NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10507 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2883eff
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54906 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54906)
diff --git a/old/54906-8.txt b/old/54906-8.txt
deleted file mode 100644
index feda075..0000000
--- a/old/54906-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10507 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Israelin kuu, by H. Rider Haggard
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Israelin kuu
-       Kertomus II:sta Moseksen kirjasta
-
-Author: H. Rider Haggard
-
-Release Date: June 14, 2017 [EBook #54906]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISRAELIN KUU ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ISRAELIN KUU
-
-Kertomus II:sta Moseksen kirjasta
-
-
-Kirj.
-
-H. RIDER HAGGARD
-
-
-Suomennos englannin kielestä
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1919.
-
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Kirjanoppinut Ana tulee Tanikseen.
-    II. Pikari särjetään.
-   III. Userti.
-    IV. Kihlaus hovissa.
-     V. Ennustus.
-    VI. Goshenin maa.
-   VII. Hyökkäys.
-  VIII. Seti varoittaa faraota.
-    IX. Amonin kukistuminen.
-     X. Faraon kuolema.
-    XI. Amenmeseksen kruunaus.
-   XII. Jabez'in sanoma.
-  XIII. Punainen Niili.
-   XIV. Kii tulee Memphikseen.
-    XV. Kauhujen yö.
-   XVI. Jabez myy hevosia.
-  XVII. Merapin uni.
- XVIII. Merapin kruunaus.
-
-
-
-
-I
-
-KIRJANOPPINUT ANA TULEE TANIKSEEN.
-
-
-Tämä kirja kertoo minusta, kirjanoppineesta Anasta, Merin pojasta ja
-siitä ajasta, jolloin minä elin maan päällä. Olen kirjoittanut nämä
-asiat nyt, kun hyvin vanhana elän Rameses III:nnen valtakunnassa,
-jolloin Egypti on vielä kerran yhtä mahtava kuin entisinä aikoina.
-Olen kirjoittanut tämän ennen kuin kuolema noutaa minut, jotta
-kertomukseni voidaan haudata minun mukanani, sillä niinkuin henkeni
-nousee ylösnousemushetkellä, samoin nämä kertomukseni nousevat
-ajallaan ja kertovat niille, jotka tulevat jälkeeni maan päälle,
-siitä, mitä minä sain kokea maailmassa. Olkoot kokemukseni sellaisia,
-ettei taivas voi niitä tuomita. Ainakin kirjoitan, ja mitä kirjoitan,
-se on totta.
-
-Kerron hänen jumalallisesta Majesteetistaan, jota rakastin ja
-rakastan kuin omaa sieluani, Seti Meneptah II:sta, jonka syntymäpäivä
-oli sama kuin omanikin, haukasta, joka on lentänyt taivaaseen ennen
-minua. Kerron hänen kuningattarestaan, ylpeästä Usertista, hänestä,
-joka myöhemmin meni naimisiin jumalallisen Majesteetin Saptahin
-kanssa, ja jonka näin sitten laskettavan hautaansa Tebessä. Kerron
-Merapista, jota sanottiin Israelin kuuksi, ja hänen kansastaan
-hebrealaisista, jotka asuivat kauan Egyptissä ja lähtivät viimein
-sieltä maksettuaan ensin meille takaisin turmiollisesti ja monin
-kerroin kaiken sen hyvän ja pahan, mitä meiltä olivat saaneet.
-Kerron Egyptin jumalien ja Israelin Jumalan välisestä taistelusta ja
-paljosta muusta, mitä siinä tapahtui.
-
-Samalla minä, kuninkaan seuralainen, suuri kirjanoppinut, faraon
-suosikki, faraon, joka on elänyt yhtä aikaa minun kanssani täällä
-auringon alla, kerron muistakin ihmisistä ja tapahtumista. --
-Lukekaa, tulevaisuuden lapset, tätä ja oppikaa salaisuuksia noista
-menneistä ajoista, jotka näyttävät olevan niin kaukana teistä, mutta
-jotka todellisuudessa ovat kuitenkin niin lähellä.
-
-Prinssi Seti ja minä olimme syntyneet samana päivänä, ja siksi, kuten
-muutkin ylhäissäätyiset äidit, joiden lapset näkivät valon tuona
-päivänä, minunkin äitini sai lahjan faraolta, ja minä arvonimen "Raan
-kuninkaallinen kaksoinen". Mutta vaikka olimmekin syntyneet samaan
-aikaan, en nähnyt tuota jumalallista prinssi Setiä ennen kuin meidän
-kumpaisenkin kolmantenakymmenentenä syntymäpäivänä. Senjälkeen kaikki
-tämä tapahtui.
-
-Niihin aikoihin hallitsi Egyptiä mahtava farao Rameses toinen, ja
-häntä seurasi poikansa Meneptah. Hän oli jo vanha silloin, kun
-mahtava Rameses otettiin Osiriksen luo laskettuaan sata Niilin
-nousua. Meneptah oleskeli enimmäkseen Taniksen kaupungissa, jota
-vastoin minä vanhempaini kanssa asuin valkoisilla muureilla
-ympäröidyssä Memphiksessä Niilin varrella. Välistä vieraili hän kyllä
-hovineen Memphiksessä sekä myöskin Tebessä, jossa tämä hallitsija
-nyt makaa kuninkaallisessa haudassaan, mutta nuori prinssi Seti,
-kruununperillinen, Egyptin toivo ei ollut milloinkaan mukana.
-Kerrotaan, että hänen äitinsä, As-nefert, ei pitänyt Memphiksestä,
-missä hänelle nuoruudessaan oli tapahtunut ikävyyksiä -- hän oli
-joutunut siellä rakkausseikkailuihin, jotka olivat maksaneet
-rakastajalle elämän ja hänelle itselleen särjetyn sydämen -- ja Seti
-pysyi äitinsä luona, joka ei päästänyt häntä näkyvistään.
-
-Kerran hän kuitenkin, ollessaan viisitoistavuotias, tuli
-näyttäytyäkseen kansalle isänsä poikana, Auringon poikana,
-kaksinkertaisen kruunun tulevana kantajana. Ja silloin me hänen
-kaksoisensa Raassa -- meitä oli siellä yhdeksäntoista korkeasäätyistä
--- olimme kutsutut tervehtimään häntä ja suutelemaan hänen
-kuninkaallisia jalkojaan. Valmistauduin lähtemään hienossa, uudessa
-viitassani, joka oli koristettu Setin ja omalla nimelläni. Mutta
-tuona aamuna lähetti joku paha jumala minulle sairauden. Kasvoni
-ja koko ruumiini olivat täynnä täpliä, jollainen tauti on hyvin
-tavallinen nuorilla. Ja niin kävi, etten nähnyt prinssiä, sillä ennen
-kuin jälleen olin terve, oli hän lähtenyt Memphiksestä.
-
-Isäni Meri oli kirjanoppinut Ptahin suuressa temppelissä, ja minut
-oli opetettu hänen tehtäviinsä koulussa, jossa kopioin useita
-aikakirjoja ja jäljensin kohtia Pyhästä kirjasta koristellen niitä
-maalauksilla. Ja minä tulin niin taitavaksi tässä työssä, että, sen
-jälkeen kuin isäni tuli sokeaksi muutamia vuosia ennen kuolemaansa,
-minä ansaitsin sillä riittävästi elättääkseni hänet sekä siskoni,
-kunnes nämä menivät naimisiin. Äitiä ei minulla ollut, sillä hänet
-oli korjattu Osiriksen luo silloin, kun olin vielä aivan pieni. Niin
-kului aika vuodesta toiseen, mutta sydämestäni vihasin kohtaloani.
-Jo poikana ollessani heräsi minussa halu -- ei kopioida, mitä toiset
-olivat kirjoittaneet, vaan kirjoittaa, mitä toiset kopioisivat.
-Minusta tuli uneksija. Kävelin öisin palmupuiden alla Niilin rannalla
-ja katselin kuun loistetta veden pinnalla, ja noissa säteissä olin
-näkevinäni paljon ihania asioita. Silmäini eteen ilmestyi kuvia,
-jotka olivat vallan erilaisia kuin ne, joita olin nähnyt täällä
-ihmisten maailmassa, vaikka niissäkin oli miehiä ja naisia, jopa
-jumaliakin.
-
-Näistä kuvista muodostelin sitten ajatuksissani kertomuksia ja
-viimein, vaikka se ei tapahtunut aivan samoina vuosina, aloin
-kirjoitella noita kertomuksia vapaahetkinäni. Sisareni löysi
-minut sitä tekemästä ja kertoi isälleni, joka nuhteli minua
-sellaisesta hullutuksesta sanoen, ettei se milloinkaan tuottaisi
-minulle leipää ja olutta. Mutta kuitenkin jatkoin kirjoitustani
-salaa öisin kammiossani lampun valossa. Sitten sisareni menivät
-naimisiin, ja eräänä päivänä kuoli isäni äkkiä ollessaan lukemassa
-rukouksia temppelissä. Annoin balsamoida hänet korkeimman säädyn
-mukaisesti ja kantaa kunnialla hautaan, jonka hän oli valmiiksi
-hankkinut itselleen, vaikka minun, maksaakseni kaikki siitä johtuvat
-menot, täytyi kopioida "Kuoleman kirjoja" lähes kaksi vuotta niin
-uutterasti, ettei jäänyt yhtään aikaa kertomusten kirjoittelemiseen.
-
-Kun viimein olin päässyt velasta, kohtasin tebeläisen neidon,
-jonka ihanat kasvot näyttivät aina hymyilevän, ja hän vei sydämen
-rinnastani ja otti sen omaansa. Viimein, palattuani sodasta
-niiniveläisiä barbareja vastaan, jonne minut, kuten muutkin nuoret
-miehet, oli komennettu, nain hänet. Mitä hänen nimeensä tulee,
-jääköön se sanomatta, en tahdo edes ajatellakaan sitä. Meillä oli
-yksi lapsi, joka kuoli kahden vuoden vanhana, ja silloin opin mitä
-suru voi merkitä ihmiselle. Aluksi oli vaimoni surullinen, mutta
-ajan mukana poistui hänen surunsa ja hän hymyili jälleen, kuten
-hänen tapansa oli tehdä. Hän sanoi ainoastaan, ettei hän tahtonut
-enään useampia lapsia jumalien otettaviksi. Koska hänellä oli vähän
-tehtävää, alkoi hän kulkea ympäri kaupunkia ja hankkia itselleen
-ystäviä, joita minä en tuntenut, sillä ollen suloinen nainen löysi
-hän paljon niitä. Lopuksi kävi niin, että hän pakeni takaisin Tebeen
-erään sotilaan kanssa, jota en ollut milloinkaan edes nähnyt, sillä
-minä työskentelin aina kotona ajatellen pienokaista, joka kuoli. Ja
-ajattelin, miten onnellinen on lintu, jota ei ihminen voi pauloihinsa
-kietoa, vaikka se välistä, omasta halustaan, lentääkin sisälle hänen
-ikkunastaan.
-
-Tämän jälkeen tulivat hiukseni valkoisiksi, ennen kuin olin täyttänyt
-neljäkymmentä vuotta.
-
-Nyt, kun minulla ei ollut ketään, jonka hyväksi työskennellä,
-ja omat tarpeeni olivat vähäiset ja vaatimattomat, sain enemmän
-aikaa kertomusten kirjoittamiseen, joista suurin osa oli jotenkin
-surullisia. Yhden näistä kertomuksistani lainasi minulta muudan
-kirjanoppinut toverini ja luki sen ääneen eräälle seuralle, jota
-se miellytti niin paljon, että useat pyysivät lupaa kopioida ja
-julkaista sen. Siten tulin vähitellen tunnetuksi kertomusten
-kirjoittajana. Annoin kopioida ja myydä niitä. Ja maineeni kasvoi
-niin suureksi, että eräänä päivänä sain tervehdyksen prinssi Setiltä,
-kaksoiseltani. Hän kertoi lukeneensa muutamia kirjoituksiani, jotka
-miellyttivät häntä paljon, ja ilmoitti toivonsa olevan saada nähdä
-kasvoni. Kiitin häntä nöyrästi lähettilään välityksellä ja vastasin,
-että matkustaisin Tanikseen ja kävisin kunniatervehdyksellä hänen
-Korkeutensa luona. Ensin kuitenkin lopetin pisimmän kertomukseni,
-mitä tähän asti olin kirjoittanut. Sen nimi oli "Tarina kahdesta
-veljeksestä", ja siinä kerrottiin, miten toisen petollinen vaimo
-aiheutti toiselle veljelle sellaisia ikävyyksiä, että tämä joutui
-surmattavaksi. Ja edelleen kerrottiin siinä, miten oikeuden jumalat
-toivat hänet takaisin elämään ja paljon muita asioita. Tämän
-kertomuksen omistin hänen Korkeudelleen, prinssi Setille, ja se
-viittani taskussa sekä säästämäni rahat visusti kätkettyinä pukuuni,
-matkustin Tanikseen.
-
-Saavuin sitten Tanikseen syystalvella, menin prinssin palatsiin ja
-pyysin rohkeasti puheille pääsyä. Mutta nyt alkoivat vastukset,
-sillä sotamiehet ja vartijat heittivät minut kadulle. Lopulta sain
-lahjottua heidät, ja minut päästettiin etuhuoneeseen, jossa oli
-kauppamiehiä, silmänkääntäjiä, tanssijattaria, upseereita ja paljon
-muita, jotka kaikki näyttivät odottavan saadakseen nähdä prinssin.
-Heillä ei ollut mitään tekemistä, ja siksi he huvittelivat itseään
-tekemällä pilkkaa minusta, joka olin muukalainen. Mutta kun olin
-ollut heidän kanssaan muutamia päiviä, voitin heidän ystävyytensä
-kertomalla heille yhden kertomukseni, jonka jälkeen olin aina
-tervetullut heidän seuraansa. Mutta sittenkään en voinut päästä
-lähemmäksi prinssiä, ja koska rahavarani alkoivat melkein loppua,
-tuumin itsekseni palata takaisin Memphikseen.
-
-Mutta silloin eräänä päivänä pysähtyi eteeni pitkäpartainen vanha
-mies, jolla oli virkansa mukainen kultapäinen keppi, ja jonka
-viittaan oli kirjailtu härän pää. Hän nimitti minua valkopäiseksi
-varikseksi ja kysyi, mitä varten hypin kaiket päivät palatsin
-huoneissa. Esitin hänelle nimeni ja ammattini, ja hän sanoi minulle
-omansa, josta sain tietää, että hän oli Pambasa, eräs prinssin
-kamaripalvelija. Kun pyysin häntä viemään minut prinssin luo,
-nauroi hän vasten kasvojani ja sanoi salaperäisesti, että tie hänen
-Korkeutensa läheisyyteen oli kivetty kullalla. Ymmärsin, mitä hän
-tarkoitti ja annoin hänelle lahjan, jonka hän otti yhtä nopeasti kuin
-kukko nokaisee jyvän, luvaten puhua minusta isännälleen ja sanoen,
-että minun oli tultava myöhemmin uudelleen.
-
-Tulin kolme kertaa, ja joka kerta tuo vanha kukko noukki yhä enemmän
-jyviä. Lopulta suutuin ja unhottaen missä olin, aloin huutaa ja
-sanoa häntä varkaaksi, jolloin ihmiset kokoontuivat ympärille
-kuuntelemaan. Tämä näytti pelästyttävän häntä. Ensin hän katsoi
-ovea kohti kuin kutsuakseen vartioita heittämään minut ulos, sitten
-hän muutti mieltään ja ärtyisellä äänellä pyysi minua seuraamaan
-mukana. Kuljimme pitkiä käytäviä myöten, sivuutimme sotilaita,
-jotka seisoivat siellä vartioimassa liikkumattomina kuin muumiot
-arkuissaan, kunnes viimein saavuimme kirjaillun esiripun luo. Siinä
-Pambasa kuiskaten käski minua odottamaan ja meni itse verhojen
-toiselle puolen. Ne eivät aivan sulkeutuneet, joten minä voin nähdä
-niiden takana olevaan huoneeseen ja kuulla kaiken, mitä siellä
-tapahtui.
-
-Se oli samanlainen pieni huone kuin kirjanoppineilla oli,
-sillä pöydillä oli värilautasia, kirjoituskyniä, mustetta
-alabasteripulloissa ja lautoihin kiinnitettyjä papyrus arkkeja.
-Seinät oli maalattu vanhemman ajan tavan mukaan, niinkuin olin nähnyt
-muutamissa vanhoissa hautaholveissa. Siellä oli kuvia vilulinnuista,
-jotka vähitellen kohoavat rämeiköstä, kasvavista kukista ja puista.
-Seiniä vasten oli asetettu telineitä, joissa oli papyruskääröjä, ja
-takassa paloi keetripuista tehty tuli.
-
-Tulen luona seisoi prinssi, jenka tunsin muotokuvista. Hän näytti
-nuoremmalta kuin minä, vaikka olimme syntyneet samana päivänä.
-Hän oli pitkä, solakka ja hyvin kaunis, joka varmaan johtui
-siitä, että syyrialaista verta virtasi hänen suonissaan. Hänen
-hiuksensa olivat suorat ja ruskeat, kuten noitten pohjoismaisten
-kansojen, jotka harjoittavat kauppaa Egyptin toreilla, ja hänen
-silmänsä olivat pikemmin harmaat kuin mustat, ja niissä oli jotakin
-silmiinpistävää ruskeutta, kuten hänen isänsä Meneptahinkin
-silmissä oli. Hänen kasvonsa olivat lempeät kuin naisen, mutta
-muuttuivat ankaran näköisiksi muutamien ryppyjen vaikutuksesta,
-jotka kulkivat ulommaisista silmäkulmista korvia kohden. Luulen,
-että ne johtuivat kulmakarvojen jännittämisestä hänen ajatellessaan,
-mutta toiset sanovat, että hän oli perinyt ne eräältä naispuoliselta
-esivanhemmaltaan. Ystäväni Bakenkhonsu, vanha tietäjä, joka
-palveli Seti I:sen aikana ja kuoli vasta hiljattain elettyään
-satakaksikymmentä vuotta, kertoi tunteneensa tuon naisen jo ennen
-kuin hän oli mennyt naimisiin, ja että hän ja hänen jälkeläisensä
-Seti olivat hyvin toistensa näköiset.
-
-Prinssillä oli kädessä avonainen kirja, hyvin vanhanaikaista
-kirjoitusta; sen minä, joka olen hyvin harjaantunut tällaisissa
-ammattiani koskevissa asioissa, päätin sen ulkoasusta. Hän nosti
-äkkiä katseensa kirjasta kamaripalvelijaansa, joka seisoi hänen
-edessään.
-
-"Tulet hyvään aikaan, Pambasa", sanoi hän äänellä, joka oli
-ystävällinen ja miellyttävä, mutta kuitenkin miehekäs. "Sinä olet
-vanha ja epäilemättä viisas. Sano, oletko viisas, Pambasa?"
-
-"Olen, teidän Korkeutenne. Olen yhtä viisas kuin teidän Korkeutenne
-eno, mahtava Khaemuas, tietäjä, jonka jalkineita minun oli tapana
-puhdistaa nuorena ollessani."
-
-"Todellako! Miksi sitten niin huolellisesti kätket viisautesi,
-jonka pitäisi olla avonaisena kuin kukkanen mehiläisten imettävänä?
-No niin, olen iloinen saatuani tietää, että olet viisas, sillä
-tästä taikakirjasta löysin kysymyksiä, jotka ovat yhtä arvokkaita
-kuin kuolleen Khaemuaksenkin. Muistan tuon enoni vain miettivänä,
-mustakulmaisena miehenä, joka muistutti paljon pojastaan, serkustani
-Amenmeseksesta, paitsi siinä, ettei Amenmesesta voi kukaan sanoa
-viisaaksi."
-
-"Miksi teidän Korkeutenne siitä iloitsee?" -- "Siksi, että sinä, oman
-arvioimisesi mukaan, olet hänen vertaisensa, ja voit siis selittää
-asiat samoin kuin Khaemuas olisi tehnyt. Tiedätkös, Pambasa, jos
-hän olisi elänyt, olisi hänestä tullut Farao isäni sijasta. Hän
-kuoli kuitenkin liian aikaisin, mikä osoittaa minulle, että tuossa
-kertomuksessa hänen viisaudestaan on jotakin perää, sillä ei kukaan
-todella viisas mies halua tulla Faraoksi."
-
-Pambasa tuijotti häneen suu auki.
-
-"Ei tahtoisi tulla Faraoksi!" hän aloitti --
-
-"Ei, viisas Pambasa", jatkoi prinssi, ikäänkuin hän ei olisi
-kuullut huomautusta. "Kuule! Tämä vanha kirja neuvoo taikakeinon
-'sydämen väsymyksen poistamiseksi', joka, kuten sanotaan, on
-vanhin ja tavallisin sairaus maailmassa, sairaus, josta ainoastaan
-kissanpoikaset, muutamat lapset ja hullut ihmiset ovat vapaita. Tässä
-kirjassa sanotaan, että tuo tauti voidaan parantaa seisomalla Khufun
-pyramiidin huipulla sellaisen vuorokauden keskiyönä, jolloin kuu on
-suurimmillaan koko maailmassa, ja juomalla unelmien maljasta samalla
-lukien loihtusanat, jotka on kirjoitettu tähän sellaisella kielellä,
-jota en osaa lukea."
-
-"Loihduista ei ole mitään tehoa, jos kuka tahansa voisi ne lukea."
-
-"Eikä mitään hyötyäkään, luullakseni, jollei niitä osaa kukaan lukea."
-
-"Ja sitä paitsi, kuinka kukaan voi edes päivällä kiivetä ylös Khufun
-pyramidia, joka on rakennettu hiotusta marmorista, saati keskiyöllä,
-teidän Korkeutenne, ja juoda siellä unelmien maljasta?"
-
-"En tiedä, Pambasa. Tiedän ainoastaan, että olen väsynyt näihin
-hullutuksiin ja koko maailmaan. Kerro minulle jotakin, mikä
-keventäisi sydäntäni, sillä se on raskas."
-
-"Tuolla ulkona on silmänkääntäjiä, prinssi, ja yhdestä niistä
-kerrotaan, että hän osaa heittää köyden ilmaan ja kiivetä sitä myöten
-ylöspäin, kunnes katoaa taivaaseen."
-
-"Sitten kuin hän on tehnyt sen sinun nähtesi, Pambasa, tuo hänet
-luokseni, mutta ei ennen. Kuolema on ainoa köysi, jota myöten voimme
-kiivetä taivaaseen -- taikka päästä alas helvettiin. Muistaakseni
-helvetissä on jumala nimeltä Set, jonka mukaan, kuten isoisänisäni,
-minä olen saanut nimeni -- sivumennen sanoen -- papit yksin tietävät,
-miksi."
-
-"Sitten on siellä vielä tanssijoita, prinssi, ja heidän joukossaan
-muutamia hyvin kauniita tyttöjä, sillä näin heidät kylpemässä
-palatsin lammikossa, mikä olisi huvittanut isoisänne, mahtavan
-Rameseksen, sydäntä."
-
-"He eivät huvita minun sydäntäni, sillä en halua alastomia naisia
-tänne hyppimään. Yritä vielä kerran, Pambasa."
-
-"En voi muistaa mitään muuta, prinssi. Mutta malttakaahan. Tuolla on
-odottamassa eräs kirjanoppinut nimeltä Ana, laiha, terävänenäinen
-mies, joka sanoo olevansa teidän Korkeutenne kaksoinen Raasta."
-
-"Ana!" sanoi prinssi. "Hänkö, Memphiksestä, sama Anako, joka
-kirjoittaa kertomuksia? Miksi et sanonut sitä ennen, vanha hupsu?
-Anna hänen tulla sisälle heti paikalla, heti paikalla."
-
-Kuullessani tämän astuin minä esiripun toiselle puolen ja heittäytyin
-maahan, sanoen:
-
-"Minä olen tuo kirjanoppinut, oi Auringon kuninkaallinen Poika."
-
-"Miten uskallatte tulla prinssin luo tulematta pyydetyksi --" alkoi
-Pambasa, mutta Seti keskeytti ankaralla äänellä sanoen:
-
-"Ja kuinka uskallat sinä, Pambasa, pidättää tätä oppinutta miestä
-oveni takana niinkuin koiraa? Nouskaa, Ana, ja pankaa pois arvonimet,
-sillä emme ole hovissa. Kertokaa minulle, miten kauan olette ollut
-Taniksessa?"
-
-"Monta päivää, oi prinssi", vastasin, "pyytäen puheillepääsyä ja
-turhaan."
-
-"Ja miten onnistuitte lopulta?"
-
-"Lahjomalla, prinssi", vastasin viattomasti, "kuten näyttää olevan
-tavallista. Ovenvartijat --"
-
-"Ymmärrän", sanoi Seti, "ovenvartijat! Pambasa, saat tutkia minkä
-summan tämä oppinut kirjanoppinut on maksanut ovenvartijoille ja
-maksaa kaksinkertaisesti takaisin. Nyt tiehesi ja hoida tehtäväsi!"
-
-Pambasa meni heittäen pahansuovan silmäyksen minuun.
-
-"Sanokaa minulle", puhui Seti, kun hän oli mennyt, "te, joka olette
-viisas mies, miksi hovi aina kasvattaa varkaita?"
-
-"Luullakseni samasta syystä, prinssi, kuin koirassa on kirppuja.
-Kirppujen täytyy elää ja siksi on koira."
-
-"Se on totta", vastasi hän, "eikä näitä palatsikirppuja ole rangaistu
-tarpeeksi. Jos minulla joskus on valta, tahdon pitää heitä silmällä.
-Heitä pitää ruokkia harvemmin, mutta paremmin. Ja nyt, Ana,
-istuutukaa. Minä tunnen teidät, vaikka te ette tunne minua, ja minä
-olen jo oppinut rakastamaan teitä kirjoitustenne johdosta. Kertokaa
-minulle itsestänne."
-
-Kerroin hänelle sitten yksinkertaisen tarinani, jota hän kuunteli
-sanomatta sanaakaan, ja sitten kysyi, miksi olin tullut häntä
-katsomaan. Vastasin tulleeni hänen kutsustaan, jonka hän oli
-unohtanut, ja myöskin tuodakseni hänelle kertomuksen, jonka olin
-rohennut omistaa hänelle. Panin sitten kirjan hänen eteensä pöydälle.
-
-"Se on minulle kunnia", sanoi hän miellyttävällä äänellä, "se on
-suuri kunnia. Jos minä pidän siitä kertomuksesta paljon, silloin
-saa se seurata minua hautakammiooni Kan luettavaksi ja uudelleen
-luettavaksi tuomiopäivään asti, mutta ensin tahdon lukea sen täällä
-elämässä. Tunnetteko tämän Taniksen kaupungin, Ana?"
-
-Vastasin tuntevani sitä hyvin vähän, sillä olin kuluttanut aikani
-hänen Korkeutensa oven takana.
-
-"Silloin, luvallanne, tahdon olla oppaananne tänä yönä läpi
-kaupungin, ja senjälkeen syömme illallista ja keskustelemme."
-
-Kumarsin ja hän taputti käsiään, jolloin ilmestyi palvelija, ei
-Pambasa, vaan eräs toinen.
-
-"Tuo kaksi viittaa", sanoi prinssi, "menen ulos kirjanoppineen Anan
-kanssa. Anna vartioston, jossa on neljä nubialaista, ei enempää,
-seurata meitä, mutta matkan päässä ja valepuvuissa. Anna heidän
-odottaa salakäytävässä."
-
-Mies kumarsi ja poistui hiljaa.
-
-Melkein heti ilmestyi musta orja, tuoden kaksi pitkää, päähineellä
-varustettua viittaa, sellaisia kuin kamelinajajat käyttävät, ja
-auttoi ne meidän päällemme. Sitten hän, ottaen lampun, vei meidät
-ulos ovesta, joka oli vastapäätä sitä, josta minä olin tullut
-sisälle, pitkin käytäviä ja ahtaita portaita, jotka loppuivat linnan
-pihalle. Sen läpi kuljettuamme saavuimme korkean ja paksun muurin
-luo, jossa oli kaksinkertaiset, vaskella päällystetyt ovet, ja
-ne avautuivat salaperäisesti meidän lähestyessämme. Näiden ovien
-toisella puolella seisoi neljä myöskin viittoihin puettua miestä,
-jotka eivät näyttäneet huomaavan meitä. Mutta kuljettuamme vähän
-matkaa katsoin taakseni ja huomasin heidän seuraavan meitä, vaikka
-aivan kuin sattumalta.
-
-"Kuinka ihanaa onkaan olla prinssi," ajattelin itsekseni, "hänen
-tarvitsee vain nostaa sormeaan ja häntä palvellaan joka hetki sekä
-päivällä että yöllä."
-
-Siinä samassa sanoi Seti minulle:
-
-"Katsokaa, Ana, miten ikävää on olla prinssi, joka ei voi edes
-liikkua ulkona ilmoittamatta sitä hovikunnalleen ja komentamatta
-vahvaa vartiostoa vakoilemaan joka liikettä, ja jonka sitä paitsi
-täytyy antaa kertomus niistä Faraon poliisille."
-
-"Kaikissa asioissa on kaksi puolta," ajattelin taas itsekseni.
-
-
-
-
-II.
-
-PIKARI SÄRJETÄÄN.
-
-
-Kuljimme pitkin puitten reunustamaa, leveätä katua. Puitten takana
-oli kalkittuja, sileäkattoisia taloja, jotka oli rakennettu
-kuivuneista tiileistä ja seisoivat jokainen omassa puutarhassaan.
-Lopulta tulimme suurelle torille juuri silloin kun täysikuu nousi
-palmujen yläpuolelle tehden maailman yhtä valoisaksi kuin päivällä.
-Tanis, taikka Rameses, kuten sitä myös nimitettiin, oli siihen
-aikaan hyvin kaunis kaupunki, vaikka ainoastaan puolet Memphiksestä
-suuruudeltaan. Mutta nyt kun hovi on poistunut sieltä, on se tullut
-paljon autiommaksi. Lähellä toria oli suuri jumalien temppeli,
-pilareineen ja sfinkseineen, sekä mahdottoman suuri Rameses toisen
-kuvapatsas, myöskin oikea maailman ihme. Pohjoiseen päin eräällä
-kukkulalla oli Faraon loistava palatsi. Siellä oli myös muita
-palatseja, joissa asusteli hovin aatelisia ja upseereja, ja palatsien
-välissä kulki pitkiä katuja, muutamat niistä päättyen Niilin haaraan,
-missä tämä muinainen kaupunki sijaitsi.
-
-Seti pysähtyi katselemaan noita ihmeellisiä rakennuksia.
-
-"Ne ovat hyvin vanhoja", sanoi hän, "mutta useimmat niistä, kuten
-muurit ja Amonin sekä Ptahin temppelit, on uudestaan rakennettu
-isoisäni aikana tai myöhemmin israelilaisten orjien työllä, noiden,
-jotka asuvat etäämpänä rikkaassa Goshenin maassa."
-
-"Ne ovat varmaan tulleet maksamaan paljon rahaa", vastasin.
-
-"Egyptin hallitsijat eivät maksa palkkaa orjilleen", huomautti
-prinssi lyhyesti.
-
-Sitten kuljimme eteenpäin ja liityimme tuhansiin ihmisiin, jotka
-kulkivat edestakaisin etsien lepoa päivän työn jälkeen. Tänne Egyptin
-rajalle oli kokoontunut kansaa joka haaralta: beduiineja erämaasta,
-syrialaisia Punaisen meren rannoilta, kauppiaita rikkaasta Isla
-Chittimistä, matkustajia rannikolta sekä tukkukauppiaita Puntin
-maalta ja muista tuntemattomista seuduista pohjoisessa. Kaikki
-puhuivat, nauroivat ja pitivät iloa; muutamat kokoontuivat kertojien
-ympärille kuuntelemaan tarinoita tai antoivat ajatustensa harhailla
-soiton sävelissä; toiset taas katselivat naista, joka puolialastomana
-tanssi rahan edestä.
-
-Silloin tällöin täytyi väkijoukon jakaantua, päästääkseen
-kulkemaan jonkun aatelisen tai ylhäisen naisen vaunut, joiden
-edellä juoksi jalkamiehiä huutaen: "Tehkää tietä, tehkää tietä!"
-ja heilutellen pitkiä keppejään. Sitten tuli vaeltaen kuunvalossa
-Isiksen valkoviittaisten pappien kulkue, joka oli valmistettu "Kuun
-hallitsijattaren" palvelijoille, kantaen korkealla jumalattaren pyhää
-kuvaa, jonka edessä kaikki ihmiset kumartuivat, ja vähän aikaa oli
-hiljaista. Senjälkeen seurasi jonkun äskettäin kuolleen ylimyksen
-ruumis, jonka mukana kulki joukko palkattuja ruumiinsaattajia,
-jotka päästelivät valitushuutoja viedessään sitä palsamoitavaksi.
-Viimeksi tuli eräältä sivukadulta monisatainen joukko kyömynenäisiä,
-parrakkaita miehiä, joitten keskellä oli muutamia naisia, löyhästi
-sidottuina yhteen ja aseistetun vartiajoukon saattamina.
-
-"Keitä nuo ovat?" kysyin, sillä en koskaan ollut nähnyt mitään
-sellaista.
-
-"Israelilaisia orjia, jotka palaavat kaivamasta uutta kanavaa, joka
-tulee kulkemaan Punaiseen mereen", vastasi prinssi.
-
-Seisoimme paikoillamme katsellen heidän ohi menoaan. Huomasin, miten
-ylpeästi heidän silmänsä liekehtivät ja miten tylyä oli heidän
-kuljetuksensa, vaikka he olivat kahleissa olevia miehiä, lisäksi
-väsyneitä ja tahraisia työstään mudassa ja vedessä. Samassa tapahtui,
-että valkopartainen mies jäi jäljelle, laahustaen joukon perässä
-ja hidastuttaen kulkua. Silloin juoksi eräs työnjohtaja sinne ja
-ruoski häntä hirveällä piiskalla, joka oli leikattu virtahevon
-nahasta. Mies kääntyi ja kohottaen puulapiota, jota hän kantoi, antoi
-työnjohtajalle sellaisen iskun, että se mursi koko pääkallon ja mies
-kaatui kuolleena maahan. Muut johtajat hyökkäsivät hebrealaisen luo,
-kuten näitä israelilaisia nimitettiin, ja löivät siksi, kunnes hänkin
-kaatui. Silloin ilmestyi sotilas ja nähtyään mitä oli tapahtunut veti
-pronssisen miekkansa esille. Väentungoksesta juoksi samalla tyttö,
-nuori ja rakastettava, vaikka olikin karkeasti puettu.
-
-Senjälkeen olen nähnyt Merapin, Israelin kuun, kuten häntä
-nimitettiin, vaatetettuna kuningattaren loistavaan pukuun, ja kerran
-itse jumalattaren, mutta ei milloinkaan, mielestäni, näyttänyt hän
-suloisemmalta kuin tuona orjuuden hetkenä. Hänen suuret silmänsä,
-ei siniset eivätkä mustat, näkyivät kuun valossa ja olivat kosteat
-kyynelistä. Hänen mahtava, pronssinvärinen tukkansa liehui
-suurissa kiehkuroissa lumivalkoisella povella, jonka karkea viitta
-paljasti. Somat kädet oli kohotettu kuin torjuakseen verta, joka
-juoksi miehestä, jota hän halusi suojella. Hänen hento ja hoikka
-vartalonsa esiintyi hyvin valoa vastaan, joka loisti muutamista
-markkinakojuista. Hän oli ylenmäärin ihana, niin ihana, että sydämeni
-aivan pysähtyi häntä katsellessa, minunkin, joka en moniin vuosiin
-ole välittänyt naisista, varsinkaan mustista ja ilkeistä.
-
-Hän huusi ääneen. Seisten kaatuneen miehen edessä, vetosi hän
-sotilaan sääliväisyyteen. Mutta nähdessään, ettei ollut mitään toivoa
-hänen puoleltaan, katseli tyttö suurilla silmillään ympärilleen,
-kunnes ne osuivat prinssi Setiin.
-
-"Oi, herra", valitti hän, "te olette jalomielinen. Seisotteko
-vieressä katsellen, miten isäni murhataan ilman syytä."
-
-"Laahatkaa pois hänet, taikka lyön hänet kuoliaaksi!" huusi kapteeni,
-sillä nyt oli tyttö heittäytynyt kaatuneen israelilaisen päälle.
-Työnjohtaja totteli, raastaen hänet pois.
-
-"Seis, julmuri!" huusi prinssi.
-
-"Kuka sinä olet, koira, joka uskallat opettaa Faraon upseerille
-hänen velvollisuuksiaan?" vastasi kapteeni lyöden prinssiä kasvoihin
-vasemmalla kädellään.
-
-Sitten hän astui nopeasti taaksepäin ja minä näin pronssisen miekan
-lävistävän israelilaisen ruumiin, joka nytkähti ja oli liikkumaton.
-Tuo oli kaikki tehty yhdessä hetkessä, ja hiljaisuudessa, joka
-seurasi, kuului naisen valitusta. Hetkeksi Seti kuin lamaantui --
-vihasta, luullakseni. Sitten hän sanoi yhden ainoan sanan: "Vartijat!"
-
-Neljä nubialaista, jotka, kuten määrättiin, olivat pysytelleet
-välimatkan päässä, hyökkäsivät esille ympäröivän tungoksen läpi.
-Ennenkuin he saavuttivat meidät, ryntäsin minä, joka tähän asti olin
-seisonut ällistyneenä, kapteenin luo ja tartuin häntä kurkkuun. Hän
-pisti minua verisellä miekallaan, mutta isku, osuen minun pitkään
-viittaani, haavoitti ainoastaan vasenta reittäni. Minä, joka olin
-siihen aikaan vahva, painiskelin hänen kanssaan ja me pyörimme
-yhdessä maassa.
-
-Tämän jälkeen tuli hirveä hälinä. Hebrealaiset orjat särkivät
-kahleensa ja hyökkäsivät sotilaiden kimppuun kuin koirat sakaalien
-kimppuun, iskien heitä paljailla nyrkeillään. Sotilaat puolustivat
-itseään miekoillaan; päälliköt heiluttelivat nahkapiiskojaan, naiset
-kirkuivat ja miehet huusivat. Kapteeni, johon minä olin käynyt
-käsiksi, alkoi olla paremmalla puolella; lopuksi näin hänen miekkansa
-heiluvan yläpuolellani ja ajattelin, että kaikki oli lopussa.
-Epäilemättä olisi niin käynytkin, jollei prinssi olisi vetänyt miestä
-taaksepäin ja siten antanut neljälle nubialaiselle aikaa tarttua
-häneen. Samassa kuulin prinssin huutavan kaikuvalla äänellä:
-
-"Seis! Tämä on Seti, Faraon poika, Taniksen maaherra, jonka kanssa
-olette tekemisissä. Katsokaa", ja hän heitti viittansa päähineen
-taaksepäin niin, että kuu valaisi hänen kasvonsa.
-
-Silmänräpäyksessä tuli aivan hiljaista. Ja vähitellen ihmiset
-painuivat polvilleen tajuttuaan todellisuuden, ja minä kuulin erään
-sanovan kauhistuneella äänellä:
-
-"Kuninkaallista Poikaa, Egyptin prinssiä löi sotilas vasten kasvoja!
-Se on verellä maksettava!"
-
-"Mikä on tuo upseeri nimeltään?" kysyi Seti osoittaen miestä, joka
-oli murhannut israelilaisen ja oli ollut vähällä tappaa minutkin.
-
-Joku vastasi, että hän oli nimeltään Khuaka.
-
-"Viekää hänet Amonin temppelin portaille", sanoi Seti nubialaisille,
-jotka pitivät häntä kiinni. "Seuratkaa minua, Ana, jos teillä on
-voimia. Ei, nojatkaa olkapäätäni vasten."
-
-Leväten prinssin olkapäätä vasten, sillä minä olin runneltu ja
-hengästynyt, kuljimme sata askelta tai vähän enemmän suuren temppelin
-portaille, joita myöten kiipesimme niiden yläpäässä olevalle
-tasaiselle paikalle. Meidän jäljessämme tuli vanki, ja hänen
-perässään suuri joukko kansaa, joka pysähtyi portaille ja alapuolella
-olevalle torille. Prinssi, joka oli kalpea ja äänetön, istuutui
-suuren obeliskin matalalle, graniittiselle jalustalle, joka oli
-temppelin pilarikäytävän edessä, ja sanoi:
-
-"Ramesesin kaupungin Taniksen hallitsijana, joka hetkenä ja
-joka paikassa elämän ja kuoleman vartijana, ratkaisen oikeuteni
-julkisesti."
-
-"Kuninkaallinen oikeus on julkinen!" huusi väkijoukko totuttuun
-tapaansa.
-
-"Oikeusasia on tämä", sanoi prinssi. "Tuota miestä, nimeltään Khuaka,
-ja puvustaan päättäen Faraon armeijan päällikkö, syytetään erään
-hebrealaisen murhasta ja murhayrityksestä kirjanoppinutta Anaa
-vastaan. Todistajat kutsuttakoon esille. Tuokaa kuolleen miehen
-ruumis ja asettakaa se eteeni. Hakekaa nainen, joka koetti puolustaa
-häntä, jotta hän saisi puhua."
-
-Määräpaikalle kannettiin ruumis, jonka suuret silmät tuijottivat
-kuuta. Sitten ympäröivät sotilaat työnsivät esiin itkevän tytön.
-
-"Kuivatkaa kyyneleenne", sanoi Seti, "ja vannokaa Kephera-luojan,
-totuuden ja oikeuden Maat-jumalattaren nimeen puhuvanne ainoastaan
-totta."
-
-Tyttö katsoi ylös ja sanoi syvällä, hiljaisella äänellä, joka
-muistutti, minun mielestäni, kuin mettä olisi kaadettu saviastiasta,
-varmaankin siksi, että se oli epäselvä pidätetyistä nyyhkytyksistä.
-
-"Oi, Egyptin kuninkaallinen poika, minä en voi vannoa sellaisten
-jumalien nimeen, koska olen Israelin tytär."
-
-Prinssi katsoi häntä tarkasti ja kysyi:
-
-"Minkä jumalan nimeen sitten voitte vannoa, oi Israelin tytär?"
-
-"Jehovan, oi prinssi, Luojan, jota pidämme ainoana oikeana Jumalana,
-joka on tehnyt maan ja kaikki, mitä siinä on."
-
-"Silloin kenties hänen toinen nimensä on Kephera", sanoi prinssi
-hymyillen. "Mutta olkoon, kuten tahdotte. Vannokaa sitten jumalanne
-Jehovan nimeen."
-
-Tyttö nosti molemmat kätensä päänsä yläpuolelle ja sanoi:
-
-"Minä, Merapi, Nathanin tytär Israelin kansan Levin sukukunnasta,
-vannon, että tahdon puhua totta ja ainoastaan totta Israelin Jumalan,
-Jehovan nimeen."
-
-"Kertokaa meille, mitä syitä tiedätte tämän miehen kuolemaan, oi
-Merapi."
-
-"En mitään sellaista, jota ette itsekin tietäisi, oi prinssi. Hän,
-joka makaa tuella", ja hän osoitti kädellään ruumista kääntäen
-pois silmänsä, "oli isäni, yksi israelilaisten vanhemmista.
-Kapteeni Khuaka tuli Goshenin maalle silloin, kun vilja oli nuorta,
-valikoimaan niitä, joitten tulisi tehdä työtä Faraolle. Hän tahtoi
-viedä minut kotiinsa. Isäni kieltäytyi, koska minut oli jo lapsena
-kihlattu israelilaiselle miehelle, myöskin koska ei ole lakiemme
-mukaan luvallista meidän kansallemme mennä naimisiin teidän
-kansanne kanssa. Silloin kapteeni Khuaka otti isäni, vaikka hän
-oli vanha, paljon yli sen iän, jossa olevat oli määrätty tekemään
-työtä Faraolle. Hänet vietiin pois, minun luullakseni, koska hän ei
-tahtonut uhrata minua ja pakottaa minua ottamaan Khuakaa miehekseni.
-Vähän myöhemmin näin unta, että isäni oli sairas. Uneksin siitä
-kolmasti ja juoksin Tanikseen tervehtimään häntä. Tänä aamuna löysin
-hänet ja, oi prinssi, lopun tiedätte."
-
-"Eikö ole enään muuta?" kysyi Seti.
-
-Tyttö epäröi hetken, sitten vastasi: "Ainoastaan tämä, oi prinssi.
-Mies näki minut antaessani isälleni ruokaa, sillä hän oli heikko ja
-liiaksi rasittunut ahertaessaan auringon helteessä mudan kaivussa.
-Hän, joka oli kansamme ylhäisöä, ei tiennyt mitään tuollaisesta
-työstä nuoruudessaan. Minun läsnäollessani kysyi Khuaka isältäni,
-tahtoiko hän nyt antaa minut hänelle. Isäni vastasi, että hän
-mieluummin näkee käärmeiden suutelevan minua ja krokotiilien syövän
-minut suuhunsa. 'Vai niin', sanoi Khuaka. 'Kuule nyt orja Nathan,
-ennenkuin aurinko huomenna nousee, suutelevat miekat sinua ja
-krokotiilit ja hyenat syövät sinut suihinsa.' 'Käyköön niin', sanoi
-isäni, 'mutta muista, oi Khuaka, että minulle, Jehovan papille ja
-profeetalle, on ilmoitettu, että ennen huomista aurinkoa sinua myös
-miekat suutelevat ja lopusta keskustelemme Jehovan valtaistuimen
-juurella.'
-
-"Jälkeenpäin, kuten tiedätte, prinssi, työnjohtaja ruoski isääni,
-sillä kuulin Khuakan käskevän häntä niin tekemään, jos hän
-väsymyksestä hidastelisi. Ja sitten Khuaka tappoi hänet, kun
-isäni raivoissaan löi työnjohtajaa kuokalla. Minulla ei ole
-muuta sanottavaa; pyydän vain, että minut lähetetään kansani luo
-murehtiakseni isääni tapojemme mukaan."
-
-"Kenen luo tahdotte tulla lähetetyksi? Äitinnekö?"
-
-"Ei, prinssi, äitini syyrialainen säätyläisnainen on kuollut. Tahdon
-mennä enoni, leviitta Jabezin luo."
-
-"Astukaa syrjään", sanoi Seti. "Neuvottelemme siitä asiasta
-myöhemmin. Tulkaa esille, kirjanoppinut Ana. Tehkää vala ja kertokaa
-meille, mitä te olette nähnyt tämän miehen kuolemasta, koska kaksi
-todistajaa on tarpeen."
-
-Minä vannoin ja toistin koko tämän kertomuksen, jonka olen
-kirjoittanut.
-
-"No, Khuaka", sanoi prinssi, kun minä olin lopettanut, "onko teillä
-jotakin sanottavaa?"
-
-"Ainoastaan tämä", vastasi kapteeni heittäytyen polvilleen, "että
-löin teitä vahingossa, sillä en tiennyt, että teidän ylhäisyytenne
-oli kätketty tuohon pitkään viittaan. Tuosta työstä ansaitsen kyllä
-kuoleman, mutta minä rukoilen teitä antamaan anteeksi sen, koska
-en tiennyt, mitä tein. Loppu ei ole mitään, sillä löin kuoliaaksi
-ainoastaan niskoittelevan israelilaisen orjan, joita surmataan joka
-päivä."
-
-"Sanokaa minulle, Khuaka, joka olette tutkittavana tämän miehen
-kuoleman johdosta, ettekä satunnaisesta lyönnistä kuninkaallista
-henkilöä kohtaan, missä laissa on kielletty teitä tappamasta
-israelilaista ilman tutkimista Faraon määräämien upseerien edessä?"
-
-"En ole oppinut. En tunne tuota lakia, oi prinssi. Kaikki, mitä tuo
-nainen sanoi, on valhetta."
-
-"Ei ole ainakaan valhetta, että tuo mies makaa kuolleena, ja että te
-murhasitte hänet, kuten itse sanoitte. Kuulkaa nyt ja kuulkoon koko
-Egypti, ettei edes israelilaista saa murhata, sillä jokainen murhaaja
-saa maksaa vuodattamansa veren verellään. Teidän verenne saa korvata
-tuon miehen veren. Sotilaat! Lyökää poikki hänen päänsä."
-
-Nubialaiset hyökkäsivät hänen päälleen ja kun jälleen katsoin, makasi
-Khuakan päätön ruumis hebrealaisen Nathanin ruumiin vieressä, ja
-heidän verensä oli sekaantunut yhteen temppelin portailla.
-
-"Oikeusistunto on lopussa", sanoi prinssi. "Upseerit, pitäkää huolta,
-että tämä nainen saatetaan suojassa kansansa luo ja hänen mukanaan
-isän ruumis haudattavaksi. Ja katsokaa, henkenne uhalla, ettei mitään
-loukkausta tai harmia hänelle tapahdu. Kirjanoppinut Ana, seuratkaa
-minua täältä kotiini, jossa haluaisin puhella kanssanne. Vartijat
-kulkekoot edelläni ja jäljessäni."
-
-Hän nousi ja kaikki kansa kumarsi. Kun hän kääntyi mennäkseen, astui
-Merapi esille ja langeten polvilleen, sanoi:
-
-"Oi, oikeudenmukaisin prinssi, olen palvelijanne nyt ja aina."
-
-Sitten lähdimme, ja kun poistuimme torilta matkaten prinssin palatsia
-kohti, kuulin äänten sorinan nousevan takanamme, toiset kiittäen,
-toiset moittien sitä, mitä oli tapahtunut. Me jatkoimme matkaa
-hiljaisuudessa, jota häiritsi ainoastaan vartijoiden säännölliset
-askeleet. Äkkiä kuu joutui pilven taakse ja tuli aivan pimeä. Hetken
-kuluttua tuli pilven reunasta valojuova, joka oli aivan lähellä,
-suoraan yläpuolellamme taivaalla. Seti tarkasteli sitä hetkisen ja
-sanoi:
-
-"Sanokaa minulle, oi Ana, mitä tuo kuunsäde teidän mielestänne
-muistuttaa!"
-
-"Miekkaa, oi prinssi", vastasin, "ojennettuna Egyptin yli, ja sitä
-pitää mustassa kädessään joku mahtava jumala tai henki. Katsokaa,
-tuolla on terä, josta putoilee pieniä pilvenhattaroita kuin
-veritippoja, tuolla miekan kahva kullasta. Ja katsokaa! Tuolla
-alhaalla on jumalan kasvot. Tulta sinkoilee hänen silmistään ja hänen
-katseensa on synkkä ja hirveä. Minua peloittaa, vaikka en tiedä mitä
-pelkään."
-
-"Teillä on runoilijan mielikuvitus, Ana. Kuitenkin, mitä te näette,
-näen minä myös, ja siitä olen varma, että joku koston miekka on
-todellakin ojennettu Egyptin yli sen pahojen tekojen tähden. Tämä
-valo mahtaa olla vertauskuvana siitä. Katsokaa, se näkyy putoavan
-jumalien temppelien ja Faraon palatsin päälle, ja tarttuvan niihin.
-Nyt se on mennyt ja yö on taas sellainen kuin yöt olivat maailman
-alussa. Tulkaa huoneeseeni ja syökäämme. Olen väsynyt ja tarvitsen
-ruokaa ja viiniä, kuten tekin taistelunne jälkeen tuon voimakkaan
-murhaajan kanssa, jonka lähetin hänelle kuuluvaan paikkaan."
-
-Vartijat tervehtivät ja poistuivat. Me menimme prinssin yksityisiin
-huoneisiin. Yhdessä niistä hänen palvelijansa puki minut hienoon
-liinaiseen viittaan, sen jälkeen kuin linnan nerokas parantaja
-oli lääkäröinyt ruhjotun reiteni sitoen siihen kääreen, johon oli
-levitetty hyvänhajuista voidetta. Sitten minut johdatettiin pieneen
-ruokailuhuoneeseen, josta löysin prinssin odottamassa minua, kuin
-olisin ollut joku kunnioitettu vieras enkä poloinen kirjanoppinut,
-joka olin vaeltanut tänne tavaroineni Memphiksestä. Hän pyysi minua
-istumaan oikealle puolelleen, vieläpä itse veti minulle istuimenkin,
-josta jouduin hyvin hämilleni. Muistan vielä tänä päivänä tuon
-nahkaistuimisen tuolin. Sen käsinojat päättyivät norsunluisiin
-sfinkseihin, ja sen soikeaan, mustasta puusta tehtyyn selkänojaan oli
-kaiverrettu suuren Rameseksen nimi, jolle se todellakin oli kerran
-kuulunut. Ruokaa tarjoili meille -- ainoastaan kahta lajia ja nekin
-aivan yksinkertaisia, sillä Seti ei ollut mikään suursyömäri, --
-hauskan näköinen nuori nubialainen orja. Sitäpaitsi tarjottiin myös
-viiniä, oivallisinta, mitä milloinkaan olin maistanut.
-
-Söimme ja joimme, ja prinssi jutteli kanssani toimistani
-kirjanoppineena ja kertomusten sepittämisestä, joka näytti huvittavan
-häntä suuresti. Joku olisi todella voinut luulla, että hän oli
-oppilas koulussa ja minä opettaja, niin nöyrästi ja sellaisella
-tarkkuudella kuunteli hän kaikkea, mitä kerroin tiedoistani.
-Tuosta kauheasta verinäytelmästä, jonka juuri olimme nähneet, ei
-prinssi sanonut sanaakaan. Kuitenkin lopulta, vähän ajan kuluttua,
-pidellessään kädessään alabasteri-maljaa, joka oli ohut kuin
-munankuori, ja tarkastellen valon heijastusta sen sisällä olevassa
-koreanpunaisessa viinissä, sanoi hän minulle:
-
-"Ana ystävä, olemme eläneet kiihoittavan hetken yhdessä, ehkäpä
-ensimmäisen monista, tai kenties viimeisen. Olemme syntyneet samana
-päivänä ja siksi, lukuunottamatta tähdentietäjien valhetta, kuten
-muutkin miehet -- ja naiset saman tähden alla. Viimein, sanoisinko
-sen, miellytätte minua, vaikka en tiedä miksi, ja kun olette kanssani
-huoneessa tunnen itseni niin turvalliseksi, mikä on kummallista,
-sillä en kenenkään muun läsnäollessa tunne sellaista."
-
-"Juuri sattumalta tänä aamuna näin muutamista vanhoista
-asiakirjoista, joita tarkastelin, että Egyptin kruununperijällä oli
-tuhannen vuotta sitten ja sitä ennen, ja -- kun ei mikään koskaan
-muutu Egyptissä -- vielä nytkin -- oikeus asettaa yksityinen
-kirjastonhoitaja, jolle valtion, se tahtoo sanoa, maan ahertajien,
-täytyy maksaa palkka, kuten he maksavat kaikille. Muutamia
-hallitsijasukuja on mennyt ohitse, ja näyttää siltä, että niillä oli
-tuollainen kirjastonhoitaja, luullakseni siksi, että useimmat kruunun
-kantajat eivät osanneet tai eivät pitäneet lukemisesta. Myöskin
-sattumalta mainitsin asiasta visiiri Nehesille, joka kadehtii minulta
-joka kultaunssia, jonka tuhlaan, kuin olisi se otettu hänen omasta
-pussistaan, joka kenties onkin laita. Hän vastasi häijysti hymyillen:
-
-"'Koska tiedän hyvin, prinssi, ettei ole ketään kirjanoppinutta
-Egyptissä, jota tahtoisitte kärsiä edes kuukauden aikaakaan, niin
-asetan kirjastonhoitajan palkan sille numeroerälle, jolle ennen on
-merkitty Teidän ylhäisyytenne taloudenpito, ja maksan hänen palkkansa
-kuninkaallisesta rahastosta siksi, kunnes hänet on erotettu.'
-
-"Sentähden, kirjanoppinut Ana, tarjoan teille tämän paikan
-kuukaudeksi; tällä ajalla ainoastaan voin luvata, että teille
-maksetaan palkka, vaikka unohdin sen määrän."
-
-"Kiitän teitä, oi prinssi", huudahdin minä.
-
-"Älkää kiitelkö minua. Jos olette viisas, niin kieltäytykää. Olette
-nähneet Pambasan. Hyvä on, Nehesi on Pambasa kerrottuna kymmenellä,
-konna, varas, riitelijä ja hänellä on Faraon mieli. Hän tahtoo tehdä
-elämänne vaivalloiseksi ja pienentää jokaisen kultakolikon, jonka
-viimein väännätte hänen kouristaan. Sitäpaitsi on työ väsyttävää,
-ja minä olen kummallinen ja usein huonolla tuulella. Älkää kiittäkö
-minua, sanon. Kieltäytykää, palatkaa takaisin Memphikseen ja
-sepitelkää kertomuksia. Paetkaa hovia ja sen juonia. Farao itse
-on ainoastaan kasvot ja nukke, jonka kautta muut äänet puhuvat ja
-muut silmät katselevat, ja valtikkaa, jota hän heiluttaa, vedetään
-nauhoista. Ja jos on näin Faraon laita, minkälaisessa asemassa
-on sitten hänen poikansa? Sitäpaitsi ovat täällä naiset, Ana.
-He tahtovat rakastuttaa teidät, Ana, kuten tekevät minulle, ja
-muistaakseni kerroitte minulle, että tiedätte jotakin naisista.
-Älkää suostuko, menkää takaisin Memphikseen. Lähetän teille muutamia
-vanhoja käsikirjoituksia jäljennettäviksi ja maksan mitä tahansa
-Nehesi myöntää kirjastonhoitajalle."
-
-"Kuitenkin suostun, oi prinssi. Mitä tulee Nehesiin, en pelkää häntä
-ensinkään, sillä pahimmassa tapauksessa voin kirjoittaa hänestä
-kertomuksen, jolle koko maailma nauraisi, ja mieluummin hän tahtoo
-maksaa minulle palkan."
-
-"Te olette viisaampi kuin luulinkaan, Ana. Ei koskaan juolahtanut
-mieleenikään, että Nehesistä voisi kirjoittaa kertomusta, vaikka,
-totta kyllä, kerron juttuja hänestä, mikä on melkein samaa."
-
-Hän kumartui eteenpäin, nojaten päätään kättänsä vasten, ja jättäen
-pois ivallisen sävyn äänestään, katsoi minua silmiin ja kysyi:
-
-"Miksi suostuitte? Odottakaahan, kun ajattelen. Se ei ole siksi,
-että haluaisitte rikkautta, jos sitä on voitettavissa täällä; ei
-hovin loiston eikä komeuden tähden; ei saadaksenne olla suurten
-seurassa, jotka todellisuudessa ovat niin pieniä. Kaikkiin näihin
-asioihin nähden ei teillä, Ana, ole mitään pyyteitä, jos ymmärrän
-sydämenne oikein, teillä, joka olette taiteilija, ei vähempää eikä
-enempää. Kertokaa minulle sitten, miksi tahdotte te, vapaa mies, joka
-voitte ansaita elatuksenne ja oleskella valtaistuimen lähellä, panna
-niskanne ruhtinaitten kantapäitten väliin tullaksenne litistetyksi
-palvelijoiden, hallitsijan seuralaisten ja kantotuolien kantajien
-yleisen kaavan mukaiseksi?"
-
-"Sanon sen teille, prinssi. Ensiksi, koska valtaistuimet luovat
-historian ja historia valtaistuimet, ja minä luulen, että Egyptissä
-en tekeillä suuria tapahtumia, joista minä tahdon saada osani.
-Toiseksi, koska jumalat antavat ihmisille lahjoja ainoastaan kerran
-tai kahdesti elämässä ja niiden hylkääminen on loukkaus jumalia
-kohtaan, jotka antoivat ne meille käyttääksemme niitä tarkoituksiin,
-joista emme tiedä mitään. Ja kolmanneksi" -- tässä epäröin.
-
-"Ja kolmanneksi -- sanokaa se, sillä se on epäilemättä suurin syy."
-
-"Ja kolmanneksi, oi prinssi -- no, sanat soivat niin oudolta miehen
-huulilta -- mutta kolmanneksi, koska rakastan teitä. Siitä hetkestä
-asti, kun näin kasvonne, pidän teistä niinkuin en koskaan ole pitänyt
-kenestäkään miehestä -- en edes isästäni. En tiedä miksi. Varmasti en
-ainakaan siksi, että olette prinssi."
-
-Kuullessaan nämä sanat istui Seti miettien ja niin hiljaa, että
-säikähtäen, koska minä alhainen kirjanoppinut olin tullut liian
-rohkeaksi, lisäsin nopeasti:
-
-"Antakoon teidän Korkeutenne anteeksi palvelijalleen hänen rohkeat
-sanansa. Hänen palvelijansa sydän puhui eivätkä huulet."
-
-Hän kohotti kättään ja minä pysähdyin. "Ana, kaksoisveljeni Raasta",
-sanoi hän, "tiedättekö, ettei minulla ole ollut koskaan ystävää?"
-
-"Prinssi, jolla ei ole ystävää!"
-
-"Ei koskaan. Nyt rupean ajattelemaan, että olen löytänyt yhden. Se
-ajatus en outo ja lämmittää minua. Tiedättekö, kun näin kasvonne,
-rakastin minä myös teitä, jumalat tietävät, miksi. Tuntui siltä
-kuin olisin löytänyt jonkun, joka oli minulle rakas tuhannen vuotta
-sitten, mutta jonka olin kadottanut ja unohtanut. Ehkä se on vain
-hullutusta, tai kenties on meillä täällä haamu jostakin suuresta ja
-ihanasta, joka löytyy muualla -- paikassa, jota sanotaan Osiriksen
-valtakunnaksi -- tuolla puolen haudan, Ana."
-
-"Sellaisia ajatuksia on tullut minullekin joskus, Prinssi. Tarkoitan,
-että kaikki mitä näemme on varjoa, että itse olemme varjoja, ja
-että todellisuus, joka heittää ihmiset erilaisiin olosuhteisiin, on
-heijastus jostakin auringon hengestä, joka ei koskaan pimene."
-
-Prinssi nyökäytti päätään ja taas oli hetken hiljaisuus. Sitten hän
-otti ihanan alabasteripikarinsa, kaatoi siihen viiniä, joi vähän ja
-ojensi pikarin minulle.
-
-"Juokaa, Ana", sanoi hän, "ja luvatkaa pyhästi minulle, kuten minä
-lupaan teille, Luojan säädöksen mukaan, joka on tehnyt ihmisten
-sydämet, että tästä alkaen meidän kaksi sydäntämme ovat kuin yksi
-sydän hyvässä ja pahassa, voitossa ja tappiossa, kunnes kuolema
-ottaa toisen meistä. Tästä alkaen, Ana, jollette osoita itseänne
-mahdottomaksi, en salaa mitään ajatusta teiltä."
-
-Punastuen ilosta otin pikarin, sanoen: "Lisään sanoihinne, prinssi,
-sen, että me olemme yhtä, ei ainoastaan tässä elämässä, vaan
-tulevassakin. Kuolema on, prinssi, minun mielestäni vain yksi askel
-portaissa, jotka johtavat viimein tuohon huimaavaan korkeuteen, mistä
-näemme Jumalan kasvot ja kuulemme hänen äänensä sanovan meille,
-minkälaisia ja mitä varten olemme."
-
-Sitten vannoin hänelle pyhästi ja join kumartaen, ja hän kumarsi
-takaisin minulle.
-
-"Mitä teemme pikarille, Ana, tälle pyhälle pikarille, jossa on ollut
-tuo kallisarvoinen sydämenviini? Pidänkö minä sen? Ei se ei enää
-kuulu minulle. Annanko sen teille? Ei, se ei voi olla yksin teidän.
-Katsokaa, me särjemme arvottoman kapineen."
-
-Tarttuen sen jalustaan kiinni, painoi hän koko voimallaan pikaria
-pöytää vasten. Silloin tapahtui ihme, sillä sen sijaan, että se olisi
-mennyt pirstaleiksi, kuten luulin, halkesi se kahtia ylhäältä alas
-asti. Joko se oli sattuma, tai taiteilija, joka oli muodostellut sen,
-oli tehnyt molemmat puoliskot erikseen ja yhdistänyt ne taitavasti
-toisiinsa, en sitä tiedä. Kuitenkin niin kävi.
-
-"Tämähän on onnellista, Ana", sanoi prinssi, naurahtaen kevyeen
-tapaansa. "Nyt otatte te sen puoliskon, joka on lähinnä teitä ja minä
-otan omani. Jos te kuolette ensin, panen minä puoliskoni povellenne,
-ja jos minä kuolen ensin, tulee teidän tehdä samoin minulle. Tai
-jos papit estävät sen, koska olen kuninkaallinen henkilö enkä saa
-tulla saastutetuksi, niin heittäkää se hautakammiooni. Mitä olisimme
-tehneet, jos alabasterimalja olisi mennyt pirstaleiksi, Ana, ja mitä
-ennustuksia olisimme siitä lukeneet?"
-
-"Miksi kysyä, oi prinssi, kun näemme, että on tapahtunut toisella
-lailla?"
-
-Sitten otin puoliskoni, painoin sitä otsaani vastaan ja kätkin sen
-viittani taskuun. Seti teki samalla tavalla kuin minä.
-
-Täten vahvistimme kummallisella tavalla, kuninkaallinen Seti ja minä,
-veljeytemme pyhän sopimuksen.
-
-
-
-
-III.
-
-USERTI.
-
-
-Seti nousi ojentaen käsiään.
-
-"Se on lopussa", sanoi hän, "kuten kaikki loppuu, ja tällä kertaa
-minä olen siitä surullinen. Mitä nyt seuraa? Nukkuminen, luullakseni,
-johon kaikki päättyy, tai ehkä te haluatte sanoa, josta kaikki alkaa."
-
-Hänen puhuessaan esiriput huoneen perällä vedettiin syrjään ja niiden
-takaa ilmestyi kamaripalvelija, Pambasa, pitäen kultapäistä keppiään
-vanhan tavan mukaan kädessään.
-
-"Mikä nyt on, mies?" kysyi Seti. "Enkö saa edes illallista syödä
-rauhassa? Seis, ennen kuin vastaat, sano minulle, alkavatko vai
-loppuvatko tapahtumat nukkuessa? Oppinut Ana ja minä olemme
-erimielisiä tästä asiasta ja haluaisimme kuulla sinun viisauttasi.
-Pidä muistissa, Pambasa, että ennen kuin olemme syntyneet, meidän
-on täytynyt nukkua, koska emme muista mitään siitä ajasta. Ja sen
-jälkeen kun olemme kuolleet, varmasti näytämme nukkuvan, kuten
-jokainen, joka on katsellut muumiota, tietää. Ja nyt vastaa."
-
-Kamaripalvelija tuijotti viinipulloon pöydällä, ikäänkuin epäillen
-isäntänsä juoneen liian paljon. Sitten hän sanoi kovalla,
-sotilaallisella äänellä:
-
-"Hän tulee! Hän tulee! Hän tulee tuoden tervehdyksiä ja kunnioitusta
-Raan kuninkaalliselle pojalle."
-
-"Tuleeko hän todellakin?" kysyi Seti. "Jos tulee, miksi sanot sen
-kolme kertaa? Ja kuka tulee?"
-
-"Mahtava prinsessa, Egyptin perijätär, Faraon tytär, Teidän
-Korkeutenne sisarpuoli, kuuluisa neito Userti."
-
-"Anna hänen tulla sisälle. Ana, olkaa luonani. Jos väsytte, niin minä
-annan luvan ja voitte poistua. Orjat näyttävät teille makuusuojanne."
-
-Pambasa meni ja heti ilmestyi väliverhojen takaa kuninkaallinen
-nainen komeasti puettuna. Häntä seurasi neljä naispalvelijaa, jotka
-vetäytyivät takaisin ovelta eivätkä olleet enää näkyvissä. Prinssi
-astui eteenpäin, otti naisen kädet omiinsa ja suuteli häntä otsalle.
-Sitten vetäytyi hän takaisin, jonka jälkeen molemmat seisoivat
-hetken katsellen toisiaan. Sillä aikaa kuin he näin viivyttelivät,
-tarkastelin minä häntä, joka oli tunnettu kautta maan nimellä "ihana
-kuninkaallinen Tytär", mutta jota en tähän asti ollut milloinkaan
-nähnyt. Totta puhuen en pidä häntä kauniina, mutta vaikka hänet olisi
-puettu talonpoikaiseen pukuun, olisin ollut varma siitä, että hän
-oli kuninkaallinen. Hänen kasvonsa olivat liian kovat, ollakseen
-ihanat ja mustat silmät, joissa oli harmaa vivahdus, olivat liian
-pienet. Myös hänen nenänsä oli liian terävä ja huulet liian ohuet.
-Todellakin, jollei olisi ollut sen alla siro- ja kaunismuotoinen
-vartalo, olisin varmaan luullut, että edessäni seisoi prinssi eikä
-prinsessa. Sillä monessa suhteessa hän oli velipuolensa Setin
-näköinen, vaikka hänen kasvoistaan puuttui hyväntahtoisuus; tai
-pikemmin molemmat muistuttivat isäänsä Meneptahia.
-
-"Terve, sisar", sanoi hän, tarkastaen häntä hymyllä, jossa huomasin
-ivan pilkahduksen. "Purppuralla kirjaillut puvut, smaragdinen
-kaulakoriste ja kiiltävä kultakruunu, sormukset ja rintaneulat,
-kaikki paitsi ei valtikkaa -- miksi olet niin kuninkaallisesti
-pukeutunut tullessasi tervehtimään niin vähäpätöistä henkilöä kuin
-rakastavaa veljeäsi? Tulet kuin auringonpaiste erakon pimeään majaan
-ja lumoat erakkoparan tai oikeammin erakot", ja hän osoitti minua.
-
-"Lopeta ivasi, Seti", vastasi hän kovalla, ankaralla äänellä. "Käytän
-näitä koristeita, koska ne miellyttävät minua. Olen myös syönyt
-illallista isämme kanssa, ja niiden, jotka istuvat Faraon pöydässä,
-tulee olla puettuina sopivasti, vaikka olen huomannut, että sinä
-toisinaan ajattelet toisin."
-
-"Epäilemättä. Uskon, että hyvä jumala, meidän hurskas isämme, on
-hyvinvoipa tänä iltana, koska poistuit hänen luotaan näin aikaisin."
-
-"Lähdin sieltä siksi, että hän lähetti minut tuomaan sanaa sinulle."
-Hän pysähtyi katsoen terävästi minuun ja kysyi: "Kuka on tuo mies? En
-tunne häntä?"
-
-"Se on vahinko, Userti, mutta vahinko, jonka voi korjata. Hänen
-nimensä on Ana, kirjanoppinut, joka sepittää ihmeellisiä kertomuksia.
-Niiden lukeminen tekisi hyvää sinulle, joka liian paljon ajattelet
-elämän ulkonaista arvoa. Hän on Memphiksestä, ja hänen isänsä nimi
-oli -- unohdin sen, Ana, mikä oli isänne nimi?"
-
-"Se on liian halpa kuninkaallisten kuultavaksi, prinssi", vastasin,
-"mutta isoisäni oli runoilija Pentaur, joka kirjoitti mahtavan
-Rameseksen urotöistä."
-
-"Todellako? Miksi ette ole sitä ennen kertonut minulle? Saisitte
-jälkeläisenä linnasta eläkkeen, jos voitte sen kiskoa ulos Nehesiltä.
-Niin, Userti, hänen isoisänsä nimi oli Pentaur, jonka kuolemattomia
-runoja olet epäilemättä lukenut temppelin seiniltä, jossa isoisämme
-tarkasti saattoi ne julkisuuteen."
-
-"Olen -- ikävä kyllä -- ja pidin niitä tyhjänpäiväisinä,
-kerskailevina loruina", vastasi hän kylmästi.
-
-"Ollakseni rehellinen, jos Ana antaa minulle anteeksi, sanon minä
-samaten. Voin todistaa sinulle, että hänen omat kertomuksensa ovat
-paljon paremmat. Ana ystävä, tämä on sisareni Userti, isäni tytär,
-vaikka äiti ei meillä ole sama."
-
-"Pyydän sinua, Seti, anna minulle kuuluvat arvonimeni puhuessasi
-minusta kirjanoppineille ja muille palvelijoillesi."
-
-"Anteeksi, Userti. Ana, tämä on Egyptin ensimmäinen nainen,
-kuninkaallinen prinsessa, kahden maan prinsessa, Amonin jalo papitar,
-jumalien suosikki, näennäisen perillisen sisarpuoli, Hathorin tytär,
-rakkauden lootus-kukka, kuningatar -- Userti, kenen kuningattareksi
-tahdot tulla? Oletteko pannut mieleenne? Omasta puolestani en tiedä
-ketään hänen arvoistaan kauneudessa, hyvyydessä, viisaudessa ja --
-mitä lisäisin -- suloisuudessa, niin, suloisuudessa."
-
-"Seti", sanoi hän polkien jalkaansa, "jos sinua miellyttää tehdä
-minusta pilkkaa vieraan edessä, niin luulen, että minun täytyy tehdä
-ehdotus. Lähetä hänet pois, tahtoisin puhua kanssasi."
-
-"Tehdä pilkkaa sinusta! Oi, minulla on kova kohtalo. Kun totuus
-pursuaa ulos sydämeni syvyydestä, sanotaan minusta, että ivaan, ja
-kun ivaan, sanovat kaikki -- hän puhuu totta. Istu, sisar, ja puhu
-vapaasti. Tämä Ana on valantehnyt ystäväni, joka pelasti elämäni
-äsken, mistä työstä hänestä kenties pitäisi tulla viholliseni. Hänen
-muistinsa on myös oivallinen, ja hän tahtoo muistaa, mitä sanot, ja
-kirjoittaa sen jälkeenpäin paperille, siinä tapauksessa, että minä
-unohtaisin. Sentähden, luvallasi, pyydän häntä jäämään tänne."
-
-"Prinssi", keskeytin minä, "pyydän luvan mennä."
-
-"Sihteeri", hän vastasi äänessään käskevä sävy, "pyydän teitä
-muistamaan, missä olette."
-
-Silloin istuuduin lattialle kirjanoppineiden tavan mukaan,
-arvelematta, ja prinsessa istahti sohvalle pöydän päähän, mutta Seti
-jäi seisomaan. Sitten sanoi prinsessa:
-
-"Koska on tahtosi, veli, että kerron salaisuuksia muiden kuullen
-kuin sinun, niin tottelen. Kuitenkin" -- tässä katsoi hän minuun
-vihaisesti -- "puhukaamme varovasti. Veljeni, Faraolle ilmoitettiin,
-kun söimme yhdessä, että täällä on meteli kaupungissa. Ja hänelle
-kerrottiin, että erään mitättömän israelilaisen tähden annoit mestata
-yhden hänen upseerinsa, jonka jälkeen syntyi rähinä, joka yhä jatkuu."
-
-"Kummallista, että totuus on tullut Faraon korviin niin nopeasti.
-Jos, sisareni, olisin kuullut sen kolmen kuukauden kuluttua, olisin
-saattanut uskoa puheesi -- melkein."
-
-"Sinä siis mestautit upseerin?"
-
-"Niin tein. Mestautin hänet kaksi tuntia sitten."
-
-"Farao tahtoo tiedon syistä."
-
-"Faraolla", vastasi Seti, "ei ole mitään valtaa vaatia tilille
-pohjoisen Taniksen tuomaria ja maaherraa."
-
-"Erehdyt, Seti. Faraolla on kaikki valta."
-
-"Ei, sisko. Farao on vaan yksi mies miljoonien muiden joukossa,
-ja vaikka hän puhuu, on se noiden toisten henki, joka ohjaa hänen
-kieltään. Ja sen hengen yläpuolella on vielä suurempi henki, joka
-päättää heidän ajatuksensa määrän, josta me emme tiedä mitään."
-
-"En ymmärrä, Seti."
-
-"En koskaan luullutkaan, että ymmärtäisit, Userti, mutta kun sinulla
-on sopivaa aikaa, pyydä Anaa tässä selvittämään sinulle asian. Olen
-varma, että hän ymmärtää."
-
-"Oh! Olen jo sietänyt tarpeeksi", huudahti Userti nousten. "Pane
-Faraon käsky mieleesi, prinssi Seti. Se on, että tulet hänen luokseen
-huomenna isoon neuvostoon, tuntia ennen puoltapäivää, keskustelemaan
-hänen kanssaan tästä israelilaisten orjien kysymyksestä ja
-upseerista, jonka niin mielelläsi tapoit. Tulin puhuakseni sinulle
-myös muista asioista, mutta koska ne oli tarkoitettu ainoastaan
-sinulle, voi ne jättää sopivampaan tilaisuuteen. Hyvästi, veli."
-
-"Mitä, menetkö näin pian, sisar? Aioin kertoa sinulle kertomuksen
-noista israelilaisista ja erityisesti neidosta, jonka nimi on -- mikä
-hänen nimensä onkaan, Ana?"
-
-"Merapi, Israelin kuu, prinssi", vastasin huokaisten.
-
-"Merapi nimisestä neidosta, Israelin kuusta, luultavasti
-suloisimmasta, mitä koskaan olen nähnyt, jonka isän upseeri murhasi
-nähteni."
-
-"Siis siinä asiassa on nainen? Hyvä, minä arvasin sen."
-
-"Missä asiassa sitten ei ole naista, Userti, vieläpä Faraon
-ilmoituksessakin? Hyvää yötä sinulle, oi sisar ja kahden maan
-hallitsijatar, ja anna anteeksi minulle -- kruunusi on vähän vinossa."
-
-Viimein hän oli mennyt, ja minä nousin, pyyhkäisten viittani
-liepeellä otsaani, ja katsoin prinssiin, joka seisoi tulen edessä
-nauraen hiljaa.
-
-"Kirjoittakaa muistiin tämä keskustelu, Ana", hän sanoi, "siinä on
-enemmän kuin miltä kuulostaa."
-
-"En tarvitse mitään muistiinpanoja, prinssi", vastasin, "jokainen
-sana on poltettu mieleeni kuin kuuma rauta syöpyy puuhun. Ja syystä
-kyllä, sillä nyt hänen Korkeutensa vihaa minua koko ikänsä."
-
-"Paljon parempi niin, Ana, kuin että hän teeskentelisi pitävänsä
-teistä, jota ei hän koskaan tekisi, niin kauan kuin olette minun
-ystäväni. Naiset usein kunnioittavat niitä, joita vihaavat, mutta
-varokoon ne, joita he teeskentelevät rakastavansa. Tulee aika,
-jolloin teistä vielä tulee Usertin uskotuin neuvonantaja."
-
-Minä, Ana, kirjanoppinut, tahdon sanoa tässä, että myöhemmin, kun
-tämä sama kuningatar oli Farao Saptahin puolisona, tuli minusta
-hänen uskotuin neuvonantajansa. Sitä paitsi niihin aikoihin, niin,
-ja vielä kuolemansa lähellä, hän vannoi, että siitä hetkestä kun
-hänen silmänsä ensiksi minut näkivät, oli hän tiennyt minun olevan
-rehellinen mies, ja piti minua kunniassa eikä minään omanvoiton
-pyytäjänä. Luulen, että hän tarkoitti mitä sanoi, ollen unohtanut
-sen, että kerran piti minua vihollisenaan. Sellainen en kuitenkaan
-koskaan ollut minä, joka aina pidin häntä arvossa ja kunniassa,
-kuten ainakin suurta hallitsijatarta, joka rakasti maataan, vaikka
-ei toisinaan ollutkaan viisas. Mutta kun en voinut edeltäpäin nähdä
-näitä asioita tuona yönä kauan sitten, tuijotin prinssiin ja sanoin:
-"Oi! miksi ette sallinut minun poistua, kuten teidän Korkeutenne
-sanoi aluksi? Aikaisemmin tai myöhemmin minun pääni saa maksaa hinnan
-tästä yöstä."
-
-"Silloin hänen täytyy ottaa myös minun pääni. Kuulkaa, Ana.
-Pidin teidät täällä, en kiusatakseni prinsessaa enkä teitä, vaan
-tärkeästä syystä. Tiedätte, että on tapana Egyptin kuninkaallisen
-hallitsijasuvun hallitsijoilla, tai niillä, jotka tahtovat tulla
-hallitsijoiksi, naida lähin sukulainen järjestyksessä, että veri
-pysyisi puhtaana."
-
-"Niin, prinssi, eikä ainoastaan kuninkaallisten keskuudessa. Minun
-mielestäni se on kehno tapa."
-
-"Niin minustakin, koska suku, jossa sitä noudatetaan, muuttuu yhä
-heikommaksi ruumiiltaan ja mieleltään; olkoon miten tahansa, mutta
-isäni ei ole sama kuin hänen isänsä oli enkä minä ole sellainen kuin
-minun isäni."
-
-"Myöskin, prinssi, on vaikeata yhdistää sisaren ja puolison
-rakkautta."
-
-"Hyvin vaikeata, Ana, niin vaikeata, että, kun on tehty yritys,
-molemmat ovat halukkaita katoamaan. Niin, meidän äitimme olivat
-uskollisia kuninkaallisia puolisoja, vaikka hänen kuoli ennenkuin
-isäni nai minun äitini. Nyt Farao tahtoo, että minun olisi naitava
-sisarpuoleni, Userti, ja mikä pahinta, hän itse haluaa sitä
-myös. Sitä paitsi kansa vaatii sitä, sillä se pelkää sekaannusta
-edellämainitussa asiassa Egyptissä, jos me, jotka olemme ainoat
-syntyneet todella kuninkaallisesta suvusta, pysymme erillämme ja hän
-ottaa toisen miehen ja minä toisen puolison. Sillä se uskoo, että
-ken tahansa, jota sanotaan mahtavan Usertin puolisoksi, tulee kerran
-hallitsemaan maata."
-
-"Miksi prinsessa toivoo sitä -- päästäkseen kuningattareksiko?"
