NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2974 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1c7268c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55117 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55117)
diff --git a/old/55117-8.txt b/old/55117-8.txt
deleted file mode 100644
index 8db7226..0000000
--- a/old/55117-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2974 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Naisen haamu, by Wilkie Collins
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Naisen haamu
-       Mysterio neljässä kertomuksessa
-
-Author: Wilkie Collins
-
-Translator: Anton Oskar Forsman
-
-Release Date: July 15, 2017 [EBook #55117]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISEN HAAMU ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-NAISEN HAAMU
-
-Mysterio neljässä kertomuksessa
-
-
-Kirj.
-
-WILKIE COLLINS
-
-Suomensi A. O. F.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-G. W. Edlundin kustannuksella,
-1880.
-
-Oulun kirjapaino osake-yhtiön kirjapainossa.
-
-
-
-
-Henkilöt Mysteriossa:
-
- Francis Rawen, tallirenki.
- Mrs Rawen, hänen äitinsä.
- Mrs Chance, hänen tätinsä.
- Perry Fairbank, |
- Mrs Fairbank,   | hänen isäntänsä ja emäntänsä.
- Joseph Rigobert, Rawenin toveri palveluksessa.
- Alicia Warlock, Rawenin vaimo.
-
-Tapaus tapahtuu meidän aikoinamme, osaksi Englannissa, osaksi
-Franskassa.
-
-
-
-
-Ensimäinen kertomus.
-
-Percy Fairbankin selitys asianhaaroista.
-
-
-1.
-
-"Hoi! Tallirenki hoi! hoi!"
-
-"Rakas ystäväni! Minkätähden et hae soittokelloa?"
-
-"Ei kukaan ole pihassa. Kummallista! Huuda vielä toistamiseen!"
-
-"Tallirenki hoi! Tallirenki hoi!"
-
-Toinen huutoni kaikuu tyhjässä paikassa, eikä kukaan herää -- huutoni
-ei vaikuta mitään. Minun voimani ovat loppuneet, en tiedä, mihin on
-ryhtyminen. Täällä seison minä nyt vieraan kaupungin ravintolan
-tyhjässä pihassa kahden hevosen kanssa, joita minun täytyy pidellä ja
-naisen kanssa, josta minun on huolta pitäminen. Vielä minun on
-lisääminen, että toinen hevosista ontuu ja että nainen on minun
-vaimoni.
-
-Te kenties kysytte, kuka minä olen.
-
-Minulla on kyllä aikaa vastata tähän kysymykseen. Ei kuulu mitään; ei
-kukaan tule meitä tervehtämään. Suokaa minun esitellä itseäni ja
-vaimoani.
-
-Minä olen Percy Fairbank -- englantilainen herrasmies -- neljäkymmentä
-vuotta vanha -- ei mitään virkaa -- maltteellinen valtiollisessa
-kysymyksissä -- pituudelta keskinkertainen -- valkoverinen -- tasainen
-luonteeltani -- rikas.
-
-Vaimoni on franskalainen nainen. Hän oli neiti Clotilde Delorge, kun
-meitä ensi kerta esiteltiin toisillemme hänen isänsä talossa
-Franskassa. Rakastuin häneen -- en tosiaan tiedä mistä syystä. Ehkäpä
-syy rakkauteeni oli se, ett'ei minulla ollut mitään tekemistä siihen
-aikaan. Saattaa olla, että minä senvuoksi rakastuin häneen, koska
-kaikki ystäväni sanoivat minulle, että hän oli juuri se nainen, jonka
-minun sopisi naida. Mitä ulkomuotoon tulee, on minun myöntäminen, että
-mrs Fairbank ja minä emme ole ollenkaan toistemme näköisiä. Hän on
-solakka ruumiiltansa; hän on mustaverinen; hän on heikkohermoinen,
-hellä-sydäminen, romantillinen; kaikissa mielipiteissään hän menee
-mahdottomiin. Mitähän avuja tuollainen nainen huomasi minussa? Mitä
-minä hänessä? En tiedä tuota paremmin kuin tekään. Jollain
-kummallisella tavalla me kuitenkin sovimme toisillemme. Me olemme
-olleet mies ja vaimo kymmenen vuotta -- ja ainoa puute on, ettei meillä
-ole lapsia. Minä en tunne mielipiteitänne, vaan minä pidän
-avioliittoani -- ylimalkaan -- onnellisena.
-
-Sen verran meistä. Seuraava kysymys on: kuinka olemme joutuneet
-ravintolan pihaan? ja minkätähden minun itse täytyy olla renkinä ja
-pidellä hevosia?
-
-Enimmiten me asumme Franskanmaalla -- siinä maatalossa, jossa vaimoni
-ja minä ensimäisen kerran näimme toisiamme. Joskus muutteeksi käydään
-ystävieni luona Englannissa. Me olemme juuri semmoisella matkalla.
-Meidän isäntämme on minun vanha koulutoverini ja mitä kauniimman
-kartanon omistaja Sommersetshiressä, me olemme saapuneet hänen taloonsa
-nimeltä Fairleigh Hall metsästys-ajan loppupuolella.
-
-Sinä päivänä, jona minä nyt kirjoitan -- päivä, joka on määrätty
-merkki-päiväksi kalenterissamme -- ovat koirat kokoontuneet Fairleigh
-Halliin. Mrs Fairbank ja minä olemme saaneet kaksi parainta hevosta
-ystäväni tallista. Me emme suinkaan ole ansainneet semmoista kunniaa;
-sillä me emme ole tottuneet metsästykseen, emmekä liioin pidä lukua
-siitä. Mutta toiselta puolen me mielellämme ratsastamme ja rakastamme
-raikasta kevät-aamua ja ihanaa, viljavaa englantilaista maakuntaa, joka
-kaikkialla ympäröipi meitä. Niin kauan kuin metsästys onnistuu,
-seuraamme me muassa. Mutta kun joku vastoinkäyminen tapahtuu -- kun
-aika kuluu ja kärsivällisyyttä paljo kysytään, kun koirat hätäilevinä
-juoksevat sinne tänne ja hurjat metsästäjät ovat vihoissaan -- silloin
-metsästys ei enää miellytä meitä. Me käännämme hevosemme eräälle
-polulle, jota puut mukavasti varjostavat. Me ajamme täyttä ravia pitkin
-polkua erääsen yhteis-metsään. Me nelistämme metsän poikki ja seuraamme
-toisen tien koukerruksia. Me ratsastamme muutaman pensas-aidan yli, me
-kuljemme kylän läpi, me saavumme kauniille kukkuloille. Hevoset
-puistelevat päitään ja pureksivat toisiansa ja ovat yhtä iloiset kuin
-mekin. Metsästys on jäänyt sikseen. Me olemme yhtä onnellisia kuin
-lapsukaiset; me alamme laulaa franskalaista laulua -- kun ilomme
-silmänräpäyksessä loppuu. Vaimoni hevonen astuu etujaloillaan
-irtanaiselle kivelle jo kompastuu. Ratsastajan sukkela käsi pelastaa
-hevosen kaatumasta. Mutta kun hevonen taasen alkaa kävellä, tulee tuo
-ikävä tosi-asia selville -- jäsen on nyrjähtänyt, hevosen jalka on
-kankea.
-
-Mikä neuvoksi? Me olemme muukalaisia autiossa seudussa. Mihin tahansa
-silmäilemme, emme näe ihmisasuntoa missään. Me emme voi mitään muuta
-kuin taluttaa hevosta ohjaksista kukkulalle ja katsoa, mitä ehkä
-havaitsisimme kunnaan toisella puolen. Minä vaihdan vaimoni satulan
-hevoseni selkään ja vaimoni nousee ylös istumaan. Hevoseni ei ole
-tottunut kantamaan naisia; hän kaipaa miehen säärien tavallista
-puristusta kummallakin kyljellä; hän tanssii ja potkii ja pölyttää
-hiekkaa. Minä seuraan perässä sopivan matkan päässä hänen
-takajaloistaan ja talutan ontuvaa hevosta. Onkohan mitään kurjempaa
-olentoa mailmassa, kuin ontuva hevonen? Olen nähnyt ontuvia ihmisiä ja
-ontuvia koiria, jotka olivat hauskoja ja iloisia olentoja -- mutta en
-ole vielä koskaan nähnyt ontuvaa hevosta, jota ei onnettomuus kokonaan
-ole runnellut.
-
-Puolen tuntia vaimoni hevonen tanssii hänen kanssaan polulla. Minä
-käydä tepastelen jälessä ja onneton hevonen nilkuttaa perässä. Kun
-olemme pääsemäisillämme kukkulan huipulle, käy surkea matkueemme erään
-Somersethin talonpojan ohitse, joka työskentelee pellolla. Minä huudan
-miehen luoksemme; hän katselee minua mielipuolen tavalla astumatta
-askeltakaan likemmäksi. Minä karjasin niin kovaa, kuin suinki voin,
-kysyen, pitkäkö matka vielä on Fairleigh Halliin.
-
-"Neljätoista penikulmaa! Antakaa äyri minulle juomarahoiksi".
-
-Tuossa meillä on talonpoika sellaisena kuin hän itsensä kuvasi! Oikea
-luonne, ystäväni! Talonpojan kuva!
-
-Mrs Fairbank ei huoli yhtä tarkoin kuin minä tutkia inhimillistä
-talonpoikais-luonnetta. Levoton hevonen ei suo hänelle
-silmänräpäykseksikään rauhaa; hänen kärsivällisyytensä on
-loppumaisillaan.
-
-"Me emme voi matkustaa kahta penikulmaa enemmän tällä tavoin", sanoo
-vaimoni. "Missä on lähin ravintola? Kysy tuolta lurjukselta".
-
-Minä otan shillingin lakkaristani ja näyttelen sitä auringon
-paisteessa. Shillingillä on kummallinen vaikutus. Shillingi vetää kuni
-magneeti talonpoikaa yhä lähemmäksi. Minä ilmotan hänelle, että me
-haluamme saada hevoset johonkin talliin ja vuokrata vaunut päästäksemme
-takasin Fairleigh Halliin. Missähän me saamme nämät asiat ajetuiksi.
-Talonpoika vastaa luoden silmäyksen shillinkiin:
-
-"Varmaankin Underbridgessä".
-
-"Pitkäkö sinne on matka?"
-
-Talonpoika uudistaa kysymyksen: "Pitkäkö Underbridgeen?" ja naurahtaa
-kysymykselle. "Hihihi!"
-
-Underbridge on arvatenkin aivan lähellä, kunhan vaan sinne osaisimme.
-"Tahdotteko ruveta oppaaksi?" -- "Annatteko minulle juomarahaa?" Minä
-nyykäytin myöntäväisesti päätäni ja näyttelen shillinkiä kädessäni.
-Maanviljelys-äly alkaa hoksata. Talonpoika yhtyy meidän surkeaan
-joukkoomme. Vaimoni on kaunis nainen, mutta hän ei kertaakaan katsele
-häntä -- ja vielä kummempi, hän ei katsele hevosianikaan. Hänen
-silmänsä ovat hänen sielunsa -- ja hänen sielunsa ajattelee shillinkiä.
-
-Me nousemme kukkulan huipulle ja katso, tuossa toisella puolen on
-laaksossa matkamme määrä, Underbridgen kaupunki. Oppaamme pyysi
-shillinkinsä ja antoi meidän omin päin saada ravintolasta selkoa. Minä
-olen luonnostani kohtelias mies. Sanon: "Hyvää huomenta", kun
-erkanemme. Opas katsoo minuun, pitäen shillinkinsä hampaiden välissä,
-tutkiakseen, onko raha oikia. "Hyvää huomenta!" vastaa hän karkealla
-äänellä -- ja kääntää selkänsä, juuri kuin olisimme loukanneet häntä.
-
-Kummallinen osoite karttuvasta sivistyksestä! Joll'en olisi nähnyt
-Underbridgen tornin huippua, olisin luullut eksyneemme villien hallussa
-olevaan saareen.
-
-
-2.
-
-Tultuamme kaupunkiin, löydämme tuota pikaa ravintolan. Kaupungissa on
-yksi ainoa autio katu; ja saman kadun keskipalkoilla on ravintola --
-vanha, kolkko kivirakennus. Kyltin maali on kulunut pois. Matalalla
-olevien ikkunain luukut ovat rakennuksen etupuolella kaikki
-suljettuina. Kukko kanoineen ovat ainoat elävät olennot, jotka ovat
-näkyvissä oven edustalla. Tämä on selvästi eräs noista vanhoista
-ravintoloista, joita oli siihen aikaan, kun ajettiin kyydillä, mutta
-nyt meillä on rautatiet kaikkialla. Me astumme avonaisen holvatun
-portin läpi, vaan emme täällä tapaa ketään, joka tervehtisi meitä. Me
-lähdemme takapihalle tölliin päin; minä autan vaimoani hänen astuessaan
-hevosen selästä -- ja tässä me nyt olemme siinä tilassa, kun mainittiin
-kertomuksen alussa.
-
-Ei ole soittokelloa. Ei kukaan ihminen vastaa huutoihini. Minä olen
-ihan auttamattomissa, hevosen suitset käsissäni. Mrs Fairbank käy
-somasti pihan poikki ja tekee juuri samoin, kuin kaikilla naisilla on
-tapana tehdä, kun ovat vieraassa paikassa. Hän aukasee jokaisen oven,
-jonka ohitse hän kulkee ja kurkoittaa sisään. Minä puolestani olen
-juuri huoahtanut ja ai'on kolmannen ja viimeisen kerran huutaa
-tallirenkiä -- kun minä äkkiä kuulen mrs Fairbankin huutavan minua:
-
-"Percy! tule tänne!"
-
-Hänen äänensä on kiihkeä ja levoton. Hän on aukaissut viimeisen oven
-pihan päässä -- ja peräytynyt nähdessään oudon näyn. Minä sidon suitset
-suureen sinkilään muurissa ja käyn vaimoni luokse. Hän on käynyt aivan
-kalpeaksi ja tarttuu kiivaasti käsivarteeni.
-
-"Jumala siunatkoon!" huutaa vaimoni, "katsoppas!"
-
-Minä katsahdan ja mitä minä näen?
-
-Minä näen pienen, likaisen tallin kahdella pilttuulla. Toisessa seisoo
-hevonen, mukeltaen kaurojansa. Toisessa makaa mies, nukkuen pahnoissa.
-
-Vanha, harmaapäinen, onneton mies tallirengin puvussa! Hänen ontevat,
-ryppyiset poskensa, hänen ohut, harmaa tukkansa, hänen kuiva,
-kellertävä ihonsa kertoo entisistä suruista ja vaivoista. Erinomaisen
-kolkko katse on hänen kasvoissansa, joissa nähdään tuskallinen hermojen
-supistus suun toisella puolen. Minä kuulen hänen vävähtävästi
-hengittävän, kun ensin katselen häntä; hän vapisee ja huokaa unessa.
-Tuo ei ole mikään suloinen näky -- ja minä käännyn vaiston-tapaisesti
-kirkkaasen auringon paisteesen pihalta. Vaimoni kääntää minua taasen
-tallin oveen päin.
-
-"Odota!" sanoo hän. "Odota! hän ehkä tekee samaa toistamiseen!"
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Hän puhui unissaan, Percy, kun ensin kurkistin tänne. Hän näki hirveää
-unta. Hiljaa! nyt alkaa hän taasen".
-
-Minä katselen ja kuuntelen. Mies nousi istualleen kurjalla vuoteellaan.
-Hän puhuu nopealla, kiivaalla kuiskauksella hampaiden välissä.
-
-"Herää! Herää! Murha!"
-
-Hetkisen äänettömyys seuraa. Hän liikuttaa verkalleen vasenta kättänsä,
-kunnes hän laskee sen kurkulleen; hän säpsähtää ja kääntelee itseään
-olkivuoteella; nostaen käsivartensa kurkusta ojentaa hän sitä
-hiljakseen; hänen kätensä tarttuu olkiin sillä puolella, johon hän
-kääntyi; hän näkyy uneksivan, että hän pitää kiinni jonkun aseen
-terästä; minä näen hänen huulensa taasen alkavan liikkua; minä hiivin
-hiljaa talliin; vaimoni seuraa minua kovasti puristaen nyrkkiänsä.
-
-Me molemmat kumarrumme hänen ylitsensä. Hän puhuu vielä kerran unissa
--- tällä kertaa on puhe erinomaisen epäselvä.
-
-"Vaalean harmaat silmät", kuulemme hänen sanovan, ja "vasen silmä-lauta
-hiukan alaspainuneena, pellavan karvainen tukka, kullankeltaiseen
-vivahtava -- aivan oikein, äitini! kauniit, valkoiset käsivarret
-lyhyellä iho-karvalla -- pieni naisen käsi, jonka kynsien tienoilla
-vivahtelee hiukan punaiseen, -- puukko -- tuo kirottu puukko -- ensiksi
-toisella puolen, sitten toisella -- mutta, sinä naisperkele, missä on
-puukko?"
-
-Hän lakkaa puhumasta ja käy äkkiä levottomaksi. Me näemme hänen
-vääntelevän itseään oljissa. Hän hosuu ilmaa molemmilla käsillään ja
-hengittää raskaasti. Äkkiä aukenevat hänen silmänsä.
-
-Ne eivät katsele mitään, niissä ilmaantuu epäselvä vilahdus -- sitten
-ne taasen sulkeutuvat syvempään uneen. Vieläkö hän näkee unta? Vielä --
-vaan uni näkyy käyvän toista suuntaa. Kun hän toiste puhuu, on hänen
-äänensä muuttunut; sanat ovat harvoja -- ne kerrotaan surullisesti ja
-rukoilevaisesti kerta toisensa perästä. "Sanokaa rakastavanne minua!
-Minä pidän niin paljon teistä. Sanokaa rakastavanne minua! rakastavanne
-minua!" Hän vaipuu yhä syvempään uneen ja kertoo vielä matalalla
-äänellä näitä sanoja. Ne kuolevat hänen huulillaan. Hän ei puhu enää.
-
-Nyt vasta mrs Fairbank oli päässyt pelostansa. Suuri uteliaisuus
-valtaa hänet. Tuo kurja olento pahnoilla on vaikuttanut hänen
-mieli-kuvitukseensa. Hän himoo sanomattomasti jotakin romantillista.
-Hän puistaa kärsimättömästi käsivarttani.
-
-"Kuuletteko? Tuossa jutussa on myöskin nainen, Percy! Siinä on ollut
-rakkaus ja murha, Percy! Missä ovat ravintolan asukkaat? Käy pihalle ja
-huuda uudelleen!"
-
-Vaimoni on naispuolelta kotoisin eteläiseltä Franskan maalta.
-Etelä-Franska synnyttää kauniita naisia hehkuvalla luonteella. Minä en
-sano sen enemmän. Naineet miehet kyllä ymmärtävät kohtaloani. Nuorille
-miehille on tarpeen tietää, että löytyy tilaisuuksia, jolloin meidän ei
-ainoastaan täydy rakastaa ja kunnioittaa -- vaan myöskin täytyy totella
-vaimojamme.
-
-Minä käännyn tallin oven puoleen totellakseni ja olen nyt vieraan
-silmien edessä, joka meidän tietämättä on hiipinyt luoksemme. Pieni,
-punaposkinen, unelias ukko, jonka kasvot eivät osoita mitään ja jonka
-pää on paljaana. Hänellä on housut ja säärykset karkeasta verasta ja
-vanha, kunnioitettava, lyhyeksi leikattu takki. Vaistontapaisesti minä
-tunnen hänen olevan ravintolan isännän.
-
-"Hyvää huomenta, herra", sanoo punaposkinen vanhus. "Minä olen hiukan
-kuuro. Tekö äsken huusitte pihalla?"
-
-Ennenkuin ehdin vastata, keskeyttää minua vaimoni. Hän pyytää (kimeällä
-äänellä, joka oli sovelias isäntämme kuurouden vuoksi) saada tietää,
-kuka tuo onneton on, joka makaa nukkuen pahnoilla.
-
-"Mistä hän on? Minkätähden puhuu hän unissaan niin kauheita asioita?
-Onko hän nainut vai naimaton? Onko hän koskaan ollut rakastunut
-murhantekijään? Minkälainen nainen hän oli? Tappoiko nainen hänet
-tosiaan? Sanalla sanoen, hyvä ravintolan isäntä, kertokaa meille
-kaikki!"
