NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 8969 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1085167
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55177 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55177)
diff --git a/old/55177-8.txt b/old/55177-8.txt
deleted file mode 100644
index 04dda7f..0000000
--- a/old/55177-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8969 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Tähtien turvatit I, by Zacharias Topelius
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Tähtien turvatit I
-       Aika- ja luonnekuvaus kuningatar Kristiinan ajoilta
-
-Author: Zacharias Topelius
-
-Translator: Theodolinda Hahnsson
-
-Release Date: July 23, 2017 [EBook #55177]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT I ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-TÄHTIEN TURVATIT I
-
-Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta
-
-
-Kirj.
-
-ZACHARIAS TOPELIUS
-
-
-Suomentanut
-
-Th. Hahnsson
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-G. W. Edlund,
-1890.
-
-Kuopion Uusi (Gust. Bergroth'in Lesken) Kirjapaino.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN OSA.
-
-YÖN LAPSET.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     Vulgata.
-  1. Talviyö.
-  2. Yön lapset.
-  3. Satulaton ratsastaja.
-  4. Karjan pappilassa.
-  5. Tuurholma.
-  6. Cannabis.
-  7. Salaliitto ja tapaaminen.
-  8. Kreivin aikaan.
-  9. Wittstockin muisto.
- 10. Uiva lastu.
- 11. Olkirasia.
- 12. Turun akademia.
- 13. Toinen lastu.
- 14. Ruotsalainen Leonidas.
- 15. Neunburgin viimeinen päivä.
- 16. Kullattu Ruben.
- 17. Keisarin edessä.
- 18. Seikkailuja Böhmissä.
- 19. Tunnettu.
- 20. Tappelun edellä.
- 21. Toinen tappelu Breitenfeldin luona.
- 22. Tähti.
-
-
-
-
-Vulgata.
-
-
-Tuskin neljääkymmentä vuotta enempää on kulunut siitä, kuin
-oppikoulut Suomessa olivat melkein yksinomaan papiksi pyrkiviä
-varten. Latina kuohui ylinnä ja sen pohjasakona oli kreikka
-ja heprea. Ylempien luokkien tuli kääntää Uuden testamentin
-alkukirjoitukset kreikasta ruotsiksi, ja latinaksi, jos oikein
-oppineeksi tahdottiin. Ja mikäpä hyöty oppilailla tästä oli?
-Raamattua, tuota kirjojen parasta, he eivät suinkaan oppineet
-rakastamaan, se päin vastoin kävi heille rasittavaksi läksyksi. Ei
-tutkita elämän tärkeimpiä totuuksia käsipampun uhalla. Kreikkalaisen
-Uuden testamentin laita oli sama kuin koulujen pakollisen
-kirkonkäynnin; onneton se, joka ei jumalanpalveluksen loputtua
-taitanut kouluhuoneessa kertoa saarnan sisällystä! Kun se onnellinen
-aika koitti, jolloin poika koulutomusta vapaaksi pääsi, niin hän
-huokeasti huoaten ajatteli: Jumalan kiitos, ett'ei minun enään
-tarvitse kirkkoon mennä!
-
-Kun pitkittä mutkitta suorastaan käänsi kreikkaa latinaksi, niin
-siinäpä opin-näyte, joka esi-isille kelpasi! Vaan koska tämä tehtävä
-toisinaan oli sangen vaikea, kävin minä toivehikkaassa 13 vuoden
-iässäni erittäin iloiseksi, kun eräänä päivänä satuin löytämään
-unohdukseen joutuneen hyllyn romujen joukosta vanhan latinankielisen
-raamatun. Sepä vasta aarre! Ei hätäpäivää enään! Siinähän nyt oli
-käännös.
-
-Minä rupesin tutkimaan tätä kallis-arvoista kirjaa. Se ei
-ulkomuodoltaan ollut juuri miellyttävä: keltaisenharmaa,
-vuosikausien kuluttama. Vanhoine puukansineen, nahkaselkineen sekä
-messinkiheloineen ja hakoineen se varmaankin painoi puoli leiviskää.
-Kummallisia koristeita oli sen kansiin leikattu: Moses ja kymmenet
-käskyt, David harppuineen, Neitsyt Maria polkien maapallon ympäri
-kiertelevän käärmeen päätä. [Katolilainen kirkko on väärentänyt 1
-Mos. 3:15 sillä tavoin, että se on vaimo eikä vaimon siemen, jonka
-sanotaan polkevan käärmeen päätä.] Kannet olivat aikoinaan olleet
-korukannet, mutta se aika ei ollut eilispäivänä, sillä tuossa
-puhtaana säilyneessä nimilehdessä näkyi selvästi painettuna: _Lugduni
-Batavorum_ (Leyden) _anno Domini_ MDLXX (1570).
-
-Tämä oli siis tuo oikea-uskoinen roomalais-katolilainen raamattu
-ainoassa hyväksytyssä latinalaisessa asussaan, _versio vulgata_,
-tahi kuten sitä tavallisesti kutsuttiin, _vulgata_, tuo yhteinen,
-vaikka raamattua ei yleensä muut saaneet lukea, kuin kartinaalit,
-papit ja munkit. Koulupoikakin saattoi käsittää, että tämä latina,
-jota käytettiin vuonna 400 jälkeen Kristuksen ei ollut Ciceron,
-ei likimainkaan, mutta vähäpä siitä, tämä oppineitten kieli piti
-koulussa sujuman kääntäessä, kuten vesi virrassa; siis täytyi vain
-rohkeasti sanat suusta löperrellä.
-
-Pian havaitsin, ett'eivät kannet ainoastaan, vaan myöskin painos oli
-aikoinaan ollut korupainos. Nimilehden kirjoitukset sekä lukujen
-alkukirjaimet olivat kauniisti koristettuja. Tekstiin oli sovitettu
-lähes 200 puupiirrosta, joista toiset olivat vähempää, toiset
-suurempaa kokoa. Tässä näki jotenkin karkeita maalauksia, ilman
-varjoja, ilman perspektiiviä, jotka kuvailivat raamatun tärkeimpiä
-henkilöitä ja tapauksia luomisen ajasta, (jota kuvaillessa taide
-parka tavallisesti ymmälle joutuu), aina uuteen Jerusalemiin
-Johanneksen ilmestyskirjassa, joka aine on yhtä suurena taiteiliain
-vastuksena. Parahiten oli piirtäjä onnistunut kuvatessaan Vanhaa
-testamenttia, joka olikin saanut runsaamman kuvaston osakseen,
-vaan Uusi testamentti, sehän vielä meidänkin aikoina on piirtäjän
-kuvauskynälle kiittämätön ala. Sen päähenkilö on liian pyhä, tuosta
-näkyvästä esityksestä haihtuu henki pois. Eipä Gustave Dorekaan ole
-onnistunut saamaan mitään aikaan Paavalin epistoloista. Sitä paitse
-ei taiteiliakaan voi elävästi nähtäviin saattaa enempää, kuin mitä
-hän itse on kokenut, ja mikä pyhää on, sitä pitää puhtain käsin
-koskea. Raamatun kuvaaminen on kuten urkujen sävelet, ne eivät
-soinnu, jos niitä käytetään maallisiin tarkoituksiin.
-
-Tämä kirja varmaankin oli ollut monen käden käyttämänä. Kansien
-sisäpuoli sekä tuo nimilehden edellä oleva kellastunut lehtirepale
-olivat melkein täynnä sen omistajien tahi lukijain nimiä. Useimmissa
-oli _us_ päätteenä, mutta muutamat kuitenkin loppuivat vähemmän
-klassillisesti. Nimilehden keskustassa oli suurilla kankeilla
-kirjaimilla piirretty vuosiluku 1642, ja sen ylipuolella nähtiin
-kuninkaallinen nimileima, kruunattu yhteenliitetty C. R. Mitäpä
-se lienee merkinnyt? Minua ei ensinkään haluttanut tuohon tuhlata
-mitään arveluita. Lehtien kapeisiin reunustoihin oli paikka paikoin
-tehty kirjoitusmusteella latinankielisiä muistutuksia, jotka olivat
-vanhuudesta valjenneet. Useimmat koskivat tekstin tahi toisintojen
-selityksiä.
-
-Parahiten nuot lukuisat kuvat minua miellyttivät. Näissä
-sievistämättömissä karkeissa muodoissa oli jotakin viehättävää
-semmoisen mielikuvitukselle, jonka taidevaatimukset eivät vielä
-suuria olleet. Goliat ja David, noita Endorissa, Makkabealaisten
-sodat, -- mitkä voitot ja kuvaukset! Taistelukenttä täynnä luita,
-jotka Herran sanasta Hesekielille saivat ruumiin ja hengen, --
-Ilmestyskirjan lasimeri tulipatsailleen ja patsaan yläpuolella
-aurinko, jota taivaankaari ympäröitsi, -- seitsemän sinettiä ja
-seitsemän pasunaa, -- siinähän aineksia, joista valveillakin saattoi
-uneksia!
-
-Ilmestyskirjan 6:nnessa luvussa oli kuvattuna kuuden ensimäisen
-sinetin avaaminen. Valkoisen hevosen ratsastajan jäljessä näkyi
-sitä seuraavat kolme ratsastajaa, mustan hevosen ja hiirenkarvaisen
-hevosen ratsastajat hyökkäsivät tuhoa tuottavana maailmalle. Ruskean
-hevosen ratsastaja minusta hirvittävimmältä näytti. Minä katsoin
-tekstiin ja luin:
-
-_"Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen päällä istui,
-annettiin rauha maasta ottaa pois, että heidän piti keskenänsä toinen
-toisensa tappamaan; ja hänelle oli suuri miekka annettu."_
-
-Kolmentoista vuotias poika tirkisteli noita sanoja, mutta
-ymmärsi ne vain puolittain. Hän ymmärsi, että tuo ruskea hevonen
-merkitsi _sotaa_, mutta hän ei käsittänyt, että se saattoi olla
-rangaistustuomiona. Mitenkä? Sota, joka kasvattaa sankareita ja
-voittajia, sota, joka kansat uuvuksistaan herättää; sota, joka
-on vapaan miehen jaloin ammatti ja uljain urhotyö; sota, joka
-historian ihanimmat lehdet täyttää ja saattaa pikemmin kuin mikään
-muu, ihmisnimen ikimuistettavaan maineeseen, olisiko siis tämä
-jonakin kurituksena? Olisiko tämä verrattava kunniaa tuottamattomaan
-nälkä- ja ruttokuolemaan? "Ottaa rauha maasta pois?" Pelkurien
-rauha?... "Tappaa toisiansa?" Olisiko tämä sankarien elatuskeino?...
-Ja tuntien itsessään parempaa urhoollisuutta, etevämpää tietoa
-maailmanhistoriassa, sulki tuo koulun nuori latinan-oppinut mahtavan
-ylenkatseellisesti kirjan jykevät puukannet kiinni.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mene, ihmistekojen ja jumalallisten neuvojen parraton tuomari; elämä
-on sinua opettava oikeammin tuomitsemaan. Tiedätkö mikä sota on?
-Sota on inhimillinen intohimo järjestettynä joukkoihin. Sota on viha
-ja murha. Sota on hätä ja kuolema. Sota on valhe ja petos. Sota on
-voimallisemman ylpeys ja heikomman nöyryyttäminen. Sota pilkkaa
-Jumalan ja tallaa ihmisten lakia. Väkivalta on sen lippu ja sen
-tunnussana, yhtä valheellinen kuin jumalaton, on Napoleonin lauselma,
-että Jumala on aina mukana siellä, missä lukuisimmat kanuunat ja
-suurimmat pataljoonat ovat. Sota on pedoksi muuttunut ihminen. Sota
-on törkeä itsekkäisyys, joka lukemattomat uhrit allensa polkee. Sota
-kieltää kaikki sivistysmuodot ja käyttää väärin kaikki tieteet. Sota
-on Kain nuijinensa ja kulkee aikakausien läpi todistuksena ihmisen
-lankeemisesta.
-
-Sinä, joka ylistelet sotaa, oletko nähnyt tappotannerta taistelun
-riehuessa sekä sen tauottua? Oletko käynyt sotalasaretissa? Niin,
-kuolleet ovat saaneet levon, mutta oletko lukenut raajarikkoiset
-ja oletko kukkuralleen mitannut kurjuuteen jääneitten kyyneleitä?
-Arvaatko, mitkä voimat ovat hukkaan menneet, ja kuinka paljo
-on tuhlattu leipää, jota nälkäisiltä on riistetty? Hävitetyt
-vainiot saattaa uudestaan kylvää, poltetut kaupungit ja kylät
-uudestaan rakentaa, mutta _aikansa_ harventuneeseen sukupolveen on
-sota laajalle polttanut kovan taantumisen ja tapain turmeluksen
-polttohaavan.
-
-Älä ylistele sotaa, hyväksy se siltä kannalta kuin Herra avio-eroa:
-ihmisten kovuuden tähden! Sotaahan täytyy olla maailmassa niin kauan,
-kuin ihmissydämmien itsekkäisyys nousee kapinaan toinen toistansa
-vastaan, aseta toinen Cordillerien rinteille ja toinen Himalayan
-laaksoihin, niin sota sittenkin on saava sijansa maailmanhistoriassa.
-
-Mutta jos aseet poistetaan? Jos puolueettomia ollaan? Poista
-intohimot, karkoita kunnian- ja vallanhalu, voitonhimo, kateus,
-kärsimättömyys, ylpeys ja kaikkinaiset halut; täytä kymmenet käskyt
-rakkauden lain mukaan ja puhu sitten puolueettomuudesta! Siihen asti
-saattavat kansaoikeus ja rauhanliitot mahdollisesti vähentää, vaan
-eivät koskaan lopettaa sodan kurjuutta. Ihanat iäisen rauhan unelmat,
-halajava huokaus, joka aikakausien läpi on kulkenut aina ihmiskunnan
-lapsuuden sadusta saakka, miksi pettyvät ne yhä uudestaan, miksi ne
-aina verivirtoihin uppoavat? Siksipä, että profeetan ihana näky siitä
-ajasta, jolloin lauma on laitumella leijonan parissa ja lapsi pistää
-kätensä kyykäärmeen pesään, edellyttää, että "Herran tunto täyttää
-kaiken maan, niinkuin vesi peittää meren." Saata meitä sinne, Henki,
-joka maailmaa johdatat, niin iäinen rauha ei enään ole paljas satu!
-
-Siihen saakka tee työtäsi, paljastettu miekka, jota ensi kerran
-käytettiin paratiisin suljetuilla porteilla; tee tehtäväsi vitsana
-ja kurittajana! Ja kun sinua käytetään puolustamaan iäisyysmietelmää
-tahi suurta aatetta, joka vie meitä lähemmäksi lopullista
-päämaaliamme, niin muista, että sinua käytetään sodan vastustajana
-eikä sen oikeuttamisen todisteena! Muista, että sinussakin on
-viattomasti vuodatetun veren pilkkuja ja paina nöyrästi kärkesi sen
-_"rauhan"_ edessä, jota sinäkin vasten tahtoasi olet taistelussa
-loukannut.
-
-Ruskean hevosen ratsastaja yhä edelleen ratsastaa. Hevosen kaviot
-tallaavat maan ruohon, sen sieraimet korskuvat tulta sinertävän
-meren ylitse. Aina se on satuloittuna, aina varustettuna. Väliin se
-vauhtinsa hiljentää, ohjat riippuvat höllänä, ratsastaja näyttää
-nukkuvan, kuten Hunni ratsunsa selässä. Mutta eipä hän nukukkaan,
-hän vain levähtää vähän, hioaksensa miekkaansa sekä paremmin
-kiinittääksensä satulahihnansa. Nykyhetkessä on hän yöt päivät
-varustettuna, ja paremmin kuin koskaan ennen, sekä odottaa vain
-ilmoitusmerkkiä jostakin kaukaisesta paikasta idässä. Miksikä hän
-istuisi ratsun seljässä, joll'ei taistelemista varten? Ja jonakin
-päivänä, aivan aavistamatta kuuluu torven toitotus, kannukset
-painetaan ratsun kylkeen, hävittäjä lähenee ja tuossa tuokiossa
-on hän meidät saavuttanut. Pois tuo kaunisteleva puhe ihmiskunnan
-edistymisestä, sivistyksen aikakaudesta, vapaudesta, tasa-arvosta,
-veljeydestä! Pois kaikki päivän huvitusten, elämän mukavuuksien ja
-hehkuvien puolueitten pienet puuhat! Tuo hurmaava valssi taukoaa,
-viini vuotaa santaan, vaali-uurna kukistuu kumoon, puhuja-istuimet
-horjuvat, kirjapainot kahlehditaan, tykistöt laativat lakia. Ruskean
-hevosen ratsastaja on ainoana tuomarina, ja hänen lakinsa on _vae
-victis_!
-
-Tämä kaikki joksikin aikaa. Sota, joka kaikki syö, joka kieltää
-kaiken muun, paitsi voiman, ei saata olla ilman polttopuita. Sen
-täytyy jälleen rakentaa, jälleen kylvää, saadaksensa jälleen koota
-uusia voimia. Kansoissa on jäntevyyttä, he parantavat aukot,
-rakentavat uudestaan ja rupeavat uudestaan hengittämään, ellei veri
-ole heistä jo kuiviin vuotanut. Ruskean ratsun ratsastaja ajaa ohjat
-höllällä, mutta varustelee itseänsä tulevaan kilpa-ajoon. Hän käyttää
-sitä aikaa, jota rauhaksi sanotaan, mutta joka vain onkin aselepo,
-nylkeäksensä kansaa sotajoukkojen varustamisella. Hän tahtoo sen
-tuoreemmat vesat, ei häntä tyydytä vanha työkalu. Hän tahtoo määränsä
-nuoria miehiä, jotka ovat elämänsä parhaassa iässä. Hän tahtoo
-määräpisarat työmiehen hikeä, äitien ja pariskuntien kyyneleitä. Hän
-tahtoo korkomääränsä kansojen säästörahoista. Hän tahtoo määränsä
-olentoja, saadaksensa niillä hävittää toisia olentoja. Ruskean
-hevosen ratsastaja on unohtavinaan, että, jos kansalainen on olemassa
-valtiota varten, niin valtiokin on ihmiskuntaa varten.
-
-Näin ratsastaa hän yhä edelleen ajassa, hyvin tietäen, että hän
-ratsastaessaan joka askeleelta joutuu lähemmäksi omaa häviötänsä.
-Ratsun juostua ohjat hellitetään, ohjain hellittyä taas ratsastetaan.
-Paljon uutta ja parempaa ehkä versoo hevosen kavioin alta; onhan
-myrskylläkin tehtävänsä ilman puhdistajana. Mutta myrsky kuuluu
-ainoastaan olemisen vaihtelun-alaisiin alempiin ilmakerroksiin.
-Korkeammissa on tyventä.
-
-Sodalla ei ole yhtään muuta järjellistä päämaalia kuin kieltää
-itseänsä. Ruskean hevosen ohjaaja ratsastaa kohden aikojen loppua,
-jolloin taistelunkaan poikki taitetaan, kaikki sodat myrskyilleen
-ja verisine vaatteineen tulessa poltetaan eikä mikään kansa enään
-miekkaa nosta toista vastaan.
-
-
-
-
-1. Talvi-yö.
-
-
-    Advigila, Domine.
-
-Lukija, sinä joka tartut ovenripaan, mennäksesi ulos pimeään yöhön,
-miksikä et jää lämpimään, valoisaan kotiisi? Vielä on aikaa. Vielä
-lamppu palaa, vielä tuli liedessä paukkuu, vielä koti sinulle
-avaa turvallisen, rakkaan, uskollisen helmansa! Älä lähde ulos
-tuntemattomaan yöhön! Sinä et tiedä mitä, tahi kuka sinun vastaasi
-siellä tulee. Täällä on juuresi, täällä se lyhyt hetki, jossa elät.
-Yö tuolla ulkona on pimeys, jonka lävitse emme näe, on muinaisuus
-ja tulevaisuus, jonka välillä ihmiselämän katoava kipinä loistaa ja
-sammuu...
-
-Sinä lähdet? Et tahdo mennä kauas, tahdot seisahtua portaitten
-viereen, sinä tahdot laskea aluksesi ankkuriin nyky-ajan tunnettuun
-satamaan ja antaa sen liikkua vain niin pitkälle, kuin venhenuora
-ulottuu. No mene siis, minä tahdon seurata sinua toisen pimeyden
-lävitse joka vie muinaisuuteen; -- sen toisen pimeyden lävitse joka
-vie tulevaisuuteen, johdattakoon sinua Jumala lempeine tähtineen.
-Huomaa, että menneen ajan historialle on annettu nimi: "ein rückwärts
-gekehrter Profet."
-
-Tuo ensimmäinen pimeys on valtava ja nielaisee maailman. Talvi-yö
-peittää kaikki, kuten teräksellinen kilpi. Mutta teräskin saattaa
-kiiltää, ja vähitellen, kun silmäsi terät suurenevat, havaitset
-taivaan ja maan välillä rivin haahmoviivoja.
-
-Edessäsi on äärettömiä varjojen ympäröimiä jääkenttiä. Varjot saavat
-selvemmät muodot: jäälakeutta, joka äsken näytti loppumattomalta,
-piirittää metsät ja manteret kahdelta puolen. Pian havaitset niiden
-somat polvekkeet, jotka pehmeänä, selvänä kehyksenä ympäröivät tuon
-valkoisen taulun.
-
-Missä on pimeys? Sitä ei enään ole olemassa, lukemattomat vapisevat
-nuolet, lumen, ilman ja tuon loistavan kaarroksen valopilkut, joka
-maailmaa ympäröitsee, ovat sen lävitse ampuneet. Oi nuot äänettömät,
-levolliset tuikkaavat tähdet, jotka todistavat luomisen suuruutta
-ja Luojan kaikkivaltiaisuutta, nehän kauan aikaa luultiin olevan
-olemassa vain maailman yön valona! "Mutta kun näen taivaat, Herra,
-sinun kättesi työt, kuun ja tähdet, jotkas valmistit, mitä on ihminen
-ettäs häntä ajattelet ja ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valkoisella jäälakeudella mutkistelee hienona, tuskin näkyväisenä
-piirtona ajotie. Lumen heijastaessa saattaa siinä nähdä tumman
-pilkun, joka tarkemmin tarkastellessa havaitaan olevan leveä,
-kahden hevosen vetämä ajoreki. Paitsi ajajaa, on reessä kaksi
-lammasnahkaisiin turkkeihin verhottua miestä. Pakkanen on kova ja
-lähenisi varmaankin elohopean jäätymäkohtaa, jos lämpömittari jo
-siihen aikaan olisi ollut keksittynä. Matkustajien korville nostetut
-turkinkaulukset ovat, kuten hevosten harjatkin, ihan härmäisiä. Lumi
-narisee teräksisien reen-anturain alla. Jääkenttä näyttää olevan,
-kuten taivaskin, tähtösiä täynnä.
-
-No nyt siis seisomme menneisyyden tanterella ja tunnemme sen ajan
-pääpiirteet. Me olemme asettuneet Uudellemaalle Karjan pitäjään ja
-näemme edessämme jäätyneen järven. Aikakausi on Kustaa II Aadolfin.
-Reessä istuvat miehet ovat Suomen ensimmäinen tiedemies, tuo kiitetty
-Tammisaaren pastori Sigfrid Forsius sekä Helsingin tullimies Lydik
-Larsson, jonka nimi sattumuksesta on joutunut jäämään aikakirjoihin.
-Molemmat ovat matkalla viimeksimainitusta kaupungista Tammisaareen.
-
-Tullimies, hyvätietoinen, hyvin verhottu ja puhelias
-neljänkymmen-vuotias mies, jonka leuassa oli suuri luomi, veti
-kireämmälle mittavaa matkavyötänsä ja sanoi pitkälle, laihalle,
-seitsenkymmen-vuotiaalle matkatoverilleen, joka kehnonpuolisessa
-turkissaan näkyi vilusta värisevän:
-
-"Pistäykää vällyjen sisään, Sigfrid mestari, te kuolette viluun!
-Meillä on vielä puoli penikulmaa Uuskylän taloon, enkä minä tahdo
-omalle tunnolleni taakaksi sitä, että olisin kyydinnyt noin oppinutta
-miestä, kuin te olette, kankeaksi jäätyneenä Tammisaaren."
-
-"Ei haita", vastasi toinen. "Köyhä elonkipinä kestää kyllä niin
-kauan, kuin Jumala puhaltaa tuohon sammuvaan hiillokseen. Minulla on
-tässä parempaa seuraa, kuin teidän lämpöisen vällynne alla."
-
-"Sepä minulle suureksi kunniaksi, Sigfrid mestari", sanoi tullimies,
-"onhan se minun kunniani, että te tahdotte istua reessäni, minun
-kun kuitenkin täytyi tätä tietä matkustaa. Te olette arvoisa mies,
-te, mutta minä vain oppimaton ruununpalvelia, joka ansaitsen
-jokapäiväisen leipäni suolasta ja sillistä, ellen satu saamaan
-hollantilaisen palttinakankaita takavarikkoon. Uskokaa pois, ettei
-hän minua helposti petä. Ja jos niinkin olisi, että mies ja hevonen
-sotaan tarvittaisiin, koska minulla on kuninkaallisen majesteetin
-kirjat Tuurholmaan, niin kyllä minun Antti Hackspet'ini on näyttänyt
-venäläisille mistä David olutta osti. Mutta totelkaa nyt neuvoani,
-menkää vällyjen alle, sillä sielu tässä pöpöräksi jäätyy tämmöisessä
-koiran ilmassa... Katsokaa, tuossa lensi tähti! Ihmiset sanovat sen
-tietävän suoja-ilmoja, mutta sen te paremmin ymmärrätte."
-
-Tuo oppinut mies ei pitänyt vastausta tarpeellisena. Hän yhä
-lakkaamatta katseli tähtikirkasta taivaankantta, joka tässä kuivassa,
-läpihohtavassa talvi-ilmassa näytti räiskyvän ja säkenöivän. Näkö-ala
-jään ylitse oli niin lavea, kuin hän suinkin toivoa saattoi, mutta
-tie mutkaili ja vaati häntä välistä kääntymään, kun hän tahtoi pitää
-silmällä niitä tähtiryhmiä, jotka viimeksi olivat joutuneet hänen
-tarkan huomionsa alaisiksi. Vihdoin katkasi hän äänettömyyden ja
-huudahti melkeinpä hämmästyneenä:
-
-_"Advigila, Domine, hae noet e nascentibus!"_
-
-"Mitä sanoitte?" kysyi Lydik Larsson uteliaasti. "En häpeäkseni minä
-tullijärjelläni tuota käsitä, minä en latinaa ymmärrä enemmän kuin
-koira."
-
-"Minä sanon", vastasi Sigfrid mestari: "Herra, kaitse niitä lapsia,
-jotka syntyvät tänä yönä! Heille on suuret lahjat annettu ja he
-loistavat kuin kynttilät, mutta joutuvat suuriin kiusauksiin ja
-saattavat sammua pimeyteen."
-
-"Senkö te saatatte lukea tähdistä?" kysyi tullimies
-teeskentelemättömällä kummastuksella.
-
-"Ihminen päättää, Jumala säätää. Täällä näemme puolittain kuten
-peilissä tapauksessa, mutta koska täydellinen tulee, sitte vajaa
-lakkaa. Siinä hetkessä kun ihminen maailmaan syntyy, on hän maailman
-järjestyksen alainen, eikä löydy mitään niin suurta eikä mitään niin
-pientä, joka ei ole siihen liitetty. Mikä siis maailman järjestys
-sinä hetkenä on, se on sen ihmisen juuri eli _ingenium_, joka silloin
-syntyy. Mutta se juuri kasvaa eri tavalla maailman erilaisissa
-ilmoissa, joita Herra johdattaa, ja niin versoo samasta juuresta
-erilaisia puita, jotka kuitenkin ovat samaa lajia. Tähtiä tulee pitää
-aurinkokellona, jonka mukaan maailma kulkunsa asettaa, vaikka aurinko
-ei asetu kellon, vaan kello auringon mukaan."
-
-"Mitähän kummallista se sitte lieneekään, joka nyt taivaalla
-vallitsee?"
-
-"Tänä yönä Jupiter hallitsee niin ihmeellisellä voimalla, että se
-harvoin ennen on tapahtunut, ja sepä tavallisesti ennustaa suuria
-lahjoja. Vaan hänen takanaan näkyy Saturnus, johon ei ole uskomista
-ja minä luulen, että hän vie häviöön sen, joka muuten olisi kunniaan
-kohoavaa. Mikä yhtäläistä on, käy hänen valossaan erilaiseksi ja
-monet vaarat ovat tulossa, kuitenkin ilmaantuvat ne enemmiten
-mielen muuttelevaisuudessa. Olemme Joulukuussa ja aurinko kulkee
-Joutsimiehen merkistä Kauriin merkkiin. Joutsimiehen lapset ovat
-hyvänlaatuiset, mutta Kauriin lapsilla on makeasti puhuva kieli,
-lupaavat paljon, jota eivät teekkään ja ylistävät itseään sekä
-etsivät enemmän ihmisten kiitosta kuin Jumalan. Siis, mikä nyt syntyy
-on mahtavaa, vaan ei pysyvää laatua, kosk'ei se paremmin kuulu
-Joutsimiehelle kuin Kauriillekaan. Pankaa tämä mieleenne, Lydik,
-koska te luultavasti elätte kauemmin kuin minä."
-
-Tullimies, joka samati kuin koko hänen aikakautensa, uskoi tähtien
-vaikutuksiin, aikoi juuri uudestaan kysyä jotakin yön salaisuuksista,
-kun tien polvekkeessa kaksi rekeä näkyi tulevan heitä vastaan, ajaen
-hurjaa vauhtia. Ensimmäisessä, raskaaksi sälytetyssä reessä, istui
-lyhytläntä mies, puolalainen nahkatakki päässä ja huimasi kaikin
-voimin piiskallaan vaahtoisia hevosiansa. Toisessa reessä eräs nainen
-ja kyytimies vaivoin saattoivat seurata ensimmäisen jälkiä.
-
-"Puoli tietä kruunun virkamiehille!" huusi tullimies mahtavasti,
-samalla kun hänen ajajansa tuskin ennätti väistyä sivulle päin
-hankeen.
-
-"Hol' dich der Teufel!" vastasi mies, hurjasti viuhtoen piiskaansa,
-ja oli muutamassa silmänräpäyksessä seuroilleen kadonnut näkyvistä.
-
-"Hevosvarkaita!" mötisi tullimies harmistuneena. "Minä en koskaan
-enään huoli silakkaa suolata, ellei tuolla omenasaksalla ollut
-jotakin tekemättä kruunun ja nimismiehen kanssa."
-
-Pian tuli hän vielä selvemmin havaitsemaan, miten vaaralliset
-maantiet olivat. Ajaja ajoi nyt jäältä kapealle talvitielle, joka
-vähän matkan päästä yhtyi siihen valtamaantiehen, mikä Karjan ja
-Pohjan kautta vie Tammisaareen.
-
-Viimeksimainitulla, kinosten soukistamalla tiellä oli syntynyt hirveä
-melu. Kaksitoista ratsastajaa lännestä päin, oli tullut toista vertaa
-suurempaa joukkoa vastaan, joka idästä päin tuli reessä matkustaen,
-eikä kumpikaan joukko tahtonut antaa tietä toisillensa. Malttamatoin
-äreä komentosana kuului ratsastajien puolelta: "Viskatkaa ne siat
-hankeen ja paiskatkaa kumoon heidän rekensä!"
-
-Silmänräpäyksessä etummainen ratsastaja ratsasti kumoon etummaisen
-reen hevoset, ja toiset seurasivat nopeasti hänen esimerkkiänsä.
-Hirveä meteli syntyi. Hämmästyneet reessä istujat olivat toista
-vertaa lukuisammat kuin ratsastajat, mutta havaitsivat itsensä
-äkki-arvaamatta hankeen heitetyksi, hevoset, ajokalut ja ihmiset
-toinen toistensa alla. Metsässä kaikuivat huudot ja uhkaukset. Kuu,
-joka juuri oli noussut, hopeoitti kuusien latvat ja laski epävarman
-loisteensa tämän avuttoman sekamelskan ylitse.
-
-Tuon rekijonon takimmaiset matkustajat olivat sillä välin ennättäneet
-asettaa rekensä poikkipuolin tietä ja muodostivat siten tiensulun,
-joka esti ratsastajia pääsemästä edemmäksi. Pakolaisia, jotka
-koettivat pelastua kahakasta, tuli vastaan tullimiestä, jonka oli
-täytynyt seisattua vähän matkan päähän noista taistelevista.
-
-"Palatkaamme takaisin, Lydik, palatkaamme takaisin, nuot ovat
-rosvoja!" huudahti rauhaa rakastava Sigfrid.
-
-Tullimies, joka kruunun varalle piti hevosta ja miestä, tunsi itsensä
-oikein urholliseksi.
-
-"Olisi minun Antti Hackspet'ini täällä, niin kyllä minä noille
-yöhuijareille opettaisin mitä _mores_ ovat, mötisi hän taas,
-itsekseen ylpeillen siitä, että hän kuitenkin osasi yhden sanan
-latinaa, siis enemmän kuin koira. Joll'ei Kirkniemen Aake herra tätä
-nykyä olisi puolalaisten niskassa, niin minä vaikka vedolle menisin
-siitä, että hän tuolla maantiellä elämöitsee, eikä kukaan muu. Ei se
-mies tietä anna, vaikka kuninkaan iso-äiti vastaan tulisi."
-
-Tuskin tämä oli sanottu, ennenkuin nuori, solakka mies, jonka lakissa
-oli kultareunus ja turkissa majavannahkainen kaulus, viskasi itsensä
-huolettomasti tullimiehen rekeen, huutaen:
-
-"Aja, talonpoika, aja!"
-
-"Huuti, mies!" ärjäsi rohkea tullimies. "Mikähän raukka tekin olette,
-joka jäniksen jalkoja käytätte silloin, kun teidän tulisi puolustaa
-itseänne maantien sissejä vastaan? Eikö teitä ole kolme yhtä vastaan?"
-
-"Venäläiset meidän päällemme hyökkäävät, heitä on kaksi tahi
-kolmesataa miestä!" valitti pakolainen. "Hänen armonsa,
-linnanpäällikkö, on matkalla Turkuun ja vihollinen on tullut maahan,
-ottaaksensa häntä koko seurueinensa vangiksi."
-
-"Venäläiset? Onko hän hulluna? Sillä taholla meillä on ollut rauha
-jo yhdeksän vuotta, ja jos tulevatkin, niin eivät he ainakaan
-lännestä päin tule, sen jo pässinpääkin käsittää. Jos tuo on hänen
-armonsa, linnanpäällikkö, niin varokaa kaulaanne, mies, jos karkaatte
-palveluksestanne. Minä tunnen Juho herran: hänen rikkautensa riittää
-kyllä, vaikka pukisikin kaikki tyhjäntoimittajansa majavan-nahkaan,
-ja opissa ei häntä etevämpää ole tässä maassa muuta kuin yksi.
-Ottakaa lakki päästänne, tässä istuu hän, joka on opissa etevin!
-Mutta Juho herra on ollut ratsumestari, mies! Hän hirtättää
-karkulaisen porttinsa pylvääseen, sellainen on sotilaan tapa... Nytpä
-melu maantiellä hiljenee; mahtanevatko erota sovinnolla?"
-
-Odottamaton äänettömyys vallitsi tuossa äsken meluavassa joukossa.
-Syynä siihen oli, että ratsastajain päällikkö äkki-arvaamatta seisoi
-katsellen silmästä silmään tuttua miestä, ja säätyveljeä, jota ei
-ollut hyvä loukata -- tämä oli kuninkaan uskottu mies, entinen Suomen
-aatelislipuston ratsumestari, nykyään Turun linnan päälliköksi
-nimitetty herra Juho Knuutinpoika Kurki.
-
-"Tekö tässä olettekin, sukulaiseni?" huudahti ratsastajien
-päällikkö äänellä, joka osotti sekä harmia että hämmästystä. Se oli
-Eerik kuninkaan tyttären poika ja saattoi vaivoin hillitä kuumaa
-Vaasavertansa kiehahtamasta.
-
-"Olinpa varma siitä, ett'ei tässä kukaan muu kuin Aake Tott
-saattanut tuolla tavoin syöstä rauhallisten matkustajien kimppuun",
-virkkoi linnan päällikkö yhtä harmistuneella äänellä. Hän ei
-erehtynytkään, sillä siinä oli todellakin Kustaa II Aadolfin kiitetty
-"lumiaura", joka tässä syöksi talvikinosten välissä eteenpäin. Hänen
-ilmestymisensä täällä johtui siitä, että hän talvikortteereista
-Puolassa oli lähetetty pestaamaan sotajoukolle uuden komppanian hänen
-kiitettyjä suomalaisia ratsastajiansa.
-
-"Jos joku toinen, kuin te, olisi tässä ollut", sanoi Aake herra,
-"niin hän päällään seisoisi tuolla lumikinoksessa, oppiakseen
-erottamaan aatelismiestä talonpojasta."
-
-"Ja jos joku toinen kuin te, tässä olisi ollut", vastasi Juho
-herra, "olisi hän huomenna Turun linnantornissa saanut oppia, ett'ei
-maantie-rauhaa rikkoa saa."
-
-Aake herra pyyhkieli härmää tuiman-näköisistä viiksistään, kiroili
-pimeyttä sekä osotti vihdoin olevansa sovintoon taipuvainen, sillä
-hän esitti, että riita sovittaisiin pois runsasvaraisen pöydän
-ääressä Kirkniemessä, johon oli tuskin penikuorman matka ja jossa
-hänen tallimestarinsa Lauri Palikka saattoi tarjota heille Hispanian
-viiniä suojelus-aineeksi talvikylmää vastaan.
-
-Juho herra, joka katsoi parhaaksi olla kuninkaan suosikin
-syrjähtämisiä mielessä pitämättä, tuumi, että nyt olisi myöhäistä
-lähteä Kirkniemeen. Hän oli tilannut yösian Uuskylän talossa, joka
-ei ollut tästä kaukana, ja jos Aake herra hänen kunniakseen tahtoi
-häntä seurata sinne yöksi, niin saattoi hän vakuuttaa, että hänen
-hovimestarinsa Antonius Pape tarjoisi sellaista Unkarin viiniä, jonka
-lämmittävä voima varmaankin oli yhtä suuri kuin hispanian viinin.
-
-Sovinto tehtiin ja selkäänsaamiset pidettiin hyvänään. Hevoset ja
-reet asetettiin paikoilleen yhdistetyin käsivoimin; mutta ei ollut
-tuuppauksista eikä haukuntasanoista puutetta. Karkaajat palasivat;
-hovimestari Antonius Pape kiipesi häpeissään tullimiehen reestä ja
-sai käskyn toimittaa pidot sellaiset, kuin tilaisuus myönsi. Pian
-tämä lukuisa seura oli saapunut kortteeriinsa Uuskylän taloon,
-herrat, aateliseuroineen tuvassa, viinipikarien ääressä, sekä
-palvelijat oluthaarikkojensa ääressä avarassa, tätä tilaisuutta
-varten lämmitetyssä riihessä. Kaikki oli leirikannalla; rouvia tahi
-naispalvelijoita ei ollenkaan näkynyt matkueessa.
-
-Tullimiehellä ja hänen seuralaisellaan ei tässä nyt ollut
-valitsemisen varaa, vaan täytyi heidän etsiä itselleen yösijaa
-lähellä olevassa Kaskaksen torpassa. Tännekkin jo oli yövieraaksi
-otettu vastaan eräs kulkeva kerjäläisnainen. Oljet lattialla
-tarjosivat vieraanvaraisen vuoteen kaikille, ja ainoa sänky jätettiin
-kaikkialla tunnetulle ja kunniassa pidetylle Tammisaaren pastorille.
-Mutta eipä edes väsymys eikä vilu saattanut himmentää mestarin
-silmissä hänen rakkaita tähtiänsä, vielä kauan hän istui liehuvan
-pärevalkean loisteessa, syvästi miettivällä katseella tarkastellen
-valjennutta tähtikarttaa, jota hän aina kuljetti mukanaan ja johon
-hän nyt harppimitalla merkitsi niitten kiertotähtien asemaa, mitkä
-tänä yönä taivaalla olivat hänen huomiotansa herättäneet. Nukkuvien
-hiljaisiin hengähdys-ääniin sekaantui vielä hänen kuiskaava
-rukouksensa: _Advigila Domine!_ Ja kartan alasyrjään oli hän
-piirtänyt muistiin päiväluvun: Joulukuun 7-8 1626.
-
-
-
-
-2. Yön lapset.
-
-
-    Kuten, mennyt olet, ovat sinun
-       lapsesi tulleet.
-
-Sigfrid mestarin lepoa häiritsi uusi pärevalkea, joka tuvassa
-sytytettiin. Hänen unissaan se muuttui Jupiterin loistoksi ja
-ajatellen tuota tähtien kuningasta, hän näissä viehättävissä
-aatelmissaan taas nukkui. Kun hän ennen päivän koittoa heräsi,
-näki hän hämmästyksekseen torpan emännän hoitelemassa kahta
-vastasyntynyttä lasta, jotka tämä oli pessyt, kapaloinnut sekä
-huolellisesti pannut maata vanhaan koppaan villojen päälle.
-
-Hän katseli vaimoa ääneti hetken aikaa. Tämä nuori nainen oli
-ollut hänen rippilapsensa, ja vieläpä parhaitakin. Hän osasi
-katekismuksensa paremmin kuin kukaan muu ja Jumala tiesi mistä
-hän oli oppinut tuon siihen aikaan hänen vertaistensa joukossa
-erittäin harvinaisen kirjoitustaidonkin. Hän seisoi siinä rohkeana
-ja neuvokkaana kotikutoisessa harmaassa nutussaan ja raitaisessa
-villahameessaan; mestari näki miten hän, kun oli lapset hoitanut,
-teki takkaan valkean ja asetti tulelle padan, jossa hän keitti
-nauriita miehellensä, tämä kun jo oli metsässä puita kotia vetämässä.
-
-Sigfrid mestari luki aamurukouksensa, nousi ja katseli kopassa
-makaavia lapsia, kuten vanhus elämänsä ehtoolla katselee elämän
-aamua. Siinä oli kaksi kauniinmuotoista lasta, mutta niin surkean
-vähäistä, että melkein olisivat mahtuneet torpparin puukenkiin, jotka
-lattialla vuoteen vieressä olivat.
-
-"Mistähän Dordei nuot herranlahjat on saanut?" kysyi pastori. "Eihän
-ne omiakaan saata olla?"
-
-"Eihän olisi varaa", kuului vastaus. "Minulla on ennestään jo kaksi.
-Tommu on nyt kolmannella vuodella ja Sigfrida seitsemän viikon vanha.
-Hän on saanut nimensä teidän nimenne mukaan, mestari, ja saa nyt
-jakaa ruokansa näille raukoille. Mitäpä minä useammista välittäisin,
-enkä ainakaan kahdesta yhtä haavaa."
-
-"Ovatko nuot tuolla kopassa kaksoisia? Ja mitenkä Dordei on ne
-saanut? Minä en nähnyt niitä eilen."
-
-"Niin, mitäpä hänkin, tuo raukka tuolla, tänne joutui kylmään
-talvi-yöhön kuolemaan? Mutta sehän ymmärtääkseni oli Herran sallimus,
-ja minun kai täytyy siis huolta pitää pienokaisista siksi, että joku
-heitä armahtaa. Arvoisa mestari tuli aivan kuin olisi teitä oltu
-hakemassa heitä ristimään."
-
-"Mitä Dordei sanoo? Onko heidän äitinsä kuollut?"
-
-"Jumal' armahtakoon, on. Täällä hän makaa."
-
-Ja Dordei osotti sormellaan syrjäistä nurkkaa kangaspuitten takana,
-jota hän nyt päresoitollaan valaisi. Sigfrid mestari astui lähemmäksi
-ja näki valkean valossa naisen ruumiin makaavan oikosenaan oljilla.
-Tämä oli se kerjääjä, joka oli saanut torpassa yösijan.
-
-Tuota vanhaa pastoria käytettiin yhtä paljo lääkärinä kuin
-sielunpaimenena ja ennustajana. Hän tarttui naisen käteen, tarkasteli
-valtasuonta, nosti vähän silmälautasia ja hänelle selveni, että tuo
-elonkipinä oli lähtenyt pois tämän maailman kurjuudesta, johon se ei
-enään koskaan palajaisi. Niin hiljaa, niin ääneti oli se lähtenyt,
-että näistä seitsemästä, jotka huoneessa makasivat, oli ainoastaan
-emäntä viimeisen huokauksen kuullut.
-
-Se oli varmaankin tapahtunut aivan äsken, tuskin tuntikaan oli siitä
-kulunut, sillä kuollut oli aivan lämmin vielä.
-
-"Mutta miksikä ei minua herätetty ajoissa, jolloin vielä ehkä
-olisin voinut auttaa?" kysyi nyt tämä vanha lääkäri, tuskastuneena
-semmoisesta välinpitämättömyydestä.
-
-Kyyneleet alkoivat vieriä Dordein poskille.
-
-"Arvoisa mestarihan tietää, että tämä on naisväen työtä. Se kävi niin
-pian; minun täytyi ottaa lapset hoitooni ja kun taas katsoin häneen,
-oli Jumala jo omansa korjannut."
-
-"Kuka hän oli? Mistä hän tuli?"
-
-"Kysykää tuulelta, joka yöllä kasken ylitse puhaltaa, mistä se tulee
-ja kuhunka se menee! Ulkopitäjäläinen hän oli, sen verta tiedän,
-ja kielimurteensa oli ulkomaalaista. Kerjäläisiä olemme nähneet
-yllin kyllin; tuskin tässä päivää kuluu, ett'ei niitä tule yksi
-tahi useita. Hän, raukka ei ollut kuten ne muut, paitsi että hän
-oli kurjempi kuin kukaan heistä. Hän koputti ovellemme vähää ennen
-kuin mestari tuli. Se oli niin arka koputus; luulin lapsen siellä
-olevan. Sitten hän tuli sisään ikään kuin unissaan, astui muutaman
-horjuvan askeleen ja vaipui oljille kangaspuitten taa. Ei hän syönyt,
-eikä maksanut vaivaa kysyä häneltä niitäkään. Ainoa, mistä selkoa
-sain, oli, että ratsastajat olivat maantiellä pimeässä hänen kumoon
-ratsastaneet."
-
-Tullimies Lydik Larsson, joka vihdoin oli herännyt, kuuli nuo
-viimeiset sanat ja virkkoi unisena, että se oli aivan Aake herran
-ratsastajain tapaista.
-
-Torppari tuli sisään, ja koputti lumen raskaista hylkeen-nahkasista
-saappaistaan. Kuten melkein kaikki silloiset Suomen täysi-ikäiset
-miehet, oli myöskin Tuomas Kask ollut sotapalveluksessa ja Evert
-Horn'in päällikkyyden alla sodassa venäläisiä vastaan kadottanut
-toisen käsivartensa. Onneksi kuitenkin se oli vasen käsivarsi. Hän
-toi tiedon, että herrat tuolla Uuskylän talossa olivat pois lähdössä.
-Neuvottelu pidettiin, ja Sigfrid mestari lupasi ristiä nuot
-vastasyntyneet.
-
-"Sepä on kristillinen velvollisuuteni", tuumasi hän, "mutta jotakin
-herrojen myöskin tulee tehdä. He ovat olleet syynä tuon köyhän äidin
-turmioon, ja mitä eivät enään saata palkita hänelle, sen tulee heidän
-palkita hänen lapsillensa. Minä menen Uuskylään kutsumaan heitä tänne
-kummiksi."
-
-Se oli sanottu sana, ja liikutetussa mielentilassa tuon väkivaltaisen
-teon takia läksi vanhus heti matkalle.
-
-Päivä koitti, mutta tupa oli vielä pimeä siitä yksinkertaisesta
-syystä, että sen ainoa ikkunaruutu oli rikki ja rohtimilla tukittu.
-
-Dordei oli vaivoin joutunut siivoamaan suuremman osan oljista
-lattialta sekä puhdistamaan Tommun nokista nenää, kun herrat astuivat
-sisään ja kaksi palveliaa heidän muassaan, jotka ottivat hoitoonsa
-heidän viittansa ja hansikkansa. Tullimies ja Sigfrid mestari
-saattoivat nyt takkavalkean loisteessa tarkemmin katsella noita
-mahtavia miehiä, jotka siihen aikaan olivat maansa uljaimpia, toinen
-rauhassa ja toinen sodassa.
-
-Molemmat olivat parhaassa iässään, herra Juho Kurki
-kolmekymmentäkuusi ja herra Aake Tott ainoastaan
-kaksikymmentäkahdeksan vuotias. Molemmat olivat matkatamineissa,
-jonka vuoksi ei tuosta tutusta Kustaan-aikaisesta puvusta nyt
-saattanut nähdä muuta, kuin lyhyet polussaappaat sekä leveälieriset
-hatut. Mutta matkapuvussakin oli hovimiehen ja sotilaan välillä
-nähtävä erotus. Kurki oli paremmin lyhyt- kuin pitkävartaloinen,
-hänen kasvonsa piirteet olivat hienot ja älykkäät ja niin ylhäinen
-hän oli, että, kun hänen luonaan käytiin kunniatervehdyksillä
-Turun linnassa, sanottiin sitä "hovissa käynniksi." Hänen pitkä
-tukkansa oli huolellisesti pantu jakaukselle; hänen säämyskäisessä
-liivitakissaan oli talvis-aikaan kärpän-nahkainen sisusta ja sen
-soljet olivat kullasta; hänen vyöstään riippui venetsialainen
-tikari, jonka kahvan-nupissa oli suuri safiiri. Tott oli häntä
-melkein päätänsä pitempi, roteva ruumiiltaan ja käsivarret sekä
-sääret tavattoman pitkiä, hän oli aivan ikään kuin varta vasten
-luotu hevosen selässä istumaan; seisaallaan hän huonosti hoivasi
-pituuttaan, ja näytti kokoon vaipuvan. Tällä haavaa oli hänellä
-lyhyeksi leikattu tukka, jota oli mukavampi pitää teräskypärän alla,
-mutta myöhemmin on hänestä tehty kuva, jossa hänellä on pitkä,
-ruskea, huolettomasti riippuva tukka. Matkoilla ja sotakentällä hän
-yhtä vähän oli hoitanut pitkiä viiksiänsä ja takkuista leukapartaansa
-kuin likaisia hansikoitansa ja saappaitansa. Hänen korkea otsansa
-ja kasvojen säännölliset piirteet, jotka hänen äitinsä oli perinyt
-kauniilta vanhemmiltaan, oli pojassa muodostunut teräväksi ja
-tuimaksi, tuota terävyyttä vielä lisäsi kapea leuka ja kokoon
-puserretut huulet, laihuus ja niuristelemisen tapa, joka hänellä oli
-sekä leikkiä puhuessaan että suuttuessaan. Hän ei ensinkään ollut
-kammariherra, vaikka tämä virka kerran oli ollut hänen toimenaan;
-hän oli niin kokonaan noita tuimia ratsumiehiä, joita kuningas ensin
-ja sitten saksalaiset nimittivät "Hakkapäälleiksi", että hänen
-hajasäärinen käyntinsäkin osotti hänellä olevan suurempaa tottumusta
-satulassa kuin hovin saleissa.
-
-Aake herra malttamattomuudessaan saapasteli sisään linnanpäällikön
-edellä, kursailematta hänen suurempaa virallista arvoansa, mikä
-epäkunnioitus toisissa oloissa ehkä olisi rauhanliiton rikkonut
-kahden suurvallan välillä. Hän potkaisi Tommua, joka oli sattunut
-hänen tielleen, sekä osotti selvään, että hänellä oli kiire, pappi
-saattoi lukea isämeidän ja sitten siunata lapset, tuumi hän, ja siinä
-se asia sitten olisi ollut.
-
-"Koska korkea-arvoinen Sigfrid mestari on meitä kutsumuksellaan
-kunnioittanut", lisäsi linnanpäällikkö kohteliaasti, "tahdomme
-kastekaavan sanoja kuunnella loppuun asti, siinä toivossa, ettei hän
-pahaksensa pane kiirettämme."
-
-"Varmaankaan", vastasi Sigfrid mestari, "nämät jalot herrat eivät
-ole tulleet armollisesti läsnäolemaan minun vähäpätöisen henkilöni
-vuoksi, vaan kristillisestä armahtavaisuudesta maailman kurjia
-kohtaan. Ei yksikään lakastunut lehti talvikinoksessa ole enemmän
-avuton kuin nämät köyhät lapset, joittenka tuntemattoman äidin
-ratsumiehet eilen illalla maantiellä kumoon ratsastivat, ja joka
-siitä syystä kadotti henkensä silloin, kun hän lapset elämään
-synnytti."
-
-"Mitä ämmien loruja tämä on?" ärjäsi Aake herra rypistäen
-kulmakarvojaan.
-
-"Se suu, joka tämän on puhunut, on iäksi vaiennut", lausui pastori
-levollisesti, "mutta kunnioitusta osotetaan kuitenkin kuolevan
-sanoille. Suvaitsevatko jalot herrat todistajina olla läsnä,
-niin minä lapset kastan ja koetan tehdä sen niin lyhyesti kuin
-velvollisuuteni suinkin sietää. Nuot ovat kaksoisia, poika ja tyttö.
-Dordei, kanna ensin poika esiin!"
-
-Sigfrid mestari ei tarvinnut mitään käsikirjaa, sen hän osasi ulkoa.
-Herrat astuivat paikoilleen torpanväen ja tullimiehen rinnalle.
-Lapset kastettiin muutamilla pontevilla sanoilla.
-
-"Minä kastan sinun _Ben-Oni_, tuskan poika, rukoillen Jumalaa, että
-isäsi sinua kerran nimittäisi _Ben-Jamin'iksi_, onnen pojaksi. [1
-Moseksen kirj. 35:18.] Minä kastan sinun, _Hagar_, sillä sinä olet
-muukalainen täällä maan päällä, nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
-Aamen."
-
-Herrat seisoivat maltillisina. Hovimiehen ja sotilaankin sydämmiin
-nuot pienet, kauniit, turvattomat, tylyyn maailmaan viskatut lapset
-tekivät vaikutuksen. Aake herra, joka siihen aikaan oli naimaton ja
-lapseton, ei olisi tuhlannut pienintä ajatustakaan kapalolapsiin,
-noin arvottomiin esineihin. Mutta miksikä juuri hänen hevostensa ja
-ratsumiestensä, kentiesi vielä hänen oman ruskean virkkunsa piti
-riistämän näiltä turvattomilta heidän ainoan tukensa? Vaan kukapa
-käski maankuljeksian juoksemaan pimeässä hevosen jalkoihin? Mutta kun
-tuo nyt juuri oli näitten lasten köyhä äiti...
-
-Aake herra mötisi jotakin viiksiensä takana.
-
-"Minä otan pojan omakseni ja teen hänestä kelpo sotamiehen. Hoitakaa
-häntä siksi, että hän saa sääret, joilla voi satulaan kiivetä sekä
-lähettäkää hän sitten minun luokseni! Tässä teille on ruokarahoja!"
-
-Näin sanoen pisti hän likaisen nahkakukkaron hämmästyneen Dordein
-käsiin.
-
-"Ja minä", sanoi Juho herra, joka tahtoi olla yhtä runsasvarainen,
-"minä tahdon tytöstä pitää huolta. Tässä annan edeltäkäsin maksun
-ensimmäisistä vuosista ja sitten, jos elän, saan nähdä mitä saatan
-tehdä hänen hyväkseen." Juho herran lahja ei ollutkaan mikään
-nahkakukkaro, vaan hieno silkkikukkaro, jonka hän laski Dordein
-käteen.
-
-"Jos elän!"... Rauhan mies, joka suurimmalla varovaisuudella hoiti
-terveyttänsä, ajatteli ihmis-elämän katoavaisuutta, mutta sotilas,
-joka oli valmis minä päivänä hyvään henkensä uhraamaan niin helposti,
-kuin hän jonkun redun olisi luotaan viskannut, _hän_ ei sitä
-ajatellut. Kurki eli kuudenkymmenenkahden vuoden vanhaksi ja Tott
-neljänkymmenenkahden.
-
-Sigfrid mestari kiitti lasten puolesta syvällä kunnianosotuksella.
-
-"Jumala palkitkoon näitä jaloja herroja heidän armeliaisuudestaan
-ja antakoon heidän saada iloa näistä lapsista! Minä piirrän
-näitten jalojen herrojen muistiksi heidän armolliset lupauksensa
-ristitodistukseen."
-
-Matkalle oli kiirettä. Herrat palasivat rekiensä luo, saamatta edes
-sitä kupillista kahvia, jota meidän aikanamme köyhinkin torppa olisi
-voinut vieraanvaraksi tarjota tällaisessa tilaisuudessa. Mennessään
-ulos, sanoi tullimestari Lauri Palikka herralleen, ritarille:
-
-"Näkikö hänen armonsa tuota kuollutta?"
-
-"En", vastasi Aake herra välinpitämättömästi.
-
-"Minä näin hänen, ja olen nähnyt hänen kerta ennen elävänä
-hienommassa muodossa, mutta en vain muista missä."
-
-"Sinä joit liiaksi olutta eilen illalla, Palikka."
-
-"En sitä usko, teidän armonne."
-
-Kun herrat olivat menneet, osotti tullimies Lydik Larsson myöskin
-vuorostaan halua jalomielisyyteen.
-
-"Mahtavat herrat", sanoi hän "ajattelevat vain sitä, mikä lähinnä
-silmäin edessä on. Mitäpä he huolisivat siitä, miten kuollut maahan
-saadaan! Tässä, ihmishyvät, annan teille kaksi taaleria, joten
-saatte hänelle kristilliset hautajaiset. Joskin tuo ihminen on ollut
-mustalainen, niin se ei minuun koske, hänen tulee saada kristilliset
-maahanpaniaiset."
-
-Tullimiehen kömpelö, tähän asti vaiti ollut ajaja, käsitti yhden
-sanan, joka oli pitkän kaiun saava, hän esitti, että mustalainen
-haudattaisiin hevoshakaan.
-
-"Pidä suusi!"? vastasi hänen isäntänsä. "Mitä se meihin koskee, josko
-hän on ollut musta taikka ruusunpunainen? Ehkäpä hänellä on luonaan
-jotakin, joka saattaisi olla hyödyksi lapsille?"
-
-Tullimies kumartui alaspäin, kohden tuota nuorta kuollutta naista ja
-veti hänen hiuksistaan hienosti, liljan muotoon tehdyn hopeaneulan.
-Siinä oli vieras merkki. Hän tarttui vasempaan käteen ja huomautti,
-että kuolleen käsivarren alipuolella oli poltettu sininen merkki,
-joka oli käärmeen ympäröimän sauvan näköinen. Sitten veti hän tuon
-laihtuneen käden sormesta helposti pois sormuksen. "Sigfrid mestari",
-huudahti hän hämmästyneenä. "Tämä on jalokivi-sormus! Enkö minä sitä
-sanonut, että hän on mustalainen? Hän on varastanut sormuksen."
-
-Sigfrid mestari meni tuvan rikkinäisen akkunan luo, piti sormusta
-päivän valossa ja katseli sitä.
-
-"Niin", sanoi hän, "tällä sormuksella on erinomainen muoto. Siihen
-on juotettu kolme jalokiveä. Minä vertaisin niitä noihin kolmeen
-tähteen, jotka nimitetään Kalevan miekaksi."
-
-"Ne ovat siis hyvin kalliita?"
-
-"En usko, että meistä kumpikaan saattaisi niitä lunastaa. Tämä sormus
-on jotakin ilmaiseva. Minä panen sekä sen että neulan lapsia varten
-sinettiin."
-
-Vielä kerran tämä vanha tiedemies seisoi ajatuksiinsa vaipuneena
-kerjääjänaisen kalpean ruumiin ääressä. Hän näki nyt selvemmin
-kuolleen armaat kasvot, kun päivän säde laskeutui niihin, siinä
-kun hän lepäsi oljilla. Hän oli varmaankin vielä aivan nuori,
-melkeinpä lapsi; hän ei näyttänyt olevan kahtakymmentä vuottakaan.
-Tuskin hänessä saattoi havaita mitään kärsimisen jälkiä, joll'ei
-juuri huulissa, jotka olivat kangistuneet puolittain katkeraan ja
-puolittain surulliseen hymyyn, ikään kuin osottaen, että tässä
-elämän puhtaimmat tunteet ja toiveet olivat pettyneet. Kuka hän oli?
-Mistä hän tuli? Turhia kysymyksiä! Kuolema oli suudelmallaan vienyt
-vastauksen hänen iäksi suljetuilta huuliltaan.
-
-Sigfrid mestari kumartui kuolleen ylitse ja pyyhki pois uhkeat mustat
-hiukset hänen valkealta otsaltaan. Hän huomasi nyt, että hieno pitsi
-pistäysi esiin kuolleen karkean villaisen nutun alta. Hän ei siis
-ollut se, jolta hän näytti.
-
-"Tuntematon, onneton ja Jumalan edessä kentiesi viaton, kukas
-oletkin, petetyt ovat sinun elämäsi ja onnesi toiveet. Valossa
-ja riemussa olet maailmaan tullut, pimeydessä ja murheessa olet
-maailmasta lähtenyt. Herra tuomitsee. Elämäsi arvoitus on kerran
-selviävä. Kuten lähtenyt olet, ovat sinun lapsesi tulleet; kuten sinä
-tullut olet, heidän lähtönsä kerran olkoon!"
-
-Hevoset olivat valjaissa. Matkustavaiset sanoivat jäähyväiset torpan
-vieraanvaraisille asukkaille.
-
-"Holhokaatte näitä pienokaisia siksi, että laillinen holhoja
-määrätään!" varoitti mestari. "Minä siksi tallennan heidän
-kastetodistuksensa ja omaisuutensa. Antakaa kuolleesta tehdä kiitos
-kirkossa, mutta älkää pitäkö kiirettä hänen maahanpanemisellaan,
-sillä ehkäpä häntä kysyttäisiin vielä. Minä kirjoitan kirkkoherralle;
-tämän naisen pitää pääsemän siunattuun maahan, hän ei ole mikään
-mustalainen."
-
-"Noh, mestari", lausui Lydik Larsson, kun taas reessä istuivat, "te
-sanoitte eilen, että viime yö oli kummallinen yö. Mitä nyt sanotte
-yön lapsista?"
-
-"Minä sanon, että Hän, joka johtaa aavan meren aallot, johdattaa
-yhtä ihmeellisesti ihmisten tiet. Tähdet ilmoittavat alun ja joskus
-myöskin kulun, mutta loppu on Herran. Varmaankin vaarallinen on tämän
-yön juuri, mutta Herra kasvin antaa. Rukoile noitten lasten puolesta,
-Lydik, sillä he sitä tarvitsevat! Minun aikani on määrätty, minä en
-tulevan talven lunta näe."
-
-Maantien-mutkassa, jossa Kaskaksen torppa katosi näitten
-matkustavaisten näkyvistä, katsoi Sigfrid mestari vielä kerran
-taaksensa ja rukoili: _"Advigila Domine!"_ Ja lisäsi sitten vielä,
-katsoessaan herrojen reenjälkiä, jotka lumessa näkyivät: _Advigilate,
-domini_!
-
-
-
-
-3. Satulaton ratsastaja.
-
-
-    Ja tuollainen nulikka lähetetään matkaan!
-
-Tullimies Lydik Larsson oli väittänyt, että nuot arvoisat herrat,
-jotka Joulukuussa 1626 kävivät Kaskaksen torpassa, eivät nähneet
-enempää kuin mitä silmäin edessä oli. Tullimieskin saattaa erehtyä,
-varsinkin, kun hän monen mielestä juuri on petettäväksi luotu,
-mutta tällä kertaa hän kuitenkin oli arvannut oikein. Herrat, Juho
-Knuutinpoika Kurki sekä Aake Henrikinpoika Tott eivät joutuneet
-ajattelemaan maantieltä tulleita köyhiä lapsia, heillä kuin oli
-tärkeämpiäkin tehtäviä. Juho herra oli Turun linnasta muuttanut
-päälliköksi Wiipurin linnaan ja sieltä taas Turkuun hovioikeuden
-presidentiksi. Sen lisäksi hän jo toisella jalallaan seisoi
-valtaneuvoksena Tukholmassa sekä kantoi eurooppalaista sotaa
-hartioillaan. Aake herrasta oli tullut kenraali, valtaneuvos ja
-vihdoin sotamarsalkka. Hän oli väsynyt auraamasta tietä Puolan ja
-Saksan kautta Ruotsin sotajoukolle, ja eli nyt ruhtinaallisessa
-loistossa Ekolsundissa lähellä Enköpingiä Ruotsissa, mutta oli
-välimiten karhunajossa Suomessa Kirkniemessä ja Lavilassa.
-
-Yön lapset kasvoivat huomaamattomina torpassa, tasaten
-kasvattivanhimpainsa köyhänpuolisen elannon. Dordei oli
-säännöllisesti joka toinen vuosi lahjoittanut miehelleen tulevaisen
-rengin tahi piian: hänellähän ei ollut varaa lahjoittaa miehelleen
-kahta yhtä haavaa. Tästä säästäväisyydestä huolimatta oli torppa
-kuitenkin hyvin varustettu, sillä kun nyt kymmenen vuotta jälkeen
-edellä kerrottuja tapauksia taaskin näemme sen turvekaton, on
-siellä jo seitsemän omaa lasta ja kasvattien kanssa yhdeksän. Tällä
-lukuisalla joukolla oli hyvä ruokahalu sekä yhtä ihmetyttävä voima
-pian saada läpiä pieniin välttämättömän tarpeellisiin vaatteihinsa,
-jotka kesä-aikana olivat aivan vaatimattomat: silloin heitä verhosi
-ainoastaan karkea paita, mutta talvis-aikana tarvittiin heille
-koko joukko lisävaatteita, jotta tarkenivat olla ulkotyössä, pojat
-jäniksiä pyytämässä ja tytöt äitiänsä auttamassa navetassa ja
-kaivolla.
-
-Kaikki kävi jotenkin hyvin päinsä niin kauan, kuin herrojen
-elatus-rahat kilisivät nahka- ja silkkikukkaroissa. Olihan niistä
-pantu ensi varaksi säästöön Kustaa II Aadolfin uuden kauniin Raamatun
-hintakin, jota raamattua nyt luettiin aamuin illoin. Mutta oli
-jo aikoja kulunut siitä, kuin nahkakukkarossa kilinää kuului ja
-silkkinen, sehän oli tyhjänä koreuksena vain, herrat olivat kaukana
-eivätkä olleet antaneet mitään tietoja itsestään. Missä siis Sigfrid
-mestari oli, lasten ensimmäinen ystävä ja auttaja? Hän oli jo 1627
-lähtenyt tästä pimeästä mailmasta loistavien tähtiensä luo, kuten hän
-oli ennustanut. Ei kukaan muu tahtonut vaivata itseään hoitamalla
-kahta mustalais-lasta, joittenka syntyperästä tahi sukulaisista ei
-saatu pienintäkään tietoa, ja siis oli Tuomas Kask määrätty lasten
-lailliseksi hoitajaksi.
-
-Torppa oli viljava ja Tuomas Kask teki yhdellä kädellään niin
-ahkeraan työtä, että hän jo ensi vuosina piti kahta hevosta tallissa
-ja vaimo lypsi navetassa neljää lehmää. Mutta sitte tuli sota, suuri
-sota! Pienet sodat 1617 vuoden jälkeen tyytyivät puoleen laihoon ja
-puoleen mies-voimaan. Tuo suuri sota vaati enemmän, näytti siltä kuin
-se olisi tahtonut kaikki, vaikka se ei saanut; se kiinnitti itsensä,
-kuten verimato työmiehen jalkaan, se imi hänen ytimensä eikä saanut
-koskaan kyllänsä. Ruskean hevosen ratsastaja ratsasteli läpi maailman
-verisessä sotapuvussa ja tyhjensi torpparin viljalaarin, sitte kuin
-hän ensin oli tyhjentänyt talonpojan ladon, verottoman tilanhaltian
-tallit, porvarin taskut sekä papin kymmenykset. Kaskaksen torppa
-kuului Uuskylän alueesen, ja Uuskylä sattui olemaan niitä harvoja
-perintötiloja näillä seuduilla, joissa suurin osa oli veronvapaata.
-Perintötilallinen oli vapaa maan-omistaja, mutta sen vapautensa sai
-hän kalliisti maksaa, sillä hänen hartioillaan oli raskahin taakka.
-Niinpä tapahtui eräänä päivänä syyskesästä, vuonna 1636, kun kaikki
-anastettiin Saksassa kärsittyjen tappioitten korvaamiseksi, että
-kruununvouti kahden miehen kanssa tuli Uuskylän taloon vaatimaan
-viljavaroja, joita tarvittiin uuden sotaväestön varustamista varten,
-sekä hevosia kuormastoa ja ratsuväkeä varten.
-
-Tuomas Kaskilla oli nuori kotikasvuinen neljännellä vuodella oleva
-Piili niminen orhi, uljas eläin, joka pidettiin seudun parhaana
-juoksiana ja herätti monessa kateutta. Uuskylän isäntä kestitsi
-voutia sekä pisti hänen käteensä pari taalaria ja osotti häntä
-Kaskaksen torppaan.
-
-Siellä tehtiin pikainen takavarikko. Piili anastettiin kuittia
-vastaan, jolla siihen aikaan ei ollut mitään arvoa sekä vietiin
-Uuskylään, lähetettäväksi sieltä muitten hevosten muassa Lohjalle
-tarkastuspaikkaan.
-
-Mutta Piili oli ollut aina onnellisesta varsa-ajastaan asti
-kymmenvuotiaan Bennun suosikki, tuon pojan, jolle Sigfrid mestari oli
-antanut nimen Ben-Oni, tuskan poika. Nuo kaksi olivat eroamattomia.
-Bennulle oli uskottu Piilin hoito, hän sai yksin sitä ruokkia ja
-juottaa; Bennu oli ollut ensimmäinen ratsastaja Piilin selässä,
-niin aikaiselta kuin se jaksoi kantaa hänen kevyttä olentoaan, ja
-Piili totteli heti Bennun vihellystä. Poika tuli aivan onnettomaksi,
-kun hän ansojaan virittämästä metsästä palasi ja havaitsi Piilin
-ryöstetyksi pois.
-
-Kasvattivanhemmat neuvottelivat keskenään Piilistä ja lapsista.
-Dordei sanoi: "Minä soisin että me pääsisimme Bennusta, tuosta
-onnettomuuden pojasta. Sinä Tuomas pidät häntä omia lapsiasi
-parempana, annat hänen tehdä kaikkea, mitä häntä haluttaa. Katsoppas
-vain, kuinka kiukkuinen hän nytkin taas on! Muista minun sanani,
-Bennu on mustalaislapsi, hän on tuottava onnettomuutta torppaamme!"
-
-Tuomas vastasi:
-
-"Jos hän on mustalaislapsi, niin on Hagar myöskin, mutta häntä sinä
-et antaisi pois, vaikka saisit kaksikymmentä mullikkaa sijaan."
-
-"Älä puhu Hagarista! Hän on onnenlapsi, jonka vertaista saat hakea
-kolmesta pitäjästä. Hänpä lukee kirjastakin jo paremmin kuin minä, ja
-eikö vain hän ole vikkelin ompeluksissa ja kaikissa kotiaskareissa?
-Eikö hän hillitse Sigfrida tyttöä ja kaikkia muitakin paremmin kuin
-sinä ja minä? Mihinkä minä näitten lapsieni kanssa joutuisin, joll'ei
-minulla Hagaria olisi? Jos meillä ei ole vara elättää häitä kaikkia,
-niin lähettäkäämme Bennu Kirkniemeen, koska Aake herra on luvannut
-meille, että sen saamme tehdä, mutta Hagarin me pidämme. Luulenpa,
-ett'ei Juho herra häntä muista paremmin, kuin hänen jahtikoiransa
-muistaa sitä puolukkaa, jonka päälle se astui menneenä vuonna
-ollessaan kettuja ajamassa metsässä."
-
-"Vai niin", sanoi Tuomas sävyisesti, "onko nyt se aika tullut,
-että mekin rupeamme kinaamaan? Pidä Hagar, minä pidän Bennun!
-Olkoon menneeksi, että hän on vallaton, olkoon niin, että hän tekee
-tyhmyyksiä, mutta sen sanon, että kyllä siinä pojassa poikaa on,
-luota sinä sotamiehen sanaan! Piili? Niin, ota hännästä kiinni!;
-Bennu sitä eläintä suree ikään kuin se olisi ollut hänen oma
-koiranpentunsa. Tuon minä ymmärrän. Katso, miten poika vihoissaan
-ruoskii kaivonsankoa pähkinävitsallaan, ikään kuin hänellä olisi
-voudin leveä selkä edessään! Semmoista ruutia pojassa! Minä en
-tahtoisi olla voudin sijassa, jos _hän_ olisi kaivon-ämpäri."
-
-Tässä puheena olevat esineet, nuo molemmat kasvattilapset, seisoivat
-kaivolla ja torpan omat perilliset heidän ympärillään. Piilin ryöstö
-oli päivän suuri tapahtuma, ja Bennu, joka tallin tyhjää hinkaloa
-vasten oli purkanut ensimmäiset vihansa puuskaukset, seisoi nyt
-pihalla, mielettömästi ruoskien kaikkea, mitä eteen sattui, ja siinä
-osui nyt olemaan hänen edessään kaivonsanko. Hän näytti urhealta,
-tuo pieni tuittupää, joka oli hoikka kuten pihlajan vesa, notkea
-kuin orava, silmät säihkyvät, ruskeat, tukka musta, posket hehkuvat,
-ja koko poikanen parahiten verrattava rakettiin, jolla ei ole
-ollut voimaa nousta korkeuteen, vaan tyhjentää räiskyvät säkenensä
-viheriään ruohostoon.
