diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55197-8.txt | 10335 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55197-8.zip | bin | 209119 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10335 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..fe1d2e0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55197 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55197) diff --git a/old/55197-8.txt b/old/55197-8.txt deleted file mode 100644 index b9f8fa1..0000000 --- a/old/55197-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10335 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Tähtien turvatit II, by Zacharias Topelius, -Translated by Theodolinda Hahnsson - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Tähtien turvatit II - Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta - - -Author: Zacharias Topelius - - - -Release Date: July 25, 2017 [eBook #55197] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT II*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -TÄHTIEN TURVATIT II - -Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta - -Kirj. - -ZACHARIAS TOPELIUS - -Suomentanut - -Th. Hahnsson - - - - - - -Helsingissä, -G. W. Edlund, -1890. - -Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino. - - - - -TOINEN OSA. - -NUO KOLME. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Laineitten lelu. - 2. Kolmordenin metsässä. - 3. Spartalaisia. - 4. Kellarissa. - 5. Salarippi. - 6. Oppi oppia vastaan. - 7. Doxa. - 8. Voitonsanoma. - 9. Kolme turvattia. - 10. Vaeltava juutalainen. - 11. Linnan palo. - 12. Juutalainen ja valtiomies. - 13. Suomalainen raamattu. - 14. Joululahjoja. - 15. Ostajia ja myyjiä. - 16. Ruhtinatar Radzivil. - 17. Ratsastushuone ja kirkkopiha. - 18. Miinoja ja vastamiinoja. - 19. Korkeudet ja syvyydet. - 20. Tuhkimus. - 21. Kuka on maankavaltaja. - 22. Riseberga. - 23. Regensburg. - 24. Elämää koskevia kysymyksiä. - - - - -1. Laineitten lelu. - - - Näe itsesi kuvassasi! - -Syyskuun 16 päivänä 1642 nosti hänen majesteettinsa sotapriki, -Andromeda, purjeensa lähteäkseen Turusta Norrköpingiin, siellä -vaihettaaksensa kuusitoista malmitykkiä yhtä moneen halvemmasta -metallista valmistettuun rautatykkiin. Nämät olivat sitä -oivallisempaa laatua, jota kruununkommissarius, herra Louis de -Geer, äsken oli ruvennut valmistamaan hollantilaisen sotalaivaston -mallien mukaan. Andromeda oli kruunun merivenheistä kelvollisuutensa -vuoksi tunnettu ja sai nyt tilaisuuden paremmuuttansa osottaa. Se -oli nyt Gottilaisen Hiekkaluodon kohdalla, Itämeren keskellä, kun -päiväntasaus-tuulet sen yllättivät, ja sen täytyi kovin pyrkiä tuulen -puoleen voidaksensa suunnata vastapäätä olevaan Norrköpingiin. -Itämeri on, kuten tunnettu, epäluotettava: se alkaa äkkiä kuohuella -ja yhtä pian se jälleen taas tyyntyy, mutta näytettyään hyrskyvää, -raivoisaa luonnettaan, ovat sen rantamat pirstaleita täynnä. - -Oli puolipäivän aika, sateli vähän väliä, ja lounastuuli, joka -vapaasti saattoi puhaltaa etelässä päin olevan avaran, aukean meren -yli, raivostui yhä hurjemmaksi, kun se oli kokoon pusertunut Kalmarin -salmessa, nuollut Ölannin kalkkitomuja ja tehnyt pukinhyppäyksen -Gotlannin luoteisen rannikon yli. Meri oli hirveän korkeissa -aalloissa, Andromeda purjehti ylihanka-tuulta ja pyrki turhaan -ruotsalaisen vallin turviin. Se keikkui ja kallistui niin, että -sen raakapuut saattoivat kastaa itseään valkoisiin, vaahtoaviin -aaltoihin. Sen kansi oli vinossa. Siinä oli vaikea pitää tasapainoa -ja totella käskyä. Kaikki, mitä irtainta oli laivalla, kierieli -suojapuolelle; laine laineen perästä syöksyi kohisten alihangan -keulan kyljen yli. Mutta perille piti Andromedan päästä, se oli -suomalaisista aineksista, ja rakennettu Reposaaren laivaveistämössä -lähellä Porin kaupunkia. Ja ikään kuin tämä ei olisi kylliksi voinut -todistaa sen kansallista itsepintaisuutta, oli laivan kuljettajana -nuori Herman Fleming, jonka koko suvun tiedettiin olevan ykspäisin -kaikista ykspäisistä suomalaisista. - -Herman Fleming oli mainehikkaan valtio-amiraali Flemingin poika ja -lapsuudesta kasvatettu merimies-ammattiin. Oltuaan ulkomaan-matkoilla -kehittääksensä itseään ja valmistuakseen isänsä jälkeiseksi, oli -hän nyt kolmenkolmatta-vuotisena tänä 'syksynä' sattumalta käynyt -kotimaassa Louhisaaressa, kun Andromeda komennettiin merelle. Hän -pyysi heti, että hän saisi viedä prikin Norrköpingiin. Tämä oli -hänen ensimmäinen opinkokeensa laivapäällikkönä; perille piti veneen -kulkeman ja perille tahtoi hän, vaikka tässä olisi tikkuja tuullut. - -Tämä nuori merimies ei ollut rakastettavan isänsä kaltainen; hän oli -tyly ja vastenmielinen, ja sellaisena saattoi hän itsensä sittemmin -Kaarle Kustaan hallitusaikana reduktioni-miehenä, ja ollen mahtavista -vaikuttavimpia, säätyläistensä vihattavaksi. Mutta hän oli viisas, -neuvokas ja rohkea. Hän saattoi pelkäämättä taistella aikakautta -vastaan, samati kuin hän nyt taisteli Itämeren aaltojen kanssa. Hän -oli äsken katsonut, että suojapuolen tykkiportit olivat visusti -kiinnisuljettuina ja istui nyt nuora vyötäisillä peräkannella luoden -vakaan jörömäisen katseensa vuoron ruorimieheen ja kompassiin, joka -oli visapyttyyn kiinnitetty. - -"Mikä nyt, Parainen?" huudahti hän kiivaasti ruorimiehelle. "Lasketko -sinä?... Älä helkkarissa laskekkaan, mies! Luovaa!" - -"Keulapurje elää", vastasi Parainen lyhyesti. Hän oli vanha -ahavoittunut silakanpyytäjä Paraisista ja oli tottunut suolaiseen -veteen aina siitä asti, kun hän airoon tarttua saattoi. - -"Sinä siellä, kiristä purjenuoraa!... Ja sinä, pikipöksy, pidä -suuntaa! Länsilounaasta länteenpäin! Tuuli kiihtyy." - -"Se puhaltaa paremmin etelästä, kun me vallia preijaamme", rohkeni -ruorimies muistuttaa, samalla kun hän nyreämielisesti komentoa -totellen johti alusta tuuleen. Priki kohosi, rajusti polkien aaltoja -ja kallistui oitis taas uudesta tuulenpuuskasta. Purjeet veivät -taaksepäin ja hyökylaine, korkeampi kuin edelläkäviät, vieri keulan -kyljen yli sekä priiskotti vedellä naishenkilöä, joka istui lähimpänä -kokkapuuta kokoonkäärityn ankkuritouvin suojassa. - -Samassa kuului rytinä. Äärimmäinen, kokkaan päin, tuulen puolella -oleva laivakannen-tykki, oli irtaantunut ja kierieli alustoineen -raskaasti suojapuolella olevaa laivanparrasta kohden. Silmänräpäys -vielä, ja se olisi mahdottomalla painollaan musertanut koko -laidoituksen, irroittanut kaaripuun prikin kyljestä, ja syössyt -mereen. Mutta parhaaseen aikaan viskattiin sen eteen tammipölkky, -joka sattui olemaan lähitteellä ja tämänpä onnistui hillitä tuon -jättiläisen kulkua. - -"Laske!" komennettiin. Priki laskeutui myötätuuleen ja kohotti, -ikäänkuin henkeä vetäen, raakapuunsa aaltojen hyrskystä. - -Päällikkö kiirehti muutamien merimiesten kanssa kokkaan ja hänen -onnistui saada kiinni tuo petturi, joka oli vähällä viedä koko -prikin häviöön. Se oli pikainen, vaan raskas työ. Joka kerta kun -laiva kallistui, koetti tuo kapinallinen tykki päästä irti, se nousi -ylöspäin, se puski kuten haavoitettu puhveli, se musersi merisotilaan -reiden ja puristi verta tykkimiehen kynsistä. Vihdoin oli se -kuitenkin kiinni. Nyt katsottiin, etteivät toiset puhvelit tuota -tekoa saaneet matkia, ja Andromeda oli pelastettu. - -Herman Fleming katseli tammipölkkyä ja tuota naisolentoa, joka -vapisevana seisoi hänen vieressään, märkään nahkaviittaan verhottuna. - -"Olipa oikein oiva työ, jonka sait toimeen tuon tammipölkyn -viskaamisella!" sanoi hän tavallista leppeämmällä äänellä. "Mitä -täällä teet?" - -"Minä luen", vastasi olento, viskaten taaksepäin liepukan viitastaan. -Nyt tuli esiin nuoret, kauniit tytönkasvot, jotka nauroivat -estääksensä paria salaista peljästyksen kyyneltä näkymästä. - -"Luet? Hyökylaineitten keskellä?" kysyi nuori päällikkö -teeskentelemättömällä hämmästyksellä. - -"Oli liian pimeä tuolla alhaalla, ja aika kävi pitkäksi", sanoi tyttö. - -"Tuotapa kerrassaan saattaa lukunäläksi sanoa. Mitä sinä luet? -Arvattavasti pyhän Britan ihmetöistä?" Ja Fleming otti hymyillen -läpimärän kirjan tytöltä, joka ei ennättänyt tarpeeksi pian sitä -piilottaa viittansa alle. - -"Latinaa! _Tacitus_!" huudahti hän, katsahtaessaan nimilehteen. -"Luetko _sinä_ latinaa? Mutta kuka sinä siis olet? Oletko sinä" .. ja -äänensä muuttui kunnioittavammaksi, "oletteko Kurjen neitejä?" - -Tyttö ei vastannut. Hän liukui ketteränä kuin orava ahtaita kajutan -portaita alas laivan peräpuolelle, jonne katosi. Andromedan -hämmästyneellä nuorella päälliköllä ei ollut aikaa seurata häntä; -priki vaati kaiken hänen huomionsa. Hän päätti ensi tilaisuudessa -ottaa selkoa, keitä matkustajia Turussa hänen laivaansa oli tullut. -Andromedan päällikkö tunsi etevimmän näistä matkustajista, Turun -hovi-oikeuden presidentin, valtaneuvoksen Juho Knuutinpoika Kurjen, -joka äsken oli nimitetty Länsigöötanmaan ja Taalain laamanniksi -ja nyt, kun oli tilaisuutta, matkusti Ruotsiin kruunun laivassa, -jossa aina oli paremmin mukavuuksia tarjona. Fleming oli osottanut -kunnioitustansa presidentin rouvalle, ylhäiselle, hienosti -sivistyneelle Sofia de la Gardielle sekä hänen vanhimmalle, Barbro -tyttärellensä, jonka sanottiin menneen kihloihin herra Kustaa -Evertin poika Hornille. Mutta Herman Fleming ei ollut mikään naisten -ritari eikä huolinut tulla lähemmin tutuksi presidentin lukuisain -seuralaisten kanssa. Hän oli Kurjen perheelle jättänyt oman -kajuuttansa sekä peräkannella kaiken tilan, mikä käytettävissä oli; -itse hän tyytyi olemaan perämiehen kajuutassa laivan keskustassa, ja -oli mielestään tällä tavoin osottanut näille matkustajille kaikkea -sitä kohteliaisuutta, kuin heidän korkea yhteiskunnallinen asemansa -vaati. Laivan peräpuoli oli, sen ajan tavan mukaan, korotettu kuten -hollantilainen koffi ja siinä oli tilaa kahdelle päällitysten -olevalle kajuutalle. Ylemmässä, joka oli varustettu valoisilla, -nyt laineitten vuoksi visusti kiinniteljetyillä akkunoilla, asui -Kurjen perhe neljässä sivu-osastossa, joittenka välillä oli vähäinen -salonki. Tätä nimitettiin, kajuuttakamppanjaksi. Ala-kajuutassa, -jossa oli muutamia ahtaita, pimeitä makuupaikkoja varastohuoneiden -välillä, asui palvelusväki. Andromedan matkustajat olivat nyt -pahan ilman takia olleet kuudetta päivää sisään suljettuina tässä -merimies-asunnossa, varustettuna Turusta kaikenlaisilla tarpeilla, -joita paitsi tuo rikas presidentti ei tahtonut olla edes merimatkalla. - -Vaikka matkustajat olivatkin varustaneet itsensä elääkseen -mukavasti laivamatkalla, niin se ei kuitenkaan estänyt heidän -pakollista arestiansa tuntumasta kovin ikävältä. "Vankeus ja -hukkumisen mahdollisuus" -- näin kuului se lyhyt kertomus, jonka -C. G. Ehrensvärd sata vuotta myöhemmin teki eräästä merimatkasta. -Kurjen perhe sai kokea kaikki tuollaisen aseman vastukset. Ei ole -ensinkään hauskaa, kun näkee asuntonsa lattian nousevan melkein -kohtisuoraan ylös päin, kun sitä vastoin seinä muodostuu lattiaksi ja -päällysvaatteet vastaisen seinän nauloissa kohoavat aaveentapaisina -seinästä ulospäin. Yhtä epämukavaa on, kun ruoalla ollessaan saa -lautaset sisältöineen syliinsä, tahi kun vastaisen puolen pöydät -ja tuolit sekä pesukaapit lähtevät itsepäisikseen kulkemaan kohti -nukkuvan vuodetta ja herättävät hänet levottomasta unesta. Siellähän -ei sopinut kaikkea naulata kiinni eikä nuorilla sitoa. Presidentti -Kurki näki ilokseen näädän nahalla sisustetut polussaappaansa, jotka -hän syyskylmää varten oli mukaansa ottanut, tekevän kävelyretken -ilman sisällä olevia jalkoja, hänen vuoteeltansa vastaisen -seinäliistan luo, ja sitten erinomaisesta onnen sattumuksesta -yhtä jalattomina kävelevän takaisin hänen vuoteensa luo jälleen. -Epäilemättä oli viisainta tällaisessa horjuvassa tilassa pysyä -alallaan ja maata siinä, mihinkä kerran oli asettunut makaamaan. Tätä -varovaisuutta perheen jäsenet myöskin kärsivällisesti käyttivät, -ainoastaan silloin tällöin he yksitoikkoisuuden vaihdoksi joivat -vesipisaran tahi söivät sillin palasen, kaikkien niitten herkullisten -laitosten asemesta, joita olivat mukaansa ottaneet, mutta eipä -tämäkään voinut kokonaan estää sisällistä kapinaa. Sitä vastoin -nuot onnettomat palveliat ja kammarineitsyet, joittenka, ollen itse -hoivattomina, täytyi uskaltaa käydä noilla lattioilla palvellaksensa -avutonta herrasväkeänsä, nähtiin usein kaatuvan uutteruutensa taakkaa -kantaessaan ja vääntelevän itseänsä, tarpeellista kunnioitusta -osottamatta, mitä kummallisemmissa asennoissa. - -Kaiken sen vaivan ja vastuksen aikana, jota matkustajat Itämerellä -saivat kärsiä, oli ainoastaan yksi, jolla oli jalat, kädet ja -pää niin vallassaan, ettei hän hoivannut ainoastaan itseänsä -vaan saattoi myöskin pitää huolta surkeassa tilassa olevista -matkakumppaneistaan. Se oli sama nuori tyttö, joka äsken Andromedan -keulan luona oli osottanut niin suurta neuvokkaisuutta, ja joka -välistä virkistyksekseen hiipi laivankannelle, siellä hyökylaineitten -keskellä lukeaksensa jotakuta rakasta kirjaa. Hänen solakka, -luonnikas vartalonsa oli nuortea ja sujuva. Ei kallistumiset -eivätkä kaltevat pinnat estäneet häntä tasapainossa pysymästä, hän -näytti olevan, kuten kärpänen, luotu katossa kulkemaan. Ja hän -oli joka paikassa, missä häntä parahiten tarvittiin, -- välistä -herran, rouvan, tahi lasten luona, väliin taas noitten jalattomien -palveliain luona; toisinaan hänellä oli pikarillinen viiniä tahi -vettä ja toisinaan hän oli avussa sellaisessa, jota ei kukaan muu -jaksanut tehdä. Välistä hän taas koetti lohduttaa matkustajia näillä -ilahuttavilla sanoilla, että nuot vaivat ja vastukset kyllä piankin -loppuisivat. Palveliko hän hädässä olevia lähimmäisiänsä hellyydestä, -myötätuntoisuudesta ja avuliaasta sydämmestä? Ehkäpä, ehkä ei. -Ihmissydän sisältää monta salaista syvyyttä. Jos siinä olikin -myötätuntoisuutta, niin oli siinä kentiesi myöskin seassa jotakin -muuta. Se miellyttää nuorten itserakkautta, kun yksin saattavat -olla pystyssä, silloin kun kaikki muut kompastelevat ja lankeavat. -Etevyyttä on myöskin se, kun yksin voi ajatella, ja toimia, vapaana -käyttäen päätään, käsiään ja jalkojaan, kun kaikki muut makaavat -kykenemättömyyden kahlehissa. Selvittäköön tuon sielutieteellisen -arvoituksen, ken kykenee! Täydellinen itsekieltäminen on korkein, -mutta myöskin harvinaisin kaikista hyveistä. Löytyy ainoastaan -_yksi_, joka on täydellisesti voinut sitä tehdä. - -"Minä näin elämän puun ja sen lehdet olivat kaikki lakastuneet, -ainoastaan _yksi_ oli vehreä." - -Tuli hämärän aika. Tyttö astui ylempään kajuttaan, jota ainoastaan -heiluva kattolamppu valaisi, ja kuuli heti kiireisen kellon -soitannon, joka vaati häntä apuun. Se oli presidentin rouva, joka -soitti. Tämä armollinen rouva makasi siinä avuttomana, itkevänä, -hermostuneena ja kärsimättömänä tuossa yksinäisessä tilassa, mikä -hänelle oli varsin tavatonta. - -"Eikö täällä ole ketään elävää olentoa? Olen soittanut puolen tuntia -eikä kukaan kuule minua. Oi, minä kuolen, me joudumme perikatoon, -ja nuot lapsi raukat, elävätkö he vielä? Mene, Hagar, katso, ovatko -he vielä hengissä, ja auta heitä, sinä ainoa, joka saatat olla -liikkeellä! Jumalani, miksikä lähdimmekään tälle kauhistuttavalle -merelle? Laiva menee palasiksi, se ei saata kestää, me emme koskaan -enään saa Ruotsia nähdä, me olemme hukassa!" - -Hagar -- sillä se oli hän, meren eksynyt lastu, elämän laineitten -lelu, orpolapsi Kaskaksen torpasta, -- Hagar juoksi lasten suojaan -eli hyttiin ja tapasi heidät nukkuvina, opettajattaren hän näki -lattialla mitä surkeimmassa tilassa, mutta ei henki vaarassa ollut. -Hagar palasi presidentin rouvan luo, tuoden hänelle näitä lohduttavia -sanomia. - -"Nuoret neidet nukkuvat, mamselli de Meran on merikipeä, ei ole, -armollinen rouva, mitään vaaraa ensinkään. Me lähenemme ruotsalaista -rannikkoa; ennen päivää on meillä tyyntä ja huomenna olemme -onnellisesti Norrköpingissä. Mitä teidän armonne käskee? Muutaman -tipanko _essentia dulcista_? Tahi ehkäpä palan paistettua silliä? -Teidän armonne ei ole kahteen päivään syönyt mitään." - -"Hagar", sanoi tuo avuton rouva, koettaen kesken itkuansa ja -huokauksiansa hillitä malttamattomuuttaan, "minä en aina ole ollut -hyvä sinua kohtaan, ja sinulla on vikoja, lapsi, häijyjä vikoja... -Mutta minä olen antanut sinun tuntea asemaasi enemmän, kuin minun -olisi pitänyt. Näetkös, se on ollut sen tähden, että presidentti on -ollut liiaksi hellä sinulle ja se ei ole tehnyt sinulle hyvää... Sinä -olet kummallinen lapsi, Hagar... Minä luulen välistä, että sinulla on -sydän... kuten nytkin... Olen väliin melkein valmis pitämään sinua -hyvänä... kuten nyt, jolloin sinä yksin palvelet ja lohdutat meitä -kaikkia. Tule tänne, minä tahdon sinua suudella... noin! Kuulustele, -tarvitseeko presidentti jotakin... ja mene sitten lasten luo, älä -jätä heitä! Minä pelkään, että, jos meidän vielä täytyy kokea -sellaista hirveätä tuustausta kuin äsken, niin nuot pienet tulevat -paiskatuiksi vuoteiltaan alas ja loukkaantuvat niin, että kuolevat." - -Hagar läksi ja sydämmensä oli täynnä ihmetteleviä ja harvinaisia -tunteita. Hän oli kaksi vuotta sitten turvattomana lapsena otettu -presidentin taloon. Tuo armollinen rouva ei koskaan ollut paha häntä -kohtaan, mutta aina yhtä kylmä, yhtä vaativa ja hänen vikojaan -ojentava, kun presidentti sitä vastoin oli ollut tyytyväinen -Hagariin, melkeinpä isällisesti hellä kummilastansa kohtaan. -Presidentti Kurki oli yhtä oppinut kuin rikas ja mahtava; hän ei -voinut salata hellyyttänsä tuota lahjakasta lasta kohtaan; hän -koetti kaikin tavoin toimittaa tytölle sitä opetusta, jota hän -janosi ja joka myöskin oli saatavissa uuden akatemian professorein -luona Turussa. Mutta sen ohessa oli Hagar kuitenkin ollut tässä -mahtavassa talossa puolimiten palveliana ja kasvattina, lukuhuoneessa -hän oli prinsessana, perheessä alhaisempi opettajatarta, alhaisempi -kammarineitsyttä, kadehdittu, moitittu; palveliattaret häntä -epäluuloisesti katselivat, sillä he olivat samaa mieltä kuin -armollinen rouva, palveliat, jotka seurasivat herransa esimerkkiä, -imartelivat häntä. Lapset olivat aina Hagarin puolella; vanhimmat -pojat samati, mutta tyttäret vastustajina. Miesten suosio ja oman -sukupuolen epäsuosio oli hänen osakseen tullut. - -Hän seurasi Kurjen perhettä Ruotsiin samallaisena epämääräisenä -olentona, puolittain palveliana ja kasvattityttärenä, puettuna kuten -tyttäret ja syöden perheen kanssa samasta pöydästä, mutta muuten -täytyi hänen toimittaa kaikki työt palveliatarten kanssa yhdessä. -Nyt unhotti hän kaikki, siitä ilosta, kun saisi nähdä jotakin uutta -ja suurenlaista, kun saisi nähdä Ruotsin ja sen pääkaupungin, jotka -eivät ainoastaan etäisen köyhän Suomen, vaan myöskin monen mahtavan -Eurooppalaisen maan eteen kuvastuivat siihen aikaan urhojen kehtona, -lähteenä, josta voimaa ja etevyyttä virtaili. - -Kun Hagar hytistä astui kajuuttakamppanjaan, kohtasi häntä -hullunkurinen ihmis-surkeuden näky. Tuulen hätyyttämänä oli priki -aina yhäti kallistellut melkoisesti, joten sen purjeraakojen päät -suoja-puolella merta lakasivat. Kajuutan kaltevalla lattialla -koperoitsi joku ihmis-olento, kieriellen punaiselta vivahtavassa -nesteessä, joka väkevästi hajahti aromintulta, ainetta, jota siihen -aikaan oli tapa käyttää varokeinona merikipua vastaan. Hagar tunsi -hovimestari Antonius Papen, joka nyt kuten ainakin oli hyvin -käherröittynä; palvelian virkapuku oli hänen yllänsä ja polvihousut, -silkkisukat, kengät hopeasolkineen, sekä rinnalla röyhys, kaikki -sen mukaan, kuin presidentti Kurjen hovitavat vaativat, mutta hänen -nykyinen asemansa ei suinkaan ollut hovimainen. Hänen vieressään oli -rikkilyöty karahviini, jonka pirstaleet olivat haavoittaneet hänen -oikean kätensä ja joka luultavasti oli sisältänyt mintun sekaista -ruusuvettä. Tämä onneton oli liiallisesta palveliainnosta uskaltanut -liikkeelle, valmistaaksensa herrallensa virvoitusta, ja makasi -siinä nyt kuten päätön kukko, joka letkuttaa siivillään pääsemättä -mihinkään. - -"Mitä se on?" kuului presidentin ääni hytistä huutavan. "Ah, -armollinen herra, suokaa anteeksi, minä olen kuoleman oma; minä -vuodatan verta niin, että minusta kohta tulee loppu!" - -"Ei se ole vaarallista, vain riipale kädessä", vakuutti Hagar, -koettaen turhaan nostaa pystyyn kaatunutta. - -"Ah, sinä kulta pikku enkelini, auta minua nyt minun viimeisessä -hetkessäni; näethän vereni virtana juoksevan lattialla!" valitti -onneton hovimestari samalla, kun hän tarttui tytön käteen ja kaatui -aina, kun laiva keikahti, pää alaspäin suojapuolen kuoppaan. "Auta -minua jaloilleni, rakas kissanpoika, tahi anna minun kuitenkin -kuolla niin, että pääni on ylöspäin, minä olen jo saanut halvauksen! -Olethan sinä melkein oma kummilapseni; minä olen ollut mukana sinun -ristiäisissäsi, sinä pieni siunattu mustalaistyttö!" Samassa hän -muisti, että hänen herrallaan oli suurempi syy itselleen omistaa -risti-isän nimen, ja lisäsi: "Niin, minä tarkoitin, hänen armonsa -kummilapsi, ja näe, sen vuoksi sinun täytyy minua auttaa, kun minä -annan henkeni isäntäni puolesta..." - -"Papen sopisi kontata seinää myöten portaille, niin minä teitä -auttaisin vuoteellenne; ei hän tuollaisesta riipaleesta kuole", -lohdutteli Hagar, huonosti salaten hymyilyänsä. Hovimestari totteli -neuvoa ja hänen onnistui vihdoin päästä siihen luotettavaan satamaan, -jota hänen ei milloinkaan olisi pitänyt jättää. - -Hagar naputti presidentin ovelle. "Astu sisään!" Tuo mahtava ylimys -makasi siinä yhtä avutonna, kun hänen halvin palveliansa, mutta hän -säilytti selkeän järkensä ja oli kylliksi älykäs hiljaisuudessa -odottamaan parempaa aikaa. - -"Tahtooko teidän armonne jotakin? Hänen armonsa on levoton teidän -armonne terveydentilasta." - -"Sano hänelle, että minä voin hyvin ja pyydä häntä olemaan -kärsivällisenä. Kuinka lapset voivat?" - -"He ovat syöneet voileivän ja nukkuvat jo." - -"Hyvä, ruotsalaisen vallin pitäisi pian tulla näkyviimme. Laiva -törähti kai noin tunti takaperin?" - -"Priki kävi liika jyrkästi tuuleen, purjeet veivät takaisin päin, -yksi kanuuna kallistui ja kieri paikoiltansa. Se on nyt asemassaan -eikä vaaraa ole mitään." - -"Vanhako olet?" kysyi presidentti, jolla nyt oli hyvää aikaa kaikkia -ajatella. - -"Minä olin kolmentoista ja puolen vuoden vanha, kun teidän armonne -sanoi minulle: Sinä saat lukea!" - -"Siis kohta kuudentoista-vuotias. Hagar, nyt on jo aika antaa sinulle -sukunimi. Minkä nimen tahdot ottaa?" - -Hagar oli ääneti. Saman kysymyksen oli hän kerran tehnyt veljellensä; -se oli elämän osotekortti, nimileima, joka kerran oli painettava -tulevaisuuden valkoiselle lehdelle. Ja hän olisi tahtonut vastata -kuten veljensäkin: antakaa minulle nimeksi Ei-kukaan! Mutta hän -vastasi hetken epäiltyään: - -"Teidän armonne tietää sen paremmin. Minä olen kotoisin tähdistä." - -"Sinulla on äitisi jälkeen perintö", jatkoi presidentti. "Saapas -nähdä... entä jos nimittäisit itseäsi Ringiksi... Hagar Ring? Minun -täytyy tuota ajatella. Hyvää yötä." - -Sitte kuin Hagar oli vienyt sanan, että hänen armonsa, presidentti, -oli hyvissä voimissa, asetti hän itsellensä yösijan lattialle lasten -oven ulkopuolelle ja pani märän nahkaviitan pään-alustaksi. Priki -keikkui yhä vielä, ja kattolamppu, joka heilui sen mukaan, levitti -liehuvan, levottoman valon pimeään kajuuttaan. Väsyneen tytön -ajatukset uupuivat ja pian hän vaipui nuoruuden onnelliseen uneen, -Lethen unholaan, jossa kaikki huolet haihtuvat. - -Aamupuoleen rupesivat kujeilevat unen-näöt tavallista leikkiänsä -laskemaan. Hagar oli jälleen lastu, joka uiskenteli avaralla merellä. -Aalto aaltoa ajeli loppumattomissa riveissä ja virutteli häntä -vaahdollaan. Välistä hän nousi korkealle taivasta kohden, toisinaan -hän jälleen makasi syviin laaksoihin haudattuna, voimattomana, -aaltojen saaliina. Jospa hän toki saattaisi tarttua kallioon, kun -merien vuo ohitse juoksi, kallioon, venheen anturaan, uiskentelevaan -laivanhylkyyn! Hän tarvitsi pohjaa. Oi, mistäpä hän koko avarassa -maailmassa löytäisi pohjaa, perustusta? - -Hagar oli lapsi, aallot hänen kehtonsa; miksikä kehto lakkasi -kiikkumasta. Hän kuuli unissaan rahisevan jyminän prikin -keulankokasta, ja heräsi oitis tämän perästä siitä erinomaisesta -hiljaisuudesta, mikä hänen ympärillään vallitsi. Hän koski kajuutan -lattiaan, se oli nyt vaakasuorassa asemassa; se ei enään ollut -kallellaan. Hän nousi istualle ja näki lampun himmeässä valossa, että -kätensä ei häntä pettänyt. Kaikki oli hiljaista, kaikki oli unessa. -Ei kuulunut touvien kitinää, ei aaltojen eikä tuulen kohinaa. - -Uteliaana nousi hän ylös ja lähti kajuutan portaille -tiedustellaksensa, mitä tämä merkitsi. Oli vielä pimeä, mutta taivas -oli tähtikirkas. Hän saattoi nähdä vähän matkan päässä olevan mustan -raidan, joka kohosi yli meren pinnan. Mikä se oli, siitä ei saattanut -olla epätiedossa; se oli ruotsalainen valli, Itä-Göötanmaan rannikko. -Andromeda oli laskenut ankkuriin Norrköpingin sataman suulle, -arvattavasti odottaaksensa päivän valoa, ja kiikkui nyt ankkuroittuna -vienossa tuulessa, joka tuskin värähytti veden pintaa. Paraisen -ennustus oli käynyt toteen: lounastuuli oli rannikon lähellä käynyt -eteläiseksi, joten priki sivutuulessa kiireesti läheni päämaaliansa. - -Yön ilma oli viileä. Hagar läksi sisälle heittääksensä viittansa -olkapäilleen ja palasi sitten portaille. Prikin kansi näytti -tyhjältä; ainoastaan puoli-unessa olevan tähystäjän sääri pisti -esiin märssykorin ylitse. Mastot aaveentapaisine taklinkineen -kohoutuivat tuntemattomiin korkeuksiin ja varjostivat laivankantta. -Tykit makasivat kuin tottelevaiset lapset: ne eivät enään tarvinneet -vahvoja kiinnipidikkeitä ja köyttämisiä. Näkö-ala tuon tähtikirkkaan -taivaan ja tumman meren yli oli komea, jokainen tuikkaava tähti -näytti tippuvan alas aallon kuohuun hopeoittaen mainingin -kimaltelevaa harjaa ja taas jälleen katoavan varjoon. - -Hagar oli tähtiä rakastanut aina, niin pitkältä kuin hän muistaa -saattoi. Eikö hän ollut jossakin salaisessa suku-yhteydessä noitten -yön loistavien lyhtyjen kanssa? Eivätkö ne hänen ystäviänsä olleet -aina siitä asti, jolloin hän Tuurholman yksinäisillä vuorilla istuen -tahtoi oppia tuntemaan taivaan portaita? Olivat, hän käsitti niitä ja -ne käsittivät häntä paremmin kuin ihmiset, paremmin kuin hän, itse. -Ne tutkivat hänen käsittämätöntä sisällistä luonnettansa, ne tunsivat -tuon levottoman, janoavan, etsivän, halajavan, tutkivan, rauhattoman -hengen, joka hänessä oli, ja ne tiesivät sen maalin, vaikka hän itse -ei sitä tietänyt. Hän oli kasvanut pois ensimmäisen kasvatti-äitinsä -hurskaasta lapsen-uskosta; hän ei etsinyt, tahi ei luullut etsivänsä -enään sitä Jumalaa, joka oli taivaan kannelle asettanut nuot -loistavat kappaleet. Hän etsi tiedon janolla ulkopuolellaan ja -sisällään olevaa äärettömyyttä, mutta se ei enään hänen mielessään -saanut persoonallista muotoa; se katosi olemuksen hämärään syvyyteen, -ilmiöitten avariin moninaisuuksiin. Mistä hän tuli? Mihinkä hän -meni? Jos hän oli tähdistä kotoisin, miksikä hän siis oli täällä? Ja -jos hän sinne lähtisi takaisin, niin kukapa hänelle siivet antaisi? -Ei yhtään vastausta kuulunut, ei löytynyt pohjaa. Kuka hän oli? -Miksikä hän oli maailmassa? Hän etsi menneisyydestä ja nykyisyydestä. -Kaikkialla löysi hän ainoastaan uivan lastun, laineitten lelun, -tähtien löytölapsen. - -Niin kummalliselta kuin kuuluneekin, niin ajatellaan tällaisia -ajatuksia useammin viidentoista- kuin viidenkymmen-vuotiaana. Mutta -Hagar ei olisi ollut nuoruuden rajalla oleva lapsi, jos hän kauan -olisi harhaillut näissä autioissa ajatusten avaruuksissa. Hän -katsella tuijotti tuohon suureen kirkkaaseen tähteen, hänen elämänsä -tähteen, joka oli ollut hänen uskottunsa siitä elokuun-illasta asti, -jolloin hän istui vuorella Hållvikin luona. -- "Vastaa minulle, sinä, -sillä sinun täytyy se tietää!..." Tähti katseli häntä, se ikään -kuin valui häneen. Hän ikään kuin uiskenteli valovirrassa; hänen -ajatuksensa katosivat taas uinailevan unelmiin... - -Tähti, -- ei se, kuin taivaalla tuikkasi, vaan tuo, joka uneksivan -tytön sieluun oli valunut -- sai sanat ja puhui hänelle: - -Minä olen sinun ja veljesi tähti ja vieläpä kolmannenkin. Ilman -minua olisit menehtynyt talvi-yöhön, ennen kuin päivän valon näit. -Ilman minua olisit jäänyt uupuneena pimeydessä elämään sen turpeen -päällä, joka oli nähnyt sinun syntyvän. Minutta olisit koko elämäsi -ajan merellä uiva lastu etkä löytäisi milloinkaan halajamisellesi -satamaa, et olemisellesi määrän päätä. Etkö tiedä, että minä olen -juokseva puronen Kaikkivaltiaan voimasta, joka turvaan ja suojelen -sinua maailman matkallasi, -- olen säde Hänen valostansa, joka sinua -on johtava ajatusten varjonäytelmässä? Etsi! Etsi! Etsi, niin varmaan -viimein olet löytävä, mutta etsi Hänen valossansa äläkä omassasi, -sillä omasi on pimeyttä! Katso, minä olen antanut sinulle ensimmäisen -kirjasi, ja olen vielä antava sinulle monta. Mutta minun olentoni on -voima eikä rakkaus; älä pyydä minua antamaan sinulle, mitä en ole -lähetetty jakamaan. Itse sinun sitä tulee ansaita; minä nyt sinun -jätän. Katso, kolmas, jota minä turvaan, on lähellä, ja minä olen -antanut tuolle maan tomussa olevalle hengelle samat lahjat kuin -sinulle, mutta suuremman vallan niitä "käyttämään Kaikkivaltiaan -palvelukseen. Katsele itseäsi kuvassasi, mutta kavahda itseäsi; valta -on väärinkäytöstä! Hyvästi!" - -Aamunkoitto valkeni etäällä Liivinmaan rannikoilla, tähdet -kalpenivat, ja hälvenivät vihdoin aivan, mutta vieläkin meren -harhaileva lastu, Hagar, nukkui Andromedan kajuuttaan vievässä -porraskäytävässä. - - - - -2. Kolmordenin metsässä. - - - He seisoivat uhkaavina, silmä silmää vastaan, - kuten kaksi kotkan poikaista, jotka lennossa - siipensä ovat yhteen suhauttaneet. - -"Tänne päin! _En avant!_... Tuolla... katajapensaissa!... Akselson, -riennä sitä vastaan! Missä on Martens? Oih nuo kelvottomat, kaikki -he jäävät jälkeen!... Näetkö sitä? se varmaan piilee siellä. Se -olisi ollut kuoleman oma, elleivät nuo pahanpäiväiset pensaat tuossa -olisi sitä varjoamassa olleet... Houkuttele Bella tänne, aja se -ulos!... Minä annan hirttää nuot koirat, jotka ajavat jäniksiä, -kun minulla täällä on Mikko parinkymmenen askeleen päässä... Mitä? -Sinä et näe mitään?... Tuossa... tuossa! Ammu!... Sivuitseko? Ampua -lukinverkkoja!... Se katosi kivien väliin... _Adieu, mon plaisir!_" - -Kahdesta laukauksesta lähtenyt hento savu nousi ilmaan sillä välin, -kuin hoikka, keltainen olento, jonka tuskin saattoi huomata syksyn -kellastuneitten lehtien välistä, puikahti vikkelästi ylös lähellä -olevasta metsämäestä. - -Puhuja oli tyttö, joka ratsastaen raivasi itselleen tietä rytöpuitten -ja pensastojen yli Kolmordenin metsissä. Hänen poskensa hehkuivat, -hänen musta barettilakkinsa oli tarttunut riippuvaan puun-oksaan; -hajalla olevat hiuksensa liehuivat vapaasti hänen kiivaasti -ratsastaessaan, eikä hän ensinkään huomannut, että hänen vaahtoinen -hevosensa, joka pystyyn nousi, kun hän sitä kannusti, oli toisen -etujalkansa nyrjähyttänyt. - -"Mikä nyt Caballero?" jatkoi hän, koettaen turhaan kannustaa kaunista -ontuvaa andalusialaistansa menemään ylös mäkeä, jonne otus oli -kadonnut. "Sinä et tahdo, sinä? Mutta _minä_ tahdon!" Ja hän pani -malttamattoman loukatun hallitsiattaren äänen koron tuohon _minä_ -sanaan. - -Taaskin andalusialainen nousi pystyyn ja tällä kertaa niin kiivaasti, -että vähemmän tottunut ratsastajatar auttamattomasti olisi tullut -satulasta maahan viskatuksi. Tuo nuori tyttö löi sitä ruoskallaan -kerta toisensa perästä, ikään kuin kannukset eivät olisi tunkeneet -tarpeeksi syvään sen verisiin kylkiin. Mutta turhaan. Tämän jalon -eläimen joka ainoa jäsen vapisi eikä saatu sitä askeltakaan menemään -eteen päin. - -Hän astui alas hevosen selästä ja kohotti jälleen ruoskansa, kun -ratsumies, joka häntä seurasi kolmenkymmenen askeleen päässä, läheni. - -"Caballero ontuu, se on nyrjähyttänyt vasemman etujalkansa", ilmoitti -ratsumies kunnioittavasti. - -Kohotettu ruoska laskeutui lyömättä ja ratsastajatar vastasi -naurahtaen, siten peittääksensä, että häntä vähän hävetti: - -"Ontuuko se? Mikollapa tänään on onni. Koko luonto on pukenut itsensä -sen keltaiseen pukuun ja katso, nyt on se purrut hevostani jalkaan! -Missä ovat koirat, ja missä metsästäjät?" - -"He seurasivat koiria, jotka ajoivat jäniksiä, kun armollinen röökinä -näki ketun ja poikkesi äkkipäätä sivulle päin. Armollinen röökinä -ratsastaa niin, ettei kukaan helposti armollisen röökinän jälkiä -seuraa. Minä satuin olemaan lähimpänä." - -"Hyvä, Akselson. Mitä nyt Caballeron teemme?" sanoi tyttö, joka -annettuaan ohjat ratsumiehelle, heittäytyi huolettomasti alas -sammaltuneelle kivelle, jolloin hänen rintansa vielä vuoroon kohoutui -ja laskeutui kovan ratsastuksen vaivasta. - -"Klaus herra ja metsästäjät ovat varmaan kuulleet laukaukset", -vastasi ratsumies, "mutta vielä kuluu aikaa, ennenkuin ennättävät -tänne. Suvaitseeko armollinen röökinä olla niin alhainen, että -ratsastatte minun hevosellani? Tuima tottelee kyllä ohjia ja -kuljettaa niin kevyesti kuin riippakeinu. Minä vaihetan satulaa ja -talutan Caballeron kaupunkiin. Se saa varmaankin seisoa viikon tahi -pari tallissa." - -Nuori tyttö kurotti kättään ottaaksensa pihlajamarjatertun, joka -riippui siinä lähellä, maistoi marjoja, mutta havaitsi ne happamiksi -ja viskasi ne pois. Hänen eloisat kasvonsa sävyt saivat ilvehtivän -muodon. - -"Vai niin! Sinä luulet että Klaus herra minun löytää, kun hän on -kuullut laukaukset! Mutta _jollei_ hän minua löydä? Minä otan -hevosesi, Akselson... ei, sinun ei tarvitse vaihettaa satulaa... -ja ratsastan yksin kaupunkiin. Taluta Caballero, minnekkä haluat. -Ja kun tapaat meidän metsästäjämme, niin sano heille, että olet -minun löytänyt satulasta alas viskattuna ja kuolleena jossakin -vuorenrotkossa. Mitä kaikkea voikaan tapahtua ketunjahdissa? Niitä -kyllä löytyy, jotka _te deumia_ veisaavat sen uutisen takia. Ole -totinen vain ja näytä surkealta ja purista muutamia valekyyneleitä -silmistäsi... Ah, tästäpä tulee äärettömän hauskaa; sinun täytyy -sitten kertoa minulle, millä tavoin he irvistelevät! Oiva -henkivartiasto! Ranskan kuninkaalla ei ole parempaa. Niin, tee siten, -Akselson, sinä saat kultavitjat, jos pelästytät heidät järjeltään." - -"Ei armollinen röökinä saata yksin ratsastaa kaupunkiin tuon -poluttoman metsän läpi, ja minulta saattaa pääkin mennä siitä -hyvästä", uskalsi huolestunut ratsumies vastata. - -"Sinun pääsi? No entäpäs? On niitä päättömiä ihmisiä Ruotsissa ilman -sinuakin." Ja tyttö nauroi niin hurjan iloisesti, kuin ainoastaan -viidentoista vuotiaana nauretaan. - -"Jättäisinkö minä armollisen röökinän yksin!... Kolmordenista -mainitaan yhtä ja toista, kuten jokainen tietää. Ihmiset sanovat, -että kun täällä on pimeätä, niin kuulee nimeänsä huudettavan -jokaisesta pensaasta ja auringon paistaessa sissit täällä -reutastavat... Se, joka tänne metsään tulee, ei helpolla takaisin -pääse... On mahdollista, että hän löydetään rämeikköön kaivettuna." - -Tyttö nousi pystyyn ja kohotti puoleksi uhkaavana, mutta myöskin -hymyilevänä, ruoskaansa. - -"Totteletko, vai etkö? Minnekkä päin on kaupunki?" - -"Marmoriruukki on meistä itään päin, Bräviki etelässä ja Björnsnäsi -lännessä, suorastaan auringon oikealla puolen. Sieltä menee tie -kaupunkiin oikoiseen etelään päin, mutta sinne on runsas penikulma, -ja ainoastaan eksyttäviä polkuja..." - -Vastauksen sijasta latasi hän uudestaan aseensa, viskasi sen -olallensa, astui keveästi hypäten ratsumiehen satulaan ja oli -aikeessa ratsastaa matkoihinsa, kun hän huomasi, ett'ei olisi hänen -arvonsa ja naisellisen kunniansa mukaista tulla tuolla tavoin miehen -satulassa Norrköpingiin. - -"Vaiheta satulat!" määräsi hän ja astui alas jälleen. - -Ratsumiehen täytyi totella. Hetken kuluttua näki hän nuoren -hallitsiattarensa iloisena ratsastavan Tuiman selässä vasemmalle -päin, pitkin tuskin näkyvää metsäpolkua, samalla, kuin hän nauraen -toisti entisen käskynsä. - -"Henkesi uhalla, Akselson, muista, että olen kuollut vuorenrotkoon! -Ja ota vain vaaria siitä, minkälaiset muodot heillä on, kun tuota -kerrot! Ajattele kultavitjoja." - -"Hän kuollut vuorenrotkoon!" matki sotilas harmissaan. "Onko hän -hassu? Mitä pahuuksen temppuja nuo tuommoiset ovat! Pannahinen, sen -on metsänhaltia hänen päähänsä pistänyt! He panisivat minun heti -rautoihin; minä olisin muka ottanut paavilta lahjoja ja tuupannut -hänen rotkoon. Ja ennen kuin he saisivat tiedon _causasta_, kuten -Klaus herra sanoo, hakkaisivat he oitis paikalla minun sekä -keltaiseksi että siniseksi, ja hirtättäisivät minun kuten hullun -koiran lähimpään tammeen. 'Ei vaikka sianlihaa ja voitaleipää -saisin', sanoi suomalainen. Minä panen Caballeron kiinni pihlajaan, -koska se ei saata kävellä, ja patikoitsen niin pikaa kuin jalkani -ennättävät seuralaisten luo. Meidän täytyy saada hänet kiinni, -ennen kuin hänelle mitään pahaa tapahtuu temppujensa vuoksi tässä -pannahitten metsässä. Hyi, pahanen, täällä on kolkkoa!" - -Sillä välin kuin Sven Akselson pahoilla mielin kiirehti etsimään -metsästäjiä, on meillä aikaa seurata nuorta ratsastajatarta hänen -seikkaperäiselle matkallensa pahassa huudossa olevan metsän läpi. -Kolmorden oli silloin ja vieläpä kauan myöhemmässäkin ajassa, -Keski-Ruotsin laajin, rotkoisin metsäseutu, joka ulottui yli -Södermanlandin lounaisen sekä Itä-Göötanmaan koillisen osan alas -Bråvikiin päin. Tätä synkän kaunista, mutta hedelmätöntä ja harvaan -asuttua seutua luultiin menninkäisten olopaikaksi ja se tarjosi -todellakin suojaa monelle metsäritarille, joilla oli syytä pysyä -hiukan loitompana Nyköpingin ja Norrköpingin kaupungeista. - -Oli puoliselkeä syyskuun päivä, noin keskipäivän vaiheilla; ilma -oli kesäinen, lämmin ja tyyni sateenkuurojen perästä, jotka olivat -raivonneet edellisenä päivänä Itämeren rannikoilla. Ratsastajatar -jatkoi huolettomana ratsastustansa osotettuun suuntaan, hyräillen -saksalaista ballaadia paremmin ajankuluksi kuin huviksi, sillä -hänen epävarma äänensä ei ilmaissut soitannollisia taipumuksia. -Hän hengitti mielihalulla havumetsän pihkaista tuoksua; hänen -sydämmensä tuntui keveältä ja mielensä oli iloinen. Jahdin jännittävä -maltittomuus oli unohtunut; täällä oli hän vapaa kaikista siteistä, -ilman mitään ilkeää vahtia, huoletonna siitä, mitä suuressa -maailmassa soveliaana pidetään. Kukapa täällä häntä moitti, jos hän -päivän helteessä paljasti olkapäänsä tahi teki mitä hänen vallaton -oikullinen mielensä halusi? Side siteen perästä höltyi hänen -yksinkertaisessa, melkeinpä kehnonpuolisessa ratsastuspuvussaan, eikä -hän taaksepäin katsahtanut, kun hän ratsastaessaan kadotti toisen -kenkänsä, samoin kuin hän ennen oli hukannut barettinsa. - -Jos hän olisi rakastanut luontoa, olisi hän luultavasti seisahtunut -katselemaan muutamia noista viehättävistä näkö-aloista, joita -seutu tarjosi, siinä missä metsää katkaisi joku laakso-paikka, -jonka läpi puro lirisi ja lumoava, laaja kuvaus täynnä ylänköjä -ja alankoja avautui katselian eteen. Mutta hän ratsasti niitten -ohitse, suomatta silmän luontiakaan maansa ihanuudelle. Hän otti -esiin kaksitoistataitteisen kirjan, jolla oli pergamenttikannet. -Hän koetti lukea, siinä missä maa oli tasaisempi, mutta se ei -käynyt laatuun. Hän vaipui ajatuksiin, jotka usein häiriytyivät, -kun hänen täytyi torjua pois eteen sattuva riippakoivun-oksa, tahi -etsiä polkua, joka pensastoon oli kadonnut, tahi kun hänen täytyi -laukata läpi rämeikön, taikka tiellä olevan metsä-puron poikki. Mitä -hän ajatteli? Ajatuksille ei sanoja syntynyt, mutta hänen kasvonsa -kävivät eloisammiksi ja ilmaus niissä vaihteli lakkaamatta. Välistä -hän ääneensä nauroi ja toisinaan hän suutuksissaan ruoskallansa löi -puunrunkoja, ikään kuin hän solvaamisesta olisi tahtonut rangaista -jotakuta, ja väliin hän seisahtui kuuntelemaan, josko häntä takaa -ajettiin. Eipä saattanut erehtyä tuon tytön luonteesta, hänen -kiivautensa ja rikas mielikuvituksensa tuli selvästi näkyviin, mutta -hänen olentonsa näytti muuttuvan jokaisessa liikkeessä. Tuossa -tuokiossa saattoi hän taas kylmänä, levollisena miettiä, mitä tietä -hän kulkisi, päästäksensä lyhintä matkaa eksyttävän metsän läpi. - -Hänen silmänsä täytyi olla tarkka. Polku, joka ensin oli ollut selvä, -katosi pian sammalmättäisiin ja kanervikkoon tahi katajistoon, -tullaksensa taas näkyviin pensaston tahi vuorenkallion toisella -puolen. Hänen ei olisi pitänyt olla kaukana Björnsnäsistä, mutta -eipä vielä merkkiäkään ihmis-asunnosta näkynyt, ei aitausta, ei -latoa, ei lehmän kelloa. Muutamia valkoiseksi käyneitä luita näkyi -polun vieressä. Olivatko ne eläinten vaiko murhattujen ihmisten -luita? Ratsastajatar nauroi taas, -- hän nauroi usein. Akselson -oli kuunnellut hullunkurisia kansantaruja. Tyttö, hän ei tuntenut -vähintäkään pelkoa, mutta katsoi vain, oliko hänen pyssyssään ruutia. - -Silloin etäältä kuului koiran haukunta. Bella se oli, joka taas -oli ruvennut ajamaan jänestä. Akselson oli varmaan saavuttanut -metsästysseuran. Nyt ei enään metsästetty, nyt etsittiin häntä, -elävänä tahi kuolleena. Jospa tuo tyhmä sotilas nyt edes olisi -ymmärtänyt pelästyttää metsästäjiä, kuten hän oli käskenyt? Missään -tapauksessa he eivät saisi häntä löytää näin ilman hattua ja kenkää, -heidän täytyi vielä vapista sekä hänen että oman henkensä puolesta. -Hän ratsasti kiireemmin. - -Metsä kävi jälleen taajemmaksi, pensastot läpitunkemattomiksi, polkua -ei näkynyt. Hänen täytyi astua alas hevosen selästä ja taluttaa sitä -puitten välistä; aurinko hänellä oli tien-oppaana. - -Nyt hän tuli joen luo, joka oli liian leveä hevosen yli-hypättäväksi. -Ei näkynyt siltaa, ranta oli liejuinen. Joen toisella puolen seisoi -rannalla rääsyinen poika onkimassa rautukaloja. Tyttö huusi häntä -hankkimaan venettä. Poika ei ymmärtänyt häntä; hän vain katseli -tyttöä hämmästyneenä ja ääneti. Hevosten astuntaa ja ääniä kuului jo -vähän matkan päässä metsästä. - -Hän otti esiin vähäisen kukkaron taskustaan ja viskasi joen ylitse -hopeataalarin, joka putosi alas pojan jalkojen eteen. Nyt poika -häntä käsitti. Hän juoksi vähän matkaa pitkin rantaa ja viittasi -tyttöä tekemään samoin. Hän ratsasti pojan osottamaa tietä ja -tuli kaalamolle sekä oli piankin toisella rannalla. Täällä oli -hänen edessään kapea ajo-tie; hän ratsasti sitä pitkin ja läheni -sysihautaa. Sysimies seisoi haudan ääressä ja katseli häntä yhtä -hämmästyneenä kuin poikakin. Tyttö ei ehtinyt kysyä mitään, sillä -takaa-ajajat olivat jo joen toisella rannalla. Hän kannusti hevostaan -ja jatkoi kiireistä ratsastustansa. - -Metsä harveni, jo näkyi aitaus, vainiopätkä ja talonpojan talo. -Hetkisen hän aikoi paeta taloon, mutta samassa hän muutti mielensä -ja ratsasti eteen päin viipymättä. Ei, heidän ei pitänyt saada häntä -kiinni; hänen täytyi ennen heitä joutua kaupunkiin, vaikka hän sitten -kuoliaaksi ratsastaisi Sven Akselsonin Tuiman. - -Silloin aukeni lavea näkö-ala yli Bråvikin vedenpinnan, joka -kimalteli auringonloisteessa. Ei ainoakaan väre häirinnyt sen -välkkyvää tyyneyttä. Sotapriki oli ankkurissa aivan lähellä -kaaliproomujen lasti-siltaa ja kuivasi siinä märkiä purjeitansa. -Tämä näky antoi ratsastajalle uutta rohkeutta. Ellei hän kaupunkiin -ennättäisi, antaisi hän hevosensa juosta minne hyvään ja menisi itse -piiloon. He eivät saisi häntä kiinni, sitä voittoa hän ei heille -soisi. - -Hän jatkoi hurjaa vauhtiansa, kun erään kallion ohi kuljettaessa -äkkinäisessä käänteessä, hevonen pelästyi esinettä, joka pitkänään -oikoili kallion juurella. Aavistamatta edeltäpäin tuollaista tapausta -ei ratsastajatar voinut pitää varaansa, vaan kaatui satulastaan ja -putosi päistikkaa loikoilevan esineen syliin. Tuo esine oli, kuten -hän itsekkin, nuori tyttö. - -Putous oli yhtä äkkinäinen kuin odottamaton. Molemmat tytöt -kopsahuttivat päänsä yhteen ja tuo vieras huudahti peljästyksestä. -Ratsastajatar laahasi hevosen perässä vähän matkaa, sillä hänen -jalkansa oli takertunut jalustimeen, mutta hänen onnistui päästä irti -ja hän nousi samassa seisoalle, mutta posket olivat punaisina vihasta. - -"Sinä siellä, sinä, mitä varten sinä hevostani pelästytät?" Ja noita -harmistuneita sanoja seurasi samassa silmänräpäyksessä ruoskan -lyönti, joka jätti punaisen jäljen tytön paljastettuun kaulaan. - -Tuo vieras tyttö, niin pian kuin hän tointui hämmästyksestään, -suuttui yhtä äkkiä kuin ratsastajakin. "Ja sinä siinä, -- lyötkö sinä -minua sen vuoksi, että ratsastat kuin mieletön katsomatta eteesi?" -huudahti hän, yhtä hehkuvan punaisena, samalla kuin hän tempasi -ruoskan käteensä ja koki sitä taittaa. Mutta ruoska oli palmikoitusta -ruo'osta ja hopeavartinen eikä taittunut, kun sitä taivutti. - -"Koetappas lyödä minua vielä kerta!" sanoi loukattu uhkaavalla -äänellä. - -He seisoivat muutaman silmänräpäyksen uhkaavina silmä silmää -vasten, kuten kaksi kotkan poikaista, jotka lennossa siipensä ovat -yhteen suhauttaneet. Molemmat olivat he lapsuuden ja nuoruuden -välisellä rajalla, 15 tahi 16 vuotisia; molemmat kiivaat, ylpeät, -uskaliaat, molemmat tutkivat he toisiansa samallaisilla tummilla, -säihkyvillä silmillä. Heissä oli ulkonainen yhdennäköisyys ja -sisällinen sielunheimolaisuus; metsästäjättären ratsastuspuku oli -tuskin kalliimpi kuin vieraan tytön kamlottivaatteet, ja molemmissa -ilmaantui yhtä suuri välinpitämättömyys puvun järjestyksestä, joka -heidän ikäisissään tavallisesti on hyvinkin suuresta arvosta. Vaikka -yhtä kehittynyt ikänsä suhteen, oli vieraan tytön vartalo kuitenkin -pitempi ja hänen kasvonsa piirteet säännöllisemmän kauniit, tämän -etevyyden palkitsi ratsastajattaren varma ryhti ja mahtava lujuus, -joka osotti, että hän oli tottunut käskemään sekä tulemaan totelluksi. - -Akselsonin pelästynyt hevonen oli laukannut pois tyhjine satuloineen. -Oli niin tyyntä ja hiljaista, ett'ei lehtikään suhahtanut, ei -laineen loiskina rannan piikiviä vasten kuulunut. Tässä äänettömässä -tyvenessä kuului hevostenkavioin astunta tieltä. - -"Piilota minua! Piilota minua!" huudahti ratsastajatar äkkiä, ja -samassa hänen suuttumuksensa silmänräpäyksellisesti haihtui, kun hän -lapsellisessa malttamattomuudessaan tahtoi, ett'ei tuo metsästysseura -häntä saavuttaisi, jonka edelle hän yksipäisesti oli päättänyt -joutua. Ja kun toinen; tyttö häntä katseli ymmärtämättä noin -eriskummallista pyyntöä, juoksi hän pähkinäpensaston taakse, joka -peitti vierua ja piilotti hänet ohikulkevien näkyvistä. Uteliaana, -mutta yhtä muuttuneilla tunteilla odotti toinen mitä nyt tapahtuman -piti. - -Ajotiellä läheni ratsastajajoukko. Siinä oli kuusi tahi kahdeksan -loistavasti puettua herraa, joita seurasi heidän ratsumiehensä. -Näitten jäljessä ratsasti kaksi surkeassa tilassa olevaa -kammarineitosta, jotka suonenvedontapaisesti pitivät kiinni -hevosharjasta. Heidän jäljessään tuli taas kaksi hengästynyttä ja -pelästynyttä aatelis-neitosta kavaljeerineen ja palvelioineen. -Koko tämä joukko, jossa oli viidettäkymmentä metsästäjää ja -metsästäjätärtä, seurasi pakenevan jälkiä, jonka sysimies oli ilmi -antanut. Onneksi pakenevalle oli koirat pantu metsässä kahleisiin ja -olivat siis jääneet kauas jälkeen takaa-ajajista. - -"Oletko nähnyt kuningatarta?" kysyi etummainen ratsastaja -pähkinäpensaan vieressä olevalta tytöltä. - -"En", vastasi tyttö, asettuen pensaan eteen siihen kohtaan, missä se -oli harvin. Ja hän tunsi hienon väristyksen jäsenissään. "Kuningatar? -Miksikä kuningatar piiloutuisi? Oliko tässä jotakin petosta?..." - -"Hänen on täytynyt ratsastaa tästä ohitse", lisäsi tuo ylhäinen herra -samalla, kun hän empien pysähytteli hevostansa hetkisen. - -"Minä näen Tuiman jäljet. Se on tässä pelästynyt ja hypännyt sivulle -päin", huomautti Sven Akselson, joka oli jättänyt Caballeron eräälle -kumppanilleen ja johti nyt etsintää käyttäen toverinsa hevosta. - -"Hyvänen aika, oliko se hän?" huudahti tyttö, enemmän teeskennellyllä -hämmästyksellä. "Jaa, hän ratsasti äsken tästä ohitse Åbyhyn päin." - -"Mutta Tuima on tässä pelästynyt!" toisti Akselson yksipäisesti. -Häntä ei kukaan kuullut. Metsästäjät, sotilaat, neidet ja immet -laukkasivat eteen päin. - -Kaikilla heillä oli syytä, eikä aivan vähänkään, etsiä maat ja -mantereet, löytääksensä häntä, jota hakivat, sillä pakeneva ei ollut -mikään vähä-arvoinen henkilö, vaan itse kuningatar Kristiina, joka jo -silloin oli tunnettu pontevuutensa, hyvän järkensä ja oikullisuutensa -takia. Mitä varten hän oli ilman aihetta paennut jahtiseurastansa -ja pannut toimeen tuollaisen melun, sitäpä hän tuskin itse tiesi. -Hän oli harmissaan epäonnistuneen ketun-jahdin vuoksi, ja häntä -huvitti harmittaa muita. Kristiinasta on sanottu, ett'ei hän -koskaan ollut lapsi. Tämä luulo oli niitä erehdyksiä, joihin meitä -usein saattaa se, jolla on liika aikaisin kehittynyt luonto. Hänen -ymmärryksensä ja käsityskykynsä lensi perhonsiivillä lapsuuden -rajojen yli, mutta luonteensa pohjassa ja toiminnan seurauksien -arvaamisessa oli hän seurannut lapsuuden kehityslakia. Ja nyt oli -hän pian täyttävä 16 vuotta; nyt hän tunsi, nuoruuden portilla ja -nuoruuden vapaudenhalulla, kuinka vastakohtainen se pakkotila, jonka -mukaan hänen vielä täytyi taipua, oli tuolle melkein itsevaltiaalle -kuningasvallalle, johonka hän katsoi itsensä syntyneeksi. Tuo hänen -lähiseuransa, joka samalla häntä mairitteli, kun se häntä kietoi, sen -täytyi nähdä, yhtäkaikki miten, että hänellä oli itsenäinen tahto -sekä että hän saattoi toimia sen mukaan. Epäluuloinen hän sen lisäksi -oli. Hän oli saanut päähänsä sen mielikuvituksen, että muutamat -valtiaat halusta olisivat nähneet, että joku onnettomuus häntä olisi -kohdannut, jonka jälkeen he sitten mielinmäärinsä saattaisivat ilman -häntä hallita Ruotsia. Ja hänen mielestään oli hyvin hauska pettää -näitä heidän toiveitansa. - -Hän tuli nyt esiin pähkinäpensastosta huudahtaen harmistuneena -tuon tyhmämäisen tavan takia, jolla Akselson oli hänen käskynsä -toimittanut. Hän ei ollut niin säästäväinen karkeitten sanojen -jakamisessa, tuo nuori Kristiina, kuin hänen arvoonsa ja -kasvatukseensa nähden olisi saattanut luulla. Hän oli jotakin oppinut -myöskin ratsumiehiltä, koska hän ratsasti kuten poika satulassaan ja -osotti erinomaista taitoa kaikissa ruumiinharjoituksissa. - -"Minä petin heidät!" sanoi toinen tyttö, joka ensi ihastuksessaan -onnistuneen kepposensa perästä, unohti kenenkä kanssa hän puhui. - -"Hoh, sinä et huonosti näyttelisi ranskalaista ilveilystä, sinä!" -vastasi kuningatar, jonka vilkkaasta vaihtelevasta mielestä tuo -viimeinen ystävän palvelus jo oli poistanut entisen suuttumuksen. -"Särkeekö päätäsi?" lisäsi hän, kun näki tytön hautovan ohimoitaan -veteen kastetulla nenäliinallansa. - -"Ei paljon, mutta kyllä siinä oli kova kovaa vastassa, kun me kaksi -löimme päämme yhteen." Ja hän oli vähällä lisätä: Eikö _sinun_ -päätäsi särje? Mutta nyt hän muisti tuon uskomattoman asian, että -hänen edessään oli kuningatar ja hän nöyryytti oitis toverimaisen -käytöksensä sekä kysyi, oliko armollinen röökinä loukannut itseänsä. -Kuningatar oli ainoa, jolla siihen aikaan oli oikeus röökinän -nimitykseen; se oli tavallinen nimitys yksityisissä keskusteluissa. -Aateliston tyttäriä vielä nimitettiin neideiksi. - -"Luuletko _minun_ pääni korkista olevan?" vastasi nuori kuningatar -iloisesti. "Mutta nuot herrat löytävät irtaimen hevoseni ja palaavat -takaisin. Neuvo minulle joku keino, miten pääsisin kaupunkiin ennen -heitä!" - -"Armollisen röökinän sopisi soudattaa itsensä sinne." - -"Soutaa? Se on hyvä. Mistä minä veneen saan?" - -"Andromeda on lastauslaiturin luona. Minä pyydän veneen Herman -herralta." - -"Hyvä. Sano, että minä oitis tahdon veneen ja kuusi soutajaa sekä -kaksi merisotamiestä minua saattamaan! Miksikä ei Andromeda ole -kulkenut kaupunkiin asti?" - -"Me saimme aamulla aivan tyynen sekä vastavirran, joten oli -mahdotonta päästä edemmäksi." - -"No siis vene. Joudu! Jollei sinua uskota, niin ota tämä sormukseni! -Mutta ei sanaakaan putoamisestani! Tuo ilkeä Tuima, minä annan ampua -sen! Ei saa hiiskuakkaan asiasta, ymmärrätkö?... Odota! Hattusi ja -oikea kenkäsi! Olen hukannut omani metsään." - -Lukia on jo varmaankin arvannut, että se oli yön lapsi Hagar, joka -oli käyttänyt Andromedan vastentahtoista lepoa hengittääksensä -maa-ilmaa laiturin lähellä ja oli siinä sattunut joutumaan tuohon -eriskummalliseen kohtaukseen. Ja Hagar oli oitis valmis. Avojaloin -ja ilman hattua juoksi hän sotaprikille kuningattaren käskyä -toimittamaan. - -Tämä käytti aikaansa järjestämällä pukuansa niin hyvään kuntoon kuin -tässä mahdollista oli, jotta hän siinä saattaisi esiintyä. Kristiina -piti yhtä paljon huolta kuninkaallisesta arvostansa, kuin hän oli -välinpitämätön vaatetuksestaan, milloin ankarat seura-elämän tavat -eivät sitä vaatineet. - -Siivoaminen oli niin kömpelösti ja kiireisesti tehty, kuin -odottaakkin sopi prinsessalta, joka ei ollut tottunut, auttamaan -itseänsä eikä sitä paitsi huolinut siitä miten se onnistui. Hame -pantiin kiinni ja rypyt oikaistiin muutamilla kiireillä käden -silityksillä, mutta siihen jäi kuitenkin sinne tänne joku heinän -korsi tahi lehti, joita metsässä oli tarttunut kiinni. Hiukset -sidottiin niin hyvin kuin hätätilassa kävi laatuun. Hagarin hattu -ja kenkä sopivat mainiosti, mutta kengässä oli sen ajan tavan -mukaan korko, ja Kristiina ei kärsinyt korkoja. Empimättä otti -hän jahtiveitsensä hameentaskustaan ja rupesi leikkaamaan korkoja -kengistä. Hän koetti juuri par'aikaa tuota vaivalloista työtä toimeen -saada, kun Hagar palasi Herman Flemingin parissa. - -"Vene odottaa teidän majesteettinne määräyksiä", ilmoitti Herman -herra tehden kunniaa kankean merimiehen tapaan. - -"Hyvä, minä olen oitis valmis", vastasi kuningatar huolettomasti -tervehtien. "Auta minua sinä... Mikä nimesi on?" - -"Hagar." - -"Auta minua tuota korkoa saamaan pois, kuules! Tuommoinen hassu -keksintö, jolla tehdään ihmisiä ontuviksi! Ja Hagar koetti -kuningattaren kanssa yhdistetyin voimin saada korkoa pois leikatuksi, -mutta se oli rautanauloilla kiinnitetty ja kesti kaikkia heidän -ponnistuksiansa vastaan. Heidän täytyi pyytää apuunsa kummastelevaa -merimiestä, jonka vihdoin onnistui saada tuo vastahakoinen esine pois -paikaltaan sillä menestyksellä, että kengästäkin kappale seurasi -mukana." - -"Nyt saatan kulkea", sanoi kuningatar, koetellen tyytyväisenä -kenkäänsä. "Kas tässä, avojalka!" Hän antoi Hagarille kultarahan. - -Hagar tunsi itsensä nöyryytetyksi. - -"Armollisen röökinän luvalla tahdon antaa tämän kauniin rahan -Norrköpingin köyhille", vastasi hän. - -"Oletko sinä ylpeä?" Ja Kristiina loi läpitunkevan ylenkatseellisen -silmäyksen ylpeytensä kilpailiaan. - -"Minun kenkäni ei ansaitsisi niin suurta kunniaa, jos se myytäisiin", -vastasi Hagar samalla, kun hän antoi takaisin kuninkaallisen -sormuksen. - -Kuningatar käänsi hänelle selkänsä ja tarttui Herman Flemingin -käsivarteen lähteäkseen pois. Samassa hän astui kirjan päälle. "Minä -olen hukannut _Tacitukseni_", sanoi hän. - -Fleming kumartui alas, otti kirjan ja kurkotti sen kuningattarelle. -"Tässä on Tacitus", sanoi hän hymyillen jäykällä tavallaan ja -katsahtaen Hagariin, sillä hän tunsi tuon märän esineen, jonka hän -oli nähnyt Andromedan keulanko kassa. - -"Mutta tämä ei ole _minun_ kirjani!" huudahti Kristiina. Tuo -roomalainen oli kauniimpiin kansiin sidottu, kuin hänen omansa. - -"Suokaa anteeksi", sanoi Hagar, "se on minun." Jos hän tässä hetkessä -olisi ilmaissut pienintäkään ylpeyttä tahi voitonriemua, olisivat -he taas törmänneet yhteen, sillä tuo oppinut kuningatar olisi yhtä -anteeksi antamattomana pitänyt oppinsa, kuin ylpeytensä kilpailua. -Mutta mitä Hagar tunsikin, ymmärsi hän sitä kuitenkin salata. Hänen -sanansa olivat koulutytön eikä mitään muuta. - -"_Sinäkö_ luet _Tacitusta_?" kysyi kuningatar; -- saman kysymyksen -oli Fleming tehnyt. - -"Siinä on paljon, jota minä en vielä ymmärrä oikein", vastasi hän -kyllä järkevästi. Tacitus on aina syvälle menevien ajatustensa ja -lyhyen lause-tapansa vuoksi kuulunut roomalaisten aikakirjojen -vaikeimmin käsitettäviin kirjoittajiin. Kristiina tiesi sen omasta -kokemuksestaan. - -"Sinä saatat seurata minua kaupunkiin", sanoi hän, ollen -silmänräpäyksessä jälleen suopeammalla tuulella. "Minä tahdon nähdä, -mitenkä sinä selviät tuosta vänkelästä herrasta." - -Nähtyänsä etäällä muutamia ratsastajia, kiirehti kuningatar -askeleitansa. Hetkisen kuluttua istui hän veneessä joka reippaasti, -soudettuna vei hänet Norrköpingiin. Flemingillä ja muutamilla -merisotamiehillä oli kunnia saattaa häntä kaupunkiin. Hagarille -suotiin sija veneen keulatuhdolle ja hän sai vastata muutamiin -vähäpätöisiin kysymyksiin, joita kuningatar hänen henkilöään -koskevista asioista suvaitsi kysyä. Vastaukset unohtuivat yhtä pian -kuin kysymyksetkin; meren lastu oli taas tuuli-ajolla tuntemattomilla -laineilla. - -Presidentti Kurki perheineen oli juuri äsken herkullista päivällistä -syödessään koettanut palauttaa voimiansa merimatkan vaivojen perästä, -kun he hämmästyivät palvelusväen huudosta, että kuningatar oli -lastisillalla. Kentiesi hän vielä kunnioittaisi prikiä vierailullaan. -Mitäpä he tekisivät, näin _deshabillé_, jokapäiväisissä puvuissaan -kun olivat? He uskalsivat lähteä kannelle kurkistamaan ja ennättivät -juuri aikoinaan nähdäkseen nenäliinan viittauksen, veneen -keulankokasta, kun kuninkaallinen vieras jo oli kaukana ulkona -Bråvikin laineilla. - -"Se on Hagar!" huudahti pieni Katariina Kurki, joka kymmenen vuotta -myöhemmin tuli kuningattaren hovineideksi. - -"Hagar? Mahdotonta", vakuutti presidentti. - -"Hän on mäellä tuolla metsässä. Olen lähettänyt Papen häntä hakemaan -ruoalle." - -"Sinä et koskaan ole milläsikään hänen huolimattomuudestansa", sanoi -presidentin rouva. - -"Täällä tulee Pape... Noh?" - -"Hagar käski minun ilmoittaa hänen armollensa, että hän oli saanut -käskyn seurata kuningatarta kaupunkiin. Minä vaivoin ennätin viskata -hänelle kenkäparin", -- selitti hovimestari, joka nyt oli jälleen -saavuttanut koko virkaolentonsa arvoisuuden. - -Presidentti ei saattanut olla hymyilemättä. "Sofia", sanoi hän -puolisolleen, "minä en ihmettelisi, jos sattumus kerran olisi vienyt -nuo tytön tyngät yhteen. He ovat kuin yhdestä sulattimesta valetut -ja sitä paitsi syntyneet samana yönä. Mutta jollen heitä väärin -tunne, olen varma siitä, ett'eivät kauvan sovussa pysy. Kuningatar -ja mustalaistyttö! Sallimus saattaa välistä laskea hyvin kummallista -leikkiä... Pape, hanki luotettava vene! Me annamme soutaa itsemme -Norrköpingiin." - - - - -3. Spartalaisia. - - - Älä kadehdi kuningatarta! Minä tiedän sen nyt... - olen tehnyt ensi kokeeni tänään. - -Paitsi Kristiinan kuutta ensimäistä lapsuuden vuotta on ehkä hänen -kuudestoista vuotensa 1642, se joka tämän kuningattaren kirjavasta -elämästä on vähimmän tunnettu ja josta on vähimmän puhuttu. Hän ei -enään ollut se ihmelapsi, joka herätti suurta huomiota eikä vielä se -nuori impi, joka pian oli kummastuttava maailmaa. Hänen opintonsa -oli lopetettu, hänen luonteensa oli kehityksessään. Hän oli perivä -kruunun, mikä jokaisen voiton perästä sai suuremman loiston, mutta -hän ei sitä vielä kantanut, sen valta kuului vielä valtakunnan -hoitajille; hän itse seisoi sen varjossa odottamassa. Hänen -henkilönsä näytti joutuvan unohdukseen hänen arvonsa takia, jota ei -saatettu unohtaa. Kaikkein silmät olivat luotu Saksan sotaa kohden, -Torstensonin taisteluihin, vaaroihin ja voittoihin, ranskalaiseen -liittoon ja Tanskanmaan epäiltävään käytökseen. Mutta juuri tänä -Kristiinan kuudentenatoista vuotena tapahtui hänessä itsessään se -huomaamaton, vaan tärkeä muutos, joka luonnonlain voimalla siirsi -kuningatarlapsen, aivan kuten muutkin hänen ikäisensä, aamuruskosta -täydelliseen päivän valoon, lapsuuden unelmista ja mielipiteistä -nuoruuden kohinaan, joka on täynnä hehkuvaa elinvoimaa. - -Norrköping, joka sijaitsee siinä, missä Motalan joki laskee -Bråvikiin, oli ennen Kustaa II Aadolfin aikaa ainoastaan varakkaitten -itägötalaisten markkinapaikkana, mutta kasvoi Louis de Geerin, -kuninkaallisten oikeuksien, sekä edullisen asemansa kautta -pikaa Ruotsin etevimmäksi tehdaskaupungiksi. Sen 4,000 asukasta -olivat ikään kuin puusta pudonneet siihen aikaan tapahtuneen -kuninkaallisen vierailun takia. Ala-ikäinen Kristiina kuningatar -oli siinä iässä, että hänen täytyi tutustua valtakuntaansa sekä sen -edistyttämislähteisiin. Hän läksi Norrköpingiin ja mukanaan oli -hänellä valtiokansleri, useita neuvoston jäseniä, ylihovimestaritar -Beata Oxenstjerna, joka oli naimisissa Kaarlo Bonden kanssa, sekä -orpanansa pfaltzkreivitär Maria Eufrosyne, yhdenikäisensä, neiti -Ebba Sparre sekä lukuisa seurue. Näinä päivinä ajateltiin huvia ja -hyötyä. Kuningatar tarkasteli rautatyölaitoksia, haarniskapajaa ja -tehtaita sekä muita huomattavia paikkoja. Hän oli tiedonhaluinen ja -kyseli lakkaamatta, hän tahtoi tietää, millä tavoin ruotsalaista -rautaa valmistettaessa tuo kummallinen jalostuttamistyö toimitettiin. -Vihdoin hän väsyi, aivan kuten muutkin hänen ikäisensä, ja silloin -pantiin toimeen hänen huviksensa Kolmordenin metsästysretki. - -Miten se päättyi, tunnemme jo. Kammariherra Klaus Wrangel, joka -jahtia johti, tahtoi ajella hirviä, mutta metsä oli liika lavea -ja aika liian lyhyt. Tyydyttiin siis jäniksiin. Kuningatar ampui -satulassaan istuen jäniksen, joka juoksi täyttä vauhtia. Siinä -ei ollut kyllä, hän havaitsi ketun, kettu petti hänen, hän petti -metsästysseuransa, ja tämän loppu oli kuperkeikka. - -Kun Kristiina palasi kaupunkiin, näytti hän kalpealta ja uupuneelta. -Ei se ollutkaan lastenleikkiä, tuo putoaminen satulasta sekä -jalustimissa laahaaminen. Hän ei ensi innossaan ollut minänsäkään -olevinaan, kun hän tahtoi pilkata takaa-ajajoitaan. Mutta kun -jännitys oli ohitse, vei luonto voiton. Hänen päätänsä, selkäänsä -ja rintaansa kolotti sanomattomasti. Vilkkaassa mielikuvituksessaan -luuli hän, että häneltä kylkiluu oli taittunut. Vaivoin hän Flemingin -avulla saattoi kulkea tuon lyhyen matkan satamalaiturilta torin -varrella olevaan de Geerin taloon, jossa hän asui. - -Täällä hän herätti kovaa hämmästystä ja rouva Beata Oxenstjerna otti -hänen hoitoonsa. Kristiina ei rakastanut tätä kurittajaansa, jolla -perheen-emännän kaikkien avujen ohessa myöskin oli karkea käytös, -ja joka ei koettanutkaan salata, että hän vastenmielisesti alistui -tätä vallanpitäjien hänelle uskomaa arkaa tehtävää toimittamaan. -Koko hoviväki tuli liikkeelle ja pelästyi vielä lisäksi, kun -metsästäjät palasivat takaisin, jotka eivät tietäneet kuningattaren -putoamisesta hevosen selästä eikä hänen katoamisensa syytä, mutta -sitä paremmin Kolmordenin huonon maineen. Sven Akselson oli puhunut -epäselviä sanoja jostakin, joka olisi tapahtunut vuorenrotkossa. -Sen piti tapahtuneen, mutta ei kuitenkaan tapahtunutkaan: Siitä ei -kukaan viisastunut. Hovilääkäriä lähetettiin tuomaan ja hän määräsi -suonen iskemistä. Kylkiluista ei ollut yksikään poikki, mutta useita -raamukkeita havaittiin selässä ja olkapäissä sekä mustelma oikeassa -ohimossa. Kristiina ei tahtonut ilmoittaa, mistä hän ne oli saanut. -Ei kenenkään pitänyt iloitseman siitä, että hän oli oikullisuudestaan -tullut rangaistuksi. - -Ruhtinatar Maria Eufrosyne oli myöskin levottomuudesta ja pelosta -varsin pahoin voipa. Ne molemmat kammarineitsyet, jotka seurasivat -mukana kuningattaren lähintä palvelusta varten, olivat puolikuolleina -kovan ratsastuksen ja pelästyksen takia. Tuima oli löydetty syömässä -eräällä metsänrinteellä. Kummallisia huhuja kulki suusta suuhun. -Kersti röökinä oli viety peikkojen luolaan, tahi vaivoin päässyt -sissien kynsistä. Hän oli tullut lumotuksi, -- "muserretuksi", kuten -sanantapa kansankielellä kuului. Metsästäjien muistiin johtui nyt -se vieras tyttö, joka heitä oli