas, luulee olevansa enemmän kokenut tuollaisissa
-asioissa, kuin valtakunnan piispat. Johannes Mathiaksenpoika
-selittää, että Kalvinilaiset ovat melkein yhtä hyvät kristityt
-kuin me, sekä että heidän oppinsa eroaa meidän opista enemmän
-sanojen muodon kuin merkityksen puolesta. Kun minä rohkenin olla
-havaitsematta mitään väärää piispan kirjassa, vastaa valtiokansleri
-minulle, ett'en sitä käsitä sekä että minä tuotan turmiota
-valtakuntaan. Jos minulla olisi aikaa, tahtoisin hänelle todeksi
-näyttää raamatun sanoilla, ettei piispa Johannes ole väärässä, vaikka
-riidanhaluiset papit ja ylpeät valtaneuvokset suutaan supattavat
-semmoisista. Jospa minulla olisi yksi, joka tuon osaisi paperille
-panna, antaisin minä hänelle siitä työstä talon. Mutta ei yksikään
-pappissäätyläinen uskalla sitä tehdä, kun papisto niin kovin on sitä
-vastaan ja minun kirjurini katsovat tuota kuten porsas tuulimyllyä."
-
-"Niin, täällä puhutaan paljon tähän aikaan piispa Johanneksen
-_Ideasta_", vastasi Torstenson. "Vaimoni tahtoi äsken tietää, miten
-tämän kirjan laita on ja silloin eräs minun perheessäni oleva nuori
-henkilö selitti tämän kirjan päätarkoituksen niin selvästi, ett'en
-tiedä, mitä arkkipiispa Lenæus olisi siihen saattanut vastaan
-väittää."
-
-"Jos tuo oli teidän kotisaarnaajanne, niin hänen _ei_ tarvitse toivoa
-papintilaa Ruotsin valtakunnasta, jollei mahdollisesti Strängnäsin
-hiippakunnassa; mutta siellä piispa Johannes ei itsekkään lujana istu
-hallituksessa."
-
-"Minun kotisaarnaajani on liiaksi papillinen loukataksensa
-korkea-arvoista säätyä. _Ideaa_ puolusti toinen, joka ei pelkää.
-Armollinen röökinä tuntee neiti Ryningin."
-
-"Mitä? Hagar Ryning? Hagar Ring? Hänestä minä uskon mitä hyvään. Hän
-osotti minulle päivän selvään, että Kalvinilaiset ovat arveluttavasti
-erehtyneet; hän on yhtä selvään osottava, että he ovat oikean uskon
-pylväitä. En tietänyt, että kreivi on tälle henkilölle huomiotansa
-suonut."
-
-"Hän seurasi pari vuotta takaperin vaimoani sotaretkelle ja on ollut
-hänelle suureksi avuksi sota-elämän hankaluuksissa. Hänellä on selvä
-järki eikä hän ole koskaan neuvoton, ei koskaan arka."
-
-"Kreivi käy kaunopuheliaaksi. En luullut, että tuo pieni retutyttö,
-jonka minä maantieltä otin, saisi noin korkeita arvolauseita.
-Selväjärkinen, no niin, mutta itsepäinen ja kaikellaisiin
-mielijohteisiin taipuvainen... Lähettäkää hänet minun luokseni;
-tahdon katsoa, voinko vielä häntä käyttää. Tiedättekö, kreivi,
-että minä tein tytön aatelisneidiksi harmittaakseni rouva
-Beata Oxenstjernaa? Se oli äärettömän hauskaa! Jospa kreivi
-olisi nähnyt tuon ylpeän suvun, kuin heidän täytyi seurustella
-juutalaisjälkeläisen kanssa minun hovissani."
-
-"Armollinen röökinä suo anteeksi, ettei minulla ollut aikaa
-tutkistella sukuluetteloja. Näyttää siltä, kuin neiti Ryning olisi
-löytänyt ylhäisiä sukulaisia Saksassa. Hän on minun kustannuksellani
-tehnyt matkustuksia Wittenbergiin, Regensburgiin ja Wieniin. Tapahtuu
-välistä kummallisia seikkoja suuressa sodassa. Vaimoni kertoi
-jostakin heimolaisuudesta Götzin kreivillisen suvun kanssa."
-
-"Mitä? Sotamarsalkka Götzin kanssa! Saksan murhaenkelin! Se nyt vielä
-puuttui. Lähettäkää tyttö tänne; piispa Johannes on pelastettu! Minä
-kiitän teitä, kreivi Torstenson, kokeneen sotapäällikön neuvoista
-suurissa ja pienissä asioissa. Uskokaa minua, keisari saattaa
-usein olla helpommin voitettu, kuin valtiokansleri. Minun täytyy
-tuumia, _koska_ on nähtävä kumpika meistä kahdesta hallitsee Ruotsin
-valtakuntaa ja pyydän yhä vielä kuninkaallisen suosioni ohessa teidän
-uskollisia neuvojanne."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana päivänä kello 4 iltapäivällä ilmoitettiin Hagar Ryning
-tulleeksi kuningattaren lukuhuoneeseen.
-
-Nyt oli puoli neljättä vuotta kulunut siitä, kuin tähtien, niin
-erilaisten kohtalojen alaiset ja kuitenkin kerran niin lähelle
-yhdistetyt suosikit olivat nähneet toisiansa silmästä silmään.
-Hagarin tervehdys ei ollut vähemmän kunnioittava kuin ennenkään,
-mutta enemmän juhlallinen; hallitsiattaren katse kylmempi ja
-läpitunkevampi. Molemmat mittasivat toisiansa; molemmat ymmärsivät,
-että olivat kasvaneet sisällisesti sitte kuin viimeksi olivat
-toisiansa tavanneet, kun Hagar erosi hovipalveluksestaan.
-Tapaisivatko he nyt toisensa ystävinä vai salaisina vihollisinako?
-Se riippui palveliattaresta. _Hänen_ täytyi taipua, kuningatar
-sitä ei saattanut tehdä. Saipa hän luvan olla _jotakin_, kun vain
-hänen kuningattarensa oli _kaikki_. Kristiina rakasti ja ihaili
-intelligensiä sillä ehdolla, ett'ei se häntä syrjään sysännyt.
-
-Hän kurotti Hagarille kätensä suudeltavaksi. Suutelo oli yhtä kylmä,
-kuin alammainen.
-
-"Olen kutsunut sinua erään uskon-opillisen riitakysymyksen tähden",
-alkoi kuningatar, tuhlaamatta sanaakaan menneisiin asioihin
-tahi kysymystä nykyisiin. "Sinä olet kerran tutkinut niitä
-väittelykirjoituksia, jotka Kalvinin oppia vastustivat ja puolsivat?"
-
-"Olin satunnaisesti tehnyt niitten tuttavuutta, mutta paljon lienee
-nyt jo unohtunut."
-
-"Hoh, sinä et mitään unohda, sinä." Pieni hetkellinen auringon
-pilkistys vanhasta ystävyydestä valaisi Kristiinan tuntehikkaita
-silmiä. "Se on tosi, sinä silloin näytit todeksi, että Kalvin oli
-väärässä. Taidatko nyt todeksi näyttää, että hänen erehdyksensä vain
-riippuvat sananselityksistä, sekä että hän kaikissa tarkoituksissaan
-on yhtä mieltä Lutherin kanssa?"
-
-"Koko uskon-oppi riippuu sananselityksistä. Olen lukenut _Idea boni
-ordinis in ecclesia Christi_, ja myöskin sen kirjan sisällys riippuu
-sanan selityksistä."
-
-"Sinä olet ehkä oikeassa. Mutta nyt tarvitsen sellaisen selityksen
-tuosta _Idea_ kirjasta, ett'ei se sodi meidän kirkkomme uskoa
-vastaan. Osaatko sen minulle selvästi asettaa paperille?"
-
-"Jos armollinen röökinä vaatii sitä, niin tahdon koettaa. Mutta yhtä
-selitystä vastaan pannaan toinen."
-
-"Etkö osaa täydelleen puhdistaa kirjaa kirkko-isiin viittaamalla?"
-
-"Kirkko-isillä voi todistaa mitä hyvään, samati kuin raamatullakin."
-
-"Mitä? Rohkenetko kieltää raamatun auktoriteettia?"
-
-"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä, minä tarkoitan sen selitystä.
-Suvaitkaa muistaa tuota sanaa _doxa_!"
-
-Kristiina rupesi hillitsemättömästi nauramaan. Tämä tuttu sana jään
-mursi.
-
-"Doxa, sinä! Mistä olet oppinut noin terävän jumaluus-opin, että voit
-todistaa mitä hyvään selityksillä? Olet varmaankin ahkeraan käynyt
-jesuittain koulua, koska kuulin, että olet käynyt Wienissä. Hyvä;
-sinä saat anteeksi ehdolla, että käytät taitoasi hyödyllisesti. Tässä
-on _Idea_ kirja. Istu nyt tähän ja näytä todeksi, että tämä paikka...
-ja tämä... ja tämä, jonka meidän superintendenttimme Kalmarissa niin
-pahasti maalailee, on kaikki aivan puhdas-oppista."
-
-Hagar istui ja näytti todeksi niin kumoamattomasti, kuin suinkin
-joku jumaluus-oppinut toivoa saattoi, että tämä... ja tämä...
-ja tämä oli aivan yhtäpitävää kirkko-isien ja Lutheruksen sitä
-vastaavien raamatun selitysten kanssa. Kristiina ei saattanut
-salata hämmästystänsä. Nuo vaikeaselitteiset kirjoitukset, joita
-hän itse turhaan oli koettanut tyydyttävästi selittää, nehän olivat
-niin yksinkertaiset, että lapsi olisi niitä käsittänyt. Koko tämä
-harmillinen riita valtiokanslerin ja neuvoston kanssa, joka hänelle
-maksoi nöyryytyksen kyyneleitä, sehän oli aivan hyödytön ja _Idean_
-viattomuus aivan selvä.
-
-"Hagar Ryning", virkkoi Kristiina nauraen, kun he olivat tutkimisensa
-lopettaneet, "minä määrään sinun Lenæuksen seuraajana Ruotsin
-arkkipiispaksi."
-
-"Kiitän alammaisesti niin suuresta kunniasta", vastasi Hagar
-syvällä kumarruksella, "mutta pyydän, että tuossa odottamattomassa
-ylhäisyyden tilassa saan pitää hameeni kaapun alla."
-
-"Ei, hame on jo epämukava kuningattarellekin, mutta piispalle se
-tuottaisi ylenkatsetta. Rupea mieheksi, Hagar; sinä et ole vaihdokas,
-sinä. Minä jään kaikissa tapauksissa kirkon päälliköksi, siis
-myöskin sinun, ja käytän sinua neuvoskammarissani. Jumalani, on
-niin pitkä aika siitä, kun olen saanut vapaasti puhua muitten, kuin
-sotamiesten kanssa. Noitten ahdasrintaisten pappien kanssa täytyy
-minun puhua nuppineuloja tahi teeskennellä. Naiset... kysy heiltä
-mitä brabantilainen pitsikyynärä maksaa! Hagar... en tarjoa sinulle
-asuntoa linnassa, sinä et kelpaa hovineideksi, sinä olet liiaksi
-itsepäinen; mutta jos minä välistä kutsun sinua, kuten tänään,
-tahdotko olla minulle uskollinen? Sinä olet minun kehittämäni.
-Tahdotko tehdä minulle kunniaa?"
-
-Vastauksen sijasta suuteli entinen hovineito, ehkä vähän lämpöisemmin
-kuin ensi kerralla, kuningattarensa kättä. Mitäpä hän vastaisi? Eipä
-hän saattanut toista kertaa lahjoittaa pois itseänsä.
-
-"Hyvä", virkkoi Kristiina jälleen katsahtaen ylhäisellä katseellaan,
-"älä vastaa mitään! Parempi on olla vaiti kuin valehdella. Ole
-minulle uskollinen ilman lupausta. Minä saatan olla ilman sinua;
-ei löydy mitään, jota paitsi en minä saata olla. En minä unohda,
-kuka minä olen ja kuka sinä. Muista sitä, ja ole minulle sitten
-uskollinen, jos saatat... Ah, muistanhan, sinä olet kihloissa nuoren
-Kurjen kanssa; sinä tahdot alistua miehen vallan alle. Tiedätkö,
-että hän on tuleva sinun herraksesi paljoa enemmän, kuin minä sinun
-kuningattareksesi?"
-
-"Kustaa Kurki on poissa sodassa", vastasi Hagar välinpitämättömästi.
-"Sanotaan, että hän on tehnyt toisen liiton; minä en sitä sure.
-Mutta se minuun koskisi, jos armollinen röökinä pitäisi minua
-kiittämättömänä kaikesta siitä hyvästä ja suuresta armosta, jota olen
-kokea saanut nyt ja ennen. Suvaitkaa uskoa, ett'en koskaan unohda
-kuka minun armollinen kuningattareni on ja", lisäsi hän hiljaa, "kuka
-minä olen."
-
-Kristiina katseli häntä tutkivin silmin.
-
-"Korupuheita!" huudahti hän, puoleksi suuttuneena, puoleksi
-leikillään. "Jollet tahdo suoraan minulle sanoa, että olet
-minulle uskollinen, niin älä ole sitten, tahi ole sittekin! Olen
-saanut kylläni puhetavoista. Jos minä olen jalopeura, olet sinä
-kotkanpoikanen. Miksikä räpötät siipiäsi? Miten sen laita on, mitä
-minulle on kerrottu uusista sukulaisistasi Saksanmaalla? Muistatko,
-miten vaivasin itseäni etsimällä sinulle isää, nimeä, maailmallista
-turvaa? Tuumin, että vaivanpalkkioksi sanoisit minulle, oletko kuusta
-isän löytänyt."
-
-"Armollinen röökinä on ottanut vastaan tietoja loistavista voitoista
-ja samalla suurista tappioista. Minä olen saanut samallaisia tietoja,
-yhtä ilostuttavia ja yhtä surettavia. Jankovitzin luona kuulin
-kuolemaisillaan olevan soturin Feldmann'in tunnustuksen. Se oli hän,
-joka eräänä talvi-yönä jätti äitini avutonna kylmään hankeen. Hän
-oli tallimestarina kreivi Götzillä, jonka ruotsalainen kuula surmasi
-Jankovitzin luona. Tämä kreivi Götz oli ensimmäiseen avioliittoonsa
-laillisesti vihitty Wittenbergissä äitini, Ruth Zevin kanssa, joka,
-vaikka syntynyt juutalaisena, oli, kuten vihki-atestissa sanotaan,
-kastettu ennen vihkimistänsä. Minulla on se atesti ja olen sen
-nojalla Wienissä hakenut itselleni ja veljelleni meille tulevia
-oikeuksia. Mutta kreivi Götz on äitini kuoleman jälkeen mennyt
-uusiin naimisiin kreivinna Apollonia von Hoditzin kanssa ja jättänyt
-jälkeensä kaksi ala-ikäistä poikaa. Heidän holhojansa vastustaa
-meidän oikeuden-vaatimuksiamme, koska meidän äitimme kastetodistusta
-ei ole löydetty ja hän juutalaisena, saksalaisen lain mukaan, ei
-olisi päässyt lailliseen avioliittoon saksalaisen kanssa."
-
-"Lastensatuja! Sinä luulet, että perhe, jolla on ollut kunnia tappaa
-muutamia satoja tuhansia ihmisiä, tunnustaisi ensimmäisen pienen
-rakkaudenpantin, joka paperi kädessä tarjoutuu tasaamaan heidän
-arvonimiänsä ja omaisuuksiansa! Se ei menesty, se. Saksalaiset
-kreivit ovat yhtä uppiniskaisia kuin meidän ruotsalaisetkin. Onko se
-Kurki vai Ryning, joka sinua tahtoo tehdä kreivinnaksi?"
-
-"Ei kumpikaan heistä tahdo kuulla puhuttavankaan koko asioista.
-Minulla on mahtavampi puolustaja: isoisäni Ruben Zevi."
-
-"Mitä? Juutalainen? Ja niin uskoton Moseksen laille! Minäpä
-saattaisin ihailla juutalaisia, jos voisin kärsiä heidän ahneuttansa.
-Sinun iso-isälläsi on luultavasti kiinnitys Götziläisen perheen
-laveissa maatiluksissa? Mutta ei sittekään menesty, kreivinnani, _in
-spe_, se ei menesty. Jos raha onkin voimallinen, on aateli-ylpeys
-vielä voimallisempi. Ei kukaan muu, paitsi Ruben Zevi, maksa sinulle
-kymmentä äyriä böhmiläisistä tuulentuvistasi, ellen minä aseta sinun
-oikeuksiasi ehdoiksi rauhansopimukseni keisarin kanssa. Täytyy tuota
-ajatella... Mitä tuo velihoukkiosi nyt tekee?"
-
-"Hänellä oli kunnia kadottaa vasempi silmänsä ja puolen oikeasta
-kädestänsä, kun hän puolusti kreivinna Torstensonia Jankovitzin
-luona. Siitä asti on hän ollut Ruben Zevin kumppani ja asiamies."
-
-Kristiina oli muutaman hetken ääneti miettivänä. "Sano minulle, ihana
-böhmiläisten tuulentupien prinsessa", kysyi hän vihdoin, leikkien
-komeasti koristetulla norsunluisella viuhkallaan, jonka hienosti
-kuvitetun varren hän aivan ajattelemattaan taittoi, "mikä on parempi,
-uskoa _kaikkea_ tahi _ei mitään_?"
-
-Hagar ei saattanut salata pientä hymyilyä, sillä hän tunsi oman
-etevyytensä, kun hän vastasi:
-
-_"Ei mitään."_
-
-Niin hetkellinen ja huomaamaton kuin tuo hymyily olikin, havaitsi
-tarkkanäköinen kuningatar sen kuitenkin, mutta hän hillitsi itsensä
-ja jatkoi puhettaan samalla miettivällä äänellä kuin ennenkin:
-
-"Kaksi heikkoa, ennen aikaansa syntynyttä, tuntematonta löytölasta
-näkee päivän valon kurjassa majassa. Toinen on kohta maailman
-rikkahin mies, toinen kulkee askel askeleelta eteen päin eikä
-luultavasti lakkaa ennenkuin hän on ennättänyt jollekkin
-valta-istuimelle. Nuo lapset sanovat syntyneensä kiertotähtien
-kuninkaan vaikutuksen alla ja siis syntyneensä valtaan. He _uskovat_
-näin muodoin tähtien vaikutukseen."
-
-"He eivät _usko_, armollinen röökinä, he _tietävät_ sen. Koko heidän
-elämänsä todistaa sitä. He saivat kokea tuota vaikutusta paljoa
-ennen, kuin sitä aavistivatkaan."
-
-"Mutta jos nyt tuo luultu vaikutus, tuo ennalta määrätty oikeus
-valtaan osottaisi olevansa ainoastaan sattumuksen oikku? Jos nuo
-onnenlapset, hyvän haltiattarensa kiusaksi, tulisivat yhtä nopeasti
-alas luulotelluista korkeuksistaan, kuin he sinne ovat nousseetkin,
-jos myöhempi puoli heidän elämästään olisi yhtä mahditon ja
-yksinäinen, kuin heidän nuoruutensa on ollut onnen suosima... niin
-mitä sitten? Sitä he eivät saata _tietää_, ja siksipä he _realiter_
-eivät tiedä mitään; he _uskovat_, ja heidän uskonsa saattaa pettää.
-Ei pidä päivää kiittää, ennenkuin ilta on lopussa."
-
-"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä; ei saata samalla kertaa pyyhkiä
-pois _tietoa_ ja _uskoa_. Toinen on pidettävä. Minä ennemmin pidän
-kiinni tiedosta, niin kauan kuin minulla on todistuksia. Mutta
-tietoni on rajoitettu; en tiedä mimmoinenka tähden voima on, enpä
-edes tiedä kuka minä olen, mihinkä menen ja missä lopetan. Tiedän
-ainoastaan, _että olen olemassa_, koska minä olen ajatteleva olento."
-
-"_Cogito, ergo sum_. Olet lukenut _Cartesiuksen_ nykyisin
-ilmaantuneen _Principia philosophian_."
-
-"Olen, armollinen röökinä."
-
-"Hyvä, sitten tahdon sanoa sinulle jotakin, jota sinä myöskin saatat
-oppia tuosta aikamme suurimmasta ajatteliasta. _Sinä et tiedä
-mitään muuta, kuin että olet olemassa_. Et _tiedä_ mitään siitä
-maailmasta, joka sinua ympäröitsee; et _tiedä_ mitään tähdistäsi ja
-niitten vaikutuksesta; et _tiedä_ mitään maailmantapausten laeista,
-aistimien saamista vaikutuksista, toisten ihmisten tunteista
-tahi omista kohtaloistasi. Kaikista noista olet luonut itsellesi
-uskon ja nimität sitä tiedoksi. Sinulla ei ole mitään todistusta,
-sinulla on ainoastaan mielikuva. Kaikki mielikuvat pettävät; sinä
-uit maata kohden, allasi on pohjaton syvyys, ja kun luulet rannan
-saavuttaneesi, pidät sinä kiinni ainoastaan veden päällä leijuvasta
-meriruohosta. Sinä sanot: ei saata yht'aikaa pyyhkiä pois sanoja
-_usko_ ja _tieto_. Ei niin, sitä ei saata, sen vuoksi, koska et
-_tiedä_ mitään, täytyy sinun _uskoa_ kaikkia, aina tuohon kurjaan
-taika-uskoon asti, jota nimitetään tähtien vaikutukseksi. Minä
-_tiedän_ yhtä paljo kuin sinä, mutta minä _uskon_ vähemmän kuin sinä,
-minä en usko taikoja. Kiertotähden kuningas loisti myöskin minun
-kehtoni ylitse. Mistäpä siis minun tulisi sitä kiittää? Elämäni ja
-kruununi, vallan ja järkeni olen ilman sitäkin saanut; ei kiveäkään
-se saata poistaa jalkani alta, ja minä uskoisin sitä! Sammuta
-taivaankannelta sen valo, niin minä huomenna kuitenkin olen sama kuin
-tänään."
-
-"Taikka sammuttakaa tänään se kallis henki, jota kaikki hyvät voimat
-suojelkoot, niin kiertotähti kuitenkin miljoonia vuosia vielä on
-hallitseva kaikkea elossa olevaa. Armollinen kuningattareni on
-kulkenut voitosta voittoon, on vahingoittumatta mennyt vallasta
-valtaan ja epäilee kuitenkin, että se on tapahtunut korkeamman
-sallimuksen kautta."
-
-"Ole vaiti! En tahdo kuulla muusta sallimuksesta, kuin Jumalan
-johdosta. Minua ei sinun tule opettaa. Mutta", lisäsi hän
-leppeämmästi, "sinähän olet sellainen kuin olet: aina kopea, aina
-kotkansiivin lentävä aurinkoa kohti. Minä tunnen sinun, kondori,
-mutta minä en ole mikään karitsa, jonka sinä kynsissäsi voit viedä
-pois. Upsalan arkkipiispaksi minä tuskin saattanen nimittää sitä,
-joka ei usko mitään, vaikka hän uskoo kaikkea; saat lukea ääneen
-minulle, jos korkeasukuinen kreivinna Götz suvaitsee alentua niin
-syvälle arvonsa alle. Hyvästi, Doxa! Pane paperille mietintösi
-_Idea boni ordinis_ kirjasta! Minä olen sinulle suosiollinen siinä
-toivossa, että olet tottelevainen lapsi sekä että välistä saan
-sinulle nauraa."
-
-Hagar Ryning lähti, osottaen kunniaa kumarruksella, joka oli yhtä
-syvä kuin hänen harminsa ja nöyryytyksensä.
-
-"Jos olisin sanonut: _usko kaikkea_, olisi hän vastannut: _älä usko
-mitään_!"
-
-Kristiina oli saanut takaisin kaiken itseluottamuksensa. Nyt se oli
-hän, joka tunsi etevyytensä. Hän oli kumonnut ainoan kilpailiansa,
-jota hän saattoi pelätä ja kumonnut hänen oppineen aikakautensa
-korkeimmassa oppi-aineessa, Cartesiuksen filosofiassa. Mutta tähän
-voittoon sekaantui ylevämielinen ihailu kilpailiaa kohtaan: "Mikä
-ajatuksen voima! Mikä todeksi näyttävä selvyys kaikessa, paitsi
-tuossa yhdessä, tähtien selittäjäin hullutuksissa! Jumalani,
-mitenkä saattaa samalla olla noin voimakas ja heikko?... Mutta
-jos siinä kuitenkin löytyisi itse järjettömyydessäkin hiukkasen
-järkeä? Tyko Brahe luki tähdistä, että isäni tytär oli voittava
-pohjolan... Puhuihan minulle tähti Gripsholman luona... Sanoihan
-minulle Rudbeckiuksen tähti, että olisin nouseva vallasta valtaan?...
-Seitsemän vuotta, sanoi se; sitten menisin alas päin. Nyt on kolmas
-vuosi... Hullutuksia, mielikuvituksen leikkiä! Loistanevathan tähdet
-yhtä kirkkaina vielä neljä vuotta tämän jälkeen? Nousta minä osaan...
-Mennä alas päin? Mahdotonta... Löytyykö Jumala, vai onko kaikki vain
-sallimusta! Cartesius epäilee kaikkia, paitsi itseänsä. Se on toki
-suurenmoista, se on korkein ajatus, mikä vielä on ihmis-sydämmeen
-johtunut. Ei mitään varmuutta paitsi itsessäni. Raamattu riippuu
-selityksistä, kaikki opitut käsitteet syntyvät aistimien
-vaikutuksesta. Ja kaikki pettää minun paitsi minä itse. Se on enemmän
-kuin filosofiaa, se on hallitustaitoa..."
-
-Hän tarttui ajattelemattaan soitinkelloon. Fiken astui sisään.
-
-"Mitä tahdot?"
-
-"Armollinen röökinä soitti."
-
-"Mene tiehesi. Ei... kutsu tänne neiti Ebba!... Ilmaa, ilmaa ja
-ihmisiä! Ajatus on valtameri; minun käy samati kuin Hagar Ryningin.
-Edessäni meriruoho, allani pohjaton syvyys. Tyhjiä! Ainoa mikä
-kuitenkin on todellista, on eläminen... Hagar Ei-mikään, Hagar Ring,
-Hagar Ryning, Hagar Götz! Sehän pilajuttu, joka saisi vaikka jumalat
-nauramaan. Ebba tästä ihastunee..."
-
-
-
-
-8. Leikinlaskua ja silkkinauha.
-
-
-    Puolisokseni hän ei ole tuleva,
-    vaan kentiesi Ruotsin kuninkaaksi.
-
-Toukokuussa 1648 oli valtiodrotsi Pietari Brahe kuningattaren
-kammiossa ja kumarsi hyvästijätöksi.
-
-"Kiitän teitä, herra kreivi. Pitäkää tätä teille uskottua tehtävää
-todistuksena erinomaisesta luottamuksestani teihin. Pykälät ovat
-minun toivomukseni mukaan kirjoitetut; ainoastaan neljättä pykälää,
-hallituksen perimistä, tahdon minä vielä miettiä. Ei minun tarvitse
-muistuttaa noin kokenutta valtiomiestä ja uskollista neuvon-antajaa,
-että tällaisissa asioissa vasen käsi ei saa tietää, mitä oikea
-kirjoittaa. Koska kreivi aikoo lähteä Suomeen?"
-
-"Teidän majesteettinne armollisella luvalla aion vielä jonkun ajan
-viipyä Tukholmassa neuvoston rauhankeskusteluja varten."
-
-"Hyvä. Jos teitä tarvitaan siellä, niin tarvitaan teitä myöskin
-täällä, ja minä tuskin saatan olla ilman teidän uskollista
-palvelustanne. Sanotaan, että kreivi on tervetullut Suomeen. Ei ole
-kukaan niin hyvin kuin kreivi ymmärtänyt kesyttää tuota karhumaista
-kansaa."
-
-"Tiedän löytyvän kaksi, jotka ovat sen tehneet paremmin kuin minä:
-kuningasvainaja, joka, ruotsalaisia mainitsematta suomalaisista,
-on tehnyt urhoollisimmat sotilaat, mitä maailmassa on, sekä meidän
-nykyään hallitseva kuningattaremme, joka on perustanut akademian
-Turkuun. Kuori on ehkä karkea, mutta ydin on mantelia. Minä istutan,
-Jumala kasvun antaa. Teidän majesteettinne, joka on nuori, on näkevä,
-että tuosta maasta vielä tulee erinomaisia hedelmiä, kun saamme
-rauhaa ja järjestystä."
-
-"Sitä ilolla odotan. Rauha ei ole kaukana. Onnellista hallitusta
-toivotan teille metsä- ja järvivaltakunnassanne, kreivi Brahe!"
-
-Kreiviä vastaan tuli ovessa kuningattaren orpana, ruhtinatar Maria
-Eyfrosyne, nykyään suosikin Maunu De la Gardien puoliso, joka oli
-odottanut puheille pääsöä.
-
-"Maria", sanoi kuningatar saksaksi leikillisesti, päällään noikaten,
-"oletko tyytyväinen?"
-
-"Olen aina tyytyväinen, kun kuningattareni vain on tyytyväinen
-minuun", vastasi ruhtinatar, jotenkin hämmästyneenä tuosta
-odottamattomasta kysymyksestä.
-
-"Niin vähänkö onneen tarvitaan? Sano ennen: kun herrasi ja miehesi
-on sinuun tyytyväinen. Ah niin, miksikä ei sinusta tullut Nassaun
-kreivinna?"
-
-"Kristiina... Sinä tiedät, että Maunu kreivi ja minä elämme
-onnellisesti yhdessä."
-
-"Kuten turturikyyhkyset, minä tiedän. On kyllä houkuttelevaa
-yksinäisille ihmisille seurata niin miellyttävää esimerkkiä. Siksipä
-kysyn sinulta: oletko tyytyväinen _minuun_?"
-
-"Olenko ollut tyytymätön? Olenko osottanut kiittämättömyyttä?"
-
-"Muistaakseni kerran itkit krokotiilin kyyneleitä noin hirveän
-halpamaisen liiton takia, kun tahdoin yhdistää De la Gardien ja sinun
-kuninkaallista vertasi. Tuliko kreivi Brahe vastaasi ovessa?"
-
-"Tuli. Miksikä sitä kysyt?"
-
-"Hän vei muassaan kirjelaukussa paperin. Osaatko olla vaiti?"
-
-"Aivan kuten Jakobin kirkontorni, koska kuningattareni sitä vaatii."
-
-"En saata vaatia kirkontornia vaiti olemaan. Joka sunnuntai se
-kelloillaan kaikki salaisuutensa soittaa, pium, paum, ja sinä teet
-joka päivä, mitä Jakobin kirkontorni tekee ainoastaan, pyhinä."
-
-"Minä vakuutan, Kristiina... Jos tahdot minulle uskoa jotakin..."
-
-"Niin miehesi sen tietää illalla, Tukholma huomenna ja maailma
-ylihuomenna. Mutta älä nyt tällä kertaa tee, kuten Jakobin torni, tee
-ennemmin kuten torni Kolme kruunua. Se ei kelloilla kilistele, se
-katselee ja on vaiti."
-
-"Kristiina, minä olen kivi, olen piitä! Mitä kreivi Brahella on
-kirjelaukussaan?"
-
-"Naimasovinto."
-
-"Oi, Kristiina, mikä jalomielisyys, mikä onni, mikä ilo koko Ruotsin
-valtakunnalle! Sinä siis vihdoinkin olet antanut vakuuttaa itseäsi
-siitä, että hänen tunteensa ovat todelliset! Sinun hellä sydämmesi ei
-kauemmin ole saattanut vastustaa noin kestävää, jaloa ja uskollista
-rakkautta!"
-
-Hän lankesi kuningattaren jalkojen juureen ja suuteli hänen kättänsä.
-
-Kristiina nosti hänen ylös, kuten lellitellyn lapsen kanssa leikitään.
-
-"Niin, mitäpä olisin tehnyt?" sanoi hän, kun jälleen istuivat
-ystävällisesti kahden kesken toistensa rinnalla. "Täytyihän minun
-naittaa hänet. Säädyt eivät antaneet minulle pahaakaan rauhaa,
-neuvoskunta minua hätyytti, papit peruuttivat sanansa ja vakuuttivat
-minulle, että kaikki muu oli luvallista paitsi yksin, naimattomana
-kuihtuminen. Täytyipä minun siis hankkia valtakunnalle lepoa. Siksipä
-olen valinnut veljellesi sopivan puolison sekä antanut kirjoittaa
-hänen naimasovintonsa, jossa hänelle määrään Räfsnäsin ja Ulfsundan
-leiväksi sekä Thorshällan ja Eskilstunan voiksi leivälle."
-
-"Oi, kun oletkin hyvä, Kristiina! Mutta kaikki kuninkaalliset lahjat
-ovat tyhjää tyhjempiä sen onnen rinnalla, mikä hänellä olisi, jos hän
-saisi itse sinun, jota hän niin hartaasti halunnut on."
-
-"Minun? Ymmärrän, sinä puhut tuosta vanhasta romanista, kuten
-säädytkin. Mutta eihän tässä ole minusta puhetta. Minä hankin
-veljellesi paljoa ihanamman puolison, Hessen, Kasselin prinsessan,
-Emilian, tiedäthän. Veljesipä häntä rakastaa ja hän veljeäsi. Eihän
-mikään ole luonnollisempaa, kuin että minä, joka suuresti toivon,
-että veljesi onnelliseksi tulisi, koetan hankkia hänelle tilaisuuden
-tekemään, mitä hänen sydämmensä haluaa."
-
-Maria Eufrosyne tuijotti hämmästyneenä tuota kuninkaallista sfinxiä.
-Hän kyllä tiesi, että Kristiina saattoi laskea leikkiä, välistä
-oikein armottomasti, uhreistaan, mutta tämä leikin teko kävi liika
-pitkälle. Tuo pettynyt ystävä koetti nauraa.
-
-"Ei, sinä et minua pelota. Teet vain kuten joululahjoillasikin.
-Atrappi oli olevinaan koston jumalatar, vaan kun sen aukasi, tulikin
-sieltä enkeli esiin."
-
-"Mitä, Maria?" jatkoi Kristiina ollen vakaana olevinaan. "Sinä siis
-luulet, että... ei, ystäväni, tunnethan minun niin hyvin, ett'et
-voi uskoa tuollaisia hullutuksia. Minä menisin naimisiin? Tuohan on
-menneenvuotista lunta. Tiedäthän, ett'en minä milloinkaan miehen
-tahdon alle alistu. Mutta Kaarle Kustaa tarvitsee monesta syystä
-arvoisensa puolison. Se on valtakunnalle tarpeellista, täytyy
-ajatella hallituksen perimystä."
-
-Ruhtinatar Maria Eufrosyne oli heikko, helposti johdettu ja tottunut
-olemaan suvun lellilapsena. Mutta hän oli tarpeeksi nainen ja sisar
-tunteaksensa itsensä loukatuksi.
-
-"Minä pyydän sinua, Kristiina", sanoi hän, nousten istualta,
-posket hehkuen tumman punaisina, "älä tuolla tapaa laske leikkiä
-hellimmistä tunteista! Minä tunnen liiaksi hyvin jalon sydämmesi,
-uskoakseni tuollaista julmuutta." Kaarle Kustaa saattaa uhrata
-kaikki sinun tähtesi, mutta hänen suonissaan on liiaksi paljon sinun
-kuninkaallista vertasi antaaksensa lahjoittaa itsensä toiselle.
-Lebewohl... grausames Herz!
-
-Kristiina salasi tuossa puolittain hämmästyneessä, puolittain
-lepyttävässä hyvästijätössään sisällistä hymyilyä. Kreivi Brahe oli
-todellakin kirjelaukussaan kantanut avioliittosopimuksen, mutta se
-ei koskenut Hessen-Kasselin prinsessaa, joka jo oli naimisissa ja
-jonka vaikutus nuoren pfaltzkreivin liehuviin tunteisiin tuskin enään
-oli mikään salaisuus, vaan se oli sopimus, jonka piti vahvistaman
-tuota kauan huhuttua pfaltzilaisen suvun ja heidän suosiainsa kovin
-toivottua liittoa itse Kristiinan kanssa. Kovinpa usein häntä olikin
-kaikilta tahoin alituisesti kehotettu päätöstä tekemään! Mutta
-yhtä kestävänä hän vain yhä kielsi, aina siksi, että neuvoskunta
-kieltäytyi määräämästä pfaltzkreiviä ylipäälliköksi Saksaan, ellei
-hän ennen ollut varma kuningattaren omaksi saamisesta. Nyt hän
-tahtoi nähdä, miltä tämä tärkeä askel näyttäisi tuossa naimasovinnon
-vakavassa muodossa, mutta hän teki sen sillä ehdolla, että hän tuon
-sitovan sopimuksen saisi repiä palasiksi, milloin hän sen hyväksi
-näki. Brahelle oli uskottu näin tärkeä asia, sen varalle, että sitä
-kentiesi tarvittaisiin, mutta hänenkään vaiti-olostansa ei Kristiina
-ollut täydellisesti vakuutettu. Kuunteliain juorupuhe oli harhatielle
-johdettava. Suosikin, kreivi Maunun, piti saaman _avisi_. Suosiko hän
-kuningattaren naimista pfaltzkreivin kanssa vai oliko sitä vastaan?
-Huhu sanoi: _vastaan_, ja sen on Kristiina itse myöhemmin todistanut.
-Fryxell laskee edut ja havaitsee, että Maunu kreivillä olisi
-ollut kylliksi syytä _suosia_ tuota liittoa. Mutta tuo puolueeton
-historioitsia on unohtanut ottaa lukuun noita tottelemattomia
-tunteita, jotka niin usein äänestävät järkeä vastaan. Kreivi Maunu De
-la Gardie tahtoi yksin omata kuningattarensa suosion.
-
-Kristiina ei olisi ollut nainen ja 22 vuotias, jos hän ainoaksikaan
-päiväksi olisi saattanut unhottaa tuota tärkeintä kysymystä, mikä
-siinä iässä nuoren naisen tulevaisuudentuumia hallitsee. Oi, tuo
-viekas, tuo oikullinen sydän, joka julkeudessaan luulee olevansa
-raudankova ja sulaa toki aivan helposti yhdestä ainoasta lämpimien
-tunteitten lehahduksesta! Vielä kaksi vuotta taakse päin ei Kristiina
-kuningatar saattanut antaa uskottomalle rakastajalleen anteeksi, että
-hän oli suudellut saksalaista kammaripiikaa, ja nyt hän jo saattoi
-laskea leikkiä kreivin liehakoivista tunteista Hessen-Kasselin
-prinsessaa kohtaan. Kentiesi hän ei itselleenkään tunnustanut,
-että tämä oli tikarin kärkien kanssa leikkimistä. Silmänkääntäjä
-tavottelee ilmaan viskattuja teräviä veitsiä ja saatuaan ne kiinni
-kumartelee hän yleisön käsien taputuksista. Pyysikö Kristiina
-samankaltaista kiitosta? Pieni pfaltzkreivi, vähäinen maakreivinna,
-kuinka alhaista hänen ylhäisyyteensä verraten! Ja kuitenkin tahtoi
-hän sitoa naimasopimuksella valtaistuimeensa ja itseensä tuon
-uskottoman rakastajan. Kekseliäinkään, mikä ihmisheikkouksien kanssa
-keinottelee, ei olisi saattanut parempaa vaikutusvoimaa löytää. Hän,
-joka luuli olevansa niin korkealla kannalla, etteivät intohimot
-häneen koskeneet, niistä hän muka oli vapaa, hän ei huomannut,
-että hän oli kaikkein enimmän hurmaavan lumouksen alaisena; hän ei
-ymmärtänyt olevansa _mustasukkainen_.
-
-Löytyi kuitenkin tuntematon, hiipivä henki hänen läheisyydessään
--- epäilemättä Kaarle Kustaan salainen vihollinen -- joka näytti
-tietävän kaikki ja käsittävän Kristiinan paremmin, kuin hän itse
-käsitti itseään. Seuraavana aamuna, pukeutuessaan Kristiina havaitsi
-pöydällään nimettömän kirjeen, joka sisälsi ainoastaan seuraavat,
-väärennetyllä käsi-alalla saksaksi lyijykynällä kirjoitetut sanat:
-
-"Kysykää neiti Ryningiltä, mitä hän kantaa mustassa silkkinauhassaan
-kaulustimensa alla!"
-
-"Fiken", sanoi kuningatar suuttuneena kammarineidolle, "kuka on
-rohjennut laskea kirjeen pöydälleni?"
-
-Fiken vakuutti henkensä ja autuutensa kautta, ett'ei hän vähintäkään
-saattanut aavistaa, mitenkä tuo paperi oli tullut kuningattaren
-makuuhuoneeseen. Tällainen havainto ei ollut hauska. Tuntemattomat
-kädet, tuntemattomat askeleet linnan sisustassa olivat aina
-vaaralliset, olivat kuitenkin epäluulon alaisia, ja Kristiina
-kuningatar oli epäluuloinen. Ebba Sparre sai osaa salaisuudesta
-ja hänen mielestään oli paras välttää kaikkea melun nostamista
-asiasta, mutta hiljaisuudessa pitää palvelusväkeä silmällä. Fiken
-Långia, jonka uskollisuus näihin asti oli kaikki koetukset kestänyt,
-varoitettiin pitämään asiaa salassa; mutta jos jotakin sellaista
-vielä tapahtuisi, menettäisi hän virkansa, ja kentiesi mitä hän siitä
-vielä saisi. "Mitä neiti Ryning saattaa kantaa nauhassaan?" kysyi
-Ebba, joka ei milloinkaan oikein saattanut kärsiä tätä hänen ylhäisen
-ystävänsä suosiosta kilpailevaa naista.
-
-"Luultavasti Luciferin hiuskarvaa; en aio häneltä kysyä", vastasi
-kuningatar välinpitämättömästi ja repi kirjeliuskan rikki.
-
-Amiraali, valtaneuvos Eerik Ryning asui tähän aikaan perheineen
-Tukholmassa. Hagar oli jälleen tyttärenä talossa ja oli tunnetulla
-taidollaan voittanut niitten henkilöin sydämmet, joittenka suosiota
-hän tahtoi saavuttaa. Tuo rehellinen vanha merimies ja hänen kelpo
-vaimonsa antoivat kreivinna Tortensonin pyynnöstä ottotyttärensä
-lähteä noille seikkailuista rikkaille sotamatkoille, ja olivat taas
-mielihyvissään kuningattaren armon osotuksista, kun hän kaksi tahi
-kolme kertaa viikossa kutsutti luokseen Hagarin ääneensä lukemaan
-tahi -- oikeimmin auttamaan kuningatarta klassillisten kirjojen
-tutkimisessa, uskon-opissa, filosofiassa ja matematiikissa. Samana
-aamuna, kun tuo salaperäinen kirje oli löytynyt yöpöydältä, oli
-Hagar kello kuudeksi kutsuttu linnaan lukemaan Cartesiusta, mutta
-ei tällä kertaa hänen filosofiaansa, vaan hänen vähemmän tuttua
-valontaittumis-oppiansa. Kristiina oli yhä enemmän mielistynyt tuohon
-kirjaillaan, joka niin nerokkaasti johti tutkivaa ajatusta epäilemään
-kaikkea paitsi omaa olemustansa.
-
-Sama lukukammari, joka usein ennen oli nähnyt nämät kaksi
-oppinutta kilpailiaa tuttavallisessa tutkimustyössä, näki heidät
-myöskin nyt tutkimassa uutta, Snelliuksen vuonna 1620 keksimää
-oppia valon taittumisesta, jonka Cartesius 1639 koetti paremmin
-selvittää, enemmän tutkimuksien kautta kuin havainnollisilla
-kokeilla. Kuningatar oli armollinen, melkeinpä kohtelias, mutta
-huomattavan hajamielinen. Se loistava kyky, jolla hän tavallisesti
-silmänräpäyksessä siirsi ajatusjuoksunsa yhdestä asiasta toiseen
-ja samalla hämmästyttävällä selvyydellä oli kuten kotona kaikessa,
-ei tänään oikein paikkaansa pitänyt. Hän havaitsi nauravansa
-hajamielisenä, käsitti väärin kirjan, ääneensä lukian, ja vieläpä
-moitti tuota kiitettyä kirjailiaa, ett'ei hän aina tietänyt itse,
-mitä hän puhui.
-
-"Hän on selvä omalta katsanto-kannaltaan", uskalsi Hagar väittää;
-"mutta sen sijasta, että hän määrää valonsäteelle tien, jota sen
-tulee kulkea, olisi teidän pitänyt viskata sormuksensa mereen sylen
-syvään veteen ja koettaa havaita se siitä paikasta, jossa kulta
-pohjassa kiiltää. Ajatus antaa takoa ja venyttää itseänsä kuten
-kultalanka, mutta luonnonlait ovat taipumattomat: niitä ei voi
-vangita seuraamatta ja vakoilematta niitä."
-
-"Oletko kuullut", virkkoi Kristiina, äkkiä vaihtaen
-keskustelu-ainetta, "että eräs italialainen Toricelli on keksinyt
-_vacuum'in_. En tiedä mitään niin ihailtavaa kuin se taito, joka
-löytää _tyhjän_, se on paras, lähinnä sitä taitoa, joka löytää
-_kaikki_."
-
-"Näin jesuiittakollegiumissa Wienissä erään kapineen, joka oli
-kokoonpantu tuon uuden keksinnön mukaan ja sitä nimitettiin
-_barometeriksi_. Sen avulla mitattiin ilman painetta."
-
-"Se on hauskaa; minä tahdon tuottaa sen kapineen Parisista. Ilman
-paine? Siis saattaa purjeessa mitata ilman painetta ja tuulen voimaa.
-Meidän aikamme on utelias: se tunkee luonnon sisustaan. Mitäpä vielä
-nähdään vuosisadan kuluttua? Barometeri, sanoit sinä? Tahdon muistaa
-tuon nimen."
-
-"Ilman paineen mittaamista varten tarvitaan vielä tyhjä tila
-purjeisiin", muistutti Hagar.
-
-Hän olisi saattanut säästää tuon oikaisun. Kuningatar ei ollut sitä
-kuulevinaan, vaan jatkoi vilkkaalla tavallaan:
-
-"Cartesius hallitsee valoa, Toricelli ilmaa, De Geer on
-jo kaksikymmentä vuotta hallinnut maan sisustaa. Meidän
-muurarimme, nuohojamme ja paloruiskumme ovat kauan hallinneet
-valkeata: anna minulle vielä titaani, jättiläinen, joka vettä
-hallitsee, niin uudestaan luomme maailman... Kuinka sinä jouduit
-jesuiittakollegiumiin?"
-
-"Vein puoltokirjettä kenraalin-viransijaiselle pater Malines'ille,
-joka lupasi toimittaa asiani kreivi Trautmansdorffin suosioon.
-Malines vei minut oppineisiin seuroihin ja jesuiittakollegiumiin."
-
-"Tunnusta, että loistit oppinesi noitten hurskaitten isien joukossa!"
-
-"Hoh, armollinen röökinä; noitten Euroopan oppineimpien miesten
-rinnalla olin minä kuten raakalainen!"
-
-"Korupuheita! Sinä löit niitä sormille, kuten olet lyönyt Lutheria ja
-Kalvinia. Otaksun, että he olivat ihastuneet sinuun sekä että sinä
-salavihkaa olet jesuiitta. Tuossa mustassa nauhassa sinä kannat pyhää
-jäännöstä tuolta kaikkein kristillisimmältä virkakunnalta muistoksi
-onnellisesta kääntymisestäsi. Mikä se on? Ehkäpä pyhän Loyolan luita
-tahi kuusi hiuskarvaa paavin parrasta?"
-
-"Ei, niin hurskas minä en ole", vastasi Hagar hymyillen, mutta
-kuningattaren tarkka katse havaitsi heti, että tuossa hymyilyssä
-piili jonkunlainen hämmästys.
-
-"Sanoinhan sinulle, ett'ei sinusta ole arkkipiispaksi Upsalaan.
-Ajatteleppas, että epäillään sinun harjoittaneen salakuiskeita
-kirkkomme vihollisten kanssa, sekä että ainoastaan suora tunnustus
-voi pelastaa sinua lutherilaisesta inkvisitsionista! Muista,
-mitä piispa Johanneksen on täytynyt kärsiä hyvää tarkoittavista
-tuumistaan! Totuus esiin nyt vain: mitä nauhassasi kannat?"
-
-"Viatonta muistoa, joka ei kenenkään omaatuntoa loukkaa, ei
-lutherilaista eikä katolilaista."
-
-"Sen täytyy olla jonkinlainen sydäntä koskeva asia, koska sitä niin
-lähellä sydäntä säilytetään. Saanko nähdä tuon kapineen? En minä
-salaisuuttasi ilmaise, vaikka se olisikin pyhän Britan syömähammas."
-
-"Armollinen röökinä... En ole jesuiitta enkä lutherilainen. Minun on
-kunnia tunnustaa kuningattareni uskoa: olen cartesilainen."
-
-"Jumalani, mitkä mutkat tuollaisen vähäpätöisyyden takia!" huudahti
-Kristiina nauraen, tarttui silkkinauhaan ja veti esiin pienen
-kultakotelon, jonka hän heti aukaisi. Kotelossa oli musta hiuskutri.
-
-Hän piti sitä valoa kohden. Hymyily kävi epävarmaksi, katse muuttui,
-hehkuva puna nousi hänen poskilleen. Myöskin Hagarin posket
-punastuivat.
-
-"Ovatko nämä Kustaa Kurjen hiuksia?" kysyi kuningatar, ollen itse
-kärkäs saamaan selityksen, joka näytti yksinkertaisimmalta ja
-luonnollisimmalta.
-
-"Ei", vastasi Hagar, joka oli liika ylpeä käyttääksensä tätä
-helppoa keinoa päästäksensä vaarasta. "Ne ovat hänen ruhtinaallisen
-armonsa pfaltzkreivin hiuksia, Jankovitzissa otettuja. Kuula oli
-pannut korvalta hänen kiharansa epäjärjestykseen; hän pyysi minua
-tasaamaan hiuksiansa, ja minä pidin omanani hänen luvallaan tämän
-kutrin muistona urhoollisesta miehestä ja kunniarikkaasta tappelusta
-kuningattaren puolesta."
-
-Kristiinan vihastuminen oli aina pikainen ja suunnaton. Hän viskasi
-hiuskutrin lattialle, tallasi sitä jaloillaan, tarttui lujasti
-Hagarin molempiin käsiin ja katseli häntä niin läpitunkevalla
-katseella, ett'ei moni muu sitä olisi kestänyt. Tämä oli nyt kolmas
-kerta, jolloin nämät kaksi seisoivat kuin taistelevat kotkat toinen
-toistansa vastassa, ja tällä kerralla näytti loukkaus olevan
-kuolettava.
-
-"Sinä... sinä... hänen porttonsa, sinä!" huudahti kuningatar
-lyhyillä, katkonaisilla sanoilla, joittenka jokainen tavu oli
-tikarinpistos. "Minä en sinua tapa, kurja... minä ylenkatson sinua!"
-
-Hän työnsi kiivaasti Hagarin luotaan.
-
-Hagarin äsken punasta hehkuvat posket olivat käyneet ihan kalpeiksi.
-Hänen silmänsä kohtasivat räpöttämättä Kristiinan tulta iskevää
-katsetta, ja astuen pari askelta taakse päin vastasi hän:
-
-"Ottakaa takaisin nuo sanat! Ne ovat kuningattaren arvoa alentavat."
-
-"Mene, mene!" huudahti Kristiina, hirveästi suuttuneena, ja etsi
-soitinkelloa. Hagar näki liikkeen, tarttui soittokelloon ja piti sitä
-suljetussa kourassaan, niin ett'ei se helähtänyt.
-
-"Armosta, kuulkaa minua! Tyyntykää hetkeksi, niin minä kaikki
-selitän, kuten toukokuun 12 päivänä petoksen selitin."
-
-Kristiina seisoi oven luona, käsi oli tarttunut ovenvääntiöön,
-hän aikoi huutaa vahtia, mutta hillitsi itsensä. Oliko se entisen
-liikanaisen maltittomuuden muisto, joka vaikutti, vai häpesikö
-hän sitä, että alammainen hänen sai noin pois suunniltaan? Hän
-istahti synkkänä ja ankarana lukupöytänsä ääreen, joka tällä kertaa
-oli tuomiopöytä, ja osotti kädellään, että hän tahtoi rikollista
-kuunnella. Soitinkello annettiin takaisin hänen käytettäväkseen.
-
-Hagar kertoi tuttavuudestaan pfaltzkreivin kanssa, hänen
-kysymyksistään kuningattaresta sekä omista varovaisista
-vastauksistaan. Nuoren everstin pyrkimisestä hänen tuttavuuteensa,
-luuli hän voivansa olla puhumatta. Heidän välinen suhteensa oli ollut
-moitteeton ja rouva Beata De la Gardie valpas. Hagar ei salannut,
-mitä oli leikillään puhunut, ottaessaan hiuskutrin lattialta,
-eikä myöskään pfaltzkreivin vastausta, joka ilmaisi tarpeellista
-kunnioitusta kuningattaren henkilöä kohtaan. Tämä vähäpätöinen
-kohtaus Jankovitzissa oli tapahtunut ihmisiä täynnä olevan tuvan
-puoleksi aukiomen oven edessä. Sen, joka on katsonut tarpeelliseksi
-juonitella tästä asiasta, pitäisi myöskin saattaman todistaa, että
-kertoja nyt oli puhunut totta.
-
-"Onko siinä kaikki?" kysyi kuningatar kylmästi.
-
-Hänellä oli ollut aikaa jäähtymiseen.
-
-"Kaikki, armollinen röökinä."
-
-"Mitä sillä tarkoitit, kun ennustit hänen ruhtinaalliselle armollensa
-Ruotsin kruunun?"
-
-"Armollinen röökinä tuskin löytänee ainoatakaan alammaisistaan, joka
-ei olisi kuullut puhuttavan odotetusta ylhäisestä liitosta, eikä
-siitä sydämmestään iloitsisi."
-
-"Se ei sinuun koske. Minua ei koskaan mies tule hallitsemaan, vielä
-vähemmin kuningas. Mutta ei kukaan tiedä, mitä täällä tapahtuu, jos
-minä kuolen. Pidä kehno hiuskutrisi! Se saattaa mahdollisesti tuottaa
-sinulle aateliskartanon."
-
-"Ei mikään saata olla minulle niin kallis, kuin kuningattareni
-luottamus kunniaani. Suvaitkaa vakuuttaa minua luottamuksestanne,
-niin minä en pyydä mitään ruhtinas-suosiota."
-
-Oli kylmä lukuhuoneessa. Kristiina oli vaiti muutaman
-silmänräpäyksen, nousi istualta ja lämmitteli itseään tulen edessä
-suuren avonaisen kamiinin ääressä. "Pyydä minulta anteeksi." sanoi
-hän vihdoin. "Mistä, armollinen röökinä?"
-
-"Sanasta, joka olisi saattanut toiselta viedä pään. Ei sanota
-kuningattarelle, että hänen sanansa alentavat hänen arvoansa."
-
-"Kuka siis on kunnialliselle neidolle antava hyvitystä siitä, että
-häntä on portoksi nimitetty?"
-
-Taaskin rupesi tuo tuskin hiiltynyt viha liekitsemään ilmi tulena,
-tuossa helposti syttyvässä hallitsialuonteessa. Ei löytyne mitään
-esimerkkiä siitä, että Ruotsin Kristiina koskaan olisi tunnustanut
-katuneensa sanaa tahi tekoa, mutta löytyy monta todistusta siitä,
-että hänen jalommat tunteensa olivat voittaneet hänen vihansa.
-
-"Kirjarotta, sinä tuossa maatuneessa opissasi", huudahti Kristiina,
-uudestaan kuohahtaen, samalla kun hän kiivaasti kohensi kamiinissa
-palavia kekäleitä: "sinä kurja pieni hehkuhiili, joka luulet voivasi
-valaista maailmaa ja josta ei huomenna ole mitään muuta jäljellä,
-kuin hyppysellinen tuhkaa, tahdotko sinä käydä oikeutta _minun_
-kanssani? Eikö siinä ole kyllin armoa, että minä vielä tuhlaan
-sanaakaan sinun tähtesi? Pitääkö minun vielä lisäksi antaman
-sylirakille sokeria sen vuoksi, että olen sallinut hänen nalkuttaa?
-Etkö käsitä, sinä, joka kaikki ymmärrät, etteivät minun sanani
-ole mikään koulu-ainekirjoitus, jota sinun tulee suosiollisesti
-parannella ja oikaista? Jos tahdot piirtää riipaleen reunustaan,
-niin vedän minä ristin koko sivun ylitse ja lähetän sinun kaikkine
-hanhenkyninesi takaisin siihen sudenpesään Suomeen, jota sinun ei
-milloinkaan olisi pitänyt jättämän. Pyydä minulta anteeksi tahi mene
-tiehesi!"
-
-"Saanko vastata armolliselle röökinälle?"
-
-"Et, se on tarpeetonta. Jos vielä sanankin vastaat, niin et ole enään
-huomenna Tukholmassa."
-
-"Teidän majesteettinne", vastasi Hagar kylmästi kumartaen, "minä
-en huomenna enään ole Tukholmassa enkä myöskään enään ole oleva
-teidän majesteettinne alammainen. Wienin keisari on tunnustanut,
-että olen oikeutettu olemaan Götzin perheen jäsenenä. Toivon
-löytäväni maan, jossa ei kukaan turhaan pyydä hyvitystä väärästä
-häväistys-sanasta. Niin halpa kuin lienenkin, on kunniani minulle
-kuitenkin yhtä suuresta arvosta, kuin teidän majesteettinne kunnia
-on teille, ja panen vastalauseen ansaitsematonta syytöstä vastaan,
-joka hyvää mainettani loukkaa. Nimitettäköön minua kirjarotaksi,
-mutta sylirakkina en anna tallata itseäni. Jotakin olen oppinut
-teidän majesteettinne koulussa, ja siitä tahdon olla kiitollinen,
-niin kauan kuin elän: 'Ne, jotka Jumala on aateloinnut, eivät saa
-alentaa itseänsä.' Mitä tuohon vähäpätöiseen muistoon tulee, joka
-noin arvaamatta on teidän majesteettinne mieltä pahoittanut, pidän
-sitä tyhjää vähemmässä arvossa, sitte kuin onnettomuudekseni olen
-kadottanut sen, mikä paljon kalliimpaa on: armollisen kuningattareni
-suosion ja luottamuksen."
-
-Näitä sanoja lausuessaan viskasi Hagar hiuskutrin sammuvaan
-hiillokseen. Kutri kiemuroitsi kuten käärme, kuohahti hentoon,
-ruskeaan vaahtoon, hiiltyi, kimalteli vielä puolen sekunnin ja katosi.
-
-Tuolla tavoin ei vielä yksikään alammainen ollut tälle aikansa
-mahtavimmalle kuningattarelle puhunut, ja vielä sellaiselle, joka
-niin ankarasti muisti kuninkaallista arvoansa yllä pitää. Mutta jos
-Hagar odotti uutta vihan purkausta tahi mahdollisesti äkkinäistä
-mielen muutosta suopeampaan suuntaan, kuten toukokuun 12 päivänä,
-niin hän tuossa odotuksessaan pettyi. Kristiina oli ääneti,
-liikkumaton ja umpimielinen, kuningatar kokonaan, ja viittoi vain
-kädellään, että tuo rohkea kapinoitsia sai esteettömästi lähteä.
-Pois menevä teki lyhyen syvän kunnian-osotuksen, ja ovi sulkeutui
-vielä kerran noitten molempien suurilahjaisten, luomakunnan
-suosikkien välillä, jotka sielunsa perusjohteessa olivat niin
-läheisiä heimolaisia, mutta myöskin niin yhtäläisiä, että lakkaamatta
-törmäsivät yhteen, lakkaamatta kaipasivat toisiansa, mutta eivät
-kuitenkaan koskaan sietäneet toinen toistansa.
-
-Kristiina kuningatar oli selväjärkinen ja kylliksi jaloaatteinen
-havaitaksensa kapinoitsian pistävissä sanoissa jotakin omasta
-itsestään, jota hän saattoi anteeksi antaa, vaikk'ei suvaita. Mutta
-hänen ajatuksensa olivat jo ehtineet siirtyä toiselle suunnalle,
-jonka rinnalla pienen ääneensä-lukian kapinoiminen haihtui
-vähäpätöisyydeksi. Hän istui hetken vaipuneena sydäntänsä koskeviin
-ajatuksiin.
-
-"Hyvitystä! Kukapa siis minulle hyvitystä antaa!... Ei...
-puolisokseni hänen ei pidä tuleman, mutta kentiesi... Ruotsin
-kuninkaaksi."
-
-
-
-
-9. Jalopeurain kohtaus.
-
-
-    Ebba, oletko milloinkaan jalopeuralla ratsastanut?
-
-Toukokuun 15 päivänä 1648 illalla istui kuningatar suuressa
-vastaan-ottohuoneessaan. Hän istui juhlallisesti odottaen ikään kuin
-ulkomaalaista lähetyskuntaa vartoessa. Valtiorouvat olivat olleet
-hänen puheillaan ja menneet pois, hovineidot olivat saaneet käskyjä.
-Ovet olivat tarkkaan vartioidut. Paitsi kolmea erittäin kutsuttua,
-ei kukaan päässyt kuningattaren puheille. Suosikki kreivi Maunu
-astui sisään varovaisilla askeleilla ja tiedusteli, tutkiaksensa
-mielenlaatua, miten hänen majesteettinsa terveyden laita oli.
-Kristiina hätimiten katsoi pois auki olevasta kirjastaan:
-
-"Minä voin aina hyvin, kun olen tehnyt rauhansopimuksen itseni
-kanssa. Ei ole tosi, että kaikki paha tulee vatsasta. Kaikki paha
-tulee sisällisestä sodasta ruumiissa ja sielussa."
-
-Hänen muotonsa sävyt vaihtelivat usein, ja kreivi oli tutkinut niitä
-kaikkia, kuten hyönteistentutkia tarkastelee perhon tuntosarvia
-mikroskoopilla, mutta tänään oli siinä jotakin tavallista lujempaa,
-melkeinpä uhkaavaa. Kuningatar näytti hänestä vartioitsevalta
-jalopeuralta, jota ei uskalla lähestyä eikä koskea, vaikka se
-näennäisesti onkin levollinen.
-
-Kreivin uteliaisuus oli suuressa määrässä jännitetty, mutta hän
-ei uskaltanut kysyä enempää. Hän tiesi jotakin, mutta ei kaikkia.
-Kristiina ei koskaan ilmaissut ajatuksiaan kokonaan, ei edes
-tuttavallisimpina hetkinäkään suurimmalle suosikillensa. Jotakin tänä
-iltana piti tapahtuman; -- mutta mitäpä? Kreivi Maunu loi kysyvän
-silmäyksen palveleviin hovineitosiin; he tiesivät vielä vähemmän kuin
-hän ja katosivat pian huoneesta. Kreivi oli ääneti, kuningatar samati.
-
-Hetken perästä astui piispa Johannes Mathiaksenpoika sisälle, hän
-otettiin vastaan armollisella huomiolla ja käskettiin istumaan
-kuningattaren _oikealle_ puolelle. Hän oli vanhentunut aikojen
-taisteluissa; hän ei saanut täydellistä voittoa, mutta ei myöskään
-joutunut täydellisesti tappiolle väittelyssä _Idea boni ordinis_
-kirjasta. Hän oli valmistanut ja allekirjoittanut Hagar Ryningin
-todistuksen, että väärinkäsitys riippui sananselityksistä, ja siihen
-oli papisto tyytynyt sillä ehdolla, että _Formula concordiae_
-otettaisiin ruotsalaisen kirkon tunnustuskirjojen joukkoon. Se oli
-raudankova puhdas-oppisuus, jota tässä tahdottiin tyrkyttää kaikille
-vaarallisille vapaa-uskoisille, ja tuon hurskaan piispan mielestä oli
-rakkauden laki kuitenkin kaikista ylin.
-
-Kristiina käsitti hänen huolensa, kurkotti hänelle kätensä ja sanoi:
-
-"Vielä ei tämä käsi ole allekirjoittanut _Formula concordiaeta_ eikä
-sitä luultavasti teekkään."
-
-"Minä kiitän armollista esivaltaani", vastasi piispa, nähtävästi
-tyytyväisenä. "Täytyy kärsiä heikko-uskoisia."
-
-"Ja rakkaudessa heikkoja", virkkoi Kristiina hymyillen.
-
-"Armollinen röökinä, rakkaus on toista luontoa; se on voimallinen
-kuin kuolema. Missä se vallitsee, kestää se kaikkea, uskoo kaikkea,
-toivoo kaikkea ja kärsii kaikkea."
-
-"Suokaa anteeksi, arvoisa isä, en ole ollut niin onnellinen, että
-tässä kurjassa maailmassa olisin löytänyt rakkautta, joka kärsii
-kaikkea ja kestää kaikkea; mutta paljon haittaa on minulla ollut
-rakkaudesta, joka uskoo kaikkea ja toivoo kaikkea. Ajattelen, että
-vähän leikkaisimme sen sokean Jumalan tehottavia siipiä."
-
-"En minä puhu lihallisten ihmisten huikentelevaisista himoista",
-sanoi piispa lempeästi.
-
-"Ei, minä ymmärrän. Mutta auttakaa nyt minua tänä iltana, arvoisa
-isä, sillä tuossa näen yhden tulevan, joka uskoo kaikkea ja toivoo
-kaikkea... millä perusteella, jätän sanomatta. Varma on, ett'ei hän
-kärsi kaikkea."
-
-Pfaltzkreivi Kaarle Kustaa astui sisään hovipuvussa, joka samalla
-myöskin oli sotilaan puku. Ei yksikään tummentunut veripilkku, ei
-yksikään tomunhiuke taistelukentän sannasta tahrannut nyt hänen
-kaunista keltaista nahkavarustansa tahi hienoa pitsikaulustaansa.
-Pitkä, huolellisesti jakaukselle pantu musta tukkansa valui hänen
-leveille hartioillensa, tuo tukka, josta Kristiina äsken oli kutrin
-nähnyt. Ohuet viiksensä kiemurtelivat käärmeen tapaisina hänen
-päättävän ylihuulensa ympäri; vartalo oli käynyt täyteläisemmäksi
-eikä osottanut mitään toivottoman rakkauden kärsimyksiä. Käytös oli
-yhä sujuva, kuten kokeneen sotilaan tulikin olla; mutta katseessa
-ja huulien ympärillä oli jonkunlainen etsivä epävarmuuden ilmaus,
-ikään kuin olisi hän täällä tuntenut itsensä vähemmän turvalliseksi,
-kuin taistelukentällä. Ulkonaisesti myöntyväisen muodon takana piili
-uljaan voiman itsetunto tuossa miehessä, joka saattoi taipua kuten
-ponnin, mutta joka myöskin saattoi puolensa pitää, kun hänen aikansa
-oli tullut. Mikä oli hän nyt? Jalopeura, jonka silmät olivat sidotut.
-
-Hän suuteli juhlallisesti kuningattaren kättä sekä odotti, että
-hän alkaisi keskustelun. Maunu kreivi, joka oli valmis tarkkaamaan
-pienintäkin kuisketta, huomasi, että kuningatar kutsui pfaltzkreivin
-istumaan _vasemmalle_ puolellensa. Oikealla ja vasemmalla puolella
-on aina ollut erinomainen merkitys, mutta ei koskaan niin, kuin tänä
-aikakautena.
-
-Tehtyään muutamia vähäpätöisiä kysymyksiä matkasta Tukholmaan, rupesi
-Kristiina pitkittä mutkitta puhumaan siitä tärkeästä kysymyksestä,
-johon tänään vastaus oli annettava.
-
-"Teidän lemmellisyytenne", sanoi hän, "on antanut Maunu kreivin
-ja tohtori Johanneksen kautta tietää toivomuksenne olevan, että
-vihdoinkin saisitte ehdottoman päätökseni siitä asiasta, joka meitä
-molempia läheltä koskee, nimittäin puolison valinnastani. Sen vuoksi
-teidän lemmellisyytenne suvainnee anteeksi, että olen kutsuttanut
-nämät arvoisat miehet, ilmoittaakseni heidän läsnä ollessaan
-mielipiteeni teidän lemmellisyydellenne, kuten minä myöskin Jumalan
-edessä sen sanoa tahdon, ilman mitään korupuheita tahi kiitos-sanoja."
-
-[Sen keskustelun, jonka pääpiirteet tässä on lyhennetyssä muodossa
-esiin tuotu, on Kaarle Kustaa laveasti omakätisesti kirjoittanut
-ja löytyy se Arckenholtzin: "Drottning Kristinas arbeten och
-märkvärdigheter, öfvers, af Gjörwell." 2 osa, siv. 40 ja seur.]
-
-Pfaltzkreivi kumarsi ääneti.
-
-"Minä siis ilmoitan, etten tahdo estää teitä toivomasta saada minua
-avioksenne; mutta en myöskään anna teille toivoa, että se tapahtuisi."
-
-Äänettömyys. Kuningatar jatkoi:
-
-"Jos minä naimisiin menen, vakuutan ja lupaan minä, ett'en ketään
-muuta maailmassa aviokseni ota, kuin teidän lemmellisyytenne oman
-henkilön."
-
-Äänetön kumarrus.
-
-"Siinä tapauksessa ett'en naimisiin menisi, tahdon minä valtakunnan
-hyväksi ja turvaksi koettaa julistaa teidän lemmellisyytenne minun
-_successor'ikseni_ ja valtakunnan perintöruhtinaaksi."
-
-Taaskin äänettömyys. Pfaltzkreivi Kaarle Kustaa oli hyvin oppinut
-monessa tieteessä, mutta kaunopuhuja hän ei ollut, kuten Kustaa II
-Aadolf sekä hänen tyttärensä Kristiina. Hän odotti äänettömänä ja
-melkeinpä hämillään noitten lupausten jatkoa, jotka olivat kylläkin
-loistavia ja kuitenkin samalla aivan pieniä.
-
-Kristiina kävi malttamattomaksi. Hän oli aikaansa katsoen tavattoman
-lyhyessä ja supistetussa muodossa, määrällisesti ja tarkkaan
-punnituilla sanoilla puhunut, mitä hän tahtoi sanoa ja odotti nyt
-vastausta.
-
-"Enempää en voi luvata", lisäsi hän. "Jollei teidän lemmellisyytenne
-siihen tyydy, niin minä en kuitenkaan saata muuta päätöstä tehdä."
-
-"Monta ennen annettua lupausta on antanut minulle aihetta uskomaan
-toista teidän majesteettinne minun halpaa henkilöäni koskevista
-ajatuksista", virkkoi nyt pfaltzkreivi äänellä, joka ilmaisi, että
-toivonsa oli pettynyt.
-
-"Tohtori Johannes saattaa kyllä todistaa, että lapsen lupauksilla
-ei ole mitään merkitystä, ellei hän niille aikahisena anna
-_consummationia_ ja vahvistusta", virkkoi Kristiina.
-
-Piispa noikkasi, lisäämällä ettei mikään estänyt hänen
-majesteettiansa tekemästä päätöstä kaikkien uskollisten alammaisten
-sydämmelliseksi iloksi.
-
-"Sanoinhan minä teidän lemmellisyydellenne", jatkoi kuningatar
-vilkkaasti, "ett'en vielä mitään ole päättänyt sinne enkä
-tänne. Mutta sen tahdon _insisterata_ ett'en päätöstä tee
-_considerationista_ teidän lemmellisyyttänne tahi itseänne
-kohtaan, vaan _égardista publicum bonum'ia_ kohtaan ja turvatakseni
-isänmaatani. Kun nyt aion jättää Saksassa olevan sotajoukkoni
-teidän lemmellisyytenne johtoon, pannen teidät generalissimukseksi,
-tapahtuu se ainoastaan sen avun tähden, minkä minä toivon teidän
-lemmellisyytenne tekevän valtakunnalle ja jotta se olisi turvattuna,
-jos minulle jotakin kuolettavaa tapahtuisi."
-
-"Kiitän nöyrimmästi minulle osotetusta armosta", vastasi
-pfaltzkreivi, "minun tulee siihen tyytyä. Mutta minun
-pyrintömääränäni on ollut yksin-omaan teidän majesteettinne oma
-henkilö eikä mikään muu."
-
-"Niin, niin, minä käsitän tuon puhetavan", keskeytti häntä Kristiina,
-yhä malttamattomampana. "Minä puhun valtakunnasta ja teidän
-lemmellisyytenne puhuu itsestään ja minusta. Mitä minä tähän siis
-vielä lisään? Pitääkö minun pyytää miettimisen aikaa, kuten tapana
-on, kun neito ei heti tahdo kiihkeälle kosiallensa vastausta antaa?
-Pitääkö minun luvata, mitä ei mikään muu neito lupaa, että teidän
-lemmellisyytenne saa loppupäätökseni, kun olen 25 vuoden vanha?
-Niin, minä sen lupaan; onko siinä kyllin hyvitystä? Onko teidän
-lemmellisyytenne nyt tyytyväinen?"
-
-"Kiitän alammaisesti ja olen tyytyväinen kaikkiin, mikä teidän
-majesteettianne miellyttää. Minun _facit'ini_ ei ole ollut mikään
-muu, kuin saada onnekseni teidän majesteettinne henkilön omakseni,
-ja saatanko minä tyytyä leivän palaan, kun se minulta otetaan, jota
-hartahimmasti halajan? Mutta ellen tätä toivoani täytetyksi saa, en
-enään milloinkaan tahdo Ruotsia nähdä."
-
-Nyt Kristiina syttyi kuin tuleen.
-
-"Ja tuota sanoo minulle hän, joka siellä täällä on tyytynyt
-muihin kuin minuun! Mitä loruja nuo tuollaiset ovat? Olenko minä
-mikään Chloë, joka talutan lampaita ruusu-nauhasta ja teidän
-lemmellisyytenne huokaava Damon, joka hoitaa laumoja isänsä
-kartanossa? Minä tunnen Damonini: sillä hänen ei milloinkaan pidä
-olla _contenti_. Jonka Jumala on asettanut johonkin korkeampaan tässä
-maailmassa, hänen ei pidä tyytyä lampaankeritsemiseen."
-
-"Tiedän sen aivan hyvin, teidän majesteettinne on sen sanonut
-minulle itselle rakkaan sisareni häissä menneenä vuonna, ett'ei
-teidän majesteetillanne ole mitään _affectionia_ minun henkilöäni
-kohtaan, niin että minun on tuosta täytynyt _despererata_. Olen sen
-vuoksi myöskin Jumalaa rukoillut, että hän minun mieleni kääntäisi
-pois tästä aikomuksestani, jotta sillä en teidän majesteettinne
-epäsuosioon joutuisi ja omaa vahinkoani saavuttaisi; mutta katsokaa,
-siihen en ole ollut _capable_. Ennemmin olen tuosta joka päivä
-kärsinyt ja rakkauteni teidän majesteettinne henkilöön päivä päivältä
-enentynyt niin, ett'en itse enään voi hallita itseäni, vaan täytyy
-minun joutua sen epäsuosioon, jota halukkaimmin tahtoisin miellyttää."
-
-Hieno, ivallinen hymy, jota Kristiina tuskin huoli salatakkaan,
-ilmaisi, että hän epäili tuon selityksen todenperäisyyttä. Hän
-hillitsi itsensä, kiitti noin suuresta hellyyden osotuksesta ja
-vakuutti, että hän tunsi hänen uskollisuutensa, mutta hänellä oli
-syynsä, miksi hän ei vielä tahtonut päätöstä tehdä.
-
-"Teidän lemmellisyytennehän saa tehdä valintansa sormuksen ja kruunun
-välillä ja on ansaitseva molemmat _comportementinsa_ kautta sodassa."
-
-"Jos teidän majesteettinne katsoo minua sen arvoiseksi että sormuksen
-ansaitsen, niin minä en kruunusta muuta tahdo ajatella, kuin ett'ei
-ketään saata verrata häneen, joka sitä nyt kantaa. Olen tullut
-Ruotsiin niitten lupausten johdosta, joita teidän majesteettinne
-ensimmäisessä nuoruudessaan minulle antoi, ja jollei se tapahtua
-saata, mitä silloin luvattiin, suvaitsee teidän majesteettinne
-käyttää minua niin kauan kuin haluatte, mutta sen jälkeen
-_dimitterata_ minut virastani, olla koskematta minun kunniaani sekä
-vaatimatta minua Ruotsiin, jonnekka minä en koskaan palaja. Ainoa
-toivoni on silloin saada olla rauhassa."
-
-Taaskin keskeytti häntä tuo synkistyvä katse, joka kovin pian saattoi
-vaihdella.
-
-"Rauhassa? Sitä minä olen estävä. Pois niskastani tuommoisilla
-lastenloruilla! Kuulettehan, teidän korkea-arvoisuutenne, hän vaatii
-minua vielä vastaamaan semmoisesta ajasta, jolloin minulla ei ollut
-valtaa luvata pois talonpoikaistaloa ja vieläpä paljoa vähemmän
-itseäni! Mitä pitää minun vastaaman niin yksipintaiselle herralle,
-joka ei edes ymmärrä erotusta minun ja hänen säätynsä välillä? Minä
-en ole sidottu lapsen lupauksista; minä ne rikon. Minä tarjoan
-ruhtinaalliselle armolle ylipäällikkyyden ja vallanperimyksen,
-minä käsken häntä odottamaan ja hän _refuseraa_! Mitä hävyttömiä
-_discourseja_ nuo tuollaiset ovat? Vaikka hän kuolisikin semmoisessa
-_esperancissa_, että olisi määrätty minun puolisokseni, eikä
-milloinkaan siksi tulisi, eikö siinä olisi kunniaa kylliksi koko
-maailman nähden?"