-
-Tommu, joka oli kolme vuotta vanhempi ja Bennua päätään pitempi,
-uskalsi nauraa. Silmänräpäyksessä juoksi Bennu häntä vastaan ja alkoi
-pähkinävitsallaan läimähyttää kasvattiveljeään sekä päähän että
-selkään.
-
-Sigfrida rupesi itkemään. Hagar juoksi väliin sekä otti vastaan ne
-letkaukset, jotka Tommulle olivat aiotut.
-
-"Oletko sinä mies, sinä, joka lyöt viattomia? Lyö voutia!" Ja
-sisar katsoi veljeänsä suurilla silmillään, jotka olivat yhtä
-tummanruskeat, yhtä säihkyvät kuin veljenkin. Nämät kymmenvuotiset
-olivat niin yhden-näköiset, että ainoastaan sukupuolen erilaisen
-vaatetuksen takia heitä toisistaan erotti. He olivat kaksi kaunista
-marjaa yhden oksan kasvattamia, kaksi köyhää nummen kukkaa yhden
-juuren versottamia. Kentiesi sisar oli kämmenen verran pitempi, ja
-hänen varma käytöksensä ilmaisi aikaisin kehittyneitä sielunlahjoja.
-
-"Vouti?" matki Bennu.
-
-"Niin", vastasi Hagar. "Hän on hevosineen Uuskylässä."
-
-Bennu mietti hetkisen, halasi sitten Tommua ja kuiskasi nyyhkyttäen:
-"anna anteeksi!" sekä lähti patikoitsemaan niin kiireesti kuin hänen
-keveät jalkansa myöden antoivat, -- avojaloin, avopäin, yllään
-ainoastaan se vaate, jota paitsi, paitaa lukuun ottamatta, nuoren
-kymmenvuotiaan miehen ei kelpoon sovi olla edes metsässä, josta Bennu
-tullut oli.
-
-Lapset katsoivat ihmeissään hänen jälkeensä.
-
-"Minä menen mukaan!" huusi Tommu, vaikka hänen poskessaan vielä oli
-punainen naarmu, jonka hän oli saanut pähkinävitsasta. "Bennu juoksee
-Uuskylään antamaan voudille selkään."
-
-Hagar seurasi häntä.
-
-Oli ainoastaan muutama kivenheitto Uuskylään. Kun Bennu läheni taloa,
-näki hän, että hevoset olivat ha'assa laitumella, sillä välin kuin
-vouti lepäsi. Bennu muutti tuumansa. Hän laski kaksi sormea suullensa
-ja vihelsi pari kertaa. Kun ensimmäinen vihellys kaikui, nosti Piili
-korskean päänsä ja kuunteli. Toisen vihellyksen kuuluessa se täyttä
-laukkaa lähti ha'an läpi sekä aidan ylitse, ja ennätti vähemmässä
-kuin kolmessa minuutissa iloisesti korskuen, Bennun viereen. Poika
-käsitti, että pikainen pako oli Piilin ainoa pelastuskeino, sama
-sitten minnekkä mentäisiin; hän kiipesi kiven päälle ja istui
-samassa, silmät ilosta loistaen, suosikkinsa seljässä. Hän ratsasti
-maantielle ja se oli ratsastus niin hyvä kuin jonkun muunkin, ilman
-lakkia ja kenkiä, ilman suitsia, ohjia, satulaa ja kannuksia. Tämä
-oli jotakin vielä parempaa kuin huvi, se oli voittoa, se oli kunniaa!
-
-Hagar ja Tommu näkivät tuon pienen ratsastajan kiitävän maantietä
-pitkin länteen päin. Muutama hetki sen perästä näkivät he voudin
-miesten kiireesti ratsastavan samaa tietä ja ne olivat paremmassa
-varustuksessa ja sen lisäksi oli heillä aseet.
-
-"Ne ottavat hänen, ne lyövät hänen kuoliaaksi!" huusi Tommu sekä
-juoksi vanhempainsa luo, vaarasta ilmoitusta viemään.
-
-"Ei kukaan Piiliä ennätä!" lohdutteli häntä Hagar, yhtä ihastuneena
-kuin veljensä, ja supisti kokoon huulensa melkein sellaiseen
-vihellykseen kuin Bennunkin.
-
-Mitenkä nyt tuo jahti olisi päättynyt, vaikka Piili olikin liukas,
-on epätietoista, kun sekä hevonen että ratsastaja ilman päämaalia
-tekivät ensimmäisen pienen matkansa maailmaan. Mutta Bennu ei kauaksi
-ennättänyt, ennen kuin häntä tuli maantiellä lännestä päin vastaan
-lukuisa joukko vaunuja ja ratsastajia hitaassa kulussa. Bennu
-taputteli Pilliänsä kaulalle, -- ainoa keino millä sitä saatti ohjata
--- ja ratsasti huimaa vauhtia maantien sivulla olevaan kaskeen. Yksi
-hyppäys, ja Piili kompastui etujaloillaan kantoon; sen miehekäs
-ratsastaja luisui hevosen kaulan ylitse alas kaskeen.
-
-Joukko tuolla maantiellä kuuli jonkun komentosanan ja seisattui.
-
-"Mikä nasikka se on, joka tuollaisen hevosen kantoihin turmioon
-ratsastaa?"
-
-Tämä puhuja taaskin ei ollut mikään vähä-arvoisempi henkilö, kuin
-sotamarsalkka, herra Aake Tott, joka oli tullut noille tavallisille
-jahtimatkoille Kirkniemeen. Vuodet ja haavat olivat vihdoin vaatineet
-tätä voimallista miestä vaunuissa ajamaan pitemmillä matkoilla.
-Mutta paitsi urhoollista ratsastajaa sekä osavaa miekanlyöntiä, ei
-Aake herra koko mailmassa tietänyt mitään ihailtavampaa kuin uljaan
-juoksian, sellaisen, kuin Bennun Piili.
-
-Poika tuotiin esiin, punaisena ratsastuksestaan, vaan rohkeana ja
-ynseänä. Hän luuli, että voudin väki oli saanut hänen kiinni. Aake
-herra antoi tuoda esiin hevosen, joka kaikeksi onneksi havaittiin
-olevan vikaantumaton.
-
-"Hyvät herrat", sanoi suosiollisesti sotamarsalkka aatelisille
-herroilleen, "onko kukaan nähnyt uljaampaa lapaa taikka kauniimpaa
-polventaivetta? Älkää puhuko puolalaisten juoksiain hienoista
-sääristä; kontio vieköön, ne eivät kestä sitä, mitä nuot käpälät
-kestävät! Mitä lajia luulette sen olleen, jolla minä Grebinissä
-ratsastin? Suomen rotua, hyvät herrani, aivan ihan kuin tuo tuossa.
-Stålhandske ei ratsastanut paremmalla Breitenfeldissä. Tuosta
-talonpoikais-konista jotakin tehdä saattaa, sen täytyy tulla
-omakseni."
-
-"Se on minun", vastasi pikku Bennu.
-
-Aake herra katseellaan mittasi poikaa kiireestä kantapäähän, eikä se
-väli ollutkaan pitkä.
-
-"Sinun? Ja tuollainen nulikka lähetetään matkaan, pilaamaan tämmöistä
-hevosta! Mitäpä, nasikka? Ratsastatko sinä ilman satulaa ja suitsia?"
-Sotamarsalkka nauroi niin, ett'ei hän sillä lailla ollut nauranut
-sitte, kuin hän viimeksi Isolanin kroatien parissa oli käynyt.
-
-Bennu jäi sanattomaksi kuullessaan tuollaisen jättiläisnaurun. Hän
-tirkisteli uteliaasti ja ihmetellen noita uljaita satulavarustuksia.
-
-"Sinusta Lauri Palikka saattaa tehdä hyvän ratsastajan, jahka olet
-saanut sääret tarpeeksi pitkät", jatkoi sotamarsalkka suopeammalla
-äänellä ja ravisteli poikaa sillä tavoin, että Bennun pienet hartiat
-rutisivat. "Sinä saat seurata mukana Kirkniemeen sekä ruveta
-Klaus poikani tallimestariksi. Hevosen minä anastan kuten piru
-Wallensteinin."
-
-"Piili on isäni ja minun hevonen", kirkasi Bennu, joka taas joutui
-intoihinsa kuullessaan tämän uhkauksen. "Vouti ryösti meiltä Piilin!"
-
-Pojan tuota sanoessa oli voudin rengit saavuttaneet matkustajat ja
-kutsuttiin sotamarsalkan luo. He kertoivat koko tapauksen: Hevonen
-oli Kaskaksen torpasta.
-
-"Hyvä", sanoi Aake herra. "Se on kruunun ja minä otan sen." Ei siihen
-aikaan pitkiä puheita torpparin hevosesta pidetty.
-
-Matkaa jatkettiin, ja Bennu sai ratsastaa Pillillä, jota eräs
-ratsastaja talutti päitsimistä.
-
-Kun Kaskaksen torpan ohi kuljettiin, sanoi Lauri Palikka herralleen:
-
-"Tässä se oli, kuin teidän armonne kymmenen vuotta takaperin seisoi
-kummina mustalaislapsille."
-
-Aake herra oli jo aikaa unohtanut tuon vähäpätöisen tapahtuman. Hän
-ei nytkään olisi sitä huomioonsa ottanut, ellei hän olisi muistanut
-herra Juho Kurkea, jonka kanssa hän monasti oli riitaantunut.
-
-"Mustalaislapset?" matki hän. "Kysyppä pojalta tuolta, kuinka vanha
-hän on."
-
-"Yhdeksän vuotta", ilmoitti tallimestari.
-
-"Sopii aivan. Kymmenennellä vuodella. Kyllä sen huomasin noista
-korpin-ikkunoista. Mutta ratsastajakykyä siinä nulikassa on, olkoon
-hän vain minun kummipoikani."
-
-"Se oli siellä, kuin minä sen kuolleen näin, hänen äitinsä, jonka
-kerran ennenkin olin nähnyt", uskalsi tallimestari lisätä, suosikin
-tavallisella rohkeudella. "Nyt muistan, missä hänen olen nähnyt. Se
-oli sen edellisenä talvena, Marienburgissa, kohta Wallhofin tappelun
-jälkeen, jossa teidän armonne yhdellä ainoalla lyönnillä halkasi
-puolalaisen, rynnäkkökypärästä satulapuuhun asti. Kuningas-vainajan
-täytyi lähteä Tukholmaan ja siellä pidettiin kestiä ennen hänen
-lähtöänsä. Sinne tuli mahtavia rouvia ja röökinöitä Riiasta. Yksi oli
-aivan nuori ja ihana silmistään, hän loisti kuten auringonpaiste,
-sillä hänellä oli kalliita kiviä hiuksista vyöttimeen asti. Teidän
-armonne, se oli tuo kuollut tuolla torpassa... se oli kerjääjänainen!"
-
-Aake herra nauroi.
-
-"Tuota tuommoista sinun sopii kertoa kumppaneillesi sateisena
-syys-yönä, kun varus-asemassa taivas-alla istutte pullonne ääressä.
-Kuinka monta pikaria sinä tyhjensit kuninkaan kestissä kumppaniesi
-kanssa?"
-
-"Kaksi", vastasi Lauri Palikka levollisesti ja matkaa jatkettiin
-Kirkniemeen.
-
-
-
-
-4. Karjan Pappilassa.
-
-
-    Mitä hänen tietää tarvitsee?
-
-Tullimies Lydik Larssonilla oli ollut, yhtä kuin noilla mahtavilla
-herroillakin, toimia, jotka estivät häntä ajattelemasta kaukaisen
-torpan lapsia. Hänellä oli ollut kaikenmoisia rettelöitä, sitte kuin
-Saksan suuri sota oli alkanut niellä kaikenlaisia tavaroita sekä
-ottaa takavarikkoon tarpeellista kuljetusta varten liikkuvia laivoja.
-Hollantilaiset olivat tulleet raivoihinsa, sitte kuin kuningas oli
-voittanut uusia, laajoja Itämeren rantamaita, ja tehnyt haittaa
-heidän edulliselle kaupallensa, jota he Dantsigissa harjoittivat.
-Sen lisäksi vielä oli Lydik Larsson ottanut toimekseen hankkia
-melkoisia tavaramääriä kruunulle, jotka, samalla kun täyttivät hänen
-kukkaronsa, sekä kartuttivat hänen asioitsiamainettansa, lisäsivät
-koko kasan uusia huolia hänen neuvokkaaseen päähänsä.
-
-Nyt hän oli matkalla Tammisaareen siinä aikeessa, että ostaisi
-kruunun varalle humaloita. Sotamies, joka urhoollisesti tappeli,
-ansaitsi myöskin välistä muutaman olutlasin ilokseen. Mutta
-humalavarat Tammisaaressa olivat loppuneet ja tullimies poikkesi
-paluumatkallaan pappiloihin, saadaksensa sieltä mitä hänen
-hankintamäärästään puuttui.
-
-Kun Lydik Larsson kesällä, sen tapahtuman jälkeen, joka pikku Bennun
-kohtalon muutti, eräänä päivänä astui Karjan pappilan suureen tupaan,
-näki hän Kirkkoherran, Pietari Mathiaksenpoika Tavian, puheessa erään
-talonpoikaisvaimon kanssa, jonka muassa oli pieni tyttö.
-
-"Mitä sanotte, Dordei muori?" kysyi, otsaansa rypistäen sielunpaimen,
-jonka luona sinä päivänä juuri tungokseen asti oli käynyt juuston
-ja kesävoin tuojia joka savusta. "Mitä sanotte? Kirjoja? Mitä te
-kirjoilla teette?"
-
-"Niitä tarvitsen tyttöä varten, arvoisa isä", vastasi torpanvaimo.
-"Hän kiusaa minua yöt päivät ja tahtoo minua lainaamaan kirjoja
-pappilasta, sillä arvoisa isä kyllä sen ymmärtää, ettei köyhillä
-ihmisillä ole varaa hankkia niin kallista oppia."
-
-"Anna hänelle katekismus!"
-
-"Sen hän osaa ulkoa kannesta kanteen. Arvoisa isä muistaa kyllä
-lukukinkerit."
-
-"Noh, anna hänelle virsikirja!"
-
-"Sen hän myöskin ulkoa osaa. Kun minä kirkossa veisaan ja hän istuu
-vieressäni penkissä, muistaa hän joka värsyn ulkoa sekä tietää millä
-sivulla se löytyy."
-
-"Noh antakaa hänelle Raamattu, jos teillä raamattua on! Minä
-tuumaan, että siinä on hänellä sekä meillä kaikilla miettimistä koko
-elinajaksemme."
-
-"Arvoisa isä puhuu oikein, samaa olen minä hänelle sanonut monta
-monituista kertaa. Mutta nähkääs, Hagar, hän on semmoinen, ettei hän
-koskaan saa kyllänsä: hän on lukenut koko raamatun alusta loppuun,
-koska me sen siunatun kirjan ostimme, kuten arvoisa isä muistanee,
-lasten elatusrahoilla. Joka-ikisen painetun sanan hän siitä muistaa.
-Moseksen ja kaikki profeetat, sillä hän rupesi aivan itsestään
-lukemaan jo viiden vuoden vanhasta. Kun minä sanoin hänelle: tuo on
-A, niin hän jo kaikki puustavit tiesi. Jumala nähköön, talvella hän
-lukee lieden ja päretikun ääressä; kesällä, kun herään, istuu hän jo
-taas silmät kirjassa. Mitä ihmettä minä tulen ja teen sille lapselle?
-Kun hän jotakin on lukenut, tahtoo hän siitä myöskin selitystä, koska
-siinä löytyy paljo, jota ei luinen eikä minun järkeni käsitä. Ja
-minä nyt sitte olen sen niin mielessäni tuuminut, että olisi hänelle
-hyödyllistä, jos hän saisi arvoisalta isältä lainata sellaisia
-kristillisiä kirjoja, jotka opettavat Raamattua oikein käsittämään."
-
-"Kuuleppas nyt mitä minä sanon, Dordei muori; näettehän, että on
-väkeä, jotka minua odottavat, minulla ei ole aikaa hullutuksiin
-nyt. Sellainen halu, joka tahtoo saada oikean selon ja käsityksen
-kaikesta, on pahasta. Jos lapsi olisi poika, neuvoisin teitä
-lähettämään häntä kouluun Helsinkiin, jos teillä on varaa, mutta
-joll'ei teillä ole varaa, niin tekisitte hänestä rehellisen
-talonrengin, se olisi kyllin hyvä ammatti ja liiankin hyvä, koska
-olen kuullut, että noitten lasten sanotaan olevan mustalaislapsia.
-Vaan koska lapsi on tyttö, niin hänen halunsa oikeaan käsitykseen
-ei ole muuta kuin käärmeen petos paratiisissa hyvän- ja pahantiedon
-puun ääressä. Muistattehan, että minä keväällä saarnasin
-syntiinlankeemuksesta. Eikö hän häpeä, tuommoinen köyhä raukka, ja
-vieläpä lisäksi tyttö, kun tahtoo oppia raamatun oikeaa tolkkua.
-Antakaa hänelle vitsaa eikä kirjoja! Mitä hänen tarvitsee tietää?
-Opettakaa häntä lehmiä hoitamaan, leipää leipomaan ja lattiaa
-pesemään, siinä on hänelle kylliksi oppia."
-
-"Mutta, arvoisa isä, sen hän kaikki osaa paremmin kuin kukaan muu
-hänen ikäisensä!" väitti Dordei muori itkusilmin. "Hän on niin
-taitava nyt jo ja niin ahkera askareissa, että mitä hän lukee, sen
-hän tekee salaa väliaikoina ja pyhinä. Arvoisa isä tekisi nyt vain
-hyvin ja lainaisi hänelle jonkun kristillisen postillan, josta ei
-arvoisa isä enään tahdo saarnata; sehän, Jumala auttakoon, ei saata
-olla pahasta."
-
-Pietari Tavia katseli tuota luvunhaluista tyttöä, joka seisoi siinä
-punastuneena ja ujoudesta silmät alaspäin luotuna huomioonsa ottaen
-joka epäsuopean sanan, jonka pappi sanoi.
-
-"Vai niin", sanoi hän, "sinäkö olet lukenut koko raamatun? No,
-sanoppas nyt minulle, mikä se oli, jota Israelin kansa kutsui
-_riemuvuodeksi_?"
-
-"Kolmannen Moseksen kirjan 25 luvussa, 11 värsyssä on kirjoitettuna:
-'Sillä se viideskymmenes vuosi on teidän riemuvuotenne'."
-
-Kirkkoherra aukasi raamattunsa, sillä hän ei muistanut värsyä, ja
-havaitsi vastauksen oikeaksi. Tämä arvoisa mies räpäytti silmiään,
-jatkaen:
-
-"No koska sinulla on hyvä muisti, niin kerroppas myöskin, mitkä
-juutalaiset kotiin palasivat Serubabelin kanssa Babelin vankeudesta?"
-
-"Se löytyy Nehemian kirjan 7 luvussa, 7 värsystä aina 64:teen
-värsyyn: Jesua, Nehemia, Asaria, Raamia, Nahamani, Mordechai, Bilsan,
-Misperet, Bigvai, Nehum, Baana..."
-
-"So, soh, kyllä riittää! Huomaan että osaat jotenkin hyvin. Tämä
-on, lapsi rakas, hyvä muisti, mutta se ei vielä hetikään ole hyvä
-käsitys."
-
-"Arvoisa isä puhuu aivan oikein", sanoi Dordei, "sitähän minäkin olen
-sanonut hänelle. Mutta hän silloin vastaa, että hän juuri sentähden
-tahtoo oppia käsittämään."
-
-Nyt kirkkoherran maltillisuus meni menojaan.
-
-"Ja minä olen sanonut, että sellainen halu naisilla ei ole muuta
-kuin paholaisen juonia. Naisen tulee palvella, ja olla miehellensä
-alammainen sekä kasvattaa lapsiansa kurissa ja nuhteessa. Naisten
-tulee olla Saarana eikä Eevana. Muistakaa se, hyvästi!"
-
-Dordei läksi suruissaan tyhjin toimin. Ovella seisoi tullimies, ja
-kuiskasi hänelle:
-
-"Odota minua veräjällä, minä tahdon kanssanne puhua!"
-
-Lydik Larsson toi esiin asiansa, jota varten hän pappilaan oli
-tullut. Hän sai kuulla pitkiä puheita huonoista ajoista, sodasta ja
-katovuosista. Mutta Karjan pitäjään oli siunattu hyviä humalistoja,
-ja kaksikymmentä säkkiä täytettiin tullimiehen varalle. Koko tämä
-seutu myi humaloita, ja Tammisaaressa oli niitten parhaat markkinat.
-
-Veräjällä Dordei ja tyttö odottivat. Tullimies oli hänen tuntenut,
-kuullut keskustelun, sekä havainnut sydämmessään jonkunlaisen tunteen
-täyttämättömästä velvollisuudesta, kun hän muisti, että hänkin oli
-ollut noitten mahtavien herrojen muassa yön lasten kummina. Siihen
-aikaan ei vielä tuota ystävän palvelusta turvattomia kohtaan otettu
-niin helpolta kannalta, kuin meidän päivinämme.
-
-Hän sai nyt kuulla lasten lyhyen elämänhistorian. Se päivä jolloin
-Piili ryöstettiin ja Bennu katosi, oli ollut merkillinen päivä
-torpanväen yksitoikkoisessa elämässä. Sitte kuin voudin rengit
-Uuskylässä olivat kertoneet miten olivat pakolaisia takaa ajaneet,
-oli Tuomas Kask vanhimman poikansa parissa lähtenyt Kirkniemeen
-pyytääksensä takaisin poikaa ja hevosta. Hän olisi yhtä hyvin
-saattanut kiveltä oikeutta anoa. Sekä kodissa että sen ulkopuolella
-eli Aake herra aina kuten sotakentällä ja sotakentällä otetaan
-saalis, siellä ei ole vetoomisen varaa. Vähällä oli, ettei torppari
-saanut vastausta tallimestarin ratsuruoskasta, ennenkuin havaittiin,
-että hän oli palvellut ratsastajana Eevert Hornin väessä, ja Horn
-oli sekä Torsten Stålhandsken että Aake Tottin ja kaikkien mestari.
-Luopua Piilistä, siitä ei puhettakaan; kuningas itse, jos olisi
-elänyt vielä (tässä Aake herra teki kumarruksen totutun tavan mukaan)
-ei olisi rohjennut koskea hevoseen, joka seisoi Kirkniemen tallissa;
-mutta koska Tuomas Kask oli ollut Eevert Hornin ratsastaja, tuli
-hänen saada Piilin sijasta valita paras työhevonen tallista.
-
-"Kuinka monta kuormahevosta meillä on, Lauri Palikka?"
-
-"Ne eivät kuulu minuun, teidän armonne; vouti hoitaa tuota
-maanviljelys-roskaa. Sen tiedän, että täällä Kirkniemellä on meillä
-kolmekymmentäkuusi hevosta ratsasjoukkoa varten varustettuna, sekä
-kaksikymmentäneljä Lavilassa ja kaksikymmentäneljä Ekolsundissa."
-
-"Hyvä, Palikka. Anna tämän miehen tässä saada kuormahevonen,
-patillinen tahi patiton. Pojan minä pidän; hän saapi opettaa
-Piiliä ratsuksi, olen antanut asettaa lyhyet jalustimet hänen
-säippärä-sääriänsä varten. Onpa hän minun kummipoikani! Ja onpa hän
-jo opettanut Klaus poikaani kiipeämään olallensa ja siitä satulaan."
-
-Dordei huokasi, kun hän tullimiehelle kertoi tuon tärkeän tapahtuman,
-jolloin hänen Tuomaansa sai vanhan, hylätyn, tylsäkavioisen
-ratsuhevosen Piilin sijasta.
-
-"Poika parka on nyt Aake herran. Rajuluontoinen hän oli ennen
-ja virmapäiseksi hän Kirkniemellä tulee noitten jumalattomien
-ratsastajien parissa. Tuomaan oli paha mieli Piilistä, mutta hän
-olisi vielä lisäksi antanut hiirakonkin, jos Aake herra olisi antanut
-hänen pitää Bennun."
-
-Tullimies kuunteli maltillisesti tuota pitkää kertomusta sekä kysyi
-sitten, mitä Dordei nyt aikoi tehdä Hagarin suhteen.
-
-"Sitä mitä köyhät ihmiset tekevät vielä köyhempien suhteen, he
-tekevät työtä henkensä ja kehnon ruoan edestä. Vilua ei hänen
-tarvitse kärsiä ja, jos jonkun täytyy nälkää nähdä, niin minä sen
-teen."
-
-"Tyttö tahtoo lukea?"
-
-Dordei lykkäsi oikean kämmenensä vasempata vasten ylenkatseellisella
-liikkeellä.
-
-"Kuulittehan mitä arvoisa isä sanoi. Mitä tytönräppänä tekee raamatun
-oikealla käsittämisellä? Mitä hänen tarvitsee tietää?"
-
-"Saattaapa kyllä olla perää noissa sanoissa, Dordei, koska
-suuri-oppiset kirjat ovat miesväkeä varten kirjoitetut. Mutta Hagar
-ei ole kuten muut lapset. Kuulinhan itse mitenkä hän arvoisalle
-isälle vastasi niin, että hiukset pystyyn nousivat. Arvoisan isän
-täytyi mahtinsa vuoksi näyttäytyä tyveneltä, vaikka minä kyllä
-huomasin hänen säpsähtävän."
-
-"Noh, mitä sitten? Paljon vettä järveen sataa, kova päivän paiste
-kalliota kuumentaa. Rahaa sitä olla täytyy, ennenkuin oppia saa, ja
-sen lisäksi, mitähän minä siihen voin, että Hagar on tyttölapsi?
-Hän saa piikana palvella Uuskylässä. Ehkäpä hänestä tulee kuten
-minustakin on tullut torpparin vaimo. Kuumentakaa kalliota!"
-
-"Tiedättekö, Dordei, mitä Sigfrid mestari sanoi sinä yönä, jolloin
-nuot lapset maailmaan syntyivät? Hän sanoi, että sen yön lapset
-syntyvät suurilahjaisina. Se ennustus näyttää Hagarissa käyvän
-toteen. Siinä ei ole mitään kalliota, kuten sanotte, siinäpä
-hedelmällisin pelto, mikä milloinkaan on odottanut auraa ja
-siemenjyvää. Lähettäkää tyttö kouluun!"
-
-Taaskin Dordei teki liikkeen kämmenellään.
-
-"Kouluun? Mustalaislapsi kouluun! Olette ehkä kuullut, että lapsista
-on sitä mainittu. Tiedänkö minä sen? Jumala sen tietää. Ihmeellistä
-se oli. Ehkäpä äiti on ollut köyhäin ihmisten lapsia, kuten
-muutkin, mutta joutunut konnan pariin... Kouluun! Missä tiedätte
-koulun löytyvän tyttölapsia varten? Ei häntä varten ole muuta kuin
-katekismus ja lukukinkeri."
-
-Tämä väite oli aivan tosi. Koko Suomen maassa ei löytynyt, paitsi
-lukkarien kouluja, joita oli katekismusta ja sisälukua varten, muuta
-kuin viisi oppikoulua ja ne kaikki poikia varten. Monta monituista
-vuotta Hagarin ja Dordein aikojen jälkeen ei isänmaalla ollut muuta
-vastausta antaa tietoja janoavalle naiselle, kuin tuo ikivanha,
-kolkonkova, järkähtämätön: mitä _hänen_ tarvitsee tietää?
-
-Siinä nyt Lydik Larssonkin seisoi samati vastausta vailla. Hän
-katseli tuota yhdentoista vuotiasta tyttöä, joka istui ojanreunalla
-maantien varrella ja nyppieli rikki pienen pääskynkukan, joka
-aitavieressä oli kasvanut. Tyttö tutkieli juurta, vartta, lehtiä ja
-kukanterää niin tarkasti, ikään kuin hän olisi tahtonut käsittää,
-millä tavoin se oli kokoon kyhätty. Häntä olisi sopinut sanoa
-kauniiksi lapseksi -- hänellä oli viisaat, ruskeat silmät, hienot
-kasvon piirteet, mustat, kahteen pitkään palmikkoon kammatut hiukset
--- joll'ei hänen ohut hameensa olisi ollut kovin kapea ja hänen
-paljaat käsivartensa niin mustalaismaisen ruskeat. Tullimies tunsi
-taas oudon tunteen toimimies-sydämmessään. Hän oli leski, lapseton
-ja rikas. Entä jos hän ottaisi tämän köyhän, turvattoman, ja
-tavattomilla lahjoilla varustetun tytön omakseen? Olipa hänkin yön
-lasten kummina ollut.
-
-Mutta Lydik Larsson oli varovainen mies; häntä ei haluttanut ostaa
-porsasta säkissä.
-
-"Dordei", sanoi hän, "sanokaa minulle suoraan, mitä tytöstä pidätte!
-Minä en tarkoita hänen käsitys-lahjojansa, vaan hänen sydänlaatuaan.
-Minkälainen hän on?"
-
-Dordei teki sellaisen yksinkertaisen liikkeen, joka hänen säädyssään
-on tapana; hän niisti itseään sormiinsa, tirkisteli sukkelamaisesti
-kysyjään ja vastasi:
-
-"Semmoinen kuin ihmiset tavallisesti ovat."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte? Onko hänellä pahoja tapoja? Onko hän
-kovaluontoinen, tottelematon, ynseä? Valehteleeko hän, Dordei?
-Onko hän viekas? Onko hän työssään laiska? En voi uskoa että hän
-näpistelee?"
-
-Dordei nauroi.
-
-"Näyttääkö hän siltä kuin näpistelisi? Jos hän saisi luvan antaa
-pois kuluneen kenkänsä, taikka paikatun hameensa, niin hän ne
-päältään riisuisi, kun näkisi toisen käyvän vaatteitta. Valehdella...
-laiskotella? Missäpä hän sitä olisi oppinut? Ei meidän tuvassa
-suinkaan. Tottelemaan hän on oppinut siitä asti kun kontata osasi,
-mutta vaivaa se minulle on tuottanut. Toisin ajoin on hän kankeampi
-kuin puukenkäni ja taas toisin ajoin pehmeämpi kuin pellavatutti.
-Vitsa, niin, se on Hagarille ja Bennulle pahempi kuin tulikuuma
-rauta. Sitä teidän sopisi nähdä! Kun luuta oksansa saa antaa toisia
-lapsia varten, silloin Hagar ulvoo, ikään kuin hänen oma nahkansa
-kirvelisi. Nähkääs, minä tunnen hänen temppunsa. Minä sanon: 'Nyt
-sinun täytyy tehdä se taikka se niin hyvin, ettei sitä kukaan muu
-niin hyvin tee.' Ja eikö vain hän sitä tee? Tekee maar hän sen! Tyttö
-riepu pitää muka kiitoksesta, hänkin. Luonto hänellä vaihtelee, mutta
-suurellaista kaikki pitää olla, ei riepunuket Hagarille kelpaa.
-Vuorten pitää olla mitä korkeimpia ja korujen mitä hienoimpia, vaikka
-ne sitten olisivat niityltä tuotuja kiiltomatoja tahi piikivistä
-kiskottua katinkultaa."
-
-"Kaikesta siitä päättäen, mitä sanotte, Dordei, on tyttö vallaton
-sekä teille haitaksi. Minä tuumaan, että olisitte iloinen, jos joku
-raukan ottaisi teiltä?"
-
-"Ottaa hänet minulta? _Yksi_ sen voisi tehdä, ja se on hänen känsä,
-jos hän elää, mutta jos hän tulee, niin varokoon selkäänsä luudan
-varrelta. Ottaa Hagar minulta? Kuka sitten toimittaisi minun
-askareeni ja voisi hillitä vallattomia lapsiani? Viime kesänä oli
-Bennu saanut lapset mukaansa suohon muuramia poimimaan. Ensiksi hän
-vaipui korviaan myöten, sitten Sigfridan piti häntä auttaman ja
-vaipui kainaloihin asti. Tommu, joka ei parempaa neuvoa tietänyt,
-juoksi kotia aina virstan päähän apua hakemaan. Kukapa heitä sieltä
-auttoi? Hagar. Hän laahasi sinne kaatuneen koivun. Mitäpä _ne kaksi_
-hukkuisivat! Niihin ei pysty tuli eikä vesi... Ottaa _hänen_ minulta!"
-
-"Mitä sanotte, Dordei, jos tekisin ehdotuksen? Olenhan tytön
-risti-isä, minä otan Hagarin muutamaksi viikoksi mukaani Tuurholmaan,
-vaatetan hänen uuteen paitaan, hameeseen, nuttuun ja kenkiin,
-toimitan hänelle ne kirjat, joita te turhaan olette pyytänyt lainata
-arvoisalta isältä, sekä tuon hänet takaisin pyhäinpäiväksi, kun minun
-jälleen täytyy kulkea tätä tietä torppanne ohitse."
-
-Dordei katseli häntä epäluuloisesti suurilla mustasukkaisilla
-silmillä.
-
-"Vai niin, te tahdotte ottaa häntä, te? Tiedättekö, että Tuomas on
-lapsen laillinen holhoja."
-
-"Mutta saattehan tytön takaisin. Jos hänen pidätte niin rakkaana,
-kuin sanotte, Dordei, niin teidän tulee suoda lapselle sitä, että hän
-vähän saa katsella ympärillensä. Ajatelkaapas: vaatteita ja kirjoja!"
-
-Niin, vaatteet ja kirjat, nämät kaksi todistuskeinoa vihdoin
-ratkaisivat asian. Vastahakoisesti Dordei antoi suostumuksensa ja
-kahdella ehdolla: alhainen puku ja kristilliset kirjat! Dordeilla oli
-hämärä aavistus siitä, ettei kaikki, mikä löytyi painettuna, ollut
-hyväksi. Ja Hagar seurasi uteliain lapsensilmin uutta holhojaansa
-vieraisille Tuurholmaan.
-
-
-
-
-5. Tuurholma.
-
-
-    Enkö saa lukea taivaan portaita?
-
-Nykyistä Helsinkiä, joka tämän kertomuksen alussa oli autio
-kallioniemi, ympäröitsee saarikas tuulinen meri kolmelta taholta.
-Sen pohja, tuo harmaa graniitti, on ikään kuin köyhä äiti, jonka
-ainoana rikkautena on voimakkaat, iloiset ja kauniit lapset.
-Ne ovat hänen kunniansa ja ansaitsevat ollakin. Sivistys ei
-missään ilmesty silmiemme eteen miellyttävämmässä muodossa, kuin
-siellä, missä se askel askeleelta on valloittanut erämaan. Pane
-kolmenkymmenen-vuotisen sodan aikakauden lisäksi puolen kolmatta
-vuosisadan viljelys, niin luonnonlaatu on vielä tänäkin päivänä sama.
-
-Suurin ja parahiten viljelty saari on Degerö. Sen luoteisella
-puolen on Tuurholma, josta mainitaan jo Eerik XIV päivinä ja joka
-määrättiin Kaarle XI reduktionin jälkeen kapteenin puustelliksi
-Uudenmaan jalkaväelle. Juhana III aikana oli Tulholm eli Tullholm,
-joksi sitä siihen aikaan nimitettiin, Helsingin pormestarille, Lauri
-Mickelsonille kuuluva ja joutui hänen jälkeensä kuninkaallisen
-kirjeen kautta, Toukokuun 20 päivältä 1614, hänen pojalleen,
-Helsingin ja Porvoon pormestarille, joka oli tästä velvoitettu
-tekemään ratsupalvelusta kruunulle. Mutta luonto täällä ei ole sotaa
-ajatellut, se on korko-ompelulla ihanan mallin ommella tahtonut.
-Kokoo pieneen piiriin mitä viehättävin vaihtelu noita vuoria,
-puistoja, selänteitä, lahtia ja niemiä, jotka meidän aikanamme
-ympäröitsevät Suomen pääkaupunkia ja aseta Tuurholman rinnalle
-sen naapurit, Jollas ja Stansvik, äläkä pyydä kauniimpaa Suomen
-saaristoluonnon kuvaa.
-
-Lydik Larssonin aikana oli tämä osa Degeröstä aivan metsämaana. Meri
-aaltoili kolmatta kyynärää korkeammalla kuin nyt, tuuhea tammimetsä
-varjosti rantoja, kun hakometsä pohjoisessa vakavuudessaan juurtui
-vuoren rotkoihin, ja siellä täällä niitty taikka vainio raivattua
-maata, näkyi noissa viljavissa laaksoissa. Kapea ajotie vei Degerön
-taloon; suurta, hyvässä kunnossa pidettyä venelaituria käytettiin
-meriliikkeen välittäjänä sekä Helsingin tulliasemana, koska laivojen
-kulkureitti vanhaan kaupunkiin kävi tästä ohitse. Huonerakennukset
-olivat yksinkertaisinta rakennusmuotoa, mutta osottivat hyvää hoitoa
-ja varallisuutta. Hongasta kyhätty asuinrakennus, joka sijaitsi sen
-itäisen kukkulan päällä, jossa nyt on ansari ja karjapiha, sisälsi
-tuvan, kaksi kammaria sekä väentuvan, joka samalla myöskin oli
-kyökkinä. Huoneukseensa kustansi talo kuusi uhkeata lasi-ikkunaa,
-kahden ruudun korkuisia ja levyisiä, ja vieläpä tuon harvinaisen
-komeuden, että katto oli varustettu punaisilla hollantilaisilla
-tiileillä, jotka loistivat kauas meren selälle. Punaiseksi maalatut
-portaat, viheriäinen piha, jota aimo satavuotinen tammi koristi,
-hedelmäpuut ja pieni kasvitarha kaalin, ajuruohon, sipulin ja
-persiljan viljelyä varten, antoivat paikalle viehättävän muodon.
-
-Lydik Larsson asui vanhassa Helsingissä, mutta vietti kauniimman
-vuoden ajan maatilallaan Tuurholmassa. Kun tulli-asema oli hänen
-omalla laiturillaan, sopi hänen hoitaa virkaansa samalla kuin
-kesähuviansa.
-
-Oli tuulinen iltapuoli Elokuun alussa vähää ennen hämärää, kun
-tullimies laiturin luona käviäin takia tuskastuneena ja väsyneenä
-palasi taloonsa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi, tuo rikas leskimies.
-Päivästä päivään hopeataalarit vierivät hänen raha-arkkuunsa,
-lähteäksensä toisena päivänä taas ansiolle ja palatakseen takaisin
-kaksinkertaisella voitolla. Näitten kilinä oli kauan ollut hänen
-ainoa soittonsa, mutta löytyi hetkiä, jolloin nuot olivat kadottaneet
-viehätysvoimansa ja tippuivat alas arkkuun rämisevällä äänellä, joka
-näytti ilkkuvan niitten onnellista omistajaa. Hän tarvitsi ihmisen
-sointuvaa ääntä, joka ei ollut sovintoa hieromassa numeroilla ja
-tullituloilla, äänen, mikä saatti lämmittää hänen sydäntänsä, joka
-jo rupesi kuivettumaan. Mistä löytää sellaisen sydämmen lievittäjän?
-Ei se vain ollut taloudenhoitaja, hyvänluontoinen Lisbetta Wolle,
-jonka koko olento katosi ruoankäryyn ja sukkapuikkoihin. Ei se
-ollut entinen ajaja, nykyinen talon vouti Simo Berg, tahi tuo
-karsassilmäinen tullikirjuri Sjöholm, tahi Tuurholman entinen
-ratsumestari Antti Hackspet, joka näihin aikoihin paranteli talon
-hevosia ähkystä sen sijasta että hän ennen paranteli venäläisiä
-nuhasta? Taikka oliko se ehkä tuo köyhä teini Pietari Luth, joka
-kulki ruodulla näillä tienoin ja jota kunnioitettiin oppinsa takia
-siten, että sai olla isännän vieressä joka paikassa, missä hän istui
-vieraanvaraisen pöydän ääressä? Ei, rikas Lydik Larsson tarvitsi
-jotakin muuta, hän tarvitsi emännän taloonsa.
-
-Tupa oli kylmänlainen, tuuli puhalteli sisään harvojen ikkunalautojen
-välistä. Tullimiestä vilutti. Hän antoi sytyttää takkaan valkean sekä
-istui korkealle nojatuolille lieden ääreen.
-
-Menisikö hän uudestaan naimisiin? Olipa hän reipas 50 vuotinen
-leskimies, joka kyllä saattoi vaimoa elättää. Lisbetta hallitsi taloa
-ja Lisbetta oli rehellinen kuten ruispuuro, mutta Lisbetan takana oli
-talonvoudin vaimo, Priska, ja tullimies epäili, että talonhallituksen
-salaiset langat yhtyivät Priskan käteen. Siis... mistäpä löytää
-sopiva vaimo?
-
-Rikkaan Keidinghin tytär Agneta toisi rahoja muassaan taloon. Hm...
-rahoja ei koskaan saattanut liika taajaan sataa, mutta niitäpä hän ei
-tarvinnut. Köyhiä tyttöjä löytyi monta... Maria Bruse?... Betty Luth,
-teinin sisar?... niiltä hän ei rukkasia saisi. Mutta jos he naivatkin
-hänen raha-arkkunsa? Jos he ajattelisivat perintöä? Ei, parempi olla
-vilussaan yksinään, yksin ikävissään ja yksin kuolla.
-
-Rupesi hämärtämään.
-
-Akkunoista tuleva päivän valo, yhä himmeämpänä taisteli valkean
-loisteen kanssa joka tulvasi suuresta, puolipyöreästä, avoimesta
-takasta.
-
-Pian kuitenkin oli koivupuitten liehuva liekki valloittanut salin
-ja valaisi nyt liekuttavalla valollaan tukevia tammirahia, kaappia,
-ruokapöytää, tinalautasia, jotka hyllyillä olivat sekä suurta,
-hollantilaiselta ostettua seinäkelloa, joka oli niin taidokkaasti
-kokoon kyhätty, että käki tuli esiin joka tunnin lyönnillä ja kukkui
-ajan määrän. Kun käki kukkui kahdeksan, astui Lisbetta sisään ja
-kattoi illallispöydän.
-
-"Missä on Hagar?" kysyi tullimies.
-
-Hagar oli nyt asunut kaksi viikkoa Tuurholmassa, syönyt ja maannut
-palvelusväen parissa, käynyt kotoiseksi sekä saanut vaatteita
-Lisbetta Wollelta. Tyttö oli ollut niin vähän tervetullut taloon,
-kuin köyhät tavallisesti ovat, joista vastuksia saa, mutta hän
-olikin parempi kuin toivoa saattoi. Hän oli ahkera, tottelevainen,
-ja hänellä oli hyvä oppi sekä erinomainen kyky voittaa kaikkien
-suosiota. Eipä montakaan päivää kulunut, ennenkuin Lisbetta Wolle
-lähetti hänen poimimaan omenia puutarhasta; talon piika havaitsi
-hänen taitavaksi lehmiä lypsämään; Antti Hackspet vei hänen muassaan
-hevosia ruokkoomaan. Ainoastaan voudin vaimo, Priska, epäili kateuden
-tarkalla silmällä, että siinä oli tulevainen suosikki ja samalla
-vaarallinen kilpailia.
-
-Kun askareet olivat tehtynä, lensi Hagar ulos pitkin vuoria ja
-mäkiä, eikä kukaan tietänyt mihinkä. Hänellä ei ollut ainoatakaan
-yhden-ikäistä leikkikumppania, ja yksinäiset lapset saavat
-monenmoisia tuumia päähänsä.
-
-"Missä Hagar on?" kysyi tullimies vielä kerran kovemmalla äänellä,
-sillä Lisbetta neitsy oli vähäkuuloinen.
-
-Vastaus kuului:
-
-"Ulkona mäellä. En ole nähnyt häntä siitä asti, kuin hän oli Ullan
-kanssa karjapihassa."
-
-Lydik Larssonilla oli näihin asti tuskin ollut aikaa ajatella
-kummityttöänsä. Nyt hän nousi istualta, otti keppinsä sekä läksi ulos
-häntä etsimään.
-
-Oli jo melkein pimeä. Hän etsi tuon suuren, syvän kalkkikaivoksen
-kohdalta, missä lapsi olisi saattanut langeta itsensä kuoliaaksi
-pimeässä. Ei Hagar ollut siellä. Hän meni ojatielle päin ja huusi
-tyttöä. Turhaan. Vihdoin, kun hän oli joutunut takamaittensa
-rajalle, kuuli hän tytön äänen ja löysi hänen laulamasta sillä
-korkealla vuorella, joka Tuurholman maan lounaisella puolella kohoaa
-Hållviikiin päin. Hän tunsi tutun virren:
-
-    "Taivaassa, ratki taivaassa
-    Ijäinen päivä on,
-    Se valossansa kirkkaassa
-    Myös voittaa auringon;
-    Se päivä kirkas loistava,
-    Ain' ijäisesti paistava
-    On Herra Sebaot!
-
-    Taivaassa, ratki taivaassa
-    On autuus määrätön,
-    Siell' enkelien seurassa
-    On riemu verraton;
-    Ja kasvoista niin kasvoihin
-    Siell' nähdään Herra korkehin
-    Herramme Sebaot."
-
-Tuurholman nykyisistä, suurilla kustannuksilla rakennetuista
-käytävistä ei siihen aikaan eikä moniin vuosiin perästäpäinkään
-näkynyt yhtäkään jälkeä. Tullimies kiipesi pitkin louhikkoista
-polkua ylös vuorenhuipulle ja havaitsi Hagarin sen korkeimmalla
-kukkulalla ihailemassa tähtitaivasta, joka ensimmäisessä syyspimeässä
-katseli alhaalla aaltoilevaa levotonta merta. Ilta oli selkeä,
-mutta myrskyinen. Tuolta mustalta näyttämöltä, etelässä olevalta
-Suomenlahdelta, tuli puuska puuskan perästä viruttelemaan noita
-harmaita kallioita, jotka sittemmin saivat komean Svean linnan
-(Wiaporin) nimen, havaitsi ne taipumattomiksi, priiskotteli niitä
-vahdollaan ja pyöri sitten Kronbergin selän ylitse sekä sekaantui
-rannikoilla honkien takkuisiin hiuksiin. Tytön vartalo kuvautui
-selvästi taivasta kohden. Hänen hameensa liehui tuulessa; hänen
-pitkät, mustat palmikkonsa olivat siteistään irtaantuneet tuulen
-leluiksi; oikean puolisen etusormensa ojensi hän kohden suurta
-tuntematonta tähteä, joka näytti häntä katselevan sekä jättävän hänen
-silmiinsä kummallisen heijastuksen. Lapsen-olennossa tuolla vuorella
-oli pimeässä, tähtivalossa tuulen vinkuessa ja aaltojen kohistessa
-jotakin niin yksinäisen surullista ja niin ihmeellisen lumoavaa, että
-tullimies ajatteli Sigfrid mestarin kiertotähtiä ja yön lapsia.
-
-"Mitä sinä näin myöhään pimeässä vuorella teet?"
-
-"Minä luen tähtiä."
-
-"Luet tähtiä? Mitä hullutusta se on?"
-
-"Esaias sanoo, että Jumala vie taivaan sotajoukot esiin luvun mukaan
-sekä kutsuu heitä kaikkia nimeltä."
-
-"Raukka, tahdotko tehdä mitä Jumala tekee?"
-
-"Hoh, en suinkaan. Mutta Amos sanoo, että Jumala rakentaa portaitansa
-taivaassa. Enkö saa lukea taivaan portaita?"
-
-"Tule alas! Täällä tuuli sammuttaa sielun kuten kynttilän." Ja
-tullimies ajatteli itsekseen, että tyttö oli pelkkä lapsi. Ainoastaan
-taitamaton lapsi tahi suuri taivaankartan tuntia rupeaa tähtiä
-lukemaan.
-
-He kulkivat yhdessä pitkin epätasaisia polkuja asuinhuoneille.
-Ystävällinen vieras, teini Pietari Luth, oli taloon tullut, --
-hän oli noita kuluneita, nälkääntyneitä ja aina nälissään olevia
-nuorukaisia, joita leipäpalan etsinnässä kulki pitkin seutuja
-niin lukuisassa määrin, että kukin sai heistä kyllänsä, ja he
-tulivat oikein maan rasitukseksi. Täytyi joka koulua varten määrätä
-kokonaisia pitäjiä, joissa teinin oli oikeus kulkea; Helsingin piiri
-ulottui aina Hämeen sydämeen, Hauholle asti. Ylpeät teinit pitivät
-tätä piiriä oikein herttuakuntanaan, joka heille oli riistettäväksi
-annettu, toiset astuivat talonpojan lukitsemattomasta ovesta sisään
-virttä veisaten ja kartanoissa oli heillä koirien suosittamista
-varten luu pantuna varalle. Kansa heille antoi, mitä siltä riitti.
-Mistäpä se muuten olisi saanut papin saarnastuoliinsa?
-
-Kaunis ominaisuus kansanluonteessa oli, etteivät teinit koskaan
-esiytyneet kerjäläisinä sekä ett'ei heitä sellaisina otettu vastaan.
-Nuori Pietari Luth, joka oli rohkealuontoinen, mutta ei ylpeä, istui
-kursailematta illallispöydän ääreen.
-
-Jotakin johtui äkkipäätä Lydik Larssonin mieleen.
-
-"Pietari", sanoi hän, "oletko valmis tekemään minulle apua?"
-
-"Kyllä minä teen, mitä vain voin", vastasi teini.
-
-"Täällä on köyhä, yhdennellätoista vuodellaan oleva tyttö. Hänellä
-on hyvä muisti ja erinomainen oppimisenhalu. Tahdotko lukea tytön
-kanssa? Minä tuumaan, että sinä kyllä tarvitset uuden takin."
-
-Pietari vilkasi kuluneeseen sarkatakkiinsa, siinä oikeanpuolinen
-kyynärpää piankin oli näkevä päivän valon, ja hän vastasi sitten:
-"Saisipa sitä koettaa."
-
-Hagar kutsuttiin sisälle.
-
-"Lapsi", sanoi hänen suojeliansa, "tahdotko oppia lukemaan taivaan
-portaita?"
-
-Vastaus oli äänetön, loistava katse, jossa vielä oli tähdestä jotakin
-jäljellä.
-
-"Mitä tahdot oppia?"
-
-"Ensin taivaan, sitte maan", vastasi tyttö sellaisella varmuudella,
-kuin ihmisellä sillä iällä on, jolloin hän luulee kykenevänsä
-kaikkeen, tahtienkin lukemiseen.
-
-Tullimies nauroi.
-
-"No, no, ei mitään muuta? Lukea ja kirjoittaa sinä osaat, mutta mitä
-Pietari sanoo lasku-opista?"
-
-Teini tuumi, että lasku-taito oli vaikea oppi monelle miehellekkin,
-saatikka sitten tytölle. Hagar sai alkaa kertomalla kaksi kertaa
-kaksi.
-
-"Saanko minä käydä koulua poikien kanssa?" kysyi tyttö.
-
-Tullimies matki Dordeita tehden samallaisen liikkeen kuin hänkin,
-oikealla kämmenellään vasempaa vasten. Teini vastasi, ettei se käynyt
-päinsä. Koulussa luettiin latinaa.
-
-"Antakaa minun lukea latinaa!"
-
-"Sinunko?" Nuorukaisenkin kalpeaa muotoa hyvänlaatuinen hymyily
-valaisi, kun hän vastasi: "On tosiaankin löytynyt eräs tyttö, joka
-luki latinaa eikä ainoastaan latinaa, vaan vieläpä kreikkaakin
-ja paljon muuta vielä sen lisäksi. Hän oli ainoa koko Ruotsin
-valtakunnassa, mutta hän olikin valtaneuvoksen tytär. Hänen nimensä
-oli Vendela Skytte."
-
-"Kiitettiinkö häntä paljon?"
-
-"Kiitettiin, koko valtakunnassa. Hän kuoli nuorena kahdeksan vuotta
-sitten."
-
-"Hoh, soo! Mutta häntä kuitenkin paljon kiitettiin?"
-
-"Olen kuullut sanottavan, että meidän nuori kuningattaremme myöskin
-lukee latinaa."
-
-"_Hän_ on kuningatar!" vastasi teini.
-
-"Kuulet sen, Hagar! Miksikä et sinä ole kuningatar tahi vähintäinkin
-valtaneuvoksen tytär? Mutta koska ei kukaan tiedä, kuka isäsi oli,
-niin saattaahan ajatella hänen olleen mikä hyvään. Otaksu, Pietari,
-että tämän köyhän tytön isä on ollut keisari ja opeta häntä latinaa
-lukemaan!"
-
-"Sitä en saata", vastasi teini punastuen.
-
-"Miksikä et saata? Oletko niin ylpeä opistasi, ett'et alenna itseäsi
-noin alhaista oppilasta opettamaan?"
-
-"En, isä Lydik. Kuka on alhainen, jollen minä? Kukapa on köyhä,
-ja minä pitäisin itseäni häntä parempana? Minä opetan tytölle
-lasku-oppia ja mitä muuta osaan, mutta älkää pyytäkö minua hänelle
-latinaa opettamaan!"
-
-"Miksikä ei latinaa?"
-
-"Siksi että", nuorukainen epäili, sanoisiko hän tuota sanaa, hän
-melkein häpesi sitä ilmoittaa, "siksi, että hän on tyttö."
-
-"Se on toinen asia, katsoppas, sen olin varsin unohtanut! Ei, lapsi,
-anna sellaiset haaveilut mennä menojaan; ei kotkia kananmunista
-saada! Se on suorastaan järjetöntä, että sinä latinaa tahdot lukea."
-
-Teini ei ollut oikein tyytyväinen itseensä; hänellä oli tarve
-antamaan jotakin syytä kieltoonsa.
-
-"Se on niin, isä Lydik", lausui hän, "että vaikkei naista pidetä
-oppia varten luotuna, saattaa kuitenkin tapahtua, että Jumala joskus
-antaa hänelle Vendela Skytten älyn, syntyköön hän sitte hovissa tahi
-torpassa. Tuleeko sellainen suuri halu miksikään hyödyksi, jätän minä
-sanomatta. Johon Jumala on asettanut viljavan maan, siinä älköön
-kylväjä sanoko: tässä on kivikkoa! Mutta latinankieli on tullut niin
-suureen kunnia-asemaan opin äidinkielenä ja kuningaskruununa, että
-sitä tuskin saa viskata maantielle taivaan linnuille. Sen laita on
-sama, kuin papinliperien: laki sanoo: niitä älköön nainen käyttäkö.
-Jos nyt tulisi kuuluviin, että joku meistä teineistä on opettanut
-tytölle latinaa, niin kaikki hänen oma latinansa ei voisi estää,
-että häntä pidettäisiin sellaisena, joka on häväissyt viisauden
-etu-oikeutta ja siis itse on kelvoton oppineen virkaa toimittamaan.
-Yhden tiedän, joka uskaltaisi ja osaisi, mutta hänelläkin on vikansa."
-
-"Ei suinkaan _Cannabis_?"
-
-"Hän, niin. Hän asuu Hertonäsissä, muutama kivenheitto Tuurholmasta.
-Hän osaa lyödä piispan kuoliaaksi Ciceron pitkähansikoilla."
-
-"Hullu koulumestariko! Etkö häpeä?"
-
-"Suokaa anteeksi! Täytyyhän sitä olla hullu, jos tytölle latinaa
-opettaa. Ilmoittakaa minulle, koska minä saan ruveta laskemaan
-Hagarin kanssa. Ja kiitoksia tästä päivästä! Minä toivotan teille
-levollista hyvää yötä, isä Lydik!"
-
-Teini läksi ullakkoon, väliseinällä erotettuun koppeloon, jossa
-hän oli tottunut saamaan ruovonpäisen patjan päänsä alle sekä
-ruukullisen vettä, jotka tyydyttivät hänen kohtuulliset vaatimuksensa
-yökortteerin suhteen. Hagar lähetettiin pois, toisen kerran hänen
-täytyi mennä opin esikartanoista. Hänen piti saaman laskea kaksi
-kertaa kaksi. Sehän oli tytölle kylliksi. Mitäpä hänen tarvitsi
-tietää?
-
-Tullimiehen täytyi nauraa itseänsä. Sellainen liehakoitsia! Jopa
-tosiaankin tuo maantien ryysyläinen jo kahdesti oli vietellyt
-käytännöllistä miestä sekaantumaan mielettömiin opinhaaveiluihin?
-Tyttö menisi kouluun! Ja tulisi ehkä papiksi!
-
-Hän sytytti lyhtynsä ja läksi tavalliselle yötarkastukselle
-kävelemään talon ympäri. Kaikki oli äänetöntä, valkeat olivat
-sammutetut, kaikki nukkuivat, kaikki oli, kuten olla piti. Ainoastaan
-tuo uneton meri yhäti voimattomassa vihassaan kalvoi rannan
-kallioita. Ainoastaan tuo tuntematon suuri tähti, joka oli jättänyt
-jotakin tytön silmiin, katseli yhä vielä noita yksinäisiä vuoria.
-Lydik Larsson tuumieli, että lieneekö tuo taivaan tuikkiva kynttilä
-Hagarin tähti, josta Sigfrid mestari oli ennustanut. Niin, mitäpä se
-on, jota eivät oppineet tutki? Mutta mitä he sillä saavat toimeen?
-Näkevät nälkää, kuten teini, se on heidän osansa, joll'eivät vielä
-lisäksi vilua kärsi, kuten Sigfrid mestari. Mitä hyödyttää kirjojen
-viisaus? Sitä ei kukaan tarkoin voi sanoa; jotakin arvossa pidettävää
-niissä on. Ja kuitenkin! Ennen laituri, jossa saan hyvät tullitulot,
-kuin koko maailman oppi ja kuriseva vatsa.
-
-
-
-
-6. Cannabis.
-
-
-    Sanalla _animus_ on myöskin
-      feminini muoto: _anima_.
-
-Hagar oli Pietari Luthin johdolla ruvennut laskuoppia
-harjoittelemaan, sekä suorittanut _quatuor species_, neljä
-ensimmäistä laskutapaa, vähemmässä ajassa, kuin joku toinen olisi
-kertomataulun oppinut. Opettaja oli aikonut päättää opetuksensa
-jakolaskuihin, koska hän piti sitä suurimpana määränä, mitä naiselle
-oli mahdollista opettaa, mutta muutamassa päivässä oli tuon rajan
-ylitse käyty, ja jopa marssittiin murtolukuihin. Siinä mentiin
-eteenpäin samaa hillitsemätöntä vauhtia. Äkkiarvaamatta oli käsillä
-regula de tribus, päätöslasku, ja sillä tapaa sitä jatkettiin siksi,
-että tuon hengästyneen opettajan vihdoin täytyi tunnustaa, että
-hän nyt oli opettanut tytölle kaiken luvunlasku-oppinsa. Mutta jos
-Pietari Luth oli antanut yhden sormen, niin kylläpä hänen oppilaansa
-piankin otti koko käden. Hän havaitsi itsensä askel askeleelta
-johdatetuksi uusille tieto-urille. Hän piirsi karttoja santaan sekä
-opetti tytölle maantieteen alkeet. Seuraava askel johdatti tuohon
-vähään, mitä siihen aikaan tiedettiin luonnon valtakunnasta. Vielä
-askel, niin oltiin raamatunhistoriassa. Sieltä tultiin keisari
-Augustukseen ja Romaan ja sieltä viisausopin ääriin. Kaikki kävi
-ikään kuin lumoamalla. Mutta arvoituksen yksinkertainen selitys oli
-se, että 1600-vuosiluvulla ei korkeimman koulun läpikäynyt teini
-osannut sen vertaa, mitä 19:ta vuosisadan toisen luokan oppilas
-osaa, kun ei latinaa eikä kreikkaa lukuun oteta, sillä niissähän he
-olisivat voittaneet nykyajan professorit. Kun tuo hämilleen joutunut
-opettaja havaitsi oppivaransa äkkipikaa loppuvan, sekä tunsi itsensä
-olevan noihin yhä karttuviin kysymyksiin vastauksia vailla, selitti
-hän, että hänen opetustuntinsa nyt olivat päättyneet.
-
-Hyvillä lahjoilla varustetun lapsen ja opettajavirkaansa mielistyneen
-opettajan välille syntyy usein tuttavallinen ystävyys. Teini istui
-oppilaansa parissa vanhan tammen alla Tuurholman pihassa. Hagar
-taittoi tammesta oksia sekä lisäsi niihin hanhenruskoja ja voikukkia,
-joita pihassa kasvoi, sekä sitoi niistä kiehkuran, jonka hän pani
-teinin ruskean hatun ympäri, katsoi sitten viekistellen opettajansa
-silmiin sekä pyysi kaikkein mielistelevimmällä äänellään, joka ei
-ollut vallan vapaa keikailemisesta:
-
-"Opettakaa minulle latinaa!"
-
-Pietari pakeni kiirein askelin. Hän ei luottanut lujuuteensa. Tuo
-takkiaismainen tytöntynkkä, joka vielä oli siinä iässä, jolloin
-lapsille vitsaa annetaan, oli vastustamaton. Mistä hän sen oli
-oppinut? Ei suinkaan Kaskaksen torpassa, ja vielä vähemmän Tuurholman
-karjapihassa.
-
-Hagar oli saanut luvan mennä seuraavana aamuna aikaisin Antti
-Hackspetin parissa metsään linnun-ansoja katsomaan. Saalis oli hyvä
-ja vanha sotilas parhaalla tuulellaan. Paitsi pyitä, oli hänellä
-kannettavana myöskin suuri metso, johon hänen tarkka luotinsa oli
-sattunut.
-
-He istuivat levähtämään kaatuneen hongan päälle rannalle sekä ottivat
-esiin muassa olevat ruokavarat, kuivaa leipää ja putinallisen maitoa.
-Syyskuun ensimmäiset auringon säteet kimaltelivat märässä ruohikossa
-sekä hopeoitsivat vähäisen virtapaikan. Hertonäsin salmessa.
-Tuhannet kirjavat sienet, vuoden-ajan lapset, peittivät uhkealla
-värivaihdollaan Tapiolan emännän sammalviheriät hameenliepeet.
-
-"Antti", sanoi Hagar, "mitenkä olet saanut niin kummallisen nimen?"
-
-"Sen täytyy olla _spett_, eikä _spet_", vastasi sotilas sellaisella
-kummallisella naurulla, joka välistä valaisi hänen ruskettunutta
-naamaansa.
-
-"Mitä varten sen täytyy olla spett?"
-
-"Se nyt oli siellä Moskovassa Jaakko herran komennon alla. Ei,
-Troitskan luona se olikin. Meitä oli siellä etuvartioina neljä
-miestä hevosinemme joen luona. Kahden tuli vartioida, kahden levätä.
-Kylmä oli ja me teimme valkean. Olimme onkineet lohen-niekkoja.
-Tahdoimme paistaa niitä. Käytimme miekkaamme paistin-vartaina. Hack,
-sanoi korpraali Bjugg, koska sinä viimeiseksi olet paitasi pessyt?
-Jouluksi, sanoin minä. Ja nyt jo kohta on Maarian aika, sanoi Bjugg.
-Me pesemme paitamme, Hack, sanoi hän, niin kauan, kuin tässä on
-lepo-aikaa. Hyvä, sanoin minä, ne kuivavat valkean edessä... Me
-seisoimme kuten Jumalan luomat, kun kaksi Sapiehan kasakkaa tuli
-hyökäten meitä vastaan. Bjugg riensi ilmoittamaan vartioille ja minä
-sain ne kyykäärmeet päälleni. Vedin vartaani tulesta niin kuumana
-kuin se oli, siinä oli vielä palanut kala kärjessä. Suojasin selkäni
-niinipuuta vasten, torjuin keihästä tulipunaisella vartaallani.
-Kärvensin kasakkain parrat että kärisivät... Kas siihen päivään asti
-oli nimeni Hack, mutta sittemmin ratsujoukko antoi minulle nimen
-Hackspett." [Spett suomeksi varras. Suom. muist.]
-
-Hagar nauroi. Hän olisi halusta tahtonut nähdä kasakkain kärventyneet
-parrat!
-
-"Mutta", sanoi hän, "löytyy muitakin yhtä kummallisia nimiä kuin
-Hackspett. _Cannabis_... mikähän se on?"
-
-"Cambis? Se on eräs hassu mies, joka asuu tässä salmen luona."
-
-"Antti, tuossa on ruuhi, soutakaamme ylitse! Minä tahdon nähdä
-_Cannabiin_. Sanotaan hänen lyövän piispoja kuoliaaksi latinallaan."
-
-"Eihän nyt, onko hän niin hirveä? Sen on joku hänestä valehdellut.
-Sanotaan, että hän välistä on viisas, mutta välistä hän joutuu
-sellaiseen raivoon, että lyö kiviä."
-
-Antti Hackspetin kävi samoin, kuin kaikkien muitten, jotka joutuivat
-Hagarin lumouspiiriin. Hän ei saattanut vastustaa. Hän muisti, että
-Hertonäsissä asui taitava satulamaakari ja hiirakko tarvitsi uudet
-päitset. He soutivat salmen poikki.
-
-Hertonäs, toisinto tuosta vanhasta nimestä Hertugnäs, oli yksi niistä
-monista kartanoista, jotka Kustaa Waasan aikana otettiin kirkolta
-kruunulle. Tämän kertomuksen aikakautena oli mainittu talo kahden
-veljeksen, Henrikki ja Tuomas Lydikinpoika Jägerhornin omistama,
-1 1/2 manttaalin säteritila.
-
-Salmen rannalla oli kalastajatorppa, johon oli rakennettu uusi
-huone kalastustarpeita varten. Vanha lahonnut huone seisoi tyhjänä
-ja annettiin kesä-asunnoksi tuiki köyhälle, mielenvikaiselle
-koulumestarille, joka pitäjään kustannuksella sai elatuksensa
-kalastaja-perheen luona. Mikä nimi tuolla raukalla oli ollut, sitä
-tuskin kukaan enään tiesi, joll'ei juuri pappi ja kirkonkirjat,
-mutta se ilvenimi, jonka koulupojat ennen muinoin olivat hänelle
-antaneet, se pysyi hänellä yhä, aikojenkin kuluttua. _Cannabis_ eli
-lyhennettynä, Cambis, oli hänen nimensä kansan suussa tähän aikaan;
--- _Cannabis_, hamppu, se nimi oli tuon elämän sinettinä, joka oli
-joutunut unohduksen suureen tuntemattomuuteen. Mistä hän nimensä oli
-saanut, oli yhtä tietämätöntä, sillä hampun sitkeistä kuiduista ei
-ollut jäljellä vähääkään tuossa kuluneessa, musertuneessa olennossa,
-joll'ei juuri sitkeä elämänlanka. Luultavasti oli koulumestari
-joskus vänkäillyt jonkun pojan kanssa, saadaksensa häntä oikein
-sijoittelemaan tuota latinalaista sanaa, jota ei ensinkään ollut
-vaikea käytellä, ja sitten oli se sana takertunut kiinni häneen koko
-hänen elämän-ajakseen.
-
-Vanhan kalastushuoneen ovi oli auki, joten sopi luoda silmäyksen
-kurjuuden majaan. Siellä ei ollut takkaa, ei huonekalua, ei ikkunaa,
-ainoastaan pieni aukko. Seinät olivat täynnä kalan suomuja ja lattia
-kuivettuneen meriheinän peittämänä. Heinä ei ollut sinne eilispäivänä
-tuotu, ja käytettiin vuode-olkina. Siellä ja täällä näkyi joku
-revitty kirjankansi, tai yksinäinen, likapilkkuinen kirjanlehti
-liehuvan tuulenviimassa, joka akkuna aukosta sisään virtaili.
-
-Rannalla istui koulumestari kivellä, -- oppineen miehen rauniona,
-vaipuneena taitamattominta kehnommaksi. Hänen laiha olentonsa
-tuskin peittyi niistä repaleista, jotka hänen yllään olivat, hänen
-pitkät, takkuiset, harmaat hiuksensa olivat tuulen leikkikaluna.
-Hänen laihoissa jaloissaan oli terävien kivien ja orjantappurain
-merkkiä. Kuitenkin oli tuossa apinamaisessa haamussa vielä jotakin
-ihmismäistä. Hän oli noita hiljaisia mietiskeliöitä, joittenka henki
-kuluttaa itseänsä, kun ei saa ulkoa maailmasta poltin-ainetta. Nyt
-hän mietti jotakin, joka näkyi täyttävän hänen sydämmensä ilolla ja
-voitonvarmuudella.
-
-"Niin", sanoi hän itsekseen, "minä olen sen löytänyt. _Eureka!_ Sama
-_paradigma!_ Sama _syntaxis!_ Sama _prosodia!_ Ei löydy muuta kuin
-yksi deklinatsiooni ja yksi konjugatsiooni, mutta kaksi _numerusta_,
-ymmärrättekö, siitä emme pääse. Sinä omasta puolestasi ja minä omasta
-puolestani, mutta molemmat yhdessä on meitä useita. Latina kuin
-kreikkakin, eivät ole muuta kuin puheenparsia. Latinaa kreikasta,
-kreikka koptein kielestä, koptien kieli hepreasta ja niin edespäin,
-kyllä ymmärrät. Ei löydy muuta kuin yksi kieli, -- alkukieli, se joka
-oli ennen Babelin tornia ja sen olen _minä_ löytänyt!"
-
-Hän pani koron tuohon _minä_ sanaan, nousi kiveltä ja seisoi siinä
-valmiina sotaan kaikkia vastustajia vastaan, ja omissa silmissään
-maailman ihailun esineenä. Hänen rappiolle joutumisensa salaisuus
-oli kätkettynä tuohon minä sanaan. Tuo itsensä jumaloiminenhan
-on murtanut monen monta voimallista henkeä. Eipä kukaan ole niin
-oppinut, niin suuri, niin paljo toisia tavallisia ihmisiä ylevämpi,
-ettei hänenkin eteensä kuiluna aukenee tuo väijyävä, kaikkea polkeva,
-kaikkea kieltävä, jumalankerskaaja _minä_.
-
-"Mutta", sanoi _Cannabis_, samalla, kuin hän tarkasti katseli yhtä
-verkontolppaa, joka luultavasti oli olevinaan aurinkokellona, "nyt
-on meidän aika alkaa kouluamme. Luokka käy istumaan paikoillensa.
-_Ostiarie_, kuinka monta _absentes_?" -- Ja hän varusti itsellensä
-uhkaavana ruovonpäistä patukan sekä loi ankaran katseen kiviin,
-leppiin, katajapensaihin ja verkonvapeihin, joita oli niin monta,
-että ne kyllä kävivät suurestakin luokasta.
-
-Samassa näki hän Hagarin, joka hämmästyneenä häntä katseli, sillä
-välin, kuin hänen seuralaisensa oli mennyt satulamaakaria hakemaan.
-Valekuvat katosivat. Nähdessään elävän olennon, koulu-iässsä olevan
-lapsen, joutui hän taas suunnilleen. Hän sivelsi kädellään otsaansa
-sekä kysyi hyväntahtoisen opettajan näköisenä, tahtoisiko Kaisu käydä
-koulua hänen luonaan?
-
-Hagar pelkäsi, hän ei uskaltanut vastata mitään.
-
-"No, no", sanoi _Cannabis_ kehoittavasti, "oletko sinä tyttölapsi?
-_Taceat mulier_... Meidän täytyy lukea kaksi _genusta: maskuliinini,
-femininum_ ja vielä _neutrum_. Mutta se ei estä, että meillä myöskin
-saa olla _commune. Scholaris_ ja _studens_ ovat _communis generis.
-Animus_, sielu, sillä on myöskin feminini muoto _anima_, elämä.
-_Morte carent animae_, elonkipinät eivät saata kuolla. Ja, jos joku
-sinulle, Kaisu, sanoo, ett'et saa käydä koulua sen vuoksi, ettäs
-olet tyttö, niin vastaa hänelle, etteivät ainoastaan kaikki hyveet,
-vaan myöskin niin oppineet asiat kuin _scientia, cruditio, doctrina,
-facultas, humanitas, litterae_ ja monta muuta ovat _feminini
-generis_. Alammeko nyt?"
-
-Tuo juurestaan irti tempaistu henki, joka itseänsä kulutti, oli
-nyt saanut poltto-ainetta ulkoa päin. Tämä uusi koululapsi ei
-häntä nauranut, kuten kaikki ne muut, joille hän oli tarjonnut
-ylenkatsottua kouluansa. Tämä suostui niihin tyhjiin tuumiin, jotka
-opettajan päähän pistäytyivät, hän luuli niitä todellisiksi ja sepä
-hänen opettajansa teki onnelliseksi.
-
-Hagar mietti. Lukea tuollaisen johdolla? Joll'ei hän olisi noin
-inhottavan retuinen! Joll'ei hän vain Hagariakin kiveksi kuvittelisi!
-Koulu oli mitä vähimmän miellyttävä. Mutta olihan se koulu kuitenkin,
-ja vieläpä latinankoulu! Entä jos hän koettaisi? Tullimies oli poissa
-matkoilla... Yksin ei hän uskaltanut... Mutta jos Antti Hackspet...
-
-"Minä tulen huomenna", vastasi Hagar. "Aamulla on paras tulla. Kello
-kuusi! Minä olen välistä raskas päästäni, nuot monet pojat tekevät
-minulle kiusaa! Onko sinulla kirjoja? Onko sinulla kieli-oppi?
-_Eutropius? Cornelius Nepos?_"
-
-"Ei ole."