saattanut harhateille Åbyhyn ja he -pitivät häntä jotenkin epäluulon-alaisena. Häntä tuli kuulustella. -Mutta mistä hänen löytäisi? - -Häntä ei kaukaa tarvinnutkaan etsiä. Ei kenelläkään ollut aikaa -muistella Hagaria. Tuntemattomana vieraassa maassa, ei hän uskaltanut -tunkea kuningattaren asuntoon, vaan istui talon portailla odottaen -uusia käskyjä. Siinä Sven Akselson hänen näki ja tunsi. Hän kyllä -vielä muisti, että Tuima oli pelästynyt siinä paikassa, jossa tyttö -oli seisonut pähkinäpensaan luona. - -Hagaria äkkiarvaamatta valmistaumattomana kyseltiin, mutta hän ei -vastannut mitään. Hän muisti kuningattaren hartaan toivon, että hänen -seikkailunsa ei tulisi tunnetuksi sekä salasi järkähtämättömänä -kaikki muut asiat, paitsi sen, että hän oli saanut käskyn seurata -kuningatarta kaupunkiin. - -Hän vietiin Beata rouvan luo, joka luuli häntä suomalaiseksi -kammarineitsyeksi. "No niin", sanoi tuo ankara rouva, saatuansa -Hagarin henkilöstä ne tiedot, joita hän luuli tarvitsevansa. "Sinä -olet suomalainen, sinä? Tiedätkö, mitä sinusta puhutaan? Sanotaan, -että sinä olet velho, ja olet käyttänyt pahoja juonia. Mutta -tiedätkö, miten velhoja rangaistaan? Niitä vitsoilla ruoskitaan ja -lavalla poltetaan. Ajattele sitä, sinä ilkipintainen elävä; älä -valehtele, vastaa kysymyksiini! Mitä Kersti röökinälle metsässä -tapahtui? Mitä varten hänen hevosensa tyhjin satuloin löydettiin? -Miksikä Klaus herralle valehtelit, että röökinä oli ratsastanut -Åbyhyn päin?" - -"Minä luulin metsästäjien tarkoittavan hänelle jotakin pahaa", -vastasi tyttö viimeiseen kysymykseen sekä oli toisiin puuttumatta. - -"No, entä sitten! Minä tahdon tietää mitä varten röökinä on -haavoitettu, ja kuka häntä on haavoittanut." - -"Hän on ehkä puita vasten loukannut itsensä. Siellä Kolmordenin -metsässä on vaikea ratsastaa." - -"Turhia puheita! Sinä tiedät enemmän, kuin tahdot ilmoittaa. Saanko -vastauksen vai enkö?" - -Hagar oli vaiti. - -"Akselson, tuo vitsa!" - -Akselson ei ollutkaan hidas tuomaan pähkinä-vitsaa, joka siihen -aikaan aina oli saatavissa luvallista kotikuria varten. "Noh", sanoi -Beata rouva tarkoittavasti, "saanko nyt vastausta?" - -Hagar oli yhä vieläkin vaiti. Se, joka muistaa Hagaria ja Bennua -siitä ajasta, jolloin Kaskaksen torpassa olivat, tietää, ett'ei -Dordei milloinkaan uskaltanut heitä vitsalla uhata, koska he siitä -kävivät tuhatta hullummiksi. - -"Apollonia", jatkoi Beata rouva vahva-kouraiselle kyökkipiialle, joka -uteliaana seisoi ovella, puolittain pelästyneenä, puolittain iloiten -siitä, että tuo nuori velho saisi ansaitun kurituksen, "avaa tytön -hame ja paljasta hänen hartiansa!" - -Apollonia läheni. Hagar juoksi takaisin päin, tarttui kaiteeseen, -joka oli seinän ääressä, ja huusi: "Koetappas koskea minuun! Minä -olen täällä kuningattaren käskystä, eikä kenelläkään muulla ole -oikeutta kuulustella ja kysellä minua!" - -Kuningatar oli kyllä vielä ala-ikäinen ja ylihovimestarittarensa -hoidon alainen, mutta hän oli kuitenkin kuningatar. Beata rouva -mietiskeli. "Vie noidanpenikka kellariin, ja salpaa ovi! Hän pyytää -tutkimusta; sitä hänen saaman pitää, että korvissaan vinkuu. -Sinä siellä", lisäsi hän tytölle, "muista piiskuria! Ja muista -polttolavaa! Ja kun olet harkinnut asiaa, saat koputtaa kattoon! -Kyökkiin se kyllä kuuluu, ja minä tahdon sitte katsoa, mitä -puolestasi tehdä saatan." - -Hagar vietiin ynseänä, mutta vastusta tekemättä talon kellariin, -jonka kostean holvin alla hän tuskin oikoisena saattoi seisoa, ja -suljettiin sinne parannukselle. Beata rouva toivoi, että hän piankin -nöyrtyisi. Aateliset edut antoivat tälle ankaralle, mutta oikeutta -rakastavalle rouvalle tuomiovallan, johon ei kuningasvaltakaan -saattanut koskea. Kerrotaan juuri 1642 vuosiluvulta, että -valtiokansleri oli antanut rangaista erästä palveliaa, vaikka -kuningatar oli rukoillut hänen puolestaan. - -Kristiina makasi kuumeessa, joka enemmän oli syntynyt hermojen -kiihotuksesta, kuin ruumiin ulkonaisista tahi sisällisistä vammoista. -Ebba Sparre istui kuninkaallisen ystävänsä vieressä. -- "Kärsitkö -kovin?" kysyi hän, pestessään lyijyvedellä naarmua joka oli -haavoitetun oikeanpuolisessa olkapäässä, se olikin vasenta nähtävästi -korkeampi. Tuo kaunis Ebba sinutteli kuningatarta, kun kahden kesken -olivat. - -"En yhtään", sanoi Kristiina. "Minä ennätin kuitenkin kaupunkiin -ennen teitä." - -"Mutta hirveästi sinä meitä pelästytit! Dora on vuoteen omana, -Sidonia sylkee verta. Neito raukat ratsastivat itsensä kuoliaaksi. -Miksikä sinä meistä ratsastit pois?" - -"Miksikä ei Wrangel ajanut esiin hirveä? Väsyyhän noihin kurjiin -jäniksiin. Minä havaitsin ketun, ja sitten... minua halutti itse -olla otuksena. Onhan hyvä totuttaa itseänsä. Monet koirat kruunua -nalkuttavat." - -"Suo minun hautoa ohimoitasi! Mistä sait tuon sinermän?" - -"Minä metsänhaltialle annoin korville, ja hän on luultavasti minua -kynsäissyt." - -Ebban hämmästynyt katsanto osotti, ett'ei hän tuota aivan -mahdottomana pitänyt, kun samassa heidän puheensa keskeytyi, -Beata rouvan tullessa sisälle. Hän katsoi tarpeelliseksi kieltää -kuumesairasta puhumasta. - -"Lääkäri", kuiskasi hän Ebballe, "tahtoo tietää, mihinkä ja miten -kuningatar on itseänsä loukannut. Onko hän sinulle ilmaissut mitään?" - -"Hän sanoo metsänhaltian häntä kynsäisseen", vastasi Ebba Sparre -viattomasti. - -"Hullutusta! Vaan meidän päivinämmehän usein kuulee puhuttavan noidan -tempuista. Minä olen ottanut epäluulonalaisen henkilön talteen; älä -puhu siitä mitään! Sairas täytyy jättää rauhaan." - -Ikään kuin tämän määräyksen ivaksi, ilmoitettiin hetken kuluttua, -että valtiokansleri oli tullut eikä häntä saatettu estää kuningatarta -tapaamasta. - -Tuo kuuluisa Aksel Oxenstjerna, kuningas ilman nimeä, oli siihen -aikaan 59 vuotias. Hän oli pitkävartaloinen ja voimakas, hiukset -harmaat, otsa korkea, silmät siniset ja hänen poskissaan hehkui -vielä nuoruuden heleä puna. Hyvin saattoi käsittää, että tämä mies -osasi käskeä: hänpä oli "se akseli, jonka ympäri maailma (lue: hänen -aikakautensa) pyöri"; mutta hän saattoi myöskin olla persoonallisesti -rakastettava, ja kuninkaallista perhettä kohtaan oli hän sitä -ainakin. Hänen oli jo täytynyt sanoa montakin karvasta totuutta -nuorelle kuningattarellensa ja hänen tuli myöhemmin sanoa hänelle -vielä paljoa enemmän; mutta hän ei milloinkaan unhottanut, että hän -puhui "suuren Kustaa Aadolfin tyttärelle". - -Valtiokansleri ei salannut sitä, että hän oli tyytymätön Kristiinan -ajattelemattomaan metsästysseikkailuun, vaan tuli hänelle sitä -ilmoittamaan. - -"Minä havaitsen", sanoi hän, "suurella mielipahalla teidän -majesteettinne epäterveyden. Sepä nyt on tullut noitten -vahingollisten huvien seuraukseksi, enkä tiedä muuta neuvoa, -kuin että otetaan opiksi toistaiseksi se, mitä nyt ei enään -voi tekemättömäksi tehdä. Teidän majesteettinne on myöskin nyt -onnellisesti siihen ikään tullut, jolloin järjen tulee vallita -ja itse tiedätte, kuinka kallis ja suuriarvoinen teidän korkea -persoonanne on koko valtakunnan menestymiselle. Ei todellakaan -löydy Ruotsin metsissä yhtäkään niin jaloa metsän-eläintä, että -se olisi ainoankaan naarmun arvoinen, joka teissä on, sillä -joll'ette nuoruuden rohkeassa innossa varokkaan omaa ihoanne, tulee -teidän kuitenkin ajatella, että koko ruumiillanne ja sielullanne -olette Jumalan ja Ruotsin kansan oma. Enkä ole minä tätä sanonut -pahoittaakseni teidän mieltänne, armollinen röökinä, koska te itse -kärsitte vahingostanne, josta minä nyt toivon ja Jumalaa rukoilen, -että piankin iloksemme pääsisitte. Vaan ottakaa se tulevaisuutta -varten varoitukseksi suosiolla vastaan, samati kuin sen teille -rakkaudesta, velvollisella arvonannolla sanonut on teidän ja teidän -suuren isänne uskollinen palvella, joka ei mitään parempaa tiedä, -kuin että hänen armollinen kuningattarensa tulisi onnelliseen -hallitukseen täällä ajassa ja sen perästä valittuin rauhaan." - -Tämän jälkeen hän lempeästi hymyillen suuteli kuningattaren kättä, -ikään kuin anteeksi anoen, mitä hänen neuvossaan ehkä oli ollut -loukkaavaa. Aksel Oxenstjerna oli niin tottunut punnitsemaan -sanojansa, jotka tähän aikaan painoivat paljon Euroopan vaa'assa, -ettei meidän päiviemme pikakirjoittajien eikä kirjanpainajien olisi -tarvinnut panna kirjaintakaan lisäksi. Jos kuolevaisten joukossa -löytyi ainoakaan, jota kohtaan tuo isätön Kristiina saattoi, -ja jota kohtaan hänen tuli tuntea tyttären rakkautta, oli tämä -mies todellakin sellainen. Hän ei ainoastaan ollut etevin hänen -holhojistaan, joka oli kantanut hänen kruununsa taakkaa, vaan hän -oli aina kuningattaren ensimmäisistä lapsuuden ajoista ollut hänen -isällisenä neuvonantajanaan. Ja Kristiina ei saattanut olla häntä -kunnioittamatta; hän oli todellakin ainoa, jonka edessä Kristiinan -omapäinen luonne taipui, ainoa, jota hän -- ei ainakaan vielä -- -uskaltanut vastustaa. Mutta rakastaa häntä kuten isää, taipua -tyttären vapaa-ehtoisella tottelevaisuudella hänen neuvojensa -mukaan, sitä ei hän taitanut. Siksi oli Oxenstjerna liiaksi paljon -Kristiinaa etevämpi, ja selitys Kristiinan arvotuksen tapaiseen -luontoon, sellaisena, joksi se alkoi muodostua hänen kuudentenatoista -vuotenansa, oli juuri siinä, ett'ei hän kärsinyt ketään rinnallansa, -vielä vähemmän itseään etevämpänä. Hän saattoi kunnioittaa, pitää -arvossa, ihailla, rakastaa toista tahi toista, jonka hän luuli -rakkauttansa tahi kunnioitustansa ansainneeksi, ja ne ovat paljo -erehtyneet, jotka ovat sanoneet, ettei hän koskaan voinut rakastaa -ketään eikä mitään muuta paitsi itseään. Mutta sitä hän saattoi -tehdä ainoastaan sillä ehdolla, että tuo kukaan eli mikään oli häntä -heikompi. Jos tahtoi nousta hänen suosioonsa, silloin ei ainoastaan -saanut näyttää niitä ominaisuuksia, joita hän piti korkeimmassa -arvossa, miltei tärkeämpi oli, että asettui häntä alemmaksi, se -hänen suosionsa menetti, joka tahtoi olla tasa-arvossa hänen -kanssaan tahi häntä etevämpi. Hän ei vaatinut alammaisuutta, vaikka -hänen luonteensa kiivaudessa välistä siltä näytti, sillä orjakin -saattoi nöyryyttää itseänsä ja hän ylenkatsoi orjia. Hän tarvitsi ja -tahtoi olla tuo "verraton", joksi hän sitten tuli, siinä sana, joka -ilmilausuu hänen yksinäisen suuruutensa. - -Kristiina nousi istualle ja vastasi huolettomalla äänellä, joka ei -puhunut samaa, kuin hänen kuumeentapaisesti kiiltävät silmänsä: - -"Minä ratsastin liian kiireesti, olen vain väsynyt, se menee pian -ohitse." - -Valtiokansleri katseli häntä tutkistellen. Hän pelkäsi, että -Kristiina ehkä saisi uudestaan äkkinäisen kivun puuskan, sellaisen, -joka usein häntä vaivasi hänen kasvavalla iällään. - -"Nyt on paras pysyä levossa", varoitti hän. "Kommissarius De Geer -odottaa tuolla ulkona, saadaksensa tietää, kuinka terveytenne -laita on. Hänen alammainen toivonsa on, saada kunnian vastaanottaa -armollisen kuningattarensa huomenna vieraana Finspångissa. Minä -vastaan hänelle, että tämä on toistaiseksi jätettävä, sillä matka -tuottaisi haittaa." - -"Suvaitkaa, teidän lemmellisyytenne, vastata kommisariukselle, että -minä ilolla otan vastaan hänen kutsumuksensa huomiseksi", lausui hän. -"Onko sotamarsalkka Horn saapunut Norrköpingiin? Muistaakseni häntä -tänään odotetaan." - -"Hän saapui tänne tänään", vastasi valtiokansleri, hämmästyneenä -tuosta, kun näki sairaan noin äkkiä voimistuvan. - -"Minä toivon näkeväni hänen, teidän ja De Geerin tänä ehtoona -illallis-aterialla klo 7." - -"Ei, sitä teidän majesteettinne nykyinen heikkous ei millään muotoa -salli", muistutti Oxenstjerna. - -"Mitä? Teidän lemmellisyytenne tahtoo, että noin etevän sankarin, -joka äsken on Sveitsissä, Hollannissa ja Ranskassa otettu vastaan -suurilla kunnian-osotuksilla, paluumatkallaan täytyisi odottaa, -päästäksensä minun puheilleni! Hän ei ole Ruotsissa ollut -kolmeentoista vuoteen, enkä minä saata häntä muistaa; minä olin -lapsi, kun hän lähti sotaan. Kutsukaa häntä illallis-aterialle; minä -olen täydellisen terve. Ja asessori Stjernhjelm, eikö hän eilen -saapunut tänne Tartosta? Minä toivon saavani nähdä hänet myöskin. Hän -tulee nyt olemaan valtakuntamme muinaislöytöjen tutkia. Minä tahdon -häneltä kysyä, saattaako hän asettaa uuteen kuntoon Stäketin. Nuot -rauniot ovat kummalliset; olin vähällä saada niskani poikki, kun -kävin siellä kesällä." - -Kuningatar puhui pikaa ja kärsimättömästi; kuumetta oli sanoissakin. -Valtiokansleri vaihtoi silmäyksiä sisarensa kanssa, jonka levottomuus -kuningattaren suhteen nähtävästi ilmaantui, mutta katsoi parhaaksi -olla Kristiinalle vastaansanomatta _tällä haavaa_. Kuume olisi -saattanut käydä kovemmaksi. Siis päätettiin, että mainitut -kolme herraa kutsuttaisiin hovi-aterialle samana iltana, ja jos -kuningatar, kuten arvata saattoi, olisi estetty olemasta läsnä, niin -valtiokansleri sekä hänen sisarensa osottaisivat kunniaa vieraille. - -Mutta hän oli läsnä. Hän ei _tahtonut_ olla kipeänä, hän ei -_tahtonut_ olla satulasta viskattuna, hän ei _tahtonut_, että -luultaisiin hänen saaneen rangaistusta ajattelemattomasta -ratsastuksestaan. Ei kukaan saisi aavistaa, miten vilunväreet kävivät -hänen jäsenissään eikä miten uuvuttava voimattomuus kerta toisensa -perästä häntä pyörrytti niin, että oli tainnoksiin menemäisillään. -Hän oli antanut pukeakkin itsensä tavallista huolellisemmin. Hän -puhui paljon, ehkä liian paljon, mutta hän puhui viisaasti, ja missä -aine sen salli, myöskin sukkeluuksia pistellen. Tässä nähtiin ensi -kerran se Kristiina, joka oli maailmaa hämmästyttävä. Valtiokansleri -kuunteli häntä ihmetellen, ja kaikki muut ihastuksella. Hän oli -muutamien tuntien kuluessa ikään kuin kasvanut. Kuningatar-lapsi -näytti jonkun äkki-arvaamattoman käänteen kautta muuttuneen -kuningatar-neidoksi. - -Presidentti Kurki, joka heti tultuansa kiirehti osottamaan kunniaa -näille ylhäisille matkustajille tervehtimällä heitä, kutsuttiin -myöskin hovi-illallisille, jotka olivat valmistetut 14 hengelle. -Norrköpingillä oli se harvinainen onni, että näki kuningattarensa -ympärille koottuna viisi miestä, jotka jo olivat ja vielä edeskin -päin tulivat olemaan viiden yhteiskunnallisen suunnan etevimpinä -edustajina: valtiohoidon, sodan, lainkäytön, teollisuuden ja -kirjallisuuden. - -Tänä iltana teki viidentoista-vuotias prinsessa näytekokeen, ja missä -tilassa! Hänen oikealla puolellaan istui valtiokansleri ja vasemmalla -sotamarsalkka Horn. Näitten naapurien vieressä ei hän millään muotoa -tahtonut näyttää mitään heikkoutta, mutta oli varovaisuuden vuoksi -pitänyt takanaan Ebba Sparren lähinnä palvelevana hovineitona. Tuon -tuostakin nojasi hän ystävänsä olkaa vasten, ikäänkuin kuiskatakseen -hänelle jotakin määräystä, vaikka hän todellisuudessa tarvitsi tukea, -jotta heikkoutensa ei tulisi ilmi. - -Siinä puhuttiin sodasta, Torstensonin matkasta Olmützia vastaan -sekä tulevan suuren taistelun mahdollisuudesta; tämä oli kuukautta -ennen Breitenfeldin toista tappelua. Horn oli äsken kieltäytynyt -myöntymästä Venedigin tasavallan kunniaa tuottavaan tarjoumukseen, -että hän ylipäällikkönä johtaisi sen sotajoukkoja turkkilaisia -vastaan. Kristiina lausui leikillisesti, että niin halusta kuin hän -tahtoikin nähdä sotamarsalkkaa Ruotsissa, olisi hän kuitenkin vielä -halukkaammin tahtonut nähdä häntä Konstantinopolissa. - -"Mutta ei kuitenkaan vankina", virkkoi Horn. "Teitä saattaa sulkea -sisään, vaan ei koskaan kukistaa", vastasi kuningatar. "Teidän -elämänne on satu. Haltiat pitävät teitä teljettynä vuorissaan -seitsemän vuotta, ja te palaatte nuorentuneena uusiin mainetöihin." - -"Tottumus tekee ihmeitä", vastasi Horn hymyillen. "Suomalaiset pirtit -ja saksalaiset kenttä-olot ovat siitä hyvät, etteivät pilaa meitä -pehmeillä vuoteilla." - -"Älkää sitä sanoko, sotamarsalkka! Te sekä teidän maamiehenne -lämmittelette halusta itseänne valkean ääressä. Teillä oli kylläkin -kuuma Breitenfeldin luona, mutta siellä olittekin kuninkaan oikeana -kätenä." - -"Minun mielestäni sotilaan on parempi kadottaa oikea kätensä, -kuin nähdä sitä kahleissa", vastasi sotamarsalkka. "Pahinta oli -Ingolstadtissa, ett'en saanut taistella nuoren kuningattareni -puolesta. Kerran", lisäsi hän, "olin niin onnellinen, että sain -tehdä teidän majesteetillenne palveluksen. Se oli silloin, kun -kunniakseni sain luottamustoimen pyytää Brandenburgin prinsessaa -kuningas-vainajalle, teidän suurelle isällenne." - -"Kun minä tulen kuudenkymmenen vuotiaaksi", vastasi Kristiina samaan -tapaan, "kiitän minä teitä olemuksestani, jos se silloin on osottanut -kiitosta ansainneensa." - -Kustaa Horn oli nyt viidenkymmenen vuoden vanha, hän ei ollut -pitkävartaloinen, mutta roteva ruumiiltaan, hiukset pitkät, -ruskeat ja kähäräiset, silmät ruskeat ja lempeät, otsa kalpea, -iho keltaisen kalpea, viikset lyhyet ja hänen kasvonsa ilmaisivat -melkein surullista vakavuutta, jossa hymyily, joka nyt hänen muotoaan -kirkastutti, oli yhtä miellyttävä kuin harvinainen vieras. Nuo -suomalaisten pirtit, jotka kuuluivat hänen lapsuutensa muistoihin, -olivat painaneet häneen poistumattoman leimansa kansasta, - - "min urheus, min vakavuus, - min miehuus kuolon voittaa." - -Hollantilainen Louis De Geer, joka nyt oli 53 vuotias ja vuoden -ollut ruotsalaisena aatelismiehenä, oli luonnon vakavuudessa ja -teeskentelemättömässä hurskaudessa Hornin sielunheimolainen, -mutta muuten hänen vastakohtansa, aivan kuten sota on rauhan -vastakohta. Hänen yllään oli rikkaan porvarin pitkä, musta, visusti -kiinninapitettu samettinuttu ja leveä, sileä kaulusta, josta -kaksi silkkitupsua riippui. Muutama ohut kähärä korvien luona, -huolellisesti leikattu täysparta ja musta patalakki paljaalla -päälaella, ympäröivät hänen korkeaa otsaansa, hieno-ihoisia poskiansa -ja viisaita, hyväntahtoisia, levollisia silmiänsä. Hänen olennossaan -oli jotakin vaatimatonta ja enemmän itsekseen olevaa: siinä näki -edessään hiljaisen kauppiaan, joka lakkaamatta odotteli ajan -vaiheita ja osasi niitä käyttää, mutta joka samalla myöskin herätti -luottamusta sen rehellisyyden ja lujuuden kautta, joka hänessä -kuvautui. Hän oli nyt juuri kaupoissa kruunun kanssa, ostaaksensa -Finspångin, joka hänellä oli arennilla ollut vuodesta 1618, ja sen -lisäksi vielä nuo mahtavat, Dannemoran ympärillä olevat rautatehtaat. -Sellaista mahtavaa rautateollisuuden harjoittajaa ei Ruotsi vielä -siihen aikaan ollut milloinkaan nähnyt. Jos hän tunsi arvonsa, ei se -myöskään hallitsevilta jäänyt huomaamattomiin. - -"Te tahdotte ostaa itsellenne parhaat kartanot, mitä Ruotsissa on", -sanoi kuningatar leikillään De Geerille. - -"Kun minä ne arennille otin, olivat ne huonoimmat, mitä Ruotsissa -löytyi", vastasi kauppias levollisesti. - -"Herra De Geer ei ole tyytyväinen Ruotsiin", virkkoi Oxenstjerna yhtä -levollisesti. "Hän harjoittaa kauppaa Guinea-rannikoilla ja tarjoo -meille Afrikan pantavaksi Ruotsin vallan alle." - -Kristiinan tunteita tenhosi kaikki, mikä oli suurenmoista. - -"Hyvä, herra De Geer", sanoi hän. "Pitäkää sananne, niin saattopa -nähdä, ett'emme ole yhtä mustia, kuin uudet alammaisemme. Teidän -herttuallinen kilpenne pitää koristettaman kullasta valetulla -murjaanilla." - -"Siinä, missä Jumala armonsa antaa", vastasi kauppias, "saatetaan -jotakin tehdä järjellä ja rahalla. Minä tiedän Euroopassa ainoastaan -yhden miehen, joka olisi kyllin viisas ja kylliksi rikas pannaksensa -valtansa alle Afrikan, ja se mies on juutalainen." - -"Mitä? Uusi Salomoko?" - -"Ruben Zevi Regensburgissa." - -"Hänen tunnemme aivan hyvin", nauroi valtiokansleri. "Hän oli -tyytynyt 30 prosenttiin pienistä taskuveloistamme; saattaa toisessa -tilaisuudessa pyytää 50. Ei, teidän vapaasukuisuutenne, me olemme -vastaiseksi tyytyväisiä Eurooppaamme, kun ainoastaan taitaisimme sitä -taitavasti nauttia ja hoitaa, mutta kun tarvitsemme enemmän, tahdomme -juuri teidät Afrikaan lähettää." - -Asessori Stjernhjelm, joka vuonna 1631 oli saanut helisevän aatelisen -nimensä yksinkertaisen Yrjö Olavinpojan sijasta, kuului tuumivan, -että, jos Ruotsin valtakunta hallittavaksensa ottaisi murjaaneja ja -pakanoita, ei juutalaisetkaan rahakukkaroineen olisi ylenkatsottavia. -Stjernhjelm oli nyt 54 vuotinen, tunnettu oppineeksi, teräväpäiseksi -ja teräväkieliseksi tuomariksi, sekä muinais-olojen kertoiliaksi, -mutta oli tähän asti melkein tuntematon runoiltana. Hänen yllään oli -tuomarin avara, pitkä takki, sekä kuten De Geerilläkin, patalakki -päässä. Hiukset riippuivat tuuheina molemmin puolin päätä; viikset ja -puoliparta antoivat hänelle ankaran muodon. - -Presidentti Kurki yhtyi vastustamaan juutalaisia. He olivat oikeuksia -vailla Roomalaisessa valtakunnassa ja muualla yhteiskunnallisissa -suhteissa ahtaalle ahdattuina. De Geer muistutti, että juutalaiset -Hollannissa tekivät rahakauppiaina hyvää apua. Keskustelu kävi -vilkkaasti. Ei kukaan huomannut, että kuningattaren kasvoissa -väri vaihteli sekä että hän usein katkaisi puheensa ikään kuin -hengittääksensä. - -Hän oli Stjernhjelmin kanssa alkanut keskustelua Stäketistä ja sen -historiasta, kun hän äkkiä tarttui kovasti Ebba Sparren käsivarteen -kesken lausetta. Beata rouva, jonka terävät silmät aina olivat -varuillaan, huomasi liikkeen, hän nousi pöydän äärestä ja läheni -kuningatarta. Kaikki katsoivat sinne päin, illallisvieraat loivat -kysyvät silmäykset toisiinsa. - -Mitä oli tämä? Eikö kuningatar voinut hyvin?... Se kesti ainoastaan -muutaman sekunnin. Itse valtiokansleri, joka istui lähinnä, ei -ennättänyt huolestunutta kysymystä tehdä, ennenkuin Kristiina, yhtä -kalpeana kuin hän äsken oli ollut punaisena, jatkoi keskustelua -entisellä leikillisellä tavallaan. - -"Älkää kieltäkö, asessori, että Stäketissä kummittelee! Onko se -Kustaa Trolle, joka siellä aaveilee? Sitä asessorin tulisi tietää, -joka itse pitää _spiritus familiarista_ ja niin sanoakseni tuntee -kaikki salaiset asiat. Älkää kieltäkö, että olette sytyttänyt valkean -erään talonpojan partaan noitalasillanne sekä että milloin hyvään -saatatte tehdä kirpusta norsun!" - -"Kun minulla on onni puhdistaa itseäni noin oppineen kuningattaren -edessä, täytyy minun puolustaa suurennuslasi raukkaani", vastasi -Stjernhjelm, jonka oli vähän aikaa sitten julkisessa puheessa -täytynyt vastustaa liiviläisten pappien soimauksia, he kun häntä -syyttivät noitumisesta ja ateismista, jumalattomuudesta. - -"Uskotelkaa vain minulle sitä!" jatkoi Kristiina iloisesti. "Jos -teillä on suurennuslasi, niin lainatkaa, rakas asessori, se -valtiorahastonhoitajalle, että hän rahastohuoneessamme kerrankin -saisi hauskan hetken. Varmaan myöskin Lennart herra tuolla -ulkomailla tulisi suuresti iloitsemaan, kun hän näkisi pataljoonansa -monenkertaisesti lisääntyvän. Ja tyytyväisimmäksi tulee herra De -Geer, hän tekee rautakankia neulankärjestä." - -Kello läheni 9, joka siihen aikaan oli hyvin myöhäinen tunti. Ateria -lopetettiin pitkällä iltarukouksella ja vieraat osottivat velvollista -kunnioitustansa suutelemalla kuningattaren kättä. Sitte erottiin. - -"Vie minua huoneisiini!" kuiskasi kuningatar ystävälleen. Hän oli -ainoastaan suurella voimiensa ponnistamisella jaksanut sanoa muutamia -kohteliaita sanoja hyvästijättö-menoissa. - -Ebba Sparre talutti häntä makuuhuoneesen. Siellä oli vielä yksi -koetus kestettävänä eikä se vähimpiin voimiin tyytynytkään. Beata -rouva myöskin velvollisuuden mukaisesti seurasi kuningatarta. -Hän epäili Kristiinan teeskennelleen: hän tahtoi tietää kaikkea, -mitä hänen ei pitänyt saaman tietää. Sen lisäksi annettiin -monta perinpohjaista neuvoa yöksi, vuoteen valmistamisesta, -vahdinpidosta, lääkkeistä ja yölampusta! Nämä 20 minuuttia olivat -mitä kärsimättömimpiä. Vaikka Kristiina joka hetki oli tainnoksiin -menemäisillään, täytyi hänen kuunnella varoituksia ja vastata niihin -rauhoittavalla tavalla. Jollei tämä olisi onnistunut, olisi Beata -rouva jäänyt yöksi makuuhuoneeseen. - -Mutta se onnistui. Tuo uuttera hoitaja läksi, vakuutettuna siitä, -että ainoastaan vähäinen voimattomuus oli jäljellä, joka kyllä yön -levon jälkeen haihtuisi. Tuskin oli ovi suljettu hänen jälkeensä, -ennenkuin kuningatar pyörtyi niin äkkiarvaamatta, että hän olisi -pudonnut suin päin lattiaan, jollei kammarineitsyt, joka hänet -riisui, olisi seisonut hänen vieressään. - -Kutsuttaisiinko lääkäriä? Ei... kuningatar oli sen kieltänyt. Väkevät -hajuvedet saattoivat hänen kuitenkin vihdoin tointumaan. - -"Ebba", kuiskasi Kristiina heikolla äänellä, kun hän ajatuksiaan oli -koonnut, "älä kadehdi kuningatarta! Minä tiedän sen nyt... Minä olen -tänään tehnyt näytekokeen!" - -Levoton oli yö, välistä Kristiina hourailikin. Hän luuli jälleen -olevansa metsästämässä Kolmordenin metsässä... Hän ratsasti -andalusialaisellaan, se laukkasi hänen kanssaan yli puitten latvojen -aina pilvien sisään. Purppuranpunaiset hattarat ympäröivät häntä, -ne riensivät salaman nopeudella hänen ohitsensa... korkeammalle, -korkeammalle... aurinkoon asti ja tuolle puolen auringon!... -Korkeammalle! Korkeammalle! Silloin makasi hän taas avuttomana maan -päällä; nuori mustahiuksinen noita tempasi ratsuruoskan häneltä, -sanoen... jaa, mitä hän sanoi, sitä ei kukaan saattanut käsittää. - -Kun Beata rouva tuli kello 3 aamulla sisään, oli kuningatar juuri -nukahtanut. Kuume vähentyi, hengitys kävi levollisemmaksi. Nuoruuden -elinvoima otti vähitellen takaisin loukatun oikeutensa. - -Huvimatka Finspångiin täytyi kuitenkin jättää tuonnemmaksi, se -tehtiin kolme päivää myöhemmin, kun kuningatar oli aivan entiselleen -parantunut. - - - - -4. Kellarissa. - - - Ei... ei mitään pelkuruutta! - -Huolenpito hovista maaseutukaupungissa ja sen lisäksi nuori, kaikkea -muuta kuin helposti johdettava kuningatar, joka vielä oli sairaskin, -oli niin anastanut Beata rouvan ajatukset, että hän seuraavana -päivänä vasta kello 10 edeltä puolisen, kun hän meni kyökkiin, -määrätäkseen päivällisistä, muisti tuon kohtauksen, joka siellä -tapahtui edellisenä päivänä. - -"Noh", sanoi hän kyökkipiika Apollonialle, "koska lutus tuolla -alhaalla kattoon koputti?" - -"Hän ei ole koputtanut, teidän armonne." - -"Mitä? Istuuko hän vielä kellarissa?" - -"Minä odotin teidän armonne käskyä." - -"Eikö hän ole saanut mitään ruokaa?" - -"Ei, kas, mitäpä hän olisi saanut?" - -Vanki oli teljetty sisään kello 5 jälestä puolenpäivän, 17 tuntia oli -kulunut, ja Beata rouva ei ollut mikään sydämmetön hirmuvaltias. Hän -lähti Apollonian kanssa itse avaamaan vankilan ovea, ja otti mukaansa -palttuleipää ja sahtia. - -Tuo pimeä, kostea kellari sai matalan holvatun kattonsa alle valoa -yhdestä ainoasta pienestä aukosta, josta kylmä syksytuuli sisään -tulvasi. Sillitynnyrit ja laareihin pannut juurikasvit levittivät -epämiellyttävää lemua ympärilleen. Kalkkia oli läjittäin yhdessä -nurkassa, märkää savea toisessa. Puoleksi lahonneitten hyllyjen -päällä seisoi ruukkuja; tiilisora ja särjettyjen savi-astijain -palaset peittivät multalattian. Siellä täällä oli pesupönttöjä, -saavi tahi kerinpuitten puolikas, parkitsematon lehmänvuota ja -tuntemattomia, ikävännäköisiä kapineita, joita hätimiten oli sinne -kokoon korjattu, kun hovia varten siivottiin, ja joittenka laatua ei -voinut puolipimeässä erottaa. - -Ilma oli kellarissa ummehtunut, kostea ja kylmä. Hagarin ensimmäinen -ajatus, kun hän sisään teljettiin, oli pako. Tämä oli ensi kerta, -jolloin häneltä vapaus riistettiin. Hän tutki ovea, muuria, lattiaa, -kattoa ja aukkoa: ei mistään ollut mahdollista päästä ulos. Hän -kaatoi sillinelikon kumoon ja sai siten istumapaikan. Hänen mielensä -kiihtyi niin, että hän olisi tahtonut kaataa nurin koko talon, jos -olisi voinut, mutta siihen hänellä ei voimaa ollut. Kyyneleettömin -silmin ja katkerin mielin vietti hän muutamia tuntia siksi, että hän -väsymyksestä nukkui. - -Kun hän heräsi, oli aukosta näkyvä heikko päivän valo kadonnut ja -nyt oli hänen ympärillään pilkkopimeä. Hänen oli vilu ja nälkä. -Jospa hänellä edes olisi ollut tulukset, kuiva tikku, lamppu tahi -talikynttilä! Mitä on ihmiselimen olemus ilman valoa? Pimeys on -tuo pelottava tuntematon, pimeys on enempi kuin kuolema, se on -tyhjä tyhjyys. Se elävä henki, joka asui Hagarin rinnassa, halasi -valonsädettä eikä saanut ainoatakaan. Hän tunsi väsymättömän halun -kartuttaa itseänsä, oppia taistelemaan ja toimimaan. Työttömyys häntä -rasitti ja veltostutti. - -Hän nousi seisoalle ja rupesi hapuilemaan pimeässä kellarin -tavaroitten välissä. Ruukuissa oli kaikenlaisia sallaatti varoja, -kurkkuja, sipulia, y.m. Hän löysi myöskin porkkanoita, nauriita, -juurikoita. Hän puri niistä palasen, ne olivat mauttomia, mutta hän -söi muutamia; ne sammuttivat hänen nälkäänsä. Leipää ei löytynyt, -ei jauhojakaan eikä viljaa. Jospa hän olisi koettanut avata -sillinelikon? Miksikä ei? Se onnistui monen vaivan perästä, mutta -silli oli suolaista... Oliko hänellä juotavaa? Hän kuuli miten vesi -holvista tippui yhdessä nurkassa aina pitkien välihetkien kuluttua. -Lattialla oli vesilätäkkö, mutta veteen oli sekaantunut kalkkia. Hän -ei uskaltanut maistaa silliä, vaan istui jälleen nelikon päälle. - -Tunnit kuluivat, sillä välin kun hän istui kuunnellen etäällä -kuuluvia epämääräisiä ihmis-ääniä. Kun ne taukosivat kuulumasta, -arvasi hän, että yö oli tullut. Kokonainen pitkä syysyö -yksinäisyydessä, äänettömyydessä, nälässä, pimeydessä ja kylmyydessä! -Hänen tarvitsi ainoastaan tarttua saavin tankoon, joka oli hänen -vieressään, ja sillä koputtaa kattoon, niin häntä kuultaisiin... -ja tultaisiin häntä vapauttamaan tästä hirveästä, leivättömästä -vankeudesta... - -Tämä ajatus juolahti hänen mieleensä niin luonnollisesti, niin -itsestään, kuten sen tietysti pitikin tuleman tällaisessa -tilaisuudessa. Uudestaan ja aina uudestaan tuli se hänen mieleensä. -Se oli välttämätön, mutta sitä vastustettiin. - -Hagar nauroi ääneensä. "Minun tarvitsisi vain kertoa, että kuningatar -on pudonnut hevosen selästä, että hän löi minua sekä että minä -melkein olin häntä takaisin lyömäisilläni... Mutta sitten minun -myöskin tulisi lisätä, että hän on kieltänyt minua mitään puhumasta. -Mikä voiton riemu tuolle ilkeälle rouvalle! Mikä rangaistus -kuningattarelle, joka lähetti minun tänne, eikä sitten hiukkaakaan -huoli siitä, että minua täällä kuoliaaksi kidutetaan. Semmoinen -nukkekuningatar! Onko hän parempi kuin minä sen vuoksi, että -hänen isänsä on ollut kuningas? Kukapa sen sanoo, ett'en minä ole -korkeampaa sukuperää kuin hän? On jotakin kummallista tuossa tähdessä -tuolla ylhäällä. Minä tunnen sen itsessäni. Minä näen sen loisteen -läpi kivimuurien. Mitä on se? Ja kuka olen minä?" - -Kun Hagarin ajatukset kerran olivat ruvenneet kulkemaan tätä suuntaa, -pääsi hänen mielikuvituksensa vapaasti lentämään. Hän ei enään -tuntenut mitään tyhjyyttä eikä yksinäisyyttä. Hän oli kotonaan -noissa arvoituksentapaisissa avaruuksissa, joissa on etsintää ilman -määrää, kysymyksiä ilman vastausta. Oliko hän niissä onnellinen tahi -onneton, sitä ei hän tietänyt. Kentiesi toisinaan onneton, toisinaan -onnellinen. Hänen sielunsa oli kameleontti, joka lakkaamatta väriä -vaihteli. Hän oli yhtä vähän runollinen kuin soitannollinen ja -kuitenkin hänen ajatuksensa sai näitten heimolaisuudessa olevien -mielentilain muodon. Hän rupesi laulamaan. Jollei muun vuoksi, niin -kuitenkin ajan vietteeksi. - - En tiedä kehtoan, - En minne tieni vie, - En mitä halajan, - Mi kohtaloni lie. - Sen tiedät tähteni, - Loisteessa taivaasi, - Sinä sanomaton, - Saavuttamaton, äänetön tähtöseni! - - Kun yö on valoton, - Ja vaivat raskaita, - Mull' aarre toki on, - Ja tuki tiedossa. - Sen yksin tunteepi - Taivainen turvani, - Sinä sanomaton, - Saavuttamaton, äänetön tähtöseni! - -Hän vaikeni, hämmästyneenä siitä uudesta, oudosta muodosta, jonka -hänen ajatuksensa olivat ottaneet. Ne jättivät häneen sellaisen -mielialan, jota hän ei ennen ollut tuntenut: ei ajatuksia enään, -eikä edes unelmia, eikä säveleitä, ainoastaan puoleksi tietämätöntä -vaipumista äärettömään sopusointuun, joka täytti hänen, koska se -täytti koko luodun maailman. Hän oli tullut sille lähteelle, josta -runous ja sävellys, olkoon se luovaa tahi vastaan-ottavaa laatua, -virtailevat ihmissydämmiin, -- tuon selittämättömän jonkin luo, jota -paitsi ei mikään taide ole mahdollinen. - -Taaskin oli Hagar viettänyt tunnin näitten tunteittensa vallassa, kun -kova jano hänen toinnutti tajuihinsa. Jano oli nälkää kovempi. Hänen -päätänsä särki, hän vapisi vilusta. Antaisivatko he hänen täällä -kuolla janoon ja viluun? Saavintanko oli aivan lähellä... Ei, ei -mitään pelkuruutta! - -Hän hapuili etsiäksensä lehmänvuotaa, jonka hän oli nähnyt jossakin -nurkassa, ja levitti sen sitten lattialle valmistaaksensa itselleen -yösijaa. Vuota oli kuiva ja kankea, hänen onnistui saada siitä liuska -ympärilleen ja sitte hän nukkui. - -Mutta tässä vankilassa ei ollut mitään yölepoa. Hetken perästä hän -hypähti ylös, sillä jokin hyppäsi vikkelin, pehmein askelin hänen -kasvojensa ylitse ja näytti tahtovan piiloutua hänen poveensa. Se oli -hiiri ja Hagar kammoi hiiriä. Unen huumeessa sotki hän saavintankoa, -tarttui siihen, korotti sitä kattoa kohti, mutta malttoi mielensä, -viskasi jälleen tangon pois ja istui kyyryksissään vapisten -sillinelikon päälle odottamaan päivän valoa. "Ei mitään pelkuruutta!" -toisti hän. Vihdoinkin päivän sarastuksesta pieni juova tunki sisään -kellarin ahtaasta aukosta. Kellon olisi nyt pitänyt olla kuusi -aamulla, ja talonväki oli liikkeellä. Hän kuuli ääniä, kellarin ovi -avattiin, renki ja piika astuivat sisälle. Renki asettui uloskäytävää -vartioitsemaan sillä välin, kuin piika kokosi päivällä tarvittavia -varoja kellarista. - -"Laskekaa minua ulos!" huusi Hagar, samalla kun hän koetti tunkea -ulos ovesta. - -Vastaus oli kova tuuppaus takaisin. - -"Soo, vai niin", sanoi renki virnistellen paremmin tyhmyydestä kuin -pahuudesta. "Sinäkö meidän armollisen röökinän olet noitunut? Lennä -ulos kivimuurin lävitse, jos olet sitä oikeaa laatua!" Samassa hän -katui ajattelematonta kehotustansa, jota velhon tietysti olisi -sopinut noudattaa, ja huusi palvelustytölle, että hän kiirehtisi: -täällä oli paholainen valloillaan. - -Ovi teljettiin uudestaan, ja neljä pitkää tuntia kului siksi, että -Beata rouva vihdoin näyttäytyi ovessa. Hän havaitsi vankinsa kellarin -nurkkaan kyyristyneenä, liikkumatonna ja käärittynä lehmän vuotaan, -tämä kun oli ainoa riittämätön suoja kylmää ilmanhenkeä vastaan. - -"Nukutko sinä?" sanoi tuo ankara rouva, salaisesti peljäten että -hänen vankinsa ehkä olisi kuoliaaksi paleltunut, tahi nälkään -nääntynyt. - -Vaivoin Hagar oikasi konttaantuneita jäseniään ja seisoi -kuolonkalpeana, mutta ynseänä tuomarinsa edessä. "Laskekaa minua -ulos!" sanoi hän. - -"No sepä hyvä, että kerrankin olet järkiisi päässyt", vastasi Beata -rouva, joka oli pitävinään tytön ynseätä pyyntöä suostumisena tuohon -tnnnustukseen, jota häneltä oli vaadittu. "Vastaa minulle vain, millä -tavoin kuningatar itsensä on vahingoittanut, niin sinä heti saat -vapautesi!" - -"Laskekaa minua ulos! Minun ei ole mitään vastattavaa", sanoi Hagar -kiivaasti. Se vääryys, jota hän oli saanut kärsiä, pani hänen -raivostumaan. - -"Sinun on nälkä. Kas tässä, syö! Apollonia, anna tuolle raukalle vati -ja lusikka; hän ei ole eilisestä asti mitään syönyt!" Beata rouva -puhui lempeämmällä äänellä, osaksi myötätuntoisuudesta ja osaksi -myöskin syystä, että toivoi tästä lähtevän parempaa vaikutusta. - -Hagar oli nurjimmassa mielentilassaan. Hän työnsi pois vadin, joka -putosi lattiaan höyryävine palttuineen ja musertui. - -"Pitäkää kehno ruokapalasenne! Mitä te minusta tahdotte? En ole -mitään pahaa tehnyt, ja te olette minun pitäneet teljettynä -täällä toista vuorokautta vilussa ja nälässä, tässä kurjassa -rotanloukerossa! Te olette ylhäinen rouva, te, mutta te ette ole -ylhäisempi kuin kuningatar, joka minua tänne kutsui. Minä valitan -hänelle, minä. Laskekaa minua ulos, ulos, ulos!" Ja Hagar tarttui -raivoissaan saavintankoon. - -Se oli tarpeetonta. Tuo ylpeä ja miehekäs Beata rouva, joka -oli kurittanut monta ynsistelevää palveliaa omakätisesti, kun -niin vaadittiin, hän seisoi nyt hämmästyneenä katsellen tuota -villikissaa, joka näytti saattavan raappia silmät hänen päästään. -Kentiesi hän myöskin tunsi jonkunlaista neuvottomuutta siitä, että -hänen mahdollisesti täytyisi antaa selitystä helposti ärsytetylle -kuninkaalliselle turvatillensa. Hän jätti vastustamatta uloskäytävän -vapaaksi ja näki vangin rientävän torin yli satamaa kohti, jonne hän -katosi näkyvistä. - -Hagar pakeni, hän ei tietänyt minnekkä. Maa, kaupunki, ihmiset, -kaikki oli tuntematonta. Vastaan tuleva poika katseli häntä -teeskentelemättömällä ihmettelyllä. Länsi-Göötalainen poika, reppu -selässä, unhotti kaupitella nappeja ja rihmoja. Haukkuva koira -hätyytti häntä. Lehmikarjaa näytti haluttavan koetella häneen -sarviensa voimaa. Hän tahtoi presidentti Kurjelle, eikä tietänyt, -oliko hän kaupungissa, vai missä hän asui. - -Silloin huomasi hän Andromeda sotalaivan, joka nyt vihdoinkin -oli ennättänyt määräpaikkaansa ja venyi rannalla kytkettynä -satamasiltaan. Hagar pakeni prikiin. Hän oli pelastettu. - - - - -5. Salarippi. - - - Olen antanut lupauksen... - -Kristiina kuningattaren lyhykäinen sairaus Norrköpingissä ei jättänyt -muita jälkiä kuin ne vaikutukset, joita hän säilytti nuoruuden -vahanpehmeässä sydämmessään. Finspängissa käytyään oli Kristiina -matkustanut Nyköpingiin saattaaksensa hautaan hovimestarittarensa -Kirsti Niilontyttären, ja sieltä palannut takaisin Tukholmaan. -Kuukauden paikoilla tämän jälkeen, lokakuussa 1642, Kristiina -kutsutti linnaan rippi-isänsä ja opettajansa, hovisaarnaajan, -_collegium illustressa_. Tukholmassa olevan jumaluusopin professorin, -Johannes Mathiaksenpojan, jolta hän vieläkin luettaviensa vuoksi -kysyi neuvoa, vaikka hänen säännöllinen oppi-aikansa jo vuosi sitten -oli loppunut. - -Tuttavallista kahdenkeskeistä keskustelua pidettiin puolenpäivän -jälkeen hämärän aikana kuningattaren kirjastohuoneessa. Ovet olivat -suljettuina. Ei yhtään kuunteliaa missään. Espanjalainen villakoira, -Fido, Ludvig XIII lahjoittama, venyttelihe mukavasti lattiamatolla -kirjoituspöydän alla ja haukahteli unissaan. Palvelusvuoroaan -toimittava hovineitsyt istui yksinään viereisessä huoneessa, kutoen -sukkaa. - -Johannes Mathiaanpoika oli kalpea, laiha, paljosta lukemisesta -köyristynyt mies, joka näytti olevan 60 vuotias, vaikka hän ei -vielä ollut 50 vuotta täyttänyt. Hänen pitkä, musta, otsalta jaettu -tukkansa, oli jo, samati kuin leukapartansakin ja hänen ohuet -viiksensä, ruvennut nähtävästi harmaaksi käymään. Siinä kun hän -istui nojatuolissa liikkumattomana, tarkasteli hänen lempeä, tyven -katseensa Kristiinaa, kuin tämä hänen nuori oppilaansa vuoroin -asettui istumaan hänen viereensä, vuoroin malttamattomana kulki -pitkin lattiaa edes takaisin. - -"Minun mielestäni", sanoi hän, "jos armollinen röökinä välttäväkisin -tahtoo lukea kirkko-isiä, on Gregorius Nazianzenus nuorisolle aluksi -sopivin, hänen kukilta tuoksuvan kirjoituskielensä vuoksi." - -"Huolinko minä hänen kukkaistuoksustaan", huudahti tuo kuninkaallinen -oppilas ylenkatseellisesti. -- "Osottakaa minulle yksikin, joka voi -vääriksi todistaa reformeerattujen erehdyksiä!" - -"Niistä ei kirkkoisät tiedä mitään; sitä tulee etsiä Philippus -Melanchtonista", vastasi opettaja. - -Kristiina jäi seisomaan hänen eteensä ja sanoi erityisellä -pontevuudella: - -"Calvin ja hänen lahkolaisensa ovat kuitenkin väärässä." - -"Ovat niin, hyvinkin erehdyksessä, mutta eivät kuitenkaan uskon -perustuksessa. Toivonpa Jumalaan, että mikä siinä heitä meistä -erottaa, ja kirkkoa huolestuttaa sen nykyisessä elämäntaistelussa, on -hyvällä tasoittuva." - -"Jumala siitä varjelkoon, teidän arvoisuutenne! Me olemme me ja he -saavat olla heinä, kumpikin erillään toisistamme. Eikä luterilainen -neitsy koskaan saata avioksensa ottaa reformeerattua prinssiä." - -Johannes Mathiaanpoika hymyili. Tähän siis hänen oppilaansa tahtoi -tulla kirkko-isineen. - -"Se on tuskin luultavaa, ilman että tuo reformeerattu prinssi kääntyy -morsiamen luterilaiseen uskoon." - -"Kääntyy, sanoo teidän arvoisuutenne?" Ja Kristiina seisattui taas, -tehden ylenkatseellisen liikkeen. "Mitenkä ihminen voi luottaa -henkilöön, joka on uskonsa hyljännyt?" - -"Se ihminen saattaa olla paremmin valaistu sekä mennä parempaan -uskoon." - -"Ja teidän arvoisuutenne pitää pysyväisyyttä uskossa niin vähässä -arvossa! Mitä Jumala huolii siitä, mitä me pidämme parempana tahi -huonompana, kun vain pysymme lujina vilpittömällä sydämmellä?" - -"Mutta silloinhan myöskin Calvinilainen saattaa autuaaksi tulla -väärässä uskossaan." - -"Kentiesi, koska teidän arvoisuutenne sen sanoo. Mutta -Brandenburgilaista vaali-prinssiä minä en koskaan tässä elämässäni -ota." - -Julkisena valtiosalaisuutena ja kaikkien Eurooppalaisten hovien -juoru-aineena oli, että Brandenburgin vaaliruhtinas tähän aikaan -säännön mukaisesti oli pyytänyt Kristiinaa vanhimman poikansa ja -kruununperillisen Fredrik Vilhelmin, tuon sittemmin kuuluisaksi -tulleen "suuren vaaliruhtinaan" puolisoksi. Tätä liittoa oli ajateltu -jo kuningattaren lapsuudessa, jolloin hänen isänsä eli, ja sekä hän -että holhojahallitus piti sitä erinomaisen tärkeänä valtiollisena -asiana, koska Ruotsi tämän kautta panisi valtansa alle melkein kaikki -Itämeren rannikot. Tuo kysymys oli lykätty tuonnemmaksi, mutta tuli -nyt taas esiin, vaatien koko painollaan ratkaisevaa vastausta. -Hetki oli tähdellinen; holhojat empivät; Kristiinan myöntymisestä -tai kieltämisestä riippui vallantilan muutos pohjoisessa. Sen -vuoksi hän nyt oli kutsunut luoksensa ainoan neuvonantajansa, -johon hän täydellisesti luotti, ei sentään kuullaksensa hänen -neuvoansa, sillä päätös oli tehty, mutta varustaaksensa itseänsä -niillä puolustus-syillä, joita hänen oppinsa, viisautensa ja harras -uskollisuutensa saattaisi keksiä. - -Johannes Mathiaksenpoika tunsi oppilaansa ja epäili, että hänen -vastauksessaan Brandenburgilaisen vaaliruhtinaan kosimiseen piili -muita sydämmen lempikysymyksiä, jotka olivat enemmän arkaa laatua. -Hän oli vähän aikaa vaiti ja kysyi sitten varovaisesti, oliko -armollinen röökinä jonkun omantunnon-asian tähden häntä kutsunut. - -"En juuri sitä varten", sanoi kuningatar kainoudella, joka hyvin sopi -hänen nuorelle iälleen, mutta joka hänessä oli hyvin harvinainen. -"Teidän arvollisuutenne ymmärtää, etten minä saata ottaa vastaan -vaaliprinssin tarjoumusta, niin edulliselta kuin se mahdollisesti -näyttäisikin valtakunnalle. Ottaisinko minä Calvinilaisen? En -koskaan! Mitä papisto siitä sanoisi?" - -"Papisto sanoisi prinssille: rupea luterilaiseksi!" - -"Minä olen sanonut ajatukseni tuosta asiasta. Vaikka saisin kaikki -valtakunnat, mitä maailmassa on, niin en tahtoisi houkutella ketään -uskontoansa vaihettamaan. Mutta eikö teidän arvoisuutenne luule, että -Brandenburgilaisilla on kummallinen ja omaa mieltänsä noudattava -luonne? Äiti raukallani on monta hyvää ominaisuutta ja hän rakastaa -minua hartaasti, mutta teidän arvoisuutenne tuntee hänen onnettoman -raskasmielisyytensä..." - -"Se ei suinkaan ole mennyt perintönä hänen korkealle -jälkeläisellensä. Fredrik prinssin sanotaan olevan järkevä nuori -mies." - -"Sitä paitsi", jatkoi Kristiina ykspäisesti, "ei ole mikään -toivottava asia, että hallitseva vaaliruhtinas olisi Ruotsin -kuningattaren puoliso. Hänen kätensä tavottelisi kuningattaren -kruunua eikä taukoisi, ennenkuin hän sen olisi anastanut. Kuningas -Sigismundin ajat olisivat silloin pian odotettavissa. - -"Sitä tulee hallitsevan kuningattaren ja valtion neuvonantajien -estää. Minä köyhä palvelia en siinä suhteessa tahdo mitään ennustaa, -mutta kyllä tiedän toisen arveluttavan asian, joka on armollisen -röökinän ja Brandenburgin vaaliprinssin välillä." - -"Mikä se on? Minä pyydän, teidän arvoisuutenne, älkää salatko sitä, -paljon siitä riippuu!" - -"Armollinen röökinä ja vaaliruhtinas ovat sisarustenlapsia." - -Kristiina punastui. _Tämä_ syy ei kuulunut niihin, joittenka vuoksi -hän aikoi antaa rukkaset. - -"Minä tiedän, minä tiedän", sanoi hän, ja kulki jälleen kiivaasti -edes takaisin. "Tänään papit sanovat yhtä, huomenna toista. En -koskaan olisi luullut teidän arvoisuutenne tuovan esiin tuollaisia -syitä." - -"Se on monen mielipide", vastasi teoloogi levollisesti. - -"Olemmeko me katolilaisia? Jos se on kielletty polvi, mitenkä siis -kirkko tavan takaa saattaa antaa vapautusta siitä? Ja joll'ei se ole -kielletty polvi, miksikä siis ihmiset kieltävät, mitä Jumala sallii?" - -"Suvaitseeko armollinen kuningattareni vanhan Herran palvelian puhua -niin, kuin hän puhuisi rippilapsillensa?" - -"Rakas isä, minä en muuta pyydäkkään", vastasi Kristiina ja -istahti hänen viereensä, koettaen kiitettävällä tavalla näyttäytyä -levolliselta. - -"No niin, minun ajatukseni on, vaikka monet ovat toista mielipidettä, -ett'ei meidän luterilaisen kirkkomme pitäisi, kuten katolilaiset -ja kreikkalaiset, estää kristillistä avioliittoa epäilyttävien -asetuksien vuoksi, jotka houkuttelevat heikkoja syntiin. Minun halvan -ymmärrykseni mukaan, on Ruotsin kuningatar esteetön ottamaan yhden -orpanansa, mutta koska kaksi on olemassa, jotka tuollaiseen korkeaan -arvoon saattaisivat päästä, olen minä sitä mieltä, että olisi hänen -majesteetillensa parempi ja valtakunnalle hyödyllisempi valita se -niistä kahdesta, joka ei ainoastaan etevämpien ominaisuuksien, vaan -myöskin kotimaisen sukuperänsä ja uskontunnustuksiensa takia on -siihen mahdollisempi." - -Kristiina nousi seisomaan, mutta istahti jälleen. Hän koetti nauraa, -mutta se onnistui huonosti. Poskiensa punastus harmitti häntä. Hän -siirti tuolinsa siten, että sen selkä oli vasten hänen opettajansa -nojatuolia, sekä istui siinä asemassa ja sanoi: - -"Mitä teidän arvoisuutenne arvelee katolilaisten uskonopista, että -ihmisen pitää sanomaan kaikki rippi-isälleen?" - -"Meidän luterilainen kirkkomme ei tunnusta salarippiä sakramentiksi, -se kehottaa uskovaisia tunnustamaan syntinsä Jumalalle. Kristillistä -kuitenkin on, tunnustaa rippi-isälleen sen mikä omaatuntoa vaivaa." - -"Joll'ei teidän arvoisuutenne katso tänne, tahdon minä tunnustaa -yhden synnin, joka vaivaa omaatuntoani." - -Johannes Mathiaksenpoika empi. Hän ei nähnyt puhujaa, mutta tämän -ääni tuntui puolittain nauravalta, puolittain itkevältä. - -"Mitä ikänänsä rippilapsi tahtoo uskoa sielunpaimenellensa", sanoi -hän vihdoin vakavasti, "se pitää säilytettämän vilpittömässä -vaitiolossa ripin salaisuutena." - -"Olen antanut lupauksen", jatkoi Kristiina hiljaisella äänellä, ikään -kuin hän olisi pelännyt, että villakoira, joka matolla makasi, olisi -hänen sanansa ilmaissut. "Se oli Rönössä Itä-Göötanmaalla. Minä olin -silloin 10 vuotias, hän 14. Me leikimme laivoilla purossa, joka oli -linnan tien varrella. Minä putosin puroon, hän auttoi minun sieltä -pois ja kantoi minua niin märkänä, kuin olin ylös niitä korkeita -portaita pitkin, jotka linnaan veivät. Hän tuli yhtä märäksi kuin -minä itse olin. Lupaa minulle nyt, että tulet morsiamekseni, sanoi -hän, kantaessaan minua siellä ylhäällä. Minä lupasin... Mitä minä -paremmin olisin ymmärtänyt? Mehän usein olimme leikkineet sulhasta ja -morsianta... Mutta sinun pitää olla kaikkina aikoina minun, lisäsi -hän vielä. Niin, sanoin minä, kaikkina aikoina... Etkä sinä rakasta -koskaan ketään muuta? En, sanoin minä..." - -Hän vaikeni; salatunnustus oli vasten hänen luontoansa. Kun rippi-isä -ei mitään vastannut, jatkoi hän: - -"Sitten on hän monta monituista kertaa asettanut saman kysymyksen -minulle. Olen vastannut välistä myöntävästi, välistä kieltävästi. -Olen kovin epävakainen ja hän vielä enemmän. Ja te tiedätte, arvoisa -isä, kuinka kovaluontoinen minä välistä olen. Olen ollut häneen niin -suuttunut toisinaan, että olisin tahtonut häntä lyödä. Kammaripiiat -ovat kertoneet minulle hänestä asioita, joista minä häpeäisin puhua. -Sellaisia miehet ovat, isä Johannes! Oi, tämä on paha aika, jossa -me elämme; prinssit eivät ole hiukkastakaan paremmat, kuin muut -herrasmiehet. Eikö se ole häpeällistä? Ja nyt sodassa taas! Ikään -kuin emme tietäisi, miten sitä sodassa eletään!" - -"Jaa, paha aika tämä kyllä on; mutta piikojen juoruihin ei ole -luottamista", huokaili rippi-isä. "Ei pidä tuomita nuorta miestä -häntä kuulematta." - -"Olin kymmen-vuotias silloin", jatkoi rippilapsi, korottaen ääntänsä, -"ja minä olen sittemmin saanut paremman ymmärryksen. Olen ajatellut -välistä, että paras ehkä olisi, jos minä pysyisin omassa vallassani. -Miksikä naisen tarvitsee antaa itsensä kokonaan miehen valtaan? Se -on ihmisten laki eikä Jumalan, sillä Jumalan edessä hän on yhtä -vapaasyntyinen, kuolematon henki, kuin mieskin. Isää ja äitiä tulee -totella, neuvoa pitää kuulla eikä jörötellä ylpeydessä, mutta missä -löytyy se kirjoitettuna, että minun pitää totella miestä? Sitä -paitsi, koska Jumala on antanut minun syntyä näin korkeaan virkaan, -niin mitenkäpä hallitseva kuningatar alammaistansa tottelisi? Eikö -ole parempi, että hän jää neitsyeksi koko elämän-ajakseen?" - -Johannes Mathiaksenpoika käänsi nojatuolinsa, ajattelematta mitä hän -teki, katsoi suoraan rippilapsensa kiiltäviin silmiin ja vastasi: - -"Eikö Saara ollut kuningattaren vertainen ja esi-äiti kansalle, joka -on lukuisa, kuin meren santa? Kuitenkin on hänestä kirjoitettu, että -hän kutsui miestänsä Abrahamia herraksi..." - -"On myöskin kirjoitettu, että Abrahamilla oli monta vaimoa. Jos se on -laki, että naisen pitää olla miehellensä alammainen sen vuoksi, että -Saara nimitti miehensä herraksi, niin täytyy sekin olla lakina, että -miehellä saa olla monta vaimoa." - -"Avioliitto on Jumalan säätämä keskinäiseksi avuksi, eikä sitä -varten, että väkevämpi sortaisi heikompaa. Ja se tottelevaisuus, joka -vapaaehtoisesti syntyy rakkaudesta, ei ole mitään sortamista." - -"Mutta jos nyt nainen on yhtä vahva kuin mies, ja vahvempikin, kuka -on sitten käskiä, kenenkä tulee totella?" - -"Luomisen järjestyksen mukaan on nainen heikompi ruumiiltaan, vaikka -tuossa heikossa rakennuksessa saattaa asua vahva sielu. Hän on luotu -isänsä tyttäreksi, veljensä sisareksi, miehensä vaimoksi ja lastensa -äidiksi. Se on kaikki rakkauden tottelemista, joka ei alenna ihmistä, -vaan päin vastoin ylentää." - -Kristiina nousi istualta ja puhui harmista vapisevalla äänellä: - -"Olenko minä heikko, minä? Oi, jospa minä olisin" -- hän tahtoi -sanoa: Oi, jospa minä olisin mies! Mutta hän hillitsi itsensä ja -jatkoi: "Oi, jospa olisin syntynyt toisessa ajassa, jolloin toinen -osa ihmisistä ei enään toista sorra! Minulla ei ole isää, ei veljeä, -enkä minä myöskään tahdo mennä miehen kahleisiin. Lastensa äiti! -Minä ymmärrän; valtakuntani tarvitsee kruununperiää. Jos minä menen -naimiseen, kuka sanoo, että minä Augustuksen synnytän maailmaan? Kuka -takaa, etten yhtähyvin saata synnyttää Neroa?" - -Johannes Mathiaanpoika tarttui hänen käteensä, siinä kun hän seisoi -harmistuneena, hehkuvin poskin rippi-isänsä edessä, ja vei nöyränä -hänen kätensä huulilleen. - -"Rakkahin röökinä", sanoi professori ja hänen lempeät silmänsä -olivat kyyneleitä täynnä, "kun minä kuulen teidän puhuvan noin kovia -sanoja, ajattelen minä isävainajatanne, joka oli suuri voimassaan, -mutta vielä suurempi lempeydessään, ja teidän äitiänne, joka suurella -rakkaudellaan oli hänelle alammainen. Tuota hänen rakkauttaan saa -nyt Ruotsi Jumalan sallimuksesta kiittää siitä, että heillä on jalo -kuningatar, jonka ainoastaan tarvitsee tulla isänsä kaltaiseksi -lempeydessä, jättääksensä jälkeensä hänen mainehikkaan nimensä. -Minä en enään tahdo vanhan palvelian neuvoilla olla vaivoiksi tässä -tukalassa asiassa, koska rakkahin röökinäni on mielessään iäksi -päättänyt, olla avioliittoon menemättä, vaikka se olisi suotava -valtakunnan hyväksi, eikä ketään arvollisempaa taida olla saatavissa, -kuin hänen ruhtinaallinen armonsa, nuori herra Kaarle Kustaa. Mutta -tässä pitää armollisella röökinälläni häiritsemättä olla vapaa -kuninkaallinen tahtonsa, ja on se ehkä paras, ett'ei siitä asiasta -enään mitään puhuta." - -Kristiina rauhoittui ja nauraen osotti hän villakoiraa, joka -uhkaavana oli noussut matolla oikoilemasta ja näytti olevan valmis -puolustamaan hallitsiatartansa. - -"Couche, Fido!... Siinä näette, arvoisa isä, että järjetön -luontokappalekkin tahtoo vapauttani puolustaa. Älkää pahastuko, -jos minä kiivaudessani olen sanonut teitä vastaan! Ei löydy iäistä -ihmistä, jolle minä olisin ilmaissut, mitä minä teille olen -puhunut, eikä ketään, johon minä niin luotan. Istukaa vielä kerran -ja kuunnelkaa minua maltillisesti! Enhän ole vielä sanonut teille -kaikkea. Teidän pitää vielä neuvoa minua siinä, mikä tärkeintä on." - -Näin sanoen asetti hän jälleen tuolin seljät vastatusten, ja sitte -istuivat molemmat. - -"Te tiedätte", sanoi hän, "että minä synnyin niin tumma-ihoisena, -kuin poika, sekä että ne, jotka ensin minun näkivät, luulivat minua -prinssiksi. Minun lempeä isäni soi minulle anteeksi, että olin hänen -toivonsa pettänyt, mutta äitini ei koskaan saattanut oikein minulle -sitä anteeksi antaa... Minä itse en myöskään. Olen mielestäni aina -ollut vaihdokas. Jos olisin taika-uskoinen, niin luulisin velhon -istuneen ensimmäisen kehtoni ääressä ja viskanneen siihen tytön -prinssin sijasta, jonka olisi pitänyt periä isänsä mainetyöt. Olkoon -tämän asian miten hyvään, minä olen aina pitänyt järkeä paremmassa -arvossa kuin satuja. Mutta vielä tässä hetkessä en ole oikein minä -itse; en ole se, jolta näytän, vaan toinen, jonka tulisi olla -prinssi, mutta joka on puettu naisen vaatteisiin. Saatte uskoa minua, -kun sanon, ei ole hyvä olla kahtena: sellaisena kuin on olemassa ja -sellaisena kuin pitäisi oleman. Se synnyttää epätasaista luontoa ja -monta sopimatonta halua. Mitä minulle olette sanonut naisista, että -ovat heikkoja, sitä en tahdo kieltää; en voi koskaan kärsiä niitä -siten, kuin minä kärsin vahvoja miehiä, ja se johtuu juuri siitä, -että itsessäni tunnen tuon vaihdetun prinssin luonnetta. Sanokaa -minulle, onko se syntiä? Onko se kapinaa Jumalan sallimusta vastaan?" - -"Jos se on nureksimisesta ja kärsimättömyydestä, niin on se -varmaankin syntiä, ja silloin tulee rakkaan röökinäni rukoilla -Jumalalta nöyryyttä, että voisitte tukehuttaa sellaiset mielen -mahtivaikutukset. Mutta jos se on ainoastaan rohkeamielisestä -sankarisydämmestä, kuten Deborahin, silloin tulee tätä pitää -erityisenä Jumalan lahjana, joka on annettu kuningattarelle suuria -toimia varten." - -"Usein se silläkin tavalla on, mutta toisinaan on se kateudesta ja -ylpeydestä. Minä kuitenkin ajattelen, että kun kerran hallintoon -astun ja hallitsen paremmin miehen kuin naisen tapaan, on siitä -tuleva valtakunnalleni hyötyä. Mutta nähkääs, nyt minä palajan -takaisin lupaukseeni. Pitääkö minun siinä lujana pysyä, vai -saatanko siitä paremman ymmärrykseni mukaan luopua? Jos sen pidän, -seisoo rinnallani kuningas, joka on kuningatarta väkevämpi. Jos -lupauksestani luovun, koskee se omaantuntooni. Huomatkaa, minä olin -kymmenvuotias, silloin kun tuon välipuheen teimme. Onko synti, että -täysikasvuinen peruuttaa lapsen lupauksen?" - -"Jos tämä on omantunnon asia, niin ei ole mitään puolustusta", lausui -hovisaarnaaja miettivästi, sillä kysymykseen ei ollut helppo vastata. -"Jos se on kuninkaan sana, on vastaus yhtä selvä. Mutta kysymyksenä -on, josko lapsen sana on kuninkaan sanana pidettävä. Tässä -tapauksessa tahtoisin paljoa halukkaammin vastata myöntävästi, kuin -kieltävästi, mutta omatuntoni vaatii minua vastaamaan kieltävästi." - -"Siis voin lupauksestani luopua? Hyvä." - -"Jumalan ja valtakuntanne tähden, rakkahin röökinä, älkää kiirehtikö -päätöstä tehdessänne! Te olette kovin nuori vielä, antakaa -ajan vallita! Kysykää ensin Jumalalta neuvoa ja sitten omalta -sydämmeltänne! Kentiesi se antasi _myöntävän_ vastauksen." - -Kristiina oli kauan ääneti. Siellä, hänen sisällisissä salatuissa -syvyyksissään, aalto aaltoa ajeli ja toinen työnsi edeltään toista. -Oli melkein pimeä huoneessa, kun hän hiljaa, tuskin kuuluvasti -kuiskasi: - -"Mutta jos minä häntä rakastan?" - -"Niin Jumalan nimessä vastatkaa _myöntävästi_! Silloin on -täysikasvanut neito vahvistanut, mitä lapsi on luvannut." - -Hän oli jälleen ääneti. Jos Johannes Mathiaksenpoika olisi ollut -älykäs hovimies, olisi hän käskenyt vastaamaan _kieltävästi_, ja -silloin kuningatar luultavasti olisi vastannut _myöntävästi_. Mutta -kun hän käski vastata _myöntävästi_, nousi kuningattaren sydämmeen -vastustajahenki, ja hän vastasi: - -"Ei, se ei käy päinsä, se ei saata tapahtua." - -"Miksikä kysyä köyhältä palvelialta?" jatkoi hovisaarnaaja. -"Armollinen röökinäni toimii kuitenkin kuninkaallisessa vapaudessaan, -kuten hän itse parhaaksi näkee." - -Kristiina soitti. - -"Sytytä lamppu!" sanoi hän sisään astuvalle hovineidolle. - -Salarippi oli loppunut. Rippilapsi oli jälleen kuningatar, rippi-isä -alammainen. Kristiina oli paljastanut pienen sopukan sydämmestään, -joka kaikilta muilta oli salassa. Katuiko hän, että oli ollut noin -tavattoman avosydämminen? Jos hän sitä katui, tahtoi hän korvata -vikansa. - -"Kiitän teidän arvoisuuttanne", sanoi hän huolettomalla äänellä, -kun kammarineito jälleen oli mennyt, "minä seuraan neuvoanne. -Vaaliprinssin pitää huomenna saaman kohteliaan, mutta kieltävän -vastauksen. Torstenson on samalla ehkä saava vihollisen selkäänsä, -mutta Ruotsi on pääsevä toisesta Sigismundista. Hyvästi." - -Johannes Mathiaksenpoika jätti syvällä kunnian-osotuksella, -mutta loukatulla mielellä kuninkaallisen oppilaansa. Hän antaisi -rukkaset vaaliprinssille? Siihen hän ei tarvinnut rippi-isänsä -neuvoa, tuskinpa hänen syitänsä; Kristiina oli sen jo päättänyt -häneltä neuvoa kysymättäkään. Jos hänellä oli jotakin tarkotusta -salaripillään, koski se Kaarle Kustaata, nuorta Pfaltz-Zveibrückenin -ruhtinasta, hänen lapsuutensa kihlattua, ja tässä sydämmen asiassa -ei neuvon-antaja päässyt pitkälle. Koeta ohjata hyrskyvää aaltoa! -ajatteli hän huolestuneena ja alakuloisena. Hän ei itse tiedä, -mitä hän tahtoo, ja pyytää kuitenkin, että muitten pitäisi se -paremmin tietämän. Jumala hallitkoon! Tyttö ei ole vielä täyttänyt -kuudettatoista vuottansa. - - - - -6. Oppi oppia vastaan. - - - Miksikä hän, joka omistaa koko maailman, - antaisi itsensä kerjääjän haltuun? - -Nyt oltiin marraskuun alussa. Brandenburgilainen lähettiläs oli -Tukholmasta lähtenyt kohteliaine rukkasineen jotka valtionholhojatkin -hyväksyivät, -- rukkaset, jotka mitättömäksi tekivät avarat -valtiolliset tulevaisuuden suunnitelmat, jotka panivat ne tuuleen -raukeemaan. Ne, jotka nyt miettivät, miten ruoanhalukas Preussin -valtakunta on alkunsa saanut, saattavat mielensä mukaan ajatella -niitä kohtalorikkaita mahdollisuuksia, joita olisi voinut syntyä -liitosta "suuren vaaliruhtinaan" Fredrik Vilhelmin ja Ruotsin -Kristiinan välillä, uutta hallitsiasukua, uutta protestanttista -Itämeren valtakuntaa, joka rasittaisi koko painollaan Saksanmaata -ja muita Euroopan valtakuntia, sekä sillä tavoin toteuttaisi -niitä voiton-unelmia, joita Kustaa II Aadolf uneksi silloin, kun -hän seisoi mahtavuuden kukkuloilla. Taikka he saattavat ajatella -kahta kilpailevaa kruunua yhdessä päässä, uusia vallantaisteluja -Ruotsin ja Pohjois-Saksanmaan välillä, suurta pyyhkäsevää -piirrosta kolmen Kaarlen aikakauden ylitse ja kaikki toisin, -aina meidän päiviemme valtiollisiin rajamerkkeihin ja nykyisiin -valtio-oloihin asti. Ne ovat kaikki hyödyttömiä yhdistyksiä, joissa -on unohdettu ottaa lukuun historian menneiden aikojen hautapatsaan -pohjahirret: maailmanhallitus, kansat ja kehittymisen lait. Ilman -maailmansuunnitelmaa ei löydy järkeä olemuksen sekasotkussa; ilman -kansaa ei hallitsiata; ilman kehitystä tyhjä avaruus. - -Naimisliittoa nuoren Kristiina-kuningattaren kanssa siihen aikaan -pidettiin mitä edullisimpana ja loistavimpana onnena, mitä maailmassa -tapahtua saattoi. Nuo suuret rukkaset tekivät kiertomatkansa huhun -siivillä kaikissa Euroopan hoveissa ja otettiin mielihyvällä vastaan -kaikkialla muualla, paitsi siellä, jossa tämä pettynyt toivo tuntui -loukkaavalta, -- nimittäin Berlinissä. Tanskanmaa, joka oli saanut -kahdet rukkaset, ei kadehtinut naapureiltaan kolmatta. Keisari -samati, hän oli myöskin saanut kahdet rukkaset, lukematta muita, -joita Saksan prinssit olivat saaneet. Puola samati, se oli saanut -kolmet. Espanja, Portugali, Englanti, Unkari, kaikki tuumivat he -tuota vapaata neitsyt-sydäntä, joka heidän mielestään oli ylen sopiva -parantamaan huonoja asioita ja vakuuttamaan heidän prinsseillensä -suurvaltaa myötäjäisiksi. Oli sellainen sekavuus maailmassa, jota -meidän aikana sanottaisiin eurooppalaiseksi kahvikokoukseksi, ja -vaaliprinssi Fredrik Vilhelm meni kohta tämän jälkeen avioliittoon -erään Oranian prinsessan kanssa, todistukseksi, ett'ei hän niin ollut -kauniin sukupuolen epäsuosiossa, kuin hänen panetteliansa väittivät. - -Tukholmassa tähän aikaan oltiin levottomia Saksassa olevan sotajoukon -puolesta, josta ainoastaan tiettiin, että Torstenson piiritti -Leipzigiä sekä että tappelua odotettiin. Nuori kuningatar sekä -nuori, iloinen hovi, joka oli alkanut kokoontua hänen ala-ikäisen -henkilönsä ympäri, ei kuitenkaan antanut sotahuhujen estää itseänsä -pitämästä hauskaa elämää. Eräänä härmäisenä marraskuun aamuna oltiin -koettelemassa luistimia Mälarin yötisellä jäällä ja kuningatar -oli ollut rohkeimpia. Luistelussa oli käynyt huonosti; eräs -kammarijunkkari oli pudonnut jäihin, seuran täytyi päättää odottaa -tulevaa yökylmää. Oltiin paluumatkalla tuolta epä-onnistuneelta -matkalta, kun joku muistutti, että vanha valtioneuvos Skytte, joka -muutamia päiviä sitten oli tullut Jönköpingistä, oli ilmoituttanut -itsensä linnassa päästäksensä kuningattaren puheille. - -Kristiina käski ajajansa ajamaan Skytten taloon. Hän etsi tukea -tuossa oppineessa, viisaassa ja rohkeassa valtiomiehessä, joka oli -ollut hänen isänsä opettaja ja nyt oli Aksel Oxenstjernan vaarallisin -vastustaja. - -Talo oli melkein tyhjä ja asumaton, sitte kuin sen omistaja oli -muuttanut pois. Ei yksikään palvelia ottanut tulevia vastaan. -Kuningatar astui itseänsä ilmoittamatta ylös pitkin epämukavia -portaita toiseen kerrokseen ja häntä seurasi orpanansa, ruhtinatar -Eleonoora Katariina. He tulivat suureen saliin, kuulivat iloisia -tytön ääniä viereisestä huoneesta ja seisahtuivat puoleksi avatun -oven eteen. - -"Täällä on oppia ilmassa", sanoi ruhtinatar. "He puhuvat latinaa -tuolla sisällä." - -"Parempaa vielä. He puhuvat kreikkaa", nauroi kuningatar ja astui -huoneeseen. - -Kaksi nuorta tyttöä, mustahiuksinen ja vaaleatukkainen, molemmat -samassa iässä kuin kuningatar, istui foliantin, koko-arkkisen -kirjan, edessä, pitkän, maalaamattoman tammipöydän ääressä, puhuen -ja nauraen, suu täynnä juustoa, jota he molemmat purekselivat. Jos -lukivat, eivät he sitä ainakaan tehneet oppineella totisuudella, -sillä he hämmästelivät toisiansa kaikenlaisilla sukkelilla -parjaussanoilla, toinen latinalaisilla, toinen kreikkalaisilla. - -"Claudite jam rivos!" [Sulkekaa jo purot!] huudahti Kristiina yhtä -iloisella äänellä. "Onko valtioneuvos kotona?" - -Tuo iloinen nauru hälveni, tytöt katsoivat ääneti toisiansa. He -tarvitsivat aikaa järjestääksensä puhevarastonsa selvään vastaukseen. - -"_Eipe alédeijan!