-
-"Juuri siksi, Ana; mutta jos hän naisi serkkuni Amenmeseksen,
-Faraon vanhemman veljen Khaemuaksen pojan, tulisi hänestä kuitenkin
-kuningatar, jos minä katsoisin parhaaksi astua syrjään, jota en
-suinkaan tekisi vastahakoisesti."
-
-"Sallisiko Egypti sen, prinssi?"
-
-"En tiedä. Eikä ole väliäkään, koska prinsessa vihaa Amenmesesta,
-joka on vaativainen ja kunnianhimoinen eikä välitä ollenkaan hänestä.
-Sitä paitsi hän on jo naimisissa."
-
-"Eikö ole ketään muuta kuninkaallista, jonka hän ottaisi, prinssi?"
-
-"Ei ketään. Hän haluaa ainoastaan minut."
-
-"Miksi, prinssi?"
-
-"Vanhan tavan vuoksi, jota hän jumaloi. Myöskin koska hän tuntee
-minut hyvin, ja on hänen makunsa mukaista rakastua minuun, jonka hän
-uskoo olevan hiljainen uneksija, jota hän voi hallita. Viimeksi,
-koska minä olen kruunun laillinen perillinen ja ilman minua, hän
-tuumii, ei hän koskaan voisi olla varma valtaistuimestaan, varsinkin
-jos minä naisin toisen naisen, josta hän tulisi mustasukkaiseksi.
-Valtaistuinta hän haluaa, eikä prinssi Setiä, velipuoltaan, jonka
-hän kyllä ottaa sen mukana aviomiehekseen, kuten Farao määrää hänet
-tekemään. Rakkaudella ei ole mitään sijaa Usertin sydämessä, Ana,
-mikä tekee hänet sitä vaarallisemmaksi, sillä mitä hän ajaa takaa
-kylmällä, viekkaalla sydämellä, sen hän varmasti, tahtoo saavuttaa."
-
-"Silloinhan näyttää siltä, prinssi, että teidän ympärillenne on
-rakennettu häkki. Kaikesta päättäen on se hyvin komea häkki ja tehty
-kullasta."
-
-"Saattaa olla, Ana, mutta ei kuitenkaan sellainen, jossa minä
-tahtoisin elää. Mutta, lukuunottamatta kuolemaa, miten voin päästä
-karkuun kolminkertaisista kahleista, Faraon, Egyptin ja Usertin
-tahdosta? Oh!" jatkoi hän äänellä, jossa oli sekä surua että
-kiivautta, "tämä on asia, jossa tahtoisin itse määrätä, minä, jonka
-kaikessa täytyy olla orjana. Minä en saa valita!"
-
-"Onko teillä kenties joku toinen nainen, prinssi?"
-
-"Ei ketään! Hathorin nimessä, ei ketään -- en ainakaan luule.
-Kuitenkin tahtoisin olla vapaa etsimään sellaista ja löydettyäni
-ottamaan hänet omakseni, vaikka hän olisi vain kalastajatyttö."
-
-"Egyptin kuninkailla voi olla suuri hovikunta, prinssi."
-
-"Tiedän sen. Täällä on ainakin parikymmentä, joita minun tulisi sanoa
-tädeiksi ja sediksi? Luulen, että isoisäni Rameses siunasi Egyptiä
-melkein kolmellasadalla lapsella. Ja hän oli viisas tehdessään siten,
-sillä silloin voi hän olla varma, että niin kauan kuin maailma
-kestää, täällä virtaa sitä verta, joka kerran on ollut hänen."
-
-"Mutta mitä se hyödyttää häntä, prinssi? Joidenkuiden täytyy saada
-aikaan maailman kansat, mutta mitä se merkitsee, ketä he ovat olleet?"
-
-"Ei yhtään mitään, Ana, sitten kuin he ovat syntyneet hyvän tai pahan
-onnen sallimasta. Sentähden, miksi puhua suurista hovikunnista?
-Vaikka, sanottakoon mitä tahansa, minä etsin kuningattaren, joka
-hallitsee sydämessäni yhtä hyvin kuin valtaistuimellani, en tahdo
-suurta hovikuntaa, Ana. Oi, olen väsynyt. Pambasa, tule tänne ja
-johda sihteerini, Ana, vapaaseen huoneeseen, joka on minun huoneeni
-vieressä, kirjailtuun huoneeseen, joka on pohjoiseen päin. Ja käske
-orjieni totella kaikkia hänen toiveitaan yhtä kuuliaisesti kuin
-minun."
-
-"Miksi sanoitte minulle olevanne kirjanoppinut, teidän ylhäisyytenne,
-Ana?" kysyi Pambasa johtaessaan minut ihanaan makuusuojaani.
-
-"Koska se on minun ammattini, kamariherra." Hän katsoi minuun
-pudistaen suurta päätään, kunnes pitkä, valkea parta heilahteli hänen
-rinnallaan kuin temppelin lippu heikossa iltatuulessa, ja vastasi:
-
-"Te ette ole kirjanoppinut, te olette suuri loihtija, joka voitte
-yhdessä hetkessä voittaa hänen Korkeutensa rakkauden ja ihailun,
-jota toiset eivät voi tehdä Niilin kahden nousun väliajalla. Jos
-olisitte sanonut sen heti, niin teitä olisi toisella lailla kohdeltu
-tuolla odotushuoneessa. Antakaa minulle sentähden anteeksi, mitä tein
-tietämättömyydessä, ja teidän ylhäisyytenne, pyydän teitä, olkaa hyvä
-älkääkä poistuko yöllä, etten saisi vastata siitä jalkapuissa."
-
-Oli neljäs hetki auringon noususta seuraavana päivänä, jolloin
-ensimmäisen kerran elämässäni löysin itseni Faraon linnasta,
-muun hoviväen mukana kuuluen hänen Korkeutensa, Prinssi Setin,
-saattueeseen. Se oli suuri huone, sillä Farao istui tuomiosalissa,
-jonka kattoa kannattivat pyöreät, veistokuvilla kaunistetut
-pylväät, ja näiden välissä oli kuolleitten Faraoiden kuvapatsaita.
-Paitsi salin valtaistuimen puolista päätyä, johon valo virtasi
-kleristeriumien kautta, oli suuri huone hämärä, melkein liian
-pimeä, ainakin näytti minusta siltä saavuttuani sinne kirkkaasta
-auringonpaisteesta. Tässä hämärässä liikkuivat ihmiset kuin varjot.
-Siellä oli upseereja, aatelismiehiä ja kaupungin virkamiehiä, jotka
-oli kutsuttu linnaan, ja niiden joukossa oli valkoviittaisia,
-parrattomia pappeja.
-
-Siellä oli myös paljon muita, joihin en kiinnittänyt huomiota, kuten
-arabialaisia päälliköitä erämaasta, jalokivien ja muiden tavarain
-kauppiaita, maanviljelijöitä, jopa talonpoikia anomuksineen,
-lakimiehiä käskyläisineen, enkä tiedä keitä kaikkia, vaikka heidät
-kaikki oli suvaittu siirtää sellaiselle paikalle, johon valo alkoi
-osua. Puhuen kuiskaten liihoitteli koko tämä joukko edestakaisin,
-kuten lepakot hautaholveissa.
-
-Me odotimme kahden Hathorin päällä koristetun pilarin välissä
-yhdessä eräässä eteisessä. Prinssi Seti, joka oli puettu purppuralla
-kirjailtuihin vaatteisiin ja kantoi päässään kultaista otsanauhaa,
-josta kohosi koristettu käärme, myös kullasta, jota ainoastaan
-kuninkaalliset kantoivat, nojasi kuvapatsaan jalustaa vasten, sillä
-aikaa kuin me muut seisoimme hiljaisina hänen takanaan. Hän oli myös
-hetken liikkumatta, kuten ihminen, jonka ajatukset ovat muualla.
-Sitten hän kääntyi ja sanoi minulle:
-
-"Tämä on väsyttävää työtä. Kunpa olisin pyytänyt teitä ottamaan
-mukaan tuon uuden kertomuksenne, kirjanoppinut Ana, niin olisimme
-voineet lukea sitä yhdessä."
-
-"Kerronko sen juonen teille, prinssi?"
-
-"Kyllä. Tarkoitan, ei nyt, jotten unohtaisi hienoja tapojani
-kuunnellessani teitä. Katsokaa", ja hän osoitti keski-ikäistä,
-vihaisen näköistä miestä tuimine kulmakarvoineen, joka meni ohitsemme
-saliin huomaamatta meitä, "siinä menee serkkuni Amenmeses. Te
-tunnette hänet, eikö totta?"
-
-Pudistin päätäni.
-
-"Silloin kertokaa minulle, mitä ajattelette hänestä, heti paikalla
-ennenkuin ensimmäinen ajatus häviää."
-
-"Minun mielestäni hän on kuninkaallisen näköinen mies, uppiniskainen
-mieleltään ja vahva ruumiiltaan, lisäksi kohtelias käytökseltään."
-
-"Sen voivat kaikki nähdä, Ana. Mitä muuta?"
-
-"Minä ajattelen", sanoin matalalla äänellä, jottei sitä kukaan
-muu voisi kuulla, "että hänen sydämensä on yhtä musta kuin hänen
-kulmakarvansa, että hän on vähitellen turmeltunut kateudesta, vihaa
-teitä ja tahtoo saattaa teille ikävyyksiä."
-
-"Voiko ihminen kasvaa katalaksi? Eikö hän ole loppuun asti sellainen
-kuin oli syntyessään? En tiedä sitä, ettekä tekään. Kuitenkin olette
-oikeassa, hän on kateellinen ja tahtoo vahingoittaa minua saadakseen
-itselleen hyvää. Mutta sanokaa minulle, kumpi meistä viimeksi
-voittaa?"
-
-Kun arvelin, mitä vastaisin, olin huomaavinani, että joku oli tullut
-lähellemme. Katsoessani ympärilleni huomasin hyvin vanhan miehen
-puettuna valkeaan viittaan. Hän oli leveäkasvoinen ja kaljupäinen, ja
-hänen silmänsä paloivat pörröisten kulmakarvojen välissä kuin kaksi
-hiiltä tuhkassa. Hän tuki itseään setripuisella kepillä, puristaen
-sitä molemmin käsin, jotka olivat laihat kuin muumion. Hetken
-tarkasti hän meitä molempia, aivan kuin olisi tutkinut sydämiämme,
-sitten sanoi hän lujalla, iloisella äänellä.
-
-"Terve, prinssi."
-
-Seti kääntyi, katsoi häneen ja vastasi:
-
-"Terve, Bakenkhonsu. Kuinka on mahdollista, että olette vielä elossa?
-Kun lähdimme Thebeen, olin varma --"
-
-"Että palatessanne löytäisitte minut hautakammiostani. Ei niin,
-prinssi, minä se olen näkevä teidät haudassanne ja toiset istumassa
-Faraon valtaistuimella. Miksi ei? Hah! ha! Miksi ei, ottaen huomioon,
-että olen vasta sataseitsemän vuotta, minä, joka muistan Rameses
-ensimmäisen ja olen poikana leikkinyt hänen pojanpoikansa, teidän
-isoisänne, kanssa? Miksi en saisi, prinssi, hyväilläkseni teidän
-pojanpoikaanne -- jos jumalat lahjoittaisivat sellaisen teille, jolla
-ei ole vielä puolisoa eikä lasta?"
-
-"Koska kyllästyisitte elämään, Bakenkhonsu, kuten minä jo olen, ja
-jumalat eivät suo teidän viipyvän."
-
-"Jumalat voivat vielä hetken tulla toimeen ilman minua, prinssi, kuin
-niin monet joukottain kokoontuvat heidän pöytäänsä. Ainakin on heidän
-toivonsa, että joku hyvä pappi jäisi Egyptiin. Taikuri Kii kertoi
-minulle niin juuri tänä aamuna. Hänelle ilmoitettiin se suoraan
-taivaasta viime yönä unessa."
-
-"Miksi olette ollut Kiin luona?" kysyi Seti katsoen häneen terävästi.
-"Minä olisin luullut, että kuuluen eri lahkoihin, olisitte vihanneet
-toisianne."
-
-"Ei sillä lailla, prinssi. Päinvastoin, me laskemme yhteen molempien
-mielipiteet; tarkoitan, tutkien ja selittäen toistemme näkyjä, joista
-molemmat olemme niin hämmentyneitä juuri nyt. Onko tämä nuori mies
-kirjanoppinut Memphiksestä?"
-
-"On, ja minun ystäväni. Hänen isoisänsä oli runoilija Pentaur."
-
-"Todellakin. Minä tunsin Pentaurin hyvin. Usein on hän lukenut minut
-nukuksiin pitkillä runoillaan, jotka kasvoivat kuin järeä heinä
-syvässä, mutta puolikuivassa maassa. Oletteko varma, nuori mies, että
-Pentaur oli isoisänne? Ette ole hänen näköisensä. Aivan erilaisen
-miehen jälkeläinen, ja te tiedätte, että se on syy, johon otamme
-naisen sanan takuuksi."
-
-Seti purskahti nauruun ja minä katsoin vanhaa pappia vihaisesti,
-vaikka nyt johtuikin mieleeni isäni alituiset sanat, että hänen
-äitinsä oli suurin valehtelija Egyptissä.
-
-"No, jääköön se", jatkoi Bakenkhonsu, "kunnes saamme selville
-totuuden Thothin edessä. Kii puhui teistä, nuori mies. En ollut
-oikein tarkkaavainen häntä kohtaan, mutta se oli jostakin
-äkkinäisestä uskollisuuden valasta, teidän ja prinssin
-välisestä ystävyydestä. Siinä kertomuksessa oli lisäksi pikari,
-alabasteripikari, joka näytti minusta tutulta. Kii sanoi, että se
-särjettiin!"
-
-Seti tuijotti hämmästyneenä ja minä sanoin närkästyneenä:
-
-"Mitä te tiedätte tuosta pikarista? Missä olitte piilossa, pappi?"
-
-"Oh, sieluissanne, luullakseni", hän vastasi uneksien, "tai oikeammin
-Kii oli. Mutta minä en tiedä mitään, enkä ole utelias. Jos olisitte
-särkeneet pikarin jonkun naisen kanssa, olisi siitä ollut enemmän
-huvia, vieläpä vanhalle miehellekin. Olkaa hyvä ja vastatkaa prinssin
-kysymykseen, hänkö vai serkkunsa Amenmeses voittaa viimein, sillä
-siinä asiassa sekä Kii että minä olemme uteliaita."
-
-"Olenko minä mikään tietäjä", aloin taas vieläkin vihaisemmin, "että
-voisin nähdä tulevaisuuteen?"
-
-"Minä luulen niin, mutta juuri sen tahdon nähdä."
-
-Hän nilkutti luokseni, pani luisen kätensä käsivarrelleni ja sanoi
-käskevällä äänellä:
-
-"Katsokaa nyt valtaistuimeen ja kertokaa, mitä näette siellä."
-
-Tottelin häntä, koska minun täytyi, tuijottaen tyhjään valtaistuimeen
-salin toisessa päässä. Ensin en nähnyt mitään. Sitten näkyi olentoja
-liikkuvan sen ympärillä. Näiden joukosta tuli näkyviin kreivi
-Amenmeseksen haamu. Hän istuutui valtaistuimelle, katsellen ylpeästi
-ympärilleen, ja minä huomasin, ettei hän ollut enään puettu, kuten
-prinssi, vaan kuin Farao itse. Äkkiä ilmestyi koukkunenäinen mies,
-joka veti hänet istuimeltaan. Hän putosi, kuten minä luulin, veteen,
-koska näytti pirskuvan hänen ympärillään. Nyt ilmestyi prinssi Seti
-astuen valtaistuimelle, jonne hänet talutti nainen, josta en voinut
-nähdä muuta kuin selän. Näin Setin varmasti kantavan kaksinkertaista
-kruunua ja pitävän kädessään valtikkaa. Hän haihtui myös pois,
-ja tuli muita, joita en tuntenut, vaikka luullakseni eräs niistä
-muistutti prinsessa Usertia.
-
-Nyt oli kaikki kadonnut, ja minä kerroin Bakenkhonsulle kaikki, mitä
-olin nähnyt, kuten mies lumotussa unessa, ei omasta tahdostaan. Äkkiä
-heräsin ja nauroin hulluudelleni. Mutta nuo kaksi eivät nauraneet, he
-katsoivat minuun hyvin totisina.
-
-"Tiesinhän, että olitte tietäjä", sanoi vanha pappi, "tai oikeastaan
-Kii tiesi. En voinut kuitenkaan oikein uskoa Kiitä, koska hän sanoi,
-että se nuori henkilö, jonka löytäisin täältä tänä aamuna prinssin
-kanssa, rakastaa häntä koko sydämestään. Ja ainoastaan nainenhan
-rakastaa kaikesta sydämestään, eikö totta? Niin ainakin maailma
-uskoo. No, tahdon puhua asiasta Kiin kanssa. Hush! Farao tulee!"
-
-Hänen vielä puhuessaan kohosi huuto:
-
-"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!"
-
-
-
-
-IV.
-
-KIHLAUS HOVISSA.
-
-
-"Elämä! Veri! Voima!" toisti jokainen suuressa salissa, heittäytyen
-polvilleen ja painaen otsansa maahan. Vieläpä prinssi ja vanha
-Bakenkhonsukin heittäytyivät maahan, kuten jumalan läsnäollessa. Ja
-todellakin, Farao Meneptah, kulkien salin toisessa päässä olevan
-aurinkoisen paikan läpi, kantaen päässään kaksinkertaista kruunua ja
-puettuna kuninkaalliseen pukuun ja koristuksiin, näytti jumalalta,
-jona Egyptin kansan joukot pitivätkin häntä. Hän oli vanha mies
-vuosien ja huolten uurtamine kasvoineen, mutta hänen olennostaan
-näytti virtaavan majesteettisuus.
-
-Hänen mukanaan, askel pari takana päin, seurasi visiiri Nehesi,
-ryppyinen, pergamenttikasvoinen upseeri, jonka viekkaat silmät
-vilkuivat ympäri, ja ylipappi Roy, kamariherra Hora, Merany
-kuninkaan käsien pesijä, Yny yksityiskirjuri ja paljon muita, joita
-Bakenkhonsu nimitteli minulle heidän ilmestyessään. Sitten siellä
-oli viuhkan kantajia ja loistava joukko ylimyksiä, joita sanottiin
-"Kuninkaan seurueeksi", ja ylimmäisiä juomanlaskijoita, enkä tiedä
-keitä kaikkia. Ja näiden jälkeen tuli vartijajoukkoja keihäineen ja
-kypäreineen, jotka välkkyivät kuin kulta, ja mustia miekkailijoita
-Keshin eteläisistä maakunnista.
-
-Ainoastaan yksi nainen seurasi hänen majesteettiaan, kävellen
-yksinään heti hänen jäljessään, visiirin ja ylipapin edellä. Se
-oli kuninkaallinen tytär, prinsessa Userti, joka näytti mielestäni
-komeammalta ja loistavammalta kuin kukaan siellä, vaikka hiukan
-kalpealta ja levottomalta.
-
-Farao tuli valtaistuimen portaitten luo. Visiiri ja ylimmäinen pappi
-aikoivat auttaa häntä niitä ylös, sillä hän oli heikko vanhuudesta.
-Hän viittasi heidät pois ja nyökäten tyttärelleen nojasi kättään
-tämän olkapäätä vastaan ja hänen avullaan nousi valtaistuimelle.
-Minun mielestäni sillä oli tarkoituksensa. Oli, kuin tahtoisi hän
-näyttää koko hoviseuralle, että tämä prinsessa oli Egyptin tuki.
-
-Hetken hän seisoi hiljaa, ja Userti istuutui ylimmälle portaalle
-nojaten leukaansa jalokivillä koristettua kättään vasten. Siinä
-seisoi Farao tarkastaen ympäristöään. Hän kohotti valtikkansa ja
-kaikki nousivat seisoalleen, sadat ja taas sadat ympäri salia. Heidän
-vaatteensa kahisivat heidän noustessaan kuin lehdet äkkinäisessä
-tuulessa. Farao istuutui, ja vielä kerran kohosi joka suusta
-kuninkaallinen tervehdys, joka kuului yksinomaan hallitsijoille:
-
-"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!"
-
-Hiljaisuudessa, joka seurasi, kuulin hänen sanovan luullakseni
-prinsessalle:
-
-"Näen Amenmeseksen ja muut sukulaisemme, mutta missä on poikani Seti,
-Egyptin prinssi?"
-
-"Epäilemättä jossakin käytävässä odottaen meitä. Veljeni ei rakasta
-juhlamenoja", vastasi Userti.
-
-Silloin astui prinssi esille vähän huokaisten. Häntä seurasi
-Bakenkhonsu ja minä sekä vähän matkan päässä hänen huonekuntansa
-muita jäseniä. Hänen kulkiessaan läpi pitkän salin vetäytyivät
-kaikki sivulle ja tervehtivät häntä syvään kumartaen. Saavuttuaan
-valtaistuimen luo polvistui hän sanoen:
-
-"Terve, oi kuningas ja isä!"
-
-"Terve sinulle, oi prinssi ja poika! Istu", vastasi Meneptah.
-
-Seti istui tuolille, joka oli häntä varten varattu valtaistuimen
-juurella. Toiseen tuoliin vasemmalle, mutta kauempana
-valtaistuimesta, istuutui Amenmeses. Prinssin viittauksesta asetuin
-minä hänen tuolinsa taakse.
-
-Oikeuden tavalliset menot alkoivat. Ovenvartijan viittauksesta
-ilmestyi kaikenlaista väkeä yksitellen, tuoden sisään anomuksia
-kirjoitettuina kokoon käärittyihin papyruskääröihin, jotka visiiri
-Nehesi otti ja heitti nahkapussiin, jota musta orja piteli. Samalla
-tavalla -- joten tämä oli ainoastaan ulkonainen toimitus -- annettiin
-vastaus pyyntöön anojalle, joka kosketti otsaansa paperilla,
-mikä kenties merkitsi hänelle jotakin, ja kumartuen lähti pois
-saadakseen tietää kohtalonsa. Sitten tuli sheikkejä, erämaan heimojen
-päälliköitä, ja Syrian linnoitusten päällysmiehiä ja matkustajia,
-joita viholliset olivat hätyyttäneet ja vieläpä talonpoikiakin,
-jotka olivat joutuneet kärsimään upseerien väkivaltaisuudesta,
-kaikki esittäen pyyntöjään. Kaikki nämä hartaat anomukset kirjoitti
-kirjuri muistiin, sillä aikaa kuin visiiri ja neuvonantajat antoivat
-toisille vastauksia. Mutta Farao ei sanonut vielä mitään. Hän istui
-äänettömänä komealla norsunluisella ja kultaisella valtaistuimellaan,
-niinkuin kivinen jumala alttarin yläpuolella, tuijottaen ohi suuren
-salin ja läpi avonaisten ovien kuin tahtoisi lukea tuolta taivaan
-salaisuudet.
-
-"Kerroin teille, että hovit ovat väsyttäviä, Ana ystävä", kuiskasi
-prinssi kääntämättä päätään. "Ettekö jo ala toivoa, että olisitte
-Memphiksessä kirjoittamassa kertomuksia?"
-
-Ennenkuin ehdin vastata joku liike salin toisessa päässä olevassa
-väentungoksessa veti prinssin ja meidän kaikkien huomion puoleensa.
-Katsoessani sinne näin pitkän parrakkaan miehen tulevan kohti
-valtaistuinta. Hän oli jo vanha, vaikka musta tukka oli ainoastaan
-paikoittain harmaantunut. Hän oli puettu valkeaan liinapukuun, jonka
-päällä riippui nahkaviitta, sellainen, jota paimenet käyttävät,
-ja kädessä hänellä oli pitkä orapihlajainen sauva. Hänen kasvonsa
-olivat komeat ja miellyttävät, ja hänen mustat silmänsä säihkyivät
-kuin tuli. Hän astui hitaasti, katsomatta oikealle ja vasemmalle,
-ja väkijoukko teki tietä hänelle kuin olisi hän ollut prinssi. Ja
-todellakin, ihmiset näyttivät pelkäävän häntä enemmän kuin ketään
-prinssiä, koska he pelosta vetäytyivät taaksepäin, kun hän tuli.
-Eikä hän ollut yksin, sillä hänen jäljessään tuli toinen mies, aivan
-samannäköinen, mutta kuten minä arvelin, vielä vanhempi, sillä
-hänen partansa, joka riippui vyötäisille asti, oli lumivalkea kuten
-hiuksetkin. Hän oli myöskin puettu lampaannahkaiseen viittaan ja piti
-kädessään sauvaa. Ihmisjoukosta kuului kuisketta, joka kertoi:
-
-"Israelilaisten profeetat! Israelilaisten profeetat!"
-
-Nuo kaksi seisoivat valtaistuimen edessä ja katselivat Faraota
-tekemättä yhtään kumarrusta. Farao katseli heitä ja oli ääneti. Kauan
-aikaa he seisoivat noin mitä suurimman hiljaisuuden vallitessa, mutta
-Farao ei tahtonut puhua, eikä kukaan hänen päällikkönsä näyttänyt
-uskaltavan avata suutaan. Viimein ensimmäinen profeetta puhui
-selvällä, kylmällä äänellä, kuten voittajan voitetulle.
-
-"Te tunnette minut, Farao, ja asiani."
-
-"Tunnen teidät", vastasi Farao hitaasti, "niin hyvin kuin voin, koska
-leikimme yhdessä pieninä ollessamme. Te olette tuo hebrealainen,
-jonka sisareni, hän joka lepää Osiriksen luona, otti kuin omaksi
-pojakseen, antaen teille nimen, joka merkitsee 'esille vedetty',
-koska hän löysi teidät Niilin kaislojen seasta. Niin, minä tunnen
-teidät ja veljenne myös, mutta asiaanne en tiedä."
-
-"Tämä on minun asiani, tai oikeammin Jehovan, Israelin Jumalan
-asia, jonka käskystä puhun. Ettekö ole kuulleet sitä ennen? Se on,
-että teidän on päästettävä hänen kansansa viettämään hänelle juhlaa
-erämaassa."
-
-"Kuka on Jehova? Minä, joka palvelen Amonia ja Egyptin jumalia, en
-tunne Jehovaa. Ja miksi minun pitäisi päästää kansanne menemään?"
-
-"Jehova on Israelin jumala, suurin jumalien joukossa, jonka voiman
-saatte oppia tuntemaan, jollette suostu, Farao. Ja miksi teidän on
-päästettävä kansa menemään, kysykää pojaltanne prinssiltä, joka istuu
-tuolla. Kysykää häneltä, mitä hän näki tämän kaupungin kaduilla
-viime yönä, ja kysykää siitä oikeasta tuomiosta, jonka hän langetti
-yhdelle Faraon upseerille Tai jollei hän tahdo kertoa teille, kuulkaa
-se neidon huulilta, jonka nimi on Merapi, Israelin kuu, leviitta
-Nathanin tytär. Astu esiin, Merapi, Nathanin tytär."
-
-Silloin salin takaa väen tungoksesta astui esille Merapi, puettuna
-valkeaan pukuun ja musta huntu heitettynä pään yli surun merkiksi,
-mutta ei niin, että se olisi peittänyt hänen kasvonsa. Hän juoksi
-kevyesti salin poikki ja teki kumarruksen, heittäen samalla Setiin
-nopean katseen. Sitten hän seisoi hiljaa näyttäen, minun mielestäni,
-ihmeellisen ihanalta yksinkertaisessa, valkeassa puvussaan ja
-mustassa hunnussaan.
-
-"Puhu, nainen", sanoi Farao.
-
-Hän totteli, puhuen kertomuksensa matalalla, suloisella äänellä,
-eikä kukaan näyttänyt pitävän sitä pitkänä ja ikävänä. Lopuksi hän
-pysähtyi ja Farao sanoi:
-
-"Sano, poikani Seti, onko tämä totta?"
-
-"Se on totta, isäni. Vallalla, joka minulla on tämän kaupungin
-maaherrana, uskalsin tuomita kapteeni Khuakan kuolemaan murhasta,
-jonka hän teki tämän kaupungin kadulla silmieni edessä."
-
-"Ehkä teit oikein tai ehkä väärin, Seti poikani. Kuitenkin olet paras
-tuomari, ja koska hän löi sinun kuninkaallista persoonaasi, tämä
-Khuaka ansaitsi kuolla."
-
-Jälleen hän oli ääneti, tuijottaen avonaisten ovien läpi taivaaseen.
-Sitten hän sanoi:
-
-"Mitä tahdotte vielä, Israelin profeetat? Upseerini, joka tappoi
-teidän kansalaisenne, on tullut rangaistuksi. Elämä on otettu
-elämästä, niinkuin on laissa ankarasti määrätty. Asia on loppunut.
-Jollei teillä ole mitään sanottavaa, niin saatte mennä."
-
-"Herran, meidän Jumalamme, käskystä", vastasi profeetta, "meillä on
-sanottava sinulle tämä, Farao. Poista raskas ies Israelin kansan
-hartioilta. Kuuluta, että he saavat lopettaa tiilinteon teidän
-muurienne ja kaupunkienne rakentamista varten?"
-
-"Ja jos minä kieltäydyn, mitä sitten?"
-
-"Silloin tulee Jehovan tuomio päällesi, Farao, ja hän on rankaiseva
-Egyptin maata vaivalla toisensa jälkeen."
-
-Nyt tarttui äkkinäinen vihanpuuska Meneptahiin.
-
-"Mitä!" hän huusi. "Uskallatteko tulla uhkailemaan minua omassa
-linnassani, ja tahtoisitteko saada koko Israelin kansanjoukon,
-joka on rikastunut tässä maassa, vapautetuksi työstään. Kuulkaa,
-palvelijani ja kirjurit, -- kirjoittakaa julistukseni. Menkää te
-Goshenin maahan ja sanokaa israelilaisille, että tiiliä, joita he
-tekivät, on heidän tehtävä kuten ennenkin, ja enemmän työtä on heidän
-tehtävä kuin ennen muinoin isäni Rameseksen aikana. Mutta enemmän
-olkia heille ei anneta tiilien tekoon. Koska he ovat laiskoja, niin
-menkööt ulos ja kerätkööt itse itselleen olkia; saavat kokoilla niitä
-pelloilta."
-
-Oli hetken hiljaisuus. Sitten sanoivat molemmat profeetat yhtä aikaa,
-osoittaen sauvoillaan Faraota:
-
-"Jumalamme nimessä me kiroamme sinut, Farao, jonka pian on kuoltava
-ja tehtävä tili tästä synnistä. Egyptin kansan kiroamme myös.
-Perikato on heidän palkkansa; kuolema on heidän leipänsä ja veri
-heidän juomansa suuressa kurjuudessa. Ja viimein Farao päästää kansan
-menemään."
-
-Sitten, odottamatta vastausta, kääntyivät he ja astuivat vierekkäin,
-eikä kukaan estänyt heidän kulkuaan. Jälleen oli hiljaisuus salissa,
-kauhun hiljaisuus, sillä nämä olivat peloittavia sanoja, mitä
-profeetat olivat puhuneet. Farao tiesi sen, sillä hänen leukansa
-painui rintaa vasten, ja hänen kasvonsa, jotka olivat olleet punaiset
-vihasta, muuttuivat valkeiksi. Userti peitti kädellään silmänsä,
-kuin karkoittaakseen pois jonkun ilkeän harhanäyn, ja Setikin näytti
-levottomalta, ikäänkuin tuo kauhea kirous olisi löytänyt sijan
-hänenkin sydämessään.
-
-Faraon viittauksesta löi visiiri Nehesi kolmasti maahan
-virkasauvallaan ja osoitti ovea, täten antaen tavallisen merkin, että
-oikeusistunto oli lopussa, jolloin kaikki kansa kääntyi ja meni pois
-alaspainetuin päin puhumatta sanaakaan toisilleen. Äkkiä oli suuri
-sali tyhjänä, lukuunottamatta upseereita ja vartiostoja ja niitä,
-jotka seurasivat Faraota. Kun kaikki olivat menneet, nousi prinssi
-Seti ja kumarsi valtaistuimen edessä.
-
-"Oi Farao", hän sanoi, "tee hyvin ja kuuntele. Me olemme kuulleet
-noiden hebrealaisten miesten puhuvan kovia sanoja, sanoja, jotka
-uhkaavat sinun jumalallista elämääsi, oi Farao, ja huutavat
-onnettomuutta koko maalle. Farao, tämä Israelin kansa on sitä
-mieltä, että he kärsivät vääryyttä ja ovat sorretut. Anna minulle,
-pojallesi, allekirjoittamasi ja sinetillä varustettu paperi, jonka
-nojalla minulla on valta mennä Goshenin maalle ja tarkoin tutkia
-näitä asioita, ja jälkeenpäin antaa totuudenmukainen kertomus
-sinulle. Silloin, jos sinusta näyttää, että Israelin kansaa on väärin
-kohdeltu, voit keventää heidän kuormaansa ja tehdä tyhjäksi heidän
-profeettainsa kirouksen. Mutta jos huomaat, että kertomukset, mitä he
-kertovat, ovat vääriä, silloin sanasi pantakoon täytäntöön."
-
-Kuullessani tämän, minä, Ana, luulin, että Farao tulisi vielä
-vihaisemmaksi. Mutta niin ei käynyt, sillä kun hän taas puhui, oli
-hänen äänensä alakuloinen huolista tai väsymyksestä.
-
-"Tapahtukoon tahtosi, poikani", sanoi hän. "Mutta ota mukaasi suuri
-sotamiesvartiosto, jotteivät nuo kyömynenäiset koirat tuottaisi
-sinulle turmiota. Minä en luota heihin, jotka aina ovat olleet
-Egyptin vihollisia. Eivätkö yhtyneet Niiniven barbaareihin, jotka
-kukistin suuressa taistelussa, ja eivätkö he nyt uhkaa meitä
-jumalansa nimessä? Kuitenkin, kirjoittakaa paperi valmiiksi, ja minä
-tahdon sinetöidä sen. Maltapas. Ajattelen, Seti, että sinulla, joka
-olet aina ollut lempeämielinen, on vähän liian pehmeä sydän noita
-lammasmaisia orjia kohtaan. Siksi en tahdo lähettää sinua yksin.
-Serkkusi Amenmeses tulee mukanasi, mutta on sinun käskyjesi alainen.
-Se on sanottu."
-
-"Elämä! Veri! Voima!" sanoivat sekä Seti että Amenmeses, siten
-tunnustaen kuninkaan määräyksen oikeaksi. Nyt luulin, että kaikki
-olisi lopussa. Mutta ei ollut, sillä Farao sanoi heti senjälkeen:
-
-"Vetäytykööt vartijat salin toiseen päähän ja heidän mukanaan
-palvelijat. Kuninkaan neuvosto ja hovikunnan upseerit jääkööt
-paikoilleen."
-
-Viipymättä kaikki tervehtivät ja vetäytyivät salin toiseen päähän.
-Minä myös olin halukas menemään, mutta prinssi sanoi minulle:
-
-"Jääkää, voidaksenne panna mieleen, mitä tapahtuu." Farao näki sen,
-vaikka ei kuullut.
-
-"Kuka on tämä mies, poikani?" kysyi hän. "Hän on Ana, yksityinen
-kirjurini ja kirjastonhoitajani, oi farao, johon luotan. Hän pelasti
-minut vaarasta viime yönä."
-
-"Vai niin. Anna hänen muistaa palvelevansa sinua, sillä jos hän
-kavaltaa meidän salaisuutemme, on hän kuoleva."
-
-Userti katsoi ylös rypistäen otsaansa kuin olisi hän aikonut puhua.
-Mutta hän muutti mielensä ja oli ääneti, kenties siksi, että Faraon
-kerran lausuttuja sanoja ei voitu muuttaa.
-
-Kun kaikki olivat menneet nosti Farao, joka oli vaipunut
-ajatuksiinsa, päätään ja puhui hitaasti, mutta sellaisen äänellä,
-jonka lausumia ajatuksia vastaan ei ole sanomista.
-
-"Prinssi Seti, sinä olet ainoa poikani, joka olet syntynyt kuningatar
-As-nefertistä, kuninkaallisesta sisaresta, kuninkaallisesta äidistä,
-joka lepää Osiriksen helmassa. Se on totta, ettet ole vanhin poikani,
-koska kreivi Ramessu" -- tässä hän osoitti pyylevää, lauhkean
-näköistä miestä kohteliaine, melkein hullunkurisine eleineen -- "on
-sinua kaksi vuotta vanhempi. Mutta, kuten hän hyvin tietää, hänen
-äitinsä, joka on vielä elossa, on synnyltään syrialainen eikä mitään
-kuninkaallista sukua. Ja siksi ei hän koskaan voi istua Egyptin
-valtaistuimella. Eikö ole niin, poikani Ramessu?"
-
-"Niin on, oi Farao", vastasi kreivi miellyttävällä äänellä, "enkä
-koskaan pyrikään istumaan tuolle valtaistuimelle, koska olen hyvin
-tyytyväinen tehtäviini ja varallisuuteeni, jotka Farao on suvainnut
-lahjoittaa minulle, esikoiselleen."
-
-"Kreivi Ramessun sanat on kirjoitettava muistiin", sanoi Farao, "ja
-asetettava tämän kaupungin ja Memphiksen Ptahin temppeleihin ja Arnon
-Raan temppeliin Thebessä, etteivät ne tämän jälkeen tulisi enään
-kysymyksen alaisiksi."
-
-Läsnäolevat kirjurit kirjoittivat sanat muistiin ja prinssin
-viittauksesta, minäkin kirjoitin ne, asettaen papyrusarkin, joka oli
-mukanani, polvelleni. Kun tämä oli tehty, jatkoi Farao:
-
-"Sentähden, oi prinssi Seti, sinä olet Egyptin perillinen ja kenties,
-kuten nuo hebrealaiset profeetat sanoivat, tulet ennen pitkää
-kutsutuksi minun paikalleni sen valtaistuimelle."
-
-"Eläköön kuningas ikuisesti!" huudahti Seti, "sillä hän tietää hyvin,
-etten minä tavoittele hänen kruunuaan enkä arvoaan."
-
-"Tiedän sen hyvin, poikani, niin hyvin, että toivon sinun ajattelevan
-enemmän tätä kruunua ja arvoa, jotka, jos jumalat tahtovat, tulevat
-sinulle. Jolleivät he sitä tahdo, on seuraava lähin pelillinen
-serkkusi, kreivi Amenmeses, joka on myös kuninkaallista sukua sekä
-isän että äidin puolelta. Mutta kuka tulee hänen jälkeensä, sitä en
-tiedä, ellei tyttäreni, sinun sisarpuolesi, kuninkaallinen prinsessa
-Userti, Egyptin hallitsijatar."
-
-Nyt Userti sanoi hyvin innokkaasti:
-
-"Oi Farao, epäilemättä on minulla oikeus, vanhan säännön mukaan,
-päästä valtaistuimelle ennen serkkuani, kreivi Amenmesesta."
-
-Amenmeses oli vastaamaisillaan, mutta Faraon kohottaessa kättään,
-vaikeni hän.
-
-"On syytä tarkoin tutkia noita sääntöjä", vastasi Meneptah vähän
-epäröivällä äänellä. "Rukoilen jumalia, ettei tätä suurta kysymystä
-koskaan tarvitsisi tutkia neuvostossa. Siitä huolimatta, kirjoittakaa
-kuninkaallisen prinsessan sanat muistiin. Ja prinssi Seti", jatkoi
-hän, kun se oli tehty, "sinä olet vielä naimaton, ja jos sinulla
-onkin lapsia, eivät ne ole kuninkaallisia."
-
-"Minulla ei ole yhtään lasta, Farao", sanoi Seti. "Todellako?"
-vastasi Meneptah välinpitämättömästi. "Kreivi Amenmeseksella on
-lapsia, tiedän sen, koska olen nähnyt niitä, mutta vaimonsa Unuarin
-kanssa, joka myös on kuninkaallista sukua, ei hänellä ole yhtään."
-
-Tässä kuulin Amenmeseksen mutisevan: "Eihän se ole kummakaan, sillä
-hänhän on tätini." Seti hymyili kuullessaan sen.
-
-"Tyttäreni, prinsessa, on myös naimaton. Joten näyttää siltä kuin
-kuninkaallinen suku loppuisi --"
-
-"Nyt se tulee", kuiskasi Seti huokaisten niin, että minä ainoastaan
-kuulin sen.
-
-"Sentähden", jatkoi Farao, "kuten tiedät, prinssi Seti, sillä Egyptin
-kuninkaallinen prinsessa tuli minun käskystäni puhumaan sinulle siitä
-asiasta viime yönä, minä määrään --"
-
-"Anteeksi, oi Farao", keskeytti prinssi, "sisareni ei puhunut minulle
-mistään päätöksestä viime yönä, paitsi että minun olisi saavuttava
-tänne oikeusistuntoon tänäpäivänä."
-
-"Koska en voinut puhua, Seti, sillä luonasi oli toinen, jota kielsit
-lähtemästä pois", ja prinsessa katsoi minuun.
-
-"Se ei tee mitään", sanoi Farao, "sillä nyt tahdon sanoa sen itse,
-mikä kenties onkin parempi. Tämä on tahtoni, prinssi, että sinä
-heti nait kuninkaallisen prinsessa Usertin, että syntyisi lapsia
-todellisesta hallitsijaverestä. Kuule ja tottele."
-
-Nyt siirsi Userti katseensa minusta Setiin, tarkastaen häntä visusti.
-Minä, istuen hänen vieressään maassa kirjoituspaperi levitettynä
-polvelleni, katsoin myös häntä tarkasti ja huomasin, että hänen
-huulensa tulivat valkeiksi, kasvot koviksi ja vieraan näköisiksi.
-
-"Kuulen Faraon käskyn", sanoi hän matalalla äänellä, tehden
-kumarruksen ja näyttäen epäröivältä.
-
-"Onko sinulla mitään lisättävää?" kysyi Meneptahi terävästi.
-
-"Ainoastaan, Farao, että vaikka tämä olisikin valtiollisista syistä
-päätetty avioliitto, on tässä kuitenkin korkea-arvoinen nainen,
-joka on naitettava, ja hän on minun sisarpuoleni, joka tähän asti
-on rakastanut minua ainoastaan, kuten veljeään. Sentähden tahtoisin
-kuulla hänen omilta huuliltaan, tahtooko hän minut puolisokseen."
-
-Nyt katsoivat kaikki Usertiin, joka vastasi kylmällä äänellä:
-
-"Tässä asiassa, prinssi, kuten kaikissa muissakin, minulla ei ole
-muuta tahtoa kuin Faraon."
-
-"Nyt kuulit," keskeytti Meneptah kärsimättömästi, "ja koska on ollut
-tapana meidän hovissamme, että sukulaiset naivat toisiaan, niin
-miksi se ei olisi hänen tahtonsa? Ja kenenkä muun kanssa hän sitten
-menisi naimisiin? Amenmeses on jo naimisissa. Jää jäljelle ainoastaan
-veljensä Saptah, joka on nuorempi häntä --"
-
-"Niinhän minäkin olen", mutisi Seti, "kaksi pitkää vuotta." Mutta
-onneksi ei Userti kuullut sitä.
-
-"Ei, isä", sanoi hän päättävästi, "en koskaan tahdo ottaa
-raajarikkoista miestä puolisokseni."
-
-Silloin nilkutti esille valtaistuimen takaa varjosta, jossa en
-ennemmin voinut nähdä häntä, nuori aatelismies, pieni ruumiiltaan,
-vaaleatukkainen kuten Seti, mies, jonka terävät, älykkäät kasvot
-toivat mieleeni sakaalin (varmaan häntä tästä syystä sanottiinkin
-kansan keskuudessa Thothiksi, sakaalipäisen jumalan mukaan). Hän oli
-hyvin vihainen, koska hänen poskensa hehkuivat ja silmät säkenöivät.
-
-"Pitääkö minun kuunnella, Farao", sanoi hän heikolla äänellään,
-"kuinka serkkuni, kuninkaallinen prinsessa, herjaa minua julkisesti
-ontumiseni vuoksi, jonka olen saanut, kun imettäjäni on pudottanut
-minut ollessani vielä sylissä kannettava."
-
-"Silloin imettäjä on pudottanut myös hänen isoisänsä, sillä hänkin
-oli pölkkyjalka, jonka minä, joka olen nähnyt hänet alastomana
-kätkyessä, voin todistaa", kuiskasi vanha Bakenkhonsu.
-
-"Näyttää siltä, kreivi Saptah, jollette tuki korvianne", vastasi
-Farao.
-
-"Hän sanoo, ettei hän tahdo naida minua", jatkoi Saptah, "minua,
-joka lapsuudesta asti olen ollut hänen, enkä kenenkään toisen naisen
-orjana."
-
-"Et minun tahdostani, Saptah. Pyydän sinua, mene ja rupea orjaksi
-kelle naiselle haluat", huudahti Userti.
-
-"Mutta minä sanon", jatkoi Saptah edelleen, "että eräänä päivänä on
-hän naiva minut, sillä prinssi Seti ei elä ikuisesti."
-
-"Mistä tiedät sen, serkku?" kysyi Seti. "Ylipappi tässä kertoo
-sinulle aivan toisenlaisen jutun."
-
-Useat läsnäolijat käänsivät päänsä pois peittääkseen hymyään.
-Kuitenkin tänä päivänä puhui joku jumala Saptahin suun kautta tehden
-hänestä profeetan, sillä useiden vuosien kuluttua Userti meni hänen
-kanssaan naimisiin, kun hänen vuoronsa tuli astua valtaistuimelle
-sekasorron aikana, eikä Egypti suvainnut, että naisella olisi yksin
-valta koko maassa.
-
-Mutta Farao ei hymyillyt, kuten hoviväki, vaan vihastui.
-
-"Hiljaa, Saptah!" sanoi, hän "Kuka sinä olet, joka väittelet
-minun edessäni, puhut kuninkaitten kuolemasta ja sanot naivasi
-kuninkaallisen prinsessan? Vielä yksi tuollainen sana, niin sinut
-ajetaan maanpakoon. Olen melkein ajatellut kuuluttaa tyttäreni,
-kuninkaallisen prinsessan, valtaistuimeni ainoaksi perilliseksi,
-huomattuani, että hänellä on enemmän voimaa ja viisautta kuin kellään
-muulla hovissamme."
-
-"Jos se on Faraon tahto, tapahtukoon se", sanoi Seti nöyrästi. "Minä
-tunnen hyvästi oman kelvottomuuteni täyttääkseni niin korkean aseman.
-Ja minä vannon kaikkien jumalien kautta, että rakastettu sisareni ei
-löydä ketään uskollisempaa alamaista kuin minut."
-
-"Tarkoitat Seti", keskeytti Userti, "että mieluimmin tahdot päästä
-eroon kruunustasi kuin naida minut. Onpa se todellakin minulle suuri
-kunnia. Seti, joko sinä hallitset tai minä, en tahdo mennä kanssasi
-naimisiin."
-
-"Mitä kuulenkaan?" huusi Meneptah. "Onko Egyptissä todellakin joku,
-joka uskaltaa sanoa, ettei Faraon määräystä toteltaisi? Kirjoittakaa,
-kirjurit, muistiin, ja te, upseerit, antakaa kuuluttaa Thebestä meren
-rantaan asti, että kolmen päivän kuluttua puolenpäivän aikana tämän
-kaupungin Hathorin temppelissä prinssi, kuninkaallinen perillinen,
-Seti Meneptah, Raan rakastettu, nai Egyptin kuninkaallisen
-prinsessan, Rakkauden Liljan, Hathorin rakastetun, minun, jumalan,
-tyttären Usertin."
-
-"Elämä! Veri! Voima!" huusi koko hovi.
-
-Nyt vietiin prinssi Seti erään korkean upseerin ohjaamana
-valtaistuimen eteen ja prinsessa Userti hänen viereensä tai oikeammin
-vastapäätä häntä. Vanhan tavan mukaan tuotiin suuri kultainen malja
-täytettynä punaisella viinillä, minusta se näytti vereltä. Userti
-otti maljan ja polvistuen antoi sen prinssille, joka joi ja antoi sen
-takaisin hänelle, jotta tämäkin joisi heidän kihlauksensa pyhäksi
-merkiksi.
-
-Sitten ojensi prinssi kätensä, jota Userti kosketti huulillaan, ja
-kumartuen alas suuteli Seti hänen otsaansa. Viimeksi pani Farao,
-astuen valtaistuimen alimmalle portaalle, valtikkansa ensin prinssin
-pään päälle ja heti senjälkeen prinsessan, siunaten heitä kumpaakin
-omassa nimessään ja kaikkien esi-isiensä, Egyptin kuninkaitten ja
-kuningattarien henkien nimissä, täten osoittaen, että heidän on
-seurattava häntä, kun hänet on kutsuttu jumalien valtakuntaan.
-
-Tämän tehtyään, sanoi hän hyvästi hovin ympäröidessä hänet, ja lähti
-vartijoiden seuraamana nojaten prinsessa Usertin käsivarteen, sillä
-hän rakasti tytärtään enemmän kuin ketään muuta maailmassa.
-
-Vähän myöhemmin olimme prinssin kanssa kahden hänen omassa
-huoneessaan, jossa ensiksi olin hänet nähnyt.
-
-"Se on tehty", sanoi hän iloisella äänellä, "ja kerronpa teille, Ana,
-että tunnen itseni hyvin, hyvin onnelliseksi. Oletteko milloinkaan
-väristen seisoneet joen rannalla talviaamuna, peläten astua veteen,
-ja kuitenkin, kun menitte, ettekö huomannut, että jäinen vesi
-virkisti teitä ja teki teidät kuumaksi eikä kylmäksi?"
-
-"Kyllä, prinssi. Mutta kun tulee pois vedestä ja tuuli puhaltaa eikä
-aurinko paista, tuntuu kylmemmältä kuin ennen."
-
-"Se on totta, Ana, ja siksi ei saa tulla pois vedestä. Täytyy pysyä
-siellä, kunnes -- hukkuu taikka joutuu krokotiilin syötäväksi. Mutta
-sanokaa, kävikö se hyvin?"
-
-"Vanha Bakenkhonsu sanoi minulle, että hän on ollut läsnä useammissa
-kuninkaallisissa kihlajaisissa, muistaakseni hän sanoi yhdessätoista,
-eikä milloinkaan ole nähnyt kenenkään käyttäytyvän kauniimmasti. Hän
-lisäsi vielä, että tapa, jolla suutelitte hänen Korkeutensa otsaa,
-oli täydellinen, kuten koko käyttäytymisennekin ensi vaikutelman
-mukaan."
-
-"Ja sellaisena se on pysyväkin, Ana, jollei minun koskaan tarvitse
-tehdä muuta kuin suudella hänen otsaansa, johon olen tottunut jo
-poikavuosiltani. Oi, Ana, Ana!" lisäsi hän melkein huutaen, "teistä
-tulee samanlainen hoviherra kuin nuo muut jo ovat, hoviherra, joka
-ei osaa puhua totta. No, enhän minäkään osaa, miksi sitten moittisin
-teitä? Kertokaa taas minulle avioliitostanne, Ana, miten se alkoi ja
-miten se loppui."
-
-
-
-
-V.
-
-ENNUSTUS.
-
-
-Näkikö prinssi Seti Usertia ennen häitään, sitä en tiedä, sillä hän
-ei koskaan kertonut siitä minulle. En ollut läsnä häissä sen vuoksi,
-että minulle oli myönnetty lupa palata Memphikseen, järjestääkseni
-siellä asiani ja myydäkseni tavarani, ja sitten palatakseni takaisin
-virkaani hänen Korkeutensa yksityiseksi kirjuriksi. Näin kului
-neljätoista päivää noista kihlajaisista, jotka pidettiin linnassa,
-ennen kuin jälleen seisoin prinssin palatsin edustalla palvelijan
-seuraamana, joka talutti aasia. Tämän selkään oli kuormitettu kaikki
-käsikirjoitukseni ja vähäiset tavarani, jotka olin saanut perinnöksi
-esivanhemmiltani heidän hautakammioittensa omistuskirjan mukana.
-Kuinka erilailla minut otettiinkaan vastaan nyt kuin ensimmäisellä
-kerralla! Jo kun saavuin portaille ilmestyi vanha kamaripalvelija,
-Pambasa, juosten niitä alas sellaisella kyydillä, että hänen valkea
-viittansa ja partansa liehuivat ilmassa.
-
-"Terve tuloa, korkeasti oppinut kirjuri, kunnianarvoisin Ana",
-läähätti hän. "Olen todellakin iloinen nähdessäni teidät, sillä joka
-hetki hänen Korkeutensa kysyy, ettekö soimaa minua, kun ei teitä
-kuulu. Uskon varmasti, että jos olisitte viipynyt matkalla vielä
-päivän, olisi minut lähetetty hakemaan teitä. Olen saanut kuulla
-teräviä sanoja, kun en toimittanut teille vartijajoukkoa mukaanne,
-ikäänkuin visiiri Nehesi olisi maksanut vartijoiden palkan ilman
-Faraon suoranaista määräystä. Oi, paras Ana, antakaa minullekin
-sitä lumousvoimaa, jota epäilemättä olette käyttänyt voittaaksenne
-kuninkaallisen isäntänne rakkauden, ja minä maksan siitä hyvin, minä,
-joka saan eniten tuntea hänen vihaansa."
-
-"Annan kyllä, Pambasa. Tässä se on -- kirjoittakaa parempia
-kertomuksia kuin minä, sensijaan, että kerrotte niitä, ja hän on
-pitävä teistä enemmän kuin minusta. Mutta sanokaa -- millaiset olivat
-häät? Kuulin matkalla, että ne olivat hyvin komeat."
-
-"Komeat! Ah, ne olivat kymmenen kertaa enemmän kuin komeat. Oli aivan
-kuin Osiris jumala jälleen olisi viettänyt häitään Isis-jumalattaren
-kanssa taivaassa. Hänen Korkeutensa, sulhanen, oli puettu todellakin
-kuin jumala, niin, hänellä oli yllään Amonin puku ja pyhät
-koristukset. Ja sitten juhlakulkue! Ja pidot, jotka Farao piti!
-Ja kerronpa teille, että prinssi oli niin yltäkylläinen ilosta ja
-kaikesta tuosta loistavasta komeudesta, että ennen juhlamenojen
-loppua katsahtaessani häneen näin, että hänen silmänsä olivat
-ummessa. Niitä huikaisi kullan kiilto ja jalokivet, ja kuninkaallisen
-morsiamen rakastettavaisuus. Hän kertoi sen itse minulle peläten
-kenties minun luulleen, että hän nukkui. Sitten saimme siellä
-lahjoja, jokainen jotakin arvonsa mukaista. Minä sain -- no, se ei
-kuulu tähän. Ja, oppinut Ana, en unhottanut teitä. Tiesin hyvin, että
-kaikki olisi lopussa, ennenkuin te palaisitte, ja siksi kuiskasin
-nimenne hänen Korkeutensa korvaan ja tarjouduin säilyttämään teidän
-lahjanne."
-
-"Todellako, Pambasa, ja mitä hän sanoi?"
-
-"Hän sanoi tallentavansa sen itse teille. Kun minä tuijotin häneen
-ihmetellen, mikä se mahtoi olla, koska en nähnyt hänellä mitään,
-lisäsi hän: 'Se on tässä', ja hän näytti sinetöityä, vanhanaikaista
-kultasormusta, jota hän aina on käyttänyt, mutta jolla ei ole mitään
-suurta arvoa luullakseni. Siihen on kaiverrettu sanat: 'Thotin ja
-Kuninkaan rakastettu'. Näyttää siltä, että hänen on otettava se pois
-tehdäkseen tilaa toiselle, paljon hienommalle sormukselle, jonka
-hänen Korkeutensa prinsessa on hänelle antanut."
-
-Tällä ajalla olivat orjat purkaneet kuorman aasin selästä ja
-vieneet pois. Me kuljimme läpi eteishallin, jossa oli paljon
-tyhjäntoimittajia, kuten tavallista, ja tulimme palatsin yksityiseen
-osaan.
-
-"Tätä tietä", sanoi Pambasa. "Määräys on, että minun on vietävä
-teidät prinssin luo, missä hän sitten lieneekin, ja juuri nyt on hän
-suuressa salissa hänen Korkeutensa prinsessan kanssa. Heidän luonaan
-on käynyt onnittelijoita ja lähettiläitä eri kaupungeista. Viimeinen
-poistui noin puoli tuntia sitten."
-
-"Tahdon ensin valmistaa itseni, arvokas Pambasa", aloitin minä. "Ei,
-ei, määräykset ovat ankarat, en uskalla olla tottelematta niitä.
-Astukaa sisään", ja toitahuttaen torveen, niinkuin oli hovissa
-tapana, veti hän kallisarvoisen väliverhon syrjään.
-
-"Kautta Amonin", huudahti väsynyt ääni, joka tuntui olevan prinssin,
-"sieltä tulee asianajajia tai pappeja. Valmistaudu, sisareni,
-valmistaudu."
-
-"Pyydän sinua, Seti", vastasi Usertin ääni, "että oppisit sanomaan
-minua oikealla nimelläni, joka ei ole enään sisar. Enkä edes olekaan
-sinun oikea sisaresi."
-
-"Pyydän anteeksi", sanoi Seti. "Valmistaudu, kuninkaallinen puoliso,
-valmistaudu."
-
-Nyt oli väliverho täydellisesti vedetty syrjään ja minä seisoin
-pölyisenä, avuttomana ja sanoakseni totuuden hieman vavisten -- sillä
-pelkäsin prinsessaa -- ovella, epäillen astua kynnyksen yli. Edessäni
-oli komea, valoisa huone, jonka keskellä oli kaksi veistoksilla
-koristettua kullattua tuolia. Toisessa istui prinsessa komeasti
-puettuna, kauniina ja tyynenä. Hän tarkasteli kuvilla koristettua
-kirjaa, epäilemättä viimeisen lähettilään antamaa, sillä samanlaisia,
-kuin se, oli asetettu kauniisti hänen viereensä pöydälle.
-
-Toinen tuoli oli tyhjä, sillä prinssi käveli levottomasti edes
-takaisin huoneessa, juhlapuku vähän epäjärjestyksessä ja kultainen
-seppele, joka oli hänen päässään, kallistuneena takaraivolle, sillä
-hänen oli tapana työntää sormensa ruskeaan tukkaansa. Seistessäni
-vielä varjossa, sillä Pambasa oli poistunut, ei minua huomattu, ja
-keskustelu jatkui.
-
-"Minä olen kunnossa, puoliso. Suo anteeksi, mutta sinä näytät
-toisenlaiselta. Miksi lähetit pois kirjanoppineet ja hoviväen, ennen
-kuin juhla oli lopussa?"
-
-"Koska väsyin heidän alituisiin kumarruksiinsa, ylistyksiinsä ja
-temppuihinsa", sanoi Seti.
-
-"Joissa minä en nähnyt mitään harvinaista. Nyt heidät on kutsuttava
-takaisin."
-
-"Tulkoon ken tahansa!" huudahti Seti. Silloin minä astuin esiin ja
-heittäydyin maahan. "Mitä", huusi prinssi, "sehän on Ana, joka on
-palannut Memphiksestä! Tulkaa lähemmäksi, Ana, ja olkaa tuhannesti
-tervetullut. Tiedättekö, luulin teitä joksikin ylipapiksi tai
-maaherraksi, josta en koskaan ollut edes kuullut."
-
-"Ana! Kuka on Ana?" kysyi prinsessa. "Oh, minä muistan, tuo
-kirjanoppinut --. Niin, se on helposti huomattavissa, että hän on
-tullut Memphiksestä", ja hän katseli tomuista pukuani.
-
-"Oi, kuninkaallinen prinsessa", mutisin minä hämilläni, "älkää
-soimatko minua, vaikka tulinkin tällaisena läheisyyteenne. Pambasa
-johti minut tänne vasten tahtoani prinssin määräyksen mukaan."
-
-"Todellako? Seti, tuoko tämä mies niin tärkeitä tietoja Memphiksestä,
-että tahdoit häntä niin kiireesti tavata?"
-
-"Kyllä, Userti, ainakin luulen niin. Teillä on kirjoitukset
-turmeltumattomina, eikö olekin, Ana?"
-
-"Aivan hyvässä kunnossa, teidän korkeutenne", vastasin, vaikka en
-tiennyt, mistä kirjoituksista hän puhui, kenties tarkoitti hän
-kertomusteni käsikirjoituksia.
-
-"Silloin, herrani, jätän sinut keskustelemaan Anan kanssa Memphiksen
-kuulumisista ja noista kirjoituksista", sanoi prinsessa.
-
-"Niin, niin. Meidän täytyy puhella niistä, Userti. Ja myös
-matkastamme Goshenin maakuntaan, johon lähdemme yhdessä huomenna."
-
-"Huomenna! Sinähän sanoit tänä aamuna, että lähdet vasta kolmen
-päivän kuluttua."
-
-"Sanoinko, sisar -- tarkoitan, puoliso? Niin sanoin siksi, koska
-en tiennyt varmaan, milloin Ana, josta tulee minun matkatoverini,
-palaisi takaisin."
-
-"Kirjanoppinut matkatoveriksesi! Olisi varmasti sopivampaa, että
-serkkusi Amenmeses --"
-
-"Kautta Setin, Amenmeseksen kanssa!" huudahti hän, "Tiedät hyvin,
-että inhoan tuota miestä viekkaitten, turhanpäiväisten juttujensa
-tähden."
-
-"Todellako? Minua surettaa kuulla se, sillä kun sinä inhoat, niin
-näytät sen, ja Amenmeseksesta voi tulla vaarallinen vihollinen. No,
-jollei serkkumme Amenmeses, jota minä en vihaa, niin on vielä Saptah."
-
-"Kiitän sinua! En tahdo matkustaa vaunuissa sakaalin kanssa."
-
-"Sakaali! En pidä Saptahista, mutta miten Egyptin kuninkaallisesta
-verestä syntynyt olisi sakaali! Sitten on vielä visiiri Nehesi tai
-saattojoukon kenraali, jonka nimen olen unohtanut."
-
-"Luuletko, Userti, että haluan puhella valtion talouden hoidosta tuon
-vanhan rahasäkin kanssa, tai kuunnella kerskailuja teoista, joita hän
-ei koskaan ole tehnyt sodassa nubialaisia julmureita vastaan?"
-
-"En tiedä, puoliso. Mistä sitten puhelisit tämän Anan kanssa?
-Runcista, luullakseni, ja muista sellaisista hullutuksista. Tai
-kenties Merapista, Israelin kuusta, jota molemmat, kuten olen
-huomannut, pidätte niin suloisena. Hyvä, tehkää miten tahdotte! Sanot
-minulle, etten voi seurata sinua tuolle matkalle, minä juuri vihitty
-puolisosi, ja nyt huomaan, että se onkin siksi, että haluat täyttää
-paikkani juttujen kirjoittajalla, jonka löysit jonakin päivänä.
-Onnellista matkaa, herraseni", ja hän nousi tuoliltaan kooten
-viittansa laahukset molemmin käsin.
-
-Silloin suuttui Seti.
-
-"Userti", sanoi hän polkien jalkaansa, "et saa käyttää sellaisia
-sanoja. Tiedät hyvin, etten ota sinua mukaani, koska tuolla
-hebrealaisten keskuudessa voi piillä vaaroja. Sitäpaitsi, eihän se
-ole Faraonkaan tahto."
-
-Prinsessa kääntyi ja vastasi kylmän kohteliaasti:
-
-"Pyydän anteeksi ja kiitän, että ajattelet minun turvallisuuttani.
-En tiennyt, että tuo tehtävä olisi niin vaarallinen. Ole varovainen,
-Seti, ettei kirjanoppinut Ana tuota mitään harmia."
-
-Sen sanottuaan kumarsi hän ja katosi oviverhojen taa.
-
-"Ana", sanoi Seti, "sanokaa minulle, sillä en koskaan ole ollut
-nopea laskennossa, montako minuuttia on tästä hetkestä huomen aamun
-neljänteen tuntiin, jolloin käsken vaunujeni olemaan kunnossa? Ja
-tiedättekö, onko mahdollista matkustaa Goshenista läpi rämeikköjen
-ja palata takaisin Syrian kautta? Tai, jollei se käy laatuun, kulkea
-erämaiden halki Thebeen ja purjehtia Niiliä alas keväällä?"
-
-"Oi! Prinssi, prinssi", sanoin, "pyydän teitä, lähettäkää minut
-pois. Antakaa minun mennä minne tahansa, jonne ei hänen Korkeutensa
-prinsessan ääni minua saavuta."
-
-"On kummallista, miten samalla lailla me ajattelemme joka asiassa,
-Ana, yksinpä Merapistakin ja kuninkaallisten naisten kielistä. Te
-ette mene. Jos on kysymys menemisestä, on muita, jotka menevät ensin.
-Sitä paitsi te ette voi mennä, vaan teidän on pysyttävä ja kannettava
-kuormanne, kuten minäkin kannan omaani. Muistakaa särjettyä pikaria,
-Ana."
-
-"Muistan, prinssi, mutta mieluummin haluaisin tulla ruoskituksi
-raipoilla kuin tuollaisilla sanoilla, joita minun on kuunneltava."
-
-Kuitenkin samana yönä, poistuttuani prinssin luota, sain kuulla
-tuon oikullisen, tai kenties viisaan kuninkaallisen naisen suusta
-miellyttävämpiä sanoja. Hän lähetti noutamaan minua ja minä menin
-suuresti peloissani. Hän istui pienessä kammiossaan yksin, ainoastaan
-toisessa päässä huonetta istui vanha, kunnianarvoisa nainen, joka
-näytti olevan kuuro, sellaisen prinsessa kenties oli vartavasten
-valinnut. Userti pyysi minua kohteliaasti istuutumaan häntä
-vastapäätä ja puheli minulle näin:
-
-"Kirjanoppinut Ana, pyydän teiltä anteeksi, että ollessani suuttunut
-ja väsynyt sanoin teille ja teistä tänään sellaista, jonka nyt
-toivoisin jättäneeni sanomatta. Tiedän hyvin, että te, joka olette
-Egyptin korkeasäätyistä sukua, ette kerro sitä ulkopuolella näitä
-seiniä."
-
-"Kieleni leikattakoon pois sitä ennen", vastasin.
-
-"Näyttää siltä, kirjanoppinut Ana, että herrani prinssi pitää
-teistä paljon. Miten ja miksi se tapahtui niin äkkiä, te kun olette
-mies, en ymmärrä. Mutta olen varma siitä, että teissä täytyy olla
-paljon rakastettavaa, kotka prinssi ei ole milloinkaan tietääkseni
-osoittanut suurempaa huomiota kenellekään, joka ei todella olisi
-mitä kunnioitettavin ja arvokkain. Nyt kun asiat ovat näin, on
-selvää, että teistä tulee hänen Korkeutensa suosikki, miehen,
-joka ei muuta mieltään sellaisissa seikoissa, ja että hän kertoo
-teille kaikki salaiset ajatuksensa, kenties sellaisetkin, jotka hän
-salaa neuvonantajilta tai vieläpä minultakin. Lyhyesti sanoen, te
-tulette mahtavaksi tässä valtakunnassa ja kenties eräänä päivänä
-mahtavimmaksi -- Faraon jälkeen -- vaikka vielä näytätte ainoastaan
-yksityiskirjurilta.
-
-"En tahdo teeskennellä teille, että minä toivoisin näin käyvän,
-minä, joka päinvastoin toivon, että puolisollani olisi vain yksi
-todellinen neuvonantaja -- minä. Kuitenkin minä, nähdessäni, että
-niin on, painan alas pääni, toivoen, että kaikki kävisi parhaiten.
-Jos joskus kateus valtaisi minut ja puhuisin teille ilkeitä
-sanoja, kuten tänään, pyydän anteeksi jo edeltäpäin sitä, mikä ei
-vielä ole tapahtunut, kuten äsken pyysin anteeksi sitä, mikä on
-tapahtunut. Pyydän teitä, kirjanoppinut Ana, että tekisitte parhaanne
-vaikuttaaksenne prinssiin vain hyvää, sillä sen, jota hän rakastaa,
-on helppo johtaa häntä. Myöskin pyydän teitä, joka olette nopea
-ja tarkka, kuten huomaan, ottamaan selkoa kuninkaallisen hovimme
-valtiollisista asioista, ja jos on tarpeellista, tulemaan minun
-luokseni saamaan ohjeita siihen. Silloin teistä tulee kykenevä
-neuvomaan prinssiä oikein, jos hän kääntyisi teidän puoleenne."
-
-"Kaiken tuon tahdon tehdä, teidän Korkeutenne, jos se vain on minun
-vallassani. Vaikka mikä minä olen, että toivoisin saada tehdä polkua
-kuninkaalle? Sitäpaitsi tahtoisin lisätä tämän, että prinssi on
-lopultakin sellainen, joka aina valitsee oman tiensä."
-
-"Saattaa olla niin, Ana. Ainakin kiitän teitä. Pyydän myös, olkaa
-varma, että minä olen aina teidän ystävänne enkä vihollisenne, vaikka
-toisinaan luonteeni kiivaus, jota ei koskaan ole hillitty, voi johtaa
-teidät ajattelemaan toisin. Sanon teille vielä erään asian, jonka
-tulee pysyä salaisuutena meidän kesken. Tiedän, että prinssi rakastaa
-minua pikemmin ystävänä kuin puolisona, ja ettei hän itse olisi
-halunnut tätä avioliittoa, mikä on kenties luonnollistakin. Tiedän
-vielä, että hänen elämäänsä tulee muita naisia, vaikka ne ovat paljon
-harvalukuisempia kuin toisilla kuninkailla on tapana, sillä häntä
-on sangen vaikea miellyttää. Sitä en voi valittaa, koska se johtuu
-maamme tavoista. Pelkään ainoastaan yhtä seikkaa -- että joku nainen,
-joka ei enää olisi hänelle vähäpätöinen, ottaisi Setin sydämen
-ja tekisi hänet kokonaan omakseen. Tässä asiassa, kirjanoppinut
-Ana, kuten muissakin pyydän apuanne, sillä haluan tulla Egyptin
-kuningattareksi täydellisesti enkä ainoastaan nimellisesti."
-
-"Teidän Korkeutenne, miten voin sanoa prinssille?: 'Niin paljon
-teidän on rakastettava tätä tai tuota naista eikä enempää'.
-Sitäpaitsi, miksi pelkäätte sellaista, mitä ei ole eikä mahda koskaan
-tullakkaan?"
-
-"En tiedä, miten voitte sanoa sen, kirjuri, mutta kuitenkin pyydän
-teitä puhumaan, jos voitte. Ja miksi pelkään? Siksi, että minusta
-tuntuu kuin jonkun naisen varjo lepäisi kylmänä päälläni ja
-rakentaisi mustaa muuria hänen Korkeutensa ja minun välilleni."
-
-"Se on vain uneksimista, prinsessa."
-
-"Kenties. Toivon, että se olisi sitä. Kuitenkin luulen toisin.
-Oi! Ana, ettekö te, joka tutkitte miesten ja naisten sydämiä, voi
-ymmärtää asemaani? Olen mennyt avioliittoon, jossa ei ole toivoa
-tulla milloinkaan rakastetuksi, kuten toiset naiset ovat. Minä, joka
-olen puoliso, en ole kuitenkaan se. Luen ajatuksenne ja kysytte --
-'Miksi sitten menitte naimisiin?' Koska olen kertonut teille näin
-paljon, kerron senkin teille. Ensiksi, koska prinssi on erilainen
-kuin toiset miehet ja omalla tavallaan yläpuolella kaikkia heitä,
-niin, paljon yläpuolella jokaista, jonka kanssa kuninkaallinen
-perijätär olisi voinut mennä naimisiin. Toiseksi, koska minulta on
-riistetty rakkaus, niin mitäpä jää minulle muuta kuin kunnianhimo?
-Ja lopuksi, tahtoisin tulla mahtavaksi kuningattareksi, kuten
-oli Hatshepu aikoinaan, ja auttaa maani nousemaan niistä monista
-vaivoista, mihin se on vaipunut ja saada nimeni kirjoitetuksi laajan
-historian lehdille. Sen voin ainoastaan tehdä ottamalla Faraon
-perillisen miehekseni, kuten on velvollisuuteni."
-
-Hän ajatteli hetken, ja lisäsi sitten: "Nyt olen kertonut teille
-kaikki ajatukseni. Olenko tehnyt siinä viisaasti, sen tietävät yksin
-jumalat ja aika on sen minulle näyttävä".
-
-"Prinsessa", sanoin, "kiitän teitä luottamuksesta, jota osoititte
-minulle, ja minä tahdon auttaa teitä, jos voin. Kuitenkin olen vallan
-hämmentynyt. Minä, mies parka, vaikka olenkin hyvää sukua, uneksija,
-joka olen nähnyt vaivaakin, olen äkkiä sattumalta tai jumalallisesta
-johdatuksesta nostettu korkealle Egyptin perillisen suosioon, ja
-vieläpä olen voittanut teidänkin luottamuksenne. Ihmettelen, miten
-minun on käyttäydyttävä tässä uudessa paikassa, jota en koskaan ole
-hakenut."
-
-"Sitä en tiedä. Minulla on tarpeeksi huolia kannettavana nykyään.
-Mutta epäilemättä se sallimus, josta puhuitte, ja joka on pannut
-teidät asemaanne, on myös määrännyt, miten, kaikki päättyy. Mutta,
-kesken kaiken, minulla on teille lahja. Sanokaa, kirjuri, oletteko
-milloinkaan käyttänyt asetta kynän ohella?"
-
-"Olen, teidän ylhäisyytenne, poikana olin taitava miekkailija.
-Sitäpaitsi, vaikka en pidä sodasta ja verenvuodatuksesta, tappelin
-muutama vuosi sitten suuressa taistelussa niniveläisiä barbaareja
-vastaan, kun Farao kutsui Memphiksen nuoret miehet täyttymään
-velvollisuutensa. Minä löin omin käsin kaksi rehellisessä
-taistelussa, vaikka eräs oli vähällä tuottaa minulle kuoleman", ja
-osoitin arpea, joka näkyi punertavana harmaitten hiusteni välistä.
-Keihäs oli siihen iskenyt syvän reiän.
-
-"Se on hyvä, tai niin ainakin minä ajattelen, sillä pidän enemmän
-sotilaista kuin kirjatoukista."
-
-Mennen ruo'oista tehdyn maalatun arkun luo otti hän siitä ihmeellisen
-pronssisista renkaista tehdyn panssaripaidan, ja lyhyen miekan, sekin
-pronssista. Miekka oli kullatussa tupessa, jonka pää oli muodostettu
-leijonan pään muotoiseksi. Nämä hän omin käsin antoi minulle, sanoen:
-
-"Tämä on sotasaalis, jonka isoisäni, suuri Rameses, otti
-nuoruudessaan eräältä Khitahin prinssiltä, jonka hän surmasi Syriassa
-tuossa taistelussa, josta teidän isoisänne kirjoitti runon. Kantakaa
-tätä panssaria, jonka läpi ei mikään keihäs mene, viittanne alla,
-ja pankaa miekka vyöllenne, kun menette noitten israelilaisten
-keskuuteen, joihin minä en luota. Olen antanut samanlaisen puvun
-prinssille. Olkoon velvollisuutenanne pitää huolta, että se on
-hänen pyhän ruumiinsa suojana sekä yöllä että päivällä. Olkoon myös
-velvollisuutenne, jos tarvitaan, puolustaa häntä tällä miekalla.
-Hyvästi."
-
-"Jumalat karkoittakoot minut autuaitten maista, jos laiminlyön tämän
-luottamustehtävän", vastasin minä ja lähdin etsimään lepoa, jota,
-kuten kuulette, en kuitenkaan vielä saanut.
-
-Sillä kun kuljin käytävää erään hovinaisen saattamana, niin kenenkä
-olisinkaan tavannut sen päässä, jollen vanhaa Pambasaa, joka monin
-kumarruksin ilmoitti minulle, että prinssi tarvitsi minua? Kysyin,
-miten se saattoi olla mahdollista, sillä hänhän oli lähettänyt minut
-pois yöksi. Hän ei sanonut tietävänsä, vaan hänet oli käsketty ohjata
-minut yksityiseen kammioon, samaan huoneeseen, jossa ensiksi elin
-nähnyt hänen Korkeutensa. Menin sinne ja löysin hänet lämmittelemästä
-tulen äärestä, sillä yö oli kylmä. Hän katsoi ylös ja pyysi Pambasaa
-päästämään sisälle ne, jotka olivat odottamassa; sitten hän,
-huomattuaan renkaista tehdyn panssaripaidan ja miekan, jota kannoin
-kädessäni, sanoi:
-
-"Te olette ollut prinsessan luona, ettekö olekin, ja hänellä täytyi
-olla paljon sanomista teille, sillä keskustelunne oli pitkä? Hyvä,
-minä luulen arvaavani sen sisällyksen, sillä olenhan lapsuudesta
-asti tuntenut hänen mielenlaatunsa. Hän pyysi teitä pitämään minua
-silmällä, sekä ruumistani että sydäntäni ja kaikkea, mikä tulee
-sydämestä -- ah, ja paljon muuta. Ja hän antoi teillekin syrialaisen
-puvun kannettavaksi hebrealaisten keskuudessa, kuten hän antoi
-minullekin. -- Kuulkaapas Ana. Olen pahoillani, että häiritsen
-lepoanne, sillä te olette varmaan väsynyt matkasta ja keskustelusta.
-Mutta vanha Bakenhonsu, jonka tunnette, odottaa ulkopuolella ja hänen
-kanssaan Kii, suuri tietäjä, jota luullakseni ette ole nähnyt. Hän on
-ihmeellinen tietomies. Hän tekee todella kummallisia taikatemppuja
-ja toisinaan näyttää menneisyys ja tulevaisuus olevan avoinna hänen
-katseilleen. Epäilemättä hänellä on, tai hän luulee itsellään olevan,
-joku ilmoitus minulle taivaasta. Ajattelin, että haluaisitte kuulla
-sen."
-
-"Haluan kernaasti, prinssi, jos olen sen arvoinen ja tahdotte
-suojella minua tuon tietäjän vihalta, jota pelkään."
-
-"Viha muuttuu toisinaan luottamukseksi, Ana. Ettekö huomannut sitä
-juuri äsken prinsessan suhteen, kuten sanoin tulevan tapahtumaan?
-Hiljaa! He tulevat. Istuutukaa ja laittakaa kirjoitustaulunne kuntoon
-tehdäksenne muistiinpanoja heidän puheistaan."
-
-Oviverhot vedettiin syrjään ja niiden takaa tuli iäkäs Bakenkhonsu
-nojaten keppiinsä ja hänen mukanaan itse Kii puettuna valkeaan
-viittaan ja hiukset ajeltuina, sillä hän oli saanut perintönä Amonin
-papin viran Thebessä ja oli vasta alkava Isiksen, salaperäisyyksien
-äidin, palvelija. Hänellä oli myös Kherhebin, Kherheb oli päätietäjän
-virallinen nimitys muinaisessa Egyptissä, eli päätietäjän tehtävät.
-Ensi näkemältä oli tuossa miehessä jotakin outoa. Todellakin, hän
-olisi hyvin näkönsä puolesta saattanut olla keski-ikäinen kauppias;
-ruumiiltaan hän oli lyhyt ja tukeva, kasvoiltaan lihava ja hymyilevä.
-Mutta noissa hymyilevissä kasvoissa oli kaksi ihmeellistä, harmaalle
-vivahtavaa, melkein mustaa silmää. Kun kasvot hymyilivät, tuijottivat
-nuo silmät tyhjyyteen kuin kuvapatsaan silmät. Ne olivat todellakin
-kuin kivisen patsaan silmät tai oikeammin silmäkuopat, niin syvällä
-ne olivat päässä. Omasta puolestani sanon, että pidin niitä
-kunnioitusta herättävinä, ja arvelin, että mikä Kii mahtoi ollakin,
-ei hän ainakaan ollut petturi.
-
-Tämä kummallinen pari kumarsi prinssille, ja prinssin viittauksesta
-istuutuivat he, Bakenkhonsu tuolille, koska hänen oli vaikeata
-nousta, ja Kii, joka oli nuorempi, kirjanoppineitten tavan mukaan
-lattialle.
-
-"Mitä kerroin teille, Bakenkhonsu?" sanoi Kii vahvalla, mahtavalla
-äänellä, lopettaen sanat omituisella hihityksellä.
-
-"Kerroitte minulle, tietäjä, että löytäisimme prinssin tästä
-huoneesta, jonka kuvasitte minulle tarkasti juuri sellaiseksi, kuin
-nyt näen sen, vaikka emme kumpainenkaan ole ennen käyneet täällä.
-Sanoitte myöskin, että siellä sisällä istuisi lattialla kirjuri
-Ana, jonka minä tunnen, vaan ette te, pitäen käsissään vahatauluja
-ja kynää. Hänen vieressään on ihmeellinen panssaripaita ja
-leijonatuppinen miekka."
-
-"Sepä on kummallista", keskeytti prinssi, "mutta anteeksi,
-Bakenkhonsu näkee nämä asiat. Jos te, oi Kii, kertoisitte meille,
-mitä on kirjoitettu Anan tauluille, joita emme kumpainenkaan voi
-nähdä, ja olisi vielä ihmeellisempää, jos sanoisitte, onko sinne
-kirjoitettu mitään."
-
-Kii hymyili ja tuijotti kattoon. Hetken kuluttua hän sanoi:
-
-"Kirjuri Ana käyttää pikakirjoitusta, jota ei ole helppo selittää.
-Kuitenkin näen kirjoitettuna tauluille erään talon hinnan, jonka
-hän on saanut jossakin kaupungissa, jonka nimeä ei ole mainittu --
-se on niin ja niin paljon. Myöskin näen sinne kirjoitettuna summan,
-minkä hän maksoi pois siitä palvelijalle, ja aasin ruoan kahdessa
-majatalossa, joissa hän poikkesi matkallaan. Se on niin ja niin
-paljon. Sitten on luettelo papyruskääröistä ja sanat: 'Sininen
-viitta', jotka on pyyhitty pois."