-
-"Odotappas vähän! Saat lainata minulta. Mutta älä puhu siitä mitään!
-Ymmärrätkö? Älä puhu siitä!"
-
-_Cannabis_ katsoi varovaisesti ympärilleen, meni huoneeseensa,
-lykkäsi pois nurkasta meriheinän, nosti irtaimen palkin tuosta
-harvasta lattiasta, raahasi esiin sieltä alta puoleksi lahonneen
-arkun, sekä valitsi siitä kaksi kirjaa, jotka hän antoi Hagarille,
-varoittamalla uudestaan, että hän olisi asiasta puhumatta. Nämät
-kirjat olivat _Eutropius_ ja kieli-oppi. Tuolla köyhistä köyhimmällä
-oli myöskin salainen aarre, jonka hän huolellisesti muitten silmiltä
-piilotti. Se aarre oli hänen vanhat koulukirjansa.
-
-Ja nytpä hän oli saanut, mitä hän monta monituista vuotta oli
-halannut, jota hän jo kauan turhaan oli etsinyt, todellisen oppilaan,
-joka osasi mitä nuot kivet ja pensaat eivät osanneet: kuulla, puhua,
-käsittää, oppia. Tuon rääsyisen raukan kasvot loistivat ilosta.
-Hän aikoi koko opettajakykynsä voimalla opettaa tätä oppilasta,
-saadaksensa hänestä jotakin.
-
-Sepä nyt vain kysymyksenä, tulisivatko kivet ja pensaat taaskin
-mestarin ja tuon puhelahjalla lahjoitetun oppilaan välille
-tunkeutumaan. Onneksi hän itse oli havainnut, että hänen päänsä oli
-selkein aamuhetkellä.
-
-Hagarin onnistui saada Hackspet vakuutetuksi siitä, että heidän
-joka aamu täytyi käydä ansoja katsomassa. Oliko niissä saalista
-tahi ei, sama se, ruuhi oli kuitenkin aina varalla salmen rannalla
-ja kohta sen jälkeen oli koulumestari saanut oppilaansa. Tuo
-kurjin, tuo kaikkein kuivettunein, tuo kaikkein maan mateliaitten
-hävittämä, kaikkein kulkevien tallaama tiedonpuun oksa oli vielä
-säilyttänyt itävän siemenen, joka sai juuret toisessa, melkein yhtä
-turvattomassa, kaikkien tuulten saaliiksi joutuneessa ihmis-olennossa.
-
-
-
-
-7. Salaliitto ja tapaaminen.
-
-
-    Pää hänellä oli, se oli varma,
-     mutta oliko hänellä sydäntä.
-
-Oli syksyä kulunut jo koko pitkältä, kun tullimies Lydik Larsson taas
-istui yksinänsä suuren avoimen takan ääressä Tuurholman salissa.
-Pimeys kurkisti niin yömustana, niin sakeana akkunoista sisään, että
-sitä olisi veitsellä voinut leikata; kuusipuut takassa paukkuivat
-kuten musketin laukaukset; kovakuoriainen, joka oli elänyt puunkuoren
-alla, juoksi tulen hätyyttämällä levotonna edes takaisin puuta pitkin
-etsien tietä paetaksensa. Tullimies tunsi taaskin olevansa yksinäinen
-leskimies; taaskin oli hän kahden vaiheella päättäessään, mikä olisi
-parempi valita puoliso, taikka kasvattitytär. Päätös oli nyt jo
-tehtävä: hänen täytyi huomenna muuttaa kaupunkiin ja sitten lähteä
-pitemmälle matkalle.
-
-Betty Luth taikka Hagar? Toinen noista kahdesta.
-
-Hän laski lukua sormiensa avulla, tuo vanha laskumestari. Betty
-ei ollut hullumpi muodoltaan, oli sitä paitsi hyvänluontoinen
-ja kunniallinen. Neljänkolmattavuotinen oli tyttö, ja hän itse
-viisikymmentä-yksi. Seitsemänkolmatta vuotta kesän ja syksyn välillä,
-se nyt ei mahdottomalta tuntunut. Mutta, entä jos hän, Lydik,
-olisi elänyt vielä kaksitoista vuotta, niin Betty kolmenkymmenen
-kuuden-vuotisena olisi leski sekä menisi uusiin naimisiin ja joku
-nuori kelvoton anastaisi hänen vaivalla kootun raha-arkkunsa
-sisällön. Ja vielä lisäksi -- sillä olihan vielä jotakin lisänä,
-ehkä paljokin, -- tarvitsi Pietari Luth rahoja opintojansa varten.
-Sitte hänellä oli kolme naimatonta sisarta, jotka myöskin tarvitsivat
-elatusta...
-
-Hagar oli kohta yhdentoista vuotias, hän olisi kahdentoista vuoden
-kuluttua kolmenkolmatta. Kasvatti-isä hankkisi hänelle kelpo miehen,
-toimeen tulevan miehen, joka ei kuluttaisi hänen myötäjäisiänsä. Ja
-tyttö oli näppärä, hän oli tarkka-oppinen... toista semmoista päätä
-sai etsiä. Nyt kun hän oli oppinut laskentoa oli häntä käytetty
-tullin erityismaksuja yhteen laskemaan ja hän oli tunnissa ehtinyt
-laskea enemmän kuin tullikirjuri kolmessa. Olivatpa ne hotikoita,
-kaikki nuot karsassilmäiset, ulkokullatut kirjuriretkaleet. Hagarin
-numeroihin saattoi luottaa. No, niin, lapsi hän oli, hoikka kuin
-heinänkorsi, mutta sopihan vain toivoa, että hänestä kaunotar
-muodostuisi? Hänen ruskeita silmiänsä ja hempeää ääntänsä ei kukaan
-voinut vastustaa. Annappas hänen tulla viidentoistavuotiseksi,
-silloin hän hallitsee taloa kuten prinsessa... Vaaka painui niin
-paljon Hagarin puolelle, että vaali oli melkein päätetty.
-
-Lisbetta Wolle oli tullut sisään kattaaksensa pöytää tavallisuuden
-mukaan. Hän näytti tavattoman surumieliseltä tänään. Hänellä oli
-jotakin sydämmellänsä, mutta tullimies ei huolinut kysyä, mitä se
-oli. Varmaankin taas joku lehmä oli ehtynyt.
-
-"Hyvä isä", sanoi taloudenhoitaja.
-
-"Noh, mitä nyt?"
-
-"Eipä juuri mitään. Tahdoin vain kysyä, josko Hagar..."
-
-"Vai niin. Onko kiitospuhe taas valmiina? Hyvä, Lisbetta, minä pidän
-tytöstä ja näen halusta, että kaikki sitä tekevät."
-
-"Ei ole kaikki kultaa, joka kiiltää."
-
-"Soo, soo! Noh, mikä sitte tänään kiiltää?"
-
-"Hän lukee."
-
-"Se on hyvä. Siihen hänen ymmärryksensä kyllä riittää, sitäpä varten
-olen antanut hänen lukea Pietari Luthin johdolla."
-
-"Mutta hän lukee enimmiten kaiket päivää ja välistä vielä yötkin.
-Hän lukee kummallisia kirjoja, joita ei kukaan ymmärrä, ja jättää
-askareet tekemättä."
-
-"Määränsä sitä aina pitää tietämän, joka paikassa, Lisbetta. Pane
-hänelle määrä tunnit, puolet niitä kirjoja varten, ja toiset puolet
-taloutta varten!"
-
-"Ei siinä kaikki, rakas isä. Hän on joka aamu Antin kanssa metsässä.
-Räätälin Marketta on nähnyt hänen Hertonäsissä hullun koulumestarin
-luona."
-
-Tullimies kohensi valkeata että kipunat kuusipuista sinkoilivat, ja
-nauroi.
-
-"_Cannabiin_ luona! Katsoppas sellaista sukkelanjuonista tyttöä! Se
-on aivan hänen tapaistansa, sehän minun olisi pitänyt arvatakkin,
-kun hän kerran sai nenäänsä latinan hajua. Ja tuo Antti aasi, seuraa
-häntä kuten tallipässi. Sekin on tytön tapaista, sillä hän kietoo
-teidät kaikki sormiensa ympäri."
-
-"Ei minua suinkaan", väitti Lisbetta Wolle loukattuna. "Tämä ei vielä
-ole kaikki, isä hyvä."
-
-"Vai niin. Eikö ole vielä kaikki? Ehkä hän on lumonnut puurosi?"
-
-Lisbetta rupesi itkemään.
-
-"Kun isä rakas viitsii hullutella tuollaisista surullisista asioista!
-Täytyyhän sen koskea armeliaiseen ihmiseen, kun näkee lapsen kasvavan
-ilkeissä pakanallisissa tavoissa ja kadottavan köyhän sielunsa.
-Onhan Cambis, taikka mikä hänen nimensä lienee, paholaisen riivaama?
-Pitäähän se koulua leppäpensaille? Lukeehan se katekismusta kivien
-kanssa? Uskokaa vain, että hän ne saa vastaamaan ja sen saa Hagar
-myöskin. Priska kertoo, että kun Hagar tulee karjapihaan, niin lehmät
-katsovat erittäin kummallisesti häneen. Hän aikoo lukea katekismusta
-niitten kanssa myöskin, mutta takaperin, tietysti."
-
-"Kuules nyt, Lisbetta, tuo on yksinkertaista puhetta. Minä puhun
-tytön kanssa _Cannabiista_. Hän on hullu, kuten joka ihminen tietää,
-enkä minä tahdo, että hän panee tyttömme pään pyörälle. Sano hänelle
-se!"
-
-"Mutta siinä ei vielä ole kaikki, hyvä isä on kai kuullut, että Hagar
-on mustalaislapsi? Se on veressä, eikä mene hänestä ulos, luottakaa
-sanaani. Ei kukaan tiedä kenen hän on, eikä mistä hän on tullut.
-Simo Berg on puhunut, että tyttö on löydetty lumikinoksesta, hän on
-pudonnut kuusta. Hän osaa raamatun ja virsikirjan ulkoa, mutta joka
-värsyn takaperin. Jos jotakin on poissa, niin hän sen löytää, ja
-jos vieraita odotetaan, sanoo hän: nyt he tulevat! Nähkääs, joll'ei
-tuommoiset ole mustalaistemppuja, niin en minä enään milloinkaan
-tahdo papuruokaa keittää. Ja siksipä -- (hänen oli vaikea saada sanaa
-suustaan) -- ja siksipä rakas isä saa pitää Hagarin, mutta minä
-tahdon palvella kristillisessä perheessä... minä ja Priska ja hänen
-miehensä ja Leena ja Ulla ja Liisa... ja jos se on niin, että tyttö
-jää, niin meidän kaikkien täytyy lähteä palveluksesta."
-
-"Lähteä palveluksesta? Mitä hassunpuhetta se on? Jos tyttö on
-pilattu, niin kukapa häntä on pilannut, jollette te? Kuka on
-häntä hemmotellut sekä antanut hänen saada sitä ja tätä, kuten
-Hollantilainen sanoo, jollette juuri te, Lisbetta, te ja kaikki
-nuot toiset? Senkin seitsemän kanteliata ettekö ole tuota lasta
-mallikelpoiseksi kiittäneet? Ja kun aamuisin olette hänen hiuksiaan
-kammannut, Lisbetta, ettekö ole hänelle luuletellut, että hän
-olisi jonkunlainen tuhkapöpö joka vielä tulisi kultakankaisissa
-vaatteissaan kulkemaan?"
-
-"Olen", nyyhkytti Lisbetta, "sen olemme kaikki tehneet, mutta
-nähkääs, Priska sanoo, että se juuri on se oikea mustalaistemppu,
-joka voittaa kaikki muut, kun kääntää silmät siten, että mitä
-mustaa on, näyttää valkoiselta, ja mitä pahaa on, näyttää erittäin
-miellyttävältä! Sepä onkin meille oikein, isä rakas, sillä te
-olette ollut hyvä isäntä, mutta me emme kestä kauempaa. Kohta on
-pyhäinpäivä; me annamme pestimme takaisin."
-
-"Menkää tiehenne, Lisbetta, ja nukkukaa pois tuommoinen hullutus!
-Käskekää Hagar tänne!" määräsi tullimies ankarasti.
-
-Tuossa taloudenhoitajan syytösjutussa löytyi kuitenkin jotakin, joka
-saatti isännän jo melkein päätetyn vaalin horjumaan. Hän aavisti,
-että salaliiton-langat olivat voudin voimasta saaneet alkunsa sekä
-että niitten tarkoituksena oli poistaa talosta hallituksen kilpailia.
-Alutta täytyipä hänen kuitenkin itsekseen myöntää, että näitten
-lasten sukuperä oli hyvin epäiltävä. Ja tämän lisäksi vielä Sigfrid
-mestarin ennustukset! Ottaisiko hän, Lydik Larsson, kunniassa
-pidettyyn, hyvin järjestettyyn taloonsa kasvattilapsen, jolla oli
-noin epäiltävä maine ja jonka tulevaisuudesta näkijä oli ennustanut
-määräämättömiä, jaa, aivan uhkaavia tapahtumia?
-
-Hagar tuli sisään. Hän oli kalpea, kentiesi liiasta lukemisesta noin
-nuorella iällä. Hänen katseensa oli arka ja kysyvä; saattoi melkein
-hänessä epäillä pahaa omaatuntoa. Tullimiehestä tuntui ikään kuin
-tyttö kolmessa kuukaudessa olisi kasvanut, laihtunut ja kypsynyt.
-
-"Olet lukenut latinaa _Cannabiin_ luona?"
-
-"Olen, Pietari ei enää tahtonut lukea kanssani."
-
-"Olen luvannut, että saat lukea mitä Pietari opettaa, mutta en ole
-antanut sinulle lupaa kuunnella _Cannabista_."
-
-"Rakas isä ei ole sitä kieltänyt."
-
-Tullimies mietti. Tyttö oli oikeassa.
-
-"Löytyy paljo, jota ei ole kielletty, mutta joka kuitenkaan ei ole
-luvallista. Miksikä et ole minulta kysynyt?"
-
-"Rakas isä oli matkustanut pois."
-
-"Hm... tulinhan takaisin. Noh, se oli kai vain himphamppua tuon
-hassun miehen kanssa? Hän opetti sinua samoin, kuin kiviä ja
-leppäpensaitakin?"'
-
-"Hän antoi minulle kirjoja ja läksyjä. Hän kysyi ja selitti joka
-sanan. Hän oli aina viisas kuudesta yhdeksään aamulla."
-
-"Vai niin? Opitko sinä jotakin?"
-
-"Kieli-opin, _Eutropiuksen_ ja _Corneliuksen_! Sittemmin antoi hän
-minulle _Virgiliuksen_, jota minä nyt tavaan. Rakas isä, uskotteko,
-että _Virgilius_ tietää enemmän kuin pappi! _Æneas_ on minun
-mielikkini, hän oli sankari Troijan sodassa."
-
-Tytön onnistui saada hymyily tuon ankaran tuomarin huulille. Lydik
-Larsson piti oppia, kuten melkein kaikki oppimattomat ihmiset, niin
-äärettömässä arvossa, että se oikein taika-uskoon vivahti.
-
-"Vai niin, sinä olet ehtinyt troijalaisten sotaan. Se ei
-varmaankaan ollut eilen se? Ampuivatko he toisiansa kuoliaaksi
-musketinlaukauksilla sekä suurilla tykeillä?"
-
-"Ei, he viskoivat keihäitä."
-
-"Ohoo, ne olivat peitsimiehiä. No kuinka paljon tullia ottivat
-sillitynnyristä Troijassa?"
-
-"Siitä ei kirjassa puhuta."
-
-Tuo ankara tuomari hymyili taaskin. Oppimattomalle aina käy iloksi,
-kun hän voi hämilleen saattaa oppinutta kietoavilla kysymyksillään,
-joihin hän ei vastausta saa.
-
-"No niin, minä annan sinulle, lapsi, anteeksi, että minun tiedottani
-olet lähtenyt sotaan, mutta älä sitä tee toista kertaa! _Cannabis_
-käy ryysyissä, minä lähetän hänelle saapasparin sekä talviturkit.
-Me muutamme kaupunkiin huomenna, ja viikon perästä seuraat minua
-takaisin Kaskaksen torppaan. Kasvatti-äitisi odottaa sinua."
-
-Hagarin suuret ruskeat silmät katselivat häntä hämmästyneellä,
-mutta ei suinkaan iloisella katseella. Hagar oli Tuurholman
-yltäkylläisyydessä melkein unohtanut tuon köyhän torpan.
-
-"Eikö _Cannabis_ enään saa minua opettaa?" kysyi hän.
-
-"Sen saamme nähdä tulevana kesänä. Lähetä hänen kirjansa takaisin,
-minä hankin sinulle kaupungissa uusia."
-
-Tullimies oli päätöksensä muuttanut. Hän ihaili tuota lasta, hän
-piti häntä rakkaampana nyt, kun häntä tahdottiin talosta karkoittaa.
-Mutta ottaa häntä omaksi lapseksensa, sitä hän ei vielä tohtinut. Hän
-tahtoi vuoden vielä tuumata, ja vaaka rupesi painumaan Betty Luthin
-hyväksi.
-
-Seuraavana päivänä Tuurholman kesävieraat veneellä muuttivat lähellä
-olevaan vanhaan Helsinkiin. Salaliitto oli osaksi onnistunut, ja
-osaksi päin vastoin. Hagarin täytyi lähteä, mutta samalla saivat
-myöskin vouti Berg ja hänen vaimonsa Priska eron palveluksestaan.
-
-Omasta puolestaan tullimies lähti kiertotietä ja otti Hagarin
-mukaansa. Hänellä oli tiilitehdas Estnääsin niemellä, jossa nykyinen
-Helsinki sijaitsee.
-
-Niemimaan kovat vuoret, joille meidän aikanamme on kovin taajaan
-rakennuksia kohonnut, olivat täydellisenä metsämaana vuonna
-1636. Autioita karinkallioita, joissa hakometsä taajasti kasvoi
-aina rantaan asti; kapea, syvä merenlahti idässä ja pohjosessa;
-aavat selänteet, metsäisiä luotoja etelässä ja lännessä; kapea
-maankaistale yhdistäen niemimaan ja manteren, ilman pienintäkään
-maantien tahi sillan alkua, semmoinen oli seutu. Kun ei talvi
-rakentanut jääsiltoja, harjoitettiin yhdys-liikettä veneellä.
-Etelä- ja pohjoissatamassa oli nuotta-apajat, joissa lähiseudun
-kalastajat kävivät kalastamassa. Silli, joka vielä oli yleinen
-Itämeressä, ennenkuin tämän portit kapenivat Beltin ja Juutinrauman
-luona, oleskeli aavassa meressä ja jätti lahdelmat kutistuneitten
-jälkeläistensä, silakoitten ja kilohailien haltuun. Rannalla näkyi
-siellä täällä nuotan ripustimia ja venetalaita. Meri ulottui aina
-nykyiselle Kasarmitorille asti sekä virtaili nykyisten esplanadien
-kautta Töölöön lahteen, jonka vuoksi tämän salmen koko eteläpuolinen
-piiri oli saarena.
-
-Lydik Larssonin tiilitehdas oli jotenkin samalla paikalla, missä
-Suomen senaatin nykyinen palatsi sijaitsee. Tiili-uuni, lato, jossa
-tiilet kuivuivat, pari matalaa, turvekattoista asuinhuonetta. --
-siinä palatsin edelläkäviät! Savea tuotiin vieressä olevasta suosta,
-jossa nyt neljä tahi viisikerroksiset kivimuurit paalutuksen päällä
-riippuvat. Noin puolen senaatin torin suuruinen ala oli raivattua
-maata, mutta siinä, missä yliopiston muurit nyt sijaitsevat, hyppieli
-orava iloisena pitkin kuusien oksia.
-
-Tullimies oli väsynyt tiilitehtaaseensa ja oli kaupoissa erään
-ostajan kanssa. Hänellä ei ollut aikaa odottaa pariasataa vuotta
-parempia tuloja. Hagar otettiin mukaan, jotta hän saisi ihailla
-jättiläispataa, joka oli vuorenrinteessä, siinä, mihin kirjasto
-nyt on asettanut oman jättiläispalansa vuosisatojen oppia varten.
-Tullimies uskoi Hagarin kykenevän mihin hyvänsä, luuli hänen voivan
-selittää luonnonkin ihmeitä. Sellainen ihme oli jättiläispata:
-luultiin, että muinaiset jättiläiset sen olivat sorvanneet.
-
-Kun vene laski rantaan laiturin viereen, oli siellä kaljaasi, joka
-lastasi tiiliä. Talonpoikais-vaimo istui laiturilla sukkaa kutoen.
-Hän huudahti hämmästyksestä ja silmänräpäyksessä Dordein voimakkaat
-käsivarret kiertyivät Hagarin ympäri rutistaen häntä niin, että
-lapsen posket punastuivat.
-
-"Kas siinäpä sinä nyt olet kuitenkin, siinäpä olet minun oma
-pääskykanani, minun voisilmäni, etkä olekkaan hiiden viemä, et
-olekkaan paholaiselle myyty! Voi kun ovat sinusta valehdelleet, ne
-ilkiöt! Kun sain sen kuulla sepältä, joka oli Helsinkikaupungissa
-rautaa ostamassa ja siellä tapasi Simo Bergin tullilaitoin luona,
-sanoin minä Tuomaalle: hyi pahanen, Tuomas, minä sanoin, en koskaan
-kestä kuulla tuollaista puhetta minun tytöstäni. Minä otan Tommun
-mukaani ja lähden Helsinginmaalle, täältä menee jaala huomenna sinne
-turskakaloja viemään ja ostaa tiiliä Lydikin tehtaasta painolastiksi
-kotimatkalle. Kas kun löysin sinut kuten ilmasta haavanhöytysen!
-olethan omakätiseni pellavatutti, josta minä kehrään mitä hienointa
-lankaa? Oletpas sinä minun yöpainajaiseni, sinä ilkiö, joka et ole
-antanut minulle yhtään rauhaa viiteentoista viikkoon, aina siitä
-asti kun annoin viekotella sinut luotani? Ja sinun minä jättäisin
-Helsinginmaalle, maankarkaaja, joka liehailet pois äitisi luota
-muitten... jaa niin, tuossahan on risti-isä! Hyviä päiviä, Lydikki,
-en nähnyt teitä heti. Älkööt he huoliko minun tyhmästä puheestani,
-kyllä minä tiedän, että he ovat olleet anteliaat kuten käypä olvi.
-Lapsihan on puettu kuten juhannusriuku. Minkälaista kangasta
-tuossa hameessa! Kissa tiesi, se ei ole Kaskaksen lampaista, se on
-saksanvilloista tuo. Ja napitettu nuttu! Ja hihnakengät oikein ja
-herrasväen sukat, kaulaliina ja päähine! Köyhä myttynen, mistä sinä
-tuollaista saat Kaskaksessa? Sillä nähkää, nyt minä hänen otan,
-Lydikki, kuten kissa otti rastaanpojan, eikä siitä saa syntyä mitään
-melskaroitsemista siitä asiasta."
-
-Dordei, sanojensa ja tunteittensa virtaillessa, yhä hypisteli tuon
-hämmästyneen tytön hameen liepeitä ja laskoksia. Hän tahtoi myöskin
-nähdä paidan, vähemmällä ei tyttö päässyt, se täytyi vetää esiin
-kaulahuivin alta. Sitten tarkastettiin tyttö itse, tämä tapahtui
-siten, että hän oikein käsivoimin tarttui tytön olkapäihin ja asetti
-hänen tarkastettavaksi. "Soo-soh! Noh! Vähän olet kasvanut Ja vähän
-laihtunut. Älä minulle luulottele, lapsi, että olet nälissäsi ollut
-kummi-isän luona! Onko sinua vilutauti vaivannut, raukka? Oletko
-lukenut? Olet sinä lukenut, minä näen sen päältäsi. Ovatko ne kirjat,
-Lydikki, jumalisia? Te lupasitte lapselle köyhän ihmisen vaatteet ja
-olette pukenut hänen saksanvillaisiin, ovatko teidän kirjanne myöskin
-vieraitten lampaitten?"
-
-Omantunnon kysymys jäi ilman vastausta. Lydik Larsson oli kuunnellut
-niin toista kuin toistakin kysymystä jotenkin välinpitämättömästi.
-Hän sanoi aikovansa tulevalla viikolla viedä tytön mukanansa
-takaisin. Saattoihan Dordei tulla mukanaan, vierailemaan muutamaksi
-päivää heille kaupunkiin.
-
-"Kiitän huonekortteerista, huomenna Hannu Mickelsonin laiva lähtee,
-minä otan tytön mukaani. Ei tähän vuoden aikaan ole viivyttelemistä.
-Isä ja lapset odottavat, Sigfrida ei joka paikkaan ennätä, ja
-Hopeakukkanen poikii pian... Tommu, etkö ole ottanut Hagaria
-korukädestä?"
-
-Tommu saapasteli esiin marttiiran näköisenä ja kurotti Hagarille
-karkean kätensä. Hagar tarttui käteen sanaakaan sanomatta. Äiti, joka
-kaikki huomasi, ei huomannut tytön ujostelevaa äänettömyyttä tämän
-odottamattoman ja sydämmellisen kohtelun aikana, mutta tullimies
-mietti itsekseen, että eiköhän Dordei ja hänen lapsensa tuskin neljä
-kuukautta sitten olleet Hagarille hänen kaikkensa? Pää hänellä oli,
-se oli varma, mutta oliko hänellä myöskin sydäntä? Ottaisiko hän
-tytön kasvatiksensa? Ehkäpä olisi parasta olla kiirehtimättä.
-
-Seuraavana päivänä Hagar seurasi kasvatti-äitiänsä Kaskaksen torppaan.
-
-
-
-
-8. Kreivin aikaan.
-
-
-    Ajan sotainen henki ulottui
-        leivoksiin asti.
-
-Lukia, näetkö sinä tuon köyhän torpan? Se on matala, hyvin matala
-ja vähäpätöinen. Jos tuulenpuuska tahi tulenliekki hävittää sen,
-niin läheisessä kylässä ei enään muisteta, että sitä on ollutkaan.
-Asukkaat siellä myöskin elävät huomaamattomissa. Lapset? Kukapa
-ajattelee noita tuhansia nuoressa vehreydessään kasvavia taimia,
-joita matkailian jalka erämaassa tallaa? Ja niistä kuitenkin kerran
-tulee suuria honkia, niistä tulee korkeakasvuinen metsä, jos
-saavat elää ja menestyä. Torpan matala katto näkyy vasten korkeata
-taivaanrantaa, joka on ukkosen pilviin verhottuna. Nuot köyhät lapset
-tuntevat, että heidän sydämmessään sykkii mahtavan aikakauden henki.
-Älä kulje heidän sivutsensa välinpitämättömänä; he ovat kerran
-hengittäneet ja eläneet, kuten sinäkin!
-
-1630 luvun vuodet vierivät kuten junka keski-Euroopan ylitse,
-murskaksi musertaen, mitä siellä oli jäljellä entisestä
-varallisuudesta ja ihmis-onnesta. Täällä pohjosessa vallitsi lepo,
-jota sopi vertailla vuoren takana olevan laakson hiljaisuuteen.
-Myrskyn pauhu kuului kaukaisena kuulumisena, mutta, se vaati
-veronsa verta, se yhä ahdisteli. Vuosi vuoden perästä lähetettiin
-muutamia nuoria miehiä sotapalvelukseen Saksaan, ja kymmenestä,
-jotka sinne läksivät, palasi vihdoin ainoastaan yksi tahi kaksi,
-muutamat raajarikkoina, toiset täynnä uljaita arpia. Maan mehu
-juoksi kuiviin tuntemattomiin syvyyksiin, ei tietty mihinkä.
-Ei nähty yhtäkään vihollista, mutta ilmassa tuntui sen uhkaava
-läsnä-olo. Saksanmaan nimenhän kaikki tunsivat; kaikki olivat
-kuulleet puhuttavan Weikselistä, Elbestä ja Rheinistä; ruvettiinpa
-jo kuulemaan Tonavastakin puhuttavan. Invaliidit toivat kotia
-karkeita puupiirroksisia sotakarttoja, joista sai lukea tärkeimpien
-tappelupaikkojen nimet, sekä pitivät kylissä esitelmiä voitoistansa.
-Vielä tuo kaikki oli jossakin tuonnempana taivaanrantaa, aamu-usvan
-peittämänä. Mutta pieni pilkistys maailmasta rupesi vähitellen
-selkenemään tuolla Itämeren eteläpuolella. Siellä oli todellakin
-jotakin muuta kuin keisari ja Roman paavi, joittenka kavalien
-juonien vuoksi kirkossa rukoiltiin. Siellä löytyi kristillisiä
-ihmisiä, joita sorrettiin ja joita täytyi auttaa, jotta paavi sekä
-keisari eivät tulisi meille, eivätkä pääsisi meitä väkevämmiksi.
-Meidän täytyi heitä auttaa; kukapa sitä muuten olisi tehnyt?
-Valtiopäivämiehet palasivat Tukholmasta enemmän tahi vähemmän
-hämärillä mielikuvituksilla Ranskan kardinaalista ja Euroopan
-tasapainosta. Meidän täytyi se ylläpitää. Sitten kuului voiton
-huhuja: me olimme voittaneet; tuli huhuja tappioista: me olimme
-verta vuotaneet. Kaikkialla me. Ja kuitenkin me istuimme täällä
-niin häiritsemättömässä levossa, kuin verojen vaatimukset ja
-uloskirjoitukset vain sallivat. Kysymyksistä ja kyyneleistä ei
-puutetta ollut; molempiin oli syytä joka ainoa päivä. Mutta ruis
-kasvoi kaskessa yhä, pata kiehui tulella, kirves yhä hakkasi
-metsässä, sukkula ei hiljentänyt vinhaa vauhtiansa loimilankojen
-välissä. Ulkonaisessa suhteessa tuskin huomasi mitään erotusta,
-joll'ei juuri siinä, että oli täällä joku maatunut vainiosarka
-tahi tuolla joku tyhjä, lahonnut tupa, jossa ennen oli ollut
-voimakkaita miehiä ja täysinäisiä leipävartaita nokisen katon alla.
-Muutos oli sisällinen. Kansa alkoi, tietämättänsä miten, varttua
-Eurooppalaiseksi.
-
-Sota ei enää ollut mitään uutta, se oli nyt runsaammin kuin 70
-vuotta ottanut veriveronsa melkein lakkaamatta. Mutta tämä uusi sota
-ei ollut samallainen kuin ne entiset, joita käytiin venäläisiä,
-puolalaisia ja tanskalaisia vastaan; heitä vastaan oli puolustettu
-omia kotinurkkia; nyt tahdottiin puolustaa uskoa ja vapautta koko
-maailmassa. Sepä korotti pientä kansaa. Historioitsiat kinatkoot
-keskenään siitä, oliko kolmenkymmen-vuotinen sota perusteeltaan
-taistelu vallan puolesta, vaiko taistelu uskon puolesta: Suomen kansa
-tiesi vain sen, että se taisteli uskon puolesta.
-
-Mitä tuo valta olisi koskenut kansaan, joka ei ollut milloinkaan
-lähtenyt valloitusretkelle, joka ei milloinkaan häirinnyt naapuriensa
-rauhaa, sitte kuin se itse oli omistanut kristin-uskon, joka aina
-vain oli taistellut ja verensä vuodattanut muun puolesta kuin oman
-itsensä?
-
-Se maa, joka oli 70 vuotta käynyt sotaa vihollisia vastaan sekä
-sotinut hallaa vastaan niin pitkältä kuin muistaa saattoi, ei ollut
-hyvien päivien hemmoittelema. Ei joka paikassa näyttänyt siltä, kuin
-tuolla viljavalla ja suhteellisesti väkirikkaalla Uudellamaalla.
-Kuollut oli talonpojan tuima suojelia, yhdeksäs Kaarle; kuollut oli
-suuri Kustaa II Aadolf, joka järjesti valtakunnan ennenkuin hän lähti
-ulos järjestämään Eurooppaa. Noissa suurissa vähä-asutuissa maissa
-hallitsivat pedot, kaukaisilla metsäkulmilla aatelisto ja voudit.
-Herrat käyttivät mielinmäärin talonpojan työtä, ratsastivat hänen
-kasvavien kaskimaittensa ylitse, ajoivat hänen hevosensa kuoliaaksi
-sekä viskasivat hänet vankeuteen, jos hän rohkeni valittaa. Vouti
-tyhjensi hänen viljalaarinsa, otti takavarikkoon hänen karjansa ja
-vaati uudestaan taas, mitä hän jo oli saanut. Katselmusherra otti
-hänen poikansa riviin ja lähetti rakuunansa ottamaan kiinni niitä,
-jotka metsään olivat karanneet. Maaherra oli tottunut saamaan
-vuosittain hopeakannun voudilta; tuomari katseli asian-osaisen
-kurkoitettua kättä ja joka sormi merkitsi hopeataalaria. Pappi, jonka
-myöskin täytyi elää, otti sitten mitä jäljellä oli ja vastasi amen
-sille mahtavalle herralle, joka hänet virkaan asetti. Tämä tapahtui
-metsäkulmilla eikä joka paikassa. Mutta pappeja löytyi viimeisen
-päivän oikean ja vasemmanpuolisia: sellaisia, jotka itsekieltävässä
-harrastuksessa näkivät nälkää kansan muassa, ja sellaisia, jotka
-astuivat liiaksi nauttineena saarnastuoliin, tahi riitaantuivat
-keskenään sekä vaativat toisiansa oikeuteen raakojen herjaussanojen
-takia.
-
-Suomi oli köyhä kaikesta muusta, paitsi urhoollisista sotureista,
-elävästä voimasta ja palavasta uskosta. Yksi ylipaimen lähetettiin
-Ruotsista järjestämään puoleksi villiintynyttä kirkkoa, johonka
-toimeen hän kävi kiinni aikakautensa kovakouraisella voimalla.
-Yhdeksässä vuodessa oli Isak Rothovius puhtaaksi lakaissut länsi
-Suomen alttarit, ikään kuin puhdistushuiskalla, kun valtiomies, joka
-oli miehiä mitä etevimpiä, Aksel Oxenstjernan kiitetty kilpailia ja
-vastustaja, valtiodrotsi kreivi Pietari Brahe, astui maalle Turussa
-Marraskuun 21 päivänä 1037 Suomen kenraalikuvernöörinä ja oikeastaan
-sen varakuninkaana. Hänen aikansa on saanut kunnianimen "kreivin
-aika", vastakohdaksi toisesta, huonossa maineessa olevasta kreivin
-ajasta Kustaa Vaasan hallituksen aikana.
-
-Sotamarsalkka herra Aake Tott oli kesällä vuonna 1638 maatilallaan
-Lavilassa Eurajoella, kun hän kuuli, että kreivi Brahe, joka talvella
-oli tehnyt ensimmäisen kuuluisan matkansa halki maan Käkisalmeen,
-nyt tahtoi tehdä lyhemmän matkan Turusta Poriin. Lavilan talo
-sijaitsi vasemmalla puolen maantien vartta ja aivan lähellä Tottin
-toisia läänitysmaita Wuojokea ja Irjannetta. Niin mahtava herra ja
-sotakumppani ei saattanut huomaamattomana matkustaa Lavilan sivutse,
-vaikka ei Aake herralla olisikkaan ollut erityistä tärkeää syytä,
-osottaa kreiville kaikkea sitä kunniaa, kuin mahdollista oli.
-
-Siis ilmaantui Aake herra Juhannuksen aikaan Turkuun, kutsuaksensa
-kreiviä rouvineen Lavilaan sekä tehdäksensä samalla tarpeellisia
-valmistuksia. Aake herran vaihtelevista kolmesta asuinpaikasta oli
-Lavila vähimmin varustettu. Ekolsund oli uusin ja uhkein, Kirkniemi
-oli paras, sillä se oli perintötila ja molemmat viimeksi mainitut
-omistivat kaikki ne edut, joita ihana luonto tarjoaapi. Lavila, jossa
-oli yksinkertaiset rakennukset ja yksitoikkoiset vainiot näkö-alana,
-ansaitsi huomiota ainoastaan hyvien jahtimaittensa vuoksi. Jahtimatka
-oli siis myöskin pantava juhlapitojen ohjelmaan.
-
-Mikä vahinko, ettei ollut aikaa tuoda Ekolsundista niitä metsävuohia
-ja kuusipeuroja, joita siellä elätettiin metsästäjien luotia
-varten! Lavilan metsät saattoivat talvisaikaan tarjota saarretun
-karhun sekä kaikin ajoin ilveksiä ja kettuja, mutta kesä-aikana
-ei ollut muuta arvollista metsän-otusta kuin sen hirvet.
-Hirvenjahti oli mitä sopimattomin siihen vuoden aikaan. Mutta,
-mitä tehdä? Koska peljättiin, että hirvilaumat olivat harventuneet
-entisvuosien säälimättömistä metsästyksistä, niin lähetettiin
-Lauri Palikka hyvissä ajoissa väkensä kanssa hankkimaan tietoa,
-olivatko läheisyydessä, sekä, jos mahdollista, vartioimaan niitä
-kohtia, joittenka kautta sopi arvata heidän karkaavan etäämmälle
-rauhallisempiin metsämaihin.
-
-Palikka sai kolmenkymmenen hevosmiehensä kanssa vaikean tehtävän.
-Hirvet olivat kesä-aikana hajonneet moniaalle, Kokemäelle, Säkylään
-ja Yläneelle päin. Hänen ei olisi onnistunut ajaa kymmentäkään
-noita vankkoja eläviä määrättyyn metsästyspaikkaan, ellei hän olisi
-ottanut mukaansa poikaa, joka oli oppinut osottelemaan kaikkia
-metsän-asukkaita. Tuo pieni hoikka kaksitoista-vuotias poikanen
-oli noista kolmestakymmenestä ratsastajasta kaikkein hurjapäisin.
-Hän raivasi itselleen tietä soitten ja pensastojen lävitse, joista
-ei kukaan muu olisi päässyt kulkemaan; hän osotteli naarashirven
-houkutus-ääntä sekä lintujen ääntä poikasilleen ja poikasten emilleen
-niin eksyttävän luonnollisesti ja niin läpitunkevan pitkältä, että
-metsän korskeat, uljaat elävät antoivat itseään pettää ja palasivat
-Lavilan seuduille, jossa olivat kuulleet tuon pettävän äänen.
-Kolmantena päivänä saattoi tallimestari ilmoittaa, että hän luuli
-olevansa varma kolmestakymmenestä hirvestä.
-
-"Hyvä", sanoi sotamarsalkka, "huomenna sitä nähdään. Minä otaksun,
-että kuudella on olopaikkansa meidän metsässä. Yhden kultarahan annan
-sinulle joka hirvestä minkä kuudesta alkaen ammumme, mutta jos kuutta
-vähemmin saaliiksemme tulee, niin varo kaulaasi."
-
-Lavilan juhlapäivä alkoi pilvisenä, mutta sehän useimmiten
-kesäsydämmenä ennustaa keskipäiväksi auringonpaistetta. Kello
-kymmenen, kun matkue turusta läheni, pilvetkin hajosivat pois.
-Oli pitkä jono vaunuja ja ratsastajia. Pietari Brahe ei ollut
-mikään tuhlaaja, hänen säästäväisyytensä meni välistä monen
-mielestä liiallisuuteenkin, mutta kun hän esiintyi ylimyksenä,
-ymmärsi hän sen oikein tehdä. Talvimatkallaan, jonka hän teki
-erämaitten läpi Käkisalmeen, ei hänellä ollut seurassaan useampia,
-kuin mitä mukavasti saatiin yöksi mahtumaan tilavaan talonpojan
-tupaan. Kesämatkallaan Poriin, oli hänellä muassaan kuusikymmen
-- miehinen ratsastajajoukko, kaksitoista aatelista hovipalveliaa
-sekä ruhtinaallinen palvelia-seurue, ja vielä lisäksi kreivinnansa,
-Kristiina Katarina Stenbock, jota Turun seudun lukuisa aatelisto
-seurasi ja monta muuta mahtavaa kutsuttua vierasta, joitten muassa
-myöskin hovi-oikeuden presidentti, herra Juho Knuutinpoika Kurki.
-Kyllä oli Juho Kurkikin mahtava, mutta tämä uusi kenraalikuvernööri
-oli häntä vielä päätään mahtavampi ja vaikka Kurki ylläpiti hovia
-Turussa, niin olihan Pietari Brahekin esi-isiensä Visingsöössä
-oleviin muisto-patsaisiin antanut piirtää _"rexit", hän hallitsi_.
-
-Tätä loistavaa seuruetta, jossa oli enemmän kuin 200 vierasta, otti
-sotamarsalkka Lavilan rajaportilla vastaan sotilaan yksinkertaisella
-tavalla. Kivulloisena ja ennen aikojaan -- 40 vuotisena harmaaksi
-käyneenä istui hän hevosen seljässä, vaikka luuvalo häntä vaivasi;
-hän menetteli luuvalon kanssa samoin, kuin puolalaistenkin: viskaa
-ne ojaan, eteen päin! Jalkaisin käydessään Aake herra jo kulki selkä
-koukussa ja laahaavin askelin, mutta päästyään satulaan, istui hän
-siinä vieläkin kuten pronssiin valettuna; siinä oli hän vielä tuo
-entinen lumi-aura. Nuori Klaus herra, joka nyt oli kahdeksanvuotias,
-ratsasti suosikkinsa Piilin selässä, ja Piili, joka oli opetettu
-aikakautensa parhaassa ratsastuskoulussa, keikotteli itseään ikään
-kuin se kokonaan olisi unhottanut olevansa syntyisin alhaisesta
-sukuperästä Kaskaksen torpasta. Lauri Palikka seurasi talon kuuden,
-parhaassa varustuksessa olevan ratsumiehen kanssa sotamarsalkkaa.
-
-Brahe ajoi kreivinnansa kanssa raskaissa, neljän hevosen vetämissä
-kuomivaunuissa, joiden katoksessa kultaiset kreivilliset kruunut
-välkkyivät. Hän oli silloin parhaassa miehuuden iässään, 35 vuotias,
-komeavartaloinen, voimakas ja lempeä. Hänen kasvojensa sävy ilmaisi
-tuota jaloutta, järkevyyttä ja lempeyttä, jota maalarin pensseli ja
-kuvanveistäjän taltta ovat jälkimaailmalle säilyttäneet. Hänen pitkät
-hiuksensa valuivat uhkeissa kiharoissa alas hänen pitsikauluksensa
-päällitse, ja hänen matkavirttänsä kiinnipidikkeenä oli
-yksinkertainen kultasolki. Kreivinna oli neljä vuotta häntä nuorempi,
-ja hänellä oli Stenbockin suvun pontevat, mutta miellyttävät
-kasvonpiirteet. Hän seurasi rohkeasti miestänsä tämän pitkille
-matkoille Suomen erämaihin.
-
-Matkajono seisattui. Hovitavan mukaan olisi kreivi Tottin täytynyt
-astua alas hevosen seljästä suudellaksensa kreivinnan kättä, matta
-Aake herra istui paikallaan. Eipä luuvalon keihäänpistos koskaan
-tullut sopimattomampaan aikaan kuin nyt. Tuo kursasteleva tervehdys
-tuli hyvin lyhyeksi. Matkaa jatkettiin kunniaporttien läpi ja
-ratsaslippujen liehuessa sekä puolen Eurajoen väestön näitä vieraita
-katsellessa.
-
-Eipä aivan ilman vastuksia perille päästy Lavilan taloon. Pikku Klaus
-herra, joka oli kovin halukas näyttämään tälle loistavalle seurueelle
-ratsastustaitoansa, painoi pienet kannuksensa niin urhoollisesti
-Piilin kylkiin, että tuo nuori hevonen, irstas ja tottumaton kuin
-oli noin suureen seuraan, menetti malttinsa. Ratsastaja antoi sen
-tanssia kreivillisten vaunujen vieressä, mutta kovaksi onneksi
-vaunujen pyörät koskivat Piiliin ja tämä lähti karkaamaan maantietä
-pitkin sotamarsalkan omaan tunnettuun tapaan, surkeilematta ketään,
-jolla oli käsiä tahi jalkoja menetettävänä. Epäjärjestys syntyi,
-kirkunaa kuului katselijain joukosta. Yksi palvelioista tuli kumoon
-ratsastetuksi ja nostettiin ylös käsivarsi jäsenrikkoisena. Tämä oli
-presidentin loistavasti puettu hovimestari Antonius Pape.
-
-Lauri Palikka sai viittauksen lähteä tuon karkaavan hevosen jälkeen.
-Silloin kuului vihellys: Piili seisattui korskuen, ja kaappien
-santaa oikeanpuolisella etukaviollaan. Taaskin kuului vihellys ja
-tuo peljästynyt hevonen antoi ottaa itsensä kiinni ilman vähintäkään
-vastusta, vaikka se vielä vapisi joka jäsenessään. Bennu taputteli
-suosikkiansa kaulalle ja talutti sitä rauhallisesti ohjista. Mutta
-pieni Klaus vastusteli.
-
-"Päästä ohjat! Minä kyllä pysyn satulassa, minä tulen itsekkin
-toimeen!"
-
-Bennu ei käskyä totellut ja sai sivalluksen tuon pienen herran
-piiskasta. Tämä koski molempien poikien kunniaa näin suuren yleisön
-edessä. Bennu tarttui piiskaan ja viskasi sen kauas aidan ylitse
-ja talutti Piiliä yhä ohjista. Häpeästä ja vihasta raivostuneena
-hyppäsi pieni Klaus satulasta alas ja hyökkäsi nuoren tullimestarinsa
-kimppuun nyrkin ja kynsin, noitten lukuisain katselijain suureksi
-huviksi.
-
-Kaskaksen torpan poika, joka oli vastustajaansa neljä vuotta
-vanhempi, oli kuitenkin niin ymmärtäväinen että hän ainoastaan
-suojeli itseään kyynäröspäällään, mutta hänellä ei ollut kyllin älyä
-pysymään vakaana. Pikku Klaus näki hänen nauravan kaikkien noitten
-ympärillä olevien muassa ja kirkasi nyt kahdeksan vuotensa koko
-kunnianhimoisella voimalla:
-
-"Mene pois! Mene pois! Minä ajan sinun pois, sinä et enään saa
-tullimestarinani olla!"
-
-Lauri Palikka tarttui pitkittä mutkitta Piilin ohjiin ja talutti
-sen taloon. Kanuunajyrinät ja vaskitorven tärinät alkoivat lausua
-Suomen kenraalikuvernöörille tervetuliaisia Lavilan taloon. Ei kukaan
-ajatellut kahta riitaista poikaa. Lavilalla oli syynsä olla puettuna
-morsiuspukuun. Uhkeat teltat olivat pihaan asetetut 12-miehinen
-rakuunajoukko ja 24 miestä Turun läänin jalkaväkeä otti vieraita
-vastaan. Aake herra kiipesi suurella vaivalla satulasta alas ja
-kurkotti kättään avuksi kreivinnalle hänen astuessaan vaunuista.
-Hoviherrat, jotka olivat Suomen vanhimpaa aatelistoa, pitivät
-jalustimia. Kun vieraat vietiin asuinhuoneisiin märkäpukujansa
-järjestämään, tuli toisia hovipalvelioita tuoden esiin hopeaisia
-pesuastioita.
-
-Jotakin kuitenkin puuttui tässä vastaan otossa; Lavilassa puuttui
-emäntä. Aake herran ensimmäinen vaimo, Sigrid Bjelke, oli lähtenyt
-tästä maailmasta neljä vuotta sitten, lahjoitettuansa miehelleen
-kolme poikaa, joista ainoastaan yksi, pieni Klaus oli jäljellä. Eräs
-historiassa tuntematon vanha täti, rouva Elin, toimitti emännän
-virkaa Aake herran talossa, mutta vetäytyi kainosti pois näkyvistä
-vieraitten tultua. Hän oli noita vanhan-aikuisia rouvia maalta; jotka
-eivät koskaan ole oppineet hovitapoja, hän puhui huonoa ruotsia ja
-saattoi ilmaista sydämmensä ajatuksen ainoastaan äidinkielellään,
-joka oli suomi.
-
-Aake herra oli kyllä käsittänyt, että tämä oli puutteellisuus hyvin
-järjestetyssä talossa ja oli, vaikka kivuloinen, kuitenkin jo pari
-vuotta ollut kosioimistuumissa. Huhu kertoi, että nuoret suomalaiset
-neitoset, jotka lähemmältä olivat nähneet tuon tuiman leskimiehen
-koukistuvan kipujensa vallassa, pitivät häntä sopivampana istumaan
-satulassa, kuin seisomaan vihkituolin ääressä, ja olivat, pelkäämättä
-hänen sankarimainettansa, antaneet hänelle rukkaset. Mutta Aake herra
-ei ollut se mies, joka tuommoisesta olisi säikähtynyt. Hän kohotti
-pelottomana silmänsä mahtavimpiin, mitä Ruotsissa löytyi, tuohon
-siihen aikaan 28 vuotiseen Kristiina Braheen, joka oli Pietari Brahen
-sisar, sekä nykyään hänen Ruotsiin jääneitten lastensa holhojana.
-Kristiina neiti oli todellinen Brahe-tytär. Siinä mahtavassa
-suvussa oli valtioviisaus päättäjänä, sydän sai alistua sen mukaan,
-ja siis jätti Kristina veljensä haltuun vastauksensa kosialle.
-Pietari kreivi punnitsi, mutta havaitsi sotamarsalkan, herra Aake
-Henrikinpoika Tottin kaikkine kuninkaallisine verineen jotenkin
-köykäseksi. Brahe-tyttären olisi tullut kirjoittaa myöskin miehensä
-esi-isien hautakiviin _rexit_. Tott saattoi puolustuksekseen viitata
-Eerikki XIV ja kuningatar Kaarinaan, mutta juuri kuningatar Kaarinan
-kruunusta ja hänen laillisista perillisistään oli Ruotsin mahtavalla
-aatelistolla epäilyksensä.
-
-Aake herran ja Kristiina Brahen naimiskaupasta oli kreivien
-kesken puhuttu jo enemmän kuin vuoden, silloin, kun Lavilassa
-tuli verrata ylimystä ylimykseen. Rikkaudessa ei Lavilan herra
-likimainkaan saattanut vertoja vetää Visingsborgin herralle, eipä
-edes Laukon omistajalle Juho Kurjelle. Mutta jotakin sitä tällaisessa
-tilaisuudessa tuli uhrata. Säästäväisyys ei kuulunut sotilaan
-ansioihin.
-
-Kello 11 oli tavallinen päivällis-aika. Pitkät pöydät täynnänsä
-monenlaisia ruokalajeja olivat talon ruohopihaan asetettuna ja
-odottivat rukouksen ja virren loppumista. Ruoat ja juomat eivät
-olleet lasketut hienojen särpiöitten vaatimusten varalle. Kaikki
-oli tukevaa, sellaista kuin sen tuli olla aikakaudella, joka
-tarttui Eurooppaa kaulukseen. Herra Aake Tottin päivällisistä ei
-ole säilynyt sellaista pitkää ruokaluetteloa, kuin monesta muusta
-kuudennentoista vuosisadan pidoista, mutta kyökkimestari Tukholmasta
-ei ollut maustimia säästänyt tehdessään noita tukevia ruokalajeja,
-jotka olivat ajan maun mukaisia. Kuningatarliemeen, joka oli
-hauista keitetty, pantiin kovaksi keitettyjä munan ruskuaisia,
-mantelipaltukoita, sipulia ja neilikoita. Häränpaisti oli, ennen kuin
-se paistettiin vartaassa, vuorokauden ollut upotettuna valkoiseen
-viiniin, jossa oli sitrunan liuskoja, ja tuotiin esiin pippuroittuna,
-sekä makusienen ja kapriksen höystämänä. Myöskin keitetty lohi
-oli siansilavalla silavoittu: metsot, kyyhkyset ja kaposet, jotka
-olivat kaksitoista tuntia kiehuneet, tuotiin esiin runsaasti
-koristettuna ajuruoholla, sipulilla, persiljalla, pomeranssilla,
-öljy- ja kirsikkamarjoilla. Kotona kasvaneet musseroonit ja langassa
-kuivaneet morskasienet koristivat kalaa ja paistia. Peuranlihasta
-ja peltopyistä tehty piirakka ei myöskään saanut puuttua, vaikka
-odotettiin jahdista runsaampia saaliita. Jälkiruokia kannettiin
-sisään monenlaatuisia, myöskin hillottuja ruusunlehtiä mansikkaviinin
-kanssa; muita viinejä juoksi virtanaan. Aika oli sotainen leivoksiin
-asti, jotka mielistelevällä tarkoituksella kuvailivat Würtzburgin
-valloitusta vuonna 1631, jossa sama tykinkuula peitti sekä kuninkaan
-että kreivi Brahen soralla.
-
-Musiikki oli tuotu Turusta. Kolme valkoisiin vaatteisiin puettua
-murjaania Ekolsundista olivat kreivin, kreivinnan ja presidentin
-passarina, yksi kunkin nojatuolin takana. Kaksi Hämeenmaasta
-tullutta kääpiötä kaasi hienoa juomaa hopeapokaaleihin. Kreivinna
-havaitsi kuverttinsa alla vihon mitä kauniimpia hollantilaisia
-tulppaaneja, joita hienot kultavitjat, otetut Puolassa jossakin
-ryöstötilaisuudessa, yhdistivät. Vitjat olivat taidokkaasti liljan
-muotoon valetulla hopeaneulalla, joka myöskin oli sotasaalis,
-kiinnitetty tulppaaneihin. Isäntä esitti tykkien paukkuessa
-kolmessa lyhyessä, kankeassa puheessa maljan hänen majesteetillensa
-kuningattarelle ja hänen urhoolliselle sotajoukollensa, kreiville ja
-kreivinnalle sekä presidentille ja muille vieraille.
-
-Lukuisa seurue kestittiin eräällä talon lähellä olevalla niityllä.
-Hevoset olivat laitumella yhdellä noista kauravainioista, joita Lauri
-Palikka nimitti maanviljelysroskaksi.
-
-Yhden tunnin lepo-ajan kuluttua torvet taas toitottivat, jahti
-piti aljettaman. Vieraat, myöskin naiset nousivat hevosen selkään.
-Mutta se, jonka ei onnistunut satulaan kiivetä, oli kaikista
-enimmän kiitetty ratsastaja Aake herra itse. Hän oli tuhlannut
-jättiläisvoimiansa, samati kuin hänen Kuninkaallinen iso-isänsä
-teki Eskilin salilla, rahastohuoneella. Varmin saalis hänen
-sotamatkoiltaan, luuvalo, ei oikein hyvin sopinut hispanian viinin
-kanssa yhteen, vaan koukisti tuon voimallisen polvitaipeen melkein
-niin suippunurkkaiseksi kuin Eurajoen lumiaura. Grebinin sankari
-taisteli vihollisensa kanssa niin, kuin ainoastaan Aake Tott saattoi
-taistella, hän ärjyi kuten prikaattiansa komentaessaan, mutta eipä
-hänen onnistunut satulaan päästä. "Hihnapaarit tänne!" Ja vähää ennen
-sitä aikaa, jolloin Juhana Banér hihnapaareissaan sai kaikki keisarin
-sotajoukot pettymään, kannettiin toinen tuon suuren kuninkaan
-oppilaista yhtä murrettuna, mutta yhtä voimattomana metsästämään
-Lavilan metsiin.
-
-Metsästäminen kuului päivän ohjelmaan ja metsästämän sitä piti. Brahe
-oli liiaksi valtiomies rakastaaksensa sotilaan hurjaa leikkiä, mutta
-hän oli kuitenkin tarpeeksi aatelinen rakastaaksensa urheilua. Koirat
-laskettiin irti, hirvet ajettiin niille paikoin jossa metsästäjät
-niitä odottivat. Lauma läheni, laukaukset täyttivät ilman sinisillä
-savupalloilla ja kaiku palasi monikertaisena vuoristosta. Tuota
-pikaa nuot vauhkot eläimet olivat kadonneet metsikköön, jossa niiden
-monihaaraiset sarvet pirstailivat oksia ja pensastoja. Veriset jäljet
-ilmaisivat, että usea luoti oli sattunut. Kunnia oli pelastettu,
-mutta saalista ei saatu. Ainoastaan yksi uljas koirashirvi jäi
-paikalleen, sen oli kreivi Brahen luoti kaatanut.
-
-Aake herran ääni siinä kun hän oikoili hihnapaarissaan,
-kykenemättömänä käyttämään asetta, voitti torvenkin äänen: _"Chargez!
-Poursuivez! Par force! lei. Diana, lei!"_ ja sotamarsalkka osoitti
-sinne päin, johon lauma oli kadonnut. Vieläkin kerran tunnettiin tuo
-sama ääni, joka Grebinin luona oli komentanut: "Hakkaa päälle!"
-
-Metsästäjät ajoivat täyttä laukkaa sinne päin mihinkä oli osotettu,
-mutta Lavilan metsät olivat taajat ja hirvet enemmän kotiutuneet
-ja tottuneet liikkumaan siellä kuin ratsastajain hevoset. Kahden
-tunnin rasittavan taistelun jälkeen kaatuneita puita, vuorenrotkoja
-ja pensastoja vastaan palasivat metsästäjät väsyneinä, saaliina
-ainoastaan kaksi ammuttua hirveä, toinen niistä vielä vasikkamainen.
-
-Aake herra ei ensinkään hillinnyt pahaa luontoansa.
-
-"Minä hirtän tuon Palikka lurjuksen korkeimpaan kuuseen, mihin
-milloinkaan on niiniköyttä ripustettu. Kolmekymmentä pitkäsääristä
-roikkoa hän minulle lupasi rehellisen pyssyn kantaman päähän. Minä
-naulaan hänen korvansa koirankoppani päälle."
-
-"Metsästyksemme on onnistunut mainiosti, vuoden aikaan katsoen",
-intti kreivi Pietari, valmiina selittämään tappiota voitoksi. "Hyvä
-sotamarsalkkani, minä antaisin vaikka Visingsborgin Lavilasta,
-joll'emme me Loka- tahi Maaliskuussa olisi ampuneet noita jaloja
-eläimiä kolmeakymmentä tässä mainiossa metsästysmaassa."
-
-Kreivinnan ympärillä syntyi jonkunlainen hälinä. Hän oli kantanut
-päivällisillä saatua kukkavihkoansa rinnallaan ja ratsastaessaan
-kadottanut tuon kallis-arvoisen muiston sekä sen muassa olevat
-kultavitjat ja hopeaneulan.
-
-Sitä etsittiin, mutta turhaan. Jahti ei hetikään onnistunut niin
-hyvin, kuin sen toimeenpaniat olivat toivoneet, mutta sotilaan täytyi
-olla valmis ottamaan vastaan onnen vaihteluja. Sitä saattoi kuitenkin
-pitää voittona, että mahtavin vieras palasi palkinnon saajana.
-
-
-
-
-9. Wittstockin Muisto.
-
-
-    Voitto kuivaa monet kyyneleet.
-
-Metsästämästä tultuaan Aake herran täytyi vähäksi aikaa jättää
-vieraansa, mennäksensä suopursuista valmistettuun kylpyyn. Hänen
-ylhäiset vieraansa olivat asettuneet eri ryhmiin, nuoremmat
-leikkimään. Paitsi jo mainituita sekä montaa mainitsematonta
-nähtiin täällä presidentin tyttäret Kristiina ja Beata Kurki,
-vapaaherratar Brita De la Gardie Lempin saaresta, rouva Beata Uggla
-syntynyt Wachtmeister Brödtorpista Klaus poikansa kanssa; rouva
-Katariina Bjelke, syntynyt Fleming Suitiasta; neidet Kaarina ja
-Sigrid Horn Joensuusta; neidet Saara Skytte ja Elsa Duvall; tuo
-yhdeksäntoista-vuotias Herman Klaunpoika Fleming Louhisaaresta, joka
-sittemmin kohosi amiraaliksi ja valtaneuvokseksi; Arvid Yrjönpoika
-Horn Kankaisten kartanosta sekä Kärkisistä nuori Henrikki Hannunpoika
-Lindelöf, jonka näinä päivinä piti purjehtiman Saksaan. Kreivi
-Brahe ja presidentti Kurki istuivat teltassa keskustellen Suomen
-hallituksesta.
-
-"No siis", sanoi kreivi, "te tunnette hovioikeuden asessorimme,
-Henrikki Teitin. Minä asettaisin hänen ensimmäiseksi vuorimestariksi
-tässä maassa. Kas tuossa nuori Lorentz Creutz. Pari sanaa Lorentz!
-Sanotaan, että sinä ai'ot kohota korkealle maailmassa."
-
-Nuorukainen kumarsi ja vastasi hymyillen:
-
-"Teidän armonne luvalla, tahdon parastani tehdä. Vanha noita
-Tyrväästä on ennustanut, että minä olen kerran lentävä ilmaan
-sotalaivan muassa." [Lorentz Creutz, sittemmin Turun maaherra,
-valtaneuvos ja amiraali, lensi ilmaan 800 miehen muassa "Kruunu"
-nimisen amiraalilaivan kanssa meritappelussa Ölannin luona Kesäkuun 1
-päivänä 1876.]
-
-"Hyvä. Minä tahdon tuota estää lähettämällä sinun syvimpiin
-kaivoksiin, mitä löytää saatat. Laita itsesi valmiiksi lähtemään
-tulevalla viikolla etsimään vuorimalmia. No? Miksikähän Jumala olisi
-tehnyt tälle maalle näin kovan vuorivuoteen, ellei pannaksensa
-jotakin näitten vuorien sisään?"
-
-Nuorukainen suostui heti ja sanoi olevansa valmis lähtemään. Hän
-kelpasi kaikkiin, ehkä vähimmän valtioamiraaliksi.
-
-"Tämä maa", jatkoi kreivi Juho herralle, "antaa ulos enemmän tavaraa,
-kuin sen itse milloinkaan tarvitsee ottaa vastaan, missä toisin
-tapahtuu, ei sellaista taloudenhoitoa voi puolustaa. Se on nyt
-hunningoille jätetty, mutta asettakaa se kuntoon, niin sitä sopii
-panna Euroopan kuningaskuntien rinnalle eikä vähempiin tarvitsekkaan
-verrata."
-
-"Teidän armonne on täällä hyvän alun aikaan saanut", lausui
-presidentti kunnioittavasti. "Ensimmäinen maamittari asettaa
-rajapyykit, ensimmäinen jahtimestari ottaa vaarin metsistä ja
-metsän-otuksista -- ja -- suvaitseeko teidän armonne luoda silmäyksen
-tuonnepäin? -- ensimmäisen postin aisakello kilisee maantiellä!"
-
-Se oli todellakin ensimmäinen posti, asetettu Ruotsiin 1636 ja
-Suomeen 1638, joka täristeli siitä ohitse heiluvilla rattaillaan
-Turusta Poriin. Samaan aikaan asetettiin ensimmäiset kestikievarit.
-Nuot vähäpätöiset täristelevät postirattaat vuodelta 1638 olivat
-rientävänä askeleena kaksi vuosisataa eteen päin.
-
-"Kuningas vainaja, Jumala häntä palkitkoon, on alkanut tämän työn
-perustamalla hovi-oikeuden, koulut ja neljä kaupunkia", vastasi Brahe
-katsellen levollisella, lempeällä ja viisaalla katseellaan. "Siinä
-missä minä saatan panna lisäksi nurkkakiven, tahdon minä Jumalan
-avulla koettaa sitä tehdä. Saattehan itse jugeerata mitä aspektia
-täällä on odotettavana. Tämän maan kansa on urhoollinen sodassa ja
-kun heistä joku tulee ulkomaalle, saapi hän aikaan enemmän kuin
-kolme muuta, mutta täällä kotona he uunin takana kuorsaavat, että
-hirsiseinät tärähtelevät. Minun tuumani on, että ensin heidän täytyy
-saada koko raamattu suomenkielisenä ja sitten pitää tänne asetettaman
-_academia_, muuten ei heistä koskaan kansaa synny."
-
-"No niin, jos tässä Jumala rauhaa suopi sekä parempia aikoja ja
-tilaisuutta", virkkoi presidentti miettivästi.
-
-"Niin", sanoi kreivi hymyillen, "noin te sanotte, hyvät herrat,
-kaikki, niin monta kuin teitä on. Luuletteko te, että meidän
-isäntämme, sotamarsalkka, siinä kun hän makasi hihnapaarissaan
-luuvalon musertamana, odotti parempaa aikaa ja tilaisuutta
-kylpyyn mennäksensä? Taikka odotatteko te parempaa tilaisuutta
-antaaksenne kasvattaa poikaanne Knuuttia, joka muistaakseni
-nyt on kuusitoista-vuotias, viisaudessa ja aatelisissa
-urheiluissa. Ei, suokaa anteeksi presidentti hyvä, minä luulen
-varmaan, että halukkaammin lähetätte hänen tänään kuin huomenna
-koulumestarin kurituksen alle. Tätä kansaa nimitettäköön myöskin
-kuusitoista-vuotiaaksi, koska se ihmeellistä käsivoimaa on
-valtakunnan palveluksessa osottanut. Ja sehän on vielä paljoa enemmän
-kuin teidän Knuuttinne _rudis indigestaque moles_, kuorimaton hirsi,
-josta kuitenkin saattaa tulla honkapalkki valtakunnan perustukseen.
-Lähettäkää se, kuten poikannekin, höylättäväksi, huolimatta siitä,
-näkyykö ajan taivaalla auringonpaistetta taikka sadepilviä!"
-
-"Papistoa tässä maassa kyllä tarvitsee sekä höylätä että pestä",
-myönsi Juho herra. "Olihan meillä vastikään hovi-oikeudessa eräs
-asia esillä, jossa kappalainen Andreas oli veriin lyönyt lukkarinsa
-sekä viskannut vaimonsa kaivoon, kun tämä oli häntä haukkunut
-patajuopoksi."
-
-"Papit ja tuomarit, voudit ja talonpojat, kaikki ovat he yhtä
-maata ja juurta! Katsokaatte tuonne niitylle! Eivätkö he siellä
-ole päissään yhdessä rypäässä, ampuvat pilkkaan toinen toiseensa
-nuolilla? Ja sauhu, joka liehuu tuolla ratsumiesten kypäräin ylitse?
-Onko se nuotio, jonka ovat sytyttäneet lämmittääksensä itseään
-keskikesällä? Tupakkapiippuja ne ovat, joita nuot sotarosvot ovat
-muassaan tuoneet Saksasta. Ja nyt he opettavat maalaispoikia juomaan
-tupakkaa [ensimmäinen nimitys tupakan _polttamiselle_], kuten
-savupiiput. Semmoinen heihin menee pikemmin kuin Jumalan kymmenen
-käskyä. Perustakaa _academia_; ei tässä vähempi auta."
-
-"He eivät enään rähise, he kuuntelevat erästä miestä, joka on
-kiivennyt kivelle. Hän kertoo heille jotakin..."
-
-"Kuunnelkaamme mitä hän kertoo!" sanoi kreivi. "Nahkavarustuksesta
-päättäen, hän kuuluu Turun läänin ratsumiehiin."
-
-Nuot puolipöhnäiset miehet tuolla niityllä, eron saaneet ratsumiehet,
-palveliat ja maalaiset, olivat huvitelleet itseään ajan mukaisella
-huvilla. Vielä käytettiin usein jousia metsästysmatkoilla ruudin
-ja lyijyn säästämiseksi. Nyt ampuivat he pilkkaan toinen toiseensa
-tylppäkärkisillä puunuolilla, ja tehdäksensä tuota huvia vielä
-täydellisemmäksi, käärittiin nuolien ympäri rohtimia, jotka
-ampuessa sytytettiin palamaan. Toinen mies toisensa perästä
-astui vapaa-ehtoisesti maalipilkaksi ja suojeli kasvojansa
-parhaalla kilvellä minkä sattui läheltä saamaan: hulikankannella,
-kuusen-oksalla, tahi heinäsäkillä. Jota useampia raamuja, poltettuja
-lakkia ja kärvennettyjä partoja, sitä hauskempi. Eräs poika oli
-leikin sankari. Hoikka ja notkea kuin oli, ylenkatsoi hän kaikkia
-muita suojeluskeinoja paitsi variksen-räikkää, jonka hän otti
-kilvekseen; hänen silmänsä oli niin tarkka, että hän edeltä päin
-arvasi nuolen suunnan, kumartui sivulle päin ja pääsi melkein
-aina vapaaksi; kaksi kertaa kuitenkin häneen osui. Ensi kerralla
-kärventyi hänen leukansa ja toisella hänen oikea kätensä. Kylläpä ne
-haavat kirvelivät, mutta poika näyttäytyi ikään kuin hän ei olisi
-millänsäkään ollut. Kun nuoli vahingoittamatta viuhui hänen liehuvan
-mustan tukkansa ohitse, rätisteli hän voitonriemulla tilapäistä
-kilpeänsä, ja katseliat yhtyivät häneen äänekkäillä riemuhuudoilla.
-
-Mutta nyt esiintyi miehuullisempi sankari, eräs partainen, tanakka,
-harteva korpraali Turun läänin hevosväkeä, jota nimitettiin
-Taaviksi. Hän oli kotoisin Eurajoelta, jossa häntä nyt vanhat
-tuttavat ympäröitsivät. Hän oli kotiin lähetetty sotamiehen
-pestausta varten ja uhkeili nyt mustassa nahkavarustuksessa ja
-täydessä sotapuvussa, tehdäksensä poikiin suurempaa vaikutusta.
-Sitte kuin tuo musta sotavaris nauraen oli ottanut vastaan muutamia
-palavia nuolia, ilman muuta kilpeä suojana, kuin kyynäröspäänsä ja
-nahkavarustuksensa, kehotettiin häntä kertomaan jotakin sodasta.
-Hän kiipesi kivelle ja kokosi ympärilleen kuuntelevan joukon. Hän
-oli aikansa ilman myrskylintu, raesateen räiske kaukaisilta mailta,
-kaiku noista etäällä olevista torventoitotuksista, jotka panivat
-Euroopan vapisemaan, mutta jotka täällä haihtuivat surkean hupaisaan
-kansansatuun.
-
-Nuot mahtavat herrat olivat puhujan huomaamatta raivanneet itselleen
-tien hänen läheisyyteensä ja kuulivat hänen jatkavan puhettaan
-suulaasti suomenkielin sekä nimiä väärennellen siten, että olisivat
-aivan käsittämättömiä, ellei pantaisi tekstiin muistutuksia.
-
-"Niin, pojat, siellä me istuimme eräässä kaupungissa, jonka nimi oli
-Parkki eli Pirukas [Parchim], en sitä niin tarkoin muista, mutta
-Mäkelässä [Mecklenburg] se vain oli. Hatsi [kenraali Halzfeld] ja
-saksilaiset seisoivat Pirilin [Perleberg] luona hulikassa, jossa
-kansi oli päällä ja nappula edessä. Nuuski tänne päin, sanoi Paneeri
-[Juhana Banér.] Hatsille, niin saanpa nähdä, onko sinulla piimää
-hulikassa. Mutta mitäpähän! Minä viihdyn paraiten täällä voissa,
-sanoi Hatsi. No niin, me näimme nälkää, me. Talonpoika tonki maata,
-etsiäksensä mädännyttä nauriinvartta, sotamies sai homehtuneen
-ruisleivän-puolikkaan, happamia omenia ja sadevettä niin paljo,
-kuin hän juoda jaksoi. Vaikka vain, eihän omenia saa joka päivä.
-Saksalaiset, jotka olivat muassamme, tunsivat makkaran hajun
-hulikasta ja rupesivat karkaamaan. Tämä käy päin Helsinkiä, sanoi
-Paneeri; hän piti enemmän viinistä kuin sadevedestä. Pojat, sanoi
-hän, tarvitsevat jotakin syödäkseen. Sitte valloitimme Vaavelin
-[Hafvelsberg] ja kaapimme hiirenruokaa viljalaareista, mutta muutamat
-söivät akanoita.
-
-"Nähkääs", jatkoi Taavi, "silloin meillä Hatsin ja vurstin [Saksenin
-vaaliruhtinas] mielestä oli liian hyvä oltava ja he menivät meidän
-tiellemme Kräkkeniin [Schreckenberg, Wittstockin länsipuolella].
-Nyt heidät töffeli [der Teufel] ottaa, sanoi Paneeri, me marssimme
-Kräkkeniin. Älä ole hullu, sanoi Pekka ja Paavali. Lessle ja
-Lennartti [skotlantilainen Lesslie ja Lennart Torstenson] kehottivat:
-menkää päälle vain pojat! ja me menimme... Odottakaatte vähän, minä
-selvitän teille. Tässä on sentti ollepatalissa [tappelujärjestyksen
-keskirinta -- (Centern i _ordre de bataille_)]. Tässä seisoo Lessle
-skotlantilaisten, saksalaisten, ruotsalaisten ja viipurilaisten
-jalkaväen kanssa. Tuolla kauramaassa on oikea siipi, ja siellä
-ratsastaa Paneeri sekä Lennartti ja minä Turun läänin hevosväen
-kanssa. Everstimme nimet olivat Pelti ja Wittenpersi [Thuure Bjelke
-ja Juhana Wittenberg]. Jumala varjelkoon herra everstejä, he eivät
-ujoja olleet! Täällä talon luona on vasen siipi, Uusmaalaiset
-Toolhanssin ja Kingin [Stålhandske ja skotlantilainen King]
-komennon alla. Nähkääs nyt, Kräkkenissä ei ollut olvitynnyriä kuten
-täällä, siellä oli katajia ja märkiä sammalia, sillä Toolhanssi
-aikoi piirittää Kräkkenin sekä purra niitä selkään, jotka meille
-hampaitaan näyttivät. Servi [Reservi] seisoo tuolla maantien
-takana... Annappas potti tänne, Antero; olen saanut ruudinsavua
-kurkkuuni. -- No niin", jatkoi puhuja, kun hän ensin oli kurkkunsa
-viruttanut ruudinsavusta, "Hatsi seisoi tuolla vuoren luona, hän
-ja vursti kolmenkolmatta-tuhannen miehen kanssa, ja meillä oli
-kuusitoista-tuhatta. Tuolla on Kräkkeni, ymmärrättekö: tykkejä,
-voi, voi, kuten rätiseviä puita palavassa uunissa, kun liekki
-tulee muurista ulos! Me käännyimme riihelle päin ja jalkaväki
-kiipesi Kräkkenin päälle. Toisessa kädessä ase, toisessa pensaat,
-juuret, liukas suopa se oli, toisinaan kuperikeikka, toisinaan mies
-jaloilleen taas. Hui siinä se tuli koko variksenpesä päällemme,
-kolme yhtä vastaan; siellä kelpo mies pikemmin tuli alas, kuin
-hän ylös päin oli kiivennyt. Hakkaa päälle! sanoi Paneeri; ja me
-hakkasimme. Hakatkaa vielä kerran! sanoi hän, jaa herra kenraali!