_ Sano totuus!" lausui Kristiina nauraen, kun hän -etsi niukasta kreikkalaisesta sana-varastostaan sellaisen heikon -lauseen, joka äkkipikaa mieleen muistui. "Onko valtioneuvos Skytte -kotona?" - -"Se on kuningatar", kuiskasi mustahiuksinen vaaleatukkaisen korvaan. - -"On... ei", oli tuo hämmästynyt vastaus, jossa vielä oli viimeisen -juustonpalan jälkiä. "Iso-isä on lähtenyt linnaan." - -"No saatammehan odottaa hetkisen." Kristiina katsoi taaksensa etsien -tuolia, mutta siellä oli ainoastaan yksi tyhjä penkki. Lukiat -tarjosivat omat istuinpaikkansa, jotka otettiin vastaan. Kuningatar -tunsi olevansa klassillisella mielellä eli toisin sanoen hyvällä -tuulella. - -"Oletko sinä valtioneuvos Skytten tyttären tytär?" kysyi hän -vaaleatukkaiselta. - -Vaaleatukkainen kumarsi ja sopersi nimen Hillevi Kyle. - -"Niin, minä muistan... Vendela Skytte, tullut naimiseen maaherra -Kylen kanssa... Sinä olet ylhäistä sukua, sinä! Ei ole Ruotsissa -yhtäkään, jolla olisi ollut niin verraton äiti. Mikä suuri vahinko -kadottaa hänen noin nuorena! Mutta lukuhalu on veressä. Mitä te -luette?" - -"Xenofonia. Hagar on kiltti, hän tahtoo opettaa minua kreikkaa -lukemaan. Mutta se käy hirveän huonosti vielä..." - -Hagar? Tämä nimi oli jossakin yhteydessä Kolmordenin metsän kanssa. -Kristiina katseli tarkemmin tuota mustahiuksista tyttöä, jonka -hän oli unhottanut niin pian, kuin se kivi unhotetaan, johonka -kompastuttiin eilen. - -"Sinäpä se olit, joka hevoseni pelästytit", sanoi kuningatar, -joka vielä tunsi okaan sydämmessään ensi suuttumuksestaan tuossa -tilaisuudessa. - -"Armollinen röökinä käski minun seuraamaan itseänsä veneessä -Norrköpingiin", sanoi Hagar, joka ei myöskään saattanut unhottaa sitä -vääryyttä, jota hän oli kärsinyt kuningattaren muistamattomuuden -takia. - -"Sinä luit _Tacitusta_. Miksikä et tullut minun luokseni -Norrköpingissä?" - -"Armollinen röökinä oli kipeä. Eikä kukaan saanut tietää minkä -tähden. He telkesivät minut kellariin, kun en tahtonut tunnustaa." - -"Minun oli pari päivää pääni kipeä", oli Kristiinan huoleton vastaus. -Mitä muut olivat kärsineet, oli vähäpätöinen asia. "Ja mihinkä sinä -sitten jouduit?" - -"Minä seurasin presidentti Kurkea Tukholmaan ja olen saanut -lukea luonnontiedettä valtio-arkistonhoitaja Bureuksen johdolla. -Valtioneuvos Skytte pyysi minua lukemaan kreikkaa Hillevin kanssa." - -"Vai niin? Käännäppäs minulle tuo kappale Xenofonista!" - -Hagar käänsi sujuvaksi latinaksi kappaleen. Kristiinan otsa -kirkastui, pieni hymyily näkyi hänen ylihuulessaan, jossa oli pieni, -tuskin näkyvä viiksen alku. "Tule luokseni huomenna aamulla viiden -aikaan", sanoi hän, nyökäten päätään. - -Hagar punastui kovin. Tämä oli toinen kerta, kun hänelle tapahtui -tällainen kuninkaallinen suosion-osotus. Päättyisiköhän tämä kutsumus -linnankellarissa? - -Hetken perästä tuli valtioneuvos Skytte, kiireestä hengästyneenä -sisälle. Hän oli linnassa saanut kuulla siitä kunniasta, joka oli -tapahtunut hänen tyhjälle talollensa. - -Kuningattaren edessä seisoi pitkä, kaunis 65-vuotias ukko, hänen -isänsä ja iso-isänsä uskollinen palvelia, aateloittu 1603, jolloin -hän vaihetti sukunimensä Skräddare sekä itse ottamansa nimen -Schroderus toiseen, joka löytyi hänen äitinsä suvussa. Hän oli -tullut vapaaherraksi 1624 ja ensimmäiseksi presidentiksi Götan -hovioikeudessa 1634, mutta sittemmin lähetetty pois pääkaupungista -Aksel Oxenstjernan toimesta. Niin unohdettuna, kuin hän nyt näytti -olevan Tukholmassa, oli hän Upsalassa huomattuna, sillä siellä hän -kanslerina pitkällisestä rappiotilasta oli pannut kuntoon akatemian. -Sitä paitsi Skytte ei ollut se mies, joka helposti oli syrjään -sysätty. Hän oli vieläkin selkkaantunut syvälle ajan valtiollisiin -kysymyksiin, kutsuttiin tavan takaa jälleen astumaan paikallensa -valtioneuvostoon, sekä harjoitti salaista kirjevaihtoa nuoren -kuningattaren kanssa, jonka luona hän puolusti pfaltzilaista huonetta -vasten valtioholhojia. - -Skytteä pidettiin parhaana latinankielen puhujana, mikä Ruotsissa -oli. Hänen anteeksi pyyntönsä esitettiin nyt sillä kielellä, -ja kuningatar myöskin vastasi latinaksi, muistuttaen, että -laiminlyömisen viha olikin ollut hänessä, koska valtioneuvos ensiksi -oli hakenut häntä. - -Sitten esitettiin tyttärentytär Hillevi Kyle. Näkyipä kyllä, että -hän, kaikesta, mitä vanhalla iso-isällä vielä oli täällä maailmassa, -oli hänelle rakkahin. Kolmentoista vuoden vaivat ja taistelut eivät -olleet voineet umpeen parantaa niitä haavoja, jotka äidin, hänen -tyttärensä, aikainen kuolema oli jälkeensä jättänyt. - -"Hänellä on Vendelan silmät ja suu", sanoi ukko, suudellen tyttöä -poskelle. "Nenä on isän, _sanguine mixto_ [sekoitettua verta]. -Katsokaa lasta, armollinen röökinä! Juuri sellainen oli minun -Vendelani siihen aikaan, jolloin minä hänen kanssaan luin _Liviusta_. -Ja kun minä ihmettelin jotakuta epäklassillista yhteen sovitusta tuon -kuvaavan historioitsian teoksessa, sanoi hän nauraen: se on hänen -_pataviinitaustansa_, hänen Padualaista kielimurrettansa! Ajatelkaapas -tuota: hän oli minun tietämättäni lukenut Qvintilianusta, joka -tuosta mainitsee, eikä minulla ollut sitä kirjastossani; hän oli sen -lainannut Upsalasta!" - -"Vendela Skytte on ollut Aleksanderia etevämpi", sanoi Kristiina -kauniilla katseella. "Hän oli ainoastaan 21 vuoden vanha, kun hän -kutsuttiin pois, ja oli kuten Aleksanderkin voittanut maailman. Mutta -se ennustaa hyvää Ruotsin opille, jonka isä te olette. Te olette -osottanut, että taipumukset menevät perintönä isästä tyttäreen ja -tyttärestä tyttärentyttäreen. Jos tällä tavoin edistytään, herra -valtioneuvos, niin olemme sadan vuoden päästä laajasti-oppinut -kansa!" Kristiina otti kultaneulan rinnastaan, kurotti sen kainolle -Hilleville, sanoen, häntä lempeästi katsellen: "Käytä tätä muistona -siltä, joka pitää hyödyllistä oppia valtakunnan onnen perustuksena! -Tule sellaiseksi, kuin äitisi oli, mutta elä kauemmin kuin hän!" - -Hillevi suuteli kyynelsilmin kuningattaren kättä. Hänen takanaan -seisoi Hagar, jonka sydäntä sekavat tunteet valtasivat. Oi, kun olisi -kuningatar! Ja saattaisi vapaasti tutkia kaiken maailman viisautta, -eikä tuntisi muuta rajaa tutkimuksillensa, kuin elämänsä! - -"Olenpa iloinen siitä, että Hillevi on löytänyt ystävän, joka on -samaa mielenlaatua kuin hän", lisäsi kuningatar, ikään kuin hän olisi -aavistanut, mitkä tunteet Hagarin sydämmessä liikkuivat. - -"Niin, niin", virkahti presidentti, joka kiirehti parantamaan -anteeksi annettavaa unohdustansa, että nimittäin oli ajatellut -ainoastaan omaa vertansa. "Tässä on Hagar... Hagar..." - -"Hagar Ring", virkahti mainittu arasti. - -"Hagar Ring, niinhän se oli; presidentti Kurjen sukulainen ja -kasvattityttö. Minä etsin lukukumppania tyttärelleni ja kuulin -sattumuksesta Kurjen puhuvan tästä lahjakkaasta nuoresta henkilöstä. -No, lapsi, mitenkä Xenofoninne laita on? Vaikeita tietysti, nuo _ho, -hä, to_; ovat pahemmat, kuin _der, die, das_! tässä tulee panna korko -pilkulleen paikallensa." - -"Xenofon on Hagarille kirkas kuin lähdevesi", rohkeni Hillevi -vastata, "mutta minulle se on kuin terva." - -"Kyllä selkenee, nuppuseni, kyllä selkenee", hymyili iso-isä. -"Mutta menkää nyt kirjastoon, lapset! Älkäämme viivyttäkö hänen -majesteettiansa meidän vähäpätöisillä läksyillämme. Oih, että minun -taloni pitikin olla näin surkeassa tilassa, kun minulle näin suuri -kunnia tapahtui!" - -Hän oli jäänyt seisomaan, kun ruhtinatar Eleonoora, joka olisi -halusta lähettänyt kaiken opin hiiteen, ääneti haukotellen oli -tyytynyt penkillä istumaan akkunan ääressä ja katsellut ulos kadulle. - -"Jos asia minusta riippuisi", sanoi Kristiina, sitte kun vanhus oli -istunut hänen viereensä, "niin teidän talonne Tukholmassa ei autiona -seisoisi. Mutta se aika on luultavasti tuleva, jolloin minä näen -rinnallani kruunun turvan." - -"Pönkkiä täällä on yltäkyllin ja vanha raaka-aine lahoo. Minä -kiitän joka päivä Jumalaani siitä, että Ruotsin kruunu on siinä, -kuin sen tulee olla, eikä herrojen päässä. Mitä Homeros sanoo: Ei -monivallasta oo, yks ainoa herrana olkoon. Ja vieläpä rohkenen lisätä -sen selityksen, että kuningas-vainaja on pitänyt huolta valtakunnan -menestymisestä jättäessään mielialansa jälkeläisillensä. Mutta missä -armollinen röökinäni pitää kruunua liika raskaana, on niitä kyllä -löydettävissä, jotka kätensä apuun kurkottavat." - -"Ja kärventävät kyntensä? Niin, niitä löytyy." - -"Minä iloitsen alammaisesti siitä, että yksi näinä päivinä on -saanut koukkuiset sormet. Mutta jos uskallan sanoa, on semmoinenkin -löydettävissä, joka ei kruunua kysy, vaan häntä, joka sitä kantaa..." - -"Asettakaa palttua poikien eteen ja sanokaa: älkää koskeko!... -Mutta mitä valtioneuvos aikoo Hillevistä, kun hän kerran tulee yhtä -oppineeksi kuin te itse?" Kristiina ei pitänyt tuosta iankaikkisesta -naimiskysymyksestä orpanansa läsnä-ollessa. - -"Mitä minä aion Hillevistä? Etsiä hänelle hyvän miehen." - -"Senkö vuoksi hänen pitää tulla niin perin-oppineeksi? Eikö -hän vähemmällä osaa paistaa peltopyitä, kutoa pitsiä miehensä -pitsikaulukseen ja kurittaa lapsiansa?" - -"Oppi on jokaisen kodin kaunistus, ja vaimo on miehen kunnia, sanoo -Paavali." - -"Ei, suokaa anteeksi, se on väärin käännetty. Paavali sanoo 1 Cor. -11:7: 'vaimo on miehen _doxa_', hän on miehen hyvä tahi huono arvo, -mutta sen saattaa myöskin kääntää: hänen mielipiteensä, hänen -mielikuvituksensa, hänen odotuksensa. Tässä tulee siis selittää, -vastaako oppinut vaimo hänen odotustansa, onko hänessä sitä mitä hän -tahi muut ovat toivoneet." - -"Enpä koskaan olisi uskonut, että armollisin röökinäni olisi -ehtinyt pidemmälle kreikassa kuin itse Lutherus", vastasi Skytte -teeskentelemättömällä hämmästyksellä, mutta tietämättään oli hänen -puheessaan jotakin ivallista, joka harmitti hänen kuuliatartansa. - -"Hohho, minulla on pitempi matka hänen sekä teidän oppiinne, kuin -Tukholmasta Wittenbergiin", väitti Kristiina vilkkaasti. "Varsinkin -kreikan kielessä on minulla vaikeuksia, paitsi Uudessa Testamentissa, -jota minä näihin aikoihin olen tutkinut saadakseni raamatun lauseita, -joilla kykenisin reformeerattujen harha-oppia vastustamaan. Summa: -miksikä oppinut neito viskattaisiin oppimattoman miehen syliin? -Eiköhän se ole, ikään kuin haukka ja satakieli avioliittoon -vihittäisiin? Hillevi raukka! Olkoon hän mieluummin puolisotta. -Miksikä hän, joka omistaa koko maailman, antaisi itsensä kerjääjän -haltuun?" - -"Minä en tästä rohkene väittää armollisen röökinäni kanssa", sanoi -Skytte karttavasti. "Se nyt kuitenkin on köyhien neitojen kohtalo ja -se oksa, jolle he ovat istumaan luodut. Ylhäiset ja rikkaat saavat -tehdä mielensä mukaan. Vaan tavallisesti hekin menevät avioliittoon." - -"Kuningatar Elisabet ei koskaan mennyt naimiseen. Mitä valtioneuvos -sanoisi, jos minä tekisin samoin?" - -"Minä rukoilisin Jumalaa valaisemaan armollista röökinää, että -tietäisitte, mikä hänen tahtonsa mukaan paras on." - -"Antakaa Hillevin jäädä naimattomaksi! Älkää antako häntä miehen -orjuuteen! Hän on siksi saanut liika hyvän järjen. Ja nähkääs, nythän -meitä on kolme, jollei useampiakin, jotka osaamme latinaa. Eikö ole -häpeä, että niin mahtavalla valtakunnalla kuin Ruotsilla, jossa -löytyy paljo oppineita miehiä, on kovin paljo taitamattomia naisia? -Kun minä tulen hallintoon, täytyy teidän auttaa minua asettamaan -tyttökouluja valtakuntaan. Se tulee olemaan teidän viimeinen -mestariteoksenne, samati kuin kuningasvainajan kasvatus ja Upsalan -akatemia ennen ovat olleet mahtitöitänne." - -"Jumala varjelkoon! Jos Ruotsi saisi niin monta oppinutta neitoa, -jotka pitäisivät itseänsä liika hyvänä menemään oppimattomille -miehille, jäisi valtakunta piankin autioksi." - -"Hohho, älkää peljätkö! Kyllä me puolukoita metsästä löydämme -tuokkosen täydeltä, mutta mesimansikoita poimimme yhden erästään... -Katsokaapas häntä tuolla akkunan luona! Sellaisia he ovat... Hän ei -suinkaan tule pitämään oppia suuremmassa arvossa kuin prinssejä... -Noore!" - -Nuori ruhtinatar oli, väsyneenä aamullisista vaivoista, nukahtanut -nojaten kukoistavan poskensa kättänsä vasten ja nousi nyt tehden -hämillään anteeksi pyyntönsä. - -"Hyvää huomenta, kaikkein suloisin puolukkani! Nyt on aika suoda -valtioneuvokselle hänen ruokaleponsa. Hyvästi, rakas Skytte! Älkää -pahaksenne panko, jos olen tässä vähän turhia puhunut. Mutta -luvatkaa minulle yksi asia... Luvatkaa minulle, että Hillevi jää -naimattomaksi!" - -"Kiitoksia siitä suuresta kunniasta, jota armollinen röökinäni -on osottanut asumattomalle kodilleni ja kuluneelle uskolliselle -palveliallenne! Kiitoksia, kiitoksia, mutta älkää pyytäkö vanhalta -kannolta, että hän juurellaan kasvavalle kirsikkataimelle sanoisi: -viheriöitse, lapseni, mutta älä koskaan kuki! Ja jos kukkisitkin -joskus, niin älä koskaan hedelmiä kanna! En, sitä minä en saata... -Hyvästi, armollisin kuningattareni... Sitä en saata!" - -Ja hän saatti ylhäiset vieraansa avopäin ulos läpi tyhjän salin, -kylmän porstuan, alas liukkaita portaita pitkin, aina heidän -odottavaan rekeensä asti. - - - - -7. Doxa. - - - Net jotka Jumala on aateloinnut, - eivät saa alentaa itseänsä. - -Viiden aika aamulla ei ollut mikään aikainen tunti Kristiinan -aikakautena, jolloin työpäivä tavallisesti alkoi kello 4 ja -ahkerimmilla kello 3. Oli pilkkopimeä, kun Hagar, jota presidentti -Kurjen kammaripiika lyhtyineen sekä aseella varustetut palveliat -seurasivat, mennä hapuili pitkin Tukholman kapeita ja likaisia -katuja. Se lyhyt matka, mikä hänellä oli kuljettavana Kurjen -Ritariholmissa olevasta asunnosta nykyisen Ritarihuonetorin sekä -Isonkirkonmäen yli linnaan, oli tähän vuorokauden aikaan kaikkea -muuta kuin hauska. Luoteinen tuuli puhalsi Mälarin aukeilta -ulapoilta vinkuen sisään molempia virtoja pitkin, peitti katot -lumirännällä, kitisteli viirejä, tärskytteli akkunaluukkuja ja -valmisteli piiritanssilla kuninkaallisen linnan ympärillä itseänsä -jatkamaan matkaansa merelle. Katu-ojat olivat puroina, vesilätäköt -kimaltelivat lyhdynvalossa kaikkialla, noilla kuoppaisilla kaduilla. -Kulkiain täytyi siellä täällä välttää odottamattomia esteitä, jotka -kursailematta telkesivät heiltä tien: pitkä-aisaiset rattaat, kumoon -kaadettu vesisaavi, runsuläjä, kuollut kissa ja, pahin kaikesta, -joukko hirsiä ja tiilikiviä rakennuksista, joita Klaus Fleming oli -antanut hajottaa oikaistaksensa Isonkirkonmäkeä. Uudempi Tukholma -oli tekeillä tämän tarmokkaan linnan ylipäällikön toimesta, joka -äsken oli antanut järjestää Norrmalmin sekä laatinut nykyiselle -kuningattarenkadulle sen suunnan. Uudet asunnot kohosivat hitaasti -tahi olivat aivan kohoamatta, sillä sota nielasi kaikki varat. - -Vaarallista oli kulkea Tukholman valaisemattomia katuja yön-aikana; -kuultiin puhuttavan ryöväyksistä ja murhista. Ei kukaan uskaltanut -lähteä ulos aseettomana noihin pimeisiin sokkeloihin. Kurjen palvelia -kulki paljastetuin miekoin, valmiina koska hyvään vastustamaan -hyökkäystä. Yön vaarallisimmat tunnit olivat jo kuitenkin ohitse. -Akkunoista loisti kynttiläin valo. Ei kukaan häirinnyt kulkiain -matkaa soraläjien välissä. - -Hagar ilmoitettiin linnanvahdin luona ja hän pääsi heti puheille. -Hän näki kuningattaren lampun valossa tutkivan suurta kirjaa, jossa -oli vanhat, kuvilla varustetut puukannet. Toisia kaikenmoisia -eri suuruisia kirjoja, vieläpä 1500 luvun tunnetuita pieniä -pergamenttinidoksiakin oli huolettomasti sinne tänne sälytettynä -suurelle santelipuiselle pöydälle. - -"Sanoinko minä kello 5?" kysyi kuningatar sisään tulialta päätään -nyökäten ja häneen hätimiten katsahtaen. - -"Sanoitte, teidän majesteettinne." - -"Minun olisi pitänyt sanoa kello 4. _Aurora musis amica_. [Aamurusko -on runottaren ystävä.] Meillä ei nyt ole pitkästi aikaa; minä odotan -valtiokansleria kello 6. Mutta se ei tee mitään; sinun sopii jäädä -linnaan, ollaksesi lähellä, kun minä saan aikaa." - -Ja taaskin hän lukuihinsa vaipui ääneti, eikä näyttänyt huomaavankaan -vastatullutta, jolla nyt oli hyvä aika tarkastella lukuhuonetta, -eli vähäistä kirjastoa, joksi sitä nimitettiin. Siinä oli neljä -avonaista, tammesta kyhättyä kirjahyllyä, joittenka vinossa ja -jotenkin epäjärjestyksessä olevaa sisältöä nähtävästi usein oli -käytetty; -- ennen mainittu pöytä, jossa oli neljä laatikkoa, -pyöreäksi sorvatut jalat sormuksenmuotoisine koristeineen ja alhaalla -vahvat nuoran muotoon sorvatut poikkipuut; pienenlainen pöytä, -jonka marmorilevyinen kansi oli hopeisilla korkokuvilla koristettu; -neljä punaisella sametilla päällystettyä ja silkkihepelöillä -koristettua nojatuolia ilman käsinojaa, kahdeksan pienenlaista -komeasti koristettua selkätuolia, joissa oli sileä istuinlauta, -mutta kuningattaren oma kirjoitustuoli oli sileä, mustasta -ebenholtsista; sitten löytyi kaksi kalleutta: pieni kahdessa osassa -oleva puusta, norsunluusta ja hopeasta kokoonkyhätty kirjekaappi, -jota karyatiidit eli naiskuvan muotoiset pronssipylväät kannattivat, -sekä pitkä, matala vaski-arkku ylt'ylitse täynnä erinomaisia -koristeita ja todenmukaisesti aiottu tallentamaan tärkeitä papereita; -vihdoin, jotenkin epämukava triton kuorikkolamppuineen, muutamia -vahakynttilöitä, vesikarahviini lasineen, paperikoppa ja pienet -kultaiset kirjoitusneuvot. Siinä huoneen osaksi yksinkertaiset, -osaksi kalliit irtonaiset kapineet. Kirjahyllyt olivat -kirjakiihkoiselle nähdä, mitä kultakasat saiturille: kiusaajina -kateuteen. Oi jospa olisi kuningatar, jonka vain tarvitsee ojentaa -kätensä hallitaksensa kaiken maailman viisautta! - -Äkkipäätä kääntyi Kristiina tuon köyhän tytön puoleen, joka kadehti -häntä ja huudahti: - -"Jos sinä osaat kreikkaa, sinä, niin kerro minulle kaikki -kommentaattorien selitykset _doxa_ sanasta!" - -Hagar ei sitä sanaa tuntenut paremmin eikä huonommin kuin muitakaan -sanoja. Hän vastasi, että se Homeroksessa löytyi _odotusta_ -merkitsemässä; Platonin oli hän havainnut sillä tarkoittavan -_oppilausetta_. Toiset taas käyttivät sitä henkilön _arvon_ -merkityksessä ja muutamissa kohden _kunniaa_; mutta oikein kyllä -oli muistutettu, että tässä sanassa on jotakin epämääräistä, ja -kaksikielistä, niin että samati kuin oppilause saattoi olla taru, -saattoi myöskin arvo olla huono arvo. - -Kristiina katseli häntä tarkastellen. Tämä toinen tutkinto oli -päättynyt yhtä onnellisesti, kuin edellinen eilen. - -"Katsos tässä", sanoi hän ja viittasi Hagaria tulemaan pöydän luo. -"Meidän latinalainen _vulgatamme_ kääntää sen samati kuin Lutherus, -_gloria_ sanaksi. _Mulier autem viri gloria est_. Vanhin saksalainen -käännös, tehty 1483 sanoo kuten Lutherus: Das Weib aber ist die Ehre -des Mannes. Se on vulgata, ei mitään muuta." Hän osotti värssyä -tuossa vanhassa kuvilla varustetussa kirjassa, jonka puukannet olivat -veistoksia täynnä ja jota hän äsken ahkerasti oli tutkinut. - -"Minun luullakseni", jatkoi hän miettivästi, "tuo käännös: vaimo -on miehen kunnia on tullut siihen viskatuksi kultaisena viittana -peittämään orjattaren kahleita. Paavali ei ole saattanut muuta -tarkoittaa, kuin että vaimon maine lankeaa miehen päälle, olkoon se -sitte hyvä tahi paha. Hän saattaa olla miehen kunnia, mutta myöskin -hänen epäkunniansa. Mutta joko hän on sitä tahi tätä, on hän olemassa -miehen tähden. Mitä tuosta sanot Saara? Mikä nimesi on?" - -"Hagar." - -"No mitä, Hagar, tuosta sanot?" - -"Armollinen röökinä sen paremmin tietää. Minä en ole sitä ennen -ajatellut." - -"Vai niin! Sinulla ei ole ollut yhtään kosiaa, sinulla?" - -"Ei." Hagar punastui. Hän oli paljon hokemattomampi tuollaisissa -asioissa, kuin hänen kuninkaallinen yhden-ikäisensä. Kukapa meren -uiskentelevaa lastua kosimaan menisi? - -"Hyvä. Etsimätön ja vapaa. Onpa hirveätä, antaa itseänsä ruumiineen -sieluineen miehen valtaan. Emmekö me ole yhtä vapaasyntyiset -kuin hän? Jos meidän käsivartemme onkin heikompi, niin eiköhän -meillä ole yhtä vahva tahto, kuin hänelläkin? Miksi olisimme hänen -alammaisiansa?" - -"Papit niin sanovat", vastasi Hagar, jonka sydämmessä Kristiinan -uudelleen kerrotut kapinalliset tunteet saivat tenhoavan vastakai'un. - -"Papit!... Oletko sinä papin tytär, sinä? Mene tiehes, sinä, -pappiesi Saaran kanssa, mikäpä hän muuta oli kuin itämainen orjatar? -Näetkös, kaikki nuo raamatunkäännökset", hän osotti noita suuria -kirjoja, "olen minä selaillut läpi kannesta kanteen, tutkiakseni sen -oikeaa sanallista merkitystä, jota nimitetään jumaliseksi laiksi. -Ensiksikin, Aatamin kylkiluu! Tässä se on kuvattuna; mikä hirvittävä -kuva! Ja samaan tapaan on kirjoitettu joka paikassa, aina tuohon -kaksinkieliseen _doxa_ sanaan asti. Mitä minun pitää uskomaan? Etkö -_sinä_ mitään tiedä? Sinä sanoit Platoa lukeneesi?" - -"Minä luin hänen _Symposioniansa_ professori Terseruksen johdolla -Turussa." - -"Kerro minulle, mitä Plato sanoo miehestä ja vaimosta!" - -"Tiedän kovin vähän. Hän puhuu enimmiten miesten ystävyydestä ja -harvoin naisista. Hän sanoo, että puhdas rakkaus vapauttaa, koska se -yhdistää kaikki ja poistaa erotukset." - -"Ja sinä luulet puhdasta rakkautta löytyvän?" - -Hagar oli ääneti. Tuo onnellinen, hän ei kysymystä käsittänyt. - -"Vanhako olet?" - -"Täytän kolmen viikon kuluttua kuusitoista vuotta." - -"Etkä vielä tiedä rakkaudesta mitään? Se on minusta yhdentekevää. -Toivoisinpa tietäväni yhtä vähän kuin sinä. Pelikaani! Luet Platoa -etkä tiedä enemmän kuin sukkavarras rakkaudesta! Menisinpä vedolle -siitä, ett'et sinä ole lukenut säettäkään _Ovidiuksesta_ tahi -_Tibulluksesta_?" - -"En olekkaan, armollinen röökinä." - -"Niin näes, olinpa varma siitä. Saat lukea minun kanssani Ovidiusta -ja Tibullusta. Se on hauskaa. Sinun pitää muuttaman linnaan. Miksikä -tahdot tulla? Kammaripiiakseniko?" - -"Saanko siivota armollisen röökinän kirjastoa? Pyyhkiä kirjoista -tomun? Sytyttää lukulampun? Tehdä kirjaluetteloa?"... Hagarin tummat -silmät loistivat ihastuksesta. Hän tahtoi suudella kuningattaren -hameenpalletta, mutta Kristiina esti häntä. - -"Ainoastaan taitamattomilla on oikeus nöyryyttää itseänsä. Ne, -jotka Jumala on aateloinnut, eivät saa alentaa itseänsä, varsinkaan -aatelittomien edessä", vastasi hän kauniilla ylimyskatseella. -"Ja sitä paitsi tarvitsen minä sellaisen, kuin sinä olet... -kirjasivistyksessä oppineen, mutta lapsen maailmankokemuksissa. -Minulla on liika monta valtioviisasta, on sukulaisia ja ystäviä, -palveliattaria... espanjalaisia kanoja, jotka vain höyhentensä -puolesta eroavat toisista. Onnipa, Hagtorn, tahi mikä nimesi on, -ett'et ole mies! Minä kentiesi rakastuisin sinuun niin, että minun -vihdoin täytyisi ratsuruoskallani ajaa sinut pois. Mutta nyt olet -sinä, kuten minä, yksi noista vapaasyntyisistä orjattarista, jotka -ravistavat käsikahleitaan." - -"Teidän majesteettinne on kuningatar." - -"Niin, muistuta minua tuosta, jos sattuisin sen unhottamaan! Minä -nauran usein. Minä nauran koko maailmaa; älä itseäsikään poikkeuksena -pidä! Sinä olet niin naurettava _Platoinesi_ ilman rakkautta ja -_Tacituksinesi_, joka saa hevoset pelästymään. Kun minä tulen -lailliseen ikään, niin aateloitsen sinun ja annan sinulle nimen: von -Doxa, sekä panen kilpeesi Minervan pöllön. Mutta sinä olet Kurjen -sukua; oletko sinä aatelinen? Kuka isäsi on?" - -Taaskin Hagar oli ääneti. Tuossa oli jälleen tämä suuri kysymys, joka -hänelle oli elin-asiana, siinä oli itsetunnon hiljainen, toivoton -taistelu vasten nöyryyttävää vastausta. - -"Armollinen röökinä on itse sanonut", lausui hän vihdoin hiljaisella, -mutta vakaalla äänellä, "että ne, jotka Jumala on aateloinnut, eivät -saa alentaa itseänsä. Minä en koskaan ole tuntenut isää enkä äitiä. -Minä olen pudonnut tähdistä." - -Jos Kristiinan povessa olisi sykkinyt naisen sydän, olisi hän -huomannut pidätetyn kyyneleen turvattinsa silmäpielessä, mutta -hän ei sitä huomannut. Hän vain kohotti olkapäitään ja vastasi -huolettomasti: "Siinä on myöskin aateliskirja. Jupiter ja Mars ovat -olleet kummina kehtoni ääressä. Kummallista! Minä uneksin viime yönä, -että suuri, kirkas tähti laskeutui alas vuoteelleni. Sillä ei ollut -mitään olentoa, se oli pelkkää valoa, se virtaili minuun niin, että -me olimme kuin yksi. Minä elin siinä ja se minussa, ja minä kuulin -sanoja, jotka olivat ainoastaan valon heijastuksia. Sinä olet minun -kuuni, sanoi se, ja minä olen sinun aurinkosi. Teitä on kolme, jotka -minulle kuulutte, ja ennenkuin aurinko nousee, tulevat nuo kolme -näkemään toisensa silmästä silmään." - -Hagar alkoi tarkasti kuunnella. Hän unhotti nöyryytyksensä, hän -muisti tähtensä Tuurholman ajoilta ja Andromedan peräkannelta. -"Armollinen röökinä!" huudahti hän. "Minä tunnen tähden. Se on -puhunut myöskin minulle!" - -"Unia!" jatkoi Kristiina samalla huolettomalla äänellä, "Usvat -nousevat maasta, sakenevat ja tivistyvät pyrstötähdiksi. Usvat -nousevat aivoihin ja tivistyvät unelmiksi. Monet sanovat, että -tähdet johtavat ihmisten elämänjuoksua; siitä asiasta en minä -tahdo mitään sanoa. On tunnettu asia, mitenkä Tyko Brahe ennusti -ennen kuningasvainajan aikaa, että Suomessa oli syntyvä suuri -sotapäällikkö, joka valloittaisi koko Pohjolan. En tiedä, onko se -oikein selitetty siten, että se olisi tarkoittanut herravainajata, -minun isääni, joka kylläkin suuri oli, mutta jonka kuitenkin -täytyi jättää minulle ja muille jälkeläisillensä osan pohjoisista -valloistaan anastettavaksi. Ehkäpä se oli minua, kuin ennustus -tarkoitti, koska vanhempani olivat Suomessa yhdeksän kuukautta ennen -syntymistäni; mutta minä ajattelen, että jätämme tämän tulevien -aikojen selitettäväksi. Minun tähteni kertoi, että jotakin tapahtuisi -tänään, ennen auringon nousua. Ei ole pitkä siihen nyt enään, ja jää -se ehkä kyllä tapahtumatta... Mutta nyt olen minä joutunut ojaan tuon -surkean _Doxa_ sanan vuoksi. Minun oli aikomukseni raamatusta etsiä -reformeerattujen harhailuja..." - -Sattui hyvin Hagarille, että hän jumaluus-opillisten aikakauskirjojen -joukossa, joita kotiin palanneet sotilaat aikoja sitten olivat -jättäneet jälkeensä Kaskaksen torpan tienoille, myöskin oli löytänyt -reformeerattua oppia kumoavia väitöksiä. Hänen hyvä muistinsa oli -vielä säilyttänyt tarpeeksi tuota lapsuuden aikana vaikeasti sulavaa -luettavaa, voidaksensa auttaa kuningatarta hänen etsimisissään. -Hagar muisti monta kirjailiaa, heidän teostensa nimet sekä heidän -esiintuomiansa raamatunlauseita. Ei mikään saattanut Kristiinalle -olla mieluisempaa tässä jumaluusopillisessa väittelykysymyksessä, -joka tällä haavaa anasti hänen äärettömän tutkimushalunsa. Nuo -molemmat lukiat olivat kiintyneet vilkkaaseen keskusteluun näistä -asioista, ja kuninkaallinen suosio näytti olevan suuresti enenemään -päin, kun valtiokansleri, jota oli odotettu, kuningattarelle -ilmotettiin tulleeksi. - -"Ah", huudahti Kristiina, samalla kun hän kärsimättömästi paiskasi -puukantisen foliantin kiinni, "tuo vanha valtiohuolestuttaja -vaivaa minua taas veronvapaaksi ostamisillaan ja valtiovaraston -puutteilla..." - - - - -8. Voitonsanoma. - - - Se oli lapsensatu, mutta koski urhotyötä. - -Aksel Oxenstjerna ei nyt tullut kuningattarensa luo -valtiohuolestuttajana, vaan voitonsanoman tuojana. Hän näytti -nuoremmalta, hänen vartalonsa oli suorempi, hänen ryhtinsä -pontevampi, hänen muuten tyvenessä, ajattelevassa katseessaan -kuvastui nyt nuoruuden ilo. Hän oli kantanut vanhoilla hartioillaan -raskaita taakkoja, hänen oli täytynyt usein etsiä tietä siinä, -missä ei kukaan muu löytänyt polkua eikä pelastusta, hän oli niin -monta epätoivon kiusausta tallentanut poveensa ja ollut toivovinaan -siinä, missä ei mitään toivoa enään ollut, että hänelläkin kerran -oli oikeus ilmaista uhkuvia voitontunteitaan. Hän ei unhottanut -ainaista stereotyypillistä, alammaista kunnian-osotustansa, kun hän -seisoi itsevaltiaan edessä, mutta hän ei odotellut hallitsiattaren -kysymyksiä, hän oikasi vartalonsa koko pituudelleen tuon juhlallisen -tervehdyksen jälkeen ja huudahti iloisesti: - -"Jumalalle kunnia olkoon! Minä onnittelen teidän majesteettianne -ja valtakuntaa, suuri voitto on voitettu!" Myöskin Kristiina tässä -silmänräpäyksessä unhotti _doxan_ ja kaiken teologian, hän unhotti -sen juhlallisen tervehdyksen, jolla hän tavallisesti otti vastaan -valtakunnan etevintä palveliaa, hyppäsi seisaalle, tarttui kanslerin -käsivarteen ja huudahti hänen ikäisensä innolla: "Torstenson? Jumalan -kiitos!" - -"Sotamarsalkka Torstenson ja Ruotsin sotajoukot ovat arvollisesti -viettäneet kuningasvainajan muistoa saavutettuansa tämän toisen -voiton Leipzigissä ja Breitenfeldissä. Tunti on kulunut siitä, kuin -sananlennättäjä tuli. Arkkiherttuan koko armeija on kaadettu ja -hajoitettu, 5,000 on kuollutta ja 4,500 vankina... Me olemme ottaneet -190 lippua, 46 tykkiä, koko kuormaston... Leipzig on tuota pikaa -meidän käsissämme. Lokakuun 23 päivänä on Jumala Ruotsin aseille -antanut tämän voiton. Sananlennättäjän oli täytynyt Hampurissa -viivähtää. Meidän tappiomme..." - -"Ei nyt mitään tappioistamme! Ei nyt! Ei mitään suruharsoa voiton -ylitse! Elääkö sotamarsalkka?" - -"Hän elää eikä ole haavoitettukaan." - -"Siinä kylläksi. Torstenson on sotajoukon arvoinen. Suvaitsetteko, -teidän jaloutenne, istua tähän? Raportti? Antakaa minun nähdä tuo -paperipala, joka valtakunnan korottaa vaarasta voitonriemuun!" - -Hän melkein veti valtiokansleria istumaan vieressään olevaan -nojatuoliin. Edellisten päivien levoton jännitys oli ollut niin suuri -epäluotettavien ja ristiriitaisten huhujen takia, joita Saksanmaalla -olevien sotajoukkojen tilasta oli kulkenut, että ensimmäinen tieto, -kun se vielä lisäksi oli voitonsanoma, syrjäytti kaiken muun, kuten -räjähyttävä miina. Kuningatar yksin oli rohjennut nauraa ja lukea -jumaluusoppia: nyt oli voitto hänenkin voittanut. - -Tämän valtio-uutisen tultua oli Hagar unohtunut niin kokonaan, -kuin kanervainen kulovalkeassa. Valtiokanslerin tulo siirsi -silmänräpäyksessä hänen entiseen asemaansa tässä maailmassa, -jossa hän oli tyhjää mitättömämpi. Hänellä oli kyllin ymmärrystä -käsittääksensä, että hän täällä oli liikanainen, ja syrjäytyi niin -kauas kuin mahdollista. Mutta kuninkaallinen asunto oli hänelle -tuntematon; hän näki kolme ovea, tunsi yhden, jonka kautta hän oli -tullut sisälle, ja hiipi kuulumattomasti ulos. - -Hän tuli puolipimeään etehiseen, jota suuresta avonaisesta takasta -tuleva valo heikosti valaisi. Lieden edessä istui kammaripiika -Fiken Lång, kiinnittäen nauhasolmukoita kenkiinsä, sillä välin, kun -hän vartoi kuningattaren soittokellon kilistystä. Uloskäytävässä -seisoi kammaripalvelia Johan Holm, joka äsken oli vastaan ottanut -valtiokanslerin ja nyt näytti olevan valmis osottamaan uloskäytävää -tuolle vieraalle tytölle. Hän pettyi; tyttö ei mennyt, hän ei vielä -ollut määräkäskyjänsä saanut. Aika kävi Holmille pitkäksi: hän -puhdisti salavihkaa vaskitorvea, jonka hän piilotti takkinsa alle, -kun joku tuli näkyviin. - -Hagar istahti lieden eteen vastapäätä kammaripiikaa. Hänen täytyi -lämmittää itseänsä, hänen oli vilu. Hän ei ennen ollut huomannut, -että ilma kuningattaren folianttien välissä oli hyvin viileä. -Mieleensä muistui, että häntä oli viluttanut myöskin ensimmäisen -kuninkaallisen kohtauksensa jälkeen, kun hän istui veneen keulassa -matkalla Norrköpingiin. Tuo nuori, loistava kuningatar, joka oli -oppinut, oikullinen ja viehättävän jalomielinen, kun hän tahtoi, --- mistäpä se tuli, että vilutti -- ei hänen läheisyydessään, ei -silloin, kun hän viehättävästi puhui ja nauroi, sillä silloin saattoi -unohtaa kaikki, -- mutta jälestä päin? - -Hagar vaihteli muutamia sanoja kammaripiian kanssa. Hän sai vain -lyhyitä vastauksia. Tyttö oli uninen ja väsynyt; hän oli valvonut -siinä paikallaan myöhään illalla, ja kello 3 aamulla täytyi hänen -jälleen olla kuuntelemassa, josko kuningatar soitti kelloansa. -Pieninkin torkahdus olisi vienyt häneltä viran. Ylihovimestaritar -rouva Beata Oxenstjerna oli tuleva aamutervehdyksellensä kello 7, ja -onneton se palvelia, joka ei silloin virkkuna ollut paikallaan, kun -suuren seinäkellon käki kukkui! - -Fiken Långin jyrkät vastaukset olivat kuten kylmä ruiskutus -kuningattaren äsken onnelliselle uudelle suosikille. Beata rouva! -Kaakinpuu! Vitsa! Kellari!... Ja palvella, ehkäpä jo alussa vihattuna -tämän rouvan jokapäiväisen hallinnon alla! Hagarin ei tarvinnut kysyä -enempää tulevasta palveluksestaan. Kammaripiian väsynyt muoto antoi -syytä siihen luuloon, että hänen palvelus-aikansa viikossa kestäisi -seitsemän päivää ja yhtä monta yötä. - -Näitä ajatellessa heräsi metsälinnun luonne... - -"En olekkaan niin yksin nyt kuten kellarissa", ajatteli hän -itsekseen. "Jos Beata rouva on mahtava, on kuningatar mahtavampi -kuitenkin. Hän on minulle sanonut, että ne, jotka Jumala on -aateloinnut, eivät saa alentaa itseänsä... Nimeni pitää hänen luonaan -olla von Doxa." Ja kun Hagar muisti tuon kummallisen keksinnön, -täytyi hänen nauraa; hänpä saattoi nauraa melkein yhtä iloisesti kuin -kuningatar itse, vaikka ei hetikään niin usein. Elämä oli kietonut -hyvin erilaiset siteet näitten yhden-ikäisten huulilla hymyilevän -veitikan ympäri. - -Fiken Lång loi silmänsä punaisista nauhan solmukoistansa Hagariin -ja katseli häntä hämmästyneenä. Olikohan ihminen hullu? Tulee -kuningattaren puheilta, istuu lieden eteen sen sijasta, että hänen -olisi tullut lähteä matkoihinsa; istuu siinä nauramassa! - -"Älä herätä häntä tuolla syrjässä. Hänen armonsa valtiokansleri on -määrännyt, että hänen pitää saaman nukkua", mötisi kammaripiika. -"Onko siellä ketään?" - -"Sananlennättäjä, luullakseni." - -Hagar havaitsi, katseltuaan osotettuun suuntaan, ihmis-olennon -pitkänään makaavan kovalla lepolavitsalla siinä pimeässä huoneen -osassa, jota suuri takka varjosti. Itse kuninkaallisessa linnassa -saattoi aivan lähellä loistohuoneita nähdä mitä yksinkertaisimpia -huonekaluja, aivan samati, kuten ajan tapa asetti yksinkertaisen -kotielämän julkisen loiston kanssa rinnatusten. "Mistä hän on tullut?" - -"En tiedä. Saksanmaalta, luullakseni." - -Hagar oli kuullut valtiokanslerin ensimmäisen sanoman voitosta. -Hän piti varansa, ett'ei hän huomaamatta mitään tuosta maininnut. -Hän katseli nukkuvaa, joka oli -- viittaan verhottu. Tuo tuli -Saksanmaalta. Tiesikö hän jotakin hänen kaksoisveljestään, Bennusta, -ainoasta elävästä olennosta, jonka merellä uiva lastu saattoi -omaksensa mainita? Kahteen vuoteen ei sisar ollut veljestään -tietänyt, elikö hän vai oliko kuollut. - -Hetki kului. Vielä ei näkynyt valonsädettä syyspäivän myöhäisestä -auringosta. Seinäkellon käki kukkui 7 kertaa, ja seitsemännellä -lyönnillä astui rouva Beata Oxenstjerna sisään. Kammaripalvelia -piilotti torvensa, Fiken Lång oikaisi itsensä kankeaksi kuin tikku. -Hagar oli siirtänyt tuolinsa valkeanvalosta paremmin varjoon ja -käänsi itsensä pois päin. - -"Kuinka röökinä on maannut tänä yönä?" - -"Kuten tavallisesti. Pani maata kello 11, nousi vuoteeltaan kolmen -jälkeen. Ebba neiti meni kello 10. Röökinä on lukenut aamulla vieraan -neiden kanssa." - -Beata rouvan terävät silmät tunkivat läpi varjon sinne, missä Hagar -istui; vieraat neidot eivät olleet hänen mieleisiään. Onneksi hän -kuitenkin havaitsi kaksi oikoilevaa säärtä lepolavitsalla. - -"Mikä nyt, Fiken? Kuka uskaltaa..." - -"Hänen armonsa valtiokansleri toi tänne sotilaan ja käski hänen panna -maata lavitsalle." - -"Sananlennättäjä! Onko hänen armonsa sisällä röökinän luona?" -kysyi ankara rouva uteliaasti ja aikoi tarttua lukukammarin oven -vääntimeen, kun häntä hillitsi vastaus: - -"Hänen armonsa on siellä sisällä ja hän määräsi, ettei kukaan pääsisi -sisälle, ennenkuin hän taikka röökinä soittaa." - -Ovenvääntiöön tarttunut käsi laskeutui alas, Beata rouva empi. -Uteliaisuus oli suuri, hänen ylihovimestarilliset ja sisarelliset -oikeutensa eivät myöskään olleet vähäiset, mutta valtiotoimissa -täytyi totella. - -"Tulen takaisin kello 8", sanoi hän vastahakoisesti ja unohtaen -valtiotoimien takia vieraan neidon, joka täten pääsi vaarallisesta -tutkimuksesta. Huoneen ilma tuntui keveämmältä, kun viimeinen -liepukka valtiorouvan hameesta oli kadonnut. Kammaripiika iski -salavihkaa silmää Holmille, ikään kuin hän olisi tahtonut sanoa: minä -leikkasin varikselta siivet! - -Ei ollut viittä minuutiakaan kulunut tämän jälkeen, kun kello kilisi. -Se oli valtiokansleri, joka soitti; palvelia tunsi käden. Holm meni -sisälle ja palasi oitis; häntä oli käsketty herättämään sotilasta -sekä saattamaan häntä kuningattaren luo. - -Oxenstjerna oli sanonut Kristiinalle, sitte kuin kuningatar -väsymättömästi kyseltyään oli sanasta sanaan raportin läpi tavaillut -paitsi ilmoitukset kuolleista ja haavoitetuista: - -"Kaikesta tästä minun armollinen röökinäni olisi saattanut saada -elävän todistuksen sotamarsalkan sanansaattajalta, kapteeni -Duvallilta, jolla myöskin oli urhea osansa tappelussa, hän ennätti -tänne kello viisi aamulla. Mutta Duvall on matkansa vaivoista -paremmin kuollut kuin elävä: hän on ratsastanut yöt päivät siellä, -missä hän ei huonon kelin takia päässyt kulkemaan rattailla eikä -reellä, on kahdesti hevosineen kaatunut ja toisella kertaa katkaissut -kylkiluunsa. Hän ei itse kyennyt, vaikka henkensä edestä olisi -koettanut, tulla kuningattaren puheille, kuten halunsa olisi ollut. -Hän pyysi minua hänen sijastaan tuomaan tänne hänen ordonanssi- eli -käskyläis-upseerinsa, erään nuoren Niemand nimisen kersantin, joka -tappelussa on haavoittunut. Niemand odottaa täällä ulkopuolella; olen -antanut hänen maata etuhuoneessa siksi, että häntä kutsuttaisiin -sisään, koska tuo poika raukka väsymyksestä tuskin koossa pysyy. Ja -lienee hän kyllä vähän hämmennyksissään, mutta minä tuumaan, että -armollinen kuningattareni tahtoo kuulla häntä nyt oitis, kunnes -Duvall jälleen saattaa puhua." - -Tämän jälkeen oli Oxenstjerna kuningattaren luvalla soittanut ja -heidän edessään seisoi samassa poika, jonka rääsyinen ratsastus-puku -oli kaikkein mahdollisten ja mahdottomien teitten tahraama, aivan -tietämättömänä siitä, missä hän oli. - -"Niemand, sinä olet kuningattaren luona!" huusi valtiokansleri -hänelle, ravistaen häntä olkapäistään. - -Turha vaiva. Nuorukainen nukkui. Hän kulki, mihin häntä kuljetettiin, -seisoi mihin asetettiin, mutta nukkui. - -"Holm!" huudahti kuningatar. - -Palvelia tuli. - -"Sinä olet ollut torvensoittaja, samati kuin olet ollut räätäli. -Toitota hyökkäykseen!" - -Holm ei ollut hidas ottamaan torveansa takintaskustaan ja puhalsi -ratsuväelle kuuluvan hyökkäysmerkin. - -Vaikutus oli silmänräpäyksellinen. Nukkuva kumartui eteen päin, -valmiina aika laukkaukseen, teki liikkeen kantapäillään ikään kuin -kannustaaksensa hevostaan ja avasi silmänsä. Hänellä oli tummat, -kauniit silmät, jotka ollen vielä unen verhossa tirkistelivät -ympärillä seisovia, ikään kuin eivät olisi tietäneet oliko tämä unta -vai todellisuutta. - -Kuningatar nauroi. - -"Niemand, ei tarvita ohjia eikä kannuksia! Älä hakkaa meitä; me -olemme ystäviä. Etkö näe ruotsalaisia värejä. Sellaisena tahdon -nähdä rehellisen sotilaan, suorastaan tulesta ja taistelutanterelta -tulleena. Sano meille, mistä tuon suuren ruman arven olet saanut -vasempaan ohimoosi?" - -"Hänen majesteettinsa suvaitsee kysyä, mistä olet saanut arven -ohimoosi", toisti Oxenstjerna antaaksensa nuorukaiselle aikaa -tointumiseen. - -Niemand tarvitsi tuskin minuuttia, siinä missä moni muu hänen -ikäisensä olisi tarvinnut viisi. Hän oikaisi itsensä, teki -sotilaallista kunniaa ja vastasi: - -"Sotakentällä Breitenfeldin luona kenraalimajuri Slangen hevosen -alla.". - -"Hevosenkenkä? Ja Slange ratsasti ylitsesi?" - -"Kenraalimajuri kaatui ja viholliset ajoivat ylitsemme." - -"Mitä? Meidän ruotsalainen Leonidaammeko kaatunut?" - -"Sotajoukoillamme ja valtakunnallamme on syytä valittaa suuremmasta -vahingosta", virkkoi valtiokansleri, Liljehöökiä tarkoittaen. - -Nuoren kuningattaren katse synkistyi. Hän käsitti kansallisen -vahingon, ja hän saattoi, kun tarvittiin, sopivalla tavalla ilmituoda -tämän käsityksensä, mutta nyt oli voittopäivä; nyt hän tahtoi -häiritsemätöntä iloa nauttia. - -"Ei", sanoi hän, "vahingot sitten! Torstenson elää. Niemand, kuka -sinun on kersantiksi tehnyt? Jollet hevosenkengästä merkkiä kantaisi, -näyttäisit minusta vielä keppihevosen ratsastajalta." - -"Sotamarsalkka on tappelun jälkeen ylentänyt minut kersantiksi -Uudenmaan rakuunoihin ja käskenyt minut palvelemaan esikunnassa", -vastasi Niemand uudestaan kunniaa tehden. Vastauksesta ei puuttunut -pientä ylpeyttä, joka osotti, että hän, kuten kaikki pojat, oli arka -miehuullisen arvonsa puolesta. - -"Pieni, mutta ponteva!" nauroi Kristiina samalla, kun hän nähtävällä -mieltymyksellä tarkasteli tuota reipasta nuorukaista hänen -epähovimaisessa puvussaan. "Koska sotamarsalkka sinulle noin nuorella -iällä on antanut päällikkyyden, on hänellä siihen varmaankin ollut -hyvää syytä. Sinä ratsastit kaljamossa tänne vahingoittumatta, -kun Duvallin hevonen kahdesti kaatui? Duvall on tunnettu hyväksi -ratsastajaksi." - -"Kapteeni Duvallin hevonen oli tylsissä kengissä, minä olin omani -kengät nauloittanut." - -"Hyvä. Huomenna, kun oikein olet herännyt, pitää sinun ratsastaman -minun seurassani ulos. Mutta kerro minulle nyt tappelusta!" - -Niemand kertoi, mitä hän tiesi, enemmän kumppanien puheista, kuin -omasta kokemuksestaan, hän kun oli maannut tainnoksissa tanterella. -Hän kertoi, kuten poika kertoo vilkkaasta painielemisesta. -Tapahtumien tärkeys ja ruotsalaisten aseitten menestys täydensi -kertomuksen vajavuudet. Se oli lapsen satu, mutta koski urhotyötä. -Kuunteliat ottivat varteen jokaisen sanan, äänettömällä jännityksellä -ja usein myöskin liikutuksella. Voiton uutinen oli äkkiä linnassa -levinnyt, ei tietty miten. Pian tunkeili etuhuoneeseen aina taajeneva -kuunteleva joukko, mikä halusi jotakin saada onkeensa tuosta -suuresta uutisesta. Kuningattaren viittauksesta avattiin ovet ja tuo -rauhallinen lukukammari täyttyi kuningaslinnan uteliaista asukkaista. - -Hagar seurasi muita. Hän katseli sykkivin sydämmin nuorta ratsumiestä -sekä hänen pahoin pideltyä ja kuitenkin reipasta olentoansa. Niemand? -Sehän on sama kuin Ei-kukaan, käännös vain, ja Bennu oli sanonut -tahtovansa ottaa nimekseen Ei-kukaan. Oliko tuo hän, vai eikö? Ei, se -ei ollut tuo pelästynyt, kaikkien omantunnon raivotarten hätyyttämä -poika, jolle sisar kaksi vuotta sitten oli sanonut jäähyväiset Skurun -laiturilla. Ja kuitenkin... Se ei saattanut olla kukaan muu kuin -Bennu! Ja hän ei saattanut langeta veljensä kaulaan, hän ei saanut -sanoa veljelleen niin, kuten ainoastaan sisar voi sanoa: Sinä olet -siinä! Minä tässä! Tunnetko minua? - -Niemand oli puhunut kaikesta ja kaikista paitsi itsestään, kun -kuningatar vihdoin tahtoi kuulla enemmän Slangen kaatumisesta. -Ja kertoja puhui siitä jättiläismäisestä vihollis-ratsastajasta, -joka sulloi kaikki, -- sekä turhista koetuksistansa saada Slangea -henkiin... ja mitenkä hän, Niemand, tuli kumoon ratsastetuksi ja -makasi tunnotonna Breitin raskaan ruumiin alla... mitenkä hän näki -tähden astuvan alas luoksensa ja puhuvan kummallisia sanoja... - -Kello oli 7 ja 8 välillä aamulla; linnan-akkunain lävitse näkyi -heikko valonsäde päivän ensimmäisestä koitosta pimeän marraskuun -taivaalla. Äkkiarvaamaton tunne valtasi Hagarin. Tähti? Hänen -tähtensä, Hagarin tähti, kuningattaren tähti? Beata rouva puhui -valtiokanslerin kanssa, arvattavasti siitä, miten sopimatonta oli -laskea noin paljo väkeä kuninkaallisiin huoneisiin. Eikö olisi -mahdollista päästä huomaamatta kuningattaren luo ja kuiskata hänen -korviinsa: Armollinen röökinä, aurinko ei vielä ole noussut ja se on -tapahtunut, mitä tähti on ennustanut! - -Hagar tunki lähemmäksi, sanat polttivat hänen huulillaan: Se on -veljeni, joka nimittää itsensä Niemandiksi. Hän on nähnyt tähden, -hän on kolmas! Silloin kääntyi Kristiina Hagariin päin niin -majesteetillisena, kuin hän jo nuorella iällään välistä saattoi olla. -Siinä seisoi kuningatar, ei ollut mitään tilaa enään alammaisten -tuttavuudelle. Hagar syrjäytyi. - -Niemand oli lopettanut kertomuksensa, ja Beata rouva kiirehti -toimittamaan ihmisiä pois lukukammarista. Käsky annettiin, että -kirkoissa _Te deumia_ veisattaisiin sekä luettaisiin kuninkaallinen -julistus voitosta. Kammariherra Klaus Wrangel lähetettiin kysymään, -mitenkä kapteeni Duvall jaksoi. - -"Holm", sanoi kuningatar kammaripalvelialleen, "vie kersantti Niemand -linnanvahdin luo, anna valmistaa hänelle hyvä aamiainen ja mukava -vuode! Niemand, sinä asut linnassa, niin kauan kuin Tukholmassa -olet. Annappas nähdä, että huomenna olet täydellisesti unesta -virkkamustunut ja istut vakaana satulassasi. Tässä, ota nämät uutta -vaatetusta varten!" Hän kurotti pojalle kultarahakäärön. - -Niemand luuli vielä uneksivansa, kun kaksi käsivartta etuhuoneessa -kietoutui hänen kaulansa ympäri ja ääni hänen takanaan sanoi hänen -korvaansa: "kuka minä olen?" - -Hän katsoi taaksensa. Hän oli nähnyt pelkkiä tuntemattomia -ympärillään, mutta tämä solakka, kaunis tyttö, puolta päätään pitempi -häntä itseään, katsoi häneen niin tutuilla, niin uskollisilla -tummilla silmillä, että hän heti huudahti: "Hagar!" He eivät -itkeneet, he eivät hellien huudahduksien takia itseänsä unohtaneet, -mutta heillä oli kuitenkin sydän, näillä kahdella, nyt ainakin, ja -varsinkin toisiansa kohtaan. - -Kohtaus tuli tällä kertaa lyhyeksi; he päättivät pian jälleen -nähdä toisensa, kun Hagarin tuleva toimituspaikka linnassa oli -määrätty. Hagar istui jälleen odottamaan. Kärsivällisyys ei kuulunut -Hagarin? asioihin. Kun hän vielä oli odottanut pitkän tunnin ja -jo oli luullut, että kuningatar oli hänen unhottanut, nyt kuten -Norrköpingissä, kutsuttiin häntä kellon kilinällä sisään. - -"Minulla ei tänään ole mitään aikaa sinua varten", sanoi kuningatar. -"Ruotsalaisten aseitten voitto kutsuu minua _Te deumia_ veisaamaan -Isoon kirkkoon. Tule takaisin huomenna aamulla kello 7, ja laita -itsesi valmiiksi astumaan virkaasi." - - - - -9. Kolme turvattia. - - - Kolme kruunua on Ruotsin kilvessä, - mutta ainoastaan yksi jalopeura. - -Tukholma oli iloisessa liikkeessä; Breitenfeldin luona saavutettu -toinen voitto vietettiin jumalanpalveluksella, kunniatervehdyksillä -kuningattaren luona ja yhteisen kansan huvittamisella. Torstensonin -nimi oli joka miehen huulilla; tuntui siltä, kuin olisi taas eletty -suuren Kustaa Aadolfin päivinä. - -Seuraavana aamuna, kun vielä oli pimeä, lähti Hagar toiselle -linnaretkellensä, saatuansa suojeliansa valtaneuvos Kurjen -suostumuksen mennäksensä kuningattaren palvelukseen. - -Hän tuli sisään astuessaan vastaanotto-huoneeseen, sen odottamana, -jota hän tässä ei suinkaan olisi halunnut nähdä. Kaksi terävää silmää -oli eilen havainnut hänen niitten joukossa, jotka Niemandia olivat -kuuntelemassa, ja nämät ottivat nyt häntä vastaan katseella, jonka -melkein saattoi selittää näin: Mitä sinä täällä teet, velho? - -Kuningatar Kristiina osasi monta vierasta kieltä, myöskin -silmäkieltä; hän selitti pian kyllä rouva Beatankin silmäkielen. - -"Neiti Hagar Ring", sanoi hän, "on ottanut tehdäksensä luettelon minun -kirjastostani. Minä pyydän teidän lemmellisyyttänne asettamaan hänet -kirjastoni vieressä olevaan siniseen kammariin, jotta hän olisi -lähellä toiminta-alaansa." - -"Tunteeko teidän majesteettinne tätä nuorta henkilöä?" kysyi Beata -rouva nyreästi. - -"Varsin hyvin. Eräs valtaneuvos Kurjen sukulainen." - -"En tunne yhtäkään tämän perheen sukulaisista, jolla olisi nimenä -Ring. Uskallanko kysyä sukua?" - -"Isä on päällikkönä Taivaanlinnassa Saksanmaalla, lienee -kai tuttukin. Äiti syntyisin Tähtituli. Hyvää sukua, teidän -lemmellisyytenne." - -Ilveily, joka tässä sukuluettelossa tuli ilmi, ei jäänyt -tarkka-älyiseltä Beata rouvalta huomaamatta. Hän muistutti, -että hänen majesteettinsa palveliain aina tulisi tuoda mukanaan -papinkirja, jotta heitä saatettaisiin kirjoittaa linnan kirjoihin, ja -he saisivat nauttia linnanväen etuoikeuksia. - -"Olkoon niin", vastasi Kristiina. "Minä annan neiti Hagarille -papinkirjan. Minä olen ruotsalaisen kirkon päämies." - -"Ei vielä, teidän majesteettinne. Täytyy myöskin olla todistus -hyvästä maineesta ja kristillisestä elämänlaadusta. Minä näin tuon -kevytmielisen tytön halailevan erästä rakuunaa tuolla etuhuoneessa." - -"Mitä?" sanoi Kristiina, katsahtaen kuninkaallisella katseella -syytettyä. - -"Sehän oli Bennu-veljeni, jota he nimittävät Urban Niemandiksi", -vastasi Hagar hämmästyneenä. - -"Teidän lemmellisyytenne kuulee sen nyt", jatkoi Kristiina -ylpeydellä, joka osotti, että kotkanpoikanen oli saanut siivet eikä -aikonut antaa niitä leikata. "Kun minä todistan palvelusväkenä hyvän -maineen ja kristillisen elämänlaadun, niin arvelen, että siinä on -kylliksi todistusta." - -"Minä uskallan vastaiseksi toisin jugerata ja jos teidän -majesteettinne pysyy aikomuksessaan ottaa tätä epäluulon alaista -nuorta henkilöä palvelukseensa, on _minun_ palvelukseni liikanainen. -Minä olen alammaisuudessa pyytävä eroni asianomaisilta." - -Kristiina empi. Näin pitkälle hän ei olisi tahtonut vastakynttä -vetää. Mutta nöyryyttää itseänsä näitten vallanhimoisten -Oxenstjernojen edessä, -- ei milloinkaan! - -"Teidän lemmellisyytenne", sanoi hän, "arvattavasti ei tahdo -apuansa kieltää minulta ja valtakunnalta epäluulon takia, johon -ei ole vähintäkään syytä. Neiti Hagar Ring kirjoitetaan minun -palvelusväkeeni ja muuttaa siniseen kammariin, kuten sanottu on. -Teidän lemmellisyytenne, joka on herättänyt _soupçonin_, tulee se -todeksi näyttää, ja jos jotakin sopimatonta havaitaan, kuten teidän -lemmellisyytenne luulee, tahdon minä asettaa asian valtioholhojain -tarkastuksen alle." - -Beata rouva osotti kankealla kumarruksella alammaisen -kunnioituksensa ja lähti, luomatta katsettakaan vihansa esineeseen. -Ylihovimestarittaren virka kävi hänelle yhä kärsimättömämmäksi. Mutta -todistukset hänen epäluulonsa oikeuttamisesta tuota uutta suosikkia -vastaan eivät olleet helposti saatavana. Niihin yhdistyi eräs kellari -ja noitumisjuttu, joka perustui palveliain juoruun. Pikemmin voitiin -epämiellyttävä henkilö saada pois tieltä epätietoisen syntyperän -vuoksi. Tähän aikaan ja tässä uhkeamielisessä aatelistossa ei ollut -mitään niin arkaa kohtaa, kuin syntyperä ja perhe. - -Tuo viaton, vallan kukkuloilla olevan kovan toran esine, tunsi -itsensä onnettomaksi ja pettyneeksi. Hagar ymmärsi varsin hyvin, -että hänen haltianansa ja taloudellisissa suhteissa kuningattarenkin -haltiana löytyi tästälähin mahtava, leppymätön vihollinen, yksi -Oxenstjernoista, ja näitten kahden suurivallan välillä hän musertuisi -helpommin kuin ruoko. Eikö hänen täytyisi nöyryyttää itseänsä tuon -mahtavan rouvan edessä ja kerjätä hänen suosiotansa? Ei, ne jotka -Jumala on aateloinnut, eivät saa alentaa itseänsä. Parempi olisi -paeta entisen turvaajansa luo, tahi Suomen metsiin paimentamaan -lehmiä Kaskaksen torpassa! Paeta, nähdä nälkää, kärsiä, kuolla -pimeydessä, mutta ei alentaa itseänsä! - -Nuori kuningatar arvasi nämät ajatukset, jotka olivat kaikuna hänen -omistansa. - -"Ole huoletta", sanoi hän, "minä olen sinua suojeleva. Etkö ymmärrä, -sinä pieni kuorimato suomalaisesta kaskimaasta, että tämä kina käy -korkealle yli sinun pääsi? Sinä saatat tulla ja mennä, ilman että -lehti liikkuu Ruotsin valtakunnassa. Minua he tahtovat kohdella kuten -lasta ja unohtavat, että olen kasvanut heidän mittansa ohitse. Vielä -kaksi vuotta, ja heidän täytyy taivuttaa ylpeät niskansa; saatpa -nähdä, saatpa nähdä! He eivät vielä minua tunne, mutta he tuntevat -minua kylliksi pelätäksensä minua. Jokaisessa auringon laskussa -tipahtaa yksi päivä pois heidän lyhyestä mahtavuuden ajastansa ja -minun mahdittomuudestani. Ketä sinä pelkäisit? Sinun pitää jo tänään -alkaman työsi." - -"Antakaa minun mennä! Armollisin röökinä, antakaa minun mennä! Minä -en pelkää; minä saatan mennä valkeeseen, jos te vaaditte, mutta minä -en saata joka päivä tekeytyä nöyräksi tuon pahan rouvan edessä, jolla -on valvonta linnan hoviväen ylitse. Jos armollinen röökinä tietäisi, -mitenkä hän minua kohteli Norrköpingissä, kun minä en tahtonut -ilmaista hänelle röökinän salaisuutta! Kun minä olin vähäinen lapsi, -ei kukaan uskaltanut antaa minulle vitsaa, ja _hän_ uhkasi minua -vitsalla, niin, vieläpä kaakinpuullakin. En ole vielä koskaan ennen -ollut vankina, mutta _hän_ telkesi minun seitsemäksitoista tunniksi -ruoatta kylmään, pimeään kellariin. Nyt hän tahtoo tehdä minua -huonomaineiseksi, ehkäpä vielä velhoksikin..." - -"Ei", sanoi Kristiina miettivästi, "ei velhoksi, sitä hän ei saata -todistaa, mutta ehkä henkilöksi, jonka syntyperä on avioton eli -häpeällinen. Hagar... tarpeellista on, että sanot minulle kaikki, -mitä syntyperästäsi tiedät." - -Hagar kertoi kaikki, mitä hän tiesi tuosta olemisensa pimeästä -arvoituksesta. Joka sana pisti hänen suljetun sydämmensä lävitse, -kuten keihään pistos, mutta hänen täytyi puhua, se koski elämää. - -Kristiina tunsi maailmaa jotenkin; hän vertaili tapahtumia tyynesti -ja aprikoiden. - -"Sinä olet siis ainoastaan Kurjen kummityttö? Äitisi oli -ulkomaalaista syntyperää, köyhäksi riistetty pakolainen, mutta -rikkaasta suvusta. Isäsi... Annappas kun tuumaan, 1626? Päivämäärä?" - -"Yöllä vasten joulukuun 8:tta." - -"Mitä? Sehän oli samana yönä, kuin minä synnyin Tukholman linnassa." - -"Niin on minulle sanottu." - -"Samojen tähtien alla?" - -"Sama tähti, joka puhui armolliselle röökinälle unissa, on myöskin -puhunut minulle ja veljelleni... hänelle, joka nimittää itsensä -Niemandiksi... hänelle joka oli täällä eilen. Hän oli täällä ennen -auringon nousua, kuten tähti oli ennustanut. Katsokaa, se jonka -tapahtuman piti, tapahtui kuitenkin! Me olimme täällä kaikki kolme!" - -"Kolme, sanot sinä? Tiedätkö, Hagar Ring, että, jos minä olisin -kuningas Herodes, antaisin minä surmata sinun, niin oppinut kuin -oletkin, ja veljesi, vaikka onkin tuima! Vaarallista on tähtien -kanssa leikitellä: ei saa löytyä muuta kuin yksi Jupiterin turvatti -Ruotsin valtakunnassa. Hoh, ole huoletta: minä en ole Herodes, -enkä myöskään Herodias; sinä ja veljesi saatte molemmat elää sillä -ehdolla, että te ette rupea mihinkään salaliittoon. Unen-näköjä, -nuo tuollaiset tähdistä, jotka valuvat alas ja hedelmöittävät -ihmis-elämää! Mutta salaliitot valtaistuinta ja hallitsiasukua -vastaan eivät ole mitään unennäköjä, ne ovat maailmanhistoriaa. -Jos sinä tulet olemaan minun lähelläni -- se kyllä on mahdollista, -en tiedä sitä vielä -- niin löytyy niitä, jotka käyttävät sinua -aseenaan. Ole silloin suora ja sano minulle kaikki, _kaikki_, sinä -ymmärrät! Älä pöyhkeile, jos tahdot elää! Älä ajattele, että meitä -on kolme! Minä sanon sinulle, muurahainen, että kolme kruunua on -Ruotsin kilvessä, mutta ainoastaan yksi jalopeura... Sellainen pieni -mateliainen kuin sinä, luulet olevasi Jupiterin turvatti!... Hyvä, -sinä tiedät nyt kuka _minä_ olen ja kuka _sinä_ olet, yhtä kuin -Beata-rouvan se pitää tietämän. Aseta itsesi sen mukaan, niin minä -sinua autan. Sinä olet ainoa nainen, jota minä saatan kärsiä, paitsi -Ebba Sparrea... Mutta meidänhän piti tutkia sinun syntyperääsi... -1626? Se oli kuningasvainajan puolalaisen sodan aikana Liivinmaalla. -Äitisi varmaankin oli sieltä, mutta isäsi joko ruotsalainen tahi -suomalainen, koska tuo liiviläinen oli tullut Suomeen. Ja lisäksi: -isäsi on arvattavasti ollut ylhäistä sukuperää, sillä alhaisella -henkilöllä ei olisi ollut mitään syytä olla itseänsä ilmoittamatta -tuollaisen hälinää nostavan tapahtuman perästä, kuin tuo äitiäsi -koskeva oli. Täytyihän hänen siitä saada tietoa, jos hän vain vielä -elossa oli." - -"Minä olen vakuutettu siitä, että hän oli kuollut", virkkoi Hagar, -joka liikutettuna, mutta ilman kyyneleitä kuunteli noita arvelemisia. -Kuningattaren ensimmäinen kiivaasti esiintuotu vaatimus, että -ainoastaan hänellä oli oikeus olla Jupiterin turvattina, herätti -Hagarin sydämmessä salaista vastusta. Mitäpä tähdet kysyisivät sitä, -kaitsivatko mökkejä tahi kuninkaanlinnoja? - -"Ei ole luultavaa, että isäsi on kuollut", jatkoi Kristiina, kylmästi -aprikoiden mahdollisuuksia. "Hänen olisi silloin täytynyt olla -äsken kuollut ja äidilläsi olisi ollut surupuku yllään eikä olisi -lähtenyt yksin vieraaseen maahan talvis-aikaan. Luultavampaa on, että -hän, jonka olisi pitänyt olla hänen suojeliansa, oli hyljännyt ja -häpeällisesti pettänyt äitisi, mutta hänellä oli kai ollut syynsä, -jonka vuoksi hän sen oli tehnyt. Minusta näyttää siltä, kuin kaikki -osottaisi, että isäsi on ollut upseeri, joka on pettänyt vaimonsa... -tahi rakastajattarensa. Siitähän vihdoin kaikki riippuu." - -"Armollinen röökinä... Minä pyydän... Älkää enään!" - -"Kyllä, tässä on kunniasta ja nimestä puhetta. Sinä sanot, ett'ei -mitään tiedustelemisia ole pantu toimeen, paitsi että kiitos on -kuolleelle tehty kirkossa. Sellainen velttoisuus on minusta hyvin -kummallinen. Siellä täytyy kuitenkin löytyä ihmisiä naapuristossa, -jotka ovat nähneet äitisi maantiellä kulkevan ja jotka ovat -edellisenä yönä pitäneet häntä luonaan. Mitä varten ovat he niin -kokonaan olleet puhumatta, mistä hän oli tullut sekä mitä hän ehkä -oli puhunut? Ovatko he olleet osalliset rikokseen sekä lahjottu sitä -salaamaan? Taikka ovatko he vain tuijottaneet ilmaan, kuten nuot -suomalaiset häränkallot tavallisesti tekevät, ennenkuin mitään heidän -silmistään löytää tiensä kieleen? Minä annan kirjoittaa Uudenmaan -läänin maaherralle, Knut Liljehöökille, että hän tarkoin koettaisi -kaikesta, mitä tähän asiaan kuuluu, saada selkoa Karlshaminassa, -taikka mikä sen pitäjään nimi on?" - -"Karja." - -"No niin, Karjassa ja pitkin koko Suomen lahden rannikkoa. Beata -rouva ei sinua kynsiinsä saa. Jos sinä olet aatelinen tahi aviollista -sukuperää, niin pitää sinulle osotettaman sitä kunniaa, kuin -tuleekin. Jos olet lokkilintu, jolla ei mitään pesää ole, täytyy -sinun odottaa kaksi vuotta ja, jos olet minulle uskollinen, niin minä -en unohda antaa sinulle sekä nimeä että kunniaa. Mene nyt sinulle -määrättyyn asuntoosi, ja ole piikojen kanssa sovussa; he eivät pyydä -mitään parempaa, kuin kiusata Beata rouvaa. Minä käyn ratsastamaan -ruhtinattarien parissa; tahdon myöskin nähdä Niemandin ratsastavan, -koska hän on päässyt eheänä siinä, missä Duvall on ratsastanut -kumoon." - -Kello 9 lähti kuningatar Caballeronsa selässä ratsastamaan lukuisan -seuran saattamana. Missä hän vain näyttäytyi, tervehtivät häntä -riemuitsevat väkijoukot, jotka vielä kulkivat voitonhuumauksissa. -Niemand ratsasti seurueen joukossa uudessa asussaan ja kutsuttiin -välimmiten kuningattaren rinnalle. Hän näytti vähäisemmältä ja -heikommalta kuin eilen; hän oli kalpea ja kipeä: tuo talvimatka -olisi saattanut murtaa haavoittumattomankin miehen. Hänen pieni -vartalonsa ensin vähän nauratti henkivartiaston pitkiä miehiä, hänen -suosiossa olemisensa herätti heidän kateuttansa. Mutta sotilaat -olivat kuulleet, että hän oli oppinut ratsastamaan Aake Tottin luona. -Sepä nimi, jolla on pysyväinen sointu kaikkien Ruotsalaisten ja -Suomalaisten ratsumiesten korvissa. Aake herran oppilaana oleminen, -silläpä vaikutus, kuten hopeahihnasilla, se laski loisteen sekä -miehen että hevosen ylitse. - -Niemand oli saanut valita hevosen hovitallista; hän oli ymmärtänyt -valita parhaan ja hän ymmärsi myöskin sillä ratsastaa. Ei -mitään tarpeetonta uljuutta, kaikki kävi varmasti, vakavasti ja -luonikkaasti. Kummallisesti hevonen totteli ohjaksia! Henkivartijain -entinen nauru muuttui ihmettelyksi; kuningatar itse, joka kyllä -istui vakaasti satulassa, katseli poikaa teeskentelemättömällä -mieltymyksellä. Hänpä osasi ratsastaa, hän. - -Ratsastusmatka kävi sillan yli Norrmalmiin, Arttilleriapihaan ja -silloin autiona ja asumattomina olevien "Ladugårdslandet" seutujen -yli. Jos Tukholmankin asutut kadut silloin olivat niin huonot, että -niitä pitkin oli vaikea ajaa, mm näillä raivaamattomilla, vuoroon -suoperäisillä ja vuoroon kivisillä syrjäteillä oli vielä pahempia -esteitä edessä. Kristiinaa huvitti poiketa tieltä pois, laukata ylös -vuoren kukkulalle tahi ajaa vesilätäköitten yli hätöittääksensä -naisseuraajiansa, ja tämä ei tapahtunut ilman vahinkoa. Ruhtinatar -Kristiina Magdaleena, joka kohta oli morsianna seisova, vaipui -rämeikköön, josta sulhanen, Baden Durlachin rajakreivi Fredrik, -hänen pelasti. Ruhtinatar Eleonoora Katariina nyrjähytti jalkansa; -hovineidet kulkivat kiertoteitä välttääksensä pensastoja ja -kivikkoja, he jäivät jälkeen ja saivat kärsiä pilkkaa. Nybrovikin -luona oli vanhan linnan jätteitä. Kristiina seisahtui erään -muurin luo, jonka yli ratsastaminen näytti mahdottomalta ja kysyi -hoviherroiltaan, uskalsiko kukaan tehdä hevosellaan hyppäystä. -Nuori Kustaa Bonde koetti; hänen hevosensa piti vastaan. Kapteeni -Lauritsa von der Linde, joka sodasta oli kotiin palannut, koetti -hurjaa hyppäystä. Siinä oli vain tuuman verta vailla, ett'ei päässyt -ylitse, mutta se tuuma oli vähällä katkaista urhoollisen kapteenin -sotilasretken ja tulevan vapaaherrallisen arvon. Kun hän onnellisesti -hevosensa alta vedettiin esiin, otsa raamukkeessa, epäilivät -rohkehimmatkin, uskaltaisivatko uudestaan koettaa tuollaista -arveluttavaa hyppäystä. Pieni Niemand ratsasti esiin, kannusti -hevosensa juoksemaan kovaa ravia raunion ulkosyrjään asti, hyppäsi -satulassaan seisaalle ja teki kuperikeikan muurin yli. Ei yksikään -nuoralla tanssia olisi tuota temppua paremmin tehnyt. - -"Tuo on tanssi- eikä ratsastustaidetta", väittivät hoviherrat. - -"Tehkää samoin, hyvät herrat!" nauroi kuningatar. - -Lahden rannalla oli ohut jääpeite ja Kristiina oli vallattomalla -päällä. Hän ratsasti jäänsyrjälle, otti sormuksen sormestaan ja -viskasi sen ulospäin jäälle niin pitkälle kuin jaksoi. Sormus kieri -edelleen tuulen viemänä ja seisahtui kahdenkymmenen sylen paikoille -rannasta. - -"Kuka tuo minulle sormukseni takaisin?" kysyi kuningatar. - -Muutamat herroista astuivat alas satulastaan ja koettivat seipäillä -jään vahvuutta. Sen havaittiin mahdollisesti kannattavan kuuden -vuoden ikäistä lasta. - -"Niemand on köykäisin; Niemand ulos!" - -Mutta Niemand ei lähtenyt; hän istui liikkumattomana satulassaan. -Kiihkoisena voittamaan kuningattaren suosiota, veti ranskalainen -Beschon niminen luutunsoittaja lautoja rannalta ja laski ulos -lautaportaat. Hän oli tullut niin lähelle sormusta, että hän -melkein kurotetulla kädellään saattoi siihen tarttua, hän kumartui -eteen päin, oikasi itsensä, venyttihe vielä pitemmäksi... Vihdoin -puuttui ainoastaan kämmenen levy. Silloin oli Beschon rikkonut -tasapainon lain ja makasi koipiansa sätkytellen vaipuneena särjettyjen -jäänkappaleitten väliin. - -Kaksi vastakkaista huutoa kuului katseliain joukosta; toinen -ääntevä: apuun! Toinen, kuten sopivinta olikin, hiljaisella äänellä: -musikantti pohjaan vain! Beschonia ei kukaan hyvin kärsinyt hänen -mielisteleväisyytensä vuoksi eikä myöskään siitä syystä, että -häntä suosi Eleonoora Katariina, joka sittemmin sai katua tuota -suosiollisuuttaan. - -Muutamia seurueesta juoksi ulos portaille ja heidän onnistui, vaikka -ei vaaratta, pelastaa ranskalainen. Märkänä ja viluisena Beschon, -niin pian kun hän oli päässyt kuivalle maalle, teki alammaisen -kunniatervehdyksensä kuningattarelle. - -_"De votre majesté le très humble serviteur!"