diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54906-8.txt | 10507 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54906-8.zip | bin | 191715 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10507 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2883eff --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54906 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54906) diff --git a/old/54906-8.txt b/old/54906-8.txt deleted file mode 100644 index feda075..0000000 --- a/old/54906-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10507 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Israelin kuu, by H. Rider Haggard - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Israelin kuu - Kertomus II:sta Moseksen kirjasta - -Author: H. Rider Haggard - -Release Date: June 14, 2017 [EBook #54906] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISRAELIN KUU *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -ISRAELIN KUU - -Kertomus II:sta Moseksen kirjasta - - -Kirj. - -H. RIDER HAGGARD - - -Suomennos englannin kielestä - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1919. - - - - - - -SISÄLLYS: - - I. Kirjanoppinut Ana tulee Tanikseen. - II. Pikari särjetään. - III. Userti. - IV. Kihlaus hovissa. - V. Ennustus. - VI. Goshenin maa. - VII. Hyökkäys. - VIII. Seti varoittaa faraota. - IX. Amonin kukistuminen. - X. Faraon kuolema. - XI. Amenmeseksen kruunaus. - XII. Jabez'in sanoma. - XIII. Punainen Niili. - XIV. Kii tulee Memphikseen. - XV. Kauhujen yö. - XVI. Jabez myy hevosia. - XVII. Merapin uni. - XVIII. Merapin kruunaus. - - - - -I - -KIRJANOPPINUT ANA TULEE TANIKSEEN. - - -Tämä kirja kertoo minusta, kirjanoppineesta Anasta, Merin pojasta ja -siitä ajasta, jolloin minä elin maan päällä. Olen kirjoittanut nämä -asiat nyt, kun hyvin vanhana elän Rameses III:nnen valtakunnassa, -jolloin Egypti on vielä kerran yhtä mahtava kuin entisinä aikoina. -Olen kirjoittanut tämän ennen kuin kuolema noutaa minut, jotta -kertomukseni voidaan haudata minun mukanani, sillä niinkuin henkeni -nousee ylösnousemushetkellä, samoin nämä kertomukseni nousevat -ajallaan ja kertovat niille, jotka tulevat jälkeeni maan päälle, -siitä, mitä minä sain kokea maailmassa. Olkoot kokemukseni sellaisia, -ettei taivas voi niitä tuomita. Ainakin kirjoitan, ja mitä kirjoitan, -se on totta. - -Kerron hänen jumalallisesta Majesteetistaan, jota rakastin ja -rakastan kuin omaa sieluani, Seti Meneptah II:sta, jonka syntymäpäivä -oli sama kuin omanikin, haukasta, joka on lentänyt taivaaseen ennen -minua. Kerron hänen kuningattarestaan, ylpeästä Usertista, hänestä, -joka myöhemmin meni naimisiin jumalallisen Majesteetin Saptahin -kanssa, ja jonka näin sitten laskettavan hautaansa Tebessä. Kerron -Merapista, jota sanottiin Israelin kuuksi, ja hänen kansastaan -hebrealaisista, jotka asuivat kauan Egyptissä ja lähtivät viimein -sieltä maksettuaan ensin meille takaisin turmiollisesti ja monin -kerroin kaiken sen hyvän ja pahan, mitä meiltä olivat saaneet. -Kerron Egyptin jumalien ja Israelin Jumalan välisestä taistelusta ja -paljosta muusta, mitä siinä tapahtui. - -Samalla minä, kuninkaan seuralainen, suuri kirjanoppinut, faraon -suosikki, faraon, joka on elänyt yhtä aikaa minun kanssani täällä -auringon alla, kerron muistakin ihmisistä ja tapahtumista. -- -Lukekaa, tulevaisuuden lapset, tätä ja oppikaa salaisuuksia noista -menneistä ajoista, jotka näyttävät olevan niin kaukana teistä, mutta -jotka todellisuudessa ovat kuitenkin niin lähellä. - -Prinssi Seti ja minä olimme syntyneet samana päivänä, ja siksi, kuten -muutkin ylhäissäätyiset äidit, joiden lapset näkivät valon tuona -päivänä, minunkin äitini sai lahjan faraolta, ja minä arvonimen "Raan -kuninkaallinen kaksoinen". Mutta vaikka olimmekin syntyneet samaan -aikaan, en nähnyt tuota jumalallista prinssi Setiä ennen kuin meidän -kumpaisenkin kolmantenakymmenentenä syntymäpäivänä. Senjälkeen kaikki -tämä tapahtui. - -Niihin aikoihin hallitsi Egyptiä mahtava farao Rameses toinen, ja -häntä seurasi poikansa Meneptah. Hän oli jo vanha silloin, kun -mahtava Rameses otettiin Osiriksen luo laskettuaan sata Niilin -nousua. Meneptah oleskeli enimmäkseen Taniksen kaupungissa, jota -vastoin minä vanhempaini kanssa asuin valkoisilla muureilla -ympäröidyssä Memphiksessä Niilin varrella. Välistä vieraili hän kyllä -hovineen Memphiksessä sekä myöskin Tebessä, jossa tämä hallitsija -nyt makaa kuninkaallisessa haudassaan, mutta nuori prinssi Seti, -kruununperillinen, Egyptin toivo ei ollut milloinkaan mukana. -Kerrotaan, että hänen äitinsä, As-nefert, ei pitänyt Memphiksestä, -missä hänelle nuoruudessaan oli tapahtunut ikävyyksiä -- hän oli -joutunut siellä rakkausseikkailuihin, jotka olivat maksaneet -rakastajalle elämän ja hänelle itselleen särjetyn sydämen -- ja Seti -pysyi äitinsä luona, joka ei päästänyt häntä näkyvistään. - -Kerran hän kuitenkin, ollessaan viisitoistavuotias, tuli -näyttäytyäkseen kansalle isänsä poikana, Auringon poikana, -kaksinkertaisen kruunun tulevana kantajana. Ja silloin me hänen -kaksoisensa Raassa -- meitä oli siellä yhdeksäntoista korkeasäätyistä --- olimme kutsutut tervehtimään häntä ja suutelemaan hänen -kuninkaallisia jalkojaan. Valmistauduin lähtemään hienossa, uudessa -viitassani, joka oli koristettu Setin ja omalla nimelläni. Mutta -tuona aamuna lähetti joku paha jumala minulle sairauden. Kasvoni -ja koko ruumiini olivat täynnä täpliä, jollainen tauti on hyvin -tavallinen nuorilla. Ja niin kävi, etten nähnyt prinssiä, sillä ennen -kuin jälleen olin terve, oli hän lähtenyt Memphiksestä. - -Isäni Meri oli kirjanoppinut Ptahin suuressa temppelissä, ja minut -oli opetettu hänen tehtäviinsä koulussa, jossa kopioin useita -aikakirjoja ja jäljensin kohtia Pyhästä kirjasta koristellen niitä -maalauksilla. Ja minä tulin niin taitavaksi tässä työssä, että, sen -jälkeen kuin isäni tuli sokeaksi muutamia vuosia ennen kuolemaansa, -minä ansaitsin sillä riittävästi elättääkseni hänet sekä siskoni, -kunnes nämä menivät naimisiin. Äitiä ei minulla ollut, sillä hänet -oli korjattu Osiriksen luo silloin, kun olin vielä aivan pieni. Niin -kului aika vuodesta toiseen, mutta sydämestäni vihasin kohtaloani. -Jo poikana ollessani heräsi minussa halu -- ei kopioida, mitä toiset -olivat kirjoittaneet, vaan kirjoittaa, mitä toiset kopioisivat. -Minusta tuli uneksija. Kävelin öisin palmupuiden alla Niilin rannalla -ja katselin kuun loistetta veden pinnalla, ja noissa säteissä olin -näkevinäni paljon ihania asioita. Silmäini eteen ilmestyi kuvia, -jotka olivat vallan erilaisia kuin ne, joita olin nähnyt täällä -ihmisten maailmassa, vaikka niissäkin oli miehiä ja naisia, jopa -jumaliakin. - -Näistä kuvista muodostelin sitten ajatuksissani kertomuksia ja -viimein, vaikka se ei tapahtunut aivan samoina vuosina, aloin -kirjoitella noita kertomuksia vapaahetkinäni. Sisareni löysi -minut sitä tekemästä ja kertoi isälleni, joka nuhteli minua -sellaisesta hullutuksesta sanoen, ettei se milloinkaan tuottaisi -minulle leipää ja olutta. Mutta kuitenkin jatkoin kirjoitustani -salaa öisin kammiossani lampun valossa. Sitten sisareni menivät -naimisiin, ja eräänä päivänä kuoli isäni äkkiä ollessaan lukemassa -rukouksia temppelissä. Annoin balsamoida hänet korkeimman säädyn -mukaisesti ja kantaa kunnialla hautaan, jonka hän oli valmiiksi -hankkinut itselleen, vaikka minun, maksaakseni kaikki siitä johtuvat -menot, täytyi kopioida "Kuoleman kirjoja" lähes kaksi vuotta niin -uutterasti, ettei jäänyt yhtään aikaa kertomusten kirjoittelemiseen. - -Kun viimein olin päässyt velasta, kohtasin tebeläisen neidon, -jonka ihanat kasvot näyttivät aina hymyilevän, ja hän vei sydämen -rinnastani ja otti sen omaansa. Viimein, palattuani sodasta -niiniveläisiä barbareja vastaan, jonne minut, kuten muutkin nuoret -miehet, oli komennettu, nain hänet. Mitä hänen nimeensä tulee, -jääköön se sanomatta, en tahdo edes ajatellakaan sitä. Meillä oli -yksi lapsi, joka kuoli kahden vuoden vanhana, ja silloin opin mitä -suru voi merkitä ihmiselle. Aluksi oli vaimoni surullinen, mutta -ajan mukana poistui hänen surunsa ja hän hymyili jälleen, kuten -hänen tapansa oli tehdä. Hän sanoi ainoastaan, ettei hän tahtonut -enään useampia lapsia jumalien otettaviksi. Koska hänellä oli vähän -tehtävää, alkoi hän kulkea ympäri kaupunkia ja hankkia itselleen -ystäviä, joita minä en tuntenut, sillä ollen suloinen nainen löysi -hän paljon niitä. Lopuksi kävi niin, että hän pakeni takaisin Tebeen -erään sotilaan kanssa, jota en ollut milloinkaan edes nähnyt, sillä -minä työskentelin aina kotona ajatellen pienokaista, joka kuoli. Ja -ajattelin, miten onnellinen on lintu, jota ei ihminen voi pauloihinsa -kietoa, vaikka se välistä, omasta halustaan, lentääkin sisälle hänen -ikkunastaan. - -Tämän jälkeen tulivat hiukseni valkoisiksi, ennen kuin olin täyttänyt -neljäkymmentä vuotta. - -Nyt, kun minulla ei ollut ketään, jonka hyväksi työskennellä, -ja omat tarpeeni olivat vähäiset ja vaatimattomat, sain enemmän -aikaa kertomusten kirjoittamiseen, joista suurin osa oli jotenkin -surullisia. Yhden näistä kertomuksistani lainasi minulta muudan -kirjanoppinut toverini ja luki sen ääneen eräälle seuralle, jota -se miellytti niin paljon, että useat pyysivät lupaa kopioida ja -julkaista sen. Siten tulin vähitellen tunnetuksi kertomusten -kirjoittajana. Annoin kopioida ja myydä niitä. Ja maineeni kasvoi -niin suureksi, että eräänä päivänä sain tervehdyksen prinssi Setiltä, -kaksoiseltani. Hän kertoi lukeneensa muutamia kirjoituksiani, jotka -miellyttivät häntä paljon, ja ilmoitti toivonsa olevan saada nähdä -kasvoni. Kiitin häntä nöyrästi lähettilään välityksellä ja vastasin, -että matkustaisin Tanikseen ja kävisin kunniatervehdyksellä hänen -Korkeutensa luona. Ensin kuitenkin lopetin pisimmän kertomukseni, -mitä tähän asti olin kirjoittanut. Sen nimi oli "Tarina kahdesta -veljeksestä", ja siinä kerrottiin, miten toisen petollinen vaimo -aiheutti toiselle veljelle sellaisia ikävyyksiä, että tämä joutui -surmattavaksi. Ja edelleen kerrottiin siinä, miten oikeuden jumalat -toivat hänet takaisin elämään ja paljon muita asioita. Tämän -kertomuksen omistin hänen Korkeudelleen, prinssi Setille, ja se -viittani taskussa sekä säästämäni rahat visusti kätkettyinä pukuuni, -matkustin Tanikseen. - -Saavuin sitten Tanikseen syystalvella, menin prinssin palatsiin ja -pyysin rohkeasti puheille pääsyä. Mutta nyt alkoivat vastukset, -sillä sotamiehet ja vartijat heittivät minut kadulle. Lopulta sain -lahjottua heidät, ja minut päästettiin etuhuoneeseen, jossa oli -kauppamiehiä, silmänkääntäjiä, tanssijattaria, upseereita ja paljon -muita, jotka kaikki näyttivät odottavan saadakseen nähdä prinssin. -Heillä ei ollut mitään tekemistä, ja siksi he huvittelivat itseään -tekemällä pilkkaa minusta, joka olin muukalainen. Mutta kun olin -ollut heidän kanssaan muutamia päiviä, voitin heidän ystävyytensä -kertomalla heille yhden kertomukseni, jonka jälkeen olin aina -tervetullut heidän seuraansa. Mutta sittenkään en voinut päästä -lähemmäksi prinssiä, ja koska rahavarani alkoivat melkein loppua, -tuumin itsekseni palata takaisin Memphikseen. - -Mutta silloin eräänä päivänä pysähtyi eteeni pitkäpartainen vanha -mies, jolla oli virkansa mukainen kultapäinen keppi, ja jonka -viittaan oli kirjailtu härän pää. Hän nimitti minua valkopäiseksi -varikseksi ja kysyi, mitä varten hypin kaiket päivät palatsin -huoneissa. Esitin hänelle nimeni ja ammattini, ja hän sanoi minulle -omansa, josta sain tietää, että hän oli Pambasa, eräs prinssin -kamaripalvelija. Kun pyysin häntä viemään minut prinssin luo, -nauroi hän vasten kasvojani ja sanoi salaperäisesti, että tie hänen -Korkeutensa läheisyyteen oli kivetty kullalla. Ymmärsin, mitä hän -tarkoitti ja annoin hänelle lahjan, jonka hän otti yhtä nopeasti kuin -kukko nokaisee jyvän, luvaten puhua minusta isännälleen ja sanoen, -että minun oli tultava myöhemmin uudelleen. - -Tulin kolme kertaa, ja joka kerta tuo vanha kukko noukki yhä enemmän -jyviä. Lopulta suutuin ja unhottaen missä olin, aloin huutaa ja -sanoa häntä varkaaksi, jolloin ihmiset kokoontuivat ympärille -kuuntelemaan. Tämä näytti pelästyttävän häntä. Ensin hän katsoi -ovea kohti kuin kutsuakseen vartioita heittämään minut ulos, sitten -hän muutti mieltään ja ärtyisellä äänellä pyysi minua seuraamaan -mukana. Kuljimme pitkiä käytäviä myöten, sivuutimme sotilaita, -jotka seisoivat siellä vartioimassa liikkumattomina kuin muumiot -arkuissaan, kunnes viimein saavuimme kirjaillun esiripun luo. Siinä -Pambasa kuiskaten käski minua odottamaan ja meni itse verhojen -toiselle puolen. Ne eivät aivan sulkeutuneet, joten minä voin nähdä -niiden takana olevaan huoneeseen ja kuulla kaiken, mitä siellä -tapahtui. - -Se oli samanlainen pieni huone kuin kirjanoppineilla oli, -sillä pöydillä oli värilautasia, kirjoituskyniä, mustetta -alabasteripulloissa ja lautoihin kiinnitettyjä papyrus arkkeja. -Seinät oli maalattu vanhemman ajan tavan mukaan, niinkuin olin nähnyt -muutamissa vanhoissa hautaholveissa. Siellä oli kuvia vilulinnuista, -jotka vähitellen kohoavat rämeiköstä, kasvavista kukista ja puista. -Seiniä vasten oli asetettu telineitä, joissa oli papyruskääröjä, ja -takassa paloi keetripuista tehty tuli. - -Tulen luona seisoi prinssi, jenka tunsin muotokuvista. Hän näytti -nuoremmalta kuin minä, vaikka olimme syntyneet samana päivänä. -Hän oli pitkä, solakka ja hyvin kaunis, joka varmaan johtui -siitä, että syyrialaista verta virtasi hänen suonissaan. Hänen -hiuksensa olivat suorat ja ruskeat, kuten noitten pohjoismaisten -kansojen, jotka harjoittavat kauppaa Egyptin toreilla, ja hänen -silmänsä olivat pikemmin harmaat kuin mustat, ja niissä oli jotakin -silmiinpistävää ruskeutta, kuten hänen isänsä Meneptahinkin -silmissä oli. Hänen kasvonsa olivat lempeät kuin naisen, mutta -muuttuivat ankaran näköisiksi muutamien ryppyjen vaikutuksesta, -jotka kulkivat ulommaisista silmäkulmista korvia kohden. Luulen, -että ne johtuivat kulmakarvojen jännittämisestä hänen ajatellessaan, -mutta toiset sanovat, että hän oli perinyt ne eräältä naispuoliselta -esivanhemmaltaan. Ystäväni Bakenkhonsu, vanha tietäjä, joka -palveli Seti I:sen aikana ja kuoli vasta hiljattain elettyään -satakaksikymmentä vuotta, kertoi tunteneensa tuon naisen jo ennen -kuin hän oli mennyt naimisiin, ja että hän ja hänen jälkeläisensä -Seti olivat hyvin toistensa näköiset. - -Prinssillä oli kädessä avonainen kirja, hyvin vanhanaikaista -kirjoitusta; sen minä, joka olen hyvin harjaantunut tällaisissa -ammattiani koskevissa asioissa, päätin sen ulkoasusta. Hän nosti -äkkiä katseensa kirjasta kamaripalvelijaansa, joka seisoi hänen -edessään. - -"Tulet hyvään aikaan, Pambasa", sanoi hän äänellä, joka oli -ystävällinen ja miellyttävä, mutta kuitenkin miehekäs. "Sinä olet -vanha ja epäilemättä viisas. Sano, oletko viisas, Pambasa?" - -"Olen, teidän Korkeutenne. Olen yhtä viisas kuin teidän Korkeutenne -eno, mahtava Khaemuas, tietäjä, jonka jalkineita minun oli tapana -puhdistaa nuorena ollessani." - -"Todellako! Miksi sitten niin huolellisesti kätket viisautesi, -jonka pitäisi olla avonaisena kuin kukkanen mehiläisten imettävänä? -No niin, olen iloinen saatuani tietää, että olet viisas, sillä -tästä taikakirjasta löysin kysymyksiä, jotka ovat yhtä arvokkaita -kuin kuolleen Khaemuaksenkin. Muistan tuon enoni vain miettivänä, -mustakulmaisena miehenä, joka muistutti paljon pojastaan, serkustani -Amenmeseksesta, paitsi siinä, ettei Amenmesesta voi kukaan sanoa -viisaaksi." - -"Miksi teidän Korkeutenne siitä iloitsee?" -- "Siksi, että sinä, oman -arvioimisesi mukaan, olet hänen vertaisensa, ja voit siis selittää -asiat samoin kuin Khaemuas olisi tehnyt. Tiedätkös, Pambasa, jos -hän olisi elänyt, olisi hänestä tullut Farao isäni sijasta. Hän -kuoli kuitenkin liian aikaisin, mikä osoittaa minulle, että tuossa -kertomuksessa hänen viisaudestaan on jotakin perää, sillä ei kukaan -todella viisas mies halua tulla Faraoksi." - -Pambasa tuijotti häneen suu auki. - -"Ei tahtoisi tulla Faraoksi!" hän aloitti -- - -"Ei, viisas Pambasa", jatkoi prinssi, ikäänkuin hän ei olisi -kuullut huomautusta. "Kuule! Tämä vanha kirja neuvoo taikakeinon -'sydämen väsymyksen poistamiseksi', joka, kuten sanotaan, on -vanhin ja tavallisin sairaus maailmassa, sairaus, josta ainoastaan -kissanpoikaset, muutamat lapset ja hullut ihmiset ovat vapaita. Tässä -kirjassa sanotaan, että tuo tauti voidaan parantaa seisomalla Khufun -pyramiidin huipulla sellaisen vuorokauden keskiyönä, jolloin kuu on -suurimmillaan koko maailmassa, ja juomalla unelmien maljasta samalla -lukien loihtusanat, jotka on kirjoitettu tähän sellaisella kielellä, -jota en osaa lukea." - -"Loihduista ei ole mitään tehoa, jos kuka tahansa voisi ne lukea." - -"Eikä mitään hyötyäkään, luullakseni, jollei niitä osaa kukaan lukea." - -"Ja sitä paitsi, kuinka kukaan voi edes päivällä kiivetä ylös Khufun -pyramidia, joka on rakennettu hiotusta marmorista, saati keskiyöllä, -teidän Korkeutenne, ja juoda siellä unelmien maljasta?" - -"En tiedä, Pambasa. Tiedän ainoastaan, että olen väsynyt näihin -hullutuksiin ja koko maailmaan. Kerro minulle jotakin, mikä -keventäisi sydäntäni, sillä se on raskas." - -"Tuolla ulkona on silmänkääntäjiä, prinssi, ja yhdestä niistä -kerrotaan, että hän osaa heittää köyden ilmaan ja kiivetä sitä myöten -ylöspäin, kunnes katoaa taivaaseen." - -"Sitten kuin hän on tehnyt sen sinun nähtesi, Pambasa, tuo hänet -luokseni, mutta ei ennen. Kuolema on ainoa köysi, jota myöten voimme -kiivetä taivaaseen -- taikka päästä alas helvettiin. Muistaakseni -helvetissä on jumala nimeltä Set, jonka mukaan, kuten isoisänisäni, -minä olen saanut nimeni -- sivumennen sanoen -- papit yksin tietävät, -miksi." - -"Sitten on siellä vielä tanssijoita, prinssi, ja heidän joukossaan -muutamia hyvin kauniita tyttöjä, sillä näin heidät kylpemässä -palatsin lammikossa, mikä olisi huvittanut isoisänne, mahtavan -Rameseksen, sydäntä." - -"He eivät huvita minun sydäntäni, sillä en halua alastomia naisia -tänne hyppimään. Yritä vielä kerran, Pambasa." - -"En voi muistaa mitään muuta, prinssi. Mutta malttakaahan. Tuolla on -odottamassa eräs kirjanoppinut nimeltä Ana, laiha, terävänenäinen -mies, joka sanoo olevansa teidän Korkeutenne kaksoinen Raasta." - -"Ana!" sanoi prinssi. "Hänkö, Memphiksestä, sama Anako, joka -kirjoittaa kertomuksia? Miksi et sanonut sitä ennen, vanha hupsu? -Anna hänen tulla sisälle heti paikalla, heti paikalla." - -Kuullessani tämän astuin minä esiripun toiselle puolen ja heittäytyin -maahan, sanoen: - -"Minä olen tuo kirjanoppinut, oi Auringon kuninkaallinen Poika." - -"Miten uskallatte tulla prinssin luo tulematta pyydetyksi --" alkoi -Pambasa, mutta Seti keskeytti ankaralla äänellä sanoen: - -"Ja kuinka uskallat sinä, Pambasa, pidättää tätä oppinutta miestä -oveni takana niinkuin koiraa? Nouskaa, Ana, ja pankaa pois arvonimet, -sillä emme ole hovissa. Kertokaa minulle, miten kauan olette ollut -Taniksessa?" - -"Monta päivää, oi prinssi", vastasin, "pyytäen puheillepääsyä ja -turhaan." - -"Ja miten onnistuitte lopulta?" - -"Lahjomalla, prinssi", vastasin viattomasti, "kuten näyttää olevan -tavallista. Ovenvartijat --" - -"Ymmärrän", sanoi Seti, "ovenvartijat! Pambasa, saat tutkia minkä -summan tämä oppinut kirjanoppinut on maksanut ovenvartijoille ja -maksaa kaksinkertaisesti takaisin. Nyt tiehesi ja hoida tehtäväsi!" - -Pambasa meni heittäen pahansuovan silmäyksen minuun. - -"Sanokaa minulle", puhui Seti, kun hän oli mennyt, "te, joka olette -viisas mies, miksi hovi aina kasvattaa varkaita?" - -"Luullakseni samasta syystä, prinssi, kuin koirassa on kirppuja. -Kirppujen täytyy elää ja siksi on koira." - -"Se on totta", vastasi hän, "eikä näitä palatsikirppuja ole rangaistu -tarpeeksi. Jos minulla joskus on valta, tahdon pitää heitä silmällä. -Heitä pitää ruokkia harvemmin, mutta paremmin. Ja nyt, Ana, -istuutukaa. Minä tunnen teidät, vaikka te ette tunne minua, ja minä -olen jo oppinut rakastamaan teitä kirjoitustenne johdosta. Kertokaa -minulle itsestänne." - -Kerroin hänelle sitten yksinkertaisen tarinani, jota hän kuunteli -sanomatta sanaakaan, ja sitten kysyi, miksi olin tullut häntä -katsomaan. Vastasin tulleeni hänen kutsustaan, jonka hän oli -unohtanut, ja myöskin tuodakseni hänelle kertomuksen, jonka olin -rohennut omistaa hänelle. Panin sitten kirjan hänen eteensä pöydälle. - -"Se on minulle kunnia", sanoi hän miellyttävällä äänellä, "se on -suuri kunnia. Jos minä pidän siitä kertomuksesta paljon, silloin -saa se seurata minua hautakammiooni Kan luettavaksi ja uudelleen -luettavaksi tuomiopäivään asti, mutta ensin tahdon lukea sen täällä -elämässä. Tunnetteko tämän Taniksen kaupungin, Ana?" - -Vastasin tuntevani sitä hyvin vähän, sillä olin kuluttanut aikani -hänen Korkeutensa oven takana. - -"Silloin, luvallanne, tahdon olla oppaananne tänä yönä läpi -kaupungin, ja senjälkeen syömme illallista ja keskustelemme." - -Kumarsin ja hän taputti käsiään, jolloin ilmestyi palvelija, ei -Pambasa, vaan eräs toinen. - -"Tuo kaksi viittaa", sanoi prinssi, "menen ulos kirjanoppineen Anan -kanssa. Anna vartioston, jossa on neljä nubialaista, ei enempää, -seurata meitä, mutta matkan päässä ja valepuvuissa. Anna heidän -odottaa salakäytävässä." - -Mies kumarsi ja poistui hiljaa. - -Melkein heti ilmestyi musta orja, tuoden kaksi pitkää, päähineellä -varustettua viittaa, sellaisia kuin kamelinajajat käyttävät, ja -auttoi ne meidän päällemme. Sitten hän, ottaen lampun, vei meidät -ulos ovesta, joka oli vastapäätä sitä, josta minä olin tullut -sisälle, pitkin käytäviä ja ahtaita portaita, jotka loppuivat linnan -pihalle. Sen läpi kuljettuamme saavuimme korkean ja paksun muurin -luo, jossa oli kaksinkertaiset, vaskella päällystetyt ovet, ja -ne avautuivat salaperäisesti meidän lähestyessämme. Näiden ovien -toisella puolella seisoi neljä myöskin viittoihin puettua miestä, -jotka eivät näyttäneet huomaavan meitä. Mutta kuljettuamme vähän -matkaa katsoin taakseni ja huomasin heidän seuraavan meitä, vaikka -aivan kuin sattumalta. - -"Kuinka ihanaa onkaan olla prinssi," ajattelin itsekseni, "hänen -tarvitsee vain nostaa sormeaan ja häntä palvellaan joka hetki sekä -päivällä että yöllä." - -Siinä samassa sanoi Seti minulle: - -"Katsokaa, Ana, miten ikävää on olla prinssi, joka ei voi edes -liikkua ulkona ilmoittamatta sitä hovikunnalleen ja komentamatta -vahvaa vartiostoa vakoilemaan joka liikettä, ja jonka sitä paitsi -täytyy antaa kertomus niistä Faraon poliisille." - -"Kaikissa asioissa on kaksi puolta," ajattelin taas itsekseni. - - - - -II. - -PIKARI SÄRJETÄÄN. - - -Kuljimme pitkin puitten reunustamaa, leveätä katua. Puitten takana -oli kalkittuja, sileäkattoisia taloja, jotka oli rakennettu -kuivuneista tiileistä ja seisoivat jokainen omassa puutarhassaan. -Lopulta tulimme suurelle torille juuri silloin kun täysikuu nousi -palmujen yläpuolelle tehden maailman yhtä valoisaksi kuin päivällä. -Tanis, taikka Rameses, kuten sitä myös nimitettiin, oli siihen -aikaan hyvin kaunis kaupunki, vaikka ainoastaan puolet Memphiksestä -suuruudeltaan. Mutta nyt kun hovi on poistunut sieltä, on se tullut -paljon autiommaksi. Lähellä toria oli suuri jumalien temppeli, -pilareineen ja sfinkseineen, sekä mahdottoman suuri Rameses toisen -kuvapatsas, myöskin oikea maailman ihme. Pohjoiseen päin eräällä -kukkulalla oli Faraon loistava palatsi. Siellä oli myös muita -palatseja, joissa asusteli hovin aatelisia ja upseereja, ja palatsien -välissä kulki pitkiä katuja, muutamat niistä päättyen Niilin haaraan, -missä tämä muinainen kaupunki sijaitsi. - -Seti pysähtyi katselemaan noita ihmeellisiä rakennuksia. - -"Ne ovat hyvin vanhoja", sanoi hän, "mutta useimmat niistä, kuten -muurit ja Amonin sekä Ptahin temppelit, on uudestaan rakennettu -isoisäni aikana tai myöhemmin israelilaisten orjien työllä, noiden, -jotka asuvat etäämpänä rikkaassa Goshenin maassa." - -"Ne ovat varmaan tulleet maksamaan paljon rahaa", vastasin. - -"Egyptin hallitsijat eivät maksa palkkaa orjilleen", huomautti -prinssi lyhyesti. - -Sitten kuljimme eteenpäin ja liityimme tuhansiin ihmisiin, jotka -kulkivat edestakaisin etsien lepoa päivän työn jälkeen. Tänne Egyptin -rajalle oli kokoontunut kansaa joka haaralta: beduiineja erämaasta, -syrialaisia Punaisen meren rannoilta, kauppiaita rikkaasta Isla -Chittimistä, matkustajia rannikolta sekä tukkukauppiaita Puntin -maalta ja muista tuntemattomista seuduista pohjoisessa. Kaikki -puhuivat, nauroivat ja pitivät iloa; muutamat kokoontuivat kertojien -ympärille kuuntelemaan tarinoita tai antoivat ajatustensa harhailla -soiton sävelissä; toiset taas katselivat naista, joka puolialastomana -tanssi rahan edestä. - -Silloin tällöin täytyi väkijoukon jakaantua, päästääkseen -kulkemaan jonkun aatelisen tai ylhäisen naisen vaunut, joiden -edellä juoksi jalkamiehiä huutaen: "Tehkää tietä, tehkää tietä!" -ja heilutellen pitkiä keppejään. Sitten tuli vaeltaen kuunvalossa -Isiksen valkoviittaisten pappien kulkue, joka oli valmistettu "Kuun -hallitsijattaren" palvelijoille, kantaen korkealla jumalattaren pyhää -kuvaa, jonka edessä kaikki ihmiset kumartuivat, ja vähän aikaa oli -hiljaista. Senjälkeen seurasi jonkun äskettäin kuolleen ylimyksen -ruumis, jonka mukana kulki joukko palkattuja ruumiinsaattajia, -jotka päästelivät valitushuutoja viedessään sitä palsamoitavaksi. -Viimeksi tuli eräältä sivukadulta monisatainen joukko kyömynenäisiä, -parrakkaita miehiä, joitten keskellä oli muutamia naisia, löyhästi -sidottuina yhteen ja aseistetun vartiajoukon saattamina. - -"Keitä nuo ovat?" kysyin, sillä en koskaan ollut nähnyt mitään -sellaista. - -"Israelilaisia orjia, jotka palaavat kaivamasta uutta kanavaa, joka -tulee kulkemaan Punaiseen mereen", vastasi prinssi. - -Seisoimme paikoillamme katsellen heidän ohi menoaan. Huomasin, miten -ylpeästi heidän silmänsä liekehtivät ja miten tylyä oli heidän -kuljetuksensa, vaikka he olivat kahleissa olevia miehiä, lisäksi -väsyneitä ja tahraisia työstään mudassa ja vedessä. Samassa tapahtui, -että valkopartainen mies jäi jäljelle, laahustaen joukon perässä -ja hidastuttaen kulkua. Silloin juoksi eräs työnjohtaja sinne ja -ruoski häntä hirveällä piiskalla, joka oli leikattu virtahevon -nahasta. Mies kääntyi ja kohottaen puulapiota, jota hän kantoi, antoi -työnjohtajalle sellaisen iskun, että se mursi koko pääkallon ja mies -kaatui kuolleena maahan. Muut johtajat hyökkäsivät hebrealaisen luo, -kuten näitä israelilaisia nimitettiin, ja löivät siksi, kunnes hänkin -kaatui. Silloin ilmestyi sotilas ja nähtyään mitä oli tapahtunut veti -pronssisen miekkansa esille. Väentungoksesta juoksi samalla tyttö, -nuori ja rakastettava, vaikka olikin karkeasti puettu. - -Senjälkeen olen nähnyt Merapin, Israelin kuun, kuten häntä -nimitettiin, vaatetettuna kuningattaren loistavaan pukuun, ja kerran -itse jumalattaren, mutta ei milloinkaan, mielestäni, näyttänyt hän -suloisemmalta kuin tuona orjuuden hetkenä. Hänen suuret silmänsä, -ei siniset eivätkä mustat, näkyivät kuun valossa ja olivat kosteat -kyynelistä. Hänen mahtava, pronssinvärinen tukkansa liehui -suurissa kiehkuroissa lumivalkoisella povella, jonka karkea viitta -paljasti. Somat kädet oli kohotettu kuin torjuakseen verta, joka -juoksi miehestä, jota hän halusi suojella. Hänen hento ja hoikka -vartalonsa esiintyi hyvin valoa vastaan, joka loisti muutamista -markkinakojuista. Hän oli ylenmäärin ihana, niin ihana, että sydämeni -aivan pysähtyi häntä katsellessa, minunkin, joka en moniin vuosiin -ole välittänyt naisista, varsinkaan mustista ja ilkeistä. - -Hän huusi ääneen. Seisten kaatuneen miehen edessä, vetosi hän -sotilaan sääliväisyyteen. Mutta nähdessään, ettei ollut mitään toivoa -hänen puoleltaan, katseli tyttö suurilla silmillään ympärilleen, -kunnes ne osuivat prinssi Setiin. - -"Oi, herra", valitti hän, "te olette jalomielinen. Seisotteko -vieressä katsellen, miten isäni murhataan ilman syytä." - -"Laahatkaa pois hänet, taikka lyön hänet kuoliaaksi!" huusi kapteeni, -sillä nyt oli tyttö heittäytynyt kaatuneen israelilaisen päälle. -Työnjohtaja totteli, raastaen hänet pois. - -"Seis, julmuri!" huusi prinssi. - -"Kuka sinä olet, koira, joka uskallat opettaa Faraon upseerille -hänen velvollisuuksiaan?" vastasi kapteeni lyöden prinssiä kasvoihin -vasemmalla kädellään. - -Sitten hän astui nopeasti taaksepäin ja minä näin pronssisen miekan -lävistävän israelilaisen ruumiin, joka nytkähti ja oli liikkumaton. -Tuo oli kaikki tehty yhdessä hetkessä, ja hiljaisuudessa, joka -seurasi, kuului naisen valitusta. Hetkeksi Seti kuin lamaantui -- -vihasta, luullakseni. Sitten hän sanoi yhden ainoan sanan: "Vartijat!" - -Neljä nubialaista, jotka, kuten määrättiin, olivat pysytelleet -välimatkan päässä, hyökkäsivät esille ympäröivän tungoksen läpi. -Ennenkuin he saavuttivat meidät, ryntäsin minä, joka tähän asti olin -seisonut ällistyneenä, kapteenin luo ja tartuin häntä kurkkuun. Hän -pisti minua verisellä miekallaan, mutta isku, osuen minun pitkään -viittaani, haavoitti ainoastaan vasenta reittäni. Minä, joka olin -siihen aikaan vahva, painiskelin hänen kanssaan ja me pyörimme -yhdessä maassa. - -Tämän jälkeen tuli hirveä hälinä. Hebrealaiset orjat särkivät -kahleensa ja hyökkäsivät sotilaiden kimppuun kuin koirat sakaalien -kimppuun, iskien heitä paljailla nyrkeillään. Sotilaat puolustivat -itseään miekoillaan; päälliköt heiluttelivat nahkapiiskojaan, naiset -kirkuivat ja miehet huusivat. Kapteeni, johon minä olin käynyt -käsiksi, alkoi olla paremmalla puolella; lopuksi näin hänen miekkansa -heiluvan yläpuolellani ja ajattelin, että kaikki oli lopussa. -Epäilemättä olisi niin käynytkin, jollei prinssi olisi vetänyt miestä -taaksepäin ja siten antanut neljälle nubialaiselle aikaa tarttua -häneen. Samassa kuulin prinssin huutavan kaikuvalla äänellä: - -"Seis! Tämä on Seti, Faraon poika, Taniksen maaherra, jonka kanssa -olette tekemisissä. Katsokaa", ja hän heitti viittansa päähineen -taaksepäin niin, että kuu valaisi hänen kasvonsa. - -Silmänräpäyksessä tuli aivan hiljaista. Ja vähitellen ihmiset -painuivat polvilleen tajuttuaan todellisuuden, ja minä kuulin erään -sanovan kauhistuneella äänellä: - -"Kuninkaallista Poikaa, Egyptin prinssiä löi sotilas vasten kasvoja! -Se on verellä maksettava!" - -"Mikä on tuo upseeri nimeltään?" kysyi Seti osoittaen miestä, joka -oli murhannut israelilaisen ja oli ollut vähällä tappaa minutkin. - -Joku vastasi, että hän oli nimeltään Khuaka. - -"Viekää hänet Amonin temppelin portaille", sanoi Seti nubialaisille, -jotka pitivät häntä kiinni. "Seuratkaa minua, Ana, jos teillä on -voimia. Ei, nojatkaa olkapäätäni vasten." - -Leväten prinssin olkapäätä vasten, sillä minä olin runneltu ja -hengästynyt, kuljimme sata askelta tai vähän enemmän suuren temppelin -portaille, joita myöten kiipesimme niiden yläpäässä olevalle -tasaiselle paikalle. Meidän jäljessämme tuli vanki, ja hänen -perässään suuri joukko kansaa, joka pysähtyi portaille ja alapuolella -olevalle torille. Prinssi, joka oli kalpea ja äänetön, istuutui -suuren obeliskin matalalle, graniittiselle jalustalle, joka oli -temppelin pilarikäytävän edessä, ja sanoi: - -"Ramesesin kaupungin Taniksen hallitsijana, joka hetkenä ja -joka paikassa elämän ja kuoleman vartijana, ratkaisen oikeuteni -julkisesti." - -"Kuninkaallinen oikeus on julkinen!" huusi väkijoukko totuttuun -tapaansa. - -"Oikeusasia on tämä", sanoi prinssi. "Tuota miestä, nimeltään Khuaka, -ja puvustaan päättäen Faraon armeijan päällikkö, syytetään erään -hebrealaisen murhasta ja murhayrityksestä kirjanoppinutta Anaa -vastaan. Todistajat kutsuttakoon esille. Tuokaa kuolleen miehen -ruumis ja asettakaa se eteeni. Hakekaa nainen, joka koetti puolustaa -häntä, jotta hän saisi puhua." - -Määräpaikalle kannettiin ruumis, jonka suuret silmät tuijottivat -kuuta. Sitten ympäröivät sotilaat työnsivät esiin itkevän tytön. - -"Kuivatkaa kyyneleenne", sanoi Seti, "ja vannokaa Kephera-luojan, -totuuden ja oikeuden Maat-jumalattaren nimeen puhuvanne ainoastaan -totta." - -Tyttö katsoi ylös ja sanoi syvällä, hiljaisella äänellä, joka -muistutti, minun mielestäni, kuin mettä olisi kaadettu saviastiasta, -varmaankin siksi, että se oli epäselvä pidätetyistä nyyhkytyksistä. - -"Oi, Egyptin kuninkaallinen poika, minä en voi vannoa sellaisten -jumalien nimeen, koska olen Israelin tytär." - -Prinssi katsoi häntä tarkasti ja kysyi: - -"Minkä jumalan nimeen sitten voitte vannoa, oi Israelin tytär?" - -"Jehovan, oi prinssi, Luojan, jota pidämme ainoana oikeana Jumalana, -joka on tehnyt maan ja kaikki, mitä siinä on." - -"Silloin kenties hänen toinen nimensä on Kephera", sanoi prinssi -hymyillen. "Mutta olkoon, kuten tahdotte. Vannokaa sitten jumalanne -Jehovan nimeen." - -Tyttö nosti molemmat kätensä päänsä yläpuolelle ja sanoi: - -"Minä, Merapi, Nathanin tytär Israelin kansan Levin sukukunnasta, -vannon, että tahdon puhua totta ja ainoastaan totta Israelin Jumalan, -Jehovan nimeen." - -"Kertokaa meille, mitä syitä tiedätte tämän miehen kuolemaan, oi -Merapi." - -"En mitään sellaista, jota ette itsekin tietäisi, oi prinssi. Hän, -joka makaa tuella", ja hän osoitti kädellään ruumista kääntäen -pois silmänsä, "oli isäni, yksi israelilaisten vanhemmista. -Kapteeni Khuaka tuli Goshenin maalle silloin, kun vilja oli nuorta, -valikoimaan niitä, joitten tulisi tehdä työtä Faraolle. Hän tahtoi -viedä minut kotiinsa. Isäni kieltäytyi, koska minut oli jo lapsena -kihlattu israelilaiselle miehelle, myöskin koska ei ole lakiemme -mukaan luvallista meidän kansallemme mennä naimisiin teidän -kansanne kanssa. Silloin kapteeni Khuaka otti isäni, vaikka hän -oli vanha, paljon yli sen iän, jossa olevat oli määrätty tekemään -työtä Faraolle. Hänet vietiin pois, minun luullakseni, koska hän ei -tahtonut uhrata minua ja pakottaa minua ottamaan Khuakaa miehekseni. -Vähän myöhemmin näin unta, että isäni oli sairas. Uneksin siitä -kolmasti ja juoksin Tanikseen tervehtimään häntä. Tänä aamuna löysin -hänet ja, oi prinssi, lopun tiedätte." - -"Eikö ole enään muuta?" kysyi Seti. - -Tyttö epäröi hetken, sitten vastasi: "Ainoastaan tämä, oi prinssi. -Mies näki minut antaessani isälleni ruokaa, sillä hän oli heikko ja -liiaksi rasittunut ahertaessaan auringon helteessä mudan kaivussa. -Hän, joka oli kansamme ylhäisöä, ei tiennyt mitään tuollaisesta -työstä nuoruudessaan. Minun läsnäollessani kysyi Khuaka isältäni, -tahtoiko hän nyt antaa minut hänelle. Isäni vastasi, että hän -mieluummin näkee käärmeiden suutelevan minua ja krokotiilien syövän -minut suuhunsa. 'Vai niin', sanoi Khuaka. 'Kuule nyt orja Nathan, -ennenkuin aurinko huomenna nousee, suutelevat miekat sinua ja -krokotiilit ja hyenat syövät sinut suihinsa.' 'Käyköön niin', sanoi -isäni, 'mutta muista, oi Khuaka, että minulle, Jehovan papille ja -profeetalle, on ilmoitettu, että ennen huomista aurinkoa sinua myös -miekat suutelevat ja lopusta keskustelemme Jehovan valtaistuimen -juurella.' - -"Jälkeenpäin, kuten tiedätte, prinssi, työnjohtaja ruoski isääni, -sillä kuulin Khuakan käskevän häntä niin tekemään, jos hän -väsymyksestä hidastelisi. Ja sitten Khuaka tappoi hänet, kun -isäni raivoissaan löi työnjohtajaa kuokalla. Minulla ei ole -muuta sanottavaa; pyydän vain, että minut lähetetään kansani luo -murehtiakseni isääni tapojemme mukaan." - -"Kenen luo tahdotte tulla lähetetyksi? Äitinnekö?" - -"Ei, prinssi, äitini syyrialainen säätyläisnainen on kuollut. Tahdon -mennä enoni, leviitta Jabezin luo." - -"Astukaa syrjään", sanoi Seti. "Neuvottelemme siitä asiasta -myöhemmin. Tulkaa esille, kirjanoppinut Ana. Tehkää vala ja kertokaa -meille, mitä te olette nähnyt tämän miehen kuolemasta, koska kaksi -todistajaa on tarpeen." - -Minä vannoin ja toistin koko tämän kertomuksen, jonka olen -kirjoittanut. - -"No, Khuaka", sanoi prinssi, kun minä olin lopettanut, "onko teillä -jotakin sanottavaa?" - -"Ainoastaan tämä", vastasi kapteeni heittäytyen polvilleen, "että -löin teitä vahingossa, sillä en tiennyt, että teidän ylhäisyytenne -oli kätketty tuohon pitkään viittaan. Tuosta työstä ansaitsen kyllä -kuoleman, mutta minä rukoilen teitä antamaan anteeksi sen, koska -en tiennyt, mitä tein. Loppu ei ole mitään, sillä löin kuoliaaksi -ainoastaan niskoittelevan israelilaisen orjan, joita surmataan joka -päivä." - -"Sanokaa minulle, Khuaka, joka olette tutkittavana tämän miehen -kuoleman johdosta, ettekä satunnaisesta lyönnistä kuninkaallista -henkilöä kohtaan, missä laissa on kielletty teitä tappamasta -israelilaista ilman tutkimista Faraon määräämien upseerien edessä?" - -"En ole oppinut. En tunne tuota lakia, oi prinssi. Kaikki, mitä tuo -nainen sanoi, on valhetta." - -"Ei ole ainakaan valhetta, että tuo mies makaa kuolleena, ja että te -murhasitte hänet, kuten itse sanoitte. Kuulkaa nyt ja kuulkoon koko -Egypti, ettei edes israelilaista saa murhata, sillä jokainen murhaaja -saa maksaa vuodattamansa veren verellään. Teidän verenne saa korvata -tuon miehen veren. Sotilaat! Lyökää poikki hänen päänsä." - -Nubialaiset hyökkäsivät hänen päälleen ja kun jälleen katsoin, makasi -Khuakan päätön ruumis hebrealaisen Nathanin ruumiin vieressä, ja -heidän verensä oli sekaantunut yhteen temppelin portailla. - -"Oikeusistunto on lopussa", sanoi prinssi. "Upseerit, pitäkää huolta, -että tämä nainen saatetaan suojassa kansansa luo ja hänen mukanaan -isän ruumis haudattavaksi. Ja katsokaa, henkenne uhalla, ettei mitään -loukkausta tai harmia hänelle tapahdu. Kirjanoppinut Ana, seuratkaa -minua täältä kotiini, jossa haluaisin puhella kanssanne. Vartijat -kulkekoot edelläni ja jäljessäni." - -Hän nousi ja kaikki kansa kumarsi. Kun hän kääntyi mennäkseen, astui -Merapi esille ja langeten polvilleen, sanoi: - -"Oi, oikeudenmukaisin prinssi, olen palvelijanne nyt ja aina." - -Sitten lähdimme, ja kun poistuimme torilta matkaten prinssin palatsia -kohti, kuulin äänten sorinan nousevan takanamme, toiset kiittäen, -toiset moittien sitä, mitä oli tapahtunut. Me jatkoimme matkaa -hiljaisuudessa, jota häiritsi ainoastaan vartijoiden säännölliset -askeleet. Äkkiä kuu joutui pilven taakse ja tuli aivan pimeä. Hetken -kuluttua tuli pilven reunasta valojuova, joka oli aivan lähellä, -suoraan yläpuolellamme taivaalla. Seti tarkasteli sitä hetkisen ja -sanoi: - -"Sanokaa minulle, oi Ana, mitä tuo kuunsäde teidän mielestänne -muistuttaa!" - -"Miekkaa, oi prinssi", vastasin, "ojennettuna Egyptin yli, ja sitä -pitää mustassa kädessään joku mahtava jumala tai henki. Katsokaa, -tuolla on terä, josta putoilee pieniä pilvenhattaroita kuin -veritippoja, tuolla miekan kahva kullasta. Ja katsokaa! Tuolla -alhaalla on jumalan kasvot. Tulta sinkoilee hänen silmistään ja hänen -katseensa on synkkä ja hirveä. Minua peloittaa, vaikka en tiedä mitä -pelkään." - -"Teillä on runoilijan mielikuvitus, Ana. Kuitenkin, mitä te näette, -näen minä myös, ja siitä olen varma, että joku koston miekka on -todellakin ojennettu Egyptin yli sen pahojen tekojen tähden. Tämä -valo mahtaa olla vertauskuvana siitä. Katsokaa, se näkyy putoavan -jumalien temppelien ja Faraon palatsin päälle, ja tarttuvan niihin. -Nyt se on mennyt ja yö on taas sellainen kuin yöt olivat maailman -alussa. Tulkaa huoneeseeni ja syökäämme. Olen väsynyt ja tarvitsen -ruokaa ja viiniä, kuten tekin taistelunne jälkeen tuon voimakkaan -murhaajan kanssa, jonka lähetin hänelle kuuluvaan paikkaan." - -Vartijat tervehtivät ja poistuivat. Me menimme prinssin yksityisiin -huoneisiin. Yhdessä niistä hänen palvelijansa puki minut hienoon -liinaiseen viittaan, sen jälkeen kuin linnan nerokas parantaja -oli lääkäröinyt ruhjotun reiteni sitoen siihen kääreen, johon oli -levitetty hyvänhajuista voidetta. Sitten minut johdatettiin pieneen -ruokailuhuoneeseen, josta löysin prinssin odottamassa minua, kuin -olisin ollut joku kunnioitettu vieras enkä poloinen kirjanoppinut, -joka olin vaeltanut tänne tavaroineni Memphiksestä. Hän pyysi minua -istumaan oikealle puolelleen, vieläpä itse veti minulle istuimenkin, -josta jouduin hyvin hämilleni. Muistan vielä tänä päivänä tuon -nahkaistuimisen tuolin. Sen käsinojat päättyivät norsunluisiin -sfinkseihin, ja sen soikeaan, mustasta puusta tehtyyn selkänojaan oli -kaiverrettu suuren Rameseksen nimi, jolle se todellakin oli kerran -kuulunut. Ruokaa tarjoili meille -- ainoastaan kahta lajia ja nekin -aivan yksinkertaisia, sillä Seti ei ollut mikään suursyömäri, -- -hauskan näköinen nuori nubialainen orja. Sitäpaitsi tarjottiin myös -viiniä, oivallisinta, mitä milloinkaan olin maistanut. - -Söimme ja joimme, ja prinssi jutteli kanssani toimistani -kirjanoppineena ja kertomusten sepittämisestä, joka näytti huvittavan -häntä suuresti. Joku olisi todella voinut luulla, että hän oli -oppilas koulussa ja minä opettaja, niin nöyrästi ja sellaisella -tarkkuudella kuunteli hän kaikkea, mitä kerroin tiedoistani. -Tuosta kauheasta verinäytelmästä, jonka juuri olimme nähneet, ei -prinssi sanonut sanaakaan. Kuitenkin lopulta, vähän ajan kuluttua, -pidellessään kädessään alabasteri-maljaa, joka oli ohut kuin -munankuori, ja tarkastellen valon heijastusta sen sisällä olevassa -koreanpunaisessa viinissä, sanoi hän minulle: - -"Ana ystävä, olemme eläneet kiihoittavan hetken yhdessä, ehkäpä -ensimmäisen monista, tai kenties viimeisen. Olemme syntyneet samana -päivänä ja siksi, lukuunottamatta tähdentietäjien valhetta, kuten -muutkin miehet -- ja naiset saman tähden alla. Viimein, sanoisinko -sen, miellytätte minua, vaikka en tiedä miksi, ja kun olette kanssani -huoneessa tunnen itseni niin turvalliseksi, mikä on kummallista, -sillä en kenenkään muun läsnäollessa tunne sellaista." - -"Juuri sattumalta tänä aamuna näin muutamista vanhoista -asiakirjoista, joita tarkastelin, että Egyptin kruununperijällä oli -tuhannen vuotta sitten ja sitä ennen, ja -- kun ei mikään koskaan -muutu Egyptissä -- vielä nytkin -- oikeus asettaa yksityinen -kirjastonhoitaja, jolle valtion, se tahtoo sanoa, maan ahertajien, -täytyy maksaa palkka, kuten he maksavat kaikille. Muutamia -hallitsijasukuja on mennyt ohitse, ja näyttää siltä, että niillä oli -tuollainen kirjastonhoitaja, luullakseni siksi, että useimmat kruunun -kantajat eivät osanneet tai eivät pitäneet lukemisesta. Myöskin -sattumalta mainitsin asiasta visiiri Nehesille, joka kadehtii minulta -joka kultaunssia, jonka tuhlaan, kuin olisi se otettu hänen omasta -pussistaan, joka kenties onkin laita. Hän vastasi häijysti hymyillen: - -"'Koska tiedän hyvin, prinssi, ettei ole ketään kirjanoppinutta -Egyptissä, jota tahtoisitte kärsiä edes kuukauden aikaakaan, niin -asetan kirjastonhoitajan palkan sille numeroerälle, jolle ennen on -merkitty Teidän ylhäisyytenne taloudenpito, ja maksan hänen palkkansa -kuninkaallisesta rahastosta siksi, kunnes hänet on erotettu.' - -"Sentähden, kirjanoppinut Ana, tarjoan teille tämän paikan -kuukaudeksi; tällä ajalla ainoastaan voin luvata, että teille -maksetaan palkka, vaikka unohdin sen määrän." - -"Kiitän teitä, oi prinssi", huudahdin minä. - -"Älkää kiitelkö minua. Jos olette viisas, niin kieltäytykää. Olette -nähneet Pambasan. Hyvä on, Nehesi on Pambasa kerrottuna kymmenellä, -konna, varas, riitelijä ja hänellä on Faraon mieli. Hän tahtoo tehdä -elämänne vaivalloiseksi ja pienentää jokaisen kultakolikon, jonka -viimein väännätte hänen kouristaan. Sitäpaitsi on työ väsyttävää, -ja minä olen kummallinen ja usein huonolla tuulella. Älkää kiittäkö -minua, sanon. Kieltäytykää, palatkaa takaisin Memphikseen ja -sepitelkää kertomuksia. Paetkaa hovia ja sen juonia. Farao itse -on ainoastaan kasvot ja nukke, jonka kautta muut äänet puhuvat ja -muut silmät katselevat, ja valtikkaa, jota hän heiluttaa, vedetään -nauhoista. Ja jos on näin Faraon laita, minkälaisessa asemassa -on sitten hänen poikansa? Sitäpaitsi ovat täällä naiset, Ana. -He tahtovat rakastuttaa teidät, Ana, kuten tekevät minulle, ja -muistaakseni kerroitte minulle, että tiedätte jotakin naisista. -Älkää suostuko, menkää takaisin Memphikseen. Lähetän teille muutamia -vanhoja käsikirjoituksia jäljennettäviksi ja maksan mitä tahansa -Nehesi myöntää kirjastonhoitajalle." - -"Kuitenkin suostun, oi prinssi. Mitä tulee Nehesiin, en pelkää häntä -ensinkään, sillä pahimmassa tapauksessa voin kirjoittaa hänestä -kertomuksen, jolle koko maailma nauraisi, ja mieluummin hän tahtoo -maksaa minulle palkan." - -"Te olette viisaampi kuin luulinkaan, Ana. Ei koskaan juolahtanut -mieleenikään, että Nehesistä voisi kirjoittaa kertomusta, vaikka, -totta kyllä, kerron juttuja hänestä, mikä on melkein samaa." - -Hän kumartui eteenpäin, nojaten päätään kättänsä vasten, ja jättäen -pois ivallisen sävyn äänestään, katsoi minua silmiin ja kysyi: - -"Miksi suostuitte? Odottakaahan, kun ajattelen. Se ei ole siksi, -että haluaisitte rikkautta, jos sitä on voitettavissa täällä; ei -hovin loiston eikä komeuden tähden; ei saadaksenne olla suurten -seurassa, jotka todellisuudessa ovat niin pieniä. Kaikkiin näihin -asioihin nähden ei teillä, Ana, ole mitään pyyteitä, jos ymmärrän -sydämenne oikein, teillä, joka olette taiteilija, ei vähempää eikä -enempää. Kertokaa minulle sitten, miksi tahdotte te, vapaa mies, joka -voitte ansaita elatuksenne ja oleskella valtaistuimen lähellä, panna -niskanne ruhtinaitten kantapäitten väliin tullaksenne litistetyksi -palvelijoiden, hallitsijan seuralaisten ja kantotuolien kantajien -yleisen kaavan mukaiseksi?" - -"Sanon sen teille, prinssi. Ensiksi, koska valtaistuimet luovat -historian ja historia valtaistuimet, ja minä luulen, että Egyptissä -en tekeillä suuria tapahtumia, joista minä tahdon saada osani. -Toiseksi, koska jumalat antavat ihmisille lahjoja ainoastaan kerran -tai kahdesti elämässä ja niiden hylkääminen on loukkaus jumalia -kohtaan, jotka antoivat ne meille käyttääksemme niitä tarkoituksiin, -joista emme tiedä mitään. Ja kolmanneksi" -- tässä epäröin. - -"Ja kolmanneksi -- sanokaa se, sillä se on epäilemättä suurin syy." - -"Ja kolmanneksi, oi prinssi -- no, sanat soivat niin oudolta miehen -huulilta -- mutta kolmanneksi, koska rakastan teitä. Siitä hetkestä -asti, kun näin kasvonne, pidän teistä niinkuin en koskaan ole pitänyt -kenestäkään miehestä -- en edes isästäni. En tiedä miksi. Varmasti en -ainakaan siksi, että olette prinssi." - -Kuullessaan nämä sanat istui Seti miettien ja niin hiljaa, että -säikähtäen, koska minä alhainen kirjanoppinut olin tullut liian -rohkeaksi, lisäsin nopeasti: - -"Antakoon teidän Korkeutenne anteeksi palvelijalleen hänen rohkeat -sanansa. Hänen palvelijansa sydän puhui eivätkä huulet." - -Hän kohotti kättään ja minä pysähdyin. "Ana, kaksoisveljeni Raasta", -sanoi hän, "tiedättekö, ettei minulla ole ollut koskaan ystävää?" - -"Prinssi, jolla ei ole ystävää!" - -"Ei koskaan. Nyt rupean ajattelemaan, että olen löytänyt yhden. Se -ajatus en outo ja lämmittää minua. Tiedättekö, kun näin kasvonne, -rakastin minä myös teitä, jumalat tietävät, miksi. Tuntui siltä -kuin olisin löytänyt jonkun, joka oli minulle rakas tuhannen vuotta -sitten, mutta jonka olin kadottanut ja unohtanut. Ehkä se on vain -hullutusta, tai kenties on meillä täällä haamu jostakin suuresta ja -ihanasta, joka löytyy muualla -- paikassa, jota sanotaan Osiriksen -valtakunnaksi -- tuolla puolen haudan, Ana." - -"Sellaisia ajatuksia on tullut minullekin joskus, Prinssi. Tarkoitan, -että kaikki mitä näemme on varjoa, että itse olemme varjoja, ja -että todellisuus, joka heittää ihmiset erilaisiin olosuhteisiin, on -heijastus jostakin auringon hengestä, joka ei koskaan pimene." - -Prinssi nyökäytti päätään ja taas oli hetken hiljaisuus. Sitten hän -otti ihanan alabasteripikarinsa, kaatoi siihen viiniä, joi vähän ja -ojensi pikarin minulle. - -"Juokaa, Ana", sanoi hän, "ja luvatkaa pyhästi minulle, kuten minä -lupaan teille, Luojan säädöksen mukaan, joka on tehnyt ihmisten -sydämet, että tästä alkaen meidän kaksi sydäntämme ovat kuin yksi -sydän hyvässä ja pahassa, voitossa ja tappiossa, kunnes kuolema -ottaa toisen meistä. Tästä alkaen, Ana, jollette osoita itseänne -mahdottomaksi, en salaa mitään ajatusta teiltä." - -Punastuen ilosta otin pikarin, sanoen: "Lisään sanoihinne, prinssi, -sen, että me olemme yhtä, ei ainoastaan tässä elämässä, vaan -tulevassakin. Kuolema on, prinssi, minun mielestäni vain yksi askel -portaissa, jotka johtavat viimein tuohon huimaavaan korkeuteen, mistä -näemme Jumalan kasvot ja kuulemme hänen äänensä sanovan meille, -minkälaisia ja mitä varten olemme." - -Sitten vannoin hänelle pyhästi ja join kumartaen, ja hän kumarsi -takaisin minulle. - -"Mitä teemme pikarille, Ana, tälle pyhälle pikarille, jossa on ollut -tuo kallisarvoinen sydämenviini? Pidänkö minä sen? Ei se ei enää -kuulu minulle. Annanko sen teille? Ei, se ei voi olla yksin teidän. -Katsokaa, me särjemme arvottoman kapineen." - -Tarttuen sen jalustaan kiinni, painoi hän koko voimallaan pikaria -pöytää vasten. Silloin tapahtui ihme, sillä sen sijaan, että se olisi -mennyt pirstaleiksi, kuten luulin, halkesi se kahtia ylhäältä alas -asti. Joko se oli sattuma, tai taiteilija, joka oli muodostellut sen, -oli tehnyt molemmat puoliskot erikseen ja yhdistänyt ne taitavasti -toisiinsa, en sitä tiedä. Kuitenkin niin kävi. - -"Tämähän on onnellista, Ana", sanoi prinssi, naurahtaen kevyeen -tapaansa. "Nyt otatte te sen puoliskon, joka on lähinnä teitä ja minä -otan omani. Jos te kuolette ensin, panen minä puoliskoni povellenne, -ja jos minä kuolen ensin, tulee teidän tehdä samoin minulle. Tai -jos papit estävät sen, koska olen kuninkaallinen henkilö enkä saa -tulla saastutetuksi, niin heittäkää se hautakammiooni. Mitä olisimme -tehneet, jos alabasterimalja olisi mennyt pirstaleiksi, Ana, ja mitä -ennustuksia olisimme siitä lukeneet?" - -"Miksi kysyä, oi prinssi, kun näemme, että on tapahtunut toisella -lailla?" - -Sitten otin puoliskoni, painoin sitä otsaani vastaan ja kätkin sen -viittani taskuun. Seti teki samalla tavalla kuin minä. - -Täten vahvistimme kummallisella tavalla, kuninkaallinen Seti ja minä, -veljeytemme pyhän sopimuksen. - - - - -III. - -USERTI. - - -Seti nousi ojentaen käsiään. - -"Se on lopussa", sanoi hän, "kuten kaikki loppuu, ja tällä kertaa -minä olen siitä surullinen. Mitä nyt seuraa? Nukkuminen, luullakseni, -johon kaikki päättyy, tai ehkä te haluatte sanoa, josta kaikki alkaa." - -Hänen puhuessaan esiriput huoneen perällä vedettiin syrjään ja niiden -takaa ilmestyi kamaripalvelija, Pambasa, pitäen kultapäistä keppiään -vanhan tavan mukaan kädessään. - -"Mikä nyt on, mies?" kysyi Seti. "Enkö saa edes illallista syödä -rauhassa? Seis, ennen kuin vastaat, sano minulle, alkavatko vai -loppuvatko tapahtumat nukkuessa? Oppinut Ana ja minä olemme -erimielisiä tästä asiasta ja haluaisimme kuulla sinun viisauttasi. -Pidä muistissa, Pambasa, että ennen kuin olemme syntyneet, meidän -on täytynyt nukkua, koska emme muista mitään siitä ajasta. Ja sen -jälkeen kun olemme kuolleet, varmasti näytämme nukkuvan, kuten -jokainen, joka on katsellut muumiota, tietää. Ja nyt vastaa." - -Kamaripalvelija tuijotti viinipulloon pöydällä, ikäänkuin epäillen -isäntänsä juoneen liian paljon. Sitten hän sanoi kovalla, -sotilaallisella äänellä: - -"Hän tulee! Hän tulee! Hän tulee tuoden tervehdyksiä ja kunnioitusta -Raan kuninkaalliselle pojalle." - -"Tuleeko hän todellakin?" kysyi Seti. "Jos tulee, miksi sanot sen -kolme kertaa? Ja kuka tulee?" - -"Mahtava prinsessa, Egyptin perijätär, Faraon tytär, Teidän -Korkeutenne sisarpuoli, kuuluisa neito Userti." - -"Anna hänen tulla sisälle. Ana, olkaa luonani. Jos väsytte, niin minä -annan luvan ja voitte poistua. Orjat näyttävät teille makuusuojanne." - -Pambasa meni ja heti ilmestyi väliverhojen takaa kuninkaallinen -nainen komeasti puettuna. Häntä seurasi neljä naispalvelijaa, jotka -vetäytyivät takaisin ovelta eivätkä olleet enää näkyvissä. Prinssi -astui eteenpäin, otti naisen kädet omiinsa ja suuteli häntä otsalle. -Sitten vetäytyi hän takaisin, jonka jälkeen molemmat seisoivat -hetken katsellen toisiaan. Sillä aikaa kuin he näin viivyttelivät, -tarkastelin minä häntä, joka oli tunnettu kautta maan nimellä "ihana -kuninkaallinen Tytär", mutta jota en tähän asti ollut milloinkaan -nähnyt. Totta puhuen en pidä häntä kauniina, mutta vaikka hänet olisi -puettu talonpoikaiseen pukuun, olisin ollut varma siitä, että hän -oli kuninkaallinen. Hänen kasvonsa olivat liian kovat, ollakseen -ihanat ja mustat silmät, joissa oli harmaa vivahdus, olivat liian -pienet. Myös hänen nenänsä oli liian terävä ja huulet liian ohuet. -Todellakin, jollei olisi ollut sen alla siro- ja kaunismuotoinen -vartalo, olisin varmaan luullut, että edessäni seisoi prinssi eikä -prinsessa. Sillä monessa suhteessa hän oli velipuolensa Setin -näköinen, vaikka hänen kasvoistaan puuttui hyväntahtoisuus; tai -pikemmin molemmat muistuttivat isäänsä Meneptahia. - -"Terve, sisar", sanoi hän, tarkastaen häntä hymyllä, jossa huomasin -ivan pilkahduksen. "Purppuralla kirjaillut puvut, smaragdinen -kaulakoriste ja kiiltävä kultakruunu, sormukset ja rintaneulat, -kaikki paitsi ei valtikkaa -- miksi olet niin kuninkaallisesti -pukeutunut tullessasi tervehtimään niin vähäpätöistä henkilöä kuin -rakastavaa veljeäsi? Tulet kuin auringonpaiste erakon pimeään majaan -ja lumoat erakkoparan tai oikeammin erakot", ja hän osoitti minua. - -"Lopeta ivasi, Seti", vastasi hän kovalla, ankaralla äänellä. "Käytän -näitä koristeita, koska ne miellyttävät minua. Olen myös syönyt -illallista isämme kanssa, ja niiden, jotka istuvat Faraon pöydässä, -tulee olla puettuina sopivasti, vaikka olen huomannut, että sinä -toisinaan ajattelet toisin." - -"Epäilemättä. Uskon, että hyvä jumala, meidän hurskas isämme, on -hyvinvoipa tänä iltana, koska poistuit hänen luotaan näin aikaisin." - -"Lähdin sieltä siksi, että hän lähetti minut tuomaan sanaa sinulle." -Hän pysähtyi katsoen terävästi minuun ja kysyi: "Kuka on tuo mies? En -tunne häntä?" - -"Se on vahinko, Userti, mutta vahinko, jonka voi korjata. Hänen -nimensä on Ana, kirjanoppinut, joka sepittää ihmeellisiä kertomuksia. -Niiden lukeminen tekisi hyvää sinulle, joka liian paljon ajattelet -elämän ulkonaista arvoa. Hän on Memphiksestä, ja hänen isänsä nimi -oli -- unohdin sen, Ana, mikä oli isänne nimi?" - -"Se on liian halpa kuninkaallisten kuultavaksi, prinssi", vastasin, -"mutta isoisäni oli runoilija Pentaur, joka kirjoitti mahtavan -Rameseksen urotöistä." - -"Todellako? Miksi ette ole sitä ennen kertonut minulle? Saisitte -jälkeläisenä linnasta eläkkeen, jos voitte sen kiskoa ulos Nehesiltä. -Niin, Userti, hänen isoisänsä nimi oli Pentaur, jonka kuolemattomia -runoja olet epäilemättä lukenut temppelin seiniltä, jossa isoisämme -tarkasti saattoi ne julkisuuteen." - -"Olen -- ikävä kyllä -- ja pidin niitä tyhjänpäiväisinä, -kerskailevina loruina", vastasi hän kylmästi. - -"Ollakseni rehellinen, jos Ana antaa minulle anteeksi, sanon minä -samaten. Voin todistaa sinulle, että hänen omat kertomuksensa ovat -paljon paremmat. Ana ystävä, tämä on sisareni Userti, isäni tytär, -vaikka äiti ei meillä ole sama." - -"Pyydän sinua, Seti, anna minulle kuuluvat arvonimeni puhuessasi -minusta kirjanoppineille ja muille palvelijoillesi." - -"Anteeksi, Userti. Ana, tämä on Egyptin ensimmäinen nainen, -kuninkaallinen prinsessa, kahden maan prinsessa, Amonin jalo papitar, -jumalien suosikki, näennäisen perillisen sisarpuoli, Hathorin tytär, -rakkauden lootus-kukka, kuningatar -- Userti, kenen kuningattareksi -tahdot tulla? Oletteko pannut mieleenne? Omasta puolestani en tiedä -ketään hänen arvoistaan kauneudessa, hyvyydessä, viisaudessa ja -- -mitä lisäisin -- suloisuudessa, niin, suloisuudessa." - -"Seti", sanoi hän polkien jalkaansa, "jos sinua miellyttää tehdä -minusta pilkkaa vieraan edessä, niin luulen, että minun täytyy tehdä -ehdotus. Lähetä hänet pois, tahtoisin puhua kanssasi." - -"Tehdä pilkkaa sinusta! Oi, minulla on kova kohtalo. Kun totuus -pursuaa ulos sydämeni syvyydestä, sanotaan minusta, että ivaan, ja -kun ivaan, sanovat kaikki -- hän puhuu totta. Istu, sisar, ja puhu -vapaasti. Tämä Ana on valantehnyt ystäväni, joka pelasti elämäni -äsken, mistä työstä hänestä kenties pitäisi tulla viholliseni. Hänen -muistinsa on myös oivallinen, ja hän tahtoo muistaa, mitä sanot, ja -kirjoittaa sen jälkeenpäin paperille, siinä tapauksessa, että minä -unohtaisin. Sentähden, luvallasi, pyydän häntä jäämään tänne." - -"Prinssi", keskeytin minä, "pyydän luvan mennä." - -"Sihteeri", hän vastasi äänessään käskevä sävy, "pyydän teitä -muistamaan, missä olette." - -Silloin istuuduin lattialle kirjanoppineiden tavan mukaan, -arvelematta, ja prinsessa istahti sohvalle pöydän päähän, mutta Seti -jäi seisomaan. Sitten sanoi prinsessa: - -"Koska on tahtosi, veli, että kerron salaisuuksia muiden kuullen -kuin sinun, niin tottelen. Kuitenkin" -- tässä katsoi hän minuun -vihaisesti -- "puhukaamme varovasti. Veljeni, Faraolle ilmoitettiin, -kun söimme yhdessä, että täällä on meteli kaupungissa. Ja hänelle -kerrottiin, että erään mitättömän israelilaisen tähden annoit mestata -yhden hänen upseerinsa, jonka jälkeen syntyi rähinä, joka yhä jatkuu." - -"Kummallista, että totuus on tullut Faraon korviin niin nopeasti. -Jos, sisareni, olisin kuullut sen kolmen kuukauden kuluttua, olisin -saattanut uskoa puheesi -- melkein." - -"Sinä siis mestautit upseerin?" - -"Niin tein. Mestautin hänet kaksi tuntia sitten." - -"Farao tahtoo tiedon syistä." - -"Faraolla", vastasi Seti, "ei ole mitään valtaa vaatia tilille -pohjoisen Taniksen tuomaria ja maaherraa." - -"Erehdyt, Seti. Faraolla on kaikki valta." - -"Ei, sisko. Farao on vaan yksi mies miljoonien muiden joukossa, -ja vaikka hän puhuu, on se noiden toisten henki, joka ohjaa hänen -kieltään. Ja sen hengen yläpuolella on vielä suurempi henki, joka -päättää heidän ajatuksensa määrän, josta me emme tiedä mitään." - -"En ymmärrä, Seti." - -"En koskaan luullutkaan, että ymmärtäisit, Userti, mutta kun sinulla -on sopivaa aikaa, pyydä Anaa tässä selvittämään sinulle asian. Olen -varma, että hän ymmärtää." - -"Oh! Olen jo sietänyt tarpeeksi", huudahti Userti nousten. "Pane -Faraon käsky mieleesi, prinssi Seti. Se on, että tulet hänen luokseen -huomenna isoon neuvostoon, tuntia ennen puoltapäivää, keskustelemaan -hänen kanssaan tästä israelilaisten orjien kysymyksestä ja -upseerista, jonka niin mielelläsi tapoit. Tulin puhuakseni sinulle -myös muista asioista, mutta koska ne oli tarkoitettu ainoastaan -sinulle, voi ne jättää sopivampaan tilaisuuteen. Hyvästi, veli." - -"Mitä, menetkö näin pian, sisar? Aioin kertoa sinulle kertomuksen -noista israelilaisista ja erityisesti neidosta, jonka nimi on -- mikä -hänen nimensä onkaan, Ana?" - -"Merapi, Israelin kuu, prinssi", vastasin huokaisten. - -"Merapi nimisestä neidosta, Israelin kuusta, luultavasti -suloisimmasta, mitä koskaan olen nähnyt, jonka isän upseeri murhasi -nähteni." - -"Siis siinä asiassa on nainen? Hyvä, minä arvasin sen." - -"Missä asiassa sitten ei ole naista, Userti, vieläpä Faraon -ilmoituksessakin? Hyvää yötä sinulle, oi sisar ja kahden maan -hallitsijatar, ja anna anteeksi minulle -- kruunusi on vähän vinossa." - -Viimein hän oli mennyt, ja minä nousin, pyyhkäisten viittani -liepeellä otsaani, ja katsoin prinssiin, joka seisoi tulen edessä -nauraen hiljaa. - -"Kirjoittakaa muistiin tämä keskustelu, Ana", hän sanoi, "siinä on -enemmän kuin miltä kuulostaa." - -"En tarvitse mitään muistiinpanoja, prinssi", vastasin, "jokainen -sana on poltettu mieleeni kuin kuuma rauta syöpyy puuhun. Ja syystä -kyllä, sillä nyt hänen Korkeutensa vihaa minua koko ikänsä." - -"Paljon parempi niin, Ana, kuin että hän teeskentelisi pitävänsä -teistä, jota ei hän koskaan tekisi, niin kauan kuin olette minun -ystäväni. Naiset usein kunnioittavat niitä, joita vihaavat, mutta -varokoon ne, joita he teeskentelevät rakastavansa. Tulee aika, -jolloin teistä vielä tulee Usertin uskotuin neuvonantaja." - -Minä, Ana, kirjanoppinut, tahdon sanoa tässä, että myöhemmin, kun -tämä sama kuningatar oli Farao Saptahin puolisona, tuli minusta -hänen uskotuin neuvonantajansa. Sitä paitsi niihin aikoihin, niin, -ja vielä kuolemansa lähellä, hän vannoi, että siitä hetkestä kun -hänen silmänsä ensiksi minut näkivät, oli hän tiennyt minun olevan -rehellinen mies, ja piti minua kunniassa eikä minään omanvoiton -pyytäjänä. Luulen, että hän tarkoitti mitä sanoi, ollen unohtanut -sen, että kerran piti minua vihollisenaan. Sellainen en kuitenkaan -koskaan ollut minä, joka aina pidin häntä arvossa ja kunniassa, -kuten ainakin suurta hallitsijatarta, joka rakasti maataan, vaikka -ei toisinaan ollutkaan viisas. Mutta kun en voinut edeltäpäin nähdä -näitä asioita tuona yönä kauan sitten, tuijotin prinssiin ja sanoin: -"Oi! miksi ette sallinut minun poistua, kuten teidän Korkeutenne -sanoi aluksi? Aikaisemmin tai myöhemmin minun pääni saa maksaa hinnan -tästä yöstä." - -"Silloin hänen täytyy ottaa myös minun pääni. Kuulkaa, Ana. -Pidin teidät täällä, en kiusatakseni prinsessaa enkä teitä, vaan -tärkeästä syystä. Tiedätte, että on tapana Egyptin kuninkaallisen -hallitsijasuvun hallitsijoilla, tai niillä, jotka tahtovat tulla -hallitsijoiksi, naida lähin sukulainen järjestyksessä, että veri -pysyisi puhtaana." - -"Niin, prinssi, eikä ainoastaan kuninkaallisten keskuudessa. Minun -mielestäni se on kehno tapa." - -"Niin minustakin, koska suku, jossa sitä noudatetaan, muuttuu yhä -heikommaksi ruumiiltaan ja mieleltään; olkoon miten tahansa, mutta -isäni ei ole sama kuin hänen isänsä oli enkä minä ole sellainen kuin -minun isäni." - -"Myöskin, prinssi, on vaikeata yhdistää sisaren ja puolison -rakkautta." - -"Hyvin vaikeata, Ana, niin vaikeata, että, kun on tehty yritys, -molemmat ovat halukkaita katoamaan. Niin, meidän äitimme olivat -uskollisia kuninkaallisia puolisoja, vaikka hänen kuoli ennenkuin -isäni nai minun äitini. Nyt Farao tahtoo, että minun olisi naitava -sisarpuoleni, Userti, ja mikä pahinta, hän itse haluaa sitä -myös. Sitä paitsi kansa