NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3974 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9fdccac
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54927 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54927)
diff --git a/old/54927-8.txt b/old/54927-8.txt
deleted file mode 100644
index c5922bb..0000000
--- a/old/54927-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3974 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Kiannan rannoilta Kaspian poikki, by Ilmari Kianto
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kiannan rannoilta Kaspian poikki
-       Päiväkirjani kotimaassa ja Venäjällä v. 1902
-
-Author: Ilmari Kianto
-
-Release Date: June 17, 2017 [EBook #54927]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIANNAN RANNOILTA KASPIAN POIKKI ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KIANNAN RANNOILTA KASPIAN POIKKI
-
-Päiväkirjani kesämatkalla kotimaassa ja Venäjällä v. 1902
-
-
-Kirj.
-
-Ilmari Calamnius [Ilmari Kianto]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Eero Erkon kustannuksella,
-1903.
-
-Päivälehden kirjapainossa.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Alas Oulujokea
- Alas Volgavirtaa
- Yli Kaukasus-vuorten
- Läpi Krimmin Niemen
-
-
-
-
-Kiannan rannalla 2 p. elokuuta 1902.
-
-Rakas koti! Sydäntäni repii sinusta taas erota. Mieltynyt olen tähän
-luontoon niin syvästi, ymmärrän tämän erämaan hengen niin hyvästi,
-arasta paikasta olen siihen kiinnikasvanut... Jumala minua auttakoon.
-Jumala armahtakoon meitä kaikkia, jotka särkynein sydämmin orpoina
-lähdemme kylmän maailman selkään.
-
--- -- Lähdin astumaan metsäpolkua Ämmän ruukkiin, sillä oli jo
-myöhäistä ja tähän piti jäädä yöksi. Yötä vasten eivät näet
-laskumiehet lähde koskille, täytyy vartoa auringon nousua.
-
-Tulen Ruukkiin, tuttuun taloon, kuljen läpi kaikkien huoneiden
-tapaamatta ristinsielua. Missähän se Miidas setä on? Raotan keittiön
-ovea: Elli rouva siellä makaa halkolaatikon kannella ja pinkaisee
-kuin kautsupallo ylös, kun sisään kurkistan. Hän on hämillään, jospa
-hyvilläänkin, ja ottaa minut heti hellimpään hoitoonsa. Vai näin sinä
-nyt lähdet Kaukaasiaan... Miidas rukka on lähetetty saunaan. Kun hän
-sieltä palaa, hämmästyn hänen näköään: ukko riepu on kuin valmis
-ruumisarkkuun pantavaksi. "Ei minusta nyt ole sinulle seuraksi,"
-voihkii hän, "kaksi vuorokautta yhteenperään on jäseniä repinyt...
-tämä pouta ihan kuivettaa suonet." Hän on todella surkuteltava ja
-minun käy häntä kovasti sääli. -- Oli jo niin hämärä että täytyi
-sytyttää kynttilät. Nämät kaksi ihmistä olivat aivan kahden tuossa
-suuressa rakennuksessa. Kuoleman hiljaisuus vallitsee -- ainoastaan
-Ämmän pauhu kuuluu kumeasti läpi kaksinkertaisten ikkunain. On
-tämäkin elämää erämaassa Kiannan rannalla... Me jäimme puhelemaan
-rouvan kanssa liki puoliyöhön. Puhellessa hän samalla minua syötti
-ja juotti kaikilla herkuillaan: hilloilla, punaisella koskilohella.
-"Vaan kyllä sinn' oot kummallinen poika!" huudahti hän yht'äkkiä.
-"Sinn' oot kaikista pappilan poijista kummallisin -- ka minkätähen
-sinn' oot niin kummallinen?" uteli hän tapansa mukaan puhuen räikeää
-ylimaan suomeansa. "Painaako sinnuu joku suru, vai muutenko sinn' oot
-luonnostasi semmonen raskasmielinen?" -- Minua on aina huvittanut
-tämä Elli rouvan naivisuus, väliin on oikein nautinto kuulla hänen
-vilkkaita sanojansa, vaikkei hän viittä minuuttia yhteen jaksoon
-voikkaan pysyä samassa asiassa eikä puhua samalla kielellä. Mahdoton
-olisi kielentutkijan päättää, mikä on hänen oikea kielensä, sillä
-hän puhuu aina sekaisin Kiannan suomea ja Kajaanin ruotsia. -- Maata
-mentyä kuulen setä Miidaksen voivotuksia ylikerrasta. Ukko raiska:
-ei kukaan häntä auttaa osaa, täytyy vain kitua. Sangen surullisessa
-mielialassa minä nukahdin, korvissani Ämmäkosken pauhu...
-
-Ja tämä oli lähtöni päivä Kiannan rannoilta.
-
-
-3 p. elokuuta.
-
-Aamulla varhain auringon noustua nielasi tervavenheemme ensimmäinen
-koski. Ne ovat minulle jo lapsuudesta tutut nämät kymmenkunta
-kaunista koskea, jotka kuohuvat yhden ainoan penikulman rajojen
-välissä. Luettelenpa ne tässä järjestyksessään. Ensin on se virkeä,
-hopeanvälkkyvä, syvään kalliorantaiseen suvantoonsa suistuva Jalo,
-sitten on kyydin antava Kynä, sitten pauhaava Pato, sitten kylmä
-Kyynäspää, sitten pyrisevä Pysty, värisevä Vääntiö, pirisevä
-Pitkänjatko, sitte itse Pitkä, sitten laineita laukkaava Peura,
-sitten harras Haara ja vihdoin se ärjyvä Aitto. Aittokoskessa
-on kaksi kuuluisaa aaltoa: Rusko ja Portti, jotka tavallisesti
-kastelevat kulkijaa. Niinpä meitäkin Rusko räiskäytti, mutta, Portti
-ei ainoastaan räiskäyttänyt, vaan vieläpä "rytkäytti". Tämä on paha
-sana tervamiesten kielellä. Yhtäkkiä näet keskellä palavinta koskea
-vyörähti osa tervatynnyreistä toiselle laidalle, venhe kallistui
-pelottavasti, vesi ryntäsi tulvana sisään, koko lasti jäi vinoksi
-ja jopa Aiton haltija taisi irvistää ilosta, mutta onneksi oli
-koskisarja samalla lopussa ja päästiin maihin. Tässä vanhan tavan
-mukaan nuotio nurmelle rakennettiin, laskumies Juntunen syötettiin,
-juotettiin ja Lehtolainen lastinsa laitteli, jotta ei toista kertaa
-"rytkäyttäisi". Minä koivun lehtiä läjän kannoin tynnyrien päälle,
-etten kovin tervautuisi. Ja niin työnnyttiin taipaleelle alas
-viheriärantaista virtaa. Mikä ihana sunnuntai-aamu Kiannan joella!
-Koskien kohina on häipynyt taaksemme, virta vierii sileänä eteenpäin,
-auringon säteet hivelevät sen pintaa, erämaan metsä seisoo molemmin
-puolin juhlallisena kuni kunniavartio, koska kulkee majesteetti --
-ei hiiskausta mistään kuulu... Silloin tällöin loiskahtaa hilpeä
-jokilohi ylös veden alta, tehden hauskan kuperkeikan ilmassa ja
-välähyttäen kirkkaita suomujaan, mutta mykkänä pakenee sorsa
-pienten poikaistensa kanssa. Kaikki täällä on niin raikasta ja
-puhdasta, tämä on oikea sunnuntai-idylli ylimaassa. Jo viriää vieno
-jokituuli, se on myötäisen puolelta, venheeni isäntä Juho Lehtolainen
-irvistää ilosta ja komentaa soutomiehen purjetta pystyttämään.
-Soutomiehen nimi on Kalle Tapio, Pölkky-Iikan poika. Ja sillä aikaa
-kun Pölkky-Kalle purjetta laittelee, tehkäämme selko Lehtolaisen
-tervalastista. Hänen venheessään on 22 tynnyriä: Heikkisen tervoja
-9 tynnyriä, Kolikka-Antin tervoja 7 tynnyriä, Julman-Santerin, sen
-joka tänä kesänä karhun tappoi, 6 tynnyriä, vaikka "vajaa", koska
-eivät oo niitä "kusetelleet". Tämän venheen on Lehtolainen ostanut
-"Luttu-Heikiltä" ja maksanut siitä 38 markkaa; niin, ja uudet
-paltamot kuuluvat maksavan aina 80--90:kin markoin. Paljonko saa hän
-rahtipalkkaa siitä että näin kuljettaa tervat Ouluun asti? Ei enempää
-kuin 4 markkaa tynnyriltä. Ja semmoinen matka -- 30 peninkulmaa!
-Laskupalkat ja eväät saa panna omistaan. Mutta aikaa kuluu väliin
-pari-kolmekkin viikkoa, kun vastatuuleksi rupeaa Oulujärvellä.
-Montako penniä silloin säästyy kukkaroon? -- Mutta Lehtolainen on
-tyytyväinen kuin silakka vellissä... Sellaista se on rahtijunnun
-elämä.
-
-Hiljaisessa tuulessa, väliin autellen airoilla, saavumme Keralan
-virtain niskaan ja laskemme maihin mökin rantaan. Lehtolainen pelkää
-"Pöpönkaria" eikä sentähden lähde ilman laskumiestä virroille. Puolen
-penikulman päästä haetaan laskumies, Kuikan talosta asti, sillä mökin
-mies ei satu olemaan kotosalla. "Kyllähän minä itsekkin laskisin,
-vaan kun on nuita pastori Mäkliinin kamssuja venheessä, niin sitä
-täytyy olla varovainen", selittää Lehtolainen laskumiehelle, jota on
-kärsivällisesti saatu odottaa pari- kolme tuntia. Ja onnellisesti
-solutaan alas Keralan virroista ja vältetään sen "Pöpönkari" ja
-"Markankari". Kuikan rannasta astuu venheesemme toinenkin "turisti",
-eräs paltamolainen talontyttö, joka on ollut Keralan kylässä
-"atimassa". Kuulen hantit kutsuttavan "Iitaksi" ja tällä "Iitalla"
-näkyy olevan oikein kiiltävä herraskapsäkki ja kultakello. Pidän
-paljon talonpoikaistytöistä, mutta enemmin kuitenkin sellaisista,
-joilla ei ole kapsäkkiä eikä kultakelloa.
-
-Harvakseen pakisten saavuimme illansuussa Hyrynsalmen sievälle
-kirkolle, johon yövymme, koska taas on myöhäistä lähteä koskille.
-Kanttorin pulleat tyttäret, nuot "Hyrynsalmen amatsioonit", jotka
-joka kesä ovat ilahuttaneet naapuripitäjänsä papinpoikia reippailla
-retkillänsä, eivät satu olemaan kotosalla -- ovat kuulema ajaneet
-polkupyörillä tansseihin jonnekin. Kanttori, entinen valtiopäivämies,
-on tuuman ukko -- vähän liiaksikin -- ja hänen kanssaan saan nyt
-lörpötellä puoliyöhön asti turhaan vartoen vieraissaolijoita kotiin.
-
-
-4 p. elokuuta, kello 4 aamulla.
-
-Olen viettänyt unettomasti ne muutamat tunnit, jotka olen maannut
-vuoteessa. Sääsket, tuo Pohjanmaan ikuinen vitsaus, ovat estäneet
-minua saamasta hetkenkään rauhaa.
-
-Kun hiivin ulos, kohtaa minua ihana kesä-aamu. Hyrynjärvi
-hohtaa lasikirkkaana, aurinko on juuri noussut, mutta piileksii
-myhäillen pehmoisten hattarain takana. Kostea lämmin lehahtaa
-syvään keuhkoihini. Hengitän täysin siemauksin tuoreen nurmiheinän
-ja apilaskukkain tuoksua ja astelen hiljaa salmen valkoiseksi
-maalatun sillan ylitse jokirantaan, jossa ei vielä näy mitään
-liikettä -- tervamieheni nähtävästi nukkuvat, mutta laskumies jo
-odottaa. Sivutseni soutaa hilpeä joukko heinäväkeä viikatteineen
-ja haravoineen. Jospa olisin yksi noista!... Olen hiipinyt
-ulos välittämättä aamukahvista. Surkeaa, kun ei ihmisillä ole
-terveellisempää juomaa! Minulle tämä aine on suorastaan myrkkyä...
-
-
-Tuntia myöhemmin.
-
-Juuri ikään lähdetään solumaan alas Hyrynsalmen koskia, se
-herttainen laskumies vanha Eero melassa. Koetanpa huvin vuoksi
-kirjoittaa "in medias res", istuen tervatynnyrien päällä. Nyt se
-alkaa... Juhlallinen kohina kuuluu vastaan... Venhe heilahtelee...
-Vaahtoa pärskähtelee... Nyt roiskahti hyökyaalto hattulaudan ja
-räpeen välistä hiukan kastellen soutaja-Kallea. Samassa ollaan jo
-alhaalla -- ei peijakas vieköön tässä ehdi kirjoittaa -- kohina jää
-taaksepäin. Se oli vain pikkuinen koski, nimeltä Siitti. Soudetaan
-tyynipintaista suvantoa. Taaspa kiihtyy virta ja alkaa ensin kuulua
-pientä pihinää aivan kuin puuropata kiehuisi tulella. Porina vahvenee
-vahvenemistaan. Jo nielaisee meidät uusi koski. Vilkasta vauhtia
-syöksyy pitkä paltamo pauhujen syliin jykevästi notkahdellen ja
-rusahdellen mennessään. Istun keskellä venhettä "pintan" takana.
-Tällä paikalla tarvitsee vähän varoa kastumista. Sekin oli vain
-pienonen koski Väärä, Mutta kaikki on ollut vasta alkusoittoa suureen
-sinfoniaan, joka nyt on tulossa. Se on se sinfonia, jota soittaa
-Seitsenoikea. Alkaa hiukan sataa vettä. Sangen proosallista, mutta
-runoilija varmaan huudahtaisi: taivas itkee liikutuksesta! Jo kuuluu
-pauhu. Nyt mennään -- nytpä mennään -- hei helkkuna kuinka heiluttaa!
-kohta en saata kirjoittaa -- anteeksi -- -- -- Sataa vettä paperini
-päälle... Hemmetti! Täytyy pistää kirja taskuun...
-
-
-Pikkuhavaintoja.
-
-Suomalainen talonpoika puhuu kaikista mieluimmin ilmasta. Saman asian
-että "nyt on huono kesä" tai "ei ne tänä kesänä nuo heinät kasva"
-saattaa hän sanoa kymmeniä kertoja. Usein ei hän mitään enempää
-sanokkaan. Tätä yksitoikkoisuutta varmaan vilkas ulkomaalainen
-nauraisi.
-
-
-Ylimaalaisen keskustelua.
-
-Nyt on lämmin ilma! sanoo toinen.
-
--- No ei oo kylmä! vastaa toinen.
-
-Onko tässä talo likellä? kysyy toinen.
-
--- Ei oo kaukana, vastaa toinen.
-
-Siinäpä taitaa olla nuori hevonen?
-
--- Ka ei oo vanha.
-
-Mistä työ ootta?
-
--- En minä kaukaa ouk...
-
-Vastaus on aina vastakohdan kieltämistä tai muuten epäsuoraa ja
-epämääräistä. Sekin on niin aitosuomalainen piirre.
-
-
-Iijärvellä.
-
-Meillä on yhä myötätuuli. Lehtolaisen naama on autuaallisessa
-hymyssä, siinä kun hän viilettää. Pölkky-Kallekin on toprakalla
-tuulella, hyräilee hiljakseen ja tupakoi. "Iita" istuu kapsäkkinsä
-vieressä ja on jäykästi vaiti -- --. Nyt tullaan Paltamon koskille.
-Leppikosken niskassa viedään "Iita" maihin, sillä tämä kuuluu olevan
-hänen kotitalonsa. "Iita" pyytää maisteria sisään ja keittää hänelle
-hyvästiksi oikein nisukahvit. Iitan isä, seitsemänkymmenen vuoden
-korvissa oleva vanhus, tulee meitä laskemaan alas Leppikoskesta.
-Kylläpä sillä Iitalla on reipas isä! -- Sitten tullaan Kiehimän
-virroille. Pian loppuu koko Hyrynsalmen reitti. Emme malta laskea
-maihin Joensuussa, sillä tuuli tuntuu yhä vetävän. Nyt on edessä
-se kuuluisa veden valtijas joka tervamiestä joko jouduttaa tai
-viikkokausia viivyttää -- Oulunjärvi!
-
--- -- --
-
-Olemme juuri nostaneet purjeen pystyyn ja lähdemme viilettämään
-myötätuulessa pitkin Oulunjärveä, joka mahtavana leviää edessäni.
-Äsken olin soutamassa Kallen kanssa Lappikosken alta Joensuuhun.
-Se minua virkisti! Teen yhä sen saman havainnon itsestäni, että
-pitäisi aina tehdä tavallista jätkän työtä, niin pysyisi aisoissa
-sekä hengen että ruumiin puolesta. Hauskakin on soutaa tervalastia
--- ei ensinkään se niin raskasta ole, kun kerran vauhtiin pääsee.
-Mahdan näyttää reilultakin tulipunaisessa paidassani, helapääpuukko
-vyöllä ja uuden uutukaiset pieksusaappaat jalassa. Hei vaan! Hätä
-on kaukana. Tuuli pullistaa tervatahraista säkkipurjettamme --
-ihan tekisi mieli laulaa "gluntteja" Lehtolaisen kanssa. Aivan
-niin: täällähän ensi ylioppilasvuosina matkustaessani sain aiheen
-sepitellä tervapoikain ja tervatyttöjen lauluja, ja oli se silloin
-minulla kiihkeänä haaveena julkaista paksu runovihko, jossa ei
-laulettaisi mistään muusta kuin tästä tervamiesten joki-elämästä.
-Ei siinä kyllin että Teuvo Pakkala oli kirjoittanut "Oulua
-soutamassa". -- Mutta julkaisematta jäi se paksu runovihko.
--- -- -- Niin monenlaisia kuvia on vaihdellut mielessäni tänä päivänä.
-Nautin omituisesti tästä ylimaalaisten joki-elämästä. Katselen
-ihastuksella vihreänurmisia jokitörmiä, joiden rinteillä korkeat
-kuuset ja hempeät koivut kallisteleivat vasten virtaa kuni rakastavat
-sankarit lemmittynsä puoleen. Jokaisesta mökistä jokiäyräällä nautin,
-jokaisesta paitaressusta ja pellavapäästä iloitsen, kuta mustemman
-rantasannan näen, sitä valkeammaksi valkenee mieleni... Väkkärän
-hyrinä minua poikamaisesti huvittaa, virrassa vierivää lastua seuraan
-lapsellisella uteliaisuudella... Tunnen että kaikki tämä on minun
-Suomeani, jota minä rakastan... Mutta minä kärsin samalla, kun tätä
-kaikkea ihailen, kärsin siitä ettei kukaan minun kanssani nauti,
-ettei ole mulla elämäni sulotarta, joka näin minun kanssani vaeltaisi
-ja näin tätä luontoa lempisi. Oi silloin nauttisin täysin rinnoin ja
-iloitsisin kaikesta kansallisesta hyvästä, mitä ympärilläni näen!
-Iloitsisin vilpittömästi näiden köyhäin ihmisten elämästä... -- -- --
-Olen ylpeä että ymmärrän tätä tervamiesten kieltä. Heillä on oma
-kielensä, omat sanansa ja terminsä. Ei etelä-suomalainen ymmärtäisi,
-mikä on esimerkiksi _mänkä_, mitä on _juontaa_ tai mitä merkitsee
-_roikuli_. Tunnen kaikki tervavenheen eri osien nimitykset: nuo ovat
-kaljut, nuo ovat varppeet, nuo räpeet, nuo hattulauvat, tuo on mela,
-tuo on vaulu, tuo on puu, tuo -- jalku, tuo -- pintta, tuossa on
-raksi, tuossa raaka y.m.s. En punastu kun puhutaan "tervankusesta"
-ja tervatynnyrin "kusettamisesta" ja osaanpa nauraakin kun joku
-laskumies kieron kosken alle päästyä tuumii että "se koski se on
-niin monimutkainen kuin esivallan p(erse)suoli!" Täytyyhän jokaisen
-kansallismielisen tottua kansansa puheparsiin.
-
-
-Samana iltana kello 1/2 10.
-
-Istun Oulunjärven rannalla, laakealla kalliolla. Olen heikko ja
-minua oks... Peeveli sentään kun olen vihainen itselleni että
-"pohjolaisuuteni horjuu!"... En uskonut että heiluminen kovassa
-myötätuulessa vaikuttaisi oireita tautiin, jota sain kokea viime
-kesänä Mustalla-merellä. Kolme ja puoli tuntia laskimme yhtäperää.
-Rupesi kylmästi satamaan vettä, niin että oli täysi työ suojella
-itseänsä. Makasin seljälläni tervatynnyrien päällä, ylläni Pohjolan
-raskas pilvitaivas, aallot roiskuivat alhaalla, tuuli viilsi kylmästi
-selkää -- vilustuin. Kun perämies huusi Kallea vettä viskaamaan,
-eikä tämä, joka oli nukahtanut soututeljolle, mitään kuullut, menin
-minä sen työn toimittamaan. Siellä lämpesin, mutta tulin kovasta
-keinumisesta pahoinvoivaksi ja hoipertelin paikalleni. Ruokahalu
-täydellisesti poissa, kaikki tympäsee.
-
-On melkein pimennyt tätä kirjoittaessani. Aallot loiskivat
-alakuloisesti vasten rannan kiviä. Metsä kohisee kuin koski.
--- Oulunjärvi on todellinen erämaan järvi ja armottoman ikävä.
-Venemieheni ovat virittäneet tulen ja keittävät kahvia. Juokoot
--- minua iljettää. Mitä kaikkea mietin? Mitä kaikkea muistelen?
-Kummallinen on ihmisen sieluntila tällaisilla matkoilla yksin
-ja kipeänä. Vaikka olen niin heikko, lentää mielikuvitukseni
-hillittömästi. Kuinka voi sellaista ajatella tässä autiossa erämaassa?
-
-Pian lähdemme taas tuulen ja yön märkään selkään. Jos voisi
-edes syödä kotoisia eväitään? Ei jouda nuotion ääressä kauvoa
-lämmittelemään... Lähteä täytyy kahden peninkulman taipaleelle. --
-
-Yöllä keskellä Oulunjärveä kuulen Pölkky-Kallen harvakseen kertovan
-Lehtolaiselle jotain juttua: "Oli -- Havannan -- Eemi -- vainaa --
-laittanna -- kontin -- sauvomen -- nokkaan -- ja tuleen -- pistännä
--- -- ne oli luulleet jotta laiva siinä männöö." Hyh tätä suomalaista
-tyyneyttä!
-
-
-5 päivä elokuuta kello 4.20 aamulla, erään talon heinäladossa.
-
-Brrr... minua värisyttää! Tultiin keskiyöllä pimeässä kello 1
-seuduissa tämän talon rantaan. Se on pikkuinen resutalo, nimeltä
-Kaivanto. Minua oli kovasti vilustanut tuulessa tynnyrien päällä.
-Olin maannut koko ajan, väliin unen horroksissa. Kompuroimme
-Lehtolaisen kanssa ylös pihaan ja astuimme pirttiin. Sieltä
-löyhähti vastaan tukala lämmin. Laattialla näytti makaavan joukko
-miehiä, karsinan puolella puolialastonta emäntäväkeä. Lehtolainen
-herättelemään: "Kuulkaahan emäntä -- kuulkaahan emäntä!"... Vastaan
-kuuluu muutamia voihkauksia ja ähkäyksiä. "Kuulkaahan emäntä: oisko
-sitä talossa kamarin tapaista tuolle maisterille nukkumasijaksi?"
-
--- Eihän sitä meillä mitään kamaria oo, -- saa emäntä sanotuksi
-unisella äänellä, nousematta vuoteestaan. Sitten hän lisää: mikä
-maisteri se on?
-
--- Onpahan se muuan... Kiannan rovastin poika, sanoi Lehtolainen.
-
--- Pappiko se on vai? kysyi emäntä.
-
--- Ei se pappi oo, muu maisteri se on.
-
-Hetken äänettömyys. Sitten virkkoi taas emäntä makuultaan:
-
--- Jos se oisi semmoinen maisteri, joka lapsen ristisi?
-
--- En minä pappi ole! äännän minä ovisuusta. -- Veljeni se on pappi.
-
--- Velimiehet sillä on pappeja -- toisti Lehtolainenkin totisena.
-
--- Ka ei oo huonetta. Oisi se tuolla kellokauppiaalla kamari-pahanen,
-vaan siellä makaavat yhessä sen Koiton kapteenin kanssa...
-
-Mikäs neuvoksi? ei tehnyt mieleni umpimähkää laskeutua makaavain
-toveriksi tuohon pieneen pirttiin, joka kihisi russakoita...
-
--- Menkäähän Lehtolainen makaamaan, kyllä minä saatan valvoakkin.
-
-Niin lähdin ulos pimeään yöhön. Hapuilin ulos pihasta ja löysin
-ilokseni heinäladon, jonka vasta sisäänkannetuille nurmille
-levitin raanuni, ja märät pieksut riisuttuani ja sukat muutettuani
-työnsin jalkani heiniin. Rakastan intohimoisesti näitä suomalaisia
-heinälatoja! Tässä tuntui niin hyvältä köllöttää että pelkästä
-riemusta en tahtonut päästä nukkumaan. Mutta tätä iloa ei kauvan
-kestänyt. Kolmisen tunnin kuluttua heräsin siihen että vesikarpaloita
-tipahteli vasten kasvojani. Oli ruvennut synkästi satamaan ja katto
-vuoti niin että romisi. Nyt minulla on vilu. Tässä tuulessa ja
-sateessa käy ikäväksi lähteä taipaleelle. Vielä on 3 penikulmaa
-Vaalaan, suurimmat Oulujärven seljät edessä... Lähdenpä tästä
-katsomaan, joko tervamieheni ovat nousseet. Eivät näet tiedä kukaan,
-mihin olen kadonnut...
-
-
-Vaala, kello 10 aamulla.
-
-Koko Oulunjärvi siis purjehtimalla päästä päähän -- seitsemän ja
-puoli peninkulmaa. Vakavasti purjehtii tervalasti. Ei semmoisessa
-tuulessa tyhjä vene kellistymättä kestäisi. Nopeus on penikulma
-tunnissa. Loppumatkalla taas alkoi sataa ja hellittämättömässä
-tuulessa rupesin tuntemaan tuon kummallisen matkataudin oireita.
-Tämä on mitä iljettävintä. Elämän tunto menee ihan hiiteen ja ihailu
-Oulunjärveen on vaarassa laimeta... Parhaassa vauhdissa ollessa
-lentää yhtäkkiä aivojeni läpi seuraava kuva: tuuli rytkäyttää veneen
-kallelleen, lasti solahtaa toiselle laidalle, minä vierähdän yli
-laidan järveen ja ehdin hukkua ennenkuin kerkeävät kääntää pitkän
-veneen. Lehtolainen tulee takaisin Kiannalle ja kertoo rauhallisesti:
-"Ka oisihan se matka meitä muuten lykästänyt, kun oli myötätuuli
-Oulunjärvellä, vaan se maisteri kun sattui hukkumaan..." Miksi ihan
-tahdon uskoa että näin käy -- tyhjää! Minä en vähääkään pelkää.
-
-Vaala on mitättömämpi paikka kuin tavallisesti luullaan. Yritän
-suuttua siitä, etten saa olla matkailijakodissa, joka on luvattu
-jollekkin englantilaiselle onkimiehelle -- ja että täytyy märkänä,
-vilustuneena ja pahoinvoipana työntyä sisään pirttiin, joka on
-täynnä rähiseviä tukkimiehiä ja tupakan savua. Kohta kuitenkin
-lauhdun ja lepyn -- täällä on kuitenkin lämmintä ja tukkilaiset ovat
-gentlemanneja: ne panevat sukkani ja saappaani kuivamaan. Sääli uusia
-pieksujani! Niiden siro malli on mennyt pilalle.
-
--- -- Merkillinen yhteensattuma! Juuri kun olen lähdössä Vaalasta
-ja juoksen katsomaan laivaa, joka on saapunut Kajaanista, huomaan
-yhtäkkiä seisovani tutun ihmisen edessä. Hän kertoo lähteneensä
-Hyrynsalmelta tuntia myöhemmin kuin minä siitä olin sivu laskenut
-ja ajaneensa hevoskyydillä Kajaaniin. Niin saan matkatoverin, sillä
-Lehtolainen suostuu ottamaan ryökkynän saman lastin päälle.
-
-Ja nyt lähdetään solumaan alas mahtavaa Niskakoskea, jossa on
-seuraavat polvet: Kanto, Vääräkorva, Siitari, Oterma, Kovero ja
-Nuoju. Sitten on Ahmanen ja Utanen ja edessäpäin Sotkakoski. Neiti
-Kr. on ensi kertaa tällaisella matkalla ja on aina hauska olla sen
-oppaana, joka ensi kertaa alas koskia matkaa. Kaikesta päättäen
-on hän reipas tyttö. Poikkeamme Laitilassa kahvia juomassa ja
-orjantappuraruusut rintaamme taittamassa. Kova ukkosen ilma yrittää
-tavata meidät Utajärvellä. Pakenemme purjeissa jumalanilman tieltä,
-takana taivas musta kuin horna, edessä mailleen menevä ihana
-ilta-aurinko. On huumaavan jännittävää olla vesillä ennen myrskyn
-puhkeamista. Tätä minä rakastan!
-
-
-Merilässä samana iltana kello 8.
-
-Kiitos ja kunnia matkailijayhdistykselle. Tämä Merilä on kaunis ja
-hauska huvila Pyhäkosken niskassa. Istumme niin tuttavallisesti
-sen siistissä salissa, tuli loimuaa niin kodikkaasti pesässä ja
-emäntärouva puuhaa meille Lahmannin kaakaota. Vaalasta lähtien olen
-saanut luvan puhua ruotsia, jota -- kumma kyllä -- olen solkannut.