-Kolmas kerta; Paneeri ratsasti muassamme. Neljäs kerta; Lennartti
-ratsasti muassamme. Viides kerta; Paneeri ja Lennartti ratsastivat
-kanssamme, tänne päin, tuonne päin, kirves kaasi kaskea, viikate
-nurminiittyä. Tuli syttyi takanamme metsässä... tuolla kauramaan
-takana! Hii vain! Keihäitä edessä, kuulia takana. Lessle ratsasti
-päälle, sentti apuna. Pum, niin, nyt saimme hengähtää juuri sen
-verran, että hevonen olisi ehtinyt kaivosta juoda. Kuudes kerta
-hakkaa päälle! Jaa, herra kenraali. Seitsemäs kerta... tuhat
-tulimmaista; hevoset olivat valkoisessa vaahdossa! Kahdeksas kerta...
-ratsastajat hengästyksissään vetivät ilmaa sisäänsä kuten sepän
-palkeet. Kaikki vuosimme verta, minäkin, keihäs meni tästä olkani
-lävitse, hevoset vuosivat verta... Briita, siellä kaatui Heikki
-poikasikin, urhea poika, oiva mies, rehellinen rakuuna, kaatui kuten
-sulhanen morsiamensa puolesta tanssissa... Kuulkaatte, sanoi Paneeri;
-kuka tahtoo kanssani kuolla Kristiina kuningattaren ja vanhan
-Ruotsin puolesta? Herra kenraali, eläköön Ruotsi, ja vanha Suomi!
-Yhdeksäs kerta... hevoset kompastuivat kuolleisiin, yhä oli edessämme
-kuolleita, kuolleita vain... ratsastajat kaatuivat satulastaan...
-Kymmenes kerta... meitä ei tuhannesta ollut sataakaan jäljellä...
-Taavinkin jo oli loppu käsissä, kaikki musteni silmissäni, putosin
-kuin pyy kuusen latvasta. Antero, oletko maannut kuolleen hevosen
-alla?"
-
-"He ratsastivat ylitsemme, siinä kuin verissämme makasimme. He
-huusivat: Toria! toria! [Victoria!] Rupesi hämärtämään illalla, veri
-vuosi, sade virtaili, yö tuli: toria! toria!... Mutta Kräkkenissä
-syntyi kirkuna. Oletteko nähneet susijoukon hyökkäävän halmepellolla
-olevaan lammaslaumaan? Sveden kommen! Sveden kommen! Sveden kommen!
-[Die Schweden kommen, ruotsalaiset tulevat!] Toolhanssi oli siellä
-Kingin kanssa... kaikki nurin niskoin, kaikki jalkoina, jalkoina,
-jalkoina vain, siinä nyt oli torian loppu! Servi tuli... me kaikki
-satulaan taas, rikki poljettuna, verisinä ja raajarikkoisina... Niin,
-pojat, meitä oli vielä muutamia niissä voimissa, että saatoimme
-nostaa jalkamme jalustimeen! Ja sitte ulos pimeyteen Hatsin ja
-lammaslauman perään... Jumala kanssamme! Ruotsalaiset tulevat!
-Keihäät selkään... tuossa yksi, tässä kaksi, siellä neljä... Kun oli
-niin pimeä, että puihin hakkasimme, palasimme takaisin. Mutta kun
-päivä koitti, ratsastimme kaikki, joilla hevonen oli, Toolhanssin
-muassa ja otimme vankia, lippuja, saaliita. Vursti ratsasti pakoon,
-kuru, kuru, että hänen pyöreä vatsansa kurisi! Ei koskaan se vursti
-niin sukkelaan ratsastanut, sitte kuin hän Reitelestä karkasi.
-[Breitenfeld. Taavin kertomus tarkoittaa Juhana Banér'in veristä ja
-loistavaa voittoa Wittstock'in luona Syyskuun 24 päivänä (Lokak.
-4 p.) 1636, jossa Ruotsin sotajoukot kadottivat lähemmäksi 5000
-miestä, mutta keisarilliset ja saksilaiset menettivät 11,000.] Me
-otimme hopeakannut ja kaiken hänen vaahtoavan oluensa... Kas se vasta
-olutta oli, pojat!... Kaikki heidän tykkinsä, kuormastansa, ruokansa,
-rahansa, sata lippua... kaksikymmentä keltasta tukaattia sain
-yhdestä... ja sitten tuli hyviä päiviä, sianlihaa, olutta ja viiniä,
-ja Paneeri joi ja Toolhanssi joi, ja Taavi joi, mutta sadeveden
-annoimme maahan juosta. Kas se vasta toria oli, pojat! Se oli
-hupaista. Me nauroimme paavia, nauroimme Hatsia, nauroimme vurstia...
-Eläköön kuningatar! Noh, kuka tahtoo tulla urheaksi mieheksi ja
-ansaita kaksikymmentä kultarahaa silkkirepaleesta?"
-
-"Jaa, eläköön kuningatar!" Puhuja astui alas kiveltä, kuunteliain
-riemuhuutojen kaikuessa, ikään kuin voittaja, vähän iloisena,
-puoleksi itkusilmissä, jotenkin heltyneenä oluesta, mutta vielä
-enemmän taistelun verisistä muistoista, varmana siitä, että häntä
-ymmärrettiin sekä ehkä myöskin varmana siitä, että hänen onnistui
-saada täytetyksi noita harventuneita rivejä ratsasjoukossaan, joka
-nyt oli Pommerissa. Kuunteliat olivat, samati kuin puhujakin,
-runsasvaraisen kestitsemisen takia kadottaneet jörömäisen
-suomalaisen levollisuutensa; heidän nähtiin vuoroin itkein osottavan
-ratsumiehelle ystävyyttään sekä tuovan hänelle uusia olutruukkuja.
-Hän oli kuitenkin yksi heidän omaisistaan; kaikki olivat he nähneet
-hänet auran perässä kulkemassa, ennenkuin hän kruunun pukuun
-vaatetettiin, jossa hän sai sekä nähdä että kokea noin kummallisia
-asioita. Niin kyllä, niistä kahdestakymmenestä, jotka hänen kanssaan
-Eurajoelta lähtivät, oli hän ainoa, joka palasi; muutamia oli hän
-nähnyt vieressään kaatuvan taistelussa, toiset olivat kadonneet
-hänen näkyvistään sotalasaretissa tahi vankeudessa. Mutta hän oli
-kuitenkin yksi, joka oli jäljellä, ja minkä kunnian, mitkä rikkaudet
-olikaan hän voittanut! Miksikä ei joku toinen olisi saattanut tulla
-siksi, kuin hän oli tullut? Vahinko vain, että oli kovin vähän miehiä
-jäljellä, jotka olisivat kyenneet kiipeämään kruunun satulaan!
-Pojat, jotka eivät vielä olleet kahdeksantoista vuotisia, päättivät
-viipymättä sen tehdä.
-
-Nuot molemmat herrat palasivat taloon; heidän sydämmessään
-vallitsivat monenmoiset tunteet. Molemmat olivat vanhoja sotamiehiä
-ja ymmärsivät panna arvoa voiton vaikutuksiin, mutta molemmat, tätä
-nykyä valtaneuvoksia ja valtiomiehiä, ymmärsivät myöskin, mitä sodat
-maksavat.
-
-"Onhan toinen ääni torvessa nyt, kuin mitä täällä oli Nordlingin
-jälkeen", sanoi Brahe miettivästi. "Sota-onni on kuten lumilinnoitus
-Maaliskuussa -- saatatteko taata tuleeko kylmä vaiko suoja?
-Näittekö äidin, jolle tuo mies kertoi hänen poikansa kuolemasta?
-Ymmärsinhän puheenne oikein? Ettekö siten sitä minulle selittänyt?
-Hän oli mielestäni köyhä vaivainen, mutta minä en kyyneltäkään
-havainnut hänen kuihtuneilla poskillaan. Olikohan nainen murheesta
-ja kurjuudesta tylstynyt? Kentiesi, kentiesi ei. Voitonriemu pyyhkii
-monet kyyneleet. Laskitteko nuot nuoret miehet tuolla, jotka vielä
-ovat jäljellä auran käyttämiseen? Minä ne olen lukenut: niitä oli
-noitten kahdensadan joukossa kaksitoista tahi viisitoista. Se on
-tämän maan perikato, Kurki. Hankkikaa meille rauha."
-
-"Valtiokansleri hoitaa ulkomaan asioita Saksassa mielin määrinsä",
-vastasi presidentti olkapäitään kohottaen. Kurki oli kuten myöskin
-Aake Tott, Aksel Oxenstjernan vastustaja neuvoskunnassa.
-
-Brahe oli vaiti. Hänpä lähetettiin Suomeen, jotta hän ei tulisi
-Oxenstjernan Tukholmassa olevaa puoluetta mahtavammaksi.
-
-Aake herra oli suopursuilla vihtonut pois luuvalonsa, ja ilmaantui
-taas vieraittensa joukossa mitä kohteliaimpana isäntänä. Kosian
-täytyi esiintyä nuorena ja kekkeänä.
-
-Illallinen syötiin kello seitsemän ja siinä tarjottiin päivän
-saaliista taidokkaasti valmistettua hirvenpaistia. Suurempi osa
-vieraista erkani, palataksensa valoisan kesäyön läpi sukulaisten ja
-tuttavien luo. Missäpä nuoriso erkanee toisistaan ilman lämpimiä
-tunteita? Henrik Lindelöf sanoi Saara Skytelle: Jos teiltä saan
-muiston mukaani sotaan, olen haavoittumatta oleva! Lorentz Creutz
-sanoi Elsa Duvallille: yksi loihtusauva teiltä minulle mukaani, ja
-minä olen löytävä kultaa kaikista Suomen vuorista! Sallimus, joka ani
-harvoin mukautuu nuorten unelmiin, antoi näitten molempien nuorten
-miesten pettyneellä toivolla ostaa elämänsä onnen. Henrik Lindelöf
-kaatui seitsemän vuotta tämän jälkeen sodassa ratsumestarina, mutta
-ei kuitenkaan ennen, kuin Saara Skytte oli tullut hänen vaimokseen.
-Lorentz Creutz ei löytänyt mitään kultaa Suomen vuoristoista, mutta
-hän toi jo vuonna 1639 Elsa Duvallin onnellisena vaimonaan kotiinsa.
-
-Kreivi Brahe ja presidentti Kurki perheinensä jäivät yöksi Lavilaan.
-He istuivat illallisen jälkeen teltassa Aake herran ja pienen
-Klaus pojan kanssa, joka kipeänä vihasta ja sokerileivoksista, oli
-hävennyt näyttää itseänsä ennen kuin nyt vasta. Tallimestari Lauri
-Palikka astui sisään ja antoi, tehden sotakunniaa kreivinnalle
-hänen kadonneen kukkavihkonsa sekä siinä riippuvat kultavitjat ja
-hopeaneulan.
-
-Kreivinna, joka tästä odottamattomasta löydöstä kovin ihastui, kysyi
-kuka vihkosen oli löytänyt.
-
-"Nuoren herra Klaun palveluksessa oleva poika sen löysi puron luona,
-siellä, missä teidän armonne ratsasti ylitse metsästykseen mentäissä."
-
-"Käske poika tänne!"
-
-Bennu tuotiin esiin. Hänessä oli vielä noitten palavien nuolien
-merkkiä kädessä ja leuassa.
-
-"Sinä olet nuoren Klaus herran palveluksessa?"
-
-"Olen saanut eron."
-
-"Nyt jo? Se oli aikaista. Miksikä olet antanut hänelle eron, Klaus?"
-
-"Siksi, että hän on tyhmä. Siksi ettei hän tottele, kun minä käsken",
-vastasi tämä toivokas, tulevainen ensimmäisen luokan kavaljeeri-aines.
-
-"Mitäs sanot?" kysyi isä, sotamarsalkka.
-
-"Olen erottanut hänen sen vuoksi, että hän on tyhmä", vastasi poika
-röyhkeästi.
-
-"No mikä nyt, Klaus? Olettehan olleet mitä parhaimmat ystävät. Hän
-on opettanut sinua ratsastamaan, poika, ja sitäpaitsi on hän minun
-kummipoikani. Kuinka se nyt olikaan --? Palikka? Eiköhän se ollut
-jossakin Hämeenmaassa? Ja eikö hänen armonsa presidentti myöskin
-samassa tilaisuudessa ollut kummina?"
-
-Tallimestari todisti tuon "jossakin missä hyvänsä." Presidentti ei
-saattanut muistaa ketään kummipoikaa Hämeenmaassa.
-
-"Minäkin olisin sen unhottanut", hymyili Aake herra tuimalla
-irvistyksellään, "jollen olisi pahaksi onneksi ratsastanut kumoon
-lumikinokseen arvoisan sukulaiseni, ja sitten juonut sovitusta hänen
-kanssaan eräässä pirtissä Satakunnassa."
-
-"Nyt sen muistan", sanoi presidentti kooten ajatuksiaan. "Se
-oli Uudellamaalla Siuntiossa, luulen, tahi Lohjalla. Myöntäkää,
-rakastettava sukulaiseni, että te ratsastitte kuten kroaatti. Olinpa
-oikein ihmeissäni, kun pääsin eheillä jäsenillä kahakasta, ja minun
-hovimestarini saattaa todistaa tänäpäivänä, että Klaus poikanne
-tulee urhoolliseen isäänsä... Jaa, niin se oli. Tuo kiitetty Sigfrid
-mestari kutsui meitä erääseen torppaan. Hän kastoi kaksoisparin,
-muistaakseni. Olisiko tuo poika toinen niistä?"
-
-"On", sanoi Aake herra. "Klaus, sovi pojan kanssa, hän on kelpo
-ratsastaja!"
-
-Pieni Klaus mietti. Isä piti tätä poikaa niin rakkaana, kuin
-kivulloinen aatelismies tietysti pitää ainoaa loistavan nimensä
-perillistä, sen poikakin tiesi aivan hyvin, mutta eipä isän kanssa
-käynyt leikinteko silloin, kun hän oli vihoissaan. Klaus olisi
-antanut lepyttää itseänsä, joll'ei täällä olisi ollut katselioita,
-joittenka nähden nuori kahdeksanvuotinen aatelismies ei tahtonut
-nöyryyttää itseänsä. Siis selitti hän, että, jos Bennu tahtoi pyytää
-anteeksi ja suudella hänen kättänsä, tahtoi hän olla armelias.
-
-"Suutele sinä hänen saapastansa! et sinä siitä sen huonommaksi tule",
-nauroi sotamarsalkka.
-
-Se joka ei suudellut kättä paremmin kuin saapastakaan, se oli Bennu.
-Hän selitti, ettei hän ollut mitään pahaa tehnyt, ja kertoi koko
-tapauksen.
-
-"Onko se niin. Palikka?"
-
-Tallimestari vastasi varovaisesti, että Piili oli peljästynyt ja
-lähtenyt karkaamaan ja Bennu oli sitä hillinnyt. Klaus herra oli
-pysynyt satulassa kuten oiva rakuuna, mutta hän ei olisi kauemmin
-jaksanut hillitä tuota peljästynyttä hevosta.
-
-"Mars makuuhuoneeseesi!" komensi Aake herra nuorta perillistänsä.
-Poika totteli äkäisenä, sitte kuin hän ensin oli tehnyt Tukholmassa
-opitun soman kumarruksen teltassa oleville vieraille.
-
-"Mikä nimesi on?" kysyi kreivinna tuolta kahdentoistavuotiaalta
-pelottomalta pojalta, joka häntä miellytti.
-
-"Bennu."
-
-"Mikä isäsi on?"
-
-"Torppari." Bennu oli usein kuullut, että hänen isänsä oli
-mustalainen, mutta oli siihen syytökseen aina vastannut nyrkillään.
-
-"Sinä olet polttanut leukasi? Ja kätesikin?" huudahti kreivinna.
-
-"Me leikimme niityllä palavien nuolien kanssa."
-
-"Ja tuollaista he nimittävät lasten leikiksi! Teidän armonne", --
-ja kreivinna katsoi rukoilevasti Aake herraan, "saahan poika jäädä
-palvelukseenne?"
-
-"Saa, koska te sitä toivotte. Rajupää hän on, ja minun ratsumieheni
-eivät ole häntä kesymmäksi tehneet. Minä lähetän hänen Kirkniemeen.
-Pojat ovat kankeaniskaiset, paras on, että eriävät. Näkikö teidän
-armonne Klaun, hevosen seljässä? Hän ei huonosti ratsasta ikäänsä
-nähden. Vai mitä teidän armonne tuuma?"
-
-"No niin, hän todellakin onnistui saamaan hevosensa karkaamaan."
-
-"Mutta hän pysyi satulassa! Piili olisi voinut viskata vanhankin
-ratsastajan seljästään. Semmoinen voima, semmoinen tuli! Huomasiko
-teidän armonne Piilin lapoja?"
-
-Kreivinna, joka ei ollut Piilin lapoja huomannut, kutsui vielä kerran
-luokseen Bennua, joka velvollisuuden mukaisesti odotteli uusia
-määräyksiä teltan ulkopuolella.
-
-"Sinä olet löytänyt kultavitjat. Miksikä et niitä pitänyt?
-Kultavitjat ovat kalliit."
-
-"Minä tiesin, että teidän armonne oli vitjat kadottanut", vastasi
-poika teeskentelemättömästi.
-
-"Ja sinä et pyydä mitään löytäjäisiä?"
-
-Bennu punastui. Sitä hän ei ajatellutkaan.
-
-"Sotamarsalkan luvalla saat sinä pitää tämän hopeaneulan löytäjäisenä
-ja muistona minulta. Jos joskus maailmassa hätään tulisit, ja minä
-voisin sinua auttaa, niin näytä minulle tämä neula, se on yksin
-lajissaan ja minä olen sen tunteva."
-
-Bennu otti punastuneena vastaan neulan. Sitte kuin hän torpasta läksi
-oli tämä ensi kerta kuin nainen -- ja kaunis nainen, noin mahtava
-rouva -- oli sanonut hänelle ystävällisen sanan. Hän kumartui alas,
-kuten hän oli nähnyt muitten tekevän, ja suuteli kreivinnan hameen
-liepeitä.
-
-"Ole aina rehellinen ja uskollinen!" -- sanoi tuo korkeasukuinen
-nainen ja silitti hienolla kädellään tuon kyynelsilmäisen pojan
-mustaa tukkaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lavilan ylhäisimmät vieraat sanoivat seuraavana aamuna hyvästi,
-kreivi ja kreivinna jatkaaksensa matkaa Poriin, presidentti Kurki
-tyttärineen palatakseen Turkuun. Ei ole todenmukaista, että tuo
-vieraanvarainen vastaan-otto Lavilassa olisi vaikuttanut kreivin
-vastaukseen kosioimiskysymyksessä; luultavampaa on, että vanhan
-Jaakko de la Gardien puoltosana vastaukseen vaikutti sekä että
-liitto sotamarsalkka Tottin kanssa kuitenkin vihdoin havaittiin
-hyödylliseksi Brahe-suvun valtiollisille tarkoituksille. Sillä
-jo sunnuntaina seuraavan Lokakuun seitsemäntenä päivänä 1638
-vietettiin Aake Henrikinpoika Tottin ja korkeasukuisen Visingsborgin
-kreivinnan, Rydboholman ja Lindholman vapaaherrattaren, neiti Kersti
-Abrahamin tytär Brahen häät, suurella komeudella Tukholmassa. Tämä
-avioliitto oli lyhyt ja lapseton. Morsian sai korkean arvonsa
-mukaisen huomenlahjan: ylkämies etsi emäntää suuriin pitoihinsa
-ja sai sairaan hoitajan, joka piti jalustinta hänen urhoollisessa
-ratsastaistelussaan viimeistä vihollista, kuolemata vastaan. Kersti
-Brahe, itse unhotettuna, mutta suuresti kunnioitettuna kotoisten
-avujensa takia, eli vielä monta vuotta kiitetyn puolisonsa jälkeen.
-
-
-
-
-10. Uiva lastu.
-
-
-    Näin paljo sydäntä heillä oli.
-
-Yksinäiseltä näytti vuoren rinne tuolla kaukana. Koivut, haavat,
-raidat ja pihlajat makasivat kaatuneina kaskessa kuivamassa. Oi
-nuot kauniit, valkoiset, korkearunkoiset koivut, joissa kevään
-ensimmäinen käki monesti oli kukkunut, niitten jo piankin täytyi
-tuhallaan höystää tuota kivistä maata. Niitten lehevät oksat olivat
-talven varaksi pantu korjuun lampaita varten. Noitten typistettyjen
-koivun-oksien välissä kohosi vielä joku maitohorsman korsi, tahi
-kimppunen mustikanvarsia. Hämähäkki kehräsi lankojaan näitten
-mukavien kiinnikkeiden avulla oksasta oksaan; muurahainen löysi
-täältä rakennustarpeita kekoihinsa; kultakärpänen, äsken kuorestaan
-kiivenneennä, koetteli hohtomaisia siipiänsä; turilas kiipesi rungon
-ylitse ja koetti lentää, mutta onnistumatta. Kaikkialla oli eloa ja
-kaikki iloitsi, paitsi tuo hävinnyt nuori metsä, joka oli kaatunut
-kirveen iskusta ja jonka nyt piti antaman ytimensä viljanjyvälle.
-
-Oli varhainen aamu kesäkuun alussa, -- niin varhainen, että koillinen
-taivas vielä oli kultaliepeissä, -- kaksi vuotta niitten pitojen
-jälkeen, jotka herra Aake Tott piti Lavilassa kreivi Brahelle.
-Kaski kuului Kaskaksen torppaan. Kaksi laihaa lehmää ja yksi
-mullikka olivat laitumella tuolla rinteellä, jossa löysivät muutamia
-ruohonkorsia. Neljä lammasta, jotka olivat lahjoitetut paremmalla
-elatuskyvyllä, tekivät uskaliaita hyppäyksiä metsän tappotanterella
-ja löysivät runkojen välistä koskemattomia ruohomättäitä. Noin
-kolmen- eli neljäntoista-vuotinen tyttö istui vuorella paimentaen
-karjaa. Hänen aamupukunsa oli niin yksinkertainen ja köyhä kuin
-mahdollista oli: karkea paita, kapea hame. Kenkiä ei ollenkaan eikä
-huivia. Pitkät kampaamattomat mustat hiukset, auringon polttamat
-kasvot, paljaat kädet ja jalat, niin ruskeat kuin ne lattiamatot,
-joita Dordei ennen hyvän toimeen tulonsa aikoina kivensammalilla
-painoi. Se oli Hagar, hän, joka ei tullut rikkaan Lydik Larssonin
-kasvattityttäreksi.
-
-Mitäpä Dordeilla, kasvatti-äidillä, olisi ollut vara pukea Hagaria
-saksan villoihin! Hänellä oli nyt itsellään kahdeksan kuluttajaa
-ja ajat kävivät yhä huonommiksi. Viljankato ja karjan ruoan puute
-lisäsivät sodan kiskomisia. Kolmannen ja neljännen lehmän oli vouti
-ottanut ryöstöllä. Hiirakko kopisteli vanhana ja tuiki kuluneena
-yksin tallissa. Kuormahevonen, joka Piilin sijasta saatiin,
-havaittiin jo seuraavana vuotena kelpaamattomaksi. Kuten Aake herra,
-rupesi Tuomaskin tuntemaan sodan jälkimaininkia. Onni oli kuitenkin,
-että molemmat vanhemmat lapset, Tommu ja Sigfrida, nyt olivat
-vanhempiensa oikeana ja vasempana kätenä, sillä Hagaria ei enään
-sopinut lukuun ottaa; hänellä oli oma yksityinen maailmansa.
-
-Hän istui vuorella lukemassa. Mitä hän luki? Torpassa oli kolme
-kirjaa: raamattu, virsikirja ja katekismus. Mutta ei se ollut
-yksikään näistä, se oli Erik Eriksonin suomalainen postilla, painettu
-Tukholmassa 1621; hän oli houkuttelemalla ja puoli väkisinkin saanut
-lainata tuon suuren kahdessa nidoksessa olevan kirjan pappilan
-uudelta nuorelta apulaiselta. Hagar ymmärsi ainoastaan ruotsia,
-kuten suurin osa Karjan pitäjäläisistä, mutta suomalaista väkeä oli
-sekaantunut kaikkialle pitäjään; hän oli kuullut suomea puhuttavan.
-Mitäpäs muuta tarvittiin? Hagar oppi suomea postillasta, sillä ei
-yhtään kieli-oppia, ei ainoatakaan sanakirjaa, ainoastaan muutama
-uskonnollinen kirja oli näihin asti koskenut tuon Suomen pohjoisen
-neitseellisen kielen kehittymättömiä siipiä. Vuodesta vuoteen sanoi
-kangas hongalleen: ymmärrätkö minua? ymmärrän, sanoi honka, puhuthan
-sinä mitä sydämmeni tuntee. Päivästä päivään kysyivät järven aallot
-rantakalliolta: Ymmärrätkö meitä? Mitenkä en teitä ymmärtäisi?
-vastasi kallio; en ketään muuta käsitäkkään. Kieli, joka antoi
-luonnon äänille sielun, kysyi korvalta: ymmärrätkö minua? Ymmärrän,
-vastasi korva, mutta mitä sanoo silmä? Silmä vastasi: veistä minulle
-puustavit että näen nuot vieraat äänet! Siinäpä puute. Puustavit
-olivat vielä hyvin harvinaisia ja tottumattomasti leikattuja; koko
-Suomessa ei ollut yhtään kirjapainoa. Myöskin ruotsinkieli oli
-kehittymätön, kompasteleva, koulu-iässä oleva lapsi. Sotaa ei ollut
-silloin sydämmen ja ajatuksen, tässä maassa olevain kahden ilmituojan
-välillä, jolleivät muuta ymmärtäneetkään, ymmärsivät he kuitenkin
-rakastaa toisiansa.
-
-Hagar oli kasvanut, vaan ei niin, kuten puu metsässä kasvaa, runko,
-oksat ja ydin, sopusuhtaisesti kehittyneenä. Kun hänen ruumiinsa oli
-kasvanut kolme tuumaa pituutta, oli hänen sielunsa kasvanut kymmenen
-tahi kaksitoista tuumaa. Hän oli kypsymätön, viheriä raakile, joka
-valmistuu hedelmäksi, mutta jonka maku on karvas. Hän oli sellainen
-hoikka, ryhditön, neljännellätoista vuodella oleva tyttö, joka ei voi
-pituuttaan kannattaa, eikä hallita niitä liehuvia perho-ajatuksia,
-jotka varustavat kasvavia siipiänsä lentääksensä ulos maailmaan.
-
-Maltillinen odotus tuossa viehättävässä elämän keväimessä
-on mahdollinen ainoastaan säveämielisille, hyvän ja
-hiljaisenluontoisille; vilkkaat ja pontevat vastustavat hellimpiäkin,
-kaikkein enimmän oikeutettujakin siteitä, jotka tuntuvat heistä
-kahleilta. Hagar oli kapinallinen itseänsä kohtaan sekä koko sitä
-ahdasta maailmaa kohtaan, joka häntä ympäröitsi. Tämä janoava,
-myrskyinen, palava sielu, joka oli ikäänkuin munankuoreen suljettuna,
-mitenkäpä hän olisi ollut lehauttamatta kuten lintunen siipiään
-vasten akkunaa! Mitä tarkoitti tuo tuntematon, ääretön lahjojen ja
-kysymysten syvyys, joka aaltoili hänen nuoressa päässään? Ja tuo
-voimakas, rientävä henki, joka kohotti helmansa kohden äärettömiä
-korkeuksia, jolloin olemuksen muodot lyijyn painolla riippuivat sen
-köyhässä avojalassa, mistäpä löytyisi oksa, johon istahtaisi?
-
-Ei yhtään vastausta!
-
-Poissa oli Cannabis, jota hän ei enään tavannut, poissa olivat nuot
-viettelevät, opinkielellä kirjoitetut kirjat, joihin hän vähäksi
-aikaa nälkäisenä oli antautunut. Dordei ei olisi millään hinnalla
-kärsinyt huoneessaan noin paavillista harhailua, vaikkapa se
-uskomaton tapahtuma olisikin tapahtunut, että Hagar olisi saanut
-latinaa lainata pappilasta. Mutta kova suojelustulli kasvattaa
-aina salakauppiaita. Hagar oli Uuskylässä löytänyt tuollaisia
-kirjallisuuden tähteitä, jotka lopettavat ratansa seinärakojen
-peitteenä -- revittyjä, painettuja lehtiä Olof Buren _arithmetica
-instrumentalis_ nimisestä kirjasta, painettu 1609, ja Marcus
-Helsingiuksen _compendium astronomicum_, painettu 1597. Tämähän
-löytö oli ilman alkua ja loppua, mutta siinä oli laskutaitoa, siinä
-oli tähtitiedettä, siinä oli latinaa! Kotiin palanneet sotamiehet
-olivat jättäneet saksalaisia kirjoja moniaalle. Hagar ei sanaakaan
-saksaa ymmärtänyt, mutta mitä varten kirjoja olisi löytynyt, ellei
-luettavaksi. Hän koetti tavata noita tuntemattomia sanoja sekä
-löysi sanan, joka vivahti ruotsiin, ja arvasi lauseen sisällyksen
-yksityisistä sanoista sekä yksityiset sanat lauseen sisällyksestä,
-siksi, että hän tässä, kuten suomenkielessäkin, jotenkin oli oppinut
-käsittämään kirjojensa sisällyksen. Nämät kirjat, jotka hän näin oli
-saanut käsiinsä, eivät olleetkaan lapsensatuja, ne olivat oppineita
-raamatun selityksiä ja laveita Augsburgisen uskontunnustuksen
-selityksiä, jotka luultavasti olivat Saksasta ryöstönä otetut ja
-sittemmin viskatut pois hyödyttömänä, tilaa ottavana kapineena.
-
-Hagar oli näistä oppineista töistä tavallaan oppinut "raamatun
-oikeaa tolkkua", jota hän kaksi vuotta takaperin hartaasti oli
-halannut oppia. Sehän epäilemättä jo oli liiaksi hänen iälleen ja
-kokemukselleen, mutta mitä hän niistä oppi oli ainoastaan puustavin
-oppia, joka kuolettaa, eikä hengen oppia, joka eläväksi tekee. Hänen
-pieneen päähänsä kokoontui järjestämätön puustavi-oppi, ilman mitään
-yhdistystä, ilman yleiskatsantoa, ilman muotoa. Sen lapsellisen
-uskon, mikä hänellä oli, kun hän ennen raamattua luki kannesta
-kanteen, nuot jumaluusopilliset selitykset tomuksi musersivat. Mitä
-tiesi tuo paljon lukenut ja kuitenkin taitamaton lapsi uskon-opin
-taisteluista, epäuskon käärmeenkiemurtelemisista aina apostolien
-aikakaudesta asti, taikka niitten voimallisista liittolaisista
-petollisessa ihmissydämmessä?
-
-Hän tavaili hämmästynein lapsensilmin noita epäselviä
-taistelukysymyksiä Kristuksen personallisesta tahi kuvannollisesta
-läsnä-olemisesta Herran ehtoollisessa, sekä Pyhän Hengen
-uloskäymisestä ainoastaan Isästä, tahi Isästä ja Pojasta. Hänellä ei
-ollut mitään käsitystä Hengen vaelluksesta maailman historiassa tahi
-sen uudistuttavasta voimasta uskovaisen sydämmessä. Hän kulki kuten
-unissaan toivotonta epäilystä kohden, mutta epäilykseenkin tullakseen
-oli hän vielä liian lapsi; hän saattoi ainoastaan tuntea itsensä
-rauhattomaksi, onnettomaksi, hirveän tyhjäksi...
-
-Nyt hän istui piispa Erikssonin postillaa katsellen ja käänsi lehden,
-lehden perästä, tietämättään, mitä hän luki. Tässä kirjassa löytyi
-vielä uskonpuhdistuksen-aikakauden elävä, lämmin usko, joka vain
-aivan pian verensä vuodatti tuossa sielua ja ruumista kuolettavassa
-sodassa, saadakseen jälkeläiseksensä tuon jäisen puhdas-oppisuuden
-ortodoxian. Erikssonin postilla ei ollut vapaa aikakautensa
-turhantarkasta esityshalusta, mutta siinä oli paljon todellista
-hartautta, niin sydämmellinen rakkaus Jumalaa ja ihmisiä kohtaan,
-että Hagar tunsi itsensä pettyneeksi noitten vaikeakäsitteellisten
-taistelukysymysten selityksien suhteen. Mitähän rakkaus Jumalaan ja
-ihmisiin oli noitten uskonopillisten selitysten selville saamisen
-rinnalla? Hagar väsyi.
-
-Aurinko nousi korkeammalle, imi kasteen sekä suuteli polttavilla
-suudelmillaan vuorta, kaskea, kanervia, tuota mustakutrista
-päätä, noita ruskeita käsivarsia ja jalkoja. Aamuviileys haihtui
-kesäpäivään, mehiläiset surisivat, kuhankeittäjä kukahteli metsässä,
-Hopeakukkasen lehmänkello ja lampaitten kulkuset ääntelivät
-yksitoikkoisina laaksossa. Piispan postilla luisui huomaamatta alas
-sammalille, leppäterttu käveli sen lehdillä, ja Hagar, joka oli
-tarhassa lehmien kanssa ollut koko yön puoli valveella, vaipui uneen
-vasten kovaa kalliota.
-
-Hän oli maannut neljänneksen, tahi kaksi, kun rahina puolanvarsissa
-herätti hänen uinahduksestaan. Hagar hyppäsi pystyyn ja näki edessään
-vieraan pojan, mustakutrisen kuten hän itsekkin, päivettyneen kuten
-hän, avojalkaisen kuten hän, mutta hurjistuneen ja likaisen näköisen,
-jalat verisenä ja vaatteet rikki revittynä, tuijottaen häneen. Ennen
-kuin hän vielä ennätti tointua ensimmäisestä säikähdyksestään, kuuli
-hän pojan huulilta epäröivän kysymyksen:
-
-"Hagar?"
-
-"Bennu!" vastasi Hagar. Hän oli tuntenut äänen. Nämät molemmat, veli
-ja sisar, eivät olleet nähneet toisiansa neljään vuoteen, silloin
-viimeksi, kun Bennu karkasi Piilin kanssa Uuskylän talosta. He
-olivat vieläkin toistensa näköiset, kuten kaksi mustikkaa samalla
-oksalla, mutta Hagar oli nyt kasvanut melkein puoli päätään veljeänsä
-pitemmäksi.
-
-Ja nyt he itkien lankesivat toistensa kaulaan. Näin paljo sydäntä
-heillä kuitenkin oli, ja ellei heillä sitä olisi ollut, eivät he
-olisi olleet yön lapsia, vaan sen epäsikiöitä.
-
-He istuivat toinen toisensa viereen vuorelle. Sisar alkoi ensiksi
-puhua.
-
-"Mikä sinun on, Bennu?" kysyi hän, samalla kun hän
-teeskentelemättömällä hämmästyksellä katseli pojan verisiä jalkoja ja
-hurjistunutta muotoa. "Mistä sinä tulet?"
-
-"Kirkniemestä."
-
-"Miltä sinä näytät! Miksikä tänne tulet?"
-
-"Olen ampunut Greger Anderssonin kuoliaaksi."
-
-"Noh, soh. Hullutuksia!"
-
-"Minä olen ampunut hänen kuoliaaksi. En minä tietänyt, että musketti
-oli latinkissa."
-
-"Mitäs puhut! Greger Anderssonin?"
-
-"Hän oli paha mies! Lauri Palikka oli aina hyvä minua kohtaan. Sitten
-pieni Klaus eroitti minun palveluksestaan. Sitte tulin Kirkniemeen.
-Greger Andersson oli tallimestarina siellä. Hän oli ennen yksi noista
-miehistä, jotka ajoivat minua takaa kun Piilin kanssa karkasin."
-
-"On kovin pitkä aika siitä, kuin sinusta olemme kuulleet. Soo, Greger
-oli paha sinulle?"
-
-"Hän otti hevosen, jonka Aake herra antoi minulle ratsastettavaksi,
-kun Klaus sai Piilin. Sen sijasta sain minä ontuvan tamman. Se jäi
-suohon. Greger sanoi: nyt sinun pitää ajaman härkiä. Musta sonni
-oli vihainen, niin, se puski niin, niin kovasti! Minulla oli kirves
-ja minä hakkasin siltä sääret poikki. He panivat koirankoppiin
-minun... Neljä päivää istuin koirankopissa enkä saanut muuta kuin
-koirain ruokaa. Sitten minä mursin itseni ulos sieltä ja makasin
-piilossa heinä-ullakossa. He aikoivat lähettää kuusi ratsastajaa
-Lavilaan. Matti Lång sanoi minulle: tule ulos Bennu, tee musketit
-puhtaiksi! No niin, minä tulin ulos, minä istuin takapihalla
-pyssyjen puhdistustoimessa, kun Greger tuli piiska kädessä vastaani.
-Oletko siellä, mustalaiskoira? sanoi hän; kyllä minä sinua opetan
-karkaamaan!... Älä tule tänne! sanoin minä ja asetin musketin häneen
-päin. Hän tuli... minä ammuin... hän kaatui... minä juoksin. Piilota
-minua, Hagar, piilota minua! He ajavat minua takaa; minä juoksin koko
-yön."
-
-"Sinun olisi pitänyt valittaa Aake herralle... kirjoittaa!"
-
-"Kirjoittaa?"
-
-"Jaa niin, sinä et osaakkaan kirjoittaa. Osaatko lukea?"
-
-"Äiti opetti minulle puustavit ennen, mutta ne minä olen unohtanut."
-
-"Mitä sinä osaat, Bennu?"
-
-"Ratsastaa, taistella, ampua, metsästää, opettaa koiria, heittää
-tonttua, noppaa..."
-
-"Oih, tuommoista! Mihinkä sinä ai'ot karata?"
-
-"En tiedä. Ehkä Turkuun. Olen saanut neulan kreivinnalta..."
-
-Hagar mietti. Hänen oppinsa haihtui pois kuten sumu tämän uhkaavan
-vaaran edestä. Hän oli päättävä ja rohkea kuten veljensäkin, mutta
-paljon enemmän kehittynyt ymmärrykseltään.
-
-"Niin, he ajavat sinua takaa ja etsivät sinua varmaankin täältä. Sinä
-et saata karata Turkuun, sinne on pitkä matka, he saavat sinun kiinni
-tiellä. Mutta Aake herran luo..."
-
-"Aake herra makaa huonona sairaana Lavilassa. Klaus on siellä."
-
-"Sitten ei muuta neuvoa löydy, kun että karkaat Saksanmaalle.
-Pohjan pitäjässä on Henderssonin tavaralaiva, joka näinä päivinä on
-purjehtiva Saksanmaalle. Sinne sinun täytyy juosta, kuten henkesi
-puolesta. Onko sinulla rahaa?"
-
-"Minulla on kuusi taalaria takkiini neulottuna. Aake herra antoi ne
-minulle, kun minä Lavilasta lähdin."
-
-"Sehän on hyvä, oikein hyvä; minulla ei ole kupariäyriäkään."
-
-"Mutta jos he tulevat nyt... nyt?" Ja poika katseli metsää
-pelon-alaisilla silmillä.
-
-"Mene, pese itsesi ensin purossa, jalkasi vuotavat verta kun olet
-juossut. Jätä sinne takkisi ja housusi. Minä puen ne ylleni ja jätän
-sinulle hameeni. Jos he tulevat, ottavat he minun."
-
-"Mutta he lyövät sinua, Hagar, he sitovat sinun, he vievät sinun
-pois."
-
-"Kyllä kai, mitäpä he minulla tekisivät? Älä nyt viivyttele, pian!
-Sigfrida tulee maitoa tuomaan. Minä olen maannut tarhassa lehmien
-kanssa tänä yönä."
-
-Poika seurasi neuvoa. Hetken perästä olivat molemmat lapset
-muuttuneet, poika tytöksi ja tyttö pojaksi. Tytön hame laahasi
-kantapäissä asti, mutta pojan pienet vaatteet eivät ulottuneet paljoa
-yli polvien. Hyvin päättääksensä pojan vaatetuksen pani Hagar hänen
-hiuksensa jakaukselle männyn oksalla. Voihan kammattakin toimeen
-tulla.
-
-Sillä välin kun Hagar tuota teki, muisti Bennu jotakin, joka hänen
-mielestänsä oli hyvin arveluttavaa.
-
-"Enhän minä tytön vaatteissa saata Saksanmaalle lähteä! Ei laivalle
-tyttöä vastaan oteta!"
-
-"Noh, minä juoksen kotia tuomaan pyhähameeni... Ei, minä menen kotia
-paitasillani. Sinä saat pojanvaatteesi mukaasi pieneen myttyseen."
-
-Samassa kuului heidän takanaan kirkas ääni:
-
-    "Ja keisarin tyttäret pussosissaan,
-    He Roomasta lääkkeitä toivat vaan.
-    Ol' heillä Lavendel ja Rosmari,
-    Mun kultaseni!"
-
-Sigfrida seisoi siinä kippo kädessä ja katseli ihmeissään noita
-vieraita lapsia. Siinä oli Hagar, eikä kuitenkaan Hagar, Bennu eikä
-kuitenkaan Bennu.
-
-Heidät oli havaittu; sitä ei nyt enään voinut auttaa. Hagar teki
-pikaisen päätöksen.
-
-"Etkö tunne meitä enään? Ole vaiti, älä puhu iäiselle ihmiselle että
-olet meitä täällä nähnyt! Minä olen lainannut hameeni Bennulle, sillä
-pahat ihmiset etsivät häntä, ja nyt hänen täytyy lähteä pois, kauas
-pois! Juokse pian kotia, ota minun pyhähameeni, tahi lainaa minulle
-huonoin mitä sinulla on; Bennun täytyy saada vaatteensa takaisin.
-Vartooppas... hän on nälissään. Anna hänelle leipä, joka on minulle
-aamiaiseksi lähetetty! Minä tulen sinua vastaan metsätiellä. Joudu,
-äläkä puhu kellenkään; kyllä minä sitten kerron äidille!"
-
-Sigfrida oli neljäntoista-vuotias hänkin, mutta ihan toisellainen
-kuin nuot kaksi! Vaaleahiuksinen, hurskas, hyvä, kukoistava, terve,
-viaton, lempeä, iloinen, ilman oppia, ilman suruja, kasvanut
-mailla ja metsissä, kuten peipponen rauhaisassa pesässään. Hän ei
-tietänyt kuinka rakkaana hän oli Bennun pitänyt ennen kuin hän
-kasvattiveljeään kaipasi. Nyt näki hän pojan noin kummallisena. Mutta
-hän ei kysynyt mitään, hän ei tarjonnut kättään, hän pudotti kipon,
-jossa leipä oli sekä lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä, punastui
-samassa ja juoksi sanaakaan sanomatta matkoihinsa, toimittaaksensa
-Hagarin asian.
-
-Tytön puvussa oleva poika katsoi ihmeissään hänen jälkeensä. Hän ei
-suuteloa ymmärtänyt, hän ymmärsi vain, että he ennen olivat olleet
-hyviä ystäviä. Sitte kuin hän Kaskaksen torpasta karkasi, oli hän
-unhottanut minkälainen naisellinen hellyys on, siksi, että hän
-Lavilassa tunsi jotakin lämmintä sydämmessään, ja lämpö tuli silloin
-melkein niin korkealta kuin auringon lämpö.
-
-"Syö ja juo maitoa!" sanoi Hagar. "Meiltä on kaksi penikulmaa
-Skuruun."
-
-Bennu rupesi sisarensa asemesta paimentytöksi, sillä välin kuin hän
-meni Sigfridaa vastaan. Hän söi, vaan ruoka ei maistanut. Metsässä
-ritisteli; hän katsoi vapisten sinne päin. Hevosten jalkojen ääni
-kuului... ei, se olikin varsa, joka iloisessa nuoruudenriemussa
-juoksenteli laitumella. Ei takaa-ajajista kuulunut mitään. Tuo muuten
-rohkea poika pelkäsi nyt värisevää lehteäkin. Hän oli ensi kerran
-tutustunut tuohon pelottavaan voimaan, joka hallitsee rohkeintakin,
-enimmän paatunuttakin, -- omantunnon voimaan.
-
-Hagar palasi, uudestaan tytöksi muuttuneena, ja veljen vaatteet
-olivat hänellä myttysessä. Ja nyt heitä oli kaksi sisarta, jotka
-oikoteitä myöden uskalsivat lähteä tuolle vaaralliselle, Pohjan
-pitäjään vievälle maantielle. Matka meni onnellisesti ilman
-vastuksia. Sittemmin kuultiin, että takaa-ajajat olivat Kirkniemestä
-lähteneet Lavilaan päin. Hagar oli Sigfridalie jättänyt karjan
-huolenpidon ja seurasi pakolaista Skuruun saakka. Siellä otti Bennu
-jälleen miehen vaatteet yllensä. Sisar ja veli etsivät laivaa, joka
-oli valmis purjehtimaan Stralsundiin ja sen löydettyänsä puhui
-Hagar laivan kuljettajan, Henderssenin kanssa, että poika tahtoi
-Saksanmaalle lähteä.
-
-"No miksikä ei?" vastasi Hendersson. "Kuusi taalaria
-kalunkuljetuksesta."
-
-"Kuusi taalaria noin reippaasta laivapojasta, joka tekee yhtä paljon
-hyötyä kuin merimies? Kysyisitte mitä hän pyytää kuukausirahaksi!"
-
-Laivuri nauroi: "Nulikka kulkee niin hajasäärisenä ikään kuin hän
-tahtoisi ratsastaa kokkapuun päällä. Mutta olkoon menneeksi viiteen
-taalariin. Eikö hän tahdo? Noh, neljä siis, mutta se on viimeinen
-hintani."
-
-Keskustelu lopetettiin siten, että poika pääsi laivaan kolmesta
-taalarista. Bennulla oli siis kolme taalaria säästössä, jolla hänen
-tuli hakea onneansa tuntemattomassa maailmassa. Ei kukaan omainen, ei
-yksikään sukulainen, ei edes ainoakaan tuttava tälle orpo raukalle
-kurkottanut kättänsä tueksi. Hän oli merellä uiva lastu, ilman
-rantaa, ilman pohjaa, kaikkien tuulten ja aaltojen vallassa, siinä
-myrskyisessä aikakaudessa, jolloin hyökylaine virutteli pois maita
-ja valtakuntia, parhaimmin varustettuja linnoja, ja turvallisimmin
-juurtuneita oloja ihmisellisessä olemuksessa.
-
-"Mene Stålhandsken tahi Wittenbergin luo!" varoitti sisar. "Olen
-kuullut sanottavan, että he ovat kotoisin meidän seuduiltamme; he
-ottavat kyllä sinun huostaansa."
-
-"Mutta jos kysyvät nimeäni... isäni nimeä? jos nimittävät minua
-mustalaiseksi?" intti Bennu, ja koko hänen ruumiinsa vapisi häpeästä,
-kun hän muisti sitä epäiltyä hämäryyttä, joka peitti hänen nimetöntä
-sukuperäänsä.
-
-Hagar kalpeni. Siinä oli tuo suuri kysymys ja he olivat
-neljäntoista-vuotisia, se suuri kysymys joka jo kauan oli heittänyt
-pimeän varjon näitten nuorten sisarusten elämän ylitse, vaikkei
-kumpikaan heistä vielä näihin asti ollut uskaltanut siihen koskea.
-Nyt se tuli ja vaati vastausta.
-
-Vielä yhdeksännellätoista vuosisadalla, jolloin omat ansiot yhä
-enemmän astuvat esiin ihmis-arvon oikeana määrääjänä, on kunniassa
-pidetty nimi rikkahin perintö, minkä mies tahi nainen saattaa
-lapsillensa jättää. Kuudennentoista vuosisadan lävitse olivat
-sukumuistot tunkeutuneet siten, että ylhäisin aatelisto, jolla
-jo oli sukunimi, yhä antoi lapsilleen isän ristimänimen. Nimetön
-oli huonompi kuin halpasukuinen, joksi aatelisto tahtoi nimittää
-aatelittomia; nimetön oli kunniaton. Äpärät, jotka koko ikänsä
-kantoivat äitinsä nimeä soimauksenaan, heillä oli kuitenkin nimi, --
-ristimänimensä tukena. Mutta mitä olivat ne, joilla ei edes ollut
-äidin nimeä, jotka kuten kissat ja koirat olivat ilman sukunimeä?
-
-Ihminen, joka tuollaista taakkaa sydämmessään kantaa, kypsyy pian.
-Hagar ei enään ollut lapsi, kun hän, veljensä kättä puristaen, sanoi:
-
-"Sinun pitää tekemän itsellesi nimi! Ota itsellesi joku! Valitse
-itsellesi nimi, mistä vain löydät, yöstä tahi päivästä, tähdistä tahi
-sodasta! Lydikki on kertonut minulle, että me olemme tähtien lapsia.
-Oletko nähnyt tähtien lentävän? Me olemme pudonneet alas jonkun
-lentävän tähden kanssa."
-
-"Minä otan nimekseni: Ei-kukaan", vastasi poika surullisesti, tuntein
-murtunein mielin hyljätyn tilansa.
-
-"Ei, valitse toinen! Sinun ei pidä oleman ei-kukaan, sinun pitää
-oleman kaikki. Mutta minkä nimen otatkin, Bennu, niin muista, että
-teet sen suureksi ja kiitetyksi! Ei löydy mitään parempaa, kuin
-suurena ja kiitettynä oleminen. Ei sinun pidä olla Ben-Oni, sinun
-pitää olla vielä enemmän kuin Ben-Jamin, sinun pitää olla Josef,
-jonka edessä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat. Katso,
-silloin ei kukaan ole isäsi nimeä kysyvä. Sinun nimesi, jonka itse
-olet tehnyt, on oleva parempi kuin isän ja äidin; se on kulkeva läpi
-maailman kuten tähden lento. Ja silloin Bennu, sinun tulee muistaa
-häntä, joka ei koskaan saata tulla suureksi ja kiitetyksi muusta kuin
-siitä, että hän on _sinun_ sisaresi... Hyvästi!"
-
-Hän kurkotti veljelleen kätensä hyvästijätöksi.
-
-Kummallinen vieras mies, pitkä, partainen sotilas, seisoi nojautuen
-laiturin häkkivarustukseen. Hän sanoi Bennulle:
-
-"Mikä on nimesi?"
-
-"Ei-kukaan."
-
-"Minä tarkoitan, kenenkä lapsia te olette?"
-
-"Emme kenenkään."
-
-Mies kääntyi Hagarin puoleen: "Mitä sanoo poika? Ovatko vanhempanne
-kuolleet?"
-
-"En tiedä. Meillä ei ole vanhempia."
-
-"Lähteekö poika Saksanmaalle?"
-
-"Lähtee."
-
-"Kenenkä luo?"
-
-"Sitä emme tiedä."
-
-Vieras katseli Hagaria tutkivalla katseella.
-
-"Osaatko lukea?"
-
-"Osaan."
-
-"Oletko lukenut Tobiaan seura-toverista?"
-
-"Olen. Enkelistä."
-
-"Minä tulen olemaan pojalle mitä enkeli oli Tobiaalle."
-
-Nyt Hagar vuorostaan tutkivin silmin tarkasteli vierasta miestä.
-Ilta-aurinko laski loisteensa hänen kummallisen syvämielisiin
-silmiinsä. Hän herätti luottamusta. Hagar sai rohkeutta ja kysyi,
-oliko hän tähtien lähettämä.
-
-"Ehkä", sanoi muukalainen. "Minä olen poikaa johdattava. Tule,
-Ei-kukaan!"
-
-Ja hän talutti tuon puoleksi vastahakoisen pojan rantalautojen yli
-laivaan.
-
-Hagar ei nyt kauemmin saanut viipyä. Surullisena palasi hän jälleen
-torppaan. Meren laine, joka mukaansa vei toisen uiskentelevan lastun,
-viskasi toisen takaisin vasten rantaa. Kohdannevatko he milloinkaan
-toisiansa enään aikojen virran kuluessa?
-
-
-
-
-11. Olkirasia.
-
-
-    Ei se dromedaari minun pesääni mahdu.
-
-Hagarin tähti oli laskenut Tuurholman kohdalla. Seuraavana talvena
-siitä kun Lydik Larsson oli lähettänyt tytön pois, saadaksensa vielä
-vuoden miettiä, ennenkuin kasvatikseen hänen ottaisi, tunsi tullimies
-itsensä taas kovin yksinäiseksi noina pitkinä talvi-aikoina. Hän asui
-nyt kaupungissa. Näytti siltä, hänen mielestään, kuin pimeys olisi
-vuodesta vuoteen käynyt mustemmaksi, hän itse äreämmäksi sekä nuot
-kauniit hopeataalarit hänen arkussaan aina enemmän aaveennäköisiksi
-ja uhkaaviksi. Hän väsyi kuulemasta niitten ainaista kilisevää:
-enemmän! enemmän! Etteivät hävenneet! Olihan heitä jo kyllin monta
-yksinäisen miehen varalle. Jos hän astui tupaan, oli Lisbetta
-Wolle unohtanut virittää tulta takkaan. Jos hän kulki pimeässä
-porstuassa, pelkäsi hän varkaan piiloutuneen oven taakse. Jos hän
-etsi palvelioitansa, eivät he olleet siellä, missä heidän tuli
-olla, ja heidän työnsä oli huolettomasti tehtyä tahi tekemättömäksi
-jäänyttä. Rukinnuorat riippuivat lerpallaan, pellavatutti kysyi:
-missä on emäntä? Kangaspuissa loimilangat huusivat kudetta, puola
-löytyi kaapin alta kissan leikkikaluna. Lisbetan puuro oli pohjaan
-palanutta, kala puolikypsää ja maito hapanta. Isännän vaatetus
-ei myöskään ollut hyvässä kunnossa; napit olivat poissa, sukat
-rikkinäiset, tullimiehen paidat kirjurin arkussa, ja kirjurin paidat
-tullimiehen laatikossa. Itse tullin kalliit, pitkät sarakkeet eivät
-olleet siellä missä niitten piti olla; kalleppelistä kotona keitetty
-kirjoitusmuste kävi yhä ruskeammaksi ja huonommaksi; hanhenkynä
-oli kuten taliin kastettu. Ei mikään ollut suunnillaan. Koko talon
-komento oli samaa mieltä kuin edellinen puhuja, pellavatutti. Kaikki
-tomuiset nurkat, kaikki pesemättömät astiat, kaikki rikat ja toimet
-yhtyivät samaan toivottomaan kysymykseen: Missä on emäntä?
-
-Tullimies ei tätä kauvemmin kestänyt. Eräänä kirkkaana päivänä
-kevätpuolena 1638 pani Lydik Larsson parhaan sinisen takin päällensä,
-sen, jossa oli keltaiset messinkinapit ja esitti itsensä kosiana
-Betty Luthille. Saiko hän rukkaset? Mitä vielä. Ei yksikään
-Hollantilainen laiva Tuurholman tullilaiturin luota ollut pikemmin
-ulos-suoriutunut. Samana päivänä tiesi koko kaupunki, että köyhä
-Betty Luth, joka kutoi kotona kehrättyä palttinaa kuudesta äyristä
-kyynärältä, nyt saattoi pukeutua hienoimpaan palttinaan. Yhtä pikaan
-seurasi häät, kolme viikkoa kihlausten jälkeen. Pietari Luth sepitti
-kaikkein noitten yhdeksän kaunotaiteen ja tieteen Jumalattaren avulla
-latinankielisen ilorunoelman, ja Saara kutsui miestänsä herraksi.
-Kaikki kävi onnellisesti; köyhä tuli rikkaaksi, ja rikas tuli vielä
-rikkaammaksi. Palttinankutoja sai marisevan, mutta hyvänluontoisen
-leskimiehen, leskimies sai kodikkaan vaimon.
-
-Kaksi vuotta myöhemmin, kesän alussa vuonna 1640, kuultiin
-Tuurholmassa uuden tulokkaan, pienen tyttösen vieno ääni. Lydik
-Larsson riemuitsi, kun oli saanut perillisen ja ajatteli itsekseen:
-Mikä onni, etten ottanut mustalaistyttöä talooni!
-
-Pian hän kuitenkin sai muistutuksen sen lapsen olemassa olosta, joka
-oli yhtä juureton kuin lumen hiutu, siellä missä se liiteli taivaan
-ja maan välillä. Hän seisoi tullilaiturillaan, tarkastaen sisään
-tulevia ja ulosmeneviä laivoja, kun eräs kalastaja Snappertuunasta
-antoi hänelle kirjeen. Se oli kirjoitettu karkealle, rypistetylle
-paperille, joka väkevästi hajahti inkivääriltä, ja ilmaisi, että
-se oli sisältänyt tuota mieluista maustinta, jota viljeltiin
-vaikuttavana apukeinona monellaisiin kipuihin. Päällekirjoitus oli
-seuraava:
-
-"Hyvinkunnioidedulle Lydikille Helsinginmaalla dämä."
-
-Käsi-ala oli präntätty somaksi ja kirjeen lyhyt sisällys, kun
-oikokirjoitusta hiukan oli korjattu, seuraava:
-
-"Jos Lydikki nyt ottaisi tytön; en minä hänestä mitään saa. Dordei."
-
-"Ottaisi tytön? Vasta nyt! Dordei." Tullimies pisti äreänä kirjeen
-taskuunsa ja päätti olla piittaamatta siitä sen enempää. Hän oli
-kerran lasta pyytänyt, ja Dordei oli silloin vastannut: "Ottaa hänet
-minulta! Tiedättekö, että Tuomas on hänen laillinen holhojansa?"
-
-Muutamia päiviä kului, mutta Lydik Larssonin ei onnistunut saada
-Dordein pränttiä mielestään. Olihan hän ollut tytön kummi? Olipa hän
-aina ihaillut lapsen tavattoman suuria luonnonlahjoja. Eiköhän tyttö
-tuottaisi hänelle kunniaa, jos hän saisi kasvatusta? Ei. Mitäpä Betty
-tuosta sanoisi? Ja hänen oma lapsensa? Olisi suorastaan mieletöntä
-nyt enään ottaa kasvattityttöä.
-
-Sattumalta tuli vielä sekanainen oikeudenkäyntikin lisäämään
-tullimiehen huolia. Aateliston oikeuksiin kuului nimittäin, että he
-tullitta saivat laivalla viedä ulos maanviljelystuotteitaan sekä
-tuoda maahan muutamia lajia tavaroita omia tarpeitansa varten.
-Tämä oikeus antoi aihetta mitä rohkeimpiin petoksiin. Helsingin
-porvarit valittivat kenraalikuvernöörin luona, että lähiseudussa
-asuvat aatelismiehet omassa nimessään veivät ulos ja toivat sisään
-muitten tavaraa ja tekivät siten haittaa sekä kaupungin kaupalle
-että kruunun tullille. Kenraalikuvernööri kreivi Pietari Brahe ei
-ollut se mies, joka tahtoi vähentää aateliston oikeuksia, mutta hän
-oli ankara järjestyksen pitäjä. Hän otti valituksen vastaan, antoi
-tehdä laintutkimuksen ja vaati, että oikeudenkäynti pantaisiin
-toimeen Turun hovi-oikeudessa, koska aatelismiehiä ei käynyt tuomita
-alemmassa tuomio-istuimessa.
-
-Tähän sekavaan asiaan joutui Lydik Larssonkin, joka oli tullimies,
-ja hänen oli katsominen eteensä, miten hän saattaisi tahraantumatta
-päästä asiasta selville. Viikon päästä siitä, kun hän oli saanut
-Dordein kirjeen, täytyi hänen lähteä Turkuun maata myöden, jotta hän
-ei vastatuulten takia tulisi matkalla viivytetyksi.
-
-Kun hän Karjan pitäjää läheni, muistui hänen mieleensä kummityttönsä.
-
-"Täytyy tässä tuumia, mitä hänen puolestaan voisin tehdä", ajatteli
-hän itsekseen. "Tyttö tulee kohta neljäntoista-vuotiaaksi, hän
-saattaa mennä lapsenhoitajaksi, mutta ei minun luokseni!"
-
-Torppa oli paikoillaan. Se näytti entistä rappeutuneemmalta,
-ajat olivat käyneet huonommiksi. Lapset olivat ulkona työssä.
-Dordei kehräsi, Tuomas muurasi leivin-uunia, joka oli kokoon
-rämähtämäisillään.
-
-"Jumalan rauha!"
-
-"Hyvää päivää, Lydikki! Sehän oli rehellisesti tehty; minä tiesin
-hänen tulevan. Istukaatte!" Dordei pyyhki tiilenmurut rahilta, ja
-Tuomas, joka yhä työtään jatkoi, otti sanaakaan virkkaamatta lakin
-päästään, joka jo oli ruvennut harmaaksi käymään.
-
-"Noh, miten teillä asiat ovat? Huonot ajat, veijareita ja huolia,
-mihinkä vain kääntyy! Hagar on teille haitaksi, Dordei?"
-
-"Onko? On niin. En minä sitä silloin saattanut uskoa Lydikki,
-siihen aikaan kuin te olitte hyvä tuolle lapselle. Mutta eihän
-ihmisen pitäisi luulla itseään Jumalaa viisaammaksi. Hän tietää
-missä turhamainen sydän on; siihen hän tähtää ja siihen hän osaa
-paremmin kuin metsästäjän nuoli. Ilon lapsesta saattaa tulla
-murheen lapsi. Hänpä oli minun helmikuitani ja minun silkkilapseni,
-parempi kuin minun omat ruoan-ahmaajani. Jumala heitä siunatkoon,
-he ihmistyvät yhä enemmän. Olihan Hagar aina ennen ahkerin kaikissa
-askareissa, niin taitavan taitava ja kätevä kaikissa töissä. Se
-oli ennen se. Nähkääs, Lydikki, siitä päivästä asti, kun hän tuli
-Helsinki-maalta, oli hän, Jumal' armahtakoon, pois vaihdettu lapsi.
-Mitä vuorenhaltioita siellä Tuurholmassanne on? Koko työstä ei ollut
-muuta kuin puustavit jäljellä, latinalaiset puustavit, Lydikki! Ei
-häntä enään haluta karttaaminen eikä kehrääminen, ei vyhtiminen
-eikä kankaan luominen, ei leipominen eikä pyykinpeso, kaikkea hän
-tekee kuten unissaan kävisi. Minä sanon: mene vettä noutamaan
-kaivosta, Hagar! Niin, siinä hän seisoo ja katselee, miten aurinko
-paistaa jääpuikkojen päälle... Palta hameesi liepeet, lapsi... tuon
-saksanvillahameen, kuten tiedätte! No niin, siinä hän istuu ja on
-ompelevinaan, mutta onkin unohtanut pistää lankaa neulan silmään...
-Hagar, lue iltarukous lapsille! Lukeeko hän? Kyllä hän lukee, mutta
-ruokasiunauksen. Sillä tapaa se nyt on ollut kolme talvea ja kaksi
-kesää. Ainoa, joka häntä huvittaa, on linnun-äänien oppiminen ja
-eläinten paimentaminen, sitä hän tällä haavaa tekeekin, ja siellä hän
-saa tavata sammalissa vuorella."
-
-"Onko hän saanut kirjoja luettavakseen?"
-
-"Mitä kirjoja? Hänellä on ne kolme, joissa on kyllin oppia köyhälle
-raukalle. Pappilasta sain lainata suomalaisen postillan, ja
-saattaisitteko uskoa, Lydikki, lapsi saarnaa nyt suomea ihan kuin
-Hämeestä tullut pappi! Kun hän kylästä on löytänyt toisellaisia
-kirjoja, olen minä niillä virittänyt uunia. Tiedänkö minä mitä
-pränttiä hän on vuoteensa olkiin tallentanut? Ei hän kuitenkaan minun
-tieteni ja tahdostani saa lukea enempää, kuin mitä ihmisen iäiselle
-autuudelle hyödyksi on. Löytyy yhtä paljon turhamaisia kirjoja tässä
-maailmassa, kuin turhamaista puhettakin."
-
-"Mitä nyt aiotte Hagarin kanssa tehdä? Ei hän minun luokseni saata
-tulla; minä olen nyt nainut mies, ja minulla on omia lapsia. Toista
-oli kolme vuotta takaperin."
-
-"Soo, vai niin, onneksi olkoon! Luulin olevanne hänen risti-isänsä."
-
-"Saattaisinkohan muuten tehdä jotakin tytön hyväksi? Hän on kohta
-siinä iässä, jolloin nuoret menevät palvelukseen. Minä tahdon ostaa
-hänelle vaatekertamuksen sekä panna muutaman taalarin elatuksen
-avuksi, siksi, että hän tulee viiden- tahi kuudentoista vuoden
-vanhaksi."
-
-"Kiitän suosiollisesta ja hyvästä tahdosta. Meidän laitamme näitten
-monien lasten kanssa on sellainen, että olemme joutuneet velkaan,
-eikä meillä siis ole leipää niille, jotka eivät tahdo työtä tehdä.
-Minä ajattelin, että te ottaisitte hänen, ei meidän, vaan lapsen
-tähden. En minä valita, vaikka itse söisin akanoita päivälliseksi ja
-tiilikiviä illalliseksi, jollei tuo vaivainen saisi nälkää nähdä,
-sillä nähkääs Lydikki, hän on niin raskaana kuin kirkon torni minun
-sydämmeni päällä. Mutta nähkääs, ei se dromedaari minun pesääni
-mahdu, sanoi västäräkki kun hän oli pesässään hautonut käen munaa
-siksi että siitä poikanen ilmestyi. Hagar ei mahdu meidän pesään,
-nähkääs Lydikki; palveleminen ei hänelle myöskään sovi. Jompikumpi
-hän on, mustalaislapsi tahi herrasväen lapsi, korppi tahi kotka,
-Jumala tiesi, se kyllä on veressä; se tulee nyt ilmi, kun hän kohta
-on täysi-ikäinen."
-
-"Dordei", sanoi Lydik Larsson miettivästi, "Sigfrid mestari oli sitä
-mieltä, että äiti, joka kuoli täällä torpassa, ei ollut mustalainen.
-Hänellä oli kaksi kallisarvoista koristetta, jotka ovat lasten
-omaisuutta, ja sopii myydä heidän elatuksekseen. Ovatko ne vielä
-tallella?"
-
-"Tietysti ne ovat tallella! Kun Sigfrid mestari kuoli ja Tuomas
-tuli holhojaksi, sai Tuomas rasian, jossa lasten omaisuus on,
-säilytettäväksi. Se on mestarin omalla sinetillä varustettu. Mitenkä
-me sitä olisimme uskaltaneet avata, me?"
-
-"Siinä olette tehneet oikein, mutta vain vähäksi aikaa. Ettekö
-ymmärrä, Dordei, että lasten omaisuus makaa siinä ilman korkoa, nyt
-kun parahiten tarvitsisivat elatuksen apua. Missä poika on?"
-
-"Hän, tuo kukonpoikanenko? Sen pääskyset tietävät paremmin kuin
-minä. Kuten kylvö on, sellainen on satokin. Bennu on kasvanut Aake
-herran jumalattomien ratsastajien joukossa; nyt on hän ampunut miehen
-Kirkniemessä ja hänen on täytynyt mennä pakoon Saksanmaalle. He
-olivat täällä häntä takaa ajamassa, mutta ihmiset luulivat että he
-sen tekivät vain näön vuoksi. Kaikki pitivät Bennusta, ei yksikään
-sielu surkutellut Greger Anderssonia. Greger sai sopimattoman kuulan
-poskensa lävitse, ja vinosuiseksi hän jää koko elin-ajakseen, mutta
-luullaan, että hän kyllä paranee."
-
-"No niin, eiköhän ole paras, että Tuomas, joka on holhoja, avaa
-rasian sekä minä vieraana miehenä todistan mitä siinä on?"
-
-"Mitäs sanot Tuomas?"
-
-Tuomas laski pois savilapionsa, pyyhki nenäänsä kämmenensä nurjalla
-puolella ja sanoi, ettei hän rasiaa antaisi avata ennenkuin molempien
-lasten läsnä-ollessa ja jahka poikakin on laillisessa iässä.
-
-"Se on siis vasta seitsemän vuoden perästä", virkkoi tullimies
-pahoillaan. "Me molemmat emme ole keltanokkia enää ja poika on ulkona
-vaarallisilla retkillä. Nuori taikka vanha, ei yhdellekkään meistä
-ole sinetillä vakuutettu seitsemää elonvuotta. Nyt lapset kärsivät
-nälkää, ja me elämme. Miksikä vitkastella kun tuo kuitenkin on
-holhojan tehtävä?"
-
-Tuomas pysyi järkähtämättömästi päätöksessään. Olisiko hän kuunnellut
-syitä, ja ollut sukuansa huonompi, ylenantanut kansansa päähyveen?
-
-"Noh", sanoi Lydik Larsson, "yksi ehdotus on vielä jäljellä. Minä
-matkustan Turkuun ja menen kaikessa alammaisuudessa tervehtimään
-presidentti Juho Kurkea. Tahdotteko te, asianomaista kuittia
-vastaan, antaa rasian minulle, niin minä presidentin ja todistajien
-läsnä-ollessa annan sen aukaista. Sitten kun varmaan tiedän lasten
-omaisuuden arvon, otan, jos presidentti sen sallii, siitä osan
-lapsille ja annan uudestaan sulkea rasian hovioikeuden sinetillä.
-Riippuu sitte holhojasta, tahtooko hän säilyttää rasiaa itse luonaan,
-vai jättääkö hän sen kuittia vastaan hovi-oikeuden huostaan. Tämä
-viimeksi mainittu olisi luotettavampi. Teidän torppanne saattaa
-palaa, tahi joutua rosvojen ryöstettäväksi."
-
-Uusi neuvottelu. Mitä kaikkea nuot lain-oppineet keksivät! Tuo
-oppimaton torppari kunnioitti taika-uskoisesti kaikkia sinettejä,
-mutta mitä hän kädessään piti, oli hänen mielestään kuitenkin
-luotettavammassa tallessa, kuin jos hän sen olisi muille jättänyt.
-Tuomas ei myöntynyt.
-
-Hänen viisaampi puolensa oli toista mieltä.
-
-"Isän aikana", sanoi Dordei, "ryösti sotamiehet kaikki mitä vain
-löysivät. Meidän aikanamme tekevät voutien palveliat monessa
-paikassa samaa. Muistatko miten talvella kävi, kun Mannu oli
-yksin tuvassa ja veti palavan kekäleen takasta lattialle olkien
-joukkoon? Sinä olit lasten kanssa lukukinkereillä, minä huhdoin
-vaatteita jäällä, avannolla. Ellei Jumala olisi lähettänyt minua
-noutamaan sinun paitojasi, mitä olisi tullut tuvasta, Mannusta,
-Hagarin ja Bennun perinnöstä? Lähetä rasia hovi-oikeuteen! Se on
-kuusikymmen-leiviskäinen kuorma toisten tavaraa, kun meillä täten on
-vastattavana."
-
-Lydik Larsson muistutti, että presidentti Kurki oli ollut kummina
-lapsille.
-
-"Kah niin, näet sen?" sanoi Dordei. "Eiköhän Jumala itse tätä asiaa
-sovita kuten hakaa aspiin? Lyö haka kiinni, Tuomas, niin lasten
-omaisuus on lukon takana. Hän joka on hovi-oikeuden päämies, on
-tietysti enimmän lain-oppinut tässä maassa."
-
-Saara kutsui miehensä Abrahamin herraksi, mutta Abraham tunsi usein,
-että oli hyödyllistä kuunnella Saaran neuvoja. Tuomas otti lukitusta
-tammi-arkusta vuoteen alta pienen rasian, tuskin suuremman kuin
-sikarilaatikko meidän aikanamme. Se oli taidokkaasti koristettu
-painetulla olkityöllä, ja liikkua vailla, mutta huolellisesti sidottu
-tukevalla nuoralla, ja varustettu Sigfrid mestarin sinetillä,
-jossa oli Helsingin, hänen syntymäkaupunkinsa kilpi: vene, ja sen
-yläpuolella tähti.
-
-Rasia jätettiin Lydik Larssonille sinetillä varustettua kuittia
-vastaan. Sillä aikaa kun kuittia kirjoitettiin, johtui tullimiehen
-neuvokkaaseen päähän eräs tuuma, jolla hän toivoi tekevänsä
-kummitytölleen avun, joka samalla myöskin pelastaisi hänet itsensä ja
-kasvattivanhemmat tytön tulevaisuuden huolenpidosta.