-
-Herra ravintolan isäntä odottaa uneliaasti, kunnes mrs Fairbank on
-lopettanut puheensa -- sitten vastaa hän nöyrästi:
-
-"Hänen nimensä on Francis Rawen. Hän on independentinen metodisti. Hän
-oli 45 vuoden vanha viime syntymäpäivänään. Hän on minun tallirenkini.
-Se on hänen elämänsä historia".
-
-Vaimoni tulinen, etelämainen luonne laskeuu alas hänen jalkoihinsa
-saakka, ja hän ilmottaa tätä luonnettaan polkemalla jalkaansa
-laattiaan.
-
-Ravintolan isäntä kääntyy uneliaasti poispäin ja katselee hevosia.
-
-"Kaunis pari nuo molemmat hevoset tuolla pihalla. Tahdotteko panna ne
-talliini?"
-
-Minä vastaan pään nyökkäyksellä. Ravintolan isäntä, joka tahtoo päästä
-vaimoni suosioon, kääntyy uudelleen hänen puoleensa.
-
-"Minä herätän Francis Rawenia. Hän on independentinen metodisti. Hän
-oli 45 vuoden vanha viime syntymäpäivänään. Hän on minun tallirenkini.
-Se on hänen elämänsä historia".
-
-Kun ravintolan isäntä toistamiseen oli kertonut tämän hauskan
-kertomuksensa, menee hän talliin. Me seuraamme häntä nähdäksemme, miten
-hän aikoo herättää Francis Rawenia ja mitä sitten on tapahtuva. Luuta
-seisoo loukossa; ravintolan isäntä ottaa luudan käteensä -- käy
-nukkuvan tallirengin luo -- lyö miestä luudalla, juurikuin hän olisi
-peto-eläin häkissänsä. Francis Rawen hypähtää kiljuen ylös -- katselee
-hämmästyneenä meitä hyvin epäilevällä katseella -- kohta hän kuitenkin
-taasen malttaa mielensä -- ja muuttuu äkkiä kunnialliseksi ja nöyräksi
-palvelijaksi.
-
-"Pyydän, rouvaseni, nöyrimmästi anteeksi. Pyydän, herraseni,
-nöyrimmästi anteeksi".
-
-Sekä hänen äänensä että se tapa, jolla hän pyytää anteeksi, eivät sovi
-yhteen hänen ulkonaisen asemansa kanssa. Minä alan ymmärtää,
-minkätähden mrs Fairbank on niin mieltynyt tähän mieheen. Me molemmat
-seuraamme häntä pihalle nähdäksemme, mitä hän aikoo ruveta tekemään
-hevosille. Se tapa, jolla hän nostaa ontuvan hevosen jalkaa, osottaa
-heti että hän on taitava toimessaan. Kiireesti ja tyynesti vie hän
-hevoset erääsen tyhjään talliin, tuo sangollisen lämmintä vettä ja
-laskee ontuvan hevosen jalan sankoon.
-
-"Lämmin vesi kyllä helpottaa ajettumisen, herrani. Minä sitten käärin
-jalan ympäri kääreitä".
-
-Kaikki, mitä hän tekee, tekee hän ymmärtäväisesti ja älykkäästi;
-kaikki, mitä hän puhuu, kuuluu asiaan. Nyt hänessä ei näy olevan mitään
-sekavaa, ei mitään kummallista. Onko tämä sama mies, jonka me kuulimme
-puhuvan unissaan? Sama mies, joka heräsi pelosta ja kauhealla
-epäluulolla silmissään? Minä päätän tutkia häntä tekemällä muutamia
-kysymyksiä.
-
-
-3.
-
-"Täällä ei ole paljon tekemistä", sanon minä tallirengille.
-
-"Hyvin vähän tekemistä, herra", vastaa tallirenki.
-
-"Onko tuossa talossa ketään?"
-
-"Se on aivan tyhjä, herra".
-
-"Minä luulin, että kaikki ihmiset ovat kuolleet. Ei kukaan kuullut
-minua".
-
-"Isäntä on hyvin kuuro, ja hollimies on poissa jollain asialla".
-
-"Niin -- ja te nukuitte sikeästi tallissa. Nukahdatteko usein tähän
-aikaan päivästä?"
-
-Tallirengin kuihtuneet kasvot hiukan punehtuvat. Hänen silmänsä eivät
-aluksi uskalla katsella minua kohti. Mrs Fairbank koskee hiukan
-käsivarteeni. Olemmeko vihdoin saamaisillamme ilmi jotakin? Minä kysyn
-toistamiseen. Mies ei voi muuta kuin vastata kysymykseeni. Tämä vastaus
-annetaan seuraavilla sanoilla:
-
-"Minä olin tuiki väsynyt, herra. Te ette muutoin olisi tavanneet minua
-nukkuvana tähän aikaan päivästä".
-
-"Tuiki väsynyt, kuinka niin? Te olette siis olleet raskaassa työssä?"
-
-"En ole ollutkaan, herra".
-
-"Mikä sitten teitä väsytti?"
-
-Hän arvelee taasen ja vastaa vastahakoisesti.
-
-"Minä olen valvonut koko yön".
-
-"Olette valvoneet koko yön? Mitä on siis tapahtunut täällä
-kaupungissa?"
-
-"Ei mitään, herra".
-
-"Onko kukaan kipeä?"
-
-"Ei lainkaan, herra".
-
-Tämä vastaus on viimeinen. Vaikka kuinka paljon hyvänsä kyselen, en voi
-saada häntä vastaamaan sen enemmän. Hän kääntyy poispäin ja alkaa
-hoitaa hevosen jalkaa. Minä käyn pois tallista puhuakseni isännän
-kanssa vaunuista, jotka veisivät meitä takaisin Fairleigh Halliin. Mrs
-Fairbank jääpi vielä tallirengin luokse ja luo silmäyksen minuun, kun
-minä käyn pois. Tämä silmäys sanoo suoraan: "Minäpä koen saada
-selville, minkävuoksi hän on valvonut koko yön. Jättäkää hänet minun
-haltuuni".
-
-Kysymys vaunuista oli pian ratkaistu. Ravintolassa on hevonen ja
-kääsit. Isäntä voipi kertoa pitkän jutun hevosesta ja niinikään
-kääsistä. Nämä jutut ovat samanlaiset kuin kertomus Francis Rawenista
--- sillä eroituksella vaan, että hevonen ja kääsit eivät kuulu
-mihinkään uskonnolliseen puolueesen.
-
-"Hevonen tulee yhdeksän vuoden vanhaksi ensi syntymäpäivänään. Kääsit
-ovat olleet minulla neljäkolmatta vuotta. Herra Max Underbridgestä on
-kasvattanut hevosen; ja herra Pooley Ylowiesta on tehnyt kääsit.
-Hevonen ja kääsit ovat minun. Ja tämä on niiden historia".
-
-Kun isäntä oli keventänyt mieltänsä näillä yksityisseikoilla, alkaa hän
-panna hevosen valjaisiin. Auttaakseni häntä minä vedän vaunut pihaan.
-Kun juuri olimme lopettamaisillamme toimiamme, näkyy mrs Fairbank.
-Muutama silmänräpäys myöhemmin tulee tallirenkikin pihaan. Hän on
-sitonut hevosen jalkaa ja on nyt valmis ajamaan meitä Fairleigh
-Halliin. Huomaan hänen kasvoistaan ja olennostaan, että vaimoni oli
-päässyt salaisuuden perille. Astun vaimoni kanssa syrjäpuoleen, kysyen
-häneltä:
-
-"No? Oletteko saaneet selville, minkä vuoksi Francis Rawen valvoi koko
-yön?"
-
-Mrs Fairbank rakastaa dramallista esitystapaa. Hän ei suoraan vastaa
-kysymykseeni, vaan sen sijaan jännittää ja kiinnittää hän kuulijain
-osan-ottoa tekemällä puolestaan kysymyksen.
-
-"Monesko päivä tänään on, ystäväni?"
-
-"Ensimäinen päivä maaliskuuta".
-
-"Ensimäinen päivä maaliskuuta, Percy, on Francis Rawenin syntymäpäivä".
-
-Olen olevinani mieltyneenä kertomukseen -- vaan tuopa ei onnistu.
-
-"Francis syntyi", alkaa mrs Fairbank juhlallisesti, "kello kaksi
-aamulla".
-
-Kummastelen, kuinka vaimoni ajatuksen juoksu rupee kulkemaan samaan
-tapaan kuin ravintolan isännän.
-
-"Onko se kaikki?" kysyn minä.
-
-"Ei ole kaikki", vastaa mrs Fairbank. "Francis Rawen valvoo
-syntymäpäivänänsä aamuun saakka, sillä hän pelkää mennä levolle".
-
-"Minkä vuoksi hän pelkää?"
-
-"Sen vuoksi että hän on hengen vaarassa".
-
-"Syntymäpäivänänsä?"
-
-"Niin juuri, syntymäpäivänänsä. Kello kaksi aamulla. Yhtä
-säännöllisesti kuin hänen syntymäpäivänsä aina palaa jälleen".
-
-Tässä hän lopettaa kertomuksensa. Eikö vaimoni ole saanut muuta
-selville? Ei. Minä nyt huomaan olevani todellakin harras saamaan tietää
-asiaa. Kysyn innokkaasti, mitä tuo merkitsee. Mrs Fairbank osottaa
-salamielisesti kääsiä, jonka luona Francis Rawen (tähän saakka
-tallirenki, nyt meidän kuskimme) seisoo ja odottaa, jotta nousisimme
-istumaan. Kääsissä on etupuolella istuinpaikka kahdelle ja takanapäin
-yhdelle hengelle. Vaimoni loi uuden varoittavan silmäyksen minuun ja
-asettuu istumaan etupuolelle.
-
-Välttämätön seuraus tästä on, että mrs Fairbank joutuu istumaan ajurin
-kanssa rinnan matkalla, joka kestää pari tuntia tahi enemmän.
-Tarvitseeko minun kertoa, mikä oli seurauksena tästä. Olisi loukkaus
-teitä kohtaan, jos sen kertoisin. Suokaa minun tarjota paikkani
-vaunuissa teille. Kertokoon Francis Rawen omilla sanoillaan teille
-hirveän historiansa!
-
-
-
-
-Toinen kertomus.
-
-Tallirengin elämäkerta, jonka hän itse kertoi.
-
-
-4.
-
-Nyt on kymmenen vuotta, sittenkun unissa sain ensimäisen ennustuksen
-elämäni suuresta tapauksesta.
-
-Minun on helpompi kertoa asia teille, jos suosiollisesti ajattelette
-istuvanne keskuudessamme pienessä asumuksessamme Cambridgeshiressä
-kymmenen vuotta sitten.
-
-Päivä oli loppumaisillaan; kolme meistä, nimittäin äitini, minä itse ja
-tätini mrs Chance istuimme pöydän ääressä. Molemmat vaimot olivat
-syntyneet Skotlannissa ja kumpikin oli leski. He eivät olleet muussa
-suhteessa ensinkään toistensa näköisiä, sen verran kuin minä muistelen.
-Äitini oli elänyt kaiken ikänsä Englannissa eikä puhunut enemmän kuin
-minäkään Skotlannin murteen mukaisesti. Tätini Chance ei ollut ennen
-koskaan käynyt Skotlannin ulkopuolella, kun hän miehensä kuoleman
-jälkeen muutti asumaan äitinsä kanssa. Ja kun tätini aukasi suunsa, sai
-kyllä kuulla tuota alkuperäistä, leveää Skotlannin murretta, sen minä
-rohkenen väittää, jos koskaan olette muuten kuulleet tuota
-kieli-murretta puhuttavan!
-
-Meillä oli sattumatta sinä iltana jotenkin tärkeä keskustelu-aine.
-Tuumailtiin, tekisinkö viisaasti vai ei aikoessani seuraavana aamuna
-lähteä jalkasin pisemmälle matkalle.
-
-Seuraavana aamuna sattui olemaan syntymäpäiväni edellinen päivä;
-matkani tarkoitus oli tarjoutua tallirengiksi erääsen suurisukuiseen
-taloon lähimäisessä kreivikunnassa. Virkaan arveltiin olevan astuminen
-kolmen viikon kuluessa. Minä olin yhtä sopiva tähän virkaan kuin kukaan
-muu. Perheeni hyvinä päivinä oli isäni hoitanut suurta tallia, jossa
-hevosia kasvatettiin; ja minä olin tottunut hevosten hoitoon aina
-lapsuudesta saakka. Suokaa minulle anteeksi, että vaivaan teitä
-tuollaisilla vähäpätöisillä asioilla. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kohtia
-elämäkerrassani, kuten kohta huomaatte.
-
-Äiti-parka oli hyvin vastahakoinen, että minä sinä aamuna lähtisin
-matkaan.
-
-"Sinä et koskaan jaksa kävellä koko matkaa edestakaisin huomis-yöhön",
-sanoi äitini. "Seurauksena on se, ett'et tule nukkumaan kotona
-syntymäpäivänäsi. Aina isäsi kuolemasta saakka olet silloin aina
-nukkunut kotona. Minulle ei ole mieliksi, Francis, että sinä nyt tulet
-olemaan poissa kotoa. Viivy vielä päivän, poikani -- ainoastaan
-päivän".
-
-Minä puolestani olin kyllääntynyt joutilaana olemiseen, enkä voinut
-suostua viipymään, kuten äitini olisi suonut. Päiväkin voisi olla
-suuri-arvoinen. Joku muu voisi tulla ennen minua ja saada
-palvelus-paikan.
-
-"Muistakaa, kuinka kauan olen ollut ilman työtä", sanoin minä. "Älkää
-pyytäkö matkan jättämistä toistaiseksi. Minä en ole pettävä teitä
-äitini, palaan kotia huomis-yöhön, vaikkapa maksaisin viimeisen äyrini
-saadakseni ajaa hevosella jonkun taipaleen".
-
-Äitini pudisti päätään.
-
-"Tuo matka, Francis, ei ole minun mieleen -- se ei miellytä minua!" Ei
-mikään voinut muuttaa hänen mieltänsä tämän matkan suhteen. Me koetimme
-vakuuttaa ja houkutella toisiamme, kunnes me molemmat olimme aivan
-hurjana. Vihdoin päätimme jättää asian ratkaisemisen tätilleni, mrs
-Chancelle.
-
-Koettaessamme innokkaasti kumota toistemme väitteitä, istui tätini
-Chance, mykkänä kuin kala, katsoa tuijottaen teekuppiinsa ja miettien
-itseksensä. Kun me käännyimme häneen, näkyi hän heräävän.
-
-"Te molemmat jätätte asian minun halvan ratkaisuni alaiseksi?" sanoi
-täti leveällä kielimurteellaan.
-
-Me vastasimme kumpikin myöntäväisesti; tämän perästä täti Chance ensin
-vei teekupit pois pöydältä ja sitten otti hän hameenlakkarista esille
-kortit.
-
-Älä usko, että tämä tapahtui keveämielisyydestä ja tarkoituksella
-huvittaa äitiäni ja minua. Tätini toden totta luuli voivansa ennustaa
-tulevaisuutta povaamalla kortista. Hän ei koskaan ruvennut mihinkään
-toimeen kysymättä korttileikiltä neuvoa. Hän ei voinut mitenkään
-enemmän osottaa harrastavansa menestystäni, kuin juuri sillä tavalla,
-kuin hän nyt osotti. En sano tätä ollenkaan piloillani; minä ainoastaan
-mainitsen sen teko-asian, että kortit jollain käsittämättömällä tavalla
-olivat yhteydessä hänen uskonnollisen vakuutuksensa kanssa. Vielä
-tänään voi tavata ihmisiä, jotka uskovat henkien toimivan tuoleilla ja
-pöydillä. Saman perusteen mukaan (lieneeköhän siinä sitten mitään
-perustetta) luuli tätini jonkun edeskatsomuksen löytyvän, joka
-vaikuttaa korttien kautta.
-
-"Onko sinulla, Francis, vai äidilläsi oikein -- teetkö hyvin vai
-pahoin, jos huomenna lähdet tahi olet lähtemättä -- kaikesta tästä
-antavat kortit sinulle tietoa. Me olemme kaikki edeskatsomuksen
-alaisia. Kortit sanovat, miten asiat tulevat tapahtumaan".
-
-Kun äitini kuuli tätä, käänsi hän päänsä poispäin synkällä katseella.
-Sisaren mielipide kortista oli hänen mielestänsä milt'ei herjauksen
-veroinen. Mutta hän oli ajatuksiaan lausumatta. Täti Chance oli, totta
-puhuakseni, miesvainajansa kautta perinyt 30 punnan vuotuisen
-eläkerahan. Tämä oli suuri-arvoinen lisä taloudessamme -- ja meidän
-köyhien sukulaisten täytyi siis kohdella häntä jonkunmoisella
-kunnioituksella. Mitä minuun tulee, antoi isäni minulle -- vaikka hän
-ei tehnytkään mitään muuta minun hyväkseni, ennen kuin hän joutui
-puliin -- kuitenkin hyvän kasvatuksen ja vapautti, Jumalan kiitos,
-minua kaikista turhista ennakkoluuloista, Siihen aikaan ei juuri mikään
-minua huvittanut ja kärsivällisesti odotin saavani kohtaloni
-kerrotuksi, koska itsekin luotin kortteihin!
-
-Tätini alkoi temppujaan, laskien pois kaikki seitikkoa huonommat kortit
-pelissä. Hän sakasi muut kortit vasemmalla kädellä, jotta ennustaisivat
-onnea; sitten hän jätti korttipelin minulle nostettavaksi.
-
-"Vasemmalla kädellä, Francis -- muista se! Luota kaitselmukseen -- vaan
-älä unohda, että sinulla on onnesi vasemmassa kädessäsi!"
-
-Pitkällinen ja perinpohjainen korttien jakeleminen seurasi nyt, jonka
-kautta niiden luku väheni, kunnes ainoastaan viisitoista oli jälellä
-somasti laskettuna puoliympyrään tätini eteen. Kortti, joka sattui
-olemaan äärimmäisenä ympyrän oikealla puolella, oli säännön mukaan
-tällaisissa tapauksissa se, joka oli edustavinaan minua.
-
-"Minä nostan ylös ruutukuninkaan", sanoi tätini. "Minä luen seitsemän
-korttia oikealta vasemmalle ja rukoilen nöyrästi siunausta sille
-kortille, joka nyt seuraa".
-
-Tätini sulki silmänsä, juuri kuin hän lukisi ruokalukua ja piti
-silmieni edessä seitsemännen kortin. Minä mainitsin, mikä seitsemäs
-kortti oli -- patarouva. Tätini aukasi taasen äkkiä silmänsä ja loi
-minuun ilkeä-juonisen silmäyksen.
-
-"Patorouva merkitsee mustaveristä naista. Sinä salaa ajattelet jotakin
-mustaveristä naista, Francis?"
-
-Kun mies on ollut ilman ansiotta enemmän kuin kolme kuukautta, ei hänen
-mielensä jouda ajattelemaan naisia -- ei musta- eikä valkoveristä.
-Mielessäni oli ainoastaan tallirengin virka tuossa muhkeassa kartanossa
-ja sen sanoin tädillenikin. Hän ei ollut kuulevinaankaan puhettani.
-"Huhuhu! sinä pidät kortin kädessäsi! Jollet ajattele häntä tänään,
-niin ainakin huomenna. Mikä vääryys on ajatella mustaveristä naista?
-Minäkin olin kerran samanlainen, ennenkuin hiukseni kävivät harmaiksi.
-Ole huoleti, Francis ja katso korttia".
-
-Minä tein niin. Seitsemän korttia makasi pöydällä. Täti otti pois kaksi
-kummastakin päästä -- ja käski minun sanoa molemmat äärimmäiset niistä
-kolmesta kortista, jotka nyt olivat jälellä pöydällä. Sanoin risti-ässä
-ja ruutu-kakkonen. Täti loi silmiään kattoon hurskaan kiitollisuuden
-katseella, joka suuressa määrässä kysyi äitini kärsivällisyyttä.
-Risti-ässä ja ruutu-kakkonen, yhteensä, merkitsivät -- ensiksikin hyviä
-uutisia (tietysti sen uutisen, että minä saisin tallirengin viran!);
-toiseksi pian tapahtuvaa matkaa (selvään tarkoittaen matkaani
-seuraavana aamuna!); ja vihdoin kolmanneksi rahasummaa (arvatenkin
-tallirengin palkka!), joka toivoi pääsevänsä lakkariini. Kun tätini
-näillä kehoittavilla sanoilla oli ennustanut kohtaloani, kielsi hän
-ennustamasta sen enemmän.