vaatii sitä, sillä se pelkää sekaannusta -edellämainitussa asiassa Egyptissä, jos me, jotka olemme ainoat -syntyneet todella kuninkaallisesta suvusta, pysymme erillämme ja hän -ottaa toisen miehen ja minä toisen puolison. Sillä se uskoo, että -ken tahansa, jota sanotaan mahtavan Usertin puolisoksi, tulee kerran -hallitsemaan maata." - -"Miksi prinsessa toivoo sitä -- päästäkseen kuningattareksiko?" - -"Juuri siksi, Ana; mutta jos hän naisi serkkuni Amenmeseksen, -Faraon vanhemman veljen Khaemuaksen pojan, tulisi hänestä kuitenkin -kuningatar, jos minä katsoisin parhaaksi astua syrjään, jota en -suinkaan tekisi vastahakoisesti." - -"Sallisiko Egypti sen, prinssi?" - -"En tiedä. Eikä ole väliäkään, koska prinsessa vihaa Amenmesesta, -joka on vaativainen ja kunnianhimoinen eikä välitä ollenkaan hänestä. -Sitä paitsi hän on jo naimisissa." - -"Eikö ole ketään muuta kuninkaallista, jonka hän ottaisi, prinssi?" - -"Ei ketään. Hän haluaa ainoastaan minut." - -"Miksi, prinssi?" - -"Vanhan tavan vuoksi, jota hän jumaloi. Myöskin koska hän tuntee -minut hyvin, ja on hänen makunsa mukaista rakastua minuun, jonka hän -uskoo olevan hiljainen uneksija, jota hän voi hallita. Viimeksi, -koska minä olen kruunun laillinen perillinen ja ilman minua, hän -tuumii, ei hän koskaan voisi olla varma valtaistuimestaan, varsinkin -jos minä naisin toisen naisen, josta hän tulisi mustasukkaiseksi. -Valtaistuinta hän haluaa, eikä prinssi Setiä, velipuoltaan, jonka -hän kyllä ottaa sen mukana aviomiehekseen, kuten Farao määrää hänet -tekemään. Rakkaudella ei ole mitään sijaa Usertin sydämessä, Ana, -mikä tekee hänet sitä vaarallisemmaksi, sillä mitä hän ajaa takaa -kylmällä, viekkaalla sydämellä, sen hän varmasti, tahtoo saavuttaa." - -"Silloinhan näyttää siltä, prinssi, että teidän ympärillenne on -rakennettu häkki. Kaikesta päättäen on se hyvin komea häkki ja tehty -kullasta." - -"Saattaa olla, Ana, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa minä -tahtoisin elää. Mutta, lukuunottamatta kuolemaa, miten voin päästä -karkuun kolminkertaisista kahleista, Faraon, Egyptin ja Usertin -tahdosta? Oh!" jatkoi hän äänellä, jossa oli sekä surua että -kiivautta, "tämä on asia, jossa tahtoisin itse määrätä, minä, jonka -kaikessa täytyy olla orjana. Minä en saa valita!" - -"Onko teillä kenties joku toinen nainen, prinssi?" - -"Ei ketään! Hathorin nimessä, ei ketään -- en ainakaan luule. -Kuitenkin tahtoisin olla vapaa etsimään sellaista ja löydettyäni -ottamaan hänet omakseni, vaikka hän olisi vain kalastajatyttö." - -"Egyptin kuninkailla voi olla suuri hovikunta, prinssi." - -"Tiedän sen. Täällä on ainakin parikymmentä, joita minun tulisi sanoa -tädeiksi ja sediksi? Luulen, että isoisäni Rameses siunasi Egyptiä -melkein kolmellasadalla lapsella. Ja hän oli viisas tehdessään siten, -sillä silloin voi hän olla varma, että niin kauan kuin maailma -kestää, täällä virtaa sitä verta, joka kerran on ollut hänen." - -"Mutta mitä se hyödyttää häntä, prinssi? Joidenkuiden täytyy saada -aikaan maailman kansat, mutta mitä se merkitsee, ketä he ovat olleet?" - -"Ei yhtään mitään, Ana, sitten kuin he ovat syntyneet hyvän tai pahan -onnen sallimasta. Sentähden, miksi puhua suurista hovikunnista? -Vaikka, sanottakoon mitä tahansa, minä etsin kuningattaren, joka -hallitsee sydämessäni yhtä hyvin kuin valtaistuimellani, en tahdo -suurta hovikuntaa, Ana. Oi, olen väsynyt. Pambasa, tule tänne ja -johda sihteerini, Ana, vapaaseen huoneeseen, joka on minun huoneeni -vieressä, kirjailtuun huoneeseen, joka on pohjoiseen päin. Ja käske -orjieni totella kaikkia hänen toiveitaan yhtä kuuliaisesti kuin -minun." - -"Miksi sanoitte minulle olevanne kirjanoppinut, teidän ylhäisyytenne, -Ana?" kysyi Pambasa johtaessaan minut ihanaan makuusuojaani. - -"Koska se on minun ammattini, kamariherra." Hän katsoi minuun -pudistaen suurta päätään, kunnes pitkä, valkea parta heilahteli hänen -rinnallaan kuin temppelin lippu heikossa iltatuulessa, ja vastasi: - -"Te ette ole kirjanoppinut, te olette suuri loihtija, joka voitte -yhdessä hetkessä voittaa hänen Korkeutensa rakkauden ja ihailun, -jota toiset eivät voi tehdä Niilin kahden nousun väliajalla. Jos -olisitte sanonut sen heti, niin teitä olisi toisella lailla kohdeltu -tuolla odotushuoneessa. Antakaa minulle sentähden anteeksi, mitä tein -tietämättömyydessä, ja teidän ylhäisyytenne, pyydän teitä, olkaa hyvä -älkääkä poistuko yöllä, etten saisi vastata siitä jalkapuissa." - -Oli neljäs hetki auringon noususta seuraavana päivänä, jolloin -ensimmäisen kerran elämässäni löysin itseni Faraon linnasta, -muun hoviväen mukana kuuluen hänen Korkeutensa, Prinssi Setin, -saattueeseen. Se oli suuri huone, sillä Farao istui tuomiosalissa, -jonka kattoa kannattivat pyöreät, veistokuvilla kaunistetut -pylväät, ja näiden välissä oli kuolleitten Faraoiden kuvapatsaita. -Paitsi salin valtaistuimen puolista päätyä, johon valo virtasi -kleristeriumien kautta, oli suuri huone hämärä, melkein liian -pimeä, ainakin näytti minusta siltä saavuttuani sinne kirkkaasta -auringonpaisteesta. Tässä hämärässä liikkuivat ihmiset kuin varjot. -Siellä oli upseereja, aatelismiehiä ja kaupungin virkamiehiä, jotka -oli kutsuttu linnaan, ja niiden joukossa oli valkoviittaisia, -parrattomia pappeja. - -Siellä oli myös paljon muita, joihin en kiinnittänyt huomiota, kuten -arabialaisia päälliköitä erämaasta, jalokivien ja muiden tavarain -kauppiaita, maanviljelijöitä, jopa talonpoikia anomuksineen, -lakimiehiä käskyläisineen, enkä tiedä keitä kaikkia, vaikka heidät -kaikki oli suvaittu siirtää sellaiselle paikalle, johon valo alkoi -osua. Puhuen kuiskaten liihoitteli koko tämä joukko edestakaisin, -kuten lepakot hautaholveissa. - -Me odotimme kahden Hathorin päällä koristetun pilarin välissä -yhdessä eräässä eteisessä. Prinssi Seti, joka oli puettu purppuralla -kirjailtuihin vaatteisiin ja kantoi päässään kultaista otsanauhaa, -josta kohosi koristettu käärme, myös kullasta, jota ainoastaan -kuninkaalliset kantoivat, nojasi kuvapatsaan jalustaa vasten, sillä -aikaa kuin me muut seisoimme hiljaisina hänen takanaan. Hän oli myös -hetken liikkumatta, kuten ihminen, jonka ajatukset ovat muualla. -Sitten hän kääntyi ja sanoi minulle: - -"Tämä on väsyttävää työtä. Kunpa olisin pyytänyt teitä ottamaan -mukaan tuon uuden kertomuksenne, kirjanoppinut Ana, niin olisimme -voineet lukea sitä yhdessä." - -"Kerronko sen juonen teille, prinssi?" - -"Kyllä. Tarkoitan, ei nyt, jotten unohtaisi hienoja tapojani -kuunnellessani teitä. Katsokaa", ja hän osoitti keski-ikäistä, -vihaisen näköistä miestä tuimine kulmakarvoineen, joka meni ohitsemme -saliin huomaamatta meitä, "siinä menee serkkuni Amenmeses. Te -tunnette hänet, eikö totta?" - -Pudistin päätäni. - -"Silloin kertokaa minulle, mitä ajattelette hänestä, heti paikalla -ennenkuin ensimmäinen ajatus häviää." - -"Minun mielestäni hän on kuninkaallisen näköinen mies, uppiniskainen -mieleltään ja vahva ruumiiltaan, lisäksi kohtelias käytökseltään." - -"Sen voivat kaikki nähdä, Ana. Mitä muuta?" - -"Minä ajattelen", sanoin matalalla äänellä, jottei sitä kukaan -muu voisi kuulla, "että hänen sydämensä on yhtä musta kuin hänen -kulmakarvansa, että hän on vähitellen turmeltunut kateudesta, vihaa -teitä ja tahtoo saattaa teille ikävyyksiä." - -"Voiko ihminen kasvaa katalaksi? Eikö hän ole loppuun asti sellainen -kuin oli syntyessään? En tiedä sitä, ettekä tekään. Kuitenkin olette -oikeassa, hän on kateellinen ja tahtoo vahingoittaa minua saadakseen -itselleen hyvää. Mutta sanokaa minulle, kumpi meistä viimeksi -voittaa?" - -Kun arvelin, mitä vastaisin, olin huomaavinani, että joku oli tullut -lähellemme. Katsoessani ympärilleni huomasin hyvin vanhan miehen -puettuna valkeaan viittaan. Hän oli leveäkasvoinen ja kaljupäinen, ja -hänen silmänsä paloivat pörröisten kulmakarvojen välissä kuin kaksi -hiiltä tuhkassa. Hän tuki itseään setripuisella kepillä, puristaen -sitä molemmin käsin, jotka olivat laihat kuin muumion. Hetken -tarkasti hän meitä molempia, aivan kuin olisi tutkinut sydämiämme, -sitten sanoi hän lujalla, iloisella äänellä. - -"Terve, prinssi." - -Seti kääntyi, katsoi häneen ja vastasi: - -"Terve, Bakenkhonsu. Kuinka on mahdollista, että olette vielä elossa? -Kun lähdimme Thebeen, olin varma --" - -"Että palatessanne löytäisitte minut hautakammiostani. Ei niin, -prinssi, minä se olen näkevä teidät haudassanne ja toiset istumassa -Faraon valtaistuimella. Miksi ei? Hah! ha! Miksi ei, ottaen huomioon, -että olen vasta sataseitsemän vuotta, minä, joka muistan Rameses -ensimmäisen ja olen poikana leikkinyt hänen pojanpoikansa, teidän -isoisänne, kanssa? Miksi en saisi, prinssi, hyväilläkseni teidän -pojanpoikaanne -- jos jumalat lahjoittaisivat sellaisen teille, jolla -ei ole vielä puolisoa eikä lasta?" - -"Koska kyllästyisitte elämään, Bakenkhonsu, kuten minä jo olen, ja -jumalat eivät suo teidän viipyvän." - -"Jumalat voivat vielä hetken tulla toimeen ilman minua, prinssi, kuin -niin monet joukottain kokoontuvat heidän pöytäänsä. Ainakin on heidän -toivonsa, että joku hyvä pappi jäisi Egyptiin. Taikuri Kii kertoi -minulle niin juuri tänä aamuna. Hänelle ilmoitettiin se suoraan -taivaasta viime yönä unessa." - -"Miksi olette ollut Kiin luona?" kysyi Seti katsoen häneen terävästi. -"Minä olisin luullut, että kuuluen eri lahkoihin, olisitte vihanneet -toisianne." - -"Ei sillä lailla, prinssi. Päinvastoin, me laskemme yhteen molempien -mielipiteet; tarkoitan, tutkien ja selittäen toistemme näkyjä, joista -molemmat olemme niin hämmentyneitä juuri nyt. Onko tämä nuori mies -kirjanoppinut Memphiksestä?" - -"On, ja minun ystäväni. Hänen isoisänsä oli runoilija Pentaur." - -"Todellakin. Minä tunsin Pentaurin hyvin. Usein on hän lukenut minut -nukuksiin pitkillä runoillaan, jotka kasvoivat kuin järeä heinä -syvässä, mutta puolikuivassa maassa. Oletteko varma, nuori mies, että -Pentaur oli isoisänne? Ette ole hänen näköisensä. Aivan erilaisen -miehen jälkeläinen, ja te tiedätte, että se on syy, johon otamme -naisen sanan takuuksi." - -Seti purskahti nauruun ja minä katsoin vanhaa pappia vihaisesti, -vaikka nyt johtuikin mieleeni isäni alituiset sanat, että hänen -äitinsä oli suurin valehtelija Egyptissä. - -"No, jääköön se", jatkoi Bakenkhonsu, "kunnes saamme selville -totuuden Thothin edessä. Kii puhui teistä, nuori mies. En ollut -oikein tarkkaavainen häntä kohtaan, mutta se oli jostakin -äkkinäisestä uskollisuuden valasta, teidän ja prinssin -välisestä ystävyydestä. Siinä kertomuksessa oli lisäksi pikari, -alabasteripikari, joka näytti minusta tutulta. Kii sanoi, että se -särjettiin!" - -Seti tuijotti hämmästyneenä ja minä sanoin närkästyneenä: - -"Mitä te tiedätte tuosta pikarista? Missä olitte piilossa, pappi?" - -"Oh, sieluissanne, luullakseni", hän vastasi uneksien, "tai oikeammin -Kii oli. Mutta minä en tiedä mitään, enkä ole utelias. Jos olisitte -särkeneet pikarin jonkun naisen kanssa, olisi siitä ollut enemmän -huvia, vieläpä vanhalle miehellekin. Olkaa hyvä ja vastatkaa prinssin -kysymykseen, hänkö vai serkkunsa Amenmeses voittaa viimein, sillä -siinä asiassa sekä Kii että minä olemme uteliaita." - -"Olenko minä mikään tietäjä", aloin taas vieläkin vihaisemmin, "että -voisin nähdä tulevaisuuteen?" - -"Minä luulen niin, mutta juuri sen tahdon nähdä." - -Hän nilkutti luokseni, pani luisen kätensä käsivarrelleni ja sanoi -käskevällä äänellä: - -"Katsokaa nyt valtaistuimeen ja kertokaa, mitä näette siellä." - -Tottelin häntä, koska minun täytyi, tuijottaen tyhjään valtaistuimeen -salin toisessa päässä. Ensin en nähnyt mitään. Sitten näkyi olentoja -liikkuvan sen ympärillä. Näiden joukosta tuli näkyviin kreivi -Amenmeseksen haamu. Hän istuutui valtaistuimelle, katsellen ylpeästi -ympärilleen, ja minä huomasin, ettei hän ollut enään puettu, kuten -prinssi, vaan kuin Farao itse. Äkkiä ilmestyi koukkunenäinen mies, -joka veti hänet istuimeltaan. Hän putosi, kuten minä luulin, veteen, -koska näytti pirskuvan hänen ympärillään. Nyt ilmestyi prinssi Seti -astuen valtaistuimelle, jonne hänet talutti nainen, josta en voinut -nähdä muuta kuin selän. Näin Setin varmasti kantavan kaksinkertaista -kruunua ja pitävän kädessään valtikkaa. Hän haihtui myös pois, -ja tuli muita, joita en tuntenut, vaikka luullakseni eräs niistä -muistutti prinsessa Usertia. - -Nyt oli kaikki kadonnut, ja minä kerroin Bakenkhonsulle kaikki, mitä -olin nähnyt, kuten mies lumotussa unessa, ei omasta tahdostaan. Äkkiä -heräsin ja nauroin hulluudelleni. Mutta nuo kaksi eivät nauraneet, he -katsoivat minuun hyvin totisina. - -"Tiesinhän, että olitte tietäjä", sanoi vanha pappi, "tai oikeastaan -Kii tiesi. En voinut kuitenkaan oikein uskoa Kiitä, koska hän sanoi, -että se nuori henkilö, jonka löytäisin täältä tänä aamuna prinssin -kanssa, rakastaa häntä koko sydämestään. Ja ainoastaan nainenhan -rakastaa kaikesta sydämestään, eikö totta? Niin ainakin maailma -uskoo. No, tahdon puhua asiasta Kiin kanssa. Hush! Farao tulee!" - -Hänen vielä puhuessaan kohosi huuto: - -"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" - - - - -IV. - -KIHLAUS HOVISSA. - - -"Elämä! Veri! Voima!" toisti jokainen suuressa salissa, heittäytyen -polvilleen ja painaen otsansa maahan. Vieläpä prinssi ja vanha -Bakenkhonsukin heittäytyivät maahan, kuten jumalan läsnäollessa. Ja -todellakin, Farao Meneptah, kulkien salin toisessa päässä olevan -aurinkoisen paikan läpi, kantaen päässään kaksinkertaista kruunua ja -puettuna kuninkaalliseen pukuun ja koristuksiin, näytti jumalalta, -jona Egyptin kansan joukot pitivätkin häntä. Hän oli vanha mies -vuosien ja huolten uurtamine kasvoineen, mutta hänen olennostaan -näytti virtaavan majesteettisuus. - -Hänen mukanaan, askel pari takana päin, seurasi visiiri Nehesi, -ryppyinen, pergamenttikasvoinen upseeri, jonka viekkaat silmät -vilkuivat ympäri, ja ylipappi Roy, kamariherra Hora, Merany -kuninkaan käsien pesijä, Yny yksityiskirjuri ja paljon muita, joita -Bakenkhonsu nimitteli minulle heidän ilmestyessään. Sitten siellä -oli viuhkan kantajia ja loistava joukko ylimyksiä, joita sanottiin -"Kuninkaan seurueeksi", ja ylimmäisiä juomanlaskijoita, enkä tiedä -keitä kaikkia. Ja näiden jälkeen tuli vartijajoukkoja keihäineen ja -kypäreineen, jotka välkkyivät kuin kulta, ja mustia miekkailijoita -Keshin eteläisistä maakunnista. - -Ainoastaan yksi nainen seurasi hänen majesteettiaan, kävellen -yksinään heti hänen jäljessään, visiirin ja ylipapin edellä. Se -oli kuninkaallinen tytär, prinsessa Userti, joka näytti mielestäni -komeammalta ja loistavammalta kuin kukaan siellä, vaikka hiukan -kalpealta ja levottomalta. - -Farao tuli valtaistuimen portaitten luo. Visiiri ja ylimmäinen pappi -aikoivat auttaa häntä niitä ylös, sillä hän oli heikko vanhuudesta. -Hän viittasi heidät pois ja nyökäten tyttärelleen nojasi kättään -tämän olkapäätä vastaan ja hänen avullaan nousi valtaistuimelle. -Minun mielestäni sillä oli tarkoituksensa. Oli, kuin tahtoisi hän -näyttää koko hoviseuralle, että tämä prinsessa oli Egyptin tuki. - -Hetken hän seisoi hiljaa, ja Userti istuutui ylimmälle portaalle -nojaten leukaansa jalokivillä koristettua kättään vasten. Siinä -seisoi Farao tarkastaen ympäristöään. Hän kohotti valtikkansa ja -kaikki nousivat seisoalleen, sadat ja taas sadat ympäri salia. Heidän -vaatteensa kahisivat heidän noustessaan kuin lehdet äkkinäisessä -tuulessa. Farao istuutui, ja vielä kerran kohosi joka suusta -kuninkaallinen tervehdys, joka kuului yksinomaan hallitsijoille: - -"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" - -Hiljaisuudessa, joka seurasi, kuulin hänen sanovan luullakseni -prinsessalle: - -"Näen Amenmeseksen ja muut sukulaisemme, mutta missä on poikani Seti, -Egyptin prinssi?" - -"Epäilemättä jossakin käytävässä odottaen meitä. Veljeni ei rakasta -juhlamenoja", vastasi Userti. - -Silloin astui prinssi esille vähän huokaisten. Häntä seurasi -Bakenkhonsu ja minä sekä vähän matkan päässä hänen huonekuntansa -muita jäseniä. Hänen kulkiessaan läpi pitkän salin vetäytyivät -kaikki sivulle ja tervehtivät häntä syvään kumartaen. Saavuttuaan -valtaistuimen luo polvistui hän sanoen: - -"Terve, oi kuningas ja isä!" - -"Terve sinulle, oi prinssi ja poika! Istu", vastasi Meneptah. - -Seti istui tuolille, joka oli häntä varten varattu valtaistuimen -juurella. Toiseen tuoliin vasemmalle, mutta kauempana -valtaistuimesta, istuutui Amenmeses. Prinssin viittauksesta asetuin -minä hänen tuolinsa taakse. - -Oikeuden tavalliset menot alkoivat. Ovenvartijan viittauksesta -ilmestyi kaikenlaista väkeä yksitellen, tuoden sisään anomuksia -kirjoitettuina kokoon käärittyihin papyruskääröihin, jotka visiiri -Nehesi otti ja heitti nahkapussiin, jota musta orja piteli. Samalla -tavalla -- joten tämä oli ainoastaan ulkonainen toimitus -- annettiin -vastaus pyyntöön anojalle, joka kosketti otsaansa paperilla, -mikä kenties merkitsi hänelle jotakin, ja kumartuen lähti pois -saadakseen tietää kohtalonsa. Sitten tuli sheikkejä, erämaan heimojen -päälliköitä, ja Syrian linnoitusten päällysmiehiä ja matkustajia, -joita viholliset olivat hätyyttäneet ja vieläpä talonpoikiakin, -jotka olivat joutuneet kärsimään upseerien väkivaltaisuudesta, -kaikki esittäen pyyntöjään. Kaikki nämä hartaat anomukset kirjoitti -kirjuri muistiin, sillä aikaa kuin visiiri ja neuvonantajat antoivat -toisille vastauksia. Mutta Farao ei sanonut vielä mitään. Hän istui -äänettömänä komealla norsunluisella ja kultaisella valtaistuimellaan, -niinkuin kivinen jumala alttarin yläpuolella, tuijottaen ohi suuren -salin ja läpi avonaisten ovien kuin tahtoisi lukea tuolta taivaan -salaisuudet. - -"Kerroin teille, että hovit ovat väsyttäviä, Ana ystävä", kuiskasi -prinssi kääntämättä päätään. "Ettekö jo ala toivoa, että olisitte -Memphiksessä kirjoittamassa kertomuksia?" - -Ennenkuin ehdin vastata joku liike salin toisessa päässä olevassa -väentungoksessa veti prinssin ja meidän kaikkien huomion puoleensa. -Katsoessani sinne näin pitkän parrakkaan miehen tulevan kohti -valtaistuinta. Hän oli jo vanha, vaikka musta tukka oli ainoastaan -paikoittain harmaantunut. Hän oli puettu valkeaan liinapukuun, jonka -päällä riippui nahkaviitta, sellainen, jota paimenet käyttävät, -ja kädessä hänellä oli pitkä orapihlajainen sauva. Hänen kasvonsa -olivat komeat ja miellyttävät, ja hänen mustat silmänsä säihkyivät -kuin tuli. Hän astui hitaasti, katsomatta oikealle ja vasemmalle, -ja väkijoukko teki tietä hänelle kuin olisi hän ollut prinssi. Ja -todellakin, ihmiset näyttivät pelkäävän häntä enemmän kuin ketään -prinssiä, koska he pelosta vetäytyivät taaksepäin, kun hän tuli. -Eikä hän ollut yksin, sillä hänen jäljessään tuli toinen mies, aivan -samannäköinen, mutta kuten minä arvelin, vielä vanhempi, sillä -hänen partansa, joka riippui vyötäisille asti, oli lumivalkea kuten -hiuksetkin. Hän oli myöskin puettu lampaannahkaiseen viittaan ja piti -kädessään sauvaa. Ihmisjoukosta kuului kuisketta, joka kertoi: - -"Israelilaisten profeetat! Israelilaisten profeetat!" - -Nuo kaksi seisoivat valtaistuimen edessä ja katselivat Faraota -tekemättä yhtään kumarrusta. Farao katseli heitä ja oli ääneti. Kauan -aikaa he seisoivat noin mitä suurimman hiljaisuuden vallitessa, mutta -Farao ei tahtonut puhua, eikä kukaan hänen päällikkönsä näyttänyt -uskaltavan avata suutaan. Viimein ensimmäinen profeetta puhui -selvällä, kylmällä äänellä, kuten voittajan voitetulle. - -"Te tunnette minut, Farao, ja asiani." - -"Tunnen teidät", vastasi Farao hitaasti, "niin hyvin kuin voin, koska -leikimme yhdessä pieninä ollessamme. Te olette tuo hebrealainen, -jonka sisareni, hän joka lepää Osiriksen luona, otti kuin omaksi -pojakseen, antaen teille nimen, joka merkitsee 'esille vedetty', -koska hän löysi teidät Niilin kaislojen seasta. Niin, minä tunnen -teidät ja veljenne myös, mutta asiaanne en tiedä." - -"Tämä on minun asiani, tai oikeammin Jehovan, Israelin Jumalan -asia, jonka käskystä puhun. Ettekö ole kuulleet sitä ennen? Se on, -että teidän on päästettävä hänen kansansa viettämään hänelle juhlaa -erämaassa." - -"Kuka on Jehova? Minä, joka palvelen Amonia ja Egyptin jumalia, en -tunne Jehovaa. Ja miksi minun pitäisi päästää kansanne menemään?" - -"Jehova on Israelin jumala, suurin jumalien joukossa, jonka voiman -saatte oppia tuntemaan, jollette suostu, Farao. Ja miksi teidän on -päästettävä kansa menemään, kysykää pojaltanne prinssiltä, joka istuu -tuolla. Kysykää häneltä, mitä hän näki tämän kaupungin kaduilla -viime yönä, ja kysykää siitä oikeasta tuomiosta, jonka hän langetti -yhdelle Faraon upseerille Tai jollei hän tahdo kertoa teille, kuulkaa -se neidon huulilta, jonka nimi on Merapi, Israelin kuu, leviitta -Nathanin tytär. Astu esiin, Merapi, Nathanin tytär." - -Silloin salin takaa väen tungoksesta astui esille Merapi, puettuna -valkeaan pukuun ja musta huntu heitettynä pään yli surun merkiksi, -mutta ei niin, että se olisi peittänyt hänen kasvonsa. Hän juoksi -kevyesti salin poikki ja teki kumarruksen, heittäen samalla Setiin -nopean katseen. Sitten hän seisoi hiljaa näyttäen, minun mielestäni, -ihmeellisen ihanalta yksinkertaisessa, valkeassa puvussaan ja -mustassa hunnussaan. - -"Puhu, nainen", sanoi Farao. - -Hän totteli, puhuen kertomuksensa matalalla, suloisella äänellä, -eikä kukaan näyttänyt pitävän sitä pitkänä ja ikävänä. Lopuksi hän -pysähtyi ja Farao sanoi: - -"Sano, poikani Seti, onko tämä totta?" - -"Se on totta, isäni. Vallalla, joka minulla on tämän kaupungin -maaherrana, uskalsin tuomita kapteeni Khuakan kuolemaan murhasta, -jonka hän teki tämän kaupungin kadulla silmieni edessä." - -"Ehkä teit oikein tai ehkä väärin, Seti poikani. Kuitenkin olet paras -tuomari, ja koska hän löi sinun kuninkaallista persoonaasi, tämä -Khuaka ansaitsi kuolla." - -Jälleen hän oli ääneti, tuijottaen avonaisten ovien läpi taivaaseen. -Sitten hän sanoi: - -"Mitä tahdotte vielä, Israelin profeetat? Upseerini, joka tappoi -teidän kansalaisenne, on tullut rangaistuksi. Elämä on otettu -elämästä, niinkuin on laissa ankarasti määrätty. Asia on loppunut. -Jollei teillä ole mitään sanottavaa, niin saatte mennä." - -"Herran, meidän Jumalamme, käskystä", vastasi profeetta, "meillä on -sanottava sinulle tämä, Farao. Poista raskas ies Israelin kansan -hartioilta. Kuuluta, että he saavat lopettaa tiilinteon teidän -muurienne ja kaupunkienne rakentamista varten?" - -"Ja jos minä kieltäydyn, mitä sitten?" - -"Silloin tulee Jehovan tuomio päällesi, Farao, ja hän on rankaiseva -Egyptin maata vaivalla toisensa jälkeen." - -Nyt tarttui äkkinäinen vihanpuuska Meneptahiin. - -"Mitä!" hän huusi. "Uskallatteko tulla uhkailemaan minua omassa -linnassani, ja tahtoisitteko saada koko Israelin kansanjoukon, -joka on rikastunut tässä maassa, vapautetuksi työstään. Kuulkaa, -palvelijani ja kirjurit, -- kirjoittakaa julistukseni. Menkää te -Goshenin maahan ja sanokaa israelilaisille, että tiiliä, joita he -tekivät, on heidän tehtävä kuten ennenkin, ja enemmän työtä on heidän -tehtävä kuin ennen muinoin isäni Rameseksen aikana. Mutta enemmän -olkia heille ei anneta tiilien tekoon. Koska he ovat laiskoja, niin -menkööt ulos ja kerätkööt itse itselleen olkia; saavat kokoilla niitä -pelloilta." - -Oli hetken hiljaisuus. Sitten sanoivat molemmat profeetat yhtä aikaa, -osoittaen sauvoillaan Faraota: - -"Jumalamme nimessä me kiroamme sinut, Farao, jonka pian on kuoltava -ja tehtävä tili tästä synnistä. Egyptin kansan kiroamme myös. -Perikato on heidän palkkansa; kuolema on heidän leipänsä ja veri -heidän juomansa suuressa kurjuudessa. Ja viimein Farao päästää kansan -menemään." - -Sitten, odottamatta vastausta, kääntyivät he ja astuivat vierekkäin, -eikä kukaan estänyt heidän kulkuaan. Jälleen oli hiljaisuus salissa, -kauhun hiljaisuus, sillä nämä olivat peloittavia sanoja, mitä -profeetat olivat puhuneet. Farao tiesi sen, sillä hänen leukansa -painui rintaa vasten, ja hänen kasvonsa, jotka olivat olleet punaiset -vihasta, muuttuivat valkeiksi. Userti peitti kädellään silmänsä, -kuin karkoittaakseen pois jonkun ilkeän harhanäyn, ja Setikin näytti -levottomalta, ikäänkuin tuo kauhea kirous olisi löytänyt sijan -hänenkin sydämessään. - -Faraon viittauksesta löi visiiri Nehesi kolmasti maahan -virkasauvallaan ja osoitti ovea, täten antaen tavallisen merkin, että -oikeusistunto oli lopussa, jolloin kaikki kansa kääntyi ja meni pois -alaspainetuin päin puhumatta sanaakaan toisilleen. Äkkiä oli suuri -sali tyhjänä, lukuunottamatta upseereita ja vartiostoja ja niitä, -jotka seurasivat Faraota. Kun kaikki olivat menneet, nousi prinssi -Seti ja kumarsi valtaistuimen edessä. - -"Oi Farao", hän sanoi, "tee hyvin ja kuuntele. Me olemme kuulleet -noiden hebrealaisten miesten puhuvan kovia sanoja, sanoja, jotka -uhkaavat sinun jumalallista elämääsi, oi Farao, ja huutavat -onnettomuutta koko maalle. Farao, tämä Israelin kansa on sitä -mieltä, että he kärsivät vääryyttä ja ovat sorretut. Anna minulle, -pojallesi, allekirjoittamasi ja sinetillä varustettu paperi, jonka -nojalla minulla on valta mennä Goshenin maalle ja tarkoin tutkia -näitä asioita, ja jälkeenpäin antaa totuudenmukainen kertomus -sinulle. Silloin, jos sinusta näyttää, että Israelin kansaa on väärin -kohdeltu, voit keventää heidän kuormaansa ja tehdä tyhjäksi heidän -profeettainsa kirouksen. Mutta jos huomaat, että kertomukset, mitä he -kertovat, ovat vääriä, silloin sanasi pantakoon täytäntöön." - -Kuullessani tämän, minä, Ana, luulin, että Farao tulisi vielä -vihaisemmaksi. Mutta niin ei käynyt, sillä kun hän taas puhui, oli -hänen äänensä alakuloinen huolista tai väsymyksestä. - -"Tapahtukoon tahtosi, poikani", sanoi hän. "Mutta ota mukaasi suuri -sotamiesvartiosto, jotteivät nuo kyömynenäiset koirat tuottaisi -sinulle turmiota. Minä en luota heihin, jotka aina ovat olleet -Egyptin vihollisia. Eivätkö yhtyneet Niiniven barbaareihin, jotka -kukistin suuressa taistelussa, ja eivätkö he nyt uhkaa meitä -jumalansa nimessä? Kuitenkin, kirjoittakaa paperi valmiiksi, ja minä -tahdon sinetöidä sen. Maltapas. Ajattelen, Seti, että sinulla, joka -olet aina ollut lempeämielinen, on vähän liian pehmeä sydän noita -lammasmaisia orjia kohtaan. Siksi en tahdo lähettää sinua yksin. -Serkkusi Amenmeses tulee mukanasi, mutta on sinun käskyjesi alainen. -Se on sanottu." - -"Elämä! Veri! Voima!" sanoivat sekä Seti että Amenmeses, siten -tunnustaen kuninkaan määräyksen oikeaksi. Nyt luulin, että kaikki -olisi lopussa. Mutta ei ollut, sillä Farao sanoi heti senjälkeen: - -"Vetäytykööt vartijat salin toiseen päähän ja heidän mukanaan -palvelijat. Kuninkaan neuvosto ja hovikunnan upseerit jääkööt -paikoilleen." - -Viipymättä kaikki tervehtivät ja vetäytyivät salin toiseen päähän. -Minä myös olin halukas menemään, mutta prinssi sanoi minulle: - -"Jääkää, voidaksenne panna mieleen, mitä tapahtuu." Farao näki sen, -vaikka ei kuullut. - -"Kuka on tämä mies, poikani?" kysyi hän. "Hän on Ana, yksityinen -kirjurini ja kirjastonhoitajani, oi farao, johon luotan. Hän pelasti -minut vaarasta viime yönä." - -"Vai niin. Anna hänen muistaa palvelevansa sinua, sillä jos hän -kavaltaa meidän salaisuutemme, on hän kuoleva." - -Userti katsoi ylös rypistäen otsaansa kuin olisi hän aikonut puhua. -Mutta hän muutti mielensä ja oli ääneti, kenties siksi, että Faraon -kerran lausuttuja sanoja ei voitu muuttaa. - -Kun kaikki olivat menneet nosti Farao, joka oli vaipunut -ajatuksiinsa, päätään ja puhui hitaasti, mutta sellaisen äänellä, -jonka lausumia ajatuksia vastaan ei ole sanomista. - -"Prinssi Seti, sinä olet ainoa poikani, joka olet syntynyt kuningatar -As-nefertistä, kuninkaallisesta sisaresta, kuninkaallisesta äidistä, -joka lepää Osiriksen helmassa. Se on totta, ettet ole vanhin poikani, -koska kreivi Ramessu" -- tässä hän osoitti pyylevää, lauhkean -näköistä miestä kohteliaine, melkein hullunkurisine eleineen -- "on -sinua kaksi vuotta vanhempi. Mutta, kuten hän hyvin tietää, hänen -äitinsä, joka on vielä elossa, on synnyltään syrialainen eikä mitään -kuninkaallista sukua. Ja siksi ei hän koskaan voi istua Egyptin -valtaistuimella. Eikö ole niin, poikani Ramessu?" - -"Niin on, oi Farao", vastasi kreivi miellyttävällä äänellä, "enkä -koskaan pyrikään istumaan tuolle valtaistuimelle, koska olen hyvin -tyytyväinen tehtäviini ja varallisuuteeni, jotka Farao on suvainnut -lahjoittaa minulle, esikoiselleen." - -"Kreivi Ramessun sanat on kirjoitettava muistiin", sanoi Farao, "ja -asetettava tämän kaupungin ja Memphiksen Ptahin temppeleihin ja Arnon -Raan temppeliin Thebessä, etteivät ne tämän jälkeen tulisi enään -kysymyksen alaisiksi." - -Läsnäolevat kirjurit kirjoittivat sanat muistiin ja prinssin -viittauksesta, minäkin kirjoitin ne, asettaen papyrusarkin, joka oli -mukanani, polvelleni. Kun tämä oli tehty, jatkoi Farao: - -"Sentähden, oi prinssi Seti, sinä olet Egyptin perillinen ja kenties, -kuten nuo hebrealaiset profeetat sanoivat, tulet ennen pitkää -kutsutuksi minun paikalleni sen valtaistuimelle." - -"Eläköön kuningas ikuisesti!" huudahti Seti, "sillä hän tietää hyvin, -etten minä tavoittele hänen kruunuaan enkä arvoaan." - -"Tiedän sen hyvin, poikani, niin hyvin, että toivon sinun ajattelevan -enemmän tätä kruunua ja arvoa, jotka, jos jumalat tahtovat, tulevat -sinulle. Jolleivät he sitä tahdo, on seuraava lähin pelillinen -serkkusi, kreivi Amenmeses, joka on myös kuninkaallista sukua sekä -isän että äidin puolelta. Mutta kuka tulee hänen jälkeensä, sitä en -tiedä, ellei tyttäreni, sinun sisarpuolesi, kuninkaallinen prinsessa -Userti, Egyptin hallitsijatar." - -Nyt Userti sanoi hyvin innokkaasti: - -"Oi Farao, epäilemättä on minulla oikeus, vanhan säännön mukaan, -päästä valtaistuimelle ennen serkkuani, kreivi Amenmesesta." - -Amenmeses oli vastaamaisillaan, mutta Faraon kohottaessa kättään, -vaikeni hän. - -"On syytä tarkoin tutkia noita sääntöjä", vastasi Meneptah vähän -epäröivällä äänellä. "Rukoilen jumalia, ettei tätä suurta kysymystä -koskaan tarvitsisi tutkia neuvostossa. Siitä huolimatta, kirjoittakaa -kuninkaallisen prinsessan sanat muistiin. Ja prinssi Seti", jatkoi -hän, kun se oli tehty, "sinä olet vielä naimaton, ja jos sinulla -onkin lapsia, eivät ne ole kuninkaallisia." - -"Minulla ei ole yhtään lasta, Farao", sanoi Seti. "Todellako?" -vastasi Meneptah välinpitämättömästi. "Kreivi Amenmeseksella on -lapsia, tiedän sen, koska olen nähnyt niitä, mutta vaimonsa Unuarin -kanssa, joka myös on kuninkaallista sukua, ei hänellä ole yhtään." - -Tässä kuulin Amenmeseksen mutisevan: "Eihän se ole kummakaan, sillä -hänhän on tätini." Seti hymyili kuullessaan sen. - -"Tyttäreni, prinsessa, on myös naimaton. Joten näyttää siltä kuin -kuninkaallinen suku loppuisi --" - -"Nyt se tulee", kuiskasi Seti huokaisten niin, että minä ainoastaan -kuulin sen. - -"Sentähden", jatkoi Farao, "kuten tiedät, prinssi Seti, sillä Egyptin -kuninkaallinen prinsessa tuli minun käskystäni puhumaan sinulle siitä -asiasta viime yönä, minä määrään --" - -"Anteeksi, oi Farao", keskeytti prinssi, "sisareni ei puhunut minulle -mistään päätöksestä viime yönä, paitsi että minun olisi saavuttava -tänne oikeusistuntoon tänäpäivänä." - -"Koska en voinut puhua, Seti, sillä luonasi oli toinen, jota kielsit -lähtemästä pois", ja prinsessa katsoi minuun. - -"Se ei tee mitään", sanoi Farao, "sillä nyt tahdon sanoa sen itse, -mikä kenties onkin parempi. Tämä on tahtoni, prinssi, että sinä -heti nait kuninkaallisen prinsessa Usertin, että syntyisi lapsia -todellisesta hallitsijaverestä. Kuule ja tottele." - -Nyt siirsi Userti katseensa minusta Setiin, tarkastaen häntä visusti. -Minä, istuen hänen vieressään maassa kirjoituspaperi levitettynä -polvelleni, katsoin myös häntä tarkasti ja huomasin, että hänen -huulensa tulivat valkeiksi, kasvot koviksi ja vieraan näköisiksi. - -"Kuulen Faraon käskyn", sanoi hän matalalla äänellä, tehden -kumarruksen ja näyttäen epäröivältä. - -"Onko sinulla mitään lisättävää?" kysyi Meneptahi terävästi. - -"Ainoastaan, Farao, että vaikka tämä olisikin valtiollisista syistä -päätetty avioliitto, on tässä kuitenkin korkea-arvoinen nainen, -joka on naitettava, ja hän on minun sisarpuoleni, joka tähän asti -on rakastanut minua ainoastaan, kuten veljeään. Sentähden tahtoisin -kuulla hänen omilta huuliltaan, tahtooko hän minut puolisokseen." - -Nyt katsoivat kaikki Usertiin, joka vastasi kylmällä äänellä: - -"Tässä asiassa, prinssi, kuten kaikissa muissakin, minulla ei ole -muuta tahtoa kuin Faraon." - -"Nyt kuulit," keskeytti Meneptah kärsimättömästi, "ja koska on ollut -tapana meidän hovissamme, että sukulaiset naivat toisiaan, niin -miksi se ei olisi hänen tahtonsa? Ja kenenkä muun kanssa hän sitten -menisi naimisiin? Amenmeses on jo naimisissa. Jää jäljelle ainoastaan -veljensä Saptah, joka on nuorempi häntä --" - -"Niinhän minäkin olen", mutisi Seti, "kaksi pitkää vuotta." Mutta -onneksi ei Userti kuullut sitä. - -"Ei, isä", sanoi hän päättävästi, "en koskaan tahdo ottaa -raajarikkoista miestä puolisokseni." - -Silloin nilkutti esille valtaistuimen takaa varjosta, jossa en -ennemmin voinut nähdä häntä, nuori aatelismies, pieni ruumiiltaan, -vaaleatukkainen kuten Seti, mies, jonka terävät, älykkäät kasvot -toivat mieleeni sakaalin (varmaan häntä tästä syystä sanottiinkin -kansan keskuudessa Thothiksi, sakaalipäisen jumalan mukaan). Hän oli -hyvin vihainen, koska hänen poskensa hehkuivat ja silmät säkenöivät. - -"Pitääkö minun kuunnella, Farao", sanoi hän heikolla äänellään, -"kuinka serkkuni, kuninkaallinen prinsessa, herjaa minua julkisesti -ontumiseni vuoksi, jonka olen saanut, kun imettäjäni on pudottanut -minut ollessani vielä sylissä kannettava." - -"Silloin imettäjä on pudottanut myös hänen isoisänsä, sillä hänkin -oli pölkkyjalka, jonka minä, joka olen nähnyt hänet alastomana -kätkyessä, voin todistaa", kuiskasi vanha Bakenkhonsu. - -"Näyttää siltä, kreivi Saptah, jollette tuki korvianne", vastasi -Farao. - -"Hän sanoo, ettei hän tahdo naida minua", jatkoi Saptah, "minua, -joka lapsuudesta asti olen ollut hänen, enkä kenenkään toisen naisen -orjana." - -"Et minun tahdostani, Saptah. Pyydän sinua, mene ja rupea orjaksi -kelle naiselle haluat", huudahti Userti. - -"Mutta minä sanon", jatkoi Saptah edelleen, "että eräänä päivänä on -hän naiva minut, sillä prinssi Seti ei elä ikuisesti." - -"Mistä tiedät sen, serkku?" kysyi Seti. "Ylipappi tässä kertoo -sinulle aivan toisenlaisen jutun." - -Useat läsnäolijat käänsivät päänsä pois peittääkseen hymyään. -Kuitenkin tänä päivänä puhui joku jumala Saptahin suun kautta tehden -hänestä profeetan, sillä useiden vuosien kuluttua Userti meni hänen -kanssaan naimisiin, kun hänen vuoronsa tuli astua valtaistuimelle -sekasorron aikana, eikä Egypti suvainnut, että naisella olisi yksin -valta koko maassa. - -Mutta Farao ei hymyillyt, kuten hoviväki, vaan vihastui. - -"Hiljaa, Saptah!" sanoi, hän "Kuka sinä olet, joka väittelet -minun edessäni, puhut kuninkaitten kuolemasta ja sanot naivasi -kuninkaallisen prinsessan? Vielä yksi tuollainen sana, niin sinut -ajetaan maanpakoon. Olen melkein ajatellut kuuluttaa tyttäreni, -kuninkaallisen prinsessan, valtaistuimeni ainoaksi perilliseksi, -huomattuani, että hänellä on enemmän voimaa ja viisautta kuin kellään -muulla hovissamme." - -"Jos se on Faraon tahto, tapahtukoon se", sanoi Seti nöyrästi. "Minä -tunnen hyvästi oman kelvottomuuteni täyttääkseni niin korkean aseman. -Ja minä vannon kaikkien jumalien kautta, että rakastettu sisareni ei -löydä ketään uskollisempaa alamaista kuin minut." - -"Tarkoitat Seti", keskeytti Userti, "että mieluimmin tahdot päästä -eroon kruunustasi kuin naida minut. Onpa se todellakin minulle suuri -kunnia. Seti, joko sinä hallitset tai minä, en tahdo mennä kanssasi -naimisiin." - -"Mitä kuulenkaan?" huusi Meneptah. "Onko Egyptissä todellakin joku, -joka uskaltaa sanoa, ettei Faraon määräystä toteltaisi? Kirjoittakaa, -kirjurit, muistiin, ja te, upseerit, antakaa kuuluttaa Thebestä meren -rantaan asti, että kolmen päivän kuluttua puolenpäivän aikana tämän -kaupungin Hathorin temppelissä prinssi, kuninkaallinen perillinen, -Seti Meneptah, Raan rakastettu, nai Egyptin kuninkaallisen -prinsessan, Rakkauden Liljan, Hathorin rakastetun, minun, jumalan, -tyttären Usertin." - -"Elämä! Veri! Voima!" huusi koko hovi. - -Nyt vietiin prinssi Seti erään korkean upseerin ohjaamana -valtaistuimen eteen ja prinsessa Userti hänen viereensä tai oikeammin -vastapäätä häntä. Vanhan tavan mukaan tuotiin suuri kultainen malja -täytettynä punaisella viinillä, minusta se näytti vereltä. Userti -otti maljan ja polvistuen antoi sen prinssille, joka joi ja antoi sen -takaisin hänelle, jotta tämäkin joisi heidän kihlauksensa pyhäksi -merkiksi. - -Sitten ojensi prinssi kätensä, jota Userti kosketti huulillaan, ja -kumartuen alas suuteli Seti hänen otsaansa. Viimeksi pani Farao, -astuen valtaistuimen alimmalle portaalle, valtikkansa ensin prinssin -pään päälle ja heti senjälkeen prinsessan, siunaten heitä kumpaakin -omassa nimessään ja kaikkien esi-isiensä, Egyptin kuninkaitten ja -kuningattarien henkien nimissä, täten osoittaen, että heidän on -seurattava häntä, kun hänet on kutsuttu jumalien valtakuntaan. - -Tämän tehtyään, sanoi hän hyvästi hovin ympäröidessä hänet, ja lähti -vartijoiden seuraamana nojaten prinsessa Usertin käsivarteen, sillä -hän rakasti tytärtään enemmän kuin ketään muuta maailmassa. - -Vähän myöhemmin olimme prinssin kanssa kahden hänen omassa -huoneessaan, jossa ensiksi olin hänet nähnyt. - -"Se on tehty", sanoi hän iloisella äänellä, "ja kerronpa teille, Ana, -että tunnen itseni hyvin, hyvin onnelliseksi. Oletteko milloinkaan -väristen seisoneet joen rannalla talviaamuna, peläten astua veteen, -ja kuitenkin, kun menitte, ettekö huomannut, että jäinen vesi -virkisti teitä ja teki teidät kuumaksi eikä kylmäksi?" - -"Kyllä, prinssi. Mutta kun tulee pois vedestä ja tuuli puhaltaa eikä -aurinko paista, tuntuu kylmemmältä kuin ennen." - -"Se on totta, Ana, ja siksi ei saa tulla pois vedestä. Täytyy pysyä -siellä, kunnes -- hukkuu taikka joutuu krokotiilin syötäväksi. Mutta -sanokaa, kävikö se hyvin?" - -"Vanha Bakenkhonsu sanoi minulle, että hän on ollut läsnä useammissa -kuninkaallisissa kihlajaisissa, muistaakseni hän sanoi yhdessätoista, -eikä milloinkaan ole nähnyt kenenkään käyttäytyvän kauniimmasti. Hän -lisäsi vielä, että tapa, jolla suutelitte hänen Korkeutensa otsaa, -oli täydellinen, kuten koko käyttäytymisennekin ensi vaikutelman -mukaan." - -"Ja sellaisena se on pysyväkin, Ana, jollei minun koskaan tarvitse -tehdä muuta kuin suudella hänen otsaansa, johon olen tottunut jo -poikavuosiltani. Oi, Ana, Ana!" lisäsi hän melkein huutaen, "teistä -tulee samanlainen hoviherra kuin nuo muut jo ovat, hoviherra, joka -ei osaa puhua totta. No, enhän minäkään osaa, miksi sitten moittisin -teitä? Kertokaa taas minulle avioliitostanne, Ana, miten se alkoi ja -miten se loppui." - - - - -V. - -ENNUSTUS. - - -Näkikö prinssi Seti Usertia ennen häitään, sitä en tiedä, sillä hän -ei koskaan kertonut siitä minulle. En ollut läsnä häissä sen vuoksi, -että minulle oli myönnetty lupa palata Memphikseen, järjestääkseni -siellä asiani ja myydäkseni tavarani, ja sitten palatakseni takaisin -virkaani hänen Korkeutensa yksityiseksi kirjuriksi. Näin kului -neljätoista päivää noista kihlajaisista, jotka pidettiin linnassa, -ennen kuin jälleen seisoin prinssin palatsin edustalla palvelijan -seuraamana, joka talutti aasia. Tämän selkään oli kuormitettu kaikki -käsikirjoitukseni ja vähäiset tavarani, jotka olin saanut perinnöksi -esivanhemmiltani heidän hautakammioittensa omistuskirjan mukana. -Kuinka erilailla minut otettiinkaan vastaan nyt kuin ensimmäisellä -kerralla! Jo kun saavuin portaille ilmestyi vanha kamaripalvelija, -Pambasa, juosten niitä alas sellaisella kyydillä, että hänen valkea -viittansa ja partansa liehuivat ilmassa. - -"Terve tuloa, korkeasti oppinut kirjuri, kunnianarvoisin Ana", -läähätti hän. "Olen todellakin iloinen nähdessäni teidät, sillä joka -hetki hänen Korkeutensa kysyy, ettekö soimaa minua, kun ei teitä -kuulu. Uskon varmasti, että jos olisitte viipynyt matkalla vielä -päivän, olisi minut lähetetty hakemaan teitä. Olen saanut kuulla -teräviä sanoja, kun en toimittanut teille vartijajoukkoa mukaanne, -ikäänkuin visiiri Nehesi olisi maksanut vartijoiden palkan ilman -Faraon suoranaista määräystä. Oi, paras Ana, antakaa minullekin -sitä lumousvoimaa, jota epäilemättä olette käyttänyt voittaaksenne -kuninkaallisen isäntänne rakkauden, ja minä maksan siitä hyvin, minä, -joka saan eniten tuntea hänen vihaansa." - -"Annan kyllä, Pambasa. Tässä se on -- kirjoittakaa parempia -kertomuksia kuin minä, sensijaan, että kerrotte niitä, ja hän on -pitävä teistä enemmän kuin minusta. Mutta sanokaa -- millaiset olivat -häät? Kuulin matkalla, että ne olivat hyvin komeat." - -"Komeat! Ah, ne olivat kymmenen kertaa enemmän kuin komeat. Oli aivan -kuin Osiris jumala jälleen olisi viettänyt häitään Isis-jumalattaren -kanssa taivaassa. Hänen Korkeutensa, sulhanen, oli puettu todellakin -kuin jumala, niin, hänellä oli yllään Amonin puku ja pyhät -koristukset. Ja sitten juhlakulkue! Ja pidot, jotka Farao piti! -Ja kerronpa teille, että prinssi oli niin yltäkylläinen ilosta ja -kaikesta tuosta loistavasta komeudesta, että ennen juhlamenojen -loppua katsahtaessani häneen näin, että hänen silmänsä olivat -ummessa. Niitä huikaisi kullan kiilto ja jalokivet, ja kuninkaallisen -morsiamen rakastettavaisuus. Hän kertoi sen itse minulle peläten -kenties minun luulleen, että hän nukkui. Sitten saimme siellä -lahjoja, jokainen jotakin arvonsa mukaista. Minä sain -- no, se ei -kuulu tähän. Ja, oppinut Ana, en unhottanut teitä. Tiesin hyvin, että -kaikki olisi lopussa, ennenkuin te palaisitte, ja siksi kuiskasin -nimenne hänen Korkeutensa korvaan ja tarjouduin säilyttämään teidän -lahjanne." - -"Todellako, Pambasa, ja mitä hän sanoi?" - -"Hän sanoi tallentavansa sen itse teille. Kun minä tuijotin häneen -ihmetellen, mikä se mahtoi olla, koska en nähnyt hänellä mitään, -lisäsi hän: 'Se on tässä', ja hän näytti sinetöityä, vanhanaikaista -kultasormusta, jota hän aina on käyttänyt, mutta jolla ei ole mitään -suurta arvoa luullakseni. Siihen on kaiverrettu sanat: 'Thotin ja -Kuninkaan rakastettu'. Näyttää siltä, että hänen on otettava se pois -tehdäkseen tilaa toiselle, paljon hienommalle sormukselle, jonka -hänen Korkeutensa prinsessa on hänelle antanut." - -Tällä ajalla olivat orjat purkaneet kuorman aasin selästä ja -vieneet pois. Me kuljimme läpi eteishallin, jossa oli paljon -tyhjäntoimittajia, kuten tavallista, ja tulimme palatsin yksityiseen -osaan. - -"Tätä tietä", sanoi Pambasa. "Määräys on, että minun on vietävä -teidät prinssin luo, missä hän sitten lieneekin, ja juuri nyt on hän -suuressa salissa hänen Korkeutensa prinsessan kanssa. Heidän luonaan -on käynyt onnittelijoita ja lähettiläitä eri kaupungeista. Viimeinen -poistui noin puoli tuntia sitten." - -"Tahdon ensin valmistaa itseni, arvokas Pambasa", aloitin minä. "Ei, -ei, määräykset ovat ankarat, en uskalla olla tottelematta niitä. -Astukaa sisään", ja toitahuttaen torveen, niinkuin oli hovissa -tapana, veti hän kallisarvoisen väliverhon syrjään. - -"Kautta Amonin", huudahti väsynyt ääni, joka tuntui olevan prinssin, -"sieltä tulee asianajajia tai pappeja. Valmistaudu, sisareni, -valmistaudu." - -"Pyydän sinua, Seti", vastasi Usertin ääni, "että oppisit sanomaan -minua oikealla nimelläni, joka ei ole enään sisar. Enkä edes olekaan -sinun oikea sisaresi." - -"Pyydän anteeksi", sanoi Seti. "Valmistaudu, kuninkaallinen puoliso, -valmistaudu." - -Nyt oli väliverho täydellisesti vedetty syrjään ja minä seisoin -pölyisenä, avuttomana ja sanoakseni totuuden hieman vavisten -- sillä -pelkäsin prinsessaa -- ovella, epäillen astua kynnyksen yli. Edessäni -oli komea, valoisa huone, jonka keskellä oli kaksi veistoksilla -koristettua kullattua tuolia. Toisessa istui prinsessa komeasti -puettuna, kauniina ja tyynenä. Hän tarkasteli kuvilla koristettua -kirjaa, epäilemättä viimeisen lähettilään antamaa, sillä samanlaisia, -kuin se, oli asetettu kauniisti hänen viereensä pöydälle. - -Toinen tuoli oli tyhjä, sillä prinssi käveli levottomasti edes -takaisin huoneessa, juhlapuku vähän epäjärjestyksessä ja kultainen -seppele, joka oli hänen päässään, kallistuneena takaraivolle, sillä -hänen oli tapana työntää sormensa ruskeaan tukkaansa. Seistessäni -vielä varjossa, sillä Pambasa oli poistunut, ei minua huomattu, ja -keskustelu jatkui. - -"Minä olen kunnossa, puoliso. Suo anteeksi, mutta sinä näytät -toisenlaiselta. Miksi lähetit pois kirjanoppineet ja hoviväen, ennen -kuin juhla oli lopussa?" - -"Koska väsyin heidän alituisiin kumarruksiinsa, ylistyksiinsä ja -temppuihinsa", sanoi Seti. - -"Joissa minä en nähnyt mitään harvinaista. Nyt heidät on kutsuttava -takaisin." - -"Tulkoon ken tahansa!" huudahti Seti. Silloin minä astuin esiin ja -heittäydyin maahan. "Mitä", huusi prinssi, "sehän on Ana, joka on -palannut Memphiksestä! Tulkaa lähemmäksi, Ana, ja olkaa tuhannesti -tervetullut. Tiedättekö, luulin teitä joksikin ylipapiksi tai -maaherraksi, josta en koskaan ollut edes kuullut." - -"Ana! Kuka on Ana?" kysyi prinsessa. "Oh, minä muistan, tuo -kirjanoppinut --. Niin, se on helposti huomattavissa, että hän on -tullut Memphiksestä", ja hän katseli tomuista pukuani. - -"Oi, kuninkaallinen prinsessa", mutisin minä hämilläni, "älkää -soimatko minua, vaikka tulinkin tällaisena läheisyyteenne. Pambasa -johti minut tänne vasten tahtoani prinssin määräyksen mukaan." - -"Todellako? Seti, tuoko tämä mies niin tärkeitä tietoja Memphiksestä, -että tahdoit häntä niin kiireesti tavata?" - -"Kyllä, Userti, ainakin luulen niin. Teillä on kirjoitukset -turmeltumattomina, eikö olekin, Ana?" - -"Aivan hyvässä kunnossa, teidän korkeutenne", vastasin, vaikka en -tiennyt, mistä kirjoituksista hän puhui, kenties tarkoitti hän -kertomusteni käsikirjoituksia. - -"Silloin, herrani, jätän sinut keskustelemaan Anan kanssa Memphiksen -kuulumisista ja noista kirjoituksista", sanoi prinsessa. - -"Niin, niin. Meidän täytyy puhella niistä, Userti. Ja myös -matkastamme Goshenin maakuntaan, johon lähdemme yhdessä huomenna." - -"Huomenna! Sinähän sanoit tänä aamuna, että lähdet vasta kolmen -päivän kuluttua." - -"Sanoinko, sisar -- tarkoitan, puoliso? Niin sanoin siksi, koska -en tiennyt varmaan, milloin Ana, josta tulee minun matkatoverini, -palaisi takaisin." - -"Kirjanoppinut matkatoveriksesi! Olisi varmasti sopivampaa, että -serkkusi Amenmeses --" - -"Kautta Setin, Amenmeseksen kanssa!" huudahti hän, "Tiedät hyvin, -että inhoan tuota miestä viekkaitten, turhanpäiväisten juttujensa -tähden." - -"Todellako? Minua surettaa kuulla se, sillä kun sinä inhoat, niin -näytät sen, ja Amenmeseksesta voi tulla vaarallinen vihollinen. No, -jollei serkkumme Amenmeses, jota minä en vihaa, niin on vielä Saptah." - -"Kiitän sinua! En tahdo matkustaa vaunuissa sakaalin kanssa." - -"Sakaali! En pidä Saptahista, mutta miten Egyptin kuninkaallisesta -verestä syntynyt olisi sakaali! Sitten on vielä visiiri Nehesi tai -saattojoukon kenraali, jonka nimen olen unohtanut." - -"Luuletko, Userti, että haluan puhella valtion talouden hoidosta tuon -vanhan rahasäkin kanssa, tai kuunnella kerskailuja teoista, joita hän -ei koskaan ole tehnyt sodassa nubialaisia julmureita vastaan?" - -"En tiedä, puoliso. Mistä sitten puhelisit tämän Anan kanssa? -Runcista, luullakseni, ja muista sellaisista hullutuksista. Tai -kenties Merapista, Israelin kuusta, jota molemmat, kuten olen -huomannut, pidätte niin suloisena. Hyvä, tehkää miten tahdotte! Sanot -minulle, etten voi seurata sinua tuolle matkalle, minä juuri vihitty -puolisosi, ja nyt huomaan, että se onkin siksi, että haluat täyttää -paikkani juttujen kirjoittajalla, jonka löysit jonakin päivänä. -Onnellista matkaa, herraseni", ja hän nousi tuoliltaan kooten -viittansa laahukset molemmin käsin. - -Silloin suuttui Seti. - -"Userti", sanoi hän polkien jalkaansa, "et saa käyttää sellaisia -sanoja. Tiedät hyvin, etten ota sinua mukaani, koska tuolla -hebrealaisten keskuudessa voi piillä vaaroja. Sitäpaitsi, eihän se -ole Faraonkaan tahto." - -Prinsessa kääntyi ja vastasi kylmän kohteliaasti: - -"Pyydän anteeksi ja kiitän, että ajattelet minun turvallisuuttani. -En tiennyt, että tuo tehtävä olisi niin vaarallinen. Ole varovainen, -Seti, ettei kirjanoppinut Ana tuota mitään harmia." - -Sen sanottuaan kumarsi hän ja katosi oviverhojen taa. - -"Ana", sanoi Seti, "sanokaa minulle, sillä en koskaan ole ollut -nopea laskennossa, montako minuuttia on tästä hetkestä huomen aamun -neljänteen tuntiin, jolloin käsken vaunujeni olemaan kunnossa? Ja -tiedättekö, onko mahdollista matkustaa Goshenista läpi rämeikköjen -ja palata takaisin Syrian kautta? Tai, jollei se käy laatuun, kulkea -erämaiden halki Thebeen ja purjehtia Niiliä alas keväällä?" - -"Oi! Prinssi, prinssi", sanoin, "pyydän teitä, lähettäkää minut -pois. Antakaa minun mennä minne tahansa, jonne ei hänen Korkeutensa -prinsessan ääni minua saavuta." - -"On kummallista, miten samalla lailla me ajattelemme joka asiassa, -Ana, yksinpä Merapistakin ja kuninkaallisten naisten kielistä. Te -ette mene. Jos on kysymys menemisestä, on muita, jotka menevät ensin. -Sitä paitsi te ette voi mennä, vaan teidän on pysyttävä ja kannettava -kuormanne, kuten minäkin kannan omaani. Muistakaa särjettyä pikaria, -Ana." - -"Muistan, prinssi, mutta mieluummin haluaisin tulla ruoskituksi -raipoilla kuin tuollaisilla sanoilla, joita minun on kuunneltava." - -Kuitenkin samana yönä, poistuttuani prinssin luota, sain kuulla -tuon oikullisen, tai kenties viisaan kuninkaallisen naisen suusta -miellyttävämpiä sanoja. Hän lähetti noutamaan minua ja minä menin -suuresti peloissani. Hän istui pienessä kammiossaan yksin, ainoastaan -toisessa päässä huonetta istui vanha, kunnianarvoisa nainen, joka -näytti olevan kuuro, sellaisen prinsessa kenties oli vartavasten -valinnut. Userti pyysi minua kohteliaasti istuutumaan häntä -vastapäätä ja puheli minulle näin: - -"Kirjanoppinut Ana, pyydän teiltä anteeksi, että ollessani suuttunut -ja väsynyt sanoin teille ja teistä tänään sellaista, jonka nyt -toivoisin jättäneeni sanomatta. Tiedän hyvin, että te, joka olette -Egyptin korkeasäätyistä sukua, ette kerro sitä ulkopuolella näitä -seiniä." - -"Kieleni leikattakoon pois sitä ennen", vastasin. - -"Näyttää siltä, kirjanoppinut Ana, että herrani prinssi pitää -teistä paljon. Miten ja miksi se tapahtui niin äkkiä, te kun olette -mies, en ymmärrä. Mutta olen varma siitä, että teissä täytyy olla -paljon rakastettavaa, kotka prinssi ei ole milloinkaan tietääkseni -osoittanut suurempaa huomiota kenellekään, joka ei todella olisi -mitä kunnioitettavin ja arvokkain. Nyt kun asiat ovat näin, on -selvää, että teistä tulee hänen Korkeutensa suosikki, miehen, -joka ei muuta mieltään sellaisissa seikoissa, ja että hän kertoo -teille kaikki salaiset ajatuksensa, kenties sellaisetkin, jotka hän -salaa neuvonantajilta tai vieläpä minultakin. Lyhyesti sanoen, te -tulette mahtavaksi tässä valtakunnassa ja kenties eräänä päivänä -mahtavimmaksi -- Faraon jälkeen -- vaikka vielä näytätte ainoastaan -yksityiskirjurilta. - -"En tahdo teeskennellä teille, että minä toivoisin näin käyvän, -minä, joka päinvastoin toivon, että puolisollani olisi vain yksi -todellinen neuvonantaja -- minä. Kuitenkin minä, nähdessäni, että -niin on, painan alas pääni, toivoen, että kaikki kävisi parhaiten. -Jos joskus kateus valtaisi minut ja puhuisin teille ilkeitä -sanoja, kuten tänään, pyydän anteeksi jo edeltäpäin sitä, mikä ei -vielä ole tapahtunut, kuten äsken pyysin anteeksi sitä, mikä on -tapahtunut. Pyydän teitä, kirjanoppinut Ana, että tekisitte parhaanne -vaikuttaaksenne prinssiin vain hyvää, sillä sen, jota hän rakastaa, -on helppo johtaa häntä. Myöskin pyydän teitä, joka olette nopea -ja tarkka, kuten huomaan, ottamaan selkoa kuninkaallisen hovimme -valtiollisista asioista, ja jos on tarpeellista, tulemaan minun -luokseni saamaan ohjeita siihen. Silloin teistä tulee kykenevä -neuvomaan prinssiä oikein, jos hän kääntyisi teidän puoleenne." - -"Kaiken tuon tahdon tehdä, teidän Korkeutenne, jos se vain on minun -vallassani. Vaikka mikä minä olen, että toivoisin saada tehdä polkua -kuninkaalle? Sitäpaitsi tahtoisin lisätä tämän, että prinssi on -lopultakin sellainen, joka aina valitsee oman tiensä." - -"Saattaa olla niin, Ana. Ainakin kiitän teitä. Pyydän myös, olkaa -varma, että minä olen aina teidän ystävänne enkä vihollisenne, vaikka -toisinaan luonteeni kiivaus, jota ei koskaan ole hillitty, voi johtaa -teidät ajattelemaan toisin. Sanon teille vielä erään asian, jonka -tulee pysyä salaisuutena meidän kesken. Tiedän, että prinssi rakastaa -minua pikemmin ystävänä kuin puolisona, ja ettei hän itse olisi -halunnut tätä avioliittoa, mikä on kenties luonnollistakin. Tiedän -vielä, että hänen elämäänsä tulee muita naisia, vaikka ne ovat paljon -harvalukuisempia kuin toisilla kuninkailla on tapana, sillä häntä -on sangen vaikea miellyttää. Sitä en voi valittaa, koska se johtuu -maamme tavoista. Pelkään ainoastaan yhtä seikkaa -- että joku nainen, -joka ei enää olisi hänelle vähäpätöinen, ottaisi Setin sydämen -ja tekisi hänet kokonaan omakseen. Tässä asiassa, kirjanoppinut -Ana, kuten muissakin pyydän apuanne, sillä haluan tulla Egyptin -kuningattareksi täydellisesti enkä ainoastaan nimellisesti." - -"Teidän Korkeutenne, miten voin sanoa prinssille?: 'Niin paljon -teidän on rakastettava tätä tai tuota naista eikä enempää'. -Sitäpaitsi, miksi pelkäätte sellaista, mitä ei ole eikä mahda koskaan -tullakkaan?" - -"En tiedä, miten voitte sanoa sen, kirjuri, mutta kuitenkin pyydän -teitä puhumaan, jos voitte. Ja miksi pelkään? Siksi, että minusta -tuntuu kuin jonkun naisen varjo lepäisi kylmänä päälläni ja -rakentaisi mustaa muuria hänen Korkeutensa ja minun välilleni." - -"Se on vain uneksimista, prinsessa." - -"Kenties. Toivon, että se olisi sitä. Kuitenkin luulen toisin. -Oi! Ana, ettekö te, joka tutkitte miesten ja naisten sydämiä, voi -ymmärtää asemaani? Olen mennyt avioliittoon, jossa ei ole toivoa -tulla milloinkaan rakastetuksi, kuten toiset naiset ovat. Minä, joka -olen puoliso, en ole kuitenkaan se. Luen ajatuksenne ja kysytte -- -'Miksi sitten menitte naimisiin?' Koska olen kertonut teille näin -paljon, kerron senkin teille. Ensiksi, koska prinssi on erilainen -kuin toiset miehet ja omalla tavallaan yläpuolella kaikkia heitä, -niin, paljon yläpuolella jokaista, jonka kanssa kuninkaallinen -perijätär olisi voinut mennä naimisiin. Toiseksi, koska minulta on -riistetty rakkaus, niin mitäpä jää minulle muuta kuin kunnianhimo? -Ja lopuksi, tahtoisin tulla mahtavaksi kuningattareksi, kuten -oli Hatshepu aikoinaan, ja auttaa maani nousemaan niistä monista -vaivoista, mihin se on vaipunut ja saada nimeni kirjoitetuksi laajan -historian lehdille. Sen voin ainoastaan tehdä ottamalla Faraon -perillisen miehekseni, kuten on velvollisuuteni." - -Hän ajatteli hetken, ja lisäsi sitten: "Nyt olen kertonut teille -kaikki ajatukseni. Olenko tehnyt siinä viisaasti, sen tietävät yksin -jumalat ja aika on sen minulle näyttävä". - -"Prinsessa", sanoin, "kiitän teitä luottamuksesta, jota osoititte -minulle, ja minä tahdon auttaa teitä, jos voin. Kuitenkin olen vallan -hämmentynyt. Minä, mies parka, vaikka olenkin hyvää sukua, uneksija, -joka olen nähnyt vaivaakin, olen äkkiä sattumalta tai jumalallisesta -johdatuksesta nostettu korkealle Egyptin perillisen suosioon, ja -vieläpä olen voittanut teidänkin luottamuksenne. Ihmettelen, miten -minun on käyttäydyttävä tässä uudessa paikassa, jota en koskaan ole -hakenut." - -"Sitä en tiedä. Minulla on tarpeeksi huolia kannettavana nykyään. -Mutta epäilemättä se sallimus, josta puhuitte, ja joka on pannut -teidät asemaanne, on myös määrännyt, miten, kaikki päättyy. Mutta, -kesken kaiken, minulla on teille lahja. Sanokaa, kirjuri, oletteko -milloinkaan käyttänyt asetta kynän ohella?" - -"Olen, teidän ylhäisyytenne, poikana olin taitava miekkailija. -Sitäpaitsi, vaikka en pidä sodasta ja verenvuodatuksesta, tappelin -muutama vuosi sitten suuressa taistelussa niniveläisiä barbaareja -vastaan, kun Farao kutsui Memphiksen nuoret miehet täyttymään -velvollisuutensa. Minä löin omin käsin kaksi rehellisessä -taistelussa, vaikka eräs oli vähällä tuottaa minulle kuoleman", ja -osoitin arpea, joka näkyi punertavana harmaitten hiusteni välistä. -Keihäs oli siihen iskenyt syvän reiän. - -"Se on hyvä, tai niin ainakin minä ajattelen, sillä pidän enemmän -sotilaista kuin kirjatoukista." - -Mennen ruo'oista tehdyn maalatun arkun luo otti hän siitä ihmeellisen -pronssisista renkaista tehdyn panssaripaidan, ja lyhyen miekan, sekin -pronssista. Miekka oli kullatussa tupessa, jonka pää oli muodostettu -leijonan pään muotoiseksi. Nämä hän omin käsin antoi minulle, sanoen: - -"Tämä on sotasaalis, jonka isoisäni, suuri Rameses, otti -nuoruudessaan eräältä Khitahin prinssiltä, jonka hän surmasi Syriassa -tuossa taistelussa, josta teidän isoisänne kirjoitti runon. Kantakaa -tätä panssaria, jonka läpi ei mikään keihäs mene, viittanne alla, -ja pankaa miekka vyöllenne, kun menette noitten israelilaisten -keskuuteen, joihin minä en luota. Olen antanut samanlaisen puvun -prinssille. Olkoon velvollisuutenanne pitää huolta, että se on -hänen pyhän ruumiinsa suojana sekä yöllä että päivällä. Olkoon myös -velvollisuutenne, jos tarvitaan, puolustaa häntä tällä miekalla. -Hyvästi." - -"Jumalat karkoittakoot minut autuaitten maista, jos laiminlyön tämän -luottamustehtävän", vastasin minä ja lähdin etsimään lepoa, jota, -kuten kuulette, en kuitenkaan vielä saanut. - -Sillä kun kuljin käytävää erään hovinaisen saattamana, niin kenenkä -olisinkaan tavannut sen päässä, jollen vanhaa Pambasaa, joka monin -kumarruksin ilmoitti minulle, että prinssi tarvitsi minua? Kysyin, -miten se saattoi olla mahdollista, sillä hänhän oli lähettänyt minut -pois yöksi. Hän ei sanonut tietävänsä, vaan hänet oli käsketty ohjata -minut yksityiseen kammioon, samaan huoneeseen, jossa ensiksi elin -nähnyt hänen Korkeutensa. Menin sinne ja löysin hänet lämmittelemästä -tulen äärestä, sillä yö oli kylmä. Hän katsoi ylös ja pyysi Pambasaa -päästämään sisälle ne, jotka olivat odottamassa; sitten hän, -huomattuaan renkaista tehdyn panssaripaidan ja miekan, jota kannoin -kädessäni, sanoi: - -"Te olette ollut prinsessan luona, ettekö olekin, ja hänellä täytyi -olla paljon sanomista teille, sillä keskustelunne oli pitkä? Hyvä, -minä luulen arvaavani sen sisällyksen, sillä olenhan lapsuudesta -asti tuntenut hänen mielenlaatunsa. Hän pyysi teitä pitämään minua -silmällä, sekä ruumistani että sydäntäni ja kaikkea, mikä tulee -sydämestä -- ah, ja paljon muuta. Ja hän antoi teillekin syrialaisen -puvun kannettavaksi hebrealaisten keskuudessa, kuten hän antoi -minullekin. -- Kuulkaapas Ana. Olen pahoillani, että häiritsen -lepoanne, sillä te olette varmaan väsynyt matkasta ja keskustelusta. -Mutta vanha Bakenhonsu, jonka tunnette, odottaa ulkopuolella ja hänen -kanssaan Kii, suuri tietäjä, jota luullakseni ette ole nähnyt. Hän on -ihmeellinen tietomies. Hän tekee todella kummallisia taikatemppuja -ja toisinaan näyttää menneisyys ja tulevaisuus olevan avoinna hänen -katseilleen. Epäilemättä hänellä on, tai hän luulee itsellään olevan, -joku ilmoitus minulle taivaasta. Ajattelin, että haluaisitte kuulla -sen." - -"Haluan kernaasti, prinssi, jos olen sen arvoinen ja tahdotte -suojella minua tuon tietäjän vihalta, jota pelkään." - -"Viha muuttuu toisinaan luottamukseksi, Ana. Ettekö huomannut sitä -juuri äsken prinsessan suhteen, kuten sanoin tulevan tapahtumaan? -Hiljaa! He tulevat. Istuutukaa ja laittakaa kirjoitustaulunne kuntoon -tehdäksenne muistiinpanoja heidän puheistaan." - -Oviverhot vedettiin syrjään ja niiden takaa tuli iäkäs Bakenkhonsu -nojaten keppiinsä ja hänen mukanaan itse Kii puettuna valkeaan -viittaan ja hiukset ajeltuina, sillä hän oli saanut perintönä Amonin -papin viran Thebessä ja oli vasta alkava Isiksen, salaperäisyyksien -äidin, palvelija. Hänellä oli myös Kherhebin, Kherheb oli päätietäjän -virallinen nimitys muinaisessa Egyptissä, eli päätietäjän tehtävät. -Ensi näkemältä oli tuossa miehessä jotakin outoa. Todellakin, hän -olisi hyvin näkönsä puolesta saattanut olla keski-ikäinen kauppias; -ruumiiltaan hän oli lyhyt ja tukeva, kasvoiltaan lihava ja hymyilevä. -Mutta noissa hymyilevissä kasvoissa oli kaksi ihmeellistä, harmaalle -vivahtavaa, melkein mustaa silmää. Kun kasvot hymyilivät, tuijottivat -nuo silmät tyhjyyteen kuin kuvapatsaan silmät. Ne olivat todellakin -kuin kivisen patsaan silmät tai oikeammin silmäkuopat, niin syvällä -ne olivat päässä. Omasta puolestani sanon, että pidin niitä -kunnioitusta herättävinä, ja arvelin, että mikä Kii mahtoi ollakin, -ei hän ainakaan ollut petturi. - -Tämä kummallinen pari kumarsi prinssille, ja prinssin viittauksesta -istuutuivat he, Bakenkhonsu tuolille, koska hänen oli vaikeata -nousta, ja Kii, joka oli nuorempi, kirjanoppineitten tavan mukaan -lattialle. - -"Mitä kerroin teille, Bakenkhonsu?" sanoi Kii vahvalla, mahtavalla -äänellä, lopettaen sanat omituisella hihityksellä. - -"Kerroitte minulle, tietäjä, että löytäisimme prinssin tästä -huoneesta, jonka kuvasitte minulle tarkasti juuri sellaiseksi, kuin -nyt näen sen, vaikka emme kumpainenkaan ole ennen käyneet täällä. -Sanoitte myöskin, että siellä sisällä istuisi lattialla kirjuri -Ana, jonka minä tunnen, vaan ette te, pitäen käsissään vahatauluja -ja kynää. Hänen vieressään on ihmeellinen panssaripaita ja -leijonatuppinen miekka." - -"Sepä on kummallista", keskeytti prinssi, "mutta anteeksi, -Bakenkhonsu näkee nämä asiat. Jos te, oi Kii, kertoisitte meille, -mitä on kirjoitettu Anan tauluille, joita emme kumpainenkaan voi -nähdä, ja olisi vielä ihmeellisempää, jos sanoisitte, onko sinne -kirjoitettu mitään." - -Kii hymyili ja tuijotti kattoon. Hetken