-
-"Mitä tuosta tuumaatte", kysyi Lydik, "jos minä Hagarin otan mukaani
-Turkuun? Presidentti on hänen kumminsa; luultavasti hän suvaitsee,
-että tyttöä hänelle esitetään, ja tekee ehkä jotakin lapsen hyväksi."
-
-Tämä ehdotus ei mitään vastusta herättänyt. Mutta missä oli Hagar?
-Hän oli nuorempien lasten kanssa riihessä. He puhuivat siellä taaskin
-jonkunlaista linnun kieltä.
-
-Dordei meni riihelle päin, mutta lapsiparvi tuli tiellä häntä
-vastaan. Heissä ilo ylinnä uhkui, ja he huusivat kilvan: "se osaa
-puhua!"
-
-"Kuka osaa puhua?"
-
-"Rastaanpoika."
-
-Lapset kantoivat pajunvesoista tehtyä linnunhäkkiä, jossa oli nuori,
-melkein täysikasvuinen musta rastas, Hagarin hoidokas. Kun tämä lintu
-vielä oli poikanen, oli Hagar sen ottanut pesästä, johon se oli
-yksin jäänyt -- emä oli kai joutunut ansojen saaliiksi, -- hoitanut
-ja ruokkinut sitä, saanut sen niin kesyksi, että se hänen kädestään
-söi sekä istui hänen oikealle olallensa, kun hän huusi: Tätti!
-Hagar oli kirjoistaan lukenut, että muutamat linnut oppivat ihmisen
-sanoja matkimaan. Siis Hagarkin alkoi puhekieltä harjoitella Tätin
-kanssa, samati, kuin hän itse oli latinaa harjoitellut _Cannabiin_
-keralla. Runsaasti puoli vuotta hän jo joka päivä, kun saivat olla
-häiritsemättä, oli opettanut Tätille kahta kieliläksyä, ja oli
-nähnyt hänen onnistumatta koettavan muodostaa nokkaansa siten,
-että olisi saanut noita vieraita ääniä sanotuksi. Tänään se lasten
-sanomattomaksi hämmästykseksi sanoi sanat: _Tätti tyhmä_.
-
-Joukko juoksi tupaan tuota tärkeää uutista kertomaan. Tatin piti
-puhuman, mutta kuten moni muukin puhuja, hämmentyi Tatti nähdessään
-lukuisan kuuliakunnan. Häkki laskettiin sivulle päin; täällä oli nyt
-toisellaisia puheita kuultavana kuin linnun.
-
-Lydik Larsson tarkasteli Hagaria ja hänen tarkastuksessaan näkyi
-vielä jäännös entisestä ystävyydestä. Tyttö oli muuttunut, vaan ei
-kaunistunut. Hernekasvi oli pitkäksi kasvanut, mutta huojui tukeen
-puutteessa.
-
-"Luetko sinä vielä taivaan portaita?" kysyi tullimies.
-
-Tyttö oli ääneti ja hänen silmänsä alas päin luotuina. Tuo suojelia
-oli hänen pettänyt. Hän? oli turvatilleen luvannut oppia, onnea ja
-isällistä hellyyttä. Mitenkä oli hän lupauksensa pitänyt?
-
-"Tahdotko tulla mukaani Turkuun katsomaan suurta kaupunkia ja
-mahtavaa, uutta risti-isää?"
-
-"Mene joutuun!" virkkoi tuo aina käytännöllinen kasvatti-äiti,
-"panemaan vaatteesi kokoon, nuot kaksi paitaasi, sukkasi ja
-saksanvillaisen hameesi, jonka sinun sopii Turussa palttaa. Lydikillä
-on kiire ja hän tahtoo ottaa sinun mukaansa. Miksikä noin myreä olet,
-tyhmä tyttö? Suuteleppas kummi-isän kättä!"
-
-"Enkö saa jäädä teidän luoksenne, äiti?" kysyi Hagar ujosti. Oi,
-kuinka hän ennen oli halannut ulos tuonne avaraan, tuntemattomaan
-maailmaan! Mutta mies tuossa oli kerran häntä pettänyt; hän sen
-saattoi tehdä toisenkin kerran. Kyyneleet alkoivat vieriä tytön
-poskille.
-
-Dordei tuskin itsekkään tiesi, mitenkä se kävi niin, että hän pehmeni
-kuten vaha tuon lempilapsensa takia.
-
-"Saathan sinä tulla takaisin sekä jäädä meille, ellet mitään parempaa
-saa. Noh, soh, älä nyt kitise, lapseni; pane vaatteesi kokoon!"
-
-"Antakaa minun mennä, antakaa minun mennä metsän korpeen!" nyyhkytti
-Hagar.
-
-Tämä viskaaminen toiselta toiselle synnytti hänessä katkeran
-nöyryyttävän tunteen, joka anasti kaiken hänen rohkeutensa.
-
-Silloin kuului kangaspuitten vieressä olevasta häkistä rätisevä
-ääni, ikään kuin lapsen lelutorvesta: _Älä ole pahoillasi!_ Tämä oli
-toinen kieliläksy, jonka Hagar, lohdutukseksensa ikävinä hetkinään
-oli rastaalle opettanut ja joka nyt ensi kerran tuli ilmoille sen
-rastasnokasta.
-
-Asema muuttui: kaikki hymyilivät. Hagar riensi häkin luo, houkutteli
-suosikkinsa ulos ja antoi sen istua oikealla olallaan sekä kehoitti
-sitä toistamaan noita ihailtuja, ilostuttavia sanoja. Mutta tämä
-uusi puhuja oli ne jo unhottanut, lehautteli ympäri vapaudessaan
-onnellisena ja huusi nyt: _Tätti tyhmä_.
-
-Pian toimitettiin pienet tarpeelliset valmistukset Hagarin
-matkaa varten. Kasvattivanhemmat ja koko lapsiparvi näkivät
-tullimiehen asettavan uuden avojalkaisen vaihtotavaransa sellaisiin
-nelipyöräisiin vankkureihin, joita porvarilliset henkilöt käyttivät
-kesämatkoillaan, ennen kuin kääsit ja nappularattaat tulivat
-käytäntöön. Hevoset vuokrattiin neljän penikulman matkalle, tahi aina
-matkan päähän asti. Turun ja Helsingin välille oli kreivin aikaan
-kestikievarit pantu alkuun ja kyytipalkat määrätty, tämä oli helpotus
-talonpojalle, jolta aatelisto näihin asti oli kiskonut itselleen
-vapaan kyydin.
-
-Torpan asukkaat jäähyväisiä sanoessaan eivät tavallisesti ole liioin
-heltyväisiä, mutta tässä tuntui ikään kuin ilmassa, että ero tuli
-olemaan pitkä. Tommu tuon tuostakin nenäänsä niisti: jotakin silmistä
-oli etsinyt itselleen väärän tien. Sigfrida toi häkin, jossa Tätti
-oli, Hagarin piti vielä kerran taputtaa suosikkinsa pehmeitä mustia
-höyheniä.
-
-Dordei sanoi:
-
-"Sinä minun sydänkäpyseni ja huolilapseni! Ketuilla on luolansa ja
-linnuilla pesänsä, mutta yhden tiedän, jolla sinua ennen ei ollut
-kiveä johonka päänsä olisi kallistanut. Lähde, jos se on Jumalan
-tahto; tule takaisin, jos niin on Jumalan tahto! Jätä itsesi Hänen
-haltuunsa, kyllä Hän on sinullekin hankkiva oksan, jolle istua
-saatat!"
-
-"Älä ole pahoillasi!" rätisteli rastaanpoika. Vankkurit pyörivät pois
-ja toinen lastu lähti kulkemaan aavalle, rannattomalle merelle.
-
-
-
-
-12. Turun akademia.
-
-
-    Siellä asuu petoja!
-
-Jos aikakausia saattaisi siirtää kuten kuvaelmia näytelmässä, jos
-yhdeksästoista vuosisata istuisi katseliana, esirippu vedettäisiin
-ylös ja seitsemästoista vuosisata näkyisi siinä mahtavassa
-suuruudessaan, kuinka läpinäkymättömän pimeältä, kuinka synkeän
-vakavalta ja karkean karkealta se kokonaisuudessaan näyttäisi toisen
-aikakauden katseliain silmissä, mutta myöskin tuolla pimeydellä oli
-välkkyviä valopilkkuja, myöskin tuolla vakavuudella oli iloisia
-välihetkiä ja tuolla karkealla ajanpylväällä oli myöskin hienosti
-veistettyjä huippuja. Jota me yöksi nimitämme, pitivät silloiset
-ihmiset päivänä, ja jos päivä toisinaan pettyikin tuhoa tuottaviin
-raepilviin, nähtiin kuitenkin aurinkokin välistä. Mars tähden
-asukkaat heikkoine päivänvaloineen luultavasti eivät vaihettaisi
-osaansa maan asukkaiden kanssa ja seitsemännentoista vuosisadan
-kovan kokenut kansa olisi varmaankin monesti asiaansa harkinnut, jos
-joku olisi tarjonnut heille tilaisuutta muuttaa yhdeksänteentoista
-vuosisataan.
-
-Aksel Oxenstjerna oli sanonut käytyään lounais-Suomessa: siellä
-asuu petoja! Pietari Brahe otti tämän sanan varoitukseksi ja katsoi
-sopivaksi parannuskeinoksi _academian_ perustamisen ja tempasi sen
-sodan nälkäisestä kidasta ikään kuin puoleksi niellyn luun. Kun
-hänen _academiansa_ vihdoin saatiin ja perustettiin Kristiinan
-kuninkaallisen, Nyköpingissä Maaliskuun 26 päiv. 1640, kirjoitetun
-kirjeen nojalla, niin piispa Rothovius kiertokirjeessä papistolle
-selitti, että tämä oli suurin hyvä työ, mikä Suomelle sitte maailman
-alun oli tapahtunut.
-
-Koska Suomi luultavasti ei ollut kartassa löydettävissä maailman
-alussa, oli ensimmäinen ja suurin hyvä työ kaiketikkin se, että
-maa nyt on olemassa. Piispan ei myöskään pitäisi Kristin-uskon
-levittämistä maahamme, tahi uskonpuhdistusta katsoa vähemmän
-arvoiseksi. Mutta näitä luvallisia vastalauseita paitsi, ei sitä
-seuraavan puolentoista vuosisadan tarvitse paljoakaan tinkiä pois
-tuon voimallisen, uutteran ja hyvänsuovan piispan, tämän tapauksen
-johdosta syntyneestä sydämmen ilosta. Akatemia ei koskaan ole
-ollut _kaikki_, ei edes silloin, kun se perustettiin, yhtä vähän
-kuin tieto on kaikki; mutta akatemia on ollut ja on määräämättömän
-_paljo_ maalle, joka valtiollisessa heikkoudessaan etsii tukea työssä
-sivistyksensä edistyttämiseksi. Turhaan on akatemia alusta alkaen
-verhonut itsensä rehtorinsa purpuraviittaan, kohottaaksensa oppia
-oppimattomien silmissä aikakautensa kuningas-istuimelle. Se seisoi
-juurineen liika syvällä kansassa, voidaksensa milloinkaan pukea
-yltään sarkanuttua ja siinäpä oli tämän opiston suuren sivistystyön
-salaisuus. Jota kansallisemmaksi se tuli, sitä mahtavammin se kokoili
-luokseen kansan heräävää, etevää voimaa ja selkenevää tajuntaa.
-Kirkko on ollut munanruskuainen, josta uusi elämä on ruvennut
-tykyttämään, mutta akatemia on ollut nuoren, nykyajan kukkuloille
-nousevan kansanhengen ensimmäiset siivet.
-
-Ja akatemia oli vuonna 1640 kirkon kuuliainen tytär. Ei ainoastaan
-piispa, vaan myöskin Pietari Brahe piti kirjallisten tietojen ohessa
-uskonnollisen elämän sekä taitavien tapojen levittämistä tämän uuden
-opiston tärkeimpänä tehtävänä. Kansa piti tuota opistoa papinkouluna.
-Vielä sata vuotta tämän jälkeen, 1740, oli teologia eli uskon-oppi
-etevimmässä sijassa ja kelpasi kaikkiin, ikään kuin kenraalit meidän
-aikanamme. 1840 kolme muuta tiedekuntaa uhkasi ruveta etevämmäksi
-tuota kunnianarvoisaa, joka vanhan tavan mukaan anasti ensimmäisen
-sijan, ja 40 tahi 50 vuotta tämän jälkeen, kun uskonnollista elämää
-ei enää katsota välttämättömäksi taitavien tapojen leviämiseen, on
-akatemian papinkoulu monen silmissä jäljellä ikään kuin varjojen
-kummittelia 1600-vuosiluvulta.
-
-Jos ne olivatkin harvat, jotka siihen aikaan, kun akatemia
-perustettiin, ymmärsivät sen merkitystä, koetti hallitus kuitenkin
-voimiensa takaa selväksi saattaa sen tarpeellisuutta. Kokonainen
-kuukausi ennen vihkimispäivää kuuluutettiin kirkoissa että
-vihkimispäivänä, keskiviikkona Heinäkuun 15 päivänä 1640, oli
-pidettävä yleinen rukous- ja kiitosjuhla. Kaikki ylhäisimmät henkilöt
-aatelistosta ja aatelittomista kutsuttiin Turkuun, ja monta sinne
-tulikin. Siellä syntyi suuri riemu ja uhkeat menot Suomen silloisessa
-pääkaupungissa.
-
-Eräs Turun akatemian ensimmäisistä professoreista, kiitetty Michael
-Wexionius, aateloittu Gyldenstolpeksi, on vihkimisjuhlasta laveasti
-kertonut. Juhlamenojen ohjelma oli edeltäpäin tarkasti määrätty
-yksityiskohtia myöten. Suuret kunniatervehdykset oli kl. 7 aamulla
-hänen kreivillisen armonsa luona Turun linnassa. Sitten juhlakulku
-maalle-astumispaikalle Aurajoen rannalle, joka tapahtui yhtä
-moni-osaisena kuin runotarten lukumäärä on. Rannasta mentiin lipuilla
-loistavasti koristetuilla veneillä sillan luo. Siinä taas astuttiin
-maalle ja kuljettiin juhlakulussa Akatemialle. Etupäässä kulkivat
-torvensoittajat ja sotarummun lyöjät, "jotka työnsä iloisesti
-kaikella ahkeruudella tekivät." Mutta, että tätä rauhan työtä
-vihittiin suuren sodan riehuessa, sitä muistuttivat sekä sotarummut
-että kanuunanlaukaukset ja vieläpä mahtava tuhatlukuinen, täydessä
-varustuksessa oleva ratsumies-joukko, jossa oli moni Breitenfeldissä
-ja Lützenissä ollut sotilas-vanhus.
-
-Tuo vähäpätöinen akatemiarakennus, lukion entinen huoneus
-tuomiokirkon varjossa -- viisi kylmää, matalaa huonetta --
-oli komeasti koristettu purpuran punaisilla tapeeteilla ja
-lattiaverhoilla. Täällä kuultiin soittoa, kreivi Brahe piti puheen,
-perustuskirja luettiin, varakansleri ja rehtori varustettiin heille
-kuuluvilla arvomerkeillä, sitte laulettiin, kaksi professoria piti
-puheita ja vihdoin tapahtui erään ylioppilaan nuoren Stålhandsken
-"_gratulatio oratoria_ erin-omaisella onnentoivotuksella."
-
-Sen jälkeen oli jumalanpalvelus tuomiokirkossa, jossa piispa
-saarnasi. Kanuunanjyrinää kuului vierellä olevasta kirkkopihasta,
-jalkaväen ja ratsuväen musketinlaukauksia sekä äänekkäitä
-riemuhuutoja kaikui tuosta tuhansittain kokoontuneesta väkijoukosta
-kirkon sisä- ja ulkopuolella. "Jumala ja koko luonto", -- sanoo
-Wexionius, "olivat yhdistyneet korottaaksensa päivän juhlallisuutta,
-sillä ilma oli selkeä ja leuto, suloinen tuulenleyhkä, joka kuljetti
-koristettuja veneitä, tuotti katseliain eteen mitä ihanimman
-näytelmän. Rumpujen ja torvien ääniä kuului sekä maalta että mereltä
-ja kaiku kajahteli ikään kuin suosion osotuksena ympärillä olevista
-vuorista ja asunnoista."
-
-Päivä lopetettiin tanssiaisilla linnassa, päivällisillä, jossa
-kaikki kuninkaallisen majesteetin kustannuksella "tulivat
-loistavasti kestityksi ja ravituksi" siihen aikaan hyvin tavattomana
-päivällisaikana eli kl. 4. Otaksua sopii, vaikka kertomus ei siitä
-mitään mainitse, että vieraat, jotka yhdeksän tuntia lakkaamatta
-olivat olleet vaivalloisilla kävelyillä, venematkoilla, kuulleet
-puheita, saarnoja, soittoa ja sotajyrinää kello seitsemästä aamulla
-neljään jälestä puolen päivän, saattoivat hyvällä ruokahalulla tehdä
-kunniaa kruunun ruokavalmistuksille. Kaksi päivää tämän jälkeen
-piti eräs akatemian nuori kansalainen suuremmassa luentosalissa
-"Ylioppilaat" nimisen siveys-opillisen näytännön, jossa esitettiin
-"mitenkä muutamat vanhemmat hyvin niukasti antavat rahoja pojilleen,
-jotka siitä syystä tavallisesti tulevat ahkeriksi ja säästäväisiksi;
-mutta toiset sitä vastoin antavat lapsilleen kaikkea, mitä vain
-haluavat ja nämät tulevat laiskoiksi, epäkuuliaisiksi, ja menevät
-kokonaan hukkaan" j.n.e.
-
-Näitä loistavia vihkiäisiä sopisi verrata komeisiin häihin köyhän
-miehen majassa. Tänään yltäkylläisesti onnen antimia, huomenna
-kova leivänsyrjä ja kauhallinen vettä. Akatemia oli niin köyhä,
-että kun arentimaksuja sen ylläpitämiseksi määrätyistä, usein
-tyhjäksi paljastetuista kruununtaloista ja perintötiloista ei saatu,
-täytyi oppilaitten ja opettajien tulla toimeen miten kuten. Kaikki
-kruunun rahat valuivat sotaan ikään kuin rattiin. Mitä vielä löytyi
-rahojen sijasta, vaikka sekin aina niukemmaksi kävi, oli kruunun
-verot ja maatilukset. Näillä palkattiin usein sekä sotaherrat että
-virkamiehet, näillä maksettiin velkoja, näillä ylläpidettiin kolme
-akatemiaa, Upsalan, Tarton ja Turun. Uusi akatemia oli uusi ammottava
-aukko valtion rahavarastossa. Miksikä ei akatemia, laitos, jommoinen
-ainoastaan vuosisatojen kuluttua asetettiin, saattanut odottaa
-rauhaa? kysyivät valtiotalouden hoitajat. Niin, miksikä ei köyhä,
-pimeä torppa saattanut joulu-aamua odottaa ilman akkunassa loistavaa
-kynttilää? Pietari Brahe oli jo antanut tähän kysymykseen vastauksen
-Juho Kurjelle. Kansat elävät vuosituhansia ja he kiirehtivät
-kuitenkin toisinaan tekemään tänään, mitä huomenna saattaisivat
-tehdä. Myöskin historia saattaa välistä hätiköidä, mutta ainoastaan
-silloin, kuin vainiosarka ei vielä ole valmiiksi muokattu kylvöä
-varten. Huomispäivä on yhtä vähän kansojen kuin yksilöin hallussa.
-Sota seurasi sotaa niin pitkältä kuin muistaa saattoi. Miksikä
-tulevaisuuden tuvat tulivat olemaan rauhan palmujen suojassa? Ja
-Suomen asukkaat olivat "petoja." Tämä verta vuotava, pimeä, unhotettu
-maa katsoi tuohon ensimmäiseen kalpeaan valonkotiinsa Turussa, kuten
-sen äärimmäisen pohjolan asukas tammikuussa aamupimeässä katselee
-kauan odotettua auringon ensimmäistä punertavaa sarastusta itäisellä
-taivaan rannalla.
-
-Tämä ensimmäinen sarastus ei vielä hetikään ollut päivä. Mitkä hanget
-sulatettavana! Mitkä rikkaläjät poistettavana! Mikä jäykkyyden
-jääsohja, mikä taitamattomuuden yö! Pitkällinen, vaivalloinen,
-uuttera työ oli tehtävä ennenkuin saattoi tunkea vuosisatojen
-somerikkojen lävitse, ja sitä kestikin satoja vuosia, ennenkuin
-päästiin kuoren läpi, mutta kun niin pitkälle oli ehditty,
-havaittiin, ettei siellä ollutkaan kova, hedelmätön nummimaa, vaan
-uhkea savipohjainen, joka palkitsi viljeliän vaivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana päivänä, kun rauhan suuri laitos vihittiin Turussa, nukkui
-kuoleman uneen sodan voimallinen sankari, tuo rohkean rohkea lumiaura
-Aake Henrikinpoika Tott, omistamassaan Eurajoen pitäjän Lavilan
-talossa, 42 vuoden ja 2 kuukauden vanhana. Kipujen runtelemana oli
-hän ollut monia vuosia ja entiskesänä sairastunut Ekolsundissa, mutta
-tunsi itsensä seuraavana keväänä niin raitistuneeksi, että uskalsi
-matkustaa Suomeen. Ratsastaminen ei silloin enään nopeasti joutunut;
-matkaa kesti lepohetkineen Toukokuun 26 päivästä Heinäkuun 4, jolloin
-hän melkein puoli kuolleena tuotiin Lavilaan. Tämä kovakourainen
-sotasankari kuoli kristittynä.
-
-Syyskuun 29 päivänä 1640 hän Turun tuomiokirkkoon haudattiin sen
-aikakauden sotaisella loistolla. Neljä komppaniaa, yhteensä 480
-miestä, Suomen kiitettyjä ratsumiehiä ratsasti surusaaton etupäässä
-linnasta kirkolle. Niitten jäljessä tuli teinit, ylioppilaat, papit,
-professorit ja piispa. Sitten tuli marsalkka Melchior von Falkenberg.
-Hänen jäljessään mustaan silkkivaatteeseen puettu sotahevonen,
-sen jäljestä päälippu, jota Yrjö Boije kantoi. Sitten tuli arkku,
-jota 16 aatelismiestä kantoi ja arkun molemmilla puolin kulki
-aatelismiehiä, jotka kantoivat tämän kuolleen sekä isän että äidin
-sukukilpiä. Sen jälkeen kulki taas ylioppilaita ja professoreita,
-kauppiaita, virkamiehiä, hovi-oikeuden asessoreita. Sitten surulippu
-ja suruhevonen, verhottuna mustaan verkaan, jossa oli valkoinen
-atlasristi. Sitten tulivat ylhäisimmät aatelistosta ja virkamiehistä,
-Pormestari ja raatimiehet, porvaristo ja neljä komppaniaa jalkaväkeä.
-Näitten jäljessä kreivi Brahe, jolla oli neljä lakeijaa ja kaksi
-kuskia. Häntä seurasi 8 vaunut, joissa oli naisväkeä ja viimeiseksi
-porvariston vaimot. Surusaatossa oli otaksuttavasti, paitsi katsojia,
-yli 1,400 henkeä. Lähtösaarnan Turun linnassa piti hovisaarnaaja
-Niilo Martini, tekstinä oli Rom. 10: 9-12 ja ruumissaarnan piti
-tuomiokirkossa piispa Rothovius ja tekstinä oli Rom. 14: 7-10. Vuonna
-1678 antoi Aake Tottin leski, Kristiina Brahe, miehensä lepokammioksi
-valmistaa Turun tuomiokirkossa vieläkin säilyneen ja hiljakkoin
-kuntoon asetetun Tottien hautakuorin.
-
-
-
-
-13. Toinen lastu.
-
-
-    Sinun pitää saaman lukea.
-
-Hagar matkusti Lydik Larssonin muassa Turkuun. Meidän aikamme
-rautatiet ovat Mefistofeles viittoineen. Kun lähdetään, niin jo
-perilläkin ollaan! Maaten siellä eteenpäin tullaan, maisemat
-rientävät tyhjinä, vaikutusta tekemättä, jälkiä jättämättä ohitse,
-ihmiset ilmaantuvat kuten mykät kääpiöt, vaunu, jossa istutaan, on
-maailma, matka ei ole mitään, päämaali on kaikki. Jalkamatkustus
-tahi hidas kulku hevosella Heinäkuun aikana, se on maantiedettä,
-kansatiedettä, luonnontiedettä ja kaunotiedettä. Tarkka lapsi oppii
-siinä päivässä enemmän kuin kirjasta vuodessa.
-
-Hagar heräsi, kun hän oli matkalla Turkuun. Kun hän rupesi lukemaan
-montako kirkkoa oli, vaipui Kaskaksen torppa taivaan rannan taakse.
-Uudet esineet poistivat tutut vanhat mielestä. Näyttipä hänestä ikään
-kuin vuoret olisivat olleet täällä korkeammat, laaksot syvemmät,
-kylät väkirikkaammat, karjat hyväruokkoisemmat, ihmiset viisaammat.
-Kesä-ilma ja vaihtelevaisuus kaunisti kaikkea. Hagar oli taas
-muuttunut. Hän joi ilmaa ikään kuin terveyden pikarista. Täällä hän
-jälleen saattoi hengittää, täällä hän ei ollut muita huonompi; täällä
-ei kukaan tietänyt, että hän oli mustalaislapsi.
-
-He eivät vielä ennättäneet penikulmaakaan torpasta, kun Hagar
-hämmästytti holhojaansa rohkeamielisyydellään. Hän oli nyt yhtä
-puhelias ja iloinen, kuin hän tähän asti oli ollut äänetön ja
-alakuloinen. Hän nauroi, lauloi, kertoi, kysyi. Miksikä oli järvi
-noin sininen? Miksikä kettu juoksi tien poikki? Miksikä toisen kirkon
-tornin huipussa oli kukko, kun toisessa oli risti. Miksikä tuo vanha
-sotilas kulki kainalosauvalla? Mitä Lydik Larsson Turussa tekisi, ja
-mitäpä hän itse siellä tekisi?
-
-Hovi-oikeus raskautti tullimiestä asetuksen seitsemännen käskyn koko
-painolla. Hän tarvitsi huvitusta, ja alensi itsensä tytön alituisia
-puheita ja kyselmiä kuuntelemaan ja niihin vastaamaan. Näissä
-puheissa huomasi toisinaan muutakin, kuin lapsen uteliaisuutta.
-Tuo luonnollisuus ja viisaus yhdistettynä saatti oikein viehättää.
-Olisipa ollut elämää Tuurholmassa, jos Hagar olisi tullut tullimiehen
-kasvatiksi!
-
-"Turussa", sanoi tullimies, "on suuri juhlapäivä. Sinne perustetaan
-_academia_."
-
-"_Academia?_ Mikä se on?"
-
-"Suuri oppikoulu."
-
-"Saanko minä ruveta käymään akatemiassa?"
-
-"Saat sinä katsella sitä ulkopuolelta, ei sitä ole kielletty."
-
-"Oohoh! Saanko Turussa kirjoja?"
-
-"Kyllä sinä saat koko troijalaisen sodan ja vieläpä troijalaisen
-rauhankin lisäksi, jos tahdot."
-
-"Elääkö _Cannabis_?"
-
-"Elää. Hän on saanut kirjansa takaisin ja lukee nyt latinaa kesyn
-variksen kanssa."
-
-Hagarin silmät säihkyivät.
-
-"Halukkaammin olisin hullu kuten _Cannabis_, ennenkuin häntä
-tahtoisin ivailla!"
-
-Tullimies katsoi kummastellen tyttöä. Hän oli tosiaankin saanut kolme
-vuotta ikää lisäksi.
-
-Matkaa oli kestänyt kolmatta päivää, kun lähenivät Turkua. Lydik
-Larssonin mieleen johtui, että hänen ehkä tarvitsisi kummitytölleen
-puhua heidän aiotusta käynnistään presidentin luona.
-
-"Onko Dordei kertonut sinulle jotakin äidistäsi?" Vastaus viipyi. Tuo
-polttava kysymys, nimileima, kunniakysymys oli tässä taas esillä.
-
-"Me olemme pudonneet tähdistä", vastasi Hagar estelevästi.
-
-"Hm... niin, yksi putosi, se oli äitisi ja hän kuoli siitä
-putouksesta. Jos hänen armonsa presidentti tahtoo sinua nähdä, niin
-lupaatko olla tottelevainen, sekä muistaa, ettet häntä suututa
-sellaisilla tempuilla, kuin sinulla oli tuolla torpassa viimein?"
-
-"Eikö hän kärsi, että linnut puhuvat?"
-
-"Älä nyt ole olevinasi! Hän ei kärsi, että köyhät lapset näyttelevät
-nyreää, ynsistelevää muotoa."
-
-"Pitääkö hän lupauksensa?" kysyi Hagar ja hänen silmänsä säihkyivät
-uudestaan.
-
-"Mitä sillä tarkoitat?"
-
-"Minä tarkoitan, että hän on kovin ylhäinen ja minä kovin köyhä."
-
-"Se oli varmaankin paras", ajatteli tullimies ollen pahoillaan,
-"etten ottanut tyttöä. Hän on minusta liiaksi viisas."
-
-He tulivat Turkuun tiistaina, juuri kun vaskitorven ääni ilmaisi
-että keskiviikkona oli juhla. Pietari Luth oli hankkinut heille
-kortteerin eräässä, tuon kansasta täytetyn kaupungin syrjäisessä
-paikassa. Ahtaan huoneen nurkka oli kylläksi suuri hänen rikkaalle
-lankomiehellensä. Hagar sai makuupaikan itselleen ullakossa. Pietari
-Luth oli nyt ylioppilas ja siis myöskin yhtenä tämän suuren päivän
-sankareista, sillä ensimmäisten ylioppilaitten lukumäärä nousi
-ainoastaan 44:ään.
-
-Ei ollut helppo tässä juhlatouhussa päästä niin mahtavan henkilön
-puheille, kuin presidentti Juho Kurki oli. Mutta kilisevä
-kädenpuserrus hovimestari Antonius Papen luona sai paljon toimeen.
-Lydik Larsson pääsi jo tiistai-iltana neljänneksen tunnin ajaksi
-presidentin puheille. Vastaan-otto ei ollut oikein suosiollinen.
-Siinä sai tullimies ankaran nuhtelun leväperäisyydestään tullitulojen
-ylöskannossa; tämä asia oli niin suuri, että hän siitä saattoi
-menettää virkansa. Kenraalikuvernööri oli suuruksissaan niistä
-petoksista, joita oli harjoitettu. Tullimies saisi kuitenkin
-uudestaan tulla presidentin puheille torstaiaamuna k:lo 7 saadaksensa
-laveampaa selitystä hovioikeudessa olevasta riidasta.
-
-Huonoja uutisia! Lydik Larsson kumarsi suurimmassa nöyryydessä ja
-aikoi juuri lähteä, kun presidentti, jonka erinomainen muisto oli
-tunnettu, sanoi:
-
-"Missä olen teidän ennen nähnyt?"
-
-"Liian suuri kunnia näin alhaiselle palvelijalle kuin minä olen",
-vastasi tullimies. "Se oli 13 tahi 14 vuotta taaksepäin Karjassa.
-Teidän armonne suvaitsi korkealla läsnä-olollaan kunnioittaa kahden
-köyhän lapsen kastamista."
-
-"Karjassa? Oliko se Sigfrid mestari, joka lapset kastoi?"
-
-"Oli teidän armonne. Minulla oli onni silloin olla läsnä."
-
-"Oliko sotamarsalkka Tott myöskin läsnä samassa tilaisuudessa?"
-
-"Oli, teidän armonne."
-
-"Hän mainitsi siitä jotakin pari vuotta sitten. Se oli poika?"
-
-"Niin oli. Ja tyttö myöskin."
-
-"Sotamarsalkka otti pojan hoitoonsa. Tiedättekö tytöstä mitään?"
-
-"Teidän armonne suvaitsi kustantaa hänen hoitonsa köyhässä torpassa.
-Hänellä on tavattomat järjenlahjat, ja nyt on hän seurannut minua
-tänne Turkuun... katsellaksensa huomista juhlallisuutta."
-
-"Ottakaa hänet mukaan tuorstaina. Hyvästi. Älkää unohtako ottaa
-mukaanne tullin-erityistilejä."
-
-Lydik Larsson kumarsi nöyrimmästi ja lähti. Hän ei olisi uskaltanut
-sanaakaan mainita kummityttärestä, ellei tuo korkean-arvoinen herra
-itse olisi asiaan tarttunut.
-
-Juhlapäivä alkoi kanuunanjyrinällä, ja Turun kaupunki oli ikään
-kuin aaltoileva meri täynnänsä kilpasoutajia tuhansine kirjavine
-lippuineen. Mikä uusi maailma kolmentoista vuotiaan mielestä,
-joka oli kasvanut kaukaisessa metsätorpassa! Hagar meni ulos k:lo
-5 aamulla ja eksyi katujen ja ihmisten joukossa, kuuli kaikkea
-kahdella kuuntelevalla korvalla ja näki kaikkia kahdella vilkkaalla
-silmällä. Hän seisoi, puolikuoliaaksi rutistettuna, sillalla, kun
-juhlaseurue veneissä tuli linnasta. Ei pieninkään ääni tuossa
-suuressa kohinassa mennyt kuulumatta hänen ohitsensa. Hänen
-ympärillään olevat tokaisivat aina kustakin, joka maalle astui,
-jonkun muistutuksen: "Tuossa on kreivi punaisessa takissa!... Mitä?
-Kreivikö? Sehän on hovimestari... Tuossa Kaarle Lindelöf, joka pisti
-Hannu Jönssonin Porvoossa kuoliaaksi!... Tuolla Kustaa Steininpoika
-Tavast, joka antoi kuoliaaksi piiskata lampuotinsa Kurjalassa!...
-Tuossa on Viipurin kupernyöri Kaarle Mörner, joka antoi kiinnittää
-nimismiehensä niin korkealle seinään, että varpaat tuskin lattiaan
-ulottuivat... Nyt ylioppilaat tulevat! Tuossa on yksi, joka
-tarjottimella kantaa punasta hametta..."
-
-"Pietari! Pietari!" huusi Hagar. Pietari Luth ei häntä kuullut.
-Hänelle osotettu kunnia ja luottamus, kun annettiin hänen kantaa
-juhlakulussa rector magnificuksen punaista samettikaapua, joka
-merkitsi roomalaisen kardinaalin arvoa, oli kokonaan anastanut
-hänen ajatuksensa. Pietari Luthin jäljessä kulki eräs apulainen
-kantaen akatemian sinettiä, pöytäkirjuri kantaen matrikkelia ja
-rahastonhoitaja kantaen kahta hopeavaltikkaa. Katseliat yhä vuoroin
-näitä moittivat ja kiittivät. Kreivi Brahe, joka yksin osastossaan
-tuli hopeavaltikkojen jäljessä, kahdentoista ristikeihäitä kantavan
-henkivartian seuraamana, kuusi hänen kummallakin puolellaan, oli
-kansan suuressa suosiossa.
-
-"No katsokaapas vain, eikö hän ole niin lempeä juuri kuin kuningas
-David virsikirjassa!" huudahti eräs Maskusta oleva talonpojan akka.
-"Nähkääs, kun vouti keväällä otti toisen lehmämme, sitte kuin hän oli
-toisen jo ennen ottanut samasta velasta, meni meidän vaari hänen
-armonsa luo, ja, Jumala häntä siunatkoon, lehmä se tuli takaisin
-vain, mutta vouti sai istua Turun linnassa."
-
-"No niin, paras että otamme kreivin kuninkaaksi. Mitä me vaimoväellä
-teemme?" ehdotti eräs iloinen merimies, joka jo oli tyhjentänyt
-yhden olutpullon liikaa päivän kunniaksi. "Kelpaisiko tämä
-teidän mielestänne valtakuntaa hallitsemaan?" Ja kuvannollisesti
-selittääksensä kapinallista puhettaan, tarttui hän vieressään
-seisovaan Hagariin vyötäisistä kiinni, asettaen hänen katseliain
-nauraessa sillan käsipuille istumaan.
-
-Mutta tätä ei ennen huomioon otettu, kuin eräs raajarikkoinen
-sotilas, joka kulki kainalosauvalla, vasemmalla kädellään veti tuon
-pelästyneen tytön alas hänen korotetusta asemastaan ja samalla
-myöskin oikealla kädellään ja sauvallaan antoi puhujalle aika lyönnin
-hartioille.
-
-"Kuka rohkenee puhua moittimalla Kustaa kuninkaan tyttärestä?"
-ärjäsi tuo suuttunut vanha sotamies. Näytti siltä, kuin keskellä
-juhlaloistoa sillalla olisi syntynyt kahakka. Onneksi juhlakulku
-veti kaikkien huomion puoleensa, ja niin monta nyrkkiä kohotettiin
-vasten tuota rohkeapuheista merimiestä, että hän havaitsi parhaaksi
-patikoida tiehensä. Kuningatar, Kersti röökinä, oli myöskin kansalle
-rakas, hänen suuren isänsä tähden, joka eli kansan muistossa. Ei
-yhtäkään kuningasta ole Suomessa niin rakastettu, kuin suurta Kustaa
-II Aadolfia.
-
-Sotkettuna, tuupattuna ja repaleisin liepein, hehkuvin poskin
-sekä hajalla hapsin, vietiin Karjasta tullut torpantyttö tuossa
-auttamattomassa ahdingossa eteenpäin akatemiarakennukselle asti,
-johon väkijoukko virtaili juhlakulun jäljessä. Eräässä kadunkulmassa
-hän kyllä olisi päässyt pois, mutta hän antoi vieläkin tuupata
-itseään eteen päin. Hänpä tahtoi nähdä, hänpä tahtoi kuulla kaikkea,
-mitä nähtävissä ja kuultavissa oli.
-
-Sillä välin kuin sisällä pidettiin oppineita puheita, huvitteli kansa
-itseään ulkona katselemalla sotaväkeä ja varsinkin ratsuväen taajoja
-rivejä, jotka täyttivät kaikki lähikadut ja aukeat paikat niin
-pitkältä, kuin silmä kannatti. Tässä ei ollut nyky-aikainen paraati,
-jossa joka nappi on kiinni napitettu, joka nauha asetettuna kuten
-olla tulee. Virkapukujen aika ei ollut silloin vielä. Sotajoukon
-eri osastot saattoi tuntea niitten yhtäläisestä asevarustuksesta.
-Ratsastajilla oli keltainen sekä myöskin musta nahkavarus, osaksi
-myöskin puolivarustus: rynnäkköhytyrä, rinta- ja selkähaarniska,
-nahkakintaat, miekka ja Kustaa II Aadolfin käytettäväksi määräämä
-11 jalan pituinen keihäs, jonka hän oli 15 eli 18 jalan pituisesta
-lyhentänyt. Ne, joilla ei ollut keihästä, kantoivat olallaan lyhyttä
-ratsupyssyä, jossa oli siihen aikaan hiljan keksitty piilukku.
-Jalkaväen muskentinkantajilla oli pitemmät aseet. Prikaati tahi
-rykmentti sai kyllä välistä nimensä värinsä mukaan, mutta tämä
-riippui useasti lipusta ja sotamerkistä. Ruotsalaisen sotajoukon
-kiitetyt siniset ja keltaiset rykmentit nimitettiin heidän
-takkinsa värin mukaan. Suomalaisilla sotajoukoilla sekä jalka- että
-ratsuväellä oli harmaa kotimainen väri vaatteissaan, joka ei
-juuri paraatipukuun hyvin soveltunut. Tässä oli enimmästä päästä
-nuorta väkeä, joka kohta piti lähetettämän täyttämään Juhana Banérin
-pikaisesti harventuneita rivejä. Sotilas-vanhukset taistelivat
-Saksanmaalla, mutta osa heistä oli kotimaassa varaväkeä opettamassa.
-Ratsastamaan oppinut porvaristo otti osaa juhlaan ja katsojain eteen
-kuvautui kirjava, monivärinen näkö-ala.
-
-Tähän sopii lisätä, että sinä vuonna 1640, jolloin oli
-varaa toimeensa vihkiä akatemia, asetti Suomi 17,380 miestä
-sotavarustukseen, eli noin joka kahdeksannen asekuntoisen miehen
-silloisesta väestöstä, nimittäin 13,780 miestä jalkaväkeä ja 3,600
-miestä hevoisväkeä. Tästä joukosta oli 8,048 miestä ulkopuolella omaa
-maatansa ja 9,332 odotti kotimaassa käskyä sotaan.
-
-Puheitten jälkeen, joita akatemiarakennuksessa pidettiin, seurasi
-jumalanpalvelus tuomiokirkossa. Vahdit seisoivat portilla; eipä
-monenkaan tuosta suuresta joukosta onnistunut sisälle päästä, mutta
-Hagar kyllä pääsi. Rääsyjä ja raamukkeita, entäpäs?
-
-Kirkosta väkijoukko riensi alas Linnankadulle päin nähdäksensä
-vieraita, jotka olivat Kuningattaren päivällisille kutsutut. Kl.
-8 illalla tuli Hagar kotia, käytyänsä monta harhatietä löysi hän
-vihdoinkin kortteerinsa. Mutta mimmoisena hän oli? Tomusta harmaana,
-vaatteensa priiskotettuna loalla, joka hevosten juostessa räiskyi
-ympäri. Kulkemisesta ja heinäkuun auringon helteestä mustanruskeaksi
-ahvettuneena, kengät kallellaan, -- hän oli saanut Turussa kengät
--- hiukset, kuten kuusen parta. Pyhäpäivähameesta, tuosta ennen
-ihaillusta saksanvillaisesta, oli ainoastaan repaleet jäljellä, ja
-niistä sitä ei entiseksi olisi tuntenut.
-
-"Ja _sinun_ täytyy mennä hoviin huomenna kl. 7!" huudahti tullimies.
-"Marsippas heti saunaan!"
-
-Mutta sinä päivänä ei Turussa yhtäkään saunaa lämmitetty.
-
-"Noh, kaivolle sitte!"
-
-Emäntä, eräs räätälinvaimo armahti rääsyläistä. Hagar vietiin
-pesuhuoneeseen, vaatteet riisuttiin, kaivosta tuotiin kaksi
-ämpärillistä kylmää vettä, jolla tyttöä virutettiin ja sitte hänen
-ylleen puettiin hänen toinen, puhdas paitansa; tytölläpä oli ollut
-kaksi mukanaan myttysessä. Yön-aikaa ja räätäliä käytettiin tytön
-hovissa-käynnin valmistuksiin eli hänen presidentille esittämistänsä
-varten.
-
-Tämä mahtava herra asui torinvarrella olevan suuren kivirakennuksen
-yläkerrassa, hovi-oikeus oli alakerrassa. Hänellä ei täällä ollut
-samoja mukavuuksia, kuin avarassa, Laukon kartanossaan; hänen oli
-pakko toisen puolisonsa, Sofia De la Gardien sekä 11 lapsensa kanssa,
-joista ainoastaan 5 nuorinta oli kotona, tyytyä 11 tahi 12 huoneeseen.
-
-Torstai-aamuna, kun kello löi seitsemän, seisoi tullimies turvattinsa
-kanssa presidentin etuhuoneessa, ilmoitettiin tulleeksi ja laskettiin
-sisään. Hagar jätettiin kultanauhustettujen kamaripalvelijain
-seuraan etehiseen, jossa hän sillä aikaa katseli torilla liikkuvaa
-väkijoukkoa.
-
-Vastaanotto-huone oli suuri ja loistava, uhkeilla, kudotuilla
-ranskan tapeeteilla ja lattiaverhoilla varustettu. Paras huonekalu
-oli kirjoja ja asiapapereita varten tehty kirjakaappi, joka oli
-aikakautensa kalliimmilla veistoksilla koristettu, ja yhtäläinen,
-kuin Yrjö Härtelin mestariteos, jonka Nürnbergin kaupunki lahjoitti
-Kustaa Adolfille ja joka maksoi 9,750 hopeariksiä. Kirjoituspöytä
-oli samati koristettu ja mosaikilla silattu. Sen koristuksiin kuului
-myöskin suuret, epämukavat kirjoitusneuvot, jotka olivat punaisista
-koralleista kurjen muotoon kyhätyt, ja kurjen pyrstön päällä oli
-hiotusta lasista kilpikonnan muotoon muodostettu mustetolppo.
-Hieno ruusu-öljyn haju tuoksahti huoneissa. Presidentin aamujuoma,
-inkiväärillä maustettu mantelimaito, oli hopeapokaalissa vain
-puoleksi juotuna. Itse istuinhan, puettuna punaiseen silkkiseen
-aamunuttuun, pöytänsä ääressä hienosti sorvatussa selkätuolissa,
-jonka istuinlauta oli neliöihin leikatuista eri puulajeista tehty.
-Notariuksella, Hannu Ekholtilla sekä kirjuri Krister Thomsonilla oli
-kumpaisellakin pienempi pöytä samassa huoneessa.
-
-Lydik Larsson sai seisoallaan kuunnella selityksiä asiastaan, joita
-hänellä hovioikeudessa oli, ja jätti paperinsa kirjurille. Kun tämä
-oli tehty, kysyi presidentti Karjasta tullutta tyttöä.
-
-Tähän vastattiin, että hän etuhuoneessa odotti hänen armonsa käskyjä.
-
-"Hyvä... Pape!" presidentti soitti. Soitinkello oli kullasta ja
-kädensija meripihasta.
-
-"Jätä tyttö, joka tuolla on, taloudenhoitajan huostaan. Tyttö
-lähetetään tulevalla viikolla Laukkoon... Hän on köyhä, eikö niin,
-Lydik?"
-
-Tullimies selitti, että tyttö kyllä oli tuiki köyhä, mutta että hänen
-äiti vainajallaan oli havaittu kaksi koristetta, joita sopi käyttää
-lasten tarpeeksi. Holhoja pyysi nöyrimmästi, että hän saisi jättää
-tämän lasten perinnön hovi-oikeuden huostaan, ellei hänen armonsa
-mielestä olisi syytä heti myydä niitä lasten varalle.
-
-Olkirasia tuotiin esille ja jätettiin pöytäkirjuri Ekholtille.
-Thomsonia käskettiin Ekholtin kanssa todistamaan kaluntarkastusta.
-
-Notarius leikkasi nuoran poikki, aukaisi rasian sekä antoi sen
-takaisin presidentille, joka, ajatellen tuossa olevan jotakin
-talonpojan koruja, välinpitämättömästi siihen katsahti.
-
-"Hopeinen hiusneula!" Hän tarkasteli tuntian tavalla hienosti
-valettua koristetta. "Mistä nainen on tämän neulan saanut?"
-
-Tähän oli mahdoton vastata.
-
-"Neula", jatkoi hän, "on _Claude Ballin_ tekemä taideteos, hänen
-merkkinsä on piirretty liljan lehteen. Sotamarsalkka Tottilla oli
-neula, joka oli ihan samaa tekoa ja hän lahjoitti sen kreivinna
-Brahelle. Luultiin, että neula oli yksin lajissaan... Onko täällä
-mitään muuta? Katsotaanpas!"
-
-Pieni tuohirasia näkyi, aukaistiin ja nähtiin sisältävän
-kultasormuksen, joka oli villoihin kääritty. Presidentti näytti
-hämmästyneeltä, pani kultasankaiset lasisilmät nenälleen, meni
-akkunan luo ja katseli päivän valossa tarkasti sormusta. Hän kääntyi
-tullimiehen puoleen.
-
-"Te sanoitte, että tyttö on köyhä?"
-
-"Niin, teidän armonne. Ei kukaan tiedä muuta. Äidin jälkeen jäänyt
-tavara pantiin sinettiin."
-
-"Noh, tuiki köyhänä ei olla silloin, kun omistetaan kolme tällaista
-jalokiveä. Nämät kaksi vähempää lienevät parin tuhannen taalarin
-arvoisia kumpikin, mutta tuo suuri keskimmäinen tuskin myydään
-kahtatoistatuhatta vähemmästä. Eriskummallista! Juottaa tuollaista
-kiveä sormukseen, joka saattaa pudota hansikan muassa, kun olisi
-saattanut sillä koristaa otsanauhan tahi kaulavitjat. Juotos on
-keskinkertainen ja työ on kisällin tekemä. Ensimmäinen omistaja on
-ollut hirveän rikas taikka kovin tyhmä, ehkä _tous les deux_...
-Oletteko koettaneet saada selkoa äidin sukuperästä?"
-
-Tullimies kertoi tapauksesta torpassa.
-
-"Omituista! Nainen talvipakkasessa yksin maantiellä? Eipä hän ole
-saattanut kuusta pudota."
-
-Lydik Larsson rohkeni lisätä, että luultiin tuon naisen olleen
-mustalaisen. Lapset mielikuvituksessaan tuumivat, että hän oli
-pudonnut tähdistä. "Kutsukaa tyttö tänne."
-
-Hagar saatettiin sisälle ja tarkastettiin. Hän näytti
-tollikkomaiselta tuossa hameluhjussa, jota ompelia ei joutunut
-koettamaan. Näihin asti oli hän käyttänyt liivihametta tahi hametta
-ja röijyä ja tämä uuden-aikainen puku tuntui hänestä rasittavalta.
-
-Tuo ylhäinen herra tarttui suosiollisesti häneen leuasta, katsoi
-hänen suuriin ruskeisiin silmiinsä ja kysyi mikä hänen nimensä oli.
-"Hagar."
-
-"Se on heprealainen nimi. Mustalainen sinä et ole. Joko isäsi tai
-äitisi on ollut juutalaista sukuperää."
-
-Tullimies huomautti, että tyttö oli äitinsä näköinen. Nimen oli
-Sigfrid mestari antanut.
-
-"Noh, mitäpä sinulla nyt teen? Tahdotko tulla kammarineitsyeksi
-kaupunkiin vai karjakon apulaiseksiko Laukkoon?"
-
-Hagar punastui.
-
-Taaskin tullimies rohkeni alamaisuudessa muistuttaa, että lapsella
-oli erin-omainen lukuhalu.
-
-"Vai niin. Sinä osaat lukea? Koko katekismuksen?" Hagar oli ääneti.
-
-"Jos teidän armonne suvaitsee, että minä vastaan tytön puolesta",
-jatkoi Lydik, tultuansa rohkeammaksi tuon mahtavan herran
-suopeudesta, "osaa hän pyhän raamatun ulkoa ja sen lisäksi
-luvunlasku-opin sekä mitä teini opettaa saattaa."
-
-Presidentti katseli hymyilevästi tuota punastuvaa lasta ja suvaitsi
-leikillään kysyä, osasiko hän myöskin teinin latinaa.
-
-"Vähimpään seikkaan asti hän troijalaisen sodan osaa. Mikä sen miehen
-nimi oli, Hagar, joka siitä on kirjan kirjoittanut? _Gilibus_ se
-luullakseni oli."
-
-_"Virgilius."_
-
-"Vai niin, sinä olet lukenut Virgiliusta?" Presidentin käsi lepäsi
-rasian päällä, jonka kansi oli auki, hänen käteensä putosi kokoon
-käännetty paperi, jonka hän aukasi ja ääneti luki.
-
-    "Armon vuotena 1626. Joulukuun 8 päiv. tulivat, Uuskylän
-    perintötalon Kaskaksen torpassa Karjan pitäjässä, poika Ben-Oni
-    ja tyttö Hagar, tuntemattomien vanhempien kaksoislapset, pyhän
-    kasteen sakramentin osallisuuteen; allekirjoittanut Tammisaaren
-    pastori toimitti kasteen. Todistajina olivat läsnä kuninkaan
-    uskottu mies, Turun linnanpäällikkö, vapaasukuinen herra Juho
-    Knuutinpoika Kurki, everstiluutnantti, vapaasukuinen herra Aake
-    Henrikinpoika Tott, Helsingin tullimies, hyvin kunnioitettu
-    Lydik Larsson, torppari, rehellinen ja hyvämaineinen Tuomas
-    Kask, sekä hänen siveä vaimonsa Dorothea Juhantytär. Joka
-    todistetaan. Tammisaaressa Joulukuun 10 päivänä samana vuonna.
-    Jumala auttakoon lapsia kristillisesti elämään ja autuaalliseen
-    kuolemaan. Aamen.
-
-                                           Sigfridus Aronus.
-                                              Pastori."
-
-Alempana oli kirjoitettuna:
-
-    "Koska nämät ylhäiset ja kruunun uskotut miehet ovat
-    kristillisestä armahtavaisuudesta näitten lasten kastamista
-    todistaneet, tahdon minä täten heidän kunniakseen ja
-    muistokseen todenperäisesti vakuuttaa että Aake Henrikinpoika
-    on hyväntahtoisesti luvannut ottaa poikalapsen Ben-Onin
-    luokseen sekä häntä kristillisesti kasvattaa siksi, kuin hän
-    lailliseen ikään joutuu, sekä että herra Juho Knuutinpoika
-    samati on yhtäläistä hyväntahtoisuutta osottanut tyttölapsen
-    Hagarin suhteen, joka tapahtui ennenmainittuna Joulukuun 8
-    päivänä samassa paikassa. Jumala kaikkivaltias palkitkoon näitä
-    jaloja herroja heidän isällisestä holhouksestansa, jotta lapset
-    kasvaisivat hänen nimensä kunniaksi, joka on antanut heidän
-    syntyä erin-omaisten taivaan merkkien aikana.
-
-    _Datum ut supra_.
-
-                             Sigfridus Aronus"_ (Sinetti).
-
-"Ekholt", sanoi presidentti miettivästä, "pane uudestaan tämä
-rasia sinettiin sisältöineen, te ja Thomson voitte tämän todistaa.
-Se on säilytettävä hovi-oikeuden arkistossa siksi, että poika
-lailliseen ikään tulee. Kirjoita sen lisäksi holhojan asiamiehelle,
-Lydik Larssonille kuitti. Mielestäni on viisainta", sanoi hän
-tullimiehelle, "että näitä arvollisia kapineita ei nyt myydä, kun
-sekä täällä että Ruotsissa on rahasta puute, vaan jätämme sen
-sopivampaan aikaan. Jos holhoja suostuu, otan minä tytön huostaani.
-Mitä sinä siihen sanot, lapsi?"
-
-Hagarilla oli kylliksi ymmärrystä mennä suutelemaan uuden holhojansa
-kättä. Päivä rupesi sarastamaan merellä ajelehtivalle lastulle, joka
-oli löytänyt rannan. Ja vielä valoisammaksi se kävi, kun holhoja
-lisäsi:
-
-"Tiedätkö sinä, että olet syntynyt samana yönä kuin kuningatar? Sinun
-pitää saaman lukea."
-
-
-
-
-14. Ruotsalainen Leonidas.
-
-
-    Tulkaapas ne ottamaan!
-
-"Kolmen tunnin lepo. Ratsumiehet astuvat hevosen selästä ja ratsuille
-syötetään, mitä niille kaupungissa saatavissa on. Päivän koittaessa
-kaikki asukkaat käsketään torille. Kaikkien täytyy olla mukana
-muurien kuntoonpanemis-työssä. Hakkaa maahan jokainen, joka vastaan
-vänkäilee! Kaikkea mitä kelpaavaa on, sitä käytetään, kiviä, tiiliä,
-risuja, pölkkyjä, santaa, multaa. Lähellä olevat rakennukset,
-tahi niin monta kuin ehditään, hävitetään tarve-aineiksi. Te,
-ratsumestari Sigfridsson, hankitte hevosille ruokaa, ja te, kapteini
-Stamer, annatte tutkia kellarit ja aitat muonavaroja varten. Jos
-viini-astioita löydetään, niin niitä vartioidaan. Päiväpalkka
-miehistölle, mutta ei mistään hinnasta tippaakaan hävittämiseksi!
-Eversti Gordon, te pidätte johtoa muurien luona. Minä luotan teihin,
-joka olette lähin mieheni. Te tiedätte, että tässä aika on täperällä.
-Kaksi tuntia auringon nousun jälkeen etujoukot meidät jo ennättävät."
-
-"Vielä saattaisimme ennättää pääväen", sanoi Juho Gordon, joka oli
-Kustaa II Aadolfin kiitettyjä skottilaisia, nykyään Wiipurin ja
-Uudenmaan jalkaväen jäännösten päällikkö.
-
-"Ratsuväen? No niin, mutta kun viholliset ovat kantapäillämme, teemme
-viisaammin, jos telkeemme sotajoukon selässä olevan portin."
-
-Ja väsyneenä, kuten koko hänen väkensä, äkillisen öisen ratsastamisen
-perästä, viskasi päällikkö itsensä olkilyhteelle pitkäkseen siinä
-talossa, jonka asukkaat hän nykyään oli pelästyttänyt ja karkoittanut
-heidän yörauhastaan. Nukkumisesta ei puhettakaan, muutaman
-silmänräpäyksen lepo oli ainoa mahdollisuus, lakkaamatta häntä
-häirittiin uusilla sanomilla sekä käskyjen pyynnöillä. Talon lapset,
-jotka oli pantu ullakon turviin, itkivät ääneensä. Koirat ulvoivat.
-Hevosenkavioin kopina ja ihmisten melu kuului ulkoa kadulta. Vahti,
-joka oven edustalla seisoi vilusta tärisevänä, paiskeli käsiään
-ristin rastin ja katseli halajavin silmin takassa palavaa valkeaa,
-joka oli tehty rikkinäisistä tuoleista, rahin ja pöydänkappaleista
-sekä kaikellaisista poltto-aineiksi kelpaavista esineistä. Oli kylmä,
-pimeä yö, Maaliskuun alkupuolella 1641. Uhkaavien lumipilvien välistä
-kimalteli Otava kaukana pohjoisessa lumisen Ruotsin ja etäisen Suomen
-ylitse.
-
-Juhana Banér seisoi loistavan, voittorikkaan ratansa lopussa. Hän
-oli oitis uudenvuoden jälkeen, huolimatta silloin vallitsevasta
-kovasta pakkasesta, alkanut rohkean matkansa Thüringistä Tonavata
-kohden. Keisari ja hänen valtiopäivänsä olivat koossa Regensburgissa
-vaaraa aavistamatta. Mikä loistava saalis, jos kuten kotka iskisi
-kiinni Rooman valtakunnan ruhtinoihin ja päämiehiin, sekä teräksisin
-kynsin veisi ne pois ja laskisi varovasti alas Itämeren rannalle
-tahi Tukholman linnaan! Tämä oli jo toinen kerta, kun suomalaisen
-ratsuväen hevoset joivat Tonavasta. Nyt heidän ratsastajansa
-saattoivat kuuluvasti huutaa "hyvää huomenta" keisarille virran
-ylitse; jää oli kiinni takonut tuon väkevän virran, joka kesyllä
-pinnallaan nyt kannatti Köningsmarkin ja hänen 600 miehisen ryöstävän
-partiojoukkonsa. Mutta äkki-arvaamatta tuli suoja-ilma. Heltyneenä
-katolilaisten rukouksista, itki Neitsyt Maria jään sulaksi. Kuten
-kevät-tulvia virtaili keisarin joukkoja joka haaralta, ja Banérin
-täytyi vähälukuisen joukkonsa kanssa pelastaa itsensä kiireisesti
-peräytymällä, josta sotahistoriakin kiitoksella mainitsee. Hänen
-jälkijoukkonsa, jota henkirykmentin eversti, Eerik Slange komensi,
-puolusti peräytymisretkeä semmoisella urhoollisuudella, että sen nyt
-yön tullen, vihollisten ollessa kantapäillä, täytyi heittäytyä tuohon
-vähäiseen, heikosti varustettuun baierilaiseen Neunburgin kaupunkiin
-joka sijaitsi peräytymislinjalla lähellä Böhmin rajaa. Banérin käsky
-kuului: kokoo hajonneet joukot ja yhdy minua joukkooni Chamissa!
-Mutta ennenkuin Banér sinne ehtisi, olisivat viholliset jo häntä
-vastassa. Käskyjä saattaa totella korpraalin ja sotapäällikön tavalla.
-
-Gordon meni kortteeriinsa virkistääksensä itseänsä omalla tavallaan.
-Hän antoi valaa itseänsä kylmällä vedellä. Tätä lääkettä hän käytti
-sekä kipua että väsymystä parantaakseen. Mutta hänellä oli myöskin
-toinen, vielä tehokkaampi lääke, pieni taskuraamattu. Hän istahti ja
-rupesi tätä tulisoihdun ääressä lukemaan.
-
-Huoneen pimeässä nurkassa liikkui jotakin. Gordon valaisi
-tulisoihdulla nurkkaa ja näki pojan, joka makasi paljaalla
-kivilattialla uneen vaipuneena. Poikaa vilutti. Gordon, joka juuri
-oli pukenut ylleen, tuon äskeisen kylmän kylvyn perästä, riisui
-päältään sotaviittansa, jonka hän huolellisesti levitti nukkuvan
-pojan päälle.
-
-Päivä alkoi koittaa. Neunburgin peljästyneet asukkaat kokoontuivat jo
-torille. Sellaista yötä he eivät olleet eläissään nähneet. Jos pimeys
-oli kauhuja täynnä, niin päivän tullessakin uudet vaarat uhkasivat.
-Miehet, naiset ja puolikasvuiset lapset, kaikki, jotka suinkin
-jaksoivat kantaa kiviä, tahi santarattaita vetää, ajettiin muurien
-luo työhön. Jota enemmän päivä valkeni, sitä kurjemmalta muurit
-näyttivät hajonneessa tilassaan. Siellä täällä ratsumiehet niitten
-yli ratsastivat: nämät olivat useain peräytyneitten ruotsalaisten
-osastojen yksityisiä hajonneita tahi harhassa kulkeneita jälkeen
-jääneitä ratsumiehiä. Nyt ruvettiin hajoittamaan läheisiä rakennuksia
-ja näitten hirsillä tahi kivillä täyttämään muurien aukkoja.
-Savilusikalle ei enään aikaa riittänyt. Tähän hirsi, tuohon kiviläjä,
-santaa väliin ja tuo uusi tilapäinen muuri sai kelvata semmoisenaan.
-
-Aurinko ei vielä noussut etäällä olevan Böhmer Waldin huippujen
-yli, kun etujoukko vihollisten ratsuväestä jo näkyi lännestä päin
-Schwandorfiin vievällä tiellä. Eerik Slange seisoi muurien päällä,
-kiikari oli hänen ainoassa jäljelle jääneessä kädessään, oikeassa,
-vasemman oli hän kadottanut muutamia kuukausia sitten nälkäleirissä
-Saalfeldissa.
-
-"Nuot ovat baierilaisia!" sanoi hän lähimpänä seisoville. "Älkää
-niistä, pojat, huoliko; siinä on ensimmäinen sääskiparvi! Jospa
-meillä olisi edes yksi ainoa kanuuna, että saattaisimme heille
-raitista hyvää huomenta lausua!"
-
-Neunburgilla oli muutamia vanhoja ruostuneita pieniä tykkiä, mutta
-ei ainoatakaan kunnossa olevaa kanuunaa, ja Slangen lentävä joukko
-ei tykkejä mukanaan kuljettanut. Vihollisten ratsumiehet, joita oli
-noin 200 paikoille, saattoivat esteettömästi lähestyä kaupunkia
-sekä tuskin enemmän kuin pyssynkannattaman päässä tarkastella
-sen linnoituksia. Nähtiin niitten lähettävän muutamia vähempiä
-partiojoukkoja liikkeelle sillä välin, kuin kaksi miestä palasi
-ratsastaen takaisin samaa tietä kuin olivat tulleetkin, luultavasti
-viemään tietoja pääjoukolle.
-
-"Nuot ovat Mercyn baierilaisia", jatkoi ylipäällikkö. "Von Gerdten,
-tuolla kiipeää eräs nainen muurin yli!"
-
-Kapteini von Gerdten tempasi lähimpänä seisovalta mieheltä aseen,
-tähtäsi ja ampui. Nainen kaatui, koetti nousta, kaatui taas ja jäi
-pitkäkseen. Kovin tärkeää oli, ettei ketään karkulaista laskettu
-hiipimään kaupungista vihollisten luo, kertomaan ruotsalaisen joukon
-todellisesta voimasta.
-
-Vihollisten ratsumiehet vastasivat ampumiseen karpiinien
-laukauksella, mutta väli oli liian pitkä, luodit eivät kannattaneet
-rintasuojaan. Hieno savupilvi liehui länsituulen muassa lakeuden
-ylitse. Muureista ei mitään vastakaikua kuulunut.
-
-Maanmiesten läheisyys vietteli kaupunkilaisia uudestaan lähettämään
-ilmoituksen-viejää. Ei ollut viittä minuutiakaan kulunut naisen
-kaatumisen jälkeen, kun ylipäällikön tarkka silmä oli havainnut noin
-15 tahi 16 vuotiaan pojan, joka hinasi itseänsä alas muurin ulkosivua
-pitkin ja katosi sitten kuivaan vallihautaan. Laukauksia kuului,
-luodit sinkoilivat, vaan osumatta.
-
-"Niemand", sanoi eversti Gordon vähäiselle hoikalle vapaaehtoiselle,
-joka aina oli hänen rinnallaan, puoleksi palveliana, puoleksi
-käskyläisenä, "ota kiinni tuo poika tuolla, hän saattaa tehdä meille
-vahinkoa!"
-
-Tuota pikaa oli Niemand muurin toisella puolen ja alhaalla
-vallihaudassa. Siinä alkoi jahti semmoinen, joka veti kaikkein
-katseliain silmät puoleensa. Karkaaja ajettiin piilostaan ulos
-aukealle kentälle. Hän juoksi kuten ajettu ilves vakoovaa
-ratsastajajoukkoa kohti, kompastui, vaan pääsi jälleen jaloillensa
-kyykistyi alas, liukui vainion-ojaan, joutui näkymättömiin ja
-ajettiin taas näkyviin. Jos hänkin oli nopsajalka, niin kyllä
-hänen takaa-ajajansakin oli yhtä liukas. Vihdoin hän saavutettiin.
-Molemmat pojat nähtiin painiellen kierivän toinen toisensa ylitse.
-Baierilainen oli isompi ja voimallisempi, mutta hänen takaa-ajajansa
-oli notkeampi ja ketterämpi. Neljä baierilaista ratsumiestä läheni
-auttamaan maanmiestänsä. Slange lähetti yhtä monta kaupungista.
-Laukauksia vaihdettiin, pojat katosivat ruudinsavuun. Kun he
-taas tulivat näkyviin, toi Niemand vankinsa, hihnalla sidottuna,
-kaupunkiin.
-
-"Kukas on tuo reipas poika?" kysyi Slange.
-
-"Hän sanoo nimensä olevan Niemand, Ei-kukaan", vastasi Gordon. "Minä
-löysin hänen eräällä satamalaiturilla Suomessa, kun toissa kesänä
-sain käskyn tuoda Viipurilaisiani tänne. Tuosta kissanpojasta saattaa
-tulla leijona, jos muuten kuulat hänelle elonpäiviä suovat."
-
-"Hyvä. Saat kirjotuttaa hänet kirjoihin korpraalina... Kinnemund,
-toimita, että naiset ja lapset ajetaan muureilta pois! Taube,
-tuotappas palkkia tänne, läntinen torni tarvitsee vahvistusta. Tunnin
-päästä saattaa Mercy olla täällä."
-
-Kello oli 9 paikoilla aamulla, kun kenraali Mercyn eturatsastajat
-näkyivät maantiellä ja kohta heidän perässään seurasi vahvat osastot
-hevosväkeä. Erik Slange tarkasti kiikarinsa avulla vihollisten
-jokaista liikettä eikä salannut pelkoansa. Antaisivatko nuot
-ratsujoukot hänen olla hätyyttämättä ja jatkaisivatko he marssiansa
-Banérin jäljissä? _Tätä_ hän pelkäsi. Vai odottaisivatko he
-pääjoukkoansa iskeäksensä tuhoa tuottavalla ylivoimalla tuohon
-melkein varustamattomana olevaan Neunburgiin? Tätä hän toivoi.
-
-Eipä hänen toivonsa pettynytkään. Mercyn hevosväki odotti jalkaväkeä,
-joka saapui päivällisaikaan, eikä ainoastaan Mercy, vaan hänen
-jäljessään myöskin arkkiherttua Leopold Wilhelm ja Piccolomini
-keisarillisen joukon päävoimalla, noin 20,000 miestä, jotka
-kaikki ajoivat takaa Banéria. Hän oli, ennätettyään tuskin päivän
-marssin heidän edelleen 10 tuhanneksi kokoon sulaneen ruotsalaisen
-sotajoukkonsa kanssa, asettunut länsi Böhmiin. Nyt näkyi, miten
-tärkeää oli, etteivät keisarilliset tietäneet, suuriko Ruotsin
-sotavoima Neunburgissa oli. He luulivat täällä saavansa puolet
-ruotsin sotajoukosta kynsiinsä. Takaa ajo keskeytettiin, Neunburg
-piiritettiin joka haaralta.
-
-Maaliskuun 8 päiv. 1641, iltapuolella, kun kaupunki oli piiritetty,
-tuli sovintolähetti arkkiherttualta Erik Slangen kanssa
-pakkosopimusta hieromaan. Ruotsalaisen päällikön pitäisi käsittämän,
-että tässä puolustus oli mahdoton, sekä antautua koko osastoinensa
-vangiksi.
-
-Erik Slange oli asettanut väkensä siten, että näytti toista vertaa
-lukuisammalta, kuin mitä se todellisuudessa oli, sekä otti portilla
-sanantuojaa vastaan. Hän oikasi oikean käsivartensa vastaten
-suomalaisella vakaalla levollisuudella, että niin kauan kuin hänellä
-vielä on tämä toinen käsi, niin hän, sekä hänen väkensä kyllä
-Neunburgia puolustavat.
-
-Lähettiläs muistutti:
-
-"Hänen korkeutensa arkkiherttua tarjoaa nyt teille kunniaa tuottavia
-ehtoja, mutta jos häntä pakotetaan rynnäkköä tekemään, niin hän ei
-voi taata, että armoa annetaan. Hän vaatii, että koko varustusväki
-oitis laskee aseensa pois."
-
-"Tulkaapas ne ottamaan!" vastasi Slange, Leonidaan mainioilla,
-Termopylessä lausutuilla sanoilla.
-
-"Herra kenraali!" huudahti lähettiläs, joka luuli seisovansa, jollei
-juuri Juhana Banérin edessä, niin kuitenkin hänen läheisen miehensä
-edessä. "Te saatte vielä sanaanne katua."
-
-"Niinkö luulette?" vastasi Slange, joka suomalaisen hitaudella nyt
-vihdoinkin vimmastui. "Minä niin vähän kadun sanojani, että jos hänen
-korkeutensa minulle vielä moisen sanansaattajan lähettää, niin minä
-häneen vastaukseksi kuulan lennätän."
-
-Lähettiläs meni. Neunburgissa ei sotaneuvottelua pidetty; siellä ei
-keltään kysytty, haluttiko häntä mennä kuolemaan vai eikö. Mitäpä se
-noita 2,000 koski, jos kaatuivatkin, kun vain tuo voittoihin tottunut
-ruotsalainen sotavoima, kun vain Banér ja hänen 10,000 miestänsä
-saivat aikaa pelastuakseen? Kahdenkertaisesti ponnistettiin voimia
-muurien kuntoon panemisessa. Kaikki kantoivat tiiliä ja soraa,
-ratsuväen hevosia käytettiin vetojuhtina. Täällä ei paljoakaan muonaa
-ollut, mutta vielä vähemmän oli rehua, vaan mitäpä siitä, sopihan
-hevoset tappaa ihmisille elatukseksi ja sillä tavoin oli kaikki
-pelastettuna.
-
-Jo samana päivänä alkoi kevyt kenttätykistö ampua paukutella
-muuria vasten. Sotamiesten silmissä nuot kuulat olivat papuja ja
-kauranryyniä eikä ne myöskään sanottavaa vahinkoa tehneet. Yöllä
-vasta oli raskas tykistö saapuva ja sen kovakouraista tervehdystä
-vastaanottamaan täytyi olla paremmin varuillansa.
-
-Slange pelkäsi, että yöllä tapahtuisi päällekarkaus. Puolet hänen
-väestänsä lähetettiin täydessä varustuksessa nukkumaan kolmeksi
-tuntia, jonka kuluttua heidän tuli astua muurien luona varustuksessa
-seisovien sijaan. Kaikki työntekiät olivat saman käskyn alaisia. Voi
-sitä onnetonta, jonka käsivarsi väsyi tahi silmät unen raskauttamina
-kiinni vaipuivat. Rauhan onnellinen työmies, joka päivän rasitusten
-perästä häiritsemättä levolle laskee vaatimattomalle vuoteellensa,
-ei ymmärrä, että sota ainaisesti, säälimättä vaatii raudan voimaa
-ihmisjäntereiltä.