-
-"Voi, poikaseni! tuo on kaitselmuksen kiusaamista, kun tahdotaan tietää
-korteista enemmän kuin mitä jo ovat kertoneet meille. Käy sinä huomenna
-muhkeaan taloon. Mustaverinen nainen on tapaava sinut portilla; ja
-tämän naisen avulla sinä olet saava tallirengin viran sekä ne
-käsirahat, jotka sitä seuraavat. Sisareni poika, kun lakkarisi ovat
-täynnä rahoja, sinä et suinkaan unohda tätiäsi Chancea, joka
-kaitselmuksen avulla pitää leski-säätyänsä kunniassa --
-kolmellakymmenellä punnalla vuodessa".
-
-Minä lupasin muistella tätiäni, (joka, sivumennen sanottuna, oli
-äärettömän rahan-ahne) siinä onnellisessa tilassa, kun tyhjät lakkarini
-vihdoinkin täyttyisivät. Sitten minä silmäilin äitiäni. Hän oli
-suostunut ottamaan sisarensa riidan-ratkaisijaksi meidän kesken ja --
-hänen sisarensa oli lausunut ajatuksensa minun edukseni. Äitini ei sen
-kovemmin tehnyt vastaan-väitteitä. Hän nousi hiljaa ja suuteli minua
-katkeralla huokauksella -- ja lähti sitten pois huoneesta. Täti Chance
-pudisti päätään.
-
-"Pelkään, Francis, että äiti-parallasi on ainoastaan pakanallinen
-käsitys korttien merkityksestä!"
-
-Seuraavana aamuna päivän koittaessa aloin matkaani. Katsahdin taakseni
-mökkiimme päin, avatessani veräjän. Toisessa ikkunassa istui äitini,
-pitäen nenäliinaa silmillään, toisessa seisoi tätini, pitäen
-pata-rouvaa yllyttääkseen minua matkaani. Minä heilutin kättäni
-jäähyväisiksi molemmille ja astuin ripein askelin pitkin tietä. Oli
-viimeinen päivä helmikuuta. Olkaa niin hyvä ja muistelkaa, että synnyin
-mailmaan ensi päivä maaliskuuta kello kaksi aamulla.
-
-
-5.
-
-Nyt te tiedätte, miten tulin lähteneeksi kotoani. Nyt kerron, mitä
-minulle tapahtui matkalla.
-
-Pääsin perille muhkeaan taloon sangen pian, verraten pitkään matkaan.
-Jo alusta huomasin, että korttien ennustus ei tulisi pitämään
-paikkaansa. Henkilö, jonka tapasin veräjällä ei ollut mustaverinen
-nainen -- ei nainen ollenkaan -- vaan poika. Tämä näytti minulle, missä
-palkollisten asunto oli; ja tuossakin kohdassa kortit eivät liioin
-ennustaneet oikein. Minä en tavannut yhtä naista, vaan kahta -- eikä
-kumpikaan näistä ollut mustaverinen. Olen maininnut, ett'en ole
-taika-uskoinen ja siinä suhteessa olen puhunut totta. Mutta minun on
-tunnustaminen, että tunsin olevani levoton, kun kumarsin hovimestarille
-ja sanoin asiani. Hänen vastauksensa saattoi täti Chancen ennustukset
-aivan häpiään. Vastoinkäyminen seurasi minua yhä vaan. Toinen mies oli
-jo samana päivänä aamulla ollut siellä anomassa tallirenginpaikkaa ja
-oli jo siksi otettu.
-
-Minä koetin tyytyä onnettomuuteeni niin pian kuin suinkin -- kiitin
-hovimestaria -- ja lähdin kylän ravintolaan levätäkseni ja saadakseni
-ruokaa, jonka puutteessa olinkin.
-
-Ennenkun palasin kotia, tiedustelin ravintolassa ja kuulin, että matka
-kotia olisi muutamia peninkulmia lyhyempi, jos seuraisin äsken tehtyä,
-uutta tietä. Saatuani täydellisiä neuvoja, joita kerrottiin moneen
-kertaan ja selitettiin milloin minun piti poiketa minnekin, lähdin
-kävelemään ja kävelin yhtämittaa, kunnes ilta tuli, levähtämättä
-laisinkaan paitsi yhden ainoan kerran, jolloin haukkasin vähän leipää
-ja juustoa. Pimeän tullessa alkoi sataa ja tuuli yltyi; minä olin,
-ikävä kyllä, seudussa, joka oli minulle aivan tuntematon, vaikka
-arvasin olevani ainoastaan kaksi ja puoli peninkulmaa kotoani.
-Ensimäinen talo, jonka tapasin ja jossa voin kysyä tietä, oli
-yksinäinen ravintola, joka oli synkän metsän reunassa. Vaikka paikka
-näytti autiolta, oli se kuitenkin mieluinen eksyneelle raukalle, jolla
-oli sekä nälkä että jano ja joka risukoissa oli repinyt jalkojaan ja
-oli läpimärkä. Isäntä oli kunnianarvoinen mies, eikä hän liioin
-vaatinut mahdottomia yösijastakaan. Minusta oli hyvin ikävä, kun äitini
-turhaan täytyi toivoa minun palaavan. Mutta siellä ei ollut ajopeliä
-saatavissa, enkä liioin yöllä jaksanut kävellä edemmäksi. Väsymyksestä
-minun täytyi jäädä ravintolaan yöksi.
-
-Voin syystä sanoa itsestäni, että olen kohtuullinen mies. Illalliseksi
-nautin ainoastaan muutamia läskipalasia, viipaleen kotona leivottua
-leipää ja tuopin olutta. Minä en mennyt levolle kohta, syötyäni tämän
-yksinkertaisen aterian, vaan valvoin vielä hetkisen aikaa isännän
-kanssa ja puhuin huonosta tulevaisuudestani, pitkällisestä huonosta
-onnestani ja aloin vihdoin puhua hevosenlihasta ja kilpajuoksusta. En
-minä, ei isäntäni, eivätkä moniaat työmiehet, jotka eri parvissa
-istuivat ravintola-huoneessa, lausuneet mitään, joka hiukankaan olisi
-voinut kiihoittaa uteliaisuuttani tahi mielikuvattiani, joka muuten on
-varsin vähäpätöinen.
-
-Vähän kello yhdentoista jälkeen suljettiin ravintola. Minä kävelin
-ympäri isännän kanssa, pitäen kynttilää, kun hän salpasi kiinni akkunat
-ja ovet. Hiukan kummissani huomasin, kuinka vankat telkit, salvat ja
-rautaiset akkunan-luukut olivat.
-
-"Me olemme, kuten näette, jotenkin yksinämme täällä", sanoi ravintolan
-isäntä. "Ei vielä kukaan koskaan ole yrittänyt murtautua tänne, vaan ei
-ole vahingoksi olla varuillaan. Kun ei kukaan poikkea täällä, olen
-ainoa mies talossa. Vaimoni ja tyttäreni ovat pelkureita ja piika
-tietysti on samanlainen. Vielä lasi olutta, ennenkun menette levolle?"
--- En huoli! -- "Mutta minä en käsitä, kuinka niin selvä ja
-kohtuullinen mies kuin te voitte olla palveluksetta. -- Tässä saatte
-levätä. Olette ainoa vieras täällä tänä yönä, ja teidän on
-tunnustaminen, että vaimoni on koettanut parastaan, jotta teillä olisi
-niin mukavata kuin mahdollista on. Mutta ettekö laisinkaan enää huoli
-juoda jonkun lasin olutta? -- Olkoon menneeksi. Hyvää yötä!"
-
-Kello oli puoli yksitoista, kun nousin ylös portaita makuuhuoneesen.
-Akkuna oli talon takapuolella metsään päin.
-
-Minä suljin oveni, panin kynttiläni pesinkaapille ja rupesin
-makuusalle. Tuuli yhä vaan puhalsi ja tuulen surullinen valitus
-metsässä tuntui yön hiljaisuudessa kamalalta. Minua ei nukuttanut
-laisinkaan. Päätin olla kynttilää sammuttamatta, kunnes minua oikein
-alkaisi nukuttaa. En ollut oikein kaltaiseni; tunsin olevani
-alakuloinen vastoinkäymiseni vuoksi aamulla ja ruumiini oli ihan
-uuvuksissa ja hellä pitkästä kävelystä. Minä en siis tästä syystä
-voinut pelätä kauan saavani valvoa pimeässä ja kuunnella tuulen
-surullista valitusta metsässä.
-
-Vaivuin uneen huomaamattani; silmäni menivät umpeen ja vaivuin
-jonkunmoiseen unenhorrokseen, enkä tullut ajatelleeksikaan kynttilän
-sammuttamista.
-
-Sitten en muista muuta kuin että pieni väristys kävi läpi ruumiini
-päästä jalkoihin ja että tunsin sanomattoman tuskan sydämessäni, jonka
-tapaista en koskaan ennen ollut tuntenut. Väristys ainoastaan saattoi
-minut levottomaksi, vaan tuska herätti minut silmänräpäyksessä. Aukasin
-silmäni selälleen, mieleni ihmeellisen äkkiä selveni.
-
-Kynttilä oli lähes palanut loppuun, vaan niistämätön kynttilän karsi
-oli juuri pudonnut alas ja liekki sattui sillä haavaa olemaan täysi ja
-kyllin valaiseva.
-
-Huomasin erään henkilön huoneessani sängyn ja suljetun oven välillä.
-Oli eräs nainen, joka puukko kädessä katsoa tuijotti minuun.
-
-Olin kauhusta äänetönnä. Tuossa minä makasin, pitäen silmäni
-kiinnitettyinä naiseen; tuossa seisoi nainen puukko kädessä ja katseli
-minua.
-
-Nainen et puhunut sanaakaan meidän tuijottaessa toisiimme; jonkun ajan
-perästä alkoi hän hiljalleen liikkua -- vuoteeni vasenta puolta kohti.
-
-Kynttilä valaisi hänen kasvojansa. Hän oli nuori, solakka nainen,
-kellahtavilla hiuksilla ja vaaleanharmailla silmillä, joiden vasen
-silmä-lauta oli hiukan alemmaksi painunut. Minä huomasin näitä
-ominaisuuksia ja painoin ne mieleeni, ennenkun hän oli vallan ehtinyt
-saapua vuoteeni luokse. Sanaakaan sanomatta, jäykkää muotoaan
-hiemankaan muuttamatta astui hän kuulumattomilla askelilla yhä
-lähemmäksi ja seisahtui pään-alukseni kohdalla, kohottaen puukkoa
-lyödäkseen minua. Laskin käteni kaulalleni suojellakseni sitä; vaan
-nähdessäni hänen aikovan lyödä, heitin käteni vuoteen oikealle puolelle
-ja ruumiini samalle taholle juuri silloin, kun puukko nuolen nopeudella
-iskettiin patjaan, tuskin hiuskarvankaan verran olkapäästäni.
-
-Minun silmäni katselivat naisen kättä -- minulla oli näet aikaa hiukan
-tarkastaa sitä, sillä hän ainoastaan verkalleen veti puukon pois
-patjasta. Valkoinen, siro käsivarsi, jonka valkoista ihoa peitteli
-muutama ihokarva. Käsi oli pieni naisen käsi, jonka kynsien ympärystä
-vivahti veripunaiselle.
-
-Nainen veti pois puukon ja astui taasen hiljalleen takasin sängynjalan
-luokse; siinä hän seisahtui silmänräpäykseksi ja katseli minua; sitten
-meni hän sanaakaan sanomatta kuulumattomilla askelilla sängyn toiselle
-puolelle, jossa minä nyt makasin.
-
-Tultuansa lähelle minua, nosti hän taasen puukkonsa ja minä heittäysin
-vasemmalle puolelle. Uudelleen hän löi puukkonsa patjaan, sukkelaan
-liikuttaen käsivarttansa; ei nytkään isku minuun sattunut. Tällä kertaa
-silmäilin puukkoa. Puukko oli niiden suurien puukkojen näköinen, joita
-työmiehet käyttävät leikkaessaan leipäänsä ja läskiänsä. Naisen pienet,
-hienot sormet peittivät ainoastaan kaksi kolmatta osaa puukon päästä;
-huomasin sen olevan pukin sarvesta ja se oli yhtä kiiltävä ja välkkyvä
-kuin puukonteräkin, joka näytti aivan uudelta.
-
-Toistamiseen veti nainen puukon ulos patjasta ja kätki sen äkkiä
-väljään hiaansa. Sitten seisahtui hän sängyn viereen katsellen minua.
-Minä näin hänen silmänräpäyksen tässä asemassa -- sitten putosi loppuun
-palaneen kynttilän sydän kynttiläjalkaan. Liekki muuttui pieneksi,
-siniseksi pilkuksi ja huone kävi pimeäksi.
-
-Silmänräpäys eli jos suinkin on mahdollista vielä lyhyempi aika kului
--- sitten leimahti savuava sydän viimeisen kerran. Silmäni yhä vaan
-olivat käännettyinä sängyn oikeaan puoleen, kun valkea viimeisen kerran
-vilahti. Vaikka kuinka koetin nähdä, en voinut nähdä enään mitään.
-Nainen puukkoineen oli kadonnut.
-
-Rupesin jälleen tointumaan. Tunsin, kuinka sydämeni tykytti; kuulin
-tuulen surullisia huokauksia metsästä, voin nousta vuoteeltani ja
-herättää asukkaita, ennenkun hän pääsi pakoon.
-
-"Murha! Herätkää! Murha!"
-
-Ei kukaan vastannut huutooni. Nousin ja hapuilin pimeässä oven luo.
-Nainen oli kaiketi tullut ja mennyt sitä tietä.
-
-Ovi oli lukossa, juuri niinkuin olin sen sulkenutkin, kun panin maata.
-
-Seisoin silmänräpäyksen hämilläni. Sitten kuulin äänen ulkopuolella ja
-aukasin ovea. Isäntä tuli minua vastaan, pitäen palavaa kynttilää
-toisessa kädessä ja pyssyänsä toisessa.
-
-"Mikä nyt?" sanoi hän, luoden vihaisen silmäyksen minuun.
-
-Minä voin ainoastaan kuiskaten vastata hänelle.
-
-"Nainen puukko kädessä huoneessani, kaunis nainen, kellertävillä
-hiuksilla. Nainen tavoitteli kahdesti minua puukolla".
-
-Isäntä nosti kynttilän ylemmäksi ja tarkasteli minua kiireestä
-kantapäähän asti.
-
-"Nainen näkyy kahdesti olleen teihin osaamatta".
-
-"Minä väistin puukkoa, kun hän löi. Sen sijaan puukko kahdesti sattui
-sänkyyn. Käykää katsomassa!"
-
-Isäntä meni kohta kynttilän kanssa huoneesen. Ei hän siellä viipynyt
-minuutinkaan verran, ennenkun hän kiivastuneena palasi. --
-
-"Piru vieköön sekä teitä että naistanne puukkoineen! Ei vähintäkään
-merkkiä näy sänkyvaatteissa. Mitä paljo se on, että noin tulette toisen
-taloon ja peloitatte talonväkeä noin hirveästi unellanne?"
-
-"Uniko? Tuoko nainen, joka oli yrittänyt lyödä minua, ei siis ollut
-elävä henkilö, kuten minä itse? Aloin vapista koko ruumiissa, paljas
-ajatus minua kauhistutti.
-
-"Tahdon lähteä pois tästä talosta", sanoin minä. "Parempi on sateessa
-ja pimeässä kävellä maantietä, kun palata takasin tuohon huoneesen
-tämän näyn perästä. Lainatkaa minulle kynttilä, jotta löydän vaatteeni
-ja sanokaa, mitä olen velkaa".
-
-Isäntä kävi kynttilän kanssa edelläni makuuhuoneesen.
-
-"Maksaa?" sanoi isäntä. "Te voitte taulusta nähdä, minkä verran olette
-velkaa, kun tulette alas. En olisi antanut teille yösijaa, vaikka
-olisin saanut kaikki rahanne, jos ennakolta olisin tietänyt, kuinka te
-näette unta ja huudatte. Katsokaa sänkyä! Missä täällä näkyy puukon
-jälkiä? Katsokaa ikkunata -- onko luukku murrettu auki? Katsokaa ovea,
-(jonka kuulin teidän itse sulkevan) -- onko ovi murrettu auki? Murhaava
-nainen puukolla talossani! Ettekö häpiä!"
-
-Silmäni seurasivat hänen kättänsä, kun hän ensin osotti sänkyä, sitten
-ikkunaa ja vihdoin ovea. Ei näkynyt mitään. Lakana oli yhtä eheä, kuin
-sinä päivänä, jolloin se neulottiin. Ikkuna oli tarkoin suljettu. Ovi
-riippui saranoillaan yhtä vankasti kuin koskaan ennen. Pukeusin
-vaatteisini sanaakaan sanomatta. Me astuimme molemmat alas portaita.
-Katselin kelloa ravintola-huoneessa. Kello oli kaksikymmentä minuutia
-yli kaksi aamulla. Maksoin velkani ja isäntä päästi minua pihalle. Sade
-oli loppunut; mutta yö oli pimeä ja tuuli ilkeämpi kuin koskaan ennen.
-En huolinut pimeästä ja pakkasesta enkä siitäkään, etten varmaan
-osannut kotia. Ajatukseni yhä vaan pyörivät samassa piirissä, yhä vaan
-ajattelin yöllistä ilmiötä. Kenenkä olin nähnyt, joka tahtoi tappaa
-minua? Uni-haaveko? Olikohan tuo tuommoinen olento haudan tuolta
-puolen, joka kutsutaan kummitukseksi? En voinut vastata tähän
-vaeltaessani yöllä. Enkä liioin puolenpäivän aikana voinut vastata
-tähän, kun vihdoin, oltuani useita tuntikausia eksyksissä, pääsin
-kotia.
-
-
-6.
-
-Äitini tuli yksinään tervehtimään minua. Me emme salanneet mitään
-toisiltamme. Kerroin hänelle kaikki, joka oli tapahtunut -- aivan
-niinkuin olen sen kertonut teille.
-
-Äitini oli äänetönnä, kunnes olin päättänyt kertomuksen. Sitten kysyi
-hän:
-
-"Mitä kello oli, Francis, kun näit naisen unissa?"
-
-Olin katsonut kelloa lähtiessäni ravintolasta ja olin pannut mieleeni,
-että kello oli kaksikymmentä minuutia yli kaksi. Kun laskin, minkä
-verran aikaa oli kulunut keskustellessani isännän kanssa ja pukiessani
-vaatteisini, tulin siihen päätökseen, että ensi kerran olin nähnyt
-naisen kello kaksi aamulla. Toisin sanoen, minä en ainoastaan ollut
-nähnyt naista syntymäpäivänäni, -- vaan juuri sillä tunnilla, jolla
-olin syntynyt.
-
-Äitini oli vielä vaiti. Vaipuneena omiin ajatuksiinsa, otti hän minut
-käteensä ja vei minut tupaan. Hänen kirjotus-lippaansa seisoi pöydällä
-takan ääressä. Hän aukasi sen ja antoi minulle merkin istua tuolille
-viereensä.
-
-"Poikani! sinun muistosi on huono -- ja minun alkaa pettää. Kerro
-minulle vielä kerta, minkä näköinen tuo nainen oli. Toivon, että hän
-vuosikausia tämän perästä on yhtä tuttu meille molemmille, kuin hän nyt
-on".
-
-Minä tottelin, kummastellen, mikä outo mielikuvitus nyt oli äitini
-mielessä. Puhuin ja äitini kirjotti ylös sanani, sen mukaan kuin ne
-valuivat huuliltani.
-
-"Vaaleanharmaat silmät, joiden vasen silmälauta on hiukan alemmaksi
-painunut. Hiukset kellahtavat. Valkoiset käsivarret ohuella
-ihokarvalla. Pienet, sievät kädet; kynsien ympärystä vivahtaa
-veripunaiselle".
-
-"Huomasitko, miten nainen oli puettu, Francis?"
-
-"En, äitini".
-
-"Tarkastitko puukkoa?"
-
-"Tarkastelin. Suuri puukko melkein uudella, pukinsarvesta tehdyllä
-päällä".