-
-"Ana, onko se oikein sanottu?" kysyi prinssi.
-
-"Aivan oikein", vastasin täynnä pelkoa, "ainoastaan sanat 'Sininen
-viitta', jotka totta kyllä kirjoitin taululle, on myös pyyhitty pois."
-
-Kii hihitti ja käänsi silmänsä katosta minuun.
-
-"Haluaisiko teidän Korkeutenne, että kertoisin teille, mitä on
-kirjoitettu tämän kirjanoppineen muistiin yhtä hyvin kuin sen, mitä
-on kirjoitettu noihin vahatauluihin, joita hän pitää käsissään?
-Niitä on helpompi selittää kuin noita toisia ja minä näen niissä
-paljon mielenkiintoisia asioita. Esimerkiksi salaisia sanoja, joita
-hänelle on puhunut joku korkea olento aivan äskettäin, suurista
-valtiollisista asioista, luullakseni. Tai teidän ylhäisyytenne
-mielipide siitä, miten vilun värinä kylmällä ilmalla joen partaalla
-seistessä muuttuu kuumuudeksi, kun astuu veteen ja vastaus siihen.
-Ja sanoja, jotka puhuttiin alabasterimaljaa rikottaessa. Sivumennen
-sanoen, kirjuri, hyvän kätköpaikan valitsitte maljan toiselle
-puoliskolle piilottaessanne sen arkun pohjalle kammiossanne, arkun,
-joka on suljettu nuoralla ja sinetöity Rameses toisen aikoina
-kovakuoriaissinetillä. Luullakseni maljan toinen puolisko on
-helpommin saatavissa", ja kääntyen ympäri hän tuijotti seinään, jossa
-näin vähän alabasterimaljan reunaa.
-
-Minä istuin suu avoinna, sillä miten saattoi tuo mies tietää kaiken
-tämän? Mutta prinssi nauroi ääneen, sanoen:
-
-"Ana, minä rupean tuumimaan, että pidätte huonosti asioita salassa.
-Ainakin luulisin niin, jollen muistaisi, ettei teillä ole vielä ollut
-tilaisuutta kertoa minulle, mitä prinsessa tuolla mahtoi teille
-sanoa, ja tuskin voitte tietää tämän huoneen seinässä olevasta
-petollisesta liukuvasta luukusta, jota en ole milloinkaan näyttänyt
-teille."
-
-Taaskin Kii nauraa hihitti ja Bakenkhonsun leveille, ryppyisille
-kasvoille levisi hymy.
-
-"Oi prinssi", aloitin minä, "vannon teille, ettei koskaan ole
-pieninkään sana --"
-
-"Tiedän sen, ystävä", keskeytti prinssi, "mutta näyttää olevan
-sellaisiakin, jotka eivät odota sanoja, vaan lukevat 'ajatusten
-kirjasta'. Sentähden ei ole hyvä seurustella heidän kanssaan liian
-usein, sillä jokaisellahan on ajatuksia, joita ei tarvitse muitten
-tietää kuin hän itse ja Jumala. Tietäjä, mitä asiaa teillä on
-minulle? Puhukaa aivan kuin me olisimme kahden."
-
-"Tämä, prinssi, on asiani. Te teette matkan hebrealaisten luo, kuten
-kaikki olemme kuulleet. Nyt Bakenkhonsu ja minä sekä kaksi ennustajaa
-minun virkakunnastani olemme erityisesti tarkastelleet tulevaisuutta,
-joka koskee tätä matkaa. Sillä me kaikki rakastamme teitä ja
-tiedämme, miten paljon teidän menestyksenne merkitsee Egyptille.
-Vaikka se, mitä olemme saaneet tietää, eroaa muutamissa asioissa, on
-se toisissa vallan sama. Sentähden pidimme velvollisuutenamme kertoa
-teille, mitä olemme nähneet."
-
-"Jatka, Kherheb."
-
-"Ensiksi, että teidän Korkeutenne elämä joutuu vaaraan."
-
-"Elämä on aina vaarassa, Kii. Menetänkö sen? Jos niin käy, älkää
-pelätkö kertoa sitä minulle."
-
-"Emme tiedä sitä, mutta emme luule niin käyvän, päättäen muusta,
-mitä meille on ilmoitettu. Saimme tietää, ettei ainoastaan ruumiinne
-joudu vaaraan. Tuolla matkalla näette naisen, johon rakastutte. Tämä
-nainen, niin arvelemme, tuottaa teille paljon sekä surua että iloa."
-
-"Silloin tuo matka on kenties tekemisen arvoinen, Kii, koska monet
-saavat kulkea kauas ennenkuin löytävät sen, jota voivat rakastaa.
-Kertokaa minulle, olenko nähnyt tuon naisen?"
-
-"Siinä olemme sekaisin, prinssi, sillä näyttää siltä -- epäilemättä
-olemme väärässä -- että olette nähnyt hänet usein, usein, ja olette
-tuntenut hänet tuhansia vuosia sitten, niinkuin olette tuntenut tuon
-vieressänne olevan miehen tuhansia vuosia sitten."
-
-Setin kasvot tulivat hyvin tarkkaavaisiksi.
-
-"Mitä tarkoitatte, tietäjä?" kysyi hän katsoen häneen terävästi.
-"Mitenkä minä, joka olen vielä nuori, olen voinut tuntea jonkun
-naisen ja miehen tuhansia vuosia sitten?"
-
-Kii tarkasteli häntä kummallisilla silmillään ja vastasi:
-
-"Teillä on paljon arvonimiä, prinssi. Eikö yksi niistä ole
-'Jälkeensyntyneitten Herra', ja jos on, niin miten saitte sen, ja
-mitä se merkitsee?"
-
-"Se on nimeni. Mitä se merkitsee, en tiedä, mutta sain sen jonkun
-unen johdosta, jonka äitini näki yöllä ennen kuin synnyin. Kertokaa
-te minulle, mitä se merkitsee, koska näytte tietävän niin paljon."
-
-"En osaa, prinssi. Tuota salaisuutta ei ole näytetty minulle.
-Kuitenkin tunsin nuoruudessani keski-ikäisen miehen, joka oli
-tietäjä, kuten minäkin, ja häneltä opin paljon. -- Bakenkhonsu tässä
-tunsi hänet hyvin -- sillä hän tutki tuota asiaa. Hän kertoi minulle
-olevansa varma, koska niin oli ilmoitettu hänelle, että ihmiset
-eivät elä ainoastaan kerran ja sitten lähde täältä iäksi. Hän sanoi,
-että ne elävät monta kertaa ja monissa muodoissa, vaikka aina tässä
-maailmassa, ja jokaisen elämän välillä on pimeyden muuri."
-
-"Jos niin on, mitä hyötyä on elämästä, jota emme muista sen jälkeen
-kuin kuolema on sulkenut ovet?"
-
-"Ovet on kerran jälleen avautuva, prinssi, ja näyttävä meille paikat,
-joiden läpi jalkamme ovat kulkeneet alusta alkaen."
-
-"Uskontomme opettaa meille, Kii, että kuoleman jälkeen elämme
-iankaikkisesti jossakin muualla ruumiissamme, jotka saamme takaisin
-tuomiopäivänä. Iankaikkisuudella, jolla ei ole loppua, ei voi olla
-alkuakaan; se on ympyrä. Sentähden, jos on totta, että elämme
-uudelleen, niin täytyy senkin olla totta, että olemme eläneet aina."
-
-"Se on hyvin perusteltu, prinssi. Ennen muinoin, ennen kuin papit
-alkoivat muodostella ihmisten ajatuksista kivimöhkäleitä ja rakentaa
-niistä temppeleitä tuhansille jumalille, monet pitivät tuota
-perustetta oikeana, kuten heidän mielestään oli vain yksi jumalakin."
-
-"Niinhän on israelilaisillakin, joitten luo menen. Mitä sanotte
-heidän jumalastaan, Kii?"
-
-"Että hän on sama kuin meidänkin monet jumalamme, prinssi. Ihmisten
-silmillä katsoen on Jumalalla monet kasvot, ja jokainen väittää, että
-ne, jotka hän näkee, ovat ainoan oikean Jumalan. Kuitenkin he ovat
-väärässä, sillä nehän ovat kaikki oikeita."
-
-"Tai vääriä kenties, Kii, jollei petollisuuskin ole osa totuudesta.
-No niin, olette kertonut minulle kahdesta vaarasta, joista toinen
-kohtaa sydäntäni, toinen ruumistani. Onko mitään muuta ilmoitettu
-teidän viisaudellenne?"
-
-"On, prinssi. Kolmas on se, että tämä matka lopulta on maksava teidän
-valtaistuimenne."
-
-"Jos kuolen, niin se varmasti maksaa valtaistuimeni."
-
-"Ei, prinssi, vaan eläessänne."
-
-"Tiedättekö, Kii, että silloin voisin kantaa elämää paljon nöyremmin
-kuin valtaistuimella ollessani. Voisiko hänen Korkeutensa prinsessa
-tehdä samoin, se on eri asia. Sanotte siis, että jos menen tuolle
-matkalle, tulee toinen faraoksi minun tilalleni."
-
-"Emme sano niin, prinssi. On totta, että meille on näytetty jonkun
-täyttävän paikkanne aikana, jolloin Egyptissä vallitsee hämmennys
-ja sekasorto, ja jolloin tuhannet kuolevat. Kuitenkin katsoessamme
-uudelleen, emme näe tuota toista, vaan teidät jälleen omalla
-paikallanne." Tässä minä, Ana, muistin näkyni Faraon salissa. "Asia
-on pahempi kuin luulin, sillä kerran luovuttuani kruunusta en luule,
-että minulla olisi mitään halua ruveta sitä jälleen kantamaan", sanoi
-Seti. "Kuka näyttää teille näitä asioita ja miten?"
-
-"Meidän henkemme, joka on salainen itsemme, näyttää niitä meille,
-prinssi, ja monella tavalla. Toisinaan unien ja näkyjen, toisinaan
-vedenpinnalla näkyvien kuvien ja pelkkään hiekkaan merkittyjen
-kirjoitusten avulla. Kaikissa näissä muodoissa ja muissakin antaa
-henkemme, vetäen esille viisauden loppumattomat lähteet, jotka on
-kätketty jokaiseen ihmiseen, nähdä pilkahduksen totuudesta, kuten se
-antaa meille, jotka on kasvatettu siihen, voiman tehdä ihmeitä."
-
-"Totuudesta. Ovatko nämä asiat, jotka kerroitte minulle, siis tosia?"
-
-"Me uskomme niin, prinssi."
-
-"Ja koska ne ovat tosia, täytyy niiden tapahtua. Mitä hyödyttää
-siis varoittaa sellaisesta, jonka täytyy tapahtua? Ei voi olla
-kahta totuutta. Mitä haluaisitte minun tekevän? Ettenkö menisikään
-tuolle matkalle? Mutta minunhan on mentävä, sillä jollen menisi,
-muuttuisi totuus valheeksi, joka on mahdotonta. Sanotte, että
-sallimus on määrännyt matkani ja mentyäni tapahtuu sellaisia ja
-sellaisia asioita. Ja kuitenkin neuvotte, etten menisi, sillä sitähän
-tarkoitatte. Oi, Kherheb Kii ja Bakenkhonsu, epäilemättä olette
-suuria tietäjiä ja hyvin viisaita, mutta on suurempi, joka hallitsee
-maailmaa viisaudella, johon verrattuna teidän on kuin vesipisara
-Niilissä. Kiitän teitä varoituksistanne, mutta huomenna matkustan
-Goshenin maahan täyttämään faraon käskyä. Jos palaan sieltä, puhumme
-näistä asioista tässä maailmassa. Jollen tule takaisin, puhumme
-kenties niistä jossakin muualla. Hyvästi!"
-
-
-
-
-VI.
-
-GOSHENIN MAA.
-
-
-Prinssi Seti ja hänen suuri seurueensa pääsivät onnellisesti
-Goshenin maahan, minä, Ana, istuen hänen kanssaan vaunuissa. Se
-oli siihen aikaan, kuten nytkin, viljava maa, joka laajeni aivan
-tasaisena autioitten kukkularyhmien takana, joitten poikki kuljimme
-kaitaa, mutkikasta polkua pitkin. Kaikkialla tasangolla kulki
-kanavia, joitten välissä oli suuria peltoja, joihin juuri oli
-siemen kylvetty. Siellä oli myös vihreitä ruohoniittyjä, joissa oli
-laitumella satoja eläimiä, ja niiden takana, kuivuneilla rämemailla,
-kulki lammaslaumoja. Goshen, kylä, jos sitä niin voi nimittää,
-oli ainoastaan mitätön paikka. Siellä ei ollut muuta kuin joukko
-savimajoja, joitten keskellä oli rakennus, myös savesta, ja sen
-edessä kaksi tiileistä rakennettua pylvästä. Se oli tämän kansan
-temppeli, kuten meille kerrottiin, jonka sisimmäisiin osiin ei saanut
-kukaan muu astua kuin heidän ylimmäinen pappinsa. Minä nauroin
-nähdessäni sen, mutta prinssi nuhteli minua sanoen, ettei pitäisi
-tuomita henkeä ruumiin mukaan eikä jumalaa huoneen perusteella.
-
-Me leiriydyimme kylän ulkopuolelle ja pian pääsimme selville, että
-tässä ja tuolla kauempana toisissa kylissä asui noin kymmenen tuhatta
-ihmistä, jotka useimmat kuljeskelivat leirimme ympärillä nähdäkseen
-meidät. Miehillä oli tulinen katse ja kyömynenä, nuoret naiset olivat
-kauniita ja miellyttäviä nähdä, vanhemmat naiset suurimmaksi osaksi
-pyyleviä ja hieman kömpelöitä, ja lapset hyvin suloisia. Kaikki oli
-puettu karkeisiin, kotikutoisiin, tumman värisiin liina-viittoihin,
-mutta naisten puvut olivat kirjaillut valkealla kankaalla. Huolimatta
-varallisuudesta, jota näimme ympärillämme olevissa pelloissa ja
-karjassa, ei heillä ollut paljon koristuksia, tai kenties oli ne
-kätketty meiltä.
-
-Oli helppo nähdä, kuinka he vihasivat meitä egyptiläisiä ja
-vieläpä uskalsivat halveksiakin meitä. Viha näkyi heidän
-kiiluvista silmistään, ja minä kuulin heidän nimittävän meitä
-"epäjumalanpalvelijoiksi" ja kyselevän, missä jumalamme, härkä oli,
-sillä ollen tietämättömiä luulivat he meidän palvelevan Apis-härkää
-(kuten kenties jotkut rahvaasta tekevät) sensijaan, että pidämme
-tuota pyhää eläintä luonnon voimien vertauskuvana. Vieläpä he
-tekivät enemmänkin. Ensimmäisenä yönä tulomme jälkeen teurastivat he
-samanlaisen härän kuin Apis on ja aamulla löysimme sen tieltä lähellä
-leiriämme, ja sen nahkaan oli työnnetty suuri joukko vielä elävien
-sittiäisten teräviä pistimiä. Sillä he eivät taaskaan tienneet, ettei
-tuo kuoriainen ole egyptiläisten jumala, vaan ainoastaan Luojan
-vertauskuva. Sittiäinen pyörittää pallon mudasta ja laskee siihen
-munansa hautoakseen niitä, ja samoin Luoja pyörittää maailmaa, joka
-näyttää tulevan pyöreäksi, ja synnyttää siihen elämää.
-
-Kaikki leirissämme olivat vihaisia tuosta häväistyksestä, paitsi
-prinssi, joka sanoi nauraen, että hän piti pilaa raakana, mutta
-sukkelana. Mutta pahemmin oli käydä. Eräs päihtynyt sotilas oli
-häväissyt hebrealaista naista, joka tuli yksin kanavasta vettä
-nostamaan. Huhu tästä lensi ja muutama tuhat israelilaista hyökkäsi
-leiriin, huutaen ja vaatien kostoa niin uhkaavalla tavalla, että oli
-välttämätöntä muodostaa vartijoista oikea sotajoukko.
-
-Prinssi määräsi, että tyttö ja hänen sukulaisensa tuotaisiin esiin
-selittämään asiaa. Hän tuli itkien ja voivotellen, ja repien
-koristeitaan, samalla heittäen tuhkaa päänsä päälle, vaikka kävi
-selville, ettei sotilas ollut tuottanut hänelle mitään suurempaa
-vaaraa, sillä tyttö juoksi pakoon. Prinssi pyysi häntä näyttämään
-miehen, jos hän tuntisi sen, ja hän osoitti erästä kreivi
-Amenmeseksen henkivartijaa, jonka kasvot olivat täynnä aivankuin
-naisen kynnen jälkiä. Kun häneltä kysyttiin, sanoi hän muistavansa
-vähän koko asiasta, mutta tunnusti, että hän oli nähnyt naisen
-kanavan rannalla kuun nousun aikana ja laskenut leikkiä hänen
-kanssaan.
-
-Tytön sukulaiset huusivat, että mies oli tapettava, koska hän oli
-yrittänyt häväistä korkeasyntyistä israelilaista naista. Siihen
-ei Seti suostunut, vaan sanoi, ettei se rikos tuota kenellekään
-kuolemaa, mutta lupasi hän määrätä miehen julkisesti ruoskittavaksi.
-Silloin Amenmeses, joka piti sotilaistaan, hyökkäsi kiivaasti esille
-sanoen, ettei hänen palvelijaansa saisi koskeakaan siksi, että tämä
-oli yrittänyt hyväillä kaunista israelilaista naista, jolla ei
-ollut mitään asiaa liikkua yksin yöllä. Hän lisäsi, että jos mies
-ruoskittaisiin, hän ja hänen seurueensa poistuisivat leiristä ja
-marssisivat takaisin ilmoittamaan faraolle.
-
-Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa ilmoitti prinssi naiselle
-ja tämän sukulaisille faraon määräyksen, että hän tahtoi tuomita
-asiat, ja käski heitä tulemaan hoviin kuukauden kuluttua ja
-esittämään siellä syytteensä sotamiestä vastaan. He lähtivät pois
-tyytymättöminä, sanoen, että Amenmeses oli häväissyt heidän tytärtään
-vielä enemmän kuin hänen palvelijansa oli tehnyt. Ja kaiken tämän
-loppu oli se, että seuraavana yönä löydettiin sotilas kuolleena,
-ruumis puukon iskuja täynnä. Tyttöä, hänen vanhempiaan ja veljiään
-ei voitu löytää, sillä he olivat paenneet erämaahan, eikä ollut
-mitään merkkiä, mikä olisi näyttänyt, kuka sotamiehen oli murhannut.
-Sentähden ei voitu tehdä mitään muuta kuin haudata ruumis.
-
-Seuraavana aamuna alkoi tarkastus tavanmukaisine juhlallisuuksineen.
-Prinssi Seti ja kreivi Amenmeses ottivat paikan suuren teltan
-toisessa päässä, neuvonantajat heidän takanaan ja kirjurit, joiden
-joukossa minäkin, istuutuivat heidän jalkojensa juureen. Silloin
-saimme kuulla, että nuo kaksi profeettaa, jotka näin Faraon hovissa,
-eivät olleet Goshenin maassa, vaan olivat lähteneet sieltä ennen
-meidän tuloamme "uhraamaan Jumalalle erämaassa", eikä kukaan tiennyt,
-milloin he palaisivat. Tuli kuitenkin muita vanhimpia ja pappeja,
-jotka alkoivat esittää valituksiaan, joita he kertoivat laveasti
-ja suurella kiivaudella, useasti kaikki yhtä aikaa puhuen. Siksi
-oli vaikeata tulkita heidän puheitaan, he kun väittivät, etteivät
-osanneet Egyptin kieltä.
-
-Sitäpaitsi aloittivat he kertomuksen aivan alusta, jolloin he
-olivat tulleet Egyptiin satoja vuosia sitten. Heidän apunaan oli
-silloin ollut sen aikaisen faraon visiiri, joku Yusuf, mahtava
-ja älykäs mies heidän suvustaan, joka nälänhädän aikana kokosi
-viljaa ja myi sitä myös. Tämä farao oli Hyksos-kansasta, eräs
-noita paimentolaiskuninkaita, joita me egyptiläiset vihasimme
-ja monen taistelun jälkeen saimme pois valtaistuimelta. Näitten
-paimentolaiskuninkaitten aikana tuli israelilaisista niin rikas ja
-mahtava kansa, että jälkeen päin tulevat faraot, jotka eivät pitäneet
-heistä, alkoivat pelätä heitä.
-
-Näin kauaksi päästiin kuulustelussa ensimmäisenä päivänä.
-
-Seuraavana päivänä alkoi kertomus heidän rasituksistaan, jonka
-alaisina he kuitenkin vielä lisääntyivät kuin hyttyset Niilin
-varsilla. Ja heistä tuli niin vahva ja monilukuinen kansa, että
-viimein Rameses Suuri teki katalan teon määrätessään heidän
-poikalapsensa kuolemaan. Tätä määräystä ei milloinkaan toteutettu,
-koska faraon oma tytär, hän joka löysi Moseksen joen kaislikosta,
-puolusti heitä.
-
-Tässä viittasi prinssi väsyneenä hälinään ja kuumuuteen, joka
-johtui suuresta väentungoksesta, ja lopetti istunnon määräten sitä
-jatkettavaksi seuraavana päivänä. Käskien minua seuraamaan itseään,
-hän määräsi vaunut, ei omiaan, laitettaviksi kuntoon, ja vaikka minä
-pyysin, ettei hän tekisi niin, lähti hän liikkeelle ilman vartijoita,
-ainoastaan minä ja vaununajaja olimme mukana. Hän sanoi tahtovansa
-omin silmin nähdä, miten tämä kansa teki työtä.
-
-Hebrealainen poika otettiin oppaaksi juoksemaan hevosten edellä, ja
-niin ajoimme erään kanavan rannalle, jossa israelilaiset tekivät
-tiilejä savesta. Kun ne oli kuivattu auringonpaisteessa, lastattiin
-ne veneisiin, jotka olivat siellä odottamassa, ja vietiin muualle
-Egyptiin käytettäviksi faraon rakennuksiin. Tuhansia miehiä oli
-täällä työssä uupuneina raatamisestaan egyptiläisten työnjohtajien
-määräysten alaisina; nämä laskivat tiilet leikkaamalla pykäliä
-sauvaan, tai toisinaan kirjoittamalla niiden luvun levyille. Nämä
-johtajat olivat julmia miehiä, suurimmaksi osaksi alhaisista kansan
-luokista, jotka käyttivät raakaa puhetta orjiaan kohtaan. Eivätkä
-he tyytyneet vaan sanoihin. Huomattuamme eräässä paikassa kansaa
-kokoontuneena ja kuullessamme huutoa, menimme katsomaan, mitä
-siellä tapahtui. Näimme maassa makaamassa pojan, jota oli niin
-julmasti piesty nahkapiiskoilla, että veri virtasi hänestä. Prinssin
-viittauksesta kysyin minä, mitä poika oli tehnyt ja vastattiin
-raa'asti, sillä työnjohtajat ja heidän vartijansa eivät tienneet
-keitä olimme, että viimeksi kuluneitten kuuden päivän aikana oli hän
-valmistanut ainoastaan puolet tiileistä, jotka oli määrä tehdä.
-
-"Päästäkää hänet!" sanoi prinssi levollisesti.
-
-"Kuka sinä olet, joka määräät minua?" kysyi työnjohtaja, joka piteli
-poikaa kiinni sillä aikaa kuin vartijat pieksivät häntä. "Mene
-tiehesi, tai saat samaa kuin tämä laiskuri."
-
-Seti katsoi mieheen ja katsoessaan hänen huulensa valkenivat.
-
-"Sano hänelle!" sanoi hän minulle.
-
-"Koira", läähätin minä, "etkö tiedä, kuka tämä herra on, jolle
-uskallat puhua noin?"
-
-"En, eikä ole väliäkään. Lyö, vartija!"
-
-Silloin prinssi, jonka pukua peitti yleisesti käytetty väljähihainen
-viitta, veti sen auki, jolloin tuli näkyviin rintakoriste, jota
-hän oli käyttänyt hovissa. Se oli kaunis kultainen esine, johon
-oli kirjoitettu hänen kuninkaalliset nimensä ja arvonsa mustalla
-ja punaisella emaljilla. Myös nosti hän ylös oikean kätensä, jossa
-oli faraon sinetti, jota hän käytti, ollessaan tämän valtuutettuna.
-Miehet tuijottivat häneen. Sitten eräs, joka oli älykkäämpi kuin
-muut, huusi:
-
-"Kautta jumalien, tämähän on hänen ylhäisyytensä Egyptin prinssi!"
-Sen kuullessaan kaikki heittäytyivät kasvoilleen.
-
-"Nouse", sanoi Seti pojalle, joka katseli häntä unhottaen
-ihmetyksestä tuskansa, "ja kerro minulle, miksi et ole valmistanut
-tiilimäärääsi?"
-
-"Herra", nyyhkytti poika huonolla egyptin kielellä, "kahdesta
-syystä. Ensiksi, koska olen raajarikko, katsokaa", ja hän nosti
-vasenta käsivarttaan, joka oli surkastunut ja ohut kuin muumion,
-"enkä siksi voi tehdä työtä nopeasti. Toiseksi, koska äitini, jonka
-ainoa lapsi minä olen, on leski ja makaa niin sairaana vuoteessa,
-ettei ole ketään, joka voisi koota olkia minulle, kuten farao on
-määrännyt meitä tekemään. Sentähden kuluu minulta monta tuntia olkien
-etsintään, koska minulla ei ole varoja, millä maksaisin, jos joku
-toinen tekisi sen edestäni."
-
-"Ana", sanoi prinssi, "kirjoita muistiin tämän nuorukaisen nimi
-ja asuntopaikka, ja jos hänen kertomuksensa nähdään todeksi, pidä
-huolta, että hänen ja hänen äitinsä puutteet poistetaan, ennen kuin
-lähdemme Goshenista. Kirjoita myös tämän työnjohtajan ja hänen
-apulaistensa nimet muistiin, ja käske heidän tulla leiriini huomen
-aamulla auringon nousun aikaan, jolloin heidän tekonsa tuomitaan.
-Sano vielä pojalle, että koska hän on jumalien vaivaama, vapauttaa
-Farao hänet tiilien teosta ja kaikesta muusta valtion työstä."
-
-Tehdessäni työtä käskettyä painoivat työnjohtaja ja hänen
-seuralaisensa päänsä maahan ja rukoilivat armoa. He olivat
-pelkureita, niinkuin julmurit aina ovat. Hänen korkeutensa ei
-vastannut heille sanaakaan, katsoi vain heitä kylmästi, ja minä
-huomasin, että hänen kasvonsa, jotka olivat niin lempeät, olivat
-muuttuneet peloittaviksi. Sitä ajattelivat nuokin miehet, sillä
-samana yönä he pakenivat Syriaan, jättäen perheensä ja Jumalansa,
-eikä heitä enään milloinkaan nähty Egyptissä.
-
-Kun olin lopettanut kirjoitukseni, kääntyi prinssi ja mennen vaunujen
-luo, jotka odottivat, käski ajajaa ohjaamaan vaunut sillalle, joka
-vei kanavan yli. Ajoimme hetken ääneti pitkin polkua, joka kulki
-viljellyn seudun ja aution erämaan rajalla. Viimein osoitin laskevaa
-aurinkoa ja kysyin, eikö ollut jo aika palata takaisin.
-
-"Miksi?" vastasi prinssi. "Aurinko pimenee, mutta tuolta nousee
-täysikuu antamaan meille valoaan, ja mitä meillä on pelättävää,
-kun on miekat vyöllämme ja viittamme alla hänen korkeutensa
-Usertin panssaripaita? Oh, Ana, olen väsynyt ihmisiin ja heidän
-julmuuksiinsa, huutoihinsa ja tuskiinsa, ja minusta tuntuu tämä autio
-korpi rauhan paikalta, sillä näyttää siltä kuin lähestyisin täällä
-omaa sieluani ja taivasta, josta se on tullut; ainakin toivon niin."
-
-"Teidän ylhäisyytenne on onnellinen omatessaan sielun, jota hän
-haluaa lähestyä. Meidän kaikkien laitamme ei ole niin", vastasin
-nauraen, sillä koetin kääntää hänen ajatuksensa muualle asioilla,
-joista hän piti.
-
-Juuri silloin hevoset, jotka eivät olleet kaikkien parhaita,
-pysähtyivät erään hiekkatörmän juurelle. Eikä Seti sallinut ajajan
-lyödä niitä, vaan käski hänen antaa niiden levätä hetken. Sillä
-aikaa me nousimme vaunuista ja kuljimme autiota kukkulaa kohden,
-hän nojaten käsivarteeni. Kun saavuimme sen harjalle, kuulimme
-nyyhkytystä ja hiljaista puhetta kukkulan toiselta puolen. Kuka tuo
-puhuja ja nyyhkyttä ja oli, emme voineet nähdä tamariskipensaitten
-takia, jotka kerran olivat muodostaneet aidan.
-
-"Lisää julmuutta, tai ainakin surua", kuiskasi Seti. "Menkäämme
-katsomaan."
-
-Hiivimme tamariskipensaitten luo ja kurkistaessamme niitten kohenen
-kevyitten latvojen välistä näimme suloisen näyn erämaan kuun
-kirkkaassa valossa. Tuossa noin viiden askeleen päässä seisoi nuori
-ja kaunisvartaloinen nainen valkeassa puvussa. Hänen kasvojansa emme
-voineet nähdä, sillä ne oli käännetty meistä poispäin ja pitkä,
-musta tukkakin, joka liehui olkapäillä, peitti niitä. Hän rukoili
-ääneen, puhuen välillä hebreaa, jota me kumpikin ymmärsimme jonkun
-verran, ja välillä egyptin kieltä, kuten sellainen, joka on tottunut
-ajattelemaan kummallakin kielellä. Vähän päästä keskeytti rukouksen
-nyyhkytys.
-
-"Oi kansani Jumala", sanoi hän, "riennä minulle apuun ja vie minut
-turvallisesti kotiin, ettei Sinun lapsesi jäisi yksin korpeen
-petoeläinten eikä ihmisten saaliiksi, ihmisten, jotka ovat pahempia
-kuin eläimet."
-
-Sitten hän nyyhkytti, polvistui olkitaakan päälle ja alkoi jälleen
-rukoilla.
-
-"Oi Jumala", sanoi hän, "oi isieni Jumala, auta kurjaa sydäntäni,
-auta kurjaa sydäntäni."
-
-Aioimme juuri astua esiin ja kysyä häneltä, mikä häntä vaivasi,
-kun hän äkkiä käänsi päätään niin, että valo lankesi suoraan hänen
-kasvoilleen. Ne olivat niin suloiset, että minä pidätin henkeäni
-ja prinssi vieressäni säpsähti. Totisesti ne olivat enemmän kuin
-suloiset, sillä niinkuin valo loistaa alabasterimaljan tai helmen
-läpi, samoin tämän naisen henki loisti kyyneleisten kasvojen läpi,
-tehden ne salaperäisiksi näin yöllä. Silloin ymmärsin, varmaan
-ensi kerran, että se on sielu, joka todellisesti kaunistaa sekä
-naisen että miehen, eikä ruumis. Valkea alabasterimaljakko, miten
-kaunis lieneekin, on kuitenkin vain malja; se on kätketty valo,
-joka antaa sille tähden loistavan kauneuden. Ja nuo silmät, nuo
-suuret, uneksivat silmät täynnä kyyneliä ja väriltään kuin loistavat
-lasurikivet. Oi! Kuinka olisi voinut katsoa niihin ihastumatta!
-
-"Merapi", kuiskasin minä.
-
-"Israelin kuu", mumisi Seti, "täynnä kuun valoa, suloinen kuin kuu,
-salaperäinen kuin kuu ja palvelemassa kuuta, äitiään."
-
-"Hän on hädässä, auttakaamme häntä", sanoin.
-
-"Ei, odotetaan hetkinen, Ana, sillä emme milloinkaan enään, ette te
-enkä minä, saa nähdä tällaista näkyä."
-
-Vaikka puhuimme hiljaa hengähtämättä, luulen, että neito kuuli
-puheemme. Ainakin hänen kasvonsa muuttuivat pelokkaan näköisiksi. Hän
-nousi äkkiä, nosti maasta suuren olkikimpun, jonka päällä hän oli
-ollut polvillaan, ja asetti sen päänsä päälle. Hän juoksi muutamia
-askelia, horjahti sitten ja vaipui maahan hiljaa valittaen. Siinä
-samassa olimme hänen vieressään. Hän tuijotti meihin pelästyneenä,
-sillä hän ei voinut nähdä keitä olimme tavallisten avarapäähineisten
-viittojemme tähden, jotka tekivät meidät yöllä liikkuvien varkaiden
-tai beduiini orjakauppiaiden näköisiksi.
-
-"Oi, herrat", sanoi, hän "älkää tehkö minulle pahaa. Minulla ei ole
-mitään arvokasta paitsi tämä taikakalu."
-
-"Kuka olette ja mitä teette täällä?" kysyi prinssi muuttaen ääntään.
-
-"Herrat, olen Merapi, leviitta Nathanin tytär, hänen, jonka kirottu
-egyptiläinen kapteeni Khuaka murhasi Taniksessa."
-
-"Kuinka uskallatte nimittää egyptiläisiä kirotuiksi?" kysyi Seti
-tehden äänensä äreäksi peittääkseen nauruaan.
-
-"Oi, herrat, koska he ovat -- tarkoitan, että luulin teitä
-arabialaisiksi, jotka vihaavat heitä, kuten mekin. Ainakin tämä
-egyptiläinen oli kirottu, sillä arvoisa prinssi Seti, Faraon
-perillinen, antoi mestata hänet tuosta rikoksesta."
-
-"Ja vihaatteko myös arvoisaa prinssi Setiä, Faraon perillistä, ja
-sanotteko häntäkin kirotuksi?"
-
-Tyttö arveli ja sanoi sitten epäillen:
-
-"En, minä en vihaa häntä."
-
-"Miksi ette, kun kerran vihaatte egyptiläisiä, joista hän on
-ensimmäisiä ja sentähden kahdenkertaisesti vihattavan arvoinen, ollen
-sortajanne Faraon poika?"
-
-"Siksi, että olen koettanut parhaani, mutta en voi. Ja myös siksi",
-hän lisäsi iloissaan, löydettyään hyvän syyn, "koska hän kosti isäni
-kuoleman."
-
-"Se ei ole mikään syy, tyttö, sillä lakihan määräsi hänet niin
-tekemään. Sanotaan, että tuo koira, Faraon poika, on täällä
-Goshenissa jollakin asialla. Onko se totta, ja oletteko nähnyt hänet?
-Vastatkaa, sillä me erämaan asukkaat haluamme tietää sen."
-
-"Uskon, että se on totta, mutta en ole nähnyt häntä".
-
-"Miksi ette, jos hän kerran on täällä?"
-
-"Koska en halua, herra. Miksi haluaisi Israelin tytär katsella
-Egyptin prinssin kasvoja?"
-
-"Sitä en todellakaan tiedä", vastasi Seti unhottaen teeskennellyn
-äänensä. Mutta huomattuaan, että tyttö katsoi häntä tarkasti, lisäsi
-hän jurosti:
-
-"Veli, joko tämä nainen valehtelee tai sitten hän ei ole kukaan muu
-kuin neito, jota sanotaan Israelin kuuksi, ja joka asuu enonsa,
-leviitta Jabezin luona. Mitä tuumit, veli?"
-
-"Minä luulen, että hän valehtelee, ja kolmesta syystä", vastasin
-yhtyen pilaan. "Ensiksi, hän on liian vaalea ollakseen mustaa
-hebrealaista verta."
-
-"Oi, herra", voivotti Merapi, "äitini oli korkea-arvoinen nainen
-Syrian vuoristosta ja hänellä oli niin valkea iho kuin maito ja
-silmät taivaan siniset."
-
-"Toiseksi", jatkoin huomioonottamatta hänen puhettaan, "jos suuri
-prinssi Seti on todellakin täällä Goshenissa ja tyttö asuu täällä,
-on mahdotonta, ettei hän olisi mennyt katsomaan prinssiä. Koska hän
-on nainen, on ainoastaan kaksi syytä, jotka pidättäisivät häntä
-siitä, toinen -- että hän pelkää ja vihaa häntä, jota hän ei sano
-tekevänsä, ja toinen -- että hän pitää hänestä liian paljon, ja ollen
-varovainen, pitää viisaimpana, ettei enää näe häntä."
-
-Kuultuaan ensimmäisen syyn katsoi Merapi ylös ja pani huulensa
-kuin vastatakseen. Sitten hän painoi silmänsä alas ja näytti äkkiä
-hillitsevän itsensä, samalla kun näin kuun valossakin punan kohoavan
-hänen kasvoilleen ja pitkin valkoisia käsivarsiaan.
-
-"Herra", läähätti hän, "miksi loukkaatte minua? Vannon, etten
-milloinkaan tähän hetkeen asti ole ajatellut sellaista. Se olisi
-todellakin rikos."
-
-"Epäilemättä", huomautti Seti, "vaikka kuitenkin sellainen, jonka
-kuninkaat voisivat suoda anteeksi."
-
-"Kolmanneksi", jatkoin minä yhä, ikäänkuin en olisi kuullut heitä
-kumpaakaan, "jos tämä tyttö olisi se, joka hän väittää olevansa, ei
-hän kulkisi yksin yöllä erämaassa, sillä olen kuullut arabialaisten
-kesken puhuttavan, että Merapi, leviitta Nathanin tytär, ei ole
-mitään alhaista sukua ja hänen omaisensa ovat rikkaita. Kuitenkin,
-niin paljon kuin hän valehteleekin, voimme nähdä omin silmin, että
-hän on kaunis."
-
-"Niin, veli, ja se on meidän onnemme, sillä epäilemättä saamme
-hänestä hyvän hinnan tuolla erämaassa orjakauppiailta."
-
-"Oi, herra", huusi Merapi kooten viittansa helmat, "te ette ole
-varmastikaan, niin minusta tuntuu, vaikka en tiedä miksi, mikään
-ilkeä varas. Te, jolla on äiti ja kenties sisaria, ette tuomitse
-naiselle sellaista kohtaloa. Älkää tuomitko minua väärin siksi, että
-olen yksin. Farao on määrännyt, että meidän on koottava olkia tiilien
-tekoa varten. Tänä aamuna lähdin kauas hakemaan naapurilleni, jonka
-vaimo on sairaana. Mutta ennen auringon laskua kompastuin ja satutin
-itseni terävään kiveen. Katsokaa", ja nostaen jalkaansa näytti
-hän meille haavoitettua nilkkaansa, josta vieläkin vuosi verta,
-näky, joka liikutti meitä, "ja nyt en voi kulkea ja kantaa tätä
-olkitaakkaa, jonka olen sellaisella vaivalla koonnut."
-
-"Ehkäpä hän puhuu totta, veli", sanoi prinssi, "ja jos viemme hänet
-kotiin, emme kai saa niinkään pientä palkintoa leviitta Jabezilta.
-Mutta sanokaa minulle ensin, neiti, mikä rukous se oli, jonka
-lausuitte kuulle, että Hathor pelastaisi sielunne?"
-
-"Herra", vastasi hän, "ainoastaan epäjumalia palvelevat egyptiläiset
-rukoilevat Hathoria, rakkauden jumalatarta."
-
-"Minä luulin, että koko maailma rukoilee rakkauden jumalatarta,
-neiti. Mutta mitä rukoilitte? Onko kenties joku mies, jonka
-haluaisitte omaksenne?"
-
-"Ei ole", vastasi hän vihaisesti.
-
-"Miksi sitten tarvitsee sydämenne niin paljon apua, kuten äsken
-pyysitte? Onko kenties joku, jota ette halua?"
-
-Hän painoi päänsä alas eikä vastannut mitään.
-
-"Tule, veli", sanoi prinssi, "tämä neito on väsynyt meihin ja
-minä sanon, että jos hän olisi rehellinen nainen, vastaisi hän
-kysymyksiimme paljon kernaammin. Menkäämme ja jättäkäämme hänet. Kun
-hän ei voi kulkea, voimme ottaa hänet myöhemmin, jos haluamme."
-
-"Herrat", sanoi hän, "olen iloinen, että menette, sillä hyeenat
-ovat turvallisempaa seuraa kuin kaksi miestä, jotka uhkaavat
-myydä avuttoman naisen orjuuteen. Kuitenkin, kun nyt eroamme enää
-milloinkaan tapaamatta toisiamme, tahdon vastata kysymykseenne.
-Rukouksessa, jota ette hävenneet kuunnella, en pyytänyt saada
-rakastajaa, vaan pyysin päästä eroon eräästä."
-
-"Nyt Ana", sanoi prinssi purskahtaen nauruun ja heittäen pois mustan
-viittansa, "saatte ottaa selville sen onnettoman miehen nimen, josta
-neiti Merapi haluaa päästä eroon, sillä minä en uskalla."
-
-Tyttö tuijotti häntä kasvoihin ja päästi hiljaisen huudahduksen.
-
-"Ah!" sanoi hän. "Olin tuntevinani äänenne, kun kerran unohditte
-osanne. Prinssi Seti, luuleeko teidän ylhäisyytenne, että oli
-ystävällisesti tehty ilveillä yksinäisen ja peloissaan olevan kanssa?"
-
-"Neiti Merapi", vastasi hän hymyillen, "älkää suuttuko; te ette
-kertonut meille mitään, jota emme olisi tienneet. Kaiketi muistatte,
-että sanoitte Taniksessa olevanne kihloissa ja se kuului äänestänne.
--- Sallikaa minun nyt sitoa haavanne."
-
-Sitten hän polvistui, leikkasi hienosta juhlaviitastaan kaistaleen ja
-alkoi sitoa hänen jalkaansa taitavasti, sillä hän oli ihmeellisen,
-aavistamattoman kätevä mies. Hänen siinä puuhaillessaan katselin
-minä heitä ja näin heidän katseensa kohtaavan toisensa, näin vielä
-kerran veren syöksyvän Merapin otsalle. Silloin aloin tuumia, että
-oli sopimatonta Egyptin prinssin leikkiä lääkäriä sitomalla naisen
-vammoja erämaassa, ja ihmettelin, miksi hän ei ollut jättänyt tuota
-alhaista työtä minulle.
-
-Pian oli side valmis ja kiinnitetty kuninkaallisella
-kovakuoriaisenpäisellä kultaisella neulalla, jota prinssi kantoi
-puvussaan. Neulaan oli kaiverrettu kruunu ja sen alapuolella olivat
-sanat: "Ylä- ja alamaan hallitsija", joka oli Faraon virka- ja
-arvonimi.
-
-"Katsokaa, neiti", sanoi prinssi, "teillä on Egypti jalkojenne
-alla", ja kun tyttö kysyi, mitä hän tarkoitti, luki hän kirjoituksen
-neulasta, jolloin Merapi punastui kolmannen kerran. Sitten nosti
-Seti hänet maasta, asettaen hänet nojaamaan koko painollaan olkaansa
-vastaan, sanoen pelkäävänsä kuoriaisen, jota hän piti hyvin
-arvokkaana, särkyvän.
-
-Niin lähdimme, minä jäljessä kantaen olkitaakkaa prinssin pyynnöstä,
-sillä, hän sanoi, kun ne on koottu sellaisella vaivalla, niitä ei saa
-jättää sinne. Saavuttuamme vaunujen luo löysimme ajajan nukkumasta ja
-opas oli juossut tiehensä. Prinssi nosti Merapin vaunuihin viittansa
-päälle ja kääri hänet minun kaapuuni, jonka hän lainasi minulta
-sanoen, etten tarvitsisi sitä olkia kantaessani. Sitten kiipesi
-hän itse viereen ja vaunut lähtivät liikkeelle pitkin jalkapolkua.
-Kulkiessani siellä jäljessä kantaen olkia, jotka tukkivat korvani,
-en kuullut mitään heidän puheestaan, jos he ollenkaan puhuivatkaan
-ajajan läsnäollessa. Enkä totta sanoen kuunnellutkaan, sillä olin
-vaipunut ajatuksiini tuumien näitten hebrealaisraukkojen kovaa
-kohtaloa, heidän kun täytyi koota tällaista likaista ainetta ja
-kantaa sitä niin kauaksi. Olivathan oljet niin painaviakin, kun savea
-tarttui niiden juuriin.
-
-Emme nytkään, niin sattui, päässeet Gosheniin ilman harmia. Juuri kun
-olimme kulkeneet kanavan sillan yli näin, katsoessani taaksepäin,
-kirkkaassa kuunvalossa nuoren miehen juoksevan meitä kohti. Hän
-oli hebrealainen, hoikka, hyvinpuettu ja kaunismuotoinen. Hänen
-silmänsä olivat tummat ja tuliset, nenä käyrä, hampaat säännölliset
-ja valkoiset, ja pitkä, musta tukka riippui mahtavana olkapäillä.
-Hänellä oli puinen sauva kädessään ja paljas puukko vyötäisillä.
-Nähdessään vaunut, hän tarkasteli niitä ja kysyi sitten hebreaksi,
-olivatko matkustajat sattuneet näkemään nuorta israelilaista naista,
-joka oli kadoksissa.
-
-"Jos etsit minua, Laban, olen täällä", huudahti Merapi viitan sisästä.
-
-"Mitä teet siellä yksin egyptiläisen kanssa?" sanoi mies kiivaasti.
-
-Mitä sitten seurasi, en tiedä, sillä he puhuivat niin nopeasti outoa
-kieltään, etten ymmärtänyt heitä. Viimein kääntyi Merapi prinssiin
-päin sanoen:
-
-"Herra, tämä on sulhaseni Laban, joka käskee minua lähtemään
-vaunuista ja seuraamaan häntä parhaani mukaan."
-
-"Ja minä, neiti, määrään, että teidän on jäätävä tähän. Sulhasenne
-Laban voi seurata meitä."
-
-Nyt Laban suuttui, johon huomasin hänellä olevan taipumusta, ja
-ojensi kätensä työntääkseen Setin tieltään ja tarttuakseen Merapiin.
-
-"Varokaa itseänne, mies", sanoi prinssi, jolloin minä heitin oljet
-maahan, vedin esille miekkani ja juoksin heidän väliinsä huutaen:
-
-"Orja, aiotko koskea käsinesi Egyptin prinssiin?"
-
-"Egyptin prinssiin!" sanoi hän, vetäytyen hämmästyneenä taaksepäin,
-sitten lisäten jurosti: "Mitä tahtoo Egyptin prinssi minun
-kihlatultani?"
-
-"Hän auttaa häntä, joka on haavoittunut, kotiin, löydettyään hänet
-avuttomana erämaasta noitten kirottujen olkien hausta", vastasin.
-
-"Eteenpäin, ajaja", sanoi prinssi, ja Merapi lisäsi: "Ole hyvä,
-Laban, ja kanna oljet, jotka hänen Ylhäisyytensä seuralainen on
-kuljettanut sellaisen väsyttävän matkan."
-
-Tämä epäili hetken, sieppasi sitten nipun käteensä ja asetti sen
-päänsä päälle.
-
-Kun kuljimme siinä vierekkäin, niin hänen paha luontonsa näytti
-voittavan hänet. Lakkaamatta hän nurisi sitä, että Merapi oli yksin
-vaunuissa egyptiläisen kanssa. Viimein en voinut sitä enään kuunnella.
-
-"Olkaa vaiti, mies", sanoin. "Vähiten kaikista ihmisistä tulisi
-teidän syyttää hänen ylhäisyyttään, sillä hänhän on kostanut tämän
-naisen isän murhan ja nyt on pelastanut hänet itsensä joutumasta koko
-yöksi erämaan villien petojen ja ihmisten joukkoon."
-
-"Tuosta ensimmäisestä seikasta olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi",
-vastasi hän, "ja toisesta tulen myös kuulemaan samoin. Siitä saakka
-kun morsiameni tapasi tämän prinssin, on hän katsonut minuun
-toisenlaisilla silmillä ja puhutellut minua erilaisella äänellä.
-Niin, ja kun minä joudutan naimista, sanoo hän, ettei se voi käydä
-päinsä vielä pitkiin aikoihin, koska hän suree isäänsä -- tosiaankin
-isäänsä, jolle hän ei koskaan antanut anteeksi sitä, että tämä
-kihlasi hänet minulle seuraten kansamme tapoja."
-
-"Ehkäpä hän rakastaa jotakuta toista miestä", utelin minä haluten
-saada tietää mahdollisimman paljon tästä neidosta.
-
-"Hän ei rakasta ketään ihmistä, ei ainakaan jonkun aikaa sitten
-rakastanut ketään muuta kuin itseään."
-
-"Kenties noin suloinen ihminen haluaa ylhäistä avioliittoa."
-
-"Ylhäistä!" huudahti hän kiivaasti. "Kuinka voi hän haluta
-ylhäisempää kuin minut, joka olen Juudan sukukunnan ylimys, ja siksi
-paljon suurempi kuin tuollainen nousukas prinssi tai mikään muu
-egyptiläinen, suurempi itse Faraotakin."
-
-"Varmaankin olette heimonne torventoitottaja", ivasin minä, sillä
-sisuni kuohui.
-
-"Mitä?" hän kysyi. "Eivätkö hebrealaiset ole suurempia kuin
-egyptiläiset, kuten nuo sortajat pian saavat oppia, ja eikö
-israelilainen ylimys ole enemmän kuin mikään epäjumalanpalvelija
-teidän kansanne keskuudesta?"
-
-Katsoin tuota miestä halvassa puvussaan ja likaisena tiilien
-valmistuksesta ihmetellen hänen julkeuttaan. Epäilemättä hän
-uskoi, mitä hän sanoi. Näin sen hänen ylpeästä katseestaan ja
-ryhdistään. Hän luuli, että hänen heimonsa oli suurempiarvoisempi
-kuin meidän suuri, ikivanha kansamme ja hän, oppimaton nuorukainen,
-oli yhdenvertainen tai suurempi kuin Farao. Silloin minä, suuttuen
-tuollaisesta herjauksesta, vastasin:
-
-"Sanotte niin, mutta pankaamme se koetukselle. Olen vain
-kirjanoppinut, mutta olen nähnyt sotaakin. Viipykää hetkinen,
-niin saamme nähdä, kumpi on parempi, israelilainen ylimyskö vai
-egyptiläinen kirjanoppinutko?"
-
-"Mielelläni suostuisin siihen, kirjuri", vastasi hän, "jollen
-huomaisi teidän juontanne. Te haluatte minua viivyttää täällä kenties
-murhataksenne minut jollakin viekkaalla keinolla, isäntänne sillä
-aikaa nauttiessa Israelin kuun hymyilystä. Sentähden en tahdo jäädä,
-mutta toisen kerran teemme, kuten haluatte, ja kenties piankin."
-
-Ajattelin, että minun olisi pitänyt lyödä häntä vasten kasvoja,
-vaikka en ollenkaan riitaa rakastakaan. Mutta siinä samassa tuli
-näkyviin egyptiläisiä ratsumiehiä, joita johti itse kreivi Amenmeses.
-Nähdessään prinssin vaunuissa pysähtyivät he ja tervehtivät.
-Amenmeses hypähti maahan.
-
-"Olemme tulleet etsimään teidän ylhäisyyttänne", sanoi hän, "peläten,
-että joku vahinko olisi kohdannut teitä."
-
-"Kiitän teitä, serkku", vastasi prinssi, "mutta vahinko on sattunut
-toiselle, eikä minulle."
-
-"Se on hyvä, teidän Korkeutenne", sanoi kreivi tarkastaen hymyillen
-Merapia. "Mihin on neitiä haavoitettu? Ei sydämeen ainakaan, siitä
-olen varma."
-
-"Ei, serkku, vaan jalkaan, ja siksi hän ajaakin kanssani vaunuissa."
-
-"Teidän Ylhäisyytenne oli ystävällinen onnettomalle. Pyydän teitä
-antamaan minulle paikkanne tai sallikaa minun nostaa tyttö hevosen
-selkään."
-
-"Ajakaa eteenpäin", sanoi prinssi.
-
-Niin tulimme kylään sotilaiden seuraamina, joitten kuulin laskevan
-pilaa prinssistä ja Merapista, minkä Labankin näkyi kuulevan katsoen
-tuimasti ympärilleen ja purren hampaitaan. Vaunut pysähtyivät
-Merapin osoituksesta hänen enonsa Jabezin asunnon luona; hän oli
-valkopartainen, viekassilmäinen, vanha mies. Tämä ryntäsi esille
-savikattoisen asuntonsa ovesta huutaen, ettei hän ollut tehnyt
-sellaista pahaa, että sotilaiden tarvitsisi tulla häntä ottamaan.
-
-"Nuo egyptiläiset eivät aio ottaa teitä, vaan sisarentyttärenne
-ja morsiameni", huusi Laban, jolle sotilaat ja muutamat ympärille
-kokoontuneet naiset nauroivat. Sillä aikaa auttoi prinssi Merapia
-astumaan vaunuista, nostaen hänet maahan. Tuo näky näytti
-raivostuttavan Labania, joka hyökkäsi esiin riistääkseen tytön hänen
-käsivarsiltaan -- ja yrittäen sysätä hänen ylhäisyytensä syrjään.
-Sotilaiden päällikkö -- joka oli faraon henkivartijain upseeri --
-kohotti miekkansa ja antoi sen lavalla Labanille päähän sellaisen
-iskun, että hän kaatui kasvoilleen ja makasi siinä voihkien.
-
-"Viekää pois tuo hebrealainen koira ja ruoskikaa hänet!" huusi
-kapteeni. "Saako tuollainen koskea Egyptin kuninkaalliseen vereen?"
-
-Sotilaat juoksivat esiin täyttääkseen hänen käskynsä, mutta Seti
-sanoi levollisesti:
-
-"Antakaa miehen olla, ystävät. Hän ei osaa käyttäytyä, siinä kaikki.
-Onko hän haavoittunut?"
-
-Hänen puhuessaan ryömi Laban jaloilleen ja peläten pahempia
-seurauksia, pakeni hän sadatellen ja heitti prinssiin vihaisen
-katseen.
-
-"Hyvästi, neiti", sanoi Seti. "Toivon, että pian paranette."
-
-"Kiitän teidän ylhäisyyttänne", vastasi hän katsellen hämmentyneenä
-ympärilleen. "Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen, että saan palauttaa
-teidän kultaisen neulanne."
-
-"Ei, pitäkää se, neiti, ja jos milloin olette hädässä tai pulassa,
-lähettäkää se minulle ja teiltä ei ole puuttuva apua." Merapi
-vilkaisi häneen ja purskahti itkuun. "Miksi itkette?" kysyi prinssi.
-
-"Oi, teidän ylhäisyytenne, pelkään, että hätä on jo lähellä.
-Sulhasellani Labanilla on kostonhimoinen sydän. Auttakaa minut
-sisälle, eno."
-
-"Kuulkaa, hebrealainen", sanoi Seti korottaen ääntään, "jos mitään
-pahaa tapahtuu sisarentyttärellenne, tai jos hänet pakotetaan
-menemään, minne hän ei tahtoisi mennä, silloin paha perii teidät ja
-kaikki ne, joitten kanssa olette tekemisissä. Kuuletteko?"
-
-"Oi, herra, kuulen, kuulen. Älkää pelätkö, häntä vartioidaan
-huolellisesti, kuten -- kuten hän epäilemättä varjelee tuota
-koristetta jalassaan."
-
-"Ana", sanoi prinssi minulle tuona yönä, kun keskustelimme yhdessä
-ennen maata menoa, "en tiedä miksi, mutta minä pelkään tuota miestä,
-Labania; hänellä on ilkeä katse."
-
-"Minäkin ajattelen, että olisi ollut parempi, jos teidän
-ylhäisyytenne olisi jättänyt hänet sotilaiden käsiin, jolloin hänestä
-ei olisi ollut enään mitään pelkoa tässä maailmassa."
-
-"En tehnyt sitä ja siinä kaikki. Ana, hän on kaunis nainen ja
-suloinen."
-
-"Kaunein ja suloisin, mitä milloinkaan olen nähnyt, prinssi."
-
-"Olkaa varovainen, Ana. Pyydän teitä olemaan varoillanne, muuten
-voisitte rakastua sellaiseen, joka on jo kihlattu."
-
-Katsoin ainoastaan häneen ja katsellessani mietin tietä ja Kiin
-sanoja. Ja niin luullakseni teki prinssikin. Ainakin hän naurahti ja
-kääntyi pois.
-
-Minä puolestani lepäsin huonosti sen yön ja kun viimein nukahdin,
-uneksin Merapista, joka rukoili kuun kirkkaassa valossa.
-
-
-
-
-VII.
-
-HYÖKKÄYS.
-
-
-Kului kahdeksan päivää ennen kuin poistuimme Goshenin maasta.
-Kertomus, joka israelilaisilla oli meille esitettävänä, oli pitkä
-ja ikävä. Sitäpaitsi he näyttivät toteen paljon julmia tekoja,
-jotka he olivat kärsineet, ja kun ne olivat lopussa, täytyi kutsua
-esille vartijat ja paljon muita todistamaan ne, ja kaikki ne oli
-ehdottomasti kirjoitettava muistiin. Ja lopuksi, prinssillä ei
-näyttänyt olevan mitään kiirettä lähtöön, koska hän sanojensa mukaan
-odotti noitten kahden profeetan paluuta korvesta. Näitä ei kuitenkaan
-kuulunut. Koko tänä aikana ei Seti enään nähnyt Merapia, eikä edes
-puhunut hänestä, ei edes silloinkaan, kun kreivi Amenmeses ivaillen
-puhui hänen vaunutoveristaan ja kysyi, eikö hän ollut taas ajanut
-kuun valossa korpeen.
-
-Minä kuitenkin näin hänet kerran. Kulkiessani eräänä päivänä
-kylässä auringonlaskun aikana tapasin hänet tiellä enonsa Jabezin
-ja rakastajansa Labanin välissä, aivan kuin vangin kahden vartijan
-keskellä. Minun mielestäni hän näytti onnettomalta, mutta jalka näkyi
-olevan jälleen terve. Ainakin hän liikkui ontumatta.
-
-Pysähdyin tervehtimään häntä, mutta Laban rypisti otsaansa ja
-kiiruhti häntä mukaansa. Jabez pysähtyi ja jäi keskustelemaan
-kanssani. Hän kertoi, että Merapin haava oli parantunut, mutta
-hänen ja Labanin välille oli tullut erimielisyyttä, johtuen kaikki
-tuon illan tapahtumista, jolloin Merapin jalka loukkaantui, ja joka
-päättyi Labanin ja kapteenin väliseen taisteluun.
-
-"Tämä nuori mies näyttää olevan epäluuloinen luonteeltaan", sanoin
-minä. "Hänestä tulee tyly puoliso vaimolleen."
-
-"Niin, oppinut kirjuri, epäluuloisuus on ollut hänen onnettomuutensa
-nuoruudestaan asti, niinkuin niin monen muunkin meidän kansastamme,
-ja minä kiitän Jumalaa, etten ole se nainen, jonka hän nai."
-
-"Miksi sitten annatte sisarentyttärenne hänelle, Jabez?"
-
-"Koska hänen isänsä kihlasi hänet tuolle leijonan pennulle, kun tyttö
-oli vielä pieni lapsi, ja meidän keskuudessamme sellaista liittoa
-on vaikea särkeä. Omasta puolestani", lisäsi hän alentaen ääntään
-ja vilkuillen ympärilleen viekkailla silmillään, "haluaisin nähdä
-sisarentyttäreni jossakin muualla kuin Labanin vaimona. Kun hänellä
-on niin paljon suloa ja lahjoja, voisi hänestä tulla jotakin --
-jotakin, jos hänellä olisi tilaisuutta. Mutta meidän lakiemme mukaan,
-vaikka Laban kuolisikin, niinkuin voi käydä niin rajulle miehelle, ei
-hän voi mennä naimisiin muun kuin hebrealaisen kanssa."
-
-"Muistaakseni hän kertoi meille, että hänen äitinsä oli syyrialainen."
-
-"Niin olikin, kirjuri Ana. Hän oli ihana sotavanki, johon Nathan
-rakastui ja otti hänet puolisokseen, ja tytär tuli äitiinsä.
-Kuitenkin hän on hebrealainen ja kuuluu hebrealaiseen uskontoon ja
-seurakuntaan. Jollei olisi niin käynyt, hän loistaisi kuin tähti eikä
-niinkuin kuu, jonka mukaan häntä nimitetään. Ja ehkäpä hän loistaisi
-itse faraon linnassa."
-
-"Niinkuin suuri kuningatar Taia, joka muutti menneen sukupolven
-aikana Egyptin uskonnon, jolloin palveltiin vain yhtä jumalaa",
-ehdottelin minä.
-
-"Olen kuullut hänestä, kirjuri Ana. Hän oli ihmeellinen nainen ja
-lisäksi kaunis muotokuvasta päättäen. Jospa te egyptiläiset voisitte
-löytää toisen sellaisen kääntämään sydämiänne oikeaan uskoon ja
-pehmentämään ne meitä muukalais-raukkoja kohtaan! Milloin hänen
-korkeutensa poistuu Goshenin maasta?"
-
-"Kolmen päivän kuluttua tästä auringon nousun aikaan."
-
-"On tarpeellista hankkia muonavaroja matkalle, vieläpä sangen paljon
-niin suurelle joukolle. Minä harjoitan lammas- ja muun ruokatavaran
-kauppaa, kirjuri Ana."
-
-"Ilmoitan sen hänen korkeudelleen ja visiirille, Jabez."
-
-"Kiitän teitä, kirjuri, ja odotan leirin ulkopuolella huomen aamulla
-vastaustanne. Kas, Laban palaa Merapin kanssa. Yksi sana vielä,
-kavahtakoon hänen korkeutensa Labania. Hän on hyvin kostonhimoinen,
-eikä ole unohtanut tuota miekan iskua, jonka hän sai päähänsä."
-
-"Olkoon Laban varuillaan", vastasin minä. "Jollei hänen korkeutensa
-olisi estänyt, olisivat sotilaat tappaneet hänet tuona yönä, koska
-hän uskalsi yrittää käydä käsiksi kuninkaalliseen henkilöön. Toisella
-kerralla ei hän liukahda pois. Sitäpaitsi kostaisi farao kaiken
-Israelin kansalle."
-
-"Ymmärrän. Olisi ollut ikävää, jos Laban olisi tapettu, hyvin ikävää.
-Mutta Israelin kansalla on Yksi, joka voi suojella sitä faraota ja
-hänen joukkojaan vastaan. Hyvästi, kirjuri Ana. Jos joskus tulen
-Tanikseen ja suvaitsette, niin keskustelemme enemmän."
-
-Illalla kerroin tämän kaiken prinssille. Hän kuunteli ja sanoi:
-
-"Surkuttelen neiti Merapia, sillä hänelle näyttää tulevan kova
-kohtalo. Kuitenkin", lisäsi hän hymyillen, "on kenties hyvä teille,
-ystävä, ettette enää näe häntä, joka varmasti tuo mukanaan hämminkiä,
-mihin hän tuleekin. Tällä naisella on kasvot, jotka kummittelevat
-mielessä, kuten Kaa kummittelee hautakammioissa, ja minä puolestani
-en halua nähdä niitä enää."
-
-"Olen iloinen kuullessani tuon, prinssi, ja minä puolestani olen
-ollut tekemisissä naisten kanssa, hyvin kauniittenkin. Sanon
-Jabez'ille, että muonavarat matkalle hankitaan muualta."
-
-"Ei, ostakaa ne häneltä, ja jos Nehesi murisee hinnasta, maksakaa
-ne minun rahoillani. Tie hebrealaisen sydämeen kulkee hänen
-aarrepussinsa kautta. Jos Jabezia hyvin kohdellaan, tulee hän
-ystävällisemmäksi veljensä tyttärelle, josta minulla on aina
-miellyttävä muisto. Ja siitä olen kiitollinen tämän katkeran kansan
-seassa, joka vihaa meitä, ja syystä."
-
-Lampaat ja kaikki ruokatarpeet matkaa varten ostettiin siis Jabezilta
-hänen itsensä määräämiin hintoihin, josta hän kovasti kiitteli minua.
-Ja kolmantena päivänä lähdimme.
-
-Viimeisellä hetkellä prinssi, jonka mieli näkyi tulleen illalla
-oikulliseksi, kieltäytyi matkustamasta yhdessä joukon kanssa
-seuraavana aamuna melun ja tomun tähden. Turhaan esteli kreivi
-Amenmeses häntä, ja Nehesi ja korkeat päälliköt polvillaan rukoilivat
-häntä sanoen, että heidän oli vastattava hänen turvallisuudestaan
-faraolle ja prinsessa Usertille.
-
-Hän käski heidän mennä tiehensä, ilmoittaen tulevansa heidän
-leiriinsä seuraavana iltana. Minäkin pyysin häntä ottamaan vaarin
-varoituksista, mutta hän sanoi minulle tuimasti, että minkä hän
-oli sanonut, sen hän oli sanonut, ja että hän ja minä kahden
-matkustaisimme hänen vaunuissaan kaksi aseistettua juoksijaa
-mukanamme. Sitten hän vielä lisäsi, että jos minä pidin sitä
-vaarallisena, voisin mennä edellä joukon mukana. Silloin purin
-huultani ja olin ääneti. Hän huomasi loukanneensa minua, kääntyi
-puoleeni ja pyysi nöyrästi anteeksi, niinkuin hänen hyvä sydämensä
-neuvoi häntä tekemään.
-
-"Minä en voi sietää enää kreivi Amenmesesta ja noita upseereita",
-sanoi hän, "ja rakastan niin yksinäisyyttä korvessa. Viime
-matkallamme saimme kokea miellyttäviä asioita, ja epäilemättä
-Taniksessa joudun tekemisiin epämiellyttävien seikkojen kanssa.
-Kutsukaa sisälle tuo hebrealainen pappi, joka odottaa opettaakseen
-minulle uskontonsa salaisuuksia; haluan saada tutustua niihin."
-
-Minä kumarsin ja poistuin mennäkseni ilmoittamaan, etten ollut
-onnistunut saada hänen mieltään muuttumaan. Yltyneenä hänen
-villistä uhkarohkeudestaan tein tämän -- sillä enkö ollut vannonut
-prinsessalle puolustavani häntä? Juoksijoiden sijasta valitsin
-kaksi parasta ja rohkeinta sotilasta näyttelemään heidän osaansa.
-Sitäpaitsi neuvoin kapteenia, joka löi Labania päähän, piiloutumaan
-tiepuoleen valitun miesjoukon kera ja riittävästi vaunuja mukanaan
-niiden kuljetukseen, ja seuraamaan prinssiä pysytellen juuri poissa
-näkyvistä.
-
-Aamuhämärissä lähtivät sitten sotilaat, aatelismiehet ja upseerit
-liikkeelle yhdessä kuormaston kanssa, emmekä me seuranneet heitä,
-ennen kuin useampien tuntien kuluttua. Osan ajasta kulutti prinssi
-kuljeskelemalla ympäri kylää tarkastellen kansan puuhia ja elämää.
-Ihmiset, kuten minusta näytti, katselivat meitä karsaammin kuin
-ennen, kenties siksi, että olimme ilman vartijoita. Ja todellakin,
-kääntyessäni ympäri näin erään miehen pudistelevan nyrkkiään ja
-vanhan noita-akan, joka sadatteli meitä. Silloin toivoin, että
-olisimme olleet kaukana poissa täältä Goshenin maasta. Mutta kun
-kerroin tämän prinssille, hymyili hän vain eikä ottanut sitä
-kuuleviin korviinsakaan.
-
-"Kaikki voivat nähdä, että he vihaavat meitä egyptiläisiä", sanoi
-hän. "Hyvä, ottakaamme tehtäväksemme koettaa muuttaa heidän vihansa
-rakkaudeksi."
-
-"Sitä ette milloinkaan voi tehdä, prinssi, se on liian syvälle
-juurtunut heidän sydämiinsä, sillä syntyessään he ovat imeneet sen
-itseensä äidin maidossa. Sitäpaitsi on tämä taistelua Egyptin ja
-Israelin jumalien välillä, ja ihmisten on mentävä sinne, mihin heidän
-jumalansa pakottavat heidät."
-
-"Luuletteko niin, Ana? Silloin eivät ihmiset ole muuta kuin tomua,
-jota taivaan tuulet ovat puhaltaneet pimeydestä kootakseen ne jälleen
-iäksi haudan öiseen pimeyteen."
-
-Hän pysähtyi hetkeksi, sitten jatkoi:
-
-"Jos minä olisin farao, päästäisin tämän kansan menemään, sillä
-epäilemättä on heidän Jumalansa mahtava, ja sanonpa teille, että
-pelkään heitä."
-
-"Miksi hän ei tahdo päästää heitä?" kysyin minä. "Hehän heikentävät
-Egyptiä, eivätkä tee sitä voimakkaaksi, kuten nähtiin tuon
-raakalaiskansan, jonka puolelle he yhtyivät maahan hyökätessä.
-Sitäpaitsi tämän hedelmällisen maan arvo, jota he eivät voi viedä
-mukaansa, on suurempi kuin kaikki heidän työnsä."
-
-"En tiedä sitä, ystävä. Isälläni on omat mielipiteensä, ja myös
-prinsessa Usertilla. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän tahdo muuttaa
-isänsä, Rameseksen, menettelytapaa, tai siitä, että hän on itsepäinen
-sellaisia kohtaan, jotka vastustavat hänen tahtoansa. Tai saattaa
-olla syynä se, että häntä pidättää tällä tiellä joka jumalain
-lähettämä mielettömyys, joka tuottaa Egyptille tappiota ja häpeää."
-
-"Silloin, prinssi, ovat kaikki papit ja ylhäisö myös hulluja, kreivi
-Amenmeseksestä alkaen."
-
-"Niin sinne, minne farao johtaa, papit ja ylhäisö seuraavat. Kysymys
-on siitä, kuka johtaa faraota? Tässä on hebrealaisten temppeli.
-Menkäämme sisään."
-
-Astuimme alas vaunuista, joihin minä puolestani olisin kernaammin
-jäänyt, ja menimme ympäröivän savimuurin portista temppelin
-ulkopihalle, joka oli näin hebrealaisten viikon seitsemäntenä,
-pyhäpäivänä, täynnä rukoilevia naisia. Nämä eivät olleet huomaavinaan
-meitä, vaikka tarkastelivatkin meitä silmäkulmiensa alta. Kuljimme
-heidän ohitseen ja tulimme ovelle, jonka kautta pääsimme toiselle
-pihalle, joka oli varustettu katolla. Siellä oli paljon miehiä, jotka
-murisivat meidät nähdessään. He olivat kokoontuneet kuuntelemaan
-valkoviittaista pappia, jolla oli päässään oudonnäköinen päähine
-ja rinnallaan joitakin koristeita. Tunsin tuon miehen, hän oli
-pappi Kohath, joka oli kertonut prinssille niin paljon hebrealaisen
-uskonnon salaisuuksia, koska tämä halusi ne tietää. Nähdessään meidät
-lopetti hän heti puheensa, luki jonkun kiireisen siunauksen ja tuli
-tervehtimään meitä.
-
-Minä odottelin prinssin takana, sillä pidin parhaana vartioida hänen
-selkäänsä noitten rajujen miesten keskuudessa, enkä siksi kuullut,
-mitä pappi sanoi hänelle kuiskaamalla tässä pyhässä paikassa. Kohath
-vei hänet etemmäksi saadakseen hänet pois ahdingosta, luullakseni.
-He tulivat pienen temppelin päähän, jossa oli muutama porras, joiden
-yläpuolella riippui paksu ja raskas väliverho. Prinssi, astuessaan
-eteenpäin, ei huomannut alimmaista porrasta tuossa hämärässä valossa.
-Hänen jalkansa tarttui siihen ja hän horjahti eteenpäin. Estääkseen
-kokonaan kaatumasta tarttui hän verhoon siitä kohden, missä sen
-molemmat puoliskot yhtyivät ja veti sen mukanaan auki, jolloin tuli
-näkyviin tavallinen, pieni huone, jossa oli alttari. Siinä oli
-kaikki, mitä minulla oli aikaa huomata, sillä samassa hetkessä vihan
-karjunta tärisytti ilmaa ja puukot välähtelivät hämärässä.
-
-"Egyptiläinen häpäisee pyhäkön!" huusi joku. "Laahatkaa hänet ulos ja
-tappakaa hänet!" kiljui toinen.
-
-"Ystävät", sanoi Seti kääntyen heidän hyökätessään päin, "jos olen
-tehnyt jotakin pahasti, oli se vahingossa --"
-
-Hän ei voinut sanoa enempää, sillä he olivat hänen kimpussaan tai
-oikeammin minun, joka olin hypähtänyt hänen eteensä. He tarttuivat jo
-vaatteisiini ja minun käteni oli miekan kahvassa, kun pappi Kohath
-huusi:
-
-"Israelin miehet, oletteko hulluja? Tahdotteko saattaa faraon vihan
-päällemme?"
-
-He pysähtyivät hetkeksi ja heidän johtajansa huusi:
-
-"Me halveksimme faraota! Jumalamme suojelee meitä faraolta. Kiskokaa
-hänet ulos ja tappakaa hänet muurin ulkopuolella!"
-
-He alkoivat jälleen liikkua, kun mies, jonka tunsin Jabeziksi,
-Merapin sedäksi, huusi kovalla äänellä:
-
-"Seis! Jos tämä Egyptin prinssi on häväissyt Jehovaa omasta halustaan
-eikä vahingossa, niin on varma, että Jehova kostaa hänelle. Onko
-ihmisten otettava Jumalan tuomio omiin käsiinsä? Astukaa takaisin
-ja odottakaa hetkinen. Jos Jehova on vihainen, kuolee egyptiläinen
-siihen paikkaan. Jollei hän kuole, antakaamme hänen mennä
-vahingoittumattomana, sillä sellainen on Jehovan tahto. Tulkaa pois,
-sanon minä, sillä aikaa kuin minä lasken kuuteenkymmeneen."
-
-He vetäytyivät askeleen taaksepäin ja Jabez alkoi hitaasti laskea.
-Vaikka siihen aikaan en tiennyt mitään Israelin Jumalan voimasta,
-täytyy minun sanoa, että olin täynnä pelkoa hänen hitaasti
-laskiessaan ja pysähtyessään joka kymmenen jälkeen. Näky oli hyvin
-kummallinen. Tuossa, portaitten vieressä seisoi prinssi selkä
-verhoa vasten, käsivarret ristissä ja kasvoillaan hymy, johon
-oli sekoittunut sekä ihmettelyä että ylenkatsetta, mutta pelon
-merkkiäkään ei hänessä näkynyt. Hänen toisella puolellaan olin minä,
-joka tiesin hyvin, että minulla olisi sama kohtalo kuin hänelläkin,
-enkä toivonutkaan muuta. Toisella puolella oli pappi Kohath, jonka
-kädet vapisivat ja silmät tuijottivat päässä. Meidän edessämme
-laski vanha Jabez, tarkastellen julmannäköistä seurakuntaa, joka
-kuoleman hiljaisuudessa odotti päätöstä. Hän jatkoi yhä lukemistaan.
-Kolmekymmentä. Neljäkymmentä. Viisikymmentä -- oh, se näytti kestävän
-iäisyyden.
-
-Viimein kuusikymmentä kuului hänen huuliltaan. Hän odotti hetken ja
-kaikki tarkastivat prinssiä epäilemättä odottaen, että hän kaatuisi
-kuolleena maahan. Mutta sen sijaan kääntyi hän Kohathin puoleen ja
-kysyi levollisesti, oliko koetus nyt lopussa, aivan kuin hän olisi
-halunnut uhrata temppelissä, johon hän oli kutsuttu tulemaan.
-
-"Jumala on antanut meille vastauksen", sanoi Jabez. "Tyytykää siihen,
-Israelin miehet. Sen, minkä tämä prinssi teki, hän teki vahingossa
-eikä tahallaan."
-
-He kääntyivät ja lähtivät sanaakaan sanomatta, ja kun minä olin
-pannut uhrin, joka ei ollut vähäpätöinen, määrätylle paikalle,
-seurasimme mekin heitä.
-
-"Näyttipä siltä, ettei teidän Jumalanne ole lempeä jumala", sanoi
-prinssi Kohathille, kun vihdoinkin olimme ulkopuolella temppeliä.
-
-"Ainakin hän on oikeudenmukainen, teidän korkeutenne. Jollei hän
-olisi sellainen, olisitte te, joka häpäisitte hänen pyhäkköään
-vaikkapa vahingossakin, nyt kuolleena."
-
-"Te siis arvelette, pappi, että Jehovalla on voima lyödä meidät
-silloin, kun hän on vihainen?"
-
-"Epäilemättä, teidän korkeutenne -- niinkuin, jos profeettamme
-puhuvat totta, luulen, että Egypti on sen ennen pitkää näkevä", hän
-lisäsi jurosti. Seti katsoi häneen ja vastasi:
-
-"Saattaa käydä niin, mutta kaikki jumalat, -- tai oikeammin heidän
-pappinsa -- haluavat valtaa kiusatakseen ja hävittääkseen sellaiset,
-jotka palvelevat muita jumalia. Eivät ainoastaan naiset ole
-kateellisia, Kohath, tai siltä ainakin näyttää. Minun mielestäni
-teette väärin Jumalallenne, sillä vaikkapa hänellä onkin sellainen
-voima, oli hän paljon sääliväisempi kuin hänen palvelijansa, jotka
-hyvin tiesivät, että tartuin verhoon vain estääkseni itseäni
-kaatumasta. Jos toisten tulen temppeliinne, tuon mukanani sellaisia,
-jotka voivat panna voiman voimaa vastaan, joko sitten henkisesti tai
-miekalla. Hyvästi."
-
-Saavuimme sitten vaunujen luo, joitten lähellä seisoi Jabez, joka
-pelasti meidät.
-
-"Prinssi", kuiskasi hän, vilkaisten väkijoukkoon, joka odotteli
-vähän matkan päässä meistä hiljaisena ja kiihkoissaan. "Pyydän
-teitä, poistukaa tästä maasta joutuisasti, sillä täällä ei henkenne
-ole turvassa. Tiedän, että se tapahtui vahingossa, mutta te olette
-häväissyt pyhäkön ja nähnyt sellaista, jota ei kenenkään, paitsi
-ylimmäisten pappien, silmät saa katsella. Se on rikos, jota ei kukaan
-israelilainen voi antaa anteeksi."
-
-"Ja te ja teidän kansanne, Jabez, olisitte halunneet häväistä minun
-elämäni pyhäkön vuodattamalla sydänvereni, ettekä vahingossa. Olette
-todellakin kummallista kansaa, joka koettaa tehdä vihollisekseen
-sellaisenkin, joka on yrittänyt tulla teidän ystäväksenne."
-
-"Minä en tahdo sitä", huudahti Jabez. "Toivoisin, että meillä
-olisi puolellamme faraon suu ja silmä, joka on pian tuleva itse
-faraoksi. Oi, Egyptin prinssi, älkää vihastuko kaikille Israelin
-lapsille, vaikka kärsimykset ovatkin tehneet toiset heistä jäykiksi
-ja kovasydämisiksi. Lähtekää nyt ja hyvyytenne tähden muistakaa
-sanojani."
-
-"Tahdon muistaa", sanoi Seti antaen ajajalle lähtömerkin.
-
-Kuitenkin viipyi prinssi vielä kylässä sanoen, ettei hän pelännyt
-mitään, koska hän halusi oppia tuntemaan niin paljon kuin mahdollista
-tätä kansaa ja sen elämää voidakseen paremmin kertoa siitä faraolle.
-Omasta puolestani olin varma, että siellä olivat eräät kasvot, jotka
-hän halusi nähdä vielä kerran ennen lähtöään, mutta pidin viisaampana
-olla sanomatta siitä mitään.
-
-Viimeinkin lähdimme puolenpäivän tienoissa ja ajoimme itäänpäin
-samaan suuntaan kuin Amenmeses ja muu seurueemme. Koko iltapäivän
-kuljimme siten, nuo kaksi valepukuista sotilasta juosten edellämme ja
-meitä seurasi, kuten näin etäisestä tomupilvestä, kapteeni miehineen,
-joiden olin salaisesti määrännyt pitämään meitä silmällä.
-
-Illan tullen saavuimme kivisten kukkula ryhmien luo, jotka ympäröivät
-Goshenin maata. Täällä astui Seti vaunuista, ja me kiipesimme erään
-mäen huipulle noitten kahden sotilaan seuraamana, jotka viittasin
-mukaan. Mäellä oli siellä täällä mahdottoman suuria kivilohkareita
-ja hiekkakiviharjanteita, joitten väliin oli tuuli tuhansien vuosien
-kuluessa muodostellut kuoppia.
-
-Nojaten yhtä tuollaista harjannetta vastaan näimme ihmeellisen
-näyn. Kaukana viljavan tasangon keskellä näkyi kylä, josta olimme
-poistuneet, ja sen taakse laski aurinko. Näytti siltä kuin myrsky
-olisi raivonnut siellä, vaikka taivas yläpuolellamme oli kirkas ja
-sininen. Ainakin kohosi kylän edessä kaksi mahtavaa pilvipatsasta
-maasta taivaaseen asti aivan kuin jonkun suuren portin pylväät.
-Toinen noista pylväistä näytti siltä kuin se olisi ollut tehty
-mustasta marmorista ja toinen kuin valetusta kullasta. Niitten
-välissä kulki valovirta, joka päättyi sädekehään, ja sen sädekehän
-keskellä Raan pyöreä pää, aurinko, paloi kuin Jumalan silmä. Näky oli
-yhtä peloittava kuin se oli kauniskin.
-
-"Oletteko koskaan nähnyt Egyptissä tuollaista taivasta, prinssi?"
-kysyin.
-
-"En milloinkaan", vastasi hän ja vaikka hän puhui hiljaisella
-äänellä, kuulosti se minusta tässä suuressa hiljaisuudessa huudolta.