-Prinsiippinihän myöntää puhua naisten kanssa ruotsia, jos he
-ovat herttaisia, mutta nuorten miesten kanssa ei milloinkaan, ei
-milloinkaan, jos he ovat Suomessa syntyneet! No, se nyt ei oikeastaan
-kuulu tähän. Ihmeellistä muuten että tänä kesänä niin monta kertaa
-olen yhteentörmännyt juuri tämän neidin kanssa. Alussa kesää
-oleskellessani Etelä-Suomessa, kohtasin hänet siellä joka paikassa
-tahtomattanikin, ja nyt kun luulen olevani rauhassa erämaassa, tapaan
-hänet yhtäkkiä täälläkin. Mitä se semmoinen tietää? Eiköhän tämä ole
-sitä, jota romaanikielellä kutsutaan "kohtalon ivaksi". -- --
-
-Äärettömän kuollutta muuten joki-elämä tähän aikaan! Ei ainoatakaan
-muuta tervalastia liikkeellä, vaikka niitä ennen on vilissyt
-sadottain, milloin olen tästä kulkenut. Syynä tähän seisaukseen on
-nähtävästi hiljattain alkanut heinänteko ihmisillä. Illalla myöhemmin
-kävästessäni jokitörmällä, näen vihoviimeinkin pari lastivenettä
-laskevan Merilän rantaan. -- Mistä tervalasti? huudan lystikseni. --
-Kuhmosta ollaan! kuuluu vastaus melaa hoitavan ukon suusta. --
-Kuhmo-Junnu! lisää hän omituisen muikealla äänellä, ikäänkuin tekisi
-pilaa omasta itsestään. Se merkitsee samaa kuin: "Kuhmon sydänmaista
-ne tämmöiset moukat vuovaa, vaan ihmisiä sitä silti mekin ollaan."
-
-Tuntuupa ihanalta laskeutua oikeaan vuoteeseen. Neiti nukkuu
-viereisessä salissa -- olemme ihan kahden koko matkailijahuvilassa.
-Elokuun yö niin murheellisesti pehmoinen. Kello 3 aamulla on määrä jo
-nousta ylös.
-
-
-6 päivä elokuuta.
-
-Taivas oli hienossa pilvessä, kun laskettiin alas Pyhäkoskea. Mitäpä
-minä tästä osaisin sanoa? En rupea runokielin kuvailemaan tätä
-Pohjanmaan luonnon mestariteosta. Varmaan ovat tuhannet turistit jo
-koettaneet kaunokielin sen aaltojen mahtavaa leikkiä leperrellä, sen
-koivuisten rantojen koreutta kertoella. Moni lie runoksikin pistänyt,
-vaan eipä vielä tähän päivään asti ole sommiteltu runoa, joka Pyhän
-oikeata mainetta vastaisi.
-
-Pauhatkoon Pyhä siinä missä pauhaa, turha on ihmisen sitä runoissa
-laulaa, sillä se itse on suuri runo, Peräpohjolan ihmeellinen
-vuosisataislaulu, carmen seculare. Vahinko ettei Sibelius vielä sitä
-ole alaslaskenut, varmaan jäisi suur-säveltäjän korviin soimaan "ääni
-suuri ja sorea", joka aina jokena juoksis, lainehina lailattaisi...
-
-Valkolan rannassa Muhoksella nostatamme matkatavaramme höyryalukseen,
-joka juuri on lähdössä, ja otamme herttaiset jäähyväiset
-tervamiehistämme. Ei se Lehtolainen liikoja kiskonut: 5 markkaa
-Kiannanjärveltä asti Muhosjoelle! Neidiltä pyysi hän vain markan
-Vaalasta...
-
-Ja nyt ollaan "laivassa" kohti Oulua menossa.
-
-Jää hyvästi tervavenheeni mustine säkkipurjeinesi! Hyvästi Juho
-Lehtolainen ja Tapion Kalle. Hyvä oli tulla ja hyvät on muistot
-mieleeni jäävät, kun myötämyrskyssä elokuun yönä Oulunjärveä
-lennätettiin... Tätä kaikkea olen muisteleva kuni ihmeellistä unta,
-kun parin viikon perästä Volga minua kantaa Kaspianmertä kohti.
-Millä tunteilla olen siellä katseleva ympäristöäni? Millainen on
-oleva ero suomalaisen tervamiehen ja Volgan venäläisen "purlakan"
-välillä? -- Jää hyvästi raikas ylimaan kansa alkuperäisine tapoinesi!
-Älköön kulttuurin rämisevä ratas sinä ilmoisna ikänä sinun väyliäsi
-turmelko! Ja kaukana pysyköön yhä rautahepo. Jumala varjelkoon sitä
-tulemasta likemmäs Kajaania. Aamen! Tämä on totinen tunteeni.
-
-
-Junassa kello 12.
-
-Sepä koko hyppäys! Tervavenheestä höyryalukseen, höyrystä ajuriin,
-ajurista asemalle, asemalta junaan, joka aivan kuin minua varten
-läksi etelää kohti. Ajuriin noustessani olin jo heittänyt arvokkaat
-hyvästit matkatoverilleni, joka sanoi jäävänsä päiväksi Ouluun,
-mutta miten ollakkaan: tunnin perästä, juuri kun juna oli lähdössä,
-hyppäsi tyttö samaan junaan, samaan luokkaan ja vaunuun, ja istuu nyt
-tässä punaposkisena vieressäni. Ja meillä on taas yksi matka aina
-Seinäjoelle asti, josta hän poikkeaa Vaasaan...
-
-Kummallista näin yhtäkkiä tavata itsensä istumassa jyrisevässä
-junassa, joka kiitää Limingan yksitoikkoisten, ihan sielua
-näännyttävästi ikävien seutujen läpi -- kun muutama tunti takaperin
-vielä istui suomussalmelaisen tervalastin päällä, ympärillä
-Pyhäkosken ihana jokiluonto. Tämä ylimeno erämaan elämästä kiehuvaan
-rautatiemaailmaan tapahtui niin äkkiä etten ehtinyt Oulussa edes
-muuttaa matkapukuani ja istunpa siis ylläni punanen paita ja
-jaloissani Tolosen tekemät keltaiset pieksusaappaat. Ja minusta
-tuntuu että oli suuri synti erota sieltä kodikkaasta erämaastaan
-ja siirtyä seuduille, missä ihmiset katsovat pieksujani kuin lehmä
-uutta konttia... Hyi kuinka minä halveksin jokaista, joka ei ymmärrä
-että nämät Tolosen tekemät pieksut ovat ne maailman parhaimmat
-jalkineet!... Nyt puhun unissani -- muistakaa hyvät herrat että olen
-noussut jo kello 3:lta Pyhäkosken niskassa. Nukuttaapa niin että jos
-tuo neiti, joka vieressäni istuu, olisi lemmittyni, painaisin pääni
-hänen syliinsä ja vaipuisin yhtä sikeään uneen kuin Aatami vainaa,
-joka ei herännyt, vaikka kylkeä leikattiin. Ja minusta tuntuu että
-jos ei olisi etiketin sitovia sääntöjä, sen muutenkin voisin tehdä...
-
-
-Junan sillalla kello 4 j.pp.
-
-Alan hiukan leppyä taas rautatiehenkin. Sain näet Kannuksessa syödä
-jälkiruuaksi mansikoita kerman kanssa, ja minä olen intohimoinen
-marjojen ystävä. Sitäpaitsi ostin pari appelsiinia -- eikähän
-näitäkään hedelmiä kasva Suomussalmella, jospa ei Kannuksessakaan.
--- Edessäni tupakoi kaksi nuorukaista, jotka puhuvat italiankieltä.
-Toinen heistä heittelee himokkaita silmäyksiä vieressäni seisovaan
-tyttöön. Vai tänne sinä Don-Juan... ja minä luon murhaavan katseen
-italialaiseen.
-
-
-7 p. elokuuta. Kangasala.
-
-Tässä olen astunut alas junasta kello 5 aamulla. Seutu on minulle
-täydellisesti tuntematon. Odotellessani kyytihevosta olen
-pessyt kasvoni; kun pestyäni katsoin pesuvatiin, niin luulinpa
-nuohoojamestarin tässä käyneen. --
-
-Keisariharju: Sieviä seutuja! Vasemmalla Längelmänvesi, oikealla
-Roine. Mutta peräpohjalaisen on niin vaikea ihastua Etelä-Suomeen...
-Vai tästä se on lähtöisin Topelius-vainajan laulu: "Ma oksalla
-ylimmällä heilun Harjulan selänteen..." Olkoon. Parasta ovat
-mielestäni kuitenkin mustikat, joita jo kypsiä tienvarsista löydän.
-Joka paikassa lapsia marjassa. Keisariharjulla kohtaan kolme
-neitosta nuoren ylioppilaan seurassa. Onkkalassa myös joukon nuoria
-tyttöjä heleissä kesäpuvuissa ja hatuissa. Näyttivät olevan lähdössä
-jollekin hupiretkelle. Minun olisi tehnyt mieli pyytää muutama heistä
-kärryyni. Mutta täytyi näyttää arvokkaalta ja ottaa muukalaisen
-kylmä piirre päälleen, kun sivu ajoi... Vesijärvi, Pälkäne ja
-Mallasvesi! Ensi kertaa elämässäni matkustan Hämeessä (jos en lue
-rautatiematkoja). Erilainen on Hämeen ukko kuin Itä-Pohjanmaan.
-Erilainen hämäläinen valkotukka kyytipoika kuin Kajaanin-puolen
-juro räkänokka. Mutta näkyy näissäkin olevan oma hauskuutensa. Ja
-tyttölapsissa tuntuu olevan jotain pehmoisempaa, lauhkeampaa... Hiisi
-vieköön, pitäiskin tulla naimaan Hämeestä... kun vain tuo heidän
-silmiensä unisuus olisi poissa. Laitikkalasta saan kyyditsijäkseni
-itse isäntä-ukon, ja sekös puhua osaa! Opin häneltä muutamia
-hämäläisiä sanoja: heinäsuovaa sanoo teikiksi, hurjaa hevostansa
-piruhassuksi. "Piruhassu" on lystinhassu sana! -- Eivät ole suuret
-alaltaan täkäläiset pitäjät. Suomussalmi on niiden suhteen kuin
-ruhtinaskunta. Nyt olen jo kolmannella kirkolla muutamassa tunnissa.
-
-Minua miellyttää täällä kievarien tavaton uhkeus. Ilmakin sattui
-ihana, vaikka se on harvinaisuus tänä kesänä yli koko maan. Aurinko
-paistaa, joka paikassa tehdään heinää, suloinen apilasnurmen
-tuoksu leyhähtelee väkevästi sieramiini. Vielä 12 kilometriä
-jäljellä -- sinne minne menen. Matka käy kuin tuulessa. Tuntuu niin
-hauskalta, kun Hauhon kirkolta kyytiin pannaan 74 vuotias köyhä
-ukko. Hänen kanssaan rupattelemme kaikellaista. Niissä on jotain
-pehmoisempaa näissäkin Hämeen jukissa. Puhekkin sillä käy seuraavaan
-tapaan: "Kaunis se on tänäpänä tuo ilma-kulta. Kun rakas Ristus
-antais lämpö-kultaa että valmistuis ihmisille tuo vilja-kulta".
-Loppumatkalla rupesi ukko ajamaan yhä kovemmin: "ajetaan niin ettei
-paita p--tä kiinni saa!" tuumi hän. Mutta minä ajattelin: yksi sama
-suomenkieli kaikuu yli Suomenniemen. -- --
-
-
-Tuulos, saman päivän iltana.
-
-Ensi osa matkastani on lopussa. Tämä on minun levähdyspaikkani, minun
-"tuutulinnani", josta varustaudun ison maailman matkalle. Täällä
-saan lepuuttaa sieluani ja ruumistani. Kummallinen kohtalo, joka
-tarjoaa minulle, ylpeälle peräpohjalaiselle aivan kuin toisen kodin
-keskellä Hämettä! En tahdo vieläkään uskoa että oleskelen Hämeessä,
-hämäläisten ympäröimänä. Tämä on ihana paikka tämä "Karhunkallo"
-Pyhäjärven rannalla. Riisunpa heti avojaloin ja laskeudun alas
-jyrkkää nurmitörmää rantaan: järvi lepää siinä kuni lumottu,
-ruusunpunaiset ilta-auringon säteet leikkivät sen peilityynellä
-pinnalla. Suuret sinikellot ja punaisena paistavat mansikat pellon
-varressa minua ihastuttavat. Tunnen yhä olevani kotimaani helmassa...
-
-
-8 p. elokuuta.
-
-Yhden päivän olen vasta ollut täällä Hämeessä ja jo nyt tunnen,
-mitä aina olen tuntenut Etelä-Suomessa oleskellessani: ahtautta,
-ah--ta--ut--ta! Ihmiset asuvat täällä liian liki toisiaan. Tokko
-voin koteutua taloon, johon kuuluu rähinää naapurin pellolta tai
-näkyy mökkejä ja rannassa rapistelevia kakaroita --? Sillä vaikka
-nuo vedessä polskaroivat lapsukaiset ja tuo kallellaan törröttävä
-hökkeli itsessään ovatkin kotoisia näkyjä, joissa on miellyttävää
-runollisuutta, niin ne kuitenkin minua häiritsevät, kun ne aina
-viruvat tuossa ihan nenäni alla.
-
-Huomaatte minun olevan huonolla tuulella tänään. Niin, yhtäkkiä
-se alkoi, kun äsken menin rantaan ja huomasin venheen olevan
-rautaketjulla kiinni puussa. Mitä peeveliä oli rautaketjulla ja
-lepällä tekemistä venheen kanssa, joka on luotu vapautta varten? Kas
-tämä se minuun pisti ja siitä koko napina alkoi. Rosvojako täällä
-peljättiin, vai mitä? Ei siellä Kiannan rannoilla sinä ilmoisna
-ikinä sidottaisi venhekultaa rautaketjulla kiinni puuhun, ei edes
-rullalangalla! Se, veden keijunen, lekottelee siellä aina vapaana,
-airot valmiina hankasissaan, ikäänkuin kuiskaten: "tule ja ota,
-tule ja ota! lykkää vesille, veli kulta!" Niin siellä, mutta täällä
---! Ja sitten lisäytyi tumma tuuleni siitäkin, että lähtiessäni
-kävelylle huomasin, etten suoraapäätä voinutkaan painautua korpeen,
-vaan oli ensin kuljettava ikävästi pitkää kujaa, johon lehmät --
-nuo luonnon ikityhmät sorkkelehtijat -- olivat lätyskäisen leimansa
-painaneet ja jossa Aatamin valkoiset jalkineet rumasti mustuivat.
-Ja jos yritin maantielle, niin siellä oli heti vastassa tusina
-torppia molemmin puolin tietä, sekä porsaita, eläviä porsaita... Oi
-taivasten tekijä!... Onko tämä suomalaista kesänautintoa --? Ei!
-ja tuhat kertaa ei! Meillä, siellä Kajaanin takamailla, kulkevat
-lehmät omia kujiansa -- sikoja siellä ei teki viljelläkkään -- ja
-ihmislapsi pääsee kymmenellä askeleella metsän peittoon kymmentä eri
-polkua ja jokaisella saa huutaa huikaista rintansa täydeltä että
-"hihhei sinä Tapion tantere!" -- eikä sitä ääntä ota vastaan muu kuin
-sakea korpi, joka jylhästi vastaan jymähtää. Vaan kuka täällä ilkeää
-huutaa hihkaista? -- heti hulluksi luultaisiin ja siihen kokoontuisi
-ympärille kylän ämmät ja lehmät, lapset ja porsaat, kukatiesi
-maapoliisikin... Tämä on hengen orjuutta, sanon minä.
-
-Niin, kaunista, kaunistahan teillä täällä kyllä on, täällä Hämeessä:
-tuo väkevästi tuoksuva apilasniitty on suloinen, nuot suuret
-sinikellot ovat ihanat, nämät mansikat ovat makeat, koivikko tuossa
-on korea ja järvi kuin vieraskamarin peili -- mutta se kaikki on
-niin pienissä kappaleissa annettua, niin liki likistettyä, pientä
-ja pikkusievää... Ei, ehei! Olkoon majani kuinka matala tahansa,
-olkoon se kuinka köyhä hyvänsä, mutta seisköön se korkealla vaaralla
-keskessä koskemattoman korven, niin että tiedän olevani yksin mun
-kotini polkujen astuja, yksin sen kumpujen kiipeejä ja laaksojen
-laulaja, yksin sen venevalkaman valtijas ja kotilahteni laineilla
-soutaja. Älköön kalkatelko vieraan karjan kello kotini aitojen
-vierillä, älköönkä naapurin porsaan röhkintä saastuttako kotilehtoni
-pyhää tunnelmaa. Kiljahdelkoon siellä vaan mieluummin pörröinen
-kontio ja repiköönpä lehmiänikin, vaan älköön ikinä naapurin
-naudat mun kotiveräjälläni möliskö! Kianta, uljas avara Kiantani!
-sinä Pohjanmaan simpukka -- uhraisinpa paljon, paljon, jos sinut
-hylkäisin! Se on sanottu!
-
-
-10 p. elokuuta.
-
-Tänään, rantatörmällä istuen luin kappaleen Maxim Gorjkista, joka
-panee minut miettimään. Se kuuluu venäjästä käännettynä seuraavasti:
-
-"Niitä on olemassa ihmisiä, joille kaikista arvokkainta ja parhainta
-elämässä näyttää olevan jonkunlainen heissä ilmenevä sielun tai
-ruumiin sairaus. He riehuvat sen kanssa koko elämänsä ajan ja ovat
-eläviä ainoastaan sen kautta, kärsivät sen tähden, ravitsevat itsensä
-sillä, valittelevat siitä toisille ja kääntävät täten lähimmäistensä
-huomion itseensä. Siitä saavat he myötätunnon itseään kohtaan ja jos
-ei heillä sitä olisi, ei heillä olisi mitään. Ottakaa pois heiltä
-tämä tauti, parantakaa heidät -- ja he tulevat onnettomiksi sentähden
-että heiltä riistetään heidän ainoa elämisen keinonsa -- heistä
-tulee silloin tyhjiä. Toisinaan on ihmisen elämä siinä määrin köyhä
-että hän orjallisesti on pakoitettu pitämään arvossa oman paheensa
-ja sillä elämään; voipipa suoraan sanoa että ihmiset usein ovat
-paheellisia pelkästä ikävästä".
-
--- -- --
-
-
-11 p. elokuuta.
-
-Päiväni kuluvat syömisessä, juomisessa, uimisessa, kirjeiden
-kirjoittelemisessa ja kaikellaisissa matkavalmistuksissa. Joka päivä
-kiipeän aitan-yliselle kapsäkkejäni kaivelemaan. Se on minulle
-sielua rasittava työ osata jakaa tavarani kolmeen osaan: yksi osa
-Kaukaasia-matkalle, toinen osa Moskovaan jätettäväksi, kolmas osa
-tänne. Otanko matkaani tuon urheilu-paidan vai jätänkö tänne? Panenko
-tuon sanakirjan Moskovan kapsäkkiin vai Krimmin nesessääriin?
-Tarvitsenko siellä Kaukasiassa nuot raita-housut vai tulenko toimeen
-ilman? Ne ovat minulle vaikeita filosoofisia kysymyksiä. Kerran kun
-olin syventynyt aitan ylisellä lukemaan vanhoja lemmenkirjeitä --
-tietämättä mihin kapsäkkiin ne panna -- säpsähdin yhtäkkiä kauheasti
-säikähtäen: pikimusta rotta oli hyökännyt katonrajasta eteeni
-ja katseli minua kiiluvin silmin. Silloin paiskasin kirjepakan
-arvelematta likinnä olevaan kapsäkkiin ja livistin alas, sillä
-minusta tuntui että peto käy kiinni paljaisiin varpaihini... Tietysti
-täytyy supistaa Kaukaasia-kamssunsa niin vähälukuisiksi kuin
-mahdollista. Suuren uhrauksen olen jo tehnyt: en ota mukaani Kaspian
-merelle suutari Tolosen tekemiä suomussalmelaisia pieksujani! (Jos te
-tietäisitte, kuinka tämä uhraus karvastelee sisuani!) Ne saavat jäädä
-tänne joulukeliä odottamaan...
-
-Tutkin levottomana paksua venäläistä matka-ukasaatelia. Olen saanut
-selville junien kulkuvuorot aikomallani linjalla sekä laivamatkat
-Volgalla. Siitä tulee hirvittävän pitkä matka. Olenpa laskenut että
-Kiantajärveltä Kaspianmeren Kaukaasianpuoliseen rantaan jo yksistään
-tulee noin 500 peninkulmaa.
-
-
-12 p. elokuuta.
-
-Tänään olen saanut kirjeen toveriltani Krimmistä. Kaikki käy hyvin:
-hän ei jänistä, vaan lupaa koreasti saapua Kaukaasian rajoille minua
-vastaan, kunhan määräpäivä ja yhtymäpaikka vain saadaan sovituksi.
-[Matkatoveri, maisteri Walter Salonen, hänkin yksi viidestä
-suomalaisesta Moskova-stipendiaatista vuosina 1901-1903, on määrä
-tulla omia teitään Kaukaasian Vladikavkasiin, josta sitten toverukset
-jatkavat matkaa yhdessä.]
-
-
-13 p. elokuuta.
-
-Ah tätä raskasta päivää! Ukkonen on jyrissyt, pimeä on ollut,
-satanut on lyijyn raskaasti ja avojaloin olen yksikseni kuljeksinut
-metsän polkuja -- sydäntäni on kaivellut kauhea ikävä... Että minun
-täytyy lähteä! Että minä lähden vasten sisällistä tuntoani!...
-Voi päiväkirjani, sinä et tunne tuhannetta osaa siitä mitä minun
-aivoissani vilisee... ja valittaa kuin huutavan ääni korvessa.
--- -- --
-
-
-14 p. elokuuta.
-
-Heittelen hyvästejä Suomen luonnolle. Nyt kelpaisi minulle jo
-Hämekkin! Istun riisuutuneena rantakivellä tuuheiden leppien suojassa
-ja kuuntelen, kuinka laine lipisee... Nautin joka kukkasesta jonka
-nurmella kohtaan ja heittelen niille sormisuukkoja...
-
-Sitten tervaan päiväpaisteessa ne uudet pieksuni, jotka jätän tänne
-talveksi. Suomalaista nautintoa sekin: tervata pieksunsa. Tervan haju
-minua miellyttää, siinäkin hengin sisääni pohjolaisuutta. Kaunista
-ainetta on terva. Se välkähtelee kiulussa kuin mainioin malagaviini.
-En ollenkaan ihmettele, että jättiläisten mielijuoma oli terva...
-Harmillista etten voi ottaa mukaani näitä pieksujani. Mitä minä
-niillä siellä Kaspian merellä? Vai pitäisikö kiivetä Araratille
-suutari Tolosen pieksuissa? Niin, siellähän on se vuori, jolle ukko
-Nooan proomu muinen törmäsi karille. Mistähän se ukko Nooa lie saanut
-niin paljon tervaa? -- -- --
-
-
-Yöllä s.p.
-
-Nyt alkavat kuutamo-illat. Olin soutelemassa neitien kanssa lahdella.
-Tuntuu niin kummalliselta ajatella, että tuo sama kuu, jonka nyt
-näen valaisevan kotimaista maisemaa, muutaman päivän perästä on
-minulle valaiseva leveätä Volgavirtaa. Juuri silloin on se oleva
-täysimmällään. Matkani on, kuten näette, perustettu "romantiikan
-pohjalle"...
-
-
-15 p. elokuuta.
-
-Kai se oli nyt viimeinen kerta, jolloin sain juoksennella avojaloin
-suomalaista metsän polkua. Hullu! että vaihtaakin tällaisen vapauden
-muuhun... Kolmeen ja puoleen kuukauteen en ole käyttänyt kauluksia.
-Kurkkuani kuristaa panna nuo vehkeet kaulaani nyt -- kirotut
-kulttuurin länget!
-
-
-Hämeenlinnassa sam. ilt. kello 7.
-
-Hevosen nimi Matti, rengin nimi Heikki -- yhtähyvin voisi olla
-päinvastoin. Heikki toi minut Matilla tänne mitä kauneimmassa
-ilmassa, sateessa ja tuulessa. Sateensuojaa mahdoton pitää pystyssä.
-Oikea käsivarteni läpikastunut. Maantie kuin velliä, roiskui ja
-räiskyi... Oi syntymämaani, sudenilmalla sinä hyvästelet lähtevää
-poikaasi. Istun rautatieasemalla ja odotan pohjoisjunan tuloa...
-
-
-Junassa.
-
-Juna lähestyy kiljuen Helsinkiä. Tunnen kylmän väristystä. Aina kun
-lähestyn Helsinkiä, tietäen ettei kukaan ole vastaanottamassa, tunnen
-kylmän väristystä. Minulla on sieltä elämäni raskaimmat muistot...
-Antaisin kaikki matkarahani, jos tällä silmänräpäyksellä pääsisin --
-sänkyyni Suomussalmella...
-
-
-Yö.
-
-Kalevan hotelli. 2 markan huone, kolmas kerros suuressa kivitalossa.
-Kaksi kynttilää palaa pöydällä. Muistelen että tässä samassa
-kammiossa ensi ylioppilasaikoina kerran kirjoitin surullisen runon
-jostakin "hämyn lapsesta". Tämä huonekkin on niin hämärä... Äh kuinka
-minä kammoan kaikkia näitä hotelleja!
-
-
-16 p. elokuuta. Brondin, kello 1/2 9 illalla.
-
-Hyvä-isä, kuinka paljon olen laukannut pääkaupungin katuja! Kuinka
-paljon ehtii yhdessä ainoassa päivässä. Ja kuinka paljon rahaa ehtii
-tuhlata yhdessä ainoassa päivässä! Sellaisia pieniä ostoksia -- ja
-kuitenkin sata markkaa. Omatuntoni soimaa minua ylellisyydestä:
-olisinhan voinut tulla toimeen ilman noita koreuksia ja mukavuuksia.
-Minua hävettää, kun näen ympärilläni köyhiä, joilla on tuskin leivän
-palaa suuhun panna. Mutta me kaikki olemme tässä suhteessa tottuneet
-tukahduttamaan omantuntomme äänen.
-
-Parin tunnin kuluttua lähtee pikajuna. Huomenaamulla olen Pietarissa.
-Ah tätä ahdistusta...
-
-
-Pietarissa, 17 p. elokuuta, sunnuntaina.
-
-Selittämätön tuska sydämmessä lähdin eilen illalla pikajunalla
-Helsingistä. Tietysti ei ketään tuttavaakaan ollut saattamassa.
-Painajaiseni kuitenkin pakeni, kun heti makuuvaunuun päästyäni
-tapasin nuoren, siististi-puetun venäläisen ylioppilaan, jonka kanssa
-antausin sanavaihtoon. Poika oli ensi kertaa matkalla Suomessa
-ja kehui Helsinkiä kauniiksi kaupungiksi, Imatraa mahtavaksi
-koskeksi. Puhuin hänelle Pohjois-Suomen luonnosta ja koskenlaskusta
-Oulunjoella, valittaen sitä etteivät venäläiset matkustele muualla
-kuin Etelä-Suomessa, aina käyden samoissa paikoissa. Hän vastasi
-että olisi kyllä viehättävää pohjoisempanakin käydä, vaan kun ei
-osaa maan kieltä, niin ei uskalla lähteä. Sitten koskettiin myös
-suomalaisten suhdetta venäläisiin. "Täällä Suomessa kohdellaan meitä
-venäläisiä niin kylmästi" sanoi hän levollisesti, ilman katkeruutta:
-"kun rahaakin otetaan, niin otetaan se vastaan noin -- vähän niinkuin
-ylenkatseellisesti"... Selitin hänelle, miksi näin tapahtuu. Hän
-astui pois junasta Viipurin asemalla. Annoin hänelle nimikorttini ja
-osoitteeni.
-
--- -- Pietarin läpi ajaminen ei tehnyt minuun tällä kertaa niin
-tukahduttavaa vaikutusta kuin ennen. Sattui kirkas, päiväpaisteinen
-aamu, ja kaikki oli sunnuntaiasussa, poissa nuot kömpelöt kuormajonot
-tökeröine luokkineen, kadut puhtaina, ihmiset virkunnäköisinä;
-melua synnyttämättä vierivät kautsupyöräiset, pulskat nelirattaani
-pitkin Liteiniä ja Nevskiä. Nikolain-aseman kultakaluunainen vanha
-ovenvartiakin tuntui niin tutulta ja otti ystävällisesti tavarani
-vartioitavakseen. Ovenvartijalta ja kantajalta saa tarkalleen tietää
-kaikki, mitä junien kulkuun kuuluu. -- Ja nyt istun ravintolahuoneen
-penkillä ja ympärilläni käy kuhina. Pari tataarilaista tarjoilijaa,
-puhtaat esiliinat polvien päällä, seisoo nojautuneena vasten seinää
-vastapäätä minua, näyttäen uteliaasti katselevan minuun. Vielä on
-aikaa odottaa neljä tuntia ennenkuin pääsen Moskovan-junaan. Mitä jos
-ajaisin siksi aikaa Eremitaashiin.
-
--- -- --
-
-Enpä olisi uskonut itseäni niin kevytmieliseksi! Nevskiä kävellessäni
-pisti yht'äkkiä päähäni astua kopperoon, jossa saa oman kuvansa
-viidessä minuutissa 40:stä kopeikasta. Näytän kuvassa vallan tuimalta
-tiedemieheltä, joka aikoo matkustaa läpi Aasian Tiibetin eikä pelkää
-napaseutujakaan! Lähetänpä kuvan suoraapäätä sille, jonka edessä
-kolme päivää sitten istuin maalausmallina.
-
-Kummallista ettei myydä kiertomatkapilettejä Venäjällä! Kävin
-kansainvälisessä kiertomatkapilettien toimistossa, jossa oltiin
-hyvin kohteliaita, mutta kiertomatkapiljettejä vain ei voi saada
-koko Venäjällä. Olen neuvoton, minkä laivayhtiön laivan valitsen
-matkustukseeni Volgalla. Muutamat laivat kulkevat monen mielestä
-liian nopeasti, niin ettei huvimatkailija ehdi tarpeeksi katsella
-rannoilla olevia kaupunkeja.