-
-Äitini kirjotti vielä muistoon kertomukseni puukosta sekä myöskin
-vuoden, kuukauden, viikkopäivän ja tunnin, jolloin naisen haamu
-näyttäysi minulle ravintolassa. Kun tämä oli tehty, sulki hän paperin
-lippaasensa.
-
-"Älä kerro sanaakaan tästä tädillesi, Francis. Älä kerro kellenkään
-kuolevaiselle. Anna unesi olla salaisuus meidän kesken".
-
-Viikkoja kului, kuukausia kului. Äitini ei sen kovemmin puhunut tästä
-asiasta. Mitä minuun tulee, poisti aika, joka tasoittaa kaikki,
-tämänkin unen mielestäni. Vähitellen muisto kävi yhä himmeämmäksi.
-Vähitellen koko asia haihtui mielestäni.
-
-
-7.
-
-Kertomus varoituksesta on nyt kerrottu. Päättäkää itse, oliko tämä
-varoitus oikea vai väärä, kun saatte kuulla, mitä tapahtui seuraavana
-syntymä-päivänäni.
-
-Kesän kuluessa alkoi onni vihdoinkin olla minulle myötäinen. Istuin
-eräänä päivänä polttaen piippuani erään vanhan ladon luona kylän
-lähellä, kun onnettomuus tapahtui, joka elämäni kohtalolle antoi uuden
-suunnan. Tapaus oli tavallisinta laatua -- tuskin mainitsemista
-ansaitseva. Eräs nainen, joka itse ajoi, täyttä karkua kiitävä hevonen,
-pelkurimainen palvelija, joka oli muassa ja oli nyt puolikuolleena
-säikähdyksestä, ja lato, joka oli liian likellä -- kaiken tämän minä
-näin muutamassa silmänräpäyksessä imiessäni pari savua piipustani.
-Pysähytin hevosen, kun tämä jo oli juuri ladon vieressä ja sain pienen
-kolauksen aisalta. Vaan se ei tehnyt mitään. Rouva selvitti, että minä
-olin pelastanut hänen henkensä; seuraavana päivänä tuli rouvan mies
-mökkiimme ja otti minun palvelukseensa. Rouva sattui olemaan
-mustaverinen; ehkä teitä huvittanee kuulla, että täti Chance kohta
-huomasi tämän seikan, jonka kautta hän koki pelastaa korttien arvoa.
-Tässä oli pata-rouvan ennustus käynyt toteen, juuri kuin tätini oli
-sanonut minulle.
-
-"Luota tästälähin, Francis", sanoi tätini, "umpimähkään kortteihin.
-Sinä olet valmis, sen minä vakuutan, mumisemaan jotakin Jumalan
-sallimasta, jota et sinä käsitä enemmän kuin Israelin lapsetkaan. Minä
-en sano muuta. Mutta kun rahoja alkaa tulvata lakkariisi, älä unohda
-täti Chancea, joka istuu hyljättynä, kuten varpunen katolla, nauttien
-ainoastaan pientä, kolmenkymmenen punnan suuruista vuotuista eläkettä".
-
-Pysyin palveluksessani (Lontoon Westendissä) seuraavan vuoden kevääsen
-saakka.
-
-Siihen aikaan alkoi isäntäni terveys käydä huonommaksi. Lääkärit
-käskivät hänen matkustaa ulkomaille ja koko perheväki hajautui.
-Kohtaloni oli kuitenkin vielä onnellinen. Kun jätin palvelukseni, sain
-minä isäntäni anteliaisuuden kautta vuotuisen eläkerahan sen päivän
-muistoksi, jolloin olin pelastanut isäntäni rouvan. Tästälähin oli
-minulla vapaus, joko ottaa palvelus tahi olla ottamatta, kuinka vaan
-halusin; pieni tuloni riitti äidilleni ja minulle elatukseksi.
-
-Isäntäni ja emäntäni läksivät Englannista helmikuun lopulla. Muutamien
-toimien vuoksi, joita he olivat jättäneet minun huostaani, täytyi minun
-viipyä Lontoossa kuukauden viime päivään. Vasta iltajunassa pääsin
-lähtemään kotia tavallisuuden mukaan viettääkseni syntymäpäivääni
-äitini kanssa. Oli pyhä, kun pääsin kotia; minulle oli sangen ikävä
-kuulla, että äitini oli sairaloinen. Vielä ikävämpi oli, että lääkkeet
-olivat loppuneet juuri edellisenä päivänä, eikä äitini ollut tullut
-hankkineeksi toisia rohtoja, kuten lääkäri oli määrännyt. Lääkäri itse
-valmisti ja myi niitä lääkkeitä, joita hän määräsi potilailleen ja minä
-tarjousin mennä lääkäriä herättämään. Mutta äitini ei tahtonut suostua
-tähän ja saatuani illallista, käski hän mennä levolle.
-
-Nukahdin hetken aikaa ja heräsin taasen. Äitini makuuhuone oli minun
-makuuhuoneeni vieressä. Kuulin täti Chancen käyvän raskailla askelilla
-edes takasin huoneessa; arvellen jotaki hätää olevan, koputin ovea.
-Äitini tuskat olivat palanneet; oli aivan tarpeellista kiireimmän
-kautta hankkia hänelle lievennystä tuskissaan. Panin vaatteet päälleni
-ja kiiruhdin, rohtopullo kädessä, kylän toiseen päähän, jossa lääkäri
-asui. Tornin kello löi neljännestä vaille kaksi syntymäpäivänäni, juuri
-kun pääsin lääkärin asunnolle. Soitettuani yökelloa, tuli lääkäri
-sänkykamarinsa ikkunan luo kuulustellakseen, mikä oli hätänä. Hän käski
-minun odottaa ja sanoi päästävänsä minua sisään apteekin oven kautta.
-Odottaessani tulin ajatelleeksi että tämä päivä oli tavattoman valoisa
-ja lämmin vuoden aikaan katsoen. Tuo vanha talo, jossa tapaturma oli
-vaunuille tapahtumaisillaan, oli näkyvissä. Kuu selkeällä taivaalla
-valaisi sitä melkein yhtä kirkkaasti kuin päivälläkin.
-
-Muutaman minuutin perästä päästi lääkäri minua sisään apteekiinsa.
-Suljin oven ja ajattelin itsekseni, että hän kyllä vähillä vaatteilla
-oli lähtenyt sänkykamaristaan. Lääkäri antoi ystävällisesti äidilleni
-anteeksi, että hän oli ollut huoleton lääkärin antamien neuvojen
-seuraamisessa ja alkoi kohta valmistella lääkkeitä. Me puuhasimme
-kumpikin pullon ääressä, lääkäri kaasi lääkkeitä pulloon ja minä pidin
-kynttilää, kun kuulimme oven kadulle päin äkkiä avattavan.
-
-
-8.
-
-Kukahan meidän rauhallisessa kylässä oli valveella ja liikkeellä näin
-varhain aamulla?
-
-Henkilö, joka oli oven aukaissut, astui esiin kynttilän valopiirin
-sisälle. Hämmästykseksemme huomasimme hänen olevan naisen!
-
-Nainen astui tiskin luo, seisahtui viereeni ja kohotti huntuansa.
-Samassa silmänräpäyksessä kuin hän näytti kasvojansa, kuulin tornin
-kellon lyövän kaksi. Minä yhtä vähän tunsin naista kuin lääkärikin. Hän
-oli epäilemättä kaikkian kauniin nainen kuin olen koskaan nähnyt.
-
-"Minä näin valoa oven raosta", sanoi nainen. "Tarvitsen vähän
-lääkkeitä".
-
-Nainen puhui aivan tyynesti -- ikäänkuin se ei olisi mikään kumma, että
-hän oli liikkeessä kello kaksi aamulla ja seurasi minua apteekiin
-pyytääkseen lääkkeitä! Lääkäri katsoa tuijotti naiseen juuri kuin hän
-epäilisi, että hänen omat silmänsä pettivät häntä.
-
-"Kuka olette?" kysyi hän. "Kuinka te tähän aikaan aamulla olette
-liikkeellä?"
-
-Nainen ei pitänyt lukua lääkärin kysymyksistä. Hän sanoi vaan, mitä hän
-oli vailla.
-
-"Minulla on hammastauti. Pyydän saada pullon unettavia lääkkeitä".
-
-Tohtori tointui, kun nainen pyysi unettavia lääkkeitä. Hän oli nyt
-omassa piirissään; ja kääntyi tällä kertaa aivan vilkkaasti häneen.
-
-"Vai niin, onko teillä hammastauti? Antakaa minun katsoa hammasta".
-
-Nainen puisteli päätään ja laski kaksi killinkiä tiskille.
-
-"En huoli vaivata teitä hampaillani. Tässä on rahoja. Olkaa niin hyvä
-ja antakaa lääkkeet minulle".
-
-Tohtori laski rahan takasin naisen käteen.
-
-"Minä en myy unettavia lääkkeitä tuntemattomille", vastasi hän. "Jos te
-olette sairas ruumiin tahi sielun puolesta, on se eri asia. Silloin
-mielelläni autan teitä".
-
-Nainen pisti rahan taskuunsa.
-
-"Te ette voi minua auttaa", sanoi nainen yhtä tyynesti kuin ennen.
-"Hyvästi!"
-
-Sitten avasi hän apteekin oven mennäkseen ulos kadulle.
-
-Tähän saakka en minä ollut puhunut sanaakaan.
-
-Olin seisonut kynttilä kädessä (tietämättä, että pidin kynttilää) --
-silmäni olivat kiinnitettyinä naiseen, koko sieluni riippui hänessä --
-juurikuin olisin ollut lumottu. Naisen silmät osottivat vielä selvemmin
-kuin hänen sanansa, että hän oli päättänyt surmata itsensä tavalla tai
-toisella. Kun hän avasi oven, sain minä, levotonna mahdollisten
-tapahtumain vuoksi, puhekykyni takasin.
-
-"Seisahtakaa!" huusin minä. "Odottakaa minua. Tahdon puhua kanssanne,
-ennenkun menette pois".
-
-Nainen kohotti silmäripsensä väliäpitämättömällä kummastuksella ja
-hymyili ilkkuen huulillaan.
-
-"Mitä teillä voi olla minulle sanottavaa?"
-
-Nainen seisahtui ja naurahti itsekseen.
-
-"Mutta miksei?" jatkoi hän. "Minulla ei ole juuri mitään tekemistä,
-eikä mihinkään menemistä".
-
-Nainen astui askeleen taaksepäin ja nyykäytti päätänsä minulle.
-
-"Te olette kummallinen mies. Minä melkein haluan tehdä teille mieliksi
--- odotan teitä pihalla".
-
-Ovi suljettiin. Nainen oli kadonnut.
-
-Minä oikein häpeän tunnustaa, mikä nyt tapahtui. Ainoa puolustukseni on
-että tosiaan olin aivan lumottu, käännyin seuratakseni häntä, enkä
-muistanut ollenkaan äitiäni. Lääkäri pidätti minua.
-
-"Älkää unhottako lääkkeitä", sanoi hän. "Ja jos tahdotte seurata
-neuvoani, älkää huoliko tuosta naisesta. Herättäkää poliisi. Poliisin
-velvollisuus on pitää huolta hänestä -- eikä teidän".
-
-Sanaakaan sanomatta otin lääkkeet käteeni; pelkäsin loukkaavani
-lääkäriä, jos olisin yrittänyt vastata hänelle. Hän huomasi kaiketi
-yhtä hyvin kuin minäkin, että nainen pyysi unijuomaa sillä
-myrkyttääkseen itsensä. Lääkäri oli mielestäni liian väliäpitämätön
-tässä asiassa. Minä siis vaan kiitin häntä, kun hän antoi minulle
-lääkkeet ja kiirehdin ulos.
-
-Nainen odotti minua pihalla, kuten hän oli luvannut; hän kulki
-verkalleen edes takaisin kirkkaassa kuutamossa, joka valaisi hänen
-hienoa ihoansa, hänen vaaleita, kultaisia hiuksiansa, hänen suuria,
-harmaita silmiänsä juuri sellaisella hohteella, joka niille paraite
-soveltui. Hän oli tuskin kuolevaisen näköinen, kun hän ensin kääntyi
-puhutellakseen minua.
-
-"No?" sanoi nainen. "Mitä te tahdotte?"
-
-Tartuin hänen käsiinsä ja lausuin ajatukseni yhtä suoraan, kuin olisin
-tuntenut häntä kaiken ikäni.
-
-"Te aiotte tappaa itsenne", sanoin minä. "Mutta minä tahdon estää
-teitä sitä tekemästä. Jos seuraan teitä kaiken yötä, voin estää
-hankkeitanne".
-
-Nainen naurahti.
-
-"Tehän itse näitte, ettei lääkäri tahtonut myydä unijuomaa minulle.
-Huolitteko te tosiaan siitä, elänkö vai kuolen?"
-
-Nainen puristi ystävällisesti käsiäni kysyessään tätä; hänen silmänsä
-katsoivat minuun ystävällisellä, hellällä silmäyksellä, joka tunki
-läpitseni kuten tuli. Sanat sammuivat huulillani; en voinut vastata
-hänelle.
-
-Hän ymmärsi minua, vaikka en puhunut sanaakaan.
-
-"Te olette antaneet minulle elämisen halua ystävällisellä
-kohtelullanne", sanoi hän. "Ystävällisyys vaikuttaa kummallisesti
-naisiin ja koiriin sekä muihin kotieläimiin. Miehet ovat ainoat, joihin
-ystävällisyys ei vaikuta. Olkaa huoleti -- minä lupaan pitää yhtä
-suurta huolta itsestäni, kuin olisin onnellisin nainen maailmassa;
-mutta älkää antako minun viivytellä teitä täällä. Mihin aiotte mennä?"
-
-Minä kurja, heikko raukka olin taasen unohtanut äitini -- vaikka pidin
-lääkepulloa kädessäni!
-
-"Menen kotia", sanoin minä. "Mihin aiotte te jäädä yöksi?
-Ravintolaonko?"
-
-Hän nauroi katkeralla äänellä ja viittasi latoa.
-
-"Tuossa on minun ravintolani tänä yönä", sanoi hän. "Kun väsyin
-ympärikiertelemisessä, lepäsin siellä".
-
-Me lähdimme molemmat yhdessä kotiapäin. Minä rohkenin kysyä, oliko
-hänellä ystäviä.
-
-"Luulin minulla olevan yksi ainoa ystävä jälellä", sanoi nainen,
-"muuten ette koskaan olisi tavanneet minua tässä paikassa. Näyttää
-siltä kuin olisin ollut väärässä. Minun ystäväni ovi suljettiin
-silmäini edessä muutama tunti sitten; ystäväni palvelia uhkasi minua
-poliisilla. Minulla ei ollut mihinkään muualle menemistäkään, kun olin
-koettanut onneani teidän naapurissanne; eikä minulla ollut mitään muuta
-jälellä, paitsi nämä kaksi killinkiä ja nämä ryysyt. Kuka kunniallinen
-ravintolanisäntä tahtoisikaan ottaa minua vastaan huoneisiinsa?
-Kierreskelin ympäri, miettien miten pääsisin päiviltäni -- silpomatta
-itseäni ja ilman suuritta tuskitta. Näillä seuduin ei ole jokea. En
-voinut käsittää, miten surmaisin itseni, kun kuulin teidän soittelevan
-lääkärin kelloa. Näin vilahdukselta pulloja apteekissa, kun lääkäri
-päästi teidät sisään -- ja kohta juolahti unijuoma minulle mieleen.
-Ketä varten ovat nämä lääkkeet? Vaimoanneko varten?"
-
-"Olen naimaton".
-
-Nainen naurahti taasen.
-
-"Naimaton! Jos olisin hiukan paremmissa vaatteissa, olisi minulla ehkä
-joku toivo. Missä asutte? Täällä?"
-
-Me olimme nyt saapuneet äitini porstuan ovelle. Nainen ojensi kätensä
-sanoakseen jäähyväiset minulle. Vaikka hän oli ihan ilman kotoa ja
-suojaa, ei hän kuitenkaan pyytänyt minulta yösijaa. Esittelin, että hän
-jäisi meille yöksi äitini ja tätini tietämättä. Meidän köökimme oli
-jälestäpäin rakettu töllin viereen: nainen saattoi olla siellä
-kenenkään huomaamatta, kunnes talonväki tulisi liikkeelle aamulla. Vein
-hänen köökiin ja nostin tuolin hänelle takan hiiloksen viereen. Tämä
-oli väärin tehty minulta -- oikein häpeällisesti, jos niin tahdotte.
-Minä juuri kummastelen, mitä sinä olisit tehnyt minun sijassani. Sano
-minulle kunniasi nimessä, olisitko antanut tämän ihanan naisen palata
-latoon juurikuin järjetön koira. Jumala olkoon sille naiselle
-armollinen, joka olisi kyllin tyhmä uskoakseen ja rakastaakseen sinua
--- jos olisit tehnyt niin!
-
-Jätin hänen seisomaan takan ääreen ja menin äitini luokse.
-
-
-9.
-
-Jos koskaan olette tunteneet sydämen tuskaa, voitte käsittää, mitä minä
-salaa kärsin, kun äitini tarttui käteeni ja sanoi:
-
-"Olen pahoillani, Francis, että yörauhasi on tullut häirityksi minun
-kauttani".
-
-Annoin hänelle lääkkeitä pullosta ja viivyin hänen luona, kunnes tuskat
-helpottivat. Täti Chance meni levolle; äitini ja minä olimme yksinään
-valvella. Huomasin, että äitini kirjoituslaatikko oli siirretty
-tavalliselta paikaltansa ja nyt seisoi vuoteella hänen vieressänsä.
-Äitini huomasi, että minä tarkastelin tätä.
-
-"On tänään sinun syntymäpäiväsi, Francis", sanoi hän. "Onko sinulla
-mitään sanomista minulle?"
-
-Olin niin täydellisesti unohtanut unennäköni, ett'en hoksannut, mitä
-äitini mietti lausuessaan näitä sanoja. Pelkäsin alussa, että hän piti
-epäluuloa minua kohtaan. Minä käännyin poispäin ja sanoin:
-
-"Minulla, äitini, ei ole mitään sanomista teille".
-
-Hän antoi minulle merkin kumartua pään-aluksen yli ja suudella häntä.
-
-"Jumala siunatkoon sinua, rakas lapseni", sanoi äiti, "ja olkoon
-sinulle suotu nähdä monta onnellista syntymäpäivää!"
-
-Hän pusersi kättäni, ummisti väsyneet silmänsä ja vaipui pian
-rauhalliseen, tyveneen uneen.
-
-Hiivin taasen alas portaita. Äitini minuun tekemä vaikutus seurasi
-kaiketi minua astuessani alas. Ainakin minä seisahduin laskiessani
-käteni suljetun köökin oven lukolle ja sanoin itsekseni:
-
-"Jos lähtisin pois talosta tahi kylästä puhumatta sanaakaan enää hänen
-kanssansa?"
-
-Olisinko tosiaan tällä tavoin välttänyt kiusauksen, jos itse olisin
-päättänyt? Kuka voi sen sanoa? Nyt ei minulla itsellä ollut
-päättämisvaltaa? Siinä vielä seisoessani ja epäillessäni, kuuli nainen
-minun olevan oven takana ja aukasi köökin oven. Meidän silmämme
-kohtasivat toisensa. Tämä ratkasi koko asian.
-
-Me olimme toistemme seurassa pari tuntia, eikä kukaan voinut
-aavistaakaan meidän olevan siellä, eikä liioin kukaan meitä häirinnyt.
-Tämä oli kyllin pitkä aika naiselle kertoakseen minulle kuluneen
-elämänsä salaisuuksia. Kyllin pitkä aika naiselle valloittaakseen minua
-ja tehdäkseen kanssani, minkä hän halusi. On turha tässä kertoa
-kaikista niistä onnettomuuksista, jotka olivat kohdanneet häntä; ne
-olivat liian tavallisia voidakseen huvittaa ketään.