-
-Yö kului kuitenkin hiljakseen; myöskin keisarilliset pitivät
-vaivalloisen marssin perästä yön lepoa tarpeellisena. Mutta päivän
-koittaessa, k:lo 5 aamulla soitettiin hätätorvea. Neljä rykmenttiä
-baierilaista jalkaväkeä, jonka lisänä vielä oli vahva reservi,
-koetti tehdä rynnäkköä ja toivoi saavansa apua kaupungin asukkailta,
-maanmiehiltänsä. Päällekarkaajissa oli moniaita Tillyn sotavanhuksia,
-ja nämät pelätyt sotilaat osottivat olevansa vanhan maineensa
-arvoiset. Maanmiehet olivat pelastettavat ja anastajat ajettavat
-Baierin rajoilta, väärä-uskoisten ylpeys oli maahan masennettava
-pyhän neitsyen jalkojen eteen. Ja baierilaiset taistelivat, kuten
-maansa puolesta taistellaan. He kiipesivät vastustamattomasti yli
-vallihaudan, sekä heikkojen, matalien, hajonneitten muurien yli,
-hyppäsivät kaduille, yhtyivät kaupungin rohkeimpiin asukkaihin,
-jotka olivat tarttuneet piilossa oleviin aseihin, ja laskivat jo
-kuuluviin kaikuvan victoria-huudon, kun Slange ratsuväkensä etupäässä
-hyökkäsi heidän päällensä. Siinä nyt ei auttanut urhoollisimmankaan
-vastaanponnistukset. Sisään tunkevat ratsastettiin kumoon, ja he
-kaatuivat keihäitten pistosta tahi miekan iskusta, tahi ajettiin
-takaisin muurien ylitse, vähäinen jäännös pelasti itsensä talojen
-turviin, josta ruotsalaisia ampuivat. Gordon puolusti eronsaaneitten
-ratsumiestensä ja vähäisen, 200 miehisen jalkaväkijoukkonsa
-kanssa hyvällä menestyksellä kaupungin itäistä puolta. Vihollisen
-reservi olisi saattanut lopullisen menestymisen muuttaa, mutta se
-ei liikahtanut, luultavasti se tahtoi antaa baierilaisten itse
-valloittaa kaupunkinsa. K:lo 7 aamulla oli ensimmäinen rynnäkkö
-survaistu ja viholliset vetäysivät pois, joka haaralta.
-
-Minkälainen hävitys! Kuolleita ja haavoitettuja, verisiä katuja,
-aseita ylt'ympärillä, hurja epäjärjestys, valitus ja tuskanhuuto.
-Tuossa makasi lapsi, sen oli hevosenkaviot kuoliaaksi sotkeneet;
-tuossa munkki, ase kädessä ja pää halaistuna; tässä nainen keihään
-lävistämänä. Joukko kaupungin hätääntyneistä asukkaista kolkutti
-toivottomana kirkon ovea, jonka toiset pakolaiset olivat teljenneet,
-he kun jo ennen olivat ehtineet tämän pyhitetyn rauhanmajan suojaan.
-Muutamien katujen varrella raivosi hillitsemätön ryösteleminen,
-jota päällikötkään eivät estää voineet, koska näistä taloista oli
-ruotsalaisia ammuttu ja muutamat ryntääjistä olivat siellä etsineet
-piilopaikkaa itsellensä. Nämät onnettomat vedettiin esiin kellareista
-ja ullakoista, ja tekivät polvillaan ollen ristinmerkin, rukoilivat
-henkensä säästämistä ja tulivat kuitenkin paikalla maahan hakatuiksi.
-Sota-oikeus tuomitsi ne, jotka olivat ryntääjiin yhtyneet; tuomio oli
-lyhyt: rangaistava vasten seinää, neljä kiväärinsuuta, kaikki oli
-valmista.
-
-Sellainen oli sodan ja sellainen Banérin koulu. Kolmekymmen-vuotinen
-sota oli käynyt paljoa raaemmaksi, sitte kuin suuri kuningas Kustaa
-II Aadolf ei enään pidättänyt sen verta vuotavaa ruoskaa. Juhana
-Banérin syystäkin mainehikkaaseen nimeen on kuitenkin tarttunut,
-erittäinkin Baierissa, sydämmettömien tekojen tummia pilkkuja.
-Täällä, jossa katolilainen umpi-uskoisuus piti itsensä vapautettuna
-kaikesta säälistä väärä-uskoisia kohtaan, katsoivat nämätkin itsensä
-vapautetuiksi kaikista ihmisellisistä tunteista. Silmä silmästä,
-hammas hampaasta. Neunburgia kohdeltiin paremmin, kuin montaa muuta
-kaupunkia, jotka, kun rynnäkkö oli takaisin survaistu, pitivät
-vihollisten puolta. Täällä ei ollut mikään joukkioraatelus, ei
-yleistä ryöstöä; ei yhtäkään naista solvaistu, ei yhtäkään lasta
-keihästetty. Turvattomien joukossa taistelun aikana tapahtuneita
-onnettomuuden kohtauksia ei kukaan voinut estää. Tottunut kun oli
-saalista saamaan, otti sotamies mitä näkyviinsä sattui Hänelle,
-joka tänään eli ja huomenna kaatui, elämä tuskin enään oli mistään
-arvosta. Hän otti toisilta hengen samoin, kuin hän omansa antoi,
-välinpitämättömänä, tunteettomana. Mitä häneen koski ihmis-onnen
-tähteet? Ainoa, jonka vuoksi ansaitsi elää, oli voitto.
-
-Vielä kesti ryöstäminen, sota-oikeusto, koputus teljetylle
-kirkon-ovelle; voittajat eivät vielä ehtineet saada ilmaa
-hengittääkseen eikä rahia levähtääkseen; haavoitettujen haavat eivät
-vielä olleet siteissä, hajonneet joukot eivät ennättäneet tulla
-riveihin järjestetyksi, ennenkuin keisarillisten jykevät kanuunat
-alkoivat aivan läheltä ampua muureja kohden, kahdesta, yöllä
-valmistetusta patterista. Siinä ei enään papuja ollut, vaan raskaita
-rautapalloja, jotka osuivat kaikkeen ja musersivat kaikki. Tornit ja
-rintavarustukset ruhjoutuivat alas vallihautaan; muurit lohkeilivat
-ja hajosivat kappaleiksi; niitten puolustajat olivat pakoitetut
-kiireimmiten etsimään itselleen turvallisempaa paikkaa. Ylipäällikkö
-oli tuon jo ennakolta arvannut. Hän antoi puhdistaa kadut ja viedä
-asukkaat taloihin ja kellareihin. Sotilaitten rivit järjestettiin ja
-jaettiin; heidän uusi työnsä oli jokaiseen, muuriin syntyvään aukkoon
-rakentaa varuste. Kun tämä oli murskaksi ammuttu, rakennettiin sen
-sijaan taas uusi. Näin tätä työtä pitkitettiin koko päivä. Mutta kun
-aurinko alkoi mailleen mennä, silloin muurit ja varustukset olivat
-laajalti kaatuneet ja myöskin ne huoneet, jotka olivat ampumalinjassa
-muurin-aukkojen edessä, olivat hajalle ammuttuna. Ennakolta jo
-odotettiin uutta rynnäkköä, eikä se tulematta ollutkaan. Mutta tätä
-vastaankin Slange oli varuillansa.
-
-Illan tullen tykistö äkkiä taukosi ampumasta, ja vahvat pataljoonat
-jalkaväkeä samosi esiin kentän yli. Heillä ei ollut pitkä matka
-marssittavana, heitä olisi saattanut asettaa kuten pattereita,
-pyssynkantaman päähän kaupungista, jossa heillä ei ollut yhtään
-kanuunaa peljättävänä. Ryntääjäjoukko hyökkäsi sinne, missä muuri
-laajimmalta oli kukistunut, sillä välin kuin partiojoukot koettivat
-tehdä eksytysrynnäkköä piiritettyjen kylkeen ja selkään.
-
-Viimeksi mainittujen paikkojen puolustus oli jätetty Gordonille ja
-hänen jalkaväellensä, joitten joukossa oli puoleksi ratsuväkeä,
-jotka tässä nyt kuitenkin ilman ratsuja taistelivat. Slange itse
-sekä hänen täydessä varustuksessa olevat ratsumiehensä, joita oli
-600:n paikoille, odottivat päällekarkausta suuren muurin-rikon
-ääressä. Ryntääjät havaitsivat rikon olevan auki ja hyökkäsivät
-sisään ääntevien sotahuutojen kaikuessa sekä kirkuen keisarillisten
-tuttua tunnus-sanaa: Jesus Maria! Tätä ratkaisevaa hetkeä,
-jolloin päällekarkaajien rivit hajosivat heidän kiivetessään
-muurin jäännösten yli, oli Slange edeltäkäsin odottanut. Nyt hän
-ratsuväkensä koko voimalla hyökkäsi niin raivosasti ryntääjien päälle
-sivultapäin, että kaikki hänen tiellään kaatuivat tahi joutuivat
-hevosten tallattaviksi. Koko ryntääjäjono ruhjottiin pirstaleiksi
-ikään kuin sisään ammutun kiilan halkasemana ja hajotettiin kahteen
-osaan, toinen sisään päin ja toinen ulospäin. Sen osan, joka
-kaupunkiin päin hajaantui, ratsumiehet heti saavuttivat kadulla
-ja hakkasivat maahan. Ne taasen, jotka työnnettiin ulos päin
-muurinrikkoa kohden, syöksivät tässä jäljessään tulevia kumppaneitaan
-vastaan, jotka eivät vielä olleet ylös päin ennättäneet, ja tekivät
-häiriötä heidän riveissään. Slange käytti tätä häiriötä hyväkseen,
-ratsasti muurinrikon ylitse ja hänen muassaan osa, hänen lähimpänä
-seisovista ratsumiehistänsä, he hyökkäsivät muurin ulkopuolella
-olevien keisarillisten päälle. Kaikki hajaantuivat tahi pakenivat.
-Keisarillinen ratsuväki, joka luuli saavansa olla levollisena
-katsojana, kun kaupunkia valloitettiin, lähti nyt vihdoinkin
-liikkeelle omaisten avuksi ja Slange siirtyi, ylivoimaa väistäen,
-haavoitetuilla ja kuolleilla täytetyn muurin-aukon luo. Mutta nyt
-pimeys saavutti ja keisarilliset katsoivat taistelun lopettamisen
-heille edullisimmaksi.
-
-Sivuryntäykset kaupunkia vastaan eivät olleet mistään arvosta. Toinen
-rynnäkkö oli siis onnellisesti takaisin survaistu. Se ei paljoakaan
-verta vaatinut puolustajilta, mutta sitä enemmän päällekarkaajilta.
-Kanuunanjyrinä oli tauonnut, väsymyksestä uupuneet sotamiehet saivat
-muutaman silmänräpäyksen levon. Ne, jotka eivät nukkuneet, eivätkä
-vartiana seisoneet, käyttivät lepo-aikaansa loppumuonan, oluen ja
-rehun tyhjentämiseen: ja mikäpä ratsumies ei hevostansa muistaisi?
-Ja mitäpä tässä säästäminen hyödyttäisi? "Syökäämme ja juokaamme,
-huomenna meidän täytyy kuolla!"
-
-Minkälainen yö, täynnänsä verta, pimeyttä ja huokauksia, se
-oli etupihana sille haudalle, joka jo pian oli aukeneva päivän
-sankareille! Eipä yksikään noista sotamiehistä, jotka yöllä istuivat
-maahan ammuttujen huoneitten palkeista tehdyn nuotion ääressä,
-olisi 24 tuntia tämän jälkeen, antanut baierilaista kuparirahaakaan
-kumppaninsa tahi omasta hengestään. Ja kuitenkin saattoivat he laskea
-leikkiä vielä, vaikka omalla tavallaan, nuot karkeat raakamaisiksi
-käyneet sotilaat. Yksi heistä oli löytänyt kaatuneitten, ryöstettyjen
-baierilaisten luona pyhän neitsyeen kuvan; toinen oli löytänyt
-messukirjan, kolmas hopeisen kannikkeen, neljäs kultasormuksen,
-viides, onnellisin, oli löytänyt kullalla täytetyn kukkaron. Kaikki
-voitettiin ja kadotettiin yhdellä ainoalla nopanheitolla. Viini,
-niin, se oli juotuna viimeiseen tippaan, ja tulevan pikarin Slangen
-sotilaat saivat hakea Wienissä tahi paratiisissa.
-
-Erään takaportin luona näkyi liikettä ja tulisoihtuja. Ylipäällikkö
-oli käskenyt, että kaupungin asukkaat, jotka eivät enään saattaneet
-mitään ilmaista, jota viholliset jo itse eivät olleet kokeneet,
-vietäisiin pois. Siinä nyt oli kiirettä, sekaannusta, kysymyksiä
-ja erehdyksiä. Muutamat olivat tahtoneet viedä mukaansa kalliimmat
-tavaransa ja havaitsivat portilla, että olivat ottaneet käsiliinan,
-poikki mennen kauhan tahi särössä olevan ruukun. Toiset olivat
-unohtaneet lapsensa kotia, toiset läheisistä sukulaisistaan jonkun
-sokean, sairaan tahi ontuvan. He itkivät ja rukoilivat polvillaan
-viivytystä, jotta olisivat saattaneet palata takaisin, mutta turhaan,
-siihen ei ollut aikaa. Suuret joukot riensivät ulos pimeään yöhön,
-etsiäkseen maanmiehiänsä sekä turvapaikkaa itselleen. He olivat
-kadottaneet kaikki, paitsi surkean turvattoman elämänsä, joka oli
-kaikkea toimeentuloa vailla, mutta tuon elämänsä he kuitenkin saivat
-pitää, vaikka heidän kaupunkinsa oli tuomittu varmaan häviöön.
-
-Eversti Gordon istui englantilaista raamattuansa tarkastellen,
-kortteerissaan, jonka hajalle ammutun katon lävitse saatti nähdä
-taivaan tähdet. Hän käänsi muutamia raamatun kappaleita nuorelle
-mielipalvelialleen, Niemandille, uudelle korpraalille, joka tänään
-oli hänen rinnallaan karpiineja ladannut. Hän käänsi profeeta Michan
-neljännestä luvusta:
-
-"Tulkaat ja astukaamme ylös Herran vuorelle ja Jakobin Jumalan
-huoneen tykö, että hän opettais meille hänen teitänsä, ja me
-vaeltaisimme hänen polvillansa. Sillä Sionista on laki tuleva, ja
-Herran sana Jerusalemista. Ja hän on tuomitseva lukuisan kansan
-seassa ja rankaiseva väkevät pakanat kaukaisissa maakunnissa; silloin
-heidän pitää miekkansa vannaiksi tekemän ja keihäänsä viikatteiksi.
-Ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa vastaan miekkaa nostaman
-eikä silleen tottuman sotimaan. Jokaisen pitää fiikunapuunsa alla
-pelkäämättä asuman; sillä Herran Sebaotin suu on sen puhunut.
-Jokainen kansa pitää Jumalansa nimessä vaeltaman; mutta meidän pitää
-vaeltaman Herran meidän Jumalamme nimeen, aina ja iankaikkisesti."
-
-"Ymmärrätkö tätä?" kysyi Gordon.
-
-"En."
-
-Poika oli kuullut raamattua luettavan Kaskaksen torpassa, mutta oli
-jo aikoja sitten sanat unhottanut. Hän oli ollut niitten ratsumiesten
-mukana, jotka Aake herraa kirkolle saattoivat, mutta jäi niitten
-muassa seisomaan kirkonmäelle portin ulkopuolelle. Jumalan sana ei
-Kirkniemen tallissa asuntoa pitänyt. Täällä kaukana sodassa se ruudin
-savua pakeni. Sotamies, joka aina kuoleman kanssa seurusteli, hänen
-tuli myöskin joka päivä seurustella Jumalan kanssa, niinkuin hän teki
-Kustaa Aadolfin aikana, niinkuin hän teki Oliver Cromwellin aikana,
-jonka juuresta Gordon oli kasvanut. Mutta Banérin sotajoukoilla oli
-matka lyhempi miekkaan kuin alttariin, he halukkaammin kiroilivat
-pikarinsa ääressä, kuin lukivat Jumalan nimeä raamatusta.
-
-"Kohta sinä saat miekan", jatkoi eversti Gordon poika Niemandille.
-"Muista silloin, että elämme kurjuuden ajassa ja taistelemme sen
-puolesta, että kukin kansa, saisi kulkea oman Jumalansa nimessä, eikä
-olla toisten omantuntojen tuomarina. Sen asian puolesta tapamme ilman
-armoa ja kuolemme ilman pelkoa. Vaikeampi on tappaa kuin itse kuolla,
-mutta rikkaruoho on tulella poltettava: hyvä vilja kasvaa parahiten
-tuhasta. Muista, joka kerta kun vedät tupestaan uuden miekkasi, että
-käytät sitä Jumalan kunniaksi ja ihmisten omantunnon-rauhaksi! Piirrä
-nämät sanat verelläsi miekkaasi, ja tiedä, jos siihen tartut näitä
-sanoja muistamatta, niin olet murhaaja!... Mene, sinä saat kolmen
-tunnin levon. Me tarvitsemme huomenna kaiken voimamme."
-
-
-
-
-15. Neunburgin viimeinen päivä.
-
-
-    Vielä yksi päivä, pojat!
-    Yksi ainoa päivä vielä!
-
-Yön pimeät hetket eivät levossa kuluneet. Murtuneitten muurien
-sisäpuolella työ jatkui lakkaamatta. Avaramman muurin-aukon
-sisäpuolelle rakennettiin uusi varustus, mutta vain näön vuoksi,
-höllästi kokoon kyhätyistä keveistä puista, jotka kaukaa nähden
-näyttivät vahvalta linnoitukselta. Tämän vallituksen alle laitettiin
-miina, johon meni suurin osa jäljellä olevasta vähäisestä
-ruutivarastosta. Muskettia ja karpiineja varten säästettiin vain 10
-latinkia mieheen ja näihinkin latinkeihin täytyi panna pieniä kiviä;
-kuulat olivat kaikki loppuun ammutut. Puolustuksen täytyi tapahtua
-kiiltävin miekoin. Kaupungin pohjoinen puoli oli kärsinyt vähimmän,
-sen torni oli vahvin, päällysrakennus oli liuskasavesta ja perustus
-graniittikivestä. Täällä suljettiin kadut tuota pikaa valmistetuilla
-vallituksilla, lähimmän muurin viereen laitettiin peitettyjä
-käytäviä, joihin pantiin ampumareikiä, ja näitä varten säästettiin
-viimeiset latingit. Hevoset rupesivat rehun puutteesta kaatumaan.
-Huonoimmat tapettiin varoiksi nälänhädän häätämistä varten. Slange
-hoiti itse miinan maahan laskemista. Pimeässä se oli sekä vaarallinen
-että vaivalloinen tehtävä. Vakoojia pelättiin; ei oltu varmana
-siitä, että kaikki asukkaat olivat kaupungista lähteneet. Miina piti
-sytytettämän maan-alaisella ruuti-sytyttimellä, joka oli 20 kyynärän
-pituinen; pitemmän olisivat kuulat saattaneet repiä ylös tahi hevoset
-kavioillaan loukata. Siinä oli nähtävästi sytyttäjän henki vaarassa.
-
-Slange kääntyi päällikköjen puoleen, jotka häntä lähinnä seisoivat.
-
-"Kinnemund, lähetä minulle luotettava mies, joka ei huoli hengestään
-enemmän kuin poikki taitetusta hevosenkengästä! Minä en takaa, että
-hän täältä elävänä pääsee, mutta jos hän elää sekä on sytyttimen
-sytyttänyt oikeaan aikaan, ei sekuntiakaan liika aikaisin eikä liika
-myöhään, on hänen arvonsa ylentynyt yhden asteen ja hän saa sata
-unkarilaista guldenia käsirahaksi."
-
-"Tiedän minä yhden", vastasi Kinnemund.
-
-"Minä tiedän toisen", sanoi Koschels.
-
-"Yksi asia vielä! Hänellä pitää olla silmät, jotka näkevät seinän
-läpi. Hänen täytyy nähdä ilmoitusmerkkini ruudinsavun lävitse. Minun
-käskyni pitää olla tehtynä ennenkuin kissa ehtii silmiään räpäyttää."
-
-Sotaherrat empivät. Heillä oli luotettavia miehiä, jotka saattoivat
-henkensä myydä messinkisoljesta, mutta mistä sellaisia silmiä
-löytäisi? Ja vähäistä miettimis-aikaa pohjolan asukas aina tarvitsee.
-
-Eversti Gordon näki, miten epäilivät.
-
-"Minulla on sellainen, jota te haluatte, eversti", sanoi hän.
-"Niemand, tule tänne!"
-
-Niemand tuli.
-
-"Sinulla ei ole isää eikä äitiä, jotka sinua surevat, jos kuolet.
-Tahdotko uskaltaa henkesi ja tappaa muita, jotta omantunnonrauha
-asuisi maassa? Sen vuoksi me taistelemme."
-
-"Käskekää!" vastasi poika.
-
-"Hyvä. Kuuntele siis eversti Slangen käskyjä, ja tee ne siten, kuin
-minä tiedän, että sinä osaat! Jos elät, olen sinua muistava, jos
-kuolet, rukoilen puolestasi."
-
-Poika kuunteli ääneti määräyksiä ja meni sitten etsimään sopivaa
-soraläjää, johon hän valmisti itselleen mukavan piilopaikan.
-
-Slange katseli poikaa säälivin silmin, tässä sotilaassa, jota veri ja
-kuolema olivat karaisseet, oli tuo tunteen ilmaus harvinaista.
-
-"Lisätkää sytyttimeen kymmenen kyynärää pituutta!" määräsi hän.
-"Olisipa pojasta vahinko!"
-
-Tunnin verran ennen päivän sarastusta päristettiin aamurumpua.
-Kaikki, jotka eivät olleet vahdissa muurien luona kutsuttiin torille
-ja asetettiin järjestettyihin riveihin. Keskelle toria oli tehty
-nuotio, joka valaisi sen ympärillä seisovia tummia uhmaavia rivejä.
-Eversti Gordon piti aamurukouksen; täällä ei ollut sotapappia. Se
-oli lyhyt rukous, Kuningas Davidin 130 psalmi: "Syvyydessä minä
-huudan sinua, Herra!" Sitten isämeidän ja siunaus. Viimeiseksi Kustaa
-Aadolfin sotavirsi, joka oli heille tuttu Lützenin aamusumuista asti:
-
-    "Käy pieni joukko pelvotta,
-    Vaikk' vihollisten huutoja
-    Nyt kaikuu kaikkialta!
-    Sun häviös' on riemunsa,
-    Vaan riemu koht' on loppuva:
-    Siis, kestä, mieles malta!"
-
-Kun virren viimeiset säveleet olivat kaikuneet yön viileässä ilmassa,
-vallitsi torilla äänettömyys. Nuotion liekit olivat hiillokseen
-vaipuneet, yön mustat varjot lankesivat noitten äänettömien rivien
-päälle. Eversti Slange oli harvapuheinen suomalainen, joka paremmin
-käsitti vahvaa miekan lyöntiä, kuin puhujataitoa, mutta tämä hetki
-oli siksi tärkeä, ett'ei sopinut ääneti antaa sen mennä menojaan. Hän
-antoi panna enemmän puita valkeaan, ratsasti tarkastellen näitten
-pelottomien, kuolemalle vihittyjen rivien ohitse, pidätti vihdoin
-korskean, mustan, Breit-nimisen hevosensa, (nimi oli muistona
-Breitenfeldistä), ja puhui heille muutaman sanan. Hän ei tahtonut
-kysyä, heiltä, sanoi hän, mielivätkö halukkaammin antautua, kuin
-taistella, sillä hän tunsi heidät hyvin monen rehellisen ottelun
-kokemuksesta; hän tiesi, että he saattoivat voittaa ja kaatua,
-kuten urhoolliset miehet. Heidän tuli nyt muistaa, että jokainen
-tunti, jonka täällä kestivät, oli tunnin ennätys heidän pääjoukossa
-oleville kumppaneilleen sekä samalla myöskin pääsylippu uusiin
-voittoihin. Heille itselle oli se ikimuistettavana kunniana,
-että he jo kaksi päivää olivat saattaneet viivyttää väkevää ja
-pöyhkeää vihollista; heidän tuli nyt vieläkin päivän näyttää sille
-hampaitaan, sitte sotajoukko olisi turvassa, ja silloin päällikkö
-pitäisi huolta sankareistaan. Heille ei mitään tapahtuisi, jota he
-eivät ennen olleet jo monta kertaa kokeneet, mutta heidän miekkansa
-kärjestä riippui nyt isänmaan onni ja sodan lopullinen päättyminen.
-Tunnus-sanamme on: Jumala kanssamme! Vielä yksi päivä, pojat, yksi
-ainoa päivä vielä, ja Neunburgin nimi on teidän nimenne muassa
-jälkimaailmalle säilyvä!
-
-"Jumala kanssamme!" kuului riveistä ikään kuin yhtenä kohinana, ja
-tämä todisti paremmin kuin äänekkäät hurraahuudot, että sotilaat
-olivat päättäneet seurata päällikköänsä kuolemaan. Tuolla vanhalla
-voittoihin tottuneella tunnussanalla oli ihmeellisen elähyttävä
-voima. Aikaisemmin yöllä oli nuotion ääressä puoliääneen puhuttu,
-että oli mahdoton puolustaa itseänsä suurta ylivoimaa vastaan noin
-huonojen muurien turvissa. Montapa kertaa on tapahtunut, että
-piiritetyssä linnassa on kapinoitsemaan ruvettu vähemmänkin vaaran
-uhatessa, kuin mitä tässä tarjona oli! Tässä ei voiton puolesta
-taisteltu, eipä edes hengen puolesta. Minkä puolesta taisteltiin
-siis? Sen tiesi päällikkö ja häneen saattoi luottaa. Eerik Slangeen
-sotamiehet täydellisesti luottivat. Ääneti, vakavina, menivät he
-kukin paikalleen, tuohon välttämättömään, viimeiseen, Neunburgin
-puolustustaisteluun.
-
-Keisarillisten leirissä pidettiin myöhään illalla sotaneuvottelua.
-Tuo sodankokenut Piccolomini kävi malttamattomaksi ja tahtoi
-kiirehtiä Banérin jälkeen, hän arvasi jo ennakolta mitenkä paljon he
-viipymisellään menettäisivät sekä oli jo alusta alkaen kehottanut
-marssia jatkamaan ja jättämään ainoastaan vähäisen osaston Neunburgia
-silmällä pitämään sekä nälkään näännyttämään. Arkkiherttua oli
-toista mieltä ja sai kreivi de Suysin puolellensa. Hän luuli Slangen
-sotavoimaa suuremmaksi, kuin se todellisesti oli, eikä tahtonut
-millään ehdolla jättää niin vaarallista vihollista selkänsä taakse.
-Tämä tuuma pääsi sotaneuvostossa voitolle. Suuttuneena jätti
-Piccolomini keisarillisen leirin maaliskuun 10 päivänä, ennättääkseen
-ratsuväkensä kanssa Banérin. Tunnettu asia on, että ainoastaan
-muutaman tunnin ennätys pelasti Böhmissä ruotsalaisen pääjoukon
-Wallensteinin parhaan oppilaan hurjista iskuista.
-
-Keisarillinen jalkaväki oli yöllä asetettu tuskin 500 sadan askeleen
-päähän Neunburgin muureista ja alkoi aamulla ampumisen, joka uhkasi
-lakaista koko kaupungin pois maan pinnalta. Uudesta etuvarustuksesta
-ei puolen tunnin kuluttua ollut jälkeäkään. Uudet muurinjaksot
-kaatuivat ja niitten muassa huoneita pitkät rivit, joten aamulla
-saattoi ulkopuolelta nähdä kaupungin sisälle aina torille asti. Nyt
-oli arkkiherttuan aika tullut, jolloin oli sopiva vaatia antautumista.
-
-Ampuminen taukosi. Eräs rummuttaja lähetettiin sanaa saattamaan ja
-yksi upseeri seurasi häntä. He lähenivät varovasti sitä muurinrikkoa,
-joka eilen oli monen monta uhria vaatinut, rummuttaja edellä
-alituisesti päristellen rumpuansa, ja sanansaattaja perässä. Kun
-ennättivät kuultaville, viipotti upseeri valkoista sotamerkkiänsä ja
-huusi täyttä kurkkua:
-
-"Antautukaa! Antautukaa!"
-
-"Mitä nyt?" vastasi Slange, joka seisoi aukossa. "Ampukaa tuo koira,
-joka nalkuttaa tuolla alhaalla."
-
-Karpiini välähti ja tuo onneton rummuttaja kaatui kesken päristystä,
-otsa läpi-ammuttuna. Sanansaattaja, jota tämä kuula oikeastaan
-tavotti, viskasi itsensä maahan ja konttasi nelinryömin leiriin
-takaisin.
-
-"Miehet, kaikki paikoilleen!" komensi päällikkö. Hän tiesi, mitä
-tästä seurasi.
-
-Taaskin alkoi kanuunan jyrinä ja sellaisella voimalla, joka selvään
-osotti vihollisten raivoa. He viskasivat nyt myöskin tulipalloja,
-jotka sytyttivät vielä pystyssä olevat talot, ja joita puolustajat
-turhaan koettivat sammuttaa. Läntisellä puolella heillä ei ollut
-muuta suojaa, kuin jäljellä olevat soraläjät; he olivat pitkänään
-maassa ja antoivat rautahaulien viuhata päänsä ylitse, mutta eipä
-tämäkään asema pelastanut heitä ponnahtelevista kuulista ja kiven
-sirpaleista. Kun keisarilliset tällä tapaa olivat ensimmäisen vihansa
-puuskan purkaneet rummuttajan kaatumisen kostoksi, taukosi ampuminen
-ja voimakas joukko jalkaväkeä sekä sen etupäässä ratsuväkeä, lähti
-tekemään kolmatta rynnäkköä. Tällä kertaa levisi joukon eteen
-jääkäriketju, joka tähtäsi jokaiseen, maahan ammuttujen muurien
-sisäpuolella liikkuvaan olentoon.
-
-Taistelun päättyminen riippui lähinnäkin siitä, minkä kohdan
-viholliset hyökkäyspaikakseen valitsisivat. Kulkisivatko he miinan
-yli vai tulisivatko toista tietä? he saattoivat vapaasti valita,
-minkä tien tahtoivat. Mikäpä heitä esti? Ei edes pyssyn laukaukset
-heitä enään ollut häiritsemässä. Heidän tuli vain marssia sisään,
-niin Neunburg oli heidän. Tuo miinoitettu läntinen puoli, jossa
-kaikki jo oli maahan ammuttuna, tuotti viholliselle sen edun,
-ett'ei hänen tarvinnut joutua tulen ja savun sekaan sillä välin,
-kuin muu osa kaupunkia oli liekkien vallassa. He siis valitsivat
-sen tien. Jääkäriketju työntäytyi ensin sisään puhdistaaksensa
-alaa. Jääkäreillä oli vielä eilispäivän tappio tuoreessa muistossa
-ja he siis lähenivät varovasti vakoillen, valmiina antamaan tulta
-jokaiselle epäiltävälle esineelle. He havaitsivat paikan alttiiksi
-heitetyksi ja kävivät rohkeiksi sekä hajaantuivat edemmäksi. He
-eivät olleet huomanneet poikaa, joka piiloutuneena makasi suuressa
-soraläjässä, mihin maan alla oleva sytytin johtui.
-
-Heidän antaessaan merkkiä, että sisäänkäytävä oli vapaa, ryntäsi
-keisarillinen ratsuväki ensin sisään eversti Gaylingin, Gonzagan,
-Briganzan ja Golben johtamina, raskaasti varustettuja ratsumiehiä
-mustissa rautapäähineissä ja kiiltävissä haarniskoissa. He
-jakaantuivat kahtia ja seisattuivat muurin-aukon sisäpuolelle
-jättääksensä tietä jalkaväelle sekä varjellaksensa heitä sellaisesta
-tuhoa tuottavasta tapahtumasta, kuin heitä edellisenä päivänä oli
-kohdannut. Jalkaväki seurasi taajoissa riveissä, se oli pakotettu
-tunkeutumaan kokoon soraläjien ja etuvarustuksen kaikkialle
-jääneitten pirstaleitten välitiloihin.
-
-Silloin kauhistuttava pamaus järistytti maata, puunkappaleita,
-kivistä ja sorasta sekä tulen liekeistä muodostunut pilvi pimensi
-ilman, ja keisarilliset tarkk'ampujat, jotka olivat ehtineet
-edemmäksi, näkivät kauhukseen sekä jalkaväen että ratsuväen katoavan
-sorapilveen.
-
-Tuskin oli tuo raskas mustanharmaa hattara ennättänyt hajota,
-ennenkuin Slange mustalla Breitillään ikään kuin maasta nousten
-hyökkäsi ryntääjien päälle. Enemmän tuhoa tuottavana kuin milloinkaan
-riehui miekka noitten pelästyneitten ja kauhistuneitten joukkojen
-keskellä, jotka olivat vaaran välttäneet ja nyt hajaantuen pakenivat
-kentän yli mutta sinnekkin takaa-ajajat heitä seurasivat ja
-hakkasivat heidät maahan, siksi, että kaksi heidän perimmäisistä
-jalkarykmenteistään, joita uskaliaat päälliköt johtivat, muodostivat
-neliskulman ja ratsuväen avulla pakottivat Slangen väen palaamaan
-takaisin kaupunkiin. Kinskyn, joka oli rohjennut mennä kauimmaksi,
-täytyi antautua vangiksi.
-
-Kolmas rynnäkkö oli takaisin survaistu, mutta siinä oli tullut
-suurempi mieshukka kuin edellisissä. Nyt heidän työnään oli saada
-kaupunkiin tunkevat jääkärit pois suorituksi. Mutta mitä tämä uusi
-menestys näitä voittajia hyödytti? Liekit olivat nielleet heidän
-varustuksensa ja työntäneet heidän yhteen kaupungin nurkkaan. He
-olivat piiritetyt, ilman ampumavaroja, ruokavaroja tahi rehuja,
-uuvuksissa kolmen päivän ja yön taistelusta. Slange katseli aurinkoa;
-se oli kohta korkeimmillansa. Kun se laskeutuisi länteen niin
-alhaalle, ett'ei vihollisten joukot tunnin aikaakaan saattaneet
-päivän valossa ajaa Banéria takaa, -- silloin hän tahtoi antautua.
-
-Hän tarkasteli ja kiitti pohjoisen muurin luona olevaa sotaväkeänsä.
-Rivissä seisoi vielä 1,200 miestä; siinähän niitä vielä oli
-kylläkin, olipa enemmän kuin puolet jäljellä. Niistä 1,000 joita
-kaivattiin oli muutamia kaatunut tahi tullut haavoitetuksi, toiset
-olivat sairastuneet ja loput olivat yöllä ja rynnäkköjen aikana
-karanneet vihollisten puolelle. Tuo ankara ylipäällikkö luki rivit.
-Hänen katseensa kirkastui kun hän havaitsi, ett'ei yksikään hänen
-ruotsalaisistaan, suomalaisistaan tahi skottilaisistaan ollut
-lippuansa pettänyt. Saksalaiset vain olivat väsyneet olemasta
-maansa verikoirina. Sota-oikeus olisi heitä tuominnut ammuttavaksi;
-valamiehistö olisi vastannut: eivät ole syyllisiä.
-
-Yksi osasto keisarillisista vartioitsi Schwartxachin pohjoista
-rantaa, mutta tuli, piiritettyjen onneksi, valkean liekkien vuoksi
-estetyksi viimeiseen rynnäkköön osaa ottamasta. Kello kolmen aikaan
-jälkeenpuolenpäivän lähetti Slange sanansaattajan keskustelemaan
-antautumis-ehdoista. Siinä olikin jo aika täpärällä, sillä uusi
-rynnäkkö uhkasi joka haaralta.
-
-Tuota nuorta luutnanttia ei ammuttu rummuttajan sovitus-uhriksi,
-kuten pelätä olisi sopinut. Arkkiherttua vaati heitä antautumaan,
-jollei hyvällä, niin pahalla. Keskustelua kesti, kuten Slange oli
-arvannut, monta tuntia. Vihdoin sovittiin, ja päätettiin tyytyä
-sotavankeuteen ja kunnialliseen kohteluun. Upseerit saivat pitää
-hevosensa ja Slange korskean Breitinsä, tämä oli kunnian-osotus
-urhoollista vastustajaa kohtaan.
-
-Ruotsalainen sotajoukko oli kadottanut 1,200 miestä parhaista
-sotilaistaan ja 26 ratsaslippua, mutta keisarilliset olivat
-kadottaneet vielä enemmän: Banérin pääjoukon hävittämisen ja
-ratkaisevan voiton. Kuitenkin heidän leiristään kuului suuri ilo ja
-riemu: nyt on käärme onaleesen saatu! [Die Schlange, käärme.]
-
-Aurinko läheni taivaanrantaa, kun nuot aseistaan riisutut sotavangit
-vahvan saattojoukon seurassa jättivät palavan, hävitetyn kaupungin
-taaksensa. Eräs sen aikuinen kertoja lisää, että kolmet vaunut,
-joissa oli naisia, luultavasti saksalaisten upseerien rouvia,
-seurasivat jonon muassa.
-
-Vähäisestä, ennen kukoistavasta Neunburgista oli ainoastaan
-mustentuneet, mäsäksi ammutut rauniot jäljellä sekä sen
-onnettomat, kodittomat, hajaantuneet asukkaat. Nämät olivat,
-kun kuulivat ensimmäisen huhun antautumisesta, rientäneet
-kaupunkiin pelastaaksensa, jos mahdollista, vähäisenkin jäännöksen
-omaisuudestaan, mutta toiset olivatkin jo ennättäneet ennen heitä.
-Saaliinhimoiset sotarosvot, sodan hyenat, jotka aina kulkevat
-sotajoukkojen jäljissä, olivat olleet vikkelämpiä kuin he, ja
-tunkeneet noihin vielä palaviin huoneisiin sekä anastaneet kaiken:
-jolla vain oli rahallista arvoa. Myöskin Slangen väki oli viimeisinä
-hetkinä ryöstänyt säästörahaksi vankeuteensa kaikki mitä ennättivät
-saada. Se oli sotilaan tapa, saalis kuin saalis! Takaisin palaavat
-asukkaat onnistuivat ainoastaan säälivien baierilaisten vahtimiesten
-avulla saamaan puoleksi sulaneen kattilan ja jonkun puoli palaneen
-patjan ryöstäjien kynsistä. He olivat hädässään, kiireissään ja yön
-pimeässä myöskin jättäneet jäljelle vanhat heikot vanhempansa ja
-kipeät lapsensa. Missä he nyt olivat? Laskeva veripunainen aurinko
-ei tietänyt mitään edellisen yön kauhistuksista eikä ollut sillä
-yhtäkään vastausta kyyneleissä vietetyn päivän lohduttamattomille
-kysymyksille. Valkean liekit tiesivät ehkä kaikista enimmän, mutta
-nekin nyt olivat sammuneet ja hiilus tirkisteli vastausta vailla
-etsivien vapisevia käsiä, jotka tuhassa koperoitsivat.
-
-Sillä aikaa kuin vangit, paremmin iloisina kuin surullisina siitä,
-että tiesivät itsensä pelastuneeksi varmasta kuolemasta, marssivat
-leirille, kysyi Slange, joka ratsasti Gordonin rinnalla:
-
-"Mihinkä poika jäi?"
-
-"Ruutimiinan soran alle", vastasi Gordon levollisesti.
-
-Neunburgin sankari unhotti hetkeksi voiton ja vankeuden.
-
-"Kolmekymmentä kyynärää!... Miksikä ei neljäkymmentä?" sanoi hän
-itsekseen.
-
-Aurinko laski Neunburgin viimeisen päivän ylitse, Juhana Banérin
-pelastuksen ylitse, äärettömän veren ja kyynelten paljouden ylitse,
-mutta ei Eerik Klaunpoika Slangen, Karunan kartanon omistajan maineen
-ylitse, joka oli jälkimaailmalle säilyvä. Ruotsi on kasvattanut
-niin monta urhoollista miestä, ettei se henno kadehtia Suomelta
-sukulunastus-oikeutta tuohon "ruotsalaiseen Leonidaaseen."
-
-
-
-
-16. Kullattu Ruben.
-
-
-    Pakanain rieskaa pitää sinun imemän.
-
-Tuo vapaa valtakaupunki Regensburg, joka sijaitsee siinä, missä
-Tonava tekee polven lounaasta kaakkoiseen, luki vanhan sukuperänsä
-roomalaisesta sotaleiristä asti ja oli, satamapaikkana ollessaan
-rikkaalle Nürnbergille, varallisuudessa edistynyt. Suurimman
-merkityksensä Regensburg kuitenkin sai pyhän kooman valtakunnan
-herrainpäivistä, joitten oli tapana kokoontua tänne, vielä niin
-myöhäisinä aikoina, kuin 1806. Herrainpäivät tahi oikeammin
-ruhtinain- ja piispainkokous oli kaupungin ylpeytenä ja tulolähteenä,
-toisinaan myöskin sen vaarana, kuten esimerkiksi silloin, kun Juhana
-Banér tammikuussa 1641 oli niin rohkea, että lähetti 500 kuulaa
-virran yli kovaksi hämmästykseksi keisari Ferdinand III sekä hänen
-kokoontuneille valtaruhtinailleen.
-
-Banérin rohkeus olisi saattanut käydä vaaralliseksi, jollei Tonava
-olisi tehnyt salakapinaa ja ranskalainen Guebriant arkamielisesti
-kieltäytynyt tulemasta joukkojensa kanssa rohkean pohjoismaalaisen
-apuun.
-
-Nyt tämä rohkeus rangaistiin peräytymisellä, joka melkein näytti
-pakoretkeltä, ja siksi keisarillisetkin sitä nimittivät, mutta
-tästä huolimatta ruotsalainen sotajoukko sen kautta, kiitos olkoon
-Neunburgin urhoollisille puolustajille, saattoi vähäpätöisen
-tappion kärsittyään, päästä varmaan turvapaikkaan, mutta
-sotapäällikkö myöskin pääsi haudan lepoon. Banérin sankariretki
-loppui Halberstadtissa toukokuun 10 päiv. samana vuotena 1641.
-Kahdeksankymmentätuhatta kaatunutta vihollista, kuusisataa voitettua
-lippua, kyynelvirtoja ja leveä, suitseva rauniotie, osotti hänen
-jälkiänsä Saksassa ja sitä osotti myöskin sodan voitonmerkki hänen
-kuuluisalla haudallansa.
-
-Regensburg oli näinä myrskyisinä päivinä nähnyt monta kauhistusta
-sekä sen jälkeen paljon riemua. Valtiokokousta jatkettiin vielä
-toukokuussa lakkaamattomilla arvokiistoilla, rettelöillä ja
-pöytäkirjoilla. Vihollinen oli karkoitettu, hyökylaine takaisin
-palautettu Tonavan rannoilta, mutta rauha ei palannut pian takaisin
-noihin kateellisiin vaaliruhtinoihin ja hyvänluontoiseen, mutta
-äkkiä kuohahtavaan, helposti hurjistuvaan kansanluonteeseen.
-Sotavangit, jotka voitonriemulla vietiin kaupungin läpi pantavaksi
-linnoihin vahtien valvonnan alle, saivat kuulla paljon ivailua.
-Vastenmielisyyttä noita baierilaisia hävittäjiä vastaan ei myöskään
-se vähentänyt, että he olivat väärä-uskoisia, jotka sotivat
-autuaaksitekevää kirkkoa vastaan sekä olivat monta kertaa pyhän
-neitseen kuvia käytelleet ylenkatseella, joka syvästi koski kaikkien
-hurskaitten katolilaisten sydämmiin. Tapahtuipa myöskin, että näitä
-aseettomia vankia, jotka kulkivat vahvan vartijaston turvissa, joskus
-kivillä hätyytettiin, mutta tavallisempaa oli, että ilvehtivät joukot
-heidän jäljessään kulkivat. Ja kun sellainen joukko ei kauemmin
-saattanut vihaansa vääräuskolaisille osottaa, etsi se kuohuvien
-tunteittensa esineiksi toisia maaleja.
-
-Regensburgissa, kuten monessa roomalaisen valtakunnan suuremmissa
-kaupungeissa, asui vähäinen joukko juutalaisia; he olivat
-ainaisina epäluulon, ylenkatseen ja vainon esineinä, mutta
-tunkivat viisaudellaan, säästäväisyydellään ja neuvokkaisuudellaan
-yhteiskuntaan, joka oli aivan vähän kehkeytynyt ja perusteistaan
-irtautunut. He eivät harjoittaneet maanviljelystä eivätkä
-päässeet noihin ankarasti rajoitettuihin, etu-oikeuksistaan
-kateudella kiinnipitävien kauppiaitten ja työväen ammattikuntiin.
-Juutalaisia käytettiin hyödyllisinä asiamiehinä, välitteliöinä ja
-välikaupittelioina, he työskentelivät kaikenlaisissa halvoissa
-ammateissa, jotka eivät aina olleet hyvämaineisiakaan, ja olivat
-moniaalla salaisuudessa rahakauppiaina, joilta mahtavat herrat ja
-keisari itsekkin tarpeen tullessa apua pyysivät sellaisia korkoja
-vastaan, jotka palkitsivat lainan antajan kärsittyjä vahingoita.
-Mitenkä ei rahoja tarvittaisi, erittäinkin sodan aikana? Salainen
-syy, jonka vuoksi juutalaiset nauttivat suojelusta heitä aina
-vihaavia kansanjoukkoja vastaan, oli juuri tuo vallanpitäjien
-palveluksessa oleva rahakauppiaan liike.
-
-Regensburgissa, Roomassa ja Frankfurtissa asuivat juutalaiset, samoin
-kuin monessa muussakin kaupungissa, heille jätetyssä ankarasti
-rajoitetussa kaupungin-osassa, jota Ghettoksi nimitettiin. Tämä
-juutalaiskortteli on ulkopuoleltaan ahdas, likainen, vähäpätöinen,
-epäluulon-alainen sekä kaupungin muitten asukasten inhotus.
-Regensburgin juutalaisten asunto-alueella ei ollut muuta kuin
-yksi ainoa parempi rakennus, eräs harmaa, synkkä kaksinkertainen
-kivimuuri, jonka pääty oli kadulle päin. Piha oli ahdas, korkeilla,
-rautapiikeillä varustetun muurin ympäröimä. Koko tämä näin erilleen
-suljettu linna oli linnoitus itse puolestaan, tuossa tukevassa
-vahvasti raudoitetussa tammiportissa oli vain pieni, aina vartioittu
-ja huolellisesti kiinnisalvattu sivukäytävä päivän liikettä varten
-käytettävänä. Nuot pienet akkunatkin olivat varustetut vahvoilla
-luukuilla, jotka yöksi teljettiin ja alikerran akkunoissa oli vielä
-lisäksi rautaristikot, jotka talon tekivät vankilan näköiseksi.
-Täällä asui juutalais-seurakunnan enimmän arvossa pidetty patriarkka,
-aikakautensa mahtavin raharuhtinas, melkeinpä niin kuin Rothschild
-meidän päivinämme.
-
-Hänen nimensä oli Ruben Zevi Ben-Isak, mutta kristityssä Saksanmaassa
-annettiin hänelle nimi: _"Der vergoldete Ruben."_ Ruotsalaisten
-sotajoukot myöskin tunsivat hänen _Kullatun Rubenin_ nimellä. Tätä
-miestä pidettiin nimittäin äärettömän rikkaana ja kun Banérin joukot
-Tonavan vastakkaiselta rannalta tähystelivät Regensburgia, kurkisteli
-varmaankin moni saaliinhaluisilla silmillä kullatun juutalaisen
-asuntoa, joka näytti juuri vartavasten tarjoavan itseänsä köyhän
-sotilaan ryöstettäväksi. Ruben Zevi ajoi asioitansa ääneti ja
-varovaisesti. Harvoin häntä nähtiin ja hyvin vähän tiettiin, minkä
-kautta ja mitenkä hän sotajoukkojen kanuunain varjossa kuljetti
-kultaruutiansa sotatanterelle, mutta tiettiinpä, että hänellä
-kaikkialla oli asiamiehiä sotakannalla, että hän ylläpiti salaisia
-konttooreja Wienissä, Münchenissä, Nürnbergissä, Frankfurtissa,
-Warsovassa, Amsterdamissa, Parisissa, Madridissa, Konstantinopolissa,
-niin, vieläpä Tukholmassakin niitä sanottiin olevan. Sillä tämä
-kullattu juutalainen, vaikka olikin Mooseksen lain alle kuuluva oli,
-kuten sanottiin, maailmanjäsen sellainen, joka kunnioitti kaikkia
-kansoja ja piti kaikkia uskontunnustuksia yhden-arvoisina aina
-hyvän "geschäftin" mukaan. Luultiinpa, että hän oli asunut monessa
-eri paikassa: Hamburgissa, Danzigissa, Warsovassa ja Wienissä,
-ennenkuin hän vanhoilla päivillään asettui tuohon vaatimattomaan
-Regensburgiin. Sanottiinpa, että häntä useita kertoja oli ryöstetty
-ja pantu pakkoveroa maksamaan, välistä Wallensteinille ja toisinaan
-ruotsalaisille, mutta kuitenkin aina oli saattanut säästörahastoilla,
-joihin ei kukaan ulottunut, alkaa liikettänsä uudestaan.
-Kummallisinta oli, että tämä kullattu juutalainen, joka palveli
-kaikkia sotaa käypiä valtoja, ja sopivissa tilaisuuksissa oli heidän
-kaikkien ryöstettävänä, sai suojelusta katolilaisten, protestanttien
-ja muhamettilaisten luona, aivan kuten käytännössä oleva raha. Ruben
-Zevi oli kosmopoliitti, aivan kuten se kulta, jota hän hallitsi.
-Kuka kysyy mistä se tulee tahi ketä se ennen on palvellut? Siinä on
-kylliksi, että sen omistamme: _"non olet"_, se ei haise.
-
-Pääsiäinen, joka nyt oli tulossa, oli kaikissa katolilaisissa
-maakunnissa juutalaisille vaarallinen aika, ja Regensburgissa vielä
-enemmän kuin muualla, syystä että mielet vielä olivat kuohuksissa.
-Lauantaina ennen pääsiäistä olivat juutalaiset yht'aikaa viettäneet
-passahjuhlaansa suljettujen ovien takana. Perjantai-iltana oli
-pieni kristitty tyttö, erään hansikkamaakarin tytär, kadonnut
-tietämättömiin. Tytön oli nähty virran rannalla leikkivän.
-Mikäpä luonnollisempaa, kuin että tyttö oli Tonavaan suistunut?
-Mutta perjantai iltana oli nähty juutalaisen palvelian kantavan
-kortteeriinsa elävää olentoa säkissä, ja tämä elävä olento oli
-vaikeroivasta ääntänyt. Tässä taaskin oli luonnollisimpana
-selityksenä, että palvelia oli kantanut elävää lammasta, joka
-oli pääsiäisuhriksi määrätty, ja tämä lammas oli vaikeroivasti
-määkynyt vankeudessaan. Mutta sitte kuin hansikkamaakarin vaimo koko
-lauantaisen päivän turhaan oli etsinyt lastansa ja jokin naapuri
-oli johdattanut hänen epäluulonsa tuohon juutalaiseen palvellaan,
-alkoi hän ääneensä huutaa, että juutalaiset olivat ryöstäneet hänen
-lapsensa ja tappaneet pääsiäislampaakseen.
-
-Oli pääsiäispäivän aamu. Ihmisjoukot virtailivat vihityt kynttilät
-kädessä ulos Regensburgin vanhasta, 13 vuosisadan mahtavasta
-tuomiokirkosta, kun huuto juutalaisten ilkityöstä levisi ympäri
-katuja. Sellaisina, kuin katolilaiset olivat kirkosta tullessaan,
-sakramentti vielä huulillaan, rukousnauha rinnallaan sekä vihkiveden
-priiskotukset vaatteissaan ja hiuksissaan, tarttuivat nuot
-hurjat kansanjoukot aseihin, mimmoisia vain sattuivat saamaan ja
-hyökkäsivät juutalaiskortteeriin. Kaikkia juutalaisia, joita ulkona
-tavattiin, huolimatta iästä tahi sukupuolesta, rääkättiin, lyötiin
-ja sotkettiin, muutamat aivan kuoliaaksi. Sitten alkoi rynnäkkö,
-asuinhuoneitten ryöstäminen -- meteleitä sellaisia, joita on useasti
-yhtä perättömistä syistä kestänyt, vuosisadoista vuosisatoihin aina
-meidän päiviimme asti. "Hänen verensä tulkoon meidän ja lastemme
-päälle!"
-
-Kaksi tuntia oli tätä väkivaltaisuutta kestänyt hillitsemättä, sillä
-välin, kuin valtaruhtinaat ja keisari vielä olivat kaupungissa
-melkoisen sotavoiman kanssa, kun vihdoinkin tuli joukko ratsumiehiä,
-jotka hajoittivat kansanjoukot. Vankeuteen vietiin muutamia,
-otaksuttavasti rauhanhäiritsiöitä. Ei, vaan juutalaisia. Tässä
-tarvittiin uusi pääsiäslammas, velka-uhri joukkojen tyydykkeeksi. He
-olivat tuntevinaan tuon juutalaisen palvelian, joka säkkiä kantoi
-sekä talon, johonka se oli kannettu. Kiinni-otetut pahantekiät
-vietiin sidottuna vankilaan, jossa heitä kiduttamisella piti saataman
-tunnustamaan rikoksensa ja sitte odotti heitä tuollainen hirveä
-polttolava, jota siihen aikaan pidettiin hauskimpana kansanhuvina.
-
-Yksi talo tässä korttelissa oli jäänyt ihan vahingoittumatta ja
-sen oli onnistunut antaa suojaa monelle pakolaiselle. Se oli
-kullatun Rubenin hyvästi linnoitettu asunto. Tähän taloon lähti
-ratsastajajoukon päällikkö puolen voimansa seuraamana ja vaati
-sisäänpääsöä. Hän sai odottaa muutaman minuutin. Vihdoin aukaistiin
-käytävän pieni ovi hänelle ja kahdelle saattolaiselle.
-
-Nämät minuutit olivat ratsumestari von Straubingerin mielestä olleet
-sopimattomia ja hänen arvoansa alentavaisia. Hän astui sisään
-loukatun päällikön malttamattomilla tunteilla ja havaitsi pihan
-täynnä vielä vapisevia pakolaisia. Pikainen silmäys vakuutti häntä,
-siitä että tämä linna ei kaivannut puolustajia, jos kansanjoukko
-olisi rynnäkköön ruvennut. Hän vietiin aseellisten, kahdentoista
-miehisten rivien läpi erääseen alikerrassa olevaan rautaristikoilla
-varustettuun huoneeseen, jota käytettiin vastaanottohuoneena.
-Täällä häntä isäntä tuli tervehtimään ja antoi kahdelle kirjurille
-viittauksen, että heidän tuli poistua, sillä välin kuin saattolaiset
-seisoivat vahtina porstuassa.
-
-Rikas Ruben Zevi oli valkohiuksinen seitsemänkymmenvuotinen ukko
-ja pituudeltansa vähän yli keskinkertaisen, hänen jyrkkäpiirteinen
-muotonsa ilmaisi hänen olevan hispanian _sefardimiksi_ nimitettyjen
-juutalaisten jälkeläinen. Näitä pidettiin jalompina ja
-puhdasverisempinä, kuin Puolan ja Saksan juutalaisia. Juutalaisten
-ohjesääntöjen mukaan oli hänellä pitkä ruskea takki, jonka uhkean
-röyhyksen yli suippea valkoinen parta valui alas. Hänen tyven, kylmä,
-melkeinpä ylhäinen ryhtinsä, osotti miestä, joka kyllin tiesi kuka
-hän oli sekä kenenkä kanssa hänen oli tehtävää.
-
-"Luulinpa", sanoi ratsumestari kiivaasti, "ettei keisarin upseerin,
-joka äsken pelasti talonne ryöstäjien käsiin joutumasta, olisi
-tarvinnut neljänneksen tunnin odottaa teidän salvatun ovenne
-edustalla."
-
-"Ikävä kyllä", vastasi juutalainen kohteliaasti, vaan kuitenkin
-hienon terävästi, "että porttini tänään on tarvinnut tukevaa lukkoa.
-Väkeni on varmaankin ajasta erehtynyt, sitte, kuin se kaksi tuntia
-turhaan oli odottanut teidän vapaasukuisuutenne tuloa. Onko muuten
-mitään, jolla voin teitä palvella?"
-
-"Tänään on pyhäpäivä; minä arvelen, että muistatte köyhiä
-sotilaitani, jotka teidän hyväksenne ovat nähneet paljon vaivaa."
-
-"Teidän sotilaanne? Aivan oikein. Toivon, että ovat rangaisseet
-väkivallantekiöitä sekä antaneet takaisin uskolaisieni omaisuuden.
-Meidän täytyy panna toimeen rahankeräys näitten urhoollisten
-sotilaitten hyväksi. Kyllä minäkin rovollani asiaa autan, vaikka,
-kuten näette, minulla ei ollut mitään pelättävänä taloni suhteen."
-
-Ratsumestaria ei haluttanut ruveta pitkiin puheisiin juutalaisen
-kanssa, hän ilman mutkia sanoi suorastaan vaativansa tuhannen
-kultarahaa.
-
-"Mitä? Eikö enempää?" vastasi vanha Ruben. "Eversti Di Caretto on
-kai teidän vapaasukuisuutenne päällikkö? Niin, minä tiedän ja teidän
-vapaasukuisuudellanne on häneltä saamatta kuuden kuukauden saatavat?
-Tahtooko teidän vapaasukuisuutenne odottaa vielä kuusi kuukautta, vai
-tahdotteko saatavanne puhtaassa rahassa jo huomenna?"
-
-Straubinger tiesi aivan hyvin, että päällikön täsmällisyys riippui
-sotakassasta ja sotakassa kullatusta Rubenista. Hetken mietittyään
-vastasi hän, melkoisesti säventyneenä, että hän halukkaammin tahtoi
-saatavansa huomenna. Hän toivoi kuitenkin, että sotilaat saisivat
-jotakin vaivastaan.
-
-"Oikein! Heitä on 150. Jos teidän vapaasukuisuutenne olisi lähettänyt
-heidät tänne ryöstön alussa, olisivat he kyllä ansainneet kultarahan
-kukin, summa 150, mutta kovaksi onneksi he tulivat kaksi tuntia liika
-myöhään. Minä vähennän pois yhden kultarahan joka minuutilta, summa
-120. Jäljellä on siis 30, jotka minulla tässä on kunnia jättää teidän
-vapaasukuisuutenne käytäntövaltaan."
-
-Ratsumestari von Straubinger pisti muikean näköisenä rahat taskuunsa,
-josta ne varmaankin pian kierivät minne hyvään muualle, mutta ei
-suinkaan sotamiehille.
-
-"Odotappas, vanha saituri", ajatteli tuo pettynyt palkkasoturi
-itsekseen, kun hän lähti, "tämän saat minulle korolla maksaa
-tulevalla kertaa, kun juutalaiskorttelissa ryöstö tapahtuu!"
-
-Ruben Zevi kutsui luokseen veljensä pojan, Joaksen, joka perheensä
-kanssa asui alikerrassa sekä käski kiireesti viemään apua niille
-onnettomille pakolaisille, joista osa oli etsinyt suojaa täällä
-ja osa omissa hävitetyissä asunnoissaan. Tämä ei ollut ensi
-kerta, jolloin kullattu Ruben oli Jehovan lähettiläänä ollut
-uskonheimolaisilleen. Vaikka kristityt pitivätkin häntä sienenä, joka
-kyltymättömänä imi pienimmänkin kultajyvän mikä sattui eteen, niin
-pitivät juutalaiset häntä profeettana, joka heille antoi sataa mannaa
-kuivassa erämaassa. Heidän joukossaan ei löytynyt hädässä olevaa,
-ei kärsivää, ei koditonta, ei viluista, ei nälkäistä tahi elämän
-vaivoissa murtunutta raukkaa, jonka ei tullut kiittää vanhaa Ruben
-Zeviä lohdutuksesta ja hyväntekeväisyydestä. Rikkaat juutalaiset,
-hänen markkinakilpailiansa, kunnioittivat tuota viisasta, aina
-neuvokasta ja tarkkasilmäistä vanhusta kansansa patriarkkana, mutta
-köyhät häntä melkein jumaloitsivat ja olisivat antaneet vaikka
-henkensä hänen puolestaan.
-
-Juutalaislinnan ylikerta oli vahvasti erilleen teljetty omistajansa
-käytettäväksi, ainoastaan yksi isompi huone, jossa oli esirippu,
-alttari sekä alkukielellä kirjoitetut Vanhantestamentin pyhät
-kirjoitukset, oli juutalais-synagoogaksi annettu. Paitsi muutamia
-kalliisti koristettuja, tarkasti lukittuja kaappeja, ei mikään
-tässä vaatimattomassa asunnossa osottanut rikkaan miehen kotia. Tuo
-yksinkertainen sänky, joka sisälsi kovan jouhimatrassin, oli pyhän
-maan olivipuusta kyhätty, ja sen yläpuolella seinässä nähtiin nuoren
-tytön, melkeinpä vielä lapsen kuva, jonka van Dyck oli maalannut.
-Nuot säihkyvät tummat silmät näyttivät kokonaan käsittävän katseliaa;
-tuo hienosti muodostettu suu, jonka puoleksi auki olevat huulet
-viattomasti ja onnellisesti hymyilivät, ikäänkuin tahtoivat sanoa
-hänelle: Eikö ole elämä ihanaa! Onhan Jumala hyvä! Onhan kaikki,
-kaikki auringon paistetta, kevättä ja toivoa!
-
-Tässä oli leskimiehen asunto, joka oli lapsensa kadottanut. Yksin
-hän ei ollut, hänellä oli veli Smyrnassa, mutta oli ottanut luokseen
-toisen veljen vinoksi kasvaneen pojan Joaksen, joka oli 40 vuotinen
-mies ja melkeinpä raajarikkoinen. Hän asui alikerrassa vaimonsa ja
-kuuden lapsensa kanssa. Joas oli ensimmäinen konttoristi ja hänellä
-oli viisas järki sekä kokoova käsi, jonka vuoksi häntä luultiin
-perilliseksi ja samaa mieltä hän itsekkin oli. Mutta viimeinen vuosi
-oli tehnyt solmun tuohon kultalankaan. Joaksen 14 vuotias vanhin
-tytär Rachel oli niin anastanut isänsä vanhan sedän sydämmen, ettei
-tämä saattanut viihtyä ilman tyttöä, vaan oli antanut huoneensa
-viereen sisustaa hänelle vähäisen uhkean kammarin. Tässä tuhlasi
-hän täysin kourin, tuo muuten säästäväinen ja vaatimaton pohatta.
-Lattia oli mosaikilla päällystetty, seinät verhottu uhkeilla
-flanderilaisilla kankailla. Jokainen huonekalu oli taideteos,
-jokainen pieni koriste oli kalleus. Ne ystävät, jotka jolloinkin
-saivat tulla nuorta Rachelia katsomaan hänen huoneeseensa ja saivat
-nähdä kimaltelevat juvelisormukset hänen sormessaan, ajattelivat: hän
-on tuleva perilliseksi!
-
-Kun Ruben Zevi kristittyjen pääsiäispäivän iltana palasi huoneisiinsa
-väsyneenä uskonheimolaistensa valituksista, kutsui hän Rachelin
-luokseen. Rachel oli oppinut pyhän heprealaisen kielen ja luki joka
-ilta kappaleita Moseksen kirjasta, profeetoista tahi psalmeista,
-joita muuten luettiin ainoastaan juutalaisten synagoogassa, sitte
-kuin heidän rabbiniensa eli kirjanoppineittensa Talmudi eli lakikirja
-melkein oli karkoittanut raamatunsanan. Lukeminen lopetettiin
-rukoukseen, joka tapahtui saksankielellä.
-
-Ruben Zevin silmät katselivat lempeästi tuota lasta, jota hän
-rakasti ja väliin loi hän katseensa myöskin sängyn ylitse riippuvaan
-kuvaan sekä taas tuohon lukevaan tyttöön. Tämä vertaileminen häntä
-miellytti ja liikutti. Siinä oli tuo salainen lähde, josta hänen
-rakkautensa virtaili lapsi Racheliin, jolla oli samaa sukumuotoa,
-kuin seinäkuvalla.
-
-Kun tyttö oli lopettanut, sanoi vanhus hänelle:
-
-"Tiedätkö kuka hän oli, joka nyt on Jumalan paratiisissa?"
-
-"Tiedän", vastasi tyttö, "Ruth."
-
-"Tiedätkö myöskin _mitä_ hän oli minulle, vanhalle miehelle, jolla
-ei ole ketään muuta rakastettavaa maailmassa kuin sinä ainoastaan?
-Tiedätkö, että hän oli silmieni valo ja sydämmeni lohdutus aina
-siitä asti, kuin hänen äitinsä kadotin Espaniassa ja kristityt hänen
-veljensä tappoivat Gentissä. Sinä olet siromuotoinen, Rachel. Mitenkä
-muuten saattaisit olla hänen näköisensä, ja mitenkä muuten saattaisit
-nimeäsi ujostumatta kantaa? Mutta Ruth oli ihanin, täydellisin teos
-mitä Luojan kädestä lähtenyt on aina siitä asti, kun hän äitimme
-Eevan loi Adamin kylkiluusta. Ruth oli enemmän kuin isäimme Ruth;
-hän oli se, josta Korkeassa Veisussa veisataan: Minä olen Saronin
-kukka, olen laaksojen lilja. Talvi on mennyt ja kukkaset kukoistavat
-kedolla... Ymmärrätkö, lapsi, tämän?"
-
-Kun Rachel oli ääneti, jatkoi hän:
-
-"Kukkaset versovat maasta, kukkivat aikansa ja lakastuvat. Mutta
-voi sitä ihmistä, jonka jalka tallaa Jumalan ihaninta luomistyötä!
-Herra, kuinka kauan sinä peität kasvosi vanhurskaan valituksilta?
-Sinä olet minun painanut syvimpään hautaan, pimeyteen ja pohjattomaan
-mereen. Kärsimiset olivat minun kylläiseksi tehneet, minun silmieni
-lähteet ovat surkeudesta kuivuneet, sinun hirmuisuutesi ahdistaa ja
-pakottaa minua sinun aalloillasi. Sinä olet ottanut minulta pois ne,
-joita minun sydämmeni on rakastanut, minun ystäväni ovat yksinäisyys,
-pimeys ja kuolema. Mutta sinulle minä joka päivä huudan: älä ole
-vaiti minun Jumalani, kun pahantekiät sinun kansasi hävittävät! Joka
-ilta he takaisin palajavat kiljuen saalista. Tee niille niinkuin
-Midianilaisille, niinkuin Sisseralle, Orebille ja Seebille sekä
-kaikille heidän ylimmäisillensä! Tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin
-korren tuulen edessä. Niinkuin kulo metsän polttaa ja niinkuin liekki
-mäet sytyttää, vainoo, Herra, heitä juuri niin, sinun rajuilmallasi
-ja hämmästytä heitä sinun tuulispäälläsi. Täytä heidän kasvonsa
-häpiällä, hävitä ne juurineen ja pelasta kansasi vihollistensa
-käsistä!"
-
-Tuo äsken liikuttava, rakkauden ja surun ilmaus Ruben Zevin
-kasvoissa, oli näitten sanain kestäessä muuttunut ja osoitti nyt
-ankarinta, kovinta, leppymättömintä vihaa. Hänen kansaansa kohtaan
-tehdyt vääryydet johtuivat mieleen ja niihin yhtyi vielä muisto
-hänen omista kärsimisistään. Hän oli armeliain, hyväntekeväisin, ja
-ihmisystävällisin mies kaikkia onnettomia kohtaan hänen oman vainotun
-kansansa joukossa. Mutta omille ja tämän kansansa vihollisille tuo
-hurskas juutalainen ei saattanut anteeksi antaa. Hän oli Davidin
-psalmeista, joita hän tässä oli kertonut unohtanut 67:nen: että
-tunnettaisiin sinun autuutes kaikkein pakanain seassa ja kaikki
-kansat sinua kiittäisivät!
-
-"Mutta", lisäsi hän miettiväisenä Esaiaan sanoilla: "Nouse, ole
-kirkas!... Muukalaiset pitää sinun muuris rakentaman ja heidän
-kuninkaansa pitää sinua palveleman. Heidän pitää myös kumaroissansa
-sinun tykösi tuleman, jotka sinua sortaneet ovat, ja kaikki jotka
-sinua pilkanneet ovat, pitää lankeemaan sinun jalkais eteen. Ettäs
-olet hyljätty ja vihattu ollut, kussa ei kenkään vaeltanut, tahdon
-minä sinua iankaikkiseksi korkeudeksi tehdä. Sinun pitää pakanoitten
-rieskaa imemän... Minä tahdon saattaa kultaa vasken sijaan, ja hopiaa
-raudan sijaan ja rautaa kiven sijaan..."
-
-Mitkä loistavat valon välähdykset vuosisatojen yöstä, --
-vuosituhansien lohduttamattomat kurjuudet, huokaukset ja
-voimattomuus, muuttuneena voitonriemuksi! Ruben Zevin synkät kasvot
-kirkastuivat. Hänen verisesti vainottu, tallattu, kaiken maailman
-ääriin hajonnut kansa olisi kuitenkin kerran tuleva maailmaa
-hallitsemaan! Eikö ole tämä kansa maailman ensimmäinen aatelisto?
-Missä löytyy sukuluettelo sellainen kuin on tällä kansalla? Eikö
-siinä ollut kuninkaan poikia ja kuninkaan tyttäriä, orjiksi myytyjä?
-Ja _he_ kieltäisivät esikois-oikeuttansa? _Hekö_ huokaisivat
-iankaikkisessa orjuudessa?
-
-Tuo uskovainen israelilainen nousi seisaalle ja ojensi kätensä
-akkunaa kohden ikään kuin hän olisi tahtonut puhua ulkona olevalle
-maailmalle. Tuohon voittoon, josta hän, samati kuin koko hänen
-kansansa, oli varma, sekaantui myöskin tämän rahakauppiaan käsitys
-siitä, mikä _hänen_ toimekseen tulisi sortajien joukossa.
-
-"Niin", sanoi hän, ja hymyili voitonvarmana, "ymmärrättekö
-te, te siellä kaukana, että ennustukset joka päivä lähenevät
-toteutumistansa? Nyt me jo imemme teidän rieskaanne, ja vuosisadat
-toistensa perästä me sen loppuun juomme, siksi, ettei teille jää
-mitään, mutta meille kaikki. Julkisesti te meitä lyötte, mutta
-salaisuudessa te meitä jo kumarratte. Te jotka tänään meitä
-ylenkatsotte, tallaatte, ryöstätte, ettekö tiedä, että huomenna
-olemme me teidän herroinanne? Mitä tänään meiltä ryöstätte, se
-virtailee meille takaisin huomenna, kuten vuorten virrat juoksevat
-hävitettyyn laaksoon. Pöyhkeilkää vielä ylpeydessänne siksi,
-että teidän aikanne ja meidän aikamme on tullut; katsokaa, se
-on jo lähellä! Ja kun ette enään omista huoneittenne tonttia,
-vainioittenne maata, lastenne kapaloita, kädessänne olevaa kirvestä
-tahi pöydällänne olevaa kynää, -- kun tuo kaikki on meidän, annettu
-meille pantiksi ja te ostatte meiltä velaksi kurjan hautanne,
-piiloittaaksenne sinne köyhyytenne ja häpeänne, -- silloin on
-meidän aikamme tullut ja ennustus täytetty. Kuten vuohia olette
-meitä ajaneet pitkin maailmaa sekä raadelleet meitä ilman armoa;
-no siis riistäkää ja repikää nyt toinen toisianne sodassa ja
-eripuraisuudessa! Meidän puolestamme te taistelette. Minä olen rauhan
-mies, aseita en ole koskaan käyttänyt, mutta minä ylistän sotaa, joka
-köyhdyttää teitä, sen vuoksi, että te ette saata miekkaa käyttää
-ilman, että ensin hiotte sen meidän kullallamme, sen vuoksi, että
-jokainen sotavarustuksessa oleva sotilas kantaa meidän merkkiämme ja
-sen vuoksi, että jokainen sodan tappelu, ken siellä voittajana onkin,
-on meille voitto!"
-
-Hän oli unohtanut tytön, lapsen, ainoan, joka peljästyneenä ja
-hämmästyneenä oli kuullut hänen uhkaavia sanojansa. Sellaisena ei
-Rachel vielä ikänä ollut isänsä setää nähnyt. Rachelin mielestä
-hän näytti kasvavan Jehuksi tahi Josuaksi; hän käsitti setäänsä
-ainoastaan puolittain, mutta hän muisti päivän tapahtumat ja aavisti,
-että hänen sorrettu kansansa profeetan äänellä puhui Gog ja Magogille.
-
-Ruben Zevin espanialainen juutalais-veri saattoi kuohahtaa välistä,
-mutta hänen käytännöllinen järkensä saattoi hänen pian suunnilleen
-jälleen. Hän katsoi taas tytön puoleen; hänen äänensä muuttui
-lempeäksi kuin rakastavan isän ääni.
-
-"Unohda tämä!" sanoi hän. "Sinun ikäisenäsi on oikeus uskoa elämään.
-Hän, tuossa taulussa, oli kerran kevään iloinen perho, ilman pelkoa,
-ilman surua. Minä tahdon, että sinun pitää olla kuten hän, Rachel,
-niin kauan kuin saatat. Mene levolle, lapseni! Uneksi ruusuista,
-jotka nyt ovat puhkeamassa! Jos toivot jotakin, pikku hupsu, niin
-uneksi sitä saavasi! Uutta ratsuhevosta? Tahi kesyä kaurista? Oletpas
-pieni velho, sinä, joka saat kaikkia mitä tahdot."
-
-Tyttö kumartui alas, suuteli hänen takkinsa liepeitä ja sanoi
-yöhyväiset. Juvelisormus joka oli hänen sormessaan, näytti
-muistuttavan vanhusta jostakin.
-
-"Rachel", sanoi hän puoleksi leikillisesti, puoleksi surullisesti,
-kun tyttö aikoi lähteä: "älä koskaan anna sydäntäsi kelvottomalle
-miehelle!"
-
-
-
-
-17. Keisarin edessä.