-
-Katselimme vielä hetken, kunnes aurinko äkkiä laski ja ainoastaan
-kirkkaus, joka oli sen ympärillä ja yläpuolella, jäi jäljelle. Siitä
-muodostui taivaan kaupungin kaltaisia palatseja ja temppeleitä, tuon
-kaukaisen kaupungin, jota ei kukaan kuolevainen voi nähdä muuten kuin
-unessa.
-
-"En tiedä miksi, Ana", sanoi Seti, "mutta tunnen pelkoa ensimmäisen
-kerran mieheksi tultuani. Minusta tuntuu, että täällä on enteitä
-ilmassa, enkä voi selittää niitä. Olisipa Kii täällä selittämässä
-meille, mitä merkitsee tuo musta pylväs oikealla ja tulipylväs
-vasemmalla puolella, ja millä jumalalla on kotinsa tuossa kirkkaassa
-kaupungissa, ja miten ihminen voi kulkea tuota valoisaa tietä
-myöten, joka vie sen kultaisille kaduille. Sanon teille, että olen
-peloissani. Tuntuu kuin kuolema olisi hyvin lähellä minua ja kaikki
-sen ihmeet avoinna kuolevaiselle katseelleni."
-
-"Minäkin pelkään", kuiskasin. "Katsokaa! Pylväät liikkuvat.
-Tuo tulinen menee edellä ja tuo musta pilvi seuraa jäljessä.
-Niiden välissä näen minä liikkuvan suunnattoman joukon kansaa
-loppumattomissa ryhmissä. Katsokaa, miten valo välkkyy heidän
-aseistaan. Varmasti hebrealaisten Jumala on liikkeellä."
-
-"Hän, tai joku toinen jumala, tai ei mikään jumala, kuka sen tietää?
-Tulkaa, Ana, lähtekäämme, jos haluamme ehtiä leiriin ennen pimeätä."
-
-Laskeuduimme alas harjanteelta, palasimme vaunuihin ja ajoimme
-edelleen tuota vuorensolaa pitkin. Tämä sola oli hyvin ahdas,
-muutamin paikoin vain 4 askelta leveä, ja kummallakin puolen tietä
-oli sinne vierineitä suuria kiviä, joiden välissä kasvoi erämaan
-kasveja ja tulvan uurtamia rotkoja, joiden takana kohosivat vuoren
-rinteet. Hevoset kulkivat hiljakseen polun mutkaa kohden, josta maa
-jälleen alkoi aleta.
-
-Kun olimme noin puolen keihäänheiton päässä tuosta tienmutkasta,
-kuulin äkkiä ääntä, ja katsoessani oikealle, näin naisen juoksevan
-vuoren rinnettä alas meitä kohden. Ajaja huomasi hänet myös,
-pysähdytti hevoset, ja nuo kaksi vartijaa kääntyivät ja vetivät
-miekkansa esille. Vähemmässä kuin puolessa minuutissa saavutti
-nainen meidät tullen esiin varjosta niin, että valo lankesi hänen
-kasvoilleen.
-
-"Merapi!" huudahdimme prinssi ja minä aivankuin yhdestä suusta.
-
-Se oli todellakin Merapi, mutta kurjassa tilassa. Hänen pitkä
-tukkansa oli päässyt irralleen ja riippui hänen ympärillään.
-Viitta, joka verhosi häntä, oli repaleinen ja huulet olivat veriset
-ja vaahtoiset. Hän seisoi läähättäen, sillä hän ei voinut puhua
-hengästyksen tähden, tukien itseään toisella kädellä vaunun syrjästä
-ja toisella osoittaen tien mutkaa. Viimein tuli sana, ainoastaan yksi:
-
-"Murha."
-
-"Hän tarkoittaa, että hän on ollut vähällä tulla murhatuksi", sanoi
-prinssi minulle.
-
-"Ei", läähätti hän, "te -- te! Hebrealaiset. Menkää takaisin!"
-
-"Käännä hevoset!" huusin minä ajajalle.
-
-Hän totteli ja vartijat auttoivat häntä, mutta tien kapeuden ja
-rinteitten jyrkkyyden tähden se ei ollut helppo tehtävä. Ne oli vasta
-puoleksi käännetty ja olivat sellaisessa asennossa, että ne sulkivat
-kokonaan kulkueen, kun villi huuto "Jehova!" kajahti korviimme ja
-tien mutkasta muutaman askeleen päästä hyökkäsi joukko raivokkaita,
-kyömynenäisiä miehiä heilutellen puukkoja ja miekkoja. Tuskin oli
-meillä aikaa hypähtää vaunujen suojaan ja valmistautua, kun he olivat
-kimpussamme.
-
-"Kuule", sanoin minä ajajalle, "juokse niinkuin et ennen milloinkaan
-ole juossut ja tuo vartiosto apuun!"
-
-Hän juoksi pois kuin nuoli.
-
-"Poistukaa, neiti", huusi Seti. "Tämä ei ole naisen tehtävä ja
-katsokaa, tuolla tulee Laban etsimään teitä", ja hän osoitti
-miekallaan murhaajien johtajaa.
-
-Tyttö totteli, hoiperrellen muutaman askeleen tiepuolessa olevan
-kiven luo, jonka taakse hän kyyristyi. Jälkeenpäin kertoi hän
-minulle, ettei hänellä ollut voimia mennä kauemmaksi, eikä edes
-haluakaan, sillä jos meidät surmattaisiin, olisi parasta, että
-hänkin, joka varoitti meitä, surmattaisiin.
-
-Nyt he olivat saapuneet luoksemme, koko joukko, kolmekymmentä
-tai neljäkymmentä miestä. Ensimmäinen tulija lävisti miekallaan
-pelästyneet hevoset, jotka sätkytellen jalkojaan kaatuivat maahan.
-Hebrealaiset kiipesivät vaunuihin yrittäen tulla luoksemme ja me
-teimme vastarintaa parhaamme mukaan. Viitat tempasimme yltämme,
-heitimme ne vasemman käsivarren ympärille ja käytimme niitä kilpinä.
-
-Oi, minkälainen taistelu se oli! Avonaisella paikalla tai jollei
-meitä olisi varoitettu, olisi meidät hetipaikalla lyöty kuoliaiksi.
-Mutta edullinen paikka ja vaunujen suoja tekivät tilanteemme vähän
-paremmaksi. Tie oli niin kapea ja seinät sen ympärillä olivat niin
-jyrkkiä kiivettäviksi, ettei enempää kuin neljä hebrealaista voinut
-kerrallaan taistella kanssamme, ja niiden neljänkin oli ensin
-kuljettava vaunujen tai vielä elävien hevosten yli.
-
-Mutta meitäkin oli neljä, ja kiitos Usertin, kahdella meistä oli
-rautapaita pukumme alla -- neljä vahvaa miestä taistellen henkensä
-edestä. Meitä vastaan tuli neljä hebrealaista. Yksi hyppäsi vaunuista
-suoraan Setin kimppuun, joka tervehti tätä rautamiekkansa kärjellä,
-jolloin kuulin kahvan kolahtavan hänen rintaluutaan vasten. Se oli
-tuo sama mainio rautamiekka, mikä tänä päivänä lepää kantajansa
-kanssa haudassa.
-
-Mies putosi alas kuolleena kaataen prinssin maahan ruumiinsa
-painolla. Hebrealainen, joka ahdisti minua, kompastui vaunujen
-reunaan ja horjahti eteenpäin, jolloin minä tapoin hänet helposti
-antamalla iskun päähän. Siten minulle jäi aikaa vetää prinssi jälleen
-jaloilleen, ennen kuin uusia hyökkäsi. Myöskin nuo kaksi vartijaa,
-molemmat kovia tappelijoita, tappoivat tai kuolettavasti haavoittivat
-miehensä. Mutta toisia hyökkäsi niiden jälkeen niin paljon ja
-nopeasti, etten voinut huomata kaikkea, mitä jälkeenpäin tapahtui.
-
-Äkkiä näin toisen vartijan kaatuvan Labanin lyönnistä. Miekan isku
-rintaani sai minut hoipertelemaan takaperin. Jollei tuota rautapaitaa
-olisi ollut, olisin ollut kuoleman oma. Toinen vartija surmasi sen,
-joka aikoi minut tappaa, ja samassa hyökkäsi kaksi tämän kimppuun
-surmaten hänet.
-
-Nyt olimme ainoastaan prinssi ja minä jäljellä taistellen selkä
-selkää vasten. Hän sattui yhteen erään hyvin suuren mieslurjuksen
-kanssa ja haavoitti tätä käteen niin, ettei hän voinut pidellä
-miekkaa. Mies tarttui silloin häntä vyötäisiin ja he pyöriskelivät
-yhdessä maassa. Laban ilmestyi ja iski prinssiä selkään, mutta käyrä
-veitsi, jota hän käytti, taittui syrialaista rautapaitaa vastaan.
-Minä löin Labania haavoittaen häntä päähän, jolloin hän hoiperteli
-taaksepäin ja kaatui vaunujen päälle. Jälleen hyökkäsi muita
-kimppuuni ja ilman Usertin antamaa varustusta olisin ollut ainakin
-kolme tuntia sitten kuolleena. Taistellen mielettömästi hoipertelin
-erään kivilohkareen luo nojaten siihen ja odotellessani uutta
-hyökkäystä näin, että Seti, jota Laban oli iskullaan haavoittanut,
-oli nyt tuon suuren hebrealaisen alla, joka oli tarttunut häntä
-kurkkuun ja aikoi kuristaa hänet kuoliaaksi.
-
-Näin vielä jotakin muutakin -- näin naisen, joka molemmin käsin
-piteli miekkaa ja työnsi sitä alaspäin, jolloin hebrealaisen ote
-heltisi Setin kurkusta.
-
-"Petturi!" huusi eräs ja iski naista niin, että hän haavoittuneena
-horjui taaksepäin. Silloin kun kaikki näytti olevan lopussa ja olin
-kadottamaisillani tajuntani verenvuodon tähden, kuulin hevosten
-kavioiden kapsetta ja sotilaiden huudon: "Egypti! Egypti!" Näin
-sokaistuilla silmilläni aseitten välkkyvän, ja sotahuudon kaikuessa
-korvissani näytin vaipuvan uneen juuri kuin päivänvalo sammui.
-
-
-
-
-VIII.
-
-SETI VAROITTAA FARAOTA.
-
-
-Unta, aina vaan unta. Unia äänistä, kasvoista, auringon- ja
-kuunvalosta ja itsestäni, uusia ja yhä uusia; unia huutavista
-joukoista ja ennen kaikkea, unia Merapin silmistä, jotka katselivat
-minua kuin kaksi loistavaa tähteä taivaalta. Sitten viimein
-herääminen ja sen mukana kipua ja pahoinvointia.
-
-Ensiksi luulin, että olin kuollut ja makasin haudassa. Vähitellen
-sitten huomasin, etten ollut haudassa, vaan hämärässä huoneessa,
-joka oli tuttu minulle, olin omassa huoneessani Setin palatsissa
-Taniksessa. Tuossa lähellä vuodetta, jossa makasin, oli oma arkkuni
-täynnä käsikirjoituksia, jotka olin tuonut Memphiksestä. Koetin
-nostaa vasenta kättäni, mutta en voinut, ja katsoessani alas näin,
-että käsivarteni oli sidottu kuin muumiolla. Se toi minulle jälleen
-mieleen ajatuksen, että olin sittenkin kuollut, jos kuolemassa voisi
-olla näin paljon kärsimystä. Suljin silmäni ja ajattelin tai vaivuin
-joksikin aikaa horroksiin.
-
-Maatessani siinä kuulin ääniä. Yksi niistä oli varmaankin lääkärin,
-joka sanoi: "Niin, hän jää eloon ja paranee ennen pitkää. Tuo
-isku päähän, joka teki hänet tiedottomaksi niin moneksi päiväksi,
-oli pahin hänen haavoistaan, mutta sekin särki vain luun eikä
-vahingoittanut aivoja. Haavat käsivarsissa paranevat helposti ja tuo
-rautapaita, joka oli hänen päällään, suojeli muuta ruumista iskuilta."
-
-"Olen iloinen, lääkäri", vastasi ääni, jonka tunsin Usertin ääneksi,
-"sillä epäilemättä, jollei olisi ollut Anaa, olisi hänen korkeutensa
-joutunut kuoleman omaksi. On kummallista, että sellainen, jota
-en luullut muuksi kuin uneksivaksi kirjuriksi, osoitti olevansa
-niin urhoollinen soturi. Prinssi sanoo, että tämä Ana tappoi kolme
-tuollaista koiraa omin käsin ja haavoitti muita."
-
-"Se oli oivallisesti tehty, teidän korkeutenne", vastasi lääkäri,
-"mutta vieläkin oivallisempaa oli, että hän edeltäpäin varasi
-tuon jälkijoukon ja paikalla lähetti ajajan kutsumaan sen avuksi.
-Se kuuluu olleen hebrealainen nainen, joka todella pelasti hänen
-korkeutensa hengen, kun hän unhottaen sukupuolensa pisti kuoliaaksi
-murhaajan, joka puristi prinssiä kurkusta."
-
-"Siten kertoi prinssi, mikäli ymmärsin", hän vastasi kylmästi. "On
-ihmeellistä, miten heikko ja lopen väsynyt tyttö on työntänyt miekan
-läpi jättiläisen selän aina rintaan asti."
-
-"Ainakin hän varoitti häntä hyökkäyksestä, teidän korkeutenne."
-
-"Niin sanotaan. Kenties Ana pian kertoo meille totuuden, miten
-kaikki tapahtui. Hoitakaa häntä hyvin, lääkäri, ja te ette jää ilman
-palkintoa."
-
-Sitten he poistuivat yhä keskustellen, ja minä makasin hiljaa
-ajatuksissani ja ihmetellen, sillä nyt palasi vähitellen muistini.
-
-Vähän myöhemmin maatessani yhä silmät suljettuina, sillä tuo hämärä
-valokin näytti vaivaavan niitä, tuntui minusta kuin kuulisin naisen
-pehmeitä askelia vuoteeni vierestä ja tuntisin hyvää tuoksua, jota
-tulee naisen puvusta ja hiuksista. Katsoin ja näin Merapin tähden
-kaltaiset silmät, jotka katselivat minua juuri samalla lailla kuin
-olin unessa nähnyt.
-
-"Terve, Israelin kuu", sanoin minä. "Tapaamme toisemme todellakin
-kummallisessa paikassa."
-
-"Oi!" kuiskasi hän, "oletteko viimeinkin tajuissanne? Kiitän Jumalaa,
-kirjuri Ana, sillä kolme päivää olen luullut, että kuolette."
-
-"Niinkuin olisi käynytkin ilman teitä, neiti, -- minulle ja eräälle
-toiselle. Nyt näyttää siltä, että kaikki kolme elämme."
-
-"Kunpa vain kaksi eläisi, prinssi ja te, Ana. Kunpa minä olisin
-kuollut", vastasi hän huoaten raskaasti.
-
-"Miksi niin?"
-
-"Ettekö arvaa? Koska minä olen hylkiö, joka olen pettänyt kansani.
-Koska heidän verensä vuotaa minun ja heidän välillään. Sillä minä
-tapoin tuon miehen, joka oli oma sukulaiseni, egyptiläisen tähden --
-tarkoitan, egyptiläisten tähden. Sentähden Jehovan kirous on päälläni
-ja niinkuin sukulaiseni kuoli, tulee epäilemättä päivä, jolloin minun
-on samalla lailla kuoltava, ja senjälkeen mitä sitten tulee?"
-
-"Senjälkeen tulee rauha ja suuri palkinto, jos on oikeutta maassa tai
-taivaassa, oi jaloin kaikista naisista."
-
-"Minäkö voisin niin ajatella! Hiljaa, kuulen ääniä. Juokaa tämä. Minä
-olen ylihoitajanne, kirjuri Ana, arvokas virka, sillä nyt koko Egypti
-rakastaa ja ylistää teitä."
-
-"Epäilemättä pitäisi vain teitä, neiti Merapi, koko Egyptin rakastaa
-ja ylistää", vastasin minä.
-
-Samassa astui Seti sisään. Yritin tervehtiä häntä kohottamalla
-vähemmän haavoittunutta käsivarttani, mutta hän tarttui käteeni ja
-puristi sitä hellästi.
-
-"Terve teille, Menthun rakastettu, sodan jumala", hän sanoi
-miellyttävästi hymyillen. "Luulin palkanneeni kirjurin ja kas, tuo
-kirjuri olikin sotilas, josta tulisi sotaväen ylpeys."
-
-Samassa hän huomasi Merapin, joka oli hiipinyt varjoon.
-
-"Terve teillekin, Israelin kuu", sanoi hän kumartaen. "Jos sanoin
-Anaa parhaimmaksi soturiksi, niin minkä nimen antaisimme teille,
-jolle olemme kiitollisuuden velassa elämästämme. Ei, älkää katsoko
-alas, vaan vastatkaa."
-
-"Egyptin prinssi", vastasi hän hämmentyneenä, "minun työnihän oli
-niin pieni. Kuulin salahankkeesta sedältäni Jabezilta, karkasin pois,
-ja kun tunsin lapsuudestani; oikotiet, saavuin ajoissa perille. Jos
-olisin pysähtynyt ajattelemaan, kenties en olisi uskaltanut tehdä
-sitä."
-
-"Ja mitä muuta, neiti? Mitä sanotte hebrealaisesta, joka kuristi
-kurkkuani ja eräästä miekan iskusta, joka ainiaaksi irroitti hänen
-otteensa?"
-
-"Tuosta, teidän korkeutenne, en voi muistaa mitään tai hyvin vähän".
-Sitten, varmaan muistaessaan, mitä hän juuri kertoi minulle, hän
-kumarsi ja poistui huoneesta.
-
-"Hän osaa puhua valhetta yhtä miellyttävästi kuin mitä muuta
-tahansa", sanoi Seti, kun Merapi oli mennyt. "Oi, minkälainen
-nainen hän onkaan, Ana. Täydellinen ihanuudessa, täydellinen
-urhoollisuudessa, täydellinen ymmärryksessä. Ihmettelen, mitkä ovat
-hänen virheensä? Jääköön teidän tehtäväksenne tuoda ne esille, sillä
-minä en löydä ainoatakaan."
-
-"Kysykää niitä Kiiltä, oi prinssi. Hän on suuri tietäjä, niin suuri,
-että kenties hänen taitonsa voi saattaa ilmi, mitä nainen koettaa
-kätkeä. Kai mahdatte muistaa, että hän varoitti teitä erityisesti,
-ennen kuin matkustimme Gosheniin."
-
-"Niin -- hän sanoi, että elämäni joutuu vaaraan, niinkuin se todella
-olikin. Siinä hän oli oikeassa. Hän kertoi myös, että näkisin naisen,
-johon rakastuisin. Siinä hän oli väärässä. En ole nähnyt sellaista
-naista. Oi, tiedän hyvin, mitä ajattelette. Koska pidän neiti Merapia
-kauniina ja rohkeana, luulette, että rakastan häntä. Mutta, niin ei
-ole laita. En rakasta ketään naista, paitsi, luonnollisesti hänen
-Korkeuttaan. Ana, arvostelette minua itsenne mukaan."
-
-"Kii sanoi: 'Tulette rakastumaan', prinssi. On siis vielä aikaa."
-
-"Ei sillä lailla, Ana. Jos joku rakastuu, hän rakastuu heti.
-Minusta tulee pian vanha ja hänestä lihava ja ruma, miten sitten
-voi rakastua enää? Tulkaa pian terveeksi, Ana, sillä toivon teitä
-avukseni kertoessani faraolle matkastani. Kerron hänelle, että minun
-mielestäni israelilaisia on paljon rasitettu ja hänen olisi annettava
-heille hyvitystä ja päästettävä heidät menemään."
-
-"Mitähän farao sanoo nyt, kun he ovat yrittäneet tappaa hänen
-perillisensä?"
-
-"Luulen, että farao suuttuu ja samoin koko Egyptin kansa, sillä
-he eivät arvostele oikein asiaa. Farao ei käsitä, että Laban ja
-hänen joukkonsa olivat oikeassa koettaessaan surmata minut, joka,
-vaikka tietämättäni, olin loukannut heidän Jumalansa pyhäkköä. Jos
-he olisivat tehneet toisin, eivät he olisi olleet mitään kunnon
-hebrealaisia, ja minä puolestani en voi vihata heitä. Kuitenkin
-koko Egypti on kiihkoissaan tuosta yrityksestä ja huutaa, että
-israelilaiset on hävitettävä."
-
-"Minusta näyttää, prinssi, että, miten lieneekään Kiin ennustuksen
-laita, kolmas ainakin on täyttymäisillään -- nimittäin, että tämä
-Goshenin matka saattaa valtaistuimenne vaaraan."
-
-"Sitä en sano faraolle, Ana. Mutta jääköön tämä asia siksi, kunnes
-tulette terveemmäksi."
-
-"Miten taistelu päättyi, prinssi, ja kuinka jouduin tänne?"
-
-"Sotilaat tappoivat useimmat hebrealaiset, jotka vielä olivat elossa.
-Jotkut harvat pakenivat ja katosivat pimeyteen, niiden joukossa
-heidän johtajansa Laban, vaikka te olitte haavoittanut häntä. Ja
-kuusi otettiin kiinni elävänä. He odottavat nyt tuomiotaan. Minä olin
-vain vähän haavoittunut, ja te, jota luulimme kuolleeksi, olitte
-vain tajuttomana, ja tähän hetkeen asti olette houraillut tai ollut
-tajuttomana. Toimme teidät paareilla ja täällä olette ollut nyt nämä
-kolme päivää."
-
-"Ja entä neiti Merapi?"
-
-"Me nostimme hänet vaunuihin ja toimme hänet kaupunkiin, sillä jos
-olisimme jättäneet hänet sinne, olisivat israelilaiset varmasti
-tappaneet hänet. Kun farao sai kuulla, mitä hän oli tehnyt, antoi hän
-tuon puutarhassa olevan pikku talon hänelle, jotta häntä voitaisiin
-suojella, ja sitäpaitsi orjanaisen palvelemaan häntä. Siellä hän siis
-asustaa, omaten kaikki hovin etuoikeudet, ja tänä aikana on hän ollut
-teidän ylihoitajattarenne."
-
-Tällä hetkellä tunsin itseni niin väsyneeksi, että suljin silmäni.
-Kun avasin ne jälleen, oli prinssi mennyt.
-
-Kului vielä kuusi päivää, ennen kuin minun sallittiin nousta
-vuoteesta; sinä aikana näin usein Merapin. Hän oli hyvin surullinen
-ja eli alituisessa pelossa, että hebrealaiset tappaisivat hänet.
-Häntä vaivasi myös ajatus, että hän oli pettänyt uskonsa ja kansansa.
-
-"Ainakin olette vapaa Labanista", sanoin minä.
-
-"En koskaan pääse hänestä vapaaksi, niin kauan kuin molemmat elämme",
-vastasi hän. "Minä kuulun hänelle, eikä hän tahdo päästää minua
-noista kahleista, koska hänen sydämensä on kiintynyt minuun."
-
-"Ja onko teidän sydämenne kiintynyt häneen?" kysyin. Hänen kauniit
-silmänsä täyttyivät kyynelillä. "Naisella ei saa olla sydäntä. Oi,
-Ana, minä olen onneton", hän vastasi ja meni pois.
-
-Näin muitakin. Prinsessa tuli tervehtimään minua. Hän kiitti
-minua kovin siitä, että olin pitänyt hänelle antamani lupauksen
-ja suojellut prinssiä. Sitä paitsi hän toi minulle kultaisen
-lahjan faraolta, ja itse hän lahjoitti minulle hienoja pukuja.
-Hän kyseli minulta tarkkaan Merapista, josta huomasin, että hän
-oli jo mustasukkainen, ja oli iloinen kuullessaan, että hänet oli
-kihlattu eräälle hebrealaiselle. Vanha Bakenkhonsukin tuli ja kyseli
-minulta paljon prinssistä, hebrealaisista ja Merapista, erittäinkin
-Merapista, jonka teoista, niin hän sanoi, koko Egypti puhui. Vastasin
-noihin kysymyksiin parhaan kykyni mukaan.
-
-"Tässä meillä on nainen, josta Kii kertoi", sanoi hän. "Hän, joka on
-tuottava niin paljon iloa ja surua Egyptin prinssille."
-
-"Kuinka niin?" kysyin minä. "Eihän hän ole ottanut häntä luoksensa
-eikä luullakseni aio ottaakaan."
-
-"Kuitenkin hän tekee sen, joko hän sitten aikoo tai ei. Hänen
-tähtensähän nainen petti kansansa, joka israelilaisten mielestä
-on kuoleman synti. Kahdesti hän pelasti prinssin elämän, ensiksi
-varoittamalla häntä hyökkäyksestä ja sitten omalla kädellään
-surmaamalla sukulaisensa, joka oli tappaa hänet. Eikö se ollut niin?
-Sanokaa minulle, tehän olitte siellä."
-
-"Niin se oli, mutta mitä sitten?"
-
-"Sitä, että mitä hän sanoneekin, hän rakastaa prinssiä, jollei hän
-rakasta teitä", ja hän katsoi minuun tarkasti.
-
-"Kun naisella on prinssi ja sellainen prinssi läheisyydessään,
-vaivaisiko hän itseään asettamalla pauloja pyydystääkseen kirjurin?"
-kysyin vähän katkerasti.
-
-"Oho!" sanoi hän nauraen tavallista leveätä nauruaan, "asiat ovat
-siis sillä lailla, ovatko ne? Hyvä, niin ajattelinkin, mutta, ystävä
-Ana, varoitan teitä ajoissa. Älkää koettako houkutella Kuuta alas
-taivaalta kotinne valoksi, jottei hän tulisi, ja aurinko, hänen
-herransa, suuttuisi ja polttaisi teitä. Hyvä, hän rakastaa prinssiä,
-ja siksi ennemmin tai myöhemmin hän saa hänetkin rakastumaan
-itseensä."
-
-"Kuinka, Bakenkhonsu?"
-
-"Useimpiin miehiin nähden, Ana, se olisi helposti tehty. Huokaus,
-muutamia puoleksi kätkettyjä kyyneliä oikealla hetkellä, ja asia
-on valmis, kuten olen kuullut tuhannet kerrat tapahtuneen. Mutta
-sellaiseen nähden kuin tämä prinssi on, se mahtaa käydä toisin. Hän
-näyttää prinssille, että hän on kadottanut nimensä hänen tähtensä;
-että hänen tähtensä on kansansa vihaama ja Jumalansa hylkäämä, ja saa
-siten prinssin säälimään itseään. Ja sääliväisyys on rakkauden oma
-sisar. Tai kenties ollen myöskin viisas, hän tahtoo antaa prinssille
-neuvoja noissa kaikissa israelilaisia koskevissa asioissa, ja siten
-tunkeutuu hän tämän sydämeen ystävyyden puvussa, ja sitten hänen
-suloutensa ja kauneutensa saavat aikaan lopun luonnon lakien mukaan.
-Joko sitä tai tätä tietä, myötä- tai vastavirtaa, perille hän tulee."
-
-"Jos niin käy, mitäpä siitä? Onhan Egyptin hallitsijoilla tapana
-pitää useampia puolisoja."
-
-"Tarkoitan, Ana, että Seti luullakseni on mies, joka todella haluaa
-omata vain yhden, ja tämä yksi on oleva tuo hebrealainen. Niin,
-hebrealainen nainen on hallitseva Egyptiä ja kääntävä sen palvelemaan
-omaa Jumalaansa, sillä ei milloinkaan hän rupea palvelemaan meidän
-jumaliamme. Ja todellakin, kun hänen kansansa huomaa, että hän
-tottelee heitä, käyttävät he häntä siihen. Tai ehkä hänen Jumalansa
-itse tahtoo käyttää häntä toteuttamaan tarkoituksiaan, kuten hän
-lienee nyt jo käyttänyt häntä."
-
-"Ja miten käy sen jälkeen, Bakenkhonsu?"
-
-"Jälkeenpäin -- kuka tietää? Minä en ole tietäjä, en ainakaan missään
-tärkeämmässä asiassa, kysykää sitä Kiiltä. Mutta minä olen hyvin,
-hyvin vanha ja olen tarkastellut maailmaa, ja sanon teille, että näin
-käy, jollei" -- ja hän pysähtyi.
-
-"Jollei mitä?"
-
-Hän hiljensi ääntään.
-
-"Jollei Userti ole rohkeampi kuin luulen ja tapa tuota hebrealaista
-sitä ennen tai vielä parempi, toimita jotakin hebrealaista surmaamaan
-häntä. Jos tahtoisitte tulla faraon ja Egyptin ystäväksi, voisitte
-kuiskata sen Usertin korvaan, Ana."
-
-"En koskaan", vastasin vihaisesti.
-
-"Arvasinkin sen, ettette sitä tekisi, Ana, te, joka myöskin
-sätkyttelette tuossa kuun sädeverkossa, mikä on vahvempi ja
-todellisempi kuin palmunoksista tai pellavasta punottu. Enkä minäkään
-halua, sillä tällä iällä haluan niin mielelläni katsella ihmisten
-leikkiä, ja kun itsekin olen ihminen, pelkään ehkäistä jumalien
-tarkoituksia. Pyöriköön tuo käärö, niinkuin se haluaa, ja kun se on
-auki, lukekaa se ja muistakaa, mitä minä sanoin tänään teille. Siitä
-tulee oivallinen kertomus, jonka loppu on kirjoitettu verellä musteen
-sijasta. Ha! Ha-a-ha!" ja nauraen hän nilkutti huoneesta jättäen
-minut pelon valtaan.
-
-Sitäpaitsi prinssi kävi luonani joka päivä ja jo ennen kuin jätin
-vuoteeni, alkoi sanella minulle tiedonantoaan faraolle, sillä hän ei
-tahtonut käyttää ketään muuta kirjuria. Sen pääsisältö oli se, johon
-hän jo edeltäpäin oli viitannut, nimittäin että Israelin kansan, joka
-oli niin paljon kärsinyt egyptiläisten vuoksi, pitäisi nyt päästä
-lähtemään, niinkuin heidän profeettansa määräsivät, esteettömästi
-minne haluaisivat. Meitä matkallamme kohdanneesta hyökkäyksestä
-kertoi hän, sanoen, että sen olivat tehneet muutamat kiivailijat
-luullen, että heidän Jumalaansa oli häväisty, teko, josta ei koko
-kansan pitäisi saada kärsiä. Tuon kertomuksen viimeiset sanat olivat:
-
-"Pyydän sinua, farao, muistamaan, että Amon, egyptiläisten jumala,
-ja Jehova, israelilaisten Jumala, eivät voi yhdessä hallita samassa
-maassa. Jos molemmat jäävät Egyptiin, nousee täällä jumalien välinen
-taistelu, jolloin kuolevaiset painetaan tomuun. Sentähden pyydän
-sinua, päästä Israel menemään."
-
-Kun olin parantunut ja noussut vuoteeltani, kopioin tämän kertomuksen
-kauneimmalla käsialallani ja kieltäydyin kertomasta sen sisällyksestä
-kenellekään, vaikka kaikki kyselivät, muun muassa visiiri Nehesi,
-joka toi minulle lahjan, jotta paljastaisin salaisuuden. Tästä sai
-Setikin kuulla, en tiedä miten, ja hän oli hyvin tyytyväinen minuun,
-tietäessään, että Egyptissä oli kirjuri, jota ei voitu lahjoa.
-Usertikin kysyi sitä minulta ja kummallista kyllä, kun kieltäydyin
-vastaamasta, ei hän ollut vihainen, koska, niinkuin hän selitti, minä
-tein velvollisuuteni.
-
-Viimein oli kertomus valmiiksi kirjoitettu ja sinetöity, ja prinssi
-omin käsin, mutta äänettömänä, laski sen faraon polville julkisessa
-istunnossa, sillä hän ei uskonut sitä kenenkään muun tehtäväksi.
-Amenmeseskin toi esiin kertomuksensa sekä visiiri Nehesi ja vartija
-joukon kapteeni, joka pelasti meidät kuolemasta. Kahdeksan päivää
-myöhemmin kutsuttiin prinssi suureen valtion neuvostoon, Kuten kaikki
-muutkin kuninkaallisen huoneen jäsenet sekä korkeat sotaherrat.
-Minäkin sain kutsun, kuten kaikki, jotka olivat olleet osallisina
-noissa tapahtumissa.
-
-Prinssi ajoi prinsessan seurassa faraon palatsiin kultaisissa
-vaunuissa, joita veti kaksi maidonvalkeata sotaoritta, jotka olivat
-pelastaneet suuren Rameseksen hengen Syrian sodassa. He ajoivat
-pitkin katuja, joilla seisoi tuhansittain kansaa, tervehdyshuutojen
-kaikuessa.
-
-"Katsokaa", sanoi vanha neuvonantaja Bakenkhonsu, joka oli minun
-seuralaiseni toisissa vaunuissa, "Egypti on ylpeä ja iloinen. Se
-luuli, että prinssi oli vain unien uneksija. Mutta nyt se on kuullut
-kertomuksen tuosta matkalla tapahtuneesta hyökkäyksestä ja huomannut,
-että hän onkin sotilas ja soturi parasta laatua. Sentähden se
-rakastaa häntä ja iloitsee."
-
-"Silloinhan, samasta syystä, Bakenhhonsu, olisi surmaaja suuremman
-arvoinen kuin viisain kirjuri."
-
-"Niin hän onkin, Ana, varsinkin jos tuo surmaaja on todellinen mies.
-Kirjuri luo uutta, mutta murhaaja tappaa, ja kuoleman hallitsemassa
-maailmassa kunnioitetaan sitä, joka tappaa, enemmän kuin sitä,
-joka saa aikaan uutta. Kuulkaa, nyt he huutavat teidän nimeänne.
-Sentähdenkö, että olette sepittänyt joitakin kirjoituksia? Sanon
-teille, ei. Vaan siksi, että tapoitte kolme miestä tuolla matkalla.
-Jos tahdotte tulla kuuluisaksi ja rakastetuksi, Ana, lopettakaa
-kirjojen sepittäminen ja ruvetkaa kauloja katkomaan."
-
-"Mutta kirjailija elää vielä sittenkin, kun hän on kuollut."
-
-"Oho!" nauroi Bakenkhonsu, "te olette paljon tyhmempi kuin luulin.
-Mitä etua ihmisellä on siitä, mitä on hänen kuolemansa jälkeen?
-Niin, tänään tuo sokea, ruikuttava kerjäläinen temppelin portailla
-merkitsee enemmän Egyptille kuin kaikki faraoitten muumiot. Ottakaa,
-mitä elämä voi teille antaa, Ana, älkääkä vaivatko itseänne
-ajattelemalla niitä, jotka on pantu hautoihin murenemaan."
-
-"Se on huonoa uskontoa, Bakenkhonsu."
-
-"Hyvin huonoa, Ana, niinkuin kaikki muukin, mistä me voimme puhella
-ja mihin kosketella. Huono uskonto soveltuu huonoihin sydämiin,
-jollaisia ovat kaikki muut paitsi yksi joka tuhannesta. Niin, jos
-tahdotte menestyä, seuratkaa sitä, ja kun olette kuollut, tulen
-minä ja nauran haudallanne ja sanon: 'Tässä makaa eräs, josta olin
-toivonut enemmän kuin toivoin herrastanne.'"
-
-"Eikä turhaan, Bakenkhonsu, mitä tahansa tapahtuneekin palvelijalle!"
-
-"Senhän saamme ennen pitkää nähdä, luulen minä. Ihmettelen,
-kuka tahtoo kulkea hänen vierellään ennen kuin Niili seuraavan
-kerran tulvii. Kenties hän haluaa vaihtaa faraon kultaiset vaunut
-härkävaunuihin ja te ajatte härkiä ja keskustelette hänen kanssaan
-tähdistä -- tai kenties kuusta. No, te mahdatte kumpikin tulla siten
-onnellisemmiksi ja hän, tuo kuu, on kateellinen jumalatar, joka pitää
-siitä, että häntä palvellaan. Hoh-ho-o! Tässä ovat palatsin portaat.
-Auttakaa minut alas, Kuun neidin pappi."
-
-Me astuimme sisälle palatsiin, jossa meidät johdettiin läpi suuren
-salin pienempään huoneeseen, jossa farao ilman virkapukua odotti
-meitä istuen seetripuisessa tuolissa. Silmätessäni häneen näin, että
-hänen kasvonsa olivat synkät ja levottomat, ja minusta tuntui kuin
-olisi hän tullut vanhemmaksi. Prinssi ja prinsessa tervehtivät häntä,
-kuten me muutkin, mutta hän ei vastannut. Kun kaikki olivat läsnä ja
-ovet oli suljettu, sanoi farao:
-
-"Olen lukenut, poikani Seti, kertomuksesi, joka koskettelee
-vierailuasi israelilaisten keskuudessa ja kaikkea, mitä siellä
-tapahtui sinulle; ja myöskin teidän, sisarenpoikani Amenmeses, ja
-teidän, upseerit, jotka seurasitte Egyptin prinssiä. Ennen kuin puhun
-niistä, astukoon kirjuri Ana, joka oli hänen korkeutensa kanssa
-vaunuissa silloin, kun hebrealaiset hyökkäsivät hänen päällensä,
-esille ja kertokoon minulle kaiken, mitä tapahtui."
-
-Silloin astuin esille ja pää kumarruksissa toistin tuon kertomuksen
-ainoastaan niin paljon kuin mahdollista jättäen kertomatta itsestäni.
-Kun olin lopettanut, sanoi farao:
-
-"Se, joka puhuu vain puolet totta, on haitallisempi kuin valehtelija.
-Istuitteko te sitten vaunuissa, kirjuri, tekemättä mitään silloin
-kun prinssi taisteli henkensä edestä? Vai juoksitteko karkuun? Puhu,
-Seti, ja sano, minkälaista osaa tämä mies näytteli, hyvääkö vai
-huonoako?"
-
-Prinssi kertoi minun osanotostani taisteluun sellaisin sanoin, jotka
-ajoivat veren kasvoilleni. Hän kertoi myös, että minä olin määrännyt
-tuon kaksikymmenmiehisen vartijajoukon seuraamaan huomaamatta
-meitä, pukenut kaksi harjaantunutta sotilasta juoksijoiksi ja
-taistelun alussa lähettänyt ajajan apua hakemaan. Hän kertoi myös
-haavoittumisestani, ja että olin vasta aivan äsken parantunut. Hänen
-lopetettuaan sanoi farao:
-
-"Tiedän, että tuo kertomus on tosi, sillä olen kuullut sen muiltakin.
-Kirjuri, olette tehnyt hyvin. Tulkaa tänne."
-
-Menin horjuvin askelin ja polvistuin hänen majesteettinsa eteen.
-Hänen kaulassaan riippui ihanat, kultaiset vitjat. Hän otti ne ja
-heitti ne pääni yli sanoen:
-
-"Koska olette osoittautunut sekä uskolliseksi että viisaaksi, annan
-teille tämän mukana kuninkaan neuvonantajan ja seuralaisen arvonimen,
-ja oikeuden kaiverruttaa sen myös hautakiveenne. Menkää, kirjuri Ana,
-neuvonantaja ja kuninkaan seuralainen."
-
-Vetäydyin pois hämmentyneenä, ja kun astuin Setin ohi, kuiskasi hän
-korvaani:
-
-"Pyydän teitä, Ana, älkää luopuko prinssin seurasta, vaikka olette
-päässytkin kuninkaan seuralaiseksi."
-
-Sitten farao määräsi, että vartioston päällikön oli saatava
-virkaylennystä ja lahjoja oli annettava jokaiselle sotilaalle;
-ja lapsille, joiden isät olivat kaatuneet, oli annettava eläke;
-kaksinkertainen eläke noiden kahden miehen perheille, jotka olin
-pukenut juoksijoiden valepukuun. Tämän tehtyään puhui farao jälleen
-hitaasti ja miettien, käskien ensin kaikkien seuralaisten ja
-vartijoiden poistua huoneesta. Minäkin olin menemäisilläni, mutta
-vanha Bakenkhonsu tarttui viittaani sanoen, että uusi neuvonantajan
-arvo antoi minulle oikeuden jäädä sinne.
-
-"Prinssi Seti", puhui farao, "kaiken tämän jälkeen, mitä olen
-kuullut, huomaan tuon kertomuksesi kummalliseksi. Sitäpaitsi, sen
-luonne on aivan erilainen kuin kreivi Amenmeseksen ja upseerien.
-Neuvot minua päästämään israelilaiset minne he vain haluavat mennä,
-muutamien rasitusten tähden, joita he joskus ovat kärsineet, jotka
-rasitukset kuitenkin ovat tehneet heidät lukuisiksi ja rikkaiksi.
-Tuota neuvoa en aio noudattaa. Mieluummin haluan lähettää sotajoukon
-Goshenin maahan lähettämään tuon kansan, joka yhdistyi salaliittoon
-murhatakseen Egyptin prinssin, lännen portin läpi, siellä palvelemaan
-Jumalaansa taivaassa tai helvetissä. Niin, lyömään heidät aina
-harmaahapsisista rintalapsiin asti."
-
-"Kuulen, farao", sanoi Seti levollisesti.
-
-"Sellainen on tahtoni", jatkoi Meneptah, "ja ne, jotka seurustelevat
-kanssasi, ja kaikki neuvonantajani ovat samaa mieltä kuin minä, sillä
-totisesti Egypti ei voi sietää sellaista ilkeätä petosta. Kuitenkin
-lakimme ja tavan tähden on välttämätöntä, ennen kuin ryhdytään noihin
-suuriin sotatoimiin ja valtiollisiin asioihin, että se, joka on
-lähinnä valtaistuinta ja määrätty perimään sen, antaa suostumuksensa
-siihen. Suostutko, Egyptin prinssi?"
-
-"En suostu, farao. Minusta se olisi katala teko. Kymmeniätuhansia
-surmattaisiin syystä, että muutamat hupsut hyökkäsivät miehen
-kimppuun, joka sattui olemaan kuninkaallista sukua, koska tämä
-varomattomuudessaan oli loukannut heidän pyhintään."
-
-Huomasin, että tämä vastaus suututti faraota, sillä ei koskaan ennen
-ollut hänen tahtoaan tällä lailla vastustettu. Kuitenkin hän hillitsi
-itsensä ja kysyi:
-
-"Suostutko sitten, prinssi, lievempään tuomioon, nimittäin siihen,
-että hebrean kansa hajoitetaan, että vaarallisimmat lähetetään
-erämaihin tekemään työtä vuorikaivoksissa ja kivilouhimoissa, ja
-loput sijoitetaan orjiksi ympäri Egyptiä?"
-
-"En suostu, farao. Minun mitätön mielipiteeni on kirjoitettu tuohon
-kertomukseen, eikä sitä voi muuttaa."
-
-Meneptahin silmät leimahtivat, mutta vieläkin hän hillitsi itsensä ja
-kysyi:
-
-"Jos sinä olisit tässä minun paikallani, prinssi Seti, niin
-sanopas meille, jotka olemme tähän kokoontuneet, millälailla sinä
-käyttäytyisit näitä hebrealaisia kohtaan?"
-
-"Tekisin niinkuin olen sanonut tuossa kertomuksessa. Jos joskus
-nousen valtaistuimelle, päästän heidät menemään, minne haluavat ja
-saavat ottaa omaisuutensa mukaansa."
-
-Kaikki läsnäolevat tuijottivat hämmästyneinä häneen ja nurisivat.
-Mutta farao nousi vapisten vihasta. Tarttuen viittansa rinnuksiin hän
-repäisi sen ja huusi peloittavalla äänellä:
-
-"Kuulkaa häntä, te Egyptin jumalat! Kuulkaa poikaani, joka häpäisee
-minua vasten kasvojani ja tahtoo taivuttaa teidän niskanne
-vieraan Jumalan kantapään alle. Prinssi Seti, kuninkaallisten ja
-neuvonantajieni läsnäollessa, minä --"
-
-Hän ei sanonut enempää, sillä prinsessa Userti, joka tähän asti oli
-istunut äänettömänä, juoksi hänen luokseen, ja kietoen käsivartensa
-hänen ympärilleen alkoi kuiskailla hänen korvaansa. Farao kuunteli
-häntä, sitten hän istuutui ja puhui jälleen.
-
-"Prinsessa muistuttaa minua, että tämä on tärkeä asia, jota ei
-ole päätettävä hätäisesti. Voi olla, että prinssi, neuvoteltuaan
-hänen kanssaan ja oman sydämen kanssa, ja ehkä pyydettyään jumalien
-viisautta, haluaa peruuttaa sanat, jotka ovat päässeet hänen
-suustaan. Käsken sinua, prinssi, odottamaan minua täällä samaan
-aikaan kolmen päivän kuluttua. Sitäpaitsi määrään, ettei kukaan
-läsnäolija, kuoleman uhalla, saa sanaakaan puhua siitä, mitä näitten
-seinien sisällä on tapahtunut."
-
-"Tottelen faraota", sanoi Seti kumartaen.
-
-Meneptah nousi jo näyttääkseen, että neuvottelu oli lopussa, kun
-visiiri Nehesi astui lähemmäksi ja kysyi:
-
-"Mitä tehdään noille hebrealaisille vangeille, noille murhaajille,
-jotka vangittiin tuolla matkalla?"
-
-"Heidän syyllisyytensä on todistettu. Heitä on ruoskittava raipoilla,
-kunnes kuolevat, ja jos heillä on vaimoja tai lapsia, on ne otettava
-kiinni ja myytävä orjiksi."
-
-"Faraon tahto tapahtukoon!" sanoi visiiri.
-
-
-
-
-IX.
-
-AMONIN KUKISTUMINEN.
-
-
-Tuona iltana istuin rauhattomana työhuoneessani prinssin palatsissa
-yrittäen kirjoittaa, sillä tunsin, että onnettomuudet uhkasivat
-herraani prinssiä, enkä tiennyt mitä tehdä, saadakseni hänet
-suojelluksi niiltä. Ovi aukeni ja vanha kamariherra Pambasa ilmestyi
-ja puhutteli minua uusilla arvonimilläni sanoen, että hebrealainen
-neiti Merapi, joka oli ollut hoitajattareni, halusi puhua kanssani.
-Samassa tämä tulikin ja seisahtui eteeni.
-
-"Kirjuri Ana", sanoi hän, "olen juuri nähnyt setäni Jabezin, joka on
-tullut tai on lähetetty tuomaan minulle sanaa", ja hän epäröi.
-
-"Miksi hänet on lähetetty, jalosukuinen neiti? Tuomaanko tietoja
-Labanista?"
-
-"Ei. Laban on paennut eikä kukaan tiedä, missä hän on, ja Jabez
-on säästynyt enemmiltä vastuksilta petturin setänä vain ottamalla
-vastaan tämän tehtävän."
-
-"Ja mikä se tehtävä on."
-
-"Pyytää minua, jos tahdon välttää kuolemaa ja Jumalan vihaa,
-vaikuttamaan hänen korkeutensa sydämeen, mutta en tiedä, miten
-tehdä --"
-
-"Kuitenkin, luullakseni, löydätte keinon, Merapi?"
-
-"-- paitsi ehkä teidän, hänen ystävänsä ja neuvonantajansa, avulla",
-jatkoi hän, kääntäen kasvonsa pois. "Jabez on kuullut, että farao
-aikoo kokonaan hävittää Israelin kansan."
-
-"Mistä hän sen tietää, Merapi?"
-
-"En voi sanoa, mutta luulen, että kaikki hebrealaiset sen tietävät.
-Tunsin sen itsessäni, vaikka kukaan ei ollut sanonut sitä minulle.
-Hän tietää myös, ettei sitä voida tehdä Egyptin lain mukaan, jollei
-prinssi, joka on valtaistuimen perillinen ja täysi-ikäinen, suostu
-siihen. Nyt olen tullut pyytämään teitä rukoilemaan, ettei prinssi
-suostuisi."
-
-"Miksi ette itse pyydä prinssiltä, Merapi --" aloitin minä, kun
-samassa kuulin takaani Setin äänen -- sillä hän oli tullut sisälle
-yksityisovesta kantaen kädessään muutamia kirjoituksia -- sanovan:
-
-"Ja minkä pyynnön jalosukuinen neiti Merapi tahtoisi tehdä minulle?
-Ei, astukaa esiin ja puhukaa, Israelin kuu."
-
-"Oi prinssi", vastasi hän, "pyyntöni on tämä, että pelastaisitte
-hebrealaiset kuolemasta, johon teillä yksin on valta."
-
-Samassa aukeni ovi ja sisään astui Userti.
-
-"Mitä tuolla naisella on täällä tekemistä?" kysyi hän.
-
-"Luulen, että hän tuli katsomaan Anaa, puolisoni, niin kuin minäkin,
-ja epäilemättä sinäkin tulit. Ja ollessaan täällä pyytää hän minua
-suojelemaan kansaansa."
-
-"Ja minä pyydän sinua, puolisoni, antamaan hänen kansansa miekan
-surmattavaksi, minkä se on ansainnut yrittäessään murhata sinut."
-
-"Ja rangaistako jokaista heitä, Userti, vaikka muutamat jo riutuvat
-ruoskan iskujen alla", lisäsi prinssi vavahtaen. "Loput ovat
-viattomia -- miksi pitäisi heidän kuolla?"
-
-"Siksi, että valtaistuimesi on muuten vaarassa, Seti. Sanonpa
-sinulle, jos jatkat faraon tahdon vastustamista, niinkuin Egyptin
-lain mukaan voit tehdä, tekee hän sinut perinnöttömäksi ja asettaa
-serkkusi Amenmeseksen sinun paikallesi, niinkuin hän Egyptin lain
-mukaan voi tehdä."
-
-"Tiedän sen, Userti. Kuitenkin, miksi tekisin väärin yksityisen
-onneni tähden? Kysymys on siitä, mikä on oikein?"
-
-Userti katseli häneen hämmästyneenä. Hän ei milloinkaan ymmärtänyt
-Setiä, eikä voinut edes uneksia, että tämä tahtoi luopua maailman
-mahtavimmasta valtaistuimesta pelastaakseen kysymyksen alaisen
-kansan, koska hän oli sitä mieltä, ettei heidän pitänyt kuolla.
-Kuitenkin aivan vaistomaisesti hän jätti ensimmäisen kysymyksen
-vastaamatta ja tarttui toiseen.
-
-"Se on oikein", sanoi hän, "monesta syystä, joista minun ei tarvitse
-mainita muita kuin yksi, sillä siihen sisältyvät kaikki muut.
-Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, joita meidän on palveltava
-ja toteltava, tai jouduttava turmioon nyt ja tulevaisuudessa.
-Israelilaisten Jumala on väärä jumala ja ne, jotka palvelevat häntä,
-ovat harhaoppisia ja harhaoppisuutensa tähden kuolemaan tuomittuja.
-Sentähden on aivan oikein, että niiden, jotka oikeat jumalat ovat
-tuominneet, on kuoltava heidän palvelijoittensa miekan surmaamina."
-
-"Tuo on hyvin perusteltu, Userti, ja jos on niin, kenties minunkin
-ajatukseni muuttuvat tässä asiassa samanlaisiksi kuin sinun, ettei
-minun enää kauemmin tarvitse vastustaa faraota ja hänen tahtoaan.
-Mutta onko niin? Siitä on kysymys. En kysy sinulta, koska sanot, että
-Egyptin jumalat ovat oikeita jumalia, ja kun tiedän, mitä vastaisit
-tai pikemmin, ettet antaisi mitään kunnollista vastausta. Mutta minä
-kysyn tältä jalosukuiselta neidiltä, onko hänen Jumalansa väärä,
-ja jos hän vastaa, ettei se ole, niin pyydän, että hän todistaisi
-sen minulle, jos hän voi. Jos hän kykenee todistamaan sen, silloin
-toistan faraolle kolmen päivän kuluttua saman kuin tänään sanoin
-hänelle. Jollei hän kykene todistamaan sitä, silloin ajattelen asiaa
-hyvin tarkasti. Vastatkaa nyt, Israelin kuu, ja muistakaa, että
-tuhansien elämä riippuu teidän sanoistanne."
-
-"Oi! teidän korkeutenne", alkoi Merapi. Sitten hän pysähtyi, puristi
-kätensä yhteen ja katsoi ylöspäin. Luulen, että hän rukoili, sillä
-hänen huulensa liikkuivat. Hänen seistessään tuossa näin ja luulen,
-että Setikin näki, ihmeellisen valon leviävän hänen kasvoilleen ja
-silmiinsä. Se oli innostuksen ja kirkastuksen jumalallista tulta.
-
-"Miten voin minä, halpa hebrealainen nainen, todistaa teidän
-korkeudellenne, että minun Jumalani on oikea Jumala ja Egyptin
-jumalat ovat vääriä? En tiedä, ja kuitenkin -- onko teidän monien
-jumalienne joukossa, joita palvelette, yhtään sellaista, jonka
-haluaisitte asettaa minun Jumalaani vastaan?"
-
-"Epäilemättä, israeliitta", vastasi Userti. "Meillä on Amon-Raa,
-jumalien isä, josta kaikki muut jumalat ovat saaneet alkunsa, ja
-jolta he saavat voimansa. Tuolla vanhan temppelin pyhäkössä on hänen
-kuvapatsaansa. Siirtäköön teidän Jumalanne hänet paikoiltaan, jos
-voi! Mutta mitä te tuotte mahtavaa Amon-Raata vastaan?"
-
-"Minun Jumalallani ei ole mitään kuvapatsasta ja hänen pyhäkkönsä on
-ihmisten sydämissä, niin minulle ovat opettaneet hänen profeettansa.
-Minulla ei ole mitään tuotavana tähän taisteluun, paitsi sitä, mikä
-on uhrattava kaikissa taisteluissa -- elämäni."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi Seti hämmästyneenä.
-
-"Tarkoitan, että minä, turvaton ja yksinäinen, menen Amon-Raan
-läheisyyteen hänelle pyhitettyyn temppeliin, ja Jumalani nimessä
-käsken hänet tappamaan minut, jos hän kykenee."
-
-Me tuijotimme häneen ja Userti huudahti:
-
-"Jos hän kykenee! Kuulkaa tuota jumalanpilkkaajaa! Hyväksytkö sinä,
-Seti, että hän käskee isä Amonia, niinkuin perinnölliset ylipapit?
-Hän saa hengellään maksaa tuon häväistyksen."
-
-"Ja jollei suuri jumala Amon voi, tai ei katso hyväksi surmata
-teitä, jalo neiti, niin miten se todistaa, että teidän Jumalanne
-on mahtavampi kuin hän?" kysyi prinssi. "Kenties hän hymyilee ja
-sääliväisyydessään antaa häväistyksen mennä ohitseen, kuten teidän
-Jumalanne teki minulle."
-
-"Sen täytyy tulla todistetuksi, teidän korkeutenne. Jollei minulle
-tapahdu mitään, tai jos minua suojellaan siitä, silloin minä tahdon
-uskaltaa pyytää Jumalaani tekemään jonkun merkin ja ihmeen, ja
-alentamaan Amon-Raan teidän nähtenne."
-
-"Ja jos teidänkin Jumalanne hymyilisi, eikä ottaisi asiaa huomioonsa,
-niinkuin hän teki minulle, kun hänen pappinsa rukoilivat häntä, niin
-mitä silloin olemme oppineet hänen voimastaan tai Amon-Raan voimasta?"
-
-"Oi prinssi, te ette halua oppia mitään. Jos minä säästyn Amonin
-vihalta ja minun Jumalani on kuuro rukouksilleni, silloin olen valmis
-antautumaan Amonin pappien käsiin, jotta he voivat kostaa minulle
-kaiken herjaukseni."
-
-"Tuo on jalon sydämen puhetta", sanoi Seti. "Kuitenkaan en
-halua, että tämä jalo neiti panisi elämänsä alttiiksi tällaisen
-riidan vuoksi. En usko, että kumpikaan Egyptin Amon enemmän kuin
-israelilaisten Jumalakaan väistyisi. Mutta olen varma, että Amonin
-papit kostavat häväistyksen ja he tekevät sen tarpeeksi julmasti.
-Kohtalo on teitä vastaan, neiti. Teidän ei tarvitse todistaa uskoanne
-verellä."
-
-"Miksi ei?" kysyi Userti. "Mitä tämä tyttö merkitsee sinulle, Seti,
-että sinä asettuisit hänen ja hänen pahuutensa hedelmien väliin,
-sinä, joka ainakin nimeltä olet sen jumalan ylimmäinen pappi, jota
-hän häpäisi, ja kannat hänen pukujaan temppelin juhlapäivinä? Hän
-uskoo Jumalaansa, jätä hänen Jumalansa asiaksi auttaa häntä niinkuin
-hän on uskaltanut väittää tämän tekevän."
-
-"Sinä uskot Amoniin, Userti. Oletko sinä valmis panemaan henkesi
-alttiiksi hänen Jumalaansa vastaan tässä riidassa?"
-
-"Minä en ole kyllin mieletön ja pöyhkeä, Seti, uskoakseni, että koko
-maailman jumala astuisi alas taivaasta suojelemaan minua rukoukseni
-mukaan, niinkuin tämä jumalaton tyttö sanoo uskovansa."
-
-"Sinä et suostu. Mitä sitten sanotte te, Ana, joka olette Amonin
-uskollinen palvelija?"
-
-"Minä sanon, prinssi, että olisin uhkarohkea, jos veisin voiton hänen
-ylipapiltaan tällaisessa asiassa."
-
-Seti hymyili ja vastasi:
-
-"Ja ylipappi sanoo, että hän olisi turhanpäiväinen, jos hän työntäisi
-niin kauas suuren viran etuoikeudet, viran, jota hän ei milloinkaan
-ole etsinyt itselleen."
-
-"Teidän korkeutenne", keskeytti Merapi suloisella, pyytävällä
-äänellä, "pyydän teitä, olkaa armollinen minulle ja sallikaa
-minun tehdä tuo koe, jota olen halunnut, en tiedä miksi. Sanoja
-sellaisia, joita olen puhunut, ei voi peruuttaa. Ne on jo kirjoitettu
-iankaikkisuuden kirjaan, ja ennemmin tai myöhemmin, joko tätä tai
-tuota tietä, ne täytyy täyttää. Elämäni on pantu pantiksi vetoon ja
-minä tahdon heti saada tietää, menetänkö sen."
-
-Nyt Usertikin katsoi häneen ihmeissään, mutta vastasi ainoastaan:
-
-"Totisesti, israeliitta, minä uskon, ettei tuo rohkeus jätä teitä
-pulaan sittenkään kuin joudutte Kiin, Amonin uhripapin, ja muitten
-pappien armoille tuon temppelin holveissa, jota tahdotte häväistä."
-
-"Minäkin uskon, ettei se jätä minua, teidän korkeutenne, jos
-sellainen tulisi kohtalokseni. Vastatkaa, Egyptin prinssi."
-
-Seti katsoi Merapiin, joka seisoi hänen edessään niin tyynenä pää
-alas painettuna ja kädet ristissä rinnalla. Sitten hän katsahti
-Usertiin, jonka kasvoilla näkyi ivallinen hymy. Hän ymmärsi tuon
-hymyn tarkoituksen niin kuin minäkin. Siitä näkyi selvästi, ettei
-hän uskonut Setin sallivan tuon kauniin naisen, joka oli pelastanut
-hänen elämänsä, panna henkeään alttiiksi minkään taivaan tai helvetin
-voiman tähden. Hetken käveli prinssi edes takaisin huoneessa, sitten
-hän pysähtyi ja sanoi äkkiä kääntyen, ei Merapille vaan Usertille:
-
-"Tapahtukoon tahtosi. Mutta muista, jos tämä rohkea nainen
-epäonnistuu ja kuolee, on hänen verensä sinun päälläsi, ja jos hän
-voittaa ja elää, pidän häntä jaloimpana koko naismaailmasta ja
-rupean tutkistelemaan tätä uskonnon asiaa, Israelin kuu. Nimellisenä
-Amon-Raan ylipappina minä hyväksyn vaatimuksenne jumalan puolesta,
-vaikka en tiedä, ottaako hän sitä edes huomioonsa. Koe on pantava
-toimeen ensi yönä temppelin pyhäkössä tuntina, joka ilmoitetaan
-teille. Minä olen siellä läsnä ollakseni varma, että teitä kohdellaan
-oikeudenmukaisesti, ja muutamia muitakin tulee sinne. Kirjoittakaa
-määräykseni, kirjuri Ana, ja antakaa Amonin pääpapille, Roille,
-ja uhripapille, tietäjä Kiille, tiettäväksi, että minä tahdon
-keskustella heidän kanssaan. Hyvästi, jalo neiti."
-
-Merapi meni, mutta kääntyi ovella ja sanoi:
-
-"Kiitän teitä, prinssi, omasta ja kansani puolesta. Mitä
-tapahtuneekin, pyydän teitä, älkää unohtako anomustani suojella
-heitä sodalta, sillä he ovat viattomia. Ja nyt pyydän, että minun
-annettaisiin olla aivan yksin siksi, kunnes käsketään temppeliin,
-sillä minun on valmistettava itseäni niin hyvin kuin voin
-alistuakseni kohtalooni, mikä se sitten lieneekin."
-
-Usertikin lähti sanomatta sanaakaan.
-
-"Oi, ystävä! Mitä olen tehnyt?" sanoi Seti. "Onko jumalia ollenkaan?
-Sanokaa minulle, onko jumalia?"
-
-"Kenties ensi yönä saamme tietää sen, prinssi", vastasin minä.
-"Ainakin Merapi luulee, että on Jumala, ja epäilemättä on hänen
-uskonsa määrätty pantavaksi koetukselle. Tämä, niin uskon, on se
-tervehdys, jonka setänsä Jabez toi hänelle."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli yön pimein hetki. Seisoimme Amon-Raan vanhan temppelin pyhäkössä,
-jota monet lamput valaisivat. Se oli kauhea paikka. Molemmin puolin
-kannattivat suuret pylväät raskasta kattoa. Pyhäkön päässä oli
-Amon-Raan kuvapatsas, neljä kertaa miehen kokoinen. Hänen otsallaan,
-kruunun alapuolella, oli kaksi pientä kivistä hiuskiehkuraa,
-ja kädessään hän piti valtikkaa voiman ja ikuisuuden merkkinä.
-Lampunvalo välkkyi hänen kovilla, hirveillä kasvoillaan, jotka oli
-käännetty itäänpäin. Hänen päässään oli Egyptin kaksinkertainen
-kruunu ja kädessään reiällinen risti, joka oli merkkinä elämän
-ikuisuudesta. Amon-Raan vasemmalla puolella oli puolikuu, joka
-muuttui täydeksi kuuksi. Hänkin piti oikeassa kädessään reiällistä
-ristiä, ikuisen elämän merkkiä, ja vasemmassa voiman valtikkaa.
-Sellainen oli tämä mahtava kolminaisuus, mutta suurin näistä kaikista
-oli Amon-Raa, jolle pyhäkkö oli vihitty. Peloittavilta ne näyttivät
-kohoten yläpuolelle meitä takana olevaa pimeyttä vastaan.
-
-Sinne olivat saapuneet prinssi Seti valkeassa papin puvussa, päässään
-liinainen päähine, mutta ilman koristuksia, ja prinsessa Userti,
-Hathorin, rakkauden ja luonnon jumalattaren ylimmäinen papitar.
-Hänellä oli Hathorin korppikotka-päähine ja siinä hopeinen täysikuu.
-Ylipappi Roi oli myöskin läsnä puettuna papilliseen pukuunsa. Hän oli
-vanha, laiha mies, jonka kasvot olivat julmat ja ankarat. Sitäpaitsi
-olivat siellä Kii, uhripappi ja tietäjä, vanha Bakenkhonsu, minä ja
-joukko Amon-Raan, Mutin ja Khonsun pappeja. Patsaitten takaa kuului
-juhlallista laulua, vaikka emme voineet nähdä, kuka lauloi.
-
-Äkkiä ilmestyi tuolta pimeästä, johon lampun valo ei enää ylettynyt,
-nainen kiedottuna pitkään viittaan kahden naispapin saattamana. Nämä
-toivat hänet avonaiselle paikalle Amonin patsaan eteen, ottivat
-viitan hänen yltään ja poistuivat, heittäen häneen vielä kerran
-vihaisen ja pelokkaan silmäyksen. Tuossa edessämme seisoi Merapi
-valkeassa puvussa ja päässään valkea huntu, joka oli kiinnitetty
-leuan alle tuolla kovakuoriaisneulalla, jonka Seti oli antanut
-hänelle Goshenissa. Hän ei katsonut oikealle eikä vasemmalle.
-Ainoastaan kerran hän vilkaisi yläpuolella olevaan, vihaisen
-näköiseen jumalan kuvapatsaaseen, ja sitten vähän vavahtaen kiinnitti
-katseensa lattian kuvioihin.
-
-"Mitä hän muistuttaa?" kuiskasi Bakenkhonsu minulle. "Ruumista, mikä
-on valmiina balsamoitavaksi", vastasin. Hän pudisti suurta päätään.
-
-"Tai morsianta, joka on valmistettu puolisolleen." Taas hän pudisti
-päätään.
-
-"No, sitten papitarta, joka tutkii salaperäisyyden kirjaa."
-
-"Siinäpä se oli, Ana. Nuo kaikki kolme vastausta olivat oikeat, sillä
-minusta tuntuu kuin tässä naisessa näkyisi tuomio, joka on kuolema
-tai elämä, rakkaus, henki tai voima. Hänellä on sielu, jota sekä
-taivas että maa ovat suudelleet."
-
-"Mutta kummalla niistä on oikeus häneen lopuksi?"
-
-"Sen saamme nähdä ennen aamun koittoa, Ana. Hiljaa! Taistelu alkaa."
-
-Pääpappi Roi saapui ja seisoen jumalan edessä, pirskoitti vettä ja
-suitsuketta hänen jaloilleen. Sitten hän ojensi kätensä, jolloin
-kaikki läsnäolijat heittäytyivät maahan, paitsi Merapi, joka seisoi
-keskellä tuota suutta paikkaa, niinkuin taistelussa eloon jäänyt.
-
-"Terve sinulle, Amon-Raa", alkoi hän, "taivaan herra, kaikkien
-asioitten määrääjä, jumalien luoja, joka loit pilvet ja rakensit
-maailman perustuksen. Oi jumalien jumala, näytä itsesi tälle
-naiselle, Merapille, Nathanin tyttärelle, hebrealaisen suvun
-lapselle, joka ei tunnusta sinua. Tämä nainen pilkkaa sinun voimaasi,
-tämä nainen uhmaa sinua, tämä nainen asettaa oman Jumalansa
-yläpuolelle sinua. Eikö niin ole, nainen?"
-
-"On", vastasi Merapi matalalla äänellä. "Näin hän uhmaa sinua,
-sanoen: 'Jos egyptiläisten jumala, Amon, on suurempi kuin minun
-Jumalani, tempaiskoon hän minut pois Jumalani käsivarsilta ja
-ottakoon tässä, Amonin temppelissä, minulta hengen ja jättäköön
-minulle vain tomumajan.' Ovatko nämä sanasi, nainen?"
-
-"Ne ovat minun sanani", sanoi hän samalla matalalla äänellä, ja oi,
-minä vapisin kuullessani ne.
-
-Pappi jatkoi:
-
-"Oi, ajan herra, elämän herra, henkien ja taivaan jumalien herra,
-kuoleman herra, tule pian voimassasi ja paina tämä häpäisijä tomuun."
-
-Roi vetäytyi syrjään ja Seti astui esille. "Tiedä, jumala Amon",
-sanoi hän puhutellen patsasta kuin se olisi ollut elävä ihminen,
-"ja kuuntele minua, joka olen sinun ylipappisi, synnyltäni prinssi
-ja Egyptin perillinen, että suuret asiat riippuvat tästä, kenties
-sekin, kuka on istuva sillä valtaistuimella, jonka annoit Egyptin
-kuninkaille. Tämä nainen uskaltaa sinun kasvojesi edessä sanoa, että
-on olemassa suurempi Jumala kuin sinä ja sinä et voi vahingoittaa
-häntä hänen vahvan kilpensä läpi. Sitäpaitsi sanoo hän, että hän
-pyytää Jumalaansa tekemään merkin ja ihmeen. Viimeksi hän sanoo,
-että jollet sinä vahingoita häntä, eikä hänen Jumalansa tee mitään
-merkkiä, silloin hän on valmis jättäytymään pappiesi käsiin ja
-kuolemaan pilkkaajan kuoleman. Sinun kunniasi ja hänen elämänsä on
-asetettu vastakkain, oi suuri Egyptin jumala; me, sinun palvelijasi,
-odotamme päätöstäsi."
-
-"Hyvin ja oikeudenmukaisesti sanottu", mutisi Bakenkhonsu minulle.
-"Jos Amon nyt pettää meidät, mitä silloin ajattelette Amonista, Ana?"
-
-"Minä opin ylipapin mielen ja ajattelen, mitä ylipappi ajattelee",
-vastasin synkästi, vaikka sydämessäni olin hirveän peloissani Merapin
-puolesta, ja, totta puhuakseni, myöskin omasta puolestani epäilysten
-tähden, jotka nousivat minussa ja joita en voinut tukahduttaa.
-
-Seti astui syrjään ja seisahtui Usertin viereen, jolloin Kii astui
-esiin ja sanoi:
-
-"Oi Amon, minä, sinun uhripappisi ja tietäjäsi, jolle sinä
-annat voiman, minä, Isiksen, salaperäisyyksien äidin, jumalien
-kuningattaren pappi ja palvelija pyydän sinua. Hän, joka seisoo
-edessäsi, on vain hebrealainen nainen. Kuitenkin, kuten hyvin tiedät,
-oi isä, on hän tässä huoneessa enemmän kuin nainen, koska hän on
-sinun vihollisesi, Jehovan, israelilaisten Jumalan ääni ja miekka.
-Hän luulee kenties, että hän on tullut tänne omasta tahdostaan, mutta
-sinä tiedät, isä Amon, kuten minäkin, että hänen kansansa mahtavat
-profeetat ovat lähettäneet hänet, nuo tietäjät, jotka johtavat hänen
-sieluaan loihduilla tehdäkseen sinulle pahaa ja pannakseen sinut,
-Amon, Jehovan kantapäiden väliin. Asia näyttää vähäpätöiseltä,
-yhden naisen elämä, ei enempää; kuitenkin se on hyvin tärkeä. Tämä
-on kysymys, oi isä: Onko Amon hallitseva maailmaa, vaiko Jehova?
-Jos sinä häviät tänä yönä, häviät ainiaaksi. Jos voitat tänä yönä,
-silloin voitat aina. Tuolla kivien peitossa on henkesi, tuon naisen
-kätkössä on vihamiehesi henki. Hävitä hänet, Amon, hävitä aivan
-tuhaksi. Älä päästä sitä voimaa, joka on hänen vallassaan, sinun
-voimaasi vastaan, jottei nimesi tulisi häväistyksi, ja suru ja kirous
-tulisi maalle, jossa on sinun valtaistuimesi; ja jotteivät Israelin
-tietäjät voittaisi meitä, palvelijoitasi. Näin rukoilee sinua
-tietäjäsi Kii, jonka sielun sinä olet halunnut täyttää voimalla ja
-viisaudella."
-
-Sitten seurasi syvä hiljaisuus.
-
-Tuijottaessani jumalan kuvapatsaaseen, tuntui minusta äkkiä kuin se
-olisi liikkunut, ja kuten huomasin toisten katseista, näkivät hekin
-samoin. Minusta näytti kuin sen kiviset silmät olisivat pyörineet ja
-kuin se olisi nostanut valtikkaansa ja graniittista kättään; mutta
-tapahtuiko tämä jonkun hengen, papin tai tietäjä Kiin voimasta, sitä
-en tiedä. Viimeksi alkoi kova tuuli puhaltaa temppelissä, liehutellen
-vaatteitamme ja pannen lampun valot lepattamaan. Ainoastaan Merapin
-vaatteet eivät liikkuneet. Kuitenkin hän näki, mitä minä en voinut
-nähdä, sillä äkkiä hänen silmänsä tulivat pelästyneen näköisiksi.
-
-"Jumala on hereillään", kuiskasi Bakenkhonsu. "Nyt hyvästi teidän
-suloiselle israelilaisellenne. Katsokaa, prinssi vapisee, Kii
-hymyilee ja Usertin kasvot loistavat riemusta."
-
-Hänen puhuessaan irtautui Merapin rinnasta sininen kovakuoriaisneula
-aivan kuin jonkun käden ottamana. Se putosi maahan, kuten huntukin,
-jolloin hänen runsas tukkansa, joka vapaana valui alas, tuli näkyviin.
-
-Sitten näyttivät kuvapatsaan silmät lakkaavan pyörimästä ja tuuli
-lakkasi puhaltamasta, ja taas oli hiljaisuus. Merapi kumartui, otti
-hunnun, pani sen uudelleen päähänsä, löysi kovakuoriaisneulan,
-ja aivan rauhallisesti, niinkuin nainen, joka oli harjoitellut
-itseään, voi tehdä, kiinnitti sen jälleen paikalleen. Kuulin Usertin
-läähättävän nähdessään tuon näyn.
-
-Odotimme pitkän aikaa. Katsellessani ympärillä olevain kasvoja näin
-hämmästystä ja epäilystä pappein kasvoilla, vihaa Kiin kasvoilla
-ja Setin kasvoilla hymyn pilkahduksia. Merapin silmät oli suljettu
-niinkuin hän olisi nukkunut. Viimein avasi hän ne ja kääntäen päätään
-prinssiin päin sanoi:
-
-"Oi Amon-Raan ylipappi, joko jumalanne on ilmaissut tahtonsa, vai
-onko vielä odotettava kauemmin, ennenkuin minä käännyn Jumalani
-puoleen?"
-
-"Tehkää mitä haluatte tai voitte, nainen, ja lopettakaa tämä, sillä
-on ainoastaan hetki päivänkoittoon, jolloin temppelin jumalanpalvelus
-alkaa."
-
-Silloin Merapi risti kätensä ja katsoen ylöspäin rukoili ääneen niin
-suloisesti ja yksinkertaisesti, sanoen:
-
-"Oi, isieni Jumala, luottaen sinuun minä, kansasi Israelin heikko
-nainen, olen pannut elämäni, jonka olet minulle antanut, Sinun
-käsiisi. Jos, niinkuin uskon, Sinä olet jumalien Jumala, rukoilen
-Sinua näyttämään merkin ja ihmeen tälle egyptiläisten jumalalle, ja
-samalla julistamaan kunniaasi ja säilyttämään henkeni. Jollei se
-miellytä Sinua niin anna minun silloin kuolla, niinkuin epäilemättä
-monien syntieni tähden ansaitsenkin. Oi, isieni Jumala, tämä on
-rukoukseni. Kuule sitä tai hylkää se oman tahtosi mukaan."
-
-Hän lopetti tähän. Kuunnellessani häntä tunsin kyyneliä nousevan
-silmiini, koska hän oli niin yksin, ja pelkäsin, ettei hänen
-Jumalansa milloinkaan tulisi pelastamaan häntä pappien kynsistä.
-Setikin käänsi päänsä pois ja tuijotti taivasta avonaisen pihan
-yläpuolella, jonne päivänkoiton ensisäteet kokoontuivat.
-
-Vielä kerran oli hiljaista. Sitten puhalsi jälleen tuuli, hyvin
-voimakas, sammuttaen lamput ja kuten minusta näytti, vieden Merapin
-mukaansa niin, että hän seisoi nyt patsaan toisella puolella.
-Pyhäkkö oli aivan pimeä, kunnes äkkiä ensimmäiset nousevat auringon
-säteet heijastuivat kattoon. Ne painuivat sieltä alemmaksi hetki
-hetkeltä, kunnes viimein muodostivat kun tulisen miekan Amon-Raan
-patsaan yläpuolelle. Vielä kerran näytti patsas liikkuvan. Luulin
-sen nostavan kivisiä käsivarsiaan ikäänkuin suojellakseen päätänsä.
-Sitten yhdessä hetkessä hirveällä ryminällä tuo mahtava möhkäle
-pirstoutui säpäleiksi ja putosi hienona tomuna jalustalleen, peittäen
-sen melkein näkyvistä.
-
-"Katsokaa, Jumalani on vastannut minulle, kaikista mitättömimmälle
-Hänen palvelijoistaan", sanoi Merapi samalla miellyttävällä ja
-ystävällisellä äänellään. "Katsokaa merkkiä ja ihmettä!"
-
-"Velho!" kirkui pääpappi Roi ja pakeni seuralaisineen. "Noita-akka!"
-sähisi Userti ja pakeni myöskin, niinkuin kaikki muutkin paitsi
-prinssi, Bakenkhonsu, minä Ana ja tietäjä Kii.
-
-Meidän seisoessamme hämmästyneinä kääntyi Kii Merapiin ja puhui.
-Hänen kasvonsa, joissa oli sekaisin sekä pelkoa että raivoa, olivat
-hirveän näköiset ja hänen silmänsä paloivat kuin lamput. Vaikka hän
-vain kuiskasi, kuulin minä, joka olin lähinnä heitä, kaikki mitä
-sanottiin. Toiset eivät kuulleet tästä keskustelusta mitään.
-
-"Teidän noituutenne on etevää", kuiskasi Kii, "niin etevää, että se
-on voittanut minun tässä temppelissä, jossa palvelen."
-
-"Minulla ei ole mitään noituutta", vastasi hän hyvin hiljaa.
-"Tottelin käskyä, ei muuta." Kii nauroi katkerasti ja kysyi:
-
-"Pitäisikö kahden, joilla on sama ammatti, tuhlata aikaansa
-hullutuksiin? Kuulkaa nyt. Kertokaa minulle salaisuutenne ja minä
-kerron teille omani, ja yhdessä vedämme sitten Egyptiä niinkuin
-vaunuja."
-
-"Minulla ei ole mitään salaisuuksia, minulla on vain usko", sanoi
-jälleen Merapi.
-
-"Nainen", jatkoi Kii, "nainen tai paholainen, tahdotteko minusta
-ystävän vai vihollisen? Minut on häväisty täällä, sillä minuun eikä
-jumalaansa, papit luottivat saadakseen teille kuoleman. Sen voin
-kuitenkin vielä saada anteeksi. Valitkaa nyt ja muistakaa, että
-niinkuin ystävyyteni tuottaa teille valtaa, elämän ja mukavuutta,
-niin vihani vetää teidät häpeään ja kuolemaan."
-
-"Te olette suunniltanne ettekä tiedä, mitä sanotte. Sanon teille,
-ettei minulla ole mitään taikakeinoja, joita voisin neuvoa tai olla
-neuvomatta", vastasi hän ymmärtämättä tai välittämättä papin puheista
-ja kääntyen pois. Kii mutisi joitakin kirouksia, joita en voinut
-kuulla, kumarsi tomuläjälle, joka oli ollut jumalan kuvapatsas, ja
-hävisi pyhäkön pylväitten taa.
-
-"Oho-ho!" nauroi Bakenkhonsu. "Enpä turhaani ole elänyt näin kovin
-vanhaksi, sillä nyt näyttää, että meillä on uusi jumala Egyptissä, ja
-tuossa on hänen naisprofeettansa."
-
-Merapi tuli prinssin luo.
-
-"Oi, Amonin ylipappi", sanoi hän, "sallitteko minun poistua, sillä
-olen hyvin väsynyt?"
-
-
-
-
-X.
-
-FARAON KUOLEMA.
-
-
-Oli määrätty päivä ja tunti. Prinssin käskystä ajoin minä hänen
-kanssaan faraon linnaan, koska hänen korkeutensa prinsessa kieltäytyi
-tulemasta hänen seuraansa. Ensimmäistä kertaa keskustelimme nyt
-siitä, mitä tapahtui temppelissä.
-
-"Oletteko nähnyt Merapia?" kysyi hän minulta.
-
-Vastasin, etten ollut häntä nähnyt. Minulle oli kerrottu, että hän
-pysytteli sisällä ja oli vuoteessa tuntien suurta väsymystä, vai
-oliko se muusta syystä, en tiennyt.
-
-"Hän tekee hyvin pysyessään sisällä", sanoi Seti, "sillä luulen, että
-jos hän tulisi ulos, nuo papit surmaisivat hänet, jos vain voisivat.
-Onpa vielä muitakin", ja hän viittasi takana tuleviin vaunuihin,
-joissa Userti ajoi kaikessa komeudessaan. "Sanokaas, Ana, voitteko
-selittää tuon asian?"
-
-"En osaa, prinssi. Minä luulin, että kenties teidän korkeutenne,
-Amonin ylipappi, voisi valaista minulle tuota asiaa."
-
-"Amonin ylipappi kulkee suuressa pimeydessä. Kii ja muut
-vannovat, että tämä israeliitta on noita, joka on keksinyt heidän
-taikakeinonsa. Mutta minusta näyttää paljon yksinkertaisemmalta uskoa
-se, mitä hän itse sanoo, että hänen Jumalansa on suurempi kuin Amon."
-
-"Ja jos niin on, prinssi, mitä on silloin meidän tehtävä, jotka
-olemme vannoneet valan Egyptin jumalille?"
-
-"Painettava päämme alas ja kukistuttava heidän kanssaan, luulen minä,
-Ana, sillä kunniamme ei salli meidän peräytyä."
-
-"Vaikkako he olisivat vääriäkin, prinssi?"
-
-"En luule, että he ovat vääriä, Ana, vaikka kenties he ovat vähemmän
-uskottavia. Ainakin he ovat egyptiläisten jumalia ja me olemme
-egyptiläisiä." Hän pysähtyi ja katseli katuja, jotka olivat täynnä
-kansaa, ja lisäsi: "Katsokaa, kun kuljin kolme päivää sitten tätä
-tietä, otti kansa minut vastaan tervetuliaishuudoin. Nyt he ovat
-ääneti jokainen."
-
-"Kenties he ovat kuulleet, mitä tapahtui temppelissä."