-
-Naisen nimi oli Alicia Warlock. Hän oli syntynyt ja kasvatettu kuten
-korkeasäätyinen nainen. -- Hän oli menettänyt asemansa yhteiskunnassa,
-arvonsa ja ystävänsä. Siveys kauhistui katsoessaan häntä ja pahe oli
-saanut häntä valtoihinsa kokonaan. Hän oli inhottava, mutta hän lumosi
-minut. Onko tuo sitten niin kumma? Muistakaa, kuka minä olen. Missä
-minä minun tilassani olisin kunniallisten naisten seassa löytänyt hänen
-vertaisensa. Voivatko he kävellä kuten hän käveli tahi siten iskeä
-silmää kuin hän iski? Oliko heillä hänen hieno ihonsa, hänen
-hymyilynsä, hänen jalkansa, hänen kätensä? _Hänessä_ ei ollut
-täplääkään; hän oli siro varreltaan. Kun hän syleili minua, laski hän
-käsivartensa ympärilleni kuten enkelin siivet; ja hänen hymyilynsä
-ympäröi minut hohteellaan, juurikuin aurinko. Naurakaa tahi itkekää
-minun tähteni, miten hyvänsä haluatte. En tahdo puolustella itseäni --
-vaan ainoastaan selittää käytöstäni. Te olette hienoa väkeä; mikä
-hurmasi minut, on jokapäiväinen asia teille. Enkeli tahi piru, puhdas
-tahi saastainen -- hän oli kuitenkin korkeasukuinen nainen ja minä
-tallirenki.
-
-Ennenkuin aamulla herättiin talossa, lähti nainen suureen, läheiseen
-tehdaskaupunkiin.
-
-Täällä hän saattoi pienillä säästöillään hankkia itselleen sopivia
-vaatteita ja kortteerin vierasten kesken, jotka eivät vaivanneet häntä
-kysymyksillä, niinkauan kuin saivat rahansa hänen asumuksestaan. Täällä
-minä saatoin käydä hänen luonaan milloin minkin tekosyyn varjossa ja me
-saimme molemmat yhdessä tuumitella tulevaisuutemme asioista. Minun ei
-kaiketi tarvitse sanoa teille, että olin luvannut ottaa hänet
-vaimokseni. Mies minun tilassani naipi aina semmoisen naisen kuin hän.
-
-Kummasteletteko, että olin onnellinen siihen aikaan? Olisin ollut
-täydellisesti onnellinen, ellei eräs seikka olisi ollut: en nimittäin
-morsiameni läsnä-ollessa ollut koskaan oikein hyvällä tuulella.
-
-Minä en tahdo sanoa, että tunsin olevani arka tahi epäluuloinen hänen
-suhteen tahi että olisin hävennyt häntä. Mielipaha, jonka tunsin, tuli
-siitä, että olin kahdella päällä, olinko nähnyt tämän naisen, ennenkuin
-varhain aamulla tapasimme toisemme lääkärin luona. Tuon tuostakin
-kummastelin, kenenkä kasvoista naisen kasvot muistuttivat enkä voinut
-sitä muistella. Tämä kummallinen tunne, tämä ainoa kysymys, johon en
-voinut vastata, vaivasi minua niin suuresti, ett'ette voi sitä
-aavistaakaan. Enimmiten tämä ajatus tuli mieleeni iltasilla, kun
-kynttilät olivat sytytetyt. Te olette kyllä huomanneet, kuinka vaikeata
-välistä on muistella unohtunutta nimeä -- eikä saada sitä selville,
-vaikka ajattelisi kuinka kauan hyvänsä. Niin oli minunkin laitani. En
-voinut muistella, kenenkä näköinen tämä nainen oli.
-
-Kolme viikkoa olimme tuumailleet asioista ja vihdoin saaneet selville,
-miten kertoisin kotona hankkeitani. Alicia oli ollut palvelustoverini
-siihen aikaan, kun palvelin ystävällistä isäntääni Lontoossa. Meidän ei
-nyt enään tarvinnut pelätä, että jonkun odottamattoman tapauksen
-kertominen olisi äidilleni vahingoksi. Hänen terveytensä oli parantunut
-huomattavasti kolmen viikon ajalla. Ensi iltana, kun äitini kykeni
-istumaan tavalliselle paikallensa teepöydän ääreen, rohkaisin mieltäni
-ja kerroin aikomani ruveta naimaan. Äitini syleili minua ja huudahti
-ilosta:
-
-"Voi Francis!" sanoi hän, "iloitsen sydämeni pohjasta, että sinulla
-tulee olemaan joku joka huvittaa ja hoitaa sinua minun kuoltuani!"
-
-Mitä täti Chanceen tulee, voitte minun sanomattakin helposti käsittää,
-mitä hän teki. Voi, jos tosiaan kortit voisivat jotakin ennustaa,
-kuinka kammottavasti ne sinä iltana ennustivat!
-
-Päätettiin, että toisin morsiameni mukanani päivällisille seuraavana
-päivänä.
-
-
-10.
-
-Minä tunnustan ylpeilleeni Aliciasta, kun määräaikana toin hänen
-pieneen, yhteiseen huoneesemme. Alicia ei ollut koskaan ennen
-silmissäni ollut niin kaunis kuin sinä päivänä. Minulla ei koskaan
-ollut tapana pitää lukua naisten vaatteista; hänen vaatteitansa minä
-kuitenkin tarkastelin yhtä tarkkaan kuin itse olisin ollut nainen!
-Hänellä oli musta silkkihame, sileä, valkoinen raji ja ranne-hihat, ja
-päässä yksinkertainen myssy valkoisella ruusulla. Äitini, joka oli
-pukeutunut parhaimpiin juhlavaatteisin, nousi hämmästyneenä ylös
-tervehtääkseen vastaista miniäänsä. Äitini astui muutaman askeleen
-eteenpäin, osaksi hymyillen, osaksi itkien -- hän katsoi Aliciaa
-suoraan silmiin -- ja seisahtui äkkiä. Silmänräpäyksessä äitini posket
-kalpenivat; hänen silmänsä tuijottivat säikähtyneenä eteenpäin; hänen
-kätensä vaipuivat hermottomina alas. Hän horjui ja kaatui tätini
-syliin, joka seisoi hänen takanansa. Hän ei pyörtynyt; hän oli
-tunnoillansa. Hän katseli vuorotellen Aliciaa ja minua.
-
-"Francis", sanoi hän, "eivätkö tämän naisen kasvot muistuta
-kenestäkään?"
-
-Ennenkun minä ehdin vastata, osotti hän pöydällä takan vieressä olevaa
-kirjelaatikkoansa.
-
-"Anna laatikko tänne!" huudahti hän, "anna tänne!"
-
-Samassa tunsin, kuinka Alicia laski kätensä olkapäälleni ja huomasin,
-kuinka hän punehtui vihasta eikä tuo ollut kummakaan!
-
-"Mitä tuo merkitsee?" kysyi Alicia. "Onko äitisi tarkoitus loukata
-minua?"
-
-Sanoin muutaman sanan rauhoittaakseni häntä, en muista, mitä sanoin --
-niin hämmästynyt ja säikähtynyt olin. Ennen kun olin lakannut
-puhumasta, kuulin äitini olevan takanani.
-
-Täti oli käynyt noutamaan kirjelaatikkoa. Äitini oli sen aukaissut ja
-ottanut käsille erään paperin sieltä. Hiljakseen, nojaten seinää vasten
-lähestyi äitini minua -- pitäen paperia kädessään. Hän katseli sitä --
-hän tarkasteli Alician kasvoja -- hän nosti ylös läningin leveitä
-hihoja -- ja tarkasteli hänen käsiänsä ja käsivarsiansa. Huomasin
-harmin Alician silmissä äkkiä muuttuvan peloksi. Alicia tempasi itsensä
-irti äitini käsistä.
-
-"Mielipuoli!" sanoi Alicia itsekseen, "eikä Francis ole koskaan
-kertonut tuota minulle!"
-
-Näin puhuttua lähti Alicia huoneesta.
-
-Tahdoin rientää hänen jälkeensä, kun äitini viittauksella käski minun
-jäämään. Hän luki paperille kirjotettuja sanoja. Ääntäessään sanoja
-hiljaa ja verkalleen, osotti hän ovea, jonka Alicia oli jättänyt
-raolleen.
-
-"Vaaleanharmaat silmät, joiden vasen silmälauta on hiukan alemmaksi
-painunut. Hiukset kellahtavat. Valkoiset käsivarret ohuella
-ihokarvalla. Pienet, sievät kädet. Kynsien ympärystä vivahtaa
-veripunaiselle. Naisen haamu, Francis! Naisen haamu!"
-
-Varjo lankesi ikkunalle, äitini lausuessa näitä sanoja. Minä silmäilin
-varjoa. Alicia Warlock oli palannut! Hän vakoili meitä matalan
-ikkuna-varjostimen yläpuolelta. Ne olivat samat onnettomat kasvot,
-jotka olivat ravintolan makuuhuoneessa tarkastaneet minua! Sama pieni,
-sievä käsi, joka oli pitänyt murha-aseen, puukon. Olin siis nähnyt
-häntä, ennenkun tapasimme toisemme kylässä. Naisen haamu! Naisen haamu!
-
-
-11.
-
-En toivo kenenkään hyväksyvän, mitä nyt olen kertova itsestäni.
-
-Kolme viikkoa siitä päivästä, jona äitini oli selvästi osottanut
-Alician olleen sen naisen, jonka minä unissa näin, vein Alician
-kirkkoon, jossa meitä vihittiin. Olin vallan hurmautunut. Sanon sen
-vieläkin kerran, olin ihan lumottu.
-
-Juuri vähää ennen häitäni hajauntui pieni perheemme. Äitini oli
-riitautunut sisareni kanssa. Äitini, joka uskoi unen olevan totta,
-vaati kiihkeästi, että rikkoisin liittoani. Tätini, joka luotti
-korttiinsa, kehotti minua naimaan.
-
-Tämä eriäväisyys mielipiteissä synnytti riitaa heidän kesken, jonka
-kestäessä täti Chance -- joka ei lainkaan tietänyt olevansa
-taika-uskoinen -- laski kortit pöytään ja nämä ennustivat minulle onnea
-aviollisessa elämässäni. Sitten täti kysyi äidiltäni, kuinka kukaan muu
-kuin "sokea pakana voi olla niin jumalaton, että hän uskoo unia
-nähtyään näitä korttia!" Tätä puhetta ei äitini voinut kärsiä; kiivaita
-sanoja lausuttiin kummaltakin puolen; täti Chance palasi vihoissaan
-ystävänsä luo Skotlantiin. Hän jätti minulle kirjeen, jossa
-tulevaisuuteni kuvailtiin korttien antamien tietojen mukaan -- sekä sen
-ohessa osoitteen, mihinkä voisin lähettää postissa rahoja hänelle.
-
-"Lähellä oli se päivä", kirjotti täti, "jolloin Francis'en tulisi
-muistaa, mitä hän oli velkaa täti Chancelle, joka rehellisesti eli
-leskenä kolmella kymmenellä punnalla vuodessa".
-
-Äiti oli kieltänyt suostumuksen antamista naimiseeni; niinikään kielsi
-hän tulemasta häihin ja käymästä Alician luona. Tähän hänen
-päätökseensä ei ollut viha syynä. Koska äitini varmaan uskoi unen
-ennustaneen totta, pelkäsi hän suuresti vaimoani. Huomasin tämän -- ja
-annoin hänelle anteeksi. Ei pahaa sanaakaan lausuttu meidän välillämme.
-Ainoa onnellinen muistoni -- vaikk'en noudattanut äitini mieltä
-naimisen suhteen -- on, että aina rakastin ja kunnioitin hyvää äitiäni.
-
-Mitä vaimooni tulee, hän ei ollut pahoillaan siitä, että hänen ja hänen
-anoppinsa keskinäinen väli oli huono. Yhteisestä suostumuksesta emme
-koskaan puhuneet keskenämme tästä asiasta. Me asetuimme asumaan
-edellämainittuun tehdaskaupunkiin ja pidimme huoneita matkustavaisia
-varten. Ystävällinen isäntäni antoi minulle omasta pyynnöstäni
-vuotuisen apurahan sijaan yhtä haavaa suuremman rahasumman. Tällä
-rahalla pääsimme hyvään alkuun ja hankimme tarpeitamme. Alussa toimi
-menestyi hyvin. Olin silloin onnellinen ihminen.
-
-Vastoinkäymiseni alkoivat, kun äitini uudelleen sairastui. Lääkäri
-tunnusti, kun kysyin häneltä äitini tilaa, että tällä kertaa oli vaara
-tarjona. Kuultuani tämän, olin tietysti paljo äitini luona. Vaimoni
-toimeksi jäi tälläaikaa liikkeemme hoitaminen. Vähitellen huomasin,
-että hän rupesi kohtelemaan minua toisin kuin ennen. Kohta kun käänsin
-selkäni, teki hän tuttavuutta epäluulon-alaisten ja irstasten
-henkilöiden kanssa. Eräänä päivänä huomasin hänen olennossaan jotakin,
-joka herätti minussa luulon, että hän oli maistellut väkeviä juomia.
-Ennenkun viikko oli loppunut, olin vakuutettu hänen taipumuksestaan.
-Ennen hän oli seurustellut päihtyneiden kanssa, nyt oli hän alkanut
-itse päihtyä.
-
-Minä tein kaikki, mitä ihminen voi, hillitäkseen hänen himojansa. Vaan
-turhaan! Hän ei ollut koskaan rakastanut minua niinkuin minä häntä; en
-voinut vaikuttaa mitenkään häneen, enkä saanut mitään aikaan. Kun
-äitini sai tietää tämän, koki hän puolestaan vaikuttaa vaimooni. Vaikka
-äitini oli hyvin sairas, oli hän eräänä päivänä pukeutunut mennäkseen
-ulos.
-
-"Minun elämäni päivät ovat pian päättyneet, Francis", sanoi hän. "En
-voi kuolinvuoteellani olla levollinen, jollen ole tehnyt kaikki, minkä
-olen voinut, valmistaakseni onneasi. En pidä lukua pelostani ja
-tunteistani ja aion mennä kanssasi vaimosi luokse ja koettaa, minkä
-voin, palauttaakseni hänet himojensa vallasta. Ota minun mukanasi,
-Francis, kotia. Anna minun tehdä kaikki, minkä voin, auttaakseni
-poikaani, ennenkun on myöhäistä".
-
-Kuinka voisin olla tottelematon äidilleni? Me kuljimme rautatietä
-kaupunkiin: oli ainoastaan puolen tunnin matka. Kello yksi j.pp.
-tulimme kotiini. Oli päivällisen aika ja Alicia oli köökissä. Saatoin
-sentähden aivon huomaamatta viedä äitini sisälle huoneisin ja sitten
-vaimolleni kertoa äitini tulosta. Vaimoni oli tähän aikaan päivästä
-maistanut ainoastaan vähäsen väkeviä ja paha henki hänessä oli kaikeksi
-onneksi tällä kertaa masentunut.
-
-Alicia seurasi minua huoneisin; äitini ja hän kohtelivat toisiaan
-paremmin kuin olisin uskaltanut aavistaakaan. Äitini, joka kuitenkin
-koki hillitä itsensä, ei huolinut katsoa vaimoani vasten silmiä
-puhutellessaan häntä. Minusta tuntui helpommalta, kun Alicia alkoi
-kattaa päivällispöytää.
-
-Hän levitti pöytäliinan pöydälle, kantoi sisään leipäkorin ja leikkasi
-meille muutaman leipäviipaleen. Sitten palasi hän köökkiin. Minä vielä
-seisoin levotonna ja tarkastelin äitiäni, kun yhtäkkiä säpsähdin
-nähdessäni hänen kasvojensa yli levenevän saman aaveentapaisen
-vivahduksen, jonka olin huomannut sinä aamuna, kun Alicia ja äitini
-tapasivat toisensa ensikerran. Ennenkun ehdin lausua sanaakaan, hypähti
-äitini ylös säikähtyneillä kasvoilla.
-
-"Vie minut takasin kotia! -- kotia, Francis! Tule kanssani, äläkä
-koskaan enää palaa tänne takasin!"
-
-Minä en rohjennut vaatia selitystä; saatoin ainoastaan viitata hänelle,
-että hän olisi vaiti ja nopeasti saattaa hänet oven luo. Käydessämme
-pöydällä olevan leipäkorin ohitse, seisahtui hän ja osotti sitä.
-
-"Näitkö, millä aseella vaimosi leikkasi leipää?" kysyi hän.
-
-"En, äitini, tullut sitä huomanneeksi. Millä hän sen teki?"
-
-"Katso!"
-
-Minä käänsin silmäni sinnepäin. Uusi puukko, pukinsarvisella päällä,
-oli leipäviipaleiden seassa korissa. Minä ojensin käteni ottaakseni
-puukon korista. Samassa kuulin köökistä jotakin hälinää ja äitini
-tarttui käsivarteeni.
-
-"Puukko, jonka näit unissa! Francis, minä kuolen pelosta -- vie minut
-pois, ennenkuin hän palaa takasin".
-
-Minä en voinut puhua sanaakaan häntä rauhoittaakseni tahi vastatakseni
-hänelle. Vaikk'en luullut olevani lainkaan taika-uskoinen, hämmästyin
-kuitenkin nähdessäni puukon, Saatoin hiljaa äitini talosta ja lähdin
-kotia hänen kanssaan.
-
-Annoin äidilleni kättä sanoakseni hänelle hyvää yötä. Hän koetti
-pidättää minua.
-
-"Älä palaa takasin, Francis! älä palaa takasin!"
-
-"Minun täytyy saada puukko käsiini, äitini. Ensi junassa minun on
-palaaminen".
-
-Minä pysyin tässä päätöksessäni. Ensi junassa palasin kotia.
-
-
-12.
-
-Vaimoni oli tietysti huomannut, että me salavihkaa olimme lähteneet
-pois. Hän oli päihtynyt. Hän oli raivoissaan. Köökissä oli
-päivällisruoka nakattu tuhkalaatikkoon takkaan; pöytäliina oli siepattu
-pöydältä. Missä oli puukko?
-
-Olin tyhmä kyllä, kysyessäni puukkoa. Vaimoni kielsi sitä antamasta.
-Meidän välillä syntyneessä riidassa sain tietää puukolla olevan kauhea
-historiansa. Puukkoa oli käytetty useampia vuosia sitten eräässä
-murhassa ja se oli niin taitavasti kätketty, etteivät asianomaiset
-voineet saada sitä käsille tutkintoon. Muutamien entisten ystäviensä
-kautta oli vaimollani ollut tilaisuus saada ostaa tämä murha-ase. Hänen
-turmeltunut tunteensa piti äärettömän suuressa arvossa tätä puukkoa.
-Kun huomasin olevan mahdotonta hyvillä saada puukkoa käsiini, päätin
-myöhemmin päivällä salaa etsiä sitä. Etsin kuitenkin turhaan. Ilta tuli
-ja minä lähdin kävelemään hetkeksi kaduille. On helppo ymmärtää, kuinka
-alakuloinen olin, kun kerron teille peljänneeni nukkua samassa
-huoneessa kuin vaimoni.
-
-Kolme viikkoa kului. Vaimoni yhä kielsi antamasta puukkoa käsiini; ja
-yhä minä suuresti pelkäsin maata samassa huoneessa kuin hän. Minä
-kävelin ympäri öisin tahi istuin puoli nukuksissa tuvassamme tahi
-valvoin äitini vuoteen ääressä. Ennenkun äsken alkaneen kuukauden
-ensimäinen viikko oli päättynyt, kohtasi minua kova onnettomuus: äitini
-kuoli. Tämä tapahtui vähää ennen syntymäpäivääni. Hän oli halunnut elää
-siihen päivään saakka. Minä olin äitini luona hänen kuolinhetkellään.
-Hänen viimeiset sanansa täällä mailmassa olivat lausutut minulle:
-
-"Älä palaa sinne, poikani -- älä palaa".
-
-Minun täytyi kuitenkin palata, vaikkapa vaan valvoakseni vaimoni
-hankkeita. Äitini sairauden viime päivinä oli vaimoni pahuudessaan
-tehnyt minun hyvin surulliseksi, selittäessään että hän tahtoi käyttää
-oikeuttaan olla saapuvilla äitini maahanpaniaisissa. Vaikka kovasti
-vastustelin, pysyi hän kuitenkin aikomuksessaan. Maahanpaniaisia varten
-määrättynä päivänä hän, yllytettynä ja hävytönnä väkevien juomien
-nauttimisesta, tunkeusi luokseni ja vannoi kävelevänsä ruumissaatossa
-äitini haudalle.
-
-Entisten kärsimysten lisäksi tämä viimeinen solvaus oli suurempi, kuin
-että olisin voinut sitä kärsiä. Se teki minun melkein mielipuoleksi.