kuluttua hän sanoi: - -"Kirjuri Ana käyttää pikakirjoitusta, jota ei ole helppo selittää. -Kuitenkin näen kirjoitettuna tauluille erään talon hinnan, jonka -hän on saanut jossakin kaupungissa, jonka nimeä ei ole mainittu -- -se on niin ja niin paljon. Myöskin näen sinne kirjoitettuna summan, -minkä hän maksoi pois siitä palvelijalle, ja aasin ruoan kahdessa -majatalossa, joissa hän poikkesi matkallaan. Se on niin ja niin -paljon. Sitten on luettelo papyruskääröistä ja sanat: 'Sininen -viitta', jotka on pyyhitty pois." - -"Ana, onko se oikein sanottu?" kysyi prinssi. - -"Aivan oikein", vastasin täynnä pelkoa, "ainoastaan sanat 'Sininen -viitta', jotka totta kyllä kirjoitin taululle, on myös pyyhitty pois." - -Kii hihitti ja käänsi silmänsä katosta minuun. - -"Haluaisiko teidän Korkeutenne, että kertoisin teille, mitä on -kirjoitettu tämän kirjanoppineen muistiin yhtä hyvin kuin sen, mitä -on kirjoitettu noihin vahatauluihin, joita hän pitää käsissään? -Niitä on helpompi selittää kuin noita toisia ja minä näen niissä -paljon mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi salaisia sanoja, joita -hänelle on puhunut joku korkea olento aivan äskettäin, suurista -valtiollisista asioista, luullakseni. Tai teidän ylhäisyytenne -mielipide siitä, miten vilun värinä kylmällä ilmalla joen partaalla -seistessä muuttuu kuumuudeksi, kun astuu veteen ja vastaus siihen. -Ja sanoja, jotka puhuttiin alabasterimaljaa rikottaessa. Sivumennen -sanoen, kirjuri, hyvän kätköpaikan valitsitte maljan toiselle -puoliskolle piilottaessanne sen arkun pohjalle kammiossanne, arkun, -joka on suljettu nuoralla ja sinetöity Rameses toisen aikoina -kovakuoriaissinetillä. Luullakseni maljan toinen puolisko on -helpommin saatavissa", ja kääntyen ympäri hän tuijotti seinään, jossa -näin vähän alabasterimaljan reunaa. - -Minä istuin suu avoinna, sillä miten saattoi tuo mies tietää kaiken -tämän? Mutta prinssi nauroi ääneen, sanoen: - -"Ana, minä rupean tuumimaan, että pidätte huonosti asioita salassa. -Ainakin luulisin niin, jollen muistaisi, ettei teillä ole vielä ollut -tilaisuutta kertoa minulle, mitä prinsessa tuolla mahtoi teille -sanoa, ja tuskin voitte tietää tämän huoneen seinässä olevasta -petollisesta liukuvasta luukusta, jota en ole milloinkaan näyttänyt -teille." - -Taaskin Kii nauraa hihitti ja Bakenkhonsun leveille, ryppyisille -kasvoille levisi hymy. - -"Oi prinssi", aloitin minä, "vannon teille, ettei koskaan ole -pieninkään sana --" - -"Tiedän sen, ystävä", keskeytti prinssi, "mutta näyttää olevan -sellaisiakin, jotka eivät odota sanoja, vaan lukevat 'ajatusten -kirjasta'. Sentähden ei ole hyvä seurustella heidän kanssaan liian -usein, sillä jokaisellahan on ajatuksia, joita ei tarvitse muitten -tietää kuin hän itse ja Jumala. Tietäjä, mitä asiaa teillä on -minulle? Puhukaa aivan kuin me olisimme kahden." - -"Tämä, prinssi, on asiani. Te teette matkan hebrealaisten luo, kuten -kaikki olemme kuulleet. Nyt Bakenkhonsu ja minä sekä kaksi ennustajaa -minun virkakunnastani olemme erityisesti tarkastelleet tulevaisuutta, -joka koskee tätä matkaa. Sillä me kaikki rakastamme teitä ja -tiedämme, miten paljon teidän menestyksenne merkitsee Egyptille. -Vaikka se, mitä olemme saaneet tietää, eroaa muutamissa asioissa, on -se toisissa vallan sama. Sentähden pidimme velvollisuutenamme kertoa -teille, mitä olemme nähneet." - -"Jatka, Kherheb." - -"Ensiksi, että teidän Korkeutenne elämä joutuu vaaraan." - -"Elämä on aina vaarassa, Kii. Menetänkö sen? Jos niin käy, älkää -pelätkö kertoa sitä minulle." - -"Emme tiedä sitä, mutta emme luule niin käyvän, päättäen muusta, -mitä meille on ilmoitettu. Saimme tietää, ettei ainoastaan ruumiinne -joudu vaaraan. Tuolla matkalla näette naisen, johon rakastutte. Tämä -nainen, niin arvelemme, tuottaa teille paljon sekä surua että iloa." - -"Silloin tuo matka on kenties tekemisen arvoinen, Kii, koska monet -saavat kulkea kauas ennenkuin löytävät sen, jota voivat rakastaa. -Kertokaa minulle, olenko nähnyt tuon naisen?" - -"Siinä olemme sekaisin, prinssi, sillä näyttää siltä -- epäilemättä -olemme väärässä -- että olette nähnyt hänet usein, usein, ja olette -tuntenut hänet tuhansia vuosia sitten, niinkuin olette tuntenut tuon -vieressänne olevan miehen tuhansia vuosia sitten." - -Setin kasvot tulivat hyvin tarkkaavaisiksi. - -"Mitä tarkoitatte, tietäjä?" kysyi hän katsoen häneen terävästi. -"Mitenkä minä, joka olen vielä nuori, olen voinut tuntea jonkun -naisen ja miehen tuhansia vuosia sitten?" - -Kii tarkasteli häntä kummallisilla silmillään ja vastasi: - -"Teillä on paljon arvonimiä, prinssi. Eikö yksi niistä ole -'Jälkeensyntyneitten Herra', ja jos on, niin miten saitte sen, ja -mitä se merkitsee?" - -"Se on nimeni. Mitä se merkitsee, en tiedä, mutta sain sen jonkun -unen johdosta, jonka äitini näki yöllä ennen kuin synnyin. Kertokaa -te minulle, mitä se merkitsee, koska näytte tietävän niin paljon." - -"En osaa, prinssi. Tuota salaisuutta ei ole näytetty minulle. -Kuitenkin tunsin nuoruudessani keski-ikäisen miehen, joka oli -tietäjä, kuten minäkin, ja häneltä opin paljon. -- Bakenkhonsu tässä -tunsi hänet hyvin -- sillä hän tutki tuota asiaa. Hän kertoi minulle -olevansa varma, koska niin oli ilmoitettu hänelle, että ihmiset -eivät elä ainoastaan kerran ja sitten lähde täältä iäksi. Hän sanoi, -että ne elävät monta kertaa ja monissa muodoissa, vaikka aina tässä -maailmassa, ja jokaisen elämän välillä on pimeyden muuri." - -"Jos niin on, mitä hyötyä on elämästä, jota emme muista sen jälkeen -kuin kuolema on sulkenut ovet?" - -"Ovet on kerran jälleen avautuva, prinssi, ja näyttävä meille paikat, -joiden läpi jalkamme ovat kulkeneet alusta alkaen." - -"Uskontomme opettaa meille, Kii, että kuoleman jälkeen elämme -iankaikkisesti jossakin muualla ruumiissamme, jotka saamme takaisin -tuomiopäivänä. Iankaikkisuudella, jolla ei ole loppua, ei voi olla -alkuakaan; se on ympyrä. Sentähden, jos on totta, että elämme -uudelleen, niin täytyy senkin olla totta, että olemme eläneet aina." - -"Se on hyvin perusteltu, prinssi. Ennen muinoin, ennen kuin papit -alkoivat muodostella ihmisten ajatuksista kivimöhkäleitä ja rakentaa -niistä temppeleitä tuhansille jumalille, monet pitivät tuota -perustetta oikeana, kuten heidän mielestään oli vain yksi jumalakin." - -"Niinhän on israelilaisillakin, joitten luo menen. Mitä sanotte -heidän jumalastaan, Kii?" - -"Että hän on sama kuin meidänkin monet jumalamme, prinssi. Ihmisten -silmillä katsoen on Jumalalla monet kasvot, ja jokainen väittää, että -ne, jotka hän näkee, ovat ainoan oikean Jumalan. Kuitenkin he ovat -väärässä, sillä nehän ovat kaikki oikeita." - -"Tai vääriä kenties, Kii, jollei petollisuuskin ole osa totuudesta. -No niin, olette kertonut minulle kahdesta vaarasta, joista toinen -kohtaa sydäntäni, toinen ruumistani. Onko mitään muuta ilmoitettu -teidän viisaudellenne?" - -"On, prinssi. Kolmas on se, että tämä matka lopulta on maksava teidän -valtaistuimenne." - -"Jos kuolen, niin se varmasti maksaa valtaistuimeni." - -"Ei, prinssi, vaan eläessänne." - -"Tiedättekö, Kii, että silloin voisin kantaa elämää paljon nöyremmin -kuin valtaistuimella ollessani. Voisiko hänen Korkeutensa prinsessa -tehdä samoin, se on eri asia. Sanotte siis, että jos menen tuolle -matkalle, tulee toinen faraoksi minun tilalleni." - -"Emme sano niin, prinssi. On totta, että meille on näytetty jonkun -täyttävän paikkanne aikana, jolloin Egyptissä vallitsee hämmennys -ja sekasorto, ja jolloin tuhannet kuolevat. Kuitenkin katsoessamme -uudelleen, emme näe tuota toista, vaan teidät jälleen omalla -paikallanne." Tässä minä, Ana, muistin näkyni Faraon salissa. "Asia -on pahempi kuin luulin, sillä kerran luovuttuani kruunusta en luule, -että minulla olisi mitään halua ruveta sitä jälleen kantamaan", sanoi -Seti. "Kuka näyttää teille näitä asioita ja miten?" - -"Meidän henkemme, joka on salainen itsemme, näyttää niitä meille, -prinssi, ja monella tavalla. Toisinaan unien ja näkyjen, toisinaan -vedenpinnalla näkyvien kuvien ja pelkkään hiekkaan merkittyjen -kirjoitusten avulla. Kaikissa näissä muodoissa ja muissakin antaa -henkemme, vetäen esille viisauden loppumattomat lähteet, jotka on -kätketty jokaiseen ihmiseen, nähdä pilkahduksen totuudesta, kuten se -antaa meille, jotka on kasvatettu siihen, voiman tehdä ihmeitä." - -"Totuudesta. Ovatko nämä asiat, jotka kerroitte minulle, siis tosia?" - -"Me uskomme niin, prinssi." - -"Ja koska ne ovat tosia, täytyy niiden tapahtua. Mitä hyödyttää -siis varoittaa sellaisesta, jonka täytyy tapahtua? Ei voi olla -kahta totuutta. Mitä haluaisitte minun tekevän? Ettenkö menisikään -tuolle matkalle? Mutta minunhan on mentävä, sillä jollen menisi, -muuttuisi totuus valheeksi, joka on mahdotonta. Sanotte, että -sallimus on määrännyt matkani ja mentyäni tapahtuu sellaisia ja -sellaisia asioita. Ja kuitenkin neuvotte, etten menisi, sillä sitähän -tarkoitatte. Oi, Kherheb Kii ja Bakenkhonsu, epäilemättä olette -suuria tietäjiä ja hyvin viisaita, mutta on suurempi, joka hallitsee -maailmaa viisaudella, johon verrattuna teidän on kuin vesipisara -Niilissä. Kiitän teitä varoituksistanne, mutta huomenna matkustan -Goshenin maahan täyttämään faraon käskyä. Jos palaan sieltä, puhumme -näistä asioista tässä maailmassa. Jollen tule takaisin, puhumme -kenties niistä jossakin muualla. Hyvästi!" - - - - -VI. - -GOSHENIN MAA. - - -Prinssi Seti ja hänen suuri seurueensa pääsivät onnellisesti -Goshenin maahan, minä, Ana, istuen hänen kanssaan vaunuissa. Se -oli siihen aikaan, kuten nytkin, viljava maa, joka laajeni aivan -tasaisena autioitten kukkularyhmien takana, joitten poikki kuljimme -kaitaa, mutkikasta polkua pitkin. Kaikkialla tasangolla kulki -kanavia, joitten välissä oli suuria peltoja, joihin juuri oli -siemen kylvetty. Siellä oli myös vihreitä ruohoniittyjä, joissa oli -laitumella satoja eläimiä, ja niiden takana, kuivuneilla rämemailla, -kulki lammaslaumoja. Goshen, kylä, jos sitä niin voi nimittää, -oli ainoastaan mitätön paikka. Siellä ei ollut muuta kuin joukko -savimajoja, joitten keskellä oli rakennus, myös savesta, ja sen -edessä kaksi tiileistä rakennettua pylvästä. Se oli tämän kansan -temppeli, kuten meille kerrottiin, jonka sisimmäisiin osiin ei saanut -kukaan muu astua kuin heidän ylimmäinen pappinsa. Minä nauroin -nähdessäni sen, mutta prinssi nuhteli minua sanoen, ettei pitäisi -tuomita henkeä ruumiin mukaan eikä jumalaa huoneen perusteella. - -Me leiriydyimme kylän ulkopuolelle ja pian pääsimme selville, että -tässä ja tuolla kauempana toisissa kylissä asui noin kymmenen tuhatta -ihmistä, jotka useimmat kuljeskelivat leirimme ympärillä nähdäkseen -meidät. Miehillä oli tulinen katse ja kyömynenä, nuoret naiset olivat -kauniita ja miellyttäviä nähdä, vanhemmat naiset suurimmaksi osaksi -pyyleviä ja hieman kömpelöitä, ja lapset hyvin suloisia. Kaikki oli -puettu karkeisiin, kotikutoisiin, tumman värisiin liina-viittoihin, -mutta naisten puvut olivat kirjaillut valkealla kankaalla. Huolimatta -varallisuudesta, jota näimme ympärillämme olevissa pelloissa ja -karjassa, ei heillä ollut paljon koristuksia, tai kenties oli ne -kätketty meiltä. - -Oli helppo nähdä, kuinka he vihasivat meitä egyptiläisiä ja -vieläpä uskalsivat halveksiakin meitä. Viha näkyi heidän -kiiluvista silmistään, ja minä kuulin heidän nimittävän meitä -"epäjumalanpalvelijoiksi" ja kyselevän, missä jumalamme, härkä oli, -sillä ollen tietämättömiä luulivat he meidän palvelevan Apis-härkää -(kuten kenties jotkut rahvaasta tekevät) sensijaan, että pidämme -tuota pyhää eläintä luonnon voimien vertauskuvana. Vieläpä he -tekivät enemmänkin. Ensimmäisenä yönä tulomme jälkeen teurastivat he -samanlaisen härän kuin Apis on ja aamulla löysimme sen tieltä lähellä -leiriämme, ja sen nahkaan oli työnnetty suuri joukko vielä elävien -sittiäisten teräviä pistimiä. Sillä he eivät taaskaan tienneet, ettei -tuo kuoriainen ole egyptiläisten jumala, vaan ainoastaan Luojan -vertauskuva. Sittiäinen pyörittää pallon mudasta ja laskee siihen -munansa hautoakseen niitä, ja samoin Luoja pyörittää maailmaa, joka -näyttää tulevan pyöreäksi, ja synnyttää siihen elämää. - -Kaikki leirissämme olivat vihaisia tuosta häväistyksestä, paitsi -prinssi, joka sanoi nauraen, että hän piti pilaa raakana, mutta -sukkelana. Mutta pahemmin oli käydä. Eräs päihtynyt sotilas oli -häväissyt hebrealaista naista, joka tuli yksin kanavasta vettä -nostamaan. Huhu tästä lensi ja muutama tuhat israelilaista hyökkäsi -leiriin, huutaen ja vaatien kostoa niin uhkaavalla tavalla, että oli -välttämätöntä muodostaa vartijoista oikea sotajoukko. - -Prinssi määräsi, että tyttö ja hänen sukulaisensa tuotaisiin esiin -selittämään asiaa. Hän tuli itkien ja voivotellen, ja repien -koristeitaan, samalla heittäen tuhkaa päänsä päälle, vaikka kävi -selville, ettei sotilas ollut tuottanut hänelle mitään suurempaa -vaaraa, sillä tyttö juoksi pakoon. Prinssi pyysi häntä näyttämään -miehen, jos hän tuntisi sen, ja hän osoitti erästä kreivi -Amenmeseksen henkivartijaa, jonka kasvot olivat täynnä aivankuin -naisen kynnen jälkiä. Kun häneltä kysyttiin, sanoi hän muistavansa -vähän koko asiasta, mutta tunnusti, että hän oli nähnyt naisen -kanavan rannalla kuun nousun aikana ja laskenut leikkiä hänen -kanssaan. - -Tytön sukulaiset huusivat, että mies oli tapettava, koska hän oli -yrittänyt häväistä korkeasyntyistä israelilaista naista. Siihen -ei Seti suostunut, vaan sanoi, ettei se rikos tuota kenellekään -kuolemaa, mutta lupasi hän määrätä miehen julkisesti ruoskittavaksi. -Silloin Amenmeses, joka piti sotilaistaan, hyökkäsi kiivaasti esille -sanoen, ettei hänen palvelijaansa saisi koskeakaan siksi, että tämä -oli yrittänyt hyväillä kaunista israelilaista naista, jolla ei -ollut mitään asiaa liikkua yksin yöllä. Hän lisäsi, että jos mies -ruoskittaisiin, hän ja hänen seurueensa poistuisivat leiristä ja -marssisivat takaisin ilmoittamaan faraolle. - -Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa ilmoitti prinssi naiselle -ja tämän sukulaisille faraon määräyksen, että hän tahtoi tuomita -asiat, ja käski heitä tulemaan hoviin kuukauden kuluttua ja -esittämään siellä syytteensä sotamiestä vastaan. He lähtivät pois -tyytymättöminä, sanoen, että Amenmeses oli häväissyt heidän tytärtään -vielä enemmän kuin hänen palvelijansa oli tehnyt. Ja kaiken tämän -loppu oli se, että seuraavana yönä löydettiin sotilas kuolleena, -ruumis puukon iskuja täynnä. Tyttöä, hänen vanhempiaan ja veljiään -ei voitu löytää, sillä he olivat paenneet erämaahan, eikä ollut -mitään merkkiä, mikä olisi näyttänyt, kuka sotamiehen oli murhannut. -Sentähden ei voitu tehdä mitään muuta kuin haudata ruumis. - -Seuraavana aamuna alkoi tarkastus tavanmukaisine juhlallisuuksineen. -Prinssi Seti ja kreivi Amenmeses ottivat paikan suuren teltan -toisessa päässä, neuvonantajat heidän takanaan ja kirjurit, joiden -joukossa minäkin, istuutuivat heidän jalkojensa juureen. Silloin -saimme kuulla, että nuo kaksi profeettaa, jotka näin Faraon hovissa, -eivät olleet Goshenin maassa, vaan olivat lähteneet sieltä ennen -meidän tuloamme "uhraamaan Jumalalle erämaassa", eikä kukaan tiennyt, -milloin he palaisivat. Tuli kuitenkin muita vanhimpia ja pappeja, -jotka alkoivat esittää valituksiaan, joita he kertoivat laveasti -ja suurella kiivaudella, useasti kaikki yhtä aikaa puhuen. Siksi -oli vaikeata tulkita heidän puheitaan, he kun väittivät, etteivät -osanneet Egyptin kieltä. - -Sitäpaitsi aloittivat he kertomuksen aivan alusta, jolloin he -olivat tulleet Egyptiin satoja vuosia sitten. Heidän apunaan oli -silloin ollut sen aikaisen faraon visiiri, joku Yusuf, mahtava -ja älykäs mies heidän suvustaan, joka nälänhädän aikana kokosi -viljaa ja myi sitä myös. Tämä farao oli Hyksos-kansasta, eräs -noita paimentolaiskuninkaita, joita me egyptiläiset vihasimme -ja monen taistelun jälkeen saimme pois valtaistuimelta. Näitten -paimentolaiskuninkaitten aikana tuli israelilaisista niin rikas ja -mahtava kansa, että jälkeen päin tulevat faraot, jotka eivät pitäneet -heistä, alkoivat pelätä heitä. - -Näin kauaksi päästiin kuulustelussa ensimmäisenä päivänä. - -Seuraavana päivänä alkoi kertomus heidän rasituksistaan, jonka -alaisina he kuitenkin vielä lisääntyivät kuin hyttyset Niilin -varsilla. Ja heistä tuli niin vahva ja monilukuinen kansa, että -viimein Rameses Suuri teki katalan teon määrätessään heidän -poikalapsensa kuolemaan. Tätä määräystä ei milloinkaan toteutettu, -koska faraon oma tytär, hän joka löysi Moseksen joen kaislikosta, -puolusti heitä. - -Tässä viittasi prinssi väsyneenä hälinään ja kuumuuteen, joka -johtui suuresta väentungoksesta, ja lopetti istunnon määräten sitä -jatkettavaksi seuraavana päivänä. Käskien minua seuraamaan itseään, -hän määräsi vaunut, ei omiaan, laitettaviksi kuntoon, ja vaikka minä -pyysin, ettei hän tekisi niin, lähti hän liikkeelle ilman vartijoita, -ainoastaan minä ja vaununajaja olimme mukana. Hän sanoi tahtovansa -omin silmin nähdä, miten tämä kansa teki työtä. - -Hebrealainen poika otettiin oppaaksi juoksemaan hevosten edellä, ja -niin ajoimme erään kanavan rannalle, jossa israelilaiset tekivät -tiilejä savesta. Kun ne oli kuivattu auringonpaisteessa, lastattiin -ne veneisiin, jotka olivat siellä odottamassa, ja vietiin muualle -Egyptiin käytettäviksi faraon rakennuksiin. Tuhansia miehiä oli -täällä työssä uupuneina raatamisestaan egyptiläisten työnjohtajien -määräysten alaisina; nämä laskivat tiilet leikkaamalla pykäliä -sauvaan, tai toisinaan kirjoittamalla niiden luvun levyille. Nämä -johtajat olivat julmia miehiä, suurimmaksi osaksi alhaisista kansan -luokista, jotka käyttivät raakaa puhetta orjiaan kohtaan. Eivätkä -he tyytyneet vaan sanoihin. Huomattuamme eräässä paikassa kansaa -kokoontuneena ja kuullessamme huutoa, menimme katsomaan, mitä -siellä tapahtui. Näimme maassa makaamassa pojan, jota oli niin -julmasti piesty nahkapiiskoilla, että veri virtasi hänestä. Prinssin -viittauksesta kysyin minä, mitä poika oli tehnyt ja vastattiin -raa'asti, sillä työnjohtajat ja heidän vartijansa eivät tienneet -keitä olimme, että viimeksi kuluneitten kuuden päivän aikana oli hän -valmistanut ainoastaan puolet tiileistä, jotka oli määrä tehdä. - -"Päästäkää hänet!" sanoi prinssi levollisesti. - -"Kuka sinä olet, joka määräät minua?" kysyi työnjohtaja, joka piteli -poikaa kiinni sillä aikaa kuin vartijat pieksivät häntä. "Mene -tiehesi, tai saat samaa kuin tämä laiskuri." - -Seti katsoi mieheen ja katsoessaan hänen huulensa valkenivat. - -"Sano hänelle!" sanoi hän minulle. - -"Koira", läähätin minä, "etkö tiedä, kuka tämä herra on, jolle -uskallat puhua noin?" - -"En, eikä ole väliäkään. Lyö, vartija!" - -Silloin prinssi, jonka pukua peitti yleisesti käytetty väljähihainen -viitta, veti sen auki, jolloin tuli näkyviin rintakoriste, jota -hän oli käyttänyt hovissa. Se oli kaunis kultainen esine, johon -oli kirjoitettu hänen kuninkaalliset nimensä ja arvonsa mustalla -ja punaisella emaljilla. Myös nosti hän ylös oikean kätensä, jossa -oli faraon sinetti, jota hän käytti, ollessaan tämän valtuutettuna. -Miehet tuijottivat häneen. Sitten eräs, joka oli älykkäämpi kuin -muut, huusi: - -"Kautta jumalien, tämähän on hänen ylhäisyytensä Egyptin prinssi!" -Sen kuullessaan kaikki heittäytyivät kasvoilleen. - -"Nouse", sanoi Seti pojalle, joka katseli häntä unhottaen -ihmetyksestä tuskansa, "ja kerro minulle, miksi et ole valmistanut -tiilimäärääsi?" - -"Herra", nyyhkytti poika huonolla egyptin kielellä, "kahdesta -syystä. Ensiksi, koska olen raajarikko, katsokaa", ja hän nosti -vasenta käsivarttaan, joka oli surkastunut ja ohut kuin muumion, -"enkä siksi voi tehdä työtä nopeasti. Toiseksi, koska äitini, jonka -ainoa lapsi minä olen, on leski ja makaa niin sairaana vuoteessa, -ettei ole ketään, joka voisi koota olkia minulle, kuten farao on -määrännyt meitä tekemään. Sentähden kuluu minulta monta tuntia olkien -etsintään, koska minulla ei ole varoja, millä maksaisin, jos joku -toinen tekisi sen edestäni." - -"Ana", sanoi prinssi, "kirjoita muistiin tämän nuorukaisen nimi -ja asuntopaikka, ja jos hänen kertomuksensa nähdään todeksi, pidä -huolta, että hänen ja hänen äitinsä puutteet poistetaan, ennen kuin -lähdemme Goshenista. Kirjoita myös tämän työnjohtajan ja hänen -apulaistensa nimet muistiin, ja käske heidän tulla leiriini huomen -aamulla auringon nousun aikaan, jolloin heidän tekonsa tuomitaan. -Sano vielä pojalle, että koska hän on jumalien vaivaama, vapauttaa -Farao hänet tiilien teosta ja kaikesta muusta valtion työstä." - -Tehdessäni työtä käskettyä painoivat työnjohtaja ja hänen -seuralaisensa päänsä maahan ja rukoilivat armoa. He olivat -pelkureita, niinkuin julmurit aina ovat. Hänen korkeutensa ei -vastannut heille sanaakaan, katsoi vain heitä kylmästi, ja minä -huomasin, että hänen kasvonsa, jotka olivat niin lempeät, olivat -muuttuneet peloittaviksi. Sitä ajattelivat nuokin miehet, sillä -samana yönä he pakenivat Syriaan, jättäen perheensä ja Jumalansa, -eikä heitä enään milloinkaan nähty Egyptissä. - -Kun olin lopettanut kirjoitukseni, kääntyi prinssi ja mennen vaunujen -luo, jotka odottivat, käski ajajaa ohjaamaan vaunut sillalle, joka -vei kanavan yli. Ajoimme hetken ääneti pitkin polkua, joka kulki -viljellyn seudun ja aution erämaan rajalla. Viimein osoitin laskevaa -aurinkoa ja kysyin, eikö ollut jo aika palata takaisin. - -"Miksi?" vastasi prinssi. "Aurinko pimenee, mutta tuolta nousee -täysikuu antamaan meille valoaan, ja mitä meillä on pelättävää, -kun on miekat vyöllämme ja viittamme alla hänen korkeutensa -Usertin panssaripaita? Oh, Ana, olen väsynyt ihmisiin ja heidän -julmuuksiinsa, huutoihinsa ja tuskiinsa, ja minusta tuntuu tämä autio -korpi rauhan paikalta, sillä näyttää siltä kuin lähestyisin täällä -omaa sieluani ja taivasta, josta se on tullut; ainakin toivon niin." - -"Teidän ylhäisyytenne on onnellinen omatessaan sielun, jota hän -haluaa lähestyä. Meidän kaikkien laitamme ei ole niin", vastasin -nauraen, sillä koetin kääntää hänen ajatuksensa muualle asioilla, -joista hän piti. - -Juuri silloin hevoset, jotka eivät olleet kaikkien parhaita, -pysähtyivät erään hiekkatörmän juurelle. Eikä Seti sallinut ajajan -lyödä niitä, vaan käski hänen antaa niiden levätä hetken. Sillä -aikaa me nousimme vaunuista ja kuljimme autiota kukkulaa kohden, -hän nojaten käsivarteeni. Kun saavuimme sen harjalle, kuulimme -nyyhkytystä ja hiljaista puhetta kukkulan toiselta puolen. Kuka tuo -puhuja ja nyyhkyttä ja oli, emme voineet nähdä tamariskipensaitten -takia, jotka kerran olivat muodostaneet aidan. - -"Lisää julmuutta, tai ainakin surua", kuiskasi Seti. "Menkäämme -katsomaan." - -Hiivimme tamariskipensaitten luo ja kurkistaessamme niitten kohenen -kevyitten latvojen välistä näimme suloisen näyn erämaan kuun -kirkkaassa valossa. Tuossa noin viiden askeleen päässä seisoi nuori -ja kaunisvartaloinen nainen valkeassa puvussa. Hänen kasvojansa emme -voineet nähdä, sillä ne oli käännetty meistä poispäin ja pitkä, -musta tukkakin, joka liehui olkapäillä, peitti niitä. Hän rukoili -ääneen, puhuen välillä hebreaa, jota me kumpikin ymmärsimme jonkun -verran, ja välillä egyptin kieltä, kuten sellainen, joka on tottunut -ajattelemaan kummallakin kielellä. Vähän päästä keskeytti rukouksen -nyyhkytys. - -"Oi kansani Jumala", sanoi hän, "riennä minulle apuun ja vie minut -turvallisesti kotiin, ettei Sinun lapsesi jäisi yksin korpeen -petoeläinten eikä ihmisten saaliiksi, ihmisten, jotka ovat pahempia -kuin eläimet." - -Sitten hän nyyhkytti, polvistui olkitaakan päälle ja alkoi jälleen -rukoilla. - -"Oi Jumala", sanoi hän, "oi isieni Jumala, auta kurjaa sydäntäni, -auta kurjaa sydäntäni." - -Aioimme juuri astua esiin ja kysyä häneltä, mikä häntä vaivasi, -kun hän äkkiä käänsi päätään niin, että valo lankesi suoraan hänen -kasvoilleen. Ne olivat niin suloiset, että minä pidätin henkeäni -ja prinssi vieressäni säpsähti. Totisesti ne olivat enemmän kuin -suloiset, sillä niinkuin valo loistaa alabasterimaljan tai helmen -läpi, samoin tämän naisen henki loisti kyyneleisten kasvojen läpi, -tehden ne salaperäisiksi näin yöllä. Silloin ymmärsin, varmaan -ensi kerran, että se on sielu, joka todellisesti kaunistaa sekä -naisen että miehen, eikä ruumis. Valkea alabasterimaljakko, miten -kaunis lieneekin, on kuitenkin vain malja; se on kätketty valo, -joka antaa sille tähden loistavan kauneuden. Ja nuo silmät, nuo -suuret, uneksivat silmät täynnä kyyneliä ja väriltään kuin loistavat -lasurikivet. Oi! Kuinka olisi voinut katsoa niihin ihastumatta! - -"Merapi", kuiskasin minä. - -"Israelin kuu", mumisi Seti, "täynnä kuun valoa, suloinen kuin kuu, -salaperäinen kuin kuu ja palvelemassa kuuta, äitiään." - -"Hän on hädässä, auttakaamme häntä", sanoin. - -"Ei, odotetaan hetkinen, Ana, sillä emme milloinkaan enään, ette te -enkä minä, saa nähdä tällaista näkyä." - -Vaikka puhuimme hiljaa hengähtämättä, luulen, että neito kuuli -puheemme. Ainakin hänen kasvonsa muuttuivat pelokkaan näköisiksi. Hän -nousi äkkiä, nosti maasta suuren olkikimpun, jonka päällä hän oli -ollut polvillaan, ja asetti sen päänsä päälle. Hän juoksi muutamia -askelia, horjahti sitten ja vaipui maahan hiljaa valittaen. Siinä -samassa olimme hänen vieressään. Hän tuijotti meihin pelästyneenä, -sillä hän ei voinut nähdä keitä olimme tavallisten avarapäähineisten -viittojemme tähden, jotka tekivät meidät yöllä liikkuvien varkaiden -tai beduiini orjakauppiaiden näköisiksi. - -"Oi, herrat", sanoi, hän "älkää tehkö minulle pahaa. Minulla ei ole -mitään arvokasta paitsi tämä taikakalu." - -"Kuka olette ja mitä teette täällä?" kysyi prinssi muuttaen ääntään. - -"Herrat, olen Merapi, leviitta Nathanin tytär, hänen, jonka kirottu -egyptiläinen kapteeni Khuaka murhasi Taniksessa." - -"Kuinka uskallatte nimittää egyptiläisiä kirotuiksi?" kysyi Seti -tehden äänensä äreäksi peittääkseen nauruaan. - -"Oi, herrat, koska he ovat -- tarkoitan, että luulin teitä -arabialaisiksi, jotka vihaavat heitä, kuten mekin. Ainakin tämä -egyptiläinen oli kirottu, sillä arvoisa prinssi Seti, Faraon -perillinen, antoi mestata hänet tuosta rikoksesta." - -"Ja vihaatteko myös arvoisaa prinssi Setiä, Faraon perillistä, ja -sanotteko häntäkin kirotuksi?" - -Tyttö arveli ja sanoi sitten epäillen: - -"En, minä en vihaa häntä." - -"Miksi ette, kun kerran vihaatte egyptiläisiä, joista hän on -ensimmäisiä ja sentähden kahdenkertaisesti vihattavan arvoinen, ollen -sortajanne Faraon poika?" - -"Siksi, että olen koettanut parhaani, mutta en voi. Ja myös siksi", -hän lisäsi iloissaan, löydettyään hyvän syyn, "koska hän kosti isäni -kuoleman." - -"Se ei ole mikään syy, tyttö, sillä lakihan määräsi hänet niin -tekemään. Sanotaan, että tuo koira, Faraon poika, on täällä -Goshenissa jollakin asialla. Onko se totta, ja oletteko nähnyt hänet? -Vastatkaa, sillä me erämaan asukkaat haluamme tietää sen." - -"Uskon, että se on totta, mutta en ole nähnyt häntä". - -"Miksi ette, jos hän kerran on täällä?" - -"Koska en halua, herra. Miksi haluaisi Israelin tytär katsella -Egyptin prinssin kasvoja?" - -"Sitä en todellakaan tiedä", vastasi Seti unhottaen teeskennellyn -äänensä. Mutta huomattuaan, että tyttö katsoi häntä tarkasti, lisäsi -hän jurosti: - -"Veli, joko tämä nainen valehtelee tai sitten hän ei ole kukaan muu -kuin neito, jota sanotaan Israelin kuuksi, ja joka asuu enonsa, -leviitta Jabezin luona. Mitä tuumit, veli?" - -"Minä luulen, että hän valehtelee, ja kolmesta syystä", vastasin -yhtyen pilaan. "Ensiksi, hän on liian vaalea ollakseen mustaa -hebrealaista verta." - -"Oi, herra", voivotti Merapi, "äitini oli korkea-arvoinen nainen -Syrian vuoristosta ja hänellä oli niin valkea iho kuin maito ja -silmät taivaan siniset." - -"Toiseksi", jatkoin huomioonottamatta hänen puhettaan, "jos suuri -prinssi Seti on todellakin täällä Goshenissa ja tyttö asuu täällä, -on mahdotonta, ettei hän olisi mennyt katsomaan prinssiä. Koska hän -on nainen, on ainoastaan kaksi syytä, jotka pidättäisivät häntä -siitä, toinen -- että hän pelkää ja vihaa häntä, jota hän ei sano -tekevänsä, ja toinen -- että hän pitää hänestä liian paljon, ja ollen -varovainen, pitää viisaimpana, ettei enää näe häntä." - -Kuultuaan ensimmäisen syyn katsoi Merapi ylös ja pani huulensa -kuin vastatakseen. Sitten hän painoi silmänsä alas ja näytti äkkiä -hillitsevän itsensä, samalla kun näin kuun valossakin punan kohoavan -hänen kasvoilleen ja pitkin valkoisia käsivarsiaan. - -"Herra", läähätti hän, "miksi loukkaatte minua? Vannon, etten -milloinkaan tähän hetkeen asti ole ajatellut sellaista. Se olisi -todellakin rikos." - -"Epäilemättä", huomautti Seti, "vaikka kuitenkin sellainen, jonka -kuninkaat voisivat suoda anteeksi." - -"Kolmanneksi", jatkoin minä yhä, ikäänkuin en olisi kuullut heitä -kumpaakaan, "jos tämä tyttö olisi se, joka hän väittää olevansa, ei -hän kulkisi yksin yöllä erämaassa, sillä olen kuullut arabialaisten -kesken puhuttavan, että Merapi, leviitta Nathanin tytär, ei ole -mitään alhaista sukua ja hänen omaisensa ovat rikkaita. Kuitenkin, -niin paljon kuin hän valehteleekin, voimme nähdä omin silmin, että -hän on kaunis." - -"Niin, veli, ja se on meidän onnemme, sillä epäilemättä saamme -hänestä hyvän hinnan tuolla erämaassa orjakauppiailta." - -"Oi, herra", huusi Merapi kooten viittansa helmat, "te ette ole -varmastikaan, niin minusta tuntuu, vaikka en tiedä miksi, mikään -ilkeä varas. Te, jolla on äiti ja kenties sisaria, ette tuomitse -naiselle sellaista kohtaloa. Älkää tuomitko minua väärin siksi, että -olen yksin. Farao on määrännyt, että meidän on koottava olkia tiilien -tekoa varten. Tänä aamuna lähdin kauas hakemaan naapurilleni, jonka -vaimo on sairaana. Mutta ennen auringon laskua kompastuin ja satutin -itseni terävään kiveen. Katsokaa", ja nostaen jalkaansa näytti -hän meille haavoitettua nilkkaansa, josta vieläkin vuosi verta, -näky, joka liikutti meitä, "ja nyt en voi kulkea ja kantaa tätä -olkitaakkaa, jonka olen sellaisella vaivalla koonnut." - -"Ehkäpä hän puhuu totta, veli", sanoi prinssi, "ja jos viemme hänet -kotiin, emme kai saa niinkään pientä palkintoa leviitta Jabezilta. -Mutta sanokaa minulle ensin, neiti, mikä rukous se oli, jonka -lausuitte kuulle, että Hathor pelastaisi sielunne?" - -"Herra", vastasi hän, "ainoastaan epäjumalia palvelevat egyptiläiset -rukoilevat Hathoria, rakkauden jumalatarta." - -"Minä luulin, että koko maailma rukoilee rakkauden jumalatarta, -neiti. Mutta mitä rukoilitte? Onko kenties joku mies, jonka -haluaisitte omaksenne?" - -"Ei ole", vastasi hän vihaisesti. - -"Miksi sitten tarvitsee sydämenne niin paljon apua, kuten äsken -pyysitte? Onko kenties joku, jota ette halua?" - -Hän painoi päänsä alas eikä vastannut mitään. - -"Tule, veli", sanoi prinssi, "tämä neito on väsynyt meihin ja -minä sanon, että jos hän olisi rehellinen nainen, vastaisi hän -kysymyksiimme paljon kernaammin. Menkäämme ja jättäkäämme hänet. Kun -hän ei voi kulkea, voimme ottaa hänet myöhemmin, jos haluamme." - -"Herrat", sanoi hän, "olen iloinen, että menette, sillä hyeenat -ovat turvallisempaa seuraa kuin kaksi miestä, jotka uhkaavat -myydä avuttoman naisen orjuuteen. Kuitenkin, kun nyt eroamme enää -milloinkaan tapaamatta toisiamme, tahdon vastata kysymykseenne. -Rukouksessa, jota ette hävenneet kuunnella, en pyytänyt saada -rakastajaa, vaan pyysin päästä eroon eräästä." - -"Nyt Ana", sanoi prinssi purskahtaen nauruun ja heittäen pois mustan -viittansa, "saatte ottaa selville sen onnettoman miehen nimen, josta -neiti Merapi haluaa päästä eroon, sillä minä en uskalla." - -Tyttö tuijotti häntä kasvoihin ja päästi hiljaisen huudahduksen. - -"Ah!" sanoi hän. "Olin tuntevinani äänenne, kun kerran unohditte -osanne. Prinssi Seti, luuleeko teidän ylhäisyytenne, että oli -ystävällisesti tehty ilveillä yksinäisen ja peloissaan olevan kanssa?" - -"Neiti Merapi", vastasi hän hymyillen, "älkää suuttuko; te ette -kertonut meille mitään, jota emme olisi tienneet. Kaiketi muistatte, -että sanoitte Taniksessa olevanne kihloissa ja se kuului äänestänne. --- Sallikaa minun nyt sitoa haavanne." - -Sitten hän polvistui, leikkasi hienosta juhlaviitastaan kaistaleen ja -alkoi sitoa hänen jalkaansa taitavasti, sillä hän oli ihmeellisen, -aavistamattoman kätevä mies. Hänen siinä puuhaillessaan katselin -minä heitä ja näin heidän katseensa kohtaavan toisensa, näin vielä -kerran veren syöksyvän Merapin otsalle. Silloin aloin tuumia, että -oli sopimatonta Egyptin prinssin leikkiä lääkäriä sitomalla naisen -vammoja erämaassa, ja ihmettelin, miksi hän ei ollut jättänyt tuota -alhaista työtä minulle. - -Pian oli side valmis ja kiinnitetty kuninkaallisella -kovakuoriaisenpäisellä kultaisella neulalla, jota prinssi kantoi -puvussaan. Neulaan oli kaiverrettu kruunu ja sen alapuolella olivat -sanat: "Ylä- ja alamaan hallitsija", joka oli Faraon virka- ja -arvonimi. - -"Katsokaa, neiti", sanoi prinssi, "teillä on Egypti jalkojenne -alla", ja kun tyttö kysyi, mitä hän tarkoitti, luki hän kirjoituksen -neulasta, jolloin Merapi punastui kolmannen kerran. Sitten nosti -Seti hänet maasta, asettaen hänet nojaamaan koko painollaan olkaansa -vastaan, sanoen pelkäävänsä kuoriaisen, jota hän piti hyvin -arvokkaana, särkyvän. - -Niin lähdimme, minä jäljessä kantaen olkitaakkaa prinssin pyynnöstä, -sillä, hän sanoi, kun ne on koottu sellaisella vaivalla, niitä ei saa -jättää sinne. Saavuttuamme vaunujen luo löysimme ajajan nukkumasta ja -opas oli juossut tiehensä. Prinssi nosti Merapin vaunuihin viittansa -päälle ja kääri hänet minun kaapuuni, jonka hän lainasi minulta -sanoen, etten tarvitsisi sitä olkia kantaessani. Sitten kiipesi -hän itse viereen ja vaunut lähtivät liikkeelle pitkin jalkapolkua. -Kulkiessani siellä jäljessä kantaen olkia, jotka tukkivat korvani, -en kuullut mitään heidän puheestaan, jos he ollenkaan puhuivatkaan -ajajan läsnäollessa. Enkä totta sanoen kuunnellutkaan, sillä olin -vaipunut ajatuksiini tuumien näitten hebrealaisraukkojen kovaa -kohtaloa, heidän kun täytyi koota tällaista likaista ainetta ja -kantaa sitä niin kauaksi. Olivathan oljet niin painaviakin, kun savea -tarttui niiden juuriin. - -Emme nytkään, niin sattui, päässeet Gosheniin ilman harmia. Juuri kun -olimme kulkeneet kanavan sillan yli näin, katsoessani taaksepäin, -kirkkaassa kuunvalossa nuoren miehen juoksevan meitä kohti. Hän -oli hebrealainen, hoikka, hyvinpuettu ja kaunismuotoinen. Hänen -silmänsä olivat tummat ja tuliset, nenä käyrä, hampaat säännölliset -ja valkoiset, ja pitkä, musta tukka riippui mahtavana olkapäillä. -Hänellä oli puinen sauva kädessään ja paljas puukko vyötäisillä. -Nähdessään vaunut, hän tarkasteli niitä ja kysyi sitten hebreaksi, -olivatko matkustajat sattuneet näkemään nuorta israelilaista naista, -joka oli kadoksissa. - -"Jos etsit minua, Laban, olen täällä", huudahti Merapi viitan sisästä. - -"Mitä teet siellä yksin egyptiläisen kanssa?" sanoi mies kiivaasti. - -Mitä sitten seurasi, en tiedä, sillä he puhuivat niin nopeasti outoa -kieltään, etten ymmärtänyt heitä. Viimein kääntyi Merapi prinssiin -päin sanoen: - -"Herra, tämä on sulhaseni Laban, joka käskee minua lähtemään -vaunuista ja seuraamaan häntä parhaani mukaan." - -"Ja minä, neiti, määrään, että teidän on jäätävä tähän. Sulhasenne -Laban voi seurata meitä." - -Nyt Laban suuttui, johon huomasin hänellä olevan taipumusta, ja -ojensi kätensä työntääkseen Setin tieltään ja tarttuakseen Merapiin. - -"Varokaa itseänne, mies", sanoi prinssi, jolloin minä heitin oljet -maahan, vedin esille miekkani ja juoksin heidän väliinsä huutaen: - -"Orja, aiotko koskea käsinesi Egyptin prinssiin?" - -"Egyptin prinssiin!" sanoi hän, vetäytyen hämmästyneenä taaksepäin, -sitten lisäten jurosti: "Mitä tahtoo Egyptin prinssi minun -kihlatultani?" - -"Hän auttaa häntä, joka on haavoittunut, kotiin, löydettyään hänet -avuttomana erämaasta noitten kirottujen olkien hausta", vastasin. - -"Eteenpäin, ajaja", sanoi prinssi, ja Merapi lisäsi: "Ole hyvä, -Laban, ja kanna oljet, jotka hänen Ylhäisyytensä seuralainen on -kuljettanut sellaisen väsyttävän matkan." - -Tämä epäili hetken, sieppasi sitten nipun käteensä ja asetti sen -päänsä päälle. - -Kun kuljimme siinä vierekkäin, niin hänen paha luontonsa näytti -voittavan hänet. Lakkaamatta hän nurisi sitä, että Merapi oli yksin -vaunuissa egyptiläisen kanssa. Viimein en voinut sitä enään kuunnella. - -"Olkaa vaiti, mies", sanoin. "Vähiten kaikista ihmisistä tulisi -teidän syyttää hänen ylhäisyyttään, sillä hänhän on kostanut tämän -naisen isän murhan ja nyt on pelastanut hänet itsensä joutumasta koko -yöksi erämaan villien petojen ja ihmisten joukkoon." - -"Tuosta ensimmäisestä seikasta olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi", -vastasi hän, "ja toisesta tulen myös kuulemaan samoin. Siitä saakka -kun morsiameni tapasi tämän prinssin, on hän katsonut minuun -toisenlaisilla silmillä ja puhutellut minua erilaisella äänellä. -Niin, ja kun minä joudutan naimista, sanoo hän, ettei se voi käydä -päinsä vielä pitkiin aikoihin, koska hän suree isäänsä -- tosiaankin -isäänsä, jolle hän ei koskaan antanut anteeksi sitä, että tämä -kihlasi hänet minulle seuraten kansamme tapoja." - -"Ehkäpä hän rakastaa jotakuta toista miestä", utelin minä haluten -saada tietää mahdollisimman paljon tästä neidosta. - -"Hän ei rakasta ketään ihmistä, ei ainakaan jonkun aikaa sitten -rakastanut ketään muuta kuin itseään." - -"Kenties noin suloinen ihminen haluaa ylhäistä avioliittoa." - -"Ylhäistä!" huudahti hän kiivaasti. "Kuinka voi hän haluta -ylhäisempää kuin minut, joka olen Juudan sukukunnan ylimys, ja siksi -paljon suurempi kuin tuollainen nousukas prinssi tai mikään muu -egyptiläinen, suurempi itse Faraotakin." - -"Varmaankin olette heimonne torventoitottaja", ivasin minä, sillä -sisuni kuohui. - -"Mitä?" hän kysyi. "Eivätkö hebrealaiset ole suurempia kuin -egyptiläiset, kuten nuo sortajat pian saavat oppia, ja eikö -israelilainen ylimys ole enemmän kuin mikään epäjumalanpalvelija -teidän kansanne keskuudesta?" - -Katsoin tuota miestä halvassa puvussaan ja likaisena tiilien -valmistuksesta ihmetellen hänen julkeuttaan. Epäilemättä hän -uskoi, mitä hän sanoi. Näin sen hänen ylpeästä katseestaan ja -ryhdistään. Hän luuli, että hänen heimonsa oli suurempiarvoisempi -kuin meidän suuri, ikivanha kansamme ja hän, oppimaton nuorukainen, -oli yhdenvertainen tai suurempi kuin Farao. Silloin minä, suuttuen -tuollaisesta herjauksesta, vastasin: - -"Sanotte niin, mutta pankaamme se koetukselle. Olen vain -kirjanoppinut, mutta olen nähnyt sotaakin. Viipykää hetkinen, -niin saamme nähdä, kumpi on parempi, israelilainen ylimyskö vai -egyptiläinen kirjanoppinutko?" - -"Mielelläni suostuisin siihen, kirjuri", vastasi hän, "jollen -huomaisi teidän juontanne. Te haluatte minua viivyttää täällä kenties -murhataksenne minut jollakin viekkaalla keinolla, isäntänne sillä -aikaa nauttiessa Israelin kuun hymyilystä. Sentähden en tahdo jäädä, -mutta toisen kerran teemme, kuten haluatte, ja kenties piankin." - -Ajattelin, että minun olisi pitänyt lyödä häntä vasten kasvoja, -vaikka en ollenkaan riitaa rakastakaan. Mutta siinä samassa tuli -näkyviin egyptiläisiä ratsumiehiä, joita johti itse kreivi Amenmeses. -Nähdessään prinssin vaunuissa pysähtyivät he ja tervehtivät. -Amenmeses hypähti maahan. - -"Olemme tulleet etsimään teidän ylhäisyyttänne", sanoi hän, "peläten, -että joku vahinko olisi kohdannut teitä." - -"Kiitän teitä, serkku", vastasi prinssi, "mutta vahinko on sattunut -toiselle, eikä minulle." - -"Se on hyvä, teidän Korkeutenne", sanoi kreivi tarkastaen hymyillen -Merapia. "Mihin on neitiä haavoitettu? Ei sydämeen ainakaan, siitä -olen varma." - -"Ei, serkku, vaan jalkaan, ja siksi hän ajaakin kanssani vaunuissa." - -"Teidän Ylhäisyytenne oli ystävällinen onnettomalle. Pyydän teitä -antamaan minulle paikkanne tai sallikaa minun nostaa tyttö hevosen -selkään." - -"Ajakaa eteenpäin", sanoi prinssi. - -Niin tulimme kylään sotilaiden seuraamina, joitten kuulin laskevan -pilaa prinssistä ja Merapista, minkä Labankin näkyi kuulevan katsoen -tuimasti ympärilleen ja purren hampaitaan. Vaunut pysähtyivät -Merapin osoituksesta hänen enonsa Jabezin asunnon luona; hän oli -valkopartainen, viekassilmäinen, vanha mies. Tämä ryntäsi esille -savikattoisen asuntonsa ovesta huutaen, ettei hän ollut tehnyt -sellaista pahaa, että sotilaiden tarvitsisi tulla häntä ottamaan. - -"Nuo egyptiläiset eivät aio ottaa teitä, vaan sisarentyttärenne -ja morsiameni", huusi Laban, jolle sotilaat ja muutamat ympärille -kokoontuneet naiset nauroivat. Sillä aikaa auttoi prinssi Merapia -astumaan vaunuista, nostaen hänet maahan. Tuo näky näytti -raivostuttavan Labania, joka hyökkäsi esiin riistääkseen tytön hänen -käsivarsiltaan -- ja yrittäen sysätä hänen ylhäisyytensä syrjään. -Sotilaiden päällikkö -- joka oli faraon henkivartijain upseeri -- -kohotti miekkansa ja antoi sen lavalla Labanille päähän sellaisen -iskun, että hän kaatui kasvoilleen ja makasi siinä voihkien. - -"Viekää pois tuo hebrealainen koira ja ruoskikaa hänet!" huusi -kapteeni. "Saako tuollainen koskea Egyptin kuninkaalliseen vereen?" - -Sotilaat juoksivat esiin täyttääkseen hänen käskynsä, mutta Seti -sanoi levollisesti: - -"Antakaa miehen olla, ystävät. Hän ei osaa käyttäytyä, siinä kaikki. -Onko hän haavoittunut?" - -Hänen puhuessaan ryömi Laban jaloilleen ja peläten pahempia -seurauksia, pakeni hän sadatellen ja heitti prinssiin vihaisen -katseen. - -"Hyvästi, neiti", sanoi Seti. "Toivon, että pian paranette." - -"Kiitän teidän ylhäisyyttänne", vastasi hän katsellen hämmentyneenä -ympärilleen. "Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, että saan palauttaa -teidän kultaisen neulanne." - -"Ei, pitäkää se, neiti, ja jos milloin olette hädässä tai pulassa, -lähettäkää se minulle ja teiltä ei ole puuttuva apua." Merapi -vilkaisi häneen ja purskahti itkuun. "Miksi itkette?" kysyi prinssi. - -"Oi, teidän ylhäisyytenne, pelkään, että hätä on jo lähellä. -Sulhasellani Labanilla on kostonhimoinen sydän. Auttakaa minut -sisälle, eno." - -"Kuulkaa, hebrealainen", sanoi Seti korottaen ääntään, "jos mitään -pahaa tapahtuu sisarentyttärellenne, tai jos hänet pakotetaan -menemään, minne hän ei tahtoisi mennä, silloin paha perii teidät ja -kaikki ne, joitten kanssa olette tekemisissä. Kuuletteko?" - -"Oi, herra, kuulen, kuulen. Älkää pelätkö, häntä vartioidaan -huolellisesti, kuten -- kuten hän epäilemättä varjelee tuota -koristetta jalassaan." - -"Ana", sanoi prinssi minulle tuona yönä, kun keskustelimme yhdessä -ennen maata menoa, "en tiedä miksi, mutta minä pelkään tuota miestä, -Labania; hänellä on ilkeä katse." - -"Minäkin ajattelen, että olisi ollut parempi, jos teidän -ylhäisyytenne olisi jättänyt hänet sotilaiden käsiin, jolloin hänestä -ei olisi ollut enään mitään pelkoa tässä maailmassa." - -"En tehnyt sitä ja siinä kaikki. Ana, hän on kaunis nainen ja -suloinen." - -"Kaunein ja suloisin, mitä milloinkaan olen nähnyt, prinssi." - -"Olkaa varovainen, Ana. Pyydän teitä olemaan varoillanne, muuten -voisitte rakastua sellaiseen, joka on jo kihlattu." - -Katsoin ainoastaan häneen ja katsellessani mietin tietä ja Kiin -sanoja. Ja niin luullakseni teki prinssikin. Ainakin hän naurahti ja -kääntyi pois. - -Minä puolestani lepäsin huonosti sen yön ja kun viimein nukahdin, -uneksin Merapista, joka rukoili kuun kirkkaassa valossa. - - - - -VII. - -HYÖKKÄYS. - - -Kului kahdeksan päivää ennen kuin poistuimme Goshenin maasta. -Kertomus, joka israelilaisilla oli meille esitettävänä, oli pitkä -ja ikävä. Sitäpaitsi he näyttivät toteen paljon julmia tekoja, -jotka he olivat kärsineet, ja kun ne olivat lopussa, täytyi kutsua -esille vartijat ja paljon muita todistamaan ne, ja kaikki ne oli -ehdottomasti kirjoitettava muistiin. Ja lopuksi, prinssillä ei -näyttänyt olevan mitään kiirettä lähtöön, koska hän sanojensa mukaan -odotti noitten kahden profeetan paluuta korvesta. Näitä ei kuitenkaan -kuulunut. Koko tänä aikana ei Seti enään nähnyt Merapia, eikä edes -puhunut hänestä, ei edes silloinkaan, kun kreivi Amenmeses ivaillen -puhui hänen vaunutoveristaan ja kysyi, eikö hän ollut taas ajanut -kuun valossa korpeen. - -Minä kuitenkin näin hänet kerran. Kulkiessani eräänä päivänä -kylässä auringonlaskun aikana tapasin hänet tiellä enonsa Jabezin -ja rakastajansa Labanin välissä, aivan kuin vangin kahden vartijan -keskellä. Minun mielestäni hän näytti onnettomalta, mutta jalka näkyi -olevan jälleen terve. Ainakin hän liikkui ontumatta. - -Pysähdyin tervehtimään häntä, mutta Laban rypisti otsaansa ja -kiiruhti häntä mukaansa. Jabez pysähtyi ja jäi keskustelemaan -kanssani. Hän kertoi, että Merapin haava oli parantunut, mutta -hänen ja Labanin välille oli tullut erimielisyyttä, johtuen kaikki -tuon illan tapahtumista, jolloin Merapin jalka loukkaantui, ja joka -päättyi Labanin ja kapteenin väliseen taisteluun. - -"Tämä nuori mies näyttää olevan epäluuloinen luonteeltaan", sanoin -minä. "Hänestä tulee tyly puoliso vaimolleen." - -"Niin, oppinut kirjuri, epäluuloisuus on ollut hänen onnettomuutensa -nuoruudestaan asti, niinkuin niin monen muunkin meidän kansastamme, -ja minä kiitän Jumalaa, etten ole se nainen, jonka hän nai." - -"Miksi sitten annatte sisarentyttärenne hänelle, Jabez?" - -"Koska hänen isänsä kihlasi hänet tuolle leijonan pennulle, kun tyttö -oli vielä pieni lapsi, ja meidän keskuudessamme sellaista liittoa -on vaikea särkeä. Omasta puolestani", lisäsi hän alentaen ääntään -ja vilkuillen ympärilleen viekkailla silmillään, "haluaisin nähdä -sisarentyttäreni jossakin muualla kuin Labanin vaimona. Kun hänellä -on niin paljon suloa ja lahjoja, voisi hänestä tulla jotakin -- -jotakin, jos hänellä olisi tilaisuutta. Mutta meidän lakiemme mukaan, -vaikka Laban kuolisikin, niinkuin voi käydä niin rajulle miehelle, ei -hän voi mennä naimisiin muun kuin hebrealaisen kanssa." - -"Muistaakseni hän kertoi meille, että hänen äitinsä oli syyrialainen." - -"Niin olikin, kirjuri Ana. Hän oli ihana sotavanki, johon Nathan -rakastui ja otti hänet puolisokseen, ja tytär tuli äitiinsä. -Kuitenkin hän on hebrealainen ja kuuluu hebrealaiseen uskontoon ja -seurakuntaan. Jollei olisi niin käynyt, hän loistaisi kuin tähti eikä -niinkuin kuu, jonka mukaan häntä nimitetään. Ja ehkäpä hän loistaisi -itse faraon linnassa." - -"Niinkuin suuri kuningatar Taia, joka muutti menneen sukupolven -aikana Egyptin uskonnon, jolloin palveltiin vain yhtä jumalaa", -ehdottelin minä. - -"Olen kuullut hänestä, kirjuri Ana. Hän oli ihmeellinen nainen ja -lisäksi kaunis muotokuvasta päättäen. Jospa te egyptiläiset voisitte -löytää toisen sellaisen kääntämään sydämiänne oikeaan uskoon ja -pehmentämään ne meitä muukalais-raukkoja kohtaan! Milloin hänen -korkeutensa poistuu Goshenin maasta?" - -"Kolmen päivän kuluttua tästä auringon nousun aikaan." - -"On tarpeellista hankkia muonavaroja matkalle, vieläpä sangen paljon -niin suurelle joukolle. Minä harjoitan lammas- ja muun ruokatavaran -kauppaa, kirjuri Ana." - -"Ilmoitan sen hänen korkeudelleen ja visiirille, Jabez." - -"Kiitän teitä, kirjuri, ja odotan leirin ulkopuolella huomen aamulla -vastaustanne. Kas, Laban palaa Merapin kanssa. Yksi sana vielä, -kavahtakoon hänen korkeutensa Labania. Hän on hyvin kostonhimoinen, -eikä ole unohtanut tuota miekan iskua, jonka hän sai päähänsä." - -"Olkoon Laban varuillaan", vastasin minä. "Jollei hänen korkeutensa -olisi estänyt, olisivat sotilaat tappaneet hänet tuona yönä, koska -hän uskalsi yrittää käydä käsiksi kuninkaalliseen henkilöön. Toisella -kerralla ei hän liukahda pois. Sitäpaitsi kostaisi farao kaiken -Israelin kansalle." - -"Ymmärrän. Olisi ollut ikävää, jos Laban olisi tapettu, hyvin ikävää. -Mutta Israelin kansalla on Yksi, joka voi suojella sitä faraota ja -hänen joukkojaan vastaan. Hyvästi, kirjuri Ana. Jos joskus tulen -Tanikseen ja suvaitsette, niin keskustelemme enemmän." - -Illalla kerroin tämän kaiken prinssille. Hän kuunteli ja sanoi: - -"Surkuttelen neiti Merapia, sillä hänelle näyttää tulevan kova -kohtalo. Kuitenkin", lisäsi hän hymyillen, "on kenties hyvä teille, -ystävä, ettette enää näe häntä, joka varmasti tuo mukanaan hämminkiä, -mihin hän tuleekin. Tällä naisella on kasvot, jotka kummittelevat -mielessä, kuten Kaa kummittelee hautakammioissa, ja minä puolestani -en halua nähdä niitä enää." - -"Olen iloinen kuullessani tuon, prinssi, ja minä puolestani olen -ollut tekemisissä naisten kanssa, hyvin kauniittenkin. Sanon -Jabez'ille, että muonavarat matkalle hankitaan muualta." - -"Ei, ostakaa ne häneltä, ja jos Nehesi murisee hinnasta, maksakaa -ne minun rahoillani. Tie hebrealaisen sydämeen kulkee hänen -aarrepussinsa kautta. Jos Jabezia hyvin kohdellaan, tulee hän -ystävällisemmäksi veljensä tyttärelle, josta minulla on aina -miellyttävä muisto. Ja siitä olen kiitollinen tämän katkeran kansan -seassa, joka vihaa meitä, ja syystä." - -Lampaat ja kaikki ruokatarpeet matkaa varten ostettiin siis Jabezilta -hänen itsensä määräämiin hintoihin, josta hän kovasti kiitteli minua. -Ja kolmantena päivänä lähdimme. - -Viimeisellä hetkellä prinssi, jonka mieli näkyi tulleen illalla -oikulliseksi, kieltäytyi matkustamasta yhdessä joukon kanssa -seuraavana aamuna melun ja tomun tähden. Turhaan esteli kreivi -Amenmeses häntä, ja Nehesi ja korkeat päälliköt polvillaan rukoilivat -häntä sanoen, että heidän oli vastattava hänen turvallisuudestaan -faraolle ja prinsessa Usertille. - -Hän käski heidän mennä tiehensä, ilmoittaen tulevansa heidän -leiriinsä seuraavana iltana. Minäkin pyysin häntä ottamaan vaarin -varoituksista, mutta hän sanoi minulle tuimasti, että minkä hän -oli sanonut, sen hän oli sanonut, ja että hän ja minä kahden -matkustaisimme hänen vaunuissaan kaksi aseistettua juoksijaa -mukanamme. Sitten hän vielä lisäsi, että jos minä pidin sitä -vaarallisena, voisin mennä edellä joukon mukana. Silloin purin -huultani ja olin ääneti. Hän huomasi loukanneensa minua, kääntyi -puoleeni ja pyysi nöyrästi anteeksi, niinkuin hänen hyvä sydämensä -neuvoi häntä tekemään. - -"Minä en voi sietää enää kreivi Amenmesesta ja noita upseereita", -sanoi hän, "ja rakastan niin yksinäisyyttä korvessa. Viime -matkallamme saimme kokea miellyttäviä asioita, ja epäilemättä -Taniksessa joudun tekemisiin epämiellyttävien seikkojen kanssa. -Kutsukaa sisälle tuo hebrealainen pappi, joka odottaa opettaakseen -minulle uskontonsa salaisuuksia; haluan saada tutustua niihin." - -Minä kumarsin ja poistuin mennäkseni ilmoittamaan, etten ollut -onnistunut saada hänen mieltään muuttumaan. Yltyneenä hänen -villistä uhkarohkeudestaan tein tämän -- sillä enkö ollut vannonut -prinsessalle puolustavani häntä? Juoksijoiden sijasta valitsin -kaksi parasta ja rohkeinta sotilasta näyttelemään heidän osaansa. -Sitäpaitsi neuvoin kapteenia, joka löi Labania päähän, piiloutumaan -tiepuoleen valitun miesjoukon kera ja riittävästi vaunuja mukanaan -niiden kuljetukseen, ja seuraamaan prinssiä pysytellen juuri poissa -näkyvistä. - -Aamuhämärissä lähtivät sitten sotilaat, aatelismiehet ja upseerit -liikkeelle yhdessä kuormaston kanssa, emmekä me seuranneet heitä, -ennen kuin useampien tuntien kuluttua. Osan ajasta kulutti prinssi -kuljeskelemalla ympäri kylää tarkastellen kansan puuhia ja elämää. -Ihmiset, kuten minusta näytti, katselivat meitä karsaammin kuin -ennen, kenties siksi, että olimme ilman vartijoita. Ja todellakin, -kääntyessäni ympäri näin erään miehen pudistelevan nyrkkiään ja -vanhan noita-akan, joka sadatteli meitä. Silloin toivoin, että -olisimme olleet kaukana poissa täältä Goshenin maasta. Mutta kun -kerroin tämän prinssille, hymyili hän vain eikä ottanut sitä -kuuleviin korviinsakaan. - -"Kaikki voivat nähdä, että he vihaavat meitä egyptiläisiä", sanoi -hän. "Hyvä, ottakaamme tehtäväksemme koettaa muuttaa heidän vihansa -rakkaudeksi." - -"Sitä ette milloinkaan voi tehdä, prinssi, se on liian syvälle -juurtunut heidän sydämiinsä, sillä syntyessään he ovat imeneet sen -itseensä äidin maidossa. Sitäpaitsi on tämä taistelua Egyptin ja -Israelin jumalien välillä, ja ihmisten on mentävä sinne, mihin heidän -jumalansa pakottavat heidät." - -"Luuletteko niin, Ana? Silloin eivät ihmiset ole muuta kuin tomua, -jota taivaan tuulet ovat puhaltaneet pimeydestä kootakseen ne jälleen -iäksi haudan öiseen pimeyteen." - -Hän pysähtyi hetkeksi, sitten jatkoi: - -"Jos minä olisin farao, päästäisin tämän kansan menemään, sillä -epäilemättä on heidän Jumalansa mahtava, ja sanonpa teille, että -pelkään heitä." - -"Miksi hän ei tahdo päästää heitä?" kysyin minä. "Hehän heikentävät -Egyptiä, eivätkä tee sitä voimakkaaksi, kuten nähtiin tuon -raakalaiskansan, jonka puolelle he yhtyivät maahan hyökätessä. -Sitäpaitsi tämän hedelmällisen maan arvo, jota he eivät voi viedä -mukaansa, on suurempi kuin kaikki heidän työnsä." - -"En tiedä sitä, ystävä. Isälläni on omat mielipiteensä, ja myös -prinsessa Usertilla. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän tahdo muuttaa -isänsä, Rameseksen, menettelytapaa, tai siitä, että hän on itsepäinen -sellaisia kohtaan, jotka vastustavat hänen tahtoansa. Tai saattaa -olla syynä se, että häntä pidättää tällä tiellä joka jumalain -lähettämä mielettömyys, joka tuottaa Egyptille tappiota ja häpeää." - -"Silloin, prinssi, ovat kaikki papit ja ylhäisö myös hulluja, kreivi -Amenmeseksestä alkaen." - -"Niin sinne, minne farao johtaa, papit ja ylhäisö seuraavat. Kysymys -on siitä, kuka johtaa faraota? Tässä on hebrealaisten temppeli. -Menkäämme sisään." - -Astuimme alas vaunuista, joihin minä puolestani olisin kernaammin -jäänyt, ja menimme ympäröivän savimuurin portista temppelin -ulkopihalle, joka oli näin hebrealaisten viikon seitsemäntenä, -pyhäpäivänä, täynnä rukoilevia naisia. Nämä eivät olleet huomaavinaan -meitä, vaikka tarkastelivatkin meitä silmäkulmiensa alta. Kuljimme -heidän ohitseen ja tulimme ovelle, jonka kautta pääsimme toiselle -pihalle, joka oli varustettu katolla. Siellä oli paljon miehiä, jotka -murisivat meidät nähdessään. He olivat kokoontuneet kuuntelemaan -valkoviittaista pappia, jolla oli päässään oudonnäköinen päähine -ja rinnallaan joitakin koristeita. Tunsin tuon miehen, hän oli -pappi Kohath, joka oli kertonut prinssille niin paljon hebrealaisen -uskonnon salaisuuksia, koska tämä halusi ne tietää. Nähdessään meidät -lopetti hän heti puheensa, luki jonkun kiireisen siunauksen ja tuli -tervehtimään meitä. - -Minä odottelin prinssin takana, sillä pidin parhaana vartioida hänen -selkäänsä noitten rajujen miesten keskuudessa, enkä siksi kuullut, -mitä pappi sanoi hänelle kuiskaamalla tässä pyhässä paikassa. Kohath -vei hänet etemmäksi saadakseen hänet pois ahdingosta, luullakseni. -He tulivat pienen temppelin päähän, jossa oli muutama porras, joiden -yläpuolella riippui paksu ja raskas väliverho. Prinssi, astuessaan -eteenpäin, ei huomannut alimmaista porrasta tuossa hämärässä valossa. -Hänen jalkansa tarttui siihen ja hän horjahti eteenpäin. Estääkseen -kokonaan kaatumasta tarttui hän verhoon siitä kohden, missä sen -molemmat puoliskot yhtyivät ja veti sen mukanaan auki, jolloin tuli -näkyviin tavallinen, pieni huone, jossa oli alttari. Siinä oli -kaikki, mitä minulla oli aikaa huomata, sillä samassa hetkessä vihan -karjunta tärisytti ilmaa ja puukot välähtelivät hämärässä. - -"Egyptiläinen häpäisee pyhäkön!" huusi joku. "Laahatkaa hänet ulos ja -tappakaa hänet!" kiljui toinen. - -"Ystävät", sanoi Seti kääntyen heidän hyökätessään päin, "jos olen -tehnyt jotakin pahasti, oli se vahingossa --" - -Hän ei voinut sanoa enempää, sillä he olivat hänen kimpussaan tai -oikeammin minun, joka olin hypähtänyt hänen eteensä. He tarttuivat jo -vaatteisiini ja minun käteni oli miekan kahvassa, kun pappi Kohath -huusi: - -"Israelin miehet, oletteko hulluja? Tahdotteko saattaa faraon vihan -päällemme?" - -He pysähtyivät hetkeksi ja heidän johtajansa huusi: - -"Me halveksimme faraota! Jumalamme suojelee meitä faraolta. Kiskokaa -hänet ulos ja tappakaa hänet muurin ulkopuolella!" - -He alkoivat jälleen liikkua, kun mies, jonka tunsin Jabeziksi, -Merapin sedäksi, huusi kovalla äänellä: - -"Seis! Jos tämä Egyptin prinssi on häväissyt Jehovaa omasta halustaan -eikä vahingossa, niin on varma, että Jehova kostaa hänelle. Onko -ihmisten otettava Jumalan tuomio omiin käsiinsä? Astukaa takaisin -ja odottakaa hetkinen. Jos Jehova on vihainen, kuolee egyptiläinen -siihen paikkaan. Jollei hän kuole, antakaamme hänen mennä -vahingoittumattomana, sillä sellainen on Jehovan tahto. Tulkaa pois, -sanon minä, sillä aikaa kuin minä lasken kuuteenkymmeneen." - -He vetäytyivät askeleen taaksepäin ja Jabez alkoi hitaasti laskea. -Vaikka siihen aikaan en tiennyt mitään Israelin Jumalan voimasta, -täytyy minun sanoa, että olin täynnä pelkoa hänen hitaasti -laskiessaan ja pysähtyessään joka kymmenen jälkeen. Näky oli hyvin -kummallinen. Tuossa, portaitten vieressä seisoi prinssi selkä -verhoa vasten, käsivarret ristissä ja kasvoillaan hymy, johon -oli sekoittunut sekä ihmettelyä että ylenkatsetta, mutta pelon -merkkiäkään ei hänessä näkynyt. Hänen toisella puolellaan olin minä, -joka tiesin hyvin, että minulla olisi sama kohtalo kuin hänelläkin, -enkä toivonutkaan muuta. Toisella puolella oli pappi Kohath, jonka -kädet vapisivat ja silmät tuijottivat päässä. Meidän edessämme -laski vanha Jabez, tarkastellen julmannäköistä seurakuntaa, joka -kuoleman hiljaisuudessa odotti päätöstä. Hän jatkoi yhä lukemistaan. -Kolmekymmentä. Neljäkymmentä. Viisikymmentä -- oh, se näytti kestävän -iäisyyden. - -Viimein kuusikymmentä kuului hänen huuliltaan. Hän odotti hetken ja -kaikki tarkastivat prinssiä epäilemättä odottaen, että hän kaatuisi -kuolleena maahan. Mutta sen sijaan kääntyi hän Kohathin puoleen ja -kysyi levollisesti, oliko koetus nyt lopussa, aivan kuin hän olisi -halunnut uhrata temppelissä, johon hän oli kutsuttu tulemaan. - -"Jumala on antanut meille vastauksen", sanoi Jabez. "Tyytykää siihen, -Israelin miehet. Sen, minkä tämä prinssi teki, hän teki vahingossa -eikä tahallaan." - -He kääntyivät ja lähtivät sanaakaan sanomatta, ja kun minä olin -pannut uhrin, joka ei ollut vähäpätöinen, määrätylle paikalle, -seurasimme mekin heitä. - -"Näyttipä siltä, ettei teidän Jumalanne ole lempeä jumala", sanoi -prinssi Kohathille, kun vihdoinkin olimme ulkopuolella temppeliä. - -"Ainakin hän on oikeudenmukainen, teidän korkeutenne. Jollei hän -olisi sellainen, olisitte te, joka häpäisitte hänen pyhäkköään -vaikkapa vahingossakin, nyt kuolleena." - -"Te siis arvelette, pappi, että Jehovalla on voima lyödä meidät -silloin, kun hän on vihainen?" - -"Epäilemättä, teidän korkeutenne -- niinkuin, jos profeettamme -puhuvat totta, luulen, että Egypti on sen ennen pitkää näkevä", hän -lisäsi jurosti. Seti katsoi häneen ja vastasi: - -"Saattaa käydä niin, mutta kaikki jumalat, -- tai oikeammin heidän -pappinsa -- haluavat valtaa kiusatakseen ja hävittääkseen sellaiset, -jotka palvelevat muita jumalia. Eivät ainoastaan naiset ole -kateellisia, Kohath, tai siltä ainakin näyttää. Minun mielestäni -teette väärin Jumalallenne, sillä vaikkapa hänellä onkin sellainen -voima, oli hän paljon sääliväisempi kuin hänen palvelijansa, jotka -hyvin tiesivät, että tartuin verhoon vain estääkseni itseäni -kaatumasta. Jos toisten tulen temppeliinne, tuon mukanani sellaisia, -jotka voivat panna voiman voimaa vastaan, joko sitten henkisesti tai -miekalla. Hyvästi." - -Saavuimme sitten vaunujen luo, joitten lähellä seisoi Jabez, joka -pelasti meidät. - -"Prinssi", kuiskasi hän, vilkaisten väkijoukkoon, joka odotteli -vähän matkan päässä meistä hiljaisena ja kiihkoissaan. "Pyydän -teitä, poistukaa tästä maasta joutuisasti, sillä täällä ei henkenne -ole turvassa. Tiedän, että se tapahtui vahingossa, mutta te olette -häväissyt pyhäkön ja nähnyt sellaista, jota ei kenenkään, paitsi -ylimmäisten pappien, silmät saa katsella. Se on rikos, jota ei kukaan -israelilainen voi antaa anteeksi." - -"Ja te ja teidän kansanne, Jabez, olisitte halunneet häväistä minun -elämäni pyhäkön vuodattamalla sydänvereni, ettekä vahingossa. Olette -todellakin kummallista kansaa, joka koettaa tehdä vihollisekseen -sellaisenkin, joka on yrittänyt tulla teidän ystäväksenne." - -"Minä en tahdo sitä", huudahti Jabez. "Toivoisin, että meillä -olisi puolellamme faraon suu ja silmä, joka on pian tuleva itse -faraoksi. Oi, Egyptin prinssi, älkää vihastuko kaikille Israelin -lapsille, vaikka kärsimykset ovatkin tehneet toiset heistä jäykiksi -ja kovasydämisiksi. Lähtekää nyt ja hyvyytenne tähden muistakaa -sanojani." - -"Tahdon muistaa", sanoi Seti antaen ajajalle lähtömerkin. - -Kuitenkin viipyi prinssi vielä kylässä sanoen, ettei hän pelännyt -mitään, koska hän halusi oppia tuntemaan niin paljon kuin mahdollista -tätä kansaa ja sen elämää voidakseen paremmin kertoa siitä faraolle. -Omasta puolestani olin varma, että siellä olivat eräät kasvot, jotka -hän halusi nähdä vielä kerran ennen lähtöään, mutta pidin viisaampana -olla sanomatta siitä mitään. - -Viimeinkin lähdimme puolenpäivän tienoissa ja ajoimme itäänpäin -samaan suuntaan kuin Amenmeses ja muu seurueemme. Koko iltapäivän -kuljimme siten, nuo kaksi valepukuista sotilasta juosten edellämme ja -meitä seurasi, kuten näin etäisestä tomupilvestä, kapteeni miehineen, -joiden olin salaisesti määrännyt pitämään meitä silmällä. - -Illan tullen saavuimme kivisten kukkula ryhmien luo, jotka ympäröivät -Goshenin maata. Täällä astui Seti vaunuista, ja me kiipesimme erään -mäen huipulle noitten kahden sotilaan seuraamana, jotka viittasin -mukaan. Mäellä oli siellä täällä mahdottoman suuria kivilohkareita -ja hiekkakiviharjanteita, joitten väliin oli tuuli tuhansien vuosien -kuluessa muodostellut kuoppia. - -Nojaten yhtä tuollaista harjannetta vastaan näimme ihmeellisen -näyn. Kaukana viljavan tasangon keskellä näkyi kylä, josta olimme -poistuneet, ja sen taakse laski aurinko. Näytti siltä kuin myrsky -olisi raivonnut siellä, vaikka taivas yläpuolellamme oli kirkas ja -sininen. Ainakin kohosi kylän edessä kaksi mahtavaa pilvipatsasta -maasta taivaaseen asti aivan kuin jonkun suuren portin pylväät. -Toinen noista pylväistä näytti siltä kuin se olisi ollut tehty -mustasta marmorista ja toinen kuin valetusta kullasta. Niitten -välissä kulki valovirta, joka päättyi sädekehään, ja sen sädekehän -keskellä Raan pyöreä pää, aurinko, paloi kuin Jumalan silmä. Näky oli -yhtä peloittava kuin se oli kauniskin. - -"Oletteko koskaan nähnyt Egyptissä tuollaista taivasta, prinssi?" -kysyin. - -"En milloinkaan", vastasi hän ja vaikka hän puhui hiljaisella -äänellä, kuulosti se minusta tässä suuressa hiljaisuudessa huudolta. - -Katselimme vielä hetken, kunnes aurinko äkkiä laski ja ainoastaan -kirkkaus, joka oli sen ympärillä ja yläpuolella, jäi jäljelle. Siitä -muodostui taivaan kaupungin kaltaisia palatseja ja temppeleitä, tuon -kaukaisen kaupungin, jota ei kukaan kuolevainen voi nähdä muuten kuin -unessa. - -"En tiedä miksi, Ana", sanoi Seti, "mutta tunnen pelkoa ensimmäisen -kerran mieheksi tultuani. Minusta tuntuu, että täällä on enteitä -ilmassa, enkä voi selittää niitä. Olisipa Kii täällä selittämässä -meille, mitä merkitsee tuo musta pylväs oikealla ja tulipylväs -vasemmalla puolella, ja millä jumalalla on kotinsa tuossa kirkkaassa -kaupungissa, ja miten ihminen voi kulkea tuota valoisaa tietä -myöten, joka vie sen kultaisille kaduille. Sanon teille, että olen -peloissani. Tuntuu kuin kuolema olisi hyvin lähellä minua ja kaikki -sen ihmeet avoinna kuolevaiselle katseelleni." - -"Minäkin pelkään", kuiskasin. "Katsokaa! Pylväät liikkuvat. -Tuo tulinen menee edellä ja tuo musta pilvi seuraa jäljessä. -Niiden välissä näen minä liikkuvan suunnattoman joukon kansaa -loppumattomissa ryhmissä. Katsokaa, miten valo välkkyy heidän -aseistaan. Varmasti hebrealaisten Jumala on liikkeellä." - -"Hän, tai joku toinen jumala, tai ei mikään jumala, kuka sen tietää? -Tulkaa, Ana, lähtekäämme, jos haluamme ehtiä leiriin ennen pimeätä." - -Laskeuduimme alas harjanteelta, palasimme vaunuihin ja ajoimme -edelleen tuota vuorensolaa pitkin. Tämä sola oli hyvin ahdas, -muutamin paikoin vain 4 askelta leveä, ja kummallakin puolen tietä -oli sinne vierineitä suuria kiviä, joiden välissä kasvoi erämaan -kasveja ja tulvan uurtamia rotkoja, joiden takana kohosivat vuoren -rinteet. Hevoset kulkivat hiljakseen polun mutkaa kohden, josta maa -jälleen alkoi aleta. - -Kun olimme noin puolen keihäänheiton päässä tuosta tienmutkasta, -kuulin äkkiä ääntä, ja katsoessani oikealle, näin naisen juoksevan -vuoren rinnettä alas meitä kohden. Ajaja huomasi hänet myös, -pysähdytti hevoset, ja nuo kaksi vartijaa kääntyivät ja vetivät -miekkansa esille. Vähemmässä kuin puolessa minuutissa saavutti -nainen meidät tullen esiin varjosta niin, että valo lankesi hänen -kasvoilleen. - -"Merapi!" huudahdimme prinssi ja minä aivankuin yhdestä suusta. - -Se oli todellakin Merapi, mutta kurjassa tilassa. Hänen pitkä -tukkansa oli päässyt irralleen ja riippui hänen ympärillään. -Viitta, joka verhosi häntä, oli repaleinen ja huulet olivat veriset -ja vaahtoiset. Hän seisoi läähättäen, sillä hän ei voinut puhua -hengästyksen tähden, tukien itseään toisella kädellä vaunun syrjästä -ja toisella osoittaen tien mutkaa. Viimein tuli sana, ainoastaan yksi: - -"Murha." - -"Hän tarkoittaa, että hän on ollut vähällä tulla murhatuksi", sanoi -prinssi minulle. - -"Ei", läähätti hän, "te -- te! Hebrealaiset. Menkää takaisin!" - -"Käännä hevoset!" huusin minä ajajalle. - -Hän totteli ja vartijat auttoivat häntä, mutta tien kapeuden ja -rinteitten jyrkkyyden tähden se ei ollut helppo tehtävä. Ne oli vasta -puoleksi käännetty ja olivat sellaisessa asennossa, että ne sulkivat -kokonaan kulkueen, kun villi huuto "Jehova!" kajahti korviimme ja -tien mutkasta muutaman askeleen päästä hyökkäsi joukko raivokkaita, -kyömynenäisiä miehiä heilutellen puukkoja ja miekkoja. Tuskin oli -meillä aikaa hypähtää vaunujen suojaan ja valmistautua, kun he olivat -kimpussamme. - -"Kuule", sanoin minä ajajalle, "juokse niinkuin et ennen milloinkaan -ole juossut ja tuo vartiosto apuun!" - -Hän juoksi pois kuin nuoli. - -"Poistukaa, neiti", huusi Seti. "Tämä ei ole naisen tehtävä ja -katsokaa, tuolla tulee Laban etsimään teitä", ja hän osoitti -miekallaan murhaajien johtajaa. - -Tyttö totteli, hoiperrellen muutaman askeleen tiepuolessa olevan -kiven luo, jonka taakse hän kyyristyi. Jälkeenpäin kertoi hän -minulle, ettei hänellä ollut voimia mennä kauemmaksi, eikä edes -haluakaan, sillä jos meidät surmattaisiin, olisi parasta, että -hänkin, joka varoitti meitä, surmattaisiin. - -Nyt he olivat saapuneet luoksemme, koko joukko, kolmekymmentä -tai neljäkymmentä miestä. Ensimmäinen tulija lävisti miekallaan -pelästyneet hevoset, jotka sätkytellen jalkojaan kaatuivat maahan. -Hebrealaiset kiipesivät vaunuihin yrittäen tulla luoksemme ja me -teimme vastarintaa parhaamme mukaan. Viitat tempasimme yltämme, -heitimme ne vasemman käsivarren ympärille ja käytimme niitä kilpinä. - -Oi, minkälainen taistelu se oli! Avonaisella paikalla tai jollei -meitä olisi varoitettu, olisi meidät hetipaikalla lyöty kuoliaiksi. -Mutta edullinen paikka ja vaunujen suoja tekivät tilanteemme vähän -paremmaksi. Tie oli niin kapea ja seinät sen ympärillä olivat niin -jyrkkiä kiivettäviksi, ettei enempää kuin neljä hebrealaista voinut -kerrallaan taistella kanssamme, ja niiden neljänkin oli ensin -kuljettava vaunujen tai vielä elävien hevosten yli. - -Mutta meitäkin oli neljä, ja kiitos Usertin, kahdella meistä oli -rautapaita pukumme alla -- neljä vahvaa miestä taistellen henkensä -edestä. Meitä vastaan tuli neljä hebrealaista. Yksi hyppäsi vaunuista -suoraan Setin kimppuun, joka tervehti tätä rautamiekkansa kärjellä, -jolloin kuulin kahvan kolahtavan hänen rintaluutaan vasten. Se oli -tuo sama mainio rautamiekka, mikä tänä päivänä lepää kantajansa -kanssa haudassa. - -Mies putosi alas kuolleena kaataen prinssin maahan ruumiinsa -painolla. Hebrealainen, joka ahdisti minua, kompastui vaunujen -reunaan ja horjahti eteenpäin, jolloin minä tapoin hänet helposti -antamalla iskun päähän. Siten minulle jäi aikaa vetää prinssi jälleen -jaloilleen, ennen kuin uusia hyökkäsi. Myöskin nuo kaksi vartijaa, -molemmat kovia tappelijoita, tappoivat tai kuolettavasti haavoittivat -miehensä. Mutta toisia hyökkäsi niiden jälkeen niin paljon ja -nopeasti, etten voinut huomata kaikkea, mitä jälkeenpäin tapahtui. - -Äkkiä näin toisen vartijan kaatuvan Labanin lyönnistä. Miekan isku -rintaani sai minut hoipertelemaan takaperin. Jollei tuota rautapaitaa -olisi ollut, olisin ollut kuoleman oma. Toinen vartija surmasi sen, -joka aikoi minut tappaa, ja samassa hyökkäsi kaksi tämän kimppuun -surmaten hänet. - -Nyt olimme ainoastaan prinssi ja minä jäljellä taistellen selkä -selkää vasten. Hän sattui yhteen erään hyvin suuren mieslurjuksen -kanssa ja haavoitti tätä käteen niin, ettei hän voinut pidellä -miekkaa. Mies tarttui silloin häntä vyötäisiin ja he pyöriskelivät -yhdessä maassa. Laban ilmestyi ja iski prinssiä selkään, mutta käyrä -veitsi, jota hän käytti, taittui syrialaista rautapaitaa vastaan. -Minä löin Labania haavoittaen häntä päähän, jolloin hän hoiperteli -taaksepäin ja kaatui vaunujen päälle. Jälleen hyökkäsi muita -kimppuuni ja ilman Usertin antamaa varustusta olisin ollut ainakin -kolme tuntia sitten kuolleena. Taistellen mielettömästi hoipertelin -erään kivilohkareen luo nojaten siihen ja odotellessani uutta -hyökkäystä näin, että Seti, jota Laban oli iskullaan haavoittanut, -oli nyt tuon suuren hebrealaisen alla, joka oli tarttunut häntä -kurkkuun ja aikoi kuristaa hänet kuoliaaksi. - -Näin vielä jotakin muutakin -- näin naisen, joka molemmin käsin -piteli miekkaa ja työnsi sitä alaspäin, jolloin hebrealaisen ote -heltisi Setin kurkusta. - -"Petturi!" huusi eräs ja iski naista niin, että hän haavoittuneena -horjui taaksepäin. Silloin kun kaikki näytti olevan lopussa ja olin -kadottamaisillani tajuntani verenvuodon tähden, kuulin hevosten -kavioiden kapsetta ja sotilaiden huudon: "Egypti! Egypti!" Näin -sokaistuilla silmilläni aseitten välkkyvän, ja sotahuudon kaikuessa -korvissani näytin vaipuvan uneen juuri kuin päivänvalo sammui. - - - - -VIII. - -SETI VAROITTAA FARAOTA. - - -Unta, aina vaan unta. Unia äänistä, kasvoista, auringon- ja -kuunvalosta ja itsestäni, uusia ja yhä uusia; unia huutavista -joukoista ja ennen kaikkea, unia Merapin silmistä, jotka katselivat -minua kuin kaksi loistavaa tähteä taivaalta. Sitten viimein -herääminen ja sen mukana kipua ja pahoinvointia. - -Ensiksi luulin, että olin kuollut ja makasin haudassa. Vähitellen -sitten huomasin, etten ollut haudassa, vaan hämärässä huoneessa, -joka oli tuttu minulle, olin omassa huoneessani Setin palatsissa -Taniksessa. Tuossa lähellä vuodetta, jossa makasin, oli oma arkkuni -täynnä käsikirjoituksia, jotka olin tuonut Memphiksestä. Koetin -nostaa vasenta kättäni, mutta en voinut, ja katsoessani alas näin, -että käsivarteni oli sidottu kuin muumiolla. Se toi minulle jälleen -mieleen ajatuksen, että olin sittenkin kuollut, jos kuolemassa voisi -olla näin paljon kärsimystä. Suljin silmäni ja ajattelin tai vaivuin -joksikin aikaa horroksiin. - -Maatessani siinä kuulin ääniä. Yksi niistä oli varmaankin lääkärin, -joka sanoi: "Niin, hän jää eloon ja paranee ennen pitkää. Tuo -isku päähän, joka teki hänet tiedottomaksi niin moneksi päiväksi, -oli pahin hänen haavoistaan, mutta sekin särki vain luun eikä -vahingoittanut aivoja. Haavat käsivarsissa paranevat helposti ja tuo -rautapaita, joka oli hänen päällään, suojeli muuta ruumista iskuilta." - -"Olen iloinen, lääkäri", vastasi ääni, jonka tunsin Usertin ääneksi, -"sillä epäilemättä, jollei olisi ollut Anaa, olisi hänen korkeutensa -joutunut kuoleman omaksi. On kummallista, että sellainen, jota -en luullut muuksi kuin uneksivaksi kirjuriksi, osoitti olevansa -niin urhoollinen soturi. Prinssi sanoo, että tämä Ana tappoi kolme -tuollaista koiraa omin käsin ja haavoitti muita." - -"Se oli oivallisesti tehty, teidän korkeutenne", vastasi lääkäri, -"mutta vieläkin oivallisempaa oli, että hän edeltäpäin varasi -tuon jälkijoukon ja paikalla lähetti ajajan kutsumaan sen avuksi. -Se kuuluu olleen hebrealainen nainen, joka todella pelasti hänen -korkeutensa hengen, kun hän unhottaen sukupuolensa pisti kuoliaaksi -murhaajan, joka puristi prinssiä kurkusta." - -"Siten kertoi prinssi, mikäli ymmärsin", hän vastasi kylmästi. "On -ihmeellistä, miten heikko ja lopen väsynyt tyttö on työntänyt miekan -läpi jättiläisen selän aina rintaan asti." - -"Ainakin hän varoitti häntä hyökkäyksestä, teidän korkeutenne." - -"Niin sanotaan. Kenties Ana pian kertoo meille totuuden, miten -kaikki tapahtui. Hoitakaa häntä hyvin, lääkäri, ja te ette jää ilman -palkintoa." - -Sitten he poistuivat yhä keskustellen, ja minä makasin hiljaa -ajatuksissani ja ihmetellen, sillä nyt palasi vähitellen muistini. - -Vähän myöhemmin maatessani yhä silmät suljettuina, sillä tuo hämärä -valokin näytti vaivaavan niitä, tuntui minusta kuin kuulisin naisen -pehmeitä askelia vuoteeni vierestä ja tuntisin hyvää tuoksua, jota -tulee naisen puvusta ja hiuksista. Katsoin ja näin Merapin tähden -kaltaiset silmät, jotka katselivat minua juuri samalla lailla kuin -olin unessa nähnyt. - -"Terve, Israelin kuu", sanoin minä. "Tapaamme toisemme todellakin -kummallisessa paikassa." - -"Oi!" kuiskasi hän, "oletteko viimeinkin tajuissanne? Kiitän Jumalaa, -kirjuri Ana, sillä kolme päivää olen luullut, että kuolette." - -"Niinkuin olisi käynytkin ilman teitä, neiti, -- minulle ja eräälle -toiselle. Nyt näyttää siltä, että kaikki kolme elämme." - -"Kunpa vain kaksi eläisi, prinssi ja te, Ana. Kunpa minä olisin -kuollut", vastasi hän huoaten raskaasti. - -"Miksi niin?" - -"Ettekö arvaa? Koska minä olen hylkiö, joka olen pettänyt kansani. -Koska heidän verensä vuotaa minun ja heidän välillään. Sillä minä -tapoin tuon miehen, joka oli oma sukulaiseni, egyptiläisen tähden -- -tarkoitan, egyptiläisten tähden. Sentähden Jehovan kirous on päälläni -ja niinkuin sukulaiseni kuoli, tulee epäilemättä päivä, jolloin minun -on samalla lailla kuoltava, ja senjälkeen mitä sitten tulee?" - -"Senjälkeen tulee rauha ja suuri palkinto, jos on oikeutta maassa tai -taivaassa, oi jaloin kaikista naisista." - -"Minäkö voisin niin ajatella! Hiljaa, kuulen ääniä. Juokaa tämä. Minä -olen ylihoitajanne, kirjuri Ana, arvokas virka, sillä nyt koko Egypti -rakastaa ja ylistää teitä." - -"Epäilemättä pitäisi vain teitä, neiti Merapi, koko Egyptin rakastaa -ja ylistää", vastasin minä. - -Samassa astui Seti sisään. Yritin tervehtiä häntä kohottamalla -vähemmän haavoittunutta käsivarttani, mutta hän tarttui käteeni ja -puristi sitä hellästi. - -"Terve teille, Menthun rakastettu, sodan jumala", hän sanoi -miellyttävästi hymyillen. "Luulin palkanneeni kirjurin ja kas, tuo -kirjuri olikin sotilas, josta tulisi sotaväen ylpeys." - -Samassa hän huomasi Merapin, joka oli hiipinyt varjoon. - -"Terve teillekin, Israelin kuu", sanoi hän kumartaen. "Jos sanoin -Anaa parhaimmaksi soturiksi, niin minkä nimen antaisimme teille, -jolle olemme kiitollisuuden velassa elämästämme. Ei, älkää katsoko -alas, vaan vastatkaa." - -"Egyptin prinssi", vastasi hän hämmentyneenä, "minun työnihän oli -niin pieni. Kuulin salahankkeesta sedältäni Jabezilta, karkasin pois, -ja kun tunsin lapsuudestani; oikotiet, saavuin ajoissa perille. Jos -olisin pysähtynyt ajattelemaan, kenties en olisi uskaltanut tehdä -sitä." - -"Ja mitä muuta, neiti? Mitä sanotte hebrealaisesta, joka kuristi -kurkkuani ja eräästä miekan iskusta, joka ainiaaksi irroitti hänen -otteensa?" - -"Tuosta, teidän korkeutenne, en voi muistaa mitään tai hyvin vähän". -Sitten, varmaan muistaessaan, mitä hän juuri kertoi minulle, hän -kumarsi ja poistui huoneesta. - -"Hän osaa puhua valhetta yhtä miellyttävästi kuin mitä muuta -tahansa", sanoi Seti, kun Merapi oli mennyt. "Oi, minkälainen -nainen hän onkaan, Ana. Täydellinen ihanuudessa, täydellinen -urhoollisuudessa, täydellinen ymmärryksessä. Ihmettelen, mitkä ovat -hänen virheensä? Jääköön teidän tehtäväksenne tuoda ne esille, sillä -minä en löydä ainoatakaan." - -"Kysykää niitä Kiiltä, oi prinssi. Hän on suuri tietäjä, niin suuri, -että kenties hänen taitonsa voi saattaa ilmi, mitä nainen koettaa -kätkeä. Kai mahdatte muistaa, että hän varoitti teitä erityisesti, -ennen kuin matkustimme Gosheniin." - -"Niin -- hän sanoi, että elämäni joutuu vaaraan, niinkuin se todella -olikin. Siinä hän oli oikeassa. Hän kertoi myös, että näkisin naisen, -johon rakastuisin. Siinä hän oli väärässä. En ole nähnyt sellaista -naista. Oi, tiedän hyvin, mitä ajattelette. Koska pidän neiti Merapia -kauniina ja rohkeana, luulette, että rakastan häntä. Mutta, niin ei -ole laita. En rakasta ketään naista, paitsi, luonnollisesti hänen -Korkeuttaan. Ana, arvostelette minua itsenne mukaan." - -"Kii sanoi: 'Tulette rakastumaan', prinssi. On siis vielä aikaa." - -"Ei sillä lailla, Ana. Jos joku rakastuu, hän rakastuu heti. -Minusta tulee pian vanha ja hänestä lihava ja ruma, miten sitten -voi rakastua enää? Tulkaa pian terveeksi, Ana, sillä toivon teitä -avukseni kertoessani faraolle matkastani. Kerron hänelle, että minun -mielestäni israelilaisia on paljon rasitettu ja hänen olisi annettava -heille hyvitystä ja päästettävä heidät menemään." - -"Mitähän farao sanoo nyt, kun he ovat yrittäneet tappaa hänen -perillisensä?" - -"Luulen, että farao suuttuu ja samoin koko Egyptin kansa, sillä -he eivät arvostele oikein asiaa. Farao ei käsitä, että Laban ja -hänen joukkonsa olivat oikeassa koettaessaan surmata minut, joka, -vaikka tietämättäni, olin loukannut heidän Jumalansa pyhäkköä. Jos -he olisivat tehneet toisin, eivät he olisi olleet mitään kunnon -hebrealaisia, ja minä puolestani en voi vihata heitä. Kuitenkin -koko Egypti on kiihkoissaan tuosta yrityksestä ja huutaa, että -israelilaiset on hävitettävä." - -"Minusta näyttää, prinssi, että, miten lieneekään Kiin ennustuksen -laita, kolmas ainakin on täyttymäisillään -- nimittäin, että tämä -Goshenin matka saattaa valtaistuimenne vaaraan." - -"Sitä en sano faraolle, Ana. Mutta jääköön tämä asia siksi, kunnes -tulette terveemmäksi." - -"Miten taistelu päättyi, prinssi, ja kuinka jouduin tänne?" - -"Sotilaat tappoivat useimmat hebrealaiset, jotka vielä olivat elossa. -Jotkut harvat pakenivat ja katosivat pimeyteen, niiden joukossa -heidän johtajansa Laban, vaikka te olitte haavoittanut häntä. Ja -kuusi otettiin kiinni elävänä. He odottavat nyt tuomiotaan. Minä olin -vain vähän haavoittunut, ja te, jota luulimme kuolleeksi, olitte -vain tajuttomana, ja tähän hetkeen asti olette houraillut tai ollut -tajuttomana. Toimme teidät paareilla ja täällä olette ollut nyt nämä -kolme päivää." - -"Ja entä neiti Merapi?" - -"Me nostimme hänet vaunuihin ja toimme hänet kaupunkiin, sillä jos -olisimme jättäneet hänet sinne, olisivat israelilaiset varmasti -tappaneet hänet. Kun farao sai kuulla, mitä hän oli tehnyt, antoi hän -tuon puutarhassa olevan pikku talon hänelle, jotta häntä voitaisiin -suojella, ja sitäpaitsi orjanaisen palvelemaan häntä. Siellä hän siis -asustaa, omaten kaikki hovin etuoikeudet, ja tänä aikana on hän ollut -teidän ylihoitajattarenne." - -Tällä hetkellä tunsin itseni niin väsyneeksi, että suljin silmäni. -Kun avasin ne jälleen, oli prinssi mennyt. - -Kului vielä kuusi päivää, ennen kuin minun sallittiin nousta -vuoteesta; sinä aikana näin usein Merapin. Hän oli hyvin surullinen -ja eli alituisessa pelossa, että hebrealaiset tappaisivat hänet. -Häntä vaivasi myös ajatus, että hän oli pettänyt uskonsa ja kansansa. - -"Ainakin olette vapaa Labanista", sanoin minä. - -"En koskaan pääse hänestä vapaaksi, niin kauan kuin molemmat elämme", -vastasi hän. "Minä kuulun hänelle, eikä hän tahdo päästää minua -noista kahleista, koska hänen sydämensä on kiintynyt minuun." - -"Ja onko teidän sydämenne kiintynyt häneen?" kysyin. Hänen kauniit -silmänsä täyttyivät kyynelillä. "Naisella ei saa olla sydäntä. Oi, -Ana, minä olen onneton", hän vastasi ja meni pois. - -Näin muitakin. Prinsessa tuli tervehtimään minua. Hän kiitti -minua kovin siitä, että olin pitänyt hänelle antamani lupauksen -ja suojellut prinssiä. Sitä paitsi hän toi minulle kultaisen -lahjan faraolta, ja itse hän lahjoitti minulle hienoja pukuja. -Hän kyseli minulta tarkkaan Merapista, josta huomasin, että hän -oli jo mustasukkainen, ja oli iloinen kuullessaan, että hänet oli -kihlattu eräälle hebrealaiselle. Vanha Bakenkhonsukin tuli ja kyseli -minulta paljon prinssistä, hebrealaisista ja Merapista, erittäinkin -Merapista, jonka teoista, niin hän sanoi, koko Egypti puhui. Vastasin -noihin kysymyksiin parhaan kykyni mukaan. - -"Tässä meillä on nainen, josta Kii kertoi", sanoi hän. "Hän, joka on -tuottava niin paljon iloa ja surua Egyptin prinssille." - -"Kuinka niin?" kysyin minä. "Eihän hän ole ottanut häntä luoksensa -eikä luullakseni aio ottaakaan." - -"Kuitenkin hän tekee sen, joko hän sitten aikoo tai ei. Hänen -tähtensähän nainen petti kansansa, joka israelilaisten mielestä -on kuoleman synti. Kahdesti hän pelasti prinssin elämän, ensiksi -varoittamalla häntä hyökkäyksestä ja sitten omalla kädellään -surmaamalla sukulaisensa, joka oli tappaa hänet. Eikö se ollut niin? -Sanokaa minulle, tehän olitte siellä." - -"Niin se oli, mutta mitä sitten?" - -"Sitä, että mitä hän sanoneekin, hän rakastaa prinssiä, jollei hän -rakasta teitä", ja hän katsoi minuun tarkasti. - -"Kun naisella on prinssi ja sellainen prinssi läheisyydessään, -vaivaisiko hän itseään asettamalla pauloja pyydystääkseen kirjurin?" -kysyin vähän katkerasti. - -"Oho!" sanoi hän nauraen tavallista leveätä nauruaan, "asiat ovat -siis sillä lailla, ovatko ne? Hyvä, niin ajattelinkin, mutta, ystävä -Ana, varoitan teitä ajoissa. Älkää koettako houkutella Kuuta alas -taivaalta kotinne valoksi, jottei hän tulisi, ja aurinko, hänen -herransa, suuttuisi ja polttaisi teitä. Hyvä, hän rakastaa prinssiä, -ja siksi ennemmin tai myöhemmin hän saa hänetkin rakastumaan -itseensä." - -"Kuinka, Bakenkhonsu?" - -"Useimpiin miehiin nähden, Ana, se olisi helposti tehty. Huokaus, -muutamia puoleksi kätkettyjä kyyneliä oikealla hetkellä, ja asia -on valmis, kuten olen kuullut tuhannet kerrat tapahtuneen. Mutta -sellaiseen nähden kuin tämä prinssi on, se mahtaa käydä toisin. Hän -näyttää prinssille, että hän on kadottanut nimensä hänen tähtensä; -että hänen tähtensä on kansansa vihaama ja Jumalansa hylkäämä, ja saa -siten prinssin säälimään itseään. Ja sääliväisyys on rakkauden oma -sisar. Tai kenties ollen myöskin viisas, hän tahtoo antaa prinssille -neuvoja noissa kaikissa israelilaisia koskevissa asioissa, ja siten -tunkeutuu hän tämän sydämeen ystävyyden puvussa, ja sitten hänen -suloutensa ja kauneutensa saavat aikaan lopun luonnon lakien mukaan. -Joko sitä tai tätä tietä, myötä- tai vastavirtaa, perille hän tulee." - -"Jos niin käy, mitäpä siitä? Onhan Egyptin hallitsijoilla tapana -pitää useampia puolisoja." - -"Tarkoitan, Ana, että Seti luullakseni on mies, joka todella haluaa -omata vain yhden, ja tämä yksi on oleva tuo hebrealainen. Niin, -hebrealainen nainen on hallitseva Egyptiä ja kääntävä sen palvelemaan -omaa Jumalaansa, sillä ei milloinkaan hän rupea palvelemaan meidän -jumaliamme. Ja todellakin, kun hänen kansansa huomaa, että hän -tottelee heitä, käyttävät he häntä siihen. Tai ehkä hänen Jumalansa -itse tahtoo käyttää häntä toteuttamaan tarkoituksiaan, kuten hän -lienee nyt jo käyttänyt häntä." - -"Ja miten käy sen jälkeen, Bakenkhonsu?" - -"Jälkeenpäin -- kuka tietää? Minä en ole tietäjä, en ainakaan missään -tärkeämmässä asiassa, kysykää sitä Kiiltä. Mutta minä olen hyvin, -hyvin vanha ja olen tarkastellut maailmaa, ja sanon teille, että näin -käy, jollei" -- ja hän pysähtyi. - -"Jollei mitä?" - -Hän hiljensi ääntään. - -"Jollei Userti ole rohkeampi kuin luulen ja tapa tuota hebrealaista -sitä ennen tai vielä parempi, toimita jotakin hebrealaista surmaamaan -häntä. Jos tahtoisitte tulla faraon ja Egyptin ystäväksi, voisitte -kuiskata sen Usertin korvaan, Ana." - -"En koskaan", vastasin vihaisesti. - -"Arvasinkin sen, ettette sitä tekisi, Ana, te, joka myöskin -sätkyttelette tuossa kuun sädeverkossa, mikä on vahvempi ja -todellisempi kuin palmunoksista tai pellavasta punottu. Enkä minäkään -halua, sillä tällä iällä haluan niin mielelläni katsella ihmisten -leikkiä, ja kun itsekin olen ihminen, pelkään ehkäistä jumalien -tarkoituksia. Pyöriköön tuo käärö, niinkuin se haluaa, ja kun se on -auki, lukekaa se ja muistakaa, mitä minä sanoin tänään teille. Siitä -tulee oivallinen kertomus, jonka loppu on kirjoitettu verellä musteen -sijasta. Ha! Ha-a-ha!" ja nauraen hän nilkutti huoneesta jättäen -minut pelon valtaan. - -Sitäpaitsi prinssi kävi luonani joka päivä ja jo ennen kuin jätin -vuoteeni, alkoi sanella minulle tiedonantoaan faraolle, sillä hän ei -tahtonut käyttää ketään muuta kirjuria. Sen pääsisältö oli se, johon -hän jo edeltäpäin oli viitannut, nimittäin että Israelin kansan, joka -oli niin paljon kärsinyt egyptiläisten vuoksi, pitäisi nyt päästä -lähtemään, niinkuin heidän profeettansa määräsivät, esteettömästi -minne haluaisivat. Meitä matkallamme kohdanneesta hyökkäyksestä -kertoi hän, sanoen, että sen olivat tehneet muutamat kiivailijat -luullen, että heidän Jumalaansa oli häväisty, teko, josta ei koko -kansan pitäisi saada kärsiä. Tuon kertomuksen viimeiset sanat olivat: - -"Pyydän sinua, farao, muistamaan, että Amon, egyptiläisten jumala, -ja Jehova, israelilaisten Jumala, eivät voi yhdessä hallita samassa -maassa. Jos molemmat jäävät Egyptiin, nousee täällä jumalien välinen -taistelu, jolloin kuolevaiset painetaan tomuun. Sentähden pyydän -sinua, päästä Israel menemään." - -Kun olin parantunut ja noussut vuoteeltani, kopioin tämän kertomuksen -kauneimmalla käsialallani ja kieltäydyin kertomasta sen sisällyksestä -kenellekään, vaikka kaikki kyselivät, muun muassa visiiri Nehesi, -joka toi minulle lahjan, jotta paljastaisin salaisuuden. Tästä sai -Setikin kuulla, en tiedä miten, ja hän oli hyvin tyytyväinen minuun, -tietäessään, että Egyptissä oli kirjuri, jota ei voitu lahjoa. -Usertikin kysyi sitä minulta ja kummallista kyllä, kun kieltäydyin -vastaamasta, ei hän ollut vihainen, koska, niinkuin hän selitti, minä -tein velvollisuuteni. - -Viimein oli kertomus valmiiksi kirjoitettu ja sinetöity, ja prinssi -omin käsin, mutta äänettömänä, laski sen faraon polville julkisessa -istunnossa, sillä hän ei uskonut sitä kenenkään muun tehtäväksi. -Amenmeseskin toi esiin kertomuksensa sekä visiiri Nehesi ja vartija -joukon kapteeni, joka pelasti meidät kuolemasta. Kahdeksan päivää -myöhemmin kutsuttiin prinssi suureen valtion neuvostoon, Kuten kaikki -muutkin kuninkaallisen huoneen jäsenet sekä korkeat sotaherrat. -Minäkin sain kutsun, kuten kaikki, jotka olivat olleet osallisina -noissa tapahtumissa. - -Prinssi ajoi prinsessan seurassa faraon palatsiin kultaisissa -vaunuissa, joita veti kaksi maidonvalkeata sotaoritta, jotka olivat -pelastaneet suuren Rameseksen hengen Syrian sodassa. He ajoivat -pitkin katuja, joilla seisoi tuhansittain kansaa, tervehdyshuutojen -kaikuessa. - -"Katsokaa", sanoi vanha neuvonantaja Bakenkhonsu, joka oli minun -seuralaiseni toisissa vaunuissa, "Egypti on ylpeä ja iloinen. Se -luuli, että prinssi oli vain unien uneksija. Mutta nyt se on kuullut -kertomuksen tuosta matkalla tapahtuneesta hyökkäyksestä ja huomannut, -että hän onkin sotilas ja soturi parasta laatua. Sentähden se -rakastaa häntä ja iloitsee." - -"Silloinhan, samasta syystä, Bakenhhonsu, olisi surmaaja suuremman -arvoinen kuin viisain kirjuri." - -"Niin hän onkin, Ana, varsinkin jos tuo surmaaja on todellinen mies. -Kirjuri luo uutta, mutta murhaaja tappaa, ja kuoleman hallitsemassa -maailmassa kunnioitetaan sitä, joka tappaa, enemmän kuin sitä, -joka saa aikaan uutta. Kuulkaa, nyt he huutavat teidän nimeänne. -Sentähdenkö, että olette sepittänyt joitakin kirjoituksia? Sanon -teille, ei. Vaan siksi, että tapoitte kolme miestä tuolla matkalla. -Jos tahdotte tulla kuuluisaksi ja rakastetuksi, Ana, lopettakaa -kirjojen sepittäminen ja ruvetkaa kauloja katkomaan." - -"Mutta kirjailija elää vielä sittenkin, kun hän on kuollut." - -"Oho!" nauroi Bakenkhonsu, "te olette paljon tyhmempi kuin luulin. -Mitä etua ihmisellä on siitä, mitä on hänen kuolemansa jälkeen? -Niin, tänään tuo sokea, ruikuttava kerjäläinen temppelin portailla -merkitsee enemmän Egyptille kuin kaikki faraoitten muumiot. Ottakaa, -mitä elämä voi teille antaa, Ana, älkääkä vaivatko itseänne -ajattelemalla niitä, jotka on pantu hautoihin murenemaan." - -"Se on huonoa uskontoa, Bakenkhonsu." - -"Hyvin huonoa, Ana, niinkuin kaikki muukin, mistä me voimme puhella -ja mihin kosketella. Huono uskonto soveltuu huonoihin sydämiin, -jollaisia ovat kaikki muut paitsi yksi joka tuhannesta. Niin, jos -tahdotte menestyä, seuratkaa sitä, ja kun olette kuollut, tulen -minä ja nauran haudallanne ja sanon: 'Tässä makaa eräs, josta olin -toivonut enemmän kuin toivoin herrastanne.'" - -"Eikä turhaan, Bakenkhonsu, mitä tahansa tapahtuneekin palvelijalle!" - -"Senhän saamme ennen pitkää nähdä, luulen minä. Ihmettelen, -kuka tahtoo kulkea hänen vierellään ennen kuin Niili seuraavan -kerran tulvii. Kenties hän haluaa vaihtaa faraon kultaiset vaunut -härkävaunuihin ja te ajatte härkiä ja keskustelette hänen kanssaan -tähdistä -- tai kenties kuusta. No, te mahdatte kumpikin tulla siten -onnellisemmiksi ja hän, tuo kuu, on kateellinen jumalatar, joka pitää -siitä, että häntä palvellaan. Hoh-ho-o! Tässä ovat palatsin portaat. -Auttakaa minut alas, Kuun neidin pappi." - -Me astuimme sisälle palatsiin, jossa meidät johdettiin läpi suuren -salin pienempään huoneeseen, jossa farao ilman virkapukua odotti -meitä istuen seetripuisessa tuolissa. Silmätessäni häneen näin, että -hänen kasvonsa olivat synkät ja levottomat, ja minusta tuntui kuin -olisi hän tullut vanhemmaksi. Prinssi ja prinsessa tervehtivät häntä, -kuten me muutkin, mutta hän ei vastannut. Kun kaikki olivat läsnä ja -ovet oli suljettu, sanoi farao: - -"Olen lukenut, poikani Seti, kertomuksesi, joka koskettelee -vierailuasi israelilaisten keskuudessa ja kaikkea, mitä siellä -tapahtui sinulle; ja myöskin teidän, sisarenpoikani Amenmeses, ja -teidän, upseerit, jotka seurasitte Egyptin prinssiä. Ennen kuin puhun -niistä, astukoon kirjuri Ana, joka oli hänen korkeutensa kanssa -vaunuissa silloin, kun hebrealaiset hyökkäsivät hänen päällensä, -esille ja kertokoon minulle kaiken, mitä tapahtui." - -Silloin astuin esille ja pää kumarruksissa toistin tuon kertomuksen -ainoastaan niin paljon kuin mahdollista jättäen kertomatta itsestäni. -Kun olin lopettanut, sanoi farao: - -"Se, joka puhuu vain puolet totta, on haitallisempi kuin valehtelija. -Istuitteko te sitten vaunuissa, kirjuri, tekemättä mitään silloin -kun prinssi taisteli henkensä edestä? Vai juoksitteko karkuun? Puhu, -Seti, ja sano, minkälaista osaa tämä mies näytteli, hyvääkö vai -huonoako?" - -Prinssi kertoi minun osanotostani taisteluun sellaisin sanoin, jotka -ajoivat veren kasvoilleni. Hän kertoi myös, että minä olin määrännyt -tuon kaksikymmenmiehisen vartijajoukon seuraamaan huomaamatta -meitä, pukenut kaksi harjaantunutta sotilasta juoksijoiksi ja -taistelun alussa lähettänyt ajajan apua hakemaan. Hän kertoi myös -haavoittumisestani, ja että olin vasta aivan äsken parantunut. Hänen -lopetettuaan sanoi farao: - -"Tiedän, että tuo kertomus on tosi, sillä olen kuullut sen muiltakin. -Kirjuri, olette tehnyt hyvin. Tulkaa tänne." - -Menin horjuvin askelin ja polvistuin hänen majesteettinsa eteen. -Hänen kaulassaan riippui ihanat, kultaiset vitjat. Hän otti ne ja -heitti ne pääni yli sanoen: - -"Koska olette osoittautunut sekä uskolliseksi että viisaaksi, annan -teille tämän mukana kuninkaan neuvonantajan ja seuralaisen arvonimen, -ja oikeuden kaiverruttaa sen myös hautakiveenne. Menkää, kirjuri Ana, -neuvonantaja ja kuninkaan seuralainen." - -Vetäydyin pois hämmentyneenä, ja kun astuin Setin ohi, kuiskasi hän -korvaani: - -"Pyydän teitä, Ana, älkää luopuko prinssin seurasta, vaikka olette -päässytkin kuninkaan seuralaiseksi." - -Sitten farao määräsi, että vartioston päällikön oli saatava -virkaylennystä ja lahjoja oli annettava jokaiselle sotilaalle; -ja lapsille, joiden isät olivat kaatuneet, oli annettava eläke; -kaksinkertainen eläke noiden kahden miehen perheille, jotka olin -pukenut juoksijoiden valepukuun. Tämän tehtyään puhui farao jälleen -hitaasti ja miettien, käskien ensin kaikkien seuralaisten ja -vartijoiden poistua huoneesta. Minäkin olin menemäisilläni, mutta -vanha Bakenkhonsu tarttui viittaani sanoen, että uusi neuvonantajan -arvo antoi minulle oikeuden jäädä sinne. - -"Prinssi Seti", puhui farao, "kaiken tämän jälkeen, mitä olen -kuullut, huomaan tuon kertomuksesi kummalliseksi. Sitäpaitsi, sen -luonne on aivan erilainen kuin kreivi Amenmeseksen ja upseerien. -Neuvot minua päästämään israelilaiset minne he vain haluavat mennä, -muutamien rasitusten tähden, joita he joskus ovat kärsineet, jotka -rasitukset kuitenkin ovat tehneet heidät lukuisiksi ja rikkaiksi. -Tuota neuvoa en aio noudattaa. Mieluummin haluan lähettää sotajoukon -Goshenin maahan lähettämään tuon kansan, joka yhdistyi salaliittoon -murhatakseen Egyptin prinssin, lännen portin läpi, siellä palvelemaan -Jumalaansa taivaassa tai helvetissä. Niin, lyömään heidät aina -harmaahapsisista rintalapsiin asti." - -"Kuulen, farao", sanoi Seti levollisesti. - -"Sellainen on tahtoni", jatkoi Meneptah, "ja ne, jotka seurustelevat -kanssasi, ja kaikki neuvonantajani ovat samaa mieltä kuin minä, sillä -totisesti Egypti ei voi sietää sellaista ilkeätä petosta. Kuitenkin -lakimme ja tavan tähden on välttämätöntä, ennen kuin ryhdytään noihin -suuriin sotatoimiin ja valtiollisiin asioihin, että se, joka on -lähinnä valtaistuinta ja määrätty perimään sen, antaa suostumuksensa -siihen. Suostutko, Egyptin prinssi?" - -"En suostu, farao. Minusta se olisi katala teko. Kymmeniätuhansia -surmattaisiin syystä, että muutamat hupsut hyökkäsivät miehen -kimppuun, joka sattui olemaan kuninkaallista sukua, koska tämä -varomattomuudessaan oli loukannut heidän pyhintään." - -Huomasin, että tämä vastaus suututti faraota, sillä ei koskaan ennen -ollut hänen tahtoaan tällä lailla vastustettu. Kuitenkin hän hillitsi -itsensä ja kysyi: - -"Suostutko sitten, prinssi, lievempään tuomioon, nimittäin siihen, -että hebrean kansa hajoitetaan, että vaarallisimmat lähetetään -erämaihin tekemään työtä vuorikaivoksissa ja kivilouhimoissa, ja -loput sijoitetaan orjiksi ympäri Egyptiä?" - -"En suostu, farao. Minun mitätön mielipiteeni on kirjoitettu tuohon -kertomukseen, eikä sitä voi muuttaa." - -Meneptahin silmät leimahtivat, mutta vieläkin hän hillitsi itsensä ja -kysyi: - -"Jos sinä olisit tässä minun paikallani, prinssi Seti, niin -sanopas meille, jotka olemme tähän kokoontuneet, millälailla sinä -käyttäytyisit näitä hebrealaisia kohtaan?" - -"Tekisin niinkuin olen sanonut tuossa kertomuksessa. Jos joskus -nousen valtaistuimelle, päästän heidät menemään, minne haluavat ja -saavat ottaa omaisuutensa mukaansa." - -Kaikki läsnäolevat tuijottivat hämmästyneinä häneen ja nurisivat. -Mutta farao nousi vapisten vihasta. Tarttuen viittansa rinnuksiin hän -repäisi sen ja huusi peloittavalla äänellä: - -"Kuulkaa häntä, te Egyptin jumalat! Kuulkaa poikaani, joka häpäisee -minua vasten kasvojani ja tahtoo taivuttaa teidän niskanne -vieraan Jumalan kantapään alle. Prinssi Seti, kuninkaallisten ja -neuvonantajieni läsnäollessa, minä --" - -Hän ei sanonut enempää, sillä prinsessa Userti, joka tähän asti oli -istunut äänettömänä, juoksi hänen luokseen, ja kietoen käsivartensa -hänen ympärilleen alkoi kuiskailla hänen korvaansa. Farao kuunteli -häntä, sitten hän istuutui ja puhui jälleen. - -"Prinsessa muistuttaa minua, että tämä on tärkeä asia, jota ei -ole päätettävä hätäisesti. Voi olla, että prinssi, neuvoteltuaan -hänen kanssaan ja oman sydämen kanssa, ja ehkä pyydettyään jumalien -viisautta, haluaa peruuttaa sanat, jotka ovat päässeet hänen -suustaan. Käsken sinua, prinssi, odottamaan minua täällä samaan -aikaan kolmen päivän kuluttua. Sitäpaitsi määrään, ettei kukaan -läsnäolija, kuoleman uhalla, saa sanaakaan puhua siitä, mitä näitten -seinien sisällä on tapahtunut." - -"Tottelen faraota", sanoi Seti kumartaen. - -Meneptah nousi jo näyttääkseen, että neuvottelu oli lopussa, kun -visiiri Nehesi astui lähemmäksi ja kysyi: - -"Mitä tehdään noille hebrealaisille vangeille, noille murhaajille, -jotka vangittiin tuolla matkalla?" - -"Heidän syyllisyytensä on todistettu. Heitä on ruoskittava raipoilla, -kunnes kuolevat, ja jos heillä on vaimoja tai lapsia, on ne otettava -kiinni ja myytävä orjiksi." - -"Faraon tahto tapahtukoon!" sanoi visiiri. - - - - -IX. - -AMONIN KUKISTUMINEN. - - -Tuona iltana istuin rauhattomana työhuoneessani prinssin palatsissa -yrittäen kirjoittaa, sillä tunsin, että onnettomuudet uhkasivat -herraani prinssiä, enkä tiennyt mitä tehdä, saadakseni hänet -suojelluksi niiltä. Ovi aukeni ja vanha kamariherra Pambasa ilmestyi -ja puhutteli minua uusilla arvonimilläni sanoen, että hebrealainen -neiti Merapi, joka oli ollut hoitajattareni, halusi puhua kanssani. -Samassa tämä tulikin ja seisahtui eteeni. - -"Kirjuri Ana", sanoi hän, "olen juuri nähnyt setäni Jabezin, joka on -tullut tai on lähetetty tuomaan minulle sanaa", ja hän epäröi. - -"Miksi hänet on lähetetty, jalosukuinen neiti? Tuomaanko tietoja -Labanista?" - -"Ei. Laban on paennut eikä kukaan tiedä, missä hän on, ja Jabez -on säästynyt enemmiltä vastuksilta petturin setänä vain ottamalla -vastaan tämän tehtävän." - -"Ja mikä se tehtävä on." - -"Pyytää minua, jos tahdon välttää kuolemaa ja Jumalan vihaa, -vaikuttamaan hänen korkeutensa sydämeen, mutta en tiedä, miten -tehdä --" - -"Kuitenkin, luullakseni, löydätte keinon, Merapi?" - -"-- paitsi ehkä teidän, hänen ystävänsä ja neuvonantajansa, avulla", -jatkoi hän, kääntäen kasvonsa pois. "Jabez on kuullut, että farao -aikoo kokonaan hävittää Israelin kansan." - -"Mistä hän sen tietää, Merapi?" - -"En voi sanoa, mutta luulen, että kaikki hebrealaiset sen tietävät. -Tunsin sen itsessäni, vaikka kukaan ei ollut sanonut sitä minulle. -Hän tietää myös, ettei sitä voida tehdä Egyptin lain mukaan, jollei -prinssi, joka on valtaistuimen perillinen ja täysi-ikäinen, suostu -siihen. Nyt olen tullut pyytämään teitä rukoilemaan, ettei prinssi -suostuisi." - -"Miksi ette itse pyydä prinssiltä, Merapi --" aloitin minä, kun -samassa kuulin takaani Setin äänen -- sillä hän oli tullut sisälle -yksityisovesta kantaen kädessään muutamia kirjoituksia -- sanovan: - -"Ja minkä pyynnön jalosukuinen neiti Merapi tahtoisi tehdä minulle? -Ei, astukaa esiin ja puhukaa, Israelin kuu." - -"Oi prinssi", vastasi hän, "pyyntöni on tämä, että pelastaisitte -hebrealaiset kuolemasta, johon teillä yksin on valta." - -Samassa aukeni ovi ja sisään astui Userti. - -"Mitä tuolla naisella on täällä tekemistä?" kysyi hän. - -"Luulen, että hän tuli katsomaan Anaa, puolisoni, niin kuin minäkin, -ja epäilemättä sinäkin tulit. Ja ollessaan täällä pyytää hän minua -suojelemaan kansaansa." - -"Ja minä pyydän sinua, puolisoni, antamaan hänen kansansa miekan -surmattavaksi, minkä se on ansainnut yrittäessään murhata sinut." - -"Ja rangaistako jokaista heitä, Userti, vaikka muutamat jo riutuvat -ruoskan iskujen alla", lisäsi prinssi vavahtaen. "Loput ovat -viattomia -- miksi pitäisi heidän kuolla?" - -"Siksi, että valtaistuimesi on muuten vaarassa, Seti. Sanonpa -sinulle, jos jatkat faraon tahdon vastustamista, niinkuin Egyptin -lain mukaan voit tehdä, tekee hän sinut perinnöttömäksi ja asettaa -serkkusi Amenmeseksen sinun paikallesi, niinkuin hän Egyptin lain -mukaan voi tehdä." - -"Tiedän sen, Userti. Kuitenkin, miksi tekisin väärin yksityisen -onneni tähden? Kysymys on siitä, mikä on oikein?" - -Userti katseli häneen hämmästyneenä. Hän ei milloinkaan ymmärtänyt -Setiä, eikä voinut edes uneksia, että tämä tahtoi luopua maailman -mahtavimmasta valtaistuimesta pelastaakseen kysymyksen alaisen -kansan, koska hän oli sitä mieltä, ettei heidän pitänyt kuolla. -Kuitenkin aivan vaistomaisesti hän jätti ensimmäisen kysymyksen -vastaamatta ja tarttui toiseen. - -"Se on oikein", sanoi hän, "monesta syystä, joista minun ei tarvitse -mainita muita kuin yksi, sillä siihen sisältyvät kaikki muut. -Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, joita meidän on palveltava -ja toteltava, tai jouduttava turmioon nyt ja tulevaisuudessa. -Israelilaisten Jumala on väärä jumala ja ne, jotka palvelevat häntä, -ovat harhaoppisia ja harhaoppisuutensa tähden kuolemaan tuomittuja. -Sentähden on aivan oikein, että niiden, jotka oikeat jumalat ovat -tuominneet, on kuoltava heidän palvelijoittensa miekan surmaamina." - -"Tuo on hyvin perusteltu, Userti, ja jos on niin, kenties minunkin -ajatukseni muuttuvat tässä asiassa samanlaisiksi kuin sinun, ettei -minun enää kauemmin tarvitse vastustaa faraota ja hänen tahtoaan. -Mutta onko niin? Siitä on kysymys. En kysy sinulta, koska sanot, että -Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, ja kun tiedän, mitä vastaisit -tai pikemmin, ettet antaisi mitään kunnollista vastausta. Mutta minä -kysyn tältä jalosukuiselta neidiltä, onko hänen Jumalansa väärä, -ja jos hän vastaa, ettei se ole, niin pyydän, että hän todistaisi -sen minulle, jos hän voi. Jos hän kykenee todistamaan sen, silloin -toistan faraolle kolmen päivän kuluttua saman kuin tänään sanoin -hänelle. Jollei hän kykene todistamaan sitä, silloin ajattelen asiaa -hyvin tarkasti. Vastatkaa nyt, Israelin kuu, ja muistakaa, että -tuhansien elämä riippuu teidän sanoistanne." - -"Oi! teidän korkeutenne", alkoi Merapi. Sitten hän pysähtyi, puristi -kätensä yhteen ja katsoi ylöspäin. Luulen, että hän rukoili, sillä -hänen huulensa liikkuivat. Hänen seistessään tuossa näin ja luulen, -että Setikin näki, ihmeellisen valon leviävän hänen kasvoilleen ja -silmiinsä. Se oli innostuksen ja kirkastuksen jumalallista tulta. - -"Miten voin minä, halpa hebrealainen nainen, todistaa teidän -korkeudellenne, että minun Jumalani on oikea Jumala ja Egyptin -jumalat ovat vääriä? En tiedä, ja kuitenkin -- onko teidän monien -jumalienne joukossa, joita palvelette, yhtään sellaista, jonka -haluaisitte asettaa minun Jumalaani vastaan?" - -"Epäilemättä, israeliitta", vastasi Userti. "Meillä on Amon-Raa, -jumalien isä, josta kaikki muut jumalat ovat saaneet alkunsa, ja -jolta he saavat voimansa. Tuolla vanhan temppelin pyhäkössä on hänen -kuvapatsaansa. Siirtäköön teidän Jumalanne hänet paikoiltaan, jos -voi! Mutta mitä te tuotte mahtavaa Amon-Raata vastaan?" - -"Minun Jumalallani ei ole mitään kuvapatsasta ja hänen pyhäkkönsä on -ihmisten sydämissä, niin minulle ovat opettaneet hänen profeettansa. -Minulla ei ole mitään tuotavana tähän taisteluun, paitsi sitä, mikä -on uhrattava kaikissa taisteluissa -- elämäni." - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Seti hämmästyneenä. - -"Tarkoitan, että minä, turvaton ja yksinäinen, menen Amon-Raan -läheisyyteen hänelle pyhitettyyn temppeliin, ja Jumalani nimessä -käsken hänet tappamaan minut, jos hän kykenee." - -Me tuijotimme häneen ja Userti huudahti: - -"Jos hän kykenee! Kuulkaa tuota jumalanpilkkaajaa! Hyväksytkö sinä, -Seti, että hän käskee isä Amonia, niinkuin perinnölliset ylipapit? -Hän saa hengellään maksaa tuon häväistyksen." - -"Ja jollei suuri jumala Amon voi, tai ei katso hyväksi surmata -teitä, jalo neiti, niin miten se todistaa, että teidän Jumalanne -on mahtavampi kuin hän?" kysyi prinssi. "Kenties hän hymyilee ja -sääliväisyydessään antaa häväistyksen mennä ohitseen, kuten teidän -Jumalanne teki minulle." - -"Sen täytyy tulla todistetuksi, teidän korkeutenne. Jollei minulle -tapahdu mitään, tai jos minua suojellaan siitä, silloin minä tahdon -uskaltaa pyytää Jumalaani tekemään jonkun merkin ja ihmeen, ja -alentamaan Amon-Raan teidän nähtenne." - -"Ja jos teidänkin Jumalanne hymyilisi, eikä ottaisi asiaa huomioonsa, -niinkuin hän teki minulle, kun hänen pappinsa rukoilivat häntä, niin -mitä silloin olemme oppineet hänen voimastaan tai Amon-Raan voimasta?" - -"Oi prinssi, te ette halua oppia mitään. Jos minä säästyn Amonin -vihalta ja minun Jumalani on kuuro rukouksilleni, silloin olen valmis -antautumaan Amonin pappien käsiin, jotta he voivat kostaa minulle -kaiken herjaukseni." - -"Tuo on jalon sydämen puhetta", sanoi Seti. "Kuitenkaan en -halua, että tämä jalo neiti panisi elämänsä alttiiksi tällaisen -riidan vuoksi. En usko, että kumpikaan Egyptin Amon enemmän kuin -israelilaisten Jumalakaan väistyisi. Mutta olen varma, että Amonin -papit kostavat häväistyksen ja he tekevät sen tarpeeksi julmasti. -Kohtalo on teitä vastaan, neiti. Teidän ei tarvitse todistaa uskoanne -verellä." - -"Miksi ei?" kysyi Userti. "Mitä tämä tyttö merkitsee sinulle, Seti, -että sinä asettuisit hänen ja hänen pahuutensa hedelmien väliin, -sinä, joka ainakin nimeltä olet sen jumalan ylimmäinen pappi, jota -hän häpäisi, ja kannat hänen pukujaan temppelin juhlapäivinä? Hän -uskoo Jumalaansa, jätä hänen Jumalansa asiaksi auttaa häntä niinkuin -hän on uskaltanut väittää tämän tekevän." - -"Sinä uskot Amoniin, Userti. Oletko sinä valmis panemaan henkesi -alttiiksi hänen Jumalaansa vastaan tässä riidassa?" - -"Minä en ole kyllin mieletön ja pöyhkeä, Seti, uskoakseni, että koko -maailman jumala astuisi alas taivaasta suojelemaan minua rukoukseni -mukaan, niinkuin tämä jumalaton tyttö sanoo uskovansa." - -"Sinä et suostu. Mitä sitten sanotte te, Ana, joka olette Amonin -uskollinen palvelija?" - -"Minä sanon, prinssi, että olisin uhkarohkea, jos veisin voiton hänen -ylipapiltaan tällaisessa asiassa." - -Seti hymyili ja vastasi: - -"Ja ylipappi sanoo, että hän olisi turhanpäiväinen, jos hän työntäisi -niin kauas suuren viran etuoikeudet, viran, jota hän ei milloinkaan -ole etsinyt itselleen." - -"Teidän korkeutenne", keskeytti Merapi suloisella, pyytävällä -äänellä, "pyydän teitä, olkaa armollinen minulle ja sallikaa -minun tehdä tuo koe, jota olen halunnut, en tiedä miksi. Sanoja -sellaisia, joita olen puhunut, ei voi peruuttaa. Ne on jo kirjoitettu -iankaikkisuuden kirjaan, ja ennemmin tai myöhemmin, joko tätä tai -tuota tietä, ne täytyy täyttää. Elämäni on pantu pantiksi vetoon ja -minä tahdon heti saada tietää, menetänkö sen." - -Nyt Usertikin katsoi häneen ihmeissään, mutta vastasi ainoastaan: - -"Totisesti, israeliitta, minä uskon, ettei tuo rohkeus jätä teitä -pulaan sittenkään kuin joudutte Kiin, Amonin uhripapin, ja muitten -pappien armoille tuon temppelin holveissa, jota tahdotte häväistä." - -"Minäkin uskon, ettei se jätä minua, teidän korkeutenne, jos -sellainen tulisi kohtalokseni. Vastatkaa, Egyptin prinssi." - -Seti katsoi Merapiin, joka seisoi hänen edessään niin tyynenä pää -alas painettuna ja kädet ristissä rinnalla. Sitten hän katsahti -Usertiin, jonka kasvoilla näkyi ivallinen hymy. Hän ymmärsi tuon -hymyn tarkoituksen niin kuin minäkin. Siitä näkyi selvästi, ettei -hän uskonut Setin sallivan tuon kauniin naisen, joka oli pelastanut -hänen elämänsä, panna henkeään alttiiksi minkään taivaan tai helvetin -voiman tähden. Hetken käveli prinssi edes takaisin huoneessa, sitten -hän pysähtyi ja sanoi äkkiä kääntyen, ei Merapille vaan Usertille: - -"Tapahtukoon tahtosi. Mutta muista, jos tämä rohkea nainen -epäonnistuu ja kuolee, on hänen verensä sinun päälläsi, ja jos hän -voittaa ja elää, pidän häntä jaloimpana koko naismaailmasta ja -rupean tutkistelemaan tätä uskonnon asiaa, Israelin kuu. Nimellisenä -Amon-Raan ylipappina minä hyväksyn vaatimuksenne jumalan puolesta, -vaikka en tiedä, ottaako hän sitä edes huomioonsa. Koe on pantava -toimeen ensi yönä temppelin pyhäkössä tuntina, joka ilmoitetaan -teille. Minä olen siellä läsnä ollakseni varma, että teitä kohdellaan -oikeudenmukaisesti, ja muutamia muitakin tulee sinne. Kirjoittakaa -määräykseni, kirjuri Ana, ja antakaa Amonin pääpapille, Roille, -ja uhripapille, tietäjä Kiille, tiettäväksi, että minä tahdon -keskustella heidän kanssaan. Hyvästi, jalo neiti." - -Merapi meni, mutta kääntyi ovella ja sanoi: - -"Kiitän teitä, prinssi, omasta ja kansani puolesta. Mitä -tapahtuneekin, pyydän teitä, älkää unohtako anomustani suojella -heitä sodalta, sillä he ovat viattomia. Ja nyt pyydän, että minun -annettaisiin olla aivan yksin siksi, kunnes käsketään temppeliin, -sillä minun on valmistettava itseäni niin hyvin kuin voin -alistuakseni kohtalooni, mikä se sitten lieneekin." - -Usertikin lähti sanomatta sanaakaan. - -"Oi, ystävä! Mitä olen tehnyt?" sanoi Seti. "Onko jumalia ollenkaan? -Sanokaa minulle, onko jumalia?" - -"Kenties ensi yönä saamme tietää sen, prinssi", vastasin minä. -"Ainakin Merapi luulee, että on Jumala, ja epäilemättä on hänen -uskonsa määrätty pantavaksi koetukselle. Tämä, niin uskon, on se -tervehdys, jonka setänsä Jabez toi hänelle." - - * * * * * - -Oli yön pimein hetki. Seisoimme Amon-Raan vanhan temppelin pyhäkössä, -jota monet lamput valaisivat. Se oli kauhea paikka. Molemmin puolin -kannattivat suuret pylväät raskasta kattoa. Pyhäkön päässä oli -Amon-Raan kuvapatsas, neljä kertaa miehen kokoinen. Hänen otsallaan, -kruunun alapuolella, oli kaksi pientä kivistä hiuskiehkuraa, -ja kädessään hän piti valtikkaa voiman ja ikuisuuden merkkinä. -Lampunvalo välkkyi hänen kovilla, hirveillä kasvoillaan, jotka oli -käännetty itäänpäin. Hänen päässään oli Egyptin kaksinkertainen -kruunu ja kädessään reiällinen risti, joka oli merkkinä elämän -ikuisuudesta. Amon-Raan vasemmalla puolella oli puolikuu, joka -muuttui täydeksi kuuksi. Hänkin piti oikeassa kädessään reiällistä -ristiä, ikuisen elämän merkkiä, ja vasemmassa voiman valtikkaa. -Sellainen oli tämä mahtava kolminaisuus, mutta suurin näistä kaikista -oli Amon-Raa, jolle pyhäkkö oli vihitty. Peloittavilta ne näyttivät -kohoten yläpuolelle meitä takana olevaa pimeyttä vastaan. - -Sinne olivat saapuneet prinssi Seti valkeassa papin puvussa, päässään -liinainen päähine, mutta ilman koristuksia, ja prinsessa Userti, -Hathorin, rakkauden ja luonnon jumalattaren ylimmäinen papitar. -Hänellä oli Hathorin korppikotka-päähine ja siinä hopeinen täysikuu. -Ylipappi Roi oli myöskin läsnä puettuna papilliseen pukuunsa. Hän oli -vanha, laiha mies, jonka kasvot olivat julmat ja ankarat. Sitäpaitsi -olivat siellä Kii, uhripappi ja tietäjä, vanha Bakenkhonsu, minä ja -joukko Amon-Raan, Mutin ja Khonsun pappeja. Patsaitten takaa kuului -juhlallista laulua, vaikka emme voineet nähdä, kuka lauloi. - -Äkkiä ilmestyi tuolta pimeästä, johon lampun valo ei enää ylettynyt, -nainen kiedottuna pitkään viittaan kahden naispapin saattamana. Nämä -toivat hänet avonaiselle paikalle Amonin patsaan eteen, ottivat -viitan hänen yltään ja poistuivat, heittäen häneen vielä kerran -vihaisen ja pelokkaan silmäyksen. Tuossa edessämme seisoi Merapi -valkeassa puvussa ja päässään valkea huntu, joka oli kiinnitetty -leuan alle tuolla kovakuoriaisneulalla, jonka Seti oli antanut -hänelle Goshenissa. Hän ei katsonut oikealle eikä vasemmalle. -Ainoastaan kerran hän vilkaisi yläpuolella olevaan, vihaisen -näköiseen jumalan kuvapatsaaseen, ja sitten vähän vavahtaen kiinnitti -katseensa lattian kuvioihin. - -"Mitä hän muistuttaa?" kuiskasi Bakenkhonsu minulle. "Ruumista, mikä -on valmiina balsamoitavaksi", vastasin. Hän pudisti suurta päätään. - -"Tai morsianta, joka on valmistettu puolisolleen." Taas hän pudisti -päätään. - -"No, sitten papitarta, joka tutkii salaperäisyyden kirjaa." - -"Siinäpä se oli, Ana. Nuo kaikki kolme vastausta olivat oikeat, sillä -minusta tuntuu kuin tässä naisessa näkyisi tuomio, joka on kuolema -tai elämä, rakkaus, henki tai voima. Hänellä on sielu, jota sekä -taivas että maa ovat suudelleet." - -"Mutta kummalla niistä on oikeus häneen lopuksi?" - -"Sen saamme nähdä ennen aamun koittoa, Ana. Hiljaa! Taistelu alkaa." - -Pääpappi Roi saapui ja seisoen jumalan edessä, pirskoitti vettä ja -suitsuketta hänen jaloilleen. Sitten hän ojensi kätensä, jolloin -kaikki läsnäolijat heittäytyivät maahan, paitsi Merapi, joka seisoi -keskellä tuota suutta paikkaa, niinkuin taistelussa eloon jäänyt. - -"Terve sinulle, Amon-Raa", alkoi hän, "taivaan herra, kaikkien -asioitten määrääjä, jumalien luoja, joka loit pilvet ja rakensit -maailman perustuksen. Oi jumalien jumala, näytä itsesi tälle -naiselle, Merapille, Nathanin tyttärelle, hebrealaisen suvun -lapselle, joka ei tunnusta sinua. Tämä nainen pilkkaa sinun voimaasi, -tämä nainen uhmaa sinua, tämä nainen asettaa oman Jumalansa -yläpuolelle sinua. Eikö niin ole, nainen?" - -"On", vastasi Merapi matalalla äänellä. "Näin hän uhmaa sinua, -sanoen: 'Jos egyptiläisten jumala, Amon, on suurempi kuin minun -Jumalani, tempaiskoon hän minut pois Jumalani käsivarsilta ja -ottakoon tässä, Amonin temppelissä, minulta hengen ja jättäköön -minulle vain tomumajan.' Ovatko nämä sanasi, nainen?" - -"Ne ovat minun sanani", sanoi hän samalla matalalla äänellä, ja oi, -minä vapisin kuullessani ne. - -Pappi jatkoi: - -"Oi, ajan herra, elämän herra, henkien ja taivaan jumalien herra, -kuoleman herra, tule pian voimassasi ja paina tämä häpäisijä tomuun." - -Roi vetäytyi syrjään ja Seti astui esille. "Tiedä, jumala Amon", -sanoi hän puhutellen patsasta kuin se olisi ollut elävä ihminen, -"ja kuuntele minua, joka olen sinun ylipappisi, synnyltäni prinssi -ja Egyptin perillinen, että suuret asiat riippuvat tästä, kenties -sekin, kuka on istuva sillä valtaistuimella, jonka annoit Egyptin -kuninkaille. Tämä nainen uskaltaa sinun kasvojesi edessä sanoa, että -on olemassa suurempi Jumala kuin sinä ja sinä et voi vahingoittaa -häntä hänen vahvan kilpensä läpi. Sitäpaitsi sanoo hän, että hän -pyytää Jumalaansa tekemään merkin ja ihmeen. Viimeksi hän sanoo, -että jollet sinä vahingoita häntä, eikä hänen Jumalansa tee mitään -merkkiä, silloin hän on valmis jättäytymään pappiesi käsiin ja -kuolemaan pilkkaajan kuoleman. Sinun kunniasi ja hänen elämänsä on -asetettu vastakkain, oi suuri Egyptin jumala; me, sinun palvelijasi, -odotamme päätöstäsi." - -"Hyvin ja oikeudenmukaisesti sanottu", mutisi Bakenkhonsu minulle. -"Jos Amon nyt pettää meidät, mitä silloin ajattelette Amonista, Ana?" - -"Minä opin ylipapin mielen ja ajattelen, mitä ylipappi ajattelee", -vastasin synkästi, vaikka sydämessäni olin hirveän peloissani Merapin -puolesta, ja, totta puhuakseni, myöskin omasta puolestani epäilysten -tähden, jotka nousivat minussa ja joita en voinut tukahduttaa. - -Seti astui syrjään ja seisahtui Usertin viereen, jolloin Kii astui -esiin ja sanoi: - -"Oi Amon, minä, sinun uhripappisi ja tietäjäsi, jolle sinä -annat voiman, minä, Isiksen, salaperäisyyksien äidin, jumalien -kuningattaren pappi ja palvelija pyydän sinua. Hän, joka seisoo -edessäsi, on vain hebrealainen nainen. Kuitenkin, kuten hyvin tiedät, -oi isä, on hän tässä huoneessa enemmän kuin nainen, koska hän on -sinun vihollisesi, Jehovan, israelilaisten Jumalan ääni ja miekka. -Hän luulee kenties, että hän on tullut tänne omasta tahdostaan, mutta -sinä tiedät, isä Amon, kuten minäkin, että hänen kansansa mahtavat -profeetat ovat lähettäneet hänet, nuo tietäjät, jotka johtavat hänen -sieluaan loihduilla tehdäkseen sinulle pahaa ja pannakseen sinut, -Amon, Jehovan kantapäiden väliin. Asia näyttää vähäpätöiseltä, -yhden naisen elämä, ei enempää; kuitenkin se on hyvin tärkeä. Tämä -on kysymys, oi isä: Onko Amon hallitseva maailmaa, vaiko Jehova? -Jos sinä häviät tänä yönä, häviät ainiaaksi. Jos voitat tänä yönä, -silloin voitat aina. Tuolla kivien peitossa on henkesi, tuon naisen -kätkössä on vihamiehesi henki. Hävitä hänet, Amon, hävitä aivan -tuhaksi. Älä päästä sitä voimaa, joka on hänen vallassaan, sinun -voimaasi vastaan, jottei nimesi tulisi häväistyksi, ja suru ja kirous -tulisi maalle, jossa on sinun valtaistuimesi; ja jotteivät Israelin -tietäjät voittaisi meitä, palvelijoitasi. Näin rukoilee sinua -tietäjäsi Kii, jonka sielun sinä olet halunnut täyttää voimalla ja -viisaudella." - -Sitten seurasi syvä hiljaisuus. - -Tuijottaessani jumalan kuvapatsaaseen, tuntui minusta äkkiä kuin se -olisi liikkunut, ja kuten huomasin toisten katseista, näkivät hekin -samoin. Minusta näytti kuin sen kiviset silmät olisivat pyörineet ja -kuin se olisi nostanut valtikkaansa ja graniittista kättään; mutta -tapahtuiko tämä jonkun hengen, papin tai tietäjä Kiin voimasta, sitä -en tiedä. Viimeksi alkoi kova tuuli puhaltaa temppelissä, liehutellen -vaatteitamme ja pannen lampun valot lepattamaan. Ainoastaan Merapin -vaatteet eivät liikkuneet. Kuitenkin hän näki, mitä minä en voinut -nähdä, sillä äkkiä hänen silmänsä tulivat pelästyneen näköisiksi. - -"Jumala on hereillään", kuiskasi Bakenkhonsu. "Nyt hyvästi teidän -suloiselle israelilaisellenne. Katsokaa, prinssi vapisee, Kii -hymyilee ja Usertin kasvot loistavat riemusta." - -Hänen puhuessaan irtautui Merapin rinnasta sininen kovakuoriaisneula -aivan kuin jonkun käden ottamana. Se putosi maahan, kuten huntukin, -jolloin hänen runsas tukkansa, joka vapaana valui alas, tuli näkyviin. - -Sitten näyttivät kuvapatsaan silmät lakkaavan pyörimästä ja tuuli -lakkasi puhaltamasta, ja taas oli hiljaisuus. Merapi kumartui, otti -hunnun, pani sen uudelleen päähänsä, löysi kovakuoriaisneulan, -ja aivan rauhallisesti, niinkuin nainen, joka oli harjoitellut -itseään, voi tehdä, kiinnitti sen jälleen paikalleen. Kuulin Usertin -läähättävän nähdessään tuon näyn. - -Odotimme pitkän aikaa. Katsellessani ympärillä olevain kasvoja näin -hämmästystä ja epäilystä pappein kasvoilla, vihaa Kiin kasvoilla -ja Setin kasvoilla hymyn pilkahduksia. Merapin silmät oli suljettu -niinkuin hän olisi nukkunut. Viimein avasi hän ne ja kääntäen päätään -prinssiin päin sanoi: - -"Oi Amon-Raan ylipappi, joko jumalanne on ilmaissut tahtonsa, vai -onko vielä odotettava kauemmin, ennenkuin minä käännyn Jumalani -puoleen?" - -"Tehkää mitä haluatte tai voitte, nainen, ja lopettakaa tämä, sillä -on ainoastaan hetki päivänkoittoon, jolloin temppelin jumalanpalvelus -alkaa." - -Silloin Merapi risti kätensä ja katsoen ylöspäin rukoili ääneen niin -suloisesti ja yksinkertaisesti, sanoen: - -"Oi, isieni Jumala, luottaen sinuun minä, kansasi Israelin heikko -nainen, olen pannut elämäni, jonka olet minulle antanut, Sinun -käsiisi. Jos, niinkuin uskon, Sinä olet jumalien Jumala, rukoilen -Sinua näyttämään merkin ja ihmeen tälle egyptiläisten jumalalle, ja -samalla julistamaan kunniaasi ja säilyttämään henkeni. Jollei se -miellytä Sinua niin anna minun silloin kuolla, niinkuin epäilemättä -monien syntieni tähden ansaitsenkin. Oi, isieni Jumala, tämä on -rukoukseni. Kuule sitä tai hylkää se oman tahtosi mukaan." - -Hän lopetti tähän. Kuunnellessani häntä tunsin kyyneliä nousevan -silmiini, koska hän oli niin yksin, ja pelkäsin, ettei hänen -Jumalansa milloinkaan tulisi pelastamaan häntä pappien kynsistä. -Setikin käänsi päänsä pois ja tuijotti taivasta avonaisen pihan -yläpuolella, jonne päivänkoiton ensisäteet kokoontuivat. - -Vielä kerran oli hiljaista. Sitten puhalsi jälleen tuuli, hyvin -voimakas, sammuttaen lamput ja kuten minusta näytti, vieden Merapin -mukaansa niin, että hän seisoi nyt patsaan toisella puolella. -Pyhäkkö oli aivan pimeä, kunnes äkkiä ensimmäiset nousevat auringon -säteet heijastuivat kattoon. Ne painuivat sieltä alemmaksi hetki -hetkeltä, kunnes viimein muodostivat kun tulisen miekan Amon-Raan -patsaan yläpuolelle. Vielä kerran näytti patsas liikkuvan. Luulin -sen nostavan kivisiä käsivarsiaan ikäänkuin suojellakseen päätänsä. -Sitten yhdessä hetkessä hirveällä ryminällä tuo mahtava möhkäle -pirstoutui säpäleiksi ja putosi hienona tomuna jalustalleen, peittäen -sen melkein näkyvistä. - -"Katsokaa, Jumalani on vastannut minulle, kaikista mitättömimmälle -Hänen palvelijoistaan", sanoi Merapi samalla miellyttävällä ja -ystävällisellä äänellään. "Katsokaa merkkiä ja ihmettä!" - -"Velho!" kirkui pääpappi Roi ja pakeni seuralaisineen. "Noita-akka!" -sähisi Userti ja pakeni myöskin, niinkuin kaikki muutkin paitsi -prinssi, Bakenkhonsu, minä Ana ja tietäjä Kii. - -Meidän seisoessamme hämmästyneinä kääntyi Kii Merapiin ja puhui. -Hänen kasvonsa, joissa oli sekaisin sekä pelkoa että raivoa, olivat -hirveän näköiset ja hänen silmänsä paloivat kuin lamput. Vaikka hän -vain kuiskasi, kuulin minä, joka olin lähinnä heitä, kaikki mitä -sanottiin. Toiset eivät kuulleet tästä keskustelusta mitään. - -"Teidän noituutenne on etevää", kuiskasi Kii, "niin etevää, että se -on voittanut minun tässä temppelissä, jossa palvelen." - -"Minulla ei ole mitään noituutta", vastasi hän hyvin hiljaa. -"Tottelin käskyä, ei muuta." Kii nauroi katkerasti ja kysyi: - -"Pitäisikö kahden, joilla on sama ammatti, tuhlata aikaansa -hullutuksiin? Kuulkaa nyt. Kertokaa minulle salaisuutenne ja minä -kerron teille omani, ja yhdessä vedämme sitten Egyptiä niinkuin -vaunuja." - -"Minulla ei ole mitään salaisuuksia, minulla on vain usko", sanoi -jälleen Merapi. - -"Nainen", jatkoi Kii, "nainen tai paholainen, tahdotteko minusta -ystävän vai vihollisen? Minut on häväisty täällä, sillä minuun eikä -jumalaansa, papit luottivat saadakseen teille kuoleman. Sen voin -kuitenkin vielä saada anteeksi. Valitkaa nyt ja muistakaa, että -niinkuin ystävyyteni tuottaa teille valtaa, elämän ja mukavuutta, -niin vihani vetää teidät häpeään ja kuolemaan." - -"Te olette suunniltanne ettekä tiedä, mitä sanotte. Sanon teille, -ettei minulla ole mitään taikakeinoja, joita voisin neuvoa tai olla -neuvomatta", vastasi hän ymmärtämättä tai välittämättä papin puheista -ja kääntyen pois. Kii mutisi joitakin kirouksia, joita en voinut -kuulla, kumarsi tomuläjälle, joka oli ollut jumalan kuvapatsas, ja -hävisi pyhäkön pylväitten taa. - -"Oho-ho!" nauroi Bakenkhonsu. "Enpä turhaani ole elänyt näin kovin -vanhaksi, sillä nyt näyttää, että meillä on uusi jumala Egyptissä, ja -tuossa on hänen naisprofeettansa." - -Merapi tuli prinssin luo. - -"Oi, Amonin ylipappi", sanoi hän, "sallitteko minun poistua, sillä -olen hyvin väsynyt?" - - - - -X. - -FARAON KUOLEMA. - - -Oli määrätty päivä ja tunti. Prinssin käskystä ajoin minä hänen -kanssaan faraon linnaan, koska hänen korkeutensa prinsessa kieltäytyi -tulemasta hänen seuraansa. Ensimmäistä kertaa keskustelimme nyt -siitä, mitä tapahtui temppelissä. - -"Oletteko nähnyt Merapia?" kysyi hän minulta. - -Vastasin, etten ollut häntä nähnyt. Minulle oli kerrottu, että hän -pysytteli sisällä ja oli vuoteessa tuntien suurta väsymystä, vai -oliko se muusta syystä, en tiennyt. - -"Hän tekee hyvin pysyessään sisällä", sanoi Seti, "sillä luulen, että -jos hän tulisi ulos, nuo papit surmaisivat hänet, jos vain voisivat. -Onpa vielä muitakin", ja hän viittasi takana tuleviin vaunuihin, -joissa Userti ajoi kaikessa komeudessaan. "Sanokaas, Ana, voitteko -selittää tuon asian?" - -"En osaa, prinssi. Minä luulin, että kenties teidän korkeutenne, -Amonin ylipappi, voisi valaista minulle tuota asiaa." - -"Amonin ylipappi kulkee suuressa pimeydessä. Kii ja muut -vannovat, että tämä israeliitta on noita, joka on keksinyt heidän -taikakeinonsa. Mutta minusta näyttää paljon yksinkertaisemmalta uskoa -se, mitä hän itse sanoo, että hänen Jumalansa on suurempi kuin Amon." - -"Ja jos niin on, prinssi, mitä on silloin meidän tehtävä, jotka -olemme vannoneet valan Egyptin jumalille?" - -"Painettava päämme alas ja kukistuttava heidän kanssaan, luulen minä, -Ana, sillä kunniamme ei salli meidän peräytyä." - -"Vaikkako he olisivat vääriäkin, prinssi?" - -"En luule, että he ovat vääriä, Ana, vaikka kenties he ovat vähemmän -uskottavia. Ainakin he ovat egyptiläisten jumalia ja me olemme -egyptiläisiä." Hän pysähtyi ja katseli katuja, jotka olivat täynnä -kansaa, ja lisäsi: "Katsokaa, kun kuljin kolme päivää sitten