-
--- -- Ei täällä sentään niin kauheata olekkaan kuin taas olin
-kuvaillut. Ja kummakseni näyn saavan itseni heti ymmärretyksi
-venäjänkielellä, jota en ole puhunut koko kesänä. Ajelen "konkalla"
-edestakaisin Nevskin prospektia. Sitten rohkaisen mieleni astumalla
-alas maitomyymälään, jossa juon lasin hyvää maitoa. Ja nyt istun
-jossakin puistossa ja syön suuria mansikoita paperitötteröstä.
-Näkyy olevan jo etelänkin hedelmiä Pietarissa tarjolla: melooneja
-ja persikoita. On se pieni lohdutus näillä matkoilla että saa
-mielinmäärin hedelmiä. Saa nähdä, pääsenkö ilman matkapainajaista?
-Se olisi enemmän kuin olen toivonut. Eilen illalla olin valmis
-huutamaan koko maailmalle että: "älkää ikinä lähtekö yksiksenne
-ulkomaamatkalle, sillä se on mitä kamalinta itsekidutusta!"
-
-Olen mainiosti varustettu matkaani varten. Kapsäkkini kätkevät
-aarteita. Kaikki mitä on yllä ja alla tai kollien sisässä, on
-käytännöllistä ja siistiä -- ihan ensiluokan tavaraa. Kaikki on
-edeltäpäin harkittu, valikoitu ja kauvan valmistettu. Niin että
-ulkonaisesti olen kuin valettu tälle matkalle. Jos vain olisi toveri!
-Kuka hyvänsä, jonka kanssa saisi puhua suomea -- tai vaikkapa
-ruotsiakin. Täällä vieraan maan vilinässä, vieraan kielen solinassa
-tuntuisi ruotsikin niin kodikkaalta, vaikka sitä puhunenkin huonommin
-kuin venättä. (Tämä lienee sveesseistä kauheata!) No, faktum on nyt
-se, että olen yksin ja saan itse pitää huolen yksinäisyydestäni.
--- -- --
-
-Syödessäni annosta asemahuoneen suuressa ravintolassa, olen
-tilaisuudessa tarkastamaan ympäristöäni. Ihmiset näyttävät minusta
-ylipäänsä miellyttäviltä. Tuossa pieni univormuun puettu kimnasisti
-niin hellästi suutelee mammaansa. Miksikä mamman ja pikku pojan
-täytyy erota, sitä en ymmärrä. Mutta tuossa helistelee kannuksiaan
-ankarannäköinen kenraali, hän tapaa tuttavansa everstin, joka
-silloin tällöin nostaa kätensä päähineeseen ja on nähtävästi
-imelästi hyvillään että hänen ylhäisyytensä suvaitsee kävellä hänen
-kanssaan kuin toveri. Tuossa taas tepasteleee hienosti puettu,
-kaunis ylioppilas, rillit keikarimaisesti nenällä. Hän on nähtävästi
-aristokraattisesta, rikkaasta perheestä, ja varmaan on hänen
-palttoonsa sisus silkistä. Ja ylioppilasrettelöihin ei hän osaa
-ota... tai jos ottaa, on hän siellä niitä ihan punaisimpia. -- --
-
-Ja nyt istun junassa II luokan makuuvaunussa, aurinko paistaa
-iloisesti sisään. Ei ole kuuma eikä kylmä. Tämä on mahtava rata
-tämä Pietarin ja Moskovan välinen. Joka paikassa on vähintään
-kahdet kiskot vierekkäin ja tuhkatiheään pyyhkäisee toinen juna
-kiljuen vastaan ja ilma puristuu ahtaalle vaunujen välissä.
-Venäjällä huutavat junat kumeammalla äänellä kuin meillä Suomessa.
-Sekin ääni on minusta niin venäläinen, vaikka onkin vain veturin
-kurkkutorvesta...
-
-
-Tshuudovo, 12 minuuttia, junanvaihto...
-
-Nimi kajahtaa surunsuloiselta korviini, yhtäkkiä herättäen
-sielussani vilkkaita muiston kuvia. Tästä poikkeaa näet rata pieneen
-kylpykaupunkiin, jossa viisi vuotta takaperin, nuorena ylioppilaana,
-elin ensimmäisen kauniin ja kärsimysrikkaan romaanin... Nyt kuljen
-sen sivu mykkänä, lähettäen hengessäni salaisen tervehdyksen yhdelle
-maailmani jaloimmista naisista. Hän oli tulevaisuuden nainen... hän
-lempi, tulevaisuuden tunteilla. Se ei tyydyttänyt nykyajan janoavaa
-miessielua. Ja suhde särkyi ijäksi, sillä sen täytyi...
-
-Seison junakoridoorissa, tietämättä miten viettää aikaani. Kolme
-herrasmiestä on asettunut junaikkunan eteen. Ei yksikään heistä
-tiedä, että minä olen suomalainen. Yhtäkkiä kuulen yhden heistä
-huudahtavan: "Aa v Finljandi'ii harashoo!" s.o.: Mutta Suomessa on
-hyvä olla!
-
--- Niin, siellä on hyvä! vastaa toinen. Ja minä huomaan heidän
-keskustelustaan että he kaikin ovat matkustaneet Suomessa, koska
-rupeavat toisilleen muistelemaan Suomen "hyvyyksiä".
-
--- Ja ajatelkaas, sanoo yksi, -- siellä eivät edes varasta niinkuin
-Pietarissa tai Moskovassa, jossa jos jättää polkupyörän etehiseen,
-niin se heti viedään! Ja esimerkkinä kansamme rehellisyydestä, kertoi
-hän, että kerran oli unohtanut rahakukkaronsa pöydälle ja ilokseen
-löytänyt sen siitä ilman että siihen oli koskettu.
-
--- Eikös se ollut ihmeellistä: se oli samalla paikalla, juuri justiin
-samalla paikalla!
-
--- Rehellisyys Suomessa on melkoisesti kehittynyt, vakuutti toinen.
--- Ja sitten he kehuivat Helsingin ruoka-aterioita ja Kappelia, jota
-muikeasti nimittivät Kapélje...
-
--- Ja kuinka mainioita sikaarejakin sieltä saa ostaa!
-
--- Da-da-daa! sanoi toinen miltei maiskuttaen suutaan. Sitten he
-hetkeksi vaikenivat puhallellen savuja.
-
--- Vaan kaupungeissa ne siellä puhuvat vain ruotsia, virkkoi taas
-yksi. Ruotsin kielellä näkyisi hyvin tulevankin toimeen Suomessa.
-
--- Niin kyllä, sanoi toinen, joka oli upseeri; -- vaan maaseuduilla
-siellä sentään puhuvat suomea. Eikä vähintäkään se kieli ole
-ruotsinkielen kaltaista. (Tätä he aina ihmettelevät.)
-
--- Kummallista kieltä tosiaan se suomenkieli! huudahti taas yksi. --
-Mitähän kielilajia se oikeastaan lienee? Lättiläistä sukuperääkö vai
-mitä?
-
--- Ei, kyllä se on vironkielen sukua, tiesi upseeri.
-
-Tämän jälkeen lausui joku arvostelun suomenkielen kauneudesta -- tai
-rumuudestako lie ollut, sillä en parhaalla tahdollanikaan voinut
-erottaa, mitä sanottiin. Tavallisesti arvostelevat venäläiset
-suomenkielen tuollaiseksi kolisevaksi, töksähteleväksi kieleksi,
-jossa on muka liian paljon k:ta, mutta ruotsinkieltä kiittävät
-he soinnukkaaksi. Ne, jotka ovat kuulleet suomenkielen laulussa,
-tunnustavat sen sentään musikaaliseksi.
-
-
-Moskova, 18 p. elokuuta.
-
-Kielimiehet sanovat Moskovan saaneen nimensä suomalaisesta sanasta
-"moska" ja sen minä mielelläni uskon. Nytkin otti kauhea vesisade
-minut vastaan ja likaisen näyn tarjosi tämä liastaan tunnettu
-suurkaupunki, kun virstamääriä sen läpi ajelin rämisevissä rattaissa
-kuomun alla istuen. Mitäpä minä Kremlistä tai Pushkinin patsaista! --
-Olen tyytyväinen että saan heittää ison kapsäkkini pois matkastani.
-
-Paraikaa istun erään suomalaisen perheen salissa odottaen isäntäväen
-kotiintuloa kesähuvilastaan. Junan lähtöön Nishnii-Novgorodiin on
-7 tuntia. Tänne olen pyytänyt tulevalta matkatoveriltani lähempiä
-määräyksiä yhtymäpaikasta Kaukaasian rajoilla. -- -- -- Aivan
-oikein: tuore sähkösanoma, joka on pöydällä, koskee minua ja
-kuuluu suomennettuna: "Sanokaa hänelle: Taganrog, Poste restante,
-Wladikavkas: Europa 25". Tämä merkitsee että voin kirjoittaa
-toverilleni Taganrogiin, mutta Wladikavkasissa tapaamme toisemme
-"Europa"-nimisessä hotellissa 25 päivä tätä kuuta.
-
-
-Viena.
-
-Tämä on se menneen keväisten stipendiaattein "hätähotelli"
-Moskovassa. Täällä tapasin ihmeekseni erään tuttavani, suomalaisen
-maisterismiehen, joka sanoi tutkivansa synodaali-arkistojen pölyä
-tässä kaupungissa. Nytkin läksi se onneton tohtorin-kisälli
-arkistoihinsa ja minä jäin lepäämään hänen vuoteeseensa.
-
-
-Petergof ravintolassa kello 3.
-
-"Ruotsalainen aamiainen" on mainio. Restorangi mitä hienoimpia. Istun
-punasessa samettidivaanissa nojautuen korkeaan selustimeen. Suurista
-kristallilasi-ikkunoista tarjoutuu näky Kremlin muurille. Olen ylpeä
-että osaan jotakuinkin käyttäytyä niinkuin tällaisissa suurissa
-hotelleissa pitää. Mistä ihmeestä säänkin tämän ryhdin? (joka on
-valhe). Huomaan peilistä myös että uusi pukuni istuu kuin valettu;
-takkini rinnassa paistaa kullattu leijona-vaakuna... eivätköhän vain
-kyypparit luule joksikin kreiviksi? koskapa noin kunnioituksella
-katsovat...
-
-Mutta tunnen häpeää syödessäni tätä ylellistä aamiaista. Ikkunasta
-näen repaleisia kerjäläisiä. -- -- --
-
-
-Junassa Nishnii-Novgorodiin.
-
-Taistelemalla sai kantajani minulle valloitetuksi makuupaikan.
-Venäjän kantajia täytyy ylipäänsä kiittää heidän suuresta
-ystävällisyydestään ja huomaavaisuudestaan matkustajia kohtaan.
-He hoitavat outoa kulkijaa kuin pientä lasta. Ja minusta he ovat
-ainoat henkilöt koko Venäjän virkaluokassa, joihin voi luottaa.
-Heille voi antaa koko rahakukkaronsa piletin ostoa varten ja itse
-mennä tuntikausiksi syömään aseman ravintolaan -- eikä tarvitse
-peljätä että he kopeikkaakaan varastaisivat. Tietysti varovainen
-matkustavainen kuitenkin tarkoin katsoo kantajansa numeron.
-
-Tavallinen näytelmä venäläisessä junassa: esirippu nousee ja
-esiripun takaa ilmaantuu pitkähiuksinen olento, kultainen risti
-rinnalla, tekee äänettömiä kumarruksia matkustavaisten edessä, tulee
-minunkin eteeni ja mutisee rahanlahjoittamisesta jonkun "pyhyyden"
-rakentamiseen. Ajattelen vastata hänelle että: miksi te ristiveljet
-yhä niitä kirkkojanne rakentelette ja tuhlaatte kaikki varanne,
-vaikka kansa ympärillä näljässä kiemurtelee! Mutta sanon vain
-siivosti: "Suokaa anteeksi -- en ole venäläinen" -- ja kauhtananiekka
-poistuu heti edestäni.
-
-Sitten tulee nuori, hienosti puettu rilliniekka insinööri minua
-puhuttelemaan.
-
--- Mikä se tuo merkki teillä on rinnassa? kysyy hän kohteliaasti.
-
--- Suomen vaakuna, -- vastaan minä lujasti.
-
--- Miksi te sitä kannatte? Mitä se merkitsee? utelee hän.
-
--- Käytän sitä isänmaallisena merkkinäni, jotta kansalaiseni minut
-tuntisivat täällä, kun eivät muuten erota omakseen, -- selitän minä.
-
--- Se on sangen kaunis merkki! kehuu hän. -- Erinomaisen kaunis!...
-
-Sitten kääntyy hänen huomionsa kellonperääni, jossa riippuu hopeinen
-mitali Helsingin laulujuhlan muistoksi sekä pieni hopeainen kantele.
-Tämän jälkeen saan tehdä selkoa kompositsiooni-liinakauluksestani ja
-manseteistani, jollaisia ei kuulu Venäjällä saavan. -- Tulee minua
-myös puhuttelemaan eräs Venäjän saksalainen, alkaen keskustelun
-saksankielellä, joka on minun "Akilleen kantapääni." ("Eine kleine").
-
-Aurinko laskee tulipunaisena lakeuden reunaan. Pimeä alkaa jo kello
-8 ja kynttilät sytytetään vaunussa. Laitan yötilani tällä kertaa
-alalaverille. Vaikka en ylimalkaan pelkää varkauksia, tunnen tällä
-erää kuitenkin hiukan sentapaista tunnetta, koska tuttavani insinööri
-on minua varoittanut. Kuuluvat olevan paraikaa Venäjän suurimmat
-markkinat Nishniissä, jotka kestävät kuukauden ajan, ja sentähden
-on kaikellaisia "itäisiä" kansallisuuksia liikkeessä, sanoo hän.
-Myös vaunujen seinillä on juhlallisia varoitusplakaatteja yleisölle
-pitämään silmällä tavaroitaan, "joiden katoamisesta rautatiehallitus
-ei vastaa" (Pietarin ja Moskovan välisellä radalla varoitti
-santarmipoliisihallitus yleisöä tuomasta koiria asemasaleihin ilman
-kuonokoppaa ja ketjua). Yön kuluessa säpsähdän usein, kun olen
-tuntevinani että joku koettaa vetää lompakkoa housuntaskustani. Se on
-kuitenkin paljasta mielikuvitusta...
-
-
-Nishnii-Novgorod, 19 p. elokuuta.
-
-"Volgan syrjäjoet ovat Kama ja Oka" luettiin ennen maantieteessä.
-Tänään olen ajanut Okan ylitse. Nishnii näyttää vilkkaalta
-kaupungilta. Jokitörmät ovat korkeat. Annan itseni nostaa
-elevaattorilla ylös vuorelle, jossa on vanhan linnan rauniot (sama
-mulle, mikä historiallinen merkitys niillä on!) Vai tuo nyt on "äiti"
-Volga, joka tuossa allani pomottaa kihisten täynnänsä laivoja ja
-arbuusilotjia. -- Minulla on satunnainen matkatoveri Kasaaniin asti.
-Äsken juuri tutustuimme. Meillä on yhteinen makuuhytti. Hän sanoo
-olevansa joku juris-konsuli keisarillisten tilusten hallituksessa.
-Tulen vähän araksi... Piletti II luokassa Kaukaasiaan asti maksaa
-täältä 23 ruplaa 75 kopeikkaa. Valitsin "Kaukaasia ja Merkurius"
-yhtiön nopeakulkuisen laivan, jonka nimi on "Konstantin Kaufman" --
-mielestäni epärunollinen nimi Volgamatkalle.
-
-Odottaessani laivan lähtöä täydentelen eväskoriani, jossa
-on hyvyyksiä Hämeestä ja Helsingistä asti, venäläisilläkin
-ruokavaroilla, muun muassa vahahunajalla, josta kiskotaan isompi
-hinta kuin puhtaasta hunajasta -- siitä syystä, kuten toverini
-selittää, että venäläiset suusta sylkemästään vahasta valmistavat
-kynttilöitä -- "jumalalle". -- Aikomukseni on kulkea alas Volgaa
-omissa ruuissani ja ainoastaan päivällisannos syödä laivasta. Näin
-tekevät kaikki turistit, jotka kunnioittavat kukkaroaan.
-
-
-Volgalla, ensimmäinen ilta.
-
-No niin. Onhan tuo jonkinlainen joki tää Volga! Leveämpi kuin
-Oulunjoki, mutta leveämmäksi olin sitä sittenkin mielessäni
-kuvitellut. Millainenko on ero Volgan tukkijätkän ja Oulujoen
-tervajunnun välillä! Ei täällä ainakaan soutaa osata niinkuin
-Suomessa, ei venettä sauvoa, ja koskenlaskusta, siitä maailman
-mainioimmasta koskenlaskusta, ei tunnu hajuakaan -- sillä koskia ei
-ole olemassakaan. Hm... --. Mikä joki se on, jossa ei löydy koskia
---? Ja purjehtia ei myöskään osata. Purjeveneitä, vielä vähemmin
-sluuppia, ei näy ainoatakaan. En siis turhaan siellä Muhosjoella
-kaiholla hyvästellyt Lehtolaisen säkkipurjetta (Vaikka se olikin niin
-musta, niin tuntuu se muistossa ihan valkoiselta).
-
-Sitävastoin kihisee koko Volga laivoista, jotka käyvät kaikki
-siipirattailla, ei propellilla. -- On ilta. Aurinko laskee
-tulipunaisena jokitörmän taa. Heti syttyy sitä vastapäätä toisen
-rannan takaa kuu, joka juuri tänään on täysi. Samalla syttyvät myös
-laivallamme kirkkaat sähkölamput. Lasketaan suuren lastilaivan
-kylkeen (barshá) ja otetaan naftaa. Laivoihin Volgalla ei näet
-käytetä polttopuita, vaan silkkaa naftaa, jota kuljetetaan Baku'sta,
-Kaspian rannalta. Siitä syystä on Volgan vesikin monin paikoin
-pinnaltaan naftansekaista, kimallellen sateenkaaren väreissä. Nämät
-rasvatahrat vievät mielestäni Volgalta sen kaiken runollisuuden!
-Mutta venäläinen runoilija, virittäessään ylistyslaulunsa Volgalle,
-ei tietysti puhu mitään näistä tahroista.
-
-Menemme kajuttaan ja väännämme sähköllekin palamaan. Toverini rupeaa
-vilkkaasti keskustelemaan. Huomaan ilokseni että hän edes osaksi on
-vapaamielinen herra. Hän puhuu suurella ihastuksella Leo Tolstoin
-hyökkäyksestä pappisvaltaa vastaan ja venäläisen kirkkoelämän
-paljastuksesta. Hän sanoo sen sattuneen ihan "naulan päähän".
-Mutta "Ylösnousemus"-romaania hän ankarasti kritiseeraa, moittien
-tekijää tendenssistä, joka muka estää lukijan vapaasti muodostamasta
-ajatuksiaan. "Siinä kirjassa Tolstoi sitoo lukijan sielun, tahtoo
-väkisten pakottaa hänet ajattelemaan juuri niinkuin hän itse". Sitten
-koskettiin myös kysymystä ylioppilasmeteleistä ja talonpoikien
-toimeenpanemasta maakartanoiden poltosta Etelä-Venäjällä. Tämä
-herrasmies moitti ylioppilaita ankarasti, hyväksyen sen että heitä
-rangaistaan silloin, kun he sekaantuvat valtiollisiin asioihin. Hän
-sanoi ettei ole lainkaan liikaa, jos hirtettäisiin ne ylioppilaat,
-jotka muka ovat kiihoittaneet talonpoikia. -- Eikö se ole
-merkillistä, että "sivistynyt" ihminen Venäjällä voi hyväksyä toisen
-"sivistyneen" hirttämisen? Mutta miksi antautua ajattelemaan näitä
-surullisen ristiriitaisia asioita juuri Volgalla... Nythän ilta on
-kaunis ja kuutamon säteet vipajavat pimeässä virrassa. On todellakin
-vähän niinkuin ihanaa. Jos olisi hyvä naistoveri, niin olisipa oikein
-runollistakin. Hytissäni maaten ylälaverilla voin nähdä läpi yön kuun
-puoliavoimesta ikkunasta...
-
-
-Kasaani, 20 p. elokuuta.
-
-Aamupäivä. Saatoin laivatoverini ajurissa kaupunkiin ja tulin
-sähkövaunulla takaisin satamaan. Kasaanissa en kuitenkaan mitään
-erinomaista ehtinyt huomata -- lieneekö siellä sitä olemassakaan.
-Tuo juriskonsulikin oli minulle edeltäpäin sanonut, että Kasaani on
-mitätön kaupunki, jota ei kannata katsella. -- -- --
-
-Laiva kulkee, päivä paistaa, nyt olen hytissäni yksin herrana, ja
-se on kyllä mukava. Päivälliseksi tilaan annoksen Volgan kehuttua
-valkoista sampikalaa "sterlettiä", höystäen sitä vanhalla malagalla,
-jota on mukanani Helsingistä asti.
-
--- -- Oleskelen milloin minkin luokan kannella. I luokassa on seurue,
-joka puhuu ainoastaan ranskaa, mutta jos kieli lieneekin hienoa,
-eivät ihmiset sitä vaikutusta tee. III luokan kannella on muutamia
-mongoolilaisia tataareja, joista yksi, lihava äijä, istuu penkillä
-itämaisesti jalat ristissä allaan. (Koetan piirtää hänen kuvansa).
-
-Matkustavaisten joukossa ei ole yhtään ainoata naista, jonka kanssa
-tekisi mieli tutustua! Tämä on suuri vahinko sille, joka ensi
-kertaa Volgalla matkustaa. Sillä ainoastaan naissulon pehmentämässä
-mielialassa voisi matka alas Volgaa tuntua viehättävältä ja jättää
-runollisen muiston. Samoin kuin palava nafta tätä laivaa liikuttaa,
-samoin eloisa nainen synkän nuoren miehen sielun lämpimänä pitäisi.
-Sehän on selvää!
-
-Miten ihmeessä siis kuluttaa aikansa? Ei jaksa aina vain katsella
-Volgan rantoja, ei jaksa aina vain lukea Maksim Gorjkia -- ja
-oma runosuoni on poikki... -- Vähän väliä tulla öhkäsee vastaan
-hinaajalaivoja vetäen perässään äärettömän isoja ja pitkiä proomuja,
-barsheja, joiden kannella kulkee kokonaisia kartanoita. Tuontuostakin
-ajaa päristää vastaan myös joku matkustajalaiva. Monella on
-komea nimi kyljessään: "Ruhtinas", "Ruhtinatar", "Tsaaritar",
-"Imperator", "Sotamarsalkka Gurko", "Kristoffer Kolumbus" j.m.s.
-Meidän "Konstantin Kaufman" viheltää hihkasee jokaiselle varoituksen
-jo kaukaa. Joka kerta kun laiva viheltää, vastaa kaiku räikeästi
-muutaman sekunnin perästä Volgan oikeanpuolisesta rannasta, joka on
-jyrkkä. Koko päivän kestää mitä ihaninta kesäilmaa, aurinko paistaa
-lämpimästi silmiin ja leuto tuulen henki käy virkeästi vastaan, mutta
-aaltoja ei ole. Istun avopäin kannella ja lueskelen "Kaukaasian
-opasta".
-
--- -- --
-
-Hiisi vieköön, ei Volga sentään minusta ole mitään Kiannanjoen
-rinnalla! Tämän ainoa komeus on sen leveys ja pituus, vaan siinä
-onkin kaikki. Volgan hiekkarannat ovat sangen yksitoikkoiset, eivätkä
-nuot, matalat metsät, jotka tähän asti olen nähnyt, ole mistään
-kotoisin. Koko Volga on senkin suhteen yksitoikkoinen, ettei siinä
-näe lahtia, ei edes poukamia, vielä vähemmin saaria. Ja vesi on
-jokapaikassa kellertävän sameaa, öljytahraista tai muuten likaista,
-sillä nuot tuhannet laivat, jotka alati edestakaisin kyntävät
-Volgaa, heittävät joka päivä kaiken epäsiisteytensä virtaan. Volga
-on rehellisesti sanoen Venäjän suurin lokaviemäri, sillä siihenhän
-sivujokia myöten valuu kaikki Moskovankin saasta ja satojen muiden
-kaupunkien ja kylien moska. Vai eikö tämä ole totta?
-
-
-Simbirsk.
-
-Ken oli se, joka astui laivaamme? Hän itki niin katkerasti
-erotessaan saattajistaan. Kaikkien huomio kääntyi häneen... Ja kun
-laivamme ulkoontui satamasta ja Simbirskin tulet jäivät taaksemme
-hohtamaan jokirinteeltä, seisoi eräs nuori talonpoika nojautuneena
-laivan aitaan, otti lakin pois päästään ja teki kymmeniä kertoja
-ristinmerkin tuijottaen hartaana päin jääpyvään kaupunkiin. Siinä
-oli jotain kaunista, vaikka ristinmerkin tekeminen minusta onkin
-itsessään epämiellyttävää. --
-
-Nyt on mitä ihanin kuutamo-ilta. Kuutamo-ilta Volgalla! Jos olisin
-entinen itseni, voisinpa runoksi pistää tällaisena iltana virralla
-vieraallakin. En ole koko päivänä Kasaanista lähtien puhunut
-sanaakaan kenellekään. Eikä kukaan minulle. Sydämmeni on suruinen,
-mutta on tässä jotain suloakin. Olen huomannut, että tämä tasainen
-kulku Volgalla vaikuttaa minuun terveellisesti. Mutta hytissäni olen
-yksin. Voi! minun ei ikinä pitäisi olla yksin... Kirottu Deemon
-lentää perässäni Volgallakin...
-
-Mitä jos ajan kuluksi kuitenkin koettaisin entistä konstia:
-
-
-20 p. elokuuta.
-
-    Laulaja sairas Pohjolan mailta,
-    Laulaja suomalainen,
-    Volga virralla kuutamo-iltana
-    laivan kannella seisoo.
-
-    Ei tämä luonto Pohjolan poikaa,
-    ei se häntä hurmaa,
-    Ken on Kiannan koskilla käynyt,
-    sille ei Volga kelpaa.
-
-No, ilman riimiä osaa kuka tahansa runon rakentaa! Varros kun otan
-uuden vauhdin, että
-
-    Volga mun suruani kantaa koittaa,
-    vaan ei se sitä kanna!
-    Ken on surrut jo Suomessai,
-    se sille ei lohtua anna.
-
-    Venäläinen se Volgaa kutsuu
-    armaaksi äidiksensä,
-    Suomalainen se täälläkin tuntee
-    orvoksi sydämmensä. --
-
-Ähäts! Tulipas runo! Loppusointuja niitä ei joka mies rustaakkaan.
-
-
-Kolmas päivä Volgalla. Samára, 21 p. elok.
-
-Suoraan vuoteestani hyppäsin aamukävelylleni Samaraan, jonka
-satamassa laiva seisoi muutamia tunteja. Katselin Vapauttaja-Keisarin
-muistopatsasta... Kävin parturissa. Kun vielä mainitsen että ostin
-joukon näkö-alakortteja, olenkin sanonut kaiken, mitä turistin
-tarvitsee sanoa tästä unisesta kaupungista.
-
-Olen kirjoittanut pitkän kirjeen sinne, josta menin sivu junalla.
-Mokomakin huvimatkailija, joka kirjoittelee raskasmielisiä kirjeitä
-Volgalta! Mutta laivassa käy kirjoittaminen niin hyvin. Kynä tuskin
-värähtää kädessä.
-
-Yhä kestää mitä ihaninta poutaa. Ollaan noin 100 peninkulman päässä
-Nishnij-Novgorodista. Etelän lämpö alkaa huokua vastaan. Volgan
-rannat ovat yhä hiekkaisia ja vesi kellertävää. Naftatahroja ei enää
-näy.
-
-        Postikortti Volgalta.
-          (Laivamme kuva.)
-
-    Volga virran lainehilla
-    Pohjan poika lentää,
-    mutta Suomen koskiloita
-    muistelee hän sentään.
-
-    Tämän laivan kannen päällä
-    sieluni nyt seilaa. --
-    Ei oo poika poloisella
-    täällä omaa heilaa.
-
-    Tuhat virstaa tultu on
-    ja tuhat viel' on eissä. --
-    Ei nyt auta aprikoida
-    silmät kyyneleissä.
-
-    Niinkuin Volga pitkä on
-    ja miltei loppumaton --
-    Niin myös suru suuri on
-    ja aivan auttamaton.
-
-Jostakin on laivaan ilmestynyt "oikeauskoinen" pappi. Hän suvaitsee
-olla II luokassa. Näkyy hänellä olevan mukanaan vaimokin, ruma
-nainen. Kun istun hänen vieressään, ajattelen sitä, kuinka
-suuri ero on meidän pohjolaisten kirkkoherrain ja täkäläisten
-"sielunpaimenten" välillä. Ei tunne mitään vetoa näihin tutustua
-muusta syystä kuin uteliaisuudesta. Kello 7:n tienoissa illalla
-ilmaantuu tataari III:sta luokasta II:sen luokan kannelle, valitsee
-itselleen rauhallisen sopukan kokassa, riisuu tohvelinsa ja laskeutuu
-polvilleen, kasvot etelään päin, (Mekka on sitä suuntaa) samaan
-suuntaan, johon laivakin menee. Siinä hän äänettömänä rukoilee
-noin neljännestunnin. (Piirrän hänen kuvansa). Tämän huomaa
-venäläinen pappi, nauraa hykähtää pilkallisesti ja käy nykäsemässä
-eukkonsakin tätä kummaa katsomaan: "Paidii smatrii kak tataarin
-moolitsja!" kuulen hänen sanovan eukolleen. Ja akkakin katsomaan
-ja virnistelemään. Tietysti tämä pappi pitää muhamettilaista
-täydellisesti pakanana itseensä verraten. Minun tekisi mieleni
-sanoa hänelle ettei tuo Mekkaan päin tähtääminen ole pahempaa
-epäjumalanpalvelusta kuin -- -- --
-
-Kyypparini näkyy minua pitävän hiukan omituisena matkustajana, kun en
-tilaa juuri mitään. Mutta hulluko juomaan olutta, saati saijua, kun
-saa mielinmäärin nauttia mehuisia, päänkokoisia arbuuseja!
-
-
-Yöllä.