-Minä löin vaimoani.
-
-Kohta lyötyäni, kaduin. Vaimoni ryömi sanaakaan hiiskumatta huoneen
-loukkoon ja katseli minuun tuimalla silmäyksellä. Tästä silmäyksestä
-veri kohta suonissani hyytyi. Ei ollut nyt aikaa miettiä mitään
-sovintoa. Minun täytyi etsiä itselleni turvallista paikkaa, kunnes
-maahanpaniaiset olivat olleet. Minä salpasin vaimoni hänen
-makuukamariin.
-
-Kun minä laskettuani äitini hautaan palasin kotia, huomasin Alician
-istuvan vuoteen vieressä pitäen myttyä polvillaan ja suuresti
-muuttuneena sekä kasvojensa että olentonsa puolesta. Hän katsoi
-tyynesti minuun; hän puhui erinomaisen tyynellä äänellä -- kaikki
-hänessä näytti olevan teeskenneltyä.
-
-"Ei kukaan ihminen vielä koskaan ole minua lyönyt", sanoi hän.
-"Puolisollani ei tule olemaan syytä lyödä minua toistamiseen. Aukase
-ovet ja anna minun mennä matkoihini".
-
-Hän kävi ohitseni ja lähti pois talosta. Minä näin hänen kävelevän
-pitkin katua ylöspäin.
-
-Oliko hän lähtenyt pois hyvässä tarkoituksessa? Valvoin koko yön ja
-odotin. En kuullut askeltakaan, joka olisi ilmottanut kenenkään
-lähestyvän. Seuraavana yönä laskeusin levolle väsyneenä uupumukseen
-saakka, vaan en riisunut vaatteita yltäni, enkä sammuttanut kynttilää.
-Untani et mikään häirinnyt. Kolmas, neljäs, viides, kuudes yö kului,
-eikä mitään tapahtunut. Vielä seitsemäntenä yönä minä levolle
-mennessäni pelkäsin jotakin tapahtuvan; nytkin oli minulla vaatteet
-päälläni, ovi oli suljettu, avain pöydällä, kynttilä paloi.
-
-Uneni oli levoton. Heräsin pari kertaa tuntematta mitään mielipahaa.
-Herätessäni kolmannen kerran palasi tuo kauhea väristys, joka minulla
-yöllä oli tullut yksinäisessä ravintolassa ja herätti minun heti.
-
-Silmäni aukenivat ja katsoivat vuoteen vasemmalle puolelle. Tuossa
-seisoi silmät käännettyinä minuun -- --
-
-Naisen haamu taasen? Ei. Vaimoni. Elävä nainen, jolla oli samanlaiset
-kasvot, samallainen ryhti, kuin sillä naisella, jonka olin nähnyt
-unissa. Hän piti kauniin kätensä kohossa ja hieno, valkoinen käsi
-puristeli puukon päätä.
-
-Silmänräpäyksessä minä hyökkäsin hänen kimppuun; vaan en kuitenkaan
-niin rohkeasti, että olisin estänyt häntä kätkemästä puukkoa. Sanaakaan
-hiiskumatta huulillani, naisen ääntäkään päästämättä painoin minä hänet
-alas tuolille. Toisella kädellä vedin ylös hänen hihansa; ja samaan
-paikkaan, johon Naisen haamu oli kätkenyt puukkonsa, siihen oli
-vaimonikin piilottanut -- puukkonsa pukinsarvesta tehdyllä päällä, joka
-näytti uuden uutukaiselta.
-
-Minä en voi selittää, minkä tunteen tunsin huomatessani tätä, enkä
-liioin nytkään voi selittää. Pitäen puukkoa kädessäni katselin tuimasti
-vaimoani.
-
-"Tahdoitko tappaa minun?" kysyin.
-
-"Tahdoin", vastasi vaimoni, "tahdoin tappaa sinun".
-
-Hän laski kätensä ristiin rinnoilleen ja tuijotti kylmästi minuun.
-
-"Minä sinun tapan tavalla tai toisella", sanoi hän, "ja vieläpä tällä
-puukolla".
-
-Enpä tiedä, mikä minua vaivasi. Vakuutan, etten ole mikään pelkuri ja
-kuitenkin käytin itseni kuten pelkuri. Minä kauhistuin. En voinut
-katsella häntä -- en voinut puhutella häntä. Jätin hänet puukko käteen
-ja kiiruhdin ulos yön selkään.
-
-Tuuli huokaili ulkona ja ilma tuntui sateiselta. Torninkellot löivät
-neljänneslyöntiänsä, kun kuljin kaupungin äärimmäisten talojen ohitse.
-Ensimäiseltä poliisilta, jonka tapasin, kysyin, mitä kello oli.
-
-Hän katsoi kelloansa ja vastasi:
-
-"Kello on kaksi".
-
-Kaksi aamulla. Mikä kuukauden päivä oli, joka äsken oli alkanut.
-Rupesin laskemaan äitini hautajaisista. Unen ja olevaisuuden kauhistava
-yhtäläisyys tuli täydelliseksi -- oli syntymäpäiväni!
-
-Olinko välttänyt tätä hengenvaaraa, jota uni oli ennustanut? Vai oliko
-tämä ainoastaan toinen varoitus?
-
-Kun tämä epäilevä ajatus risteili sielussani, seisahduin jonkun matkan
-päässä kaupungin ulkopuolella. Raikas ilma oli taasen virvoittanut
-mieltäni -- tunsin jossain määrin olevani sama mies kuin ennenkin.
-Hetkisen mietittyäni huomasin selvään, kuinka tyhmästi olin tehnyt, kun
-annoin vaimoni vapaasti käydä, mihin hän halusi ja tehdä, mikä hänelle
-oli mieleen.
-
-Heti palasin ja läksin asunnolleni.
-
-Vielä oli pimeä. Palavan kynttilän olin jättänyt makuuhuoneesen. Kun
-nyt katsoin ylös ikkunaan, ei ollut kynttilää huoneessa. Astuin
-porstuan ovelle. Vallan hyvin muistelin, että olin sen lukinnut kiinni
-lähtiessäni ulos; nyt se oli auki.
-
-Pihalla odottelin aina päivän koittoon saakka pitäen taloa yhä vaan
-silmällä. Vihdoin uskalsin astua sisään -- kuuntelin, vaan ei mitään
-kuulunut -- katsoin köökkiin, kotaan, arkihuoneesen, vaan en löytänyt
-mitään. Vihdoin kävin makuuhuoneesen. Se oli tyhjä.
-
-Tiirikka oli lattialla; tästä sain selville, miten vaimoni oli päässyt
-sisään yöllä. Tämä oli ainoa jälki, jonka löysin Naisen haamusta.
-
-
-13.
-
-Minä viivyin kotona, kunnes liike alkoi kaupungissa -- ja sitten lähdin
-erään lakimiehen luo. Vaikka silloin olin jotenkin hurmautunut, oli
-minulla kuitenkin selvillä, mitä minun on tekeminen: tahdoin myydä
-taloni ja lähteä pois paikkakunnasta. Mutta odottamattomia esteitä
-alkoi ilmaantua. Minulla sanottiin olevan velkojia, joita oli
-tyydyttäminen, ennenkun pääsisin muuttamaan. Kuitenkin olin minä
-säännöllisesti joka viikko jättänyt vaimolleni rahoja, jotta hän saisi
-maksaa rätinkeitäni. Tarkemman tutkinnon tapahtuessa huomattiin, että
-vaimoni oli tuhlannut joka-ikisen äyrin, jonka olin antanut hänelle. Ei
-mikään muu auttanut, kuin minun täytyi ruveta uudelleen niitä
-maksamaan.
-
-Tässä hankalassa tilassa oli ensimäinen velvollisuuteni ruveta
-lakimieheni avulla asioitani järjestämään. Viipyessäni kaupungissa tein
-kaksi tyhmyyttä. Tästäpä syystä sain vielä viimeisen kerran tietoa
-vaimostani.
-
-Ensinnäkin olin niin tyhmä, että yhä säilytin puukkoa taskussani, kun
-olin kerran saanut sen käsiini. Vielä lisäksi lähdin ypö-yksin jalkasin
-eräänä pilkkopimeänä iltana myöhään lakimieheni luokse, koska minulla
-oli muuan tähellinen asia hänelle kerrottavana. Ilman mitään vaaratta
-pääsin kyllä perille, mutta palatessani kotia tarttui pari miestä
-minuun kiinni takaapäin ja raahasivat minun erääsen pimeään käytävään
-ja ryöstivät minulta sekä sen vähäisen rahasumman, joka oli taskussani,
-että myöskin puukon. Niin lakimies kuin minäkin arvelimme rosvojen
-olleen vaimoni hyviä tuttavia ja hänen kehoituksestaan käyneet
-kimppuuni. Tämän arvelun todenperäisyyttä huomasin seuraavana päivänä,
-kun sain nimettömän kirjeen, joka oli kirjoitettu Alician käsi-alalla.
-Jo ensi rivistä huomasin, että puukko oli jälleen tullut Alician
-käsiin. Toinen rivi muistutti minua siitä, että olin lyönyt Aliciaa.
-Kolmas rivi ilmotti minulle, että hän tulisi verelläni kostamaan tätä
-lyöntiä ja kahdesti olivat kirjotettuina nämät sanat: "Minä olen sen
-tekevä puukolla".
-
-Tämä tapahtui vuosi sitten. Molemmat miehet, jotka olivat ryöstäneet
-minun, joutuivat oikeuden käsiin -- mutta tästä ajasta saakka en ole
-onnistunut saada minkäänlaista vihiä vaimostani.
-
-Elämäkertani on kerrottu. Maksettuani velkojani ja lailliset veroni,
-oli minulla taloni myyntihinnasta jälellä ainoastaan viisi puntaa ja
-taasen oli uudestaan alkaminen. Vaeltaessani siellä täällä saavuin
-muutama kuukausi sitten Underbridgeen. Ravintolan isäntä oli ennestään
-tuttu isäni perheen kanssa. Hän antoi minulle -- ja tuo oli ainoa,
-minkä hän voi antaa -- ruokaa ja asunnon muutamassa rakennuksessa.
-Minulla ei ole siellä mitään tekemistä paitsi toripäivinä. Tulevana
-talvena ravintola suljetaan ja silloin minun on tuleminen toimeen omin
-neuvoin. Entinen isäntäni kyllä auttaisi minua, jos häneltä pyytäisin
-apua -- mutta tuo ei ole minulle mieleen; hän on jo auttanut minua
-enemmän kuin ansaitsenkaan. Kukapa muuten tietää, vaikka kaikki
-vastoinkäymiseni olisivat loppuneet tulevana vuonna? Ensi talvena on
-taasen syntymäpäiväni lähestyvä -- ja voihan tuleva syntymäpäiväni olla
-kuolinpäivänikin. Niin! on kyllä tosi, että valvoin viime yönä ja
-kuulin torninkellon lyövän kaksi ilman että mitään tapahtui. Mutta en
-kuitenkaan uskalla luottaa tulevaisuuteen. Vaimoni käsissä on puukko --
-vaimoni vainoo minua. En ole taika-uskoinen, en laisinkaan. En liioin
-usko unia; sanon vaan että Alicia Warlock vainoo minua. Saatan kyllä
-olla väärässä. Saatan olla oikeassakin. Kukapa voi sen seikan
-ratkaista?
-
-
-
-
-Kolmas kertomus.
-
-Jatkoa Fairbankin kertomukselle.
-
-
-14.
-
-Me sanoimme jäähyväiset Francis Rawenille Fairleigh Hallin portilla ja
-lupasimme, että hän pian saisi tietoa meistä.
-
-Samana iltana mrs Fairbank ja minä puhuimme kahden kesken huoneessamme.
-Puheemme aine oli tallirengin elämäkerta; olimme erimieliset siitä,
-minkä verran ihmisrakkautta olimme velvolliset osottamaan
-tallirengille.
-
-Minun ajatukseni miehen kertomuksesta oli aivan käytännöllistä laatua.
-Francis Rawen oli mielestäni niin kauan miettinyt tuon kummallisen
-unennäön ja huonon vaimonsa keskinäistä suhdetta toisiinsa, että hänen
-sielunsa vihdoin oli joutunut jonkunmoiseen itsensä pettämisen tilaan
-tässä asiassa. Vallan mielelläni tahdoin auttaa häntä pienemmällä
-rahasummalla ja puoltaa häntä lakimieheni luona, jos hän tosiaankin oli
-jossakin vaarassa ja tarvitsi neuvoa. Tähän päättyivät mietteeni niistä
-velvollisuuksista, joita minun oli suorittaminen tämän henkisesti
-kivuloisen miehen suhteen.
-
-Mrs Fairbankin romantillinen luonne ei tytynyt tähän järkevään tuumaan,
-vaan meni mahdottomiin.
-
-"Yhtä vähän minä voisin luopua Francis Rawenista, kun hänen vastainen
-syntymäpäivänsä tulee", sanoi vaimoni, "kuin voisin laskea luotani
-hauskan kertomuksen lukematta viimeisiä lukuja. Olen varmaan päättänyt,
-Percy, viedä hänen tallirenkinä mukanamme, kun palaamme Franskanmaalle.
-Mitäpä yksi mies enemmän tahi vähemmän hevosia varten maksaa niin
-varakkaille ihmisille kuin me olemme?"
-
-Ilojeni ja surujeni toveri jatkoi tällä tavoin puhettansa, eikä pitänyt
-lainkaan lukua kaikista niistä syistä, joita minä väitteideni
-puolustukseksi esiin toin. Tarvitseeko minun sanoa naineille
-veljilleni, kuinka tämä väittely päättyi? Vaimoni tietysti hiukan
-suututti minua ja minä lausuin muutamia ankaria sanoja. Suuresti
-loukattuna vaimoni tietysti kääntyi toiselle kyljelleen
-aviovuoteellamme ja purskahti itkuun. Tietysti "herra" sitten pyysi
-anteeksi ja "rouva" sai asian käymään mieltänsä myöten.
-
-Ennenkun viikko oli loppunut, ratsastimme Underbridgeen ja tarjosimme
-Francis Rawenille palveluksen luonamme ylimääräisenä tallirenkinä.
-
-Aluksi miesparka tuskin voi käsittää erinomaista onneansa. Kun hän
-hiukan tyyntyi, kiitti hän yksinkertaisella, kohteliaalla tavalla. Mrs
-Fairbankin herkkä myötätuntoisuus puhkesi kuten tavallisesti sanoihin.
-Hän puhui Rawenin kanssa kodostamme Franskanmaalla, juuri kuin
-harmaapäinen, henkisesti väsynyt mies olisi ollut lapsi.
-
-"Te, Francis, ette voi ajatellakaan, kuinka sievä tuo vanhanaikainen
-asuntomme on; kuinka ihana on puutarhamme! Talli on kymmenen kertaa
-suurempi kuin tämä: erinomainen asunto teille. Meidän talomme nimi on:
-Maison Rouge. Metz on lähin kaupunki. Kaunis Moselvirta on lyhyen
-matkan päässä. Kun haluamme jotakin muutosta oloissamme, tarvitsee
-meidän ainoastaan ajaa rajalle ja niin tulemme Saksaan".
-
-Francis, joka tähän saakka jotenkin väliäpitämättömästi oli kuunnellut
-vaimoni kertomuksia, säpsähti ja punehtui vaimoni lausuessa viimeisiä
-sanoja.
-
-"Saksaan?" uudisti Francis.
-
-"Niin. Muistuttaako Saksa teitä jostakin?"
-
-Tallirengin silmät synkästi tuijottivat maahan päin.
-
-"Saksa muistuttaa minua vaimostani", vastasi hän.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Vaimoni kertoi kerta minulle asuneensa Saksassa, paljoa varemmin kuin
-minä tutustuin hänen kanssa, kun hän vielä oli nuori tyttö".
-
-"Oliko hän siellä sukulaisten vai ystävien luona?"
-
-"Hän oli siellä jonkulaisena koti-opettajattarena muutamassa vieraassa
-perheessä".
-
-"Missä osassa Saksanmaata?"
-
-"Enpä muista enää, rouvaseni. En liioin muista, mainitsiko vaimoni
-tuota koskaankaan".
-
-"Sanoiko hän teille perheen nimeä?"
-
-"Niin. Nimi oli minulle aivan vieras ja olen jo aikoja sitten unohtanut
-koko asian. Perheen isällä oli suuria viiniviljelyksiä, sen minä
-muistan!"
-
-"Sanoiko hän teille, minkälaisia viiniä siinä talossa valmistettiin?
-Meidänkin seuduillamme löytyy viiniviljelyksiä. Oliko Moselviiniä?"
-
-"Enpä voi tuota sanoa, rouvaseni. En muista, sanoiko hän viinin nimeä".
-
-Tähän päättyi keskustelu. Me lupasimme ilmottaa Francis Rawenille,
-ennenkun lähtisimme Englannista matkoillemme.
-
-Minä olin hankkeessa käydä tervehtimässä englantilaisia ystäviämme ja
-kesällä palata Maison Rougeen. Vähän ennen määrättyä lähtöpäivää täytyi
-minun kuitenkin luopua tästä hankkeesta erään rettelön vuoksi, joka
-tapahtui irlantilaisten maatilojen hoitamisessa. Sen sijaan että olisin
-palannut kartanoomme Franskassa kesän aikana, lähdimme sinne vasta pari
-viikkoa ennen joulua. Francis Rawen seurasi muassa ja tuli
-jonkulaiseksi apumieheksi Maison Rougen tallissa.
-
-Ennen pitkää toteutuivat ikävällä tavalla ne muistutukset, joita olin
-tehnyt vaimolleni, kun tämä esitti että Rawen otettaisiin meidän
-palvelukseen. Francis Rawenille ei onnistunut, kuten ennakolta olin
-peljännyt, elää hyvässä sovussa tovereinsa kanssa. He olivat kaikki
-franskalaisia, eikä yksikään niistä ymmärtänyt Englannin kieltä.
-Francis taasen ei ollut laisinkaan perehtynyt Franskan kieleen. Hänen
-ujo luonteensa, surullinen mielensä ja halu olla itseksensä -- kaikki
-nämä seikat eivät olleet hänelle eduksi. Meidän muut palveliamme
-kutsuivat häntä "englantilaiseksi karhuksi". Tällä haukkumanimellä hän
-oli tunnettu koko seudussa. Riitoja syntyi, jotka pari kertaa loppuivat
-tappeluun. Mrs Fairbankille itsellekin kävi selväksi, että joku mielevä
-muutos oli tapahtuva. Meidän vielä miettiessämme keskenämme, mikä keino
-olisi paras, tapahtui onnettomalle tallirengille eräs tapaturma
-tallissa, joka pakotti meitä vielä jonkun aikaa pitämään hänet
-palveluksessamme. Tuolle raukalle tapahtui se onnettomuus, että hevonen
-potkasi poikki hänen sääriluunsa.
-
-Meidän lääkärimme hoiti häntä ja hän sai maata omassa sievässä
-huoneessaan tallirakennuksessa. Kun hänen syntymäpäivänsä lähestyi, oli
-hän vielä sängyn omana.
-
-Muuten hän oli ruumiinvoimiensa puolesta sangen reipas. Mutta
-henkisessä suhteessa lääkäri ei ollut tytyväinen häneen.
-
-Francis Rawenia vaivasi joku tuntematon mielensairaus, joka häiritsi
-hänen yöllistä lepoansa. Kuultuani tämän, pidin velvollisuutenani
-ilmottaa lääkärille, mikä seikka se oli, joka vaivasi sairaan mieltä.
-Lääkäri, joka oli käytännöllinen mies, arveli kuten minäkin, että Rawen
-oli jonkunmoisessa itsensä pettämisen tilassa ja että joku kummallinen
-hänen vaimoansa ja unta koskeva ajatus oli pöllähtänyt hänen päähänsä.
-
-"Hän voi parantua tästä taudista", lisäsi lääkäri, "jos vaan aivan
-yksinkertaisella tavalla tehtäisiin pieni koe".
-
-"Kuinka se tapahtuisi?" kysäsin minä.
-
-Lääkäri ei vastannut kysymykseeni, vaan teki itse puolestaan
-kysymyksen.
-
-"Muistatteko sattumalta, että tänä vuonna on karkausvuosi?" kysyi
-lääkäri.
-
-"Mrs Fairbank muistutti minua siitä eilen", vastasin minä. "Muuten en
-olisi tiennyt sitä".