tätä -tietä, otti kansa minut vastaan tervetuliaishuudoin. Nyt he ovat -ääneti jokainen." - -"Kenties he ovat kuulleet, mitä tapahtui temppelissä." - -"Epäilemättä, mutta se ei ole syy, mikä harmittaa heitä, jotka -ajattelevat, että jumalat voivat itse pitää huolta itsestään. He ovat -kuulleet myös sen, että minä tahdon suojella hebrealaisia, joita he -vihaavat, ja siksi he alkavat vihata minua. Miksi syyttäisin heitä, -kun farao näyttää heille esimerkkiä?" - -"Prinssi", kuiskasin minä, "mitä aiotte sanoa faraolle?" - -"Se johtuu siitä, mitä farao sanoo minulle. Ana, jollen tahdo hylätä -jumaliamme, kun he näyttävät olevan heikkoja, vaikka siitä koituisi -minulle hyötyäkin, luuletteko, että jättäisin nuo hebrealaiset -heikkoutensa tähden, vaikkapa valtaistuinkin tulisi kysymykseen?" - -"Tuo on jaloa puhetta", kuiskasin minä, ja kun astuimme alas -vaunuista, kiitti hän minua katseellaan. - -Kuljimme suuren salin poikki tuohon se maan huoneeseen, missä farao -oli antanut minulle kultavitjat. Hän oli jo siellä istuen huoneen -perällä päässään kaksinkertainen kruunu. Hänen ympärilleen olivat -kokoontuneet kaikki kuninkaalliset sukulaiset ja korkeat upseerit. -Me tervehdimme, mutta hän ei näyttänyt huomaavan meitä. Hänen -silmänsä olivat melkein kiinni ja minusta hän näytti hyvin sairaalta. -Prinsessa Userti saapui meidän jälkeemme, ja hänelle hän lausui -muutamia tervehdyssanoja ja ojensi kätensä suudeltavaksi. Sitten hän -käski sulkea ovet. Silloin saapui eräs hovin upseeri sanomaan, että -hebrealaisten lähettiläs oli tullut ja halusi puhutella faraota. - -"Tulkoon sisälle", sanoi Meneptah, ja samassa tämä ilmestyikin. - -Hän oli keski-ikäinen mies, jolla oli tuimat silmät ja pitkä tukka, -joka valui pitkin lampaannahkaista pukua. Minusta hän näytti -tietäjältä. Hän seisoi faraon edessä tervehtimättä. - -"Puhu asiasi ja mene", sanoi visiiri Nehesi. "Nämä ovat Israelin -isien sanoja, joita huuleni puhuvat", huusi mies äänellä, joka kaikui -ympäri holvimaisessa huoneessa. "Olemme kuulleet, oi farao, että -nainen Merapi, Nathanin tytär, joka on paennut teidän kaupunkiinne, -hän, jota sanotaan Israelin kuuksi, on näyttäytynyt voimalliseksi -profeetaksi, jolle Jumalamme on antanut lujuutta niin, ettei hän -seistessään yksin keskellä egyptiläisten Amonin pappeja ja tietäjiä -vahingoittunut heidän taioistaan, vaan kykeni rukouksen miekalla -tuhoamaan Amonin. Me vaadimme, että tämä profeetta annetaan meidän -haltuumme, ja vannomme omasta puolestamme, että hän turvallisesti -pääsee kihlatun puolisonsa luo ja hänelle ei tapahdu mitään pahaa -huolimatta kaikista rikoksista ja petoksista, joita hän on tehnyt -kansaansa kohtaan." - -"Käänny tässä asiassa", vastasi farao levollisesti, "Egyptin prinssin -puoleen, jonka hovissa luullakseni nainen asustaa. Jos hän haluaa -luovuttaa hänet, joka, kuten otaksun, on noita tai taitava juonien -keksijä, tämän kihlatulle ja sukulaisille, niin tehköön niin. -Ei ole faraon asia päättää yksityisten orjien kohtalosta." Mies -kääntyi Setin puoleen ja sanoi: "Te olette kuullut, kuninkaan poika. -Tahdotteko luovuttaa tämän naisen?" - -"En voi luvata hänen luovuttamistaan", vastasi Seti, "koska neiti -Merapi ei kuulu hoviini, eikä minulla ole mitään valtaa häneen -nähden. Hän, joka pelasti elämäni, oleskelee seinieni sisäpuolella -turvallisuuden tähden. Jos häntä haluttaa lähteä, voi hän mennä; jos -hän haluaa jäädä, saa hän jäädä. Kun tämä kokous on lopussa, saatte -luvan tavata häntä ja minun läsnäollessani kuulla hänen tahtonsa -häneltä itseltään." - -"Olet saanut vastauksen, nyt lähde!" sanoi Nehesi. "Ei", huusi mies, -"minulla on enemmän puhuttavaa. Näin sanovat Israelin isät: 'Me -tiedämme sydämesi pimeät hankkeet, oi farao. Meille on ilmoitettu, -että sinä aiot tappaa hebrealaiset miekalla, vaan Egyptin prinssi -suojelee heitä miekalta.' Muuta mielesi, farao, ja nopeasti, muuten -kuolema tulee taivaasta ylitsesi." - -"Vaiti!" ärjäsi Meneptah äänellä, joka hiljensi hovin mutinan. -"Hebrealainen koira, uskallatko uhata faraota tämän omalla -valtaistuimella? Sanonpa sinulle, että jollet olisi lähettiläs ja -sentähden vanhojen lakiemme mukaan turvassa, kunnes aurinko laskee, -tulisit hakatuksi kappaleiksi. Viekää pois hänet, ja jos hänet -tavataan illansuussa tässä kaupungissa, surmattakoon hänet." - -Muutamat vartijat hyökkäsivät miehen kimppuun ja raahasivat hänet -väkivallalla ulos. Ovella hän tempasi itsensä vapaaksi ja huusi: - -"Ajattele sanojani, farao, ennenkuin aurinko laskee. Ja sinä, mahtava -egyptiläinen, ajattele niitä myös ennenkuin se uudelleen nousee." - -He ajoivat hänet ulos iskuilla ja ovet suljettiin. Vielä kerran -Meneptah alkoi puhua, sanoen: - -"Nyt kun tuo rähisijä on mennyt, mitä on sinulla Egyptin prinssi -minulle sanottavaa? Vieläkö annat minulle saman neuvon, minkä -kirjoitit tuohon kertomukseesi? Vieläkö kieltäydyt, valtaistuimen -perillisenä, suostumasta minun päätökseeni, että nämä kirotut -hebrealaiset hävitetään miekalla oikeuden mukaisesti?" - -Kaikkien katseet kääntyivät Setiin, joka tuumi hetken ja vastasi: - -"Antakoon farao anteeksi, mutta nyt sanon samaa kuin silloinkin; -niinkuin silloin kieltäydyin suostumasta, kieltäydyn vieläkin, koska -sydämeni sanoo, että niin on tehtävä ja luulen, että Egypti säästyy -siten monelta vaivalta." Kun kirjurit olivat saaneet kirjoitetuksi -nämä sanat, kysyi farao jälleen: - -"Egyptin prinssi, jos sinä jonakin päivänä tulisit minun -paikalleni, aiotko sittenkin päästää nämä hebrealaiset menemään -vahingoittumattomina mukanansa rikkaudet, jotka he ovat täällä -koonneet?" - -"Antakoon farao anteeksi, sellainen on kuitenkin päätökseni." - -Kun nuo ratkaisevat sanat oli lausuttu, nousi hämmästyksen hyminä -läsnäolijani joukosta. Ennenkuin se loppui, kääntyi farao Usertin -puoleen ja kysyi: - -"Onko tämä myöskin sinun neuvosi, sinun tahtosi ja sinun päätöksesi, -oi Egyptin prinsessa?" - -"Farao kuunnelkoon minua", vastasi Userti kylmällä, selvällä äänellä, -"se ei ole minun päätökseni. Tässä suuressa asiassa kulkee herrani -prinssi toista tietä ja minä toista. Minun neuvoni, tahtoni ja -päätökseni ovat samat kuin faraon." - -"Poikani Seti", sanoi Meneptah ystävällisemmin kuin milloinkaan -ennen olin kuullut hänen puhuvan, "viimeisen kerran pyydän sinua, en -hallitsijana vaan isänäsi, tarkoin punnitsemaan asiaa. Muista, että -niinkuin on sinun vallassasi, koska olet täysi-ikäinen, kieltäytyä -antamasta suostumustasi suureen valtiolliseen asiaan, niin on minun -vallassani ylipappien ja ministerieni suostumuksella karkoittaa -sinut pois tieltäni. Seti, minä voin tehdä sinut perinnöttömäksi -ja asettaa toisen sinun paikallesi, ja jos sinä itsepäisesti pysyt -mielipiteessäsi, olen sen empimättä tekeväkin. Ajattele sentähden, -poikani." - -Suurimman hiljaisuuden vallitessa vastasi Seti: - -"Minä olen ajatellut, isäni, ja mitä se minulle maksaneekin, en voi -peruuttaa sanojani." - -Silloin farao nousi ja huusi: - -"Kuulkaa kaikki, jotka olette täällä koolla, ja ilmoitettakoon se -Egyptin kansallekin kaduilla, että hekin tietävät, että karkoitan -poikani Setin paikaltaan Egyptin prinssinä ja julistan, että hän -menettää perintöoikeutensa kaksinkertaiseen kruunuun. Ottakaa -huomioon, että tytärtäni Usertia, Egyptin prinsessaa, en sysää -valtaistuimelta. Mitä oikeuksia ja perintöjä hänellä Egyptin -perijättärenä on, kaikki ne jääköön hänelle. Ja jos hänelle ja -prinssi Setille syntyy lapsi, tulkoon tuosta lapsesta Egyptin -valtaistuimen perillinen. Huomatkaa, että joko tuo lapsi syntyy -tai ei, määrään kreivi Amenmeseksen, joka on kuninkaallisen, -Osiriksen luo menneen veljeni, Khaemuaksen poika, nousemaan Egyptin -valtaistuimelle silloin, kun minua ei enään ole. Tule tänne, kreivi -Amenmeses." - -Tämä lähestyi ja seisoi hänen edessään. Farao nosti omasta päästään -kaksinkertaisen kruunun, jota hän kantoi, pani sen hetkeksi -Amenmeseksen otsalle ja sanoi asettaessaan sen uudelleen omaan -päähänsä: - -"Tällä toimituksella ja merkillä nimitän ja asetan sinut, Amenmeses, -Egyptin kuninkaalliseksi prinssiksi karkoitetun poikani prinssi Setin -sijalle. Astu syrjään, kuninkaallinen prinssi. Olen puhunut." - -"Elämä! Veri! Voima!" huusivat kaikki polvistuen faraon eteen, -paitsi prinssi Seti, joka ei kumartunut eikä liikahtanut. Hän huusi -ainoastaan: - -"Minäkin olen kuullut. Haluaako farao ilmoittaa, ottaako hän -kuninkaallisen perintöni mukana myös elämäni? Jos niin on, -tapahtukoon se täällä ja nyt. Serkullani Amenmeseksella on miekka." - -"Ei, poikani", vastasi Meneptah surullisesti, "elämäsi kuuluu sinulle -ja sen mukana kaikki yksityiset arvonimesi ja omaisuutesi, mitkä ne -ovatkaan ja missä lienevätkään." - -"Faraon tahto tapahtukoon!" huudahti Seti samanlaisella äänellä, -"tässä niinkuin muissakin asioissa. Farao säästää elämäni siihen -asti, kunnes hänen seuraajansa Amenmeses tulee hänen paikalleen, -jolloin se otetaan minulta." - -Meneptah säpsähti, tuo ajatus oli uusi hänelle. - -"Astu esiin, Amenmeses", huusi hän, "ja tee kolminkertainen vala, -jota ei voi rikkoa. Vanno Amonin, Ptahin ja Osiriksen, kuoleman -jumalan nimessä, ettet milloinkaan yritä vahingoittaa prinssi Setiä, -serkkuasi, et hänen ruumistaan, arvoaan etkä oikeuksiaan, jotka -jäävät hänelle. Amonin ylipappi, Roi, sanelkoon nyt valan tässä -meidän edessämme." - -Roi saneli valan vanhan tavan mukaan, jota oli hirveä kuunnella, ja -Amenmeses, luullakseni vastahakoisesti, toisti sen hänen perässään, -lisäten kuitenkin loppuun nämä sanat: "Vannon kaiken tuon ja otan -päälleni nuo rangaistukset tässä ja tulevassa elämässä, mutta sillä -ehdolla, että, kun tuo aika tulee, prinssi Seti antaa minun rauhassa -olla valtaistuimella, jonka farao on nähnyt hyväksi määrätä minulle." - -Muutamat läsnäolijat mutisivat, ettei se ollut tarpeeksi, sillä -useimmat heistä rakastivat Setiä ja olivat suruissaan nähdessään, -että häneltä noin ryöstettiin kuninkaallinen perintö, koska hänen -mielipiteensä oli erilainen kuin faraon yhdessä valtiollisessa -asiassa. Mutta Seti vain nauroi ja sanoi pilkallisesti: - -"Antaa olla, sillä mitäpä arvoa olisi tuollaisella valalla? Farao -valtaistuimellaan on yläpuolella kaikkia valoja. Hänen on vastattava -ainoastaan jumalille. Älköön Amenmeses pelätkö, että riitelisin -hänen kanssaan kruunusta, minä, joka todellisuudessa en milloinkaan -ole halunnut loistoa enkä kuninkuuden huolia. Ja vaikka minulta nyt -on riistetty ne, on minulla vielä kaikkea, mitä toivon. Minä kuljen -tietäni eteenpäin niinkuin joku toinenkin Egyptin ylhäinen, en muuta, -ja jos joskus tulevina päivinä farao haluaa lyhentää vaellukseni, -en ole varma, että sitäkään niin paljoa surisin, sillä hyväksyn -tyytyväisenä jumalien päätöksen. Lopuksi on faraon niin tehtäväkin. -Ennen kuin eroamme, isäni farao, pyydän sanoa muutamia ajatuksia, -jotka ovat mielessäni." - -"Puhu", mumisi Meneptah. - -"Farao, luvallasi sanon sinulle, että tänään olet tehnyt huonon -teon, sellaisen, joka on vastenmielinen voimille, jotka hallitsevat -maailmaa, mitä ja missä ne lienevätkään, sellaisen, joka tuottaa -Egyptille lukemattomia suruja. Uskon, että nuo hebrealaiset, jotka -epäoikeudenmukaisesti aiot surmauttaa, palvelevat Jumalaa, joka on -yhtä mahtava, kenties mahtavampi kuin meidän. Uskon myöskin, ettei -tuo mahtava perintö, joka on otettu minulta, tuota iloa eikä kunniaa -sille, jolle se on annettu." - -Tässä Amenmeses hyökkäsi esiin, mutta Meneptah kohotti kättään ja oli -ääneti. - -"Uskon, Farao -- voi, että minun on se sanottava -- että päiväsi -täällä maailmassa ovat harvat ja viimeisen kerran katselemme -toisiamme elämässä. Hyvästi, isäni farao, jota rakastan nyt -eronhetkenä kenties enemmän kuin milloinkaan ennen. Hyvästi, -Amenmeses, Egyptin prinssi. Ota minulta tämä koristus, jota -tästälähtien sinä yksin olet kantava", ja ottaen päähineestään -kuninkaallisen seppeleen, joka oli valtaistuimen perillisen merkki, -antoi hän sen Amenmesekselle, joka otti sen ja voitonriemuisesti -hymyillen pani sen otsalleen. - -"Hyvästi ylimykset ja neuvonantajat. Toivoni on, että uudesta -prinssistä saatte isännän, joka on enemmän teidän mieleenne kuin -minä koskaan olen ollut. Tulkaa, Ana ystäväni, jos teitä vielä -haluttaa vähän aikaa olla luonani, nyt kun minulla ei enään ole -mitään annettavaa." Muutaman hetken hän seisoi ääneti katsoen hyvin -vakavasti isäänsä, ja tämä katseli takaisin häneen kyyneleet syvälle -painuneissa vanhoissa silmissään. - -Sitten, tapahtuiko se vahingossa, en voi sanoa, ei prinssi ottanut -ollenkaan huomioon prinsessa Usertia, joka ällistyneenä ja vihoissaan -tuijotti häneen, vaan vetäytyi taaksepäin ja huusi vanhan tavan -mukaan: - -"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" ja kumartui melkein maahan -asti. - -Meneptah kuunteli mutisten huuliensa välistä: "Oi! Seti, poikani, -rakkain poikani!" Hän ojensi kätensä kuin kutsuakseen hänet takaisin -tai syleilläkseen häntä. Minä näin hänen kasvojensa muuttuvan. -Samassa hän kaatui eteenpäin ja putosi maahan maaten siinä aivan -liikkumatta. Kaikki olivat pelästyksestä aivan jäykkinä, ainoastaan -kuninkaallinen parantaja juoksi hänen luokseen, samalla kun Roi ja -muut papit alkoivat mumista rukouksiaan. - -"Onko hyvä jumala kutsuttu Osiriksin luo?" kysyi Amenmeses heti -käheällä äänellä. "Jos niin on, olen minä farao." - -"Ei, Amenmeses", vastasi Userti, "noita päätöksiä ei ole vielä -sinetillä vahvistettu eikä julkisesti kuulutettu. Niillä ei ole -voimaa eikä arvoa!" - -Ennenkuin Amenmeses ehti vastata, huusi parantaja. "Hiljaa! Farao -elää vielä, sydän sykkii. Tämä on vain äkillinen kohtaus, joka voi -mennä ohi. Menkää jokainen, hänen täytyy saada olla hiljaisuudessa." - -Me lähdimme, mutta ensin Seti polvistui ja suuteli isäänsä otsalle. - - * * * * * - -Tuntia myöhemmin syöksyi prinsessa Userti huoneeseen prinssin -palatsissa, jossa hän ja minä olimme keskustelemassa. - -"Seti", sanoi hän, "farao elää vielä, mutta parantajat sanovat, että -hän kuolee auringon laskun aikaan. Vielä on aikaa. Tässä minulla on -paperi, joka on varustettu hänen sinetillään ja todistuksilla, ja -jossa hän peruuttaa kaiken, mitä hän tänään tuolla neuvottelussa -määräsi, ja määrää sinut, poikansa, oikeaksi ja ainoaksi Egyptin -valtaistuimen perilliseksi." - -"Todellako, puoliso? Sano minulle, mitenkä tainnuksissa oleva, -kuoleva mies voi määrätä ja sinetöidä tämän kirjoituksen?" ja hän -tarttui paperiin, jota Userti piti kädessään. - -"Hän selvisi hetkeksi. Nehesi kertoo sinulle, miten", vastasi Userti -katsoen häneen kylmästi. Sitten hän, ennen kuin Seti ehti puhua, -lisäsi: - -"Älä tuhlaa enään aikaa kysymyksiin, vaan ryhdy toimeen ja paikalla. -Joukkojen päällikkö odottaa tuella alhaalla, hän on sinun uskollinen -palvelijasi. Hänen kauttaan olen luvannut jokaiselle sotilaalle -lahjan sinä päivänä, jolloin sinut kruunataan. Nehesi ja useimmat -upseerit ovat meidän puolellamme. Ainoastaan papit ovat meitä vastaan -tuon hebrealaisen noidan takia, jota sinä suojelet, ja hänen kansansa -tähden, jota sinä suosit. Mutta heillä ei ole ollut aikaa kiihoittaa -kansaa eivätkä he tahdokaan kapinaa. Ryhdy toimeen, Seti, ryhdy, -sillä ei kukaan liikahda ilman sinun nimenomaista määräystäsi. -Sitäpaitsi, mitään kysymystä ei siitä jälkeenpäin nouse, sillä -Tebestä meren rantaan asti ja ympäri koko maailman tunnetaan sinut -Egyptin perilliseksi." - -"Mitä sinä tahtoisit minun tekevän, puolisoni?" kysyi Seti, kun -Userti pysähtyi hengähtääkseen. - -"Etkö voi arvata? Täytyykö minun panna valtioviisautta päähäsi samoin -kuin miekan käteesi? Miksi tuo kirjurisi, joka seuraa kintereilläsi -kuin lemmikkikoira, olisi viisaampi? Kuule siis. Amenmeses on -lähettänyt keräämään itselleen voimia, mutta vielä ei hänellä -ole viittäkymmentä miestä, joihin hän voi luottaa." Hän kumartui -eteenpäin ja kuiskasi kiivaasti: "Tapa tuo petturi Amenmeses -- -kaikki pitävät sitä oikeutettuna tekona ja joukkopäällikkö odottaa -sanaasi. Kutsunko hänet tänne?" - -"Ei ole väliä", vastasi Seti. "Kun faraota, niinkuin hänellä on -oikeus tehdä, on haluttanut nimittää joku kuninkaallinen mies -seuraajakseen, niin miten tuo mies siitä syystä olisi petturi? Mutta, -petturi tai ei, minä en tapa serkkuani Amenmesesta." - -"Silloin hän tappaa sinut." - -"Kenties. Se on hänen ja jumalien välinen asia, jonka jätän heidän -ratkaistavakseen. Vala, jonka hän tänään vannoi, ei ole niin helposti -rikottavissa. Mutta joko hän sen rikkoo tai ei, minä myöskin tein -valan, ainakin sydämessäni, etten yrittäisi vastustaa faraon tahtoa, -faraon, jota kaikesta huolimatta rakastan isänäni ja kunnioitan -kuninkaanani, hänen, joka vielä elää ja voi, niinkuin toivon, vielä -parantua. Mitä sanoisin hänelle, jos hän parantuisi tai pahimmassa -tapauksessa, kun viimein jossakin kohtaamme toisemme?" - -"Farao ei enään parane. Olen puhunut parantajan kanssa ja hän sanoi -minulle niin. He ovat jo puhkaisseet hänen päänsä päästääkseen ulos -sairauden pahan hengen, ja sen jälkeen ei kukaan perheestämme ole -elänyt enään kauan." - -"Sentähden, että minä niin ajattelen, sanokoon papit ja parantajat, -mitä haluavat, he samalla päästävät sisään kuoleman hyvän hengen. -Ana, pyydän teitä, jos minä --" - -"Mies", keskeytti Userti lyöden kädellään pöytää, jonka vieressä hän -seisoi, "ymmärrätkö, että sillä aikaa kuin sinä mietit ja saarnaat, -menetät kruunusi?" - -"Se on jo menetetty. Etkö nähnyt, että annoin sen Amenmesekselle?" - -"Ymmärrätkö, että sinusta, jonka pitäisi olla maailman suurin -hallitsija -- muutamien tuntien sisällä, jos sinun edes sallitaan -elää -- ei tule muuta kuin tavallinen Egyptin kansalainen, jota -jokainen kerjäläinen voi häväistä saamatta siitä mitään rangaistusta?" - -"Todellakin, puolisoni. Onpa siinä sitäpaitsi jotakin hyvääkin, mitä -teen, sillä toivon sitä täydellisesti ja olen halukas joutumaan -vaaraankin päästäkseni nopeammin pois pahasta maailmasta. Kuule", -lisäsi hän muuttaen ääntään ja asentoaan. "Luulet minua tyhmäksi ja -helposti taipuvaksi; uneksija olet sinäkin, sinä, selväkatseinen, -kovatahtoinen valtionainen, joka tavoittelet hetken kestäviä -loistavia etuja, jotka olet valmis maksamaan verellä, etkä arvaa, -mitä alla piilee. Nuo asiat eivät kuulu minulle enää. Olen ainoastaan -mies, joka ponnistelen tullakseni rehelliseksi ja tehdäkseni oikein, -niinkuin minulle on hyvä ja paha selvinnyt. Sinä olet varma, -että uneksimiseni vie minut maalliseen perikatoon ja häpeään. -Siitäkään minä en ole varma. Ajattelen, että se johtaa minut aivan -toisenlaisiin olosuhteisiin kuin mihinkä sinun sydämesi kiintyy, -mutta se on polku, joka on sirotettu kukilla ja tuoksulla. Ei sitä -ole tehty ihmisten luista eikä heidän tippuvasta verestään. Kruunut, -jotka on hankittu veren muistolla, ja joita julmuuksilla pidetään -hallussa, ovat vaarassa myös hukkua vereen, Userti." - -Tämä viittasi kädellään torjuvasti. "Pyydän sinua, Seti, säästämään -lopun siksi, kunnes minulla on parempaa aikaa kuunnella. Sitäpaitsi, -jos olen ennustusten tarpeessa, pidän parhaampana kääntyä Kiin -puoleen ja sellaisten, jotka harjoittavat sitä elämäntehtävänään. -Minusta tämä päivä on työskentelyä eikä uneksimista varten, ja koska -sinä hylkäät apuni ja käyttäydyt kuin sairas tyttö houreissaan, -täytyy minun pitää huolta itsestäni. Koska, niin kauan kuin sinä -elät, en voi hallita yksinäni enkä aloittaa sotaa omassa nimessäni, -menen sopimaan Amenmeseksen kanssa, joka maksaa minulle runsaasti -rauhasta." - -"Sinä menet -- ja palaatko takaisin, Userti?" - -Prinsessa ojensi itsensä aivan suoraksi näyttäen hyvin -kuninkaalliselta ja vastasi hitaasti: - -"Minä en palaa. Minä, Egyptin prinsessa, en voi olla puolisona -miehellä, joka astuu valtaistuimeltaan maahan ja kruunun sijasta -tahraa otsansa loalla. Kun ennustuksesi toteutuu, Seti, ja sinä -ryömit tomustasi esiin, silloin kenties keskustelemme jälleen." - -"Varmaankin, Userti, mutta kysymys on siitä, mitä puhumme?" - -"Siksi ajaksi", lisäsi prinsessa poistuessaan, "jätän sinut valitun -neuvonantajasi huostaan -- tuon kirjurin, jonka hulluus, ei viisaus, -on harmaannuttanut ennen aikaansa, ja tuon hebrealaisen noidan, joka -voi juottaa teitä kuunsäteillä valheellisilta huuliltaan. Hyvästi -Seti, kerran prinssi ja puolisoni." - -"Hyvästi Userti. Pelkään, että sinun kuitenkin täytyy pysyä -sisarenani." - -Kun prinsessa oli mennyt, kääntyi hän puoleeni ja sanoi: - -"Tänään, Ana, olen kadottanut sekä kruunun että puolison. Kuitenkin -on kummallista sanoa, etten tiedä, tokko kumpikaan noista -onnettomuuksista surettaa minua vähääkään. Mutta sittenkin on tämä -hetki, jolloin onneni kääntyy. Tai kenties kaikki paha ei ole -vielä tapahtunut. Ettekö tekin tahdo lähteä, Ana? Vaikka prinsessa -pilkkasi teitä vihassaan, pitää hän kuitenkin teistä ja tahtoisi -teidät palvelukseensa. Muistakaa, kuka ikinä Egyptissä kukistuneekin, -Usertista tulee lopuksi mahtava." - -"Oi, prinssi", vastasin minä, "enkö ole tarpeeksi tänään kärsinyt, -koska te vielä lisäätte häpeäni kuormaa, te, jonka kanssa särjin -pikarin ja valan vannoin?" - -"Mitä!" naurahti hän. "Onko vielä Egyptissä jäljellä joku, joka -muistaa valansa omaksi tappiokseen? Kiitän teitä, Ana", ja hän otti -käteni ja puristi sitä. - -Samassa aukeni ovi ja vanha Pambasa astui sisään sanoen: - -"Hebrealainen nainen, Merapi, haluaisi puhutella teitä; sekä kaksi -hebrealaista miestä." - -"Kutsu heidät sisään", sanoi Seti. "Huomatkaa, Ana, miten tuo vanha -kumartelija kääntää kasvonsa laskevasta auringosta. Tänä aamuna olisi -hän vielä sanonut: 'Nähdä teidän korkeuttanne', ja olisi kumartanut -niin syvälle, että parta olisi maata laahannut. Nyt se kuuluu: 'Nähdä -teitä', eikä edes tavallista, kohteliasta päänkumarrusta. Hän on -sitäpaitsi pettänyt ja peijannut minua vuoden toisensa jälkeen ja -tullut rikkaaksi lahjoista. Tämä on ensimmäinen monista vaikeista -läksyistä tai oikeammin toinen -- hänen korkeutensa prinsessan puhe -oli ensimmäinen. Rukoilen, että oppisin ne nöyrästi." - -Hänen näin miettiessään ja puhellessaan kuuntelin minä sydän -raskaana, kun en osannut lohduttaa. Silloin astui Merapi huoneeseen, -ja hetkistä myöhemmin tuo villikatseinen lähettiläs, jonka olimme -nähneet faraon neuvostossa, sekä Jabez, Merapin setä, tuo taitava -kauppias. Merapi kumarsi syvään Setille ja hymyili minulle. Sitten -tulivat nuo kaksi miestä; ja lähettiläs, hieman kumarrettuaan, alkoi -puhua: - -"Sinä tiedät käskyni, prinssi", sanoi hän. "Tämän naisen on palattava -kansansa luo. Jabez, hänen setänsä, vie hänet mukanaan." - -"Ja sinä tiedät vastaukseni, israeliitta", vastasi Seti. "Minulla -ei ole mitään valtaa jalosukuisen neiti Merapin tulemiseen tai -menemiseen nähden, eikä vähintä haluakaan pakottaa ketään. Kysy -häneltä itseltään." - -"Mitä haluat minusta, pappi?" kysyi Merapi nopeasti. - -"Että sinun on palattava Gosheniin, Nathanin tytär. Eikö sinulla ole -korvia kuullaksesi?" - -"Minä kuulen, mutta jos palaan, mitä te teette minulle?" - -"Sinun, joka olet näyttäytynyt teoillasi tuolla temppelissä -profeetaksi, tulee pyhittää voimasi kansasi palvelukseen. Palattuasi -saat anteeksi kaiken pahan, mitä olet israelilaisia vastaan tehnyt. -Vannomme sen Jumalan nimessä." - -"Minä en ole mikään profeetta enkä ole tehnyt mitään pahaa -kansalleni, pappi. Olen ainoastaan pelastanut heidät murhaamasta -sellaista, joka on heidän ystävänsä. Olenpa kuullut, että hän on -valmis luopumaan kruunustaankin heidän tähtensä." - -"Sen asian ratkaisevat Israelin vanhimmat etkä sinä, nainen. -Vastauksesi?" - -"Se ei ole heidän eikä minun ratkaistavanani, vaan ainoastaan -Jumalan." Hän pysähtyi ja lisäsi sitten: "Onko siinä kaikki, mitä -tahdot minulta?" - -"On kaikki, mitä isät tahtovat, mutta Laban vaatii kihlattua -morsiantaan." - -"Ja aiotaanko minut naittaa tuolle -- salamurhaajalle?" - -"Epäilemättä sinut annetaan tuolle urhoolliselle sotilaalle, jolle -nyt jo kuulut." - -"Ja jos kieltäydyn?" - -"Silloin, Nathanin tytär, on minun asiani kirota sinut Jumalan -nimessä ja ilmoittaa, että sinut poistetaan ja erotetaan Jumalan -kansasta. Sen lisäksi sanon sinulle, että elämäsi on hukassa, sillä -kuka hebrealainen tahansa saa tappaa sinut milloin ja miten haluaa -joutumatta siitä edesvastuuseen." - -Merapi vaaleni hiukan, mutta kääntyi sitten Jabeziin päin ja kysyi: - -"Kuulitko setäni? Mitä sanot sinä?" - -Jabez katseli vältellen ympärilleen ja sanoi: - -"Veljen tyttäreni, tietysti sinun on toteltava Israelin vanhimpien -määräyksiä, jotka he ovat saaneet taivaasta, niinkuin tottelit heitä -varustaessasi itseäsi mahtavaa Amonia vastaan." - -"Eilen annoitte minulle erilaisen neuvon, setäni. Silloin sanoitte, -että minun oli parempi pysyä siellä, missä olin." - -Lähetti kääntyi ja tuijotti Jabeziin. - -"On suuri ero eilisen ja tämän päivän välillä", kiiruhti Jabez -puhumaan. "Eilen sinua suojeli sellainen, josta pian piti tulla -farao, ja joka olisi kyennyt auttamaan kansaasi. Tänään tuo mahtavuus -on häneltä ryöstetty ja hänen tahdollaan ei ole enään mitään arvoa -Egyptissä. Kuollutta leijonaa ei tarvitse pelätä, Merapi." - -Seti hymyili tuolle herjaukselle, mutta Merapin kasvot, niinkuin -minunkin, tulivat punaisiksi vihasta. - -"Nukkuvia leijonia on ennenkin pidetty kuolleina, setä, ja ne, jotka -häpäisivät niitä, ovat saaneet sen kalliisti maksaa. Prinssi Seti, -ettekö sano sanaakaan auttaaksenne minua tästä pulasta?" - -"Mikä siinä on vaikeata, jalosukuinen neiti? Jos haluatte mennä -kansanne luo ja -- Labanin, joka nähtävästi on parantunut -haavoistaan, ei meidän välillämme ole mitään, paitsi kiitollisuuteni -teitä kohtaan, joka oikeuttaisi minua sanomaan, ettette saa mennä. -Jos sitävastoin haluatte jäädä, silloin kenties en vielä ole niin -voimaton suojelemaan ja puolustamaan kuin tämä arvoisa Jabez luulee. -Minähän olen vielä Egyptin ylhäisin aatelismies ja sellainen, jota -rakastetaan. Siksi, jos te haluatte jäädä, voitte minun mielestäni -kenenkään häiritsemättä tehdä sen. Ystävä, jonka katon alla teitä -miellyttää oleskella, ei ainakaan häiritse." - -"Tuo on ystävällistä puhetta", kuiskasi Merapi. "Harvat puhuisivat -sellaisia sanoja naiselle, jolta vähän pyydetään, ja jolla on vähän -annettavaa." - -"Asia päätökseen", murisi lähettiläs. "Totteletko vai kapinoitko -vastaan? Vastaa!" - -Merapi kääntyi ja katsoen häntä suoraan silmiin sanoi: - -"Minä en palaa Gosheniin enkä Labanin luo, jonka miekkaa olen saanut -katsella tarpeekseni." - -"Kenties saat katsella sitä vielä enemmän, ennen kuin kaikki on -lopussa. Viimeisen kerran, ajattele ennen kuin Jumalasi ja kansasi -kirous tulee päällesi ja sen jälkeen kuolema. Sillä se tapahtuu, -sanon minä, joka, kuten farao tänään tietää, en ole mikään väärä -profeetta, ja sen tietää prinssikin." - -"En usko, että Jumalani, joka näkee niitten sydämiin, jotka hän on -luonut, tahtoo rangaista naista siitä, että tämä kieltäytyy menemästä -naimisiin murhaajan kanssa, jota hän itse ei ole milloinkaan -valinnut. Sellaista kohtaloahan, pappi, tarjoat minulle. Siksi jätän -levollisena tuomion suuren Tuomarin käsiin. Sitäpaitsi halveksin -sinua ja käskyjäsi. Jos minun täytyy tulla surmatuksi, anna minun -kuolla, mutta anna minun ainakin kuolla naimattomana ja vapaana, -sillä en ole kenenkään miehen rakastettu, puoliso enkä orja." - -"Hyvin puhuttu!" kuiskasi Seti minulle. - -Nyt pappi julmistui. Heiluttaen käsivarsiaan ja pyöritellen hurjia -silmiään syyti hän kirouksia tuota naisparkaa kohtaan. Koska hän -saneli ne melkein kaikki nopeasti vanhan hebrealaisen tavan mukaan, -emme ymmärtäneet niitä kaikkia. Hän kirosi hänen elämänsä, kuolemansa -ja kuoleman jälkeisen elämänsä. Hän kirosi hänet rakkaudessa -ja vihassa, naimisissa tai yksinään. Hän kirosi hänen lapsensa -kaikkiin sukupolviin asti. Lopuksi hän ilmoitti, että jumala, jota -hän palveli, oli hylännyt hänet ja tuomitsi hänet kuolemaan kenen -tapettavaksi tahansa, joka vain voi tappaa hänet. Niin hirveä oli tuo -kirous, että Merapi vetäytyi taaksepäin ja Jabez kyyristyi maahan -peittäen käsillään kasvonsa, ja minäkin tunsin vereni jähmettyvän. - -Viimein hän pysähtyi huulet vaahdossa. Sitten huutaen äkkiä: "Tuomion -jälkeen rangaistus!" veti hän esille puukon viitastaan ja hyökkäsi -Merapia kohti. - -Tämä pakeni meidän taaksemme. Pappi seurasi, mutta Seti huudahti: -"Sitä arvelinkin!" ja juoksi heidän väliinsä vetäen esille miekkansa, -jota hän kantoi juhlapukunsa alla. Ja seuraava, mitä näin, oli miekan -punainen kärki, joka tuli näkyviin papin olkapäiden välistä. - -Hän kaatui maahan huutaen: - -"Näinkö te osoitatte rakkauttanne Israelia kohtaan, prinssi?" - -"Näin näytän vihani murhaajia kohtaan", vastasi Seti - -Sitten mies kuoli. - -"Oi!" huusi Merapi väännellen käsiään. "Taaskin olen saattanut -hebrealaisen veren vuotamaan ja nyt kaikki tuo kirous tulee päälleni." - -"Ei, vaan minun päälleni, jos tässä on mitään kirottavaa, jota -epäilen, sillä tämä teko oli minun tehtävä estääkseni tuon -järjettömän miehen iskemästä puukkoaan teihin." - -"Niin, elämä on jäljellä, vaikkapa vähäksikin aikaa. Jollei teitä, -prinssi, olisi ollut, olisin minä nyt --" ja hän vapisi. - -"Ja jollei teitä olisi ollut, Israelin Kuu, olisin minä nyt --" ja -hän hymyili lisäten: "Todellakin, kohtalo kutoo kummallista verkkoa -teidän ja minun ympärilleni. Ensin te pelastatte minut kuolemasta, -sitten pelastan minä teidät. Luulen, neiti, että lopuksi saamme -kuolla yhdessä ja antaa Analle mitä parhaimman aiheen kertomukseen." - -"Ystävä Jabez", jatkoi hän kääntyen israeliittaan, joka yhä -oli kyyryllään nurkassa, silmät tuijottaen päässä, "palatkaa -lämminsydämisen kansanne luo ja selvittäkää heille, miksi neiti -Merapi ei voi seurata teitä, ja ottakaa tuo ruumis mukaanne -kertomuksenne todisteeksi. Sanokaa heille, että jos he lähettävät -useampia miehiä kiusaamaan veljentytärtänne, odottaa heitä -samanlainen kohtalo. Mutta minä en vieläkään käännä selkääni heille -muutamien hullujen tai pahantekijöitten tähden, kuten tänään -olen heille osoittanut. Ana, olkaa valmiina, sillä pian lähden -Memphikseen. Pitäkää huolta, että neiti Merapilla, joka haluaa -matkustaa yksinään, on kelvollinen saattojoukko mukanaan, nimittäin -jos hän haluaa lähteä Taniksesta." - - - - -XI. - -AMENMESEKSEN KRUUNAUS. - - -Nyt, huolimatta kaikesta onnettomuudesta, joka kohtasi Egyptiä, ja -omasta salaisesta surustani, alkoi onnellisin aika, mitä jumalat -ovat antaneet minulle. Me matkustimme Menneferiin eli Memphikseen, -tuohon valkoisilla muureilla varustettuun kaupunkiin, jossa olin -syntynyt, kaupunkiin, jota rakastin. Nyt en enään asustanut pienessä -talossa lähellä Ptahin temppelin aitausta. Tuo temppeli oli muuten -suurempi ja kauniimpi kuin Tebessä ja Taniksessa olevat. Kotini -oli Setin ihanassa palatsissa, jonka hän oli perinyt äidiltään, -korkealta kuninkaalliselta puolisolta. Se oli ja on vieläkin ilman -muureja kukkulalla, lähellä Neit-jumalattaren temppeliä. Tuolla -jumalattarella on asuntonsa aina muurista pohjoiseen päin, miksi, -sitä en tiedä, koska eivät hänen pappinsakaan ole voineet sitä -minulle kertoa. Palatsin edustalla, joka on pohjoiseen päin, on -suuri pylväseteinen, jonka kattoa kannattavat palmupuiset, maalatut -pylväät. Sieltä on kenties nähtävissä Egyptin kaunein näköala. Ensin -näkyvät puutarhat, sitten palmupuistot, sitten viljellyt maat, sitten -leveä ja kaunis Niili, ja tuolla kaukana erämaa. - -Täällä me sitten asustimme huomaamatta ja melkein ilman vartijoita, -mutta rikkaudessa ja hyvinvoinnissa, viettäen aikaamme palatsin -tai temppelin kirjastoissa, ja kun väsyimme työhön, suloisissa -puutarhoissa tai toisinaan purjehtien Niiliä pitkin. Neiti Merapikin -asui siellä, mutta palatsin sivurakennuksessa muutamien orjien -ja palvelijoiden kanssa, jotka Seti oli antanut hänelle. Joskus -tapasimme hänet puutarhoissa, joissa hän mielellään käveli samaan -aikaan kuin mekin, nimittäin ennen kuin aurinko paistoi kuumasti tai -illan viileässä, ja silloin tällöin kuutamoöinä. Silloin me kaikki -kolme puhelimme yhdessä, sillä Seti ei milloinkaan etsinyt hänen -seuraansa yksin eikä seinien sisäpuolella. - -Nuo keskustelut olivat hyvin hupaisia. Ja aikaa myöten pidimme -niitä yhä useammin, sillä Merapi janosi oppia, ja prinssi toi -hänelle kirjoja, joita hän sai lukea puutarhassa olevassa pienessä -huvimajassa. Siellä istuimme, tai jos kuumuus kohosi liian suureksi, -ulkopuolella kahden suuren puun varjossa, jotka levittivät -oksiaan tuon pikku majan katon yli, Setin kertoillessa kirjojen -sisällyksestä ja selvitellessä hänelle kirjoitustemme salaisuuksia. -Toisinaan luin minä heille omia kirjoittamiani kertomuksia, joita -he kumpikin mielellään kuuntelivat, niin he ainakin sanoivat ja -minä turhamaisuudessani uskoin. Myöskin keskustelimme maailman -salaperäisyydestä, ihmeistä ja hebrealaisista, heidän kohtalostaan -tai siitä, mitä Egyptissä ja naapurimaissa tapahtui. - -Eikä Merapi ollut aivan yksinäinenkään, sillä Memphiksessä asusti -muutamia jalosukuisia naisia, joitten suonissa virtasi hebrealaista -verta, tai jotka olivat synnyltään israelilaisia ja olivat vastoin -lakejansa naineet egyptiläisiä. Näistä hän sai ystäviä, ja yhdessä -he harjoittivat jumalanpalvelustaan emien tapojensa mukaan kenenkään -estämättä heitä, sillä täällä ei sallittu kenenkään papin häiritä. - -Me puolestamme olimme kanssakäymisessä niin monen kanssa kuin vain -halusimme, sillä harvat unohtivat, että Seti oli syntyperältään -Egyptin prinssi, siis melkein puolijumala, ja kaikki halusivat -tulla tervehtimään häntä. Oman itsensä tähdenkin häntä paljon -rakastettiin ja erittäinkin oli hän rakas köyhille, joiden puutetta -oli hänen ilonsa lievittää suurilla rikkauksillaan. Tästä johtui, -että missä hän vain liikkuikin, otettiin hänet vaikka tahtomattaan -vastaan kunnian ja nöyryyden osoituksilla, mitkä olivat melkein -kuninkaallisia, sillä vaikka farao voi ryöstää häneltä kruunun, ei -hän voinut ottaa hänen suonistaan pyhää kuninkaitten verta. - -Tämän tähden huoletti minua hänen turvallisuutensa, sillä olin varma, -että Amenmeses tiesi kaiken urkkijoittensa välityksellä ja alkoi -kadehtia valtaistuimelta sysättyä prinssiä, jota vielä niin paljon -kunnioittivat ne, joita hänen oikeuden mukaan olisi pitänyt hallita. -Kerroin Setille epäilyksistäni ja huomautin, että kun hän liikkui -kaduilla, pitäisi hänellä olla seurassaan aseistettuja miehiä. -Mutta hän vain naurahti ja vastasi, että niinkuin hebrealaisten ei -onnistunut tappaa häntä, samoin kävisi muillekin. Sitäpaitsi uskoi -hän, ettei maassa ollut ainoatakaan egyptiläistä, joka nostaisi -miekkansa häntä vastaan tai panisi myrkkyä hänen juomaansa, vaikka -kuka tahansa käskisi. Sitten hän lisäsi vielä: - -"Paras tapa välttää kuolemaa on olla pelkäämättä sitä, sillä silloin -Osiris karttaa meitä." - - * * * * * - -Nyt on minun kerrottava Taniksen tapahtumista. Farao Meneptah eli -ainoastaan muutamia tunteja tulematta tajuihinsa, ennen kuin hänen -henkensä lensi taivaaseen. Silloin oli suuri suru maassa, sillä -vaikka hän ei ollutkaan rakastettu, oli hän kunnioitettu ja pelätty. -Ainoastaan israelilaiset iloitsivat julkisesti, koska hän oli ollut -heidän vihollisensa ja heidän profeettansa olivat ennustaneet, että -kuolema oli lähellä häntä. He sanoivat, että heidän Jumalansa oli -surmannut hänet, ja se sai egyptiläiset vihaamaan heitä enemmän kuin -milloinkaan ennen. - -Vielä oli Egyptissä epäilystä ja hämmästystä, sillä vaikka julistus -prinssi Setin perinnöttömyydestä oli kuulutettu kaikkialla, kansa -ja erittäinkin ne, jotka asustivat eteläosassa maata, eivät voineet -ymmärtää, miten sellaista oli voitu tehdä noitten Goshenissa asuvien -orjien tähden. Todellakin, jos prinssi olisi vain nostanut kättään, -kymmenet tuhannet olisivat tulleet hänen käskettävikseen. Sen hän -kuitenkin kieltäytyi tekemästä, ja se hämmästytti koko maailmaa, -sillä pidettiin kummallisena, että mies hylkäsi valtaistuimen, joka -olisi kohottanut hänet melkein jumalien tasolle. Mutta välttääkseen -heidän kiihkeitä pyyntöjään oli hän hetipaikalla lähtenyt Memphikseen -ja pysytteli siellä piilossa suruajan isänsä kuoleman jälkeen. -Niin sitten kävi, että Amenmeses pääsi valtaistuimelle kenenkään -vastustamatta, sillä ilman puolisoaan ei Userti voinut tai ei -tahtonut toimia. - -Kun balsamoiminen oli tehty, vietiin farao Meneptahin ruumis -Niiliä pitkin ikuiseen asuntoonsa, komeaan hautaan, jonka hän oli -valmistanut itselleen Thebeen, "Kuolleitten kuninkaitten laaksoon". -Prinssi Setiä ei kutsuttu tähän suureen juhlaan, jottei, kuten -Bakenkhonsu kertoi minulle jälkeenpäin, hänen läsnäolonsa saisi -aikaan kapinaa hänen ihailijainsa taholta joko hänen tahdostaan -tai tahtomattaan. Sen vuoksi ei myöskään kuolleen jumalan, kuten -Meneptahia nimitettiin, sallittu levähtää Memphiksessä viimeisellä -matkallaan Niiliä pitkin. - -Puettuna valepukuun katseli prinssi, niinkuin muukin kansa, -ohikulkevaa hautajaisalusta, jossa hänen isänsä ruumis oli -kaljupäisten, valkopukuisten pappien ympäröimänä. Edellä kulki -aluksia, jotka olivat täynnä sotilaita ja upseereita, jäljessä -tulivat uusi farao ja kaikki Egyptin ylhäiset, ja veden pintaa pitkin -kuuluivat valitusäänet kauas. Alukset ilmestyivät, kulkivat ohi, -katosivat näkyvistä, ja silloin itki Seti vähän, sillä hän rakasti -isäänsä omalla tavallaan. - -"Mitä hyödyttää kuninkaanaolo ja puolijumalan nimi", sanoi hän -minulle, "kun sellaisten jumalien loppu on aivan sama kuin -kerjäläisten?" - -"Se hyöty siitä on, prinssi", vastasin, "että kuningas voi tehdä -enemmän hyvää eläessään kuin kerjäläinen ja näyttää muillekin hyvää -esimerkkiä." - -"Tai enemmän pahaa, Ana. Kerjäläinenkin voi näyttää arvokasta -esimerkkiä, kestävyyttä kärsimyksissä. Jos olisin varma, etten tekisi -muuta kuin ainoastaan hyvää, silloin kenties tahtoisin olla kuningas. -Mutta olen huomannut, että se, joka haluaa tehdä kaikkien parasta, -saakin aikaan suurinta harmia." - -"Josta vihdoin kasvaa halu tehdä pahaa, prinssi." - -"Ei", vastasi hän, "sillä hyvä voittaa lopuksi. Hyvä on totuutta ja -totuus hallitsee maata ja taivasta." - -"Silloin on selvää, prinssi, että teidän pitäisi koettaa tulla -kuninkaaksi." - -"Tahdon muistaa tuon ajatuksen, Ana, jos aika joskus tuo tullessaan -sopivan tilaisuuden, joka ei ole verellä tahrattu", vastasi hän. - - * * * * * - -Kun faraon juhlalliset hautajaiset olivat lopussa, palasi Amenmeses -Tanikseen, ja siellä hänet kruunattiin faraoksi. Minä olin läsnä -tuossa suuressa juhlassa, tuoden kruunauslahjaksi muutamia -kuninkaallisia koristuksia, jotka prinssi lähetti faraolle, sillä -hän sanoi, ettei hänen, tavallisena ihmisenä, sopinut enää kauemmin -kantaa niitä. Minä vein ne faraolle, joka otti ne vastaan epäillen ja -sanoi, ettei hän ymmärtänyt prinssi Setin ajatuksia eikä tarkoituksia. - -"Niissä ei piile mikään ansa, oi farao", sanoin. "Niinkuin te -iloitsette loistosta, jonka jumalat ovat lahjoittaneet teille, samoin -herrani prinssikin iloitsee levosta ja rauhasta, jonka jumalat ovat -hänelle suoneet, eikä pyydä enempää." - -"Voi olla niin, kirjuri, mutta minusta se on niin kummallinen asia, -että toisinaan pelkään näitten loistavien kukkieni kätkevän jonkun -kuolettavan käärmeen, josta prinssi tietää, jollei hän olisikaan -pannut sitä niihin." - -"En voi sanoa, farao, mutta epäilemättä, vaikka hän ei voikaan olla -petollinen, prinssi ei ole samanlainen kuin muut ihmiset. Hänen -sydämensä on sekä laaja että syvä." - -"Liian syvä minulle", mumisi Amenmeses. "Joka tapauksessa, sanokaa -kuninkaalliselle serkulleni kiitokseni hänen lahjoistaan, erittäinkin -niistä, joita kantoi Egyptin perillisenä ollessaan isäni Khaemuas, -joka toivoakseni on jättänyt minulle viisautensa samoin kuin -verensäkin. Sanokaa hänelle vielä, että niin kauan kuin hän hillitsee -itsensä tekemästä minulle harmia valtaistuimella, kuten tiedän hänen -tähän asti tehneen, voi hän olla varma, etten minäkään häiritse häntä -siinä asemassa, jonka hän on valinnut." - -Näin myöskin prinsessa Usertin, joka kyseli minulta tarkasti -herrastaan. Kerroin hänelle kaiken salaamatta mitään. Hän kuunteli ja -kysyi: - -"Mitenkä on tuon hebrealaisen naisen, Israelin kuun, laita? -Epäilemättä hän täyttää minun paikkani." - -"Ei, prinsessa", vastasin. "Prinssi elää yksinään. Ei hän eikä kukaan -muukaan nainen täytä teidän paikkaanne. Hän on ainoastaan prinssin -ystävä, ei sen enempää." - -"Ystävä! No, ainakin tiedämme, miten tuollaiset ystävyyssuhteet -päättyvät. Oi, varmasti jumalat kurittavat prinssiä hulluudella." - -"Voi olla, teidän korkeutenne, mutta minä luulen, että jos jumalat -rankaisisivat useampia ihmisiä sellaisella hulluudella, tulisi -maailma paremmiksi kuin se on." - -"Maailma on maailma, ja sellaisten velvollisuus, jotka ovat syntyneet -ylhäisiksi, on hallita siellä, missä ovat eikä piiloutua kirjojen -ja kukkien sekaan, eikä puhella mielettömyyksiä kauniin muukalaisen -naisen ja kirjurin, vaikkapa oppineenkin, kanssa", vastasi hän -katkerasti, lisäten: "Oi; jollei prinssi ole hullu, tekee hän -varmasti toiset hulluiksi ja minut, puolisonsa, muitten muassa. Tämä -valtaistuin on hänen -- hänen; kuitenkin sallii hän juron tomppelin -ottaa paikkansa ja lähettää mokomalle lahjoja ja siunauksia." - -"Minun mielestäni teidän korkeutenne pitäisi odottaa siksi, kunnes -kertomus on lopussa, ennen kuin lausutte tuomionne." - -Hän katsoi minuun terävästi ja kysyi: - -"Miksi sanotte niin? Eikö prinssi ole kaiken tämän jälkeen -hullu? Kenties hän ja te, jotka kumpikin näytätte olevan niin -yksinkertaisia, leikitte jotakin suurta ja salaista peliä, kuten -olen kuullut järjettömien ihmisten menestyksellä tekevän? Vai onko -tuolla israelilaisella noidalla joku salaperäinen taito johtaa teitä, -sellainen kuin naisella, joka voi särkeä Amonin patsaan hienoksi -tomuksi, täytyy olla? Te ette ole tietävinänne siitä, mikä merkitsee, -ettette tahdo vastata. Oi, kirjuri Ana, jos se vain olisi vaaratonta, -niin luulen, että löytäisin keinon, jolla voisin puristaa teistä -esiin totuuden, vaikka teeskentelette olevanne viaton kuin lapsi." - -"Teidän korkeuttanne huvittaa uhkailla ja ilman syytä." - -"Ei", vastasi hän muuttaen ääntään ja asentoaan, "minä en uhkaile. -Se on vain mielettömyyttä, joka on tarttunut minuun Setistä. -Ettekö tekin tulisi hulluksi, jos tietäisitte, että toinen nainen -kruunattaisiin teidän sijastanne huomenna, koska -- koska --" ja hän -alkoi itkeä, mikä peloitti minua enemmän kuin kaikki hänen kovat -sanansa. - -Hän kuivasi äkkiä kyyneleensä ja sanoi: - -"Sanokaa herralleni, että minä iloitsen kuullessani, että hän -voi hyvin ja lähetän hänelle terveiseni, mutta etten milloinkaan -omasta tahdostani halua nähdä hänen eläviä kasvojaan, jollei hän -muuta mieltään ja ota omakseen sitä, mikä on hänen omaansa. Sanokaa -hänelle, että vaikka hän niin vähän huolehtii minusta, eikä välitä -mitään minun tahdostani, minä kuitenkin pidän silmällä hänen -hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan parhaani mukaan." - -"Hänen turvallisuuttaan, prinsessa! Farao sanoi minulle tuskin tunti -sitten, ettei hänellä ole vähääkään pelättävää, niinkuin ei hän -pelkääkään mitään." - -"Oi, kumpi teistä on tyhmempi", huudahti hän polkien jalkaa, -"isäntäkö vaiko renki? Te uskotte, ettei prinssillä ole mitään -pelättävää, koska tuo vallananastaja sanoo teille niin, ja hän uskoo -sen -- koska hän ei pelkää vähääkään. Vähän aikaa hän saa nukkua -rauhassa. Mutta odottakoon siksi, kunnes monenlaiset vaivat kohtaavat -Egyptiä ja kansa, joka ymmärtää, että jumalat ovat lähettäneet ne -tuon pahan virheen tähden, jonka isäni teki kuoleman kuristaessa -hänen kurkkuaan ja järkensä hämärtäessä, alkaa kääntää silmänsä -laillista kuningasta kohden. Silloin tuo vallananastaja tulee -kateelliseksi ja jos hän onnistuu, saa prinssi ikuisesti nukkua -rauhassa. Jos hänen kaulansa säilyy, on se vain sen vuoksi, että -minä pidätän murhaajan kättä. Hyvästi. En voi puhua enempää, sillä -ajatukseni ovat kuin tulessa -- ja huomenna hänet olisi kruunattu -ja minut hänen rinnallaan", ja hän lähti kuninkaallisempana kuin -milloinkaan ennen jättäen minut ihmettelemään, mitä hän tarkoitti -puhuessaan Egyptin vaivoista, tai olivatko ne vain sattumalta -lausuttuja sanoja. - -Myöhemmin Bakenkhonsu ja minä söimme illallista yhdessä Ptahin -temppelin virkahuoneessa -- häntä nimitettiin ikänsä vuoksi temppelin -isäksi -- ja silloin kuulin enemmän tuosta asiasta. - -"Ana", sanoi hän, "sanonpa teille, että Egyptiä uhkaa sellainen -synkeys, jollaista ei ole milloinkaan nähty, ei edes silloinkaan, -kun luultiin niiniveläisten barbaarien valloittavan maan ja tekevän -kansan orjiksi. Amenmeseksestä tulee viides farao, jonka minä olen -nähnyt kruunattavan. Ensimmäinen kruunattiin silloin, kun minä -olin pieni lapsi, joka riipuin äitini viitan liepeissä, mutta en -kertaakaan ole nähnyt tällaista synkeyttä." - -"Ehkä se johtuu siitä, että kruunu joutuu sellaiselle, jonka ei -pitäisi kantaa sitä, Bakenkhonsu." - -Tämä pudisti päätään. "Ei aivan. Minä luulen, että tämä pimeys tulee -taivaasta, kuten valokin. Ihmiset pelkäävät, tietämättä mitä." - -"Israelilaisiako?" kyselin minä. - -"Nyt olette lähellä sitä, Ana, sillä epäilemättä heillä on paljon -tekemistä tässä asiassa. Jollei heitä olisi, kruunattaisiin huomenna -Seti eikä Amenmeses. Ja kertomus ihmeestä, jonka kaunis hebrealainen -nainen teki tuolla temppelissä, on levinnyt laajalti ja pidetään sitä -enteenä. Kerroinko jo teille, että kuusi päivää sitten vihittiin -siellä hieno, uusi jumalan kuvapatsas, ja seuraavana aamuna se -löydettiin makaamassa kyljellään tai oikeammin nojaten päätään Mutin -rintaa vasten?" - -"Silloin on Merapi ainakin syytön, sillä hänhän on poistunut tästä -kaupungista." - -"Tietysti hän on poistunut, sillä eikö Setikin ole mennyt? Mutta -luulen, että hän on jättänyt jotakin jälkeensä. Olkoon kuinka -tahansa, itse meidän uusi jumalainen herrammekin on peloissaan. Hän -näkee pahoja unia, Ana", lisäsi hän alentaen ääntään, "niin pahoja, -että hän on kutsunut luokseen Kiin, päätietäjän, selittämään niitä -hänelle." - -"Ja mitä sanoi Kii?" - -"Kii ei voinut sanoa mitään tai oikeammin ainoa vastaus, jonka hän -suvaitsi antaa hänelle ja hänen seuralaisilleen, kun nämä kysyivät -tulevaisuuttaan, oli se, että tämän jumalan hallitus tulisi olemaan -hyvin lyhyt ja että se loppuisi yhtä aikaa kuin hänen elämänsäkin." - -"Mikä luultavasti ei miellyttänyt jumalaa, Bakenkhonsu." - -"Mikä ei ollenkaan miellyttänyt jumalaa. Hän uhkasi Kiitä. On -mieletöntä uhata suurta tietäjää, Ana, ja sen Kherheb sanoikin -hänelle katsoen häntä silmiin. Silloin farao pyysi anteeksi ja -kysyi, kuka seuraisi häntä valtaistuimelle, mutta Kii sanoi, ettei -hän tiennyt, sillä Kherheb, jota on uhattu, ei voi muistaa mitään -- -paitsi maksaa takaisin uhkaajalle." - -"Ja tiesikö hän sen, Bakenkhonsu?" - -Vastauksen asemasta murensi vanha neuvonantaja jotakin hienoa -pöydälle, sitten sormellaan piirsi muruihin sakaalipäisen jumalan -ja kaksi höyhentä, ja senjälkeen nopealla liikkeellä pyyhkäisi -murut lattialle. "Seti!" kuiskasin minä, luettuani Setin nimen -kuvakirjaimilla piirrettynä, ja hän nyökytti päätään ja naurahti -tapansa mukaan. - -"Ihmiset saavat toisinaan takaisin omansa, Ana, varsinkin, jos he -eivät etsi omaansa", sanoi hän. "Mutta jos niin paljon täytyy ensin -tapahtua, on se hirveätä. Uusi farao ei ole ainoa ihminen, joka -uneksii, Ana. Myöhäisempinä vuosinani olen tullut herkkäuniseksi ja -toisinaan uneksin, vaikka en ole taikuri, niinkuin Kii." - -"Mitä uneksitte?" - -"Näin unta, että suuret parvet marssivat aivankuin heinäsirkat -Egyptin yli. Niiden edellä kulki tulipatsas, jolla oli kaksi kättä. -Toinen piteli Amonia kurkusta ja toinen uutta faraota. Niiden -jäljessä tuli pilvipatsas, jossa näkyi kuin kääreistään irroitetun -muumion haamu, kuoleman haamu seisoen veden päällä, joka oli täynnä -lukemattomia kuolleita." - -Nyt minulle muistui mieleen se kuva, jonka prinssi ja minä olimme -nähneet pilvissä tuolla Goshenin maassa, mutta siitä en virkkanut -mitään. Luulen kuitenkin, että Bakenkhonsu näki ajatukseni, sillä hän -kysyi: - -"Uneksitteko te milloinkaan, ystäväni? Te näette näkyjä, jotka -toteutuvat -- Amenmeses valtaistuimella, esimerkiksi. Ettekö tekin -toisinaan uneksi? Ettekö? No, entä prinssi sitten? Te näytätte -sellaiselta, ja aika on sovelias ja tärkeä. Oi, minä muistan! -Te uneksitte kumpikin, ei sellaisia näkyjä, jotka kulkevat Kiin -peloittavien silmien ohi, vaan sellaisia, joita kuu heijastaa -Memphiksen vedenpintaan, Israelin kuu. Ana, kuulkaa minua, unohtakaa -pois ruumis ja kasvattakaa henkeä, sillä se yksin on onnea, josta -nainen ja kaikki ilomme ovat vain maallisia vertauskuvia, varjoja, -jotka heijastavat kuoleman pilven läpi, joka on meidän ja valon -välissä. Näen, että ymmärrätte, koska muutamia säteitä tuosta valosta -on päässyt sydämeenne. Muistatteko, että näitte sen loistavan sillä -hetkellä, jolloin pieni tyttärenne kuoli? Niin, tiesin sen. Se -oli lahja, jonka hän jätti teille, lahja, joka kasvaa sellaisessa -rinnassa kuin teidän, jos vain tahdotte hylätä ruumiin ja tehdä -sille tilaa, Ana. Mies, älkää itkekö -- naurakaa, kuten minä teen, -oho-ho! Antakaa minulle keppini ja hyvää yötä. Älkää unohtako, että -istumme yhdessä huomisissa kruunajaisissa, sillä te olette 'Kuninkaan -seuralainen', ja se on arvo, jota, kun se kerran on annettu, ei -uusi farao voi ottaa pois. Se on niinkuin hengen lahja, Ana, vaikea -saavuttaa, mutta kerran saavutettuna ikuisempi kuin tähdet. Oi, miksi -elän niin kauan minä, joka tahtoisin kylpeä siinä, kuten lapsena oli -tapani kylpeä Niilissä?" - - * * * * * - -Seuraavana päivänä määrättyyn aikaan menin palatsin suureen saliin, -jossa ensiksi olin nähnyt Meneptahin, ja otin minulle osoitetun -paikan. Se oli jotenkin takana, kenties siksi, ettei toivottu minun, -joka tunnettiin prinssin yksityiseksi kirjuriksi, muistuttavan -Egyptiä hänestä, esiintymällä sellaisessa paikassa, jossa kaikki -voisivat nähdä minut. - -Vaikka sali olikin suuri, oli se ääriään myöten täynnä ihmisiä. -Sitäpaitsi ei siellä ollut mitään ainaista väkeä, vaan melkein kaikki -aatelisia ja Egyptin ylipappeja, näiden puolisoja ja tyttäriä, -niin että koko hämärä linna loisti kullasta ja jalokivistä, joita -heillä oli juhlapuvuissaan. Odotellessa nilkutti vanha Bakenkhonsu -luokseni ihmisten tehdessä tietä hänelle, ja minä näin hymyn hänen -sisäänpainuneissa silmissään. - -"Meillä on huonot paikat, Ana", sanoi hän. "Mutta jos joku Egyptin -monista jumalista sattumalta vuodattaisi tulta faraon päälle, olemme -me silloin turvassa. Jumalista puhuttaessa", jatkoi hän kuiskaten, -"oletteko kuulleet, mitä tapahtui tunti sitten Taniksen Ptahin -temppelissä, josta juuri tulen? Farao ja kaikki kuninkaallisen -perheen jäsenet -- paitsi yhtä -- kulkivat tavan mukaan jumalan -patsaan ohi, jonka, kuten tiedätte, pitäisi nyökäyttää päätään -merkiksi, että hän valitsee ja hyväksyy kuninkaan. Amenmeseksen -edellä kulki prinsessa Userti, ja kun hän meni ohi, kumartui jumalan -pää, sillä minä näin sen, Vaikka kaikki väittivät, etteivät he -nähneet sitä. Sitten tuli farao -- ja seisoi odottaen, mutta se ei -kumartunut, vaikka papit lausuivat vanhaan tapaan: 'Jumala tervehtii -kuningasta'. Viimein hän jatkoi matkaansa näyttäen synkältä kuin -yö, ja toiset Rameseksen jälkeläiset seurasivat järjestyksessä. -Viimeisenä kaikista nilkutti Saptah ja kuulkaa! Jumala kumarsi taas." - -"Miten ja miksi se tekee sillä lailla", kysyin minä, "ja väärällä -ajalla?" - -"Kysykää papeilta, Ana, tai Usertilta tai Saptahilta. Kenties ei -tuota jumalaista niskaa oltu öljytty pitkiin aikoihin, ehkä oli -liiaksi tai liian vähän öljytty, tai ehkä rukoukset -- taikkapa -nauhat -- olivat sotkeutuneet. Tai kenties farao oli kitsaasti -antanut lahjoja suuren jumalan huoneen virkakunnalle. Kuka olen -minä, että ymmärtäisin jumalien tiet? Siinä temppelissä, jossa minä -palvelin viisikymmentä vuotta sitten, Tebessä, ei teeskennelty -kumartamista eikä vaivattu päätä sillä, mikä kuninkaallinen suku tuli -valtaistuimelle. Hiljaa! Farao tulee." - -Komeassa juhlakulkueessa, prinssien, neuvonantajien, naisten, pappien -ja vartijoiden ympäröimänä, Amenmeses ja kuninkaallinen puoliso -Urnure, suuri nainen, joka käveli kömpelösti, saapuivat saliin. Se -oli loistava seurue. Ylipappi Roi ja visiiri Nehesi ottivat faraon -vastaan ja veivät hänet valtaistuimelle. Kaikki heittäytyivät maahan, -torvet toitottivat ja vanha tervehdys: "Elämä! Veri! Voima! Farao! -Farao! Farao!" huudettiin. - -Amenmeses nousi ja kumarsi, ja minä näin, että hänen kovat kasvonsa -olivat levottomat ja vanhentuneet. Sitten hän vannoi jumalille ja -ihmisille jonkun valan, jonka Roi luki hänelle, ja koko seurueen -edessä pani päähänsä kaksinkertaisen kruunun ja muut koristeet, ja -otti käteensä valtikan ja kultaisen sirpin. Heti sen jälkeen tehtiin -uskollisuuden vala. Ensimmäiseksi tuli prinsessa Userti ja suuteli -faraon kättä, mutta ei notkistanut polveaan. Kuitenkin hän ensin -puhui hänen kanssaan hetken. Me emme voineet kuulla, mitä sanottiin, -mutta jälkeenpäin saimme tietää, että hän vaati faraota julkisesti -toistamaan kaikki ne lupaukset, jotka hänen isänsä Meneptah oli -tehnyt hänelle, ja vahvistamaan hänen asemansa ja oikeutensa. Lopuksi -Amenmeses tekikin sen, vaikka minun mielestäni hyvin vastahakoisesti. - -Niin tuota juhlaa jatkettiin monin vanhanaikaisin juhlamenoin, -kunnes kaikki väsyivät odottaessaan hetkeä, jolloin farao puhuisi -kansalle. Tuota puhetta ei kuitenkaan koskaan pidetty, sillä äkkiä -näin nuo kaksi Israelin profeettaa, jotka olivat käyneet Meneptahia -tervehtimässä tässä samassa salissa, työntäytyvän eteenpäin. Ihmiset -vetäytyivät taaksepäin niin, että he menivät suoraan valtaistuimen -luo, eivätkä edes vartijat yrittäneet pysäyttää heidän kulkuaan. Mitä -he siellä sanoivat, en voinut kuulla, mutta luulen, että he vaativat, -että heidän kansansa sallittaisiin mennä palvelemaan Jumalaansa -tapansa mukaan, ja että Amenmeses kieltäytyi, kuten Meneptahkin oli -tehnyt. Silloin toinen miehistä heitti sauvansa maahan ja se muuttui -käärmeeksi, joka sihisi faraolle, jonka jälkeen Kherheb Kii ja -hänen seuralaisensa myöskin heittivät sauvansa maahan, jotka nekin -muuttuivat käärmeiksi, vaikka minä saatoin ainoastaan kuulla sihinän. - -Sen jälkeen sali pimeni niin, etteivät ihmiset voineet nähdä -toistensa kasvoja, ja jokainen alkoi ääneensä huutaa seuralaistaan, -joka hämmingissä oli sekaantunut väkijoukkoon. Bakenkhonsu ja minä -jouduimme yhdessä ihmisten työntäminä ovelle, josta iloksemme taas -saimme nähdä taivaan. - -Näin loppui Amenmeseksen kruunaus. - - - - -XII. - -JABEZIN SANOMA. - - -Tuona yönä ei ollut ketään iloitsevaa kaupungin kaduilla, eikä -ketään, paitsi hovin suojissa ja saleissa, joka olisi juhlinut. -Kuljin torin poikki ja huomasin ihmisten kulkevan synkkinä -edestakaisin tai kuiskaten puhuvan keskenään. Äkkiä alkoi eräs mies, -jonka kasvot oli peitetty kaavulla, puhutella minua sanoen, että -hänellä oli sanoma isännälleni, prinssi Setille. Vastasin, etten ota -mitään sanomia oudolta muukalaiselta, jolloin hän työnsi päähineen -taaksepäin, ja minä näin, että se oli Jabez, Merapin setä. Minä -kysyin häneltä, oliko hän totellut prinssiä ja vienyt profeetan -ruumiin, tuon, joka oli yrittänyt murhata Merapin, Gosheniin ja -kertonut vanhimmille syyn miehen kuolemaan. - -"Olen", vastasi hän, "eivätkä vanhimmat olleet vihaisia prinssille -siitä. He sanoivat, että heidän lähettiläänsä oli mennyt pitemmälle -kuin mitä hänellä oli oikeutta, sillä ne eivät milloinkaan olleet -käskeneet häntä kiroamaan Merapia, vielä vähemmin yrittämään ottaa -häntä hengiltä, ja että prinssi teki oikein tappaessaan sellaisen, -joka olisi tehnyt murhan hänen kuninkaallisten silmiensä edessä. -Kuitenkin he lisäsivät, että tuo kirous, jonka pappi kerran oli -lausunut, varmasti kohtaisi Merapia joko toisella tai toisella -tavalla." - -"Mitä hänen sitten pitäisi tehdä, Jabez?" - -"En tiedä, kirjuri. Jos hän palaa kansansa luo, kenties hänet -vapautetaan siitä, mutta silloin hänen varmasti on naitava Laban. Se -on hänen valittavanaan." - -"Ja mitä te tekisitte, jos olisitte hänen sijassaan, Jabez?" - -"Luulen, että olisin siellä, missä olen, ja tekisin itseni hyvin -rakkaaksi Setille. Onhan mahdollista, että kirous menee hänen -ohitseen, sillä sitähän ei ole laillisesti hänelle määrätty. Mitä -tietä hän astuneekin, surut odottavat, ja pahinta kaikista, nainen -toivoisi saavansa tyydyttää sydämensä ennen kuin se kuolee, varsinkin -jos tuo sydän on sattunut kääntymään sellaiseen, josta tulee farao." - -"Miksi sanotte: 'Josta tulee farao', Jabez?" kysyin minä, sillä me -seisoimme aivan kahden yksinäisessä paikassa. - -"Sitä en voi sanoa teille", vastasi hän sukkelasti, "kuitenkin käy -niin kuin sanon. Hän, joka on valtaistuimella, on hullu niinkuin -Meneptah oli hullu, ja taistelee voimaa vastaan, joka on mahtavampi -kuin hänen, kunnes se painaa hänet maahan. Ainoastaan prinssin -sydämessä loistaa viisauden valo. Se, minkä tänään näitte, on vain -ensimmäinen monista ihmeistä, kirjuri Ana. En voi sanoa enempää." - -"Mikä sitten on asianne, Jabez?" - -"Tämä: Koska prinssi on koettanut kohdella hyvin Israelin kansaa ja -heidän tähtensä hylännyt kruunun, mitä sitten muille tapahtuneekin, -ei hänen tarvitse pelätä mitään. Mikään vaiva ei kohtaa häntä eikä -hänen lähellään olevia, esim. teitä, kirjuri Ana, joka myöskin -tahtoisitte kohdella meitä oikeuden mukaisesti. Kuitenkin saattaa -tapahtua, että veljentyttäreni Merapin vuoksi, jonka päälle nuo -kiroussanat ovat tulleet, kohtaa suuri suru sekä prinssiä että häntä -itseään. Sentähden kenties voi olla viisasta, että hän jää Setin -taloon, ja prinssi taas tekisi viisaasti kääntäessään hänet takaisin -oveltaan." - -"Mikä suru?" kysyin minä hämmästyneenä hänen synkästä puheestaan, -mutta vastausta ei kuulunut, sillä hän oli mennyt. - -Lähellä asuntoani kohtasin toisen miehen. Kuun valaistessa hänen -kasvojaan näin Kiin peloittavat silmät. - -"Kirjuri Ana", sanoi hän, "te lähdette huomenna varhain Memphikseen, -ettekä kahden päivän kuluttua, kuten aioitte." - -"Miten sen tiedätte, tietäjä Kii?" kysyin, sillä en ollut kenellekään -kertonut suunnitelmani muutoksesta, koska olin sen tehnyt vasta -sitten kuin Jabez oli poistunut. - -"Minä en tiedä mitään, Ana, paitsi että uskollinen palvelija, joka -on saanut tietää kaiken, minkä te olette tänään kuullut, tahtoo -kiiruhtaa kertomaan siitä isännälleen, varsinkin jos siellä on joku -toinenkin, jolle hän haluaisi siitä ilmoittaa, kuten Bakenkhonsu -tuumii." - -"Bakenkhonsu puhuu liian paljon, mitä hän sitten tuumineekaan", -huudahdin äreästi. - -"Vanha tulee suulaaksi. Te olitte tänään kruunajaisissa, ettekö -ollutkin?" - -"Olin, ja jos näin oikein sieltä kaukaa, nuo hebrealaiset -profeetathan näyttivät voittavan teidät, Kherheb, joka harmittaa -teitä kovasti, niinkuin olitte harmissanne silloin temppelissä, kun -Amon kukistui." - -"Se ei harmita minua, Ana. Jos minulla on kykyjä, voi olla toisia, -joilla on vielä suurempia kykyjä, kuten näin Amonin temppelissä. -Miksi sentähden hämmästyisin?" - -"Kykyjä!" naurahdin minä, sillä tuona yönä oli mieleni kuohuksissa. -"Eikö viekkaus olisi parempi sana? Miten voitte muuttaa sauvan -käärmeeksi, asia, joka on aivan mahdoton ihmiselle?" - -"Viekkaus voi olla parempi sana, sillä se tarkoittaa taitoa yhtä -paljon kuin petostakin. 