-
-Myöskin Kaarle Kustaa tunsi Vaasa-verensä kuohahtavan suonissaan.
-
-"Eerik Oxenstjernalla ei ollut suurta kunniaa siitä, että hän
-kerran rohkeni katsahtaa ylös valittuun kuningattareen", vastasi
-pfaltzkreivi uhkeamielisenä.
-
-"Onko tämä vertailua? Olenko minä kohdellut teidän lemmellisyyttänne
-kuten minä _trakterasin_ Eerik Oxenstjernaa?" virkkoi Kristiina kovin
-suuttuneena, nousi seisomaan, vaan istui jälleen. "Joka ei paremmin
-tiedä erottaa henkilöitä ja vaatimuksia, ei ansaitse sitä kunniaa,
-jota hänelle tarjoan eikä myöskään niitä lahjoja, joita hän on saanut
-Jumalalta niiden käyttämistä varten."
-
-Kaarle Kustaa näki parhaaksi siirtää kuningattaren huomion toisaalle.
-
-"Teidän majesteettinne", sanoi hän, "puhuu kuolemastansa ja minun
-vallanperimyksestäni, ikään kuin minä tahtoisin elää teidän
-majestettinne jälkeen! Ei, herrojen kanssa en milloinkaan tulisi
-toimeen ja Jumala varjelkoon minua tahraamasta käsiäni heidän
-veressään."
-
-"Veressään? Kuka verestä puhuu? Sellaisia te olette! Mutta,
-nähkääs, sen minä olen estävä! Huomatkaa, että minä sanoin teidän
-ruhtinaalliselle armollenne: ei mitään epäjärjestystä pidä tuleman,
-siis ei saa mitään verta vuotaa, jos minua kuolema kohtaisi."
-
-"Minä en sitä käsitä. Jos teidän majesteettinne on _indifferenti_
-minun henkilöstäni, on myöskin vallanperimys minulle vähäpätöisestä
-arvosta. Teidän majesteettiannehan saattaa _particularinen
-affectioni_ jotakuta muuta kohtaan vastedes _moverata_ tuosta minulle
-nyt annetusta lohdutuksesta."
-
-Äänettömyys. Kristiinan onnistui saada jälleen ylevä, melkein uhkaava
-tyvenyytensä.
-
-"Tuon teidän lemmellisyytenne sanoo vain saadaksensa selkoa minusta.
-Sotapäällikkö tahtoo vakoilla vihollisen asemaa; mutta huomatkaa
-nyt ja ensiksi, ett'en minä ole mikään vihollinen, vaan ennemmin
-rehellinen ystävä ja toiseksi, että _positionini_ on päivän selvä.
-Ajatuksistani en ole velvollinen tekemään kenellekkään selkoa;
-eikä kukaan myöskään vaadi minua niistä tilille. Tahtooko teidän
-lemmellisyytenne vai eikö, tyytyä noihin kolmeen pykälään, jotka
-minä heti alusta olen tuonut esiin. Huomatkaa: _primo_: ei mitään
-myöntymistä eikä kieltoa, mitä minun henkilööni tulee, ennen kuin
-olen 25 vuoden vanha; _secundo_: ett'en ota ketään muuta kuin teidän
-lemmellisyytenne, _jos_ naimisiin menen; _tertio_: jollen naimisiin
-mene, julistetaan teidän lemmellisyytenne minun seuraajakseni... Onko
-siinä kylliksi? Pankaa muistiinne, etten minä tuota tarjoa kahta
-kertaa. Kyllä kovalla pitää jo muutenkin. Minä pyydän vastausta."
-
-Tämä vastaus kesti myöhäiseen iltaan. Ei kumpainenkaan noista
-kahdesta päähenkilöstä tahtonut poistua paikaltaan. Harmistuneita
-sanoja vuorotellen hymyilyjen ja uhkauksien kanssa toisaalta, ja
-ulkonaista alammaisuutta sekä salaista harmia toisaalta. Siinä
-oli taistelu sormuksen ja kruunun välillä sellainen, ett'ei
-semmoista vielä koskaan oltu Tukholman linnassa taisteltu ja tuskin
-yhdessäkään muussa kuninkaan linnassa. Piispa Johannes ja Maunu
-kreivi esiintyivät välittäjinä, vaikka erittäin varovaisesti, kuten
-taistelevia jalopeuroja tuli kohdella, mutta kentiesi ei aina yhtä
-suorasti. Loppupäätökseksi tästä tuli, että ruhtinas-jalopeura ei
-tunnustanut itsensä voitetuksi eikä tyytyväiseksi, mutta malttoi
-mielensä siten, että lupasi totella ja odottaa. Suostuttiin, että
-kuninkaallinen liitto kaikille, myöskin kuningattaren äidille,
-valtiokanslerille, neuvostolle ja säädyille ilmoitettaisiin
-päätetyksi ja ainoastaan tuonnemmaksi lykätyksi sodan vuoksi,
-jonne pfaltzkreivin tuli ylipäällikkönä lähteä. Yhteydessä tämän
-kanssa piti Kaarle Kustaan vallanperimys saatettaman voimaansa
-neuvoskunnassa ja säädyissä. Tämä erinomainen kohtaus lopetettiin
-keskinäisillä vakuutuksilla kiitollisuudesta ja uskollisuudesta.
-
-Palveleva hovineito Ebba Sparre odotteli makuuhuoneessa.
-Kammaripalveliatar lähetettiin pois, kuningatar viskasi itsensä
-riisumatta vuoteellensa. Hän oli väsynyt, mutta ei saattanut nukkua.
-Hänen ajatuksensa olivat kuin sateesta paisunut kevättulva, jonka
-täytyy virrata partaittensa yli.
-
-"Ebba", sanoi kuningatar, "oletko koskaan jalopeuralla ratsastanut?"
-
-"En, siitä minä kyllä itseäni varjelen", vastasi ystävä, salaten
-haukotukseen uteliaisuutensa.
-
-"Tuossa teet oikein. Siinä ei voi käyttää kannuksia; siinä ei auta
-mikään muu, kuin tulikuuma rauta. Jokin, joka polttaa ja jokin, joka
-loistaa. Minä olen sitä koettanut, minä."
-
-"Ja sinä olet kesyttänyt pedon?"
-
-"Kesyttää sitä ei taida, mutta teljetä häkkiin. Saa nähdä kuinka
-kauvaksi aikaa. Siinä täytyy olla tukeva ristikko."
-
-"Sinä ymmärrät ratsastaa, sinä."
-
-"Kerran olen tullut satulasta viskatuksi. Norrköpingissä se oli.
-Björnsnäsin luona. Tuo suomalainen velho, sinä tiedät. Hän, jolla oli
-hiuskutri. Kolme kertaa on hän lumonnut minun, kolme kertaa on hän
-saanut vitsoja. Kreivinna Götz! Hän kai on lähtenyt kaupungista?"
-
-"Hän lähti toissapäivänä. Oli ollut hirveä melu ja häiriö Ryningin
-perheessä ja vielä suurempi Kurjella. He pitivät ilkiöstä."
-
-"Pitivätkö? Se on mahdollista. Minä en koskaan ole nähnyt
-hävyttömämpää hameessa kulkevan, mutta en myöskään koskaan
-ihmeteltävämpää. Oli hetkiä sellaisia, jolloin minä olisin tahtonut
-olla hän."
-
-"Mutta jalopeurasi on nyt kiltisti häkissä?"
-
-"Niin, se maksoi paljon vaivaa. Neljä tuntia ratsastimme radan
-ympäri. Mitä koukkuja ja sivuhyppäyksiä! Välistä hiljaista mörinää.
-Ja aina jälleen samaan paikkaan, josta lähdimme ratsastamaan...
-minun henkilöni, joka piti nieltämän; ei mitään muuta, kuin minun
-henkilöni! Jumala varjelkoon kruunusta. Mitäpä jalopeura huolisi
-kullatusta hinkalosta? Meidän kahden tulisi ratsastaa läpi maailman.
-Minun piti levollisena hoitaa ohjia, kyllä minun paukkuheponi
-kiitäisi minun mielikseni. Jumalani, semmoinen ulkokullattu! Hänestä
-tulisi mainio valtiokansleri. Hän on ollut minulle niin uskollinen,
-että hän yöt ja päivät vain on ajatellut minua. Ja jäädä eloon minun
-jälkeeni, sepä hänestä mahdotonta! Mutta nyt on kuitenkin välimme
-selvä... vastaiseksi, kolmeksi vuodeksi. Älä pyydä tietää enempää,
-ole tyytyväinen sillä, että minä olen ohjissa! Äläkä mene naimisiin
-ennen, kuin nuo kolme vuotta ovat kuluneet, Ebba; minä tarvitsen
-jonkun, jonka kanssa saatan hiljaisuudessa nauraa."
-
-"Olen seuraava armollisen kuningattareni esimerkkiä, minä odotan."
-
-"Ei, älä sitä tee, saisit kentiesi kauan odottaa. Mene vain naimiseen
-sinä, joka saatat ja uskallat sitä tehdä, mutta älä ennen, kuin nuo
-kolme vuotta ovat kuluneet. Kentiesi ei ole onnellista ainaiseksi
-jäädä yksin. Meissä on liika lämmintä verta, ja sitten tuntuu tuo
-yksinäinen suuruus kovin kylmältä välistä. Pygmalion veisti itselleen
-Galathean... Minä tahtoisin veistää itselleni vertaisen... En, en
-vertaista, mutta jotakin vähän parempaa kuin leikkikalun. Toisinaan
-luulen löytäneeni sellaisen, mutta kun lankaan kosken, liikuttaa
-tanssimestari sekä käsiään että jalkojaan. Minä viskaan sen tuleen."
-
-"Viimein tulee jalopeura häkistään ja kiitää pois vieden
-kuningattareni muassaan."
-
-"Luuletko? En... minä en enään pelkää joutuvani sen saaliiksi.
-_Löytyy_ liika monta hiuskutria. Ebba... mihinkä ikänä tahtoisitkin
-alentaa itseäsi, niin älä koskaan tasaa suosiotasi toisen naisen
-kanssa!... Soita Fikeniä sisään! Minä koetan nukkua."
-
-Kristiina kuningatar pani maata, mutta unensiivet eivät hänen
-silmiään sivelleet, ajatusten seppämestarit yhä takoivat alasinta.
-
-"Hän odottaa nyt... minä sidon hänen vielä... mutta kauan hänellä
-ei malttamusta kestä... häntäpä ei ainiaaksi saata sitoa. Hänen
-keltaisen nahkavaruksensa alla kuningas kuitenkin piilee... Entä jos
-vapauttaisin itseni hänen siteistään ja kaikista siteistä?... Jos
-minä... Hagaria on Wienissä ihailtu... hän on ollut yhdessä Euroopan
-oppineimpien miesten kanssa... Miksikä minun pitää olla sidottuna
-tähän raakaan maahan? Jos minä... _luopuisin kruunustani_?"
-
-
-
-
-10. Ruben Zevin lähettiläs.
-
-
-    Minun rahani käyvät sotaa,
-    minun rahani tekevät rauhansopimuksia.
-
-Kuukausi sen jälkeen, kuin Tukholmassa toukokuussa 1648 tehtiin
-Kristiina kuningattaren ja hänen seuraajakseen määrätyn välillä
-juhlallinen sopimus, virutteli rankkasade eräänä kesäkuun päivänä
-vapaata Regensburgin valtakaupunkia. Se vei soraa ja pieniä kiviä
-vallituksista, huuhtoi kadut ja juoksi sitten puroina paisuvaan
-Tonavaan. Päivän valo tunki niin säästäen sisään Ruben Zevin
-sisimmäisen konttoorin ainoasta pienestä ikkunasta, että oli pakko
-sytyttää lamppu, joka nyt loi kalpean loisteensa vanhan rahakauppiaan
-pitkään, laihaan, kuihtuneeseen, mutta vielä voimissa olevaan
-olentoon. Hän ei huomattavasti ollut vanhentunut, sitte kuin hän
-kuusi vuotta takaperin oli käynyt Suomessa ja Tukholmassa. Nuo
-läpikatsovat, ruskeat silmät; jotka näyttivät vakoilevan ja näkevän
-maailman hämärimpiin nurkkiin, olivat kentiesi vaipuneet syvemmälle
-ikään kuin piilossa olevat kaukolasit; nuo luiset kädet, jotka niin
-paljo kultaa anastivat ja saattoivat viskata ulos melkein yhtä
-paljon, olivat yhä enemmän muodostuneet saaliiseen iskevän kotkan
-kynsien tapaisiksi; valkoisiksi käyneet hiuksensa olivat harventuneet
-otsalta, joka salasi niin monta tuumaa ja lakkaamatta hautoi uusia
-laveampia. Mutta vielä, ja ehkä enemmän kuin milloinkaan oli hän
-juutalaisten kuningas, samati kuin hän oli kuninkaitten juutalainen;
-vielä näytti hän kestävän aikaa ja vaivoja; vielä hän tukevin käsin
-johti niitä lankoja, joilla hän kietoi Euroopan ja koko maailman.
-
-Tuo kehno, ahdas konttoori oli keskipisteenä siinä lukinverkossa,
-joka oli kehräytynyt valtaistuinten ja kansojen ympäri. Kaikki juoksi
-yhteen kuten säteet tätä tuskin kymmenen askeleen pituista keskustaa
-kohti, kohti tuota suurta, kulunutta, saksanpähkinöistä pulpettia,
-raudoitettua tammiarkkua, jonka sisällystä ei kukaan saanut nähdä,
-ja tuota vahvaa rautakaappia, jossa tärkeimmät paperit, paavien,
-keisarien ja kuningasten omakätisesti allekirjoittamina ja sinetillä
-varustettuina, saivat turvallisen piilopaikkansa. Mainittujen
-raskaitten huonekalujen välille jäi tuskin tilaa vähäiselle hyllylle,
-jossa oli hebreankieliset vanhan testamentin kirjat, pöydälle, jossa
-oli vesipullo, sekä kahdelle nahalla päällystetylle korkeaselkäiselle
-tuolille, joista toinen oli kirjoitustuoli. Useampia ei tarvittu,
-sillä täällä olivat keskustelut aina kahdenkeskeiset.
-
-Tästä huoneesta meni ovi makuuhuoneeseen ja toinen etummaiseen
-konttooriin. Viimeksi mainitun oven ulkopuolella vartioitsi
-yöt päivät uskollinen vahti; toinen seisoi lakkaamatta aseilla
-varustettuna huoneen ulko-ovella. Tämä etummainen konttoori oli
-suuri sali, johon mahtui kaksitoista vahvaa pulpettia, jokaisen
-ääressä työskenteli kaksi kirjuria; suuria seinäkaappeja, joissa oli
-kirjeitä ja asiapapereita. Täällä työskenteli konehiston käyntiratas,
-joka pani monta sataa vähempää hammasta liikkeelle. Tänne tuli
-ja täältä meni posteja ja sananlennättäjiä kaikkina vuorokauden
-aikoina. Sanomalehdistö oli vielä ensimmäisen lapsuutensa kapalossa;
-sähkölennätin ja puhelanka haudattuna kauas tulevaisuuden sumuun.
-Kaikki yhdysliike kävi suorastaan ja enimmiten sananlennättäjien
-kautta, koska posti oli epävarma ja kovin epäsäännöllinen, mutta
-myöskin kirjekyyhkysiä käytettiin toisinaan. Sisimmäisestä
-konttoorista etummaiseen kulki puhetorvi, jonka kautta päällikkö
-ilmoitti käskyjänsä ja määrätyillä ajoilla otti vastaan kuulumisia.
-
-Nyt istui Ruben Zevi kotkanpesässään, tarkkaan tutkistellen
-kahta äsken tullutta sanomaa, toinen oli Monsterista, toinen
-Osnabrückistä. Ne koskivat rauhansopimuksia. Tottunut kuin oli
-itseänsä hillitsemään, ei hänen muotonsa ilmaissut, olivatko nuo
-uutiset hänen mieleisiänsä vai eivätkö. Vihdoin kuitenkin hänen
-jyrkkäpiirteiseen otsaansa ilmaantui ryppy. Venedigin tasavalta oli
-rauhansovittaja ja Venedig oli kilpailia. Nuo rahalliset Alankomaat
-olisivat olleet vaarallisempia kilpailioita, mutta ne kulkivat Ruben
-Zevin talutusnuorissa. Venedig sitä vastoin juonitteli ja liehakoitsi
-itsensä esiin kolmessa maan-osassa.
-
-"Benjamin!" kuului päällikön ääni puhetorvesta.
-
-Benjamin Zevi astui sisään, hän oli melkein tuntematon sille, joka
-ei ollut häntä nähnyt sitte kuin hän Jankovitzin luona makasi
-haavoitettuna. Nykyään liikemiehenä, tois-silmäisenä, oikea käsi
-viallisena, siitä kun puuttui kaksi sormea, ja kasvaneena päätään
-pitemmäksi, kuin mitä oli silloin, olisi tämä entinen poika näyttänyt
-10 vuotta vanhemmalta, ellei tuo ruskea arpi vasemmassa ohimossa ja
-hänen tummien silmiensä vilkas katse, joka puolittain oli älykäs
-ja puolittain poikamainen, olisi muistuttanut sitä aikaa, jolloin
-miekka ja satula olivat hänelle rakkahimmat kaikesta, mitä maailmassa
-löytyi. Koirankurien aika oli kuitenkin nähtävästi jo ohitse;
-sen kyllä, huomasi, että hän oli ollut ankaran kurin alaisena,
-ja vähitellen tottunut oloon, jota hän ei muuttaa saattanut. Hän
-seisoi kuten sytytetty kynttilä mahtavan iso-isänsä edessä, valmiina
-säntilleen toimittamaan jokaista tehtävää, mikä hänelle määrättiin.
-
-Vanhus katseli häntä tuollaisella vastustamattomalla katseella, joka
-näytti tunkevan ihmis-sielun syvimpään sopukkaan.
-
-"Benjamin", sanoi hän, "sinä olet nyt palvellut minua kuusi vuotta
-Rachelista. Olin aikonut vielä odottaa seitsemättä, mutta aika ei
-odota meitä ketään. Oletko sinä nyt mies?"
-
-"Koetelkaa minua", vastasi Benjamin, epävarmana, mitenkä hän
-tuollaisen kysymyksen selittäisi.
-
-"Olen koetellut sinua", jatkoi rahakauppias levollisesti...
-"Palveluksesi ensi vuosina olit sinä kuten viiri, jota kaikki tuulet
-kiikuttelevat. Viimeisinä vuosina olet käyttänyt itsesi paremmin
-mielikseni. Jakobin Jumala, joka kohtalotamme johtaa, on ottanut
-sinulta silmän ja käden, varjellaksensa sinua filistealaisten
-tyrkytyksiltä ja sydämmesi epävakaisuudelta. Joas, joka henkeäsi
-vainosi, on kuollut. Isäsi, se verikoira, ei enään saata sinua vaatia
-minulta. Thamar on vielä jäljellä. Mutta sinä olet nyt äitisi poika
-ja yksi meistä. Toivoisin saattavani sanoa samaa sisarestasi; hän on
-kutsuttu Israelin aseeksi gojimin, pakanain joukkoon ja hän tehköön
-vastaiseksi tehtävänsä. Nyt tahdon määrätä sinulle koetteeksi miehen
-tehtävän. Osota itsesi luotettavaksi eräässä toimessa, joka vaatii
-suurta rohkeutta, mutta vielä enemmän viisautta, niin tulet minun
-asiakumppanikseni ja Rachelin herraksi."
-
-"Käskekää; minä tottelen."
-
-"Rauhansovinto on tulemaisillaan päätetyksi Westfalissa. Tapahtukoon
-niin; minä suvaitsen sen. Minun rahani käyvät sotaa, minun rahani
-tekevät rauhansopimuksia. Oi, minun poikani, olen antanut gojimin
-kolmekymmentä vuotta riistää ja repiä toisiansa, jotta heidän
-palotettujen ja voimattomien jäseniensä ylitse valmistaisin
-Israelille tien hänen lähestyvään herrauteensa. Mutta aika on tullut,
-jolloin meidän tulee pitää itsestämme vaaria. Minun Saksassa olevat
-vakuuteni ovat suurimmaksi osaksi hävitetyt; nyt uhkaa vakuuksiani
-keisarin perintömaissa sama hävitys. Minä suostun siis rauhaan, mutta
-määrätyillä ehdoilla. Israelin täytyy kerran saada porvari-oikeudet
-Saksassa, Itävallassa, Ranskassa, Espaniassa, Ruotsissa, jaa,
-paavikunnassakin, samati kuin sillä jo on tämä oikeus Alankomaissa.
-Näillä ehdoilla lainaan minä varat sodan vahingonkorvauksiin ja
-muihin tarpeellisiin menoihin. He eivät tahdo, nuo kiittämättömät;
-he koettavat kaikin tavoin viekkaudella päästä minusta, ja niistä
-myönnytyksistä, joita minä heiltä vaadin. Silloin tulee Venedigin
-tasavalta, rauhansovittaja, ja tarjoutuu lainaamaan tarvittavat
-summat. Se ei saa tapahtua; nuo koronkiskurit ryöstäisivät minulta
-voittojeni hedelmät. Tahdon härsyttää turkkilaiset heidän kimppuunsa;
-he saavat kyllin tekemistä omien porttiensa luona... katsos
-tässä on kartta!" sanoi hän ja kiersi auki sen aikuisen karkean
-puupiirroksisen kartan; siinä näkyi joukko punaisella nesteellä
-merkittyjä paikkoja, joissa Zevin huoneen asiamiehiä oli valmiina
-toimeenpanemaan päällikkönsä määräkäskyjä. "Tässä on Regensburg.
-Sinä menet täältä minun aseilla varusteltuun kaaleri-laivaani
-Levantiin, joka aina vuosittain lähtee Smyrnaan kauppatavaroita
-viemään. Sinä olet kaikkien muiden, paitsi minun asiamiesteni nähden,
-kauppias, joka harjoittaa tukkukauppaa. Sinä seuraat Tonavan juoksua
-Sulina-suuhaaraan. Sieltä poikkeat oikealle, purjehdit sitten
-Mustanmeren yli Bosporiin ja menet Konstantinopolissa maalle. Siellä
-lahjoat suurvisiirin Muhamed Kuprili paschan kiajan eli sijaisen
-Arnaudin, hänen anomuskirjamestarinsa ja ensimmäinen eunukinsa,
-toimitat, että pääset suurvisiirin puheille, ja annat hänen omaan
-käteensä tämän kirjeen; se sisältää kaikkia, mitä hänen tarvitsee
-tietää; mutta turvallisuuden vuoksi lähetän mukaasi taitavimman
-tulkkini. Tarpeellista on, että tunnet olot ja olet valmis vastaamaan
-kysymyksiin. Tiedä siis, että nyt on paha aika ja puoluesota
-osmanien pääkaupungissa. Ibrahim sulttaani on kukistettu ja tapettu.
-Hänen poikansa ja vallanperiänsä on seitsemän-vuotias lapsi.
-Hänelle etsitään puolisoa, joka olisi kyllin voimallinen sysäämään
-syrjään hänen vallanhimoisen iso-äitinsä. Janitscharit ja spahit
-ovat holhojavallasta sulttaanien ala-ikäisyyden aikana verisesti
-sotineet keskenään. Muhamed Kuprili on suurvisiirinä hallituksen
-etupäässä. Tuo Kuprili on ranskalaisen, uskostaan luopuneen poika
-ja persoonallinen ystäväni sekä tarvitsee rahaa voidaksensa pysyä
-pystyssä vastustamassa mahtavia janitschareja. Hänen pitää saaman,
-mitä hän haluaa, sillä ehdolla, että hän viipymättä lähettää
-turkkilaisen laivaston hätyyttämään Kandiaa. Sano Kuprilille, että
-minä lahjoitan hänelle tuon suuren, rikkaan saaren. Venedigin on
-pakko puolustaa niin kallista aluetta, Välimeren helmeä, aina
-viimeisiin asti, eikä ainoatakaan scudo-rahaa jää tasavallalle,
-määrätäkseen rauhasta Saksassa."
-
-Benjamin Zevi kumarsi, kädet ristissä rinnan päällä, merkiksi, että
-oli asiat käsittänyt.
-
-"Odota!" jatkoi rahakauppias. "Jos olet saanut hitusenkin älyä
-perinnöksi, niin varmaan kysynet, miksikä minä lähetän noin nuorta
-kokematonta miestä näin tärkeään ja vaikeaan toimeen; miksikä en
-ennemmin lähetä ensimmäistä konttoorikirjuriani, Jerobeamia tahi
-jotakuta muuta tottuneempaa sanansaattajaa. Tahdon sanoa sinulle
-sen. Tahdon antaa sinulle tilaisuutta osottaa olevasi ylhäisen
-asemasi arvoinen maailman hallitsiana, joksi olet tuleva minun
-jälkeeni, siinä tapauksessa, että mittasi täytät. Tämä lähetys
-on ainainen hengenvaara. Joka askeleelta olet tapaava röyhkeitä
-ryöväreitä, jotka väijyvät sinun aarteitasi. Sinua ympäröitsee
-janitscharien verenhimoinen viha, venedigiläisten vakoojat ja
-kymmenmiehisen-neuvoston palkatut rosvot, jotka epäilevät matkasi
-päämaalia. Minä annan sinulle 30-miehisen hyvin varustetun
-saattojoukon, jota Assar Kaba johtaa, mutta he eivät sinua saata
-suojella, jollet käärmeen suikeudella pujahda läpi siinä, missä
-rohkeutesi ei mitään auta. Joka silmänräpäys, täytyy sinun olla
-varuillasi, sinun täytyy valepuvussa yöllä hiipiä Konstantinopolin
-pahassa huudossa olevien kujien läpi. Ja kun tuossa kaikessa olet
-onnistunut, täytyy sinun vielä sukkeluudellasi voittaa paschojen
-ahneus ja suurvisiirin itämainen saaliinhimo. Rakastetun Ruthini
-poika, ennen tahtoisin pitää sinua täällä turvassa luonani, kuin
-lähettää sinua ulos moniin vaaroihin, mutta Jakobin Jumala kutsuu
-sinua suurempiin tehtäviin kuin tähän, ja sen vuoksi sinun tulee
-oppia tuntemaan uskottomien turkkilaisten maata..."
-
-Ruben Zevi oli ääneti hetkisen, ja mietti, tulisiko hänen ilmaista
-tälle näihin asti vähän luotettavalle nuorelle miehelle elämänsä
-syvimmän salaisuuden ja suurimman päämaalin.
-
-"Vielä et sinä sitä käsittää saata", sanoi hän vihdoin. "Mutta niin
-paljon tahdon sinulle uskoa, että viimeiset ajat lähenevät suurilla
-askeleilla, se aika, jolloin Israel hajonneesta tilastaan pakanain
-seasta palajaa ja panee kaiken maailman kansat Davidin valtikan alle.
-Sinä olet kutsuttu ottamaan loistavaa osaa tuossa tehtävässä, ja
-siksipä, poikani, valmista itsesi sitä varten! Minä tahdon, että sinä
-opit turkin-kielen, samati kuin jo olet oppinut isäimme kielen."
-
-"Herrani ja mestarini", kysyi Benjamin nöyrästi, "enkö saa ottaa
-mukaani sisartani Hagaria? Hän on viisaampi kuin minä."
-
-"Hagar on vielä kaukana ruotsalaisten moabitien maassa. Nainen ei
-saata kulkea siellä, missä sinä kuljet, ja miksikä minä lähettäisin
-Ruthini molemmat lapset niin suureen kuoleman vaaraan? Jos sinä
-kaadut, tahdon säästää hänen Israelille."
-
-"Mutta hän osaa, mitä minä en osaa. Hän tietää, mitä minä en tiedä.
-Hän on onnistuva, missä minä en onnistuisi. Antakaa minulle Hagar
-matkakumppaniksi, niin kaikki hyvin käy!"
-
-"Sitä sinä et ymmärrä, mieletön poika. Hagarilla on oma tehtävänsä,
-joka on toinen kuin sinun. Miksikä luulet, että minä olisin
-tuhlannut miljoonan hänen kurjasta kreivillisestä nimestänsä, jota
-minä ylenkatson, jollei senvuoksi, että hänen pitää tekemän minun
-tehtäväni keisarin läheisyydessä?... Mene, tee itsesi valmiiksi!"
-
-"Noin vähän itsenäinen, noin kypsymätön olemaan mies, joka itse voi
-päättää!" sanoi vanhus tyytymättömänä, kun hänen tyttärenpoikansa oli
-mennyt. "Ja tuollaisesta paimenpojasta tahdon minä luoda Davidin.
-Se ei käy; hän varmaankaan ei jälleen osaa muuta kuin tapella. Mitä
-tulee minun tehdä? Täytyykö minun vihdoinkin lähettää Jerobeamin?"
-
-Ruben Zevi meni ulos konttooriin antamaan määräyksiänsä kaleerista,
-jonka piti lähtemän aikaisin seuraavana aamuna. Vielä hän epäili,
-ketä lähettäisi sanansaattajaksi, kun Rachel tuli häntä vastaan.
-Hänen ensimmäinen lapsuuden-ihanuutensa oli kasvanut täyteen
-kukoistukseensa ja tehnyt hänestä juutalaisen kaunottaren. Kansansa
-tavan mukaan olisi hänen jo täytynyt olla avioliitossa, mutta hän
-odotti tottelevaisesti nuo seitsemän palvelusvuotta. Hän etsi
-korvausta taloudenhoidossa maailman rikkaimmassa talossa, hänelläpä
-oli rajaton valta näissä emännän toimissa, joita paitsi ei mahtavin
-pohattakaan tule aikaan.
-
-"Isä", sanoi hän vilkkaasti, sillä hän ja Hagar olivat ainoat,
-joilla oli lupa käyttää tätä tuttavallista nimitystä, "täällä on
-matkustavainen, joka ei ole tahtonut häiritä tärkeitä tehtäviäsi. Hän
-malttamattomasti odottaa saavansa suudella kauhtanasi liepeitä."
-
-Ruben Zevi meni linnan ylikerrassa oleviin erikoishuoneisiin ja
-tapasi Hagarin, joka nöyrästi tervehti häntä tuolla itämaisella
-kunnian-osotuksella, jota juutalaisten oli tapana käyttää.
-
-"Mitä?" huudahti juutalainen hämmästyneenä. "Tyttäreni Hagar on
-jättänyt olopaikkansa pakanain joukossa?"
-
-"Tyttäresi on totellut, niin kauan kuin hän on saattanut
-häväistyksettä sitä tehdä. Ruotsin kuningatar on solvaissut minua
-ja kieltäytynyt hyvitystä antamasta. Käske minua, minä odotan
-määräyksiäsi."
-
-Juutalainen kohotti olkapäitään.
-
-"Pieni Kristiina on saanut liiaksi myötätuulta. Hän ei tiedä, ketä
-hän uskaltaa loukata. Lohduta itseäsi, tyttäreni, aikasi on tuleva.
-Mainitse minulle häväistys, jota emme _me_ ole kärsineet! Mutta me
-olemme ymmärtäneet olla ääneti ja odottaa, emmekä odotakkaan turhaan.
-Minä tarvitsen kohta sinua Wienissä. Sinä olet viisas, rohkea ja
-innokas. Se suosituskirja, jonka ymmärsit houkutella Torstensonilta,
-on kaksi kertaa pelastanut taloni ruotsalaisten ratsumiesten
-kulkiessa ohitse. Sinun veljelläsi ei ole muuta kuin rohkeutta.
-Epäilen, uskallanko huomenna lähettää häntä tärkeitä tietoja viemään
-Konstantinopoliin. Miksikä sinä et ole mies?"
-
-"Siksi", vastasi Hagar hymyillen, "että nainen välistä osaa
-toimittaa enemmän kuin mies. Isä, anna minun seurata Benjaminia
-Konstantinopoliin! Minä tunnen pohjoiset maat, tunnen Euroopan
-keskustan: en saata olla tyttäresi, tuntematta itämaata. Anna minun
-seurata Benjaminia!"
-
-Ruben Zevi mietti hetkisen.
-
-"Et tiedä, mitä pyydät; mieletön veljesi on pyytänyt sinua
-seuraajakseen. Ja minä lähettäisin ainoan toivoni, vanhuuteni ilon
-Ismaelin lasten saaliiksi! Molemmat kansani suuren tulevaisuuden
-perilliset!"
-
-"Sinulla on Rachel." Juutalainen hymyili surullisesti.
-
-"Rachel on hyvä lapsi. Hän ei koskaan anna isänsä vanhan sedän olla
-rakkauden ja huolenpidon puutteessa. Hän on myöskin tuleva Benjaminin
-puolisoksi ja hänen kanssaan tasaava perintöni. Oletteko ystäviä,
-te kaksi... ystäviä sydämmessänne ettekä sanoissa ainoastaan?"
-Nämät molemmat tytöt olivat ainoastaan viikon olleet yhdessä
-silloin, kun Hagar kaksi vuotta takaperin kävi Regensburgissa
-matkustaessaan Götziläisen perinnön tähden, ja silloin he olivat
-oppineet tuntemaan toisiansa. He tunsivat, että _saattoivat_ olla
-vihollisia ja taistelussa äärettömästä vaikutuksesta kentiesi myöskin
-_pitäisi_ heidän niin olla. Mutta Rachel oli myöden antava, eikä
-kunnianhimoinen: he tunsivat, että myöskin _saattoivat_ olla ystäviä,
-varsinkin, koska tämä epäilemättä nyt oli molemmille edullisinta.
-He syleilivät toisiansa ilman teeskentelyä, jos myöskin ilman
-lämpimämpiä tunteita.
-
-"Se on hyvä, lapseni", sanoi vanhus tyytyväisenä. "Zevin suvulla
-on monta vihollista; sitä ei sisällinen sota saa hajalle riistää.
-Tulevaisuus kuuluu teille molemmille, mutta, jotta ette te riitelisi,
-tahdon tasata nykyisyyden teidän välillänne. Rachel hoitaa komentoa
-talossani, Hagar toimittaa kansani asiaa ulkona maailmassa. Teidän
-erilaiset lahjanne eivät pane minua valinnassani epäilemään. Israelin
-Jumala, sinä olet tehnyt minun rikkaaksi, antaessasi minulle kaksi
-tällaista tytärtä. Anna heille myöskin heidän arvoisensa miehet!
-Rachel tietää kuka hänen on, ja tietää myöskin, että valittunsa on
-kuninkaan arvoinen. Hagar, minä katson sinulle kuninkaan vertaisen,
-ellei hän ole vielä enemmänkin."
-
-"Isäni, suo minun valita, _jos_ minä valitsen!"
-
-"Sinä, joka kerran valitsit aatelismölhön, josta en tahtoisi maksaa
-täysiarvoista rahaa sikelin vertaakaan! Lähinnä Zevin sukua ei löydy
-ketään arvollisempaa kuin nuori Texeira Hampurissa, isänsä poika."
-
-"Minä pyydän sinulta, isäni, anna minun valita!"
-
-"Mitä, etkö tahdo tulla juutalaiseksi?"
-
-"Uskontoni ei minua estä. Olen cartesiani... kaikkia
-uskontunnustuksia ylempänä. Erään nimen tähden, jota en tahdo
-mainita, olen ehkä pakotettu katolisen kirkon vaatimuksiin
-alistumaan. Toinen, nimittämätön, on ennen minua tehnyt niin..."
-
-"Olkoon hänen nimensä yhtä kirottu kuin äitisi nimi olkoon siunattu
-nyt ja kaikkine aikoina!" huudahti vanhus, jonka katseessa kuvastui
-sellainen sammumaton viha, joka oli omituisena vastakohtana hänen
-tavalliselle levollisuudellensa. "Älkäämme enään puhuko tuosta. Sinä
-tahdot lähteä itämaille?"
-
-"Minä tunnen kirjoja, nyt tahtoisin oppia tuntemaan maita ja ihmisiä."
-
-"Tieto on valtaa. Minä käsitän ja hyväksyn toivosi. Hyvä, sinun pitää
-saaman seurata Benjaminia. Hänen tulee olla sinun kätesi ja sinä
-hänen päänsä. Olen uhrannut yhden pojan ja tyttären jo ennen, tahdon
-vielä kerran lähettää Isakin polttouhriksi, mutta, Herra, lähetä
-enkelisi alttarin luo ja ota ase pois ryövärin kädestä!... Laita
-itsesi valmiiksi, tyttäreni! Älä unohda ottaa mukaasi kahtatoista
-minun kyyhkysistäni! Sinä tarvitset myöskin palveliattaren."
-
-"Minulla on mukanani Ruotsista yksi... Sabina Risebergasta. Isä,
-jos rakastat tytärtäsi, niin osota hyvyyttäsi niille, jotka ovat
-olleet helliä minua kohtaan. Sinä tunnet presidentti Kurjen, olet
-lähettänyt hänen puolisolleen runsasvaraisen lahjan. Mutta sinä et
-tunne valtaneuvos Ryningiä ja hänen rouvaansa. Kaikille näille olen
-surua tuottanut, olen pettänyt heitä toivossaan, olen kaksi kertaa
-jättänyt heidät. Kun erkanin valtioneuvos Ryningin rouvasta, sanoi
-hän minulle: Missä ikänänsä maailmassa kuljet, tahdon puolestasi
-rukoilla... _Hän_ saattaa rukoilla, _hän_ saattaa rakastaa. Ja vielä
-hän minulle sanoi, lisäksi: Annan sinulle kaksi esinettä hyödyksi
-ja muistoksi: Davidin psalttarin ja uskollisen palveliattareni
-Sabinan... Isä, Ryningit eivät säätyynsä katsoen ole rikkaita.
-Antakaa heille ruhtinaskunta!"
-
-"Davidin psalttarin hän sinulle antoi? Hänen pitää saaman
-ruhtinaskunnan. Aika kiirehtii; valmista itsesi lähtemään!"
-
-
-
-
-11. Sanomia itämaille.
-
-
-    He eivät ennen olleet mitään,
-    nyt tahtoivat he olla kaikki.
-
-Kaleeri Levant kulki purjeitten, airojen ja virran yhdistetyillä
-voimilla alas Tonavata. Purjehdus oli vaarallinen näissä
-kiertelevissä vesissä, jotka jakaantuivat kapeisiin, väkeviin
-virtoihin, juoksivat sitten monien saarien ympäri ja yhdistyivät
-jälleen syvemmässä alassa, joka vielä oli kapea, mutta pian oli
-laveneva. Monta paulaa väijyi virran tyvenen pinnan alla: toisinaan
-paasia, toisinaan karia, ja väliin haaksirikkoon joutuneitten laivain
-hylkyjä, sekä vahvoja tammen ja petäjän runkoja, joittenka alapuoli
-oli painunut syvyyteen ja yläpuoli oli pystyssä vedessä. Luotsi, eräs
-älykäs genualainen, joka tunsi Tonavan paremmin kuin Välimeren, ei
-purjehduksen aikana hetkeksikään asemaansa jättänyt. Päivällä täytyi
-Levantin kiireellä soudolla kulkea noita kapeita virranjuovia pitkin,
-siinä kun usein saarista tuleva nuoli tahi kuula koetti ehkäistä
-kaleerin kulkua. Hämärässä etsi kaleeri ankkuripaikkaa leveimmässä
-virranjuovassa, sillä rannoille ei kukaan uskaltanut ankkuriin
-laskea. Siellä oli lakkaamatta ryövärejä väijyksissä ja ottivat
-kevyeisiin veneisiinsä ne varomattomat purjehtiat, jotka olivat
-laskeneet liika lähelle näitä epä-ystävällisiä rantoja.
-
-Ei edes virran keskusta ollut täydellisen varma. Kaksi kertaa oli
-epäiltäviä pieniä aluksia hiipinyt ulos yön pimeydessä noille
-hiljaisille vesille ja äänettömänä lähestynyt laivan keulaa. Mutta
-he olivat havainneet laivaväen varuillaan; muutamat kovat, hyvin
-tähdätyt laukaukset, saivat heidät kiireimmiten katoamaan pimeyteen.
-Kaleerissa oli kahdeksan kanuunaa; se saattoi uhata kaikkia ikäviä
-yökummittelioita.
-
-Näin oli Ruben Zevin lähetys onnellisesti kulkenut Straubingin,
-Passaun, Linzin ja Tonavan ylisen juoksun kautta, menemättä
-maalle. Wienissä lepäsi Levant kolme päivää, varustaaksensa
-itseänsä muonalla. Kaupunki oli melkein tyhjä kesävehreydessään,
-siellä kun olivat pelänneet Wrangelia ja ruotsalaisia. Hagar kävi
-jesuiittakollegiossa, joka kehräsi maailman ympäri lankoja, hienompia
-kuin Ruben Zevin, ja sai hyödyllisiä tietoja Konstantinopolista.
-Mihinkäpä ei näitten hurskaitten isien kädet ulettuneet ajan
-vehkeilyissä?
-
-Matka kulki eteen päin. Wienin perästä alkoi virta käydä sameaksi
-rannoilta, vaikka keskusta oli selkeä, kiiltävä. Vuoret näkyivät
-kaukana taivaanrannalla, laveat unkarilaiset tasangot laitumella
-käyvine karjalaumoineen ulottuivat aina virran rannalle asti. Virta
-teki mutkan etelään päin, kuljettiin Pressburgin, Komornin ja
-Buda-Pesthin ohitse. Joka ilta, kun oli ankkuriin laskettu, tulivat
-Ruben Zevin asiamiehet, jotka tunsivat lipun, saamaan määräkäskyjä.
-Oi, noita hiljaisia, äänettömiä, lämpimiä kesä-öitä tuikkaavine
-tähtineen ja tuoksuineen, jotka tuulahtivat äärettömän laveilta,
-kukoistavilta laitumilta, ja noita satakielten liverryksiä, joita
-toisinaan keskeytti lammaslaumojen yksinäinen kellon ääni ja
-paimenten huuhueleminen!
-
-Nuo molemmat lähettiläät, veli ja sisar, istuivat usein myöhään
-yöhön keskustellen kahden kesken noista ihmeellisistä kohtaloista,
-jotka olivat heitä vieneet niin kauas Kaskaksen torpasta. Miksikä
-he eivät uskoisi tähtiä? Kristiina oli ollut oikeassa, jotakin
-heidän täytyi uskoa. Ei kukaan heistä löytänyt pohjaa, perustusta,
-ei Israelin Jumalassa eikä kristittyjen Vapahtajassa. He tahtoivat
-molemmat yksimielisesti alistua sen salaperäisen johdon alle,
-jota he eivät voineet vastustaa ja joka näihin asti oli saattanut
-heitä niin odottamattomaan ylhäisyyteen. Hagar, joka oli etevämpi
-ja lahjakkaampi, oli selvään käsittänyt maalinsa, ja käytti nyt
-koko kaunopuheliaisuuttaan korottaaksensa kevytmielistä veljeänsä
-rinnallensa. Heitä ei kukaan saattanut tappaa eikä vastustaa
-ennenkuin tähtien hetki oli tullut. Heidän täytyi aina kohota
-mahtavammiksi, siksi, että maailma makasi heidän jalkojensa juuressa
-ja ihmiset suutelivat tomussa heidän vaatteittensa liepeitä. He eivät
-ennen olleet mitään; nyt tahtoivat he olla kaikki.
-
-"Mutta Rachel saa minun miksi hyvään", väitti Benjamin viattomasti.
-
-"Rachel on yksi niistä, joille Moseksen Jumala sanoi: lisääntykäät
-ja täyttäkäät maa! Tulee olla hyvä heikkoja kohtaan, mutta ei tule
-alentua heikoksi kuin he. Kun sanovat sinulle: lankea! niin vastaa
-heille: nouse! Sillä, kun he ovat lisääntyneet ja täyttäneet maan,
-ovat he määränsä tehneet kuten kasvi ja eläin. Me kolme -- sinä
-tunnet tuon kolmannen -- olemme saaneet toisellaisen onnen osan
-luomisessa. Meidän tulee kohottaa luoksemme sitä mitä kohottaa
-saattaa; lopun annamme olla alennustilassaan, ellemme sitä tallaa."
-
-Mutkailtuaan itään päin oli Tonava Theissin laskettua siihen käynyt
-melkoista laveammaksi ja näytti nyt merenrannikkojen välillä
-olevalta salmelta. Levant kulki Belgradin, Orsovan, Palankan ja
-Wittinin kautta. Nämät matkustavaiset olivat tulleet turkkilaiselle
-alueelle: oikealla Bulgaria, vasemmalla Valakia. Molemmilla rannoilla
-raakaa, julmaa kansaa, joka oli saaliinhimoisten paschojen kovassa
-orjuudessa. Tavan takaa telkesi virtaa linnoitus tahi kaleeri täynnä
-aseellista väkeä. Tullia vaadittiin jokaisen linnoituksen kohdalla,
-jokaisen paschan lähettämän kaleerin luona. Tätä varten oli Ruben
-Zevin lähetyskunta itseänsä varustanut, he tuhlasivat kultaa ja
-pääsivät onnellisesti läpi. Yövahteja täytyi lisätä kaksinkerroin.
-Taaskin kaksi venettä Levantia pimeän tultua hätyytti. Tässä ei
-peloituslaukaukset riittäneet. Benjamin Zevi sai taas käytellä Urban
-Niemandin ruostunutta miekkaa. Hyökkäykset torjuttiin ja rohkeimmat
-merirosvot syöstiin verisin päin virtaan. Levant saapui kolmen
-viikkoisen matkan perästä onnellisesti Mustan meren lavealle meren
-selälle Sulinansuun kautta.
-
-"Hagar", sanoi Benjamin eräänä päivänä, kun he, suunnaten kulkuansa
-etelään päin, olivat aavalla merellä, "luetko sinä italiankieltä?
-Olen unohtanut kaikki, mitä kerran eräs italialainen ratsasniekka
-minulle opetti."
-
-Sabina kurotti Hagarille erään kalvetun lampaanluun, jonka oli
-löytänyt aamiaisten tähteitten joukossa, ja Hagar tavasi kokoon
-muutamia luuhun riipustettuja sanoja: Tänä yönä kello 2. Se, jolle
-nämät sanat olivat aiotut luultavasti ei ollut niitä huomannut, vaan
-oli viskannut luun pois.
-
-Assar Kaban kanssa neuvoteltiin. Hänen väkeänsä ei sopinut epäillä,
-mutta soutajien ja laivaväen joukossa oli kahdeksan italialaista,
-kuusitoista saksalaista ja kaksi espanialaista. Koetettiin olla
-ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut, vahti haukotteli asemallaan,
-yö tuli, kaikki näytti lepäävän rauhassa. Mutta oltiin varuilla.
-Määrätyllä kellonlyönnillä kohotti yksi ensin, sitte toinen ja
-kolmas päänsä soutajien etukannen luukun yli. Kolme varjoa hiipi
-varovaisesti esiin ja rupesi irroittamaan suurinta venettä. Samalla
-alkoi tuntua savun käry lastihuoneesta.
-
-Assar Kaba oli odottanut tätä silmänräpäystä. Ennen kuin nuo kolme
-varjoa ehtivät mitään pahaa aavistaa, otettiin he takaa päin kiinni
-ja viskattiin mereen. Yhtaikaa astui esiin etukannen alta Assar
-Kaban miehiä, jotka havaitsivat kuusi soutajaa sitomassa nukkuvia
-kumppaneitaan, nämät kuusi viskattiin lyhyen tappelun perästä mereen.
-Eräs seitsemäs, joka oli pistänyt valkeaa lastihuoneeseen, pantiin
-menemään samaa tietä. Valkea sammutettiin. Tämä oli niitä lyhykäisiä
-toimia, jotka olivat aivan tavallisia näinä aikoina, jolloin jokainen
-käsi etsi saalista ja vihollisen hengen ei katsottu sota-oikeutta
-ansaitsevan.
-
-Eräs mies, kymmenes noista salakapinan-nostajista, joka luultavasti
-oli alkuunpaniakin tähän Levantin polttamis-yritykseen, oli päässyt
-pakoon, hyppäämällä mereen varustettuna kaarnapussilla, jonka avulla
-hän koetti saavuttaa rantaa. Se oli tuo genualainen luotsi. Hän oli
-hädissään unohtanut vyöttimensä ja siinä havaittiin alettu kirjoitus
-kymmenmiehen-neuvostolle Venedigiin. Tämä neuvosto oli erinomainen
-hammas-ratas kuudennentoista vuosisadan sisällisessä konehistossa.
-Se tiesi kaikki, sen vakoojat olivat kaikkialla. Se tiesi koska
-Levant lähti ja minnekkä se lähti; sepä ei olisi ollut laskematta
-vastamiinoja Ruben Zeville.
-
-Onneksi tuuli oli suotuisa, oli vain kolmen päivän matka
-Konstantinopoliin. Kun Levant uusien tullien, kiskomisien ja
-lahjomisien perästä eräänä päivänä heinäkuussa laski ankkurinsa
-giaurien satamalaiturin luona, Kultaisen sarven edustalla, ja
-ensimmäinen Regensburgin kyyhkysistä oli kadonnut siniseen
-kesä-ilmaan, oli kaleeri ollut neljä viikkoa matkalla, se oli
-tavattoman nopea kulku näin vaikeina aikoina ja vaarallisissa
-vesissä. Nämät neljä viikkoa oli Hagar käyttänyt oppiaksensa tulkin
-avulla turkin kieltä ja tutustuaksensa oloihin. Hän tunki kaikkiin
-ajatuksen nopeudella.
-
-Entis-ajan Bysanzi, kreikkalaisten Konstantinopoli, nykyään osmanien
-Stambuli, oli siihen aikaan kaupunki, joka oli pelkkinä raunioina ja
-mökkeinä, ja näitten välillä siellä täällä oli kummallisen loistava
-palatsi huonoa arapialaista rakennusmuotoa, tahi kullatun minaretin
-torninhuippu. Kunnian-arvoisena ja jättiläisensuuruisena kohotti
-vielä moskeaksi muutettu Sofiakirkko -- Aja Sofia -- rappeutuneen
-kupuholvinsa raakalaisten hävitysten jälkien ylitse. Suuret
-kaupunginkorttelit olivat tuhkana viimeisen verisen taistelun jälkeen
-Muhamed IV:nen valta-istuimesta, mutta jäljellä olevissa ahtaalle
-rakennetuissa kaupunginosissa vilisi taajoja, kaikkia Länsi-Aasian
-ja Euroopan eri kieltä puhuvia kansanjoukkoja. Huolimatta
-kaikista hävityksistä ja kaikista epäsuotuisista vaiheista, tämä
-maantieteen ihmeellinen helmi yhä vielä oli maailman-osansa etevin
-kauppakaupunki, ja välttämättömän tarpeellinen markkinatori itä- ja
-länsimaille. Sulttaanit eivät olleet inhan kullan ylenkatsojia; he
-pitivät halusta satamansa avoinna kaikkien maitten kauppaliikkeelle
-sillä ehdolla, että saivat itselleen ottaa mitä hyväksi katsoivat. Ja
-sulttaanit vaihtelivat, mutta valtiovarat olivat aina yhtä mukavat.
-Paschat imivät sisäänsä ja heistä puristettiin ulos jälleen kuten
-sienistä.
-
-Tämä kertomus ei ole muistiin pannut kaikkia niitä lahjomisia,
-salaisia kiertoteitä ja eunukkien puoltosanoja, joilla Benjamin
-Zevin vihdoin onnistui päästä suurvisiirin Kuprili paschan
-vastaan-ottohuoneesen ja tulkin seuraamana jättää hänen omaan
-käteensä tärkeän kirjeensä. Mutta kun sanansaattaja oli tullut näin
-pitkälle, niin näytti siltä, ettei hän pitemmälle pääsisi.
-
-Kuprili oli 60-vuotias mies, kentiesi vähän vanhempikin, partansa oli
-hopeaharmaa ja päässään hänellä oli viheriäinen turbaani, joka osotti
-hänen ylhäistä arvoansa. Tämä, uskostaan luopuneen ranskalaisen
-mahtava poika, loikoili pitkänään hienolla leposohvallaan.
-Itämaalainen kun oli synnyltään ja tavoiltaan, hän harvoin toi
-nähtäviin, että hän ranskalaiselta isältään oli saanut puolittain
-Eurooppalaisen kasvatuksen; ranskankieltä hän puhui sujuvasti. Tämä
-mies, jota hänen aikakautensa kiitti kunnolliseksi Mahomettilaiseksi,
-saattoi tarpeen mukaan muodostaa itseänsä käärmeeksi tahi tiikeriksi,
-hän saattoi olla toisinaan hienon liukas, vaan toisella kertaa
-raaka ja karkea, toisinaan viekas ja julma, toisinaan suora ja
-jalomielinen, melkeinpä ritarillinen, aina viisas, aina etujansa
-muistava, lyhyesti sanoen, oli hänessä saman turbanin alla
-yhdistettynä eurooppalainen ja aasialainen.
-
-Kun sanansaattaja kolme kertaa oli kumartanut niin syvään, että otsa
-maahan otti, alensi suurvisiiri itsensä lukemaan kirjettä ja siihen
-antamaan turkkilaisen vastauksen.
-
-"Mitä? Sinä maahisen koiran penikka, kuinka uskallat sinä tulla
-minun luokseni noin hävyttömillä ehdoilla? Etkö tiedä, että herrani
-sulttaani on suvainnut antaa venedigiläisten elää rauhassa hänen
-takamaillansa? Ja mikä kurja bakschich (juomaraha) se on, jota sinä
-tarjoat herralleni giaurilaisten rauhanrikkomisesta? Tarjoa se
-orjalleni, joka sorbettini [itämainen virvoitusjuoma] valmistaa, ja
-kiitä armoani, etten lähetä sinua kotia korvattomana."
-
-"Minun herrani, länsimaitten suurvaltias ruhtinas Ruben Zevi tarjoaa
-profeetan valitulle kaliifille, jonka henkeä Kaikkivaltias tuhannen
-vuotta varjelkoon, Kandian saaren kaikkine aarteineen", luki Benjamin
-pelkäämättä opitun läksynsä tulkin kautta.
-
-Kuprili nousi puoleksi istualleen leposohvassaan.
-
-"Ja tuota tarjoaa tuo vanha kameeli, jonka päälle kaikki ihmiset
-sylkevät! Onko siis Kandia hänen, koska hän lahjoittaa sen kuten
-almun uskollisten hallitsialle? Eikö hän sano, että meidän tulee
-voittaa se moslimin verellä? Eikö minun herrani voi ottaa tuon kurjan
-saaren, silloin kuin häntä haluttaa sekä pitää se kysymättä siihen
-lupaa uskottomalta giaurilta? Pois täältä kohta! Vie terveisiä
-herrallesi ja sano, ett'en ole hirttänyt enkä keihästänyt hänen
-köyhää pentuansa. Mene, siinä on armoa kylliksi. Hassan, aja ulos
-poika; hän menköön ulos eheänahkaisena!"
-
-Tällä tiedolla palasi Benjamin maltittomasti odottavan Hagarin luo.
-
-"Kaikki turhaa! Ei auta mikään! Hän vastaa vain pelkillä
-herjaus-sanoilla. Jospa minä saisin tuon turkkilaisen elukan Levantin
-kannelle kerrankin ja hyvän pampun kouraani!" Hagar mietti.
-
-"Venedig on joutunut ennen meitä. Mutta ei hätää mitään; suurvisiiri
-tahtoo ainoastaan houkutella meiltä enemmän rahoja. Meidän tulee
-lepyttää kahlekoiraa uudella lihakappaleella. Sinun pitää hankkia,
-että uudestaan päästään hänen puheillensa."
-
-"Ja palaaman poisleikatuilla korvilla tiemmä!" ärähti tuo solvaistu
-veli harmissaan.
-
-"Ei, hanki minulle miehenvaatteet ja valeparta; olen tiedustellut
-kaikista tarkoin; minä seuraan sinua tulkkina."
-
-Seuraavana päivänä oli kullan kilinä ja anomuskirjamestarin ahneus
-jälleen raivannut tien suuttuneen suurvisiirin huoneeseen. Tämä
-heidän tulonsa ei näkynyt olevan odottamaton, eikä heitä nyt
-otettukaan niin epäarmollisesti vastaan.
-
-Kun olivat tehneet tavanmukaiset kunnianosotukset, suvaitsi
-sulttaanin uskottu mies kysyä, oliko sanansaattaja elämäänsä
-kyllästynyt, koska hän vielä kerran uskalsi vaivata uskollisten
-hallitsiata.
-
-Benjamin kumarsi niin syvään, että pää lattiaa koski, sekä vastasi
-ruotsiksi:
-
-"Minä toivon syvimmässä alammaisuudessa, että uskollisten
-hallitsia ja erinomattain hänen ylhäinen uskottu palveliansa saisi
-viisikymmentä aimo lyöntiä bamburuovolla jalkapohjilleen, koska olen
-kuullut, että täällä itämaassa sitä tapaa pidetään."
-
-Tulkki tuli esiin ja selitti tämän alammaisen toivomuksen
-turkinkielellä:
-
-"Suurvaltiaan Ruben Zevin sanansaattaja sanoo tahtovansa jättää
-teidän ylhäisyytenne viisauden valtaan niitten ehtojen määräämisen,
-jotka tämän asian tekisivät uskollisten hallitsialle otolliseksi."
-
-"Mitä tarjoo minulle tuo vanha kameeli sitten siellä hiirenkolossaan?"
-
-"Hän tarjoo, paitsi Kandiaa, kuitin kaikesta saatavastaan Ibrahim
-sulttaani vainajalta."
-
-Suurvisiiri kohotti ylenkatseellisesti olkapäitään.
-
-"Mitä sulttaani Ibrahimin velat hänen seuraajaansa koskevat?"
-
-"Hän tarjoo sen lisäksi", jatkoi tulkki, "viisisataatuhatta
-genualaista täys-arvoista kultarahaa."
-
-"Viisisataatuhatta?... Siinä nyt vihdoinkin on jotakin älyä
-tuollaisessa tarjoumuksessa. Mutta se maksaa minulle enemmän, jos
-varustan laivaston Kandiaa vastustamaan."
-
-"Onko luvallista ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne tärkeää asiaa
-ilman todistajia?" jatkoi tuo tulkin valepukuun vaatetettu Hagar,
-joka äkki-arvaamatta vaihetti turkkilaisen puheensa ranskankieleen.
-
-Suurvisiiri Kuprili säpsähti, tarkasteli silmänräpäyksen tuota hentoa
-tulkkia, joka ei näyttänyt hänen turvallisuudellensa vaaralliselta ja
-viittasi sitten anomuskirjamestarille, että hän poistuisi.
-
-"Kuka olet sinä?" kysyi visiiri samalla kielellä.
-
-"Olen se, joka saatan tarjota teidän ylhäisyydellenne kaikki, mitä
-teidän neronne ei saata toivoa voittavansa ilman kultaa", vastasi
-Hagar rohkeasti. "Minulla on Ruben Zevin avonainen valtakirja.
-Suokaa minun muistuttaa, mitä teidän viisautenne tuntee paremmin
-kuin minä, mutta joka kuitenkin on tarpeellista, käsittääksenne
-tarjoumukseni arvoa! Aina siitä asti, kuin suuri sulttaani Suleiman
-kuoli 70 vuotta sitten, ovat janitscharit asettaneet sulttaaneja
-kaliifien valta-istuimelle ja jälleen panneet heitä siitä pois. 30
-vuotta sitten panivat he pois valta-istuimelta sulttaani Mustafan
-ja asettivat hänen sijaansa Osman II, murhasivat hänen ja asettivat
-jälleen Mustafan hänen sijaansa ja murhasivat taas hänenkin
-seuraavana vuotena. Mustafan poika Murad hallitsi voimakkaasti
-ja verisesti, mutta kuoli ennen aikojaan keski-iässään. Toiselle
-pojalle, Ibrahimille, pantiin profeetan miekka vyölle. Hän rakasti
-loistoa, naisia, turkiksia ja ambraa, tuhlasi valtakunnan aarteet,
-antoi armenialaiselle jättiläisnaiselle Damaskon ja antoi hänen
-hallita. Ibrahim kukistettiin, upotettiin ruusuvesi-kylpyyn ja
-haudattiin ambraan. Hänen äitinsä Validé Kösem asetti erään
-verilöylyn perästä Ibrahimin pojan Muhamedin valta-istuimelle ja
-hallitsi valtakuntaa siksi, että ulemat, sofisit ja spahit kuristivat
-hänen ikkunaverhon nuoralla. Seitsemän suurvisiiriä on muutamassa
-vuodessa asetettu valta-istuimelle ja jälleen siitä kukistettu,
-kuristettu, keihästetty tahi kesyttömillä hevosilla ruhjottu
-kuoliaaksi. Teidän ylhäisyytenne, kahdeksatta odottaa sama kohtalo,
-ellei kaikkia tiikereitä ja schakaleita kullalla tyydytetä. Mutta
-kaikki varat ovat loppuneet: valta-istuimelle astuminen yksistään on
-maksanut 4,080 kukkaroa, jokaisen kukkaron arvo laskettuna 500:si
-piasteriksi, joka yhteensä tekee 1,958,400 tukaattia. Sotajoukko
-ja laivasto vaativat vielä enemmän: huomatkaa, että kristitty
-laivasto jo on teljennyt Dardanellit sekä että 40 linnoitusta on
-Bosniassa kadotettu! Ei teidän ylhäisyytenne tavaton nerokaan saata
-rahatta suojella nuorta sulttaania kaliifien valta-istuimella."
-[Viimeksi mainitut tapahtumat kuuluvat niihin mullistuksiin, jotka
-Konstantinopolissa tapahtuivat 8:n vuoden aikana, eli vuodesta 1648
-vuoteen 1656, jolloin Kuprili tuli suurvisiiriksi.]
-
-"Nuori mies", virkkoi suurvisiiri rypistäen kulmakarvojaan, "kuinka
-monta henkeä sinulla on kadotettavana, kun uskallat minun kuulteni
-käyttää tuollaista puhetapaa?"
-
-"Teidän nöyrällä palveliallanne on ainoastaan yksi, mutta se
-saattaa tulla teidän ylhäisyydellenne hyödylliseksi", vastasi Hagar
-pelottomasti. "Suvaitkaa, teidän ylhäisyytenne, suoda anteeksi
-rohkeuteni: minä en olisi uskaltanut puhua näin profeetan perinnön
-mahtavalle holhojalle, ellei teidän ylhäisyytenne edeltäjä Ahmed
-pascha olisi annettu koirien raadeltavaksi ja hänen rasvansa myyty
-10 asperista luuvalon parannus-aineeksi. Muistakaa, että tämä koskee
-osmanien vallan jälleen voimaan asettamista ja koko maailmaan
-ulottumista. Teidän ylhäisyytenne on se mies, jonka profeeta on
-valinnut tähän korkeaan toimeen, ja ainoa, joka sitä tekemään
-kykenee. Mutta jalopeurakin turhaan voimiansa ponnistelee, jollei hän
-saa pisaraakaan elähyttävää vettä, ja teidän ylhäisyytenne tarvitsee
-paljon rahaa. Suvaitkaa havaita mistä arvosta on saada lakkaamatta
-käyttää Ruben Zevin loppumattomia varoja, hänen kullallaan voida
-kesyttää julmimmatkin vastustajat sekä samalla kullalla asettaa
-kuntoon yhä uusia sotajoukkoja valta-istuimen puolustukseksi tahi
-puolikuun vallan laventamiseksi! Se salainen ja tärkeä tarjoumus,
-jonka viimeiseksi olen tahtonut lisätä Ruben Zevin puolesta, on,
-että hän valtuuttaa teidän ylhäisyyttänne ottamaan raha-lainaa
-hänen Konstantinopolissa olevan asiamiehensä kautta kreikkalaisesta
-Argyropulos nimisestä pankkihuoneesta, jota vastaan hän tästä vaatii
-Smyrnan, Aleppon ja Alexandrian tullitulot pantiksi."
-
-Kuprili pascha oli suurin valtiomies, minkä barbarilaiset osmanit
-näihin asti olivat kasvattaneet. Hän mietti ja havaitsi syyt
-arvollisiksi. Näin paljon ei Venedig olisi voinut hänelle tarjota.
-Hän hyväksyi ehdotuksen.
-
-Kun laina-oikeus ja panttimääräys oli säännöllisesti vaihetettu,
-laski suurvisiiri kätensä tuon rohkeamielisen tulkin olalle, katsoi
-häntä terävästi silmiin ja sanoi:
-
-"Sinä et ole mies, sinä olet nainen!"
-
-"Niin olen, kuten teidän ylhäisyytenne sanoo", vastasi Hagar ja
-irroitti valepartansa. "Olen Ruben Zevin tyttärentytär ja tämän hänen
-sanansaattajansa sisar."
-
-Hän ei saattanut olla punastumatta. Hänen, mahomettilaisen silmissä
-liiaksi hoikka, mutta luonnikas vartalonsa tuli ilmi miehen
-puvussakin. Hänen itämaiset kasvonsa piirteet tummine, säihkyvine
-silmineen tulivat näkyviin ikään kuin erinomaisen muutoksen
-kautta, kun hän oli repäissyt valeparran pois. Suurvisiiri katseli
-häntä, yhtä hämmästyneenä hänen ihanuudestaan, kuin äsken hänen
-viisaudestaan.
-
-"Kun olet pukua muuttanut", sanoi hän, "tahdon esittää sinua
-pojalleni Ahmedille." [Ahmed pascha tuli 1661 suurvisiiriksi isänsä
-jälkeen. Noiden molempien suurien valtiomiesten onnistui joksikin
-aikaa voimaansa saattaa sulttaanien uupuvaa valtaa.]
-
-Hagar teki syvän kunniakumarruksen, vastaamatta. Häntä ei haluttanut
-tulla orjattareksi turkkilaiseen haremiin.
-
-
-
-
-12. Orjan orjatar.
-
-
-    Mitä sanoisi Kristiina kuningatar?
-
-Kaksi päivää tämän jälkeen näkyi satamasillan luona, jossa Levant
-oli ankkurissa, 50-miehinen joukko spahia, mukanaan kaksi kalliisti
-satuloittua arapialaista hevosta. Agan Mustafa toi Ruben Zevin
-molemmille sanansaattajille kutsumuksen, jossa pyydettiin heitä
-tulemaan suurvisiiri Kuprilin palatsiin.
-
-Kieltäytyminen ei ollut mahdollinen. Taajaan huntuun verhottuna istui
-Hagar toiseen satulaan, jonka vaippa oli kullalla kirjailtu, ja hänen
-veljensä toiseen. He kuljetettiin palatsiin eri portaita, Benjamin
-suurvisiirin vierashuoneeseen, Hagar autuaitten portaita, jotka
-veivät haremiin. Nyt hän oli puettuna naiselliseen eurooppalaiseen
-hovipukuunsa ja esitettiin suurvisiirin etevimmille puolisoille.
-Hänen sydämmensä tykytti; tulisiko hän salvatuksi tähän komeaan
-vankilaan, näitten helmillä koristettuin vanhojen ja nuorten naisten
-joukkoon, jotka hypistelivät jokaista hänen hameensa nauhaa, vetivät
-neuloja hänen hiuksistaan ja koettelivat vaihetukseksi korujansa
-Hagarin päälle? Mimmoinenka elämä, minkälainen löpertely! He eivät
-väsyneet vuoroon ihailemasta ja nauramasta tätä kummallisen kankeata,
-kapeaan pukuun puettua uutta olentoa, joka oli niin aivan erillainen
-muista käytökseltään ja vaatetukseltaan. Miksipä häntä olisi
-haremiin tuotu, arvelivat he, ellei jotta hän tulisi sen asukkaaksi?
-Tunsivatko he mustasukkaisuutta? Koskapa kilpailla sen nuolista
-on vapaaksi päässyt? Näillä taitamattomilla, tahdottomilla sisään
-teljetyillä luonnonlapsilla oli kuitenkin vapaus nauraa, itkeä,
-puhua, ihmetellä, rakastaa, vihata, panetella -- tehdä kaikkea,
-paitsi ajatella. Neljäntoista vuotiaat arvelivat että uusi suosikki
-ehkä oli heitä vanhempi. Ja Hagar ymmärsi turkinkieltä.
-
-Orjattaret tarjosivat dadeleita ja hillottuja ruusuja. Nuo helmillä
-koristetut ahmivat makeisia, kuten ahnaat lapset. Tanssiattaret
-odottivat saavansa käskyä tanssimiseen, mutta he pettyivät. Tänään ei
-tanssista huolittu.
-
-Haremin vahvat silkkiverhot vedettiin sivulle päin ja sisään astui
-eunukkirivin välissä, ei nuori Ahmed, jota Hagar pelkäsi, vaan
-seitsemän vuotias poika, niin ihana kuin kuva. Hänet nähdessään
-kaikki haremin asukkaat viskasivat itsensä alas, kasvot lattiaverhoja
-vasten. Muukalaiselle tehtiin viittaus, ja hänen täytyi samoin kuin
-muittenkin osottaa kunnioitustansa. Toinen viittaus, ja kaikki
-nousivat seisaalle. Mutta nyt ei noiden vihattavien huntujen
-tarvinnut peittää kaikkea suloutta miesten silmiltä. Tämän pojan
-edessä kaikki hunnut maahan pudotettiin. Hänen, joka oli kaikkien
-herra, piti näkemän kaikki.
-
-Mikä kummallinen lapsi! Itämaan pojat saattavat leikkiä kuten
-muut, riehua koirankuria tekemässä, unhottaa kaikki makeisten
-tahi iloisten seikkailujen tähden, mutta tämä poika näytti olevan
-ikänsä kevytmielisyyttä ylevämpi. Noin nuorena näytti hän jo
-ennaltaan olevan määrätty taisteluja ja suruja koettelemaan.
-Hänen syvämielisissä silmissään kuvastui ihmeellinen vakavuus.
-Hän oli kuitenkin nähtävästi ujoillaan. Hän oli alistunut
-olemaan päähenkilönä juhlallisessa toimituksessa ja oli opetettu
-käyttäytymään, arvokkaasti. Hagar ymmärsi, että tämä ihana,
-kukoistava, surullinen lapsi, joka oli puettu vaaleankeltaiseen
-silkkiin ja kullalla kirjailtuun, kimaltelevilla jalokivillä
-koristeltuun päähineeseen, ei saattanut olla kukaan muu, kuin
-kalifien jälkeläinen, padischa, nuori sulttaani Muhamed IV. Kuprili
-seurasi häntä; seurue ja saattojoukko oli seisahtunut ulkopuolelle
-tätä pyhää paikkaa, johon ei kukaan muu saanut tulla, kuin haremin
-herra.
-
-Tämä ylhäinen vieras kulki hämillään ollen hitaasti ja tervehtimättä
-salin läpi. Ainoastaan kun hän seisahtui Fatmen eteen, joka Kuprilin
-monista vaimoista oli vanhin, olisipa saattanut olla nuorimman
-iso-äitikin, kuultiin hänen lausuvan ulkoa opittuja kohteliaisuuden
-sanoja. Fatme kuunteli häntä polvillaan ja kädet ristissä rinnan
-päällä. Suurvisiiri viittasi Hagarille ja hänen täytyi laskeutua
-samallaiseen nöyrään asentoon. Hänen verensä kiehui, mutta tässä ei
-muu auttanut, täytyi totella. Kadehdittava onni! Padischa oli jälleen
-seisahtunut ja nyt aivan hänen eteensä.
-
-Seitsemän vuotinen sulttaani, kaikkien ihailun ja kaikkien pelon
-esine, soi länsimaasta tulleelle vieraalle lyhyen, välinpitämättömän
-silmäyksen, kääntyi suurivisiirinsä puoleen ja loi häneen kysyvän
-katseen, sai vastaukseksi narsissakukan ja kurotti sen Hagarille.
-Se oli _selam_, kukkaiskieltä. Sitte käänsi hän selkänsä Hagarille,
-kiirehti askeleitaan, tyytyväisenä, kun pääsi pois, ja katosi saman
-tien kuin tullutkin oli, suurvisiirin seuraamana.
-
-Kun meidän aikaan eläimillä lastattu tavarajuna seisahtuu, saa
-siinä kuulla monenmoista ääntä, ikään kuin kaikkien suut siteistä
-hellitettäisiin. Kuprilin haremi tarjosi samallaiset laulajaiset. Kun
-esiripun viimeinen liepukka oli laskeutunut alas ja tuo pelätty lapsi
-oli poissa, hän, jonka ainoastaan tarvitsi kulmakarvojaan rypistää,
-antaaksensa säkkiin pistää kaikki nuo nauravat raukat ja upottaa ne
-Bosporiin. Vuoren paino oli vierinyt kaikkien rinnoilta; siinä syntyi
-kirkuna ja nauru, sellainen melu, sellaisia huutoja ja kysymyksiä,
-että korvatkin saattoivat mennä lukkoon. Mitä hän sanoi? Mitä hän
-tahtoi? Olemmeko miellyttäneet profeetan varjoa? Mitä merkitsi hänen
-selaminsa?
-
-Mitäkö selam merkitsi? Sen piankin ensimmäinen puoliso selitti,
-hän, joka oli saanut niin verrattoman suuren armon, että oli
-saanut kuulla tuon opetetun lapsen läksyn. Hän tuli hämmästyneen
-Hagarin luo, viskasi itsensä hänen jalkojensa juureen ja laski
-hänen jalkansa päänsä päälle. Nyt kaikki käsittivät hallitsian
-tarkoituksen. Uudemmassa ajassa antaa kalifi nenäliinansa pudota.
-Vähemmän sivistyneenä aikana, jolloin osmanit eivät ymmärtäneet
-nenäliinan käyttämistä, merkitsi tuo runollisempi kuvaus, narsissan
-lahjoittaminen, että uskollisten hallitsia oli valinnut ensimmäisen
-puolisonsa.
-
-Ennenkuin Hagar oli ennättänyt tointua ensimmäisestä
-hämmästyksestään, astui esiin kaksi mustaa orjatarta, jotka vaiti
-ollen saattoivat häntä haremin sisällä olevaan loistavaan saliin.
-Orjattaret menivät pois; Hagar jäi yksin.
-
-Oliko tämä unelma? Oli hetkiä, jolloin Hagar uneksi valveilla. Hän
-katseli huonetta; siinä tuoksui nardus kaikkialla ja se olisi ollut
-viehättävä, ell'ei olisi kovin näyttänyt vankilalta. Lattioita
-peittivät persialaiset matot, leposohvat olivat Indiasta, tapetit
-Samarkandista. Hän nosti oikeanpuolista verhoa: siinä oli pukuhuone,
-ja vasemmanpuolisen verhon takana oli kylpyhuone. Hän katsoi ulos
-matalan, puoli-ympyrän muotoisen ikkunan läpi, siinä oli lumoavan
-kaunis näkö-ala, josta näki kaupungin, rauniot, puutarhat, meren,
-lukemattomia purjeita ja siintävässä etäisyydessä aasialaisen
-rannikon. Mutta ikkuna oli korkealla, syvällä sen alapuolella
-kimalteli vesi ja ikään kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi
-luotettava, oli varmuuden vuoksi vielä pantu kullattu rauta-ristikko
-ikkunan eteen.
-
-Tunti kului. Se sisälsi odotusta, kysymyksiä ilman vastausta,
-huokauksia, vapauden kaipausta. Kirjailtu kellon-nuora näytti
-tarjoavan apuansa. Hagar soitti. Yksi noista mustista orjattarista
-astui sisälle.
-
-"Mihinkä minua on viety? Miksikä olen täällä?"
-
-Orjatar aukaisi suunsa ja osoitti poikkileikattua kieltänsä. Tätä
-vastausta oli aivan helppo käsittää.
-
-"Mutta minä en tahdo kauemmin odottaa. Saata minua ulos! Minä tahdon
-ratsastaa takaisin kaleerini luo satamarantaan."
-
-Orjatar aukasi oven, osottaen kahta aseellista mustaa eunukkia, jotka
-seisoivat käytävässä. Mahdotonta oli paeta. Hagar jäi jälleen yksin.
-Mitä varten kaikki tämä oli tehty? Eräs asia johtui hänen mieleensä,
-joka samalla häntä viehätti ja hirvitti, valloitti hänen mielensä,
-syrjäyttäen kaikki muut vaikutukset: Narsissa kukka!
-
-Vaivoin saattoi hän hillitä kuohuvia tunteitaan. Ovi avattiin.
-Sisään astui suurvisiiri Kuprili, puolustellen itseään sillä, että
-hänen täytyi saattaa sulttaani takaisin palatsiinsa. Tämän mahtavan
-visiirin käytös ja puhetapa oli nähtävästi muuttunut. Hän jäi
-seisomaan istuvan vankinsa eteen ja osotti hänelle sellaista ihailua
-kuin kuvanveistäjä jumalankuvalle, jonka hän itse on veistänyt ja
-asettanut siihen paikkaan, jossa hän sen luulee parahiten vaikuttavan.
-
-"Uskottoman tytär", sanoi suurvisiiri juhlallisesti turkinkielellä,
-"kiitä profeetaa, että olet päässyt minun herrani armoihin!
-Suvaitse suoda orjallesi anteeksi, että hän ensin sinua nähdessänsä
-tyhmyydessään, ajatteli vähemmän ylhäistä liittoa. Profeeta on
-paremmin selittänyt minulle sinun etevät ominaisuutesi. Maailman
-viisain tähtien tutkia, pyhä dervishi Hussein Ben Ali, on tänä yönä
-valvonut Suleiman kioskin luona ja tähdet ovat hänelle ilmoittaneet
-taivaan ennusmerkit. Läntisen taivaanrannan yli oli noussut merkki,
-joka ennusti voittoa ja kunniaa uskollisten kalifille. Olen siitä
-käsittänyt, että sinä olet se valittu, sekä ett'ei sinun arvoistasi
-asemaa ole muualla kuin meidän suuren profeetamme varjon rinnalla.