-
-Laiva seisoo pikkukaupungin satamassa. Kaupungin nimi Wolsk. Saan
-toverikseni erään harkovilaisen insinöörikokelaan ja kävelen hänen
-kanssaan kaupungin puistoon. Siellä soittaa torvisoittokunta
-ja kaupungin koko parahisto on kokoontunut huvittelemaan. Mitä
-ihanin kuutamo-yö: Ilma on niin lämmin että tekisi mieli kulkea
-paitahihasillaan. Etelä jo antaa itsensä tuntea. Meloonin ja omenan
-haju täyttää koko rantaman. Täällä kasvavat jo korkeat poppelit.
-Kaupungin ympärillä levitteleiksen ääretön, puuton aro. Tämä on jo
-mustanmullan seutua. Samarasta alkaen ympäröivät arot Volgaa.
-
-
-Sarátov, 22 p. elokuuta.
-
-Kauhea kaupunki kesän helteessä! Ja kaukana laivasatamasta. Olen
-likomärkä kuumuudesta ja kiireestä kantapäähän pölyn peitossa. Se on
-hirmuista tämä etelän pöly. En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat
-elää tukahtumatta mokomassa kaupungissa. Poppelirivit pääkaduilla
-eivät anna mitään varjoa. Joka puolella kaupunkia, paitsi virran,
-kohoovat paljaat, kuivat hiekkavaarat, joihin aurinko armottomasti
-hohtaa. Ei missään metsiä...
-
-Satamaan palattuani raitiovaunulla tulee venäläinen nunna kerjäämään
-rahaa. Sanon hänelle ääneen: "Teillä on kirkkoja jo yllinkyllin, ei
-Jumala teiltä vaadi yhä uusia!" Hän katsoo minuun kummastuksesta
-kirkkain silmin. Hän on vielä nuori, muodoltaan täyteläinen ja tekee
-lapsekkaan yksinkertaisen vaikutuksen. Tämä on jo toinen nunna Volgan
-matkallani, joka kerjää yleisöltä rahaa.
-
-Milloin on reduktsiooni tuleva Venäjällä kirkkorikkauksiin nähden?
-
--- -- --
-
-Olen kirjoitellut hytissäni joukon postikortteja. Nyt alkaa ilma jo
-käydä sietämättömän lämpimäksi, saa alituisesti muutella sukkiaan
-ja pestä jalkojaan itämaiseen tapaan. Mutta kyllä semmoiseen onkin
-aikaa tällaisella laivaretkellä! Volgamatkalla kerkeäisi kirjoittaa
-kokonaisia romaaneja, puhumattakaan yhdestä runovihkosta (Eino
-Leino toki lykkäisi kymmenkunnan ja jokaisessa 101). Varmaan löytyy
-lyyrikoita Venäjällä, jotka ovat panneet kokoon sievosen kokoelman
-Nishnii-Novgorodin ja Astrahanin välillä. Heille se ei konsti
-olekkaan, heistä kun Volga on oikein se poesiian emäsuoni.
-
-Ai peijakas! Tänään on kotimaasta mukaani otettu voi tullut tuiki
-"hulluksi": ja sulanut rasian pohjaan. Aina kun katselen tuota puista
-rasiaa, muistan kaukaista Kiantaani. Se rasia on näet sieltä asti,
-korpikuusen kyljestä tekaistu. "Rakas voirasiani, o Santta Racia --
-et sinäkään täällä ole oikeassa ympäristössäsi!"
-
-
-Kello 6 illalla.
-
-Nyt alkaa Volgan aromailla näkyä härkiä hevosten asemesta. Tuulee
-voimakkaasti etelästä, mutta se tuuli hivelee suloisesti hipiää.
-Olisi ihanaa istua apposen alasti tällaisessa kuumassa tuulessa...
-
-Kävin äsken insinöörituttavani kanssa alhaalla konehuoneessa
-katsomassa, kuinka nafta palaa laivassamme. Siellä kohtasi minua
-aivan toinen mailma, se mailma, jonka mukavuuksissa hemmotteleva
-matkustaja tavallisesti unhoittaa. Siellä oli komeaa ja mahtavaa,
-mutta siellä kävi niin kova humina, ettei voinut kuulla toisensa
-puhetta, vaikka täyttä kurkkua korvaan huusi. Ja mikä hirveä kuumuus!
-Mutta tyynesti seisoivat koneiden hoitajat kukin paikallaan. Siellä,
-hehkuvan, puhkuvan naftan ja sähkön huikeassa valossa, tuossa
-tavattomassa kuumuudessa, työskentelevät he yötä päivää, kukin 12
-tuntia vuorokaudessa, ainoastaan joka kuuden, tunnin perästä saaden
-vaihdon.
-
--- -- Ne masinistit siellä alhaalla olivat minusta paljon parempia
-ihmisiä kuin me, jotka herrastelemme täällä kannella maaten laiskoina
-mukavissa suojissa. Ja minua hävetti ja säälitti, kun kiipesin sieltä
-ylös ja pyysin toveriani, joka huomenaamuna jää pois laivasta,
-hyttiini juomaan pari maljaa malagaa. Hänenkin kanssaan johtui puhe
-Tolstoihin, jota hän nuorekkaalla innostuksella tuntui enemmän
-kunnioittavan kuin se herrasmies, joka seurasi minua Kasaaniin. Mutta
-huomattava onkin ettei tämä mies ollut virkakahleissa. -- --
-
-Ja taas on kuutamoyö Volgalla ja etelän tukahduttava lämpö huljuu
-ilmassa. Kuljeksin edestakaisin korkealla etukannella ja mietin --
-mitä miettinenkin. Tällaisina kuumina kuutamo-öinä tuntuu minusta
-matkustukseni Volgalla unennäöltä, jota tulevaisuudessa olen
-ihmetyksellä muisteleva. Tai näen minä itseni -- vaikka järkeni
-sanoo sitä sangen tyhjäksi -- oudon romantillisessa valossa. On
-kuni himmeästi lukisin jostain kirjasta elämäni vivahduksia tänäkin
-kuutamo-iltana. Onhan se kummallista -- minäkö se tässä kiidän
-Kaspianmertä kohden, minä, kaukaisen Kiannan soutaja?
-
--- -- --
-
-Ja nyt on sydänyö ja laiva liikkuu. Istun kammiossani miltei
-alastomana ja nautin vapaudestani. Tämä on jo seitsemäs yö Suomesta
-lähdettyä. Jos mulla vain olisi... Jos vain olisi... Hullu se, joka
-yksin lähtee! sanon vieläkin. Ei fantasiian vedenneitojen leikki mua
-tyydytä. En kuutamosta minä taivahan seppänä kultanukkeja tao enkä
-takoa tahdo...
-
-
-23 p. elokuuta.
-
-Heti kun herään pehmoisesta unestani (voi maata peitotta koko yön,
-vaikka ikkuna on auki) käyn ensimmäiseksi kiinni arbuusiin. Tämä
-on minulla jo neljäs arbuusi Volgalla. Näillä Kamyshin seuduilla
-löytyvätkin Venäjän parhaat arbuusit. Akat myyskentelevät niitä
-kilpaa huutaen kimeällä äänellä joka satamassa: "Hei herra, ostakaapa
-arbuusi!" "Herra hoi, katsokaapa, mikä mainio arbuusi!" -- ja myyvät
-niitä jo 3:sta kopeikasta (Pohjois-Venäjällä saa maksaa ruplankin
-kappaleesta).
-
-Kello on 7 aamulla. En ole vielä käynyt kannella, mutta näen
-ikkunastani että siellä yhä vallitsee sama poutainen sää. Nyt
-huutaa laivamme. Ollaan tulossa Tsaritsin nimiseen kaupunkiin.
-Tästä matkustavat rautateitse Kaukaasiaan ne, jotka pelkäävät
-meritautia Kaspian merellä. Teenköhän kovin ajattelemattomasti, kun
-menen meritse? Kunpa ei sattuisi kovaa tuulta. -- -- Nyt ollaan
-satamassa. Viipyy tässä neljä tuntia. Minkähänlainen lie tämäkin
-kaupunki?... Lähden nousemaan ylös mäkeä ja tulen kauppatorille.
-Yhtäkkiä äkkään edessäni jotain oudompaa, saan jonkun sekunnin
-selvitellä ajatuskykyäni ennenkuin ymmärrän, että edessäni makaa pari
-kaksikyttyräistä -- kameelia. Seisahdan heti tosituristin tapaan muka
-piirtämään toisen niistä muistikirjaani. Se on pölynkarvainen elukka.
-Silmäin ilme on kaihoisa. Enempää en osaa siitä sanoa.
-
-
-Tsaritsin.
-
-Päivä paahtaa armottomasti kivittämättömille resukaduille. Tuossa
-viruu kuollut kyyhkynen katukäytävällä -- mikähän senkin on tappanut,
-miksikähän ei kukaan raatoa korjaa? Tuossa tepastelee pyrstötön
-valkoinen kana. Tuolla taas keskellä katua herrastelee -- suuri
-sika... Muuten olisikin kaupunki ihan eloa vailla. Ei mitään liikettä
-näy kaduilla. Ehkä en ole osunut parhaaseen osaan kaupunkia, arvelen.
-Pitääpä kysäistä tuolta poliisilta, joka _istun_ nurkkapuodin
-portailla.
-
--- Missä teillä on täällä pääkatu?
-
--- Hä? havahtaa hän ja nousee seisalleen.
-
--- Että mikä teillä täällä on komein katu? uudistan minä kysymykseni.
--- Pääkatu? toisin sanoakseni.
-
--- Ei meillä mitään pääkatua ole, hyvä herra! vastaa poliisi
-ystävällisesti, nähtävästi mielissään, että joku hänenkin neuvoaan
-tarvitsee tässä kuoleman valtakunnassa. -- Tämä se on se "iso katu",
-lisää hän. -- Parempaa ei ole...
-
-Lähden astelemaan suositettua katua, joka on sekin kivittämätön.
-Ei mitään kaupungin merkkejä! Ainoastaan kuusi härkäparia vyöryy
-karavaanina vastaani vetää jutistaen tyhjiä vankkureita perässään.
-Olen läpimärkä hiestä, vaikka koetan kävellä hitaasti. Herra-jumala,
-jos täytyisi asua tällaisessa sikopahnassa!... Vihdoin löydän kadun,
-jonka varrella on koreaksi maalattuja kylttejä. Yhdessä kyltissä on
-mahdottoman suuri venäläisen lättälakin kuva, toisessa karvalakin.
-Minua kauhistaa, kun ajattelen paksua karvalakkia tässä helvetin
-kuumuudessa! Tuossa taas on portilla kirjoitus: "Bjeloshweikka" ja
-kovaksi tärkätyn rintapaidan kuva. Taivas nähköön! ajattelen minä:
-mitä he tärkkipaidoilla täällä tekevät, jossa pehmeäkin paita on
-liikaa? Ja mitä varten on tuossa koppero, jossa myydään sanomalehtiä?
-Eihän kukaan niitä osta, saati lue tässä jumalattomassa helteessä.
-Ja tuossa on painettu ilmoitus että teaatterissa muka näytellään
-"Hispanialaista Aatelismiestä". Nuo kerjäläisetkö ne täällä
-teaatterissa käyvät? Ja mitä nuo viheliäiset ajurit sitten tuossa
-mököttävät? Eihän kukaan heitä tarvitse. En näe ainoatakaan ihmistä
-ajurilla ajamassa. Kaupungissa ei näy ainoatakaan herraa, vielä
-vähemmin herrasnaista...
-
-Lauhdun hiukan, kun löydän kaupungin puiston, jossa saan siimeksessä
-istua penkillä. Siihen vakaumukseen olen kuitenkin tullut, etten
-tahtoisi asua yhtä päivää yhdessäkään Volgalais-kaupungissa, jonka
-tähän asti olen nähnyt. Ja kumminkaan ei Tsaritsin liene niitä
-pahimpia, päinvastoin ehkä tuorein näkemistäni ihmispesistä. Mutta
-ylipäänsä nämät Venäjän kaupungit ovat kauheat. Ei meillä Suomessa
-ole yhtä ainoata niin tukahduttavaa kaupunkia kuin Venäjällä, ei
-ainakaan kesäiseen aikaan. Sillä meillähän miltei joka paikassa ovat
-raikkaat vedet kaupunkien ilmaa viilentämässä, mutta näille eteläisen
-luonnon arokaupungeille ei Volga riitä. --
-
-Istuessani rantapuistossa, näen joelta suuren laivan laskevan
-satamaan. Jään tuijottamaan maalletulijoita, jotka nousevat ylös
-korkeita portaita puistoon. Tulijain joukossa on korkeavartaloinen
-nuori nainen, jonka silmät välkkyvät etelämaista mailman tuskaa. Koko
-olento notkahtelee etelämaista suloa. Pari silmäniskua vain -- ja se
-on jo vaikuttanut...
-
-Ah, ilma on täynnä sähköä ja minun tunteeni myös!...
-
-Hän katoaa, mutta _se_ ei katoa... Minä hullu, joka jäinkin tähän
-istumaan! Nähtävästi oli hän matkustaja ja yhtä outo Tsaritsinille
-kuin minäkin. Hänen kupeellaan riippui pieni matkalaukku. Mitä
-voin minä muuta tehdä kuin laskeutua alas katsomaan _sen_ laivan
-nimeä, jossa hän kulkee? -- "Imperator!" Olen kai juonut liiaksi
-arbuusimehua...
-
-"Imperator" laivan edustalla näen outoja kansallisuuksia. Muutamilla
-on vain karttuunipaita päällään ja housuja tuskin näkyy. Naama
-päivänpolttama, mustankellertävä. Venäläisiä kerjäläisukkoja joka
-askeleella naukumassa. Muutamat ovat sangen arvokkaan näköiset
-kasvoiltaan. Kelpo malleja taiteilijalle. Vahinko, suuri vahinko
-etten ole edes valokuvaaja. -- Sitten tulee taas joku nunna rahaa
-kerjäämään. Kohta lähtee laivamme.
-
-
-Kello 3 päivällä.
-
-Horatius on muistaakseni laulanut rikoksesta, joka seuraa ihmistä
-kaikkialle, keinuen hänen mukanaan laivassakin... Makaan hytissäni
-hervottomana, on kuin koko ruumiini olisi tahdotonta taikinaa.
-Tämä etelän lämpö hivelee hyväilevästi hermojani, mutta se myös
-niitä huumaa ja huumauksellaan heikontaa. Uneksin tuoksuvista
-ruusutarhoista ja itämaisesta haaremiparatiisista... ja jalkani
-kietoutuvat mielikuvitukseni pumpuleihin, jotka kova todellisuus
-sitten muuttaa teräviksi kiviksi, joihin itseni veriin runtelen...
-
--- -- --
-
-Tuuli on kiihtynyt. Volga aaltoilee. Kannella ei näy ketään, kaikki
-lepäilevät hervahtaneina hyteissään. Olen melkein varma siitä että
-huomenna on kamala leikki kestettävänäni Kaspian merellä.
-
-
-Viimeinen, viides ilta Volgalla.
-
-Nyt, kun tähdet ovat syttyneet taivaalla, nyt on raskasmielisyyteni
-hetki. Nyt, kun ympärilläni kaikki ovat hilpeät, koska matkansa
-pian loppuu, nyt minun sydämmeni syvimmin suree. Tuuli puhaltaa
-minun päälleni kuumasti, mutta sisässäni on kylmä. Iloiset pianon
-sävelet kantautuvat korviini laivan salongista, mutta ne ikäänkuin
-minua pilkkaavat. Mikä huvimatkailija olen?... Älkää minua moittiko,
-että minä näin toivottomasti kirjoittelen Volgalla, ehkä on siihen
-olemassa syynsä, jotka eivät ole niin naurettavat kuin ihmiset
-luulevat. Mutta päiväkirjan lehdille olisi se selitys liian pitkä...
-Minä vain kutsun teitä ottamaan osaa tähän autioon tunnelmaani
-vieraalla virralla...
-
-Istun kannella ja katselen veteen. Vastapäätä minua istuu hämärässä
-yhtä äänetön neiti. Eräs vänrikki kulkee edestakaisin nuoren tytön
-kanssa ympäri kansi-siltaa. Se tyttö ei ole miellyttävä, vaan näyttää
-kovin nenäviisaalta ja itserakkaalta.
-
-En koko päivänä ole puhunut sanaakaan kenellekkään ihmiselle.
-Kasaanista lähtien en myös puhunut sanaakaan puoleentoista
-vuorokauteen. Pietarin ja Moskovan välillä muistan myös koko ajan
-olleeni vaiti.
-
-Minä kärsin tästä äänettömyydestäni. Jotkut naiset laivalla ovat
-silloin tällöin luoneet minuun uteliaansekaisia silmäyksiä, mutta ei
-ole ollut rohkeutta mennä tekemään tuttavuutta heidän kanssaan. Eikä
-ole haluttanutkaan. Jos joku heistä olisi puoleensa-vetävä, varmaan
-olisin nyt hyvä tuttu eikä minulle ehtisi tulla ikävä. Ei kukaan
-laivalla tiedä, mistä maasta olen kotoisin. Ehkä kohdeltaisiin minua
-ystävällisesti, jos ilmaiseisin etten ole venäläinen. Ulkolaisesta
-ovat varsinkin naiset Venäjällä aina intreseeratut. Mutta minä en
-lähesty. Olen yksin ja kärsin ikävää. Volgan lempeä ilta ei ole
-minulle lempeä. Tähdet ovat syttyneet taivaalla ja minun suruni on
-myös syttynyt sydämmessä. Jos en olisi kipeä ja väsynyt, varmasti
-nyt, jos kohta yksin, tuntisin itseni ripeämmäksi. Minä en koetakkaan
-enää kirjoitella runoja. En usko enää omaan itseeni. Ei kukaan
-kotimaassa, joka minut tuntee, uskoisi että kuljen viisi päivää ja
-yötä Volgalla kirjoittamatta runoja. Heillä on se luulo että minä
-alati sepittelen runoja. Jospa he tietäisivät, millaiset aivoni
-ovat...
-
-
-24 p. elokuuta, sunnuntai-aamu.
-
-Astrahan on silmäini edessä. Kirkkojen kupoolit kimaltelevat
-auringon paisteessa, tuhansittain mastoja siintää satamasta, vielä
-ei voi nähdä Kaspianmertä. Olen peseytynyt kiireestä kantapäähän ja
-pukeutunut kokonaan puhtaisiin. Varustaun kaikin tavoin ottamaan
-vastaan Kaspian aaltoja. Eväskoristani kaivan kóla-pastillit
-päällimmäisiksi, myös on minulla mukana kiinankuorta. Luulen että
-on hyvä myös nauttia arbuusin mehua lähtiessä. Kuitenkin tunnen
-vavistusta koko olennossani. Meritauti ei ole leikinasia...
-
-
-Astrahan.
-
-Merilaiva läksi liian pian! En ehtinyt muuta kuin pikimältäni juosta
-laiturille tempaamassa mukaani läjän hedelmiä. Ja kuuluisa Astrahan
-jäi kokonaan katselematta... Sitä kirjavaa hälinää ja tungosta
-Kaukaasiaan päin lähtevässä laivassa! En tiedä, mikä oli mitäkin
-kansallisuutta, mutta varmaan tuo heleäpaitainen oli persialainen,
-tuo kalottikalloinen taas kalmukki. Hiisi heidät tietköön.
-
-Kummakseni kuulen ettei tämä vielä olekkaan se laiva, joka Kaspian
-yli menee. Ulkosatamaan kuuluu olevan vielä yli 100 virstaa ja siellä
-seisoo ankkurissa se laiva, joka välittää kulkua Kaukaasiaan. Minulta
-pääsee helpotuksen huokaus: taistelu meritaudin kanssa kuuluukin
-vasta tulevalle yölle.
-
-Laiva, jossa nyt kuljetaan, on mitätön. II luokka on syvällä kannen
-alla, kuuma ja pahanhajuinen, sohvat tahraiset, erityisiä hyttejä
-ei ole, täytyy olla yhdessä kaikkien kanssa. Pysyttelen etukannella
-raittiissa ilmassa ja tunnen voivani hyvin, huolimatta siitä että
-hikoilen pienimmästäkin liikkeestä. Päivällinen laivalla tarjotaan
-ilmaiseksi. Laivassa on satoja matkustajia ja hyvin kirjavaa joukkoa.
-Ympärilläni kuulen outoja kieliä ja näen tummaihoisia ihmisiä.
-Kaspian meri leviää rauhallisena edessäni. Satoja laivoja siintää
-ulapalla, kun kaukoputkella katsoo. Sivuuttamaimme laivojen nimetkin
-jo ilmaisevat Kaspian seutuja: "Turkmen", "Sinaida" j.m.s.
-
-
-Kaspianmerellä kello 4 j.pp.
-
-Olen torkkunut tuntikausia kannella tuossa lämpimässä tuulessa,
-joka niin lempeästi kasvoja hivelee. Meri nähtävästi vaikuttaa
-unettavasti. Istuallani nukkuen, korvissa laivan sihinä ja humina,
-unhoitin koko ympäristöni, unhoitin missä olin, unhoitin että
-vierelläni liikkui armeenilaisia ja muhamettilaisia... Säpsähdän
-usein näin matkallani, säpsähdän sitä, kun huomaan olevani niin
-kaukana kotimaastani. Usein ikäänkuin puhelen jonkun kanssa
-suomeksi. Voi herran terttu sentään, kun ei yksikään noista sadoista
-matkustajista edes tiedä, mikä kieli suomenkieli onkaan! Nyt ei
-enään näy mannerta miltään suunnalta. Jumalankiitos: meri näyttää
-hiljaiselta, aallot ovat pienempiä kuin Kiantajärvellä tavallisella
-kesätuulella...
-
-
-Kello 6 illalla.
-
-Nyt vihdoinkin ollaan oikeassa merilaivassa, joka menee Kaukaasiaan.
-Olen seisonut puolentuntia katsomassa persialaisia jätkiä, jotka
-lastaavat laivaruumaamme, kantaen tavattoman raskaita laatikoita
-niskallaan. Monet ovat niin repaleiset, että puoli ruumista paistaa
-paljaana, muutamilla näkyvät nekin paikat, jotka tavallisesti
-huolellisemmin peitetään. Mutta päässä on kaikilla heleänkirjava
-kairalakki, joka ihmeellisesti muistuttaa muinaissuomalaista
-kairalakkia! Eihän vain... eihän vain tässä piile sukulaiskansa,
-jos otetaan yhtäläisyys -- ei pääkallotieteen, vaan päähinetieteen
-kannalta? Mitä minä kielitieteestä: kieli on sangen sotkuinen
-todistus, sanokoon Eemil Nestor mitä tahansa. Mutta lakki, päähine,
-ihmisen päähine? Se voi merkitä jotakin. Vai kuinka on muuten
-selitettävissä, että minä matkustettuani puolituhatta peninkulmaa
-Suomussalmelta, näkemättä välillä muunlaisia päähineitä kuin
-enimmäkseen venäläisiä lätyskälakkeja, yhtäkkiä kohtaan muukalaisia,
-joilla on samallaiset lakit kuin ennenvanhaan Karjalaisilla? Häh,
-herrat lingvistit ja antropoloogit?
-
-Heillä on kauniit silmät noilla persialaisilla jätkillä, sysimustat
-silmäripset, hiukan kyömy, pieni nenä ja sysimusta tukka. Moni on
-kasvoiltaan kuin ylevin aatelismies. Ja minusta taas tuntuu että
-nuokin ovat paljon enemmän ihmisiä kuin me, jotka yliluokkien
-kannelta heidän työtään katselemme.
-
-
-Kello neljännestä vaille 7.
-
-Kas, juuri tällä silmänräpäyksellä se tipahti! Voin siis kertoa
-luonnon ihailijoille, että olen nähnyt itämaisen auringon äärettömän
-suurena ja tulenkeltaisena painuvan Kaspianmeren horisontin taa...
-
-
-Kello 1/2 8.
-
-Yhä seisomme ankkuroituna samassa paikassa. Se on kauheaa, mitä olen
-nähnyt! Nuot sadat III luokan matkustajat joita sullotaan yhteen
-kuin silakoita tynnyriin... Hirveä huuto ja tappelu, kuuluu lasten
-itkua, ajatelkaas: pieniä lapsia, jotka eivät vielä osaa puhua, on
-kymmenittäin laivassa. Taivas, mitä kurjuutta näkee merilaivassa.
-Ja se taitaa olla aivan jokapäiväistä. Mitä jos olisin yksi noista
-tuolla alhaalla, ahdingossa ja liassa?
-
-Pimeä koittaa. Rupeaa tuulemaan. Miten tämä yö on menevä?
-
-
-Yöni Kaspialla.
-
-Mikä hullu aatos Kaspianmerellä: kirjoittaa pitkä kirje
-ystävättärelleen Suomeen! En tiedä itsekään mitä kirjoitin.
-Kynä lensi huimaa vauhtia ja ajatus myös. Siitä taisi tulla
-tragikoomillinen sepustus, kevyttä ja raskasta ihan sekaisin...
-Luontokohan se näin hullusti vaikuttaa?
-
-Olen varovaisuuden vuoksi nielaissut pari kólapastillia, sillä äsken
-kun olin hytissä, tunsin oireita "siihen julmaan". Laiva näet siltä
-kohdalta jo hiljalleen keinuu.
-
-Nyt istun takakannella yksinäni sähkölampun valossa. Pääni päällä
-kaareutuu tähdissä tuikahteleva sinimusta taivas, ympärilläni
-hengittää Kaspian ulappa. Kuun puolikas on juuri noussut
-merikylvystään ja laimeasti valaisee aaltoja, jotka vienosti
-kohisevat laivamme laitoja vastaan. Nuot kolmisensataa III luokan
-matkustajaa ovat suurimmaksi osaksi jo vaipuneet uneen. On kuin
-katseleisi kaatuneiden tannerta allaan, niin ne siellä makaavat
-sikin sokin: suullaan, mahallaan, kyljellään, seljällään, käppyrässä
-myttyjensä ja reppujensa välissä. Ei ole jäänyt yhtä ainoata
-neliökorttelia, jossa ei olisi jotakin tuosta massasta. Nuoret tytöt,
-vanhat vaivaiset ukot makaavat toinen toistensa vieressä, jos yksi
-heräisi ja sanoisi jotakin, niin ei ympärillä ymmärrettäisi, mitä hän
-tahtoo, sillä ne makaavat siinä aivan kuin Baabelin kielensekoituksen
-ensimmäisenä yönä, sekaisin armeenilaiset, persialaiset, tataarit,
-venäläiset, turkkilaiset, juutalaiset ja Kaukaasian sadat rodut.
-Väkevä meloonin haju sekaantuu ihmislöyhkään huokuen tuulen mukana
-sieltä, missä tuo joukko makaa...
-
-Täällä ei heilutus tunnu; olen varma siitä että täällä kannella
-nukkuisin onnellisesti. Ehkä olisi viisainta valvoa, mutta minua
-nukuttaa jo kovasti, siis menen kuin menenkin hyttiin. Olenhan nähnyt
-kaspialaisen elokuun yön ja se on painunut mieleeni...
-
-
-25 p. elokuuta, aamulla kello 7.
-
-Kaikki onnellisesti! Ei alkuakaan meritautiin. Yö lauhkea ja
-kuutamoinen. Suloista maata hyttilaverillaan, takit, liivit,
-jalkineet poissa, ja nähdä makuultaan kuutamon valaisevan ulappaa!
-
-
-Kello 8.
-
-Äsken ei miltään suunnalta näkynyt mitään kiinteätä, ei edes
-purjetta, mutta nytpä häämöttää edessäpäin jotain. Vaaleansinervä
-juova, aivan heikosti huomattava, mutta ne ovat kuin ovatkin --
-Kaukaasian vuoret! Ettäkö siis todella...?
-
-Olen mainiolla tuulella. Saatan jo puhellakin kenen kanssa tahansa.
-Vanha herra, joka makasi samassa hytissä, on minulle antanut
-ohjeita Kaukaasiamatkalleni. Merenkäynti on tasainen, tuuli virkeä,
-aallot pienet, laiva ei heilu enää lainkaan, ja yöllä se on minua
-tuutinut kuin rakastava äiti, niin vienosti, etten ole tiennytkään.
-Harvinainen onni Kaspianmerellä, joka muuten on tunnettu häijystä
-heilutuksestaan!
-
-
-Petrovsk, 25 p. elok. keskipäivällä.
-
-"Pai pai paitaressu..." -- nyt istuu poika paitasillaan Kaukaasian
-rannalla. Tämä on näet uimalaitos. Olen likomärkä hiestä. Onpa, onpa
-hävyttömän kuuma paratiisiksi tämä Kaspian ranta. Jahka jäähdyn,
-heittäydyn tuohon loiskuttelevaan elementtiin ja irti uin itsestäni
-koko pohjoismaisen pessimismin! Loiskis!
-
--- -- --
-
-Totisesti ihanaa! Sanoin selittämätöntä! Nuo haaleat mariini-aallot
-ne kantavat urosta sylissään kuin taivaanenkelit... Siis on poika
-liotettu siinä sihisevässä suolavedessä kuin isä-ukon paistinahven
-Niettossaarella ja nytpä hänet korvennetaan Baalin paahtavassa
-tulessa. Ja sitten tulevat kannibaalit ja... -- tuota asuvatkohan ne
-kaukanakin näiltä mailta?
-
-Juuri kun olen loikannut ylös merestä ja rupean pukeutumaan,
-ilmaantuu herrasmies, joka huvikseen näkyy ottavan valokuvaa kolmesta
-vedessä pyllyilevästä pojasta... Tekeepä kovasti mieleni pyytää
-häntä kohdistamaan kompeensa minuunkin ja minun pyhään paitaani...
-ikuiseksi muistoksi ja ikuistukseksi tästä ainokaisesta kylvystäni
-Kaspianmeressä, mutta kieli ei tällä erää tottele sisällistä käskyä.
-Ja minä menen pois sieltä lämpimästi väristen ja istuudun puistoon
-oudon puun varjoon sekä nautitsen -- viinirypäleitä. Kädessäni
-on oikein aika möhkäle tertuksi, varmaankin satakunta marjaa.
-Viinirypäleet ovat ainoa, josta toivon täällä itselleni virkistystä.
-Viime kesänä ehdin Krimmissä nauttia näitä hedelmiä ainoastaan parin
-viikon ajan ja huomasin silloin niiden hyvän vaikutuksen vereen.
-Terve jalo Kaukasus vuorinesi ja viinirypäleinesi!
-
-
-Vladikavkas, 26 p. elokuuta.