'Mahdotonta ihmiselle'! Luuletteko senkin -jälkeen mitä näitte jonkun aikaa sitten Amonin temppelissä, että -mikään on mahdotonta miehelle tai naiselle? Kenties itsekin voisitte -tehdä yhtä paljon." - -"Miksi pilkkaatte minua, Kii? Minä opiskelen kirjoja enkä käärmeitten -lumoamista." - -Hän katseli minua tyynellä tavallaan, ikäänkuin tarkastellen, ei -kasvojani, vaan ajatuksiani niiden takaa. Sitten hän katsoi kädessään -olevaa keetripuista sauvaansa ja antoi sen minulle sanoen: - -"Tarkastakaa tätä, Ana, ja sanokaa minulle, mikä se on." - -"Olenko lapsi", vastasin suuttuneena, "etten tuntisi papin sauvaa?" - -"Luulen, että teissä on jotakin lapsellista, Ana", hän mutisi, koko -ajan silmillään tuijottaen kasvoihini. - -Silloin tapahtui hirveätä. Sauva alkoi liikkua kädessäni ja kun -vilkaisin siihen, katso, se oli pitkä, keltainen käärme, jota pitelin -hännästä. Heitin tuon matelijan kirkaisten maahan, sillä se käänsi -päätään kuin pistääkseen minua. Ja tuossa tomussa se liikkui ja -kiemurteli pois minusta Kiitä kohden. Hetkistä myöhemmin se oli vain -sauva keltaisesta keetripuusta, vaikka minun ja Kiin välillä oli -käärmeen jälki hiekassa. - -"Ana, on häpeämätöntä", sanoi Kii nostaessaan sauvansa, "syyttää -minua viekkaudesta samalla, kun itse koetatte hämmentää -silmänkääntäjäparan tällaisilla tempuilla." - -En tiedä, mitä sanoin hänelle. Lopuksi kuitenkin arvelin, että hän -pian sanoisi minun voivan täyttää huoneen pimeydellä keskellä päivää -ja saada ihmiset kauhuihinsa. - -Äkkiä hänen kasvonsa ja äänensä muuttuivat. - -"Se kaikki on ollut leikkiä", sanoi hän. "Tahdotteko uudelleen ottaa -tämän sauvan ja ojentaa sen kuuta kohden? Te kieltäydytte ja teette -oikein, sillä ette te enkä minä voi peittää hänen kasvojaan. Ana, -koska te olette viisas tavallanne ja seurustelette vielä viisaamman -kanssa, ja olitte läsnä temppelissä, jolloin Amonin patsas särkyi -tuon noidan tahdosta, joka mitteli voimiaan kanssani ja voitti minut, -niin minä, suuri tietäjä, olen tullut kysymään teiltä -- mistä oli -lähtöisin tuo pimeys tänään salissa?" - -"Jumalasta, luullakseni", vastasin kuiskaten peloissani. - -"Niin luulen minäkin, Ana. Mutta sanokaa minulle, tai pyytäkää -Merapia, Israelin kuuta, sanomaan minulle -- mistä jumalasta? Oi, -sanonpa teille, että peloittava voima on liikkeellä tässä maassa ja -prinssi Seti teki viisaasti luopuessaan Egyptin valtaistuimesta ja -paetessaan Memphikseen. Sanokaa se hänelle, Ana." - -Sitten hänkin oli poissa. - -Nyt palasin turvallisesti Memphikseen ja kerroin kaiken prinssille, -joka kuunteli innokkaasti. Ainoastaan kerran hän oli kovasti -liikutettu. Se oli silloin, kun kerroin hänelle Usertin sanat, -ettei tämä milloinkaan tahtoisi nähdä hänen kasvojaan, jollei häntä -haluttaisi uudelleen palata valtaistuimelle. Tämän kuullessaan -nousivat kyyneleet prinssin silmiin ja hän alkoi kävellä edestakaisin -huoneessa. - -"Kaatunut ei saa odottaa hellyyttä", sanoi hän, "ja epäilemättä, Ana, -pidätte mielettömänä, että olen harmissani tällaisesta kohtelusta." - -"En, prinssi, sillä minutkin on vaimoni jättänyt iäksi päiväksi, ja -tuska on unohtumaton." - -"En ajattele puolisoani, Ana, sillä todellisuudessa ei hänen -Korkeutensa ole minulle mikään puoliso. Sillä mitkä lienevätkään -Egyptin vanhat lait, kuinka olisi voinut käydä toisin hänen ja -minun välilläni? Kaipaan sisarta. Sillä vaikka meillä ei ollut sama -äiti, kasvatettiin meidät yhdessä ja omalla tavallamme rakastimme -toisiamme, vaikka hänen huvinsa oli hallita minua ja minun taas -totella, ja maksaa hänelle takaisin pilkalla. Siksi hän on niin -suuttunut, kun nyt äkkiä olen hylännyt hänen hallituksensa, -seuratakseni omaa tahtoani, jolloin hän on kadottanut valtaistuimen." - -"Egyptin kuninkaallisen perijättären velvollisuus on aina ollut naida -Egyptin farao, prinssi, ja hän seurasi tuota velvollisuutta naimalla -sellaisen, josta piti tulla farao, ja siksi isku meni syvälle." - -"Silloin hänen olisi parasta hylätä tuo hullu puolisonsa ja naida -farao. Mutta sitä ei hän milloinkaan tee. Hän on aina vihannut -Amenmesesta niin paljon, ettei mielellään tahdo olla edes samassa -paikassa hänen kanssaan. Eikä Amenmeseskaan naisi häntä, sillä -hän ei tahdo hallita sellaisen naisen avulla, jolla on suurempi -oikeus kruunuun kuin hänellä. Tästä lähtien täytyy minun kulkea -yksin, jollei -- jollei -- Jatkakaa kertomustanne, ystävä. Onpa hän -ystävällinen, kun suuruudessaan muistaa näin vähäpätöistä. Minun -pitäisi muistaa se, vaikka on totta, että painuneet päät joskus -nousevat jälleen", hän lisäsi katkerasti. - -"Niin ainakin Jabez luulee, prinssi", ja minä kerroin hänelle, miten -israelilaiset olivat varmoja, että hänestä tulisi farao, johon -prinssi nauraen sanoi: - -"Kenties, hehän ovat hyviä profeettoja. Omasta puolestani en tiedä -sitä enkä välitäkään. Tai ehkäpä Jabez huomaa jotakin hyötyvänsä -puhuessaan niin, sillä tiedättehän, että hän on taitava kauppias." - -"En luule sitä", vastasin ja pysähdyin. - -"Puhuiko Jabez vielä jostakin muustakin asiasta, Ana? Neiti -Merapista, esimerkiksi?" - -Tuntien, että se oli velvollisuuteni, kerroin hänelle kaiken, mistä -Jabez ja minä olimme keskustelleet, vaikka vähän ujostellen. - -"Tuo hebrealainen on paljosta varma, Ana, vieläpä siitäkin, kelle -Israelin kuu haluaisi loistaa. Kenties, ystäväni, hän haluaa -houkutella valollaan teitä tai jotakuta nuorukaista Goshenissa -- ei -Labania -- tai ehkäpä ei ketään." - -"Minuako, prinssi, minuako?" huudahdin. - -"Niin, Ana, olen varma, että haluaisitte sitä. Minun mielestäni -voitte kysyä hänen mieltään siinä asiassa. Älkää näyttäkö noin -hämmentyneeltä, mies, sillä hän, jonka aiotte naida, on liian kaino -sellaiseen. No, kertokaa minulle kruunajaisista." - -Ollen iloinen, päästessäni puhumasta Merapista, kerroin laveasti -kaikesta, mitä oli tapahtunut farao Amenmeseksen noustessa -valtaistuimelle. Kun kuvailin hänelle, miten hebrealaisen profeetan -sauva oli muuttunut käärmeeksi, ja miten Kii ja hänen seuralaisensa -olivat tehneet saman ihmeen, nauroi prinssi ja sanoi, että ne olivat -pelkkiä silmänkääntäjien temppuja. Mutta kun kerroin pimeydestä, -joka peitti koko salin, ja kauhusta, joka täytti ihmisten sydämet, -ja Bakenkhonsun peloittavasta unesta, sekä sanoista, joilla Kii oli -hämmentänyt minut ja pilkannut minua, kuunteli hän hyvin vakavana ja -vastasi: - -"Minä olen samaa mieltä kuin Kii tässä asiassa. Minäkin luulen, -että joku hirveä voima on likellä Egyptiä, sellainen, joka on -kotoisin Goshenin maasta, ja että tein viisaasti kieltäytyessäni -valtaistuimesta. Mutta miltä jumalalta nuo vaivat ovat lähtöisin, -sitä en tiedä. Kenties aika sen meille näyttää. Sillävälin, jos on -mitään perää noitten hebrealaisten profeettojen puheessa, mistä Jabez -kertoi, te ja minä ainakin saamme levätä rauhassa, joka on parempi -kuin faraon onni valtaistuimella, jota Userti tavoittelee. Joka -tapauksessa tätä leikkiä kannattaa katsella. Olette tehnyt tehtävänne -hyvin, Ana. Menkää lepäämään sillä välin kuin minä ajattelen kaikkea -sitä, mitä olette kertonut." - - * * * * * - -Oli ilta, ja kun palatsissa oli kovin kuuma, menin puutarhan pieneen -huvimajaan, jossa Seti ja minä tapasimme lueskella, istuuduin sinne -ja kun olin väsynyt, nukahdin siihen. Uneksin naisesta, joka itki ja -kun sitten heräsin, oli tullut yö ja täysi kuu loisti taivaalla. Sen -säteet valaisivat edessäni olevan puutarhan. - -Tämän pikku majan edessä, kuten olen kertonut, kasvoi puita, jotka -tänä vuoden aikana olivat täynnä valkeita kukkia. Näiden puiden -suojassa oli penkki, joka oli rakennettu auringon kuivaamista -tiileistä. Sillä istui nainen, jonka tunsin Merapiksi. Hänkin oli -surullinen, sillä vaikka pää oli alaspainuneena ja pitkä tukka peitti -kasvot, kuulin hänen hiljaiset huokauksensa. - -Tuo näky liikutti minua suuresti ja muistin, mitä prinssi oli sanonut -minulle. Hänhän oli käskenyt minua kysymään Merapilta, ajatteliko hän -yhtään minua. Jos siis tekisin sen, ei minua voitaisi moittia siitä. -Olin kuitenkin varma, ettei hänen sydämensä kuulunut minulle, vaikka --- totta puhuakseni -- toivoin hartaasti asian olevan toisin. Kuka -katselisikaan haikaraa rämeikössä silloin, kun laajasiipinen kotka -leijailee taivaalla. - -Paha ajatus tuli mieleeni. Otaksutaan, että tuon istujan silmät -olivat kiintyneet kotkaan, ilmojen herraan Otaksutaan, että hän -jumaloi tuota kotkaa, että hän rakasti sitä siksi, että sen koti oli -taivas ja koska se oli kaikkien lintujen kuningas. Ja otaksutaan, -että joku huomauttaisi hänelle, että jos hän houkuttelee sen maan -päälle taivaan loistavasta vapaudesta, tuottaa hän sille orjuuden -tai kuoleman ansanvirittäjän käsissä. Eikö silloin tuo rakastunut -katselija sanoisi: "Lennelköön se vapaana ja onnellisena, miten -paljon kaipaankin katsella sitä", ja kun se olisi kadonnut näkyvistä, -kenties hänen silmänsä kääntyisivät haikaraparkaan? - -Jabez oli sanonut minulle, että jos tämä nainen ja prinssi -rakastuisivat toisiinsa, tuottaisi hän prinssille paljon surua. -Jos kertoisin sen hänelle, uskoisi hän sen varmasti, sillä hänhän -luottaa kansansa ennustuksiin. Sitäpaitsi, mitä ikinä hänen sydämensä -kuiskisikin, ollen ylevämielinen ei hän milloinkaan suostuisi -tekemään sellaista, mikä tuottaisi ikävyyttä Setille, vaikkapa sitten -luopuessaan hänestä hänen oma sydämensä vaipuisikin suruun. Eikä -hän palaisi hebrealaistenkaan luo joutuakseen sen käsiin, jota hän -vihasi. Silloin kenties minä -- Puhuisinko hänelle? Jollei Jabez -olisi tarkoittanut, että asia pitäisi tulla hänen tietoonsa, olisiko -hän ollenkaan puhunutkaan siitä? Lyhyesti sanoen eikö se ollut -velvollisuuteni häntä kohtaan ja kenties myös prinssiä kohtaan, joka -silloin säästyisi tulevilta onnettomuuksilta. - -Sellaiset ajatukset kiusasivat mieltäni. Miten voitin ne, en tiedä. -En ainakaan omalla voimallani, siitä olen varma, sillä tuona hetkenä -olin mielettömänä rakkaudesta tuota suloista ja ihanaa neitoa -kohtaan, joka istui edessäni, ja hulluudessani, luulen, olisin -antanut elämäni saadakseni suudella hänen kättään. Mutta en yksin -hänenkään tähtensä, sillä kiihkoisa rakkaus on hyvin itsekästä. -Ei, uskon voittaneeni siksi, että rakkaus, jota tunsin prinssiä -kohtaan, oli syvempi ja todellisempi kuin mitä olisin voinut tuntea -ketään naista kohtaan, ja tiesin hyvin, että jollei Merapi olisi -ollut näkyvissäni, ei milloinkaan tuollainen petos olisi vallannut -sydäntäni. Sillä olin varma, vaikka prinssi ei ollut sitä koskaan -minulle sanonut, että hän rakasti Merapia ja halusi hänet toverikseen -kaikista maallisista esteistä huolimatta, ja jos nyt sanoisin -Merapille nuo sanat, ei hän milloinkaan suostuisi siihen. - -Ja niin voitin itseni, mutta vapisin kuin lapsi ja toivoin, etten -olisi syntynytkään tuntemaan kielletyn rakkauden tuskia, kuten -olin kokenut petetyn rakkauden kipuja. Palkan sain aivan pian, -sillä juuri silloin tarttui hän koristeeseen, joka riippui hänen -valkean pukunsa rintamuksessa, ja piteli sitä kuun valoa vastaan -kuin tarkastellakseen sitä. Tunsin sen heti paikalla. Se oli -tuo kuninkaallinen, lasurikivinen kovakuoriainen, jolla prinssi -Goshenissa oli kiinnittänyt siteen Merapin loukkautuneeseen jalkaan, -ja jonka joku voima tempaisi hänen rinnastaan tuona yönä temppelissä, -jolloin Amonin patsas sortui. - -Hän katseli sitä kauan ja tarkasti, ja silmättyään ympärilleen -ollakseen varma, että hän oli yksin, painoi hän sen huuliaan vastaan -ja suuteli sitä kiihkoisesti kolme kertaa, kuiskien samalla jotakin, -mitä en voinut erottaa. Silloin putosivat suomukset silmistäni ja -tiesin, että hän rakasti Setiä. Oi, kuinka kiitin suojelusjumalaani -siitä, että se oli varjellut minut tarpeettomalta häpeältä. - -Pyyhin kylmän hien otsaltani ja olin poistumaisillani, aikoen -ohimennessäni sanoa ainoastaan niin monta sanaa kuin olisi -välttämätöntä, kun katsoessani ylös näin miehen seisovan Merapin -takana katsellen häntä, tämän kiinnittäessä koristusta pukuunsa. -Epäröidessäni hetken kuulin miehen puhuvan ja tunsin sen Setin -ääneksi. Silloin ajattelin uudelleen paeta, mutta kun olen -luonteeltani arka, pelkäsin näyttää itseäni, kunnes se oli liian -myöhäistä, ja tuumin, että prinssi jälkeenpäin tekisi minut -sukkeluutensa maalitauluksi. Niin istuin sitten äänettömänä ja -hiljaa, kuullen ja nähden kaiken vasten tahtoani. - -"Mitä koristetta, neiti Merapi, te ihailette ja hyväilette niin -innokkaasti?" kysyi Seti hiljaisella äänellään, jossa niin usein oli -naurun vivahdusta. - -Merapi huudahti ja hypähtäessään ylös näki hänet. - -"Oi, herrani", vastasi hän, "suokaa anteeksi palvelijallenne. Istuin -täällä viileässä, kuten annoitte minulle luvan tehdä, ja kuu oli niin -kirkas -- että halusin nähdä voisinko sen valossa lukea, mitä tähän -kovakuoriaiseen on kirjoitettu." - -"En milloinkaan ennen," tuumin itsekseni, "ole nähnyt sellaista, -joka lukee huulillaan, vaikka totta kyllä, käyttihän hän ensin -silmiäänkin." - -"Ja osasitteko, neiti? Saanko minäkin koettaa?" - -Hyvin hitaasti ja punastuen niin, että kuun valossakin saattoi sen -nähdä, otti hän esiin koristeen ja ojensi sen hänelle. - -"Tämä on varmasti tuttu minulle? Enkö ole nähnyt sitä ennen?" kysyi -prinssi. - -"Kenties. Se oli minulla tuona yönä temppelissä teidän korkeutenne." - -"Teidän ei pidä nimittää minua enää niin. Minulla ei ole enään mitään -arvoa Egyptissä." - -"Tiedän -- kansani tähden. Oi, se on jaloa." - -"Mutta tuosta kuoriaisesta oli puhe --" keskeytti hän, heilauttaen -kättään. "Varmasti se on sama, jolla haavanne side kiinnitettiin -- -oh, vuosia sitten!" - -"Niin, se on sama", vastasi hän katsellen alas. - -"Tiesin sen. Ja kun annoin sen teille, sanoin jotakin, joka minusta -silloin tuntui koko hyvin sanotulta. Mitä se oli? En voi muistaa. -Oletteko tekin unohtanut?" - -"Olen -- tarkoitan -- en. Te sanoitte, että minulla oli nyt koko -Egypti jalkani alla, ja puhuitte kovakuoriaisen reunakoristeesta." - -"Ah! Nyt muistan. Miten oikea ja samalla miten väärä oli tuo -sukkeluus -- tai ennustus." - -"Miten voi joku asia olla sekä oikea että väärä, prinssi?" - -"Sen voisin todistaa teille hyvin helposti, mutta se ottaisi aikaa -tunnin tai enemmänkin, joten jääköön toiseksi kertaa. Tämä kuoriainen -on mitätön esine, antakaa se takaisin minulle ja te saatte paremman. -Tai haluaisitteko mieluummin tämän sormuksen? Kun en enään ole -Egyptin prinssi, on se aivan tarpeeton minulla." - -"Pitäkää kuoriainen, prinssi. Sehän on teidän omanne. Mutta minä en -ota kuninkaallista sormusta, koska se on --" - -"-- tarpeeton minulle, ettekä te halua sellaista, mikä on arvoton -antajalle. Oi, minä valitsen niin huonosti sanani, mutta en sitä -tarkoittanut." - -"Ei, prinssi, vaan siksi, että teidän kultainen sormuksenne on liian -iso pieneen käteeni." - -"Miten voitte sen sanoa, ennen kuin olette koettanut? Sekin on -kompastus, mikä kenties olisi myös hyvitettävä." - -Sitten hän nauroi ja Merapikin nauroi, mutta ei hän kuitenkaan -ottanut sormusta. - -"Oletteko nähnyt Anaa?" jatkoi prinssi. "Luulen, että hän etsii teitä -sellaisella kiireellä, että hän tuskin saattoi lopettaa kerrottavansa -minulle." - -"Sanoiko hän niin?" - -"Ei, hän vain näytti siltä. Ja niin selvästi, että käskin hänen -heti paikalla etsiä teidät. Hän vastasi menevänsä lepäämään pitkän -matkansa jälkeen, tai kenties minä sanoin, että hänen pitäisi se -tehdä. Unohdin sen, kun on niin paljon muuta ajateltavaa näin ihanana -yönä." - -"Miksi Ana halusi nähdä minua, prinssi?" - -"Kuinka voin sen tietää? Miksi mies, joka vielä on nuori -- haluaa -nähdä suloista ja kaunista naista? Oh! Nyt muistankin. Hän tapasi -Taniksessa setänne, joka tiedusteli teidän vointianne. Kenties hän -siksi haluaa nähdä teitä." - -"En halua kuulla sedästäni. Hän muistuttaa minulle liian paljon -asioista, jotka tuottavat tuskaa, ja on öitä, jolloin haluaa paeta -tuskaa, jonka aamulla varmasti taas löytää." - -"Oletteko vielä samaa mieltä palaamisesta kansanne luo?" kysyi -prinssi vakavammin. - -"Olen. Oi, älkää sanoko, että lähetätte minut täältä tuonne --" - -"Labaninko luo?" - -"Labanin muiden muassa. Muistakaa, prinssi, että minä olen kirouksen -alainen. Jos palaan Gosheniin, olipa se sitten mihin tahansa, saan -kuolla pian." - -"Ana sanoo setänne Jabezin selittäneen, että tuolla raivoisalla -miehellä, joka yritti murhata teidät, ei ollut mitään lupaa kirota -vielä vähemmin tappaa teitä. Pyytäkää häntä kertomaan kaikki teille." - -"Kuitenkin pysyy tuo kirous ja musertaa minut lopulta. Miten voin -minä, yksinäinen nainen, vastustaa Israelin kansan ja heidän -pappiensa voimaa?" - -"Oletteko sitten yksinäinen?" - -"Miten voi olla toisin minunlaiseni hylkiön laita, prinssi?" - -"Ei, se ei voi olla toisin. Tiedän sen, kun itsekin olen hylkiö." - -"Teillä on ainakin korkea puolisonne, joka varmasti tulee -lohduttamaan teitä", sanoi Merapi katsoen alas. - -"Hänen korkeutensa ei tule. Jos olisitte nähnyt Anan, olisi hän -kenties kertonut teille Usertin vannoneen, ettei hän tahdo nähdä -kasvojani uudelleen, jollei päätäni korista kruunu." - -"Oi, miten saattaa nainen olla niin julma? Varmaankin, prinssi, -sellainen isku on haavoittanut sydäntänne", huudahti hän säälivästi. - -"Hänen korkeutensa ei ole ainoastaan nainen, hän on myös Egyptin -prinsessa. Muuten koskee sydämeeni se, että kuninkaallinen sisareni -on hylännyt minut vallan ja loiston tähden, joita hän rakastaa -enemmän. Mutta niin on käynyt, jollei Ana näe unia. Näyttää siis -siltä, että olemme samassa asemassa, kumpikin hylättyjä, te ja minä, -eikö totta?" - -Merapi ei vastannut, vaan katseli yhä edelleen maahan. Prinssi jatkoi -hitaasti: - -"Mielessäni on asia, josta tahtoisin kysyä teidän mielipidettänne. -Jos kaksi hylättyä joutuisi yhteen, olisivat he enään vain puoleksi -niin hylättyjä, vai mitä?" - -"Niin luulisi, prinssi -- tai ehkä he eivät olisi enään ollenkaan -hylättyjä. Mutta minä en ymmärrä tätä kysymystä." - -"Kuitenkin olette vastannut siihen. Jos te olette yksinäinen ja minä -olen yksinäinen, niin tulisimme, sanotte, vähemmän yksinäisiksi -yhdessä." - -"Prinssi", kuiskasi hän vetäytyen pois hänestä, "minä en puhunut -tuollaisia sanoja." - -"Ette, mutta minä sanoin ne teille. Kuulkaa minua, Merapi. Egyptissä -pidetään minua kummallisena miehenä siksi, etten ole milloinkaan -rakastanut ketään naista, enkä edes nähnyt sellaista, jota olisin -voinut rakastaa." Tässä Merapi katsoi häneen terävästi, ja prinssi -jatkoi: "Joku aika sitten, ennen kuin kävin teidän maassanne -- -Goshenissa -- Ana voi kertoa teille syyn, sillä luulen, että -hän kirjoitti sen muistiin -- Kii ja vanha Bakenkhonsu tulivat -tervehtimään minua. Kuten tiedätte, on Kii epäilemättä suuri tietäjä, -vaikka hän ei olisikaan niin suuri kuin muutamat teidän profeettanne. -Hän kertoi minulle, että hän ja toisetkin olivat tiedustelleet -tulevaisuuttani ja sanoi minun Goshenista löytävän naisen, johon -sallimus olisi määrännyt minut rakastumaan. Hän lisäsi, että tämä -nainen tuottaisi minulle paljon iloa." Seti pysähtyi varmaankin -muistaen, ettei se ollut kaikki, mitä Kii oli sanonut, samoinkuin -Jabezkin. "Kii kertoi minulle myös", jatkoi hän hitaasti, "että olen -tuntenut tuon naisen tuhansia vuosia sitten." - -Merapi tuijotti häneen ja outo ilme tuli hänen kasvoihinsa. - -"Miten se voi olla mahdollista, prinssi?" - -"Kysyin sitä Kiiltä, mutta en saanut mitään tyydyttävää vastausta. -Kuitenkin hän sanoi niin, eikä ainoastaan tuosta naisesta vaan -myöskin ystävästäni Anasta, ja samaa sanoivat toisetkin tietäjät. -Sitten menin Gosheniin ja siellä näin tuon naisen --" - -"Ensimmäisen kerranko, prinssi?" - -"Ei, vaan kolmannen --." - -Silloin Merapi vaipui penkille ja peitti käsillään kasvonsa. - -"-- ja rakastin häntä, ja tuntui siltä kuin olisin rakastanut häntä -jo tuhansia vuosia." - -"Se ei ole totta. Te pilkkaatte minua. Se ei ole totta!" kuiskasi -Merapi. - -"Se on totta. Jollen sitä silloin tiennytkään, tiesin sen -jälkeenpäin, vaikka kenties en ennen niin täydellisesti kuin -tänään, kun sain kuulla, että Userti todellakin oli hylännyt minut. -Israelin kuu, te olette tuo nainen. En sano teille", jatkoi hän -intohimoisesti, "että olette kauniimpi kuin kaikki muut naiset, -tai suloisempi tai viisaampi, sillä sellaisena pidän teitä. Sanon -ainoastaan, että rakastan teitä, niin rakastan teitä, mikä tahansa -sitten olettekaan. En voi tarjota teille Egyptin valtaistuinta, -vaikkapa sen laki sallisikin, mutta voin tarjota teille tämän -sydämeni valtaistuimen. No, neiti Merapi, mitä vastaatte? Ennen -kuin puhutte, muistakaa, että vaikka näytätte olevan vankini täällä -Memphiksessä, teidän ei tarvitse ollenkaan pelätä minua. Mikä tahansa -vastauksenne lieneekin, sellaisen suojan ja ystävyyden kuin voin -antaa, saatte koko elämäni ajaksi, enkä milloinkaan yritä pakottaa -teitä, kuinka paljon tuskaa minulle tuottaneekin kulkea teidän -ohitsenne. En tiedä tulevaisuutta. Voi tapahtua, että saatan antaa -teille ylhäisen aseman ja valtaa, voi tapahtua, etten voi antaa muuta -kuin köyhyyttä ja maanpakoa, mutta miten käyneekin, ruumiini ja -sieluni kunnioituksen voin antaa. Vastatkaa nyt." - -Merapi otti kädet silmiltään ja katseli häntä loistavat kyyneleet -ihanissa silmissään. - -"Se ei voi tapahtua, prinssi", kuiskasi hän. - -"Tarkoitatte varmaan, ettette tahdo antaa suostumustanne." - -"Minähän sanoin, ettei se voi tapahtua. Sellaiset egyptiläisen ja -israelilaisen väliset siteet eivät ole laillisia." - -"Muutamat tässä kaupungissa ja muuallakin näyttävät Pitävän niitä -sellaisina, neiti." - -"Ja minä olen naimisissa, tarkoitan, että kenties olen naimisissa -- -ainakin on minut pyhästi luvattu Labanille." - -"Minäkin olen naimisissa, tarkoitan --" - -"Se on eri asia, prinssi. On vielä yksi syy, suurin kaikista, minä -olen kironalainen ja tuottaisin teille, en iloa, kuten Kii sanoi, -vaan surua, tai ainakin surua ilon mukana." - -Seti katsoi häneen tutkivasti. - -"Onko Ana --" alkoi hän, mutta jatkoi sitten, "jos niin on, niin -tiedättekö sitten elämää, jossa ei olisi sekaisin sekä iloa että -surua?" - -"En. Mutta minä tuottaisin teille paljon enemmän surua kuin iloa. -Jumalani kirous lepää päälläni, enkä voi oppia palvelemaan teidän -jumalianne. Kansani kirous on päälläni, kansani laki erottaa minut -teistä kuin miekka, ja jos lähestyisin teitä, ei se iskisi ainoastaan -minua, jonka ei ole väliä, vaan myöskin teitä, prinssi", ja hän alkoi -nyyhkyttää. - -"Sano minulle vain yksi asia", sanoi Seti tarttuen häntä käteen, "jos -vastaat kieltävästi, silloin en enään kauemmin tahdo häiritä sinua. -Onko sydämesi minun, Merapi?" - -"On", hän huokaisi, "ja se on ollut jo siitä asti kuin näin teidät -tuolla Taniksen kaduilla. Oi, silloin muuttui mieleni ja vihasin -Labania, jota sitä ennen olin ainoastaan inhonnut. Ja minustakin -tuntui, niinkuin Kii sanoi, kuin olisin tuntenut teidät tuhansia -vuosia. Sydämeni on teidän, rakkauteni on teidän, kuulun kokonaan -teille, enkä milloinkaan, en milloinkaan voi unohtaa teitä ja -rakastaa ketään toista miestä. Mutta sittenkin on meidän pysyttävä -erillämme, teidän tähtenne, prinssini, teidän tähtenne." - -"Olisit siis valmis uskaltamaan sen, ellet ajattelisi minua?" - -"Tietysti. Enkö ole nainen, joka rakastaa?" - -"Jos niin on asian laita", sanoi prinssi hymähtäen, "silloin minäkin -täysi-ikäisenä ja muutamien mielestä hyvin ymmärtäväisenä miehenä -uskallan myöskin. Oi, mieletön nainen, etkö ymmärrä, että maailmassa -on vain yksi hyvä asia, yksi sellainen, jossa voi unohtaa itsensä -ja tuskansa, nimittäin rakkaus? Voi tulla vastuksia. Tulkoon, sillä -mitäpä ne haittaavat, jos vain rakkaus tai sen muisto säilyvät, jos -vain kerran olemme saaneet poimia tuon ihanan kukan ja hetkisen pitää -sitä rinnassamme. Sanoit, että palvelemme erilaisia jumalia, ja niin -saattaa ollakin, mutta kaikki jumalat lähettävät maailmaan lahjansa, -rakkauden, jota ilman maailma lakkaisi olemasta. Sitäpaitsi, minun -uskoni sanoo minulle, kenties selvemmin kuin sinun, ettei elämä -lopu kuoleman hetkellä, ja siksi rakkauskin, joka on elämän sielu, -jatkuu, kun elämäkin jatkuu. Ja viimeksi, luulen niinkuin sinäkin -olevan jotakin totta siinä, mitä tietäjät sanovat, että kauan sitten -menneisyydessä olemme olleet sellaisia, millaisia meistä vielä kerran -on tuleva, ja näkymätön voima on vetänyt meidät yhteen ja sitoo -meidät yhteen vielä kauan senkin jälkeen kuin maailma on kadonnut. Se -ei ole meidän oma asiamme, Merapi, vaan kohtalo on määrännyt meidät -niin tekemään. Vastaa uudelleen." - -Mutta hän ei vastannut, ja kun hetkistä myöhemmin katsoin ylös, -lepäsi hän Setin käsivarsilla ja heidän huulensa olivat vastakkain. - -Niin löysivät Egyptin prinssi Seti ja Merapi, Israelin kuu, toisensa -Memphiksessä, Egyptissä. - - - - -XIII. - -PUNAINEN NIILI. - - -Seuraavana aamuna tapasin prinssin yksinään ja muistutin häntä -muutamista vanhoista käsikirjoituksista, jotka hän halusi -luettavakseen, mutta jotka voi saada vain Tebestä, jossa minun oli ne -kopioitava; ja siellä kerrottiin olevan joitakin myytävinäkin. Hän -vastasi, ettei ollut kiirettä, mutta minä huomautin, että ne voisivat -joutua jonkun toisen ostajan käsiin, jollen heti menisi. - -"Te olette liian kärkäs lähtemään pitkille matkoille, Ana", sanoi -hän. Sitten hän hetken katseli minua tarkasti, ja koska hän osasi -lukea ajatukseni, kuten minäkin hänen, näki hän, että tiesin kaikki, -ja lisäsi ystävällisellä äänellä: - -"Teidän olisi pitänyt tehdä, niinkuin sanoin, ja puhua ensin. Jos -olisitte, niin kuka tietää --" - -"Te, prinssi", vastasin, "te ja eräs toinen." - -"Menkää, ja jumalat olkoon kanssanne, ystäväni. Mutta älkää viipykö -liian kauan noita kirjoituksia kopioimassa, jonka kuka kirjuri -tahansa voi tehdä. Luulen, että Egyptiin on tulossa hämminkiä -ja tarvitsen teitä, vierelläni. Toinenkin, joka rakastaa teitä, -tarvitsee teitä myös." - -"Kiitän herraani ja tuota toista", sanoin kumartaen ja lähdin. - -Tein muutamia vähäpätöisiä valmistuksia matkaani varten, mutta se -oli tarpeetonta, sillä eräs orja tuli ilmoittamiaan minulle, että -prinssin alus odotti purjehtiakseen tuulen mukana. Tuolla aluksella -matkustin sitten Tebeen, kuten suuri ylimys ainakin tai kuin -kuninkaallinen muumio, joka viedään haudattavaksi. Mutta surevien -pappien sijasta istui keulassa soittajia ja milloin halusin, -tanssijattaret huvittivat minua puettuina kultaisiin harsoihin, ja -palvelivat minua syödessäni. - -Täten matkustin kuin olisin ollut itse prinssi, ja kun tiedettiin, -että olin hänen suosiossaan, jouduin paljon tekemisiin Nomesin -maaherrojen, kylien päämiesten ja temppelien ylipappien kanssa -joka paikassa, missä liikuimme. Sillä, kuten olen sanonut, vaikka -Amenmeses istuikin valtaistuimella, hallitsi Seti kuitenkin Egyptin -kansan sydämissä. Ja mitä kauemmaksi purjehdin Niiliä pitkin -sellaisiin seutuihin, missä vähän tiedettiin israelilaisista ja -vastuksista, joita he olivat tuottaneet maalle, sitä suuremmaksi, -kasvoi prinssin valta. Miksi, kuiskasi joku ylimys korvaani, ei hänen -korkeutensa prinssi Seti ole isänsä paikalla? Silloin kerroin heille -hebrealaisista, ja he nauroivat ja sanoivat: - -"Liehuttakoon prinssi lippuaan täällä ja me näytämme hänelle, mitä me -ajattelemme tuosta israelilaisten orjain kysymyksestä. Eikö Egyptin -perillinen itse saa päättää tuollaisen asian ja määrätä, saavatko he -jäädä tuonne pohjoiseen, vaan lähteä korpeen, jonne he haluavat?" - -Kaikkiin tuollaisiin kysymyksiin vastasin ainoastaan, että kertoisin -prinssille heidän sanansa. Enempää en sanonut enkä uskaltanutkaan, -sillä joka paikassa huomasin, että faraon urkkijat seurasivat ja -pitivät minua silmällä. - -Viimein saavuin Tebeen ja asetuin asumaan erääseen komeaan taloon, -joka oli prinssin omaisuutta, ja jonka lähettiläs oli määrännyt -minua varten kuntoon laitettavaksi. Se sijaitsi lähellä sfinkseistä -rakennettua sisäänkäytävää, joka johti Teben suurimpaan temppeliin, -jossa oli Seti ensimmäisen ja hänen poikansa, Ramenmeses II:n, -prinssin isoisän, rakennuttama mahtava pylvässali. - -Siellä, koska minulla oli sinne vapaa pääsy, kuljin usein öisin ja -hengessäni kohosin silloin lähemmäksi taivasta kuin milloinkaan -ennen. Toisinaan menin Niilin yli sen läntiselle rannalle ja kävin -katsomassa tuota asumatonta laaksoa, jossa Egyptin hallitsijat -lepäsivät. Farao Meneptahin hauta oli vielä avoinna ja sitä vartioi -ainoastaan yksi pappi tulisoihtuineen. Minä hiivin sen maalattuihin -huoneisiin ja katselin hänen kivistä arkkuaan, hänen, jonka niin -äsken vielä olin nähnyt istuvan loistossa valtaistuimella, ja -ihmettelin, miten paljon tai miten vähän hän mahtoi tietää kaikesta -siitä, mitä tapahtui Egyptissä, josta hän oli poistunut. - -Sitäpaitsi kopioin noita kirjoituksia, joita olin tullut hakemaan. -Löysin useita oikein arvokkaitakin temppelien vanhoista kirjastoista -ja toisia sain ostetuksi. Yhdessä niistä oli kummallinen kertomus, -joka antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta, varsinkin myöhemmin, -kun kaikki ystäväni olivat kuolleet. - -Näin kului kaksi kuukautta, ja olisin viipynyt vielä kauemminkin, -jollei prinssi olisi lähettänyt lähettiläitä luokseni sanomaan, että -hän halusi minut takaisin. Hänen sanansa kuuluivat: - -"Ajatteletteko, kirjuri Ana, että koska en enää ole Egyptin -prinssi, minua ei tarvitse enää totella? Jos niin on, pankaa -mieleenne jumalien voivan saada aikaan senkin, että jonakin päivänä -minusta tulee mahtavampi kuin mitä milloinkaan ennen olen ollut, -ja olkaa varma, että muistan tottelemattomuutenne ja teen teidät -päätä lyhyemmäksi. Tulkaa nopeasti, ystäväni, sillä tunnen itseni -yksinäiseksi ja tarvitsen miestä, jonka kanssa saan keskustella." - -Vastasin, että palaisin niin nopeasti kuin alus vain toisi minut, -se kun oli tullut raskaaksi monista käsikirjoituksista, joita olin -kopioinut ja ostanut. - -Niin lähdin matkalle ja sanoakseni totuuden, olin iloinen päästessäni -sieltä eräästä syystä. Kaksi yötä aikaisemmin kulkiessani yksin -suuresta temppelistä kotiin, lähestyi eräs kirjavapukuinen nainen -minua ja tarttui minuun kiinni. Koetin työntää hänet luotani, mutta -hän tarttui yhä lujemmin minuun. Huomasin, että hän oli juonut -enemmän kuin taipeeksi viiniä. Äkkiä hän kysyi äänellä, joka tuntui -minusta tutulta, tiesinkö, kuka se upseeri oli, joka oli tullut -Tebeen jonkun kuninkaallisen henkilön asioille ja asusti talossa, -joka oli prinssin omaisuutta. Vastasin, että hänen nimensä oli Ana. - -"Tunsin kerran erään Anan hyvin", sanoi hän, "mutta minä jätin hänet." - -"Miksi?" kysyin vavahtaen, sillä vaikka en voinut nähdä hänen -kasvojaan, joita päähine peitti, tunsin kuitenkin pelkoa. - -"Koska hän oli hullu raukka", vastasi hän, "eikä mikään mies; -sellainen, joka aina ajatteli kirjoituksia ja kirjoitteli niitä, ja -tapasin toisen, jota rakastin enemmän -- kunnes hän hylkäsi minut." - -"Ja miten kävi tuolle Analle?" kysyin minä. - -"En tiedä. Luulen, että hän jatkoi uneksimistaan, tai kenties otti -hän toisen vaimon. Jos hän otti uuden, säälin sitä naista. Mutta jos -hän on tuo sama, joka on tullut Tebeen, täytyy hänen olla rikas, ja -silloin menen hänen tykönsä ja vaadin häntä pitämään huolta minusta." - -"Oliko teillä lapsia?" kysyin. - -"Ainoastaan yksi, jumalille kiitos, ja sekin kuoli -- jumalille -kiitos siitäkin, sillä muuten olisi siitä tullut samanlainen kuin -minä olen", ja hän nyyhkytti kerran rajusti ja sitten jatkoi -inhoittavaa hyväilyään. - -Silloin päähine solui hänen päästään ja minä näin edessäni vaimoni -kasvot, vieläkin kauniit, vaikka peloittavat juopumuksesta ja -rikoksista. Värisin päästä jalkoihin asti, sitten sanoin muuttaen -ääneni, kuten koko ajan olin häntä puhutellut: - -"Nainen, tunnen tuon Anan. Hän on kuollut ja te olitte syypää hänen -sortumiseensa. Kuitenkin, koska olin hänen ystävänsä, ottakaa tämä -ja menkää parantamaan elämänne", ja vedin esille kukkaron, joka oli -täynnä kultaa. - -Hän iski siihen kuin haukka ja nähdessään sen sisällön kuun valossa, -kiitti hän minua sanoen: - -"Totisesti on Ana kuolleena arvokkaampi kuin elävänä. Ja on hyvä, -että hän kuoli, sillä hän on päässyt sinne, mihin lapsi meni, lapsi, -jota hän rakasti enemmän kuin elämää, laiminlyöden minut hänen -tähtensä ja tehden minusta sen, mikä nyt olen. Jos hän olisi elänyt -vielä, olisi hän, joka oli hullu, kuten sanoin, saanut vielä enemmän -kokea kovaa onnea naisilta, joita hän ei milloinkaan ymmärtänyt. -Hyvästi, Anan ystävä, joka olette antanut minulle mahdollisuuden -saada itselleni uuden puolison", ja nauraen hurjasti horjui hän erään -sfinksin taakse ja katosi pimeyteen. - -Tästä syystä olin onnellinen saadessani poistua Tebestä. Sitäpaitsi -oli tuo viheliäinen olento haavoittanut minua kipeästi, paljastaen -minulle sen, mitä olin vain aavistanut, nimittäin, että naisten -seurassa olin vain hupsu, niin suuri hupsu, että heti paikalla -vannoin suojelusjumalani nimessä etten koskaan enään rakastaisi -ketään heistä. Sen valan olen pitänyt hyvin, vaikka muita olisinkin -rikkonut. Vielä hän loukkasi minua puhumalla kuolleesta lapsestamme, -sillä on totta, että kun tuo suloinen olento pakeni Osiriin luo, -murtui sydämeni, eikä koskaan enään tullut entiselleen. Viimeksi -pelkäsin olevan totta, että olin laiminlyönyt äidin tuon lapsen -takia, jota jumaloin, niin, ja vieläkin jumaloin, ja sillä lailla -aiheuttanut hänen häpeänsä. Tuo ajatus vaivasi minua niin, että -erään asiamiehen välityksellä, johon luotin, annoin hänelle lahjaksi -rahamäärän, jonka avulla hän saisi elämänsä huolettomaksi. Hän meni -uudelleen naimisiin erään kauppiaan kanssa, jota hän oli tavoitellut, -ja muutamassa ajassa tuhlasi hän tämän omaisuuden ja saattoi hänet -häviöön, jolloin kauppias hylkäsi hänet. Hän kuoli, vietettyään -huonoa elämää, Seti II:n kolmantena hallitusvuotena. Mutta jumalille -kiitos, hän ei milloinkaan saanut tietää, että prinssin yksityinen -kirjuri oli sama Ana, joka oli ollut hänen puolisonsa. Lopetan tähän -kertomukseni hänestä. - - * * * * * - -Purjehtiessani Niiliä pitkin sydän raskaampana kuin laivamme suuri -ankkurikivi, jäimme kolmantena pimeänä yönä ankkuriin erään aluksen -viereen, joka oli matkalla Niiliä ylöspäin. Aluksessa oli eräs -upseeri, jonka olin nähnyt farao Meneptahin hovissa, ja jolla oli -asiaa Tebeen. Mies näytti niin pelästyneeltä, että kysyin, painoiko -hänen mieltään jokin. Silloin hän otti minut mukaansa palmulehtoon -rannalle ja istuutuen erään vedennostokoneen vivulle, kertoi hän, -että ihmeellisiä asioita tapahtui Taniksessa. - -Hebrealaiset profeetat olivat vielä kerran tulleet faraon luo, -joka huolimatta lupauksestaan oli jättänyt israelilaiset rauhaan, -eikä ollut lyönyt heitä miekalla, kuten Meneptah oli halunnut -tehdä. Luultiin, että hän pelosta ei uskaltanut sitä tehdä, jottei -kuolisi, kuten Meneptah kuoli. Kuten ennenkin olivat profeetat -esittäneet pyyntönsä, että Israelin kansa päästettäisiin erämaahan -palvelemaan Jumalaansa ja farao oli kieltänyt sen. Kun hän sitten -varhain seuraavana aamuna meni joelle purjehtimaan, olivat he -kohdanneet hänet ja toinen heistä löi veteen sauvallaan, jolloin se -muuttui vereksi. Silloin Kii ja hänen seuralaisensa myöskin löivät -sauvoillaan toiseen paikkaan vedessä ja sekin muuttui vereksi. Se -tapahtui kuusi päivää sitten, ja nyt tuo mies vannoi minulle, että -veri nousi Niiliä ylöspäin. Nauroin tuolle kertomukselle. - -"Tulkaa sitten katsomaan", sanoi hän ja vei minut takaisin -alukseensa, jossa kaikki toisetkin näyttivät yhtä pelästyneiltä kuin -hänkin. - -Hän vei minut suuren vesiastian luo, joka oli keulassa ja kas! Se -näytti olevan täynnä verta, joka haisi pahalta, ja siinä oli kuollut -kala. - -"Tämän veden", sanoi hän, "nostin omin käsin Niilistä purjehdittuamme -viisi tuntia pohjoiseen päin. Mutta veri seuraa meitä. Katsokaas -tänne", ja hän otti lampun ja piteli sitä laivan keulan yläpuolella, -jolloin näin, että sen laidat olivat aivan veren tahrimat. - -"Neuvon teitä, oppinut kirjuri", hän lisäsi, "täyttämään joka astian -ja leilin, minkä voitte saada, makealla vedellä, ettei teidän ja -seuralaistenne huomenna tarvitsisi kulkea janoisina", ja hän naurahti -surumielisesti. - -Sitten erosimme puhumatta sen enempää, sillä kumpikaan meistä ei -tiennyt mitä sanoa, ja keskiyöllä hän jatkoi matkaansa tuulen mukana -pimeässä. - -Minä tein, kuten hän oli käskenyt, vaikka laivamiehet, jotka eivät -olleet keskustelleet hänen miestensä kanssa, luulivat minua hulluksi -lastatessani laivan sellaisella vesimäärällä. - -Päivän ensi säteitten tullessa esiin annoin käskyn lähteä liikkeelle. -Katsoessani aluksen laidan yli näytti minusta kuin valon säteet -taivaasta olisivat heijastaneet veteen ja tehneet sen pinnan -punertavaksi. Mutta tuo punainen pinta tuli yhä paksummaksi ja -vastoin luonnon lakia, kulki vasten- eikä myötävirtaa. Miehet -tuijottivat tuota hämmästyneinä ja mutisivat keskenään. Sitten yksi -heistä, kumartuen laidan yli, nosti kädellään vettä suuhunsa, mutta -sylkäisi sen samassa pois kauhuissaan huutaen: - -"Se on verta! Verta! Osiris on surmattu ja hänen pyhä verensä täyttää -Niilin uoman." - -He olivat niin peloissaan, että jollen väkivallalla olisi pakottanut -heitä olemaan paikoillaan, olisivat he kääntyneet ja soutaneet -takaisin Niiliä ylöspäin tai laskeneet rantaan ja paenneet erämaahan. -Mutta minä huusin heille, että soutaisivat pohjoiseen päin, -sillä siten kenties nopeammin pääsisimme näistä hirmuista, ja he -tottelivat minua. Mitä kauemmaksi menimme, sitä punaisemmaksi tuli -vedenpinta, melkein mustaksi, kunnes lopulta näytti, kuin olisimme -kulkeneet verimeressä, jossa tuhannet kuolleet kalat ajelehtivat -tai sätkyttelivät kuolemaisillaan veden pinnalla. Hajukin oli niin -hirveä, että meidän täytyi tukkia sieraimet, voidaksemme hengittää -tuota haisevaa ilmaa. - -Tulimme erään kylän kohdalle. Sieltä kuului kauhun huutoja. Miehet -seisoivat kuin juopuneet tuijottaen punaisiin käsiinsä, joilla he -olivat ammentaneet joesta vettä, ja naiset juoksivat rannalla edes -takaisin ja repivät hiuksiaan ja vaatteitaan. Kuului tällaisia -huutoja: - -"Noidan työtä! Lumottua! Kirottua! Jumalat ovat lyöneet toinen -toistaan ja ihmistenkin täytyy kuolla", ja paljon muita. - -Näimme tuolla kaukana joen rannasta talonpoikien kaivavan kuoppia -nähdäkseen, voisivatko sitä tietä päästä käsiksi raittiiseen ja -terveelliseen veteen. Koko päivän purjehdimme siten tuota hirveätä -jokea pitkin kovan pohjatuulen pirskottaessa verta päällemme, kunnes -olimme niin tahraiset kuin teurastajat. Emmekä voineet syödä mitään -tuon hirveän hajun tähden, sillä ruokakin maistui suolaiselta, kuten -tuore veri, joimme ainoastaan vettä, jota olin koonnut. Miehet, -jotka olivat pitäneet minua hulluna ammentaessani sitä, nimittivät -nyt minua viisaimmaksi mieheksi, sellaiseksi, joka tiesi, mitä -tulevaisuudessa tapahtui. - -Viimein iltapuolella huomasimme, että vesi muuttui yhä vaaleammaksi -tunti tunnilta. Silloin pysäytimme aluksen ja lauloimme -ylistysvirren, jossa kiitimme Hapia, Niilin mahtavaa, salaista ja -kätkettyä jumalaa. Ja todellakin, ennen auringon laskua oli joki -jälleen kirkas, ainoastaan rannalla, johon yövyimme, olivat kivet -ja kaislat vielä tahraiset ja tuhannet kuolleet kalat saastuttivat -ilman. Päästäksemme tuosta hajusta, kiipesimme eräälle kalliolle, -joka kohosi aivan joen rannalla, nähtyämme siellä aukkoja, jotka -veivät vanhoihin hautoihin, jotka kauan sitten oli ryöstetty ja -jätetty tyhjiksi. Aioimme jossakin niistä levätä tämän yön. - -Ihmisten tallaama kapea polku johti suurimman haudan luo, josta -lähelle tultuamme kuulimme valitusta. Katsoessani sisään näin naisen -ja muutamia lapsia olevan kyyryllään haudan lattialla, päät tomun -peitossa. Huomattuaan meidät alkoivat he huutaa kovemmin karhealla, -kuivalla äänellä. Epäilemättä he luulivat meitä ryöväreiksi tai -kenties aaveiksi verentahraamien pukujemme tähden. Siellä oli vielä -yksi lapsi, aivan pieni, joka ei huutanut, sillä se oli kuollut. -Kysyin naiselta, mitä oli tapahtunut, mutta vaikka hän näki, että -olimme vain miehiä, jotka emme aikoneet tehdä hänelle pahaa, ei hän -voinut tai ei tahtonut puhua, läähätti vain: "Vettä! Vettä!" Annoimme -hänen ja lasten juoda vesiastiasta, jonka olimme tuoneet mukanamme, -ja he joivatkin ahneesti. Sitten sain hänet kertomaan. - -Hän oli erään kalastajan vaimo. Mies oli perustanut kodin tähän -luolaan, ja kuten sanottu, seitsemän päivää sitten oli Niili -muuttunut vereksi, niin etteivät he voineet juoda siitä, eikä heillä -ollut vettä muuta kuin vähän pullossa. Eivätkä he voineet kaivaakaan -löytääkseen sitä, sillä maa oli täällä vuorista. Eivätkä he voineet -päästä täältä poiskaan, sillä mies, nähdessään tuon ihmeen, oli -peloissaan poistunut veneestä ja kahlannut rantaan, ja vene oli -karannut. - -Kysyin, missä hänen miehensä oli ja hän viittasi taaksensa. Menin -katsomaan ja löysin miehen riippumasta nuorassa, joka oli kiinnitetty -erääseen hautapylvääseen. Mies oli kuollut ja kylmä. Palasin sieltä -sydän raskaana ja pyysin naista kertomaan, mitenkä näin oli käynyt. -Hän kertoi, että mies huomattuaan kaikkien kalojen olevan kuolleita, -joutui epätoivoon, ja surmattuaan nuorimman lapsensa tuli hulluksi, -ryömi tuonne haudan perälle ja vaimon tietämättä hirtti itsensä. Se -oli kaamea kertomus. - -Annoimme leskelle osan ruoastamme ja menimme sitten lepäämään toiseen -hautaan, sillä meitä ei miellyttänyt kuolleitten seura. Seuraavana -aamuna hämärissä otimme vaimon lapsineen alukseemme ja kuljetimme -heitä neljän tunnin matkan erääseen kylään, jossa hänellä oli sisar, -jonka hän löysikin. Kuolleen miehen ja lapsen jätimme sinne hautaan, -sillä mieheni eivät tahtoneet saastuttaa itseään koskemalla niihin. - -Siten, nähtyämme paljon kauhua ja tuskaa matkallamme, saavuimme -turvallisesti Memphikseen. Jätettyäni miehet vetämään venettä -maalle menin palatsiin, puhelematta kenenkään kanssa. Minut vietiin -heti paikalle prinssin luo. Hän istui neiti Merapin vieressä -varjoisassa huoneessa ja piteli häntä kädestä. Nähdessäni heidät -muistui mieleeni vanhoissa haudoissa näkemäni kuvapatsaat, joita -kuvanveistäjät olivat muodostaneet tahtoessaan kuvata miehen ja -naisen täydellistä yhdenvertaisuutta. Sellaisia eivät he enään -nykyään tee, luullakseni siksi, että papit ovat opettaneet heitä, -ettei se ole luvallista. Prinssi puhui hänelle hiljaisella äänellä, -jota hän kuunteli hymyillen suloisesti, kuten hän aina teki, mutta -silmät tuijottivat yhteen kohtaan ja minusta näyttivät ne olevan -täynnä pelkoa. Hän oli hyvin suloinen valkeassa puvussaan ja hiukset -valloillaan, vain kultainen pää koriste ohimoilla piti niitä hieman -koossa. Mutta katsellessani häntä tunsin iloa huomatessani, ettei -sydämeni enään himoinnut häntä, kuten tuona yönä, jolloin olin nähnyt -hänet istumassa huvihuoneen edustalla puitten varjossa. Nyt hän oli -ainoastaan ystäväni, ei enempää, ja sellaisena hän pysyi loppuun -saakka, kuten sekä prinssi että hän itsekin hyvin tiesivät. - -Nähdessään minut hypähti Seti ylös ja tuli tervehtimään minua, kuten -mies ystäväänsä, jota hän rakastaa. Suutelin hänen kättään, sitten -menin Merapin luo ja suutelin hänenkin kättään, jossa huomasin nyt -olevan tuon kuninkaallisen sormuksen, jonka hän kerran oli liian -suurena kieltäytynyt vastaanottamasta. - -"Kertokaa minulle, Ana, kaikki, mitä teille on tapahtunut", sanoi -Seti miellyttävällä, innokkaalla äänellään. - -"On niin paljon tapahtunut, prinssi. Jotakin oikein outoa ja -kauheata", vastasin. - -"Ihmeellisiä ja hirmuisia asioita on tapahtunut täälläkin", keskeytti -Merapi, "ja voi! tämä on vain tuskien alkua." Sen sanottuaan hän -nousi, aivan kuin ei hän olisi uskaltanut puhua enempää, kumarsi -ensin Setille ja sitten minulle, ja lähti huoneesta. - -Katsoin prinssiin ja hän luki kysymyksen silmistäni. - -"Jabez oli täällä", kertoi hän, "ja täytti hänen mielensä -kaikenlaisilla ennustuksilla. Jollei farao päästä israelilaisia -menemään, toivon Amonin nimessä, että hän lähettäisi Jabezin -sellaiseen paikkaan, josta ei hän koskaan palaisi. Mutta sanokaas, -näittekö tekin veren virtaavan Niiliä pitkin vasten virtaa? Näyttääpä -siltä", ja hän katseli tahraisia vaatteitani, joita ei millään -pesemisellä saisi puhtaaksi. - -Nyökäytin päätäni, ja sitten keskustelimme kauan ja innokkaasti, -mutta lopetettuamme emme olleet ollenkaan viisaampia. Sillä emme -kumpikaan ymmärtäneet, miten voi olla mahdollista, että miehet -iskemällä sauvalla veteen voivat muuttaa sen veren näköiseksi, kuten -hebrealainen profeetta ja Kii olivat tehneet, tai miten tuo veri voi -kulkea vasten virtaa Niiliä ylöspäin ja pysyä joka paikassa seitsemän -päivää; niin, ja levitä kaikkiin Egyptin kanaviinkin niin, että -ihmisten oli kaivettava kuoppia löytääkseen vettä ja kaivettava joka -päivä uusia, sillä veri tunkeutui niihinkin ja saastutti ne. Mutta -kumpikin olimme sitä mieltä, että tämä oli jumalien työtä ja ennen -kaikkea sen Jumalan, jota hebrealaiset palvelivat. - -"Muistatte, Ana, sanan, jonka Jabez teidän mukananne lähetti -minulle", sanoi prinssi, "nimittäin, ettei mitään pahaa tapahtuisi -minulle. Ja mitään pahaa ei vielä ole tullutkaan, paitsi Jabezin -tuloa. Edellisenä päivänä ennen kuin saimme kuulla tuosta -verivaivasta, ilmestyi Jabez puettuna syrialaisen kauppiaan pukuun -myyden tavaroita, joista hän otti minulta kolminkertaisen hinnan. -Hän hankki itselleen pääsyn Merapin luo ja näyttäessään hänelle -tavaroitaan jutteli hänen kanssaan, ja kuten pelkään, kertoi hänelle -sen, minkä te ja minä niin huolellisesti olemme koettaneet salata, -nimittäin, että hän tuottaisi onnettomuutta minulle. Ainakaan ei -hän siitä asti ole ollut enää aivan sama kuin ennen, ja minä pidin -viisaana panna hänet vannomaan vala, jota, olen varma siitä, ei hän -milloinkaan riko, ja nyt kun kuulumme yhteen, ei hän yritäkään erota -minusta niin kauan kuin kumpikin elämme." - -"Tahtoiko Jabez viedä hänet mukanaan, prinssi?" - -"En tiedä. Ei hän ainakaan kertonut minulle sellaista. Olen kuitenkin -varma, että jos Jabez olisi tullut aikaisemmin, olisi hän mennyt -hänen kanssaan. Nyt toivon, että on esteitä, jotka pidättävät hänet -täällä." - -"Mitä Jabez sitten sanoi, prinssi?" - -"Jotakin sellaista, mitä hän jo sanoi teille, nimittäin, että Egyptiä -kohtaa suuret vaivat. Hän lisäsi, että hänet oli lähetetty suojaamaan -minua ja omaisiani noilta vaivoilta, koska olin ollut hebrealaisten -ystävä niin pitkälle kuin oli ollut mahdollista. Sitten hän kulki -läpi koko talon ja puutarhat sanellen jotakin eräästä kirjasta, jota -en ollenkaan voinut ymmärtää, ja vähän päästä heittäytyi maahan -rukoilemaan Jumalaansa. Sitten hän pysähtyi rukoilemaan siellä, -missä puutarha päättyy kanaviin ja sen lähteen luo, mistä juomavettä -noudetaan. Sitäpaitsi kävi hän Merapin seurassa viljavainioillani ja -karjalaitumillani lukien ja rukoillen niin kauan, että palvelijat -luulivat häntä hulluksi. Sitten he yhdessä palasivat takaisin ja -sattumalta kuulin heidän keskustelunsa. Merapi sanoi: - -"'Talon olette siunannut ja se on turvassa; pellot ja palmulehdot -olette siunannut ja ne ovat turvassa; ettekö siunaa minuakin, setäni, -ja niitä, jotka syntyvät minusta?' - -"Hän vastasi pudistaen päätään: 'En ole saanut mitään määräystä -siunata enkä kirota sinua, Merapi, kuten teki tuo mieletön, jonka -prinssi surmasi. Sinä olet valinnut itsellesi oman polun kaukana -kansastasi. Voi tulla hyvää, voi tulla pahaa, tai kenties kumpaakin, -mutta tästä lähtien on sinun kuljettava tiesi yksin, mihin tahansa se -sitten vieneekään. Hyvästi, kenties emme enään tapaa toisiamme.' - -"Näin puhellen he kulkivat niin kauas, etten enää voinut erottaa -heidän sanojaan, mutta näin, että Merapi yhä pyysi hartaasti ja Jabez -pudisti päätään. Lopuksi antoi Merapi hänelle uhrin, kaiken mitä -hänellä oli, luullakseni, vaikka en tiedä, tuliko se hebrealaisten -temppelin hyväksi vaiko Jabezin omaan kukkaroon. Ainakin se näytti -lauhduttavan häntä, sillä hän suuteli Merapia otsalle hellästi ja -lähti sitten hyräillen iloisesti, kuten onnellinen kauppias ainakin, -joka on myynyt tavaroitaan. Mutta kaikesta siitä, mitä heidän -välillään tapahtui, ei Merapi tahtonut kertoa mitään. Enkä minäkään -kertonut hänelle, mitä kuulin." - -"Ja sitten, prinssi?" - -"Ja sitten saimme kuulla kertomuksen tuosta hebrealaisesta -profeetasta, joka muutti veden vereksi, ja Kiistä ja hänen -puoluelaisistaan, jotka tekivät samoin. -- Tuota jälkimmäistä en -usko, koska olisi ollut paljoa järkevämpää, jos Kii olisi muuttanut -veren jälleen vedeksi, sen sijaan, että lisäsi verta sinne, missä -sitä jo oli tarpeeksi." - -"Luulen, että tietäjät eivät ota huomioon sitä, mikä on järkevää." - -"Tai tekevät vain sellaista, mikä tuottaa epäjärjestystä, Ana. Joka -tapauksessa muuttui vesi tuon kertomuksen jälkeen vereksi ja pysyi -sellaisena seitsemän päivää. Tuo mädänneitten kalojen haju sai aikaan -paljon sairautta. Ja mikä ihme -- täällä minun taloni alueella ei -ollut yhtään verta, vaikka kanava puutarhan ulkopuolella oli aivan -täynnä sitä. Vesi pysyi sellaisena kuin se oli aina ennenkin ollut -ja kalat uivat siinä, kuten ennenkin, myöskin lähde pysyi kirkkaana -ja puhtaana. Kun se tuli tiedoksi, riensi tuhansittain ihmisiä tänne -huutaen vettä. Mutta huomattuaan, että se muuttui punaiseksi heidän -astioissaan, täytyi heidän juoda vesi siinä, missä ammensivat sen, ja -sekin oli tehtävä nopeasti." - -"Mitenkähän he mahtavat kertoa tästä asiasta Memphiksessä, prinssi?" -kysyin hämmästyneenä. - -"Toiset heistä sanovat, ettei Kii, vaan minä olen suurin tietäjä -Egyptissä -- ei milloinkaan, Ana, ole ansaittu helpommin mainetta. -Ja toiset sanovat, että Merapi, jonka teoista Taniksen temppelissä -he ovat kuulleet kerrottavan, on todellinen tietäjä, hän kun on -israelilainen, noitten hebrealaisten profeettojen sukua. Hiljaa! Hän -tulee takaisin." - - - - -XIV. - -KII TULEE MEMPHIKSEEN. - - -Minä, Ana, en tahdo kertoa kaikista noista kauhuista, joita Egyptissä -tapahtui, ja jotka alkoivat tuolla veden vereksi muuttumisella, sillä -jos niin tekisin, en saisi sitä valmiiksi eläessäni, sillä olen jo -vanha ja kertomus niin pitkä. Ne kestivät monta, monta kuukautta ja -tulivat yksi kerrallaan, kunnes kansa vallan uupui köyhyyteen ja -kärsimyksiin. Aina kerrottiin samaa. Hebrealaiset profeetat kävivät -faraon luona Taniksessa ja vaativat, että hän päästäisi Israelin -kansan menemään, uhaten kostaa hänelle, jos hän kieltäytyisi. -Kuitenkin hän kieltäytyi, sillä jokin hulluus pidätti häntä, tai -kenties Israelin Jumala lumosi hänet, sitä en tiedä. - -Ainoastaan vähän aikaa jälkeen tuon verikauhun tuli uusi vaiva. -Sammakoita tuli niin paljon, että ne täyttivät Egyptin pohjoisesta -etelään asti. Ja kun ne kuolivat, tuli ilma pahalta haisevaksi. -Kii ja hänen seuralaisensa tekivät myös sen ihmeen ja lähettivät -sammakoita Gosheniin, jossa ne vaivasivat israelilaisia. Mutta -miten olikaan, Setin palatsissa Memphiksessä ja mailla, jotka hän -sen ympärillä omisti, ei ollut sammakoita, tai ainakin ainoastaan -harvoja, vaikka öisin kuului ympärillä olevilta pelloilta niiden -kurnutus, joka muistutti kuluneitten rumpujen räminää. - -Sitten tulivat täiparvet, ja Kii seuralaisineen yritti saada niitä -myös hebrealaisten vaivaksi, mutta he epäonnistuivat, eivätkä enää -senjälkeen taistelleet israelilaisten noituutta vastaan. Sitten -seurasivat suunnattomat joukot kärpäsiä niin, että ilma oli mustana -niistä, ja ne pilasivat kaiken kasvullisuuden. Ainoastaan Setin -palatsissa ei ollut kärpäsiä ja puutarhassakin oli vain muutamia. -Senjälkeen alkoi hirveä ruttotauti karjassa niin, että niitä kuoli -tuhansittain. Mutta Setin suuressa karjassa ei ainoakaan ollut edes -sairaana, eikä, kuten kuulimme, Goshenissakaan eläimiä sairastunut -ruttoon. - -Tämä vaiva kohtasi Egyptiä vähän sen jälkeen kuin Merapi oli -synnyttänyt pojan, suloisen lapsen, jolla oli äitinsä silmät, -ja jonka nimeksi pantiin isänsä mukaan Seti. Tuo Setin, hänen -huonekuntansa ja kaiken omaisuutensa ihmeellinen pelastuminen -kirouksista levisi laajalti ja antoi niin paljon puheenaihetta, että -monet lähettivät tarkemmin tiedustelemaan sitä. - -Ensimmäinen tuollainen tiedustelija oli vanha Bakenkhonsu faraon -lähettinä, ja eräs toinen prinsessa Usertin lähettämä minun luokseni, -sillä hänen ylpeytensä ei sallinut hänen kysyä mitään Setiltä. Emme -voineet Bakenkhonsulle kertoa muuta kuin sen, minkä olen tähän -kirjoittanut, jota hän ei ensin uskonut. Mutta tultuaan varmaksi, -että asia oli niin, sanoi hän olevansa niin sairas, ettei jaksanut -mennä takaisin Tanikseen. Siksi hän pyysi luvan prinssiltä saada -jonkun aikaa levätä tämän telessä, sillä hänhän oli ollut prinssin -isän, isoisän ja isoisänisän ystävä. Seti nauroi, niinkuin vanha mies -itsekin, ja niin jäi Bakenkhonsu meidän luoksemme loppuun saakka -suureksi iloksemme, sillä hän oli hauskin ja oppinein seuralaisemme. -Asiasta, jota hän oli tullut tiedustelemaan, vei vastauksen faraolle -ja Usertille hänen palvelijansa, joka samalla ilmoitti isäntänsä -vaikean sairauden. - -Noin kahdeksan päivää myöhemmin, seistessäni eräänä aamuna auringon -paahteessa puutarhan käytävällä, josta näkyi Ptahin temppeli, -ja veltosti katsellessani pappien laulavaa juhlakulkuetta (näin -sairaalloisena aikana poistuin linnasta ainoastaan harvoin) näin -erään miehen lähestyvän minua vahvasti puettuna aamukylmää vastaan. -Mies tuli aivan lähelle ja puhutellen minua vartioston päälliköksi, -kysyi, voisiko hän saada tavata neiti Merapia. Vastasin kieltävästi, -sillä hän oli hoitamassa poikaansa. - -"Ja kenties on hänellä muitakin asioita, luulen minä", sanoi mies -merkitsevästi äänellä, joka tuntui minusta hyvin tutulta. "No, saanko -sitten puhutella prinssi Setiä?" Ei, hän oli myöskin estetty. - -"Hän on hoitamassa omaa sieluaan, tutkimassa neiti Merapin silmiä, -lapsensa hymyä, kirjuri Anan viisautta ja hoitaa sadan yhden jumalan -ominaisuuksia, jotka hän tuntee, ja erittäinkin Israelin Jumalan, -luulen minä", sanoi tuo tuttu ääni, lisäten: "Sitten saan varmaan -tavata kirjuri Anaa, joka pitää itseään oppineena?" - -Suutuin tuosta muukalaisen pilkasta (vaikka koko ajan tunsin, että -hän oli joku tuttu) ja vastasin, että kirjuri Ana yrittää tyydyttää -onnenkaipuutaan ajamalla takaa tiedon jumalatarta. - -"Antaa hänen yrittää", pilkkasi vieras, "sillä se onkin ainoa -nainen, jonka hän kykenee vangitsemaan. On totta, että kerran eräs -vangitsi hänet. Jos te olette hänen tuttavansa, kysykää häneltä, mitä -hän keskusteli tuon naisen kanssa sfinksikäytävässä Teben suuren -temppelin ulkopuolella, jolloin tuo keskustelu maksoi hänelle kultaa -ja kyyneliä." - -Kuullessani tuon, panin käden otsalleni ja hieroin silmiäni, sillä -luulin vaipuneeni uneen auringonpaisteessa. Avatessani silmäni, oli -kaikki, kuten ennenkin. Tuolla seisoi vartija välinpitämättömänä -kaikesta, mikä ei hänelle kuulunut; kukko, joka oli luonut -höyheniään, vieläkin kaapi tuossa liassa; pikkulintu istui vieläkin -siipiään räpytellen suuren Rameses patsaan pään päällä; vesikauppias -huusi yhä edelleen tavaroitaan, mutta muukalainen oli kadonnut. -Silloin tiesin uneksineeni ja käännyin lähteäkseni, mutta jouduinkin -kasvot vastakkain tuon miehen kanssa. - -"Mies", sanoin närkästyneenä, "mitenkä Ptahin ja kaikkien hänen -pappiensa nimessä voitte mennä tuon vartijan ohi ja kadun poikki -minun huomaamattani?" - -"Älkää vaivatko itseänne uudella arvoituksella, kun täällä jo on niin -paljon selvitettävää, ystävä Ana. Sanokaas, oletteko jo ratkaissut -sen, miten tällainen sauva voi itsestään muuttua kädessänne -käärmeeksi?" ja hän veti päähineen syrjään paljastaen Kiin paljaaksi -ajellun pään ja liekehtivät silmät. - -"Ei, en ole", vastasin. "Kiitos", hän tarjosi minulle sauvaansa, -"mutta en halua yrittää tuota temppua uudelleen. Ensi kerralla -tuo peto voisi purra. No Kii, kun olette tullut tänne ilman minun -lupaani, niin miksi kysytte sitä? Sanalla sanoen, mitä tahdotte -minusta nyt, kun nuo hebrealaiset profeetat ovat saaneet teidän -hartianne maahan?" - -"Vaiti, Ana! Älkää milloinkaan vihastuko, sillä se kuluttaa voimia, -joita meillä on niin vähän varastossa, sillä tiedättehän, niin viisas -teki olette, tai kenties ette sitä tiedä, että jumalat syntyessämme -antavat meille jonkun määrän voimia, ja kun ne olemme käyttäneet, -kuolemme ja on meidän mentävä hakemaan jostakin lisää. Tämän -mukaan on teidän elämänne lyhyt, Ana, sillä te tuhlaatte voimianne -kiivaudella." - -"Mitä haluatte?" toistin jälleen, sillä olin liian suuttunut -väitelläkseni hänen kanssaan. - -"Tahdon saada vastauksen tuohon kysymykseen, jonka te niin röyhkeästi -teitte: Miksi hebrealaiset profeetat ovat, kuten sanotte, panneet -minut selälleni?" - -"Koska en ole tietäjä, kuten te olette olevinanne, en voi vastata -siihen, Kii". - -"En hetkeäkään luullut, että voisitte," vastasi hän hyvitellen, -ojentaen kätensä ja jättäen sauvansa maahan seisomaan. (Vasta -jälkeenpäin muistin, että tuo kirottu puunkappale seisoi siinä -itsestään ilman näkyvää tukea, sillä se oli kiven päällä). "Mutta -sattumalta teillä on tässä talossa kaikkien tietäjien hallitsija tai -oikeammin hallitsijatar, kuten jokainen egyptiläinen tietää, neiti -Merapi, ja minä haluaisin tavata häntä." - -"Miksi sanotte häntä tietäjien hallitsijattareksi?" kysyin -närkästyneenä. - -"Kuinka toinen lintu tuntee toisen omaa sukuaan olevan linnun? -Miksi vesi täällä pysyy selkeänä, kun kaikki muut vedet muuttuvat -vereksi? Miksi eivät sammakot kurnuta Setin linnassa ja miksi -kärpäset karttavat hänen ruokiaan? Miksi Amonin patsas suli -hänen silmäyksestään, minun noituuteni kimmahtaessa pois hänen -kuolevaisesta rinnastaan, kuten nuolet rautahaarniskasta? Nämä ovat -kysymyksiä, joita Egypti tekee, ja minä haluaisin saada niihin -vastauksen häneltä, jota sanotaan Israelin kuuksi." - -"Miksi ette sitten itse mene etsimään häntä, Kii? Teille, -epäilemättä, olisi helppo asia muuttaa itsenne käärmeeksi, rotaksi -tai linnuksi ja madella tai juosta tai lentää Merapin luo." - -"Kenties se ei olisi vaikeata, Ana. Tai, vielä paremmin, voisin -käydä tervehtimässä häntä unessa, kuten kävin teidän luonanne tuona -yönä Tebessä, jolloin kerroitte minulle, mitä olitte puhellut erään -naisen kanssa sfinksikäytävässä ja miten se maksoi teille kultaa ja -kyyneliä. Mutta tällä kertaa haluan esiintyä miehenä ja ystävänä, -ja viipyä hetkisen. Bakenkhonsu kertoi minulle, että hänestä elämä -täällä Memphiksessä on hyvin suloista ja vielä lisäksi vapaata -taudeista, jotka nyt juuri näyttävät olevan niin yleisiä Egyptissä; -miksi en siis minäkin jäisi tänne, Ana?" - -Katselin hänen pyöreitä, kypsyneitä kasvojaan, joilla oli muuttumaton -hymy, kuten muumioitten arkkujen päälle maalatuilla kuvilla, ja -kylmiä, syviä, vähän räpytteleviä silmiään. Totta puhuakseni pelkäsin -tuota miestä, jonka tunsin olevan kosketuksissa asioiden ja olentojen -kanssa, jotka eivät kuulu meidän maailmaamme, ja pidin viisaimpana -olla enää kauempaa vastustamatta häntä. - -"Se on kysymys, joka on tehtävä herralleni, Setille, joka omistaa -tämän talon. Tulkaa, vien teidät hänen luoksensa", sanoin. - -Kuljimme palatsin läpi palatsin suurta pylväskäytävää kohden. -Aioin viedä Kiin omaan huoneeseeni, josta sitten olisin lähettänyt -sanan prinssille. Mutta samassa näimmekin hänet istumassa tuella -varjoisassa paikassa. Hänen vieressään istui Merapi ja heidän -välissään paksulla kudotulla matolla nukkui heidän pienokaisensa, -jota he kumpikin katselivat ihaillen. - -"Kummallista, että tämän äidin sydämessä on enemmän voimaa kuin -kaikilla Egyptin jumalilla! Kummallista, että nuo äidin silmät voivat -painaa tomuun vanhan, loistavan Amonin!" sanoi Kii minulle niin -hiljaisella äänellä, että tuntui melkein siltä kuin olisin kuullut -hänen ajatuksensa enkä sanoja, niinkuin kenties kuulinkin. - -Seisoimme noiden kolmen edessä. Aurinko paistoi meidän takanamme, -sillä oli vielä aikaista. Kiistä, joka jälleen oli viitalla verhonnut -itsensä, lankesi varjo lapsen päälle ja jäi siihen. Silloin tuli -mieleeni inhoittava ajatus. Näytti aivan kuin balsamoitsijan haamu -olisi kumartunut pienen kuolleen yli. Lapsi tunsi sen, avasi suuret -silmänsä ja valitti. Merapi näki sen ja sieppasi lapsen syliinsä. -Setikin nousi ylös huudahtaen: "Kuka tulee?" - -Silloin minun hämmästyksekseni heittäytyi Kii maahan ja lausui -tervehdyksen, jollaista käytettiin vain Egyptin hallitsijalle: -"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" - -"Kuka uskaltaa lausua minulle nuo sanat?" kysyi Seti. "Ana, minkä -hullun tuotte tänne?" - -"Suokaa anteeksi, prinssi, _hän_ tuo _minut_ tänne", vastasin nolona. - -"Mies, sanokaa minulle, kuka käski teitä käyttämään sellaisia sanoja." - -"Ne, joita palvelen, prinssi." - -"Ja keitä palvelette?" - -"Egyptin jumalia." - -"Silloin, mies, luulen, että jumalat kaipaavat seuraanne. Farao ei -ole Memphiksessä ja jotta hän kuulisi nuo--" - -"Ei farao kuule niitä, prinssi, vaikka hän kuuleekin kaiken." - -He tuijottivat toisiaan. Sitten, aivankuin minä tein tuolla tiellä, -Seti hieroi silmiään ja sanoi: - -"Tämä on varmasti Kii. Miksi juuri nyt otitte toisen muodon?" - -"Jumalat voivat muuttaa lähettiläänsä muodon tuhannesti -silmänräpäyksessä, jos niin haluavat, prinssi." Setin tuska katosi -ja hän alkoi nauraa. "Kii, Kii", sanoi hän, "teidän pitäisi säästää -nämä kepposet hoviin. Mutta, koska olette hyvällä päällä, miten -tervehditte tätä naista vierelläni?" - -Kii tuijotti Merapiin, kunnes tämä, joka aina pelkäsi ja vihasi -Kiitä, aivan vapisi. - -"Hathorin kruunu, olkaa tervehditty. Isiksen rakastettu, loistakaa -taivaalla levittäen valoa ja viisautta, ennen kuin painutte alas." - -Tuollainen tervehdys hämmästytti minua. En oikein ymmärtänyt sitä, -ennen kuin Bakenkhonsu muistutti minulle, että Merapin nimi oli -Israelin kuu, että Hathorin, rakkauden jumalattaren kaikki patsaat -on kruunattu kuulla, että Isis on salaperäisyyden ja viisauden -kuningatar, ja että Kii, joka piti Merapia täydellisenä rakkaudessa -ja kauneudessa sekä suurimpana kaikista velhottarista, vertasi häntä -niihin. - -"Niin," vastasin minä, "mutta mitä hän tarkoitti puhuessaan hänen -alas painumisestaan?" - -"Eikö kuukin laske ja eikö se toisinaan ole pimennossa?" kysyi -Bakenkhonsu lyhyesti. - -"Niinhän tekee aurinkokin", vastasin. "Todellakin, niin tekee -aurinko! Teistä on tullut viisas, niin, todellakin hyvin viisas, -ystävä Ana. Ohoh-ho!" - -Mutta palaan jälleen kertomukseeni. Kun Seti kuuli nuo sanat, nauroi -hän jälleen ja sanoi: - -"Minun täytyy miettiä noita sanoja, mutta selvää on, että tuolla -ylistyksellänne on joku sukkela tarkoitus. Eikö totta, Merapi, -Hathorin kruunu, Isiksen viisauden haltia?" - -Mutta Merapi, joka luullakseni ymmärsi enemmän kuin kumpikaan meistä, -vaaleni ja vetäytyi kauemmaksi. - -"No Kii", jatkoi Seti, "lopettakaa tervehdyksenne. Mitä sanotte -lapselle?" - -Kii katseli pienokaista. "Nyt kun hän ei enää ole varjossa, näen, -että tuo kuninkaallista sukua oleva lapsi kasvaa niin nopeasti ja -suureksi, etten voi erottaa hänen kruunuaan. Hän on liian suuri -tervehdittäväksi, prinssi." - -Silloin Merapi huudahti ja kantoi lapsen pois. - -"Hän pelkää tietäjiä ja heidän synkkiä ennustuksiaan", sanoi Seti -katsellen hänen jälkeensä huolestuneesti hymyillen. - -"Sitä ei hänen tarvitsisi, prinssi, koska hän on koko maan suurin -noita." - -"Merapiko noita? Niin yhdessä suhteessa kylläkin -- kun tulee -kysymykseen miesten sydämet, eikö totta, Ana? Mutta puhukaa -selvemmin, Kii. On vielä aikaista, ja pidän arvoituksista vain yöllä." - -"Kuka toinen olisi voinut särkeä vahvan ja pyhän rakennuksen, jossa -hallitsija Amon asustaa maan päällä? Eivät edes nuo hebrealaiset -profeetat, luulen minä. Kuka muu voisi suojella tätä puutarhaa -kiroukselta, joka on kohdannut Egyptiä?" kysyi Kii vakavana, sillä -nyt oli koko hänen ivallinen sävynsä poissa. - -"En luule, Kii, että hän siten tekee. Luulen, että joku voima tekee -ne hänen avullaan, ja tiedän, että hän uskalsi asettua Amonia vastaan -tämän temppelissä vain siksi, että hänen kansansa papit olivat -pyytäneet häntä." - -"Prinssi", vastasi hän naurahtaen lyhyesti, "joku aika sitten lähetin -teille Anan mukana tervehdyksen, joka kenties on muitten