-
-"Epäilemättä, mutta se ei ole syy, mikä harmittaa heitä, jotka
-ajattelevat, että jumalat voivat itse pitää huolta itsestään. He ovat
-kuulleet myös sen, että minä tahdon suojella hebrealaisia, joita he
-vihaavat, ja siksi he alkavat vihata minua. Miksi syyttäisin heitä,
-kun farao näyttää heille esimerkkiä?"
-
-"Prinssi", kuiskasin minä, "mitä aiotte sanoa faraolle?"
-
-"Se johtuu siitä, mitä farao sanoo minulle. Ana, jollen tahdo hylätä
-jumaliamme, kun he näyttävät olevan heikkoja, vaikka siitä koituisi
-minulle hyötyäkin, luuletteko, että jättäisin nuo hebrealaiset
-heikkoutensa tähden, vaikkapa valtaistuinkin tulisi kysymykseen?"
-
-"Tuo on jaloa puhetta", kuiskasin minä, ja kun astuimme alas
-vaunuista, kiitti hän minua katseellaan.
-
-Kuljimme suuren salin poikki tuohon se maan huoneeseen, missä farao
-oli antanut minulle kultavitjat. Hän oli jo siellä istuen huoneen
-perällä päässään kaksinkertainen kruunu. Hänen ympärilleen olivat
-kokoontuneet kaikki kuninkaalliset sukulaiset ja korkeat upseerit.
-Me tervehdimme, mutta hän ei näyttänyt huomaavan meitä. Hänen
-silmänsä olivat melkein kiinni ja minusta hän näytti hyvin sairaalta.
-Prinsessa Userti saapui meidän jälkeemme, ja hänelle hän lausui
-muutamia tervehdyssanoja ja ojensi kätensä suudeltavaksi. Sitten hän
-käski sulkea ovet. Silloin saapui eräs hovin upseeri sanomaan, että
-hebrealaisten lähettiläs oli tullut ja halusi puhutella faraota.
-
-"Tulkoon sisälle", sanoi Meneptah, ja samassa tämä ilmestyikin.
-
-Hän oli keski-ikäinen mies, jolla oli tuimat silmät ja pitkä tukka,
-joka valui pitkin lampaannahkaista pukua. Minusta hän näytti
-tietäjältä. Hän seisoi faraon edessä tervehtimättä.
-
-"Puhu asiasi ja mene", sanoi visiiri Nehesi. "Nämä ovat Israelin
-isien sanoja, joita huuleni puhuvat", huusi mies äänellä, joka kaikui
-ympäri holvimaisessa huoneessa. "Olemme kuulleet, oi farao, että
-nainen Merapi, Nathanin tytär, joka on paennut teidän kaupunkiinne,
-hän, jota sanotaan Israelin kuuksi, on näyttäytynyt voimalliseksi
-profeetaksi, jolle Jumalamme on antanut lujuutta niin, ettei hän
-seistessään yksin keskellä egyptiläisten Amonin pappeja ja tietäjiä
-vahingoittunut heidän taioistaan, vaan kykeni rukouksen miekalla
-tuhoamaan Amonin. Me vaadimme, että tämä profeetta annetaan meidän
-haltuumme, ja vannomme omasta puolestamme, että hän turvallisesti
-pääsee kihlatun puolisonsa luo ja hänelle ei tapahdu mitään pahaa
-huolimatta kaikista rikoksista ja petoksista, joita hän on tehnyt
-kansaansa kohtaan."
-
-"Käänny tässä asiassa", vastasi farao levollisesti, "Egyptin prinssin
-puoleen, jonka hovissa luullakseni nainen asustaa. Jos hän haluaa
-luovuttaa hänet, joka, kuten otaksun, on noita tai taitava juonien
-keksijä, tämän kihlatulle ja sukulaisille, niin tehköön niin.
-Ei ole faraon asia päättää yksityisten orjien kohtalosta." Mies
-kääntyi Setin puoleen ja sanoi: "Te olette kuullut, kuninkaan poika.
-Tahdotteko luovuttaa tämän naisen?"
-
-"En voi luvata hänen luovuttamistaan", vastasi Seti, "koska neiti
-Merapi ei kuulu hoviini, eikä minulla ole mitään valtaa häneen
-nähden. Hän, joka pelasti elämäni, oleskelee seinieni sisäpuolella
-turvallisuuden tähden. Jos häntä haluttaa lähteä, voi hän mennä; jos
-hän haluaa jäädä, saa hän jäädä. Kun tämä kokous on lopussa, saatte
-luvan tavata häntä ja minun läsnäollessani kuulla hänen tahtonsa
-häneltä itseltään."
-
-"Olet saanut vastauksen, nyt lähde!" sanoi Nehesi. "Ei", huusi mies,
-"minulla on enemmän puhuttavaa. Näin sanovat Israelin isät: 'Me
-tiedämme sydämesi pimeät hankkeet, oi farao. Meille on ilmoitettu,
-että sinä aiot tappaa hebrealaiset miekalla, vaan Egyptin prinssi
-suojelee heitä miekalta.' Muuta mielesi, farao, ja nopeasti, muuten
-kuolema tulee taivaasta ylitsesi."
-
-"Vaiti!" ärjäsi Meneptah äänellä, joka hiljensi hovin mutinan.
-"Hebrealainen koira, uskallatko uhata faraota tämän omalla
-valtaistuimella? Sanonpa sinulle, että jollet olisi lähettiläs ja
-sentähden vanhojen lakiemme mukaan turvassa, kunnes aurinko laskee,
-tulisit hakatuksi kappaleiksi. Viekää pois hänet, ja jos hänet
-tavataan illansuussa tässä kaupungissa, surmattakoon hänet."
-
-Muutamat vartijat hyökkäsivät miehen kimppuun ja raahasivat hänet
-väkivallalla ulos. Ovella hän tempasi itsensä vapaaksi ja huusi:
-
-"Ajattele sanojani, farao, ennenkuin aurinko laskee. Ja sinä, mahtava
-egyptiläinen, ajattele niitä myös ennenkuin se uudelleen nousee."
-
-He ajoivat hänet ulos iskuilla ja ovet suljettiin. Vielä kerran
-Meneptah alkoi puhua, sanoen:
-
-"Nyt kun tuo rähisijä on mennyt, mitä on sinulla Egyptin prinssi
-minulle sanottavaa? Vieläkö annat minulle saman neuvon, minkä
-kirjoitit tuohon kertomukseesi? Vieläkö kieltäydyt, valtaistuimen
-perillisenä, suostumasta minun päätökseeni, että nämä kirotut
-hebrealaiset hävitetään miekalla oikeuden mukaisesti?"
-
-Kaikkien katseet kääntyivät Setiin, joka tuumi hetken ja vastasi:
-
-"Antakoon farao anteeksi, mutta nyt sanon samaa kuin silloinkin;
-niinkuin silloin kieltäydyin suostumasta, kieltäydyn vieläkin, koska
-sydämeni sanoo, että niin on tehtävä ja luulen, että Egypti säästyy
-siten monelta vaivalta." Kun kirjurit olivat saaneet kirjoitetuksi
-nämä sanat, kysyi farao jälleen:
-
-"Egyptin prinssi, jos sinä jonakin päivänä tulisit minun
-paikalleni, aiotko sittenkin päästää nämä hebrealaiset menemään
-vahingoittumattomina mukanansa rikkaudet, jotka he ovat täällä
-koonneet?"
-
-"Antakoon farao anteeksi, sellainen on kuitenkin päätökseni."
-
-Kun nuo ratkaisevat sanat oli lausuttu, nousi hämmästyksen hyminä
-läsnäolijani joukosta. Ennenkuin se loppui, kääntyi farao Usertin
-puoleen ja kysyi:
-
-"Onko tämä myöskin sinun neuvosi, sinun tahtosi ja sinun päätöksesi,
-oi Egyptin prinsessa?"
-
-"Farao kuunnelkoon minua", vastasi Userti kylmällä, selvällä äänellä,
-"se ei ole minun päätökseni. Tässä suuressa asiassa kulkee herrani
-prinssi toista tietä ja minä toista. Minun neuvoni, tahtoni ja
-päätökseni ovat samat kuin faraon."
-
-"Poikani Seti", sanoi Meneptah ystävällisemmin kuin milloinkaan
-ennen olin kuullut hänen puhuvan, "viimeisen kerran pyydän sinua, en
-hallitsijana vaan isänäsi, tarkoin punnitsemaan asiaa. Muista, että
-niinkuin on sinun vallassasi, koska olet täysi-ikäinen, kieltäytyä
-antamasta suostumustasi suureen valtiolliseen asiaan, niin on minun
-vallassani ylipappien ja ministerieni suostumuksella karkoittaa
-sinut pois tieltäni. Seti, minä voin tehdä sinut perinnöttömäksi
-ja asettaa toisen sinun paikallesi, ja jos sinä itsepäisesti pysyt
-mielipiteessäsi, olen sen empimättä tekeväkin. Ajattele sentähden,
-poikani."
-
-Suurimman hiljaisuuden vallitessa vastasi Seti:
-
-"Minä olen ajatellut, isäni, ja mitä se minulle maksaneekin, en voi
-peruuttaa sanojani."
-
-Silloin farao nousi ja huusi:
-
-"Kuulkaa kaikki, jotka olette täällä koolla, ja ilmoitettakoon se
-Egyptin kansallekin kaduilla, että hekin tietävät, että karkoitan
-poikani Setin paikaltaan Egyptin prinssinä ja julistan, että hän
-menettää perintöoikeutensa kaksinkertaiseen kruunuun. Ottakaa
-huomioon, että tytärtäni Usertia, Egyptin prinsessaa, en sysää
-valtaistuimelta. Mitä oikeuksia ja perintöjä hänellä Egyptin
-perijättärenä on, kaikki ne jääköön hänelle. Ja jos hänelle ja
-prinssi Setille syntyy lapsi, tulkoon tuosta lapsesta Egyptin
-valtaistuimen perillinen. Huomatkaa, että joko tuo lapsi syntyy
-tai ei, määrään kreivi Amenmeseksen, joka on kuninkaallisen,
-Osiriksen luo menneen veljeni, Khaemuaksen poika, nousemaan Egyptin
-valtaistuimelle silloin, kun minua ei enään ole. Tule tänne, kreivi
-Amenmeses."
-
-Tämä lähestyi ja seisoi hänen edessään. Farao nosti omasta päästään
-kaksinkertaisen kruunun, jota hän kantoi, pani sen hetkeksi
-Amenmeseksen otsalle ja sanoi asettaessaan sen uudelleen omaan
-päähänsä:
-
-"Tällä toimituksella ja merkillä nimitän ja asetan sinut, Amenmeses,
-Egyptin kuninkaalliseksi prinssiksi karkoitetun poikani prinssi Setin
-sijalle. Astu syrjään, kuninkaallinen prinssi. Olen puhunut."
-
-"Elämä! Veri! Voima!" huusivat kaikki polvistuen faraon eteen,
-paitsi prinssi Seti, joka ei kumartunut eikä liikahtanut. Hän huusi
-ainoastaan:
-
-"Minäkin olen kuullut. Haluaako farao ilmoittaa, ottaako hän
-kuninkaallisen perintöni mukana myös elämäni? Jos niin on,
-tapahtukoon se täällä ja nyt. Serkullani Amenmeseksella on miekka."
-
-"Ei, poikani", vastasi Meneptah surullisesti, "elämäsi kuuluu sinulle
-ja sen mukana kaikki yksityiset arvonimesi ja omaisuutesi, mitkä ne
-ovatkaan ja missä lienevätkään."
-
-"Faraon tahto tapahtukoon!" huudahti Seti samanlaisella äänellä,
-"tässä niinkuin muissakin asioissa. Farao säästää elämäni siihen
-asti, kunnes hänen seuraajansa Amenmeses tulee hänen paikalleen,
-jolloin se otetaan minulta."
-
-Meneptah säpsähti, tuo ajatus oli uusi hänelle.
-
-"Astu esiin, Amenmeses", huusi hän, "ja tee kolminkertainen vala,
-jota ei voi rikkoa. Vanno Amonin, Ptahin ja Osiriksen, kuoleman
-jumalan nimessä, ettet milloinkaan yritä vahingoittaa prinssi Setiä,
-serkkuasi, et hänen ruumistaan, arvoaan etkä oikeuksiaan, jotka
-jäävät hänelle. Amonin ylipappi, Roi, sanelkoon nyt valan tässä
-meidän edessämme."
-
-Roi saneli valan vanhan tavan mukaan, jota oli hirveä kuunnella, ja
-Amenmeses, luullakseni vastahakoisesti, toisti sen hänen perässään,
-lisäten kuitenkin loppuun nämä sanat: "Vannon kaiken tuon ja otan
-päälleni nuo rangaistukset tässä ja tulevassa elämässä, mutta sillä
-ehdolla, että, kun tuo aika tulee, prinssi Seti antaa minun rauhassa
-olla valtaistuimella, jonka farao on nähnyt hyväksi määrätä minulle."
-
-Muutamat läsnäolijat mutisivat, ettei se ollut tarpeeksi, sillä
-useimmat heistä rakastivat Setiä ja olivat suruissaan nähdessään,
-että häneltä noin ryöstettiin kuninkaallinen perintö, koska hänen
-mielipiteensä oli erilainen kuin faraon yhdessä valtiollisessa
-asiassa. Mutta Seti vain nauroi ja sanoi pilkallisesti:
-
-"Antaa olla, sillä mitäpä arvoa olisi tuollaisella valalla? Farao
-valtaistuimellaan on yläpuolella kaikkia valoja. Hänen on vastattava
-ainoastaan jumalille. Älköön Amenmeses pelätkö, että riitelisin
-hänen kanssaan kruunusta, minä, joka todellisuudessa en milloinkaan
-ole halunnut loistoa enkä kuninkuuden huolia. Ja vaikka minulta nyt
-on riistetty ne, on minulla vielä kaikkea, mitä toivon. Minä kuljen
-tietäni eteenpäin niinkuin joku toinenkin Egyptin ylhäinen, en muuta,
-ja jos joskus tulevina päivinä farao haluaa lyhentää vaellukseni,
-en ole varma, että sitäkään niin paljoa surisin, sillä hyväksyn
-tyytyväisenä jumalien päätöksen. Lopuksi on faraon niin tehtäväkin.
-Ennen kuin eroamme, isäni farao, pyydän sanoa muutamia ajatuksia,
-jotka ovat mielessäni."
-
-"Puhu", mumisi Meneptah.
-
-"Farao, luvallasi sanon sinulle, että tänään olet tehnyt huonon
-teon, sellaisen, joka on vastenmielinen voimille, jotka hallitsevat
-maailmaa, mitä ja missä ne lienevätkään, sellaisen, joka tuottaa
-Egyptille lukemattomia suruja. Uskon, että nuo hebrealaiset, jotka
-epäoikeudenmukaisesti aiot surmauttaa, palvelevat Jumalaa, joka on
-yhtä mahtava, kenties mahtavampi kuin meidän. Uskon myöskin, ettei
-tuo mahtava perintö, joka on otettu minulta, tuota iloa eikä kunniaa
-sille, jolle se on annettu."
-
-Tässä Amenmeses hyökkäsi esiin, mutta Meneptah kohotti kättään ja oli
-ääneti.
-
-"Uskon, Farao -- voi, että minun on se sanottava -- että päiväsi
-täällä maailmassa ovat harvat ja viimeisen kerran katselemme
-toisiamme elämässä. Hyvästi, isäni farao, jota rakastan nyt
-eronhetkenä kenties enemmän kuin milloinkaan ennen. Hyvästi,
-Amenmeses, Egyptin prinssi. Ota minulta tämä koristus, jota
-tästälähtien sinä yksin olet kantava", ja ottaen päähineestään
-kuninkaallisen seppeleen, joka oli valtaistuimen perillisen merkki,
-antoi hän sen Amenmesekselle, joka otti sen ja voitonriemuisesti
-hymyillen pani sen otsalleen.
-
-"Hyvästi ylimykset ja neuvonantajat. Toivoni on, että uudesta
-prinssistä saatte isännän, joka on enemmän teidän mieleenne kuin
-minä koskaan olen ollut. Tulkaa, Ana ystäväni, jos teitä vielä
-haluttaa vähän aikaa olla luonani, nyt kun minulla ei enään ole
-mitään annettavaa." Muutaman hetken hän seisoi ääneti katsoen hyvin
-vakavasti isäänsä, ja tämä katseli takaisin häneen kyyneleet syvälle
-painuneissa vanhoissa silmissään.
-
-Sitten, tapahtuiko se vahingossa, en voi sanoa, ei prinssi ottanut
-ollenkaan huomioon prinsessa Usertia, joka ällistyneenä ja vihoissaan
-tuijotti häneen, vaan vetäytyi taaksepäin ja huusi vanhan tavan
-mukaan:
-
-"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" ja kumartui melkein maahan
-asti.
-
-Meneptah kuunteli mutisten huuliensa välistä: "Oi! Seti, poikani,
-rakkain poikani!" Hän ojensi kätensä kuin kutsuakseen hänet takaisin
-tai syleilläkseen häntä. Minä näin hänen kasvojensa muuttuvan.
-Samassa hän kaatui eteenpäin ja putosi maahan maaten siinä aivan
-liikkumatta. Kaikki olivat pelästyksestä aivan jäykkinä, ainoastaan
-kuninkaallinen parantaja juoksi hänen luokseen, samalla kun Roi ja
-muut papit alkoivat mumista rukouksiaan.
-
-"Onko hyvä jumala kutsuttu Osiriksin luo?" kysyi Amenmeses heti
-käheällä äänellä. "Jos niin on, olen minä farao."
-
-"Ei, Amenmeses", vastasi Userti, "noita päätöksiä ei ole vielä
-sinetillä vahvistettu eikä julkisesti kuulutettu. Niillä ei ole
-voimaa eikä arvoa!"
-
-Ennenkuin Amenmeses ehti vastata, huusi parantaja. "Hiljaa! Farao
-elää vielä, sydän sykkii. Tämä on vain äkillinen kohtaus, joka voi
-mennä ohi. Menkää jokainen, hänen täytyy saada olla hiljaisuudessa."
-
-Me lähdimme, mutta ensin Seti polvistui ja suuteli isäänsä otsalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuntia myöhemmin syöksyi prinsessa Userti huoneeseen prinssin
-palatsissa, jossa hän ja minä olimme keskustelemassa.
-
-"Seti", sanoi hän, "farao elää vielä, mutta parantajat sanovat, että
-hän kuolee auringon laskun aikaan. Vielä on aikaa. Tässä minulla on
-paperi, joka on varustettu hänen sinetillään ja todistuksilla, ja
-jossa hän peruuttaa kaiken, mitä hän tänään tuolla neuvottelussa
-määräsi, ja määrää sinut, poikansa, oikeaksi ja ainoaksi Egyptin
-valtaistuimen perilliseksi."
-
-"Todellako, puoliso? Sano minulle, mitenkä tainnuksissa oleva,
-kuoleva mies voi määrätä ja sinetöidä tämän kirjoituksen?" ja hän
-tarttui paperiin, jota Userti piti kädessään.
-
-"Hän selvisi hetkeksi. Nehesi kertoo sinulle, miten", vastasi Userti
-katsoen häneen kylmästi. Sitten hän, ennen kuin Seti ehti puhua,
-lisäsi:
-
-"Älä tuhlaa enään aikaa kysymyksiin, vaan ryhdy toimeen ja paikalla.
-Joukkojen päällikkö odottaa tuella alhaalla, hän on sinun uskollinen
-palvelijasi. Hänen kauttaan olen luvannut jokaiselle sotilaalle
-lahjan sinä päivänä, jolloin sinut kruunataan. Nehesi ja useimmat
-upseerit ovat meidän puolellamme. Ainoastaan papit ovat meitä vastaan
-tuon hebrealaisen noidan takia, jota sinä suojelet, ja hänen kansansa
-tähden, jota sinä suosit. Mutta heillä ei ole ollut aikaa kiihoittaa
-kansaa eivätkä he tahdokaan kapinaa. Ryhdy toimeen, Seti, ryhdy,
-sillä ei kukaan liikahda ilman sinun nimenomaista määräystäsi.
-Sitäpaitsi, mitään kysymystä ei siitä jälkeenpäin nouse, sillä
-Tebestä meren rantaan asti ja ympäri koko maailman tunnetaan sinut
-Egyptin perilliseksi."
-
-"Mitä sinä tahtoisit minun tekevän, puolisoni?" kysyi Seti, kun
-Userti pysähtyi hengähtääkseen.
-
-"Etkö voi arvata? Täytyykö minun panna valtioviisautta päähäsi samoin
-kuin miekan käteesi? Miksi tuo kirjurisi, joka seuraa kintereilläsi
-kuin lemmikkikoira, olisi viisaampi? Kuule siis. Amenmeses on
-lähettänyt keräämään itselleen voimia, mutta vielä ei hänellä
-ole viittäkymmentä miestä, joihin hän voi luottaa." Hän kumartui
-eteenpäin ja kuiskasi kiivaasti: "Tapa tuo petturi Amenmeses --
-kaikki pitävät sitä oikeutettuna tekona ja joukkopäällikkö odottaa
-sanaasi. Kutsunko hänet tänne?"
-
-"Ei ole väliä", vastasi Seti. "Kun faraota, niinkuin hänellä on
-oikeus tehdä, on haluttanut nimittää joku kuninkaallinen mies
-seuraajakseen, niin miten tuo mies siitä syystä olisi petturi? Mutta,
-petturi tai ei, minä en tapa serkkuani Amenmesesta."
-
-"Silloin hän tappaa sinut."
-
-"Kenties. Se on hänen ja jumalien välinen asia, jonka jätän heidän
-ratkaistavakseen. Vala, jonka hän tänään vannoi, ei ole niin helposti
-rikottavissa. Mutta joko hän sen rikkoo tai ei, minä myöskin tein
-valan, ainakin sydämessäni, etten yrittäisi vastustaa faraon tahtoa,
-faraon, jota kaikesta huolimatta rakastan isänäni ja kunnioitan
-kuninkaanani, hänen, joka vielä elää ja voi, niinkuin toivon, vielä
-parantua. Mitä sanoisin hänelle, jos hän parantuisi tai pahimmassa
-tapauksessa, kun viimein jossakin kohtaamme toisemme?"
-
-"Farao ei enään parane. Olen puhunut parantajan kanssa ja hän sanoi
-minulle niin. He ovat jo puhkaisseet hänen päänsä päästääkseen ulos
-sairauden pahan hengen, ja sen jälkeen ei kukaan perheestämme ole
-elänyt enään kauan."
-
-"Sentähden, että minä niin ajattelen, sanokoon papit ja parantajat,
-mitä haluavat, he samalla päästävät sisään kuoleman hyvän hengen.
-Ana, pyydän teitä, jos minä --"
-
-"Mies", keskeytti Userti lyöden kädellään pöytää, jonka vieressä hän
-seisoi, "ymmärrätkö, että sillä aikaa kuin sinä mietit ja saarnaat,
-menetät kruunusi?"
-
-"Se on jo menetetty. Etkö nähnyt, että annoin sen Amenmesekselle?"
-
-"Ymmärrätkö, että sinusta, jonka pitäisi olla maailman suurin
-hallitsija -- muutamien tuntien sisällä, jos sinun edes sallitaan
-elää -- ei tule muuta kuin tavallinen Egyptin kansalainen, jota
-jokainen kerjäläinen voi häväistä saamatta siitä mitään rangaistusta?"
-
-"Todellakin, puolisoni. Onpa siinä sitäpaitsi jotakin hyvääkin, mitä
-teen, sillä toivon sitä täydellisesti ja olen halukas joutumaan
-vaaraankin päästäkseni nopeammin pois pahasta maailmasta. Kuule",
-lisäsi hän muuttaen ääntään ja asentoaan. "Luulet minua tyhmäksi ja
-helposti taipuvaksi; uneksija olet sinäkin, sinä, selväkatseinen,
-kovatahtoinen valtionainen, joka tavoittelet hetken kestäviä
-loistavia etuja, jotka olet valmis maksamaan verellä, etkä arvaa,
-mitä alla piilee. Nuo asiat eivät kuulu minulle enää. Olen ainoastaan
-mies, joka ponnistelen tullakseni rehelliseksi ja tehdäkseni oikein,
-niinkuin minulle on hyvä ja paha selvinnyt. Sinä olet varma,
-että uneksimiseni vie minut maalliseen perikatoon ja häpeään.
-Siitäkään minä en ole varma. Ajattelen, että se johtaa minut aivan
-toisenlaisiin olosuhteisiin kuin mihinkä sinun sydämesi kiintyy,
-mutta se on polku, joka on sirotettu kukilla ja tuoksulla. Ei sitä
-ole tehty ihmisten luista eikä heidän tippuvasta verestään. Kruunut,
-jotka on hankittu veren muistolla, ja joita julmuuksilla pidetään
-hallussa, ovat vaarassa myös hukkua vereen, Userti."
-
-Tämä viittasi kädellään torjuvasti. "Pyydän sinua, Seti, säästämään
-lopun siksi, kunnes minulla on parempaa aikaa kuunnella. Sitäpaitsi,
-jos olen ennustusten tarpeessa, pidän parhaampana kääntyä Kiin
-puoleen ja sellaisten, jotka harjoittavat sitä elämäntehtävänään.
-Minusta tämä päivä on työskentelyä eikä uneksimista varten, ja koska
-sinä hylkäät apuni ja käyttäydyt kuin sairas tyttö houreissaan,
-täytyy minun pitää huolta itsestäni. Koska, niin kauan kuin sinä
-elät, en voi hallita yksinäni enkä aloittaa sotaa omassa nimessäni,
-menen sopimaan Amenmeseksen kanssa, joka maksaa minulle runsaasti
-rauhasta."
-
-"Sinä menet -- ja palaatko takaisin, Userti?"
-
-Prinsessa ojensi itsensä aivan suoraksi näyttäen hyvin
-kuninkaalliselta ja vastasi hitaasti:
-
-"Minä en palaa. Minä, Egyptin prinsessa, en voi olla puolisona
-miehellä, joka astuu valtaistuimeltaan maahan ja kruunun sijasta
-tahraa otsansa loalla. Kun ennustuksesi toteutuu, Seti, ja sinä
-ryömit tomustasi esiin, silloin kenties keskustelemme jälleen."
-
-"Varmaankin, Userti, mutta kysymys on siitä, mitä puhumme?"
-
-"Siksi ajaksi", lisäsi prinsessa poistuessaan, "jätän sinut valitun
-neuvonantajasi huostaan -- tuon kirjurin, jonka hulluus, ei viisaus,
-on harmaannuttanut ennen aikaansa, ja tuon hebrealaisen noidan, joka
-voi juottaa teitä kuunsäteillä valheellisilta huuliltaan. Hyvästi
-Seti, kerran prinssi ja puolisoni."
-
-"Hyvästi Userti. Pelkään, että sinun kuitenkin täytyy pysyä
-sisarenani."
-
-Kun prinsessa oli mennyt, kääntyi hän puoleeni ja sanoi:
-
-"Tänään, Ana, olen kadottanut sekä kruunun että puolison. Kuitenkin
-on kummallista sanoa, etten tiedä, tokko kumpikaan noista
-onnettomuuksista surettaa minua vähääkään. Mutta sittenkin on tämä
-hetki, jolloin onneni kääntyy. Tai kenties kaikki paha ei ole
-vielä tapahtunut. Ettekö tekin tahdo lähteä, Ana? Vaikka prinsessa
-pilkkasi teitä vihassaan, pitää hän kuitenkin teistä ja tahtoisi
-teidät palvelukseensa. Muistakaa, kuka ikinä Egyptissä kukistuneekin,
-Usertista tulee lopuksi mahtava."
-
-"Oi, prinssi", vastasin minä, "enkö ole tarpeeksi tänään kärsinyt,
-koska te vielä lisäätte häpeäni kuormaa, te, jonka kanssa särjin
-pikarin ja valan vannoin?"
-
-"Mitä!" naurahti hän. "Onko vielä Egyptissä jäljellä joku, joka
-muistaa valansa omaksi tappiokseen? Kiitän teitä, Ana", ja hän otti
-käteni ja puristi sitä.
-
-Samassa aukeni ovi ja vanha Pambasa astui sisään sanoen:
-
-"Hebrealainen nainen, Merapi, haluaisi puhutella teitä; sekä kaksi
-hebrealaista miestä."
-
-"Kutsu heidät sisään", sanoi Seti. "Huomatkaa, Ana, miten tuo vanha
-kumartelija kääntää kasvonsa laskevasta auringosta. Tänä aamuna olisi
-hän vielä sanonut: 'Nähdä teidän korkeuttanne', ja olisi kumartanut
-niin syvälle, että parta olisi maata laahannut. Nyt se kuuluu: 'Nähdä
-teitä', eikä edes tavallista, kohteliasta päänkumarrusta. Hän on
-sitäpaitsi pettänyt ja peijannut minua vuoden toisensa jälkeen ja
-tullut rikkaaksi lahjoista. Tämä on ensimmäinen monista vaikeista
-läksyistä tai oikeammin toinen -- hänen korkeutensa prinsessan puhe
-oli ensimmäinen. Rukoilen, että oppisin ne nöyrästi."
-
-Hänen näin miettiessään ja puhellessaan kuuntelin minä sydän
-raskaana, kun en osannut lohduttaa. Silloin astui Merapi huoneeseen,
-ja hetkistä myöhemmin tuo villikatseinen lähettiläs, jonka olimme
-nähneet faraon neuvostossa, sekä Jabez, Merapin setä, tuo taitava
-kauppias. Merapi kumarsi syvään Setille ja hymyili minulle. Sitten
-tulivat nuo kaksi miestä; ja lähettiläs, hieman kumarrettuaan, alkoi
-puhua:
-
-"Sinä tiedät käskyni, prinssi", sanoi hän. "Tämän naisen on palattava
-kansansa luo. Jabez, hänen setänsä, vie hänet mukanaan."
-
-"Ja sinä tiedät vastaukseni, israeliitta", vastasi Seti. "Minulla
-ei ole mitään valtaa jalosukuisen neiti Merapin tulemiseen tai
-menemiseen nähden, eikä vähintä haluakaan pakottaa ketään. Kysy
-häneltä itseltään."
-
-"Mitä haluat minusta, pappi?" kysyi Merapi nopeasti.
-
-"Että sinun on palattava Gosheniin, Nathanin tytär. Eikö sinulla ole
-korvia kuullaksesi?"
-
-"Minä kuulen, mutta jos palaan, mitä te teette minulle?"
-
-"Sinun, joka olet näyttäytynyt teoillasi tuolla temppelissä
-profeetaksi, tulee pyhittää voimasi kansasi palvelukseen. Palattuasi
-saat anteeksi kaiken pahan, mitä olet israelilaisia vastaan tehnyt.
-Vannomme sen Jumalan nimessä."
-
-"Minä en ole mikään profeetta enkä ole tehnyt mitään pahaa
-kansalleni, pappi. Olen ainoastaan pelastanut heidät murhaamasta
-sellaista, joka on heidän ystävänsä. Olenpa kuullut, että hän on
-valmis luopumaan kruunustaankin heidän tähtensä."
-
-"Sen asian ratkaisevat Israelin vanhimmat etkä sinä, nainen.
-Vastauksesi?"
-
-"Se ei ole heidän eikä minun ratkaistavanani, vaan ainoastaan
-Jumalan." Hän pysähtyi ja lisäsi sitten: "Onko siinä kaikki, mitä
-tahdot minulta?"
-
-"On kaikki, mitä isät tahtovat, mutta Laban vaatii kihlattua
-morsiantaan."
-
-"Ja aiotaanko minut naittaa tuolle -- salamurhaajalle?"
-
-"Epäilemättä sinut annetaan tuolle urhoolliselle sotilaalle, jolle
-nyt jo kuulut."
-
-"Ja jos kieltäydyn?"
-
-"Silloin, Nathanin tytär, on minun asiani kirota sinut Jumalan
-nimessä ja ilmoittaa, että sinut poistetaan ja erotetaan Jumalan
-kansasta. Sen lisäksi sanon sinulle, että elämäsi on hukassa, sillä
-kuka hebrealainen tahansa saa tappaa sinut milloin ja miten haluaa
-joutumatta siitä edesvastuuseen."
-
-Merapi vaaleni hiukan, mutta kääntyi sitten Jabeziin päin ja kysyi:
-
-"Kuulitko setäni? Mitä sanot sinä?"
-
-Jabez katseli vältellen ympärilleen ja sanoi:
-
-"Veljen tyttäreni, tietysti sinun on toteltava Israelin vanhimpien
-määräyksiä, jotka he ovat saaneet taivaasta, niinkuin tottelit heitä
-varustaessasi itseäsi mahtavaa Amonia vastaan."
-
-"Eilen annoitte minulle erilaisen neuvon, setäni. Silloin sanoitte,
-että minun oli parempi pysyä siellä, missä olin."
-
-Lähetti kääntyi ja tuijotti Jabeziin.
-
-"On suuri ero eilisen ja tämän päivän välillä", kiiruhti Jabez
-puhumaan. "Eilen sinua suojeli sellainen, josta pian piti tulla
-farao, ja joka olisi kyennyt auttamaan kansaasi. Tänään tuo mahtavuus
-on häneltä ryöstetty ja hänen tahdollaan ei ole enään mitään arvoa
-Egyptissä. Kuollutta leijonaa ei tarvitse pelätä, Merapi."
-
-Seti hymyili tuolle herjaukselle, mutta Merapin kasvot, niinkuin
-minunkin, tulivat punaisiksi vihasta.
-
-"Nukkuvia leijonia on ennenkin pidetty kuolleina, setä, ja ne, jotka
-häpäisivät niitä, ovat saaneet sen kalliisti maksaa. Prinssi Seti,
-ettekö sano sanaakaan auttaaksenne minua tästä pulasta?"
-
-"Mikä siinä on vaikeata, jalosukuinen neiti? Jos haluatte mennä
-kansanne luo ja -- Labanin, joka nähtävästi on parantunut
-haavoistaan, ei meidän välillämme ole mitään, paitsi kiitollisuuteni
-teitä kohtaan, joka oikeuttaisi minua sanomaan, ettette saa mennä.
-Jos sitävastoin haluatte jäädä, silloin kenties en vielä ole niin
-voimaton suojelemaan ja puolustamaan kuin tämä arvoisa Jabez luulee.
-Minähän olen vielä Egyptin ylhäisin aatelismies ja sellainen, jota
-rakastetaan. Siksi, jos te haluatte jäädä, voitte minun mielestäni
-kenenkään häiritsemättä tehdä sen. Ystävä, jonka katon alla teitä
-miellyttää oleskella, ei ainakaan häiritse."
-
-"Tuo on ystävällistä puhetta", kuiskasi Merapi. "Harvat puhuisivat
-sellaisia sanoja naiselle, jolta vähän pyydetään, ja jolla on vähän
-annettavaa."
-
-"Asia päätökseen", murisi lähettiläs. "Totteletko vai kapinoitko
-vastaan? Vastaa!"
-
-Merapi kääntyi ja katsoen häntä suoraan silmiin sanoi:
-
-"Minä en palaa Gosheniin enkä Labanin luo, jonka miekkaa olen saanut
-katsella tarpeekseni."
-
-"Kenties saat katsella sitä vielä enemmän, ennen kuin kaikki on
-lopussa. Viimeisen kerran, ajattele ennen kuin Jumalasi ja kansasi
-kirous tulee päällesi ja sen jälkeen kuolema. Sillä se tapahtuu,
-sanon minä, joka, kuten farao tänään tietää, en ole mikään väärä
-profeetta, ja sen tietää prinssikin."
-
-"En usko, että Jumalani, joka näkee niitten sydämiin, jotka hän on
-luonut, tahtoo rangaista naista siitä, että tämä kieltäytyy menemästä
-naimisiin murhaajan kanssa, jota hän itse ei ole milloinkaan
-valinnut. Sellaista kohtaloahan, pappi, tarjoat minulle. Siksi jätän
-levollisena tuomion suuren Tuomarin käsiin. Sitäpaitsi halveksin
-sinua ja käskyjäsi. Jos minun täytyy tulla surmatuksi, anna minun
-kuolla, mutta anna minun ainakin kuolla naimattomana ja vapaana,
-sillä en ole kenenkään miehen rakastettu, puoliso enkä orja."
-
-"Hyvin puhuttu!" kuiskasi Seti minulle.
-
-Nyt pappi julmistui. Heiluttaen käsivarsiaan ja pyöritellen hurjia
-silmiään syyti hän kirouksia tuota naisparkaa kohtaan. Koska hän
-saneli ne melkein kaikki nopeasti vanhan hebrealaisen tavan mukaan,
-emme ymmärtäneet niitä kaikkia. Hän kirosi hänen elämänsä, kuolemansa
-ja kuoleman jälkeisen elämänsä. Hän kirosi hänet rakkaudessa
-ja vihassa, naimisissa tai yksinään. Hän kirosi hänen lapsensa
-kaikkiin sukupolviin asti. Lopuksi hän ilmoitti, että jumala, jota
-hän palveli, oli hylännyt hänet ja tuomitsi hänet kuolemaan kenen
-tapettavaksi tahansa, joka vain voi tappaa hänet. Niin hirveä oli tuo
-kirous, että Merapi vetäytyi taaksepäin ja Jabez kyyristyi maahan
-peittäen käsillään kasvonsa, ja minäkin tunsin vereni jähmettyvän.
-
-Viimein hän pysähtyi huulet vaahdossa. Sitten huutaen äkkiä: "Tuomion
-jälkeen rangaistus!" veti hän esille puukon viitastaan ja hyökkäsi
-Merapia kohti.
-
-Tämä pakeni meidän taaksemme. Pappi seurasi, mutta Seti huudahti:
-"Sitä arvelinkin!" ja juoksi heidän väliinsä vetäen esille miekkansa,
-jota hän kantoi juhlapukunsa alla. Ja seuraava, mitä näin, oli miekan
-punainen kärki, joka tuli näkyviin papin olkapäiden välistä.
-
-Hän kaatui maahan huutaen:
-
-"Näinkö te osoitatte rakkauttanne Israelia kohtaan, prinssi?"
-
-"Näin näytän vihani murhaajia kohtaan", vastasi Seti
-
-Sitten mies kuoli.
-
-"Oi!" huusi Merapi väännellen käsiään. "Taaskin olen saattanut
-hebrealaisen veren vuotamaan ja nyt kaikki tuo kirous tulee päälleni."
-
-"Ei, vaan minun päälleni, jos tässä on mitään kirottavaa, jota
-epäilen, sillä tämä teko oli minun tehtävä estääkseni tuon
-järjettömän miehen iskemästä puukkoaan teihin."
-
-"Niin, elämä on jäljellä, vaikkapa vähäksikin aikaa. Jollei teitä,
-prinssi, olisi ollut, olisin minä nyt --" ja hän vapisi.
-
-"Ja jollei teitä olisi ollut, Israelin Kuu, olisin minä nyt --" ja
-hän hymyili lisäten: "Todellakin, kohtalo kutoo kummallista verkkoa
-teidän ja minun ympärilleni. Ensin te pelastatte minut kuolemasta,
-sitten pelastan minä teidät. Luulen, neiti, että lopuksi saamme
-kuolla yhdessä ja antaa Analle mitä parhaimman aiheen kertomukseen."
-
-"Ystävä Jabez", jatkoi hän kääntyen israeliittaan, joka yhä
-oli kyyryllään nurkassa, silmät tuijottaen päässä, "palatkaa
-lämminsydämisen kansanne luo ja selvittäkää heille, miksi neiti
-Merapi ei voi seurata teitä, ja ottakaa tuo ruumis mukaanne
-kertomuksenne todisteeksi. Sanokaa heille, että jos he lähettävät
-useampia miehiä kiusaamaan veljentytärtänne, odottaa heitä
-samanlainen kohtalo. Mutta minä en vieläkään käännä selkääni heille
-muutamien hullujen tai pahantekijöitten tähden, kuten tänään
-olen heille osoittanut. Ana, olkaa valmiina, sillä pian lähden
-Memphikseen. Pitäkää huolta, että neiti Merapilla, joka haluaa
-matkustaa yksinään, on kelvollinen saattojoukko mukanaan, nimittäin
-jos hän haluaa lähteä Taniksesta."
-
-
-
-
-XI.
-
-AMENMESEKSEN KRUUNAUS.
-
-
-Nyt, huolimatta kaikesta onnettomuudesta, joka kohtasi Egyptiä, ja
-omasta salaisesta surustani, alkoi onnellisin aika, mitä jumalat
-ovat antaneet minulle. Me matkustimme Menneferiin eli Memphikseen,
-tuohon valkoisilla muureilla varustettuun kaupunkiin, jossa olin
-syntynyt, kaupunkiin, jota rakastin. Nyt en enään asustanut pienessä
-talossa lähellä Ptahin temppelin aitausta. Tuo temppeli oli muuten
-suurempi ja kauniimpi kuin Tebessä ja Taniksessa olevat. Kotini
-oli Setin ihanassa palatsissa, jonka hän oli perinyt äidiltään,
-korkealta kuninkaalliselta puolisolta. Se oli ja on vieläkin ilman
-muureja kukkulalla, lähellä Neit-jumalattaren temppeliä. Tuolla
-jumalattarella on asuntonsa aina muurista pohjoiseen päin, miksi,
-sitä en tiedä, koska eivät hänen pappinsakaan ole voineet sitä
-minulle kertoa. Palatsin edustalla, joka on pohjoiseen päin, on
-suuri pylväseteinen, jonka kattoa kannattavat palmupuiset, maalatut
-pylväät. Sieltä on kenties nähtävissä Egyptin kaunein näköala. Ensin
-näkyvät puutarhat, sitten palmupuistot, sitten viljellyt maat, sitten
-leveä ja kaunis Niili, ja tuolla kaukana erämaa.
-
-Täällä me sitten asustimme huomaamatta ja melkein ilman vartijoita,
-mutta rikkaudessa ja hyvinvoinnissa, viettäen aikaamme palatsin
-tai temppelin kirjastoissa, ja kun väsyimme työhön, suloisissa
-puutarhoissa tai toisinaan purjehtien Niiliä pitkin. Neiti Merapikin
-asui siellä, mutta palatsin sivurakennuksessa muutamien orjien
-ja palvelijoiden kanssa, jotka Seti oli antanut hänelle. Joskus
-tapasimme hänet puutarhoissa, joissa hän mielellään käveli samaan
-aikaan kuin mekin, nimittäin ennen kuin aurinko paistoi kuumasti tai
-illan viileässä, ja silloin tällöin kuutamoöinä. Silloin me kaikki
-kolme puhelimme yhdessä, sillä Seti ei milloinkaan etsinyt hänen
-seuraansa yksin eikä seinien sisäpuolella.
-
-Nuo keskustelut olivat hyvin hupaisia. Ja aikaa myöten pidimme
-niitä yhä useammin, sillä Merapi janosi oppia, ja prinssi toi
-hänelle kirjoja, joita hän sai lukea puutarhassa olevassa pienessä
-huvimajassa. Siellä istuimme, tai jos kuumuus kohosi liian suureksi,
-ulkopuolella kahden suuren puun varjossa, jotka levittivät
-oksiaan tuon pikku majan katon yli, Setin kertoillessa kirjojen
-sisällyksestä ja selvitellessä hänelle kirjoitustemme salaisuuksia.
-Toisinaan luin minä heille omia kirjoittamiani kertomuksia, joita
-he kumpikin mielellään kuuntelivat, niin he ainakin sanoivat ja
-minä turhamaisuudessani uskoin. Myöskin keskustelimme maailman
-salaperäisyydestä, ihmeistä ja hebrealaisista, heidän kohtalostaan
-tai siitä, mitä Egyptissä ja naapurimaissa tapahtui.
-
-Eikä Merapi ollut aivan yksinäinenkään, sillä Memphiksessä asusti
-muutamia jalosukuisia naisia, joitten suonissa virtasi hebrealaista
-verta, tai jotka olivat synnyltään israelilaisia ja olivat vastoin
-lakejansa naineet egyptiläisiä. Näistä hän sai ystäviä, ja yhdessä
-he harjoittivat jumalanpalvelustaan emien tapojensa mukaan kenenkään
-estämättä heitä, sillä täällä ei sallittu kenenkään papin häiritä.
-
-Me puolestamme olimme kanssakäymisessä niin monen kanssa kuin vain
-halusimme, sillä harvat unohtivat, että Seti oli syntyperältään
-Egyptin prinssi, siis melkein puolijumala, ja kaikki halusivat
-tulla tervehtimään häntä. Oman itsensä tähdenkin häntä paljon
-rakastettiin ja erittäinkin oli hän rakas köyhille, joiden puutetta
-oli hänen ilonsa lievittää suurilla rikkauksillaan. Tästä johtui,
-että missä hän vain liikkuikin, otettiin hänet vaikka tahtomattaan
-vastaan kunnian ja nöyryyden osoituksilla, mitkä olivat melkein
-kuninkaallisia, sillä vaikka farao voi ryöstää häneltä kruunun, ei
-hän voinut ottaa hänen suonistaan pyhää kuninkaitten verta.
-
-Tämän tähden huoletti minua hänen turvallisuutensa, sillä olin varma,
-että Amenmeses tiesi kaiken urkkijoittensa välityksellä ja alkoi
-kadehtia valtaistuimelta sysättyä prinssiä, jota vielä niin paljon
-kunnioittivat ne, joita hänen oikeuden mukaan olisi pitänyt hallita.
-Kerroin Setille epäilyksistäni ja huomautin, että kun hän liikkui
-kaduilla, pitäisi hänellä olla seurassaan aseistettuja miehiä.
-Mutta hän vain naurahti ja vastasi, että niinkuin hebrealaisten ei
-onnistunut tappaa häntä, samoin kävisi muillekin. Sitäpaitsi uskoi
-hän, ettei maassa ollut ainoatakaan egyptiläistä, joka nostaisi
-miekkansa häntä vastaan tai panisi myrkkyä hänen juomaansa, vaikka
-kuka tahansa käskisi. Sitten hän lisäsi vielä:
-
-"Paras tapa välttää kuolemaa on olla pelkäämättä sitä, sillä silloin
-Osiris karttaa meitä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt on minun kerrottava Taniksen tapahtumista. Farao Meneptah eli
-ainoastaan muutamia tunteja tulematta tajuihinsa, ennen kuin hänen
-henkensä lensi taivaaseen. Silloin oli suuri suru maassa, sillä
-vaikka hän ei ollutkaan rakastettu, oli hän kunnioitettu ja pelätty.
-Ainoastaan israelilaiset iloitsivat julkisesti, koska hän oli ollut
-heidän vihollisensa ja heidän profeettansa olivat ennustaneet, että
-kuolema oli lähellä häntä. He sanoivat, että heidän Jumalansa oli
-surmannut hänet, ja se sai egyptiläiset vihaamaan heitä enemmän kuin
-milloinkaan ennen.
-
-Vielä oli Egyptissä epäilystä ja hämmästystä, sillä vaikka julistus
-prinssi Setin perinnöttömyydestä oli kuulutettu kaikkialla, kansa
-ja erittäinkin ne, jotka asustivat eteläosassa maata, eivät voineet
-ymmärtää, miten sellaista oli voitu tehdä noitten Goshenissa asuvien
-orjien tähden. Todellakin, jos prinssi olisi vain nostanut kättään,
-kymmenet tuhannet olisivat tulleet hänen käskettävikseen. Sen hän
-kuitenkin kieltäytyi tekemästä, ja se hämmästytti koko maailmaa,
-sillä pidettiin kummallisena, että mies hylkäsi valtaistuimen, joka
-olisi kohottanut hänet melkein jumalien tasolle. Mutta välttääkseen
-heidän kiihkeitä pyyntöjään oli hän hetipaikalla lähtenyt Memphikseen
-ja pysytteli siellä piilossa suruajan isänsä kuoleman jälkeen.
-Niin sitten kävi, että Amenmeses pääsi valtaistuimelle kenenkään
-vastustamatta, sillä ilman puolisoaan ei Userti voinut tai ei
-tahtonut toimia.
-
-Kun balsamoiminen oli tehty, vietiin farao Meneptahin ruumis
-Niiliä pitkin ikuiseen asuntoonsa, komeaan hautaan, jonka hän oli
-valmistanut itselleen Thebeen, "Kuolleitten kuninkaitten laaksoon".
-Prinssi Setiä ei kutsuttu tähän suureen juhlaan, jottei, kuten
-Bakenkhonsu kertoi minulle jälkeenpäin, hänen läsnäolonsa saisi
-aikaan kapinaa hänen ihailijainsa taholta joko hänen tahdostaan
-tai tahtomattaan. Sen vuoksi ei myöskään kuolleen jumalan, kuten
-Meneptahia nimitettiin, sallittu levähtää Memphiksessä viimeisellä
-matkallaan Niiliä pitkin.
-
-Puettuna valepukuun katseli prinssi, niinkuin muukin kansa,
-ohikulkevaa hautajaisalusta, jossa hänen isänsä ruumis oli
-kaljupäisten, valkopukuisten pappien ympäröimänä. Edellä kulki
-aluksia, jotka olivat täynnä sotilaita ja upseereita, jäljessä
-tulivat uusi farao ja kaikki Egyptin ylhäiset, ja veden pintaa pitkin
-kuuluivat valitusäänet kauas. Alukset ilmestyivät, kulkivat ohi,
-katosivat näkyvistä, ja silloin itki Seti vähän, sillä hän rakasti
-isäänsä omalla tavallaan.
-
-"Mitä hyödyttää kuninkaanaolo ja puolijumalan nimi", sanoi hän
-minulle, "kun sellaisten jumalien loppu on aivan sama kuin
-kerjäläisten?"
-
-"Se hyöty siitä on, prinssi", vastasin, "että kuningas voi tehdä
-enemmän hyvää eläessään kuin kerjäläinen ja näyttää muillekin hyvää
-esimerkkiä."
-
-"Tai enemmän pahaa, Ana. Kerjäläinenkin voi näyttää arvokasta
-esimerkkiä, kestävyyttä kärsimyksissä. Jos olisin varma, etten tekisi
-muuta kuin ainoastaan hyvää, silloin kenties tahtoisin olla kuningas.
-Mutta olen huomannut, että se, joka haluaa tehdä kaikkien parasta,
-saakin aikaan suurinta harmia."
-
-"Josta vihdoin kasvaa halu tehdä pahaa, prinssi."
-
-"Ei", vastasi hän, "sillä hyvä voittaa lopuksi. Hyvä on totuutta ja
-totuus hallitsee maata ja taivasta."
-
-"Silloin on selvää, prinssi, että teidän pitäisi koettaa tulla
-kuninkaaksi."
-
-"Tahdon muistaa tuon ajatuksen, Ana, jos aika joskus tuo tullessaan
-sopivan tilaisuuden, joka ei ole verellä tahrattu", vastasi hän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun faraon juhlalliset hautajaiset olivat lopussa, palasi Amenmeses
-Tanikseen, ja siellä hänet kruunattiin faraoksi. Minä olin läsnä
-tuossa suuressa juhlassa, tuoden kruunauslahjaksi muutamia
-kuninkaallisia koristuksia, jotka prinssi lähetti faraolle, sillä
-hän sanoi, ettei hänen, tavallisena ihmisenä, sopinut enää kauemmin
-kantaa niitä. Minä vein ne faraolle, joka otti ne vastaan epäillen ja
-sanoi, ettei hän ymmärtänyt prinssi Setin ajatuksia eikä tarkoituksia.
-
-"Niissä ei piile mikään ansa, oi farao", sanoin. "Niinkuin te
-iloitsette loistosta, jonka jumalat ovat lahjoittaneet teille, samoin
-herrani prinssikin iloitsee levosta ja rauhasta, jonka jumalat ovat
-hänelle suoneet, eikä pyydä enempää."
-
-"Voi olla niin, kirjuri, mutta minusta se on niin kummallinen asia,
-että toisinaan pelkään näitten loistavien kukkieni kätkevän jonkun
-kuolettavan käärmeen, josta prinssi tietää, jollei hän olisikaan
-pannut sitä niihin."
-
-"En voi sanoa, farao, mutta epäilemättä, vaikka hän ei voikaan olla
-petollinen, prinssi ei ole samanlainen kuin muut ihmiset. Hänen
-sydämensä on sekä laaja että syvä."
-
-"Liian syvä minulle", mumisi Amenmeses. "Joka tapauksessa, sanokaa
-kuninkaalliselle serkulleni kiitokseni hänen lahjoistaan, erittäinkin
-niistä, joita kantoi Egyptin perillisenä ollessaan isäni Khaemuas,
-joka toivoakseni on jättänyt minulle viisautensa samoin kuin
-verensäkin. Sanokaa hänelle vielä, että niin kauan kuin hän hillitsee
-itsensä tekemästä minulle harmia valtaistuimella, kuten tiedän hänen
-tähän asti tehneen, voi hän olla varma, etten minäkään häiritse häntä
-siinä asemassa, jonka hän on valinnut."
-
-Näin myöskin prinsessa Usertin, joka kyseli minulta tarkasti
-herrastaan. Kerroin hänelle kaiken salaamatta mitään. Hän kuunteli ja
-kysyi:
-
-"Mitenkä on tuon hebrealaisen naisen, Israelin kuun, laita?
-Epäilemättä hän täyttää minun paikkani."
-
-"Ei, prinsessa", vastasin. "Prinssi elää yksinään. Ei hän eikä kukaan
-muukaan nainen täytä teidän paikkaanne. Hän on ainoastaan prinssin
-ystävä, ei sen enempää."
-
-"Ystävä! No, ainakin tiedämme, miten tuollaiset ystävyyssuhteet
-päättyvät. Oi, varmasti jumalat kurittavat prinssiä hulluudella."
-
-"Voi olla, teidän korkeutenne, mutta minä luulen, että jos jumalat
-rankaisisivat useampia ihmisiä sellaisella hulluudella, tulisi
-maailma paremmiksi kuin se on."
-
-"Maailma on maailma, ja sellaisten velvollisuus, jotka ovat syntyneet
-ylhäisiksi, on hallita siellä, missä ovat eikä piiloutua kirjojen
-ja kukkien sekaan, eikä puhella mielettömyyksiä kauniin muukalaisen
-naisen ja kirjurin, vaikkapa oppineenkin, kanssa", vastasi hän
-katkerasti, lisäten: "Oi; jollei prinssi ole hullu, tekee hän
-varmasti toiset hulluiksi ja minut, puolisonsa, muitten muassa. Tämä
-valtaistuin on hänen -- hänen; kuitenkin sallii hän juron tomppelin
-ottaa paikkansa ja lähettää mokomalle lahjoja ja siunauksia."
-
-"Minun mielestäni teidän korkeutenne pitäisi odottaa siksi, kunnes
-kertomus on lopussa, ennen kuin lausutte tuomionne."
-
-Hän katsoi minuun terävästi ja kysyi:
-
-"Miksi sanotte niin? Eikö prinssi ole kaiken tämän jälkeen
-hullu? Kenties hän ja te, jotka kumpikin näytätte olevan niin
-yksinkertaisia, leikitte jotakin suurta ja salaista peliä, kuten
-olen kuullut järjettömien ihmisten menestyksellä tekevän? Vai onko
-tuolla israelilaisella noidalla joku salaperäinen taito johtaa teitä,
-sellainen kuin naisella, joka voi särkeä Amonin patsaan hienoksi
-tomuksi, täytyy olla? Te ette ole tietävinänne siitä, mikä merkitsee,
-ettette tahdo vastata. Oi, kirjuri Ana, jos se vain olisi vaaratonta,
-niin luulen, että löytäisin keinon, jolla voisin puristaa teistä
-esiin totuuden, vaikka teeskentelette olevanne viaton kuin lapsi."
-
-"Teidän korkeuttanne huvittaa uhkailla ja ilman syytä."
-
-"Ei", vastasi hän muuttaen ääntään ja asentoaan, "minä en uhkaile.
-Se on vain mielettömyyttä, joka on tarttunut minuun Setistä.
-Ettekö tekin tulisi hulluksi, jos tietäisitte, että toinen nainen
-kruunattaisiin teidän sijastanne huomenna, koska -- koska --" ja hän
-alkoi itkeä, mikä peloitti minua enemmän kuin kaikki hänen kovat
-sanansa.
-
-Hän kuivasi äkkiä kyyneleensä ja sanoi:
-
-"Sanokaa herralleni, että minä iloitsen kuullessani, että hän
-voi hyvin ja lähetän hänelle terveiseni, mutta etten milloinkaan
-omasta tahdostani halua nähdä hänen eläviä kasvojaan, jollei hän
-muuta mieltään ja ota omakseen sitä, mikä on hänen omaansa. Sanokaa
-hänelle, että vaikka hän niin vähän huolehtii minusta, eikä välitä
-mitään minun tahdostani, minä kuitenkin pidän silmällä hänen
-hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan parhaani mukaan."
-
-"Hänen turvallisuuttaan, prinsessa! Farao sanoi minulle tuskin tunti
-sitten, ettei hänellä ole vähääkään pelättävää, niinkuin ei hän
-pelkääkään mitään."
-
-"Oi, kumpi teistä on tyhmempi", huudahti hän polkien jalkaa,
-"isäntäkö vaiko renki? Te uskotte, ettei prinssillä ole mitään
-pelättävää, koska tuo vallananastaja sanoo teille niin, ja hän uskoo
-sen -- koska hän ei pelkää vähääkään. Vähän aikaa hän saa nukkua
-rauhassa. Mutta odottakoon siksi, kunnes monenlaiset vaivat kohtaavat
-Egyptiä ja kansa, joka ymmärtää, että jumalat ovat lähettäneet ne
-tuon pahan virheen tähden, jonka isäni teki kuoleman kuristaessa
-hänen kurkkuaan ja järkensä hämärtäessä, alkaa kääntää silmänsä
-laillista kuningasta kohden. Silloin tuo vallananastaja tulee
-kateelliseksi ja jos hän onnistuu, saa prinssi ikuisesti nukkua
-rauhassa. Jos hänen kaulansa säilyy, on se vain sen vuoksi, että
-minä pidätän murhaajan kättä. Hyvästi. En voi puhua enempää, sillä
-ajatukseni ovat kuin tulessa -- ja huomenna hänet olisi kruunattu
-ja minut hänen rinnallaan", ja hän lähti kuninkaallisempana kuin
-milloinkaan ennen jättäen minut ihmettelemään, mitä hän tarkoitti
-puhuessaan Egyptin vaivoista, tai olivatko ne vain sattumalta
-lausuttuja sanoja.
-
-Myöhemmin Bakenkhonsu ja minä söimme illallista yhdessä Ptahin
-temppelin virkahuoneessa -- häntä nimitettiin ikänsä vuoksi temppelin
-isäksi -- ja silloin kuulin enemmän tuosta asiasta.
-
-"Ana", sanoi hän, "sanonpa teille, että Egyptiä uhkaa sellainen
-synkeys, jollaista ei ole milloinkaan nähty, ei edes silloinkaan,
-kun luultiin niiniveläisten barbaarien valloittavan maan ja tekevän
-kansan orjiksi. Amenmeseksestä tulee viides farao, jonka minä olen
-nähnyt kruunattavan. Ensimmäinen kruunattiin silloin, kun minä
-olin pieni lapsi, joka riipuin äitini viitan liepeissä, mutta en
-kertaakaan ole nähnyt tällaista synkeyttä."
-
-"Ehkä se johtuu siitä, että kruunu joutuu sellaiselle, jonka ei
-pitäisi kantaa sitä, Bakenkhonsu."
-
-Tämä pudisti päätään. "Ei aivan. Minä luulen, että tämä pimeys tulee
-taivaasta, kuten valokin. Ihmiset pelkäävät, tietämättä mitä."
-
-"Israelilaisiako?" kyselin minä.
-
-"Nyt olette lähellä sitä, Ana, sillä epäilemättä heillä on paljon
-tekemistä tässä asiassa. Jollei heitä olisi, kruunattaisiin huomenna
-Seti eikä Amenmeses. Ja kertomus ihmeestä, jonka kaunis hebrealainen
-nainen teki tuolla temppelissä, on levinnyt laajalti ja pidetään sitä
-enteenä. Kerroinko jo teille, että kuusi päivää sitten vihittiin
-siellä hieno, uusi jumalan kuvapatsas, ja seuraavana aamuna se
-löydettiin makaamassa kyljellään tai oikeammin nojaten päätään Mutin
-rintaa vasten?"
-
-"Silloin on Merapi ainakin syytön, sillä hänhän on poistunut tästä
-kaupungista."
-
-"Tietysti hän on poistunut, sillä eikö Setikin ole mennyt? Mutta
-luulen, että hän on jättänyt jotakin jälkeensä. Olkoon kuinka
-tahansa, itse meidän uusi jumalainen herrammekin on peloissaan. Hän
-näkee pahoja unia, Ana", lisäsi hän alentaen ääntään, "niin pahoja,
-että hän on kutsunut luokseen Kiin, päätietäjän, selittämään niitä
-hänelle."
-
-"Ja mitä sanoi Kii?"
-
-"Kii ei voinut sanoa mitään tai oikeammin ainoa vastaus, jonka hän
-suvaitsi antaa hänelle ja hänen seuralaisilleen, kun nämä kysyivät
-tulevaisuuttaan, oli se, että tämän jumalan hallitus tulisi olemaan
-hyvin lyhyt ja että se loppuisi yhtä aikaa kuin hänen elämänsäkin."
-
-"Mikä luultavasti ei miellyttänyt jumalaa, Bakenkhonsu."
-
-"Mikä ei ollenkaan miellyttänyt jumalaa. Hän uhkasi Kiitä. On
-mieletöntä uhata suurta tietäjää, Ana, ja sen Kherheb sanoikin
-hänelle katsoen häntä silmiin. Silloin farao pyysi anteeksi ja
-kysyi, kuka seuraisi häntä valtaistuimelle, mutta Kii sanoi, ettei
-hän tiennyt, sillä Kherheb, jota on uhattu, ei voi muistaa mitään --
-paitsi maksaa takaisin uhkaajalle."
-
-"Ja tiesikö hän sen, Bakenkhonsu?"
-
-Vastauksen asemasta murensi vanha neuvonantaja jotakin hienoa
-pöydälle, sitten sormellaan piirsi muruihin sakaalipäisen jumalan
-ja kaksi höyhentä, ja senjälkeen nopealla liikkeellä pyyhkäisi
-murut lattialle. "Seti!" kuiskasin minä, luettuani Setin nimen
-kuvakirjaimilla piirrettynä, ja hän nyökytti päätään ja naurahti
-tapansa mukaan.
-
-"Ihmiset saavat toisinaan takaisin omansa, Ana, varsinkin, jos he
-eivät etsi omaansa", sanoi hän. "Mutta jos niin paljon täytyy ensin
-tapahtua, on se hirveätä. Uusi farao ei ole ainoa ihminen, joka
-uneksii, Ana. Myöhäisempinä vuosinani olen tullut herkkäuniseksi ja
-toisinaan uneksin, vaikka en ole taikuri, niinkuin Kii."
-
-"Mitä uneksitte?"
-
-"Näin unta, että suuret parvet marssivat aivankuin heinäsirkat
-Egyptin yli. Niiden edellä kulki tulipatsas, jolla oli kaksi kättä.
-Toinen piteli Amonia kurkusta ja toinen uutta faraota. Niiden
-jäljessä tuli pilvipatsas, jossa näkyi kuin kääreistään irroitetun
-muumion haamu, kuoleman haamu seisoen veden päällä, joka oli täynnä
-lukemattomia kuolleita."
-
-Nyt minulle muistui mieleen se kuva, jonka prinssi ja minä olimme
-nähneet pilvissä tuolla Goshenin maassa, mutta siitä en virkkanut
-mitään. Luulen kuitenkin, että Bakenkhonsu näki ajatukseni, sillä hän
-kysyi:
-
-"Uneksitteko te milloinkaan, ystäväni? Te näette näkyjä, jotka
-toteutuvat -- Amenmeses valtaistuimella, esimerkiksi. Ettekö tekin
-toisinaan uneksi? Ettekö? No, entä prinssi sitten? Te näytätte
-sellaiselta, ja aika on sovelias ja tärkeä. Oi, minä muistan!
-Te uneksitte kumpikin, ei sellaisia näkyjä, jotka kulkevat Kiin
-peloittavien silmien ohi, vaan sellaisia, joita kuu heijastaa
-Memphiksen vedenpintaan, Israelin kuu. Ana, kuulkaa minua, unohtakaa
-pois ruumis ja kasvattakaa henkeä, sillä se yksin on onnea, josta
-nainen ja kaikki ilomme ovat vain maallisia vertauskuvia, varjoja,
-jotka heijastavat kuoleman pilven läpi, joka on meidän ja valon
-välissä. Näen, että ymmärrätte, koska muutamia säteitä tuosta valosta
-on päässyt sydämeenne. Muistatteko, että näitte sen loistavan sillä
-hetkellä, jolloin pieni tyttärenne kuoli? Niin, tiesin sen. Se
-oli lahja, jonka hän jätti teille, lahja, joka kasvaa sellaisessa
-rinnassa kuin teidän, jos vain tahdotte hylätä ruumiin ja tehdä
-sille tilaa, Ana. Mies, älkää itkekö -- naurakaa, kuten minä teen,
-oho-ho! Antakaa minulle keppini ja hyvää yötä. Älkää unohtako, että
-istumme yhdessä huomisissa kruunajaisissa, sillä te olette 'Kuninkaan
-seuralainen', ja se on arvo, jota, kun se kerran on annettu, ei
-uusi farao voi ottaa pois. Se on niinkuin hengen lahja, Ana, vaikea
-saavuttaa, mutta kerran saavutettuna ikuisempi kuin tähdet. Oi, miksi
-elän niin kauan minä, joka tahtoisin kylpeä siinä, kuten lapsena oli
-tapani kylpeä Niilissä?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä määrättyyn aikaan menin palatsin suureen saliin,
-jossa ensiksi olin nähnyt Meneptahin, ja otin minulle osoitetun
-paikan. Se oli jotenkin takana, kenties siksi, ettei toivottu minun,
-joka tunnettiin prinssin yksityiseksi kirjuriksi, muistuttavan
-Egyptiä hänestä, esiintymällä sellaisessa paikassa, jossa kaikki
-voisivat nähdä minut.
-
-Vaikka sali olikin suuri, oli se ääriään myöten täynnä ihmisiä.
-Sitäpaitsi ei siellä ollut mitään ainaista väkeä, vaan melkein kaikki
-aatelisia ja Egyptin ylipappeja, näiden puolisoja ja tyttäriä,
-niin että koko hämärä linna loisti kullasta ja jalokivistä, joita
-heillä oli juhlapuvuissaan. Odotellessa nilkutti vanha Bakenkhonsu
-luokseni ihmisten tehdessä tietä hänelle, ja minä näin hymyn hänen
-sisäänpainuneissa silmissään.
-
-"Meillä on huonot paikat, Ana", sanoi hän. "Mutta jos joku Egyptin
-monista jumalista sattumalta vuodattaisi tulta faraon päälle, olemme
-me silloin turvassa. Jumalista puhuttaessa", jatkoi hän kuiskaten,
-"oletteko kuulleet, mitä tapahtui tunti sitten Taniksen Ptahin
-temppelissä, josta juuri tulen? Farao ja kaikki kuninkaallisen
-perheen jäsenet -- paitsi yhtä -- kulkivat tavan mukaan jumalan
-patsaan ohi, jonka, kuten tiedätte, pitäisi nyökäyttää päätään
-merkiksi, että hän valitsee ja hyväksyy kuninkaan. Amenmeseksen
-edellä kulki prinsessa Userti, ja kun hän meni ohi, kumartui jumalan
-pää, sillä minä näin sen, Vaikka kaikki väittivät, etteivät he
-nähneet sitä. Sitten tuli farao -- ja seisoi odottaen, mutta se ei
-kumartunut, vaikka papit lausuivat vanhaan tapaan: 'Jumala tervehtii
-kuningasta'. Viimein hän jatkoi matkaansa näyttäen synkältä kuin
-yö, ja toiset Rameseksen jälkeläiset seurasivat järjestyksessä.
-Viimeisenä kaikista nilkutti Saptah ja kuulkaa! Jumala kumarsi taas."
-
-"Miten ja miksi se tekee sillä lailla", kysyin minä, "ja väärällä
-ajalla?"
-
-"Kysykää papeilta, Ana, tai Usertilta tai Saptahilta. Kenties ei
-tuota jumalaista niskaa oltu öljytty pitkiin aikoihin, ehkä oli
-liiaksi tai liian vähän öljytty, tai ehkä rukoukset -- taikkapa
-nauhat -- olivat sotkeutuneet. Tai kenties farao oli kitsaasti
-antanut lahjoja suuren jumalan huoneen virkakunnalle. Kuka olen
-minä, että ymmärtäisin jumalien tiet? Siinä temppelissä, jossa minä
-palvelin viisikymmentä vuotta sitten, Tebessä, ei teeskennelty
-kumartamista eikä vaivattu päätä sillä, mikä kuninkaallinen suku tuli
-valtaistuimelle. Hiljaa! Farao tulee."
-
-Komeassa juhlakulkueessa, prinssien, neuvonantajien, naisten, pappien
-ja vartijoiden ympäröimänä, Amenmeses ja kuninkaallinen puoliso
-Urnure, suuri nainen, joka käveli kömpelösti, saapuivat saliin. Se
-oli loistava seurue. Ylipappi Roi ja visiiri Nehesi ottivat faraon
-vastaan ja veivät hänet valtaistuimelle. Kaikki heittäytyivät maahan,
-torvet toitottivat ja vanha tervehdys: "Elämä! Veri! Voima! Farao!
-Farao! Farao!" huudettiin.
-
-Amenmeses nousi ja kumarsi, ja minä näin, että hänen kovat kasvonsa
-olivat levottomat ja vanhentuneet. Sitten hän vannoi jumalille ja
-ihmisille jonkun valan, jonka Roi luki hänelle, ja koko seurueen
-edessä pani päähänsä kaksinkertaisen kruunun ja muut koristeet, ja
-otti käteensä valtikan ja kultaisen sirpin. Heti sen jälkeen tehtiin
-uskollisuuden vala. Ensimmäiseksi tuli prinsessa Userti ja suuteli
-faraon kättä, mutta ei notkistanut polveaan. Kuitenkin hän ensin
-puhui hänen kanssaan hetken. Me emme voineet kuulla, mitä sanottiin,
-mutta jälkeenpäin saimme tietää, että hän vaati faraota julkisesti
-toistamaan kaikki ne lupaukset, jotka hänen isänsä Meneptah oli
-tehnyt hänelle, ja vahvistamaan hänen asemansa ja oikeutensa. Lopuksi
-Amenmeses tekikin sen, vaikka minun mielestäni hyvin vastahakoisesti.
-
-Niin tuota juhlaa jatkettiin monin vanhanaikaisin juhlamenoin,
-kunnes kaikki väsyivät odottaessaan hetkeä, jolloin farao puhuisi
-kansalle. Tuota puhetta ei kuitenkaan koskaan pidetty, sillä äkkiä
-näin nuo kaksi Israelin profeettaa, jotka olivat käyneet Meneptahia
-tervehtimässä tässä samassa salissa, työntäytyvän eteenpäin. Ihmiset
-vetäytyivät taaksepäin niin, että he menivät suoraan valtaistuimen
-luo, eivätkä edes vartijat yrittäneet pysäyttää heidän kulkuaan. Mitä
-he siellä sanoivat, en voinut kuulla, mutta luulen, että he vaativat,
-että heidän kansansa sallittaisiin mennä palvelemaan Jumalaansa
-tapansa mukaan, ja että Amenmeses kieltäytyi, kuten Meneptahkin oli
-tehnyt. Silloin toinen miehistä heitti sauvansa maahan ja se muuttui
-käärmeeksi, joka sihisi faraolle, jonka jälkeen Kherheb Kii ja
-hänen seuralaisensa myöskin heittivät sauvansa maahan, jotka nekin
-muuttuivat käärmeiksi, vaikka minä saatoin ainoastaan kuulla sihinän.
-
-Sen jälkeen sali pimeni niin, etteivät ihmiset voineet nähdä
-toistensa kasvoja, ja jokainen alkoi ääneensä huutaa seuralaistaan,
-joka hämmingissä oli sekaantunut väkijoukkoon. Bakenkhonsu ja minä
-jouduimme yhdessä ihmisten työntäminä ovelle, josta iloksemme taas
-saimme nähdä taivaan.
-
-Näin loppui Amenmeseksen kruunaus.
-
-
-
-
-XII.
-
-JABEZIN SANOMA.
-
-
-Tuona yönä ei ollut ketään iloitsevaa kaupungin kaduilla, eikä
-ketään, paitsi hovin suojissa ja saleissa, joka olisi juhlinut.
-Kuljin torin poikki ja huomasin ihmisten kulkevan synkkinä
-edestakaisin tai kuiskaten puhuvan keskenään. Äkkiä alkoi eräs mies,
-jonka kasvot oli peitetty kaavulla, puhutella minua sanoen, että
-hänellä oli sanoma isännälleni, prinssi Setille. Vastasin, etten ota
-mitään sanomia oudolta muukalaiselta, jolloin hän työnsi päähineen
-taaksepäin, ja minä näin, että se oli Jabez, Merapin setä. Minä
-kysyin häneltä, oliko hän totellut prinssiä ja vienyt profeetan
-ruumiin, tuon, joka oli yrittänyt murhata Merapin, Gosheniin ja
-kertonut vanhimmille syyn miehen kuolemaan.
-
-"Olen", vastasi hän, "eivätkä vanhimmat olleet vihaisia prinssille
-siitä. He sanoivat, että heidän lähettiläänsä oli mennyt pitemmälle
-kuin mitä hänellä oli oikeutta, sillä ne eivät milloinkaan olleet
-käskeneet häntä kiroamaan Merapia, vielä vähemmin yrittämään ottaa
-häntä hengiltä, ja että prinssi teki oikein tappaessaan sellaisen,
-joka olisi tehnyt murhan hänen kuninkaallisten silmiensä edessä.
-Kuitenkin he lisäsivät, että tuo kirous, jonka pappi kerran oli
-lausunut, varmasti kohtaisi Merapia joko toisella tai toisella
-tavalla."
-
-"Mitä hänen sitten pitäisi tehdä, Jabez?"
-
-"En tiedä, kirjuri. Jos hän palaa kansansa luo, kenties hänet
-vapautetaan siitä, mutta silloin hänen varmasti on naitava Laban. Se
-on hänen valittavanaan."
-
-"Ja mitä te tekisitte, jos olisitte hänen sijassaan, Jabez?"
-
-"Luulen, että olisin siellä, missä olen, ja tekisin itseni hyvin
-rakkaaksi Setille. Onhan mahdollista, että kirous menee hänen
-ohitseen, sillä sitähän ei ole laillisesti hänelle määrätty. Mitä
-tietä hän astuneekin, surut odottavat, ja pahinta kaikista, nainen
-toivoisi saavansa tyydyttää sydämensä ennen kuin se kuolee, varsinkin
-jos tuo sydän on sattunut kääntymään sellaiseen, josta tulee farao."
-
-"Miksi sanotte: 'Josta tulee farao', Jabez?" kysyin minä, sillä me
-seisoimme aivan kahden yksinäisessä paikassa.
-
-"Sitä en voi sanoa teille", vastasi hän sukkelasti, "kuitenkin käy
-niin kuin sanon. Hän, joka on valtaistuimella, on hullu niinkuin
-Meneptah oli hullu, ja taistelee voimaa vastaan, joka on mahtavampi
-kuin hänen, kunnes se painaa hänet maahan. Ainoastaan prinssin
-sydämessä loistaa viisauden valo. Se, minkä tänään näitte, on vain
-ensimmäinen monista ihmeistä, kirjuri Ana. En voi sanoa enempää."
-
-"Mikä sitten on asianne, Jabez?"
-
-"Tämä: Koska prinssi on koettanut kohdella hyvin Israelin kansaa ja
-heidän tähtensä hylännyt kruunun, mitä sitten muille tapahtuneekin,
-ei hänen tarvitse pelätä mitään. Mikään vaiva ei kohtaa häntä eikä
-hänen lähellään olevia, esim. teitä, kirjuri Ana, joka myöskin
-tahtoisitte kohdella meitä oikeuden mukaisesti. Kuitenkin saattaa
-tapahtua, että veljentyttäreni Merapin vuoksi, jonka päälle nuo
-kiroussanat ovat tulleet, kohtaa suuri suru sekä prinssiä että häntä
-itseään. Sentähden kenties voi olla viisasta, että hän jää Setin
-taloon, ja prinssi taas tekisi viisaasti kääntäessään hänet takaisin
-oveltaan."
-
-"Mikä suru?" kysyin minä hämmästyneenä hänen synkästä puheestaan,
-mutta vastausta ei kuulunut, sillä hän oli mennyt.
-
-Lähellä asuntoani kohtasin toisen miehen. Kuun valaistessa hänen
-kasvojaan näin Kiin peloittavat silmät.
-
-"Kirjuri Ana", sanoi hän, "te lähdette huomenna varhain Memphikseen,
-ettekä kahden päivän kuluttua, kuten aioitte."
-
-"Miten sen tiedätte, tietäjä Kii?" kysyin, sillä en ollut kenellekään
-kertonut suunnitelmani muutoksesta, koska olin sen tehnyt vasta
-sitten kuin Jabez oli poistunut.
-
-"Minä en tiedä mitään, Ana, paitsi että uskollinen palvelija, joka
-on saanut tietää kaiken, minkä te olette tänään kuullut, tahtoo
-kiiruhtaa kertomaan siitä isännälleen, varsinkin jos siellä on joku
-toinenkin, jolle hän haluaisi siitä ilmoittaa, kuten Bakenkhonsu
-tuumii."
-
-"Bakenkhonsu puhuu liian paljon, mitä hän sitten tuumineekaan",
-huudahdin äreästi.
-
-"Vanha tulee suulaaksi. Te olitte tänään kruunajaisissa, ettekö
-ollutkin?"
-
-"Olin, ja jos näin oikein sieltä kaukaa, nuo hebrealaiset
-profeetathan näyttivät voittavan teidät, Kherheb, joka harmittaa
-teitä kovasti, niinkuin olitte harmissanne silloin temppelissä, kun
-Amon kukistui."
-
-"Se ei harmita minua, Ana. Jos minulla on kykyjä, voi olla toisia,
-joilla on vielä suurempia kykyjä, kuten näin Amonin temppelissä.
-Miksi sentähden hämmästyisin?"
-
-"Kykyjä!" naurahdin minä, sillä tuona yönä oli mieleni kuohuksissa.
-"Eikö viekkaus olisi parempi sana? Miten voitte muuttaa sauvan
-käärmeeksi, asia, joka on aivan mahdoton ihmiselle?"
-
-"Viekkaus voi olla parempi sana, sillä se tarkoittaa taitoa yhtä
-paljon kuin petostakin. 'Mahdotonta ihmiselle'! Luuletteko senkin
-jälkeen mitä näitte jonkun aikaa sitten Amonin temppelissä, että
-mikään on mahdotonta miehelle tai naiselle? Kenties itsekin voisitte
-tehdä yhtä paljon."
-
-"Miksi pilkkaatte minua, Kii? Minä opiskelen kirjoja enkä käärmeitten
-lumoamista."
-
-Hän katseli minua tyynellä tavallaan, ikäänkuin tarkastellen, ei
-kasvojani, vaan ajatuksiani niiden takaa. Sitten hän katsoi kädessään
-olevaa keetripuista sauvaansa ja antoi sen minulle sanoen:
-
-"Tarkastakaa tätä, Ana, ja sanokaa minulle, mikä se on."
-
-"Olenko lapsi", vastasin suuttuneena, "etten tuntisi papin sauvaa?"
-
-"Luulen, että teissä on jotakin lapsellista, Ana", hän mutisi, koko
-ajan silmillään tuijottaen kasvoihini.
-
-Silloin tapahtui hirveätä. Sauva alkoi liikkua kädessäni ja kun
-vilkaisin siihen, katso, se oli pitkä, keltainen käärme, jota pitelin
-hännästä. Heitin tuon matelijan kirkaisten maahan, sillä se käänsi
-päätään kuin pistääkseen minua. Ja tuossa tomussa se liikkui ja
-kiemurteli pois minusta Kiitä kohden. Hetkistä myöhemmin se oli vain
-sauva keltaisesta keetripuusta, vaikka minun ja Kiin välillä oli
-käärmeen jälki hiekassa.
-
-"Ana, on häpeämätöntä", sanoi Kii nostaessaan sauvansa, "syyttää
-minua viekkaudesta samalla, kun itse koetatte hämmentää
-silmänkääntäjäparan tällaisilla tempuilla."
-
-En tiedä, mitä sanoin hänelle. Lopuksi kuitenkin arvelin, että hän
-pian sanoisi minun voivan täyttää huoneen pimeydellä keskellä päivää
-ja saada ihmiset kauhuihinsa.
-
-Äkkiä hänen kasvonsa ja äänensä muuttuivat.
-
-"Se kaikki on ollut leikkiä", sanoi hän. "Tahdotteko uudelleen ottaa
-tämän sauvan ja ojentaa sen kuuta kohden? Te kieltäydytte ja teette
-oikein, sillä ette te enkä minä voi peittää hänen kasvojaan. Ana,
-koska te olette viisas tavallanne ja seurustelette vielä viisaamman
-kanssa, ja olitte läsnä temppelissä, jolloin Amonin patsas särkyi
-tuon noidan tahdosta, joka mitteli voimiaan kanssani ja voitti minut,
-niin minä, suuri tietäjä, olen tullut kysymään teiltä -- mistä oli
-lähtöisin tuo pimeys tänään salissa?"
-
-"Jumalasta, luullakseni", vastasin kuiskaten peloissani.
-
-"Niin luulen minäkin, Ana. Mutta sanokaa minulle, tai pyytäkää
-Merapia, Israelin kuuta, sanomaan minulle -- mistä jumalasta? Oi,
-sanonpa teille, että peloittava voima on liikkeellä tässä maassa ja
-prinssi Seti teki viisaasti luopuessaan Egyptin valtaistuimesta ja
-paetessaan Memphikseen. Sanokaa se hänelle, Ana."