_ - -"Niin, minä kyllä näen, että Beschon on märkä", vastasi Kristiina -hillitsemättömällä ilolla, "mutta missä on sormukseni?" - -Tuo onneton, hän oli unhottanut sormuksen, kuten vaaran hetkenä -kaikki unohtuu paitsi pelastus. Toinen oli ehtinyt ennen häntä: pieni -kersantti oli puikahdellut hänen pelastajiensa välitse, onkinut -kuninkaallisen pantin uivalta jäänlohkareelta ja kunniaa tehden -kurotti hän nyt miekkansa kärjellä kuningattarelle sormuksen. - -"Niin, mitäpä tahdotte, että minä tekisin, rakas Beschon?" sanoi -kuningatar, ollen yhä hyvällä tuulella. "Kunnia on urhoollisen, mutta -voitto viisaan. Te suvaitsette ottaa vastaan ihailuni ja kersantti -Niemand sormukseni." - -Tämän pienen seikkailun jälkeen ratsastajaseura ajaen täyttä laukkaa -palasi linnaan, jossa annettiin päivällistä kaikille kuninkaallisessa -ruokapöydässä. Sanotaan, että ruokahalu tällä kertaa oli sellainen, -jota tuntee ainoastaan silloin, kun on marraskuun kylmässä ja -ankarassa tuulessa tehnyt kovan ratsastusretken nuoren kuningattaren -ja kihlatun pariskunnan ollessa seurueen etupäässä. - -Aterian jälkeen kutsutti kuningatar luoksensa kersantti Niemandin ja -Hagar Ringin. Kersanttia hämmästytettiin kysymyksellä: "sinun nimesi?" - -"Urban Niemand, kersantti..." - -"Niin, minä tiedän. Tiedän myöskin ikäsi ja syntymäseutusi. Mutta -mistä sait nimen Urban? Sitä ei meillä käytetä." - -"He sanoivat sen antaneensa paavin mukaan." - -"He? Kutka he?" - -"Nunnat, jotka kastoivat minun toiseen kertaan Ingolstadtissa." - -"Mitä? Oletko sinä uudestaan kastettu katolilaiseksi?" - -"He sanoivat niin. Minä en itse mitään tiedä." - -Kristiinan veri kuohahti. - -"Sinä kurja uskonheittiö! Olet kuudentoista-vuotias, olet saanut -kristillisen kasvatuksen, palvelet mainiona _minun_ urhoollisessa -sotajoukossani ja annat kastaa itsesi uudestaan, tullaksesi -katolilaiseksi! Etkö siis tiedä, että se, joka luopuu uskostansa, -pettää omantuntonsa, kunniansa, isänmaansa, eikä ansaitse, että -rehellinen mies häntä uskoo! Jumalani, olla lutherilainen ja ruveta -katolilaiseksi! Sehän on lähtemistä päivän valosta pimeään yöhön. -Mitenkä tulit sinä noin surkealle harhatielle?" - -"Olin haavoitettu ja kipeä. Annoin heidän tehdä kanssani, mitä -tahtoivat." - -"Hänen kasvatuksensa herra Aake Tottin ratsumiesten joukossa oli -kaikkea muuta kuin kristillinen", uskalsi Hagar lisätä. - -"Noh", jatkoi Kristiina tyvenempänä, "etkö ole tuntenut mitään halua -palata takaisin oikeaan evankeliseen oppiin? Etkö tiedä, että me -taistelemme lutherilaisen uskonamme puolesta paavia ja perkelettä -vastaan? Etkö häpeä luopua uskosta, jonka puolesta kuningasvainaja -meni kuolemaan?" - -"Minä tahdon halusta olla luterilainen, jos teidän majesteettinne -tahtoo niin määrätä." - -"Määrätä? Voiko määrätä uskoa kenellekään? Minä saatan määrätä sinua -menemään kuolemaan rehellisen sotilaan tapaan, mutta minä en voi -määrätä sinua uskomaan pilkkuakaan katekismuksesta, joll'ei Jumala -ja sielusi autuus sitä vaadi... Hän pitää minua paavina, tuo! Minä -valvon öitä, näyttääkseni vääräksi reformeerattujen harhaoppia, -ja nyt omat sotamieheni antavat itsensä kastaa paavilaiseksi!... -Mitenkä se paikka oli, Hagar, jonka sinä kerroit _Petri Ravennelii -Bibliotheca sacrasta_?" - -Hagar luki muististaan latinalaisen lainalauseen tuon silloin mainion -jumaluus-opin tutkian väitöskirjoituksista katolilaisia vastaan. - -"Niin, eikö ole sillä tavalla? _Cœcos cœci curant, insanos -insani_... [Sokeat parantavat sokeita ja tyhmät tyhmiä.] Mutta hän -ei latinaa ymmärrä, tuo veliraukkasi... Niemand, minä puhun hänen -arvoisuudellensa Johannes Mathiaksenpojalle, että hän valaisee pimeän -järkesi... Kuka oli isäsi?" - -Nuorukainen oli ääneti. - -"Etkö sitä tiedä? Minä sanon sen sinulle. Sinun isäsi oli upseeri, -joka hylkäsi vaimonsa. Älä koskaan, Niemand, naista hylkää, -jolle olet antanut sanasi ja lupauksesi! Se on kuolemansynti; se -tulee vielä kostamaan sinulle ja lapsillesi. Etkö tiedä mitään -vanhemmistasi?" - -"Hän sanoi, että minä olin hänen tyttärenpoikansa." - -"Kuka hän?" Kristiina kävi kärsimättömäksi. Hän oli nyt saanut -arvoituksen selitettäväkseen, joka sukkelaan vei hänen ajatuksensa -siksi, että se työnnettiin syrjään toisen edestä. - -"Hän, jota he nimittävät Ruben Zeviksi Regensburgissa. Eräs -juutalainen." - -"De Geer tuntee hänen. Rikkahin koronkiskoja Euroopassa. -Juutalaisilla on kaksi ansiota: viisautta ja rahaa. Ja sinä olisit -Ruben Zevin tyttärenpoika? Mistä hän sen tiesi?" - -"Eräästä kuvasta ja rintaneulasta. Se oli se, jonka kreivinna Brahe -antoi minulle Lavilassa. He olivat varastaneet minulta neulan, kun -makasin kuolleena Neunburgissa ja juutalainen antoi sen minulle -takaisin." - -"Neunburgissa? Näytä minulle neula!" - -Niemandin täytyi pyytää Hagaria auttamaan, sillä neula oli kiinni -ommeltu hänen ihotakkinsa nahkavaruksen alle. Sillä aikaa kun -tämä puku-asia huoneverhon takana valmistettiin, alkoi jo ruveta -hämärtämään. Kammarineito Fiken astui sisään lamppua sytyttääksensä, -mutta hänen käskettiin odottaa etuhuoneessa. Kristiina katseli -hämärässä tuota hienosti tehtyä hopealiljaa. - -"Mikä erinomainen työ! Mistä kreivinna Brahe on neulan saanut?" - -"En tiedä. Aake herralta, luulen... Kenraalimajuri Slange on tuntenut -isäni... Se oli isäni, joka ratsasti hänen ylitsensä", kiirehti -Niemand lisäämään, muistaessaan viimeiset sanat, jotka hän luuli -kuulleensa Slangen huulilta. - -"Isäsi elää. Hagar, kirjoita muistiin kaikki, mitä veljesi tietää -neulasta ja juutalaisesta! Me olemme päässeet suden ja ketun -jäljille. Jospa nyt minulla olisi tuo juutalainen Tukholmassa... -Kersantti Niemand! Sinä olet Neunburgissa haavoittunut ja -Breitenfeldissä samoin. Sotamarsalkka on kunnioittanut sinua -asettamalla sinut päällikkyyteen noin nuorella iällä. Sinä olet -tuonut perille voitonsanoman... sinä et huonosti ratsasta. Pyydä -minulta armon-osotusta sillä ehdolla, että palaat lutherilaiseen -uskoon!" - -Kersantti Niemand oli ääneti, tehden kankeana sotakunniaa. Mitäpä -hän pyytäisi? Hänelläpä oli suuressa määrässä kaikkea, mitä hän oli -toivonut. Hetken oltuaan hämillään ja ääneti luuli hän tehneensä -onnellisen keksinnön. - -"Teidän majesteettinne", sanoi hän "olkaa armollinen ja antakaa -Hagarille kirja! Hän on rakastunut kirjoihin." - -Taaskin Kristiina nauroi, kuten kuudentoista vuotisena nauretaan. - -"Etkös ole se poika, joka käen kukuntapuun alla istui ja pyysi -elääksensä siksi, kuin kuolisi? Kirja Hagarille? Sämpylöitä -leipurin lapsille? Eikö hänellä ole hyllyt täynnä kirjoja. -Valitse, kirjatoukka! Hagar, ketä sinä kunnioitat nerokkaalla -valitsemisellasi: Ciceroa vai Platoako?" - -"Kiitän alammaisesti. Jos armollinen röökinä saattaa olla ilman -_vulgataa_... siinä on kummallisia kuvia... Minulla ei koskaan ole -ollut kuvakirjaa." - -"En kehu makuasi, mutta ota _vulgata_ Aadamin kylkiluineen sekä -seitsemine vihanmaljoineen... kun vain et rupea paavilaiseksi, kuten -veljesi... Etkö pyydä mitään itsellesi Niemand?" - -"Pyydän kuolla teidän majesteettinne puolesta", vastasi -poika teeskentelemättömästi, aavistamatta sitä ritarillista -kohteliaisuutta, jonka nuo yksinkertaiset sanat sisälsivät. - -Ruotsin nuori kuningatar tunsi itsensä hetkellisesti liikutetuksi. -Kentiesi ajatteli hän niitä tuhansia, jotka nyt hänen kunniansa, -hänen mahtinsa ja hänen valtakuntansa edestä kaatuivat -taistelutanterella tahi hivuivat pois sotasairaaloissa. Hän kurkotti -kätensä suudeltavaksi kersantille. Sitten virkkoi hän leikillisellä -äänellä: - -"Onnellinen sinä, joka saat taistella eteläisemmän auringon alla! -Katso, meidän lyhyt marraskuinen päivä jättää meidän jo pimeään. -Ja tuolla... tuolla on tähti, joka loistaa meidän kolmen ylitse! -Jupiterin tähti! Kolme kruunua, mutta yksi jalopeura!" - -Ja tuo suuri, kirkas tähti loisti linnan pimeästä akkunasta sisään -yli merellä uivan lastun, yli kenttien verta vuotavan varsan, yli -Ruotsin valtakunnan kruunun, joka oli asetettu kesyttömän tytön -kiiltävälle otsalle. Muutaman lyhyen hetken näki se nuo kaikki kolme, --- se, joka ei ollut rakkaus, vaan ainoastaan valta, -- sitten heidän -jälleen piti valuman pois tuntemattomaan etäisyyteen vaihdellen, -kuten sekin, asemaansa taivaanrannalla. - - - - -10. Vaeltava juutalainen. - - - Minä lähetän sinulle ruusuja pyhästä maasta. - -Myöhään syksyllä 1642 kulki moniaalla etelä Suomessa huhu, että -vaeltava juutalainen oli nähty. Satu Jerusalemin suutarista, -Ahasveruksesta, joka kielsi Vapahtajaa levähtämästä porttinsa -vieressä hänen ollessaan matkalla Golgatalle, ja sen vuoksi -tuomittiin rauhattomana kulkemaan maailman loppuun asti, oli saanut -alkunsa kuudennellatoista vuosisadalla ja löytyy seikkaperäisesti -kerrottuna, vaikka tekiä: I.H.R., joka tuosta on kirjoituksen tehnyt -ja pannut siihen päivämäärän: Räävelissä Huhtikuun 11 päiv. 1604, -on tuntematon. Tämän kertomuksen mukaan on moni todistaja nähnyt ja -puhutellut vaeltavaa juutalaista Hampurissa talvella 1547, Madridissa -1555 ja aina jonkun ajan perästä monessa maassa, esimerkiksi -Venäjällä, Puolassa, sekä mainittuna vuotena 1604 myöskin Räävelissä. -Kolmenkymmen-vuotisen sodan aikana hän oli useissa paikoin nähty -Saksanmaalla. Kaikki sotamiehet, jotka siihen aikaan palasivat -sodasta kotiseuduillensa, tiesivät kertoa Jerusalemin suutarista, ja -muutamat väittivät itse nähneensä hänen. - -Kun sitten marraskuussa 1642 pitkä, valkohiuksinen, oudonnäköinen -vanha mies, jonka puku ja kieli olivat vieraat, äkki-arvaamatta -näyttäytyi Tammisaaren kaupungissa, niin oli jotenkin luonnollista, -että kansa hänessä luuli näkevänsä vaeltavan juutalaisen. Hän tuli -ikään kuin merestä nousneena, ei tiedetty miten eikä mistä, sillä -merenkulku oli jo siksi vuodeksi lopetettu ja jäätä oli rannoilla. -Joku kyllä luuli nähneensä Danzigista tulleen jaalan kuunvalossa -yöllä laskevan rantaan sataman syrjäpuoleen ja jälleen kohta -purjehtivan pois. Mutta mitäpä vaeltava juutalainen aluksella olisi -tehnyt? Olihan hänelle vähäpätöinen asia kävellä meren ylitse! - -Tuo vieras vanha mies, jota seurasi kaksi palveliaa, yhtä -kummallisesti vaatetettua ja yhtä vakaita kuin hän itse, meni -erääseen majataloon, söi vaatimattoman aterian kuten muutkin -kuolevaiset ja lähti sen jälkeen papin luo. Siellä hän pyysi katsella -entisen kirkkoherran, Sigfrid mestarin jälkeenjääneitä papereita, -ja kun nämät enimmiten sisälsivät tähteinselityksiä, joita ei -kukaan muu ymmärtänyt, niin olihan selvää, että Jerusalemin suutari -näistä koetti saada tietää, milloinka hänen vaelluksensa loppuisi. -Seuraavana päivänä hän jälleen oli kadonnut, maksettuansa runsaasti -yösijastaan, joka kyllä oli jotenkin odottamatonta suutarilta ja -juutalaiselta. - -Melkein samaan aikaan -- aivan samaan aikaan, vakuutti kansa, -sillä miksi ei vaeltava juutalainen saattaisi monessa paikassa -ilmaantua yhtä haavaa? -- nähtiin tuo vieras Karjassa. Iltavalkea -rätisi suuressa takassa Kaskaksen torpassa, jossa Dordei valmisti -illallista, ahkeraan sekoittaen padassa kiehuvaa velliä. Padasta ei -nyt kuitenkaan noussut tuo miellyttävä höyry, joka on nälkäisten -lasten ihastus köyhässä torpantuvassa; siinä oli jotakin liikanaista, -se oli tuo selvästi näkyvä lisä: puoleksi pettua jauhoissa. Viljasta -oli tullut kato, vouti oli pantannut rästissä olevat viljakapat; sota -vaati armotta veronsa. Dordei oli sama reipas, lukuisan lapsijoukon -äiti, kuin ennenkin, jolta ei koskaan neuvoa puuttunut. Minkätähden -valittaa siitä, että leivässä oli puoleksi pettua? Löytyihän muita, -jotka söivät pelkkää pettua, ja oras lupasi tulevaksi vuodeksi -parempaa satoa. Tuomas veisteli yhdellä kädellään reen-anturaa; se -kävi huonosti ja hitaasti, kirves oli tylsä, veitsi ei tehnyt niin -tasaisia lastuja kuin ennen. Vanhin tytär Sigfrida kehräsi. Nuorempi -sisar karttasi villoja. Maunu veisteli nuolia. Vähemmät lapset -tekivät itselleen kiharoita päähänsä höylänlastuista. Pimeys ja -köyhyys kurkistivat sisään tuvan ainoasta akkunasta, mutta ne näkivät -kansaa, joka oli tottunut itsensäkieltämiseen. - -Ulkona rupesi lunta satelemaan. Ovi avattiin. Kummallinen, vanha mies -astui sisään, valkoisena lumesta, ja hänen perässään kaksi palveliaa. -Ajat olivat vaaralliset. Tuomas katsoi ylös työstään ja asetti -kirveen viereensä. Dordei lakkasi velliä sekoittamasta. Muukalaiset -havaitsivat, etteivät olleet tervetulleita pimeän ennätettyä. - -Toinen palvelioista, joka myöskin oli tulkkina, pyysi isäntänsä -nimessä yösijaa. - -"Me -- tulemme pitkiltä matkoilta tärkeitä asioita varten, tyydymme -vähään ja maksamme hyvin." - -Dordei jatkoi sekoittamistansa. - -"Menkää Uuskylään, se on tässä lähellä! Meillä on köyhyyttä ja -ahtautta. Poikasia on jokaisessa variksen pesässä." - -Tulkki keskusteli hetken aikaa herransa kanssa. Hän laski tuvan -pöydälle vieraalla kielellä kirjoitetun passin eli matkakirjan ja sen -viereen kultarahan. - -"Me olemme kunniallista väkeä ja maksamme olkivuoteesta yhtä paljon -kuin muut herrasvuoteesta." - -Dordei katsoi vieraaseen, katsoi Tuomaaseen; kultaraha on suuresta -arvosta sille, joka sekoittaa pettua velliinsä. Tuomas veisteli -reen-anturaa eikä nostanut silmiään lattiasta. Nuorin lapsi rupesi -itkemään. - -"Paras on, että lähdette Uuskylään", toisti Dordei vielä. - -Tulkki yhä keskusteli vanhan miehen kanssa, joka käskemättä oli -istunut rahille. "Isäntäni sanoo, että hänellä on teille terveisiä -Urban Niemandilta." - -Dordeille tuo oli yhden tekevää, hän ei tuntenut ketään sen -nimellistä henkilöä. - -"Hän joka on syntynyt teidän tuvassanne. Hän, joka teiltä tuli -herra Aake Tottin luo. Hän, joka miehen ampui kuoliaaksi ja pakeni -Saksanmaalle. Hän, jolla oli Hagar niminen kaksois-sisar. Hän, jonka -äiti kuoli täällä torpassa." - -"Isä, isä!" huudahti Dordei ja nosti hämmästyksestä kauhansa, -jonka sisällys valui valkeeseen. "He tuovat, sanomia Bennusta ja -Hagarista!" Lapset tunkivat uteliaina esiin. Kukapa ei Hagaria olisi -muistanut! - -"Isäntäni sanoo, että hän on sen onnettoman naisen sukulainen, joka -kuoli tässä torpassa, sekä että hän tahtoo jokaista tietoa tuosta -naisesta kullalla palkita." - -"Istukaa!" Ja Dordei nosti padan valkealta sekä teki tilaa -muukalaisille. Kaikki, mitä tapahtui tuona surullisena yönä -kuusitoista vuotta takaperin, muistui niin selvästi hänen mieleensä, -ikään kuin olisi se ollut eilen. - -Näitten matkustajien täytyi saada yösijaa, vaikka hän itse makaisikin -kylmässä ullakossa. Eiköhän saattaisi valmistaa vuoteita lattialle? -Tommu toimittaa olkia. Sigfrida juoksee Uuskylään tuomaan sauhutetun -lampaankäpälän, puhdasta ruisleipää, voita ja maitoa: huomennahan -olisi vara maksaa tuota kaikkea. Miehelle, joka antoi hänen vallita, -kuiskasi Dordei: "minä en tänä yönä silmiäni ummista." - -Tuon talonväelle ja vieraille hyvin erilaisen aterian päätyttyä, -aljettiin tulkin avulla keskustelu, jota vanhan muukalaisen -kysymykset ja vaikeroimiset usein katkaisivat. Dordeilla oli hyvä -muisti ja hän oli myöskin hyvä suustaan. Hän puhui kaikesta, mitä -hän oli nähnyt sinä yönä, jolloin Sigfrid mestari, Lydik Larsson -ja mustalainen olivat vierailleet Kaskaksen torpassa. Sellaiselta -kerjäläinen näytti, sillä tavalla hän puhui, ja siten hän hoiperteli -nuot muutamat askeleet ovelta ja tuossa, täällä kangaspuitten takana -hän vaipui alas oljille, josta hän ei milloinkaan enään ollut nouseva. - -"Valmista minulle siihen vuode!" sanoi vanhus katkaisten hänen -puhettaan. "Oi, minun Ruthini, minun sydänkäpyni ja huolilapseni, -sinä kauniin Saronin kukka, sinä puhtahin kaikesta, joka tässä -syntisessä maailmassa on taivasta kohti katsellut... täällä sinun -piti kuoleman, yksin, köyhänä, ja ylenannettuna!" Ja hän viskasi -itsensä surunsa valtaamana kovalle lattialle, suudellen kerta -toisensa perästä sitä karkeata lattiapalkkia, jonka päällä hänen -rakastettu lapsensa oli viimeisen kerran hengähtänyt... - -Seuraavana aamuna meni hän Tuomaan ja Dordein kanssa Karjan -kirkkopihaan. Ei patsas eikä risti osottanut, missä hauta oli, johon -tuntematon nainen ennen muinoin oli tullut kätketyksi ja unhotetuksi -erääseen nurkkaan kuolleitten yömajaan, jossa he odottavat aamun -tuloa. Muutamia lakastuneita lehtiä sekä ohut lumi, ikään kuin -jäätyneistä kyyneleistä, peitti tuntemattoman lepopaikan vieraassa -maassa. Kaikki ylhäisemmät kuolleet makasivat haudattuna kirkon -lattian alla. Tuo ahdas kirkkotarha aukasi kammionsa ainoastaan -köyhille, alhaisille, niille, jotka istuen alimpana maailman pidoissa -odottavat ylentymistänsä... - -Muukalainen viskasi itsensä alas maahan ja suuteli lunta, samati kuin -hän oli suudellut lattiaa. Oli ikään kuin lumen jäätyneet kyyneleet -olisivat sulaneet tuosta polttavasta kyyneleestä. Sitte hän jälleen -nousi, pisti Dordein käteen raskaan kukkaron ja sanoi: "Hän oli -Israelin tytär. En tahdo sinua loukata, hyvä vaimo, joka olet ollut -armelias hyljättyä kohtaan, mutta ymmärräthän sinä, ett'ei meistä -kukaan halusta lepää ympärileikkaamattomien joukossa. Lupaa minulle, -että toimitat hakatuista kivistä aitauksen tämän paikan ympäri, ja -istuta aitauksen sisäpuolelle ruusupensaita, joita minä keväällä -sinulle lähetän pyhästä maasta. Israelin Jumala lisätköön menestystä -sinulle ja sinun huoneellesi, kuten David sanoo 37:sä psalmissa: -vanhurskaan siemen on siunattu!" - -Muukalaiset jatkoivat matkaansa länteen päin. Heidän matkakirjassaan -oli Dordei lukenut tuon kummallisen nimen Ruben Zevi. Juutalaisia! -Dordei teki ristinmerkin; oli vielä tässä maassa tapana tehdä -ristinmerkki. Mikähän muu tuo vanha juutalainen saattoi olla, kuin -Jerusalemin suutari? Ja hän oli vieraillut Kaskaksen torpassa, -- -hän, joka oli elänyt kuusitoistasataa vuotta, -- hän, joka oli nähnyt -Vapahtajan, -- hän, joka oli kieltänyt Jumalan Pyhän levähtämästä, -kun hän kantoi ristinsä taakkaa, -- hän, joka kulki rauhatonna ympäri -maailmaa polvesta polveen! Ja tuon rauhattoman kummittelian tytär -makasi haudattuna täällä; hän ei saattanut olla isäänsä paljoakaan -nuorempi, vaikka hän näytti olevan tuskin kahdenkymmenen vuotias! -Bennu ja Hagar olivat niin kummallisen suvun lapsia! Ja hän, Dordei, -oli saanut rahoja, istuttaaksensa ruusuja kummittelian haudalle!... -Mitäpä hänen tuli tehdä? Hän antoi tuon raskaan rahakukkaron pudota -lumeen ja katsoi, vasten tapaansa, neuvottomana Tuomaaseen. - -Tuomas nosti ylös kukkaron ja tarkasteli miettiväisenä sen -sisällystä, hajahtiko se ehkä kristityn vereltä, taikka oliko se -kentiesi täynnä kuolleitten luita? Siinä oli kiiltäviä kultarahoja -niin paljon sekä niin suuresta arvosta, että tämä summa oli monta -vertaa suurempi, kuin niitten ylhäisten herrojen tervetulleet -lahjat, jotka kerran annettiin lasten kasvattamista varten. Tämä -köyhä torppari ei milloinkaan, edes unissaan, ollut niin suurta -aarretta nähnyt. Nyt saattoivat he vaatettaa lapset, lähettää heitä -kouluun, syödä puhdasta ruisleipää. Nyt saattoivat he ostaa Kaskaksen -torpan... Nyt saattoivat ostaa Uuskylän talon!... Jos vain rahat -olivat oikeita? - -Kiusaus oli kova. He seisoivat vielä tuossa lumen peittämässä -kirkkopihassa, tuuli vinkui lehdettömien puitten oksissa, Uuskylän -isäntä ajoi heidän ohitsensa maantiellä, vei ruukita myllyyn. Vihdoin -sanoi Dordei: "Mennään papin luo!" - -Ja he kulkivat sitä tietä, jota monen monta tässä maassa on kulkenut -heitä ennen ja jälkeen, omantunnon huolissa ja epätietoisina -ajallisissa ja iankaikkisissa asioissa -- he läksivät papin luo -neuvoa pyytämään. Tiellä tuli uusi pula heidän mieleensä. Jos -ilmoitamme papille, että meillä nyt on näin paljo rahoja, ottaa vouti -meiltä kolmenkertaiset verot, vallesmanni tekee tarkastuksen meillä -eikä kukaan usko, että me rehellisesti olemme näin paljon rahoja -saaneet. "Anna minun toimia!" sanoi Dordei päättävästi, ottaessaan -kultarahan kukkarosta, jonka hän sitten varovaisesti jälleen tallensi -hameensa taskuun. - -Harva Suomen papeista tähän aikaan oli vähemmän taika-uskoinen -kuin kansa itse. Vanha Pietari Mathiaksenpoika Tavia, jolta Dordei -ennen kovin huonolla menestyksellä oli neuvoa kysynyt, oli nyt yhtä -vakuutettu kuin hän, että vaeltava juutalainen oli näyttäytynyt -Karjassa. Se jotakin merkitsi, se oli jonkinlainen ennustus. -Tulevana pyhänä täytyi rukoilla kirkossa tuon onnettoman vaeltajan -sielun puolesta. Mitä kultarahaan tuli, jonka Dordei näytti, piti -kirkkoherra viisaimpana antaa se pitäjään köyhille, kuin tahrata -käsiänsä sellaisella epäiltävällä kalulla. - -"Täällä pitäjässä ei ole monta köyhempää, kuin me", rohkeni Dordei -väittää. - -"Noh, antakaa kultaraha kirkolle, ja Herra on teille pellostanne -antava kahdenkertaisesti sen takaisin", vastasi pappi, hänessä kun -vielä oli jäännös katolilaisten mielikuvituksesta, että hurskaitten -almut ihmisiä autuuteen auttavat. - -Pariskunta lähti yhtä neuvotonna, kuin tullutkin oli. Antaa, -kirkolle? Kirkko oli rikas, mutta he söivät pettua. Siinä oli -kova taistelu Mammonan ja Dordein omantunnon välillä. "Arvoisa -isä pyytää kynttä pikkusormesta; jos hän olisi tietänyt tuosta -suuresta rahamäärästä, olisi hän vienyt koko käden. Mutta Raamattu -sanoo, että Herra antaa elatuksen korpin pojille. Kun hän nyt on -antanut meille poikaset ja asettaa elatuksen heidän viereensä, niin -miksikä antaisimme heidän nälkää nähdä? Minä sanon sinulle jotakin, -Tuomas. Me teemme tämän rahamme kanssa ihan, kuten pappi on sanonut, -niin silloin Jumala saa omansa. Sen jälkeen otamme toisen rahan -kukkarosta, ostamme sillä rukiita ja annamme lastemme syödä vatsansa -täyteen. Häpeä kielelleni, jos se on synti. Lopun annamme olla -koskematta arkussa siksi, että saamme paremmat tiedot." - -Vähän aikaa Karjassa käyntinsä jälkeen ilmaantui vaeltava juutalainen -Turkuun, ja kaikkialla etsien kahden lapsen jälkiä, joita harvat, -tahi ei kukaan tunteneet. Poismuuttaneen presidentti Kurjen jäljelle -jäänyt palvelia johdatti häntä erään kummallisen tytön jäljille, -joka oli asunut presidentin luona, lukenut professorien johdolla ja -seurannut suojeliaansa syksyllä Ruotsiin. Juutalainen oli väsymätön. -Hän meni Martin Stodiuksen, mystikon luo, joka oli opettanut -Hagarille heprean kieltä ja luonnontiedettä, Johan Terseruksen luo, -tuon sittemmin lavealla kiitetyn ja moititun piispan luo, joka -hänelle oli latinaa ja kreikkaa opettanut, sekä Simo Kexleruksen luo, -joka oli hänelle opettanut korkeampaa luvunlaskua. Nämät oppineet -herrat kertoivat hänelle kummallisia asioita. Stodius oletti löytyvän -erään _spiritus familiariksen_, joka opetti tytön ymmärtämään -kirjan, niin pian kuin hän sen aukaisi. Kexlerus sanoi olleensa -vastausta vailla kuullessaan hänen matemaatillisia todistuksiansa. -Terserus, joka heistä oli tarkkasilmäisin, muistutti nauraen, että -tyttö oli _fenomenon_, joka viimein ei kuitenkaan ollut mitään muuta -kuin _ingeinium velox_, nuori neito, jolla oli tavattoman nopea -käsitysvoima. - -Vuoden-aika oli mitä epä-edullisin, mutta kuitenkaan ei vaeltava -juutalainen suonut itsellensä lepoa. Eräänä päivänä oli hän kadonnut -Turusta, kuten hän muilta seuduinkin oli kadonnut, ja vähän aikaa sen -perästä hän ilmaantui Tukholmaan. Mitenkä hän oli tullut yli pimeän, -myrskyisen, jäisen meren, sitä ei kukaan tietänyt. Mahdollista oli, -että hänen oli onnistunut raivata itsellensä tietä Ahvenanmaan kautta -tuollaisessa rohkeassa jää-veneessä, joka purjehti aukeilla ulapoilla -ja vedettiin yli jäätyneitten. Mutta tähän aikaan tarvitsi posti -välistä kuukausia päästäksensä Tukholmaan. Ja mitähän Jerusalemin -suutari teki veneellä? Hän veti seitsemän penikulman saappaat -jalkaansa ja lähti kävelemään meren yli. - - - - -11. Linnanpalo. - - - Tulla Breitenfeldistä ja kaatua Tukholman linnassa! - -Oppia rakastavinkaan nuori kuningatar ei saata aina haudata itseänsä -kirjoihin. Uusi kirjojen hoitaja sai oppia tuntemaan, ketä hän -palveli. Toista viikkoa kului, ettei Hagar saanut liepukkaakaan nähdä -hallitsiattarensa hameesta opin asehuoneessa, jossa hän valmisti -kirjaluetteloa ja usein unhotti kaiken, tuon vastustamattoman -halun vuoksi, joka vei häntä tutkimaan ja seuraamaan tuntemattoman -kirjailian uutta ajatuksenjuoksua. Ei yksikään kala ole niin -perehtynyt kristallikirkkaaseen järveen, kuin Hagar Ring kuningatar -Kristiinan kirjastoon. Hän unhotti ruoan, juoman ja unen, seuran -ja hovijuorut ahmiaksensa siitä tieteiden yltäkylläisyydestä, joka -näillä hyllyillä ainoastaan pyysi tulla käytetyksi. Hän unhotti -kuningattaren, Beata rouvan, veljensä, muinaisuuden, nykyisyyden -ja tulevaisuuden. Hän eli kirjoissaan; hän oppi kovin paljon sen -vuoksi, että hän sai olla ihan häiritsemättä. Ei kukaan näkynyt -hänestä huolehtivan tässä yksinäisessä rauhanmajassa. Kammarineidet -ja hovipiiat olivat hänelle suosiolliset siitä luonnollisesta syystä, -että hän oli kaikkien mörön, Beata rouvan epäsuosiossa. Kaikki -kilpailivat rakentaaksensa suojelevan muurin hänen ympärilleen -piikakammarin vahdista. Ja hovissa on piikakammari myöskin -suurivalta. Tämä oli onnellisin aika, jonka Hagar oli elänyt. - -Kuningatar Kristiina oli unhottanut _doxan_ ja kaikki -jumaluus-opilliset taistelukysymykset niitten ruhtinaallisten häitten -takia, joita oli vietettävä linnassa marraskuun 27 päivänä. Hänen -orpanansa, ruhtinatar Kristiina Magdaleena, ja Baden Durlachin -rajakreivi Fredrik VI, piti vihittämän avioliittoon, -- liittoon, -josta paljon myöhempinä aikoina kaksi ruotsalaista kuninkaan sukua on -alkunsa saanut, nimittäin Holstein-Gottorpin ja Oskar I:sen puoliso -Josefiina. Luettelo niistä, jotka häihin olivat kutsutut, löytyy -vielä: siinä oli kaikki, mitä Ruotsissa silloin oli ylhäistä ja -loistavaa. Koko hoviväki ja nuori kuningatar itse olivat vilkkaassa -toimessa valmistamassa tätä kuninkaallista perhejuhlaa, jonka tuli -olla kuvaselityksenä Breitenfeldin toiseen tappeluun ja olisi -vietettävä niin loistavasti kuin mahdollista. Nuori pommerilainen -arkkitehti Nikodemus Tessin teki piirustukset uusia luonikkaita -koristuksia varten, Ranskan hovista saatujen mallien mukaan. Puvuista -kysyttiin neuvoa valtiorouvilta, kammarijunkkarit lähetettiin -asioille, ruhtinattaret Maria Eufrosyne ja Katariina Eleonoora -kutsuttiin ehtimiseen kuningattaren luo, jotta hänen ja Ebba Sparren -kanssa yhdessä päättäisivät vaatetuksistaan. Hoviräätälit, ompeliat -ja kaikenmoiset ammattilaiset valvoivat yöt läpitysten. Kaikki oli -vilkkaassa liikkeessä, kaikki, paitsi hiljainen, rauhan-alainen -kirjastohuone. - -Marraskuun 25 päivänä illalla, kaksi päivää ennen häitä, oli linnassa -morsiusparin kunniaksi pantu toimeen "isännyys", pidot, jotka olivat -melkein samallaiset kuin saksalaisten Polterabend. Hagar istui -yksin lamppunsa ja korukantisen foliantin ääressä, kun hänen ovensa -hiljaa avattiin ja hänen edessään seisoi entinen suojeliattarensa, -presidentin puoliso rouva Sofia De la Gardie. - -"He ovat tanssiin kiintyneet tuolla alhaalla", sanoi suojelia -armollisella hyväntahtoisuudella; "minä käytän tilaisuutta -nähdäkseni, miten kirjatoukkani viihtyy uudessa asemassaan. -Minä ymmärrän: kuten kärpänen siirappiruukussa. Mitä sinä luet? -Aristotelesta!" - -"Kuinka teidän armonne on hyvä!" huudahti Hagar, suudellen -presidentin rouvan hienoa hansikkaista kättä. "Ja miten kiittämätön -minä olen ollut... en ole ollut tervehtimässä, en kiittämässä teidän -armoanne, sitte kuin sain luvan ruveta kuningatarta palvelemaan..." - -"Sinä tiedät, Hagar, että toivon parastasi. Kentiesi olin yhteen -aikaan liika kova sinulle, mutta sinä veit sydämmeni tuona hirveänä -yönä merellä ollessamme. Oletko onnellinen, lapseni?" - -"_Erittäin_ onnellinen, teidän armonne, _erittäin_ onnellinen! -Kuningatar on kovin armollinen, kaikki ovat kovin hyviä minua -kohtaan." - -"Tuo ilahuttaa minua, ja toivon että tätä vain kestäisi. Mutta en -tahdo salata sinulta, että kuningattarella on hyvin muutteleva -mielenlaatu... kuten sinulla itselläsikin... mutta hän on vielä -enemmän ärtyisä sen tähden, että hän on nuori eikä ole oppinut -itseänsä taivuttamaan kuten sinä. Anteeksi annettavaa on, että se, -jolle kruunu on määrätty, välistä tuntee itsensä kärsimättömäksi sitä -kantamaan." - -"Hän on suureksi tuleva, teidän armonne! Hän _on_ suuri nyt jo!" - -"Epäilemättä. Mutta kuolevaisten joukossa suurimmillakin on -heikkoutensa. Tiedätkö myöskin, ett'ei kuningatar kärsi ketään -yhden-arvoista?" - -"Tiedän, teidän armonne." - -"Ei opissakaan..." - -Hagar säpsähti. Tätä hän ei ollut ennen ajatellut. "Hyvä. Sinä sen -nyt tiedät. Mahdollista on, ettei Kersti neiti ole Aristotelesta -lukenut. Asetu asianhaarojen mukaan!" - -"Kyllä, teidän armonne." - -"Asemasi on vaarallinen. Hovissa kadehditaan aina uusia tulokkaita, -varsinkin köyhää tuntematonta, jolla ei ole nimeä eikä sukuperää. -Sinulla on mahtava vihollinen." - -"Oi, niin on, teidän armonne. Mutta röökinä on luvannut suojella -minua Beata rouvan vihaa vastaan." - -"Älä paljoakaan siihen luota! Minkälainen on Ebba Sparren ja sinun -välisi? Sinä tiedät, että hänellä on kuningattaren sydän ja korva." - -"Ebba neiti ei ole ollut minulle epäsuosiollinen. Olen kahdesti -palvellut hänen sijastaan." - -"Huhu, joka on levinnyt, kertoo, että sinä olet meidän perheemme -sukua. Ei ole mahdollista, että se olisi sinusta lähtenyt?" - -"Niin kiittämätön en ole, teidän armonne. Tämän erehdyksen on tehnyt -valtaneuvos Skytte, joka on kuullut, että hänen armonsa presidentti -on ollut minun kumminani." - -"Nyt Beata rouva kuitenkin on tuosta asiasta kysynyt presidentiltä. -Hän ei katsonut tarpeelliseksi selvittää rouvalle kaikkea, mutta -ei saattanut olla kieltämättä sukulaisuutta. Sinä siis, rakas -lapsi, tiedät, että sinun täytyy olla kovin varovainen, koska sinun -sukuperääsi hartaasti tutkitaan. Hyvästi. Ingeborg tyttäreni vartoo -minua. Jumala sinua suojelkoon. Ja jos sinulle jotakin tapahtuisi, on -sinulla turvapaikka vanhojen ystäviesi luona." - -Hagar jäi yksin. Aristoteleen täytyi syrjääntyä tähden edestä, -jota Hagar nyt ajatteli, tähden, joka oli kahden nimettömän ainoa -tuki taivaassa ja maassa. Sitä ei näkynyt tänä iltana; se oli -raskaitten lumipilvien peitossa. Kävi kova tuuli. Vinkuva myrsky -kitisteli linnan vanhoja torninluukkuja ja hämmensi tanssisalista -kuuluvaa soittoa, josta aina välimmiten heikot säveleet ennättivät -Hagarin asuntoon linnan läntiseen kylkirakennukseen vastapäätä -balettisaliksi kutsuttua huonetta. Jonkinlainen yksinäisyyden tunne -virtaili Hagariin heikosti liekuttavasta lampusta, jonka öljy loppui -ja levitti jotakin palaneen käryä tuohon puolipimeään huoneeseen. -Se oli lamppu, joka kärytti. Hagar tahtoi mennä ulos, tuomaan uutta -öljyä. Yksinäisyyttä hän saattoi kärsiä, mutta ei pimeyttä; pimeys on -aatosta yksinäisempi, pimeys on tuntemattomia vaaroja; vähinkin valo -on lohduttava seura. - -Öljykannu kädessä katsahti Hagar ulos akkunasta joka oli pieneen -linnanpihaan päin. Siellä epäselvästi näkyi palvelioita lyhtyineen -liikkuvan. Mutta mitä oli tuolla eteläisessä tornissa? Se ei ollut -kynttilän valon tapaista, ei se myöskään saattanut olla kuun -heijastus; olihan loppukuu käsissä. Noin kirkas valopilkku... -melkein kuten valkea? Hagar seisahtui tuon häikäisevän valopilkun -vangitsemana. Se lieskahti pimeässä aina kirkkaampana, mutta ääneti, -huomaamatta... salavihkaisesti... - -Nyt siellä tuli varjo, joka pimensi valoa, katosi ja tuli taas -tummempana esiin. Oliko se savua? Se oli savun näköistä... Niin, se -oli tulipalo, se oli valkean loiste... tässä tuulessa! - -Ei kukaan näkynyt huomaavan loistetta, kun kaikki olivat juhlapitojen -ja tanssin hommissa. Hagar kiirehti ulos; lähellä olevat portaat -ja huoneet olivat tyhjät; kaikki olivat tunkeneet juhlakerrokseen. -Alimpana portaissa tuli häntä vastaan kammaripalvelia tarjottimineen. - -"Eteläisessä tornissa palaa!" huusi Hagar. - -Mies nauroi. Hän oli viiniä ahminut puoleksityhjennetyistä laseista -eikä voinut töistään vastata... tämä oli suurin kaikista vioista -kuningattaren palveluksessa. - -Hagar juoksi eteen päin, tietämättä minnekkä, ja tuli alikerrassa -olevaan kyökkiin. Täällä oli kiirettä: illallinen oli tanssin jälkeen -tarjottava. - -"Etelätornissa palaa!" - -"Hullutuksia!" - -Hän ajettiin pois herjasanoilla. - -Eiköhän ketään viisasta ihmistä tulisi häntä vastaan? Hän yhä juoksi -etsimään apua, hapuili läpi pimeäin, tuntemattomien käytävien, joita -oli tässä laveassa vanhassa rakennuksessa, löysi oven, aukasi sen -ja seisoi pimeässä huoneessa päävartiaston vieressä alikerrassa -linnanpäällikön asunnon alla. - -"Etelätornissa palaa!" - -"Missä? Tässä yläpuolellako?" kysyi ääni, ja Hagar tunsi veljensä, -kersantin. - -"Joudu, hälyytä vahtia." Hagar ajatteli kuningattaren kallista -kirjastoa ja juoksi jälleen sinne ylös. Selvä palonkäry jo tuntui -portaissa. - -Hätäkello teki ikävää häiriötä tanssiin. Ensinnä ei kukaan aikonut -uskoa, että vaara oli käsissä: elementtien olisi pitänyt hävetä -tarttua kuninkaanlinnaan. Mutta elementit eivät hävenneet polttaa -Turun linnaa v. 1616, vaikka itse kuningas Kustaa II Aadolf silloin -linnassa vieraili. Savun haju ja tuulen vinkuna vakuutti pian -tanssinhaluisille, että huvin täytyi väistyä sen vakavan taistelun -tieltä, joka tässä oli kuninkaanlinnan olemassa olon puolesta -taisteltava. - -Sillä aikaa kun suurin osa vieraista hämmentyneenä kiirehti ulos -etsimään ajoneuvojansa ja päällysvaatteitansa, jäivät toiset -jäljelle auttaaksensa sammutustyötä. Nuori kuningatar käyttäytyi -rohkeasti ja neuvokkaasti. Hän uskoi päällikölle Klaus Flemingille -rahatoimikammarin ja siinä säilytettyjen valtakunnan kalleuksien -pelastamisen, mutta kielsi liikuttamasta mitään hänen omista -huoneistaan. Beata rouva uskalsi väittää vastaan. - -"Minun luokseni ei valkea tule", vastasi Kristiina ynseästi. - -Vaara oli kuitenkin läheltä uhkaava ja hyvin suuri. Tuo ensimmäinen -pieni tulenloiste, joka oli syntynyt, ei tietty miten, jossakin -palvelusväenhuoneessa, kapeassa etelätornin kattokerrassa, kasvoi -äkkiä täyteen liekkiin, mutta joutui vahvan savun peittoon. Liekit -särkivät akkunan, suikertelivat ulos, nuolasivat räystäitä, hiipivät -tornin huippuun ja valuivat sieltä alas kuparikatolle. Yht'aikaa -riensivät ne tuulen viemänä suureen vahvaan kaakkoiseen torniin, -joka oli lähinnä kuningattaren kylkirakennusta ja sen uljaita -huonekertoja, sinne jos tuli oli ennättänyt, niin koko linna olisi -vaarassa ollut. Kaikin keinoin koetettiin siis pelastaa tätä -tornia. Klaus Fleming oli joka paikassa. Hän asetti paloketjuja -aina virralle asti ja käytti näihin hovipalvelioita, sotamiehiä ja -paikalle tulvaavia ihmisjoukkoja. Vesi-ämpärit kulkivat kädestä -käteen, ruiskut valuttivat vesivirtoja palavan katon yli. Rohkeimmat -sotilaat lähetettiin sisäportailta ylös torniin, mutta savu ja -liekit pakottivat heitä takaisin palaamaan. Tuuli oli kova ja näytti -pilkkaavan kaikkia ponnistuksia. Ainoastaan tuo korkea, vahva torni, -kolme kruunua, seisoi siinä mahtavassa suuruudessaan tulipalon -kirkkaassa valossa uhkamielisenä liekkiä vastustamassa. - -Nyt ei Beata rouvaa enään voinut hillitä. Hän syöksähti kuningattaren -huoneisiin niin monen piian ja kammaripalvelian seuraamana, kun -hän tässä hädässä ehti saada mukaansa. Täällä nyt alkoi sellainen -hävitystoimi, jota ainoastaan tulipalossa nähdään. Kaikki kalliit -kaapit, arkut, pöydät, nojatuolit, kalleudet, hovipuvut ja -vaatetuskapineet, aina paitaan ja saippuaan saakka, piti kannettaman -ulos ja viskattaman läjiin, jossa ne tahraantuivat, palasiksi -lyötiin ja heiteltiin sinne tänne häiriössä. Vähin osa tuli taattuun -paikkaan; voimallisia käsiä puuttui ja toisinaan ne olivat taas -toistensa tielläkin. Kaapit jäivät kumoon kaadettuna makaamaan -portaille, jossa ne salpasivat uloskäytävän; kaikkialla täytyi -kompastua alasvedettyihin akkuna-uutimiin ja satoihin kapineihin, -mitkä tällaisissa tilaisuuksissa ovat tiellä juuri siinä paikassa, -missä niitten ei pitäisi oleman. - -Tässä pelastamispuuhassa tuli Beata rouva kirjastoon ja säpsähti -nähdessään Hagar Ringin, joka Fiken Långin avulla oli asettamassa -kalliimpia kirjoja vahvoihin vaatekoppeihin. Tämä oli huolellisempaa -ja maltillisempaa pelastustyötä kuin mahtavan rouvan oma työ. Beata -rouva oli viisas ja neuvokas, mutta harmissaan ja pelästyksissään -unohti hän kaiken mielenmaltin. - -"Ulos!" kirkasi hän ovessa. "Ulos, sinä maankulkia, sinä velho, sinä -ruokanorkko! Mitä sinulla täällä on tekemistä?" Ja Hagar kun ei heti -käskyä totellut, tuli, saatuaan kaikuvan korvapuustin, joka hänen -poskiaan kirvelytti, vakuutetuksi siitä, ettei tässä vastaansanominen -kelvannut. - -Jos hän olisi ollut mies, olisi hän, luontonsa mukaan, vastannut -samaan tapaan. Nyt ei häntä auttanut muu kuin viekkaus. Hän juoksi -takaisin, hän pakeni edessä olevaan huoneeseen, josta kaluja -par'aikaa korjattiin pois. Beata rouva seurasi ajaaksensa hävytöntä -ulos, mutta hän oli tuskin päässyt kirjastohuoneen kynnyksen yli, -ennenkuin Hagar taas oli siellä ja salpasi oven sisäpuolelta. Aika -oli täpärällä, ovi jäi suljetuksi ja kirjat olivat turvassa, ei -niihin ulottunut uudet pelastus-yritykset. - -Tukholman linna oli Kristiinan aikana lavea, jotenkin -epäsäännöllinen, vanha kahdenkertainen rakennus, jonka alla vielä oli -maakerros. Lisäksi kuului linnaan yksi iso ja neljä vähempää tornia -sekä kolme ympäri rakennettua pihaa: pajapiha (smidjegården), pieni -linnanpiha keskustassa ja iso linnanpiha pohjoisessa. Kuningattaren -asunto ja lukuhuone olivat eteläisessä kylkirakennuksessa, -ylikerrassa, mutta hänen käytettävinään oli sitä paitsi 11 huonetta -läntisessä kylkirakennuksessa ja vielä muita, kyökkiä, talouskaluja -ja palvelusväkeä varten. Samassa ylikerrassa, kuningattaren -molempien osastojen välillä oli suuri valtiosali länteen päin. -Alikerrassa näitten alla sijaitsi, paitsi osa hoviväkeä ja -palvelioita, hovi-oikeus, valtio- ja meriväestön hoitokunta, vähäinen -asehuone, vaatekammari, taidekammari, linnankirkko, valtiokanslia. -Maakerroksessa oli rahatoimikammari, valtio-arkisto, sotavarasto, -viinikellari y.m. Tässä linnassa siis oli korvaamattoman paljon -pelastettavaa tahi kadotettavaa. - -Kuningatar seisoi portailla pienen linnanpihan vieressä katsellen -sammutustyötä ja käskyjä jaellen. Savu oli tukehuttava, valkean -kuumuus melkein mahdoton kärsiä, mutta siinä hän vain seisoi -järkähtämättömästi, huolimatta ympäriseisovien rukouksista. Eteläinen -torni ja sen alla olevat lähimmät huoneet olivat menneet piloille, -mutta tällä sivulla oli saatu valkea hillityksi. Kaikki nyt riippui -siitä, saataisiinko tornin kaakkoinen puoli, joka sisäpuolelta paloi, -sammutetuksi, sillä jos se olisi kaatunut tahi palanut, olisi siitä -valkea levinnyt kuningattaren kylkirakennukseen. - -Kuningattaren läsnä-olo innostutti kaikkia. - -"Näetkö häntä... tuolla savun keskellä? Kersti röökinä ei ole -pelko. Katso miten hänen silmänsä kiiltävät valkeanloisteessa!" -Ja hoviherrat, jotka vast'ikään olivat tanssista tulleet, eivät -säälineet kalliita juhlapukujaan. Upseerit ja sotamiehet eivät -pelänneet kipunasuihkuja eikä alasputoavia hirsiä. Laivaston miehet -iskivät kiinni ikään kuin kissat taipuviin räystäskouruihin. -Kristiina iloitsi nähdessään tuota urheata rohkeutta. Eräs -hoikka nuorukainen, joka istui vaarassa olevan kylkirakennuksen -katonharjalla, veti Kristiinan huomiota puoleensa. Poika valutti -vettä ämpäristä alas sateleviin kipinöihin. Tuuli ja savu kaatui -sinne päin: tulikonna siinä olisi kestänyt, vaan ei ihmiskeuhkot. - -"Herra ylipäällikkö", sanoi kuningatar Klaus Flemingille, joka toi -sanomaa ensimmäisestä menestymisestä; "käske katolla olevaa poikaa -astumaan alas! Ei ihmishengen uhrilla linnaa pelasteta, ennen se -palakoon." - -"Ja kuinka monta ihmishenkeä nyt menee hukkaan tappotanterella -Ruotsin kuningasperheen puolesta?" kysyi Fleming levollisesti. "Poika -on pyytänyt ruiskunletkua tuonne ylös, lähettääksensä tornin sisälle -vesi-suihkeen ja hänen pitää saaman se. Ei ole toivomista paljoakaan, -että hän tuolta hengissä tulee alas, mutta se on viimeinen keino ja -sodassa pannaan kaikki alttiiksi." - -Hetken perästä oli letku saatu ylös katolle ja uhkarohkea oli -kadonnut savupilveen. Kaikkien silmät tähystivät tuohon ratkaisevaan -paikkaan. Liekit näkyivät hillitsemättöminä raivoavan tornin -sisä-osissa. Mutta savu muuttui tavalla, joka ei jäänyt Flemingin -tottuneelta silmältä huomaamatta. Nuo kiemurtelevat pilvet rupesivat -mustenemaan, ikään kuin se savu, joka nousee sammuvista kekäleistä, -mitkä eivät enään jaksa liekitsevinä palaa. Vesivirtoja yhä -pumputtiin, ja vihdoin iloksi nähtiin vaaleanharmaa hento savu, josta -saattoi päättää, että se sisälsi enemmän vesihöyryä kuin nokea ja -hiilikaasua. - -"Minun on armo ilmoittaa, että torni ja linna ovat pelastetut", -lausui Fleming. - -"Eikä kukaan ole vahingoittunut?" - -"Tietämätöntä. Kaksitoista miestä etsivät poikaa tornista ja -sammuttavat lopullisesti, mitä sammutettavaa on." - -Vaara oli ohitse. Kaksi sotamiestä tuli esiin, kantaen noesta -mustunutta ja melkein tuntemattomaksi muodostunutta ihmis-olentoa, -jonka hiukset olivat kärventyneet ja vaatteet puoleksi hiiltyneet. -He olivat tämän uhkarohkean löytäneet tornista, ruiskunletkun hänen -voimattomassa kädessään vielä vettä suihkuessa. - -"Nuot palaneet repaleet ovat olleet rakuunan pukuna", huomautti -Fleming. "Luulin hänen olevan Tukholman katupoikia." - -"Se on kersantti Niemand... Tulla Breitenfeldistä ja kaatua Tukholman -linnassa!... Kutsukaa lääkärini tänne!" - -Lääkäri repi nuorukaisen rinnan kohdalta hänen vaatteensa auki. - -"Asfyxia on periferiassa, eikä Centrumeissa. Mahdollista on, että -hän saattaa tulla henkiin." Niemand vietiin haavoitettuja sotamiehiä -varten äsken valmistettuun sairashuoneeseen. - -Vasta nyt voitiin saada kuningatar etsimään virkistystä ja -lepoa. Hänen täytyi nyt mennä asumaan siihen huonekertaan, jossa -ylihovimestaritar asui ja jossa kaikki oli liikuttamatta kunnossa. Ei -sanaakaan puhuttu tuosta kuninkaallisten huoneitten liika hätäisestä -korjaamistyöstä. Kun voitto saavutetaan, unohtuvat pienet tappiot. - -Uudeksi linnaksi nimitetyn, myöhemmin rakennetun lisä-osaston -ylimmäinen huonekerta ja torni kukistuivat, kun linnan toiset lähellä -olevat osastot vähänpuolisesti vahingoittuivat. Linnan kuntoon -panemisen toimitti Klaus Fleming sellaisella innolla ja kiireellä, -että se pian kohosi kauniimpana ja uhkeampana kuin ennen laivasillan -luona olevien alusten mastopuitten huippujen yli. Nuo ruhtinaalliset -häät saatettiin viettää muutamia viikkoja tämän jälkeen. Fleming oli -rakennusmestari sellainen, ett'ei toista hänen vertaistaan siihen -aikaan Ruotsissa löytynyt. Paitsi Tukholmaa, oli hän järjestänyt -Upsalan ja useita kaupungeita, jotka ennen hänen aikaansa olivat -maa-kylien näköisiä. - - - - -12. Juutalainen ja valtiomies. - - - Mitä hän tahtoi? - -Vähän aikaa tämän jälkeen, Joulukuun alussa, ilmaantui vaeltava -juutalainen Tukholmaan. Hän koetti täällä, kuten kaikkialla, välttää -uteliaitten huomiota; hän ei koskaan näyttäytynyt päivän valossa. -Toisinaan joku kuljeksia luuli nähneensä liepukan juutalaisen -ruskeasta viitasta, kun hän ajoi kumureessä, joka nopeasti ohitse -kiisi. Vuoden aika soi hänelle kyllin pimeyttä, jossa hänen sopi -liikkua vapaasti. Luultiin, että noitten suitsevien öljylyhtyjen -lähellä, jotka pimeän tultua sytytettiin linnan porttien tahi -ylhäisten palatsien edustalla, oli nähty ja tunnettu hänen pitkän, -laihan olentonsa kulkevan palvelian seuraamana noilla vahvoilla -askeleilla, joilla hän oli maailman ympäri vaeltanut. Mihin hän -seisahtui, siellä koirat ulvoivat; missä hän kulki, sieltä katupojat -pakenivat. Pää pään vieressä näkyi akkunoissa ja kauppiaitten ovilla, -kun luulivat näkevänsä hänen varjonsa kuvautuvan valaistuille -seinille, ja kuiskaavat äänet sanoivat toisillensa: tuo on hän. -Kummittelian maine oli kulkenut hänen edellään kansan seassa ja -pelottanut heitä. Hän oli jonkinlaisena enteenä ajan ilmassa: jotakin -oli tulossa, luultavasti rutto. - -Eräänä iltapäivänä hämärän aikana tämä epäluulonalainen muukalainen -näyttäytyi valtaneuvos, presidentti Kurjen vierashuoneessa ja otti -esiin silloin tuntemattomien käyntikorttien asemesta Danzigin -pormestarin antaman suosituskirjeen. Kurki yhä piti hovia myöskin -Tukholmassa; sisäänpääsö myönnettiin tavanmukaisilla menoilla. -Keskustelu kävi saksaksi ja ilman tulkkia. - -"Nimeni teille lienee tuttu", alkoi muukalainen tuolla karttavalla, -varovaisella äänellä, jolla hän oli puhutellut useita ylimyksiä jo -ennen kuin Kurkea. - -"Ruben Zevin nimi on Euroopassa kaikkialla tunnettu ja me luemme -itsemme sen maan-osan asukkaiksi", vastasi presidentti kohteliaasti, -mutta käskemättä vastatullutta istumaan. Valtaneuvoksena kun -oli, odotti hän saavansa jotakin salaviittausta annettavasta -valtiolainasta Ruotsin kruunulle, eikä raharuhtinaalle sopinut olla -aivan kohtelias, kun häntä ei välttämättömästi tarvinnut. - -"Kuusitoista vuotta sitten suvaitsi teidän armonne osottaa -hyväntahtoisuutta kahdelle tuntemattomalle, turvattomalle lapselle, -ja myöhemmin olette ottanut taloonne toisen heistä, Hagar nimisen -tytön." - -"Mitä?" huudahti presidentti hämmästyneenä. "Tunnetteko te Hagar -Ringin?" - -"Hagar Ring on minulle tuntematon, mutta minä olisin teidän -armollenne hyvin kiitollinen, jos hyväntahtoisesti antaisitte minulle -tietoja eräästä Hagar nimisestä tytöstä, jonka teidän armonne on -vienyt mukanaan Turusta Tukholmaan. Teidän armollanne on oikeus -vaatia jonkinlaista selitystä. Minä tahtoisin perintö-asian vuoksi -saada hänen sukuperästään varman tiedon." - -"Perintö?" vastasi presidentti uudesti kummastellen. "Tuolla tytöllä -olisi sukuperä ja perintö-asia? Te ette siis tiedä..." - -"Minä tiedän kaikki, paitsi sen rasian sisältöä en tunne, joka -tallentaa hänen äitinsä kalleudet. Siitä riippuu paljon. Ainoastaan -ne saattavat todistaa Hagarin sukuperää, ja minulle on sanottu, että -teidän armonne on hyväntahtoisesti ottanut rasian talteensa. Onko -luvallista katsoa sitä?" - -"Vahinko on, että rasia säilytetään ala-ikäisten perintönä sinetillä -kiinni pantuna Turun hovi-oikeudessa." - -"Ja tuosta ei minulle Turussa kukaan maininnut! Tahtoisin antaa -puolet harvoista jäljellä olevista päivistäni nähdäkseni noita -kalleuksia, mutta uusi matka meren yli tänä vuoden-aikana... Eikö -mitään keinoa löydy, millä rasia saataisiin Turusta Tukholmaan? -Kustannukset, vaikka mimmoiset olisivat, eivät saa olla esteenä." - -Presidentti mietti. - -"Ala-ikäisten perintö... hovi-oikeuden sinetti. Oletteko valmis -panemaan takaukseksi 12,000 taalaria sen varalle, että kalleudet -hukkuisivat matkalla tänne?" - -"Hoh, herra presidentti", hymyili raharuhtinas. "Miksi ei 100,000, -jos sen tarpeelliseksi katsotte? Sitä aikaa, joka minulta odotukseen -menee, ei saata sillä summalla palkita." - -"No niin, te annatte 12,000 taalaria rahakammarin kuittia vastaan -sekä kustannatte sananlennättäjän, joka huomenna aamulla koettaa -päästä meren yli Turkuun, jossa hän minun antamallani valtakirjalla -koettaa saada hovi-oikeudesta rasian. Valitettavasti ette voi ostaa -merta eikä jäitä. Matka saattaa kestää kahta viikkoa vähemmän, mutta -sitä saattaa myöskin kestää kahdeksan tahi kaksitoista viikkoa." - -Juutalainen kohotti olkapäitään. - -"Aika on kallis, teidän armonne, mutta välistä täytyy tuhlatakkin. -Uskallanko vieläkin anoa suosiotanne? Saanko nähdä tytön?" - -"Hagar on tätä nykyä kuningattaren palveluksessa ja asuu linnassa." - -"Voih, suurivaltaisen Kristiina kuningattaren luona! Niin korkealle -ei halpa muukalainen pääse. Onko mahdollista kutsua tyttöä tänne, -sekä saada häntä nähdä täällä, teidän armonne luona?" - -Presidentin käytös kävi ylpeäksi. - -"Hyvä herrani, minä autan muukalaista, missä minun sopii, mutta minun -huoneeni ei ole mikään kokouspaikka. Onko mitään muuta, millä teitä -voin auttaa?" - -Juutalainen kumarsi, hymyillen melkein huomaamattomasti. - -"Olen teidän armollenne äärettömän kiitollinen siitä avusta, jota -teidän armonne jo on suvainnut minulle osottaa. Suokaatte minun -muistuttaa eräästä vähäpätöisestä tapahtumasta. Luulen että se oli -vuonna 1610, toukokuussa. Teidän armonne oli silloin nuori ja olitte -Pragissa opintoja harjoittamassa. Vekselit joutuvat usein hukkaan -pitkillä matkoilla. Teidän armonne oli Pragissa tuntematon ja -satunnaisesti rahapulassa. Miekkansa nuori aatelismies viimeiseksi -panee panttiin, mutta minä pelkään, että miekka oli matkalla eräälle -minun uskonheimolaiselleni, kun teidän armollenne tarjottiin laina -ilman panttia..." - -"Tuhannen florinia, niin. Ja ilman panttia. Oletteko te sama mies?" - -"Vähäpätöinen asia. Teidän armonne maksoi kuukauden perästä lainan ja -kolmen prosentin koron." - -"Teidän uskonheimolaisenne pyysivät kuusi prosenttia kuukaudessa... -Minä pyydän, istukaa, herra Zevi, ilolla tahdon puolestani osottaa -teille avuliaisuutta, missä saatan." - -"Teidän armonne on jo yltäkyllin palkinnut vähäpätöisen apuni. Minä -vetoon nyt siihen suureen hyväntahtoisuuteen, jota teidän armonne -on suvainnut osottaa lapsi Hagarille. Tämä koskee hänen parastansa. -Saatanko saada häntä nähdä?" - -"Hänen pitää, kuningattaren luvalla, olla täällä huomen aamulla kello -8. Sopiiko se teille?... Ei, ei huomenna, huomenna on kuningattaren -syntymäpäivä. Mutta nyt illalla... Nyt oitis. Minä lähetän -vaununi..." Presidentti soitti. "Pape, anna asettaa hevoset vaunujen -eteen. Aja linnaan ja ilmoita nöyrästi kunnioittava tervehdykseni -vahtia pitävälle valtio-rouvalle ja sano, että minä tunnin ajaksi -toivon saavani Hagar Ringin luokseni. Tuo Hagar tänne!" - -"Teen, kuten teidän armonne käskee", vastasi kumarrellen tuo -aina juhlallinen hovimestari, katsellen pitkään ja pelästyneenä -muukalaista. "Jumala varjelkoon!" huudahti hän, päästyään ulos -ovesta, "kuka tänne on raahannut Jerusalemin suutarin?" - -"Mi-mi-mitä sanoo hovimestari? Onko se Je-Je-Jerusalemi?" änkötti -kammaripalvelia Juho Qvast, joka oli tuohon syyllinen ja oli melkein -pelästyksestä lattiaan pudottamaisillaan hopeiset haarakkaat -kynttiläjalat, joita hän sytytettyine kynttilöineen oli viemässä -vastaan-ottohuoneeseen. Kammaripiika Sabina Girs juoksi kertomaan -uutista opettajattarelle neiti De Meranille ja tämä vei uutisen -armolliselle rouvalle. Uutinen levisi talossa ja koko korttelissa. -Kukapa olisi saattanut uskoa mitään sellaista? Suutari istui hänen -armonsa presidentin luona. Rutto oli tullut taloon. - -Valtakunnan ylimysten joukossa oli harva niin oppinut ja niin -lavealti kulkenut kuin Juho Kurki. Mutta jos hän tunsikin Euroopan, -niin Ruben Zevi tunsi sen ja muut maan-osat paremmin kuin hän. -Vilkas keskustelu syntyi Hagaria odotettaissa. Presidentti ymmärsi, -että tuo aina kumartava, aina kovin varovainen vanha juutalainen -kuitenkin oli valtiomies, joka tunsi kaikki ajan polttavat kysymykset -ja poliitilliset koukkutiet. Siitä vähästä, mitä Ruben Zeviä saatiin -ilmoittamaan, tuli tarpeeksi näkyviin, että hän tiesi kaikki sekä -oli ollut mukana kaikessa. Hänen kätensä oli näkymättömänä kaikissa -ajan Gordion solmuissa ja sitoi yhteen tahi sekoitti kaikki niiden -langat. Hän tunsi hallitsiat, Richelieun, Trautmannsdorffin, -prelatit, sotapäälliköt, rahakauppiaat, jalkavaimot, hovijuonet ja -ajan juorut paremmin kuin kukaan muu. De Geer oli oikeassa: tämä mies -saattoi luoda Ruotsille uuden vallan Afrikassa tahi jollakin muulla -ilmansuunnalla. Tämä mies tulisi olemaan äärettömine apulähteineen -verraton liittolainen sille valtiolle, jonka onnistuisi voittaa -hänet puoleensa. Miksikä ei valtiokansleri terävällä valtiomiehen -silmällään havainnut tätä juutalaista Regensburgissa? Ruben Zevi -oli Ruotsille voitettava, mutta miten? Jos tarjoisi hänelle kultaa? -Sitä hänellä oli kyllin, vaikka ostaisi kaikki Pohjan vallat... -Arvoluokat, arvonimet, kunniapaikat? Jos hän niitä olisi halunnut, -mikäpä olisi estänyt häntä niitä itsellensä toimittamasta? Valtaa? -Eikö hän hallinnut ruhtinaita ja valtakuntia rahan kaikkivallalla? -Hänelle täytyi jotakin muuta tarjota, mutta mitä? - -Kurjen kekseliääseen päähän johtui ajatus. Oxenstjerna ja -useimmat valtiomiehet varmaankin sitä nauraisivat, mutta kokemus -osotti, että voimia, jotka vastustivat kaikkia muita siteitä, -saattoi sitoa kukkaisvitjoilla. Eikö rakkaus usein välikappaleena -palvellut valtioviisautta? Saattoihan havaita toisia intohimoja, -jotka olivat vähemmän väkevää, vähemmän vaarallista laatua. -Miksikä Ruben Zevi oli riistänyt itsensä irti yli koko maailman -levinneistä asioimistoimistansa ja lähtenyt näin kelirikon aikana -tälle pitkälle, vaivalloiselle matkalle Suomeen ja Ruotsiin? -Perintö-asiaa varten, sanoi hän. Mitkä perintö-asiat tuolle -Kroesukselle saattoivat olla niitten miljoonain arvoisia, joita hän -poissa olonsa takia pani alttiiksi? Ennen tässä olisi voinut olla -jotakin tärkeätä valtiollista tarkoitusta. Mutta hän ei etsinyt -hallitsevia, hän tuli kysymään vähäpätöistä, nimetöntä tyttöä, -joka ei saattanut olla minkäänlaisessa yhteydessä valtiollisten -tarkoitusten kanssa. Ja hänen tähtensä tuo mies, jota kaikkialla -tarvittiin, ei empinyt uhratessaan kallista aikaansa määräämättömän -pitkälti. Niin käsittämättömältä, kuin tämä saattoi näyttääkin, oli -hänessä kuitenkin joku voimallinen tunne, joka sitoi häntä tuohon -nuoreen henkilöön. Siitä täytyi saada selkoa; Hagarilla tuli sitoa -kosmopoliitti Ruotsiin. - -"Hagar viipyy", virkkoi presidentti huolettomalla äänellä. "Hän -hämmästynee varmaankin, kun kuulee, että joku ulkopuolella minun -perhettäni vaivaa itseänsä kysymällä häntä. Te mainitsitte -perintö-asiaa. Tiedättekö ehkä jotakin hänen sukulaisistaan tahi -sukuperästään?" - -"Kentiesi. Siitäpä kalleuksista saadaan varmuutta." - -"Hänen äitinsä kuoli tuntemattomana; hänen isästään ei ole löydetty -pienintäkään jälkeä. Tietysti olisi meille, hänen ystävilleen kovin -hauska tietää, mitä te tunnette tytön vanhemmista." - -Juutalainen huokasi. - -"Teidän armollanne on oikeus saada vilpitön vastaus. Mutta suokaa -minun nyt vastata ainoastaan: jos hän on se, jonka luulen hänen -olevan, on hän minun sukuani ja minä olen velvollinen hänestä huolta -pitämään." - -"Sepä minua ilahuttaisi, jos tämä lahjakas tyttö löytäisi -sukulaisen. Tiedättekö, herra Zevi, että Hagar opissa on oikea ihme -ja sen vuoksi on päässyt meidän oppineen nuoren kuningattaremme -kirjastonhoitajaksi? Hän saattaa teille kääntää Mooseksen kirjat -heprean kielestä." - -"Minulle on jotakin sellaista kerrottu Turussa. Tietääkö teidän -armonne, onko hänen veljensä, joka Niemandiksi nimittää itsensä, -Ruotsissa?" - -"Niemand? Urban Niemand? Muistaakseni se oli hän, joka linnanpalossa -vahingoittui ja makaa haavoitettuna sairaalassa Norrtullinkadun -varrella... Vihdoinkin! Tuossapa on Hagar." - -Ovet avattiin. Pape loi salaisen katseen huoneeseen ja näki -kummittelian vielä istuvan siellä. Hovimestari olisi rikkonut kaikkia -vanhan ystävän ja suojelian velvollisuuksia vastaan, jollei hän -matkalla olisi kertonut suojeltavalleen, että Jerusalemin suutari -istui hänen armonsa presidentin luona ja luultavasti otti mittaa -seitsemän penikulman kenkiin. Neidin ei pitäisi nauraa; hänen tulisi -vain katsoa, ett'ei suutari veisi häntäkin, samalla kuin hän mittaa -otti. - -Hagar tuli niin onnellisena, kuin hän yhä vieläkin tunsi olevansa, -huolimatta kaikista vastuksista, joita hänellä oli Beata rouvan -takia, tuli nuoruuden kukoistuksessa keveillä keijukaismaisilla -askeleilla, joka liikenne nuorteana, sujuvana, talvi-ilmassa -puhjenneet ruususet poskillaan ja tuo omituisen syvä katse oli -hänen loistavissa, kauniissa, tummissa silmissään. Oliko tämä hänen -kuudentoista vuotensa tähden, tuon paremmin hoidetun hovipuvun -takia, taikka oliko hän, johon kaikki vaikutti, oppinut hovissa -käytöksen, jota hän ennen ylenkatsoi; hänen suojeliansa ei koskaan -ollut huomannut kuten nyt, että tuo ennen kovin vallaton lapsi oli -kasvanut kukoistavaksi neidiksi. Hagar juoksi hänen nojatuolinsa luo, -ja lankesi puolittain leikillä puolittain kunnioituksella toiselle -polvellensa hänen eteensä, samati kuin juhlallisissa tilaisuuksissa -kuningattaren edessä oli tapana tehdä, ja suuteli hänen kättänsä. - -Vanha juutalainen katseli häntä ääneti ja liikkumattomana. Kyynel -tipahti hänen silmäkulmastaan ja vieri huomaamattomana alas pitkin -hänen kuihtunutta poskeansa. - -"Hagar", sanoi presidentti, sitte kuin hän oli tervehdykseen -vastannut suutelemalla tyttöä hänen otsallensa, "täällä on kaukainen -vieras, joka on toivonut saada nähdä sinua. Herra Ruben Zevi, -rahakauppias Regensburgista." - -Hagar nousi, teki kankean kumarruksen sekä jäi seisomaan. Hän ei -uskonut Jerusalemin suutaria olevan, mutta tuo kummallinen vanha -muukalainen, joka aivan lakkaamatta häntä katseli, synnytti hänessä -epämääräistä pelkoa. - -"Anna tänne kätesi, lapseni", sanoi hän ja äänensä vapisi. "Olen -tuntenut äitisi." Hän tarttui vastahakoisesti tarjottuun käteen ja -piti sitä omassaan. "Se on hänen kätensä, veljelläsi on toisen." - -"Otsa ja silmät molemmilla ovat hänen. Veljesi on enemmän hänen -näköisensä kuin sinä; jotakin vierasta on huuliesi ympärillä, -hiuksesi eivät myöskään ole niin kiiltävän mustat. Mutta sinä olet -kuitenkin hänen kuvansa, koko olentosi, vartalosi ja, kaikista -enemmän, on käyntisi hänen, on ikään kuin minä hänen edessäni näkisin -vielä tänä päivänä. Sinä et saata tuntea minua, kuten minä tunnen -sinun, mutta jos tietäisit..." - -Hän hillitsi itsensä, jätti tytön käden ja otti ristiraitaisen -silkkinenäliinan taskustaan ja pyyhkieli silmiään. - -"Teidän armonne", sanoi hän, "suokaa anteeksi vanhukselle! Olen -teille kiitollisempi, kuin sanoin selittää saatan. Kun olen -tämän lapsen nähnyt, tahtoisin sanoa: lähettiläs on liikanainen, -en tarvitse useampia todistuksia. Mutta tämä on tarpeellista -muitten vakuuttamiseksi, vaikk'ei minun. Tämä koskee monimutkaista -perintö-asiaa. Näitten lasten tulee monen kadehtian ja mahtavan -vastustajan edessä todistaa, että ovat oikeat ja aviolliset. Sen -vuoksi... minä pyydän, tehkää hyvin ja laatikaa valtakirja; me -lähetämme sananlennättäjän. Ja vielä lisäksi minun täytyy vaivata -hovi-oikeutta minun kustannuksellani valalla kuulustamaan kaikkia -niitä elossa olevia todistajia, jotka olivat läsnä lasten syntyessä. -Tämä koskee suuria omaisuuksia, joita ei saa menettää." - -"Se koskee myöskin nimeä, herra Zevi. Antakaa näille lapsille -kunnioitettu nimi, se painaa vaa'assa yhtä paljon kuin suuret -omaisuudet. Minä toivon, että ovat syntyneet laillisesta -avioliitosta, joka todistaa heillä nimen olevan." - -"Nimi?" matki juutalainen. "Mitä on nimi, joka annetaan ja saadaan, -sen rinnalla, joka tehdään? Pyytäkää, että he itse nimensä luovat. -Mutta suokaatte anteeksi, näin on meidän tapamme maailmaa katsella. -En sillä tahdo halventaa niin jalosukuista nimeä, kuin teidän armonne -nimi on." - -"Minä annan kutsua ne todistajat, joita haluatte, sekä laillisesti -panna kirjaan heidän todistuksensa. Onko vielä mitään, jolla teitä -voin auttaa? Tahdotteko ehkä hänen jaloutensa valtiokanslerin -puheille?" - -"Olen kutsumusta noudattava, jos hänen jaloutensa minua sillä tahtoo -kunnioittaa. Saanko jälleen nähdä tyttöä?" - -"Koska vain tahdotte ja täällä, jos kuningatar suostuu. Te olette -kerran auttanut minua, herra pankkiiri, ja ellen erehdy, olette -myöskin ollut asioissa Ruotsin kruunun kanssa. Saatatte olla varma -siitä, että mieltänne noudatetaan täällä Tukholmassa, missä suinkin -on mahdollista. Ilahuttavaa olisi, jos tyytyisitte täällä oloonne -ja saavuttaisitte matkanne tarkoituksen. Mitä lapsiin tulee", tässä -hänen äänensä muuttui kuiskaukseksi, "täytyy minun muistuttaa, että -kaikki riippuu siitä, ovatko lapset syntyneet avioliitosta. Ruotsin -laki ei myönnä mitään perintö-oikeutta aviottomille." - -Jos presidentti Kurki näillä sanoilla koetti saada lähempiä -selityksiä lasten syntyperästä, havaitsi hän itsensä pettyneeksi. -Ruben Zevi nousi ääneti istualta, kumarsi syvään presidentille ja -kurkotti kätensä Hagarille hyvästijätöksi. Silloin kuului pienoinen -ääni viereisen huoneen raollaan olevasta ovesta: - -"Äiti, nyt suutari ottaa Hagarin!" - -Tämän huudahti nuorimman edellinen tyttö, pieni Karin, joka piti -kiinni äitinsä hameesta ja pelästyneenä hämmästyksellä katseli -muukalaista. Kaikkien silmät kääntyivät sinne päin. - -Ovi suljettiin samassa silmänräpäyksessä. Juutalainen läksi -olematta huomaavinaan huudahdusta; äiti ja tyttäret astuivat sisään -tullaksensa vakuutetuiksi, että tuo vaarallinen vierailu oli -onnellisesti päättynyt. Perheen-isä oli vahingoittumatta paikallaan -ja Hagar samati. - -"Mitä hän tahtoi?" kysyi presidentin rouva. - -"Niin, mitä hän tahtoi, teidän armonne?" toisti Hagar. Pape seisoi -ovella ja herkisti korviansa. - -"Hän ehdotti pientä kävelymatkaa maan ympäri ja lupasi tuoda minun -takaisin kahdensadan vuoden päästä, mutta minä pelkäsin, että -olisitte käyneet malttamattomiksi ja menneet naimisiin sillä aikaa", -puheli presidentti leikillään. - - - - -13. Suomalainen Raamattu. - - - Kulmakivi, jonka päälle kaikki on rakennettava. - -Kuningatar Kristiinan 16 syntymäpäivä ei muuttanut mitään hänen -odottavassa kruunussaan, mutta paljon hänen persoonallisessa -asemassaan. Hän oli saanut vuosien kuningaskirjeen, joka häntä -oikeutti olemaan täysi-ikäisenä neitona, pitämään omaa mieltänsä -ja hallitsemaan itseänsä, ennenkuin häntä kutsuttiin hallitsemaan -valtakuntaa. Se ei ollut mikään jyrkkä askel: hän oli näitä oikeuksia -itsellensä jo ennen vaatinut ja hallitsevat olivat vastenmielisesti -ohjiaan hellittäneet, mutta 16 vuosi katkaisi ohjat. Tätä oikullista, -hillitöntä kuningaslasta loistavine neronlahjoineen oli siihen asti -ainoastaan hyvin varovaisesti voitu taivuttaa, mutta nyt hän totteli -vain omaa viisauttaan, kun se vaati häntä odottamaan. Kristiina -saattoi olla yhtä sävyisä kuin joku muukin holhotti, hän saattoi -neuvoja kuunnella ja, missä tarvittiin, holhojiensa nuhteitakin; hän -saattoi jättää kaikki heidän taatun kokemuksensa haltuun sekä ääneti -kuunnella neuvoston aprikoimisia, mutta tätä hän teki salaisella -vastalauseella, palavasti haluten tuoda mielipiteensä ilmi, kun -hänen aikansa kerran tulisi. Hän käsitti kruunun ja neron voiman -rajattomaksi. Vielä tuli itseneuvoisuus esiin ainoastaan asioissa, -jotka koskivat hänen omaa henkilöänsä, hänen pukuansa, hänen -luettaviaan, hänen huvejaan ja elämäntapojaan, hänen seurapiiriänsä -ja suosituitansa. Ensimmäinen, joka tätä sai kokea ja pakollisesti -väistyi, oli rouva Beata Oxenstjerna. Joka kerta, kun hän äkämystyi -ja astui rohkean askeleen eteen päin, täytyi hänen astua kaksi -askelta taakse päin. Tämä ei käynyt päinsä. Tuon mahtavan rouvan -ylpeys sitä vastusti, mutta valtioviisautensa vaati häntä olemaan -vaiti, ja hänen veljensä, valtiokansleri, ei antanut hänen lähteä -hovipalveluksesta. - -Syntymäpäivä vietettiin ja linnassa pidettiin pitoja, vaikka siellä -par'aikaa oltiin korjaushommissa. Nuori hovi kokoontui taajenevissa -riveissä keskipisteensä ympärille. Siellä tanssittiin paljon. -Nuori kuningatar oli riemastunut vallattomuuteen asti, leikillisen -iloinen, keikaileva, sanoivat vanhat armot, mutta he erehtyivät. -Hän tanssi halusta, sillä hän tiesi tanssivansa hyvin, mutta jos -hovin nuoret herrat käyttäytyivät liika vapaasti, saivat he tietää, -että he tanssivat kuningattaren kanssa. Paljonhan saattaa tapahtua, -kun on nuori, ja helposti unohtaa itsensä --. Kerrottiin, että -nuori herra Svante Laurinpoika Sparre, yhdeksäntoista-vuotias, oli -uskaltanut pusertaa kuningattaren kättä tuollaisessa määrämittaisessa -_chaconnissa_, jonkalaiset silloin olivat muodissa. Kohta sen jälkeen -nähtiin hänen lankeevan polvilleen ja anovan anteeksi. Seuraavassa -hetkessä Kristiina jälleen oli tanssissa. - -"Mitä Ruotsista kahden vuoden kuluttua tulee?" kysyi vanha -valtiomarsalkka Jaakko De la Gardie ystävältään valtiokanslerilta -katsellessaan tanssia ja varjostellen kädellään heikkoja silmiään -kynttilän valolta. - -"Ei pahempaa, toivoakseni, kuin 1611, jolloin nuori kuudentoista -vuotinen kuningas päästi napista rautapaitansa", vastasi Oxenstjerna. - -Hagar Ring seisoi huomaamattomana uteliaitten palveliain joukossa -tanssisalin ovella. Hän näki nuoren kuningattarensa, iloisimpana -iloisten joukossa kiitävän tanssissa. Hän näki valtiokanslerin -juttelevan rouva Sofia De la Gardien, presidentin puolison kanssa, ja -Beata rouvan tiuskaisevan kammaripalvelialle, joka tarjosi vieraille -hillottuja hedelmiä. Hän näki Ebba neiden, neiti Anna Flemingin, -neiti Ingeborg Kurjen, ja muiden hovin neitosien loistavan sievinä -ottavan vastaan ihailiainsa kohteliaisuuksia. Hän tunsi muutamia -hoviherroja: nuoren Bonden, nuoren Sparren, presidentin pojat, Knut -ja Kustaa Kurjen; hän näki tuon ylpeän ruotsalaisen aateliston, joka -ei Saksan ruhtinasperheistä jälkeen jäänyt, tuntevan olevansa niin -kotona kuninkaanlinnassa, kuin kipenät takassa. Mutta häntä ei kukaan -nähnyt; hän