-Suo anteeksi palveliallesi, ett'ei hän ole tahtonut antaa päivääkään
-hukkaan mennä, saadaksensa varmuutta tähtien ennustuksesta,
-esittämällä sinua ylhäiselle herrallensa, jonka silmille Allah
-suokoon maata hedelmälliseksi tekevän auringon loiston. Sinä
-olet löytänyt armon hänen ylhäisissä silmissään, jotka maailmoja
-vapistuttavat ja minä olen ensimmäinen, joka alammaisuudessa
-jalkojesi juuressa kunnioitustani osotan."
-
-Näin sanoen viskasi tuo kaikkivaltias suurvisiiri itsensä leposohvan
-eteen ja suuteli Hagarin jalkoja. Hagar ei niitä vetänyt pois. Hän
-oli ehtinyt käsittämään, vaikk'ei miettimään kohtalonsa vaihtelua.
-Nähdessään Kuprilin jalkainsa juuressa, tunsi hän millainen valta
-hänellä oli, ja tämä tunne ensin oli vastustamattoman valtava.
-Osmanin vaipuva tähti hallitsi vielä itäistä Eurooppaa ja läntistä
-Aasiaa. Nämät maailman-osat, nämät summattomat kansanjoukot
-viskasivat nyt Kuprilin henkilössä itsensä Hagarin jalkojen juureen.
-Näihin asti ei nainen noitten raakalaisten silmissä merkinnyt muuta
-kuin himoa: heidän tuli nyt oppia tuntemaan häntä ajattelevana
-olentona. Hagar ymmärsi, että hän oli tullut palatsijuonen aseeksi
-ja oli kyllin viisas havaitsemaan ylhäisen aseman vaarat. Kuprili
-suuteli hänen jalkojaan siinä salaisessa tarkoituksessa, että hän
-käyttäisi Hagaria valtansa aseena. Hänen kauttaan tahtoi hän hallita
-nuorta sulttaania, ja jos Hagar tähän havaittiin kelvottomaksi,
-tulisi hän katoamaan, kuten moni ennen häntä, jonakin yönä Bosporin
-vilpoisiin aaltoihin. Mitä muuta? Varovaisuutta, viisautta, viekkaus
-viekkautta vastaan!
-
-"Nouse!" sanoi valittu arvokkaisuudella, joka oli sekä synnynnäinen,
-että myöskin opittu Kristiinan koulussa. "Jos niin on, kuten sanot,
-ei valtakunnan ensimmäisen palvelian tule maata jalkojeni juuressa;
-hänen tulee olla ensimmäinen neuvon-antajani. Noin viisas mies
-ei varmaankaan kummeksi, että näin odottamatoin kunnia tuottaa
-jonkunlaisia epäilyksiä. Uskollisten hallitsia, jolle Jumala suokoon
-Suleiman voittoja ja Davidin elämän pituuden, on vielä lapsi."
-
-"Ylhäinen hallitsiatar, tuollainen epäilys osottaa, kuten kaikki,
-sinun etevää ymmärrystäsi. Ei muhamettilaisen ole oikeus ottaa
-puolisoa itselleen, ennenkuin hän on tullut kuudentoista-vuotiaaksi,
-mutta meidän pyhässä koranissa ei missään kielletä valitsemasta
-puolisoa ennen sitä aikaa. Minä olen edeltäkäsin ajatellut, että
-tämä arveluttavalta tuntuisi. Meidän ylhäisellä herrallamme ei
-tule haremia olemaan, ennenkuin hän on kuudentoista-vuotias, mutta
-sinulla pitää olla asuinkertasi hänen palatsissansa, kuten hänen
-iso-äidillään Kösemillä oli ennen, kuin meidän täytyi hänet poistaa,
-ja jossa sulttaanin äiti Tarchan vielä asuu, hän kun nykyään on
-validé. Hän on hyvä ja myöden antava; hänen korvansa on sinun
-huuliesi ääntä kuuleva. Sinun pitää joka päivä pääsemän padischan
-luo, ensi aluksi hänen neuvon-antajanaan, sittemmin, kun aika on
-tullut, hänen ensimmäisenä puolisonaan."
-
-"Kun se aika tulee", muistutti uusi sulttaanitar, "ei padischa enää
-hoitajaa pyydä; hän on haluava yhdenikäistä eli nuorempaa puolisoa."
-
-Kuprili iski silmää viekkaasti.
-
-"Ylhäinen hallitsiatar, suo minun sanoa, että sinä et ymmärrä
-antaa tarpeellista arvoa ihanuutesi viehätysvoimalle ja nerosi
-etevyydelle. Sinä saat yhdeksän vuotta käyttää vaikutusvoimaasi
-yksin-omaisesti. Ja ensimmäisenä saat sen myöskin pitää haremissa. Ja
-sinun viisaudestasi riippuu, koska tahdot valita herrallesi nuorempia
-puolisoja."
-
-"Sinä rauhoitat pelkoani, mahtava visiiri! Valtakunnan hallituksesta
-en ensinkään huolehdi; sitä ei saata kykenevämpiin käsiin jättää
-kuin sinun. Suurin kunnia, jota halajan, on, että voisin herraani
-miellyttää, ja joka päivä selittää hänelle, miten suuret ansiot
-sinulla on. Vaaditko minua tunnustamaan profeetan oppia?"
-
-"Kalifin ensimmäinen puoliso ei saata olla muftin ja uleman
-apua vailla. Muuten pakotamme miekalla ainoastaan miehiä meidän
-pyhään uskoomme. Me emme tunne kristittyjen suvaitsemattomuutta
-naisia kohtaan. Meidän haremissamme viihtyvät kaikkinaiset
-uskontunnustukset."
-
-Taaskin Hagarin rinnassa jotakin kuohahti, -- ei hänen uskontonsa
-vuoksi, mutta naisen itsetuntoa oli loukattu. Nuo raakalaiset
-ylenkatsoivat naisen uskoa siksi, ett'eivät myöntäneet hänellä olevan
-sielua.
-
-"Hyvä", sanoi hän kylmästi. "Muftit ja ulemat tulevat minuun
-tyytymään. Sinä tiedät nyt, mahtava visiiri, että pelkäämättä
-uskallat jättää herrasi kalliin henkilön minun haltuuni. Vaaditko
-vielä jotakin lisäksi?"
-
-Jos Kuprili olisi ollut yhtä suora kuin älykäs, olisi hän vastannut:
-minä vaadin, että korvasi on minun luonani ja suusi sulttaanin luona.
-Mutta hän vastasi:
-
-"Orjasi ei saata mitään vaatia, hän saattaa ainoastaan rukoilla, että
-hän saisi olla sinun ylhäisessä suosiossasi, kuten teräksinen tikari
-kulta-lippaassa. Minä esitän sinulle ylhäisen herrani tädit: Aischen,
-Fatimen ja Chanfaden. He antavat sinulle pesu-astian, jossa kätesi
-peset. Suvaitsetko jo tänään muuttaa padischan palatsiin?"
-
-"Tahdon kuusi päivää olla vieraanasi. Minä tahdon lähettää sanan
-iso-isälleni, Ruben Zeville. Hänellä on kyyhkysiä Konstantinopolista;
-minulla on kyyhkysiä Regensburgista."
-
-Kuprilin otsa hänen päähineensä alla vetäytyi ryppyihin.
-
-"Kalifi ei _pyydä_ puolisoitaan; hän _valitsee_ niitä."
-
-"Sanasi ovat viisaat", vastasi Hagar levollisesti. "Minä en pyydä
-iso-isäni suostumusta, minä ilmoitan hänelle, miten padischa on
-osottanut minulle armoansa. Sinun pitää lukeman viestini ja hänen
-viestinsä myöskin."
-
-"Käske!" vastasi suurvisiiri.
-
-"Sen lisäksi toivon saada kohdata veljeäni Benjaminia."
-
-"Käske!"
-
-"Vihdoin tahdon pitää uskollisen palveliattareni Sabinan sekä
-Regensburgilaiset kyyhkyseni."
-
-Vähäisen miettimisen perästä sekin toivomus myönnettiin. Jos
-kyyhkyset kävisivät vaarallisiksi, niin oli muitakin hävityskeinoja
-niitä varten kuin haukkoja. Välipuhe oli loppunut; vanki ei saattanut
-enempää pyytää vanginvartialtaan. Sulttaanin kaikkivaltias ministeri
-ajatteli itsekseen, kun hän haremin oli jättänyt:
-
-"Valkeanliekki on meille hyödyllinen, kun vain suljemme sen vahvojen
-muurien sisään. Tämä nainen saattaa tulla verrattoman arvokkaaksi
-liittolaiseksi tahi vaaralliseksi viholliseksi. Minä pidän huolta
-siitä, että hän valitsee edellisen osan. Pahimmassa tilassa löytyy
-silkkinuoria... ja säkkejä."
-
-Hagar jäi yksin. Tuo suljettu ovi kohosi ikään kuin muurina koko
-hänen entisyytensä ja tulevaisuutensa välille. Hän oli vastaan
-ottanut tähtien kutsumuksen, niin, kuten välttämätöntä otetaan
-vastaan, ei pelotta, mutta empimättä. Nyt alkoi hänen sisällinen
-taistelunsa. Menneisyys kohosi hänen eteensä, hän pudisti pois
-kaikki muistot, kuten kuluneen vaatetuksen. Tuo mennyt elämä, olemus
-ilman pohjaa, etsintä ilman maalia, minkäpä arvoinen se olikaan? Ei
-löytynyt mitään eikä ketään, jossa hän eroamattomasti olisi kiinni
-riippunut. Mutta tuo ajatusten maailma, jossa hän oli elänyt, tuo
-masentamaton vapaudenhalu, jonka kaikki nöyryytykset olivat tehneet
-vain hillitsemättömämmäksi, mitä niistä tulisi? Hän vajoisi haremin
-alentavaiseen, hengettömään, ajattelemattomaan, eläimelliseen
-elämään, ruokittavaksi makeisilla, huvitettavaksi leluilla, ja
-koruilla koristeltavaksi. Hän teljettäisiin häkkiin, pantaisiin
-kultakahleisiin, ei yksikään liike olisi vapaa eikä yksikään toiminta
-itsenäinen, ja sitä elinajakseen! Hän palvelisi kahta despoottia
-tahdottomassa orjuudessa, kasvattaisi toista ja tottelisi toista
-sekä joutuisi ehkä molempien upotettavaksi. Mikä teeskentelemisen
-verkko, mikä elämä täynnä viekkautta! Hän, sukupuolensa vapain,
-uhkeamielisin, tiedoista rikkahin ja lahjakkain, alentaisi itsensä
-näin vertaisiansa alemmaksi ja vieläpä entistä köyhää Hagar Ringiäkin
-halvemmaksi...
-
-Hän viskasi itsensä toivotonna leposohvaan. Mitäpä hän ei olisi
-tahtonut antaa lieventävästä kyyneleestä, ainoasta lohduttavasta
-rukouksesta! Mutta hän ei saattanut itkeä, hän ei osannut rukoilla.
-Hän saattoi ainoastaan tuntea itsensä toivottoman yksinäiseksi, niin
-auttamattomasti kadotetuksi, kuten se tuntee olevansa, joka kaikki on
-rakentanut omaan itseensä ja on kadottanut itsensä.
-
-Äkkiä hypähti hän ylös.
-
-"Mitä Kristiina kuningatar sanoisi, jos hän Doxansa näkisi tässä
-alennustilassa? Eikö vain hän nauraisi niin sydämmettömästi, kuin
-_hän_ ainoastaan nauraa saattaa? Eikö hän voitonriemulla huudahtaisi:
-sanoinhan sen sinulle; ilman minua et ole mitään!"
-
-Suuttumuksen puna nousi Hagarin poskille.
-
-"Silloin minä kysyn häneltä samati kuin hänen oli tapana kysyä
-minulta: tiedätkö kuka _minä_ olen ja kuka _sinä_ olet? Tiedätkö että
-minä olen käskiänä valtakunnassa, jonka rinnalla sinun valtakuntasi
-on kuten pähkinänkuori? Oi, minä olen huoannut, olen sanomattomasti
-halannut kerran päästä vertaiseksesi ja nyt olen sinua ylhäisempi,
-nyt on sinun paikkasi minun jalkojeni juuressa! Älä sano, että olet
-yksinvaltias valtakunnassasi, sekä että minä ostan valtani olemalla
-suurvisiirin tottelevainen orjatar! Minä olen syntynyt valtaan, kuten
-sinä, ja mitä sinä ansaitsematta olet perintö-oikeudella saanut,
-sen minä olen viisaudella ja voimalla voittava. Yhdeksän vuotta,
-ja koetetaan sitte vertailla, mitä sinä olet minun rinnallani!
-Sinä ylenkatsot puolison velvollisuuksia, sinä et tahdo taipua
-miehen vallan alle. Hyvä, minä olen lapsen puoliso, minä olen yhtä
-itsenäinen kuin sinä; mutta minä olen, mitä sinä et _saata_ olla,
-vaikka halusta tahtoisit: herrani hallitsiatar."
-
-Uusi sulttaanitar käveli kiivain askelin edestakaisin pehmeitten
-lattiamattojen päällä. Hän oli päätöksensä tehnyt; hän oli jälleen
-entisellään.
-
-"Miksikä vapista? Arpa on langennut ja sitä ei muuttaa saata. Kyllä
-tulen Kuprilin orjattareksi sillä ehdolla, että hän tulee minun
-orjakseni. Tähteni, minä kiitän sinua! Sinä olet vienyt minut
-vallan portaille; sinä olet kerran vievä minua sen kultaiselle
-valta-istuimelle. En ole ollut mitään, tahdon kerran olla kaikki."
-
-Hiljainen huokaus salin kynnykseltä oli vastauksena näihin sanoihin.
-Sabina oli tuotu tänne suurvisiirin käskystä ja seisoi nyt ovella
-hämmästyneessä odotuksessa. Tuo rehellinen Nerikentyttö oli
-toivottomana pelästyksestä.
-
-"Ne sanovat... ne sanovat, että koiraturkki on ottanut minun rakkaan
-neitini!"
-
-"Niin, kuningattareksensa, Sabina. Ja sinun pitää oleman ensimmäisenä
-hovineitonani. Etkö ole iloinen noin suuresta kunniasta?"
-
-"Iloinen? Jumal' armahtakoon. Olisinko minä iloinen, kun haukka vie
-hienon kultakyyhkyseni?"
-
-"Lue minulle jotakin, minä tarvitsen sanan rauhattomuutta vastaan.
-Lue 45 psalmi, Herran voidellun vihkimisvirsi!"
-
-Sabina otti huoaten psalttariraamatun, jonka Risebergasta olivat
-mukaansa saaneet, selaili sitä, mutta ei saattanut kyynelten takia
-löytää vihkimisvirttä. Sen sijasta hänen silmiinsä sattui 57 psalmi:
--- "Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin
-tulen liekit; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat kuten keihäs ja
-nuolet, ja heidän kielensä kuten terävä miekka. Verkon he virittävät
-minun käymiseni eteen ja painavat alas minun sieluni. Korota itsesi,
-Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunniasi ylitse kaiken maailman!"...
-
-"Se ei ollut se psalmi, Sabina, jota tarkoitin."
-
-"Eikö ollut?" Suokaa anteeksi... "Minun jalkani on kompastunut"...
-"Älkää panko luottamustanne ruhtinoihin!"... "Sinä, Herra, älä tee
-liittoa hävityksen valta-istuimen kanssa."...
-
-"Ei, nyt et sinä osaa lukea. Valmista minun vuoteeni! Sinä olet nyt
-kaikki mitä minulla on jäljellä entisestä elämästäni..."
-
-
-
-
-13. Westfalin rauha.
-
-
-    Kuinka ihmeellistä! Kun voi sopia koko maailman kanssa!
-
-Ruskean hevosen ratsastaja aina yhä ratsasteli. Se oli 1647 nähnyt
-taistelevien sotajoukkojen nälkään näännyttävän toisiansa Böhmissä,
-oli irvistävällä mielihyvällä lukenut tuhannen ja vielä tuhannen
-nälkäkuoleman uhria, oli nähnyt maakansan hiipivän ulos yön tullessa
-piilopaikoistaan metsässä ja syöksevän leirien syrjäpaikkoihin
-kuolleitten ja puolikuolleitten kimppuun, ei enään ryöstääksensä
-heitä, vaan kuten pedot kalvaaksensa kuolleitten riutuneita luita.
-Hän hymyili; hän oli nähnyt vielä hirmuisempia tapahtumia, nähnyt
-lasten syövän kuolleita vanhempiansa ja puolimädänneitä ruumiita
-kaivettavan ylös kirkkopihoista. Sellainen on sota, se ei koskaan
-tule yksin; miekka ja kuula on armahtavainen nälän ja ruton rinnalla.
-Rutto oli täällä kuten kotonaan, se tuli ja meni ja tuli jälleen
-kuin korppi tappotanterelle. Mitäpä tuo ratsastaja ei ollut nähnyt
-noissa kurjissa parakeissa, jotka kolmenkymmen-vuotisen sodan aikana
-käytettiin sotasairaaloina!
-
-Mutta hän ratsasti yhä eteenpäin, hän ei saanut kylliksi, hän ei
-koskaan saa kylläksi. Hänen piti hädän ja kuoleman rinnalla näkemän
-myöskin vihan. Hän seurasi Hessiläistä karkaajaa Melanderia hänen
-hävitysmatkallaan Hessenin läpi. Götzillä oli jo julmuudessa
-voittajansa: 17 kaupunkia, 30 linnaa ja 300 suurta kylää katosi
-muutamassa viikossa tuleen. Viimeinenkin pirstale Hessenin
-varallisuudesta oli hävitetty ja Melander palkittiin arvonimellä:
-kreivi von Holzapfel.
-
-Ratsastajaa miellytti tämä taitava päällikkö, samati kuin häntä
-miellytti Banér, Wallenstein, Altringer, Götz, ja seurasi haluisesti
-häntä edelleenkin hänen sotaretkillensä. Siellä oli toivottavissa
-enemmän kurjuutta, kuin mitä ihmis-elamässä tavallisesti on.
-Kun Melander vuonna 1648 oli yhdistänyt baierilaisen sotajoukon
-keisarillisen kanssa, oli hänen komennettavanansa 33,000 sotamiestä,
--- siinä oli vielä jotakuinkin teurastettavaa -- ja sitä paitsi
-127,000 irtolaista, naisia ja lapsia. Mikä verraton saalis
-murha-enkelille, jos tämä joukko tappiolle joutuisi! Innostuneena
-toivosta seurasi ratsastaja joukkoa Baieriin Augsburgin läheisyyteen.
-
-Wrangel ja Turenne kulkivat varovaisesti Melanderin jäljissä ja
-ennättivät hänen Zusmarshausenissa, juuri kun hän oli lähettänyt
-pois baierilaiset, tehdäksensä palausretken helpommaksi, ja
-seisoi jäljellä keisarillisten kanssa. Oli ihana toukokuun yö.
-Kaikki tuoksui kevään ensimmäisessä ihanuudessa, ja kertut,
-jotka eivät tunteneet muuta kuin rakkauden ja mustasukkaisuuden
-sodan, lauloivat lehmuksien latvaksissa liverryksiään noille
-ääneti pimeässä marssiville ruotsalaisille ja ranskalaisille
-sotureille. Nuori eversti, Kustaa Kurki, joka oli kasvanut pois
-rakkaudenhaaveiluistaan, kannusti 800 ratsumiehen etupäässä
-hevostansa ensimmäistä hyökkäystä varten. Hän ryntäsi päälle,
-sai kovan vastuksen, survaistiin takaisin, ryntäsi uudelleen ja
-onnistui paremmin. Kolme kertaa keisarilliset jaksoivat vastustaa,
-kolme kertaa he väistyivät. Haavoitettuna antoi Melander kantaa
-itseänsä keihäitten päällä, kuulien tulisimmasti lentäessä, uusi
-kuula lävisti hänen ja hän kuoli. Vastustus lakkasi, keisarillisen
-joukon täytyi paeta, ja nuo 127,000... Täällä oli jotakin tehtävää
-ruskean hevosen ratsastajalle. Hän ratsasti noitten pakenevien,
-turvattomien, repaleisten, nälkäisten ihmisjoukkojen sekaan, joita
-vilisi lakeuksilla, teillä ja kukkuloilla niin pitkältä kuin silmä
-kannatti. Ne ratsastettiin kumoon, tallattiin, viskattiin toinen
-toisensa ylitse ja repelivät toisiansa, siinä missä verta vuotaen
-maassa makasivat, tempaistaksensa toinen toisiltaan leivänpalaa. Ne,
-jotka henkiin jäivät ja saattoivat paeta, hajaantuivat kodittomina ja
-saaliinhimoisina maakuntaan, kaikkien kurjuuksien ja himojen valtaan
-jätettynä. Ruotsalaiset ryntäsivät Baieriin ja hävittivät siellä niin
-perinpohjaisesti, että vielä 200:n vuoden kuluttua heidän nimensä oli
-kaikkien vallattomien lasten pöpönä.
-
-Ratsastaja jätti Wrangelin ja seurasi Köningsmarkia, kun tämä
-eräänä lämpimänä kesä-yönä äkkiä anasti Lillan puolen Pragia.
-Täällä ei ollut erin paljoa verta saatavana, mutta olipa runsaasti
-saalista. Kaikki, mitä laveiden lähiseutujen oli onnistunut pelastaa
-saaliinhimoisten vihollisten ja ystävien kynsistä, tuotiin tänne
-vahvojen muurien turviin ja ryöstettiin täällä, kun oli muurien yli
-päästy. Jokainen ruotsalainen, jokainen suomalainen päällikkö tuli
-joksikin aikaa rikkaaksi. Köningsmark jätti miljoonia jälkeensä,
-Kristiina kuningatar sai kalliita käsikirjoituksia tarpeeksensa, ja
-Upsalan yliopistolle tuli _Codex argenteur_. Pfaltzkreivi Kaarle
-Kustaa tuli syksyn sumujen muassa liika myöhään, tasataksensa
-ruotsalaisten aseitten voittoja ja saaliita.
-
-Ruskean hevosen ratsastaja oli väsynyt kolmenkymmenen vuoden
-ratsastuksen perästä ja piti muutaman hetken lepoa voittavan
-sotajoukon leirissä. Täällä voittoa vietettiin juomingeilla ja
-kierivillä nopilla. Unkarilainen viini tukehutti kaikki omantunnon
-äänet samalla kuin muistotkin kaikista vaivoista ja puutteista.
-Miksikä ei sotilas olisi varastanut ilon ja unhotuksen varalle tunnin
-tahi yön, tuosta lyhyestä ajasta, mikä hänellä vielä oli elettävänä?
-Noppapelin ritinää hämmensivät hurjat juomalaulut, nauru, ja
-vaihdoksi toisinaan herjaus, jota seurasi miekan-isku. Pelivoittona
-oli se saalis, joka tänään oli otettu ja huomenna kadotettiin.
-Ahkeruuden säästöraha ja koronkiskurin inha kulta menivät kädestä
-toiseen. Hopeinen ristiinnaulitun kuva punnittiin kädessä ja
-pidettiin vaihtovarana, ihanaa vankia vastaan, joka oli saatava
-noista 127,000:nesta. Ratsastaja ivallisesti hymyili: ei kylliksi
-saatu verestä, kyyneleistä, kurjuudesta, vihasta ja hävityksestä:
-sota hävitti vielä uskon-opin ja hyvien tapojen viimeisetkin
-jäännökset.
-
-Ratsastajan yhä jatkaessa matkaansa ruohottuneitten vainioitten yli,
-läpi poltettujen kaupunkien, loi hän hätimiten katseensa suureen
-rappeutuneeseen rakennukseen, joka sattumuksesta oli jäljellä ja
-jota oli tallina käytetty. Hänen katseensa kirkastui; hän havaitsi
-jälleen jäljen entisistä ratsastuksistaan. Tuossa rakennuksessa
-oli ennen ollut kukoistava koulu, jonka Lutherin aikalaiset olivat
-toimeenpanneet. Opettajat olivat kuolleet nälkään, oppilaat hajonneet
-ja tulleet sotilaiksi tahi ryöväreiksi, kentiesi molemmiksikin.
-Protestanttinen Saksanmaa oli ennen sotaa järjestänyt oivallisen
-koululaitoksen. Se oli hävitetty; se sukukunta, jonka nyt piti
-isiänsä perimän, oli saanut kasvatuksensa noitten 127,000, tahi
-heidän vertaistensa joukossa.
-
-Vihdoinkin tuli ratsastaja kahteen Westfalin kaupunkiin,
-Münsteriin ja Osnabrückiin, joilla vielä oli tarjottavana suojaa
-rauhanvälittäjille, edellisellä ranskalaisille, jälkimäisellä
-ruotsalaisille sekä molemmilla heidän vastustajillensa. Hän kurkisti
-satulastaan akkunoista sisään? nähdäksensä miten neuvottelut
-kävivät; hän melkein toivoi, että niistä joku seuraus syntyisi,
-sillä hän tarvitsi aikaa kootaksensa uutta poltin-ainetta, jota
-paitsi ihaninkin tuli vähitellen sammuu. Tämä odottamaton hurskas
-toivo oli kauan toteutumatta. Seitsemän vuotta oli rauhansopimuksia
-hierottu. Sodan alussa olivat hätähuudot hävitetyistä maista vuosi
-vuodelta käyneet äänekkäämmiksi, sitte aina uupuneemmiksi siksi,
-että vihdoin olivat ikään kuin kuolemallaan olevan huokaukset.
-Ne ponnahtelivat takaisin kivimuureista. Miksikä ruhtinaat
-luopuisivat vaatimuksistaan, valtioviisaat kunnianhimostaan,
-sotilaat saaliistaan. Valta vastusti valtaa, usko uskoa, vaatimukset
-vaatimuksia; ei kukaan tahtonut edes ulkonaisesti osottaa rauhaa
-tarvitsevansa. Usko oli ykspäisin. Ei mitään sopimusta neitsy
-Marian ja väärä-uskoisten välillä! Ei mitään suvaitsevaisuutta
-lutherilaisten ja kalvinilaisten välillä. Ei mikään hinta ollut
-liiaksi korkea iankaikkisesta autuudesta. Baierin vaaliruhtinaan
-Maksimilianin mielestä, joka antoi ruoskia itseänsä joka päivä,
-lahjaksi saatu pyhimyksen pääkallo täydellisesti korvasi hänen maansa
-hävityksen ja sadan tuhannen ihmisen surman.
-
-Lähettiläät viivyttivät matkustuksiaan, ministerineuvostot
-vastauksiansa. Kun vastaukset kuukausien perästä olivat
-tulleet, oli uusia kysymyksiä ilmaantunut, joittenka taas tuli
-odottaa sanansaattajain tuomaa vastausta. Siinäkös taisteltiin
-valtakirjoista, arvonimistä sekä etevimmistä arvoluokista!
-Kunnioitettaisiinko Venedigin lähettilästä arvonimellä: "ylhäisyys"
-vai ei? Kävisikö lähettiläs vieraissa toisen lähettilään luona, vai
-odottaisiko, että tuo toinen ensin tulisi hänen luoksensa? Mitenkä he
-pukisivat itseänsä vieraissa käydessään, ett'eivät arvoaan alentaisi?
-Kuka saisi istua vasemmalla, kuka oikealla puolen neuvospöydän
-ääressä, kuka juhlaseurueessa ajaisi kilpailiansa edellä, kuka
-perässä? Tulisiko keisari edustamaan pyhää Roman valtakuntaa tahi
-olisiko kullakin pienellä maakreivillä äänivalta päätöksissä?
-Viimeksimainittu koski kuitenkin ylhäisimpiä ylhäisyyksiä;
-arveluttavampia olivat ne tiedot, jotka sananlennättäjät toivat
-sodasta. Jokainen menestys lisäsi vaatimuksia toisella puolen ja sai
-toisen puolen epäilykseen. Ei, vielä täytyisi odottaa, saattaisihan
-siinä tapahtua onnellinen muutos. Ja kaiken tämän aikana, mikä
-kateus, mitkä juonet, mitkä salaiset ohjesäännöt ja kavalat
-kiertotiet tässä keskustelujen muurahaispesässä!
-
-Historia, joka on kirjoitettu Münsterissä ja Osnabrückissä
-tapahtuneista, kaikkia Euroopan valtoja, paitsi Turkkia ja Venäjää
-koskevista rauhansopimuksista, täyttää kuusi vahvaa nidosta.
-Ratsastajan pelkäämä hetki oli kuitenkin vihdoin tullut, jolloin
-sodan liekki oli sammuva poltin-aineen puutteesta. Keisari Ferdinand
-III oli uhrannut viimeiset sotajoukkonsa ja viimeiset aarteensa,
-hänen perintömaitansa uhattiin, hänen liittolaisensa luopuivat.
-Pyhimyksen pääkallo ei voinut pelastaa suurinta osaa Baierista.
-Tämä tapahtui silloin, kun Ruotsi lähetti sotaan 70,000 miestä,
-Ranska 40,000. Westfalin rauha allekirjoitettiin lokakuun 10
-päivänä vanhaa lukua 1648 Osnabrückissä sekä pian sen jälkeen taas
-Münsterissä. Ehdot ovat tunnetut: taattu omantunnon vapaus, pyhä
-romalainen valtakunta hajotettu liiton kautta 361:een itsevaltiaaseen
-pikkuvaltaan, 8:aan vaaliruhtinaskuntaan, nimikeisarikuntaan,
-jonka hallitsia kantoi keisarin arvonimeä; maavoittoja Ranskalle,
-Ruotsille, Hessen-Kasselille ja Brandenburgille; sekä 5 miljonaan
-riksiin Ruotsin palkatuille sotajoukoille. Espania jatkoi vielä neljä
-vuotta sotaansa Ranskaa vastaan.
-
-Näin lavealle ulottuvaa rauhansopimusta ei maailma ollut sitte Roman
-loistavien päivien nähnyt. Kolmenkymmen-vuotinen sota alkoi uskon
-puolesta, mutta oli lopulta sota vallan puolesta. Kirkko, joka
-tahtoi olla kaikki, oli tämän jälkeen tuskin muuta kuin valtion
-palvelia. Paavi Innocentius X, joka vastusti Westfalin rauhaa, ei
-itse käsittänyt, kuinka oikeutettu hänen vastustuksensa oli, jos
-sitä katsoi korkeammalta, kuin hänen paavillisen vallanhimonsa
-kannalta. Sillä taistelussa uskon puolesta katosivat maailmasta
-korkeimmat elämänkysymykset, mitkä ristiretkien ajoista siihen asti
-olivat voineet innostuttaa ja koota Euroopan kansaa. Sen tyhjyyden
-sijaan, jonka ne jälkeensä jättivät, syöksähtivät kaikellaiset
-huonot himot, jotka rupesivat vallasta taistelemaan. Ruhtinaat
-pakottivat holhouksen alaisia kansoja kuten lammaslaumoja edellään
-kulkemaan taistelussa valtiollisen asemansa puolesta. Missä ruhtinaat
-eivät hallinneet, nousi kansojen kateus taistelemaan kaupanteon
-ja yksityisen edun etuisuuksista. Siinä taisteltiin, mutta eipä
-enään sen edestä, mikä elämässä oli pyhintä, eli iankaikkisesta
-autuudesta; puolitoista vuosi-sataa eteen päin taisteltiin vallan,
-kullan ja kunnian puolesta, siksi että omantunnonrauha oli siittänyt
-ajatuksen vapauden ja se taas oli synnyttänyt kansanvapauden, joka
-haparoitsi etsien maaliansa valtiosäännöllisen hallitusmuodon ja
-kansallisuuksien aikakaudessa.
-
-Ruskean hevosen ratsastaja riisui hevosensa ja antoi uskolliselle
-seuraajalleen muutaman hetken levon.
-
-"Mitä?" sanoi hän. "Nyt jo väsynyt ja vielä on paljo, paljo
-tekemättä maailmassa! Kaviosi ovat kuluneet, lautasesi hyytyneen
-veren peittämiä. Etkö tiedä, että paljo vielä on tehtävänä sekä että
-on pitkä aika maailman loppuun? No siis, levähdä täällä hetkinen
-hävitetyn kaupungin tuhassa ja pureskele haudoilla kasvavaa ruohoa,
-sillä välin, kuin minä nousen vuorenhuipulle katselemaan työtäni!"
-
-Hänen tarvitsi oikaista pitkää vartaloansa, joka oli käynyt
-puutuksiin satulapuussa. Muutamilla askeleilla hän astui
-Finsteraarhornin kukkulalle ja katseli ympäri Eurooppaa. Keskustan
-valtakunnat, ne, jotka eivät ole pohjoiset eivätkä eteläiset, eivät
-itäiset eivätkä läntiset, olivat julman autioiksi saatettuja. Heidän
-asujamistaan oli kaksi kolmatta osaa kaatunut miekan, nälän tahi
-ruton hävityksistä; jälkeen jääneet katsoivat joka askeleelta arasti
-taaksensa, peläten, että turmion tuoja kentiesi jälleen seisoi heidän
-selkänsä takana. Paremman, vaikk'ei onnellisen kohtalon alaisia,
-olivat maan-osan muut valtakunnat. Idässä nousi mustia, uhkaavia
-pilviä, joittenka läpi pajarin nähtiin ponnistelevan Romanovien
-hallitsiasukua vastaan, puolalaisten pikkuruhtinaiden kalskuttelevan
-miekkojansa voimatonta kuningasta vastaan ja uhkaavan sarven
-nähtiin puolikuusta himmeästi pilkistävän pilvien välistä. Etelässä
-auringon valaisema Neapeli tutisi vihasta Espaniaa vastaan, joka,
-itse Ranskan hätöittämänä, ei tahtonut saalistansa jättää. Lännessä
-vartioitsi brittiläisten kapinallinen saari vangittua kuningastaan,
-sillä välin kuin Alankomaat ylpeinä levittivät merellä vapaata
-lippuansa. Pohjoisessa takoivat asepajat lepäämättä, joka toinen
-mies vietiin auran kärjestä, mutta kauppa kukoisti, voitot pyyhkivät
-monta kyynelettä. Ruotsi ja Suomi eivät itse tunteneet, kuinka
-arveluttavasti he verta vuosivat, voitettu Tanska tunsi haavansa sitä
-paremmin.
-
-Rauha tuli. Rauha, tuo vanhan Kustaa kuninkaan aika, joka oli
-loppunut, kun hänen hautakellonsa lakkasivat soimasta. Ruotsissa ja
-Suomessa tuskin enään löytyi miestä tahi naista, joka saattoi muistaa
-rauhan aikaa. Suku suvun perästä oli syntynyt, kasvanut, elänyt ja
-kuollut rauhattomuuden aikana. Kuinka monta vihollista? Se vain
-kysymyksenä. Yksi, -- siitä ei puhumistakaan, se koski enimmäkseen
-rajaseutua. Kaksi, -- siinä täytyi pitää selkänsä vapaana. Kolme tahi
-useampia, -- niitä vastaan oli ainoastaan yksi ainoa parannuskeino:
-voitto. Ja nyt, nyt ei tarvinnut odottaakkaan vihollista enään.
-Kuinka kummallista! Kun voi sopia koko maailman kanssa eikä enään
-tarvinnut lähettää poikiansa sotaan kuolemaan, ei enään kahdesta
-leivänkannikasta antaa toista sotajoukon elatukseksi, ainoaa
-hevostansa kuormaston tarpeeksi, ainoaa taalariansa kaikkia nielevään
-sotaan! Tämä tuntui oudolta. Vanhat sitä eivät uskoneet, he olivat
-niin usein ennenkin tulleet petetyiksi; nuoret eivät sitä myöskään
-uskoneet ja kiirehtivät kuulutusta ottamaan saadaksensa häitä pitää,
-ennenkuin uusi sotaväen otto tulisi tempaamaan sulhasen morsiamensa
-sylistä. Kiitokset pidettiin kirkoissa; muutamat kaupungit, joilla
-vielä oli talikynttilöitä, asettivat juhlavalkeita palamaan,
-toiset, joilla ei ollut, jäivät pimeiksi myöhäisenä syys-iltana.
-Maaseutulaiset eivät sellaista koreutta käsittäneet. Monta kyllä oli,
-jotka Jumalaa kiittivät, mutta myöskin ne lukivat kuitenkin litanian
-ja rauhanrukouksen kiitoksen jälkeen.
-
-Tukholman kaupunki eli juhlariemussa: siellä oli pidetty huolta
-siitä, että yhteinen kansa sai oikein selvän käsityksen rauhan
-merkityksestä. Jumalanpalveluksia kaikissa kirkoissa, muistorahoja,
-ilotulituksia linnan ja virran luona, kaikellaisia kansanhuvituksia
-toreilla ja puutarhoissa. Nyt oli Kristiina kuningattarella
-tuhlaamisen syytä. Nyt oli hänen ja valtakunnan mahtavin aika,
-mutta nyt oli myöskin hänen kunniansa korkeimmalla asteellaan,
-sillä kaikki tiesivät, että hän se oli, joka oli jouduttanut tuota
-kunniarikasta rauhaa ja ilman hänen mahtisanaansa se todenmukaisesti
-vielä olisi riippunut sotapäällikköjen miekankärjessä. Ensimmäinen
-sananlennättäjä sai 600 tukaatin kultavitjat ja sanansaattaja
-aateloittiin, palkintoja jaettiin runsain käsin, ja rauhansovinto
-pantiin kultakupukkaan.
-
-Jos ilo ei ollutkaan yhtä yleinen keisari Ferdinand III:nen hovissa,
-niin koetettiin siellä kuitenkin näennäisesti iloa osottaa. Myöskin
-siellä _Te deumia_ veisattiin, kansa huvitteli itseään, kellot soivat
-ja messut kaikuivat yöt päivät, munkit kulkivat juhlakuluissa pitkin
-Wienin katuja liehuvine lippuineen ja pyhimysten luut koreissa
-pyhäinjäännös-arkuissa. Neitsy Mariaa ei tunnustettu voitetuksi:
-taivaan kuningatar oli, voimallisempana kuin maallinen tuolla
-ylhäällä lumimaassa, rauhaa rukoillut.
-
-Eräs keisarin alammaisista, vanha juutalainen Regensburgissa,
-sai eräänä syksypäivänä rauhansanoman konttooriinsa. Pieni
-liike valkoisen parran alla olevassa ylähuulessa melkein näytti
-surunvoittoiselta hymyilyltä. Hän tiesi sen jo edeltä päin;
-sepä oli hän, joka oli rauhan tehnyt; siinä puuttui näihin asti
-allekirjoitukset vain.
-
-"Porvari-oikeus Israelille on vielä lykätty toistaiseksi!" mutisi hän
-hiljaa itsekseen. "Kärsivällisyyttä! Levätkööt nyt hetkisen Itämeren
-ja Tonavan välillä. On huolta pidetty siitä, että yhtiöt Habsburg ja
-Bourbon tarjoavat toinen toistansa enemmän. Minun tilini... hm...
-Jerobeam!"
-
-Ensimmäinen konttooripalvelia astui sisään.
-
-"Keisari saa ne kolme miljoonaa, joita hän on pyytänyt, ja minä
-vaadin Ranskan, arkkiherttua Ferdinand Kaarlelle annettavat
-vahingonkorvaukset takuudeksi. Baierin vaaliruhtinas saa miljoonan
-ylisen Pfaltzin takuutta vastaan. Nyt se ei ole 100,000:nen arvoinen,
-mutta kymmenen vuoden perästä on se meille antava pää-oman korkoina.
-Muut saksalaiset ruhtinaat saavat maksaa 80 prosenttia edeltäkäsin
-taikka tulla minutta toimeen."
-
-"Prinssi Kaarle Stuart pyytää yhä uudestaan rahoja, astuaksensa
-maalle Englannissa. Se on ainoa ja viimeinen keino, millä hän voisi
-pelastaa kuninkaan, hänen isänsä hengen", ilmoitti konttoorikirjuri.
-
-"Kaarle I kukistukoon. Hän on minun pettänyt kuten kansansakin. Mene!
-Minä asetan Oliver Cromwellin Englannin valta-istuimelle."
-
-Kymmenen minuuttia tämän jälkeen palasi Jerobeam, tuoden mukanaan
-vähäisen ohuen erittäin taajaan kirjoitetun paperiliuskan, joka
-äsken oli tullut kyyhkypostissa Konstantinopolista. Ruben Zevi pani
-lasisilmät nenälleen ja luki järkähtämättömän tyvenenä paperilla
-olevaa hienoa kirjoitusta.
-
-"Tiedän, tiedän", sanoi hän itsekseen. "Venedigin on tällä kertaa
-onnistunut puolustaa Kandiaa. Ei tee mitään, sen tulolähteet ovat
-loppuneet, kilpailu häädetty, Janitscharit voitettu... Muhamed IV on
-pantu valtaistuimelle... uudet sopimukseni onnellisesti päättyneet,
-turkkilainen valta on viittauksestani valmis hyökkäämään keisarin
-niskaan... Vielä tahdon hillitä puolikuuta... Oi minun viisasta
-Hagariani, minä tunnen sinun käsialasi! Sinä kaikkiin kykenet...
-Israelin Jumala, sinä tiedät, miten Abraham sai taistella uhratessaan
-Isakkinsa! Mutta täytyihän minun uhrata Hagar sinun suuren työsi
-tähden; hän on sen valmistava!... Vakoojat häntä ympäröitsevät
-sulttaanin palatsissa; jokainen orjatar kuuntelee, jokainen eunukki
-on valmis häntä pettämään. Mutta hän on voittanut sulttaanin äidin,
-Tarchanin, venakon; henkivartiaston päällikkö on häneen täydellisesti
-kiintynyt... Lapsi raukka, sulttaani, näkee hänessä ainoan
-suojeliansa ja uskoo hänelle kaikki. Kuprili itse on taipunut hänen
-vaikutuksensa voimasta... hänellä on näennäinen valta, mutta Hagar
-se on, joka hallitsee ja kaikkia päättää. Molemmat käsittävät, että
-he yhdessä kykenevät kaikkeen, ja sepä heidän välillään ystävyyden
-säilyttää. Oi, minun tyttäreni, minun tyttäreni, sinä pidät nyt
-osmaanien koko valtaa käsissäsi!... Benjamin palaa Smyrnan ja
-Välimeren kautta... Jerobeam!"
-
-"Mestari!"
-
-"Benjaminia odotetaan palaavaksi Smyrnasta näinä päivinä. Ei mitään
-hälinää! Kuusikymmentä meidän miehistämme asetetaan hajalle pitkin
-virran rantaa, jotta ovat valmiit häntä suojelemaan, jos kansanjoukot
-uhkaisivat. Linnaan levitetään kultakankaasta tehty matto, jonka
-tulee ulottua portista ylikerran portaille asti. _Täällä_ häntä pitää
-otettaman vastaan kuninkaallisilla kunnianosotuksilla."
-
-Ratsastaja palasi ruskean hevosensa luo. Hän oli nähnyt kaikki ja
-kuullut kaikki Finsteraarhornin kukkulalta. Kun näkymätön väräjävä
-ääni-aalto toi hänen korviinsa tuon vanhan juutalaisen sanat Tonavan
-rannalta, vääntyivät hänen kasvonsa ivalliseen hymyyn.
-
-Sulttaanittaria ja kuninkaita! Ja minä säästäisin päivänkorennoisia!
-
-
-
-
-14. Voitonriemuinen Parnassos.
-
-
-    Kultaisen ajan pitää takaisin palajaman.
-
-Suuren, myrskyisen seitsemännentoista vuosisadan keskipalkoilla
-Kristiina kuningattaren nimi kuten säteilevä tähti voitti loistossa
-kaikki kilpailiansa. Hän näytti olevan määrätty vuosisatansa
-loistavaksi keskipisteeksi. Noin suuren, verisen kiistan täytyi
-kuitenkin vihdoin laskea aseensa hänen jalkojensa juureen. Oli paljon
-heräävää, unesta selviämätöntä tutkimusta, ja paljon epäselvää uuden
-ja paremman aikakauden halajamista, ja monta kummallista merkkiä
-siitä, että tämä uusi jo seisoi portin edessä tahtoen sisälle, se
-kokoontui kaikki hänen valta-istuimensa ympärille ja nimitti häntä
-tulevan maailman-aikakauden kunnialla kruunatuksi Sibyllaksi. Hän
-seisoi vallan ja kunnian kukkulalla. Westfalin rauha oli nostanut
-hänen ikään kuin meren tyyntyvien aaltojen harjalle, Euroopan
-sovinto-tuomarittareksi. Kaikki hänen eteensä polvistui, kaikki häntä
-ylisti. Ruotsin kansa kulki voitonriemussa, sen ystävät kerjäsivät
-muruja maavoitoista, sen viholliset salasivat mairitteleviin
-hymyilyihin katkeruutensa. Kaikki runoiliat lauloivat latinaisia
-ylistysrunoja, kaikilla puhujalavoilla julistettiin, että Minerva
-jälleen oli ylösnoussut, kaikki hovit ja neuvoskammarit lähettivät
-sanansaattajia ilmoittamaan ihailuaan. Ja tämä korkeasti ylistetty
-kuningatar, vuosisadan keskipiste, oli nyt neljännelläkolmatta
-ikävuodellaan nuoruuden uhkeimmassa kukoistuksessa, hänen edessään
-oli kasvamassa pitkä kesä ja kesän tuolla puolen etäällä oleva syksy,
-jonka hedelmiä hän korjaisi. Mitäpähän kuolevainen enään enempää
-onnelta olisi pyytää saattanut?
-
-Mutta aivan täydellinen ei hänen voitonriemunsa ollut. Vuonna 1649
-lokakuussa, oli Kristiina ahkerien keskustelujen perästä onnistunut
-saamaan yksin-omaiseen palvelukseensa aikakautensa suurimman
-ajattelian Cartesiuksen (René Des Cartes'in) ja kehotuksillaan saanut
-hänen muuttamaan Tukholmaan. Ruotsalaiset katselivat ihmetellen tuota
-pientä, laihaa ukkoa, jonka lakkaamatta oli vilu ohuessa, mustassa
-kamlottiviitassaan, eivätkä ymmärtäneet, mitenkä jättiläissielu
-mahtuisi niin pieneen, rappeutuneeseen ruumiinrakennukseen. Kristiina
-sen paremmin käsitti; hänen mielestään se päivä oli mennyt hukkaan,
-jolloin hän ei saanut imeä viisautta tuosta näennäisesti kuivuneesta
-mimerinlähteestä. Kello 4:n ja 5:n aikaan talviaamuisin täytyi tuon
-vähäisen ukon täristen kiivetä kuningattaren odottavaan vaunuun ja
-ajaa linnalle. Siellä tutkittiin kaikki ihmissielun salaiset komerot,
-kaikki ajattelian epäilykset, kaikki hämärät arvoitukset Jumalasta,
-jonka kuitenkin täytyi olla olemassa, koska hän katoavaisiin
-olentoihin oli luonut katoamattomuuden ajatuksen, mutta oli
-käsittämätön ja etäinen kuin itse ajatuskin. Täällä ei enään löytynyt
-mitään tilaa uskolle, kaikki oli epäilystä, kaikki, paitsi oma
-olemus, jota ei epäillä saattanut. Ja kun nämät kaksi olivat viisi
-tuntia mietiskelleet kuningattaren kylmässä huoneessa, jossa tuli
-kamiinissa paremmin loisti kuin lämmitti, lähetettiin tuo vilustunut,
-melkein puolittain uuvuksissa oleva ranskalainen jälleen asuntoonsa
-k:lo 10 aamupäivällä, kun hän ei enään edes ajattelemaan kyennyt,
-siellä kääriytyäkseen villavaippoihin ja saavuttaakseen uusia voimia
-tulevan aamun istuntoon.
-
-Kaksikymmentä vuotta oli tuo kuuluisa ajattelia istunut sisällä
-lämpimässä hollantilaisessa lukuhuoneessaan eikä kauemmin voinut
-kestää ruotsalaista ilman-alaa. Tammikuun lopulla 1650 odottivat
-kuningattaren vaunut turhaan portin luona; helmikuun 11 päivänä
-lähti Cartesiuksen mahtava henki etsimään sitä Jumalaa, joka hänelle
-oli ollut matemaatillinen problemi. Kristiina oli kaksi viikkoa
-ihan lohduttamaton. Kukapa olisi voinut ajatella, että noin kurja
-ruumis olisi verhonnut noin voimallista sielua? Eipä hän itsekkään
-pitänyt vähäistä kylmettymistä hyttysen puremaa pahempana. Uudemman
-filosofiian perustaja haudattiin Tukholmassa. Myöhemmin muutettiin
-hänen ruumiinsa Parisiin, mutta Sergei koristi Aadolf Fredrikin
-kirkon kuvalla, jossa nähtiin Cartesiuksen siivellisen hengen
-valaisevan tulisoihdulla maailman avaruutta, jolloin hän huntuun
-verhotun maapallon päältä nostaa peitteen.
-
-Tuli sitten kesällä 1650 nuo kummalliset valtiopäivät, jolloin kolme
-aatelitonta säätyä nousi kapinaan ylivaltaista aatelia vastaan ja
-käytti puhetapaa sellaista, josta olisi ilman kuningattaren välitystä
-syntynyt sisällinen sota.
-
-Tuon kuohulaineen maininki ulottui niin pitkälle, että vielä kaksi
-sataa vuotta tämän jälkeen Ruotsin etevin historioitsia joutui tuosta
-kiivaaseen väittelyyn. Sen vaiheet jääköön historian kerrottavaksi.
-Kristiinalle tämä taistelu tuotti käännekohdan. Hän alkoi sen
-kuningattarena ja lopetti naisena. Hän alkoi, turvaten aatelittomiin
-säätyihin, taistelunsa aatelisten kasvavaa ylivaltaa vastaan, joka
-uhkasi kahlehtia kuninkaat ja kansat. "Nyt", sanoi hän, "on aika
-poistaa väärinkäytökset." Mutta nuo papit, porvarit ja talonpojat
-kävivät hänelle liika rohkeiksi. Kun hänen omassa hallinnossaan
-nähtiin väärinkäytöstä, seurasi toisellainen kuninkaansana: "Täytyy
-niin taputtaa tuota valkoista lasta, ett'ei musta unohdu!" Hän
-taputti molempia ja molemmat tunsivat itsensä pettyneiksi. Se oli
-Richelieun ja Mazarinin valtiotaito: ei kansanvalta eikä aatelisvalta
-saanut häneltä riistää hänen itsevaltiasta kruunuansa. Hän istui alas
-kahden tuolin väliin ja jäi siihen istumaan. Ihailun korkeimmalla
-kukkulalla alkoi panettelu. Johannes Rudbeck oli totta uneksinut:
-tähti alkoi laskea, mutta sitä ei vielä huomattu, se laski kaareillen.
-
-Näillä valtiopäivillä toimitti kuningatar vallanperiälleen Kaarle
-Kustaalle oikeuden antaa lapsilleen, tuleville Kaarleille,
-perintö-oikeuden kruunuunsa. Mitä haihtuva maine merkitsi sen
-kuninkaallisen perinnön rinnalla, jonka hän vallanperimyksessä jätti
-valtakunnallensa!
-
-Nyt Kristiina oli kruunattava, ja noitten neljä kuukautta kestävien
-kruunausjuhlien maine täytti maailman. Aina yhä eteen päin
-lykättynä, pidettiin vihdoin juhlakulku Jakobsdalista Tukholmaan
-tuorstaina lokakuun 17 päivänä 1650 säätyjen läsnä ollessa. Pitkänä
-ja loistavana kulki se kunniaporttien läpi sillä välin, kuin 40
-sotalaivaa virrassa linnan alipuolella lippujen liehuessa ampumalla
-ilmoitti tervehdyksiänsä. Sunnuntaina lokakuun 20 päivänä toimitti
-arkkipiispa Lenasus kruunauksen Isossakirkossa. Ei mikään kommellus
-ollut pahaa ennustamassa. Kaikki kävi onnellisesti ja loistavasti;
-kruunaushevoset hopeakengissä, kruunaushärkä komeili kullattuine
-sarvineen, viini vuosi virtana kansan joukoille, ilotulitukset
-kestivät puoli-yöhön ja sitte seurasivat tappelut päihtyneiden
-kesken. Sitten tulivat pitkissä riveissä ylhäisten pidot. Ja silloin
-tapahtui vähäinen sivuseikka, joka kuuluu tähän kertomukseen.
-
-Niitten monien lähetyskuntien joukossa, jotka kaikista valloista
-ja hoveista toivat onnentoivotuksia kruunausjuhlaan oli myöskin
-tatarilais-turkkilainen lähetystö. Siinä oli kymmenen kummallisesti
-puettua itämaalaista, jotka Muhamed IV:nen puolesta lahjoittivat
-kuningattarelle komean, kullalla kirjaillun satulavaipan. Eräs
-sen aikuinen kertoja mainitsee tatarilaisista, että: "sen kansan
-sievistelytaito oli hyvin heikko, ja kun joku kuningattaren väestä
-meni heitä tervehtimään, hyppäsivät he penkille; sellainen oli heidän
-sivistyksensä. Heillä oli myöskin muassaan mainittava henkilö, jota
-käyttivät pappina, soittajana ja ruoanlaittajana."
-
-Tatarilaiset pääsivät kuningattaren luo, he viskasivat itsensä
-maahan, otsat vasten pehmeää lattiamattoa sekä antoivat sitten
-onnentoivotuskirjoituksen.
-
-Kuningatar suvaitsi ottaa vastaan kalliilla kivillä koristettuun
-hopearasiaan asetetun pergamentin, jonka kuvakirjaimia ei kukaan
-läsnä olevista osannut lukea, ja kuiskasi hymyillen häntä tänään
-palvelevalle hovineidelle, Ebba Sparrelle:
-
-"Jospa minulla nyt olisi Doxani täällä, niin hän minulle nuo
-harakanvarpaat selittäisi."
-
-Samalla havaitsi hän pienen tuohon viralliseen turkkilaiseen
-onnittelukirjoitukseen kiinnitetyn valkoisen silkkikäärön. Hän kiersi
-käärön auki ja luki, suureksi hämmästykseksensä seuraavat kuusi
-seitsemän, kauniilla latinalaisella käsikirjoituksella präntättyä
-ruotsinkielistä riviä.
-
-    "Hagar Sulttaani, Osmanien kuningatar, lähettää Ruotsin Kristiina
-    kuningattarelle tervehdyksensä Jumalan kaikkivaltiaan armosta.
-    Tulkoon päiväsi lukuisiksi ja onnellisiksi. Kuten sinä olet
-    suojellut minun tieni, tahdon minäkin suojella sinun alammaistesi
-    teitä minun valtakunnassani. Minä jätän sinut Allah'in ja hänen
-    suuren Profeettansa huomaan ja olen sinulle kuninkaallisella
-    ystävyydellä suosiollinen. Annettu Stambulin Seraljissa
-    Moharremin 12 päivänä vuonna tuhatkuusikymmentä Hedschran jälkeen.
-
-                                                   _Hagar_."
-
-Hehkuva puna nousi kuningattaren poskille. Hän rutisti kädellään
-pehmeän silkkivaatteen palloksi, ja olisi kentiesi tallannut sen
-jalkojensa alle, ellei se olisi ollut vahvalla silkkinuoralla
-kiinnitetty Sulttaanin onnentoivotuskirjoitukseen. Sitä hän ei
-saattanut tallata. Hän sanoi jäähyväiset lähetystölle, läksi
-huoneisiinsa, antoi kutsua luoksensa itämaisten kielien tutkian
-professori Johan Terseruksen, joka valtiopäivillä pappis-säädyssä oli
-ollut kuningattaren uskottuja, ja kysyi häneltä, osasiko hän selittää
-turkin kieltä.
-
-Terserus luki syrian ja arapian kieltä, vaan ei turkinkieltä.
-Kuitenkin näitten kielien välillä oli niin suuri yhtäläisyys, että
-tämä oppinut teoloogi luuli saattavansa noudattaa kuningattaren
-toivomusta; hän kun halusi tietää, oliko tuo turkkilainen kirjoitus
-todellisesti Sulttaanilta. Tarkastuksessa tuli ilmi, että kirjoitus
-kaikin puolin oli oikea.
-
-"Oletteko varma siitä, ettei kirjoitus ole jonkun pahajuonisen
-juutalaisen _falsariami_?"
-
-"Aivan varma, teidän majesteettinne. Siinä on, paitsi tavallista
-rukouskaavaa ja Allah'in nimimerkkiä, suurmuftin allekirjoitus ja
-visiiri Kuprilin, jonka käsi-alan minä olen nähnyt."
-
-Kristiina näytti hänelle tuon valkoisen, rutistuksesta jotenkin
-ryppyiseksi käyneen, silkkikäärön.
-
-"Mitä sanoo tohtori Johannes tästä?"
-
-Terserus luki, hymyili ja vastasi:
-
-"Teidän majesteettinne, jos tämä on sama juutalainen löytölapsi, joka
-kymmenen vuotta sitten luki kreikkaa minun johdollani Turussa, niin
-saatan uskoa hänen voivan mitä hyvään."
-
-"Samaa minäkin", sanoi kuningatar. "Te näette, hän kirjoittaa
-minulle, ikään kuin hän olisi vertaiseni, taikka vähän parempikin.
-Eikö tämä ole ihan kummallista? Noin oppinut ja alentaa itsensä niin,
-että on barbarilaisen haaremissa!"
-
-"Olen kuullut sanottavan, että nykyään hallitseva sulttaani on
-yhdeksänvuotias."
-
-"Mitä? Yhdeksänvuotias? Mutta sepä mainiota valtioviisautta!
-Antakaa minulle yhdeksänvuotias puoliso, niin minä heti suostun
-säätyjen toivomukseen, minä menen naimiseen vaikka tänä päivänä!...
-Odottakaa, te saatte kuulla, mitä minä vastaan ottomanisella
-purpura-leposohvallaan olevalle serkulleni."
-
-Kuningatar istui kirjoituspöytänsä ääreen, kirjoitti ja luki
-seuraavat sanat, jotka sitten, silkille painettuina, vastauksena
-olivat annettavat tatarilaiselle lähetystölle:
-
-    "Ruotsin kuningatar Kristiina tervehtii; Osmanien Kalifia
-    Muhamedia, neljättä sen nimellistä, Jumalan kaikkivaltiaan
-    armosta. Olen ilolla vastaan ottanut kirjoituksesi ja toivon
-    sinulle onnellista hallitusta rauhassa kristittyjen kanssa.
-    Kasvakoon partasi kerran niin pitkäksi, että se ulettuu yli
-    Bosporin Perästä Galataan"...
-
-"Eikö tosiaan, tohtori Johannes, tämä ole oikein itämaista?"
-
-"On, ja poikamaista, teidän majesteettinne."
-
-"Oikein. Sillä tavallapa yhdeksänvuotiaalle sulttaanille
-kirjoitetaan. Mutta kuulkaa vielä:
-
-    "Toivon sinulle myöskin monta ihanaa puolisoa, jotka
-    leuhottelevat kärpäset vuoteesi äärestä, tämähän olkoon heidän
-    osansa ottomanisen valtakunnan hallinnossa, sekä ett'et sinä
-    koskaan saisi aihetta lähettää heille silkkinuoraa uhkaukseksi
-    nenäkkään kielen tähden. Jumalan haltuun. Annettu Tukholman
-    linnassa 23 päivä lokakuuta armon vuotena tuhannen kuusisataa ja
-    viisikymmentä.
-
-                                          _Kristiina Regina_."
-
-"Noh, mitä tästä sanotte, tohtori Johannes? Onko armollinen
-seraljissa oleva serkkuni saanut sopivan vastauksen?"
-
-"Jos minä saan lausua ajatukseni, niin olisi ehkä viisainta jättää
-vastaus valtiokanslerin arvosteltavaksi", vastasi tuo älykäs Terserus
-empien.
-
-"Mitä? Te neuvotte minua kysymään valtiokanslerilta? Te, joka
-valtiopäivillä... Pitääkö minun kuten koulutytön antaa hänen oikaista
-kirjeitäni?"
-
-"Minä vain rohkenen ajatella, että sen henkilön, joka on uskaltanut
-kirjoituksensa kiinnittää sulttaanin julkiseen onnentoivotukseen,
-täytyy olla mahtava. Teidän majesteettinne on itse myöntänyt,
-että puheena olevassa asiassa tästä henkilöstä saattaa uskoa mitä
-hyvään..."
-
-"Entä sitten? Tulkoon hän vain vaikka keltaisen viheriäiseksi
-harmista; sitäpä minä juuri tarkoitankin."
-
-"Minä pyydän anteeksi; teidän majesteettinne ymmärtää paremmin tämän
-asian kuin minä. Alammainen ajatukseni on, että, jos turkki meille
-suuttuu, saattaa hänen merirosvonsa tehdä meille paljon haittaa
-Välimeressä. Sen lisäksi on hän meille hyvin hyödyllinen pitämässä
-puolalaista ja venäläistä niskoiltamme, puhumattakaan keisarista, jos
-joku uusi rauhattomuus tulisi. Meidän ei pitäisi ennen aikojaan häntä
-suututtaa."
-
-Kristiinan veri kuohahti.
-
-"Ja tuota sanoo minulle pappismies, kristitty teoloogi! Meidän
-pitää pysymän ystävyydessä Turkin kanssa; ottakoon hän kuinka monta
-kastettua ruotsalaista neitoa hyvänsä ja tehköön heitä väärän
-profeetan orjiksi; me emme saa häntä suututtaa! Ohoh, tohtori
-Johannes, missä katkismuksessa tuo löytyy kirjoitettuna? Ja minä
-kun teistä luulin... Mutta yhtäkaikki. Minä kiitän teitä siitä,
-että olette oikeiksi todistanut harakanvarpaat. Kyllä sietää
-ajatella, mikä hyödyllisintä olisi, mutta älkää minua kiusatko
-valtiokanslerillanne. Hyvästi!"
-
-Kristiina harkitsi ja antoi, nyt kuten aina, jolloin Vaasaveri
-tyynempänä juoksi, viisautensa hallita. Tuo ivallinen kirjoitus
-hävitettiin ja uusi laadittiin, joka oli soveliaammin kokoon pantu.
-Vaitiolo jäi ainoaksi vastaukseksi Hagar Sulttaanin nenäkkäisyyteen.
-
-Mitä ei saatu silkille panna, se uskottiin ystävälle.
-
-"Ebba, mitä sanot tästä kirjeestä ja lempisulttaanittaresta?"
-
-"Mitä minä sanon? Hän oli aina hullu ylpeydestä. Haremi on kanapiha;
-ne kalkkunat, jotka parahiten kaakottavat, kadottavat päänsä ensiksi."
-
-"Mutta sulttaani on yhdeksänvuotias lapsi! Saatatko ajatella
-onnellisempaa yhteensovitusta... kaikki oikeudet eikä mitään
-velvollisuuksia! Olla naimisissa ja kuitenkin olla neitsy; olla
-itsevaltiaan puoliso ja kuitenkin hänen hallitsiansa. Kaikesta,
-mitä Hagarissa olen ihaillut, on tämä schakkipeli kaikkein
-eriskummallisin. Se on niin ihmeellistä, että minä melkeinpä olisin
-valmis antamaan hänelle kaikki anteeksi tuon nerollisuuden vuoksi..."
-
-"Tänään, Kristiina. Nero tänään ja kuristettu huomenna."
-
-"Mahdollista. Tiedänkö minä, tahi tiedätkö sinä, elämmekö huomenna?
-Hänen ei tarvitse kuten minun, pelätä kruunua samalla, kun se hänen
-päähänsä lasketaan."
-
-"Orjatar!... Elinaikuisessa vankeudessa!"
-
-"Oohoh, hän kyllä itsensä hoitaa, kyllä hän tulee ulos."
-
-Kruunausjuhlat voittivat kaikki, mitä siihen asti oli Ruotsissa
-nähty ja jatkuivat muutamien päivien tarpeellisen levon perästä,
-aina seuraavan vuoden helmikuun loppupuoleen. Kunniaportteja,
-eläintaisteluja, piirijuoksuja, vaeltavia vuoria, amatsooneja,
-metsänhaltioita ja merenhaltioita, muriaaneja, norsuja, esille
-kieriviä laivoja, teaatteritansseja ja kaikellaisia valepukimia
-vaihteli tanssien, ilotulitusten, aamuun saakka kestävien
-aterioitsemisien sekä kokonaan paistettujen härkien, viinistä
-tehtyjen suihkulähteitten ja vielä monen muun kanssa, jota ylhäisille
-ja alhaisille oli valmistettu. Kalliimpien ja kummallisimpien
-joukossa oli Stjernhjelmin teaatteritanssit tahi oikeammin huvitus:
-"Voitonriemuinen Parnassos", jonka valmistukset olivat vieneet
-enemmän kuin puoli vuotta ja joka ensi kerran näytettiin tammikuun
-9 päivänä 1651. Ei ollut helppo löytää mitään järjestystä tämän
-kappaleen 30:nessä "esityksessä", jota uudempi aika nimittäisi
-kuvaelmaksi, ja jossa, paitsi laulajia ja tanssioita esiintyi 80
-haaveellista olentoa, jokainen kertoen kuka hän oli, ja mitä hänen
-tuli tehdä Kristiinan kunniaksi. Olympian jumalat ja jumalattaret,
-Troijan, Kreikan, Roman sankarit, runottaret, sulottaret, hyveet ja
-paheet esiintyivät vuorotellen intialaisten, persialaisten, sotaväen,
-runoiliain, filosoofien, kelloseppien ja kirjanpainajain kanssa.
-Loistavat koristemaalaukset ja puvut, jotka silmiä ihastuttivat,
-palkitsivat tuon kehnonpuolisen kokoonpanon ja pitivät jossakin
-määrin katselioita lämpiminä lämmittämättömällä kilparadalla, jota
-välistä käytettiin sirkuksena, toisinaan teaatterina, pakkasessa
-sellaisessa, jossa lämpömittari olisi näyttänyt 20 astetta, jos se
-siihen aikaan jo olisi ollut keksittynä.
-
-Katseliapaikat olivat amfiteaatterin muotoon asetetut pitkät
-penkkirivit toinen toisensa takana ja toistansa ylempänä. Alimpana,
-lähimpänä rataa, nähtiin ylhäisempi sotapäällikkyys ja muita
-ylhäisiä mieskatselioita. Kalliilla matoilla peitetyn toisen rivin
-keskustassa nähtiin kuningatar hovikuntineen, valtakunnan neuvosto,
-ulkomaalaiset lähetystöt ja aateliston jäseniä rouvineen niin monta,
-kuin siinä tilaa sai; niitten takana kolmannella ja neljännellä
-rivillä aatelistoa ja aatelittomat säädyt, muutamat vaimoineen;
-takana olevissa riveissä oli katselioita taajaan ahdattuina alemmista
-säätyluokista. Valaistus oli sellainen, kun se öljylampuista olla
-saattoi; ja mukavuudet sen mukaan. Airuet ja palveliat tekivät
-parastaan hillitäksensä sitä sohinaa, jota ei kuningattaren
-läsnä olokaan saattanut estää ja joka toisinaan teki puheen
-näytelmäpaikalla kuulumattomaksi osotteluksi.
-
-Kuningattaren seurassa kaivattiin suosikki Maunu De la Gardie.
-Hän oli näkymättömänä kulissien takana, kuningattaren toisena
-persoonana, joka toimitti hänen määräyksensä mukaan kaikki, missä ei
-kuningattaren arvo suvainnut hänen ylhäistä persoonaansa näkyvissä
-olemaan. Kristiinan takana istui pfaltzkreivi, vallanperiä, synkkänä
-ja hajamielisenä, tuskin häntä sanallakaan kunnioitettiin. Vuoroon
-armollisena ja tyytymättömänä ivaili Kristiina ranskalaisten
-lähettilään kanssa jokaista kohtausta. Mercurius oli liiaksi laiha,
-Minerva liika lihava, muusat olivat kuten karjapiiat, filosoofi kuten
-paistinkääntäjä.
-
-"Miten tämä teidän korkea-arvoisuuttanne miellyttää?" virkkoi
-Kristiina, kääntyen arkkipiispan Lenaeuksen puoleen, jonka hän oli
-kutsuttanut rinnalleen, luultavasti sen vuoksi, että hän kirkon
-puhdas-oppisena ylipäällikkönä kovin inhoi näitä pakanallisia
-temppuja. "Kuuleeko teidän korkea-arvoisuutenne, mitä mies tuolla
-uskaltaa sanoa?
-
-    "Ken hurskahin
-    Saa pilkatkin.
-    Saa maksaa huvitukset,
-    Ja kaikki kustannukset..."
-
-[Voitonriemuinen Parnassos, toinen näytös, 9:säs kohtaus.]
-
-"Hän kertoo meille maailman tapoja, eikä hän kentiesi olekkaan
-väärässä", vastasi arkipiispa.
-
-Valtioneuvoston läsnä olevista jäsenistä oli valtiokansleri poissa,
-joka esteeksensä oli sanonut voivansa pahoin. Presidentti Kurki ja
-amiraali Ryning tasasivat huomionsa teaatteritanssin ja politiikan
-välillä. Siinä se nyt juuri vähällä oli, taisiko Mazarini kestää
-frondea vastaan Ranskassa. Ryning sanoi ankaria sanoja kuningattaren
-itsevaltaisesta menettelystä, hän kun oli koettanut asettaa
-ruotsalaisia sotajoukkoja ja laivoja kardinaalin käytettäväksi. Kurki
-hymyili valtioviisaalla tavallaan.
-
-"Ruotsalainen isänmaan-ystävä saattaa olla levollinen, hänellä on
-etevä kuningatar, mutta tämä kuningatar on nainen."
-
-"Valitettavasti!" mötisi Ryning merimiehen rehellisellä suun
-mutkistelemisella.
-
-"Sanokaa onneksi. Paitsi Aleksanderia ja Cæsaria ei meidän armollinen
-kuningattaremme ketään niin ihaile, kuin Condén suurta prinssiä, ja
-Condé on nyt kardinaalin vihollisten puolella. Olkaa huoleti meidän
-laivastostamme!"
-
-Kurjen ensimmäinen, tämän kertomuksen alussa mainittu puoliso, tuo
-rakastettava Sofia De la Gardie, oli kuollut ja Kurki oli puoli
-toista vuotta sitten mennyt uusiin naimisiin Kristiina Hornin kanssa.
-Tämä uusi haltiatar Kurjen ruhtinaallisessa kodissa oli katseliain
-joukossa saanut paikkansa valtioneuvos Ryningin rouvan rinnalla ja
-kestitsi naapuriansa, joka maalta oli tullut, päivän kiertävillä
-hovijuoruilla.
-
-"Teidän armonne saattaa ajatella mille mielelle olisimme tulleet, jos
-me täällä Tukholmassa olisimme äkkiarvaamatta saaneet, verilöylyn
-kesken kruunauksen juhlamenoja."
-
-"Jumala varjelkoon!" virkkoi luottavasti tämä Risebergan hurskas
-vanha rouva. "Tuollaisia pakanallisia näytelmiä ja sen lisäksi vielä
-verilöyly! Onko tehty kapina hänen majesteettinsa pyhitettyä henkilöä
-vastaan?"
-
-"Ei, mutta teidän armonnehan saattaa ajatella, minkälainen outo,
-tavaton tapahtuma. Tänne tuli turkkilaisia ihmis-syöjiä leveissä
-housuissa ja turbaanit päässä ja lahjoittivat hänen majesteetillensa
-mesopotamilaisen onnentoivotuksen eräältä entiseltä kammaripiialta,
-jonka nimi oli Hagar, ja joka nyt lienee suurmogulin sulttaanitar
-ja uskaltaa nimittää kuningatarta sinuksi. Hänen majesteettinsa oli
-ollut niin vihaan syttynyt, että hän heti paikalla oli käskenyt
-hakata turkkilaisten päät poikki. Mutta arkkipiispa rukoili armoa
-heidän puolestaan, joten he saivat pitää henkensä sillä ehdolla, että
-heti tulisivat kristityiksi."
-
-"Hagar?" vastasi Risebergan rouva, joka tätä hovijuorua
-kuunnellessaan tarttui tuohon rakkaaseen nimeen. "Kukapa se Hagar
-lienee, joka ennen on ollut kammaripiika?"
-
-"Hän on ollut täällä Tukholmassa ennen ja hänen nimensä sanottiin
-olleen Rydin tahi Rönning, en sitä niin tarkoin muista. Hän on ollut
-Kersti röökinän kirjansiivooja. Ja nyt on hän itsensä antanut Turkin
-haltuun ivataksensa kuningatarta ja kaikkea, mikä kristillistä on."
-
-"Suokaa anteeksi, teidän armonne... en voi hyvin... minun täytyy
-puhua kuningattaren kanssa!" huudahti tuo onneton hurskas rouva
-ja nousi, vavisten joka jäsenessään. Samassa nousi esirippu ja
-nähtiin Kreikan seitsemän viisasta. Kaikkien silmät katsoivat sinne
-päin, ei kukaan uskaltanut liikahtaa, kun pelkäsivät häiritsevänsä
-kuningatarta huvissaan. Vielä neljänneksen tuntia täytyi tämän
-kasvatti-äideistä parhaimman kärsiä kaikkia epätietoisuuden tuskia.
-Oi, tuo komeus, nuo koreillut naamiot, jotka saattavat viehättää
-iloisia, onnellisia, kevytmielisiä, kuinka äärettömästi ne runtelevat
-tuskallista äidin sydäntä, oikeinpa ne muodostuvat paholaisen
-pilkaksi joka ivailee ja rikki riistää hänen sydämmensä!
-
-Vihdoinkin esirippu jälleen laskeutui. Valtioneuvos Ryningin rouva
-nousi istualta ja kuiskasi miehensä korvaan jotakin. Valtioneuvos vei
-hänet presidentti Kurjen luo, joka paremmin tunsi Hagarin kohtalot,
-kuin mitä hän oli nähnyt hyväksi uskoa uudelle puolisolleen. Kurki ei
-salannut sitä vaihdosta näissä kohtaloissa, joka häntä itseään kovin
-läheltä ja kipeästi koski.
-
-"Teidän armonne", sanoi hän, "me olemme löytäneet kotkanmunan ja
-nähneet siitä lähtevän pienen poikasen, jonka luulimme saattavamme
-kasvattaa kyyhkyseksi. Me näimme siipien kasvavan ja terävien silmien
-katselevan ulos maailmaan, mutta me luulimme voivamme pitää tuota
-tavatonta lintua häkissä ja leikata sen siipiä. Me olemme pettyneet,
-teidän armonne. Kotkanpoikanen kyyhkysenhaamussa on riistänyt
-itsellensä tien häkistä pois ja lentänyt aurinkoa kohti. Sinne hän
-ei pääse, lapsi raukka; ennen tai myöhemmin on häneen metsästäjän
-nuoli sattuva. Mutta sellainen on hänen synnynnäinen luontonsa; me
-emme saata muuttaa, vaan ainoastaan surkutella hänen kohtaloansa.
-Suokoon Jumala, ett'ei tämä kuvastele toisen kohtaloa, joka on häntä
-ylempänä!"
-
-Jälleen esirippu nousi ja nyt näkyi muusat kaikki 9:än ja kolme
-graatiaa istuen hopeoituissa vaunuissa, joita jalopeurat vetivät, ja
-amor oli ajajana. Vielä neljänneksen tunnin täytyi Risebergan rouvan
-sydämmeensä sulkea huokauksensa ja sydämmensurunsa. Sitten kysyi
-hän, oliko tataarilainen lähetystö vielä kaupungissa, ja sai tietää,
-että raakalaiset vihdoin huomenna lähtisivät. Peläten joutuvansa
-huomion-alaiseksi hiipi hän pois, viettääksensä koko seuraavan yön
-rukouksissa ja aamupuoleen kirjoittaaksensa kirjeen, niin täynnä
-kyyneleitä ja rakkautta, että ainoastaan enkeli saattaa lankeevalle
-turvatillensa niin kuiskaella, tahi äiti kirjoittaa kadotetulle
-lapselleen. Mutta voitonriemuinen Parnassos yhä ylisteli Kristiinaa
-katseliain riemuitessa. Maailman neljä kulmaa avautui, neljästä
-päästä tuli esiin neljä kuningasta, jotka kruunasivat Hyvettä, ja
-tämä päivän kunniaksi nimitettiin Kristiinaksi.
-
-    "Kaikki säädyt kiittäkööt nyt hyvettä,
-    Kuninkaat ja kansat mailman äärissä."
-
-Ja sitten seurasi "suuret teaatteritanssit", jossa nuo neljä
-kuningasta ja heidän suurijoukkoinen seuransa tanssi kruunatim Hyveen
-ympärillä. Mutta maailma oli liian ahdas tälle komealle Hyveelle;
-siellä tuli viimeiseksi "eräs ihana ja harvinainen, tähän yksinomaan
-keksitty taideteos." Aurora ja muusat nähtiin äkkiarvaamatta astuvan
-alas taivaasta ja ottavan luoksensa Hyveen sen joukon keskeltä, joka
-häntä oli kruunannut ja ylistänyt. "Sen kautta koko Parnassos tuli
-loistavaksi ja valaistuksi kirkkaudessa ja ihanuudessa."
-
-    "Jo rusohohteinen Aurora
-    Käy sulle, Svea, nousemaan,
-    Autuudensarvi seurassaan,
-    Ja kaunis, kukoistava Flora."
-
-Nyt maailman ensimmäinen kultainen aika on takaisin tuleva ja kaikki
-kukoistukseen joutuva Kristiinan, Kustaavien periättären kautta.