-
-"Luuletteko Francis Rawenin tietävän, että on karkausvuosi tänä
-vuonna?"
-
-Nyt aloin minä hämärästi käsittää, mitä ystäväni tarkoitti.
-
-"Se riippuu siitä, onko hän saanut englantilaisen almanakan", sanoin
-minä. "Mutta jollei hänellä satu olemaan almanakkaa -- mitä sitten?"
-
-"Silloin ei Francis Rawenilla ole mitään aavistustakaan siitä, että
-helmikuussa on 29 päivää tänä vuonna", alkoi tohtori puhua. "Mitä hän
-siis on tekevä? Hän odottaa vaimon tulevan puukkoineen kello 2 aamulla
-29 päivä helmikuuta. Antakaa hänen kärsiä kaikki kummalliset kauhunsa
-vääränä päivänä. Antakaa hänen sitävastoin sinä päivänä, joka on hänen
-todellinen syntymäpäivänsä, levätä kaiken yönsä hyvässä rauhassa ja
-nukkua yhtä sikeästi kuin muutkin ihmiset kello 2 aamulla. Ja kun hän
-sitte herää iloisena tavallisella aamiaistunnillaan, tehkää pilkkaa
-hänestä, sanoen hänelle asian todellista laitaa ja kantaa".
-
-Minä lupasin tehdä, kuten oli neuvottu. Lääkäri lähti luotani kertomaan
-asiata mrs Fairbankille ja minä lähdin talliin katsomaan Francis
-Rawenia.
-
-
-15.
-
-Miesraukkaa vaivasi niiden kohtaloiden aaveet, jotka odottivat häntä
-merkillisenä maaliskuun ensi päivänä.
-
-Hän pyysi hartaasti, että minä käskisin jonkun rengeistä valvoa hänen
-luonaan hänen syntymäpäivänsä aamuna. Minä lupasin noudattaa hänen
-tahtoansa ja käskin hänen sanoa minulle, minä viikon päivänä hänen
-syntymäpäivänsä oli. Hän luki päivät sormillaan ja tästä huomasin,
-ett'ei hän tiennytkään nyt olevan karkausvuosi, koska hän ilmotti 29
-päivä helmikuuta olevan syntymäpäivänsä, vaikka se olikin vasta 1 päivä
-maaliskuuta. Koska olin luvannut lääkärille tehdä sen kokeen, jonka hän
-oli esitellyt, en huolinut huomauttaa Rawenia hänen erehdyksestänsä.
-Täten minä myöskin aivan umpimähkään astuin ensi askeleen "Tallirengin
-Uni" nimisen näytelmän viimeistä näytöstä kohden.
-
-Seuraavana päivänä sattui pieni taloudellinen pula, joka välillisesti
-ja kummallisella tavalla oli yhteydessä lähestyvän lopun kanssa.
-
-Vaimoni sai kirjeen, jossa meitä käskettiin olemaan läsnä kahden
-arvokkaan saksalaisen naapurin, herra ja rouva Beldheimerin,
-hopeahäissä. Herra Beldheimer omisti suuria viinitarhoja Moselle virran
-rannoilla. Hänen kartanonsa oli rajan toisella puolen ja meidän
-maatilamme olivat niin etäällä toisistaan, että meidän oli viipyminen
-yötä isäntämme luona. Jos noudattaisimme kutsua, tulisi meidän siis
-olla poissa kotoa maaliskuun ensimäisen päivän aamuna. Mrs Fairbank
-pysyi jäykästi luonnottomassa päätöksessään omin silmin nähdä, mitä
-mahdollisesti tapahtuisi Francis Rawenille hänen syntymäpäivänään eikä
-suostunut lähtemään Maison Rougesta.
-
-"On helppo keksiä esteitä", sanoi hän tavallisella vilkkaudellaan.
-
-Minä sitä vastoin en voinut huomata, että oli niinkään helppo
-päästä pulasta. Kun hopeahäät vietetään Saksassa, vietetään
-viidenkolmattavuoden onnellisen avioliiton juhlaa; ja kun isäntä pyytää
-ystäviään tulemaan tällaiseen tilaisuuteen, on hänen kutsunsa melkein
-kuninkaallisen käskyn veroinen. Tuumailtuamme hetken aikaa, jolloin
-huomasin olevan mahdotonta saada vaimoni taipumaan ehdoitukseeni, jätin
-mrs Fairbankin; mutta kun selvään huomasin, että ystävämme pitäisivät
-pahana, jos molemmat jäisimme pois juhlasta, pyysin minä mrs Fairbankia
-itse ilmottamaan esteitänsä, ja lupasin puolestani tulla ystäväni
-juhlaan. Täten minä umpimähkään astuin toisen askeleen "Tallirengin
-Uni" nimisen näytelmän viimeistä näytöstä kohden.
-
-Viikon päivät kuluivat; helmikuun viime päivät olivat käsissä. Uusi
-perheellinen pula syntyi ja tämäkin tapaus näkyi olevan kummallisessa
-yhteydessä lähestyvän lopun kanssa.
-
-Ensimäisenä miehenä tallissani oli eräs mies nimeltä Joseppi Rigobert.
-Hän oli yksinkertainen mies, ylpeili suuresta ulkomuodostaan eikä
-käyttänyt itseään mitenkään siivosti naisia kohtaan. Hänen ainoa
-ansionsa oli se, että hän osasi hyvästi hoitaa ja ruokkia niitä
-hevosia, joita oli uskottu hänelle. Sanalla sanoen hän oli niin hyvä
-tallirenki, että oli vaikea löytää hänen vertaistansa ja senpä vuoksi
-hän niin kauan pysyi palveluksessani. Nytpä sattui hovimestarini tulla
-luokseni kertomaan, että Rigobert oli ruvennut laiskaksi ja eli
-huikentelevaista elämää. Pahin syytös häntä vastaan oli, että hän
-samana päivänä oli nähty Metzin kaupungissa erään englantilaisen naisen
-seurassa, jonka kanssa hän seurusteli muutamassa ravintolassa, vaikka
-hänen olisi ollut palaaminen Maison Rougeen. Mies puolusti itseään
-sillä, että "lady", kuten hän nimitti naista, oli vieras englantilainen
-nainen, joka ei tuntenut kaupunkia ja että hän ainoastaan naisen
-pyynnöstä oli näyttänyt hänelle, missä hän voisi saada jotakin
-ravinnokseen. Minä nuhtelin miestä hänen käytöksestään, enkä huolinut
-sen enemmän tutkia asiata. Tällä välinpitämättömyydellä astuin
-umpimähkään kolmannen askeleeni "Tallirengin Uni" nimisen näytelmän
-viimeistä näytöstä kohti.
-
-Illalla 28 p. helmik. annoin minä käskyn tallirengeille, että joku
-heistä valvoisi seuraavan yön englantilaisen vuoteen ääressä.
-Joseppi Rigobert tarjoutui kohta tähän toimeen, arvatenkin siinä
-tarkoituksessa, että hän jälleen pääsisi suosiooni. Minä puolestani
-suostuin hänen ehdoitukseen.
-
-Sinä päivänä söi lääkäri päivällistä meillä. Noin puoliyön tienoilla
-hän ja minä lähdimme tupakkihuoneesta Francis Rawenin makuuhuoneesen.
-Rigobert oli paikoillaan, eikä suinkaan näyttänyt tytyväiseltä.
-Franskalainen ja englantilainen eivät nähtävästi olleet oikein hyvässä
-sovussa. Francis Rawen makasi turvatonna vuoteellaan, äänetönnä
-odottaen, että kello löisi kaksi aamulla sekä Naisen haamua.
-
-"Olen tullut tänne sanomaan teille hyvää yötä, Francis", sanoin minä
-ystävällisesti. "Huomenna käyn teitä katsomassa ennenkuin lähden
-matkalle".
-
-"Kiitoksia kaikesta hyvyydestänne, armollinen herra. Te ette näe minua
-huomenna hengissä. Tällä kertaa nainen on tappava minut. Pankaa
-mieleenne sanani -- nainen on tappava minut".
-
-"Rakkahani, eipä tuo nainen voinut tappaa teidät Englannissa; mitenkä
-hän sitten voisi tappaa teidät täällä Franskassa?"
-
-"Minä olen, armollinen herra, aivan vakuutettu siitä, että hän on
-etsivä minut täällä. Kello 2 aamulla syntymäpäivänäni olen minä hänen
-jälleen näkevä ja silloin se on viimeinen kerta".
-
-"Luuletteko siis tosiaan, että hän tappaa teidät?"
-
-"Luulen kyllä, armollinen herra. Hän on tappava minut -- puukolla".
-
-"Vaikkapa Rigobertkin on täällä sisällä puolustamassa teitä?"
-
-"Minä olen tuomittu. Viisikymmentä Rigobertiä ei voisi suojella minua".
-
-"Ja kuitenkin haluatte, että joku valvoisi täällä luonanne?"
-
-"Tuo oli vaan pelkkää heikkoutta, armollinen herra. En tahdo mielelläni
-olla yksinäni kuolinvuoteellani".
-
-Minä silmäilin tohtoria. Jos hän olisi kehoittanut minua, olisin minä
-varmaan pelkästä sääliväisyydestä tunnustanut Francis Rawenille, minkä
-ilveen olimme hänelle tehneet. Mutta tohtori tahtoi pysyä kokeessaan;
-hänen kasvonsa selvään osoittivat että pitäisin suuni kiini.
-
-Seuraavana päivänä, 29 p. helmikuuta, olivat hopeahäät. Ensimäinen
-työni aamulla oli, että kävin Francis Rawenin luokse. Rigobert tapasi
-minut ovella.
-
-"Kuinka Rawen on viettänyt yönsä?" kysyin minä.
-
-"Hän on lukenut rukouksiaan ja tähtäillyt haamuja", vastasi Rigobert.
-"Hulluinhuone on ainoa sopiva paikka hänelle."
-
-Lähestyin vuodetta.
-
-"Huomenta, Francis, täällähän te makaatte raittiina ja terveenä, vaikka
-puhuitte niin kummia eilen illalla".
-
-Hänen silmänsä katsoivat minuun epäilevällä, ihmettelevällä katseella.
-
-"En ymmärrä tuota", sanoi hän.
-
-"Näittekö vaimoanne, kun kello löi kaksi?"
-
-"En nähnyt, armollinen herra".
-
-"Tapahtuiko mitään?"
-
-"Ei mitään, armollinen herra".
-
-"Ettekö nyt ole vakuutettuina, että olitte väärässä?"
-
-Hänen silmänsä yhä vaan katselivat epäilevällä, ihmettelevällä
-katseellaan. Hän ainoastaan lausui uudelleen ne sanat, joita hän jo oli
-sanonut:
-
-"En ymmärrä tuota".
-
-Minä tein viimeisen yrityksen saattaakseni hänet iloiselle tuulelle.
-
-"Olkaa huoletta, Francis! Neljäntoista päivän sisään te olette nouseva
-ylös terveenä".
-
-Hän pudisteli päänaluksella lepäävää päätään.
-
-"Tässä on jotakin nurin", sanoi hän. "Minun ei sovi vaatia, että
-uskositte minua, armollinen herra. Minä ainoastaan väitän, että tässä
-on jotakin nurin -- ja aika on sen osoittava".
-
-Lähdin pois huoneesta. Puolen tuntia myöhemmin matkustin Beldheimerin
-luokse ja jätin tohtorin ja vaimoni toimeksi järjestää huomispäivän
-asioita.
-
-
-16.
-
-Yksi ainoa seikka, joka oikein kummastutti minua tavatessani vieraat
-hopeahäissä, on tässä vain mainittava. Eräs etevä nainen oli tässä
-iloisessa juhlassa hiukan alakuloinen. Tämä nainen oli juuri juhlan
-kuningatar, itse talon emäntä.
-
-Illan kuluessa huomautin herra Beldheimerin vanhimmalle pojalle tätä
-asiaa. Koska olin perheen vanha ystävä, saatoin puhua hänelle, kuten
-vanhalle tutulle ainakin.
-
-"Meillä on ollut hyvin ikävä tapaus täällä", sanoi nuori Beldheimer;
-"eikä äitini vieläkään ole voinut mielestään poistaa tuota ikävää
-juttua. Useita vuosia sitten, kun sisareni vielä olivat lapsia, oli
-meidän talossamme muuan englantilainen lastenhoitaja. Hän lähti meiltä
-pois mennäkseen naimisiin, kuten meille silloin kerrottiin. Emme ole
-sen kovemmin kuulleet puhuttavan hänestä, ennenkun 8 eli 10 päivää
-sitten, jolloin äitini sai kirjeen, jossa entinen lastenhoitaja sanoi
-olevansa suuressa kurjuudessa ja hädässä. Monen arvelun perästä oli hän
-erään ystävällisen rouvan kehoituksesta rohjennut kirjoittaa entiselle
-isännälleen ja muistuttaa heitä menneistä ajoista. Te tunnette äitiäni;
-hän on sekä hyväsydämmisin että kaikesta pahasta tietämättömin nainen
-mailmassa: on mahdotonta saada häntä uskomaan, että mailmassa löytyy
-niin paljon pahaa. Äitini vastasi kirjeelle ensi postissa, käski
-englantilaisen naisen tulemaan luoksemme ja lähetti myöskin hänelle
-rahoja matkakustannuksia varten. Kun isäni tuli kotia ja sai kuulla,
-mitä oli tapahtunut, kirjoitti hän kohta asiamiehelleen Lontoossa,
-pyytäen että tämä kuulustelisi lastenhoitajan elämänvaiheita ja
-ilmoitti, missä hän oli asunut. Ennenkun asiamiehen vastaus ehti
-saapuakaan, tuli lastenhoitaja luoksemme. Isääni hän teki inhottavan
-vaikutuksen. Asiamiehen kirje, joka saapui muutamia päiviä myöhemmin,
-herätti isässäni epäluuloja. Lähdettyänsä luotamme oli lastenhoitaja
-elänyt mitä häpiällisimmällä tavalla. Isäni puhutteli häntä
-kahdenkesken: hän tarjosi naiselle, jos hän lähtisi pois talostamme,
-rahasumman, jotta hän voisi palata Englantiin. Jos hän ei suostuisi
-lähtemään, uhkasi isäni valittaa asiasta asianomaisille ja
-nostaa hälinän. Nainen otti rahat vastaan ja lähti pois meiltä.
-Paluumatkallaan Englantiin näkyy nainen jääneen Metziin. Helposti
-voitte huomata, mimmoinen nainen hän on, saatuanne tietää, että tämä
-nainen toissa päivänä seurusteli muutamassa kapakassa kauniin
-tallirenkinne, Joseppi Rigobertin kanssa".
-
-Nuoren Beldheimerin kertoessa näitä tapauksia, rupesin asioita
-muistelemaan. Mieleeni johtui, mitä Francis Rawen oli kertonut vaimonsa
-olosta Saksassa lastenopettajana. Hämärä aavistus asiain todellisesta
-laadusta tunki sieluni läpi.
-
-"Mikä oli hänen nimensä?" kysyin minä.
-
-"Alicia Warlock", vastasi nuori Beldheimer.
-
-Kuultuani tätä nimeä mainittavan, oli minulla vaan yksi ainoa ajatus:
-kiireimmän kautta palata kotia. Kello oli silloin kymmenen ehtoolla;
-viimeinen rautatiejuna Metziin oli jo aikoja sitten mennyt.
-Ilmotettuani sopivalla tavalla nuorelle ystävälleni asianhaaroja, sovin
-hänen kanssaan siten, että lähtisin ensimäisessä aamujunassa, enkä
-odottaisi aamiaista, kuten muut vieraat, jotka aikovat olla siellä
-yötä.
-
-Yön kuluessa mietin monta kertaa, miten lienee asiain laita Maison
-Rougessa. Tuon tuostaki johtui sama ajatus mieleeni palatessani kotia
-varhain aamulla -- maaliskuun 1 päivänä. Kuten tapauksista tuli
-selville, oli ainoastaan yksi henkilö talossa, joka tiesi, mitä todella
-oli tapahtunut tallissa Francis Rawenin syntymäpäivänä. Kertokoon nyt
-Joseppi Rigobert itse teille vuorossaan kertomuksen lopun -- sillä
-tapaa kuin hän ennen oli kertonut lakimiehelleen ja minulle.
-
-
-
-
-Neljäs kertomus.
-
-Joseppi Rigobertin kertomus, jonka hän kertoi puollustajalleen
-oikeudessa.
-
-
-17.
-
-Kunnioitettava herra!
-
-Helmikuun 27 päivänä minua lähetettiin Metziin eräässä asiassa, joka
-koski Maison Rougen tallia. Julkisella kävelypaikalla tapasin komean
-naisen. Valkoverisen. Syntyänsä englantilaisen. Me miellyimme toisiimme
-ja juttelimme keskenämme. Hän puhui franskan kieltä erinomaisen
-hyvästi, vaikkapa murre oli englantilainen. Tarjosin hänelle muutamia
-virvoitus-aineita ja hän suostui ehdoitukseeni. Meillä oli hauska ja
-pitkä keskustelu -- me huomasimme olevamme ikäänkuin luodut
-toisillemme. Ketä sopii tästä moittia? Onko se minun syyni, että olen
-kaunis mies ja että kaunis sukupuoli yleensä mielellään tahtoo minua
-seuraansa? Onkohan tuo mitenkään rikollista, että joku on taipuva
-rakkaus-seikkoihin? Kysyn uudelleen: Ketä voidaan tästä syystä moittia?
-Tietysti luontoa. Ei tuo ole kauniin naisen syy -- eikä liioin omakaan
-syyni.
-
-Sanalla sanoen, kovasydämisen ihmisenkin täytyy myöntää, ettei kaksi
-henkilöä, jotka ovat ikäänkuin luodut toisiaan varten, voi eritä
-toisistaan, sopimatta, millä ajalla he vasta tapaavat toisiaan.
-
-Minä hankin naiselle asunnon eräässä kylässä, joka oli lähellä Maison
-Rougea. Suureksi huvikseni hän seurusteli kanssani muutamassa pienessä
-illallisessa, jonka minä pidin tallikamarissani yöllä vasten helmikuun
-29 päivää. Me päätimme tavata toisiamme siihen aikaan kuin muut
-palvelijat tavallisesti menivät levolle eli kello 11 illalla.
-
-Tallirenkien joukossa oli muuan englantilainen, joka makasi katkenneen
-jalkansa vuoksi. Hänen nimensä oli Francis. Hän oli ikävä mies eikä
-osannut puhua Franskan kieltä. Köökissä häntä haukuttiin nimellä:
-"Englantilainen karhu". Kumma kyllä oli hän isäntäväkeni suuressa
-suosiossa. Isäntäväkeni sääli häntä erään taikauskoisen kauhun vuoksi,
-joka tällä ikävällä miehellä oli -- kauhu, jonka laatua minä suurena
-vapaa-uskojana en huolinut ruveta tutkimaan.
-
-Illalla 28 päivä helmikuuta pyysi englantilainen, jota äsken mainittu
-kauhu vaivasi, että joku hänen tovereistaan valvoisi hänen luonaan
-ainoastaan sinä yönä. Herra Fairbank vaati tätä samaa isäntävaltansa
-nojassa. Isäntäni oli suuttunut minuun -- arvollisuuteni tunto estää
-minua kertomasta mistä syystä -- ja tarjousin sen vuoksi valvomaan
-englantilaisen karhun vuoteen ääressä. Aikomukseni oli vakuuttaa herra
-Fairbankille, etten minä puolestani ollut pahoillani siitä, joka oli
-tapahtunut välillämme. Englantilais-raukka houraili kaiken yötä. Koska
-en ymmärtänyt hänen kieltänsä, voin ainoastaan hänen liikkeistään
-päättää, että hän kauheasti pelkäsi jotakin luuloteltua olentoa
-vuoteensa vieressä. Kerta toisensa perästä sain tuota houkkiota, joka
-häiritsi untani, asettumaan kirouksillani. Tämä on yksinkertainen ja
-paras keino kohdella ihmisiä, jotka ovat tällaisessa mielentilassa.
-
-Aamulla 29 päivä helmikuuta lähti herra Fairbank matkalle.