oli yhä vieläkin meren nimetön, uiskenteleva lastu. Tämä -ei ollut ensi kerta, jolloin hän tunsi kateuden okaan haavoittavan -nuorta rintaansa; hän oli näihin asti kadehtinut rikkaita, oppineita; -joilla oli vapaus ahmia kaikista viisauden lähteistä. Nyt hän -kadehti ylhäisyyttä, kunniaa, sievyyttä ja loistoa; nyt ilmaantui -hänessä palava halu saada myöskin kerran olla yhtenä noista maailman -auringonpaisteessa lentävistä perhoista, myöskin kerran olla niin -kadehdittavan onnellinen, niin ihastuttava, niin ihailtu kuin he. -Miksi hänen täytyi seisoa varjossa, kun he seisoivat valossa? -Eikö hän ollut yhtä nuori, yhtä kaunis, yhtä lahjakas kuin he, -niin enemmän kuin useimmat heistä? Tunsihan hän itsessään palavaa -janoa johonkin suureen, johonkin loistavaan, mahtavaan ja kunniaa -tuottavaan, joka tekisi hänen nimensä kuningattaren vertaiseksi! Eikä -hänellä ollut mitään nimeä, hän oli tyhjää pienempi, hän oli köyhintä -köyhempi, hyljättyä yksinäisempi, sillä ei kukaan ollut tuomittu -kuten hän, kantamaan maailmaa rinnassaan ja kuitenkin olemaan -suljettuna simpukan kuoreen. - -Tietämättänsä täyttyivät hänen silmänsä kyyneleistä. Hän ei helposti -itkenyt, mutta kun hän itki, niin hän itki itseänsä. Katsoessaan -ylös, näki hän silmiensä kostean sumun läpi kaksi silmää, jotka -herkeämättä häntä katselivat salista. Se oli Kustaa Kurki, nuorempi -veljeksistä, hän, joka oli Hagarille ollut melkein kasvattiveljenä -ja aina puolustanut häntä presidentin perheessä, mutta myöskin -aina häntä kiusotellut ja tehnyt pilaa hänestä. Muutamia viikkoja -sitten oli hänen käytöksensä muuttunut, kun Hagar kävi perhettä -tervehtimässä. Hän oli käynyt huomaavaisemmaksi, kohteliaammaksi, -sydämmellisemmäksi; hän oli sanonut sanoja, joita ei kukaan muu -saanut kuulla. Ja nyt tuo katse... Hagar pakeni huoneeseensa, -heittäytyi vuoteellensa ja purskahti itkemään. - -Viikkoja kului yksinäisyydessä. Kuningatar oli lähtenyt Upsalaan -oppineisiin harjotuksiin ja palasi vähää ennen joulua. Hänen -_famulansa_, kirjanpuhdistajansa -- Hagar ei vaatinut korkeampaa -arvoa -- tarkasteli läpikotasin uusia foliantteja, hän oli -ruvennut tutkimaan tähtienselitystä; astrologiiaa, joka vielä -kauan Copernikuksen ja Galilein jälkeen oli se maailman-muna, -josta todellinen tähtitiede rupesi esiintymään ihmeellisine -luonnonlakeineen. Hagar etsi tähteänsä. Numerot johtivat häntä -kiertotähtien kuninkaan, Jupiterin luo, ei tuon mahtavan -taivaankappaleen, jonka uudempi aika on niin huolellisesti mitannut -ja punninnut, vaan loistavan sortovaltiaan luo, joka turvasi ja -hallitsi valituitansa maan päällä, antoi heille kuninkaallisia -lahjoja, mutta pakotti heitä samalla jo heidän syntyessään -määrätyille elämän poluille. Mitkä viehättävät ja kuitenkin -hirvittävät unen-näöt! Siinä oli noitten vanhojen kreikkalaisten -_sallimus_. Turhaan olivat tähtien selittäjät vastapainoksi tuoneet -esiin sen opin, että tähdet eivät pakota ihmis-elämää, vaan antavat -sille ainoastaan suunnan syntyperäisissä taipumuksissa. Hagar laski -laskemistaan; hän löysi uusia hämmästyttäviä kaavoja, mutta hän ei -löytänyt yhtään paikkaa Jumalalle, ei yhtään paikkaa ihmisen vapaalle -tahdolle. Jumala oli hänelle jo muuttunut kauniiksi taruksi, mutta -vapaata tahtoansa hän ei saattanut, ei tahtonut uhrata. - -Näissä epäilyksissä ja uneksimisissa oli hän viettänyt levottoman -yön, kun hän k:lo 3 ja 4 välillä aamulla herätettiin. Fiken Lang toi -sanan, että kuningatar odotti Hagaria. Kristiina oli ollut oppineena -Upsalassa, mutta tanssinut kotiin tultuaan. Kun hän ylenmäärin oli -tanssinut, ratsastanut tahi metsästänyt toisena päivänä, niin oli -hänen tapansa toisena päivänä jälleen kahdenkertaisella ahkeruudella -jatkaa lukujansa, pysyä kirjastossa tutkimassa siksi, että väsyi, ja -sitten taas rientää huveihin tahi ruumiinharjoituksiin, ikään kuin -ei koskaan kirjainta olisi painettu älyä tahi huvia varten tässä -maailmassa. - -Hagar havaitsi hallitsiansa selailemassa vahvaa korunidosta, jossa -oli sahviaani kannet, kultasyrjät ja hopeahakaset; hän oli sen -saanut syntymäpäivänään. Se oli kalliimpia syntymäpäivälahjoja, -mitä hallitsialle saattaa antaa, se oli kunniakkaampia muistoja, -joka kerran oli kiinnitettävä Kristiina kuningattaren nimeen -jälkimaailmalle, virstantolppa, joka aikojen läpi on tuleva -näkymään kauas kansan sivistyshistoriassa. Kuningatar oli ottanut -vastaan ensimmäisen kokonaisen suomenkielisen raamatun ja oli nyt -innokkaassa työssä saadaksensa selkoa sen kummallisesti sointuvasta -sisällöstä. Hänen suuri isänsä oli ymmärtänyt suomea, hänen -iso-isänsä veli, silloinen Suomen Juhana herttua oli lyhyt-aikaisissa -itsenäisyystuumissaan antanut virallisia kirjoituksia tällä kielellä. -Kristiina ei ollut koskaan käynyt Suomessa eikä koskaan ollut -sinne astuva, mutta hän tunsi suomalaiset sotilaansa; suomalaiset -valtiomiehensä. Pietari Brahe oli hänelle kertonut, että idässä -oleva naapurimaa oli toinen osa Ruotsin valtakunnasta. Hänellä oli -syytä pitää arvossa tuon maan kieltä tässä oloihin perinpohjaisesti -vaikuttavassa teoksessa, ja se ajatus hiveli hänen itserakkauttaan, -että hän oli ainoa Euroopan hallitsioista, ainoa sen oppineista -Ruotsin ulkopuolella, joka oli hankkinut itsellensä jonkinlaista -tietoa näin uudessa, näin vieraassa kielessä. - -Klaus Fleming, Kustaa Horn, Juho Kurki ja muut ylimykset puhuivat -suomea. Kristiina pyysi heiltä sanakirjaa: ei ollut yhtäkään; -kielioppia: ei löytynyt yhtäkään. Hän kääntyi Hagarin puoleen: - -"Sinä olet Suomesta; opeta minulle suomea!" - -Hagar oli kasvanut Uudellamaalla seudussa, jossa puhuttiin ruotsia ja -tunsi kreikankielen paremmin kuin suomen. - -"Mitä? Sinä et tunne oman maasi kieltä? Olet noin oppinut ja -kuitenkin noin auttamattoman taitamaton!" - -"Olen lukenut piispa Eriksonin suomalaisen postillan." - -"No selitä siis minulle nuot kummalliset tavuut!" Kristiina -aukasi suomalaisen raamatun rinnalla vulgatan, Kustaa II Aadolfin -ruotsalaisen raamatun ja saksalaisen käännöksen, jotta hän vertailun -kautta saattaisi käsittää sanan. - -Kuningatar Kristiinan v. 1642 painettu suomalainen raamattu, josta -nykyään ainoastaan muutama kappale on säilynyt ajan hävittävältä -hampaalta, oli aikanansa huolellisesti, melkeinpä loistavasti sidottu -suureen nelitaitteiseen kokoon. Nimilehden etupuolella oli kuvalehti -ja siinä puupiirros, jossa oli maakuntien vaakunat. Sitten seurasi -suurilla koristetuilla kirjaimilla nimikirjoitus, joka selvästi -osotti, että tämä uusi kirjoituskieli vielä oli kapalossaan: - -"Biblia. Se on coco pyhä Ramattu Suomexi Stockholmis, präntätty -Henrich Kejsarilda anno 1642." - -Kuningatar hymyili. - -"Minä ymmärrän jo puolet: Biblia, Stockholmis, Henrich Keisarilda ja -vuosiluvun. En koskaan saattanut uskoa, että suomenkieli olisi niin -helppoa." - -"Tässä on omistuslause teidän majesteetillenne", virkkoi Hagar, -lehteä kääntäen: "Suurivaldialle Förstinnalle ja Frökenille Fröken -Christinalle, Suuri Förstinnalle Suomes" y.m. Ja vielä: "Jumalan armo -ja rauha meiden Herran Jesuxen Christuxen kautta." Sitten seurasivat -suomentajien allekirjoitukset: Æeskillus Petraeus, Martinus Stodius, -Henricus Johannis Hoffman (Masku), Gregorius Mathias (Piikkis). - -"Soh, minä tunnen jo pohjaa jalkojeni alla. Saatan kääntää -Förstinnalle ja Frökenille. Se menee minuun kuten sulatettu voi. -Hagarille. Katsoppas, nyt osaan jo sanoa sinunkin nimesi suomeksi!" - -"Siinä on useampia mutkia matkassa kuin röökinä saattaa uskoa." - -"Älä sano sitä! Puhuu vain ruotsia ja panee päätteeksi _alle, ille_ -tahi _uxen_. Se on ihan kuten entisen äijän latina: 'pane hevosibus -kärribus ja aja Skaribus!' Olen kiitollinen noitten kunnian-arvoisten -prelaattien omistuslauseista, mutta en koskaan olisi voinut aavistaa, -että minä olen toimittanut semmoisen suuren työn. Turun akatemia oli -toista: silloin minä jo luin latinaa. Kunniamuisto se kuitenkin on -minun ajalleni, että Suomi on saanut Jumalan sanan omalla kielellään. -Kulmakiven, Hagar, kulmakiven, jonka päälle kaikki on rakennettava. -Oi, Jumalani, noita katolilaisia prelaatteja ja paaveja, jotka -kieltävät maallikkoja lukemasta raamattua, kuinka surkuteltavan -tyhmää! Eivätkä he häpeä nimittämästä itsiänsä kristityiksi!" - -Nämät kaksi lukiaa tavasivat innokkaasti eteen päin lehden toisensa -perästä tuosta uudesta kirjasta, ruotsalaisen, saksalaisen ja -latinalaisen yhtäkuuluvan tekstin avulla. Se oli vaivalloista, mutta -houkuttelevaa työtä. Suureksi hämmästyksekseen havaitsi Kristiina, -että kaikki hänen tietonsa vanhoissa ja uusissa kielissä tässä ei -auttanut mitään. Hän havaitsi olevansa uudessa satumaailmassa, -joka oli erillainen kaikista muista ja tarjosi joka askeleelta -uusia ihmeitä. Tätä kieltä, joka oli niin hämmästyttävän rikasta -taivutuksistaan, saattoi verrata ainoastaan kreikan kieleen ja -se voitti vielä tämän sillä erinomaisella sujuvuudella, jolla se -pehmeästi ikään kuin läpihohtava harso, toi ilmi kaikki tunteitten ja -ajatusten hienot eri vivahdukset. Ainoastaan ääntäminen tuntui nuoren -kuningattaren korvissa raa'alta. - -"Kiks, kaks, kuks, ei, parempana pidän minä ruotsalaisen -malmihelinän." - -"Meillä ei ole kuningatarta eikä hovia Suomessa", muistutti Hagar. - -Kristiina kohotti olkapäitään. - -"Ennenkuin minä suljetaan Turun linnaan, ette varmaankaan sitä saa... -Ellei jotakuta venäläistä suuriruhtinasta haluta hypätä tasajaloin -Rajajoen yli. Katsotaanpa, mitenkä oppineet raamattuherrat kääntävät -_doxa_ sanan suomeksi." - -"Kunnia", vastasi Hagar. - -"Oikein. Suomalaista Saaraa täytyy kullata kuten toisia Saarojakin... -Tiedätkö sinä", jatkoi Kristiina, joka tässä tuli aatelleeksi Saaran -jälkeläisiä, "tiedätkö, että vaeltava juutalainen on Tukholmassa?" - -"Minä näin juutalaisen hänen armonsa presidentti Kurjen luona." - -"Kurki on kertonut minulle kummallisia asioita. Tämä vaeltava suutari -ei ole mikään halvempi henkilö, kuin kullattu juutalainen, josta -koko Eurooppa puhuu ja joka hallitsee tätä maailmaa rahan voimalla. -Kurki tahtoo minulle vakuuttaa, että on tarpeellista kiinnittää häntä -Ruotsiin _sinun_ henkilösi kautta, sillä Zevi on tullut etsimään -sinua ja veljeäsi." - -"Jumalan tähden, armollinen röökinä! Juutalainen!" - -"No niin, miksikä ei juutalainen? Hän pysyy kuitenkin lujana -uskossaan; hän on tuhat vertaa parempi kuin uskostaan luopunut. -Sinun sukuperäsi laita on vähän kummallinen, Hagar. Olen pannut -päähäni, että minun täytyy se sekava vyhti selittää, jollei muuten, -niin kiusatakseni erästä tuttua rouvaa. Juutalainen tietää sinusta -jotakin ja eilisestä asti tiedän minäkin jotakin. Katsoppas, mitä -Uudenmaan läänin maaherra, Knut Liljehöök, minulle kirjoittaa. Hän -on minun käskystäni kuulustuttanut Suomen rannikolta kaikkea, mitä -vielä saattaisivat tietää eräästä kulkevasta naisesta, joka kuoli -Karlshaminassa..." - -"Karjassa." - -"Karjassa, yöllä vasten joulukuun 8 päivää 1626. Vanha kalastaja -Snappertuunan kappelista kertoo, että sinä vuonna marraskuussa eräs -laiva, joka tuli Danzigista, toi maalle erään ylhäisen nuoren rouvan -ja hänen kaksi palveliaansa, lyhykäisen, mustanhiveän miehen ja -hienon, kauniin kammanneiden, jolla oli tönkkäsormi oikeassa kädessä. -Nuot kolme olivat asuneet jonkun ajan kalastajalla odottaessaan -parempaa keliä, koska silloin oli kelirikon aika ja nuori rouva ei -olisi kestänyt täristystä rattahilla. He olivat puhuneet vierasta -kieltä, mutta viron kielellä saivat he kalastaja-perheen ymmärtämään, -mitä heiltä pyysivät. Nuori rouva oli rikas ja kalliissa vaatteissa, -mutta kipeä ja kärsivä tilansa vuoksi, joka teki matkustuksen -vaaralliseksi. Hän oli tahtonut jäädä paikalleen, mutta palveliat -olivat vakuuttaneet, että hän seuraavana päivänä olisi Viipurissa. -Kun sitten suoja-ilma muuttui lumeksi ja kovaksi kylmäksi, olivat -he lähteneet matkalle kahdessa reessä, toisessa rouva, neiti ja -palvelia, toisessa kaksi raskasta matka-arkkua. Kalastajan vaimo -todisti miehensä puheen lisäten, että palveliat näkyivät olleen -salaisissa vehkeissä toistensa kanssa. Arvaappas mitä tämä tietää!" - -Hagar oli ääneti. - -"Lisäksi, sanotaan tässä loppupäätökseksi, en tahdo sitäkään olla -ilmoittamatta, että tallirenki Espoon kartanosta samaan aikaan on -ollut kyyditsemässä kahta rekeä Helsinkiin. Ensimmäisessä reessä oli -mies ja kaksi raskasta matka-arkkua ja toisessa vaimo, huomatkaa: -_yksi_ vaimo eikä _kaksi_. Renki muistaa sen aivan varmaan, sillä -miehellä oli ollut kova kiire, että oli ajanut hevosen turmioon ja -vahingosta maksanut rengille kuusi taalaria hopearahassa... Tämän on -Liljehöök saanut selville. Siinä on liika vähän valoa päästäksemme -perille pimeässä yössä, mutta liian paljon valoa uskaltaaksemme -huolettomasti nukkua. Minun mielestäni tämä lanka kehkeytyy mustaksi -petokseksi." - -"Hänen armonsa presidentti tietää kentiesi jotakin neuvoa", vastasi -Hagar arasti. - -"Olen tuuminut sitä. Miksikä emme ole lukeneet lakitiedettä? Mitä -auttavat meitä kaikki meidän kirjailiamme, jollemme niiltä saata -vangita yhtä ainoata ryöväriä? Oi, se on hävytöntä... Kipeä nainen -sellaisessa tilassa, viskattu kylmänä talvi-yönä ulos yksinäiselle -maantielle... Mutta yksi löytyy, joka tietää enemmän kuin sinun -risti-isäsi, presidentti Kurki. Minä annan kutsua tänne vaeltavan -juutalaisen. Jollei hän mitään tahdo tunnustaa, pitää häntä siihen -pakotettaman, vaikka hän seitsemän kertaa olisi maailman ympäri -kulkenut ja lunnaiksi tarjoisi koko Ruotsin valtakunnan kullassa." - -"Suvaitseeko armollinen röökinä, että heti menen tapaamaan hänen -armoansa presidenttiä?" - -"Huomenna ehkä. Tänään on pidot vanhan marskin luona; hänen poikansa -on palannut Upsalasta. Minä tahdon lukea suomea, siksi, että minua -tullaan vaatettamaan. Siis, Hagarille... selitä minulle Genesiin 2 -luku!" - -He nyt yhä edelleen astuivat kapeata polkua noitten selittämättömien, -äsken syntyneen, maailmalle tuntemattoman kielen kiertävien -sokkelojen läpi. Kristiinalla oli ihmeellinen kyky antautua koko -ajatusvoimallaan siihen työhön, jonka hän oli tehtäväkseen ottanut, -samalla oli hän valmis ryhtymään aivan vastakkaiseen toimeen ja taas -silmänräpäyksessä palaamaan takaisin siihen, mistä lähtenyt oli. -Puolinainen harrastus, puolinainen tarkkuus oli hänen luonnollensa -vastenmielistä. Mukana kaikessa, taikka ei missään, se oli pääpiirre. -Se ei ollut vakaana vielä, mutta oli siksi kypsyvä. - -Hän sanoi Hagarille tuollaisena tuttavallisena hetkenä, jolloin -he molemmat innostuivat uudesta suuresta löydöstä folianttien -aartehistossa: - -"Uskotko sinä kirjoja?" - -"Minä uskon, että tieto on meri ja jokainen kirja pisara meressä", -vastasi Hagar. - -"Sinä erehdyt. Olemus on meri, tieto ei ole muuta kuin sen pinnalla -oleva utu. Mitä on kirja? Kreikkalaiset sanovat: _Skia kapnu_, sauhun -varjo." - -"Hesiodus sanoo nuot sanat ihmiselämästä." - -"Mene metsään Hesioduksinesi! Kun minä olen imenyt kirjojen aarteet, -viskaan minä ne tuleen kaikkityyni ja rupean elämään. Sinä rotta, -joka nakertelet kirjankantta toisensa perästä pimeässä kolossasi, -tiedätkö mitä eläminen on? Tiedätkö mitä on olla nuorena, ja -hengittää sydämmen ilolla elämän ilmaa, sekä olla kaikkien noitten -nautintojen määrääjänä, mutta valita niistä parhaat; ja mennä -maailman läpi voitosta voittoon, kunniasta kunniaan ja, kun on -voittanut kaikki, viskata se taas nauraen pois, ikään kuin rievun? -Löytyykö tuollaista kirjoissa, sano?" - -Hagar oli vaiti. Taaskin tunsi hän kai'un omista ajatuksistaan, -sellaisina hetkinä, jolloin hän oli kapinassa kaikkea vastaan. Onkalo -kuningattaren ja nimettömän välillä ei ollut niin syvä, että se olisi -estänyt molempien ajatuksia huomaamatta valumasta toinen toisiinsa. - -"Ei", jatkoi Kristiina kiivaasti, "sitä ei kirjoissa ole, ja minä -tahdon elää. Tee kuin minä, sinä... älä orjaksi mene koskaan. Minä -tahdon tehdä sinua rikkaaksi, jollet sitä ole ennestään. Minä -tahdon tehdä sinua niin ylhäiseksi, ettet tunnusta ketään itseäsi -ylhäisemmäksi paitsi minua. _Minua_ täytyy sinun tunnustaa; ilman -minua sinä et ole mitään. Tahdotko olla minun korottamani, tahi -tahdotko olla se piikivi, jonka eräs kuningatar otti ylös sannasta, -sen vuoksi että se kiilsi ja viskasi pois, kun se oli ainoastaan -kissankultaa?" - -"Tahdon totella armollisen röökinän käskyjä... olla uskollinen enkä -sitoa itseäni orjuuteen." - -"Älä käännä sanojani! Sinussa on jotakin, mitä ei löydy noissa -muissa, jotakin, josta minä pidän. Älä tuo esiin mitään, jota minä en -voi kärsiä! Huolinko minä sinun opistasi? Se on kaikki lörpötystä; -sinä et mitään tiedä, sinun ansiosi on, ett'et mitään ymmärrä. Mitä -varten minä muuten olisin sinun ottanut? Kahden vuoden kuluttua -annan sinulle nimen ja opetan sinua elämään. Sitten, kun olen sinuun -väsynyt, naitan sinun jollekulle lammas- tahi härkäpää-perheen -jäsenelle." - -"Silloin minä alammaisesti kiitän ja vastaan, ett'en ole ollut -oppimaton teidän armonne koulussa." - -"Minä naitan sinun. Saat nähdä, kuinka minä naitan ruhtinattaria -ja hovineitoja. Mitä heihin koskee _minun_ tieni? Minä olen itse -kaskiani, minä. Sinä hullunkurisine tähtinesi, selitä minulle, -miksikä pyrstötähti on erillainen kaikista muista tähdistä! Etkö -tiedä, että minä olen ennusmerkki?..." - -Kuningatar Kristiina ei päässyt suomenkielessä pitemmälle, kuin että -hän toisten raamattujen avulla saattoi lukea uutta raamattuansa. -Mutta hän oli kielitaitoansa lisännyt, tämä oli nyt kymmenes kieli, -ja siitä hän oli pitänyt muistissa tarpeellisen sanavaraston -voidaksensa hämmästyttää suomalaisia valtaneuvoksia tahi suomalaisia -valtiopäivämiehiä armollisella puhuttelulla heidän kielellänsä. -Siinähän kuitenkin oli jotakin, kunniaa ja valtioviisautta varten. -Löytyi todellakin miehiä, joita tarvittiin ja joita hän tahtoi -voittaa, ja näitten korvissa tämä kieli kaikui kotimaan säveliltä, -miehiä, jotka Ruotsin nuoren kuningattaren monista rakastettavista -avuista pitivät kaikkein ihmetyttävimpänä sitä, että hän osasi -puhutella heitä Suomenmaan kielellä. - - - - -14. Joululahjoja. - - - Eikö hän saata tyytyä, jos - hänellä on yksi sielu vähemmän? - -Hagar Ring oli kuningattaren luvalla kutsuttu jouluvieraaksi -presidentti Kurjelle. Hänen hovipalveluksensa ja kuusitoista -vuottansa olivat nähtävästi muuttaneet hänen asemansa tässä talossa, -poistamatta ankaraa sääty-erotusta. Palvelusväki ei enään katsonut -häntä vertaisekseen, hovimestari Pape uskalsi kutsua häntä neideksi; -hän oli melkein samalla asteella kuin neiti De Meran. Hänen paikkansa -heidän juhlallisissa ateriossaan oli sama alhainen paikka kuin -ennenkin, mutta hänellä oli nyt kammaripalvelia tuolinsa takana; hän -uskalsi kuiskata jonkun sanan lapsille, joitten suosiossa hän yhä -oli. Nuorten Kurjen neitien arvokas käytös Hagaria kohtaan kävi vähän -tuttavallisemmaksi; vanhempi poika Knut tunsi entisen suojelevan -ystävyytensä kylmenevän samassa määrässä, kuin hänen nuorempi -veljensä Kustaa alkoi osottaa Hagarille kohteliaisuutta, jonka äidin -huolestuneet silmät kyllä huomasivat. Presidentin ja hänen puolisonsa -kankeat hovitavat unohtuivat yhä enemmän koti-olossa, ja muuttuivat -osaa-ottavaksi sydämmellisyydeksi. - -Joulu-aatto vietettiin hiljaisuudessa perheen kesken. Lapsilla oli -joulukuusi, jossa oli leivoksia, renettejä ja viinirypäleitä. Lahjoja -ei ollut tapa antaa silloin vielä. Leikit alkoivat joulupäivän -iltapuolella. Oli varsin erinomaista ja huomiota herättävää, -kun hovipalvelia k:lo 5 joulu-aattona toi Hagarille lahjan -kuningattarelta. Lahja oli korukantinen suomalainen raamattu, pantuna -kalliiseen santelipuusta ja norsunluusta kyhättyyn laatikkoon, -jokaiseen raamatun hopeahakaseen oli sidottu silkkikukkaro, joka -sisälsi kultarahoja vastaan-ottajan pukua vajeen. - -Tämä pieni hovi Kurjen talossa ei saattanut olla vaikutusta saamatta -kuninkaallisesta hovista. Hagar ymmärsi aivan hyvin, että hänen -arvonsa äkkiä kohosi melkein Kurjen neitien tasalle. Hän otti -kultarahan kukkarosta ja antoi sen palvelialle, joka oli lahjan -perille tuonut. - -Knut Kurki koetti salata hymyilyä, joka olisi pahoittanut hänen -isänsä mieltä. Hän leikki kuningatarta, tuo pieni mustalaistyttö. - -Kustaa Kurki toi esiin onnentoivotuksensa suutelemalla Hagarin kättä. -Leikkiä se oli olevinaan, mutta näytti joko kohteliaisuudelta tahi -ilveilyltä. Hagar punastui häpeästä. Hän olisi tahtonut piiloutua -synkimpään metsään Kaskaksen torpan lähellä. - -Kello oli 6, odotettiin illallista, kun huolellisesti kiinnipantu -laatikko annettiin presidentti Kurjelle. Hän luki osotteensa, joka -oli Turun hovi-oikeuden sinetin alla. Hän rikkoi laatikon päällystän -ja otti sieltä esiin samalla tavoin sinetillä suljetun rasian, jonka -kannessa ja sivussa oli kirjavia koristeita oljista. - -"Nyt jo!" huudahti presidentti. "Vaeltavalla juutalaisella -on onni noilla seitsemän penikulmaisilla saappaillaan. Hänen -sananlennättäjänsä on tullut Turusta takaisin vähemmässä kuin -kolmessa viikossa." - -Perhe tunkeutui talon isännän ympäri. Mitä sisälsi tämä rasia? Se -näytti kovin vähäpätöiseltä ja talonpoikaiskorealta, ja kuitenkin oli -sananlennättäjä lähetetty jäätyneen meren yli sitä noutamaan. Mutta -rasiaa ei nyt saatettu avata, tämä koski kolmannen hengen oikeutta. - -Ikään kuin uteliaisuuden loihtimana astui Juho Qvast sisään, -ja änkötti, että joku tuolla ulkona pyysi päästä hänen armonsa -presidentin puheille. - -"Sano, että hän tulee takaisin ylihuomenna!" - -"Minä sa-sa-sanoin sen hänelle", änkötti palvelia, "mutta mi-mi-mitä -Ska-Skam huolisi käskystä nä-näin joulu-aattona!" - -"Se on juutalainen. Vie hänet vastaan-otto huoneeseen!" - -"E-eikö hän saata ty-ty-tyytyä, jos hänellä on yksi sielu vähemmän?" -mötisi Juho vastenmielisesti. - -Juutalainen pääsi presidentin puheille. Hän selitti, pyytäen -monesti anteeksi, tuon sopimattoman ajan vuoksi, että hän äsken -laivasillalla oli kuullut sananlennättäjän takaisintulosta. Myöskin -kertoi hän olevansa toisaalla toimitettavien asioittensa tähden -niin kiireissään, ettei hän mitenkään saattanut Tukholmassa viipyä -päivääkään kauemmin enään. - -"Olen pahoillani siitä", sanoi presidentti kohteliaasti, "ett'ei -teidän vierailunne täällä ole ollut niin pitkä eikä niin hauska, kuin -olisimme suoneet. Olin toivonut, että oitis joulun jälkeen olisin -saanut esittää teitä valtiokanslerille, joka nyt töittensä vuoksi on -ollut poissa. Mutta aikamme on kallis; tässä on rasia. Tahdotteko -todistajia?" - -"Kyllä, teidän armonne, tuomio-istuimen vuoksi se on tarpeellista. Ja -jos suostutte, tahtoisin Hagarin myöskin." - -Presidentti soitti. - -"Käske tänne Thomson, Pape ja Hagar." - -Sisään käsketyt tulivat. - -Rasia avattiin; sisällys oli liikuttamatta paikallaan. Ruben Zevi -tarttui vapisevalla kädellä hopealiljan muotoiseksi valettuun -neulaan, ja sitte sormukseen sekä tarkasteli molempia huolellisesti -lampun valossa. - -"Enemmän valoa, jos teidän armonne suvaitsee! Vanhat silmäni ovat -huonontuneet merimatkoista." - -Neljä vahakynttilää asetettiin pöydälle. Juutalainen yhä äänetönnä -tarkasteli noita kahta kalleutta. Kuultiin hänen lausuvan nimen -_Claude Ballin_. - -"Ne ovat oikeat", sanoi hän vihdoin. "Suvaitseeko teidän armonne -antaa näitten henkilöitten todistaa, että rasian sinetti on heidän -läsnä-ollessaan avattu, sekä että sisällys on sama, jonka hovi-oikeus -on vakuuttanut siinä olevan?" - -Hänen toivonsa mukaan tehtiin. Nyt hän kääntyi Hagarin puoleen, joka -vastenmielisesti ja pelolla totteli hänen kehotustansa: - -"Lapsi", sanoi hän, "katsele näitä koruja; ne ovat olleet äitisi! -Tämän neulan on, minun tilauksestani, Ranskan etevin seppämestari -tehnyt ja myöskin toisen ihan yhden-näköisen; koko maailmassa ei -löydy muita sellaisia, kuin nuot kaksi. Toinen neula annettiin -äidillesi ja toinen hänen veljellensä, joka Hollannissa tapettiin. -Hänen neulansa on nyt Urban Niemandilla. Sormus on yhtä omituinen -lajissaan ja tunnetaan sen kolmesta jalokivestä, jotka ennen -muinoin ovat olleet kolme kuningas Salomonin kruunun seitsemästä -timantista. Näitten kolmiluku kuvaa Jakobin sauvaa, joita gojim, -pakanat, nimittävät Kalevan miekaksi. Äitisi sai sormuksen, kun hän -täytti viidennentoista vuotensa. Tule sellaiseksi, että ansaitset -olla äitisi tytär, niin hänen kalleutensa pitää omasi oleman, sitten -kun tahdot luokseni tulla! Kirjoita silloin, minulle Hampurissa -olevan pankkiirin Texeiran kautta, ja minä lähetän sinua vastaan -saattolaisen, joko sinne, tahi Tukholmaan." - -Ruben Zevi suuteli Hagaria otsalle, pyyhki ristiraitaisella -silkkinenäliinallaan hikihelmen ohimoltaan ja sanoi presidentille -levollisella, arvokkaalla äänellä: - -"Teidän armonne, olen vanha mies, ja päiväni ovat luetut. Olen nyt -aikeessa lähteä merimatkalle, näin talvisaikana se on vaarallista, -jonka vuoksi kyllä mahdollista olisi, että kuolema minua kohtaisi. -Sen tähden, sekä turvatakseni lasten perintö-oikeutta, josta -luultavasti kiistellään, sanon tässä teidän ja näitten muitten -läsnä ollessa, että nämät kaksi lasta, Ben-Oni, joka nimittää -itsensä Urban Niemandiksi ja Hagar, joka nimittää itsensä Hagar -Ringiksi, ovat tyttäreni Ruthin lapset ja perilliset sekä siis minun -tyttärenlapseni. Mitä heidän perintöönsä minun jälkeeni tulee, -tahdon minä siitä itse päättää. Mutta ei kukaan saata todeksi -näyttää olevansa lähempi sukulaiseni kuin nämät lapset, jotka -ovat lähimmät ja ainoat perilliseni suoraan etenevästä polvesta. -Viimeiseksi suosion osotteeksi pyydän vielä teidän armoanne antamaan -paperille panna ja todistaa laillisessa muodossa tämän vapaaehtoisen -tunnustukseni, osaksi kuoleman tapauksen varalle ja osaksi siitä -syystä, että lapset täällä ovat Ruotsin valtakunnan lain alaisia." - -"Herra Zevi", vastasi presidentti, "ilolla minä olen toivomuksenne -täyttävä, varsinkin kun se tapahtuu lasten hyväksi, mutta en -tahdo salata kahta seikkaa, jotka vastustavat lasten laillista -perintö-oikeutta. Minulla ei ole vähintäkään syytä epäillä -selitystänne, mutta laki vaatii kahta todistusta: toisen, että -todellakin olette kuolleen äidin isä ja näitten lasten iso-isä, -sekä toisen, joka osottaa, että lapset ovat syntyneet laillisesta -avioliitosta." - -Juutalainen mietti. - -"Mitä tuohon ensimmäiseen asiaan tulee", vastasi hän, "niin on kyllin -todeksi näytetty, että nämät korut ovat olleet lasten äidin. Jos -minä nyt saatan todeksi näyttää, että samat korut ennen ovat olleet -minun, niin eikö se tarpeeksi todista selitystäni minun ja lasten -sukulaisuudesta?" - -"Ei aivan tarkkaan", oli vastaus. "Mutta sitä todistusta saattaa -perästä päin lisätä toisilla ja selvemmillä." - -"No siis, suvaitsetteko, teidän armonne, aukaista tämän sormuksen!" - -Presidentti koetti aukaista; se ei onnistunut. Hagar, Thomson ja -Pape koettivat myöskin, mutta ilman menestystä. Juutalainen painoi -näkymätöntä pontta ja sormus kimmahti auki. Sen sisäpuolella näkyi -erittäin hienosti silattu hepreankielinen kirjoitus, nimittäin nuo -liikuttavat sanat Salomonin korkeasta veisusta: "Sinä olet kokonaan -ihana, minun armaani, eikä sinussa ole yhtään virheä." - -Juutalaisen silmät täyttyivät kyyneleistä. Hän ei ollut näitä sanoja -nähnyt, sitte kuin ne annettiin hänelle, tuolle virheettömälle, jota -hän niin äärettömästi oli rakastanut. Mutta taaskin hän itsensä -hillitsi. Toinen salaponsi, joka oli neulassa, ponnahti auki ja -siinä näkyi liljan sisässä jalokivistä kyhätty ruusu, tuskin papua -suurempi. Todistus oli tyydyttävä. Ainoastaan tuo arkaluontoisempi -kysymys lasten aviollisesta syntyperästä oli vielä selitettävä. - -"Teidän armonne muistanee", sanoi juutalainen jyrkällä äänellä, "että -minun omaisuuteni perimys ei ole Ruotsin lain alainen. Tuo kysymys -perinnöstä, joka saataisiin syntyperän-oikeudella, ei siis koske -muuta kuin näitä koruja, ja yksinkertaisinta on, että minä ostan -ne teille jo ennaltaan antamallani 12,000 taalarin rahatakuulla. -Jollei tuo summa saata ruotsalaisen lain mukaan joutua lasten omaksi, -kuuluu se kuitenkin minulle, vainajan isälle, kun olen täydellisesti -todistanut sukulaisuuteni, ja on se silloin annettava Tukholman -köyhille. Onko teidän armonne siihen suostuvainen?" - -"En saata paremmin lasten parasta valvoa." - -"No, vaihettakaamme siis kuitteja. Muuten pyydän saada Hagarin -varalle jättää teidän armonne talteen koron, joka tekee 200 taalaria -kuukaudessa. Ja nyt olen aivan kauan häirinnyt teidän armonne -juhlarauhaa..." - -"Olkaa vakuutettu, herra Zevi, että olen valmis auttamaan niin -etevää miestä, kuin te olette, missä saatan. Pelkään vain, että -uskontunnustuksenne on aate, jonka vuoksi ei saateta jättää lapsianne -teidän huolenpitoonne. He ovat meidän uskoomme kastetut." - -Äkkinäinen vihan ja surun ilmaus näkyi juutalaisen muodossa, jonka -olisi saattanut selittää näin: he ovat tappaneet minun lapseni ja nyt -tahtovat ryöstää minulta lapsen lapseni! mutta hän jatkoi kylmästi: - -"Minä en vaadi lapsia takaisin, ennen kuin itse sitä -- toivovat." - -"Ja kun sitä toivovat", jatkoi tuo etujansa muistava valtiomies, -sydämmessään iloisena siitä, että oli sellaiset kahleet, millä -raharuhtinasta sitoa saattoi, "kun sitä itse toivovat, tulee -epäilemättä se apu, jota jo olette osottaneet ja luultavasti vielä -tulette osottamaan ruotsalaiselle hallitukselle, tekemään sitä -halulliseksi vastapalvelukseen." - -"Erotus on siinä, teidän armonne", vastasi juutalainen, "että -minun apuni maksaa rahaa, kun te sitä vastoin ette pyydä mitään -teidän avustanne. Tahdon osottaa, että te ette ole kiittämättömälle -hyvyyttänne tuhlannut. Te itse olette ylempänä kaikkea, mitä minä -voin tarjota, mutta hänen armonsa, teidän puolisonne, on teidän -suostumuksellanne ottanut hoitoonsa köyhän lapsen melkeinpä -maantieltä ja ollut Hagarille lempeä turvaaja. Sallikaa minun hänen -armollensa lahjoittaa vähäpätöisen muiston hänen hyvyydestänsä -tyttärentytärtäni kohtaan." - -Ja hän otti pitkän, leveän kauhtanansa alta punaisen samettikotelon, -joka oli varustettu kultaisilla hakasilla. Vielä hän antoi kukkaron -molemmille todistajille ja laski sitten siunaavan kätensä Hagarin -pään päälle sekä läksi pois. Vaeltava juutalainen oli kadonnut -katujen pimeyteen, vieden mukaansa olkirasian ja siinä tallennetut -kalleudet, jotka olivat antaneet aihetta tämän odottamattoman vieraan -tuloon joulu-aattona. - -"Thomson ja Pape!" sanoi presidentti todistajille tuolla tunnetulla -äänellä, joka ei vastaansanomista suvainnut. "Tässä on raamattu. -Vannokaa raamatun kautta, ettei kukaan teistä minun luvattani -ilmoita, mitä täällä tänä iltana on teille uskottu. Minun kuolemani -jälkeen on vala voimassa kymmenen vuotta." - -Nuot kaksi palveliaa vannoivat. Hagar myöskin ankarasti varotettiin -säilyttämään salaisuuttaan. - -Pape punnitsi kädessään kukkaroansa, katsoi käsikirjuri Thomsoniin -ja kysyi, kun heidän herransa oli lähtenyt, mitä Thomson aikoi tehdä -sivutulollaan. - -"Toimittaa itselleni hauskan joulun, uuden miekan ja uuden lemmikin", -kuiskasi Thomson, peläten seinillä olevan korvia. - -"Ennen muinoin lienee suutarilla ollut hyvästi rahoja. Ja Hagarin -pitäisi perimän tuen pitkäjalkaisen miehen! Mitä pihkaa, pelkkää -katinkultaa. Eipä olisi maksanut vaivaa semmoisesta mennä vannomaan. -Mutta nyt soitetaan jo illalliselle." - -Kurjen perhe istui jälleen koossa pöydän ympärillä tuntia myöhemmin -kuin heidän oikea ja muutoin tarkasti noudatettu aikansa oli. -Juutalainen antoi runsaasti aihetta hiljaiseen jutteluun perheen -kesken. Hagar, juutalaisen tyttärentytär! Eikä pienintäkään -jälkeä hänen isästään! Mitä tulisi ajatella sellaisesta liitosta? -Minkälainen sukuperä, lapsi raukka! Mutta perintö, perintö? Oliko tuo -juutalainen kovin rikas? Kuinka paljon luultiin hänen omistavan? - -"Valtiokansleri luulee, että juutalainen arvelematta saattaa ostaa -koko Ruotsin valtakunnan kaupunkineen, satamoineen, kartanoineen ja -linnoineen", kuiskasi presidentti omaisilleen, sillä hän ei tahtonut -että Hagar, joka istui pöydän vastakkaisessa päässä, tulisi pyörälle -sellaisista tulevaisuuden toiveista. - -Hämmästys ja ihme. Kaikkien silmät etsivät tuota odottamatonta -periätärtä, joka tuosta tapahtumasta juutalaisen kanssa tunsi -itsessään ainoastaan pelkoa ja alakuloisuutta. Mitä oli kuningattaren -lahja semmoisen joululahjan rinnalla! Nuori herra Knut tunsi entisen -ystävyytensä heräävän, ja Kustaa herra ei havainnut olevan syytä -tukehuttaa tunteitansa. - -Presidentti Kurki kantoi taskussaan jotakin, jota hänen ei sopinut -kieltää ottamasta vastaan, mutta joka loukkasi hänen ylpeyttänsä. - -"Nuot rahajuutalaiset luulevat voivansa kohdella meitä kuten -yhdenvertaisiansa!" Hän säästi juutalaisen lahjan siksi, kuin hän -myöhemmin illalla oli kahdenkesken puolisonsa kanssa. "Sofia", -sanoi hän, antaessaan vaimolleen kotelon, "tässä on vaeltavalta -juutalaiselta joululahja myöskin sinulle." - -Rouva Sofia De la Gardie ei saattanut olla hämmästyksestä -huudahtamatta. Lahja oli mitä somimmasti tehty _collier_, -kaulakoriste kullasta, johon eri suuruisia jalokiviä oli runsaasti -kiinnitetty ja jonka keskustaan oli juotettu suuri, loistava, -harvinaisen ihana smaragdi. Harvat ruhtinaalliset henkilöt saattoivat -kerskata sellaisesta koristeesta. Presidentin tottunut silmä havaitsi -jo yksistään smaragdin 30,000 taalarin arvoiseksi. - -"Mutta enhän minä tätä saata pitää, tämäpä on kuningattarille -sopiva!" huudahti presidentin rouva, samalla kun hän antoi kädessään -olevan koristeen kimallella kynttilän valossa. - -"Niin", naljaili hänen puolisonsa, "ellet olisi ruhtinaallisen -henkilön vertainen, käsittäisin kyllä sinun empimisiäsi, sillä -neuvosto on tuumannut antaa asetuksen vahingollista ylellisyyttä -vastaan. Mutta voihan Hagarista uskoa mitä tahansa? Hän on syntynyt -käen kukuntapuun alla ja on haltian kummilapsi, toivoisinpa että -meidän tyttösillämme olisi sellaiset kummit." - -"En ymmärrä... kaulaketju..." - -"Myönnä, että tämä on taikasatu. Tuntematon kerjäläinen kuolee -jossakin erämaassa ja jättää jälkeensä kaksi kalleutta, taidokkaammin -tehtyjä, mitä milloinkaan olen nähnyt. Kaksi hyljättyä lasta tulee -maailmaan mitä huonoimmassa hökkelissä ja havaitaan olevan Euroopan -ja viiden maan-osan rikkaimman miehen perillisiä. Valtaneuvos Kurki -ja hänen puolisonsa ottavat retupentin taloonsa, ja retupentti maksaa -heidän vaivansa jalokivillä. Sinä saatat pitää koristetta, Sofia, -se on oikein saatua omaisuutta, mutta tarpeetonta on ilmaista mistä -se on alkujaan. Oletko huomannut, että Kustaa osottaa erityistä -kohteliaisuutta Hagarille?" - -"Valitettavasti. Kustaasta ei tule valtiomiestä; hän ei vähintäkään -saata salata sydämmensä tilaa. Hänen lempensä on niin suora ja -poikamainen, että hän saattaa paljastaa tunteensa palkollistenkin -nähdessä." - -"Sinä lohdutat minua. Pelkäsin, että hänen tunteensa olivat noita -haihtuvia nuoruuden ajattelemattomuuksia, jotka saattavat yhtä -ajattelemattoman tytön onnen vaaraan, enkä minä salli, mitä Hagariin -koskee, mitään leikintekoa. Vakaa lempi on ihan toista. Meidän -täytyy, Sofia, tuota ajatella. Se päivä on ehkä koittava vielä, -jolloin ruhtinaat tuosta tytöstä kilpailevat." - -"Hänen syntyperänsä! Hänen nimensä!" - -_"Découverte d'Amerique!_ Hänen isänsä on tuntematon ja arvattavasti -kuollut aikoja sitten. Sopii valmistaa isä, samati kuin nimi -aateloitaan ja sukupuu piirustetaan. Se ei maksa sadatta osaa tytön -perinnöstä. Vahinko, että on vielä kaksi vuotta siksi kuin kuningatar -tulee lailliseen ikään. Hagar on nyt hyvässä suosiossa, mutta kuinka -kauan, sepä toinen asia." - -"Mutta juutalainen!" - -"Minä saatan todistaa, että tyttö on kastettu. Vaikeinta on voittaa -tuon vanhan koronkiskurin itsepäisyyttä tuossa kohden. Jollei -mikään muu auta, niin pitäköön hän pojan ja me pidämme tytön. Tosi -kyllä, että hän siinä tapauksessa antaa suuremman osan pojalle ja -Hagar saa tyytyä ruhtinaallisiin myötäjäisiin. Mutta minä olen -aivan samaa mieltä sinun kanssasi siinä kohden, että uskontunnustus -on ensimmäisenä ehtona, hänen tullaksensa meidän sukumme kanssa -liittoon." - -"Mikä arveluttava onnenpeli!" huokasi Sofia De la Gardie. - -"Se on vain rakkaus, joka onnenpeliä pelailee; mutta annetaan viisaan -järjen sekottaa nopat", vastasi valtiomies. - - - - -15. Ostajia ja myyjiä. - - - Sinä et saa enään koskaan käyttää miekkaa. - -Kaksi pitkää viikkoa makasi Urban Niemand, häälyen elämän ja -kuoleman välillä, Norrmalmin sairashuoneessa. Palohaavat paranivat, -mutta keuhkokuume uhkasi lopettaa hänen nuoren ikänsä. Hän makasi -hylättynä ja unohdettuna: kuningatar, joka äsken oli ollut hänelle -kovin ystävällinen, hommaili nyt ruhtinaallisten häissä ja Upsalan -matkalla. Hagar kävi pari kertaa veljeänsä katsomassa ja lohdutteli -itseänsä ikäistensä huolettomuudella sillä, että poika kyllä pian -parantuisi. Sotalääkäri tuli kerran päivässä, rypisti otsaansa ja -käski iskeä suonta, siksi että noilla verettömillä suonilla ei enään -ollut verta annettavana. Vahti kulkea lapsutteli puukengillään -edes takaisin, kolme tahi neljä sairasta yski samassa huoneessa -sillä välin, kuin toista kaksi pitkänään loikoili vatsallaan noppia -karistellen. Pihassa koirat tappelivat, ullakon luukut kitisivät -tuulessa, kylmä tuulenhenki tunki sisään harvojen akkunarakojen -läpi. Kuningatar Kristiinan aikuinen sairashuone oli yhtä vähän -meidän aikuisten hienosti maalattujen, puhtaaksi huuhdottujen ja -vilvakkaitten sairashuoneiden näköinen, kuin talonpojan tallinhinkalo -on marmoriseimen muotoinen. Kaikki oli valmistettu ikään kuin -koetteeksi, mutta se oli kuitenkin edistys, parempi, kuin jollei -sitäkään olisi ollut. Mukavuudet olivat aivan alkuperäisellä -kannalla, ilma ja hiljaisuus sellaisia keuhkoja varten, jotka voivat -kestää mitä hyvään. - -"Jollei elä niin kuolkoon, yks hävinneen kaikki." Breitenfeldin -teltta oli huvihuone verrattuna tähän sairaalaan. Halukkaammin olisi -Urban Niemand vielä kerran asettanut käsivartensa sahattavaksi, kuin -venynyt täällä. - -Hänessä oli kuitenkin sitkeä elinvoima, tuossa näennäisesti heikossa -pojassa. Vähitellen keuhkot tulivat luonnolliseen toimeensa, -palohaavat olivat kaikki parantuneet eikä mikään näyttänyt estävän -pikaista voimistumista entiselleen. Mutta neljä viikkoa palon -jälkeen tuli äkki-arvaamatta uusi vaara. Silmät olivat valkeasta -vahingoittuneet, ja keuhkokipu muuttihe nyt koskemaan näitä -vioitettuja hermoja, kuten sen oikullinen tapa usein on. - -"Mitä? Eikö kersantti minua näe?" kysyi eräänä aamuna välskäri, joka -nyt lääkärin asemesta hoiti taudista toipuvia. - -"En", sanoi poika. - -Lääkäri kutsuttiin pojan luo, hän tarkasti silmät ja sanoi, että ne -kyllä paranisivat lyijyvesi hauteilla. Kun tämä ei auttanut, pantiin -niitten päälle lehmänlantaa, sitten sian-sappea. Sitten kaadettiin -niihin viinaa, ja kun ne yhä vain kävivät pahemmiksi, hierottiin -niihin alunaa. Nyt oli silmälääkärin-taide joutunut sen ajan -äärimmäiselle rajalle. Tuomio kuului: näkö mennyt menojaan, tässä ei -ole enään mitään tehtävänä. - -Kuusitoista-vuotiaana ja täynnä elinvoimaa, urotyötä janoavana, -sotamarsalkan ja kuningattaren suosimana, voitoista varmana, -varmana menestyksestä ja kunniasta ja nyt ihan sokeana! Se ei ollut -mahdollista. - -Hurskas vanha välskäri taputti potilasta olalle surkutellen ja sanoi: - -"En voi auttaa, tämä kyllä on huono joululahja. Kersantti on sokea. -Rukoilkaa Herraamme ja Vapahtajaamme, joka syntyi tänä yönä, että Hän -aukaisee esiripun, Hän, joka sen osaa tehdä!" - -Urban Niemand nousi pystyyn vihoissaan lyödäksensä tuota kurjaa, -joka uskalsi tuomita häntä elinkautiseen pimeyteen. Hän löi tyhjään -ilmaan, juoksi muutaman askeleen, kompastui vasten vuodetta ja kuuli -äreän äänen kysyvän: "Mitä sinä täällä teet?" - -Nyt oli Urban Niemandin rohkeus loppunut. Hän hapuili takaisin -vuoteellensa, viskasi itsensä oljille ja itki ääneensä. - -Jalan kopinaa ja puhetta kuului. Tahtoiko joku häntä tavata, ehkäpä -surkutella häntä? Hän kääntyi poispäin, jotta hänen ei tarvitsisi -vastata. - -Mitä hänen tuli ihmisiin? Häntä ei kukaan voinut auttaa, kaikki -olivat hylänneet hänen. Ja Jumala, josta hän oli kuullut puhuttavan, -kuka oli Jumala? Hän luuli käsittäneensä sen kerran, kun eversti -Gordon luki hänelle raamattua, mutta siitä pitkät ajat olivat -kuluneet; hän muisti tuosta aivan vähän. Kumppanit sotakentällä -sanoivat, että Jumala oli hyvä kyllä, kun hän antoi heille voiton -ja hyvän saaliin, mutta ei häneen aina voinut luottaa. Mitäpä -tämä Jumala sitten huolisi sokea-raukasta? Ennen sitä tekisi tuo -kummallinen tähti, jota Urban Niemand ei saattanut unhottaa. Mutta -sitä hän ei enään milloinkaan ollut näkevä eikä se näkisi häntä -koskaan enään... - -Päivä kului. Illalla tuotiin sisään joulukuusi. Uudet askeleet -lähenivät sokeata, mutta tällä kertaa varovaisesti; ei mitään -kopisevia korkoja siinä astuskellut, vaan hiljaiset, pehmeät -kengän-anturat. Joku istui hänen sänkynsä laidalle, vilpoinen, -kurtistunut käsi tarttui hänen käteensä. - -"Urban Niemand", sanoi ääni bömiläisellä saksankielellä, "oletko -lukenut Tobiaksesta?" - -Ei mitään vastausta. - -"Tobiaan isä oli sokeana kahdeksan vuotta ja sai Herralta näkönsä -takaisin. Luuletko sinä, että Herran käsi sittemmin on lyhentynyt? -Usko hänen voimaansa, niin saat jälleen näkösi takaisin!" - -Urban luuli kuulleensa ennenkin tuon äänen, joka puhui hänelle toivon -sanoja. Hän kääntyi puhujan puoleen. - -"Tunnetko minua? Olen Ruben Zevi, sinun isoisäsi, joka sinua rakastaa -ja jonka luota sinä pakenit sotaan. Poikani, miksikä sinä minun -petit?" - -"Joas antoi minulle hevosen; minä luulin, että te olitte käskenyt -hänen antaa sen. Suokaa anteeksi, jos tein tahtoanne vastaan!" -nyyhkytti poika. Hän oli nyt pehmeimmällä tuulellaan ja kaipasi kovin -rakkautta ja lohdutusta. - -"Joas antoi sinulle hevosen? Ymmärrän... Luu minun luistani ja -veri minun verestäni, minä annan sinulle kaikki anteeksi, myöskin -kiittämättömyyden, kun vain jälleen tahdot olla minun poikani. -Kuule minua nyt, Urban Niemand, sillä sanani ovat isän sanat -kevytmieliselle pojallensa, ja ajattele sitä, mitä sinulle sanon. -Minun Jumalani ja sinun Jumalasi on lähettänyt sinulle onnettomuuden, -jota ei kukaan tässä maassa parantaa saata. Ja tiedä, hän on -lähettänyt sen sinulle saattaaksensa sinua pois gojimin pahennuksista -ja saattaakseen sinua takaisin kansasi luo. Minä olen vanha ja katso, -minä olen tullut pitkät matkat pimeässä ja pakkasessa, kulkenut -meret ja manteret etsiäkseni sinua ja sisartasi. Hän on vielä jonkun -aikaa Moabin ansoissa vangittuna. Herra pelastakoon häntä vihollisen -nuolista! Mutta sinut, poikani, tahdon minä saattaa takaisin kansasi -luo. Sinusta pitää Rubenin sukukunta uudestaan eloon nouseman ja -sinun pitää oleman oikea käteni, samati kuin sinun sisaresi pitää -tuleman vasemmaksi sydämmekseni. Tahdotko minua seurata?" - -"Olen sotilas, isä Ruben, olen rakuuna. En taida muuta, enkä tahdo -muuta. Sotamarsalkka on ylentänyt minut kersantiksi..." - -"Sokea kersantti! Mitä sotamarsalkka tekee sokeilla rakuunoilla?" - -"Ei mitään, ei mitään", huokasi poika. "Istua hevosen seljässä -sokeana! Kuulla komennettavan: hakkaa päälle!... Kuulla vaskitorvien -räikyvän ja hevosten hirnuvan, kuunnella keihäitten kalskeita sekä -miekkojen mittelemisiä ja olla sokeana, sokeana!" Uudestaan itkun -nyyhkytykset tukehuttivat pojan äänen. - -"Ja jos saat näkösi takaisin, tahdotko silloin luopua sodasta ja -tulla Benjaminikseni samati kuin näihin asti olet ollut Ben-Oni -poikani?" - -"Jos saan näköni takaisin, satuloitsen heti kohta hevoseni, ratsastan -sotamarsalkan luo ja ilmoitan: Teidän ylhäisyytenne, Urban Niemand on -jälleen palveluksessa!" - -"Makaa siis sinä kuten hyödytön raajarikko, minä en sinua auttaa -saata!" huudahti juutalainen vihassaan, joka ainoastaan oli -puolittain todellinen. - -"Ei, auttakaa minua, auttakaa minua, rakas isä Ruben! Minä teen -kaikki, mitä te tahdotte. Minä otan eroni, kun saamme rauhan; minä -hoidan hevosianne, minä tahdon olla huonoin tallirenkinne, mutta -antakaa minun palvella niin kauan kuin meillä vielä sotaa on!" - -"Jos minä sinua uskon ja autan sinua näköösi, niin sinä jälleen minut -petät, samoin kuin sinä minut petit Regensburgissa. Mitä minä teen -sellaisella viirillä? Mutta... löytyy yksi keino. Sinun pitää saaman -näkösi, sinun pitää saada ratsastaa, koska vain tahdot, mutta sinä et -saa enään koskaan käyttää miekkaa, sillä sinä hetkenä, jona sen teet, -on Herra sinun oikean kätesi rammaksi tekevä." - -"Oikean käteni?" Urban muisti tuon pelottavan sahan, jolla häntä -Breitenfeldissa oli ahdistettu. - -"Herra ei ketään auta, joka ei tahdo tulla autetuksi. Tahdotko minua -seurata sillä ehdolla, ett'et koskaan tartu miekkaan pakanoitten -sodassa?" - -"Tahdon", sanoi tuo onneton sokea, taisteltuaan kovan taistelun oman -itsensä kanssa. Hänen salainen ajatuksensa oli: kyllä päivä neuvon -keksii, ei huolta huomisesta. - -"Oletko sinä myöskin kyllin voimistunut lähteäksesi tällä vuoden -ajalla matkalle Gööteporiin ja sieltä meritse Hollantiin?" - -"Olen, isä. Mutta ensin minun täytyy toimittaa Suomessa -kenraalimajuri Slangen määräkäskyt." - -"Sitä et saata tehdä. Kerro minulle kaikki, niin minä toimitan toisen -sanansaattajan sinun sijaasi." - -Urban teki asiastansa selvää. - -"Hyvä. Sinä matkustat minun kanssani. Lääkäri; antaa halustakin -paranemattoman sairaan matkustaa. Tiedätkö sinä, että tänä iltana on -kristittyin joulu-aatto?" - -"Sotaleirissä ei paljoakaan tiedetä joulusta." - -"Tulen Hagarin luota. Tunnetko tämän neulan?" - -Sokea koetti sormillaan tunnustella hopealiljaa, jonka juutalainen -hänelle kurotti. Se oli Niemandin neula, ja kuitenkin tiesi hän -omansa olevan ihotakkinsa alle pistettynä. Juutalainen vertaili -tarkkaan molempia liljoja toisiinsa ja näytti tyytyväiseltä. - -"Urban Niemand, ole valmis seuraamaan minua huomenna k:lo 4 aamulla!" - - * * * * * - -Toisena joulupäivänä jumalanpalveluksen loputtua antoi kuningatar -kutsua luoksensa presidentti Kurjen ja kertoi hänelle Knut -Liljehöökin antamat tiedot. Presidentti katsoi välikäräjät -tarpeellisiksi ja ne olivat pidettävät Karjassa, jossa kaikki -kuulusteltavat todistajat olivat valalle pantavat ja todistukset -pöytäkirjaan kirjoitettavat kihlakunnan-oikeuden edessä. -Tarkat etsimiset ja kuulustelut piti pantaman toimeen noitten -kahden petollisen palvelian kiinni saamista varten, jos he -vielä valtakunnassa olivat ja elivät. Kuningattaren luulo oli -todenmukainen, että nimittäin tuo sairas nainen oli viskattu reestä -maantielle, jonka tehtyään nuo palveliat, ryöstetty omaisuus -mukanaan, olivat Venäjälle paenneet. Vielä oli selitettävänä, miksikä -nainen, jonka luultiin olevan rikas ja ylhäinen, oli tullut torppaan -köyhässä puvussa. Tämä, sekä palveliain ulkonaiset tunnusmerkit ja -myöhemmin todistajain muistiin johtunut kuolleen käsivarressa oleva -merkki, olisi todistajain kautta saatava selville. - -"Ja vielä on tähdelle pantava", jatkoi Kurki, "että minä myöskin -tässä seikassa olen saanut tärkeän tiedon rahakauppias Ruben Zeviltä, -jota kansa luulee vaeltavaksi juutalaiseksi. Zevi on rahatakausta -vastaan antanut tuoda Turusta ne arvokkaat kalleudet, jotka olivat -mainitun kuolleen naisen tallessa ja on todistajain läsnä ollessa -näyttänyt toteen, että nuo kalleudet ovat olleet hänen tyttärensä -Ruthin omat. Hän on myöskin todistajain läsnä ollessa sanonut, että -Urban Niemand ja Hagar Ring todella ovat hänen tyttärensä lapset, ja -hänen läheiset perillisensä. Mutta lasten isästä ei hän ole tahtonut -mitään ilmoittaa eikä myöskään siitä, ovatko he aviollisesta liitosta -syntyneet." - -"Hänen _täytyy_, herra valtaneuvos, hänen _täytyy_." - -"Arveluttavalta tuntuu Zevin kaltaista miestä pakottaa. Parempi -olisi, jos häntä hyvyydellä ja sopivalla kehotuksella saisi -sitä tekemään, jos armollinen röökinäni suvaitsisi kutsua häntä -puheillensa... mutta sen pitäisi tapahtuman pian, sillä näinä päivinä -hän lähtee Tukholmasta. Hän asuu vaunuseppä Lundinin talossa Etelässä" -[Kaupungin-osa Tukholmassa]. - -Kuningatar soitti ja käski että juutalainen heti tuotaisiin linnaan. - -Sillä välin kun odotettiin, jatkettiin neuvottelua. - -"Armollinen röökinäni", sanoi Kurki, "on suvainnut vaatia minun -alammaista neuvoani, lainoppinut kun olen, mutta tällä sekavalla -asialla on, kuten usein tapahtuu, kaksi puolta. Tuomari panee toimeen -laillisen tutkinnon ja on siihen velvollinen, jos hänen siten -onnistuu selvittää tuo sekava vyhti eli ei. Valtiomies kysyy, mikä -on viisainta ja hyödyllisintä. Minun ajatukseni on, että parhaassa -tapauksessa saatetaan rikos rangaista ja lapset asettaa oikeuteensa, -mutta tästä on hyvin vähän toivoa. Ennen luulisin, että pitkällinen -oikeudenkäynti on odotettavissa, jossa odottamattomia asioita tulee -ilmi, mitkä voisivat loukata ylhäisiä sukuja ja saattaa valtakuntaa -riitaan niin mahtavan miehen kanssa kuin Ruben Zevi. On vielä -toinenkin keino koetettavana, nimittäin, että jätettäisiin koko tämä -asia varteen ottamatta, niin kauan kuin siitä ei vielä ole melua -pidetty, ja jos armollinen röökinä sen hyväksi näkee, pidettäisiin -lapsista huolta." - -"Ettekö sanonut, että juutalainen tahtoo ne omiksensa omistaa." - -"Kyllä, mutta sen ohessa hän tarkoitti, että heidän silloin täytyisi -tulla juutalaisiksi." - -"Juutalaisiksi? Luopua kristillisestä uskostaan? Ei, vaikka hän -tarjoisi kuninkaan valtakunnan!" - -"Se on myöskin minun alammainen ajatukseni. Mutta, kun Ruben Zevi -tässä asiassa lienee jotenkin kova, täytyy tässä aluksi pysyä lujana -ja jollei muuta keinoa löydy, antaa hänen saada pojan. Tyttö jää -Ruotsiin ja pitää uskonsa." - -"Mitä? Juutalainen ostaisi ja me myisimme Urban Niemandin hänen -sisarensa myötäjäisistä! Myisimme sielun pelastaaksemme toisen! Ja -tuon uskaltaa Ruotsin kruunun neuvon-antaja sanoa minulle, joka olen -kristitty ja ruotsalaisen kirkon pää! Tiedättekö, Juho herra, että -minun iso-isäni aikana ja Upsalan kokouksen aikana olisi tuollainen -neuvoskunnassa lausuttu sana saattanut viedä valtaneuvokselta pään?" - -"Armollinen röökinä suvaitsee huomata, että sanon tämän vain -hätätilan tapauksessa", jatkoi Kurki pelkäämättä. "Me emme saata -teljetä Urban Niemandia häkkiin, jos hän itse tahtoo onneansa -koettaa, mutta ellei hän tahdo, on hän Ruotsin lain turvissa." - -"Minä pysyn kiinni käräjissä ja tutkimuksissa", vastasi Kristiina -päättävällä äänellä. "Tahdon tietää, kuka on viskannut kipeän naisen -maantielle, vaikka se mies sitten istuisikin valtakunnan neuvostossa. -Riitaantua juutalaisen kanssa? Olemmeko me niin perin voimattomia, -ettemme uskaltaisi tarttua juutalaisen korviin? Hänen pitää -tunnustaman kaikki eikä salata mitään. Jos hänellä on rahoja, niin -meillä on peukaloruuvit. Olen pannut päähäni, että Hagarin täytyy -saada nimi." - -"Eikö olisi parempi, että armollinen röökinä antaisi hänelle nimen, -kuin että hänen syntyperästään tulee jotakin sopimatonta ilmi? -Rehellinen nimi turvaisi häntä juutalaisen vehkeitä vastaan." - -"Ja sen te sanotte minulle, herra valtaneuvos! Tehkää minut -lailliseksi uudeksi vuodeksi, niin minä aateloitsen Juho Holmin, -jos se teille huvia tuottaa. Meillä on liian sakeaa aatelista verta -valtakunnassamme, sitä täytyi vedellyttää." - -"Valtakunta olisi mielissään, jos saisi kuulla, että kuningatar, -jolla on noin suuret luonnonlahjat ja hyvä käsitys, suvaitsisi -pian ryhtyä sen hallitukseen", lausui Kurki varovaisesti, hän kun -myöskin kuului noihin sakeaverisiin ja piti heidän puoltaan, mutta -salaisuudessa toimieli Oxenstjernojen ylivaltaa vastaan. - -Kristiina nauroi. - -"Valtaneuvos tulee myöskin vielä saamaan kyllänsä minusta, kun aikaa -kuluu, mutta missä juutalainen viipyy?" - -Kammaripalvelia palasi tuoden sanoman; että vaeltava juutalainen oli -lähtenyt Tukholmasta joulu-aamuna k:lo 4, palveliainsa ja kersantti -Niemandin seuraamana. Sanoman loppupuoli pani Kristiinan unhottamaan -sen alun. - -"Niemand? Ja minun luvattani? Lähettäkää sanansaattaja hänen -jälkeensä käskemään että hän heti palaa takaisin! Onko poika höperö? -Pakenee juuri siinä silmänräpäyksessä, kun minä hänelle tahdoin -hankkia upseerin valtakirjan! Ei... Älkää lähettäkö ajamaan häntä -takaa! Hän on maankarkaaja; tulkoon juutalaiseksi." - -"Hän on minun alammaista neuvoani ennältänyt. Mitä armollinen -röökinäni määrää Karjassa pidettävästä tutkimuksesta?" - -"Välikäräjiä, herra valtaneuvos. Välikäräjiä." - - - - -16. Ruhtinatar Radzivil. - - - Tahdon ennemmin tulla petetyksi, - kuin ihmisiä ylenkatsoa. - -Alkupuoli vuodesta 1643 oli epätietoinen aika. Sotaa yhä jatkettiin, -ei ketään maahan kaadettu eikä kukaan voittanut. Nälkäisiä -sotajoukkoja kuljeskeli edes ja takaisin pitkin hävitettyjä maita. -Torstenson makasi luuvalosta rampaantuneena. Ruotsin ja Tanskan -naapurirauha oli vaarassa hukkua Juutinraumaan. Joka taholla -epäluuloa, väijymisiä, teeskentelyä ja salaisia juonia. Talvi oli -epätasainen, luonnonilmiöistä, säikäyksistä ja enteistä rikas. -Saksanmaalla satoi verta, Ruotsissa ja Suomessa tulipalo ajoi toista -takaa yön yksinäisessä ilmassa ja pelästytti taikauskoisia. Joukot -sotivat ilmassa; kummallisia ääniä kuului maan sisustasta. Kaikkialla -nousi huokaus ajan hengästyneestä rinnasta: rauhaa, rauhaa! Mutta -sodasta ei loppua näkynyt. Ruskean hevosen ratsastaja yhä ratsasteli -ohjat höllällään. Eteen päin, eteen päin läpi palavien kaupunkien, -yli verta tiukkuvien kenttien... Vielä kesti pitkästi aikaa maailman -loppuun. - -Vuoden alussa kävi huhu, että rauhanhierojat kokoontuisivat -Hampuriin. Vuonna 1641 oli ruvettu siitä puhumaan. Heinäkuussa -1643 tuli keisarin edusmies, marraskuussa Venedigin ja Ruotsin -ensimmäinen, maaliskuussa 1644 Ranskan edusmies ja Ruotsin toinen, -marraskuussa 1645 keisarin toinen edusmies. Niin hyvää aikaa -pidettiin. Oli samati kuin sairashuoneissa. Elleivät kansat tahtoneet -elää, siinä missä he makasivat veressään, niin saivat kuolla. Ja kun -nuot lähettiläät vihdoin olivat kokoontuneet, kinasivat he monta -kuukautta arvosta ja arvonimistä. Kuka tulisi istumaan ylimpänä? Kuka -saisi antaa kutsua itseänsä hänen ylhäisyydeksensä? - -Sananlennättäjä toisensa perästä tuli Tukholmaan yön aikana ja -seisahtui valtiokanslerin vahvan, Oxenstjernan kilvellä varustetun -oven eteen. Jotakin oli tekeillä, mutta mitä, sitä ei tietty. -Puolalainen aatelismies, eräs ruhtinas Radzivil ilmestyi Tukholmaan -seurueensa kanssa. Puolalaisia aatelismiehiä oli nyt yhtä harvaan -Ruotsissa, kuin heitä Sigismundin aikana oli ollut yltä kyllin. -Kuningas Vladislaus, joka puolusti perintö-oikeuttansa Ruotsin -kruunuun, ei tunnustanut ketään kuningatar Kristiinaa. Ruhtinas -Radzivil herätti alussa huomiota. Mitä varten hän tuli? Eipä suinkaan -ainoastaan osottaaksensa kunniata nuorelle kuningattarelle? Luultiin, -että hän oli joku läheinen sukulainen, kentiesi saman nimellisen, -mahtavan liettualaisen ruhtinaan poika. Tämä kunnianhimoinen -ruhtinassuku tahtoi kentiesi tulevassa kuningasvaalissa kurottaa -kättänsä puolalaista kruunua tavotellakseen? - -Valtiokanslerilla oli syytä mairitella liettualaisia, mutta vielä -tärkeämpiä syitä olla puolalaista kuningasta loukkaamatta. Ruhtinasta -ei julkisesti saatu ottaa vastaan: hänelle tuli osottaa kaikellaista -kunniaa, mutta yksityisesti. Kuningattaren tuli ottaa häntä vastaan -yksityisesti ja samoin myöskin valtiokanslerin. Valtaneuvos -Gyllenhjelmin piti yhtä yksityisesti kutsuman häntä Karlbergiin. - -Silloin sattui tulemaan mutka matkaan. Radzivil toi mukaansa -ruhtinattarensa: mihinkä hän kutsuttiin, ja vastaan otettiin, täytyi -hänen ruhtinattarensakin kutsua ja ottaa vastaan. Minkälaisia tapoja -noudatettaisiin? Minkälaista arvoa osotettaisiin ruhtinattarelle -valtiorouvien rinnalla? Kuka heistä kulkisi edellä, kuka perässä? -Kuka istuisi korkeammalla, kuka alempana pöydässä? Kenellekkä -tarjottaisiin ensiksi, kenelle viimeiseksi? Eihän valtaneuvoksen -rouvat saattaneet etu-oikeudestaan luopua. Istuivatpa he julkisissa -tilaisuuksissa aina kaikkia muita ruhtinattaria ylempänä, paitsi -kuningattaren serkuksia. Hekö nyt alentaisivat itseänsä niin, että -istuisivat alempana kuin puolalainen tusinaruhtinatar? Mahdotonta! -Sehän selkeää kuin päivä, mutta tyytyisiköhän tuo puolalainen vieras -toisen luokan arvoon? - -Viikkoja kului näissä huolestuttavissa tuumissa. Seitsemännellätoista -vuosisadalla ei koskaan ollut niin paljon aikaa tuhlattavana kuin -milloin tuli päättää kohteliaisuuden osotuksista. Tuon ruhtinaallisen -pariskunnan täytyi itse huvittaa itseänsä, toisinaan ratsastuksilla -ja huvimatkoilla ja toisinaan taas iltamilla kotona luonaan, johon -pian nähtiin sen kuohun kokoontuvan, jonka hovi ja pääkaupunki -kaikkialla räiskäyttää ympärilleen. - -Tuon ruhtinaallisen pariskunnan arvo rupesi alenemaan. Kummallisia -huhuja alkoi kuulua. Kuiskattiin pelipankista, suurista summista ja -nopista. Ruhtinatar oli kaunis ja tahtoi olla nuori. Niin, ja voihan -ihomaalilla ja valetukalla muuttua miksi tahansa! Eikö hän ollut -miestään vanhempi? Eikö vaan hän jo ollut yli 40? Ja miksikä hän ei -koskaan käsistään ottanut tumman viheriältä hansikoitaan? Eikö hän -koskaan käsiään pessyt? Vasenkätinen hän myöskin oli, mutta vilkas ja -iloinen sekä erittäin vapaa, kovin vapaa. Hän saattoi juoda ja kirota -vanhojen everstien kanssa kilpaa. Hän saattoi tarttua vaikka minkä -miehen käsivarteen, puhua hullutuksia ja näpähyttää häntä nenälle. -Oli nähty hänen omakätisesti kurittavan käskyläisiänsä. Portinvartija -vakuutti, että hänen jaloutensa, ruhtinatar, oli eräänä iltana -porraskäytävässä antanut hänen jaloudellensa ruhtinaalle vasenkätisen -korvapuustin. Kaksi nuorta aatelismiestä, Niilo Dufva ja Jaakko -Lindtze, joutuivat riitaan tuon vapaamielisen rouvan takia. Toinen -heistä oli nimittänyt häntä sulottareksi ja toinen raivottareksi: -mitäpä muuta tarvittiin, jotta olivat valmiit syöksemään miekat -toistensa lävitse? - -Kymmenen vuotta myöhemmin olisivat tuollaiset kujeet varmaankin -saaneet paremmin jäädä huomaamattomiin Kristiinan hovissa, mutta -nyt ne tapahtuivat ennen aikojaan. Kuningatar kieltäytyi ottamasta -vastaan ruhtinatar Radzivilia, valtio-rouvat vetivät puoleksi -tarjotun kätensä takaisin. Ruhtinasta surkuteltiin akkavallan -alla olevana miehenä, ruhtinatar näytti käyvän yhä vähemmän -arkatuntoiseksi. - -"Eikö tuo puolalainen piika asu jossakin Danvikin luona?" kysyi -Kristiina eräänä päivänä, kun hän palasi ratsastusmatkalta, jonka hän -oli tehnyt hoviherrojen ja neitojen seuraamana, viimeksi mainittujen -joukossa oli nyt myöskin Hagar Ring. - -"Hän asuu Mörnerin talossa, armollinen röökinä." - -"Noh, Wrangel, oletteko tekin saanut kärsän ja sorkat tuolta -Circeltä? Oletteko ollut kaksintaistelussa hänen kanssaan tahi -oletteko taistellut hänen puolestaan?" - -"En ole taistellut hänen kanssaan enkä hänen puolestaan, armollinen -röökinäni." - -"Mutta olette tyhjentänyt puolen tusinaa pikaria espanjalaista -viiniä hänen kunniakseen, eikö totta? Älkää kieltäkö; tehän -punastutte kuten Vingåkerin tyttönen. Näetkös, Ebba, Ruotsissa -saatetaan vielä punastua, mutta sitä ei Puolassa osata. Wrangel, te -olette isänmaallinen, en teistä olisi sitä uskonut. Teidän täytyy -opettaa minulle viaton taiteenne. On kovin liikuttavaista nähdä -korkeasukuisia naisia, jotka juovat kuten porsaat. Meidän täytyy -toimittaa, että tämä tapa tulee käytäntöön myöskin Ruotsissa. Niin, -herroille tämä on tarpeetonta. Teidän juoma-uhrinne Bacchukselle -täyttäisi jo vuodessa Mälarin partailleen. Mutta naisia varten... -Olen aina ihaillut Hekatea, Tisifonea ja Megaraa." - -Ikään kuin nämät pahamaineiset manalan naiset olisivat kuulleet -kutsumuksen, näkyi nyt uudella, leveällä Norrtullin tiellä toinen -vastaan tuleva ratsastajajoukko. Siinä oli tuo puolalainen ruhtinatar -kalliissa helmillä sirotetussa punasamettisessa ratsastuspuvussa -ja päässä baretti, jota punainen sulka koristi; muassaan oli -hänellä yksi kamarineito, kuusi nuorta ruotsalaista herraa ja kuusi -heitukkaa liettualaisten ulaanien kauniissa puvussa. Nuo kuusi herraa -pujahtivat kiireesti sivukadulle, kun tunsivat kuninkaallisen Ruotsin -kruunun vastaan tulevien satulaloimessa, mutta ruhtinatar seuroineen -pysähytti kunnioittavasti hevosiansa tien viereen antaaksensa -kuningattaren ratsastaa heidän ohitsensa. - -"Wrangel", sanoi Kristiina häntä palvelevalle kammarijunkkarille, -"te olette niin usein kehunut hyvin opetettuja ratsujanne. Antakaa -niitten kulkea kaunomarssissa... Ei, se ei onnistuisi... Pysykää -alallanne rivissä, rintama minua kohden ja hevosten hännät vasten -tuota puolalaista roistoväkeä!" - -Käsky toimitettiin. Ruhtinatar Radzivil kohotti itseänsä -satulassaan, teki juhlallisen tervehdyksen nostaen kätensä -purppurasulkaiselle baretilleen. Kohta tämän jälkeen kurotti hän -kätensä tallimestarilleen ja hyppäsi satulastaan nähtävästi aikeessa -lähestyäksensä kuningatarta, kentiesi pyytääksensä päästä hänen -puheillensa... - -Jos tämä oli tarkoitus, niin siihen vastattiin sellaisella -tavalla, jota ei sopinut väärin käsittää ja jolle ei helposti -vertoja vetänyt mikään epäkohteliaisuus näinä aikoinakaan, jolloin -kaikkein kursailevimmat ja juhlallisimmat seuramenot usein -saattoivat vaihdella raakuuksien kanssa. Kuningatar naisseuroineen -ratsasti ohitse aivan lähellä vastakkaista ojan reunaa, suomatta -ruhtinattarelle pienintäkään katsahdusta tahi pään käännettä, ja -sillä välin Wrangel ratsumiestensä kanssa, jotka anastivat tien -keskustan, käänsi hevosensa tuota puolalaista joukkoa kohti sillä -ylenkatseellisella tavalla, kuin oli määrätty. Fido myöskin luuli -olevansa velvollinen tavallaan osottamaan hallitsiansa tunteita. - -"Olen ollut Ulyssestä etevämpi; olen kurittanut tuota vasenkätistä -viheriähansikkaista noitanaista", nauroi kuningatar, kun hän -oli jättänyt nuo julkeasti loukatut jälkeensä. "Myöntäkää, -Wrangel, että te loistavalla tavalla kiititte tuota ihanaa naista -viimeisistä! Jollette nyt punastu, epäilen että te ette taida matkia -Vingåkerin tyttölöitä. Ettekö ole näpeillänne, kun sillä tavoin -kohtelette juomasisartanne? Mitäpä hän ajatteleekaan ruotsalaisista -kavaljeereista?" - -"Minä saan kunnian mitellä miekkaani teidän majesteettinne korkean -huvin tähden", vastasi Wrangel; hänen ritarillista tunnettansa -loukkasi se osa, jota hän vasten tahtoansa oli pantu näyttelemään. -"Jos ruhtinas on aatelismies, lähettää hän huomenna aamulla vaatimaan -minua kaksintaisteluun. Toinen meistä luultavasti paikalle jää." - -"Luuletteko? Eiköhän ruhtinaan, joka korvapuusteja saa -puolisoltaan, tule olla kiitollinen vaimonsa saamasta kurituksesta? -Kaksintaisteluun, sanoitte? Siitä minä teitä jyrkästi kiellän. -Vastatkaa hänelle, että olette minun käskyäni totellut. Hän -viskatkoon hansikkansa minun jalkojeni eteen." - -"Niin, sen hän saattaa tehdä, armollinen röökinäni, ja tekeekin -luultavasti taistelutanterella." - -"No, no, tuosta kysymme Vladislaus sukulaiseltamme... Näitkö häntä, -Ebba? Mahdollista on, että hän vielä, oli selvänä kello kuuden aikana -jäljestä puolen päivän, mutta kahdeksan jälkeen hän sitä harvoin -lienee. Ja hänen kavaljeerinsa, jotka niin näppärästi laukkasivat -syrjäkadulle! Sinä heidät tunsit? Älä heitä minulle nimitä! Ehkä -joskus heitä näen hovissa, enkä minä tahdo heitä ylenkatsoa. Tahdon -ennemmin petetyksi tulla, kuin ihmisiä ylenkatsoa, jos vain sitä -välttää saatan." - -Vielä samana iltana sai valtiokansleri tiedon siitä, mitä Norrtullin -tiellä oli tapahtunut. Kello kahdeksan ja yhdeksän välillä hän -linnassa ilmoitettiin tulleeksi. - -"Teidän majesteettinne", sanoi hän, arvonimeä käyttäen, kuten -hän aina teki valtio-asioissa, "tämä ei ole mitään leikin tekoa. -Ruhtinas