ajatusten -tähden unohtunut häneltä. Tuossa tervehdyksessä sanoin, että te -olette viisas, mutta nyt huomaankin, että teiltä puuttuu viisautta, -kuten meiltä muiltakin, sillä jos teillä olisi sitä, tietäisitte, -että veitsi, joka leikkaa, ei ole sitä kuljettava käsi, eikä salama -itsestään leimahtele. Samoin on teidän suloisen rakkautenne laita -ja minun ja kaikkien, jotka tekevät ihmeitä, tai jotakin, mikä on -jumalallista. Me emme tee sitä, mitä näytämme tekevän, me, jotka -olemme vain veitsi ja salama. Mutta tahtoisin tietää, kuka tai mikä -johtaa hänen kättään ja antaa hänelle vallan suojata tai hävittää." - -"Kysymys on laaja, Kii, tai sellaiselta se ainakin näyttää minusta, -jolla, kuten sanotte, on vähän viisautta, ja kuka hyvänsä voi sanoa -sen sisältävän tiedon avaimen. Teidän taikanne on vain vähäpätöinen -asia, joka näyttää suurelta siksi, että niin harvat voivat käyttää -sitä. Mikä ihme se on, joka saa kukan kasvamaan, lapsen syntymään, -Niilin tulvimaan ja auringon ja tähdet loistamaan taivaalla? Mikä -vaikuttaa, että ihminen on puoleksi eläin ja puoleksi jumala, ja -mikä kasvattaa häntä alaspäin eläimellisyyteen tai ylöspäin kohden -jumalaa -- tai kummaksikin? Mikä on usko ja mikä epäusko? Kuka kaikki -nämä saa aikaan, niitten avulla selvittäen elämän, kuoleman ja -iankaikkisuuden tarkoituksia? Pudistatte päätänne, ette tiedä. Kuinka -sitten voin minä tietää, joka, kuten sanoitte, olen vain tyhmä? -Pyytäkää vastaus Merapilta itseltään, häneltä kenties vain voitte -saada selityksen." - -"Tahdonpa koettaa. Kiitos Merapin herralle! Eräs pyyntö, oi prinssi, -koska ette suvaitse tuota toista nimeä, joka helposti tulee sen -huulille, jolle nykyisyys ja tulevaisuus ovat jotakin aivan yhtä." - -Seti katsoi häneen terävästi, ja ensikerran oli jotakin pelon -tapaista hänen silmissään. - -"Jättäkää tulevaisuus sikseen, Kii", huudahti hän. "Mikä lieneekään -Egyptin mielipide, minulle on nyt nykyisyys kylliksi", ja hän -vilkaisi ensin tuoliin, jolla Merapi oli istunut ja sitten mattoon, -jolla hänen poikansa oli maannut. - -"Peruutan sanani. Prinssi on viisaampi kuin luulin. Tietäjät näkevät -tulevaisuuden, koska se toisinaan hyökkää heidän päällensä ja heidän -täytyy. Se, joka tekee heidät niin yksinäiseksi, on se, etteivät he -voi sanoa kaikkea, mitä tietävät. Vain jotkut tyhmät haluavat tietää -sen." - -"Kuitenkin he silloin tällöin nostavat verhon nurkkaa, Kii. Muistan -muutamia teidän omia sanojanne eräälle, joka löytäisi suuren aarteen -Goshenista ja sen jälkeen kärsisi jonkun maallisen häviön ja -- loput -unohdan. Mies, lopettakaa tuo hymyilynne ja älkää lävistäkö minua -noilla terävillä silmillänne. Tehän voitte määrätä kaikki asiat, -mihin sitten minulta lupaa kysytte?" - -"Saadakseni olla täällä jonkun aikaa, prinssi, Anan ja Bakenkhonsun -seurassa. Kuulkaa, en ole enään Kherheb. Olen riidellyt Faraon -kanssa kenties siksi, että sieluni läpi puhaltaa tuon suuren -tulevaisuustuulen pieni henkäys, kenties siksi, ettei hän palkitse -minua kykyjeni mukaan. Olen tullut tänne siksi, että olen samaa -mieltä kanssanne yhdessä asiassa, prinssi, että farao tekisi hyvin -päästäessään hebrealaiset menemään, ja siksi en enään kauemmin yritä -vastustaa heidän loihtujaan. Mutta hän kieltäytyy ja niin olemme -eronneet." - -"Miksi hän kieltäytyy, Kii?" - -"Ehkä siksi, koska on kirjoitettu, että hänen on kieltäydyttävä. -Tai kenties luulee hän olevansa mahtavin kaikista hallitsijoista -sensijaan, että onkin vain jumalien leikkikalu. Nuo komeat lukot -hänen sydämensä ovella tuhoavat talonkin, jonka ovella ne ovat, -kun tulee tuo rajuilma, josta olen puhunut. En tiedä miksi hän -kieltäytyy, mutta hänen korkeutensa Usertikin on samaa mieltä hänen -kanssaan." - -"Te esitätte niin paljon syitä ja kaikki erilaisia, oppinut Kii", -sanoi Seti. - -Sitten hän lopetti ja käveli edestakaisin käytävässä. Minä tiesin -hänen ajatuksensa ja arvasin hänen tuumivan, tekisikö hän viisaasti, -jos sallisi Kiin, jota hän toisinaan pelkäsi tämän salaperäisten -puheitten tähden, jäädä taloonsa, vai lähettäisikö hänet pois. Kii -myöskin vapisi hieman, aivan kuin olisi hänestä varjossa tuntunut -kylmältä, ja siirtyi käytävästä auringon paisteeseen. Hän ojensi -kätensä, jolloin suuri perhonen lensi katolta ja laskeutui sille. Hän -nosti sen huulilleen, jotka liikkuivat aivan kuin hän olisi puhunut -hyönteiselle. - -"Mitä minun on tehtävä?" kuiskasi Seti minulle ohikulkiessaan. - -"Minä en ainakaan pidä hänen seurastaan, eikä minun luullakseni rouva -Merapikaan, mutta on vaarallista loukata häntä, prinssi", vastasin. -"Katsokaa, hän puhelee tuttavansa kanssa." - -Seti palasi paikalleen, ja pudistettuaan pois perhosen, joka -vastahakoisesti näytti erkanevan hänestä, tuli Kii takaisin varjoon. - -"Mitä hyötyä siitä on, Kii, että kyselette minulta, kun kuitenkin -oman puheenne mukaan tiedätte minkä vastauksen annan? Mikä on -vastaukseni?" kysyi prinssi. - -"Tuo kirjava hyönteinen, joka istui kädelläni äsken, kuiskasi -minulle, että te sanoisitte minulle: 'Jääkää Kii, olkaa uskollinen -palvelijani ja käyttäkää vähäistä taitoanne, mikä teillä on, -suojellaksenne taloani pahalta'." - -Silloin Seti nauroi huolettomaan tapaansa ja vastasi: - -"Olkoon niin, sillä on olemassa määräys, ettei kukaan kuninkaallista -sukua oleva saa kieltää vieraanvaraisuuttaan niiltä, jotka sitä -pyytävät ja ovat olleet hänen ystäviään. Enkä minä tahdo verrata -teidän perhostanne siihen, mitä lepakko minun korvaani viime yönä -kuiskasi. Ei, ei ainoatakaan teidän tervehdystänne ilmoittanut -hyönteinen tai luonto", ja hän ojensi kätensä suudeltavaksi. - -Kun Kii oli mennyt, sanoin: - -"Kerroin teille, että yöperhonen oli hänen sukulaisensa." - -"Silloin puhuitte mielettömyyksiä, Ana. Viisautta, jonka Kii omaa, -ei hän ole saanut perhosilta eikä kuoriaisilta. Mutta nyt, kun se on -liian myöhäistä, toivon, että olisin kysynyt Merapilta, mikä hänen -tahtonsa olisi ollut. Teidän olisi pitänyt ajatella sitä sen sijaan, -että annoitte johtaa ajatuksenne harhaan tuon pienen hyönteisen -tähden, joka istui hänen kädellään, vaikka sitähän Kii tarkoittikin. -No, rangaistukseksi saatte joka päivä katsella miestä, jonka kasvot -muistuttavat -- muistuttavat, mitä?" - -"Ne muistuttavat niitä, jotka näin hyvän jumalan, teidän jumalaisen -isänne Meneptahin ruumisarkun yläpuolella, kun sitä valmistettiin -hänelle vielä hänen eläessään balsamoitsijan luona Taniksessa", -vastasin minä. - -"Niin", sanoi prinssi, "kasvot, jotka alituisesti hymyilevät elämän -ja kuoleman tyhjyyttä, mutta määrätyssä valossa katsottuina silmät -tulta liekehtien." - - * * * * * - -Seuraavana päivänä kävelin rouva Merapin kanssa puutarhassa, kun hän -pyysi minua mukaansa, ja ylimmäinen imettäjä seurasi meitä kantaen -lasta sylissään. - -"Haluan kysellä teiltä Kiistä, ystävä Ana", sanoi hän. "Te tiedätte, -että hän on viholliseni, sillä te varmaankin kuulitte, mitä hän sanoi -minulle Taniksessa, Amonin temppelissä. Näyttää siltä, että herrani -on ottanut hänet vieraaksi taloonsa -- oi, katsokaa!" ja hän osoitti -kädellään eteensä. - -Minä katsoin, ja tuolla muutaman askeleen päässä, missä riippuvat -palmupuun oksat muodostivat pimeimmän varjon, seisoi Kii. Hän nojasi -sauvaansa, tuohon samaan, joka oli muuttunut kädessäni käärmeeksi, -ja tuijotti ylöspäin kuin ajatuksiinsa vaipuneena tai kuunnellen -lintujen laulua. Merapi kääntyi aikoen paeta, mutta samassa Kii -huomasi meidät, vaikka hän vielä näytti tuijottavan ylöspäin. - -"Terve, Israelin kuu", sanoi hän kumartaen. "Terve, Kiin voittaja." - -Merapi kumarsi takaisin ja pysähtyi kuin pikku lintu nähdessään -käärmeen. Seurasi pitkä äänettömyys, jonka Kii rikkoi kysymällä: - -"Miksi etsitte sitä Analta, jonka Kii itse on halukas antamaan? -Ana on oppinut, mutta onko hänen sydämensä Kiin sydän? Ja ennen -kaikkea, miksi sanotte hänelle, että Kii, nöyrin palvelijanne, on -vihollisenne?" - -Nyt Merapi suoristi itsensä, katsoi häntä silmiin ja vastasi: - -"Olenko kertonut Analle mitään, jota hän ei tietäisi? Eikö Ana -kuullut, mitkä olivat viimeiset sananne minulle tuolla Amonin -temppelissä Taniksessa?" - -"Epäilemättä hän kuuli ne ja siksi olen iloinen, että hän on tässä -kuulemassa niiden tarkoituksen. Rouva Merapi, tuona hetkenä minä, -Amonin uhripappi, olin täynnä -- en omaa henkeäni, vaan tuon jumalan -kiivasta henkeä, jota te olitte häväissyt enemmän kuin häntä -milloinkaan ennen oli häväisty Egyptissä. Minun avullani jumala -vaati teiltä noituutenne salaisuutta ja uhkasi teitä vihallaan, jos -kieltäytyisitte. Rouva, hän vihaa teitä, mutta en minä, sillä hän -vihaa minuakin siksi, että teidän profeettanne ovat voittaneet minut -ja hänet minun töissäni. Rouva, me olemme matkakumppaneita 'Vaivojen -laaksossa'." - -Merapi tuijotti häneen järkähtämättä ja minä näin, ettei hän uskonut -sanaakaan siitä, mitä Kii puhui. Vastaamatta mitään Kiin puheeseen, -kysyi hän ainoastaan: - -"Miksi tulette tänne vahingoittamaan minua, joka en ole tehnyt teille -mitään?" - -"Te erehdytte, rouva", vastasi Kii. "Minä tulen tänne pakoon Amonia -ja hänen palvelijataan faraota, jonka Amon ajaa perikatoon. Tiedän -hyvin, että, jos tahdotte, voitte kuiskata prinssin korvaan, ja heti -hän ajaa minut pois. Mutta silloin --" ja hän katseli Merapin pään -yli tuonne, missä imettäjä seisoi tuuditellen nukkuvaa lasta. - -"Mitä silloin, tietäjä?" - -Antamatta vastausta, kääntyi Kii minun puoleeni. "Oppinut Ana, -muistatteko, kun kohtasitte minut eräänä yönä Taniksessa?" - -Pudistin päätäni, vaikka arvasin aivan hyvin, mitä yötä hän tarkoitti. - -"Teidän muistinne on huono, oppinut Ana, tai kenties se on -hämmentynyt, sillä me tapasimme usein, eikö totta?" - -Hän tuijotti sauvaa kädessään. Minäkin tuijotin siihen, koska en -voinut olla sitä tekemättä, ja näin tai luulin näkeväni tuon kuolleen -puun alkavan paisua ja köyristyä. Se oli kylliksi minulle ja sanoin -nopeasti: - -"Jos tarkoitatte kruunauspäivää, muistan --" - -"Oi! Arvasinhan, että muistaisitte. Te, oppinut Ana, olette varmaan -pannut merkille, miten pienet asiat, kuten kukan tuoksu tai linnun -lento, vieläpä käärmeen kiemurtelukin tomussa, usein tuovat mieleen -tapauksia ja sanoja, jotka ovat unohtuneet jo kauan sitten." - -"No, mitä tuosta meidän kohtaamisestamme?" keskeytin nopeasti. - -"Ei mitään tai vain tämä. Juuri sitä ennen olitte keskustellut -hebrealaisen Jabezin, rouva Merapin sedän kanssa, ettekö ollutkin?" - -"Niin, puhelin hänen kanssaan avonaisella paikalla, aivan yksinämme." - -"Ei niin, oppinut Ana, sillä tiedättehän, ettemme milloinkaan ole -aivan yksin. Voisittepa nähdä, että jokaisella hiekkajyväselläkin on -korvat." - -"Olkaa hyvä ja selittäkää tarkemmin, Kii." - -"Ei, Ana, siitä tulisi liian pitkä juttu, ja lyhyestä virsi kaunis. -Kuten sanoin, te ette ollut yksin, sillä vaikka olikin muutamia -sanoja, joita en voinut erottaa, kuulin minä paljon siitä, mitä -keskustelitte Jabezin kanssa." - -"Mitä te kuulitte?" kysyin vihoissani, mutta seuraavassa -silmänräpäyksessä toivoin, että ennen olisin puraissut kieltäni kuin -lausunut nuo sanat. - -"Paljon, paljon. Odottakaas, kun ajattelen. Te puhuitte rouva -Merapista ja siitä, tekisikö hän viisaammin jäädessään Memphikseen -prinssin turviin tai palatessaan Gosheniin jonkun henkilön luokse, -jonka nimen olen unohtanut. Jabez, viisas mies, sanoi luulevansa, -että hän tulisi onnellisemmaksi Memphiksessä, vaikka kenties hänen -olonsa siellä tuottaisi suuren surun hänelle itsellensä ja -- eräälle -toiselle." - -Ja hän katsoi taas lapseen, joka näytti tuntevan hänen silmäyksensä, -sillä se heräsi ja huitoi ilmaa pikku käsillään. - -Hoitajakin tunsi sen, vaikka hänen päänsä oli poispäin käännetty, -sillä hän säpsähti ja siirtyi sitten erään palmupuun suojaan. Merapi -sanoi hiljaisella, vapisevalla äänellä: - -"Tiedän, mitä tarkoitatte, tietäjä, sillä olen nähnyt senjälkeen -Jabez setäni." - -"Kuten minäkin, rouva, useita kertoja, mikä selvittänee teille sen, -jota Ana tässä pitää niin ihmeellisenä, nimittäin tietoni siitä, mitä -he keskustelivat silloin, kun hän luuli heidän olleen aivan yksin. Ja -yksinhän, kuten sanoin, ei kukaan voi milloinkaan olla, ei ainakaan -Egyptissä, maassa, jossa jumalat kuuntelevat --" - -"Ja noidat vakoilevat", huudahdin minä. - -"-- Ja noidat vakoilevat", toisti hän, "ja kirjurit hankkivat tietoa -ja opettelevat sen ulkoa, ja papeilla on suuret korvat kuin aasilla, -lehdet kuiskivat ja jumalat riitelevät -- ja paljon muuta." - -"Lopettakaa pilkkanne ja sanokaa, mitä teillä on sanottavaa", sanoi -Merapi samanlaisella uupuneella äänellä. - -Kii ei vastannut, katseli vain puuta, jonka taakse hoitaja ja lapsi -olivat kadonneet. - -"Oi! Minä tiedän, minä tiedän", kirkaisi Merapi. "Lastani uhataan! Te -uhkaatte lastani siksi, että vihaatte minua." - -"Anteeksi, rouva. On totta, että paha uhkaa tuota kuninkaallista -lasta, tai niin ainakin ymmärsin Jabezin puheesta, joka tietää niin -paljon. Mutta en minä uhkaa häntä, enkä minä vihaa teitä, jonka -tunnustan vertaisekseni, vaan se on eräs minua paljon mahtavampi, -jota minun on velvollisuus totella." - -"Miksi pilkkaatte minua?" - -"Pilkkaavatko kuun jumalattaren papit Isistä, tieteen äitiä, -rukouksillaan ja uhreillaan? Ja minäkö, joka teen erään pyynnön ja -tarjoan --" - -"Minkä pyynnön ja mitä tarjoatte?" - -"Pyyntöni on, että sallitte minun olla suojassa tässä talossa -noilta monilta vaaroilta, jotka uhkaavat minua faraon ja kansanne -profeettojen puolelta. Ja tarjoan sellaista apua kuin kykenen -tiedoillani ja kyvyilläni antamaan noita hirveitä vaaroja vastaan, -jotka uhkaavat -- erästä." - -Tässä hän jälleen tuijotti puunrunkoon, jonka takaa kuulin -pienokaisen itkua. - -"Ja jos suostun, mitä sitten?" kysyi Merapi käheästi. - -"Silloin, rouva, yritän suojella erästä pienokaista kirousta vastaan, -jonka Jabez sanoo odottavan häntä ja monia muita, joiden suonissa -virtaa egyptiläistä verta. Tahdon yrittää, jos minun sallitaan -olla täällä. En uskalla sanoa, jos onnistun, sillä kuten herranne -muistutti minulle ja kuten te näytitte minulle Amonin temppelissä, on -minun voimani heikompi kuin Israelin profeettojen." - -"Ja jos kieltäydyn?" - -"Silloin, rouva", vastasi Kii äänellä, joka kalskahti kuin rauta, -"olen varma, että erään, jota rakastatte -- äidin rakkaudella -- -ryöstää teiltä jumala, jota nimitämme Osirikseksi." - -"Seis!" kirkaisi Merapi ja kääntyen ympäri pakeni pois. - -"Kas, Ana, hän meni", sanoi Kii, "ja ennen kuin ehdimme sopia -asiasta. Kuinka kummallisia naiset ovat, Ana. Tässä on yksi suurimpia -tuosta sukupuolesta, kuten näitte Amonin temppelissä. Ja kuitenkin -hän aukeaa vain silloin, kun toivon aurinko paistaa, mutta kurtistuu -pelon varjossa, aivankuin tuo heikko kasvi, joka kasvaa joen -partaalla; hän, jonka silmät näkevät takana olevan salaisuuden, -josta tuulet hänelle kuiskivat, voisi tallata sekä maallisen toivon -että pelon jalkainsa alle tai tehdä niistä kiviä, joita myöten -kulkisi loistoon. Jos hän olisi mies, tekisi hän niin, mutta hänen -sukupuolensa vie hänet onnettomuuteen, hänet, joka ajattelee enemmän -lapsen suuteloa kuin kaikkea sitä loistoa, mihin voisi sydämensä -kohottaa. Niin, lapsi, yksinkertainen, pieni lapsi parka! Teilläkin -oli kerran sellainen, vai mitä, Ana?" - -"Oh! Set ja hänen tulensa periköön teidät ja ilkeän puheenne", sanoin -ja poistuin hänen luotaan. - -Kun olin mennyt vähän matkaa, katsoin taakseni ja näin Kiin nauravan, -heittävän sauvansa ilmaan ja taas tarttuvan siihen kiinni. - -"Set ja hänen tulensa", huusi hän jälkeeni. "Ihmettelen, mitä ne -muistuttavat, Ana. Kenties jonakin päivänä saamme tietää sen, kirjuri -Ana, me kumpikin, te ja minä." - -Niin jäi Kii luoksemme ja asui yhdessä Bakenkhonsun kanssa. Melkein -joka päivä näin heidät kävelemässä puutarhassa, sillä minä, joka -istuin prinssin pöydässä, paitsi silloin kun rouva Merapi söi hänen -kanssaan, en aterioinut heidän kanssaan. Silloin keskustelimme -monista asioista. Niissä, jotka koskettelivat tiedettä tai vieläpä -uskontoakin, olin minä etevämpi Kiitä, joka ei ollut mikään suuri -oppinut eikä mestari jumaluusopissa. Mutta aina, ennen kuin erosimme, -heitti hän jonkun nuolen minuun, jolle vanha Bakenkhonsu nauroi -ja nauroi uudelleen, vetäen kuitenkin aina ylitseni suojuksen -kunnioitusta herättävällä viisaudellaan, vain siksi, luulen, että hän -rakasti minua. Juuri tämän jälkeen löi rutto Egyptin karjan niin, -että tuhansittain eläimiä kuoli, vaikka eivät kaikki, kuten oli -kerrottu. Mutta, kuten olen sanonut, prinssin karjasta ei kuollut -ainoatakaan, eikä, niinkuin meille kerrottiin, israelilaisiltakaan -Goshenin maassa. Nyt oli Egyptissä suuri hätä, mutta Kii hymyili -ja sanoi, että hän tiesi niin käyvän ja vielä oli tulossa paljon -pahempaa, jolloin olisin tahtonut iskeä häntä päähän hänen omalla -sauvallaan, jollen olisi pelännyt sen vielä kerran muuttuvan -kädessäni käärmeeksi. - -Vanha Bakenkhonsu katseli tapahtumaa toisilla silmillä. Hän sanoi, -että sen jälkeen kuin hänen viimeinen vaimonsa kuoli, luullakseni -noin viisikymmentä vuotta sitten, oli elämä tuntunut hänestä hyvin -yksitoikkoiselta. Mutta nyt se jälleen tuli mieltä kiinnittäväksi, -koska nuo ihmeet, jotka Egyptissä tapahtuivat, ja jotka olivat aivan -vastoin luonnonjärjestystä, muistuttivat hänelle hänen viimeistä -puolisoaan ja tämän johtopäätöksiä. Ja hänen tapansa oli sanoa, että -noina vuosina elimme ihmeitten maailmassa, jolloin egyptiläisillä -näytti olevan hallitsijana paholainen Set. - -Mutta vieläkään ei farao päästänyt hebrealaisia menemään, kenties -siksi, että hän oli sen pyhästi luvannut Meneptahille, joka asetti -hänet valtaistuimelle, tai kenties jostakin muusta syystä, ehkäpä -niistä, joita Kii oli luetellut Setille. - -Sitten tulivat paiseet, jotka vaivasivat miehiä, naisia ja lapsia -kaikkialla maassa, paitsi niitä, jotka asuivat Setin talossa. -Vartija ja tämän perhe, joiden mökki oli portin ulkopuolella, -ei kahtakymmentä askeltakaan siitä, säästyivät. Ja tämä herätti -katkeruutta perheiden naisten keskuudessa. Samoin Kii, joka oli -prinssin vieraana Memphiksessä, säästyi paiseilta, jota vastoin hänen -virkatoverinsa, jotka jäivät Tanikseen, saivat niitä enemmän kuin -ketkään muut, jolloin jotkut heistä kuolivat. - -Tämän kuullessaan Kii nauroi ja sanoi, että hän oli kertonut heille -näin käyvän. Itse faraokin ja hänen korkeutensa Userti sairastivat, -jälkimäinen leukaansa, joka teki hänet vallan vastenmielisen -näköiseksi joksikin aikaa. Ja Bakenkhonsu oli kuullut, en tiedä -miten, hänen olevan niin raivoissaan, että oli jo aikonut palata -herransa Setin luo, jonka talossa hän oli kuullut ihmisten olevan -turvassa. Vielä hän oli kuullut, että hänen seuraajansa Israelin kuun -kauneus oli pysynyt vahingoittumattomana, jopa oli suurempikin kuin -ennen, tieto, jonka luullakseni Bakenkhonsu itse ilmoitti hänelle. -Mutta lopulta kuitenkin Usertin ylpeys ja kateus estivät hänet -tulemasta. - -Egyptiläisten sydämet alkoivat nyt täydellä todella kääntyä Setin -puoleen. Prinssi, sanoivat he, oli vastustanut hebrealaisten -sortamista, ja kun hän ei voittanut, riistettiin häneltä oikeus -valtaistuimeen, jonka farao Amenmeses hankki sitten itselleen -vastustamalla prinssin politiikkaa. Ja nyt nähtiin jo hänen -hallituksensa hedelmät. Sentähden, päättelivät he, jos Amenmeses -syöstäisiin valtaistuimelta ja prinssi hallitsisi, loppuisivat -heidän vaivansa. Siksi he lähettivät sanansaattajia salaisesti hänen -luokseen, pyytäen häntä nousemaan Amenmesesta vastaan ja luvaten -hänelle apuaan. Mutta prinssi ei tahtonut kuulla ainoatakaan heistä, -sillä, kuten hän sanoi heille, hän oli onnellinen ollessaan se, mikä -hän oli, eikä halunnut mitään muuta asemaa. Kuitenkin tuli farao -kateelliseksi, sillä hän sai kuulla kaiken tämän urkkijoiltaan, ja -lähetti salamurhaajia ottamaan Setin hengiltä. - -Userti varoitti minua erään lähettilään kautta ensimmäisestä -murhaajasta, mutta toisen ja pahemman huomasi Kii jollakin -kummallisella tavalla, joten vartijat saivat heidät kiinni porteilla -ja tappoivat. Silloin Seti sanoi, että hän sittenkin oli tehnyt -viisaasti osoittaessaan Kiille vieraanvaraisuutta, jos nimittäin -elämän pitkittäminen oli viisautta. - -Rouva Merapikin sanoi samaa, mutta minä huomasin, että hän aina -karttoi Kiitä, jota hän epäili ja pelkäsi. - - - - -XV. - -KAUHUJEN YÖ. - - -Sitten tuli rakeita ja muutama kuukausi sen jälkeen heinäsirkkoja, -ja Egypti oli täynnä kauhua ja kärsimystä. Me olimme kuulleet, -sillä Kiin ja Bakenkhonsun ollessa palatsissa tiesimme kaiken, että -hebrealaiset profeetat olivat luvanneet lähettää rakeet, koska farao -ei totellut heitä. Sentähden Seti lähetti sanan koko maahan, että -egyptiläisten tulisi viedä karjansa suojaan, ne, mitkä heillä vielä -oli jäljellä, heti myrskyn tehdessä tuloaan. Mutta farao sai kuulla -siitä ja antoi julistaa, ettei sitä saanut tehdä, koska se olisi -Egyptin jumalien häpäisemistä. Kuitenkin useat tekivät niin ja he -pelastivat karjansa. Oli kummallista katsella tuota jäämuuria, joka -ulottui maasta taivaaseen asti ja hävitti kaiken, minkä päälle se -putosi. Mahtavat taatelipalmut olivat katkenneet aivan poikki; maa -oli myllerretty aivan sekaisin; ihmiset ja eläimet, jotka olivat -ulkona, oli lyöty kuoliaiksi tai kokonaan hävitetty. - -Seisoin portilla ja katselin. Tuossa, noin kyynärän verran minusta, -putosi valkeita rakeita tuhoten kaiken, ja tänne aidan sisäpuolelle -ei tullut ainoatakaan. Merapikin katseli sitä ja samassa tuli Kiikin -Bakenkhonsun kanssa, joka ei pitkän elämänsä aikana milloinkaan ollut -nähnyt tällaista. Mutta Kii katseli enemmän Merapia kuin rakeita, -sillä näin hänen yrittävän tunkeutua noilla julmilla silmillään tämän -sydämeen asti. - -"Rouva", sanoi hän viimein, "pyydän teitä, kertokaa palvelijallenne, -miten saatte aikaan tämän?" ja hän osoitti ensin puita ja kukkia -aidan sisäpuolella ja sitten tuota hävitystä ulkopuolella. - -Luulin ensin, ettei Merapi ollut kuullut häntä rakeitten suhinan -tähden, sillä hän kumartui ja avasi pienen sivuportin sakaaliparalle, -joka raaputti sen takana. Mutta niin ei ollut, sillä hän kääntyi -äkkiä ja sanoi: - -"Pyytääkö Kherheb, Egyptin suurin tietäjä, oppimatonta naista -opettamaan itselleen ihmeitä? Kii, sitä en voi, koska en tee enkä -edes tiedä, miten tämä on tehty." - -Bakenkhonsu nauroi ja Kiin hymyily tuli yhä selvemmäksi. - -"Niin ei puhuta Goshenissa, rouva", vastasi Kii, "ja hebrealaiset -naiset täällä Memphiksessä ovat samaa mieltä. Eivätkä Amonin papit -sano sellaista. Nämä selittävät, että te olette taitavampi kuin -kaikki muut noidat Niilin varrella. Tämä on todisteena siitä", ja hän -osoitti ulkopuolella olevaa hävitystä ja sisäpuolella olevaa rauhaa, -lisäten: "Rouva, jos te voitte suojella oman kotinne, miksi ette -suojele Egyptin viatonta kansaa?" - -"Koska en voi", vastasi hän vihaisesti. "Jos minulla joskus oli -sellainen voima, on se lähtenyt minusta, joka nyt olen egyptiläisen -lapsen äiti. Minulla ei ole mitään. Tuolla Amonin temppelissä joku -voima teki työtään minun avullani, siinä kaikki, eikä se enään -milloinkaan tule minuun rikokseni tähden." - -"Minkä rikoksen, rouva?" - -"Rikoksen, jonka tein ottaessani prinssi Setin puolisokseni. Jos nyt -joku jumala puhuisi kauttani, olisi se joku noista egyptiläisten -jumalista, sillä Israelin Jumala on hylännyt minut." - -Kii tuijotti aivan kuin hän olisi saanut jonkun uuden ajatuksen ja -samassa kääntyi Merapi ja lähti pois. - -"Jos hän olisi Isiksen papitar, silloin hän toimisi meidän -puolellamme, eikä meitä vastaan", sanoi Kii. - -Bakenkhonsu pudisti päätään. - -"Antaa tuon asian olla", vastasi hän. "Olkaa kuitenkin varma, ettei -koskaan israelilainen nainen rupea uhraamaan sellaiselle, jota hän -sanoo egyptiläisten kauhistukseksi." - -"Jollei hän tahdo uhrata pelastaakseen kansaa, olkoon silloin -varuillaan, ettei kansa uhraa häntä pelastaakseen itsensä", sanoi Kii -kylmästi. - -Sitten hänkin lähti pois. - -"Luulen, että jos joskus sellainen hetki tulee, on Kii saava siitä -myös osansa", nauroi Bakenkhonsu. "Mitä etua on paimenesta, joka -oleskelee täällä suojassa tyytyväisenä sillä aikaa kuin tuolla -ulkopuolella lauma kuolee, Ana?" - -Sitten tulivat heinäsirkat, jotka söivät kaiken, mitä vielä oli -jäljellä syötävää Egyptissä, niin tarkasti, että kansa parkaa, joka -ei ollut tehnyt mitään pahaa, ja jolla ei ollut mitään sanomista -faraon ja israelilaisten välisiin asioihin, kuoli tuhansittain -nälkään, ja samalla oli vielä suuri pimeys, jolloin Laban tuli. -Tämä pimeys peitti maan kuin sankka pilvi kolme päivää ja kolme -yötä. Siitä huolimatta, vaikka varjot olivat synkät, ei Setin -talossa Memphiksessä ollut aivan pimeätä, sillä se oli aivan kuin -valopatsaassa, joka ulottui maasta taivaaseen asti. - -Kauhu oli nyt kymmenkertaisesti suurempi, ja minusta näytti kuin -kaikki nuo sadat tuhannet Memphiksen asukkaat olisivat olleet -koossa meidän muuriemme ulkopuolella, jotta voisivat edes katsella -valoa, sellaisena kuin se oli, jolleivät muuta voisikaan. Seti -olisi tahtonut päästää sisälle niin paljon kuin olisi mahtunut, -mutta Kii ei sallinut sitä, sillä, hän sanoi, jos niin tehtäisiin, -tulisi pimeys heidän mukanaan. Ainoastaan Merapi päästi sisälle -muutamia israelilaisia naisia, jotka asuivat kaupungissa ja olivat -egyptiläisten kanssa naimisissa. Mutta nämä tuottivat hänelle vain -tuskaa nimittämällä häntä noidaksi. Sillä nyt olivat useimmat -Memphiksen asukkaat varmoja, että se oli Merapi, joka oli tuottanut -nämä onnettomuudet heille siksi, että hän palveli vieraan maan -jumalaa. - -"Jos hän, joka on Egyptin perillisen rakastettu, vain uhraisi Egyptin -jumalille, otettaisiin nämä kärsimykset pois meiltä", sanoivat he. -Luulen, että he olivat oppineet tämän Kiiltä. Tai ehkäpä Usertin -vakoojat olivat neuvoneet heitä. - -Seisoimme taas portin luona katsellen ihmisiä, jotka tuolla -ulkopuolella pimeässä kulkivat edes takaisin, sillä tämä näky lumosi -Merapin niin kuin käärme lumoaa linnun. Silloin ilmestyi Laban. -Tunsin heti hänen kyömynenänsä ja haukansilmänsä, ja Merapikin -huomasi hänet. - -"Tule pois minun mukaani, Israelin kuu", huusi hän, "ja sinä saat -kaikki anteeksi. Mutta jollet tule, paha sinut silloin perii." - -Merapi tuijotti häneen vastaamatta sanaakaan. Juuri silloin tuli -prinssi Seti luoksemme ja huomasi Labanin. - -"Ottakaa kiinni tuo mies", käski hän punastuen vihasta, ja vartijat -syöksyivät pimeyteen täyttääkseen hänen käskynsä. Mitta Laban oli -kadonnut. - -Pimeyden toisena päivänä oli meteli kova, kolmantena päivänä se oli -hirveä. Eräs joukko heitti vartijat syrjään, mursi portit ja syöksyi -palatsiin. He pyysivät nöyrästi, että rouva Merapi tulisi rukoilemaan -heidän puolestaan; kuitenkin näkyi heidän katseistaan, että jollei -hän tulisi, aikoivat he viedä hänet. - -"Mitä on tehtävä?" kysyi Seti Kiiltä ja Bakenkhonsulta. - -"Senhän saa prinssi määrätä", sanoi Kii, "vaikka en voi ymmärtää, -mitä se vahingoittaisi rouva Merapia, jos hän rukoilikin puolestamme -Memphiksen avonaisella torilla." - -"Antakaa hänen mennä", sanoi Bakenkhonsu, "muuten saamme kaikki pian -lähteä kauemmaksi kuin haluaisimme." - -"En tahdo mennä", huusi Merapi, "tietämättä ketä minun on rukoiltava -ja miten." - -"Tapahtukoon niinkuin tahdot, rouva", sanoi Seti vakavalla ja -ystävällisellä äänellään. "Mutta kuuntele tuon väkijoukon melua. Jos -kieltäydyt, luulen, että hyvin pian jokainen meistä on lähetetty -maahan, jossa kenties ei tarvitse rukoilla ollenkaan", ja hän katseli -pienokaista hänen sylissään. - -"Minä menen", sanoi Merapi. - -Hän lähti kantaen lasta ja minä kuljin hänen jäljessään. Ja niin -teki Setikin, mutta tuossa pimeydessä eksyi hän meistä tuhansiin -nousevaan kansanjoukkoon, enkä nähnyt häntä enään, ennen kuin kaikki -oli ohitse. Bakenkhonsu nojasi minun käsivarteeni, mutta Kii oli -mennyt ennen meitä. Tuo suunnaton joukko liikkui pimeässä, jossa -siellä täällä lepatti joku valo kuin lyhty tyynellä merellä. En -tiennyt, mihin olimme menossa, ennen kuin yksi noista lampuista, joka -loisti suuren Ramenmeseksen mahtavan patsaan korokkeella, valaisi -ympäristön. Silloin huomasin, että olimme lähellä porttia, joka -vei Memphiksen suunnattoman suureen temppeliin, kenties maailman -suurimpaan. - -Jatkoimme matkaamme esipihan ja pilarikäytävän läpi, pappien -taluttaessa meitä, kunnes tulimme erääseen pyhäkköön kaikkein -suurimman pihan kautta, joka oli tungokseen asti täynnä miehiä ja -naisia. Se oli pyhitetty Isikselle, jonka rinnoilla lepäsi Horus -pienokainen. - -"Oi, Ana ystävä, auttakaa minua", huusi Merapi. "He pukevat minut -kummallisiin vaatteisiin." - -Yritin päästä hänen luokseen, mutta minut työnnettiin takaisin, ja -ääni, jonka luulin tuntevani Kiin ääneksi, sanoi: - -"Henkenne tähden, hullu!" - -Äkkiä lamput nostettiin ylös ja niiden valossa näin Merapin istuvan -tuolilla puettuna kuin Isis jumalatar ja päässä korppikotkan -muotoinen pää koriste, äärettömän kaunis. Hänen sylissään oli lapsi, -joka oli puettu kuin Horus pienokainen. - -"Rukoile puolestamme, Isis äiti", huusivat tuhannet äänet, "että tämä -kirottu pimeys poistuisi." - -Silloin hän rukoili, sanoen: - -"Oi, Jumalani, ota pois tämä pimeys tältä viattomalta kansalta", ja -kaikki läsnäolijat toistivat hänen rukouksensa. - -Siinä silmänräpäyksessä alkoi taivas valeta ja vähemmässä kuin -puolessa tunnissa tuli aurinko näkyviin. Kun Merapi näki, miten hän -ja lapsi oli puettu, repi hän pois nuo kallisarvoiset koristeet, -huutaen: - -"Voi! Voi! Voi! Hukka periköön Egyptin kansan!" - -Mutta riemuissaan jälleen saadusta valosta vain harvat kuuntelivat -häntä, joka, kuten he varmasti luulivat, oli saattanut auringon -jälleen esille. Laban ilmestyi taas hetkeksi näkyviin. - -"Noita! Petturi!" huusi hän. "Sinä olet kantanut Isiksen vaatteita ja -rukoillut egyptiläisten jumalien temppelissä. Israelin Jumalan kirous -olkoon päälläsi ja hänen päällään, joka sinusta on syntynyt." - -Minä juoksin hänen luokseen, mutta hän oli kadonnut. Sitten kannoimme -Merapin kotiin pyörtyneenä. - -Niin tämäkin vaiva loppui, mutta sen jälkeen ei Merapi päästänyt -poikaansa näkyvistään. - -"Miksi niin huolehditte hänestä, rouva?" kysyin eräänä päivänä. Hän -vastasi: - -"Koska tahtoisin rakastaa häntä oikein, niin kauankuin hän on täällä, -ystävä, mutta älkää sanoko tästä mitään hänen isälleen." - - * * * * * - -Kului taas joku aika, ja me kuulimme, ettei farao vieläkään tahtonut -päästää israelilaisia menemään. Silloin lähetti prinssi Seti -Bakenkhonsun ja minut Tanikseen faraon luo sanomaan hänelle: - -"En etsi mitään itselleni ja unohdan kaiken sen pahan, mitä -kateellisuudesta, yritit minulle tehdä. Mutta sanon sinulle, -että jollet päästä noita muukalaisia menemään, suuret ja hirveät -tapahtumat kohtaavat sinua ja koko Egyptiä. Kuule sentähden -rukoukseni ja päästä heidät menemään." - -Kun Bakenkhonsu ja minä tulimme faraon eteen, näimme, että hän oli -kovasti vanhentunut, sillä hiukset ohimoilla olivat tulleet harmaiksi -ja silmien alla riippui suuret pussit. Eikä hän voinut hetkeäkään -seisoa hiljaa. - -"Onko teidän herranne ja oletteko tekin noitten hebrealaisten -profeettojen palvelijoita, joita egyptiläiset kunnioittavat kuin -jumalaa, koska hän on tehnyt heille niin paljon pahaa?" kysyi hän. -"Ja helpostihan se käykin, sillä olen kuullut, että serkkuni Seti -pitää talossaan israelilaista noitaa, joka torjuu pois häneltä kaikki -ne vaivat, jotka ovat kohdanneet muuta Egyptiä, ja hänen luokseen -on myöskin paennut Kii, entinen Kherheb, tietäjäni. Sitäpaitsi olen -kuullut, että jotkut kevytmieliset pelkurit ovat noitten loihtujen -maksuksi luvanneet hänelle Egyptin valtaistuimen. Olkoon hän -varuillaan, etten nosta häntä korkeammalle kuin hän haluaa, sillä -olen jo tarpeekseni saanut pettureista tässä maassa, ja te myös -saatte varoa!" - -Minä en sanonut mitään, sillä näin, että mies oli hullu, mutta -Bakenkhonsu nauroi ääneen ja vastasi: - -"Oi, farao, minä tiedän vähän, mutta tiedän kuitenkin tämän, vaikka -olenkin vanha, nimittäin että, vaikka ihmiset ovatkin lakanneet -puhumasta teistä, minä kuitenkin keskustelen Egyptin kaksinkertaisen -kruunun kantajan kanssa. Tahdotteko nyt päästää hebrealaiset -menemään, vai haluatteko tuottaa Egyptille kuoleman?" - -Farao tuijotti häneen ja vastasi: "En päästä heitä menemään." - -"Miksi ette päästä, farao? Kertokaa minulle, sillä olen utelias." - -"Siksi etten voi", vastasi hän huokaisten. "Koska joku minua -väkevämpi pakottaa minut hylkäämään heidän pyyntönsä. Menkää!" - -Niin lähdimme, ja tämä oli viimeinen kerta, jolloin näin Amenmeseksen -Taniksessa. - -Kun me lähdimme huoneesta, näin hebrealaisen profeetan menevän sinne. -Jälkeenpäin kertoi huhu, että hän oli uhannut tappaa koko Egyptin -kansan, mutta sittenkään ei farao päästänyt israelilaisia menemään. -Kerrottiin vielä, että hän oli sanonut profeetalle, että jos tämä -vielä kerran tulisi hänen näkyviinsä, olisi hän kuoleman oma. - -Me palasimme Memphikseen tietoinemme ja ilmoitimme ne Setille. Kun -Merapi kuuli ne, joutui hän pois suunniltaan, itki ja väänteli -käsiään. Kysyin häneltä, mitä hän pelkäsi. Hän vastasi pelkäävänsä -kuolemaa, joka oli lähellä meitä kaikkia. Silloin sanoin: - -"Onhan pahempiakin asioita olemassa, rouva." - -"Kenties teille, jotka olette uskollisia ja hyviä omalla tavallanne, -mutta ei minulle. Ettekö ymmärrä, Ana ystävä, että minä olen -sellainen, joka olen rikkonut Jumalani lain, jota minua neuvottiin -tottelemaan." - -"Ja kukapa meistä ei olisi rikkonut sen jumalan lakia, jota meidän -olisi pitänyt totella, rouva? Jos todellakin olette jotakin rikkonut -pakenemalla jonkun murhamielisen ihmisen luota sellaisen turviin, -joka teitä rakastaa paljon, niin varmasti sellaiset synnit kuin tämä -annetaan anteeksi." - -"Niin, kenties, mutta voi! Asiahan on paljon synkempi. Oletteko -unohtanut, mitä tein? Puettuna Isiksen pukuun rukoilin Isiksen -temppelissä, poikani näytellessä Horuksen osaa sylissäni. Se on -rikos, jota ei milloinkaan anneta anteeksi hebrealaiselle naiselle, -sillä Jumalani on kiivas Jumala. Vaikka onhan totta, että Kii väkisin -puki minut." - -"Jollei hän olisi pukenut, rouva, luulen, että jonkun toisen meistä -olisi pitänyt se tehdä, sillä kansa oli vallan suunniltaan tuosta -kauheasta pimeydestä; ja se uskoi, että te yksin voisitte sen -poistaa, kuten todella tapahtuikin", lisäsin vähän epäillen. - -"Se tapahtui enemmän Kiin juonilla. Oi, ettekö ymmärrä, että pimeyden -poistuminen tuona hetkenä oli Kiin työtä sentähden, että hän halusi -saada kansan uskomaan, että minä todellakin olen noita?" - -"Miksi?" kysyin minä. - -"En tiedä. Kenties siksi, että hän saisi uhrin alttarille itsensä -tilalle. Ainakin tiedän hyvin, että minun se on maksettava, minun ja -minun lihani ja vereni, mitä tahansa Kii luvanneekin", ja hän katseli -nukkuvaa lastansa. - -"Älkää olko peloissanne, rouva", sanoin. "Kii on poistunut -palatsista, ettekä te näe häntä enää." - -"Niin siksi, että prinssi oli vihainen hänelle tuon petoksen tähden, -mikä tapahtui Isiksen temppelissä. Sentähden hän lähti äkkiä, tai -oli lähtevinään, sillä miten voi kukaan sanoa, missä sellainen mies -todella on? Mutta hän tulee takaisin. Muistakaa, Kii oli Egyptin -suurin tietäjä. Ei vanha Bakenkhonsukaan voi muistaa ketään hänen -vertaistaan. Sitten hän rupesi kilpailemaan kansani profeettojen -kanssa ja hävisi." - -"Mutta hävisikö hän, rouva? Mitä he tekivät, sen teki hänkin -lähettämällä israelilaisille samat vaivat, mitkä teidän profeettanne -olivat lähettäneet meille." - -"Niin, muutamia niistä, mutta hän jäi tai pelkäsi lopuksi jäävänsä -jälkeen. Onko Kii mies, joka unohtaa sellaisen? Ja jos Kii todella -uskoo, että minä olen hänen vastustajansa ja herransa tässä pimeässä -työssä, kuten tuhannet tänä päivänä uskovat kuultuaan, mitä Amonin -temppelissä tapahtui, eikö hän ennemmin tai myöhemmin mittaa minulle -samalla mitalla? Oi, minä pelkään Kiitä, Ana, ja pelkään Egyptin -kansaa, ja jollei se olisi niin rakas herralleni, pakenisin poikani -kanssa erämaahan, ja luopuisin kokonaan tästä vihaa täynnä olevasta -maasta! Hiljaa! Hän herää." - -Tämän jälkeen oli Egyptissä suuri pelko. Ei kukaan näyttänyt oikein -tietävän, mitä he pelkäsivät, mutta kaikki olivat varmat siitä, -että he olivat tekemisissä kuoleman kanssa. Ihmiset kulkivat ympäri -huolissaan katsellen taaksensa, aivankuin joku olisi seurannut heitä, -ja öisin he kokoontuivat ryhmiin ja puhelivat kuiskaten. Ainoastaan -hebrealaiset näyttivät olevan onnellisia ja iloisia. Sitäpaitsi he -valmistivat itseään ottamaan vastaan jotakin uutta ja outoa. - -Nuo israelilaiset naiset, jotka asuivat Memphiksessä, alkoivat myydä -tavaroitaan ja lainasivat sitten egyptiläisiltä. Erittäinkin pyysivät -he lainaksi jalokiviä sanoen, että he valmistivat suurta juhlaa -ja halusivat näyttää hienoilta maanmiestensä silmissä. Kukaan ei -kieltänyt heiltä mitään, mitä he pyysivät, sillä kaikki pelkäsivät -heitä. Jopa he tulivat palatsiinkin ja pyysivät Merapiltakin -koristuksia, vaikka hän oli heidän oma kansalaisensa, joka oli -osoittanut heille niin paljon ystävällisyyttä. Niin, ja nähdessään, -että hänen pojallaan oli pieni kultainen rengas hiuksissa, pyysi eräs -heistä senkin, eikä Merapi kieltänyt häneltä sitäkään. Mutta samassa -astui prinssi huoneeseen ja nähdessään tuon kuninkaallisen merkin -naisen kädessä, suuttui hän ja vaati häntä antamaan sen pois. - -"Mitä kruunuilla tehdään, kun ei ole päitä, jotka kantavat niitä?" -pilkkasi nainen ja juoksi pois nauraen, vieden mukanaan kaiken, mitä -oli koonnut. - -Kun Merapi kuuli hänen noin puhuvan, tuli hän vieläkin -surullisemmaksi ja pelokkaammaksi kuin ennen, ja hänestä tuo -huolestuneisuus tarttui Setiinkin. Hänkin tuli surulliseksi ja -levottomaksi, vaikka hän ei tiennyt syytä siihen, kun kysyin sitä -häneltä. Mutta hän arveli sen kenties johtuvan siitä, että jokin uusi -vaiva oli lähellä. - -"Ja kun olen tullut toimeen yhdeksän vaivan aikana," lisäsi hän, "en -ymmärrä, miksi pelkäisin kymmenettä." - -Kuitenkin hän pelkäsi sitä, ja niin paljon, että hän kysyi -Bakenkhonsulta, olisiko mitään keinoa lepyttää jumalien vihaa. - -Bakenkhonsu nauroi ja sanoi, ettei hän luullut löytyvän, sillä -jolleivät jumalat olleet vihaisia yhdestä asiasta, niin olivat -ne toisesta. Luotuaan maailman, eivät he ole muuta tehneet kuin -riidelleet sen kanssa, tai toisten jumalien kanssa, jotka myös olivat -mukana sen muodostamisessa, ja heidän riidellessään joutuvat ihmiset -uhreiksi. - -"Kestäkää tuskanne, prinssi", lisäsi hän, "jos sellaisia tulee, sillä -kun Niili on tulvinut korkeintaan viisikymmentä kertaa, on teille -kaikki aivan yhdentekevää." - -"Ajattelette siis, että joka tapauksessa kuolemme, ja että Osiris on -vain toinen nimi auringonlaskulle, Bakenkhonsu." - -Vanha neuvonantaja pudisti harmaata päätään ja vastasi: - -"En. Jos joskus kadottaisitte jonkun, jota suuresti rakastatte, -lohduttakaa itseänne, prinssi, sillä en usko, että elämä päättyy -kuolemaan. Kuolema on vain hoitaja, joka panee hänet nukkumaan, ja -aamulla herää hän uudelleen jatkaakseen matkaansa toisessa ajassa -niitten kanssa, joitten seurassa hän on alusta alkaen ollut." - -"Mihin on hän joutuva kaikkien näiden aikojen jälkeen, Bakenkhonsu?" - -"Kysykää sitä Kiiltä, niinä en tiedä." - -"Hiiteen koko Kii, minä vihaan häntä", sanoi prinssi ja lähti pois. - -"Ettekä ilman syytä, luullakseni", mutisi Bakenkhonsu, mutta kun -kysyin, mitä hän sillä tarkoitti, ei hän tahtonut tai ei osannut -kertoa sitä minulle. Näytti yhä synkemmältä ja palatsin elämä, joka -omalla tavallaan oli ollut hupaisaa, tuli surulliseksi. Kukaan ei -tiennyt, mitä oli tulossa, mutta kaikki tiesivät, että jotakin oli -tulossa ja ojensivat kätensä yrittäen suojata taistelevien jumalien -iskuilta sitä, mikä oli heille kaikkein rakkainta. Setille ja -Merapille oli rakkain heidän poikansa, suloinen pienokainen, joka jo -juoksi ja leperteli, ja jolla Rameses-suvun lapsena oli harvinainen -terveys ja henkiset kyvyt. Aina piti poikasen olla joko isän tai -äidin näkyvissä. Noina päivinä näin todellakin hyvin harvoin Setiä, -eikä meidän opinnoistammekaan tullut mitään, kun hän aina Merapin -kanssa piti huolta pojastaan. - -Kun Usertille kerrottiin siitä, sanoi hän erään ystäväni kuullen: - -"Epäilemättä koettaa hän kasvattaa tuota sekasikiötä täyttääkseen -sillä Egyptin valtaistuimen." - -Mutta voi! Kaikki, mikä oli määrätty pikku Setin täytettäväksi, oli -ruumisarkku. - - * * * * * - -Oli hiljainen, kuuma ilta, niin kuuma, että Merapi oli pyytänyt -hoitajatarta tuomaan lapsen vuoteen ja asettamaan sen kahden pylvään -väliin suureen pylväskäytävään. Siinä hän nukkui vuoteellaan, -rakastettavana kuin jumalainen Horus. Merapi istui hänen vieressään -tuolilla, jolla oli aivankuin antiloopin jalat. Seti käveli -edestakaisin penkereellä pylväskäytävän toisella puolella nojaten -olkapäähäni jutellen yhtä ja toista. Silloin tällöin ohimennessään -pysähtyi hän hetkeksi kirkkaassa kuun valossa ollakseen varma, että -Merapi ja lapsi voivat hyvin, kuten hänelle hiljakkoin oli tullut -tavaksi tehdä. Sitten puhumatta mitään, jottei vaan herättäisi -poikaa, hän hymyili Merapille, joka istui miettien pää käden varassa, -ja kulki edelleen. - -Yö oli hyvin hiljainen. Palmun lehdet eivät värähtäneetkään, sakaalit -eivät liikkuneet ja kimeä-ääniset hyönteisetkin olivat lopettaneet -surinansa. Sitäpaitsi tuo suuri kaupunki alhaalla oli äänetön kuin -hauta. Oli aivankuin jonkun lähenevän turmion enne olisi peloittanut -maailman äänettömäksi. Sillä epäilemättä oli ilmassa turmiota. -Kaikki tunsivat sen, hoitajatarkin, joka aivan kyyristyi tullessaan -emäntänsä tuolin luo ja silloin tällöin vapisi kuumuudesta. - -Äkkiä pikku Seti heräsi ja kertoi nähneensä unta. - -"Mistä sinä uneksit, poikani?" kysyi hänen isänsä. - -"Näin unta", jokelsi hän, "että nainen, jolla oli samanlaiset -vaatteet kun äidillä tuolla temppelissä, otti minua kädestä ja vei -minut ilmaan. Katsoin alaspäin ja näin sinut ja äidin kalpeina -ja itkien. Minäkin aloin itkeä, mutta tuo nainen, jolla oli -höyhenpäähine, kielsi minua, sillä hän kuljetti minua kauniiseen, -suureen tähteen, johon äiti tulisi pian minua tapaamaan." - -Prinssi ja minä katsoimme toisiimme, ja Merapi näytti olevan -touhussa tuuditellen lasta uudelleen uneen. Keskiyö läheni, eikä -vielä kukaan näyttänyt aikovan lähteä levolle. Vanha Bakenkhonsukin -tuli luoksemme ja aikoi sanoa jotakin yöstä, joka oli niin outo ja -levoton, kun äkkiä pieni yölepakko, joka oli lennellyt edestakaisin -yläpuolellamme, putosi hänen päänsä päälle ja siitä maahan. Me -tarkastimme sitä ja huomasimme, että se oli kuollut. - -"Kummallista, että eläin kuoli tuolla lailla", sanoi Bakenkhonsu, kun -samalla toinenkin putosi maahan aivan sen lähellä. Pikku Setin musta -kissanpoikanen, joka makasi pojan vuoteen vieressä, näki sen putoavan -ja hyökkäsi sinne. Mutta ennenkuin se ehti lepakon luo, pyörähti -se ympäri, seisoi takajaloillaan kynsien ilmaa ympärillään, päästi -sitten valittavan äänen ja kaatui kuolleena maahan. - -Me tuijotimme siihen, kun äkkiä jostakin kaukaa kuului -sydäntäsärkevää koiranulvontaa. Sitten alkoi joku lehmä valittavasti -ammua, kuten nämä eläimet tekevät, kun niiltä ryöstetään vasikat. Ja -samassa kuului aivan läheltä aidan toiselta puolen suuressa tuskassa -olevan naisen korvia viiltävää huutoa, jollaista alkoi yhtä aikaa -kuulua joka suunnalta, kunnes ilma oli täynnä valitusta. - -"Oi, Seti, Seti", huudahti Merapi äänellä, joka pikemmin muistutti -sihinää kuin kuiskausta, "katso poikaasi!" - -Me juoksimme sinne, missä poika makasi. Hän oli herännyt ja tuijotti -ylöspäin suurin silmin ja jäykin kasvoin. Pelko, jos se sitä oli, -katosi hänen kasvoiltaan, mutta yhä hän tuijotti. Hän nousi pikku -jaloilleen, yhä tuijottaen ylöspäin. Sitten kirkasti hymy, suloisin -hymy hänen kasvonsa. Hän ojensi kätensä kuin syleilläkseen jotakuta, -joka kumartui hänen puoleensa, ja kaatui taaksepäin -- kuolleena. - -Seti seisoi äänetönnä kuin kuvapatsas. Kaikki, jopa Merapikin, -seisoivat liikahtamatta. Sitten hän kumartui ja otti syliinsä pojan -ruumiin. - -"Nyt, puolisoni", sanoi hän, "on sinua kohdannut se suru, josta -Jabez setäni puhui sinulle, jos vähääkään seurustelisit kanssani. -Nyt Israelin kirous on murtanut sydämeni ja nyt on lapsemme kasvanut -liian suureksi maallisille onnentoivotuksille ja tervehdyksille, -kuten ilkeä Kii ennusti." - -Näin hän puhui kylmällä, hiljaisella äänellä, kuten sellainen, -joka jo kauan on odottanut jotakin tai tiennyt sen tapahtuvaksi. -Sitten hän kumarsi prinssille ja lähti kantaen lapsen ruumista. Ei -milloinkaan, minun mielestäni, Merapi ollut ihanampi kuin tuona -hetkenä, jolloin hän oli rakkaansa kadottanut, sillä nyt loisti hänen -naisellisen rakastettavaisuutensa läpi vielä joitakin säteitä hänen -sielustaan. Hänen silmänsä ja liikkeensä olivat todellakin sellaiset, -että se olisi yhtä hyvin voinut olla aave kuin nainen, joka lähti -luotamme sen kanssa, joka oli ollut hänen poikansa. - -Seti nojasi olkapäähäni katsellen tyhjää vuodetta ja pelästynyttä -hoitajaa, joka yhä istui sen vieressä, ja tunsin kyyneleen putoavan -kädelleni. Vanha Bakenkhonsu kohotti ryppyiset kasvonsa ja katsoi -prinssiin. - -"Älkää surko liian paljon, prinssi", sanoi hän, "sillä ennen kuin -niin monta vuotta kuin minä olen elänyt on kulunut, on tämä lapsi -unohtunut, ja hänen äitinsä on unohtunut, ja teistäkin, prinssi, -elää vain nimi, joka kerran oli suuri Egyptissä. Ja sitten, prinssi, -alkaa jossakin ilo uudelleen, ja sen, minkä olette kadottaneet, -löydätte jälleen. Kiin noituus ei kaikki ole valetta, ja kun hän -sanoi teille tuolla Taniksessa, ettei teitä turhanpäiten nimitetty -'Uudestisyntymisen herraksi', puhui hän sanoja, joista tänä yönä -voitte löytää lohdutusta." - -"Kiitän teitä, neuvonantaja", sanoi Seti ja kääntyi seuraten Merapia. - -"Luulen, että saamme enemmän kuolleita", huudahdin tuskin tietäen, -mitä surussani sanoin. - -"En luule, Ana", vastasi Bakenkhonsu, "sillä Jabezin tai hänen -Jumalansa kilpi suojaa meitä. Alinomaa hän ennusti, että Merapille ja -hänen tähtensä Setille tulisi surua, mutta siinä onkin kaikki." - -Minä vilkaisin kissanpoikaseen. - -"Se eksyi tänne kaupungista muutamia päiviä sitten, Ana. Ja -yölepakotkin lensivät varmaan tuolta kaupungista. Kuulkaa tuota -valitusta. Onko Egyptissä ennen kuultu sellaista ääntä?" - - - - -XVI. - -JABEZ MYY HEVOSIA. - - -Bakenkhonsu oli oikeassa. Paitsi Setin poikaa, ei ketään niistä, -jotka asuivat hänen talossaan tai sen lähellä, kuollut, vaikka kaikki -Egyptin esikoiset kuolivat, vieläpä kaikkien eläinten esikoiset. Kun -tämä tuli tiedoksi ympäri maata, valtasi egyptiläiset viha Merapia -kohtaan, joka, he muistivat, oli huutanut kirousta Egyptille sen -jälkeen kuin hänet oli pakotettu rukoilemaan temppelissä ja kuten he -uskoivat poistamaan pimeyden Memphiksestä. - -Bakenkhonsu, minä ja toiset, jotka rakastimme häntä, huomautimme, -että hänen oma lapsensakin oli kuollut. Tähän vastattiin, ja siinä -olin huomaavinani Usertin ja Kiin vaikutusta, ettei se ollut mitään, -koska noidat eivät rakastaneet lapsia. Sitäpaitsi, sanoivat he, hän -voisi hankkia niitä miten paljon häntä vain haluttaisi ja milloin -haluaisi, muodostaen niiden savisen ruumiin lasten näköisiksi ja -kasvattaen niitä ilkeähenkisiksi vahingoittamaan maata. Lisäksi -kansa vannoi, että hänen oli kuultu sanovan, että vaikka hänen olisi -surmattava oman miehensä poika, tahtoi hän kostaa egyptiläisille, -jotka kerran olivat pitäneet häntä orjana ja murhanneet hänen isänsä. -Vieläpä israelilaisetkin, tai muutamat heistä, kenties Laban muiden -muassa, olivat kertoneet egyptiläisille, että tuo noita joka oli -lumonnut prinssi Setinkin, tuotti heille sellaisia kärsimyksiä. - -Siksi alkoivat egyptiläiset vihata Merapia, joka oli suloisin ja -rakastettavin naisten joukossa. Ja toiset vielä syyttivät häntä -siitäkin, että hän noituudellaan oli ryöstänyt Setin sydämen pois -tämän lailliselta puolisolta ja saanut hänet käännyttämään tämän -puolisonsa, Egyptin kuninkaallisen prinsessan, takaisin palatsinsa -porteilta, joten hän oli pakotettu asustamaan yksin Taniksessa. -Kukaan ei soimannut Setiä, jota kaikki Egyptissä rakastivat, koska -tiedettiin, että hän olisi tahtonut kohdella israelilaisia vallan -eri tavalla ja siten pelastaa Egyptin kaikilta kärsimyksiltä. Tuo -hebrealainen suurisilmäinen tyttö, joka oli onnistunut loihtimaan -hänet, oli hänen kova onnensa. Eihän ollut kummallista, jos yksi -noista naisista, joita prinssillä oli talo täynnä, kuten he uskoivat -ja kuten prinsseillä yleensä oli tapana, olisi ollutkin velho. Olen -varma, että Merapi vain siksi, että prinssin tiedettiin rakastavan -häntä, säästyi myrkytykseltä tai muulta salaiselta murhalta, joka -tapauksessa ainakin vähäksi aikaa. - -Nyt saatiin iloisia uutisia, että faraon ylpeys oli viimeinkin -murtunut (sillä hänen esikoisensa oli kuollut toisten mukana), tai -oli hänen järkensä selvinnyt, kummin nyt asia sitten mahtoi olla. Hän -oli määrännyt, että Israelin lapset saivat lähteä milloin ja mihin -halusivat. Silloin kansa hengitti uudelleen toivossa, että heidän -kärsimyksensä loppuisivat. - -Silloin ilmestyi Jabez vielä kerran Memphikseen mukanaan suuri joukko -sotaratsuja. Hän sanoi haluavansa myydä ne prinssille, sillä hän -ei halunnut jättää niitä kenenkään muiden käsiin. Hän oli laskenut -ja määrännyt hevosien hinnan, jonka mukaan ne olivat äärettömän -suuriarvoisia. - -"Miksi haluatte myydä hevosenne?" kysyi Seti. - -"Siksi, että menen kansani mukana paikkoihin, joissa on vähän vettä -ja missä ne kuolisivat, oi prinssi." - -"Minä ostan hevoset. Katsokaahan niitä, Ana", sanoi Seti, vaikka -tiesin hyvin, että hänellä oli jo enemmän kuin mitä hän tarvitsi. - -Prinssi nousi näyttääkseen, että keskustelu oli lopussa, kun Jabez -kumarrellen kiitokseksi sanoi nopeasti. - -"Iloitsen nähdessäni, oi prinssi, että on tapahtunut niinkuin minä -ennustin, tai oikeammin niinkuin minua oli käsketty ennustamaan, -nimittäin, että teidän kotinne on säästynyt kärsimyksiltä, jotka ovat -kohdanneet Egyptiä." - -"Silloin iloitsette väärin, hebrealainen, sillä vaikein noista -kärsimyksistä on tullut tänne. Poikani on kuollut", ja hän kääntyi -pois. - -Jabez kohotti viekkaat silmänsä ja vilkaisi häneen. - -"Prinssi", sanoi hän, "tiedän sen ja olen pahoillani, että tämä -tappio on haavoittanut sydäntänne. Kuitenkin ei se ollut minun -eikä kansani syy. Jos tarkoin ajattelette, muistatte varmasti, -että sekä silloin kun rakensin tämän paikan ympärille suojamuuria -hyvien tekojenne tähden, joita olitte israelilaisille osoittaneet, -oi prinssi, että jo ennen sitä varoitin ja annoin varoittaa teitä. -Sanoinhan, että jos te ja veljentyttäreni, Israelin kuu, joutuisitte -yhteen, kohtaisi teitä suuri suru hänen kauttaan, jonka, tultuaan -egyptiläiseksi naiseksi, täytyy kantaa sama kohtalo kuin muillakin -egyptiläisillä naisilla on." - -"Voi olla niin", sanoi prinssi. "Asia on sellainen, josta en halua -puhua. Jos tämä kuolema aiheutui teidän loihdustanne, on minulla vain -sanottavana -- että se oli huono palkka minulle kaikesta siitä, mitä -olen yrittänyt tehdä hebrealaisten hyväksi. Niin, mitä muuta voisi -toivoakaan sellaiselta kansalta sellaisessa maassa? Hyvästi." - -"Yksi pyyntö, oi prinssi. Pyydän lupaanne saada puhella -veljentyttäreni, Merapin kanssa." - -"Hän ei ole tavattavissa. Sen jälkeen kuin hänen lapsensa -noitakeinoilla murhattiin, ei hän ota vastaan ketään miestä." - -"Luulen kuitenkin, että hän haluaa puhutella setäänsä, prinssi." - -"Mitä teillä olisi sitten sanottavaa hänelle?" - -"Oi, prinssi, faraon armeliaisuuden tähden saamme me orja raukat -poistua Egyptistä, emmekä milloinkaan palaa takaisin. Sentähden, -jos Merapi jää tänne, on luonnollista, että haluaisin sanoa hänelle -jäähyväiset. Samalla uskoisin hänelle muutamia sukumme ja perheemme -asioita, jotka hän kenties haluaisi taas siirtää lapsilleen." - -Kuullessaan sanan "lapset" Seti nyyhkytti. - -"En luota teihin", sanoi hän. "Teillä on ehkä lisää noita -hebrealaisia kirouksia Merapia varten, tai te voitte lausua sanoja, -jotka tekevät hänet vielä onnettomammaksi kuin hän jo on. Mutta jos -tahdotte tavata häntä minun läsnäollessani --" - -"Herrani prinssi, en tahdo vaivata teitä niin paljon. Hyvästi. Olkaa -hyvä ja viekää --" - -"Tai jollei se miellytä teitä", keskeytti Seti, "voitte tehdä sen -tämän Anan läsnäollessa, jollei Merapi kieltäydy ottamasta vastaan -teitä." - -Jabez mietti hetken ja vastasi: - -"Tapahtukoon se sitten Anan läsnäollessa, sillä hän on mies, joka -tietää, milloin pitää vaieta." - -Jabez kumarsi ja lähti, ja prinssin viittauksesta minä seurasin -häntä. Meidät vietiin heti rouva Merapin huoneeseen, jossa hän istui -surullisena ja yksinään musta huntu päässään. - -"Terve sinulle, setäni", sanoi hän vilkaistuaan minuun, jonka -läsnäolon hän luullakseni ymmärsi. "Tuotko lisää ennustuksia? En -tahdo kuulla niitä, koska viimekertaiset olivat liian tosia", ja hän -kosketti kädellään mustaa huntua. - -"Tuon uutisia ja erään pyynnön, veljentyttäreni. Uutiset ovat, -että Israelin kansa on lähdössä Egyptistä. Pyyntö, joka myöskin on -määräys, on -- että valmistaudut seuraamaan heitä -- --" - -"Labaninko luo?" kysyi Merapi katsoen ylös. - -"Ei, veljentyttäreni, vaan elämään nöyränä kansasi keskuudessa. Laban -ei halua puolisokseen sellaista, joka on ollut egyptiläisen vaimona." - -"Olen iloinen, ettei Laban toivo sellaista, jota hän ei milloinkaan -voi saavuttaa, setäni. Pyydän, sanokaa, miksi minun pitäisi totella -tätä pyyntöä tai tätä käskyä?" - -"Tärkeästä syystä, Merapi -- sillä elämäsi on kysymyksessä. Tähän -asti on sinun annettu tehdä sydämesi halun mukaan. Mutta jos jäät -Egyptiin, jossa sinulla ei enää ole mitään tehtävää, kun kaikki se -on saavutettu, mitä haluttiinkin rakastajasi prinssi Setin avulla, -kuolet varmasti." - -"Tarkoitat, että kansamme tappaa minut." - -"Ei, ei meidän kansamme. Mutta kuitenkin kuolet." - -Merapi astui askeleen lähemmäksi häntä ja katsoi häntä suoraan -silmiin. - -"Sinä olet varma, että kuolen, setä?" - -"Olen, tai ainakin toiset ovat varmoja siitä." - -Nyt Merapi nauroi. Se oli ensimmäinen kerta monien kuukausien -jälkeen, kun näin hänen nauravan. - -"Silloin jään tänne", sanoi hän. - -Jabez tuijotti häneen. - -"Minä luulin, että sinä rakastaisit tuota egyptiläistä, joka todella -on kenen naisen rakkauden arvoinen tahansa", mutisi hän partaansa. - -"Kenties juuri siksi, että rakastan, haluan kuolla. Olen antanut -hänelle kaiken, mitä minulla on annettavaa. Minulla ei ole enää -muuta jäljellä vaivaisesta aarteestani kuin sellaista, mikä tuottaa -hänelle kärsimystä ja onnettomuutta. Sentähden mitä suurempi rakkaus --- ja se on suurempi kuin kaikki nuo pyramiidit yhteensä -- sitä -välttämättömämpää, että se tulee joksikin aikaa kokonaan maahan -kätketyksi. Ymmärrätkö?" - -Jabez pudisti päätään. - -"Ymmärrän vain sen, että sinä olet hyvin kummallinen nainen, -erilainen kuin kaikki toiset, jotka olen tuntenut." - -"Lapseni, joka surmattiin, oli minulle koko maailma, ja tahtoisin -olla siellä, missä hän on. Ymmärrätkö nyt?" - -"Tahtoisitko poistua elämästä maataksesi haudassa kuolleen poikasi -kanssa, vaikka, kun vielä olet nuori, voisit kenties saada useamman -tuon yhden sijaan?" kysyi Jabez hitaasti aivan kuin ihmetellen. - -"Välitän elämästä vain niin kauan kuin voin sillä palvella -häntä, jota rakastan. Ja jos tulee päivä, jolloin hän nousee -valtaistuimelle, miten voi vihattu Israelin tytär silloin palvella -häntä? Enkä tahdo enempää lapsia. Elävänä tai kuolleena hän, joka -lähti täältä, omisti koko sydämeni, siellä ei ole enään sijaa muille. -Se rakkaus on ainakin puhdas ja täydellinen, ja kun se on balsamoitu -kuolemalla, ei se voi milloinkaan muuttua. Sitäpaitsi en makaa -haudassa hänen kanssaan, niin ainakin uskon. Näitten egyptiläisten -uskonto, jota me halveksimme, kertoo ikuisesta elämästä taivaassa, ja -sinne tahtoisin mennä etsimään häntä, joka on kadonnut, ja odottamaan -häntä, joka hetkeksi jää jälkeenpäin tänne." - -"Ah!" sanoi Jabez. "Minä puolestani en vaivaa itseäni noilla -arvoituksilla, sillä tämän maailman ajallinen elämä riittää -täyttämään ajatukseni ja haluni. Mutta sinähän, Merapi, olet -kapinoitsija, ja ollaanpa sitten taivaassa tai maan päällä, miten -kuningas, jota vastaan niskoittelijat ovat kapinoineet, ottaa vastaan -heidät?" - -"Sinä sanot minua kapinoitsijaksi", sanoi Merapi kiinnittäen -liekehtivät silmänsä häneen. "Miksi? Siksi, etten tahtonut häväistä -itseäni menemällä naimisiin miehen kanssa, jota vihaan, ja lisäksi -miehen, joka on murhaaja, ja siksi, etten niin kauan kuin elän tahdo -erota miehestä, jota rakastan, palatakseni niitten luo, jotka eivät -ole tehneet minulle muuta kuin pahaa. Tekikö Jumala sitten naiset -myytäviksi kuin karjan sellaisen huviksi ja hyödyksi, joka voi eniten -maksaa?" - -"Näyttää siltä", sanoi Jabez levittäen kätensä. - -"Näyttää, että sinä ajattelet niin, sinä, joka muodostat Jumalan -sellaiseksi kuin haluaisit hänen olevan. Mutta minä puolestani en -usko sitä, ja jos uskoisin, etsisin itselleni toisen hallitsijan. -Setä, minä vetoan papeista ja vanhimmista Häneen, joka loi sekä -heidät että minut, ja Hän saa päättää, seisonko vaiko kaadun." - -"Joka tapauksessa on vaarallista tehdä niin", tuumi Jabez, "sillä -papit ovat nopeita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä, ennen kuin asiaa -ehditään edes selittää missään. Mutta, mikä minä olen, että voisin -neuvoa sellaista, joka voi musertaa Amonin tomuksi tämän omassa -pyhäkössä, ja jolla ehkä siksi on oikeus tehdä kaikkea, mitä hän -ajattelee ja tahtoo?" - -Merapi polki jalkaansa. - -"Tiedät hyvin, sinä itse toit minulle määräyksen vaatia Amon-jumala -taisteluun temppelissään. Se en ollut minä --" hän alkoi. - -"Tiedän", vastasi Jabez heilauttaen kättään. "Tiedän myöskin, että -niin sanovat kaikki noidat, mikä kansallisuus tai jumala heillä -sitten lieneekään, eikä sitä usko kukaan. Koska sinulla oli usko, -tottelit määräystä ja sinun avullasi lyötiin Amon. Sekä israelilaiset -että egyptiläiset pitävät sinua suurimpana velhona, mitä Niilin -rannoilla on nähty, ja se on vaarallinen nimi, Merapi." - -"En ansaitse sitä, enkä ole milloinkaan sitä tavoitellut." - -"Niin, niin, mutta joka tapauksessa on se annettu sinulle. -Epäilemättä tiedät, mitä pian tapahtuu Egyptissä, ja nyt kun sinua -on varoitettu, jos varoitusta tarvitset, siitä vaarasta, mikä sinua -uhkaa, kieltäydytkö vieläkin tottelemasta tätä toista määräystä, -jonka velvollisuuteni mukaan olen tuonut sinulle?" - -"Kieltäydyn." - -"Silloin on se oma syysi, ja hyvästi. Ai, tahtoisin lisätä, että -sinulla on vähän omaisuuttakin, karjaa ja maan hedelmiä, jotka perit -isältäsi. Kun kuolet --" - -"Ottakaa ne kaikki, setäni, ja tulkaa onnelliseksi. Hyvästi." - -"Jalo nainen, ystävä Ana, ja ihana", sanoi vanha hebrealainen sitten -kuin Merapi oli mennyt. "Olen pahoillani, etten enään koskaan saa -nähdä häntä, ja ettei kukaan näe häntä pitkiin aikoihin, sillä -muistakaa, hän on veljentyttäreni, johon olen mielistynyt. Nyt -minunkin on lähdettävä, koska olen toimittanut asiani. Kaikkea -hyvää teille, Ana. Ettehän enään ole sotilas, vai miten? Ettekö? -Uskokaa minua, olette näkevä, että se on hyvä. Tervehtikää prinssiä. -Muistakaa minua ystävyydellä joskus, kun tulette vanhaksi, sillä minä -olen palvellut teitä parhaani mukaan, ja myöskin herraanne, joka -toivottavasti löytää jälleen sen, minkä hän joku aika sitten menetti." - -"Hänen korkeutensa, prinsessa Usertinko?" sanoi minä. - -"Prinsessa Usertin muitten muassa, Ana. Sanokaa prinssille, jos hän -arvelisi niitä kalliiksi, että nuo hevoset, jotka myin hänelle, ovat -todella hienointa syyrialaista rotua. Jos teillä sattuu olemaan -ystävä, jonka haluaisitte menestyvän, älkää antako hänen mennä -taistelemaan erämaahan nyt seuraavien muutamien kuukausien kuluessa, -varsinkin jos farao on johtamassa. Ei, minä en tiedä mitään, mutta -nyt on suurten myrskyjen aika. Hyvästi, ystävä Ana, ja vielä kerran -hyvästi." - -"Mitä hän tarkoitti tuolla?" ajattelin itsekseni lähtiessäni Setin -luo kertomaan kuulemiani. Mutta en keksinyt mitään vastausta tuohon -kysymykseen. - -Mutta pian aloin ymmärtää. Näyttää siltä, että viimeinkin -israelilaiset olivat lähdössä Egyptistä. Heitä oli mahdottoman suuret -joukot ja lisäksi kymmeniin tuhansiin nousevat arabialaisheimot, -jotka palvelivat israelilaisten Jumalaa ja joista muutamat olivat -Hyksos kansan jälkeläisiä, tuon paimenkansan, joka kerran hallitsi -Egyptiä. Että nuo huhut olivat tosia, näimme siitä, että kaikki -hebrealaiset naiset, jotka asuivat Memphiksessä, jopa nekin, jotka -olivat egyptiläisten kanssa naimisissa, olivat lähteneet kaupungista, -poistuen miestensä ja jotkut lastensakin luota. Muutamat heistä, -jotka olivat olleet Merapin ystäviä, tulivat ennen lähtöään -tervehtimään häntä ja kysymään, tulisiko hänkin mukaan. Hän pudisti -päätään vastatessaan: - -"Miksi lähdette? Oletteko mieltyneet niin kovin noihin -erämaamatkoihin, että niiden vuoksi olette valmiit lähtemään, -milloinkaan enään näkemättä miehiänne, joita rakastatte ja omia -lapsianne?" - -"Ei, rouva", vastasivat he itkien. "Me olemme onnellisia täällä -valkomuurisessa Memphiksessä, ja täällä kuunnellen Niilin kohinaa -tahtoisimme vanhentua ja kuolla mieluummin kuin asua tuolla jossakin -erämaan teltassa vieraiden kanssa tai yksin. Mutta pelko ajaa meidät -täältä." - -"Mitä pelkäätte?" - -"Egyptiläisiä, jotka, huomattuaan mitä kaikkea ovat meidän tähtemme -saaneet kärsiä ja mitä rikkauksia ja aarteita ovat meille antaneet -monien sukupolvien aikana, ja miten pienestä olemme kasvaneet -suureksi kansaksi, varmasti tappavat jokaisen israelilaisen, jonka -löytävät keskuudestaan. Myöskin