-
-Aamulla kello 7 astelen yksikseni pitkin vuorten ympäröimän
-Vladikavkasin bulevaardia suoraapäätä "Eurooppa" nimiseen hotelliin.
-Aivan oikein -- hän on jo täällä, suomalainen toverini! Kolkutan N:o
-18 ovelle. Kuuluu säikähtynyt ääni -- ktoo tam? ja sitten uninen --
-pashaaluista! Puhu sinä juupeli ryssää! ajattelen minä ja kun astun
-sisään, on hän juuri vääntäytynyt vuoteestaan, hieroo silmiään eikä
-ota uskoakseen että se todella olen minä.
-
--- Terveisiä Suomesta, julistan minä juhlallisesti.
-
--- Terveisiä Krimistä! vastaa hän. Hän on itsekkin vasta yöllä
-saapunut tänne Taganrogista.
-
--- Minäpä olen uinut Kaspianmeressä! kehasen minä.
-
--- Vai niin. Vaan sinäpä et ole uinut Asowan meressä! tokasee hän.
-(Mustasta merestä emme viitsi väitelläkään, sillä siinä olemme
-molemmat kesäkauden kellineet).
-
-Ja me repeämme vilkkaaseen sanavaihtoon ja matkasuunnitelmiin...
-
-Mutta minä poloinen olen surkeasti väsynyt. Päässäni humisee,
-silmissäni keinuu ja heiluu kuin laivassa. Viime yön nukuin näet
-huonosti junassa, jota piti vaihtaa varhain aamulla. Mitä siis
-puhuakkaan luonnosta?
-
-
-Yli Kaukasus-vuorten.
-
-Suomalainen, jolla itsellään on niin ihana isänmaa, ei
-hevillä innostu vieraiden seutujen luonnosta. Kyllähän Norjan
-tunturivuonoista, Reinin rannoista, Schweitsin alppijärvistä,
-Tyroolin laaksoista tai Itaalian taivaasta kuulee toisinaan
-kiitoslauseen Suomessakin sorahtavan, mutta ne kiitoslauseet
-lähtevät enimmäkseen jonkunlaisesta muotiharrastuksesta eivätkä
-juuri sydämmen pohjasta. Sillä siellä sydämmiemme pohjassa lipisee
-alati tuhatjärviemme puhdas laine, kohisee aina kotikuusikkomme
-syvämielinen humina ja sitä ääntä ei mikään ulkomaan ihanuus saa
-meissä vaikenemaan. Niin, me suomalaiset olemme luonnon patriootteja
-ehkä enemmän kuin valtion.
-
-Senpätähden, jos kohtalo meidät on vienyt matkustelemaan
-luontonsa puolesta niin yksitoikkoisessa maassa kuin on
-Euroopanpuoleinen Venäjä, me enemmän kärsimmekin juuri tällaisista
-luonnon-patrioottisista syistä kuin siitä, ettei meidän isänmaallemme
-tahdota antaa valtiollisen itsenäisyyden tunnustusta, Sillä
-viimeksimainitun asian suhteen me tapaamme paljon vastakaikua, mutta
-ensimainitun suhteen emme juuri lainkaan. Venäjän äärettömät lakeudet
-ovat meistä ikäviä, Venäjän vedettömyys on meistä kauheaa, ja ne
-harvat jokilot ja järvilöt, joita meille täällä näytellään muka
-runollisen kauneina paikkoina, ovat meistä suomalaisista naurettavan
-surkeita luonnon sulouksia ja tekevät meihin ihan likalätäkköjen
-ja lokaviemärien vaikutuksen... Mutta onpa tämän ikävän maan
-kulmakunnissa valloitettuja seutuja, joissa suomalaisenkin ylpeä
-silmä ihastuen kirkastuu ja hänenkin, pohjoiseen kotimaahan juurtunut
-sydämmensä lämpenee myötätuntoisuudesta. Sellaisia seutuja ovat
-Kaukaasia, Krim -- ja tekeepä mieleni tässä teille kertoa matkastani
-edellämainitussa seudussa; Vladikavkasin vuorikaupungista Tiflisiin
-pitkin kuuluisaa gruusialaista sotilastietä, jota välimatkaa
-lasketaan 200 virstaa.
-
-Oli kaunis aamupäivä, elokuun 27:s, kun kaksivaljakon vetämissä
-nelirattaissa, joita venäjäksi kutsutaan "lineikka", ajoimme ulos
-Vladikavkasin portista. Meitä oli paitsi venäläistä kyytimiestä,
-nelihenkinen seura: suomalainen toverini ja minä, sekä kaksi
-venäläistä: Kieviläinen ylioppilas sisarineen, jotka puoliväkisten
-olivat lyöttäytyneet seuraamme päästäksensä halvemmalla. (Sivumennen
-mainittakoon että tämä herrasmies, jolla oli saksalainen sukunimi,
-oli meistä kovin epäsympaattinen, niin että häiritsi matka-iloamme.
-Hän oli poikkeus venäläisistä ylioppilaista, jotka ylipäänsä meistä
-ovat vallan miellyttäviä).
-
-Ensi taival ei mitään erinomaista nähtävää tarjoo, mutta jo
-kolmannella peninkulmalla tuntee tulleensa valtakuntaan, jossa
-vuoret ovat maan jumalia ja ihminen ainoastaan itikka, joka
-niiden korkeuteen katselee. Vuoret, Kaukaasian vuoret ne ovat se
-taikakalu, joka nöyrryttää ylpeän suomalaisen etelämaista luontoa
-kunnioittamaan. Muutamien huipuilla hohtaa jo ikuinen lumi, saattaen
-ensikertalaiset matkustajat kiistelemään siitä, onko se todella
-lunta, mikä silmään siintää, vai ovatko ne valkoisia pilven liuskoja.
-Mutta se on lunta, se täytyy uskoa, ken kaukoputkensa sinne ylhäälle
-tähtää. Ei se mitään merkillistä ole suomalaiselle nähdä lunta,
-mutta se on merkillistä: nähdä ikuista lunta seudussa, jossa muuten
-vallitsee hirmuinen kuumuus ja sen alhoissa ikuinen suvi.
-
-Larssin asemalla hevosia syötettäessä kiipeän kallion kielekkeelle ja
-katson alas. Mikä on tuo, joka tuolla alhaalla pauhaa? Térek se on --
-kuuluisa Térek-joki! Noh, se nyt on liioittelevista venäläisistä taas
-niin ihmeen mahtava laitos, mutta minuun, joka olen Pohjois-Suomesta
-kotoisin, ei joki tee mitään suurenmoisuuden vaikutusta. Minusta se
-on vain tavallinen myllypuro, joita meillä vilisee tuhansittain!
-Jo meidän Kiantajokemme on paljon, paljon komeampi ja kiivaampi
-tätä Térekkiä. Mahdollista kuitenkin, että Térek kevättalvella,
-kun vuorten rotkot ja glasieerit siihen syöksevät sulaneen lumensa
-sekä jäänsä, on suurenmoinen voimassaan, mutta ei se ainakaan nyt
-ollut. Niin että _sitä_ ei suomalaisen kehua kannata. Sen vesikin on
-savenharmaa, ei suotta Lermontow ole siitä laulanut että
-
-    Kivikossa kierii Térek,
-    Sameasti loiskuttain,
-    Häijy Tshetsen ryömii rantaa,
-    Tikariaan terottain...
-
-Niin, kukapa ei muistaisi Lermontowia Kaukaasiassa matkustaessaan?
-Hänen runoelmansahan ihan vilisevät kaukaasialaisia näkyaloja. Juuri
-yli tämän saman gruusilaisen vuorirotkonhan hän kuvitteli kummallisen
-Deemoninsa lentämään! Ja täälläpä hän myös itse, kaksintaistelussa
-kuulan lävistämänä suistui alas kamalan kallion reunalta, saaden
-surmansa. Sentähden kantaakin jokainen matkailija, joka vain on
-Lermontowia lukenut, jylhänsankarillisen mielikuvan rinnassaan tästä
-onnettomasta venäläisestä runoilijasta.
-
-Jo hämärtää ilta ja aurinko on, ikäänkuin häveten voimattomuuttaan,
-väistynyt noiden läpitunkemattomien kivijättiläisten taa, kun ajamme
-halki kuuluisan Darialin vuorirotkon. Sen jylhä mahtavuus sointuu
-mainiosti sydänmaan hengessä kasvaneen pohjoissuomalaisen mielialaan.
-Hän nostaa mielihyvällä silmänsä noihin synkkiin vuoren rinteisiin,
-jotka toivottoman paljaina, huimaavan korkeina, seisovat seininä
-hänen molemmilla puolillaan, ikäänkuin uhaten puristaa hänet,
-mitättömän matkailijan, väliinsä. Mutta ei pelkää hän niitä, sillä
-rakastaapa hän luonnossa juuri sitä, mikä tuntuu vähän kammottavalta.
-Ja kuullessaan puhuttavan "Paholaisen ourusta" johon ankarilla
-sateilla jyristen vyöryy kiviä Kasbekin korkeuksista, tuntuu se
-hänestä tutulta asialta, joka häntä viehättää aivan kuin Suomessa
-kaikki ne "pirun haudat" ja kuljut, joiden tummaan hämärään hän
-lapsena on kurkistellut siellä erämaiden kätkössä...
-
-Kohta "Paholaisen ourun" sivuutettuamme ajamme ohi Tamaran
-linnanraunioiden. Ne seisovat jyrkällä, kolkolla kaiholla, jonka
-juurta Térekin aallot kumeasti huuhtelevat. Sinne ylös silmätessä
-helähtävät korviini taas Lermontowin laulut: tuossa linnassahan
-runoilijan legendan mukaan muinaisuudessa -- 700 vuotta takaperin --
-eli Gruusian kuuluisa kuningatar Tamara
-
-    "Niin kaunis kuin enkeli taivaan,
-    Niin viekas kuin perkele myös..."
-
-Eipä ole ensinkään kumma, että Lermontowin mielikuvitus leimusi
-täydessä tulessaan silloin, kun hän näitä seutuja matkusti.
-Venäläiselle runoilijalle, jollei hän ole ahdasmielinen patriootti,
-on uljas Kaukaasia vuorikansain taisteluhistorioineen oikea
-inspiratsioonin luvattu maa. On ollut varsinkin ennen, jolloin ei
-venäläinen valtiokulttuuri siellä ollut saanut juuri jalansijaakaan.
-Nythän ei sillä tietysti voi olla yhtä paljon villiä viehätystä kuin
-satakunta vuotta sitten. Mutta tavalliselle matkailijalle, joka
-vain ei haaveksi kirjoittaa toista "Deemonia", sitä on vieläkin
-yllinkyllin.
-
-Mahtava vuorisola pimenee pimenemistään, ja me yhä ajamme pitkin
-gruusilaistietä, joka nousemistaan nousee, ollen jo yli neljätuhatta
-jalkaa merenpintaa korkeammalla. Koska on vaikeata ajaa juoksua,
-riennämme toverini kanssa edellepäin kävelemään ja saavutamme parven
-nuoria kirkassilmäisiä gruusilaistyttöjä, jotka käsikädessä laulaen
-kiiruhtavat samaan suuntaan... Tähtitaivas päällämme kirkastuu
-kirkastumistaan, omituisesti helähtelee laulu vuorten onkaloissa,
-mutta syvällä alhaalla pimeydessä porisee Térek kuin hornan kattila.
-Meistä on jo tämä juhlallista...
-
-Pilkkopimeässä saavumme aulaan eli kaukaasialaiseen kylään, jonka
-tulet jo kaukaa salaperäisesti ovat vilkkuneet meitä vastaan.
-Tässä, Kasbekin, juurella olimme päättäneet viettää yömme, sillä
-kauvemmas ei kyytimiehemme mitenkään olisi uskaltanut lähteä,
-peljäten nähtävästi ryöväreitä. Syntyipä melua ja huutoa, kun ajoimme
-majatalon eteen: pimeästä hyppäsi eteemme olento solkaten huonolla
-venäjänkielellä ettei majatalossa ollut yhtään vapaata yösijaa, koska
-huomenna on suuri juhla ja paljon vieraita liikkeellä. Kohta hyppäsi
-pimeästä toinenkin olento, käänsi hevosemme turvasta takaisinpäin
-ja lyhdyllä valaisten johdatti meidät -- piru sen tiesi, mihin se
-meidät nyt viepi! ajattelimme: suistaa ehkä suoraan alas jyrkänteeltä
-jokeen ja pitää hyvänään kapsäkkimme... Ei sentään jokeen suistanut,
-yhtäkkiä käännyttiin oikeaanpäin, lyhty alkoi vilistä ylöspäin ja
-kohta työnnyttiin sisään jostakin portista. Vimmattu koiran haukunta
-remahti vastaan, uteliaita olentoja kokoontui ympärillemme, hevoset
-tömistivät kavioillaan maata, ja me emme tienneet suuntiakaan,
-millaiseen paikkaan nyt oli jouduttu. Näin toverini ja venäläisen
-ylioppilaan juoksevan ylös korkeita puuportaita lyhdyn perässä
-ja katoovan sisään. Itse jäin pilkkopimeään pihalle ja luulinpa
-heidän rientäneen suoraan surman kitaan, koska viipyivät niin
-kauvan. Tietysti minulla oli toinen käsi kiinni puukon kahvassa
-että jos tässä niinkuin... Olinhan Kaukaasiassa, tikarin ja murhan
-jännittävässä valtakunnassa, vuorelaisten keskessä. Mutta toverini
-tulivat elävinä takaisin selittäen että tässä mainiosti sopi yönsä
-viettää.
-
-Niin asetuimme yöksi gruusialaiseen taloon. Turhaan puhuttelimme
-emäntää venäjänkielellä, eipä hän monta sanaa ymmärtänyt, se
-kaunokainen, hymyili vain ystävällisesti, killisteli koreasti
-kirkkailla silmillään ja näytteli meille vuoriston kullankimaltelevia
-kiviä, joita häneltä muistoksi ostelimme.
-
--- -- --
-
-Aamulla kello 4, kun vielä oli pimeä, minä, joka makasin laattialla,
-ensimmäisenä heräsin. Katsahdin ulos ikkunasta, säpsähdin ja luulin
-näkeväni kummallista unta: korkealla ilmassa, hiljaisessa aamuyössä
-hohtaa, hohtaa ja väreilee jotakin ihmeellistä ruusunpunaista...
-Se kirkastuu kirkastumistaan, vaihtaa väriään ja jää hohtamaan
-häikäisevän valkoisena eteeni... siellä ylhäällä ilmassa, mutta
-alhaalla vuorilaaksossa vallitsee kylmä pimeys. Mitä se on? Mikä
-on tämä korkea ihanuus? Satumainen näky: Kasbekin ikilumen huippu,
-johon näkymättömän auringon säteet ensimmäisinä ovat singahtaneet!
-Siellä 16,546 jalan korkeudessa leikkii etelän hilpeä aamurusko
-lumiturkkisen lappalais-ukon kanssa kiistellen hänen kristalleistaan.
-Nykäsin toveriani jalasta: "Herran nimessä, sinä Hämeen mulli, nouse
-nopeasti Kasbekkia katsomaan!" Samassa heräsivät venäläisemmekin ja
-kaikin me nyt katsomaan äänettöminä korkeuteen, joka valkenemistaan
-valkeni. Oli se suurenmoisin luonnon näky, mitä elämässäni lienen
-nähnyt, ja sen kuva painui kuni jumalainen satu ijäksi mieleeni.
-Riensin ulos törmälle yhä katsoen tuohon paisuvaan pyhyyteen,
-ja minusta tuntui että tämä oli sitä, jota luonnon kielellä voi
-kutsua seisomiseksi kasvoista kasvoihin jumalan edessä... Harvojen
-matkustajain onnistuukaan nähdä Kasbekkia niin selkeänä ja
-pilvenkääreistä täydellisesti vapaana kuin me sen näimme 28 päivänä
-elokuuta 1902. Tuhannet turistit ovat käyneet Kasbekin juurella,
-näkemättä haamuakaan sen huipusta.
-
-Harvinainen onni meitä muutenkin suosi tänä ihanana aamuna. Sattui
-nimittäin olemaan suuri gruusialainen juhlapäivä ja paljon kansaa
-kulki kiiveten ylös korkealle vuorelle. Tämän vuoren huipulla, joka
-on yksi hänen ylhäisyytensä Kasbekin etuvartioista, seisoo ikivanha
-gruusialainen kirkko. Mekin lähdimme toverini kanssa nousemaan ylös
-vuoripolkua ensin astuen siltaa Térekin yli ja sitten kulkien läpi
-gruusialaisen aulan, joka muureineen, solineen, kivestä ja savesta
-rakennettuine majoineen tekee linnoituksen vaikutuksen, sijaiten jo
-satoja jalkoja korkeammalle jokirannasta. Tovin aikaa saimme kiivetä
-ennenkuin vihdoinkin näimme auringon takanamme revähtävän irti vuoren
-harmaasta peitosta ja valaisevan rinnettä edessämme. Mikä raikas
-tunne rinnassa: varhaisena aamuna näin ponnistella tuhatkunta jalkaa
-taivasta kohti! Gruusialaiset kulkevat kauniissa kansallispuvuissaan
-pienissä ryhmissä edessämme ja takanamme, naiset tähti-otsaisina,
-miehet tikari vyöllä. Kasbek kimaltelee kuin suuri timanttimöhkäle
-ylhäällä päidemme päällä, alhaalla hämärässä syvyydessä sinertäen
-savuavat aulat ja kiemurtelee Térek-joki. Sellaista kirkkomatkaa
-ei liene monta koko maailmassa ja täytyypä pitää oikein huvittavan
-huimapäisenä sitä pappia, joka keksi rakennuttaa temppelin niin
-korkealle, sillä ei sinne heikkojalkaiset ikinä jaksa nousta ja
-tuhat ähkynkirousta pääsisi varmaankin meidän lihavan ja laiskan
-savolaispastorimme suusta, jos pitäisi mokomanlaisessa kirkossa
-saarnata ja palvella.
-
-Mutta minulle on jäänyt suloinen muisto tästä kaukaasilaisesta
-kirkkoretkestä. Siellä vuoren rinteellä tapasin minä kivellä
-istumassa gruusialaisen neidon, jonka silmistä loisti samankaltainen
-puhdas hohto, jonka olin nähnyt aamulla anivarhain Kasbekin
-lumihuipulta. Kuinka mainiosti vuoriluonnon kauneus sointuikaan tämän
-immen ihanuuteen! Ihan sitä riemustuu, kun kohtaa tällaista
-sopusointua maailmassa. Ja kuitenkaan ei se ollut mikään satujen
-vuorinymfi, vaan tavallinen ihmislapsi, jota pelkäämättä saattoi
-puhutella...
-
-Kun pääsimme kallion huipulle ja astuimme sisään kiviseen
-kirkko-aitaukseen, kohtasi meitä omituinen näky: puoli pihaa punersi
-täynnänsä suuria verilätäköitä ja sisälmyksiä, joukko miehiä
-touhusi teurastamassa lihavia oinaita, ja kirkon seinävierellä oli
-kiehumassa nuotiolla suuria lihapatoja. Saimme tietää että tämä oli
-vanhanaikuinen gruusialainen uhrijuhla, jonka puolipakanallisia
-menoja ei kristitty kirkkokaan ollut voinut hävittää. Siinä he
-häärivät puukot kourissa kuin kotonaan, kirkon sisältä kuuluva
-kuorolaulu ei heitä näyttänyt häiritsevän ja sivu-asiana tuntuivat
-kaikki pitävänkin siellä sisässä käymisen. Kirkon edustalla soitteli
-sokea kerjäläinen kummallista vanhanaikuista soittokonetta,
-säestäen sen säveliä värähtelevällä laulullaan -- varmaan joku
-vanha vuoriballaadi. Toisella puolella kirkkoa, kallion reunalla,
-josta Kasbekin lumihuippu häikäisevän valkoisena silmään hohti,
-istui piirissä kymmenkunta gruusialaista partasuu-urosta: korkeat
-pörröiset lammaslakit päässä, torvirintaiset pansaripalttoot yllä,
-välkkyvät, pitkät tikarit vyöllään, ja hopeaisen viinimaljan
-kiertäessä kädestä käteen lauloivat he kuorossa jotain miehuullista
-laulua, lauloivat sitä hymyhuulin, loistavin silmin... Tässäpä nyt
-oli edessäni sellainen sankarikemujen kuva, jollaista nykyaikana
-nähdään vain teaattereissa ja oopperoissa. Mutta nähdä se kirkkaassa
-alppiluonnossa uljaan Kasbekin rinteellä -- sepäs jotakin,
-joka ijäksi mieleen painuu! Pari tuntia me tätä gruusialaisten
-kansallisjuhlaa katselimme, kuuntelimme kallioilla ennenkuin lähdimme
-paluuretkelle. Se kävi nyt kovaa vauhtia, vaikka täytyy sanoa että
-laskeutuminen virstamääriä alas jyrkännettä on väsyttävämpää kuin
-ylöskiipeäminen. Tunnin perästä jo istuimme ajoneuvoissamme jatkaen
-matkaa pitkin Gruusian valtaväylää.
-
-Tie kohosi kohoamistaan ja sitä myöten kuin se kohosi, syvenivät
-laaksot vierellä; Térekin porina rotkon pohjassa ei enää korviimme
-kantanut ja peloittavalta tuntui silmätä sinne alas. Yhtäkkiä
-säpsäytti meitä kova kaviojen töminä ja kolme ratsua syöksähti
-valkeassa pöly-pilvessä ohitsemme. Ne tulivat niin hurjaa vauhtia
-että ehti nähdä heistä ainoastaan vilahduksen, kun jo olivat kaukana
-takanamme. Sen vain kerkesin huomata, että miehet istuivat ilman
-satulaa, painautuneina etunojoon ikäänkuin pidellen kiinni hevosen
-harjasta ja peräpakarat hytkyen ilmassa, silmät villissä loistossa;
-mustaverisessä päässä liehui solmitun huivin tapainen päähine. Mitä
-väkeä ne olivat, sitä emme tietäneet, mutta kyytimiehemme vakuutti
-pyhästi että olivat ne vuorirosvoja, sangen vaarallisia vaeltajia.
-Jos rosvoja olivat, niin uljaitapa olivat, vuoriston ritareina heitä
-muistelen.
-
-Niin tulimme Kobi-nimiseen majataloon, joka on kytketty kiinni
-paljaaseen kallioon, joimme pullon sikäläistä halpaa hapanviiniä,
-maistoimme väkevää vuorijuustoa ja taas lähdimme taipaleelle. Koska
-matka oli yhä hevoskululla suoritettavaa ylämäkeä, riensin minä
-edellepäin jalkaisin. Toiset jäivät istumaan viileälle jokirannalle,
-minkä läheisyydessä olimme keksineet kalliosta pulppuavan suihkun,
-jonka kristallinkirkas kivennäisaineita sisältävä vesi oli mainiointa
-seltteriä, mitä milloinkaan olen juonut.
-
-On viehättävä tunne kulkea jalkaisin edeltäpäin, kun tietää että, jos
-väsyy tai laiskuu, pääsee hevoseen. Ja silloin juuri ei väsykkään.
-Olen jo pienestä koulupojasta alkaen ollut innokas edeltäpäinkävelijä
-hevosilla kuljettaessa Puolangan vaarojen ja Utajärven rämeiden
-yli; ja sama into syttyi minussa täällä Kaukaasiassakin. Lempo
-sinne jäi rattaille tärisemään sen rasvasilmäisen ryssän kanssa!
-ajattelin, ripeästi kiipeillen ylös oikaisevia polkuja, joita aina
-löytää tällaisilla vuoriston vinkkuraväärillä ajoteillä. "Jos
-luonnossa on jumala, niin paljon ihanampaa on sen kanssa haastella
-yksin, kenenkään häiritsemättä". Ja minä poljin hyräillen eteenpäin,
-outo viehätys rinnassa. Tulin tienmutkaan ja iloisesti säpsähdin:
-gruusialainen, ruskeasilmäinen nuorukainen istuen ammottavan
-äkkijyrkänteen reunalla, ihan reunalla hän istuu ja soittelee
-kansallissoitintaan "fanduraa". Minä häntä puhuttelemaan että: mikä
-sinä olet?
-
--- Minä vain tässä soittelen lystikseni!
-
-"No soitteleppa vain niin että Kasbek tanssii!"
-
-Poika heläyttää ja nauraa, ja minäkin nauran ja Térek tuolla
-alhaalla tirskuu ilosta... Kas semmoisen soittajan minä tapasin
-taipaleellani, ja minä heitin hänet soittamaan taakseni ja jatkoin
-omaa matkaani. Ja minusta tuntui että minäkin tässä soittelin
-jollakin ihmeellisellä soittimella tai että olin itse tuollainen
-fanduura, jolla Kaukasus-titaani lystiksensä helisteli Baidarin
-rotkossa... Minä kiipesin kiipeämistäni, laaksot allani kovertuivat
-hornan syvyyksiksi, ilma kävi kylmäksi niin että vähän värisytti
-ohuessa kesäpuvussa, sydän löi kiihkeästi... ja minä astelin
-nyt 8,500 jalan korkeudessa. Minä näin pilviä alempana itseäni,
-pilviä, jotka kuni valkoiset aaveet istuskelivat vuorten rinteillä,
-hattaroita, joihin aurinko paistoi, ja jotka kuni kultaharsoiset
-immet keveästi tanssivat piiriä vuorten kärkien ympäri. Tämä oli
-todellisuus eikä mikään unelma! Minä näin puolivillejä osetiineja
-etäänpänä vuoren huipulla suuren ristin ympärillä viettämässä
-kansallista uhrijuhlaa, syvän rotkon toisella puolella näin
-kaukoputkella naisolentoja laskeutumassa alas vaarallista polkua.
-Mihin "helvettiin" ne menivät? -- ja "taivaastako" ne tulivat?
-Tapasin sitten tienvieressä vuorilaitumella tikarivöisen paimenukon
-tuhansien rasvahäntäisten lammasten sekä sarvipäisten oinasten ja
-vuohten keskellä, koetin puhutella ukkoa, mutta hän ei ymmärtänyt
-yhtä ainoata sanaa venättä -- ja sekös tuntui minusta, suomalaisesta,
-hauskalta ja luonnolliselta ettei hän tätä kieltä ymmärtänyt!
-Suuret, valkoiset paimenkoirat ryntäsivät uhkaavasti minua kohti,
-mutta asettuivat silmänräpäyksessä, kun heidän isäntänsä pidätti ne
-jollakin merkinannolla.
-
-Ja niin kuljin minä Kaukasuksen korkeimman harjan yli -- "per
-inhospitalem Caucasum" kuten Horatius on laulanut --, nähden
-ympärilläni mahtavan jylhiä kallioita, lumirintaisia tuntureita,
-ja huudahdellen itsekseni "eläköön"-huutoja tälle kaksoiskotkan
-anastamalle saaliille. Vähitellen alkoi maa allani vaipua, tien rinne
-luistaa myötäiseen suuntaan: kuljin jonkun yksinäisen vuorimajan
-ohitse, josta lapsiliuta nauraen ja ilakoiden pelmahti jälkeeni,
-yksi tyttönen huusi hurjasti jotakin vieraalla kielellä vaatien
-minua seisottumaan, mutta aina kun pysähdyin, pysähtyi hänkin
-ja pakeni nauraen. Nämätkin ilmiöt siellä ylhäällä tuntureilla
-tuntuivat niin satumaisilta. Äärettömän ihana, suuremmoinen oli se
-näky-ala, joka taas levisi eteeni, minun on mahdoton sitä sanoilla
-kuvailla! Vuoret ja pilvet, laaksot ja aulat hohtivat ihan sinisinä,
-rotkon syvyys jalkaini alla ammotti kerrassaan hirvittävänä! Yksi
-askel vain syrjään -- ja mies olisi manalan kattilassa. Tie kulkee
-näet monessa paikassa aivan äkkijyrkänteen reunaa, ja siunatkoon
-itseänsä se, joka pimeän tullen tässä ajaa toista vastaan. Niin
-koiduin Gudauriin, käveltyäni kuusitoista virstaa; samalla saapuivat
-toisetkin hevosilla ja minun täytyi istuutua lineikkaan. Mutta en
-siinä kauankaan malttanut istua ennenkuin taas hyppäsin toverini
-kanssa edellepäin kävelemään, koska tyhmä kyytimiehemme (venäläinen)
-ei suostunut ajamaan alamäkeä kiivaammin kuin ylämäkeäkään, ja koska
-jalkamies saattoi oijustaa virstamääriä. Tämä taival Gudaurista
-Mletiin onkin siitä omituinen että tie sinne, hirveän jyrkkyyden
-tähden, alituisesti kiemurtelee tasaisissa vinkkuroissa, niin että
-kun sitä on 18 virstaa, linnuntietä karttuu ainoastaan 7. Näiden
-seitsemän virstan välillä laskeutuu tunturi enemmän kuin 2,000
-jalkaa ja sentähden kiertotietä, joka niin viekkaasti vapauttaa
-sekä ylöspäin- että alaspäin kulkijan pahemmasta rasituksesta,
-pidetäänkin oikeana insinööritaiteen ihmeenä. Mutta me toverini
-kanssa emme tästä taiteesta paljonkaan välittäneet, vaan koetimme
-pysyä "linnuntiellä" tehden rohkeita lyhennyksiä ja laskien mäkeä
-sillä kelkalla, joka meillä jokaisella aina on mukanamme. Ilta oli
-äkkiä ruvennut pimenemään, niin että oli toisinaan hirvittävää
-liukua alas äkkijyrkänteitä kohti tuntematonta syvyyttä -- yksi
-varomaton liikahdus vain ja olisi auttamattomasti vyörynyt rotkon
-pohjassa pauhaavaan Aragva-virtaan. Hämäläinen toverini oli koko
-mestari pyllyämään näitä alamäkiä, mutta ylämäessä ei se, kepuli,
-minulle koskaan piisaa. Hevosväkemme oli jäänyt kauvas jälkeemme.
-Kun kuljimme kylän läpi, näimme eräällä mäkitörmällä hauskan näyn:
-kymmenkunta lasta, poikia ja tyttöjä, huvitteli itseään iltapimeässä
-tyrkkimällä toisiaan suinpäin alas jyrkkää törmää; siinä oli
-tavallinen leikki kaukana, mutta se oli niin aito kaukaasialaista
-ja sopi niin somasti yhteen Gruusian vuoriluonnon kanssa! Mletin
-hotellissa vietimme toisen yömme. Aamulla taas taipaleelle.