on seikkailia, joka on palvellut kaikissa Euroopan -sotajoukoissa ja on tullut tänne saadaksensa paikan ruotsalaisessa -sotaväessä. Hänen puolisonsa on ansainnut sellaisen kohtelun, -jonka hän äsken on saanut, mutta hän ei ansaitsisi vähintäkään -huomiota Ruotsin kuningattarelta. Kuningas Vladislaus etsii syytä -tullaksensa riitaan meidän kanssamme. Hän ei muuta tietää tahdo, -kuin että yhtä hänen alammaisistaan on loukattu Tukholman kadulla -sekä että teidän majesteettinne itse sen on tehnyt. Tanskaa kohtaan -seisomme käsi miekan kahvassa; ei mikään nyt ole sopimattomampaa, -kuin että saisimme puolalaiset niskoillemme. Ja niin kun olemmekin -silittäneet tuon naukuvan kissan selkää ja syöttäneet hänelle -ranskalaisia makeisia, jotta saisimme häiritsemättä Juutinraumassa -lyödä Juutilaisia heidän leveille käpälilleen. Nyt tulee tämä -ruhtinatarhylky ja houkuttelee teidän majesteettianne hullutukseen, -en tahdo sanoa häntä kohtaan, mutta puolalaisen ylpeyttä vastaan. -Puolalaisen kädestä ei koskaan ole pitkää väliä miekkaan. -Meidän täytyy soulagerata Radzivilia. Me erotamme Wrangelin -hovipalveluksesta, sekä lähetämme omaksi hyväkseen hänet Ranskaan -tahi Saksaan." - -"Ei minun tahdostani, toivoakseni ei myöskään neuvoston tahdosta. -Tulisiko Klaus Wrangelin, joka on minun käskyäni totellut, vastata -tuosta? Asettakaa minut edesvastaukseen; olen siihen yhtä valmis kuin -velvollinen." - -"Ja tuon teidän majesteettinne sanoo vanhalle palvelialleen, joka -paremmin kuin kukaan muu tietää, mitä hän on kuningattarellensa -velkaa! Sanon teidän majesteetillenne kahden kesken, ettei maantiellä -rangaista pahantapaista elämää eikä kuningattaren varsinkaan sovi -siten alentaa itseänsä, että sellaiseen toimeen ryhtyy. Mutta sekä -laillisena että ala-ikäisenä on teidän majesteettinne pyhitetty -henkilö minulle, ja kaikille sama, kuin Ruotsin valtakunta. Jos -teidän majesteettinne pantaisiin vastaamaan tästä asiasta, olisi se -yhtä kuin jos valtakunta asetettaisiin sitä tekemään." - -"Wrangelia ei saata rangaista. Ehdottakaa jotakin muuta, jos se on -tarpeellista." - -"Vielä on neuvostolla oikeus erottaa Wrangelin, jos se on -valtakunnalle tarpeellista. Mutta koska asia on kiireistä laatua ja -minä hyvin vastenmielisesti tahdon tehdä, mitä kuningattarelleni -on epämieluista, niin ehdotan, että teidän majesteettinne lähettää -Wrangelin aikaisin aamulla ruhtinas ja ruhtinatar Radzivilin luo -osottamaan pahaa mieltänsä tapahtuneesta erehdyksestä. Hevoset olivat -pelästyneet; täytyi turvata teidän majesteettinne vapaata kulkua -maantiellä." - -Kristiina ei saattanut olla hymyilemättä. "Pelästyinkö minäkin -ratsastamasta suoraan eteenpäin? Minä en todellakaan tahdo olla -järjettömän luontokappaleen osan toimittajana. Ja sitä paitsi", -- -tässä hän otti tuon arvokkaan muodon, joka aina tehokkaasti vaikutti -kaikkiin muihin paitsi Oxenstjernaan, "sitä paitsi te ette ennen -ole opettanut minua valehtelemaan. Sanoisinko minä miehelle tahi -naiselle, jolle minä olen ylenkatsettani osottanut: suokaa anteeksi, -se oli erehdys, hevosten oli syy; minä teitä kaikin tavoin kunnioitan -ja pyydän hevosteni puolesta teitä unhottamaan heidän sopimattoman -käytöksensä!" - -"Jos niin on asian laita", sanoi valtiokansleri kylmästi, "täytyy -minun lähettää kammariherra ruhtinaan luo sekä antaa hänen sanoa, -mitä olen velkapää sanomaan, muuta neuvoa ei ole. En tahdo vaivata -teitä useammilla kysymyksillä tässä asiassa, vaan toivotan teidän -majesteetillenne hyvää yötä." - -Kristiina otti kirjan käteensä ja koetti turhaan unhottaa tätä -harmillista asiaa. Olen kuningatar enkä saa käyttää halvimman -alammaiseni oikeutta osottaakseni ylenkatsettani sille, jota -ylenkatsottavana pidän! Olen kuningatar ja kuulen palveliani sanovan: -te olette tehnyt tyhmyyden, teidän tulee nöyryyttää itseänne, -teidän täytyy rangaista viatonta, taikka pyytää anteeksi siltä, -jota ylenkatsotte! Ja kun kuningattarena sanon: sitä en tee, vastaa -palvelia: no sitten teen sen teidän nimessänne. Ei... täysi valta -taikka ei valtaa ollenkaan. Kun kerran saan valtionohjat käteeni, -niin tahdon nähdä sitä uhkarohkeaa, joka uskaltaa sanoa minulle: sinä -et tahdo, mutta minä tahdon ja teen sen myöskin. - -Näitä hänen ajatuksiaan häiritsi Hagarin huudahdus lähimmäisestä -huoneesta: - -"Armollinen röökinä. Mikä Fidoa vaivaa?" - -Kuningattaren suosikki, espanjalainen villakoira, Ludvig XIII antama, -joka nyt oli myöskin Hagarin ystäväksi tullut, väänsi kuoleman -tuskissa itseänsä lattialla. Ainoaa eläinlääkäriä, Antti Maununpoika -Bieveriä, lähetettiin noutamaan, mutta hän ei saattanut mitään tehdä. -Fido oli neljännestunnin kuluttua lopettanut hovipalveluksensa -Ruotsissa ja vielä tuskin kuusivuotiaan elämänsä. - -"Mitä se on?" kysyi kuningatar. "Fido seurasi minua -ratsastusmatkallani ja oli mitä iloisimmalla tuulella." - -Biever vastasi: - -"Se on varmaan saanut äkkiä kuolettavaa myrkkyä." - -Myrkkyä? Ja kuninkaallisissa huoneissa? Siitä täytyy saada selkoa. -Palvelusväki käskettiin pois. Pelättiin Beata rouvan sekaantumista -asiaan. Ainoastaan Biever, Ebba Sparre, Hagar ja Juho Holm saivat -tietää tapauksen. - -Hagar muisti, että hän kotiin tultuaan oli havainnut pöydällään -rasian, jossa oli ranskalaisia pähkinän muotoisia sokerileivoksia. -Kustaa Kurki oli välistä lähettänyt hänelle sellaisia; Hagar luuli -näittenkin olevan hänen lähettämiään ja viskasi yhden pähkinän -Fidolle maistamatta itse noita makeisiaan, koska hän ei juuri pannut -mitään arvoa niihin. - -Rasia tarkastettiin: päällekirjoitus oli Hagar Ringille, -käsi-ala väärennetty. Muutamat päällimmäisistä puolipehmeistä -sokeripähkinöistä olivat täynnä neulanpistelmiä, Juho Holm -lähetettiin Schmidtin apteekiin, Leijonaan, joka silloin oli paras -Tukholmassa, käskyllä, että siellä oitis tarkastettaisiin rasian -sisällys. Sanottiin että pähkinöitä oli neulalla pistetty, kun oli -tahdottu saada selville, oliko myrkkyä eräässä pullossa, joka oli -löydetty Kaarle IX:nen aikaisesta kaapista. - -Aikaisin seuraavana aamuna tuli vastaus. Se oli pelottava. Pistellyt -sokeripähkinät havaittiin kaikki myrkyllisiksi, muut eivät olleet -vahingollisia. Leijona nimisen apteekin kissalle oli annettu yksi -noista pähkinöistä ja se oli kahdessakymmenessä minuutissa kuollut. -Myrkyn laadusta ei voitu saada selkoa, mutta luultiin sen olevan -aqua tofanaa, jolla ei ole hajua eikä makua ja jolle ei löydy mitään -vastamyrkkyä. - -Ketä koski tämä väijyminen ja kuka oli sen tehnyt? Kaikki riippui -nyt siitä, saatettinko asiaa pitää vastaiseksi salassa. Kukapa -saattoi vartioida ahnaita koiria? Fido oli onnettomuudekseen saanut -rotanmyrkkyä jossakin kellarissa. Se oli ikävä seikka eikä mitään -muuta. Palveliain kuiskaukset vaiennettiin, mutta epämääräisiä huhuja -levisi kuitenkin kaupunkiin. - -Kun tuo onneton Fido näytti unohdukseen joutuneen, kysyi Hagar -välinpitämättömästi kuka hänelle oli tuonut rasian silloin, kun hän -oli ratsastusretkellä. Tähän vastattiin: eräs oppipoika sokerileipoja -Stundzlilta. Hagar meni vaivihkaa Stundzlin luo ja osti rasian, joka -sisälsi samanmuotoisia pähkinöitä kuin eilinen lahja. - -"Teidän pähkinänne ovat oivallisia. Kuka minulle eilen näitä -rasiallisen lähetti?" - -"Ylhäinen rouva." - -"Arvattavasti valtaneuvos Kurjen rouva?" - -"Ei, se oli vieraskielinen, joka puhui saksaa." - -"Kertokaa minkä näköinen hän oli, jotta tietäisin, ketä kiittää saan!" - -"Pitkä, ylhäinen rouva punaisessa ratsastuspuvussa, joka oli helmillä -koreiltu, ja hatussa hänellä oli punainen sulka." - -"Tummanviheriät hansikkaat?" - -"Niin. Ja vasenkätinen." - -"Se oli everstinna Berendz. Hän maistoi pähkinöitänne?" - -"En tiedä. Hän kaiveli niitä neulalla ja antoi pojalle, hopeataalarin -sekä käski häntä viemään rasiaa linnaan." - -"Kiitoksia. Arvasin heti, että se oli rouva Berendz.". - -Saatuaan näistä ulkonaisista tunnusmerkeistä tiedon, palasi Hagar. -Näitä ei saattanut väärin ymmärtää. Kuningattaren eilinen viha -nousi ilmituleen. Mikä ilkityö! Tuo puolalainen piika oli enemmän -Hekatemainen kuin olisi saattanut arvellakkaan. Mitä syytä hänellä -oli koettaa Hagaria hengiltä? Hän ei saattanut tarkottaa noin -vähäpätöistä henkilöä; tämä juoni tähtäsi korkeammalle. Mutta mikä -yksinkertainen juoni, senpä täytyi heti saattaa alkuunpaniansa -pulaan! Noin taitamattomasti menettelee ainoastaan tottumaton -myrkynsekottaja tahi sellainen, joka jo ennaltaan on varustanut -itsellensä turvapaikan. - -Ennenkuin Kristiina vielä oli mitään ehtinyt päättää, tuli -kammariherra Svante Sparre tuoden sanan valtiokanslerilta. Sparre oli -käsketty kuningattaren puolesta selittämään ruhtinas ja ruhtinatar -Radzivilille, että sopimaton erehdys oli tapahtunut, mutta nämät -olivatkin jo asettuneet laivaan jonka piti lähtemän Wismariin, ja -heitukoilla oli kiire saada heidän kapineitansa laivaan sälytetyksi. -Tuo pelätty valtiollinen myrsky hajaantui pikaiseen pakoretkeen. - -"Mitä Sparre luulee?" kysyi Kristiina ilkullisesti, ja luoden -katsahduksen Ebbaan. "Antaisimmeko vangita nuo molemmat pakolaiset -Waxholman luona tahi Furusundin luona?" - -"En käsitä teidän majesteettianne." - -"Hohho, Sparre käsittää aivan hyvin. He korjaavat ruotsalaisen -pelivoittonsa hyvään korjuun ja jättävät luultavasti maksettavansa -maksamatta. Vahinko viininmenon vuoksi; Tukholman tullit tuottavat -kruunulle tappiota." - -Samana päivänä illalla sanoi kuningatar Hagarille: - -"Minun tulee sinua kiittää eräästä asiasta; sinä olet pelastanut -minut epäluulosta. Uskotko sinä, kuten minä alussa luulottelin, että -tuon puolalaisen raivottaren vehkeet tähtäsivät korkeammalle, kuin -erään kirjaston pieneen kirjanjärjestäjään?" - -"Kyllä, teidän armonne. Tuo hirmuinen ajatus ei ole antanut minulle -mitään rauhaa." - -"Ole levossa, Hagarille! Se ei minua koske; se todellakin -koskee sinua. Sattumuksesta muistin Liljehöökin kirjeen ja luin -siitä vielä kerran Snappertuunalaisen kalastajan kertomuksen. -Sinun äitisi petollinen kammarineitsy oli silloin luultavasti -ainoastaan kahdenkymmenen ikäinen ja on nyt siis, jos hän elää, -neljänkymmen-vuotias, tahi hiukan vanhempi. Hän oli kaunis, sanotaan -kirjeessä, ja hänellä oli oikeassa kädessään tönkkäsormi. Eräs -ruhtinatar on nyt saman ikäinen, hän ei milloinkaan ota tumman -viheriäisiä hansikkaita kädestään sekä on vasenkätinen. Olleeko -hänellä kentiesi tönkkäsormi oikeassa kädessään?" - -"Ruhtinatar, armollinen röökinä? Mahdotonta!" - -"Ken tietää? Tönkkäsormi on harvinainen luonnon lahjoittama koriste. -Kammarineitsy, joka on melkoisen omaisuuden ryöstänyt ja kentiesi -myrkyttänyt pahantekiäkumppaninsa, samati kuin hän aikoi myrkyttää -erään toisen henkilön, saattaa sellaisten myötäjäisten avulla -helposti saada seikkailian, jolla ei ole muuta kuin ruhtinaallinen -nimensä. Puhun vain mahdollisuuksista, enkä mitään muuta. Oi, jospa -minulla olisi tuo hansikkainen oikea käsi vankoissa käsiraudoissa! -Mitä varten hän sinun henkeäsi vainoo? Niin, mitä varten sinun -henkesi on suuren perinnön arvoinen? Koska vaeltava juutalainen -seitsemänkymmen-vuotiaana on tullut Tukholmaan sinun tähtesi, niin -miksikä ei nuorempi kummitus saattaisi tulla saman asian takia?" - - - - -17. Ratsastushuone ja kirkkopiha. - - - Onpa hyvä, etten ole mies. - -Jos hovisuosio on onnena pidettävä, niin Hagarin tähti yhä nousi -nousemistaan. Hän oli saanut huoneen kuningattaren omassa kerroksessa -lähinnä kirjastoa; hän sai olla hallitsiansa parissa metsästys- ja -ratsastusmatkoilla samoin kuin kirjojakin tutkimassa. Tuo ylpeä -ruotsalainen aatelisto, jonka ylivoiman alle Kristiinan vielä -vuoden täytyi taivuttaa kruunaamatonta päätänsä, oli masennettava -tämän nimettömän, maantieltä otetun tytön kautta. Vielä ei -kuningattarella ollut valtaa korottaa ketään aateliseen säätyyn. -Entäpä sitten, saivatpa he nähdä, nuo ylpeät holhojat ja pöyhkeät -ylihovimestarittaret, että hän saattoi luoda heidän vertaisiansa -tyhjästä. Hän oli näyttävä heille, että nero ja tieto saattoi -kilpailla heidän vaakunakilpiensä kanssa. Hagar, hänen kehittämänsä, -Hagar, jonka tuli häntä kaikesta kiittää, tulisi olemaan samalla -arvo-asteella kuin hekin. Samoin kuin tuo uusi hovineito oli muita -etevämpi opissa, tulisi hän myöskin olemaan ulkonaisessa käytöksessä -toisten vertainen. Hänelle piti opetettaman hovitapoja, tanssia, -miekkailutaitoa, ratsastustaidetta, ranskalaista ja saksalaista -keskustelutaitoa, -- latinassa hän saattoi oppineimmatkin puhua -pussiin. -- Ja Kristiinan oppilas oli sekä tarkka oppimaan että -kunnianhimoinen. Kohta ei mikään muu häntä erottanut noista -ylhäisistä hovineidoista, jotka häntä olivat halveksineet, kuin hänen -suurempi ymmärryksensä ja tuntematon sukuperänsä. Hän oli liian -viisas vastataksensa suosikin tavallisella ylpeydellä heidän kopeaan -pöyhkeyteensä, jotka tahtoivat työntää uuden tulokkaan takaisin -piikakammariin. Hän ei tahtonut tunkea esiin, hän ymmärsi odottaa ja -olla vaiti. Hän oli säilyttänyt sen harvinaisen lahjansa joka hänellä -oli, nimittäin, taidon voittaa puoleensa niitä, joita hän tahtoi, -eikä ne harvat olleetkaan, jotka hän voitti siinä kun seisoi toisten -kateellisten ympäröimänä. Anna Fleming, lempeän linnanpäällikön -lempeä tytär, kiintyi Hagariin, heillä kun oli yhteinen syntymämaa -muistoineen. Herttua Karl Filipin luonnollinen tytär, Elisabeth -Gyllenhjelm, kuningattaren serkku ja hovineito, jonka mielestä -pfaltzilaisen suvun ruhtinattaret olivat hänen liiaksi jättäneet -huomaamattomiin, liittyi nyt myöskin noitten kahden pariin, jotka -halusta ottivat hänen suosionsa vastaan. - -Mutta tästä kolmikosta puuttui yksi, joka oli kuningattaren -läheisimpiä, se oli Ebba Sparre. - -"Ebba", sanoi kuningatar eräänä aamuna, kun ratsastushuoneessa -olivat koetelleet paria Caballeron kilpailiaa, kahta ukrainilaista -puhdasveristä Donista tuotua hevosta, jotka kuningatar äsken ystävän -lahjana oli saanut tsaarilta Moskovasta, "mitä pidät Hagarista? Eikö -hän jo ratsasta kuten veli pahasensa?" - -"Hän on syntynyt hevosen selässä, kuten veljensäkin", vastasi Ebba -lyhyesti. - -"Sano hevosen jalkojen alla, jos uskoa saattaa tuota suomalaista -tarua. Häpeä, Ebba, mitenkä ystävä saattaa kadehtia lelua?" - -"Ei suinkaan. Mitä varten toinen lelu toista kadehtisi?" - -"Nyt olet inhottavalla tuulella, _ma belle_. Ratsastaisimmeko -kertaasen radan ympäri? Olen aikonut nimittää noita tuimia -ukrainilaisia Rurikiksi ja... niin, minkä nimen toiselle antaisin?" - -"Urban Niemand." - -"Sinä nyt olet se syöjätär! Mitä pahaa nuo kaksi Suomen varista -sinulle ovat tehneet? Toisen heistä vei juutalainen; mutta minä -sinulle lupaan, ettei rouva Beata Ukkosenpauhu toista ota. Tyydy -siihen, Ebba, että olet kaunein sydänkäpy Ruotsin valtakunnassa..." - -"Lähinnä valtakunnan kuningatarta." - -"Ole vaiti! Minä sanon: tyydy olemaan rakastettavimpana ja suo -Hagarin ymmärtää vähän enemmän latinaa kuin sinä. Mitä sinulla on -häntä vastaan?" - -"Ei mitään. En vain saata ihailla jäljennöstä yhtä paljon kuin -kaavaa. Hän leikkii kuningatarta." - -"Enkö sanonut, että hän on leikkikalu? Noh, mitenkä hän kuningatarta -leikkii?" - -"Eilen hän, matkalla Nackaan, antoi ratsumies Freytagille kultarahan, -kun hän talutti Hagarin hevosta kaalamon ylitse." - -"Eikö hänellä ole vara antaa? Hänpä saa kaksisataa taalaria -kuukaudessa minulta ja yhtä paljon valtaneuvos Kurjelta; sen lisäksi -hänellä vielä on suuri perintö saatavissa kuusta jostakin. Älä -juonittele Hagaria vastaan, anna hänen leikkiä. Tuollainen parveny, -alhaisesta säädystä kohonnut ja Sparre! Mutta tiedätkö, millaista -se on, kun on saanut aateliskirjeensä Jumalan armosta? Muuten -sanon sinulle, _ma belle_, että olen liiaksi lukenut historiaa -hallitakseni suosikkien avulla. Luuletko, että minä aion toiseksi -Elisabetiksi? Ei kukaan minun hovissani eikä neuvoshuoneessani saa -kerskata olevansa suosiossani, ellei hän sitä ole ansainnut työstänsä -valtakunnan hyväksi. Minä pitäisin Leicesteriä, Essexiä... hoh, se -olisi surkeata! Ei, _niin pienenä_ et näe Ruotsin Kristiinaa, kun hän -on tarttunut hallituksen ohjiin. Ja jos luulet itseäsi ensimmäiseksi -suosikiksi, jonka jäljissä toisia seuraa, niin se ei kunnioita -sydäntäsi, ei ymmärrystäsi, ei oikeutettua ylpeyttäsi eikä minua, -joka tahdon olla ystävänäsi. Jos tahdot olla ystäväni, niin anna -minun pitää leluni niin kauan kuin ne minua huvittavat." - -Mitä kaunis Ebba Sparre tuosta läksystä ajatteli, ei ole -aikakirjoihin kirjoitettu. Hänellä oli oma _petite moue_, pieni -nirppasuunsa kuten muillakin hänen iällään, mutta tunnettua on, -ettei hän sekaantunut kuningattaren mielipiteisiin, kun suosikkien -aika, vasten kaikkia hyviä päätöksiä, kuitenkin kerran todellakin -tuli. Pieni oas oli kuitenkin koskenut tuosta Ebban ärtyisästä -viittauksesta "leikkii kuningatarta!" - -Päivällisen jälkeen sanoi Kristiina uudelle hovineidollensa: - -"Hagar, sinä olet antanut kaksikymmentä taalaria tuolle kurjalle -Zierschnabelille. Etkö tiedä, että hän on saanut eronsa juoppouden -vuoksi?" - -"Tuo saksalais-raukka rukoili nöyrästi. Ja röökinä on itse niin -äärettömän hyvä kaikkia onnettomia kohtaan." - -"En juopporenttuja kohtaan. Sinä tuhlaat, Hagar. Eilen annoit sinä -kultarahan Freytagille siitä, että hän hevostasi talutti kaalamon yli -Nackan tiellä." - -"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä, en tullut tuota ajatelleeksi. -Antaminen tuntuu kovin suloisella." - -"Etkö ymmärrä, että _minä_ annan kultaa? Palvelusväkeni antaa -hopeata. Säästäväisyys on kaikkein velvollisuus. Enkö minä ole -säästäväinen? Kun minä annan, teen sitä kruunun kunniaksi. Hoh, -saavatpa nähdä, kuinka säästäväiseksi tulen, kun kerran saan kruunun -tavaroita vapaasti käyttää. Minä tulen jättämään jälkeeni täysinäisen -rahastohuoneen. Siellä pitää oleman enemmän kuin Eskilin salissa -oli iso-isäni isän, Kustaa kuningasvainajan jälkeen. Ei, Hagar, -seuraa sinä minun esimerkkiäni. Tulee antaa johonkin suureen asiaan, -joka kannattaa. Jotakin kunnian vuoksi, paljon viisauden hyväksi ja -kaikki kansansa onneksi, mutta ei mitään tuollaisen tyhjänpäiväisen -ylpeyden tähden, jota osotit tuhlaamisellasi Freytagille. Minä naitan -sinun jollekkin saiturille, joka opettaa sinua paremmin säästämään. -Mitä sanot Niilo Tungelista? Eikö hän ole hyvissä varoissa ja noin -viidenkymmenen vuoden paikoilla oleva leskimies? Ei kaunis eikä -hurskas, jotenkin kavala ja kentiesi kiukkuinen, mutta ahne, Hagar, -hirveän ahne; hänpä on juuri sellainen mies, jonka sinä tarvitset. -Hän on opettava sinua ottamaan _mitä_ saat ja _mistä_ saat, mutta -myöskin pitämään kiinni saadusta, jotta se ei helposti takaisin -luiskahda." - -"En ole oppinut teidän armonne luona haluamaan Niilo Tungelin -_doxaksi_", vastasi Hagar, hämmästyneenä noista varoituksista, sillä -kuningattaren monista etevistä ominaisuuksista oli säästäväisyys -kaikkein heikoin. - -"Niilo Tungel tahi joku muu. Minä haen sinulle ahnaan tahi tyhmän -miehen; vastakohdat viihtyvät parhaiten toistensa kanssa. Mene nyt, -ja aseta että olet hyvissä kirjoissa Ebba Sparren luona; sinä olet -harmituttanut häntä ja hänellä on parempi sydän kuin sinulla. Illalla -olet vapaa. Huomenna jatkamme Kepplerin _Harmonice niundia_." - -Hagarin veri kiehui. Hän oli jonkun ajan tuntenut kahleitten -painavan, mutta nyt alkoivat ne leikata arkaan lihaan. Ja hänen -sydämmessään oleva kapinoitsia ei kahleita sallinut. - -"Tahtoo olla suuri", sanoi hän itsekseen, "eikä näe mitään muuta, -kuin oman suuruutensa! Olenko minä sellainen kurkkukasvi, joka antaa -leikata itsensä palasiksi pönttöön suolattavaksi? Enkö ole hänen -vertaisensa? Jos olisin mies, tappaisin kuningatar Kristiinan ja -istuisin hänen valta-istuimelleen, sama se mitenkä..." Hän otti -kevyen viitan päällensä ja läksi miettiväisenä ulos. Kun hän tuli -linnanportaille, oli hän saanut aikaa kauhistua ajatuksiansa. -"On... pa... hy... vä... ett'... en... o... le... mies", sanoi hän -itsekseen, jakaen tavuun jokaiselle, linnanpihaan vievien portaitten -yhdeksälle askeleelle. - -Ratsumies Freytag seurasi häntä; myrkyttämisyrityksen perästä hän -ei enään saanut yksin mennä kävelemään eikä ratsastamaan. Hän -antoi satuloita hevosensa, ja ratsasti ilman päämäärää sekä tuli -ajattelematta Klaran kirkolle, joka vielä oli samassa kunnossa -kuin silloin, kun Juhana III sen rakennutti erään naisluostarin -raunioille. Portin luona jätti hän hevosensa Freytagille ja meni -kirkkopihaan, jossa muutamat puut varjosivat alhaison hautoja. -Ei yhtäkään hautapatsasta, ei yhtäkään nimeä: ne kuolleet, jotka -tahtoivat nimensä säilyttää jälkimaailmalle, lepäsivät kaikki -kirkonlattian alla. Hagar katseli Klaran kirkontornia, jota pidettiin -Ruotsin korkeimpana. Torninhuipussa olevan kukon alla kiilsi viiri, -joka liikkuessaan aina viskasi välähtävän säteen ympärilleen. Viiri -oli veistoksilla koristettu ja lasinpalanen asetettu levyyn. Kukko, -ennen kullattu, oli vanhuudesta harmaaksi käynyt, mutta lasinpalanen -yhä koetteli salamaa osotella. Siinä saattoi nähdä ivaa ihmiskuntaa -kohtaan: Valppaus oli vanhentunut, mutta kevytmielisyys yhä loisti ja -välähteli. - -Kevät-ilta oli vilvottavan raitis. Leppälintu liverteli vanhan -lehmuksen oksalla. Tiilimäen luona, harvassa olevien mökkien -välistä, näkyi Ritariholman kirkontorni sekä välkkyvä kaistale -Ritarilahdesta. Vanha valkohiuksinen kirkonvartia kulki haravoineen -hautojen välillä, kooten läjiin menneen kesän kellastuneita lehtiä. -Kaksi lasta istui saviruukun ääressä puhaltaen saippuakelloja äsken -kaivetun hautakummun päälle. Kentiesi oli se heidän äitinsä, joka -kummun alla lepäsi? Hagar ajatteli hautaa, jota hänelle oli näytetty -Karjan kirkkomaalla, kun hän itse oli köyhä, avojalkainen lapsi. Hän -ei tietänyt, että sitä hautaa nyt koristivat ruusut, jotka olivat -pyhästä maasta tuotuja. - -Hän istahti kivipenkille, joka oli jäännöksenä luostarin ajoilta ja -katseli saippuakelloja. Elämä leikki niin reippaan iloisena kuoleman -asunnossa. Yhtä suruttoman onnellisena ja leikkivänä oli hän itse -kerran istunut _oman_ äitinsä unhotetulla, nimettömällä haudalla. Hän -istui mielestään taas tuolla armahtavaisella turpeella, joka peitti -katoavaisuuden, mutta hän ei enään suruttomana istunut; nyt hän -mustalta mullalta kysyi: oletko kaiken loppu? Ja multa vastasi: olen, -minä olen loppu kaikesta. - -Hän tunsi itsensä toivottoman surumieliseksi eikä tietänyt mitä -varten. Mutta siihen hän kuitenkin jäi istumaan. Täällä hautojen -välissä oli rauhaa, täällä eivät ylhäisyyden aaveet viihtyneet. - -Askeleet lähenivät häntä; joku sanoi: "hyvää iltaa!" ja Hagarin -vieressä seisoi Kustaa Kurki. Tämä nuori herra, josta elämä sitten -kasvatti sotilaan ja valtio-viisaan, hänen luonteeseensa sukunsa koko -ylpeyden muassa yhdistyi hellyyttä, mutta samalla myöskin kiivautta, -ja tämä ominaisuus saattoi hänen välistä haaveksimaan ja toisinaan -raivoamaan. Nyt ei hänessä kaikki ollut säntillään: hän tahtoi -tarttua Hagarin käteen, jonka tämä veti pois, ja sanoi tunteilla, -joita hän ei koettanutkaan peittää: - -"Olipa hyvä, että sinun löysin. Olen puhunut laivuri Mickelsonin -kanssa, joka asuu tuolla Tiilimäellä. Hän lähtee tulevana yönä -purjehtimaan Stralsundiin ja minä seuraan häntä." - -"Sinä tahdot lähteä Saksaan? Sotaan?" - -"Niin, mitä tahtoisit tehdä niin huonolla lukupäällä kuin minulla -on? Isäni lakitiede ei minuun mene. Hän saa tyytyä Knut veljeeni. -Tyhjäntoimittajana en saata olla. Olen yhdeksäntoista-vuotias, -sotilas-sukua enkä kelpaa kirjailiaksi. Tahdon tapella sen puolesta, -jota rakastan." - -Siinä kuohahti, tähän asti suljetussa tytön sydämmessä, nimetön, -ennen tuntematon aalto. - -"Tiedätkö myöskin, Kustaa, että mies saattaa sodassa kaatua? -Tiedätkö, että moni yhdeksäntoista-vuotiaana on kuollut yksinäisenä -vieraassa maassa, jossa ei kukaan ole häntä itkenyt." - -"Huolinko minä elämästä, jossa sinua ei ole? Anna minulle sana, jonka -vuoksi saatan elää ja voittaa!... Sinä et tahdo? Ole sanomatta. -Minä menen kuolemaan, mutta älä sano, ett'ei minua kukaan itke. -Sinun täytyy itkeä minua, jos tahdot eli et. Minä tiedän, että olet -kunnianhimoinen; sinä saatat saada kaikkia, mutta katso, Hagar, sinä -et saa koskaan ketään, joka sinua niin rakastaa kuin minä!" - -Puolen vuotta oli Hagar jo kuullut noita sanoja, mutta aina -ymmärtänyt väistyä niistä. Tämä oli hänelle käynyt yhä vaikeammaksi, -ja eräs petturi oli hänen sydämmeensä kasvanut, aina sen mukaan, kuin -sääty-erotus lakkasi häntä painamasta. Hän etsi apua ylpeydeltään, -joka ei ollut vähempi kuin Kurjen ja vastasi: - -"Sillä tavallako miehen tulee elää ja kuolla? Hän, joka on saanut -tehtäväkseen urhotyön, hän, joka on saanut kunnian, tuleeko hänen -antaa henkensä riippua tytön sanasta? Etkö häpeä, Kustaa, antautua -orjaksi lupauksen alle, jota sinä huomenna kadut ja jonka ylihuomenna -unohdat?" - -"Oi sinua, viisas Sibylla, mitä varten Jumala on luonut sinun -sellaiseksi, että juuri sinä olet, eikä kukaan muu, minua varten -luotu. Huolinko minä sinun viisaudestasi? Pyydänkö minä sinun -koinsyömiä folianttejasi? Sinua minä pyydän enkä ketään muuta, vaikka -olisitkin metsänhaltia tahi meren-neito, ja omakseni pitää sinun -tuleman, joskin piiloutuisit kuningattaren hameenlaahustimen taakse. -Nimitätkö sitä orjuudeksi? Miksikä sitä nimität, kun vapaa mies -vapauttaa orjuuden kahleissa olevan naisen?" - -"Mene, Kustaa, mene! Sinä olet viiniä juonut." - -"Entä sitten? Olen sinun luvattasi juonut hyvästijättöpikarin -ystävieni parissa von der Lindenin kellarissa, ja nyt on minulla -tarpeeksi rohkeutta sanoakseni sinulle kaikki. Seuraa minua Hagar! -Me lähdemme nyt oitis Michelsonin lamaan. Huomenna olemme kaukana -merellä ja avara maailma on edessämme. Me kaksi voitamme maailman." - -Salama välähti Hagarin tummista silmistä, sammui äkkiä ja välähti -taas. Hänen luontonsa uhkamielisyys vastasi: minä tulen; mutta -järki ja itsetunto antoivat kieltävän vastauksen. Hän nousi ääneti -seisoalle, käänsi selkänsä Kurjelle ja läksi. - -Kustaa tarttui hänen käteensä. Hagar seisahtui ja katsoi pois päin. - -"Minä pelastan sinun, Hagar", sanoi hän hellittämättä. "Etkö -sinä ole vanki? Etkö ole orjatar? Etkö ole liiaksi hyvä sitomaan -ylpeän prinsessan kengän-nauhoja? Eikö Tukholman linnassa löydy -yhtään piikaa, joka paremmin kuin sinä saattaisi polvillaan -kontata kuninkaallisen tirannin edessä? Kävele, sanoo hän, ja sinä -kävelet. Seiso, ja sinä seisot. Ole latinalainen sanakirjani, ole -koirarakkini! sanoo hän, ja sinä olet hänen sanakirjansa, hänen -koirarakkinsa. Miksi et sano hänelle: minä menen, enkä palaja -milloinkaan takaisin? Sinä olet liiaksi jalosukuinen, Hagar, -antaaksesi kohdella itseäsi kuten alhaista kammaripiikaa. Olethan -sanonut minulle olevasi tähdistä kotoisin? Ja mistä Kristiina on? -Kaksisataa vuotta takaperin olivat Kurjet yhtä ylhäisessä arvossa -kuin Vaasat. Tule, ole vapaa, ja minä panen jalkojesi eteen -saksalaisen ruhtinaskruunun, jos niin vähän pyydät! Minä panen -jalkojesi eteen keisarinkruunun, jos enempää pyydät." - -Hagar yhä vieläkin oli vaiti ja kääntyi poispäin, mutta hän kuunteli. -Hän tunsi seisovansa palavan kuilun partaalla, mutta oi, miten -houkutteleva se oli! - -"Älkää sotkeko hautaa!" virkkoi tuntematon ääni, ja vanha -kirkonvartia seisoi heidän takanaan. "Siinä on erään äidin hauta, -älkää sitä tallatko!... Mitä te sanotte, nuori herra? Täällä", hän -osotti loistavaa saippuakelloa, joka auringonpaisteessa nousi lasten -ruokopillistä ylös päin, "tässä on keisarinkruunu... Ja tässä", hän -osotti hautaa, "tässä sen loppu." - -Hagar riisti itsensä irti ja pakeni lentävin askelin, pakeni -itseänsä. Nuori Kustaa herra seurasi häntä, näki Freytag'in odottavan -portin luona ja palasi kiroten takaisin. Kurjen ankarassa kodissa -ei koskaan kirousta kuulunut. Viini ja rakkaus olivat saaneet tuon -jalo-aatteisen nuorukaisen pois suunniltaan. - -"En, minä en lähde matkalle ilman häntä!" huudahti Kurki, juosten -lasten saviruukun yli ja hyökäten pois hautojen päällitse. - -Hagar tuli suunnilleen vasta, kun hän jälleen seisoi pelastettuna -linnan portahitten luona. Siinä johtui hänen mieleensä ne tavuut -jotka hän portaita alas tullessaan oli jakanut jokaiselle askeleelle. -Nyt hän asetti sanansa vähän toisin, kun hän astui portaita ylös: -"Hy... vä... ett'... en... seu... ran... nut... Kus... tua..." - - - - -18. Miinoja ja vastamiinoja. - - - Valtiolla on oma siveys-oppinsa - ja rehellisellä miehellä omansa. - -Neuvoton kirjuri, kuninkaallinen sihteeri Niilo Niilonpoika Tungel -tuli velvollisuutensa mukaan kello kuusi aamulla valtiokanslerin -etuhuoneeseen vastaan ottamaan käskyjä päivän toimia varten. Hän sai -kauan odottaa, hänen korkea päällikkönsä oli kuningattaren luona, -kuten näihin aikoihin usein tapahtui, kertoaksensa hänelle tärkeitä -asioita. Tungel ei ollut yksin odottamassa; täällä oli hallituksen -keskipiste, täällä sääskiparvi lakkaamatta lensi päivänvaloa kohti, -täältä moni palasi takaisin kärventynein siivin. Salaperäiset -silmänluonnit osottivat, että useimmat käyttivät kirjurin mahtavaa -puoltosanaa. - -"Mitä kiirettä nyt lieneekään?" kysyi eräs aatelinen ratsumestari, -joka aikoi pyytää läänitys-maata maksamattoman palkan sijasta. -"Kirjuri sen tietää: tuleeko Tanskalaisten ja meidän välille sota?" - -"Jumala varjelkoon!" vastasi Tungel, kohottaen olkapäitään, kuten hän -oli oppinut valtiomiesten koulussa. "Sotaa meillä on enemmän kuin -kunnolla hoitaa saatamme. Tuumaan, että on joitakuita valituksia, -joita talonpojat ovat tehneet aateliston läänityksien takia." - -"Sellaiset kuuluvatkin neuvoskunnan tehtäviin, kun kuningatar on -ala-ikäinen", muistutti eräs tuomari, joka oli tullut kumartamaan -saadaksensa laamannikuntaa. - -"Suokoon Jumala, että hän olisi laillinen ja löisi juutalaista -korvalle, koska sanotaan hänen olevan kovin miesmäisen", huokasi eräs -Turkulainen rihkamakauppias, joka salpietarilastinsa suhteen oli -tullut pahoin petetyksi. - -"Niin, sanoppas sitä!" virkkoi eräs vanhanpuolinen, arvokas -virkamies, jolla oli suuri ruuppa leuassa. "Pitkiä aikoja on kulunut -siitä, kuin meidän vesillä olemme hollantilaista nähneet, ja syynä -siihen on juuri tuo kirottu Juutinrauman tulli. Taitaapa olla -kuninkaallinen kirjuri Tungel, jonka minä onnekseni tässä saan nähdä?" - -Tungel, joka pöyhkeästi oli istunut lavitsalle, kun kaikki muut -seisoivat, vastasi armollisesti, että hän oli sama mies. - -"Nimeni on Lydik Larsson, ollen tullimies Helsingissä", jatkoi tuo -arvokas nöyrästi kumartaen. "Saisinko puhua pari sanaa kahden kesken?" - -Neuvoston mahtava palvelia katseli pikkukaupungista tullutta -matkustajaa tarkastavin silmin ja havaitsi hänellä olevan hopeoittuja -messinkinappeja takissa ja kellonvitjat kullasta, siis sopivan -kynittäväksi. - -"Odotan hänen armoansa valtiokansleria, joten aikani on täpärällä. -Kentiesi sentään saatan pari minuuttia tässä viereisessä huoneessa -olla apunanne", vastasi Tungel, joka oli tottunut mahtavia matkimaan. - -Kun olivat kahden kesken, sanoi tullimies: "Olen äsken tänne tullut -presidentti Kurjen käskystä, erään todistettavan takia..." - -"Lydik Larsson? Niin, minä muistan", puuttui hänen puheeseensa -tuo mahtava kirjuri. "Teitä syytettiin kolme, vuotta takaperin -leväperäisyydestä tullin ottamisissa ja tuomittiin maksamaan -kuusisataa taalaria sakkoa. En saata mitään tehdä teidän hyväksenne, -hyvä herrani." - -"Ajat ovat huonot ja sivutulot pienet", huokasi tullimies. "Ei tahdo -hyvin toimeen tulla vaimon ja lasten kanssa, ja tullimiehen-virka -Turussa on avoinna..." - -Kuninkaallinen kirjuri loi silmäyksen kultavitjoihin, jotka eivät -suinkaan osottaneet erin huonoa toimeentuloa, ja vastasi: - -"Turussa? Niin, luulenpa niin, mutta kussa raadot ovat... -ymmärrättehän. Monta hakiaa... Wenman Turusta, Löders Tukholmasta, -heillä on ylhäiset puolustajat, ainoa keino olisi, jos koettelisi -mielistellä hänen armoansa valtiokansleria, ellei hän jo ole luvannut -pois tätä virkaa." - -"Enkö uskaltaisi koettaa hänen majesteettinsa kuningattaren -puheille?" rohkeni tullimies kuiskaten kysyä. - -Kirjuri kohotti ylenkatseellisesti olkapäitään. - -"Te tulette maalta, mies hyväni. Jos teillä on joku opetettu -suomalainen karhu, joka osaa tanssia armollisen röökinän edessä, niin -koetelkaa onneanne. Ehkä saatte kukkarollisen rahaa tahi lyönnin -ratsuruoskasta, kaikki kyvyn mukaan. Onneksi olkoon!" - -"Ei, minä pyydän hyvin uskottua kirjuria puhumaan puolestani -valtiokanslerille! Minä en tahdo olla kiittämätön, ja... koska -hyvin-uskottu kirjuri luultavasti saa maksuja minun tähteni, niin... -olkaa hyvä ja ajatelkaa parastani!" - -Viimeiseksi sanottuja sanoja seurasi jotenkin suuri nahkakukkaro, -joka äänettömästi liukui alas kirjurin avaraan takin taskun. Vähän -aikaa tämän jälkeen seisoi Tungel ylhäisen päällikkönsä edessä -esittäen luetteloa niistä asioista, jotka sinä päivänä neuvostossa -tulivat tutkittaviksi. Niilo Niilonpoika Tungel oli kaikinpuolin -sellainen mies, jommoiseksi kuningatar niin ivallisesti häntä oli -kuvannut Hagar Ringille, mutta hän oli ollut kertomatta niistä -ominaisuuksista, jotka tekivät kirjurin erittäin käytännölliseksi -aseeksi valtion palveluksessa ja myöhemmin myöskin hänen -omassaan. Hän oli nimittäin teräväpäinen ja tunnettu tavattoman -virkamies-kykynsä vuoksi. - -Muistiinkirjoitus alkoi luettelemalla avonaisia virkoja, joihin -virkamiehiä oli asetettava, ja Tungelilla oli oma viisas tapansa -puoltaa suosikkejansa, jotka olivat hänelle hyvin maksaneet, tahi -vastustaa niitä, jotka eivät hänen apuansa etsineet. - -"Göingen tuomiokunta: hakia Silfverkrona, hänellä on 1,000 taalaria -saatavaa ja sen sopii tuomiokunnalla suorittaa... Voudin virka -Käkisalmen läänissä: Jaakkima Simonow lupaa lisätä kruunun veroa -2,000 taalarilla, jonka edellinen on jättänyt maksamatta... -Kammarikollegio: kirjuri Herlöfson on havaittu puhuvan loukkaavasti -pääkirjan käyttämisestä... Savonlinna: maaherra Mikko Jordan on -valittanut kammariviskaali Samuel Cröllistä... Maa-oikeus Virossa: -von Heineman oli Paikullin asianajaja, hänen, joka siirsi rajamerkin -teidän armonne läänityksille... Turku: Lydik Larsson, jota kreivi -Brahe on sakottanut siitä, että hän on pitänyt huolta aateliston -oikeuksista, hakee nyt tullimiehenvirkaa..." - -"Siinä on kylliksi täksi päivää", sanoi lyhyesti Oxenstjerna -keskeyttäen hänen puhettaan, "hän, Tungel, on näitä asioita -ajettaissa työssään ja saa sitten lopun päivää olla vapaudessaan." - -"Rohkenen muistuttaa suorituksesta Tanskan lähettiläälle..." - -"Tungelilla on vapaus kello kymmenestä. Katsokaa, että voitte pitää -suunne kiinni!" - -"Minun alammainen uskollinen uutteruuteni..." - -"Jaa, minä tiedän. Hän saa mennä tiehensä. Hän työskentelee virassaan -kahdeksasta kymmeneen." - -Uskottu mies meni, selkä nöyränä, melkoisesti nolompana kuin sisään -astuessaan. - -"Olavi Berg!" sanoi Oxenstjerna hiljaisella äänellä. Olavi Berg -tuli sisään työkammioon vievästä sala-ovesta ja odotti käskyjä. Hän -oli neuvokas Skånelainen karkuri ja valtiokansleri käytti häntä -salapoliisina valtiollisissa asioissa. - -"Seuraa Tungelia illalla pimeän tultua, ilmoita joka askel!" - -"Hänen ei jumalisten pidä pääsemän viekkaudellaan kissan silmistä", -vastasi salapoliisi ja katosi salakäytävään. - -Samana päivänä, toukokuun 12 1643, kun käsillä, olevat asiat -tulivat suoritetuiksi neuvostossa kello kymmenen, erotettiin Tungel -pöytäkirjurin toimesta, ja salainen neuvottelu alkoi. Kuningatar oli -läsnä ja kuunteli suurella tarkkuudella tuota innokasta neuvottelua -ottamatta siihen osaa. - -Jälkimaailmalle tämä vaiherikas neuvottelu ruotsalaisessa -neuvoskunnassa ei enään ole mikään salaisuus. Siinäpä yksimielisesti -päätettiin lopettaa nuot ilkeät kiistat Juutinrauman tullista ja tuo -ainainen hyökkäämisvaara sivulta päin. Asia koski sotaa Tanskanmaan -kanssa ja päätettiin yksimielisesti siihen ryhtyä, sitä ei tehty -kevyellä mielellä, riehuvan saksalaisen sodan aikana ja sen raskaan -taakan alla, joka painoi harvalukuista, köyhää kansaa maahan asti. -Mutta voitot olivat kantaneet hedelmänsä ja tappiot opetuksensa -antaneet. Silloinen mielentila tulee parahiten selville vanhan Jaakko -De la Gardien sanoista: "Ensin tulee kaikin voimin etsiä kristillistä -rauhaa. Jollei sitä saada, kuten nyt näkyy, täytyy kukkaroa hellittää -ja varustaa itseänsä, sekä sitten uskoa hyvää Jumalalta ja hyökätä -suorastaan vihollisen päälle. Niin minä tein moskovalaiselle." - -Menestys riippui kuitenkin niin suuressa määrässä salaisuuden -säilyttämisestä, että ilman sitä olisi sota ollut hullu yritys. -Kristian IV:ttä, joka Ruotsin voitti edellisessä kaksintaistelussa, -saattoi ainoastaan hätyyttää hänen sitä aavistamattaan ja Torstenson -oli ainoa, joka siihen kykeni. Tätä päällikköä vastaan seisoi koko -keisarikunnan voima varustettuna, siis ei Saksanmaan paremmin -kuin Tanskanmaankaan tulisi saada pienintäkään vihiä siitä, että -ruotsalaiset aseet olivat uudella taholla virityksessä. Lisäksi oli -Viron ja Liivinmaan rajoilla vielä siihen aikaan mahtava Puola ja -sen nuori voitonhimoinen kuningas Vladislaus, joka kostonhimoisena -isänsä tappiosta halasi anastamaan perittyä ruotsalaista kruunuansa. -Lännessä, etelässä ja kaakossa päin täytyi siis kaikki juorusuut -sulkea ja kaikki uteliaat korvat tukkia. Pohjois-navalla päin oli -valtakunta turvassa ja melkein yhtä turvassa väsyneen venäläisen -jättiläisen puolella idässä. Aina Kustaa Aadolfin ajoista oli -molempien vihollisen Puolan onnistunut solmia Venäjän ja Ruotsin -välille harvinainen ystävyys. Vasta Kristiinan aikojen perästä -sankarien Kaarle X Kustaan ja Kaarle XII Puolaa miinoittamalla --- suurin poliitillinen erehdys Ruotsin historiassa -- onnistui -vetää valtakuntaansa Venäjän, luonnollisista suluistaan vapautetun -jättiläis-voiman. - -Niin taitavasti oli ruotsalainen hallitus salannut tuumansa ja -näyttäytynyt myöden antavalta kuningas Kristianin tavoittelemisille, -ett'ei yksikään valtioviisas ruotsalaisen neuvoskunnan ulkopuolella -uskonut sotaa syntyvän Ruotsin ja Tanskan välille. Mutta niin hyvin, -kuin salaisuus säilytettiinkin, oli ajan ilmassa liiaksi paljon -epäluulon-alaista, mikä antoi aihetta muutamille valtio-miehille -vakoovin silmin ja kuuntelevin korvin vainuilemaan jotakin, mikä ehkä -_sentään_ saattaisi olla tekeillä. - -Tarkkasilmäisimpiä oli tanskalainen ministeri Tukholmassa, -Pietari Wibe, jolla myöskin oli suurin syy pysyä valppaana. Tämä -herra oli saman päivän illalla, kun sota neuvostossa päätettiin, -ottanut vastaan sananlennättäjän, joka toi tärkeitä kirjeitä hänen -hallitukseltansa ja kirjeen Tanskan ministeriltä Warsovasta. Sisällys -näytti harmittavan ja huolestuttavan häntä; hänen kärsimättömyytensä -ilmaantui yksityisissä huudahduksissa kesken lukemisen, sillä välin -kuin hänen sisarenpoikansa ja yksityiskirjurinsa, nuori Rantzau -vähän päästä keskeytti häntä kysymyksillään, kun luki epäselvästi -kirjoitettua ilmoitusta, joka hänellä par'aikaa oli puhtaaksi -kirjoitettavana. Wibellä oli, mitä Oxenstjerna kaipasi, luotettava -käsikirjuri. - -"Tahdotko olla vaiti?... Corfiz Ulfeld, valtiohovimestariksi -määrätty? Niin, miksi en minä ole kuninkaan vävypoika?... Eikö -löydy useampia sekasikiöitä, jotka sinua elättäisivät, Rantzau?... -Ja kuningas antaa ulos _'Nye Reces'insa!'_ Mitä lain laatiminen -hyödyttää niin huonoa hallitusta kuin meidän kuninkaallinen -tanskalainen on?... Pane neuvosto viralta, kurita pikku aatelistoa, -vapauta orjat, niin ruotsalainen ei uskalla housuntaskussaankaan -nyrkkiänsä puristaa meille." - -"Mutta vapaus, teidän ylhäisyytenne... aateliston etu-oikeudet?" -rohkeni tuo täysiverinen sihteeri vastaan väittää. - -"Pidä suusi!... Hampuri mököttää... hollantilainen puskee... pidä -varalla kuka koputtaa!" - -Myöskin Wibellä oli salaportaat, joita ilman ei yksikään valtiomies -tahtonut olla siihen aikaan, kun monen urkkijan täytyi mennä ja tulla -näkymättä. Sihteeri saattoi sisään erään länsi-göötalaisen, jolla -oli reppu selässä ja kimppunen kaiteita olkapäällä. - -"So, so", sanoi Wibe, kun uusi tulokas talonpoikaismaisella -kumarruksella kysyi, tarvitsiko hänen armonsa housukangasta -samanlaisesta aineesta, kuin Skaran pormestarin housut olivat. "Pane -pois liikaparta, ja viskasi nuo roskat nurkkaan. Tämä nuori herra -tässä kulkee minun housuissani." - -"Tuskin sitä uskon", vastasi länsi-göötalainen ja raappi miettivänä -tuuheaa, keltaista tukkaansa. "Näytä minulle pyrstösi, sanoi -göingeläinen, että saan nähdä, oletko kettu vai ankka." - -"Mikä nyt, roisto!" ärjäsi ministeri malttamattomana. "Aja ulos tuo -mies, Rantzau!" - -Ennenkuin näin pitkälle mentiin, näki uusi tulokas parhaaksi ilmaista -itsensä, hän viskasi valetukkansa, partansa ja kauppatavaransa pois -ja esiin tuli nyt kuninkaallisen kirjurin Niilo Tungelin irvistävä -naama. - -"Suokaa anteeksi, teidän ylhäisyytenne", sanoi hän. "Olen täällä -Tanskan kruunun palveluksessa eikä minulle saa mitään pahaa tapahtua, -mutta puutarha-portin ulkopuolelta ei ole helppo viekistellä itseänsä -sisään. Olihan aivan kantapäilläni vakooja Uudeltakadulta asti. -Mutta minä hänen petin. Liu'uin Bouchtin pihaan, josta on kaksi -uloskäytävää ja ennen kuin hän ennätti minua petkutella laitoin minä -hänelle pitkän nenän, ja kiipesin muurin yli puutarhaan. Siinähän -sitä kylliksi minun ikäiselleni, teidän ylhäisyytenne. Jos onkin -nuora ovenrivassa, mutta Tanskan menestys oven sisäpuolella, niin -minä alammaisessa uutteruudessani, kuten hänen ylhäisyytensä näkee, -en säästä henkeäni enkä katso onneani." - -"Minä ymmärrän", vastasi Wibe ylenkatseella, jota hän tuskin -koettikaan salata. "Tungel panee kaulansa alttiiksi, ja se on -rahalla palkittava. Mutta mitä nyt on tekeillä, kun noin varovainen -mies ei uskalla kirjoittaa tahi lähettää toisen kaulaa ansaan? Onko -vallankumous syntynyt?" - -"Tärkeämpää, tärkeämpää, teidän armonne." Ja ruotsalaisen -neuvoston uskottu mies luki jo ajatuksissaan ne kultaläjät ja -ne kunniankukkulat, joita kavaltaminen juuri sopivassa ajassa -välttämättömästi hänelle oli tuottava. - -Wibe kävi tarkkaavaksi. Hän tunsi miehensä ja alensi itsensä -mairittelemaan hylkiötä, jota hän tarvitsi. - -"Tunnen uutteruutenne", jatkoi hän, "ja se on ansion mukaan -palkittava. Te olette verraton liittolainen, Tungel, ja -valtiokansleri kohtelee teitä kuten palkkalaista. Olisin minä hänen -sijassaan, niin antaisin sellaiselle miehelle kuin te olette, -sopivan paikan valtion-neuvoskunnassa. Sepä hyvä meille, rakas -Tungel, että paremmin käsitämme arvonne. Mutta älkää ennen aikojanne -panko kallista henkeänne alttiiksi. Teitä tarvitaan nyt parahiten -siellä missä olette. Mikä nyt on sitten? Sairastaako kuningatar -kuolemantautia?" - -"Vielä tärkeämpiä uutisia, teidän ylhäisyytenne!" Ikään kuin -kultaraha-kasoja yksitellen lasketaan, jotta erikseen kuultaisiin -jokaisen rahan kilahdus, niin kirjurikin tahtoi ilokseen ilmoittaa -uutisensa vähitellen. - -"No sitte Torstenson on Saksassa kokonaan joutunut tappiolle. Puhu -oitis suusi puhtaaksi, mies!" - -_"Ruotsi julistaa sodan Tanskaa vastaan!"_ kuiskasi Tungel pannen -painon joka sanaan. Siinä nyt oli koko kultakäärö yhtenä möhkäleenä. - -Wibe nousi pystyyn ja istahti jälleen. Hän oli tuntenut ilmassa -palaneen käryn, mutta se haamoitti epämääräisenä usvana tulevaisuuden -taivaanrannalla. - -"Se ei ole mahdollista!" huudahti hän. - -"Se on varma", vastasi kirjuri. - -Ministeri tyyntyi. - -"Te olette ehkä erehtynyt. Selittäkää mihinkä noin vaarallisen luulon -perustatte." - -"Neuvoskunnalla on ollut kokous tänään suljettujen ovien takana kello -10:stä aina 2:teen saakka j.p.p. Kirjurit ovat täksi päivää saaneet -vapauden. Valtiokansleri kirjoittaa pöytäkirjaa. Sanansaattajia on -lähetetty Hampuriin ja Amsterdamiin." - -"Vai niin? Eikö muuta mitään? Onko tämä ensi kerta kuin neuvoskunta -on kokoontunut lukittujen ovien taakse? Eikö jo kauan ole -keskusteluissa oltu Hampurin ja Alankomaitten kanssa? Tämä nyt ei -ole mikään uutinen, rakas Tungel. Sen uutisen tähden kyllä olisitte -voinut kaulaanne säästää." - -"Teidän ylhäisyytenne erehtyy", jatkoi kirjuri, niin loukattuna, -kuin tietysti ollaan, kun nähdään kultakasan lakastuneiksi lehdiksi -muuttuvan. "Tämä koskee Ruotsin ja Tanskan välistä sotaa; minä luen -sen valtiokanslerista yhtä hyvin kuin kirjasta. Sitä paitsi minulla -on omat urkkiani. Eräs vanhan De la Gardien kirjuri on kertonut, että -valtiomarski laatii katselmusluettelon kaikista hänen maatiloillaan -sotaan kelpaavista miehistä, tilaa aseita Norrköpingistä ja antaa -koota sotaväkeä skånelaista rajaa kohden." - -"Siinä marski viisaasti tekee. Lyökää Torstenson, Tungel, lyökää -Torstenson, niin eipä viipynekään kauaa, ennenkuin miehiä tarvitaan -skånelaisella rajalla! Te kuljette juoruja kantamassa, hyvä mies. -Mutta sama se, minä kirjotan kirjaan, että kaulanne saatte pitää -hyvänänne. Oletteko kuullut jotakin ruhtinas Radzivilistä? Minä -ihmettelen teitä, Tungel. Teidän pitkässä ansioluettelossanne oli -tuo hienoin kaikista kepposistanne. Minä tilaan hänen tänne; toivon, -että hän urkkiana riitaantuisi ruotsalaisten junkkarien kanssa -ja usuttaisi heidän päällensä puolalaisen kuninkaan. Mitä vielä! -Hän pelailee ja mässäilee heidän kanssaan, he ovat mitä parhaat -juomatoverit. Silloin te saatte tietää, että hänellä on puoliso... -Minkä sanoitte hänen olevan?" - -"Entinen kammarineitsy, joka rikkaudellaan on ostanut rappiolle -joutuneen aatelismiehen." - -"Oikein. Te olette ihmistuntia, Tungel. Te toivoitte saavanne -ruhtinattaren esitetyksi hovissa, jotta hän siellä häpäisisi -itsensä paremmin kuin hänen miehensä. Hän teidät ennätti ja teki -itsensä mahdottomaksi, mutta te keksitte neuvon. Toimitettuanne -kuningattaren kuuluviin hänen käytöksensä, osotitte hänelle tunnin, -milloin kuningatar lähti ratsastamaan ja kehotitte häntä pakolliseen -esittelyyn. Paremmin ei sovi sala-miinaa asettaa. Joll'ette ole -lukenut valtiokansleria kuten kirjaa, olette kuitenkin lukenut -kuningatar Kristiinaa. Minä onnittelen teitä, herra kuninkaallinen -sihteeri ja tuleva valtaneuvos! Loppupäätös kävi paremmin kuin -odottaa saattoi. Tuo puolalainen ruhtinaspari kiirehti sitten teidän -neuvostanne pois, ennenkuin teidän päällikkönne, valtiokansleri ehti -tarjoamaan heille hyvitystä, joka olisi tyhjäksi tehnyt vaikutuksen -Warsovassa. Vahinko, että siinä tuli väliin jokin yksityinen asia, -jota ette edeltäpäin voinut arvata. Mikä tyhmä myrkytysjuttu se on, -josta huhu kertoo? Tahtoiko ruhtinatar myrkyttää kuningatarta?" - -"Teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan..." - -"Se on tarpeetonta. Tunnen teidän liika viisaaksi, voidakseni -uskoa teistä sellaista tyhmyyttä. Mutta mitä se olikaan? Tahtoiko -ruhtinatar kostaa kuningattarelle, _ennenkuin_ kuningatar oli -häväissyt häntä?" - -"Se on minulle yhtä suuri arvoitus, kuin teidän ylhäisyydellennekin. -Kuningattarella on suosikki, maantieltä otettu tyttö. Näyttää siltä, -kuin Ruhtinatar Radzivil jostakin tuntemattomasta syystä vihaisi tätä -suosikkia, jota hän ei milloinkaan ole nähnyt, ja tahtoisi häntä pois -tieltä. Hän koetti tehdä sen tuolla surkean yksinkertaisella tavalla, -kuin teidän armonne luultavasti tietää. Ylhäinen nainen olisi sen -tehnyt taitavammin." - -"No, hyvä. Tällä tapauksella ei ole muuta arvoa, kuin että se -mahdollisesti Warsovassa on tuottanut epäluottamusta toimeemme. -Alkujaan oli vaikutus oivallinen. Nähkääs tässä, mitä kirjoitetaan -tuosta tämän päivän sanansaattajan muassa. Kuningas Vladislaukselle -on, kuten tuleekin, ilmoitettu, miten Ruotsin kuningatar omassa -persoonassaan on Tukholman kadulla häväissyt yhtä hänen alammaistaan -ja kuningas on kutsunut luoksensa Radzivil suvun päämiehen, -vaatiaksensa hänen nimessään loistavaa hyvitystä. Hän luultavasti -ei tyydy siihen, että Wrangel erotetaan virastaan, vaan vaatii -hänelle kuolemantuomion, ja siihen ruotsalainen hallitus ei mitenkään -voi suostua. Me olemme siis saaneet aikaan sen yhteentörmäyksen, -jota kauan olemme tarkoittaneet. Ainoana vaarana tässä on, että -vanha ruhtinas Radzivil, joka ei vielä ollut saapunut, kun kirje -lähetettiin, kieltäytyisi tunnustamasta tuota häväistyä perheensä -jäseneksi. Luuletteko, että hän sen tekee?" - -"Se on mahdollista, teidän ylhäisyytenne. Tuollainen alhainen -naiminen! Ja Radzivilit ovat kaikista ylpeistä puolalaisista -ylpeimmät." - -"Vanha Radzivil ei saa kieltäytyä. Annan muistuttaa häntä siitä, että -hänen nimensä on panttina, tuo nimi, jota Tukholmassa on häväisty. -Ei, Tungel, te olette pannut ulos valtin, ja olette tehnyt sen liika -hyvin, hävitäksenne. Sekottakaamme nyt korttimme hyvin Warsovassa, -niin saatatte levollisesti panna maata ja ottaa mielikuvituksessanne -olevan sodan päänaluseksenne. Ruotsi ei koskaan uskalla hyökätä -Tanskan kimppuun, ja puolalainen metsähärkä puskee sarvensa sen -kylkeen." - -"Mahdollista. Mutta nuo sarvet ovat ennenkin tulleet poikki -sahatuiksi, ja nyt olen minä täällä sanaa tuomassa, että sota on -neuvoskunnassa päätetty. Olen varoittanut teidän ylhäisyyttänne, ja -pesen siis käteni." - -"Hyvä, hyvä! Minä tahdon teitä avustanne palkita", ikään kuin jos -Torstenson jo seisoisi Köpenhaminan muurien luona. "Kas tässä on -vekseli, jolla saatte rahaa Texeiralta Hampurista. Paperi on näinä -aikoina luotettavampaa kuin kulta, ja Texeira luotettavin pankki -lähinnä Ruben Zeviä. Jättäkää länsi-göötalainen tänne ja pukekaa -itsenne taalaalaiseksi. Tuolta seinäkaapista löydätte hameen, röijyn, -esiliinan ja päähineen. Minä panen hyvän maineeni alttiiksi, mutta -mitä ei tehdä ystävien tähden? Palveliani seuraa teitä. Menkää -kiertotietä ja kadotkaa linnanmuurin varjoon; ei olla missään -paremmin turvassa, kuin aivan lähellä hirsipuuta... Noh!" jatkoi hän -nauraen, kun vakooja oli pukunsa muuttanut... "Tulkoon nyt pimeässä -Leksand'in provasti teitä vastaan, niin hän varmaankin vannoisi, että -olette hänen rippilapsiansa. Hyvästi, hirttämätön liittolaiseni, minä -pidän varmana, että vastedeskin tahdotte minua auttaa." - -"Rantzau", virkkoi Pietari Wibe sihteerillensä, "kun ruotsalaisen -neuvoston uskottu mies onnellisesti oli päässyt niin kauas, ettei hän -heitä enään kuulla saattanut, annoin tuolle miehelle 6,000 taalaria -nyt ja 6,000 on hän saanut ennen: minkä arvoiseksi hänen luulet?" - -"Kuuden äyrin niiniköyden arvoiseksi. Hamppuköysi olisi tuhlaamista, -sitäkään ei hän ansaitsisi", vastasi Rantzau. - -"Niin, samati minä olisin vastannut sinun ikäisenäsi. Ja kuitenkin -tämä mies kirjoittaa Aksel Oxenstjernan ultimatumit, viimeiset ehdot -keisareille ja kuninkaille; kuka tietää, mitä hän vielä kirjoittaa -kuningatar Kristiinalle? Muista, kun tulet ministeriksi, että -maksat petturille, ennen kuin hänen hirtät. Se on kurjaa, Rantzau. -Valtiolla on oma siveysoppinsa ja rehellisellä miehellä omansa, mutta -ne käyvät yhteen vasta hirsipuun luona. Mitä tahdot maksaa uudesta -valtio-hovimestarista Corfitz Ulfeldista?" - -"En käsitä teidän ylhäisyyttänne." - -"Et, sinä et käsitä. Hänpä on tätä nykyä Kristian IV:nen oikea -käsi, hän hallitsee Tanskanmaata ja saattaa siinä luikerrella -eteen päin muutamia vuosia. Mitä varten vertailla niin ylhäistä -valtamiestä alhaiseen maalais-varkaaseen? Se päivä vielä luultavasti -tulee, jolloin Corfitz Ulfeldin suuremmat ansiot tuottavat hänelle -korkeamman hirsipuun kuin Tungelin. Mene lepäämään, poikani, ja älä -uneksi valtiomiehen ontevista voitoista, uneksi lemmikistäsi uneksi -rehellisestä, Seelannin pyökkimetsissä olevasta maatalosta tahi -kunniallisesta kuolemasta kentällä vanhan Tanskanmaan puolesta." - - - - -19. Korkeudet ja syvyydet. - - - Suuret korkeudet nousevat ainoastaan suurista syvyyksistä. - -Ruotsi oli kuullut suurempia kaunopuhujia ja voimakkaampia -saarnaajia kuin kuningatar Kristiinan yli-hovisaarnaaja Johannes -Mathiaksenpoika oli, mutta harvoja, jotka, kuten hän, tahi häntä -paremmin, saarnasivat kristillisen rakkauden evankeliumia. Hän -oli aikansa evankelista, vuosisatansa Tollstadius. Ja nyt hän -oli määrätty Strengnäsiin piispaksi; nyt hänen helaatuorstaina -piti sanoman seurakunnallensa jäähyväiset Isossakirkossa. Eipä -siis ihmettäkään, että tuo kirkko, joka ei aivan tilava ollut, -nyt oli ahdinkoon asti väkeä täynnä, sekä että monen silmissä -näkyi kyyneleitä. Kuninkaallisessa kirkonparvessa oli kuningatar -seurueineen, valtaneuvokset olivat täysilukuisina penkeissään, -monet muut ylimykset ja ylhäiset henkilöt olivat läsnä. Nyt -odotettiin että hovisaarnaaja lausuisi pelkkää hunajaa ja makeutta -maailman mahtaville; nyt luultiin hänen puhuvan heidän korkeasta -virastaan sekä niistä suurista ansioista, joita heillä oli muitten -kuolevaisten rinnalla; nyt hän varmaankin, kuten professori Alanus -Turussa muutamia vuosia myöhemmin, selittäisi, että aatelis-sääty -oli jumalallinen asetus ja jokainen korkeasukuinen henkilö jo -syntyessään lahjoitettu etevillä ominaisuuksilla. Mutta he pettyivät -odotuksissaan: hän tiesi kyllä, kenellekkä hän puhui, mutta hän ei -heitä kumartanut tällä kertaa; tämä lempeä evankelista ajatteli -sydämmessään, että hänenkin kerran tuli taivuttaa kuulioitansa -kaikkivaltiaan kunnian-istuimen eteen. Samalla kuin hän puhui -rakkauden lohduttavia sanoja, näytti hän kuulioillensa myöskin -totuuden hampaat. - -Hän sovitti päivän tekstin Esaiaan sanoihin ja Maarian kiitosvirteen: -"Kaikki laaksot pitää korotettaman ja kaikki kukkulat alennettaman. -Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korottanut nöyrät." -Tämä on korotus Jumalan valtakunnan lakien mukaan. Ihmiset -etsivät korkeutta ja kunniaa niin vähällä itsekieltämisellä kuin -mahdollista. He kiipeävät halukkaimmin toinen toisensa olkapäille, -tallaten allensa alhaiset ja heikot. Mutta Jumala ei ketään ylennä, -jota hän ei ensin ole maahan kaatanut. Suuret korkeudet nousevat -ainoastaan suurista syvyyksistä. David ei koskaan olisi joutunut -niin suureen kunniaan, ellei suru ja murhe olisi käynyt kuten -verilaineet hänen ylitsensä ja ellei hän olisi syönyt tuhkaa leivän -sijasta ja sekottanut kyyneleillä juomansa. Kristus oli taivaaseen -astuessaan sama Kristus, joka häväistynä ristinpuussa oli kuollut -puolestamme. Kuka rohkenisi verrata itseään hänen apostoleihinsa, -ja kuitenkin olivat he maan päällä alhaiset ja halveksitut kuten -heidän Mestarinsa. "Sinä raadollinen kovan tuulen häälyttämä ja sinä -turvatoin! katso, minä panen sinun kives niinkuin kaunistuksen, -ja tahdon sinun perustukses saphireilla laskea, ja sinun akkunas -kristallista rakentaa ja sinun porttis rubinista ja kaikki sinun -rajas valituista kivistä. Sillä vuoret pitää välttämän ja kukkulat -lankeemaan; mutta minun armoni ei pidä sinusta poikkeemaan ja minun -rauhani liitto ei pidä lankeeman pois, sanoo Herra sinun armahtajas." -(Es. 54: 10-12.) - -Saarnaaja lopetti lausuen muutamia harvoja hyvästijättö-sanoja -kiitokseksi. Tuo usein myödenantava opettaja oli nyt ikään kuin -muuttunut. Hän tunsi seisovansa Jumalan edessä tiliä tekemässä. -Mitäpä hän huoli maailman mahtavista? Hän tunsi itsessään jotakin -Esaiaan hengestä ja voimasta: tämä vanhan testamentin evankelista -saattoi kaataa maahan korkeudet samoin kuin hän saattoi korottaa -laaksot. Ja tuo aatelis-pöyhkeä Tukholma, tuo ylpeä aikakausi, joka -niin säälimättä tallasi kaiken vähä-arvoisen, heikon ja halpasukuisen -jalkojensa alle, tarvitsi monen lempeän kehotuksen perästä -varoitusta hyvästijätöksi, sama se, ketä se koski. Valtakunnan -hallituksessa olevat herrat ja heidän vertaisensa eivät pitäneet -Johannes Mathiaksenpojan saarnasta; oli hyvä, että hän lähetettiin -pois Strengnäsiin. Kersti röökinä istui ääneti ja miettivänä. -Itsekieltäminen ja nöyryys eivät hänen mielestään kunniaan kuuluneet. -Ja kuitenkin oli tuossa jotakin suurenmoista, joka häneen koski, -noissa maahan kaatuvissa vuorissa ja korotetuissa laaksoissa. Hän -rupesi niitä ajattelemaan ja sovitteli niitä omalla tavallansa. - -Kristiinan käsitys elämästä alkoi kypsyä hänen seitsemäntenätoista -vuotenansa. Hänen äänetön läsnä-olonsa neuvoston keskusteluissa -lavensi hänen näköpiirinsä ja antoi hänelle, joka siihen asti -ainoastaan oli nähnyt kruunun oikeuksia, aavistuksen siitä, että -kruunulla myöskin oli velvollisuuksia. Oli hetkiä, jolloin hän -tehtäväänsä vakavasti ajatteli, samati kuin hän myöskin toisina -hetkinä ne kokonaan unhotti. Opinnot, joita hän yhä vielä rakasti, -saivat toisen suunnan. Klassilliset kielet, uskonoppi, viisaustiede -ja suuretiede saivat joksikin aikaa poistua ja nyt luettiin historiaa -ja valtio-oikeutta. Kansanoikeuden mainio perustaja, Ruotsin -lähettiläs Parisissa, Hugo Grotius, tuli nyt Tacituksen ohessa hänen -lempikirjailiakseen. - -Päivällis-aterian jälkeen lähti kuningatar tavalliselle -jokapäiväiselle ratsastusmatkalleen, tällä kertaa, pyhäpäivän -kunniaksi, oli hänen muassaan tavallista loistavampi seurue. Hän -ratsasti tuon puoleksi tasoitetun Kuningattarenkadun yli sekä -sen maantien ylitse, josta sittemmin tuli Norrtullinkatu, noihin -nykyisiin Hagan puiston seutuihin, joi lasillisen vettä lähteestä, -joka oli metsävahdin asunnon luona, kulki sitten kiertotietä -Brunsvikin eteläpuolitse nykyiseen Söderbrunniin ja palasi -"Ladugårdslandetiin" sitä tietä, jota vielä lavennetussa ja paremmin -hoidetussa tilassa nimitetään Kristiina kuningattaren tieksi. Nämät -ratsastusmatkat eivät olleet valtiollista merkitystä vailla. Ne -totuttivat pääkaupungin asukkaita näkemään tulevan hallitsiattarensa -esiintymässä vapaana, ilman holhojan ohjia, nuoruuden ja -tulevaisuudentoivojen koko loistossa. - -Ratsastuspuku kaunisti häntä oivallisesti. Hän näytti sievältä, -siinä kun hän reippaasti ratsasti sujuvan ryhtisenä, ratsastuksesta -punaposkisena, suuret silmät loistavina, nuo silmät, jotka näyttivät -katsovan läpi kaiken, ja vaaleine hiuksineen, jotka tuulen leluksi -olivat päässeet liehumaan mustan sametti-baretin alta. Hän ymmärsi -yhdistää kuninkaalliseen arvoisuuteensa niin luontevan nuorellisen -käytöksen, niin reippaan iloisen tervehdyksen kaikille, jotka häntä -vastaan tulivat, että arkipäivänä vaatteitten pesiä unohti tapuimensa -ja taalain-mies seisahtui käsirattailleen saadaksensa osansa heidän -röökinänsä sydämmiä voittavasta katsahduksesta. Nyt pyhäpäivänä, -kun kaikki, joiden tuossa likaisessa, ahtaassa kaupungissa tarvitsi -hengittää ja virkistyä, tulvasivat ulos auringonpaisteeseen ja -kevät-ilmaan "Ladugårdslandetiin", tuli kuningatarta kaikkialla -vastaan taajoja, ihailevia väkijoukkoja. Juuri sellaisena tahtoivat -nähdä röökinänsä. Mitäpä ei hän saisi toimeen, kun hän kerran -ottaisi vallan herroilta? Hän tekisi kaikki paremmin, kuin mitä nyt -tehtiin. Kaikki, joka sorrossa ja köyhyydessä huokasi, kaikki, mikä -kärsi vahinkoa ja vääryyttä, katsoi häneen kuten Luojaan. Hän oli -oikaiseva kaikki, mitä nyt oli väärää; hän oli parantava kaikkea, -mikä nyt oli epäkunnossa; hän oli se, joka oli tuleva auttamaan -kaikesta hädästä, hän oli tuo kaivattu, joka heitä pelastaisi -kaikesta väkivallasta. Herravaltaa ei koskaan Ruotsissa rakastettu, -ei silloinkaan kuin se sitä olisi ansainnut; kuningasvaltaan on -jo vanhastaan totuttu ja se on niin syvälle juurtunut kansan -mielipiteeseen, että myöskin vapaa mies tahtoo nähdä yhden -hallitsemassa, ja ellei se yksi hallitse, puhutaan hän kumoon. Mutta -tämä prinsessa oli hallitseva, sen näki jo siitä varmasta tavastakin, -millä hän ohjasi virmaa Donilaista juoksiaansa Rurikia, joka oli -syrjään sysännyt Caballeron. - -Eikö hän ollut suuren Kustaa kuninkaan tytär? Hän, tuo kansaa -rakastava, oli jo kunniakkaan kaatumisensa jälkeen ehtinyt tulemaan -taruksi. Kuviteltiin, että hänen aikanaan kaikki oli paremmin kuin -nyt, ja niin, kuten ollakkin piti; silloinhan tiettiin, ketä tuli -kunnioittaa ja ketä totella. Kukapa sen nyt tiesi? Kaikkien silmät -tahtoivat tyttäressä tuntea hänen isänsä: siinäpä selvästi oli -hän; tuota ei saattanut epäilläkään. Sillä tavalla ei kukaan muu -saattanut hevosen selässä istua. Niin lempeästi ei kukaan muu osannut -katsella ympärillensä ja tervehtiä köyhää kansaa. Siinä kuului -iloinen sorina katseliain riveistä, kun Kristiina ratsasti takaisin -yli Norrbron sillan ja Mälarin raittiit kevät-tuulet heiluttivat -etummaisena ratsastavan hovimetsästäjän sinisen ja keltaisen kirjavaa -ratsaslippua. "Nähkääs, tuota Jumalan valittua, eikö hän ole kuten -taivaan enkeli? Mitä varten he odottavat? Miksikä eivät oitis aseta -häntä valta-istuimelle? Mutta herrat, herrat, niin, heillä on kyllä -hyvä olla nyt, niin kauan kuin heillä on valta, eivätkä laske meidän -siunattua röökinäämme hänen oikeuksiansa nauttimaan." Nurinan -tapainen rähinä kuului muutamien merimiesten joukosta, Laivasillalta -päin. - -"Kuinka kauan pitää meidän kärsimän herrojen valtaa?... Lailliseksi! -Lailliseksi! Kuningatar lailliseksi!" - -Kristiina kuuli tämän ja kannusti hevosensa, tervehtien joka -haaralle. Merimiesten äänet hämmennettiin. - -"Kas, nyt hän taas tervehti! Minua hän tervehti... Ei, minuapa... -Jumala häntä siunatkoon, hän on _meidän_ röökinämme; hänen pitää -vallitseman eikä kenenkään muun!" - -Sukkelamainen räätälinsälli; jonka ohutta henkilöä likistettiin -sillan käsipuita vasten, rupesi laulaen ilmoittamaan ympärillä -seisovien tunteita vanhan piiritanssin sanoilla: - - "Toki vaan, mä sinut saan - Omaksein ja kullaksein!" - -Jonka jälkeen toinen ohut veikka, yhtä likistetty sillan -vastakkaisella puolella, ennustaen jatkoi: - - "Joll'et tahdo tulla, etkä ääntä kuulla, - Ota sitten toinen, kyllä kai mä voinen - Sua ilmankin olla!" - -Kristiina on kertonut, että neuvoskunta hänelle tarjosi kruunun jo -lokakuussa 1643, eli vuotta ennen, kuin se hänelle olisi tuleva -ollut. Siitä ei historiassa löydy mitään jälkeä, mutta monessa -kohden puhutaan siitä, että kansa tahtoi kiirehtiä hänen lailliseksi -tulemistansa. Hän tiesi sen, ja tämä soveltui hänen mielipiteihinsä, -sillä palavalla innolla hän halasi mahtitöitä tekemään. Mutta hän -käsitti, että aika vaatii miesvoimia valtion peräsintä hoitamaan, ja -oli kylliksi viisas odottamaan. Kansan tunnetussa suosiossa hän äkkiä -kypsyi. Vallanhoitajat ymmärsivät, että hän oli kuningatar ennen -kuin hän kruunua kantoi, ja siitä ajasta asti rupesivat Kristiinan -mielipiteet painamaan hallituksen vaa'assa. - -Ennätettyään linnanportille, seisahutti hän hevosensa, ja katseli, -siinä kun satulassaan istui, juhlapukuun vaatetettuja väkijoukkoja ja -auringonpaisteessa kimaltelevaa virtaa. - -"Katsokaa", sanoi hän vanhalle valtio-amiraali Gyllenhjelmille, joka -oli häntä vastassa portilla, "tuo on minun parlamenttini, minun -sotajoukkoni ja minun laivastoni! Löytyykö ihanampaa jalokiveä -kruunussa, kuin kansan rakkaus? Tämän kansan edestä tahdon tehdä -kaikki, minkä voin, uhrata kaikki, olla itsekieltävä kaikessa. -En tahdo tehdä heitä ainoastaan voimallisiksi ja rikkaiksi, vaan -tahdon myöskin tehdä heitä onnellisiksi. Voittoani ei pidä verellä -tahrattaman, kansan vapaus ja vaurastus pitää oleman kunnianani -ja kansan siunaukset palkkani. Suuri Jumala, mitenkä ruhtinas -milloinkaan saattaa hylätä kansansa tahi etsiä kunniaansa vieraitten -maitten suosiossa? Mitä aikaan olen saava, se on Jumalan hallussa, -mutta historian pitää todistaman, että olen ollut kansalleni -uskollinen. Kun kuolen, pitää ruotsalaisten minusta sanoman: joll'ei -hän kyennyt kaikkeen, oli hänellä kuitenkin hyvä tahto tehdä kaikkea -ja kieltäytyä kaikesta meidän onnemme hyväksi. Ja kun kuolen -naimatonna, pitää heidän sanoman: hän rakasti meitä niin suuresti, -ett'ei hän rakkauttaan tahtonut kenenkään kanssa jakaa." - -"Minä en saa kuulla mitä he sanovat; minulla ei ole, kuten -armollisella sukulaisellani, vuosisata jäljellä kuunnellakseni -kansanpuheita", vastasi leikillään tuo 69-vuotinen Gyllenhjelm, -jonka sukulaisuus kuninkaallisen perheen kanssa salli hänen vapaasti -jutella. "Mutta kun kerran tapaan armollisen sukulaiseni Elyseen -kentillä, tahdon minä kuuliaisena lähettää Tungelin urkkimaan... -Ei, hän ei ole siellä löydettävissä, hän asuu varmaankin alempana. -Mutta minä menen itse, minä menen aaveilemaan Ritariholman kirkkoon -tulevan vuosisadan alussa ja etsin sieltä hautakirjoitusten joukosta -armollisen röökinäni kunnia-muistoa, ellei Ruotsin suurivaltias -kuningatar sitä ennen ole voittanut koko Eurooppaa ja makaa -haudattuna Romasta..." - -"Täytyy miettiä tuota asiaa", sanoi Kristiina iloisesti. "Teidän -sopii lähettää Torstenson Romaan kortteeria tilaamaan. Lähinnä -Ritariholmankirkkoa minä Pietarinkirkossa lepäisin, en kuitenkaan -paavina. Se ehkä ei sopisi sukupuoleni eikä uskontunnustuksenikaan -takia. Ennen minä paavin luterilaiseksi tekisin, kuin hän minua -paavilaiseksi. Mutta kuulkaa, mitä ne tuolla alhaalla sorisevat?" - -"Ne huutavat: Kuningatar lailliseksi!" - -"Sitä minä heistä uskon. Siinä on nuo viisituhatta miestä Genesaretin -rannalla paitsi vaimoja ja lapsia. Erotus on vain siinä, että nuo -entiset jo olivat syöneet vatsansa täyteen ja nämät pyytävät saada -syödäksensä. Hyvää iltaa, sukulaiseni; on aika seurata Mestarin -esimerkkiä ja lähteä pois." - -Hän oli oikeassa; oli aika lähteä, sillä huudot kävivät yhä -kuuluvammiksi. Joukko henkivartiaston miehiä ratsasti linnanportin -edustalle vahtia pitämään. Tämä varovaisuus oli tarpeeton. Niin -pian kuin uhkea, nuori prinsessa, joka Rurikin satulassa istuessaan -katselioita ihastutti, oli kadonnut näkyvistä, hälveni sorina -vähitellen ja joukot hajaantuivat. - -Kun kuningatar ratsasti linnanpihaan seurueineen syntyi hetkellinen -ahdinko, sillä sielläkin oli joukko uteliaita. Hagar oli myöskin -kuningattaren seurueessa. Hän oli astunut alas hevosen selästä ja -viskannut ohjat ratsumiehelle, kun hän aivan lähellään havaitsi -katseliain joukossa vanhanpuolisen miehen, joka hämmästyneenä -tuijottaen katseli häntä. Tuon miehen oli hän nähnyt ennen; niin, hän -ei saattanut erehtyä: luomesta hänen parattomaksi ajetussa leuassaan -hänen hyvin tunsi. - -"Ettekö ole tullimies Lydik Larsson Helsingistä?" kysyi hän. - -"Olen, teidän armonne", vastasi hämillään tuo entinen suojelia -kumartaen niin syvään, kuin jos tämä kumarrus olisi koskenut -kuningattaren omaa ylhäistä henkilöä. - -"No eikö tullimies enään minua tunne?" jatkoi Hagar, ollen yhtä -hämillään, kun hän muisti heidän hyvästijättönsä kolme vuotta sitten, -jolloin hän oli puettuna uuteen kapeaan hätävarahameeseen ja Larsson -esitti hänet presidentti Kurjelle Turussa. - -"En minä olisi rohjennut tuntea neiti Hagaria, ellen olisi kuullut -hänen armoltansa presidentiltä, että... että..." - -"Niin, että ajat muuttuvat", virkkoi nuori hovineito. Oli vähän -arveluttavaa tulla nyt muistutetuksi Turun aikuisesta hameesta, -joka ennen oli pyhähameena avojalkaisella, mutta silkki- ja -sametti-verhossa tuosta ei paljo lukua pidetä. "Minä oitis tunsin -teidän ja näen, että terveys on ollut hyvä. Kiitoksia viimeisistä; -tullimieshän minun ulos maailmaan vei. Saatanko olla teille joksikin -avuksi? En saata kutsua teitä huoneeseeni, sitä ei sallita, ja minun -täytyy nyt pukea toiset vaatteet ylleni; röökinällä on pienet pidot -illalla hovisaarnaajaansa varten, joka muuttaa Strengnäsiin." - -"Minulla olisi alammaisesti vähäinen pyyntö, mutta se on ehkä nyt -sopimatonta..." - -Hagar mietti. Hän ajatteli Beata rouvaa eikä koko Tukholman linnan -edestä olisi uskaltanut tuoda vierasta kuninkaalliseen asuinkertaan, -mutta siellä oli alikerrassa vastaanotto-huone alhaisemman säädyn -armon-anojia varten. Hagar osotti hänelle sen huoneen ja lupasi pian -tulla takaisin. - -Tullimies istui siellä olutpanian ja kalanmyyjä-akan seurassa; nämät -odottivat päästäksensä kyökkimestarin puheille. Tullimiehen ajatukset -tekivät retken Tukholmasta Tuurholmaan, poikkesivat ohimennessä -Kaskaksen torppaan ja olivat kohta jälleen Tukholman linnassa. - -"Käsitätkö jotakin, ukkoseni?" sanoi hän itselleen. "Tulevalla -kerralla kun näet pienoisen makaavan taniaisessa jossakin erämaassa, -niin älä luulekkaan, että se siinä aina tulee makaamaan! Saattaapa -tapahtua, että löydät hänen muutamien vuosien perästä kullassa ja -sametissa kuningattarien seurassa. Miksikä en ottanut onnenlasta -omakseni, silloin kuin hän tarjolla oli? Luonto oli hänessä jo -silloin, eteen päin hänen menemän piti ja eteen päin hän meni. -Lieneekö hän ylpeä?..." - -Kalanmyyjä-akka oli nähnyt Hagarin portailla ja kuiskasi -oluenpanialle: - -"Näkikö isä rakas röökinän velhoa?" - -"Kukapa se on?" kysyi oluenpania. - -"Röökinän suomalais-velho. Joka ihminenhän sen tietää, että tuo noita -tänne lensi korpinhaamussa ja istahdettuaan Kolmen kruunun tornille -muuttui neidoksi. Tuo on nyt juuri sama otus, tuolla, joka kaikki -tietää ja osaa kaikkea. Kun röökinä jotakin tahtoo tietää, sanoo -hän pull pull, ja silloin tulee suomalais-velho ja opettaa häntä -lukemaan Jumalan sanaa takaperin. Ei kummakaan, että röökinä on niin -hirveän oppinut. Mutta nähkääs, korpinsiivet kasvavat aina yhäti -hänen selässään; silloin velho sanoo: mutta tutta, ja ne piiloutuvat -jälleen hänen hameensa liivin alle... niin kauan kuin tätä nyt -kestää; ei suinkaan kauankaan kestä, ennen kuin saumat ratkeavat... -Hoh, varjelkoon, siinä paha on, kun pahasta puhutaan!" - -Hagar astui sisään hovipuvussaan arillaan ja vastenmielisesti; hän -ei saattanut kieltäytyä kuuntelemasta vanhaa suosiaansa. Kun hän -havaitsi seuralaiset, päätti hän käyttää suomen kieltä, johon hän -äsken uudestaan oli harjoittamalla tutustanut itsensä. Tullimies -käytti suomea toisena äidinkielenään ja keskustelu kävi nyt tällä -kielellä, ikään kuin todistuksena hameenliivin alla olevista -korpinsiivistä. - -"Suokaa anteeksi", sanoi tuo pahassa maineessa oleva tyttö, -"minulla on ainoastaan muutama minuutti vapautta; kello seitsemän -alkaa palvelustuntini. Saatanko olla teille joksikin avuksi täällä -Tukholmassa?" - -"Se nyt on niin", sanoi Lydik Larsson nöyrästi ja katsellen -ihastuksella onnenlasta, "että Betty on kyllä kodikas vaimo, mutta -nähkääs, armollinen neito, 'vuosi ja laps, parhaana kaks', sekä sakot -kruunulle, pienet sivutulot ja huonot ajat... Minä haen avonaista -tullimiehen virkaa Turussa..." - -"Onneksi olkoon!" - -"Niin, jos neiti Hagar tahtoisi suosiollisesti antaa pienenkin -tuuppauksen onnen pyörälle vanhan palvelian hyväksi, saattaisivat -kyllä ansiot tulla armollisen röökinän ylhäiseen huomioon." - -"Nyt he puhuvat noidankieltä", kuiskasi kalastaja-akka naapurilleen. -"Näkeekö rakas isä kupuraa hameenliivissä oikean lapaluun alla?" - -"Pyydättekö, että puhuisin röökinälle Turussa olevasta avonaisesta -virasta?" - -"Sehän olisi nöyrin tarkoitukseni Betyn ja lasteni tähden." - -"Se ei käy laatuun. Pyytäkää yhtä hyvin minua siirtämään Tuurholmaa -Ritariholmaan! Röökinällä ei ole virkojen kanssa mitään tekemistä -eikä minulla ole mitään tekemistä röökinän suosion-osotuksilla." - -"Minä luulin", vastasi Larsson, loukattuna Hagarin puheesta, jonka -hän katsoi epäsuosion ja kiittämättömyyden osotukseksi, "minä luulin, -että köyhä kruunun palvelia olisi suosiollisessa muistissa entisistä -ajoista..." - -Hagar häpesi. Hänen vastauksensa oli ollut kylmä ja kieltävä. - -"Enpä unohda, rakas Larsson", lisäsi hän lempeämmällä äänellä, "että -te kerran olette ollut hyvin hyvä minua kohtaan. Te minulle annoitte -kirjoja ja annoitte minun lukea Pietari Luthin johdolla. Missä hän -nyt on? Ja elääkö _Cannabis_?" - -"Lankoni Luth on nyt vihitty papiksi ja aikoo sotapappina lähteä -sotaan. _Cannabis_, tahi Cambis, joksi kansa häntä nimittää, pitää -yhä vieläkin koulua Hertonäsin kiville." - -"Oletteko kuullut jotakin Kaskaksen torpasta?" - -"En muuta mitään, kuin että siellä on monta nälkäistä suuta ja -pettua padassa. Sanotaan, että Jerusalemin suutari oli ollut siellä -syksyllä. Kotiin palatessani poikkean torppaan hevostani syöttämään, -niin saan kertoa Dordeille... että ajat ovat muuttuneet." - -"Niin, niin, sanokaa, että se köyhä tyttö, jolle hän tasasi viimeisen -leipänsä, usein tahtoisi halukkaammin paimentaa lehmiä Kaskaksen -torpassa, kuin..." - -Hagar ei puhunut ajatustansa loppuun asti. Hän etsi rahakukkaroansa -ja ravisti sisällyksen tullimiehen käteen. Siinä oli ainoastaan pieni -kultaraha ja erä pientä hopeaa. Kaiken muun hän oli tuhlannut, pannut -menemään, ett'ei muistanut minne. - -"Kyllä lähetän enemmän", sanoi hän, häpeillään ollen tuosta -vähäpätöisestä lahjasta. "Mitä varten tullimies nyt Tukholmassa -on? Viranko vuoksi? Älkää olko minulle suuttunut! Minä en uskalla -röökinälle asiasta puhua, mutta minä puhun presidentille." - -Hänellä oli vieläkin jäljellä tuo erin-omainen voima, millä hän -sydämmiä voitti ja jonka vaikutusta Lydik Larsson monesti ennen oli -saanut kokea. - -"Neiti Hagar ei vaivaa itseänsä", vastasi hän puoleksi lepytettynä, -"vaikka minä, häpeä kyllä, olen vaivannut itseäni tekemään tämän -matkan hänen tähtensä! Siellähän on ollut välikäräjät Karjassa, -tuosta tapahtumasta, joka torpassa oli kuusitoista vuotta sitten, ja -minä olen täällä antaakseni vieläkin todistustani hänen armollensa -presidentille. Minähän olen nähnyt tuon kuolleen ja minä ajattelin -silloin heti, että hän oli parempaa säätyä." - -"Mitä on tullut käräjissä ilmi? Onko kuultu jostakin nimestä?" - -"Ei mistään nimestä, minun tietääkseni, mutta monesta muusta -kummallisesta asiasta." - -Kello löi seitsemän linnantornissa. Minutilla piti Hagarin olla -paikoillaan, hän muisti Beata rouvan, ja ennätti tuskin kurottaa -kätensä hyvästijätöksi sekä katosi pian, ikään kuin todellakin -korpinsiivet olisivat kasvaneet ulos hameenliivistä. - -"Vähällä piti, ettei sauma ratkennut", kuiskasi kalanmyyjä-akka. -"Eikö isä rakas kuullut kuinka hän tavan takaa sanoi: mutta tutta? -Pois hänen tietysti täytyi rientää, kun röökinä huusi pull pull. Hän -kaiketi taas lukee paavin katkismusta iltarukoukseen..." - -Johannes Mathiaksenpoika oli kieltäytynyt ottamasta vastaan niitä -kunnian-osotuksia, joilla Kristiina olisi tahtonut kiitollisuuttaan -hänelle näyttää. Ainoastaan pieni valittu seura oppineita ja -kirkkosäätyyn kuuluvia oli kutsuttu illallisille linnaan, jossa -kilvan koetettiin osottaa uudelle piispalle ystävyyttä. - -"Teidän kunnian-arvoisuutenne varoituksen tänäpäivänä ei pidä -kalliolle lankeeman", sanoi Kristiina luoden kauniin katseen entiseen -opettajaansa, kun illallisen jälkeen istuivat tuttavallisesti -keskustellen. "Saattaapa tapahtua, että me, ylhäiset raukat, monta -kertaa toivoisimme itsellemme alhaisempaa asemaa, kuin moni luulee. -Minä ymmärrän, ei ole yhtään vuorta niin korkeaa eikä laaksoa -niin matalaa, kuin korkeudet ja syvyydet ihmis-sielussa. Mutta -saattaako myöskin alhaiso, joka meitä kadehtii, käsittää teidän -kunnian-arvoisuutenne sanat niitten sisällisen merkityksen mukaan? -Eikö niitä soviteta kruunuun ja aatelistoon?" - -"Suokaa anteeksi rohkeuteni", vastasi piispa. "Tämän päiväisen -tekstin edessä on ylhäinen ja alhainen saman arvoinen. Mikä on -suurta? Mikä on pientä? Jumalan valtakunnan lain mukaan hengellisesti -köyhät kuuluvat taivaan valtakuntaan ja hengellisesti siviät saavat -maan periä. Ei saa unhottaa, että Mestari köyhille kalastajille -sanoi: Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus. Maalliselle -korkeudelle on itsekieltämys vaikea. Torninhuipun on pitempi tie -maahan langeta, kuin pajupensaan lehden. Armollinen röökinä, älkää -paheksiko vanhan opettajanne hyvästijätöksi antamia sanoja, minä -tiedän hyvin, mitkä suuret lahjat teille on suotu kuninkaallisen -mielenlaadun muassa, josta joka päivä Jumalaa kiitän. Mutta noita -suuria lahjoja saattaa verrata laivan korkeisiin mastopuihin ja -purjeisiin, jotka antavat kovan vauhdin ja keikunnan. Niissä tulee -olla enemmän pohjapainoa kuin matalaksi rakennetuissa kaljaaseissa, -ja minä tuumaan, että tuon suurta tilaa ottavan tavaran alla, -jonka hallitus mukanaan tuo, täytyy olla vahvasti nöyryyttä ja -itsekieltämystä pohjalastina. Niitä kyllä löytyy, jotka teille -huutavat: vapaa ja laillinen! Mutta nähkääs, vapaa ja laillinen on -ainoastaan se, joka ei ole huikentelevaisen sydämmen himojen orja, -vaan seisoo vapautettuna Jumalan totuudessa iankaikkisella pohjalla." - -Kristiina kuunteli opetusta maltillisesti ja tyvenesti. Nyt puristi -hän lämpimästi vanhan opettajansa kättä ja sanoi: - -"Minä kiitän teidän kunnian-arvoisuuttanne. Minun valta-istuimeni -luona on totuus aina tervetullut, varsinkin, kun se tulee niin -suoraan, kuin teidän suustanne. Te tunnette minun... kentiesi -paremmin kuin minä itse. Kun nuo suuret syvyydet avautuvat jalkojeni -eteen, niin minä muistan teidän sananne ja nöyryytän itseni -kohotakseni." - -Hän ei teeskennellyt. Hän tahtoi todellakin olla nöyrä, tuo -seitsemäntoista-vuotias Kristiina... olla nöyrä kohotaksensa. - - - - -20. Tuhkimus. - - - Hänestä ei tullut oikeata prinsessaa. - -Nuoren miehen lupaukset, viinamarja-mehun vaikuttaessa, ovat kuten -kastemadot, jotka kömpivät päivän valoon sateella, mutta vetäytyvät -takaisin maahan selkeällä ilmalla. Kustaa Kurki oli matkustanut -Saksanmaalle isänsä luvalla, koettamatta viedä Hagaria mukanaan. -Hagar uskalsi taas näyttäytyä entisen suojeliansa kodissa. - -Oli iltapäivä; presidentti Kurki oli lähtenyt ulos. Hagar astui -armollisen rouvan työhuoneeseen, ja havaitsi hänen toimivan rakkaassa -työssä, hän nimittäin leikkasi omakätisesti pieniä vaatteita uudelle -odotetulle perilliselle. Poikapuoli Gabriel, 13 vuotias ja ylioppilas -Turussa jo 11 vuotiaana, pesi ruostetta pois kahdesta vanhasta -romalaisesta rahasta, jotka kuuluivat hänen rahakokoelmaansa. Omat -tyttäret Kaarina ja Märta pitivät kiinni äitinsä hameesta ja estivät -häntä työssään. - -"Mamselli", sanoi armollinen rouva opettajattarelle, "pitäkää huolta -lapsista; he saattavat loukata itseään saksilla!" - -"Ei, ei, Hagarin pitää puhuman meille satua!" pyysi kiihkeästi -nelivuotias Kaarina. - -"Kerro heille jotakin, niin jättävät minut rauhaan!" sanoi äiti. - -Ja Hagar kertoi lapsille Kaskaksen torpan metsästä, mitenkä korkea -petäjä katseli juurellaan olevaa muurahaiskekoa ja miten maakotka -liiteli korkealla ilmassa metsäkyyhkyjen pesien ylitse. Siellä oli -suuri, sammalten verhoama vuori, jonka koloissa haltiat asuivat, -ja kun kivellä koputteli vuorta, kilisi sen sisustassa ikään kuin -hopea olisi helähtänyt. Vuoren juurella istui köyhä avojalkainen -tyttö ohkaisessa hameessaan ja kaitsi lehmiä. Häntä nimitettiin -tuhkimukseksi, sillä siellä oli metsänrinteessä tupa, jossa -tuhkimuksen oli tapana istua takalla itseään lämmittelemässä, kun -hänen oli vilu. Kun hän lehmien kanssa lähti ulos, sai hän kovan -leipäpalan evääkseen; vettä hän sai lähteestä. Eräänä päivänä, kun -hän ammensi vettä tuohisellaan, näki hän lähteen kuvastimessa pienen -noitatytön, joka hänelle sanoi: Tahdotko tulla prinsessaksi, sinä? -Totta kaiketi, sanoi tuhkimus, sillä hänen oli vilu ja nälkä. Mene -siis vuoren luo, sanoi lähdetyttö, ja koputa seitsemän kertaa kivellä -oikein kovaan. Kun olet seitsemän kertaa koputtanut, kysyvät haltiat -sinulta, mitä tahdot ja silloin pitää sinun vastaaman: tahdon antaa -teille vapauteni. - -Äiti hymyili nähdessään lapsensa hämmästyneinä ja tarkkaavaisina. -Nuori Gabriel katsoi pois rahoistaan ja tuumasi, että tuo oli kovin -lumouksentapaista. "Eihän tuhkimus vain liene ollut niin tyhmä, että -olisi vapautensa antanut?" - -"Niin, sanoppas vain, eikö ollutkin tuo lumouksentapaista? Mutta niin -teki tuhkimus. Hän meni vuoren luo, koputti seitsemän kertaa, ja kun -haltiat kysyivät, mitä hän tahtoi, vastasi hän, kuten lähdetyttö -häntä oli neuvonut. Silloin haltiat sanoivat: Täällä kasvaa vuoden -vanha pihlaja. Leikkaa ensin rako pihlajaan. Leikkaa sitten vasemman -kätesi pikkusormeen sen verran, että siitä tulee veripisara, pane sen -jälkeen se veripisara pihlajan-rakoon, liitä rako kiinni ja solmia -vahva nuora pihlajan ympäri. Silloin vapautesi on siellä niin kauan, -kuin se pihlaja seisoo, ja silloin sinä tulet prinsessaksi." - -"Tekikö tuhkimus niin?" - -"Teki kyllä. Ja kun hän sanoi haltioille: nyt olen sitonut vapauteni -pihlajaan, kuuli hän ilmasta kovan huminan, ikään kuin myrskyilman -raivoamisen. Silloin suuri maakotka laskeutui alas, iski kyntensä -häneen ja vei hänen meren yli kuninkaan kartanoon, ja sitten tuhkimus -melkein tuli prinsessaksi. Mutta oikeaa prinsessaa hänestä ei sentään -tullut, sillä reikä pihlajassa ei ollut niin kovaan kiinni sidottu, -kuin sen olisi pitänyt olla. Siitä oli tiukkunut pienen pieni hitunen -hänen vapaudestaan ulos, ja se oli tarpeeksi suuri estämään häntä -tulemasta oikeaksi prinsessaksi, mutta ei kylliksi suuri vapauttamaan -häntä haltioista. Ja nyt kulkee tuhkimus, joka puolittain on -prinsessa, puolittain avojalka ja odottaa odottamistaan. Vuoden -vanha pihlaja on nyt kasvanut suureksi puuksi ja siinä on kauniita, -valkoisia, tuoksuvia kukkia ja punaisia marjoja, mutta mitä se -tuhkimusta auttaa? Onhan hänen vapautensa sidottu, niin kauan kuin -pihlaja seisoo. Hän odottaa tänään ja odottaa huomenna ja odottaa -vuosia ja kuukausia pihlajan vanhentumista ja lahoamista siksi, että -vihdoin armahtava tuuli sen puhaltaa kumoon. Mutta kauvan kestää -aikaa, oih, sitä kestää kauan, kauan! Pihlaja on nyt ensimmäisessä -nuoruuden kukoistuksessaan, ja tuo tuhkimus raukka tulee ehkä -vanhaksi ja harmaaksi, ennenkuin pihlaja vanhaksi tulee. Miksikä hän -vapautensa sitoi?" - -"Mutta hänen pitäisi mennä sinne aukaisemaan sidettä", tuumieli -Kaarina Kurki. - -"Ei, hänen pitäisi mennä hakkaamaan pihlaja poikki", neuvoi nuori -Gabriel. - -"En tiedä, ehkä hän tekee jommallakummalla tavalla", vastasi Hagar. - -Rouva Sofia De la Gardie oli vähitellen ruvennut satua kuuntelemaan. - -"Mamselli", sanoi hän opettajattarelle, joka mietti sadun -siveys-opillista tarkoitusta, "antakaa lapsille heidän illallisensa; -heidän on aika mennä levolle. Ja sinä, Gabriel, vie tuo -rahalaatikko-rohju pois kammariisi, se on täällä tiellä vain. Hyvää -yötä, pienokaiseni!" - -Turhaan Kaarina pyysi saada kuulla satua toistamiseen. Äiti oli -hellä ja hyvä, mutta järjestys Kurjen perheessä oli ankara. Lapset -suutelivat äitinsä kättä ja tottelivat. - -Heidän mentyään, katseli rouva Sofia De la Gardie kertojaa -äidillisesti tutkivalla katseella ja kysyi: - -"Oletko sinä tuhkimus?" - -"Välistä tuntuu siltä, kuin olisin", vastasi Hagar. - -"Mikä sinun on, lapsi? Etkö ole saanut kaikkea? Eikö Kersti röökinä -sinulle hyvyyttään tuhlaamalla tuhlaa? Etkö ole saanut oppia, jota -sydämmestäsi olet halannut? Eikö sinulla ole ystäviä ja kaikkea, mitä -rohkeimmissa unelmissasi olet toivoa saattanut? Mitä pyydät sinä -vielä?" - -"Vapautta", vastasi Hagar arasti. - -"Lapsi, lapsi, ei löydy yhtäkään sellaista vapautta, +jota sinä -pyydät. Kaikkien täytyy taivuttaa itsiänsä, kuningatarten samoin kuin -muitten, niin, vieläpä paljoa enemmänkin. Vapautta täytyy meidän -etsiä omasta itsestämme eikä ulkopuoleltamme. Vapaasta tahdosta -taipua Jumalan ja ihmisten lain mukaan, olla itsenäinen ja kuitenkin -itsekieltävä, kun velvollisuus niin vaatii, kas siinä todellinen -vapaus; toista ei olemassa ole." - -"Niin, teidän armonne... olla itsenäinen." - -"Olla mitä parasta itsessämme löytyy, olla hyvä ja lempeä, -tottelevainen ja kärsivällinen, alituisesti pyrkiä saavuttamaan -suurimpaa täydellisyyttä. Sinä palvelet oppinutta ja suurilla -lahjoilla varustettua prinsessaa, lapseni; hän on sinua kaikessa -muussa etevämpi, paitsi yhdessä, jota _hän_ ei ole oppinut, mutta -jonka _sinä_ olet saanut oppia. Kersti röökinän on täytynyt taivuttaa -itsensä isänsä, äitinsä, tätinsä, vallanhoitajien, opettajien ja -hovimestaritarten tahdon mukaan, mutta sitä hän ei ole tehnyt -tarpeeksi kauan eikä kyllin ankarasti, voidaksensa itsepäisellä -luonnollaan taipua kruunun alle. Hän on vähemmän vapaa kuin -sinä. Sinua on köyhyys ja turvattomuus taivuttanut maahan asti, -aina pienestä lapsuudesta saakka: sitä varten saatat nyt, vaikka -ulkonaisesti sidottuna, olla vapaana, jos ymmärrät säilyttää parhaat -ominaisuutesi. Hagar, minä pelkään, että olet tuhkimus, joka tahtoi -tulla prinsessaksi. Sinussa on jotakin sekä syntyperäistä että -opittua Kersti röökinästä." - -"Tähdet sanovat sen." - -"Niin, se kuuluu kyllä kauniilta. Mutta minä sanon sinulle, mitä se -oikeastaan on: se on _ylpeyttä_." - -Hagar hillitsi sisällistä kapinoitsiaansa ja oli vaiti. - -"Sinulla on kylliksi päätä käsittääksesi minua, mutta onko sinulla -myöskin sydäntä uskoaksesi minua? En sano, että sinun aina olisi -pitänyt jäädä köyhään, palvelevaan asemaan, mutta onneksi ei ollut, -että tulit hoviin. Prinsessa, joka ei ole oikea prinsessa, on vielä -halvempi kuin hänen kammaripiikansa. Mitä on, sitä pitää olla -kokonaan. Puolinainen ihminen on mitätön kappale. Lapsi raukka, -käsitätkö itseäsi? Sinä et ole haukka etkä kyyhkynen, sinä olet -toisen pesään pantu käenpoikanen, ja tahdot lentää kotkansiivillä. -Kersti röökinä ei muuksi kelpaa kuin kuningattareksi: ota häneltä -pois kuninkuus, niin hän ei osaa edes sukkaa kutoa. Jos nyt sinä, -joka et ole kuningatar, tahdot olla hänen kaltaisensa, niin ethän -silloin ole mikään." - -"Vendela Skytte ei myöskään ollut kuningatar." - -"Noh, mene sitte naimisiin kuten hänkin ja tule ymmärtäväiseksi -emännäksi! Tuhkimus tekee viisaasti, jos hän seuraa Kaarinan neuvoa -ja aukaisee siteen, eikä Gabrielin neuvoa, hän kun käski hakata -pihlajan kumoon. Tahdotko muuttaa meille, vai tahdotko tulla -juutalaiseksi?" - -"Teidän armonne on ollut hyvä minulle... teidän armonne on ollut -minulle parempi kuin äiti... mutta täällä minä aina olen puolinainen." - -"Niin, niin, minä tiedän, mutta se aika saattaa tulla, lapseni, -jolloin puolinainen tulee kokonaiseksi", sanoi Sofia De la Gardie -liikutuksella, joka osotti, että hän vähitellen oli suostunut -miehensä tuumiin Kustaan tulevaisuudesta. Syntyperää lukuun ottamatta -ei tuo ylhäinen Kurjen perhe saattanut toivoa rikkaampaa eikä -esitettäväkseen sopivampaa miniää. - -Presidentti palasi ja puhui puolisolleen jotakin kahden kesken. Hän -oli kovin pahoillaan eräästä uutisesta, jonka hän äsken oli kuullut -neuvoskunnassa. Valtiollinen salaisuus, joka oli erittäin tärkeä, -oli tullut ilmi, ei tietty miten eikä kenenkä kautta. Eräs neuvoston -päätös, josta oli suljettujen ovien takana keskusteltu ja ainoastaan -neuvoston jäsenien ja kuningattaren läsnä ollessa, oli samana päivänä -kerrottu vieraan vallan lähettiläälle, jonka vähemmän kuin kenenkään -muun olisi tullut saada siitä vihiä. - -Se varma tieto, ett'ei edes hallituksen salaisimmissa neuvotteluissa -oltu turvattuna palkattujen urkkijain vehkeistä, oli hämmästyttänyt -kaikkia. Nyt tahdottiin käyttää kaikkia keinoja, millä vain olisi -mahdollista päästä kavaltajan jäljille ja saada häntä kiinni. Jollei -tämä onnistuisi, olisi valtakunnan turvallisuus alttiina ja sen -lisäksi tulisivat neuvoskunnan jäsenet epäilemään toinen toisiansa ja -poissa olisi se yksimielisyys, josta valtakunnan onni riippui. - -Enempää ei nyt saanut ilmoittaa ja tätäkin tuli suurella huolella -salassa pitää. 236 vuotta myöhemmin saattaa lukia aavistaa, mitenkä -tämän asian laita on. Pietari Wiben sanansaattajaa, joka Kristian -IV:nelle toi tiedon Niilo Tungelin luuletelluista havainnoista, -oli jonkun tekosyyn tähden viivytetty rajalla ja niin runsaasti -kestitetty, että onnistuttiin saada häneltä kirjeet taskusta, jotka -sitten taitavasti aukaistiin ja pantiin jälleen kiinni, kun ensin -oli ehditty ottaa kirjoituksista jäljennös. Wiben lähettämät tiedot -olivat varovasti kirjoitetut, ei yhtäkään nimeä mainittu. Tosi kyllä, -oli Wibe lisännyt, ett'ei minun urkkiani ole oikein luotettava; -mies oli vain mahtava olevinaan ja tahtoi ansaita hyvän lisätulon. -Mutta siinä luettiin kuitenkin urkkian kertomus, mitä neuvosto 12 -päivänä toukokuuta oli päättänyt, että nimittäin olisi ryhdyttävä -sotaan Tanskanmaata vastaan. Uskoisiko kuningas Kristian ja hänen -ministerinsä Wibeä tahi vakoojaa? - -Presidentti sai vastavuoroa puolisoltaan kuulla salaisuuden -Hagarista. Tyttö oli aina ollut ylevämielinen: nyt oli hänen -odottamaton onnensa tehnyt hänet niin ylpeäksi, ett'ei hän enään -kärsinyt olla kuningattarenkaan palveluksessa. Mitä oli tehtävä? -Tuliko lähettää hänet pois hovista? Jos hän olisi Kustaan kanssa -kihloissa, saattaisi hänet ottaa perheeseen omana lapsena. Hän oli -nyt kaikessa niin aateliston vertainen kuin vain joku olla saattoi, -mutta syntyperä, syntyperä! - -"Älä ole huolissasi", vastasi presidentti, "minä olen keinon -keksinyt. Kersti röökinä on hommannut tutkintoa pidettäväksi -Suomessa, saadaksensa selkoa Hagarin sukuperästä. Minä olen pitänyt -huolta siitä, että asiaa toimitetaan veltosti. Siinä olisi saattanut -tulla ilmi monenmoisia vähemmän hauskoja asioita. On tultu erään -rikoksen jäljille, mutta tytön isästä ei tiedetä mitään. Se on -pää-asia. Olen puhutellut valtaneuvos Eerik Ryningiä, joka on -laamanni Sörmlannissa, hän on kunnian mies, sekä on nainut, kuten -tiedät, erään Maria Kurtzellin, mutta on lapseton. Hän on halullinen -ottamaan Hagarin lapseksensa, vähäisestä ystävän palveluksesta, jonka -minä olen tilaisuudessa hänelle osottamaan eräässä käräjäasiassa, -hän kun riitelee liiviläisistä maatiloistaan. Sopii keksiä joku syy, -jonkunlainen sukulaisuus -- ja kaikki on selvillä. Suku on vanhaa -aatelia, nimi kunnioitettu, eikä ole liika halpa yhdistettäväksi -meidän perheemme kanssa. Lyhyesti sanoen, kaikki käy ikään kuin -itsestään, mutta aikaa tarvitaan, ja siksi on paras, ettei Hagar jätä -hovipalvelustaan. Meillä hän tulisi kohtaamaan Barbron ja Ingeborgin: -se ei käy päinsä. Alan luulla, että Hagarin onnistuu pitää purjeet -tuulessa siksi, kuin kuningatar lailliseksi tulee, ja Silloin hän -itse saattaa valita nimen. Mutta Ryning on varmempi: tulkoon hän vain -Ryningiksi." - -"Entäs juutalainen?" - -Presidentti kohotti olkapäitään. - -"Minä teen, minkä saatan, voittaakseni tulevalle miniälleni hänen -suosionsa. Hän saa sen laillisesti kirjoitetun ja täydellisesti -vahvistetun todistuksen, jonka hän on pyytänyt... Hagar!" - -Presidentin huolenpitojen esine astui samassa sisään, tietämättömänä -niistä suunnitelmista, joita hänen tulevaisuudestaan tehtiin. - -"Kustaa lähettää sinulle vakaan, sydämmestä uskollisen tervehdyksen", -sanoi presidentti, suudellen häntä isällisellä rakkaudella otsalle. -"Hän lähti toissapäivänä. Kun hän sodasta palajaa ansaiten sen, jota -hän rakastaa, on hänellä ehkä jotakin enemmän sinulle sanottavaa." - -Hagarin poskiin nousi hehkuva puna. Ensi kerran hän nyt havaitsi, -että vanhemmat hyväksyivät poikansa innokkaan rakkauden. Tämä oli -enemmänkin: olipa melkein kuin kihlaus. Mitä hän tähän vastaisi? Ei -kukaan häneltä mitään kysynyt. Merellä harhailevan lastun tulisi -tietysti tätä liittoa pitää suurimpana onnenaan ja kunnianaan. Hagar -kumartui ja suuteli ääneti suojeliansa kättä. - -Kasvatti-äiti sulki hänet syliinsä. Rouva Sofia De la Gardie rakasti -tuota ynseätä tyttöä kaikkine ylpeyksineen, turhine oppineen -ja kaikkine vikoineen, jota hän äsken ankarasti oli koettanut -oikaista. Hänessä oli jotakin, tuossa maantieltä otetussa lapsessa, -mikä korotti häntä aatelitonta ylhäisemmäksi ja joka miellytti -kasvatti-äitiä, sillä hän, joka itse oli ylpeämielinen, antoi -halusta anteeksi toisen ylpeyden. Sanoja ei nyt tarvittu: äiti ja -lapsi ymmärsivät toisiansa. Kaikki oli niin selvillä, kuin hämärä -tulevaisuudentuuma olla saattaa, jolloin toinen päähenkilö on vaiti -ja toista odotetaan takaisin muutamien vuosien perästä verisestä -sodasta. - -"Tiedätkö", jatkoi presidentti sellaisella tuttavallisella äänellä, -joka oli aiottu osottamaan, että hän tahtoi korottaa armolapsen -tyttärekseen, "tiedätkö, että Lydik Larsson Helsingistä on -Tukholmassa, täällä kirjoittaaksensa ja vahvistaaksensa omakätisesti -todistukset sinun syntymisestäsi?" - -"Hän on minulle sanonut, että hän hakee avonaista virkaa Turussa, -minä pyydän teidän armoanne pitämään häntä suosiollisessa muistissa." - -"Sinun tähtesi, sen huolenpidon tähden, jota hän sinulle on -osottanut, tahdon tehdä, mitä voin. Se riippuu kammarikollegiosta -ja on ehkä kyllä vaikea saada sitä hänelle, koska tuo hyvä mies -ennen on saanut sakkoa virassaan. Hän on tuonut muassaan pöytäkirjat -Karjasta. Siinä on tullut kolme uutta todistusta oikeuden -tutkinnossa. Vaimo Dorothea Juhantytär muistelee, että hän kuolleen -paidassa oli nähnyt vierailla kirjaimilla merkityn nimen, joka oli -sen heprealaisen Jahvehin tahi Jehovahin näköinen, joka on hänen -raamattunsa nimilehdellä, ja tämäkin vahvistaa juutalaisen puhetta. -Eräs vanha sotamies on kuolinvuoteellaan tunnustanut, että kun -hän sinä yönä oli kyydinnyt raskasta rekeä Karjaan Grabbakasta -Bengsnoran taloon Mustioon, oli toisessa reessä lähtiessä istunut -kaksi naista kuskin kanssa, mutta perille tullessa ainoastaan -yksi nainen. Ja kun sotamies tästä oli ollut ihmeissään, oli hän -saanut, pysyäksensä vaiti, neljä puolalaista kultarahaa, joissa oli -kuningas Sigismundin kuva. Vielä lisäksi on yksi herra Aake Tottin -ratsumiehistä tunnustanut, että hänen herransa sinä yönä oli kumoon -ratsastanut erään yksinäisen naisen maantiellä, vähän matkaa Uuskylän -talosta, mutta koska he ratsastivat kovaa vauhtia pakkasen takia, -niin ratsumiehen ei ollut aikaa katsoa taaksensa, jäikö nainen -sinne makaamaan tahi nousiko hän jaloilleen. Näistä sekä muista -todistuksista lähetetään todistetut kopiat Ruben Zeville." - -"Onko teidän armonne saanut tietoja veljestäni?" - -"Tyhjät sanomat parhaat sanomat. Sinun iso-isäsi on taitava -laskumies: hän on tasan jakava, pitää pojan ja suo tytön hänen -risti-isälleen. Ole varovainen, lapsi, palveluksessasi kuningattaren -luona! Se päivä tulee, jolloin hän sinun jättää niiden huomaan, jotka -ovat sinua lähimpänä." - - - - -21. Kuka on maankavaltaja. - - - Jos tuhkimus oli prinsessa, niin - kuningatarkin jäi kuningattareksi. - -Ruotsalaisen neuvoston huolet heidän valtiosalaisuutensa ilmitulosta -saattoi päivä päivältä heille enemmän levottomuutta. Tarpeellisia -ohjeita valmistuksiin mahdollisesti tapahtuvaa rauhanrikkomista -varten oli lähetetty ulkomaisissa hoveissa oleville lähettiläille, -salavihkaa keskusteltiin Alankomaitten ja Hampurin kanssa; tahdottiin -edeltäkäsin asettua varmalle kannalle Warsovassa ja Berlinissä, Wibeä -imarreltiin, kuningas Kristianille koetettiin vakuuttaa, ei juuri -ystävyyttä, mutta kuitenkin, että Ruotsi oli kykenemätön alkamaan -uutta sotaa. Kaikessa hiljaisuudessa varustettiin Skånen ja Norjan -varustamattomilla rajoilla. Neuvoteltiin, mitenkä Torstenson, jonka -ryhtymisestä asiaan kaikki riippui, saisi kauas Saksanmaalle tietoa -tuumasta, ja katso, silloin havaittiin Wiben ilmoituksista, että -kaikki oli tullut ilmi tahi oli tulemaisillaan. Vielä Wibe epäili, -mutta hän oli tarkkanäköinen ja oli tullut varoitetuksi; hän tietäisi -kyllä hankkia itsellensä varmempia tietoja. Nyt tiettiin, että -hänellä siihen oli keinoja. - -Kuka oli pettäjä? Neuvoskunnan jäsenet katselivat toisiansa -epäilyksellä, jota he turhaan kokivat salata. Yhdenhän heistä oli -täytynyt juorutella... ei tahalla, sitä koetettiin olla luulematta -niin kauan kuin mahdollista, mutta ehkä puhumisen halusta, -kevytmielisyydestä. Oxenstjernalla oli vastustajia: olisiko joku -heistä...? Nämät vastustajat arvelivat taas, että valtiokanslerin -sukulaiset tahi palveliat sen olisivat tehneet. Syyllinen oli kiinni -saatava. Kaikki nuuskiat oli pantavat liikkeelle. - -Valtiokansleri kutsui eräänä aamuna vakoojansa luoksensa. - -"Olavi", sanoi hän, "sinua on petetty toukokuun 12 päivänä. Kerro -minulle vielä, mitä nähnyt olet sekä mitä et ole nähnyt. Anna minulle -jälki, niin minä täytän sen kullalla." - -Skånelainen toisti ilmoituksensa veitikkamaisen muotoisena. Hän ei -saattanut olla kaikkialla, mutta hän oli varma siitä, jota häntä oli -käsketty seuraamaan. Tungel oli mennyt ulos iltapäivällä lankonsa -luo, joka asui Itäisen pitkänkadun varrella. Yhdeksän aikaan illalla -oli siitä talosta lähtenyt länsigöötalainen, joka oli kadonnut -pimeään Bouchtin talon kohdalla. Olavi epäili Wiben taloa, joka oli -lähimmäisessä korttelissa, ja vartioitsi taloa kello yhteentoista, -jolloin sieltä lähti Wiben kammaripalvelia ja taalaintyttö hänen -muassaan; tämä suuntasi matkansa linnaan päin ja katosi siellä -porttikäytävän varjoon. Sitten oli Olavi vartioinnut Wiben asuntoa -koko yön ja nähnyt kynttilän palavan siellä kello kolmeen, -havaitsematta ketään muuta kuin kammaripalvelian, joka yksin palasi -kotia. - -"Kuka oli länsigöötalainen?" - -Olavi ei saattanut olla monessa paikkaa yhtä haavaa. Jos -länsigöötalainen oli Tungel, olisi hänen pitänyt olla Wiben luona -koko yön. Mutta Olavi oli aamun koittaessa tehnyt tikusta asiaa ja -mennyt Tungelin taloudenhoitajan luo sekä saanut tietää, että hänen -isäntänsä nukkui vanhurskaan unta omassa kodissaan. - -"Ja kuka oli tuo taalain tyttö?" - -Olavi tuumasi, että taalaalaiset yleensä ovat siivoksi tunnettuja, -mutta saattoihan kuitenkin löytyä poikkeuksia. - -"Tyhmyyksiä!" Sivutulo ei tällä kertaa tullut niin runsaaksi, kuin -vaakoja oli toivonut. - -Tungelia oli kentiesi syyttömästi epäilty. Täytyi etsiä uutta -jälkeä. Valtiokansleri ajoi linnaan ja meni sisarensa rouva Beata -Oxenstjernan luo. Jotakin oli juolahtanut hänen mieleensä, se oli -kyllä uskallettu tuuma, mutta muuta neuvoa tuskin löytyi. Hän uskoi -ylihovimestarittarelle niin paljo, kuin hän luuli sisarensa voivan -valtiosalaisuudesta säilyttää takanansa. - -"Olen epäillyt Skytteä, joka on kettu, ja Gyllenhjelmiä, joka on -lörpötteliä, mutta nuo hyvät herrat ovat asiasta enemmän pelästyneet, -kuin minä. Luuleeko rakas sisareni, että asia olisi saattanut tulla -ilmi erään ylhäisen henkilön kautta, joka neuvostossa oli läsnä?" - -"Varjelkoon meitä!" huudahti Beata rouva pelästyneenä. "En koskaan -minä sitä voi uskoa, että röökinä, joka on niin viisas ja vakainen..." - -"Sen kyllä tiedän, mutta jos hän olisi sattunut nuoruuden -ajattelemattomuudessa sanomaan jotakin? Hän ehkä ei mitään salaa Ebba -Sparrelta?" - -"Hän ei ole Ebballe eikä minulle koskaan ilmoittanut mitään valtiota -koskevaa." - -"Ei, rakas sisareni ei ole valtiosalaisuudesta osallinen, mutta kaksi -nuorta lörppähuulta ei punnitse tarkasti sanojansa. Eiköhän röökinä -olisi saattanut sanoa Ebballe esimerkiksi näin: kun nyt saamme sotaa -lähemmällä taholla, niin saamme odottaa sukulaistani Kaarle Kustaata -tänne, ja mitenkä minun tulee häntä ottaa vastaan?" - -"Mitä sanoo teidän lemmellisyytenne!" huudahti Beata rouva, joka -maltittomuudesta melkein oli halkeamaisillaan, kun oli niin -tuskissaan siitä, mitenkä saisi selkoa noin pelottavasta juonesta, -joka valtakunnan menestystä vastaan oli tehty. "Mahdotonta se ei -ole. Olen aina sanonut, että niin viisas kuin Kersti röökinä onkin, -ei hän rakkaudentuumissa ole jääpalastakaan parempi ikäisiänsä. Ja -Ebbakin välistä on vähän hölläsuinen minua kohtaan; en nyt tahdo -puhua röökinästä, mitenkä hän tekee elämäni sellaiseksi, että sitä -saattaisi verrata karttapiikkien päällitse kiipeämiseen. Olisikohan -nyt Ebba... ei, teidän lemmellisyytenne, ei, sen on täytynyt tulla -ilmi toisen hammasrivin kautta, ja täällä löytyy toinen..." - -"Onko röökinällä joku muu uskottu kuin Ebba?" - -"Uskottu? No, niin, niin uskottu kuin koirarakkikin saattaa olla, -jolle sokeria antaa. Täällähän on uusi lempisilmä, kuten teidän -lemmellisyytenne tietää." - -"Lukia?" - -"Niin, tuo suomalainen noidanpenikka. Olen nyt kärsivällisesti -odottanut yhdeksän kuukautta, että korpinsiivet kasvaisivat ulos -lapaluusta, kuten ihmiset sanovat, mutta vielä ei voi havaita mitään -muuta, kuin että röökinä päivä päivältä joutuu paremmin ansaan ja nyt -tahtoo tuon pahan korottaa aatelisten vertaiseksi Hänessä sanotaan -olevan juutalaisverta. Antaa hänen saada valtaa, niin pääsemme pian -sekä papeista että kirkosta." - -"Hulluudella pitää myöskin olla aikansa. Kertokaa minulle, mitä -rakas sisar luulee kammaripiiasta Hagar Ringistä. Olisikohan röökinä -ilmoittanut hänelle jotakin, mitä valtakuntaa koskee?" - -"Ei, sitä minä en tahdo sanoa, mutta antakaa minun ajatella... -röökinällä on pöydällään muistikirja, jolla on viheriäiset -safiaanikannet, siihen kirjaan hän joka päivä muistiinsa kirjoittaa -jotakin, joka on hänen mielestään erinomaista. Siihen kirjaan hän -mahdollisesti on kirjoittanut jotakin neuvoston päätöksestä, ja -koska hän on kovin huoleton vaatteittensa ja kirjojensa kanssa, on -saattanut tapahtua, että hän on jättänyt kirjansa pöydälle, kun hän -on mennyt pois. Jos nyt kammaripiika Hagar, joka usein pitkin päivää -työskentelee röökinän huoneessa, on saanut nähdä sen kirjan, on hän -siinä saanut lukea..." - -"Ei suinkaan rakas sisar kuitenkaan tarkoita, että hän sillä on -mennyt tanskalaisen lähettilään luo?" - -"Sitä en minä uskalla väittää", sanoi Beata rouva jotenkin hämillään -ollen, "mutta siellä lienee toisia välikuljettajia. Helatuorstaina -illalla on piika Hagar puhunut venäjää tahi lapinkieltä epäiltävän -miehen kanssa täällä alhaalla linnassa." - -Valtiokansleri pani muistiin tämän sekä muut tiedot, joita oli saanut. - -"Onko rakas sisareni kentiesi joskus nähnyt kammaripiian -taalaintytöksi puettuna?" kysyi hän vielä. - -"Viime laskiaisena näin. Kaikki hovineidet olivat puettuna -taalaalaisiksi." - -"Minun täytyy puhua röökinän kanssa." - - * * * * * - -Kersti röökinän ja valtiokanslerin keskustelua tästä asiasta ei ole -muistiin kirjoitettu. Todenmukaista on, että hän arassa ylpeydessään -oitis oli kieltänyt syyttämästä palvelioitaan. Jäätyänsä yksin, -aukaisi hän viheriäkantisen muistiinpanokirjansa, ja luki siitä, -mitä oli kirjoittanut toukokuun 12 päivänä: "Tänään olin läsnä -neuvostossa, enkä sanaakaan siellä puhunut. Kaikki he kuitenkin -yksimielisesti tahtoivat sotaa Tanskanmaata vastaan. Tästä lähtein -ei pidä yhteenkään sotaan ryhdyttämän minun tahdostani eikä minun -myöntymykselläni, ellei kunnia ole vaarassa. Se, minkä luullaan -valtakuntaa hyödyttävän, saattaa hyvinkin huonosti loppua. Minä -tahdon olla niin voimakas, ett'ei kukaan uskalla minua hätyyttää, -ja minun aikanani pitää valtakuntani nauttiman jatkuvaa, onnellista -rauhaa." - -Kristiina kävi miettiväiseksi, luki uudestaan muistiinpanonsa ja -sanoi sitten Hagarille, joka viereisessä huoneessa teki luetteloa -äsken saapuneista kirjoista. "Onko sinulla ystäviä Suomessa?" - -"Ne lienevät harvat", vastasi Hagar, joka velvollisuuden mukaisesti -astui sisälle. "Köyhä torpan väki on minulle rakkautta osottanut." - -"Asuvatko he Karjalassa?" - -"Ei, vaan Uudellamaalla." - -"Se on heidän onneksensa. Venäläinen on mennyt 50,000 miehen joukolla -Nevajoen yli, hävittänyt Inkerinmaan ja piirittää Viipuria." - -"Mikä onnettomuus! Voi, armollinen röökinä, pelastakaa Suomenmaa, -joka aina on kruunulle osottanut uskollisuutta!" - -"Minä puhun neuvostolle asiasta. Ovatko Cartesiuksen _Meditationes_ -noitten uusien kirjojen joukossa?" - -"Ovat, armollinen röökinä." - -"Hyvä. Älä laiminlyö työtäsi!" - -Linnan ankaraan järjestykseen kuului, että kaikki ovet lukittiin -poismenneen jälkeen. Mutta Kristiina oli äsken saattanut -valtiokanslerin etuhuoneeseen, keskustellut vilkkaasti hänen -kanssaan, ja unohtanut auki oven, joka nyt oli puoleksi raollaan. -Juho Holm oli tavallisuuden mukaan etuhuoneessa vartiana ja koetti -kuunnella, mitä puhuttiin. Ennen kuin päivä loppuun oli kulunut, -kulki yleinen huhu linnanpalvelus-väen joukossa, että venäläinen -oli valloittanut koko Suomen sekä oli laivaston kanssa matkalla -Tukholmaan. Illalla tuli tämä huhu Kristiinalle, jolla lapsuuden -ajoista asti oli ollut tapa kuunnella kammaripiikojensa juorupuheita, -kun he häntä palvelivat hänen pukiessaan tahi riisuessaan. Hän -lähetti neitsyet pois ja kutsui luokseen Hagarin; siinä kun hän istui -puoleksi riisuttuna makuukammarissaan. - -"Fiken kertoo minulle, että venäläinen on valloittanut Suomen -ja rientää 100,000:nen miehen kanssa Tukholmaan", virkkoi hän -teeskennellyllä levollisuudella. - -Hagar huomasi jotakin erityistä äänessä. Hän oli kuullut juorupuheet -ja liioittelut. - -"Sinäkö tuon olet kertonut?" - -"En, armollinen röökinä." - -"Sinä olet sen tehnyt. Muistatko, mitä kerran sinulle sanoin? Tähdet -ovat unia, mutta salavehkeet todellisuuksia. Sanoin sinulle: ole aina -minulle uskollinen, niin minä sinun koroin korkeammalle, kuin sinä -koskaan olet voinut uneksiakaan. Jos tulet minulle uskottomaksi, -niin minä sinun syöksen niin syvään, että se maantie, jonka loassa -olet virunut, näyttää sinusta kuninkaan valtakunnalta myöhäisemmän -kohtalosi rinnalla!" - -Hagar oli vaiti. Hänen sisällinen kapinannostajansa nousi täyteen -voimaansa, mutta ei löytänyt sanaa. Yölamppu laski kalpean loisteensa -alkovin yli, jossa oli neitseellinen vuode tumman viheriäisine -verhoineen, sekä hienosti veistetty yöpöytä soitinkelloineen, -rukouskirjoineen, joka siinä oli vanhan tavan vuoksi, mutta -aukaisematta, tuo vihasta punastuva syyttäjä ja puolustuksekseen -puhumaton syytetty, jonka kalpeaksi käyneet posket näyttivät -ilmaisevan, että hän tiesi rikoksen ilmi tulleen. - -Vaasan-veri, joka oli tunnettu myrskyileväksi vihan tullessa, se nyt -kuohahti hirveästi. - -"Sinä kurja mateliainen suomalaisesta kaskimaasta", ärjäsi Kristiina, -"sinä, joka olet sammakkoa pienempi ja tahdot kuitenkin olla -kotkanpoikanen, sinä uskallat olla minua vastaan tottelematon, sinä! -Enkö ole sinua suosta vetänyt sellaiseen asemaan, josta Ruotsin -jalosukuisimmatkin neidet sinua kadehtivat? Etkö ollut köyhin, -kurjin piikivi, jota ihmisjalka tallaa? Ja minä olen sinun hionut -kultaisen kehyksen sisään. Etkö tiedä, että minä voin sinun jälleen -heittää auttamattomampana, enemmän tallattuna kuin milloinkaan olet -ollut, pimeyteen ja unhotukseen? Ja sinä uskallat minua pettää, sinä, -sinä, joka saat minua kiittää kaikesta, joka minutta olisit mitätön! -Miksikä olet vaiti?... Vastaa!" - -"Minä häpeän..." - -"Niin, häpeä! Siihen sinulla on syytä. Häpeä minun -yksinkertaisuuttani, joka uskoin sinun kiitollisuuteesi! Häpeä -kiittämättömyyttäsi, kun sillä tavoin olet minua palkinnut! Tunnusta, -niin tahdon katsoa, voinko kentiesi vielä tehdä jotakin puolestasi, -jota et ole ansainnut!" - -"Minä häpeän, kun armollinen röökinä, joka minulle on ollut erin -hyvä, noin helposti saattaa tuomita minua tiesi mistä, kuulematta -puolustustani. Röökinä on sanonut minulle: ne, jotka Jumala on -aateloinnut, eivät saa alentaa itseänsä, ja nyt häpeän minä, kun -röökinä nimittää minua piikiveksi ja mateliaksi. Niin arvoton en -ole, ja sen verran olen röökinältä itseltä oppinut, ett'en koskaan -tule toisen kahle-orjaksi. Minua ei kukaan saa sitoa eikä tallata. -Minä olen niin vapaana syntynyt kuin joku kuninkaan lapsikin. Lyökää -minua, tappakaa minut, mutta älkää minua häväiskö! Mistä minua -syytetään?" - -Noissa ynseissä sanoissa oli jotakin, joka, samalla kuin se miellytti -kuningatarta, myöskin hirveästi häntä suututti. Hän nousi istualta -ja tarttui kiireisellä liikkeellä soitinkelloon, punnitsi sitä -muutaman hetken kädessään soittamatta ja laski sen sitten äänettömänä -takaisin yöpöydälle. Nämät kaksi yhden-ikäistä, jotka nykyään olivat -niin tuttavalliset keskenään, seisoivat siinä enemmän vihamielisinä -toisiansa vastapäätä, kuin Björnsnäsin metsässä, jolloin toisen -ratsuraippa veti punaisen naarmun toisen kaulaan. - -"Näetkö tämän kellon?" jatkoi Kristiina, ja hänen oikeanpuolinen -varpaansakärki löi vasten pehmeätä lattiapeitettä ikään kuin -linnun-noukka. "Tiedätkö, että pieninkin liike kädelläni, saattaa -viskata sinut alas linnan, syvimpään vankilanholviin?" - -"Tiedän", oli Hagarin rohkea vastaus; "olen jo kerran istunut -Norrköpingin kellariholvissa, syystä, ett'en tahtonut antaa ilmi -röökinän salaisuutta." - -"Ota soitinkello, piilota se! Saattaisin unohtaa, että -velvollisuuteni on olla sinua jalomielisempi." - -Hagar otti kellon, joka liikuttaessa äännähti, ja Fiken Lång astui -sisään. - -"Sinua ei tarvita!" kuului käsky. Fiken meni. - -"Mistä sinua syytetään?" toisti kuningatar, jonka äkkinäinen luonto -vuoroin tyyntyi ja jälleen kuohahti. "Olenko minä viskaali, joka -sinun kanssasi olisin velvollinen oikeutta käymään? Eikö sinulla -ole omaatuntoa, joka sinua soimaa? Täytyykö minun sinulle sanoa, -että olet juossut kaupungilla levittelemässä valtion salaisuuksia, -samati kuin sinä aamulla juoksit puhumassa satua venäläisistä? Etkö -ole yksinkertainen lörppö, joka et ole huomannut noin selvää ansaa? -Minä sinua puolustin valtiokanslerin luona tärkeämmässä asiassa, -mutta mieleeni juolahti keotella sinua, osaisitko olla vaiti, ja -sinä annoit viedä itseäsi ansaan kuten tyhmä hanhi. Se on toki -hullunkurista: luet Tacitusta ja juoruttelet piikojen kanssa!" - -"Juho Holm saattaa vakuuttaa, että kun armollinen röökinä puhui -venäläisistä, oli etuhuoneeseen vievä ovi auki valtiokanslerin -jälkeen, joka vähän ennen oli lähtenyt ulos." - -"Juho Holm? Verukkeita vain! Kerro minulle, mitä -muistiinpanokirjassani seisoo toukokuun 12:ta päivältä!" - -"En minä tunne armollisen röökinän muistiinpanokirjaa, mutta siihenpä -varmaankin noin ylhäinen kuningatar on joka lehdelle kirjoittanut -sanan: oikeutta." - -"Mitä? sinä rupeat ynseäksi, sinä, joka olet juossut Pietari Wiben -luo yöllä, viemässä varastettua kalua minun muistiinpanokirjastani! -Mitä hän sinulle tarjosi tuosta kalliista uutisesta? Vähemmän, kuin -minä, hän ei sinulle saattanut tarjota. Mitä hän tarjosi, sano! -Lupasiko hän naittaa sinua jollekulle Kristian IV:nen jalkalapselle? -Hänellä on koko tusina käytettävänä. Taikka eikö siinä ollut -kylliksi? Myitkö sinä Ruotsin korkeammasta hinnasta? Tunnusta, että -hän tarjosi sinulle Tanskanmaan kruunun, noin vasemmalta puolen! -Kuinka saatoit sinä olla niin kurjan tyhmä, että jätit minun -palvelukseni, jossa sinulla on kaikkea ja jossa saat kaikkea ja -voit tehdä kaikkea, tuollaisesta vanhasta elähtäneestä kuninkaasta, -joka tulevana vuonna lahjoittaa sinun jollekkin kaljupäälle -amiraalillensa? Mene, sinä et edes kelpaa maankavaltajaksi; sinä -kelpaat ainoastaan petturin piiaksi!" - -"Onko minulle nyt suotu puhumisen vuoro?" kysyi Hagar, sillä välin -kuin kuningatar kaatoi itsellensä vettä lasiin vesikarahviinista niin -kiivaasti, että puolet meni pitkin yöpöytää. - -"Puhu! Tunnusta! Ole lyhyt! Vielä sinulla on soitinkello." - -"Uskallanko kysyä päivää ja tuntia, jolloin salaisuus ilmoitettiin -tanskalaiselle lähettiläälle?" - -"Toukokuun 12 päivänä kello 9 ja 12 välillä yöllä." Kristiina muisti, -että Wiben tiedonannot, joista rajalla oli kopiat otettu, olivat -kirjoitetut toukokuun 12 päivänä illalla, jonka vuoksi hän silloin -eikä myöhemmin oli saanut tietoa neuvoston päätöksestä. Aikaisemmin -ei hän myöskään olisi voinut saada salaisuudesta tietoa. - -Hagar mietti, hänen hyvä muistinsa oli hänelle apuna. "Toukokuun -12 päivä oli keskiviikko", sanoi hän, hitaasti laskien, ikään kuin -antaen jokaisen sanan olla todistajanaan. "Armollinen röökinä oli -ollut neuvostossa aamupäivällä, aterioitsi myöhään ja lähti sitten -ratsastamaan, katsellaksensa ylipäällikön uudestaan järjestämää -Kuningattarenkatua. Illallisen jälkeen antoi armollinen röökinä -tuoda esiin Delavarejoen ja Uudeksi Ruotsiksi nimitetyn uutisasunnon -kartat, jonka jälkeen minä sain käskyn, röökinän varalle kirjoittaa -muistiin tärkeimmät sieltä tulleet tiedot. Kello 11 illalla oli -minulla kunnia jättää ote valmiina röökinän omaan käteen, jonka -jälkeen röökinä vielä hetken puhui neiti Ebban kanssa asiasta. Kello -oli yli puoli kaksitoista, kun röökinä soitti ja minä autoin Fiken -Långia riisumistoimessa. Vaatiiko röökinä, että Fiken Lång kutsutaan -sisään? Hän muistanee tuon illan siksi, että röökinä niin myöhään -pani maata." - -"Anna olla! Sitä ei tarvita." Ja tuon nuoren kuningattaren vilkkaassa -sydämmessä taistelivat ristiriitaiset tunteet. Hän muisti nyt -pienimmätkin seikat tuosta toukokuun 12 päivän illasta. Hän tunsi, -että hänen syytöksensä olivat täydelleen kumotut. Ja nöyryyttävältä -tuntui ottaa takaisin sellaisia sanoja, joita hän oli sanonut, mutta -Kristiina ei ollut se, joka nöyryyttämistä kärsi, vaan yhtä vähän hän -tahallaan tahtoi vääryyttä suosia. Syytetyn täytyi saada hyvitystä: -mutta minkälaista? Hän oli muutaman hetken ääneti. Hänen uusi -suuttumuksensa kääntyi nyt alkusyyn tekiään. - -"Semmoisia ne ovat! Ovat kruunun neuvon-antajia, eivätkä ole enemmän -luotettavia, kuin Juho Holm, joka lähettää 100,000 venäläistä -Tukholmaan!... Sinä siellä, pane soitinkello takaisin paikoilleen. -Sinä et ole se, jota sen tulee kutsua kyseltäväksi ja tutkittavaksi." - -Hagar asetti soitinkellon jälleen yöpöydälle. Hänen kovaan -suljettujen huuliensa takana liikkui jotakin, joka sanoja etsi. He -olivat osaa vaihtaneet. Nyt oli tuhkimus prinsessa, ja kuningattaren -täytyi pyytää häneltä anteeksi. Hän pettyi. Jos tuhkimus oli -prinsessa, niin kuningatarkin jäi kuningattareksi. - -Kristiina seisoi siinä valkoisessa yöpuvussaan, hiukset vapaasti -liehumassa ja sinisilmät loistavina, niin kuninkaallisena kuin -milloinkaan ja kurkoittaen kätensä palvelialleen suudeltavaksi. - -"Isot portit", sanoi hän, "käyvät usein pienillä saranoilla. Älä -ihmettele, että ne välistä kitisevät. Sinua on viattomana syytetty, -saat pyytää minulta armon osotusta." - -Kapinoitsia suuteli tarjottua kättä: sydämmensykintä vaati -mukaantumaan, toinen sykintä vastustamaan. Tuo jokin, joka etsi -sanoja, kuului nyt: en pyydä armoa, pyydän oikeuttani. Mutta kun -sanat saivat äänen, kuuluivat ne toisin: - -"Minä pyydän armollisen röökinän lupaa päästä virastani." - -"Mitä?" vastasi Kristiina, jonka veri jälleen kuohahti. "Oletko -sinä niin pöyhkeä, ett'et voi kärsiä ansaitsematonta nuhdesanaa? -Oletko jo väsynyt olemasta niin kadehdittavan onnellinen, kuin -ennen sanoit olevasi ja jota muut vieläkin sanonevat? Oletko saanut -kylläsi asemastasi minun rinnallani ja kunniakkaasta tulevaisuudesta? -Täytyykö minun toisen kerran sanoa, että sinä olet yksinkertainen -hanhi, joka kaikkine oppinesi et ole oppinut sitä, mikä on suurin -viisaus, et ole oppinut elämisen taitoa? Vapautta virastasi? Lähtisit -minun luotani juutalaiselle, sinun iso-isäsi luo, ennenkuin edes olet -nimeä saanut kristittyjen joukossa? Lähtisit minun palveluksestani -tähtien luo, jotka eivät huoli siitäkään, että köyhä pyrstötähti -menee hukkaan ja vielä vähemmän siitä, että tuollainen tomunhiukkanen -tyhjään tuuleen viskataan? Ja lähteä minun luotani? Mikä sinä olet -ilman minua?" - -"Saanko minä, tarpeellista kuuliaisuutta noudattaen, puhua vapaasti, -tahi täytyykö minua orjan kielellä valehdella?" - -"Mene metsään orjinesi! Koska olen muuta vaatinut, kuin totuutta." - -"Armollisin röökinä, älkää suuttuko, jos niin suuri kuninkaallinen -suosio ja armo, joka minun osakseni on tullut, painaa minua -alas, aivan mitättömäksi. Minä luulen, että se ei ole mitään -kiittämättömyyttä, vaan jokaisen vapaasyntyisen ihmisen oikeus, että -hän, niin halpa kuin onkin, tahtoo olla jotakin itsepuolestaan. -Minä pyydän eroa sen vuoksi, että tahdon osottaa osaavani seurata -armollisen röökinän omaa kuninkaallista esimerkkiä: tahdon olla -rohkeamielinen, enkä odottaa käskyä siinä, missä voin jotakin tehdä -tahi jotakuta palvella. Saattaa myöskin tapahtua, että vihamiehet -toisella kertaa työntävät minun pois röökinän armollisesta suosiosta, -ja parempi on, että nyt menen syyttömäksi todistettuna, onnellisena -röökinän suosiosta, kun että minua, jahka vihamiehet vallalle -pääsevät, epäsuosiosta erotetaan. Armollisen röökinän luvalla palaan -takaisin sinne, josta olen tullut tähän suureen kunniaan. Presidentti -Kurki ottaa minua suosiollisesti vastaan." - -"Ja sinä tahdot ennen olla Kurjen kammaripiika, kuin minun -hovineitoni?" - -"Hän on suvainnut ottaa minut kasvattityttärekseen." Kristiina -nauroi; lyhyen, ylenkatseellisen hymyilyn, joka osotti, kuinka vähän -hän piti siitä, että häntä alammaiseen vertailtiin. - -"Mene", sanoi hän, "sinulla on huomen aamusta vapaus. Minä en saata -sinua vasten tahtoasi pitää. Sinä tulet ehkä tekoasi katumaan, mutta -huomaa, että silloin se on myöhäistä. Se, jota Jupiterin kotka kerran -on kantanut, ja joka on astunut alas veräjänpylvään luona, älköön -luulko jälleen saavansa kiinni kotkansiivistä. Hyvää yötä." - -Hagar sanoi jäähyväisensä tuolla kankealla juhlallisella -kunnian-osotuksella, jonka hän oli hovissa oppinut, ja oli juuri -laskenut kätensä ovenvääntiölle, kun häntä kutsuttiin takaisin -tuollaisen luonteen äkkinäisen vaihtelun vaikutuksesta, joka oli niin -omituisella tavalla ristiriidassa Kristiinan muuten voimakkaan ja -vakavan henkilön kanssa. - -"Ja lähdetkö sinä noin, sinä, joka olet kolmas kaikista naisista, -joita minä olen voinut kärsiä?" sanoi nuori kuningatar melkein -hellällä äänellä, joka hänellä oli hyvin harvinaista. "Tiedätköhän, -että tämä ovi meidän välillämme merkitsee hyvästijättöä iäksi -päiviksi? Istu, minulla on sinulle jotakin sanottavaa." - -Hagar istahti hallitsiattarensa jalkojen juureen villaiselle -lattiapeitteelle. Kapinoitsia asettui _en garde_, taisteluun -valmiiksi, mutta tunsi itsensä aseettomaksi; hän antautui; hän oli -voitettu; yksi ainoa sana oli hänen aseettomaksi tehnyt. - -"Sinä tyhmeliini", jatkoi Kristiina, "miksikä tahdot paeta luotani? -Mitä pahaa olen sinulle tehnyt? Sinä saatat minua kiusoitella -ja minä saatan sinua nauraa, niin, minä olen nykyään sinusta -saattanut uskoa mitä hyvään, mutta entä sitten? Kaikki tulee hyväksi -jälleen. On kuitenkin jotakin sinussa, jonka minä tunnen. Siten -ei ole laita noitten toisten kahden, joita minä ennen olen voinut -kärsiä. Pfaltzikreivinnaa, minun tätiäni, minä rakastin, hän oli -vaan mielestäni liian kodikas, mutta sitä sinä et todellakaan ole -hiuskarvaakaan enemmän kuin minäkään. Ebba on myöskin minulle rakas; -hän tyytyy siihen eikä pyydäkkään, kuten sinä, mitään sen lisäksi. -Ei se ole oppisi, joka minua parahiten miellyttää, päin vastoin -ajattelen, että jos olisin sinuna, ajattelisin ja ponnistelisin -kuten sinä. Sinussa, samoin kuin minussakin, on jotakin vaihdetusta -prinssistä. Mistä olet hänen saanut? Oletko vaihettanut sielua -tuon narrin, veljesi kanssa? Ylpeä olet sinä, sitä olen minäkin, -vaikka kuuluu kovin aateliselta ja kuninkaalliselta nimittää -sitä jalotunteisuudeksi. Niin, se ei oikeen sovi yhteen piispan -helaatuorstaisen varoituksen kanssa, mutta mihinkä joutuu kuningas -tahi kuningatar maailmassa nöyryydellä? Toista on sinun; sinä olet -ottanut vastaan korvapuustin Beata rouvalta, niin piiat kertovat, -etkä sinä ole valittanut. Niin, _sinä_ saatat sen tehdä, vaan en -_minä_. Jos sellaista tapahtuisi minulle, täytyisi minun, taikka -vihamieheni kuolla. Nyt näet, Hagarille, ett'en minä sitä pahana -pidä, että sinä olet ylpeä, koska itse tiedät olevasi toisenlainen -kuin muut; se vain on tuota pöyhkeää sammakkoa, jota samanhenkiset -niin kammoavat. Mutta minulta olet velvollinen jotakin kärsimään. -Minä olen sinun esivaltasi, minä olen sinua hiuksistasi vetänyt ylös -vuorelle. Älä taistele minua vastaan, sillä, vaikka kuinka korkealle -tahtoisitkin, et minun ylitseni kuitenkaan kiivetä saata. Jos oletkin -Jumalan armosta vapaasyntyinen ja jalosyntyinen, niin minä olen -Jumalan armosta kuningatar. Miksi sinä pakenet?" - -Hagar kumartui vasten hallitsiattarensa valkoisia liepeitä ja vastasi: - -"Miksikä en ole armollisen röökinän koira tahi kissa? Silloin en -koskaan tahtoisi irtaantua kultaisesta siteestä. Mutta Jumala on -minulle antanut vapaan hengen, joka tempoo siteitä. Armollinen -röökinä sanoo: Ilman minua sinä et ole mikään. Minussa on jotakin, -joka vaatii minua olemaan itsepuolestani, mitä olen. Armollisen -röökinän täytyy ymmärtää se. Kuinka joku saattaa olla noin suuri ja -kuitenkin tehdä toista mitättömäksi?" - -"Enkö ole sanonut, että sinä kaikkine kirjoinesi ja tähtinesi olet -kokematon, yksinkertainen lapsi? Ole suuriaatteinen, sitä minä -parhaiten kärsin, sitä olen minäkin, mutta älä syökse ulos maailmaan -ilman määrää! Jos oletkin mitätön minun rinnallani, saatat toisten -rinnalla olla se jättiläistyttö, joka otti talonpojan hevosineen -ja auroineen esiliinaansa ja sanoi kotiin tultuaan. Olen löytänyt -koppakuoriaisen! Ole siihen tyytyväinen: Kuningattaresi on myöskin -koppakuoriainen, mutta ainoastaan Jumalan rinnalla." - -"Suokaa minulle anteeksi, armollinen röökinä, suokaa anteeksi! -Olkaa minulle suosiollinen, opettakaa minua tulemaan yhtä suureksi, -kuin tahdon olla vapaa, niin olen osottava, että olen mahdollinen -kuningattareni esimerkkiä seuraamaan! Mutta kieltää omaa itseäni, oi, -sitähän en milloinkaan saata..." - -Käki etuhuoneessa kukkui sydän-yön kukuntansa. - -Kristiina nousi seisoalle ja oli jälleen Ruotsin kuningatar. - -Hän oli ojentanut kätensä sovintoon, ja sitä ei otettu vastaan. - -"Kuten tahdot", sanoi hän arvokkaasti ja tyvenesti. - -"Meidän on aika käydä levolle. Älä kiirehdi muuttoasi. Anna Holmin -tuoda sinulle matka-arkku tavaroitasi varten. Kuukausipalkkasi tulee -sinulle vähentämättä. Vaunuillani pitää sinut vietämän valtaneuvos -Kurjelle. Minä toivon, että se vapaus, jota sinä halajat, tuottaisi -sinulle onnea, ja olen sinulle aina oleva suosiollinen. Hyvää yötä!" - - - - -22. Riseberga. - - - Yhtä vähän käsität rakkautta kuin murhetta. - -Skandinavilainen pohjoismaiden historia liikkuu Kristiani II:sen ja -Kustaa Vaasan ympärillä ikään kuin liikkuva portti saranainsa ympäri. -Siihen asti toimintavoima, ylivoima Salmen eteläisellä puolella, -heikkous ja uupumus pohjoispuolella, sen jälkeen päin vastaista: -voittoja ja eteenpäin menoa pohjoispuolella, vaipuvia tähtiä -eteläpuolella. Sen lisäksi molemmilla puolin eripuraisuutta, joka oli -masennettu Tanskassa, vihdoin masennettu myöskin Ruotsissa. Norja oli -upoksiin ammuttuna. - -Kansanrakas Kristian IV astui suurvaltaa tuumien Tanskan -valtaistuimelle, mutta oli käsin, jaloin aateliston kahleissa. -Onnea on vertailtu naiseen: hän hymyilee nuorelle rakastajalleen -ja kääntää selkänsä vanhalle. Kristian IV alkoi voittajana ja -lopetti voitettuna. Ikään kuin Puolan Vladislauksenkin, täytyi -hänen raahata perässään joukkoa, joka häntä joka askeleella pidätti -eteenpäin pääsemästä. Kuningas ja hänen neuvon-antajansa olivat -erinomaisen sokeat. He eivät olleet oppineet mitään tappiostansa ja -ruotsalaisten voitoista Saksan sodassa. He yhä edelleen kohtelivat -Ruotsia ikään kuin Knärödin rauhassa kukistettua ja odottivat vain -uutta Nordlingia, täydentääksensä voittoansa. Varoittavia viittauksia -tuli ruotsalaisten varustus-valmistuksista; niitä ei kukaan uskonut. -Pietari Wibe ylenkatsoi Tungelin tiedon-antoja, hän piti niitä vain -tuollaisina juonina, joilla vakooja koetti tehdä itsensä tärkeäksi -ja kiskoa rahaa. Ruotsalaiset, kirjoitti Wibe, tahtovat kyllä käydä -kimppuumme, mutta eivät uskalla. Ja niin haihtui tuon ilmitulleen -valtio-salaisuuden vaara vähitellen muutamaan valtioviisaaseen -muistutukseen, teeskenneltyyn, voimattomaan uhkaukseen ruotsalaisen -neuvoston puolelta ja kopeaan, kieltävään vastaukseen kuningas -Kristianin suosikkien puolelta. - -Niilo Tungel ei tullut ansiotta aateliseen säätyyn korotetuksi. Hän -ei ollut sellainen halpa maalais-varas, jota Pietari Wibe ylenkatsoi, -aikansa juonittelutaidossa hän oli oikea nero. - -Niin hyvin osasi hän yötisten käyntiensä jälkiä tanskalaisen -lähettilään luona peittää, että hän jäi ahdistamatta, ja se -soluke, jonka läpi salaisuus ulos virtasi, jäi keksimättä. Ilma -valtiokansierin etuhuoneessa ei enään ollut oikein puhdas, mutta -Tungel ei ollut neuvoton; hän alkoi tästä lähtein mielitellä -kuningatar Kristiinaa lähettämällä salaisia tietoja hänelle -Oxenstjernan puoluelaisista. - -Hagar Ringin odottamaton takaisintulo oli jouduttanut presidentin -tuumaa hankkia hänelle vanhan aatelisnimen, joka paremmin sopisi -liitettäväksi yhteen ylhäisen Kurjen sukunimen kanssa. Kuukausi -tämän perästä oli hän neiti Ryning, jonka lapseton valtaneuvos Erik -Erikinpoika Ryning ja hänen puolisonsa, Maria Elisabeth Kurtzell, -olivat tyttärekseen ottaneet. Kovalta kävi, ennenkuin tuohon vanhaan -sukupuuhun, joka oli heimolaisuudessa Trollien, Lilliehöökien ja -muitten ylhäisten sukujen kanssa, saattoi istuttaa tuollaista -metsäpuun oksaa, ja yhtä vaikea oli siihen saada ritarihuoneen -suostumusta. Kaikki presidentti Kurjen viittaukset salaisesta -sukulaisuudesta ottotyttären kanssa olisivat olleet turhia, ellei -kuningattaren enentyvä vaikutus olisi apuna ollut. Kristiina oli -kerran päähänsä pannut, että meren harhailevan lastun piti aatelisten -vertaiseksi tuleman. Sitä paitsi oli Hagarilla oikeus vaatia -hyvitystä: kuningatar antoi kuninkaallisen puolustussanansa ja Hagar -pääsi ottotyttäreksi. - -Hagar vietti v. 1643 loppupuolen kesää Ryningin aatelishovissa -Risebergassa läntisessä Nerikessä, jossa ennen muinoin -cisterciensi-nunnien luostari kohotti harjaansa viljavalla Edsbergan -lakeudella. Kuningattaren tunnettu suosio, Kurjen perheen suojelus -ja hänen kasvatuksensa hovissa raivasivat tietä uudelle tulokkaalle. -Tämä uusi koti oli yksinkertainen, hurskas ja vanhanaikainen, "pitkät -olivat rukoukset ja huvinäytelmät lyhyet", kuten Sofia Magdaleena -myöhempään aikaan kuvasi Köpenhaminan hovia. Ludvig XIII aikakauden -vaikutus ei ulottunut tänne, sillä tavat ja päiväjärjestys olivat -täällä yhä vieläkin samallaiset, kuin olivat olleet vuosisatoja -ennenkin. Etevimmät palveliat söivät isännän pöydän ääressä, paitsi -ruokarukouksia, pidettiin kotihartautta illoin aamuin; kirkosta -ei kukaan saanut olla poissa. Jokaiselle työlle ja jokaiselle -jouto-ajalle oli päivän tunnit tarkasti määrätty; kaikki kulki yhtä -kiertokulkua, jossa ei mikään muu vaihtelua tehnyt, kuin vuoden-ajat. -Yhtä yksinkertaiset, yhtä säännölliset olivat sekä isäntä että -emäntä tässä varakkaassa, arvossa pidetyssä perheessä. Valtaneuvos -Ryning oli suora sota-eversti ja merimies, joka kunnialla oli -palvellut maataan sekä maalla että merellä, ja hän sanoi ajatuksensa -neuvoskunnan pöydän ääressä samoin kuin laamannina Sörmlannissa, -merimiehen teeskentelemättömällä tavalla. Hänen surunaan elämässä -oli se, ett'ei hän saanut vanhaa kilpimerkkiänsä, jossa sinisellä ja -punaisella pohjalla oli poikkipuolin hopeinen orsi, antaa perintönä -pojalle. Mihinkäpä tytär kelpaisi, ellei naitettavaksi reippaalle -merimiehelle? Ilman häntä, jota Kurki nyt niin odottamatta oli -hänelle tyrkyttänyt, olisi hän mielestään kyllä saattanut olla, mutta -saattoihan tyttö tulla joksikin hyödyksi; hänen sopi olla muorin -seurana ne pitkät ajat, jolloin vaari oli poissa. - -"Maija Liisa", sanoi hän vanhalla tuttavallisella tavallaan -puolisolleen, joka kuitenkin oli maaherran tytär Nerikestä, oli -valtakunnan rouvia ja kutsuttiin armoksi, "tee tytöstä ihminen; hän -on reipas ja voimakas, hänestä saattaa tulla vielä hyötyäkin. Vanha -Leenasi purjehtii umpivedessä, sinä itse peräydyt tuulen mukaan. -Täällä tarvitaan uusia latvapurjeita tässä uudessa kaljaasissa, -raitista tuulta, Maija Liisa. Hänestä tee ihminen, sinä! Enhän minä -päässyt Kurjesta ennenkuin otin tytön." - -Hänen Maija Liisansa huokasi huolestuneena, hän oli kuullut -puhuttavan Kersti röökinän tuhlaavaisuudesta ja arveli, ett'ei -omena kauas puusta putoa. Mutta siinä ei nyt mikään auttanut; hänen -miehensä sana oli kuninkaan sana. Sitten valtaneuvos tarttui uuden -tyttärensä leukaan, neuvoi häntä olemaan tottelevainen, painoi aimo -merimies-suudelman hänen huulilleen ja astui sitten hevosen selkään, -ratsastaaksensa Tukholmaan. - -Hagarin ei kauankaan tarvinnut tuumia, mitkä uudet tähdet nyt -rupeaisivat tuikkamaan Risebergan talon vanhojen lehmusten ylitse, -sillä jo samana iltana tapahtui äidillinen kuulustelu. Hagar -istui aatelishovin katetuilla portailla, hän katseli miettivänä, -miten sääskipari tanssi auringon paisteessa, kun näki uuden -kasvatti-äitinsä palaavan heinäväen luota niityltä. Tämä rouva, -joka oli valtaneuvoksen rouva, näytti hänestä paremmin syntyneen -talon-emännäksi maalle. Olikohan mahdollista, että tuo pyöreä, -vähäläntä muija karheine käsineen, kehnoine, harmaine villahameineen -ja valkaisemattomasta palttinasta tehtyine päähineineen oli -esitetty hovissa ja siellä saanut osakseen erityistä kunnioitusta? -Niin puhuttiin, ja nuo viisaat, harmaat silmät, jotka toisinaan -saattoivat katsoa terävästi ja toisinaan taas niin sydämmellisen -lempeästi, eivät tuota puhetta vääräksi väittäneet. Emännän perässä -seurasi talon Vahti koira, kesähelteestä väsyneenä ja kieli suusta -riippuvana, sen jälkeen rouvan mielipiika Sabina, kantaen koppaa -käsivarrellaan. Käden viittaus ilmoitti Hagarille, että hänen piti -seuraaman. - -Nyt esitettiin takapihan asukkaat. Ensiksikin kanapiha, jonka -kaakottava väestö sai ohria Sabinan kopasta. Sitten mentiin -lammasnavettaan, sitte sikolättiin, sitte talliin ja karjapihaan, -jonka härät, lehmät ja mullikat kaikki nimeltään mainittiin. Parhaat -lehmät saivat kiitoslauseen ja kourallisen suoloja. - -"Oletko nähnyt kauniimpaa elukkaa, kuin Auringonkukka ja Metsäruusu?" -kysyi valtaneuvoksen rouva uudelta tyttäreltään. - -Hagar ajatteli sitä aikaa, jolloin hän Kaskaksen torpassa paimensi -kolmea laihaa lehmää ja myönsi, ett'ei hän koskaan ollut nähnyt -mitään, jota Auringonkukkaan ja Metsäruusuun olisi saattanut verrata. - -"Sinä saat lypsää niitä huomenna, jos haluat", sanoi tuo hyvä rouva -tuottavasti. "Auringonkukka lypsää nyt neljättä viikkoa 5 kannua -erästään, mutta Metsäruusu on ehtynyt neljään. Ole varovainen, kun -Auringonkukkaa lypsät: sillä on semmoinen paha tapa, että potkii -kumoon kiulun, se ei kärsi ketään muuta kuin vanhaa Renataa. Ei -löydy muuta neuvoa tuollaista vastaan, kuin että panee märän rievun -selkäristimyksen päälle. Ja vielä muistutan, älä koskaan pidä -punaista nauhaa hiuksissasi, kun karjapihaan menet! Huomaa, miten -Turkki sinua katselee! Se on nyt kytkettynä, mutta mitä nuori härkä -punaista kärsisi?"