-
-Sitten hänkin oli poissa.
-
-Nyt palasin turvallisesti Memphikseen ja kerroin kaiken prinssille,
-joka kuunteli innokkaasti. Ainoastaan kerran hän oli kovasti
-liikutettu. Se oli silloin, kun kerroin hänelle Usertin sanat,
-ettei tämä milloinkaan tahtoisi nähdä hänen kasvojaan, jollei häntä
-haluttaisi uudelleen palata valtaistuimelle. Tämän kuullessaan
-nousivat kyyneleet prinssin silmiin ja hän alkoi kävellä edestakaisin
-huoneessa.
-
-"Kaatunut ei saa odottaa hellyyttä", sanoi hän, "ja epäilemättä, Ana,
-pidätte mielettömänä, että olen harmissani tällaisesta kohtelusta."
-
-"En, prinssi, sillä minutkin on vaimoni jättänyt iäksi päiväksi, ja
-tuska on unohtumaton."
-
-"En ajattele puolisoani, Ana, sillä todellisuudessa ei hänen
-Korkeutensa ole minulle mikään puoliso. Sillä mitkä lienevätkään
-Egyptin vanhat lait, kuinka olisi voinut käydä toisin hänen ja
-minun välilläni? Kaipaan sisarta. Sillä vaikka meillä ei ollut sama
-äiti, kasvatettiin meidät yhdessä ja omalla tavallamme rakastimme
-toisiamme, vaikka hänen huvinsa oli hallita minua ja minun taas
-totella, ja maksaa hänelle takaisin pilkalla. Siksi hän on niin
-suuttunut, kun nyt äkkiä olen hylännyt hänen hallituksensa,
-seuratakseni omaa tahtoani, jolloin hän on kadottanut valtaistuimen."
-
-"Egyptin kuninkaallisen perijättären velvollisuus on aina ollut naida
-Egyptin farao, prinssi, ja hän seurasi tuota velvollisuutta naimalla
-sellaisen, josta piti tulla farao, ja siksi isku meni syvälle."
-
-"Silloin hänen olisi parasta hylätä tuo hullu puolisonsa ja naida
-farao. Mutta sitä ei hän milloinkaan tee. Hän on aina vihannut
-Amenmesesta niin paljon, ettei mielellään tahdo olla edes samassa
-paikassa hänen kanssaan. Eikä Amenmeseskaan naisi häntä, sillä
-hän ei tahdo hallita sellaisen naisen avulla, jolla on suurempi
-oikeus kruunuun kuin hänellä. Tästä lähtien täytyy minun kulkea
-yksin, jollei -- jollei -- Jatkakaa kertomustanne, ystävä. Onpa hän
-ystävällinen, kun suuruudessaan muistaa näin vähäpätöistä. Minun
-pitäisi muistaa se, vaikka on totta, että painuneet päät joskus
-nousevat jälleen", hän lisäsi katkerasti.
-
-"Niin ainakin Jabez luulee, prinssi", ja minä kerroin hänelle, miten
-israelilaiset olivat varmoja, että hänestä tulisi farao, johon
-prinssi nauraen sanoi:
-
-"Kenties, hehän ovat hyviä profeettoja. Omasta puolestani en tiedä
-sitä enkä välitäkään. Tai ehkäpä Jabez huomaa jotakin hyötyvänsä
-puhuessaan niin, sillä tiedättehän, että hän on taitava kauppias."
-
-"En luule sitä", vastasin ja pysähdyin.
-
-"Puhuiko Jabez vielä jostakin muustakin asiasta, Ana? Neiti
-Merapista, esimerkiksi?"
-
-Tuntien, että se oli velvollisuuteni, kerroin hänelle kaiken, mistä
-Jabez ja minä olimme keskustelleet, vaikka vähän ujostellen.
-
-"Tuo hebrealainen on paljosta varma, Ana, vieläpä siitäkin, kelle
-Israelin kuu haluaisi loistaa. Kenties, ystäväni, hän haluaa
-houkutella valollaan teitä tai jotakuta nuorukaista Goshenissa -- ei
-Labania -- tai ehkäpä ei ketään."
-
-"Minuako, prinssi, minuako?" huudahdin.
-
-"Niin, Ana, olen varma, että haluaisitte sitä. Minun mielestäni
-voitte kysyä hänen mieltään siinä asiassa. Älkää näyttäkö noin
-hämmentyneeltä, mies, sillä hän, jonka aiotte naida, on liian kaino
-sellaiseen. No, kertokaa minulle kruunajaisista."
-
-Ollen iloinen, päästessäni puhumasta Merapista, kerroin laveasti
-kaikesta, mitä oli tapahtunut farao Amenmeseksen noustessa
-valtaistuimelle. Kun kuvailin hänelle, miten hebrealaisen profeetan
-sauva oli muuttunut käärmeeksi, ja miten Kii ja hänen seuralaisensa
-olivat tehneet saman ihmeen, nauroi prinssi ja sanoi, että ne olivat
-pelkkiä silmänkääntäjien temppuja. Mutta kun kerroin pimeydestä,
-joka peitti koko salin, ja kauhusta, joka täytti ihmisten sydämet,
-ja Bakenkhonsun peloittavasta unesta, sekä sanoista, joilla Kii oli
-hämmentänyt minut ja pilkannut minua, kuunteli hän hyvin vakavana ja
-vastasi:
-
-"Minä olen samaa mieltä kuin Kii tässä asiassa. Minäkin luulen,
-että joku hirveä voima on likellä Egyptiä, sellainen, joka on
-kotoisin Goshenin maasta, ja että tein viisaasti kieltäytyessäni
-valtaistuimesta. Mutta miltä jumalalta nuo vaivat ovat lähtöisin,
-sitä en tiedä. Kenties aika sen meille näyttää. Sillävälin, jos on
-mitään perää noitten hebrealaisten profeettojen puheessa, mistä Jabez
-kertoi, te ja minä ainakin saamme levätä rauhassa, joka on parempi
-kuin faraon onni valtaistuimella, jota Userti tavoittelee. Joka
-tapauksessa tätä leikkiä kannattaa katsella. Olette tehnyt tehtävänne
-hyvin, Ana. Menkää lepäämään sillä välin kuin minä ajattelen kaikkea
-sitä, mitä olette kertonut."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli ilta, ja kun palatsissa oli kovin kuuma, menin puutarhan pieneen
-huvimajaan, jossa Seti ja minä tapasimme lueskella, istuuduin sinne
-ja kun olin väsynyt, nukahdin siihen. Uneksin naisesta, joka itki ja
-kun sitten heräsin, oli tullut yö ja täysi kuu loisti taivaalla. Sen
-säteet valaisivat edessäni olevan puutarhan.
-
-Tämän pikku majan edessä, kuten olen kertonut, kasvoi puita, jotka
-tänä vuoden aikana olivat täynnä valkeita kukkia. Näiden puiden
-suojassa oli penkki, joka oli rakennettu auringon kuivaamista
-tiileistä. Sillä istui nainen, jonka tunsin Merapiksi. Hänkin oli
-surullinen, sillä vaikka pää oli alaspainuneena ja pitkä tukka peitti
-kasvot, kuulin hänen hiljaiset huokauksensa.
-
-Tuo näky liikutti minua suuresti ja muistin, mitä prinssi oli sanonut
-minulle. Hänhän oli käskenyt minua kysymään Merapilta, ajatteliko hän
-yhtään minua. Jos siis tekisin sen, ei minua voitaisi moittia siitä.
-Olin kuitenkin varma, ettei hänen sydämensä kuulunut minulle, vaikka
--- totta puhuakseni -- toivoin hartaasti asian olevan toisin. Kuka
-katselisikaan haikaraa rämeikössä silloin, kun laajasiipinen kotka
-leijailee taivaalla.
-
-Paha ajatus tuli mieleeni. Otaksutaan, että tuon istujan silmät
-olivat kiintyneet kotkaan, ilmojen herraan Otaksutaan, että hän
-jumaloi tuota kotkaa, että hän rakasti sitä siksi, että sen koti oli
-taivas ja koska se oli kaikkien lintujen kuningas. Ja otaksutaan,
-että joku huomauttaisi hänelle, että jos hän houkuttelee sen maan
-päälle taivaan loistavasta vapaudesta, tuottaa hän sille orjuuden
-tai kuoleman ansanvirittäjän käsissä. Eikö silloin tuo rakastunut
-katselija sanoisi: "Lennelköön se vapaana ja onnellisena, miten
-paljon kaipaankin katsella sitä", ja kun se olisi kadonnut näkyvistä,
-kenties hänen silmänsä kääntyisivät haikaraparkaan?
-
-Jabez oli sanonut minulle, että jos tämä nainen ja prinssi
-rakastuisivat toisiinsa, tuottaisi hän prinssille paljon surua.
-Jos kertoisin sen hänelle, uskoisi hän sen varmasti, sillä hänhän
-luottaa kansansa ennustuksiin. Sitäpaitsi, mitä ikinä hänen sydämensä
-kuiskisikin, ollen ylevämielinen ei hän milloinkaan suostuisi
-tekemään sellaista, mikä tuottaisi ikävyyttä Setille, vaikkapa sitten
-luopuessaan hänestä hänen oma sydämensä vaipuisikin suruun. Eikä
-hän palaisi hebrealaistenkaan luo joutuakseen sen käsiin, jota hän
-vihasi. Silloin kenties minä -- Puhuisinko hänelle? Jollei Jabez
-olisi tarkoittanut, että asia pitäisi tulla hänen tietoonsa, olisiko
-hän ollenkaan puhunutkaan siitä? Lyhyesti sanoen eikö se ollut
-velvollisuuteni häntä kohtaan ja kenties myös prinssiä kohtaan, joka
-silloin säästyisi tulevilta onnettomuuksilta.
-
-Sellaiset ajatukset kiusasivat mieltäni. Miten voitin ne, en tiedä.
-En ainakaan omalla voimallani, siitä olen varma, sillä tuona hetkenä
-olin mielettömänä rakkaudesta tuota suloista ja ihanaa neitoa
-kohtaan, joka istui edessäni, ja hulluudessani, luulen, olisin
-antanut elämäni saadakseni suudella hänen kättään. Mutta en yksin
-hänenkään tähtensä, sillä kiihkoisa rakkaus on hyvin itsekästä.
-Ei, uskon voittaneeni siksi, että rakkaus, jota tunsin prinssiä
-kohtaan, oli syvempi ja todellisempi kuin mitä olisin voinut tuntea
-ketään naista kohtaan, ja tiesin hyvin, että jollei Merapi olisi
-ollut näkyvissäni, ei milloinkaan tuollainen petos olisi vallannut
-sydäntäni. Sillä olin varma, vaikka prinssi ei ollut sitä koskaan
-minulle sanonut, että hän rakasti Merapia ja halusi hänet toverikseen
-kaikista maallisista esteistä huolimatta, ja jos nyt sanoisin
-Merapille nuo sanat, ei hän milloinkaan suostuisi siihen.
-
-Ja niin voitin itseni, mutta vapisin kuin lapsi ja toivoin, etten
-olisi syntynytkään tuntemaan kielletyn rakkauden tuskia, kuten
-olin kokenut petetyn rakkauden kipuja. Palkan sain aivan pian,
-sillä juuri silloin tarttui hän koristeeseen, joka riippui hänen
-valkean pukunsa rintamuksessa, ja piteli sitä kuun valoa vastaan
-kuin tarkastellakseen sitä. Tunsin sen heti paikalla. Se oli
-tuo kuninkaallinen, lasurikivinen kovakuoriainen, jolla prinssi
-Goshenissa oli kiinnittänyt siteen Merapin loukkautuneeseen jalkaan,
-ja jonka joku voima tempaisi hänen rinnastaan tuona yönä temppelissä,
-jolloin Amonin patsas sortui.
-
-Hän katseli sitä kauan ja tarkasti, ja silmättyään ympärilleen
-ollakseen varma, että hän oli yksin, painoi hän sen huuliaan vastaan
-ja suuteli sitä kiihkoisesti kolme kertaa, kuiskien samalla jotakin,
-mitä en voinut erottaa. Silloin putosivat suomukset silmistäni ja
-tiesin, että hän rakasti Setiä. Oi, kuinka kiitin suojelusjumalaani
-siitä, että se oli varjellut minut tarpeettomalta häpeältä.
-
-Pyyhin kylmän hien otsaltani ja olin poistumaisillani, aikoen
-ohimennessäni sanoa ainoastaan niin monta sanaa kuin olisi
-välttämätöntä, kun katsoessani ylös näin miehen seisovan Merapin
-takana katsellen häntä, tämän kiinnittäessä koristusta pukuunsa.
-Epäröidessäni hetken kuulin miehen puhuvan ja tunsin sen Setin
-ääneksi. Silloin ajattelin uudelleen paeta, mutta kun olen
-luonteeltani arka, pelkäsin näyttää itseäni, kunnes se oli liian
-myöhäistä, ja tuumin, että prinssi jälkeenpäin tekisi minut
-sukkeluutensa maalitauluksi. Niin istuin sitten äänettömänä ja
-hiljaa, kuullen ja nähden kaiken vasten tahtoani.
-
-"Mitä koristetta, neiti Merapi, te ihailette ja hyväilette niin
-innokkaasti?" kysyi Seti hiljaisella äänellään, jossa niin usein oli
-naurun vivahdusta.
-
-Merapi huudahti ja hypähtäessään ylös näki hänet.
-
-"Oi, herrani", vastasi hän, "suokaa anteeksi palvelijallenne. Istuin
-täällä viileässä, kuten annoitte minulle luvan tehdä, ja kuu oli niin
-kirkas -- että halusin nähdä voisinko sen valossa lukea, mitä tähän
-kovakuoriaiseen on kirjoitettu."
-
-"En milloinkaan ennen," tuumin itsekseni, "ole nähnyt sellaista,
-joka lukee huulillaan, vaikka totta kyllä, käyttihän hän ensin
-silmiäänkin."
-
-"Ja osasitteko, neiti? Saanko minäkin koettaa?"
-
-Hyvin hitaasti ja punastuen niin, että kuun valossakin saattoi sen
-nähdä, otti hän esiin koristeen ja ojensi sen hänelle.
-
-"Tämä on varmasti tuttu minulle? Enkö ole nähnyt sitä ennen?" kysyi
-prinssi.
-
-"Kenties. Se oli minulla tuona yönä temppelissä teidän korkeutenne."
-
-"Teidän ei pidä nimittää minua enää niin. Minulla ei ole enään mitään
-arvoa Egyptissä."
-
-"Tiedän -- kansani tähden. Oi, se on jaloa."
-
-"Mutta tuosta kuoriaisesta oli puhe --" keskeytti hän, heilauttaen
-kättään. "Varmasti se on sama, jolla haavanne side kiinnitettiin --
-oh, vuosia sitten!"
-
-"Niin, se on sama", vastasi hän katsellen alas.
-
-"Tiesin sen. Ja kun annoin sen teille, sanoin jotakin, joka minusta
-silloin tuntui koko hyvin sanotulta. Mitä se oli? En voi muistaa.
-Oletteko tekin unohtanut?"
-
-"Olen -- tarkoitan -- en. Te sanoitte, että minulla oli nyt koko
-Egypti jalkani alla, ja puhuitte kovakuoriaisen reunakoristeesta."
-
-"Ah! Nyt muistan. Miten oikea ja samalla miten väärä oli tuo
-sukkeluus -- tai ennustus."
-
-"Miten voi joku asia olla sekä oikea että väärä, prinssi?"
-
-"Sen voisin todistaa teille hyvin helposti, mutta se ottaisi aikaa
-tunnin tai enemmänkin, joten jääköön toiseksi kertaa. Tämä kuoriainen
-on mitätön esine, antakaa se takaisin minulle ja te saatte paremman.
-Tai haluaisitteko mieluummin tämän sormuksen? Kun en enään ole
-Egyptin prinssi, on se aivan tarpeeton minulla."
-
-"Pitäkää kuoriainen, prinssi. Sehän on teidän omanne. Mutta minä en
-ota kuninkaallista sormusta, koska se on --"
-
-"-- tarpeeton minulle, ettekä te halua sellaista, mikä on arvoton
-antajalle. Oi, minä valitsen niin huonosti sanani, mutta en sitä
-tarkoittanut."
-
-"Ei, prinssi, vaan siksi, että teidän kultainen sormuksenne on liian
-iso pieneen käteeni."
-
-"Miten voitte sen sanoa, ennen kuin olette koettanut? Sekin on
-kompastus, mikä kenties olisi myös hyvitettävä."
-
-Sitten hän nauroi ja Merapikin nauroi, mutta ei hän kuitenkaan
-ottanut sormusta.
-
-"Oletteko nähnyt Anaa?" jatkoi prinssi. "Luulen, että hän etsii teitä
-sellaisella kiireellä, että hän tuskin saattoi lopettaa kerrottavansa
-minulle."
-
-"Sanoiko hän niin?"
-
-"Ei, hän vain näytti siltä. Ja niin selvästi, että käskin hänen
-heti paikalla etsiä teidät. Hän vastasi menevänsä lepäämään pitkän
-matkansa jälkeen, tai kenties minä sanoin, että hänen pitäisi se
-tehdä. Unohdin sen, kun on niin paljon muuta ajateltavaa näin ihanana
-yönä."
-
-"Miksi Ana halusi nähdä minua, prinssi?"
-
-"Kuinka voin sen tietää? Miksi mies, joka vielä on nuori -- haluaa
-nähdä suloista ja kaunista naista? Oh! Nyt muistankin. Hän tapasi
-Taniksessa setänne, joka tiedusteli teidän vointianne. Kenties hän
-siksi haluaa nähdä teitä."
-
-"En halua kuulla sedästäni. Hän muistuttaa minulle liian paljon
-asioista, jotka tuottavat tuskaa, ja on öitä, jolloin haluaa paeta
-tuskaa, jonka aamulla varmasti taas löytää."
-
-"Oletteko vielä samaa mieltä palaamisesta kansanne luo?" kysyi
-prinssi vakavammin.
-
-"Olen. Oi, älkää sanoko, että lähetätte minut täältä tuonne --"
-
-"Labaninko luo?"
-
-"Labanin muiden muassa. Muistakaa, prinssi, että minä olen kirouksen
-alainen. Jos palaan Gosheniin, olipa se sitten mihin tahansa, saan
-kuolla pian."
-
-"Ana sanoo setänne Jabezin selittäneen, että tuolla raivoisalla
-miehellä, joka yritti murhata teidät, ei ollut mitään lupaa kirota
-vielä vähemmin tappaa teitä. Pyytäkää häntä kertomaan kaikki teille."
-
-"Kuitenkin pysyy tuo kirous ja musertaa minut lopulta. Miten voin
-minä, yksinäinen nainen, vastustaa Israelin kansan ja heidän
-pappiensa voimaa?"
-
-"Oletteko sitten yksinäinen?"
-
-"Miten voi olla toisin minunlaiseni hylkiön laita, prinssi?"
-
-"Ei, se ei voi olla toisin. Tiedän sen, kun itsekin olen hylkiö."
-
-"Teillä on ainakin korkea puolisonne, joka varmasti tulee
-lohduttamaan teitä", sanoi Merapi katsoen alas.
-
-"Hänen korkeutensa ei tule. Jos olisitte nähnyt Anan, olisi hän
-kenties kertonut teille Usertin vannoneen, ettei hän tahdo nähdä
-kasvojani uudelleen, jollei päätäni korista kruunu."
-
-"Oi, miten saattaa nainen olla niin julma? Varmaankin, prinssi,
-sellainen isku on haavoittanut sydäntänne", huudahti hän säälivästi.
-
-"Hänen korkeutensa ei ole ainoastaan nainen, hän on myös Egyptin
-prinsessa. Muuten koskee sydämeeni se, että kuninkaallinen sisareni
-on hylännyt minut vallan ja loiston tähden, joita hän rakastaa
-enemmän. Mutta niin on käynyt, jollei Ana näe unia. Näyttää siis
-siltä, että olemme samassa asemassa, kumpikin hylättyjä, te ja minä,
-eikö totta?"
-
-Merapi ei vastannut, vaan katseli yhä edelleen maahan. Prinssi jatkoi
-hitaasti:
-
-"Mielessäni on asia, josta tahtoisin kysyä teidän mielipidettänne.
-Jos kaksi hylättyä joutuisi yhteen, olisivat he enään vain puoleksi
-niin hylättyjä, vai mitä?"
-
-"Niin luulisi, prinssi -- tai ehkä he eivät olisi enään ollenkaan
-hylättyjä. Mutta minä en ymmärrä tätä kysymystä."
-
-"Kuitenkin olette vastannut siihen. Jos te olette yksinäinen ja minä
-olen yksinäinen, niin tulisimme, sanotte, vähemmän yksinäisiksi
-yhdessä."
-
-"Prinssi", kuiskasi hän vetäytyen pois hänestä, "minä en puhunut
-tuollaisia sanoja."
-
-"Ette, mutta minä sanoin ne teille. Kuulkaa minua, Merapi. Egyptissä
-pidetään minua kummallisena miehenä siksi, etten ole milloinkaan
-rakastanut ketään naista, enkä edes nähnyt sellaista, jota olisin
-voinut rakastaa." Tässä Merapi katsoi häneen terävästi, ja prinssi
-jatkoi: "Joku aika sitten, ennen kuin kävin teidän maassanne --
-Goshenissa -- Ana voi kertoa teille syyn, sillä luulen, että
-hän kirjoitti sen muistiin -- Kii ja vanha Bakenkhonsu tulivat
-tervehtimään minua. Kuten tiedätte, on Kii epäilemättä suuri tietäjä,
-vaikka hän ei olisikaan niin suuri kuin muutamat teidän profeettanne.
-Hän kertoi minulle, että hän ja toisetkin olivat tiedustelleet
-tulevaisuuttani ja sanoi minun Goshenista löytävän naisen, johon
-sallimus olisi määrännyt minut rakastumaan. Hän lisäsi, että tämä
-nainen tuottaisi minulle paljon iloa." Seti pysähtyi varmaankin
-muistaen, ettei se ollut kaikki, mitä Kii oli sanonut, samoinkuin
-Jabezkin. "Kii kertoi minulle myös", jatkoi hän hitaasti, "että olen
-tuntenut tuon naisen tuhansia vuosia sitten."
-
-Merapi tuijotti häneen ja outo ilme tuli hänen kasvoihinsa.
-
-"Miten se voi olla mahdollista, prinssi?"
-
-"Kysyin sitä Kiiltä, mutta en saanut mitään tyydyttävää vastausta.
-Kuitenkin hän sanoi niin, eikä ainoastaan tuosta naisesta vaan
-myöskin ystävästäni Anasta, ja samaa sanoivat toisetkin tietäjät.
-Sitten menin Gosheniin ja siellä näin tuon naisen --"
-
-"Ensimmäisen kerranko, prinssi?"
-
-"Ei, vaan kolmannen --."
-
-Silloin Merapi vaipui penkille ja peitti käsillään kasvonsa.
-
-"-- ja rakastin häntä, ja tuntui siltä kuin olisin rakastanut häntä
-jo tuhansia vuosia."
-
-"Se ei ole totta. Te pilkkaatte minua. Se ei ole totta!" kuiskasi
-Merapi.
-
-"Se on totta. Jollen sitä silloin tiennytkään, tiesin sen
-jälkeenpäin, vaikka kenties en ennen niin täydellisesti kuin
-tänään, kun sain kuulla, että Userti todellakin oli hylännyt minut.
-Israelin kuu, te olette tuo nainen. En sano teille", jatkoi hän
-intohimoisesti, "että olette kauniimpi kuin kaikki muut naiset,
-tai suloisempi tai viisaampi, sillä sellaisena pidän teitä. Sanon
-ainoastaan, että rakastan teitä, niin rakastan teitä, mikä tahansa
-sitten olettekaan. En voi tarjota teille Egyptin valtaistuinta,
-vaikkapa sen laki sallisikin, mutta voin tarjota teille tämän
-sydämeni valtaistuimen. No, neiti Merapi, mitä vastaatte? Ennen
-kuin puhutte, muistakaa, että vaikka näytätte olevan vankini täällä
-Memphiksessä, teidän ei tarvitse ollenkaan pelätä minua. Mikä tahansa
-vastauksenne lieneekin, sellaisen suojan ja ystävyyden kuin voin
-antaa, saatte koko elämäni ajaksi, enkä milloinkaan yritä pakottaa
-teitä, kuinka paljon tuskaa minulle tuottaneekin kulkea teidän
-ohitsenne. En tiedä tulevaisuutta. Voi tapahtua, että saatan antaa
-teille ylhäisen aseman ja valtaa, voi tapahtua, etten voi antaa muuta
-kuin köyhyyttä ja maanpakoa, mutta miten käyneekin, ruumiini ja
-sieluni kunnioituksen voin antaa. Vastatkaa nyt."
-
-Merapi otti kädet silmiltään ja katseli häntä loistavat kyyneleet
-ihanissa silmissään.
-
-"Se ei voi tapahtua, prinssi", kuiskasi hän.
-
-"Tarkoitatte varmaan, ettette tahdo antaa suostumustanne."
-
-"Minähän sanoin, ettei se voi tapahtua. Sellaiset egyptiläisen ja
-israelilaisen väliset siteet eivät ole laillisia."
-
-"Muutamat tässä kaupungissa ja muuallakin näyttävät Pitävän niitä
-sellaisina, neiti."
-
-"Ja minä olen naimisissa, tarkoitan, että kenties olen naimisissa --
-ainakin on minut pyhästi luvattu Labanille."
-
-"Minäkin olen naimisissa, tarkoitan --"
-
-"Se on eri asia, prinssi. On vielä yksi syy, suurin kaikista, minä
-olen kironalainen ja tuottaisin teille, en iloa, kuten Kii sanoi,
-vaan surua, tai ainakin surua ilon mukana."
-
-Seti katsoi häneen tutkivasti.
-
-"Onko Ana --" alkoi hän, mutta jatkoi sitten, "jos niin on, niin
-tiedättekö sitten elämää, jossa ei olisi sekaisin sekä iloa että
-surua?"
-
-"En. Mutta minä tuottaisin teille paljon enemmän surua kuin iloa.
-Jumalani kirous lepää päälläni, enkä voi oppia palvelemaan teidän
-jumalianne. Kansani kirous on päälläni, kansani laki erottaa minut
-teistä kuin miekka, ja jos lähestyisin teitä, ei se iskisi ainoastaan
-minua, jonka ei ole väliä, vaan myöskin teitä, prinssi", ja hän alkoi
-nyyhkyttää.
-
-"Sano minulle vain yksi asia", sanoi Seti tarttuen häntä käteen, "jos
-vastaat kieltävästi, silloin en enään kauemmin tahdo häiritä sinua.
-Onko sydämesi minun, Merapi?"
-
-"On", hän huokaisi, "ja se on ollut jo siitä asti kuin näin teidät
-tuolla Taniksen kaduilla. Oi, silloin muuttui mieleni ja vihasin
-Labania, jota sitä ennen olin ainoastaan inhonnut. Ja minustakin
-tuntui, niinkuin Kii sanoi, kuin olisin tuntenut teidät tuhansia
-vuosia. Sydämeni on teidän, rakkauteni on teidän, kuulun kokonaan
-teille, enkä milloinkaan, en milloinkaan voi unohtaa teitä ja
-rakastaa ketään toista miestä. Mutta sittenkin on meidän pysyttävä
-erillämme, teidän tähtenne, prinssini, teidän tähtenne."
-
-"Olisit siis valmis uskaltamaan sen, ellet ajattelisi minua?"
-
-"Tietysti. Enkö ole nainen, joka rakastaa?"
-
-"Jos niin on asian laita", sanoi prinssi hymähtäen, "silloin minäkin
-täysi-ikäisenä ja muutamien mielestä hyvin ymmärtäväisenä miehenä
-uskallan myöskin. Oi, mieletön nainen, etkö ymmärrä, että maailmassa
-on vain yksi hyvä asia, yksi sellainen, jossa voi unohtaa itsensä
-ja tuskansa, nimittäin rakkaus? Voi tulla vastuksia. Tulkoon, sillä
-mitäpä ne haittaavat, jos vain rakkaus tai sen muisto säilyvät, jos
-vain kerran olemme saaneet poimia tuon ihanan kukan ja hetkisen pitää
-sitä rinnassamme. Sanoit, että palvelemme erilaisia jumalia, ja niin
-saattaa ollakin, mutta kaikki jumalat lähettävät maailmaan lahjansa,
-rakkauden, jota ilman maailma lakkaisi olemasta. Sitäpaitsi, minun
-uskoni sanoo minulle, kenties selvemmin kuin sinun, ettei elämä
-lopu kuoleman hetkellä, ja siksi rakkauskin, joka on elämän sielu,
-jatkuu, kun elämäkin jatkuu. Ja viimeksi, luulen niinkuin sinäkin
-olevan jotakin totta siinä, mitä tietäjät sanovat, että kauan sitten
-menneisyydessä olemme olleet sellaisia, millaisia meistä vielä kerran
-on tuleva, ja näkymätön voima on vetänyt meidät yhteen ja sitoo
-meidät yhteen vielä kauan senkin jälkeen kuin maailma on kadonnut. Se
-ei ole meidän oma asiamme, Merapi, vaan kohtalo on määrännyt meidät
-niin tekemään. Vastaa uudelleen."
-
-Mutta hän ei vastannut, ja kun hetkistä myöhemmin katsoin ylös,
-lepäsi hän Setin käsivarsilla ja heidän huulensa olivat vastakkain.
-
-Niin löysivät Egyptin prinssi Seti ja Merapi, Israelin kuu, toisensa
-Memphiksessä, Egyptissä.
-
-
-
-
-XIII.
-
-PUNAINEN NIILI.
-
-
-Seuraavana aamuna tapasin prinssin yksinään ja muistutin häntä
-muutamista vanhoista käsikirjoituksista, jotka hän halusi
-luettavakseen, mutta jotka voi saada vain Tebestä, jossa minun oli ne
-kopioitava; ja siellä kerrottiin olevan joitakin myytävinäkin. Hän
-vastasi, ettei ollut kiirettä, mutta minä huomautin, että ne voisivat
-joutua jonkun toisen ostajan käsiin, jollen heti menisi.
-
-"Te olette liian kärkäs lähtemään pitkille matkoille, Ana", sanoi
-hän. Sitten hän hetken katseli minua tarkasti, ja koska hän osasi
-lukea ajatukseni, kuten minäkin hänen, näki hän, että tiesin kaikki,
-ja lisäsi ystävällisellä äänellä:
-
-"Teidän olisi pitänyt tehdä, niinkuin sanoin, ja puhua ensin. Jos
-olisitte, niin kuka tietää --"
-
-"Te, prinssi", vastasin, "te ja eräs toinen."
-
-"Menkää, ja jumalat olkoon kanssanne, ystäväni. Mutta älkää viipykö
-liian kauan noita kirjoituksia kopioimassa, jonka kuka kirjuri
-tahansa voi tehdä. Luulen, että Egyptiin on tulossa hämminkiä
-ja tarvitsen teitä, vierelläni. Toinenkin, joka rakastaa teitä,
-tarvitsee teitä myös."
-
-"Kiitän herraani ja tuota toista", sanoin kumartaen ja lähdin.
-
-Tein muutamia vähäpätöisiä valmistuksia matkaani varten, mutta se
-oli tarpeetonta, sillä eräs orja tuli ilmoittamiaan minulle, että
-prinssin alus odotti purjehtiakseen tuulen mukana. Tuolla aluksella
-matkustin sitten Tebeen, kuten suuri ylimys ainakin tai kuin
-kuninkaallinen muumio, joka viedään haudattavaksi. Mutta surevien
-pappien sijasta istui keulassa soittajia ja milloin halusin,
-tanssijattaret huvittivat minua puettuina kultaisiin harsoihin, ja
-palvelivat minua syödessäni.
-
-Täten matkustin kuin olisin ollut itse prinssi, ja kun tiedettiin,
-että olin hänen suosiossaan, jouduin paljon tekemisiin Nomesin
-maaherrojen, kylien päämiesten ja temppelien ylipappien kanssa
-joka paikassa, missä liikuimme. Sillä, kuten olen sanonut, vaikka
-Amenmeses istuikin valtaistuimella, hallitsi Seti kuitenkin Egyptin
-kansan sydämissä. Ja mitä kauemmaksi purjehdin Niiliä pitkin
-sellaisiin seutuihin, missä vähän tiedettiin israelilaisista ja
-vastuksista, joita he olivat tuottaneet maalle, sitä suuremmaksi,
-kasvoi prinssin valta. Miksi, kuiskasi joku ylimys korvaani, ei hänen
-korkeutensa prinssi Seti ole isänsä paikalla? Silloin kerroin heille
-hebrealaisista, ja he nauroivat ja sanoivat:
-
-"Liehuttakoon prinssi lippuaan täällä ja me näytämme hänelle, mitä me
-ajattelemme tuosta israelilaisten orjain kysymyksestä. Eikö Egyptin
-perillinen itse saa päättää tuollaisen asian ja määrätä, saavatko he
-jäädä tuonne pohjoiseen, vaan lähteä korpeen, jonne he haluavat?"
-
-Kaikkiin tuollaisiin kysymyksiin vastasin ainoastaan, että kertoisin
-prinssille heidän sanansa. Enempää en sanonut enkä uskaltanutkaan,
-sillä joka paikassa huomasin, että faraon urkkijat seurasivat ja
-pitivät minua silmällä.
-
-Viimein saavuin Tebeen ja asetuin asumaan erääseen komeaan taloon,
-joka oli prinssin omaisuutta, ja jonka lähettiläs oli määrännyt
-minua varten kuntoon laitettavaksi. Se sijaitsi lähellä sfinkseistä
-rakennettua sisäänkäytävää, joka johti Teben suurimpaan temppeliin,
-jossa oli Seti ensimmäisen ja hänen poikansa, Ramenmeses II:n,
-prinssin isoisän, rakennuttama mahtava pylvässali.
-
-Siellä, koska minulla oli sinne vapaa pääsy, kuljin usein öisin ja
-hengessäni kohosin silloin lähemmäksi taivasta kuin milloinkaan
-ennen. Toisinaan menin Niilin yli sen läntiselle rannalle ja kävin
-katsomassa tuota asumatonta laaksoa, jossa Egyptin hallitsijat
-lepäsivät. Farao Meneptahin hauta oli vielä avoinna ja sitä vartioi
-ainoastaan yksi pappi tulisoihtuineen. Minä hiivin sen maalattuihin
-huoneisiin ja katselin hänen kivistä arkkuaan, hänen, jonka niin
-äsken vielä olin nähnyt istuvan loistossa valtaistuimella, ja
-ihmettelin, miten paljon tai miten vähän hän mahtoi tietää kaikesta
-siitä, mitä tapahtui Egyptissä, josta hän oli poistunut.
-
-Sitäpaitsi kopioin noita kirjoituksia, joita olin tullut hakemaan.
-Löysin useita oikein arvokkaitakin temppelien vanhoista kirjastoista
-ja toisia sain ostetuksi. Yhdessä niistä oli kummallinen kertomus,
-joka antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta, varsinkin myöhemmin,
-kun kaikki ystäväni olivat kuolleet.
-
-Näin kului kaksi kuukautta, ja olisin viipynyt vielä kauemminkin,
-jollei prinssi olisi lähettänyt lähettiläitä luokseni sanomaan, että
-hän halusi minut takaisin. Hänen sanansa kuuluivat:
-
-"Ajatteletteko, kirjuri Ana, että koska en enää ole Egyptin
-prinssi, minua ei tarvitse enää totella? Jos niin on, pankaa
-mieleenne jumalien voivan saada aikaan senkin, että jonakin päivänä
-minusta tulee mahtavampi kuin mitä milloinkaan ennen olen ollut,
-ja olkaa varma, että muistan tottelemattomuutenne ja teen teidät
-päätä lyhyemmäksi. Tulkaa nopeasti, ystäväni, sillä tunnen itseni
-yksinäiseksi ja tarvitsen miestä, jonka kanssa saan keskustella."
-
-Vastasin, että palaisin niin nopeasti kuin alus vain toisi minut,
-se kun oli tullut raskaaksi monista käsikirjoituksista, joita olin
-kopioinut ja ostanut.
-
-Niin lähdin matkalle ja sanoakseni totuuden, olin iloinen päästessäni
-sieltä eräästä syystä. Kaksi yötä aikaisemmin kulkiessani yksin
-suuresta temppelistä kotiin, lähestyi eräs kirjavapukuinen nainen
-minua ja tarttui minuun kiinni. Koetin työntää hänet luotani, mutta
-hän tarttui yhä lujemmin minuun. Huomasin, että hän oli juonut
-enemmän kuin taipeeksi viiniä. Äkkiä hän kysyi äänellä, joka tuntui
-minusta tutulta, tiesinkö, kuka se upseeri oli, joka oli tullut
-Tebeen jonkun kuninkaallisen henkilön asioille ja asusti talossa,
-joka oli prinssin omaisuutta. Vastasin, että hänen nimensä oli Ana.
-
-"Tunsin kerran erään Anan hyvin", sanoi hän, "mutta minä jätin hänet."
-
-"Miksi?" kysyin vavahtaen, sillä vaikka en voinut nähdä hänen
-kasvojaan, joita päähine peitti, tunsin kuitenkin pelkoa.
-
-"Koska hän oli hullu raukka", vastasi hän, "eikä mikään mies;
-sellainen, joka aina ajatteli kirjoituksia ja kirjoitteli niitä, ja
-tapasin toisen, jota rakastin enemmän -- kunnes hän hylkäsi minut."
-
-"Ja miten kävi tuolle Analle?" kysyin minä.
-
-"En tiedä. Luulen, että hän jatkoi uneksimistaan, tai kenties otti
-hän toisen vaimon. Jos hän otti uuden, säälin sitä naista. Mutta jos
-hän on tuo sama, joka on tullut Tebeen, täytyy hänen olla rikas, ja
-silloin menen hänen tykönsä ja vaadin häntä pitämään huolta minusta."
-
-"Oliko teillä lapsia?" kysyin.
-
-"Ainoastaan yksi, jumalille kiitos, ja sekin kuoli -- jumalille
-kiitos siitäkin, sillä muuten olisi siitä tullut samanlainen kuin
-minä olen", ja hän nyyhkytti kerran rajusti ja sitten jatkoi
-inhoittavaa hyväilyään.
-
-Silloin päähine solui hänen päästään ja minä näin edessäni vaimoni
-kasvot, vieläkin kauniit, vaikka peloittavat juopumuksesta ja
-rikoksista. Värisin päästä jalkoihin asti, sitten sanoin muuttaen
-ääneni, kuten koko ajan olin häntä puhutellut:
-
-"Nainen, tunnen tuon Anan. Hän on kuollut ja te olitte syypää hänen
-sortumiseensa. Kuitenkin, koska olin hänen ystävänsä, ottakaa tämä
-ja menkää parantamaan elämänne", ja vedin esille kukkaron, joka oli
-täynnä kultaa.
-
-Hän iski siihen kuin haukka ja nähdessään sen sisällön kuun valossa,
-kiitti hän minua sanoen:
-
-"Totisesti on Ana kuolleena arvokkaampi kuin elävänä. Ja on hyvä,
-että hän kuoli, sillä hän on päässyt sinne, mihin lapsi meni, lapsi,
-jota hän rakasti enemmän kuin elämää, laiminlyöden minut hänen
-tähtensä ja tehden minusta sen, mikä nyt olen. Jos hän olisi elänyt
-vielä, olisi hän, joka oli hullu, kuten sanoin, saanut vielä enemmän
-kokea kovaa onnea naisilta, joita hän ei milloinkaan ymmärtänyt.
-Hyvästi, Anan ystävä, joka olette antanut minulle mahdollisuuden
-saada itselleni uuden puolison", ja nauraen hurjasti horjui hän erään
-sfinksin taakse ja katosi pimeyteen.
-
-Tästä syystä olin onnellinen saadessani poistua Tebestä. Sitäpaitsi
-oli tuo viheliäinen olento haavoittanut minua kipeästi, paljastaen
-minulle sen, mitä olin vain aavistanut, nimittäin, että naisten
-seurassa olin vain hupsu, niin suuri hupsu, että heti paikalla
-vannoin suojelusjumalani nimessä etten koskaan enään rakastaisi
-ketään heistä. Sen valan olen pitänyt hyvin, vaikka muita olisinkin
-rikkonut. Vielä hän loukkasi minua puhumalla kuolleesta lapsestamme,
-sillä on totta, että kun tuo suloinen olento pakeni Osiriin luo,
-murtui sydämeni, eikä koskaan enään tullut entiselleen. Viimeksi
-pelkäsin olevan totta, että olin laiminlyönyt äidin tuon lapsen
-takia, jota jumaloin, niin, ja vieläkin jumaloin, ja sillä lailla
-aiheuttanut hänen häpeänsä. Tuo ajatus vaivasi minua niin, että
-erään asiamiehen välityksellä, johon luotin, annoin hänelle lahjaksi
-rahamäärän, jonka avulla hän saisi elämänsä huolettomaksi. Hän meni
-uudelleen naimisiin erään kauppiaan kanssa, jota hän oli tavoitellut,
-ja muutamassa ajassa tuhlasi hän tämän omaisuuden ja saattoi hänet
-häviöön, jolloin kauppias hylkäsi hänet. Hän kuoli, vietettyään
-huonoa elämää, Seti II:n kolmantena hallitusvuotena. Mutta jumalille
-kiitos, hän ei milloinkaan saanut tietää, että prinssin yksityinen
-kirjuri oli sama Ana, joka oli ollut hänen puolisonsa. Lopetan tähän
-kertomukseni hänestä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Purjehtiessani Niiliä pitkin sydän raskaampana kuin laivamme suuri
-ankkurikivi, jäimme kolmantena pimeänä yönä ankkuriin erään aluksen
-viereen, joka oli matkalla Niiliä ylöspäin. Aluksessa oli eräs
-upseeri, jonka olin nähnyt farao Meneptahin hovissa, ja jolla oli
-asiaa Tebeen. Mies näytti niin pelästyneeltä, että kysyin, painoiko
-hänen mieltään jokin. Silloin hän otti minut mukaansa palmulehtoon
-rannalle ja istuutuen erään vedennostokoneen vivulle, kertoi hän,
-että ihmeellisiä asioita tapahtui Taniksessa.
-
-Hebrealaiset profeetat olivat vielä kerran tulleet faraon luo,
-joka huolimatta lupauksestaan oli jättänyt israelilaiset rauhaan,
-eikä ollut lyönyt heitä miekalla, kuten Meneptah oli halunnut
-tehdä. Luultiin, että hän pelosta ei uskaltanut sitä tehdä, jottei
-kuolisi, kuten Meneptah kuoli. Kuten ennenkin olivat profeetat
-esittäneet pyyntönsä, että Israelin kansa päästettäisiin erämaahan
-palvelemaan Jumalaansa ja farao oli kieltänyt sen. Kun hän sitten
-varhain seuraavana aamuna meni joelle purjehtimaan, olivat he
-kohdanneet hänet ja toinen heistä löi veteen sauvallaan, jolloin se
-muuttui vereksi. Silloin Kii ja hänen seuralaisensa myöskin löivät
-sauvoillaan toiseen paikkaan vedessä ja sekin muuttui vereksi. Se
-tapahtui kuusi päivää sitten, ja nyt tuo mies vannoi minulle, että
-veri nousi Niiliä ylöspäin. Nauroin tuolle kertomukselle.
-
-"Tulkaa sitten katsomaan", sanoi hän ja vei minut takaisin
-alukseensa, jossa kaikki toisetkin näyttivät yhtä pelästyneiltä kuin
-hänkin.
-
-Hän vei minut suuren vesiastian luo, joka oli keulassa ja kas! Se
-näytti olevan täynnä verta, joka haisi pahalta, ja siinä oli kuollut
-kala.
-
-"Tämän veden", sanoi hän, "nostin omin käsin Niilistä purjehdittuamme
-viisi tuntia pohjoiseen päin. Mutta veri seuraa meitä. Katsokaas
-tänne", ja hän otti lampun ja piteli sitä laivan keulan yläpuolella,
-jolloin näin, että sen laidat olivat aivan veren tahrimat.
-
-"Neuvon teitä, oppinut kirjuri", hän lisäsi, "täyttämään joka astian
-ja leilin, minkä voitte saada, makealla vedellä, ettei teidän ja
-seuralaistenne huomenna tarvitsisi kulkea janoisina", ja hän naurahti
-surumielisesti.
-
-Sitten erosimme puhumatta sen enempää, sillä kumpikaan meistä ei
-tiennyt mitä sanoa, ja keskiyöllä hän jatkoi matkaansa tuulen mukana
-pimeässä.
-
-Minä tein, kuten hän oli käskenyt, vaikka laivamiehet, jotka eivät
-olleet keskustelleet hänen miestensä kanssa, luulivat minua hulluksi
-lastatessani laivan sellaisella vesimäärällä.
-
-Päivän ensi säteitten tullessa esiin annoin käskyn lähteä liikkeelle.
-Katsoessani aluksen laidan yli näytti minusta kuin valon säteet
-taivaasta olisivat heijastaneet veteen ja tehneet sen pinnan
-punertavaksi. Mutta tuo punainen pinta tuli yhä paksummaksi ja
-vastoin luonnon lakia, kulki vasten- eikä myötävirtaa. Miehet
-tuijottivat tuota hämmästyneinä ja mutisivat keskenään. Sitten yksi
-heistä, kumartuen laidan yli, nosti kädellään vettä suuhunsa, mutta
-sylkäisi sen samassa pois kauhuissaan huutaen:
-
-"Se on verta! Verta! Osiris on surmattu ja hänen pyhä verensä täyttää
-Niilin uoman."
-
-He olivat niin peloissaan, että jollen väkivallalla olisi pakottanut
-heitä olemaan paikoillaan, olisivat he kääntyneet ja soutaneet
-takaisin Niiliä ylöspäin tai laskeneet rantaan ja paenneet erämaahan.
-Mutta minä huusin heille, että soutaisivat pohjoiseen päin,
-sillä siten kenties nopeammin pääsisimme näistä hirmuista, ja he
-tottelivat minua. Mitä kauemmaksi menimme, sitä punaisemmaksi tuli
-vedenpinta, melkein mustaksi, kunnes lopulta näytti, kuin olisimme
-kulkeneet verimeressä, jossa tuhannet kuolleet kalat ajelehtivat
-tai sätkyttelivät kuolemaisillaan veden pinnalla. Hajukin oli niin
-hirveä, että meidän täytyi tukkia sieraimet, voidaksemme hengittää
-tuota haisevaa ilmaa.
-
-Tulimme erään kylän kohdalle. Sieltä kuului kauhun huutoja. Miehet
-seisoivat kuin juopuneet tuijottaen punaisiin käsiinsä, joilla he
-olivat ammentaneet joesta vettä, ja naiset juoksivat rannalla edes
-takaisin ja repivät hiuksiaan ja vaatteitaan. Kuului tällaisia
-huutoja:
-
-"Noidan työtä! Lumottua! Kirottua! Jumalat ovat lyöneet toinen
-toistaan ja ihmistenkin täytyy kuolla", ja paljon muita.
-
-Näimme tuolla kaukana joen rannasta talonpoikien kaivavan kuoppia
-nähdäkseen, voisivatko sitä tietä päästä käsiksi raittiiseen ja
-terveelliseen veteen. Koko päivän purjehdimme siten tuota hirveätä
-jokea pitkin kovan pohjatuulen pirskottaessa verta päällemme, kunnes
-olimme niin tahraiset kuin teurastajat. Emmekä voineet syödä mitään
-tuon hirveän hajun tähden, sillä ruokakin maistui suolaiselta, kuten
-tuore veri, joimme ainoastaan vettä, jota olin koonnut. Miehet,
-jotka olivat pitäneet minua hulluna ammentaessani sitä, nimittivät
-nyt minua viisaimmaksi mieheksi, sellaiseksi, joka tiesi, mitä
-tulevaisuudessa tapahtui.
-
-Viimein iltapuolella huomasimme, että vesi muuttui yhä vaaleammaksi
-tunti tunnilta. Silloin pysäytimme aluksen ja lauloimme
-ylistysvirren, jossa kiitimme Hapia, Niilin mahtavaa, salaista ja
-kätkettyä jumalaa. Ja todellakin, ennen auringon laskua oli joki
-jälleen kirkas, ainoastaan rannalla, johon yövyimme, olivat kivet
-ja kaislat vielä tahraiset ja tuhannet kuolleet kalat saastuttivat
-ilman. Päästäksemme tuosta hajusta, kiipesimme eräälle kalliolle,
-joka kohosi aivan joen rannalla, nähtyämme siellä aukkoja, jotka
-veivät vanhoihin hautoihin, jotka kauan sitten oli ryöstetty ja
-jätetty tyhjiksi. Aioimme jossakin niistä levätä tämän yön.
-
-Ihmisten tallaama kapea polku johti suurimman haudan luo, josta
-lähelle tultuamme kuulimme valitusta. Katsoessani sisään näin naisen
-ja muutamia lapsia olevan kyyryllään haudan lattialla, päät tomun
-peitossa. Huomattuaan meidät alkoivat he huutaa kovemmin karhealla,
-kuivalla äänellä. Epäilemättä he luulivat meitä ryöväreiksi tai
-kenties aaveiksi verentahraamien pukujemme tähden. Siellä oli vielä
-yksi lapsi, aivan pieni, joka ei huutanut, sillä se oli kuollut.
-Kysyin naiselta, mitä oli tapahtunut, mutta vaikka hän näki, että
-olimme vain miehiä, jotka emme aikoneet tehdä hänelle pahaa, ei hän
-voinut tai ei tahtonut puhua, läähätti vain: "Vettä! Vettä!" Annoimme
-hänen ja lasten juoda vesiastiasta, jonka olimme tuoneet mukanamme,
-ja he joivatkin ahneesti. Sitten sain hänet kertomaan.
-
-Hän oli erään kalastajan vaimo. Mies oli perustanut kodin tähän
-luolaan, ja kuten sanottu, seitsemän päivää sitten oli Niili
-muuttunut vereksi, niin etteivät he voineet juoda siitä, eikä heillä
-ollut vettä muuta kuin vähän pullossa. Eivätkä he voineet kaivaakaan
-löytääkseen sitä, sillä maa oli täällä vuorista. Eivätkä he voineet
-päästä täältä poiskaan, sillä mies, nähdessään tuon ihmeen, oli
-peloissaan poistunut veneestä ja kahlannut rantaan, ja vene oli
-karannut.
-
-Kysyin, missä hänen miehensä oli ja hän viittasi taaksensa. Menin
-katsomaan ja löysin miehen riippumasta nuorassa, joka oli kiinnitetty
-erääseen hautapylvääseen. Mies oli kuollut ja kylmä. Palasin sieltä
-sydän raskaana ja pyysin naista kertomaan, mitenkä näin oli käynyt.
-Hän kertoi, että mies huomattuaan kaikkien kalojen olevan kuolleita,
-joutui epätoivoon, ja surmattuaan nuorimman lapsensa tuli hulluksi,
-ryömi tuonne haudan perälle ja vaimon tietämättä hirtti itsensä. Se
-oli kaamea kertomus.
-
-Annoimme leskelle osan ruoastamme ja menimme sitten lepäämään toiseen
-hautaan, sillä meitä ei miellyttänyt kuolleitten seura. Seuraavana
-aamuna hämärissä otimme vaimon lapsineen alukseemme ja kuljetimme
-heitä neljän tunnin matkan erääseen kylään, jossa hänellä oli sisar,
-jonka hän löysikin. Kuolleen miehen ja lapsen jätimme sinne hautaan,
-sillä mieheni eivät tahtoneet saastuttaa itseään koskemalla niihin.
-
-Siten, nähtyämme paljon kauhua ja tuskaa matkallamme, saavuimme
-turvallisesti Memphikseen. Jätettyäni miehet vetämään venettä
-maalle menin palatsiin, puhelematta kenenkään kanssa. Minut vietiin
-heti paikalle prinssin luo. Hän istui neiti Merapin vieressä
-varjoisassa huoneessa ja piteli häntä kädestä. Nähdessäni heidät
-muistui mieleeni vanhoissa haudoissa näkemäni kuvapatsaat, joita
-kuvanveistäjät olivat muodostaneet tahtoessaan kuvata miehen ja
-naisen täydellistä yhdenvertaisuutta. Sellaisia eivät he enään
-nykyään tee, luullakseni siksi, että papit ovat opettaneet heitä,
-ettei se ole luvallista. Prinssi puhui hänelle hiljaisella äänellä,
-jota hän kuunteli hymyillen suloisesti, kuten hän aina teki, mutta
-silmät tuijottivat yhteen kohtaan ja minusta näyttivät ne olevan
-täynnä pelkoa. Hän oli hyvin suloinen valkeassa puvussaan ja hiukset
-valloillaan, vain kultainen pää koriste ohimoilla piti niitä hieman
-koossa. Mutta katsellessani häntä tunsin iloa huomatessani, ettei
-sydämeni enään himoinnut häntä, kuten tuona yönä, jolloin olin nähnyt
-hänet istumassa huvihuoneen edustalla puitten varjossa. Nyt hän oli
-ainoastaan ystäväni, ei enempää, ja sellaisena hän pysyi loppuun
-saakka, kuten sekä prinssi että hän itsekin hyvin tiesivät.
-
-Nähdessään minut hypähti Seti ylös ja tuli tervehtimään minua, kuten
-mies ystäväänsä, jota hän rakastaa. Suutelin hänen kättään, sitten
-menin Merapin luo ja suutelin hänenkin kättään, jossa huomasin nyt
-olevan tuon kuninkaallisen sormuksen, jonka hän kerran oli liian
-suurena kieltäytynyt vastaanottamasta.
-
-"Kertokaa minulle, Ana, kaikki, mitä teille on tapahtunut", sanoi
-Seti miellyttävällä, innokkaalla äänellään.
-
-"On niin paljon tapahtunut, prinssi. Jotakin oikein outoa ja
-kauheata", vastasin.
-
-"Ihmeellisiä ja hirmuisia asioita on tapahtunut täälläkin", keskeytti
-Merapi, "ja voi! tämä on vain tuskien alkua." Sen sanottuaan hän
-nousi, aivan kuin ei hän olisi uskaltanut puhua enempää, kumarsi
-ensin Setille ja sitten minulle, ja lähti huoneesta.
-
-Katsoin prinssiin ja hän luki kysymyksen silmistäni.
-
-"Jabez oli täällä", kertoi hän, "ja täytti hänen mielensä
-kaikenlaisilla ennustuksilla. Jollei farao päästä israelilaisia
-menemään, toivon Amonin nimessä, että hän lähettäisi Jabezin
-sellaiseen paikkaan, josta ei hän koskaan palaisi. Mutta sanokaas,
-näittekö tekin veren virtaavan Niiliä pitkin vasten virtaa? Näyttääpä
-siltä", ja hän katseli tahraisia vaatteitani, joita ei millään
-pesemisellä saisi puhtaaksi.
-
-Nyökäytin päätäni, ja sitten keskustelimme kauan ja innokkaasti,
-mutta lopetettuamme emme olleet ollenkaan viisaampia. Sillä emme
-kumpikaan ymmärtäneet, miten voi olla mahdollista, että miehet
-iskemällä sauvalla veteen voivat muuttaa sen veren näköiseksi, kuten
-hebrealainen profeetta ja Kii olivat tehneet, tai miten tuo veri voi
-kulkea vasten virtaa Niiliä ylöspäin ja pysyä joka paikassa seitsemän
-päivää; niin, ja levitä kaikkiin Egyptin kanaviinkin niin, että
-ihmisten oli kaivettava kuoppia löytääkseen vettä ja kaivettava joka
-päivä uusia, sillä veri tunkeutui niihinkin ja saastutti ne. Mutta
-kumpikin olimme sitä mieltä, että tämä oli jumalien työtä ja ennen
-kaikkea sen Jumalan, jota hebrealaiset palvelivat.
-
-"Muistatte, Ana, sanan, jonka Jabez teidän mukananne lähetti
-minulle", sanoi prinssi, "nimittäin, ettei mitään pahaa tapahtuisi
-minulle. Ja mitään pahaa ei vielä ole tullutkaan, paitsi Jabezin
-tuloa. Edellisenä päivänä ennen kuin saimme kuulla tuosta
-verivaivasta, ilmestyi Jabez puettuna syrialaisen kauppiaan pukuun
-myyden tavaroita, joista hän otti minulta kolminkertaisen hinnan.
-Hän hankki itselleen pääsyn Merapin luo ja näyttäessään hänelle
-tavaroitaan jutteli hänen kanssaan, ja kuten pelkään, kertoi hänelle
-sen, minkä te ja minä niin huolellisesti olemme koettaneet salata,
-nimittäin, että hän tuottaisi onnettomuutta minulle. Ainakaan ei
-hän siitä asti ole ollut enää aivan sama kuin ennen, ja minä pidin
-viisaana panna hänet vannomaan vala, jota, olen varma siitä, ei hän
-milloinkaan riko, ja nyt kun kuulumme yhteen, ei hän yritäkään erota
-minusta niin kauan kuin kumpikin elämme."
-
-"Tahtoiko Jabez viedä hänet mukanaan, prinssi?"
-
-"En tiedä. Ei hän ainakaan kertonut minulle sellaista. Olen kuitenkin
-varma, että jos Jabez olisi tullut aikaisemmin, olisi hän mennyt
-hänen kanssaan. Nyt toivon, että on esteitä, jotka pidättävät hänet
-täällä."
-
-"Mitä Jabez sitten sanoi, prinssi?"
-
-"Jotakin sellaista, mitä hän jo sanoi teille, nimittäin, että Egyptiä
-kohtaa suuret vaivat. Hän lisäsi, että hänet oli lähetetty suojaamaan
-minua ja omaisiani noilta vaivoilta, koska olin ollut hebrealaisten
-ystävä niin pitkälle kuin oli ollut mahdollista. Sitten hän kulki
-läpi koko talon ja puutarhat sanellen jotakin eräästä kirjasta, jota
-en ollenkaan voinut ymmärtää, ja vähän päästä heittäytyi maahan
-rukoilemaan Jumalaansa. Sitten hän pysähtyi rukoilemaan siellä,
-missä puutarha päättyy kanaviin ja sen lähteen luo, mistä juomavettä
-noudetaan. Sitäpaitsi kävi hän Merapin seurassa viljavainioillani ja
-karjalaitumillani lukien ja rukoillen niin kauan, että palvelijat
-luulivat häntä hulluksi. Sitten he yhdessä palasivat takaisin ja
-sattumalta kuulin heidän keskustelunsa. Merapi sanoi:
-
-"'Talon olette siunannut ja se on turvassa; pellot ja palmulehdot
-olette siunannut ja ne ovat turvassa; ettekö siunaa minuakin, setäni,
-ja niitä, jotka syntyvät minusta?'
-
-"Hän vastasi pudistaen päätään: 'En ole saanut mitään määräystä
-siunata enkä kirota sinua, Merapi, kuten teki tuo mieletön, jonka
-prinssi surmasi. Sinä olet valinnut itsellesi oman polun kaukana
-kansastasi. Voi tulla hyvää, voi tulla pahaa, tai kenties kumpaakin,
-mutta tästä lähtien on sinun kuljettava tiesi yksin, mihin tahansa se
-sitten vieneekään. Hyvästi, kenties emme enään tapaa toisiamme.'
-
-"Näin puhellen he kulkivat niin kauas, etten enää voinut erottaa
-heidän sanojaan, mutta näin, että Merapi yhä pyysi hartaasti ja Jabez
-pudisti päätään. Lopuksi antoi Merapi hänelle uhrin, kaiken mitä
-hänellä oli, luullakseni, vaikka en tiedä, tuliko se hebrealaisten
-temppelin hyväksi vaiko Jabezin omaan kukkaroon. Ainakin se näytti
-lauhduttavan häntä, sillä hän suuteli Merapia otsalle hellästi ja
-lähti sitten hyräillen iloisesti, kuten onnellinen kauppias ainakin,
-joka on myynyt tavaroitaan. Mutta kaikesta siitä, mitä heidän
-välillään tapahtui, ei Merapi tahtonut kertoa mitään. Enkä minäkään
-kertonut hänelle, mitä kuulin."
-
-"Ja sitten, prinssi?"
-
-"Ja sitten saimme kuulla kertomuksen tuosta hebrealaisesta
-profeetasta, joka muutti veden vereksi, ja Kiistä ja hänen
-puoluelaisistaan, jotka tekivät samoin. -- Tuota jälkimmäistä en
-usko, koska olisi ollut paljoa järkevämpää, jos Kii olisi muuttanut
-veren jälleen vedeksi, sen sijaan, että lisäsi verta sinne, missä
-sitä jo oli tarpeeksi."
-
-"Luulen, että tietäjät eivät ota huomioon sitä, mikä on järkevää."
-
-"Tai tekevät vain sellaista, mikä tuottaa epäjärjestystä, Ana. Joka
-tapauksessa muuttui vesi tuon kertomuksen jälkeen vereksi ja pysyi
-sellaisena seitsemän päivää. Tuo mädänneitten kalojen haju sai aikaan
-paljon sairautta. Ja mikä ihme -- täällä minun taloni alueella ei
-ollut yhtään verta, vaikka kanava puutarhan ulkopuolella oli aivan
-täynnä sitä. Vesi pysyi sellaisena kuin se oli aina ennenkin ollut
-ja kalat uivat siinä, kuten ennenkin, myöskin lähde pysyi kirkkaana
-ja puhtaana. Kun se tuli tiedoksi, riensi tuhansittain ihmisiä tänne
-huutaen vettä. Mutta huomattuaan, että se muuttui punaiseksi heidän
-astioissaan, täytyi heidän juoda vesi siinä, missä ammensivat sen, ja
-sekin oli tehtävä nopeasti."
-
-"Mitenkähän he mahtavat kertoa tästä asiasta Memphiksessä, prinssi?"
-kysyin hämmästyneenä.
-
-"Toiset heistä sanovat, ettei Kii, vaan minä olen suurin tietäjä
-Egyptissä -- ei milloinkaan, Ana, ole ansaittu helpommin mainetta.
-Ja toiset sanovat, että Merapi, jonka teoista Taniksen temppelissä
-he ovat kuulleet kerrottavan, on todellinen tietäjä, hän kun on
-israelilainen, noitten hebrealaisten profeettojen sukua. Hiljaa! Hän
-tulee takaisin."
-
-
-
-
-XIV.
-
-KII TULEE MEMPHIKSEEN.
-
-
-Minä, Ana, en tahdo kertoa kaikista noista kauhuista, joita Egyptissä
-tapahtui, ja jotka alkoivat tuolla veden vereksi muuttumisella, sillä
-jos niin tekisin, en saisi sitä valmiiksi eläessäni, sillä olen jo
-vanha ja kertomus niin pitkä. Ne kestivät monta, monta kuukautta ja
-tulivat yksi kerrallaan, kunnes kansa vallan uupui köyhyyteen ja
-kärsimyksiin. Aina kerrottiin samaa. Hebrealaiset profeetat kävivät
-faraon luona Taniksessa ja vaativat, että hän päästäisi Israelin
-kansan menemään, uhaten kostaa hänelle, jos hän kieltäytyisi.
-Kuitenkin hän kieltäytyi, sillä jokin hulluus pidätti häntä, tai
-kenties Israelin Jumala lumosi hänet, sitä en tiedä.
-
-Ainoastaan vähän aikaa jälkeen tuon verikauhun tuli uusi vaiva.
-Sammakoita tuli niin paljon, että ne täyttivät Egyptin pohjoisesta
-etelään asti. Ja kun ne kuolivat, tuli ilma pahalta haisevaksi.
-Kii ja hänen seuralaisensa tekivät myös sen ihmeen ja lähettivät
-sammakoita Gosheniin, jossa ne vaivasivat israelilaisia. Mutta
-miten olikaan, Setin palatsissa Memphiksessä ja mailla, jotka hän
-sen ympärillä omisti, ei ollut sammakoita, tai ainakin ainoastaan
-harvoja, vaikka öisin kuului ympärillä olevilta pelloilta niiden
-kurnutus, joka muistutti kuluneitten rumpujen räminää.
-
-Sitten tulivat täiparvet, ja Kii seuralaisineen yritti saada niitä
-myös hebrealaisten vaivaksi, mutta he epäonnistuivat, eivätkä enää
-senjälkeen taistelleet israelilaisten noituutta vastaan. Sitten
-seurasivat suunnattomat joukot kärpäsiä niin, että ilma oli mustana
-niistä, ja ne pilasivat kaiken kasvullisuuden. Ainoastaan Setin
-palatsissa ei ollut kärpäsiä ja puutarhassakin oli vain muutamia.
-Senjälkeen alkoi hirveä ruttotauti karjassa niin, että niitä kuoli
-tuhansittain. Mutta Setin suuressa karjassa ei ainoakaan ollut edes
-sairaana, eikä, kuten kuulimme, Goshenissakaan eläimiä sairastunut
-ruttoon.
-
-Tämä vaiva kohtasi Egyptiä vähän sen jälkeen kuin Merapi oli
-synnyttänyt pojan, suloisen lapsen, jolla oli äitinsä silmät,
-ja jonka nimeksi pantiin isänsä mukaan Seti. Tuo Setin, hänen
-huonekuntansa ja kaiken omaisuutensa ihmeellinen pelastuminen
-kirouksista levisi laajalti ja antoi niin paljon puheenaihetta, että
-monet lähettivät tarkemmin tiedustelemaan sitä.
-
-Ensimmäinen tuollainen tiedustelija oli vanha Bakenkhonsu faraon
-lähettinä, ja eräs toinen prinsessa Usertin lähettämä minun luokseni,
-sillä hänen ylpeytensä ei sallinut hänen kysyä mitään Setiltä. Emme
-voineet Bakenkhonsulle kertoa muuta kuin sen, minkä olen tähän
-kirjoittanut, jota hän ei ensin uskonut. Mutta tultuaan varmaksi,
-että asia oli niin, sanoi hän olevansa niin sairas, ettei jaksanut
-mennä takaisin Tanikseen. Siksi hän pyysi luvan prinssiltä saada
-jonkun aikaa levätä tämän telessä, sillä hänhän oli ollut prinssin
-isän, isoisän ja isoisänisän ystävä. Seti nauroi, niinkuin vanha mies
-itsekin, ja niin jäi Bakenkhonsu meidän luoksemme loppuun saakka
-suureksi iloksemme, sillä hän oli hauskin ja oppinein seuralaisemme.
-Asiasta, jota hän oli tullut tiedustelemaan, vei vastauksen faraolle
-ja Usertille hänen palvelijansa, joka samalla ilmoitti isäntänsä
-vaikean sairauden.
-
-Noin kahdeksan päivää myöhemmin, seistessäni eräänä aamuna auringon
-paahteessa puutarhan käytävällä, josta näkyi Ptahin temppeli,
-ja veltosti katsellessani pappien laulavaa juhlakulkuetta (näin
-sairaalloisena aikana poistuin linnasta ainoastaan harvoin) näin
-erään miehen lähestyvän minua vahvasti puettuna aamukylmää vastaan.
-Mies tuli aivan lähelle ja puhutellen minua vartioston päälliköksi,
-kysyi, voisiko hän saada tavata neiti Merapia. Vastasin kieltävästi,
-sillä hän oli hoitamassa poikaansa.
-
-"Ja kenties on hänellä muitakin asioita, luulen minä", sanoi mies
-merkitsevästi äänellä, joka tuntui minusta hyvin tutulta. "No, saanko
-sitten puhutella prinssi Setiä?" Ei, hän oli myöskin estetty.
-
-"Hän on hoitamassa omaa sieluaan, tutkimassa neiti Merapin silmiä,
-lapsensa hymyä, kirjuri Anan viisautta ja hoitaa sadan yhden jumalan
-ominaisuuksia, jotka hän tuntee, ja erittäinkin Israelin Jumalan,
-luulen minä", sanoi tuo tuttu ääni, lisäten: "Sitten saan varmaan
-tavata kirjuri Anaa, joka pitää itseään oppineena?"
-
-Suutuin tuosta muukalaisen pilkasta (vaikka koko ajan tunsin, että
-hän oli joku tuttu) ja vastasin, että kirjuri Ana yrittää tyydyttää
-onnenkaipuutaan ajamalla takaa tiedon jumalatarta.
-
-"Antaa hänen yrittää", pilkkasi vieras, "sillä se onkin ainoa
-nainen, jonka hän kykenee vangitsemaan. On totta, että kerran eräs
-vangitsi hänet. Jos te olette hänen tuttavansa, kysykää häneltä, mitä
-hän keskusteli tuon naisen kanssa sfinksikäytävässä Teben suuren
-temppelin ulkopuolella, jolloin tuo keskustelu maksoi hänelle kultaa
-ja kyyneliä."
-
-Kuullessani tuon, panin käden otsalleni ja hieroin silmiäni, sillä
-luulin vaipuneeni uneen auringonpaisteessa. Avatessani silmäni, oli
-kaikki, kuten ennenkin. Tuolla seisoi vartija välinpitämättömänä
-kaikesta, mikä ei hänelle kuulunut; kukko, joka oli luonut
-höyheniään, vieläkin kaapi tuossa liassa; pikkulintu istui vieläkin
-siipiään räpytellen suuren Rameses patsaan pään päällä; vesikauppias
-huusi yhä edelleen tavaroitaan, mutta muukalainen oli kadonnut.
-Silloin tiesin uneksineeni ja käännyin lähteäkseni, mutta jouduinkin
-kasvot vastakkain tuon miehen kanssa.
-
-"Mies", sanoin närkästyneenä, "mitenkä Ptahin ja kaikkien hänen
-pappiensa nimessä voitte mennä tuon vartijan ohi ja kadun poikki
-minun huomaamattani?"
-
-"Älkää vaivatko itseänne uudella arvoituksella, kun täällä jo on niin
-paljon selvitettävää, ystävä Ana. Sanokaas, oletteko jo ratkaissut
-sen, miten tällainen sauva voi itsestään muuttua kädessänne
-käärmeeksi?" ja hän veti päähineen syrjään paljastaen Kiin paljaaksi
-ajellun pään ja liekehtivät silmät.
-
-"Ei, en ole", vastasin. "Kiitos", hän tarjosi minulle sauvaansa,
-"mutta en halua yrittää tuota temppua uudelleen. Ensi kerralla
-tuo peto voisi purra. No Kii, kun olette tullut tänne ilman minun
-lupaani, niin miksi kysytte sitä? Sanalla sanoen, mitä tahdotte
-minusta nyt, kun nuo hebrealaiset profeetat ovat saaneet teidän
-hartianne maahan?"
-
-"Vaiti, Ana! Älkää milloinkaan vihastuko, sillä se kuluttaa voimia,
-joita meillä on niin vähän varastossa, sillä tiedättehän, niin viisas
-teki olette, tai kenties ette sitä tiedä, että jumalat syntyessämme
-antavat meille jonkun määrän voimia, ja kun ne olemme käyttäneet,
-kuolemme ja on meidän mentävä hakemaan jostakin lisää. Tämän
-mukaan on teidän elämänne lyhyt, Ana, sillä te tuhlaatte voimianne
-kiivaudella."
-
-"Mitä haluatte?" toistin jälleen, sillä olin liian suuttunut
-väitelläkseni hänen kanssaan.
-
-"Tahdon saada vastauksen tuohon kysymykseen, jonka te niin röyhkeästi
-teitte: Miksi hebrealaiset profeetat ovat, kuten sanotte, panneet
-minut selälleni?"
-
-"Koska en ole tietäjä, kuten te olette olevinanne, en voi vastata
-siihen, Kii".
-
-"En hetkeäkään luullut, että voisitte," vastasi hän hyvitellen,
-ojentaen kätensä ja jättäen sauvansa maahan seisomaan. (Vasta
-jälkeenpäin muistin, että tuo kirottu puunkappale seisoi siinä
-itsestään ilman näkyvää tukea, sillä se oli kiven päällä). "Mutta
-sattumalta teillä on tässä talossa kaikkien tietäjien hallitsija tai
-oikeammin hallitsijatar, kuten jokainen egyptiläinen tietää, neiti
-Merapi, ja minä haluaisin tavata häntä."
-
-"Miksi sanotte häntä tietäjien hallitsijattareksi?" kysyin
-närkästyneenä.
-
-"Kuinka toinen lintu tuntee toisen omaa sukuaan olevan linnun?
-Miksi vesi täällä pysyy selkeänä, kun kaikki muut vedet muuttuvat
-vereksi? Miksi eivät sammakot kurnuta Setin linnassa ja miksi
-kärpäset karttavat hänen ruokiaan? Miksi Amonin patsas suli
-hänen silmäyksestään, minun noituuteni kimmahtaessa pois hänen
-kuolevaisesta rinnastaan, kuten nuolet rautahaarniskasta? Nämä ovat
-kysymyksiä, joita Egypti tekee, ja minä haluaisin saada niihin
-vastauksen häneltä, jota sanotaan Israelin kuuksi."
-
-"Miksi ette sitten itse mene etsimään häntä, Kii? Teille,
-epäilemättä, olisi helppo asia muuttaa itsenne käärmeeksi, rotaksi
-tai linnuksi ja madella tai juosta tai lentää Merapin luo."
-
-"Kenties se ei olisi vaikeata, Ana. Tai, vielä paremmin, voisin
-käydä tervehtimässä häntä unessa, kuten kävin teidän luonanne tuona
-yönä Tebessä, jolloin kerroitte minulle, mitä olitte puhellut erään
-naisen kanssa sfinksikäytävässä ja miten se maksoi teille kultaa ja
-kyyneliä. Mutta tällä kertaa haluan esiintyä miehenä ja ystävänä,
-ja viipyä hetkisen. Bakenkhonsu kertoi minulle, että hänestä elämä
-täällä Memphiksessä on hyvin suloista ja vielä lisäksi vapaata
-taudeista, jotka nyt juuri näyttävät olevan niin yleisiä Egyptissä;
-miksi en siis minäkin jäisi tänne, Ana?"
-
-Katselin hänen pyöreitä, kypsyneitä kasvojaan, joilla oli muuttumaton
-hymy, kuten muumioitten arkkujen päälle maalatuilla kuvilla, ja
-kylmiä, syviä, vähän räpytteleviä silmiään. Totta puhuakseni pelkäsin
-tuota miestä, jonka tunsin olevan kosketuksissa asioiden ja olentojen
-kanssa, jotka eivät kuulu meidän maailmaamme, ja pidin viisaimpana
-olla enää kauempaa vastustamatta häntä.
-
-"Se on kysymys, joka on tehtävä herralleni, Setille, joka omistaa
-tämän talon. Tulkaa, vien teidät hänen luoksensa", sanoin.
-
-Kuljimme palatsin läpi palatsin suurta pylväskäytävää kohden.
-Aioin viedä Kiin omaan huoneeseeni, josta sitten olisin lähettänyt
-sanan prinssille. Mutta samassa näimmekin hänet istumassa tuella
-varjoisassa paikassa. Hänen vieressään istui Merapi ja heidän
-välissään paksulla kudotulla matolla nukkui heidän pienokaisensa,
-jota he kumpikin katselivat ihaillen.
-
-"Kummallista, että tämän äidin sydämessä on enemmän voimaa kuin
-kaikilla Egyptin jumalilla! Kummallista, että nuo äidin silmät voivat
-painaa tomuun vanhan, loistavan Amonin!" sanoi Kii minulle niin
-hiljaisella äänellä, että tuntui melkein siltä kuin olisin kuullut
-hänen ajatuksensa enkä sanoja, niinkuin kenties kuulinkin.
-
-Seisoimme noiden kolmen edessä. Aurinko paistoi meidän takanamme,
-sillä oli vielä aikaista. Kiistä, joka jälleen oli viitalla verhonnut
-itsensä, lankesi varjo lapsen päälle ja jäi siihen. Silloin tuli
-mieleeni inhoittava ajatus. Näytti aivan kuin balsamoitsijan haamu
-olisi kumartunut pienen kuolleen yli. Lapsi tunsi sen, avasi suuret
-silmänsä ja valitti. Merapi näki sen ja sieppasi lapsen syliinsä.
-Setikin nousi ylös huudahtaen: "Kuka tulee?"
-
-Silloin minun hämmästyksekseni heittäytyi Kii maahan ja lausui
-tervehdyksen, jollaista käytettiin vain Egyptin hallitsijalle:
-"Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!"
-
-"Kuka uskaltaa lausua minulle nuo sanat?" kysyi Seti. "Ana, minkä
-hullun tuotte tänne?"
-
-"Suokaa anteeksi, prinssi, _hän_ tuo _minut_ tänne", vastasin nolona.
-
-"Mies, sanokaa minulle, kuka käski teitä käyttämään sellaisia sanoja."
-
-"Ne, joita palvelen, prinssi."
-
-"Ja keitä palvelette?"
-
-"Egyptin jumalia."
-
-"Silloin, mies, luulen, että jumalat kaipaavat seuraanne. Farao ei
-ole Memphiksessä ja jotta hän kuulisi nuo--"
-
-"Ei farao kuule niitä, prinssi, vaikka hän kuuleekin kaiken."
-
-He tuijottivat toisiaan. Sitten, aivankuin minä tein tuolla tiellä,
-Seti hieroi silmiään ja sanoi:
-
-"Tämä on varmasti Kii. Miksi juuri nyt otitte toisen muodon?"
-
-"Jumalat voivat muuttaa lähettiläänsä muodon tuhannesti
-silmänräpäyksessä, jos niin haluavat, prinssi." Setin tuska katosi
-ja hän alkoi nauraa. "Kii, Kii", sanoi hän, "teidän pitäisi säästää
-nämä kepposet hoviin. Mutta, koska olette hyvällä päällä, miten
-tervehditte tätä naista vierelläni?"
-
-Kii tuijotti Merapiin, kunnes tämä, joka aina pelkäsi ja vihasi
-Kiitä, aivan vapisi.
-
-"Hathorin kruunu, olkaa tervehditty. Isiksen rakastettu, loistakaa
-taivaalla levittäen valoa ja viisautta, ennen kuin painutte alas."
-
-Tuollainen tervehdys hämmästytti minua. En oikein ymmärtänyt sitä,
-ennen kuin Bakenkhonsu muistutti minulle, että Merapin nimi oli
-Israelin kuu, että Hathorin, rakkauden jumalattaren kaikki patsaat
-on kruunattu kuulla, että Isis on salaperäisyyden ja viisauden
-kuningatar, ja että Kii, joka piti Merapia täydellisenä rakkaudessa
-ja kauneudessa sekä suurimpana kaikista velhottarista, vertasi häntä
-niihin.
-
-"Niin," vastasin minä, "mutta mitä hän tarkoitti puhuessaan hänen
-alas painumisestaan?"
-
-"Eikö kuukin laske ja eikö se toisinaan ole pimennossa?" kysyi
-Bakenkhonsu lyhyesti.
-
-"Niinhän tekee aurinkokin", vastasin. "Todellakin, niin tekee
-aurinko! Teistä on tullut viisas, niin, todellakin hyvin viisas,
-ystävä Ana. Ohoh-ho!"
-
-Mutta palaan jälleen kertomukseeni. Kun Seti kuuli nuo sanat, nauroi
-hän jälleen ja sanoi:
-
-"Minun täytyy miettiä noita sanoja, mutta selvää on, että tuolla
-ylistyksellänne on joku sukkela tarkoitus. Eikö totta, Merapi,
-Hathorin kruunu, Isiksen viisauden haltia?"
-
-Mutta Merapi, joka luullakseni ymmärsi enemmän kuin kumpikaan meistä,
-vaaleni ja vetäytyi kauemmaksi.
-
-"No Kii", jatkoi Seti, "lopettakaa tervehdyksenne. Mitä sanotte
-lapselle?"
-
-Kii katseli pienokaista. "Nyt kun hän ei enää ole varjossa, näen,
-että tuo kuninkaallista sukua oleva lapsi kasvaa niin nopeasti ja
-suureksi, etten voi erottaa hänen kruunuaan. Hän on liian suuri
-tervehdittäväksi, prinssi."
-
-Silloin Merapi huudahti ja kantoi lapsen pois.
-
-"Hän pelkää tietäjiä ja heidän synkkiä ennustuksiaan", sanoi Seti
-katsellen hänen jälkeensä huolestuneesti hymyillen.
-
-"Sitä ei hänen tarvitsisi, prinssi, koska hän on koko maan suurin
-noita."
-
-"Merapiko noita? Niin yhdessä suhteessa kylläkin -- kun tulee
-kysymykseen miesten sydämet, eikö totta, Ana? Mutta puhukaa
-selvemmin, Kii. On vielä aikaista, ja pidän arvoituksista vain yöllä."
-
-"Kuka toinen olisi voinut särkeä vahvan ja pyhän rakennuksen, jossa
-hallitsija Amon asustaa maan päällä? Eivät edes nuo hebrealaiset
-profeetat, luulen minä. Kuka muu voisi suojella tätä puutarhaa
-kiroukselta, joka on kohdannut Egyptiä?" kysyi Kii vakavana, sillä
-nyt oli koko hänen ivallinen sävynsä poissa.
-
-"En luule, Kii, että hän siten tekee. Luulen, että joku voima tekee
-ne hänen avullaan, ja tiedän, että hän uskalsi asettua Amonia vastaan
-tämän temppelissä vain siksi, että hänen kansansa papit olivat
-pyytäneet häntä."
-
-"Prinssi", vastasi hän naurahtaen lyhyesti, "joku aika sitten lähetin
-teille Anan mukana tervehdyksen, joka kenties on muitten ajatusten
-tähden unohtunut häneltä. Tuossa tervehdyksessä sanoin, että te
-olette viisas, mutta nyt huomaankin, että teiltä puuttuu viisautta,
-kuten meiltä muiltakin, sillä jos teillä olisi sitä, tietäisitte,
-että veitsi, joka leikkaa, ei ole sitä kuljettava käsi, eikä salama
-itsestään leimahtele. Samoin on teidän suloisen rakkautenne laita
-ja minun ja kaikkien, jotka tekevät ihmeitä, tai jotakin, mikä on
-jumalallista. Me emme tee sitä, mitä näytämme tekevän, me, jotka
-olemme vain veitsi ja salama. Mutta tahtoisin tietää, kuka tai mikä
-johtaa hänen kättään ja antaa hänelle vallan suojata tai hävittää."