-Jokainen sääty saa tarpeensa kaikesta, mitä hän toivoa voi.
-
-    "Ken pimeän ja päivän luopi,
-    Ken Jupiterin voittavi,
-    Hän, Phoebon loiston mestari,
-    Hän onnen myöskin meille suopi.
-
-    Jumala suokoon Svean maalle,
-    Myös valtaistuimelle sen
-    Runsahan armopaistehen,
-    Ja pitkää ikää _Kristiinalle_."
-
-
-
-
-15. Suosikit.
-
-
-    Hän ylenkatsoi suosikkejansa.
-
-Löytyi todellakin niitä, jotka luulivat, että kultainen aika oli
-takaisin palaava. Niin monta voittoa, niin paljon kunniaa, niin
-loistavaa neroa, niin oppineita kiitospuheita, niin runsaita
-lupauksia nuriseville säädyille kuningattaren kruunauksessa!
-Valtiopäivillä olleet talonpojat lähtivät kotia jouluksi 1650
-pettynein toivein, mutta vahvalla luottamuksella Kristiinaan, että
-hän kaikki parantaisi, kun hän vain saisi vallan herrojen melun
-yli. Ne ne olivat, jotka panivat sodan alkuun, ne, jotka kansaa
-sortivat, ne, jotka tuhlasivat valtakunnan varat. Jumala siunatkoon
-Kersti röökinää; eikö hän ole antanut valtakunnalle rauhaa; eikö
-hän ole pannut pois viralta torven soittajat ja vaskirummun lyöjät,
-kammariherransa ja hovijunkkarinsa? Ja porvari sanoi tuttavilleen
-markkinoilla, ja talonpoika rukoili pappinsa kanssa kirkossa siihen
-aikaan, kun rahatoimikammari tyhjennettiin voitonriemuisen Parnasson
-tähden: Jumala siunatkoon Kersti röökinää ja suokoon hänelle pitkän
-hallitusajan!
-
-Kaksi vuotta myöhemmin, kun pitkämatkaiset tuttavat kysyivät
-kauppiaalta porvariluukun luona: "Mitä Tukholmasta kuuluu?" eivät he
-vastausta saaneet, tahi jos saivat, niin porvari ensin katsoi arasti
-ympärilleen ja kuiskasi: "Sanotaan, röökinä on lumottu."
-
-"Kuka sen on tehnyt?"
-
-"Sitäpä ei kukaan tiedä, mutta muutamat arvelevat, että sen on tehnyt
-vanha rouva Ebba Brahe, joka nuoruudessaan lumosi kuningas-vainajan,
-röökinän isän."
-
-Kirkkoon kokoontui kansa kolmen kuninkaan päivänä, kun teksti antoi
-erityistä aihetta rukoilemaan hallitsian puolesta, ja kysyttiin
-papilta saarnan jälkeen, mitä Tukholmasta kuului. Rakas isä väänteli
-patalakkiansa eikä ollut kärkäs vastaamaan, mutta kun häntä
-pakotettiin, niin hän huoaten vastasi, että oli monta sutta, jotka
-nyt olivat hiipineet lammashuoneeseen. "Siellä Tukholmassa on nyt
-yltäkyllin ulkomaalaisia oppineita", sanoi hän, "ett'ei kukaan enään
-uskalla sylkeäkkään kadulla. Kaikki he kieltävät Isän Jumalan ja
-uskovat perkelettä, joka heille kirjoja kirjoittelee. Ja jokaisesta
-sellaisesta kirjasta, jonka he painettuna jättävät Kristiina
-kuningattarelle, saavat he tuhannen taalaria, ellei enemmänkin, ja
-vielä lisäksi kultavitjat, jonka lukossa on käärmeen koukeroita."
-
-Vanha ritari, joka oli palannut sodasta runsaine saaliineen ja
-rakentanut itselleen maaseudulla linnan, kysyi kotiin tulleelta
-pojaltaan: "Mitä Tukholmasta kuuluu?" -- Poika, Ranskan uusimman
-muodin mukainen keikari, kohotti olkapäitään ja vastasi sellaisella
-huolettomalla äänellä, jota nuoriso tähän aikaan oli oppinut
-käyttämään: "Röökinä on hullu." -- "Mitä? Hän, joka on lisännyt
-meidän oikeuksiamme, hän, joka on lahjoittanut meille kaksi
-kolmatta-osaa valtakunnan maasta!" -- "Niin", vastasi jälleen
-nuori jalosukuinen kohottaen uudestaan olkapäitään, "miksikä sitä
-nimittäisin, joka leipoo kreiviä, vapaaherroja ja aatelismiehiä,
-aivan kuten leipuri leipiä kypsentää, ja lahjoittaa niin runsain
-käsin lahjoitusmaita, ett'ei kukaan enään tiedä, onko toinen ennen
-häntä saanut saman tilan?" -- "Olet oikeassa", sanoi isä. "Kun ei
-enään ole mitään lahjoitettavana, otetaan meiltä kaikki pois."
-
-Näin kulki puhe. Mutta Kristiina kuningatar ei ollut hullu, eikä
-lumottu; hän oli ainoastaan liika ylhäinen laskemaan. Hän oli
-kuningatar joka sormenjäsenessään, niin, että luuli omistavansa
-kaikki ja siksi voivansa suoda itselleen huvituksen antaa pois
-kaikki. Kultaa, sitä taas jostakin sisään virtaili, mutta kruunu
-on avonainen, sillä ei ole kantta eikä pohjaa; siinä ei saata
-mitään säästää, siitä täytyy kaiken juosta ulos, muuten se ei olisi
-kruunu. Valtakunnan tarpeet? Eikö kuningatar ole valtakunta? Kansan
-köyhyys? Puhetapa! Hän kyllä tunsi ne vanhat valitusveisut. Eivätkö
-he saattaneet tyytyä leipään ja silliin? Eikö kunniassa ole kyllin
-rikkautta, ja koskapa Ruotsin valtakunta oli ollut niin mahtava
-kuin nyt? Anna minulle taalain tytön hame, suomalaisen pettuleipä,
-lappalaisen kurja hökkeli, niin olen kuitenkin kuningatar, -- niin
-kauan, kuin minua miellyttää olla kuningattarena!
-
-Tämä suurenmoinen pääpiirre arvoituksen tapaisessa henkilössä, tuo
-halu, olla kaikki, tuntea kaikki, voida kaikki, on Kristiinan avain.
-Vuodesta 1650 oli hän valtakunta ja kansa: pian oli hän tuleva vielä
-enemmäksi; hän oli tuleva aikansa keskipisteeksi.
-
-Itsenäisenä ja umpimielisenä, oli hän sentään toisinaan saattanut
-paljastaa jonkun sopukan sydämmestänsä; hän oli kuitenkin nähnyt
-rinnallaan yhden uskotun ystävän, jolle hän saattoi kertoa omasta
-itsestään. Nyt hänen kohtalokseen tuli, että myöskin tämä ystävä
-oli hänen jättävä. Kesken kruunausjuhlaa ilmaisi Ebba Sparre eräänä
-iltana, että Jaakko Kasimir De la Gardie, Maunu kreivin nuorempi
-veli, oli pyytänyt häntä omakseen, ja Ebba anoi nyt kuningattaren
-suostumusta. Kristiina hymyili; hän oli itse raivannut tämän uuden
-kosian tien, hänessä oli se naisellinen heikkous, että hän tahtoi
-naittaa pois serkkujansa ja hovineitojansa. Mutta hän muistutti
-Ebbaa, että heidän sopimuksestaan toukokuussa 1864 vielä puuttui
-muutamia kuukausia.
-
-"Nuo kolme vuotta pitää täyteen tuleman, ennen kuin minä kadotan
-kuningattareni jokapäiväisen armon, jota ei mikään palkita voi",
-vastasi Ebba.
-
-"Hyvä. Minun mielestäni Jaakko kreivi ei ole hullumpi. Hänellä on
-huonompi pää kuin hänen veljellään, mutta enemmän taitoa. Vahinko,
-että hän on kolme vuotta sinua nuorempi."
-
-"Minä jään aina nuoreksi, niin kauan kuin olen yhden-ikäinen
-naimattoman kuningattaren kanssa."
-
-"Silloin siis olet nuori harmaapäisenäkin vielä, Ebba. Minun
-lohikäärmeeni odottaa turhaan nuo kolme vuotta. Jollakin täytyy
-syöttää petoa, vaikka se sitten olisi kissanpoikasella. Ellei
-lohikäärme saa ahmaista prinsessaa, saa hän ahmia kruunun. Toivonpa
-että hän saa kyllänsä. Huomenna vietämme kihlaustasi linnassa."
-
-Vuoden kuluttua kihlauksen jälkeen vietettiin nuoren parin häitä
-suurella komeudella Tukholman linnassa. Kuningatar antoi morsiamelle
-hopeaserviisin, joka oli 6,000 riksin arvoinen ja esiintyi
-itse hääpäivän edellisenä iltana pidoissa, missä paimenet ja
-paimentajattaret ottivat jumalien vieraissakäyntiä vastaan. Liitto,
-joka oli onnen auringonpaisteessa solmittu, kesti ainoastaan viisi
-vuotta ja loppui, kun Jaakko Kasimir De la Gardie sai urhoollisen
-sotilaskuoleman Köpenhaminan valleilla 1657.
-
-Yli noitten loistavien, tanssivien, tuhlaavien vuosien 1651 ja 1652,
-yli ensimmäisen, kiihkeästi vastustetun ja vihdoin takaisin otetun
-vallanluopumisen, yli Messeniuksien verisen mestauslavan, yli uusien
-kreivikuntien, vapaaherrakuntien, aateliskirjojen, oppineitten
-kiitosrunojen, balettien, pitojen, valtiollisten juonten sekavien
-vyhtien, sotavarustuksien ja hoviportaissa hiipivien jesuiittajälkien
-juoksee kertomuksen lanka yhä eteenpäin vuoteen 1653, joka oli
-suosikkien vuosi. Ei yhtään aurinkoa ilman kiertotähtiä. Vaihdettu
-prinssi ylenkatsoi hamettansa, mutta ei saattanut irroittaa itseänsä
-sen korko-ompeluista ja palteista, naisen mielipiteistä.
-
-Vuodesta 1647 vaihtelivat oppineet Kristiinan hovissa suuresti. Ne
-tulivat, näyttivät taidetemppujaan, saivat kiitoksia, käytettiin,
-varustettiin kultavitjoilla, erotettiin virasta suosiosta tahi
-epäsuosiosta, eläkkeellä tahi ilman eläkettä, ja katosivat.
-Kristiinan Doxaa seurasi mainiompia kirjanhoitajia: Vossius,
-Freinshemius, Salmasius... Vossius joutui kinaan Salmasiuksen
-kanssa, suistui pois armosta, mutta hänen onnistui pelastaa itsensä
-suosion sirpaleella. Bocclerus työnnettiin Upsalaan, sai selkäänsä
-ylioppilailta ja kirosi Ruotsia. Salmasius lähetti Bourdelotin,
-Bourdelot loisti aikansa, mutta hänen kukisti Pimentelli. Maunu De la
-Gardie oli kahdeksan vuotta ollut onnen korkeimmalla kukkulalla, kun
-eräs Klaus Tott niminen nuori mies esiintyi... toisen ja kolmannen
-luokan tähtiä oli monta loistamassa.
-
-"Tungel", sanoi kuningatar suikealle hovikanslerillensa, jonka
-onnistui niin hyvin lakaista jälkensä umpeen, että häntä nyt
-käytettiin juoksiapoikana sellaisissa asioissa, "kuinka tohtorini
-tänään voi?"
-
-"Niin hyvin, kuin hänen uutteruutensa sallii. Hän on lohduttamaton,
-kun ei ole neljään päivään saattanut persoonallisesti vakuuttaa
-itseänsä teidän majesteettinne terveydestä. Illalla on hänellä armo
-tulla katsomaan teidän majesteettianne."
-
-"Onko hän maksanut Tungelille, jotta tämän minulle kertoisitte, tahi
-onko Tungel maksanut hänelle, peittääksensä omia syrjähyppyjänsä?"
-
-"Varjele meitä, kuka noin pahoin on panetellut uskollista
-palveliaa? Minä, köyhä mies, en ole uskaltanut lahjoilla suorittaa
-noin oppinutta herraa, mutta kyllä minä aamulla näin kaksi uutta
-hopeakannua tohtori Bourdelotin asunnossa sekä komean, satuloitun,
-uuden hevosen hänen tallissaan. Kuusi kareetia oli odottamassa portin
-luona. Puhunko alammaisuudessa, mitkä ylhäiset herrat olivat siellä
-sisällä tervehdyksillä?"
-
-"Ole vaiti; en tahdo mitään kuulla. Vai niin? He lahjoittavat hänelle
-hevosia ja hopeakannuja? Ja jos he saisivat näyttää oikeata mieltään,
-niin he häntä kestitsisivät mestauspyörällä. Illalla siis? Hän on
-silloin näkevä tieteen koossa minun luonani. Sano hänelle, että minä
-otan vastaan oppineet ja hovin."
-
-Hovikansleri kumarsi alammaisesti. Hän oli aamulla saanut Bourdelotin
-kyökkiin pistetyksi ihmeen kauniin hirvenpaistin, koska tohtoria
-ei mikään anatoomillinen tutkistelu niin miellyttänyt, kuin maukas
-paisti.
-
-"Kenen saan minä kunnian ensiksi kutsua?" kysyi Tungel.
-
-"Kreivi Tottin."
-
-"Minä kiirehdin..."
-
-"Älkää taittako vanhoja hämähäkin sääriänne kreivin portaissa! Te
-tulette kyllä vielä ajoissa tekemään kuperikeikan." [Vielä kahdeksan
-vuotta onnistui tuon taitavan juonittelian luikertaa itsensä
-Kristiinan ja Kaarle Kustaan suosioon, mutta pantiin pois kaikista
-viroistaan 1661 ja kuoli yhtä mahdittomana, kuin unhoitettunakin.]
-
-Kellon lyödessä 4 iltapäivällä tuli tohtori Bourdelot, tuntia
-aikaisemmin kuin muut kutsutut. Hän oli hieno, vilkas, jotenkin
-tanakka 43-vuotias herra ja häntä olisi saattanut luulla
-täydelliseksi hovimieheksi, ellei jotakin halpaa ja röyhkeää,
-jota Kristiina nyt alkoi huomata, olisi ollut ilmaisemassa onnen
-kohottamaa. Keskustelu kävi ranskaksi.
-
-"Olette ollut sairas, rakas tohtori. Mitenkä lääkäri niin rääkkää
-hoidettaviaan, että hän tulee omaksi hoidettavakseen?"
-
-"Niin, sanokaapas sitä, teidän majesteettinne! Sepä seuraus siitä,
-ett'ei itse enään ole nuori, kun ihmiselle on suotu semmoinen
-kadehtittava onni, että saa parantaa rakastettavia kuningattaria.
-Kuinkas voidaan? Ei mitään voimattomuutta? Unettomuutta? Pyörtymisiä?
-Olkaa niin armollinen ja pistäkää ulos kielenne!... Kas niin, noin.
-Vähän valkoinen. Arvasin, että teidän majesteettinne jälleen on
-nauttinut sauhutettua sianlihaa. Olen pakotettu tekemään kiusallisia
-kysymyksiä kyökkimestarilta. Jumalattaren tulee elää ambrosiasta. Ei
-suinkaan ole ollut mitään suonen-iskua, sitte kuin minulla viimein
-oli kunnia?"
-
-"Jättäkää minut rauhaan noitten suonen-iskuinne kanssa. Te olette
-vampyyri. Tahdotteko tehdä minusta tylsämielistä?"
-
-"Suokaa anteeksi suoruuteni; teidän majesteettianne vaivaa liiallinen
-nerollisuus. Päivällä teidän majesteettinne kirjoittaa lakia
-Eurooppaa varten, yöllä tiedettä varten. Ei saata samalla olla
-Jupiter ja Apollo, Minerva ja Diana. Myöskin jumalien tulee säästää
-itsiänsä elääksensä."
-
-"Kirjoittakaa minulle resepti Hesperiidien omenista!"
-
-"Teenhän minä parastani. Minä rohkenen joka päivä sanoa teidän
-majesteetillenne: viskatkaa pois hallitushuolet; löytyy vetojuhtia
-kyllin, jotka ovat luodut iestä vetämään! Antakaa oppineitten
-selitellä Kabbalaa ja pappien katkismustansa; teidän majesteettinne
-poimii ne hedelmät, jotka ovat mieluisat, ja nauraa muita. Jumalani,
-miksikä olemme olemassa, ellemme elääksemme ja nauttiaksemme elämää?
-Ja se, joka sitä varten on saanut kaikki tarpeelliset lahjat:
-nuoruutta, kauneutta, nerollisuutta, valtaa, rikkautta, maailman
-ihailua ja omia hyveitä, mitenkä mieletön hän olisi, jos viskaisi
-luotaan kaiken tuon etsiäksensä viisaitten kiveä tahi kentiesi
-huolehtisi tulevaista elämää! Satuja ja papinviekkautta! Viskatkaa
-pois kaikki huolet, eläkää iloista elämää, nauttikaa kohtuullisesti,
-jotta voisitte nauttia enemmän, kas siinä, teidän majesteettinne,
-Hesperiidien omenat!"
-
-"Tohtori, te ansaitsette olla raakalainen, te ymmärrätte valmistella
-esansia, te olette ottaneet Cartesiuksen opista hienoimman mehun:
-epäillä kaikkia paitsi itseänsä, ja siksi käytellä kaikkea muuta,
-paitsi itseänsä, ikään kuin ei olemassa oloon oikeutettuna.
-Tiedättekö, minä saattaisin pitää teitä aikakautemme suurimpana
-miehenä, ellen välistä hetken heikkoudessa oli taipuvainen...
-ylenkatsomaan teitä!"
-
-"Ennen tahtoisin olla teidän majesteettinne verikoirana, ennenkuin
-marakattina, kuten Vossius, tahi kettuna, kuten... suokaa raiteeksi,
-olen unhottanut nimen. On sanottu minulle, että teidän majesteettinne
-ottaa vastaan iltaseuran... Suokaa minun koetella valtasuontanne!...
-Ei ole aivan levollinen. Minä rukoilen teidän majesteettianne, ei
-mitään tieteellisiä, syvämielisiä tutkistelemuksia! Ennemmin jotakin
-helppoa, jotakin iloista... Uskallanko kysyä, kutka oppineet tänä
-iltana saavat armon..."
-
-"Vossius, Ravius, Bochart, Nandé, Meibom..."
-
-"Ah, Bochart, joka huvitti teidän majesteettianne taidokkaalla
-huilunpuhaltamisellaan! Nandé on kirjoittanut vanhojen kreikkalaisten
-tanssitaidosta, Meibom heidän soitostaan. Teidän majesteettinne
-luvalla saavat he näyttää taitoansa."
-
-Pienempi hovipiiri, enintään nuorisoa ja uusia tulokkaita sekä
-lähettiläitä, oli koossa, kun kuningatar neljänneksen yli viisi astui
-sisään. Juhlallinen muoto oli jätetty pois näistä tuttavallisista
-piireistä. Tavallisesti joku oppineista luki esitelmän, jota sitten
-seura arvosteli ja myöskin kuningatar itse. Mutta lääkäri oli
-kieltänyt tuollaisen työn tänä iltana. Hän oli lähinnä majesteettia
-seuran keskipisteenä. Itse tuo äsken omavaltainen Maunu kreivi alensi
-itsensä kysymään uuden suosikin terveyden tilaa sekä valittamaan,
-että hänen sairautensa oli ryöstänyt monelta tilaisuuden saada hänen
-hyödyllisiä neuvojansa. Bourdelot vastasi huolettomasti, että hän
-nyt oli jälleen voimistunut ja luuli voivansa parantaa kaikkia muita
-tauteja, paitsi korttipeli-himoa ja ylpeydenhimoa. Viimeisiä sanoja
-sanoessaan loi hän katseen uusimpaan kreiviin, nuoreen Klaus Tottiin,
-jolla juuri oli armo puhutella kuningatarta.
-
-Kuuluisan herra Aaken ainoa poika Klaus oli tähän aikaan 23-vuotias
-ja oli niin nuorella iällä jo ennättänyt tulla kreiviksi,
-ylimmäiseksi kammariherraksi, valtaneuvokseksi ja henkivartiaston
-kapteeniksi. Hän ei saattanut tulla Maunu kreivin rinnalle
-kauneudessa, notkeudessa ja hienoissa hovitavoissa, mutta hän oli
-pitkävartaloinen, kukoistava ja voimakas nuori mies, joka tunsi
-suonissaan kuninkaallista verta ja näytti olevan valmis koettelemaan
-voimiansa vaikka koko maailmaa vastaan. Paitsi että hän oli tappelia,
-joka oli peritty ominaisuus, tiesivät juorut myöskin kertoa, että hän
-oli suuri kortinlyöjä sekä muuten hillitön elämässään, mutta eivät
-aavistaneet hänessä uutta suosikkia. Yksinkertainen luonnonlaki oli,
-ett'ei Bourdelot ja Tott voineet kärsiä toisiansa.
-
-Uusi tulokas, kuten Tottkin, mutta 10 vuotta vanhempi, oli
-espanjalainen lähettiläs Don Antonio Pimentelli, eräs kaunis,
-notkea hovimies, jolla oli mustimmat hiukset ja vilkkaimmat
-maurilaiset silmät, mitä Ruotsissa milloinkaan oli nähty. Hän tasasi
-kohteliaisuutensa kuningattaren, jonka armoissa hän näkyi olevan, ja
-suojeliansa Bourdelotin välillä, joka piti silmällä hänen jokaista
-askelettaan.
-
-Tänä iltana, jolloin ei esitelmää ollut tarjolla, huvitteli seura
-itseään oppineilla ja älykkäillä arvoituksilla. Missä on ympyrän
-neliöitsemys! Nopassa, joka antoi kultarahan kieriellä. -- Kuka
-on keksinyt _perpetum mobilen_? Koski ja lörpötyshimo. -- Kuka
-on sitte keksinyt ruudin? Paholaisen rippi-isä. -- Eikö hän ole
-tehnyt maailmaa onnelliseksi muilla hyödyllisillä keksinnöillä? On,
-pelikorteilla. -- Mikä on viisasten kivi? Kiteytynyt uni. -- Kuka
-on keksinyt kreikkalaiset ja romalaiset? Koulumestari, joka oli
-saanut kimpun vitsoja nimipäivälahjaksi ja oli epätiedossa, mistä
-hän löytäisi sopivia syitä. Ja sillä tapaa sitä jatkettiin. Parhaat
-vastaukset palkittiin sormuksilla, korvarenkailla, rintaneuloilla,
-kirjoilla ja muilla lahjoilla 100, 200 ja 500 taalarin arvosta.
-Pimentelli, joka oli keksinyt sen kummallisen rippi-isän, ja uusi
-vapaaherra, ensimmäinen tallimestari Steinberg, joka nopan oli
-keksinyt, silloin kuin kuningattaren ivallinen katse oli etsinyt
-Tottia, saivat molemmat suuria palkintoja, edellinen kultakannukset,
-jälkimmäinen hopeiset hevosenkengät.
-
-Tohtori Bourdelot tahtoi kuulla jotakin kreikkalaisten tanssista --
-heidän "soittamostaan", -- jota professori Naudé heti oli valmis
-esittämään. Tätä esitystä pitäisi tehdä selvemmäksi liikkeitä
-näyttelemällä. Miksikä ei? Tohtori Meibom on valmis soittamaan
-sitraa ja sitten Naudé tanssi niin kömpelösti ja Meibom soitti niin
-viheliäisestä, että hovi melkein tahtoi hillittyyn nauruun pakahtua
-nenäliinojensa piilossa. Kaikeksi onnettomuudeksi eivät voineetkaan
-enään vihdoin nauruansa hillitä. Tanssi ja soitto taukosi; molemmat
-nuo oppineet herrat jättivät julmistuneena hovin, joka näin oli
-rohjennut tehdä pilkkaa arvoa ansaitsevasta klassillisuudesta.
-
-Kuningatar oli nauranut, kuten kaikki muut, mutta näki nyt parhaaksi
-näyttäytyä suuttuneelta.
-
-"Bourdelot pyytää Naudélta ja Meibomilta anteeksi, se on
-välttämätöntä", sanoi hän Bochartille.
-
-Bourdelot totteli, sehän täytymys. Hän meni seuraavana päivänä
-noitten loukattujen oppineitten luo, kiitti heitä, suu tunnetussa
-irvinaurussa, siitä tavattomasta huvista, jonka he olivat
-valmistaneet hänelle ja koko hoville. Naudé käänsi selkänsä hänelle
-ja Meibomin vastaukseksi tuli vahva korvapuusti. Kun tämä tuli
-tiedoksi, kääntyi kuningattaren viha Meibomiin.
-
-"Miksikä ette viskannut häntä ulos akkunasta?" ärjähti kuningatar
-tohtorilleen.
-
-Tämä tapaus lisäsi, eikä vähentänyt suosikin valtaa hovissa. Häntä
-pyydettiin nyt linnaan asumaan vasemmalla puolen olevien salien
-alakertaan. Maunu kreivi kadotti malttinsa ja valitti kuningattarelle.
-
-"Mitä? Onko minun mainio kreivini mustasukkainen?"
-
-"Minulla on todistajia siihen, että tohtori on koettanut poistaa
-teidän majestettinne suosiota minua ja muita ruotsalaisia herroja
-kohtaan." Kristiina nauroi.
-
-"Paras neuvo jonka antaa saatan, on, että kreivi tilaa itsellensä
-niin pian kuin mahdollista cremor tartari lääkettä, jotta tulisitte
-sovintoon niin etevän tiedemiehen kanssa kuin tohtori Bourdelot on."
-
-Maunu kreivi lahjoitti kilpailialleen kallisarvoisen
-jalokivikoristeen sillä sydämmellisellä toivomuksella, että jalokivet
-lentäisivät tohtorin kurkkuun ja tappaisivat hänen.
-
-Kohta ei koko Ruotsin valtakunnassa löytynyt niin vihattua miestä
-kuin tämä ranskalainen tohtori. Lääkärit sanoivat hänen olevan
-puoskarin. Aatelisto syytti häntä valtion turvallisuudelle
-vaaralliseksi henkilöksi, papit sanoivat häntä jumalan kieltäjäksi,
-yhteinen kansa piti häntä myrkynsekoittajana. Bourdelotin täytyi
-pitää vahtia asuntonsa ympärillä eikä hän uskaltanut yksin
-liikkua kaduilla. Mutta mitenkä vähän hänen vihamiehensä tunsivat
-itsevaltiaan kuningattarensa! Bourdelot oli _hänen_ vieraansa,
-_hänen_ lääkärinsä; jollei hän jo senkin tähden olisi ollut
-velvollinen puolustamaan miestä, jota katsottiin hänen henkensä
-pelastajaksi, täytyi hänen se tehdä oman arvonsa vuoksi. Häneen
-koskivat ne moitteet, jotka tohtoria vastaan tehtiin. Senpä vuoksi
-hänen suosiossa olemisensa piti oikeutettaman. Bourdelot yksin
-osasi hänen terveyttään hoitaa, hän, joka oli aikakautensa suurin
-tiedemies, olipa kunnia kiinnittää sellaista miestä Ruotsiin.
-
-Ja kuitenkin ylenkatsoi hän tuota miestä. Mitenkä _hän_ ei olisi
-käsittänyt tuota halpaa, ahnasta, pintapuolista onnentavoitteliaa!
-Historia ei ole kyllin tarkannut sitä, että Kristiina ylenkatsoi
-suosikkejansa, lukuun ottamatta Cartesiusta ja kentiesi Chanutia.
-Lapsena ei hän milloinkaan leikkinyt nukeilla; nyt tunsi hän itsensä
-yksinäiseksi, nyt tarvitsi hän niitä. Hänen, jolla ei yhtään ystävätä
-ollut, tarvitsi luoda itsellensä ystäviä; mutta niitten ystävien
-tuli kiittää häntä kaikesta. Hän tahtoi luoda ympärilleen jotakin,
-joka oli hänen työtänsä, sekä ilman häntä mitätöntä. Niin kauan kuin
-nukke tyytyi olemaan nollana miljoonan rinnalla, hyväiltiin häntä
-ja lelliteltiin; mutta jos hän tahtoi itse olla jotakin, viskattiin
-hän pois mitättömänä leluna. Saattaahan kyllästyä leikkikaluihin.
-Jota tahdottomampina ne liikuttavat käsiään ja jalkojaan,
-sitä pikemmin kyllästyy jalosyntyinen henki vastaanottamaan
-orjanpalvelusta. Kaikki Kristiinan kuuluisat suosikit olivat
-epä-onnistuneita ystävän-luomisen koetuksia, epä-onnistuneita siitä
-syystä, että ystävyys, samati kuin rakkaus, vaatii molemminpuolista
-itsensäkieltämistä. Ja Kristiina pyysi itsensäkieltämistä, jota hän
-ei itse tahtonut antaa.
-
-Kaikki katkerat vihat, kaikki syytökset olivat voimattomia niin
-kauan, kuin kuningatar katsoi arvonsa vaativan häntä puolustamaan
-vierasta ja muukalaista. Tuo loukattu ylhäinen aatelisto tarttui
-viimeiseen keinoon. Kreivi Maunu esiintyi omasta sekä virkakumppanien
-puolesta selittämään, että jollei tuota vihattua suosikkia
-erotettaisi, katsoisivat ylhäiset valtakunnan virkamiehet itsensä
-pakoitetuiksi pyytämän eronsa.
-
-Mahdollisesti olisi myöskin tämä viimeinen keino ollut ilman
-vaikutusta, ellei Klaus Tott olisi antanut Bourdelotille kepin
-lyönnin. Sepä miellytti; sehän juuri, mitä Kristiinaa itseä olisi
-haluttanut tehdä, jos hän olisi ollut mies. Ja se lyönti langetti
-suosikin.
-
-"Herrat pyytävät eronsa", sanoi kuningatar välinpitämättömästi
-Pimentellille.
-
-Jos Pimentelli olisi vastannut: "_Meillä muukalaisilla_ ei ole muuta
-tukea ruotsalaista kateutta vastaan, kuin teidän majesteettinne", --
-olisi kuningatar vastannut: "Ja minä tahdon myöskin puolustaa teitä
-kaikkia vastaan." Mutta Pimentelli, joka oli ylentynyt Bourdelotin
-olkapäillä, piti tikapuita tarpeettomina ja vastasi: "Jos teidän
-majesteettinne suvaitsee, tahdon neuvotella tohtori Bourdelotin
-kanssa."
-
-Heidän neuvottelunsa ei ole tunnettu, mutta sitä paremmin sen
-seuraukset. Yhtä pelästyneenä, kuin hän äsken oli ollut ylpeänä,
-päätti tohtori väistyä, mutta myydä asemansa niin kalliista hinnasta
-kuin mahdollista. Kaikki, mitä rahatoimikammari saattoi kokoon koota,
-oli huonot 10,000 riksiä, mutta hän sai 20,000 riksin velkakirjan,
-sen lisäksi vielä pakollisesti annettuja kalliita lahjoja hovipiirin
-läheisiltä henkilöiltä ja lähti Ruotsista "yhtä raskaasti kullalla
-lastattuna kuin kirouksilla." Kun hän oli kuningattaren silmistä
-poissa, saattoi Kristiina perästä päin jälleen nähdä hänen oikeassa
-muodossaan: veijarina, jonka vierailuja hän ei ottanut vastaan ja
-jonka kirjeet hän viskasi pois lukematta. Mutta Bourdelotin kanssa
-sammui pitkällisempi ja loistavampi meteori hovin auringonloisteesta.
-Maunu kreivin oli onnistunut väsyttää hyväntekiänsä ja ainaisella
-Bourdelotin vainoomisella allekirjoittaa oma eronsaamisensa.
-
-
-
-
-16. Äiti ja tytär.
-
-
-    Minun suuri, korkea, kunniarikas lapseni,
-    kuule äitisi ääntä.
-
-Jokaisessa elämässä on jotakin ennen ollutta, jota ei seuraava
-kokonaan voi poistaa tahi selittää. Jokaisessa henkilössä on vielä
-jotakin toisesta; alkuperäinen side, jonka voi rikki riistää,
-kieltää, unohtaa, mutta jota ei voi tyhjäksi tehdä, koska se kuuluu
-olennon juureen. Olento lähtee toisesta olennosta, alkaa elämänsä
-vallan-alaisessa voimattomuudessa, erottaa itsensä vähitellen
-olemassa oloksi, tulee itsenäiseksi olemukseksi, tulee omenaksi, joka
-toisinaan putoaa kauas puusta; mutta yhdys-side alku- juuren ja tämän
-itsenäisen olemuksen välillä, vaikka se kohta onkin poikkileikattu,
-jättää aina arven. Äiti ja lapsi eivät ole, kuten kaksi kynttilää,
-joista toiseen sytytetään valkeaa toisesta ja sen jälkeen molemmat
-palavat siksi, kuin, toinen ennemmin, toinen myöhemmin, loppuun
-on kulunut. Taimessa löytyy aina jotakin siemenestä ja siemenessä
-taimesta.
-
-Kristiina kuningattaren äiti, Maria Eleonora Brandenburgilainen,
-on historiassa joutunut ensiksi puolisonsa, sitten tyttärensä
-varjoon. Hän, joka on jälkeensä jättänyt ainoastaan ihanuutensa,
-rakkautensa, heikkoutensa ja horjuvaisuutensa muiston, seisoo
-kahden, Ruotsin valta-istuimella olevan jättiläisen varjossa niin
-auttamattoman pienenä, että hänelle kuningattaren asemassaan
-on omistettu ainoastaan vähän sääliä hänen tunteitansa kohtaan
-naisena. Ja kuitenkaan ei hän ole mennyt niin jälkiä jättämättä,
-kuin moni on luullut. Hän on jättänyt historiallisen perinnön,
-sillä ristiriitaisuudet hänen tyttärensä luonteessa on heijastus
-vastakohtaisuuksista Kristiinan isän ja äidin luonteissa. Isä saattoi
-uhrata kaikki suuren aatteen tähden, äiti kaikki pienen mielijohteen
-tähden. Jotakin huoletonta oli heissä kaikissa kolmessa, isässä
-itseään kohtaan, äidissä hänen ympärillään olevia kohtaan, tyttäressä
-kaikkia muita paitsi itseänsä kohtaan.
-
-Maria Eleonora oli kaiken elämänsä ajan kaunis, vilkas, oikullinen
-lapsi. Syntynyt rakastamaan, ihastuttamaan ja hymyilemään,
-viskattiin hän yhdenkolmatta-vuotiaana raudankovan aikakauden
-pohjoiseen vakavuuteen, kuten kukkanen lumeen. Sinne hänen vei
-sankari, epäjumala, jonka rinnalla hän unhotti kaikki, ja kun
-hän ei kuningasta nähnyt kuukauteen tahi vähän pitempään aikaan,
-niin häntä Ruotsissa vilutti. Kun kuningas sammui pois, silloin
-yö lasta ympäröitsi. Hänellä oli tytär, _tuon jumaloitun_ tytär,
-jonka tuli palkita, mitä hän oli kadottanut, mutta joka oli liika
-vilkas antaaksensa käyttää itseänsä muistokaluna. Kristiina tuli
-itsenäiseksi siitä hetkestä, kuin hänen äitinsä kohteli häntä
-persoonattomana muistina hänen isästään. Hän nousi kapinaan, sai
-puolustusta ja erotettiin äidistä. Heidän välillään oleva aukko
-ilmestyi aikaisin ja leveni sitten yhä suuremmaksi. Heissä oli
-molemmissa sama itsekkäisyys ja sama huikentelevaisuus; mutta toisen
-lanka oli kehrätty hauraista villoista, toisen sitkeästä silkistä.
-
-Vuonna 1640, eräänä kesä-yönä, kun Mälari nukkui Gripsholman
-rannoilla, oli Maria Eleonora äänettömällä soudolla paennut
-Ruotsista ja vallanholhojista, saadaksensa ensin Tanskassa, sitten
-Preusissa itkeä tarpeeksensa. Kun hän oli kyyneleihin kyllästynyt,
--- valitukseen, jota ei kukaan kuuntele, kyllästyy pian, -- palasi
-hän Tukholmaan 1647 ja Kristiina oli häntä vastassa Dalarössa,
-sekä neuvoskunta kaupungin edustalla, jossa häntä otettiin vastaan
-kuninkaallisilla kunnian-osotuksilla. Hän muutti linnaan ja asui
-hovipalvelus-seuroineen läntisessä kylkirakennuksessa, mutta
-jatkoi yhä elämäänsä muistoineen suljettuna yksinäisyyteen. Alussa
-koetettiin saada häntä näyttäytymään juhlallisissa tilaisuuksissa:
-hän oli kuningattaren äiti ja suuren kuninkaan leski. Hän kieltäytyi,
-eikä sitten enään kehotuksia uudistettu. Olisipa unohdettu, että
-häntä oli olemassa, ellei joskus olisi nähty liepukkaa hänen mustasta
-leskenhunnustaan kuninkaallisen parvekkeen uudinten takana Tukholman
-Isossakirkossa, jossa tätä nykyä aniharvoin nähtiin hänen tyttärensä
-kuningatar Kristiina.
-
-Kristiina oli voittojensa korkeimmalla kukkulalla ja lankeemuksensa
-alussa. Tyttären päivät lensivät pois perhonsiivillä, äidin kuten
-karinkaukalon, hitaasti, yksitoikkoisesti. Maria Eleonora inhosi
-noita huvituksia, jotka ivasivat hänen kyyneleitään ja joista
-hän ei saattanut olla kuulematta vastakaikua erilleen suljettuun
-asuntoonsa. Mutta eihän aina itkeä saata, täytyy silmäraukkojaan
-levähyttääkseen toisinaan myöskin ajatella jotakin muuta. Ja Maria
-Eleonoralla, kuten hänen tyttärelläänkin, oli tapana huvitella
-itseään piikain juoruttelemisilla. Hän oli kaikessa yksinäisyydessään
-osallinen päivän hovitapauksista, sen häväistys-jutut tulivat
-aina suurennettuina ja monimutkaisempina hänen korvillensa.
-Hän tunsi suosikit ja vihasi heitä, ehkä enemmän äidillisestä
-mustasukkaisuudesta, kuin valtakunnan parasta tarkoittavasta
-rakkaudesta.
-
-Tähän aikaan oli hän Isossakirkossa kuullut Emporagriuksen
-iskevän kirkonkirouksen salamoita hovin turhuuksia vastaan ja
-tämä oli hänelle otollista. Hän kutsui luoksensa tuon ankaran
-katumus-saarnaajan ja uskoi hänelle äidilliset huolensa. "No niin,
-teidän majesteettinne", sanoi pappi; "kuka on lähempi varoittamaan
-eksyksiin vietyä lasta, kuin oma äiti?"
-
-Maria Eleonora päätti, vaikk'ei ilman pelkoa, tehdä tämän
-velvollisuutensa. Hänen tunteensa tytärtänsä kohtaan olivat
-sekoitettuna osaksi pelolla, surulla, suuttumuksella ja tuon
-entisen jumaloitsevan rakkauden tähteillä _hänen_ lapseensa, pyhään
-jäännökseen. Kristiina oli joka päivä antanut erään kammarirouvan
-kautta kuulustella hänen majesteettinsa terveyden tilaa, mutta
-ei ollut kuukauteenkaan käynyt tervehtimässä häntä. Nyt antoi
-leskikuningatar, juhlallisesti kuten ainakin, ilmoittaa itsensä
-hallitsevalle kuningattarelle.
-
-Hän puki itsensä huolellisesti ja, kuten aina tätä nykyä, mustaan.
-Hän ei enään käyttänyt puoli-ympyrään otsalta ylöspäin kammattuja
-hiuksia eikä niihin pistettyjä kahdeksaa jalokivi-neulaa, ei
-otsaripaa eikä sen yli tuuheasti kiemuroivaa valkoista töyhtösulkaa;
-ei tuota avaraa pitsi pystykaulusta, eikä kallista helminauhaa
-tahi suurta tähden muotoista juveli rintakoristetta, jotka kaikki
-hänellä ovat niissä kuvissa, joita hänestä on tehty hänen nuoremmalla
-iällään. Nyt valui alas hänen niskalleen ja seljälleen musta
-leskenhuntu, joka oli kiinni pistetty otsan kohdalta, ja hänen
-ruskeat, harmahtavat kiharansa olivat ikäänkuin hyvin hoidettuna
-kehyksenä ympäri hänen keltaisen kalpeita kasvojansa, kyynelten
-uurtamaa tietä. Pitsikaulus oli vaihdettu pieneen, sileään, aivan
-yksinkertaiseen palttinakaulukseen, joka oli alaspäin käännetty
-hänen mustan pukunsa olkapalteille. Mutta suru ei ollut kokonaan
-voinut hävittää hänen tunnettua rakkauttansa ihaniin koruihin. Hän
-käytti vieläkin jalokivikorvarenkaita, loistavaa hiusneulaa, kallista
-smaragdi agraffia rinnassa sekä sen alla tähtinauhaa kullasta ja
-hopeasta. Noissa kauniissa ja hienopiirteisissä kasvoissa oli aina
-löytynyt se epäsuhta, että nenä oli jyrkkäpiirteinen romalainen ja
-leuka heikosti kehittynyt, melkein kuin lapsen. Mutta vuodet ja surut
-olivat paljon jalostuttaneet entistä oikkujen iloista kuningatarta.
-Kaikki epätasaisuus, ynseys ja säännöttömyys hänen olennossaan
-oli nyt muuttunut levolliseksi arvokkaisuudeksi. Hänen kauniit
-sinisilmänsä loistivat nyt kosteudesta, jota ei ennen milloinkaan
-nähty noitten hienosti piirrettyjen silmäkulmien alla, ja ne
-ikäänkuin anoivat anteeksi kaikesta siitä suosiosta, mitä ne ennen
-olivat itselleen vaatineet heille tulevana osana.
-
-Eräänä iltapäivänä maaliskuussa 1653 saattoi kaksi kammarirouvaa
-leskikuningatarta kuningattaren vastaanottohuoneeseen, ja hänet
-jätettiin sitte kahden kesken Kristiinan kanssa, joka nousi
-istualta äitinsä sisään tullessa. Kohtaus oli kunnioittava, mutta
-jotenkin määrällinen ollaksensa äidin ja tyttären välinen kohtaus.
-He istuivat kumpikin nojatuoliin. Nyt saattoi heidän muodossaan
-havaita yhtämuotoisuuden, joka harvoin tuli näkyviin, koska tyttären
-jyrkät piirteet enemmän muistuttivat hänen isäänsä. Äidiltä
-perityt piirteet olivat ne, jotka silmä- ja suupielissä ilmaisivat
-vilkkautta, huikentelevaisuutta, kentiesi koko kasvojen soikeus oli
-yhtämuotoinen, mutta varsinkin niskan linnun tapainen viskeleminen.
-
-Vähäinen hienosti siselöitty pöytä oli heidän välillään; se oli
-kylliksi suuri heitä erottamaan. Kristiina ilmoitti mielihyvänsä
-siitä, että kuningatar oli tullut häntä katsomaan ja toivoi, että
-hänen majesteettinsa terveys nyt sallisi tyttärelle sen ilon, että
-hän useammin saisi nähdä ylhäisen äitinsä. Molemmat nimittivät
-toisiansa majesteetin arvonimillä; ainoastaan äiti saattoi jolloinkin
-tunteittensa ylimääräisyydessä unohtaa tuon kankean puhetavan.
-Keskustelu kävi saksaksi.
-
-"Olen tullut kuulustelemaan, kuinka teidän majesteettinne kallis
-terveys kestää hovin huvituksissa", alkoi leskikuningatar, peläten,
-ett'ei hän saisi asiaansa esittää, ellei hän heti ryhtyisi siihen
-kiinni.
-
-"Minulla ei ole siitä haittaa", vastasi Kristiina iloisesti. "Minä
-en koskaan voi niin hyvin kuin silloin, jolloin olen yön tanssinut.
-Mutta kentiesi soitto häiritsee teidän majesteettianne? Kyllä minä
-annan muurata kiinni ne tanssisalin akkunat, jotka ovat teidän
-majesteettinne asuinrakennukseen päin."
-
-"Ennemmin tulisi teidän majesteettinne kiinni muurata korvansa
-niin, ett'eivät kuuntelisi imartelioita, ja ovensa, ett'eivät
-onnentavoitteliat niistä sisään pääsisi", virkkoi Maria Eleonora,
-silmänräpäyksellisesti unhottaen kaiken varovaisuuden. Hän ei
-ensinkään ollut valtioviisas, hän ei koskaan saattanut hillitä
-tunteitansa.
-
-Kristiina punastui kovin. Äkkinäinen suuttumus oli isän perintöä,
-hillitsemätön äkkinäisyys äidin perintöä. "Suvaitseeko teidän
-majesteettinne selittää tarkoituksensa selvemmin? En käsitä Salomonin
-sananlaskuja ilman selityksiä."
-
-"Teidän majesteettinne... Kristiina... olen sinun äitisi, minun
-täytyy surumielin sanoa sinulle totuus, jota ei kukaan muu uskalla
-sanoa mahtavalle kuningattarelle. Koko valtakunta on pahoillaan sinun
-nykyisen elintapasi johdosta... kelvottomien suosikkien vuoksi,
-jotka ovat tunkeneet sinun armoihisi, sillävälin kuin sinä suljet
-korvasi uskollisimmille neuvon-antajillesi. Muutamia askeleita
-asunnostani, omassa linnassasi, olet antanut asuinsiaa kurjille onnen
-potkaisemille, juonittelioille, jumalankieltäjille, jotka joka päivä
-sinuun tyrkyttävät paholaisen opetuksia. Isäsi on uhrannut verensä
-ja henkensä puhtaan evankelisen opin tähden eikä hänen tyttärensä
-häpeä tuhlata suosiotansa hänen uskonsa verivihollisille. Kristiina,
-minun nuorimpani, minun ainoa hänen rakkautensa pantti, jos oletkin
-lakannut olemasta minun tyttäreni, niin et kuitenkaan koskaan ole
-lakannut olemasta hänen tyttärensä. Sinä et saata, sinä et tahdo
-kieltää hänen jaloa esimerkkiänsä, sinä et tahdo tahrata hänen suurta
-muistoansa, sinä et saata antaa kuninkaallista nimeäsi, perittyjä
-avujasi ja valta-istuimesi kunniaa aikakaudeltasi ja jälkimaailmalta
-hukkaan mennä. Sinä olet liika jalosukuinen, alentaaksesi itseäsi
-sillä tapaa, olet liika suuri, tullaksesi onnentavoitteliain leluksi,
-olet siksi tarkkanäköinen, ett'et saata olla huomaamatta, mikä on
-väärää tuollaisessa menettelytavassa. Lapseni, sinä, joka olet ollut
-minulle kaikki ja olet nyt valtakunnallesi kaikki, minun suuri,
-korkea, kunniarikas lapseni, kuule äitisi ääntä! Minä rukoilemalla
-rukoilen sinua alkamaan uutta elämää Jumalasi nimessä, elämää
-valtakuntasi puolesta, todellisen kunniasi puolesta... en uskalla
-sanoa, elämää äitisi puolesta!"...
-
-Hänen täytyi puheensa katkaista; kyyneleet tukehuttivat hänen
-äänensä. Hän oli kaunis tällä hetkellä, kauniimpi, kuin nuoruuden
-kukoistuksessa. Suuri muisto vainajasta oli kohottanut häntä, tätä
-heikkoa, melkeinpä poismenneen suuruuden asteelle, lämmittänyt
-hänen sanansa hehkuviksi ja asettanut hänen ylemmäksi voimallista
-tytärtänsä, joka kaikessa oli häntä paljoa etevämpi. Kristiina tunsi
-hämmästyksensä taistelevan sydämmessä yltyvän suuttumuksensa kanssa.
-Hän näki ensi kerran itsensä äidissään, hän hillitsi itsensä ja
-vastasi odottamattoman levollisesti:
-
-"Kiitän teidän majesteettianne hyväntahtoisesta neuvosta ja
-olen ajatteleva, mitä siinä tuumittavaa olla saattaa. Mutta
-uskonnonkysymyksistä ei nyt liene hyvä kinata. Se on pappien asia."
-
-Jos Maria Eleonora olisi tyytynyt tähän puolinaiseen voittoon,
-olisivat hänen sanansa kentiesi jättäneet jonkun jäljen, ja hän
-olisi voittanut enemmän, kuin hän olisi toivoa saattanut. Mutta
-valitettavasti ei hän ollut kyllin tarkkanäköinen havaitsemaan, koska
-sopiva aika oli, vaan antoi palavan intonsa evankelisen opin puolesta
-saattaa itseänsä uuteen innonpuuskaan, jonka seuraukset tulivat
-vaiherikkaiksi.
-
-Hän nousi seisoalle ja sanoi, tarttuen kuningattaren käteen:
-"Miksikä ei puhua uskosta? Eikö sielujen autuus ole ainoa, mikä
-on tarpeellinen? Teidän majesteettinne, minun tyttäreni, sitä
-vartenhan olen tullut luoksesi, että huolet sielustasi eivät anna
-minulle rauhaa yöllä eikä päivällä. Sanotaan, että sinä otat vastaan
-paavilaisen opin salaisia liittolaisia. Hoh, tuo tohtori Bourdelot,
-joka Jumalaa kieltää, mitä hän vielä on paavin rinnalla! Etkö tiedä,
-että paavi on Antikristus, että hän on murhannut isäsi ja nyt pyrkii
-murhaamaan sinun sielusi? Sinä, sinä, saatat ottaa vastaan hänen
-lähettämiänsä, eikä maa kuitenkaan aukene jalkojesi alla eikä isäsi
-tytär häpeästä menehdy, kun hän hymyilee isänsä murhaajille!"
-
-Tämä oli liikaa. Kristiina veti kiivaasti kätensä pois. "Siinä
-on kylliksi!" huudahti hän. "Teidän majesteettinne saattaa sanoa
-paljon, jota minä velvollisesta kunnioituksesta äitiäni kohtaan
-saatan kuunnella; mutta teidän majesteettinne ei voi vaatia samaa
-kunnioitusta muitten asioille, kun niitä toimittamassa olette.
-Tiedän aivan hyvin, kutka ne ovat, jotka teidän majesteettianne ovat
-houkutelleet näitä asioita ajamaan; mutta minä tahdon opettaa heitä
-myöskin tietämään, kuka minä olen. Sanokaa heille, että minua ei
-mikään pappi tule hallitsemaan, eikä heidän tule minua soimata siitä,
-jos minä kuninkaallisen suosioni annan toisille paremmin kuin heille.
-Minä arvelen, että teidän majesteettinne nyt oli toimittanut heidän
-asiansa, eikä ole minulla siihen enään mitään lisättävää, paitsi että
-toivon teidän majesteetillenne mitä parahinta vointia, ja sanon täten
-hyvästi."
-
-Näin sanoen jätti Kristiina kylmästi kumartaen äitinsä yksin.
-Kammarirouvat löysivät Maria Eleonoran kyyneleissä viruvana ja
-niin suonenvedon-tapaisesti nyyhkyttäen, että melkein näytti, kuin
-hän olisi saanut vetotaudin. Häntä ei edes saatettu, ennen kuin
-myöhempään illalla, viedä omiin huoneisiinsa. Kun tuosta Kristiinalle
-kerrottiin, vastasi hän: "Hän saa itseänsä kaikesta kiittää!"
-Myöhemmin yöllä, kun leskikuningatar vielä oli samassa toivottomassa
-tilassa, meni Kristiina häntä katsomaan ja koetti rauhoittaa häntä
-lohduttavilla sanoilla. Se hänelle hetkellisesti onnistuikin; Maria
-Eleonora oli aina kuten lapsi, joka riippui hetken tunteista. Mutta
-tästä päivästä oli äidin ja tyttären välillä ylitsepääsemätön juopa.
-Leskikuningatar oli saanut tarpeensa Tukholman hovista ja muutti
-pian tämän jälkeen vähäisen hovipiirinsä kanssa Nyköpingiin. Sinne
-hänen tyttärensä kaksi kertaa tuli häntä katsomaan, viimeisen kerran,
-kun hän tuli sanomaan jäähyväiset lähtiessään Tukholmasta. Tyttären
-valta-istuimesta luopuminen, poislähtö ja kääntyminen katolilaiseen
-uskoon saattoivat heikon, rakastavan äidinsydämmen ainaiseksi
-murtumaan.
-
-
-
-
-17. Uhkaavia enteitä.
-
-
-    Minä sanon sinulle, kuningatar Jesabel,
-    että jollet erota Baalin pappeja luotasi...
-
-Kummallisia ristiriitaisuuksia liikkui Ruotsin valtakunnassa ja
-pääkaupungissa keväällä 1653. Öisiä loistavia huvituksia linnassa
-aina Tammikuun 10 päivästä, Ebba Sparren hääjuhlasta asti;
-jokapäiväistä epäjärjestystä, hälinää, tappeluita ja verihaavoja
-Tukholman kaduilla; kapinaa Nerikessä, aseitten kalsketta ja
-mestauksia; ylenpalttisuutta ja silkkiä, helmiä, kalliita kiviä,
-uusia muoteja ja uusia huvinäytelmiä; puute rahatoimikammarissa;
-kato, hätä ja köyhyys maaseuduilla. Jokaisten hovipitojen perästä
-piti hovisaarnaaja Emporagrius ankaran saarnan. Samankaltaisia,
-ei milloinkaan ilmoitettuja, mutta helposti huomattavia
-vastakohtaisuuksia tuli näkyviin kuningattaren luonteessa ja
-elämäntavoissa. Ollen toisinaan ylen iloinen, toisinaan surullinen,
-melkeinpä raskasmielinen, toisinaan vallattoman vapaa puheissa,
-puvuissa ja tavoissa, melkeinpä niihin rajoihin asti, mitä hänen
-aikakautensa sopivana piti, toisinaan taas hienona ja nerokkaana
-ja niin kuninkaallisen arvokkaana, ett'ei kukaan uskaltanut
-rankaisematta astua häntä liian lähelle, hän näytti olevan
-epäsovussa itsensä kanssa, lakkaamatta pakenevan jotakin omassa
-itsessään olevaa, taukoamatta etsivän, ja etsivän turhaan jotakin
-ulkopuolellansa olevaa, joka tulisi täyttämään, muuttamaan, jälleen
-onnelliseksi tekemään kaikkia. Yhden ainoan kerran, myöhään aamulla
-erään huvitilaisuuden perästä, tuli hän uskoneeksi tätä nykyä
-poismuuttaneelle nuoruuden ystävälleen Ebba Sparrelle tuollaisen
-puolinaisen, arvoituksen-tapaisen totuuden, joka joskus ikään kuin
-epähuomiosta luiskahti hänen suljetuilta huuliltaan: _"täytyyhän
-minun elää!"_... Hänen täytyi elää, hänen, jolle onni oli runsaimmat
-lahjansa antanut, hänen, jolle mitä avarimmat vaikutus-alat
-avautuivat elämässä toimitettaviksi!
-
-Tyhjyys, levottomuus tuossa elämäntavassa ei jäänyt tarkkanäköisiltä
-huomaamattomiin, mutta sitä selitettiin eri tavalla. Eräänä aamuna
-oli valtiokansleri luoksensa kutsunut kreivi Maunu De la Gardien,
-keskustellaksensa hänen, valtiorahastonhoitajan kanssa valtakunnan
-kulunkiarviosta. Hän oli sen nyt toisen kerran laatinut ja tahtoi
-esittää sitä kuningattarelle. Tämä oli ollut raskas ja kiittämätön
-työ; Danaiidien seula ei saattanut olla pohjattomampi kuin Kristiinan
-taloudenhoito. Ja kuitenkin täytyi siitä tehdä jonkunlaista selkoa,
-jonkunlaista yleiskatsantoa, sillä muuten kaikki menisi nurin.
-
-"Tässä näette, kreivi", sanoi Oxenstjerna, osottaen loppusummaansa.
-"Tammikuun 1 päivänä 1646 nousi valtiovarain puute 980,000:teen
-taalariin; nyt on se noussut 3:meen miljoonaan; vuoden päästä on se
-nouseva 4:jään miljoonaan. Mitä kreivi tuosta tuumaa?"
-
-"Hänen majesteetillensa täytyy kaikella hänelle tulevalla
-kuuliaisuudella ilmoittaa, ett'eivät varat ole loppumattomia",
-vastasi kreivi Maunu, ollen nähtävästi hämillään. Hän oli itse saanut
-saaliista runsaan osansa ja oli, luonnollisesti kyllä, hyvin vähän
-huvitettu kovin tarkoista loppulaskuista.
-
-"Olen koettanut asettaa laskuni numeroihin; millä menestyksellä, on
-hyvin tunnettu. En minä uskalla vaivata hänen majesteettiansa, ja jos
-minä lähetän poikani, saavat he tuntuvasti nenälleen. Mutta ehkäpä
-kreivi tahtoisi puhua sanan tässä asiassa? Minä tahdon olla apuna
-rahatoimikammarin laskuilla. Omaisuutta ja korkoja on lahjoitettu
-pois 2 miljoonan arvosta..."
-
-Maunu kreivi punastui.
-
-"_Meidän_ ei tule tiukkaan tutkia, miten hänen majesteettinsa
-suvaitsee palkita valtakunnalle tehtyjä palveluksia."
-
-"Niin kaiketi, kyllä se on vähän sopimatonta _meille_, jotka olemme
-palkituiksi tulleet. Mutta onko parempi antaa aatelittomien säätyjen
-tutkia laskuja? Tahdon kuiskata kreivin korvaan yhden asian: Jollemme
-nyt pidä vastaan, jollemme nyt ole saaneet kyllämme, niin tulee vielä
-sekin päivä, jolloin meiltä otetaan _kaikki_."
-
-"Koettakoot vain! Täällä asetetaan juuri nyt varoitusmerkki
-Norrmalmille."
-
-"Tänään kentiesi. Mutta kuka takaa tulevia aikoja, kun täällä istuu
-mies Vaasojen valtaistuimella? Minun tahdostani se ei ollut, kuin
-hänen ruhtinaallinen armonsa asetettiin siihen, missä olisimme
-suuremmalla hyödyllä voineet ensin asettaa _conditiones_. Kuten
-asian laita nyt on, saamme vetää ohjat kireemmälle. Mitä se on, kuin
-uudesta hovinpidosta puhutaan? Kaksi vuotta sitten lähti sieltä
-muutamia laiskoja nurkkavieraita pois, ja nyt tulee parvittain uusia
-jälleen. Eräs valtiokammariherra ja yksi varavaltiomarsalkka, mitä
-tuollainen tietää?"
-
-"Se on hänen majesteettinsa _bon blaisir_, se ei minuun koske",
-vastasi Maunu kreivi.
-
-"Ei, mitäpä se koskisi valtiorahaston hoitajaan, maksaako hovi
-yhtä paljon kuin sotajoukko rauhan-aikana? Mutta minä olen kuullut
-sanottavan, että rengit ja piiat eivät ole saaneet ulos palkkaansa
-kokonaiseen vuoteen, että hovissa lainataan, mistä vain saadaan,
-mutta kun ei enään ole tapana maksaa lainoja, niin on luottamus sen
-mukaan, niin että hänen majesteettinsa panee takuuksi Tukholman
-tullit, voidaksensa maksaa ranskalaisia räätäleitä. Onko tosi,
-että kyökkimestarin nykyisin täytyi lainata kuusi taalaria
-puunhakkaajalta, ostaaksensa papuja ja sianlihaa torilta, kun
-edellisenä päivänä hovissa oli pidetty tanssiaiset, jotka maksoivat
-20,000 taalaria?"
-
-Tuo armon auringonloistosta syrjäytetty suosikki kohotti
-ylenkatseellisesti olkapäitään.
-
-"Minulla ei ole mitään syytä puolustaa nyt vallitsevaa hallitusta.
-Hänen majesteettinsa on nuori, hän tarvitsee huvitusta eikä häneltä
-puutu niitä, jotka joka päivä keksivät jotakin uutta. Espanialaisia,
-puolalaisia, tanskalaisia, saksalaisia..."
-
-Valtiokanslerin katse synkistyi.
-
-"Kreivi ei muista lisätä ruotsalaisia. Ne ne ovat, jotka alun ovat
-tehneet. Älkää pahastuko suorasta sanasta, vaikka se koskisikin
-ylhäistä sukulaista. Suuren kuningas Kustaan tytär on kadottanut
-tasapainonsa sen vuoksi, että _hän pelkää seuraajaansa_."
-
-"Mutta, teidän armonne... Häntä, jonka hän itse on korottanut vasten
-neuvoston tahtoa!"
-
-"Hän on korottanut hänen ruhtinaallisen armonsa, koska hän oli
-velvollinen antamaan ruhtinaalle vahingonkorvausta siitä, että oli
-sanansa syöjä. Nyt hän pelkää Kaarle Kustaata sen vuoksi, että
-hänestä on tuleva, mitä Kristiina ei saattanut olla, valta-istuimella
-oleva mies. Mies, joka on synkkä, ja turhanpelko. Nainen piilottaa
-pelkonsa pitojen ja huvitusten naamarien taakse. Hänen ruhtinaallinen
-armonsa tekee hyvin siinä, että on vetäytynyt pois Ölantiin... Mutta
-mitä kadulla on tapahtunut? Häijy haukkuu... Kovin paljo kansaa!"
-
-Näitten ylhäisten valtiovirkamiesten keskustelua katkaisi hirveä
-melu. Koko katu oli täynnä kahdesta toistansa vastaantulevasta,
-meluavasta ihmisjoukosta, toinen tuli Norrmalmista, toinen
-Södermalmista päin. Molempien malmien mestauspaikoilla olivat
-Neriken talonpoikaiskapinan johtajat tulleet teloitetuiksi ja heidän
-valtikkansa lokaan laahatuksi. Tukholman kirkuva roistokansa sekä
-katupojat, jotka olivat saaneet kyllänsä verestä, olivat houkutelleet
-mukaansa uteliaita joukkoja kaikista kansanluokista ja etsivät nyt
-jotakin esinettä solvataksensa ja hävittääksensä, yhdentekevää
-mikä se oli, kun sille vain saattoi antaa kansanvihollisen nimen.
-He olivat kilvan kirkuneet suostumushuutojansa aatelispalveliain
-ja sotilaitten kanssa Neriketalonpoikien verisen teilauslavan
-luona; nyt heidän vihansa kääntyi joukkojen tavallisella logiikalla
-samaa aatelistoa vastaan, joita talonpojat olivat tahtoneet lyödä
-kuoliaaksi. Vuodesta 1650 ei ollut yksikään lause niin mieluinen
-kansalle kuin: "lyö aatelisto kuoliaaksi!" -- aatelisto, joka kaiken
-omisti, hallitsi kaikkea ja, monen mielestä, sorti kaikkia.
-
-Tämä ei ollut mikään aprikoittu kapina, siinä ei ollut mitään
-suunnitelmaa, ei yhtään johtajaa. Kansanjoukot eivät tietäneet mitä
-he tahtoivat, mutta huusivat vain. He olivat tulleet vastatuksin
-Norrbron luona, valtiokanslerin talo oli lähinnä, mutta ei ollut
-myöskään pitkä matka De la Gardien Ritariholmassa olevaan palatsiin.
-Ruotsissa ei tähän aikaan ollut ketään niin kadehdittua, niin
-vihattua miestä, kuin Maunu De la Gardie. Muutamat tahtoivat nyt,
-että hän saisi kärsiä kahdeksanvuotisen ylpeytensä takia; toiset
-tuumivat, että vanha valtiokettu, kansleri, oli aatelisliiton
-etupäässä; toiset taas tahtoivat ajaa pois espanialaisen, joka nyt
-oli imarrellut itsensä kuningattaren suosioon. Kaikki he nyt huusivat
-toinen toistansa korkeammalla äänellä, eivätkä saattaneet tulla
-mihinkään päätökseen, mutta silloin sattuma tarjosi heille esineen,
-johonka saattoivat vihansa purkaa.
-
-Valtiokanslerilla oli suuri, Häijyksi nimitetty, pörrökarvainen,
-musta talonkoira, joka koirankopissaan vahvan vaakunalla koristetun,
-teljetyn tammiportin ulkopuolella, oli herransa ainoana yövartiana.
-Häijy oli aikoinaan yhtä yleisesti tunnettu, kuin uudempaan aikaan
-Bismarckin valtiokoira, ja hoiti vahtipalvelustansa enemmän
-herransa hyödyksi, kuin ohikulkevien iloksi. Nyt tuo uskollinen
-vahti tunsi itsensä loukatuksi kadulta kuuluvan melun takia ja
-ilmaisi epäsuosiotansa vahvalla haukunnalla. Muuta ei tarvittu.
-Häijy oli aatelisto, joka haukkui kansaa; Häijyn tuli kärsiä
-herrojen ylpeydestä. Joukko kiviä, kapuloita, jäänpalasia ja mitä
-ikänä kiireessä käsiin saatiin, viskattiin nyt tuon onnettoman ja
-uskollisen palvelian päälle, joka ei voinut päästä teljetyn portin
-kautta pakoon, vaan sen täytyi ulvoen ja hampaitaan näyttäen lähteä
-karkaamaan, kun ei muuta neuvoa ollut. Muutamia katupoikia lähti
-sitä takaa ajamaan äänekkäästi huutaen, toiset rupesivat kiviään
-tähtäilemään vasten talon akkunoita; mutta niin suuresti pelkäsivät
-yleensä "nimetöntä kuningasta", ett'ei vielä yksikään akkuna
-kilahtanut, ennenkuin uusi tapahtuma veti kansan huomioa puoleensa.
-
-Kristiinan aikakausi oli Oliver Cromwellin aikakausi. Saarnaaminen
-oli uskon-innon, uskontaistelujen muassa levinnyt brittiläisten
-saarista kaikkiin protestanttisiin maihin. Kummallisia ajan-aaltoja
-oli kuohumassa; monta herjaajaa, monta katumus-saarnaajaa. Kaikki
-puolustivat jotakin: tätä tahi tuota. Ruotsissa ja Suomessa oli
-ihan tavallista, että sotilas rivistään, nainen kansan joukosta ja
-lapsi koulupenkiltä astui saarnaamaan. Niin tapahtui myöskin nyt,
-keskellä katumelskettä. Eräs nuorenlainen nainen esiintyi, hurjan
-näköisenä, pitkät, tummat hiukset -- kampaamattomina; kasvonsa
-pääpiirteet olivat jalot ja herättivät sääliä, niissä oli hienomman
-seuraelämän ja menneen kauneuden jälkiä. Kentiesi oli hän ollut hovin
-kammaripiikana, ei kukaan häntä tuntenut; hän oli noita onnettomia,
-jotka, vaikka vielä elävät, ovat kadonneet maailman näkyvistä, ja nyt
-hän hetkeksi tuli näkyviin kadotaksensa jälleen tuohon toivottomaan
-vankilaan, jota siihen aikaan nimitettiin Danviikin hulluinhuoneeksi.
-Hän kiipesi valtiokanslerin portin luona olevalle töykkärille ja
-ilmoitti viittauksella, että hän tahtoi puhua. Melu taukosi, muutamat
-katselivat ihmetellen, toiset hämmästyksellä tuota naisprofeettaa,
-joka oli noussut elävitten haudasta. Henki vaati häntä puhumaan;
-hänen kuoppiinsa vaipuneet silmänsä saivat kummallisen loisteen,
-hänen laihat kätensä tavoittelivat ilmaa, ikään kuin olisivat
-tahtoneet torjua tahi saada kiinni jotakin näkymätöntä pahaa. Hän
-alkoi puhua, ensin hitaasti ja hiljaa, vaan pian äänekkäästi ja
-voimakkaasti, vihdoin sellaisella innolla, että hän sai joukot
-puolellensa.
-
-"Menkää pois!" sanoi hän. "Menkää pois! Täällä ei ole kirouksen
-asunto. Ei Jumalan viha tässä rankaise Ruotsin valtakuntaa. Menkää
-pois... vähän matkaa vielä... tuonne päin, tuonne päin! Linnalle!"
-
-Ja hän osotti sormellaan kuninkaanlinnaan päin, malttamattomana, kun
-ei häntä heti käsitetty. Ei kukaan paikaltaan liikahtanut. Moni oli
-nureksinut kuningattaren hallitusta, moite oli yleinen. Mutta vielä
-Kristiinan äsken kunnian kukkuloille kohotettua henkilöä verhosi
-ihailemisen jäännös, iltahohde tuosta viehättävästä rusotuksesta,
-jonka nuoruuden kukoistus, neron lumousvoima ja voittojen heijastus
-oli levittänyt tämän Ruotsin valta-istuimella olevan loistavan ilmiön
-ylitse. Vielä oltiin taipuvaisia syytämään kaikki syyt herrojen
-niskoille, noitten ulkomaalaisten onnentavoitteliain. Tuo osottava
-sormi herätti hämmästystä vain.
-
-"Tuolla se on!" huusi nainen kättään kurkottaen. "Tuolla on turmio!
-Ei kullassa, ei helmissä, ei imartelioissa eikä silmänkääntäjissä,
-ei köyhien nälässä, ei rikkaitten ylenpalttisuudessa, eikä missään
-tuolla ulkona näkyvissä maallisissa kappaleissa; -- sisäpuolella
-se on, syvällä, syvällä ihmis-sielun syvimmässä sopukassa, johon
-ei kukaan näe, mutta joka virtaa kaikkialle. Siellä se on, siellä,
-käärmeen myrkyssä, ylpeydessä, himossa, tuossa itserakkaassa,
-omavaltaisessa, Jumalasta luopuneessa sydämmessä. Menkää sinne!
-Menkää sinne! Kysykää häneltä, kuka siellä hiipii yön pimeydessä,
-kuka yöt ja päivät kuiskaa hänen korviinsa: ei löydy yhtään Jumalaa,
-ei yhtään Vapahtajaa, löytyy ainoastaan ihmisiä, jotka syntyivät
-eilen ja kuolevat huomenna! Hän valehtelee, tuo kuuntelee; hän
-pettää, tuo uskoo. Tulevalla kertaa sanoo hän tuolle: täällä
-Ruotsin valtakunnassa on ainoastaan yksi ihminen, jonka on oikeus
-elää, ja sinä olet se ihminen. Älä ajattele kaikkia noita muita,
-he ovat syntyneet sinun tähtesi, miksikä et imisi heitä tyhjiin?
-He ovat sinun astinlautasi, miksikä et heitä tallaisi? Niin,
-sillä tapaa hän sanoo. Tiedättekö, ken hän on? Se oli hän, joka
-yrttitarhassa puhui ensimmäisille ihmisille ja sanoi heille: tässä
-on hyvän- ja pahantiedon puu; te tulette olemaan kuin Jumala! Mutta
-hänellä on halkaistu kieli, hän ei sano nyt, kuten hän kerran
-sanoi vuorella: lankee maahan ja kumarra minua, niin minä sinulle
-annan koko maailman! Katso, nyt hän sanoo: jos sinä palvelet minun
-valtakuntaani, niin _minä_ palvelen _sinua_! Mitä sinä tahdot, että
-minä annan sinulle? Täällä ovat himot: valitse! Täällä on maailman
-jumaloitseminen: kuuntele! Tahdotko enemmän? Tahdotko kunniaa?
-Ota se! Valtaa? Olethan yksinvaltias. Vapautta? Eivätkö kaikki
-muut ole vapautta vailla, paitsi sinä? Kultaako? Ammenna, ammenna,
-miksikä säästää? Onko vielä jotakin, jota tahtoisit? Pyydätkö kostoa
-niille, jotka sinua moittivat ja häiritsevät? Pane vain toimeen
-kidutuslavitsa ja telauspyörä! Onko muuta vielä? Tahdotko olla
-mies? En saata luomista muuttaa, mutta minä saatan sen turmella.
-Kieltäydy rakkaudesta, anna vihan imeä neitsyen rintoja! Kiitä
-kaksintaistelua, syötä sortoa; minä muutan naissydämmesi. Pyydätkö
-vielä jotakin? Tahdotko ylenkatsoa maatasi? Tee se, käännä selkäsi
-kaikille velvollisuuksillesi! Sinä tyhmä, sinulla on vielä yksi
-perintö tallella isältäsi, minun viholliseltani. Viskaa se luotasi,
-kiellä hänetkin, kiellä kaikki, mikä näihin asti on ollut naisen
-kaunistuksena: tyttären kuuliaisuus, kuningattaren kunnia, ja minä
-tahdon pukea sinut hyveitten jumalattareksi; sinua ei kukaan, et sinä
-itsekään, enään ole tunteva..."
-
-Hän vaikeni, nojasi itseänsä muuria vastaan ja hengähti syvissä
-hengähdyksissä virkistyttävää kevät-ilmaa. Hänen sanansa rupesivat
-saamaan vastakaikua. Moni seisoi tahdottomana, pelästyksestä
-hervotonna. Toiset huusivat aina äänekkäämmin: linnalle, linnalle!
-Heidän huutojansa katkaisivat tuon mielettömän uudet vielä
-uhkaavammat, vielä hurjemmat huudot.
-
-"Kuningatar Jesabel, kuningatar Jesabel, missä sinä piiloudut?
-Piilota itseäsi muuriesi taakse; minä näen muurienkin lävitse! Tuki
-korvasi; sinä et minusta pääse, sinun pitää kuuleman minua! Minä olen
-ääni kätkössä olevasta, minä olen omatuntosi; minusta sinä et pääse.
-Ja minä sanon sinulle, kuningatar Jesabel: ellet sinä aja luotasi
-kiusaajaa, ellet sinä erota luotasi Baalin pappeja ja käänny Herran,
-sinun Jumalasi luo, jonka sinä kiellät ja hylkäät, on sinun tuomiosi
-langennut, ennenkuin viisitoista kuukautta on loppuun kulunut. Herra
-on sinut maastasi karkoittava, etkä sinä ole missään, et taivaassa
-etkä maassa, löytävä pohjaa. Sinä olet tähti, joka nousi aikojen
-iltana ja loisti puolen yötä, mutta sammui mustaan pimeyteen, ennen
-aamun tuloa. Sinä olet kultainen lehti vuoren korkeimmassa koivussa,
-ja taivaan linnut laulavat sinulle; mutta missä olet, lehti,
-tulevana syksynä, kun tuuli sinut puhaltaa pois jäätyvään lumeen?
-Katso, se tulee, se tulee, se päivä, jolloin kaikki tyhjä loisto
-katoaa ja kaikki kiitoslauseet ovat hiipuvaa tuhkaa. Silloin tulee
-ääni luoksesi ja sanoo: missä on ensimmäinen rakkautesi? Laodicean
-kuningatar, huomaa, minä ilmoitan sinulle tämän edeltäkäsin, jotta
-sinä uskoisit, kun se tapahtunut on. Koska sinä sanot: olen rikas,
-minulla on kyllin, enkä tarvitse mitään, etkä tiedä, että olet kurja
-ja viheliäinen, köyhä, alaston ja sokea, niin neuvon sinua ostamaan
-kultaa, tulessa puhdistettua, jotta tulisit rikkaaksi, ja valkoiset
-vaatteet..."
-
-Hän keskeytettiin puoli lauseessaan. Valtiokanslerin talo oli
-varovaisuuden vuoksi varustettu takaportilla toisella puolella
-kulkevalle kadulle päin ja sitä tietä oli pikainen sana lähetetty
-päävahtiin. Vahva osasto henkivartiastoa ratsasti Tottin johdolla
-rynnäten esiin ja hajottaen ilman muuta vastusta, kuin muutamia
-haukkumasanoja, tuon meluavan kansan joukon, se anasti puhujattaren
-ja vei hänen takaisin Danviikiin. Pelästyksissään hajosivat
-joukot lähimmille kaduille. Vielä kauan kaikui monen korvissa nuo
-hirvittävät uhkaavat sanat: kuningatar Jesabel, kuningatar Jesabel!
-Tuon naisen nimi ei ole tullut tunnetuksi, hänen sanojansa ei ole
-kirjoihin pantu, mutta aikatiedoissa on hän mainittu ennustajana,
-joka Kristiina kuningattarelle julisti perikatoa.
-
-Samana iltana viskattiin Pimentellin akkunat rikki, eikä kukaan
-noista vihatuista ulkomaalaisista uskaltanut näyttäytyä kaduilla
-ilman vartiaväkeä.
-
-
-
-
-18. Kaarle Kustaa Ölannissa.
-
-
-    Vangittu titaani, vuoreen kahlehdittu,
-    koska sinä kahleesi katkaiset?
-
-Sen kapean kalkkivuoren keskikohdalla, joka Ölanniksi nimitetään,
-kohosi Kristiina kuningattaren aikana vanha, Bornholma niminen linna,
-jonka oli uudestaan rakennuttanut Juhana III. Ken meidän päivinä
-tahtoo vaivata itseään kiipeämällä yli vuoreen raivatun polun,
-noille vielä suurenmoisille, huonosti hoidetuille linnanraunioille,
-hämmästyy nähdessään miten suuren alan menneen komeuden sora anastaa.
-Linna oli aikoinaan hyvin varustettu, sillä oli kaksi suurta ja
-kaksi vähempää tornia ja sopi, Kalmarin salmen rannalla sijaitsevan,
-yksinäisen asemansa vuoksi, oivallisesti asunnoksi ruhtinaalle, joka
-oli valinnut tämän kaukana kaupungin vaaroista olevan turvapaikan,
-saadaksensa häiritsemättömässä rauhassa valmistella tulevaisuuden
-suunnitelmiansa, saattaaksensa muistaa, toivoa ja -- odottaa.