-
-
-    Sieni, miksikä sinä minulla olet?
-
-Seuraavana aamuna nousi Ruben Zevi niin aikaisin kuin aurinkokin.
-Galilei ei voinut estää päivän tähteä kiertämästä maan ympäri;
-Rooman paavi ei saattanut estää juutalaista kutomasta kuhaverkkoansa
-maailman ympäri.
-
-Aikaisena aamuhetkenä, klo 4 ja 6 välillä Ruben Zevin oli tapana
-laatia sotaretkisuunnitelmiansa. Yksinäisyys oli hänen uskottunsa.
-Kello seitsemän alkoivat konttooritunnit, mutta ennen seitsemää hän
-tavallisesti kulki linnansa ympäri.
-
-Tänään, kun hän tavallista aikaisemmin astui alakertaan, havaitsi
-hän veljensäpojan Joaksen kielletyssä toimessa. Pitkällä pöydällä
-oli kaikenlaisia kapineita hajalle levitettynä, lajiteltavana ja
-tarkastettavana. Siinä oli sotaviittoja, miekkoja, pistooleja,
-haarniskoja, kannikkeita, neitsy Marian kuvia, koristeita vaskesta,
-hopeasta ja kullasta, vaatteita ja huonekaluja, vieläpä käytettyjä
-saappaita ja paitoja, nähtävästi sotasaaliita, joista osa vielä oli
-veren tahraamina.
-
-Rikas rahakauppias ei pitänyt tuosta kaupasta, jota hänen
-veljensäpoika tottumuksesta ja voitonpyynnöstä salaa harjoitti.
-
-"Mitenkä tämä? Joas", sanoi hän otsaansa rypistäen, "tällä tavallako
-sinä osotat pitäväsi huolta talon maineesta? Etkö häpeä ruveta
-kauppoihin ruumiinryöstäjien ja rosvosotamiesten kanssa?"
-
-Joas teki hätävalheen. Eräs eilispäivänä ryöstetty uskonheimolainen
-oli pakottanut häntä näitä ottamaan leipärovon edestä.
-
-"Sinä valheen valmistelia!" Vanhus mittasi häntä ylenkatseellisella
-silmäyksellä. "Sinä olet ostanut sotasaalista mustalta Kunzilta."
-
-Musta Kunz oli noita sodan saaliinhimoisia korppikotkia, jotka
-hyökkäävät sotakentälle ryöstääksensä kuolleita ja tehdäksensä
-lopun haavoitetuista. Hän ei laiminlyönyt vahakynttilän uhraamista
-metsästäjien suojeluspyhälle Hubertille, mutta asioissa tuo hurskas
-pyhienpalvelia halukkaimmin oli juutalaisten kanssa.
-
-Ruben Zevi katsahti välinpitämättömästi saalista ja havaitsi esineen,
-joka hänen huomiotansa herätti. Se oli hienosti liljan muotoon
-valettu hopeainen hiusneula. Hän otti sen käteensä, tarkasteli sitä
-ja löysi merkin liljan lehdillä.
-
-"Niin", sanoi hän miettiväisenä, "tämä on se toinen. Mistä Kunz on
-neulan löytänyt?" Joas ei sitä tietänyt.
-
-"Kutsu hän tänne illalla hämärän jälkeen! Ruumiinrosvo ei
-päiväs-aikaan saa minun portistani tulla sisään. Joas, tulevalla
-kerralla kun sinä teet kauppaa sellaisten ihmisten ja sellaisten
-tavarain kanssa, niin pauloita reppusi sekä lähde sille matkalle,
-josta sinun olen ottanutkin! Neulan minä pidän, se on ennen ollut
-minun."
-
-Postin kuljetus Saksanmaalla oli siihen aikaan hyvin hidas, epävarma
-ja välistä aivan äkkiä keskeytetty. Kaikkia tärkeimpiä asioita
-toimitettiin asiamiesten tahi sananlennättäjien kautta. Ruben Zevin
-luo tuli sellaisia joka päivä. Muutamat saivat ratkaisevan vastauksen
-konttoorissa; toiset, jotka toivat salaisia asioita muassaan, vietiin
-erityiseen huoneeseen jossa raharuhtinaan kanssa kahden kesken
-puhuttiin. Toinen toisensa perästä ilmoitettiin ja pääsi puheille
-vähäiseen, isomman konttoorihuoneen sisäpuolella olevaan kaapin
-muotoiseen huoneeseen.
-
-Tänään ilmoitettiin parrakas protestanttinen senaattori Augsburgin
-kaupungista. Asia koski lainaa, jonka tuo kaupunki oli vuonna
-1631 ottanut ja josta se oli pannut tullinsa pantiksi ja tämä
-laina-aika oli nyt loppunut. Augsburgin olivat ruotsalaiset sittemmin
-valloittaneet ja keisarilliset olivat ottaneet heiltä pakko-veroa;
-kaupunki ei voinut maksaa ja sai tuskalla ja vaivalla pitkitystä
-kahdenkymmenen prosentin korkoa vastaan.
-
-Sen jälkeen astui sisään eräs kaniikki Trieristä. Tuomiokapituli oli
-riidassa piispansa kanssa ja tarvitsi ennaltamaksun. Tosin kyllä,
-että Ruben samaa tarkoitusta varten oli myöskin ruhtinaalliselle
-piispalle ennakolta antanut rahoja, mutta nuot prelaatit olivat
-rahallisia, he saivat runsaat tulot pyhiinvaeltajilta, jotka kulkivat
-rukoilemaan Saksanmaan pyhintä jäännöstä, Vapahtajan saumatonta
-ihotakkia.
-
-Tätä seuraavan sananlennättäjän oli lähettänyt Madridissa oleva
-asiamies, joka tahtoi ilmoittaa, että inkvisitsiooni oli vanginnut
-hänen ja pannut kidutuspuihin ja hänen oli täytynyt suuresta
-rahasummasta ostaa itsensä vapaaksi. Vastaukseksi sanottiin, että
-hän odottaisi maltillisena siksi, että tuleva hopealasti saapuisi
-Perusta: esimiehellä oli tilaisuutta pitää sekä hänen että itsensä
-vahingottomana.
-
-Edellisen jälkeen tuli Tanskan kuninkaan Kristian IV:nnen
-sanansaattaja sisään. Kuningas tarvitsi rahaa pannaksensa kuntoon
-laivastonsa. Hän sai rahat, annettuansa pantiksi salmesta tulevat
-tullitulot sekä 25 prosenttia korkoa.
-
-Englannin kuningas Kaarlo I lähetti salaisen asiamiehen kirjallisella
-vakuutuskirjalla, jossa 100,000 punnan sterlingin lainasta luvattiin
-laivamaksut ja kaksikymmentä prosenttia. Asiamiehelle annettiin se
-tyly vastaus, että kuninkaan tuli ensin suorittaa maksettavaksi
-langenneet entisten velkainsa korot; parlamentti oli ilmoittanut että
-laivamaksut eivät olleet laillisia, niistä ei hänen majesteettinsa
-saattanut viidestäkymmenestä prosentistakaan uutta lainaa toivoa. Jos
-asiamies tahtoi tarjota Itä-Intian komppanian takausta, saisi hän
-vaikka kuinka paljo, hyvänsä.
-
-Smyrnan juutalaiset valittivat, että heidän Aleppossa olevat
-uskonheimolaisensa tunkivat heidän tielleen sekä pyysivät, ettei
-Ruben Zevi antaisi niille apuansa. Rahakauppias vastasi, että Aleppon
-juutalaiset tarjosivat hyvät takaukset; hän ei siis saattanut mitään
-tehdä estääksensä heitä toimissaan. Smyrna oli siksi varakas, että se
-itsekkin saattoi ylläpitää kilpailua. Samallaisen vastauksen hän oli
-antanut Alexandrian, Kapkaupungin ja Liman juutalaisille.
-
-Konstantinopolin sulttaani Ibrahim lähetti erään juutalaisen
-uudestaan lainaa pyytämään. Hän tarvitsi kolmen kuukauden palkan
-janitschareille, jotka uhkasivat panna hänen pois valtaistuimelta
-samati, kuin hänen siihen olivat asettaneet. Ruben Zevi hankki tarkat
-tiedot asianhaaroista ja havaitsi Ibrahimin istuvan epävakaasti
-valtaistuimellaan, mutta antoi hänelle kuitenkin edeltäkäsin lainan
-40 prosentista vakuuttaaksensa entisiä lainoja.
-
-Viimeinen joka tänään ilmoitettiin, oli Ruben Zevin omia asiamiehiä
-Ranskasta, jossa hän rahoillaan auttoi kardinaali Richelieun
-vastustajapuoluetta. Asiamies toi huonoja uutisia. Orleansin herttuan
-kävi huonosti; kardinaali oli entistään mahtavampi. Ruben Zevi oli
-epäonnistuneeseen poliitilliseen vehkeeseen tuhlannut miljoonan.
-"Malttamusta", sanoi hän, "kardinaali ei ijankaikkisesti elää saata."
--- Kardinaali kuoli seuraavana vuonna. Vastaanotto päättyi klo 11, ja
-rahakauppias antoi määräyksiä lähetettävistä suoritustoimista, kun
-keisarillinen ajutantti astui sisään ja toi Ruben Zeville kirjeen,
-jossa häntä. kutsuttiin tulemaan kello neljä j.p.p. hovimarsalkka
-kreivi Trautmansdorffin luo. Konttooripalveliat katselivat toisiansa,
-tuumaten, tulisiko heidän herransa edesvastaukseen pantavaksi tuosta
-tuulesta otetusta pääsiäislammasjutusta?
-
-Ruben Zevi vastasi:
-
-"Viekää minun alammainen tervehdykseni hänen jaloudellensa
-hovimarsalkalle ja sanokaa, että minä määrätyllä ajalla tulen hänen
-luoksensa."
-
-Kun kello löi neljä, ilmoitutti hän itsensä hovimarsalkalle hänen
-palatsissaan. Ruben Zevi saatettiin ihmettelevien kammaripalveliain
-ja hovimiesrivien ohitse kreivin syrjäkammioon. Sellaista suosiota
-ei juutalaiselle ollut koskaan osotettu. Hovimiehet kuiskasivat
-toisilleen, että sellainen kunnia luultavasti tulisi maksamaan
-Moseksen oppilaalle kauniit rahasummat.
-
-Syrjäkammiossa oli keisari Ferdinand III:nen suosikki ja ensimmäinen
-valtiomies, kreivi Trautmansdorff, pitkä roteva herra, jonka muoto
-olisi ollut pelottava, ellei hänen viisas, hyväntahtoinen katseensa
-olisi herättänyt luottamusta. Hänen takanaan istui salakirjuri von
-Miltitz ja eräässä nurkassa viittaan verhottu tuntematon mies.
-Juutalainen jäi keskustelun aikana seisomaan eikä häntä myöskään,
-vaikka olikin vanha, pyydetty istumaan.
-
-Kreivi alkoi puheensa eilispäivän väkivaltaisuuksista, valittamalla,
-että hän liika myöhään sai asiasta tiedon ja tarjoutui toimittamaan
-oikeudenmukaista tarkastusta valituksista, joita juutalaisia vastaan
-oli tehty. Sitten rupesi hän puhumaan tuosta surkuteltavasta
-sodasta sekä miten hartaasti keisari toivoi sen loppua ja rauhan
-solmimista hyväksyttävillä ehdoilla, sekä miten hän, kreivi, itsekkin
-toivoi, että rauha piankin olisi saatava, kun vain onnistuttaisiin
-musertamaan tuo jo takaisin palautettu ruotsalainen voima yhdellä
-päättävällä iskulla. Nyt oli mitä parahimmat toiveet, mutta
-rahakammarissa varojen puute oli kovin suuri tällä haavaa. Hän
-saattoi tarjota taattuja takauksia, jos Ruben Zevi -- tätä sanoessaan
-hän alammaisesti hymyili -- jonka luotettavaisuus ja suuri arvo oli
-rahamarkkinoilla tunnettu, tahtoi toimittaa neljänkymmenen miljoonan
-guldenin valtiolainan, josta toinen puoli helisevässä rahassa pitäisi
-saataman toukokuun kuluessa ja loppu vähemmissä eli neljän miljoonan
-erissä kuukaudessa, lokakuun loppuun.
-
-Ruben Zevi kuunteli ääneti tätä ehdotusta ja uskalsi sitten
-nöyrimmästi kysyä takauksista.
-
-Kreivi luetteli keisarikunnan äärettömiä apulähteitä paitsi Espanjan
-ja Neapelin apuvaroja sekä tarjosi valtiotilukset ja Tonavatullit
-pantiksi. Luultavasti Ruben Zevi tunsi nämät varat paremmin kuin
-kreivi itse ja tiesi, että suurin osa jo oli pantattu ylitse
-arvonsa. Hän selitti nöyrästi, ettei hän ensinkään epäillyt kreivin
-vakuutuksia, mutta ettei hän näin epävarmoina aikoina saattanut
-noin suurta lainaa toimittaa. Jos hänen armonsa tahtoi uudistaa
-muutamien pienien sotakassaan ja valtiorahastoon annettujen
-esimaksujen vakuutta sekä asettaa takaukseen muutamia nimitettyjä
-korkea-arvoisia henkilöitä, joitten joukossa myöskin Baierin,
-Mainzin, Trierin ja Kölnin vaaliruhtinaat, koettaisi Ruben tehdä
-mitä hänelle mahdollista olisi, saadaksensa kokoon 20 miljoonaa
-viidentoista prosentin korkoa vastaan.
-
-Hänen tätä sanoessaan nousi viittaan puettu mies kiivaasti
-istuimeltaan ja huudahti:.
-
-"Mitä? Persoonallista takausta? Ja viisitoista prosenttia? Se on
-hävytöntä!"
-
-Rahakauppias kumarsi syvään. Hän oli heti aavistanut että viitan alla
-piiloutui korkea-arvoinen henkilö, joka salakäytävän kautta oli tuotu
-sisään, koska hän ei tahtonut tulla huomatuksi. Kaikissa rahoissa
-oli tämän miehen kuva, ja Ruben Zevi oli tuntenut keisari Ferdinand
-III:nen jo hänen ollessaan Unkarin kuninkaana. Tämän hallitsian
-pituus oli keskinkertainen, nuorena hän oli ollut kivulloinen ja
-vielä 35 vuotiaana hänen keltaisen kalpea ihonsakin sitä todisti.
-Hänen musta tukkansa oli pitkä ja jakausta hän käytti pään oikealla
-puolella, hänellä oli myöskin pitkät ylöspäin väännetyt viikset ja
-leukaparta. Mustat kulmakarvat kaareilivat vinoon hänen suurten
-elottomien ruskeitten silmiensä yli; keisarillinen kotkan-nenänsä ei
-oikein hyvin sopinut hänen paksujen huultensa ja sävyttömän leukansa
-kanssa yhteen. Pukuna hänellä oli tavattoman leveä pitsikaulus,
-leveät hihat ja housut, sekä kiinni-istuva kirjailtu liivitakki
-mustasta sametista, jonka päällä juhlallisemmissa tilaisuuksissa kuin
-tässä, riippui kultaisennahan tähti. Hänen olentonsa samati kuin
-hänen ymmärryslahjansa olivat keisarin, joka oikeastaan oli syntynyt
-vähäiseksi raja-kreiviksi, vaikka hänen vanhemman veljensä kuolema
-sekä hänen pontevanlaisen isänsä vaikutus oli raivannut hänelle tien
-pyhän Rooman valtakunnan vanhalle keisarin hallitsia-istuimelle. Niin
-vähäpätöinen kuin Ferdinand III olikin, tiettiin hänen kuitenkin
-omaavan kaksi hyvää valtiollista perusjohdetta: hän vältti jesuiitain
-ylivoimaa sekä käyttäytyi häviössä olevassa rahastohuoneessa
-säästävänä valtiotalouden hoitajana. Tämä viimeksi mainittu omaisuus
-nyt pani hänen verensä kuohahtamaan, kun hän kuuli juutalaisen
-ehdotuksen.
-
-Päähovimestari nyökkäsi myöntävästi ja tarkoittavasti sekä jatkoi
-keskustelujansa.
-
-"Ymmärtäkäämme toisiamme", sanoi hän. "Kun minä sanoin neljäkymmentä
-miljoonaa, niin käsitättehän, että minä tiedän arvostella sitä suurta
-luottamusta, mikä teillä on. Ensimmäisiä tarpeitamme varten tulemme
-toimeen elokuun kuluessa kahdellakymmenellä miljoonalla täysiarvoista
-helisevää rahaa. Hänen majesteettinsa ei saata alentaa itseänsä
-siten, että pyytäisi persoonallista takausta vasalleiltansa, mutta
-ehdottakaa niitä vakuutuksia, joita tyydyttävänä pidätte!"
-
-"Teidän jaloutenne tietää", sanoi Ruben Zevi, tyvenellä ja
-nöyrällä äänellään, "lainat vaativat vakuutta täksi päiväksi ja
-huomispäiväksi. Jos minä kehotan uskonheimolaisiani kokoon keräämään
-nuot melkoiset summat, jotka eivät ole minun käytäntövallassani,
-kysyvät he: missä on meillä takuuta huomiseksi? meitä ryöstettiin
-eilen, me saatamme tulla ryöstetyksi huomenna. Teidän jaloutenne,
-antakaa Rooman valtakunnan lain meitä suojella keisarin oikeutta
-harrastavan valtikan voimalla, niin me osotamme että olemme
-kiitollisia alammaisia!"
-
-Kreivi Trautmansdorff vilkasi viittaan puetun miehen silmiin ja
-luki niissä sanan: lupaa! Näin paljo oli Ferdinand III jesuiitoista
-oppinut: vääräuskoisille ja uskottomille luvataan kaikkia. Toinen
-kysymys on se, mitä lupauksia pidetään.
-
-"Olen vakuutettu siitä, että hänen majesteettinsa lempeän
-luontonsa vaatimuksesta suostuu jättämään syytösasian teidän
-uskonheimolaisianne vastaan sillensä", vakuutti hovimarsalkka.
-
-"Roomalaisen lain mukaan vaatii jokainen syytös todistusta", jatkoi
-juutalainen rohkeasti, "ja tämä kanne on todistamaton. Mutta todistaa
-saattaa että uskonheimolaiseni ovat kärsineet persoonallista
-väkivaltaa, että heiltä on ryöstetty heidän omaisuutensa. Rangaiskaa
-väkivallantekiät, antakaa takaisin ryöstetty omaisuus, niin me
-koetamme tehdä kaikki mitä voimme palvellaksemme rahakammiota
-hyväksyttävillä ehdoilla."
-
-"Te asetatte ehtoja!" huudahti hovimarsalkka, joka näki hallitsiansa
-keltaisenkalpeiden poskien punastuvan vihasta.
-
-"En mitään muuta kuin vakuutusta huomisen päivän varalle", vastasi
-Ruben Zevi yhtä päättävästi ja yhtä nöyrästi kuin ennenkin.
-
-"Mutta jos minä lupaan toimittaa hänen majesteettinsa ja
-valtiopäivien suostumuksen siihen, että juutalaiset pannaan uuden
-asetuksen suojaan, joka vahvistaa heidän turvallisuutensa?"
-
-"Suokaa anteeksi, teidän jaloutenne, minä rohkenen syvimmässä
-alammaisuudessa anoa lakia, joissa on keisarin sinetti
-ja allekirjoitus sekä rangaistus ja korvaus eilispäivän
-väkivaltaisuudesta."
-
-Viittaan puettu mies ei voinut kauemmin hillitä vihaansa. Hän nousi
-uudestaan istualta ja astui uhkaavana tuon rajupäisen luo, joka
-uskalsi keisarille lakia laatia.
-
-"Tiedätkö kuka minä olen?" kysyi hän. "Kuusitoista vuotta taaksepäin
-oli minulle, vähäpätöiselle palvelialle, suotu se armo, että kun
-teidän majesteettinne pantiin vaaliin Unkarin kuninkaaksi, sain
-minä antaa lainaksi siihen tarvittavat varat, ja sama armo minulle
-suotiin viisi vuotta sitten, kun Te, teidän majesteettinne, kaikkien
-alammaistenne iloksi suvaitsitte astua kunniarikkaitten isienne
-valtaistuimelle."
-
-"Ja sentähden luulet sinä, vanha peijaaja, saattavasi lakia laatiella
-keisarillesi", -- jatkoi hallitsia, paremmin ärsytettynä kuin
-leppyneenä tuosta, että häntä muistutettiin valtio-vaalien salaisista
-vaikuttimista. "Mikä estää minua semmoisen hävyttömyyden palkaksi
-hirtätyttämästä sinua korkeimpaan hirsipuuhun Regensburgissa sekä
-piiskaamasta teidän kirotun sukunne ulos valtakuntani äärien ylitse
-kuten rottia piiskataan?"
-
-"Ei mikään muu, kuin teidän majesteettinne oma korkea oikeudentunto",
-vastasi juutalainen, kumartaen melkein maahan asti, "me emme tätä
-nykyä ole minkään lain alaisia."
-
-"Te olette ohjesäännön alaisia, se on kylläksi raateliaeläimille.
-Liian kauan olen kärsinyt teidän ylpeyttänne. Isäni on teitä
-vitsoilla ruoskinut. Tahdotteko te, että minä teitä ruoskin
-skorpiooneilla? Trautmansdorff, kirjoita, että rahavarasto sitoutuu
-antamaan kahdestakymmenestä miljoonasta kuusi prosenttia! Hän kiskoo
-hyvällä kaupalla väärää voittoa vääräuskolaisilta, tuo uskoton koira,
-ja pyytää viisitoista prosenttia oikeauskoisilta katolilaisilta...
-Käsitätkö minua, juutalainen? Sinulla on kahden viikon viivytys-aika
-ensimmäisen makson suorittamista varten, sitten miljoona viikossa
-siksi, että olet antanut kaksikymmentä miljoonaa. Sieni, miksi sinä
-minulla olet?"
-
-Ja keisari lähti suuttuneena huoneesta saman salakäytävän kautta kuin
-hän tullutkin oli. Ferdinand III ei ollut mikään ankara itsevaltias,
-mutta kaikkien nöyryytysten perästä, joita hänen itse oli täytynyt
-kärsiä vastapintaisten vaaliruhtinaittensa takia, oli tämä hänen
-ylpeydellensä oikeana lievityksenä, että hän kerrankin saattoi
-masentaa raharuhtinasta, varsinkin kun tässä oli niitten miljoonain
-säästäminen kysymyksessä, joita sodan hehkuva Molok nielasi.
-
-Jos tämä hallitsia olikin niin ymmärtämätön, että hän luuli
-voivansa vaatia miljoonia pakkolainana yhtä helposti, kuin
-hänen sotapäällikkönsä vaativat niitä pakkoveroissa, niin hänen
-pää-hovimarsalkallansa ei kuitenkaan ollut saamaa onnellista
-mielikuvitusta.
-
-"Istukaa", sanoi kreivi kohteliaasti, kun ovi pantiin kiinni hänen
-herransa mentyä. "En saattanut keisarin läsnäollessa osottaa teille
-sitä kohteliaisuutta, jota ikänne vaatii."
-
-Rahakauppias istui.
-
-"Hyvä herrani", sanoi kreivi, "tahdonpa sanoa minun hyvä herra
-keisarillinen hovipankkiirini, jos tuollaista vähäpätöisyyttä
-haluatte, toivon että ette väärin käsitä hänen majesteettiansa.
-Tiedättehän, että tuo habsburgilainen veri äkkiä kuohuilee
-partaittensa yli, mutta kun armollinen herramme saa aikaa
-tyyntyäkseen, ei teillä ole mitään pelättävänä. Hän on päin vastoin
-lempeä ja oikeutta rakastava, teillä on paljon toivottavana, kun vain
-asetutte hänen määräystensä mukaan. Ryhtykäämme jälleen asiaan. Älkää
-pyytäkö liikoja; älkää pyytäkö uutta lakia siinä, missä tiedätte,
-ettei keisari mitään voi noita hengellisiä vaaliruhtinaita vastaan,
-jotka ankarasti pitävät kiinni uskonkaavoista. Mitä taas tuohon
-eiliseen väkivaltaan tulee, jätetään syytös juutalaisia vastaan
-sillensä ja rahastosta maksetaan kohtuullinen vahingon korvaus. Tässä
-on luettelo vakuuksista, aluksi kahdellekymmenelle miljoonalle.
-Valitkaa ne, mitkä parhaana pidätte! En uskalla myönnyttää teille
-viittätoista prosenttia, koska hänen majesteettinsa aivan jyrkästi
-on sitä vastaan, mutta ajatelkaamme tässä jotakin välitietä. Mitä
-sanoisitte kymmenestä prosentista? Olemmeko yksimielisiä?"
-
-"Minä olisin, jos takuut olisivat vastaavat, mutta, teidän
-jaloutenne, suokaa minun tuota epäillä. Katsokaatte tätä panttia
-tässä... ja tätä... ja tätä ovat jo ennestään puolesta arvostaan
-pantattuna."
-
-"No niin, mitäpä ei tehdä, kun rahoja tarvitaan? Ottakaa pääomasta
-nuot viisi prosenttia, joista te noin sitkeästi kiinni pidätte. Me
-asetamme lainan yhdeksäänkymmeneenviiteen sadan sijasta. Se tekee
-kahdestakymmenestä miljoonasta yhden miljoonan vähennyksen pääomasta."
-
-"Teidän jaloutenne suvaitsee laskea leikkiä. Otaksukaa että menetämme
-ainoastaan neljä miljoonaa vakuuksien kautta, ja teidän jaloutenne
-tarjoo vain yhden miljoonan vähennyksen pääomasta! Myöntäkää
-kolmenkymmenen prosentin vähennystä, seitsemänkymmentä sadasta,
-niin saatte lainan kuudesta prosentista, kuten hänen majesteettinsa
-suvaitsi ehdotella."
-
-Hovimarsalkka puri huuliansa. Nämät olivat kovia ehtoja, mutta ei
-mitään tavatonta näihin aikoihin, jolloin lainaaja välistä ei saanut
-nimellisarvon määrästä muuta kuin puolen.
-
-"Tiedättekö myöskin, hyvä herra hovipankkiirini, mitä te ja teidän
-uskonheimolaisenne kieltämisellänne uskallatte?" kysyi hän, noputtaen
-kynäveitsellään pöytään.
-
-"Tiedän", vastasi Ruben aina yhtä tyvenenä. "Tämä ei ole ensi kerta,
-jolloin me karkotettuna yhdestä valtakunnasta asetumme toiseen. Mutta
-suokaa minun huomauttaa teitä siitä, että suurin osa valtakunnan
-kiinteimistöistä ja valtaruhtinaitten yksityisestä omaisuudesta on
-meidän varalle pantattuna."
-
-"Sitoumukset julistetaan mitättömiksi."
-
-"Mahdollista, mutta silloin katoo myöskin luottamus eikä anneta
-lainaa."
-
-"Mikä on viimeinen hintanne?"
-
-"Kolmenkymmenen prosentin vähennys pääomasta, kuuden prosentin korko,
-sisään- ja takaisinmaksut määrätyllä ajalla, täysiarvoisessa rahassa.
-Me emme hyväksy keisari Ferdinand II:sen ala-arvoista rahaa. Minä
-annan varman vastauksen tulevana keskiviikkona, sitte kuin olen
-vakuutuksia tarkastanut."
-
-"Ja minä odotan teitä täällä keskiviikkona, von Miltitz, saattakaa
-hovipankkiiria!"
-
-Täten oli keskustelu loppunut. Päähovimarsalkka kreivi Trautmansdorff
-antoi ilonsa esteettömästi tulla ilmi, juutalaisen mentyä.
-
-"Noin älykäs ja kuitenkin petetty!" huudahti hän, valtioviisaan
-hymyily huulillaan. "Näistä vakuutuksista hän ei viittä prosenttia
-saa takaisin. Mutta hän on laatinut lakia keisarille, ja ellei hän
-olekkaan saanut kaikkia, on hän kuitenkin saanut lupauksia. Sehän
-on sillä tavalla kuin tämä kansa tunkee itsensä läpi. Tänään askel
-taaksepäin, huomenna kaksi askelta eteenpäin. Mitä on keisarin
-voima rahan suhteen? Tuo kumartava, aina tallattu, aina nöyrä, aina
-neuvokas mammonan palvelia on tällä haavaa mahtavampi kuin Ferdinand
-III ja hänen roomalainen valtakuntansa."
-
-Ruben Zevi sanoi mennessään, itseksensä:
-
-"Jos tämä laina olisi ainoana toimenani, niin pantit minun häviöön
-saattaisivat. Mutta tämä laina on satojen entisten panttina. Kylläpä
-kannattaa olla valtioille välttämättömän tarpeellisena. Minä ja
-keisari tarvitsemme toisiamme. Nimittäköön vain meitä rotiksi ja
-raatelia-eläimiksi; me imemme hänen valtakuntansa maitoa siksi, että
-meidän aikamme on tullut."
-
-Kello 9 illalla ilmaantui Ruben Zevin linnaan vähäläntä mustanhiveä
-mies, joka ehtimiseen liikkuvine käsineen ja jalkoineen muistutti
-maassa matelevaa kuorieläintä. Se oli musta Kuntz.
-
-"Mistä olet tämän neulan löytänyt?" kysyi häneltä Ruben Zevi,
-näyttäen hopealiljaa.
-
-"Virran luona sen löysin", vastasi Kuntz. "Mies, sinä valehtelet.
-Sinä olet sen löytänyt sotatanterelta, josta muunkin saaliisi olet
-saanut."
-
-"Mahdollista. En muista tarkoin. Minä löydän hyvin paljon."
-
-"Tahdotko näistä kolmesta kiiltävästä guldenista puhua minulle
-koko totuuden, taikka tahdotko halukkaammin, että palveliani sinua
-ruoskivat ja ajavat ulos?"
-
-"Köyhä mies pitää enemmän rahoista, kuin selkään saamisista. Mitä
-minä tietäisin? Minä ansaitsen leipäni missä saatan."
-
-"Noh?"
-
-"Se oli Neunburgissa."
-
-"Arvasin sen. Baierilainen vai ruotsalainenko?"
-
-"Kuollut kuin kuollut. Siellä oli sannassa jalka. Vedin ulos jalan,
-kaksi säärtä ja yksi poika."
-
-"Elikö hän?"
-
-"Mitenkä hän olisi kolmen jalan soran alla elänyt! Hänellä oli neula
-ja ruotsalainen taalari takin sisustaan neulottuna."
-
-"Siis ruotsalainen. Ja sinä et pistänyt häntä kuoliaaksi saadaksesi
-häntä paremmin ryöstää?"
-
-"Sellaisten rääsyjenkö takia? Saappaat eivät olleet guldeninkaan
-arvoisia. Vähän hän jaloillaan potki, on hyvin tavallista että
-kuolleet ihmiset potkivat."
-
-"Hän eli siis vielä?"
-
-"Tiedänkö minä sen? Hakatkaatte pää kukolta poikki, niin kyllä se
-sittenkin vielä lentää."
-
-"Luuletko voivani tehdä sinulle joko hyötyä tahi vahinkoa?"
-
-"Rahat saattavat aina tehdä sekä hyötyä että vahinkoa", -- vastasi
-ruumiinryöstäjä ivallisesti nauraen.
-
-"No hyvä, mene Neunburgiin, hanki itsellesi mitä tarkimmat tiedot
-pojasta, jolta neulan olet löytänyt. Mutta älä koetakkaan valehdella
-minulle; näethän, ettei se maksa vaivaa. Kaksikymmentä guldenia jos
-varmaan tiedät, että poika elää. Neljäkymmentä, jos saatat sanoa
-missä hän on. Sata, jos tuot hänen elävänä luokseni, ja hirsipuu, jos
-minua petät taikka laiminlyöt tehtäväsi. Ymmärsitkö?"
-
-"Olen ymmärtänyt, sata guldenia."
-
-Ja musta Kuntz lupasi pyhälle Hubertille hopeoitun vahakynttilän, jos
-pyhimys auttaisi häntä ansaitsemaan noin hyvää löytäjäispalkkaa.
-
-Ruben Zevi tarkasteli uudestaan hopealiljaa.
-
-"Saattaa tämä olla toinen, mutta saattaapa se myöskin olla
-toinen", sanoi hän miettiväisenä. "Miksikä en merkinnyt erilailla
-noita molempia neuloja? Miksikä et osaa puhua, sinä Claude Ballin
-kuljeskeleva lilja? Miksikä et saata kertoa kenenkä käsissä olet
-ollut?"
-
-
-
-
-18. Seikkailuja Böhmissä.
-
-
-    Ratsasta, jos tahdot elää enemmän
-        kuin puolen tuntia.
-
-Kuukauden perästä tuli musta Kuntz takaisin muassaan poika, jonka hän
-vakuutti olevan saman, jolla hän oli havainnut hopeaneulan. Kertomus
-ei ollut huonosti kokoonpantu. Poika sanoi olevansa Ruotsista sekä
-seuranneensa käskyläisenä ruotsalaista sotaherraa; upseeri oli tullut
-haavoitetuksi sekä antanut neulan uskollisen hoidon palkaksi pojalle.
-
-Ruben Zevi keskeytti tämän kertomuksen aivan jyrkästi muutamilla
-ruotsalaisilla sanoilla, joita hän aikoja sitten oli oppinut Puolassa
-sotavangeilta.
-
-"Kuinka vanha sinä olet?"
-
-Poika katsoi häntä hämillään ja vastasi änköttämällä:
-
-"Aus Schweden."
-
-"Ulos kohta!" kirkasi juutalainen raivostuneena, ja sadan guldenin
-sijasta tuli musta Kuntz todellakin luuletellun ruotsalaisensa mukana
-piiskalla pois ajetuksi linnasta.
-
-Tähän aikaan oli kullatulla Rubenilla vastusta ja vaivaa käsirahasta,
-jonka hänen tuli antaa keisarille valtioluvalliseen tarkoitukseen,
-nimittäin ruotsalaisten surmaamiseen. Uskonheimolaisten rahavarastot
-olivat täynnä velkakirjoja, mutta rahasta tyhjinä. Hollantilaiset
-Moseksen uskolaiset rahakauppiaat, joilla oli se kadehtittava
-etu-oikeus että olivat yhteiskunnallisen lain alaisia, olivat
-myöskin tyhjentäneet raha-arkkunsa sotaa varten, jota käytiin
-Espaniaa ja sen, juutalaisille vaarallista, inkvisitsioonia
-vastaan. Juutalaisten rahoja oli muassa joka sodassa ja joka
-maassa. Toinen miljoona lähti sotaan toista vastaan, toinen
-velkakirja repäsi rikki toisen. Sama lainan-antaja saattoi varustaa
-kaksi toisiaan vastustavaa vihollisjoukkoa sotaan. Jos toinen
-lainan-ottaja tuli kykenemättömäksi maksamaan, täytyi toisen maksaa
-kahta enemmän. Voittajan saalis virtaili aina huomaamattomissa
-puroissa lainan-antajalle takaisin. Verrattuna meidän aikuiseen
-rahakauppaan oli liike 1600-luvulla sellainen, että valtiolainat
-koska rahalla oli korkeampi arvo, eivät vielä tehneet miljaardeja
-vaan korkeintaan viisikymmentä eli sata miljoonaa ja tätä tointa
-harjoitettiin myöskin paremmin vaivihkaa. Löytyi välikauppioita,
-konttooreita ja asiamiehiä, löytyi hypoteekki ja panttikirjoja,
-vieläpä suurissa kaupungeissa pörssirakennuksiakin, mutta siellä ei
-ollutkaan noteerattuja tahi sähkösanomalla ilmoitettuja kurssia, ei
-sanomalehtiä, ei äkkiä, tänään saatuja rikkauksia, jotka huomenna
-omistajansa häviöön veivät, ei mitään kiihkeää toimintaa sellaisilla
-papereilla, jotka tänään nousivat ja huomenna laskivat. Mammonaa
-palveltiin silloinkin kuten kaikkina aikoina, mutta ilman julkisia
-ylimmäisiä pappeja ja alttareita; suuri yleisö eli tietämättömänä
-välikauppiain salaisista vehkeistä.
-
-Ruben Zevin täytyi moniaalle matkustaa ja keväällä 1642 oli hän
-matkalla Pragiin, kun häntä eräs seikka kohtasi.
-
-Tämä oli vaivalloinen matka, tämä lyhyt tie Pragiin. Maa oli
-hävitetty aina multaan asti, kaupungit ja kylät poltettuna, vainiot
-nurmettuneena, monialla nuoren vesaston vallassa, asukkaat sodan
-hävittämisen, pakenemisen, nälän ja ruton takia melkein loppuun
-kuolleet. Tämä onneton maa oli tällä haavaa ruotsalaisista vapaa,
-mutta keisarin joukot, jotka olivat tänne marssineet heidän sijaansa,
-eivät olleet rahtuakaan heitä paremmat, ennemmin pahemmat. Asukkaat
-eivät uskaltaneet tulla esiin piilopaikoistaan. Jos joku uskalsi
-näkyviin tulla, joutui hän ryövärien käsiin, jotka ryöstivät
-kaikki, mitä löytyi, aina linnoituksen muurien juurelle saakka.
-Paitsi Italiaa ei siihen aikaan löytynyt yhtäkään maakuntaa, joka
-olisi ryövärein takia ollut niin pahassa huudossa kuin böhmiläiset
-vuoret ja metsät. Karkulaisia kaikista niistä sotajoukoista, jotka
-väkivaltaisesti olivat maassa majailleet, kokoontui nälän ja
-saaliinhimon pakottamana yhteen, ja heistä syntyi kaksikymmen-,
-viisikymmen-, välistä satamiehinenkin joukko, ja nämät eivät
-väkivaltaisia töitä kammonneet. Pienet kaupungit eivät saaneet
-näiltä olla rauhassa, vielä vähemmän kylät ja talot, missä sellaisia
-vielä löytyi. Asukkaat sidottiin ja pakotettiin kaikenmoisten
-kidutusten kautta ilmiantamaan ne paikat, johonka olivat tavaransa
-tallentaneet. Nämät olivat Tillyn ja Wallensteinin, vihdoin
-myöskin Banérin sotilaita, jotka näin olivat noita kekseliäitä
-kidutus-tapoja toimeen panneet. Muutamat kaasivat lantavettä noitten
-onnettomien suuhun. Toiset väänsivät piin pistoolistaan ja pistivät
-uhrinsa peukalon aukkoon, sekä väänsivät vääntiön jälleen kiinni.
-Toiset taas ripottelivat suoloja kurjan raukan haavoissa olevien
-jalkojen alle, vetivät jouhen hänen kielensä läpi taikka väänsivät
-solmuisen nuoran hänen otsansa ympäri. Jos leivinuunia löytyi, oli
-sekin käytettävänä aseena, sillä siihen pistettiin uhrit, ja uunin
-edessä paloi hiljakseen valkea, jotta savu ja kuumuus pakottaisivat
-noita puoleksi kärventyneitä uhreja tunnustukseen. Historia -- ja
-erittäinkin kolmikymmenen-vuotisen sodan historia -- on rikas noista
-ihmishaamussa olevista pahan hengen ilmiöistä, mutta paholainen ei
-tottele syyn ja vaikutuksen lakia: hänen työnsä löytyvät, vaan häntä
-itseä ei sanota olevan olemassa.
-
-Tällaisissa tunnetuissa ajan-oloissa ei kukaan saattanut matkustaa
-ilman suurta saattojoukkoa, ja Ruben Zevin muassa oli kaksikymmentä
-hyvin varustettua ratsumiestä, kaikki hänen omaa väkeänsä ja
-israelilaisia, sillä vieraisiin palkkasotureihin ei kukaan uskaltanut
-luottaa. Itse ratsasti hän, niin seitsemänkymmen-vuotinen kuin
-olikin, vahvan hevosen seljässä, jonka satulantuppeen oli pistetty
-kaksi pitkää ratsastajapistoolia. Kultaa oli hänellä mukana
-ainoastaan sen verta, mitä matkalla tarvittiin.
-
-Tämä tapahtui toukokuussa 1642, vähän runsaammin kuin vuosi
-Neunburgin kukistumisen jälkeen. Matkue oli aamulla jättänyt tuon
-pienen Dobrschanin kaupungin, joka sijaitsi läntisessä Böhmissä, ja
-ratsasti pitkin Radbusavirran mutkailevaa rantaa sekä toivoi ennen
-iltaa ennättävänsä Pilsenin linnaan. Kaksi ratsastajaa ratsasti
-edellä vakoojana ja toista kaksi perässä jälkijoukkona.
-
-Tie oli huono, matkaa kesti kauemmin kuin oli arveltu. Meidän
-päivinämme käy rautatie Pilseniin melkein samaa suuntaa, se kulkee
-penikulman verran koilliseen päin Dobrschanista Radbusan ylitse. 1642
-oli ylimenopaikka lähempänä linnoitusta, ja aurinko laskeutui jo
-länteen, kun nämät matkustajat ehtivät mainittuun paikkaan.
-
-Siinä oli silta rikki revitty, luultavasti sodan tarkoituksia varten,
-ja koska kevättulva vielä oli kova, näytti siltä, kuin tässä ei
-olisi ollut mitään ylipääsemisen mahdollisuutta, varsinkin, kun
-ihmis-asuntoja ja oppaita ei löytynyt tässä hävitetyssä seudussa.
-
-Matkue seisattui. Taivas meni pilviin, tunnin päästä oli varmaan jo
-pimeä, eikä täällä saattanut yötä viettää. Päätettiinpä siis raivata
-tietä viidakon lävitse tällä puolen virtaa, siinä toivossa, että
-löytyisi lauttapaikka tahi kaalamo, taikka joku katto, jonka alla
-suojaa saisivat uhkaavan rajuilman tullessa.
-
-Metsä taajeni, maa kävi louhikkoisemmaksi. Tultiin rotkotielle,
-vuorensolaan, jonka kylkijyrkänteessä puro, ahdattuna kapeaan
-onkaloon, vaahtoisena virtaili tuntemattomiin syvyyksiin. Matkustajat
-eivät uskaltaneet jatkaa matkaansa vaan pitivät itsensä onnellisina,
-kun vuorenrinteessä havaitsivat tuollaisen lammasnavetan, johon
-seudun paimenet tavallisesti olivat ajaneet laumojansa yöksi, siihen
-aikaan, kun Böhmissä vielä karjalaumoja löytyi. Tämä oli suuri
-katettu suojus, ilman akkunoita, ovia, tulisijaa ja lattiaa; harvat
-seinät ulottuivat vain puoliväliin suojan korkuutta, ja niin suuri se
-oli, että matkuejoukko mahtui sinne hyvin, hevosineen ja sälyineen.
-Vartioita asetettiin ulos, kuten sodassa ollessa; hevoset seisoivat
-satuloittuna. Valkea tehtiin, illallinen asetettiin esiin mukana
-olevista varoista, makuupaikkoja valmistettiin lehdistä ja varvuista.
-
-Iltarukousta ei myöskään unohdettu, he olivat kaikki oikeauskoisia
-israelilaisia. Assar Kaba, Ruben Zevin tallimestari sekä hänen
-henkivartiastonsa johtaja, espanjalainen, sorea, voimakas
-juutalainen, tuskin kolmeakymmentä vuotta vanhempi, luki rukouksen ja
-sen jälkeen ensimmäisen Moseksen kirjan kahdeksannenkolmatta luvun:
-
-"Jakob läksi Ber Sabasta ja meni Haramiin. Ja hän joutui yhteen
-paikkaan, ja oli siinä yötä, sillä aurinko oli laskenut, ja otti
-kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi ja makasi siinä
-paikassa. Ja hän näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä,
-joitten pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kävivät
-ylös ja alas niitä myöten. Ja katso, Herra seisoi niiden päällä
-ja sanoi: minä olen Herra, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isakin
-Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja
-sinun siemenellesi... Ja katso, minä olen sinun kanssasi, ja varjelen
-sinua, kuhunkas ikänänsä joudut."
-
-Nyt oli aivan pimeä; suuria vesipisaroita rupesi satelemaan.
-Matkajoukosta oli jo osa nukkunutkin, kun navetan ulkopuolelta kuului
-pyssynhanan napsaus, mutta valkeaa ei näkynyt, sillä ruuti oli kai
-käynyt märäksi. Kohta sen jälkeen ilmoitti vahti, että varjo oli
-hiipinyt hänen sivutsensa ja kadonnut pimeyteen.
-
-Neljä miestä lähetettiin urkkimaan. He eivät vielä olleet takaisin
-palanneet, kun seinän ja katon väliseen avoimeen tilaan ilmestyi pää
-ja matala ääni sanoi:
-
-"Gefahr! Gefahr! Todt gebrannt werden!" [Vaara, vaara! Tulla
-kuoliaaksi poltetuksi!]
-
-Nyt kaikki, jotka nukkuivat, herätettiin, kaksi miestä lähetettiin
-ulos ja ne palasivat muutaman minuutin kuluttua sekä toivat muassaan
-puolikasvuisen pojan, retuisen, likaisen ja niin hirveän hurjan
-näköisen, että muutamat noista pelästyneistä israelilaisista tekivät
-ristinmerkin, samati kuin olivat nähneet katolilaistenkin tekevän,
-sillä peikkoja ja paholaisia vastaan ei mikään muu auttanut.
-
-Vanki oli oitis antanut ottaa itsensä kiinni, koettamattakaan mennä
-pakoon. Häntä tutkittiin ja hän vastasi samalla matalalla äänellä,
-ikään kuin hän olisi peljännyt jonkun kuuntelemista:
-
-"Gleich fort! Todt gebrannt werden!" [Kohta pois! Tulla kuoliaaksi
-poltetuksi!]
-
-Tyytymättömänä tuohon lyhykäiseen vastaukseen, antoi Assar Kaba
-kahdella pyssyllä tähdätä poikaa ja kysyi, kuka hänen oli lähettänyt.
-
-Tuo repaleinen poika nauroi ylenkatseellisesti ja vastasi
-böhmiläis-saksalaisella murteella:
-
-"Ratsasta! ratsasta, jos tahdot elää enemmän kuin puolen tuntia!
-Petrovitz odottaa uneen vaipumista ja keskiyön-aikaa."
-
-Kaikista Böhmin senaikuisista kuuluisista rosvoista oli Petrovitz
-älykkäin, verenhimoisin ja enimmän kammottu. Tässä pidettiin nyt
-pikainen sotaneuvottelu. Poikahan saattoi olla petturi, houkuttelia,
-joka oli lähetetty salakoukuilla viemään saalista väijyksissä olevien
-kynsiin. Näyttipä turvallisemmalta pysyä aseittensa lähellä katoksen
-alla, joka kuitenkin tarjosi jonkunlaista suojaa, kuin lähteä ulos
-tuntemattomille teille pimeään yöhön.
-
-Tämän neuvottelun aikana palasivat ensimmäiset vakoojat. He olivat
-hiipineet rotkotielle ja nähneet etäällä vuoriseinän takana
-leirinuotion. Peljättävänä oli, että suurivoimaisempi joukko ryntäisi
-heidän päällensä ja vakoojat kehoittivat kiireiseen pakenemiseen
-samaa tietä myöden, jota tulleetkin olivat.
-
-Neuvo hyväksyttiin. Hevosten kaviot käärittiin oljilla, jotta ne
-eivät antaisi ilmi pakenevia. Mutta tällaisessa pimeässä, äärettömän
-huonolla tiellä, ilman opastajaa!
-
-"Minä tiedän tien. Sitokaa minut ensimmäisen ratsastajan eteen, mutta
-jättäkää minulle ohjat ja antakaa käsieni olla vapaat! Ampukaa luoti
-lävitseni, jos teitä petän!"
-
-Tässä ei muuta neuvoa ollut. Hetken perästä tuo pieni joukko, niin
-ääneti kuin mahdollista taas matkusti yön pimeässä. Vesisade, joka
-rätisteli kalliopaasia vasten, vaikutti myöskin puolestansa, ettei
-ääntä kuulunut hevosten varovaisista askeleista, kun kulkivat kivien
-ja rytöpuitten välissä.
-
-Tällä tavalla oli melkein ehditty pois vuoriseudusta, kun yhtäkkiä
-laukaus välähti esiin eräästä solasta. Se valaisi hetkellisesti tämän
-synkän erämaan ja sammui pian, mutta sitä seurasi kaksi ja kolme
-laukausta. Vuoret kajahuttivat äänet takaisin, joten siinä luuli
-kuulevansa pitkällisen pyssyn paukkinan kaikkialta.
-
-"Ei se ole mitään", sanoi poika nauraen. "He tähtäävät huonosti
-pimeässä ja heidän pyssynsä pettävät sateessa. He eivät ammu
-osatakseen vaan antaaksensa ilmoitus-merkkiä."
-
-Hän oli oikeassa; he eivät osanneet yhteenkään. Mutta nyt oli joukko
-ehtinyt viidakkoon ja joka askeleelta heillä oli edessä pensaikko
-tahi puun runko. Ratsastajien täytyi astua alas hevosten selästä ja
-taluttaa niitä. Vanki jätettiin yksin satulaan, hänen ratsumiehensä
-talutti Ruben Zevin hevosta. Hänen seitsemänkymmentä vuottansa
-panivat jalkamatkustusta vastaan tällaisessa tilassa.
-
-Opas onnistui löytämään polun, jota myöden vihdoin tultiin aukealle
-kentälle, mutta viidakko oli vienyt heiltä kalliin ajan. Kun saattoi
-erottaa, että näköala oli laveampi, seisattui opas, ja kehoitti
-ratsumiehiä juottamaan hevosiansa vesilätäköistä, joita sateesta
-oli syntynyt. "Ne luultavasti piankin tarvitsevat unkarilaisia
-jalkoja", muistutti hän. Unkarilaiset hevoset olivat kaikista parhaat
-juoksiat. Poika oli astunut alas hevosen selästä sekä kuunteli nyt
-sille taholle josta tuuli puhalteli. Sitten viskasi hän itseänsä
-alas sileälle kalliolle laski korvansa sitä vasten ja kuunteli taas
-henkeänsä vetämättä.
-
-"Arvasinpa sen", sanoi hän vihdoin vilkkaasti. "Heitä on
-neljäkymmentä tahi viisikymmentä hevoismiestä. He ovat kulkeneet
-kiertotietä välttääksensä viidakkoa. Meillä on kymmenen minuutin
-ennätys."
-
-"Kuka on kulkenut kiertotietä?"
-
-"Petrovitz."
-
-Muuta ei tässä tarvittu. Tämä ainoa sana pani nämä pakenevat
-kiidättämään hevosiansa. Ruben Zevi seuralaisineen ajoi
-hurjaa vauhtia yli aukean kentän; kylvämättömien vainioitten,
-metsistyneitten laidunten ja kylien raunioitten sekä nurmettuneitten
-polkujen yli. He kulkivat kaalamon poikki Radbusan luona melkein
-tietämättään. Onneton se ratsumies, jonka hevonen pimeässä kompastui
-kantoon tahi taittoi jalkansa niljakkaaseen kiveen. Ei ollut kellään
-aikaa odottaa tahi auttaa. Kaksi miestä jäi jälkeen. Sade oli
-vähitellen tauonnut, ja tuo pimeä yöllinen taivas selkeni vähän, niin
-että puolikuun hopeinen syrjä välistä pilkisteli vuorien ylitse ja
-Böhmer Waldin huiput erottuivat.
-
-"Onko meillä vielä pitkäkin matka Dobrschaniin?" kysyi Assar Kaba,
-ratsastaessaan; hän oli nyt saanut täydellisen luottamuksen oppaaseen.
-
-"Dobrschaniin? Me tulemme Niirschaniin, sinne on tasaisempi tie, ja
-sen linnaväki saattaa tulla meille hyödylliseksi. Meillä on vielä
-runsaasti penikulma ratsastettavana."
-
-"Se penikulma käy sitkeäksi. Meidän hevosemme väsyvät."
-
-"Se penikulma saattaisi viedä meiltä pään", vastasi poika, "jolleivät
-Petrovitzin hevoset olisi yhtä väsyneet kuin meidän. Hän teki eilen
-epä-onnistuneen partioretken Tuschkania vastaan."
-
-Hetken perästä alkoi toukokuun aikainen päivä koittaa. Pakenevilla
-ei ollut aikaa katsoa taaksensa, mutta he luulivat kuulevansa
-hevosenkavioin kopinaa, joka yhäti tuli lähemmäksi.
-
-Ruben Zevin hevonen vaipui alas kontilleen, ja vanhus saattoi tuskin
-pysyä satulassa, niin väsynyt hän oli. Assar Kaban hevonen oli
-vahvin, hän nosti herransa eteensä satulaan ja jatkoi ratsastusta.
-Yhä lähemmäksi tuli Petrovitz ja hänen muassaan häviö. Eräässä tien
-polvekkeessa saattoivat pakenevat laskea takaa-ajajansa, jotka
-olivat heistä tuskin kahden tuhannen kyynärän päässä. Siinä oli noin
-neljänkymmen-miehinen joukko ratsastamaan oppineita ryöväreitä,
-ja he tulivat tuulen puolelta. Saattoipa selvästi kuulla hevosten
-kuorskunaakin.
-
-Pakenevista tuskin kukaan enään toivoi pelastusta, kun poika, joka
-etupäässä ratsasti, osotti sormellaan heidän edessään tien varrella
-olevaa esinettä ja huudahti: "Katsokaa! Kahden minuutin perästä me
-pääsemme taas vähän matkaa heidän edellensä!"
-
-Tien varrella oleva esine oli yksi noita, kivestä karkeasti
-hakattuja, neitsyt Maarian ja Jesus lapsen kuvia, jotka moniaalla
-ovat tien viereen asetettuna, erittäinkin tienristeyksissä,
-osaksi rukouspaikoiksi ohikulkeville, osaksi säästölaatikoiksi
-hyväntekeväisiä tarkoituksia varten. Hetken perästä nähtiin
-takaa-ajajien seisahtuvan, ennenkuin olivat ennättäneet Maarian
-kuvalle, sekä kiistelevän keskenänsä. Siinä tuli kiivas väittely;
-ryövärijoukko hajaantui kahtia, kahden puolen oleville vainioille,
-sillä tavoin kiertääksensä kuvaa. Enimmän paatuneet tahtoivat
-ratsastaa suoraan eteen päin, mutta enintä osaa ei saatu menemään
-ristinmerkkiä tekemättä ja avea rukoilematta tämän pyhän paikan
-ohitse. Vihdoin kaikki valitsivat kiertotien.
-
-Kuultiin, miten Petrovitz kiroillen kehoitti ynsistelevää väkeänsä
-kiirehtimään, sillä eräällä ylängöllä, lähellä Niirschania, näkyi
-etäällä osasto keisarillista hevosväkeä. Mutta vainiomulta, jota sade
-oli liuottanut, takertui väsyneitten hevosten jalkoihin, ja tämä sekä
-kiertotie tuotti pakeneville ennätystä. Ruben Zevi ja hänen vielä
-väsyneemmät seuralaisensa ennättivät viimeisessä hetkessä sen ylängön
-juurelle, jonka huipulla ratsuväenpatrulli vartioitsi ympärillä
-olevaa seutua. Petrovitzin joukko näki teeskentelemättömällä
-raivolla, miten heidän varma saaliinsa pääsi pakoon; teki
-uhkarohkeana pysäyksen ikään kuin odottaen päällekarkausta, ja
-laukaisi pyssynsä vaativasti ilmaan. Tämä ei huomaamatta jäänyt.
-Harmistuneena noin suuresta julkeudesta, kannusti keisarillinen
-ratsuväki hevosensa ottaaksensa vaatimusta varteen. Mutta Petrovitz
-ei tällä kertaa uskaltanut ryhtyä epätasaiseen taisteluun. Hän lähti
-ylvästellen ja hampaitaan näyttäen takaisin vuorenrotkoihinsa.
-Kuitenkin hänen tällä julkeudellansa sekä Tuschkania vastaan
-tehdyn ryntäyksensä ja lukemattomien muitten ilkivaltaisuuksien
-kautta onnistui saada intoa tuohon Böhmin velttoon keisarilliseen
-hallitukseen. Pilsenin linnaväki sai apua Niirschanista ja käskyn
-tehdä lopun ryöstäjien tuskastuttavista konnantöistä. Muutama viikko
-sen jälkeen, kuin Pertovitz onnistumatta oli kullattua Rubenia
-takaa ajanut, hän saarrettiin ja ajettiin ikään kuin susi ulos
-vuorenrotkoistaan, solasta solaan. Hinta, joka hänen päästään oli
-luvattu, houkutteli yhden hänen omista miehistään ampumaan häntä
-takaa päin, kun hän verisiä kasvojansa pesi eräässä lähteessä.
-
-
-
-
-19. Tunnettu.
-
-
-    Veri minun verestäni,
-    sielu minun sielustani.
-
-Ruben Zevi oli kadottanut kaksi palveliaa ja kolme hevosta,
-joita ei koskaan löydetty. Sillä aikaa kuin hän oli pakoitettu
-levähtämään Niirschanissa, kylvetettiin ja vaatetettiin se
-metsistynyt poika, jota hänen tuli siitä kiittää, että oli
-pelastunut varmasta kuolemasta. Rääsyläinen raukka muuttui kokonaan
-muodoltaan ja esiintyi nyt kauniina, hoikkana, noin viiden- tahi
-kuudentoista-vuotiaana nuorukaisena. Jotakin hurjaa, ynsistelevää,
-ilmaisivat hänen ruskeat silmänsä vieläkin; hänen kotkan-nenänsä
-ja musta tukkansa sekä nuortea vartalonsa muistuttivat itämaista
-sukumuotoa, ja se uhkarohkeus ja ylenkatse, jolla hän vaaraa ja
-elämää katseli, muistutti Petrovitzia; mutta hänessä oli myöskin
-jotakin, joka vastustamattomasti vei häntä vanhan israelilaisen
-suosioon. Turhaan Ruben Zevi kyseli itseltään, mikä siinä oli, että
-hän, jota kokemus oli opettanut epäilemään kaikkia tuntemattomia,
-näkemään heissä joko vihollisia tahi pettureita, aina tuosta
-lammasnavetassa vietetystä vaarallisesta yöstä asti, tunsi
-erinomaista luottamusta tähän nuoreen ryöväriin -- sillä mikäpä muu
-hän saattoi olla? -- joka oli pettänyt kumppaninsa ja sitä pikemmin
-saattoi pettää ketä hyvään.
-
-Poika oli rohkeasuinen ja suorapuheinen kaikessa, mitä Petrovitzin
-joukkoa koski. Hän kertoi mitenkä nuot rosvot olivat olleet välistä
-yhden, toisinaan toisen tien varrella väijyksissä saadaksensa kiinni
-matkustavia sekä vaatiaksensa heiltä rahoja; kuinka he saaliinhimonsa
-tyydykkeeksi olivat käyttäneet kaikkia keinoja ja sitten lyöneet
-kuoliaaksi vankinsa tahi syösseet heidät syvyyksiin. Kylissä he
-olivat ryöstäneet, ja yön-aikana polttaneet pienemmät kaupungit,
-keskenään he saaliista tappelivat, kun johtaja ei ollut läsnä,
-vaan kun hän oli saapuvilla, he teeskennellen osottivat rajatonta
-kuuliaisuutta tuolle pelottavalle miehelle, jota he yhtä paljon
-vihasivat kuin pelkäsivät. Heidän Dobrschanissa olevat vakoojansa
-olivat ilmoittaneet rikkaan juutalaisen matkasta ja he olivat
-rikkoneet sillan pakottaaksensa matkuetta vuoriteille. Uupumuksiin
-väsyneenä epä-onnistuneesta ryntäyksestään Tuschkania vastaan olivat
-he tänään saaliin säästäneet keski-yön ajaksi, koska he luulivat
-silloin paremmin saattavansa voittaa tuon hyvin varustetun seurueen
-sillä, että lammasnavetan neljä nurkkaa sytyttäisivät palamaan.
-He olivat tuosta keskustelleet nuotion ääressä, jolloin kertoja
-oli nukkuvinaan. Poika kammoksui näitä pahoja töitä, ja oli kauan
-tuumannut karata ja nyt yön pimeässä tehnyt, mitä aikoja sitten
-oli aikonut... "Tästä ei tule minua kiittää", sanoi hän, hurjalla
-rosvomaisella hymyilyllä. "Jos hevoset olisivat olleet ulkopuolella
-lieassa navetan edessä, olisin minä ottanut yhden ja ratsastanut
-matkaani. Mutta minä en saanut sijaa satulassa varoittamatta teitä
-vaarasta. Mihinkä minä olisin joutunut ilman hevosta? Heillä oli
-vakoojia joka pensaassa."
-
-"Oliko sinulla vuoristossa hyvät päivät?" kysyi Ruben Zevi.
-
-"Hyvät päivät? Olen kerta ennen istunut neljä päivää koirankopissa
-ja syönyt koiranruokaa. Petrovitzilla oli välistä niin paljo viiniä,
-että kun he olivat juoneet, unhottivat he pistää tapin hanaan
-takaisin. Nähdä nälkää tänään ja ahmailla huomenna. Eivät he minua
-lyöneet; minullahan oli tikari. Toisena päivänä he ampuivat jälkeeni,
-toisena sain kultarahan. Minä puhdistin musketit ja ruokin heidän
-hevosiansa. Vuorilla olisi ollut raitista elämää, joll'ei siellä
-olisi löytynyt kovin kurjia väijymispaikkoja. Olen nähnyt verta
-ennenkin, mutta minä en kärsi varkaantemppuja. He pelasivat väärillä
-nopilla!"
-
-"Kerro minulle, mitenkä sinä Petrovitzin joukkoon tulit!"
-
-Poika oli vaiti.
-
-"Sinä olet ollut ryöväri. Tiedätkö, miten ryöväriä rangaistaan?"
-
-"Ampukaa minut! Minkä vuoksi minä eläisin?"
-
-"Sinun pitää elää, joko tahdot tahi ei. Mutta kerro jotakin
-itsestäsi, jotta voisin sinulle armoa hankkia sotaoikeudessa! Mikä
-nimesi?"
-
-"Urban."
-
-"Eikö muuta?"
-
-"Niemand."
-
-"Katolilainenko?"
-
-"Niin he sanovat."
-
-"Mistä kotoisin olet?..."
-
-"Tähdistä."
-
-Vanhus katsoi häntä tutkistelevasta "Luota minuun. Sano, mitenkä
-tulit Petrovitzin joukkoon!"
-
-"Ne ottivat minun ja matkustavaisen Genualaisen kauppiaan. Hänen he
-tulessa paistoivat ja viskasivat Moldaun virtaan virvoittelemaan
-itseänsä."
-
-"Kuinka sinä kauppiaan luo tulit?"
-
-"Minä karkasin italialaisen kometiantin joukosta."
-
-"Ja mitenkä sinä heidän pariinsa tulit?"
-
-"Minä karkasin armeliaisuuden sisarien luota Insbruckista."
-
-"Miksikä? Eivätkö he olleet hyviä sinua kohtaan?"
-
-"He kastoivat minun katolilaiseksi ja antoivat minulle paavin nimen.
-Minä väsyin heidän iankaikkisiin messuihinsa."
-
-"Kuinka sinä heidän luoksensa tulit?"
-
-"He saivat minun eräältä baierilaiselta nunnalta. Minä olin
-haavoitettu ja kipeä. Hän oli löytänyt minun melkein kuolleena
-eräästä soraläjästä."
-
-"Missä?"
-
-Poika oli ääneti.
-
-"Urban Niemand, sinä olet pelastanut minun henkeni; minähän en voi
-muuta kuin olla sinun ystäväsi ja toivoa sinulle onnea. Missä hän
-sinun löysi!"
-
-"Neunburgissa."
-
-Ruben Zevi näki aavistuksensa toteutuvan ja aukasi pitkän
-kauhtanansa. Hänen alusnuttuansa piti rinnan kohdalta kiinni tuo
-liljanmuotoon valettu hopeaneula, ainoa koriste, jota hän käytti ja
-sitäkin sen vuoksi, että se hänelle oli rakas.
-
-"Tunnetko tämän neulan?"
-
-Poika punastui aina korviin saakka.
-
-"Se on minun neulani", sanoi hän hämmästyneenä.
-
-Ruben Zevi suuteli häntä hänen punastuvalle otsallensa. "Siinä
-kylliksi, että olet kantanut tätä neulaa", sanoi hän isällisellä
-hellyydellä. "Minulla oli yksi ainoa rakas poika ja yksi ainoa rakas
-tytär. Molemmille annoin Ranskanmaan enimmän kiitetyn kultasepän
-valmistaa tällaisen, niin taidokkaasti valetun neulan, ettei kukaan
-muu saattanut samanlaista tehdä. Herra on ottanut minulta poikani
-ja tyttäreni ja niitten kanssa katosivat myöskin hopeaneulat,
-joista heidän oli määrä tuntea toinen toisensa sanansaattajat, jos
-jolloinkin olisivat joutuneet hätään tahi Pulaan. Tahdotko nyt sanoa
-minulle, mistä tämän neulan olet saanut?"
-
-"Minä sain sen Lavilassa kreivinna Brahelta sen vuoksi, että olin
-löytänyt hänen kultavitjansa. Neulan piti olla merkkinä, jos minä
-hänen apuansa hädässä tulisin tarvitsemaan. No niin! Suomeen on kovin
-pitkä matka."
-
-"Tiedätkö keneltä kreivinna neulan oli saanut?"
-
-"Herra Aake Tottilta."
-
-"Tott? Aake Tottilta? Eikö se ollut hän, joka otti pakkoveroa
-Hampurista? Joko hän sitten on saaliinsa ryöstänyt sieltä tahi
-länsi Saksanmaalta, niin on tämä minun poikani neula. Mutta hän on
-myöskin ryöstellyt Puolassa, Liivinmaalla ja Itä-Preussinmaalla.
-Hän on saattanut löytää tyttäreni neulan. Toisen tahi toisen, mikä
-epävarmuus! Missä olet syntynyt?"
-
-"Suomessa."
-
-"Tarkoitat Liivinmaata."
-
-"En, Suomea."
-
-"Ja sinun vanhempasi?"
-
-Pojan katse kävi synkäksi. Tuo suuri polttava kysymys häpeästä tahi
-kunniasta oli tuossa taas. "Olen sanonut, että olen tähdistä",
-vastasi hän.
-
-"Hyvä. Pidä salaisuutesi, siksi että vapaa-ehtoisesti uskot sen
-sille, joka parastasi toivoo. Tahdotko palvelianani seurata minua ja
-jäädä luokseni? Sillä ehdolla kuitenkin, ettet karkaa, kuten sinun
-nyt näkyy olleen tapana."
-
-Urban Niemand mietti asiaa. "Antakaa minulle vapaus, jotta pääsen
-etsimään Ruotsin sotajoukkoa! Minä olen korpraalina eversti Gordonin
-väessä."
-
-"Sinä korpraali? Ja katolilainen?"
-
-"No niin! Minä tulen luterilaiseksi taas."
-
-Ruben Zevi piti tällaista uskontunnustuksen muuttelemista jotenkin
-kevytmielisenä tapana. Hän toivoi omalle varallensa voittavansa
-pojan ja lupasi turvatilleen hankkia sopivaa tilaisuutta karkaamaan
-ruotsalaisien luo. Tiet olivat nyt joksikin aikaa ryöväreistä
-vapaat, ja matkaa saatettiin esteettömästi jatkaa Pragiin. Sieltä
-rahakauppias palasi Passaun kautta ja ylös Tonavata Regensburgiin.
-
-Urban Niemand rupesi palvelukseen ja sai johtajakseen Assar Kaban,
-joka oli hänelle suosiollinen. Aluksi hän hoiti hevosia, jota työtä
-hän parahiten osasi. Hän oli juutalaislinnassa ainoa kristitty
-ja sellaisena muitten linnan-asukasten epäsuosiossa. Joas sanoi
-sedällensä:
-
-"Kuule, herra, uskollisen palveliasi varoitusta! Tuo pakana on ensi
-kapinassa aukaiseva portit ryöstäjille."
-
-"Ja minä sanon sinulle", vastasi Ruben Zevi ankarasti, "että,
-joka pojan päässä olevaan hiuskarvaankaan koskee, tahi ivaa häntä
-pilkallisella sanalla, sen minä ajan kuten koiran ulos linnastani."
-
-Illalla kotiin tulonsa jälkeen oli vanhus tapansa mukaan lukenut
-iltarukouksen Rachelin kanssa, kun hänen katseensa lankesi hänen
-vuoteensa ylipuolella seinässä olevaan kuvaan. Äkkinäinen kalpeus
-syntyi hänen kasvoihinsa; hän tarttui tytön käteen ja huudahti: "Hän
-liikkuu!"
-
-"Kuka?" kysyi Rachel hämmästyneenä.
-
-"Hän tuolla taulussa! Hän katselee minua niin, kuin hän eläessään
-katseli! hänen huulensa liikkuvat ikään kuin hän tahtoisi puhua!"
-
-Tyttö alkoi itkeä.
-
-"Ei, älä itke", jatkoi juutalainen, tullen taas tuntoihinsa. "Kutsu
-Urban tänne, tiedäthän, tuo vieras poika!"
-
-Rachel uskalsi muistuttaa, että nyt oli jo hyvin myöhäistä, sekä
-ettei yksikään väärä-uskolainen vielä koskaan ole saanut tahrata
-läsnä-olollaan linnan sisimmäistä pyhää paikkaa.
-
-"Mene! Minä tahdon hänen nähdä! Taikka... sinä olet neitsy
-Israelista... herätä Assar, anna hänen lähettää poika tänne!"
-
-Rachel meni. Vanhus katseli lakkaamatta kuvaa. Se ei enään liikkunut,
-mutta ihmeellinen yhtämuotoisuus, joka ensi silmänräpäyksessä oli
-häneen kummasti koskenut, näytti hänestä yhä enemmän hämmästyttävältä.
-
-Urban Niemand astui sisään, Assar ja Rachel seurasivat häntä. Lamppu
-siirrettiin niin, että se selvästi valaisi poikaa ja seinässä
-olevaa kuvaa. Ruben Zevin katse kulki toisesta toiseen ja silmänsä
-tulivat aina kosteammaksi siksi, ettei hän enään voinut hillitä
-kyynel-tulvaansa, hän veti pojan luoksensa ja suuteli häntä tuon
-tuosta.
-
-"Ettekö sitä näe? Ettekö ymmärrä?" huudahti hän Rachelille ja
-Assarille, jotka hämmästyneenä katselivat siihen suuntaan, johon
-hänen sormensa osotti.
-
-"Hän on Ruthin muotoinen!" muistutti Rachel teeskentelemättömästi.
-
-"Ihan hän itse", vakuutti Assar Kaba.
-
-Ruben Zevi nosti ylös päin kätensä sanoen: "Minä kiitän sinua isäini
-Jumala, joka olet antanut minulle tämän todistuksen! Silmäni ovat
-itkemisestä kuivuneet ja huokaukseni ovat lakastuttaneet sieluni.
-Yksi todistus ei vaikuta mitään, mutta kahden ja kolmen todistajan
-suussa ovat kaikki asiat pysyväiset... Nyt menkää, Herran todistajat,
-mene, Rachel, minun rakas lapseni; mene, uskollinen Assarini! Te
-saatte sitte kuulla Jakobin Jumalan neuvot. Minä tahdon olla yksin
-tämän pojan kanssa." Nuo kaksi läksivät, epätietoisina mitenkä he
-käsittäisivät tämän odottamattoman tapauksen. Vanhus tarttui Urbanin
-käsiin ja lausui liikutuksesta vapisevalla äänellä: "Tahdotko nyt
-vapaaehtoisesti sanoa minulle, kutka sinun vanhempasi ovat olleet?"
-
-"Minä en tiedä", vastasi poika todenmukaisesti. "Mutta jos minä nyt
-sanon sinulle, että hän tuolla taulussa, hän, tuo viaton, tuo puhdas,
-jonka Jumala on valinnut uhriksi koko sukuni syntien edestä, että
-hän oli äitisi... tahdotko silloin sanoa minulle, mitä sukuperästäsi
-tiedät?"
-
-"Minä en koskaan ole äitiäni nähnyt. He sanoivat, että hän kuoli
-tuntemattomana ja köyhänä, kylmänä talviyönä, samana hetkenä kuin me
-tulimme maailmaan."
-
-"Oi, minun Ruth lapseni! Minun siunattu tyttäreni, Herran uhri
-minun syntieni tähden!" nyyhkytti tuo onneton ja peitti käsillään
-kasvonsa. "Noin nuori ja noin murtunut, äärettömästi rakastettu ja
-kuitenkin noin lohduttamattomasti hyljätty! Katso, Herra on antanut
-isällesi tämän maailman tavarat saaliiksi, hänen kätensä ulottuu,
-avaran maailman ympäri, hän hallitsee näitä aarteita ja ne tottelevat
-häntä, mutta hän ei ole saattanut kurkottaa ainoalle rakastetulle
-tyttärellensä leipää, kun hän oli nälissään eikä vettä hänen
-juodakseen, kun häntä janotti, eikä retuakaan purppurastansa, kun hän
-vapisi vilusta! Tuntemattomana ja köyhänä! Sinä sen kuulet, Israelin
-Jumala, joka olet minulle antanut kaikki, hän on kuollut köyhänä,
-köyhänä, köyhänä... Halvin palveliani ei kuole niin köyhänä kuin hän!"
-
-Vanhus repi harmaita hapsiansa surunsa ylenmääräisyydessä siksi, että
-uusi ajatus syrjäytti entisen. Hän tarttui uudestaan pojan käteen
-puristaen sitä kovasti. "Sinä sanot: samassa hetkessä kuin me tulimme
-maailmaan. _Me_?"
-
-"Niin, meitä on kaksi. Sisareni Hagar ja minä."