-
-"Kysymys on laaja, Kii, tai sellaiselta se ainakin näyttää minusta,
-jolla, kuten sanotte, on vähän viisautta, ja kuka hyvänsä voi sanoa
-sen sisältävän tiedon avaimen. Teidän taikanne on vain vähäpätöinen
-asia, joka näyttää suurelta siksi, että niin harvat voivat käyttää
-sitä. Mikä ihme se on, joka saa kukan kasvamaan, lapsen syntymään,
-Niilin tulvimaan ja auringon ja tähdet loistamaan taivaalla? Mikä
-vaikuttaa, että ihminen on puoleksi eläin ja puoleksi jumala, ja
-mikä kasvattaa häntä alaspäin eläimellisyyteen tai ylöspäin kohden
-jumalaa -- tai kummaksikin? Mikä on usko ja mikä epäusko? Kuka kaikki
-nämä saa aikaan, niitten avulla selvittäen elämän, kuoleman ja
-iankaikkisuuden tarkoituksia? Pudistatte päätänne, ette tiedä. Kuinka
-sitten voin minä tietää, joka, kuten sanoitte, olen vain tyhmä?
-Pyytäkää vastaus Merapilta itseltään, häneltä kenties vain voitte
-saada selityksen."
-
-"Tahdonpa koettaa. Kiitos Merapin herralle! Eräs pyyntö, oi prinssi,
-koska ette suvaitse tuota toista nimeä, joka helposti tulee sen
-huulille, jolle nykyisyys ja tulevaisuus ovat jotakin aivan yhtä."
-
-Seti katsoi häneen terävästi, ja ensikerran oli jotakin pelon
-tapaista hänen silmissään.
-
-"Jättäkää tulevaisuus sikseen, Kii", huudahti hän. "Mikä lieneekään
-Egyptin mielipide, minulle on nyt nykyisyys kylliksi", ja hän
-vilkaisi ensin tuoliin, jolla Merapi oli istunut ja sitten mattoon,
-jolla hänen poikansa oli maannut.
-
-"Peruutan sanani. Prinssi on viisaampi kuin luulin. Tietäjät näkevät
-tulevaisuuden, koska se toisinaan hyökkää heidän päällensä ja heidän
-täytyy. Se, joka tekee heidät niin yksinäiseksi, on se, etteivät he
-voi sanoa kaikkea, mitä tietävät. Vain jotkut tyhmät haluavat tietää
-sen."
-
-"Kuitenkin he silloin tällöin nostavat verhon nurkkaa, Kii. Muistan
-muutamia teidän omia sanojanne eräälle, joka löytäisi suuren aarteen
-Goshenista ja sen jälkeen kärsisi jonkun maallisen häviön ja -- loput
-unohdan. Mies, lopettakaa tuo hymyilynne ja älkää lävistäkö minua
-noilla terävillä silmillänne. Tehän voitte määrätä kaikki asiat,
-mihin sitten minulta lupaa kysytte?"
-
-"Saadakseni olla täällä jonkun aikaa, prinssi, Anan ja Bakenkhonsun
-seurassa. Kuulkaa, en ole enään Kherheb. Olen riidellyt Faraon
-kanssa kenties siksi, että sieluni läpi puhaltaa tuon suuren
-tulevaisuustuulen pieni henkäys, kenties siksi, ettei hän palkitse
-minua kykyjeni mukaan. Olen tullut tänne siksi, että olen samaa
-mieltä kanssanne yhdessä asiassa, prinssi, että farao tekisi hyvin
-päästäessään hebrealaiset menemään, ja siksi en enään kauemmin yritä
-vastustaa heidän loihtujaan. Mutta hän kieltäytyy ja niin olemme
-eronneet."
-
-"Miksi hän kieltäytyy, Kii?"
-
-"Ehkä siksi, koska on kirjoitettu, että hänen on kieltäydyttävä.
-Tai kenties luulee hän olevansa mahtavin kaikista hallitsijoista
-sensijaan, että onkin vain jumalien leikkikalu. Nuo komeat lukot
-hänen sydämensä ovella tuhoavat talonkin, jonka ovella ne ovat,
-kun tulee tuo rajuilma, josta olen puhunut. En tiedä miksi hän
-kieltäytyy, mutta hänen korkeutensa Usertikin on samaa mieltä hänen
-kanssaan."
-
-"Te esitätte niin paljon syitä ja kaikki erilaisia, oppinut Kii",
-sanoi Seti.
-
-Sitten hän lopetti ja käveli edestakaisin käytävässä. Minä tiesin
-hänen ajatuksensa ja arvasin hänen tuumivan, tekisikö hän viisaasti,
-jos sallisi Kiin, jota hän toisinaan pelkäsi tämän salaperäisten
-puheitten tähden, jäädä taloonsa, vai lähettäisikö hänet pois. Kii
-myöskin vapisi hieman, aivan kuin olisi hänestä varjossa tuntunut
-kylmältä, ja siirtyi käytävästä auringon paisteeseen. Hän ojensi
-kätensä, jolloin suuri perhonen lensi katolta ja laskeutui sille. Hän
-nosti sen huulilleen, jotka liikkuivat aivan kuin hän olisi puhunut
-hyönteiselle.
-
-"Mitä minun on tehtävä?" kuiskasi Seti minulle ohikulkiessaan.
-
-"Minä en ainakaan pidä hänen seurastaan, eikä minun luullakseni rouva
-Merapikaan, mutta on vaarallista loukata häntä, prinssi", vastasin.
-"Katsokaa, hän puhelee tuttavansa kanssa."
-
-Seti palasi paikalleen, ja pudistettuaan pois perhosen, joka
-vastahakoisesti näytti erkanevan hänestä, tuli Kii takaisin varjoon.
-
-"Mitä hyötyä siitä on, Kii, että kyselette minulta, kun kuitenkin
-oman puheenne mukaan tiedätte minkä vastauksen annan? Mikä on
-vastaukseni?" kysyi prinssi.
-
-"Tuo kirjava hyönteinen, joka istui kädelläni äsken, kuiskasi
-minulle, että te sanoisitte minulle: 'Jääkää Kii, olkaa uskollinen
-palvelijani ja käyttäkää vähäistä taitoanne, mikä teillä on,
-suojellaksenne taloani pahalta'."
-
-Silloin Seti nauroi huolettomaan tapaansa ja vastasi:
-
-"Olkoon niin, sillä on olemassa määräys, ettei kukaan kuninkaallista
-sukua oleva saa kieltää vieraanvaraisuuttaan niiltä, jotka sitä
-pyytävät ja ovat olleet hänen ystäviään. Enkä minä tahdo verrata
-teidän perhostanne siihen, mitä lepakko minun korvaani viime yönä
-kuiskasi. Ei, ei ainoatakaan teidän tervehdystänne ilmoittanut
-hyönteinen tai luonto", ja hän ojensi kätensä suudeltavaksi.
-
-Kun Kii oli mennyt, sanoin:
-
-"Kerroin teille, että yöperhonen oli hänen sukulaisensa."
-
-"Silloin puhuitte mielettömyyksiä, Ana. Viisautta, jonka Kii omaa,
-ei hän ole saanut perhosilta eikä kuoriaisilta. Mutta nyt, kun se on
-liian myöhäistä, toivon, että olisin kysynyt Merapilta, mikä hänen
-tahtonsa olisi ollut. Teidän olisi pitänyt ajatella sitä sen sijaan,
-että annoitte johtaa ajatuksenne harhaan tuon pienen hyönteisen
-tähden, joka istui hänen kädellään, vaikka sitähän Kii tarkoittikin.
-No, rangaistukseksi saatte joka päivä katsella miestä, jonka kasvot
-muistuttavat -- muistuttavat, mitä?"
-
-"Ne muistuttavat niitä, jotka näin hyvän jumalan, teidän jumalaisen
-isänne Meneptahin ruumisarkun yläpuolella, kun sitä valmistettiin
-hänelle vielä hänen eläessään balsamoitsijan luona Taniksessa",
-vastasin minä.
-
-"Niin", sanoi prinssi, "kasvot, jotka alituisesti hymyilevät elämän
-ja kuoleman tyhjyyttä, mutta määrätyssä valossa katsottuina silmät
-tulta liekehtien."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä kävelin rouva Merapin kanssa puutarhassa, kun hän
-pyysi minua mukaansa, ja ylimmäinen imettäjä seurasi meitä kantaen
-lasta sylissään.
-
-"Haluan kysellä teiltä Kiistä, ystävä Ana", sanoi hän. "Te tiedätte,
-että hän on viholliseni, sillä te varmaankin kuulitte, mitä hän sanoi
-minulle Taniksessa, Amonin temppelissä. Näyttää siltä, että herrani
-on ottanut hänet vieraaksi taloonsa -- oi, katsokaa!" ja hän osoitti
-kädellään eteensä.
-
-Minä katsoin, ja tuolla muutaman askeleen päässä, missä riippuvat
-palmupuun oksat muodostivat pimeimmän varjon, seisoi Kii. Hän nojasi
-sauvaansa, tuohon samaan, joka oli muuttunut kädessäni käärmeeksi,
-ja tuijotti ylöspäin kuin ajatuksiinsa vaipuneena tai kuunnellen
-lintujen laulua. Merapi kääntyi aikoen paeta, mutta samassa Kii
-huomasi meidät, vaikka hän vielä näytti tuijottavan ylöspäin.
-
-"Terve, Israelin kuu", sanoi hän kumartaen. "Terve, Kiin voittaja."
-
-Merapi kumarsi takaisin ja pysähtyi kuin pikku lintu nähdessään
-käärmeen. Seurasi pitkä äänettömyys, jonka Kii rikkoi kysymällä:
-
-"Miksi etsitte sitä Analta, jonka Kii itse on halukas antamaan?
-Ana on oppinut, mutta onko hänen sydämensä Kiin sydän? Ja ennen
-kaikkea, miksi sanotte hänelle, että Kii, nöyrin palvelijanne, on
-vihollisenne?"
-
-Nyt Merapi suoristi itsensä, katsoi häntä silmiin ja vastasi:
-
-"Olenko kertonut Analle mitään, jota hän ei tietäisi? Eikö Ana
-kuullut, mitkä olivat viimeiset sananne minulle tuolla Amonin
-temppelissä Taniksessa?"
-
-"Epäilemättä hän kuuli ne ja siksi olen iloinen, että hän on tässä
-kuulemassa niiden tarkoituksen. Rouva Merapi, tuona hetkenä minä,
-Amonin uhripappi, olin täynnä -- en omaa henkeäni, vaan tuon jumalan
-kiivasta henkeä, jota te olitte häväissyt enemmän kuin häntä
-milloinkaan ennen oli häväisty Egyptissä. Minun avullani jumala
-vaati teiltä noituutenne salaisuutta ja uhkasi teitä vihallaan, jos
-kieltäytyisitte. Rouva, hän vihaa teitä, mutta en minä, sillä hän
-vihaa minuakin siksi, että teidän profeettanne ovat voittaneet minut
-ja hänet minun töissäni. Rouva, me olemme matkakumppaneita 'Vaivojen
-laaksossa'."
-
-Merapi tuijotti häneen järkähtämättä ja minä näin, ettei hän uskonut
-sanaakaan siitä, mitä Kii puhui. Vastaamatta mitään Kiin puheeseen,
-kysyi hän ainoastaan:
-
-"Miksi tulette tänne vahingoittamaan minua, joka en ole tehnyt teille
-mitään?"
-
-"Te erehdytte, rouva", vastasi Kii. "Minä tulen tänne pakoon Amonia
-ja hänen palvelijataan faraota, jonka Amon ajaa perikatoon. Tiedän
-hyvin, että, jos tahdotte, voitte kuiskata prinssin korvaan, ja heti
-hän ajaa minut pois. Mutta silloin --" ja hän katseli Merapin pään
-yli tuonne, missä imettäjä seisoi tuuditellen nukkuvaa lasta.
-
-"Mitä silloin, tietäjä?"
-
-Antamatta vastausta, kääntyi Kii minun puoleeni. "Oppinut Ana,
-muistatteko, kun kohtasitte minut eräänä yönä Taniksessa?"
-
-Pudistin päätäni, vaikka arvasin aivan hyvin, mitä yötä hän tarkoitti.
-
-"Teidän muistinne on huono, oppinut Ana, tai kenties se on
-hämmentynyt, sillä me tapasimme usein, eikö totta?"
-
-Hän tuijotti sauvaa kädessään. Minäkin tuijotin siihen, koska en
-voinut olla sitä tekemättä, ja näin tai luulin näkeväni tuon kuolleen
-puun alkavan paisua ja köyristyä. Se oli kylliksi minulle ja sanoin
-nopeasti:
-
-"Jos tarkoitatte kruunauspäivää, muistan --"
-
-"Oi! Arvasinhan, että muistaisitte. Te, oppinut Ana, olette varmaan
-pannut merkille, miten pienet asiat, kuten kukan tuoksu tai linnun
-lento, vieläpä käärmeen kiemurtelukin tomussa, usein tuovat mieleen
-tapauksia ja sanoja, jotka ovat unohtuneet jo kauan sitten."
-
-"No, mitä tuosta meidän kohtaamisestamme?" keskeytin nopeasti.
-
-"Ei mitään tai vain tämä. Juuri sitä ennen olitte keskustellut
-hebrealaisen Jabezin, rouva Merapin sedän kanssa, ettekö ollutkin?"
-
-"Niin, puhelin hänen kanssaan avonaisella paikalla, aivan yksinämme."
-
-"Ei niin, oppinut Ana, sillä tiedättehän, ettemme milloinkaan ole
-aivan yksin. Voisittepa nähdä, että jokaisella hiekkajyväselläkin on
-korvat."
-
-"Olkaa hyvä ja selittäkää tarkemmin, Kii."
-
-"Ei, Ana, siitä tulisi liian pitkä juttu, ja lyhyestä virsi kaunis.
-Kuten sanoin, te ette ollut yksin, sillä vaikka olikin muutamia
-sanoja, joita en voinut erottaa, kuulin minä paljon siitä, mitä
-keskustelitte Jabezin kanssa."
-
-"Mitä te kuulitte?" kysyin vihoissani, mutta seuraavassa
-silmänräpäyksessä toivoin, että ennen olisin puraissut kieltäni kuin
-lausunut nuo sanat.
-
-"Paljon, paljon. Odottakaas, kun ajattelen. Te puhuitte rouva
-Merapista ja siitä, tekisikö hän viisaammin jäädessään Memphikseen
-prinssin turviin tai palatessaan Gosheniin jonkun henkilön luokse,
-jonka nimen olen unohtanut. Jabez, viisas mies, sanoi luulevansa,
-että hän tulisi onnellisemmaksi Memphiksessä, vaikka kenties hänen
-olonsa siellä tuottaisi suuren surun hänelle itsellensä ja -- eräälle
-toiselle."
-
-Ja hän katsoi taas lapseen, joka näytti tuntevan hänen silmäyksensä,
-sillä se heräsi ja huitoi ilmaa pikku käsillään.
-
-Hoitajakin tunsi sen, vaikka hänen päänsä oli poispäin käännetty,
-sillä hän säpsähti ja siirtyi sitten erään palmupuun suojaan. Merapi
-sanoi hiljaisella, vapisevalla äänellä:
-
-"Tiedän, mitä tarkoitatte, tietäjä, sillä olen nähnyt senjälkeen
-Jabez setäni."
-
-"Kuten minäkin, rouva, useita kertoja, mikä selvittänee teille sen,
-jota Ana tässä pitää niin ihmeellisenä, nimittäin tietoni siitä, mitä
-he keskustelivat silloin, kun hän luuli heidän olleen aivan yksin. Ja
-yksinhän, kuten sanoin, ei kukaan voi milloinkaan olla, ei ainakaan
-Egyptissä, maassa, jossa jumalat kuuntelevat --"
-
-"Ja noidat vakoilevat", huudahdin minä.
-
-"-- Ja noidat vakoilevat", toisti hän, "ja kirjurit hankkivat tietoa
-ja opettelevat sen ulkoa, ja papeilla on suuret korvat kuin aasilla,
-lehdet kuiskivat ja jumalat riitelevät -- ja paljon muuta."
-
-"Lopettakaa pilkkanne ja sanokaa, mitä teillä on sanottavaa", sanoi
-Merapi samanlaisella uupuneella äänellä.
-
-Kii ei vastannut, katseli vain puuta, jonka taakse hoitaja ja lapsi
-olivat kadonneet.
-
-"Oi! Minä tiedän, minä tiedän", kirkaisi Merapi. "Lastani uhataan! Te
-uhkaatte lastani siksi, että vihaatte minua."
-
-"Anteeksi, rouva. On totta, että paha uhkaa tuota kuninkaallista
-lasta, tai niin ainakin ymmärsin Jabezin puheesta, joka tietää niin
-paljon. Mutta en minä uhkaa häntä, enkä minä vihaa teitä, jonka
-tunnustan vertaisekseni, vaan se on eräs minua paljon mahtavampi,
-jota minun on velvollisuus totella."
-
-"Miksi pilkkaatte minua?"
-
-"Pilkkaavatko kuun jumalattaren papit Isistä, tieteen äitiä,
-rukouksillaan ja uhreillaan? Ja minäkö, joka teen erään pyynnön ja
-tarjoan --"
-
-"Minkä pyynnön ja mitä tarjoatte?"
-
-"Pyyntöni on, että sallitte minun olla suojassa tässä talossa
-noilta monilta vaaroilta, jotka uhkaavat minua faraon ja kansanne
-profeettojen puolelta. Ja tarjoan sellaista apua kuin kykenen
-tiedoillani ja kyvyilläni antamaan noita hirveitä vaaroja vastaan,
-jotka uhkaavat -- erästä."
-
-Tässä hän jälleen tuijotti puunrunkoon, jonka takaa kuulin
-pienokaisen itkua.
-
-"Ja jos suostun, mitä sitten?" kysyi Merapi käheästi.
-
-"Silloin, rouva, yritän suojella erästä pienokaista kirousta vastaan,
-jonka Jabez sanoo odottavan häntä ja monia muita, joiden suonissa
-virtaa egyptiläistä verta. Tahdon yrittää, jos minun sallitaan
-olla täällä. En uskalla sanoa, jos onnistun, sillä kuten herranne
-muistutti minulle ja kuten te näytitte minulle Amonin temppelissä, on
-minun voimani heikompi kuin Israelin profeettojen."
-
-"Ja jos kieltäydyn?"
-
-"Silloin, rouva", vastasi Kii äänellä, joka kalskahti kuin rauta,
-"olen varma, että erään, jota rakastatte -- äidin rakkaudella --
-ryöstää teiltä jumala, jota nimitämme Osirikseksi."
-
-"Seis!" kirkaisi Merapi ja kääntyen ympäri pakeni pois.
-
-"Kas, Ana, hän meni", sanoi Kii, "ja ennen kuin ehdimme sopia
-asiasta. Kuinka kummallisia naiset ovat, Ana. Tässä on yksi suurimpia
-tuosta sukupuolesta, kuten näitte Amonin temppelissä. Ja kuitenkin
-hän aukeaa vain silloin, kun toivon aurinko paistaa, mutta kurtistuu
-pelon varjossa, aivankuin tuo heikko kasvi, joka kasvaa joen
-partaalla; hän, jonka silmät näkevät takana olevan salaisuuden,
-josta tuulet hänelle kuiskivat, voisi tallata sekä maallisen toivon
-että pelon jalkainsa alle tai tehdä niistä kiviä, joita myöten
-kulkisi loistoon. Jos hän olisi mies, tekisi hän niin, mutta hänen
-sukupuolensa vie hänet onnettomuuteen, hänet, joka ajattelee enemmän
-lapsen suuteloa kuin kaikkea sitä loistoa, mihin voisi sydämensä
-kohottaa. Niin, lapsi, yksinkertainen, pieni lapsi parka! Teilläkin
-oli kerran sellainen, vai mitä, Ana?"
-
-"Oh! Set ja hänen tulensa periköön teidät ja ilkeän puheenne", sanoin
-ja poistuin hänen luotaan.
-
-Kun olin mennyt vähän matkaa, katsoin taakseni ja näin Kiin nauravan,
-heittävän sauvansa ilmaan ja taas tarttuvan siihen kiinni.
-
-"Set ja hänen tulensa", huusi hän jälkeeni. "Ihmettelen, mitä ne
-muistuttavat, Ana. Kenties jonakin päivänä saamme tietää sen, kirjuri
-Ana, me kumpikin, te ja minä."
-
-Niin jäi Kii luoksemme ja asui yhdessä Bakenkhonsun kanssa. Melkein
-joka päivä näin heidät kävelemässä puutarhassa, sillä minä, joka
-istuin prinssin pöydässä, paitsi silloin kun rouva Merapi söi hänen
-kanssaan, en aterioinut heidän kanssaan. Silloin keskustelimme
-monista asioista. Niissä, jotka koskettelivat tiedettä tai vieläpä
-uskontoakin, olin minä etevämpi Kiitä, joka ei ollut mikään suuri
-oppinut eikä mestari jumaluusopissa. Mutta aina, ennen kuin erosimme,
-heitti hän jonkun nuolen minuun, jolle vanha Bakenkhonsu nauroi
-ja nauroi uudelleen, vetäen kuitenkin aina ylitseni suojuksen
-kunnioitusta herättävällä viisaudellaan, vain siksi, luulen, että hän
-rakasti minua. Juuri tämän jälkeen löi rutto Egyptin karjan niin,
-että tuhansittain eläimiä kuoli, vaikka eivät kaikki, kuten oli
-kerrottu. Mutta, kuten olen sanonut, prinssin karjasta ei kuollut
-ainoatakaan, eikä, niinkuin meille kerrottiin, israelilaisiltakaan
-Goshenin maassa. Nyt oli Egyptissä suuri hätä, mutta Kii hymyili
-ja sanoi, että hän tiesi niin käyvän ja vielä oli tulossa paljon
-pahempaa, jolloin olisin tahtonut iskeä häntä päähän hänen omalla
-sauvallaan, jollen olisi pelännyt sen vielä kerran muuttuvan
-kädessäni käärmeeksi.
-
-Vanha Bakenkhonsu katseli tapahtumaa toisilla silmillä. Hän sanoi,
-että sen jälkeen kuin hänen viimeinen vaimonsa kuoli, luullakseni
-noin viisikymmentä vuotta sitten, oli elämä tuntunut hänestä hyvin
-yksitoikkoiselta. Mutta nyt se jälleen tuli mieltä kiinnittäväksi,
-koska nuo ihmeet, jotka Egyptissä tapahtuivat, ja jotka olivat aivan
-vastoin luonnonjärjestystä, muistuttivat hänelle hänen viimeistä
-puolisoaan ja tämän johtopäätöksiä. Ja hänen tapansa oli sanoa, että
-noina vuosina elimme ihmeitten maailmassa, jolloin egyptiläisillä
-näytti olevan hallitsijana paholainen Set.
-
-Mutta vieläkään ei farao päästänyt hebrealaisia menemään, kenties
-siksi, että hän oli sen pyhästi luvannut Meneptahille, joka asetti
-hänet valtaistuimelle, tai kenties jostakin muusta syystä, ehkäpä
-niistä, joita Kii oli luetellut Setille.
-
-Sitten tulivat paiseet, jotka vaivasivat miehiä, naisia ja lapsia
-kaikkialla maassa, paitsi niitä, jotka asuivat Setin talossa.
-Vartija ja tämän perhe, joiden mökki oli portin ulkopuolella,
-ei kahtakymmentä askeltakaan siitä, säästyivät. Ja tämä herätti
-katkeruutta perheiden naisten keskuudessa. Samoin Kii, joka oli
-prinssin vieraana Memphiksessä, säästyi paiseilta, jota vastoin hänen
-virkatoverinsa, jotka jäivät Tanikseen, saivat niitä enemmän kuin
-ketkään muut, jolloin jotkut heistä kuolivat.
-
-Tämän kuullessaan Kii nauroi ja sanoi, että hän oli kertonut heille
-näin käyvän. Itse faraokin ja hänen korkeutensa Userti sairastivat,
-jälkimäinen leukaansa, joka teki hänet vallan vastenmielisen
-näköiseksi joksikin aikaa. Ja Bakenkhonsu oli kuullut, en tiedä
-miten, hänen olevan niin raivoissaan, että oli jo aikonut palata
-herransa Setin luo, jonka talossa hän oli kuullut ihmisten olevan
-turvassa. Vielä hän oli kuullut, että hänen seuraajansa Israelin kuun
-kauneus oli pysynyt vahingoittumattomana, jopa oli suurempikin kuin
-ennen, tieto, jonka luullakseni Bakenkhonsu itse ilmoitti hänelle.
-Mutta lopulta kuitenkin Usertin ylpeys ja kateus estivät hänet
-tulemasta.
-
-Egyptiläisten sydämet alkoivat nyt täydellä todella kääntyä Setin
-puoleen. Prinssi, sanoivat he, oli vastustanut hebrealaisten
-sortamista, ja kun hän ei voittanut, riistettiin häneltä oikeus
-valtaistuimeen, jonka farao Amenmeses hankki sitten itselleen
-vastustamalla prinssin politiikkaa. Ja nyt nähtiin jo hänen
-hallituksensa hedelmät. Sentähden, päättelivät he, jos Amenmeses
-syöstäisiin valtaistuimelta ja prinssi hallitsisi, loppuisivat
-heidän vaivansa. Siksi he lähettivät sanansaattajia salaisesti hänen
-luokseen, pyytäen häntä nousemaan Amenmesesta vastaan ja luvaten
-hänelle apuaan. Mutta prinssi ei tahtonut kuulla ainoatakaan heistä,
-sillä, kuten hän sanoi heille, hän oli onnellinen ollessaan se, mikä
-hän oli, eikä halunnut mitään muuta asemaa. Kuitenkin tuli farao
-kateelliseksi, sillä hän sai kuulla kaiken tämän urkkijoiltaan, ja
-lähetti salamurhaajia ottamaan Setin hengiltä.
-
-Userti varoitti minua erään lähettilään kautta ensimmäisestä
-murhaajasta, mutta toisen ja pahemman huomasi Kii jollakin
-kummallisella tavalla, joten vartijat saivat heidät kiinni porteilla
-ja tappoivat. Silloin Seti sanoi, että hän sittenkin oli tehnyt
-viisaasti osoittaessaan Kiille vieraanvaraisuutta, jos nimittäin
-elämän pitkittäminen oli viisautta.
-
-Rouva Merapikin sanoi samaa, mutta minä huomasin, että hän aina
-karttoi Kiitä, jota hän epäili ja pelkäsi.
-
-
-
-
-XV.
-
-KAUHUJEN YÖ.
-
-
-Sitten tuli rakeita ja muutama kuukausi sen jälkeen heinäsirkkoja,
-ja Egypti oli täynnä kauhua ja kärsimystä. Me olimme kuulleet,
-sillä Kiin ja Bakenkhonsun ollessa palatsissa tiesimme kaiken, että
-hebrealaiset profeetat olivat luvanneet lähettää rakeet, koska farao
-ei totellut heitä. Sentähden Seti lähetti sanan koko maahan, että
-egyptiläisten tulisi viedä karjansa suojaan, ne, mitkä heillä vielä
-oli jäljellä, heti myrskyn tehdessä tuloaan. Mutta farao sai kuulla
-siitä ja antoi julistaa, ettei sitä saanut tehdä, koska se olisi
-Egyptin jumalien häpäisemistä. Kuitenkin useat tekivät niin ja he
-pelastivat karjansa. Oli kummallista katsella tuota jäämuuria, joka
-ulottui maasta taivaaseen asti ja hävitti kaiken, minkä päälle se
-putosi. Mahtavat taatelipalmut olivat katkenneet aivan poikki; maa
-oli myllerretty aivan sekaisin; ihmiset ja eläimet, jotka olivat
-ulkona, oli lyöty kuoliaiksi tai kokonaan hävitetty.
-
-Seisoin portilla ja katselin. Tuossa, noin kyynärän verran minusta,
-putosi valkeita rakeita tuhoten kaiken, ja tänne aidan sisäpuolelle
-ei tullut ainoatakaan. Merapikin katseli sitä ja samassa tuli Kiikin
-Bakenkhonsun kanssa, joka ei pitkän elämänsä aikana milloinkaan ollut
-nähnyt tällaista. Mutta Kii katseli enemmän Merapia kuin rakeita,
-sillä näin hänen yrittävän tunkeutua noilla julmilla silmillään tämän
-sydämeen asti.
-
-"Rouva", sanoi hän viimein, "pyydän teitä, kertokaa palvelijallenne,
-miten saatte aikaan tämän?" ja hän osoitti ensin puita ja kukkia
-aidan sisäpuolella ja sitten tuota hävitystä ulkopuolella.
-
-Luulin ensin, ettei Merapi ollut kuullut häntä rakeitten suhinan
-tähden, sillä hän kumartui ja avasi pienen sivuportin sakaaliparalle,
-joka raaputti sen takana. Mutta niin ei ollut, sillä hän kääntyi
-äkkiä ja sanoi:
-
-"Pyytääkö Kherheb, Egyptin suurin tietäjä, oppimatonta naista
-opettamaan itselleen ihmeitä? Kii, sitä en voi, koska en tee enkä
-edes tiedä, miten tämä on tehty."
-
-Bakenkhonsu nauroi ja Kiin hymyily tuli yhä selvemmäksi.
-
-"Niin ei puhuta Goshenissa, rouva", vastasi Kii, "ja hebrealaiset
-naiset täällä Memphiksessä ovat samaa mieltä. Eivätkä Amonin papit
-sano sellaista. Nämä selittävät, että te olette taitavampi kuin
-kaikki muut noidat Niilin varrella. Tämä on todisteena siitä", ja hän
-osoitti ulkopuolella olevaa hävitystä ja sisäpuolella olevaa rauhaa,
-lisäten: "Rouva, jos te voitte suojella oman kotinne, miksi ette
-suojele Egyptin viatonta kansaa?"
-
-"Koska en voi", vastasi hän vihaisesti. "Jos minulla joskus oli
-sellainen voima, on se lähtenyt minusta, joka nyt olen egyptiläisen
-lapsen äiti. Minulla ei ole mitään. Tuolla Amonin temppelissä joku
-voima teki työtään minun avullani, siinä kaikki, eikä se enään
-milloinkaan tule minuun rikokseni tähden."
-
-"Minkä rikoksen, rouva?"
-
-"Rikoksen, jonka tein ottaessani prinssi Setin puolisokseni. Jos nyt
-joku jumala puhuisi kauttani, olisi se joku noista egyptiläisten
-jumalista, sillä Israelin Jumala on hylännyt minut."
-
-Kii tuijotti aivan kuin hän olisi saanut jonkun uuden ajatuksen ja
-samassa kääntyi Merapi ja lähti pois.
-
-"Jos hän olisi Isiksen papitar, silloin hän toimisi meidän
-puolellamme, eikä meitä vastaan", sanoi Kii.
-
-Bakenkhonsu pudisti päätään.
-
-"Antaa tuon asian olla", vastasi hän. "Olkaa kuitenkin varma, ettei
-koskaan israelilainen nainen rupea uhraamaan sellaiselle, jota hän
-sanoo egyptiläisten kauhistukseksi."
-
-"Jollei hän tahdo uhrata pelastaakseen kansaa, olkoon silloin
-varuillaan, ettei kansa uhraa häntä pelastaakseen itsensä", sanoi Kii
-kylmästi.
-
-Sitten hänkin lähti pois.
-
-"Luulen, että jos joskus sellainen hetki tulee, on Kii saava siitä
-myös osansa", nauroi Bakenkhonsu. "Mitä etua on paimenesta, joka
-oleskelee täällä suojassa tyytyväisenä sillä aikaa kuin tuolla
-ulkopuolella lauma kuolee, Ana?"
-
-Sitten tulivat heinäsirkat, jotka söivät kaiken, mitä vielä oli
-jäljellä syötävää Egyptissä, niin tarkasti, että kansa parkaa, joka
-ei ollut tehnyt mitään pahaa, ja jolla ei ollut mitään sanomista
-faraon ja israelilaisten välisiin asioihin, kuoli tuhansittain
-nälkään, ja samalla oli vielä suuri pimeys, jolloin Laban tuli.
-Tämä pimeys peitti maan kuin sankka pilvi kolme päivää ja kolme
-yötä. Siitä huolimatta, vaikka varjot olivat synkät, ei Setin
-talossa Memphiksessä ollut aivan pimeätä, sillä se oli aivan kuin
-valopatsaassa, joka ulottui maasta taivaaseen asti.
-
-Kauhu oli nyt kymmenkertaisesti suurempi, ja minusta näytti kuin
-kaikki nuo sadat tuhannet Memphiksen asukkaat olisivat olleet
-koossa meidän muuriemme ulkopuolella, jotta voisivat edes katsella
-valoa, sellaisena kuin se oli, jolleivät muuta voisikaan. Seti
-olisi tahtonut päästää sisälle niin paljon kuin olisi mahtunut,
-mutta Kii ei sallinut sitä, sillä, hän sanoi, jos niin tehtäisiin,
-tulisi pimeys heidän mukanaan. Ainoastaan Merapi päästi sisälle
-muutamia israelilaisia naisia, jotka asuivat kaupungissa ja olivat
-egyptiläisten kanssa naimisissa. Mutta nämä tuottivat hänelle vain
-tuskaa nimittämällä häntä noidaksi. Sillä nyt olivat useimmat
-Memphiksen asukkaat varmoja, että se oli Merapi, joka oli tuottanut
-nämä onnettomuudet heille siksi, että hän palveli vieraan maan
-jumalaa.
-
-"Jos hän, joka on Egyptin perillisen rakastettu, vain uhraisi Egyptin
-jumalille, otettaisiin nämä kärsimykset pois meiltä", sanoivat he.
-Luulen, että he olivat oppineet tämän Kiiltä. Tai ehkäpä Usertin
-vakoojat olivat neuvoneet heitä.
-
-Seisoimme taas portin luona katsellen ihmisiä, jotka tuolla
-ulkopuolella pimeässä kulkivat edes takaisin, sillä tämä näky lumosi
-Merapin niin kuin käärme lumoaa linnun. Silloin ilmestyi Laban.
-Tunsin heti hänen kyömynenänsä ja haukansilmänsä, ja Merapikin
-huomasi hänet.
-
-"Tule pois minun mukaani, Israelin kuu", huusi hän, "ja sinä saat
-kaikki anteeksi. Mutta jollet tule, paha sinut silloin perii."
-
-Merapi tuijotti häneen vastaamatta sanaakaan. Juuri silloin tuli
-prinssi Seti luoksemme ja huomasi Labanin.
-
-"Ottakaa kiinni tuo mies", käski hän punastuen vihasta, ja vartijat
-syöksyivät pimeyteen täyttääkseen hänen käskynsä. Mitta Laban oli
-kadonnut.
-
-Pimeyden toisena päivänä oli meteli kova, kolmantena päivänä se oli
-hirveä. Eräs joukko heitti vartijat syrjään, mursi portit ja syöksyi
-palatsiin. He pyysivät nöyrästi, että rouva Merapi tulisi rukoilemaan
-heidän puolestaan; kuitenkin näkyi heidän katseistaan, että jollei
-hän tulisi, aikoivat he viedä hänet.
-
-"Mitä on tehtävä?" kysyi Seti Kiiltä ja Bakenkhonsulta.
-
-"Senhän saa prinssi määrätä", sanoi Kii, "vaikka en voi ymmärtää,
-mitä se vahingoittaisi rouva Merapia, jos hän rukoilikin puolestamme
-Memphiksen avonaisella torilla."
-
-"Antakaa hänen mennä", sanoi Bakenkhonsu, "muuten saamme kaikki pian
-lähteä kauemmaksi kuin haluaisimme."
-
-"En tahdo mennä", huusi Merapi, "tietämättä ketä minun on rukoiltava
-ja miten."
-
-"Tapahtukoon niinkuin tahdot, rouva", sanoi Seti vakavalla ja
-ystävällisellä äänellään. "Mutta kuuntele tuon väkijoukon melua. Jos
-kieltäydyt, luulen, että hyvin pian jokainen meistä on lähetetty
-maahan, jossa kenties ei tarvitse rukoilla ollenkaan", ja hän katseli
-pienokaista hänen sylissään.
-
-"Minä menen", sanoi Merapi.
-
-Hän lähti kantaen lasta ja minä kuljin hänen jäljessään. Ja niin
-teki Setikin, mutta tuossa pimeydessä eksyi hän meistä tuhansiin
-nousevaan kansanjoukkoon, enkä nähnyt häntä enään, ennen kuin kaikki
-oli ohitse. Bakenkhonsu nojasi minun käsivarteeni, mutta Kii oli
-mennyt ennen meitä. Tuo suunnaton joukko liikkui pimeässä, jossa
-siellä täällä lepatti joku valo kuin lyhty tyynellä merellä. En
-tiennyt, mihin olimme menossa, ennen kuin yksi noista lampuista, joka
-loisti suuren Ramenmeseksen mahtavan patsaan korokkeella, valaisi
-ympäristön. Silloin huomasin, että olimme lähellä porttia, joka
-vei Memphiksen suunnattoman suureen temppeliin, kenties maailman
-suurimpaan.
-
-Jatkoimme matkaamme esipihan ja pilarikäytävän läpi, pappien
-taluttaessa meitä, kunnes tulimme erääseen pyhäkköön kaikkein
-suurimman pihan kautta, joka oli tungokseen asti täynnä miehiä ja
-naisia. Se oli pyhitetty Isikselle, jonka rinnoilla lepäsi Horus
-pienokainen.
-
-"Oi, Ana ystävä, auttakaa minua", huusi Merapi. "He pukevat minut
-kummallisiin vaatteisiin."
-
-Yritin päästä hänen luokseen, mutta minut työnnettiin takaisin, ja
-ääni, jonka luulin tuntevani Kiin ääneksi, sanoi:
-
-"Henkenne tähden, hullu!"
-
-Äkkiä lamput nostettiin ylös ja niiden valossa näin Merapin istuvan
-tuolilla puettuna kuin Isis jumalatar ja päässä korppikotkan
-muotoinen pää koriste, äärettömän kaunis. Hänen sylissään oli lapsi,
-joka oli puettu kuin Horus pienokainen.
-
-"Rukoile puolestamme, Isis äiti", huusivat tuhannet äänet, "että tämä
-kirottu pimeys poistuisi."
-
-Silloin hän rukoili, sanoen:
-
-"Oi, Jumalani, ota pois tämä pimeys tältä viattomalta kansalta", ja
-kaikki läsnäolijat toistivat hänen rukouksensa.
-
-Siinä silmänräpäyksessä alkoi taivas valeta ja vähemmässä kuin
-puolessa tunnissa tuli aurinko näkyviin. Kun Merapi näki, miten hän
-ja lapsi oli puettu, repi hän pois nuo kallisarvoiset koristeet,
-huutaen:
-
-"Voi! Voi! Voi! Hukka periköön Egyptin kansan!"
-
-Mutta riemuissaan jälleen saadusta valosta vain harvat kuuntelivat
-häntä, joka, kuten he varmasti luulivat, oli saattanut auringon
-jälleen esille. Laban ilmestyi taas hetkeksi näkyviin.
-
-"Noita! Petturi!" huusi hän. "Sinä olet kantanut Isiksen vaatteita ja
-rukoillut egyptiläisten jumalien temppelissä. Israelin Jumalan kirous
-olkoon päälläsi ja hänen päällään, joka sinusta on syntynyt."
-
-Minä juoksin hänen luokseen, mutta hän oli kadonnut. Sitten kannoimme
-Merapin kotiin pyörtyneenä.
-
-Niin tämäkin vaiva loppui, mutta sen jälkeen ei Merapi päästänyt
-poikaansa näkyvistään.
-
-"Miksi niin huolehditte hänestä, rouva?" kysyin eräänä päivänä. Hän
-vastasi:
-
-"Koska tahtoisin rakastaa häntä oikein, niin kauankuin hän on täällä,
-ystävä, mutta älkää sanoko tästä mitään hänen isälleen."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kului taas joku aika, ja me kuulimme, ettei farao vieläkään tahtonut
-päästää israelilaisia menemään. Silloin lähetti prinssi Seti
-Bakenkhonsun ja minut Tanikseen faraon luo sanomaan hänelle:
-
-"En etsi mitään itselleni ja unohdan kaiken sen pahan, mitä
-kateellisuudesta, yritit minulle tehdä. Mutta sanon sinulle,
-että jollet päästä noita muukalaisia menemään, suuret ja hirveät
-tapahtumat kohtaavat sinua ja koko Egyptiä. Kuule sentähden
-rukoukseni ja päästä heidät menemään."
-
-Kun Bakenkhonsu ja minä tulimme faraon eteen, näimme, että hän oli
-kovasti vanhentunut, sillä hiukset ohimoilla olivat tulleet harmaiksi
-ja silmien alla riippui suuret pussit. Eikä hän voinut hetkeäkään
-seisoa hiljaa.
-
-"Onko teidän herranne ja oletteko tekin noitten hebrealaisten
-profeettojen palvelijoita, joita egyptiläiset kunnioittavat kuin
-jumalaa, koska hän on tehnyt heille niin paljon pahaa?" kysyi hän.
-"Ja helpostihan se käykin, sillä olen kuullut, että serkkuni Seti
-pitää talossaan israelilaista noitaa, joka torjuu pois häneltä kaikki
-ne vaivat, jotka ovat kohdanneet muuta Egyptiä, ja hänen luokseen
-on myöskin paennut Kii, entinen Kherheb, tietäjäni. Sitäpaitsi olen
-kuullut, että jotkut kevytmieliset pelkurit ovat noitten loihtujen
-maksuksi luvanneet hänelle Egyptin valtaistuimen. Olkoon hän
-varuillaan, etten nosta häntä korkeammalle kuin hän haluaa, sillä
-olen jo tarpeekseni saanut pettureista tässä maassa, ja te myös
-saatte varoa!"
-
-Minä en sanonut mitään, sillä näin, että mies oli hullu, mutta
-Bakenkhonsu nauroi ääneen ja vastasi:
-
-"Oi, farao, minä tiedän vähän, mutta tiedän kuitenkin tämän, vaikka
-olenkin vanha, nimittäin että, vaikka ihmiset ovatkin lakanneet
-puhumasta teistä, minä kuitenkin keskustelen Egyptin kaksinkertaisen
-kruunun kantajan kanssa. Tahdotteko nyt päästää hebrealaiset
-menemään, vai haluatteko tuottaa Egyptille kuoleman?"
-
-Farao tuijotti häneen ja vastasi: "En päästä heitä menemään."
-
-"Miksi ette päästä, farao? Kertokaa minulle, sillä olen utelias."
-
-"Siksi etten voi", vastasi hän huokaisten. "Koska joku minua
-väkevämpi pakottaa minut hylkäämään heidän pyyntönsä. Menkää!"
-
-Niin lähdimme, ja tämä oli viimeinen kerta, jolloin näin Amenmeseksen
-Taniksessa.
-
-Kun me lähdimme huoneesta, näin hebrealaisen profeetan menevän sinne.
-Jälkeenpäin kertoi huhu, että hän oli uhannut tappaa koko Egyptin
-kansan, mutta sittenkään ei farao päästänyt israelilaisia menemään.
-Kerrottiin vielä, että hän oli sanonut profeetalle, että jos tämä
-vielä kerran tulisi hänen näkyviinsä, olisi hän kuoleman oma.
-
-Me palasimme Memphikseen tietoinemme ja ilmoitimme ne Setille. Kun
-Merapi kuuli ne, joutui hän pois suunniltaan, itki ja väänteli
-käsiään. Kysyin häneltä, mitä hän pelkäsi. Hän vastasi pelkäävänsä
-kuolemaa, joka oli lähellä meitä kaikkia. Silloin sanoin:
-
-"Onhan pahempiakin asioita olemassa, rouva."
-
-"Kenties teille, jotka olette uskollisia ja hyviä omalla tavallanne,
-mutta ei minulle. Ettekö ymmärrä, Ana ystävä, että minä olen
-sellainen, joka olen rikkonut Jumalani lain, jota minua neuvottiin
-tottelemaan."
-
-"Ja kukapa meistä ei olisi rikkonut sen jumalan lakia, jota meidän
-olisi pitänyt totella, rouva? Jos todellakin olette jotakin rikkonut
-pakenemalla jonkun murhamielisen ihmisen luota sellaisen turviin,
-joka teitä rakastaa paljon, niin varmasti sellaiset synnit kuin tämä
-annetaan anteeksi."
-
-"Niin, kenties, mutta voi! Asiahan on paljon synkempi. Oletteko
-unohtanut, mitä tein? Puettuna Isiksen pukuun rukoilin Isiksen
-temppelissä, poikani näytellessä Horuksen osaa sylissäni. Se on
-rikos, jota ei milloinkaan anneta anteeksi hebrealaiselle naiselle,
-sillä Jumalani on kiivas Jumala. Vaikka onhan totta, että Kii väkisin
-puki minut."
-
-"Jollei hän olisi pukenut, rouva, luulen, että jonkun toisen meistä
-olisi pitänyt se tehdä, sillä kansa oli vallan suunniltaan tuosta
-kauheasta pimeydestä; ja se uskoi, että te yksin voisitte sen
-poistaa, kuten todella tapahtuikin", lisäsin vähän epäillen.
-
-"Se tapahtui enemmän Kiin juonilla. Oi, ettekö ymmärrä, että pimeyden
-poistuminen tuona hetkenä oli Kiin työtä sentähden, että hän halusi
-saada kansan uskomaan, että minä todellakin olen noita?"
-
-"Miksi?" kysyin minä.
-
-"En tiedä. Kenties siksi, että hän saisi uhrin alttarille itsensä
-tilalle. Ainakin tiedän hyvin, että minun se on maksettava, minun ja
-minun lihani ja vereni, mitä tahansa Kii luvanneekin", ja hän katseli
-nukkuvaa lastansa.
-
-"Älkää olko peloissanne, rouva", sanoin. "Kii on poistunut
-palatsista, ettekä te näe häntä enää."
-
-"Niin siksi, että prinssi oli vihainen hänelle tuon petoksen tähden,
-mikä tapahtui Isiksen temppelissä. Sentähden hän lähti äkkiä, tai
-oli lähtevinään, sillä miten voi kukaan sanoa, missä sellainen mies
-todella on? Mutta hän tulee takaisin. Muistakaa, Kii oli Egyptin
-suurin tietäjä. Ei vanha Bakenkhonsukaan voi muistaa ketään hänen
-vertaistaan. Sitten hän rupesi kilpailemaan kansani profeettojen
-kanssa ja hävisi."
-
-"Mutta hävisikö hän, rouva? Mitä he tekivät, sen teki hänkin
-lähettämällä israelilaisille samat vaivat, mitkä teidän profeettanne
-olivat lähettäneet meille."
-
-"Niin, muutamia niistä, mutta hän jäi tai pelkäsi lopuksi jäävänsä
-jälkeen. Onko Kii mies, joka unohtaa sellaisen? Ja jos Kii todella
-uskoo, että minä olen hänen vastustajansa ja herransa tässä pimeässä
-työssä, kuten tuhannet tänä päivänä uskovat kuultuaan, mitä Amonin
-temppelissä tapahtui, eikö hän ennemmin tai myöhemmin mittaa minulle
-samalla mitalla? Oi, minä pelkään Kiitä, Ana, ja pelkään Egyptin
-kansaa, ja jollei se olisi niin rakas herralleni, pakenisin poikani
-kanssa erämaahan, ja luopuisin kokonaan tästä vihaa täynnä olevasta
-maasta! Hiljaa! Hän herää."
-
-Tämän jälkeen oli Egyptissä suuri pelko. Ei kukaan näyttänyt oikein
-tietävän, mitä he pelkäsivät, mutta kaikki olivat varmat siitä,
-että he olivat tekemisissä kuoleman kanssa. Ihmiset kulkivat ympäri
-huolissaan katsellen taaksensa, aivankuin joku olisi seurannut heitä,
-ja öisin he kokoontuivat ryhmiin ja puhelivat kuiskaten. Ainoastaan
-hebrealaiset näyttivät olevan onnellisia ja iloisia. Sitäpaitsi he
-valmistivat itseään ottamaan vastaan jotakin uutta ja outoa.
-
-Nuo israelilaiset naiset, jotka asuivat Memphiksessä, alkoivat myydä
-tavaroitaan ja lainasivat sitten egyptiläisiltä. Erittäinkin pyysivät
-he lainaksi jalokiviä sanoen, että he valmistivat suurta juhlaa
-ja halusivat näyttää hienoilta maanmiestensä silmissä. Kukaan ei
-kieltänyt heiltä mitään, mitä he pyysivät, sillä kaikki pelkäsivät
-heitä. Jopa he tulivat palatsiinkin ja pyysivät Merapiltakin
-koristuksia, vaikka hän oli heidän oma kansalaisensa, joka oli
-osoittanut heille niin paljon ystävällisyyttä. Niin, ja nähdessään,
-että hänen pojallaan oli pieni kultainen rengas hiuksissa, pyysi eräs
-heistä senkin, eikä Merapi kieltänyt häneltä sitäkään. Mutta samassa
-astui prinssi huoneeseen ja nähdessään tuon kuninkaallisen merkin
-naisen kädessä, suuttui hän ja vaati häntä antamaan sen pois.
-
-"Mitä kruunuilla tehdään, kun ei ole päitä, jotka kantavat niitä?"
-pilkkasi nainen ja juoksi pois nauraen, vieden mukanaan kaiken, mitä
-oli koonnut.
-
-Kun Merapi kuuli hänen noin puhuvan, tuli hän vieläkin
-surullisemmaksi ja pelokkaammaksi kuin ennen, ja hänestä tuo
-huolestuneisuus tarttui Setiinkin. Hänkin tuli surulliseksi ja
-levottomaksi, vaikka hän ei tiennyt syytä siihen, kun kysyin sitä
-häneltä. Mutta hän arveli sen kenties johtuvan siitä, että jokin uusi
-vaiva oli lähellä.
-
-"Ja kun olen tullut toimeen yhdeksän vaivan aikana," lisäsi hän, "en
-ymmärrä, miksi pelkäisin kymmenettä."
-
-Kuitenkin hän pelkäsi sitä, ja niin paljon, että hän kysyi
-Bakenkhonsulta, olisiko mitään keinoa lepyttää jumalien vihaa.
-
-Bakenkhonsu nauroi ja sanoi, ettei hän luullut löytyvän, sillä
-jolleivät jumalat olleet vihaisia yhdestä asiasta, niin olivat
-ne toisesta. Luotuaan maailman, eivät he ole muuta tehneet kuin
-riidelleet sen kanssa, tai toisten jumalien kanssa, jotka myös olivat
-mukana sen muodostamisessa, ja heidän riidellessään joutuvat ihmiset
-uhreiksi.
-
-"Kestäkää tuskanne, prinssi", lisäsi hän, "jos sellaisia tulee, sillä
-kun Niili on tulvinut korkeintaan viisikymmentä kertaa, on teille
-kaikki aivan yhdentekevää."
-
-"Ajattelette siis, että joka tapauksessa kuolemme, ja että Osiris on
-vain toinen nimi auringonlaskulle, Bakenkhonsu."
-
-Vanha neuvonantaja pudisti harmaata päätään ja vastasi:
-
-"En. Jos joskus kadottaisitte jonkun, jota suuresti rakastatte,
-lohduttakaa itseänne, prinssi, sillä en usko, että elämä päättyy
-kuolemaan. Kuolema on vain hoitaja, joka panee hänet nukkumaan, ja
-aamulla herää hän uudelleen jatkaakseen matkaansa toisessa ajassa
-niitten kanssa, joitten seurassa hän on alusta alkaen ollut."
-
-"Mihin on hän joutuva kaikkien näiden aikojen jälkeen, Bakenkhonsu?"
-
-"Kysykää sitä Kiiltä, niinä en tiedä."
-
-"Hiiteen koko Kii, minä vihaan häntä", sanoi prinssi ja lähti pois.
-
-"Ettekä ilman syytä, luullakseni", mutisi Bakenkhonsu, mutta kun
-kysyin, mitä hän sillä tarkoitti, ei hän tahtonut tai ei osannut
-kertoa sitä minulle. Näytti yhä synkemmältä ja palatsin elämä, joka
-omalla tavallaan oli ollut hupaisaa, tuli surulliseksi. Kukaan ei
-tiennyt, mitä oli tulossa, mutta kaikki tiesivät, että jotakin oli
-tulossa ja ojensivat kätensä yrittäen suojata taistelevien jumalien
-iskuilta sitä, mikä oli heille kaikkein rakkainta. Setille ja
-Merapille oli rakkain heidän poikansa, suloinen pienokainen, joka jo
-juoksi ja leperteli, ja jolla Rameses-suvun lapsena oli harvinainen
-terveys ja henkiset kyvyt. Aina piti poikasen olla joko isän tai
-äidin näkyvissä. Noina päivinä näin todellakin hyvin harvoin Setiä,
-eikä meidän opinnoistammekaan tullut mitään, kun hän aina Merapin
-kanssa piti huolta pojastaan.
-
-Kun Usertille kerrottiin siitä, sanoi hän erään ystäväni kuullen:
-
-"Epäilemättä koettaa hän kasvattaa tuota sekasikiötä täyttääkseen
-sillä Egyptin valtaistuimen."
-
-Mutta voi! Kaikki, mikä oli määrätty pikku Setin täytettäväksi, oli
-ruumisarkku.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli hiljainen, kuuma ilta, niin kuuma, että Merapi oli pyytänyt
-hoitajatarta tuomaan lapsen vuoteen ja asettamaan sen kahden pylvään
-väliin suureen pylväskäytävään. Siinä hän nukkui vuoteellaan,
-rakastettavana kuin jumalainen Horus. Merapi istui hänen vieressään
-tuolilla, jolla oli aivankuin antiloopin jalat. Seti käveli
-edestakaisin penkereellä pylväskäytävän toisella puolella nojaten
-olkapäähäni jutellen yhtä ja toista. Silloin tällöin ohimennessään
-pysähtyi hän hetkeksi kirkkaassa kuun valossa ollakseen varma, että
-Merapi ja lapsi voivat hyvin, kuten hänelle hiljakkoin oli tullut
-tavaksi tehdä. Sitten puhumatta mitään, jottei vaan herättäisi
-poikaa, hän hymyili Merapille, joka istui miettien pää käden varassa,
-ja kulki edelleen.
-
-Yö oli hyvin hiljainen. Palmun lehdet eivät värähtäneetkään, sakaalit
-eivät liikkuneet ja kimeä-ääniset hyönteisetkin olivat lopettaneet
-surinansa. Sitäpaitsi tuo suuri kaupunki alhaalla oli äänetön kuin
-hauta. Oli aivankuin jonkun lähenevän turmion enne olisi peloittanut
-maailman äänettömäksi. Sillä epäilemättä oli ilmassa turmiota.
-Kaikki tunsivat sen, hoitajatarkin, joka aivan kyyristyi tullessaan
-emäntänsä tuolin luo ja silloin tällöin vapisi kuumuudesta.
-
-Äkkiä pikku Seti heräsi ja kertoi nähneensä unta.
-
-"Mistä sinä uneksit, poikani?" kysyi hänen isänsä.
-
-"Näin unta", jokelsi hän, "että nainen, jolla oli samanlaiset
-vaatteet kun äidillä tuolla temppelissä, otti minua kädestä ja vei
-minut ilmaan. Katsoin alaspäin ja näin sinut ja äidin kalpeina
-ja itkien. Minäkin aloin itkeä, mutta tuo nainen, jolla oli
-höyhenpäähine, kielsi minua, sillä hän kuljetti minua kauniiseen,
-suureen tähteen, johon äiti tulisi pian minua tapaamaan."
-
-Prinssi ja minä katsoimme toisiimme, ja Merapi näytti olevan
-touhussa tuuditellen lasta uudelleen uneen. Keskiyö läheni, eikä
-vielä kukaan näyttänyt aikovan lähteä levolle. Vanha Bakenkhonsukin
-tuli luoksemme ja aikoi sanoa jotakin yöstä, joka oli niin outo ja
-levoton, kun äkkiä pieni yölepakko, joka oli lennellyt edestakaisin
-yläpuolellamme, putosi hänen päänsä päälle ja siitä maahan. Me
-tarkastimme sitä ja huomasimme, että se oli kuollut.
-
-"Kummallista, että eläin kuoli tuolla lailla", sanoi Bakenkhonsu, kun
-samalla toinenkin putosi maahan aivan sen lähellä. Pikku Setin musta
-kissanpoikanen, joka makasi pojan vuoteen vieressä, näki sen putoavan
-ja hyökkäsi sinne. Mutta ennenkuin se ehti lepakon luo, pyörähti
-se ympäri, seisoi takajaloillaan kynsien ilmaa ympärillään, päästi
-sitten valittavan äänen ja kaatui kuolleena maahan.
-
-Me tuijotimme siihen, kun äkkiä jostakin kaukaa kuului
-sydäntäsärkevää koiranulvontaa. Sitten alkoi joku lehmä valittavasti
-ammua, kuten nämä eläimet tekevät, kun niiltä ryöstetään vasikat. Ja
-samassa kuului aivan läheltä aidan toiselta puolen suuressa tuskassa
-olevan naisen korvia viiltävää huutoa, jollaista alkoi yhtä aikaa
-kuulua joka suunnalta, kunnes ilma oli täynnä valitusta.
-
-"Oi, Seti, Seti", huudahti Merapi äänellä, joka pikemmin muistutti
-sihinää kuin kuiskausta, "katso poikaasi!"
-
-Me juoksimme sinne, missä poika makasi. Hän oli herännyt ja tuijotti
-ylöspäin suurin silmin ja jäykin kasvoin. Pelko, jos se sitä oli,
-katosi hänen kasvoiltaan, mutta yhä hän tuijotti. Hän nousi pikku
-jaloilleen, yhä tuijottaen ylöspäin. Sitten kirkasti hymy, suloisin
-hymy hänen kasvonsa. Hän ojensi kätensä kuin syleilläkseen jotakuta,
-joka kumartui hänen puoleensa, ja kaatui taaksepäin -- kuolleena.
-
-Seti seisoi äänetönnä kuin kuvapatsas. Kaikki, jopa Merapikin,
-seisoivat liikahtamatta. Sitten hän kumartui ja otti syliinsä pojan
-ruumiin.
-
-"Nyt, puolisoni", sanoi hän, "on sinua kohdannut se suru, josta
-Jabez setäni puhui sinulle, jos vähääkään seurustelisit kanssani.
-Nyt Israelin kirous on murtanut sydämeni ja nyt on lapsemme kasvanut
-liian suureksi maallisille onnentoivotuksille ja tervehdyksille,
-kuten ilkeä Kii ennusti."
-
-Näin hän puhui kylmällä, hiljaisella äänellä, kuten sellainen,
-joka jo kauan on odottanut jotakin tai tiennyt sen tapahtuvaksi.
-Sitten hän kumarsi prinssille ja lähti kantaen lapsen ruumista. Ei
-milloinkaan, minun mielestäni, Merapi ollut ihanampi kuin tuona
-hetkenä, jolloin hän oli rakkaansa kadottanut, sillä nyt loisti hänen
-naisellisen rakastettavaisuutensa läpi vielä joitakin säteitä hänen
-sielustaan. Hänen silmänsä ja liikkeensä olivat todellakin sellaiset,
-että se olisi yhtä hyvin voinut olla aave kuin nainen, joka lähti
-luotamme sen kanssa, joka oli ollut hänen poikansa.
-
-Seti nojasi olkapäähäni katsellen tyhjää vuodetta ja pelästynyttä
-hoitajaa, joka yhä istui sen vieressä, ja tunsin kyyneleen putoavan
-kädelleni. Vanha Bakenkhonsu kohotti ryppyiset kasvonsa ja katsoi
-prinssiin.
-
-"Älkää surko liian paljon, prinssi", sanoi hän, "sillä ennen kuin
-niin monta vuotta kuin minä olen elänyt on kulunut, on tämä lapsi
-unohtunut, ja hänen äitinsä on unohtunut, ja teistäkin, prinssi,
-elää vain nimi, joka kerran oli suuri Egyptissä. Ja sitten, prinssi,
-alkaa jossakin ilo uudelleen, ja sen, minkä olette kadottaneet,
-löydätte jälleen. Kiin noituus ei kaikki ole valetta, ja kun hän
-sanoi teille tuolla Taniksessa, ettei teitä turhanpäiten nimitetty
-'Uudestisyntymisen herraksi', puhui hän sanoja, joista tänä yönä
-voitte löytää lohdutusta."
-
-"Kiitän teitä, neuvonantaja", sanoi Seti ja kääntyi seuraten Merapia.
-
-"Luulen, että saamme enemmän kuolleita", huudahdin tuskin tietäen,
-mitä surussani sanoin.
-
-"En luule, Ana", vastasi Bakenkhonsu, "sillä Jabezin tai hänen
-Jumalansa kilpi suojaa meitä. Alinomaa hän ennusti, että Merapille ja
-hänen tähtensä Setille tulisi surua, mutta siinä onkin kaikki."
-
-Minä vilkaisin kissanpoikaseen.
-
-"Se eksyi tänne kaupungista muutamia päiviä sitten, Ana. Ja
-yölepakotkin lensivät varmaan tuolta kaupungista. Kuulkaa tuota
-valitusta. Onko Egyptissä ennen kuultu sellaista ääntä?"
-
-
-
-
-XVI.
-
-JABEZ MYY HEVOSIA.
-
-
-Bakenkhonsu oli oikeassa. Paitsi Setin poikaa, ei ketään niistä,
-jotka asuivat hänen talossaan tai sen lähellä, kuollut, vaikka kaikki
-Egyptin esikoiset kuolivat, vieläpä kaikkien eläinten esikoiset. Kun
-tämä tuli tiedoksi ympäri maata, valtasi egyptiläiset viha Merapia
-kohtaan, joka, he muistivat, oli huutanut kirousta Egyptille sen
-jälkeen kuin hänet oli pakotettu rukoilemaan temppelissä ja kuten he
-uskoivat poistamaan pimeyden Memphiksestä.
-
-Bakenkhonsu, minä ja toiset, jotka rakastimme häntä, huomautimme,
-että hänen oma lapsensakin oli kuollut. Tähän vastattiin, ja siinä
-olin huomaavinani Usertin ja Kiin vaikutusta, ettei se ollut mitään,
-koska noidat eivät rakastaneet lapsia. Sitäpaitsi, sanoivat he, hän
-voisi hankkia niitä miten paljon häntä vain haluttaisi ja milloin
-haluaisi, muodostaen niiden savisen ruumiin lasten näköisiksi ja
-kasvattaen niitä ilkeähenkisiksi vahingoittamaan maata. Lisäksi
-kansa vannoi, että hänen oli kuultu sanovan, että vaikka hänen olisi
-surmattava oman miehensä poika, tahtoi hän kostaa egyptiläisille,
-jotka kerran olivat pitäneet häntä orjana ja murhanneet hänen isänsä.
-Vieläpä israelilaisetkin, tai muutamat heistä, kenties Laban muiden
-muassa, olivat kertoneet egyptiläisille, että tuo noita joka oli
-lumonnut prinssi Setinkin, tuotti heille sellaisia kärsimyksiä.
-
-Siksi alkoivat egyptiläiset vihata Merapia, joka oli suloisin ja
-rakastettavin naisten joukossa. Ja toiset vielä syyttivät häntä
-siitäkin, että hän noituudellaan oli ryöstänyt Setin sydämen pois
-tämän lailliselta puolisolta ja saanut hänet käännyttämään tämän
-puolisonsa, Egyptin kuninkaallisen prinsessan, takaisin palatsinsa
-porteilta, joten hän oli pakotettu asustamaan yksin Taniksessa.
-Kukaan ei soimannut Setiä, jota kaikki Egyptissä rakastivat, koska
-tiedettiin, että hän olisi tahtonut kohdella israelilaisia vallan
-eri tavalla ja siten pelastaa Egyptin kaikilta kärsimyksiltä. Tuo
-hebrealainen suurisilmäinen tyttö, joka oli onnistunut loihtimaan
-hänet, oli hänen kova onnensa. Eihän ollut kummallista, jos yksi
-noista naisista, joita prinssillä oli talo täynnä, kuten he uskoivat
-ja kuten prinsseillä yleensä oli tapana, olisi ollutkin velho. Olen
-varma, että Merapi vain siksi, että prinssin tiedettiin rakastavan
-häntä, säästyi myrkytykseltä tai muulta salaiselta murhalta, joka
-tapauksessa ainakin vähäksi aikaa.
-
-Nyt saatiin iloisia uutisia, että faraon ylpeys oli viimeinkin
-murtunut (sillä hänen esikoisensa oli kuollut toisten mukana), tai
-oli hänen järkensä selvinnyt, kummin nyt asia sitten mahtoi olla. Hän
-oli määrännyt, että Israelin lapset saivat lähteä milloin ja mihin
-halusivat. Silloin kansa hengitti uudelleen toivossa, että heidän
-kärsimyksensä loppuisivat.
-
-Silloin ilmestyi Jabez vielä kerran Memphikseen mukanaan suuri joukko
-sotaratsuja. Hän sanoi haluavansa myydä ne prinssille, sillä hän
-ei halunnut jättää niitä kenenkään muiden käsiin. Hän oli laskenut
-ja määrännyt hevosien hinnan, jonka mukaan ne olivat äärettömän
-suuriarvoisia.
-
-"Miksi haluatte myydä hevosenne?" kysyi Seti.
-
-"Siksi, että menen kansani mukana paikkoihin, joissa on vähän vettä
-ja missä ne kuolisivat, oi prinssi."
-
-"Minä ostan hevoset. Katsokaahan niitä, Ana", sanoi Seti, vaikka
-tiesin hyvin, että hänellä oli jo enemmän kuin mitä hän tarvitsi.
-
-Prinssi nousi näyttääkseen, että keskustelu oli lopussa, kun Jabez
-kumarrellen kiitokseksi sanoi nopeasti.
-
-"Iloitsen nähdessäni, oi prinssi, että on tapahtunut niinkuin minä
-ennustin, tai oikeammin niinkuin minua oli käsketty ennustamaan,
-nimittäin, että teidän kotinne on säästynyt kärsimyksiltä, jotka ovat
-kohdanneet Egyptiä."
-
-"Silloin iloitsette väärin, hebrealainen, sillä vaikein noista
-kärsimyksistä on tullut tänne. Poikani on kuollut", ja hän kääntyi
-pois.
-
-Jabez kohotti viekkaat silmänsä ja vilkaisi häneen.
-
-"Prinssi", sanoi hän, "tiedän sen ja olen pahoillani, että tämä
-tappio on haavoittanut sydäntänne. Kuitenkin ei se ollut minun
-eikä kansani syy. Jos tarkoin ajattelette, muistatte varmasti,
-että sekä silloin kun rakensin tämän paikan ympärille suojamuuria
-hyvien tekojenne tähden, joita olitte israelilaisille osoittaneet,
-oi prinssi, että jo ennen sitä varoitin ja annoin varoittaa teitä.
-Sanoinhan, että jos te ja veljentyttäreni, Israelin kuu, joutuisitte
-yhteen, kohtaisi teitä suuri suru hänen kauttaan, jonka, tultuaan
-egyptiläiseksi naiseksi, täytyy kantaa sama kohtalo kuin muillakin
-egyptiläisillä naisilla on."
-
-"Voi olla niin", sanoi prinssi. "Asia on sellainen, josta en halua
-puhua. Jos tämä kuolema aiheutui teidän loihdustanne, on minulla vain
-sanottavana -- että se oli huono palkka minulle kaikesta siitä, mitä
-olen yrittänyt tehdä hebrealaisten hyväksi. Niin, mitä muuta voisi
-toivoakaan sellaiselta kansalta sellaisessa maassa? Hyvästi."
-
-"Yksi pyyntö, oi prinssi. Pyydän lupaanne saada puhella
-veljentyttäreni, Merapin kanssa."
-
-"Hän ei ole tavattavissa. Sen jälkeen kuin hänen lapsensa
-noitakeinoilla murhattiin, ei hän ota vastaan ketään miestä."
-
-"Luulen kuitenkin, että hän haluaa puhutella setäänsä, prinssi."
-
-"Mitä teillä olisi sitten sanottavaa hänelle?"
-
-"Oi, prinssi, faraon armeliaisuuden tähden saamme me orja raukat
-poistua Egyptistä, emmekä milloinkaan palaa takaisin. Sentähden,
-jos Merapi jää tänne, on luonnollista, että haluaisin sanoa hänelle
-jäähyväiset. Samalla uskoisin hänelle muutamia sukumme ja perheemme
-asioita, jotka hän kenties haluaisi taas siirtää lapsilleen."
-
-Kuullessaan sanan "lapset" Seti nyyhkytti.
-
-"En luota teihin", sanoi hän. "Teillä on ehkä lisää noita
-hebrealaisia kirouksia Merapia varten, tai te voitte lausua sanoja,
-jotka tekevät hänet vielä onnettomammaksi kuin hän jo on. Mutta jos
-tahdotte tavata häntä minun läsnäollessani --"
-
-"Herrani prinssi, en tahdo vaivata teitä niin paljon. Hyvästi. Olkaa
-hyvä ja viekää --"
-
-"Tai jollei se miellytä teitä", keskeytti Seti, "voitte tehdä sen
-tämän Anan läsnäollessa, jollei Merapi kieltäydy ottamasta vastaan
-teitä."
-
-Jabez mietti hetken ja vastasi:
-
-"Tapahtukoon se sitten Anan läsnäollessa, sillä hän on mies, joka
-tietää, milloin pitää vaieta."
-
-Jabez kumarsi ja lähti, ja prinssin viittauksesta minä seurasin
-häntä. Meidät vietiin heti rouva Merapin huoneeseen, jossa hän istui
-surullisena ja yksinään musta huntu päässään.
-
-"Terve sinulle, setäni", sanoi hän vilkaistuaan minuun, jonka
-läsnäolon hän luullakseni ymmärsi. "Tuotko lisää ennustuksia? En
-tahdo kuulla niitä, koska viimekertaiset olivat liian tosia", ja hän
-kosketti kädellään mustaa huntua.
-
-"Tuon uutisia ja erään pyynnön, veljentyttäreni. Uutiset ovat,
-että Israelin kansa on lähdössä Egyptistä. Pyyntö, joka myöskin on
-määräys, on -- että valmistaudut seuraamaan heitä -- --"
-
-"Labaninko luo?" kysyi Merapi katsoen ylös.
-
-"Ei, veljentyttäreni, vaan elämään nöyränä kansasi keskuudessa. Laban
-ei halua puolisokseen sellaista, joka on ollut egyptiläisen vaimona."
-
-"Olen iloinen, ettei Laban toivo sellaista, jota hän ei milloinkaan
-voi saavuttaa, setäni. Pyydän, sanokaa, miksi minun pitäisi totella
-tätä pyyntöä tai tätä käskyä?"
-
-"Tärkeästä syystä, Merapi -- sillä elämäsi on kysymyksessä. Tähän
-asti on sinun annettu tehdä sydämesi halun mukaan. Mutta jos jäät
-Egyptiin, jossa sinulla ei enää ole mitään tehtävää, kun kaikki se
-on saavutettu, mitä haluttiinkin rakastajasi prinssi Setin avulla,
-kuolet varmasti."
-
-"Tarkoitat, että kansamme tappaa minut."
-
-"Ei, ei meidän kansamme. Mutta kuitenkin kuolet."
-
-Merapi astui askeleen lähemmäksi häntä ja katsoi häntä suoraan
-silmiin.
-
-"Sinä olet varma, että kuolen, setä?"
-
-"Olen, tai ainakin toiset ovat varmoja siitä."
-
-Nyt Merapi nauroi. Se oli ensimmäinen kerta monien kuukausien
-jälkeen, kun näin hänen nauravan.
-
-"Silloin jään tänne", sanoi hän.
-
-Jabez tuijotti häneen.
-
-"Minä luulin, että sinä rakastaisit tuota egyptiläistä, joka todella
-on kenen naisen rakkauden arvoinen tahansa", mutisi hän partaansa.
-
-"Kenties juuri siksi, että rakastan, haluan kuolla. Olen antanut
-hänelle kaiken, mitä minulla on annettavaa. Minulla ei ole enää
-muuta jäljellä vaivaisesta aarteestani kuin sellaista, mikä tuottaa
-hänelle kärsimystä ja onnettomuutta. Sentähden mitä suurempi rakkaus
--- ja se on suurempi kuin kaikki nuo pyramiidit yhteensä -- sitä
-välttämättömämpää, että se tulee joksikin aikaa kokonaan maahan
-kätketyksi. Ymmärrätkö?"
-
-Jabez pudisti päätään.
-
-"Ymmärrän vain sen, että sinä olet hyvin kummallinen nainen,
-erilainen kuin kaikki toiset, jotka olen tuntenut."
-
-"Lapseni, joka surmattiin, oli minulle koko maailma, ja tahtoisin
-olla siellä, missä hän on. Ymmärrätkö nyt?"
-
-"Tahtoisitko poistua elämästä maataksesi haudassa kuolleen poikasi
-kanssa, vaikka, kun vielä olet nuori, voisit kenties saada useamman
-tuon yhden sijaan?" kysyi Jabez hitaasti aivan kuin ihmetellen.
-
-"Välitän elämästä vain niin kauan kuin voin sillä palvella
-häntä, jota rakastan. Ja jos tulee päivä, jolloin hän nousee
-valtaistuimelle, miten voi vihattu Israelin tytär silloin palvella
-häntä? Enkä tahdo enempää lapsia. Elävänä tai kuolleena hän, joka
-lähti täältä, omisti koko sydämeni, siellä ei ole enään sijaa muille.
-Se rakkaus on ainakin puhdas ja täydellinen, ja kun se on balsamoitu
-kuolemalla, ei se voi milloinkaan muuttua. Sitäpaitsi en makaa
-haudassa hänen kanssaan, niin ainakin uskon. Näitten egyptiläisten
-uskonto, jota me halveksimme, kertoo ikuisesta elämästä taivaassa, ja
-sinne tahtoisin mennä etsimään häntä, joka on kadonnut, ja odottamaan
-häntä, joka hetkeksi jää jälkeenpäin tänne."
-
-"Ah!" sanoi Jabez. "Minä puolestani en vaivaa itseäni noilla
-arvoituksilla, sillä tämän maailman ajallinen elämä riittää
-täyttämään ajatukseni ja haluni. Mutta sinähän, Merapi, olet
-kapinoitsija, ja ollaanpa sitten taivaassa tai maan päällä, miten
-kuningas, jota vastaan niskoittelijat ovat kapinoineet, ottaa vastaan
-heidät?"
-
-"Sinä sanot minua kapinoitsijaksi", sanoi Merapi kiinnittäen
-liekehtivät silmänsä häneen. "Miksi? Siksi, etten tahtonut häväistä
-itseäni menemällä naimisiin miehen kanssa, jota vihaan, ja lisäksi
-miehen, joka on murhaaja, ja siksi, etten niin kauan kuin elän tahdo
-erota miehestä, jota rakastan, palatakseni niitten luo, jotka eivät
-ole tehneet minulle muuta kuin pahaa. Tekikö Jumala sitten naiset
-myytäviksi kuin karjan sellaisen huviksi ja hyödyksi, joka voi eniten
-maksaa?"
-
-"Näyttää siltä", sanoi Jabez levittäen kätensä.
-
-"Näyttää, että sinä ajattelet niin, sinä, joka muodostat Jumalan
-sellaiseksi kuin haluaisit hänen olevan. Mutta minä puolestani en
-usko sitä, ja jos uskoisin, etsisin itselleni toisen hallitsijan.
-Setä, minä vetoan papeista ja vanhimmista Häneen, joka loi sekä
-heidät että minut, ja Hän saa päättää, seisonko vaiko kaadun."
-
-"Joka tapauksessa on vaarallista tehdä niin", tuumi Jabez, "sillä
-papit ovat nopeita ottamaan oikeuden omiin käsiinsä, ennen kuin asiaa
-ehditään edes selittää missään. Mutta, mikä minä olen, että voisin
-neuvoa sellaista, joka voi musertaa Amonin tomuksi tämän omassa
-pyhäkössä, ja jolla ehkä siksi on oikeus tehdä kaikkea, mitä hän
-ajattelee ja tahtoo?"
-
-Merapi polki jalkaansa.
-
-"Tiedät hyvin, sinä itse toit minulle määräyksen vaatia Amon-jumala
-taisteluun temppelissään. Se en ollut minä --" hän alkoi.
-
-"Tiedän", vastasi Jabez heilauttaen kättään. "Tiedän myöskin, että
-niin sanovat kaikki noidat, mikä kansallisuus tai jumala heillä
-sitten lieneekään, eikä sitä usko kukaan. Koska sinulla oli usko,
-tottelit määräystä ja sinun avullasi lyötiin Amon. Sekä israelilaiset
-että egyptiläiset pitävät sinua suurimpana velhona, mitä Niilin
-rannoilla on nähty, ja se on vaarallinen nimi, Merapi."
-
-"En ansaitse sitä, enkä ole milloinkaan sitä tavoitellut."
-
-"Niin, niin, mutta joka tapauksessa on se annettu sinulle.
-Epäilemättä tiedät, mitä pian tapahtuu Egyptissä, ja nyt kun sinua
-on varoitettu, jos varoitusta tarvitset, siitä vaarasta, mikä sinua
-uhkaa, kieltäydytkö vieläkin tottelemasta tätä toista määräystä,
-jonka velvollisuuteni mukaan olen tuonut sinulle?"
-
-"Kieltäydyn."
-
-"Silloin on se oma syysi, ja hyvästi. Ai, tahtoisin lisätä, että
-sinulla on vähän omaisuuttakin, karjaa ja maan hedelmiä, jotka perit
-isältäsi. Kun kuolet --"
-
-"Ottakaa ne kaikki, setäni, ja tulkaa onnelliseksi. Hyvästi."
-
-"Jalo nainen, ystävä Ana, ja ihana", sanoi vanha hebrealainen sitten
-kuin Merapi oli mennyt. "Olen pahoillani, etten enään koskaan saa
-nähdä häntä, ja ettei kukaan näe häntä pitkiin aikoihin, sillä
-muistakaa, hän on veljentyttäreni, johon olen mielistynyt. Nyt
-minunkin on lähdettävä, koska olen toimittanut asiani. Kaikkea
-hyvää teille, Ana. Ettehän enään ole sotilas, vai miten? Ettekö?
-Uskokaa minua, olette näkevä, että se on hyvä. Tervehtikää prinssiä.
-Muistakaa minua ystävyydellä joskus, kun tulette vanhaksi, sillä minä
-olen palvellut teitä parhaani mukaan, ja myöskin herraanne, joka
-toivottavasti löytää jälleen sen, minkä hän joku aika sitten menetti."
-
-"Hänen korkeutensa, prinsessa Usertinko?" sanoi minä.
-
-"Prinsessa Usertin muitten muassa, Ana. Sanokaa prinssille, jos hän
-arvelisi niitä kalliiksi, että nuo hevoset, jotka myin hänelle, ovat
-todella hienointa syyrialaista rotua. Jos teillä sattuu olemaan
-ystävä, jonka haluaisitte menestyvän, älkää antako hänen mennä
-taistelemaan erämaahan nyt seuraavien muutamien kuukausien kuluessa,
-varsinkin jos farao on johtamassa. Ei, minä en tiedä mitään, mutta
-nyt on suurten myrskyjen aika. Hyvästi, ystävä Ana, ja vielä kerran
-hyvästi."
-
-"Mitä hän tarkoitti tuolla?" ajattelin itsekseni lähtiessäni Setin
-luo kertomaan kuulemiani. Mutta en keksinyt mitään vastausta tuohon
-kysymykseen.
-
-Mutta pian aloin ymmärtää. Näyttää siltä, että viimeinkin
-israelilaiset olivat lähdössä Egyptistä. Heitä oli mahdottoman suuret
-joukot ja lisäksi kymmeniin tuhansiin nousevat arabialaisheimot,
-jotka palvelivat israelilaisten Jumalaa ja joista muutamat olivat
-Hyksos kansan jälkeläisiä, tuon paimenkansan, joka kerran hallitsi
-Egyptiä. Että nuo huhut olivat tosia, näimme siitä, että kaikki
-hebrealaiset naiset, jotka asuivat Memphiksessä, jopa nekin, jotka
-olivat egyptiläisten kanssa naimisissa, olivat lähteneet kaupungista,
-poistuen miestensä ja jotkut lastensakin luota. Muutamat heistä,
-jotka olivat olleet Merapin ystäviä, tulivat ennen lähtöään
-tervehtimään häntä ja kysymään, tulisiko hänkin mukaan. Hän pudisti
-päätään vastatessaan:
-
-"Miksi lähdette? Oletteko mieltyneet niin kovin noihin
-erämaamatkoihin, että niiden vuoksi olette valmiit lähtemään,
-milloinkaan enään näkemättä miehiänne, joita rakastatte ja omia
-lapsianne?"
-
-"Ei, rouva", vastasivat he itkien. "Me olemme onnellisia täällä
-valkomuurisessa Memphiksessä, ja täällä kuunnellen Niilin kohinaa
-tahtoisimme vanhentua ja kuolla mieluummin kuin asua tuolla jossakin
-erämaan teltassa vieraiden kanssa tai yksin. Mutta pelko ajaa meidät
-täältä."
-
-"Mitä pelkäätte?"