-
-Ruotsin vallanperiä, pfaltskreivi Kaarle Kustaa, joka ei saanut
-kuningatarta, mutta joka kruunulle kihlattiin ja sen lisäksi
-sai Ölannin haavalääkkeeksi, muutti tänne leikkuun-aikana 1651
-ja hallitsi täällä pientä alavaltakuntaa, ilman sotajoukkoja,
-ilman hovia ja huvinäytelmiä, mutta sen sijasta oli hänellä hyviä
-metsästysmaita, vanhoja sotakumppaneita, vapaus istuttaa ja rakentaa,
-Ruotsi toisella puolen salmea ja ympärillään kansa, joka häntä
-rakasti. Ei maalaisempaa eikä luontorunollisempaa lepoa sotapäällikkö
-saattanut itselleen toivoa kolmenkymmenvuotisen sodan vaivojen
-jälkeen. Kyntämään ja kylvämään tuohon rapautuneeseen kalkkipohjaan
-ja maltillisesti odottamaan laihon kypsymistä sekä, kuten muut
-maanviljeliät, kuluttamaan pitkää talvea metsästyskertomuksilla,
-pidoilla, noppa- ja schakkipelillä, siihen tämä kalliopesässään
-asuva kotka ei ollut luotu. Jos kansan tarinaa saa uskoa, niin hän
-ei ole kieltäytynyt ylenkatsotun kosian vahingon korvauksista,
-tuosta rakkaudesta, jota hän niin kauan turhaan oli toivonut; hänen
-nuoruuden historiassaan on useampia hiuskiehkuroita kuin Hagar
-Ryningin. A. A. Afzelius on kirjoittanut Ölanninlaulun Joutsenesta ja
-Joutsen-pienestä.
-
-    "Missä oot ollut noin kauan, valko-joutsen pieni?
-    Ollut oon maassa mä vieraitten.
-    Huhdoin lapset, itseäin, Joutsen kallein!
-    Tähden armon, kunniain,
-    Tähden tanssin, armahain
-    Ölantiin ma lähden."
-
-Mutta Kaarle Kustaa halasi toimintaan. Hän kuuli sisällisen äänen
-lakkaamatta sanovan: vaikuta, toimi, aikasi on lyhyt! Ja hän
-rakennutti linnan eteläisen puolen, hän istutti puita ja perusti
-Borgholman tätä nykyvä metsistyneessä tilassa olevan puiston
-puutarhoineen; hän ratsasti talonpoikiensa taloille, auttoi heitä
-uupumuksesta varallisuuteen ja teki uudispellon Skedmosseniin. Mutta
-tämäkään ei ollut hänelle kylliksi: hän tahtoi myöskin maanviljeliänä
-saada suuria toimeen.
-
-Eteläinen ja keski Ölanti on hedelmätön, punaiseen vivahtava
-kalkkiharju, jota nimitetään Alvariksi. Pohjoispuolella Borgholmaa,
-jossa saari kapenee "Norra Motet" nimitetyssä paikassa, jättää Alvari
-tilaa yhteismetsälle ja yleensä vehmaammalle kasvullisuudelle.
-Tässä oli metsästysmaita, täällä metsävuohet ja ruunuhirvet olivat
-laitumella, määrättynä hallitsiansa kaadettaviksi. Ja koska nuo
-eläimet usein viljamaita haaskasivat edempänä etelässä päin, päätti
-Kaarle Kustaa rakennuttaa kuuluisan Kiinan muurin vastavertaisen,
-vaikka vähemmän laajan. Joka päivä ratsasti hän katsomaan, kuinka
-hänen sotasaaliinsa käytettiin rauhantyöhön, joka antoi viljeliälle
-turvaa, vangituille rikollisille työtä ja köyhälle päiväpalkkaa.
-Vihdoin kaksi tahi kolmiporttinen kivi-aita oli valmis, joka ulottui
-poikkipuolin koko saarta, itäisestä rannasta läntiselle asti.
-
-"Nyt olen aidoittanut Ölantini samati, kuin kerran olen
-aidottava Ruotsin valtakunnan", huudahti pfalzkreivi urheasti
-sotakumppanilleen, eversti Paavo Würtzille, joka oli ruhtinasta
-seurannut, kun hän viimeiseksi ratsasti valmiin muurin luo.
-
-"Siihen menee jotenkin monta kantamusta kiviä", vastasi Würtz. "Mutta
-saatammehan siirtää tunturit kappaleen matkan etelään päin."
-
-Jotakin kuninkaan aineksen täytyi tehtäväkseen ottaa työttömässä
-rauhassa. Mutta oli pitkiä, yksinäisiä hetkiä, jolloin tuo urhotöitä
-janoava henki kulutti itseänsä palavassa kaipauksessa. Oi, tuota
-odotusta, tuota epätietoisuutta, tuota kuolettavaa toimettomuutta!
-Eräänä aamuna unettoman yön jälkeen istui Kaarle Kustaa tornin
-akkunan ääressä, linnan pohjoisessa kylkirakennuksessa, jonka hän oli
-asunnoksensa valinnut, ja katseli ajatuksiinsa vaipuneena lännessä
-päin olevaa salmea, valkoiselta hohtavine Kalmarin linnoineen, joka
-näkyi etäällä näkörajassa asti. Väli ei ollut sentään sen pitempi,
-kuin että nyky-ajan peilitelegrafin kautta olisi helposti saattanut
-keskustella Kalmari-unionin iäkkään kehdon kanssa. Mutta meri oli
-välissä, meri, joka yhdistää paljon ja erottaa niin paljon. Ruotsin
-mantere oli maailmaan verraten kovin pieni, mutta Ölantiin verraten
-oli se maailma, ja Kaarle Kustaa tahtoi Ruotsilla voittaa maailman.
-Koska, koska oli tämä unennäkö toteutuva? Hän oli niin kovin väsynyt
-odottamaan ja pilkkana olemaan. Ennen oma torppa, kuin ruhtinaskunta,
-jossa toinen, jossa nainen valtikkaa käytti. Vangittu titaani,
-vuoreen kahlehdittu, koska sinä kahleesi katkaiset?
-
-Hänen edessään oli Cæsarin historia gallilaisten sodasta, mutta hän
-ei lukenut, hän tirkisteli merta kohti. Tuuli puhalsi idästä, se
-oli kova, puolittain myrsky. Yksinäinen risteiliä teki kiihkeästi
-työtä päästäksensä tuulessa eteenpäin ja suuntasi Borgholmaan, sen
-täytyi tehdä pitkiä risteilyjä, katosi, nousi taas lainehista ja
-tuli tuskin näkyvästi eteenpäin. Tämän purjeen piti saattaman postia
-ja sanoja Tukholmasta, mutta oli kohta joutuva saaren suojaan, eikä
-ennättäisi Borgholmaan ennenkuin illalla. Taaskin odotusta, aina yhä
-odotusta! Mitä uutisia se olisi tuova! Kentiesi taas kertoisi uudesta
-suosikista, tanssiaisista, piirijuoksusta, salaliitosta? Kaarle
-Kustaa oli saanut kyllänsä Messeniuksien tyhmistä poikamaisuuksista,
-jotka olivat vähällä kukistaa hänet itsensä, jollei hän aikoinaan
-olisi tullut varoitetuksi ja lähettänyt tuon petollisen kirjeen
-kuningattarelle.
-
-Kello oli 8 aamulla. Sinä tuntina linnanvouti asioitaan esitti. Tällä
-pienellä luotovaltakunnalla oli myöskin hallitushuolensa.
-
-Vouti toi alammaisesti edellisen viikon rakennuslaskut. Ne nousivat
-960 hopeataalariin.
-
-"Me Mickelsonin luo!" sanoi linnan herra hajamielisenä, kirjoittaen
-hyväksymisensä paperille.
-
-"Kamreeri Mickelson ei ole vielä maksanut entisenkään viikon
-laskuja", rohkeni vouti muistuttaa.
-
-"No odota!"
-
-Rauhankassa Ölannissa oli tyhjempi kuin sotakassa Saksassa.
-Saarenkuningas vihelsi kansanlaulua ja tarttui soittokelloonsa. Hänen
-kirjurinsa Stefan Gambrotz, aateloittu Hirschenstjerna, tuli sisälle.
-
-"Hanki minulle rahoja, Gambrotz!" Kirjuri tunsi raha-asiat ja hän
-lykkäsi oikeaa kämmentänsä vasempata vasten, olkapäitään kohottaen.
-
-"Mitä nyt, sinä leivätön ruokalainen, tahdotko kämmenelläsi tyydyttää
-minua? Mitä varten olet oppinut niin kaunista käsialaa kirjoittamaan,
-ellet pusertaaksesi kultaa harmaista kivistä."
-
-"Teidän kuninkaallinen korkeutenne ei ole Ruotsin kruunua köyhempi.
-Hänen majesteettinsa on luottamuksensa menettänyt, paremmin luotetaan
-hänen ensimmäiseen alammaiseensa."
-
-"Mutta minä en käytä tanssimestareita, minä, Gambrotz. Olen saanut
-kylläni neuvottomista repolaisista. Kirjoita juutalaisille! Pane
-panttiin Ölanti!"
-
-"Hänen majesteettinsa on alkanut hieroa sopimuksia Israelilaisten
-kanssa. Texeira on osottanut häntä Ruben Zevin luo; Ruben Zevi
-viittaa Texeiraan, että hänellä on vara kaikkeen."
-
-"Wurst und Wuth! Norkoile meille vapaaherrakuntaa Suomesta jostakin!
-Siellä on kyllin maata."
-
-"Älkää siihen luottako, teidän ylhäisyytenne, Kaarle X:nes sen ottaa
-takaisin."
-
-"Niinkö luulet? Mahdollista. Hänen ehkä käynee vaikeaksi lakaista
-puhtaaksi tanssimestarien jäljet. Hole der Teufel Win und Post.
-Tuolla tuo taikinakaukalo vielä koperoitsee ulkona salmessa. Sano,
-että tuodaan esille vitjakoirat ja hevoset! Täällä on vankilan ilmaa.
-Borgholma kelpaa yhtähyvin kuin Örbyhus myrkyttämään Vaasaverta."
-
-"Ilma on myrskyinen, haukuntaa ei kuulu, koirat kadottavat jäljet."
-
-"Anna satuloita hevonen, minä lähden ratsastamaan. Posti menköön
-meren pohjaan. Mitä Tukholma minuun koskee? Hanki minulle rahoja,
-Gambrotz; pane toimeen sota!"
-
-Ratsumiehen seuraamana, ratsasti saarenkuningas Kaarle Kustaa pitkin
-läntistä selännettä, josta hän saattoi nähdä meren, Neitsykallion
-ja Kalmarin. Sinne päin hän halasi, mutta länsirannikko oli nyt
-suojassa, hän etsi tuulta. Hän ratsasti vuorten väliin, ajoi täyttä
-laukkaa hirvittävien rotkojen ja niljakkaiden lähteitten yli,
-tuli selänteen korkeimmalle kukkulalle ja sai ilmaa tarpeeksensa.
-Puuska puuskan perästä liehutteli hänen mustia kiharoitansa,
-syöksähti rotkoihin ja tuoksahutti ilmaan sorapilviä ja kalkkitomua,
-hakkasi kanervia, tukisteli katajapensaita, viskasi lokit heidän
-kulkumatkaltaan ja otti vihdoin lakin Ruotsin tulevalta kuninkaalta.
-Tuo kaunis keltainen baretti, jota kotkansulka koristi, vieri
-saavuttamattomana kalliolta kalliolle, luisui alas vierua pitkin ja
-katosi mereen.
-
-Ratsumies sai kunnian antaa oman lakkinsa ja avopäin seurata
-herraansa Köpingin pappilaan, jossa molemmat selänteet yhtyivät.
-Arvoisan isän luona Köpingissä viipyi prinssi iltaan asti eikä
-halveksinut pappilan arkiruokaa. Nämät tuttavalliset vierailut
-tekivät Kaarle Kustaan rakkaaksi hänen saari-valtakunnallensa. Hän
-ei pitänyt kiirettä, joi halusta koti-olutta, katseli arvoisan isän
-peltoja ja tallia, osti velaksi kauniimman varsan, löi kiekkoa
-ja ampui pilkkaan poikien kanssa, onnistui nostamaan rusohohteen
-toisensa perästä vanhimman tyttären Valborgin poskille ja näkyi
-kokonaan unhottaneen Tukholman, Kristiina kuningattaren, kruunut ja
-sodan urhotyöt, kun sananlennättäjä Torslundasta tuli ilmoittamaan,
-että Kalmariposti oli tullut. Posti oli kuitenkin tuo hienon hieno
-lanka, joka yhdisti saarenkuninkaan muuhun maailmaan. Kaksi minuuttia
-sen jälkeen istui hän jälleen ratsun selässä ja hänen lainattuun
-lakkiinsa oli Valborgin ruusu kiinnitetty. Hän ajoi kallioiden yli
-semmoisella vauhdilla, että säkenet sinkoilivat juoksian rautakenkien
-alta.
-
-Kaarle Kustaa oli jo nuoruudestaan valtiomies, hän kätki, mitä ei
-ollut tarpeellista saattaa muitten korville; mutta hän oli liika
-yksinäinen Ölannissa tullaksensa toimeen ilman ystävätä, jonka
-huostaan hän olisi saattanut antaa ajatustensa ja tunteittensa
-ylimääräisyyden vapaasti virtailla. Aikaisemmin oli hän sydämmensä
-purkanut isällensä ja Lauritsa von der Lindenille; nyt oli Ölannissa
-Paavo Würtz hänen uskottunsa. Kirjuri Gambrotz kurkotti hänelle
-kirjeet ja sai määräyksiä vähemmän tärkeistä asioista. Toisia
-sanomia oli jäljellä, joita hän vastaan otti ja luki äänettömällä
-tarkkuudella. Hän oli pitänyt huolta siitä, että Tukholmassa oli
-tiedustelioita, jotka ilmoittivat hänelle päivän hovitapahtumat ja
-kulissien takana piilevät salaisuudet. Kirjuri lähetettiin pois;
-lukua jatkettiin, kun oltiin kahden kesken Würtzin kanssa.
-
-Äkkiarvaamatta rupesi prinssi niin sydämmestään nauramaan, että Würtz
-havaitsi olevan syytä kysyä, mitä se oli, joka noin huvitti hänen
-kuninkaallista korkeuttansa.
-
-"Bourdelot, aina vieläkin Bourdelot!" huudahti Kaarle Kustaa.
-"Kirje on neljän viikon vanha. Minun rakkaalla Muntheliuksellani
-[tohtori Juhana Munthelius, aateloittu: Lagercrona] on ollut
-muuta ajateltavaa, hänen vaimonsa on saanut kaksoiset. Huomaa
-mitä hän kirjoittaa! Minun täytyy kaikella muotoa mielitellä
-Bourdelotia, jotta Munthelius aateloittaisiin ja koska kaksoiset
-ovat ruoanhaluisia, tulee hänen saada kaksi tahi kolme maataloa
-lahjapalkkioksi. Minua pyydetään Bourdelotia puoltamaan veljelleni
-herttualle, jonka valtasuonia pitää koeteltaman. Minun tulee
-kirjoittaa Bourdelotille, millä tavalla minä nyt itseäni käytän koska
-hän kaikin mokomin tahtoo minua kipeäksi ja sitten parantaa minua; en
-vähemmällä pääse. Jos minä onnettomuudeksi olisin terve kuin Ölannin
-pähkinä, täytyy minun kuitenkin pyytää reseptiä Bourdelotilta,
-jotta hän saattaisi näyttää pyyntöni hänen majesteetillensa. Tähän
-Munthelius lisää, ett'ei minun tarvitse reseptiä käyttää, kun
-vain asetun ikään kuin henki siitä riippuisi. Ja kaiken tämän hän
-kirjoittaa sitte kuin meidän ylistetty ranskalainen tohtorimme on
-kuin hännätön koira pakomatkalla Ruotsista! Mitä ajattelette noin
-kiireisestä postikuljetuksesta ja noin pätevistä uutisista! Näkyy
-Tukholmalaisista, että he luulevat Ölannin olevan kuussa; sitä
-vartenpa minä olen täällä."
-
-"Yksi menee, toinen tulee", vastasi Würtz. "Teidän ylhäisyytenne saa
-samat vaivat tohtori Bourdelotin jälkeläisestä."
-
-"Niin, miksikä ei Chanutista, Ulfeldista ja lisäksi vielä
-Radjeovskista? Mutta sellaisia ihmisiä vastaan saa miekkaa käyttää;
-se minua paremmin miellyttää kuin pillerien kanssa taisteleminen.
-Pane puku ketun taikka marakatin ylle ja ulkomaalainen leima päälle,
-kyllä äyri kullasta menee. Kuuleppas kummaksesi, mitä Gilius
-[registraatori Gilius Giliuksen poika, aateloittu: Ehrenberg]
-kirjoittaa! Jakobsdalissa pidot ja linnassa teaatteritanssit Don
-Pimentellin kunniaksi. Hän asuu kuten Bourdelot, Tukholman linnassa
-ja pitää erityistä neuvostoa valtakunnan tärkeitä asioita varten.
-Onnellinen Ruotsi, jolle espanialainen kolmannen luokan grandi
-toisinaan omistaa koko kalliin aamupäivänsä ja toisinaan puolen
-yötäkin! Mazarin on kukistettu, Chanutia ei mitkään korupuheet voi
-lohduttaa, Würtz, meidän täytyy _à tout prix_ laittaa itsemme tuon
-Pimentellin suosioon; hänen käytettävissään on kaikki Perun kulta."
-
-"Rahaton, teidän ylhäisyytenne, rahaton! Sanotaan että kaikki Filip
-III:nen valtatilukset ovat pantattuna Ruben Zeville Regensburgissa."
-
-"Taaskin tuo Zevi! Ovatko nuo juutalaiset paholaisen kanssa liitossa?"
-
-"Kaikissa tapauksissa kuitenkin kuninkaitten kanssa. Minkä vuoksi,
-teidän ylhäisyytenne, luulette että Ruotsi nyt äänestää Ferdinand
-III:nen poikaa perintöruhtinasvaalissa Regensburgissa?"
-
-"Tyhmää puhetta! Oletko kuullut tuon Niilo Tungelilta, tuolta
-kaksikieliseltä käärmeeltä! Kristiina ei ääntänsä myy. Ei, Würtz;
-puhu kunnioituksella kuningattarestasi! Niin syvälle ei Kustaa
-Aadolfin tytär itseään alenna."
-
-Würtz oli ääneti, Kaarle Kustaa yhä silmäili sanomia. Eräs
-huolellisesti sinetillä kiinni pantu kirje, jonka päällekirjoitus oli
-väärennetyllä käsialalla kirjoitettu, herätti hänen huomiotansa. Hän
-avasi sen ja luki:
-
-"Ellei teidän ylhäisyytenne pane arvoa omaan henkeensä, niin
-ajatelkaa kuitenkin valtakunnan parasta! Älkää tulko Tukholmaan
-tähän aikaan, sillä ne ovat tilatut, jotka teidän henkenne matkalla
-sammuttavat. Älkää lähtekö merelle; se rauta on terotettu, joka
-teidän kaljaasinne upoksiin puraa. Ne, jotka teidän ruokanne
-valmistavat ja teidän juomanne teille tarjoavat, eivät ole
-luotettavia; olkaa varuillanne! Herrat juoksevat mieltänsä
-ilmoittamassa eräälle ylhäiselle henkilölle, jonka nimeä en mainita
-uskalla ja pänttäävät hänen päähänsä, että te haluatte valtakuntaa
-sen omaksi vahingoksi. Ja siinä missä noin valitettava mielten
-huikentelevaisuus on vallalla, he tuskin jättävät tekemättä mitä
-suinkin voivat, turmioon saattaaksensa häntä, jota pelkäävät
-enemmän kuin ruttoa. Olkaa varuillanne, armollinen herra; toivoo
-nimittämätön, joka tämän ajan vaaroissa on teille ja Ruotsin
-valtakunnalle uskollinen..."
-
-Kaarle Kustaa kurkotti kirjeen Würtzille. Tämä salainen varoitus oli
-seitsemäs tahi kahdeksas, jonka hän sitte vuoden alun oli saanut.
-
-"Herman Fleming tahi Pentti Skytte?" arveli Würtz.
-
-Prinssi nauroi.
-
-"Miehekäs miekan lyönnissä, mutta lapsi arveluissa! Tuo hiljainen
-haukanpoikanen Fleming? Ja Skytte, tuo viiri, joka kumartelee
-saadaksensa kreivin arvonimen? Kirje on aatelittomalta
-kirjoittajalta, jonka ei vielä ole onnistunut kiivetä
-ritarihuoneeseen. Upottaa minut? Mikä ilkiö!"
-
-"Suokaa anteeksi! Hän viittaa, että löytyy muitakin keinoja... Siellä
-on oas jäljellä Messeniuksen hälinästä. Teidän ylhäisyytenne ei ole
-oikein lumivalkoinen muutamien silmissä."
-
-"Rakas Würtz, sano minulle, mitä tahdot, herroista; minä tunnen
-porsaani, sanoi muori pojistaan. Sano myöskin, mitä tahdot, erään
-ylhäisen henkilön houkkiomaisista vehkeistä, kun vain puhut
-ajatuksesi tarpeellisella kunnioituksella. Mutta älä luulottele
-itseäsi äläkä minua, että hän rakentamaansa rakennusta repii alas,
-niin kauan kuin se mestariansa kiittää. Älä sano vastaväitteeksi,
-että hän on repinyt alas Maunu kreivin, että hän on antanut
-Bourdelotin mennä! He olivat kissanpoikia. Mitä varten he olivat
-aina hänen kintereillään? Tahdotko tietää, miksikä hän ei minua
-tahdo repiä alas? Sen vuoksi, että hän tarvitsee minua, sen vuoksi,
-että Ruotsi ei ole tyhjentämätön; siksi, ett'ei hän osaa eikä tahdo
-hallita, kun ei mitään pois lahjoitettavaa enään ole. Sen vuoksi,
-että minä kiitän mestaria ja sen vuoksi, että minä saatan _odottaa_."
-
-"Ainoastaan schakaalit, ainoastaan aasit voivat odottaa. Sotahevonen
-kuoppii maata kaviollaan, kotka etsii lakkaamatta saalista. Borgholma
-on kotkanhäkki, ristikko rampauttaa, valtakunta häviää, teidän
-ylhäisyytenne ei _saata_ odottaa..."
-
-"Kyllä, minä saatan. Mutta minun täytyy risteillä..."
-
-
-
-
-19. Tähti ja turvatit.
-
-
-    Olen Kristiina.
-
-Italialaiset olivat ilveilyksiä näytelleet Kristiina kuningattarelle
-Jakobsdalissa; sen jälkeen oli hän lähtenyt vaunuilla kuuvalossa
-ajelemaan nukkuvan Tukholman katuja pitkin. Tuo outo hevoskavioin
-kopina ja vaununratasten pyörinä tähän vuorokauden aikaan herätti
-siellä täällä jonkun rauhallisen porvarin, joka uteliaana kurkisti
-ulos kapeasta akkunastaan, ravisti päätään ja heittäytyi jälleen
-lammasnahkaisiin vällyihinsä.
-
-"Mitä se on?" kysyi hänen vaimonsa unissaan.
-
-"Ei mitään", vastasi porvari. "Se vain on meidän armollinen
-esivaltamme, joka valvoo maan parasta."
-
-Kello oli 3 aamulla, kun kuningatar läksi levolle Jakobsdalissa;
-samaan aikaan hänen ennen oli tapana nousta. Uni pakeni nyt, kuten
-monta kertaa ennenkin, hänen kiihotettuja hermojansa; ajatusten
-sepät takoivat yhä vaan alasinta noissa aivuissa, joihin mahtui
-paljon, mutta jotka tahtoivat, että heihin olisi mahtunut kaikki.
-Hän oli väsynyt, tyytymätön eikä tietänyt mitä varten. Beaulieu,
-tanssimestari, olipa hänkin tänä iltana keksinyt jotakin aivan uutta.
-Italialaiset olivat soittaneet, laulaneet ja tanssineet ihastuttavan
-hyvin; hän itse oli ollut huvitettu; pidot illalla olivat olleet
-erittäin vilkkaat. Oi, miten siellä oli naurettu; Pimentelli oli
-ollut kovin miellyttävä; ranskalaiset, jotka kadehtivat ja vihasivat
-espanialaista, olivat panneet kaiken älykkäisyytensä liikkeelle
-saattaaksensa häntä varjoon. Louis XIV, lasten kuningas, ei
-saattanut esittää sellaista hovia. Miksikä oli hän siis tyytymätön?
-Päänkivistys, verenkuohuileminen... Miksikä kykeni hallitsemaan
-kaikkea eikä kuitenkaan voinut hallita elämän tykkiviä suonia?
-Täytyisikö hänen jälleen antaa suonta iskeä? Mutta hänpä tarvitsi
-verensä, hän olisi tahtonut heittää kaikki lääkärit, kädet seljän
-taakse sidottuina, Norrströmiin.
-
-Oli toukokuu ja yö oli jo pitkästi kulunut, päivän olisi jo pitänyt
-sarastaman. Hän nousi makuulta, meni akkunan luo ja lykkäsi sivulle
-päin verhot. Niin, siellä rupesikin päivä valkenemaan, mutta niin
-heikosti, että hän tuskin saattoi erottaa tornin huippuja. Suuri,
-yksinäinen tähti loisti vielä; pienemmät uppoutuivat jo päivän
-koittoon. Kristiina viskasi itsensä pettyneenä vuoteellensa.
-Puolinainen valo ei ollut se elementti, jossa hän viihtyi. Kirkas
-päivä, taikka pimeä yö, eheä elämä, taikka kuolema kokonaan.
-
-Hän oli ummistanut silmänsä ja koetti väkisin saada unta, kun
-häikäisevä valo tunki läpi ummistettujen silmäluomien. Hän
-katsoi ylös päin ja havaitsi tähden... saman tähden, joka kerran
-Gripsholmassa oli astunut alas hänen luoksensa. Tuo loistava ilmiö ei
-nytkään paremmin kuin silloin, jäänyt yölliselle taivaalle, se oli
-astunut laveita valotikapuita myöten hänen luoksensa, valunut häneen
-ja kutonut hänen sädekehänsä lankoihin.
-
-Tällä kertaa ei Kristiina tahtonut antaa hairakuvien pettää itsensä.
-Hän nousi jälleen ja laski akkunaverhon alas. Turhaan; verho katosi
-kuten sumu valomereen. Hän pani kolmannen kerran maata, veti yöhunnun
-silmillensä ja vieläpä lisäksi peitteenkin. Yhtä turhaa. Tähti oli
-hänen sisässään; vuori ei olisi saattanut varjostaa sen loistoa.
-
-"Mutta tämähän on hullua", sanoi Kristiina itsekseen, hän, joka tiesi
-kaikki eikä enään uskonut mitään ylenluonnollista. "Minä olen varmaan
-kipeä taikka valvomisesta hullu... Rosette!"
-
-Hän voitti. Ranskalainen kammarineiti, joka oli tullut Fiken Långin
-jälkeen, astui sisälle.
-
-"Mikä valo se on, joka tunkee sisään tänne huoneeseen?"
-
-Rosette vakuutti ihmetellen, ett'ei hän nähnyt mitään valoa.
-
-"Katso akkunaverhojen taakse! Jossakin täytyy olla tulipalo."
-
-Rosette katsoi ulos eikä havainnut missään tulipaloa sekä vakuutti
-jälleen, ett'ei hän nähnyt muuta, kuin aamun koiton, virran, meren
-ja vastapäätä linnaa sijaitsevan Kastelholman, kaikki oli niin kuin
-ollakkin tuli, ja kuten aina ollut oli.
-
-"Etkö näe mitään tähteä?"
-
-"_Mais si, majesté_, tuolla on pieni tähti ylipuolella Eläintarhaa."
-
-"Mene tiehesi, minä tahdon nukkua!" Taaskin hän koetti päästä tuota
-valoa piiloon, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Tähti rupesi nyt
-valumaan ajatusmaailmaan. Se muodostui määrättyihin muotoihin, joita
-sopi vertailla niihin helähtäviin kuvioihin, mitkä ääni synnyttää
-sannoitettuun lasinkappaleeseen, -- äänettömiin sanoihin, jotka
-ilmaisivat ajatuksen niin selvästi, niin välittömästi, ikään kuin ne
-olisivat tulleet kuiskatuksi kuuntelevaan korvaan.
-
-"Tunnetko minun?" sanoi tähti.
-
-Kristiina aikoi vastata sillä ivallisella hymyllä, joka oli tullut
-hänen toiseksi luonnoksensa: Tunnen, minä tunnen sinun varsin hyvin,
-sinä olet _painajainen_. Mutta hän ei jaksanut, hän tunsi olevansa
-ikään kuin hajonneessa tilassa, melkeinpä tyhjiin rauenneena tuossa
-kummallisessa valossa, joka täytti ja hallitsi häntä.
-
-"Sanoinhan sinulle", jatkoi tuo salainen ääni hänessä, "että tulisin
-takaisin kymmenen vuoden päästä. Sinun pitää tunteman minun;
-minä olen sinun olemuksesi perus. Sinun ulkonainen olemuksesi on
-luonnon-elämää, sinun ajatusmaailmasi on vale-elämää: _Minä_ olen
-Kristiina. Sinä pääset yhtä vähän minua pakoon, kuin sinä pääset
-omaa itseäsi. Muista mitä olen sinulle sanonut: minä olen vuo, joka
-virtaan kaikkivaltiaan voimasta, mutta ei hänen rakkaudestansa.
-Minussa on yksi puute, se puute on sinussa, mutta se puute pitää
-korjattaman. Olen saanut käskyn valita sinut ja varjella sinua;
-olen antanut sinulle kaikki, mitä olen saattanut antaa: kuka on
-nerollisuudessa ja voimassa sinun vertaisesi? Mutta rakkautta en ole
-voinut sinulle antaa; rakkautta tulee sinun itse etsiä ja voittaa.
-Ilman rakkautta olet puolinainen. Huomaa nyt, mitä sinulle sanon,
-sillä minä en takaisin palaja ennen kuin elämäsi ehtoona, kun olet
-kokenut totuuttani. Miksi olet täynnä itseäsi, kun sinun pitäisi
-oleman täynnä Jumalaa, sinun voimasi lähdettä, ja palvella häntä
-lahjoillasi hänen luodussa työssään? Tahdon sanoa, kukas olet ja
-mitä olet ilman rakkautta. Sinä olet historian kuu, joka loistaa
-lainatulla valolla ja kääntää yhä vain yhtä puolta maata kohden. Sinä
-olet aikakautesi arvoitus, jolta kaikkia odotetaan, ja katso, ei
-ole mitään jäljellä. Sinä olet voima ilman vaikutusta, kukka ilman
-hedelmää, valo ilman lämpöä, tähdenvalo etkä auringonvalo. Sinun
-voimasi katoaa, sinun kukkasi kuihtuu, sinun valosi sammuu pimeyteen.
-Valitse! Palaja takaisin! Etsi! Löydä! Uudistu! Vielä sinulla on
-aikaa, vielä Kristiina saattaa uudestaan kirjoittaa aikakirjat. Vielä
-yksi auringonkierros, niin silloin on se jo myöhäistä. Hyvästi.
-Minä palajan takaisin alkulähteen valoon. Sinä, joka vielä saatat
-valita, älä palaja takaisin omaan poluttomaan pimeyteesi! Mene, kuten
-minäkin, korjaamaan puutteellisuuttasi iankaikkisessa rakkaudessa!"
-
-Näitten sanojen aikana vaaleni koittavan aamun valo. Tähti valui
-pois, samati kuin se oli valunut sisälle, leveää, aina heikkenevää
-valonjuovaa myöten ja astui takaisin niihin äärettömiin avaruuksiin,
-joista se tullutkin oli.
-
-Vuoteella unessa makaavan mielestä tuntui ikään kuin hän olisi
-vaipunut penikulman syvyisen meren pohjaan ja tehnyt käsin jaloin
-työtä päästäksensä jälleen merenpinnalle. Niin huumeuksissaan, niin
-itseensä vaipuneena kuin olikin, tunsi hän itsessään hyvän halun
-vastustaa, epäillä, kieltää sekä nousta etevän älyn ja voimakkaan
-tahdon jäännöksellä karkoittamaan koko tuota kummallista ilmiötä
-unen ja harhanäköjen valtakuntaan. Mutta hän ei jaksanut pitää
-kiinni selvää ja koossa pysyvää ajatusta; hän oli tuiki väsynyt,
-niin hyljätty, ikään kuin aika ja huone olisi vaipunut pois hänen
-vuoteensa alitse ja hän itse leijaillut tuntemattomissa avaruuksissa.
-Myöskin tämä tunne valui pois täydelliseen uupumukseen, ja nyt tuli
-Lethen kuolontapainen uni, jolloin itsensä unohtaa.
-
-Rosette astui varpaisillaan sisälle kello kahdeksan aamulla, jolloin
-kuningatar tavallisesti nousi, myöskin silloin kun hän oli valvonut
-myöhään yöhön. Hän nukkui vielä; onnellinen, melkeinpä lapsellinen
-hymyily oli saanut sijansa noissa aikaisin kovettuneissa piirteissä,
-jotka toisinaan olivat kovin ankarat, toisinaan ivalliset ja joskus
-niin viehättävän lempeät. Vielä oli akkuna verhonsa varjossa.
-Kammarineito veti verhoa paremmin kiinni, estääksensä päivän valoa
-sisään tunkemasta, katsoi, että kaikki oli kunnossa aamupukua varten
-ja jätti oven raolleen lähtiessään.
-
-Unen-näköjen varjopeli oli seurannut ensimmäistä kuolontapaista
-uupumusta. Kristiina oli jälleen neljännellä vuodella oleva lapsi;
-tämä oli kaukaisin asia, jota hän muistaa saattoi. Hän istui isänsä
-käsivarrella; isä lähti suureen sotaan ja jätti hänet kyynelsilmin
-noitten kokoontuneitten säätyjen rakkauden ja huolenpidon haltuun.
-Lapsi kummeksi vaan ei pelännyt tuota suurta väenjoukkoa; kaikki
-häntä katselivat, kaikki tahtoivat häntä käsillään kantaa. Muutamilla
-oli pitkä harmaa parta, toisilla pitkä miekka; yksi oli kadottanut
-silmänsä sodassa, ja terveestä silmästä tipahteli suuria kyyneleitä.
-Miksikä hän itki, tuo vanha, ruma sotamies?
-
-Kohta sen jälkeen oli hän kahdeksannella vuodella isänsä
-hautajaisissa Ritariholman kirkossa. Siellä oli monta, monta kaunista
-lippua, mutta miksi ne kaikki olivat repaleisia? Ja tykit paukkuivat,
-että korviin koski...
-
-Jälleen, kohta tämän perästä, hän karkasi pimeästä, ikävästä
-huoneesta Nyköpingissä, jossa hänen äitinsä, leskikuningatar piti
-häntä vangittuna. Oi, tuo pitkä sali, tuo raskas hopeakaappi,
-mustaksi puettu alttari, nuo ainaiset kyyneleet, ja pitkät rukoukset,
-mitäpä ne hyödyttäisivät? Miksikä ei hän saisi olla vapaa ja iloinen
-kuten lintu metsässä? Miksikä hän ei äitiänsä rakastanut? Miksikä hän
-tätiänsä, isänsä sisarta, rakasti paljo enemmän? Miksikä hän saattoi
-langeta Johannes Mathiaksenpojan kaulaan, kun tämä hänelle selitti
-jonkun Esopuksen sukkelan sadun? Ja Kaarle Kustaa... eikö hän ollut
-kaunis, eikö hän ollut reipas, silloin kun kantoi Kristiinaa yli
-hyllyävän suon Stegeborgin lähellä, ja kun veti hänet ylös lammikosta
-Rönön luona? Niin, hän piti Kaarle Kustaasta, antoipa hänelle
-lupauksensa... Tuntui niin lämpimältä sydämmessä ja onnelliselta...
-isä, täti, opettaja, sinisilmäinen poika... vieläpä nuo partaiset
-ukot, Ruotsin säädyt ja rahvas, jotka lämpimästi olivat tervehtineet
-pientä tyttöä hänen isänsä kuoltua, tämä kaikki oli kuitenkin
-rakkautta, rakkautta! Hän oli kuitenkin kerran rakastanut ja ollut
-rakastettu. Mikä auringonloiste näissä aamu-unelmissa! Hän heräsi,
-mutta ei soittanut vielä kammarineitoansa sisään. Hän tahtoi pitää
-kiinni tästä onnen unelmasta. Se oli oleva hyvin lyhyt.
-
-Rosette näyttäytyi ovessa. Todellisuus tuli jälleen, mielikuvitus oli
-poissa. Oi tuo kova, ankara todellisuus, joka ei enään sallinut hänen
-olla rakastavana lapsena, vaan hänen täytyi olla kuningattarena,
-ainoastaan omana itsenään!
-
-Yön harhanäky oli selittämättömänä hänen edessään. Kysyä hän ei
-saattanut, mutta yhä epäillä, kieltää, vastustaa ja ynseillä. Mikä
-oli tuo tuntematon julkea olento, joka uskalsi kietoutua hänen
-selvään ajatusjuoksuunsa, pettää hänen järkensä ja määrätä hänelle
-laiksi lapsen sadun? Hän ei sitä tietänyt, mutta tunsi, että hän
-jälleen oli Kristiina ja tahtoi jäädä Kristiinaksi.
-
-Rosette oli noita mallikelpoisia kammarineitoja, joita Molière niin
-mainiosti on kuvannut, ja ymmärsi vaatettaessaan hallitsiatartansa
-huvitella kertomalla kaikkia niitä hovijuoruja, joita hänen oli
-onnistunut saada onkeensa edellisenä päivänä. Eräs hauska juttu
-kulki nyt suusta suuhun: puhuttiin olleen kaksintaistelu ylimmäisen
-kammariherran kreivi Klaus Tottin, ja ensimmäisen tallimestarin
-Anton Steinbergin välillä. Tottin miekka oli kahvan kohdalta mennyt
-poikki, Steinberg oli huutanut, että Tott nyt myöntäisi olevansa
-voitettu, mutta Tott juoksi Steinbergiin käsiksi ja painieli hänen
-kanssaan siksi, että molempien väsymyksestä täytyi lykätä taistelu
-tuonnemmaksi...
-
-Juoruttelu oli herättäjäkellona. Sellainen oli todellisuus. Kukapa
-saattoi sitä kuunnella ja sentään vielä uneksia?
-
-Kuningatar käski antaa itsellensä viimeisessä postissa tulleet ja
-sanansaattajan tuomat kirjeet. Yksi niistä sai hänet hämmästymään
-ja suuttumaan. Hän tirkisteli vielä tuota kummallista, komeasti
-kirjoitettua kirjettä, jonka sinetissä oli turkkilainen puolikuu, kun
-Pimentelli antoi ilmoittaa tulonsa. Häntä ei otettu vastaan. Kohta
-sen jälkeen ilmoitettiin Tott ja otettiin vastaan.
-
-"Mitä kreivin on Steinbergin kanssa puhumatta?"
-
-"Teidän majesteettinne, suokaa minun olla vaivaamatta noin ylhäistä
-naista nuorten miesten riidoilla."
-
-"Mutta jos minä tahdon sen tietää?"
-
-"En usko, että teidän majesteettinne tahtoo tietää kaikellaisia
-vähäpätöisyyksiä, mutta jos sitä vaaditte, täytyy minun totella."
-
-"Noh, olkaa puhumatta tyhmyyksistänne, en tahdo niistä mitään tietää.
-Mutta minä en salli, että mies, joka on Ruotsin aateliston etevimpiä
-ja sotilas, joka on urhoollisimpiani, toistensa verta vuodattavat
-kuten kaksi kukonpoikasta. Pankaa tuo muistiinne, kreivi. Löytyy
-liika monta todistusta siitä, että osaatte tapella; tarpeetonta on
-lisätä niihin uusia. Minä tahdon, että sovitte Steinbergin kanssa."
-
-Tott puri huuliansa.
-
-"Hän on minulle hyvitystä velkaa."
-
-"Taikka te hänelle. Mitä teidän poikamaisuutenne minuun koskee?
-Teillä on veressänne pisara kuninkaallista verta; teidän tulee
-ensiksi kurottaa kätenne vastustajallenne. Käsitättekö minua?"
-
-"Minä olen totteleva teidän majesteettinne käskyä."
-
-"Olkaa nyt kerran ymmärtäväinen, Tott! Minulla on jotakin mielessäni
-teitä varten', jos osotatte ansaitsevanne suosiotani. Kuinka voivat
-teidän pikku porvarinne Uudessakaarlepyyssä?"
-
-"He vänkäilevät vastaan ja sanovat, ett'eivät he koskaan ole
-tunteneet muuta herraa kuin valtakunnan kuninkaan."
-
-"Siinä tekevät oikein. Olkaa varovainen pohjolaisten kanssa, he eivät
-kärsi herrainpalvelusta. Kun Klaus Fleming tahtoi lähettää sotilaita
-niitten niskoille, nousivat he kapinaan, seurasivat iso-isääni ja
-saivat Vaasa nimisen kaupunkinsa. Uuskaarlepyy on syntynyt isäni
-toimesta. Käytelkää varovaisesti Vaasahuoneen henkipalvelioita!...
-Onko kreivillä tänään jotakin ilmoitettavaa?"
-
-"Ruben Zevin asiamies on tullut Tukholmaan tekemään sopimuksia
-tuosta uudesta lainasta. Maunu kreivi ja valtiokansleri eivät tahdo
-hyväksyä hänen ehtojansa, vaan tahtovat ensin kuulla mitä teidän
-majesteettinne arvelee."
-
-"Kutsukaa hänet tänne! Me tarvitsemme rahoja. Eikö ole kummallista,
-että rahatoimikammarimme lakkaamatta on tyhjä? Se on vain sen
-vuoksi, että nuo herrat ja kituluukarit hallituksessa lakkaamatta
-kitsastelevat lainaehtoja."
-
-"Asiamies odottaa etuhuoneessa teidän majesteettinne käskyjä."
-
-"Hyvä. Saattakaa hänet sisään!"
-
-Pitkävartaloinen, juutalaisen pukuun puettu mies astui sisälle ja
-kumarsi syvään. Suuri, ruskea arpi oikeanpuolisessa ohimossa rumensi
-hänen muuten kauniita ja säännöllisiä kasvonpiirteitänsä. Hän oli
-tois-silmäinen, mutta terve oikeanpuolinen silmä katsahti ympärilleen
-niin älykkäästi ja tuttavasti, ikään kuin hän ei ensi kertaa olisi
-seisonut hänen majesteettinsa edessä. Kuningatar huomasi ohimossa
-olevan arven.
-
-"Mikä nimesi?"
-
-"Benjamin Zevi, teidän majesteettinne nöyrin palvelia."
-
-"Tuntuu siltä, kuin olisin nähnyt sinun ennen jossakin."
-
-"Minulla eli kymmenen vuotta sitten kunnia tuoda teidän
-majesteetillenne ilmoituksen Breitenfeldin toisesta tappelusta ja
-silloin minua nimitettiin Urban Niemandiksi."
-
-"Oikein. Urban Niemand. Minä näen, että olet satulassa kasvanut
-kaksi päänmittaa lisää. Mutta silloin olit kersanttina minun
-palveluksessani ja olit urhoollisuuttasi osottanut kenraalimajuri
-Slangen rinnalla. Sinä käytit itseäsi rohkeasti linnanpalossa ja minä
-tahdoin korottaa sinua upseeriksi, mutta sinä pakenit kuten houkkio
-minun luotani ja Tukholmasta."
-
-"Olin sokea palon jälkeen ja minun täytyi lähteä silmälääkärin luo
-Espaniaan. Erokirjani on sotamarsalkka Torstenson allekirjoittanut."
-
-"Muistaakseni sinä hyvin kevytmielisesti menit lutherilaisesta opista
-katolilaiseen. Ja nyt kaiketi olet juutalainen."
-
-"Äitini oli juutalainen, iso-isäni Ruben Zevi, on juutalainen."
-
-"En tahdo sanoa siitä mitään: kaikki uskon-opit ovat yhtä hyviä, kuin
-vain vakuutuksensa mukaan tekee. Tunnetko nyt isäsi?"
-
-"Isäni oli sotamarsalkka kreivi Götz."
-
-"Vai niin. Sinä siis tiedät sen?... Varokaa itseänne, kreivi Tott; te
-näette, että myöskin kreivit saattavat tulla Moseksen oppilaiksi!"
-
-"Teidän majesteettinne saattaa olla huoleti minun kääntymisestäni",
-vastasi kreivi väkinäisesti hymyillen. "Saatan hätätilassa maksaa 50
-prosentin koron, mutta minä en koskaan aio alentaa itseäni kiskomaan
-sitä ulos Moseksen lain mukaan."
-
-"Ja minä", virkkoi nuori juutalainen kiivaasti, "olen kerran
-alentanut itseäni niin, ett'en ole vastannut lyöntiin, jonka sain
-kreivin ratsuruoskasta, siihen aikaan, jolloin kreivi vielä oli ylpeä
-poika. Mutta nyt kun kreivi kantaa miekkaa, saattaisi tapahtua, että
-muistan vanhoja velkoja."
-
-Kuningatar pyrskähti nauruun.
-
-"Mitä, kreivi Tott, olitteko te noin aikaisin jo tuollainen
-parantumaton tappelia? Eipä kummakaan, että ehtimiseen joudutte
-kaksintaisteluihin. Mutta minä en salli mitään vanhaa vihaa!
-Muistakaa, Zevi, missä olette, ja Tott myöskin, että Zevi on teidän
-vertaisenne. Hän lukee vähintäin sadan tuhannen kuoleman sukunsa
-ansioksi. Aake herra on tuskin muutamia tuhansia puolalaisia
-ratsastanut kumoon."
-
-"En muista, että olisin lainannut rahoja herra Zeviltä", vastasi
-kreivi ylpeästi.
-
-"Ei rahoja, mutta hevosen, jota kreivi ei osannut ohjata. Minä olin
-Aake herran ratsupalvelia, kun pieni kreivi ratsasti keppihevosta."
-
-"Nyt on kylliksi, hyvät herrani", sanoi kuningatar arvokkaasti
-katsellen heitä. "Käykäämme asiaan kiinni. Pankkiiri Zevi lainaa
-Ruotsin kruunulle yhden miljoonan hopea taalaria, mitä takuuta hän
-siitä vaatii?"
-
-"Göteporin tullit", vastasi juutalainen.
-
-"Ja korko?"
-
-"Korko riippuu siitä, tuleeko sota vai rauha. Minun esimieheni maksaa
-90 sadasta ja vaatii rauhan aikana 10 prosenttia. Nämät ovat helppoja
-ehtoja. Ruotsi ja sen suuri kuningatar saavat edullisemmilla ehdoilla
-kuin mikään muu Euroopan maakunta, Alankomaita lukuun ottamatta."
-
-Kristiina hymyili. Tuo entinen pieni ratsastaja, joka hänen
-puolestaan olisi vaikka valkeaan mennyt, oli nyt oppinut toisellaisia
-ratsastustemppuja.
-
-"Jättäkää minulle ehdot kirjallisesti", sanoi kuningatar, "minä
-tahdon valtakunnan rahastonhoitajan kanssa niitä tuumia."
-
-Benjamin Zevi kurkotti hänelle paperin ja kumarsi, mennäksensä pois,
-mutta sai käskyn viipyä.
-
-"Au revoir, kreivi Tott", sanoi kuningatar; "te seuraatte minua
-tunnin päästä kävelylleni."
-
-Hän oli nyt yksin tämän juutalaisen kanssa, joka kerran olisi voinut
-tulla täydelliseksi suosikiksi, jos hän paremmin olisi käsittänyt
-onnensa. Kuningattaren edessä oli tuo hänen aamulla saama kirjeensä.
-
-"Zevi, sinä tunnet isäsi, en minä onnittele sinua tuon tuttavuuden
-takia. Miksi tulit Zeviksi etkä Götziksi?"
-
-"Götz palvelee. Zevi käskee."
-
-"Minä ymmärrän. Zevi imee tyhjiin Ruotsin ja muut saaliit. Sinä
-tunsit kuitenkin paremman elämänmaalin, kun sait tuon arven."
-
-Nuori asiamies kumarsi ääneti.
-
-"Muistaakseni sinulla oli sisar?"
-
-"Oli. Teidän majesteettinne osotti hänelle paljon armoa!"
-
-"Hän elää vielä?"
-
-"Elää."
-
-"Missä?"
-
-"Konstantinopolissa. Hän seurasi minua sinne eräälle matkalle ja
-teljettiin vasten tahtoansa seraljiin nykyään hallitsevan sulttaanin
-ensimmäisenä puolisona."
-
-"Mitä? Sulttaani Muhamedinko? Mutta hän ei nyt saata olla muuta kuin
-12-vuotias."
-
-"Hän oli seitsemänvuotias, kun suurvisiiri valitsi sisareni hänen
-tulevaksi puolisokseen, jotta sulttaanin äiti Validé tulisi
-syrjäytetyksi hallituksesta. Se oli valtiojuoni. Hagar pitää
-sulttaania hoidossaan ja hallitsee hänen nimessään."
-
-"Mutta sehän on vaarallinen romaani! Palatsivallankumoukset kuuluvat
-asiaan Konstantinopolissa, ja joka kerta kuristetaan sulttaani tahi
-sulttaanitar. Sisaresi henki riippuu joka yö silkkinuorassa."
-
-"Teidän majesteettinne on aivan oikeassa. Hagarin on kohta viisi
-vuotta onnistunut pysyä vallanhoitajana, koska hän on ollut kyllin
-viisas tasaamaan valtaansa vielä viisaamman suurvisiirin kanssa.
-Sulttaani ja janitschaarit ovat hänelle uskolliset."
-
-"Suurvisiiri? Mutta sehän on kuten täällä; hän kopioitsee Ruotsia...
-Hallitseeko hän todellakin tuota barbarilaista, verenjanoista kansaa?
-Hän tunnustaa siis profeetan oppia?"
-
-"Eipä hän muuta saata."
-
-"Se on tosi se, en sitä ihmettele. Uskon-oppi kuin uskon-oppi. Mutta
-kun on niin oppinut kuin hän, ja menee hallitsemaan barbarilaisia!"
-
-"Teidän majesteettinne on maailmalle osottanut, että saattaa olla
-oppinut ja sentään hallita viisaasti."
-
-"Vai niin. Ruotsalaiset ovat jotenkin raakoja, mutta turkkilaisia
-he eivät sentään ole. Täällä saattaa keskustella toisen tahi toisen
-kanssa; saattaa ulkoa tuoda sitä tietoa ja sitä sivistystä, jota ei
-lähempänä ole saatavissa. Mutta elää seraljissa, jossa on pelkkiä
-nukkeja ja kansan joukossa, jotka ovat susia!"
-
-"Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne! Sisareni kokoo ympärilleen
-itämaan viisaat, ja he opettavat hänelle tietoja, jotka Euroopalle
-ovat tuntemattomia."
-
-"Minä tiedän. Opettavat kädestä ennustamaan."
-
-"Enemmän kuin sitä. Tietäjien ikivanha viisaus on joutunut
-arapialaisille. Sisareni viettää monta yötä tähtikammiossaan
-dervischin, Hussein Ben Alin kanssa, joka on kuolevista viisain.
-Hän selittää Hagarille tähtien kulun, menneisyyden, nykyisyyden ja
-tulevaisuuden. Hänen edessään on tähtitaivas kuten avoin kirja."
-
-"Oletko kirjevaihdossa sisaresi kanssa?"
-
-"Olen. Kirjekyyhkyset viestit vievät."
-
-"Ja hän kirjoittaa sinulle tähdistä?"
-
-"Toisinaan. Hän on nyt neljän kuukauden aikana työskennellyt
-ottaaksensa selkoa vaikeasta laskusta, eräästä salaisuudesta, jota
-hän tutkii vanhojen kaldealaisten osotusten mukaan. Nimittäin
-ennustuspeiliä, joka kuvaa kristittyjen ajanluvun mukaan 1626 vuoden
-joulukuun 8 päivän keskiyön tunteja."
-
-"Ja hän on löytänyt, mitä on etsinyt?"
-
-"Kun Regensburgista lähdin, ei hän vielä ollut löytänyt."
-
-"Pardieu, hän avaa kaikki, mitä lukon takana on. Tämä on kuten
-raamatussa sanotaan: Kun etsii, mitä löytää tahtoo, niin löytää mitä
-etsii. Uskotko sinä tähtiä?"
-
-"Kentiesi, en tiedä. Hagar tietää. Halukkaimmin minä uskon, että
-kaksi kertaa kaksi on neljä."
-
-"Se on järkevää kerrassaan. Hyvästi. Minä tuumaan asiaamme
-valtionrahastonhoitajan kanssa."
-
-Kristiina jäi yksin ja koetti yhä saada selkoa tuosta keltaiselle
-silkille painetusta kirjoituksesta, joka oli somasti latinaisilla
-kirjaimilla ja kullatuilla alkukirjaimilla kirjoitettua. Sen sisällys
-suomeksi käännettynä oli ajan kirjoitustavan mukaan seuraava:
-
-    "Hagar Sulttaani, Profeetan valittu, lähettää Kristiinalle,
-    Ruotsin, Götan ja Wendein kuningattarelle tervehdyksensä Jumalan
-    kaikkivaltiaan kanssa.
-
-    Sinä et ole katsonut minun ansaitsevan vastausta kirjoitukseeni
-    Moharrem-kuun 12 p:ltä vuonna 1060. Minä en tätä pidä minään
-    epä-ystävyyden osotteena, vaan ennemmin osotteena siitä, että
-    olet tietämätön Jumalan sallimuksista. Tiedä nyt siis, että Allah
-    on suvainnut Profeettansa kautta korottaa minua, ei syntyperän
-    kautta eikä perinnön kautta, mutta iankaikkisten, ennakolta
-    määrättyjen lakiensa kautta. Tiedä, että, kun kaliifin puoliso
-    tarjoo Ruotsin kuningattarelle ystävyytensä, tekee hän sen niiden
-    muistojen takia, kuin hänellä on menneistä päivistä sekä sen
-    tiedon takia, kuin hänellä on sinun kuningattaren arvoisista,
-    jalomielisistä ajatuksistasi.
-
-    Olen tutkinut taivaan merkkiä, joihin kaikkivaltias on
-    kirjoittanut sinun ja minun kohtalot aina syntymästämme asti.
-    Olen havainnut kaikki todistetuksi, mitä tähän asti tapahtunut
-    on, mutta en tahdo salata, että meitä vastustaa ruhtinas
-    Saturnus, joka ei hyvin tahdo sopia kiertotähtien kuninkaan
-    kanssa. Siis tahdon täten sinulle muistiisi johdattaa, että
-    mainittu ruhtinas, joka meidän parastamme vastustaa, on tulevan
-    vuoden alusta 1064 Hedschrasta, eli teidän ajanlaskunne mukaan
-    1654:n alusta, tuleva suureen valtaan ja voimaan, varsinkin
-    vuoden keskipaikoilla, jolloin hän varmaankaan ei ole vahinkoja
-    virittämättä niille, jotka ruhtinaan Jupiterin turvissa ovat.
-    Ja huomattava on, että ellei ruhtinas Mars, joka tavallisesti
-    on Saturnuksen tukena, olisi tähän aikaan etäällä taivaalla,
-    ja aamutähti, joka Jupiterin ystävä on, olisi meitä lähempänä,
-    niin ei yhtäkään henkeä siihen aikaan perikatoon joutumatta
-    jäisi. Nyt on syytä toivoa, että jos kohta suuria muutoksia on
-    odotettavissa, niin ei kuitenkaan mitään tapahdu, joka kuolemaksi
-    olisi. Tämän olen sinulle sanoa tahtonut, jotta et laiminlöisi
-    uskollisten rukouksia vaan rukoilisit kolme kertaa päivässä,
-    kasvot auringon nousuun päin, sekä kääntyisit kristittyjen
-    Jumalan puoleen, joka myöskin on Profeetan Jumala, jotta hän
-    sinua turvaisi paremmin, kuin tähdet sitä tehdä voivat. Jumalan
-    haltuun. Annettu meidän asuinpaikassamme Stambul Saraissa
-    Redschebin kuun 28 päivänä vuonna tuhat kuusikymmentäkolme
-    Hedschran jälkeen ja Kalifin hallituksen viidentenä.
-
-                                           _Hagar Sulttaan_."
-
-Kristiina mietti. Taaskin se oli kammaripiika, joka rohkeni
-puhutella kuningatarta vertaisenaan, mutta hänen takanaan seisoi yön
-salamielinen tähti, joka sai tuon loukatun hallitsiattaren empimään.
-Joko -- tahi? Joko taipua tuntemattoman vallan voimasta, joka tahtoi
-hallita vapaata henkeä, taikka pysyä omana itsenään. Vaali ei olisi
-ollut vaikea ellei tuo tuntematon voima olisi saanut liittolaisia
-aamun unelmista sekä kapinoitsevan sydämmen tunteista. Kummallisia
-aaltoja nousi ja laskeutui kuningattaren rinnassa. Hän, jolle
-kaikki oli niin selvää, miksikä tämä oli hänelle noin epäselvää?
-Niin pohjattomia syvyyksiä, niin uskalias uimari ja kuitenkin noin
-äkkiarvaamatta pohjan puutteessa!
-
-Sinertävällä valtamerellä ajelehtii paljon juuretonta hauraa. Lintu,
-lennosta väsyneenä, näkee tuon hauran ja luulee siinä saavansa
-lepopaikan! Kristiinan katse lankesi kalliille norsunluusta ja
-hopeasta kyhätylle lippaalle minkä hänelle oli lähettänyt eräs,
-jota ei saanut mainita. Hän aukasi lippaan, otti sieltä tuoksuvista
-ambrahelmistä tehdyn rukousnauhan, katseli hymyillen helminauhaa ja
-tallensi sen laatikkoon. Eikö tuo lipas ollut kuninkaallinen ystävän
-lahja, sopiva lähetettäväksi Hagar Sulttaanille? Epäilemättä. Mutta
-sen tulisi saada sopiva sisällys. Kristiina hymyili; hänen oli
-pistänyt päähänsä jotakin. Hän huusi Rosettea. Rosette tuli.
-
-"Tuo minulle vanhat kenkäni, jotka entisviikolla jo hylkäsin!"
-
-Kammarineito toi ihmetellen nuo puolikuluneet kengät, kuningattaren
-käyttämät, joka ei paljoakaan puvustaan väliä pitänyt. Kengät
-sidottiin vahvalla silkkinuoralla ja pantiin tuohon kalliiseen
-lippaaseen ilman mitään kirjallista selitystä. Osote, Hagar
-Sulttaan, Stambul Sarai, kirjoitettiin kääreen päälle ja siihen tuli
-varmimmaksi vakuudeksi myöskin liittää turkkilainen päällekirjoitus
-ja lähettää se sulttaanin tataarilaisen kanssa, jotta se perille
-tulisi. Itämaisen kuvannollisen kielen mukaan ei tuota pitäisi olla
-vaikea selittää:
-
-"Ellet käytä näitä kenkiä lähteäksesi pikaisesti pakoon, niin et
-vältä silkkinuoraa."
-
-
-
-
-20. Suuri käsky.
-
-
-    Hän etsi pohjaa.
-
-Oli halkeama Ruotsin peruspohjissa, sekä sisällisissä että
-ulkonaisissa. Se leveni yhä enemmän; se erotti kansan ja hallituksen.
-Jos Ruotsin historia on sen kuninkaitten historia, niin tuo se
-historia esiin monta aukkoa. Kristiina kuningatar oli käynyt
-vieraaksi sille kansalle, jonka kanssa hän hallituksensa alussa
-näytti olevan ikään kuin yksi sielu ja yksi mieli.
-
-Hän käsitti sen aivan hyvin. Eräs hänen aikuisensa kirjoittaa
-toukokuussa 1653: "Hänen majesteettinsa näyttää hyvin alakuloiselta
-ja näyttäytyy ani harvoin julkisesti, vaan seurustelee ainoastaan
-muutamien harvojen kanssa." Tämä jalo-aatteinen, selvänäköinen,
-rikaslahjainen henki, joka näytti olevan kutsuttu valaisemaan ja
-lämmittämään aikakauttansa, oli haudannut itsensä luostarikoppeloon,
-sulkenut itsensä omien ahtaitten muuriensa taakse ja kadottanut
-pohjansa. Jokainen henki, joka itseänsä kuluttaa, on ihmiskunnalta
-hukkaan mennyt. Jota yksinäisemmäksi Kristiina tunsi sisällisen
-ihmisensä, sitä enemmän hän etsi täytettä itsellensä muista, etsi,
-kuten ennen, sillä ehdolla, että itse olisi kaikki, ja etsi turhaan.
-Silloin tuli jotakin muuta.
-
-Syksypuolella 1653 muutti kuningatar hovineen ja vieraitten
-lähettiläisten muassa Upsalaan. Rutto oli Tukholmassa, se oli alkanut
-Södermalmissa ja sieltä levinnyt kaupunkiin. Ensin alussa asetettiin
-vahdit ruton tartuttamien talojen eteen. Pian tuli niitä liika monta;
-piirrettiin suuri punainen risti portin päälle. Arkkipiispa Lenseus
-istui sisään suljettuna tuollaisessa pannaan julistetussa talossa,
-jossa eräs palvelustyttö oli sairastunut, ja kuningatar kielsi häntä
-palajamasta Upsalaan takaisin.
-
-Adventtisunnuntaina saarnasi korkeasti kunnioitettu vieras,
-Strängnäsin piispa Johannes Mathiaksenpoika Upsalan tuomiokirkossa.
-Kuningatar hovineen oli jumalanpalveluksessa. Oli pitkiä aikoja
-siitä, kuin hän julkisesti oli näyttäytynyt hartaudenharjoituksissa.
-Juorutteliat tiesivät kertoa jumalanpalveluksista Tukholman
-linnankappelissa, jotka eivät suinkaan olleet hartaita,
-sillä kuningattaren virsikirja oli ollut ylen alasin hänen
-edessään, ja kuningatar oli saarnan aikana lukenut pakanallista
-latinalaista kirjaa. Kentiesi tahtoi hän nyt sitä paremmin osottaa
-myötätuntoisuuttaan oikeaa evankelista oppia kohtaan. Hän meni
-julkisesti Herran ehtoolliselle, yksin ja ensiksi alttarikehän luo.
-Hänen jälkeensä seurasi muu hoviväki toiselle liinalle ja heidän
-jälkeensä seurakunnan muut jäsenet. Ei ollut mitään moitittavaa
-kuningattaren hartaudessa; hän käytti itsensä arvokkaasti ja
-kuunteli saarnaa tarkasti. Kaikki hurskaat kristityt tunsivat
-mielensä vahvistuneeksi, ja itse tuo ankara pastori, Tukholman
-pääpappi Emporagrius, joka toimitti alttaripalveluksen, ilmoitti
-mieltymyksensä siitä, että hänen ahkerat varotuksensa, jotka olivat
-tuottaneet hänelle paljon epäsuosiota, näyttivät Jumalan avulla
-johdattaneen harhaan talutetun kuningattaren sydämmen kiitettävään
-huolenpitoon sielunsa autuudesta.
-
-Seuraavana päivänä oli piispa kutsuttu päivällisille linnaan.
-Hän sai entisen tuttavallisen paikkansa kuningattaren oikealla
-puolella. Hovimenot, jotka olivat käyneet kovin ranskalaisiksi
-viimeisinä vuosina, näyttivät tällä kertaa olevan olemassa prelaatin
-kunnioittamista varten. Hänelläpä tänään oli, monesta vuodesta
-taakse päin, onni nauttia kuningattaren luottamusta. Portailla jo
-oli introduktöri Lind ottanut vastaan piispan ja saattanut hänet
-rivissä seisovien 40 kultanauhustetun kammaripalvelian sivutse.
-Ylimmäinen kammariherra Jaakko De la Gardie oli ollut häntä vastassa.
-Ylikammariherra Kustaa Aadam Banér oli saattanut hänet kuningattaren
-luo ja ylikammariherra Kustaa Oxenstjerna oli osottanut hänelle
-istumapaikan. Hovimarsalkka Taube suvaitsi omassa persoonassaan
-valvoa ruoan tarjoamista sekä piispalle että kuningattarelle.
-Ruokalajeja oli kahdeksan, muun muassa kanariapaistia ja klaretia
-eli kasvihöysteillä maustettua viiniä, tätä tarjottiin kaikille
-muille paitsi itse kuningattarelle. Hovisoittokunnan mainio, myöskin
-ulkomaalaisten ihailema musiiki, jossa oli kahdeksan viulua,
-bassoviulujen kanssa, sekä huiluja ja sittroja, soitti koko aterian
-ajan.
-
-Tuo hyvä piispa tuli sydämmen hurskaudessaan aivan liikutetuksi
-noin suuresta kohteliaisuudesta. Hän ei saattanut ymmärtää
-muuta, kuin että majesteetti oli hänen persoonassaan tahtonut
-kunnioittaa kirkkoa. Hän ei tietänyt sitä, joka olisi häirinnyt
-hänen ruokarauhaansa, ja yhtä vähän sitä kukaan muukaan tiesi, että
-Kristiina oli valinnut tämän tilaisuuden kunnioittaaksensa viimeisen
-kerran vanhaa opettajaansa.
-
-Ateria alkoi kello 12 ja kesti lähes neljään iltapäivällä.
-Yksinkertaisempi hovitapa vahvoine ruokalajineen oli jo neljä tahi
-viisi vuotta koettanut jäljentää sekä ruoissa että kursailemisissa
-ranskalaista hovia. Päivällissoitto oli kokonaan muoti- ja
-kunnia-asia. Tuo vilkas, tuskin ollenkaan musiikia harrastava
-Kristiina, ei kärsinyt mitään melua, joka hänen puhettaan
-häiritsi, ja läksi oitis ruoan jälkeen syrjähuoneeseen saadaksensa
-häiritsemättä jutella. Häntä seurasi piispa, pastori Emporagrius,
-Espanialainen lähettiläs Pimentelli ja kreivi Tott, joka tätä nykyä
-oli kaikkialla, missä hänen tuli olla sekä missä hänen ei tullut
-olla. Missä siis oli Maunu kreivi? Hänen loistava tähtensä, joka jo
-jonkun ajan oli ollut laskemassa, oli muutamia päiviä tätä ennen
-kokonaan pimentynyt kuninkaalliseen epäsuosioon. Nyt piiloitti hän
-Ekolsundissa langennutta suuruuttansa Ruotsin kummastukseksi ja
-kadehtiain voitonriemuksi.
-
-"Täällä, arvoisat isät", sanoi Kristiina osottaen Pimentelliä ja
-iloisuudella, joka ei oikein soveltunut kirkon vakavuuteen, "tässä
-on paras tilaisuus kääntää harhailevaa lammasta ja samalla suurta
-laumaa meidän oikeaan evankeliseen oppiimme. Olen koettanut kaikkia
-saadakseni meidän espanialaista vierastamme luopumaan paavista,
-mutta hän on auttamaton; hän ei huoli järkeänsä käyttää. Tarvitaan
-kaksi niin perinpohjin oppinutta ja uutteraa kirkonisää, kuin teidän
-arvoisuutenne ovat, jos voidaan pelastaa noin kadotettua neitsy
-Marian palveliaa."
-
-Nuo molemmat papit katselivat toisiaan; leikinlasku oli heistä
-sopimatonta, ja mikä pahempi, he pelkäsivät siinä jotakin ansaa,
-sillä tuo ankarasti puhdas-uskoinen Emporagrius oli kiistassa liiaksi
-evankelisen Strängnäsin piispan kanssa, kiistassa, joka sittemmin
-kävi niin ankaraksi, että Johannes Mathiaksenpoika pantiin viralta
-pois ja Emporagrius määrättiin piispaksi hänen sijaansa. Tohtori
-Johannes silitteli hämillään ollen kauhtanansa poimuja; Emporagrius
-ryhtyi rohkeamielisesti puheeseen ja vastasi:
-
-"Kun teidän majesteettinne vaatii meitä, Jumalan valtakunnan halpoja
-palvelioita todistamaan uskoamme, niin emme sitä tekemättä jätä;
-mutta muukalaisen ja vieraan omaatuntoa tuomitsemaan emme ole
-oikeutetut."
-
-"Teidän korkean majesteettinne läsnä-ollessa", lisäsi tohtori
-Johannes, "on meille kylliksi siinä, että muukalainen tunnustaa
-saman Herran, kun teidän majesteettinne eilen tunnusti kaiken kansan
-nähden."
-
-"Älkää paheksiko, arvoisat isät", jatkoi kuningatar, nyt toista
-pilliä puhaltaen, "että halusta tahdoin kuulla miten kirkkomme teidän
-kaunopuheliaisuutenne kautta tulisi voitolle! Senor Pimentelli ei
-pitkälle pääsne teidän oppinne rinnalla, mutta jos saan päättää
-hänen maalliseen viisauteensa katsoen, niin on hän sen arvoinen,
-että hänelle sopii selittää sitä oppia, jota hän näihin asti on
-rippi-isänsä sanojen mukaan vannonut. Taikka mikä on ajatuksenne,
-senor?"
-
-"Jos teidän majesteettinne suvaitsee kysyä minulta, niin tahdon
-alammaisesti ilmoittaa ajatukseni, että nämät minun maalaiseni
-kaikkien uskon-oppien edessä saavat armoa", vastasi Pimentelli
-kekseliäästi, osottaen hillottuja espanialaisia fiikunoita, joita
-jälkiruokana kannettiin ympäri, aterian perästä.
-
-"Olen samaa mieltä", virkkoi tuo vastauksissaan yhtä älykäs
-Emporagrius, "vaikka en tiedä, tunteeko hänen jaloutensa raamatun
-hengellistä vertausta fiikunapuusta. Kun se tulee lehdelle, tiedämme
-että kesä on tulossa. Silloin kaikki harha-opit ovat kuten entisten
-talvien sulaneet hanget, ja Jumalan sana, joka nyt on pimeyden
-peitossa pitää silloin oleman maailman valkeutena."
-
-"Silloin pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen", lisäsi
-kuningatar. "Teidän tulee tietää, senor Pimentelli, teidän, joka
-paavia uskotte, että minä olen Ruotsin kirkon paavi; _cum grano
-salis_ tietysti, ja nämät arvoisat isät ovat minun kardinaalejani.
-Jätän teidät nyt hänen ylevyytensä, pastori primaariuksen hengellisen
-huolenpidon haltuun ja tahdon vähän tehdä tunnustuksiani Strängnäsin
-kardinaalillemme."
-
-Hän lähti syrjäkammioon piispa Johanneksen seuraamana. Oli jotakin
-hänen sydämmessään, joka kuohahti yli partaittensa ja tahtoi esiin,
-mutta ei löytänyt sanoja, hänen kevytmielinen äänensä oli käynyt
-vakavaksi, hänen eloisa katseensa oli käynyt niin miettiväksi, että
-saattoi aavistaa sen takana syntymättömän kyyneleen piilevän. Hän oli
-kaunis tällä hetkellä; hän oli paras omasta itsestään, hän oli se
-Kristiina, jonka maailma harvoin näki, ja jota hän itse ei käsittänyt.
-
-"Muistatteko", sanoi hän, "kerran, 11 vuotta taakse päin, kun kysyin
-teiltä neuvoa eräässä sydämmen asiassa? Olin silloin 16 vuotias;
-minusta näyttää, kuin sata vuotta olisi siitä kulunut. Tunnustin
-teille erään lupauksen..."
-
-"Niin, minä sen hyvin muistan", vastasi piispa huo'aten.
-
-"Te neuvoitte minua vahvistamaan nuorena, niitä lapsena olin
-luvannut. Ehkäpä olisin tehnyt oikein, kun olisin neuvoanne
-seurannut."
-
-"Rakkahin röökinä, vielä ei se ole myöhäistä!"
-
-"Aivan, aivan liika myöhäistä! Mitä kerran sanoo, siinä tulee pysyä,
-se oli kuningas Kustaan sanantapa. Mutta älkäämme enään siitä
-puhuko. Se on jotakin muuta, josta nyt tahdon kanssanne puhua. Jos
-seisoisitte aivan yksin korkean vuoren huipulla ja näkisitte allanne
-maan kaikkine aarteineen ja ne olisivat kaikki teidän, mutta te
-seisoisitte siinä yksin, ilman ainoatakaan todellista ystävätä, ilman
-ketään, jonka rintaa vasten te voisitte painaa kivistävää päätänne
-niin täydellisellä luottamuksella, että voisitte sille ystävälle
-sanoa: _Sinä olet minun!_ -- mitä silloin tekisitte? Aivan yksin ette
-voisi tuolla korkeudessa seisoa; mutta syöksähtäisittekö alas sieltä
-tahi astuisitteko ehjänä maahan?"
-
-"Jumala varjelkoon, rakas röökinä! En syöksähtäisi alas vuorelta
-enkä astuskelisi sieltä maahan, jos kerran olisin tullut asetetuksi
-seisomaan tuonne ylhäälle. Minä levittäisin sylini laaksossa oleville
-ihmisille ja sanoisin heille: Tulkaatte tänne minun luokseni, kaikki,
-jotka työtä teette ja olette raskautetut; minä tahdon virvoittaa
-teitä! Ja kun olisin saanut yhden, jolle saatan sanoa: _sinä olet
-minun!_ lisäisin minä siihen, mitä oikeastaan siihen kuuluu,
-nimittäin: _minä olen sinun!_"
-
-"Niin, sillä tapaa vanha laulu kertoo: sinä minun ja minä sinun;
-mutta se viisaasti kyllä lisää: 'leikin kestäessä.' Ei ole mitään
-leikkiä, arvoisa isä, seisoa tuolla vuorella. Ei saata antaa itseänsä
-tyhjälle ilmalle. Antakaa minulle pohja, jossa saatan säilyttää oman
-itseni!"
-
-"Ei löydy sellaista pohjaa, armollinen röökinä. _Itse_ on juureton
-puu. _Itse_ kieltäytyy itsestänsä. Kuinka saattaisi luotu olento,
-joka lukemattomilla langoilla on Luojaansa ja luomakuntaan sidottu,
-olla kylläksi omalle itsellensä? Riistäköön langat poikki se joka
-voi; ei kukaan voi, ja Itsen pitää vuotaman verensä tyhjiin, jos hän
-on ihminen, tahi joutuman epäilykseen, jos hän on paholainen. Ei
-löydy toista Itseä, kuin Hän, joka on kaikki kaikessa. Mutta koska
-_me_ olemme luomakuntaan sidotut, täytyy meidän sen kanssa olla
-elämän-yhteydessä. Ilman rakkautta olemme kuolleita oksia elämän
-puussa."
-
-"Olen nähnyt unta, että eräs tähti tuon minulle sanoi. Niin, arvoisa
-isä, minä käsitän, että meidän tulee rakastaa kaikkea suurta ja
-ylevää, sitä, mikä jalostuttaa ajatuksemme ja valaisee järkemme sekä
-lakkaamatta kehottaa meitä hyveisiin. Se on minun rakkauteni, ja
-se ulottuu kaikkiin. Miksikä sitä pisaroittain rupeaisin jakamaan?
-Jos rakkaus joutuu persoonallisuuden nieltäväksi, kadottaa se
-sillä ihmiskunnan. Jos se työskentelee pienissä asioissa, jos se
-tyytyy keittämään lämpöistä ruokaa kerjäläiselle tahi levittämään
-viittaa lellitellyn lempilapsen päälle, mitenkä hän sitten saattaisi
-säilyttää maailman yli ulottuvan katseensa? Kyllä tiedän, että
-pienillä töilläkin on merkityksensä ja ansionsa useitten ihmisten
-mielestä, jotka niissä ovat elementissään; mutta viisaudella
-lahjoitetut ja kuningattaret eivät saa tuhlata pois itseänsä
-äyreihin; niitten täytyy hallita miljooneja, jolleivät tahdo heidän
-painonsa alle haudatuksi tulla."
-
-"Enkö sitä arvannut, että armollinen röökinä ottaisi kaikki niin
-tavattoman suurelta kannalta? Ja se on todellakin kiitettävää
-häneltä, joka on kutsuttu noin korkeaan virkaan. Mutta siinä on yksi
-mutka. Jos olemme ylhäisiä taikka alhaisia, niin emme ole mitään
-ruumiittomia ajatuksia, vaan päin vastoin viallisia ihmisiä, kokoon
-kyhättyjä pienistä, huikentelevaisen sydämmen tunteista. Koska
-meidän rakkautemme ei ole Jumalan rakkaus, joka kaikkialle ulottuu,
-tulee meidän palvella Jumalaa sekä suurissa että pienissä asioissa,
-jokainen asemassaan; sillä jollemme sitä tee, on meidän rakkautemme
-yhtä kuollut kun meidän uskomme ilman töitä on kuollut. Ei minun
-tarvitse toistaa Mestarimme sanoja lain summasta, mutta suvaitkaa
-muistaa, että hän pesi oppilaittensa jalat!"
-
-"Vertauskuvia! Sitä tekee paavikin, Ranskan ja Espanian kuninkaat
-Tahdotteko, että minä pesen piikojeni jalat?"
-
-"Se ei mitään hyödytä, että paavit ja kuninkaat palvelevat
-lähimmäistänsä ylpeällä sydämmellä, jotta ihmiset heitä kiittäisivät.
-Jumala katsoo sydämmeen. Pysykää lujasti nöyryydessä, armollinen
-röökinä, ja palvelkaa Jesuksen Kristuksen rakkaudessa! Meille täytyy
-joka ihmisen olla ihmiskunta! Me emme saata palvella kokonaisuutta,
-palvelematta sitä osissaan. Kuningattaren kuva ja nimi ovat kaikissa
-pienissä rahoissa."