... - -Iltarukouksen ja aterian jälkeen esitettiin palvelusväki: -paitsi talonvouti Wiikiä oli kuusi renkiä ja kuusi piikaa sekä -taloudenhoitaja Leena. Kunkin nimi mainittiin eriksensä ja kaikkia -käteltiin ja jokainen heistä lausui tervetuliaisensa: "Jumala -siunatkoon armollista neitiä!" Sinne ei joka päivä tullut uutta -tytärtä taloon ja tunnettu on, että Nerikeläinen ajattelee enemmän -kuin hän puhuu. Tervehdyksen takana saattoi havaita äänettömän -arvostelun, joka siitä päättäen, mitä Sabina emännälleen uskoi, ei -ollut epäsuosiollinen: - -"Hän on lempeä silmistään ja uhkea, niin että riittää, sillä häntä on -röökinän palveluksessa opetettu." - -Hagarin uusi kasvatti-äiti saattoi hänet ihastuttavaan, pieneen, -ylikerrassa olevaan kammariin, josta näkyi puisto, luostarirauniot, -viheriäinen tasanko ja vähäinen järvi. Täällä sai hän asetella -ja hallita, miten itse tahtoi. Ja täällä alkoi iltahämärässä -tuttavallinen kuulustelu. - -"Olet syntynyt Suomessa?" - -"Olen, armollinen rouva." - -"Älä minua nimitä armolliseksi rouvaksi, nimitä minua kahden kesken -äidiksi, siitä minä parahiten pidän, mutta toisten kuullen saatat -sanoa: rouva äitini. Tiedän, että olet löytölapsi; älkäämme siitä -puhuko. Mutta mitenkä tulit Kersti röökinän luo? Ja minkä vuoksi -pyysit eroa hänen palveluksestaan?" - -Hagar kertoi, mitä hän luuli saattavansa ilmaista, sekä mitenkä hän -oli hovipalvelukseen kyltynyt. - -"Nuoret eivät tavallisesti kylly hovi-elämään. Sinä siis olet lukenut -latinaa ja monta kirjaa?" - -"Olen, rouva äitini." - -"Oletko myöskin lukenut jumalisia kirjoja?" - -"Olen, raamatun, muutamia postilloja ja vähän jumaluus-oppia." - -"Uskotko Jumalaan Kaikkivaltiaaseen ja hänen ainoaan poikaansa -Jesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme?" - -Hagar kalpeni. Tätä hän ei ollut itseltään kysynyt, ja mitäpä hän -vastaisi? Hän oli liiaksi ylpeä valehtelemaan. Hetken ajateltua -vastasi hän: - -"Minä uskon iankaikkisiin voimiin, jotka ihmisten kohtaloita -johtavat." - -Kasvatti-äiti katseli häntä niin surullisella ja läpitunkevalla -katseella, että Hagarin täytyi katsoa maahan päin. Hän oli varustettu -vastustamaan jokaista uskonsääntöä, jokaista puhdas-oppista -luterilaista tunnustusta, mitä kirkko vaati, mutta tuota surullista, -rakastavaa katsetta hän ei voinut vastustaa. - -"Oletko lukenut katkismusta ja käynyt rippikoulua?" kuului toinen -kysymys. - -"Olen lukenut katkismuksen ja käynyt rippikoulun Kurjen neitien -kanssa, kun olin neljäntoista vuotias." - -Maria rouva tarttui hänen käteensä, katsellen tuolla -vastustamattomalla katseellaan ja lausuen: - -"Noin nuori, noin lahjakas, ja kuitenkin jo metsästäjän nuolen -kaatama! Tiedätköhän, että uskominen moneen jumalaan on pakanain -usko? Mutta minä en tahdo kanssasi kiistellä; tahdon rukoilla -puolestasi. Oletko koskaan tuntenut surua?" - -"En mitään surua, mutta paljon nöyryytystä." - -"Se on _yksi_ tie myöskin, vaan se ei ole suora. Oletko rakastanut -ketään ihmistä enemmän kuin itseäsi?" - -Tässä taaskin kysymys, johon oli vaikea vastata. Hagar koetti -kierrellä ja vastasi:? - -"Olen lukenut, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme _kuten_ -itseämme." - -"Ja kuinka Hän rakasti, joka edestämme verensä vuodatti ristillä? -Lapsi, sinä ymmärrät yhtä vähän rakkautta kuin murhetta. Huomaa -nyt, ett'en minä tahdo olla sinun rippi-isänäsi; minä tahdon olla -sinun äitisi. Sinun uskosi tahi uskottomuutesi jätän minä Jumalan -Pyhän Hengen haltuun, joka yksin voi ynseän sydämmen taivuttaa, en -käy nyt, enkä vastakaan oikeutta sinun kanssasi. Meidän huoneemme -on kristillinen huone ja minä otaksun, ett'et sinä ulkonaisessa -suhteessa mitään loukkaavaa tuo esiin. Mutta teeskennellä et saa. -Minun Eerikkini on taistellut suuren kuninkaansa rinnalla omantunnon -rauhan puolesta maailmassa, eikä sinun omatuntosi täällä Risebergassa -tarvitse olla nunnan, vaan tyttären. Käsitätkö minua, lapsi?" - -"Kyllä koetan käsittää", vastasi kasvattitytär. Hän tunsi -kapinoitsian nousevan, mutta se seisoi lasivuorella eikä saanut -jalansijaa. - -"Tee se!" Ja Maria rouva oli jälleen tuo käytännöllinen -perheenemäntä, josta Hagar, ensi vaikutuksen hänestä saatuaan, oli -ajatellut, että tämän rouvan oikea asema olisi ollut karjapihassa. -"Mitä muuta sinä osaat, kuin kirjoittaa, lukea ja laskea?" - -"Olen ollut köyhä lapsi, joka metsässä lehmiä paimensi. Minä autoin -siihen aikaan torpanvaimoa kaikissa hänen askareissaan." - -"Siis osaat kehrätä, kutoa, neuloa, kutoa sukkaa, leipoa, kaljaa -tehdä, kynttilöitä kastaa..." - -"Meillä ei ollut varaa muuhun valoon kuin pärevalkeaan." - -"No niin, mutta mitä on sinulla jäljellä noista hyödyllisistä töistä? -Sanotaanpa, ett'ei Kersti röökinä koskaan sukkapuikkoja ole kädessään -pitänyt." - -"Hän on kuningatar. Löytyy monta monituista muuta, jotka sukkia -kutovat." - -"Sanoppa vain! Mutta mitenkä se osaa valtakuntaa hoitaa, joka ei osaa -hoitaa itseänsä? Sinä, joka et ole kuningatar, et taida pitkälle -päästä muitten sukilla. Ota nyt vaaria siitä, mitä sinulle sanon -ja pidä se rakkaassa muistossa, niinkuin se sinulle on rakkaudesta -sanottu. Anna hovikiiltojen ja röökinän temppujen mennä! Minä toivon, -että sinä uudelle nimellesi teet kunniaa siveällä, hurskaalla ja -kodikkaalla mielellä. Oppiin en pane suurta arvoa, ellei se sovellu -yhteen Jumalan sanan kanssa, joka on todellinen viisaus, mutta sinun -pitää saaman aamut ja illat sekä pyhinä iltapäivinä olla vapaana, -jotta saat lukea kirjojasi, miten parhaaksi näet, kun et vain nuku -kynttilästäsi. Lopun viikkoa käyt kaikellaisissa toimissa, kuten -minä ennen olen tehnyt nuorena ollessani ja teen enemmiten vieläkin. -Leena ei sinua vastustele, jos vain hyvin häntä kohtelet ja osotat, -että halusta tahdot oppia, mitä et vielä muuten osaa. Älä ole -liiaksi veltto piikoja kohtaan; heitä kyllä tulee pitää silmällä. -Aseta niin, että sinun ja lampuotien vaimojen väli on hyvä sekä anna -heille siirappijuomaa, kun tulevat herraskartanoon tuomaan voita ja -munia. Tulevalla viikolla on rukiinleikkuu: silloin väkeä kestitään -juustolla, sahdilla ja pannukaakulla. Jos vieraita tulee Risebergaan, -tiedät sinä kyllä hovitavat paremmin kuin minä, mutta sinun tulee -katsoa, että kaikki vadit ovat hyvin pestyjä ja puhtaita lakanoita -pannaan sänkyyn numeron mukaan ja kunkin henkilön säädyn mukaan, -Leena käy vanhaksi ja hämäräsilmäiseksi, kohta hän ei enään erota -reivaskangasta tavallisesta nelivartisesta. En uskalla enään antaa -hänelle avainta hopeakaappiin; sen tulee sinun saada, lapseni, ja -olutkellarin avaimen myöskin, sillä Wiik halusta puikahtaa sinne. -Ja nyt on aika kullekkin kiivetä peittonsa alle. Tuleeko siellä -sadetta meidän kuiville heinille? Hyvää yötä, tyttöseni, älä unhota -iltarukoustasi! Tee minulle iloa, niin Jumala sinulle antaa sen -kaksinkertaisesti takaisin!" - -Hagar jäi yksin ja istui avoimen akkunansa ääressä, josta oli -näkö-ala puistoon päin. Heinäkuun kuuvalo taisteli katoavan -kesäpäivän viimeisen valonhohteen kanssa, järveä varjosti -taivaanrannalta nouseva pilvi ja heikot syyssalamat välähtelivät. Oli -tyyntä, hiljaista ja lämmintä. Lintujen laulu lehmusten latvoista -oli kadonnut; ainoastaan tuo väsymätön leppälintu antoi vielä kuulla -muutaman yksinäisen liverryksen kevään päiviltä. Se lienee ollut joku -uneton uroslintu; naaras valvoi vartioiden poikastensa yölepoa. - -Tuo yksinäinen liverrys säesti yksinäisiä ajatuksia. Hagar seisoi -ulkopuolella omaa itseänsä ja puhui itsellensä: - -"Mille rannalle olet sinä jälleen joutunut, harhaileva lastu? Yksin -olit sinä Kaskaksen metsässä, yksin ensimmäisen rikkaan suojeliasi -huoneessa, yksin Kristiinan loistavassa hovissa ja nyt taas yksin -Edsbergan tasangolla luostariraunioitten lähellä. Paljon hyvyyttä, -paljon rakkautta olet osaksesi saanut, missä ikänänsä maailmassa -kulkenut olet, ja nöyryytyksesi ovat olleet haihtuvia varjoja vain, -mutta yksinäiseksi tunsit itsesi kaikkialla, vieläpä silloinkin, kuin -eräs nuorukainen sinun hyväksesi tahtoi voittaa kruunuja. Sinua ei -kukaan käsittänyt, etkä sinä käsittänyt ketään. Kaikilla muilla oli -ystävänsä, jolle saattoivat uskoa kaikki; sinulla ei ollut ketään. -Miksikä olit erilainen kaikista muista, miksikä aina yhäti teljettynä -sydänkammioosi? Vapautta ihailit, mutta huulesi olivat suljettuina. -Oliko tämä sinun vai muitten ihmisten vika? Puuttuiko terästä, millä -limsiöstä kipenöitä olisit iskenyt? Tahi olitko Kristiinan piikivi, -joka kullan kiillossa loisti, ja katso, se oli kissan kultaa vain! -Vieras olento sinä olit, samaten kuin sinun kadehdittu, ihailtu, -toisinaan melkein vihattu kuningattaresikin: puoleksi sinussa -virtaili ihmisten lämmintä verta, puoleksi kylmää tähtiloistoa. -Rouva Sofia De la Gardie on nimittänyt olentosi vian pöyhkeydeksi, -rouva Maria Ryning on sitä nimittänyt pakanain-uskoksi. Kuka on -oikeassa? Tahi löytyykö kolmas tulisoihtu, joka valaisee kauas sielun -tuntemattomaan pohjaan: -- sinä et ymmärrä rakkautta!" - -Kun Hagarin yksinäiset ajatukset olivat ennättäneet tähän -palautuskujaan, muisti hän tähden valo-usvan ja nuo kummalliset -sanat: minun olentoni on voima, eikä rakkaus... Mitä nuo sanat -merkitsevät? Ja: katsele itseäsi kuvassasi!... Eikö Kersti röökinällä -ole kaikkea, paitsi rakkautta? Eikö hän ole suurilahjainen ajatuksen -voimassa, tahdon voimassa, toiminnassaan, ja onkohan Ruotsi -milloinkaan ollut niin voimakas, kuin Kristiinan aikana? Mutta -mitäpä muuta hän on kuin voimakas? Saattaako hän rakastaa mitään -muuta maailmassa, kuin itseänsä? Kyllä, hän saattaa rakastaa paljo -ja useita, hän saattaa kentiesi rakastaa heitä _niinkuin_ itseänsä, -mutta rakastaako hän itseänsä? Jos hän itseään rakastaa, täytyy -hänen aina olla tyytyväinen itseensä, eikä rientää levottomuudesta -levottomuuteen, kuten hän tekee, ja kirjoista ihmisiin sekä ihmisistä -kirjoihin jälleen, uusiin tutkimuksiin, uusiin suunnitelmiin, uusiin -huvituksiin, päästäksensä irti omasta itsestään. Etsi! sanoi tähti. -Ja Kersti röökinä etsii alituisesti jotakin. Mitä hän etsii? Etsiikö -hän vaihdettua prinssiä? Hullutusta! Mitä muuta hän saattaisi etsiä, -kuin itseänsä, sisintä elämän perustustansa, ainoata, jota hän -saattaa todellisesti rakastaa, ainoata, jossa hän kerran saattaa -rakkaudella levätä? Mutta hän ei perustustansa löydä, enkä minäkään -löydä omaani. Se ei merkitse juuri mitään, jos rakastaa muita kuten -itseänsä, jollei ole löytänyt itsessään sitä ainoata, joka ansaitsee -rakastamista ja jonka pohjalle rakentaa voi. Ennenkuin on löytänyt -oman perustuksensa, täytyy asettaa muita itseään korkeammalle, täytyy -rakastaa toista enemmän kuin itseänsä; täytyy voida kieltää itseänsä, -uhrata itsensä, elää ja kuolla jonkun toisen puolesta taikka jonkun -asian puolesta, sekä elää ja kuolla palkitsemattomana, kiitosta -saamatta, tuntemattomana, unhotettuna. Sillä sehän ei voi olla oikeaa -rakkautta, jos jotakin rakastaa palkan, kiitoksen tahi kunnian -vuoksi... Mikä elämän-arvoitus! Mikä hirvittävä syvyys! - -Hagar tunsi pöyristyksen jäsenissään, samanlaisen, kuin silloin, -jolloin hän talvi-iltana seisoi tuikkaavan tähtitaivaan alla ja -näki edessään äärettömän loiston, mutta tunsi vilua... Kesken sitä, -jolloin hän Kristiinan loistavaa nerollisuutta enimmän ihaili, oli -häntä viluttanut... - -Hän etsi turhaan tähteänsä; hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin -milloinkaan ennen, sillä nyt ei hänellä ollut edes itseään. Hän -kulki ikään kuin ympyrässä, jossa ei ollut keskipistettä. Etsiä -hänen täytyi, etsiä elämän perustustansa, etsiä, etsiä... Ja kun -hän ponnisti itseänsä yhdistämään kaikki yhteen perus-ajatukseen, -seisattui hän havaitessaan, että hänen vikansa oli _se_, ett'ei hän -löytänyt itseänsä. - -Hän heittäytyi pitkäkseen vuoteelle ja koetti nukkua, mutta -turhaan. Hänen ajatuksensa olivat kuin keväällä haavan höytyset, -jotka tuulen lennättäminä etsivät jotakin, minne istahtaisivat. -Hän haparoitsi entisyyden varjokkaissa laaksoissa ja kiinnitti -itsensä uuteen esineeseen; kaksoisveljeensä Bennuun, jonka nimi -nyt oli Urban Niemand. Kävikö hänessä tähtien varoitus toteen? -Saattoiko hän rakastaa? Ei, sitä hän ei osannut. Kaiken huolenpidon, -hyvyyden, rakkauden, mikä häntä elämässä oli kohdannut, hän yhtä -huolimattomasti otti vastaan ja yhtä helposti unhotti, kuin Kersti -röökinä, kuin Hagar itsekkin. Hän oli uiskenteleva lastu, ja mitä -muutapa he olivat, he molemmat? Voimaa hän oli saanut yhtä kuin he. -Hän oli kukistamaton, yhtä kuin he: maa, tuli, vesi ja ilma eivät -voineet hänelle mitään tehdä, ei mikään voinut sammuttaa hänen -elonkipinäänsä, ennenkuin tähtien hetki oli tullut. Nuo molemmat -naisturvatit eivät olleet samoja elämänvaaroja koetelleet, mutta -heidän täytyi olla yhtä kukistamattomat kuin hänkin oli: ei mikään -kuolettava kipu saanut Kristiinaa valtoihinsa, ei mikään myrkky -tarttunut Hagariin. Mutta etsiä piti heidän kaikkien, etsiä, etsiä... - -Unettomana ajatellessaan johtui Hagarin mieleen, että hän, ennen -kuin Tukholmasta lähti, oli saanut kirjeen, ensimmäisen ja ainoan, -jonka veljeltään oli saanut. Hän nousi etsimään kirjettä. Yö oli -joutunut; heikko aamunkoite valaisi sen verran, että hän jälleen -saattoi lukea tuota lapsellista kirjoitusta, jonka päällekirjoitus -oli toisen käden tekemä, luultavasti juutalaisen. Kirjeen huonosti -kokoon pantu saksalainen kieli, vino käsi-ala ja järjestyksen puute, -olivat kaikki vielä koulupojan. Siinä ei löytynyt asuinpaikan nimeä -eikä päivämäärää; otaksua saattoi, että kirje oli kuukausi sitten -lähetetty kesäkuussa Regensburgista. Sen sisällys kuului näin: - - "Hagarille. Iso-isä sanoo, että minun pitää kirjoittaman sinulle. - Olen oppinut rakkelin edessä kirjoittamaan. Hän on kovin ihana. - Olen saanut raution, nimi Jehu. Se on kolmevuotias, arapialainen, - meni heti, minä rankasin sitä, juoksee levyn sultaanin ohitse. - Täällä on lichtensteinin kyrassieerejä, jotka menevät gallasiin. - Torstenson on olmysissa. Tuumasin karata sinne, he saivat minun - kiinni, otin miekkani, panivat minun kolmeksi päivää päävahtiin. - Kuinka Caballer voi? Lebewol, vergis mei nit - - Urban. - - J. K. rake sanoo tule tänne Hagar." - -Ei mitään muuta. Ei mitään hänen nykyisestä tilastaan, tahi miten -hän oli näkönsä jälleen saanut, jota sopi toivoa, koska hän oli -omakätisesti kirjoittanut. Kuka on rake? Onko hän Rachel tahi -lohikäärme? [Lohikäärme ruotsiksi drake.] Hän ja rautio nähtävästi -ovat häneen tehneet suurimman vaikutuksen. Hän kysyy Caballeroa, vaan -ei sisartansa, jolle hän käskystä on kirjoittanut. - -"Tyhmä poika!" huudahti Hagar harmistuneena. "Mutta", lisäsi hän -huoaten: "hän on yksi meistä kolmesta." - -Ajatukset lentelivät muuttolintujen siivillä kauas etelään -tuntemattomille seuduille. Kun Hagar vihdoin silmänsä ummisti, -leikitsi nousevan auringon purppurahohde lehmuksien latvoissa. Hänen -viimeinen ajatuksensa, joka katosi uneen, oli jälleen kapinoitsian: - -"Jos täällä Risebergassa tulen vangiksi, niin kirjoitan Texeiralle ja -pakenen Regensburgiin. Minua ei kukaan saa sitoa. Minä tahdon löytää -itseni." - - - - -23. Regensburg. - - - Tule pojakseni, niin sinä olet rakentava Jerusalemin portit! - -Ruben Zevi oli joulu-aamuna kumureessä lähtenyt Tukholmasta -Göteborgiin ja vienyt mukanaan sokean tyttärenpoikansa Urban -Niemandin. Göteborgista kävi matka Pohjanmeren yli Lontooseen ja -siellä viikon viivyttyään asioittensa takia, lähtivät Amsterdamiin. -Tämä vanha mies näytti kokonaan unhottaneen kaikki vaivansa ja 70 -vuottansa, hoitaessaan tuota sokeata, joka ei jäänyt kiittämättömäksi -vanhusta kohtaan hänen huolenpidostaan. Heidän välillään syntyi -tuttavallisuus, joka pojan puolesta olisi käynyt hyvin hartaaksi, -jos hän olisi voinut unhottaa tuon pakollisesti antamansa lupauksen, -ett'ei hän koskaan enään miekkaa käyttäisi. Joka aamu kysyi Urban: -"Koska saan nähdä auringon?" Ja yhtä säännöllisesti vastasi Ruben -Zevi: "Madridissa." - -"Silloin saan ratsastaa Torstensonin luo", ajatteli nuori kapinoitsia. - -Viivyttyänsä uusien asioitten takia vähän kauemmin Amsterdamissa, -suuntasivat he matkansa Parisin kautta Madridiin. Jokaiselle muulle -juutalaiselle olisi ollut hengenvaarallista joutua inkvisitsionin -kammottuun piirikuntaan, mutta Ruben Zevi omisti avaimen, joka -hänelle aukaisi kaikki portit. Filip IV tarvitsi hänen kultaansa -vastustaaksensa Ranskaa, Alankomaita ja kapinallisia Katalonialaisia -sekä äsken Espanian ikeen alta vapautettua Portugalia. Käytettyään -kuninkaan suojeluskirjan, otettiin juutalainen vastaan hollantilaisena -pankkiirina kaikilla mahdollisilla kunnian-osotuksilla ja hän palkitsi -tämän kunnian lainalla 40 prosentin korosta sekä korvausta vastaan -Almeiran kaivoksista, siinä tapauksessa, että portugalilaiset -ottaisivat Perusta tulevan hopealaivaston. - -Ruben Zevi tunsi kaikki nurkat ja pielet Madridissa, samaten kuin -kaikissa Euroopan pääkaupungeissa. Eräänä päivänä palasi hän -maurilaisten korttelista 90-vuotiaan arapialaisen kanssa, jonka nimi -oli Damiri, ammatiltaan tämä oli muulin-ajaja ja yksi niistä monista, -jotka huulillaan tunnustivat Kristuksen ja Neitsy Marian, mutta -kuitenkin joka aamu ja ilta kääntyivät Mekkaan päin, rukoillaksensa -Muhamedia. Tämä Damiri käänsi ja katseli Urbanin silmiä, pani -yrteistä tehtyä voidetta niitten päälle sekä määräsi kolmea viikon -paastoamisen, hiljaisuutta ja pimeän huoneen. Noitten kolmen viikon -perästä otti Damiri siteen pois silmiltä ja määräsi jälleen Urbanin -istumaan kolme viikkoa hämärässä, johon asteettain valoa lisättiin -ja huudahti tämän määrätyn ajan kuluttua: "Allah akbar! Jumala on -suuri!" Hän palkittiin runsaasti. Urban Niemand oli saanut takaisin -silmiensä valon. - -Madridista matkustettiin täydessä kapinassa olevaan Barcelonaan, -sieltä kuohuksissa olevaan Neapeliin, joka pian oli kapinaan nouseva -ja sieltä kaikkein kristillisimpään Romaan. Missäpä ei kultaa -tarvittu? Ruben Zevi löysi ystäviä ja suojelioita kaikkialla. -Hänen ammattinsa kunnia oli lainata kuninkaille, jotta voisivat -masentaa kapinallisia alammaisia, sekä kapinallisille, jotta -voisivat taistella kuninkaita vastaan. Jos tappio tuotti vahinkoa, -täytyi voiton kahdenkertaisesti palkita tappion. Hän oli yhtä -tuttu kardinaalien vierashuoneessa, kuin sulttaanin moskeassa. -Väitettiinpä, että paavi Urban VIII oli tarjonnut hänelle arvonimen: -Jerusalemin protektori, jos hän tahtoisi tulla katolilaiseksi. -Siihen oli Ruben Zevi omituisella hiljaisella tavalla hymyillen -vastannut profeetan sanoilla, Es. 62: 6: "Oi, Jerusalem, minä asetan -vartiat sinun muuris päälle, jotka eivät ikänä päivällä eikä yöllä -vaikene." Hän sai osan paavi Pietarin rahasta, samoin kuin hän sai -osan siitä verosta, joka sulttaanille tuli pyhästä maasta, ja kun -uskonheimolaiset syyttivät häntä siitä, ettei hän ollut tarpeeksi -arkaluontoinen, vastasi hän: "Meidän tulee imeä pakanain maitoa." - -Neapelin ja Roman välillä tapahtui eräs seikka, joka oli niin -tavallista laatua, että siihen tuskin huomiota kiinnitettiin. Ruben -Zevin vaunuja sekä hänen seuralaisiansa, joita oli 12 ratsumiestä, -hätyytettiin eräässä vuorensolassa. 30 ryöväriä hyökkäsi heitä -vastaan, mutta ne joutuivat ankaran taistelun perästä tappiolle ja -monta heistä kaatui paikalle. Urban sai vielä kerran leikkiä sotaa. -Hänen lupauksensa ei tarkoittanut tällaista miekan käyttämistä; -hän oli puolustanut itseänsä, ja sitähän ei sopinut kieltää. Tuo -jo puoleksi unohtunut miekankahva näytti ikään kuin suutelevan -hänen oikeaa kättänsä ja sanovan hänelle: sotamarsalkka odottaa -sinua!... Matka kulki pohjoiseen päin; joka päivä tultiin lähemmäksi -ruotsalaista sotajoukkoa ja sotaa. - -Vielä tuli heidän käydä Genuassa, Milanossa, Venedigissä, Wienissä, -ja kaikissa näissä paikoissa oli Zevillä asioita toimitettavana, -ennenkuin he vihdoin toukokuun lopulla saapuivat Regensburgiin. Jo -ensi yönä, kun kaikki muut lepäsivät matkan vaivojen perästä, hiipi -nuori kersantti talliin, löysi sieltä käyttämättömän, virkun hevosen -ja laukkasi sillä tiehensä, etsiäksensä Torstensonin leiripaikkaa. -Hän pettyi. Ruben Zevi tunsi tyttärensä pojan ja oli ennestään -asettanut kuusi parahinta ratsastajaansa Assar Kaban johtoon sille -tielle, jota Urbanin täytyi pohjoiseen päin kulkea. Siellä tuli -yön pimeydessä kilparatsastus, joka loppui siihen, että karkaaja -vartioittuna ja tukevasti sidottuna satulaan, palautettiin takaisin -suuttuneen iso-isänsä luo. - -"Poikani Absalom", sanoi juutalainen hänelle Davidin vihalla ja -Davidin surulla, "jos noin vähäpätöisinä pidät lupauksesi sekä minun -harmaat hapseni, niin muista, että minä se olen, joka tallennan -Damirin parannus-aineen, sekä että sitä tulee käyttää joka kuudes -kuukausi uudestaan, jos tahdot saada pitää näkösi. Jos vielä kerran -karkaat, olet auttamattomasti kuukauden perästä sokea. Tule sitte -jälleen kurjaksi kerjäläiseksi, anna taluttaa itseäsi Madridiin, jos -tapaat jonkun, joka sinua taluttaa, mutta tiedä, että Damiri on 90 -vuotias. Kuinka kauan luulet löytäväsi hänet elävitten joukosta?" - -"Olen sotamarsalkan palveluksessa; tahdon ennen olla sokeana, kuin -karata palveluksestani", vastasi nuori kersantti ynseästi. - -"Olen sitä jo ajatellut Tukholmassa", vastasi juutalainen, -samalla kun hän otti esiin yhden niistä monista kirjeistä, jotka -olivat häntä odottamassa hänen kotiin tullessaan. "Kas tässä -erokirjasi sotapalveluksesta, sotamarsalkka on sen omakätisesti -allekirjoittanut, sillä perusteella, että lääkärintodistus on -ilmoittanut sinun olevan auttamattomasti sokean. Ole tyytyväinen, -poikani; tämä on kunniakas erokirja." - -"Mutta minä en ole sokea, minä näen viholliset, minä ratsastan kuten -ennenkin, minä saatan palvella kuten ennenkin!" huudahti eron saanut -sotilas nyyhkyttäen niin, että pikemmin olisi luullut häntä tytöksi, -kuin Torstensonin oppilaaksi. - -"Olen sanonut sinulle", vastasi juutalainen ankarasti, "että sinä -ilman Damirin parannus-ainetta jälleen tulet sokeaksi. Ja jotta et -noin pian sitä unhottaisi, pitää sinua rangaistaman kolmen päivän -pimeällä arestilla." - -Nämät kolme päivää juutalaislinnan sisimmäisessä huoneessa -suljettujen akkunaluukkujen takana tuntuivat Urban Niemandista -niin pitkiltä, kuin koko kolme vuotta. Tämä ei ollut Kirkniemen -koirankoppi; täällä oli vankeus, jota hän kammoksui ja yksinäisyys, -jota hän pelkäsi. Hän ei seurustellut, kuten Hagar sisarensa, -ajatusten suuressa, puheliaassa seurassa: hänellä oli siellä aivan -vähän tuttavia. Ketä hän hakisi? Pitkiä aikoja oli kulunut siitä, -kuin hän oli kirjan aukaissut, eikä hän koskaan ollut kynää kädessään -pitänyt. Hänen tietonsa mahtui tallin seinien sisäpuolelle, satulaan, -jossa hän reippaasti ratsasti, ohjiin, joita hän niin mainiosti hoiti -ja noihin sotatemppuihin, joissa hän, vaikka vielä aivan nuori, jo -oli mestari. Mistään muusta ei hänellä koskaan ollut huolta: hänen -sielunsa oli, paitsi näillä aloilla, joissa hän vapaasti liikkui, -kirjoittamaton kirja, haka, jossa metsäkukat itsestään kasvoivat -hoitamatta, huoletta pensaston ja ruohojen seassa. Mitä hänellä oli -tehtävää yksin oman itsensä seurassa? Pitkäksyä, ikävöidä, uneksia, -riehua ja itkeä. Ainoa lohdutuksensa oli paeta jälleen, kun ensi -tilaisuus ilmaantuisi. - -Neljännen päivän aamulla avattiin tuon pimeän huoneen ovi, jolloin -Urban makasi puoleksi hereillä ja vaatetettuna siten, kuin hänen oli -tapansa ollut, valvoessaan yöllä nuotion ääressä leirissä. Ääni, joka -ei ollut tavallisen palvelian, sanoi hänelle: - -"Nouse, sinä olet vapaa!" - -Yhdellä hyppäyksellä oli vanki jaloillaan ja aikoi oitis lähteä ulos -vankeudestaan. - -"Anna minun sanoa sinulle jotakin!" pyysi tuo lempeä, tuttu, mutta ei -pitkiin aikoihin kuultu ääni. "Tunnetko minun?" - -"Mitenkä minä kissan pimeässä tuntisin?" vastasi poika äkeästi. -"Laske minut ulos!" - -"Minun mielestäni ansaitsisin parempaa kiitosta. Kuka olen? Arvaa!" - -Taaskin tahtoi poika työntäytyä ulos, mutta tuo tuntematon seisoi -hänen tiellään. - -"Et pääse ennen, kuin sinulle olen jotakin sanonut", virkkoi ääni. - -Painiminen alkoi, mutta se loppui pian hämmästykseen, kun Urban -tarttui kiinni pehmeään naisen käteen. - -"Oletko sinä Rachel?" kysyi hän. - -Samassa aukaistiin akkunanluukut, ja päivänvalo virtaili huoneeseen -niin kirkkaana, että se silmiä häikäisi pitkällisen pimeyden perästä. -Ensimmäinen, minkä Urban saattoi erottaa, oli Rachel, joka seisoi -hänen edessään ujossa, neitseellisessä kauneudessaan, toista vertaa -kauniimpana, kuin mitä Urban muisti hänen olleen vuosi takaperin. -Tuo outo päivänvalo loi hänen ympärilleen auringonloistetta. Hän -ei enään ollut se Rachel, jonka kanssa Urban oli kinannut siihen -aikaan, kuin hän isoisäänsä oli tänne seurannut Böhmin metsissä. Hän -ei ymmärtänyt, että tyttö oli kasvanut 14 vuotiaasta viidentoista -vuotiaaksi. - -"Tahdotko nyt kuulla, mitä minulla on sinulle sanottavaa?" kysyi -tyttö puoleksi pilalla, puoleksi ujoillaan. Urban suostui, hänellä ei -enään ollut mitään kiirettä. - -"Tahdon sanoa sinulle", jatkoi hän, "että sinä olet suurin narri, -mikä maassa kulkee. Mitä varten sinä suututat parahinta ihmistä, -sinun iso-isääsi, joka on minun isäni setä sekä sinun ja meidän -kaikkien hyväntekiä? Mene oitis hänen luoksensa; pyydä häneltä -anteeksi, ja lupaa, ett'et koskaan tee häntä vastaan! Tiedätkö, -mitä on olla hänen poikanaan? Hän on enemmän kuin kuningas, enemmän -kuin keisari; hän on koko maailman hallitsia; ei yksikään gojimin -ruhtinaista ole niin mahtava kuin hän. Ja sinä tulet yhtä rikkaaksi -ja mahtavaksi kuin hän, jos alistut hänen tahtonsa mukaan. Mitä -sinä juokset kurjien sotiesi ja köyhien sotilaittesi perässä? Etkö -ymmärrä, että kun sinä tulet siksi, kuin iso-isä nyt on, saatat itse -varustaa voimallisimmat sotajoukot, eikä silloin kukaan uskalla sinua -vastustaa? Miksikä et saata totella ja odottaa? Miksikä et tahdo -tunnustaa meidän uskoamme ja olla yksi meistä? Etkö tiedä, että me -olemme valittu kansa ja kaiken maailman valtakunnat tulevat olemaan -meille alammaiset?" - -Kyllä huomasi, että Rachel vuoden kuluessa oli jotakin oppinut -synagoogassa. Jos hän oli lähetys-saarnaajana lähetetty, niin -Ruben Zevi ei olisi saattanut löytää ketään kaunopuheliaampaa. -Uskonvaihtaja oli jo puolittain kääntynyt, kun lähetys-saarnaaja -suuntasi puheensa toisaalle, ja tämäpä sai hänen käännyttämistoimensa -täydelleen menestymään. - -"Minä tahtoisin jotakin sinulta pyytää, jotakin itseäni varten. Isäni -Joas on joutunut iso-isäni epäsuosioon ja on ajettu pois linnasta. -Se oli sinun tähtesi, Urban, sen tähden, että hän sinua auttoi -pakenemaan ensi kerralla, muistathan? Rukoile isäni puolesta, sitte -kuin itse olet anteeksi saanut; pyydä, että hän saisi takaisin tulla, -ja minä tahdon olla sinulle kiitollinen... et saata uskoa, kuinka -kiitollinen tahdon olla!" - -Hän oli monelle kalliollekkin vastustamaton. Mitenkäpä pehmeä vaha -olisi häntä vastustaa voinut? Urban Niemand tunsi aivan uuden tunteen -liikkuvan nuoressa pojan sydämmessään ja lupasi kaikkea, mitä Rachel -pyysi, meni iso-isänsä luo, pyysi anteeksi ja vakuutti pyhästi, ettei -hän koskaan enään tekisi itseään syylliseksi tottelemattomuuteen. -Anteeksi annettiin ehdollisesti; Ruben Zevi oli tottunut ehtoja -määräämään. - -"Osota, että aikomuksesi on vilpitön; palvele minua uskollisesti -vuosi, niissä asioissa, joita sinulle uskon, niin minä sinulle -anteeksi annan. Siihen asti pitää sinun olla minun palveliani, -mutta sen jälkeen minun poikani. Sinun ei sitten enään tarvitse -olla Ben-Oni, tuskan poika, sinun pitää olla Benjamin, onnen poika, -sillä suurin iloni ja suurin suruni on sinun synnyttänyt. Käytä -siis onnennimeäsi niin, ett'ei minulla koskaan ole syytä ottaa sitä -takaisin!... Sinä et osaa kirjoittaa?" - -Urbanin täytyi todenmukaisesti kertoa, että hän tuskin osasi lukea. -Se vähä, mitä hän lapsuudessaan oli oppinut, oli aikoja sitten -unohtunut. - -"Sinun pitää tästä päivästä alkaen joka päivä lukeman ja kirjoittaman -Rachelin johdolla. Tee sitä reippaasti; minä tarvitsen sinua -konttoorissani." - -Kauppiaan konttoori oli inhoittavin, mitä Urban saattoi ajatella -tulevaisuuttaan kuvitellessansa, mutta hän lupasi totella ja uskalsi -sitten rukoilla Joaksen puolesta. - -"Mitä?" ärjäsi vanhus, uudestaan suuttuneena. "Oletko sinä yhdessä -liitossa Rachelin kanssa päättänyt pyytää armoa tuolle petturille?... -Joas! Ja sinä pyydät armoa Joakselle! Etkö tiedä, että hän on -sinun verivihollisesi? Tarpeellista on, että saat tietää, kenenkä -kanssa sinä täällä joudut tekemiseen. Minä olen ajanut ulos Joaksen -vaimoinensa ja lapsinensa, paitsi Rachelia, joka on viaton ja minulle -uskollinen, kuten oma lapsi. Hänen isänsä on seitsemänkymmentä kertaa -minua pettänyt ja seitsemänkymmentä kertaa saanut anteeksi, mutta kun -hän vuosi takaperin antoi sinulle hevosen, aukenivat minun silmäni. -Huomaa, että paitsi veljeäni Mordechaita, joka on Smyrnassa, ja hänen -lapsiansa, ovat Joas ja hänen sisarensa Thamar, vanhimman veljeni -lapset, näihin asti, omien lasteni kuoleman jälkeen, olleet lähimmät -sukulaiseni. Thamar on maankuleksia, mutta Joas on edeltäkäsin -laskenut, mitä hän minun kuoltuani tulisi perimään, vaikka minä en -ole ajatellut, että hän omaisuuteni saisi, vaan olen tuuminut antaa -suurimman osan Rachelille. Odottamatta nousee yöstä ja kuolemasta -ilmoille kaksi tyttärenlasta, jotka ovat minulle läheisemmät kuin -Mordechai, Joas ja Thamar. Ymmärrätkö siis, mitenkä niitten täytyy -olla sinun ja sisaresi verivihollisia? Ole varuillasi, mielipuoli! -Joas on kerran auttanut sinua karkaamaan toivossa, että minä -oikeutetussa vihassani tekisin sinun perinnöttömäksi. Toisella kertaa -hän vainoo sinun ja sisaresi henkeä. Täällä olet turvassa, mutta -linnanporttien ja Regensburgin muurien ulkopuolella sekä keskellä -ruotsalaista sotajoukkoa, jonka luo sinä niin tyhmästi halajat, Joas -sinun löytää ja tietää, miten hän sinulle kuoleman iskun antaa. -Vielä hänen käsivartensa on liiaksi lyhyt ennättämään Hagaria, ellei -hän Thamarin kautta häntä tapaa, mutta ei yksikään susi Böhmin -metsien rotkoissa niin hartaasti saalistansa vainoo, kuin Joas teitä -molempia. Joas on viekas ja Mordechailla on mahtavia liittolaisia: -he tietävät, mitä voivat, jos tulevat minun perillisikseni. Sitä -varten ajavat he asiaansa kultavuorilla, kun minun käteni kerran -on puuttuneena ja vanhat silmäni suljettuina. Kas siinä syy, miksi -minun on monen todistuksen avulla täytynyt turvata sinun ja sisaresi -perintöoikeutta. Sitä sinä et vielä käsitä, sillä sinun halusi on -leikkikaluissa, joissa on hevosia ja miekankalsketta, mutta kerran -sinä minua olet kiittävä, kun mieheksi tulet. Ja mieheksi tahdon -sinun tehdä, poika; tahdon tehdä sinut äitisi pojaksi, eikä isäsi. Ei -sanaakaan enään Joaksesta!" - -"Kuka oli isäni?" kysyi nuorukainen, paremmin siitä syystä, että -muisti kuningattaren kysymyksen, kuin siksi, että itse olisi pitänyt -tätä tietoa tärkeänä. Ruben Zevin katse synkistyi. - -"Kysy, mikä se yö oli, joka varasti valoisan päivän sen ihanimmassa -aamuhetkessä, mutta älä koskaan kysy isäsi nimeä! Se tuottaa -onnettomuutta jokaisille huulille, jotka sitä lausuvat." - -Urban oppi Rachelin johdolla lukemaan ja kirjoittamaan. Metsistynyt -haka viljeltiin odottamattoman joutuisasti. Ymmärrystä ei ollut -puuttunut, vaan halua, ahkeruutta, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. -Hänellä ei ollut sisarensa selvää, läpitunkevaa käsitysvoimaa, -mutta kekseliäisyydessä oli hän usein sisartaan vikkelämpikin. Nyt -oli hän saanut halua, tiesi mistä. Tavuut hyppivät hänen päähänsä -ja piirsivät suuria, kankeita viivoja paperille hänen eteensä. Tuo -viidentoista-vuotinen opettajatar, joka opetti kohta seitsemäntoista -vuotta täyttävää oppilasta, koetti kaikin voimin ylläpitää -tarpeellista kunnioitusta. Toisinaan se hänelle onnistui, mutta -toisinaan ei. Moni tunti aljettiin ankarasti tutkimalla tuntemattomia -kuvakirjaimia ja lopetettiin heleään nauruun ja kilpajuoksuun huoneen -ympäri. Ruben Zevi havaitsi kerran oppilaan ulos kiipeämässä toiseen -kerrokseen akkunaluukun päällä ja opettajattaren käsiruisku kädessä -vettä suihkaten häntä takaa ajamassa. Vanha juutalainen hymyili ja -palasi huomaamattomana pois. Hänellä oli syynsä eikä hän tullutkaan -petetyksi. Kuukautta vähemmässä ajassa oli Urban saanut valtaansa -sekä kirjat että kirjoituksen. Hänen arvolauseensa lukukinkereillä -ehkä ei olisi ollut parahinta laatua, mutta hän tuli kuitenkin -toimeen, kuten hän aina oli tullut, kun hänen piti ajaa karauttaa -vallihaudan, tahi orapihlaja-pensaston yli. Ruben Zevi unohti, että -tyttärenpojan vielä olisi pitänyt tyytyä palvelian asemaan, ja -antoi hänelle palkkioksi sen arapialaisen juoksian, josta kirjeessä -mainittiin ja joka oli parempi kuin Levyn sulttaani, paras juoksia -juutalaiskorttelissa. Urbanin luonnolle ja hänen karkaamishalullensa -olisi tämä lahja ollut suurena kiusauksena, jos ei tuo valpas Assar -Kaba olisi saanut käskyä seurata hänen mukanansa ratsastusretkillä. - -Kuukausi sen jälkeen, kuin lukutunnit olivat alkaneet, ruvettiin -Urban Niemandia käyttämään helpoimmissa toimissa Ruben Zevin -konttoorissa. Kahden kuukauden kuluttua hän saattoi ottaa osaa -kirjevaihtoon ja toimittaa vähempiä lähetyksiä. Kolmen kuukauden -perästä kulki hän vaatetettuna kuten juutalaiset ja vietti sabbattia -synagoogissa. Hän kulki kuten unissaan, täydellisesti vangittuna -Rachelin kahleisiin. - -Silloin ratsasti eräänä päivänä muutamia vankeja Torstensonin -joukosta Mähristä Regensburgiin. Niitä oli kuusitoista repaleista, -likaista, haavoista ja vaivoista surkastunutta sotamiestä, joita -keisarilliset kyrasierit vartioitsivat. Urban palasi juutalaispuvussa -eräältä toimitusmatkalta, kirjelaukku kainalossaan, kun tuo -joukko tuli häntä vastaan, ja hän kuuli erään vangeista sanovan -kumppanilleen ruotsinkielin: "täällä kullattu juutalainen asuu." - -"Onpa vahinko", vastasi kumppani, "ett'ei meitä nyt ole 2,000, joilla -olisi vapaat ohjat käsissä; täällä olisi jotakin ansaittavana." - -Tuo kaikui kuin ruotsalainen rummun päristys rauhallisen -kirjeenkantajan korvissa. Hän heräsi mielestään kuten lumouksesta, -läheni vankeja ja kysyi, myöskin ruotsiksi, mistä he olivat. Vangit -saivat suuret silmät. He hämmästyivät, kun kuulivat juutalaisen -puhuvan heidän kieltään ja sanoivat olevansa smålantilaisia ja -uusmaalaisia ratsumiehiä, jotka ollessaan ruoan etsinnässä olivat -joutuneet väijymispaikkaan ja heidän oli täytynyt antautua vangiksi -ylivallan takia. - -Oli Pyhän Bartholomeuksen päivä ja paljon väkeä liikkeellä. Urban -seurasi väkijoukon muassa tuota hitaasti marssivaa jonoa, kysyen -uutisia sotakentältä. - -"Se on joku vakooja", kuiskasi eräs ratsumies kumppaneilleen, tällä -kertaa suomenkielin; "valehdelkaamme!" sen jälkeen vastasivat, -että Torstenson oli valloittanut Wienin, että hän oli lähettänyt -keisarin hiirenhäkissä Tukholmaan sekä että hänen joukkonsa nyt -oli marssimassa Romaan asettaaksensa Kristiina kuningatarta paavin -istuimelle. - -"Sinä valehtelet kuten mies, n:o 18, Spjut! Saksan Pukki!" huudahti -entinen kersantti, joka tunsi miehen omasta osastostaan ja iloissaan -sanoa sutkahutti ratsaskunnassa käytetyn haukuntasanan. "Tahdotko -tulla vapaaksi, kumppani? Minä seuraan teitä ja pakenen teidän -kanssanne." - -Vangit eivät saaneet aikaa ihmettelemiseen eikä ehdotuksen -miettimiseen, sillä väkijoukko tunki päälle ja tuuppasi nuoren -juutalaispojan tieltä pois. Tavallinen herjaussana (väärä-oppinen) -alkoi aina äänekkäämmin kuulua, pian lensi ensimmäinen kivi vankien -pelastettuja päitä kohden ja sitä seurasi useampia, melu nousi, -kyrasierit asettuivat taajaan kuljetettaviensa ympäri ja tunkivat -joukot takaisin. - -Urban näki katupojan nostavan raskaan kiven, jolla aikoi tehdä -kuolettavan iskun. Tässä oli mahdotonta pysyä välinpitämättömänä -katseliana. Hänpä rupesi kampittaan sopivaan aikaan ja poika -kaatui päistikkaa vasten naamaansa maahan. Siitä hän nyt rupesi -koperoitsemaan ylös ja huusi: juutalaisia! juutalaisia! Huuto sai -kaiun; väkijoukko jakaantui, toinen osa ajoi vankeja takaa ja toinen -juutalaisia. - -Urban pakeni, yksi sataa vastaan, kaasi kumoon täällä yhden, tuolla -toisen, konttasi nostettujen käsivarsien alitse, hiipi kompastelevien -jalkojen välistä eteen päin ja oli pian ennättänyt juutalaiskorttelin -sisäänkäytävälle. Melske oli kuulunut linnaan ja siellä tehtiin -varustuksia puolustamista varten. Nämät vainotut juutalaiset olivat -aivan tottuneet näkemään, että raivostunut kansa hyökkäsi kerran tahi -useammasti vuodessa heidän erikois-asuntojansa kohti. Heidän elämänsä -vaihteli alituisesti ulkonaisen sorron, häväistyksen, nöyryyden, -sisällisen masentamattoman ynseyden, sekä sen järkähtämättömän -varmuuden välillä, että kerran voittaisivat maailman. Tällä kertaa -kansan aallot tyyntyivät, ennen kuin ehtivät linnan muureille asti. - -"Täällä ovat kirjeet", sanoi Urban, kertoen melskeestä, mutta ollen -puhumatta siitä, että oli tavannut maanmiehiänsä. Tämä alennuksen -ja ylpeyden välinen elämä näytti hänestä auttamattoman kurjalta, -verrattuna vapaitten miesten ritarilliseen taisteluun avoimella -sotakentällä. - -Kun hän kertoi päällekarkauksesta, varoitti häntä vanha iso-isä. -"Ymmärrätkö nyt, että sinun tulee olla varuillasi, sekä ett'ei -henkesi ole turvassa missään muualla kuin täällä, niin kauan kuin -Joas elää? Mutta hän ei kauankaan saa olla palkattomana, eikä -myöskään hänen sisarensa Thamar. Minun Tukholmassa oleva asiamieheni -kirjoittaa minulle, että Thamar siellä on esiintynyt ruhtinatar -Radzivilina sekä että hänellä on ollut salaisia juonia saadaksensa -Hagarin hengiltä. Kyykäärmeitten yli käy teidän tienne: kulkekaatte -Herran suojeluksen alla, niin ei mikään paha teihin koske. Olen -myöskin saanut kirjat, jotka teidän syntyperänne todistavat, Hagarin -suojelialta, presidentti Kurjelta. Siinä tulee esiin kummallinen -selitys äitisi viimeisistä kohtaloista. Hänen kammarineitsyellänsä, -joka hänen petti, oli tönkkäsormi oikeassa kädessään... Thamarilla on -vielä tänäkinpäivänä tönkkäsormi oikeassa kädessään..." - -"Mestari", virkkoi Urban äkkiä, "laskekaa minut irti; antakaa minun -mennä kostamaan äitiäni ja suojelemaan sisartani! Minä tahdon löytää -Thamarin, vaikka minun sitte täytyisikin mennä maailman ääriin. -Antakaa minulle Thamarin veri!" - -Ruben Zevi katsoi häntä tutkistellen. - -"Nureksitko sinä?" sanoi hän. "Jos jotakin löytyy, josta -minä kadehdin kristittyjä marttyyreja, niin on se heidän -kärsivällisyytensä ja luottamuksensa heidän vuosikausia kestävissä -kärsimyksissään. Me tarvitsemme samaa uskallusta, mutta meidän -voittomme lähenee päivä päivältä, kun heidän toivonsa on -epätietoisessa etäisyydessä. Heillä ei ole muuta, johon turvata -saattavat, kuin taivas, mutta meillä on sitä paitsi maa, joka meille -on perinnöksi annettu. Lyö heitä, Herra, tee gojimit sokeiksi, jotta -he nousisivat kapinaan toinen toisiansa vastaan ja hävittäisivät -toisiansa, sillä noitten kaatuneitten verestä Israelin kunnia nousee. -Jos minun silmäni eivät näe Jakobin siemenen tulevan Jerusalemiin, -pitää minun lasten lasteni näkemän sen päivän, jolloin kuninkaat -rukoilevat uudestaan rakennetussa temppelissä ja jolloin juoksiat -Midianista ja Efasta tuovat meren aarteet ja kansan omaisuudet meidän -porttiemme luo. Äitisi poika, älä anna tämän ajan vaivain liian -raskaasti painaa kärsimätöntä mieltäsi! Sinun pitää näkemän sen -päivän, jolloin meidän sortajamme kumartavat meitä maahan asti; sinun -pitää heistä iloitseman ja siunaaman sitä päivää, jolloin pelastuit -takaisin kansasi joukkoon. Jää meille! Tule pojakseni, niin olet -rakentava Jerusalemin portit!" - - - - -24. Elämää koskevia kysymyksiä. - - - Tahdotko kantaa kruunuani? Ota se! - -"Minä en tunne enään Kersti röökinää", sanoi rouva Beata Oxenstjerna -veljelleen valtiokanslerille eräänä hetkenä, jolloin kahden kesken -olivat. "Hän on ollut kuten toinen ihminen siitä asti, kuin pääsimme -tuosta suomalaisesta noita-elävästä." - -"Kiitä Jumalaa siitä, että isän luonto kasvaa lapsessa." vastasi -valtiokansleri. "Noidat eivät siinä mitään tee; sellainen syntyy -luonnollisesta sisällisestä laadusta." - -"Niin, se on ehkä kaikki teeskentelyä vain sopivaan aikaan. Hän -mielittelee meitä vähitellen siksi kuin tästä vuosi kuluu." - -"Eikö rakas sisar ole ennen nähnyt nuoren immen kasvavan tytöstä -neidoksi? Se tuottaa tavallisesti mukanaan lempeämpää luontoa siksi, -että siihen tulee uutta ruutia ruutikoloon. Onko Kersti röökinä -löytänyt uuden lelun tuon Hagar tytön jälkeen?" - -"Sen mukaan, mitä minä tiedän, ei hän vielä ole. Päin vastoin ei hän -edes Ebbastakaan huoli, kuten ennen." - -"Kyllä tulee uusi, ei siihen pitkääkään aikaa kulu. Minun mielestäni -olisi ollut parempi, että olisimme antaneet röökinän pitää entisen -lemmittyisensä polvellaan, kuin että vaivasimme häntä etsimään uutta. -Oli vain turhaa juoruttelemista eikä mitään muuta nuo puheet tyttö -Hagarista: kirja-oppi ei mitään rauhattomuutta tuota. Se uusi, joka -tulee, ehkä ei ole yhtä helposti hoidettu. Huomaa, että Ebba Sparren -ja Hagar Ringin jälkeen tulee nuori mies!" - -"Jumala varjelkoon! Luuleeko teidän lemmellisyytenne sitä?" - -"Rakas sisareni saattaa olla siitä niin varma, kuin että nupusta -puhkeaa kukka. Minä odotan aikaamme, jolloin meitä armollisesti tahi -epä-armollisesti kiitetään palveluksestamme ja saamme mennä." - -"Mitä teidän lemmellisyytenne sanoo! Nuori mies! Mutta jos sen nuoren -miehen nimi on herra Kaarle Kustaa?" - -"Niin, jos hänen nimensä on Kaarle Kustaa?" - -"Niin rohkenen kehottaa, että kuulutettaisiin ja pidettäisiin häitä -tulevana jouluna, rehellisen ruotsalaisen tavan mukaan. Siinä missä -ei kukaan mäessä saata pyörää vastustaa, lykätään sitä ennemmin -menemään, kuin asetutaan yli ajettavaksi." - -Valtiokansleri kohotti olkapäitään. - -"Rakas sisareni on ihmeteltävä perheen emäntä ja hoitaa -kuninkaanlinnaa niin, ettei yksikään pellin-nuora ole liika lyhyt -eikä liika pitkä. Mutta mitä tulee naiskysymyksiin, niin puhukaamme -kammaripiikojen pestistä. Rahatoimikammarissa sanotaan, että -röökinä tuhlaa taalareita kuten pähkinöitä. Paras pitää siellä -huoneentarkastusta niin kauan, kuin rakas sisareni jotakin saa sanoa, -eikä rakkaan sisareni sitten muusta tarvitse huolta pitää!" - -Täten jätettiin kysymys tällä kertaa. Mutta Beata rouvan huomiot -eivät olleet tyhjiä loruja. Kaikki Kristiinan läheisessä piirissä -olevat henkilöt huomasivat, että hän joka päivä kasvoi, ei ainoastaan -kruunun ylhäisyyttä varten, vaan kuninkaallisessa mielenlaadussaan. -Aina pfalzkreivitär Katariinan kuolemasta asti oli hän ollut viisas, -mutta vaikea hoitaa ja oikullinen lapsi. Hän oli kolmannestatoista -vuodestaan ollut vaihtelevainen, ärtyisä, enemmän arvaamaton -olennossaan, kuin kukaan muu hänen ikäisistään. Tämä aika oli ollut -kuin päiväntasauksen aika, jolloin tuulenpuuskat ja vihurit käyvät, -mutta se aika oli nyt ohitse, tuulet olivat nähtävästi tyyntyneet. -Kristiinan koko olentoon ilmestyi ihmetyttävä levollisuus. Hän kävi -lempeämmäksi, maltillisemmaksi ja kaikin tavoin rakastettavammaksi. -Hänen ei aina onnistunut hillitä kiivasta luontoaan, joka näihin -asti oli esteettömästi kuohunut, mutta hän koetti sitä hillitä. -Hän tuli kohteliaammaksi ja tuttavallisemmaksi; otti enemmän osaa -muitten iloon ja suruun; hän osotti asemansa ja velvollisuutensa -käsittämisessä sellaista vakavuutta, jota ei ennen hänessä luultu -olevan. Hänen huvituksensa pysyivät paremmin kohtuuden rajoissa -ja opintonsa säännöllisempinä ja paremmin koossa. Hän saattoi -tarkkaavaisuudella kuunnella neuvoston keskusteluja ja, kun hänen -ajatustaan tahdottiin kuulla, ilmilausua tuumansa niin viisaasti, -että valtiomiehet olivat ihmeissään. - -Kuningatar vietti osan kesää Gripsholmassa. Ebba Sparre oli -matkustanut tervehtimään kivulloista isäänsä; ruhtinatar Maria -Eufrosyne oli asettunut hänen paikalleen lähimmäksi ystäväksi. -Eleonora Katariina, kohta tämän jälkeen Hessenin maakreivitär, ei -uskaltanut näyttäytyä, vaan uneksi entisiä, 90 vuotta sitten menneitä -Cecilia Waasan aikoja. - -Historiallisella Ruotsilla on uhkeampia linnoja ja jyrkempiä -muureja, mutta ei yhtäkään lempeämpää, viheriäisempää, kauniimpaa -kuningasmuistoa, kuin Mälarin nykyinen tyven Gripsholma. Tässä -linnassa, jonka Bo Jonsson alkujaan oli perustanut ja Kustaa -Waasa uudestaan rakennuttanut, oli vielä Kristiinan aikana, -vanhoine nostosiltoineen, keski-ajan linnan synkkää vakavuutta. -Punaisen tiilikaton ylitse suippiopäätyineen, ullakkohuoneineen -ja korkeine savutorvineen kohoutui neljä tornia: kuningas Eerikin -torni (Kirkontorni), herttua Juhanan (Kotkantorni), herttua Maunun -(Waasatorni), Kustaa Olavinpojan (Vankitorni). Tässä olevasta -kolmesta huonekerroksesta oli ainoastaan keskimmäinen sisustettu -kuninkaallisia vieraita varten. Noissa renaissanssimuotoon -ruskealla ja punaisella koristetuissa huoneissa olivat seinät -kultakankaalla verhotut sekä nuo syvät koverot silkillä, johon -oli kirjailtu akkunamalleja. Rannalla sijaitsi herraskyökki ja -Kustaa Waasan vähäinen keihästelykenttä. Pitkä, kapea puisto, -jossa oli kourilammikkoja, ulottui sisään päin "suomalaistupaan" -ja kyökkitarhaan asti. Eläintarha, kyyhkyslakka, ilveskissahuone, -koirankoppi ja paja, puolalaispajaksi nimitetty, kuuluivat kaikki -linnan läheisimpään ympäristöön. - -Eräänä kesä-iltana illallisen jälkeen, istuivat kuningatar ja hänen -orpanansa puistossa. Raittiin järvi-ilman iltatuulahdus leikitsi -Kristiinan vaaleassa hiuskiherässä. Viehättävän vedenpinnan kimaltelu -näkyi lehtien välistä, laskevan auringon valossa. Mälari keikaili -nuoren kuningattarensa edessä, mutta tuo kiittämätön, joka noin -suurta ihanuutta hallitsi, ei sitä nähnyt; hänen katseensa oli -luotuna rypistettyyn paperiliuskaan; hänen ajatuksensa olivat -lentäneet Itämeren eteläpuolelle. - -Kristiina oli saanut orpanaltaan visusti suljetun kirjeen; nuoli -ja kyyhkysensulka oli sinettiin yhdistetty, varustaen kirjettä -lentimillä. Yksinäisyydessä oli Kristiina kirjeensä lukenut varjossa -olevalla lepolavitsalla erään tammen juurella, ja ruhtinatar -luuletteli, että hänen kuninkaallisen ystävänsä posket olivat -punaisemmat hänen takaisin palatessaan, kuin mennessään. - -"Hän on terveenä", sanoi Kristiina. "Hän on ollut Salviuksen luona -Hampurissa ja on tahtonut käyttää tilaisuutta kirjoittaaksensa. -Kirje on yhdeksän viikon vanha. Minkälainen postinkulku! Miksikä et -antanut hänelle muutamia kyyhkysiä, Maria! Koskahan saatamme kuiskata -sanojamme sini-ilmoille ja uskoa niitä tuulen perillevietäviksi?" - -"Kirjoittaako veljeni jotakin sodasta?" - -"Sota käy huonosti. Epä-onnistuneita piirityksiä, marssimisia ja -takaisin marssimisia, luuvaloa ja rahanpuutetta. Siitä ei hän -sanaakaan kirjoita, siksi on hän liika viisas. Mutta hän kirjoittaa -jotakin, joka sinua lähemmältä koskee. Hän pyytää, ett'en sinua -lahjoittaisi Nassaun kreiville..." - -Nyt oli Maria Eufrosynen vuoro punastua. Hän rakasti tuota nuorta, -kaunista kreiviä niin, kuten tanssilemmikkiä saattaa 18-vuotiaana -rakastaa, ja huudahti sydämmestään harmistuneena: - -"Mitä se häneen koskee? Isäni ei ole sitä vastaan, ja kun sinä -suostut..." - -"Minä olen sinun puolellasi. Mutta voitko luottaa kreiviin? Nuoret -miehet... aamurusko sadetta ennustaa, sanoo sananlasku. Veljesi ei -ole parempi kuin nuo muut, Maria." - -"Kaarle Kustaa saattaa olla maltiton meitä muita kohtaan, mutta sinua -kohtaan on hän kuten vaha." - -"Kun hän minun näkee. Ja vaha, kun hän näkee toisen. Vahinko, Maria, -että sellaisen kruunua varten hiotun jalokiven, joka saattaa lakia -leikata ja valtikkaa koristaa, pitää vedeksi valuman saksalaisen -pystynenäisen kammaripiian edessä." - -"Mitä pitää minun vastaaman? Ah, Kristiina, usko minua, se on kurjaa -panettelua! Kaarle Kustaa rakastaa sinua niin sydämmestään, ett'ei -mikään maailmassa saata hänen uskollisuuttaan muuttaa." - -"Niin hän sanoo ja niin hän kirjoittaa. Tahdotko kantaa kruunuani, -Maria? Ota se, minä olen siihen väsynyt! Niin kauan kuin sitä kannan, -täytyy minun ajatella, että sitä hänen sydämmensä halajaa. Miksikä -en ole pieni, köyhä pfaltzkreivitär, kuten sinä? Kun luen, miten -he kumartelivat ja koukistelivat itsiään kuten käärmeet kuningatar -Elisabethin edessä, mitenkä he sanoivat hänelle, kun hän oli vanha -ja ruma: te olette ihanin nainen, jota maa päällänsä kantaa, te -olette niin kaunis kuin lilja ruusutarhassa!... niin silloin -- Ei, -Maria, ei, ei, ei, en saata häntä uskoa, en saata, niin halusta kuin -tahtoisinkin." - -"Oletko sinä vanha ja ruma, Kristiina? Onko hän hovimies, joka ei -ollut mitään eilen, joka ei ole mitään huomenna ja pyytää, että sinä -hänestä jotakin tekisit? Hoh, hän on uljasmielinen, Kristiina, hän -on yhtä kopea kuin sinä itse! Hän pyytää sinulta sydämmensä onnea -eikä mitään muuta. Ilman sinuakin hän tulee olemaan mies, mutta hän -on onneton mies. Mene hänen omakseen, niin hänestä tulee sankari! -Hän on kaatava sinun vihollisesi maahan, hän on tuleva suureksi ja -mainioksi, mutta hän on oleva sinun palveliasi ja sinä olet hänen -kunniansa." - -"Doxa! Doxa! Mene luotani, Saara! Jumalani, miksikä en ole mies? -Miksikä minua pitää ostettaman ja myytämän. Miksikä en saata antaa -itseäni kokonaan ilman palkkaa, ilman myötäjäisiä?... Suo anteeksi, -Maria! Olen kovin onneton, olen niin yksin. Köyhin tyttö Ruotsissa -on rikkaampi kuin minä. Kun se tulee, jota hän rakastaa, vastaa -hän: ota minut, minulla ei ole mitään muuta sinulle annettavaa -kuin oma itseni, etkä sinä muuta pyydäkkään. Hän tietää sen, hän. -Kuinka minä sen tietäisin? Minä epäilen kaikkea ja kaikkia. Eikö -ole minulla syytä sitä tehdä? Eikö minun täydy epäillä, että -neuvoskunta tahtoo hallita ilman minua? Eikö minun täydy epäillä -häntä, sinä tiedät, epäillä, että hän minun kruunuani rakastaa? -Mitä on mies ilman kunnianhimoa, mikä se, joka ei kurota kättään -kruunua tavottelemaan? Ja sinua itseäsi, Maria, eikö minun täydy -epäillä, että sinä tahdot ajaa hänen asioitaan?... Tahtoisin kovin -halusta sinua uskoa; täytyyhän minun jotakuta uskoa. Sinä saatat olla -aseena; ehkä oletkin, mutta sinulla ei ole tarpeeksi hyvää päätä -valtiollisia vehkeitä varten. Ebballa on parempi pää, mutta hän -käyttää sitä palvellaksensa minua. Oli minulla kolmaskin, liikoja -lukenut houkkio, teistä kaikista hänellä oli paras pää, mutta se oli -lapsen hartioilla: eipä hän edes rakkautta tuntenut. Sinä ymmärrät -sen tavallasi, Maria; sinä olet tavallasi lapsi; sinä pyydät makeisia -rakkaudelta. Minä pyydän enemmän: minä pyydän olla oma itseni -toisessa, ja katso, sitäpä minä en saa! Mikä onnettomuus, ett'en ole -sinä! Jos olisin sinä, olisi minulla satoja vertaisia, enkä olisi -niin ahtaaseen ahdattu, kuin olen, luostarikomerossa oman itseni -kanssa. Oi, olen niin yksin, yksin, yksin..." - -Hän nojasi päänsä tammea vastaan ja jäi muutamaksi silmänräpäykseksi -äänettömäksi. Itkikö hän? Maria Eufrosyne luuli niin ja rohkeni -lohduttaen kuiskata: - -"Sinä et ole yksin. Hän sinua kovin rakastaa. Hän ei pyydä mitään -muuta kuin sinua itseä." - -Hän katsoi ruhtinattareen, hän ei itkenyt, eikä ollutkaan itkenyt -sitte, kuin hän oli lapsi, ellei suuttumuksesta. - -Mutta hänen vilkkaissa, eloisissa kasvoissaan oli jonkinlainen -vieras ilmaus. Niissä ilmaantui jotakin syvästi surullista, jota -Maria Eufrosyne ei koskaan niissä ennen ollut nähnyt. Kristiina otti -ohuen, silkkihuivin, jota, hän tähän asti oli ajattelemattansa kokoon -käärinyt käsiensä välissä, ja pani sen ympärilleen iltakylmän varalle. - -"Menkäämme rannalle", sanoi hän, "täällä on niin tukehuttavaa, minä -tarvitsen enemmän ilmaa." - -He läksivät rannalle ja löysivät siellä sammalpenkin aivan -järven luona. Aurinko oli laskenut ja jättänyt taivaanrannalle -kalpeanpunaisen loisteen, joka laski rusohohteen lahdelmille. Oli -tyyntä, kastetta maassa, ruoho oli märkää, ilma kostea. Linnan neljä -tornia, joista korkeimmassa oli velttona riippuva kuninkaallinen -lippu, kuvastelivat itsiään järven kevyesti liikkuvassa, kiiltävässä -mainingissa. Ainoastaan kaksi suurta tähteä saattoi selvästi erottaa -muitten epäselvien, pienten valopilkkujen joukossa iltataivaalla. -Luoteessa oli Vega, lounaassa, metsän huippujen yli näkyi Jupiter. - -Kristiina istui hetken miettiväisenä katsellen noita kahta loistavaa -palloa, joista toinen oli kiertotähtien kuningas ja toinen tavattoman -suuri aurinko, jonka valovoima -- jos saa uskoa uudemman ajan laskuja --- on 300 kertaa suurempi kuin meidän aurinkomme. - -"Kas tuossa", sanoi Kristiina, osottaen kiertotähteä, "tuossa on -minun tähteni. Olen syntynyt Jupiterin alla, silloin kuin se meni -Jalopeuran sydämmeen. Valta on raskas syntymälahja, Maria. Ole -tyytyväinen rakkauteen, sinä, joka olet syntynyt iäisten aurinkojen -alla, jotka eivät koskaan muuta asemaansa taivaalla! Kiertotähdet -ovat vaihtelevia kuten ihmis-elämä... Mimmoistenka tähtien alla -syntyi Kaarle Kustaa?" - -"En tunne hänen tähtiänsä", vastasi ruhtinatar, "mutta pappi, joka -hänen kastoi, näki häikäisevän valositeen pojan otsan ympärillä." - -"Ei olisi onnellista, jos me kaksi yhdistettynä hallitsisimme -Ruotsia. Saksalaisen sodan aikana kiitettiin isäni urhoollisuutta -Kaikkivaltiaan lahjaksi. Kuningas vastasi: Jumala poikkee -keskikohdasta ainoastaan silloin, kun hän tahtoo jotakuta rangaista. -Armon-osotus on se, kun hän kansoille antaa kuninkaan, jolla on -keskinkertaiset lahjat, sillä sellainen kuningas ei tule kiusaukseen -tavotella liika paljoa. Kunnianhimo jättää hänet rauhaan. Ei hänelle -saata mitään pahempaa tapahtua, kuin että hän rikastuttaa itseänsä -kansansa aarteilla. Tämä on pieni pahe kunnianhimoon verraten, jolla -ei ole lepoa eikä muillekkaan sitä suo." - -"Kuningas-vainaja oli viisas mies, mutta tiedätkö, mitä eräs -Nyköpingin akka minulle sanoi entis-syksynä, kun puhuttiin -brandenburgilaisesta? Miksikä meidän röökinämme menisi joen yli -saksalaista omenamoskaa noutamaan? sanoi hän. Pankaa ruotsalaista -rautaa pyöriin, sanoi hän, niin rattaat kulkevat vuorien ja sora -kivien ylitse." - -Kristiinan vallaton luonto palasi hetkeksi takaisin. - -"Emmekö ole variksenpelättejä, minä ja sinä, jotka mietimme -rakkautta sen sijasta, että saattaisimme nauttia elämästä? Olemmeko -sekoittaneet numerot? Olemmeko 17 vai 71 vuotisia. Eikö edessämme -ole nuo monet vuodet, loistavat voitot, pitkät hymyilyt, lyhyet -surut ja tyhmyydet määrättömät? Uih... täällä on kylmä tähtien -alla, ne ovat liian korkeat meille, olkaamme pieniä, Maria, pieniä, -kuten onnelliset ovat; kovin synkkää on yksin olla suuri. Kirjoita -surullisen-haamun ritarillesi, että hän ahkeraan katselee kuuta ja -koettaa olla sen kaltainen muuttumattomassa uskollisuudessa. Minä -kirjoitan samaa omalleni, sinne missä hän, Böhmin tahi Mährenin -vuorenrotkoissa huokailee: taistelkaa, ritarini, taistelkaa -lemmittynne puolesta, minkä nimellinen hän sitte lieneekin, -taistelkaa voiton ja voiton palkan puolesta! Se ei milloinkaan odota -liiaksi kauan, joka odottaa jotakin hyvää..." - -"Ole lempeä häntä kohtaan, Kristiina, ole sellainen, kuin ennen olit -Rönössä, siihen aikaan, jolloin olit pieni ja onnellinen! Ja pyydä -häneltä vastapalkkioksi, ett'ei hän tallaa sisarensa sydäntä." - -Taaskin lensi melkein kostean loistava hohde Kristiinan suuriin, -miettiviin sinisilmiin, kun hän tarttui ystävänsä käteen ja sanoi -niin hiljaisella äänellä, kuin olisi pelännyt, että rannan piikivet -olisivat kuulleet häntä ja kertoneet hänen sanansa puheliaalle -iltamainingille: - -"Vanno, että hän rakastaa minua, minua, eikä ketään muuta, minua eikä -mitään kruunua!" - -"Minkä kautta minun pitää vannoman, kun et minua usko? Pitääkö minun -vannoman taivaan kautta, joka ylitsemme kaareilee, taikka maan, joka -jalkojemme alla on? Ah, Kristiina..." - -"Vanno itsesi kautta! Ei löydy mitään, jota niin vähän tahtoisimme -kadottaa, kuin oman itsemme. Itsensä kadottaminen, se on pahempaa -kuin kuolema, se on tyhjiin meneminen." - -"En, sitä en tee, se sotii Jumalan käskyjä vastaan." - -"Luuletko? Ehkä. Vanno siis: niin totta kuin olen sinun ystäväsi!" - -"Niin totta kuin olen sinun ystäväsi, rakastaa hän sinua, sinua eikä -ketään muuta, sinua eikä mitään kruunua." - -"Niin, minä uskon sinua ja kirjoitan sen hänelle. Ei sen vuoksi, -että sinun valasi olisi täydellisenä takuuna: mitenkä sinä voisit -tietää hänen sisimmäisen sydämmensä tilan? Mutta sen vuoksi, että -sydämmessäni löytyy vastakaiku, joka sanoo, että olet oikeassa. Onko -täällä joku, joka meitä kuuntelee?" - -"Kukapa kuuntelisi? Gripsholma nukkuu, Mariefred nukkuu, Mälari -nukkuu. Taivaan tähdet yksin valvovat. Matka tähtiin on kovin pitkä; -ne eivät meitä kuule." - -"No, siis tahdon jotakin sinulle sanoa." Hän pani huulensa aivan -lähelle ystävänsä korvaa, sulkien äänensä molemmilla käsillään ja -kuiskasi: - -"_Minä rakastan häntä_, olen luvannut tulla hänen omakseen; olen -pitävä lupaukseni." - -"Kiitoksia! Nyt sinä minua uskot." - -"Niin, eikö olekkin kummallista, että sentään sinua uskon?... Hyvää -yötä, Maria!" - -"Hyvää yötä, Kristiina!" - -Hän oli vetänyt sivulle päin raskaan akkunaverhon makuuhuoneessaan -ja makasi kauan unettomana katsellen tähtiä, jotka tuikkasivat -elokuun-iltana Gripsholman ylitse. Noitten kysymysten maininki, jotka -äsken olivat häntä liikuttaneet, aaltoili nyt vasten hänen sielunsa -näkymättömiä rantoja samati, kuin Mälarin laine vasten piikiviä. - -"Sinä tuolla kaukana", sanoi hän puoleksi ynseästi, puolittain -surullisesti, "jos olet antanut minulle lukon, niin anna minulle -myöskin avain. Miksikä annoit minulle voimaa, ellet tullakseni -onnelliseksi ja tehdäkseni muita onnellisiksi? Miksikä minussa on -tyhjyys, jota ei yksikään voima täytä? Miksikä olen niin yksin, -kun kuitenkin omistan oman itseni? Miksikä sieluni halajaa toisen -luo, joka voisi puuttuvaisuuteni täyttää, ja miksikä en löydä -yhtäkään, johonka voisin kokonaan yhtyä, kadottamatta itseäni? Onko -hän, jolla oli valonloiste otsansa ympärillä, se oikea? En tiedä -yhtäkään voimaa samanlaatuista, kuin minun voimani, mutta onko hän -minua nöyryyttävä? Tulemmeko musertumaan voima voimaa vastaan, tahi -kokoon sulamaan ja yhdistettyinä voittamaan maailman?" Hän ei saanut -vastausta. Osa tuosta äärettömästä avaruudesta, jota akkunapuitteet -rajoittivat, katseli ääneti alas Gripsholman tornia, ahdasta akkunaa -sekä tuota levottomasti sykkivää seitsemäntoista-vuotista sydäntä -tuolla vuoteen puolittain sivulle päin vedettyjen uutimien takana. -Väsyneenä etsimisestä, ikävöimisestä, ja kysymisestä juoksivat tuon -lepäävän ajatukset vähitellen toinen toisiinsa, kadottivat rajansa -ja haihtuivat hämärään, uneksivaan tunteeseen jostakin haparoivasta -epämääräisestä, mikä pyysi perustusta, pohjaa... - -Silloin myöskin tähti näytti haihtuvan epämääräiseen -- valomereen ja -laskeutuvan alas omien säteittensä lauttaa pitkin. Se tuli lähemmäksi -tornia, akkunaa, vuodetta... Nyt se oli siinä ja valui tuohon -puoleksi nukkuvaan kysyjättäreen, joka uskalsi vaatia häntä esiin. Se -anasti hänen puoleksi uupuneet, puoleksi vielä kysyvät ajatuksensa, -sai sanat ja puhui hänelle: - -"Enkö ole sanonut sinulle, että olen Kaikkivaltiaan voimasta juokseva -puronen, enkä hänen rakkaudestaan virtaileva, sekä että olen sinun -sisällinen olentosi? Miksikä etsit itseäsi omasta itsestäsi? -Miksikä et etsi itseäsi Hänestä, joka on kaikki sinussa, kaikki -minussa ja kaikki kaikissa? Hän on antanut sinulle voiman minussa, -mutta voima ilman rakkautta saattaa ainoastaan hävittää. Miksikä -et etsi, mitä minä en sinulle antaa voi? Miksi et etsi voiman -kukkaa ja hedelmää, joka ainoastaan on rakkaus? Katso, minä olen -antanut sinulle sukuperän ja kruunun, halua kaikkeen suureen sekä -ymmärrystä kaikkeen viisauteen; olen varjellut sinua elementtien -voimalta, ruumiisi heikkoudelta ja ihmisten juonilta; olen antanut -sinulle viisauden sanat ja hurskauden opetukset, aseitten voiton -ja valtakunnan vaurastuksen: miksikä siinä etsit omaa kunniatasi? -miksikä et ylistä Jumalaa, tehden monta onnelliseksi? Mene, tee -hänen työtänsä äläkä omaasi! Kadota itsesi, niin sinä olet löytävä -itsesi! Älä etsi voimaasi kädestä, joka rampaantuu, ajatuksesta, joka -haparoitsee, halusta, joka harhailee; etsi voimaasi rakkaudesta, -palvele nöyryydessä, rukoile, että täydellisemmäksi tulisit, ja sinun -pitää olla voimallisin voimallisten joukossa... Päivä koittaa, minä -piiloudun jälleen Jumalan viitan liepeitten taakse... Kymmenen vuoden -perästä tahdon kysyä, mitä olet tehnyt lahjastani." - -Seitsemäntoista-vuotinen kuningatar nousi puoli hereillään -vuoteellensa istumaan, loi silmänsä akkunaa kohti, josta valovirta -jälleen valui pois. - -"Uneksuinko minä?... Kadota itsesi, niin olet löytävä itsesi!... -Miten kummallisesti uneksia saattaa!" - -Toisen osan loppu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT II*** - - -******* This file should be named 55197-8.txt or 55197-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/1/9/55197 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55197-8.zip b/old/55197-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fe0a82b..0000000 --- a/old/55197-8.zip +++ /dev/null |