-
-Ja taas seisovat vuoret kuni suuret jumalat ympärillämme, Aragva-joki
-lirisee vierellämme levenemistään leveten, laakso vihertelee
-kauniisti, tie suistuu yhä muutamia tuhansia jalkoja alemmas, ilma
-hivelee jo lämpimästi kasvoja, Ananurin ja Passanurin seuduilla
-kohtaa silmä laaksorinteillä jo uhkeita etelämaisia metsänpuita:
-pyökkejä, plataaneja, akaasioita ja muuriviheriä-köynnöksiä.
-Gruusialaisen sotilastien luonto muuttuu nyt muuttumistaan,
-korkeat vuoret vähitellen väistyvät, yhä laskemme alemma ja
-alemma ja kuljemme läpi viljavien laaksojen. Usein kohtaamme
-matkustavia gruusialaisia miehiä ja naisia hevosten seljässä,
-kaikki kaukaasilaisissa kansallispuvuissansa: miehet tikari vyöllä,
-karvalakki päässä, kaukaasialainen karva-viitta (burkka) satulaan
-käärittynä, naiset kullankirjavissa päähineissä ja heleissä
-vaatteissa. Toisinaan kohtaa koko perheen ratsain: isä istuu
-pikkutytön, äiti pikkupojan kanssa, tai näkee morsiamen ja sulhon
-suloisen uljaasti samassa satulassa. Ylipäänsä ovat gruusialaiset
-kaunista, tervettä väkeä ja tekevät siveän vaikutuksen syrjästä
-katsojaan. Se ei ole heidän syynsä, että georgialaisia neitseitä
-muinen ostettiin Turkin sulttaanin haaremiin.
-
-Kylien läpi ajettaessa saa matkustaja usein jälkeensä liudan hilpeitä
-poikia, jotka huutaen ja temppuja tehden läähättäen juoksevat
-pitkän matkaa hevosten perässä, kiiluvin silmin vaatien matkustajan
-viskaamaan heille rahaa. Monet näistä pienistä resuritareista ovat
-sangen kauniita, niin että on nautinto heitä katsella.
-
-Kolmannen yön vietimme Tsilkan-nimisessä kylässä, maaten mukavasti
-ylhäällä suuressa salissa, jonka balkongilta, läpi seiniä
-kiemurtelevien viiniköynnösten ja yli rehevien hedelmätarhojen,
-tarjoutuu näkyala Karttaliinan ruusulaaksoon. Mutta mitäpä näistä:
-sen jälkeen kuin mahtavat vuoret ovat tieltämme väistyneet, ei matka
-minua paljon viehätä. Tuohan on niin tavallista! tuntuu minusta.
-Se päivä jona näin Kasbekin lumihuipun, Baidarin vuorirotkon,
-gruusialaisen kaunottaren -- se päivä oli ollut Kaukaasiamatkani
-helmi ja sitä en ikinä unhoita!... Se mikä nyt seurasi, oli liian
-arkipäiväistä.
-
--- -- Tiflisiä lähestyessä vyöryi yhä tiheämmin vastaan jonottain
-julman suuria puhvelihärkiä kuormavankkureineen, pitkäkorvaisia,
-vienosilmäisiä aaseja ratsuineen ja säälittävine taakkoineen sekä
-yhä uusia gruusialais-matkueita hevosineen. Eräässä paikassa näimme
-kynnettävän peltoa isolla auralla, jonka eteen oli valjastettu --
-16 puhvelihärkää. Arvattavasti on maaperä täällä tavattoman kovaa,
-koskapa mokoma voima tarvitaan sen muokkaamiseen.
-
-On lauantaipäivä kun saavuimme Tiflisiin, tuohon
-kansalliskirjavuudestaan ja ilmakuumuudestaan kuuluisaan Kaukaasian
-pääkaupunkiin. Melkein ensimmäisiä näkyjä, mikä kohtaa meitä
-jyrisevillä kaduilla, on eräs itäisen maan mies, joka häpeämättä
-tallustelee -- hameessa. Eivätkä turkkilaisten roimahousutkaan paljon
-kapeampia olleet. Iloisesti hyräillen kulkevat, minulle jo Kaspian
-meren rannalta tutut, persialaiset pitkin katuja, kantaen hedelmiä
-kairalakkinsa päällä. Katuseinät vilisevät täynnänsä gruusian- ja
-armeeniankielisiä kylttejä -- tuntee todellakin tulleensa Euroopan ja
-Aasian rajoille. Me ajamme toverini kanssa komeaan Orient-hotelliin,
-komeimman prospektin varrella, kellahdamme hiestyneinä ja väsyneinä
-sen siisteille vuoteille ja vaivumme hyvin ansaittuun uneen.
-
-Mutta illantullen, ukkosen jyristessä, salamain leimutessa
-pimenneillä kaduilla, ajoimme kaksivaljakolla pulskasti itämaiseen
-saunaan...
-
-
-Itämaisessa saunassa Tiflisissä.
-
--- -- -- Minä luulin että nyt, nyt... että nyt se hirtehinen
-persialainen saunottaja tappaa minun siivon hämäläisen toverini! Se
-perkele oli näet hypännyt suoraan hänen punaiseen niskaansa ja piteli
-poikaparkaa aivan kuin ruuvipenkissä...
-
-Minulta pääsi kauhunhuuto, joka kamalasti kajahteli korkeassa
-kiviholvissa.
-
-Älä tapa! Älä tapa!
-
-Mutta se alaston perkele rutisteli häntä hirvittävästi kynsissään,
-lykkäsi ja leipoi hänen rusahtelevaa selkärankaansa ja, niinkuin
-minusta näytti, meinasi ratsastaa hänellä kuin paholainen
-luudanvarrella kyöpelin kekkereihin...
-
-Itse istuin alhaalla porisevassa, lämpimässä rikkivesi-lähteessä ja
-näin kaiken tämän seremoonian ylhäällä.
-
-Turhaan minä huusin: "säästä hänen sieluparkaansa!" -- tuo alaston
-pentele nauraa irvisteli vain vasten naamaani ja yhä lykkäsi toverini
-selkää ja rytkytti, rytkytti...
-
-Sitten jäivät he hetkeksi molemmat liikkumattomiksi ja minä näin että
-paljas paholainen istua kyykötti sorkkineen koko painollaan toverini
-niskassa, voitonriemuisesti siristäen silmiään päin minuun.
-
-Silloin minä luulin että nyt on toverini loppuunkuollut ja rupesin
-siinä porisevassa kattilassa veisaamaan "Integer vitæ..."
-
-Samalla kuului syvä ähkäys ja koko hämärä holvi huokasi raskaasti
-säestäen.
-
-Jumalan kiitos! päätin minä. Hänessä on vielä elämän kipinä jäljellä.
-
--- Oletko vielä elossa Esaiias? huusin suuresti ilostuneena
-
-Mutta minun oli mahdoton kuulla mitä vastattiin, sillä kiviseinien
-kaiku sotki lyhyimmätkin äänet yhdeksi ainoaksi kumeaksi mylvinäksi.
-Koko holvi tuntui olevan täynnänsä hornanhenkiä, jotka lauloivat
-kuorossa ylhäällä laessa...
-
-Toivon ja pelon vaiheilla nousin ylös porisevasta, väkevänlemuavasta
-rikkivesialtaasta, ja koska katsahdin sinnepäin, jossa olin nähnyt
-tuon kammottavan piinapenkkinäytelmän, huomasin toverini pyllyilevän
-ylt'yleensä valkoisessa vaahdossa, jolla persialainen häntä
-armottomasti voiteli.
-
-"Nyt se rasvaa hänet helvetin koneöljyllä ja sitten se syö hänet!"
-ajattelin minä ja harppasin jännityksissä luo, katsoakseni totuutta
-oikein likeltä. Silloin käänsi Esaiias minuun saippuasta kiiltävän
-naamansa ja sanoi rauhallisesti naurahtaen:
-
--- Vai tämä se nyt on sitä aasialaista hierontaa! --
-
-Samassa karkasi alaston perkele minunkin kimppuuni, hyppäsi
-sorkkineen suoraan niskaani ja alkoi armottomasti nytkyttää,
-rytkyttää...
-
-
-Tiflis, 1 p. syyskuuta.
-
-Kuumuus, joka Tiflisissä toisinaan nousee aina 60 asteeseen
-Celsiusta, ei tähän aikaan kesästä enää ole niin rasittava
-pohjoismaalaisellekaan. Olla saattaa, kävellä saattaa, jos kohta
-keskipäivän aikaan tekisi mieli kulkea kadulla paitasillaan.
-Kolmessa päivässä ehtii hyvin katsella kaupungin merkillisyydet,
-jos ei vain matkailija satu olemaan tuollainen intohimoinen
-merkillisyyksien katselija, joka on huvitettu jokaisesta paikasta,
-missä vain on jotakin tapahtunut muinaisuudessa, olkoon se sitten
-kuinka tuhmaa tai surkeaa tahansa. Tai ei edes tarvitse olla mitään
-tapahtunutkaan: kunhan vain sanotaan jotakin tapahtuneen, niin
-niitä on matkailijoita, jotka ikäänkuin vainukoirat sen paikan
-nuuskivat ja haistelevat ja pitävät sen sangen merkillisenä,
-vieläpä nuolaisevat maata siinä paikassa, jos siinä nimittäin maata
-sattuu olemaan, vaan jos sattuu olemaan jotain likaisempaa, niin
-lipaisevat sitä likaista kielellään, myös kuni koirat ja tekevät
-ristinmerkin -- jota tosin ei koira tee muuten kuin hännällään.
-Minä en, jumalankiitos, kuulu mokomanlaisiin matkailijoihin ja olen
-hyvin välinpitämätön sellaisesta historiallisesta paikasta, johon on
-pystytetty esimerkiksi kirjoitus, että "Juuri tässä paikassa hipaisi
-turkkilaisen kiväärin kuula mainion kenraalimme, isänmaallisen
-murhamiehemme vasenta korvaa" -- vielä vähemmin tekee minun mieleni
-kirkkoihin, joissa näytetään jotain rumaa vaskista pyhimyksen kuvaa
-ja sanotaan että tuo kuva muka on pudota rämähtänyt alas suoraan
-taivaasta ja pelastanut ruttotaudista puoli maailmaa!
-
-Niin, en ole tällaisten merkillisyyksien katselija eikä ole minun
-toveriinkaan sellainen, vaikka onkin minua paljon kirkollisempi ja
-historiallisempi. Sentähden emme me Tiflisissäkään ole viitsineet
-tutkistella "Siionin kirkkoja" tai muita semmoisia ja olkoon se
-minulle anteeksi annettu että kauniina sunnuntai-aamuna kiipesin
-vuorelle gruusialaisen "Pyhän Daavidin temppelin" pihalle
-kaupungin näky-alaa katsomaan ja siellä samalla keksin luolassa
-Gribojédowin haudan, jonka patsaaseen oli piirretty: "Tässä lepää
-runoilija Gribojédow, syntynyt 1795. Tapettu vuonna 1829" -- sana
-"tapettu", kun on kysymys aatteen taistelijoista, tekee paljon
-kunnioitettavamman vaikutelman matkailijaan kuin muistotaulu
-sotasankarin vasemmasta korvasta.
-
-Tosinhan me vielä olemme käyneet täällä jossakin museossakin ja
-kuunnelleet musiikkia Mustaidin suuressa puistossa tai kävelleet
-Botaanisen puutarhan puolitroopillisessa luonnossa, mutta kaikki tämä
-ei vielä kuulu siihen, mikä pohjoismaista matkailijaa Tiflisissä
-huvittaa. Täytyy välttämättä käydä niin kutsutussa Armeenialaisossa
-basaarissa.
-
-Siellä tuntee todellakin olevansa "Aasian rajalla". Jo kadutkin ovat
-aito-aasialaiset, ahtaat, koukerot, ja ainoastaan niiden likaisuus
-on sukua venäläisyydelle -- sillä eroituksella kuitenkin että kun
-Venäjällä rapakossa näkee rehkimässä joko porsaan tai juopuneen,
-niin täällä tuollaiset eurooppalaiset ilmiöt ovat vieraita ja liassa
-lätistelee siivo aasintamma tai ikeenalainen hirmu-härkä.
-
-Ei täällä lännen eurooppalaiset vielä paljon ole jalansijaa
-saaneet. Armeenialaiset suutarit ja parturit, gruusialaiset
-lakki- ja korukauppiaat, persialaiset mattopohatat ja hedelmäin myyjät,
-tsherkessiläiset asemestarit ja tikarisepät, mingrelit, guurit,
-kudrit, abhastsit ja muut -- ne ne ovat näiden katujen itsevaltiaita
-herroja. Ja kyllä ne sen tuntuvat tietävänkin, ei siinä vain
-kursailla näyttämästä ammattisalaisuuksiaan kaikille ohikulkeville:
-jos tiflisiläinen suutarimestari on filosoofisesti innostunut
-saappaantekoon, niin tekee hän sen saamari-soikoon vaikka keskellä
-katua niin että piikit vain lentelevät ja vasara paukahtelee!
-
-Hei! Mikä huuto ja hälinä siellä nousee, jos sinut muukalaiseksi
-tunnetaan. Kaikki rientävät kilvan tavaroitaan tyrkyttämään, muutamat
-osaavat mestarillisesti pelkillä käsien liikkeillä ja silmäniskuilla
-houkutella sinut kauppaansa, monet juoksevat perässä pitkän matkaa
-ja huutavat vimmatusti esimerkiksi että saat hopeahelaisen tikarin
-ainoastaan kymmenestä ruplasta. Siellä on vaarallista kulkea, jos
-on herkkä joutumaan kiusaukseen jokaisen korean kapineen suhteen,
-mitä tyrkytetään -- ja niitähän siellä on runsaasti. Täytyy
-olla lujasti edeltäpäin päättänyt, että ostan basaarista esim.
-kaukaasialaisen karvaviitan enkä mitään muuta -- ja kuitenkin ne
-veijarit saavat sinut houkutelluksi ostamaan lisäksi kaikellaista
-muuta kaunista, mikä rumasti rutistaa matkakukkaroasi. Mutta hauska
-vain siellä on kulkea ja kaikkea sitä kirjavuutta katsella. Muistan
-eräänkin persialaisen vanhuksen, joka väkistenkin vei meidät
-sisään aarteitansa ihailemaan, taluttaen minua käsipuolesta ja
-ystävällisesti taputellen olalle. "Mutta emmehän me mitään teiltä
-osta!" väitin minä nauraen. "Ei tarvitsekkaan -- kunhan vain tulette
-katsomaan!": sopersi ukko huonolla venäjän kielellä. Ja "kiusaaja"
-näytti meille koko valtakuntansa komeudet, levittäen eteemme mitä
-loistavimpia persialaisia verhoja ja mattoja, sanoen: "nämät kaikki
-annan minä teille, jos..." Toverini oli saada aivohalvauksen,
-kun kysyttyään muutamankin maton hintaa, kuuli korvissansa: "150
-ruplaa!" Ja hän läksi juoksujalassa sieltä ulos eikä rauhoittunut
-ennenkuin oli käyty kefiiriä juomassa. Kai oli hän, maisteri-riepu,
-vähän uneksinut tulevasta rehtorikodistaan Porvoossa. -- --
-"Ai kuinka kaunis matto herra rehtorilla on!" huudahtaisi joku
-porvoolainen matammi. "Mistä herra rehtori sen on ostanut?" -- Hömm!
-rykäiseisi hän mahtavasti. "Minä tulin sen ostaneeksi matkoillani
-Aasian rajoilla." -- "Jassoo, onkos herra rehtori niin kauk..."
-Sataviisikymmentä! Silloin se juuri pamahtikin korvissa tuo hävytön
-hinta ja tulevan pedagoogin ihana unelma katkesi keskeltä poikki.
-
-
-Borshòm, 2 p. syysk.
-
-Tämä on luonnonihana kaukaasialainen kylpypaikka haararadan varrella
-Tiflisin ja Batumin välillä. Sellaista vuoripuron vesiputousta kuin
-täällä, en ole ikinä missään nähnyt. Puro syöksee alas aivan kuin
-taivaasta. Uhkeasti kohoavat vuoret molemmin puolin laaksoa, joka
-kasvaa komeita puita. Täällä ei mahda keskikesälläkään olla liian
-kuuma. Kylpyvieraita ei näytä olevan erittäin runsaasti -- niiden
-keimailupääpaikka kun on Pjatigorsk, jossa emme viitsineet käydä,
-vaikka sitä kaikki meille suosittelivat. Tämä kylpypaikka sitävastoin
-on kodikkaampi, maalaisempi ja sentähden poikkesimme tänne puoleksi
-päivää. Täällä olisi hauska tehdä ratsastusretkiä pitkin rotkon
-pohjaa ja vuorten rinteitä. Olen jo ostanut itselleni hopeanvälkkyvän
-ratsupiiskan...
-
--- -- Tietysti monet kuuluisat paikat ovat meiltä jääneet käymättä
-eikä näin lyhytaikaisella matkalla ehdi kuin pinnaltasivellen
-tutustua Kaukaasian kirjavaan elämään. (Kuten tunnettu puhutaan tässä
-maassa noin sadalla eri kielellä). Toverini olisi halunnut käydä
-Bakun palavilla naftalähteillä tulenpalvelijoita katsomassa -- se
-on eräs ikivanha uskon lahko; minun taas olisi tehnyt mieli käydä
-täällä elävien duhoboorien ja molokaanien luona -- mutta kukkaromme
-kehoittaa pysymään vain valtaväylillä.
-
-
-Yöjunassa Kaukaasiassa.
-
-Pilkkopimeä yö... Juna kiitää jyristen vuorten rotkoja. Huonosti
-valaistut vaunut ovat täpötäynnä makaavia matkustajia, ainoastaan
-joukko alkuasukkaita istuu valvoen, pitäen villiä rähinää ja
-puhuen kiivaasti omalla oudolla kielellään. He ovat todella vähän
-peloittavat tulisine silmineen, tsherkessipalttoineen, pitkine
-tikareineen. Vielähän nykyaikanakin tapahtuu murhia ja ryöväyksiä
-kaukaasialaisilla rautateillä... Täytyy siis olla varuillaan.
-Nukahdan unenhorroksiin, käsi puukon kahvassa -- -- -- Aamulla
-yhtäkkiä kavahdan seisoalleni ja huomaan kauhukseni että toverini,
-jonka iltayöllä olin selvästi nähnyt laittautuvan nukkumaan
-ylälaverille, on kadonnut! Sija on typötyhjä, vaunun ikkuna vieressä
-auki -- villit kaukaasialaiset poissa. Mitä tämä merkitsee? Mihin
-on toverini hävinnyt? Onko hän pudonnut alas ikkunasta vai... onko
-hän sysätty siitä ulos -- ja rahat taskusta kiskaistu? Se ei olisi
-mahdotonta yön hiljaisuudessa...
-
-Totisesti on hän poissa! En tapaa häntä siivoushuoneestakaan, en
-löydä häntä lähimmältä sohvalta...
-
-Esaiias? missä olet Esaiias? Hyvä jumala, näinkö nyt todella
-kävi!... Konduktööri kulkee läpi korridoorin, lyhty kädessä; näytän
-hänellekkin tyhjää makuusijaa katon rajassa ja selitän että toverini
-on kadonnut. Todentotta! Hänkin sanoo muistavansa että tässä makasi
-valkeatukkainen mies, jolla oli samallainen piletti kuin minulla.
-Hänkin säpsähtää, ihmettelee, huitasee kämmentään ja -- menee
-kiireesti pois. Minä jään yksin ympärillä kuorsaavien joukkoon.
-
-No niin, minkäpäs tehdylle tekee? Toverini on sysätty ulos yön
-pimeyteen ja sillä hyvä. Tuhmasti muuten tehty, sillä hänellä oli
-vähemmän kultarahoja mukanaan kuin minulla. Semmoista siitä seuraa,
-kun ei kanna vyöllään suomalaista puukkoa! Perhana sentään! Se oli
-siinä suhteessa semmoinen jukupää lammas se minun toverini. Mutta --
-"de mortuis nihil nisi bene" -- ei vainajasta pahaa. Ei yhtään...
-Integer vitae -- hm... ne surmasivat hänet sittenkin, sittenkin,
-vaikka hän pääsi elävänä saunapirun kynsistä Tiflisissä. Niin se on:
-"jota Jupiter vihaa, hänestä se aikoi tehdä pedagoogin". Voi veljeni!
-Missähän hiiden rotkossa nyt sinun vaalenneet luusi lepäävät? Se oli
-siivo mies se Esaiias-maisteri -- viisas ja filosoofinen -- vaikkei
-se ollut oikein maisterin näköinen...
-
-Kuinka voi laskea leikkiä toverinsa kuolemasta? Niin, kuinka voi?...
-sitä minä itsekkin ihmettelen. Esaiias! Hoi Esaiias! -- Ei vastausta
--- totisesti on hän kadonnut.
-
-Juna jyskyy ja heiluu. Toverini makuusija on yhä tyhjä, yhä tyhjä...
-Jännityksissä odotan aamun valkenemista... Kun aurinko vihdoin
-nousee, löydän hänet kaukaa eräästä pimeästä nurkasta -- nyljettynä,
-skalpeerattuna, niinkuin minusta ensin näyttää, mutta kohta nousee
-hän ylös haukotellen ja silmiään hieroen ja selittää että oli
-vahvasti peljännyt putoavansa alas laverilta ja siksi yöllä muuttanut
-makuusijansa vapaaksitulleelle sohvalle. Peevelin junkkari!
-
-Minä olen hänelle tietysti vähän suutuksissani siitä että hän näin on
-minua ja konduktööriä suotta säikäyttänyt.
-
-
-Batum, 3 p. syysk., varh. aam.
-
-Kaupungista kaupunkiin, satamasta satamaan, hotellista toiseen -- ja
-näin jo kolmatta viikkoa yhteen kyytiin siitä kun Suomesta lähdin.
-Kolme merta jo nähnyt, jättiläisvirrassa vierinyt, jättiläisvuorilla
-kiipeillyt... Milloin Volgalla kuumana kuutamoyönä, milloin
-viileällä Kaukasus-tunturilla aamuruskon ihmeellisessä hohteessa,
-tuonoin kaulaa myöten Kaspian lämpöisissä laineissa -- tänään jo
-alastonna Mustanmeren armaissa aalloissa. Eilen ei kaukana Araratilta
--- tänään ainoastaan 30 virstan päässä Aasian-Turkin rajasta.
-Petrovskissa kiilloitti kenkäni persialainen, Wladikawkasissa
-karkasi niiden kimppuun punapää turkkilainen, Tiflisissä suutaroi
-niitä ruskeasilmäinen gruusialainen ja täällä Batumissa hankailevat
-niitä pölystä kreikkalaispojat. Kuka olisi uskonut että Kiannan
-papin pojasta tuli sellainen Jerusalemin-suutari? Apropos -- pyhistä
-paikoista. Eilen lähetin mainitun Araratin kuvakortin veljelleni,
-joka on nuori pappismies ja kirjoitin siihen seuraavan tekstin:
-"Rakas veli! Tässä lähetän sinulle kuvan siitä testamentin vuoresta,
-jolle ukko Nooan arkki muinaisuudessa takertui. Minä puolestani en
-voi ymmärtää, missä setä Nooan silmät silloin olivat, koska hän
-laivansa tälle karille laski, joka on 16,918 jalkaa korkea! Kovasti
-epäilen että pyhä setä-vainaja oli hiukan hutikassa jo ennen kuin
-hän testamentin mukaan viinipuita istutti. -- Mitä muuten mainitun
-paikan muistoihin tulee, ei arkista liene löydetty siruakaan,
-mutta Tiflisissä olen minä nähnyt kummallisia, pässistä nyljettyjä
-nahkasäkkejä, jotka ehkä ovat juuri niitä setä N--n viinileilejä.
-Vahinko ettes itse ole täällä kaikkea sitä tutkimassa. Olisi tekaistu
-polkupyöräretki yhdessä tälle vuorelle tai ratsastettu sinne tämän
-maan elukoilla: sinä esimerkiksi kaksikyttyräisellä kameelilla --
-kuvaillen hengessäsi Aabrahamin aikoja ja Eleaasarin Rebekka-retkeä
--- minä taas aasin tammalla... Toivon ettei veljeni pahastu tästä
-viattomasta pilasta".
-
-
-Batum, meren rannalla 8. p.
-
-Oi terve sinä tuttu Mustameri, jonka taurilaiset rannat vuosi
-takaperin taakseni heitin, luullen silloin etten ikinä sinua enää
-näkisi! Yhtä pehmoisen sinervänä vipajat edessäni hopeanhohtavien
-vuortesi välissä, yhtä ihanasti sivelee silmääni ulappasi hienot
-värivälkkeet. Ja yhtä suloista on taas keinua untuvaisissa
-aalloissasi ja katsella äärettömällä lakeudellasi liihoittelevia
-valkopurjeita, muistellen mielessänsä Troijan sodan taruja ja
-näitäkin vesiä harhailevaa Odyssesta. Sinä olet kauniimpi kuin Kaspia
-ja monin verroin iloisempi kuin Itämeri, se mun pohjoisen kotimaani
-kylmä huuhtelija...
-
-Näin juhlallisesti tervehdän minä mielessäni mainittua merta,
-kävellessäni toverieni seurassa -- meihin on näet liittynyt eräs
-kohtelias venäläinen ylioppilas -- pitkin Batumin mailmanmainiota
-rantabulevaardia, joka virstan pituudelta kasvaa laakereita,
-oleandereita, magnolioita, palmuja ja muita etelän ylimyksellisiä
-puita. Olemme juuri käyneet uimassa ja sentähden virkeällä mielellä.
-Turhaan ne tätä Batumia soimaavat malarian pesäpaikaksi. Lie ennen
-ollut, mutta nykyään on tehty kuivaustöitä soilla. Sanovat täällä
-satelevan runsaasti -- eipähän meille sada -- on mitä ihanin pouta,
-tuuleskelevan sanovat myös niin tuimasti että puut bulevaardilla
-torikalloineen kaatuilevat eikä kukaan uskalla silloin mennä rantaan
--- mutta mepäs emme tästä kaikesta mitään tiedä, meitä suosii mitä
-mainioin sää. Katselemme rauhassa kasvitieteellisen puutarhan ja
-siirrymme iltahämärissä "Itämaiseen basaariin".
-
-Siellä kohtaa meitä sama värien kirjavuus ja kansallisuuksien vilinä
-kuin Tiflisissäkin. Venäläisistä ei täällä tunne hajuakaan. --
-Kaukaasian vuorelaisen tulinen silmä sekä välkkyvä tikari hohtaa
-täällä kadunkulkijaa vastaan, oudot kielet sorahtelevat korvissa.
-Armeenian- ja gruusiankielet Kaukaasiassa ovat edustetut yksin
-hotellien käymälöissäkin. Katukylteissä tapaa usein suosituksen
-"aasialainen mestari". Turkkilaisia puukkoja katsellessamme käy
-selville että myyjä on kreikkalainen. Pedagoogi-toverini alkaa heti
-skandeerata hänelle Iliaadia -- ja kas ihmettä: myöjä rupee samaan
-vauhtiin jatkamaan Homeroksen runoa! Minä seison ja ihmettelen
-näitä klassikoita. Ilmi käy että myöjä on ollut Trapezuntin
-kimnaasiossa, mutta hänen veljensä, uuskreikkalainen, joka seisoo
-vieressä, ei ymmärrä sanaakaan vanhasta sankarikielestä. Sitten
-kysäsee toverini oppineelta veljeltä: tietääkö hän, missä Suomenmaa
-on? "Kyllä", vastaa tämä, "sehän on siellä -- Ameriikassa päin".
-Sitten menemme toiseen myömälään ja minä rupean hieromaan kauppaa
-turkkilaisesta puserosta. Se herättää yleistä ihmettelyä ja naurua:
-"mitä herra sillä tekee?" Sitten kuljemme sivu muhamettilaisen
-rukoushuoneen, jossa Allahin palvelus juuri on alkanut, ja astumme
-sisään turkkilaiseen kahvilaan. Täälläkös iloista on ja mokka kuinka
-makeaa. Seinillä turkkilaisia kukkaismaalauksia, kirjoituksia ja
-puolikuun kuvia. Ja tavattoman kaunis-nuori turkkilainen istuu
-sohvalla -- nähtävästi työmies, mutta harvinaisen kaunis hän vain on.
-Samassa kuuluu tiukun helinä kadulta ja mies, täysinäinen nahkasäkki
-seljässään kulkee ohitse. Se on täkäläinen veden myyjä. Olisi hauska
-tietää, onko suuri eroitus veden ja viinin hinnassa -- viini näet
-maksaa vain kymmenkunnan kopeikkaa pullo.
-
-
-4 p. syyskuuta.
-
-Istun laakerein ja magnoliain siimeksessä edessäni tuo
-vihreänsinertävä ulappa ja lueskelen "Mustanmeren sanomia". Toverini
-matkusti tänä aamuna ylioppilaan kanssa Tshakvaan teepensaita ja
-kiinalaisia katsomaan. Minun asiani on sillä aikaa hankkia piletit
-laivaan, joka lähtee tulevana yönä. Me matkustamme täältä Krimmiin.
-
-
-Kello 12 yöllä.
-
-Olemme laivassa, joka kahden tunnin perästä lähtee. Taivas leimuaa,
-salamat välähyttelevät mahtavasti Mustaamerta, ukkonen jyrisee
-vuorilla, vettä sataa... Tällaisena yönä luovun Kaukaasian rannasta,
-luultavasti ijäkseni. Turkkilaisia punapäitä on kymmenittäin
-laivassa. Saa nyt nähdä, jaksanko taistella meritautia vastaan --
-matka on pitkä, kestää neljä yötä. Tällä hetkellä on meri jotenkin
-siivon näköinen. Menisinkö alas kajuttaan nukkumaan vai jäisinkö
-kannelle?... Venäläinen ylioppilas seuraa yhä meitä, hän ei halua
-meistä luopua "seuran vuoksi", poikkeaa mahdollisesti Uus-Athokseen,
-jonka kohdalle tullaan huomenna. Laiva on suuri ja komea, mutta sillä
-on taas epärunollinen nimi -- "Suuriruhtinas Aleksei".