pelkäämme pappiemme kirouksia, -jollemme lähde täältä." - -"Silloinhan minunkin olisi pelättävä noita asioita", sanoi Merapi. - -"Ei, rouva, tehän olette Egyptin prinssin ainoa rakastettu, prinssin, -jonka huhutaan pian tulevan Egyptin faraoksi ja hänen avullaan te -säästytte egyptiläisten vihalta. Ja lisäksi, kuten kaikki hyvin -tietävät, te olette maailman suurin noita, mahtavan Amon-Raan -kukistaja, ja sellainen, joka uhraamalla lapsensa kykeni suojelemaan -talon, jossa hän asusti, kaikilta vaivoilta. Teidänhän ei tarvitse -ollenkaan pelätä pappeja ja heidän taikojaan." - -Silloin Merapi hypähti ylös pyytäen heitä poistumaan, jonka he -nopeasti tekivätkin peläten, ettei hän vain loihtisi heitä. Ja niin -kävi, ettei Egyptissä ollut jäljellä hebrealaista sukua muita kuin -suloinen Israelin kuu ja joitakin puoleksi egyptiläisiä lapsia. -Silloin, huolimatta vaivoista ja onnettomuuksista, jotka muutamien -kuluneitten vuosien aikana olivat kauhun, kuoleman ja nälänhädän -kestäessä hävittäneet kenties puolet kansasta, Egypti suuresti -iloitsi. - -Jokaisen jumalan kaikissa temppeleissä pidettiin juhlia, ja -sellaiset, joilla oli vielä jotakin jäljellä, uhrasivat. Jumalien -patsaat puettiin uusiin, hienoihin vaatteisiin ja koristettiin -kukkaseppelillä. Sitäpaitsi Niilissä ja pyhissä lammikoissa lipuivat -alukset edestakaisin kaunistettuina lyhdyillä, kuten mahtavan -Osiriksen juhlassa. Prinssi Seti, joka oli Amonin nimellinen -ylipappi, josta virasta ei hän eläissään voinut päästä, seurasi -noita mielenosoittajia, sillä hänen oli pakko se tehdä, Memphiksen -suureen temppeliin, johon minäkin menin hänen mukanaan. Kun monet -juhlamenot olivat ohi, johti hän kulkuetta kauniissa, papillisessa -puvussaan suuren kansanjoukon läpi, jolloin tuhansista suista kuului -ukkosen jyrinää muistuttava tervehdys: "Farao!" tai ainakin "Faraon -perillinen." - -Kun tuo huuto viimein lakkasi, kääntyi prinssi heidän puoleensa ja -sanoi: - -"Ystävät, jos tahdotte lähettää minut siihen seuraan, joka istuu -Osiriksen pöydässä eikä faraon juhlissa, toistatte tuon tyhmän -tervehdyksen, jota hallitsijamme Amenmeses ei ilolla kuuntele." - -Hiljaisuudesta, joka seurasi, kuului ääni: - -"Älkää pelätkö, prinssi, niin kauan kuin tuo hebrealainen velho -nukkuu öisin rinnallanne. Hän, joka kykeni tuottamaan Egyptille niin -paljon kärsimyksiä, voi varmasti varjella teitä vahingolta", jolloin -valtaavat riemuhuudot kaikuivat jälleen. - -Seuraavana päivänä palasi vanha Bakenkhonsu Taniksesta, jossa hän -oli käynyt, tuoden paljon uutisia. Siellä oli pidetty iso kokous -suurimman temppelin avarimmassa salissa. Tuossa kokouksessa, johon -kaikki saivat ottaa osaa, oli Amenmeses kertonut, että israelilaiset -olivat lähteneet tuhansittain. Siellä oli myöskin uhrattu, jotta -saataisiin Egyptin suuttuneet jumalat lepytetyiksi. Kun juhlamenot -olivat lopussa, mutta ennenkuin seura hajosi, -- nousi hänen -korkeutensa prinsessa Userti paikaltaan ja kääntyi faraoon päin -sanoen: - -"Isäimme henkien nimessä", hän huusi, "ja erittäinkin isäni, hyvän -jumala Meneptahin nimessä, kysyn sinulta, farao, ja teiltä kansa, -onko tuo vääryys, jonka israelilaiset orjat ja heidän noitansa ovat -tuottaneet meille, sellaista, jota mahtavan Egyptin tulisi kärsiä? -Jumalamme ovat lyödyt ja häväistyt, kauheat ja suuret kärsimykset, -jollaisia ei historiassa kerrota, ovat kohdanneet meitä noituuden -lähettäminä, kymmenet tuhannet, faraon esikoisesta alkaen, ovat -kuolleet yhtenä ainoana yönä. Ja nyt nämä hebrealaiset, jotka ovat -murhanneet heidät noituudellaan, sillä he ovat kaikki noitia, miehet -ja naiset, varsinkin yksi heistä, joka on Memphiksessä, ja josta -en tahdo puhua, hän kun on tuottanut minulle yksityistä pahaa, -päästetään faraon luvalla lähtemään maasta. Vielä lisäksi, he ovat -ottaneet mukaansa kaiken karjansa, kaiken puidun viljansa, kaikki -kalliit koristeet ja rikkaudet, jotka he ovat kansaltamme kauhujen -keskellä väkisin lainanneet, eivätkä aiokaan niitä milloinkaan -takaisin antaa. Siksi minä, Egyptin kuninkaallinen prinsessa, kysyn -faraolta, onko tämä faraon päätös?" - -"Mutta", sanoi Bakenkhonsu, "farao istui pää riipuksissa -valtaistuimellaan, eikä vastannut mitään." - -"Farao ei puhu", jatkoi Userti. "Silloin kysyn, onko tämä faraon -neuvoston ja Egyptin kansan päätös? Egyptissähän on vielä armeija, -satoja sotavaunuja ja tuhansia jalkamiehiä. Onko tämä sotajoukko sitä -varten, että se istuisi paikallaan silloin, kun nuo orjat pakenevat -erämaahan kiihoittaakseen vihollisemme Syrian meitä vastaan ja -palatakseen heidän kanssaan murhaamaan meitä?" - -"Noihin sanoihin", jatkoi Bakenkhonsu, "vastasi koko kansanjoukko -huutamalla: 'Ei.'" - -"Kansa sanoo -- ei. Mitä sanoo farao?" huusi Userti. Seurasi -hiljaisuus, kunnes Amenmeses äkkiä nousi ja puhui: "Tapahtukoon, -kuten haluat, prinsessa, mutta jos pahoin käy, kohdatkoon se sinua -ja noita, jotka olet lainoittanut. Vaikka minun mielestäni olisi se -paikka, jossa sinä seisot, puolisosi, prinssi Setin paikka, ja hänen -olisi sinun sijastasi tehtävä tuo pyyntö." - -"Puolisoni, prinssi Seti, on Memphiksessä sidottuna velhon -hiusnauhalla, niin kerrotaan minulle", nauroi Userti pilkallisesti -kansan hyväksyvästi säestäessä. - -"En tiedä sitä", jatkoi Amenmeses, "mutta sen tiedän, että joka -tapauksessa prinssi olisi päästänyt nämä hebrealaiset lähtemään -täältä. Ja toisinaan, kun suru seurasi surua, ajattelin, että hän -oli oikeassa. Totisesti useammin kuin kerran olisin päästänytkin -heidät menemään, mutta aina joku voima, en tiedä mikä, laskeutui -sydämeeni, muutti sen kivikovaksi ja riisti minulta sanat, etten -ilmaisisi ajatustani. Nytkin tahtoisin antaa heidän mennä, mutta te -kaikki olette minua vastaan, ja kenties, jos vastustan teitä, saan -maksaa sen elämälläni ja valtaistuimellani. Päälliköt, käskekää, -että armeijani on valmiina ja kootkaa se tänne Tanikseen, että itse -voin johtaa sen Israelin kansaa takaa-ajamaan ja ottaa osaa sen -kärsimyksiin." - -Valtavasti huutaen hajosi kokous niin, että viimein kaikki olivat -menneet ja ainoastaan farao jäi istumaan valtaistuimelleen tuijottaen -eteensä. Hänen kasvonsa muistuttivat pikemmin kuollutta kuin elävää -hallitsijaa, joka oli lähtemäisillään sotaan vihollisiaan vastaan. - -Prinssi kuunteli kaikkea tätä äänetönnä, mutta kun Bakenkhonsu -lopetti, katsoi hän ylös ja kysyi: - -"Mitä ajattelette te, Bakenkhonsu?" - -"Ajattelen, prinssi", vastasi tuo vanha ja viisas mies, "että hänen -korkeutensa teki väärin kiihoittaessaan heitä, vaikka hän epäilemättä -tulkitsi pappien ja sotajoukon ajatukset, joita vastaan farao ei -ollut kyllin luja seisomaan." - -"Minä ajattelen samoin kuin te", sanoi Seti. - -Samassa astui rouva Merapi huoneeseen. - -"Olen kuullut, puolisoni", sanoi hän, "että farao aikoo ajaa -sotajoukoilla Israelin kansaa takaa. Pyydän, ettei puolisoni yhtyisi -faraon joukkoihin." - -"Onhan luonnollista, ettet haluaisi minun taistelevan heimoasi -vastaan, ja totta puhuakseni en ole sitä aikonutkaan", vastasi Seti -ja lähti Merapin kanssa pois. - -"Hän ei ajattele sukulaisiaan, vaan rakastettunsa henkeä", sanoi -Bakenkhonsu. "Hän ei ole noita, kuten väitetään, mutta se on totta, -että hän tietää sellaista, mitä me emme tiedä." - -"Niin, se on totta", vastasin minä. - - - - -XVII. - -MERAPIN UNI. - - -Kului joku aika, kenties noin neljätoista päivää siitä, jolloin -israelilaiset olivat alkaneet matkansa. Se oli mahtava joukko, -joka kantoi muassaan profeettansa ruumisarkkua ja muumiota. Tuo -profeetta, niin kerrottiin, heidän heimolaisensa, oli ollut visiirinä -sillä faraolla, joka ystävällisesti otti heidät vastaan Egyptiin -satoja vuosia sitten. Toiset sanoivat heidän menneen sitä, toiset -tätä tietä, mutta Bakenkhonsu, joka tiesi kaikki, selitti, että he -kulkivat Krokotiili-järveä kohden, jota toiset nimittävät Punaiseksi -mereksi, ja aikoivat sen poikki tuolla puolen olevaan korpeen ja -sieltä Syriaan. Kysyin häneltä miten se olisi mahdollista, sillä tuo -järvi on kapeimmasta paikasta kuusituhatta jalkaa leveä ja sen syvyys -on mittaamaton. Hän vastasi, ettei hän tiennyt, mutta että voisin -tiedustella sitä rouva Merapilta. - -"Te olette siis muuttanut mielipiteenne ja pidätte häntä noitana", -sanoin, johon hän vastasi: - -"Jonkun täytyy panna tuuli puhaltamaan ja Egypti on niin täynnä -noituutta, että sitä on vaikeata sanoa. Ja hänhän se oli eikä kukaan -muu, joka hävitti Amonin ikivanhan patsaan. Oh, niin, noita tai ei -noita, joka tapauksessa voi häneltä kysyä, miten hänen kansansa aikoo -mennä Punaisen meren yli, varsinkin jos faraon sotavaunut sattuvat -olemaan heidän takanaan." - -Minä kysyin häneltä, mutta hän vastasi, ettei hän tiennyt mitään -siitä asiasta, eikä tahtonut tietääkään mitään, koska hän oli eronnut -kansastaan ja jäänyt Egyptiin. - -Sitten tuli Kii, en tiedä mistä, ja tehtyään sovinnon prinssin kanssa -vannottuaan, että papit olivat vastoin hänen tahtoaan pukeneet -Merapin Isiksen pukuun, kertoi meille, että farao oli lähtenyt suuren -sotajoukon kanssa ajamaan takaa israelilaisia. Prinssi kysyi häneltä, -miksi ei hänkin ollut mennyt mukaan, johon hän vastasi, ettei hän -ollut mikään sotilas, ja että farao vältti häntä. Hän puolestaan -kysyi prinssiltä, miksi tämä ei ollut mennyt. - -Seti vastasi, ettei häntä haluttanut ottaa siihen osaa yksityisenä -kansalaisena, häneltä kun oli riistetty päällikkyys muissakin -asioissa. - -"Te olette viisas, kuten aina, prinssi", sanoi Kii. - - * * * * * - -Seuraavana iltana, hyvin myöhään, kun prinssi, Kii, Bakenkhonsu ja -minä, Ana, istuimme jutellen, syöksyi rouva Merapi äkkiä luoksemme. -Hän tuli suoraan vuoteestaan, silmät palaen ja hiukset hajallaan. - -"Olen nähnyt unen!" huusi hän. "Uneksin, että koko suurilukuinen -kansani seurasi tulenliekkiä, joka ulottui maasta taivaaseen asti. He -tulivat erään suuren veden rannalle ja heidän jäljessään kiiruhtivat -farao ja koko Egyptin sotajoukko. Silloin kansani syöksyi veteen -ja se kannatti heitä, niin kuin se olisi ollut lujaa maata. Faraon -sotilaat aikoivat seurata heitä, mutta Egyptin jumalat ilmestyivät, -Amon, Osiris, Isis, Hathor ja muut, ja tahtoivat käännyttää heidät -takaisin. He eivät kuitenkaan totelleet heitä, vaan vetäen jumalat -mukanaan syöksyivät veteen. Silloin tuli pimeys, ja pimeydestä kuului -valitusta ja valtaavaa naurua. Se loppui ja kuu nousi valaisten -tyhjyyden. Minä heräsin ja kaikki jäseneni vapisivat. Selittäkää -minulle tämä uni, jos voitte, oi Kii, tietäjä." - -"Miten se on tarpeellista, rouva", vastasi Kii aivan kuin unesta -heräten, "kun uneksija itse on tietäjä? Uskaltaako oppilas neuvoa -opettajaa, tai vasta-aloittelija selittää salaisuuksia temppelin -ylipapille? Ei, rouva, minä ja kaikki Egyptin tietäjät olemme teidän -jalkojenne juuressa." - -"Miksi aina pilkkaatte minua?" sanoi Merapi ja vapisi puhuessaan. -Silloin Bakenkhonsu avasi suunsa sanoen: - -"Kiin viisaus on kätketty eikä se anna mitään valoa meille, hänen -oppilailleen. Kuitenkin tämän unen tarkoitus on selvä, vaikka en -tiedä, onko se totta. Se tarkoittaa, että Egyptin sotajoukkoa ja -sen mukana Egyptin jumalia uhkaa perikato israelilaisten tähden, -jollei joku, jota he tottelevat, voi saada heitä luopumaan jostakin -aikeesta, jota en tiedä. Mutta ketä hullu tottelee, niin, ketä hullu -tottelee?" ja kohottaen harmaan päänsä katsoi suoraan prinssiin. - -"Ei ainakaan minua, joka en nykyään merkitse mitään Egyptissä", sanoi -Seti. - -"Miksi ei teitä, oi prinssi, joka huomenna voitte olla ken tahansa -Egyptissä?" kysyi Bakenkhonsu. "Tehän olette aina puhunut noista -hebrealaisista ja sanonut, ettei heistä koidu Egyptille muuta kuin -pahaa, kuten on käynytkin. Ketä sitten kansa ja sotajoukko kuuntelisi -hartaammin?" - -"Sitäpaitsi, prinssi", keskeytti Kii, "eräs teidän huonekunnastanne -on nähnyt ilkeän unen. Ehkä se ei olekaan uni, vaan joku noituus, -joka on tähdätty Egyptin hallitsijaa vastaan. Samanlainen noitatemppu -kuin se, joka heittää mahtavan Amonin valtaistuimelta ja rakentaa -taika-aidan tämän talon ja puutarhan ympäri." - -"Sanon taaskin teille, Kii, etten puno mitään taikatemppuja, minä, -joka omalla lapsellani olen saanut maksaa ne." - -"Mutta niissä oli taikuutta, rouva, ja kuten vanhastaan tiedetään, -voima on täydellistä ainoastaan silloin, kun täytyy uhrata jotakin", -sanoi Kii synkästi. - -"Lakatkaa jo puhumasta noitatempuista, tietäjä", huudahti prinssi, -"tai jos teidän täytyy niistä puhua, puhukaa omistanne, joita on -paljon. Jabezhan se suojeli meitä täällä noita vaivoja vastaan ja -Amonin patsaan murskasi joku jumala." - -"Anteeksi, prinssi", sanoi Kii kumartaen, "se ei ollut tämä rouva, -vaan hänen setänsä, joka rakensi aidan talonne ympäri suojatakseen -teitä vaivoilta, jotka Egyptiä kohtasivat, ja se ei ollut tämän -rouvan, vaan jonkun jumalan työtä hänen avullaan, joka löi Amonin -Taniksessa. Prinssi sanoi sen. Kuitenkin tämä rouva on nähnyt -kummallisen unen, jonka Bakenkhonsu on selittänyt, vaikka minä en -osannut, ja minun mielestäni pitäisi faraon ja hänen päällikkönsä -saada kuulla tämä uni, jotta he itse voisivat muodostaa siitä oman -mielipiteensä." - -"Miksi ette sitten kerro sitä heille, Kii?" - -"Farao on katsonut parhaaksi, prinssi, erottaa minut palveluksestaan -ja antaa virkani toiselle. Jos menen faraon näkyviin, tappaa hän -minut." - -Sen kuullessani minä, Ana, toivoin, että Kii menisi faraon eteen, -vaikka en uskonut, että hän tai kukaan muukaan voisi tappaa Kiitä, -jolla oli suojeluskaluja kuolemaa vastaan. Sillä minä pelkäsin Kiitä -ja tunsin, että hän jälleen mietti jotakin ilkeätä Merapia kohtaan, -jonka tiesin olevan viattoman. - -Prinssi kulki edestakaisin huoneessa, kuten hänen tapansa oli -ollessaan ajatuksiin vaipuneena. Äkkiä hän pysähtyi eteeni ja sanoi: - -"Ana ystävä, olkaa hyvä ja käskekää, että sotavaununi satamiehisen -suojajoukon kanssa laitetaan kuntoon. Lähdemme päivän koittaessa, te -ja minä, etsimään faraon armeijaa ja pyytämään puheille pääsöä." - -"Herrani", sanoi Merapi rakastettavalla tavallaan, "pyydän, älä -poistu luotani." - -"En poistukaan. Tule mukaan, jos tahdot." Hän pudisti päätään, sanoen: - -"En uskalla, prinssi, viimeisinä aikoina on tuntunut kuin joku lumous -vetäisi minua kansani luo. Kahdesti yössä olen herännyt ja löytänyt -itseni istumasta puutarhassa kasvot pohjoista kohden ja kuullut äänen -korvissani, vieläpä kuolleen isänikin äänen, sanovan: - -"'Israelin kuu, kansasi kulkee korvessa ja tarvitsee valoasi.' - -"Siksi olen varma, että jos joutuisin lähelle heitä, vedettäisiin -minut väkisin mukaan, kuten puu vedetään vedestä, eikä Egypti enään -näkisi minua." - -"Silloin pyydän sinua olemaan siellä, missä olet, Merapi", sanoi -prinssi vähän hymyillen, "sillä on varmaa, että minne sinä menet, -sinne on minun seurattava, eikä minulla ole halua kulkea korvessa -hebrealaisen kansasi kanssa. No, koska sinä et halua poistua -Memphiksestä ja tulla kanssani, täytyy minun jäädä luoksesi." - -Kii katsoi tuota paria läpitunkevilla silmillään. "Suokoon prinssi -anteeksi", sanoi hän, "mutta vannon jumalien nimessä, etten koskaan -luullut kuulevani, että prinssi Seti Meneptah asettaa naisen oikut -yläpuolelle kunniataan." - -"Te puhutte raa'asti", sanoi Seti nousten seisomaan, "ja jos olisitte -sanonut noin jonakin toisena päivänä, kenties, Kii --" - -"Oi. Herrani!" sanoi Kii heittäytyen maahan, painaen otsansa lattiaan -asti, "ajatelkaa, miten suuri syy minulla täytyy olla, kun uskallan -puhua siten. Kun ensimmäisen kerran tulin tänne Taniksesta, henki, -joka on sisässäni, puhuen huulieni kautta antoi teidän korkeudellenne -muutamia arvonimiä, joista teidän korkeutenne suvaitsi moittia -minua. Mutta tuo henki sisässäni ei voi valehdella, ja minä tiedän -varmasti ja pyydän kaikkia täällä painamaan mieleensä, että tänä yönä -seison hänen lähellään, joka, ennen kuin kaksi kuukautta on kulunut, -kruunataan faraoksi." - -"Te olette totisesti aina ollut huonojen uutisten tuoja, Kii, mutta -jos niin käykin, mitä sitten?" - -"Tämä, teidän korkeutenne: Jolleivät totuuden ja oikeuden henget -pakottaisi minua, uskaltaisinko minä, jolla on veri, joka voi juosta -kuiviin, ja luut, jotka voivat murskaantua, puhua kovia sanoja -hänelle, josta tulee farao? Uskaltaisinko vastustaa tuon suloisen -kyyhkysen tahtoa, jonka pesä on tulevan faraon sydämessä, tuon -viisaan valkoisen kyyhkysen, joka kuiskii salaisuuksia taivaasta, -josta hän tuli, ja joka on voimakkaampi kuin Isiksen korppikotka ja -nopeampi kuin Raan haukka, kyyhkysen, joka suuttuessaan voisi repiä -minut useammaksi kappaleeksi kuin Set ja Osiris?" - -Minä näin Bakenkhonsun paisuvan pidätetystä naurusta, kuten sammakko, -joka on kurnuttamaisillaan, mutta Seti vastasi väsyneellä äänellä: - -"Kaikkien Egyptin lintujen nimessä ja pyhät krokotiilit vielä -kaupanpäällisiksi luettuina, en sitä tiedä, koska teidän ajatuksenne -ei ole mikään avonainen kirjoitus, minkä ohikulkija voisi lukea. -Mutta jos kertoisitte minulle, minkä vuoksi totuuden ja oikeuden -jumalattaret ovat innostuttaneet teitä --" - -"Syy on se, oi prinssi, että Egyptin armeijan kohtalo on teidän -käsissänne. Aika on lyhyt ja minä tahdon olla rehellinen. Kieltäkää -se, kuten hän tahtoo, mutta tämä rouva tässä, joka näyttää olevan -täynnä vain rakkautta ja suloa, on suurin noita Egyptissä, kuten -minä, jota hän on hallinnut, hyvin tiedän. Hän rupesi kilpailemaan -Egyptin pääjumalan kanssa ja löi hänet tomuun, ja on maksanut -takaisin hänelle, hänen profeetoilleen ja palvelijoilleen sen pahan, -minkä Amon olisi tahtonut tehdä hänelle, kuten hänen sijassaan -jokainen olisi tehnyt. Nyt hän on nähnyt unen, tai hänen henkensä on -kertonut sen hänelle, että Egyptin sotajoukko on perikadon partaalla, -ja minä tiedän, että tämä uni on tosi. Kiiruhtakaa siis, oi prinssi, -pelastamaan Egyptin armeija, jota varmasti tarvitsette tullessanne -valtaistuimelle." - -"Minä en ole noita", huusi Merapi, "ja kuitenkin -- voi! että minun -täytyy se sanoa -- tuon hymyilevän, kylmäsilmäisen velhon sanat ovat -tosia. _Kuolema uhkaa Egyptin sotajoukkoja!_" - -"Käskekää, että sotavaunut laitetaan kuntoon", sanoi Seti uudelleen. - - * * * * * - -Oli kulunut kahdeksan päivää. Aurinko laski ja me ajoimme täyttä -laukkaa Punaista merta kohti. Yötä päivää olimme seuranneet faraon -armeijaa läpi erämaiden tietä pitkin, joka oli täynnä vaunujen -pyörien ja sotilaiden sekä heitä ennen kulkeneiden kymmenien -tuhansien israelilaisten jälkiä. - -Nyt näimme kukkulalta, johon olimme saapuneet, tuon suuren armeijan -leiriytyneen alapuolellemme. Ja muutamat kulkurit kertoivat meille, -että sen takana, myöskin leiriytyneenä, olivat israelilaisten -lukemattomat joukot ja heidän takanaan laaja Punainen meri, joka -katkaisi heidän tiensä. Mutta me emme voineet nähdä israelilaisia -emmekä vettä tuolla egyptiläisten takana kummallisesta syystä. Heidän -ja faraon armeijan välissä oli musta pilvipatsas, joka ulottui maasta -taivaaseen asti. Eräs kulkuri kertoi meille, että tuo pilvi kulki -päivisin israelilaisten edellä, mutta öisin muuttui se tulipatsaaksi. -Ainoastaan tänään, kun faraon armeija oli lähellä, oli se muuttanut -paikkaansa ja tullut Israelin kansan ja sotajoukon väliin. - -Kun prinssi, Bakenkhonsu ja minä kuulimme tuon, katsoimme toisiimme -ja olimme ääneti. Mutta äkkiä prinssi naurahti hieman ja sanoi: - -"Meidän olisi pitänyt tuoda Kii mukanamme, vaikkapa sitten -sidottuna, että hän olisi selittänyt tämän ihmeen, sillä varmaa on, -ettei kukaan muu osaa." - -"Olisi vaikeata pitää Kiitä sidottuna, prinssi, jos hän haluaisi -päästä vapaaksi", vastasi Bakenkhonsu. "Sitäpaitsi, ennen kuin -astuimme vaunuihin Memphiksessä, oli hän lähtenyt etelään päin -Tebeen. Minä näin hänen menevän." - -"Ja minä määräsin, ettei hän saisi palata, sillä sekä minä että rouva -Merapi pidämme häntä pahana vieraana," sanoi Seti huoaten. - -"Nyt kun olemme täällä, mitä aiotte, prinssi, tehdä?" kysyin minä. - -"Mennä faraon leiriin ja sanoa, mitä meillä on sanottavaa, Ana." - -"Ja jollei hän tahdo kuulla, prinssi?" - -"Silloin huutaa asiamme ääneen ja palata." - -"Ja jollei hän anna meidän palata, prinssi?" - -"Silloin pysyä alallaan ja elää tai kuolla, kuten jumalat määräävät." - -"Totisesti on herrallamme jalo sydän!" huudahti Bakenkhonsu, -"ja vaikka tunnen itseni liian nuoreksi kuolemaan, olen halukas -hänen kanssaan näkemään, miten tämä asia päättyy", ja hän nauroi -äänekkäästi. - -Mutta minusta, joka olin peloissani, kuulosti hänen hohotuksensa, -joka kaikui päittemme yläpuolella, oudolta ja todella peloittavalta. - -Sitten pukeuduimme juhlapukuihin, jotka olimme ottaneet mukaamme, -mutta miekat ja kilvet jätimme pois. Ja vähän syötyämme lähdimme -ajamaan, puolet vartijoistamme mukana, tuota paikkaa kohden, jossa -näimme faraon lipun liehuvan. Loput vartijoistamme jätimme leiriimme -kukkulalle pyytäen heitä, jos jotakin tapahtuisi meille, palaamaan -takaisin ja ilmoittamaan siitä Memphikseen ja muihin suuriin -kaupunkeihin. Kun lähestyimme leiriä, huomasi etuvartiosto meidät ja -alkoi huutaa. Mutta tunnettuaan laskevan auringon valossa tulijat, -kuului sieltä mutinaa: - -"Egyptin prinssi! Egyptin prinssi!" sillä he eivät milloinkaan -lakanneet nimittämästä Setiä sillä nimellä, ja he tekivät kunniaa -keihäillään ja antoivat meidän mennä. - -Niin saavuimme viimein faraon teltalle, jonka ympärillä kokonainen -rykmentti oli vartioimassa. Teltan reunat oli nostettu ylös -yön kuumuuden tähden, joka oli tavaton, ja siellä istui farao -päällikköineen, neuvonantajineen, pappeineen, tietäjineen ja muine -seuralaisineen syöden ja juoden. He istuivat pöydän ympärillä, -joka oli taipunut kuin kaari, kasvot ovelle päin. Farao istui -keskimmäisenä ja hänen takanaan seisoivat viuhkan kantajat ja -juomanlaskijat. - -Me astuimme telttaan, prinssi keskellä, Bakenkhonsu hänen oikealla -puolellaan nojaten sauvaansa ja minä kantaen kultaisia ketjuja, jotka -farao Meneptah oli antanut minulle, vasemmalla. Muut seuralaisemme -jäivät ulkopuolelle vartijoiden joukkoon. - -"Keitä ovat nämä?" kysyi Amenmeses katsoen ylös, "jotka tulevat tänne -kutsumatta?" - -"Kolme Egyptin kansalaista, joilla on sanoma faraolle", vastasi -Seti hiljaisella äänellään, "ja olemme tulleet nopeasti ja kaukaa -ilmoittaaksemme sen ajoissa." - -"Mitkä ovat nimenne, Egyptin kansalaiset, ja kuka lähettää sanoman?" - -"Nimemme ovat: Seti Meneptah, entinen Egyptin prinssi ja kruunun -perillinen, vanha neuvonantaja Bakenkhonsu, ja Ana, kuninkaan -seurueen kirjuri, ja sanomamme on jumalilta." - -"Olemme kuulleet nuo nimet jo ennenkin?" sanoi farao ja hänen -puhuessaan koko seurue, tai melkein kaikki, nousi ylös, ainakin -puoleksi ja kumarsivat prinssille. "Tahdotko sinä seuralaisinesi -istuutua aterioimaan, prinssi Seti Meneptah?" - -"Kiitämme jumalaista faraota, mutta me olemme jo aterioineet. Onko -meillä faraon lupa ilmoittaa asiamme?" - -"Puhu, prinssi!" - -"Oi farao, monta kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi katselimme -toisiamme kasvoista kasvoihin, tuona päivänä, jolloin isäni, hyvä -jumala Meneptah, teki minut perinnöttömäksi ja sen jälkeen muutti -täältä Osiriksen luo. Farao muistaa, miksi minut silloin erotettiin -Egyptin kuninkaallisesta suvusta. Se oli noitten israelilaisten -tähden, joita minun mielestäni oli huonosti kohdeltu, ja jotka -siksi olisi pitänyt päästää lähtemään Egyptistä. Hyvä jumala -Meneptah olisi sinun, oi farao, ja muitten neuvosta tahtonut -miekalla lyödä israelilaiset tehdäkseen lopun heistä ja siihen hän -vaati minun suostumustani Egyptin perillisenä. Minä kieltäydyin, -minut syrjäytettiin, ja siitä asti sinä, oi farao, olet kantanut -kaksinkertaista kruunua ja minä olen ollut Memphiksen asukkaana -eläen maillani ja perinnöilläni, jotka kuuluvat minulle. Sen ja -tämän hetken välillä, oi farao, ovat monet vaivat kohdanneet Egyptiä -ja viimeinen niistä maksoi sinulle esikoisesi ja minulle samoin. -Huolimatta kaikesta tästä sinä, oi farao, kuitenkin olet kieltäytynyt -päästämästä näitä hebrealaisia, jotka minun mielestäni olisi pitänyt -päästää jo alussa. Viimein esikoisesi kuoltua päätit, että he -saisivat lähteä. Nyt sinä kuitenkin seuraat heitä suuren sotajoukon -kanssa ja aiot tehdä heille sen, minkä isäni, hyvä jumala Meneptah, -olisi tehnyt, jos minä olisin suostunut, nimittäin -- hävittää heidät -miekalla. Kuule minua, farao!" - -"Minä kuulen mitä prinssi Seti vielä haluaa sanoa?" - -"Tätä, oi Farao. Pyydän, että palaisit sotajoukkosi kanssa takaisin -ja lopettaisit noitten israelilaisten takaa-ajon, ei huomenna, eikä -seuraavana päivänä, vaan heti -- tänä yönä." - -"Miksi, oi prinssi." - -"Unen tähden, jonka eräs hebrealainen nainen talossani on nähnyt, ja -unessa ennustetaan perikatoa sinulle ja Egyptin armeijalle, jollet -tottele näitä sanojani." - -"Luulen, että tunnemme tuon käärmeen, jonka sinä olet ottanut asumaan -sydämeesi, josta se sylkee myrkkyä Egyptiin. Hänhän on nimeltään -Merapi, Israelin kuu, eikö olekin?" - -"Sellainen on unen näkijän nimi", vastasi Seti kylmällä äänellä, -vaikka tunsin hänen vapisevan vihasta vierelläni, "ja jos Farao -tahtoo, seuralaiseni tässä kertovat sen sanasta sanaan hänen -tietäjilleen." - -"Farao ei tahdo sitä", huusi Amenmeses lyöden nyrkillään pöytään, -"koska Farao tietää, että se on vain juoni, jolla tahdotaan pelastaa -nuo velhot ja varkaat siltä kohtalolta, jonka he ovat ansainneet." - -"Olenko minä sitten juonien punoja, oi Farao? Jos olisin sellainen, -miksi olisin matkustanut tänne varoittamaan, kun istumalla tuolla -Memphiksessä minusta vielä kerran olisi tullut kaksinkertaisen -kruununperillinen? Sillä, sanon sen sinulle, jollet tottele minua, -olet hyvin pian kuolleena, kuten nämä muutkin" -- ja hän osoitti -kaikkia, jotka istuivat pöydässä -- "ja tuo suuri armeija, joka on -telttasi ulkopuolella. Ennen kuin puhut, sano minulle, mikä on tuo -musta pilvi, joka seisoo hebrealaisten leirin edessä? Etkö vastaa? -Silloin vastaan minä. Se on paarivaate, joka pian verhoaa jokaisen -teidän luunne." - -Koko seura vapisi pelosta, niin, vieläpä papit ja tietäjätkin -vapisivat. Mutta farao raivostui vihasta. Hypäten paikaltaan tarttui -hän kaksinkertaiseen kruunuun, jota hän kantoi päässään, ja heitti -sen maahan. Minä huomasin kultaisen renkaan vierähtävän siitä ja -pysähtyvän Setin sandaalin viereen. Amenmeses repi vaatteitaan ja -huusi: - -"Ainakin meidän turmiomme on sinunkin turmiosi, luopio, joka olet -myynyt Egyptin tuolle hebrealaiselle hänen suutelojensa hinnasta. -Sitokaa tuo mies ja hänen seuralaisensa, ja kun lähdemme taistelemaan -israelilaisia vastaan huomenna pimeän haihduttua, pankaa heidät -eturintamaan. Niin saamme viimeinkin tietää totuuden." - -Näin määräsi farao, ja Seti, vastaamatta mitään, pani kädet ristiin -rinnalleen ja odotti. - -Miehet nousivat paikoiltaan ikäänkuin totellakseen faraota, mutta -vaipuivat jälleen istumaan. Vartijat hypähtivät eteenpäin, mutta -jäivät kuitenkin seisomaan paikoilleen. Silloin Bakenkhonsu purskahti -suureen nauruun: - -"O-ho-ho", nauroi hän, "olen nähnyt faraoita tulevan ja menevän, -yksi ja kaksi ja kolme, ja neljä ja viisi, mutta en kumminkaan -koskaan ole nähnyt faraota, jota ei kukaan hänen neuvonantajansa tai -vartijansa voi totella, vaikka miten tahtoisivatkin. Kun teistä tulee -farao, prinssi Seti, olkoon teillä parempi onni. Käsivartenne, Ana -ystäväni, ja käykää edellä, Egyptin kuninkaallinen perillinen. Totuus -on näytetty sokeille silmille, jotka eivät tahdo nähdä. On puhuttu -kuuroille korville, jotka eivät tahdo kuulla, ja velvollisuus on -täytetty. Yö joutuu. Nukkukaa hyvin, te Osiriin kutsutut, nukkukaa -hyvin!" - -Sitten käännyimme ja lähdimme teltasta. Sen ovella katsoin taakseni -ja tuossa himmeässä valossa näytti minusta kuin nuo kaikki pöydän -ympärillä istujat 30 olisivat kuolleet. Heidän kasvonsa olivat -siniset ja silmät näyttivät kuopilta, eikä heidän huuliltaan tullut -ainoatakaan sanaa. He vain tuijottivat meihin, tuijottivat ja taas -tuijottivat. - -Teltan oven ulkopuolella, prinssin käskystä, julistin kovalla -äänellä Merapin unen pääsisällön ja pyysin kaikkia, jotka kuulivat, -lopettamaan Israelin kansan takaa-ajon, jos he tahtoisivat jatkaa -elämäänsä kirkkaan auringon alla. Eikä nytkään, vaikka tällainen puhe -oli rikos Faraota vastaan, kukaan nostanut kättään prinssiä eikä -minua, hänen palvelijaansa vastaan. Usein senjälkeen olen ihmetellyt, -miksi näin oli, mutta en ole löytänyt vastausta kysymyksiini. Kenties -se tapahtui korkean isäntäni tähden, jonka kaikki tiesivät olevan -oikean Faraon ja jota he sydämestään rakastivat. Tai kenties siksi, -että he olivat varmoja siitä, ettei hän olisi tullut näin kauaksi -ja antautunut Amenmeseksen valtaan muuten kuin etsiäkseen Egyptin -sotajoukon parasta ja tuodakseen heille sanoman, jonka itse jumalat -olivat ilmoittaneet. Tai ehkä häntä ympäröi vielä se suoja, jonka -hebrealaiset olivat luvanneet hänelle Jabezin kautta. Ainakin niin -tapahtui. Farao käski, mutta hänen palvelijansa eivät totelleet. -Tieto tuosta unesta levisi, ja sinä yönä useat erosivat faraon -sotajoukosta ja kerääntyivät meidän ympärillemme tai pakenivat -takaisin sinne, mistä olivat tulleet. Ja näitten joukossa oli useita -neuvonantajia ja pappejakin, jotka salaisesti olivat keskustelleet -Bakenkhonsun kanssa. Ja jos farao halusikin tehdä lopun meistä, -niinkuin hän kenties aikoi, piti hän kuitenkin viisaimpana siirtää -sen siksi, kunnes selviytyisi Israelin kansasta. - -Oli kummallinen yö. Ilma oli tyyni ja painostava. Tähtiä ei näkynyt, -mutta tuossa mustassa, pilven muodostamassa esiripussa, joka oli -egyptiläisten leirin takana, näkyi leimahduksia, joista muodostui -ikäänkuin kirjoituksia, joita minä en osannut lukea. - -"Katsokaa kohtalon kirjaa, jonka Jumalan käsi on tulella -kirjoittanut!" sanoi Bakenkhonsu katsellessaan sitä. Keskiyön aikana -alkoi puhaltaa voimakas itätuuli niin lujasti, että meidän oli -maattava kasvoillamme sotavaunujemme pohjalla. Kun tuuli taukosi, -kuulimme melua ja huutoja sekä egyptiläisten leiristä että pilven -takana olevasta israelilaisten joukosta. Samassa tuntui sysäys -niinkuin maanjäristyksessä, joka paiskasi ne meistä, jotka seisoivat, -maahan, ja veripunaisen kuun tullessa esiin näimme, että koko faraon -armeija oli lähdössä liikkeelle merta kohden. - -"Mihin he menevät?" kysyin prinssiltä, joka nojasi käsivarteeni. - -"Turmioon, luullakseni", vastasi hän, "mutta millaiseen turmioon, -sitä en tiedä." - -Sen jälkeen emme puhuneet enempää, sillä kaikki olimme liian -peloissamme. - - * * * * * - -Viimein päivä valkeni näyttäen hirveimmän näyn, mitä ihmissilmä on -milloinkaan nähnyt. - -Pilvimuuri oli kadonnut ja kirkkaassa aamuvalossa huomasimme, että -Punainen meri oli jakautunut kahtia. Siihen keskelle jäi leveä -ajotie, joka näytti ikäänkuin tuulen muodostamalta, tai kenties -maanjäristys oli sen äkkiä rakentanut. Kukapa sen voi sanoa? En -ainakaan minä, joka en koskaan astunut tuolle kuoleman polulle. -Tätä polkua pitkin kiiruhtivat kymmenet tuhannet israelilaiset -veden lainehtiessa kummallakin puolen, ja heitä seurasi koko faraon -armeija, paitsi ne, jotka olivat eronneet siitä ja seisoivat tai -makasivat ympärillämme katsellen. Näimmepä kultaiset vaunutkin, jotka -ilmaisivat itse faraon ja hänen henkivartiostonsa läsnäolon, keskellä -tuota hajaantunutta sotajoukkoa, joka pyrki eteenpäin ilman sotakuria -ja järjestystä. - -"Mitä nyt? Oi! Mitä nyt?" mumisi Seti, ja hänen puhuessaan järähti -maa toisen kerran. Silloin meren länsiosassa nousi mahtava aalto, -joka näytti olevan korkea kuin pyramiidi. Se vyöryi eteenpäin -vaahtopäisenä ja vain hetken, ei enempää, näimme Egyptin armeijan. -Tuona hetkenä olin kuitenkin näkevinäni mahtavia haamuja, jotka -pakenivat maalle päin pitkin aallon harjaa. Minä pidin noita haamuja -Egyptin jumalina, joita ajoi takaa kuin piiskalla kirkas ja loistava -olento. He menivät ja tulivat surkeasti valitellen, ja aalto vyöryi -alas. - -Mutta sen takana marssivat israelilaisten joukot turvallisesti -toiselle rannalle. - -Tuli synkkä pimeys ja pimeyden läpi näin tai olin näkevinäni Merapin, -Israelin kuun, seisovan edessämme pelästyneen näköisenä ja kuulin tai -luulin kuulevani hänen huutonsa: - -"Oi! Auta minua Seti, puolisoni! Auta minua Seti, puolisoni!" - -Sitten hänkin katosi. - -"Valjastakaa hevoset!" huusi Seti kolkolla äänellä. - - - - -XVIII. - -MERAPIN KRUUNAUS. - - -Vaikka kiiruhdimmekin hevosiamme, oli huhu tai oikeammin totuus -levinnyt nopeammin. Sitä veivät eteenpäin ne, jotka olivat lähteneet -ennen meitä. Oi, tämä matka oli kuin pahojen jumalien aikaansaamaa -unta. Me nelistimme eteenpäin yötä päivää, ja katso, joka kaupungissa -ja kylässä ryntäsivät naiset luoksemme huutaen: - -"Onko totta, matkustajat, onko totta, että farao sotajoukkoineen on -hukkunut mereen?" - -Silloin vanha Bakenkhonsu huusi vastaan: "Totta on, että hän, joka -oli farao, hukkui sotajoukkonsa kanssa mereen. Mutta katsokaa, -tässä on hän, joka nyt on farao", ja hän osoitti prinssiä, joka ei -huomannut sitä ollenkaan eikä sanonut mitään muuta kuin: "Eteenpäin! -Eteenpäin!" - -Ja taas syöksyimme eteenpäin, kunnes valitukset jälleen taukosivat. - -Oli auringonlaskun aika ja viimeinkin lähestyimme Memphiksen katuja. -Prinssi kääntyi puoleeni ja puhui: "Tähän asti en ole uskaltanut -kysyä", sanoi hän, "mutta kertokaa minulle, Ana. Sen jälkeen kuin -vedet olivat vyöryneet paikoilleen, hirveät haamut kadonneet ja kun -seurasi pimeys, olitteko silloin näkevinänne naisen edessämme ja -kuulevinanne hänen puheensa?" - -"Olin, prinssi." - -"Kuka tuo nainen oli ja mitä hän sanoi?" - -"Hän oli eräs, joka lahjoitti teille lapsen, jota lasta ei ole enää, -ja hän sanoi; 'Oi! Auta minua, Seti puolisoni! Auta minua, Seti -puolisoni!'" - -Hänen kasvonsa tulivat tuhkan harmaiksi tuon tomupeitteenkin alla ja -hän voihki: - -"Kaksi, jotka rakastivat häntä, on sen nähnyt ja kaksi, jotka -rakastivat häntä, on sen kuullut. Ei ole epäilemistäkään, Ana, hän on -kuollut!" - -"Rukoilen jumalia --" - -"Älkää rukoilko, sillä Egyptin jumalat ovat myös kuolleet. Israelin -Jumala on heidät surmannut. Ana, kuka on murhannut hänet?" - -Minä, joka olen piirustaja, vedin sormellani paksuun tomuun, jota oli -vaunujen pöydällä, miehen kulmakarvat ja niiden alapuolelle kaksi -syvää silmää. Kun aurinko sattui kullattuun pöytään, näytti noissa -silmissä olevan ikäänkuin tulta. - -Prinssi nyökäytti päätään ja sanoi: "Nyt saamme nähdä, voivatko -sellaiset suuret tietäjät, kuten Kii, kuolla samalla lailla kuin -muut ihmiset. Niin, jos tarvitaan, näytän, että panen päähäni faraon -kruunun." - -Saavuimme Memphiksen porteille. Ne olivat kiinni ja suljettu -salvalla, mutta sisäpuolelta tuosta suuresta kaupungista kuului -hälinää. - -"Avatkaa!" huusi prinssi vartijoille. - -"Kuka käskee avaamaan?" vastasi vartijoiden päällikkö tuijottaen -meihin, sillä laskeva aurinko oli meidän takanamme. - -"Farao käskee avaamaan." - -"Farao!" sanoi mies. "Meille on juuri ilmoitettu, että farao -sotajoukkoineen on hukkunut mereen." - -"Hullu!" huusi prinssi. "Farao ei koskaan kuole. Farao Amenmeses on -Osiriin luona, mutta hyvä jumala Seti Meneptah, joka on nyt farao, -käskee sinua avaamaan." - -Silloin pronssiset portit aukenivat ja vartijat heittäytyivät tomuun. - -"Mies", huusin minä päällikölle, "mitä tarkoittaa tuo huuto?" - -"Herra", vastasi hän, "en tiedä, mutta minulle on kerrottu, että -tuo noita, joka on tuottanut kärsimystä Egyptille ja noituudella -aiheuttanut farao Amenmeseksen ja hänen armeijansa kuoleman, -poltetaan temppelin edustalla." - -"Kenen käskystä?" huusin minä taas ajajien lyödessä hevosia, mutta -mitään vastausta ei kuulunut. - -Me riensimme eteenpäin pitkin leveätä katua suurelle torille, joka -oli ahdattu täyteen ihmisiä. Me ajoimme hevosilla heidän päälleen. - -"Tietä faraolle! Tietä mahtavalle, hyvälle jumalalle Seti -Meneptahille, ylä- ja alamaan hallitsijalle!" huusi suojelussaatto. - -Ihmiset kääntyivät ja näkivät prinssin hoikan vartalon tuossa -juhlapuvussa, joka hänellä oli ollut käydessään Amenmeseksen luona -teltassa meren rannalla. - -"Farao! Farao! Terve Faraolle!" huusivat he ja heittäytyivät maahan. -Ja tuo huuto levisi kuin tuuli läpi Memphiksen. - -Me olimme saapuneet torin keskelle ja tuolla temppelin suuren portin -edustalla paloi valtaava rovio. Rovion edessä liikkui olentoja, -joista yhden tunsin tietäjäpukuunsa pukeutuneeksi Kiiksi. Heidän -ympärillään oli kaksinkertainen sotilasketju, joka pidätti kansaa -paikoillaan. - -Ja se olikin tarpeellista, sillä he raivosivat kuin mielipuolet -ja heristelivät nyrkkejään. Rovion lähellä oli joukko pappeja, ja -minä näin heidän keskellään miehen ja naisen, jälkimmäinen hiukset -hajallaan ja revityissä vaatteissa, aivan kuin häntä olisi raa'asti -kohdeltu. Samassa hänen voimansa näyttivät loppuvan ja hän vaipui -maahan. Silloin näin hänen kasvonsa, ne olivat Merapin, Israelin kuun. - -Hän ei siis ollut kuollut. Mies hänen vieressään kumartui nostaakseen -hänet ylös, mutta varjosta lensi kivi hänen selkäänsä, joka pakoitti -hänet suoristamaan itsensä, jonka hän teki kiroten heittäjää. Tunsin -heti tuon äänen, vaikka puhuja olikin valepuvussa. - -Se oli israeliitta Labanin ääni, hänen, joka oli Merapin kihlattu ja -oli yrittänyt murhata meidät Goshenissa. Mitä, teki hän täällä? Se -minua ihmetytti. - -Kii puhui. "Kuulkaa, miten tuo hebrealainen kissa sylkee", sanoi hän. -"No, asia on tutkittu ja päätös tehty, ja ajattelen, että noidan -likeinen ystävä saa ensin tyydyttää liekkejä. Tarkatkaa häntä nyt, -ehkä hän muuttuu joksikin." - -Kaiken tämän hän puhui hymyillen tavalliseen, miellyttävään tapaansa -vielä silloinkin, kun antoi merkin temppelin mustille orjille, -jotka seisoivat siinä lähellä. Nämä juoksivat esiin ja tuli välkkyi -heidän kuparisissa rannerenkaissaan, kun he tarttuivat Labaniin. Hän -vastusti raivoissaan, huutaen: - -"Missä teidän sotajoukkonne on, egyptiläiset, ja missä on koiranne, -farao? Menkää kaivamaan heidät ylös Punaisesta merestä. Hyvästi, -Israelin kuu. Katso, miten kuninkaallinen rakastajasi kruunaa sinut -viimein, sinä uskoton --" - -Hän ei sanonut enempää, sillä samassa orjat heittivät hänet pää -edellä keskelle suurta roviota, joka hetkiseksi himmeni ja paloi -jälleen kirkkaasti. - -Silloin Merapi ponnisti itsensä seisomaan ja huusi kaikuvalla äänellä -nuo sanat, jotka prinssi ja minä olimme jo kuulleet kaukana Punaisen -meren rannalla -- - -"Oi! Auta minua, Seti puolisoni! Auta minua, Seti puolisoni!" Niin, -samat sanat, jotka olivat kaikuneet päiviä ennen meidän korvissamme, -ennen kuin ne lähtivät hänen huuliltaan, kuten me ainakin uskoimme. - -Kenties olisi ehditty laskea sataan, ei enempää, silloin kun meidän -vaunumme vähän kerrallaan tunkeutuivat katsojamuurin läpi. Kun kaiku -hänen huudostaan viimeinkin lakkasi, olimme me päässeet tungoksen -läpi ja kiipesimme alas vaunuista. - -"Noita kutsuu sellaista, joka tänä yönä aterioi faraon ja hänen -armeijansa kanssa Osiriksen pöydässä", pilkkasi Kii. "No, menköön -etsimään häntä, jos jumalien vartijat suovat sen", ja hän viittasi -jälleen mustille orjille. - -Mutta Merapi oli nähnyt tai tuntenut Setin lähestyvän tuolta pimeästä -ja huomattuaan hänet heittäytynyt hänen rintaansa vasten. Seti -suuteli häntä otsalle kaikkien heidän nähtensä, pyysi sitten minua -tukemaan häntä ja kääntyi kansan puoleen. - -"Kumartukaa! Kumartukaa! Kumartukaa!" huusi Bakenkhonsun voimakas -ääni. "Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" ja hänen sanojaan -säestivät vartijamme. - -Siinä samassa kansa ymmärsi. He painuivat polvilleen ja joka puolelta -kohosi tuo ikivanha tervehdys. Seti kohotti kätensä ja siunasi -heitä. Katsellessani näin Kiin hiipivän pimeätä kohden ja kuiskaavan -sanan vartijoille, jotka karkasivat hänen kimppuunsa ja toivat hänet -takaisin. - -Sitten prinssi puhui: - -"Te nimitätte minua faraoksi, Memphiksen asukkaat, ja farao minä -pelkään olevanikin sukuperäni mukaan tänäpäivänä, mutta suostunko -ottamaan vastaan hallituksen rasittavia tehtäviä, jos Egypti -sitä toivoo, en tiedä vielä. Joka tapauksessa hän, joka kantoi -kaksinkertaista kruunua, on kuolleena keskellä merta, ainakin näin -veden peittävän hänet ja hänen sotajoukkonsa. Sentähden, vaikka vain -hetken, tahdon olla faraona, jotta faraona voin tuomita muutamia -asioita. Rouva Merapi, pyydän, kerro minulle, miten jouduit tähän -asemaan?" - -"Herrani", vastasi hän hiljaisella äänellä, "sen jälkeen kuin -sinä olit mennyt varoittamaan faraon armeijaa tuon unen käskystä, -jonka näin, Kii, joka lähti samana päivänä, palasi takaisin. Erään -hovikuntaan kuuluvan naisen välityksellä pääsi hän luokseni, kun olin -yksin huoneessani. Siellä hän asetti minulle nämä ehdot: - -"'Neuvokaa minulle', sanoi hän, 'salaisuutenne, jotta voin kostaa -noille hebrealaisille velhoille, jotka ovat aiheuttaneet häviöni, -ja koko Israelin kansalle ja kaikille muille vihollisilleni niin, -että minusta vielä kerran tulee Egyptin mahtavin mies. Palkaksi -täytän minä kaikki teidän toivonne ja teen teistä, enkä kenestäkään -muusta, Egyptin kuningattaren. Olen teidän uskollinen palvelijanne -ja myös prinssi Setin, josta tulee farao, elämäni loppuun saakka. -Jos kieltäydytte, yllytän kansan teitä vastaan ja ennen kuin prinssi -palaa, jos hän ollenkaan palaa, ne, jotka uskovat teidän olevan -ilkeän velhon, määräävät teille noidan kohtalon.' - -"Minä vastasin Kiille, kuten niin usein ennenkin olin sanonut -hänelle, ettei minulla ollut mitään taikaa hänelle ilmoitettavana -enkä tiennytkään mitään sellaisesta. Enhän minä hävittänyt Amonin -patsasta Taniksen temppelissä, vaan tuo sama Voima, joka senjälkeen -on Egyptille kärsimyksiä tuottanut. Sanoin hänelle vielä, etten -välittänyt mistään hänen tarjoamistaan lahjoista, eikä minulla ollut -vähääkään halua tulla Egyptin kuningattareksi. Hän nauroi vasten -kasvojani sanoen, että saisin kokea, mitä merkitsee vastustaa häntä, -kuten niin monet muutkin olivat kokeneet ennen minua. Sitten hän -osoitti minua sauvallaan ja mutisi jonkun loihdun. Se lamaannutti -jäseneni ja ääneni tehden minut aivan avuttomaksi pitkäksi aikaa, -joten hän ehti mennä niin kauas, etteivät palvelijasi, joita sinun -nimessäsi käskin ottamaan hänet kiinni ja pidättämään siksi, kunnes -palaat, voineet häntä löytää. - -"Siitä asti alkoi kansa uhkailla minua. Tuhannet kokoontuivat linnan -porttien ulkopuolelle huutaen yöt päivät, että he aikoivat tappaa -minut, noidan. Rukoilin apua, mutta minulta syntiseltä taivas -oli paennut niin kauaksi, että rukoukseni näyttivät palaavan -kuulemattomina takaisin. Linnan palvelijatkin kääntyivät minua -vastaan, eivätkä tahtoneet edes nähdä minua. Viimein eräänä yönä, -kun jo alkoi hämärtää, menin parvekkeelle ja koska ei mikään jumala -tahtonut kuulla minua, käännyin pohjoiseen päin, jonne tiesin sinun -menneen, ja huusin sinua avukseni noilla samoilla sanoilla, jotka -huusin uudelleen juuri vähää ennen kuin saavuit." (Tässä prinssi ja -minä katsoimme toisiimme.) "Silloin ilmestyi puutarhan pensaista -mies. Hän oli puettu pitkään lampaannahkaiseen viittaan, joten en -voinut nähdä hänen kasvojaan, ja hän sanoi minulle. - -"'Israelin kuu, hänen korkeutensa prinssi Seti on lähettänyt minut -sanomaan teille, että elämänne on vaarassa, kuten hänen oma -elämänsäkin, eikä hän voi tulla luoksenne. Hän käskee teitä tulemaan -luoksensa, että yhdessä pakenisitte Egyptistä maahan, jossa kumpikin -voitte olla turvassa siksi, kunnes kaikki nämä levottomuudet ovat -lopussa.' - -"'Mistä tiedän, että te, jonka kasvot on peitetty, olette oikea -lähettiläs?' kysyin minä. 'Näyttäkää minulle joku merkki.' - -"Silloin hän näytti minulle tuon lasurikivisen kuoriaisneulan, -jonka teidän korkeutenne antoi minulle kaukana Goshenin maassa, -saman, jonka pyysit minulta takaisin rakkauden merkiksi silloin -kun vannoimme uskollisuutta, antaen minulle sijaan kuninkaallisen -sormuksesi. Näin tuon neulan rinnassasi silloin, kun lähdit matkalle -Anan kanssa." - -"Pudotin sen matkallamme Punaiselle merelle, mutta en sanonut siitä -mitään teille, Ana, koska pidin sitä enteenä, sillä uneksin yöllä, -että Kii ilmestyi ja otti sen minulta", kuiskasi prinssi minulle. - -"'Se ei riitä', vastasin minä! 'Tuo koristehan on voitu varastaa -häneltä, tai ryöstää prinssin kuolleelta ruumiilta, tai noituudella -ottaa häneltä!' - -"Viittaan puettu mies arveli hetken ja sanoi: 'Tänä yönä, ei -tuntiakaan sitten, farao ja hänen joukkonsa on peitetty Punaiseen -mereen. Olkoon se merkkinä!' - -"'Miten se voi olla mahdollista?' vastasin minä. 'Punainen merihän on -kaukana täältä, eivätkä sellaiset sanomat voi tunnissa joutua tänne. -Menkää matkoihinne petollinen viettelijä!' - -"'Kuitenkin niin on käynyt', vastasi hän. - -"'Jos todistatte sen minulle, uskon ja tulen!' - -"'Hyvä', sanoi hän ja hävisi. - -"Seuraavana päivänä alkoi liikkua huhu, että tuo hirveä asia oli -tapahtunut. Huhu tuli yhä varmemmaksi ja varmemmaksi, kunnes kaikki -vannoivat, että niin oli tapahtunut. Nyt kohdistui kansan raivo -minuun. He raivosivat linnan ympärillä kuin jalopeurat erämaassa, -huutaen vertani. Kuitenkaan eivät he päässeet sinne, sillä kun he -hyökkäsivät portteja ja muureja vastaan, työnnettiin heidät takaisin. -Joku henki näytti suojelevan linnaa. Kului päiviä ja tuli se yö, joka -nyt on kulunut, ja vielä kerran sekoin parvekkeella, ja vielä kerran -viittaan puettu mies ilmestyi puitten välistä. - -"'Nyt olette kuullut, Israelin kuu, sanoi hän, 'ja nyt teidän on -uskottava ja tultava, vaikka luulette olevanne turvassa, koska tämä -Setin koti vaivojen alkaessa lumottiin pahaa vastaan niin, ettei -ketään siellä olevaa voida vahingoittaa!' - -"'Olen kuullut ja luulen, että uskon, vaikka en ymmärrä, miten tuo -sanoma tunnissa saapui Memphikseen. Kuitenkin, muukalainen, sanon -teille, ettei se riitä.' - -"Silloin mies veti papyruskäärön povestaan ja heitti sen jalkojeni -juureen. Avasin sen ja luin. Se oli kirjoitettu Anan käsialalla, -jonka hyvin tunsin, ja alla oli sinun oma nimikirjoituksesi, herrani, -ja se oli varustettu sinetilläsi ja Bakenkhonsun sinetti oli vielä -todisteena. 'Tässä se on', ja hän veti esille povestaan kirjoituksen -ja antoi sen minulle, johon hän koko tämän ajan oli nojannut. - -"Minä avasin sen ja soihtujen valossa prinssi, Bakenkhonsu ja minä -luimme sen. Se näytti olevan, niinkuin hän oli kertonut, minun -käsialallani kirjoitettu ja todistettu ja sinetöity, kuten hän oli -sanonut. Se kuului näin: - - "Merapille, Israelin kuulle, talossani Memphiksessä. - - "Tule, rakkauden kukkanen, minun, herrasi luo. Tämän kantaja - saattaa sinut turvallisesti luokseni. Tule heti paikalla, - sillä olen suuressa vaarassa, kuten itsekin olet, ja ainoastaan - yhdessä voimme olla turvassa". - -"Ana, mitä tämä tarkoittaa!" kysyi prinssi peloittavana äänellä. "Jos -olette pettänyt minut ja hänet --" - -"Jumalien nimessä", aloin minä närkästyneenä, "olenko mies, koska -teidän korkeutenne puhuttelee minua tuolla tavoin, vai olenko vain -koira?" - -Lopetin tähän, sillä Bakenkhonsu alkoi nauraa. - -"Katsokaa kirjoitusta!" nauroi hän. "Katsokaa kirjoitusta!" - -Me katsoimme ja kas! Kirjaimet muuttuivat ensin veren värisiksi -ja hävisivät sitten kokonaan, kunnes pidin kädessäni puhdasta -papyruskappaletta. - -"Oho-ho!" nauroi Bakenkhonsu. "Totisesti, ystävä Kii, olet -ensimmäinen tietäjistä, lukuunottamatta noita israelilaisia -profeettoja, jotka ovat saattaneet sinut -- Mihin he ovat saattaneet -sinut, ystävä Kii?" - -Silloin ensimmäisen kerran katosi tuo liioiteltu hymyily Kiin -kasvoilta, ja ne muuttuivat aivan kuin kivimöhkäleeksi, johon oli -pantu kaksi kiiltävää jalokiveä. Ne olivat Kiin silmät. - -"Jatka, Merapi", sanoi prinssi. - -"Tottelin kirjoitusta. Pakenin miehen kanssa, joka sanoi vaunujen -odottavan meitä jossakin. Menimme ulos pienen portin kautta. - -"'Missä ovat vaunut?' kysyin minä. - -"'Menemme veneellä', vastasi hän ja suuntasi kulkunsa joelle päin. -Kulkiessamme suurta palmukäytävää pitkin ilmestyi miehiä puitten -takaa. - -"'Te olette pettänyt minut', huusin minä. - -"'Ei', vastasi hän, 'vaan minut on petetty!' - -"Sillein ensikerran tunsin hänen äänensä. Se oli Labanin. - -"Miehet hyökkäsivät kimppuumme. Heidän päällikkönsä oli Kii. - -"'Tämä on se noita', sanoi hän, 'joka täytettyään ilkityönsä pakenee -hebrealaisen rakastajansa kanssa, joka myös on osallinen noihin -noitatemppuihin!' - -"He repivät viitan ja tekoparran hänen yltään, ja edessäni seisoi -Laban. Kirosin hänet vasten kasvoja. Mutta hän vastasi vain: - -"'Merapi, mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt rakkaudesta sinuun. -Aikomukseni oli viedä sinut kansamme luo, sillä tiesin, että täällä -tahdottaisiin tappaa sinut. Tämä tietäjä lupasi sinut minulle -palkaksi muutamista tiedonannoista, joita olen antanut hänelle, jos -voisin houkutella sinut pois palatsin suojasta.' - -"Nämä olivat ainoat sanat, jotka puhuimme koko aikana. He raahasivat -meidät suuren temppelin salaiseen vankityrmään, jossa elimme -erotettuina. Siellä Kii ja papit kiusasivat minua kaiken päivää -kysymyksillään, joihin en vastannut mitään. Illan tullen toivat he -minut ulos Labanin rinnalla. Kun kansa näki minut kuului sieltä -huutoja: 'Velho! Hebrealainen noita!' He tunkeutuivat vartijoiden -joukon läpi, tarttuivat minuun, heittivät minut maahan ja tallasivat -minua. Laban yritti suojella minua, mutta hänet temmattiin pois. -Viimein kansa saatiin ajetuksi tiehensä, ja oi, herrani, sinä tiedät -lopun. Olen puhunut totta enkä voi muuta." - -Sen sanottuaan hänen polvensa herpaantuivat ja hän pyörtyi. Me -kannoimme hänet vaunuihin. - -"Te olette kuullut, Kii", sanoi prinssi. "Mitä vastaatte?" - -"En mitään, farao", vastasi Kii kylmästi, "sillä farao te olette, -kuten arvasin teistä tulevan. Henkeni on jättänyt minut, nuo -hebrealaiset ovat sen ryöstäneet. Tuon kirjoituksen olisi pitänyt -hävitä papyrukselta heti, kun tuo nainen oli sen lukenut, ja sitten -olisin kertonut teille jotakin muuta; olisin kertonut salaisesta -rakkaudesta, petollisesta ja väkivaltaisesta paosta rakastajan -kanssa. Mutta joku paha henki piti sen siinä siksi, kunnes tekin -olitte sen lukeneet, te, joka tiesitte, ettette ollut kirjoittanut -sitä, minkä näitte. Farao, minut on voitettu. Tehkää minulle tahtonne -mukaan, ja hyvästi. Rakastettuna olette aina pysyvä, kuten aina -olette ollutkin, mutta onnelliseksi ette tässä maailmassa tule." - -"Oi kansa", huusi Seti, "en tahdo tuomita omassa asiassani. Te olette -kuulleet, tuomitkaa te. Mikä palkka tälle noidalle annetaan?" - -Silloin kohosi valtaava huuto: "Kuolema! Kuolema polttoroviolla! -Kuolema, jonka hän oli valmistanut viattomalle!" Ja niin kävi. Mutta -jälkeenpäin kerrottiin minulle, että kun tuo suuri nuotio oli palanut -loppuun, löydettiin sieltä Kiin pää, joka oli kuin tulipunainen -kivi. Kun sitten auringon valo lankesi siihen, meni se kappaleiksi -ja hävisi, kuten kirjaimet häviävät tuosta kirjoituksesta. Onko tämä -totta, en tiedä, sillä en silloin ollut siellä läsnä. - - * * * * * - -Me kannoimme Merapin linnaan. Hän eli ainoastaan kolme päivää, sillä -hänen ruumiinsa ja sielunsa olivat murtuneet. Näin hänet viimeisen -kerran tuntia ennen kuolemaansa, kun hän lähetti noutamaan minut. -Hän makasi Setin sylissä jutellen heidän lapsestaan ja näyttäen -suloiselta ja onnelliselta. Hän kiitti minua ystävyydestäni samalla -hymyillen tavalla, josta huomasin, että hän tiesi sen olleen enemmän -kuin ystävyyttä, ja pyysi minua hoitamaan hyvin isäntääni siksi, -kunnes kaikki jälleen kohtaisimme jossakin toisemme. Sitten hän antoi -minulle kätensä suudeltavaksi ja minä lähdin itkien pois. - -Hänen kuoltuaan valtasi Setin kummallinen halu. Hän antoi tehdä -palatsin suureen saliin kultaisen valtaistuimen, ja tuolle -valtaistuimelle hän asetti Merapin kuninkaallisiin vaatteisiin ja -kallisarvoisiin rinta- ja kaulakoristuksiin puettuna, kruunattuna, -kuten Egyptin kuningatar. Ja tällä lailla näytti hän hänet Memphiksen -ylimyksille. Sitten hän antoi balsamoida hänet ja viedä salaiseen -hautakammioon, mutta ilman juhlamenoja, koska hän ei kuulunut Egyptin -uskoon. Minä vannoin Setille, etten milloinkaan ilmaise tuota -paikkaa, jossa Merapin hauta sijaitsee. - -Siellä hän sitten lepää ikuisessa kodissaan ylösnousemuksen päivään -saakka pienen poikansa kanssa. - - * * * * * - -Noin kuukauden kuluttua hautajaisista tulivat Egyptin ylhäiset -miehet Memphikseen kruunaamaan prinssin faraoksi, ja heidän mukanaan -tuli myös hänen korkeutensa kuningatar Userti. Olin läsnä noissa -juhlamenoissa, jotka minun mielestäni olivat hyvin kummalliset. -Siellä oli visiiri Nehesi, ylipappi Roi ja paljon muita pappeja, -niin, ja vieläpä vanha kamariherra Pambasakin oli mukana samalla -lailla madellen, kuten ennenkin, vaikka hän oli eronnut prinssin -palveluksesta silloin, kun tämä oli tehty perinnöttömäksi, ja -liittynyt farao Amenmeseksen huonekuntaan. Kun hän ilmestyi -virkasauvoineen ja pitkine, valkeine partoineen, kuulin prinssin -monen viikon kuluttua taas nauravan. - -"Sinä olet siis tullut takaisin jälleen, kamariherra Pambasa," sanoi -hän. - -"Oi kaikkein pyhin, oi kaikkein kuninkaallisin", vastasi tuo vanha -palvelija, "onko Pambasa, tomuhiukkanen teidän jalkojenne alla, -koskaan lähtenytkään pois faraon hovista, tai hänen luotaan, josta -tulee farao?" - -"Ei", vastasi Seti, "se tapahtui vain siksi, ettet uskonut tulevan -faraota hänestä, jonka luota lähdit. No, mene tehtäviisi, lurjus, -joka kenties pohjaltasi olet yhtä rehellinen kuin muutkin." - -Sitten seurasivat suuret tavanmukaiset juhlallisuudet, jolloin kruunu -annettiin ja papit puhuivat puettuina jumaliksi ja toiset kuolleiksi -mahtaviksi faraoiksi. Siellä puhuivat myös Egyptin korkeasäätyiset ja -kaupunkien päämiehet. Kun kaikki olivat lopettaneet, vastasi Seti: - -"Minä otan tämän, perintöni", ja hän tarttui kaksinkertaiseen -kruunuun, "en siksi, että haluan sitä, vaan siksi, että se en -perintöni ja tiedän, että niin kauan kuin elän en minun tehtävä -velvollisuuteni, jonka vannoin tekeväni eräälle, joka on lähtenyt -täältä. Isku toisensa jälkeen on kohdannut Egyptiä, mikä ei koskaan -olisi tapahtunut, jos olisi toteltu varoitustani. Egypti makaa -vertavuotavana ja kuolemaisillaan. Olkoon teidän ja minun tehtäväni -koettaa hoitaa sitä saadaksemme sen jälleen elämään. En ole kauan -luonanne, sillä minuakin on lyöty, mutta niin kauan kuin olen täällä, -tahdon minä olla teidän ja Egyptin palvelija. Ja minun määräykseni -on, ettei mitään juhlallisuuksia panna toimeen valtaistuimelle -nousemiseni johdosta, ja että varat, jotka olisivat kuluneet niihin, -en jaettava niiden leskille ja lapsille, jotka hukkuivat Punaiseen -mereen. Lähtekää!" - -Kaikki lähtivät nöyrinä, mutta onnellisina, sillä tässä oli farao, -joka tiesi Egyptin tarpeet ja rakasti maataan, ja joka yksin oli -näyttänyt olevan viisas toisten ollessa täynnä hulluutta. Silloin -hänen korkeutensa Userti astui sisään komeasti puettuna ja kruunu -päässään hovikuntansa seuraamana ja kumarsi. - -"Terve faraolle", huusi hän. - -"Terve Egyptin kuninkaalliselle prinsessalle", vastasi Seti - -"Ei farao, vaan Egyptin kuningattarelle." - -Setin valtaistuimen vieressä oli toinen istuin, johon hän oli pannut -kuolleen Merapin kruunatessaan hänet. Farao kääntyi ja katseli sitä -hetken. Sitten hän sanoi: - -"Näen, että tämä istuin on tyhjä. Ottakoon Egyptin kuningatar sen -paikakseen, jos häntä haluttaa." - -Userti tuijotti häneen aivan kuin luullen häntä hulluksi, vaikka hän -epäilemättä oli kuullut jotakin tuosta kertomuksesta. Sitten nousi -hän portaita ylös ja istuutui tuohen kuninkaalliseen tuoliin. - -"Teidän Majesteettinne on ollut kauan poissa", sanoi Seti. - -"Niin", vastasi tämä, "mutta kuten teidän korkeutenne lupasi, on hän -palannut lailliselle paikalleen faraon viereen -- milloinkaan enään -poistumatta siitä." - -"Farao kiittää hänen majesteettiaan", sanoi Seti syvään kumartaen. - - * * * * * - -Oli kulunut noin kuusi vuotta, kun eräänä yönä istuin farao Seti -Meneptahin kanssa hänen palatsissaan Memphiksessä, sillä siellä hän -aina oleskeli silloin, kun valtiolliset asiat sallivat. - -Oli esikoisen kuoleman vuosipäivä ja siitä hän halusi puhua kanssani. -Hän kulki edestakaisin huoneessaan ja tarkastellessani häntä lampun -valossa huomasin, että hän äkkiä oli paljon vanhentunut ja hänen -kasvonsa olivat tulleet vielä entistäkin suloisemmiksi. Hän oli -myöskin laihempi kuin ennen, ja hänen silmissään oli katse, joka -tuijotti etäisyyteen. - -"Te muistatte tuon yön, ystävä, eikö totta", sanoi hän; "kenties -hirmuisimman yön, mitä maailma on milloinkaan nähnyt." Hän pysähtyi, -nosti erästä verhoa ja osoitti pientä syvennystä ulkopuolella -olevassa pylväskäytävässä. "Tuolla istui Merapi," jatkoi hän; "tuolla -seisoitte te. Tuella makasi poika ja tuossa istui kumarassa hänen -hoitajansa -- sivumennen sanoen, olen pahoillani kuullessani hänen -olevan sairaana. Tehän pidätte huolta hänestä, Ana, pidättehän? -Sanokaa hänelle, että farao tulee tervehtimään häntä -- kun hän voi, -kun hän voi." - -"Muistan tuon kaiken, farao." - -"Niin tietysti muistatte, koska rakastitte häntä, eikö totta, sekä -poikaa että vieläpä minuakin, isää. Ja samoin rakastatte meitä aina, -kuten mekin rakastamme teitä, kun saavumme maahan, jossa sukupuoli ja -sen tuottamat esteet ja kiihko unhotetaan." - -"Niin", vastasin minä, "koska rakkaus on elämän avain ja ainoastaan -ne ovat kirottuja, jotka eivät milloinkaan ole oppineet rakastamaan." - -"Miksi kirottuja, Ana, sillä, jos elämä jatkuu, voivat he vielä -oppia?" Hän pysähtyi hetkeksi ja jatkoi sitten: "Olen iloinen, että -poika kuoli, Ana, vaikka, jos hän olisi elänyt, olisi hänestä varmaan -tullut jälkeeni farao, koska kuningattarella ei ele yhtään lasta. -Mutta mitä merkitsee olla faraona? Minä olen hallinnut nyt kuusi -vuotta, luulen, että minua rakastetaan, hallinnut sairasta maata, -jota olen koettanut parantaa, hallinnut autiota maata, jonka olen -koettanut saada uudelleen kasvamaan. Oi, noitten hebrealaisten kirous -vaikutti tehokkaasti! Ja luulen, että se oli minun syyni, Ana, sillä -jos minussa olisi ollut enemmän miestä, olisi minun, sen sijaan, -että heitin kuormani syrjään, pitänyt jatkuvasti vastustaa isääni -Meneptahia ja hänen politiikkaansa, ja jos olisi tarvittu, yllyttää -kansakin häntä vastaan. Silloin israelilaiset olisivat menneet, -eikä mikään kärsimys olisi kohdannut Egyptiä. No niin, minkä tein, -sen tein kenties siksi, että minun täytyi, ja mikä on tapahtunut, -on tapahtunut. Nyt päiväni ovat päättymässä ja minä lähden täältä -selittämään asioitani parhaani mukaan. Rukoilen hartaasti, että -löytäisin tuomareita, jotka ymmärtävät -- ja ovat suopeita." - -"Miksi farao puhuu noin?" kysyin minä. - -"En tiedä, Ana, mutta viime aikoina on tuo hebrealainen puolisoni -ollut paljon mielessäni. Hän oli viisas tavallaan, yhtä viisas kuin -rakastettavakin, eikö ollutkin? Ja jos voisimme vielä kerran nähdä -hänet, niin kenties vastaisi hän kysymykseemme. Mutta vaikka hän -onkin niin lähellä minua, en milloinkaan voi nähdä häntä selvästi. -Voitteko te Ana?" - -"En, farao, vaikka eräänä yönä vanha Bakenkhonsu vannoi nähneensä -hänet. Hän oli kulkenut ohitsemme ja katsonut minuun hyvin tarkasti -ohimennessään." - -"Ah! Bakenkhonsu! Niin, hän on myöskin viisas ja rakasti häntä omalla -tavallaan. Hänen lihansa surkastuu yhä enemmän, vaikka kenties hän -elää uhratakseen kummankin meidän haudallamme. Niin, Bakenkhonsu -on Taniksessa, vai onko hän Tebessä, hänen Majesteettinsa Usertin -kanssa, jota hän aina haluaa totella, kuten minäkin. Hän voi kertoa -meille jotakin siitä, mitä hän näki. Tämä huone on kuuma, Ana; -seisokaamme ulkona.". - -Menimme verhon toiselle puolen ja seisoimme pylväskäytävässä -katsellen kuun valaisemaa puutarhaa ja juttelimme yhtä ja toista -- -muistaakseni israelilaisista, jotka, kuten hän oli kuullut, vaelsivat -Sinain korvessa. Silloin äkkiä kumpikin vaikenimme. - -Pilvi peitti kuun, joten tuli aivan pimeä. Pilvi poistui, ja minä -huomasin, ettemme enään olleet yksin. Tuossa meidän edessämme oli -matto, ja matolla makasi kuollut lapsi, kuninkaallinen pikku Seti. -Maton vieressä seisoi nainen tuskaisin silmin katsellen kuollutta -lasta; se oli hebrealainen nainen nimeltään Israelin kuu. - -Seti kosketti minuun ja osoitti Merapia, ja minä osoitin lasta. -Sitten Merapi äkkiä kumartui alas, otti lapsen syliinsä ja ojensi sen -isää kohden. Mutta kas! Se ei enää ollut kuollut, ei, se nauroi ja -nauroi ja huomattuaan isänsä näytti kietovan kätensä hänen kaulaansa -ja suutelevan häntä huulille. Ja tuska naisen silmissä muuttui -kuvaamattomaksi iloksi, ja hän muuttui ihanammaksi kuin tähti. -Sitten, hymyillen kuten lapsi, kääntyi Merapin henki Setin puoleen, -nyökkäsi ja katosi. - -"Me olemme nähneet kuolleen", sanoi Seti minulle heti sen jälkeen, -"ja oi! Ana, _kuollut elää sittenkin_!" - -Samana yönä, ennen aamun koittoa, kaikui huuto läpi palatsin -herättäen minut unestani. Siellä huudettiin: - -"Hyvää jumalaa faraota ei ole enään! Haukka Seti on lentänyt -taivaaseen!" - - * * * * * - -Faraota haudatessa panin minä tuon pikarin puolikkaan hänen rintansa -päälle, jotta hän voisi juoda siitä ylösnousemuspäivänä. - - * * * * * - -Tähän loppuu kertomus kirjuri Anasta, kuninkaan seuralaisesta ja -hänen ystävästään. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Israelin kuu, by H. Rider Haggard - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISRAELIN KUU *** - -***** This file should be named 54906-8.txt or 54906-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/9/0/54906/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54906-8.zip b/old/54906-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a99e4fd..0000000 --- a/old/54906-8.zip +++ /dev/null |