-
-"Kyllin on jo puhuttu tästä, arvoisa isä. Minä näen hyvin, että
-seison yksin vuorella; sen vuoksi astun alas. Minulla on palvelioita
-kyllin; tahdon kerran saada suoria ystäviä. Minulla on kyllin
-velvollisuuksia, tahdon kerran olla vapaa. Vanha opettajani on ollut
-ensimmäinen ystäväni, hänen pitää myöskin olla viimeinen. Mutta
-hän on kirkon mies. Minä pyydän, että hän antaa minulle _suuren
-käskyn_, ja hän antaa minulle tuhannen pientä. Mitä pitää minun uskoa
-kirkosta, joka lähettää minun piikojen töihin?"
-
-"Rakkahin röökinä..."
-
-"Älkää enään puhuko mitään! Kirkko on puustavin orja ja ajatuksen
-tyranni. Kirkko ja minä, me emme mahdu saman katon alle. Mutta te,
-rakas isä, mahdutte minun sydämmeeni niin kauan kuin elän. Katsokaa,
-minulla on kuitenkin yksi vuorella; muistakaa minua laaksossa! Nyt
-on jo myöhäinen, ilta tulee, voikaa hyvin! Ja jos joskus kuulette,
-että olen poikennut opistanne, niin muistakaa, ett'en opetuksiinne
-milloinkaan ole sekoittanut opettajaa!"
-
-Näissä viimeisissä sanoissa oli jotakin uhkaavaa, joka jätti okaan
-tuon hurskaan piispan sieluun. Mitä tahtoi hän? Mitä tarkoitti hän?
-Ei, hän ei ymmärtänyt tuota suurta rakkauden käskyä; hän piti sitä
-ajatuskysymyksenä eikä elinvoimana. Ja Tohtori Johannes päätti
-ensi tilaisuudessa jälleen ottaa esille tämän, kokonaisen elämän
-katsantotavan perus-aineen.
-
-Vieraat hajosivat pois ja kuningatar jäi yksin Pimentellin kanssa
-vanhaan Upsalalinnaan. Kun hän meni pois, oli kellonviisari ehtinyt
-jo puoli-yön aikaa edemmäksi. Kaksi unista kammarineitoa vietti
-aikaansa dominopelillä kuningattaren makuuhuoneen edessä olevassa
-kammarissa. Toinen heistä nousi ja laski korvansa avaimenreikään.
-
-"Siellä on taas joku sisällä röökinän luona", kuiskasi hän.
-
-"Se on Rosette, joka riisuu kuningattaren yltä", sanoi toinen.
-
-"Ei, se on miehen ääni. Hän puhuu pikaa ja innokkaasti. Ole vaiti...
-ei, minä en saata kuulla ainoatakaan ääntä."
-
-"Rosette on vienyt jonkun sisään takaportaita myöten. Täällä on kuten
-Tukholmassa... Tuntemattomia supattajia, joita ei kukaan näe, kulkee
-ulos ja sisälle röökinän luona yöllä. Juho Holm, joka nyt nimitetään
-Leijoncronaksi, vei niitä salavihkaa sisälle linnaan. Kaikki
-röökinälle laatuun käy. Mitä ihmiset sanoisivat, jos _me_ sellaisia
-vierailuja vastaan ottaisimme? Älä seiso avaimenreijän luona, se
-saattaisi viedä sinulta pään."
-
-"Minä näen jotakin mustaa..."
-
-"Älä seiso siellä, Liisa! Sehän on hirveätä... sepä saattaisi olla
-itse paholainen!"
-
-Nyt asetettiin tuoli avaimenreijän eteen. "En näe enään mitään..."
-
-Sillä välin kun nuo salaiset yöllä kulkevat vieraat, jotka nyt jo
-kolmatta vuotta olivat kulkeneet, panivat neitosten uteliaisuuden
-kovalle koetukselle, oli kuningatar vastaan ottanut rauhalliseen
-makuuhuoneeseensa senor Pimentellin rippi-isän, munkki Guèmesin,
-jokseenkin vanhan jesuiitan, jonka ajellun päälaen ympärillä olevain
-harmaitten hiusten johonkin määrään olisi pitänyt hillitsemän
-panettelioita puhumasta tuosta sopimattomasta ajasta, ja vielä
-sopimattomammasta vastaan-ottohuoneesta.
-
-Hän puhui kauniisti latinaa hiljaisella äänellä, mutta vilkkaasti
-ja kaunopuheliaasti. Hänen kunnianhimonansa oli saattaa
-edeltäkäviäinsä käännyttämistyö perille, nimittäin jesuiittain
--- Macedonin, Malinesin, Cassatin, von Frankenin -- jotka olivat
-Ruotsiin hiipineet kaikenlaisissa valepuvuissa ja joista kuningatar
-itse oli kutsunut muutamia. Guèmes puhui palavalla innolla,
-miten romalaiskatolilaisella kirkolla oli suuret edut kaikkiin
-väärä-uskoisten harha-oppeihin katsoen; mitenkä se oli ainoa, joka
-tukevalla järjestyksellään ja tuhatvuotisen muinaisuutensa ja
-taipumattoman voimansa kautta, jolla se voitti omattunnot, saattoi
-selvyyttä ja sopua ajan sekaviin tuumiin. Se yksin oli Pietarin
-kallio, jota kuoleman valtakunnan portit eivät saattaisi voittaa.
-Ilman sitä ei löytyisi mitään onnea maailmassa eikä autuutta
-taivaassa. Protestanttisuus oli ainoastaan tämänpäiväinen intoisuus,
-joka jo huomenna olisi haihtuva. Katolilainen kirkko käsitti kaikkia
-aikoja ja kaikkia omia-tuntoja.
-
-Kuuntelia osotti malttamattomuutta. Hän solmieli silmukoita ja
-solmuja punaiseen silkkinauhaan, kierteli nauhan sormensa ympäri
-ja antoi sen jälleen kiertyä sormesta pois, ilman että hän tuota
-ensinkään ajatteli. Hän tunsi nuo opit; niistä ei hän piitannut. Hän
-keskeytti puhujaa ja kysyi:
-
-"Mitä tuo on: voittanut omat-tunnot?" Munkki Guèmes puhui
-tarpeellisella varovaisuudella kirkon virheettömyydestä, se kuin ei
-sallinut hairauksia sen kerran muodostetusta opista.
-
-"Tutkitteko te sydämmiä? Panetteko te kahleihin vapaan tahdon?"
-huudahti kuningatar kiivaasti.
-
-"Rippi käy aina synnin anteeksi antamuksen edellä", vastasi munkki
-hämmästyneenä tästä odottamattomasta kapinoitsemisesta.
-
-"Jaa, minä tiedän. Te olette polttaneet Hussin, Savonarolan, Giordano
-Brunon, te olette rääkännyt Galileita, te saisitte jonakuna päivänä
-halun polttaa minunkin, ellen olisi palamaton. Jättäkäämme tuo, isä,
-me käsitämme toisemme. Ei ajatusta hallitseva valtanne minua peloita,
-se on tyhjää lorua; mutta sanokaa minulle: millä tavalla käsittää
-teidän kirkkonne kristillistä rakkautta?"
-
-Guèmes puhui viehättävästi hyvien tekojen äärettömästä merkityksestä
-autuuden voittamisessa. Protestantit tyytyvät opin esittämiseen;
-katolilaiset sen käytäntöön sovelluttavat. Taaskin Kristiina näytti
-maltittomalta.
-
-"Minä tunnen teidän hyvät työnne", jatkoi Kristiina. "Teidän
-paavinne Aleksander VI:nen työt ovat olleet esimerkkinä prelaateille
-ja ruhtinaille. Minä käsitän myöskin, että teidän rikkaat, jotka
-rakentavat kirkkoja ja luostareita, taikka antavat täysin kourin
-kultaa almuiksi, erittäinkin ovat oikeutetut saamaan iankaikkista
-autuutta. Mutta otaksukaa, että joku ylenkatsoo ulkokullattua
-hyväntekeväisyyttä, että joku tahtoo tehdä suuremmoista rakkauden
-työtä, että joku tahtoo suosia tieteitä ja taiteita, samati kuin
-etevimmät teidän paaveistanne ovat niitä suosineet, ja jättää loput
-hyvät työt pienen kansan tehtäväksi; hyväksyykö teidän kirkkonne
-senlaatuista rakkautta? Tuleeko sillä autuaaksi?"
-
-"Tulee varmaankin, jos noin ylevä rakkaus lähtee kristillisestä
-mielestä ja muuten ottaa vaaria kirkon määräyksistä."
-
-"Kiitän teitä. Siinä on kuitenkin jotakin; te ette luultavasti
-ole aivan tarkka ehdoillanne. Hätätilassahan sopii turvautua
-synninpäästöön?"
-
-"Kirkko ei ole koskaan kieltänyt katuvaiselta syntiseltä
-synninpäästöä."
-
-"Katuvaiselta? Hoh, niin; ken ei katuvainen olisi, jonka tarvitsee
-peittää syrjähtymisiänsä? Lyhyesti sanottuna, arvoisa isä, se mitä
-minä tahdon tietää, on, josko romalainen kirkko hyväksyy rakkauden
-käskyn sillä tavalla, kuin minä sen heille esittää tahdon: tulee
-rakastaa kaikkea suurta, ylevää, siveellistä, hyödyllistä, jollei
-joutuisikaan tekemään hyviä töitä pienissä kohdin."
-
-"Teidän majesteettinne käsittää rakkauden korkeimman käskyn,
-kuten viisaudella lahjoitetun kuningattaren tulee. Tämän korkean
-suojeluksen varjossa versovat kaikki rakkauden pienimmät hedelmät
-ikään kuin itsestään."
-
-"Siis, jos minä päätän kääntyä romalaiseen kirkkoon, niin luotan
-minä siihen, että minulla tulee olemaan kaikissa mielipiteissäni ja
-töissäni täydellinen vapaus, kun vain ulkonaisesti mukaunnun kirkon
-vaatimuksiin."
-
-"Pyhä isämme Romassa tuntee kyllä teidän majesteettinne korkeat
-avut. Hän on teidän majesteettinne vapaaehtoisessa päätöksessä
-kiintyä ainoaan autuaaksi tekevään kirkkoon, näkevä varmimman
-vakuutuksen teidän majesteettinne vakaasta kääntymisestä ja jättävä
-teidän majesteetillenne täydellisen vapauden käyttää sekä rakkauden
-käskyä, että muita käskyjä teidän majesteettinne oman valaistun ja
-tosikristillisen vakuutuksen mukaan."
-
-Kristiina hymyili.
-
-"Ja tuota me nimitämme omantunnon pakoksi! Ottaa vaaria ulkonaisista
-tavoista ja uskoa mitä tahdomme, tehdä mitä tahdomme! Jumalani,
-mitä varten siis protestantit sotaa käyvät! Isäni oli liika suuri
-kuningas sotimaan pappien opetusten puolesta. Hän käytti miekkaansa
-ehkäistäksensä Itävallan ylivaltaa ja kun se oli tapahtunut, oli
-maali voitettu. Suokaa anteeksi, rakas isä, että minun täytyy
-hymyillä, kun ajattelen kaikkia noita dogmien sekoittamisia! Elää
-siveellisesti ja säästää ennakkoluuloja siinä, missä niitä ei voi
-juurineen hävittää; kas siinä ainoa uskon-oppi, jota järki voi
-hyväksyä."
-
-"Pyhä neitsyt on lahjoittava teidän majesteetillenne täydellisen
-käsityksen kirkkomme totuuksista", vastasi munkki Guèmes, joka ei
-kokonaan voinut tukehuttaa katkerasti pettynyttä toivoansa noin
-ylhäisen uskonsa muuttajan uutteruuden suhteen, ainoan autuaaksi
-tekevän kirkon hyväksi.
-
-"Toivon sitä", sanoi kuningatar ilomielisesti ja osottaen niin
-vähän hengellistä hartautta kuin suinkin. "Pyhä neitsyt on kyllä
-valaiseva niin epäpyhää neitsyä kuin minä olen, naimattoman suurista
-eduista ja monesta muusta, joka teidän kirkossanne minua miellyttää.
-Tulen teidän luoksenne, mutta en joutuakseni uusiin kahleisiin,
-vaan heittääkseni pois vanhat. Kirjoittakaa Macedolle, että olen
-päätökseni tehnyt. Saatatteko luottaa sanansaattajaan?"
-
-"Minä lähetän veljeni, jolla on virka espanialaisessa lähetystössä."
-
-"Mutta kuolemaksenne, ei mitään varomattomuutta! Menkää nyt levolle.
-Te olette rauhoittanut minua romalaisen kirkon suhteen, tiedän nyt,
-että se ei tunkeile minun mielipiteitäni häiritsemään; sitäpä juuri
-tahdoin tietää. Muistakaa, että jos minä osotan paaville ja teidän
-prelaateillenne tarpeellista kunnioitusta, vaadin minä vaihetukseksi
-täydellisen vapauden ajatuksilleni. Toivon teille hyvää yötä."
-
-Munkki Guèmes katosi yhtä hiljaa, kuin hän tullutkin oli, mutta oli
-käynnistään saanut sen mielipiteen, että hänen voittonsa melkein oli
-tappion kaltainen. Siitä ei kuitenkaan saanut Romassa mitään puhua.
-
-"Mitä me kapinoitsialla teemme?... Malttamusta! Kun meillä kerran on
-tuo _rara avis_ häkissä, niin ei hän enään rapistele..."
-
-Kristiina kuningatar oli kauan epäillen ajatellut tätä askeletta.
-Se oli nyt tehty. Hän tunsi itsensä levollisemmaksi. Mutta jokin
-epämääräinen hänen sydämmessään, jälkiloiste tähdestä, ajoi unen
-hänen silmistään. Hän tarvitsi keveämpää, iloisempaa vastapainoa
-kapinallisille ajatuksillensa. Hän avasi kirjan, jonka sisällys
-oli niin vähän teolooginen kuin mahdollista. Ja tämä keino auttoi
-mainiosti. Kun Rosette astui sisälle varpaillaan, oli isäinsä uskosta
-luopunut nukkunut lukiessaan Ovidiuksen Metamorfooseja.
-
-
-
-
-21. Stamnul Sarai.
-
-
-    Noin itsekylläinen ja täytyy kuitenkin äkki-arvaamatta
-    antautua kokonaan toisen haltuun.
-
-Itätuuli puhalteli Persian yrttitarhoista, astuskeli siivet
-lerpallaan Armenian vuorten yli, otti lyhyen askeleen Bosporin poikki
-ja henkäsi vielä ruusutuoksua, kun se hiljaisella suhinalla laskeutui
-Stambulin palatseille. Täällä näytti se menevän levolle lauhkeana
-lokakuun iltana. Mitä vartenpa se olisi vaivannut itseänsä lähtemällä
-pitemmälle matkalle sumuista länttä kohden? Se etsi jotakuta, jota ei
-se löytänyt; se oli saanut tehtävän itämaisilta tähdiltä eikä voinut
-sitä toimittaa. Pimeän tullessa se vielä lähti retkeilemään tuon
-lumotun kaupungin ympäri, rakastui kuuvaloon, joka oli laskeutunut
-Kultaisen Sarven väräjäville laineille, haparoitsi Aja, Sofian
-harmaita muureja pitkin, suuteli seraljin portaita, kierieli kuten
-koira ja uinahti pois.
-
-Hän, jota se etsi, istui seraljin sisimmäisessä, enimmän piilossa
-olevassa huoneessa. Vanhassa seraljissa asui kirjava joukko entisien
-sulttaanien puolisoita, ne jotka olivat jääneet upottamatta,
-kuristamatta ja naittamatta jollekin, jotta silläkin tavalla heistä
-päästäisiin. Siellä oli vielä jäljellä enemmän kuin sata entisiä
-kaunottaria, leskiä, jotka ennen muinoin olivat mahtavia olleet,
-olivat nyt lapsineen elätettävinä. Ne olivat ne, jotka sulttaaneille
-Osman IV:nnelle Mustafalle, Murad IV:nnelle ja Ibrahimille olivat
-synnyttäneet poikia tahi tyttäriä. Heitä, ja varsinkin Ibrahimin
-äsken mahtavia leskiä, jotka ambralta olivat tuoksuneet ja
-ruusuvedessä kylpeneet, ei valtiollisista syistä voitu surmata.
-
-Komeassa uudessa seraljissa, joka muodosti kylkirakennuksen
-sulttaanin palatsiin, oli sitä vastoin hyvää tilaa, koska tuon
-11:ta vuotisen padischan ei vielä tarvinnut ylläpitää haaremia.
-Hänellä oli kuitenkin puoliso, yksi ainoa, sulttaanitar arvoltaan
-ja oikeuksiltaan, hänen oma valitsemansa, muftin siunaama ja
-valtakunnan suurien hyväksymä, mutta tämä ei kuitenkaan vielä ollut
-_chasseki_, ei ollut vielä kaikkia, mitä puolison olla tulee. Ja
-kummallisinta tässä palatsissa, jossa lakkaamatta naiskavaluus,
-vallanhimo ja kateus juonitteli, oli se, että tuo ainoa ja
-liika aikainen puoliso, Hagar Sulttaan, oli sovinnossa jakanut
-uuden seraljin komeat asuinkerrat äiti-sulttaanittaren kanssa,
-Ibrahimin lesken, _Tarchanin_, joka oli venakko synnyltään, ja oli
-vallanperiän, nykyisen padischan äiti, sekä sen vuoksi korotettu
-kaikkia sulttaanittaria ylhäisemmäksi, kaliifi-äidin arvoon, eli
-_validiksi_. Tuo tuttavallinen sopuisuus kahden noin luonnollisen
-kilpailian välillä, oli noitten taika-uskoisten osmanilaisten
-mielestä käsittämätön, he siinä näkivät jonkunlaista lumousta. Hagar
-Sulttaania ympäröitsi tuntemattoman sukuperän ja suuren kulta-aarteen
-salaisuus. Hän ei ollut kuten nuo muut, ostettu orjatar, hän tuli, ei
-tietty miten eikä mistä, ja hallitsi ensimmäisestä esiintymisestään
-kaikkia. Sillä tavalla Ginnistaanin haltiat astuivat kuolevaisten
-luo. Suurvisiiri Kuprili oli ainoa, joka tiesi enemmän, mutta hän
-piti sen asian omana tietonaan.
-
-Tuo hunnun ja haremin verhojen taakse piilotettu nainen vaikuttaa
-itämaan historiaan paljoa enemmän, kuin länsimaalainen saattaa
-aavistaakkaan. Orjatar, joka sulttaanittareksi ylenee, padischan
-sisaret ja tyttäret, paschojen kunnianhimoiset puolisot, kaikki he
-kehräävät lankansa valtakunnan näkyväisen johtajan ympäri. Se validé,
-joka oli hallinnut ennen Tarchania, oli valtioviisain ja innokkain
-nainen, mikä siihen asti oli osmanien joukossa esiintynyt. Hän oli
-ollut sulttaani Ahmedin puoliso, oli Murad IV:nnen ja Ibrahimin äiti,
-Muhamed IV:nnen iso-äiti, ja syntyisin kreikkalainen; _Mahpeiker_ oli
-hänen nimensä ja hän oli satumaisen ihanuutensa takia nuoruudessaan
-saanut lisänimen _Kösem_, kuun-olento. Ylevämielisenä ja rohkeana,
-viisaana ja hyväätekeväisenä, mutta liian vallanhimoisena oli hän
-33 vuotta, neljän sulttaanin aikana, ollut valtakunnan todellisena
-hallitsiattarena, kun hän vihdoin kukistettiin spahien kapinan
-kautta ja kuristettiin akkunaverhon nuoralla. Hänen jälkeläisensä
-Tarchan oli heikko ja myöntyväinen; hän olisi pian joutunut kaikkien
-suosikkien saaliiksi; siksi tahtoi Kuprili hänen rinnalleen asettaa
-sulttaanittaren, jota lahjojensa ja intonsa puolesta saattoi verrata
-kiitettyyn Kösemiin. Hän ei ollutkaan väärin tätä asiaa laskenut,
-Hagar Sulttaanilla oli erinomainen voima viehättää ja miellyttää
-ihmisiä. Kun hän oli ollut vasta kaksi kuukautta seraljissa, niin ei
-nuori sulttaani enään viihtynyt ilman häntä, Tarchan näki hänessä
-taatuimman tukensa, valtakunnan oikeuston jäsenet kuuntelivat hänen
-neuvojansa ja janitscharit, jotka sulttaaneja hallitukseen asettivat
-ja heitä kukistivat, olivat hänelle täydellisesti kuuliaisia ja
-uskollisia. Kuprili näki työnsä kasvavan häntä itseään korkeammaksi;
-mutta hänellä oli kuitenkin valta, hän ei huomannut itse mitenkä tuo
-uusi sulttaanitar johti hänen neuvojansa, sitä oikeutta itselleen
-vaatimatta. Vallan korkeuksien alla kuohui, tavallisuuden mukaan,
-ylhäisten, hovin, kasarmien kateudet ja juonet. Hagar Sulttaan
-tiesi sen aivan hyvin; hänen hallitustaitonsa oli terien välissä
-tanssimista, nuoralla tanssian temppuilemista terävillä veitsillä,
-mutta näihin asti kaikki oli hänelle onnistunut, ja jokaisessa
-vaarassa päätti hän tulla vielä toista vertaa varovaisemmaksi. Kerran
-oli hän kuitenkin tuleva chassekiksi, sitten validéksi; hän tulisi
-saavuttamaan sen maalin, johon hän niin hartaasti oli pyrkinyt, hän
-oli tahtonut olla kaikki, mutta tullaksensa kaikeksi, täytyi hänen
-ensin näyttää mitättömältä.
-
-Silloin tuli muutos, jota hän kaikista vähimmän odotti: uusi
-voima astui odottamatta ja vastustamattomana tuon tulevan validén
-järkeviin tuumiin.
-
-Seraljin itäinen kylkirakennus oli rakennettu kolmikertaiseksi.
-Alimmaisessa asui vartiat ja palveliat; toisessa validé Tarchan;
-kolmannessa Hagar Sulttaan. Nuo molemmat yläkerrat olivat
-suorakohtaisessa yhteydessä nuoren sulttaanin jokapäiväisten
-asuinhuoneitten kanssa, joihin koko valtakunnassa äidillä ja
-puolisolla yksin vain oli vapaa pääsy. Kaikille muille oli kaliifi
-puoli-jumala, profeetan varjo, jonka edessä tavalliset kuolevaiset
-ainoastaan harvoin monien menojen kestäessä ja vartiajoukkojen
-välistä kulkien saivat vihdoin armon lyödä otsansa lattiaverhoa
-vasten.
-
-Tarchan, joka pelkäsi huolia ja epämukavuutta, tahtoi halusta
-häiritsemättä seurata mieltänsä, pukea itseänsä hienosti, ja
-koristella itseään kalleilla koruilla, sekä kylpeä hyvänhajullisissa
-kylvyissä, nähdä tanssia ja kuunnella soittoa. Huolenpito
-nuoren kaliifin kasvatuksesta kuului yksinomaan puolisolle ja
-suurvisiirille; mutta joka aamu kello 9 aikaan tuli sulttaani
-äitinsä luo, kuullaksensa, mitenkä hänen terveytensä laita oli, ja
-joka ilta kello 6 tuli validé poikansa luo, hänen kanssaan yhdessä
-kuullaksensa imaamin pitävän _ezania_, iltarukousta. Hagar Sulttaan
-käytti hyvin vapaasti etujansa. Hän piti aamutunnit omia opintojansa
-varten, joita hän harjoitti itämaan enimmän kiitettyjen viisaitten
-johdolla: juutalaisrabbini Samuel Adorbin, hovi-tähtientutkian
-Hussein Effendin, historioitsiain Asifin, Weschidin, Hadschi Khafan,
-Minarfaden ja aikakautensa nerokkaimman matkakertoilian Ewlian
-johdolla. Muut päivän tunnit hän jakoi valtioasioihin, seraljin
-järjestämiseen ja ollaksensa läsnä nuoren kaliifin opetustunneilla.
-
-Kello 6 hän myöskin oli iltarukouksessa, aina huolellisesti
-jättäen etusian validélle, ja varovaisesti estäen häntä joutumasta
-äidilliseen mustasukkaisuuteen. Muetzzin eli kirkon palvelia oli
-lakannut huutamasta yksitoikkoisia huutojansa minareetissa: "Allah
-bismillah! Jumala on suuri. Löytyy ainoastaan yksi Jumala, ja
-Muhamed on hänen profeetansa." Hagar Sulttaanin oli tapana viettää
-rukouksen jälkeen pari tuntia kahden kesken tuon nyt 11-vuotiaan
-herransa, puolisonsa seurassa. Nämät tuttavalliset kotihetket olivat
-virkistyttäviä pojalle päivän läksyjen ja vaivojen perästä. Hän
-makasi pitkänään keltaisella silkillä päällystetyllä leposohvalla,
-pää nojaten Hagarin helmaan. Hagar oli laskenut hunnun pois ja oli
-puettu sulttaanittaren kalliiseen pukuun, lyhyeen vaalean punaiseen
-tunicaan, jota persialainen saali piti koossa, avariin sinisiin
-housuihin, kulta-ompeluilla koristettuihin valkoisiin silkkikenkiin,
-kultaisiin rannerenkaisiin, sormuksiin ja korvarenkaisiin. Hän oli
-ikään kuin itämaita varten syntynyt. Joka ennen oli hänen nähnyt,
-hänen kapeassa länsimaisessa puvussaan, olisi sanonut, että hän nyt
-oli luonnollisessa muodossaan. Sulttaani Muhamed IV ei enään ollut
-seitsemänvuotias poika, joka kerran Hagarille kurkoitti tärkeän
-narsissa kukan. Hän oli kasvanut pian, oli hoikka vartaloinen;
-kasvonpiirteet olivat käyneet epämääräisemmiksi ja ilmaisivat
-jotakin tuosta poikamaisesta puolikypsyneestä, joka on ensimmäisen
-nuorukais-iän tunnusmerkkinä. Mutta hän oli kuitenkin Osmanin heimon
-jälkeläinen ja ihana kuten kuva; hänessä oli puhtaan itämaisen
-perikuvan ohessa äitinsä venäläiset ja iso-äitinsä kreikkalaiset
-piirteet. Tuo surunvoittoinen, uneksiva vakavuus hänen kauniissa
-syvämielisissä silmissään ilmaisi ennemmin 15-vuotiaan ennenaikaista
-kypsymistä, kuin 11-vuotiaan surutonta ikävuotta. Kaliifi ei ole
-koskaan lapsi. Tämä poika oli aikaisin ylhäiseen arvoonsa kasvanut.
-Hän oli seitsemän vuoden vanhana vahvistanut kuolemantuomioita
-ja maanpakolaisuuteen määrännyt uskottomia palvelioita; hän oli
-kymmen-vuotiaana sanonut eräälle paschallensa: "mene tiehesi, sinä
-imet tyhjiin minun kansani!" ja toiselle: "tottele, taikka minä
-panen pääsi jalkojesi eteen!" Ja kun eräs päätuomari, jolle hän
-sanoi: "otatko sinä lahjoja, sinä?" uskalsi vastata: "noh, kuuleppas,
-rakas lapsi, kuka sinulle on tuollaista uskotellut?" -- niin noitten
-sanojen takia meni pää sekä tuomarilta että hänen suosialtaan.
-
-Palvelevien hovipoikien, eunukkien ja orjattarien joukko oli
-kislar-agan johtamana vetäytynyt pois etuhuoneisiin. Yksi ainoa
-komea lamppu täynnä ambratuoksua, loi loisteensa leposohviin,
-silkkitapeeteihin, raskaisiin ovi-verhoihin ja kuvastinkehyksiin
-kiinnitettyihin pieniin akkunoihin. Sulttaanittaren katse oli
-äänettömässä ihailussa luotuna tuohon ihanaan poikaan, hänen
-herraansa, hänen sankariinsa, hänen hoitolapseensa, joka kerran olisi
-todellisuudessa tuleva siksi, mikä hän nyt oli ainoastaan hänen
-unelmissansa, hänen puolisoksensa. Siellä tuntui hänen sydämmessään
-jotakin kummallista, tuntematonta lämmintä. Hän ei käsittänyt
-itseänsä; hän tunsi itsensä niin hajonneeksi, katsellessansa tuota
-lasta, ikään kuin hän olisi kadottanut kaiken sen itsensähallinnon,
-mikä näihin asti oli ollut hänen voimansa ja hänen olemuksensa
-perijuurena. Hän oli tässä silmänräpäyksessä kokonaan unohtanut
-kaiken vallanhimonsa, kaikki itsekkäisyyden kylmät tuumat, ainoastaan
-yksi ajatus oli hänellä selvä: tuon pojan edestä olisi hän saattanut
-uhrata henkensä!
-
-Hän lykkäsi äidillisellä hellyydellä tummat hiukset pojan
-ahavoittuneelta otsalta ja sanoi hänelle: "Onko sieluni silmä
-väsynyt?"
-
-"Ei", sanoi poika. "Olen ollut miekkailemassa. Mustafa aga antoi
-minun lyödä hyenalta pään poikki."
-
-"Sitä hänen ei olisi tullut tehdä. Kaliifin ei koskaan pitäisi
-tahraamaan käsiään petoeläinten eikä viattomien verellä. Hänen
-pyhitetyt kätensä pitää säästettämän oikeutta varten ja taisteluun
-valtakunnan vihollisia vastaan."
-
-"Uskottomia vastaan!" Ja äkillinen katse, joka oli syttynyt
-dervischien uskon-innosta, säihkyi pojan muuten uneksivissa silmissä.
-
-"Kaikkia vastaan, jotka sortavat valtakunnan valtaa ja loukkaavat
-kaliifin arvoa. Minun elämäni herra ei saa tulla verikoiraksi, kuten
-hänen setänsä Murad oli, tahi veltoksi kuin hänen isänsä Ibrahim.
-Minun kaliifini pitää kuulua suurimpien kaliifien joukkoon, niin,
-hänen pitää olla heistä suurin. Hänen pitää olla suurempi kuin
-Muhamed kaliifi, joka otti Stambulin, suurempi Suleimania, joka
-lavensi valtakunnan rajat Tigriiseen asti itään ja Wienin portteihin
-länteen päin. Hänen pitää tulla Dschingis Khania ja Timur Lenkiä
-etevämmäksi."
-
-"Niin", sanoi poika, tarttuen kullalla kirjaillun miekkansa
-kultakahvaan, "minä tahdon voittaa kaikki itämaat, kuten suuri
-Iskander, ja kaikki länsimaat aina Brittien saariin asti. Minä tahdon
-rangaista uskottomat Englannissa sen vuoksi, että ovat tappaneet
-sulttaaninsa."
-
-"Kaliifini", jatkoi Hagar, "täytyy tulla valtansa ja voimansa
-puolesta suureksi, mutta suurimmaksi viisaudessa ja lempeydessä.
-Hänen pitää tuleman sellaiseksi, kuin Bagdadin suuri kaliifi
-Abussidien heimosta, Harun al Rachid, profeetan valittu, joka rakasti
-oikeutta ja suosi tieteitä. Hänestä pitää tulla sellainen kuin
-Cordovan kuuluisa kaliifi Abdurrahman; hänen tulee itse viisaimpana,
-hallita viisaista ja ruhtinoista rikasta kansaa."
-
-"Niin", toisti poika itsepäisesti. "Ei tule olla muuta kuin yksi
-Jumala ja yksi profeetta. Minä hävitän juurta myöten kaikki pakanat,
-juutalaiset ja kristityt."
-
-"Mitä varten hävittää juutalaiset ja kristityt? Eikö kaliifini
-tiedä, että moslin heiltä on oppinut palvelemaan ainoata Jumalaa?
-Meidän kunniarikas profeettamme oli Abrahamin suvusta ja kaikki
-oikea-uskoiset pitävät tuon suuren, Nazarethista tulleen mestarin
-kunniassa lähinnä itse profeettaa. Minun kaliifini pitää oleman
-maailman hyväntekiä. Minun kaliifini pitää antaman pyhän maan
-takaisin juutalaisille, sillä se on Jumalan päätös iankaikkisuudesta;
-mutta myöskin juutalaisten pitää tunnustaman kaliifini pääherrakseen."
-
-Tämä yksitoista-vuotias kaliifi katsoi tutkivasti Hagarin
-käsittämättömiin, tummiin silmiin, jotka häntä katselivat, ja kysyi:
-
-"Mitä varten sinä pyydät, että minä antaisin pyhän maan takaisin
-juutalaisille?"
-
-Hagar punastui, hän häpesi tätä lasta, joka havaitsi hänet muitten
-asioita toimittamassa. "Raamatunkirjat", sanoi hän, "sanovat, että,
-kun juutalaiset ovat saaneet maansa takaisin, tulee maailman loppu,
-jolloin uskolliset saavat mennä Jumalan paratiisiin."
-
-"Mutta minä en tahdo nähdä maailman loppua, minä tahdon tulla
-suureksi voittaakseni maailman!" huudahti poika.
-
-"Allah on antava kaliifilleni siihen tarpeeksi aikaa, kun hän vain
-nyt nuoruudessaan kasvaa vahvaksi jumalanpelvossa, hyödyllisessä
-opissa, sydämmen puhtaudessa, suurissa ajatuksissa ja oikeuden
-harrastuksissa kaikkia kohtaan."
-
-Poika oli vaiti vähän aikaa, puoleksi uneksivana, puoleksi
-miettivänä. Sitten laski hän kätensä puolisonsa kaulan ympäri, painoi
-hänen päänsä alas päin ja suuteli häntä sekä sanoi:
-
-"Mistä sinä olet? Sinun isäsi on ollut viisas mies ja äitisi on ollut
-hyvä validé."
-
-"Sinä minun sieluni sydän", lausui sulttaanitar, vastaten hänen
-suuteloaan hellyydellä, jota hän ei milloinkaan ennen tuntenut
-virtailevan itseensä sulkeutuneessa rinnassaan, "miksikä tuota
-kysyt? Kysy tuulelta mistä se tulee ja meren laineilta kuhunka ne
-menevät! Allah on ollut isäni ja avara maailma ankara äitini. Olen
-lähetetty luoksesi, kuten Allah toisinaan lähettää suojelus-enkeleitä
-paradiisista valittuinsa luo tänne maailmaan. Minä tahdon elää sinun
-hyväksesi ja kuolla sinun edestäsi, mutta minä en saata kuolla
-ennenkuin tähtien aika on tullut. Sinä saatat lykätä minut luotasi,
-sinä saatat antaa minun kadota, mutta sinä et saata minua tyhjäksi
-tehdä. Sinä olet profeetan varjo; minä olen sinun varjosi."
-
-"Reis effendi Schamisade sanoo, että sinä olet minun lumonnut",
-virkkoi poika hieman hymyillen. "Hän sanoo, että sinä tahdot
-tehdä minusta dervischin ja asettaa veljeni Suleimanin kaliifien
-valtaistuimelle. Minä tahdon laskea Schamisaden pään sinun jalkojesi
-eteen, koska vain sitä pyydät, mutta mitä tulee minun tehdä Suleiman
-veljelleni?"
-
-"Minun kaliifini ei saa kuunnella perättömiä puheita. Anna Kuprilin
-vartioida Schamisadea ja lähettää hänet maanpakolaisuuteen, jos hän
-havaitaan juonittelemassa. Kaliifillani on neljä veljeä: Suleiman,
-Ahmed, Murad ja Selim; näitten lisäksi kuusi sisarta: Fatima,
-Gehver, Bibt, Kia, Alsche ja Atika, joista kolme vanhinta on tullut
-naimisiin kolmen vuoden vanhana. He ovat kaikki lapsia eivätkä saata
-olla rikollisia. Kaliifini ei saa raivota omaa huonettansa vastaan,
-kuten tyranni Murad ja nuo veriset sulttaanit. Minun kaliifini pitää
-voittaman veljensä ja sisarensa jalomielisyydellä."
-
-"Minä tahdon antaa heidän elää. Mutta se joka uskaltaa sinun
-varjollesi sormeansa osottaa, hänelle pitää tapahtuman samoin kuin
-Hefarparalle [Hefarparaksi, s.o. tuhanneksi paloitettu, nimitettiin
-1648 teloitettu suurvisiiri Ahmed, jonka ruumiin roistokansa paloitti
-käytettäväksi luuvalotaudin parannusaineena], että hän hakataan
-tuhansiksi kappaleiksi. Kuprili sanoo, että Ruotsin kuningatar on
-sinua solvaissut. Minä lähetän janitscharini hävittämään hänen maansa
-ja tekemään hänet sinun orjattareksesi."
-
-"Minun elämäni aurinko, pitkä on matka Ruotsiin. Kuningatar ei ole
-minua solvaissut, hän on lähettänyt minulle kenkänsä ystävyytensä
-osotteeksi. Mutta nyt huutaa muezzin minareetista, että yön
-tunnit ovat alkaneet. Muistatko Scheheradzadesin kauniin sadun,
-jonka sinulle kerroin, kun kaliifin jalka vielä mahtui gatsellin
-jalansijaan? Kun iltarusko sammuu ja aurinko menee alas sinertävien
-vuorten taakse Ginnistaanissa, silloin sytyttää Allah tähtensä
-valvomaan, että vanhurskaat maan päällä saavat levossa nukkua.
-Jokaisen vuoteen ääressä on haltia, jolla on tähtitulinen keihäs;
-sen varsi tunkee alas maan sisustaan, sen kärki nousee tähtien
-keskustaan ja taivaan ja maan välillä ei löydy mitään, joka saattaa
-olla vanhurskaan tiellä tahi tehdä hänelle vahinkoa. Nuku hyvin! Minä
-tunnen sinun tähtesi; se on minun tähteni kaksois-sisar."
-
-Hagar Sulttaan nousi, kurkotti kätensä uniselle pojalle ja saattoi
-hänet makuukammariin, jossa kaliifin entinen imettäjä, eräs
-arapialainen Sindar-niminen orjatar, joka oli Hagarin uskottu, otti
-hänet vastaan ja riisui vaatteet hänen yltään. Sitten Hagar katsoi,
-että yölampussa oli tarpeeksi öljyä, että kaikissa sisäänkäytävissä
-oli luotettavia vartioita, soitti mustat orjattarensa sisään ja
-katosi yläkertaan vievään porraskäytävään.
-
-Orjattaret jäivät vartioitsemaan etuhuoneisiin, Hagar jäi yksin
-uskollisen Sabinansa kanssa. Oli tullut Ruben Zeviltä kirje
-kyyhkyspostissa.
-
-"Tyttäreni", kirjoitti juutalainen, "Israelin toivo lähenee
-toteutumistansa, samalla kuin päiväni lähenevät loppuansa. Olen
-sisään koonnut kaiken kullan minkä suinkin olen saanut, voidakseni
-ostaa sulttaanilta pyhän maan. Hyvin varustettu, 11,000 miehinen
-sotajoukko, joista toinen puoli on juutalaisia, toinen arapialaisia,
-on Aleksandriassa valmiina lähtemään veljesi Benjaminin johdolla
-laivassa Aleppoon. Nyt tarvitaan ainoastaan sulttaanin fermaani
-eli julistus, jotta Israel saisi takaisin isäinsä perintömaan.
-Ostohinta on lähetetty luotettavan vartiaväen muassa Argyropyloksen
-kauppahuoneelle Konstantinopoliin, jotta se siellä vaihetettaisiin
-fermaaniin, ja tämän täytyy tapahtua ennen Veadarin 14 päivää,
-purimjuhlaa lain vuotena 5413 ja Hedschrasta 1063. Sen pitää olla
-riemuvuosi koko Abrahamin siemenelle. Israelin Jumala suojelkoon
-palveliaansa ja hänen lapsiansa, että meidän silmämme näkisivät hänen
-kunniansa!"
-
-Tuo kiittämätön! Hän laski hajamielisenä kirjeensä siihen kalliiseen
-norsunluiseen lippaaseen, jonka hän oli Kristiina kuningattarelta
-saanut. Kun hän otti vastaan tuon lippaan, oli hän heti harmissaan
-aikonut lähettää vangitun Ruotsalaisen poikki hakatuin korvin
-viemään kuningattaren puoleksi kuluneet kengät takaisin. Taas kohta
-tämän jälkeen tuumi hän viskata lahjan tuleen. Nyt oli Kristiina
-unohdettu. Kaikki, mikä näihin asti oli kiinnittänyt ja anastanut
-tämän aina itsetietoisen, aina laajalle katselevan, aina lakkaamatta
-valtaa ja tietoja janoavan hengen, oli nyt yht'äkkiä pois kadonnut
-ikään kuin sumu aamu-auringon paistaessa. Niin kokonaan oli uusi,
-ennen aavistamaton tunne hänen vallannut, että kaikki, joka ei ollut
-sen lumouspiirissä, tuntui hänestä mitättömältä. Hän käsitti, että
-iso-isänsä, Ruben Zevin korkein ja hartahin mieli-ajatus, hänen
-elämänsä syvimmässä salaisuudessa piilevä ja innokkaasti toivottu
-maali -- se maali, jonka vuoksi hän koko pitkän ikänsä aikana oli
-koonnut, perustanut ja suunnitellut -- nyt oli kypsynyt ratkaisevaan
-toimintaan. Juutalaiset voittaisivat takaisin Zionin ja luvatun maan,
-Israel juurtuisi siihen ja perustaisi sen maailman-vallan, jota tämä
-kansa kaikessa hajanaisuudessaan ja halvassa tilassaan ei koskaan
-lakannut toivomasta. Hän, Hagar, olisi tämän asian voimallisin
-ase, sen vaikutuksen kautta, kuin hänellä oli sulttaaniin ja hänen
-vallanpitäjiensä neuvon-antajiin. Sitä vartenpa hän oli Ruthin
-tytär; sitä varten hän oli tänne lähetetty, sitä varten hänestä piti
-tulla sulttaanitar ja validé. Hänen piti hallita itämaita, jotta
-hän uudestaan voisi voimaansa asettaa Israelin kansan, nostaaksensa
-maailmanhistorian saranoiltansa ja pannakseen toimeen uuden
-Messiasvaltakunnan.
-
-Mutta mitä tämä kaikki nyt häntä koski? Mistäpä arvosta hänelle oli
-vanhuksen unelmat? Mitä se häneen koski, hallitsivatko juutalaiset
-vai osmaanit Jerusalemia? Ainoastaan yhdeltä taholta katsoen se häntä
-koski. Osmaanit olivat valtansa suhteen mustasukkaisia ja vielä
-mustasukkaisempia uskonsa suhteen. Abraham oli heidän patriarkkansa
-tuskin vähemmässä määrässä kuin juutalaisten. Antaisivatko he
-kaliifille anteeksi sen, että hän myisi Abrahamin haudan? Tätä täytyi
-hänen miettiä, ennenkuin hän asettaisi _oman_ kaliifinsa vaaraan.
-Mutta nyt oli hänen ajatuksensa siivet niin kokoonkäärityt kuten
-perhon siivet kultaisessa kuoressaan, josta ne kerran vapauteen
-lentävät. Hän ei jaksanut ajatella eikä laskea... poika, poika oli
-aina kaikkena hänen mielessään! Hän oli vaipunut leposohvaan, painoi
-kasvonsa pientä pään-alusta vasten ja itki ennen tuntemattomasta
-onnesta.
-
-"Enkö saa riisua teidän ylhäisyyttänne?" kysyi Sabina varovaisesti
-ja ihmetellen tuota uneksimista, joka ei ollenkaan ollut hänen
-tavallisesti hereillä olevan ja selvä-ajatuksellisen Risebergan
-neiden tapaista.
-
-Ei kuulunut vastausta.
-
-"Luenko psalmin psalttarista?"
-
-Ei vastausta. Sabina oli ymmärtäväisen Neriken käytännöllinen
-jälkeläinen. Hän oli 40-vuotiaana pakosta myöntynyt olemaan tässä
-kummallisessa uudessa olossa, siinä kunnianhimoisessa toivossa, että
-hän saattaisi palveluksellaan koota Hjelmarin rannoilla sijaitsevan
-hyvän talon hinnan. Hän soperteli vähän turkinkieltä, käytti
-orjattarien päähinettä, oli sävyisä niille raukoille ja niin paljo
-kärsitty, kuin kadehdittu suosikki saattoi toivoa olevansa. Mutta nyt
-hänen malttinsa loppui.
-
-"Kas nyt he ovat hänen ihan saaneet sekaisin menemään puolla Allah
-ja Allah huudollansa!" ärähti hän harmistuneena. "Mitenkä sitä
-kristillinen ihminen muuta saattaisi, kun kuivaa sydänjuuria myöten,
-kun on ilman pappia ja sakramenttia viisi pitkää vuotta!"
-
-Äkkiä nousi Hagar seisoalle, suori mustat hiuksensa otsaltaan ja
-kysyi:
-
-"Sabina, oletko ketään rakastanut, silloin kuin itse olit nuori?"
-
-"Mitenkä hän kysyy! Isää Jumalaa, joka on taivaassa, sukulaisia ja
-ystäviä, niitäkin köyhän ihmisen täytyy rakastaa."
-
-"Minä tarkoitan jotakuta, jonka puolesta sinä olisit tahtonut elää ja
-kuolla. Jotakuta nuorta miestä... tahi lasta?"
-
-"Kummallinen kysymys! Kyllä he ovat minun ympärilläni liehailleet
-kuten muittenkin nuorten kanasten, mutta rakkaus ja Jumalan ilmat
-ovat samaa laatua. Kuka ei olisi lempeä hyville lapsille? Sisareni
-Pietari, joka yhteen aikaan oli minun hoidettavanani, kas sille
-pojalle ei mikään muu riittänyt, kuin oven raossa oleva vitsa, housut
-kireelle ja sitten mestari käski terveisiä antaa parahalle paikalle."
-
-"Antoiko sinun nainut sisaresi ruumiineen sieluineen itsensä
-herralleen, miehelleen?"
-
-"Sitä se tietäköön, joka on antanut itsensä orjaksi. Minä tuumaan,
-että rehellinen vaimo ei anna köyhän sielunsa hukkaan mennä.
-Vapun miehellä oli toinen rakastettu, häpeä on siitä puhua, se
-oli olutpullo. Kyllä hän sai miestään hoidella, kun vaivainen oli
-lerppajalkaisena."
-
-"Minä tarkoitan: saattoiko hän hypätä virtaan, pelastaaksensa
-miehensä henkeä, jos tämä olisi vaarassa ollut?"
-
-"Mitenkä minä sitä tietäisin? Hän joi itsensä kuoliaaksi kuivalla
-maalla."
-
-Ei, tässä ei ollut mahdollista saada vastausta sydämmen
-syvempiin arvoituksiin. Yksin, kuten hän oli ollut koko elämänsä
-ajatusmaailmassa, oli hän nytkin, tämä meren harhaileva lastu,
-siinä uudessa maailmassa, joka nyt oli hänessä syntynyt eloon
-hänen itsekkäisen olemuksensa tyhjästä pimeydestä. Hän lähetti
-Sabinan pois, istui puoleksi riisuttuna ristikkoisen akkunan
-ääreen, josta Bosporin mustat vesikuvastimet näkyivät, ja etsi
-tähteänsä. Kiertotähti oli näkymättömissä; ei ainoakaan valonpilkku
-korkeudessa lähettänyt sädettään valaisemaan elämän selittämättömiä
-kysymyksiä. Kummallista! Kun on ajatellut niin paljon, oppinut
-paljon, toivonut niin paljon ja on kuitenkin niin auttamattoman
-tietämätön vastaamaan tuohon ensimmäiseen kysymykseen, joka heräjää
-nuoren naisen sydämmessä! Noin itsekylläinen ja täytyy kuitenkin
-niin äkki-arvaamatta antaa itsensä kokonaan toiselle! Hallita
-kaikkea, tuntea etevyytensä ja aivan odottamatta kadottaa varman
-pohjansa! Olla varuillansa kaikkia arvaamattomia tapauksia varten
-ja kuitenkin olla aivan toimetonna hyökylaineen edessä, joka nousee
-tuntemattomista syvyyksistä! Rakastaa 27-vuotiaana ensi kerran ja
-rakastaa 11-vuotiasta lasta!
-
-
-
-
-22. Kolmannella porras-astumella.
-
-
-    Hän, joka oli ollut kaikki, astuisi alas mitättömyyteen,
-    ja tuo toinen, joka ei ollut mitään, tulisi nyt olemaan kaikki.
-
-Pienet ja suuret tapahtumat liittyvät usein toisiinsa ilman, että
-niiden välillä saattaa havaita mitään yhdyssidettä. Se löytyy siinä,
-mutta sitä ei näy.
-
-1654 alkoi toukokuu sillä, että Kristiina kuningatar, englantilaisen
-tavan mukaan kestitsi Upsalassa protektori Oliver Cromwellin
-lähettilästä lord Bulstrode Whitelockia ollen hänen _Valentinenaan_,
-hänen sinä päivänä kaikella kunnialla valittuna lemmittynään.
-
-"Noh, nyt meidän pitää huutaman tasavaltaa!" lausui Kristiina, ollen
-iloisella tuulella, _la belle comtesselle_, Ebba Sparrelle, sekä
-Tottille ja Ulfeldille, jotka heitä seurasivat. Jos siihen ainoastaan
-tarvittiin putinkeita, munakaakkuja, metsä-otuksista tehtyä sylttyä,
-claretia, hedelmiä ja muita herkkuja aina _bons chretiens_ leivoksiin
-asti, niin tuo Ruotsin ylhäinen aatelisto varmaankin tänä päivänä
-olisi päässyt uneksitun maalinsa päähän, saanut Ruotsista tasavallan.
-Kristiina kuningatar unohti, että Englannin tasavalta oli syntynyt
-kuninkaan teloituslavalta. Hän sanoi tänään syöneensä kolme tahi
-neljä kertaa niin paljon, kuin mitä tavallisesti. Hän alensi itsensä
-niin, että kysyi mitenkä Englantilaista voita oli voitu tuoreena
-säilyttää viisi kuukautta, johon vastattiin, että sitä oli yön
-vedessä säilytetty. Ja Cromvellin lähettiläs ei saattanut kyllin
-kiittää hänen majesteettinsa suuria tietoja talouden asioissa.
-
-Toukokuun 10 päivänä vanhaa ajanlaskua tanssi eräs morsian kruununsa
-pois Upsalan linnassa iltaa ennen, kuin kuningatar tanssi omansa.
-"Myöskin kruunu on kaunis tyttö", sanoi Kristiina kuningatar,
-antaessaan rukkaset orpanalleen pfaltzkreiville, jonka piti tulla
-hänen seuraajakseen valta-istuimelle.
-
-Tämä kuuluisa kuningatar solmieli halusta niitä helliä siteitä
-muitten kesken, joita hän itseltään kielsi. Nyt vietti hän häitä
-linnassa hovineidellensä Gjörvel Sparrelle ja äsken Riigan
-maaherraksi nimitetylle kenraalimajuri vapaaherra Krister Hornille
-Joensuun herralle. Päivällä ja tunnilla oli erityinen merkityksensä.
-Airut oli aamupäivällä torvien kajahdellessa julaissut valtiopäiväin
-avauksen, jonka piti tapahtuman seuraavana päivänä, ja kaikki
-tiesivät, mitä ne valtiopäivät merkitsivät. Upsala oli täynnänsä
-matkustavaisia, jotka maan kaikista osista olivat tulvanneet
-lisätäksensä jo ennestään suurta ahdinkoa, jota hovin täällä olo
-ja valtiopäivät olivat matkaan saattaneet. Heinäparvet, luhdit ja
-lähimmät kylät olivat täpötäynnään väkeä. Tiedustelioita vieraista
-hoveista ja uteliaita ulkomaalaisia tunki eteen päin noita ahtaita
-katuja pitkin.
-
-Valmistukset huomispäivää varten ottivat niin paljon aikaa, että
-häävieraat tulivat linnaan vasta klo 1/2 11 illalla. Hovimenot
-alkoivat jo sinne lähtiessä. Etummaisina ajoi hovikunta,
-sitten kreivit, sitten valtioneuvokset, sitten valtioamiraali,
-hänen jäljessään morsiamen holhoja, valtioneuvos Bonde, sitten
-lähetyskunnat ja viimeiseksi sulhanen kuningattaren vaunuissa.
-Portailla tuli heitä vastaan juhlamenojen-ohjaaja von der Linde,
-joka saattoi heidät vastaanotto-huoneeseen; siellä oli kuningatar
-morsiamen ja hovineitosten kanssa. Sulhanen suuteli ensin
-kuningattaren, sitten morsiamensa kättä, jonka jälkeen kaikki
-seurasivat hänen esimerkkiänsä. Sulhanen ja morsian olivat molemmat
-puettuna valkoiseen silkkiin, sulhasen puku runsaasti koristettu
-kultaisilla korko-ompeluilla, morsiamen oli kruunu, kaulanauha ja
-vyö täynnänsä timantteja ja rintaneulassa suuri juveli, kaikki nämät
-kalliit koristeet sanottiin olevan lainattuja kuningattarelta päivän
-juhlallisuutta varten.
-
-Samaa arvojärjestystä noudatettiin sisään tultaessa suureen saliin,
-jossa kuningatar istui morsiusparin väliin. Valtioneuvos Bonde
-vakuutti puheessaan, että Hornin ja Sparren perheillä oli mainio
-sukuperä ja pyysi hänen majesteettinsa suostumusta liittoon, ja
-kun se armollisella noikkauksella annettiin, tapahtui vihkiminen.
-Sen jälkeen tuli esiin kaksi kreiviä tulisoihdut kädessä --
-ei nyt enään ollut kreiveistä puutetta Ruotsissa -- ja veivät
-morsiusparia musiikin soidessa salin ympäri, tätä uudempi aika
-nimittää polonäsiksi. Tulisoihtutanssi tuli tämän jälkeen yleiseksi.
-Sulhanen tarjosi kuningattarelle käsivartensa ja morsianta vei
-Whitelocke, jota jälkimaailman tulee kiittää tästä hääkertomuksesta;
-kaikki kavaljeerit kulkivat varoen kiitettävällä taitavuudella,
-ettei naisten vaatteet tahraantuneet tulisoihtujen vahanolpuista,
-mutta itse olivat he sitä pahemmin vaarassa saada merkkejä tästä
-loistavasta polonäsista.
-
-Tulisoihtu-tanssin perästä alkoi piiritanssi. Niissä ei mikään ollut
-nykyisten pyörryttävien polskain tapaista. Siinä oli _allemande,
-bourrée, chaconne, courante_, ranskalaisia ja saksalaisia tansseja,
-myöhemmin myöskin ruotsalaisia; siinä kohtuullinen polento, suuri
-arvokkaisuus, määrällisiä, tarkkamittaisia askeleita, opittuja
-tanssikouluissa, joissa jokaisen nuoren tuli käydä, jos hän tahtoi
-kuulua hienompaan seura-elämään. Ei kukaan saanut kääntää selkäänsä
-naiselle, eikä varsinkaan kuningattarelle, mutta hänen majesteettinsa
-piti itse huolta siitä, ettei arveluttavia hairahduksia voitu
-välttää. Hän oli keskellä piiriä, ei tietty aina missä; hänen
-maltiton vilkas luontonsa juoksi musiikin hitaan tahdin ohitse;
-häntä huvitti tehdä pilkkaa noista tavoista, joita hän itse oli
-pannut toimeen ja joita hän toisinaan ankarasti vaati. Kun hänen
-nähtiin morsiusparin kanssa leikkiä laskevan, kehottavan vanhoja
-valtioneuvoksia ottamaan osaa tanssiin ja puoleksi väkisen vievän
-sinne mukaansa 50-vuotisen Whitelockin, -- hänen, joka viisi vuotta
-sitten ääneti oli suostunut hakkaamaan pään eräältä kuninkaalta,
--- niin moni varmaankin tuumieli, josko hän huomenna yhtä kevyellä
-mielellä tanssisi _oman_ kruununsa pois.
-
-Aika joutui keski-yöhön, kello löi 2, Whitelocke ajatteli
-huomispäivää, jonka kaikki näyttivät unhottaneen, ja sanoi, että
-kuningatar oli tyranni. Nämät sanat vietiin kuningattaren korville,
-ja Kristiina kysyi teeskennellyllä ihmettelyllä, mitä hän sillä
-tarkotti.
-
-"En ole havainnut mitään tyranniutta Ruotsissa ennenkuin nyt",
-vastasi englantilainen. "Teidän majesteettinne on kovin ankara, kun
-näin kauan estätte kahta nuorta vastanainutta onnesta saada yksin
-omistaa toisiansa."
-
-"Ei mitään pahempaa. Antakaamme tanssin loppua."
-
-Ja tanssi loppui. Mutta sen jälkeen oli illallinen ja siihen kuuluvat
-menot. Toukokuun aamu-aurinko oli jo korkealla taivaalla, ja loisti
-linnan-akkunoista sisään, kun häävieraat etsivät vähäistä lepoansa.
-
-Muutama tunti tämän jälkeen, toukokuun 11 päivänä oli kaikki jalat
-liikkeellä, kaikki silmät ja korvat auki. Upsalan linnan eteläisessä
-osassa oli suuri kahdenkerroksen korkuinen sali sisustettu
-valtiosaliksi ja varustettu kalliilla seinäpapereilla ja säätyjä
-varten kaksinkertaisella, punaisella vaatteella päällystetyillä
-penkkiriveillä, joittenka väliin oli keskustaan jätetty avonainen
-käytävä. Salin ylipäässä, kolmen porras-askeleen korkuisella lavalla
-sijaitsi se hopeinen valta-istuin, jonka Maunu kreivi viisi vuotta
-sitten oli lahjoittanut kuningattarelle, valta-istuimella oli
-runsailla korko-ompeluilla koristettu samettityyny ja sen yläpuolelle
-oli asetettu karmosiinipunainen, myöskin samati korko-ompeluilla
-koristettu samettinen kunniataivas. Vasemmalle puolen oli asetettu
-viisi punaista taburetti tuolia korkeita valtionvirkamiehiä varten ja
-niitten alipuolelle puoli-ympyrään 23 samallaista tuolia valtakunnan
-neuvostoa varten. Parvissa ja kaltereilla salin kolmannella puolen,
-oli istumasijoja lukuisia katselioita varten.
-
-Vähää ennen kello 9:sää astui talonpoikais-säädyn puhemies
-sauvoineen sisään sekä 80 valtiopäivämiestä samasta säädystä,
-asettuakseen paikoilleen penkkiriveihin valta-istuimen oikealle
-puolelle. Heidän jälkeensä tuli porvaris-säädyn 120 miehinen joukko
-puheenjohtajineen, joka kulki etupäässä ja istui vasemmalla puolen
-oleviin penkkiriveihin. Sitten seurasi ritaristo ja aateli, joita oli
-200 vaiheilla muassaan heidän sauvalla varustettu maamarsalkkansa
-vapaaherra Erik Fleming, ja istui oikealle puolen talonpoikien
-eteen. Jos Whitelockia saa uskoa, niin tässä tilaisuudessa astui
-sisään viimeisenä ja etevimpänä kuten ennen pappisvallan aikaan,
-arkkipiispa sauvoineen sekä 5 tahi 6 piispaa ja pitkäpartaisia
-pappia lähes 60; he istuivat vasemmalle porvaris-säädyn eteen.
-Kun papit kulkivat käytävää pitkin, nousivat kaikki muut säädyt
-paljastettuin päin seisoalle, ja kun papit laskivat hatut päähänsä,
-tekivät kaikki muut samati. Samoilla menoilla tervehdittiin
-valtioneuvoksia, jotka tulivat neljänneksen tuntia myöhemmin ja
-vihdoin tuli kuningatar lukuisan hoviseuransa parissa. Kristiina
-kuningatar kulta-ompeluksilla koristetussa mustassa samettipuvussaan
-ja kuninkaallisessa viitassaan, jonka liepeitä hovipojat kannattivat,
-oli nyt kuten ainakin kasvanut asemansa korkeuden tasalle. Hän oli
-kalpea, kuten se saattoikin arvata, joka oli nähnyt hänen tanssivan
-suuren osan yöstä ja sanovan hyvästi, kun kello oli lähes neljä
-aamupuolella; mutta ei pienintäkään väsymyksen jälkeä näkynyt hänen
-tyvenessä, majesteetillisessa ryhdissään; ei pieninkään valvomisen
-merkki himmentänyt tuota suurta, kirkasta, kaikkea käsittävää
-katsetta. Hänen muotonsa oli jo muutamia vuosia sitten kadottanut
-ensimmäisen nuoruuden verevyyden; iho oli käynyt tummemmaksi,
-vartalo tanakkaammaksi, katse terävämmäksi, mutkikas kotkan-nenä
-ulkonevammaksi. Mutta hän oli kuitenkin Kristiina, sellainen, kuin ei
-kukaan muu; jokainen liike arvokas, jokainen katse kuninkaallinen,
-jokainen sana kuninkaallinen sana. Hän kulki noitten kumartavien
-rivien välissä, kuten ainoastaan kuningatar kulkee valansa tehneen
-kansan rivien välissä, vapaasti ja luontevasti, tervehtien enemmän
-katseellaan kuin päänsä noikkaamisella sievästi ja viehättävästi
-kaikkialle päin, astui ylös noita kolmea porras-askeletta myöten ja
-istui valta-istuimelle. Hoviseurue astui pois. Ovet pantiin kiinni,
-kuningatar katseli kokoontunutta kansaansa.
-
-Valtiopäivät, jotka pidettiin vuonna 1654, ovat piirrettynä historian
-lehdille. Tällöin se oli, kuin Aksel Oxenstjerna kieltäytyi lukemasta
-valta-istuinpuhetta. Hän, joka kuninkaallensa oli vannonut varjella
-tyttären päässä olevaa Ruotsin kruunua, jotta se siinä pysyisi, hän
-ei tahtonut säädyille ilmoittaa Kristiinan vallasta luopumista.
-Ja silloin Kristiina aivan valmistamatta piti kokoontuneille
-säädyille tuon kauniin, rohkeamielisen puheen aikomuksestaan
-luopua kruunustaan, joka houkutteli kyyneleet niin monen silmiin
-ja joka olisi ollut mainiointa kaunopuheliaisuutta, jos se olisi
-lähtenyt sydämmestä, samoin kuin se lähti selvästä, kaikkea
-käsittävästä järjestä ja siitä varmasta tunnosta, mitä hänen tässä
-silmänräpäyksessä _tuli_ sanoa.
-
-Ainoa, joka pani sydämmellisen sanan edellisen puhujan mielistelevään
-alammaisuuteen, oli talonpoikaissäädyn puhemies.
-
-"Hyvä Jumala, mitä teidän majesteettinne aikoo tehdä? Hyljätä meitä,
-jotka rakastamme teitä kovin paljon! Saattaako teidän majesteettinne
-saada mitään parempaa kuin teillä nyt on? Mistä teidän majesteettinne
-sellaisen valtakunnan jälleen saa? Teidän majesteettinne tulee
-sitä katumaan silloin kuin se on liika myöhäistä. Vetäkää vain yhä
-vielä kuormaa, niin kauan kuin elätte; kyllä me parhaamme mukaan
-koetamme taakkaanne keventää. Teidän isänne oli rehellinen mies ja
-hyvä kuningas. Te olette hänen ainoa lapsensa. Prinssi on myöskin
-rehellinen mies, ja häntä meidän tulee totella, kun hänen aikansa
-tulee; mutta teistä emme tahdo erota, niin kauan kuin te elätte;
-älkää jättäkö meitä!"
-
-Kankeana ja suorana, kumartelematta kiipesi tuo suoraluontoinen
-Ruotsin ja Suomen talonpoikien tulkki valta-istuimen luo, suuteli
-kaksi kertaa kuningattaren kättä, käänsi sen jälkeen hänelle
-selkänsä, otti taskustaan pienen nenäliinan, pyyhkieli vieriviä
-kyyneleitänsä ja istui paikalleen, jättääksensä sananvallan
-valtiotaidon monimutkalliselle kaunopuheliaisuudelle. Hän tiesi
-kyllä, kuten muutkin, mistä kenkä kiristi, mutta kummallista oli,
-että missä Kristiina kuningatar esiintyi, milloinka hän puhui tahi
-katsoi vain johonkuhun, siinä hän nosti kaiken ja kaikki luoksensa
-ikään kuin ei milloinkaan olisi ollutkaan solmua hallituksen
-langassa; ja kummallisinta oli, että hän uskoi sen itsekkin. Hänen
-yksinäinen suuruutensa, valta-istuimen vaarat ja neuvoskunnan
-vallanhimo oli pakottanut häntä sellaiseen teeskentelyyn, että moni
-epäili teeskentelyä kaikessa. Mutta sellainen ei ollut se unelmien
-maailma, jossa tämä kuningatar eli. Kun hänelle sanottiin, että hän
-oli hallinnut viisaasti, oli hän siitä vakuutettu, ja kun talonpoika
-sanoi hänelle: teidän majesteettinne on meille rakas, oli hän yhtä
-vakuutettu siitä, että tämä puhui totta. Hänen vastauksensa oli
-myöskin yhtä todenmukainen, siinä saattoi olla lämpöäkin, mutta se
-oli vain kallionseinistä lähtevää kaikua, se oli vastakaikua hänestä
-itsestään, semmoisena kuin hän _sinä hetkenä_ oli.
-
-Sitte kuin valtiopäivät olivat avatuksi julistetut ja esitys luettu,
-erosi kuningatar ja säädyt, jälkimmäiset päättääksensä neuvoskunnan
-kanssa yhdessä kuningattaren eläkkeestä, joka hänelle tulisi
-vallanluopumisen jälkeen. Hänen vaatimuksensa eivät pieniä olleet, ne
-olivat omiaan jäähdyttämään lämpimiä alammaisia tunteita. Hän pyysi,
-muun muassa, myöskin saaria, kaupunkeja ja maakuntia, joita hän itse
-jo oli muille lahjoittanut. Monen mielestä hän tahtoi myydä kruununsa
-niin kalliista kuin mahdollista, mutta myöskin he ymmärsivät hänen
-väärin. Ruotsin valtakunta oli hänen perintönsä ja omansa, kuten
-vanhan Kustaa kuninkaan. Kun hän nyt vapaaehtoisesti antoi pois
-suuremman osan, miksikä hän ei olisi pitänyt sitä vähäistä jäännöstä,
-joka häntä enimmän miellytti?
-
-Cromvellin lähettiläs hämmästyi jotenkin, kun häntä sellaisen
-yön perästä, kuin edellinen, ja sellaisen päivän jälkeen, kuin
-tämä oli, uudestaan tultiin vaunuilla noutamaan kello 11 illalla,
-jatkamaan kenraalimajuri Hornin ja neiti Gjörvel Sparren hääjuhlaa.
-Valtiopäivät ja vallanluopuminen tuntuivat hänestä ainoastaan kuten
-satunnainen seisahdus kahden yön tanssin välillä.
-
-Samat menot, sama hovi, sama morsiuspari ja sama kuningatar: eipä
-edes valtioneuvoksistakaan puuttunut niitä, jotka jaksoivat valvoa
-monta yötä perätysten. Kuningatar asettui paikalleen vaskirummun
-räikyessä ja torvien soidessa. Eräs kavaljeeri kantoi morsiamelle
-hopeavaltikan, joka oli Hornin perheen väreillä koristettuun silkkiin
-kääritty, ja piti sitä vaakasuorassa hänen edessään, sillä välin kuin
-valtioneuvos Bonde, sukuun kuuluvan todistajan muassa, vakuutti,
-että sulhanen samana päivänä aamulla oli antanut morsiamelle 2,000
-tukaatia huomenlahjaksi. Valtikka laskettiin morsiamen jalkojen eteen
-hänen valtiaisuutensa merkiksi, kaikki tekivät kunniakumarruksen
-kuningattarelle ylhäisimpänä yksinvaltiaana ja sen jälkeen viskattiin
-valtikka ulos ikkunasta linnanpihalle. Siellä viini virtana juoksi
-kansaa varten; puolivaloisassa toukokuun yössä näkyi katselioita,
-pää toisensa vieressä, jokainen kurkotti kätensä saavuttaaksensa
-tuon hylätyn kalleuden, ja ne joiden ei onnistunut saalista voittaa,
-tappelivat niistä silkin repaleista, joihin valtikka oli kääritty.
-
-Tämän meluisen taistelun perästä, jota hovi akkunoista katseli,
-alkoi jälleen tulisoihtutanssi samoin kuin edellisenä iltanakin.
-Tulisoihtujen perästä alkoi taas ranskalaisia ja muita piiritansseja,
-niitten jälkeen illallinen kaikkine menoineen ja vihdoin hyvästijättö
-toukokuun aamu-auringon kirkkaasti loistaessa.
-
-Näin jatkettiin kautta toukokuun, koko tuon lyhyen jäljellä olevan
-hallitus-ajan, joka oli julistanut pikaisen loppunsa. Jos olikin
-ollut aurinkoa sen voittoisana aamuna, niin tuli sen katoavan illan
-olla loistoa täynnänsä. Paljon oli tuhlattu kultaa, monta loistavaa
-huvia vietetty, monta uutta ylhäistä virkaa, kunnia- ja arvonimeä
-sekä armonosotusta oli runsaasti jaettu ja paljon velkaantunutta
-köyhyyttä, katkeria riitoja, salaisia tyytymättömyyksiä, äänetöntä
-odotusta, että loppu tulisi ja lopun perästä parempia päiviä! Se
-oli tänä kummallisena loppupuolen ja lopun väli-aikana ja itse
-lopussa myöskin, kun kaikki korvat juoruista täyttyivät, jolloin
-ei mitään vielä ääneensä saatu puhua, mutta kaikkia saatettiin
-kuiskata ja kaikkia uskottiin. Se oli kylvön aika sitä runsasta
-satoa varten, joka syntyi noista puolinaisista totuuksista, mitkä
-sittemmin tulivat häväistysjutuiksi ja kulkivat pitkin Ruotsin
-valtakuntaa, jälkimuistona, josta historia ei vielä tänä päivänäkään
-ole kokonaan puhtaaksi huuhdottu. Silloin se oli, kuin yhdestä
-höyhenestä ruvettiin valmistamaan seitsemän kanaa, suosikista
-rakastaja ja puoleksi käsitetystä sanasta kuvaava tarina. Silloinhan
-Kristiinan sanottiin sanoneen kansastaan, kun puhuttiin, että maahan
-tulisi katovuosi: "Eivätkö saata tyytyä leipään ja silliin?" Ja
-talonpojistaan sanottiin hänen sanoneen: "Se talonpoika, joka itse
-auraansa vetää, on paras talonpoika." Niin, se on kyllä varma, että
-tämä kuningatar leikkiä laskien puhui monta ajattelematonta sanaa,
-joka sittemmin toista tarkoittavana levitettiin; mutta yhtä varma on,
-että hän, kuten jälkeisensä Kustaa III, oli mainettansa parempi.
-
-Vuonna 1654 verhosi toukokuuta jonkunlainen ikävä, epävarma
-hohde; sitä saattoi verrata linnanpaloon. Ilotulien takana näki
-hämmästynyt Ruotsi Vaasahuoneen savuun haihtuvan. Hajaantuminen
-kalvoi hallituksen lankojen kaikkia silmukoita, epävarmuus sai
-kaikki ajatukset pimeydessä haparoitsemaan. Mitä suuret herrat
-sanonevatkaan, niin oli kansan silmät kuitenkin järkähtämättömästä
-valta-istuimeen luotuna. Hän, joka oli kaikki, astuisi alas
-mitättömyyteen ja tuo toinen, joka ei ollut mitään, tulisi nyt
-olemaan kaikki. Miksikä ei? Pahempaa ei pelätä saattanut, parempaa
-saattoi toivoa, mutta miksikä tekivät he vaihetuksen, nuo kaksi?
-Tuota toista kyllä saattoi käsittää, mutta kuningatarta, häntä ei
-saatettu ymmärtää. Joku sanoi: hän on väsynyt hallitsemaan; toiset
-sanoivat: hänellä ei ole enään jäljellä lahjoitettavaksi muuta kuin
-kruununsa; kolmas virkkoi: kuka saattaa arvata naisen oikkuja? Neljäs
-ivaili: valtiovarsa lähtee karkaamaan, hän hukkaa ohjat, hän jättää
-ne miehelle. Mutta näyttikö hän siltä, kuin olisi ohjat hukannut
-väsyneistä käsistään? Hän ei milloinkaan ollut vähemmän hämillään,
-ei koskaan kuninkaallisemman ylevä kuin nyt. Miksikä hän luopui?
-Tahtoiko hän mennä naimisiin Tottin tahi Pimentellin kanssa? Hän,
-joka oli hylännyt Kaarle Kustaan? Ei, sitä tehdäkseen oli Kersti
-röökinä liika viisas.
-
-Niin pysyi, odotuksen aikana, kaikki ulkonainen koossa, mutta kaikki
-sisällinen rikkoontui -- ajatukset, tunteet, tuumat. Hovi tanssi läpi
-öitten; kukapa ei näin ollen olisi elämää kevytmielisesti viettänyt?
-Ylpeämielinen aateli hekumoitsi juomingeissa, kulki meluten pitkin
-katuja, lankesi polvillensa toreilla ja joi rähisevien eläköön
-huutojen kaikuessa kuningattaren maljan. Alhainen kansa ihmetteli,
-juonitteli, tappeli toisena iltana palvelijajoukkojen kanssa, joita
-kaupunki oli täynnään, ja tyhjensi toisena iltana taas mielihyvällä
-viinipullot ja oluttynnyrit, joita se ilmaiseksi sai. Valtiotieto
-ja uskonkysymykset sekaantuivat sinne tänne katurähinöihin;
-Ruotsihan oli suurvalta. Whitelocke, kuninkaanmurhaajan lähettiläs,
-näki asuntoonsa hyökkäävän myöhäisenä iltana mielettömän joukon
-rojalisteja ja hän pelastui ainoastaan porttiensa lujuuden
-kautta. Pimentellin paavilaista kirkonmenoa häiritsivät uhkaavat
-kansanjoukot. Tämä tapahtui ainoastaan muutaman askeleen päässä
-kuningattaresta, neuvostosta ja valtakunnan säädyistä. Jokainen
-tunsi, että mentiin alas päin, alas päin, mutta minne?
-
-Vihdoinkin tapahtui, Upsalan linnassa toukokuun 6 päivänä vanhaa
-ajanlukua, luopumistoimitus, jolloin Kristiina kuningatar laski pois
-ja Kaarle Kustaa otti vastaan Ruotsin kruunun. Silloin se oli, kuin
-Aksel Oxenstjerna "oli elänyt yhden päivän liiaksi."
-
-Tämä Ruotsin ja monen muun maan historiassa laatuaan ainoa tapahtuma,
-on tarpeeksi tunnettu ja kerrottu jo ennen. Muutama piirre erään sen
-aikuisen silloin läsnä olleen valtiopäivämiehen muistiinpanoista,
-todistakoon Kristiinan vaipuvasta kruunusta. [Kertomus löytyy
-Loenbomin "Historiska Märkvärdigheter" nimisessä kirjassa.]
-
-Kello 6 aamulla olivat säädyt koossa valtiosalissa. Kello 9 tuli
-hänen majesteettinsa, hänen kuninkaallisen korkeutensa Kaarle Kustaan
-ja neuvoston seuraamana, valkoisiin vaatteisiin ja täydelliseen
-kruunauspukuun puettuna, kruunu päässä, valtikka oikeassa ja
-valtio-omena vasemmassa kädessä. Ei mikään kalpeus osottanut, että
-hän oli valvonut ja tanssinut. Ei mikään punastus ilmaissut mitään
-mielenliikutusta. Kristiinalla oli aivan tavallinen muotonsa; katse
-oli levollinen, pää pystyssä, käynti ja ryhti sujuva, miellyttävä,
-majesteetillinen. Hän oli, nyt kuten ainakin, asemansa arvoinen ja
-hän tiesi myöskin, että hän viimeisen kerran esiintyi hallitsevana
-kuningattarena.
-
-Kolme porras-astinta johti valta-istuimelle. Näitten alapuolella
-oikealla seisoi Kaarle Kustaa, hänen takanaan nuo viisi ylhäistä
-valtio-virkamiestä, molemmilla puolin valtakunnan neuvosto, joista
-32 oli läsnä 48:sta; sitte olivat papit ja talonpojat oikealla sekä
-aateli ja porvaristo vasemmalla. Juhlamenot olivat samallaiset
-kuin toukokuun 11 päivänä. Shering Rosenhane luki luopumiskirjeen,
-joka oli pergamentille korukirjoituksella kirjoitettu ja
-varustettu suurella kuninkaallisella sinetillä ja sisälsi
-alammaisten vapautuksen heidän uskollisuuden-valastaan, kruunun
-luovuttamisen hänen kuninkaalliselle korkeudellensa Kaarle Kustaalle
-sekä kuningattaren tähän liittämät ehdot ja eläkemääräyksen.
-Julkilukemisen perästä annettiin kirje vallanperiälle, joka
-syvään kumarrettuaan nousi vasta-istuimelle jättääksensä kirjeen
-kuningattarelle; tämän tehtyään hän yhtä kunnioittavasti kumartaen
-astui sieltä alas jälleen.
-
-Nyt kuningatar itse otti kruunun päästään, kurkotti sen Pietari
-Brahelle, antoi miekan Lauri Kaggille ja omenan Herman Flemingille.
-Sitten tuli esiin kaksi kammariherraa, jotka riisuivat hänen yltään
-kuninkaan viitan, ja kun häneltä näin oli viety kaikki kuninkaalliset
-arvomerkit, astui hän alas valta-istuimelta, seisattui ensimmäiselle
-astimelle ikään kuin empien, menisikö edemmäksi, astui toiselle,
-viipyi myöskin siinä ja jäi seisomaan kolmannelle eli viimeiselle.