-
-"Egyptiläisiä, jotka, huomattuaan mitä kaikkea ovat meidän tähtemme
-saaneet kärsiä ja mitä rikkauksia ja aarteita ovat meille antaneet
-monien sukupolvien aikana, ja miten pienestä olemme kasvaneet
-suureksi kansaksi, varmasti tappavat jokaisen israelilaisen, jonka
-löytävät keskuudestaan. Myöskin pelkäämme pappiemme kirouksia,
-jollemme lähde täältä."
-
-"Silloinhan minunkin olisi pelättävä noita asioita", sanoi Merapi.
-
-"Ei, rouva, tehän olette Egyptin prinssin ainoa rakastettu, prinssin,
-jonka huhutaan pian tulevan Egyptin faraoksi ja hänen avullaan te
-säästytte egyptiläisten vihalta. Ja lisäksi, kuten kaikki hyvin
-tietävät, te olette maailman suurin noita, mahtavan Amon-Raan
-kukistaja, ja sellainen, joka uhraamalla lapsensa kykeni suojelemaan
-talon, jossa hän asusti, kaikilta vaivoilta. Teidänhän ei tarvitse
-ollenkaan pelätä pappeja ja heidän taikojaan."
-
-Silloin Merapi hypähti ylös pyytäen heitä poistumaan, jonka he
-nopeasti tekivätkin peläten, ettei hän vain loihtisi heitä. Ja niin
-kävi, ettei Egyptissä ollut jäljellä hebrealaista sukua muita kuin
-suloinen Israelin kuu ja joitakin puoleksi egyptiläisiä lapsia.
-Silloin, huolimatta vaivoista ja onnettomuuksista, jotka muutamien
-kuluneitten vuosien aikana olivat kauhun, kuoleman ja nälänhädän
-kestäessä hävittäneet kenties puolet kansasta, Egypti suuresti
-iloitsi.
-
-Jokaisen jumalan kaikissa temppeleissä pidettiin juhlia, ja
-sellaiset, joilla oli vielä jotakin jäljellä, uhrasivat. Jumalien
-patsaat puettiin uusiin, hienoihin vaatteisiin ja koristettiin
-kukkaseppelillä. Sitäpaitsi Niilissä ja pyhissä lammikoissa lipuivat
-alukset edestakaisin kaunistettuina lyhdyillä, kuten mahtavan
-Osiriksen juhlassa. Prinssi Seti, joka oli Amonin nimellinen
-ylipappi, josta virasta ei hän eläissään voinut päästä, seurasi
-noita mielenosoittajia, sillä hänen oli pakko se tehdä, Memphiksen
-suureen temppeliin, johon minäkin menin hänen mukanaan. Kun monet
-juhlamenot olivat ohi, johti hän kulkuetta kauniissa, papillisessa
-puvussaan suuren kansanjoukon läpi, jolloin tuhansista suista kuului
-ukkosen jyrinää muistuttava tervehdys: "Farao!" tai ainakin "Faraon
-perillinen."
-
-Kun tuo huuto viimein lakkasi, kääntyi prinssi heidän puoleensa ja
-sanoi:
-
-"Ystävät, jos tahdotte lähettää minut siihen seuraan, joka istuu
-Osiriksen pöydässä eikä faraon juhlissa, toistatte tuon tyhmän
-tervehdyksen, jota hallitsijamme Amenmeses ei ilolla kuuntele."
-
-Hiljaisuudesta, joka seurasi, kuului ääni:
-
-"Älkää pelätkö, prinssi, niin kauan kuin tuo hebrealainen velho
-nukkuu öisin rinnallanne. Hän, joka kykeni tuottamaan Egyptille niin
-paljon kärsimyksiä, voi varmasti varjella teitä vahingolta", jolloin
-valtaavat riemuhuudot kaikuivat jälleen.
-
-Seuraavana päivänä palasi vanha Bakenkhonsu Taniksesta, jossa hän
-oli käynyt, tuoden paljon uutisia. Siellä oli pidetty iso kokous
-suurimman temppelin avarimmassa salissa. Tuossa kokouksessa, johon
-kaikki saivat ottaa osaa, oli Amenmeses kertonut, että israelilaiset
-olivat lähteneet tuhansittain. Siellä oli myöskin uhrattu, jotta
-saataisiin Egyptin suuttuneet jumalat lepytetyiksi. Kun juhlamenot
-olivat lopussa, mutta ennenkuin seura hajosi, -- nousi hänen
-korkeutensa prinsessa Userti paikaltaan ja kääntyi faraoon päin
-sanoen:
-
-"Isäimme henkien nimessä", hän huusi, "ja erittäinkin isäni, hyvän
-jumala Meneptahin nimessä, kysyn sinulta, farao, ja teiltä kansa,
-onko tuo vääryys, jonka israelilaiset orjat ja heidän noitansa ovat
-tuottaneet meille, sellaista, jota mahtavan Egyptin tulisi kärsiä?
-Jumalamme ovat lyödyt ja häväistyt, kauheat ja suuret kärsimykset,
-jollaisia ei historiassa kerrota, ovat kohdanneet meitä noituuden
-lähettäminä, kymmenet tuhannet, faraon esikoisesta alkaen, ovat
-kuolleet yhtenä ainoana yönä. Ja nyt nämä hebrealaiset, jotka ovat
-murhanneet heidät noituudellaan, sillä he ovat kaikki noitia, miehet
-ja naiset, varsinkin yksi heistä, joka on Memphiksessä, ja josta
-en tahdo puhua, hän kun on tuottanut minulle yksityistä pahaa,
-päästetään faraon luvalla lähtemään maasta. Vielä lisäksi, he ovat
-ottaneet mukaansa kaiken karjansa, kaiken puidun viljansa, kaikki
-kalliit koristeet ja rikkaudet, jotka he ovat kansaltamme kauhujen
-keskellä väkisin lainanneet, eivätkä aiokaan niitä milloinkaan
-takaisin antaa. Siksi minä, Egyptin kuninkaallinen prinsessa, kysyn
-faraolta, onko tämä faraon päätös?"
-
-"Mutta", sanoi Bakenkhonsu, "farao istui pää riipuksissa
-valtaistuimellaan, eikä vastannut mitään."
-
-"Farao ei puhu", jatkoi Userti. "Silloin kysyn, onko tämä faraon
-neuvoston ja Egyptin kansan päätös? Egyptissähän on vielä armeija,
-satoja sotavaunuja ja tuhansia jalkamiehiä. Onko tämä sotajoukko sitä
-varten, että se istuisi paikallaan silloin, kun nuo orjat pakenevat
-erämaahan kiihoittaakseen vihollisemme Syrian meitä vastaan ja
-palatakseen heidän kanssaan murhaamaan meitä?"
-
-"Noihin sanoihin", jatkoi Bakenkhonsu, "vastasi koko kansanjoukko
-huutamalla: 'Ei.'"
-
-"Kansa sanoo -- ei. Mitä sanoo farao?" huusi Userti. Seurasi
-hiljaisuus, kunnes Amenmeses äkkiä nousi ja puhui: "Tapahtukoon,
-kuten haluat, prinsessa, mutta jos pahoin käy, kohdatkoon se sinua
-ja noita, jotka olet lainoittanut. Vaikka minun mielestäni olisi se
-paikka, jossa sinä seisot, puolisosi, prinssi Setin paikka, ja hänen
-olisi sinun sijastasi tehtävä tuo pyyntö."
-
-"Puolisoni, prinssi Seti, on Memphiksessä sidottuna velhon
-hiusnauhalla, niin kerrotaan minulle", nauroi Userti pilkallisesti
-kansan hyväksyvästi säestäessä.
-
-"En tiedä sitä", jatkoi Amenmeses, "mutta sen tiedän, että joka
-tapauksessa prinssi olisi päästänyt nämä hebrealaiset lähtemään
-täältä. Ja toisinaan, kun suru seurasi surua, ajattelin, että hän
-oli oikeassa. Totisesti useammin kuin kerran olisin päästänytkin
-heidät menemään, mutta aina joku voima, en tiedä mikä, laskeutui
-sydämeeni, muutti sen kivikovaksi ja riisti minulta sanat, etten
-ilmaisisi ajatustani. Nytkin tahtoisin antaa heidän mennä, mutta te
-kaikki olette minua vastaan, ja kenties, jos vastustan teitä, saan
-maksaa sen elämälläni ja valtaistuimellani. Päälliköt, käskekää,
-että armeijani on valmiina ja kootkaa se tänne Tanikseen, että itse
-voin johtaa sen Israelin kansaa takaa-ajamaan ja ottaa osaa sen
-kärsimyksiin."
-
-Valtavasti huutaen hajosi kokous niin, että viimein kaikki olivat
-menneet ja ainoastaan farao jäi istumaan valtaistuimelleen tuijottaen
-eteensä. Hänen kasvonsa muistuttivat pikemmin kuollutta kuin elävää
-hallitsijaa, joka oli lähtemäisillään sotaan vihollisiaan vastaan.
-
-Prinssi kuunteli kaikkea tätä äänetönnä, mutta kun Bakenkhonsu
-lopetti, katsoi hän ylös ja kysyi:
-
-"Mitä ajattelette te, Bakenkhonsu?"
-
-"Ajattelen, prinssi", vastasi tuo vanha ja viisas mies, "että hänen
-korkeutensa teki väärin kiihoittaessaan heitä, vaikka hän epäilemättä
-tulkitsi pappien ja sotajoukon ajatukset, joita vastaan farao ei
-ollut kyllin luja seisomaan."
-
-"Minä ajattelen samoin kuin te", sanoi Seti.
-
-Samassa astui rouva Merapi huoneeseen.
-
-"Olen kuullut, puolisoni", sanoi hän, "että farao aikoo ajaa
-sotajoukoilla Israelin kansaa takaa. Pyydän, ettei puolisoni yhtyisi
-faraon joukkoihin."
-
-"Onhan luonnollista, ettet haluaisi minun taistelevan heimoasi
-vastaan, ja totta puhuakseni en ole sitä aikonutkaan", vastasi Seti
-ja lähti Merapin kanssa pois.
-
-"Hän ei ajattele sukulaisiaan, vaan rakastettunsa henkeä", sanoi
-Bakenkhonsu. "Hän ei ole noita, kuten väitetään, mutta se on totta,
-että hän tietää sellaista, mitä me emme tiedä."
-
-"Niin, se on totta", vastasin minä.
-
-
-
-
-XVII.
-
-MERAPIN UNI.
-
-
-Kului joku aika, kenties noin neljätoista päivää siitä, jolloin
-israelilaiset olivat alkaneet matkansa. Se oli mahtava joukko,
-joka kantoi muassaan profeettansa ruumisarkkua ja muumiota. Tuo
-profeetta, niin kerrottiin, heidän heimolaisensa, oli ollut visiirinä
-sillä faraolla, joka ystävällisesti otti heidät vastaan Egyptiin
-satoja vuosia sitten. Toiset sanoivat heidän menneen sitä, toiset
-tätä tietä, mutta Bakenkhonsu, joka tiesi kaikki, selitti, että he
-kulkivat Krokotiili-järveä kohden, jota toiset nimittävät Punaiseksi
-mereksi, ja aikoivat sen poikki tuolla puolen olevaan korpeen ja
-sieltä Syriaan. Kysyin häneltä miten se olisi mahdollista, sillä tuo
-järvi on kapeimmasta paikasta kuusituhatta jalkaa leveä ja sen syvyys
-on mittaamaton. Hän vastasi, ettei hän tiennyt, mutta että voisin
-tiedustella sitä rouva Merapilta.
-
-"Te olette siis muuttanut mielipiteenne ja pidätte häntä noitana",
-sanoin, johon hän vastasi:
-
-"Jonkun täytyy panna tuuli puhaltamaan ja Egypti on niin täynnä
-noituutta, että sitä on vaikeata sanoa. Ja hänhän se oli eikä kukaan
-muu, joka hävitti Amonin ikivanhan patsaan. Oh, niin, noita tai ei
-noita, joka tapauksessa voi häneltä kysyä, miten hänen kansansa aikoo
-mennä Punaisen meren yli, varsinkin jos faraon sotavaunut sattuvat
-olemaan heidän takanaan."
-
-Minä kysyin häneltä, mutta hän vastasi, ettei hän tiennyt mitään
-siitä asiasta, eikä tahtonut tietääkään mitään, koska hän oli eronnut
-kansastaan ja jäänyt Egyptiin.
-
-Sitten tuli Kii, en tiedä mistä, ja tehtyään sovinnon prinssin kanssa
-vannottuaan, että papit olivat vastoin hänen tahtoaan pukeneet
-Merapin Isiksen pukuun, kertoi meille, että farao oli lähtenyt suuren
-sotajoukon kanssa ajamaan takaa israelilaisia. Prinssi kysyi häneltä,
-miksi ei hänkin ollut mennyt mukaan, johon hän vastasi, ettei hän
-ollut mikään sotilas, ja että farao vältti häntä. Hän puolestaan
-kysyi prinssiltä, miksi tämä ei ollut mennyt.
-
-Seti vastasi, ettei häntä haluttanut ottaa siihen osaa yksityisenä
-kansalaisena, häneltä kun oli riistetty päällikkyys muissakin
-asioissa.
-
-"Te olette viisas, kuten aina, prinssi", sanoi Kii.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana iltana, hyvin myöhään, kun prinssi, Kii, Bakenkhonsu ja
-minä, Ana, istuimme jutellen, syöksyi rouva Merapi äkkiä luoksemme.
-Hän tuli suoraan vuoteestaan, silmät palaen ja hiukset hajallaan.
-
-"Olen nähnyt unen!" huusi hän. "Uneksin, että koko suurilukuinen
-kansani seurasi tulenliekkiä, joka ulottui maasta taivaaseen asti. He
-tulivat erään suuren veden rannalle ja heidän jäljessään kiiruhtivat
-farao ja koko Egyptin sotajoukko. Silloin kansani syöksyi veteen
-ja se kannatti heitä, niin kuin se olisi ollut lujaa maata. Faraon
-sotilaat aikoivat seurata heitä, mutta Egyptin jumalat ilmestyivät,
-Amon, Osiris, Isis, Hathor ja muut, ja tahtoivat käännyttää heidät
-takaisin. He eivät kuitenkaan totelleet heitä, vaan vetäen jumalat
-mukanaan syöksyivät veteen. Silloin tuli pimeys, ja pimeydestä kuului
-valitusta ja valtaavaa naurua. Se loppui ja kuu nousi valaisten
-tyhjyyden. Minä heräsin ja kaikki jäseneni vapisivat. Selittäkää
-minulle tämä uni, jos voitte, oi Kii, tietäjä."
-
-"Miten se on tarpeellista, rouva", vastasi Kii aivan kuin unesta
-heräten, "kun uneksija itse on tietäjä? Uskaltaako oppilas neuvoa
-opettajaa, tai vasta-aloittelija selittää salaisuuksia temppelin
-ylipapille? Ei, rouva, minä ja kaikki Egyptin tietäjät olemme teidän
-jalkojenne juuressa."
-
-"Miksi aina pilkkaatte minua?" sanoi Merapi ja vapisi puhuessaan.
-Silloin Bakenkhonsu avasi suunsa sanoen:
-
-"Kiin viisaus on kätketty eikä se anna mitään valoa meille, hänen
-oppilailleen. Kuitenkin tämän unen tarkoitus on selvä, vaikka en
-tiedä, onko se totta. Se tarkoittaa, että Egyptin sotajoukkoa ja
-sen mukana Egyptin jumalia uhkaa perikato israelilaisten tähden,
-jollei joku, jota he tottelevat, voi saada heitä luopumaan jostakin
-aikeesta, jota en tiedä. Mutta ketä hullu tottelee, niin, ketä hullu
-tottelee?" ja kohottaen harmaan päänsä katsoi suoraan prinssiin.
-
-"Ei ainakaan minua, joka en nykyään merkitse mitään Egyptissä", sanoi
-Seti.
-
-"Miksi ei teitä, oi prinssi, joka huomenna voitte olla ken tahansa
-Egyptissä?" kysyi Bakenkhonsu. "Tehän olette aina puhunut noista
-hebrealaisista ja sanonut, ettei heistä koidu Egyptille muuta kuin
-pahaa, kuten on käynytkin. Ketä sitten kansa ja sotajoukko kuuntelisi
-hartaammin?"
-
-"Sitäpaitsi, prinssi", keskeytti Kii, "eräs teidän huonekunnastanne
-on nähnyt ilkeän unen. Ehkä se ei olekaan uni, vaan joku noituus,
-joka on tähdätty Egyptin hallitsijaa vastaan. Samanlainen noitatemppu
-kuin se, joka heittää mahtavan Amonin valtaistuimelta ja rakentaa
-taika-aidan tämän talon ja puutarhan ympäri."
-
-"Sanon taaskin teille, Kii, etten puno mitään taikatemppuja, minä,
-joka omalla lapsellani olen saanut maksaa ne."
-
-"Mutta niissä oli taikuutta, rouva, ja kuten vanhastaan tiedetään,
-voima on täydellistä ainoastaan silloin, kun täytyy uhrata jotakin",
-sanoi Kii synkästi.
-
-"Lakatkaa jo puhumasta noitatempuista, tietäjä", huudahti prinssi,
-"tai jos teidän täytyy niistä puhua, puhukaa omistanne, joita on
-paljon. Jabezhan se suojeli meitä täällä noita vaivoja vastaan ja
-Amonin patsaan murskasi joku jumala."
-
-"Anteeksi, prinssi", sanoi Kii kumartaen, "se ei ollut tämä rouva,
-vaan hänen setänsä, joka rakensi aidan talonne ympäri suojatakseen
-teitä vaivoilta, jotka Egyptiä kohtasivat, ja se ei ollut tämän
-rouvan, vaan jonkun jumalan työtä hänen avullaan, joka löi Amonin
-Taniksessa. Prinssi sanoi sen. Kuitenkin tämä rouva on nähnyt
-kummallisen unen, jonka Bakenkhonsu on selittänyt, vaikka minä en
-osannut, ja minun mielestäni pitäisi faraon ja hänen päällikkönsä
-saada kuulla tämä uni, jotta he itse voisivat muodostaa siitä oman
-mielipiteensä."
-
-"Miksi ette sitten kerro sitä heille, Kii?"
-
-"Farao on katsonut parhaaksi, prinssi, erottaa minut palveluksestaan
-ja antaa virkani toiselle. Jos menen faraon näkyviin, tappaa hän
-minut."
-
-Sen kuullessani minä, Ana, toivoin, että Kii menisi faraon eteen,
-vaikka en uskonut, että hän tai kukaan muukaan voisi tappaa Kiitä,
-jolla oli suojeluskaluja kuolemaa vastaan. Sillä minä pelkäsin Kiitä
-ja tunsin, että hän jälleen mietti jotakin ilkeätä Merapia kohtaan,
-jonka tiesin olevan viattoman.
-
-Prinssi kulki edestakaisin huoneessa, kuten hänen tapansa oli
-ollessaan ajatuksiin vaipuneena. Äkkiä hän pysähtyi eteeni ja sanoi:
-
-"Ana ystävä, olkaa hyvä ja käskekää, että sotavaununi satamiehisen
-suojajoukon kanssa laitetaan kuntoon. Lähdemme päivän koittaessa, te
-ja minä, etsimään faraon armeijaa ja pyytämään puheille pääsöä."
-
-"Herrani", sanoi Merapi rakastettavalla tavallaan, "pyydän, älä
-poistu luotani."
-
-"En poistukaan. Tule mukaan, jos tahdot." Hän pudisti päätään, sanoen:
-
-"En uskalla, prinssi, viimeisinä aikoina on tuntunut kuin joku lumous
-vetäisi minua kansani luo. Kahdesti yössä olen herännyt ja löytänyt
-itseni istumasta puutarhassa kasvot pohjoista kohden ja kuullut äänen
-korvissani, vieläpä kuolleen isänikin äänen, sanovan:
-
-"'Israelin kuu, kansasi kulkee korvessa ja tarvitsee valoasi.'
-
-"Siksi olen varma, että jos joutuisin lähelle heitä, vedettäisiin
-minut väkisin mukaan, kuten puu vedetään vedestä, eikä Egypti enään
-näkisi minua."
-
-"Silloin pyydän sinua olemaan siellä, missä olet, Merapi", sanoi
-prinssi vähän hymyillen, "sillä on varmaa, että minne sinä menet,
-sinne on minun seurattava, eikä minulla ole halua kulkea korvessa
-hebrealaisen kansasi kanssa. No, koska sinä et halua poistua
-Memphiksestä ja tulla kanssani, täytyy minun jäädä luoksesi."
-
-Kii katsoi tuota paria läpitunkevilla silmillään. "Suokoon prinssi
-anteeksi", sanoi hän, "mutta vannon jumalien nimessä, etten koskaan
-luullut kuulevani, että prinssi Seti Meneptah asettaa naisen oikut
-yläpuolelle kunniataan."
-
-"Te puhutte raa'asti", sanoi Seti nousten seisomaan, "ja jos olisitte
-sanonut noin jonakin toisena päivänä, kenties, Kii --"
-
-"Oi. Herrani!" sanoi Kii heittäytyen maahan, painaen otsansa lattiaan
-asti, "ajatelkaa, miten suuri syy minulla täytyy olla, kun uskallan
-puhua siten. Kun ensimmäisen kerran tulin tänne Taniksesta, henki,
-joka on sisässäni, puhuen huulieni kautta antoi teidän korkeudellenne
-muutamia arvonimiä, joista teidän korkeutenne suvaitsi moittia
-minua. Mutta tuo henki sisässäni ei voi valehdella, ja minä tiedän
-varmasti ja pyydän kaikkia täällä painamaan mieleensä, että tänä yönä
-seison hänen lähellään, joka, ennen kuin kaksi kuukautta on kulunut,
-kruunataan faraoksi."
-
-"Te olette totisesti aina ollut huonojen uutisten tuoja, Kii, mutta
-jos niin käykin, mitä sitten?"
-
-"Tämä, teidän korkeutenne: Jolleivät totuuden ja oikeuden henget
-pakottaisi minua, uskaltaisinko minä, jolla on veri, joka voi juosta
-kuiviin, ja luut, jotka voivat murskaantua, puhua kovia sanoja
-hänelle, josta tulee farao? Uskaltaisinko vastustaa tuon suloisen
-kyyhkysen tahtoa, jonka pesä on tulevan faraon sydämessä, tuon
-viisaan valkoisen kyyhkysen, joka kuiskii salaisuuksia taivaasta,
-josta hän tuli, ja joka on voimakkaampi kuin Isiksen korppikotka ja
-nopeampi kuin Raan haukka, kyyhkysen, joka suuttuessaan voisi repiä
-minut useammaksi kappaleeksi kuin Set ja Osiris?"
-
-Minä näin Bakenkhonsun paisuvan pidätetystä naurusta, kuten sammakko,
-joka on kurnuttamaisillaan, mutta Seti vastasi väsyneellä äänellä:
-
-"Kaikkien Egyptin lintujen nimessä ja pyhät krokotiilit vielä
-kaupanpäällisiksi luettuina, en sitä tiedä, koska teidän ajatuksenne
-ei ole mikään avonainen kirjoitus, minkä ohikulkija voisi lukea.
-Mutta jos kertoisitte minulle, minkä vuoksi totuuden ja oikeuden
-jumalattaret ovat innostuttaneet teitä --"
-
-"Syy on se, oi prinssi, että Egyptin armeijan kohtalo on teidän
-käsissänne. Aika on lyhyt ja minä tahdon olla rehellinen. Kieltäkää
-se, kuten hän tahtoo, mutta tämä rouva tässä, joka näyttää olevan
-täynnä vain rakkautta ja suloa, on suurin noita Egyptissä, kuten
-minä, jota hän on hallinnut, hyvin tiedän. Hän rupesi kilpailemaan
-Egyptin pääjumalan kanssa ja löi hänet tomuun, ja on maksanut
-takaisin hänelle, hänen profeetoilleen ja palvelijoilleen sen pahan,
-minkä Amon olisi tahtonut tehdä hänelle, kuten hänen sijassaan
-jokainen olisi tehnyt. Nyt hän on nähnyt unen, tai hänen henkensä on
-kertonut sen hänelle, että Egyptin sotajoukko on perikadon partaalla,
-ja minä tiedän, että tämä uni on tosi. Kiiruhtakaa siis, oi prinssi,
-pelastamaan Egyptin armeija, jota varmasti tarvitsette tullessanne
-valtaistuimelle."
-
-"Minä en ole noita", huusi Merapi, "ja kuitenkin -- voi! että minun
-täytyy se sanoa -- tuon hymyilevän, kylmäsilmäisen velhon sanat ovat
-tosia. _Kuolema uhkaa Egyptin sotajoukkoja!_"
-
-"Käskekää, että sotavaunut laitetaan kuntoon", sanoi Seti uudelleen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kulunut kahdeksan päivää. Aurinko laski ja me ajoimme täyttä
-laukkaa Punaista merta kohti. Yötä päivää olimme seuranneet faraon
-armeijaa läpi erämaiden tietä pitkin, joka oli täynnä vaunujen
-pyörien ja sotilaiden sekä heitä ennen kulkeneiden kymmenien
-tuhansien israelilaisten jälkiä.
-
-Nyt näimme kukkulalta, johon olimme saapuneet, tuon suuren armeijan
-leiriytyneen alapuolellemme. Ja muutamat kulkurit kertoivat meille,
-että sen takana, myöskin leiriytyneenä, olivat israelilaisten
-lukemattomat joukot ja heidän takanaan laaja Punainen meri, joka
-katkaisi heidän tiensä. Mutta me emme voineet nähdä israelilaisia
-emmekä vettä tuolla egyptiläisten takana kummallisesta syystä. Heidän
-ja faraon armeijan välissä oli musta pilvipatsas, joka ulottui maasta
-taivaaseen asti. Eräs kulkuri kertoi meille, että tuo pilvi kulki
-päivisin israelilaisten edellä, mutta öisin muuttui se tulipatsaaksi.
-Ainoastaan tänään, kun faraon armeija oli lähellä, oli se muuttanut
-paikkaansa ja tullut Israelin kansan ja sotajoukon väliin.
-
-Kun prinssi, Bakenkhonsu ja minä kuulimme tuon, katsoimme toisiimme
-ja olimme ääneti. Mutta äkkiä prinssi naurahti hieman ja sanoi:
-
-"Meidän olisi pitänyt tuoda Kii mukanamme, vaikkapa sitten
-sidottuna, että hän olisi selittänyt tämän ihmeen, sillä varmaa on,
-ettei kukaan muu osaa."
-
-"Olisi vaikeata pitää Kiitä sidottuna, prinssi, jos hän haluaisi
-päästä vapaaksi", vastasi Bakenkhonsu. "Sitäpaitsi, ennen kuin
-astuimme vaunuihin Memphiksessä, oli hän lähtenyt etelään päin
-Tebeen. Minä näin hänen menevän."
-
-"Ja minä määräsin, ettei hän saisi palata, sillä sekä minä että rouva
-Merapi pidämme häntä pahana vieraana," sanoi Seti huoaten.
-
-"Nyt kun olemme täällä, mitä aiotte, prinssi, tehdä?" kysyin minä.
-
-"Mennä faraon leiriin ja sanoa, mitä meillä on sanottavaa, Ana."
-
-"Ja jollei hän tahdo kuulla, prinssi?"
-
-"Silloin huutaa asiamme ääneen ja palata."
-
-"Ja jollei hän anna meidän palata, prinssi?"
-
-"Silloin pysyä alallaan ja elää tai kuolla, kuten jumalat määräävät."
-
-"Totisesti on herrallamme jalo sydän!" huudahti Bakenkhonsu,
-"ja vaikka tunnen itseni liian nuoreksi kuolemaan, olen halukas
-hänen kanssaan näkemään, miten tämä asia päättyy", ja hän nauroi
-äänekkäästi.
-
-Mutta minusta, joka olin peloissani, kuulosti hänen hohotuksensa,
-joka kaikui päittemme yläpuolella, oudolta ja todella peloittavalta.
-
-Sitten pukeuduimme juhlapukuihin, jotka olimme ottaneet mukaamme,
-mutta miekat ja kilvet jätimme pois. Ja vähän syötyämme lähdimme
-ajamaan, puolet vartijoistamme mukana, tuota paikkaa kohden, jossa
-näimme faraon lipun liehuvan. Loput vartijoistamme jätimme leiriimme
-kukkulalle pyytäen heitä, jos jotakin tapahtuisi meille, palaamaan
-takaisin ja ilmoittamaan siitä Memphikseen ja muihin suuriin
-kaupunkeihin. Kun lähestyimme leiriä, huomasi etuvartiosto meidät ja
-alkoi huutaa. Mutta tunnettuaan laskevan auringon valossa tulijat,
-kuului sieltä mutinaa:
-
-"Egyptin prinssi! Egyptin prinssi!" sillä he eivät milloinkaan
-lakanneet nimittämästä Setiä sillä nimellä, ja he tekivät kunniaa
-keihäillään ja antoivat meidän mennä.
-
-Niin saavuimme viimein faraon teltalle, jonka ympärillä kokonainen
-rykmentti oli vartioimassa. Teltan reunat oli nostettu ylös
-yön kuumuuden tähden, joka oli tavaton, ja siellä istui farao
-päällikköineen, neuvonantajineen, pappeineen, tietäjineen ja muine
-seuralaisineen syöden ja juoden. He istuivat pöydän ympärillä,
-joka oli taipunut kuin kaari, kasvot ovelle päin. Farao istui
-keskimmäisenä ja hänen takanaan seisoivat viuhkan kantajat ja
-juomanlaskijat.
-
-Me astuimme telttaan, prinssi keskellä, Bakenkhonsu hänen oikealla
-puolellaan nojaten sauvaansa ja minä kantaen kultaisia ketjuja, jotka
-farao Meneptah oli antanut minulle, vasemmalla. Muut seuralaisemme
-jäivät ulkopuolelle vartijoiden joukkoon.
-
-"Keitä ovat nämä?" kysyi Amenmeses katsoen ylös, "jotka tulevat tänne
-kutsumatta?"
-
-"Kolme Egyptin kansalaista, joilla on sanoma faraolle", vastasi
-Seti hiljaisella äänellään, "ja olemme tulleet nopeasti ja kaukaa
-ilmoittaaksemme sen ajoissa."
-
-"Mitkä ovat nimenne, Egyptin kansalaiset, ja kuka lähettää sanoman?"
-
-"Nimemme ovat: Seti Meneptah, entinen Egyptin prinssi ja kruunun
-perillinen, vanha neuvonantaja Bakenkhonsu, ja Ana, kuninkaan
-seurueen kirjuri, ja sanomamme on jumalilta."
-
-"Olemme kuulleet nuo nimet jo ennenkin?" sanoi farao ja hänen
-puhuessaan koko seurue, tai melkein kaikki, nousi ylös, ainakin
-puoleksi ja kumarsivat prinssille. "Tahdotko sinä seuralaisinesi
-istuutua aterioimaan, prinssi Seti Meneptah?"
-
-"Kiitämme jumalaista faraota, mutta me olemme jo aterioineet. Onko
-meillä faraon lupa ilmoittaa asiamme?"
-
-"Puhu, prinssi!"
-
-"Oi farao, monta kuukautta on kulunut siitä, kun viimeksi katselimme
-toisiamme kasvoista kasvoihin, tuona päivänä, jolloin isäni, hyvä
-jumala Meneptah, teki minut perinnöttömäksi ja sen jälkeen muutti
-täältä Osiriksen luo. Farao muistaa, miksi minut silloin erotettiin
-Egyptin kuninkaallisesta suvusta. Se oli noitten israelilaisten
-tähden, joita minun mielestäni oli huonosti kohdeltu, ja jotka
-siksi olisi pitänyt päästää lähtemään Egyptistä. Hyvä jumala
-Meneptah olisi sinun, oi farao, ja muitten neuvosta tahtonut
-miekalla lyödä israelilaiset tehdäkseen lopun heistä ja siihen hän
-vaati minun suostumustani Egyptin perillisenä. Minä kieltäydyin,
-minut syrjäytettiin, ja siitä asti sinä, oi farao, olet kantanut
-kaksinkertaista kruunua ja minä olen ollut Memphiksen asukkaana
-eläen maillani ja perinnöilläni, jotka kuuluvat minulle. Sen ja
-tämän hetken välillä, oi farao, ovat monet vaivat kohdanneet Egyptiä
-ja viimeinen niistä maksoi sinulle esikoisesi ja minulle samoin.
-Huolimatta kaikesta tästä sinä, oi farao, kuitenkin olet kieltäytynyt
-päästämästä näitä hebrealaisia, jotka minun mielestäni olisi pitänyt
-päästää jo alussa. Viimein esikoisesi kuoltua päätit, että he
-saisivat lähteä. Nyt sinä kuitenkin seuraat heitä suuren sotajoukon
-kanssa ja aiot tehdä heille sen, minkä isäni, hyvä jumala Meneptah,
-olisi tehnyt, jos minä olisin suostunut, nimittäin -- hävittää heidät
-miekalla. Kuule minua, farao!"
-
-"Minä kuulen mitä prinssi Seti vielä haluaa sanoa?"
-
-"Tätä, oi Farao. Pyydän, että palaisit sotajoukkosi kanssa takaisin
-ja lopettaisit noitten israelilaisten takaa-ajon, ei huomenna, eikä
-seuraavana päivänä, vaan heti -- tänä yönä."
-
-"Miksi, oi prinssi."
-
-"Unen tähden, jonka eräs hebrealainen nainen talossani on nähnyt, ja
-unessa ennustetaan perikatoa sinulle ja Egyptin armeijalle, jollet
-tottele näitä sanojani."
-
-"Luulen, että tunnemme tuon käärmeen, jonka sinä olet ottanut asumaan
-sydämeesi, josta se sylkee myrkkyä Egyptiin. Hänhän on nimeltään
-Merapi, Israelin kuu, eikö olekin?"
-
-"Sellainen on unen näkijän nimi", vastasi Seti kylmällä äänellä,
-vaikka tunsin hänen vapisevan vihasta vierelläni, "ja jos Farao
-tahtoo, seuralaiseni tässä kertovat sen sanasta sanaan hänen
-tietäjilleen."
-
-"Farao ei tahdo sitä", huusi Amenmeses lyöden nyrkillään pöytään,
-"koska Farao tietää, että se on vain juoni, jolla tahdotaan pelastaa
-nuo velhot ja varkaat siltä kohtalolta, jonka he ovat ansainneet."
-
-"Olenko minä sitten juonien punoja, oi Farao? Jos olisin sellainen,
-miksi olisin matkustanut tänne varoittamaan, kun istumalla tuolla
-Memphiksessä minusta vielä kerran olisi tullut kaksinkertaisen
-kruununperillinen? Sillä, sanon sen sinulle, jollet tottele minua,
-olet hyvin pian kuolleena, kuten nämä muutkin" -- ja hän osoitti
-kaikkia, jotka istuivat pöydässä -- "ja tuo suuri armeija, joka on
-telttasi ulkopuolella. Ennen kuin puhut, sano minulle, mikä on tuo
-musta pilvi, joka seisoo hebrealaisten leirin edessä? Etkö vastaa?
-Silloin vastaan minä. Se on paarivaate, joka pian verhoaa jokaisen
-teidän luunne."
-
-Koko seura vapisi pelosta, niin, vieläpä papit ja tietäjätkin
-vapisivat. Mutta farao raivostui vihasta. Hypäten paikaltaan tarttui
-hän kaksinkertaiseen kruunuun, jota hän kantoi päässään, ja heitti
-sen maahan. Minä huomasin kultaisen renkaan vierähtävän siitä ja
-pysähtyvän Setin sandaalin viereen. Amenmeses repi vaatteitaan ja
-huusi:
-
-"Ainakin meidän turmiomme on sinunkin turmiosi, luopio, joka olet
-myynyt Egyptin tuolle hebrealaiselle hänen suutelojensa hinnasta.
-Sitokaa tuo mies ja hänen seuralaisensa, ja kun lähdemme taistelemaan
-israelilaisia vastaan huomenna pimeän haihduttua, pankaa heidät
-eturintamaan. Niin saamme viimeinkin tietää totuuden."
-
-Näin määräsi farao, ja Seti, vastaamatta mitään, pani kädet ristiin
-rinnalleen ja odotti.
-
-Miehet nousivat paikoiltaan ikäänkuin totellakseen faraota, mutta
-vaipuivat jälleen istumaan. Vartijat hypähtivät eteenpäin, mutta
-jäivät kuitenkin seisomaan paikoilleen. Silloin Bakenkhonsu purskahti
-suureen nauruun:
-
-"O-ho-ho", nauroi hän, "olen nähnyt faraoita tulevan ja menevän,
-yksi ja kaksi ja kolme, ja neljä ja viisi, mutta en kumminkaan
-koskaan ole nähnyt faraota, jota ei kukaan hänen neuvonantajansa tai
-vartijansa voi totella, vaikka miten tahtoisivatkin. Kun teistä tulee
-farao, prinssi Seti, olkoon teillä parempi onni. Käsivartenne, Ana
-ystäväni, ja käykää edellä, Egyptin kuninkaallinen perillinen. Totuus
-on näytetty sokeille silmille, jotka eivät tahdo nähdä. On puhuttu
-kuuroille korville, jotka eivät tahdo kuulla, ja velvollisuus on
-täytetty. Yö joutuu. Nukkukaa hyvin, te Osiriin kutsutut, nukkukaa
-hyvin!"
-
-Sitten käännyimme ja lähdimme teltasta. Sen ovella katsoin taakseni
-ja tuossa himmeässä valossa näytti minusta kuin nuo kaikki pöydän
-ympärillä istujat 30 olisivat kuolleet. Heidän kasvonsa olivat
-siniset ja silmät näyttivät kuopilta, eikä heidän huuliltaan tullut
-ainoatakaan sanaa. He vain tuijottivat meihin, tuijottivat ja taas
-tuijottivat.
-
-Teltan oven ulkopuolella, prinssin käskystä, julistin kovalla
-äänellä Merapin unen pääsisällön ja pyysin kaikkia, jotka kuulivat,
-lopettamaan Israelin kansan takaa-ajon, jos he tahtoisivat jatkaa
-elämäänsä kirkkaan auringon alla. Eikä nytkään, vaikka tällainen puhe
-oli rikos Faraota vastaan, kukaan nostanut kättään prinssiä eikä
-minua, hänen palvelijaansa vastaan. Usein senjälkeen olen ihmetellyt,
-miksi näin oli, mutta en ole löytänyt vastausta kysymyksiini. Kenties
-se tapahtui korkean isäntäni tähden, jonka kaikki tiesivät olevan
-oikean Faraon ja jota he sydämestään rakastivat. Tai kenties siksi,
-että he olivat varmoja siitä, ettei hän olisi tullut näin kauaksi
-ja antautunut Amenmeseksen valtaan muuten kuin etsiäkseen Egyptin
-sotajoukon parasta ja tuodakseen heille sanoman, jonka itse jumalat
-olivat ilmoittaneet. Tai ehkä häntä ympäröi vielä se suoja, jonka
-hebrealaiset olivat luvanneet hänelle Jabezin kautta. Ainakin niin
-tapahtui. Farao käski, mutta hänen palvelijansa eivät totelleet.
-Tieto tuosta unesta levisi, ja sinä yönä useat erosivat faraon
-sotajoukosta ja kerääntyivät meidän ympärillemme tai pakenivat
-takaisin sinne, mistä olivat tulleet. Ja näitten joukossa oli useita
-neuvonantajia ja pappejakin, jotka salaisesti olivat keskustelleet
-Bakenkhonsun kanssa. Ja jos farao halusikin tehdä lopun meistä,
-niinkuin hän kenties aikoi, piti hän kuitenkin viisaimpana siirtää
-sen siksi, kunnes selviytyisi Israelin kansasta.
-
-Oli kummallinen yö. Ilma oli tyyni ja painostava. Tähtiä ei näkynyt,
-mutta tuossa mustassa, pilven muodostamassa esiripussa, joka oli
-egyptiläisten leirin takana, näkyi leimahduksia, joista muodostui
-ikäänkuin kirjoituksia, joita minä en osannut lukea.
-
-"Katsokaa kohtalon kirjaa, jonka Jumalan käsi on tulella
-kirjoittanut!" sanoi Bakenkhonsu katsellessaan sitä. Keskiyön aikana
-alkoi puhaltaa voimakas itätuuli niin lujasti, että meidän oli
-maattava kasvoillamme sotavaunujemme pohjalla. Kun tuuli taukosi,
-kuulimme melua ja huutoja sekä egyptiläisten leiristä että pilven
-takana olevasta israelilaisten joukosta. Samassa tuntui sysäys
-niinkuin maanjäristyksessä, joka paiskasi ne meistä, jotka seisoivat,
-maahan, ja veripunaisen kuun tullessa esiin näimme, että koko faraon
-armeija oli lähdössä liikkeelle merta kohden.
-
-"Mihin he menevät?" kysyin prinssiltä, joka nojasi käsivarteeni.
-
-"Turmioon, luullakseni", vastasi hän, "mutta millaiseen turmioon,
-sitä en tiedä."
-
-Sen jälkeen emme puhuneet enempää, sillä kaikki olimme liian
-peloissamme.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viimein päivä valkeni näyttäen hirveimmän näyn, mitä ihmissilmä on
-milloinkaan nähnyt.
-
-Pilvimuuri oli kadonnut ja kirkkaassa aamuvalossa huomasimme, että
-Punainen meri oli jakautunut kahtia. Siihen keskelle jäi leveä
-ajotie, joka näytti ikäänkuin tuulen muodostamalta, tai kenties
-maanjäristys oli sen äkkiä rakentanut. Kukapa sen voi sanoa? En
-ainakaan minä, joka en koskaan astunut tuolle kuoleman polulle.
-Tätä polkua pitkin kiiruhtivat kymmenet tuhannet israelilaiset
-veden lainehtiessa kummallakin puolen, ja heitä seurasi koko faraon
-armeija, paitsi ne, jotka olivat eronneet siitä ja seisoivat tai
-makasivat ympärillämme katsellen. Näimmepä kultaiset vaunutkin, jotka
-ilmaisivat itse faraon ja hänen henkivartiostonsa läsnäolon, keskellä
-tuota hajaantunutta sotajoukkoa, joka pyrki eteenpäin ilman sotakuria
-ja järjestystä.
-
-"Mitä nyt? Oi! Mitä nyt?" mumisi Seti, ja hänen puhuessaan järähti
-maa toisen kerran. Silloin meren länsiosassa nousi mahtava aalto,
-joka näytti olevan korkea kuin pyramiidi. Se vyöryi eteenpäin
-vaahtopäisenä ja vain hetken, ei enempää, näimme Egyptin armeijan.
-Tuona hetkenä olin kuitenkin näkevinäni mahtavia haamuja, jotka
-pakenivat maalle päin pitkin aallon harjaa. Minä pidin noita haamuja
-Egyptin jumalina, joita ajoi takaa kuin piiskalla kirkas ja loistava
-olento. He menivät ja tulivat surkeasti valitellen, ja aalto vyöryi
-alas.
-
-Mutta sen takana marssivat israelilaisten joukot turvallisesti
-toiselle rannalle.
-
-Tuli synkkä pimeys ja pimeyden läpi näin tai olin näkevinäni Merapin,
-Israelin kuun, seisovan edessämme pelästyneen näköisenä ja kuulin tai
-luulin kuulevani hänen huutonsa:
-
-"Oi! Auta minua Seti, puolisoni! Auta minua Seti, puolisoni!"
-
-Sitten hänkin katosi.
-
-"Valjastakaa hevoset!" huusi Seti kolkolla äänellä.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-MERAPIN KRUUNAUS.
-
-
-Vaikka kiiruhdimmekin hevosiamme, oli huhu tai oikeammin totuus
-levinnyt nopeammin. Sitä veivät eteenpäin ne, jotka olivat lähteneet
-ennen meitä. Oi, tämä matka oli kuin pahojen jumalien aikaansaamaa
-unta. Me nelistimme eteenpäin yötä päivää, ja katso, joka kaupungissa
-ja kylässä ryntäsivät naiset luoksemme huutaen:
-
-"Onko totta, matkustajat, onko totta, että farao sotajoukkoineen on
-hukkunut mereen?"
-
-Silloin vanha Bakenkhonsu huusi vastaan: "Totta on, että hän, joka
-oli farao, hukkui sotajoukkonsa kanssa mereen. Mutta katsokaa,
-tässä on hän, joka nyt on farao", ja hän osoitti prinssiä, joka ei
-huomannut sitä ollenkaan eikä sanonut mitään muuta kuin: "Eteenpäin!
-Eteenpäin!"
-
-Ja taas syöksyimme eteenpäin, kunnes valitukset jälleen taukosivat.
-
-Oli auringonlaskun aika ja viimeinkin lähestyimme Memphiksen katuja.
-Prinssi kääntyi puoleeni ja puhui: "Tähän asti en ole uskaltanut
-kysyä", sanoi hän, "mutta kertokaa minulle, Ana. Sen jälkeen kuin
-vedet olivat vyöryneet paikoilleen, hirveät haamut kadonneet ja kun
-seurasi pimeys, olitteko silloin näkevinänne naisen edessämme ja
-kuulevinanne hänen puheensa?"
-
-"Olin, prinssi."
-
-"Kuka tuo nainen oli ja mitä hän sanoi?"
-
-"Hän oli eräs, joka lahjoitti teille lapsen, jota lasta ei ole enää,
-ja hän sanoi; 'Oi! Auta minua, Seti puolisoni! Auta minua, Seti
-puolisoni!'"
-
-Hänen kasvonsa tulivat tuhkan harmaiksi tuon tomupeitteenkin alla ja
-hän voihki:
-
-"Kaksi, jotka rakastivat häntä, on sen nähnyt ja kaksi, jotka
-rakastivat häntä, on sen kuullut. Ei ole epäilemistäkään, Ana, hän on
-kuollut!"
-
-"Rukoilen jumalia --"
-
-"Älkää rukoilko, sillä Egyptin jumalat ovat myös kuolleet. Israelin
-Jumala on heidät surmannut. Ana, kuka on murhannut hänet?"
-
-Minä, joka olen piirustaja, vedin sormellani paksuun tomuun, jota oli
-vaunujen pöydällä, miehen kulmakarvat ja niiden alapuolelle kaksi
-syvää silmää. Kun aurinko sattui kullattuun pöytään, näytti noissa
-silmissä olevan ikäänkuin tulta.
-
-Prinssi nyökäytti päätään ja sanoi: "Nyt saamme nähdä, voivatko
-sellaiset suuret tietäjät, kuten Kii, kuolla samalla lailla kuin
-muut ihmiset. Niin, jos tarvitaan, näytän, että panen päähäni faraon
-kruunun."
-
-Saavuimme Memphiksen porteille. Ne olivat kiinni ja suljettu
-salvalla, mutta sisäpuolelta tuosta suuresta kaupungista kuului
-hälinää.
-
-"Avatkaa!" huusi prinssi vartijoille.
-
-"Kuka käskee avaamaan?" vastasi vartijoiden päällikkö tuijottaen
-meihin, sillä laskeva aurinko oli meidän takanamme.
-
-"Farao käskee avaamaan."
-
-"Farao!" sanoi mies. "Meille on juuri ilmoitettu, että farao
-sotajoukkoineen on hukkunut mereen."
-
-"Hullu!" huusi prinssi. "Farao ei koskaan kuole. Farao Amenmeses on
-Osiriin luona, mutta hyvä jumala Seti Meneptah, joka on nyt farao,
-käskee sinua avaamaan."
-
-Silloin pronssiset portit aukenivat ja vartijat heittäytyivät tomuun.
-
-"Mies", huusin minä päällikölle, "mitä tarkoittaa tuo huuto?"
-
-"Herra", vastasi hän, "en tiedä, mutta minulle on kerrottu, että
-tuo noita, joka on tuottanut kärsimystä Egyptille ja noituudella
-aiheuttanut farao Amenmeseksen ja hänen armeijansa kuoleman,
-poltetaan temppelin edustalla."
-
-"Kenen käskystä?" huusin minä taas ajajien lyödessä hevosia, mutta
-mitään vastausta ei kuulunut.
-
-Me riensimme eteenpäin pitkin leveätä katua suurelle torille, joka
-oli ahdattu täyteen ihmisiä. Me ajoimme hevosilla heidän päälleen.
-
-"Tietä faraolle! Tietä mahtavalle, hyvälle jumalalle Seti
-Meneptahille, ylä- ja alamaan hallitsijalle!" huusi suojelussaatto.
-
-Ihmiset kääntyivät ja näkivät prinssin hoikan vartalon tuossa
-juhlapuvussa, joka hänellä oli ollut käydessään Amenmeseksen luona
-teltassa meren rannalla.
-
-"Farao! Farao! Terve Faraolle!" huusivat he ja heittäytyivät maahan.
-Ja tuo huuto levisi kuin tuuli läpi Memphiksen.
-
-Me olimme saapuneet torin keskelle ja tuolla temppelin suuren portin
-edustalla paloi valtaava rovio. Rovion edessä liikkui olentoja,
-joista yhden tunsin tietäjäpukuunsa pukeutuneeksi Kiiksi. Heidän
-ympärillään oli kaksinkertainen sotilasketju, joka pidätti kansaa
-paikoillaan.
-
-Ja se olikin tarpeellista, sillä he raivosivat kuin mielipuolet
-ja heristelivät nyrkkejään. Rovion lähellä oli joukko pappeja, ja
-minä näin heidän keskellään miehen ja naisen, jälkimmäinen hiukset
-hajallaan ja revityissä vaatteissa, aivan kuin häntä olisi raa'asti
-kohdeltu. Samassa hänen voimansa näyttivät loppuvan ja hän vaipui
-maahan. Silloin näin hänen kasvonsa, ne olivat Merapin, Israelin kuun.
-
-Hän ei siis ollut kuollut. Mies hänen vieressään kumartui nostaakseen
-hänet ylös, mutta varjosta lensi kivi hänen selkäänsä, joka pakoitti
-hänet suoristamaan itsensä, jonka hän teki kiroten heittäjää. Tunsin
-heti tuon äänen, vaikka puhuja olikin valepuvussa.
-
-Se oli israeliitta Labanin ääni, hänen, joka oli Merapin kihlattu ja
-oli yrittänyt murhata meidät Goshenissa. Mitä, teki hän täällä? Se
-minua ihmetytti.
-
-Kii puhui. "Kuulkaa, miten tuo hebrealainen kissa sylkee", sanoi hän.
-"No, asia on tutkittu ja päätös tehty, ja ajattelen, että noidan
-likeinen ystävä saa ensin tyydyttää liekkejä. Tarkatkaa häntä nyt,
-ehkä hän muuttuu joksikin."
-
-Kaiken tämän hän puhui hymyillen tavalliseen, miellyttävään tapaansa
-vielä silloinkin, kun antoi merkin temppelin mustille orjille,
-jotka seisoivat siinä lähellä. Nämä juoksivat esiin ja tuli välkkyi
-heidän kuparisissa rannerenkaissaan, kun he tarttuivat Labaniin. Hän
-vastusti raivoissaan, huutaen:
-
-"Missä teidän sotajoukkonne on, egyptiläiset, ja missä on koiranne,
-farao? Menkää kaivamaan heidät ylös Punaisesta merestä. Hyvästi,
-Israelin kuu. Katso, miten kuninkaallinen rakastajasi kruunaa sinut
-viimein, sinä uskoton --"
-
-Hän ei sanonut enempää, sillä samassa orjat heittivät hänet pää
-edellä keskelle suurta roviota, joka hetkiseksi himmeni ja paloi
-jälleen kirkkaasti.
-
-Silloin Merapi ponnisti itsensä seisomaan ja huusi kaikuvalla äänellä
-nuo sanat, jotka prinssi ja minä olimme jo kuulleet kaukana Punaisen
-meren rannalla --
-
-"Oi! Auta minua, Seti puolisoni! Auta minua, Seti puolisoni!" Niin,
-samat sanat, jotka olivat kaikuneet päiviä ennen meidän korvissamme,
-ennen kuin ne lähtivät hänen huuliltaan, kuten me ainakin uskoimme.
-
-Kenties olisi ehditty laskea sataan, ei enempää, silloin kun meidän
-vaunumme vähän kerrallaan tunkeutuivat katsojamuurin läpi. Kun kaiku
-hänen huudostaan viimeinkin lakkasi, olimme me päässeet tungoksen
-läpi ja kiipesimme alas vaunuista.
-
-"Noita kutsuu sellaista, joka tänä yönä aterioi faraon ja hänen
-armeijansa kanssa Osiriksen pöydässä", pilkkasi Kii. "No, menköön
-etsimään häntä, jos jumalien vartijat suovat sen", ja hän viittasi
-jälleen mustille orjille.
-
-Mutta Merapi oli nähnyt tai tuntenut Setin lähestyvän tuolta pimeästä
-ja huomattuaan hänet heittäytynyt hänen rintaansa vasten. Seti
-suuteli häntä otsalle kaikkien heidän nähtensä, pyysi sitten minua
-tukemaan häntä ja kääntyi kansan puoleen.
-
-"Kumartukaa! Kumartukaa! Kumartukaa!" huusi Bakenkhonsun voimakas
-ääni. "Elämä! Veri! Voima! Farao! Farao! Farao!" ja hänen sanojaan
-säestivät vartijamme.
-
-Siinä samassa kansa ymmärsi. He painuivat polvilleen ja joka puolelta
-kohosi tuo ikivanha tervehdys. Seti kohotti kätensä ja siunasi
-heitä. Katsellessani näin Kiin hiipivän pimeätä kohden ja kuiskaavan
-sanan vartijoille, jotka karkasivat hänen kimppuunsa ja toivat hänet
-takaisin.
-
-Sitten prinssi puhui:
-
-"Te nimitätte minua faraoksi, Memphiksen asukkaat, ja farao minä
-pelkään olevanikin sukuperäni mukaan tänäpäivänä, mutta suostunko
-ottamaan vastaan hallituksen rasittavia tehtäviä, jos Egypti
-sitä toivoo, en tiedä vielä. Joka tapauksessa hän, joka kantoi
-kaksinkertaista kruunua, on kuolleena keskellä merta, ainakin näin
-veden peittävän hänet ja hänen sotajoukkonsa. Sentähden, vaikka vain
-hetken, tahdon olla faraona, jotta faraona voin tuomita muutamia
-asioita. Rouva Merapi, pyydän, kerro minulle, miten jouduit tähän
-asemaan?"
-
-"Herrani", vastasi hän hiljaisella äänellä, "sen jälkeen kuin
-sinä olit mennyt varoittamaan faraon armeijaa tuon unen käskystä,
-jonka näin, Kii, joka lähti samana päivänä, palasi takaisin. Erään
-hovikuntaan kuuluvan naisen välityksellä pääsi hän luokseni, kun olin
-yksin huoneessani. Siellä hän asetti minulle nämä ehdot:
-
-"'Neuvokaa minulle', sanoi hän, 'salaisuutenne, jotta voin kostaa
-noille hebrealaisille velhoille, jotka ovat aiheuttaneet häviöni,
-ja koko Israelin kansalle ja kaikille muille vihollisilleni niin,
-että minusta vielä kerran tulee Egyptin mahtavin mies. Palkaksi
-täytän minä kaikki teidän toivonne ja teen teistä, enkä kenestäkään
-muusta, Egyptin kuningattaren. Olen teidän uskollinen palvelijanne
-ja myös prinssi Setin, josta tulee farao, elämäni loppuun saakka.
-Jos kieltäydytte, yllytän kansan teitä vastaan ja ennen kuin prinssi
-palaa, jos hän ollenkaan palaa, ne, jotka uskovat teidän olevan
-ilkeän velhon, määräävät teille noidan kohtalon.'
-
-"Minä vastasin Kiille, kuten niin usein ennenkin olin sanonut
-hänelle, ettei minulla ollut mitään taikaa hänelle ilmoitettavana
-enkä tiennytkään mitään sellaisesta. Enhän minä hävittänyt Amonin
-patsasta Taniksen temppelissä, vaan tuo sama Voima, joka senjälkeen
-on Egyptille kärsimyksiä tuottanut. Sanoin hänelle vielä, etten
-välittänyt mistään hänen tarjoamistaan lahjoista, eikä minulla ollut
-vähääkään halua tulla Egyptin kuningattareksi. Hän nauroi vasten
-kasvojani sanoen, että saisin kokea, mitä merkitsee vastustaa häntä,
-kuten niin monet muutkin olivat kokeneet ennen minua. Sitten hän
-osoitti minua sauvallaan ja mutisi jonkun loihdun. Se lamaannutti
-jäseneni ja ääneni tehden minut aivan avuttomaksi pitkäksi aikaa,
-joten hän ehti mennä niin kauas, etteivät palvelijasi, joita sinun
-nimessäsi käskin ottamaan hänet kiinni ja pidättämään siksi, kunnes
-palaat, voineet häntä löytää.
-
-"Siitä asti alkoi kansa uhkailla minua. Tuhannet kokoontuivat linnan
-porttien ulkopuolelle huutaen yöt päivät, että he aikoivat tappaa
-minut, noidan. Rukoilin apua, mutta minulta syntiseltä taivas
-oli paennut niin kauaksi, että rukoukseni näyttivät palaavan
-kuulemattomina takaisin. Linnan palvelijatkin kääntyivät minua
-vastaan, eivätkä tahtoneet edes nähdä minua. Viimein eräänä yönä,
-kun jo alkoi hämärtää, menin parvekkeelle ja koska ei mikään jumala
-tahtonut kuulla minua, käännyin pohjoiseen päin, jonne tiesin sinun
-menneen, ja huusin sinua avukseni noilla samoilla sanoilla, jotka
-huusin uudelleen juuri vähää ennen kuin saavuit." (Tässä prinssi ja
-minä katsoimme toisiimme.) "Silloin ilmestyi puutarhan pensaista
-mies. Hän oli puettu pitkään lampaannahkaiseen viittaan, joten en
-voinut nähdä hänen kasvojaan, ja hän sanoi minulle.
-
-"'Israelin kuu, hänen korkeutensa prinssi Seti on lähettänyt minut
-sanomaan teille, että elämänne on vaarassa, kuten hänen oma
-elämänsäkin, eikä hän voi tulla luoksenne. Hän käskee teitä tulemaan
-luoksensa, että yhdessä pakenisitte Egyptistä maahan, jossa kumpikin
-voitte olla turvassa siksi, kunnes kaikki nämä levottomuudet ovat
-lopussa.'
-
-"'Mistä tiedän, että te, jonka kasvot on peitetty, olette oikea
-lähettiläs?' kysyin minä. 'Näyttäkää minulle joku merkki.'
-
-"Silloin hän näytti minulle tuon lasurikivisen kuoriaisneulan,
-jonka teidän korkeutenne antoi minulle kaukana Goshenin maassa,
-saman, jonka pyysit minulta takaisin rakkauden merkiksi silloin
-kun vannoimme uskollisuutta, antaen minulle sijaan kuninkaallisen
-sormuksesi. Näin tuon neulan rinnassasi silloin, kun lähdit matkalle
-Anan kanssa."
-
-"Pudotin sen matkallamme Punaiselle merelle, mutta en sanonut siitä
-mitään teille, Ana, koska pidin sitä enteenä, sillä uneksin yöllä,
-että Kii ilmestyi ja otti sen minulta", kuiskasi prinssi minulle.
-
-"'Se ei riitä', vastasin minä! 'Tuo koristehan on voitu varastaa
-häneltä, tai ryöstää prinssin kuolleelta ruumiilta, tai noituudella
-ottaa häneltä!'
-
-"Viittaan puettu mies arveli hetken ja sanoi: 'Tänä yönä, ei
-tuntiakaan sitten, farao ja hänen joukkonsa on peitetty Punaiseen
-mereen. Olkoon se merkkinä!'
-
-"'Miten se voi olla mahdollista?' vastasin minä. 'Punainen merihän on
-kaukana täältä, eivätkä sellaiset sanomat voi tunnissa joutua tänne.
-Menkää matkoihinne petollinen viettelijä!'
-
-"'Kuitenkin niin on käynyt', vastasi hän.
-
-"'Jos todistatte sen minulle, uskon ja tulen!'
-
-"'Hyvä', sanoi hän ja hävisi.
-
-"Seuraavana päivänä alkoi liikkua huhu, että tuo hirveä asia oli
-tapahtunut. Huhu tuli yhä varmemmaksi ja varmemmaksi, kunnes kaikki
-vannoivat, että niin oli tapahtunut. Nyt kohdistui kansan raivo
-minuun. He raivosivat linnan ympärillä kuin jalopeurat erämaassa,
-huutaen vertani. Kuitenkaan eivät he päässeet sinne, sillä kun he
-hyökkäsivät portteja ja muureja vastaan, työnnettiin heidät takaisin.
-Joku henki näytti suojelevan linnaa. Kului päiviä ja tuli se yö, joka
-nyt on kulunut, ja vielä kerran sekoin parvekkeella, ja vielä kerran
-viittaan puettu mies ilmestyi puitten välistä.
-
-"'Nyt olette kuullut, Israelin kuu, sanoi hän, 'ja nyt teidän on
-uskottava ja tultava, vaikka luulette olevanne turvassa, koska tämä
-Setin koti vaivojen alkaessa lumottiin pahaa vastaan niin, ettei
-ketään siellä olevaa voida vahingoittaa!'
-
-"'Olen kuullut ja luulen, että uskon, vaikka en ymmärrä, miten tuo
-sanoma tunnissa saapui Memphikseen. Kuitenkin, muukalainen, sanon
-teille, ettei se riitä.'
-
-"Silloin mies veti papyruskäärön povestaan ja heitti sen jalkojeni
-juureen. Avasin sen ja luin. Se oli kirjoitettu Anan käsialalla,
-jonka hyvin tunsin, ja alla oli sinun oma nimikirjoituksesi, herrani,
-ja se oli varustettu sinetilläsi ja Bakenkhonsun sinetti oli vielä
-todisteena. 'Tässä se on', ja hän veti esille povestaan kirjoituksen
-ja antoi sen minulle, johon hän koko tämän ajan oli nojannut.
-
-"Minä avasin sen ja soihtujen valossa prinssi, Bakenkhonsu ja minä
-luimme sen. Se näytti olevan, niinkuin hän oli kertonut, minun
-käsialallani kirjoitettu ja todistettu ja sinetöity, kuten hän oli
-sanonut. Se kuului näin:
-
-    "Merapille, Israelin kuulle, talossani Memphiksessä.
-
-    "Tule, rakkauden kukkanen, minun, herrasi luo. Tämän kantaja
-    saattaa sinut turvallisesti luokseni. Tule heti paikalla,
-    sillä olen suuressa vaarassa, kuten itsekin olet, ja ainoastaan
-    yhdessä voimme olla turvassa".
-
-"Ana, mitä tämä tarkoittaa!" kysyi prinssi peloittavana äänellä. "Jos
-olette pettänyt minut ja hänet --"
-
-"Jumalien nimessä", aloin minä närkästyneenä, "olenko mies, koska
-teidän korkeutenne puhuttelee minua tuolla tavoin, vai olenko vain
-koira?"
-
-Lopetin tähän, sillä Bakenkhonsu alkoi nauraa.
-
-"Katsokaa kirjoitusta!" nauroi hän. "Katsokaa kirjoitusta!"
-
-Me katsoimme ja kas! Kirjaimet muuttuivat ensin veren värisiksi
-ja hävisivät sitten kokonaan, kunnes pidin kädessäni puhdasta
-papyruskappaletta.
-
-"Oho-ho!" nauroi Bakenkhonsu. "Totisesti, ystävä Kii, olet
-ensimmäinen tietäjistä, lukuunottamatta noita israelilaisia
-profeettoja, jotka ovat saattaneet sinut -- Mihin he ovat saattaneet
-sinut, ystävä Kii?"
-
-Silloin ensimmäisen kerran katosi tuo liioiteltu hymyily Kiin
-kasvoilta, ja ne muuttuivat aivan kuin kivimöhkäleeksi, johon oli
-pantu kaksi kiiltävää jalokiveä. Ne olivat Kiin silmät.
-
-"Jatka, Merapi", sanoi prinssi.
-
-"Tottelin kirjoitusta. Pakenin miehen kanssa, joka sanoi vaunujen
-odottavan meitä jossakin. Menimme ulos pienen portin kautta.
-
-"'Missä ovat vaunut?' kysyin minä.
-
-"'Menemme veneellä', vastasi hän ja suuntasi kulkunsa joelle päin.
-Kulkiessamme suurta palmukäytävää pitkin ilmestyi miehiä puitten
-takaa.
-
-"'Te olette pettänyt minut', huusin minä.
-
-"'Ei', vastasi hän, 'vaan minut on petetty!'
-
-"Sillein ensikerran tunsin hänen äänensä. Se oli Labanin.
-
-"Miehet hyökkäsivät kimppuumme. Heidän päällikkönsä oli Kii.
-
-"'Tämä on se noita', sanoi hän, 'joka täytettyään ilkityönsä pakenee
-hebrealaisen rakastajansa kanssa, joka myös on osallinen noihin
-noitatemppuihin!'
-
-"He repivät viitan ja tekoparran hänen yltään, ja edessäni seisoi
-Laban. Kirosin hänet vasten kasvoja. Mutta hän vastasi vain:
-
-"'Merapi, mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt rakkaudesta sinuun.
-Aikomukseni oli viedä sinut kansamme luo, sillä tiesin, että täällä
-tahdottaisiin tappaa sinut. Tämä tietäjä lupasi sinut minulle
-palkaksi muutamista tiedonannoista, joita olen antanut hänelle, jos
-voisin houkutella sinut pois palatsin suojasta.'
-
-"Nämä olivat ainoat sanat, jotka puhuimme koko aikana. He raahasivat
-meidät suuren temppelin salaiseen vankityrmään, jossa elimme
-erotettuina. Siellä Kii ja papit kiusasivat minua kaiken päivää
-kysymyksillään, joihin en vastannut mitään. Illan tullen toivat he
-minut ulos Labanin rinnalla. Kun kansa näki minut kuului sieltä
-huutoja: 'Velho! Hebrealainen noita!' He tunkeutuivat vartijoiden
-joukon läpi, tarttuivat minuun, heittivät minut maahan ja tallasivat
-minua. Laban yritti suojella minua, mutta hänet temmattiin pois.
-Viimein kansa saatiin ajetuksi tiehensä, ja oi, herrani, sinä tiedät
-lopun. Olen puhunut totta enkä voi muuta."
-
-Sen sanottuaan hänen polvensa herpaantuivat ja hän pyörtyi. Me
-kannoimme hänet vaunuihin.
-
-"Te olette kuullut, Kii", sanoi prinssi. "Mitä vastaatte?"
-
-"En mitään, farao", vastasi Kii kylmästi, "sillä farao te olette,
-kuten arvasin teistä tulevan. Henkeni on jättänyt minut, nuo
-hebrealaiset ovat sen ryöstäneet. Tuon kirjoituksen olisi pitänyt
-hävitä papyrukselta heti, kun tuo nainen oli sen lukenut, ja sitten
-olisin kertonut teille jotakin muuta; olisin kertonut salaisesta
-rakkaudesta, petollisesta ja väkivaltaisesta paosta rakastajan
-kanssa. Mutta joku paha henki piti sen siinä siksi, kunnes tekin
-olitte sen lukeneet, te, joka tiesitte, ettette ollut kirjoittanut
-sitä, minkä näitte. Farao, minut on voitettu. Tehkää minulle tahtonne
-mukaan, ja hyvästi. Rakastettuna olette aina pysyvä, kuten aina
-olette ollutkin, mutta onnelliseksi ette tässä maailmassa tule."
-
-"Oi kansa", huusi Seti, "en tahdo tuomita omassa asiassani. Te olette
-kuulleet, tuomitkaa te. Mikä palkka tälle noidalle annetaan?"
-
-Silloin kohosi valtaava huuto: "Kuolema! Kuolema polttoroviolla!
-Kuolema, jonka hän oli valmistanut viattomalle!" Ja niin kävi. Mutta
-jälkeenpäin kerrottiin minulle, että kun tuo suuri nuotio oli palanut
-loppuun, löydettiin sieltä Kiin pää, joka oli kuin tulipunainen
-kivi. Kun sitten auringon valo lankesi siihen, meni se kappaleiksi
-ja hävisi, kuten kirjaimet häviävät tuosta kirjoituksesta. Onko tämä
-totta, en tiedä, sillä en silloin ollut siellä läsnä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Me kannoimme Merapin linnaan. Hän eli ainoastaan kolme päivää, sillä
-hänen ruumiinsa ja sielunsa olivat murtuneet. Näin hänet viimeisen
-kerran tuntia ennen kuolemaansa, kun hän lähetti noutamaan minut.
-Hän makasi Setin sylissä jutellen heidän lapsestaan ja näyttäen
-suloiselta ja onnelliselta. Hän kiitti minua ystävyydestäni samalla
-hymyillen tavalla, josta huomasin, että hän tiesi sen olleen enemmän
-kuin ystävyyttä, ja pyysi minua hoitamaan hyvin isäntääni siksi,
-kunnes kaikki jälleen kohtaisimme jossakin toisemme. Sitten hän antoi
-minulle kätensä suudeltavaksi ja minä lähdin itkien pois.
-
-Hänen kuoltuaan valtasi Setin kummallinen halu. Hän antoi tehdä
-palatsin suureen saliin kultaisen valtaistuimen, ja tuolle
-valtaistuimelle hän asetti Merapin kuninkaallisiin vaatteisiin ja
-kallisarvoisiin rinta- ja kaulakoristuksiin puettuna, kruunattuna,
-kuten Egyptin kuningatar. Ja tällä lailla näytti hän hänet Memphiksen
-ylimyksille. Sitten hän antoi balsamoida hänet ja viedä salaiseen
-hautakammioon, mutta ilman juhlamenoja, koska hän ei kuulunut Egyptin
-uskoon. Minä vannoin Setille, etten milloinkaan ilmaise tuota
-paikkaa, jossa Merapin hauta sijaitsee.
-
-Siellä hän sitten lepää ikuisessa kodissaan ylösnousemuksen päivään
-saakka pienen poikansa kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Noin kuukauden kuluttua hautajaisista tulivat Egyptin ylhäiset
-miehet Memphikseen kruunaamaan prinssin faraoksi, ja heidän mukanaan
-tuli myös hänen korkeutensa kuningatar Userti. Olin läsnä noissa
-juhlamenoissa, jotka minun mielestäni olivat hyvin kummalliset.
-Siellä oli visiiri Nehesi, ylipappi Roi ja paljon muita pappeja,
-niin, ja vieläpä vanha kamariherra Pambasakin oli mukana samalla
-lailla madellen, kuten ennenkin, vaikka hän oli eronnut prinssin
-palveluksesta silloin, kun tämä oli tehty perinnöttömäksi, ja
-liittynyt farao Amenmeseksen huonekuntaan. Kun hän ilmestyi
-virkasauvoineen ja pitkine, valkeine partoineen, kuulin prinssin
-monen viikon kuluttua taas nauravan.
-
-"Sinä olet siis tullut takaisin jälleen, kamariherra Pambasa," sanoi
-hän.
-
-"Oi kaikkein pyhin, oi kaikkein kuninkaallisin", vastasi tuo vanha
-palvelija, "onko Pambasa, tomuhiukkanen teidän jalkojenne alla,
-koskaan lähtenytkään pois faraon hovista, tai hänen luotaan, josta
-tulee farao?"
-
-"Ei", vastasi Seti, "se tapahtui vain siksi, ettet uskonut tulevan
-faraota hänestä, jonka luota lähdit. No, mene tehtäviisi, lurjus,
-joka kenties pohjaltasi olet yhtä rehellinen kuin muutkin."
-
-Sitten seurasivat suuret tavanmukaiset juhlallisuudet, jolloin kruunu
-annettiin ja papit puhuivat puettuina jumaliksi ja toiset kuolleiksi
-mahtaviksi faraoiksi. Siellä puhuivat myös Egyptin korkeasäätyiset ja
-kaupunkien päämiehet. Kun kaikki olivat lopettaneet, vastasi Seti:
-
-"Minä otan tämän, perintöni", ja hän tarttui kaksinkertaiseen
-kruunuun, "en siksi, että haluan sitä, vaan siksi, että se en
-perintöni ja tiedän, että niin kauan kuin elän en minun tehtävä
-velvollisuuteni, jonka vannoin tekeväni eräälle, joka on lähtenyt
-täältä. Isku toisensa jälkeen on kohdannut Egyptiä, mikä ei koskaan
-olisi tapahtunut, jos olisi toteltu varoitustani. Egypti makaa
-vertavuotavana ja kuolemaisillaan. Olkoon teidän ja minun tehtäväni
-koettaa hoitaa sitä saadaksemme sen jälleen elämään. En ole kauan
-luonanne, sillä minuakin on lyöty, mutta niin kauan kuin olen täällä,
-tahdon minä olla teidän ja Egyptin palvelija. Ja minun määräykseni
-on, ettei mitään juhlallisuuksia panna toimeen valtaistuimelle
-nousemiseni johdosta, ja että varat, jotka olisivat kuluneet niihin,
-en jaettava niiden leskille ja lapsille, jotka hukkuivat Punaiseen
-mereen. Lähtekää!"
-
-Kaikki lähtivät nöyrinä, mutta onnellisina, sillä tässä oli farao,
-joka tiesi Egyptin tarpeet ja rakasti maataan, ja joka yksin oli
-näyttänyt olevan viisas toisten ollessa täynnä hulluutta. Silloin
-hänen korkeutensa Userti astui sisään komeasti puettuna ja kruunu
-päässään hovikuntansa seuraamana ja kumarsi.
-
-"Terve faraolle", huusi hän.
-
-"Terve Egyptin kuninkaalliselle prinsessalle", vastasi Seti
-
-"Ei farao, vaan Egyptin kuningattarelle."
-
-Setin valtaistuimen vieressä oli toinen istuin, johon hän oli pannut
-kuolleen Merapin kruunatessaan hänet. Farao kääntyi ja katseli sitä
-hetken. Sitten hän sanoi:
-
-"Näen, että tämä istuin on tyhjä. Ottakoon Egyptin kuningatar sen
-paikakseen, jos häntä haluttaa."
-
-Userti tuijotti häneen aivan kuin luullen häntä hulluksi, vaikka hän
-epäilemättä oli kuullut jotakin tuosta kertomuksesta. Sitten nousi
-hän portaita ylös ja istuutui tuohen kuninkaalliseen tuoliin.
-
-"Teidän Majesteettinne on ollut kauan poissa", sanoi Seti.
-
-"Niin", vastasi tämä, "mutta kuten teidän korkeutenne lupasi, on hän
-palannut lailliselle paikalleen faraon viereen -- milloinkaan enään
-poistumatta siitä."
-
-"Farao kiittää hänen majesteettiaan", sanoi Seti syvään kumartaen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli kulunut noin kuusi vuotta, kun eräänä yönä istuin farao Seti
-Meneptahin kanssa hänen palatsissaan Memphiksessä, sillä siellä hän
-aina oleskeli silloin, kun valtiolliset asiat sallivat.
-
-Oli esikoisen kuoleman vuosipäivä ja siitä hän halusi puhua kanssani.
-Hän kulki edestakaisin huoneessaan ja tarkastellessani häntä lampun
-valossa huomasin, että hän äkkiä oli paljon vanhentunut ja hänen
-kasvonsa olivat tulleet vielä entistäkin suloisemmiksi. Hän oli
-myöskin laihempi kuin ennen, ja hänen silmissään oli katse, joka
-tuijotti etäisyyteen.
-
-"Te muistatte tuon yön, ystävä, eikö totta", sanoi hän; "kenties
-hirmuisimman yön, mitä maailma on milloinkaan nähnyt." Hän pysähtyi,
-nosti erästä verhoa ja osoitti pientä syvennystä ulkopuolella
-olevassa pylväskäytävässä. "Tuolla istui Merapi," jatkoi hän; "tuolla
-seisoitte te. Tuella makasi poika ja tuossa istui kumarassa hänen
-hoitajansa -- sivumennen sanoen, olen pahoillani kuullessani hänen
-olevan sairaana. Tehän pidätte huolta hänestä, Ana, pidättehän?
-Sanokaa hänelle, että farao tulee tervehtimään häntä -- kun hän voi,
-kun hän voi."
-
-"Muistan tuon kaiken, farao."
-
-"Niin tietysti muistatte, koska rakastitte häntä, eikö totta, sekä
-poikaa että vieläpä minuakin, isää. Ja samoin rakastatte meitä aina,
-kuten mekin rakastamme teitä, kun saavumme maahan, jossa sukupuoli ja
-sen tuottamat esteet ja kiihko unhotetaan."
-
-"Niin", vastasin minä, "koska rakkaus on elämän avain ja ainoastaan
-ne ovat kirottuja, jotka eivät milloinkaan ole oppineet rakastamaan."
-
-"Miksi kirottuja, Ana, sillä, jos elämä jatkuu, voivat he vielä
-oppia?" Hän pysähtyi hetkeksi ja jatkoi sitten: "Olen iloinen, että
-poika kuoli, Ana, vaikka, jos hän olisi elänyt, olisi hänestä varmaan
-tullut jälkeeni farao, koska kuningattarella ei ele yhtään lasta.
-Mutta mitä merkitsee olla faraona? Minä olen hallinnut nyt kuusi
-vuotta, luulen, että minua rakastetaan, hallinnut sairasta maata,
-jota olen koettanut parantaa, hallinnut autiota maata, jonka olen
-koettanut saada uudelleen kasvamaan. Oi, noitten hebrealaisten kirous
-vaikutti tehokkaasti! Ja luulen, että se oli minun syyni, Ana, sillä
-jos minussa olisi ollut enemmän miestä, olisi minun, sen sijaan,
-että heitin kuormani syrjään, pitänyt jatkuvasti vastustaa isääni
-Meneptahia ja hänen politiikkaansa, ja jos olisi tarvittu, yllyttää
-kansakin häntä vastaan. Silloin israelilaiset olisivat menneet,
-eikä mikään kärsimys olisi kohdannut Egyptiä. No niin, minkä tein,
-sen tein kenties siksi, että minun täytyi, ja mikä on tapahtunut,
-on tapahtunut. Nyt päiväni ovat päättymässä ja minä lähden täältä
-selittämään asioitani parhaani mukaan. Rukoilen hartaasti, että
-löytäisin tuomareita, jotka ymmärtävät -- ja ovat suopeita."
-
-"Miksi farao puhuu noin?" kysyin minä.
-
-"En tiedä, Ana, mutta viime aikoina on tuo hebrealainen puolisoni
-ollut paljon mielessäni. Hän oli viisas tavallaan, yhtä viisas kuin
-rakastettavakin, eikö ollutkin? Ja jos voisimme vielä kerran nähdä
-hänet, niin kenties vastaisi hän kysymykseemme. Mutta vaikka hän
-onkin niin lähellä minua, en milloinkaan voi nähdä häntä selvästi.
-Voitteko te Ana?"
-
-"En, farao, vaikka eräänä yönä vanha Bakenkhonsu vannoi nähneensä
-hänet. Hän oli kulkenut ohitsemme ja katsonut minuun hyvin tarkasti
-ohimennessään."
-
-"Ah! Bakenkhonsu! Niin, hän on myöskin viisas ja rakasti häntä omalla
-tavallaan. Hänen lihansa surkastuu yhä enemmän, vaikka kenties hän
-elää uhratakseen kummankin meidän haudallamme. Niin, Bakenkhonsu
-on Taniksessa, vai onko hän Tebessä, hänen Majesteettinsa Usertin
-kanssa, jota hän aina haluaa totella, kuten minäkin. Hän voi kertoa
-meille jotakin siitä, mitä hän näki. Tämä huone on kuuma, Ana;
-seisokaamme ulkona.".
-
-Menimme verhon toiselle puolen ja seisoimme pylväskäytävässä
-katsellen kuun valaisemaa puutarhaa ja juttelimme yhtä ja toista --
-muistaakseni israelilaisista, jotka, kuten hän oli kuullut, vaelsivat
-Sinain korvessa. Silloin äkkiä kumpikin vaikenimme.
-
-Pilvi peitti kuun, joten tuli aivan pimeä. Pilvi poistui, ja minä
-huomasin, ettemme enään olleet yksin. Tuossa meidän edessämme oli
-matto, ja matolla makasi kuollut lapsi, kuninkaallinen pikku Seti.
-Maton vieressä seisoi nainen tuskaisin silmin katsellen kuollutta
-lasta; se oli hebrealainen nainen nimeltään Israelin kuu.
-
-Seti kosketti minuun ja osoitti Merapia, ja minä osoitin lasta.
-Sitten Merapi äkkiä kumartui alas, otti lapsen syliinsä ja ojensi sen
-isää kohden. Mutta kas! Se ei enää ollut kuollut, ei, se nauroi ja
-nauroi ja huomattuaan isänsä näytti kietovan kätensä hänen kaulaansa
-ja suutelevan häntä huulille. Ja tuska naisen silmissä muuttui
-kuvaamattomaksi iloksi, ja hän muuttui ihanammaksi kuin tähti.
-Sitten, hymyillen kuten lapsi, kääntyi Merapin henki Setin puoleen,
-nyökkäsi ja katosi.
-
-"Me olemme nähneet kuolleen", sanoi Seti minulle heti sen jälkeen,
-"ja oi! Ana, _kuollut elää sittenkin_!"
-
-Samana yönä, ennen aamun koittoa, kaikui huuto läpi palatsin
-herättäen minut unestani. Siellä huudettiin:
-
-"Hyvää jumalaa faraota ei ole enään! Haukka Seti on lentänyt
-taivaaseen!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Faraota haudatessa panin minä tuon pikarin puolikkaan hänen rintansa
-päälle, jotta hän voisi juoda siitä ylösnousemuspäivänä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tähän loppuu kertomus kirjuri Anasta, kuninkaan seuralaisesta ja
-hänen ystävästään.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Israelin kuu, by H. Rider Haggard
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISRAELIN KUU ***
-
-***** This file should be named 54906-8.txt or 54906-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/9/0/54906/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54906-8.zip b/old/54906-8.zip
deleted file mode 100644
index a99e4fd..0000000
--- a/old/54906-8.zip
+++ /dev/null