-
-Illemmalla samana päivänä huomasin suureksi harmikseni, että
-englantilainen vieläkin tulisi tekemään minulle vaivaa. Herra
-Fairbankin poissa-ollessa piti hänen rouvansa äärettömän suurta huolta
-hourailevan toverini yölevosta. Taasen piti jonkun meistä valvoa hänen
-luonaan ja heti ilmottaa, jos jotakin tapahtui. Koska minä odotin
-kaunista naistani, täytyi minun saada varma tieto siitä, että muut
-palvelijat tallissa rauhallisesti makasivat sängyissään sinä yönä. Minä
-tarjousin siis vieläkin valvomaan miehen luona. Rouva Fairbank kiitteli
-minua hyväntahtoisuudestani. Minulla on suuri mielenmaltti.
-Punehtumatta kuulin itseäni kiiteltävän.
-
-Kahdesti yön kuluessa kävivät emäntäni ja lääkäri, joka jäi taloon
-herra Fairbankin poissa-ollessa, kuulustamassa, kuinka Rawen voipi.
-Ensi kerralla, kun kävivät, ei ollut vielä ihana naisystäväni tullut
-luokseni, vaan kun tulivat toistamiseen oli hän jo saapunut. Koska
-kamarini oli englantilaisen huoneen vieressä, täytyi minun silloin
-piilottaa viehättävän vieraani siihen huoneesen, jossa siloja
-säilytettiin. Enkelintapaisella taipuvaisuudella suostui hän
-palvelija-virkani vuoksi luopumaan arvollisuudestansa. En ole koskaan
-nähnyt rakastettavampaa naista -- sellaisessa tilassa.
-
-Kun olivat käyneet kahdesti sairasta katsomassa, sain olla rauhassa.
-Silloin oli lähes keski-yön aika. Hullun englantilaisen käytöksessä ei
-ollut silloin mitään erinomaista, joka olisi voinut rouva Fairbankille
-ja tohtorille korvata heidän hänen vuoksi näkemiä vaivojaan. Hän makasi
-puolittain valveella, puolittain nukuksissa ja hänen kasvoissaan oli
-kummallinen mielenilmaus. Emäntäni varoitti minua käydessään pois, että
-pitäisin Rawenia erittäin silmällä kello kahden aikana aamulla. Jos
-jotakin sattuisi tapahtumaan, jätti tohtori minulle suuren
-soittokellon, jonka ääni helposti kuului huoneisiin, jossa herrasväki
-asui.
-
-Kun nyt sain palata kauniin ystäväni luokse, järjestin illallispöytää.
-Piirakka, lihamakkaraa ja muutamia pulloja oivaa moselviiniä oli
-yksinkertainen ateriamme. Kun kaksi henkeä on rakastunut toisiinsa, on
-rakkauden hurmaavassa valossa yksinkertaisin ateria komeimpien pitojen
-vertainen. Me istuimme pöytään hyvin nälkäisinä. Kohta kuin suloinen
-pöytävieraani istahti tuolille, alkoi tuo kirottu englantilainen
-viereisessä huoneessa käydä levottomaksi ja rähistä. Hän löi kepillään
-lattiaan; hän huusi houreissaan kauhusta pelästyneellä äänellä:
-"Rigobert! Rigobert!"
-
-Ihana ystäväni säikähti kuullessaan äkkiä tuon valittavan äänen. Naisen
-kasvot vaalenivat silmänräpäyksessä.
-
-"Taivaan Jumala!" huudahti nainen. "Kuka on tuossa huoneessa?"
-
-"Mielipuoli englantilainen".
-
-"Englantilainen?"
-
-"Rauhoittukaa, enkelini. Kyllä minä saan hänen pysymään alallaan".
-
-Tuo ilkeä ääni huusi jälleen minua:
-
-"Rigobert! Rigobert!"
-
-Kaunis ystäväni tarttui käsivarteeni.
-
-"Kuka hän on? Mikä on hänen nimensä?"
-
-Naisen kasvoissa näkyi joku kummallinen vivahdus, kun hän teki nämät
-kysymykset. Minä tunsin sydämessäni mustasukkaisuuden pistoksen.
-
-"Tunnetteko häntä?" kysyin minä.
-
-"Mikä on hänen nimensä?" kysyi nainen uudelleen kiivaasti; "mikä on
-hänen nimensä?"
-
-"Francis", vastasin minä.
-
-"Francis -- ja sukunimi?"
-
-En voinut muistaa, enkä lausua tuota muukalaista, englantilaista
-sukunimeä. Saatoin ainoastaan sanoa naiselle, että Francis'en sukunimi
-alkoi kirjaimella "R".
-
-Nainen vaipui tuolille istumaan. Pyörtyisikö hän? Ei; nainen punehtui
-uudelleen. Hänen silmänsä kiiltivät kauniisti. Minkä vuoksi? Vaikka
-kyllä hyvästi tunsin naisen luonteita, kummastelin kuitenkin nähdessäni
-tätä naista.
-
-"Tunnetteko häntä?" kysyin minä uudelleen.
-
-Nainen naurahti kysymykselleni.
-
-"Mitä joutavia puhutte! Kuinka minä voisin tuntea tuota miestä? Käy
-häntä rauhoittamassa!"
-
-Peilini oli lähellä. Silmäys peiliin vakuutti minua siitä, ettei kukaan
-ymmärtäväinen nainen voinut pitää englantilaista minua parempana.
-Itseeni luottamus palasi. Kiiruhdin englantilaisen luo.
-
-Kohta kun astuin huoneesen, osotti hän innokkaasti sormellaan
-huonettani. Muukalaisia sanoja virtasi tulvanaan hänen suustaan. Hänen
-liikkeistään ja silmäyksistään arvasin, että hän jollain
-käsittämättömällä tavalla oli huomannut vieraani läsnä-olon -- ja vielä
-kummallisempaa oli, että hän suuresti pelkäsi jotakin henkilöä
-huoneessani. Minä koetin rauhoittaa häntä samalla tapaa, kuin jo ennen
-olen kertonut: se on, minä kirosin häntä omalla kielimurteellani. Kun
-tämä kirous ei näkynyt vaikuttavan sanottavia, puistelin nyrkkiäni
-hänen silmäinsä edessä ja lähdin pois sänkykamarista.
-
-Palattuani kauniin ystäväni luokse huomasin hänen kävelevän
-edestakaisin kummallisesti kiihottuneessa tilassa. Ystäväni ei
-odottanut, kunnes minä olisin täyttänyt hänen lasinsa -- hän oli minun
-poissa-ollessani maistellut jaloa moselviiniäni. Vaivoin houkuttelin
-minä häntä istumaan pöytään. Häntä ei millään kurin voitu saada
-syömään.
-
-"Minulle ei ruoka enää maista", sanoi nainen. "Anna minulle viiniä".
-
-Jalo moselviini on kuuluisa siitä, että se maistuu hyvältä ja on
-erinomaisen väkevää. Tämän oivallisen viinin väkevyys ei kuitenkaan
-huumannut kummallista vierastani. Viini näkyi päinvastoin vahvistavan
-ja virkistävän häntä, ei mitenkään päihdyttävän. Hän puhui alinomaa
-yhtä matalalla äänellä ja vaikka kuinka paljo hyvänsä yrittelin
-kääntääkseni keskusteluamme toisaalle, palasi nainen kuitenkin aina
-puheissaan viereisessä huoneessa olevaan englantilaiseen. Jokaisen muun
-naisen itsepintaisuus olisi suututtanut minua. Mutta kaunis vieraani
-oli vastustamaton. Lapsellisella sävyisyydellä vastasin minä hänen
-kysymyksiinsä. Naisella oli kaikki nuo eriskummaiset omituisuudet,
-jotka ovat niin tavallisia hänen kansassaan. Puhuessani siitä
-tapaturmasta, joka piti englantilaista vuoteen omana, hypähti hän
-seisoalle. Omituinen hymyily näkyi hänen kasvoissansa.
-
-"Näytä minulle hevonen, joka potkaisi hänen sääriluunsa poikki", sanoi
-nainen. "Minun täytyy, minä tahdon nähdä tuon hevosen!"
-
-Saatoin naista talliin. Nainen suuteli hevosta, kunniani nimessä hän
-suuteli hevosta! Tämä kummastutti minua. Minä sanoin:
-
-"Te tunnette tuon miehen; ja hän on jollain tavoin loukannut teitä."
-
-Ei nainen silloinkaan tahtonut sitä myöntää.
-
-"Minä suutelen kaikkia kauniita eläimiä" sanoi hän. "Enkö ole suudellut
-teitä?"
-
-Näin viehättävästi selitettyään käytöstään riensi nainen takasin ylös
-rappusia. Minä jäin jälkeenpäin nähdäkseni, oliko tallin ovi lukittuna.
-Tultuani ylös huomasin kummallisesti kyllä naisen juuri samassa astuvan
-ulos englantilaisen kamarista.
-
-"Aivoin juuri tulla alas taasen huutaakseni teille", sanoi nainen.
-"Mies tuossa huoneessa rupee taasen mellastamaan".
-
-Hullun englantilaisen ääni kohtasi taasen korviamme.
-
-"Rigobert! Rigobert!"
-
-Tällä kertaa hän oli hirveä nähdä. Hänen silmänsä tuijottivat hurjasti
-eteenpäin. Kylmä hiki valui hänen kasvojensa yli. Kauheassa pelvossaan
-väänteli hän käsiään ja osotteli taivasta. Kaikilla niillä merkeillä ja
-liikenteillä, joita ihminen mahdollisesti saattaa käyttää, rukoili
-englantilainen minua, etten jättäisi häntä yksinänsä. En voinut tosin
-olla nauramatta. Mikä aate tuo oli,  että minä jäisin hänen luokseen ja
-jättäisin ihanan ystäväni yksinänsä toiseen huoneesen!
-
-Käännyin oveen päin. Kun tuo mielenviassa oleva raukka huomasi, että
-olin hankkeessa lähteä pois, huusi hän epätoivossaan niin kimeällä
-äänellä, että pelkäsin nukkuvien tallirenkien heräävän tuosta huudosta.
-
-Kaikki ihmiset, jotka minun tuntevat, tietävät, kuinka suuri mieleni
-tyyneys on tärkeissä tapauksissa. Aukasin arkun, jossa englantilaisen
-liinavaatteet olivat, otin suuren tukon nenäliinoja ja panin muutamia
-kapulaksi hänen suuhunsa ja toisilla taasen sidoin hänen kätensä kiini.
-Ei enää ollut mitään pelkoa, että hän herättäisi renkejä. Sidottuani
-viimeisen solmun, katsahdin ylös.
-
-Ovi englantilaisen ja minun huoneeni välillä oli avoinna. Kaunis
-ystäväni seisoi kynnyksellä ja katseli häntä, joka makasi aivan
-voimatonna vuoteellaan sekä minua, joka juuri sidoin kiini viimeisen
-solmun.
-
-"Mitä siellä toimitte?" kysyin minä. "Minkä vuoksi aukasitte oven?"
-
-Nainen astui luokseni ja kuissasi vastauksensa korvaani, kaiken aikaa
-kiinteästi katsellen sängyssä makaavaa miestä.
-
-"Kuulin hänen huutavan".
-
-"Entä sitten?"
-
-"Luulin, että olitte hänen tappaneet".
-
-Säikähtyneenä astuin askeleen taaksepäin. Epäluulo minua kohtaan, jota
-hänen sanansa osottivat, oli jo itsessään kylliksi kauhistava. Minä
-säikähdin niin suuresti, että vetäysin pois ihanasta immestäni,
-ikäänkuin hän olisi ollut ruumiini yli mateleva sisilisko.
-
-Ennenkuin olin kyllin tointunut vastatakseni, saivat hermoni uuden
-iskun. Kuulin äkkiä emäntäni äänen, joka huusi minua pihalla.
-
-Ei ollut aikaa ajattelemiseen, ainoastaan toimimiseen. Minun täytyi
-estää rouva Fairbankia nousemasta ylös portaita, jottei hän näkisi
-naisystävääni, eikä liioin että englantilainen makasi sidottuna
-vuoteellaan kapula suussa. Riensin kohta alas pihalle. Juostessani
-portaita alas kuulin tallinkellon lyövän kolme neljännestä vaille kaksi
-aamulla.
-
-Emäntäni oli innoissaan ja mielenliikutuksessaan. Tohtori, joka oli
-hänen seurassaan, seisoi naurahtaen itsekseen, ikäänkuin hän nauraisi
-omille ajatuksilleen.
-
-"Onko Francis valveella vai nukkuuko hän?" kysyi rouva Fairbank.
-
-"Hän on ollut hiukan levoton, rouvaseni. Mutta nyt taasen on hän
-tyytynyt. Jollei häntä häiritä", lisäsin minä estääkseni rouvaa
-nousemasta ylös portaita, "on hän kohta vaipuva sikeään uneen".
-
-"Eikö mitään ole tapahtunut, sittenkuin viimein kävin täällä?"
-
-"Ei, ei mitään, mutta..."
-
-Tohtori nosteli kulmakarvojaan jonkunmoisella komillisella epätoivon
-katseella.
-
-"Vahinko, vahinko, rouva Fairbank!" sanoi tohtori. "Ei mitään ole
-tapahtunut. Romantisuuden päivät ovat olleet ja menneet".
-
-"Kello ei ole vielä kaksi", vastasi emäntäni hiukan kiukkuisesti.
-
-Tallista tuli aamulla väkevä haju. Rouva Fairbank piti liinaa nenänsä
-edessä ja kävi pois pihasta pohjoisen portin kautta, jonka kautta
-kuljettiin puutarhaan ja asuinhuoneisin. Minä sain käskyn seurata
-häntä ja tohtoria. Kun paraiksi oli päästy jonkun matkan päähän
-talli-löyhkästä, alkoi rouva Fairbank taasen kysellä minulta.
-Hän ei ottanut uskoakseen, ettei mitään ollut tapahtunut hänen
-poissa-ollessaan. Minä vastasin hänelle mitä paraimmasti tuota pikaa
-voin ja tohtori seisoi nauraen vieressämme. Sillä tavoin kuluivat
-minuutit, kunnes kello löi kaksi. Nyt sanoi rouva Fairbank tahtovansa
-käydä englantilaista katsomassa hänen kamarissaan. Suureksi
-mielihyväkseni tohtori yritti saada häntä luopumaan tästä aikeestansa.
-
-"Olettehan kuulleet, että Francis on juuri nukkumaisillaan", sanoi hän.
-"Jos käytte hänen kamariinsa, saatatte häiritä häntä. Kokeeni
-menestymiselle on aivan tärkeätä, että hän saapi hyvän yörauhan sekä
-että hän sen itsekin myöntää ennenkuin kerron hänelle asian todellista
-laitaa. Minun täytyy, rouvaseni, lääkärinä pyytää, että annatte hänen
-olla rauhassa".
-
-Emäntäni vastahakoisesti luopui aikeestaan. Vilkas keskustelu syntyi
-niiden välillä, joka kesti ainakin viisi minuutia. Vihdoin täytyi rouva
-Fairbankin myöntyä -- sillä kertaa.
-
-"Puolen tunnin perästä", sanoi hän, "Francis joko nukkuu sikeästi tahi
-on hän taasen valveella. Puolen tunnin perästä palaan tänne taasen."
-
-Rouva Fairbank tarttui lääkärin käsivarteen. He palasivat takasin
-asunhuoneisin.
-
-Jäätyäni yksin, päätin minä, koska minulla oli puolen tunnin aikaa,
-saattaa englantilaista naista takasin kylään ja sitten palata talliin
-ottamaan pois kapulan sekä siteen Francis'elta ja antaa hänen huutaa
-täyttä kurkkua. En pitänyt lukua, vaikka hän olisi herättänyt koko
-talon, kunhan vaan olin päässyt vapaaksi ystävästäni, joka tulisi
-saattamaan minulle harmia.
-
-Palattuani pihaan kuulin ritinän juuri kuin olisi aukaistu porttia,
-joka ritisi ja ratisi saranoillaan. Pohjoisen portin olin itse
-sulkenut. Menin vasemmalle portille tallin takana. Tämän kautta tultiin
-tantereelle, jossa pari polkua risteili. Toinen polku vei kylään,
-toinen taasen maantielle ja joen varrelle.
-
-Tultuani vasemmalle portille, oli portti auki ja raikas aamutuuli
-heilutti porttia edes takasin. Olin itse sulkenut ja pannut teljen
-tälle portille, kun kello 11 laskin kauniin ystäväni sisään. Mieleeni
-juolahti joku hämärä pelko, että asiat olivat hullusti. Riensin takasin
-talliin.
-
-Pistäysin huoneeseni. Huone oli tyhjä. Menin silahuoneesen. Ei
-sielläkään englantilaista naista näkynyt eikä kuulunut. Palasin
-huoneeseni ja lähestyin englantilaisen kamarin ovea. Olikohan
-mahdollista, että nainen jäi sinne olemaan, kun minä olin poissa?
-Sanomattoman vastenmielisesti nyt lähenin ovea ja viivyttelin sen
-vuoksi tuokion, ennenkuin tartuin avaimeen. Kuuntelin. Ei kuulunut
-siellä hiiskaustakaan. Huusin hiljaa. Ei mitään vastausta. Epäilevänä
-vieläkin astuin askeleen taaksepäin. Huomasin jotakin tummaa, joka
-hiljalleen virtasi oven ja lattian välillä olevassa raossa. Otin
-kynttilän pöydältä, kumarruin ja tarkastelin. Tuossa oli verivirta!
-
-Kauhea näky pakotti minua astumaan eteenpäin. Aukasin oven.
-
-Englantilainen makasi vuoteellaan, yksinänsä huoneessa. Häntä oli
-puukolla pistetty kahteen kohti: kaulaan ja sydämeen. Murha-ase oli
-jäänyt toiseen haavaan. Puukko oli englantilaista tekoa; puukon varsi
-oli miltei uusi ja tehty pukinsarvesta.
-
-Nostin kohta melua. Todistajat voivat sanoa, mikä nyt seurasi.
-Eriskummallista on arvella minun olevan syypää murhaan. Myönnän kyllä,
-että joskus voin tehdä pieniä hullutuksia, mutta tuo paljas rikos
-kauhistuttaa minua. Paitsi sitä minulla ei ollut mitään syytä ruveta
-miestä murhaamaan. Nainen murhasi hänen minun poissaollessani. Nainen
-pötki pakoon vasemman portin kautta, kun minä puhuin emäntäni kanssa.
-Minulla ei ole muuta lisättävää. Vannon, että kaikki, mitä tässä olen
-kirjottanut, on totta ja tämä kaikki tapahtui aamulla ensimäinen päivä
-maaliskuuta.
-
-Vastaan ottakaa, herrani, vakuutukseni suuresta kiitollisuudestani ja
-kunnioituksestani.
-
-                                               Joseppi Rigobert.
-
-
-Jälkimaine, jonka lisäsi herra Fairbank.
-
-
-Francis Rawenin murhajuttua tutkittaessa huomattiin Joseppi Rigobertin
-olevan syyttömän, koska murhatun paperit kyllin todistivat, kuinka
-hänen vaimonsa katkerasti ja leppymättömästi vihasi häntä.
-
-Tutkimukset, jotka pidettiin sinä aamuna, jolloin murha tapahtui,
-osottivat, että naismurhaaja oli, mentyään tallista, astunut pitkin
-sitä polkua, joka oli jokeen päin. Joessa kyllä harkittiin, vaan ei
-mitään löytynyt. Vielä tänäkin päivänä on tietämättömissä, hukuttiko
-hän itsensä vai et. Ainoa varma asia on -- ettei Alicia Warlockia enää
-koskaan näkynyt.
-
-Alkaen mysteriona, päättyen mysteriona, katoaa siis Naisen haamu
-näkyvistänne. Henki; paha olento tahi elävä inhimillinen olento -- sano
-itse, mikä hän on. Tahi tietäessäsi että selittämättömiä ihmeitä on
-ympärilläsi ja selittämättömiä ihmeitä omassa sydämessäsi, anna nämät
-suuren miehen sanat olla riittävä selitys: -- "Me olemme senlaista
-ainetta, josta unia muodostuu ja lyhyt elinaikamme on unenkaltainen".
-
-_Loppu_.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Naisen haamu, by Wilkie Collins
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISEN HAAMU ***
-
-***** This file should be named 55117-8.txt or 55117-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/1/1/55117/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/55117-8.zip b/old/55117-8.zip
deleted file mode 100644
index 7efadb4..0000000
--- a/old/55117-8.zip
+++ /dev/null