-Siinä piti hän sen mainion hyvästijättöpuheen, joka kaikuu kautta
-aikojen, kiittäen Jumalaa, lapsuutensa holhojaa, valtakunnan säätyjä
-ja kaikkia alammaisia, luvaten, ett'ei hän vast'edeskään muuta
-etsisi kuin kansan parasta, kansan hyväksi hän selitti luopuvansa
-kruunustaankin. Puhe kesti runsaan puolen tunnin. "Ja sitä sopi
-ihmetellä, että vaikka hän niin liikuttavasti puhui, että hän
-kyyneleitä pusersi monen ihmisen silmistä, hän kuitenkin itkusta
-itseään pidättää saattoi, vaikka hän aina vähän väliä oli siihen
-taipuvainen ja puhui hyvin itkevästi ja surullisella äänellä."
-
-Tämä hetki oli ehkä ainoa Kristiinan elämässä, jolloin itse
-panettelukin unhotti moittia häntä teeskentelemisestä, jolloin kaikki
-tunnustivat hänen olevan, mitä hän kuitenkin aina oli -- oma itsensä.
-Hänen aikakautensa, jolle hän oli arvoituksena, ja jälkimaailma,
-joka hänessä näkee varjokuvan, ovat yksimielisiä siitä, että mitä
-ikänänsä ajateltanee hänen persoonastaan, hänen hallituksestaan ja
-luopumisestaan, oli Kristiina valta-istuimensa viimeisellä portaalla
-kuningatar ja nainen. Tämä viimeinen astuin, joka olisi ansainnut
-tulla kultaan juotetuksi, toi askeleen ja hetken vaikutusvoiman
-kautta esiin, mitä hänessä parasta oli, sen ihannekuvan, joksi hän
-oli syntynyt, ylevän isän ylevän tyttären, joka usein itsekkäisyyden
-himoihin eksyneenä kuitenkin toisinaan onnistui jälleen saamaan
-oikean olentonsa. Ne, jotka olivat nähneet tahi tunteneet hänen
-ainoastaan silloin, eivät tuntisi sitä Kristiinaa, jonka historia
-esittää tummien varjojen sekoittamassa valossa. Nyt hän oli Vaasain
-tytär, nyt puhui hänen huuliensa kautta kaksi vuosisataa ja seitsemän
-kuningasta, joitten joukossa oli hänen isänsä, iso-isänsä, ja Ruotsin
-kansan kanta-isä. Miksikä hän ei saanut kuolla valta-istuimen
-viimeisellä astuimella?
-
-Mitä sitten luopumisen jälkeen tapahtui, se oli kyllä valtakunnalle
-tärkeätä, mutta Kristiinalle ei se ollut mistään arvosta. Shering
-Rosenhane vastasi neuvoston ja säätyjen puolesta kuningattaren
-puheeseen, luetteli kaikki ansiot, jotka hänen majesteetillansa
-kiitettävässä hallinnossaan oli ja pyysi häntä antamaan anteeksi
-sitä harmia, jota hänen majesteettinsa ehkä oli joltakulta saanut
-kokea, sekä vakuutti hänelle kaikkien puolesta kiitollisuutta ja
-rakkautta ja lopetti toivomalla että, "tämä suunnaton muutos"
-tapahtuisi Jumalan siunauksella. Sen jälkeen jätti kuningatar
-arvomerkit jälkeisellensä, käskien häntä seuraamaan Ruotsin
-suurten kuninkaitten esimerkkiä ja osottamaan hellyyttä hänen,
-Kristiinan, äidille, kuin myöskin jälkeen jääneille ystäville ja
-palvelioille. Sen perästä hän, uuden kuninkaan kovin kursailtua,
-talutti hänet ylös valta-istuimelle. Kaarle Kustaa puhui silloin
-ensiksi kuningattarelle, pyytäen häntä ottamaan takaisin kruununsa.
-Kun Kristiina vain pysyi lujana päätöksessään, kääntyi hän kaikkien
-läsnä olevien puoleen puhuen hyvin valituilla, arvokkailla sanoilla,
-luvaten pysyä kiinni Jumalan sanassa ja Ruotsin laissa sekä rukoillen
-siunausta hallituksellensa. Jälleen vastasi Rosenhane, vakuuttaen
-kaikkien puolesta uskollisuutta ja tottelevaisuutta, jonka jälkeen
-puhemiehet suutelivat uuden kuninkaan kättä.
-
-Puheitten ja juhlamenojen loputtua oli hyvästi jättäjäiset
-kuningattaren yksityisissä huoneissa neuvoskunnalle, hoville,
-ritaristolle ja aatelille. Hänen majesteettinsa kätteli kaikkia ja
-taaskin virtaili monta todellisen kaipauksen kyyneltä. Aatelistolla
-oli siihen kyllin syytäkin, sillä niin korkealle kuin silloisen
-hallituksen aikana ei tämä valtiomahti koskaan ennen ollut noussut
-eikä milloinkaan enään ollut nouseva.
-
-Neljä tuntia tämän jälkeen kruunattiin Kaarle Kustaa Upsalan
-tuomiokirkossa. Kristiina kuningatar tunsi itsensä tarpeettomaksi
-tässä juhlallisuudessa. Hän lähti kruunausjuhlien aikana vaunuissa
-ajelemaan kaupungin lähiseutuihin. Ainoastaan pari hovineitiä ja pari
-kavaljeeria, hoviseurueen tähteitä, seurasi häntä, ihmeissään hänen
-iloisen levollisuutensa takia.
-
-Säädyt olivat tulleet tuomiokirkkoon kello 2 iltapäivällä,
-mutta valtiopäivä-rouvat ja vaimot täysi-ikäisine tyttärineen
-olivat istuneet siellä kello kuudesta aamulla ollaksensa varmana
-istumapaikoista. Aika oli käynyt heille pitkäksi; he olivat
-lähettäneet kotoa hakemaan ruokaa, olutta ja viiniä, jotta eivät
-uutta hallitusta paastoamisella alkaisi. Kello 3 astui kuningas
-sisään neuvoston seuraamana, puettuna valkoisiin, kultakankaasta
-tehtyihin vaatteisiin ja kruunaushameeseen. Linköpingin piispa
-tervehti häntä raamatunlauseella, Johannes Mathiaksenpoika saarnasi,
-mutta koska se tapahtui korkeassa kuorissa, niin ei kukaan kirkossa
-olevista saattanut kuulla sanaakaan, ja senpä vuoksi moni hiipi
-ulos Aadolfin kellariin juodaksensa saarnan-aikana kuninkaan
-maljan. Kun piispa Johannes oli astunut alas, kiipesi utelias muija
-saarnastuoliin paremmin nähdäksensä kuningasta, ja tästä syntyi niin
-yleinen ilo, että auringon loiste näkyi Kaarle Kustaankin vakavassa
-muodossa. Kun sitte aljettiin virsi: "Suo Herra kuninkaallemme
-hallitus onnellinen", veisasi moni täyttä kurkkua "kuningattarell'",
-vanhan tavan mukaan.
-
-Arkkipiispa toimitti kruunauksen tavanmukaisella juhlallisuudella,
-sen jälkeen viskattiin ulos hopeisia kruunausrahoja, joittenka
-ympärillä oli kirjoitus: "Jumalalta ja Kristiinalta." Niihin oli
-ensin pantu: "Jumalan ja Kristiinan armosta", mutta vertailu oli
-havaittu sopimattomaksi ja rahat valettiin uudestaan.
-
-Illalla piti kuningas pidot neuvoskunnalle, hoville ja säädyille,
-kullekkin säädylle erittäin; "kaikki hyvin kestittiin." Ruokalajia
-oli monta ja oivallista; jokainen sai hihaksensa sokerileivoksia
-täyteen, "eikä mitään jätetty tähteiden korjaajille." Reinin viinit
-ja Ölannin olut ynnä muut hyvät herkut saivat papitkin unohtamaan
-Kristiinan tähden kärsittyä suruansa. "Mutta" -- sanoo kertoja,
-"kun me _conviviumissa_ aloimme tulla hauskimmallemme, seisoi
-Kristiina yläpuolellamme korkealla katon alla [sillä kalterilla, joka
-kuningattaren asuinkerroksesta johti ympäri tuota suurta pitosalia]
-ja katseli meitä ylikerrasta. Odhelius oli ensimmäinen, joka
-tyhjentäessään maljansa kuningattaren kunniaksi havaitsi hänen ja
-käänsi lasinsa niin, että pohja oli ylös päin, mutta me emme olleet
-häntä näkevinämme... Kello 2 lähdimme sieltä jotenkin iloisella ja
-hyvällä tuulella."
-
-Tuo yksinäinen, tumma olento, joka seisoi tuolla ylhäällä kalterilla
-varjossa, sai nyt nähdä, miten kansansa häntä suri. Kuningatar oli
-kuollut, eläköön kuningas! Kaikki, jotka olivat nähneet Kristiinan
-astuvan alas kolmannelta porras-astumelta, kaikki muut, paitsi hän
-itse, tunsivat katkeran tyhjiin raukeamisen tunteen. Kristiina
-valta-istuimen alipuolella ei enään ollut Kristiina. Siinä, tuossa
-korkeudessa, johon hän oli syntynyt ja jossa hän suuruutensa hetkinä
-kohosi korkeana kuten torninhuippu temppelimuurien ylitse, siinä hän
-oli kuningatar. Ruotsin valta-istuimen alipuolella oli hän yhä vielä
-tuo suurilahjainen, nerokas, mutta myöskin itsekäs, kaikkea vaativa,
-jonka itsekästä tahtoa kuninkaanmantteli ei enään verhonnut. Valtansa
-heittämänä, kauneuden hylkäämänä, mairittelun pettämänä, ei hän enään
-omistanut muuta viehätysvoimaa, kuin valjenneen nimen loiston, kylmän
-opin ja vanhentuneen itserakkaan naisen heikkouden.
-
-
-
-
-23. Messias.
-
-
-    Hän oli unohtanut ainoan valitun,
-    joka saattoi tehdä Herran työn.
-
-Itämaiden historia on rikas äkkinäisistä muutoksista, palavasta
-innosta, joka pian vaipuu velttoon välinpitämättömyyteen, jälleen
-leimahtaa vimmaan ja talttuu taas, uskoen välttämättömään onnen
-kohtaloon. Täällä ilmaantuu uskonperustajia, profeettoja,
-itsevaltimuksia; täällä on heillä lukemattomia laumoja liittolaisia,
-jotka sokeina heitä seuraavat ja tulevassa polvessa haihtuvat jälkeä
-jättämättä ja heidän sijaansa ilmaantuu salapyhien ihailioita ja
-suurenmoisia ihmisteurastajia.
-
-Tämän kertomuksen aikakausi oli täynnä kummallisia kansanliikkeitä,
-varsinkin oli niitä juutalaisten joukossa. Smyrnassa eli
-17 vuosisadan alussa juutalainen linnunkauppias ja yleinen
-välikaupittelia, jonka nimi oli Mordechai Zevi, kertomuksessamme
-usein mainitun, Regensburgissa asuvan Ruben Zevin nuorempi veli.
-Veljesten väli oli ensin hyvä; Mordechai oli rikkaamman ja viisaamman
-veljensä asiamiehenä Levantissa. Mutta tämä väli muuttui, kun
-Ruben Zevi jäi lapsettomaksi ja sukulaiset alkoivat luoda ahnaita
-silmäyksiä perintöön. Epäluuloa ja vihaa syntyi noitten molempien
-veljien välille, ja Ruben Zevi lopetti kaiken yhteyden Smyrnassa
-asuvan veljensä kanssa.
-
-Mordechailla, joka kokonaan eli rabbiinien vallan alaisena, oli neljä
-poikaa ja yksi heistä, Schabbathai niminen nuorukainen, syntynyt
-vuonna 1625, oli tavattoman ihana. Tuo _Schabbathai Zevi_ tuli
-aikaisin rabbiinikouluun ja edistyi niin hämmästyttävän nopeasti,
-että hän jo 18 vuotisena opetti Talmudia ja Kabbalaa. Hän ei
-ainoastaan ollut erinomainen ihanuutensa ja oppinsa takia, vaan vielä
-enemmän ankarien hartausharjoituksiensa tähden. Hän kuljetti aina
-taskussaan _talithaa_ (rukouskirjaa) ja _tejillimiä_ (rukousnauhaa),
-tasaten aikansa lukemisiin, rukouksiin, kylpyihin ja paastoomisiin
-6 päivää viikossa. Tämä ihana nuorukainen, jonka sanottiin luonaan
-kantavan kolmen patriarkan hyvät hajut, voitti pian suuren
-kunnioituksen ja alkoi vuonna 1648 esiintyä profeettana. Alussa sanoi
-hän vain tahtovansa perata ja asettaa juutalaisuuden alkuperäiseen
-puhtauteensa Moseksen lain mukaan; mutta liittolaisjoukon muassa
-kasvoi myöskin hänen vaatimuksensa. Nyt esiintyi hän peittelemättä
-Jumalan lupaamana Messiaana, joka jälleen rakentaisi Israelin
-valtakunnan, ympärilleen kokoisi hajaantuneet juutalaiset ja
-vapahtaisi heitä pakanain, kristittyjen ja mahomettilaisten ikeestä.
-
-Se loukkasi Syrian rabbineja; he neuvottelivat, lähettivät
-varoituksen uudelle profeetalle, ja kun hän yhä jatkoi opetuksiaan,
-julistivat he hänen jumalanpilkkaajana pannaan. Ruben Zevi, jolla oli
-tiedustelioita kaikkialla, kuuli tuomion ja hyväksyi sen, varsinkin,
-kun hänessä itsessään oli saman suurenmoisen kunnianhimon vikaa,
-hänkin tahtoi jälleen uuteen voimaan nostaa kansansa, mutta aivan
-toisilla keinoilla, hän tahtoi rahan kaikkivoimalla, viisaalla
-valtiotaidolla ja ostettujen ruhtinaitten avulla viedä juutalaiset
-takaisin pyhään maahan. Kaksi vuotta enemmin oli hän yhtä jyrkästi
-kieltänyt uskonheimolaisensa, Hampurissa olevan Uriel Akostan, joka
-tahtoi yhdistää juutalaisia ja kristittyjä järki-uskoon, missä sielun
-kuolemattomuus ei mitään sijaa enään saanut.
-
-Henkipatoksi julistettuna täytyi Schabbathai Zevin paeta Smyrnasta,
-mutta löysi mahtavan liittolaisen juuri vainossa. Kunniassa pidetty
-juutalainen Gazasta, Nathan Benjamin kääntyi hänen liittolaisekseen
-ja johdatti hänen luoksensa joukottain uusia liittolaisia. Nyt
-esiintyi hän Salonikissa, Athenassa, Moreassa, Aleksandriassa,
-kaikkialla saarnaten uutta messiaanvaltakuntaa ja kaikkialla
-kansanjoukot voitonriemulla häntä seurasivat, eikä ainoastaan
-juutalaiset, vaan kristityt ja mahomettilaiset, jotka hänessä näkivät
-Jumalan valitun, niin, jopa itse Jumalan. Mitä kummallisimpia juttuja
-rupesi liikkumaan. Tämä uusi profeetta olisi herättävä Moseksen
-haudastaan ja menisi naimisiin Moseksen tyttären kanssa; Schabbathai
-oli kyllä jo ennen nainut, mutta sittekin oli hän _naziri_, joka
-ei koskaan ollut viiniä maistanut eikä koskaan naiseen koskenut.
-Sen jälkeen, lisäsi huhu, tulisi hän perimään sulttaanin kruunun ja
-ratsastaisi Jerusalemiin tulta suitsevalla taivaan jalopeuralla,
-jonka kieli olisi seitsenpäinen käärme.
-
-Josko nyt tämä uusi Messias tahtoi tavallaan saattaa huhua
-totuudeksi, tahi oli kuullut, että setänsä samaan aikaan aikoi
-lähteä voittamaan Jerusalemia, niin hän nyt kuitenkin oli matkalla
-Damaskuksesta, juuri niinä päivinä, jolloin Ruben Zevi varustettuna
-sulttaanin fermaanilla, jonka Hagar oli hänelle toimittanut, seisoi
-saman kaupungin porttien luona.
-
-Tuo viisas rahakauppias oli kaikki jo edeltä päin arvannut. Hän
-oli edeltäkäsin jo aavistanut, miten kävisi, ja ymmärtänyt voittaa
-jokaisen vastuksen. Enemmän kuin viisikymmentä vuotta oli hän
-kärsivällisesti ja hitaasti valmistanut tätä elämänsä lempi-aatetta,
-tuota, että kerran jälleen kokoisi kansansa pyhään maahan ja
-perustaisi Israelin valtakunnan. Kentiesi ei kaikki vielä ollut
-niin kypsynyttä, kuin hän varman voiton saamiseksi toivoi, mutta
-hän ei saattanut kauempaa odottaa. Hän oli 80-vuotinen, vielä oli
-hän tahdonvoimainen, vahva, viisas, rohkea ja uhkeamielinen, mutta
-ne päivät olivat oven edessä, jolloin hän ei sitä enään saattaisi
-olla. Aika näkyi suosivan hänen rohkeaa yritystänsä. Kaliifien
-valtaistuimella oli ala-ikäinen lapsi, jota hänen tyttären tyttärensä
-Hagar hallitsi. Kristilliset kansat kiistelivät Westfalin rauhan
-saaliista ja olivat unhottaneet etäällä olevan idän. Ruben Zevi
-päätti ryhtyä toimeen.
-
-Tämä oli suurin toimi -- ja hän käsitti sen itse, suurin uhkapeli
--- johonka tuo vanha laskumies milloinkaan oli ryhtynyt. Koko
-hänen ääretön rikkautensa pantiin yhdellä ainoalla nopanheitolla
-alttiiksi. Hän osti sulttaanilta, jonka rahastohuone aina oli
-tyhjä, pyhän maan omistuksen venetsialaisilla kultatukaateilla
-tuntemattomien miljoonien arvosta; ei saatu koskaan tietää määrää,
-josta luultavasti suuri osa katosi paschojen avariin taskuihin. Ja
-hän sai tämän maan nöyryyttävillä ehdoilla, osmanien valtakuntaan
-kuuluvana veron-alaisena maakuntana, jossa oli turkkilaista
-linnaväkeä kaikissa linnoissa paitsi Jerusalemissa. Mutta tämä ei
-Ruben Zeviä huolestuttanut. Kun hän kerran olisi laskenut perustuksen
-juutalaisten uuteen valtakuntaan, niin he piankin vapauttaisivat
-itsensä osmanilaisten ikeestä ja leviäisivät ympäri maailman.
-Uskomattoman suuret summat sai hän maksaa lahjoaksensa sulttaanin
-lähimmän ympäristön ja noita ahnaita Syrian, Judean ja Egyptin
-paschoja, joittenka suostumusta ja apua hän myöskin tarvitsi. Ei
-edes sulttaanin fermaani ollut riittävä; sen tukena täytyi olla
-sotajoukko, jonka Benjamin Zevi pestasi Egyptistä ja Syriasta, --
-11,000 miestä, juutalaisia ja arapialaisia; -- kristityitä hän ei
-uskaltanut pestata, jotta hän ei joutuisi Islamin tunnustajien
-epäluuloon.
-
-Sopimukset olivat päätökseen saatetut. Benjamin Zevi lähti marssimaan
-sotajoukkonsa kanssa Jaffasta, hajotti muutamia rosvojoukkoja ja tuli
-ilman miekan lyöntiä pyhään kaupunkiin, jonka portit iso-isän kulta
-oli avannut, ja asetti muureille väkensä. Pian seurasi häntä Ruben
-Zevi itse, joka ryhtyi viipymättä kaikkiin tarpeellisiin varokeinojen
-toimiin, turvataksensa uutta omaisuuttansa. Tämä tapahtui kaikessa
-hiljaisuudessa ilman melua, ilman julistuksia. Täytyi käyttäytyä
-varovaisesti turkkilaisen ylpeyden suhteen. Jerusalemi tuskin
-huomasi, että se muutti hallitsiaa; se oli niin tottunut muuttamaan
-paschoja. Ainoa, joka huolestutti uutta juutalais-ruhtinasta, oli
-se, että ylen harvat juutalaiset hänen kutsumustansa noudattivat.
-Kaikkiin maihin ja maailman-osiin oli lähetetty sana, että Israelin
-hajaantunut kansa saattoi palata takaisin isäinsä maahan jota kohden
-se halajavin silmin oli monta vuosisataa katsellut. Mutta odotettujen
-lukemattomien joukkojen sijasta, näki Ruben Zevi vähäpätöisen joukon,
-enimmiten köyhiä repaleisia uskonheimolaisia kokoontuvan hänen
-lippujensa alle. Rikkaat, oppineet, mahtavat juutalaiset, joittenka
-avulla hän tahtoi uudestaan rakentaa Davidin linnan, olivat jääneet
-pois. He pitivät enemmän Egyptin lihapadoista, epäilivät sanoman
-totuutta ja jäivät vapaa-ehtoiseen orjuuteen Ammonin lasten luo.
-
-Jerusalemi, maailmanhistorian keskipiste, oli tähän aikaan
-hävitettynä, verenpriiskottamana, ystävien ja vihollisten
-tallaamana. Yhtä kunnioitettuna kuin rääkättynä, oli tämä suurten
-muistojen kaupunki osmanien vallan alla vuodesta 1517 vaipunut
-epäsäännölliseksi kauppalaksi, jonka palatsit olivat sorana,
-moskeeat ja kirkot kaikenlaista rakennusmuotoa, korttelit pitkät
-ja likaiset, niissä matalat, kalkitut talot, joissa sekalainen
-väestö kansallisuutensa ja uskontunnustuksensa mukaan hajaantui
-eri osiin, elättäen itseään enemmiten peijaamalla pyhiinvaeltajia.
-Vielä seisoi jäljellä vanha, monta kertaa alas revitty ja jälleen
-rakennettu ympärysmuuri, jossa aikoinaan oli ollut 74 tornia;
-vielä sen viisi porttia, Herodeksen palatsin rauniot, pyhän haudan
-kirkko, semmoisena, jommoiseksi ristiretkeiliät sen rakensivat
-kahdennellatoista-vuosisadalla [se paloi 1808 ja rakennettiin
-sitte uuden-aikaisempaan muotoon], ei myöskään saa unhottaa tuota
-klassillista temppeliperustusta, tuota muurilla suojattua _Haramia_,
-jossa keisari Hadrianus turhaan tahtoi ivata Vapahtajan ennustusta
-Jupiterin temppelillään ja jossa sittemmin kristillisen kalliokirkon
-täytyi jättää sijaa Omarin moskeealle. Oli leikkuun aika Nisan
-kuussa, huhtikuussa, mutta tuskin mitään koottavaa, muuta kuin
-joitakuita laihoja öljypuun hedelmiä. Pyhiin vaeltajat virtailivat,
-tavallisuuden mukaan, kristittyjen ja juutalaisten pääsiäiselle,
-lankesivat polvillensa, rukoilivat, kerjäsivät ja kiistelivät
-nälkääntyneitten koirien kanssa leivänmuruista. Jonkunlainen salainen
-kohtalo raskautti historian ja ennustuksen koko painolla onnetonta
-kaupunkia, joka kerran, kuten Bethsaida, oli ollut taivaisiin asti
-korotettuna ja nyt makasi syöstynä alas aina kuoleman valtakuntaan
-saakka, sen vuoksi, ett'ei se "tietänyt aikaansa."
-
-Sitte kuin Ruben Zevi aikaisin juutalaisten pääsiäisaamuna oli
-pitänyt hartaushetkensä synagogassa, ratsasti hän, kahden aseellisen
-palvelian seuraamana, ulos, katsellaksensa kaupunkia ja sen
-ympäristöä. Hänen tiensä johdatti häntä vihdoin kaupungin muurien
-ulkopuolelle ylös päin, pitkin viettävää Öljymäelle vievää polkua.
-Vielä oli aikainen aamu, aurinko ei ollut korkealla, se loi hohteensa
-kauas Välimeren avarille vesikuvastimille, saattaen ne punaisiksi,
-sinisiksi ja vihertäviksi. Jos vanhus kääntyi itään päin, näki hän
-tumman veden Engeddinin vuori-aavikon takana. Se oli tuo synkkä
-kalliomuurien sulkeama Kuollut meri. Kaupunki oli hänen jalkojensa
-edessä kuten valkoiseksi maalattu hauta. Aurinko valaisi minareettien
-huippuja ja kristittyjen kirkkojen ristiä; synagogat piiloutuivat
-matalien muurien taakse. Ei missään näkynyt jälkeä Moseksesta, ei
-heijastusta Davidista. Ruben Zevi huokasi: missä oli Israel?
-
-Hänen sydämmensä vaati häntä purkamaan kaikki huolensa isäinsä
-Jumalalle ja hän haki paikkaa, missä hänen silmänsä ei loukkaantuisi
-Israelin jälkeläisten näkemisellä. Hän etsi kauan turhaan.
-Itse Öljyvuorikin oli täynnä kristittyjä muistoja. Siinä oli
-Taivaaseen-astumisen kirkko; siinä oli neitsyt Maarian hauta;
-siinä oli Getsemane. Vihdoin, kuin hän läheni Kidronin laaksoa,
-löysi hän Absalomin haudan, vähäisen suppilon muotoisen vuoreen
-hakatun rakennuksen, astui alas hevosen selästä, lähetti palveliat
-vartioitsemaan vähän matkan päähän ja lankesi polvilleen sille
-vuorelle, jonka David oli poikaansa surren kyynelillään pyhittänyt.
-Ruben Zevi ei ollut huomannut, että eräs vuoren monista erakoista
-oli etsinyt itselleen rauhanmajan Josafatin luolassa lähellä häntä
-ja tuli esiin hänen takanaan, nähtävästi pahoillaan siitä, että
-juutalainen tuli läsnä olollaan saastuttamaan hänen aamuhartauttansa.
-
-"Herra Zebaoth", rukoili vanha juutalainen kuuluvalla äänellä, ikään
-kuin hän olisi taivaille huutaa tahtonut, "sinä, joka palveliallesi
-Mosekselle lupasit, että antaisit Abrahamin siemenelle Kaanaan maan
-ikuiseksi omaisuudeksi; -- sinä, joka olet meitä hajoittanut ja
-luvannut jälleen koota neljältä maan kulmalta; sinä, joka palveliasi
-Esaiaan ja Zachariaan kautta olet sanonut, että tahdot yhdistää
-kaikki Israelin sukukunnat kaupunkiisi Jerusalemiin, niin että
-vanhuksetkin sen torilla istuvat, sauvat tukena suuren ikänsä takia;
--- katso, me tulemme lupaukseesi luottaen, Herra, ja otamme jälleen
-sen maan, jonkas meille perinnöksi annoit. Me nöyryytämme itsemme
-sinun edessäsi; me olemme se hylätty hopea, se luopunut kansa, jonka
-olet antanut maailman häväistykselle ja pakanain pilkalle alttiiksi;
-mutta me tulemme kuitenkin, Herra, sanasi mukaan, me odotamme sinua
-hyvitystä antamaan ja kostamaan. Sinä olet heitä lyövä, jotka meitä
-ovat lyöneet, sinä olet heitä tallaava aina kuoleman valtakuntaan
-asti meidän jalkojemme alle. Mutta meitä sinä olet pelastava
-sydämmemme vapistuksesta ja hävittävä meidän häväistyksemme juuria
-myöden kaikissa maissa. Sinä olet antava meille pään koristeen tuhan
-sijasta ja riemun öljyä suuren surun sijasta, kultaa hopean, ja
-vaskea raudan sijasta. Herra, anna minulle merkki, että nyt tahdot
-meille pyhän lupauksesi täyttää! Täällä on juuriinsa asti kuihtunut
-orjantappura pensas: anna siitä vihreän vesan versoa!"
-
-Ja tuo rukoileva vanha juutalainen viskasi itsensä kasvot alas päin
-maahan, ikään kuin hän olisi vastausta odottanut vuoren sisuksista.
-Silloin kuuli hän takanaan äänen sanovan:
-
-"Kuka olet sinä, joka oikeutta käyt Jumalasi kanssa ja määräät
-hänelle hänen aikansa? Oletko siis sinä kuullut hänen äänensä, joka
-sanoo sinulle: nouse ylös, Samueli! Vielä ei ole Moseksen kirous
-otettu pois. Vielä ei ole pakanain paljous Jumalan kirkkoon tullut.
-Vielä riippuu peite silmiesi edessä, niin ett'et näe Getsemanea
-jalkojesi edessä etkä kuule vastakaikua kansasi huudosta: 'Hänen
-verensä tulkoon meidän ja lastemme ylitse!'... Mene, sokeutettu! Ei
-yhtäkään vihreää vesaa vielä versoa sinun kansasi orjantappuroista.
-Sanansaattajan jalan-astunta kaikaa vuorissa. Katso, Antikristus
-seisoo porttien ulkopuolella ja on oleva sinua voimallisempi siksi,
-että hänen aikansa on ohitse ja kaikki on Kristuksen vallan alla."
-
-Ruben Zevi nousi seisoalle ja näki edessään Josafatin luolan erakon.
-Sanomaton raivo valtasi tuon muuten varovaisen, kaikkia tuumivan
-vanhuksen. Nyt, nyt päätöksen, voiton, maailmanherrauden hetkenä
-uskalsi yksi hänen kansansa sortajista viskata vasten hänen silmiänsä
-Moseksen ennustuksen ja Natzarealaisen kuoleman! Äänensä petti
-hänen, hänen kokoon puristettu nyrkkinsä nousi ilmaan antaaksensa
-iskun tuolle onnettomuuden ennustajalle vasten naamaa, kun samassa
-palveliat kiirehtivät paikalle ja ilmoittivat, että sotajoukon
-alipäällikkö Assar Kaba oli lähettänyt sananlennättäjän.
-
-"Rabbi" sanoi sanantuoja, vielä hengästyksissään kiivaasta
-ratsastuksestaan vuorelle. "Assar Kaba antaa sinulta kysyä, minkä
-vastauksen hän antaisi Messiakselle, joka seisoo Damaskusportin
-edustalla ja pyytää sisälle."
-
-_Messias!_ Vanha juutalainen löi kädellään otsaansa. Hän oli
-rukoillut Abrahamin Jumalaa uudestaan voimaansa asettamaan Israelin
-kansaa, mutta hän oli unohtanut voimaan asettajan, unohtanut ainoan
-valitun, joka saattoi tehdä Herran työn! Siksipä ei yhtäkään viheriää
-vesaa versonut kuivuneesta orjantappurapensaasta.
-
-Nuorukaisen nopeudella istui hän jälleen satulaan, ratsastaen alas
-vuorelta ja jättäen hämmästyneen erakon ilman vastausta. Mutta
-ratsastaessaan tuli hänen ajatuksiinsa kaikenlaisia mietelmiä,
-kuten pitkällinen asiatoimi aina oli tuottanut tuohon kekseliäiseen
-päähän. Kuka tuo Messias oli? Kentiesi hän ei ollut mikään muu, kuin
-Mordechai Zevin hassu poika?
-
-Ruben Zevi ennätti portin luo. Siinä oli Assar Kaba 500 soturin
-kanssa. Suuri kansanjoukko tungeskeli muurin sisä- ja ulkopuolelle.
-Eräs lähetyskunta odotti vastausta. Se oli juutalainen Nathan
-Gazasta, jota seurasi huntuun puettu nainen ja kaksi palveliaa. Ruben
-Zevi ymmärsi, että Mordechain poika tahtoi tästä sisälle.
-
-"Jehoovan nimessä", huusi sanansaattaja äänekkäästi, "vaadin minä
-sisäänpääsöä hänen valitullensa Messiaalle, joka tulee kaupunkiinsa
-Jerusalemiin vapahtaaksensa kansaansa."
-
-"Mikä kirje ja sinetti sinulla on tämän sanasi todistukseksi?" kysyi
-Ruben Zevi kylmästi.
-
-"Hän sanoi minulle: sano heille, että Herra on sinun lähettänyt ja
-jos he kieltävät avaamasta, niin portit avautuvat itsestään", vastasi
-sanansaattaja.
-
-"Antakoon tuo siis meille merkin", sanoi Ruben, osottaen lujaan
-teljettyyn porttiin. "Kuule, portti, että minä kiellän häntä sisään
-pääsemästä, ellet itse hänelle avaudu!"
-
-Kansanjoukko astui hämmästyneenä takaisin päin ja katseli porttia,
-odottaen näkevänsä telkien heti poistuvan ja salpojen ihmiskäsittä
-avautuvan, mutta portti jäi liikkumattomaksi.
-
-"Nathan ystävä", jatkoi Ruben hetken odotettuaan, "sinä näet, ett'ei
-portti tottele herrasi käskyä. Anna minulle toinen merkki, jos tahdot
-että sinun sanaasi uskotaan!"
-
-"Herra on antava tulen leimahtaa taivaasta sinun ja kaiken kansan
-ylitse, joka seisoo vastustamatonta vastaan", huudahti nyt Nathan,
-joka kentiesi oli huomannut ukkosenilman lähenevän.
-
-Tuskin hän ennätti tuon sanoa, ennenkuin salama leimahti
-ukkosenpilvestä ja valaisi kauhistuneita väkijoukossa olevia kasvoja.
-
-Ruben Zevi seisoi ivallisen levollisena. "Onko siis Herran käsi
-lyhennetty?" huudahti hän, "niin ett'ei hänen valkeansa tapaa
-maaliansa? Katso, minä seison vahingoittumatta ja julistan tässä
-Jumalan ja ihmisten nähden, että tuo luuleteltu Messias on petturi
-eikä saa saastuttaa Jumalan kaupunkia valheellisilla ennustuksillaan."
-
-Hän erehtyi kansastaan. Se oli valmistettu edeltäkäsin profeetan
-maineen kautta, joka oli kaikkien suussa. Ukkosen ilma yhä kokoili
-hänelle uusia liittolaisia. Sanomaton melu nousi.
-
-"Hän herjaa Messiasta! Hän nostaa kapinaa Jumalata vastaan!"
-
-Muurien ulkopuolella ja sisäpuolella olevat joukot rupesivat
-hyökkäämään porttia vastaan, lyödäksensä sitä kappaleiksi; uhkaavia
-käsiä kohoutui uskotonta vanhusta kohti. Tämä havaitsi parhaaksi
-kutsua kiireesti tyttärenpoikansa Benjaminin lisäväen muassa Jaffan
-portilta.
-
-Kesken häiriötä tunki tuo huntuun puettu nainen esiin ja sanoi Ruben
-Zeville:
-
-"Yksi sana vain, rabbi!"
-
-Muurien luona vartiajoukon takana oli nurkka; hän osotettiin sinne ja
-siellä hän sai muutaman hetken aikaa puhuakseen.
-
-"Rabbi", sanoi hän kiirehtivällä hädällä, "asiasi on kadotettu. Sinun
-valtasi on loppunut, sinun harmaat hapsesi ovat alttiiksi annetut.
-_Häntä_ vastaan ei kukaan mitään voi... ei kukaan muu, paitsi minä.
-Vanno Jehovan valta-istuimen kautta ja isäsi luitten kautta, että
-suostut minun ehtoihini, niin minä hänen turmioon saatan."
-
-"Annappas kuulla ehtosi!" sanoi vanhus. "Se, mikä tähän asti on
-tapahtunut pitää oleman ikäänkuin se ei koskaan olisi tapahtunut.
-Minä vaadin että kaikki unohdetaan, mitä ollut on. Sinun pitää
-ottaman minun tyttäreksesi ja antaa minulle kirjallinen vakuutus
-siitä, että saan periä kaikki sinun aarteesi. Sinun tyttäresi lapset
-pitää lähetettämän Afrikaan ja Indiaan ja tyytyä kohtuulliseen
-eläkkeeseen. Minun pitää saada hallita huoneessasi ja totella
-ainoastaan sinun käskyjäsi. Vanno minulle tämä, niin Schabbathai
-Zevi, veljesi poika on la'annut elämästä ennen auringon laskua. Sinä
-et minua usko", lisäsi hän hätäisesti, kun vanhus oli vaiti. "Kysy
-Nathanilta, hän saattaa vakuuttaa, että minä, Schabbathain käly,
-valmistan hänen jokapäiväisen juomansa."
-
-"Sinä olet Thamar!" sanoi Ruben Zevi äänellä, josta hänen
-tunteittensa yltäkylläisyys oli vienyt kaiken soinnun. "Minä sinun
-tunnen tönkkäsormestasi ja sanoistasi."
-
-"Niin, minä olen Thamar, veljesi tytär", sanoi nainen, laskien hunnun
-pois noilta hyvin tunnetuilta, ennen ihanilta, nyt kaikkien himojen
-turmelemilta kasvoilta, jotka lukia kerran on nähnyt ruhtinatar
-Radzivilin purpuranpunaisen baretin alla.
-
-"Sinä olet Thamar", jatkoi vanhus yhä samalla kummallisella,
-näennäisesti jääkylmällä äänellä. "Sinä olet Thamar, joka olet
-pettänyt tyttäreni Ruthin hänen pyövelilleen, joka olet viskannut
-hänet lumikinokseen kuolemaan, joka olet tahtonut myrkyttää
-tyttärentyttäreni Hagarin ja virittänyt kaikki ansat, jotka vain olet
-saattanut, Ruthin molempia lapsia varten. Nyt sinä pyydät, että minä
-hylkäisin lapsenlapseni ja määräisin sinulle perintöni, jotta sinä
-ensin myrkyttäisit veljenpoikani ja sitte minun."
-
-Nainen hämmästyi kuullessaan tuon äänen, jolla tämä vastaus annettiin
-ja katseli ympärilleen löytääksensä paikkaa, mistä pakenemaan
-pääsisi. Mutta aseelliset tunkivat hänen ihan muuriin kiinni; huuto
-ei olisi kuulunut tuossa kohisevassa melussa.
-
-"Mitä se hyödyttää, että tässä vanhoja haavoja auki
-revitään?" vastasi hän ynseästi. "Sinun henkesi nyt ei maksa
-tuhkakourallistakaan. Schabbathai ei säästä isänsä verta, ja minä
-olen tullut sinua pelastamaan niillä ehdoilla, kuin sanonut olen.
-Joudu! Etkö kuule portin rätisevän?"
-
-Tuo vahva portti horjui ruostuneilla saranoillaan ja olisi kaatunut,
-ellei Assar Kaban, vielä musketin perälläkin, olisi onnistunut kerta
-toisensa perästä ajaa joukkoa takaisin. Silloin tuli Benjamin Zevi
-ratsumies-joukon kanssa ja tunki kaikki pois edestään, mitkä hänen
-tiellään olivat. Entinen sotaluonne oli vielä kerran vienyt voiton
-tämän rahakauppiaan konttoorissa työskentelevän, orjan siteissä
-olevan asiakumppanin laskutaidosta. Tämä nuori päällikkö kulki
-kovakouraisemmin eteen päin kuin hänen alipäällikkönsä. Hän ei vielä
-käyttänyt paljastettua miekkaa, mutta hän ratsasti meluavan väen
-joukkoon, tallaten Jehunsa kavioitten alle miehiä, naisia ja lapsia.
-
-"Benjamin!" kuului läpi melun hänen iso-isänsä ääni.
-
-Tyttärenpoika raivasi suurella vaivalla tien itselleen tuohon muurin
-luona erillään olevaan paikkaan.
-
-"Täällä on Thamar, joka petti äitisi. Minä lahjoitan hänen sinulle,
-poikani; mutta älä tahraa kättäsi pettäjän verellä!"
-
-"Armoa, armoa!" huusi nyt tuo rikoksellinen nainen, joka turhaan
-koetti verisin kynsin kiivetä armahtamattoman muurin yli. "Armoa,
-Benjamin! Minä olen veri sinun verestäsi, minä sinulle näytän
-salaisia aarteita..."
-
-Hän ei ennättänyt enempää sanomaan. Ruthin poika -- Ruthin,
-jonka koko lyhyt elämä oli ollut viatonta, armahtavaa elämää --
-muisti toisellaisilla tunteilla äitiänsä ja sisartansa, joita hän
-oli vannonut kostavansa. Hän muisti sen häpäisevän tavan, jolla
-Kristiina kuningattaren kammariherra Wrangel kerran oli kohdellut
-ruhtinatar Radzivilia, ja kannusti hevosensa takaperin sitä paikkaa
-kohden muuria vastaan, jossa Thamar seisoi likistettynä. Jehu oli
-suuri, ja kannustamisesta raskas ja raivoisa. Se lykkäsi taakse
-päin muuria vasten niin ruhjoavalla voimalla ja painolla, että pian
-sen takakavioitten alla oli ainoastaan tuntemattomaksi muodostunut
-jäännös hänestä, jonka elämä oli ollut ainoa pitkä petos niitä
-vastaan, jotka olivat häntä lähinnä olleet.
-
-
-
-
-24. Tähtien hetki.
-
-
-    Hän oli jälleen oma itsensä.
-
-Kansanjoukko muurien sisäpuolella oli takaisin tungettu ja kaikki
-vastustajat hajaantuneet pois, kuin odottamaton näky äkki-arvaamatta
-muutti kaikki. Se ihme, jota Nathan oli ennustanut, oli todellakin
-tapahtunut. Sillä välin, kun vielä keskusteltiin Damaskusportin
-luona, oli profeetta saanut uusia liittolaisia, jotka hänelle
-avasivat läntisellä puolella olevan ja nyt heikosti vartioidun Jaffan
-portin. Täällä hän nyt kulki riemuitsevien joukkojen ympäröimänä,
-esteettömästi kaupungin sisälle, vaikk'ei tulta suitsevan jalopeuran
-seljässä, vaan kuninkaallisessa komeudessa. Hän oli valinnut
-pääsiäisen sisäänkulkupäiväkseen, ja tämä kulku erosi hyvin paljon
-toisesta aikaisemmasta ratsastuksesta Jerusalemiin, joka tapahtui
-aasintamman varsan selässä.
-
-Schabbathai Zevissä, siinä kun hän valkoisella hevosellaan ratsasti
-kansaa siunaten, yhdistyi kaikki, mikä viehättää ja hurmaa itämaista
-mielikuvitusta; hän oli nuoruuden parhaassa kukoistuksessa,
-29-vuotias, monet tuhannet kiittivät häntä kauniimmaksi ihmislasten
-joukossa, vaatetettuna oli hän entis-ajan juutalaiseen pukuun:
-ihopaitaan, alusvaatteisiin, varvikkaisiin ja viittaan, joka loisti
-purppurasta ja kultakankaasta. Kulku-jonon etupäässä ratsasti airut,
-pieni, tuskin kolmen jalan pituinen kääpiö karmosiinipunaisessa
-viitassa, kesyllä giraffilla, jonka pieni ylpeä pää tuon pitkän
-kaulan päässä muikerteli huoneitten kattojen yläpuolella. Lähinnä,
-profeetan edessä, kulkivat harpunsoittajat ja laulajat, jotka
-veisasivat hosiannaa ja Davidin kruunausvirttä. Hänen jäljessään
-ratsasti hänen henkivartiastonsa naziireja, joita oli seitsemän
-kertaa seitsemän puettuna valkoisiin viittoihin ja jotka ratsastivat
-mustien hevosten selässä. Heitä seurasi jalkaisin sata leviittaa
-papillisessa puvussa, niitten jäljessä kuoripoikia, kantaen väkevästi
-hajahtavia suitsutus-astioita, heidän jäljessään taas aseellisia
-liittolaisia, valmiina rikki ruhjoomaan jokaisen vastustajan,
-ja vihdoin ehtimiseen lisääntyvä, laulava, kirkuva ja tanssiva
-ihmisjoukko. Sairaat, sokeat, rammat tunkivat esiin, jotta profeetan
-varjo laskeutuisi heidän päällensä: aavekuva noista parantamisista,
-jotka tapahtuivat tuhat kuusisataa vuotta sitten tässä samassa
-Jerusalemissa.
-
-Tämä sekä juhlallinen että sotainen kulkue tunki kuten vaaja Benjamin
-Zevin muurien luo levitettyjen sotajoukko-osastojen välille.
-Mutta vielä ei kaikki toivo ollut hukkaan mennyt, vielä seisoivat
-sotajoukon urhoollisimmat Damaskoportin luona; rohkea hyökkäys
-saattoi hajottaa pirstaksi kuninkaallisen kulkueen.
-
-"Ei vielä, ei vielä, ennenkuin olet pessyt itsesi puhtaaksi!" rukoili
-vanha iso-isä, "sinä olet naisen verellä priiskoitettu ja sellaisena
-et saata lähteä Herran sotaan."
-
-"Minua ei kukaan tapa ennen tähtien hetkeä!" huudahti Benjamin sillä
-luottamuksella, joka nykyään oli tullut hänen ainoaksi uskoksensa. Ja
-hän antoi ratsuväen etupäässä torven toitotuksilla ilmoittaa, että
-hyökkäykseen oli ryhdyttävä, hänen oli aikomus käydä juhlakulkuun
-käsiksi ja ottaa vangiksi luuletellun Messiaan. Hän oli uhkamielinen
-ja iloinen, hän oli jälleen oma itsensä, hän viskasi rahakaupan
-välittäjän pois, kuten huonon houkkiokaapun ja oli jälleen, mitä hän
-aina oli tahtonut olla, ja mitä hänen olisi tullut olla, moitteeton
-ja peloton sotilas, Aake Tottin ratsupalvelia, ratsastaja, joka istui
-kuten muuri kiinni satulassaan.
-
-Tuo kokematon, hänellä ei ollut aavistustakaan hengellisten
-vihurituulten voimasta. Hänen sotajoukkonsa seurasi häntä
-epäillen, mutta vain heittäytyäksensä alas maahan nähtyänsä
-profeetan ja laskeaksensa pois aseensa. Uhkaukset ja rukoukset,
-lupaukset saaliista, kaikki oli turhaa. Tuskin 30 tahi 40 Zevin
-henkipalvelioista vielä totteli käskyä liittyen uskolliseen Assar
-Kabaan. Benjaminilla ei ollut muuta neuvoa, kuin kiertoteitse
-koettaa päästä linnoitettuun Haramiin ja teljetä itsensä sinne
-siinä toivossa, että saisi sinne mukaansa jonkun osan kaupunkiin
-hajaantuneesta sotajoukostaan.
-
-Mutta juuri tähän, juutalaisille pyhimpään paikkaan tuossa pyhässä
-kaupungissa ja siellä olevaan parhaimpaan synagogaan suuntasi
-myöskin profeetta kulkunsa. Molemmat joukot tulivat yht'aikaa eri
-portista sisään, sillä Haramilla oli 11 porttia. Täällä ensiksi
-verta vuodatettiin. Benjamin viskasi itsensä synagogaan ja puolusti
-viallisella oikealla kädellään sen kivilattiasta jokaista askeleen
-levyä. Nyt oli hän jälleen oma itsensä, nyt tunsi hän itsensä
-vapaaksi kuten valtakotka, joka on päässyt ulos rautaristikkoisesta
-häkistä. Hän oli jälleen Slangen rohkeamielinen oppilas, jälleen
-Torstensonin voittamaton pieni kersantti. Hänen ainoa silmänsä
-loisti voitonhalusta, hänen käsivartensa jakoi iloisia muistoja
-kunniarikkailta tappotantereilta. Hän oli jälleen urhoollisin
-urhoollisista, ja hän tunsi sen, hän taisteli kuten taistellaan
-kunnian ja voiton puolesta silloin kun tietää, ett'ei voi kaatua...
-
-Mutta Thamar oli ollut oikeassa, profeetta oli vastustamaton. Itse
-hän ei taisteluun osaa ottanut; hän antoi merkin kädellään ja kaikki
-kaatui nazirien koukkuisten jataganien iskusta. Slangen oppilas näki
-viimeisten uskollistensa kaatuvan; eräs jättiläismäinen syrialainen
-hyökkäsi Assar Kaban kimppuun ja lävisti hänen jataganillaan.
-Vielä ei Benjamin Zevi ollut haavoitettu; hän halveksi kaikkia
-varjeluskeinoja; häntä ei mikään voinut tappaa. Hän torjui pois
-20 vihollista ja halkasi yhdellä ainoalla iskulla syrialaisen
-pään. Mutta nyt oli tähtien hetki tullut. Vähin koko tästä
-uskonvimmaan joutuneesta joukosta, joka profeettaa seurasi, tuo
-pieni vähäpätöinen kääpiö, heikko ja voimaton kuin lapsi, koukistui
-Benjamin Zevin korotetun käsivarren alle ja lävisti hänen sydämmensä
-tikarin-iskulla. Benjamin horjui, hän kaatui... poika Kaskaksesta,
-Lavilasta, Neunburgista, Leipzigistä, Tukholman linnasta,
-Jankowitzista... hän tallattiin... Ei yksikään syksyinen lakastunut
-lehti maannut niin tallattuna kuin hän. Hän kaatui äännähtämättä,
-huokauksetta. Jos hän olisi voinut ajatella selvän ajatuksen, olisi
-tuo ajatus ollut kummastus siitä, että hän _saattoi_ kaatua. Näin
-pitkälle eikä edemmäksi; rata oli mitattu. Se hetki on tuleva,
-jolloin kaikki tähdet putoavat ja se hetki oli tullut toiselle yön
-lapsista.
-
-Profeetan voitto oli täydellinen. Ne Benjamin Zevin väestä, jotka
-eivät antautuneet eivätkä kaatuneet, pakenivat kaikkialle julistaen
-profeetan korotusta ja osmanilaisen vallan kukistumista.
-
-Saman päivän iltana tuotiin profeetan luo vangittu roskaväen
-rääkkäämä ukko, verisenä, puoleksi uupuneena, vaatteet revittyinä
-ja valkoiset hiukset tahrattuina katujen loalla. Tämä oli tuo äsken
-kaikkivaltias Ruben Zevi. Profeetta ei tuntenut tahi ei ollut
-tuntevinaan setäänsä. Hän kysyi kuninkaallisen tuomarin kylmyydellä,
-tahtoiko vanki kuolla kadotettuna tahi tunnustaa Messiasta ja elää.
-
-Ruben Zevi tarvitsi hetken tointuakseen. Hän katseli tutkivasti
-ihanaa, synagogan valta-istuimeksi muodostetun alttarin luona olevaa,
-purpuraviittaan verhottua nuorta miestä, ja mainitsi Johannes
-Kastajan sanoman:
-
-"Oletko sinä se, joka tuleva on, taikka pitääkö meidän toista
-odottaman?"
-
-"Olen se, mikä olen", vastasi profeeta niillä salaperäisillä
-sanoilla, jotka sanotaan sisältävän korkeimman olennon nimen.
-
-"Schabbathai Zevi, Mordechain poika", sanoi vanhus jälleen, "en kysy,
-_ken_ sinä olet, sillä sinä olet liha minun lihastani ja veri minun
-verestäni. Minä kysyn sinulta, mitä sinä olet ja oletko se, jonka
-tulla pitää?"
-
-Profeetta ei koskaan ollut vastausta vailla. Hänen huuliltaan tulvasi
-oppineita todistuksia, Moseksen kirjoista, profeetoista, Talmudista,
-Midraschimista, Masorasta ja muista viisauden aartehistoista.
-
-"Hyvä, jos olet Messias, niin anna minulle merkki! Sano minulle, mitä
-tänään rukoilin Absalomin haudalla!"
-
-"Sinä rukoilit minun tuloani, ennenkuin minun tunsit", vastasi
-profeetta heti.
-
-"Oletko sinä profeetta, joka et tiedä, että juuri se, jonka unohdin
-ja jonka vuoksi Herra kielsi minulta merkin, ei antanut viheriän
-vesan versoa kuivuneesta orjantappurasta, oli, että unohdin häneltä
-rukoilla Messiaan tuloa! Valehtelia olet sinä, Mordechain poika!
-Polvi polven perästä on kansasi vuosituhansia odottanut vapauttajan
-tuloa; kaikissa kurjuuksissa on hän ollut sen toivona, ja odottaen
-häntä olemme vuodattaneet Natzarealaisen viatonta verta. Minä
-houkkio olen tahtonut mennä Jumalan neuvojen tielle ja asettaa,
-voimaansa Israelin kansan ilman Messiasta. Katso, minä nöyryytän
-itseni ja tunnustan tyhmyyteni: mutta sinä ylpeilet. Missä on sinun
-voiteesi? Missä sinun merkkisi? Sinä, joka korotat itsesi kuningasten
-kuninkaaksi, etkö tiedä, että ensiksi täytyy Eliaan nousta kuolluista
-valmistamaan tietä Herran valitulle? Missä on Elias? Sinä kuljet
-sinun tietäsi, Jehovan kulkee hänen tietään. Mordechain poika, sinä
-olet elämäsi lopettava luopiona, sinä olet Gojimin pilkkana oleva ja
-seitsemänkertaisena kurjuutena Isr..."
-
-Ennenkuin vanhus ehti lausua sanan, olivat nazirit tarttuneet
-häneen takaa päin ja panneet kapulan hänen suuhunsa. Tuossa äsken
-puhdistetussa synagogassa ei saanut yhtään verta vuotaa enään. Ruben
-Zevi vietiin muurin luo siihen paikkaan, jota nimitetään Abrahamin
-uhriksi. Sen lähelle on muuriin liitetty poikki taitettu pylväs,
-josta taru kertoo, että tämän pylvään ja öljyvuoren välille tulee
-viimeisenä päivänä jännitettäväksi hieno lanka, jonka toisessa päässä
-Jesus on vartiana ja toisessa Muhamed. Tämän langan yli enkelit
-vievät ihmisten sielut; hyvät sielut pääsevät ylitse, mutta pahat
-syöksähtävät kadotuksen kuiluun. Tässä se oli, kuin Ruben Zevi
-tuli syöstyksi muurilta alas Hinnomin laaksoon. Hän oli kieltänyt
-Messiaksen eikä katsottu ansainneeksi juutalaisen kuolemaa, vaan
-syöstiin alas viimeisenpäivän langan luota Jesuksen ja Muhamedin
-väliltä.
-
-
-
-
-25. Sulttaanin Hat-i-scherif.
-
-
-    Kaikki Hagarin perustukset horjuivat hänen jalkojensa alla.
-
-Uuden profeetan loistava voitonriemu oli lyhyt-aikainen. Osmanilainen
-valta ympäröitsi häntä kuten meri, sen aallot kohoutuivat ja
-viruttivat pois hänen haihtuvan suuruutensa. Beirutin pascha läheni
-joukkojensa kanssa, karkoitti profeetan, pani jälleen kaikki
-järjestykseen pyhässä kaupungissa ja tuo äsken uskonvimmainen
-kansa tervehti häntä nyt vapauttajana. Niin vähän oli luuleteltu
-Messias voinut hillitä liittolaistensa saaliinhimoa, ettei mikään
-uskontunnustaja enään ollut turvassa henkensä eikä omaisuutensa
-puolesta. Kaupungin historia on myöskin niin rikas vaihtelevista
-hallituksista, että tuskin sivumennenkään puhutaan noista juutalaisen
-valtakunnan voimaan asettamisen onnistumattomista koetuksista.
-
-[Lukia saattaa helposti poistaa kertomuksen koru-ompelukset historian
-alastomasta todellisuudesta, jos häntä haluttaa. Schabbathai Zevin
-historiallinen henkilö on itsessään romaani. Koko hänen elämänsä oli
-ainaista muuttelevaisuutta: sokeaa kansanjumaloimista, siihen asti
-kuulumattomia voittoja, sen jälkeen tappio, pako, pannaan julistus
-ja vihdoin arkamielinen luopumus. Jouduttuansa pulaan, sanoi hän
-tahtovansa yhdistää kaikki uskontunnustukset. Mutta kun sulttaani
-Muhamed IV sanoi hänelle: "Hyvä, minä tahdon ampua sinuun kolme
-myrkytettyä luotia!" silloin hän masentui ja otti turkkilaisen
-päähineen päähänsä sekä rupesi muhamettilaiseksi. Sellaisena
-sanottiin hänen kääntäneen 300 juutalaista Islamin uskoon. Hänen
-lankeemuksensa maininki kulki laajalti kuuluvissa pitkiä aikoja tämän
-jälkeen. Moni luuli vielä, että profeetta oli viety ylös taivaaseen
-sekä että joku paha henki oli ottanut hänen muotonsa.]
-
-Nämät kapinan yritykset olivat kaikkialla herättäneet turkkilaisten
-epäilystä ja katkeruutta juutalaisia kohtaan. Hyökylaine ulottui
-vihdoinkin Konstantinopoliin. Ruben Zevin rauhallista voittoa
-sekotettiin hänen veljensäpojan julkiseen kapinaan Islamia vastaan,
-he kun olivat saman nimelliset. Olikohan totta, että valtakunnan
-maakunnista yksi oli myyty? Kuka tähän oli ollut syypää? Neuvoston
-mahtavat neuvottelivat; jäljet johtivat suurvisiiri Kupriliin.
-Hänen päänsä oli vaarassa; hänellä ei ollut muuta neuvona, kuin
-pettää Hagar Sulttaan. Hän oli Ruben Zevin tyttären tytär ja syyhyn
-osallinen; hänen täytyi joutua sovintouhriksi.
-
-Mutta Hagar Sulttaan ei ollut helposti kukistettu. Paitsi itse
-Sulttaania ja hänen äitiänsä Tarchania, olivat janitscharit hänen
-voimallisena tukenaan. Tulisiko kukistaa ja tappaa hänet, kuten
-edeltäjänsä Kösemin, spaahien ja ulemain kapinan noston kautta,
-taikka tulisiko ennen höystää hänen sorbetinsa sopivalla lisäyksellä?
-Tästä kiisteltiin lukittujen ovien takana. Hiiriä oli monta, mutta
-kissa oli liika voimallinen. Vasten janitscharien tahtoa ei mikään
-palatsikapina ollut mahdollinen. Reis effendi Schamisade, Kuprilin ja
-Hagarin salainen vihamies, ehdotti ainoan keinon. Tuli panna toimeen
-kapina Stambulissa ja vaatia hallitsian muutosta valta-istuimelle.
-Lahjat, jotka jaettiin uuden sulttaanin noustessa valta-istuimelle,
-olivat janitschareille vastustamattoman mieluisia.
-
-Jo 50 vuoden ajan olivat väkivaltaiset hallitsiain muutokset olleet
-tapana. Sulttaani Ibrahimin kuoltua tahtoi Kösemin puolue kukistaa
-silloin seitsemän vuotiaan Muhamedin ja panna hänen sijaansa
-hallitsiaksi hänen veljensä Suleimanin. Miksikä ei nyt palattaisi
-takaisin tähän tuumaan sekä annettaisi sulttaani Muhamedin kadota?
-Olihan jo eräs dervischi ennustanut hänen lankeemustansa. Moslimit
-tulivat riemuitsemaan, sillä tämä tapahtuisi siitä syystä, että
-heidän padischansa uskalsi myydä pyhän maan juutalaisille.
-
-Niin salaa kuin tätä valmistetuinkin, ennätti siitä kuitenkin huhu
-tuon aina hereillä olevan Hagar Sulttaanin korviin. Hän ei vielä
-kaikkia tietänyt, hän tiesi vain, että hänen piti tuleman uhriksi
-valtakuntaa vastaan tehtyjen väkivaltaisuuksien tähden, joita Zevin
-suvun sanottiin tehneen. Tämä ei ollut ensi kerta, kuin Hagarin henki
-ja valta olivat vaarassa. Mutta se oli ensi kerta, kuin nämät juonet
-uhkasivat häntä saattaen häneen pelon vapistuksen, jota hän, tuo
-peloton, ei milloinkaan ennen ollut tuntenut.
-
-Sanoma hänen iso-isänsä ja vielä enemmän hänen veljensä kuolemasta
-oli häntä hämmästyttänyt. Benjamin oli kaatunut, hän, jota ei kukaan
-voinut tappaa ennen tähtien hetkeä! Se hetki oli siis nyt tullut
-yhdelle noista kolmesta. Mutta, jos hetki oli tullut yhdelle, oli
-se tullut kaikille. Kaikki Hagarin perustukset horjuivat hänen
-jalkojensa alla. Hän, tuo voittamaton, hän, tuo valittu, joka tähtien
-avulla nousisi tyhjästä kaikkia ylemmäksi, hän oli nyt joutunut
-alttiiksi, kuten jokainen muu kuolevainen sallimusten oikuille,
-vihollisten väijymisille ja heikon ihmiselämän koko voimattomuudelle.
-Turvattomana, juurettomana ajelehti hän vielä kerran kuten harhaileva
-lastu äärettömällä valtamerellä ja tällä kertaa voimattomampana kuin
-milloinkaan, sillä havaittuaan antaneensa itsensä kokonaan toiselle,
-oli hän kadottanut oman itsensä.
-
-Vaara antoi hänelle rohkeutta ja ajatuskykyä. Koko hänen uhkamielinen
-voimansa nousi kapinaan tuollaista häväistystä vastaan. Ei, hän
-ei tahtonut väistyä, hän tahtoi ynsistellä kohtaloansa vastaan,
-tähtien muassa tahi ilman tähtiä tahtoi hän taistella, ja jos hän
-kaatuisi, tahtoi hän kaatua sortumattomana, itsellensä uskollisena,
-rakkaudellensa uskollisena. Niin, hän rakasti tuota valtaistuimella
-olevaa lasta. Tämä häntä tarvitsi. Miksikä tulisi tuo lapsi ilman
-häntä? Hekumoitsiaksi tahi veriseksi hirmuvaltiaaksi, kuten kaikki
-hänen edeltäjänsä. Hän, Hagar, ainoastaan saattoi tästä pojasta
-kasvattaa viisasta ja sankaria; _siksipä_ täytyi hänen jäädä
-paikalleen; _siksipä_ hän taisteli pojan puolesta, kun hän taisteli
-oman itsensä puolesta.
-
-Hän oli viisas, rohkea ja voimakas. Ennen täytyi tuhansilta päät
-mennä, ennenkuin hän tahtoi väistyä. Hän ei uskonut itseänsä
-kenellekkään, valitsi uskollisimpansa, lisäsi kahdenkertaiseksi
-yövartiaston ja antoi viskata Schamisaden vankilaan, siinä toivossa,
-että hän sillä taittaisi salaliiton kärjen. Sen jälkeen antoi hän
-käskeä Kuprilin luokseen. Hän ei enään peljännyt Kuprilia; he olivat
-nyt vaihtaneet osaa; se oli nyt Hagar, joka kohteli Kuprilia kuten
-orjaansa.
-
-"Se päivä, jolloin minun päälleni hyökätään", sanoi hän
-suurvisiirille, "on oleva sinun viimeinen päiväsi. Kuinka monta päätä
-annat sinä minulle, pelastaaksesi omasi? Tahdon sen tietää; olen
-oppinut teidän tapanne."
-
-Ei se myöskään ollut ensi kerta, jolloin Kuprili tunsi olemuksensa
-riippuvan hienossa langassa. Hän koukerteli kuten käärme, mutta hän
-oli löytänyt käärmeenlumojattaren.
-
-"Kas tuossa!" jatkoi Hagar, ovea avaten ja osottaen
-janitscharipäällikköä, joka korridoorissa vartosi hänen käskyjänsä.
-"Sinä tunnet Mustafan. Sinun varjosi ei lankea autuuden portin
-kiville, ennen kuin olet kaikki ilmoittanut."
-
-Kuprili tunsi Mustafan ja näki parhaaksi puhua totuuden mukaan.
-Mutta hän ei olisi valtio-taidossa harmaaksi käynyt, ellei hän
-olisi keksinyt keinoa. Hän tunnusti kyynelsilmin vilpittömällä
-kauhistuksella, että salaliitto ei koskenut mitään vähä-arvoisempaa,
-kuin padischan kruunua ja henkeä. Hagar säpsähti. Tätä hän ei ollut
-ajatellutkaan.
-
-"Ne kurjat!" huudahti hän. "Elleivät pelkää Jumalaa, ja profeettaa,
-tulee heidän peljätä minua. Minä tahdon kutsua Muftin tänne."
-
-Kuprili kohotti olkapäitään.
-
-"Mufti Ebu Said on lukenut koranista, että kaliifi, joka tekee liiton
-uskottomien kanssa, ei enään saata olla uskollisten hallitsiana."
-
-Tämä oli vakava asia. Sulttaani saattaisi mahdollisesti
-tehdä janitscharia vasten, mutta ei muftia, joka imani- ja
-ulema-legiooneillaan oli kaikkien oikea-uskoisten mahomettilaisten
-mielestä profeetan tahdon ilmoittaja. Se oli mufti Abdurrahman, joka
-vuonna 1648 _fetvan_ kautta julisti sulttaani Ibrahimin hallitukseen
-kelvottomaksi.
-
-"Ja kuka", sanoi Hagar, "uskaltaa syyttää meidän laillista herraamme
-siitä, että hän on tehnyt liiton uskottomien kanssa?"
-
-"Viisain kuolevaisten joukossa", vastasi Kuprili syvään kumartaen ja
-käsivarret ristissä, "sinä tiedät, että tapahtumat Jerusalemissa..."
-
-"Minä tiedän."
-
-"Että tapahtumat Jerusalemissa ovat antanet aihetta hävyttömään
-huhuun. Ne pahan-ilkiset, joittenka kielten profeetta suokoon
-suulakeen kuivua, uskaltavat levittää huhuja, että sinä olet meidän
-pyhitetyn kaliifimme kääntänyt Moseksen lakiin, sekä että hän aikoo
-antaa hallituksen Abrahamin siemenelle sekä täällä että pyhässä
-maassa."
-
-"Ja noin yksinkertaista satuako he uskovat?"
-
-"Suo minun muistuttaa, että monta kaliifia on vähemmästä kukistettu."
-
-Hagar Sulttaan oli vaiti pitkän ajan. Ei yksikään, eipä edes tuo
-viisas itämaalainen, nähnyt jälkeäkään siitä ankarasta taistelusta
-aina veriin saakka, joka taisteltiin tuossa sulkeutuneessa rinnassa.
-Kuprili oli oikeassa. Jos Hagarin olisikin onnistunut upottaa
-salaliitto verivirtoihin, olisi Muhamed IV:nnen valta-istuin ja henki
-jäänyt kaikkien epäluulojen ja kaikkien mullistuksien saaliiksi, niin
-kauan kuin _hän_ seisoi jäljellä kaliifin rinnalla. Hänen valtansa
-oli kaliifin häviö.
-
-Tämä pitkä äänettömyys katkaistiin sillä, että Hagar kysyi, koska
-suurvisiiri luuli salaliiton valmistuvan toimeensa.
-
-"Meillä on nyt Ramadan, paastokuukauden loppu", oli Kuprilin vastaus.
-"Sinun palvelijasi ei tiedä pettäjien tuumista; mutta näihin asti
-ovat kaikki suuret mullistukset tapahtuneet Bairam juhlan, alussa,
-joka tapahtuu kolmen päivän perästä."
-
-"Niin pian?... Sano minulle, Kuprili, tahdotko pakottaa minua
-antamaan sinun ja monen pään mennä hukkaan, sillä ole varma siitä,
-ett'en minä säästä! Taikka tahdotko ennemmin auttaa minua pelastamaan
-herraasi ja itseäsi?"
-
-"Allah suokoon sinulle pitkää ikää ja onnellista hallitusta! Käske,
-minä tottelen!"
-
-"Mikä laiva on paras purjehtia turkkilaisessa laivastossa?"
-
-"Kapudan pascha pitää kaleeri Monastiiria muita laivoja parempana,
-sillä hän on kolme kertaa voittanut venetsialaiset. Monastiiri on
-ankkuroittuna Kultaisen Sarven luona."
-
-"Hyvä! Istu alas kirjoittamaan määräkäskyä Murad Kapudan paschalle,
-että hän varustaa Monastiirin valmiiksi lähtemään matkalle
-huomen-illalla ennen keski-yötä. Minä tahdon itse valita siihen
-päällikön."
-
-Kuprili kirjoitti määräkäskyn.
-
-"Kirjoita vielä määräkäsky Jerusalemin uudelle paschalle, että
-hän viipymättä antaa etsiä Ruben Zevin ja hänen tyttärensäpojan
-jäännökset sekä hautaa ne kaikella kunnialla juutalaiseen
-kirkkopihaan."
-
-Myöskin tämä määräys kirjoitettiin ja lähetettiin.
-
-"Kuprili", jatkoi Hagar Sulttaan, "sinä jäät sulttaanin
-palatsiin vartioittuna huomis-iltaan asti. Minä tarvitsen sinun
-allekirjoitustasi muutamia hallitus-asioita varten."
-
-Tämän voimallisen sulttaanittaren käskyissä oli niin uhkaavaa
-vakavuutta, ett'ei suurvisiiri uskaltanut niitä vastustaa. Mikä oli
-sulttaanittaren aikomus?
-
-Nuo kaksi päivää vietettiin hiljaisissa valmistuksissa. Ei saanut
-kukaan kutsumatta tulla seraljiin eikä sieltä lähteä luvatta.
-Huomautettiin, että janitscharit saivat kaiken sisällä olevan
-palkkansa ja vielä kolmen kuukauden ennakkomaksun.
-
-Viimeisen illan vietti Hagar herransa ja puolisonsa seurassa. Ei
-mitään muutosta ollut tapahtunut nuoren sulttaanin jokapäiväisessä
-elämässä. Kaunokirjoitus, ratsastusharjoitukset, miekkailu, koraanin
-oppiminen, kaikki kävi kuten ennen. Hän oli nyt 12-vuotias, aikaisin
-kehittynyt, oppivainen, ja hänellä oli selvä käsitysvoima ja hyvä
-pää. Luonto oli tullut epätasaiseksi, kuten usein siinä iässä:
-toisinaan kiivas ja maltiton, toisinaan lempeä ja hellä. Mitäpä ei
-tuosta lapsesta olisi voinut tehdä! Ja kuitenkin näkyi hänessä jo
-peritty taipumus itsevaltaisuuteen, sellainen, joksi koko ympäristö
-kasvattaa vallanperiää itämaisessa hovissa. Hän oli omavaltainen,
-ylpeä ja arvostaan pitävä, aivan hurja, kun hän suuttui. Isäin
-julmuutta ei löytynyt tässä hellässä lapsensydämmessä, mutta oli
-siinä paljon itsekkäisyyttä, paljon ylenkatsetta noita orjia kohtaan,
-jotka konttasivat hänen edessään lattialla. Hyvinpä hän tarvitsisi
-levollisesti johtavaa kättä, kasvattajaa, jota hänen täytyi
-kunnioittaa ja joka oli opettava häntä pitämään lukua ihmis-arvosta!
-Kuka palkitsi tuon johtavan käden, jos se häneltä vietäisiin pois?
-Hagarin sydän oli särkymäisillään, kun hän tuota ajatteli.
-
-Hänen silmänsä olivat tänä iltana lakkaamatta tukehutettuja
-kyyneleitä täynnä. Niitä ei kukaan nähnyt, ne kuivuivat
-tuntemattomina pois piilossa olevassa lähteessään. Hän oli antanut
-herransa allekirjoittaa paperin, jonka sisältöä sulttaani ei
-tuntenut. Tuo ei ennen ollut tapahtunut; Hagar oli aina sanonut
-hänelle, että hänen nimikirjoituksensa, _tugra_, oli pyhä sekä ett'ei
-hänen koskaan tulisi sokeasti allekirjoittaa muitten sanoja. Nyt
-oli hän kysynyt Hagarilta paperin sisällystä, ja hän oli vastannut:
-palveliattaren ero. Hän ei muuta kysynyt, hän kirjoitti alle.
-
-Hagar istui jakkaralla sulttaanin jalkojen juurella, siinä kun hän
-leposohvalla ääneti lepäsi. Hän nojasi päätänsä hänen polviansa
-vasten ja sulttaani leikitsi Hagarin pitkien, mustien hiuksien
-kanssa, kieritteli niitä sormiensa ympäri ja suuteli häntä tavan
-takaa poskille. Niin ei hän ennen tehnyt, kun hän noitten kiharain
-kanssa leikitsi lapsellisessa viattomuudessaan. Hän katseli Hagaria
-niin miettivänä, että Hagar vihdoin kysyi:
-
-"Mitä varten sieluni sydän minua katselee?"
-
-"Minä ajattelen iso-äitiäni Kösemiä. Sanotaan hänen olleen kauniin
-kuin sinäkin sekä että hänellä oli yhtä pitkä musta tukka. Ne
-tarttuivat hänen hiuksiinsa, hän puri heitä käteen ja ne kuristivat
-hänen akkunaverhon nuoraan."
-
-"Tuo onneton! Hän rakasti kovin puolisoansa ja poikaansa."
-
-"Mutta sanotaan, että hän tahtoi hallita valtakuntaa. Nainen ei
-koskaan saa hallita."
-
-"Mutta jos hän hallitsee hyvin?"
-
-"Ei, hänen ei koskaan sovi hallita. Sano minulle, oletko vapaana
-syntynyt?"
-
-"Siinä maassa, jossa olen syntynyt, syntyvät kaikki vapaana."
-
-"Mutta profeetta kieltää kaliifia ottamasta vapaata puolisoa. Oletko
-sinä synnyltäsi juutalainen?"
-
-"Äitini oli syntyisin juutalainen, isäni oli kristitty."
-
-"Tiedätkö mitä kerrotaan? Sanovat että juutalaisnainen on saanut
-aikaan kaikki epäjärjestykset Syriassa."
-
-Hagar käsitti, että nuorta sulttaania oli valmistettu edeltäkäsin
-Hagarin kukistamista varten, vaikka eivät hänelle uskaltaneet vielä
-mainita Hagarin nimeä. Hän päätti ennättää vihollisensa.
-
-"Tiedätkö myöskin", virkkoi hän, "että ne, jotka sanovat tuota,
-tahtovat kukistaa sinua valta-istuimeltasi?"
-
-Poika punastui korviaan myöten.
-
-"Kuka?" kysyi hän.
-
-"Ne, jotka joka päivä sinulle valehtelevat. Minun herrani ja
-kaliifini, sinun pitää voittaman kaikki vihollisesi, mutta ei mitään
-voittoa saada ilman uhria. Mainitse minulle joku, joka sinulle on
-hyvin rakas!"
-
-"Sinä", vastasi poika miettimättä.
-
-"No siis täytyy sinun olla valmis uhraamaan minunkin. Jos minä
-sinulta otetaan, niin muista, että aina olen sinulle sanonut:
-kaliifi Muhamed, tule suureksi, tule jaloksi, tule viisaaksi, tule
-lempeäksi! Tule suuremmaksi, kuin kunniarikkaimmat edeltäjäsi! Älä
-tule ainoastaan yhtä urhoolliseksi ja voimalliseksi kuin he, mutta
-hallitse niin, että jotka ovat heitä kironneet, sinua siunaisivat!"
-
-"Kuka tahtoo ottaa sinun minulta? Sano minulle yksi! Olen lyönyt
-hyenalta pään poikki", huudahti poika ja hänen kanta-isänsä Osmanin
-tuli salamoi hänen tummissa silmissään.
-
-"En tiedä. Kentiesi suru, kentiesi kuolema. Niiltä kaliifini ei
-saata hakata päätä poikki. Mutta jos niin tapahtuu, lupaako herrani
-ja puolisoni, että saan tulla hänen uskollisimmaksi houriksensa
-paratiisissa?"
-
-Poika suuteli häntä niin, ett'ei hän koskaan ollut häntä sillä
-tavalla suudellut ennen. Vielä oli tämä lapsen suudelma, mutta
-puolison autuus ja toivottoman äidin tuska juoksi Hagar Sulttaanin
-suonien läpi kuten tuli-virta. Tässä silmänräpäyksessä hän olisi
-tahtonut kuolla.
-
-"Paha noita", torui poika, "miksikä et anna minun hakata päätä poikki
-niiltä, jotka tahtovat ottaa sinun minulta pois?"
-
-"Sen vuoksi, että olen onnellinen... siksi, että rakastan sinua...
-siksi, että sinä minua, rakastat... siksi, että rakkaus on suurin,
-voimallisin voima taivaassa ja maan päällä. _Nyt_ sen tiedän... Hyvää
-yötä!"
-
-"Etkö tahdo valmistaa pään-alustani ja lukea _ezaniani_?" kysyi poika.
-
-Uskolliselle palveliattarelle Sindarille tavallisesti uskottiin
-tämä kunnia-työ. Nyt, viimeisenä iltana otti Hagar hänen toimensa
-tehtäväkseen ja saattoi puolisonsa levolle. Hän nukkui väsyneenä
-Hagarin syliin, kahdentoista vuotiaan huolettomaan, onnelliseen,
-pettämättömään uneen.
-
-Kun Sulttaani oli nukkunut, painoi Hagar vielä viimeisen polttavan
-suutelon hänen otsalleen ja sanoi neekerinaiselle:
-
-"Sindar, me tapamme toisemme kerran Jumalan paratiisissa. Silloin
-tahdon sinulta kysyä, kuinka sinä olet hoitanut sieluni sydäntä."
-
-"Henkeni hänen puolestaan!" vastasi neekerinainen itkien, viskasi
-itsensä hallitsiattarensa jalkojen juureen ja suuteli hänen
-viheriäisen silkkitunikansa liepeitä.
-
-Hagar lähti, ja hänestä tuntui ikään kuin hän olisi jälkeensä
-jättänyt parhaan osan omasta itsestään. Sulttaani Muhamedilla
-oli kaksi viisasta opettajaa, Schami Hussein ja Chodscha Rihan.
-Suurvisiiri Kuprili tulisi pidettäväksi valtioperäsintä hoitamassa;
-mutta mistä löytää se, joka Hagarin jälkeen itsevaltaiseksi
-syntynyttä voisi muuttaa kansallensa siunaukseksi? Sellaista ei
-löytynyt osmanilaisten valtakunnasta.