-
-
-
-_Merisairas_
-
-(Kuvaus Mustalta mereltä).
-
-
-Alhaalla kajutassa, jonka lavereilla makasi parikymmentä matkustajaa,
-vallitsi tukahduttava kuumuus. Ilma oli ummehtunutta ja haisi hieltä,
-lialta ja muulta pahalta... Oli muutama tunti sivu sydänyön, ja laiva
-oli juuri lähtenyt liikkeelle Kaukaasian rannasta.
-
-Yhtäkkiä kuului rytisevä alas-hyppäys joltakin laverilta, pari
-paljasta koipea vilahti yölampun valossa, ja pitkä herrasmies
-paitasillaan näkyi kiireesti loikkaavan yli laattian, käsi suulle
-painettuna.
-
-Ou--uo--y--yökkk...!
-
-Ja samalla tuntui jotakin purskahtavan ulos valtavalla voimalla.
-Herrasmies oli ruvennut puhumaan "engelskaa", jota kieltä ei muuten
-sanaakaan osannut.
-
-Hän seisoi kumarruksissaan, kuolemankalpeana kasvoiltaan ja piteli
-vavisten kiini pesukaapista molemmilla käsillään.
-
-"Se liikkuu kuitenkin!": mutisi hän kuten Galilei maapallon
-pyörimisestä ja katseli rukoilevin silmin ympärilleen, kuni apua
-etsien.
-
--- Nyt se alkaa, änkytti hän toverilleen, joka oli herännyt ja
-kummastuksissaan siristi unisia silmiään päin häneen.
-
--- Mikä niin? kysyi tämä mahallaan maaten.
-
--- No se... ou--uo--y--yökkk... Enempää ei hän ehtinyt vastata eikä
-selitystä tarvittukaan.
-
-Toveri katsoi kauhistuneena häneen, osaamatta mihinkään ryhtyä.
-Muutkin matkustajat olivat heräilleet, eräs herra hyppäsi alas
-ja lennätti jalomielisesti sairastuneen nenän alle ison pullon
-hajuvettä, neuvoen potilasta huuhtomaan sillä päänsä; muutamat
-pukivat kiireesti yllensä ja riensivät ylös kannelle peljäten
-itsellensä käyvän samoin, tai mahdollisesti päästäksensä näkemästä
-sitä surkeaa näytelmää, joka aina seuraa meritautia. Oli joukossa
-niitäkin, jotka ylenkatseellisesti nauroivat hänelle, joka
-paitasillaan siinä oksenteli alhaalla laattialla, oli myös niitä,
-jotka ähkäsivät harmistuneina, kääntyivät toiselle kyljelleen päin
-seinää ja nukahtivat kuorsaavaan uneen.
-
-Potilas hoiperteli kuin juopunut paikoilleen ja romahti hervotoinna
-laverilleen. Hän oli äkisti käynyt niin heikoksi että oli kokonaan
-kykenemätön saamaan vaatteita päälleen ja lähtemään ylös laivan
-kannelle, jonne hän olisi tahtonut. "Jos mahdollista", niinkuin hän
-ajatteli, "vielä pelastuakseen"... Se oli myöhäistä nyt, merihirviö
-oli jo syvään iskenyt häneen kyntensä, hänen silmissään pyöri
-punaisia ja sinisiä renkaita, päätä kivisteli oudosti, korvissa
-suhisi, ja joka silmänräpäyksellä tuntui että ihan se tuo vatsa parka
-pulpahtaa suun kautta ulos...
-
-Alussa koetti hän laskea leikkiä omasta tilastaan: "Pitääpä olla
-koko miehisen miehen, kun ei saa omia housuja jalkaansa!" mutta
-pahoinvoinnin kiihtyessä hän jo surkeasti vaikerteli mielessään:
-"Hyvä jumala, hyvä jumala, mitä olen minä tehnyt, että näin minua
-kuritat?"
-
-Hän oli likomärkä hiestä. Hänen oli yhtä haavaa sekä kuuma että
-kylmä... Mitäs ulkonaisesta pahoinvoinnista? -- senhän vielä olisi
-sietänyt, mutta kun tauti tulee yhdessä sisällisen kurjuuden tunnon
-kanssa, niin silloin se on vaikeasti kestettävä. Sen, joka nauraa
-meritautia, pitäisi itsensä se kokea. -- Sitten ei ikinä nauraisi.
-
-Ehkä monet muut kärsivät vähemmän kuin hän -- hän kärsi paljon,
-sillä hänellä oli herkkä sielu ja kipeä veri. Hän, joka muutenkin
-oli salaisesti onneton elämässään, tunsi nyt itsensä repalehtavan
-koko onnettomuutensa syvyydessä. Koko eletty elämä alkoi vilistä
-hänen edessään, kaiken pahan, mitä hän oli tehnyt, tunnusti hän nyt
-vasta pahaksi. Kas semmoinen on ihminen, että kun taudin tuskat häntä
-kouristavat, hän nöyrtyy, jos ei ole peräti paatunut. Etenkin kaikki,
-mitä hän oli rikkonut omaa itseänsä vastaan, vaivasi nyt häntä
-julmasti. "Tämä on seuraus siitä, ainoastaan siitä", tunsi hän. "Se
-on luonnon laki, joka minua rankaisee. Minä olen tämänkin kidutuksen
-ansainnut, niin juuri -- ansainnut..."
-
-Mutta kun sairauden puuska hänet taas kaikessa iljetyksessään tempasi
-ja rautaiset vanteet tuntuivat kiristävän hänen päätänsä, niin että
-kaikki hänen järjessään pimeni, ja hän luuli viimeisen hetkensä
-tulleen sekä pyörtyi laverilleen, kysyi hän toinnuttuaan, kyynelten
-puristuessa ulos silmistä: "Olenko minä kuitenkaan tällaista
-helvettiä ansainnut?"
-
-Ei kukaan hänelle vastannut, hän sai itse hautoa ja
-ratkaista omia kysymyksiään, joita tulvailemalla tulvaili hänen
-pakottavassa päässään. Laiva vain huojui hiljalleen, hiljalleen,
-mutta pirullisesti... ja aallot roiskahtelivat kohisten
-tiiviisti suljettuja kajutan ikkunoita vastaan.
-
--- -- --
-
-Aamu oli aikoja valjennut ja matkustajat kadonneet makuusalista,
-kun potilas vihdoinkin tunsi sen verran voimaa itsessään että sai
-hätä-hätää vaatteet päällensä ja läksi horjuen ja vapisten kiipeämään
-ylös kannelle, pidellen kiinni kaidepuista. Sinne päästyään retkahti
-hän heti suoja-aitaa vasten -- ja luuli katkeavansa ylenannatukseen.
-Veri syöksähti silmiin, pää tuntui lyijymöhkäleeltä, suu täyttyi
-karvaalla, kuumalla vedellä, ja sielua kirveli yhä kiihtyvä
-epätoivo...
-
-"Tämmöinen raukka minä olen. Katsokaa koko maailma!" näyttivät
-ilmeet hänen silmissänsä puhuvan. Mitäpä siitä häpesi? Ihminen hän
-oli niinkuin nuo toisetkin, jotka kävelivät hänen ympärillään,
-meritaudista vapaina.
-
-Toveri toimitti hänet makaamaan peräkannelle, sellaiselle penkille,
-jolla hän vähemmin häiritsi matkustajia, ja toi hänelle tyynyjä Ja
-peittoja.
-
--- Sepä nyt oli ikävä että sinä sairastuit, taisi tämä vain sanoa, --
-koko matkahan nyt menee pilalle. Toinen ei mitään vastannut. Häntä
-harmitti oma surkeutensa. Toveri siirtyi neuvotoinna pois ja hän
-jäi yksikseen, seljälleen makaamaan, silmät tuijottaen ylös taivaan
-sineen...
-
-Meri loiskui raikkaasti hänen molemmilla puolillaan. Sekin tuntui
-naureskelevan hänen heikkouttaan: "Kaikki ne sitten -- kaikki ne
-sitten... lähtevät... merelle..." kohisivat aallot laivan laitaa
-vasten. Meren iva häntä enemmän hävetti kuin ihmisten irvistelyt,
-sillä luonnon elementit olivat aina olleet hänen ystäviänsä.
-Olihan hän satoja kertoja keinunut aalloilla omassa Pohjolassaan
-ja rakastanut myrskyä, tuntien itsensä hurjan terveeksi sen
-tansseissa... Mikä oli syynä siihen, että veden kehtoa-tuutiva emo
-nyt hänet masensi? Hän mietti sitä ja tuli siihen päätökseen että
-jos hän _itse_ ottaisi osaa laivan kuljetukseen, niin olisi hän
-terve. Tällainen kulkeminen matkustavaisena suuressa laivassa, jota
-höyrykone lykkäsi, oli hänelle luonnotonta. Ja hän jupisi kirouksia
-näille ihmisten suurille keksinnöille... "En ikipäivinäni enää astu
-mihinkään höyrylaivaan, en semminkään Mustalla merellä!" päätteli
-hän. "Kierrän maitse vaikka tuhat peninkulmaa mieluummin kuin sata
-meritse suoraan!"
-
-Niin tympeältä tuntui elämä hänen sielussaan.
-
-Hänelle oli yhdentekevää, mitä seutuja laiva milloinkin kulki.
-Vaikka joku olisi hänelle huutanut korvaan: "Nouskaa katsomaan:
-Elbrusin lumihuippu hohtaa Kaukasuksella!" niin ei hän olisi
-päätään kääntänyt. Mitä ne häneen nyt kuuluivat luonnon kauneus ja
-muinaisuuden kaikki merkillisyydet! Hän ei niitä tarvinnut... ei
-tarvinnut.
-
-Niin tuskitteli, hän koko päivän makaillen kannella, silloin tällöin
-hyökäten suoja-aitaa vasten tyhjentääkseen itsessään sen, mikä jo
-aikoja sitten oli tyhjä. Kaikellainen ruoka ja juoma iljetti häntä
-ajatellakkin, ja turhaan kävi neuvoton toveri häneltä kyselemässä,
-eikö hän mitään nauttisi. Ei pisaraakaan, ei muruakaan. Kerran
-pyysi hän toverinsa keitättämään jotakin lääkeruohoa, jota hänellä
-oli mukanaan tällaisen taudin varalta, mutta laivan bufetissa
-kieltäydyttiin jyrkästi yksityisestä tilauksesta. Se yhä enemmän
-katkeroitti potilaan mieltä. "Ihmiset ovat sydämmettömiä petoja!"
-päätti hän, kalmankalpeana kasvoiltaan. Jos hänessä olisi ollut
-voimaa, olisi hän käynyt lyömässä nyrkillään vasten hampaita sitä,
-joka sellaisen kiellon antoi. Hän olisi sen tehnyt pyhästä vihasta.
-Ja sitten olisi hän sanonut sille että tuollainen ihminen on
-jumalanpilkkaaja, kun ei pane rikkaa ristiin kipeän lähimmäisensä
-hyväksi...
-
-Mutta oliko hän itse auttanut lähimmäistään? Hänen mieleensä muistui
-tapauksia, jolloin hän oli paennut sairaita, päästäkseen heitä
-auttamasta...
-
-"Niin, semmoinen minä olen... En vähääkään parempi kuin muut!" täytyi
-hänen salaa itselleen tunnustaa. "Mutta tunnen minä usein sääliä,
-vaikka en ujoudesta sitä näytä".
-
-Alakuloisena ja heikkona katseli hän pitkin meren aaltoja.
-Toisinaan valtasi hänet sellainen tympeys että hänen teki mieli
-hypätä sinne alas... "Minä en tahdo kärsiä enempää!" Itserakkauden
-vai vastuunalaisuudenko tunto hänet siitä esti? Vai toivoko että
-tästä vielä oli paraneva? Vai mailman tuomioko, että olisi pidetty
-pikkumaisena meritaudin tuskien tähden lopettaa päivänsä?...
-Ei hän itsekään tiennyt. Järki vakuutti hänelle, että hänen
-olemassa-olemisensa oli mitätön ja että olisi parempi ettei sellaisia
-olisi maailmassa kuin hän, mutta tunne ja mielikuvitus hellivät tätä
-omaa olemassaoloa. Liikutuksen kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä,
-kun hän muisti ne valitut, jalot naiset, jotka hänelle olivat
-hellyyttä osoittaneet. "Oi jospa yksi heistä istuisi nyt tässä hänen
-vierellään! Hän saisi elämänsä voiman heti, ihan heti, jos saisi
-tuntea tuon puhtaan sulouden likellään!"
-
--- Onko herra kipeä? säpsäytti hänet samalla karkea ääni ja kapteeni
-seisoi kookkaana hänen vieressään.
-
--- Kuten näette... merikipeä, äänsi potilas.
-
--- Pah!... nauroi vain kapteeni partansa täydeltä ja meni pois
-yhtä komeana kuin oli tullutkin. Tietysti tällaiset surkeat
-ilmiöt suuressa matkustajalaivassa olivat kapteenille liian tutut
-herättääkseen enemmässä määrässä hänen huomiotaan. Potilaan kävi
-kateiksi kapteenin rautaisia hermoja...
-
-Tuli ilta ja aurinko laski, meri pimeni ja tuulen henki viileni.
-Sairasta alkoi vilustaa, mutta hän ei suostunut lähtemään alas
-haisevaan kajuttaan. Ylös ruokasaliin, jossa ilma oli parempi,
-olisi hän paneutunut maata, mutta sinne ei sallittu. Sairas kirosi
-sydämmettömiä laivasääntöjä ja jäi yön tullen yksikseen kannelle,
-joka hiljalleen keinui puoleen ja toiseen.
-
-Hän kääriytyi väljään kaukaasialaiseen karvaviittaansa, kyyristyi
-tuulen suojaan ja koetti nukahtaa.
-
-Tähdet paistoivat korkeudessa hänen päänsä päällä kuin kylmät
-timanttipalaset...
-
-Potilas vaipui horroksiin ja näki unen.
-
-"Zeus, Kreikkalaisten jumala, juoksee vimmastuneena pitkin
-Pontus-Euxinuksen rantoja ja huutaa: Ottakaa kiinni se roisto,
-ottakaa kiini Prometeus! -- Mitä hän on tehnyt? kysyy Poseidon,
-kohottaen märjän päänsä aalloista. Varastanut taivaan tulen! julistaa
-Zeus. -- Voi hävytöntä! sanoo Poseidon ja hälyttää joukkonsa varasta
-takaa-ajamaan. Kaikki maan ja meren jumalat juosta vilistävät
-varkaan perässä niin että vuoret jymisevät... Ukko Zeus langeta
-mäiskähtelee usein mahalleen, mutta pinkaisee heti taas ylös ja
-juoksee, pidellen veristä nenäänsä... Vasta Armeenian rajoilla
-saadaan Prometeus kiinni. 'Miten minä häntä nyt rankaisen?' kysyy
-Zeus-jumala läähättäen, alijumalain köyttäessä Prometeusta. --
-Pannaan se proomulla merelle menemään, ehdottaa Poseidon: kyllä
-minä pidän huolen sen kurituksesta. Zeus suostuu ja potkaisee
-proomun rannasta irti. 'Pidä lujilla sitä roistoa!' huutaa hän
-perään. -- Ole huoleti! vastaa Poseidon ja alkaa heiluttaa proomua
-niin että Prometeuksella maksa tärähtelee. -- Miltäs tuntuu? kysyy
-merijumala ilkkuen. 'Ei tunnu hyvältä', mutisee Prometeus parka ja
-rupeaa hirveästi oksentelemaan. Zeus seisoo Elbrusin huipulla ja
-paukuttaa kämmeniään ilosta. -- Kadutkos rikostasi? kysyy Poseidon
-heiluttaen yhä pirullisemmin proomua. 'Kadun, kadun', tunnustaa
-Prometeus kuolemankielissä: 'Minä olen viheliäinen syntinen'. --
-'Tekeekös mielesi vasta varastamaan taivaan tulitikkuja?' vannottaa
-yhä Poseidon. 'Ei ikinä, ei ikinä!' änkyttää läpi-läpeensä rääkätty
-varas. 'Jo piisaa!' huutaa silloin Zeus-jumala vuorelta. Ja
-Prometeuksen kärsimykset lakkaavat".
-
--- -- --
-
-Merisairas heräsi aamu-auringon hyväilevään paisteeseen. Hän oli
-laivan kannella vilustunut yötuulessa, mutta raikas meri-ilma oli
-tehnyt hänet terveeksi.
-
-
-6 p. syyskuuta.
-
-Noh, se on siis ohi ja minä voin jälleen ryhtyä tavalliseen
-päiväkirjaani. Yleinen arvosteluni kuuluu: meritauti on pirun keksimä
-Jumalan rangaistus. --
-
-
-Novorossisk.
-
-Olen käynyt toverini kanssa maalla, koska laiva seisoo kahdeksan
-tuntia. Tätä kaupunkia pitäisi kutsua tuulenpesäksi, sillä täällä
-tuulee alati vimmatusti.
-
-
-Laivassa.
-
-Kummallista, kuinka minua luullaan kaikeksi muuksi, vaan ei
-suomalaiseksi! Yöllä, vielä ollessani meritaudin pöpperössä, kysäsi
-eräs herrasmies minulta: olinko englantilainen? Ylioppilas, joka
-eilen meistä erosi, sanoi pitäneensä minua saksalaisena. Persialaiset
-Kaukaasiassa pitivät minua aina ranskalaisena ja panivat parastansa
-sopertaakseen ranskalaisia kohteliaisuuksia. Joku on epäillyt
-minua espanjalaiseksi ja joskus on minua, suomea puhuessani,
-luultu italialaiseksi. Tämän laivan kapteeni sanoi minulle että,
-huolimatta suomalaisesta patriotismistani, en ulkonäöltäni muka ole
-vähääkään suomalainen, "mutta tuo teidän toverinne, kas hän on oikea
-suomalainen tyyppi!" vakuutti hän.
-
-Suomen vaakuna, jota kannan povellani, näkyy yhä herättävän huomiota.
-Tänään eräs herrasmies, valitessani maisemakortteja, joita laivalla
-myödään, yhtäkkiä, kääntyen puoleeni, ihmeekseni lausui sanan
-"suomalainen" -- suomeksi.
-
-Kuinkas te tiedätte että olen suomalainen? kysyin venäjäksi.
-
--- Onhan teillä Suomen vaakuna, sanoi hän, -- muuten en toki
-tuntisikaan.
-
-Näin jouduimme keskusteluun ja selville kävi että herrasmies oli
-lääkäri, joka muutamia vuosia takaperin oli tehnyt matkan Suomeen,
-vieläpä Kajaaniin asti, ja laskenut tervavenheellä Vaalasta alas
-Ouluun. Tietysti hän oli vapaamielinen ja Suomisuosiollinen.
-Oli ihan liikuttavaa kuulla umpi-venäläisen suusta lapsellisen
-ihastuksen ilmaisun siitä, että oli käynyt saman katon alla, jossa
-meidän Elias Lönnrot oli työskennellyt. Ajatelkaapa, välittääkö
-monikaan suomalainen siitä, jos joskus sattuu paikalle, missä joku
-Pushkin tai muu venäläinen suuruus on kansallista työtä tehnyt?
-Mutta muuten sanoi hänkin sitä samaa, mitä nykyään kaikki Venäjällä
-sanovat, nimittäin että venäläiset sivistyneet eivät enää tahdo
-uskaltaa meille vieraisiin tulla, koska ovat viime aikoina kokeneet,
-ettei heitä oikein hienosti kohdella. Hän puolestaan sanoi muita
-kehoittaneensa ja heille vakuuttaneensa ettei tarvitse mitään peljätä
-ja että suomalaiset muka ovat sympaattista väkeä. -- Illalla tuli
-kapteeni minua puhuttelemaan: "Miksi te käytätte tuota vaakunaa?"
-uteli hän. Vastasin mitä ennenkin olin vastannut. "Mutta kuitenkin,
-miksi te oikeastaan sitä kannatte?" tinkasi hän tutkivasti. Kun
-vastaukseni oli yhtä avonainen kuin kysymyskin, täytyi hänen tyytyä.
-Sitten hän hiljentäen ääntänsä kysyi:
-
--- No, kuinka käyvät asiat?
-
--- Valtiollisetko?
-
--- Niin!
-
--- Kukapa sen tietää... Se vain on varma, ettei meitä niinkään
-helposti venäläistytetä...
-
--- Sitten hän tähtäsi puheensa noihin helsinkiläisiin
-katumellakoihin, sanoen että ne tulevat muka tuottamaan maallemme
-pahaa. Sanoi tuntevansa suomalaiset rauhalliseksi ja rehelliseksi
-kansaksi.
-
-
-7 p. syyskuuta.
-
-    "Ja merellä olen minä syntynyt
-    Ja laivalla olen minä luotu.
-    Tän on poijan ristiäiset
-    Laivan kannella juotu!"
-
-Taas viettänyt yön kannella maaten, mainioon kaukaasialaiseen
-burkkaani kääriytyneenä. Suurenmoista näin levätä, yllään tuikkiva
-tähtitaivas ja ympärillä Mustanmeren ulappa...
-
-On sunnuntai-aamu. Laivamme seisoo ankkuroituna Kertshin salmessa.
-Asovan meri näkyy. On poutainen, herttainen päivä...
-
-
-Kohtaus kajutassa.
-
-Tulin antaneeksi äsken kajuttasiivoojalle 3 kopeikan rahan siitä,
-että hän kiilloitti jalkineeni. Hänpä kääntyikin takaisin ja sanoi
-myrkyllisesti: "Pitäkää rahanne!" Jonkun ajan kuluttua, kun hän
-tuli takaisin, kysyin huvin vuoksi, miksi ei hän huolinut antamaani
-lanttia.
-
--- Minä olen myös ihminen, sanoi hän. -- Te loukkaatte ihmistä, kun
-tarjootte hänelle 3 kopeikkaa! Kadulla voitte antaa 3 kopeikkaa, vaan
-ette laivassa.
-
--- Te ette ottanut tuota rahaa ylpeydestä, sanoin minä. Tämä on ensi
-kerta, kun näen, ettei venäläiselle raha kelpaa.
-
--- Oh! te ette tunne meitä! huudahti hän. -- Paljon parempi, jos
-sanotte meille: "kiitoksia!" ettekä tarjoo noin mitätöntä juomarahaa.
-
--- Juomarahat ovatkin minusta iljettävät, vastasin. -- Toiste en
-anna siis mitään. Mutta sanokaapa, olisittekohan ottanut ruplan
-rahan, jos olisin tarjonnut sen juomarahana yhdestä ainoasta kengän
-kiillotuksesta.
-
--- Tietysti! sanoi hän.
-
--- Mutta sehän olisi väärin! väitin minä. -- -- --
-
-Jumala-paratkoon tätä venäläistä siveysoppia juomarahoista!
-
--- -- --
-
-Laivassamme on venäläinen kirjailija Doroshévitsh, jonka sanotaan
-nykyään matkustelevan "jotakin pa'ossa". Aikomuksessa tehdä
-tuttavuutta miehen kanssa, olen ostanut laivan kirjakauppiaalta
-yhden tämän kirjailijan teoksista ensin hiukan tutustuakseni hänen
-henkeensä, ennenkuin uskallan tehdä persoonallista tuttavuutta. Pari
-itämaista legendaa olen jo ehtinyt lukea ja ne minua miellyttävät.
--- -- --
-
-Lähestymme jo Krimmin rantoja. Feodoosia on jotenkin soma ja
-siistinnäköinen pikkukaupunki. Istun paraikaa kaupungin puistossa
-soittoa kuuntelemassa. Kaipaan kovasti naisseuraa ja kadehdin noita
-venäläisiä ylioppilaita, joilla on tuttavia. Vietävän ikävä... Mutta
-aika on lähteä laivaan.
-
--- -- --
-
-Eräs herrasmies ihmettelee, kuinka minulla on _oikeus_ kantaa
-kotimaani vaakunaa, jalopeuraa?
-
-Ettekö te sitten saa kantaa kotkaanne? kysyn.
-
-Hän vastaa kieltävästi, selittäen että joka viinapuodin ovelle kyllä
-saa tämän merkin naulata, mutta ei takin kaulukseen. Myöhemmin saan
-kuitenkin muilta kuulla, ettei kotkan kantaminen takissa, jos haluaa,
-suinkaan ole kielletty.
-
--- -- --
-
-Olen hyvin väsynyt. Ilta on kaunis. Matkustajat pysytteleivät
-myöhään yöhön laivan kannella. Nuorta naista, ainoata, joka on
-keskinkertaisen miellyttävä koko laivalla, hakkailee kiihkeästi eräs
-pitkänokkainen, hirveän hassun ja kolkon näköinen luutnantti. Mies
-raukka! -- mettä se mörkökin lipahtais, jos vain kielelle tipahtais!
-Täällä on paljon epämiellyttäviä tyyppejä, sekä herroja että naisia.
-Vaan missäpä niitä ei olisi...
-
-
-8 p. syyskuuta.
-
-    "Tuuli se purttani tuuditti
-    Ja tuuditti monta kertaa.
-    Minäpä kuljin merimiehenä
-    Ympäri monta merta."
-
-Kolmas yöni laivankannella tähtitaivaan alla. Kello 4 aamulla,
-kun vielä on hämärä, lähestytään Jaltan satamaa. Makaan viittaani
-kääriytyneenä ja näen sen poimujen alta Krimmin tutut jailat
-vähitellen viriävän hopeanhohtavaan harsoon. Se on aurinko, joka
-nousee, valaisten jailojen rinteitä... Tuntuu niin satumaiselta
-näin liukua mereltä vielä nukkuvaan kaupunkiin. Tuossa seisoo
-sevastoopolilainen panssarilaiva ankkuroituna satamassa... Siis nyt
-pian on pää-osa matkastani loppuva. Tästä pääsemme kello 12 päivällä
-pienessä höyryaluksessa Alushtaan, jonne on määrä pysähtyä. Laivamme
-ei sinne poikennut, sentähden täytyy kulkea takaisin päin.
-
-Juuri lähtiessämme meri-laivasta, tulee hieno herrasmies kysymään,
-mitä englannin kielen murretta me tässä puhumme keskenämme? ja alkaa
-itse haastaa englantia. Kuultuaan että se onkin suomea, jota puhumme,
-on hän meille hyvin ystävällinen ja kohtelias.
-
-
-Jalta.
-
-Kaikki on viime kesästä tuttua: tuo hilpeä rantakatu komeine
-myymälöineen, nuot ratsastavat kähärätukkaiset tataarit, nuot
-valkoisiin puetut ajurit kaksivaljakkoineen ja punaisella sametilla
-sisustettuine vaunuineen. Niinkuin ennenkin huutaa jalokivikauppias
-ohikulkeville: "briljantti -- bomarshee!" Ja tuossa kohtaan
-karaiimin, herra Bebésh'in, jonka hevosilla viime kesänä tein
-retken Ai-Petrin huipulle ja Livadian kautta ruhtinas Worontsowin
-palatsille. Viinirypäleitä syödessämme puhuttelemme pientä
-tataarityttöä ja saamme kuulla että hänen nimensä on "Bahlishka".
-Bahlishkalla on pikimustat silmät ja punaisiksi värjätyt hiukset ja
-kynnet.
-
-
-Alushta.
-
-Olemme perillä. Kummallinen tunne taas saapua Krimmiin, josta luuli
-ijäksi luopuneensa vuosi takaperin. Niinpä kohtalo ihmislasta
-heittelee. Mutta uutuuden viehätys on nyt poissa, ja Kaukaasian
-jälkeen tuntuu seutu köyhältä ja mitättömältä, sen Tshatyr- ja
-Babugan vuoret pahaisilta nyppylöiltä Kasbekin ja Elbrusin rinnalla.
-
-
-10 p. syyskuuta.
-
-Niinpä niin; täällä siis vietin koko viime kesäni, jota nyt muistelen
-kuin hämärää unta. Mihin lie päiväkirjanikin joutunut?...
-
-Viime kesä... Silloinhan tein retkiä myös vuorille ja
-vuoriputouksille. Oppaanani oli usein eräs tolstoilainen nuori mies,
-partasuinen patalakkipää, näöltään kuin todellinen profeetta. Pidin
-hänestä paljon. Vuoria kiipeillessämme kertoili hän minulle legendoja
-Krimmin kreikkalaisajoilta.
-
--- Sitä viimekesäistä Krimmille-tuloani olen ruvennut pitämään
-jonkunlaisena murroskohtana sisällisessä elämässäni. Täällä näet
-lakastui se vähäinen runolahja, jonka siihen asti olin itsessäni
-tuntenut. Se ainoa runonpätkä, jonka täältä, sairaana, kotimaahan
-lähetin, onkin sentähden -- juhlallisesti lausuakseni -- "rajapyykki
-kirjallisessa toiminnassani". Kuinkas se kuuluikaan...
-
-    Krimmin vuoret ja Krimmin laaksot,
-    Krimmin seedrit ja sypressi-puut,
-    Krimmin lämmöstä läikkyvät ilmat,
-    Sen tähdissä loistavat illan-suut --
-    Ah ei ne mun mieleeni lohtua luoneet,
-    Ne eivät mun rintaani riemua tuoneet,
-    Ma muistelin kaukaista Pohjolaa,
-    Joka kaihossain kangastaa...
-
-    Ma etelän kuumilla rannoilla istun
-    Meren sinisen aaltoja kuunnellen,
-    Mut en minä tiedä mistä ne laulaa
-    Niin kuin minä Suomessa ymmärsin sen:
-    On aivan kuin aaltojen kieli ois toinen,
-    Mun sieluni sille on unteloinen,
-    Ja vieras on kansa ja vieras on maa,
-    -- Ma muistan vain Pohjolaa.
-
-    Oi! teillä on siellä nyt armahin aika:
-    Ne poutaiset päivät, ne valkeat yöt,
-    Ja järvenne välkkyy ja virtanne vilkkuu,
-    Ja niityillä helskyvät heinäiset työt...
-    Ah sinne, ah sinne mun mieleni lentää!
-    Ja siellä, nyt tunnen, ois parhainta sentään,
-    Ja sielläpä elää ma tahtoisin vaan,
-    Sinä armahin syntymämaa!