-
-"Ja hän elää?"
-
-"Elää. Me erosimme kaksi vuotta sitten."
-
-"Missä?"
-
-"Suomessa."
-
-"Minä häntä etsin vaikka hän piiloutuisi vahvimman lumen alle, siksi
-että hänen löydän. Mutta sinä, minun Ruthini poika, veri minun
-verestäni ja sielu minun sielustani sinä olet tästä päivästä alkaen
-oleva _minun_ poikani!"
-
-
-
-
-20. Tappelun edellä.
-
-
-    Torstenson yksin säilytti
-    järkähtämättömän levollisuutensa.
-
-Ruotsalaisista sotapäälliköistä on kaksi jalattomana hihnapaarissa
-saaneet tappelussa voiton; kolmas ja urhoollisin, jota hihnapaarissa
-kannettiin, kärsi tappion Pultavassa.
-
-Pelottavampana sodassa, ihmisenä etevämpänä, seurasi Juhana
-Banéria Kustaa Aadolfin paras oppilas Lennart Torstenson,
-jota salamaksi nimitettiin. Kovinpa häntä odotettiin, pitkät
-kuukaudet, keväästä 1641, kun Banérin sotaretken hedelmät
-näyttivät olevan häviölle jätettynä ja tuo päätön ruotsalainen
-sotajoukko sirpaleiksi hajonneena. Kaikki oli valmistettuna; rahat,
-sotajoukot, sotasuunnitelmat. Valtakunta näkyi antaneen viimeiset
-säästörahansa, viimeisen käsivartensa, jota ilman hän auran ääressä
-saattoi toimeentulla, mutta Torstenson ei tullut. Yksi noista
-katoavaisuuden rotista, jotka kalvavat sankarin elämänlankaa, oli
-hiipinyt ulos Ingolstadtin kosteasta vankilanholvista ja purrut
-itsensä siellä elin-ajaksi kiinni sotapäällikön jalkaan. Suuri sota
-komensi marssimaan; luuvalo komensi seisattumaan. Hän, jonka tuli
-voittaa, oli itse voitettu, ennenkuin hän tarttui sotamarsalkan
-sauvaan. Kateelliset kenraalit kiistelivät etuoikeuksistaan
-päällikkyydessä ja arvossa; vallattomat palkkasoturit panivat alkuun
-salakapinoita; vehkeiliöitä hiipieli sotaleiriin; valtio-viisaat
-käyttivät tilaisuutta sukkeluudellaan voittaaksensa toisiansa.
-Kaikki ajattelivat itseänsä eikä kukaan kansojen parasta ja sodan
-maailmanhistoriallista tarkoitusta. Kolmenkymmenvuotinen sota loppui
-siihen, että saaliista taisteltiin; siinä tapeltiin hävitettyjen
-maitten omistus-oikeudesta. Suuri piirre oli jäänyt jäljelle
-aikakauden vääristeltyyn muotoon, se oli uljas, vaan surkean
-raakuuden piirre: -- ihmishengen ja ihmis-onnen välinpitämättömyys.
-Tuostapa maat ja taivaat mullistettiin alussa, kun Magdeburg
-hävitettiin, kun Pasevalkin asukkaat kuoliaaksi lyötiin!
-Mitkä valitushuudot silloin kuuluivatkaan eräästä hävitetystä
-kylästä! Ketäpä niin kammottiin, kuin ihmistappajaa Götziä, kuin
-murhapolttajaa Holkia ja heidän vertaisiansa! Mutta siihen nyt
-oli totuttu ja tottumus tylsyttää. Miekka, tulisoihtu, kiskominen
-oli nyt kulkenut maasta maahan; kuka kuulee valituksia erämaassa?
-Lützenissä, sanoo Schiller, oli elämä arvonsa kadottanut, kun paras
-ja jaloin ei enään olemassa ollut. Kymmenen vuotta tämän jälkeen oli
-ihmishengenarvo niin polkuhinnassa, että sen saattoi ottaa ja heittää
-aivan kuten meidän aikana viskellään sikarinpätkää. Tätä hyödytöntä
-tavaraa tuhlattiin, kuten harvoin tätä ennen tahi harvoin tämän
-jälkeen. Ei siten, että miekan ja kuulan työ olisi tuottanut silloin
-suurempaa veren vuodatusta kuin myöhempinä aikoina. Päin vastoin,
-uudempi aika on kymmenkertaisesti lisännyt hävitysaseita ja sotaväen
-joukkoja. 1600-luvun sodassa haihtui elonkipinä pois, välistä
-irstaan elämän takia, toisinaan pienestä murhaniskusta, vähistä
-onnettomuuksista, väliin myöskin lukemattomien kärsimysten vuoksi,
-joista meidän ajallamme ei ole aavistustakaan. Kulkutaudit ottivat
-osansa, puute vielä enemmän. Wallenstein vei Adle Vesteen 60,000
-miestä ja hautasi toiset puolet kuolleina. Gallaan onnistui kerta
-toisensa perästä muutamassa kuukaudessa ja melkein ilman taistelua
-hävittää monimiehiset sotajoukot. Marssiminen autioitten maitten läpi
-maksoi Banérille toisen puolen hänen sotajoukostansa. Piiritetty
-linna oli muurien ulko- ja sisäpuolella avoin hauta. Ja tämä kaikki
-lukuun ottamatta miestappoa aseettomien joukossa.
-
-Ihmishengen tuhlaamista lisäsi myöskin eräs omituinen tapa, jonka
-nykyajan sodankäynti aikaa on jättänyt, mutta joka syntyi siitä
-syystä, että kolmikymmen-vuotisen sodan sotamies enemmiten sai pitää
-huolta itsestään, miten parahiten saattoi. Saksalainen sotamies
-sai sotaretkelle ottaa mukaansa vaimonsa ja lapsensa, joittenka
-paikka oli kuormastossa, ja välistä heidän lukumääränsä oli kolme
-ja neljä kertaa suurempi kuin itse taistelevien. Nämät sotamiehen
-vaimot kuljettivat mukanaan vaatteita ja talouskapineita; he
-pesivät, keittivät ja toimittivat talouden töitä miestensä hyväksi,
-saattoivat myöskin ottaa osaa miestensä rosvomisiin ja liehua kuten
-korpit tappotanterella taistelun jälkeen ryöstääksensä kuolleita.
-Irtolaisnaiset ja kaikellainen roskaväki lisäsivät tungosta. Kun
-sitten sotajoukot näkivät puutetta, tahi kaatuivat taistelussa,
-jolloin loput hajaantuivat kaikkialle, silloin hajaantuivat myöskin
-nais- ja lapsiparvet; muutamat pääsivät pakoon ja joutuivat
-kurjuuteen, toiset tulivat voittajien saaliiksi, mutta suurin osa
-meni häviöön. -- Sekä Ruotsalaisen että suomalaisen sotamiehen täytyi
-jättää perheensä kotia, mutta hänen herransa vei usein vaimonsa
-mukaansa, vaan harvoin lapsensa.
-
-Vihdoin tuli Torstenson marraskuussa 1641 ja hänen kanssaan uusi
-yksimielisyys, uusi voima ja uutta väen lisää. Hän oli ainoa,
-joka oli käsittänyt suuren mestarinsa ajatuksia, ainoa, joka
-tunsi itsellänsä olevan voimaa tätä suurta sotaa johtamaan. Hänen
-päämaalinsa, jota hän ei milloinkaan ollut silmällä pitämättä, oli
-marssiminen Wieniin, pakottaaksensa siellä keisaria rauhantekoon.
-
-Mutta Torstensonilla oli vastustajana yhtä urhoollinen, mutta
-vielä älykkäämpi mies. Yksitoista kuukautta kului marssimisissa,
-piirityksissä, nälässä ja vaivoissa ennenkuin hänen onnistui pakottaa
-Piccolomini saaliiseen tappeluun.
-
-Tuli sitten pimeä lokakuun-yö 1642. Ruotsalainen sotajoukko piiritti
-tuon vahvasti linnoitetun Leipzigin. Sotamarsalkka oli myöhään
-illalla kutsunut kokoon sotaneuvoston Straussenhäuserin kylässä
-olevaan pääkortteeriin keskusteluksensa piirityksestä ja rynnäkön
-mahdollisuudesta. Läsnä olivat ruotsalaisen sotajoukon etevimmät
-ja kuuluisimmat päälliköt: -- Torstensonin lähin mies, tuima
-valtiotykistönpäällikkö Juhana Liljehöök, jonka otsa oli syvissä
-rypyissä, silmät harmaat, terävät; -- urhoollinen Ja saaliinhimoinen
-brandenburgilainen Hans Kristofer von Köningsmark, joka vähäisessä
-sodassa oli mestari; -- tuo sinisilmäinen sotamarsalkka Kaarle
-Kustaa, joka kahdenkymmen-vuotiaana nyt oli ensimmäisessä
-sotakoulussaan; -- sodassa harmaaksi käynyt Aksel Lillie, Kustaa
-Aadolfin riveissä hyvin taatuksi tullut mies; -- tulinen, pelkäämätön
-ranskalainen Mortaigne ja vihdoin kolme, kaikissa vaaroissa karaistua
-suomalaista: vähäinen jykevä Arvid Wittenberg, jota on verrattu
-sekä leijonaan että salamaan; Breitenfeldin ja Lützenin mainehikas
-ratsupäällikkö Torsten Stålhandske sekä Neunburgin puolustaja Erik
-Slange, joka vankeudesta oli vapaaksi vaihdettu.
-
-Sotamarsalkka Lennart Torstenson hallitsi tyvenellä kirkkaalla
-katseellaan näitä sotilaita, jotka jo monta kertaa olivat johtaneet
-joukkojansa omalla edesvastauksellaan. Kustaa Aadolfin jälkeen
-ei löytynyt yhtäkään niin rakastettua ja pelättyä miestä, kuin
-Torstenson, ei ainoata joka niin saattoi voittaa ja nöyryyttää
-ynseätä sotilas-sydäntä. Hän kysyi päälliköiltään yksityiskohtia,
-mutta sotasuunnitelmasta ei hän heille puhunut eikä myöskään
-ratkaisevasta päätöksestä.
-
-Halukkaimmin sanoi hän tahtovansa välttää ryntäämistä. Leipzig
-oli rikas ja hyvin varustettu kaikellaisilla varoilla, jotka
-sotajoukoille saattoivat tuottaa suurinta hyötyä. Näitä ei rynnäkössä
-pitäisi häviölle saatettaman, päin vastoin, täytyisi pakottaa
-kaupunkia antautumaan. Vaan aika riennätti kovasti eikä sallinut
-viivytystä, sillä keisarillinen joukko parastaikaa marssi Leipzigin
-avuksi. Sotaneuvoston tuli ilmoittaa, millä keinoin heidän mielestään
-parahiten voisi pakottaa kaupunkia antautumaan.
-
-Mortaigne, äkkinäisin, oli edellisenä päivänä tehdessään rynnäkköä
-Paulinerkollegiota vastaan, tullut takaisin survaistuksi ja kärsinyt
-tappion sekä vaati uutta yleistä rynnäkköä tehtäväksi seuraavana
-päivänä. Hänen tuumaansa yhtyi myöskin Wrangel, Köningsmark,
-pfaltzkreivi ja Stålhandske.
-
-Liljehöök ja hänen muassaan Aksel Lille ja Wittenberg pitivät
-puolustusneuvoja liika vahvoina ja muurinrikkoja vielä sopimattomana
-ryntäämiseen. Tulisi odottaa tykistön vaikutusta kaksi tahi kolme
-päivää eteen päin ja sen jälkeen tarjota heille pakkosovintoa.
-
-Slange ilmoitti, että hän oli lähettänyt ulos tiedustelian, jota
-saattoi odottaa takaisin minä hetkenä hyvään, ja joka oli tuova
-Piccolominin marssista tietoja. Jos vielä olisi kolme päivää aikaa,
-niin yhtyisi hänkin Liljehöökin tuumaan ja katsoisi odottamisen
-edullisimmaksi.
-
-Sotamarsalkka muistutti, että eversti Stenbock kolmen edelle
-lähetetyn prikaatin kanssa Connevitzin luona vartioitsi vihollisten
-liikkeitä. "Kenraali Piccolomini", lisäsi hän, "on neljän päivän
-matkan päässä täältä Lausigkissa."
-
-"Minun tiedusteliani", sanoi Slange, "ei odota vihollisten tuloa; hän
-etsii niitä sieltä, mistä ne löytyvät."
-
-Ajatukset asiasta olivat erilaisia. Sotamarsalkka, jolla oli
-suunnitelma valmis, mutta josta hän katsoi parhaaksi olla puhumatta,
-aikoi juuri lopettaa sotaneuvottelun, kun eräs käskyläinen kutsui
-Slangea ulos. Hetken perästä tuli tämä takaisin, ilmoittaen, ett'ei
-Piccolomini ollut Lausigkissa, vaan Gaschevitzissa yhden päivän
-marssin päässä Leipzigistä.
-
-Tämän ilmoituksen vaikutus näkyi sotapäällikköjen kasvoissa ja
-liikenteissä. Rypyt Liljehöökin otsassa kävivät vielä syvemmiksi,
-Lillie väänteli viiksiänsä, Wittenberg pani ylenkatseellisesti
-jalkansa sen tuolin käsinojan päälle, jossa hän istui. Pfaltzkreivi
-tarttui miekkansa kahvaan, Stålhandske koputti jalkaansa lattiaan,
-että kannukset kilahtivat. Wrangel puri harmissaan huuliansa,
-Köningsmark kuiskasi hymyillen muutamia sanoja Mortaignelle ja tämä
-katsoi voitonriemulla sotamarsalkkaa, ikään kuin hän olisi tahtonut
-sanoa: me saamme kuitenkin tapella! Torstenson yksin säilytti
-järkähtämättömän levollisuutensa, muuttamatta muodossaan vähintäkään
-värettä.
-
-"Kutsukaa sanansaattaja sisään!"
-
-Hoikka nuorukainen, joka oli puettuna kuten böhmiläiset rummuttajat,
-ja keisarillisiin väreihin, astui sisään. Hän sai luvan suullisesti
-kertoa sotamarsalkalle sanomiansa.
-
-"Keisarillinen sotajoukko", sanoi nuorukainen, ollen vielä
-hengästyksissään kovasta ratsastuksestansa, "oli eilen aamulla
-Lausigkissa, heitä oli 19,000 miestä, 13,000 hevosmiestä ja 6,000
-miestä jalkaväkeä, arkkiherttuan ja Piccolominin johdon alla. Kello
-kuusi lähti etujoukko marssimaan ja eilen ehtoolla tuli jalkaväki
-Kitscheniin, mutta hevosväki Eulaan. Neljän tunnin levon jälkeen
-lähdettiin taas liikkeelle ja kuljettiin rientomarssia läpi yön.
-Tänään kello yhdeksän edeltäpuolen päivän levähdettiin Röthan
-ja Magdebornin välillä. Hämärän aikana kolme tuntia sitten oli
-etujoukko Gaschvitzissa. Kuulin heidän sanovan, että arkkiherttuan
-tähtientutkia oli luvannut heille voittoa sekä että he huomenna ennen
-pimeän tuloa ennättäisivät koputtamaan Leipzigin porteille."
-
-"Olet ollut heidän leirissään?"
-
-"Olen seurannut heitä Lausigkista ja viettänyt kaksi yötä taivas-alla
-heidän kanssaan."
-
-"Odota uusia käskyjä!"
-
-Nuorukainen lähti. Torstenson kääntyi Slangen puoleen:
-
-"Stenbock ei vielä ole ilmoittanut vihollisten marssimisesta.
-Saattaako kenraalimajuri luottaa tuohon poikaan?"
-
-Slange, joka nykyään oli kenraalimajuri, vastasi: "Hän on
-Neunburgissa koetuksen kestänyt."
-
-"Hyvät herrani", jatkoi sotamarsalkka, "tässä tullee tarpeelliseksi
-muuttaa suunnitelmaa. Jos Stenbock ennen keski-yötä ilmoituksillaan
-todistaa, että pojan tiedonannoissa on perää, niin piiritys
-lakkautetaan. Meidän ei ole hyvä asettua keisarillisten ja kaupungin
-väliin. Valmistakaa kaikki lähtöä varten valmiiksi: kaupungin
-ympärille asetetut vahtimiehet jäävät paikoilleen vastaiseksi. Me
-menemme Parthen yli Schönefeldin luona ja marssimme Breitenfeldiin.
-Ei mitään turhanpäivästä kiirettä. Siinä kyllä, että alamme marssia,
-kun Stenbock on täydentänyt pääjoukon ja vihollisten etujoukko on
-ehtinyt meidän lähtöämme todistamaan. Minä toivon, että lähtömme
-näyttäisi järjestämättömältä pakenemiselta. Ymmärrättekö minua?"
-
-Nuot vanhat sotapäälliköt, jotka olivat kaikkiin sotatemppuihin
-tottuneet, ymmärsivät johtajaansa, mutta nuori pfaltzkreivi ei häntä
-käsittänyt. Mikä häväistys! Voittoon tottuneen joukon luultasiin
-pakenevan vihollisia!
-
-Keski-yön aikaan saapui sananlennättäjä Connevitzista. Stenbockin
-ajutanttia kuulusteltiin samalla kuin Slangen tiedusteliaa. Molempien
-kertomukset olivat yhtä pitävät muuten, paitsi että viimeksi mainittu
-tunsi vihollisen voiman niin tarkkaan, että oli lukenut jokaisen
-rykmentin, jokaisen ratsasjoukon ja jokaisen kanuunan.
-
-"Sinun nimesi?" kysyi sotamarsalkka.
-
-"Urban Niemand, korpraali."
-
-Torstenson hymyili. Verrattuna hänen parrakkaisiin korpraaleihinsa,
-näytti tämä poika, jonka leuassa ei ollut pienintäkään parran alkua,
-pojan vaatteisiin puetulta tytöltä.
-
-Piiritys lakkautettiin. Seuraavana päivänä lähti sotamarsalkka
-ratsuväkensä kanssa tiedusteluretkelle. Sen jälkeisenä päivänä,
-lokakuun 22. kun viholliset lähenivät, marssi koko ruotsalainen
-sotajoukko iltapuolella Breitenfeldiin. Tämä tapahtui näennäisellä
-kiireellä ja epäjärjestyksellä, joten näytti siltä, kun jalkaväki
-olisi tunkenut tykistön päälle Parthen lautan luona ja hevosväki
-näytti olevan jalkaväkeä tallaamaisillaan. Stenbock, joka kaupungin
-ympäri kiertotietä myöden peräytyi pääjoukkoon, sattui joutumaan
-kahakkaan vihollisten etujoukkojen kanssa ja kannusti vähäisen
-taistelun perästä hevosiansa. Melkeinpä kyllä kaikki näytti
-pikaiselta paolta, ja keisarilliset tulivat siitä varsinkin
-vakuutetuksi, kun näkivät kuokat ja lapiot hujan hajan viskattuna
-saartokaivantoihin, aseita ja -varustuskapineita ikään kuin suuressa
-kiireessä sinne tänne heitettynä, vieläpä muutamia kiinni naulattuja
-oli jäänyt ruotsalaisten pattereihin.
-
-Tämä epäjärjestyksellinen pako oli nyt käytettävänä ruotsalaisten
-sotajoukkojen perinpohjaiseksi hävittämiseksi. Piccolomini marssi
-heidän jälkeensä ja seisoi samana yönä myöskin hän Breitenfeldin
-lavealla lakeudella. Pimeyden tähden ei saattanut vihollisten
-läheisyydessä marssia. Täytyihän odottaa seuraavaa aamua saadaksensa
-sitte kukistaa tuo pakeneva sotapäällikkö, joka luultavasti
-auttamattoman luuvalonsa takia oli kykenemätön täällä kestämään.
-
-Sillä välin kun tuo muuten varovainen ja viisas Piccolomini näki
-näitä voiton unia, asettui ruotsalainen sotajoukko vielä samana
-iltana hyvään taistelujärjestykseen ja vietti yönsä varus-asemassa
-osaksi nuotion ääressä, osaksi ilman suojaa sateen liuottaman maan
-päällä. Myöskin valkeat olivat niin epäjärjestykseen asetetut,
-etteivät nekään saattaneet ilmaista joukon asentoa, pikemmin
-keisarilliset tästä tulivat siihen luuloon, että ruotsalaiset olivat
-pakotetut väsymyksestä levähtämään, missä kukin joukon eri osasto
-itsellensä oli sopivimman paikan saanut.
-
-Ylipäälliköt ratsastivat tarkastaen leirissä olevia osastojansa,
-tullaksensa vakuutetuiksi siitä, että heidän käskyjänsä oli tarkkaan
-noudatettu. Kenraalimajuri Slange oli lopettanut tarkastuksensa
-ja viskannut itsensä alas nuotion ääreen. Hän oli alakuloinen ja
-miettiväinen, jokin ikäänkuin raskautti hänen sydäntään. Valkean
-loiste antoi hänen syvämielisille silmillensä haaveksivan loisteen.
-
-"Niemand", sanoi hän vieressään seisovalle pojalle, joka oli hänen
-käskyjään noudattamassa samati kuin ennen Gordonin, "istu, minulla
-on sinulle jotakin sanottavaa. Mistä sinä minun luokseni tulit
-Olmützissa?"
-
-"Minä karkasin erään Regensburgissa asuvan juutalaisen luota."
-
-"Samati kuin sinä karkasit Suomesta, nunnain luota, kometianteista,
-Petrovitzin ryöväreitten luota. Tuon olet minulle kertonut. Sinua
-kohdeltiin pahoin Regensburgissa?"
-
-"Ei, kenraali. Vanha juutalainen oli hyvä minulle, hän antoi minulle
-kaikkea, mitä toivoa saatoin, paitsi vapautta, ja kutsui minua
-pojaksensa."
-
-"Ja kuitenkin sinä pakenit?"
-
-"Kauppiaita!" vastasi poika kohottaen olkapäitään, tapa, jonka hän
-oli Aake herran luona ennen oppinut.
-
-"Sinä palvelit minua yhtä pelkäämättä, kuin Gordoniakin. Sinä
-lähdit toisen kerran melkein varmaan kuolemaan, kun tarjosit itsesi
-vihollisia vakoilemaan heidän omassa leirissään. Mitenkä sinä
-vihollisten epäluuloja vältit Lausigkissa ja marssissa Gaschvitziin?"
-
-"Me olimme edellisenä päivänä ottaneet kiinni vähäisen böhmiläisen
-torven soittajan. Minä otin hänen sotilaskirjansa, vaatteensa,
-nimensä, saatin puhua hänen kieltänsä, puhaltaa hänen torveansa ja
-tunsin hänen kotiseutunsa."
-
-"Minä käsitän. Mutta tästä en aikonut puhua. Oletko tosiaankin
-Suomessa syntynyt?"
-
-"Niin sanotaan."
-
-"Sinä et koskaan tuntenut vanhempiasi?"
-
-"En."
-
-"Kummallista! Sinä olet erään henkilön näköinen, jonka minä
-nuoruudessani näin Marienburgissa, ja jota en milloinkaan saata
-unhottaa. Se oli nuori nainen... juutalais-nainen."
-
-"Vanha juutalainen Regensburgissa sanoi, että minä olen hänen
-tyttärensä näköinen. Hän luuli minua tyttärensä pojaksi."
-
-"Vanha juutalainen? Eipä suinkaan Ruben Zevi, jota kullatuksi
-Rubeniksi nimitetään?"
-
-"Se oli hänen nimensä."
-
-Slange katseli poikaa nuotiovalkean liekitessä. "Yhdennäköisyys
-saattaa pettää", lausui hän syviin ajatuksiin vaipuneena, koettaen
-poistaa omia tunteitansa. "Ja kuitenkin... tämä ei näytä sattumalta.
-Se henkilö, jota mainitsin, oli Ruben Zevin tytär. Etkö isästäsi
-tiedä ikään mitään?"
-
-"En mitään. Tietääkö kenraali jotakin isästäni?"
-
-"Kentiesi. Jos Ruben Zevin tytär oli sinun äitisi, olen minä hänen
-nähnyt viime yönä unissani. Se tietää, että se kuula, joka minulle on
-määrätty, on suunsa löytänyt ja odottaa huomenna maaliansa."
-
-"Tietääkö kenraali isäni nimen?" kysyi Urban Niemand taas, vapisten
-liikutuksesta. Siinä oli jälleen tuo polttava kysymys, joka niin
-pitkältä kuin hän muistaa saattoi, ei koskaan ollut hänelle rauhaa
-antanut.
-
-"Löytyy nimiä, joista toivoisi, ettei niitä koskaan olisi oppinut
-tuntemaan ja, joita jos niitä on tuntenut, ei koskaan tahtoisi
-mainita. Älä kysy minulta! Mitäpä sotilas muuta nimeä tarvitsee kuin
-maineensa ja rykmenttinsä? Luo itsellesi kunniakas nimi, ja ole
-siihen tyytyväinen! Sinun isäsi oli se syyspilvi, joka Saksanmaan
-ylitse kulki siihen aikaan, kuin sinä synnyit. Kiitä Jumalaa, että se
-on mennyt ohitse, ja rukoile, ett'ei se koskaan takaisin palajaisi,
-sillä se tuo muassaan turmiota, rakeita ja talvilunta. Ja äitisi...
-niin, nimitä häntä iltataivaan lempeimmäksi tähdeksi! Minä olin
-kahdenkymmen-vuotias ja hän kuudentoista, kun hänen viimein näin, ja
-minä näen hänen vielä monen verenvuodatuksen ja monien monituisten
-kyynelten takaa, joita sitten on virrannut... Hän oli Jumalan
-luomista kappaleista ihanin ja puhtahin, liiaksi hyvä tähän huonoon
-maailmaan ja sen epäpyhille haluille..."
-
-Urban Niemandin huulilla oli kysymys: "elääkö isäni?" Kysymys haihtui
-äänettömyyteen; Neunburgin sankari, urhoollisin urhoollisista, oli
-peittänyt silmänsä toisella kädellään, ainoalla, joka hänellä oli
-jäljellä ja itki.
-
-Nuorukainen viskasi kourallisen kuivia varpuja nuotioon; ne syttyivät
-liekitsemään ja valo lankesi väsyneitten, nukkuvien sotilas-rivien
-päälle, jotka sotaviitoissaan maassa oikoilivat. Kenraali nousi
-mennäksensä telttaansa. Hän oli taas tyven, mutta hänen äänessään oli
-jotakin surullisen lempeätä, kun hän kysyi:
-
-"Urban Niemand, saatanko luottaa sinuun?"
-
-"Pyytäkää henkeni, niin minä tottelen!"
-
-"Minä en henkeäsi pyydä, se on sinusta vähäarvoinen. Sinä viskaat sen
-pois kuten lapsen lelun. Säästä henkeäsi siinä, missä sitä kunnialla
-voit säästää. Sinä olet karannut maasta maahan, herralta herralle;
-kuka saattaa luottaa liehuvaan tuuleen? Ole yhtä uskollinen kuin
-sinä olet rohkea; ole äitisi poika äläkä isäsi! Laita niin, ettäs
-sotamarsalkalta ansaitset nimen: kestävä, kuten vilpitön sotilas!
-Minä pyydän enemmän kuin henkesi, minä pyydän uskollisuutta. Saatanko
-sinuun luottaa?"
-
-"Kyllä, kenraali!" Tuo liehuva tuuli piti itseänsä vahvana kalliona.
-
-"Minä tahdon luottaa sinuun. Me saamme huomenna kuuman päivän;
-minä en sen iltaa näe. Lupaa minulle, että, kun en enään ole
-olemassa, sinä viimeiset tervehdykseni viet kahdelle rakkaalle
-jälkeenjääneelleni, jotka minua itkevät. Karunan kartanossa Suomessa
-asuu vanha äitini, rouva Elin Roos. Ratsasta Karunaan, kun tulet
-Suomeen. Sano äidilleni, että minä siunaan häntä kaiken hänen
-rakkautensa edestä sekä lähetän hänelle takaisin sen kotelon,
-jossa on hänen hiuksiansa ja jonka hän minulle antoi lähtiessäni.
-Sinä löydät sen rintani päältä kun olen kaatunut. Tämän sormuksen,
-jota sormessani pidän, tulee sinun vetää kuoltuani sormestani pois
-ja viedä se kihlatulleni neiti Agneta von Waldeckille. En tiedä
-missä hän nyt oleskelee, kentiesi Danzigissa; siitä saat kenraali
-Stålhandskelta tiedon. Sano hänelle, että minä olen kaiken jäljelle
-jääneen omaisuuteni hänelle määrännyt. Testamentin määräykset
-löytyvät Turun hovi-oikeudessa. Ja sano hänelle, että minä kaaduin
-säilyttäen hänen nimensä uskollisessa sydämmessäni. Oletko
-ymmärtänyt?"
-
-"Olen, kenraali."
-
-"Seuraa minua huomenna; sota-onni on epävakainen, he saattaisivat
-ryöstää minun, siinä kun kuolleena kentällä makaan. Katsoppas tässä
-on sinulle valtuuskirja, jolla sinua valtuutan viemään perille
-kotelon ja sormuksen! Hyvää yötä! me tarvitsemme parin tunnin levon."
-
-Kenraali jätti palvelialleen kokoonkäärityn paperin.
-
-Ei ainoakaan tähti loistanut. Yön ilma kävi viileämmäksi. Valkeat
-sammuivat. Äänettömyys, jota ainoastaan vahtien huudanto katkaisi,
-levisi yli pimeän lakeuden, joka jo oli nähnyt monen sotilaan
-veren vuotavan ja kohta taas oli näkevä monen tuhannen kaatuvan.
-Veriset varjot ajoivat toisiansa takaa huutaen hiljentyneellä
-äänellä sotahuutoaan. Ruskean hevosen ratsastaja seisahutti ratsunsa
-poppelien alle Linkelwaldissa ja oli valmis huimaa vauhtia päivän
-koittaessa ajamaan lakeuden yli Breitenfeldin luona.
-
-
-
-
-21. Toinen tappelu Breitenfeldin luona.
-
-
-    Ruskean hevosen ratsastaja sai tarpeensa.
-
-Avaran lakeuden yli Leipzigin pohjoispuolella Schönfeldin, Möckernin
-ja Breitenfeldin kauppalain välillä ratistelee meidän aikana
-rautatie, joka Bitterfeldin luona haaroaa oikealle päin Berliniin
-ja vasemmalle Hampuriin. Maataloja, karjalaumoja, viheriöitseviä
-puutarhoja ja vainiosarkoja on nyt levinnyt tuolle kuulien
-rikkirepimälle kentälle, joka vuonna 1631 näki Kustaa Aadolfin
-taistelevan Tillyä vastaan ja lokakuun 23 p. (marraskuun 2) 1642,
-näki mestarin oppilaat samassa verisessä leikissä taistelevan toinen
-toisensa kanssa.
-
-Yön tuuli kuljetti hiljaisen sorinan keisarillisten marssista, kun
-kulkivat kunnaitten välillä Mörckenin luona. Heillä oli kiire,
-päästäksensä aikoinaan hyökkäämään pakenevien ruotsalaisten
-kimppuun ja niitä kaatamaan. Arkkiherttua oli ylipäällikkönä,
-mutta Piccolomini ei ollut ainoastaan kätenä, hän oli johtavana
-ajatuksena. Tuo vähäväkisempi, äkkiarvaamatta hätyytetty Torstenson
-oli kukistettava, ennenkuin Geubriant odotettujen weimarilaisten
-joukkojensa kanssa ehtisi apuun.
-
-Yhdistetty keisarillinen ja saksilainen sotajoukko 13,000 miestä
-hevosväkeä ja 6,000 miestä jalkaväkeä järjestettiin ennen
-päivänsarastusta tuon vuodesta 1631 hyvin tunnetun Linkehvaldin
-metsikön edustalle melkein suorastaan etelään päin Breitenfeldistä,
--- se oli sama, selästä suojattu paikka, jonka Kustaa Aadolf oli
-valinnut joukollensa 11 vuotta sitten. Ruotsalainen sotajoukko levisi
-edemmäksi pohjoiseen, Tillyn entiseen leiripaikkaan, Breitenfeldin
-lounaiselle puolelle, mutta vetäytyi ennen taistelua enemmän itään
-päin asettaaksensa rintamaa rintamaa vastaan. Keisarillisten 46
-vankkaa tykkiä De Suysin hoidossa asetettiin samalle kunnaalle,
-kuin ruotsalaisten 1631 ja niitten 70 kanuunaa, enemmiten kevyttä
-tykistöä, anasti nyt sen kunnaan, jossa Tillyn tykistö silloin oli ja
-joutui saaliiksi. Asema oli siis täydellisesti joutunut vaihetukseen,
-ja jos voitto kasvoi maasta, kuten voikukat, olisi sen pitänyt kasvaa
-vieläkin siinä, missä se oli kasvanut ennenkin.
-
-Ruotsalaisessa leirissä oli kaikki äänetöntä, liikkumatonta siksi,
-että päivän ensimmäisessä valonsäteessä saattoi erottaa Breitenfeldin
-kirkontornin. Aamurummmutus kuului. Jo seisoi jokaisen rykmentin
-rintaman edessä sotapappi, pitäen rumpua alttarinaan, ja rukoillen
-Jumalalta, joka joukkojansa kaitsee, apua ja voittoa. Tunnus-sana
-annettiin. Se oli heijastus aamurukouksesta: Auta, Herra Jesus! Hilf,
-Jesus, der Herr! Kuolemanhätä kyllä opettaa rukoilemaan. Myöskin
-ne, jotka usein unohtivat Vapahtajan pyhän nimen ja kiroilivat,
-mainitsivat sitä nyt kunnioituksella, kuten se olisi ollut heidän
-kilpensä, taikakalunsa ja voittonsa. Myöskin keisarilliset etsivät
-samaa turvaa: Jesus Maria! Ja odottaen sotamerkkiä hymyili ruskean
-hevosen ratsastaja ivallista hymyilyään, kun hän kuuli kahden
-sotajoukon avuksi huutavan iankaikkisen rakkauden nimeä siinä
-silmänräpäyksessä, jolloin miekkaansa tarttuivat hakataksensa
-toisensa palasiksi.
-
-Molemmat joukot olivat asettaneet sivustalle hevosväen, sekä
-jalkaväen ja tykistön keski-rintaan. Ruotsalaisessa sotajoukossa oli
-9,000 ratsumiestä ja 6,000 miestä jalkaväkeä. Siinä oli ruotsalaisia,
-suomalaisia, saksalaisia ja kaksi ratsasjoukkoa puolalaisia. Oikean
-sivustan ensimmäisessä linjassa ratsasti Wittenberg Turun läänin
-ratsuväen etupäässä ja toisessa linjassa Stålhandske Uudenmaan
-ratsuväen kanssa. Näitä vastaan seisoi kenraali-tykistön-päällikkö
-Borneval ja kenraalivahtimestari Buchheim. -- Keski-rintamassa
-seisoivat Liljehöök, Wrangel ja Mortaigne; pohjalaiset kauimpana
-oikealla ensimmäisessä linjassa ja porilaiset kauimpana oikealla
-toisessa linjassa. Heidän takanansa oli kenraalimajuri Lillie
-reservin kanssa. Näitten vastustajina olivat kenraalivahtimestarit
-Camillo Gonzaga, Webel, Fernamond ja Enckeforth. -- Ruotsalaisten
-vasenta sivustaa johti ensimmäisessä linjassa Slange, toisessa
-sijassa Köningsmark, Hannibal Gonzagaa ja De Bruaytä vastaan
-keisarillisten oikeassa sivustassa. Näitten ulkosyrjissä liehuivat
-sodan heinäsirkat, urhoolliset, saaliinhimoiset kroatit.
-
-Tuskin nuot molemmat sotajoukot saattoivat ensimmäisen päivän valossa
-erottaa toistensa asemaa, ennenkuin keisarillisia kohtasi odottamaton
-näky. Oli jahtiaika; he olivat odottaneet saavansa iloisen
-ajojahdin, keihäs pakolaisen selkään, miekanlyönti hänen niskaansa
-ja runsaat saaliit ryöstettäväksi. Mutta hän tuli heitä vastaan, tuo
-tuhmanrohkea pohjan-asukas, jonka he luulivat olevan kiireisellä
-peräytymismatkalla. Hän tuli kauniimmassa sotajärjestyksessä,
-mikä vielä koskaan on sotilaan silmää ihastuttanut. Hän uskalsi
-todellakin; -- hyvä, sepä tulisi hänelle kalliiksi, koska sotaa ei
-enään saatettu välttää. Piccolomini oli sukkeluudella voitettu ja hän
-vannoi kostoa.
-
-Tykit olivat Torstensonin mieli-aseet. Hän antoi keveiden
-tykkiensä, "puoli kartauerien", joiksi niitä silloin nimitettiin,
-alkaa taistelua. Se kävi pian, mutta epämukavasti alituisissa
-käännähdyksissä eteen päin samoavan joukon etupäässä. Tykin
-laukauksiin vastattiin ja kenttä oli kohta savupilven verhossa.
-Sotamarsalkka ratsasti eturintaman edessä keskirintamassa
-päällikkökuntansa ympäröimänä. Hänen sivullaan ratsasti pfaltzkreivi
-Kaarle Kustaa, lähinnä hänen takanaan kenraalikommissari Grubbe,
-ratsumestari Rabenow ja sihteeri Luast. "He eivät huonosti tähtää",
-sanoi Torstenson. "De Suys ymmärtää valita tykkimiehiä, jotka näkevät
-rotan tuhannen askeleen päässä."
-
-Samassa hetkessä kuului ilmassa vitjaluodin omituinen vinkuna.
-Hevoset ja ratsastajat viskattiin maahan siihen tomupilveen,
-jonka kuula riisti ylös vainiomullasta. Takana oleva lähin rivi
-seisattui. Nyt vedettiin esiin kuolleita ja haavoitettuja,
-verisiä ja kuolleitten hevosien alle kaatuneita. Torstenson nousi
-vahingoittumatta kuolleen hevosensa alta ja astui oitis toisen
-selkään. Hänen turkiksilla sisustettu liivinuttunsa oli kadottanut
-liepeistään kappaleen ja sillä maksanut hänen veronsa hävittäjälle.
-Pfaltzkreivi, vastainen Kaarle X Kustaa nousi myöskin, ei ollut
-raamukettakaan saanut ja oli pian taas satulassaan istumassa. Rabenow
-nilkutti; hän oli kaatuessaan väännähtänyt jalkansa. Grubbe oli
-rikkiriistettynä kahteen osaan ja Laust vietiin toivottomassa tilassa
-reservin välskärin luo.
-
-Luoti oli lähtenyt samalta matalalta kunnaalta joka lähetti
-esimmäisen ruotsalaisen luodin 1631, sen joka vei Tillyn vieressä
-olevalta keisarilliselta everstiltä pään.
-
-Puolta tuntia vähemmässä ajassa olivat molempien joukkojen sivustat
-kovassa käsikahakassa. Ei kumpikaan puoli odottanut, molemmat
-hyökkäsivät päälle. Se oli näky, joka sai rohkeankin sydämmen
-tykyttämään. Kaksikymmentäkaksi tuhatta ratsumiestä risteili kenttää
-kaikille suunnille sekä järjestetyissä riveissä että hajanaisissa,
-välistä savuun peittyneenä ja taas ilmaantuen rynnäkkökypärineen ja
-keihäineen tomupilvestä. Mahdotonta oli katsellen seurata taistelun
-vaihteluja. Melkein kaikissa kolmenkymmen-vuotisen sodan tappeluissa
-ratsuväki voiton ratkaisi. Se olikin usein toista vertaa lukuisampi,
-välistä kolmekkin kertaa suurempi kuin jalkaväki. Ruskean hevosen
-ratsastaja sai tarpeensa. Ratsasjoukkojen nähtiin ratsastavan
-toinen toisensa päälle, hakkaavan ja tallaavan toisiansa, mutta
-kaikkialla, jossa ei vastustaja oitis paennut, hajaantuivat rivit
-yksityiseen kaksintaisteluun, jossa käytettiin pistoolia ja säilää,
-tuollaiseen taisteluun, jota erittäin ihanteellisesti kuvataan
-Alankomaiden koulujen sen aikakauden maalauksissa. Voimallisuus,
-rohkeus ja sievyys hevosten juoksuun lähdössä, hyppäyksessä ja
-kaatumisessa, ratsastajan kumartuminen, sekä lyöntien väistäminen
-luo noihin tauluihin vielä vuosisatojenkin kuluttua sellaista
-eloa, joka ei vanhene. Sota ei ollut vielä oppinut voittamaan
-joukkojen avulla. Aina vielä sotapäälliköt rakensivat parahiten
-laaditut sotasuunnitelmansa muinaisajan ja keski-ajan personalliseen
-urhoollisuuteen, joka viimeiseksi teki ratkaisevan päätöksen.
-
-Kenraalimajuri Eerik Klaunpoika Slange Karunan omistaja ryntäsi
-esiin uljaalla Breitillään ruotsalaisen vasemman sivustan etupäässä.
-Täällä Breit oli osottava, että hän oli nimensä arvoinen. Lähinnä
-seurasi Kinnemund, kaksi ajutanttia ja henkipalvelia Urban Niemand.
-Hannibal Gonzaga, urhoollisin italialainen keisarin joukossa tuli
-Slangea vastaan puolitiessä. Urban Niemand ei enään nähnyt mitään;
-hän havaitsi itsensä kokoon likistetyksi kahden liikkuvan korskuvan
-hevosista muodostuneen muurin väliin, hevoset yhtä hurjana kuin
-heidän ratsastajansakin hyppäsivät pystyyn toisiansa vasten ja
-potkasivat takajaloillaan yhtä usein ystäviin kuin vihollisiinkin.
-Liiaksi pienenä ja heikkona miekkaansa mittelemään noitten
-ylt'ympärillä olevien rautahaarniskoihin puettujen sankarien kanssa,
-joittenka pitkät säilät kaasivat sekä hevosen että miehen, kyykistyi
-nuorukainen alas pitkin hevosen kaulaa, välttääksensä lyöntiä ja
-keihään pistoa sekä ohjasi niin taitavasti hevostansa, että hänen
-onnistui tässä auttamattomassa tungoksessa pysyä herransa rinnalla.
-Olihan hänellä miekka, eikä hän sitä suotta käyttänyt. Hän tiesi,
-mikä tehtävä hänellä sodassa oli, hän oli siellä varjellaksensa
-kalliimpaa henkeä kuin hänen omaansa. Välistä tähdättiin pistooli
-Slangen päätä kohti, se lyötiin sivulle päin ja luoti lensi ohitse.
-Toisinaan kohotettiin rautaan puettu käsi Neunburgin sankaria
-vastaan; lyönti lankesi, mutta liukui vahingoittamatta satulanpuuta
-vastaan, sillä päällekarkaajan hevonen vaipui alas, saatuansa
-miekanpiston kaulaansa. Breitin rinnassa oli syvä haava, josta verta
-vuosi, mutta Breit tiesi, ketä se satulassaan kantoi; eteen päin
-tahtoi Breit, ja eteen päin ryntäsi Slange läpi vihollisten taajimman
-rivin.
-
-Silloin tuli häntä vastaan jättiläismäinen ratsastaja mustassa
-varustuksessa, ratsastaen myöskin hän mustalla ratsulla, joka näytti
-kavioillaan tallaavan kaikki. Tuossa tuokiossa oli jättiläinen
-ratsastanut kumoon haavoitetun Breitin. Slange kaatui maahan, ja
-samassa silmänräpäyksessä oli kuula lävistänyt hänen rintansa. Musta
-ratsastaja ajoi hänen ylitsensä ja oli kadonnut.
-
-Urban Niemand näki sen, antoi hevosensa karata ja viskasi itsensä
-haavoitetun herransa yli. Turhaan koetti hän, asettaen korvansa
-sammuvan huulille, saada selkoa hänen viimeisistä sanoistaan.
-Sodan hirveä melu ne hämmensi. Hän luuli erottavansa sanat: se oli
-sinun isäsi! -- mutta ne olivat kentiesi vain kaikuna hänen omista
-ajatuksistansa.
-
-Sanomattoman kauhistuksen tunne hervastutti nuorukaisen käden. Hän
-ei saattanut ajatella, ei paeta eikä nousta seisoalle. Hän makasi,
-kuten kuollut kuolleen herransa päällä. Taistelun hurja riehuna
-meni hänen ylitsensä kuten kohiseva kosken putous. Hän ei kuullut
-miekkain kalsketta haarniskoita vasten, eikä kanuunanjyrinää,
-pyssynlaukauksia, sotahuutoja. Hän ei tuntenut raskaita
-hevosenjalkoja, jotka laukkasivat hänen ylitsensä niin, että tuli
-välähteli hänen silmissään. Hänen vieressään makasi Breit, joka puoli
-kuolleena vielä kieritteli itseään kaatuneen herransa yli, ikään
-kuin palvellaksensa häntä vielä kuolemassakin. Urban Niemand haki
-itsellensä suojaa tuon jalon eläimen alla, sillä ilman tätä suojaa
-hän olisi sotkettu muodottomaksi veriseksi ruhjoksi.
-
-Pikaisesti kuten ainakin sellaisissa tapauksissa, levisi huhu että
-Eerik Slange oli kaatunut. Ruotsalaisten vasen sivusta joutui
-epäjärjestykseen, kärsi kartessivalkeasta ja horjui, jolloin
-keisarillisten samassa lisääntynyt oikeanpuolinen sivusta sen löi
-hajalle. Muutamia ruotsalaisia tykkiä otettiin, mutta otettiinpa taas
-takaisinkin muutamia. Vähällä piti jo, ettei tämä tappiolta ruvennut
-näyttämään. Kroatit liehuivat kuten kärpäset tuon hajonneen sivustan
-ympärillä ja koettivat ryöstää kuormastoa.
-
-Köningsmark näki toisessa linjassa vaaran ja hyökkäsi esiin. Hänen
-onnistui saada pakenevat seisattumaan ja hajonneet uudestaan
-yhtymään. Häntä ei kukaan ollut koskaan voittanut, tuota verratonta
-mestaria vähäisessä sodassa, ja nyt, tässä suuressa taistelussa
-ymmärsi hän, jollei juuri voittaa, niin kuitenkin pitää asemansa.
-Pfaltzkreivi Kaarle Kustaa taisteli hänen rinnallaan. Taaskin
-ruotsalaisten vasen sivusta seisoi kuten muuri Hannibal Gonzagan
-raivoisia hyökkäyksiä vastaan. Kuusi kertaa ryntäsi Piccolomini
-turhaan keskirinnasta muodostuneitten neliöittensä kanssa heitä
-hätyyttämään. Monta kaatui, mutta ei yksikään paikaltaan poikennut.
-
-Oikeanpuolinen ruotsalainen sivusta kävi käsiksi oikein mieskynsin.
-Joka oli nähnyt Arvid Wittenbergin hänen mukavassa levossaan,
--- Partalassa istuvana Sandelsina, -- ei tiennyt minkälainen
-tämä sotapäällikkö oli taistelussa. Torstensonia nimitettiin
-salamaksi siitä syystä, että hän tavattoman nopeasti marssi laveain
-maa-alojen läpi, kun täytyi rientää vihollisia äkkiarvaamatta
-hätyyttämään. Wittenberg kilpaili samasta kunnianimityksestä tuossa
-tavattomassa kotkantapaisessa nopeudessa, millä hän iski kiinni
-juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä. Ennenkuin keisarilliset
-vielä ennättivät esiin rynnätessään järjestää vasenta sivustaansa,
-oli Wittenberg heidän päällensä hyökännyt. Unkarilaiset ja kroatit
-pakenivat heti. Keisarillinen eversti Nicola puolusti itseään,
-kuudella ratsujoukollaan urhoollisesti ja antoi Buckheimille aikaa
-järjestämään väkensä. Silloin ryntäsi esiin ruotsalaisten toinen
-linja Stålhandsken johtamana. Tuo uskalias hakkapeliitta saattoi
-seisoa kuten paasi aina yhä uusia päällekarkauksia vastaan, mutta
-hänen oikea halunsa oli käydä kahakkaan rynnätysten eikä mitään
-saattanut verrata siihen raivoon, millä hän hyökkäsi vastustajansa
-kimppuun. Nicola kaatui; muutamat harvat kestivät, mutta tuntia
-vähemmässä ajassa oli tuo kaatunut keisarillinen vasen vivusta
-kärsittyään suuren tappion karkotettu takaisin Linkelwaldiin.
-
-Nyt tuli keskirinnan vuoro. Tässä oli alussa kova ja ankara taistelu,
-jossa ampuma-aseita käytettiin tuskin sadan askeleen välimitalla.
-Mortaigne kadotti malttinsa ja hyökkäsi esiin linjansa kanssa ja
-häntä seurasi Wrangel. Nyt keihäät keihäitä vasten risteilivät. Kun
-musketilla oli vasten naamaa ammuttu neljän askeleen päässä olevaa
-vastustajaa niin alettiin pyssynperällä kolhia. Täällä seisoivat
-Tillyn sotavanhuksia; täällä taistelivat arkkiherttua ja Piccolomini
-itse kuten halvat sotamiehet. Ei kukaan voittanut eikä kukaan
-paennut. Liljehöök näki keisarillisen vasemman sivustan peräytyvän ja
-heittävän alttiiksi keskirinnan. Hän iski keskirinnan sivuun, ajoi
-äärimmäiset neliöt edellään ja hyökkäsi niihin eräässä metsikössä.
-Mutta täälläpä he kestivät. Täällä kaatui Liljehöök, joka oli niin
-suuressa arvossa pidetty, että luultiin hänen ennakolta olleen
-Torstensonin jälkeläiseksi määrättynä. Mielellään, sanoi hän, tahtoi
-hän kuolla, kun hän oli heille saanut osottaa voitontien.
-
-Kun vihollisten vasen sivusta oli lyöty ja Wittenberg iskenyt
-kylkeen, Stålhandske hyökännyt selkään sekä Torstenson tykeillään
-survonut miehet maahan, hajaantui, vihdoinkin keisarillisten
-keskirinta lähtien hurjaa vauhtia pakoon yli kentän. Heidän
-urhoolliseen oikeanpuoliseen sivustaansa ruotsalaiset nyt
-yhdistettyin voimin iskivät ja ampuivat kaikki pirstaleiksi.
-
-Eräs jälkinäytelmä muistutti vuotta 1631. Linkelwaldin luona Tillyn
-vanhat sota-urhot vielä kerran näyttivät hampaitaan. Stålhandske oli
-haavoitettu, ja hänen täytyi jättää Mortaignelle ja Wrangelille sen
-kunnian, että saivat suoria kentältä pois viimeiset viholliset. Askel
-askeleelta peräytyivät Tillyn ylpeät neliöt hyvässä järjestyksessä
-metsän läpi. Kun he olivat tulleet sen toiselle puolelle, odotti
-heitä seitsemän ruotsalaista ratsujoukkoa sivulta päin sekä
-ruotsalainen jalkaväki selästä käsin. He koettivat torjua lyöntejä
-vielä ja kaatuivat pitkissä riveissä. Piiritettyinä kaikilta puolin,
-täytyi jäljellä olevien vihdoin antautua, ja harmistuneena siitä,
-että heitä oli avutta jätetty, menivät useimmat ruotsalaiseen
-palvelukseen.
-
-Tappelu oli alkanut kello kahdeksan aamulla ja loppui kello 11
-edeltä puolenpäivän siten, että keisarilliset täydellisesti
-joutuivat tappiolle. He olivat kadottaneet lähes 5,000 kuollutta,
-4,500 vankia, siis puolet joukostaan paitsi haavoitettuja, koko
-tykistönsä, kuormastonsa ja sata-yhdeksänkymmentä lippua. Ei koskaan
-ollut heidän suurilukuisempaa hevosväkeänsä niin perinpohjaisesti
-saatu hävitetyksi. Vankien joukossa nähtiin De Suys ja Fernamond.
-Arkkiherttua pääsi töin tuskin samasta kohtalosta. Piccolomini
-pelasti itsensä Böhmiin 1,500 miehen kanssa. Ei kolmatta osaakaan
-hänen joukostaan palannut takaisin lippujensa luo. Böhmissä keisari
-Ferdinand antoi asettaa sota-oikeuston tuomitsemaan niitä, jotka
-olivat syynä tappioon. Madlot niminen rykmentti, joka oli paennut
-Wittenbergin ensi hyökkäyksestä, katsottiin enimmän syylliseksi.
-Se hävitettiin kokonaan, sen lippu revittiin, sen ratsumestari ja
-luutnantit tuomittiin kuolemaan. Miehistä otettiin arvanheitolla aina
-kymmenes, joka ammuttiin.
-
-Ruotsalainen sotajoukko oli kadottanut Liljehöökin, ja Slangen
-sekä 5,000 miestä kaatuneita. Haavoitettuja harvoin laskettiin.
-Moni tappelu on ollut verisempi ja monessa on suurilukuisemmalla
-miesvoimalla taisteltu kuin Breitenfeldin toisessa tappelussa, mutta
-harvassa on voitto loistavammalla urhoollisuudella saavutettu ja
-tappio yhtä suurella oikeudella ollut voiton vertainen.
-
-
-
-
-22. Tähti.
-
-
-    Minulle on annettu hänen voimansa,
-    mutta ei hänen rakkauttansa.
-
-Ennenkuin ruotsalainen sotajoukko oli ehtinyt turvata voittoansa,
-ajaa takaa pakenevia vihollisiansa sekä suoda itsellensä tarpeellista
-lepoa, oli lyhyt syksypäivä jo lopussa. Ainoastaan lähinnä leiriä
-makaavat haavoitetut ennätettiin viedä välskäreille. Muutamia
-etsittiin illalla ja yöllä tulisoihtujen valossa; moni jäi seuraavaan
-päivään läjissä olevien kuolleitten joukkoon makaamaan.
-
-Urban Niemand heräsi yöllä kuolontapaisesta horrostilastaan. Aika
-seisoi paikoillaan eteen päin rientämättä, maailmaa ei enään olemassa
-ollut, elon heikko kipinä syttyi hetkeksi liekitsemään ikään kuin
-koetteeksi muutamaan tuskin tuntuvaan sydämmen tykytykseen. Hän
-oli kuollut, eikä kuitenkaan kuollut. Häntä aavistutti, että hän
-mahdollisesti sentään elikin, mutta hän ei vähintäkään käsittänyt,
-kuka hän oli tahi missä hän makasi. Hänen ainoana epäselvänä
-käsityksenään oli sanomaton, lohduton turvattomuuden tunne. Jotakin
-raskasta makasi hänen päällänsä, hän ei tietänyt, mitä se oli. Hän
-kantoi sitä tietämättä minkä vuolisi. Hänellä ei ollut edes tarpeeksi
-tahtoa pelastamaan itseänsä siitä. Hänen horrostilansa ei ollut
-kuoloon raukenemista, eikä unennäköä, mutta jotakin näitten välillä.
-
-Hän makasi näin jonkun aikaa liikkumattomana; mutta oliko tämä aika
-minuutti vaiko vuosisata, sitä hän ei tietänyt. Silloin tapahtui,
-että ensin hänen toinen, ja sitten myöskin toinen, veren kiinni
-hyydyttämä silmänsä aukeni. Hän ei mitään nähnyt, hänen ympärillään
-oli pimeä yö, mutta hän tunsi kuitenkin, että jonkunlaista valoa
-oli olemassa. Hän ei tietänyt, oliko se hänen ulkopuolellaan, vai
-sisäpuolellaan, eikä halannutkaan sitä tietää. Hän tirkisteli
-välinpitämättömänä valoa, koska hän ei saattanut tuota välttää.
-
-Vähitellen se näytti virtailevan ikään kuin ilmasta kokoon yhteen
-valopilkkuun. Se oli lempeä valo, se ei häikäissyt, eikä koskenut
-hänen väsyneisiin silmä-raukkoihinsa, jotka eivät mistään esineestä
-voineet kiinni pitää. Tuntuipa siltä, kuin valo olisi virrannut
-hänen omaan sieluunsa ja herättänyt hämärän muiston. Hän kuvitteli
-mielessään nyt epäselvästi, että valopilkku oli tähti, mutta
-tästäkään kuvittelusta ei hän kauan voinut kiinni pitää. Loiste
-muuttui taas valonmerkiksi, mutta lohdullista oli se kuitenkin, että
-elämästä oli jonkinlainen tunne jäljellä.
-
-Taaskin kului epämääräinen aika ja valovirta oli vähitellen jälleen
-kokoontunut kiintonaiseksi esineeksi, todelliseksi tähdeksi, joka
-ei enään hajonnut. Hän ymmärsi nyt, että tuo tähti oli jotakin
-itsekohtaista ja hän itse jotakin toista kuin se, mutta että heidän
-välillään oli yhdys-side. Hän katsoi tähteen, kuten hukkunut, jos
-tuo olisi mahdollista, katsoi ylös penikulman syvyisestä merestä
-vihertävään rantaan, josta hän syvyyteen on vaipunut.
-
-Häneen syntyi onnellinen heräävän tajunnan tunne. Hän saattoi nyt
-avosilmin uneksia. Tähti astui alas hänen luoksensa, suuteli häntä ja
-sanoi: Sinua minä olen etsinyt läpi koko luodun maailman ja nyt olen
-sinun löytänyt! Etkö ymmärrä, että minä olen kaikkivaltiaan voimasta
-virrannut ja olen lähetetty sinua turviini ottamaan? Ilman minua sinä
-suohon olisit uppoutunut, menehtynyt valkeaan ja tuhansiin vaaroihin,
-tullut haudatuksi Neunburgiin, kaatunut ryövärien iskusta, kuollut
-kurjuuteen, hirtetty Lausigkissa, tallattu Breitenfeldin luona. Mutta
-sinä elät ja sinun pitää elämän Hänen voimastaan, joka minuun virtaa.
-Huomaa, että minulle on annettu hänen voimansa, mutta ei hänen
-rakkauttansa. Yksi olisi sinua rakastanut, mutta hän ei sinua nähnyt.
-Minä suojelen kuolevaisia, mutta en rakasta ketään enkä ole sammuva,
-kun sinä kuolet aikasi päätyttyä. Jos halajat rakkautta, niin koeta
-itse sitä voittaa! Minä lähden nyt luotasi aamun koitossa; minulla
-on, paitsi sinua, vielä kaksi turvattia, joita minun täytyy suojella.
-Herää, elä, taistele, eikä kukaan ole sinua voittava, ellet kosta,
-sillä kosto on kuoleman synti rakkautta vastaan, ja silloin minä en
-enään sinua turvata saata!
-
-Näitä uneksiessaan vaipuivat haavoitetun silmät voimattomuudesta
-kiinni ja hän nukkui uneen, joka ei enään ollut tuollainen uuvuttava
-horrostila, mihin hän äsken oli joutunut. Hän heräsi siitä, että
-ruumiinsa tuntui ikään kuin se olisi ollut kahden myllynkiven välissä
-jauhettavana. Tajuntaan tultuansa tunsi hän kivutkin jälleen.
-Tuo tuntematon paino, joka makasi hänen päällään, esti häntä
-hengittämästä vapaasti. Mutta nyt hän saattoi ojentaa käsivartensa ja
-tunsi käteensä pyöreän, sileäkarvaisen, kuolleen hevosen. Hän tarttui
-kädellään toisaalle ja tunsi jotakin, joka olisi ollut ihmiskasvoin
-tapaista, jollei se olisi ollut kumman kylmää ja niljakkaan märkää.
-Missä hän oli? Päivä alkoi valjeta, mutta hän ei saattanut päätänsä
-kääntää eikä liikuttaa ainoatakaan jäsentä, paitsi kättänsä. Häntä
-vaivasi sanomaton polte ja jano. Hän uinahti taas.
-
-Vähän aikaa tämän jälkeen herätti hänet ääni, joka sanoi: täällä
-on kenraalimajuri Slange! Toinen ääni sanoi: täällä on hänen
-henkipalveliansa kuolleen hevosen alla!
-
-Nämät olivat Pohjalaisen rykmentin sotamiehiä, joita oli lähetetty
-paareilla etsimään jälkeen jääneitä kuolleita ja haavoitettuja.
-Slange vietiin leiriin, jotta hän sotapäällikön arvon mukaisesti
-tulisi haudatuksi ja saisi kaikki hänelle kuuluvat kunnian-osotukset.
-Muitten kuolleitten takia ei pitkiä mutkia tehty. Avara hauta
-valmistettiin santaan ja sinne laskettiin ystävät ja viholliset
-veljellisesti toinen toisensa viereen ilman mitään muistomerkkiä,
-ilman muuta muistopuhetta, kuin isämeidänrukous kaikille yhteisesti.
-Heidän huomispäivänsä levitti sannasta unhotuksenviitan heidän
-ylitsensä. Heidän jälkimaailmansa tuskin tiesi heidän eläneenkään.
-
-Nyt Urban Niemand havaitsi, että hän oli Breitenfeldin
-tappotanterella, että nuot kylmät kasvot olivat hänen kaatuneen
-herransa, sekä että tuo kuollut hevonen, jonka alla hän oli maannut,
-oli Breit. Ja nyt sotamiehet häneen tarttuivat olkapäistä ja jaloista
-laskeaksensa hänen tuohon avaraan hautaan vuosisatojen unhotukseen,
-kuten tuhansia muitakin. Onneksensa hän kuitenkin saattoi liikuttaa
-vasenta käsivarttansa. Haparoiden kädellään tarttui hän kantajansa
-tuuheaan partaan.
-
-"Kas, poikaa! Kuka sinulle on antanut luvan elää?" huudahti sotamies
-nauraen ja laski pojan käsistään.
-
-Urban Niemand vietiin tuollaiseen puutteen-alaisesti sisustettuun
-telttaan, jota käytettiin haavojen sitomislaitoksina ja jossa 15 tahi
-20 haavoitettua makasi, oljilla pitkänään, niin vähillä mukavuuksilla
-varustettuina kuin mahdollista. Hänen haavojensa hoitaminen ei tullut
-kysymykseenkään ennen kuin neljäntenä päivänä, moni sai odottaa
-kauemminkin. Siihen ei voinut mitään, välskärejä oli vähän ja työtä
-paljon. Eihän kielletty kuolemasta, jollei ollut aikaa odottaa. Yksi
-henki enemmän tahi vähemmän, yhdentekevää!
-
-Kun välskäri vihdoin neljäntenä päivänä edellämainitun tapauksen
-perästä tuli, antoi haavoitettu hänelle paperin, jota hän oli
-kantanut rinnallaan. Se oli Slangen valtuuskirja, jolla hän oikeutti
-Niemandia asianomaisille viemään kotelon ja sormuksen.
-
-"Minä annan paperin sotamarsalkalle", sanoi välskäri ystävällisesti,
-kun hän näki Slangen nimen paperissa.
-
-"Tehkää minut terveeksi, että voin toimittaa kenraalin käskyn!"
-rukoili haavoitettu kovin hartaasti.
-
-"Terveeksi? Ehkä. Kahdeksan viikon kuluttua, jos onni on sinulle
-suotuisa. Nimittäin niin terveeksi, kuin sinä saatat tulla,
-poika parka. Ei yksikään nikama sinussa ole eheä. Sinä olet niin
-rikkiruhjottu, ikään kuin sekä tykistö että kuormasto olisi ajanut
-sinun ylitsesi. No niin, jollen sinusta saa kokonaista miestä niin
-koetanhan tehdä puolen sitten. Huomenna palajan takaisin sahatakseni
-oikean käsivartesi poikki."
-
-"Oikean käsivarteni?"
-
-"Niin kyllä, siinä jo on kylmänvihojen alkua koko hyvässä määrässä,
-ja pahemmaksi käyvät. Hohhoo, mitä tuollaisten pienten asiain vuoksi
-irvistelet? Olet palvellut Slangea ja pelkäät kuitenkin käsivartesi
-kadottamista! Hevosenkengän merkkiä tuosta vasemmasta ohimostasi en
-yhtä helposti saata sahata pois. Kiitä minua siitä, että saat sen
-pitää niin kauan kuin elät; kaikki tytöt sinusta sen merkin vuoksi
-pitävät."
-
-Sanottuansa nämät lohduttavaiset sanat, meni tuo hyväätarkoittava
-luunsahaaja toisen sairaan luo, jota Riikapalsamilla hierottiin;
-tätä ainetta käytettiin kaikkiin kipuihin, joihin ei sahaa eikä
-veistä tarvittu. -- Haavoitettu poika parkasi itkuun. Kuolemaa hän ei
-pelännyt, mutta oikaista oikean kätensä sahattavaksi, sepä kuolemaa
-katkerampi.
-
-"Mitä sinä itket?" sanoi käheä ääni, jonka omistaja makasi
-oljilla Niemandin vieressä. "Ratsasta tänne seljälläsi, että saan
-koettaa käsivarttasi. Pukki ja Nikka [Buchheim ja Nicola] ottivat
-sääripahani. Lopussa nyt vanhan Taavin marssi. Mutta kutti vain, eipä
-saaneetkaan käsiäni."
-
-Urban Niemand loi lohduttamattoman katseen naapuriinsa ja tunsi
-Taavin, joka kerran Lavilan niitulla oli kuulioitansa huvittanut
-kertomalla Wittstockista ja "Kräkkenistä."
-
-Poika totteli kehotusta niin hyvin kuin jaksoi. Taavi, joka itse
-oli haavoitettu molemmista jaloistaan, koetti kovalla peukalollaan
-pojan murretun käsivarren luita ja jäntereitä. Tuo kova peukalo koski
-kuin tulikuuma rauta; mutta tarkastuksensa päätettyään, sanoi vanha
-ratsumies: "Mitä hulluutta! Sahata tuota käsivartta! Kahden viikon
-kuluttua sinä jo saatat tarttua välskäriin kauluksesta."
-
-Taavi oli noita miehiä, joita sota, hätä ja lääkärien puute oli
-opettanut hoitamaan omia ja muitten haavoja. Hän kutsui luoksensa
-vuorollaan palvelevan sotamiehen, sai vettä ja haavasiteitä, pesi
-haavat, tarkasteli, pani vesikääreitä päälle ja sitoi ne uusilla
-siteillä. Nukkumatti ja nuoruus tulivat Taavin apulaisiksi. Kun
-seuraavana päivänä verta tippuva saha asetettiin nuoren käsivarren
-eteen, oli kuume melkein lopussa ja kylmänvihat poissa.
-
-"Ne tulevat taas", lohdutteli välskäri. "Anna käpäläsi tänne, jota
-pikemmin pääset sitä parempi!"
-
-"Odottakaa muutama päivä vielä!..." Sairas rukoili kovin nöyrästi ja
-kehottavasti.
-
-"Olkoon menneeksi muutamaksi päivää. Nuoret ihmiset eivät käsitä omaa
-parastansa. Kylmänvihat tulevat jälleen."
-
-Mutta ne eivät tulleetkaan. Taavi yhä jatkoi parantamiskeinojaan;
-ei yksikään luu ollut viassa, ainoastaan jäntereet ja rustot
-olivat saaneet aika kolhauksia. Kääreitten jälkeen hierottiin
-karhun-ihralla; se oli Taavin tehokkain lääke, jota hän katsoi
-kelpaavaksi joka paikkaan. Käsivarsi parani paranemistaan: ei
-ollut kahta viikkoakaan kulunut, kun se jo oli kivuton ja terve.
-Välskäri, sörmlantilainen, vahvistui siinä uskossa, että suomalaiset
-osasivat noitua. Ainoastaan hevosenkengän merkki jäi jäljelle hänen
-ennustuksiansa toteuttamaan. Sen tekemä haava parantui, mutta arpi
-jäi ainaiseksi.
-
-Tuo verenhimoinen saha oli siis tälle sairaalle tarpeeton, mutta
-teki toiselle tehtävänsä. Sama kartessikuula, joka Wittenbergin ensi
-ryntäyksessä oli tappanut Taavin hevosen, oli myöskin musertanut
-hänen säärensä, ja tämä täytyi nyt sahata poikki polven alapuolelta.
-Välskärillä ei koskaan ole vara osottaa paljoakaan hienotunteisuutta,
-mutta kolmenkymmen-vuotisessa sodassa sahattiin sääriä, kuten
-halkoja sahataan. Ei ketään lellitelty nukkuvilla aineilla. "Joll'ei
-elä, niin kuolkoon, yks hävinneen kaikki." Taavi puri hampaitansa,
-kiroili kun yhtä temppua tehtiin ja siunasi toista tehdessä. Vihdoin
-oli kaikki valmiina. Häntä ei pahemmin rääkätty, kuin satoja hänen
-vertaisiansa.
-
-"Mitähän Taavista nyt tulee?" kysyi poika Niemand, joka syystäkin
-piti sitä hyvin kovana ja surkeana asiana, että hänen uskollisen
-sivukumppaninsa ja käsivartensa pelastajan itse piti tekemän sahan
-terävien hampaitten kanssa tuttavuutta.
-
-"Mitä nyt Taavista tulee?" toisti vanha ratsumies, sitte kun hän
-ensin oli oluella virkistänyt itseänsä tuon sahaa vasten tehdyn
-viimeisen vaikean salpausratsastuksen perästä. "Marssia tästä
-Eurajoelle takaisin, kerron Lennartista, Langesta, Hyökistä. [Lennart
-Torstenson, Slange, Liljehöök.] Syötän heille valheita oikein
-hyvästi. Hurraan Ristiinaa. Kiitän Jumalaa seisoen yhdellä jalalla.
-Komennetaan pois viimeiseen talvikortteeriin. Nähnyt nälkää hevosen
-seljässä ja kuolen olkien päällä. Eläköön isänmaamme!"
-
-Leipzig yhä urhoollisesti puolusti itseänsä 2,000 miehen avulla,
-jotka olivat tappelun jälkeen itsensä sinne pelastaneet. Torstensonin
-täytyi ryhtyä säännölliseen piiritykseen, laittaa saartokaivokset,
-miinat ja käyttää vahvasti tykkejä. Ammuttiinpa kivilläkin. Turhaan
-koetti Leipzigin mainio yliopisto hankkia itsellensä oikeutta saada
-pysyä puolueettomana. Kun vihdoin suuri linnan ympärysvallista
-ulkoneva rakennus kaatui, sen rintavarus täytti vallihaudan ja uusi
-kauhistuttava miina oli valmis sytytettäväksi, antautui Leipzig
-marraskuun 22 päiv. Kaupunki sai maksaa 130,000 riksiä pakkoveroa
-sekä ylläpitää ruotsalaista linnaväkeä, mutta sitä kohdeltiin
-muuten lempeästi. Eerik Slange haudattiin suurilla kunnian
-osoituksilla erääseen kaupungin etevimmistä kirkoista, luultavasti
-Nikolainkirkkoon.
-
-Kun rauha taas oli hetkeksi palannut, kutsuttiin Urban Niemand,
-joka ilmoitettiin olevan terve, pääkortteeriin. Sotamarsalkka kysyi
-kenraalimajuri Slangen kaatumisesta häneltä, joka oli omin silmin
-nähnyt, miten se tapahtui. "Jompikumpi, Götz, tahi Hannibal Gonzaga
-se oli", sanoi hän miettiväisenä, kun kuuli kertomuksen tuosta
-jättiläismäisestä ratsumiehestä, joka tallasi kaikki ja viskasi
-Slangen maahan.
-
-"Sinä olet seurannut urhoollista herraasi kuolemaan", lisäsi
-Torstenson, tuolla lempeällä hyväntahtoisuudellaan, joka teki
-hänen kovin rakkaaksi sekä ylhäisille että alhaisille. "Sinä olet
-kersanttina Uudenmaan hevosväen-rykmenttiin asetettu ja kirjoihin
-pantu. Ilmoita itsesi everstillesi! Vastaiseksi olet minua varten
-määrätty esikuntaan! Palvele minua yhtä uskollisesti, kuin olet
-kenraalimajuri Slangea palvellut!"
-
-Joka verenpisara, mikä oli sahaa välttänyt ja vielä löytyi Urban
-Niemandin suonissa, nousi nyt hänen poskiinsa. Hän teki äänetönnä
-kunniaa sotamiehen tavalla.
-
-"Oletko niin voimistunut, että saatat lähteä talvimatkalle Ruotsiin
-ja Suomeen? Saatatko seurata sitä sananlennättäjää, jonka minä
-huomenna lähetän Hampurin kautta viemään tarkkaa kertomusta
-tappelusta?"
-
-Uusi kersantti vakuutti tottelevansa käskyjä, vaikka hän minnekkä
-määrättäisiin.
-
-"Hyvä. Sinä pääset nyt puolen vuoden lomaa viettämään,
-voimistuaksesi. Lähde ja toimita kenraalimajuri Slangen määräykset!
-Neiti Waldeck on Stralsundissa, ja rouva Elina Roos Karunan
-kartanossa Suomessa. Kas tässä kotelo ja sormus. Nämät matkarahoiksi."
-
-Nuorukainen tunsi kourassaan kukkaron ja kumartui kiitokseksi
-toiselle polvelleen.
-
-"Nouse, kersantti Niemand! Kelpo sotilas lankee polvillensa
-ainoastaan Jumalan ja kuninkaansa eteen, mutta ei päällikkönsä. Siinä
-kyllä, että hän käskyjä tottelee ja tekee velvollisuutensa. Näillä
-ehdoilla on ruotsalaisen sotajoukon sotilaalla oikeus pitää itseänsä
-upseerinsa vertaisena. Hyvästi!"
-
-Ensimmäisen osan loppu.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Tähtien turvatit I, by Zacharias Topelius
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TÄHTIEN TURVATIT I ***
-
-***** This file should be named 55177-8.txt or 55177-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/1/7/55177/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55177-8.zip b/old/55177-8.zip
deleted file mode 100644
index be1c420..0000000
--- a/old/55177-8.zip
+++ /dev/null