-
-Kaikki oli valmistettuna. Tunnin perästä hyvästijättönsä jälkeen
-lähti Hagar Sulttaan Sabinan ja henkivartiastonsa seuraamana
-seraljista ja ratsasti yön pimeydessä odottavan kaleerin, Monastiirin
-luo, joka vielä samana yönä sousi ulos Bosporille ja nosti kaikki
-purjeensa aamun koittaessa.
-
-Samana aamuna hämmästyi heräävä Stambul ja varsinkin Sulttaani
-itse, eräästä hat-i-scheriffista eli julistuksesta kansalle, jossa
-padischa, vakuuttaen korkeaa mielipahaansa epäjärjestyksistä
-Syriassa, ilmoitti, että hän on hylännyt puolisonsa Hagar Sulttaanin
-sekä suonut hänen valita itselleen asuinpaikan sulttaanin valtakunnan
-ulkopuolella.
-
-Sydän oli särkynyt, mutta valta-istuin oli pelastettu. Ollen
-jalomielinen, mutta heikko, ei Muhamed IV:stä tullutkaan sitä
-voimakasta ja viisasta hallitsiaa, joksi hänen ensimmäinen vaimonsa
-häntä tahtoi kasvattaa. Hänen voimakkaitten suurvisiiriensä Kuprilin
-ja Ahmedin aikana nousi osmanien valta vielä kerran voittoisana
-Eurooppaa vastaan, otti Kandian ja piiritti Wieniä, mutta kärsi
-tappion, jonka jälkeen se sitten on pirstaleiksi mennyt pala palalta
-kahden vuosisadan aikana. Muhamed IV:nen 39-vuotinen hallitus tuli
-sen käännekohdaksi. Hän kukistettiin valta-istuimelta 1687 ja hänen
-jälkeiseksensä tuli hänen veljensä Suleiman, joka 40 vuotta oli
-istunut suljettuna Stambulin seraljissa.
-
-
-
-
-26. Verraton.
-
-
-    Mais que la glorie immortalise.
-
-Kristiina kuningatar oli poissa. Missä? Sitä ei kukaan tietänyt.
-Sanottiin, että hänen matkustuksensa oli pakoretken tapainen, ja
-että hän ilohuudolla oli hypännyt rajan yli tanskalaiselle alueelle.
-Mitä varten? Oliko Ruotsi hänelle tuo ahdas puku, jonka nuori nainen
-halusta aukaisee saadaksensa vapaasti hengittää? Mutta sehän ei ollut
-mahdollista. Hänenpä piti tuleman takaisin, hän oli vuokrannut talon
-Tukholmassa.
-
-Koko valtakunta ihmetteli, olisipa ihmetelty vielä enemmän, ellei
-kaikkien silmät olisi olleet kuninkaaseen luotuina. Ja kaikkien
-silmät Kristiinan ajoissa olivat hereillä. Niin monta vaaraa,
-voittoa ja voitonriemua, kuin silloin oli ollut, ravistaa kansaa.
-Siinä seisottiin vielä Eurooppaa vastapäätä; ei saatu vielä aikaa
-sulkeutua omiin vähäpätöisyyksiin. Suurvallan-aatos oli kasvanut
-kiinni jokaiseen ruotsalaiseen ja suomalaiset seurasivat hitaasti
-jäljessä. Jokainen mies merkitsi jotakin maailmassa, jokainen nainen
-kuului kuningattaren sukupuoleen. Niin ylhäisenä, niin loistavana oli
-nainen istunut Ruotsin valta-istuimella, ett'ei hänen nuppineulojansa
-halusta laskettu. Sellaiselle kuningattarelle tuli antaa paljon
-anteeksi hänen suuruutensa tähden. Kentiesi oli valtakunnalle
-onnellista, että hän astui alas korkeudestaan, mutta miksikä hän sen
-teki? Mitä hän tahtoi? Mitä hän etsi? Mihin ryhtyi hän nyt, vieraassa
-maassa? Muutamat sanoivat, että paavi aaveili jo Tukholman linnassa,
-ja nyt hän ottaisi Kristiinan ruumiineen sieluineen. Kustaa Aadolfin
-tyttären? Mahdotonta! Hän kyllä palajaisi, menisi avioliittoon Kaarle
-kuninkaan kanssa ja tulisi hänen kuningattarekseen. Se oli kyllä niin
-sovittukin; koko luopuminen oli vain tapa, millä hän tahtoi tehdä
-Kaarlea kuninkaaksi. Eipä hän saattanut mennä naimisiin sellaisen
-kanssa, joka ei ollut hänen arvoisensa.
-
-Näin kulki lakkaamatta kaikkien katseet ja ajatukset kuningattaresta
-kuninkaaseen ja kuninkaasta jälleen kuningattareen. Ruotsin
-valtakunta ei koskaan ollut niin monarkillinen, kuin milloin kaikki
-näytti riippuvan naisen oikusta. Ei kukaan tahtonut uskoa silmiänsä,
-kun nähtiin suuren leveän valojuovan äkkiä selittämättömällä tavalla
-sammuvan pimeyteen.
-
-Kristiina kuningatar pakeni sellaisella kiireellä, ikään kuin hän
-olisi tahtonut paeta itseänsä. Pelkäsikö hän, että hänen poismenoansa
-olisi tahdottu estää? Mahdollista. Neuvoston mielestä olisi ollut
-parempi, että hän olisi eläkkeensä tuhlannut kotona, kuin muualla.
-Todenmukaisempaa oli, että hän pelkäsi omaa huikentelevaisuuttaan.
-Hän oli antanut vaikuttaa itseensä jo kerran ennenkin, ja luopumista,
-poislähtöä, uskonmuutosta vastaan puhui hänen sydämmessään hänen
-vannomansa velvollisuudet.
-
-Huhu riensi juoruellen! Sanottiin hänen lähteneen miehen
-vaatteissa tuntemattomana Tanskan kautta. Siihen lisättiin, että
-kuningas Fredrik turhaan oli ratsastanut häntä nähdäkseen, että
-kuningatar Sofia Amaalia vielä uteliaampana oli pukenut itsensä
-ravintolaneitsyeksi ja palvellut Kristiinaa aterian aikana
-ruokapöydässä. Kerrottiin, että tuo ylhäinen pakolainen oli
-antanut leikata pitkän tukkansa saattaaksensa paremmin piilottaa
-loput miehen peruukin alle sekä että hän oli sanonut empivälle
-kammaripalvelialleen: "Leikkaa, Juha, leikkaa! Säästäisinkö minä
-hiuksiani, kun olen antanut pois kruununikin?"
-
-Hänen ensimmäinen levähdyspaikkansa oli Hampurissa, Heinäkuussa 1654,
-rahakauppiaan Antonio Texeiran luona, joka oli lähinnä Ruben Zeviä
-rikkahin juutalainen maailmassa. Siellä hän naisen puvun ohessa
-myöskin otti takaisin arvonsa ja nimensä. Vähitellen kokoontui
-hänen ympärilleen uusi hovi, missä Saksan monet pienet ruhtinaat
-tulivat häntä tervehtimään. Ja taaskin, mutta vieraalla maalla,
-alkoi pitkältä kunnian-osotuksia ja huvitteluja. Kristiina oli
-jälleen kuningatar, mutta nyt vapaa. Vapaus oli hänen persoonallinen
-voittonsa; kaikkien muitten tuli, sidottuina ankariin hovitapoihin,
-tunnustaa häntä yksinhallitsiaksi.
-
-Ja kuinka siinä kumarrettiin tuota korkea-arvoisuutta, joka oli
-ilman valtaa! Vielä ei mitään muutosta näkynyt. Euroopan oppineet,
-jotka tähän asti olivat ylistäneet valta-istuimella olevia hyveitä,
-ylistivät nyt vallanluopumista sankarityönä, jolla ei vertoja ollut.
-Sillä tavalla Kristiina juuri tahtoi tulla käsitetyksi. Mutta neron
-kuningatar vaati vieläkin veronsa hallitsevana kuningattarena.
-
-Rikas hampurilainen oli ottanut vastaan häntä kuninkaallisesti, ja
-Kristiina tahtoi osottaa hänelle kiitollisuuttaan.
-
-"Texeira", sanoi Kristiina hänelle, "onni on lahjoittanut teille
-kaikki ne edut, joita kuolevaiset tavoittelevat. Minä olen liika
-köyhä panemaan mitään siihen lisäksi; mutta jos teillä vielä on
-joku toivo täyttämättä, niin sanokaa minulle se, jotta voisin tehdä
-kaikki, mikä minun vallassani on, täyttääkseni toivoanne."
-
-"Minulla oli toivo", vastasi juutalainen hovitavan mukaan, "mutta se
-on jo täytetty paremmin, kuin olisin ansainnut ja odottaa saattanut.
-Minä toivoin, että kerran teidän majesteettinne jalkojen juurella
-saisin osottaa etevimmälle kuningattarelle kunnioitustani, ja minulle
-on tapahtunut se tavaton kunnia, että olen saanut ottaa vastaan häntä
-halvassa kodissani."
-
-"Se ilahuttaa minua", sanoi kuningatar, "että pidätte vierailuani
-kunnian-osotuksena teitä ja teidän uskonheimolaisianne kohtaan. Te
-tunnette, että olen vapaa kaikista ennakkoluuloista. Juutalaiset ovat
-maailman vanhin aateli; jokainen teistä on ruhtinaallista sukuperää;
-te ennen muita. Mitä saatan tehdä puolestanne? Jos olisitte
-kristitty, saattaisi löytyä joku keino. Mutta mitä sanotte, jos minä
-Espanian kuninkaan saisin antamaan teille uuden arvonimen?" Kristiina
-hymyili ja kosketti viuhkallaan Texeiran olkapäätä. "Jerusalemin
-protektori?"
-
-Texeira oli ääneti hetkisen, hän oli sekä hämmästynyt että ujoillaan.
-
-"Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne; tuo arvonimi ei ole aivan
-uusi. Keisari tarjosi kaksikymmentä vuotta sitten saman arvoisuuden
-Ruben Zeville Regensburgissa, ja hän kieltäytyi sitä vastaan
-ottamasta."
-
-"Mitä, Ruben Zevikö? Mutta sehän ei estä minua toimittamasta samaa
-kunnioitusta sille, joka sen paremmin on ansainnut."
-
-"Suvaitkaa vielä kerran suoda anteeksi teidän majesteettinne
-halvimmalle palvelialle! Ei kukaan ole saattanut paremmin ansaita
-sellaista kunniaa, kuin Ruben Zevi, joka on antanut henkensä ja koko
-äärettömän rikkautensa voittaaksensa takaisin Jerusalemin. Se oli
-mieletön yritys; minä aavistin edeltäkäsin, miten sen asian piti
-käymän ja kielsin ystävääni Zeviä siihen ryhtymästä. Mutta teidän
-majesteettinne viisaudessaan kyllä käsittää, ett'en minä tämmöisten
-tapahtumien perästä, jotka ovat koskeneet koko meidän heimoamme,
-saata vastaan ottaa arvonimeä Jerusalemin protektori."
-
-Kristiina oli kokenut niin paljon näinä viimeisinä kuukausina, ett'ei
-hänen huomionsa voinut ulottua noin etäisiin asioihin. Nyt kuuli hän
-Texeiran kautta tuon uuden Messiaan esiintymisestä ja Ruben Zevin
-kukistumisesta. Koko tuo monimutkainen hallituksen järjestys, jonka
-Ruben Zevi oli rakentanut kullan kaikkivallalla, oli hänen kanssaan
-musertunut sirpaleiksi. Hänen ääretön rikkautensa oli vähemmässä kuin
-vuodessa virrannut pois kuten kuiviin juossut järvi tuohon kaikkia
-nielevään itämaiseen pälkähäseen. Ja juutalaiset sekä kristityt
-olivat kuten korppikotkat anastaneet lopun saaliista. Texeira ei
-maininnut, että hän itse juuri par'aikaa yöt päivät oli innokkaasti
-toimessa saadaksensa periä ystävänsä Zevin aarteita kolmesta
-maailman-osasta.
-
-"Ei", sanoi Kristiina miettiväisenä, "älkäämme enään ajatelko
-protektoria. Euroopalla on kyllin siitä yhdestä, joka on
-Englannissa. Vahinko Ruben Zevistä. Se oli kuitenkin suuri aatos,
-tuo, että hän tahtoi koota kansansa ja asettaa heitä voimaansa
-kaupunkiinsa, Jerusalemiin. Minä olisin tahtonut lainata hänelle
-sotajoukkoni; siinä, olisi ollut jotakin tehtävää Wittenbergille ja
-Köningsmarkille. Ja minä olisin asettanut Emporagriuksen paaviksi
-sinne, päästäkseni hänestä... Muistaakseni Zevillä oli tyttärentytär,
-joka tuli odaliskiksi eli orjattareksi sulttaanin luo."
-
-"Hän tuli sulttaanin ensimmäiseksi puolisoksi. Uskonheimolaiseni
-kiittävät häntä voimakkaaksi ja viisaaksi hallitsiattareksi. Hän
-hallitsi Turkinmaata yksinvaltiaana kuusi vuotta, mutta lienee nyt
-tullut kukistetuksi."
-
-"Ja luultavasti kuristetuksi?"
-
-"Todenmukaisesti kyllä. Hänen kohtalonsa on tuntematon."
-
-"Sitä kyllä saattoi edeltäpäinkin arvata. Mutta Texeira hyvä, mitä
-saatan minä tehdä miehen puolesta, joka on ensimmäinen Israelissa?
-Kansalais-oikeutta tuossa sianlihaa syövässä ja olutta juovassa
-Ruotsissa, en teille saata toimittaa. Mutta jotakin muistuu mieleeni.
-Te rupeatte kristityksi, ystäväni; usko kuin usko, kaapu kuin kaapu,
-katolilaiseksi esimerkiksi; se on mukavin keino millä syntinsä
-anteeksi saa. Totelkaa hyvää neuvoa! Minä luulen olevani hyvissä
-kirjoissa hänen kaikkien kristillisimmän majesteettinsa, Espanian
-kuninkaan luona, ja olen melkein varma siitä, että voisin asettaa
-teitä Perun maaherraksi."
-
-"Kiitän teidän majesteettianne alammaisesti. Nykyään katson
-suurimmaksi armon osotukseksi, mikä voisi tulla Hampurille ja minulle
-osaksi, sen, että teidän majesteettinne suvaitsisi ylhäisellä
-läsnä-olollaan kunnioittaa kaupungin alhaista hyvästijättö-juhlaa,
-joka huomenna pidetään Wandsbeckin luona teidän majesteettinne
-poislähdön vuoksi."
-
-Kristiina nauroi.
-
-"Tunnustakaa, rakas pankkiirini, että olette yhtä auttamattomasti
-kadotettu, kuin kyltymätön. Eipä edes Perun kaivokset saata pelastaa
-sieluanne. Hyvä. Minä tulen juhlaan. Ja jos tahdotte aina edelleenkin
-olla minun hovipankkiirini, niin kehittäkää taitoanne hauskutella
-tuota ahnasta neuvostoa Tukholmassa minun eläkerahoillani. Minä
-vakuutan, että siellä olette löytävä ansiollisia uskonheimolaisia."
-
-Hyvästijättiäiset, jotka pidettiin Wandsbeckissa Hampurin
-ulkopuolella Heinäkuun 16 päivänä 1654 olivat loistavimmat, mitkä
-tuo vanha kauppakaupunki miesmuistiin oli viettänyt ja Kristiina
-kuningattarelle ensimmäinen esimaku Eurooppalaisesta komeudesta
-ulkopuolella hänen lumimaatansa. Kaikki, mitä pohjois-Saksa saattoi
-esittää ruhtinaallista, aatelista, korkeaporvarillista, oppinutta,
-kunniassa pidettyä ja loistavaa, oli silloin koossa tuossa uhkeassa
-juhlassa. Imartelevia puheita, vertauskuvia ja kunniaportteja
-vaihteli tanssin, ilotulitusten ja muitten huvitusten kanssa
-kello yhteen yöllä. Kuningatar oli ihastuttava, sukkelapuheinen,
-rakastettava, alhainen ja iloinen. Itse majesteetti näkyi unhottuneen
-tässä lukuisassa juhlapukuun puetussa ihmisjoukossa, näissä vapaissa
-lehevissä lehtikäytävissä, tässä pohjoiselle silmälle oudonlaisessa
-kesähämärässä, jota nuo kirjavat lamput eivät kokonaan saaneet
-poistumaan puiston varjoista. Mutta kuningaskatse oli kuitenkin
-jäljellä noissa suurissa miettivissä silmissä, aina hereillä, aina
-oma itsensä huulien hymyillessä ja kielen leikkiä lasketellessa.
-Kaikkialla, missä hän näyttäytyi, annettiin hänelle kunnioittavasti
-sijaa. Nyt ei hän sitä näkynyt vaativan; hän oli päättänyt voittaa
-uuden valtansa, maailman, tässä ensimmäisessä kokeessaan ulkomaisella
-pohjalla. Hänestä oli ainoastaan yksi arvostelu, ja se lauloi hänen
-ylistystänsä. Hänen neronsa oli tunnettu, sitä oli kyllin ylistetty
-jo ennen; mutta hänen persoonallisuutensa oli tuntematon tähän asti
-useimmille. Ja hänestä oli sanottu... niin mitäpä kaikkea pahaa ja
-rietasta olikaan valehdeltu tuosta viehättävästä kuningattaresta,
-jonka olentoon näkyi yhdistyneen suurimmat kuninkaalliset hyveet ja
-rakastettavin kansakunnallinen seurustelutaito! Kristiina ansaitsi
-ja sai monta ihailiaa Wandsbeckissa. Jos panettelu uskalsi kuiskata
-jotakin, piiloutui se häpeillään varjoon ja kyykistyi taajojen
-tähtien taakse. Westfalin rauhansopimuksen tekiät olivat läsnä ja
-ylistivät hänen rauhanrakkauttansa. Bremenin kaupunki, jota hän
-äsken oli puoltanut vasten ruotsalaista neuvostoa, puhui koko Saksan
-puolesta ja selitti valtaneuvoksensa kautta Kristiinan Germaanilaisen
-juuren jaloimmaksi vesaksi. Unohdetut olivat sodan verivirrat ja
-kiskomiset, kaikki puoleksi parannetut haavat, kaikki ihmis-onnen
-hävitykset. _Hän_ oli rauhanperustaja, joka oli uupuville kansoille
-toivoa antanut; _hän_ oli aikakautensa vapaa ajatus ja loistava
-keskipiste; _hän_ oli ainoa kuolevainen, joka oli astunut alas
-valta-istuimelta ja kuitenkin jäi majesteetiksi. Wandsbeckin voitti
-loistavuudessa jälkeenpäin suuremmat kunniapidot, mutta se oli
-kuitenkin ensimäinen näyte-osa ja ensimmäinen käsien taputus pitkän
-esiintymisen aikana Euroopan näyttelyradoilla.
-
-Kutsuttujen vieraitten joukossa oli Hessen-Eschwegen maakreivi
-Fredrik sekä hänen puolisonsa Eleonoora Katariina, Kristiina
-kuningattaren orpana ja yhden-ikäinen kasvattisisar,
-pfalzilaisen perheen murhelapsi. Tämän ruhtinattaren ensimmäinen
-nuoruudenhairahdus oli nyt unhotettu ja peitetty sen kautta, että hän
-oli joutunut naimisiin yhtä huikentelevaisen ruhtinaallisen puolison
-kanssa, mutta liitto ei ensinkään ollut onnellinen. Kristiina oli
-tehnyt kaikki mitä saattoi, poistaaksensa orpanansa huonon maineen,
-ja teki sen nytkin. Hän meni tuota häpeillään olevaa ruhtinatarta
-vastaan, tarttui häneen tuttavallisesti käsikoukusta ja saattoi häntä
-lehtimajaan, joka oli kylliksi avoin, niin että olivat kaikkien
-nähtävissä ja kuitenkin tarpeeksi erillään, suodaksensa heidän
-häiritsemättä keskustella.
-
-"Minun kauniilta Nooraltani on siivet leikattu sitte kuin viimeiseksi
-juoksentelimme Stegeborgin mäillä", alkoi kuningatar, ikään kuin
-milloin tahdotaan nostaa pystyyn puoleksi taittunutta ruusua. "Mitä
-kuvastimesi sanoo? Älä anna sen luulotella, että olet vanhentunut.
-Minä pyydän sinua, älä pidä liika kiirettä; muista, että nuoruutesi
-myöskin on minun!"
-
-Ruhtinatar oli vaiti, silmät alas päin luotuina, pidätettyjä
-kyyneleitä täynnä.
-
-"Etkö ole onnellinen, Noora?"
-
-Sama äänettömyys. Paitsi tuota molemmilla olevaa liehuvaa luontoa,
-olivat he niin erilaisia kuin kasvattisisarukset olla saattavat.
-
-"Eikö hän ole sinulle uskollinen, sano? Minä tunnen vaimoja, jotka
-ylistävät miestänsä, kun hän ei lyö vaimoansa."
-
-Eleonoora Katariina tahtoi puolustaa itseänsä sillä, että hän
-puolusti valittuansa.
-
-"Puolisoni on ritarillinen", kuiskasi hän, koettaen hymyillä.
-
-Kristiina tukehutti pahan leikinlaskun; hän ei tahtonut loukata, hän
-tahtoi hyvittää.
-
-"Se ilahuttaa minua", jatkoi hän. "Kaikkia muuta saattaa anteeksi
-antaa, paitsi halpamaisuutta. Minä pidän kevytmielistä aatelismiestä
-parempana kuin siveää ulkokullattua. Onnellista on olla vapaana;
-mutta jos kerran on jalkaraudat, niin on kuitenkin paras asettaa
-siten, että kädet ovat vapaat. Muistatko vanhaa Wolfenbütteliä,
-ratsumestaria, joka Rönössä opetti meitä ratsastamaan, siihen aikaan,
-jolloin me vielä käytimme puuteroittua hiuspussikkoa, pöhöhihoja ja
-pitkiä helminauhoja? 'Ohjat lujalla, pikku armo, jos se heti lähtee
-menemään; mutta taputtakaa sillä välin sitä kiltisti kaulalle!'...
-Oletko unohtanut ratsastustaidon, Noora?"
-
-"Olen unhottanut kaiken, paitsi sinun hyvyytesi, Kristiina. Oli
-aika, jolloin mielestäni olin sinun vertaisesi. Nyt ei ole sinulla
-vertaista koko avarassa maailmassa. Sinä olet enemmän kuin suuri...
-sinä olet verraton..."
-
-"Niin, ilman puolisoa, ilman miestäni Abrahamia, jota Saara nimitti
-herraksensa! Siinä olen onnellisempi sinua. Mutta lohduta itseäsi,
-Noora; minä en saa, kuten sinä, poikaa tahi tytärtä, joka kerran
-tulisi minua suuremmaksi. Ole tyytyväinen siihen kohtaloosi, että
-kerran saat jalostuttaa saksalaista ruhtinasperhettä ruotsalaisella
-Vaasaverellä. Parempi on jättää jotakin suurta jälkeensä, kuin että
-itse on suuri... Verraton! Mistä sait sen sanan? Ilman vertaista,
-ilman puolisoa olen minä neitsyydessäni... ilman vertaista
-vapaudessani... niin, miksikä en verraton koko maailmassa? Eihän
-löydy kahta luotua kappaletta aivan yhtäläistä. Minun kaunis ruusuni,
-lotkolehtinesi, jos tuo sinulle iloa tuottaa, niin muista, että olet
-keksinyt minulle oikean sanan! Se on tuleva mielilauseekseni...
-Verraton, ruotsiksi _makalös_, saattaahan siitä tehdä kreikkaakin,
-_mákelos_... Minun täytyy antaa painaa se rintarahaan; se on minun
-phenixeni..."
-
-Ja hän lähti mitä parahimmalla tuulella sukulaisensa kanssa
-käsikoukussa juhlan hyörinään. Ruhtinatar Eleonoora Katariina tunsi
-itsensä samalla hyvitetyksi ja alakuloiseksi. Verraton? Niin, noin
-osaa ottavainen ja etevä; noin muita hyvittävä ja kuitenkin -- itse
-yksin kaikki!
-
-Seuraavana aamuna oli Hampuri jälleen liikkeellä sanoaksensa
-vieraallensa oikein loistavasti viimeiset jäähyväiset. Mutta Texeiran
-talossa kuului ainoastaan ahkerien kynien ritinä, jotka kaikkien
-konttoorin pulpettien luona kirjoittivat määräyksiä miljoonien sisään
-keräämisestä Ruben Zevin raunioista. Kuningatar oli kadonnut päivän
-ensi koitossa; itse oli hän miehen vaatteissa ja ainoastaan miesten
-seuraamana.
-
-Kauemmaksi emme saata seurata tätä loistavaa tähteä hänen kaarevalle
-lankeemuksensa radalle; -- emme Brüsseliin, jossa hän isä Guèmesin
-edessä valalla luopui isäinsä uskosta; -- emme Innsbruckiin, jossa
-hän uskonsa heittäneen Lukas Holsteiniuksen edessä julkisesti vannoi
-uskovansa kiirastuleen, pyhimyksiin, paavin voimaan edustajana ja
-yksin autuaaksi tekevään katoliseen kirkkoon, joka oli selittänyt
-hänen isänsä Antikristukseksi; emmekä hänen tuloonsa Romaan, jossa
-hän sai nimen Kristiina Aleksandra; -- emme hänen tuloonsa Parisiin,
-jossa hän kummastutti kaikkia eikä itse kummastunut mistään; -- emme
-hänen mainioon tiede-akatemiaansa Romassa; -- emme hänen onnettomaan
-vieraissa käyntiinsä Ruotsissa, kun hän kummitteliana tuli
-tavottelemaan sen ja Puolan kruunuja; -- emme hänen kiistelemiinsä
-paavin kanssa, hänen pettyneisiin mielikuvituksiinsa ja maineen
-epäluotettavaisuuteen; -- emme hänen yksinäiseen vanhuuteensa ja
-kaiken maailman komeuden katoavaisuuteen; -- emmekä edes hänen
-viimeisten vuosiensa totiseen elämänkertomukseen, jonka hän omisti
-Jumalalle, koska koko maailmassa ei löytynyt kuolevaista, jolle
-hän olisi tahtonut kokonaan itsensä uskoa, taikka jota hän olisi
-saattanut pitää oman itsensä vertaisena, vielä vähemmän itseänsä
-arvollisempana. Hän oli nyt, 1654, niin täydellisesti eheän valmis
-luonne, kuin ihminen olla saattaa elämänsä 28 ikävuodella, sellaisen
-elämän, joka yhäti tuottaa uusia odottamattomia tapauksia, uusia
-opetuksia. Perustus oli laskettu, päällysrakennus oli jäljellä
-rakennettavana. Hän oli tuo "verraton", -- "kymmenes runotar", --
-"ruotsalainen Minerva", -- "jumaiien sankaritytär", -- "pohjolan
-Sibylla", -- "kuninkaitten kuningatar", -- "taivaallinen sankaritar,
-toinen aurinko", -- "_Christina coelestis heroina, alter sol_."
-Hän oli Phenix, joka lensi ylös roviosta, ja sen yläpuolella oli
-luettavana kreikkalaisella kirjoituksella _mákelos, makalös_,
-verraton.
-
-Kreikkalainen sana _mákelos_ merkitsee aitausta, ja romalaiset
-tekivät siitä sanat: _maceria_, puutarhamuuri, _macellum_,
-ruokakauppatori. Minkä merkityksen tuo oppinut kuningatar lienee
-tunnustanutkin näille julkeille johtomuodoille, jotka eivät
-saattaneet olla hänelle tuntemattomia, niin varma on, että _aitausta_
-vähimmän sopi verrata hänen sitomattomaan vapauteensa. Mutta
-aitaus saattoi saada kauniin merkityksen, jos sitä selitettiin
-siten, että se oli suojeliana, ja siinä Kristiina löysi selitystä
-sfinksin arvoitukseen. Hän tahtoi olla suojeliana kaikelle, mikä oli
-suurta ja ylevää työssä ja ajatustavassa, taiteitten ja tieteitten
-suojeliana, vapaan ajatuksen ja aikakauden korkeimman valistuksen
-suojeliana; se oli hänen _mákelos'insa_, hänen maalinsa ja kunniansa.
-Jos oikeutetuiksi tunnustetaan Thorildin sanat: kappaleen ansio
-on sen tarkoitus, elämän korkein päämäärä on elämän totuus;
-silloin historia, joka puuttuvaisuudet pohtaa, ennemmin käsittelee
-niitä kuvailun varjoina ja tuo valoon sen, mikä saattaa kestää
-jälkimaailman silmien edessä. Silloin Ruotsi on muistava, että Kustaa
-Aadolfin tytär istui kuninkaallisen ylevänä sen valta-istuimella,
-itse kruunattuna uudella laakeriseppeleellä, sen mahtavuuden
-loistavimpana aikana. Silloin Suomi ei ole unhottava, että se
-häneltä, kun hän vielä oli lapsi, mutta sen ansiollinen lapsi, sai
-ensimmäisen kansalais-oikeutensa tieteitten maailmantasavallassa.
-"Minun sydämmessäni hänellä on sija", sanoi hänestä tuo aina
-suuri-aatteinen Geijer. Ja paremmin kuin mikään muu, on tämä
-historian kirjoittaja kuvannut hänen asemansa, kun hän sanoo: "itse
-ladellen liiallisuuksien välillä, oli Kristiina sen vaarallisen
-suuruuden kuva, johon Ruotsi oli noussut."
-
-Korkea, häikäisevä inhimillisen suuruuden ja inhimillisen
-heikkouden haamu, jota niin hillitsemättömästi on ihailtu, niin
-säälimättömästi paneteltu, sinä, jonka haudalle kaksi vuosisataa
-on lunta tuiskuttanut, voimatta jälkiäsi poistaa tahi antaa
-sinusta täydellisesti selvää, täydellisesti oikeaa kuvaa, -- älä
-suutu, jos aikojen ja sydämmien salasopukoista aarteita etsivä on
-kysynyt aikakautesi tähdiltä sinun arvoituksesi selitystä ja siinä
-löytänyt kyvyn ja puutteellisuuden, jotka kaiken selittävät! _Stella
-inclinant_... Nimitä tähtien vaikutusta luonnon taipumuksiksi, niin
-seisomme yhdeksännentoista vuosisadan aaltoilevalla pohjalla.
-
-Sitä Kristiinaa, jota maailma on ihaillut ja herjannut, on _Voltaire_
-kuvannut niin leikillisen sujuvasti ja niin osaavan todellisesti,
-ettei mikään valokuvaaja olisi onnistuneemmasti voinut asettaa valoja
-ja varjoja. [Lacrombe, Chirstine, siv. 241.]
-
-    A s'a jupe courte et légere;
-    A son pourpoint, à son collet;
-    Au chapeau, chargé d'une plume;
-    Au roubain ponceau qui pendoit
-    Et par devant et par derriere;
-    A sa mine galante et fiere
-    D'amazone et d'avanturiere;
-    A ce nez de concul romain
-    A cette fierté d'heroine
-    A ce grand oeil tendre et hautaine
-    Soudain je reconnus Christine:
-    Christine des arts le maintien,
-    Christine qui seda pour rien
-    Et son royaume et son église,
-    Qui connut tout et ne crut rien,
-    Que le saint père canonise,
-    Que damne le lutherien,
-    Mais que la gloire immortalise.
-
-Tämä on:
-
-Hänen lyhyestä ja kevyestä hameestaan; liivitakistaan ja
-kaulustimestaan; sulalla koristetusta hatustaan; punaisista
-nauhoistaan, jotka riippuivat eteen ja taakse päin; hänen
-miellyttävästä, ylhäisestä, puolittain amatsooni- puolittain
-seikkailia-muodostaan; hänen romalaisen konsulin nenästään; tuosta
-jumalatarmaisesta uhkeamielisyydestä; hänen hellästä ja ylpeästä
-katseestaan tunsin heti Kristiinan, vapaitten taiteitten tuen,
-Kristiinan, joka ilmaiseksi jätti valtakuntansa ja kirkkonsa; hänen,
-jonka pyhä isä selittää pyhimykseksi, jota lutherilainen tuomitsee,
-mutta jonka maine vie kuolemattomaan kunniaan.
-
-
-
-
-27. Uusi elämä.
-
-
-    Minä olin kuollut, ja katso, minä elän!
-
-Muutamia päiviä ennen mikkeliä esiintyi Karjan pitäjässä Uudella
-maalla sotapappi Pietari Luth. [Ei saa sekottaa tätä Skaran saman
-nimelliseen lehtoriin.] Hän oli noin 40 paikoilla oleva mies, pitkä,
-laiha, kalpea, paljon oppinut, mutta vielä enemmän kuin oppinut oli
-hän innokas uskossaan. Hänen oppinsa ja suuret lahjansa olisivat
-aikaisin vieneet hänen suomalaisen kirkon kunniapaikkoihin, ellei
-hän ennemmin olisi tahtonut saarnata mestarinsa käskyjä noille
-vihasta, kostosta ja ryöstöstä raa'aksi tulleille sotilaille, jotka
-parahiten häntä tarvitsivat. Hän, joka kymmenen vuotta ennen niin
-urhoollisesti ja uhkamielisesti oli mennyt tappotanteren vaaroja
-vastaan, sitoaksensa haavoitettuja ja lohduttaaksensa kuoleman kanssa
-taistelevia, oli nyt tullut ruskean hevosen ratsastajan julkiseksi
-viholliseksi. Mihin hän tuli, saarnasi hän rakkauden ja rauhan
-evankeliumia siten, kuin hänen aikakautensa sitä tahtoi kuulla. Hän
-ei ollut noita itkuun meneviä, hän oli kangistunut elämän ja kuoleman
-taistelussa, mutta kivilohkare-kummun alla oli hänellä makean veden
-lähde. Miksikä hän tillittäisi? Oli kyllä puutetta ja hätää ilman
-häntäkin. Kovakouraisena ja pelkäämättömänä, kuten se sukukunta,
-jolle hän puhui, viskasi hän alas tomuun kaiken, joka ei ollut
-juurineen kiinni iankaikkisissa kallioissa.
-
-Tämä voimallinen saarnaaja oli matkalla Tammisaareen, mennäksensä
-sieltä suomalaisten sotajoukkojen muassa Tallinnaan, mutta hän viipyi
-muutamia päiviä Karjassa sillä välin kuin ruodut kokoontuivat.
-Tähän aikaan oli lyhyt rauhanlepo jälleen ohitse. Kaarle X Kustaa
-oli lähtenyt sotaan Puolaa vastaan; venäläisiä odotettiin, kaikki
-oli jälleen miekan kalsketta ja sotamelua. Pietari mestari saarnasi
-mikkelinpäivänä Karjan kirkossa "suurimmasta taivaan valtakunnassa",
-mutta hänellä oli samalla selitettävänä Mikaelin taistelusta
-lohikäärmeen kanssa. Lohikäärme oli sota, lohikäärme oli ruskean
-hevosen ratsastaja. "Voi sinua, hävittäjä! luuletkos, ett'ei sinun
-pidä hävitetyksi tuleman! Ja sinuas, ylenkatsoja! luuletkos,
-ett'ei sinua ylenkatsota? Kun olet täyttänyt hävityksesi, niin
-sinun myös pitää hävitetyksi tuleman; koska sinä olet täyttänyt
-ylenkatsees, niin sinun pitää jälleen katsottaman ylen. Katso,
-heidän sanansaattajansa huutavat tuolla ulkona, rauhan enkelit
-itkevät haikeasti. Polut ovat autiona eikä teillä ole yhtään rauhaa.
-Maa suree ja nääntyy. Libanooni häpeää ja lakastuu, Saron on kuten
-kanerva-nummi, Basan ja Karmeli ovat hävitetyt. Nyt tahdon minä
-nousta, sanoo Herra: nyt minä tahdon itseni korottaa, nyt tahdon minä
-korkiaksi tulla. Oljista olette te raskaat, korsia te synnytätte;
-tulen pitää teitä kuluttaman teidän ylpeytenne kanssa, sillä kansa
-pitää poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulella
-sytytetään. Kuka on meidän seassamme, joka saattaa asua kuluttavan
-tulen ääressä? Herra on tuomitseva pakanain seassa ja rankaisee monta
-kansaa ja heidän pitää vannaiksi miekkansa tekemän ja keihäänsä
-viikahteiksi. Kaikki sota ja meteli ja veriset vaatteet pitää
-poltettaman ja tulella kulutettaman."
-
-Tyytymättömänä noihin Esaiaan salamoihin, kutsui saarnaaja vielä
-lukuisasti kokoontuneen yleisön raamatunselitykseen Uuskylän taloon,
-joka oli suurin koko rannikkoseudussa. Kansanjoukot tulvasivat sinne
-ja asettuivat taivas-alle aukealle mäenrinteelle metsän syrjään
-talon luo. Tämä oli yksinkertaista kuten ensimmäisten kristittyjen
-aikana. Eräs kukkulalla oleva kivilohkare oli samalla saarnastuolina
-ja alttarina; siinä makasi nyt Kustaa II Aadolfin raamattu avoinna
-kiven päällä. Aikaisin laskeutuva syys-aurinko laski punaisen
-hohteensa lakastuville lehdille, karkeasti salvotulle rakennukselle
-ja äänetönnä kuuntelevan, hajaantuneen kuunteliajoukon ylitse.
-
-Iltatuulonen tarttui sanoihin ja saattoi ne alas vierua myöten.
-Puhuja käytti Jobin kirjasta otettuja Zofarin sanoja, kurittaaksensa
-ajan pöyhkeyttä.
-
-"Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ihminen on
-pantu maan päälle, että jumalattomain kerskaus ei ulotu kauas;
-ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi. Jos hänen korkeutensa
-ulottuisi taivaaseen ja hänen päänsä pilviin, niin pitää hänen
-viimein katoaman kuten loka, niin että ne, kuin ovat hänen nähneet,
-sanovat: Kussa hän on? Niinkuin uni katoaa, niin ei häntä pidä
-löydettämän, ja niinkuin unennäkö pitää hänen raukeaman. Se silmä
-kuin hänen nähnyt on, ei pidä häntä enään näkemän ja hänen huoneensa
-ei pidä häntä enään näkemän. Jos kohta hänen luunsa ovat täynnä
-nuoruuden voimaa, pitää niitten kuitenkin hänen kanssaan maassa
-makaaman!"
-
-Sitten siirtyi hän apostolien sanoilla rakkauteen, joka oli
-ensimmäinen ja suurin käsky; -- tuo käsky, jonka itsekkäisyys
-kieltää ja jota sota julkisesti ivaa. Etkö tiedä, että "Jumala on
-rakkaus, ja se joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja Jumala
-hänessä?" Etkö ymmärrä, että "jos minä kaikki salaisuudet tietäisin
-ja kaiken tiedon ja minulla olisi kaikki usko, niin että minä vuoret
-siirtäisin, eikä olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi?"
-Jos joku luulee olevansa profeetta tahi hengellisesti lahjoitettu,
-hän ajatelkoon Herran käskyä: "Vaikka profetiat lakkaavat, ja kielet
-vaikenevat, ja tieto katoo, ei rakkaus koskaan väsy." Taivaassa ja
-maassa on se suurin ja ainoa, se iankaikkinen, joka ei koskaan katoa.
-
-Saarnaaja lopetti esittämällä nöyrää, rakastavaa lasta suurimpana
-taivaan valtakunnassa. Hänen sanansa lankesivat tuohon itsekkääseen,
-kovasydämmiseen aikakauteen, kuten raesade ohdakkeita kasvaville
-kentille, mutta samalla myöskin kuten kevätsade sulavalle jäälle.
-Näissä sanoissa oli jotakin tuosta kaikkia sovittavasta, yhdistävästä
-voimasta, joka selittää, mitenkä kansat kukistumatta voivat kestää
-kovia koetuksen aikoja.
-
-Varjot kävivät tummemmiksi, ilta-aurinko vaipui, hämärä tuli,
-kansanjoukot virtailivat vierua pitkin pois, kuten vesipurot.
-Uuskylää käytettiin usein lepo-asemana matkustusmatkoilla, ja nyt,
-raamatunselityksen aikana, oli tullut yhdet vaunut, joita seurasi
-muutamia ratsumiehiä. Kun selitys oli loppunut, tuli saarnaajan luo
-nuorehko nainen. Hänen silkkivaatteella sisustettu matkatakkinsa,
-joka pohjois-saksalaisten tavan mukaan oli vedetty pään yli
-"huikeksi", ilmaisi, että hän oli seudun aateliston jäseniä.
-
-"Mestari Pietari Luth", sanoi hänelle nainen, "minä kiitän teitä
-sanoista, joissa oli henkeä ja elämää. Olette kerran minulta kysynyt,
-olenko Jumalan lapsi. En ole sitä milloinkaan ollut sitte ensimmäisen
-lapsuuteni ajan. Mutta nyt tulen luoksenne, kuten maailman merellä
-kadotettu pirstale ja kysyn teiltä, tahdotteko osottaa minulle tien
-sen rakkauden luo, joka on kaikkea taitoa parempi, joka ei koskaan
-katoa."
-
-Pietari mestari ei ollut tottumaton tuollaisiin kysymyksiin.
-
-"Jos sinä olet", sanoi hän sielunpaimenen tuttavallisella
-puhuttelulla, "jos sinä olet samarialainen nainen, joka tulet
-vettä ammentamaan Jakobin lähteestä, niin muista, ett'en minä ole
-vapahtajasi. Mene hänen luoksensa, niin olet iankaikkisen elämän
-saava."
-
-"Pitkän pitkä on matka Jumalan luoksi", huokasi nainen, "ja minä olen
-kovin väsynyt. Antakaa minulle tippa elämän vettä!"
-
-"Ei kukaan saata antaa, mitä _hän_ antaa; mutta mitä minulla on,
-tahdon sinulle antaa. Istu tähän ja usko itsesi minulle!"
-
-He istuivat kivelle kellastuneen koivun juurelle. Alkoi tulla
-pimeä ja tähdet rupesivat tuikkamaan taivaalla. Pietari mestari
-ei erottanut tuntemattoman kasvonpiirteitä, mutta tunsi hänen
-läheisyydessään kummallisen painon, ikään kuin se olisi virrannut
-jostakin suuremmoisemmasta kyvystä. Tämä ei ollut sellainen kuin
-muut. Noilla nöyrillä sanoilla oli vieras kaiku, jota hänen äänensä
-vastusti, se kun ilmaisi enemmän tottumusta käskemään kuin anomaan.
-Pietari mestari odotti kysymyksiä, mutta nainen oli kauan ääneti.
-Hänen täytyi nähtävästi ponnistella voimiansa saattaaksensa paljastaa
-sydämmensä tilaa.
-
-"No siis", sanoi mestari vihdoin, rohkaisten itseänsä vahvalla
-uskollaan. "Sinä sanot, että olet etsivä henki. Mitä muuta sinä olet?
-Ketä etsit?"
-
-"Mitä olen? Ketä etsin?" matki nainen miettivästi. "Olen eräs, joka
-on kieltänyt kaikki, paitsi oman itsensä. Olen eräs, joka on etsinyt
-pohjaa niin pitkältä kuin hän muistaa saattaa, vaan joka ei ole sitä
-löytänyt. Tuolla koivulla on juuri ja tuolla kivellä on pohja, jossa
-se saattaa levätä, mutta minä olen juureton kuten meren vaahto,
-minulla ei ole pohjaa ei maassa eikä taivaassa. Monena pitkänä
-vuotena olen etsinyt sieluni perustetta itsestäni ja havainnut
-aaltoilevia laineita; etsinyt pohjaa maailmasta ja seisonut aina
-samalla keinuvalla palkilla; etsinyt juurta kaikista inhimillisen
-viisauden töistä ja tullut yhtä petetyksi. Tuhansia kysymyksiä, eikä
-koskaan vastausta. Tänään kuulin Johanneksen ja Paavalin puhuvan
-teidän kauttanne minulle ja se oli minusta kuten vastaus, mutta minä
-en ole siitä varma. Olenhan minä tuntenut nuo sanat kauan. Minulle
-ovat ne olleet kuolleita ääniä, mutta tänään ovat ne saaneet hengen
-ja lyövät minua maahan asti. Voitteko te minua jälleen nostaa?"
-
-"Jumala voi nostaa, hän, joka on rakkaus. Uskotko Jumalaan?"
-
-"Olen uskonut tähteen, ja se on minua pettänyt. Olen uskonut itseeni,
-enkä ole kestänyt koetusta. Vihdoin olen oppinut uskomaan rakkauteen,
-mutta se ei ole teidän rakkauteenne, mestari; se on ihanaan
-lapseen... Ei Marian lapseen, vaan minun lapseeni... ja tuon lapsen
-edestä olen uhrannut kaikki, mutta en ole saanut rauhaa."
-
-"Ei, se ei ole kristityn rakkaus. Se, joka rakastaa isää tahi äitiä,
-sisaria tahi veljiä tahi lapsia enemmän kuin minua, sanoo Herra, hän
-ei ole minulle otollinen. Rakastatko Vapahtajaasi Jesusta Kristusta?"
-
-Nainen oli vaiti.
-
-Nyt oli hän vangittuna. Pappi oli tarttunut kotkan ylpeään siipeen.
-Se kohotti itseänsä lentääksensä, se taisteli elämänsä puolesta,
-mutta ei päässyt pakoon. Pappi sitoi hänen todistuksillaan, että
-ilman Jumalan rakkautta on ihmisten rakkaus pelkkä luonnon-vaisto.
-Mutta Jumalan rakkaus, joka käsittää kaikkea, vallitsee samalla
-kaikkea niin, että meidän hänessä täytyy myöskin rakastaa ihmisiä.
-Ainoastaan se rakkaus voi antaa elämälle sisällyksen ja maalin.
-Ainoastaan se rakkaus on katoamaton.
-
-Nainen kuunteli noita sanoja, kuten janoon nääntyvä. Mutta vieläkin
-hän vastusti.
-
-"Eikö siinä ole kylliksi", sanoi hän, "että olen kaikki uhrannut
-rakkauteni tähden?"
-
-"Ei, ei ole kylliksi, että epäjumalan tähden uhraamme kaikki. Ei,
-vaikka antaisit kuninkaan valtakunnan."
-
-"Olen antanut kuninkaan valtakunnan."
-
-"Ei, vaikka antaisit ruumiisi poltettavaksi."
-
-"Olen antanut ruumiini sisällisen tulen poltettavaksi."
-
-"Mutta apostoli sanoo: se ei ole sinulle hyödyllistä. Etkö ole saanut
-kaikki elävältä Jumalalta?"
-
-"Olen, minä olen saanut kaikki... anna minun sanoa tähdiltä.
-Itsestäni en ole mitään. Ei yksikään maassa oleva mato ole niin
-kurjan auttamattomana ja köyhänä tullut maailmaan kuin minä. Ja
-kuitenkin olen saanut raittiin ruumiin, vapaan hengen, runsaat
-luonnonlahjat, palavan janon kaikkeen ylevään ja suureen, jota ajatus
-käsittää voi. Olen saanut järkähtämättömän rohkeuden, vahvan tahdon,
-selvän näkövoiman, ihmisten rakkauden, tietoja, valtaa, kunniaa,
-valtakuntia ja korkeutta. Ainoastaan yhtä en ole saanut, se on
-versonut minun sydämmestäni... minun rakkauteni tuohon lapseen."
-
-"Älä jätä pois mitään! Sinä olet kaikki saanut Jumalaltasi; hänelle
-täytyy sinun antaa kaikki takaisin."
-
-"Pietari mestari... te olette kova minulle; ymmärtäkäämme toisiamme!
-Oli aika, jolloin minä tuollaisesta vaatimuksesta olisin nauranut
-teille taikka teljennyt teidät hulluinhuoneeseen. Mutta sitte kuin
-olen kadottanut oman itseni, sitte kuin olen antanut itseni toiselle,
-sitte kuin olen tuntenut kaikkien perustusten horjuvan, olen kärsinyt
-ja oppinut tarpeeksi, käsittääkseni teitä nyt. Siis olen valmis
-taipumaan. Ottakaa kaikki mitä _saanut_ olen, annan kaikki takaisin,
-tiedon, korkeuden, kunnian, minä viskaan ne pois, ikään kuin niitä
-ei milloinkaan olisi ollut. Olen valmis jälleen tulemaan siksi
-sanomattoman köyhäksi, halvaksi, mitättömäksi aineeksi, kuin ollut
-olen. Mutta älkää pyytäkö minulta rakkauttani; sitä en teille antaa
-saata, se on ainoa, mikä on olemuksestani jäljellä, se on elämäni. En
-saata riistää sydäntä rinnastani, jos tahdon elää."
-
-"No kuole siis, synnin orjatar, kuole pois omasta itsestäsi, ja
-nouse uudestaan luotuna Herrassasi ja Vapahtajassasi! Tahdotko panna
-ehtoja Jumalalle? Tahdotko sanoa hänelle: sen ja sen verran tahdon
-antaa sinulle, mutta syntisen maallisen rakkauteni tahdon minä pitää;
-sitä et sinä saa, se on minun elämäni! Mene, tee kauppaa maailman
-kanssa, se antaa tinkimis-varaa, mutta tässä vaaditaan kaikki taikka
-ei mitään. Jumalasi ei tyydy puolinaiseen sydämmeen, hän tahtoo
-sinut kokonaan. Hän ei saata ottaa sinua vastaan, ennen kuin sanot:
-_Kristus on minun elämäni!_"
-
-Nainen nousi seisoalle kiivastuneena.
-
-"Kuka te siis olette, joka puhutte minulle Jumalan oikeudella? Pitkiä
-aikoja on kulunut siitä, kuin minä olen kehittynyt pois tuosta
-hurskaasta mielipiteestä, että pappi on Jumala. Te olette oppinut,
-mestari Pietari Luth; niin olen minäkin. Te selitätte raamattua;
-sitä teen minäkin. Te etsitte, minä etsin; te luulette löytäneenne,
-silloin kuin minä haparoitsen, ja te olette löytänyt niin vähän, että
-te ette edes tiedä, mitä rakkaus on. Sillä jos te sen tietäisitte,
-ette tahtoisi ryöstää onnettomalta, rauhattomalta kanssa-ihmiseltänne
-viimeistä jäännöstä hänen maallisesta olemuksestaan. Jumala on
-armahtavaisempi kuin te: jos hän olisi tahtonut ottaa minulta kaikki,
-ei hän olisi antanut minun jäädä vielä tänne maan pinnalle. Te olette
-nähnyt ja oppinut jotakin maailmassa; olkoon niin; minä olen nähnyt
-ja oppinut enemmän kuin te. Minä tunnen juutalaisia, muhamettilaisia
-ja kristityitä kaikista uskontunnustuksista; te ette ole viisaampi
-kuin joku heistä. Juutalainen sanoo minulle: täytä Jumalan laki,
-niin Abraham sinulle helmansa avaa. Muhamettilainen sanoo: elä
-rehellisesti, tee hyvää, rukoile, paastoa, taistele uskosi puolesta,
-niin olet varma paratiisista. Katolilainen ei pyydä edes sitä
-minulta. Lue isämeitääsi, sanoo hän, avuksesi huuda pyhimyksiä, tee
-synnintunnustuksesi, anna almuja, niin Pietari sinulle avaa taivaan
-portit. Mutta te, toinen Pietari, sanotte minulle: poista oma itsesi
-juuria myöten, Jumala tahtoo sinun kuolleena, tehdäksensä sinua
-eläväksi! Mitä pitää minun uskoman tuollaisesta opista? Enhän saata
-mennä takaisin sille olkilyhteelle, jossa syntynyt olen ja syntyä
-uudestaan! Tuolla on minun tähteni; katsokaa, kuinka lempeästi se
-vastaani välkkyy äärettömässä avaruudessa! Ennemmin lähden takaisin
-sen luo, ainoan ystäväni tykö; se on antanut minulle paljon ja
-ottanut paljon, mutta se on kuitenkin suonut minun pitää _yhden_. Te
-ette ole antanut mitään ja tahdotte ottaa kaikki. Sillä tapaa se on,
-Pietari mestari. Olkaa onnellinen uskossanne, jos saatatte; minä en
-sitä saata. Hyvästi!"
-
-Hän meni muutaman askeleen, mutta ei tullut kauaksi. Tuo hämmästynyt
-saarnaaja näki hänen seisattuvan, horjuvan, koettavan kulkea
-eteen päin, mutta pidättyvän ikään kuin näkymättömästä voimasta.
-Hän vapisi kaikissa jäsenissään, hän ponnisti koko voimallisen
-tahtonsa päästäksensä irti tuosta vastustamattomasta, joka hänen
-jalkansa puututti, mutta turhaan. Lyhyen, toivottoman taistelun
-perästä vaipui hän melkein uupuneena kallion juurelle, jossa puhuja
-oli seisonut muutamia tuntia ennen. Tässä silmänräpäyksessä oli
-hän keskellä illan varjoja ikään kuin valosta läpikuultavana.
-Hän loisti selittämättömässä välkkehessä, joka valaisi kalliota,
-ruohoa, sammalta ja hänen lähellään olevaa iltakastetta. Silmät
-olivat ummessa, hänen mustat hiuksensa näyttivät fosforimaisesti
-valkimoivan, hänen päällysviittansa liepeet loistivat pimeässä,
-hänen sormuksessaan kimalteli kolme jalokiveä, kuten Kalevan miekka
-taivaankannella.
-
-Epätietoisena siitä, mitä tuo merkitsi, läheni Pietari mestari ja
-kurkotti kätensä auttaaksensa uupunutta.
-
-"Odottakaa!" sanoi nainen hiljaisella äänellä. "Tähti on minussa...
-Se puhuu..."
-
-Se kesti ehkäpä minuutin, kentiesi vuosisadan. Aikaa ei tässä
-silmänräpäyksessä olemassa ollut. Äkkipäätä olivat molemmat taas
-synkässä pimeydessä. Tuo salaperäinen loiste oli kadonnut yhtä pian
-ja selittämättömästi, kuin se tullutkin oli. Ainoastaan heikko
-valonjuova näytti kiitävän pois yli tumman öisen taivaan ja katoavan
-tähtien joukkoon.
-
-Tuntematon nousi hitaasti, veti syvään henkeänsä ja sanoi:
-
-"Neuvokaa minua! Minä olen kurjin, taitamattomin kaikista luoduista
-olennoista."
-
-Tämä oli rukoilevan, avuttoman lapsen ääni. Ankara saarnaaja tunsi
-itsensä liikutetuksi.
-
-"Hyvä", sanoi hän. "Herra kutsuu minua, ja minä tottelen. Minun ei
-näillä seuduilla ole enään oltava muuta kuin kolme päivää; ne päivät
-kuuluvat sinulle. Ketä tulee minun kysyä? Enhän tiedä kuka tahi mitä
-sinä maailmassa olet."
-
-"Kysykää Uuskylässä kreivinna Götziä. Te tunnette minun kaukaisilta
-ajoilta asti."
-
-He palasivat taloon ja tiellä tulivat palveliat, jotka olivat
-lähetetyt heitä etsimään, tulisoihdut kädessä vastaan. Kreivinna oli
-tullut Tallinnan kautta Tammisaareen, ja tahtoi jatkaa matkaansa
-Turkuun ja Ruotsiin. Hän luuli nyt saavansa unettoman yön, mutta
-nukkui hämmästyksekseen niin, ett'ei hän moneen vuoteen ollut niin
-levollisesti maannut.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna tuli Pietari mestari Uuskylään ja viipyi
-nuo kolme päivää ennen lähtöänsä matkustavaisen luona Uuskylän
-tilavassa vierastuvassa. Siinä taisteltiin pitkä ja kova taistelu,
-jossa koko hänen oppinsa oli auttamattomasti riittämätön. Oppilas
-tunsi raamatun ja sen selitykset paremmin, kuin mestari. Mutta tämä
-osasi, mitä hän ei osannut, -- rukoilla. Ja tuo palava rukous oli
-kapinoitsiaa voimallisempi. Hän ei voinut vastustaa sitä voimaa, joka
-ihmis-sielut pehmittää kuten vesipurot. Se hänet maahan kukisti ja
-nosti pystyyn uudistettuna.
-
-Kun Pietari mestari kolmannen päivän illalla sanoi jäähyväiset,
-ehdotti kreivinna, että vielä viimeisen kerran tapaisivat toisiansa
-Kaskaksen torpassa. Hän oli tullut etsimään tuota matalaa mökkiä;
-hänellä oli kokonaisen elämän velka palkittavana.
-
-"Minä tulen", vastasi pappi, "ollakseni todistajana lapsen uudestaan
-syntymiseen siinä paikassa, jossa hän ensin näki päivän valon.
-Evankelinen kirkkomme suree maallista ylipäällikköänsä, suurta Kustaa
-kuninkaan tytärtä. Hän on mennyt valosta pimeyteen. Nyt saa meidän
-kirkkomme tietää, että toinen on käynyt pimeydestä valoon."
-
-"Ei, älkää tuomitko, Pietari mestari! Rukoilkaa ennemmin kaikkien
-puolesta, jotka haparoivat horjuvilla askeleilla iäistä valoa kohti!
-Jumala ainoastaan tietää, kuinka paljon pimeyttä vielä on jäljellä
-sielujen pohjissa. Minä tiedän ainoastaan, että olin kuollut, ja
-katso, minä elän! Minä olin maan tomun orja... Minun ystäväni, minun
-opettajani, antakaa minun nyt olla vapaa totuudessa! Teidän kirkkonne
-riitelevät puustavista ja unohtavat, että yksi on henki. Minä en
-kuulu lutherilaiseen enkä muuhun näkyväiseen kirkkoon; minä kuulun
-siihen näkymättömään, yhteiseen kirkkoon, jonka herrana ja päänä on
-Kristus ainoastaan. Nyt saatan antaa itseni kokonaan hänelle. Nyt
-saatan alkaa uutta elämää."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuo köyhä, vaan ei enään rappeutunut torppa oli, paitsi takassa
-palavaa valkeata, itselleen harvinaisena ylellisyytenä hankkinut
-talikynttilän, joka oli pistetty sitä varten koverrettuun ja pöydälle
-asetettuun nauriiseen. Tämä oli tapahtunut eilisen saarnaajan,
-mestari Pietari Luthin kunniaksi, joka oli tullut veisataksensa
-ehtoovirren torpan hurskaitten asukasten kanssa yhdessä. Lattia oli
-puhtaaksi huhdottu, ryijy vuoteelle levitetty, lapset puhtaina.
-Siellä oli nyt, kuten ennenkin, lukuisa joukko perillisiä, Tommun
-lapsia, sitte kuin poika oli saanut torpan haltuunsa isänsä jälkeen
-ja kantanut ajan kuormia samalla äänettömällä levollisuudella,
-samalla kärsivällisellä ahkeruudella. Tänä iltana hän vannehti
-korvoa, hänen vaimonsa jakoi aikansa lapsille ja illallistoimiin;
-hänen nainut sisarensa Sigfrida istui lapsi rinnoilla. Dordei, äiti,
-tutki ankarasti punaposkisen pojan tuuheaa tukkaa ja poika nojasi
-kärsimättömänä päätänsä iso-äidin polvea vasten.
-
-"Kiitoksia, Pietari mestari, hyvästä Herran sanasta, jota eilen
-meille saarnasitte", sanoi tuo puhelias vanha vaimo, lopettamatta
-tutkisteluaan. "Jääkää meille! Mitäpä hän sinne häijyyn sotaan menee?"
-
-"Missä kaikki muu hävitetään, on sielut kuitenkin jäljellä", vastasi
-pappi.
-
-"Niin, Jumala varjelkoon sodasta. Sinne meidän Maunukin vain meni,
-hänkin, ennen kuin oli leukaansa parran saanut, ja nähkääs, sinne hän
-jäi! Kaksi on minulla jäljellä sotilasjoukossa, sanotaan, että vielä
-elävät, Jumala tiesi missä. Sigfridan miehen ottivat he keväällä;
-sitä varten on hän nyt täällä lapsineen, raukka. Kiitän siitä
-Jumalaa, että Tommu sai kotiin jäädä, sanotaan että venäläisillä on
-taaskin paha mielessä; silloin täytyy kai Tommunkin mennä kentiesi,
-ja me jäämme tänne naiset ja lapset torppaa hoitamaan. Noh, istu
-hiljaa, Bennu! Kaikki padan korvat nyt tässä kuuntelemaan, kun
-sodasta puhetta on."
-
-"Antaa heidän tulla vain, niin monta kuin puita on metsässä!" mötisi
-poika uhkaavasti, samalla kuin hän päätänsä hieroi iso-äidin polvea
-vasten.
-
-"Pidä suusi! Etkö häpeä mestaria? Eivät he ymmärrä hävetäkkään,
-nuo pojat tähän aikaan; semmoisia he ovat, Stålhandskea niissä on
-joka-ikisessä vesassa. Jumala siunatkoon Kersti röökinää, joka meille
-rauhan antoi; vaikk'ei sitä ollut pitemmältä kuin että ennätettiin
-lausua hyvää päivää ja hyvästi. Mitä varten hän meiltä juoksi paavin
-luo? Nähkääs, se suuri oppi on pelkkää turhuutta; en luule että siinä
-oli mitään ehjää pohjaa, tuossa."
-
-"Ilman Jumalan rakkautta, Dordei muori, on kaikki pohjatonta."
-
-"Sanokaapas muuta! Minäkin olen tuntenut erään, joka kaikin mokomin
-tahtoi oppia raamatun oikeaa tolkkua, ja mitäpä hänestä tuli? Aivan
-pois suunniltaan hän meni, niin ett'ei vihdoin tietänyt kuka maailman
-oli luonut. Mestari kentiesi ei ole kuullut tuota tosisatua? Oli
-kaksi mustalaislasta..."
-
-"Niin, minä tiedän. Lydik Larsson antoi minun kerran lukea lapsi
-Hagarin kanssa, ja hänen minä sittemmin näin sodassa ylhäisenä
-neitona."
-
-"Näkikö hän? Niin, miksikä ei hän olisi sotaan mennyt, hän, joka
-oli röökinän jälkeen ylhäisin koko Ruotsin valtakunnassa! Saatatte
-arvella, että oli katto korkealla, kun Lydikki tuli Tukholmasta
-ja kertoi meille kaikkia Hagarista. Lydikki on nyt myöskin mennyt
-menojaan, ja hänen Bettynsä sai täyden arkullisen hopeataalareita.
-Saman tien ovat he kaikki menneet, -- Aake herra, joka pojan vei ja
-Juho herra, joka tytön otti luokseen. Jo paljon ennen heitä muutti
-Sigfrid mestari pois täältä maailmasta. Jumala hänen sielullensa
-iloa suokoon! Täällä hän makasi tuossa vuoteessa. Me olemme nähneet
-oppinutta väkeä ennenkin, Pietari mestari."
-
-"Tahtoisitteko halusta jälleen nähdä lapsi Hagarin, Dordei muori?
-Muistaakseni oli hän teille rakas?"
-
-"Rakasko? Luulenpa melkein. Hänen vertaistaan ei löytynyt missään, ja
-kuitenkin tuli hän murhelapsekseni. Jumala minulle anteeksi antakoon,
-mutta sanonpa vain, että jos olisin istunut reki täynnä lapsia ja
-susi olisi käynyt kiinni hevosen sääriin, en maarin minä sitä tyttöä
-ensiksi olisi pedoille viskannut."
-
-"Ei, äiti olisi itse ensiksi hypännyt ulos", virkkoi Sigfrida,
-hymyillen lempeästi.
-
-"Hoh, ole vaiti sinä; ehkä olisin sinun viskannut! Mutta enpä koskaan
-maailmassa saa nähdä rakkahinta ruusukukkaani enään. Hänenpä täytyi
-lähteä ulos ihmisten joukkoon; mitäpä silkkikana olisi mahtunut tänne
-tuohiroppiseen! Ei, se yö, jolloin hänen äitinsä tänne tuli, ei
-varmaankaan mielestäni mene, niin kauan kuin elän. Oli tähtikirkasta
-ulkona ja niin hirveän kylmää! Ja hän, raukka, kumoon ratsastettu
-lumeen! Täällä minä istuin, jossa nyt istun; tuolla istui Tuomas;
-tuolla makasi Sigfrida kehdossa, tuossa oli nauriskuppi ja tuolla
-oljet nurkassa kangaspuitten takana. Tuomas, sanoin minä, eikö
-siellä ole joku oven takana?"
-
-"Kukapa siellä tähän aikaan olisi?" sanoi Tuomas. "On siellä", sanoin
-minä, "on ikään kuin joku ovea haparoitsisi..."
-
-"Äiti, nyt siellä on joku, joka ovea haparoitsee!" keskeytti Sigfrida.
-
-"Hoh, kukapa siellä olisi?" sanoi Dordei, matkien omia sanojansa,
-eikä tietänyt, mitä varten hän ehdottomasti hätkähti. "Kuulustele,
-onko siellä ketään Uuskylästä!"
-
-Tommu aukaisi oven. Nuori, vieraaseen pukuun puettu nainen astui
-sisälle ja seisahtui ääneti kynnyksen viereen.
-
-Dordei nousi istualta, otti kynttilän ja, meni vierasta vastaan ja
-tarttui kovasti Tommun käsivarteen. Hän ei pyörtynyt, hän ei ollut
-sitä ihmislajia, mutta hän ei saanut sanoja suustansa. Hän änkötti
-vain:
-
-"Taivaan Jumala! Se kuollut!"
-
-"Hagar!" huudahti Sigfrida.
-
-"Hagar!" yhtyi hänen huutoonsa Tommu.
-
-Hagar se oli. Enemmän kuin 15 vuotta oli kulunut siitä, kuin
-viimeksi olivat nähneet hänen lähtevän avojaloin Lydik Larssonin
-kanssa Turkuun. Hän oli paljon muuttunut; piirteet olivat käyneet
-jäykemmiksi, katseessa ja ryhdissä oli kummallinen ylhäisyys,
-mutta siinä oli kuitenkin tuo kauan kadoksissa ollut eikä koskaan
-unhotettu. Yhtämuotoisuus Hagarin ja hänen äitinsä välillä oli tullut
-selvemmin esiin ja peljästytti Dordein melkein mielettömäksi.
-
-"Toinen äitini, uskollisin ystäväni maailmassa!" sanoi kadonnut tytär
-pää kumartuneena ja silmät alas päin luotuina. "En ole kelvollinen
-tulemaan lapseksenne kutsutuksi. Saatatteko antaa anteeksi
-pitkällisen kiittämättömyyteni?"
-
-Hän ei itkenyt, mutta sanoissansa oli kyyneleitä. Jos Dordei
-olisi seurannut ensi hetken tuomia tunteita, olisi hän langennut
-murhelapsen kaulaan. Äidin sydänpä ei hetkeäkään ajatellut
-kiittämättömyyttä, mutta siellä löytyi naisellinen vaisto, joka
-pidätti häntä. Tuo pitkä olento oli eikä ollut hänen rakas pieni
-lapsensa; oli vieras kaiku sanoissa, jotakin vierasta hänestä, "joka
-oli ylhäisin Ruotsin valtakunnassa."
-
-"Sigfrida", sanoi Dordei, vasten tavallisuutta hämillään ollen, "ota
-vastaan hänen armonsa viitta!"
-
-Hagar tunsi olevansa kuten surullinen muukalainen.
-
-"Sigfrida, rukoile puolestani! Rukoile, että äiti antaa anteeksi
-kelvottomalle lapselleen! Olen ollut onneton, yksin, ilman
-ainoatakaan maallista ystävää... on ollut yksi ainoa, ilman teitä,
-mutta hän on kaukana nyt. Olen tullut sataa penikulmaa pitemmältä
-matkalta pyytämään äidiltä anteeksi. Älkää antako minun kuulemattanne
-lähteä pois!"
-
-Ei, tätä vastaan ei äidinsydän kauemmin kestänyt. Mitä hän huolikaan
-tuntemattomasta ylhäisyydestä! Mitäpä hän enään olisi muistanut
-pitkällistä kaipaustansa taikka lapsen kovasydämmistä unhottamista!
-Seuraavassa silmänräpäyksessä lepäsi murhelapsi nyyhkyttävän äitinsä
-sylissä.
-
-Jää oli murtunut; äiti, lapsi ja kasvattisisarukset olivat löytäneet
-jälleen toisensa.
-
-"Katsokaa", sanoi Pietari Luth, joka ei ollut välinpitämätön
-katselia, "Jumala otti teiltä yön lapsen ja antoi teille takaisin
-valon lapsen!"
-
-Ilta-aterialle kokoontuneina istuivat he kaikin torpan yksinkertaista
-kaurapuuroa syömään. Mitkä lapsuuden muistot, kun sai vaihettaa
-palatsien komeudet puulusikkaan, läpileipään ja noitten lehmien
-maitoon, joita Hagar Sulttaan ennen oli paimentanut! Jälleen sai hän
-tutustua köyhäin elämään; entisyys putosi hänen yltään kuten linnun
-päältä höyhenpuku. Hän pyysi, että saisi tämän yön maata lapsuutensa
-olkivuoteella, pään-aluksena ruo'onpäillä täytetty patja. Ainoastaan
-tämän yön; hän tiesi, että viittätoista vuotta ihmis-elämästä ei voi
-jäljettömiksi saattaa.
-
-Kysymyksiä, kyyneleitä ja hymyilyjä vaihteli vuorotellen. Torpan
-historia oli pian kerrottu. Sama kova taistelu olemuksesta, sama
-itsekieltämys, sama tyytyväisyys, sama usko; vanhoja oli mennyt,
-uusia tullut lisää. Sitä kirjavampi oli kertomus yön lapsista.
-Kaikkia ei voinut puhua ja kuitenkin oli uskollisilla ystävillä
-oikeus pyytää vastausta. Hagar kertoi Bennusta, josta olisi saattanut
-tulla paljokin, mutta josta ei koskaan tullut muuta kuin urhoollinen
-sotilas, sekä miten hän nyt makasi nuorena kaatuneena Jerusalemin
-verisessä sannassa. Hän itse...
-
-"Muistatko Sigfrida, rastasta, jota opetimme sanomaan: Tätti tyhmä?
-Se pääsi kerran irti..."
-
-"Niin, ja silloin kissa sen otti."
-
-"Ottiko? Olen kuullut sanottavan, että se lensi pois meren ylitse
-ja pistettiin Kersti röökinän kultaiseen häkkiin. Siellä oli sillä
-kaikkia hyvää ja se sai oppia monta kaunista temppua, niin ettei
-Tättiä enään ollenkaan pidetty tyhmänä. Mutta se oli vapaana
-syntynyt, eikä viihtynyt häkissä enään, vaan puri ristikot rikki
-ja lensi ulos maailmaan. Siellä näki se paljon maita ja ihmisiä;
-useimmat olivat hyviä sitä kohtaan, mutta Tätti oli tyhmä, se oli
-huikentelevainen ja ylpeä; luuli olevansa luotu paratiisilinnuksi
-ja tahtoi lentää aina taivaaseen asti. Sitten se tuli kauas täältä
-erääseen linnaan, joka oli pelkistä helmistä ja kullasta kyhätty
-ja lauloi puolta maailmaa hallitsevalle pojalle... Kuinka vanha on
-Tommun poika?"
-
-"Bennu on 12-vuotias."
-
-"Kahdentoista-vuotias, niin vanha oli Tättin poika. Kas tässä,
-kuules! Ota tämä hopeaneula muistoksi ensimmäisestä Bennusta, joka
-on ollut Kaskaksen torpassa. Hän kantoi sitä kaikissa taisteluissa
-kuolemaansa saakka."
-
-Torpan hämmästynyt nuori jälkeläinen tuijotti tuohon taidokkaasti
-tehtyyn neulaan ja tunsi poskillaan palavan suutelon.
-
-"Siellä löytyi", jatkoi Hagar, "paljon kissoja, tiikerikissoja,
-helmilinnassa. Ne väijyivät yöt päivät poikaa Tättin tähden. Tättin
-he olisivat saattaneet saada, se vahinko ei olisi ollut suuri, mutta
-pojan piti hallitseman puolta maailmaa. Silloin Tätti muuanna yönä
-lensi erään laivan mastonhuipussa pois. Viholliset ottivat laivan
-sen kaikkine omaisuuksineen, Tatti pantiin rautahäkkiin ja piti
-näytettämän voitonmerkkinä suuressa kaupungissa, joka Venedigiksi
-nimitettiin, mutta edellisenä yönä onnistui Tättin päästä karkuun,
-köyhempänä ja enemmän siipensä murtaneena kuin kukaan teistä. Tuli
-sitten taas hyvien ihmisten luo, jotka tunsivat sen, noukki esiin
-vanhat höyhenensä, jotka hän oli heidän luoksensa unhottanut, ja
-lensi Kaskaksen torppaan. Tiellä tuli sitä vastaan vanha tuttu, joka
-sanoi sille, mitä ennen olimme sille opettaneet: 'Tätti tyhmä!' Niin,
-Tätti lupasi, ett'ei hän enään koskaan olisi tyhmä, ja nyt hän on
-täällä."
-
-"Mutta kuulkaapa", sanoi Dordei maltittomasti, "mitä lapsensatuja
-nuo tuollaiset ovat? Sinun sopisi kertoa, mitenkä tulit, lähinnä
-röökinää, etevimmäksi Ruotsin valtakunnassa."
-
-"Etevin valtakunnassa on Ruotsin ja Suomen urhoollinen, uskollinen,
-rehellinen kansa. Kersti röökinä on yleväaatteinen; hän sen kyllä
-tietää, mutta jos hän on sen unohtanut, on se tapahtunut sen
-vuoksi, ett'ei hän koskaan ole oppinut rakastamaan ketään kaikesta
-sydämmestään. Hän ei ole voinut rakastaa äitiänsä; siksi hän on ollut
-niin yksin maailmassa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä rukoili Hagar hartaasti äitinsä Ruthin
-yksinäisellä haudalla. Lakastuneina ja metsistyneinä, koristivat
-pyhästä maasta tuodut ruusut vielä sitä aitauksella erotettua
-paikkaa, jossa talvi-yön tuntematon sortunut kulkia odotti iäisen
-aamun tuloa. Täällä tahtoi tytär alkaa uutta elämää.
-
-Hänellä oli ainoastaan muutama päivä aikaa viipyä. Vuoden-aika
-kiirehti hänen matkaansa Ruotsiin. Eräänä aamuna satuloittiin
-Uuskylän talossa hevosia ja toisia pantiin aisoihin ratasten eteen.
-Torpan asukkaat seisoivat siinä uteliaitten katseliain joukossa.
-Dordein äidinsydän paisui sekä kaipauksesta että hellyydestä ja
-tuosta turhuuden heikkoudesta, josta eivät parhaimmatkaan äidit ole
-aivan vapaita.
-
-"No, mitä siellä laiskottelette; ettekö näe, että hänen armollansa on
-kiire? Sigfrida, auta hänen armoansa päähineen sitomisessa! Tommu,
-juokse kotia Hiirakkoa tuomaan; ei hänen armonsa saata ajaa heidän
-huonoksi ajetuilla konillansa... Miksikä tahdot näin pian meidät
-jättää, kultanuppuseni?" jatkoi hän murhelapselle, josta nyt oli
-tullut ilolapsi.
-
-Hagar Sulttaan hyväili kyynelten vieriessä köyhää torpan vaimoa ja
-suudellen häntä monta kertaa.
-
-"Jos Jumala suo, näemme toisemme. Kolmas äitini odottaa minua nyt
-Risebergassa Ruotsissa. Olen hänelle velkaa ruhtinaskunnan; tahdon
-antaa hänelle tyttären."
-
-"Ja sitten... mihinkä?"
-
-"Mihinkä ikänä Jumalan rakkaus kutsuu minua palvelemaan hänen
-valtakuntaansa."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vasta sitten, kuin kreivinna Götz oli lähtenyt maasta, tuli
-tunnetuksi, että Kaskaksen torppa oli lohkaistu ja lunastettu
-Uuskylän talosta itsenäiseksi perintötaloksi, ja kaikki sen velat
-maksettu. Siitä asti puuttuu luotettavia tietoja kreivinnan
-myöhemmistä kohtaloista, paitsi mitä eräs kulkupuhe on kertonut,
-että hän on ottanut Ruben Zevin perin köyhät jälkeläiset, veljensä
-lapset, hoitanut ja kasvattanut niitä. Sitä enemmän tunnettuja
-ovat Kristiina kuningattaren vaihtelevat kohtalot hänen vanhoilla
-päivillään. Luullaanpa tiedettävän, että kuningatar toisella Parisin
-matkallaan 1657 oli käynyt Vincent de Paulin mainiossa hospitalissa
-La Salpêtrièressä ja siellä nähnyt armeliaisuuden sisarten joukossa
-entisen kirjastonhoitajansa. Joku on myöskin luullut tunteneensa
-vanhan kuvaraamatun samana _Vulgatana_, jonka Kristiina kuningatar
-kerran armon auringon loistaessa lahjoitti silloin suuresti
-suositulle _Doxallensa_. Mutta tässä katoavat historian langat samaan
-läpinäkymättömään varjoon, jonka lukia kerran näki selkenevän Karjan
-järven jäällä. Ainoa, joka valitettavasti tiedetään aivan varmaan,
-on, että ruskean hevosen ratsastaja yhä vieläkin ratsastaa. Vielä
-kulkee hänen tiensä aika ajoin tuhan ja veren kautta. Vielä on pitkä,
-oi, niin pitkä matka aikojen loppuun!
-
-Kolmannen ja viimeisen osan loppu.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT III***
-
-
-******* This file should be named 55198-8.txt or 55198-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/1/9/55198
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55198-8.zip b/old/55198-8.zip
deleted file mode 100644
index d60af3a..0000000
--- a/old/55198-8.zip
+++ /dev/null