-
-    Mut kohtalon myrskyt ne kulkurin purtta
-    Sinne ja tänne ain paiskelevat,
-    Eikä hän tiedä, milloin ne hurjat
-    Koidon sen kotihin kuljettavat;
-    Hän etsivi rauhaa ja turvahan tahtoo,
-    Mut elämän laineet ne vyöryy ja vahtoo,
-    Ja saapuuko suojaan hän konsanaan,
-    -- Se on Salliman vallassa vaan...
-
-
-13 p. syyskuuta.
-
-Voi Krim, sinä slaavilaisten poetain rikas laulunaihe, sinä
-Pushkinin riemun remahdus ja Mitshkevitsin mieliala, miksis minulta,
-vaatimattomalta Suomen soittajalta kanteleeni kielet olet
-katkaissut? Vai oletko sinä minulle, kylmän Pohjolan pojalle liian
-tulinen ettäs olet minun runosiipeni polttanut kuten öljylamppu
-kärventää heikon kärpäsen lentimet?...
-
-Ei minun ehken tänne olisi ikinä tulla pitänyt!
-
-En sanasointuja täällä mä löydä, ei runorytmi mun korvissani täällä
-soi, en edes koulupojan kaiholaulua täällä Mustanmeren rannalla
-laatia voi. -- -- Ja vaikka nytkin ilta on ihana ja niin lauhasti
-tuulee, tuulee... ja kuutamon kielet yli yrttitarhojen heläjää, ja ma
-rannalla istun ja laineiden loiskeen kuulen, niin mykäksi kanteleeni
-kuitenkin jää... ah jää!...
-
-Tuolla heijaa ulapalla kreikkalainen pursi... Mitäs siitä! se saa
-menojansa mennä... Suruko, ah suruko mun ääneni mursi? -- mut täällä
-ei vain mun lauluni lennä. -- -- --
-
-
-14 p. syyskuuta.
-
-"Selam ali-kym!" -- "Ali-kym selam!" Se kaikuu niin tutulta taas
-korvissani tämä muhamettilaisten tervehdys Krimmin rannalla.
-Aina kun kuljen tuon hedelmäkojun ohi, huudan turkkilaispojalle
-"Selam ali-kym!" ja aina huutaa hän vastaan iloisesti irvistäen.
-"Ali-kym selam!" Minä tuskin tiedän mitä nuot sanat merkitsevät,
-mutta arvaanpa että kun toinen sanoo "olkoon Jumala kanssasi!"
-toisen täytyy vastata "Jumala sinunkin kanssasi!" Osaan minä
-tataarinkielisen aamu- ja iltatervehdyksenkin ja viljelen niitä
-ahkerasti aina kun tapaan jonkun kähäräpään. Turkkilaispojan nimi
-on Memet. Hän on hyväntahtoinen veitikka. Venättä ei hän ymmärrä
-seitsemää sanaakaan. Väliin hän kojunsa edessä merenrannalla
-ulisevalla äänellä veisaa Koraania, pidellen irtonaisia kirjanlehtiä
--- ylösalaisin käsissään.
-
-
-15 p. syyskuuta.
-
-Käymme toverini kera joka päivä uimassa. Vesi tietysti on lämmintä
-kuin sauna-ammeessa, eikä syksystä vielä mitään tiedä. Kummallista
-etten ole nähnyt medusoita, enkä delfiinejä kuten viime kesänä.
-Serdalik-kiviä on koko konsti löytää -- ainoastaan naiset ovat
-mestareita niitä hoksaamaan piehtaroidessaan sannalla. Nämät, pitkin
-rantoja loikoilevat olennot ne muodostavatkin Krimmin etelärannan
-varsinaisen Faunan. Krapujakin on Krimmin rantakivillä vähemmän
-kuin paljaita mamsselleja. Jumala paratkoon kuinka rumia ne ovat
-useimmat! Se on kai selitettävissä siten, että juuri rumimmat tänne
-saapuvatkin, toivossa täällä hiukan kaunistua. -- -- --
-
-
-18 p. syyskuuta.
-
-Siunattu olkoon Krim, joka on opettanut minut ratsastamaan! Meitä
-oli koko karavaani naisia ja herroja, jotka tänään teimme retken
-kauniiseen Karasàniin. Suurenmoista on lentää satulassa yli vuorten
-ja laakerilaaksojen pitkin Mustanmeren rantaa, kun kuutamo sitä
-valaisee! Luulenpa ihan että voin pistää runoksi pitkästä ajasta:
-
-    Oi jospa ma aina vain ratsastaa
-    näin saisin kuutamo-yössä!
-    Tsherkessi-ruoska mun kourassain
-    ja tikari tattari-vyössä.
-
-    Ja seurassa seitsemän neitsyttä,
-    joiden päässä on purppura fetsi,
-    Ja mä itse oisin se satujen khán,
-    joka vuorten aarretta etsii...
-
-    Ah ehkenpä silloin umpeutuis
-    sala-haava, min Suomesta kannan:
-    Kun aina vaan allani näkisin näin
-    Tämän Taurian kuutamo-rannan!...
-
-
-20 p. syyskuuta.
-
-Niin, olen hyvin kiitollinen että meidän pansiooniimme, jota pilalla
-kutsutaan "naisluostariksi" ja jota hoitaa herttainen shweitsiläinen
-emäntä, sattui tällä kertaa pari suloistakin olentoa, mikä on
-poikkeus tavallisesta säännöstä. Nyt ei minullakaan ole ikävä sen
-jälkeen kuin sain paikkani heitä vastapäätä pöydässä. Sitä ennen
-vaikenin kuin muuri, tai jos suuni avasin, murisin kuin ärsytetty
-koira. Niin paljon merkitsee mihin piiriin hermostunut mies joutuu.
-Suloisessa seurassa tulee itsekkin hyväksi ja hilpeäksi. Sen olen
-ihmeekseni huomannut. Enhän ketään täällä hakkaile enkä hännystele,
-sillä kaikki hyvä tässä maailmassa tapahtuu luonnollisesti. Jos
-kultaiset kielet meille ihmispoloisille soivat, niin soivatpa ne
-meille itsestään, -- turha olisi keimaillen niitä kerjätä...
-
-
-27 p. syyskuuta.
-
-Hauska ilta: -- tuo venäläinen rouva (kirjailija Stanjukóvitshin
-tytär) hämmästytti minut tänä iltana laulamalla erään Sibeliuksen
-laulun, jonka tämä kesällä sanoihini sävelsi, niin ihmeen puhtaasti
-ja viehättävästi, etten ikinä saane kuulla sitä niin hyvin
-esitettävän omassa maassani! Hän ihastui suuresti niihin suomalaisiin
-sävellyksiin, joita on mukanani. [Tätä painattaessa olen saanut
-tiedon hänen äkkiarvaamattomasta kuolemastaan. Rouva Lozina-Lozinsky
-oli harvinaisen herttainen, hellä ja sivistynyt nainen. Kuolinsanoma
-koskee kipeästi syrjäiseenkin... Olimme hiukan kirjevaihdossa.]
-
-Muuten osoittavat he minulle täällä suurempaa huomiota, kuin
-ansaitsen. Toisinaan minua hävettää, toisinaan huvittaa, että
-tusina-maisterista Venäjällä uskotaan tultavan suoraapäätä --
-professoriksi. Turha vaiva heille selittää ettei tämä poika ikinä ole
-tieteitä tutkinut -- he tekevät väkistenkin hänestä täällä oppineen
-professorikandidaatin. Jos vielä on ylioppilasaikana painattanut
-runoja, niin sekös koko kunniantähti heidän silmissään!
-
-
-29 p. syyskuuta.
-
-Kolme viikkoa olen nyt asunut täällä Alushtassa, huvila-pansioonissa
-likellä meren rantaa. Toverini, joka on asunut toisessa talossa, on
-ikävystynyt, ja sentähden lähdemme tänään pois. Stipendiaatteinakin
-olemme velvolliset jo kiiruhtamaan Moskovaan; kuitenkin aijomme
-katsahtaa vielä muutamia paikkoja Krimmin niemellä. -- Nämät
-kolme viikkoa ovat minua jonkun verran virkistäneet. Säännöllinen
-viinirypäleiden syönti -- huolimatta täkäläisestä huonosta ruuasta --
-vaikuttaa vereen hyvästi, ja jos vielä on tarjona suloista naisseuraa
--- niinkuin minulle kohtalo salli -- niin voipipa sanoa että
-sydänparkakin on saanut vähän ravintoa. Ja vaikka en tästä luonnosta
-lujemmin pidäkkään ja vaikka joka päivä olen kiroillut kauheata
-pölyä, joka täällä tavattoman kuivuuden takia hirveästi tupruilee
-valtateillä, niin tuntuu kuitenkin oikein ikävältä taas erota. Tuo
-kirkassilmäinen impynen Volgan varrelta... Mutta enpä todentotta
-tässä rupea tarkemmin selittämään. Jos pitää liian persoonallista
-päiväkirjaa, niin kylläpä sitä hammastellaan ja siihen löytävät tästä
-aihetta jo ennestäänkin, luulen ma. Siis minun täytyy pyyhkiä kaikki
-koreimmat paikat pois ja tyytyä vain kuiviin kulkumerkkeihin -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ajamme pulskasti troikan vetämissä vaunuissa yli vuorten kohti
-Simferoopolin kaupunkia. Mustameri häipyy taaksemme vain siniseksi
-sauhuksi taivaanrannalle. Sinne vaipuu Demerdshi, Castellum...
-kaikki tutut paikat. Aurinko laskee, tähdet syttyvät. Tähtiyön
-korkealoisteisessa valossa saavumme kaupunkiin.
-
-
-Simferoopol, 30 p. syyskuuta.
-
-Harmillinen sattuma! Junat eivät tänään kulje asetusten mukaan.
-Saamme odottaa tuntikausia ennenkuin pääsemme lähtemään
-Bahtshisaraihin. Syynä epäjärjestykseen kuuluvat olevan ylhäisinten
-ylimääräiset...
-
--- -- --
-
-
-Bahtshisarai, sam. päiv.
-
-"Puutarhojen paratiisi", Krimmin khaanien muinainen pääkaupunki,
-runoilijain ylistänsä suihkulähteiden sopukka, 36:n moskeijan ja
-10 tuhannen muhamettilaisen pesäpaikka! -- Ja kuitenkin on tämä
-meistä vain likainen, ummehtunut tataarilaiskylä "Mädänneen puron"
-(Tshuruhsú'n) vierellä...
-
-Ajamme asemalta "Fontán" nimiseen matalaan matkailijakartanoon,
-jota meille on kehuttu parhaaksi. Siellä ruma tataarilaisakka
-syöttää meitä, pihalla, viinipuiden siimeksessä tosin ja solisevan
-suihkulähteen ääressä, mutta syödessäni talirasvaista lihaa, joudun
-suureen epäilykseen entisestä tataarilaisesta kulttuurista...
-nälkäisiä kissoja naukuu puolen tusinaa ympärillämme esittäen meille
-pöytämusiikkia. Viinin nauttiminen pihalla on kielletty, mutta
-kammiossa saa kuulenma juoda kuinka paljon tahansa. Iltapäivällä
-lähdemme tataarilaiseen saunaan. Se tekee meihin hauskan vaikutuksen.
-Vastaanottosali on aito itämainen heleänkirjavine mattoineen ja
-seinäkoristeineen. Pukukammiosta löydämme korkeat puusandaalit ja,
-kuvaillen niitä muinaisten tataarikuninkaiden tohveleiksi -- sauna on
-näet ihan khaani-palatsin vieressä -- astua kolistamme kylpykammioon.
-Se sijaitsee, kuten itämainen sauna Kaukaasiassakin, kivisessä,
-pyöreäksi holvatussa tornissa, joka salaperäisesti kumahtelee
-vähimmästäkin äänestä. Kuten persialainen Tiflisissä, käy täällä
-tataari kiinni kinttuihimme -- mutta ei hän sentään hyppää niskaamme
-niinkuin peijakas persialainen oli tehnyt. Tämä tataarilainen
-nuorukainen pesee meidät reippaasti ja siivosti kuten parhain
-saunapiika, ja kun kerromme että meillä siellä Suomessa piiat pesevät
-miehiä -- eivätkä miehet siitä ole millään -- niin nauraa heläyttää
-hän oikein makeasti ja siveästi tälle "hauskalle jutulle". Lakanoihin
-kääriytyneinä annamme sitten kantaa nenämme alle pari kupillista
-turkkilaista kahvia ja sekös hyvälle maistuu. Mutta pää-asia
-tietysti on se itämainen tunnelma, missä kaikki tämä tapahtuu. Yksin
-hämäläinen järki-toverinikin näyttää tulevan runolliselle tuulelle
-siinä loikoessaan alastomana mokkaa nieleskellen, ja varmaan olisi
-siteerannut koreimman paikan Koraanista, jos suinkin olisi osannut...
-
-Saunasta tultua rupesimme hieromaan kauppaa hevosista, tehdäksemme
-seuraavana päivänä ratsuretken ulkopuolelle kaupunkia Katshi-Kalen
-nimiseen paikkaan. Kaupasta ei kuitenkaan sovittu ratsuhevosten
-nylkyhinnan takia, ja retki jäi tekemättä -- mutta olkoon tässä
-huvin vuoksi kerrottu se tataarilainen legenda, mikä on olemassa
-siellä seisovasta kahdesta kalliosta. Toisen nimi on tataarinkielellä
-"Vai-vai-anam-kajaa", toisen taas "Horhma-balam-kajaa". Näin kertoo
-tarina:
-
-"Topal-bei, hirmuvaltijas, ryösti naapuriltaan Kemal-mursalta
-kaksi kaunotarta, vaimon ja tytärpuolen. Kauvan piti hän heitä
-seraljissaan, mutta vangitut jäivät taipumattomiksi hänen tahdolleen.
-Julmistui Topol-bei ja käski muurata heidät vuoreen. Kuluipa vuosi.
-Katshi-Kaleniin ilmaantui kaksi kivimöhkälettä, joista toisesta
-silloin tällöin nähtiin ihmeen ihana nainen, kultamalja kädessä.
-Topal-bei tunsi sen ylpeäksi mursan tyttäreksi ja käski raivoissaan
-kaataa kallion. Koottiinpa yhteen kaikki hevoset ja harjat, ja
-valjastettiin kallion eteen, joka kätki sisässään tämän kaunottaren.
-Silloin sen sisuksista kajahti säikähtynyt ääni: 'Voi voi mun
-äitini!' (Vai-vai-anam-kajaa). Mutta toisesta kalliosta kuului
-rauhoittava vastaus: 'Älä pelkää lapseni!' (Horhma-balam-kajaa) ja
-samassa silmänräpäyksissä kivettyivät hevoset, harjat ja ajajat,
-muuttuen suureksi kiviröykkiöksi kallion juurelle".
-
-
-Dervishit.
-
-Samana iltana kello 9 tienoissa, kun koko Bahtshisarai oli pimennyt
-ja me istuimme kynttiläin valaisemassa kammiossa Fontàn-hotellissa,
-pistihen yhtäkkiä tataari-oppaan mustakiharainen pää sisään avatusta
-ikkunasta ja ääni kuului: "aika on lähteä, herrat!" Lukitsimme oven
-ja seurasimme tataaria kadulle. Ensin kuljettiin "Mädänneen joen"
-yli, sitten pitkin kapeita, koukertelevia solia, kunnes tultiin
-kaupungin laitaan. Täällä sytytti tataari lyhtynsä palamaan ja nyt
-lähdettiin kompuroimaan hänen perässään pitkin kivistä kenttää yli
-ijänikuisen tataarilaisen kalmiston. Tähdet kiiluivat taivaalla,
-ympärillä vallitsi täysi hiljaisuus ja pilkkopimeys... tuntui hiukan
-mystilliseltä, mihin hän meidät viepikään. Puolen tunnin perästä
-saavuttiin matalan kivirakennuksen eteen, opas sammutti lyhtynsä
-ja sanoi hiljaa: "tämä on tekke, dervishien rukoushuone". Astuimme
-etehiseen ja eteemme avautui seuraava näky: Muutamain kynttiläin
-himmeästi valaisemassa kolkossa kammiossa keskilaattialla istui
-piirissä, jalat ristissä allaan, kymmenkunta miestä, laulaen
-kuorossa. Kaikki olivat he sukkasillaan ja päähineet päässä:
-vanhuksilla turbaanit, nuoremmilla lammasvilla-lakit, kaikilla
-roimahousut ja vanhuksilla väljät kauhtanat. Menot olivat vasta
-alkaneet, laulun sävy oli vielä melankoolista ja muistutti koiran
-haikeata ulinaa talviyössä. Kävi äärettömän yksitoikkoiseksi sitä
-kuunnella. He olivat lakkaamatta äänessä. Nousivat sitten seisoalleen
-ja alkoivat hytkyttää ruumiitaan. Hytkyttivät ruumiitaan, vääntelivät
-päitään ja jätkyttivät satoja kertoja samoja sanoja, niinkuin ne
-minun suomalaisessa korvassani kuuluivat:
-
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-
-Heidän ruumiinhytkytyksensä kävivät yhä hurjemmiksi ja hurjemmiksi,
-muutamalta lensi lakkikin päästään, mutta hän ei sitä huomannut
-kiihkeässä tahdissaan, päät retkahtelivat kuin juopuneilla, silmät
-pullottivat puoli-ummessa, kuuma hiki virtasi pitkin kasvoja, vaahtoa
-näkyi suupielissä, mutta he yhä vain hokivat kuin hullut:
-
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-    Hei illall' haa! lari lari lari...
-
-Lopuksi alkoivat he haukkua kuin tappelevat koirat, raivoissaan ihan
-takoen päitään yhteen. Kaikista viimeisimmäksi, lopen näännyksissään
-huutamisesta ja hytkyttämisestä, puristuivat he ahtaaksi kehäksi,
-jonka keskellä hurjasti pyöri ympäri heidän huumautunut pääpappinsa.
-Tämä olikin huippukohta muhamettilaisten munkkien tanssissa -- ja me
-läksimme pois.
-
-Kaikilla tavoin sitä jumalaa palvellaan! ajattelin takaisin
-astellessani lyhdyllä valaisevan tataarin jäljessä. Pyllistelemällä,
-hytkyttämällä, pyörimällä, jätkyttämällä -- kaikki luetaan
-Korkeimman kunniaksi. Ellen olisi nähnyt että ne olivat ihmisiä,
-olisin luullut niitä eläimiksi. Mutta sitten muistin että onhan
-kaikilla kristillisillä kirkkouskonnoillakin määrätyt temppunsa ja
-huumauskeinonsa niin kutsutussa jumalanpalveluksessaan, jos kohta
-hienommassa muodossa. Ja sentähden minusta tuntuukin, että sen oikean
-Jumalan edessä olemme useimmat vielä -- vain hytkyttäviä, ruumista
-väänteleviä dervishejä.
-
-
-Bahtshisarai, 1 p. lokakuuta.
-
-Tänään olemme kiivenneet khaanikirkon torniin ja istuneet
-kastanjapuun alla, haaremin portilla, suuressa palatsipihassa.
-Mutta mitäs siitä: meitä ei päästetty sisään syystä, että
-valloittaja-kansan ylhäisintä henkilöä odotetaan huomenna kaupunkiin
-ja palatsia sentähden siivotaan naurettavalla touhulla. Meiltä jäi
-siis katselematta komeus, jonka lupaa se arabiankielinen kirjoitus,
-joka kultakirjaimilla on piirretty palatsin rauta-oven päälle,
-julistaen, että:
-
-"Tämä uhkea sisäänkäytävä, nämät suuremmoiset ovet ovat rakennetut
-kahden mantereen sulttaanin ja kahden meren khaanin korkeasta
-käskystä vuonna 959 -- -- ja Jumala armahtakoon häntä sekä hänen
-vanhempiaan niissä molemmissa maailmoissa!"
-
-Khaanien vanhalle hautausmaalle ja ruumisholveihin meidät kuitenkin
-päästettiin. Näytteeksi itämaisesta kukkaiskielestä suomennan tähän
-muistosanat, jotka siellä ovat erään kuningattaren haudalla:
-
-"Tämä hauta on yhden ihmeen ihanaisen olennon leposija, olennon,
-jonka hellän ruumiin kohtalo on tasoittanut maan mullan kanssa.
-Vaeltaja! Rukoile pois-uinahtaneen Melek-sulttaanittaren
-sielunrauhaa".
-
-Toisella haudalla taas puhutaan "timantista, jonka kaitselmus on
-riistänyt Dshingiskhaanien helminauhasta ja maahan paiskannut..."
-Siinä on myös mainittu runoilijaorjan nimi Hamdi, joka lopettaa
-muistosanansa toivomuksella kuolleen kuninkaansa nousemisesta
-"paratiisin koristetulle valtaistuimelle".
-
-Enempää emme huolineet Bahtshisaraita katsella, vaan lähdimme
-pois, aikoen Sevastoopoliin. Ajettuamme rautatie-asemalle, joka on
-kaukana kaupungista, saimme tietää, että tämänkin päivän pohjoisesta
-tuleva juna oli myöhästynyt tuntikausiksi. Meidän täytyi siis
-jäädä odottamaan. En koskaan ole nähnyt siivottomampaa kaupungin
-asemahuonetta kuin tämä Bahtshisarain. Varsinkin nyt, kun Hallitsijaa
-odotettiin seuraavana päivänä, oli siellä kaikki epäjärjestyksessä.
-Kauhea siivo vallitsi II luokan ikävässä ja ahtaassa odotussalissa.
--- (I luokkaa ei toki ollut olemassakaan). Bufetin lattialla
-lainehti vesilammikko, täynnä moskaa. Tässä oli olevinaan kovat
-puhdistushommat: ulkona hääräili hassun näköinen kaupungin
-poliisimestari, komentaen asettelemaan lipputankoja asemasillalle.
-Nähtävästi oli hän kovin hätäyksissään siitä, mitä oli tulossa.
-"Reviisori, reviisori!" ajattelimme me naureskellen. Salin nurkassa
-istui kolme kollonnäköistä upseeria rähisten pöydässä, nenänsä alla
-jotain haiskahtelevaa syötävää. Kokonaan epämiellyttävä vaikutus! Ei
-ole todentotta hauskaa istua tuntikausia likaisessa, pahanhajuisessa
-asemasalissa, jossa kaiken lisäksi on joka seinällä kirjoitus
-"Varokaa varkaita!" niin ettei voi jättää tavaroitaan eikä mennä ulos
-kävelemään.
-
-Vasta kello 1/2 2 yöllä saavuimme Sevastoopoliin ja ajoimme
-komeimpaan "Kist" nimiseen hotelliin ollen pakoitetut ottamaan 4
-ruplan huoneen. Koko kaupunki liputettu...
-
-
-Sevastoopol, 2 p. lokakuuta.
-
-Tämä on sentään toista kuin Bahtshisarai, vallan komea ja hilpeä
-kaupunki, Venäjän kuuluisin sotasatama. Kuljemme pulskassa
-puistossa meren rannalla, käymme sotahistoriallisessa museossa.
-Syötyämme päivällisen komeassa eurooppalaisessa ravintolassa,
-otamme kaksivaljakon ja ajamme muutaman virstan ulos kaupungista
-muinaiseen Chersoneesokseen, jota vuosi vuodelta kaivetaan ylös
-maasta. Siellä olisi helleeniläisen sivistyksen ihailijoille paljon
-katsottavaa: marmoripylväitä, mosaikkilaattioita, kotijumalia eli
-penaatteja, Bachuksen symbooli, kaikellaisia kultakoristeita,
-muinaiskreikkalaisia kalastusneuvoja, "klassillista" kivettynyttä
-leipää, suuria savi-amfooria, pieniä lasiteoksia. Siellä nähdään myös
-entisten kristittyjen katakombeja. Näkyviin kaivetuita raunioita
-katsellessa erottaa selvästi muinaisen kaupungin haahmon. Erään
-temppeliraunion alta hautaluolasta, joka oli avattu vasta 4 kuukautta
-takaperin ja jossa kaivostyötä paraikaa jatkettiin, otin omin käsin
-muistoksi kappaleen hauraaksi seokseksi muuttunutta ihmisruumista,
-jonka ikä ehkä aikautuu edelle Kristuksen syntymää...
-
-Chersoneesoksesta takaisin ajettuamme pysähdyimme "historialliselle
-bulevaardille", joka on se sama 4:s vallinsarvi, josta Leo
-Tolstoi niin jännittävästi on kertonut mainiossa päiväkirjassaan
-Sevastoopolin piirityksestä. Täältä tarjoutuu sievä näkyala yli
-koko kaupungin ja Sevastoopolin lahden. Juuri kun siellä seisoimme
-auringon laskiessa, näimme vuoren alla keisarillisen junan saapuvan
-Bahtshisaraista, ja teaatterikiikarilla saattoi erottaa itsensä
-Imperaattorin, kun hän astui alas junasta ja kiirein askelin kulki
-rivien välitse alas pieneen höyryveneeseen, joka hänet nopeasti
-vei suureen keisarilliseen laivaan, mikä näinä päivinä seisoo
-ankkuroituna satamassa. Laiva on kierrätetty tänne Suomenlahdelta
-asti. Me tietysti ajattelimme sitä Suomen-asiaa...
-
-
-3 p. lokakuuta.
-
-Viettänyt kauhean yön. Luulin saaneeni koleran. Huusin tuskasta
-ja uskoin loppuni tulevan. En ymmärrä, mitä olen niellyt vatsaani
--- käärmeenkö vai lasipalasia? Vai olisiko se seurauksia n.k.
-tshebureekien syönnistä Bahtshisaraissa. -- Tämän tähden jää meiltä
-Inkermanin retki tekemättä. --
-
-
-Päivällä.
-
-Näin Imperaattorin pikkutytöt ajelemassa kaupungilla. Olivat ne vielä
-viattomannäköisiä, suloisia lapsukaisia.
-
--- -- --
-
-Täältä olen lähettänyt tusinan verran kuvakortteja Suomeen. Niitä
-karttuu koko matkalta kai jo 60. Huvin vuoksi panin tänään menemään
-kuvakortin sille tervamiehelle, jonka venheessä kaksi kuukautta
-takaperin laskin alas Oulunjokea. Kai se ukko vähän ihmettelee,
-kun saa komean sotalaivan kuvan sinne Kiannan rannoille. Lihavalle
-pastorillemme laskin menemään kuvan, jossa tataarilais-akka könöttää
-piipunnysä hampaissa. Kirjoitin venäjäksi alle: "Sdravstvui batjushka
--- vot tebje màtushka".
-
-
-Saman päivän iltana.
-
-Nyt lähdemme kohti Moskovaa. Menisimme Odessan kautta, mutta siellä
-on paraikaa kolera-karantiini. Jää hyvästi Krim ja heleänsiintävä
-Mustameri! Saanenko enää koskaan, koskaan teitä nähdä?
-
--- -- --
-
-
-4. p. lokakuuta, junassa.
-
-Postijuna kulkee kiusallisen hitaasti. Vaunun ikkunasta näkyvät
-Etelä-Venäjän äärettömät arot. Luen Gorjkin kertomusta "Ikävän
-tähden", jonka aihe näyttää otetun juuri niiltä seuduilta, joissa
-paraikaa kuljemme. -- --
-
-
-5 p. lokakuuta, sunnuntai.
-
-Pysähdyimme päiväksi Harkowia katselemaan. Sormiani palelee. Kuljen
-pitkin katuja ja kiroilen "pohjoismaista" kylmyyttä.
-
--- -- --
-
-Jatkamme matkaa pikajunassa. Makuuvaunussa alkaa meitä puhutella eräs
-nuori herrasmies. Toverini huomaa heti hänen puheestaan, ettei hän
-ole taitavampi venäläinen kuin mekään. Selville käy että hän on --
-jaappanilainen. Kun olen kerran käynyt jaappanilaisen teaatterissa
-Moskovassa Sàda-Jàkkoa kuulemassa, saan nyt hauskan tilaisuuden
-kysäistä, onko olemassa jaappanin kielessä sanaa, joka korvissani
-oli kaikunut kuin suomalainen "kananmuna". Todentotta oli olemassa
-siihen vivahtava sana, vastasi jaappanilainen: "kono-muna", mutta ei
-se kananmunaa merkinnyt. -- Jaappanilainen herrasmies näkyi tietävän
-Suomesta paljon enemmän kuin me Jaappanista.
-
-
-Moskova, 6 p. lokakuuta 1902.
-
-Moskovan raa'assa ilmassa, vilussa väristen, tuntuu etelän seuduissa
-käynti "kadotetulta paradiisilta".
-
-Kiertomatkani on nyt loppunut. Kuka taitaa sen pituuden laskea!
-Siitä kun Lehtolaisen tervavenheessä Kiannan rannoilta läksin, olen
-vaeltanut ehkä liki tuhannen peninkulmaa. Sillä matkalla näkee
-jo monellaista naamaa, kuulee monellaista ihmispuhetta, huomaa
-monellaista luontoa. Ja monellaista mielialaa ehtii itse kokea.
-Kehoitan muitakin matkustamaan -- semminkin semmoisia, joita surun
-lahja painaa. Ken Kiannat ja Kaukaasiat yhteen kyytiin koluaa, sille
-on jo kyllin tuulottelua yhdeksi kesäksi.
-
-Vahinko ettei ole minulla ollut valokuvauskonetta mukana ja etten
-ole mikään muodinmukainen turisti. Kuinka paljon muistoja olisinkaan
-kerännyt! Ainoa lohdutukseni on tämä päiväkirjan repale, jonka
-nyt lopetan. Jos ei se muita huvita, niin on se ainakin itselleni
-muistoksi jäävä. Saattaisi se olla paremminkin kirjoitettu. Vielä
-merkitsen siihen sen proosallisen muistiinpanon että tämä kesämatkani
-Suomesta -- Volgan, Kaukaasian ja Krimmin kautta -- kiertäen
-Moskovaan maksoi kaikkineen 750 markkaa. Se ei suinkaan ole aivan
-paljon.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Kiannan rannoilta Kaspian poikki, by Ilmari Kianto
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIANNAN RANNOILTA KASPIAN POIKKI ***
-
-***** This file should be named 54927-8.txt or 54927-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/9/2/54927/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54927-8.zip b/old/54927-8.zip
deleted file mode 100644
index 7bddb4d..0000000
--- a/old/54927-8.zip
+++ /dev/null